BEGIN:VCALENDAR
VERSION:2.0
PRODID:-//Luterilainen.net - ECPv6.16.3//NONSGML v1.0//EN
CALSCALE:GREGORIAN
METHOD:PUBLISH
X-WR-CALNAME:Luterilainen.net
X-ORIGINAL-URL:https://www.luterilainen.net
X-WR-CALDESC:Tapahtumat Luterilainen.net
REFRESH-INTERVAL;VALUE=DURATION:PT1H
X-Robots-Tag:noindex
X-PUBLISHED-TTL:PT1H
BEGIN:VTIMEZONE
TZID:Europe/Helsinki
BEGIN:DAYLIGHT
TZOFFSETFROM:+0200
TZOFFSETTO:+0300
TZNAME:EEST
DTSTART:20230326T010000
END:DAYLIGHT
BEGIN:STANDARD
TZOFFSETFROM:+0300
TZOFFSETTO:+0200
TZNAME:EET
DTSTART:20231029T010000
END:STANDARD
BEGIN:DAYLIGHT
TZOFFSETFROM:+0200
TZOFFSETTO:+0300
TZNAME:EEST
DTSTART:20240331T010000
END:DAYLIGHT
BEGIN:STANDARD
TZOFFSETFROM:+0300
TZOFFSETTO:+0200
TZNAME:EET
DTSTART:20241027T010000
END:STANDARD
BEGIN:DAYLIGHT
TZOFFSETFROM:+0200
TZOFFSETTO:+0300
TZNAME:EEST
DTSTART:20250330T010000
END:DAYLIGHT
BEGIN:STANDARD
TZOFFSETFROM:+0300
TZOFFSETTO:+0200
TZNAME:EET
DTSTART:20251026T010000
END:STANDARD
END:VTIMEZONE
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20240804
DTEND;VALUE=DATE:20240805
DTSTAMP:20260605T103927
CREATED:20161202T121914Z
LAST-MODIFIED:20240809T114827Z
UID:4150-1722729600-1722815999@www.luterilainen.net
SUMMARY:11. sunnuntai helluntaista
DESCRIPTION:Päivän evankeliumi kuuluu Matteuksen evankeliumissa toiseen pääjaksoon\, jossa taas on kaksi pääaihetta. Ensimmäinen pääaihe on yksinkertaisesti: ”Kuka Jeesus on?” Toisen\, ja päivän evankeliumitekstin kannalta hyvin tärkeän\, pääaiheen voisimme nimetä: ”Jeesusta kohtaava kasvava vastustus.” \nOikeastaan päivän saarnatekstin olisi hyvä alkaa muutama jae aikaisemmin kuin Matt. 11:20. Nimittäin Matt. 11:16 kuuluu Jeesuksen sanomana seuraavasti: ”Mutta mihin vertaisin tätä sukupolvea?” Tämä sukupolvi merkitsee nimen omaan sitä Israelin kansaa\, joka eli Jeesuksen aikana\, joka näki Jeesuksen tunnusteot ja kuuli Hänen saarnansa. Sille\, oman maanpäällisen vaelluksensa sukupolvelle Jeesus ensisijassa osoitti myös ne sanat\, jotka päivän evankeliumista kuulemme. \nMillainen olikaan tuo aika\, tuo tilanne\, tuo sukupolvi ja ne kaupungit\, joita Jeesus päivän evankeliumissa nuhtelee. Moittii ankarasti siitä etteivät ne olleet kääntyneet synneistään Jumalan puoleen\, Jeesuksen puoleen joka vieraili heidän keskellään ja teki voimallisia tekoja enemmän kuin missään muualla? \nEvankelista Matteus kirjoittaa aikaisemmin seuraavasti: ”Ja hän kierteli kautta koko Galilean ja opetti heidän synagoogissaan ja saarnasi valtakunnan evankeliumia ja paransi kaikkinaisia tauteja ja kaikkinaista raihnautta\, mitä kansassa oli. Ja maine hänestä levisi koko Syyriaan\, ja hänen luoksensa tuotiin kaikki sairastavaiset\, monenlaisten tautien ja vaivojen rasittamat\, riivatut\, kuunvaihetautiset ja halvatut; ja hän paransi heidät. Ja häntä seurasi suuri kansan paljous Galileasta ja Dekapolista ja Jerusalemista ja Juudeasta ja Jordanin tuolta puolen.” (Matt. 4:23–25) \nVoisimme tiivistää nuo tapahtumat ja tuon sukupolven ihmisten reaktion Jeesuksen sanomalla: Jeesuksen voimalliset teot kelpasivat heille\, mutta Jeesuksen voimalliset sanat eivät kelvanneet. Ihmiset siis\, ymmärrettävästi ja täysin hyväksyttävästi halusivat saada terveyttä ja helpotusta elämäänsä\, mutta se mitä Jeesus sanoi heille itsestään ja taivaallisesta Isästä\, se ei kelvannut. Heille siis kelpasi Jumalan voima teoissa\, näkyvät merkit ja ihmeet\, mutta Jumalan sanaa sellaisena kuin Jeesus saarnasi ja sellaisena kuin Hän oli\, ei tuo sukupolvi tahtonut ottaa vastaan. \nSellainen oli se sukupolvi. Millainen on sitten tämä meidän sukupolvemme? Me\, jotka nyt sanomme olevamme Jumalan lapsia\, Jeesuksen pyhää kansaa? Olemmeko me toisenlaisia kuin Herramme aikalaiset? \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 33:12 Psalmi: Ps. 81:9–17 Hallelujasäe: Jes. 55:6\n1. lukukappale:  1. Moos. 18:20–32 2. lukukappale:  Hepr. 3:15–19 Evankeliumi:  Matt. 11:20–24 \n\n1. lukukappale\n1. Moos. 18:20–32\nNiin Herra sanoi Abrahamille:\n“Valitushuuto Sodoman ja Gomorran tähden on suuri\, ja heidän syntinsä ovat ylen raskaat. Sentähden minä menen alas katsomaan\, ovatko he todella tehneet kaiken sen\, josta huuto on minun eteeni tullut\, vai eivätkö; minä tahdon sen tietää.”\nJa miehet kääntyivät sieltä ja kulkivat Sodomaan päin\, mutta Aabraham jäi vielä seisomaan Herran eteen. Ja Aabraham lähestyi häntä ja sanoi: “Aiotko siis hukuttaa vanhurskaan yhdessä jumalattoman kanssa? Entä jos kaupungissa on viisikymmentä vanhurskasta; aiotko hukuttaa heidät etkä säästä paikkaa siellä olevain viidenkymmenen vanhurskaan tähden? Pois se\, että sinä näin tekisit: surmaisit vanhurskaan yhdessä jumalattoman kanssa\, niin että vanhurskaan kävisi samoin kuin jumalattoman! Pois se sinusta! Eikö kaiken maan tuomari tekisi oikeutta?” Ja Herra sanoi: “Jos löydän Sodoman kaupungista viisikymmentä vanhurskasta\, niin minä heidän tähtensä säästän koko paikan”.