BEGIN:VCALENDAR
VERSION:2.0
PRODID:-//Luterilainen.net - ECPv6.16.3//NONSGML v1.0//EN
CALSCALE:GREGORIAN
METHOD:PUBLISH
X-WR-CALNAME:Luterilainen.net
X-ORIGINAL-URL:https://www.luterilainen.net
X-WR-CALDESC:Tapahtumat Luterilainen.net
REFRESH-INTERVAL;VALUE=DURATION:PT1H
X-Robots-Tag:noindex
X-PUBLISHED-TTL:PT1H
BEGIN:VTIMEZONE
TZID:Europe/Helsinki
BEGIN:DAYLIGHT
TZOFFSETFROM:+0200
TZOFFSETTO:+0300
TZNAME:EEST
DTSTART:20230326T010000
END:DAYLIGHT
BEGIN:STANDARD
TZOFFSETFROM:+0300
TZOFFSETTO:+0200
TZNAME:EET
DTSTART:20231029T010000
END:STANDARD
BEGIN:DAYLIGHT
TZOFFSETFROM:+0200
TZOFFSETTO:+0300
TZNAME:EEST
DTSTART:20240331T010000
END:DAYLIGHT
BEGIN:STANDARD
TZOFFSETFROM:+0300
TZOFFSETTO:+0200
TZNAME:EET
DTSTART:20241027T010000
END:STANDARD
BEGIN:DAYLIGHT
TZOFFSETFROM:+0200
TZOFFSETTO:+0300
TZNAME:EEST
DTSTART:20250330T010000
END:DAYLIGHT
BEGIN:STANDARD
TZOFFSETFROM:+0300
TZOFFSETTO:+0200
TZNAME:EET
DTSTART:20251026T010000
END:STANDARD
END:VTIMEZONE
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20240707
DTEND;VALUE=DATE:20240708
DTSTAMP:20260605T115051
CREATED:20161202T121911Z
LAST-MODIFIED:20240702T201603Z
UID:4146-1720310400-1720396799@www.luterilainen.net
SUMMARY:7. sunnuntai helluntaista
DESCRIPTION:Jeesuksen sanat: ”Rakastaa vihollisianne!” ja posken tarjoamisesta lyöjälle silloin\, kun on lyöty jo toiselle\, ovat tuttuja. Sanat ovat niin tuttuja\, että kristillistä uskoa huonosti tuntevatkin tuntevat ne yleensä hyvin. Joskus saattaa jopa kuulla käsityksiä\, että vihollisen rakastaminen ja kaikenlainen vastarinnattomuus ovat kristillisen uskon ydinasioita. Varsinkin niin sanottu kultainen sääntö: ”Tehkää niin kuin tahdotte teille tehtävän”\, ymmärretään kaikkein tärkeimmäksi asiaksi\, neuvoksi ja käytännöksi. Ja kun näitä noudattaa\, niin on kristitty ja seuraa Jeesusta. \nKristillinen usko on kärsinyt viimeistään 1700-luvulta alkaen aikamoisen rappion. Tai ehkä ei pitäisi puhua uskon rappiosta\, vaan siitä\, mitä on tapahtunut kirkkojen julistuksessa ja käytännöissä. Voi ihan vakavasti kysyä itseltään ja lähimmäisiltään: Tuliko Jeesus maan päälle siksi\, että perustaisi hyväntekeväisyysjärjestön? Tai: Saako Uudesta testamentista ihan oikeasti sen käsityksen\, että kristillisen uskon pääasia on lähimmäisen rakastaminen tai vaikkapa väkivallaton vastarinta? Vastaus: Kun rehellisesti tarkastelee Raamattua\, niin ei saa! Ei ensimmäisten kristittyjen uskon pääasiat olleet näissä\, vaikka he näin pyrkivätkin elämään. \nJeesuksen sanat päivän evankeliumissa on osoitettu Hänen seuraajilleen. Heidän tulee\, siis jo kristittyjen\, olla valmiita kärsimään Jeesuksen nimen ja seuraamisen tähden. Tähän yhteyteen kuuluu Luukkaan evankeliumissa myös ”kultainen sääntö”. Jeesuksen sanoja ei saa irrottaa asiayhteydestään. Muuten saattaa käydä niin\, että uskon perustuskin hämärtyy tai jopa katoaa. Kun kuulemme Jeesuksen sanoja sellaisenaan niin huomaamme\, että Hän on pääasia ja uskon keskus. Hän\, joka armahtaa huonosti lähimmäistään kohtelevaa ja rakkaudetonta ihmistä. \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 28:8 Psalmi: Ps. 28:1–2 6–9 Hallelujasäe: Ps. 50:14\n1. lukukappale:  Joos. 24:21–27 tai 2. Kun. 6:8–23 2. lukukappale:  Hepr. 12:25–29 Evankeliumi:  Luuk. 6:27–31 \n\n1. lukukappale\nJoos. 24:21–27\nMutta kansa sanoi Joosualle: “Ei niin\, vaan me palvelemme Herraa”. Silloin Joosua sanoi kansalle: “Te olette itse todistajina itseänne vastaan\, että olette valinneet itsellenne Herran palvellaksenne häntä”. He vastasivat: “Olemme”. Hän sanoi: “Niin poistakaa nyt vieraat jumalat\, joita on teidän keskuudessanne\, ja taivuttakaa sydämenne Herran\, Israelin Jumalan\, puoleen”. Kansa vastasi Joosualle: “Herraa\, meidän Jumalaamme\, me palvelemme\, ja hänen ääntänsä me kuulemme”.\nNiin Joosua teki sinä päivänä liiton kansan kanssa ja antoi heille Sikemissä käskyt ja oikeudet. Ja Joosua kirjoitti nämä puheet Jumalan lain kirjaan\, ja hän otti suuren kiven ja pystytti sen sinne\, tammen alle\, joka oli Herran pyhäkössä. Ja Joosua sanoi kaikelle kansalle: “Katso\, tämä kivi on oleva todistajana meitä vastaan\, sillä se on kuullut kaikki Herran sanat\, jotka hän on meille puhunut\, ja se on oleva todistajana teitä vastaan\, ettette kieltäisi Jumalaanne”. \nTai: \n2. Kun. 6:8–23\nKun Aramin kuningas oli sodassa Israelia vastaan\, neuvotteli hän palvelijainsa kanssa ja sanoi: “Siihen ja siihen paikkaan minä asetun leiriin”. Mutta Jumalan mies lähetti Israelin kuninkaalle sanan: “Varo\, ettet mene siihen paikkaan\, sillä aramilaiset ovat asettuneet sinne”. Niin Israelin kuningas lähetti sanan siihen paikkaan\, jonka Jumalan mies oli hänelle sanonut. Näin tämä varoitti häntä\, ja hän oli siellä varuillaan. Eikä se tapahtunut ainoastaan kerran tai kahdesti.\nAramin kuninkaan sydän tuli tästä levottomaksi\, ja hän kutsui palvelijansa ja sanoi heille: “Ettekö voi ilmaista minulle\, kuka meikäläisistä pitää Israelin kuninkaan puolta?” Silloin eräs hänen palvelijoistaan sanoi: “Ei niin\, herrani\, kuningas\, vaan profeetta Elisa\, joka on Israelissa\, ilmaisee Israelin kuninkaalle nekin sanat\, jotka sinä puhut makuuhuoneessasi”. Hän sanoi: “Menkää ja katsokaa\, missä hän on\, niin minä lähetän ottamaan hänet kiinni”. Ja hänelle ilmoitettiin: “Katso\, hän on Dootanissa”. Niin hän lähetti sinne hevosia ja sotavaunuja ja suuren sotajoukon. He tulivat sinne yöllä ja ympäröivät kaupungin.\nKun Jumalan miehen palvelija nousi aamulla varhain ja meni ulos\, niin katso\, sotajoukko\, hevoset ja sotavaunut piirittivät kaupunkia. Ja hänen palvelijansa sanoi hänelle: “Voi\, herrani\, mitä me nyt teemme?” Hän sanoi: “Älä pelkää\, sillä niitä\, jotka ovat meidän kanssamme\, on enemmän kuin niitä\, jotka ovat heidän kanssansa”. Ja Elisa rukoili ja sanoi: “Herra\, avaa hänen silmänsä\, että hän näkisi”. Ja Herra avasi palvelijan silmät\, ja hän näki\, ja katso: vuori oli täynnä tulisia hevosia ja tulisia vaunuja Elisan ympärillä.\nKun viholliset sitten tulivat häntä vastaan\, rukoili Elisa Herraa ja sanoi: “Sokaise tämä väki”. Silloin hän sokaisi heidät Elisan pyynnön mukaan. Ja Elisa sanoi heille: “Ei tämä ole oikea tie\, eikä tämä ole oikea kaupunki. Seuratkaa minua\, niin minä vien teidät sen miehen luo\, jota te etsitte.” Ja hän vei heidät Samariaan. Mutta kun he tulivat Samariaan\, sanoi Elisa: “Herra\, avaa näiden silmät\, että he näkisivät”. Silloin Herra avasi heidän silmänsä\, ja he näkivät; ja katso: he olivat keskellä Samariaa.