BEGIN:VCALENDAR
VERSION:2.0
PRODID:-//Luterilainen.net - ECPv6.16.3//NONSGML v1.0//EN
CALSCALE:GREGORIAN
METHOD:PUBLISH
X-WR-CALNAME:Luterilainen.net
X-ORIGINAL-URL:https://www.luterilainen.net
X-WR-CALDESC:Tapahtumat Luterilainen.net
REFRESH-INTERVAL;VALUE=DURATION:PT1H
X-Robots-Tag:noindex
X-PUBLISHED-TTL:PT1H
BEGIN:VTIMEZONE
TZID:Europe/Helsinki
BEGIN:DAYLIGHT
TZOFFSETFROM:+0200
TZOFFSETTO:+0300
TZNAME:EEST
DTSTART:20240331T010000
END:DAYLIGHT
BEGIN:STANDARD
TZOFFSETFROM:+0300
TZOFFSETTO:+0200
TZNAME:EET
DTSTART:20241027T010000
END:STANDARD
BEGIN:DAYLIGHT
TZOFFSETFROM:+0200
TZOFFSETTO:+0300
TZNAME:EEST
DTSTART:20250330T010000
END:DAYLIGHT
BEGIN:STANDARD
TZOFFSETFROM:+0300
TZOFFSETTO:+0200
TZNAME:EET
DTSTART:20251026T010000
END:STANDARD
BEGIN:DAYLIGHT
TZOFFSETFROM:+0200
TZOFFSETTO:+0300
TZNAME:EEST
DTSTART:20260329T010000
END:DAYLIGHT
BEGIN:STANDARD
TZOFFSETFROM:+0300
TZOFFSETTO:+0200
TZNAME:EET
DTSTART:20261025T010000
END:STANDARD
END:VTIMEZONE
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20250803
DTEND;VALUE=DATE:20250804
DTSTAMP:20260604T132022
CREATED:20161202T121958Z
LAST-MODIFIED:20240926T112345Z
UID:4225-1754179200-1754265599@www.luterilainen.net
SUMMARY:Kirkastussunnuntai
DESCRIPTION:Oletko yrittänyt joskus lapsena katsoa aurinkoon? Varttuneempi ihminen tietää\, ettei niin kannata tehdä. Aurinko\, kirkas valo tai välähdys jättää silmiimme tuon merkillisen pisteen\, joka hiljalleen hälvenee. Valo joskus sokaisee ja sattuu. Jumalan valtakunnassa Hänen kirkkautensa täyttää kaiken. Ilmestyskirjassa kerrotaan miten Johannes saa katsella tuo valtaistuimella istuvaa. Vanhassa Testamentissa sama Jumalan kirkkaus valtaa kansan kanssa autiomaassa ja täyttää pyhäkön. Siinailla Hän ilmestyy pelottavana tulessa ja salamoinnissa. Meidän Jumalamme pyhyys näyttäytyy kirkkautena. Hän itse sanoo olevansa tuhkaksi polttava tuli. \nJeesus ilmoittaa asettuvansa kerran kirkkautensa valtaistuimelle. Kerran kaikki kansat näkevät Hänen kunniansa. Tuo päivä tuo mukanaan iankaikkisen tuomion ja on kammottava niille\, jotka eivät ole kohdanneet Jumalan kirkkautta aikaisemmin. \nJeesus sanoo olevansa maailman valkeus. Jumala ei odota taivaan kirkkaudessa sormet syyhyten\, että pääsisi kerran tuomitsemaan ihmisiä. Hän on tuonut kirkkautensa alas. Vanhassa Testamentissa Jumalan kirkkaus näkyy siellä missä Hän tekee pelastustekojaan. Pyhäkössä\, pelastuksen paikassa\, oli kirkkauden olinpaikka. Päivän evankeliumissa Jeesus paljastaa kirkkautensa vuorella. Vaikka opetuslapset pelästyvät\, ei Jeesus paljasta kirkkauttaan tuomitakseen\, vaan jotta Jumalan pelastussuunnitelma paljastuisi. \nVanhan Testamentin lukukappaleessa kerrotaan miten Jumala kutsuu Mooseksen palavasta pensaasta. Kuvaavasti tuo pensas ei kulu tulessa. Näin Jumala paljastaa jo tuolloin\, ettei Hänen pelastava läsnäolonsa ole tuhoksi vaan elämäksi. Samoin Raamattu kertoo esikuvallisesti\, että Jumala kohtaa Mooseksen orjantappurapensaassa. Myöhemmin orjantappurat osoittivat Jumalan omassa päässä\, kuka kuluu Jumalan pyhän vihan alla. Jeesus otti päälleen maailman synnit ja siksi myös Jumalan koko vihan. Maailman valkeus antoi henkensä\, kun koko luomakunta oli pimentynyt suremaan Hänen kuolemaansa. Hänen haavoihinsa Jumalan polttava\, pyhä\, viha hävisi. \nNiin ei Jumalan läsnäolo ole meille peloksi ja tuhoksi. Hän ei näytä meille kirkkauttaan täällä ajassa\, koska emme vielä kestäisi. Hän on kätkeytynyt. Armonvälineissä Hän on. Pyhässä ehtoollisessa saamme jopa koskea Häneen. Hän ei polta muuta\, kuin syntiemme syyllisyyden pois. Siksi saamme turvallisesti lähestyä myös sitä kirkkauden päivää\, jolloin Jeesus tulee takaisin. Sinä päivänä saamme kuulla saman tuomion\, jonka Hän joka sunnuntai antaa: kaikki synnit on annettu anteeksi. \n\nKynttilöitä:  4 Liturginen väri:  valkoinen maanantaista lauantaihin vihreä.1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Hab. 3:4 Psalmi: Ps. 97:1–2 5–6 10–11 Hallelujasäe: Ps. 97:12\n1. lukukappale:  2. Moos. 3:1–6 2. lukukappale:  2. Piet. 1:16–18 Evankeliumi:  Matt. 17:1–8 \n\n1. lukukappale \n2. Moos. 3:1–6 \nJa Mooses kaitsi appensa Jetron\, Midianin papin\, lampaita. Ja kun hän kerran ajoi lampaita erämaan tuolle puolen\, tuli hän Jumalan vuoren\, Hoorebin\, juurelle. Silloin Herran enkeli ilmestyi hänelle tulen liekissä keskellä orjantappurapensasta; ja hän näki\, että pensas paloi ilmitulessa\, mutta pensas ei kuitenkaan kulunut. Niin Mooses sanoi: “Minä käyn tuonne ja katson tätä suurta näkyä\, miksi ei pensas pala poroksi”. \nKun Herra näki hänen tulevan katsomaan\, huusi hän\, Jumala\, hänelle pensaasta ja sanoi: “Mooses\, Mooses!” Hän vastasi: “Tässä olen”. Hän sanoi: “Älä tule tänne! Riisu kengät jalastasi\, sillä paikka\, jossa seisot\, on pyhä maa.” Ja hän sanoi vielä: “Minä olen sinun isäsi Jumala\, Aabrahamin Jumala\, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala”. Ja Mooses peitti kasvonsa\, sillä hän pelkäsi katsoa Jumalaa. \n  \n2. lukukappale \n2. Piet. 1:16–18 \nSillä me emme seuranneet viekkaasti sommiteltuja taruja tehdessämme teille tiettäväksi Herramme Jeesuksen Kristuksen voimaa ja tulemusta\, vaan me olimme omin silmin nähneet hänen valtasuuruutensa. Sillä hän sai Isältä Jumalalta kunnian ja kirkkauden\, kun tältä ylhäisimmältä kirkkaudelta tuli hänelle tämä ääni: “Tämä on minun rakas Poikani\, johon minä olen mielistynyt”. Ja tämän äänen me kuulimme tulevan taivaasta\, kun olimme hänen kanssaan pyhällä vuorella. \n  \nEvankeliumi \nMatt. 