\nAabraham vastasi ja sanoi: “Katso\, olen rohjennut puhua Herralleni\, vaikka olen tomu ja tuhka. Entä jos viidestäkymmenestä vanhurskaasta puuttuu viisi; hävitätkö viiden tähden koko kaupungin?” Hän sanoi: “En hävitä\, jos löydän sieltä neljäkymmentä viisi”. Ja hän puhui vielä hänelle sanoen: “Entä jos siellä on neljäkymmentä?” Hän vastasi: “Niiden neljänkymmenen tähden jätän sen tekemättä”. Aabraham sanoi: “Älköön Herrani vihastuko\, että vielä puhun. Entä jos siellä on kolmekymmentä?” Hän vastasi: “En tee sitä\, jos löydän sieltä kolmekymmentä”. Mutta hän sanoi: “Katso\, minä olen rohjennut puhua Herralleni. Entä jos siellä on kaksikymmentä?” Hän vastasi: “Niiden kahdenkymmenen tähden jätän hävittämättä”. Ja hän sanoi: “Älköön Herrani vihastuko\, että puhun vielä tämän ainoan kerran. Entä jos siellä on kymmenen?” Hän vastasi: “Niiden kymmenen tähden jätän hävittämättä”. \n  \n2. lukukappale\nHepr. 3:15–19\nKun sanotaan: “Tänä päivänä\, jos te kuulette hänen äänensä\, älkää paaduttako sydämiänne\, niinkuin teitte katkeroituksessa”\, ketkä sitten\, vaikka kuulivat\, katkeroittivat hänet? Eivätkö kaikki\, jotka olivat Mooseksen johdolla lähteneet Egyptistä? Mutta keihin hän oli vihastunut neljäkymmentä vuotta? Eikö niihin\, jotka olivat syntiä tehneet\, joiden ruumiit kaatuivat erämaahan? Ja keille hän vannoi\, etteivät he pääse hänen lepoonsa? Eikö tottelemattomille? Ja niin me näemme\, että he epäuskon tähden eivät voineet siihen päästä. \n  \nEvankeliumi\nMatt. 11:20–24\nSitten hän rupesi nuhtelemaan niitä kaupunkeja\, joissa useimmat hänen voimalliset tekonsa olivat tapahtuneet\, siitä\, etteivät ne olleet tehneet parannusta:\n“Voi sinua\, Korasin! Voi sinua\, Beetsaida! Sillä jos ne voimalliset teot\, jotka ovat tapahtuneet teissä\, olisivat tapahtuneet Tyyrossa ja Siidonissa\, niin nämä jo aikaa sitten olisivat säkissä ja tuhassa tehneet parannuksen. Mutta minä sanon teille: Tyyron ja Siidonin on tuomiopäivänä oleva helpompi kuin teidän.\nJa sinä\, Kapernaum\, korotetaankohan sinut hamaan taivaaseen? Hamaan tuonelaan on sinun astuttava alas. Sillä jos ne voimalliset teot\, jotka ovat tapahtuneet sinussa\, olisivat tapahtuneet Sodomassa\, niin se seisoisi vielä tänäkin päivänä. Mutta minä sanon teille: Sodoman maan on tuomiopäivänä oleva helpompi kuin sinun.” \n  \nRukoukset\n1. Pyhä Jumala\, joka osoitat kaikkivaltiutesi etenkin siinä\, että olet kärsivällinen ja annat anteeksi rikkomukset! Vahvista meitä ylitsevuotavalla armollasi\, niin että me\, jotka etsimme sitä\, mitä sinä olet luvannut\, tulisimme osallisiksi taivaallisista aarteistasi. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua siitä\, että olet rakastanut meitä iankaikkisella rakkaudella ja vetänyt meitä puoleesi sulasta armosta. Me rukoilemme sinua\, autuutemme Jumala: vaikuta meissä parannus ja poista vihasi yltämme. Varjele meitä suruttomuudelta\, jottemme pitäisi armoasi halpana emmekä paatuisi ja joutuisi tuomiosi alaisiksi\, vaan ottaisimme vaarin kutsustasi ja etsisimme sielujemme pelastusta. Kuule meitä ja katso armollisesti puoleemme\, sillä me emme rukoile sinua omassa vanhurskaudessamme\, vaan luottaen sinun suureen laupeuteesi. Sinun rakkaan Poikasi\, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen\, kautta. \n  \nPäivän psalmi\nAntifoni:\nPs. 33:12\nAutuas se kansa\, jonka |Jumala Herra on\, *\nse kansa\, jonka hän on perinnök|sensä valinnut! \nPsalmi:\nPs. 81:9–17\n”Kuule\, kansani\, minä |varoitan sinua; *\nIsrael\, jospa sinä mi|nua kuulisit! \nÄlköön sinulla olko muuka|laista jumalaa\, *\näläkä kumarra vie|rasta jumalaa. \nMinä olen Herra\, sinun Jumalasi\, joka toin sinut |Egyptin maasta; *\navaa suusi\, niin mi|nä sen täytän. \nMutta minun kansani ei kuullut |minun ääntäni\, *\neikä Israel noudattanut |minun mieltäni. \nNiin minä annoin heidän mennä pois sydämensä |paatumuksessa\, *\nhe saivat vaeltaa omien neuvo|jensa mukaan. \nOi\, jospa minun kansani |minua kuulisi *\nja Israel vaeltaisi |minun teilläni\, \nniin minä pian masentaisin heidän |vihollisensa *\nja kääntäisin käteni heidän vihamiehi|änsä vastaan. \nNe\, jotka Herraa vihaavat\, matelisivat |hänen edessään\, *\nja heidän kohtalonsa kestäisi ian|kaikkisesti. \nMutta kansaansa hän ruokkisi |parhaalla nisulla; *\nminä ravitsisin sinua hunajalla |kalliosta.” \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/11-sunnuntai-helluntaista-vsk3/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_3-vuosikerta_11_su_Helluntaista.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20240810
DTEND;VALUE=DATE:20240811
DTSTAMP:20260605T103927
CREATED:20200804T204405Z
LAST-MODIFIED:20240809T120056Z
UID:9431-1723248000-1723334399@www.luterilainen.net
SUMMARY:Pyhien muistopäivät: Laurentius
DESCRIPTION:Pyhä Laurentius on yksi tunnetuimmista marttyyripyhimyksistä. Hän todennäköisesti syntyi 200-luvun alussa Espanjassa ja kärsi marttyyrikuoleman Roomassa keisari Valerianuksen vainoissa vuonna 258. \nLaurentius oli yksi Rooman seurakunnan seitsemästä diakonista\, ja hän vastasi seurakunnan varoista sekä vähäosaisten auttamisesta. Hän oli Rooman piispan Sixtus II:n hyvä ystävä ja Rooman seurakunnan päädiakoni. \nRoomassa keisari Valerianus oli määrännyt kristityt vangittaviksi\, heidän omaisuutensa takavarikoitaviksi ja kirkon papit tapettaviksi. Yksi ensimmäisistä Valerianuksen uhreista oli Sixtus II. Oltuaan alle vuoden piispan virassa hänet vangittiin kesken jumalanpalveluksen toimittamisen ja mestattiin 6.8.258. Myös kaksi seurakunnan seitsemästä diakonista saivat surmansa. Vain muutamaa päivää myöhemmin Laurentius tuotiin viranomaisten eteen. Häneltä vaadittiin kirkon koko omaisuuden luovuttamista Roomalle. Kun Laurentius myöhemmin palasi kuulusteluihin\, hän olikin antanut kaiken omaisuuden vähäosaisille. Rahan sijaan hän toi mukanaan köyhät\, rammat ja sokeat ja sanoi kuulustelijoilleen: “Tässä ovat kirkon ikuiset aarteet.” \nTämän jälkeen Laurentius määrättiin teloitettavaksi halstarilla pariloimalla. Hänen kerrotaan huutaneen kesken teloituksensa liekkien keskeltä surmaajilleen: “Tämä puoli on jo kypsä\, kääntäkää ja syökää.” Laurentius kuoli marttyyrikuoleman 10.8.258 – vain muutamaa päivää ystävänsä ja piispansa Sixtus II:n jälkeen. \nRoomalaiset kristityt ovat alusta asti muistaneet marttyyrina kuollutta diakoniaan\, ja hyvin pian pyhän Laurentiuksen muistopäivä levisi Roomasta muualle kirkkoon. Mm. Britanniassa on 600-luvulta lähtien Laurentiuksen marttyyrikertomus ollut tunnettu. \nLaurentiuksen muistopäiväksi vakiintui hänen kuolinpäivänsä\, 10.8. 