\nJa kun Israelin kuningas näki heidät\, sanoi hän Elisalle: “Surmaanko minä heidät\, isäni\, surmaanko heidät?” Hän sanoi: “Älä surmaa. Surmaatko sinä ne\, jotka otat vangiksi miekallasi ja jousellasi? Pane heidän eteensä ruokaa ja juomaa heidän syödä ja juoda; menkööt sitten takaisin herransa luo.” Niin tämä valmisti heille suuren aterian\, ja kun he olivat syöneet ja juoneet\, päästi hän heidät menemään; ja he menivät herransa luo. Eikä aramilaisia partiojoukkoja sitten enää tullut Israelin maahan. \n  \n2. lukukappale\nHepr. 12:25–29\nKatsokaa\, ettette torju luotanne häntä\, joka puhuu; sillä jos nuo\, jotka torjuivat luotaan hänet\, joka ilmoitti Jumalan tahdon maan päällä\, eivät voineet päästä pakoon\, niin paljoa vähemmän me\, jos käännymme pois hänestä\, joka ilmoittaa sen taivaista. Silloin hänen äänensä järkytti maata\, mutta nyt hän on luvannut sanoen:\n“Vielä kerran minä liikutan maan\, jopa taivaankin”.\nMutta tuo “vielä kerran” osoittaa\, että ne\, mitkä järkkyvät\, koska ovat luotuja\, tulevat muuttumaan\, että ne\, jotka eivät järky\, pysyisivät.\nSentähden\, koska me saamme valtakunnan\, joka ei järky\, olkaamme kiitolliset ja siten palvelkaamme Jumalaa\, hänelle mielihyväksi\, pyhällä arkuudella ja pelolla; sillä meidän Jumalamme on kuluttavainen tuli. \n  \nEvankeliumi\nLuuk. 6:27–31\nMutta teille\, jotka kuulette\, minä sanon: rakastakaa vihollisianne\, tehkää hyvää niille\, jotka teitä vihaavat\, siunatkaa niitä\, jotka teitä kiroavat\, rukoilkaa niiden edestä\, jotka teitä parjaavat. Jos joku lyö sinua poskelle\, tarjoa hänelle toinenkin\, ja jos joku ottaa sinulta vaipan\, älä häneltä kiellä ihokastasikaan. Anna jokaiselle\, joka sinulta anoo\, äläkä vaadi takaisin siltä\, joka sinun omaasi ottaa.\nJa niinkuin te tahdotte ihmisten teille tekevän\, niin tehkää tekin heille. \n  \nRukoukset\n1. Voiman Jumala\, jolta kaikki hyvä tulee! Vuodata rakkautesi sydämiimme\, lisää uskoamme ja säilytä meissä se hyvä\, minkä olet antanut. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Herra Jumala\, taivaallinen Isä! Me tunnustamme olevamme vaivaisia syntisiä\, joissa ei ole mitään hyvää\, sillä synti on niin turmellut sydämemme\, lihamme ja veremme\, etteivät pahat himot jätä meitä täällä rauhaan. Siksi me rukoilemme sinua\, rakas Isä: anna meille syntimme anteeksi ja puhdista sydämemme Pyhällä Hengelläsi\, että meillä olisi halua ja rakkautta sinun sanaasi\, että eläisimme sen mukaan ja niin pysyisimme armossasi iankaikkisesti. Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n  \nPäivän psalmi\nAntifoni:\nPs. 28:8\nHerra on |kansansa väkevyys\, *\nhän on voideltunsa pelas|tus ja turva. \nPsalmi:\nPs. 28:1–2 6–9\nSinua\, Herra\, |minä huudan; *\nminun kallioni\, älä ole minua |kohtaan äänetön\, \netten minä\, kun sinä |vaiti olet\, *\njoutuisi niiden kaltaiseksi\, jotka ovat |hautaan vaipuneet. \nKuule minun rukousteni ääni\, kun minä sinua |avuksi huudan\, *\nkun minä käteni nostan sinun kaikkeinpyhin|täsi kohti. \nÄlä tempaa minua pois jumalattomien kanssa\, älä väärin|tekijäin kanssa\, *\njotka puhuvat lähimmäisilleen rauhan puheita\, vaikka heidän sydämes|sään on pahuus. \nHerra on minun voima|ni ja kilpeni; *\nhäneen minun sydämeni turvasi\, ja mi|nä sain avun. \nSiitä minun sydä|meni riemuitsee\, *\nja veisuullani minä |häntä ylistän. \nHerra on |kansansa väkevyys\, *\nhän on voideltunsa pelas|tus ja turva. \nPelasta kansasi ja siunaa |perikuntasi; *\nkaitse heitä ja kanna heitä ian|kaikkisesti. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/7-sunnuntai-helluntaista-vsk3/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2024/07/Kirkkovuosi_3-vuosikerta_7_su_Helluntaista.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20240714
DTEND;VALUE=DATE:20240715
DTSTAMP:20260605T115051
CREATED:20161202T121911Z
LAST-MODIFIED:20240710T225548Z
UID:4147-1720915200-1721001599@www.luterilainen.net
SUMMARY:Kirkastussunnuntai
DESCRIPTION:Kahdeksantena sunnuntaina helluntaista vietetään Kristuksen kirkastumisen sunnuntaita. Keskellä vihreää helluntaijaksoa alttari verhotaan vaihteeksi valkoiseen. Kristuksen kirkastuminen kuuluu suosituimpiin alttaritaulujen aiheisiin. Kristuksen vierelle on kuvattu Mooses ja Elia. He edustivat lakia ja profeettoja. Kristuksen saapuessa täyttämään lain ja profeettojen lupaukset\, he väistyivät. \nKirkastusvuorella Kristus ilmestyi Jumalallisessa kirkkaudessaan. Opetuslapset saivat nähdä hänet hetken aikaa jumalallisessa valossa ja kuulla Isän\, Jumalan\, äänen: ”Tämä on minun rakas Poikani\, kuulkaa häntä.” Kirkkauden Herra ei kuitenkaan pystyttänyt valtakuntaansa tuolle vuorelle. Hän astui jälleen pian alas maailman pimeyteen vapahtamaan syntisiä ja kurjia. Jeesus ilmaisee jumalallisen kirkkautensa uhrautuvassa rakkaudessaan Golgatan pimeydessä. \nSeurakunta saa tulla osalliseksi Kristuksen kirkastetusta ruumiista pyhässä ehtoollisessa. Siinä Kristus tulee ruumiillisesti syntisten ja kurjien luokse tuoden mukanaan Jumalan anteeksiantamuksen ja armon. \n\nKynttilöitä:  4 Liturginen väri:  valkoinen maanantaista lauantaihin vihreä.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Hab. 3:4 Psalmi: Ps. 97:1–2 5–6 10–11 Hallelujasäe: Ps. 97:12\n1. lukukappale:  2. Moos. 34:29–35 2. lukukappale:  2. Kor. 3:7–18 Evankeliumi:  Luuk. 9:28–36 \n\n1. lukukappale\n2. Moos. 34:29–35\nJa kun Mooses astui alas Siinain vuorelta ja hänellä vuorelta alas astuessaan oli kädessänsä kaksi laintaulua\, ei hän tiennyt\, että hänen kasvojensa iho oli tullut säteileväksi hänen puhuessaan Herran kanssa. Ja kun Aaron ja kaikki israelilaiset näkivät Mooseksen kasvojen ihon säteilevän\, pelkäsivät he lähestyä häntä. Mutta Mooses huusi heitä; niin Aaron ja kaikki kansan päämiehet kääntyivät takaisin hänen luokseen\, ja Mooses puhui heille. Sitten kaikki israelilaiset lähestyivät häntä\, ja hän käski heidän noudattaa kaikkea\, mitä Herra oli puhunut hänelle Siinain vuorella. Ja kun Mooses oli lakannut puhumasta heidän kanssaan\, pani hän peitteen kasvoillensa. Mutta niin usein kuin