17:1–8 \nJa kuuden päivän kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin sekä Jaakobin ja hänen veljensä Johanneksen ja vei heidät korkealle vuorelle\, yksinäisyyteen. Ja hänen muotonsa muuttui heidän edessään\, ja hänen kasvonsa loistivat niinkuin aurinko\, ja hänen vaatteensa tulivat valkoisiksi niinkuin valo. \nJa katso\, heille ilmestyivät Mooses ja Elias\, jotka puhuivat hänen kanssansa. Niin Pietari rupesi puhumaan ja sanoi Jeesukselle: “Herra\, meidän on tässä hyvä olla; jos tahdot\, niin minä teen tähän kolme majaa\, sinulle yhden ja Moosekselle yhden ja Eliaalle yhden”. \nHänen vielä puhuessaan\, katso\, heidät varjosi valoisa pilvi; ja katso\, pilvestä kuului ääni\, joka sanoi: “Tämä on minun rakas Poikani\, johon minä olen mielistynyt; kuulkaa häntä”. Kun opetuslapset sen kuulivat\, lankesivat he kasvoilleen ja peljästyivät kovin. Niin Jeesus tuli heidän tykönsä\, koski heihin ja sanoi: “Nouskaa\, älkääkä peljätkö”. Ja kun he nostivat silmänsä\, eivät he nähneet ketään muuta kuin Jeesuksen yksinään. \n  \nRukoukset\n1. Herra Jeesus Kristus\, joka olet osoittanut meille sen suuren kunnian ja kirkkauden\, jonka sait taivaalliselta Isältäsi! Anna meidänkin tulla elävän uskon kautta osallisiksi tästä kirkkaudesta. Kuule meitä sinä\, joka elät ja hallitset Isän ja Pyhän Hengen kanssa yhdessä jumaluudessa iankaikkisesta iankaikkiseen. \n2. Rakas taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua siitä\, että olet korottanut Poikasi iankaikkiseen kunniaan ja että jo hänen alennuksensa aikana maan päällä annoit hänelle kirkkauttasi. Suo meille armosi\, että me uskoisimme vakaasti sinuun ja Poikaasi ja niin saisimme Pyhän Hengen. Anna meidän Pyhän Hengen voimalla kuolla pois synnistä ja elää vanhurskaudelle\, että tulisimme Poikasi kaltaisiksi ja pääsisimme lopulta kirkastetuin ruumiin iankaikkiseen kunniaan. Sinun Poikasi\, Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n  \nPäivän psalmi\nAntifoni:\nHab. 3:4\nHänen hohteensa on kuin |aurinko\, *\nhänestä käyvät säteet joka taholle; se on hänen |voimansa verho. \nPsalmi:\nPs. 97:1–2 5–6 10–11\nHerra on kuningas! Maa |riemuitkoon; *\niloitkoot saaret\, niin |monta kuin niitä on. \nPilvi ja pimeys on hänen ympä|rillänsä\, *\nvanhurskaus ja oikeus on hänen valtaistui|mensa perustus. \nTuli käy hänen edel|länsä *\nja polttaa hänen viholli|sensa\, yltympäri. \nHänen salamansa valaisevat maan|piirin; *\nmaa näkee |sen ja vapisee. \nVuoret sulavat niinkuin vaha Herran |edessä\, *\nkaiken maan |Herran edessä. \nTaivaat julistavat hänen vanhurs|kauttansa\, *\nja kaikki kansat näkevät hänen |kunniansa. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/kirkastussunnuntai-vsk1/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_1-vuosikerta_Kirkastussunnuntai.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20250810
DTEND;VALUE=DATE:20250811
DTSTAMP:20260604T132022
CREATED:20161202T121958Z
LAST-MODIFIED:20240926T112443Z
UID:4226-1754784000-1754870399@www.luterilainen.net
SUMMARY:9. sunnuntai helluntaista
DESCRIPTION:”Kavahtakaa vääriä profeettoja”. Jokaisella seurakunnalla on vaara altistua väärille profeetoille – harhaopettajille. Seurakunnan pastori voi erehtyä kutsuessaan toisia palvelemaan seurakuntaa\, ja vaikka pastorisi olisi kuinka luotettava\, hänkin voi langeta. Jeesus haluaa evankeliumitekstissämme opettaa\, mistä voisimme tunnistaa harhaopettajat. ”Heidän hedelmistään te tunnette heidät.” Harhaopettajan hedelmä on paha ja oikean opettajan hyvä. Oikea seurakunta voidaan tunnistaa siitä\, että siellä evankeliumi puhtaasti julistetaan ja sakramentit oikein toimitetaan. Tämä riippuu paljolti seurakunnan pastorista. Puhtaasti\, voi kuulostaa ahtaalta\, mutta mitkä ovat vaihtoehdot? Evankeliumin julistaminenko ”vähän sinne päin”? Ei kuitenkaan ole olemassa kuin kahdenlaista evankeliumin julistusta: Oikeaa ja väärää. Ei ole olemassa mitään ”osaksi oikeata evankeliumia”. \nJokainen oikea opettaja tuottaa siis hyvää hedelmää ja siitä hänet tunnistaa. Oikea opettaja siis julistaa Jumalan sanan mukaista evankeliumia\, muunlainen ei evankeliumia olekaan. Jumalan tahto on\, että Hänen evankeliuminsa julistetaan puhtaasti. Pelkät merkit – tunnusteot ja ihmeet eivät takaa oikeaa opetusta\, vaan se\, että tämä opetus on Jumalan sanan\, Pyhän Raamatun\, mukaista. Meidänkin tulee arvioida saamamme opetus. Niin kuin tekivät berealaisetkin\, kun apostoli Paavali heitä opetti (Apt. 17:11). \nHuonot hedelmät eivät kuitenkaan välttämättä kypsy heti\, vaan vasta pidemmän ajan kuluessa. Hedelmien kypsyessä näemme viimeistään\, minkälaisia ne ovat. Meidän pelastuksemme kannalta onkin tärkeää\, että paimenemme valvoo itseänsä ja opetustansa. Jos hän sen tekee\, on hän pelastava sekä itsensä\, että ne\, jotka häntä kuulevat. Tärkeää on myös muistaa\, että meidät on kutsuttu rukoilemaan varjellusta seurakunnallemme ja erityisesti rukoilemaan paimeniemme puolesta\, että he eivät poikkeaisi Jumalan sanasta mihinkään suuntaan\, vaan julistaisivat meille puhtaasti evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta syntimme sovittajasta. Ja että he opettaisivat meitä pitämään kaikki\, mitä Jeesus on käskenyt meidän pitää. \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 51:8 Psalmi: Ps. 92:5–10 13–16 Hallelujasäe: Ps. 71:16\n1. lukukappale:  5. Moos. 13:1–5 tai Job 28:7–15 23–28 2. lukukappale:  1. Joh. 4:1–6 Evankeliumi:  Matt. 7:15–23 \n\n1. lukukappale \n5. Moos. 12:32–13:5 \n”Kaikkea\, mitä minä käsken\, noudattakaa tarkoin. Älkää siihen mitään lisätkö älkääkä siitä mitään ottako pois. \nJos teidän keskuuteenne ilmestyy profeetta tai unennäkijä ja lupaa sinulle jonkun tunnusteon tai ihmeen\, ja jos sitten todellakin tapahtuu se tunnusteko tai ihme\, josta hän puhui sinulle sanoen: ‘Lähtekäämme seuraamaan muita jumalia\, joita te ette tunne\, ja palvelkaamme niitä’\, niin älä kuuntele sen profeetan puhetta tai sitä unennäkijää\, sillä Herra\, teidän Jumalanne\, ainoastaan koettelee teitä tietääksensä\, rakastatteko Herraa\, teidän Jumalaanne\, kaikesta sydämestänne ja kaikesta sielustanne. Seuratkaa