1700-luvulta lähtien hänen nimensä esiintyy kalentereissamme muodossa Lauri tai Lars. \nSuomessa on pyhää Laurentiusta muistettu keskiajalta lähtien. Varhaisin kirkon kalentereista löytyvä maininta hänestä on vuodelta 1347. Suomalaisista keskiaikaisista kirkoista on löydetty yhteensä yli 40 Laurentiusta esittävää kuvaa\, ja kymmenkunta suomalaista kirkkoa on nimetty hänen mukaansa. \n  \nKirjallisuus \nCronin\, Vincent (1963). A calendar of saints. Westminster\, Md.: Newman Press. \nHallam\, Elizabeth & Pentti Laukama (1996). Pyhiä miehiä ja naisia: keitä he ovat ja miten he auttavat.  Yli 150 taivaallista pyhää Agneksesta Zitaan. Hämeenlinna: Karisto. \nLuoma\, Tuula (2015). Käsikirja katolisista pyhimyksistä. Valkeakoski: Amanda-kustannus. \nOja\, Heikki (2011). Suomen kansan pyhimyskalenteri. Helsinki: Kirjapaja. \nParvio\, Martti (1990). Pyhä Laurentius maamme kirkollisessa perinteessä. Lohjan kirkko : rakennushistoria\, maalaukset ja sisustus. Lohja: Lohjan seurakunta\, 283–303. \nWeedon\, William (2016). Celebrating the Saints: The Feasts\, Festivals\, and Commemorations of Lutheran Service Book. \n  \nTäältä näet kaikki luterilainen.net -sivustolla julkaistut Pyhien muistopäivät.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/pyhien-muistopaivat-laurentius/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Pyhien muistopäivät
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2020/08/Laurentius.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20240811
DTEND;VALUE=DATE:20240812
DTSTAMP:20260605T103927
CREATED:20161202T121914Z
LAST-MODIFIED:20240807T165012Z
UID:4151-1723334400-1723420799@www.luterilainen.net
SUMMARY:12. sunnuntai helluntaista
DESCRIPTION:Kovin mieluista on ihmisluonnolle korottaa itsensä muiden yläpuolelle\, hallita ja vallita omaa elämäänsä ja tietenkin myös läheistensä elämää\, saada arvostusta ja hyväksyntää muilta\, päästä ensimmäisille sijoille ja huomion keskipisteeksi. Jeesuksen aikana tällainen ihmisten mielisuosion kalastamisen pääapaja oli Mooseksen istuin\, johon olivat itsensä istuttaneet kirjanoppineet ja fariseukset. Toisille he kyllä saarnasivat lakia höystettyinä ihmismääräyksillä\, mutta eivät itse alistuneet sanan tutkittavaksi. Sana olisi paljastanut heidät syyllisiksi Jumalan kasvojen edessä ja Jeesus olisi saanut julistaa heille armon evankeliumin. He saivat itseriittoisuudessaan Jeesukselta tylyn tuomion\, ”joka itsensä ylentää\, se alennetaan”. \nKristuksen seuraajien joukossa kaikki ovat tasavertaisia; ne\, joille on uskottu johtamisen tai opettamisen tehtävä ovatkin mitä suurimmassa määrin toisten palvelijoita. Jalointa\, mitä voi lähimmäisilleen tehdä\, on kantaa hänet Kristuksen sanan alle. Siellä elämämme väärät tukirakenteet\, omat Libanonin mahtavat setripuumme\, Baasanin tammemme tai Tarsiin laivojen meille tuomat rikkautemme\, joista Jesaja meille päivän VT:n tekstissä puhuu\, ne kaikki muserretaan ja sorretaan alas. Jäljelle jää vain yksin Kristus\, joka riittää. \nNäin kävi myös kuningas Daavidille\, joka päivän psalmissa nöyrtyy profeetta Naatanin julistaman sanan alla ja paljastaa Jumalalle itsensä: ”sinua ainoata vastaan minä olen syntiä tehnyt\, tehnyt sitä\, mikä on pahaa sinun silmissäsi”. Daavid ei puhu vain yksittäisistä synneistä nimeltä\, vaan tunnustaa täydellisen sikiämisestä alkaen vaikuttavan syntisyyden\,  jonka vain Jumala Kristuksen tähden voi paljastaa ja parantaa. Myös jokaisen meidän jaloimmatkin rakennelmamme ja pyyteemme ovat itsekkyyden ja ylpeyden turmelemia\, emme ole fariseuksia ja kirjanoppineita kummempia. Tarvitsemme Kristuksen sovintoveren syväpuhdistusta\, tarvitsemme uuden sydämen\, jonka vain Kristus voi meille luoda. Jeesus vakuuttaa: ”Joka itsensä alentaa\, se ylennetään”. \n  \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 51:19 Psalmi: Ps. 51:6–14 Hallelujasäe: Ps. 51:17\n1. lukukappale:  Jes. 2:12–18 2. lukukappale:  1. Joh. 1:8–2:2 Evankeliumi:  Matt. 23:1–12 \n\n1. lukukappale\nJes. 2:12–18\nSillä Herran Sebaotin päivä kohtaa kaikkea ylpeää ja korskeata ja kaikkea ylhäistä\, niin että se maahan painuu\, kaikkia Libanonin setripuita\, noita korkeita ja ylhäisiä\, kaikkia Baasanin tammia\, kaikkia korkeita vuoria ja kaikkia ylhäisiä kukkuloita\, kaikkia korkeita torneja ja kaikkia vahvoja muureja\, kaikkia Tarsiin-laivoja ja kaikkea kallista ja ihanaa.