hän meni Herran eteen puhuttelemaan häntä\, poisti hän peitteen\, siksi kunnes tuli ulos. Ja tultuaan ulos hän puhui israelilaisille\, mitä hänen oli käsketty puhua. Ja israelilaiset näkivät joka kerta Mooseksen kasvojen ihon säteilevän; ja Mooses veti peitteen kasvoillensa\, siksi kunnes hän jälleen meni puhuttelemaan häntä. \n  \n2. lukukappale\n2. Kor. 3:7–18\nMutta jos jo kuoleman virka\, joka oli kirjaimin kaiverrettu kiviin\, ilmestyi kirkkaudessa\, niin etteivät Israelin lapset kärsineet katsella Mooseksen kasvoja hänen kasvojensa kirkkauden tähden\, joka kuitenkin oli katoavaista\, kuinka paljoa enemmän onkaan Hengen virka oleva kirkkaudessa! Sillä jos kadotustuomion virka jo oli kirkkautta\, niin on vanhurskauden virka vielä paljoa runsaammassa määrin kirkkautta. Sillä se\, millä ennen oli kirkkaus\, on tämän rinnalla kirkkautta vailla\, tämän ylenpalttisen kirkkauden tähden. Jos sillä\, mikä on katoavaista\, oli kirkkaus\, niin vielä paljoa enemmän on sillä\, mikä on pysyväistä\, oleva kirkkautta.\nKoska meillä siis on tämmöinen toivo\, niin me olemme aivan rohkeat emmekä tee niinkuin Mooses\, joka pani peitteen kasvoillensa\, etteivät Israelin lapset näkisi sen loppua\, mikä on katoavaista. Mutta heidän mielensä paatuivat\, sillä vielä tänäkin päivänä sama peite\, vanhan liiton kirjoituksia luettaessa\, pysyy poisottamatta\, sillä vasta Kristuksessa se katoaa. Vielä tänäkin päivänä\, kun Moosesta luetaan\, on peite heidän sydämensä päällä; mutta kun heidän sydämensä kääntyy Herran tykö\, otetaan peite pois. Sillä Herra on Henki\, ja missä Herran Henki on\, siinä on vapaus. Mutta me kaikki\, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta\, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen\, niinkuin muuttaa Herra\, joka on Henki. \n  \nEvankeliumi\nLuuk. 9:28–36\nNoin kahdeksan päivää sen jälkeen kuin hän oli tämän puhunut\, hän otti mukaansa Pietarin ja Johanneksen ja Jaakobin ja nousi vuorelle rukoilemaan. Ja hänen rukoillessaan hänen kasvojensa näkö muuttui\, ja hänen vaatteensa tulivat säteilevän valkoisiksi. Ja katso\, hänen kanssaan puhui kaksi miestä\, ja ne olivat Mooses ja Elias. He näkyivät kirkkaudessa ja puhuivat hänen poismenostansa\, jonka hän oli saattava täytäntöön Jerusalemissa.\nMutta Pietari ja ne\, jotka olivat hänen kanssansa\, olivat unen raskauttamia; mutta kun he siitä heräsivät\, näkivät he hänen kirkkautensa ja ne kaksi miestä\, jotka seisoivat hänen luonansa. Ja kun nämä olivat eroamassa hänestä\, sanoi Pietari Jeesukselle: “Mestari\, meidän on tässä hyvä olla; tehkäämme kolme majaa\, sinulle yksi ja Moosekselle yksi ja Elialle yksi”. Mutta hän ei tiennyt\, mitä sanoi.\nJa hänen tätä sanoessaan tuli pilvi ja peitti heidät varjoonsa; ja he peljästyivät joutuessaan pilveen. Ja pilvestä kuului ääni\, joka sanoi: “Tämä on minun Poikani\, se valittu; kuulkaa häntä”. Ja äänen kuuluessa he huomasivat Jeesuksen olevan yksin. Ja he olivat siitä vaiti eivätkä niinä päivinä ilmoittaneet kenellekään mitään siitä\, mitä olivat nähneet. \n  \nRukoukset\n1. Herra Jeesus Kristus\, joka olet osoittanut meille sen suuren kunnian ja kirkkauden\, jonka sait taivaalliselta Isältäsi! Anna meidänkin tulla elävän uskon kautta osallisiksi tästä kirkkaudesta. Kuule meitä sinä\, joka elät ja hallitset Isän ja Pyhän Hengen kanssa yhdessä jumaluudessa iankaikkisesta iankaikkiseen. \n2. Rakas taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua siitä\, että olet korottanut Poikasi iankaikkiseen kunniaan ja että jo hänen alennuksensa aikana maan päällä annoit hänelle kirkkauttasi. Suo meille armosi\, että me uskoisimme vakaasti sinuun ja Poikaasi ja niin saisimme Pyhän Hengen. Anna meidän Pyhän Hengen voimalla kuolla pois synnistä ja elää vanhurskaudelle\, että tulisimme Poikasi kaltaisiksi ja pääsisimme lopulta kirkastetuin ruumiin iankaikkiseen kunniaan. Sinun Poikasi\, Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n  \nPäivän psalmi\nAntifoni:\nHab. 3:4\nHänen hohteensa on kuin |aurinko\, *\nhänestä käyvät säteet joka taholle; se on hänen |voimansa verho. \nPsalmi:\nPs. 97:1–2 5–6 10–11\nHerra on kuningas! Maa |riemuitkoon; *\niloitkoot saaret\, niin |monta kuin niitä on. \nPilvi ja pimeys on hänen ympä|rillänsä\, *\nvanhurskaus ja oikeus on hänen valtaistui|mensa perustus. \nTuli käy hänen edel|länsä *\nja polttaa hänen viholli|sensa\, yltympäri. \nHänen salamansa valaisevat maan|piirin; *\nmaa näkee |sen ja vapisee. \nVuoret sulavat niinkuin vaha Herran |edessä\, *\nkaiken maan |Herran edessä. \nTaivaat julistavat hänen vanhurs|kauttansa\, *\nja kaikki kansat näkevät hänen |kunniansa. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/kirkastussunnuntai-vsk3/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_3-vuosikerta_Kirkastusunnuntai.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20240721
DTEND;VALUE=DATE:20240722
DTSTAMP:20260605T115051
CREATED:20161202T121911Z
LAST-MODIFIED:20240721T175248Z
UID:4148-1721520000-1721606399@www.luterilainen.net
SUMMARY:9. sunnuntai helluntaista
DESCRIPTION:Jeesuksen vertauksessa on kaksi rakentajaa. Toinen heistä rakensi talonsa tukevalle ja pysyvälle perustalle\, kalliolle. Toinen rakentaja teki talonsa hiekalle. Ulkoisesti talot saattoivat muistuttaa toisiaan. Taloissa ei välttämättä ollut mitään eroa huoneitten koon\, muodon tai materiaalien suhteen. On mahdollista\, että hiekalle rakennettu jopa näytti ulospäin kauniimmalta tai mukavammalta asua. Voi myös olla\, että hiekalle rakennettu valmistui nopeammin. Ehkä hiekalle rakentanut mies ehti jo nauttia kauniista kesäisistä päivistä uudessa kodissaan katsoessaan kalliolle rakentaneen hidasta ja työlästä ahertamista hiki otsallaan. Aurinkoisena päivänä lempeän tuulen puhaltaessa hiljaisesti hiekalle rakentanut saattoi nauttia olostaan vailla huolta ja murhetta. \nMutta sitten tapahtuu jotakin\, joka paljastaa eron rakennusten ja rakentajien välillä: nimittäin myrsky. Rankkasateet saapuvat\, tulvivat virrat ja puhaltavat tuulet käyvät koettelemaan rakennuksia. Ankarat olosuhteet talon ympärillä paljastavat perusteet. Ne tuovat esille sen syvimmän lähtökohdan\, minkä varaan talo alkujaan oli pystytetty. Hiekka osoittautuu katoavaksi ja väistyväksi. Samanlaiseksi osoittautuu myös sen