Herraa\, teidän Jumalaanne\, häntä peljätkää ja pitäkää hänen käskynsä\, häntä kuulkaa\, häntä palvelkaa ja hänessä kiinni riippukaa. Mutta se profeetta tai unennäkijä surmattakoon\, sillä hän on julistanut luopumusta Herrasta\, teidän Jumalastanne\, joka vei teidät pois Egyptin maasta ja vapahti sinut orjuuden pesästä\, ja on tahtonut vietellä sinut siltä tieltä\, jota Herra\, sinun Jumalasi\, käski sinun vaeltaa. Poista paha keskuudestasi. \nTai: \nJob 28:7–15\, 23–28 \nPolkua sinne ei tiedä kotka\, eikä haukan silmä sitä havaitse. Sitä eivät astu ylväät eläimet\, ei leijona sitä kulje. Siellä käydään käsiksi kovaan kiveen\, ja vuoret mullistetaan juuriaan myöten. Kallioihin murretaan käytäviä\, ja silmä näkee kaikkinaiset kalleudet. Vesisuonet estetään tihkumasta\, ja salatut saatetaan päivänvaloon. \nMutta viisaus – mistä se löytyy\, ja missä on ymmärryksen asuinpaikka? Ei tunne ihminen sille vertaa\, eikä sitä löydy elävien maasta. Syvyys sanoo: ‘Ei ole se minussa’\, ja meri sanoo: ‘Ei se ole minunkaan tykönäni’. Sitä ei voida ostaa puhtaalla kullalla\, eikä sen hintaa punnita hopeassa. Jumala tietää tien sen luokse\, hän tuntee sen asuinpaikan. Sillä hän katsoo maan ääriin saakka\, hän näkee kaiken\, mitä taivaan alla on. Kun hän antoi tuulelle voiman ja määräsi mitalla vedet\, kun hän sääti lain sateelle ja ukkospilvelle tien\, silloin hän sen näki ja ilmoitti\, toi sen esille ja sen myös tutki. Ja ihmiselle hän sanoi: ‘Katso\, Herran pelko – se on viisautta\, ja pahan karttaminen on ymmärrystä’.” \n  \n2. lukukappale \n1. Joh. 4:1–6 \nRakkaani\, älkää jokaista henkeä uskoko\, vaan koetelkaa henget\, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan. Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki\, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi\, lihaan tulleeksi\, on Jumalasta; ja yksikään henki\, joka ei tunnusta Jeesusta\, ei ole Jumalasta; se on antikristuksen henki\, jonka olette kuulleet olevan tulossa\, ja se on jo nyt maailmassa.  \nLapsukaiset\, te olette Jumalasta ja olette voittaneet heidät; sillä hän\, joka teissä on\, on suurempi kuin se\, joka on maailmassa. He ovat maailmasta; sentähden he puhuvat\, niinkuin maailma puhuu\, ja maailma kuulee heitä. Me olemme Jumalasta. Joka tuntee Jumalan\, se kuulee meitä; joka ei ole Jumalasta\, se ei kuule meitä. Siitä me tunnemme totuuden hengen ja eksytyksen hengen. \n  \nEvankeliumi \nMatt. 7:15–23 \nKavahtakaa vääriä profeettoja\, jotka tulevat teidän luoksenne lammastenvaatteissa\, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia. Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita? Näin jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä\, mutta huono puu tekee pahoja hedelmiä. Ei saata hyvä puu kasvaa pahoja hedelmiä eikä huono puu kasvaa hyviä hedelmiä. Jokainen puu\, joka ei tee hyvää hedelmää\, hakataan pois ja heitetään tuleen. Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään. \nEi jokainen\, joka sanoo minulle: ‘Herra\, Herra!’\, pääse taivasten valtakuntaan\, vaan se\, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. \nMoni sanoo minulle sinä päivänä: ‘Herra\, Herra\, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?’ Ja silloin minä lausun heille julki: ‘Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni\, te laittomuuden tekijät’. \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala! Anna meille aina Henkesi\, jotta ajattelisimme ja tekisimme sitä\, mikä on oikein\, niin että me\, jotka emme voi olla ilman sinua\, eläisimme pyhän mielesi mukaan. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua siitä\, että olet pyhässä sanassasi opettanut meille\, ettei ole muuta autuuden perustusta kuin Herra Jeesus Kristus. Me rukoilemme sinua: pyhitä meitä Pyhällä Hengelläsi\, niin ettemme olisi ainoastaan sanasi kuulijoita vaan myös sen tekijöitä. Vahvista meitä\, ettemme kiusausten puuskissa ja ahdinkojen virroissa luopuisi sinusta ja hukkuisi\, vaan ottaisimme uskollisesti vaari sanastasi. Tee tyhjäksi perkeleen\, maailman ja oman lihamme tahto\, että sinun armollinen tahtosi tapahtuisi keskuudessamme. Sinun rakkaan Poikasi\, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen\, kautta. \n  \nPäivän psalmi\nAntifoni:\nPs. 51:8\nAnna minun kuulla ilo|a ja riemua\, *\nettä ihastuisivat ne luut\, jotka sär|kenyt olet. \nPsalmi:\nPs. 92:5–10 13–16\nSillä katso\, sinun viholli|sesi\, Herra\, *\nkatso\, sinun vihollisesi hukkuvat\, kaikki väärintekijät joutuvat |hajallensa. \nMutta minun sarveni sinä kohotat kuin villi|härän sarvet; *\nminut voidellaan tuo|reella öljyllä. \nJa iloiten minun silmäni katsovat |vainoojiani\, *\nminun korvani kuulevat noista pahoista\, jotka ovat nousseet mi|nua vastaan. \nVanhurskas viheri|öitsee kuin palmupuu\, *\nhän kasvaa kuin Liba|nonin setri. \nHe ovat istutetut |Herran huoneeseen\, *\nhe viheriöitsevät meidän Jumalamme |kartanoissa. \nVielä vanhuudessaan he |tekevät hedelmää\, *\novat mehe|vät ja vihannat \nja julistavat\, että |Herra on vanhurskas\, *\nhän\, minun kallioni\, ja ettei hänessä vää|ryyttä ole. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/9-sunnuntai-helluntaista-vsk1/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_1-vuosikerta_9_su-Helluntaista.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20250817
DTEND;VALUE=DATE:20250818
DTSTAMP:20260604T132022
CREATED:20161202T121958Z
LAST-MODIFIED:20240926T112457Z
UID:4227-1755388800-1755475199@www.luterilainen.net
SUMMARY:10. sunnuntai helluntaista