\nSilloin masentuu ihmisten ylpeys\, ja miesten korskeus painuu maahan\, ja sinä päivänä Herra yksinänsä on korkea. Mutta epäjumalat katoavat kaikki tyynni. \n  \n2. lukukappale\n1 Joh. 1:8–2:2\nJos sanomme\, ettei meillä ole syntiä\, niin me eksytämme itsemme\, ja totuus ei ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme\, on hän uskollinen ja vanhurskas\, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Jos sanomme\, ettemme ole syntiä tehneet\, niin me teemme hänet valhettelijaksi\, ja hänen sanansa ei ole meissä.\nLapsukaiseni\, tämän minä kirjoitan teille\, ettette syntiä tekisi; mutta jos joku syntiä tekeekin\, niin meillä on puolustaja Isän tykönä\, Jeesus Kristus\, joka on vanhurskas. Ja hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän\, vaan myös koko maailman syntien. \n  \nEvankeliumi\nMatt. 23:1–12\nSilloin Jeesus puhui kansalle ja opetuslapsilleen sanoen:\n“Mooseksen istuimella istuvat kirjanoppineet ja fariseukset. Sentähden\, kaikki\, mitä he sanovat teille\, se tehkää ja pitäkää; mutta heidän tekojensa mukaan älkää tehkö\, sillä he sanovat\, mutta eivät tee. He sitovat kokoon raskaita ja vaikeasti kannettavia taakkoja ja panevat ne ihmisten hartioille\, mutta itse he eivät tahdo niitä sormellaankaan liikuttaa. Ja kaikki tekonsa he tekevät sitä varten\, että ihmiset heitä katselisivat. He tekevät raamatunlausekotelonsa leveiksi ja vaippansa tupsut suuriksi ja rakastavat ensimmäistä sijaa pidoissa ja etumaisia istuimia synagoogissa\, ja tahtovat mielellään\, että heitä tervehditään toreilla\, ja että ihmiset kutsuvat heitä nimellä ‘rabbi’.\nMutta te älkää antako kutsua itseänne rabbiksi\, sillä yksi on teidän opettajanne\, ja te olette kaikki veljiä. Ja isäksenne älkää kutsuko ketään maan päällä\, sillä yksi on teidän Isänne\, hän\, joka on taivaissa. Älkääkä antako kutsua itseänne mestareiksi\, sillä yksi on teidän mestarinne\, Kristus. Vaan joka teistä on suurin\, se olkoon teidän palvelijanne. Mutta joka itsensä ylentää\, se alennetaan; ja joka itsensä alentaa\, se ylennetään. \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias\, iankaikkinen Jumala! Sinun jumaluutesi rikkaus ylittää moninkertaisesti meidän aikaansaannoksemme ja toiveemme. Vuodata laupeutesi ylitsemme ja anna anteeksi kaikki\, mistä omatuntomme meitä syyttää. Sinä annat meille enemmän kuin osaamme edes pyytää. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Taivaallinen Isä\, joka olet ylpeitä vastaan\, mutta annat nöyrille armon! Me rukoilemme sinua: Tee meidät nöyriksi\, jotta yhä hartaammin oppisimme sinulta sitä hiljaisuutta\, joka kaunistaa Jumalan lasta. Varjele meitä tekopyhyydestä ja omavanhurskaudesta. Auta meitä juoksemaan kestävinä edessämme olevassa kilpailussa ja katsomaan aina uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään\, Jeesukseen Kristukseen. Hän on kestänyt puolestamme ristin häpeän ja istuu nyt sinun oikealla puolellasi. Kuule rukouksemme hänen nimessään. \n  \nPäivän psalmi\nAntifoni:\nPs. 51:19\nJumalalle kelpaava uhri on |särjetty henki; *\nsärjettyä ja murtunutta sydäntä et sinä\, Ju|mala\, hylkää. \nPsalmi:\nPs. 51:6–14\nSinua ainoata vastaan minä olen |syntiä tehnyt\, *\ntehnyt sitä\, mikä on pahaa sinun silmissäsi; mutta sinä olet oikea puheessasi ja puhdas |tuomitessasi. \nKatso\, minä olen |synnissä syntynyt\, *\nja äitini on minut syn|nissä siittänyt. \nKatso\, totuutta sinä tahdot sala|tuimpaan saakka\, *\nja sisimmässäni sinä ilmoitat mi|nulle viisauden. \nPuhdista minut isopilla\, että minä |puhdistuisin\, *\npese minut\, että minä lunta valkeam|maksi tulisin. \nAnna minun kuulla ilo|a ja riemua\, *\nettä ihastuisivat ne luut\, jotka sär|kenyt olet. \nPeitä kasvosi näkemästä minun |syntejäni\, *\npyyhi pois kaikki minun |pahat tekoni. \nJumala\, luo minuun |puhdas sydän *\nja anna minulle uusi\, |vahva henki. \nÄlä heitä minua pois kasvo|jesi edestä\, *\näläkä ota minulta pois Pyhää |Henkeäsi. \nAnna minulle jälleen autuu|tesi ilo\, *\nja tue minua alt|tiuden hengellä. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/12-sunnuntai-helluntaista-vsk3/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_3-vuosikerta_12_su_Helluntaista.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20240818
DTEND;VALUE=DATE:20240819
DTSTAMP:20260605T103927
CREATED:20161202T121914Z
LAST-MODIFIED:20240809T121214Z
UID:4152-1723939200-1724025599@www.luterilainen.net
SUMMARY:13. sunnuntai helluntaista
DESCRIPTION:Kuka teki syntiä\, että näin suuri onnettomuus kohtasi meitä? Tällaisia kysymyksiä on aina esitetty onnettomuuksien sairauksien ja sotien kurimuksissa. Samaa ihmettelivät opetuslapset\, kun näkivät sokean tien ohessa. Jeesuksen vastaus on ikiaikainen synnin seurausten kyselijöille: ”Jumalan tekojen piti tuleman hänessä julki”. \nSokea ei tehnyt elettäkään pyytääkseen Jeesukselta apua\, niin sokea hän oli. Jeesus itse menee hänen vierelleen ja läsnäolijat todistavat jotain samaa kuin mitä luemme luomiskertomuksesta. Jumala ottaa maan tomua ja suunsa henkäystä\, sylkeään\, voitelee tahnalla silmät ja kehottaa miestä kasteelle Siloan lammikolle. Sen jälkeen paikalle palaa mies uutena luomuksena\, näkökyvyn saaneena. Jumalan suun henkäys\, maan tomu ja lupauksen sana yhdistettynä kasteveteen saivat aikaan ennennäkemättömän ihmeen. \nPerisynnin seurauksena kaikki joskus sairastumme\, meille sattuu onnettomuuksia ja lopuksi kuolemme. Vastasyntyneet lapsetkin kantavat tätä synnin sairautta ja tarvitsevat siksi pelastavaa Jumalan sanan ja veden kastetta saadakseen Jeesuksessa kaikki taivaalliset