varaan rakennettu rakennus. Myrskyn keskellä kallio näyttäytyy lujana ja kestävänä; sellainen on myös kalliolle rakennettu talo. \nKristityn elämässä on kyse Jumalan Sanan varaan rakentamisesta. Kristityn koko elämä nojautuu ja rakentuu Jumalan armonlupausten varaan ja Jeesuksen työn varaan. Jeesus ja hänen ristinsä\, ei väisty eikä katoa viereltäsi elämän myrskyjen keskellä. Kaikki omat voimasi osoittautuvat koetusten keskellä riittämättömiksi. Omien toiveidesi\, pyrkimystesi tai ponnistelujesi varassa et voi kestää tämän ajallisen elämän kipuja loppuun saakka. Sairaus\, menetykset ja lähestyvä kuolema riisuu jokaisen ihmisen suurista luuloistaan. \nVarsinainen ja lopullinen myrskynsilmä ihmiselämässä on kuitenkin kuolemanhetki. Vihollisista viimeinen riisuu lopullisesti ihmisen kaikista omista yrityksistä pelastaa itse elämänsä. Jumalan tuomion eteen et voi kantaa mukanasi ajallista menestystä\, todistuksia suuresta palkasta tai luetteloa saavutuksistasi. Pyhän Jumalan silmien edessä kestää vain Kristuksen verellä puhtaaksi pesty. Se\, joka sai armosta kaiken anteeksi ja Jeesukselta lahjaksi iankaikkisen elämän\, rakensi kaikessa Kalliolle. Vaikka hänen ajallinen matkansa olisi monesti ollut vaivaista ja vaikeroivaa\, Golgatan perustus jalkojen alla kesti lujana loppuun asti. Jeesuksen sinulle ansaitsema taivaallinen talo ei sorru eikä väisty elämän kipujen keskellä. Jeesus on käynyt edeltä valmistaakseen omilleen sijan Isän tykönä ja nuo huoneet pysyvät lujina loppuun asti\, sinua varten. \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 51:8 Psalmi: Ps. 92:5–10 13–16 Hallelujasäe: Ps. 71:16\n1. lukukappale:  Jer. 7:1–7 2. lukukappale:  Hepr. 12:14–17 Evankeliumi:  Matt. 7:24–29 \n\n1. lukukappale\nJer. 7:1–7\nTämä on sana\, joka tuli Jeremialle Herralta:\n“Asetu Herran huoneen portille ja julista siellä tämä sana ja sano: Kuulkaa Herran sana\, koko Juuda\, te jotka tulette näistä porteista kumartaen rukoilemaan Herraa.\nNäin sanoo Herra Sebaot\, Israelin Jumala: Vaeltakaa hyvin ja tehkää hyviä tekoja\, niin minä annan teidän asua tässä paikassa. Älkää luottako valheen sanoihin\, kun sanotaan: ‘Tämä on Herran temppeli\, Herran temppeli\, Herran temppeli!’ Vaan jos te todella parannatte vaelluksenne ja tekonne\, jos te todella teette oikeuden niin toiselle kuin toisellekin\, ette sorra muukalaista\, orpoa ja leskeä\, ette vuodata viatonta verta tässä paikassa ettekä seuraa muita jumalia turmioksenne\, niin minä annan teidän asua tässä paikassa\, maassa\, jonka minä olen antanut teidän isillenne\, iankaikkisesta iankaikkiseen. \n  \n2. lukukappale \nHepr. 12:14–17\nPyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen\, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa; ja pitäkää huoli siitä\, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta\, “ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä”\, ja monet sen kautta tule saastutetuiksi\, ja ettei kukaan olisi haureellinen tahi epäpyhä niinkuin Eesau\, joka yhdestä ateriasta myi esikoisuutensa. Sillä te tiedätte\, että hänet sittemminkin\, kun hän tahtoi päästä siunausta perimään\, hyljättiin; sillä hän ei löytänyt tilaa peruutukselle\, vaikka hän kyynelin sitä pyysi. \n  \nEvankeliumi\nMatt. 7:24–29\nJeesus sanoo:\nSentähden on jokainen\, joka kuulee nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan\, verrattava ymmärtäväiseen mieheen\, joka huoneensa kalliolle rakensi. Ja rankkasade lankesi\, ja virrat tulvivat\, ja tuulet puhalsivat ja syöksyivät sitä huonetta vastaan\, mutta se ei sortunut\, sillä se oli kalliolle perustettu.\nJa jokainen\, joka kuulee nämä minun sanani eikä tee niiden mukaan\, on verrattava tyhmään mieheen\, joka huoneensa hiekalle rakensi. Ja rankkasade lankesi\, ja virrat tulvivat\, ja tuulet puhalsivat ja syöksähtivät sitä huonetta vastaan\, ja se sortui\, ja sen sortuminen oli suuri.”\nJa kun Jeesus lopetti nämä puheet\, olivat kansanjoukot hämmästyksissään hänen opetuksestansa\, sillä hän opetti heitä niinkuin se\, jolla valta on\, eikä niinkuin heidän kirjanoppineensa. \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala! Anna meille aina Henkesi\, jotta ajattelisimme ja tekisimme sitä\, mikä on oikein\, niin että me\, jotka emme voi olla ilman sinua\, eläisimme pyhän mielesi mukaan. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua siitä\, että olet pyhässä sanassasi opettanut meille\, ettei ole muuta autuuden perustusta kuin Herra Jeesus Kristus. Me rukoilemme sinua: pyhitä meitä Pyhällä Hengelläsi\, niin ettemme olisi ainoastaan sanasi kuulijoita vaan myös sen tekijöitä. Vahvista meitä\, ettemme kiusausten puuskissa ja ahdinkojen virroissa luopuisi sinusta ja hukkuisi\, vaan ottaisimme uskollisesti vaarin sanastasi. Tee tyhjäksi perkeleen\, maailman ja oman lihamme tahto\, että sinun armollinen tahtosi tapahtuisi keskuudessamme. Sinun rakkaan Poikasi\, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen\, kautta. \n  \nPäivän psalmi\nAntifoni:\nPs. 51:8\nAnna minun kuulla ilo|a ja riemua\, *\nettä ihastuisivat ne luut\, jotka sär|kenyt olet. \nPsalmi:\nPs. 92:5–10 13–16\nSillä katso\, sinun viholli|sesi\, Herra\, *\nkatso\, sinun vihollisesi hukkuvat\, kaikki väärintekijät joutuvat |hajallensa. \nMutta minun sarveni sinä kohotat kuin villi|härän sarvet; *\nminut voidellaan tuo|reella öljyllä. \nJa iloiten minun silmäni katsovat |vainoojiani\, *\nminun korvani kuulevat noista pahoista\, jotka ovat nousseet mi|nua vastaan. \nVanhurskas viheri|öitsee kuin palmupuu\, *\nhän kasvaa kuin Liba|nonin setri. \nHe ovat istutetut |Herran huoneeseen\, *\nhe viheriöitsevät meidän Jumalamme |kartanoissa. \nVielä vanhuudessaan he |tekevät hedelmää\, *\novat mehe|vät ja vihannat \nja julistavat\, että |Herra on vanhurskas\, *\nhän\, minun kallioni\, ja ettei hänessä vää|ryyttä ole. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/9-sunnuntai-helluntaista-vsk3/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2024/07/Kirkkovuosi_3-vuosikerta_9_su_Helluntaista.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20240725
DTEND;VALUE=DATE:20240726
DTSTAMP:20260605T115051
CREATED:20200407T084843Z
LAST-MODIFIED:20240717T071738Z
UID:8835-1721865600-1721951999@www.luterilainen.net
SUMMARY:Pyhien muistopäivät: Jaakko Finno