DESCRIPTION:Evankeliumitekstimme vertauksessa Jeesus ei päästä meitä helpolla. Epärehellinen taloudenhoitaja kiusaa meitä\, suututtaa meitä ja aiheuttaa jopa täystyrmäyksen – jos lukee vain pelkän vertauksen. Vertaus kuuluu kuitenkin isompaan kokonaisuuteen\, joka alkaa jo edellisen luvun alusta\, ja jota Luukas on pohjustanut jo pitkin evankeliumikirjaa. \n15. luvun jakeissa 1–2 on kirjoitettuna: ”Ja kaikki publikaanit ja syntiset tulivat hänen tykönsä kuulemaan häntä. Mutta fariseukset ja kirjanoppineet nurisivat ja sanoivat: ”Tämä ottaa vastaan syntisiä ja syö heidän kanssaan”. \nSyytös on tuttu\, se on tullut vastaan jo aiemminkin Luukkaan evankeliumissa. Tähän syytökseen Jeesus sitten vastaa suoraan kolmella vertauksella ja epäsuoraan vertauksella epärehellisestä taloudenhoitajasta. Näissä kolmessa ensiksi kerrotussa vertauksessa on ensin kyse kadotetun löytämisestä lampaiden ja rahan muodossa ja sitten on vielä tuhlaajapoika -vertaus. Näillä suoraan fariseuksille ja kirjanoppineille osoitetuilla vertauksilla Jeesus vetoaa heidän tunteisiinsa ja yleiseen oikeustajuunsa. Eikö syntisille ole oikein antaa ainakin tietyissä tilanteissa anteeksi? \nTullessamme tekstimme vertaukseen\, yleisö vaihtuu\, kun Jeesus siirtyy puhumaan opetuslapsilleen. 16. luvun jae 14 paljastaa kuitenkin\, että myös fariseukset olivat kuulleet koko vertauksen epärehellisestä taloudenhoitajasta ja sen loppukommentit. Tätä ei sovi unohtaa. Jeesus kehottaakin fariseusten ja kirjanoppineiden asettamassa tilanteessa opetuslapsiaan toimimaan fariseusten ja kirjanoppineiden näkökulmasta laittomasti\, aivan kuten itsekin tekee. Fariseukset ja kirjanoppineet katsoivat\, että Jeesus rikkoo Moosesta ja profeettoja eli Kirjoituksia vastaan. Onhan Mooseksen laissa kirjoitettuna: \n”Pysy erilläsi väärästä asiasta\, äläkä surmaa viatonta ja syytöntä\, sillä minä en julista syyllistä syyttömäksi.” (2. Moos. 23:7) Ja profeetoissa: \n”Voi niitä […] jotka lahjuksesta julistavat syyllisen syyttömäksi ja ottavat oikeuden siltä joka oikeassa on!” (Jes. 5:22–23) \nVain Jumala voi antaa syntejä anteeksi (Luuk. 5)\, joten fariseusten mielestä Jeesus saastuttaa itsensä syntisten kanssa\, Kirjoituksia vastaan rikkomisen lisäksi. Jeesus on kuitenkin Jumalan Poika\, jolla on valta antaa syntejä anteeksi. Tällöin tullaan tilanteeseen\, että luotu sanoo Luojallensa\, että minkäs teit? \nVertauksessa Jeesus ikään kuin myöntää syyllisyytensä. Jeesuksen viesti fariseuksille on\, että niin kuin epärehellisen taloudenhoitajan toiminta oli hänen isäntänsä mukaan ylistettävää\, niin on Jeesuksen toiminta Jumalan mukaan ylistettävää. Jeesus haluaa fariseuksetkin mukaan taivaan juhlaan. Jeesuksen sanoma vertauksen ensisijaisille kuulijoille\, opetuslapsille\, liittyy fariseusten ja kirjanoppineiden syytöksen aiheuttamaan ahdistukseen. Opetuslapsien tulee antaa syntejä anteeksi näissäkin olosuhteissa\, ja jopa\, fariseusten näkökulmasta\, Jumalan omaisuutta laittomasti tuhlaillen. \nMe\, kristillinen kirkko\, saamme Jeesuksen\, Jumalan Pojan\, valtuutuksella antaa syntejä anteeksi. Meidän ei tarvitse tehdä sitä ilman lupaa\, laittomasti. Vertauksen sanoma kuitenkin on\, että syntejä tulee ahdingossakin antaa Jumalan omaisuutta tuhlailevastikin anteeksi\, vaikka sitten ilman joidenkin tahojen tai jopa yhteiskunnan lupaa. Sitä varten Jeesus on tullut ja sitä varten Jeesus on lähettänyt apostolisen virkansa ja Kirkkonsa. \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 119:169 Psalmi: Ps. 119:129–136 Hallelujasäe: Ps. 119:137\n1. lukukappale:  Sananl. 3:3–8 tai 2. Aik. 1:7–12 2. lukukappale:  1. Piet. 4:7–11 Evankeliumi:  Luuk. 16:1–9 \n\n1. lukukappale \nSananl. 3:3–8 \nLaupeus ja uskollisuus älkööt hyljätkö sinua. Sido ne kaulaasi\, kirjoita ne sydämesi tauluun\, niin saat armon ja hyvän ymmärryksen Jumalan ja ihmisten silmien edessä. Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi. Tunne hänet kaikilla teilläsi\, niin hän sinun polkusi tasoittaa. Älä ole viisas omissa silmissäsi. Pelkää Herraa ja karta pahaa. Se on terveellistä sinun ruumiillesi ja virkistävää sinun luillesi. \nTai: \n2. Aik. 1:7–12 \nSinä yönä Jumala ilmestyi Salomolle ja sanoi hänelle: “Ano\, mitä tahdot minun sinulle antavan”. \nSalomo vastasi Jumalalle: “Sinä olet tehnyt suuren laupeuden minun isälleni Daavidille ja tehnyt minut kuninkaaksi hänen sijaansa. Niin toteutukoon nyt\, Herra Jumala\, sinun isälleni Daavidille antamasi sana; sillä sinä olet pannut minut hallitsemaan kansaa\, jota on paljon niinkuin tomua maassa. Anna siis minulle viisaus ja taito lähteä ja tulla tämän kansan edellä\, sillä kuka voi muuten tätä sinun suurta kansaasi tuomita?” \nJa Jumala sanoi Salomolle: “Koska sinulla on tämä mieli etkä anonut rikkautta\, tavaraa ja kunniaa\, et vihamiestesi henkeä\, etkä myöskään anonut pitkää ikää\, vaan anoit itsellesi viisautta ja taitoa tuomitaksesi minun kansaani\, jonka kuninkaaksi minä olen sinut tehnyt\, niin annetaan sinulle viisaus ja taito; ja lisäksi minä annan sinulle rikkautta\, tavaraa ja kunniaa\, niin ettei sitä ole ollut niin paljoa kenelläkään kuninkaalla ennen sinua eikä tule olemaan sinun jälkeesi”. \n  \n2. lukukappale \n1. Piet. 4:7–11 \nMutta kaiken loppu on lähellä. Sentähden olkaa maltilliset ja raittiit rukoilemaan. Ennen kaikkea olkoon teidän rakkautenne toisianne kohtaan harras\, sillä “rakkaus peittää syntien paljouden”. Olkaa vieraanvaraisia toinen toistanne kohtaan\, nurkumatta. Palvelkaa toisianne\, kukin sillä armolahjalla\, minkä on saanut\, Jumalan moninaisen armon hyvinä huoneenhaltijoina. Jos joku puhuu\, puhukoon niinkuin Jumalan sanoja; jos joku palvelee\, palvelkoon sen voiman mukaan\, minkä Jumala antaa\, että Jumala tulisi kaikessa kirkastetuksi Jeesuksen Kristuksen kautta. Hänen on kunnia ja valta aina ja iankaikkisesti. Amen. \n  \nEvankeliumi \nLuuk. 16:1–9 \nJa hän puhui myös opetuslapsilleen: “Oli rikas mies\, jolla oli huoneenhaltija\, ja hänelle kanneltiin\, että tämä hävitti hänen omaisuuttansa. Ja hän kutsui hänet eteensä ja sanoi hänelle: ‘Mitä minä kuulenkaan sinusta? Tee tili huoneenhallituksestasi; sillä sinä et saa enää minun huonettani hallita.’ Niin huoneenhaltija sanoi mielessään: ‘Mitä minä teen\, kun isäntäni ottaa minulta pois huoneenhallituksen? Kaivaa minä en jaksa\, kerjuuta häpeän. Minä tiedän\, mitä teen\, että ottaisivat minut taloihinsa\, kun minut pannaan pois huoneenhallituksesta.’ Ja hän kutsui luoksensa jokaisen herransa velallisista ja sanoi ensimmäiselle: ‘Paljonko sinä olet velkaa minun herralleni?’ Tämä sanoi: ‘Sata astiaa öljyä’. Niin hän sanoi hänelle: ‘Tässä on velkakirjasi\, istu ja kirjoita pian viisikymmentä’. Sitten hän sanoi toiselle: ‘Entä sinä\, paljonko sinä olet velkaa?’ Tämä sanoi: ‘Sata tynnyriä nisuja’. Hän sanoi hänelle: ‘Tässä on velkakirjasi\, kirjoita kahdeksankymmentä’. \nJa herra kehui väärää huoneenhaltijaa siitä\, että hän oli menetellyt ovelasti. \nSillä tämän maailman lapset ovat omaa sukukuntaansa kohtaan ovelampia kuin valkeuden lapset. Ja minä sanon teille: tehkää itsellenne ystäviä väärällä mammonalla\, että he\, kun se loppuu\, ottaisivat teidät iäisiin majoihin. \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala! Avaa laupiaasti korvasi kuulemaan palvelijoidesi rukoukset. Opeta meitä myös anomaan sitä\, mikä on sinulle otollista\, jotta voisit antaa meille\, mitä me anomme. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Rakas taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua siitä\, että olet luvannut antaa elämän kruunun niille\, jotka pysyvät uskollisina kuolemaan asti. Me rukoilemme sinua: vahvista meitä olemaan uskollisia vähimmässäkin\, jotta voisimme olla uskollisia myös paljossa. Anna meille oikea lapsenmielisyys\, että olisimme kuuliaisia sille totuudelle\, jonka sinä Henkesi kautta kirkastat meille. Auta meitä kätkemään neuvosi sydämeemme ja noudattamaan niitä elämässämme\, niin että siunauksesi pysyisi meidän yllämme. Sinun rakkaan Poikasi\, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen\, kautta. \n  \nPäivän psalmi\nAntifoni:\nPs. 119:169\nHerra\, anna |minulle ymmärrys *\nsa|nasi jälkeen. \nPsalmi:\nPs. 119:129–136\nIhmeelliset ovat sinun |todistuksesi\, *\nsentähden minun sieluni ottaa |niistä vaarin. \nKun sinun sanasi avautuvat\, niin ne |valaisevat *\nja antavat yksinkertaiselle |ymmärrystä. \nMinä avaan |suuni ja huohotan\, *\nsillä minä halajan sinun |käskyjäsi. \nKäänny minun puoleeni\, ole minulle |armollinen\, *\nniinkuin on oikein niitä kohtaan\, jotka sinun nimeäsi |rakastavat. \nTee minun askeleeni vakaviksi |sanallasi *\näläkä salli minkään vääryyden mi|nua hallita. \nPäästä minut |ihmisten sorrosta\, *\nniin minä noudatan sinun a|setuksiasi. \nKirkasta kasvosi |palvelijallesi *\nja opeta mi|nulle käskysi. \nMinun silmistäni vuotavat |kyynelvirrat\, *\nkun sinun lakiasi ei |noudateta. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/10-sunnuntai-helluntaista-vsk1/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_1-vuosikerta_10_su-Helluntaista.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20250817
DTEND;VALUE=DATE:20250818
DTSTAMP:20260604T132022
CREATED:20200407T085500Z
LAST-MODIFIED:20250817T092522Z
UID:8837-1755388800-1755475199@www.luterilainen.net
SUMMARY:Pyhien muistopäivät: Johann Gerhard
DESCRIPTION:Eri kristityillä voi olla erilainen suhde kullekin erityisen rakkaaseen pyhään eli edeltämenneeseen uskonveljeen tai -sisareen. Kun taisteleva Kirkko kerran kutsutaan Karitsan häitä viettämään\, odotamme näkevämme ennen kaikkea Vapahtajamme\, mutta myös Hänen hengellisen ruumiinsa jäseniä. Toivomme kohtaavamme Hänen rakkaan äitinsä\, pyhät apostolit\, patriarkat\, evankelistat ja tietysti mahdollisimman monta omaisistamme ja ystävistämme – mutta myös jonkun muista pyhistä\, jotka Kirkon historian eri vaiheista ovat tulleet meille erityisen rakkaiksi. Tämän artikkelin kirjoittajalle näitä Herran armahdettuja ja armoitettuja todistajia\, on ainakin kolme. On kaksi Johannesta ja kaksi Gerhardia. On säveltäjä Johann Sebastian Bach\, suuri hengellinen lohduttajani. On Paul Gerhardt\, jonka runot soivat Bachin musiikissa. Ja ennen kaikkea Johann Gerhard.  \nGerhardin laajaan tuotantoon kuului raamatunselitysteoksia\, tutkimuksia kristillisestä uskonopista sekä postilloja eli saarnakirjoja. Moni pitää häntä yhä ylittämättömänä luterilaisena dogmaatikkona\, ja Paul Gerhardtin ja Johann Sebastian Bachin aikoina hän oli sitä ehkä nykyistä vielä selvemmin. Gerhardin Loci theologici -teos tai oikeastaan kirjasarja on vaikeasti tänäkään päivänä ylitettävä yritys käsitellä maltillisesti ja ennen kaikkea Raamatun pohjalta\, mutta myös koko Kirkon oppitraditiota kuunnellen kristillisen opin pääkohdat. Ja hänen postuumisti ilmestynyttä  ”Patrologiaansa” on pidetty uraauurtavana esityksenä kirkkoisistä ja heidän opetuksestaan. \nVoi kuitenkin olla\, että sekä P. Gerhardt että Bach tunsivat J. Gerhardin parhaiten hänen vain parikymppisenä nuorena miehenä vakavan sairastumisen johdosta kirjoittamastaan hartauskirjasta ”Meditationes sacrae”. Se käännettiin pian ilmestymisensä jälkeen useimmille eurooppalaisille ja jopa muille kielille. Suomeksi se ilmestyi ensimmäistä kertaa vuonna 1680 ja viimeksi vuonna 1995 nimellä ”Uskon pyhä salaisuus”. \nTämä kirja on aikoinaan ollut yksi maailman levinneimmistä\, ja Suomessa sitä on luettu vielä enemmän kuin Gerhardin rippipapin\, sielunhoitajan ja mentorin\, Johann Arndtin tuotantoa. Arndt auttoi rippikouluikäisenä vakavaan henkiseen ja hengelliseen kriisiin ajautunutta nuorta\, herkkää ja lahjakasta poikaa Jumalan armon auringon valoon. Arndt oli myös ohjaamassa häntä filosofian ja lääketieteen opintojen jälkeen sille uralle\, jolla hän teki valtavan elämäntyönsä. Gerhardista tuli teologian tutkija ja opettaja\, jonka teoksia luetaan yhä ja jota hänen omana aikanaan haettiin opettajaksi ja tutkijaksi lukuisiin eri oppilaitoksiin\, mm. Upsalan yliopistoon. Gerhard kuitenkin pysyi uskollisena omalle yliopistolleen Thüringenin Jenassa. \nYliopistomies ja sielunpaimen\nYliopisto ja teologian tutkiminen olivat Gerhardin ilo ja intohimo. Hänen on kerrottu sanoneen\, että ”niin kuin ei ole pelastusta Kirkon ulkopuolella\, samoin ei ole elämää yliopiston ulkopuolella” – siitä huolimatta\, että tähän virkaan liittyi alituisia haasteita myös yliopiston hallinnossa ja jopa maailmanpolitiikkaan liittyviä neuvonpyyntöjä keskellä Kolmikymmenvuotista sotaa. Sitä myös taustoitti se teologinen tilanne\, jossa syntymässä oleva luterilainen kirkko taisteli identiteetistään nousevan roomalaiskatolisen vastauskonpuhdistuksen ja reformoidun teologian välisessä puristuksessa.  \nTässäkin tilanteessa näkyy Gerhardin rauhaa rakastava mielenlaatu. Osin taustalla voi olla hänen yläluokkainen kasvatuksensa ja syntymälahjana saatu herkkä sielunrakenne. Mukana on kuitenkin varmasti myös nuoruuden vakavan ahdistuksen lisäksi monta muuta kovaa henkilökohtaista koettelemusta\, kuten toistuvat sairaudet ja ensimmäisen puolison ja esikoisen menettäminen.  \nHän osasi hillitysti ja rauhallisesti eritellen sekä vailla kärjistävää polemiikkia harjoittaa tunnustustenvälistä kontroverssiteologista keskustelua. Oman luterilaisen tunnustuskunnan sisällä hän toimii alituisia sisäisiä riitoja loiventaen\, mutta totuudesta tinkimättä.  \nKoko Gerhardin teologista työskentelyä leimaakin puhtaan opin nivoutuminen yhteen sen varsinaisen päämäärän eli hurskaan\, Kristus-keskeisen elämän syntymisen\, kasvamisen\, syvenemisen ja säilymisen kanssa. Gerhard onkin ehkä paras esimerkki siitä\, kuinka luterilainen puhdasoppisuus\, jonka tärkein edustaja hän on\, oli kaikkea muuta kuin ”kuivaa ja kuollutta opillisuutta”\, jollaiseksi sitä on jälkikäteen pyritty leimaamaan. \nEnnen kuin Gerhardin kuitenkaan sallittiin omistautua yliopistolle ja teologialle\, hänet kutsuttiin jo nuorena miehenä ja vasta väitöskirjaansa lopettelevana teologina papiksi ja samalla eräänlaiseen aluerovastin virkaan Heldburgin kaupunkiin. Loputon saarnojen valmistaminen\, opettaminen ja oman alueen seurakuntien tarkastukset olivat viedä häneltä yöunen ja voimat. Hänen mielensä paloi muihin töihin. \nSilti hän joutui vielä merkittävämpään kirkolliseen eli piispan virkaa vastaavaan ”superintendentin” virkaan. Oma ruhtinas ei tahtonut päästää nuorta\, lahjakasta piispaa pois omasta alaisuudestaan\, ei sittenkään\, vaikka tämä vastusti siihen aikaan levittäytyvää hallitsijan rajoittamattoman itsevallan ajatusta. Sen sijaan hänen tehtäväkseen tuli myös luoda oman alueensa luterilaiselle kirkolle kirkkojärjestys\, joka julkaistiin hänen jo ollessaan professorin virassa. \nLopulta herttua Casimir joutui antamaan periksi arvovaltaisen vaaliruhtinaan puututtua asiaan. Niin Gerhardista tuli Jenan yliopiston professori. Hän hoiti virkaa menestyksellisesti kuolemaansa saakka. Vain vajaat 55-vuotiaana keskellä 30-vuotisen sodan kauhuja kuollessaan hän oli saavuttanut teologina enemmän\, kuin tietokone- ja internetajan papeista tuskin kukaan koskaan\, vaikka vanhaksikin eläisimme.  \nTärkeämpää kuin kirjoitetut sivut ja julkaistut kirjat on kuitenkin se\, mikä täytti Johann Gerhardin elämän eli meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armo ja tuntemus. Näin hän kirjoittaa siitä dogmaattisessa pääteoksessaan: \n\nTälle yhdelle ja totiselle JUMALALLE\, meidän mitä lempeimmälle Isällemme\, joka valitsi meidät Pojassaan Kristuksessa ennen maailman perustusten laskemista\, joka ajan täyttyessä lähetti tämän Poikansa\, vaimosta syntyneen\, lain alle pelastamaan ne\, jotka ovat lain alla; joka pelkästä armosta ja myötätunnosta hänen kauttaan ja hänen tähtensä kutsui\, vanhurskautti ja saattoi kunniaan meidät\, olkoon ylistys\, kunnia ja kirkkaus milloinkaan päättymättömien aikojen ikuisuuteen asti. Amen. (Loci XVI \, 251.) \n\nKs. luterilainen ortodoksia
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/pyhien-muistopaivat-johann-gerhard/
CATEGORIES:Pyhien muistopäivät
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2020/04/Johann_Gerhard.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20250824
DTEND;VALUE=DATE:20250825
DTSTAMP:20260604T132022
CREATED:20161202T121958Z
LAST-MODIFIED:20240926T112843Z
UID:4228-1755993600-1756079999@www.luterilainen.net
SUMMARY:11. sunnuntai helluntaista
DESCRIPTION:Oletko koskaan miettinyt messussa\, mitä kaikkea näet alttarilla? Onko siellä liikaa tavaraa? Vai lisäisitkö mielellään jotakin? Vai onkohan juuri oikean verran? Pöytäliina\, krusifiksi\, kynttilät\, ehtoollisvälineet\, alttarivaate (antependium)\, kirkkoraamattu ja mahdollisesti leikkokukat – kaikki nämä yhdessä osoittavat yhteen henkilöön\, se on Jeesukseen Kristukseen. Pöytäliina on paikallaan tietysti siksi\, että kyseessä on seurakunnan ruokapöytä. Alttarivaate väreineen ja symboleineen kulkee kirkkovuoden mukana\, jossa Kristusta julistetaan monipuolisesti. Kynttilät loistavat ylösnousemuksen kirkkautta. Krusifiksilla näemme syntiemme sovittaneen Kristuksen. Raamattu kokonaisuudessaan on Jumalan Sanaa\, siis Jeesus punaisena lankana. Parhaimmillaan myös leikkokukat kuvaavat elämän katoavaisuutta ja uhria. Ehtoollisvälineet lopulta osoittavat\, miksi ruokapöytä on olemassa – sinun syntiesi anteeksiantamiseksi. Asetussanojen jälkeen pateenilla oleva leipä on Kristuksen ruumis sinun edestäsi annettu. Ja maljassa oleva viini on Kristuksen veri sinun edestäsi vuodatettu. Tämä on sellainen pöytä\, jota Kristus ei tule kumoamaan. Sellainen pöytä\, jota hän ei tule puhdistamaan. Vaan tämä on se pöytä\, jossa hän todella antaa itsensä sinun edestäsi. \nKun Jeesus meni Jerusalemissa temppeliin\, siellä kaupustelijoiden kojut\, pöydät tai mitä