aarteet omistettavakseen elämän matkalle. Tien laidan sokean lailla me kaikki\, myös vastasyntyneet\, emme kykene luonnostamme edes pyytämään Jeesukselta apua. Hän tekee ratkaisun puolestamme\, tulee luoksemme ja uudestisynnyttää meidät omakseen. \nPäivän tekstien parantamisihmeet ovatkin kuin varjo siitä suuresta ihmeestä\, että meille\, hengellisesti kuolemalla kuolleille ja sokeutuneille Jeesus lahjoittaa täydellisen terveyden ja iankaikkisen elämän ja käy itse kantamaan kaikki maailman synnit\, sairaudet ja kuoleman omassa ruumiissaan Golgatalla. Kuoleman voittajana ja ylösnousseena Hän odottaa omiaan viettämään kerran suurta hääjuhlaa taivaassa. Tämän ilosanoman julistustehtävä meille on annettu\, kunnes Hän palaa kerran kirkkaudessaan \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 106:2 Psalmi: Ps. 30:3–6 12–13 tai Ps. 146:5–10 Hallelujasäe: Mark. 7:37\n1. lukukappale:  2. Kun. 5:1–15 2. lukukappale:  Ap. t. 3:1–10 Evankeliumi:  Joh. 9:1–7 39–41 \n\n1. lukukappale\n2. Kun. 5:1–15\nNaeman\, Aramin kuninkaan sotapäällikkö\, oli herransa hyvin arvossa pitämä ja suurta kunnioitusta nauttiva mies\, sillä hänen kauttansa Herra oli antanut Aramille voiton; ja hän oli sotaurho\, mutta pitalitautinen. Kerran olivat aramilaiset menneet ryöstöretkelle ja tuoneet Israelin maasta vankina pienen tytön\, joka joutui palvelukseen Naemanin puolisolle. Tyttö sanoi emännällensä: “Oi\, jospa herrani kävisi profeetan luona Samariassa! Hän kyllä päästäisi hänet hänen pitalistansa.” Niin Naeman meni ja kertoi tämän herrallensa\, sanoen: “Niin ja niin on tyttö\, joka on Israelin maasta\, puhunut”. Aramin kuningas vastasi: “Mene vain sinne; minä lähetän kirjeen Israelin kuninkaalle”. Niin Naeman lähti sinne ja otti mukaansa kymmenen talenttia hopeata\, kuusituhatta sekeliä kultaa ja kymmenen juhlapukua.\nJa hän vei Israelin kuninkaalle kirjeen\, joka kuului näin: “Kun tämä kirje tulee sinulle\, niin katso\, minä olen lähettänyt luoksesi palvelijani Naemanin\, että sinä päästäisit hänet hänen pitalistansa”. Kun Israelin kuningas oli lukenut kirjeen\, repäisi hän vaatteensa ja sanoi: “Olenko minä Jumala\, joka ottaa elämän ja antaa elämän\, koska hän käskee minua päästämään miehen hänen pitalistansa? Ymmärtäkää ja nähkää\, että hän etsii aihetta minua vastaan.”\nMutta kun Jumalan mies Elisa kuuli\, että Israelin kuningas oli reväissyt vaatteensa\, lähetti hän kuninkaalle sanan: “Miksi olet reväissyt vaatteesi? Anna hänen tulla minun luokseni\, niin hän tulee tietämään\, että Israelissa on profeetta.” Niin Naeman tuli hevosineen ja vaunuineen ja pysähtyi Elisan talon oven eteen. Ja Elisa lähetti hänen luokseen sanansaattajan ja käski sanoa: “Mene ja peseydy seitsemän kertaa Jordanissa\, niin lihasi tulee entisellensä\, ja sinä tulet puhtaaksi”. Mutta Naeman vihastui ja meni matkaansa sanoen: “Katso\, minä luulin hänen edes tulevan ja astuvan esiin ja rukoilevan Herran\, Jumalansa\, nimeä\, heiluttavan kättänsä sen paikan yli ja niin poistavan pitalin. Eivätkö Damaskon virrat\, Abana ja Parpar\, ole kaikkia Israelin vesiä paremmat? Voisinhan minä yhtä hyvin peseytyä niissä tullakseni puhtaaksi.” Ja hän kääntyi ja meni tiehensä kiukustuneena.\nMutta hänen palvelijansa astuivat esiin ja puhuttelivat häntä ja sanoivat: “Isäni\, jos profeetta olisi määrännyt sinulle jotakin erinomaista\, etkö tekisi sitä? Saati sitten\, kun hän sanoi sinulle ainoastaan: ‘Peseydy\, niin tulet puhtaaksi’.” Niin hän meni ja sukelsi Jordaniin seitsemän kertaa\, niinkuin Jumalan mies oli sanonut; ja hänen lihansa tuli entisellensä\, pienen pojan lihan kaltaiseksi\, ja hän tuli puhtaaksi.\nSitten hän palasi Jumalan miehen luo\, hän ja koko hänen joukkonsa\, meni sisälle\, astui hänen eteensä ja sanoi: “Katso\, nyt minä tiedän\, ettei Jumalaa ole missään muualla maan päällä kuin Israelissa. Ota siis vastaan jäähyväislahja palvelijaltasi.” \n  \n2. lukukappale\nAp. t. 3:1–10\nJa Pietari ja Johannes menivät pyhäkköön yhdeksännellä hetkellä\, rukoushetkellä. Silloin kannettiin esille miestä\, joka oli ollut rampa hamasta äitinsä kohdusta ja jonka he joka päivä panivat pyhäkön niin kutsutun Kauniin portin pieleen anomaan almua pyhäkköön meneviltä. Nähdessään Pietarin ja Johanneksen\, kun he olivat menossa pyhäkköön\, hän pyysi heiltä almua. Niin Pietari ja Johannes katsoivat häneen kiinteästi\, ja Pietari sanoi: “Katso meihin”. Ja hän tarkkasi heitä odottaen heiltä jotakin saavansa. Niin Pietari sanoi: “Hopeaa ja kultaa ei minulla ole\, mutta mitä minulla on\, sitä minä sinulle annan: Jeesuksen Kristuksen\, Nasaretilaisen\, nimessä\, nouse ja käy.” Ja hän tarttui hänen oikeaan käteensä ja nosti hänet ylös; ja heti hänen jalkansa ja nilkkansa vahvistuivat\, ja hän hypähti pystyyn\, seisoi ja käveli; ja hän meni heidän kanssansa pyhäkköön\, käyden ja hypellen ja ylistäen Jumalaa. Ja kaikki kansa näki hänen kävelevän ja ylistävän Jumalaa; ja he tunsivat hänet siksi\, joka almuja saadakseen oli istunut pyhäkön Kauniin portin pielessä\, ja he olivat täynnä hämmästystä ja ihmettelyä siitä\, mikä hänelle oli tapahtunut. \n  \nEvankeliumi\nJoh. 9:1–7\, 39–41\nJa ohi kulkiessaan hän näki miehen\, joka syntymästään saakka oli ollut sokea. Ja hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä sanoen: “Rabbi\, kuka teki syntiä\, tämäkö vai hänen vanhempansa\, että hänen piti sokeana syntymän?” Jeesus vastasi: “Ei tämä tehnyt syntiä eivätkä hänen vanhempansa\, vaan Jumalan tekojen piti tuleman hänessä julki. Niin kauan kuin päivä on\, tulee meidän tehdä hänen tekojansa\, joka on minut lähettänyt; tulee yö\, jolloin ei kukaan voi työtä tehdä. Niin kauan kuin minä maailmassa olen\, olen minä maailman valkeus.” Tämän sanottuaan hän sylki maahan ja teki syljestä tahtaan ja siveli tahtaan hänen silmilleen ja sanoi hänelle: “Mene ja peseydy Siiloan lammikossa” – se on käännettynä: lähetetty. – Niin hän meni ja peseytyi ja palasi näkevänä.