DESCRIPTION:Jaakko Finnoa voi hyvällä syyllä kutsua suomalaisen virsikirjan isäksi. Hän kuului Suomen maltillisiin uskonpuhdistajiin. \nJaakko Finno syntyi Suomessa noin vuonna 1540 ja opiskeli aluksi Turun katedraalikoulussa. Myöhemmin hän täydensi opintojaan Saksassa Wittenbergin ja Rostockin yliopistoissa. Opiskeluaikanaan hän sai vaikutteita Lutherin työtoverin Philipp Melancthonin teologiaan perustuvasta nk. filippistisestä ajattelusta. \nJaakko Finno nimitettiin vuonna 1568 Turun katedraalikoulun rehtoriksi. Hän toimi myös tuomiokapitulin jäsenenä. Hän myötäili Juhana III:n kirkkopoliittista linjaa ja sai näin kuninkaan suosion. Vuonna 1578 hänestä tuli Räntämäen eli Maarian seurakunnan kirkkoherra. \nJaakko Finno toimitti ja mukautti Suomen oloihin Saksassa julkaistun Piae Cantiones -laulukokoelman. Vuonna 1583 ilmestyi hänen laatimansa ensimmäinen suomenkielinen virsikirja\, josta käytetään nimeä Yxi Wähä Suomenkielinen Wirsikirja. Siinä oli 101 virttä\, joista useimmat oli käännetty latinasta\, ruotsista ja saksasta. Mukana oli varhemmin syntyneitä suomenkielisiä virsiä sekä luultavasti seitsemän Jaakko Finnon omaa virttä. Niistä neljä Finnon omaa\, 27 hänen kääntämäänsä ja viisi hänen uudistamaansa virttä on uusimmassakin suomalaisessa virsikirjassa.  \nFinnon virret ovat hyvin syvällisiä ja sielunhoidollisia\, kuten 290: \n”On totta\, Herra\, sanasi\, \nsen totuus kestää aina\, \nvaan usko horjuu alati \nja synti meitä painaa. \nSen tähden hoidat heikkoja \nanteeksiantaumuksella\, \nasetit synninpäästön. \nMaan päällä mikä päästetään\, \npäästetään taivaassakin. \nMaan päällä mikä sidotaan\, \nsidotaan taivaassakin. \nEi nouse siellä kanteeksi\, \nse mikä saatiin anteeksi\, \nnäin lupaa Kristus itse” (säk. 2-3). \nFinnon virsikirja on kaikkien myöhempien suomenkielisten virsikirjojen perusta. \nVuonna 1583 painettiin Jaakko Finnon laatima Yxi wähä Rucous Kiria. Se oli suppeampi kuin Mikael Agricolan Rucouskirja Bibliasta (1544)\, mutta sopi paremmin kansan käyttöön. Finnon rukouskirja pysyi hyvin suosittuna 1600-luvun loppuun saakka\, ja sen rukouksia oli yleisesti käytössä 1800-luvun lopulle asti. \nVuonna 1583 ilmestyi Jaakko Finnon katekismus\, joka tunnetaan vain toisesta painoksestaan vuodelta 1615 nimellä Catechismus Eli Sen Christilisen opin pää cappalet. Teokselle ei ollut suoranaisia lähteitä vaan se oli omaperäinen teos. Finnon katekismus ei saavuttanut suurta suosiota\, ja uudet katekismukset syrjäyttivät sen 1600-luvulla. \nJaakko Finno ymmärsi oppi-isänsä Lutherin tavoin\, että virret ovat erinomainen tapa juurruttaa kristillinen usko kansan sydämiin. Pitkälti juuri virsien avulla omaksuivat suomalaiset sen evankeliumin\, jonka uskonpuhdistajat olivat jälleen nostaneet esiin Jumalan sanasta. \nJaakko Finno kuoli ruttoon syksyllä 1588 noin 48 vuoden ikäisenä. Hänet haudattiin sukuhautaan Turun tuomiokirkkoon. \nKirjallisuutta: \nJaakko Finnon virsikirja. Toimittanut ja jälkisanan laatinut Pentti Lempiäinen. Helsinki 1988. \nLempiäinen\, Pentti\, Jacobus Finno. Kansallisbibliografia. \nNuorteva\, Jussi\, Suomalaisten ulkomainen opinkäynti ennen Turun akatemian perustamista 1640. Helsinki 1997. \nPaarma\, Jukka\, Hiippakuntahallinto Suomessa 1554-1604. 1980. \nPirinen\, Kauko\, Suomen kirkon historia 1. Keskiaika ja uskonpuhdistuksen aika. Porvoo – Helsinki – Juva 1991. \nVarpio\, Yrjö & Huhtala\, Liisi\, Suomen kirjallisuushistoria. Helsinki 1999. \nVäänänen\, Kyösti\, Jacobus Petri Finno. Turun hiippakunnan paimenmuistio 1554-1721. Helsinki (verkkojulkaisu).
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/pyhien-muistopaivat-jaakko-finno/
CATEGORIES:Pyhien muistopäivät
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2024/07/Jaakko_Finno.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20240728
DTEND;VALUE=DATE:20240729
DTSTAMP:20260605T115051
CREATED:20161202T121912Z
LAST-MODIFIED:20240724T063837Z
UID:4149-1722124800-1722211199@www.luterilainen.net
SUMMARY:10. sunnuntai helluntaista
DESCRIPTION:Jeesuksen puhuu vertauksessaan uskollisesta huoneenhaltijasta\, joka jakaa ruoka-annoksensa ajallaan kaikille talossa asuville. \nKristuksen seurakunta on Jumalan huone. Kristus on tämän seurakuntahuoneensa varsinainen huoneenhaltija. Heprealaiskirjeen kirjoittaja muistuttaa seurakuntaansa: ”Kristus on uskollinen Poikana\, hänen huoneensa haltijana; ja hänen huoneensa olemme me.” (Hebr. 3:6) Jeesus itse on uskonut tämän seurakuntansa huoneenhaltijan viran\, kaitsijan viran\, apostoleilleen. Korinttolaiskirjeessä Paavali kehottaa seurakuntaa pitämään apostoleja ”Jumalan salaisuuksien huoneenhaltijoina”. (1.Kor.4:1) \nJeesuksen vertauksen mukaan huoneenhaltijalta kysytään uskollisuutta Herraansa kohtaan. Huoneenhaltijan tulee pitää huolta Jumalan perheväestä ja antaa heille ajallaan heidän ruokaosansa. Kyse on evankeliumin sanan jakamisesta nälkäisten sielujen ruokkimiseksi. Tässä suhteessa seurakunnan paimenen tehtävää voisi verrata Joosefin tehtävään Egyptin hallitsijana\, joka jakoi viljaa faaraon yltäkylläisyyden ja runsauden varastosta kansalle syötäväksi nälänhädän aikana. (vrt. 1.Moos.41:54-56) \nEvankeliumin aarre on ehtymätön\, siitä riittää aina jaettavaa. Huoneenhaltijan tulee siksi olla vain uskollinen Herransa tahdolle: jakaa pelastuksen evankeliumia sanan saarnassa ja alttarin sakramentissa Kristuksen asetuksen mukaisesti. \nEntä milloin huoneenhaltija on käynyt uskottomaksi alkaen lyömään Herransa palvelusväkeä? Aina kun pelastuksen evankeliumiin lisätään jotakin tai siitä otetaan jotakin pois\, silloin helposti Jumalan ilmoitussana vääristyy vastakohdakseen. Langenneiden ihmisten käsissä Jumalan hyvästä tahdosta voi helposti tulla lyömäase. Jos puhtaaseen evankeliumiin lisätään vähänkin ihmistekoja\, on lopputuloksena aina ruoskiva lain sana. Omientuntojen sitominen raskaiden taakkojen alle ja ilon sekä vapauden katoaminen seurakunnassa. \nPuhdas evankeliumi ei aseta ihmisen pelastuksen eteen yhtään ehtoa. Jeesus haluaa antaa sinulle kaiken sulasta armosta ja rakkaudesta. Golgatan työ on lahjaa\, pyhyys Isän edessä on lahjaa\, Taivas on lahjaa\, iankaikkinen elämä on lahjaa. Jeesus on sen kaikelle sinulle lahjoittanut\, kasteesi on siitä takeena. Tätä pelastuksen evankeliumia pastorit on asetettu julistamaan. Missä on se uskollinen ja viisas huoneenhaltija\, joka jakaa Herran seurakunnalle ruoka-annoksensa ajallaan? Kiiruhda sinäkin sinne\, oikean alttarin ja saarnatuolin ääreen jälleen ensi sunnuntaina! \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 119:169 Psalmi: Ps. 119:129–136 Hallelujasäe: Ps. 119:137\n1. lukukappale:  Sananl. 