\nJa Jeesus sanoi: “Tuomioksi minä olen tullut tähän maailmaan\, että ne\, jotka eivät näe\, näkisivät\, ja ne\, jotka näkevät\, tulisivat sokeiksi”. Ja muutamat fariseukset\, jotka olivat siinä häntä lähellä\, kuulivat tämän ja sanoivat hänelle: “Olemmeko mekin sokeat?” Jeesus sanoi heille: “Jos te olisitte sokeat\, ei teillä olisi syntiä; mutta nyt te sanotte: ‘Me näemme’; sentähden teidän syntinne pysyy”. \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias ja laupias Jumala! Yksin sinun armostasi uskovasi voivat palvella sinua otollisesti ja uskollisesti. Suo meidän minkään estämättä saada\, mitä olet luvannut. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Kaikkivaltias\, iankaikkinen Jumala\, kaiken Luoja\, joka olet ruumiin terveyden lähde ja varjelus kaikessa vaarassa! Suo meille armosi\, että käyttäisimme ruumiinjäseniämme oikein. Auta meitä erityisesti korvillamme ahkerasti kuuntelemaan sanaasi ja kielellämme ylistämään armoasi\, niin ettemme olisi lähimmäisellemme pahennukseksi vaan auttaisimme häntäkin parannukseen. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n  \nPäivän psalmi\nAntifoni:\nPs. 106:2\nKuka voi kertoa Herran voimal|liset teot\, *\njulistaa kaiken hänen |ylistyksensä? \nPsalmi:\nPs. 30:3–6 12–13\nMinä sanoin menestykseni päivinä: ”En minä |ikinä horju.” *\nHerra\, sinä armossasi vahvistit minun vuoreni. Mutta kun sinä kätkit kasvosi\, niin |minä peljästyin. \nSinua\, Herra\, |minä huusin *\nja Herraa |minä rukoilin: \n”Mitä etua on minun verestäni\, jos minä |hautaan vaivun? *\nYlistääkö tomu sinua\, julistaako se sinun us|kollisuuttasi? \nKuule\, Herra\, ja |armahda minua\, *\nHerra\, ole minun |auttajani.” \nSinä muutit minun murheeni ilo|karkeloksi\, *\nsinä riisuit minun surupukuni ja vyötit |minut riemulla\, \nettä minun sieluni veisaisi sinulle kiitosta\, eikä |vaikenisi. *\nHerra\, minun Jumalani\, sinua minä ylistän ian|kaikkisesti. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen. \n  \nTai:\nPs. 146:5–10\nAutuas se\, jonka apuna on |Jaakobin Jumala\, *\nse\, joka panee toivonsa Herraan\, |Jumalaansa\, \nhäneen\, joka on tehnyt taivaan ja maan\, meren ja kaiken\, |mitä niissä on\, *\njoka pysyy uskollisena ian|kaikkisesti\, \njoka hankkii oikeuden |sorretuille\, *\njoka antaa leivän nälkäisille. Herra va|pauttaa vangitut\, \nHerra avaa |sokeain silmät\, *\nHerra nostaa alaspainetut\, Herra rakastaa |vanhurskaita. \nHerra varjelee muukalaiset\, holhoo |orvot ja lesket\, *\nmutta jumalattomain tien hän tekee |mutkaiseksi. \nHerra on kuningas ian|kaikkisesti\, *\nsinun Jumalasi\, Siion\, polvesta polveen. |Halleluja! \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/13-sunnuntai-helluntaista-vsk3/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2020/04/Kirkkovuosi_3-vuosikerta_13_su_Helluntaista.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20240825
DTEND;VALUE=DATE:20240826
DTSTAMP:20260605T103927
CREATED:20161202T121914Z
LAST-MODIFIED:20240820T204244Z
UID:4153-1724544000-1724630399@www.luterilainen.net
SUMMARY:14. sunnuntai helluntaista
DESCRIPTION:Neljästoista sunnuntai helluntaista jatkaa samaa niin kutsutun juhlattoman kirkkovuoden puoliskon teemaa: miten elää Kristuksen yhteydessä. Käsillämme on aihepiiri\, jonka merkitys on ajassamme kärsinyt valtavan inflaation: rakkaus. Lähes kaikkea tekemistä ja tekemisen jättämistä voi perustella tässä katoavassa ajassa rakkaudella. Tähän ei Kaikkivaltias rakkauden Luoja meitä kuitenkaan ohjaa\, vaan kirkkopyhän teksteillä käsittelemään rakkautta sille kuuluvalla kunnioituksella.  \nTekstit käsittelevät eritoten lähimmäisenrakkautta sen eri muodoissa. Millaista tuskaa lähimmäisestä eroaminen ja irti päästäminen voi aiheuttaa. Millaista rakkautta Jumalan laki meille viestii. Millaista on toteuttaa rakkautta syntisenä ja vajavaisena ihmisenä. Useimmiten tämä rakkaus käsitetäänkin prosessina\, jossa pitää tehdä ja suorittaa asioita. Aivan kuin se olisi jokin ihan uusi laki\, jonka Raamattu ihmiselle antaa. Näinhän se tosiaan onkin\, mutta täysin sisällötön ilman Kristusta! \nVai miten ihminen muka voisi laittaa rakkauden aluilleen\, saati sitten viedä sen päätökseen saakka? Kyllä tämä on täysin Jumalan työtä. ”Jumalahan sen kaiken antaa ja tekee\, jotta siitä huomaisimme ja ymmärtäisimme hänen isänsydämensä ja ylenpalttisen rakkautensa meitä kohtaan. Kun sen huomaamme\, sydämemme lämpenee ja syttyy kiitollisuuteen. Alamme käyttää kaikkia näitä hyviä lahjoja siten\, että Jumala saa niistä kunnian.” (IK\, II\, 23) Tällä tavalla asiaa valaisee Martti Luther käsitellessään ensimmäistä uskonkohtaa Isossa Katekismuksessa.  \nTässä näkyy avain siis myös lähimmäisenrakkauteen. Jumala toimii ensin. Hän sanoo Sanan. Tämän myötä vasta voi syntisestä ja vajavaisesta ihmisestä olla lähimmäisilleen apua\, sitä pelastavaa apua\, jonka Jumala Sanassaan ilmoittaa. ”Me rakastamme\, sillä hän on ensin rakastanut meitä.” (1.Joh. 4:19). Omassa viisaudessamme omat rakkaudentekomme kun joskus saattavat jopa vahingoittaa lähimmäisiämme. Siksi meillä on esimerkkinä ja Totuutena Kristuksen rakkaus\, uhrautuva rakkaus Golgatan ristillä ja kuoleman voittanut rakkaus.  \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 74:21 Psalmi: Ps. 112:5–9 Hallelujasäe: Matt. 7:12\n1. lukukappale:  Ruut 1:8–11 14–18 2. lukukappale:  Room. 13:8–10 Evankeliumi:  Mark. 12:41–44 \n\n1. lukukappale\nRuut 1:8–11\, 14–18\nNoomi sanoi molemmille miniöillensä: “Menkää\, palatkaa kumpikin äitinne kotiin. Herra tehköön teille laupeuden\, niinkuin te olette vainajille ja minulle tehneet. Herra suokoon\, että saisitte turvan kumpikin miehenne kodissa.” Ja hän suuteli heitä. Mutta he korottivat äänensä ja itkivät ja sanoivat hänelle: “Me seuraamme sinua sinun kansasi luo”. Mutta Noomi vastasi: “Kääntykää takaisin\, tyttäreni; miksi te lähtisitte minun kanssani? Voinko minä enää saada poikia miehiksi teille?\nNiin he korottivat vielä äänensä ja itkivät. Silloin Orpa suuteli anoppiaan jäähyväisiksi\, mutta Ruut riippui kiinni hänessä. Ja Noomi sanoi: “Katso\, kälysi on kääntynyt takaisin oman kansansa ja jumalansa luo\, käänny sinäkin kälysi kanssa”. Mutta Ruut vastasi: “Älä vaadi minua jättämään sinua ja kääntymään takaisin\, pois sinun tyköäsi. Sillä mihin sinä menet\, sinne minäkin menen\, ja mihin sinä jäät\, sinne minäkin jään; sinun kansasi on minun kansani\, sinun Jumalasi on minun Jumalani. Missä sinä kuolet\, siellä minäkin tahdon kuolla ja sinne tulla haudatuksi. Herra rangaiskoon minua nyt ja vasta\, jos muu kuin kuolema erottaa meidät.” Kun Noomi näki\, että hän oli lujasti päättänyt seurata häntä\, ei hän enää puhunut siitä hänen kanssansa. \n  \n2. lukukappale\nRoom. 13:8–10\nÄlkää olko kenellekään mitään velkaa\, muuta kuin että toisianne rakastatte; sillä joka toistansa rakastaa\, se on lain täyttänyt. Sillä nämä: “Älä tee huorin\, älä tapa\, älä varasta\, älä himoitse”\, ja mikä muu käsky tahansa\, ne sisältyvät kaikki tähän sanaan: “Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi”. Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sentähden on rakkaus lain täyttämys. \n  \nEvankeliumi\nMark. 12:41–44\nJa hän istui vastapäätä uhriarkkua ja katseli\, kuinka kansa pani rahaa uhriarkkuun. Ja monet rikkaat panivat paljon. Niin tuli köyhä leski ja pani kaksi ropoa\, yhteensä muutamia pennejä. Ja hän kutsui opetuslapsensa tykönsä ja sanoi heille: “Totisesti minä sanon teille: tämä köyhä leski pani enemmän kuin kaikki muut\, jotka panivat uhriarkkuun. Sillä he kaikki panivat liiastaan\, mutta tämä pani puutteestaan kaiken\, mitä hänellä oli\, koko elämisensä.” \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias\, iankaikkinen Jumala! Lisää meille uskoa\, toivoa ja rakkautta. Opeta meitä rakastamaan\, mitä käsket\, jotta myöskin saisimme\, mitä lupaat. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Rakas taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua suuresta laupeudestasi\, jota osoitat meille vaivaisille syntisille. Varjele meidät kaikesta valheellisuudesta ja tekopyhyydestä. Vuodata rakkautesi sydämiimme\, että voisimme rakastaa lähimmäistämme teossa ja totuudessa ja etsisimme ainoastaan sinun kunniaasi emmekä ihmisten kiitosta. Anna meille armo voidaksemme rakastaa vihamiehiämme\, että olisimme sinun lapsiasi ja pääsisimme kerran iankaikkiseen kirkkauteesi. Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n  \nPäivän psalmi\nAntifoni:\nPs 74:21\nÄlä salli sorretun kääntyä häväis|tynä takaisin. *\nKurja ja köyhä saakoot ylistää sinun |nimeäsi. \nPsalmi:\nPs. 112:5–9\nHyvin käy sen miehen\,joka on laupias ja |antaa lainaksi\, *\njoka hoitaa asiansa oi|keuden mukaan. \nSillä ei hän |ikinä horju; *\nvanhurskas säilyy ikui|sessa muistossa. \nEi hän pelkää |pahaa sanomaa\, *\nhänen sydämensä on vahva\, sillä hän |turvaa Herraan. \nHänen sydämensä on |luja ja peloton\, *\nkunnes hän vihdoin ilolla katselee |ahdistajiaan. \nHän on runsaskätinen\, hän |antaa köyhille\, *\nhänen vanhurskautensa pysyy iankaikkisesti\, hänen sarvensa kohoaa |kunniassa. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/14-sunnuntai-helluntaista-vsk3/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_3-vuosikerta_14_su_Helluntaista.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20240828
DTEND;VALUE=DATE:20240829
DTSTAMP:20260605T103927
CREATED:20200323T130413Z
LAST-MODIFIED:20240820T204612Z
UID:8676-1724803200-1724889599@www.luterilainen.net
SUMMARY:Pyhien muistopäivät: Aurelius Augustinus
DESCRIPTION:Aurelius Augustinus\nKirkkoisä Augustinus (354-430) on yksi kirkon merkittävimpiä teologeja. Hänen opetuksensa loivat pitkälti viitekehyksen\, jossa koko läntinen teologia keskusteli ja antoi näin ollen pohjan sen kirkolliselle elämälle. Hän syntyi Pohjois-Afrikassa\, jossa hän myös toimi ja vaikutti lähes koko elämänsä ajan. Tiedämme Augustinuksen perhesuhteista sen verran\, että hänen äitinsä oli hurskas kristitty. Augustinus eli nuoruutensa manikealaisen filosofian parissa ja kääntyi kristityksi myöhemmällä iällä. Hänen teoksissaan korostuvat Raamatun lisäksi myös neo-platonismiksi kutsuttava filosofinen suuntaus. Tämä näkyy käytännössä siinä\, että huomattavaa osaa hänen maailmankatsomustaan värittää kahtiajako\, jossa merkki ja itse asia erotetaan toisistaan. Valtaisasta aineistosta voidaan tehdä vain nyt kaksi keskeistä nostoa. \nPelastus ja armo\nEräs Augustinuksen merkittävimpiä taisteluita käytiin pelastusteologiasta. Varhainen kirkko opetti pelastusta armosta uskon kautta\, mutta tätä opetusta ei aina oltu määritelty niin selkeästi. Iso syy tähän on yksinkertaisesti\, että varhaisen kirkon suuri kysymys ei ollut: ”miten minä pelastun” vaan ”kuka Kristus on”. Tästä samasta syystä myös varhaisen kirkon symbolit eli uskontunnustukset keskittyvät pitkälti Kristuksen persoonaan. Tietenkin on itsestään selvä asia\, että Kristuksen persoonaa ja pelastusta ei voi erottaa toisistaan\, vaan ne kuuluvat tiiviisti yhteen kirkon opetuksessa.  \nAugustinuksen aikana kysymys pelastuksesta nousi kuitenkin esiin uudella voimalla. Suurin yksittäinen syy tämän kysymykseen esille tuloon oli munkki nimeltä Pelagius. Pelagius opetti\, että ihminen voi omilla synnynnäisillä voimillaan ja kyvyillään rakastaa Jumalaa yli kaiken ja näin ansaita pelastuksen. Lisäksi hän opetti\, että perisyntiä ei ole ja Aadamin lankeemus oli pelkästään huono esikuva. Näin ollen ihmisellä ei ole mitään estettä pelastukseen vaan hän voi vapaasti ansaita sen. Augustinus vastasi tähän korostamalla kolmea asiaa. Ensinnäkin ihmiskunta on langennut syntiin Aadamin lankeemuksen yhteydessä. Tässä Augustinus korostaa erityisesti roomalaiskirjeen viidennen luvun jaetta kaksitoista. Toiseksi kirkon esikuva\, erityisesti kirkon rukous\, todistaa samasta. Kirkko nimittäin rukoilee Isä meidän -rukouksessa ”anna meille meidän syntimme anteeksi”. Näin tämä rukous itsessään todistaa myös ihmiskunnan lankeemuksesta ja synnistä. Kolmanneksi Augustinus tähdentää\, että ihminen on lankeemuksessa menettänyt vapautensa. \nNäiden perusteella Augustinus päätyy siihen\, että ihmisen täytyy pelastua Jumalan armosta. Augustinuksen armonoppi eroaa jossain määrin luterilaisesta opista. Siinä voidaan nähdä jo samat kaavat\, jotka myöhemmin Tuomas Akvinolainen systematisoi ja jotka ovat vielä tänään roomalaiskatolisen kirkon oppeja. Augustinuksen selityksissä iso kuva on yleisesti ottaen se\, että Jumala vuodattaa armonsa uskoviin ja tämän armon avulla ihminen tulee vanhurskaaksi. Näin ymmärrettynä vanhurskaus ei ole luonteeltaan forenssista (eli sitä\, että syntinen julistetaan vanhurskaaksi) vaan ontologista (eli syntistä tehdään itsessään vanhurskaus). Tässä mielessä Augustinuksen vanhurskauttamisoppi on hyvin lähellä luterilaista käsitystä pyhityksestä. Toisaalta luterilainen teologi Martin Chemnitz on huomannut\, että tämä pitää paikkansa silloin kun Augustinus kirjoittaa pelkästään vanhurskauttamisesta. Mutta silloin kun Augustinus pohtii Jumalan tuomiota tai iankaikkista elämää\, ennen kaikkea hänen kommentaareissaan psalmeista\, silloin Augustinus kehottaa luottamaan ainoastaan Jumalan armoon Kristuksen tähden. Näin ollen Chemnitz päätyy lopputulemaan\, jossa Augustinus esittää opetuksensa heikosti\, mutta on sydämeltään luterilaisen ja raamatullisen opetuksen kannalla.  \nSakramentit ja usko\nToinen iso kokonaisuus mihin Augustinus on vaikuttanut teologian historiassa\, on sakramenttiteologia. Augustinuksen sakramenttiteologian jäänteitä on muun muassa Augsburgin tunnustuksessa. Augustinuksen pääkiistakumppanit sakramenttiteologian alueella olivat niin kutsuttuja Donatolaisia. Donatolaiset olivat oikeastaan monessa mielessä hurskaita kristittyjä\, mutta heillä oli hyvin radikaalit käsitykset ihmisen syntisyyden vaikutuksesta sakramenttiin. Kiista Augustinuksen ja Donatolaisten välillä koski kysymystä\, säilyykö sakramentti pätevänä vaikka pappi joka sen toimittaa on tehnyt syntiä. Vaikka jälkimaailma onkin ymmärtänyt kysymyksen: mikäli pappi tekee syntiä ja pysyy harhassaan\, onko sakramentti pätevä? Tämä ei ollut Augustinuksen ja Donatolaisten välinen kysymys. Augustinuksen ja Donatolaisten välinen kysymys oli: jos pappi on tehnyt syntiä\, luopunut uskosta\, antanut Raamattuja virkavallan käsiin tai kieltänyt totuuksia ja sitten palannut kirkon yhteyteen ja tehnyt parannuksen siitä\, onko hänellä silloin pätevä sakramentti? Tähän Donatolaiset vastasivat ei ja Augustinus kyllä. Augustinuksen vastauksen perusteena on Jumalan sana ja asetus\, jotka tekevät sakramentin.  \nLopuksi\nAugustinuksen suuruus näkyy siinä\, että hän loi kehykset myöhemmälle läntisen teologian keskustelulle. Kuitenkin on myös todettava\, että kukaan tämän päivän teologi tai mikään kirkko ei seuraa Augustinusta täysin\, vaan kaikki ovat valinneet vain osia hänen teologiastaan. Näin ollen voidaan sanoa\, että Augustinuksella ei ole ainoastaan yhtä tähti-oppilasta\, vaan monta oppilasta jotka ovat kaikki omaksuneet jonkun osan hänen teologiastaan. Tähän joukkoon kuuluvat sitten roomalaiskatoliset\, luterilaiset ja reformoidut kristityt. On vaikeaa\, ellei jopa mahdotonta selvittää kuka näistä on uskollisin Augustinuksen oppilas. \nKs. myös Donatolaiset ja Perkeleen isoäiti
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/pyhien-muistopaivat-aurelius-augustinus/
CATEGORIES:Pyhien muistopäivät
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Augustinus_Aurelius-1.jpg
END:VEVENT
END:VCALENDAR