3:27–32 tai 1. Moos. 41:46–49 53–57 2. lukukappale:  Hepr. 10:19–25 tai Ap. t. 20:17–24 Evankeliumi:  Luuk. 12:42–48 \n\n1. lukukappale\nSananl. 3:27–32\nÄlä kiellä tarvitsevalta hyvää\, milloin sitä tehdä voit. Älä sano lähimmäisellesi: “Mene nyt ja tule toiste\, huomenna minä annan”\, kun sinulla kuitenkin on. Älä mieti pahaa lähimmäistäsi vastaan\, kun hän luottavaisesti luonasi asuu. Älä riitele kenenkään kanssa syyttä\, kun ei toinen ole sinulle pahaa tehnyt. Älä kadehdi väkivallan miestä äläkä hänen teitänsä omiksesi valitse; sillä väärämielinen on Herralle kauhistus\, mutta oikeamielisille hän on tuttava. \nTai: \n1. Moos. 41:46–49\, 53–57\nJoosef oli kolmenkymmenen vuoden vanha\, kun hän tuli faraon\, Egyptin kuninkaan\, palvelijaksi. Ja Joosef lähti faraon luota ja kulki läpi koko Egyptin maan. Ja seitsemänä viljavuotena maa kasvoi ylen runsaasti. Ja näinä seitsemänä hyvänä vuotena\, jotka tulivat Egyptin maahan\, hän kokosi kaikkea eloa ja talletti sen kaupunkeihin. Hän talletti kuhunkin kaupunkiin sen elon\, joka tuotiin ympäristön vainioilta. Niin Joosef kasasi viljaa niinkuin meren hiekkaa\, ylen suuret määrät\, siihen asti että lakattiin sitä mittaamasta\, sillä se ei ollut enää mitattavissa.\nNe seitsemän viljavuotta\, jotka tulivat Egyptin maahan\, kuluivat loppuun. Senjälkeen alkoi seitsemän nälkävuotta\, niinkuin Joosef oli sanonut\, ja tuli nälänhätä kaikkiin maihin\, mutta Egyptin maassa oli leipäviljaa kaikkialla. Mutta koko Egyptin maa näki nälkää\, ja kansa huusi faraolta leipää. Silloin farao sanoi kaikille egyptiläisille: “Menkää Joosefin luo ja tehkää\, mitä hän käskee teidän tehdä”. Kun nälkä ahdisti koko maata\, avasi Joosef kaikki varastot ja myi viljaa egyptiläisille. Mutta nälänhätä tuli yhä kovemmaksi Egyptin maassa. Ja kaikista maista tultiin Egyptiin Joosefin luo ostamaan viljaa\, sillä kaikissa maissa oli kova nälänhätä. \n  \n2. lukukappale\nHepr. 10:19–25\nKoska meillä siis\, veljet\, on luja luottamus siihen\, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään\, jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi\, joka käy esiripun\, se on hänen lihansa\, kautta\, ja koska meillä on “suuri pappi\, Jumalan huoneen haltija”\, niin käykäämme esiin totisella sydämellä\, täydessä uskon varmuudessa\, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä; pysykäämme järkähtämättä toivon tunnustuksessa\, sillä hän\, joka antoi lupauksen\, on uskollinen; ja valvokaamme toinen toistamme rohkaisuksi toisillemme rakkauteen ja hyviin tekoihin;\nÄlkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme\, niinkuin muutamien on tapana\, vaan kehoittakaamme toisiamme\, sitä enemmän\, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän. \nTai:\nAp. t. 20:17–24\nMutta Miletosta hän lähetti sanan Efesoon ja kutsui tykönsä seurakunnan vanhimmat. Ja kun he saapuivat hänen tykönsä\, sanoi hän heille:\n“Te tiedätte ensimmäisestä päivästä asti\, kun minä Aasiaan tulin\, miten minä kaiken aikaa olen ollut teidän kanssanne; kuinka minä olen palvellut Herraa kaikella nöyryydellä ja kyynelillä\, koettelemuksissa\, jotka ovat kohdanneet minua juutalaisten salahankkeiden tähden; kuinka minä en ole vetäytynyt pois julistamasta teille sitä\, mikä hyödyllistä on\, ja opettamasta teitä sekä julkisesti että huone huoneelta\, vaan olen todistanut sekä juutalaisille että kreikkalaisille parannusta kääntymyksessä Jumalan puoleen ja uskoa meidän Herraamme Jeesukseen Kristukseen.\nJa nyt\, katso\, minä matkustan\, sidottuna hengessä\, Jerusalemiin\, enkä tiedä\, mikä minua siellä kohtaa. Sen vain tiedän\, että Pyhä Henki jokaisessa kaupungissa todistaa minulle ja sanoo\, että kahleet ja ahdistukset minua odottavat. En minä kuitenkaan pidä henkeäni itselleni minkään arvoisena\, kunhan vain täytän juoksuni ja sen viran\, jonka minä Herralta Jeesukselta olen saanut: Jumalan armon evankeliumin todistamisen. \n  \nEvankeliumi\nLuuk. 12:42–48\nJa Herra sanoi:\n“Kuka siis on se uskollinen ja ymmärtäväinen huoneenhaltija\, jonka hänen herransa asettaa pitämään huolta hänen palvelusväestään\, antamaan heille ajallaan heidän ruokaosansa? Autuas se palvelija\, jonka hänen herransa tullessaan havaitsee näin tekevän! Totisesti minä sanon teille: hän asettaa hänet kaiken omaisuutensa hoitajaksi.\nMutta jos palvelija sanoo sydämessään: ‘Herrani tulo viivästyy’\, ja rupeaa lyömään palvelijoita ja palvelijattaria sekä syömään ja juomaan ja päihdyttämään itseänsä\, niin sen palvelijan herra tulee päivänä\, jona hän ei odota\, ja hetkenä\, jota hän ei arvaa\, ja hakkaa hänet kappaleiksi ja määrää hänelle saman osan kuin uskottomille.\nJa sitä palvelijaa\, joka tiesi herransa tahdon\, mutta ei tehnyt valmistuksia eikä toiminut hänen tahtonsa mukaan\, rangaistaan monilla lyönneillä. Sitä taas\, joka ei tiennyt\, mutta teki semmoista\, mikä lyöntejä ansaitsee\, rangaistaan vain muutamilla lyönneillä. Sillä jokaiselta\, jolle on paljon annettu\, myös paljon vaaditaan; ja jolle on paljon uskottu\, siltä sitä enemmän kysytään. \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala! Avaa laupiaasti korvasi kuulemaan palvelijoidesi rukoukset. Opeta meitä myös anomaan sitä\, mikä on sinulle otollista\, jotta voisit antaa meille\, mitä me anomme. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Rakas taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua siitä\, että olet luvannut antaa elämän kruunun niille\, jotka pysyvät uskollisina kuolemaan asti. Me rukoilemme sinua: vahvista meitä olemaan uskollisia vähimmässäkin\, jotta voisimme olla uskollisia myös paljossa. Anna meille oikea lapsenmielisyys\, että olisimme kuuliaisia sille totuudelle\, jonka sinä Henkesi kautta kirkastat meille. Auta meitä kätkemään neuvosi sydämeemme ja noudattamaan niitä elämässämme\, niin että siunauksesi pysyisi meidän yllämme. Sinun rakkaan Poikasi\, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen\, kautta. \n  \nPäivän psalmi\nAntifoni:\nPs. 119:169\nHerra\, anna |minulle ymmärrys *\nsa|nasi jälkeen. \nPsalmi:\nPs. 119:129–136\nIhmeelliset ovat sinun |todistuksesi\, *\nsentähden minun sieluni ottaa |niistä vaarin. \nKun sinun sanasi avautuvat\, niin ne |valaisevat *\nja antavat yksinkertaiselle |ymmärrystä. \nMinä avaan |suuni ja huohotan\, *\nsillä minä halajan sinun |käskyjäsi. \nKäänny minun puoleeni\, ole minulle |armollinen\, *\nniinkuin on oikein niitä kohtaan\, jotka sinun nimeäsi |rakastavat. \nTee minun askeleeni vakaviksi |sanallasi *\näläkä salli minkään vääryyden mi|nua hallita. \nPäästä minut |ihmisten sorrosta\, *\nniin minä noudatan sinun a|setuksiasi. \nKirkasta kasvosi |palvelijallesi *\nja opeta mi|nulle käskysi. \nMinun silmistäni vuotavat |kyynelvirrat\, *\nkun sinun lakiasi ei |noudateta. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/10-sunnuntai-helluntaista-vsk3/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_3-vuosikerta_10_su_Helluntaista.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20240728
DTEND;VALUE=DATE:20240729
DTSTAMP:20260605T115051
CREATED:20200629T135845Z
LAST-MODIFIED:20240809T115414Z
UID:9341-1722124800-1722211199@www.luterilainen.net
SUMMARY:Pyhien muistopäivät: Johann Sebastian Bach
DESCRIPTION:Johann Sebastian Bach syntyi Eisenachissa muusikkoperheeseen vuonna 1685\, ja hänet kastettiin Jumalan lapseksi ja ikuisen elämän perilliseksi Georgenkirchessä 23. maaliskuuta. Hän kävi myös samaa pyhän Yrjön latinakoulua kuin Luther aikoinaan. Johann Sebastian joutui lapsuudessaan kohtaamaan ajallisen elämän rajallisuuden ja kokemaan kovia menetyksiä\, sillä hänen molemmat vanhempansa kuolivat\, kun hän oli yhdeksänvuotias. Myöhemmin hän saattoi haudan lepoon myös ensimmäisen vaimonsa ja omia lapsiaan. Bach sai tukea läheisiltään\, monilta kirkonmiehiltä ja kanttoriesikuviltaan ja eli ennen kaikkea Jumalan armosta ja rakkaudesta. Johann Gerhardin ja Johann Arndtin hartauskirjat kuluivat Bachin käsissä. Bachin kutsumuksena oli olla oppinut muusikko\, säveltäjä ja kanttori\, kristitty aviomies ja perheenisä. Hänen elämäntyönsä todistaa omalla tavallaan taivaan lahjojen käyttämisestä Jumalan kunniaksi ja lähimmäisten parhaaksi. Tämän luterilaisen säveltäjän työtä voi kuvata luterilaisen puhdasoppisuuden ja kirkkomusiikin kulminaatioksi. Sen voisi kiteyttää pyhän kolminaisuuden mukaisesti kolmeen ydinkohtaan: Isän Jumalan kunnia\, Jeesuksen Kristuksen risti ja Pyhän Hengen lahja.  \nPitkäaikaisimmat elämäntyönsä Bach teki Weimarin hoviurkurina (1708–1717) ja Leipzigissa Tuomaskirkon kanttorina (1723–1750). Kun Bach valittiin Tuomaskanttorin virkaan\, hän lausui valan\, joka edellytettiin vuoden 1580 jälkeen kaikilta kirkon työntekijöiltä. Myös kirkkomuusikot sitoutuivat siten julkisesti ja ilman kompromisseja Jumalan soivan sanan julistuksen ja kiitoslaulun palvelijoina Raamatun oppiin ja luterilaisiin tunnustuskirjoihin\, erityisesti Yksimielisyyden ohjeeseen (Formula concordiae). Leipzigin liturginen elämä oli rikas ja hedelmällinen. Siellä Bachin vastuulla oli paitsi musiikin\, retoriikan ja latinan opetus Tuomaskoulussa myös jumalanpalveluselämän musiikki Tuomaskirkossa. Useana vuonna hän sävelsi päivän tekstin pohjalta lähes joka sunnuntai kirkkokantaatin kuoron\, orkesterin\, urkurin ja solistien soitettavaksi ja laulettavaksi sekä pääjumalanpalveluksessa että iltavesperissä. Esimerkiksi uskonpuhdistusjuhlaan sävelletyssä kantaatissa nro 79 ylistetään\, julistetaan ja tunnustetaan väkevästi Jumalan armon ja totuuden sanaa.  \nBachin sävellykset todistavat\, että hän oli harras herrasmies\, joka antoi sydämensä ja koko olemuksensa Herran käyttöön\, Jumalan kunniaksi. Bachin omat nuottikirjoitukset ja hänen tekemänsä käsikirjoituskopiot myös muiden säveltäjien teoksista alkavat usein kirjaimilla J.J. (Iesu\, iuva\, ”Jeesus\, auta”) tai I.N.J. (in nomine Iesu\, ”Jeesuksen nimessä”) ja päättyvät kirjaimiin S.D.G. (soli Deo gloria\, ”Yksin Jumalalle kunnia”). Bachin vakava suhtautuminen musiikin lahjaan näkyy myös hänen kenraalibasson oppikirjansa alussa\, jossa hän kirjoittaa: ”Kaiken musiikin tavoite ja perimmäinen tarkoitus on soida Jumalan kunniaa ja tuoda uudistusta sielulle. Missä tätä ei oteta huomioon\, siellä ei ole mitään todellista musiikkia vaan vain saatanallista hoilotusta (Geplärr) ja posetiivin pyöritystä.”  \nLuterilainen ristin teologia eli kyynelin kylvämisen\, Jumalan ihmiseksitulemisen ja Kristuksen kärsimisen ihmeellinen siunaus kuuluvat myös Bachin musiikissa. Esimerkiksi Johannes-passion syvällinen aaria ”Es ist vollbracht” ja h-mollimessun ”Crucifixus” ja Matteus-passion rakastettu koraali ”O Haupt voll Blut und Wunden” julistavat maailmalle suurta hulluutta\, ristiinnaulitun Kristuksen evankeliumin voimaa. Myös soitinmusiikki merkitsi Bachille saarnaamista ja soivaa katekeesia musiikillis-retorisin kuvioin\, virsimelodioin ja affektein eli mielenliikutuksin. Clavierübung III:n urkukoraalit pohjautuvat Lutherin katekismuksen kuuteen kohtaan\, ja kaksoiskaanonissa BWV 1087/11 liehuu ristin voitonlippu ja kolmoiskaanonissa BWV 1076 kaikuu taivaan lakkaamaton doksologia eli ylistyslaulu.  \nJohann Sebastian oli myös kristitty perheenisä ja aviomies. Bachin kirjahyllyn painavat ja harvinaislaatuiset niteet todistavat kodin jumaluusopillisesta harrastuneisuudesta ja hurskaudesta. Kotoa löytyivät muun muassa Lutherin kootut kirjoitukset (Jenan & Altenburgin editiot) ja Chemnitzin Examen Concilii Tridentini. Altenburgin edition Bach osti huutokaupasta kymmenellä taalerilla syyskuussa 1742. Kuitti on säilynyt meidän päiviimme asti. Bachin sävelteokset ja koko musiikillinen ja hengellinenkin perintö välittyivät eteenpäin hänen poikiensa ja oppilaidensa kautta\, ja myös Felix Mendelssohn Bartholdy teki 1800-luvulla tärkeää työtä Bachin musiikin käytön puolesta puhumiseksi ja uudelleen löytämiseksi.  \nBachin vuonna 1733 signeerattu Abraham Caloviuksen kommentaariraamattu löydettiin Amerikasta 1900-luvulla ja on ollut suuren tutkimuksen kohteena. Bach on tehnyt jopa joitain korjauksia Caloviuksen kommentaariraamattuun ja täydentänyt sitä puuttuvilla Lutherin sitaateilla. Esimerkiksi perisyntiä ja uskolla omistettavaa lahjavanhurskautta käsittelevät raamatunkohdat (1. Moos. 3 & Room. 1:17) ovat saaneet reunamerkinnän Bachin kynästä. Bach on ollut tekemisissä perustavanlaatuisten uskonopin kohtien kanssa ja kirkkomme aarteiden\, vanhurskauttamisopin\, Jumalan pyhän lain ja kirkkaan evankeliumin äärellä. Paul Speratuksen vanhurskauttamisvirteen sävelletyn kantaatin nro 9 duetossa nämä aarteet konkretisoituvat. Robin A. Leaver on todennut osuvasti\, että kyseinen kaanon\, joka kreikaksi tarkoittaakin lakia\, on nuottipaperilla kuin täyttä lakia mutta soivana kuulon valtakunnassa kuin puhdasta evankeliumia.  \n22. heinäkuuta Herran vuonna 1750 Leipzigin pastori Christoph Wolle kävi jakamassa Bachin sairasvuoteen äärellä vielä Herran pyhän ehtoollisen. Pian Jumalan uskollinen ja armosta autuas palvelija jätti tämän elämän rauhallisesti uskossa Vapahtajansa ansioon ja sai kutsun riemuitsevaan seurakuntaan. Elämänsä viimeisen viikon aikana Bach saneli vielä ikuista armoa ja rauhaa sykkivän koraalin ”Vor deinen Thron tret ich hiemit” BWV 668. Bachin lahjaksi saaman uskon esikuva tiivistyy hyvin kahdessa raamatunkohdassa\, Kol. 3:16 & Hepr. 2:15: ”Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana” ja ”Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni\, ylistän sinua seurakunnan keskellä”. Kuten John W. Kleinig on opettanut raamatullisesti\, ylipappimme Jeesus on itse seurakuntansa johtava ylistyslaulaja\, jonka kautta me saamme vastaanottaa pääsyn taivaan kuoroon ja jakaa Pyhän Hengen lahjoja jo maan päällä. Soli Deo Gloria!  \n  \nKirjallisuutta:  \nClement\, A. 2007. Johann Sebastian Bach and the Praise of God: Some Thoughts on the Canon Triplex (BWV 1076). Teoksessa D. Zager (toim.) Music and Theology. Essays in Honor of Robin A. Leaver. Lanham: The Rowman & Littlefield. 147–168.  \nGardiner\, J. E. 2013. Johann Sebastian Bach – muotokuva. Musiikkia taivaan holveissa. Helsinki: Fuga.  \nLeaver\, R. A. 1983. Bachs Theologische Bibliothek. Stuttgart: Hänssler-Verlag.  \nLeaver\, R. A. 1985. J. S. Bach and The Scripture. St. Louis: Concordia Publishing House.  \nLeaver\, R. A. 2017. Luther’s Liturgical Music. Minneapolis: Fortress Press.  \nKleinig\, J. W. 2000. Bach\, Chronicles\, and Church Music. Logia 9(3). 7–10.  \nStiller\, G. 1984. Johann Sebastian Bach and Liturgical Life in Leipzig. St. Louis: Concordia Publishing House. \n  \n  \nTäältä näet kaikki luterilainen.net -sivustolla julkaistut Pyhien muistopäivät.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/pyhien-muistopaivat-johann-sebastian-bach/
CATEGORIES:Pyhien muistopäivät
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2020/06/J_S_Bach.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20240730
DTEND;VALUE=DATE:20240731
DTSTAMP:20260605T115051
CREATED:20210209T204517Z
LAST-MODIFIED:20240730T141731Z
UID:10411-1722297600-1722383999@www.luterilainen.net
SUMMARY:Pyhien muistopäivät: Robert Barnes
DESCRIPTION:Robert Barnes (1495-1540)\, englantilainen uskonpuhdistaja \nBarnes oli augustinolainen munkki\, joka kohosi aikanaan veljeskunnan priorin asemaan. Etevänä oppilaana hän opiskeli vuosia Belgiassa ja Cambridgen yliopistossa\, josta hän valmistui jumalauusopin tohtoriksi vuonna 1523. \nBarnes tunnetaan Englannissa erityisesti luterilaisen uskonpuhdistuksen sanansaattajana. Hän kuului Cambridgen yliopisto-opiskelijoiden ryhmään\, joka kritisoi keskiajan kirkon opetuksia ja tutki yhdessä mm. Erasmuksen ja Lutherin ajatuksia. \nRyhmään kuului Barnesin lisäksi muunmuassa Thomas Cranmer (myöhemmin Canterburyn arkkipiispa)\, Hugh Latimer (Worchesterin piispa)\, William Tyndale ja Thomas Bilney. \nRobert Barnesin jouluaaton saarna Pyhän Edwardin kirkossa vuonna 1525 on jäänyt erityisellä tavalla historiaan. Joidenkin historioitsijoiden mukaan saarna oli Cambridgen evankelisen ryhmän ensimmäinen julkinen puhe. Barnes kritisoi saarnassaan erityisesti aikansa kirkon korruptiota ja kardinaali Thomas Wolseyta. \nTieto Barnesin reformatorisista ajatuksista levisi kulovalkean tavoin ja hänet asetettiin kotimaassaan kotiarestiin\, joka lopulta johti hänet maanpakoon Wittenbergiin asti. \nLontoon kotiarestin aikana hän sai ottaa vastaan vieraita. Hän käytti sallivan käytännön hyväkseen ja jakoi vierailleen luterilaista kirjallisuutta ja William Tyndalen kääntämää kansankielistä uutta testamenttia. \nWittenbergissä Barnesista tuli luterilainen. Hän tutustui niin Lutheriin\, Melancthoniin kuin Johannes Bugenhageniin Augsburgin tunnustuksen julkistamisen aikoihin (1530). \nBarnesin merkittävin julkaistu teos on ”A Supplication to King Henry VII”. Teoksen tavoitteena oli sekä vakuuttaa hallitsija luterilaisen evankeliumin totuudellisuudesta\, että puolustaa kirjoittajaa harhaoppisuutta koskevia syytöksiä vastaan. \nBarnes toimi viimeisinä elinvuosinaan niin Englannin kruunun palveluksessa\, kuin viestinviejänä ja lähettiläänä englantilaisten ja saksalaisten kirkkojen välillä. Vuonna 1540 Barnes vangittiin luterilaisen saarnansa tähden\, kun Thomas Cromwell\, kruunun pääministeri ei kyennyt suojelemaan enää uskonpuhdistajaa kuninkaan mielivallalta. Hänet poltettiin roviolla kahden muun protestanttisen saarnaajan kanssa. \nMartti Luther kirjoitti Robert Barnesin kuoleman jälkeen seuraavasti:\n”Tämän tohtori Robert Barnesin me totisesti tunsimme. Minulle tuottaa erityistä iloa kuulla\, että Jumala on kutsunut meidän hyvän ja hurskaan ateria- ja huonevieraan veren vuodatukseen ja pyhän marrttyyrin asemaan Hänen rakkaan Poikansa tähden…” \n  \nLähteet:\nRobert Barnes\, A Lutheran Martyr in England\, Rev. Anthony Dodgers https://lutheranreformation.org/history/robert-barnes-lutheran-martyr-england/#_ftn3 \nJohdanto teoksesta The Reformation and Robert Barnes: History\, Theology and Polemic in Early Modern England. Korey D. Maas \nRobert Barnes\, Early English Reformer\, Simonetta Carr https://www.reformation21.org/blog/robert-barnes-early-english-reformer \n  \nKuunneltavaksi:\nUskon sydänääniä – Löytöretki Augsburgin tunnustukseen
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/pyhien-muistopaivat-robert-barnes/
CATEGORIES:Pyhien muistopäivät
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2024/07/Robert_Barnes.jpg
END:VEVENT
END:VCALENDAR