olivatkaan – eivät jääneet rauhaan. Jeesuksen toiminnalla on monenlaista symbolista merkitystä. Ensinnäkin hän todella osoittaa\, ettei jumalanpalveluksen ja rukouksen paikkaa ole valmistettu ihmisten omin käsin valmistamia epäjumalia varten – vaan Elävää Jumalaa varten. Muistetaan\, että vanhankin liiton aikana Jerusalemin temppelin sisältö suorastaan huokui tulevaa Messiasta. Toiseksikin ”putsaamalla” temppeliä Jeesus osoittaa\, että temppeliin sidottu uhrilaki alkaa olemaan aikansa elänyt. Kohti Golgataa mentäessä\, jumalanpalvelusta voidaan viettää missä vaan. Se ei ole sidottu Jerusalemin temppeliin\, sillä Jeesuksen sanojen mukaan siitä ei jää edes ”kiveä kiven päälle”. \nSiksi kristitty Jumalan lapsi etsiikin jumalanpalveluspaikan aina sen mukaan\, miten keskeinen Kristus on. Jos saarnastuoli ja alttari hukkuvat muiden asioiden alle\, ei kyseessä enää ole kristillinen jumalanpalvelus – tai ainakin se on hyvin vajavainen sellainen. Joskus kristittykin voi joutua luopumaan hienoista juhlasaleista ja komeista puitteista – jotta pääsee puhtaan evankeliumin julistuksen ja oikein asetetun sakramentin äärelle. Jeesuskin koki surua Jerusalemia kohtaan. Olisihan se ollut hienoa\, jos noin komea kaupunki ja temppeli olisivat olleet alusta saakka kristittyjen takana. Mutta tilannehan oli täysin päinvastainen. Joka sunnuntainen messu on sellainen paikka ja aika\, jossa Jumala lähestyy sinua. Siitä tiedät etsikkoaikasi\, että Jumala kutsuu sinua alati\, siihen saakka\, kunnes Kristus palaa takaisin. Siihen saakka seurakunta kokoontuu yhteen armon ruokapöydän äärelle\, jota ei milloinkaan kumota. \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 33:12 Psalmi: Ps. 81:9–17 Hallelujasäe: Jes. 55:6\n1. lukukappale:  Jer. 18:1–10 2. lukukappale:  Ilm. 3:1–6 Evankeliumi:  Luuk. 19:41–48 \n\n1. lukukappale \nJer. 18:1–10 \nSana\, joka tuli Jeremialle Herralta ja kuului: “Nouse ja mene alas savenvalajan huoneeseen; siellä minä annan sinun kuulla sanani”. \nNiin minä menin alas savenvalajan huoneeseen\, ja katso\, hän teki työtä pyöränsä ääressä. Ja jos astia\, jota hän valmisti\, meni pilalle\, niinkuin savi voi mennä savenvalajan käsissä\, niin hän teki siitä taas toisen astian\, miten vain savenvalaja näki parhaaksi tehdä. \nSilloin tuli minulle tämä Herran sana: \n“Enkö minä voi tehdä teille\, te Israelin heimo\, niinkuin tekee tuo savenvalaja\, sanoo Herra. Katso\, niinkuin savi on savenvalajan kädessä\, niin te olette minun kädessäni\, te Israelin heimo. Yhden kerran minä uhkaan temmata pois\, hajottaa ja hävittää kansan ja valtakunnan; mutta jos se kansa kääntyy pois pahuudestaan\, josta minä sitä uhkasin\, niin minä kadun sitä pahaa\, jota ajattelin tehdä sille. Toisen kerran taas minä lupaan rakentaa ja istuttaa kansan ja valtakunnan; mutta jos se tekee sitä\, mikä on pahaa minun silmissäni\, eikä kuule minun ääntäni\, niin minä kadun sitä hyvää\, jota olin luvannut tehdä sille. \n  \n2. lukukappale \nIlm. 3:1–6 \n“Ja Sardeen seurakunnan enkelille kirjoita: \n‘Näin sanoo hän\, jolla on ne Jumalan seitsemän henkeä ja ne seitsemän tähteä: \nMinä tiedän sinun tekosi: sinulla on se nimi\, että elät\, mutta sinä olet kuollut. Heräjä valvomaan ja vahvista jäljellejääneitä\, niitä\, jotka ovat olleet kuolemaisillaan; sillä minä en ole havainnut sinun tekojasi täydellisiksi Jumalani edessä. Muista siis\, mitä olet saanut ja kuullut\, ja ota siitä vaari ja tee parannus. Jos et valvo\, niin minä tulen kuin varas\, etkä sinä tiedä\, millä hetkellä minä sinun päällesi tulen. \nKuitenkin on sinulla Sardeessa muutamia harvoja nimiä\, jotka eivät ole tahranneet vaatteitaan\, ja he saavat käyskennellä minun kanssani valkeissa vaatteissa\, sillä he ovat siihen arvolliset. Joka voittaa\, se näin puetaan valkeihin vaatteisiin\, enkä minä pyyhi pois hänen nimeänsä elämän kirjasta\, ja minä olen tunnustava hänen nimensä Isäni edessä ja hänen enkeliensä edessä. \nJolla on korva\, se kuulkoon\, mitä Henki seurakunnille sanoo.’ \n  \nEvankeliumi \nLuuk. 19:41–48 \nJa kun hän tuli lähemmäksi ja näki kaupungin\, itki hän sitä ja sanoi: “Jospa tietäisit sinäkin tänä päivänä\, mikä rauhaasi sopii! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi salattu. Sillä sinulle tulevat ne päivät\, jolloin sinun vihollisesi sinut vallilla saartavat ja piirittävät sinut ja ahdistavat sinua joka puolelta; ja he kukistavat sinut maan tasalle ja surmaavat lapsesi\, jotka sinussa ovat\, eivätkä jätä sinuun kiveä kiven päälle\, sentähden ettet etsikkoaikaasi tuntenut.” \nJa hän meni pyhäkköön ja rupesi ajamaan myyjiä ulos ja sanoi heille: “Kirjoitettu on: ‘Minun huoneeni on oleva rukoushuone’\, mutta te olette tehneet siitä ryövärien luolan.” \nJa hän opetti joka päivä pyhäkössä. Mutta ylipapit ja kirjanoppineet sekä kansan ensimmäiset miettivät\, miten saisivat hänet surmatuksi; mutta he eivät keksineet\, mitä tekisivät\, sillä kaikki kansa riippui hänessä ja kuunteli häntä. \n  \nRukoukset\n1. Pyhä Jumala\, joka osoitat kaikkivaltiutesi etenkin siinä\, että olet kärsivällinen ja annat anteeksi rikkomukset! Vahvista meitä ylitsevuotavalla armollasi\, niin että me\, jotka etsimme sitä\, mitä sinä olet luvannut\, tulisimme osallisiksi taivaallisista aarteistasi. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua siitä\, että olet rakastanut meitä iankaikkisella rakkaudella ja vetänyt meitä puoleesi sulasta armosta. Me rukoilemme sinua\, autuutemme Jumala: vaikuta meissä parannus ja poista vihasi yltämme. Varjele meitä suruttomuudelta\, jottemme pitäisi armoasi halpana emmekä paatuisi ja joutuisi tuomiosi alaisiksi\, vaan ottaisimme vaarin kutsustasi ja etsisimme sielujemme pelastusta. Kuule meitä ja katso armollisesti puoleemme\, sillä me emme rukoile sinua omassa vanhurskaudessamme\, vaan luottaen sinun suureen laupeuteesi. Sinun rakkaan Poikasi\, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen\, kautta. \n  \nPäivän psalmi\nAntifoni:\nPs. 33:12\nAutuas se kansa\, jonka |Jumala Herra on\, *\nse kansa\, jonka hän on perinnök|sensä valinnut! \nPsalmi:\nPs. 81:9–17\n”Kuule\, kansani\, minä |varoitan sinua; *\nIsrael\, jospa sinä mi|nua kuulisit! \nÄlköön sinulla olko muuka|laista jumalaa\, *\näläkä kumarra vie|rasta jumalaa. \nMinä olen Herra\, sinun Jumalasi\, joka toin sinut |Egyptin maasta; *\navaa suusi\, niin mi|nä sen täytän. \nMutta minun kansani ei kuullut |minun ääntäni\, *\neikä Israel noudattanut |minun mieltäni. \nNiin minä annoin heidän mennä pois sydämensä |paatumuksessa\, *\nhe saivat vaeltaa omien neuvo|jensa mukaan. \nOi\, jospa minun kansani |minua kuulisi *\nja Israel vaeltaisi |minun teilläni\, \nniin minä pian masentaisin heidän |vihollisensa *\nja kääntäisin käteni heidän vihamiehi|änsä vastaan. \nNe\, jotka Herraa vihaavat\, matelisivat |hänen edessään\, *\nja heidän kohtalonsa kestäisi ian|kaikkisesti. \nMutta kansaansa hän ruokkisi |parhaalla nisulla; *\nminä ravitsisin sinua hunajalla |kalliosta.” \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/11-sunnuntai-helluntaista-vsk1/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_1-vuosikerta_11_su-Helluntaista.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20250831
DTEND;VALUE=DATE:20250901
DTSTAMP:20260604T132022
CREATED:20161202T121958Z
LAST-MODIFIED:20240926T112857Z
UID:4229-1756598400-1756684799@www.luterilainen.net
SUMMARY:12. sunnuntai helluntaista
DESCRIPTION:Roomalaiskirjeen lukukappale alkaa sanalla ’mutta’. Ja kuten eräs Lähetyshiippakunnan piispa on sanonut vanhurskaudesta opettaessaan\, niin juuri tämä ’mutta’\, on ”maailman paras mutta”. \nMutta miksi? Muistatko mitä kaikkea Paavalin kirjeessä roomalaisille on opetettu ennen kohtaa 3:21. Paavalin teksti on mielenkiintoista\, sillä se poukkoilee pakanoiden ja juutalaisten kesken. Välillä näyttää siltä\, että pakanoilla olisi henkselien paukuttelemisen paikka. Välillä taas näyttää siltä\, että juutalaisilla olisi syytä henkselien paukuttelemiseen. Lopulta näyttää kuitenkin siltä\, ettei kukaan voi paukutella henkseleitään. ”Ei ole ketään vanhurskasta\, ei ainoatakaan\, ei ole ketään ymmärtäväistä\, ei ketään\, joka etsii Jumalaa; kaikki ovat poikenneet pois\, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään\, joka tekee sitä\, mikä hyvä on\, ei yhden yhtäkään.” Niin\, ei ketään… Ei kukaan… \nTällaiseen synnin ahdinkoon tarvitaan ”maailman paras mutta”. ”Mutta nyt Jumalan vanhurskaus\, josta laki ja profeetat todistavat\, on ilmoitettu ilman lakia\, se Jumalan vanhurskaus\, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille\, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta.” \nVanhurskauden täytyy tulla meille\, meidän ulkopuoleltamme. Me emme voi kaivaa sitä sisältämme. Tästä pelottavan esimerkin antaa evankeliumitekstin fariseus. Hän vertaa itseään muihin\, joka lakia noudattavalle juutalaiselle saattoi olla hyvä itsetunnon kohotuksen paikka. Mutta Jumalan pyhyyden äärellä ei oman sydämen sopukoista löytyvä omavanhurskaus riitä yhtikäs mihinkään. Ja koska me olemme itsessämme avuttomia pelastamaan itsemme\, niin taivaallinen Isämme haluaa lahjoittaa meille pelastuksen\, vanhurskauden omassa Pojassaan. Kastettu Jumalan lapsi on puettu Kristuksen vanhurskauteen\, ja tuohon vanhurskauteen hän saa uppoutua aina ja yhä uudelleen. Mutta muista\, että tällä on iankaikkiset seuraamukset – se on Taivaan koti yhdessä enkelien ja kaikkien pyhien kanssa. \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 51:19 Psalmi: Ps. 51:6–14 Hallelujasäe: Ps. 51:17\n1. lukukappale:  Sananl. 28:13–14 tai 5. Moos. 9:1–6 2. lukukappale:  Room. 3:21–28 (29–31) Evankeliumi:  Luuk. 18:9–14 \n\n1. lukukappale \nSananl. 28:13–14 \nJoka rikkomuksensa salaa\, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää\, se saa armon. Onnellinen se ihminen\, joka aina on aralla tunnolla; mutta joka sydämensä paaduttaa\, se onnettomuuteen lankeaa. \nTai: \n5. Moos. 9:1–6 \n“Kuule\, Israel! Sinä menet nyt Jordanin yli laskeaksesi valtasi alle kansoja\, jotka ovat sinua suuremmat ja väkevämmät\, ja suuria\, taivaan tasalle varustettuja kaupunkeja\, anakilaisten suuren ja kookkaan kansan\, jonka sinä tunnet ja josta olet kuullut sanottavan: ‘Kuka kestää anakilaisten edessä?’ Niin tiedä nyt\, että Herra\, sinun Jumalasi\, käy sinun edelläsi niinkuin kuluttava tuli; hän hävittää heidät ja nöyryyttää heidät sinun edessäsi\, ja sinä karkoitat heidät ja hukutat heidät nopeasti\, niinkuin Herra on sinulle puhunut. Kun Herra\, sinun Jumalasi\, työntää heidät sinun tieltäsi\, niin älä ajattele sydämessäsi näin: ‘Minun vanhurskauteni tähden Herra on tuonut minut ottamaan tämän maan omakseni’. Sillä näiden kansojen jumalattomuuden tähden Herra karkoittaa heidät sinun tieltäsi. Et sinä vanhurskautesi ja oikeamielisyytesi tähden pääse ottamaan heidän maatansa omaksesi\, vaan näiden kansojen jumalattomuuden tähden Herra\, sinun Jumalasi\, karkoittaa heidät sinun tieltäsi ja täyttääksensä\, mitä Herra valalla vannoen on luvannut sinun isillesi\, Aabrahamille\, Iisakille ja Jaakobille. Tiedä siis\, ettei Herra\, sinun Jumalasi\, sinun vanhurskautesi tähden anna sinulle tätä hyvää maata omaksesi; sillä sinä olet niskurikansa. \n  \n2. lukukappale \nRoom. 3:21–28 (29-31) \nMutta nyt Jumalan vanhurskaus\, josta laki ja profeetat todistavat\, on ilmoitettu ilman lakia\, se Jumalan vanhurskaus\, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille\, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta. Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta\, joka on Kristuksessa Jeesuksessa\, jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä\, osoittaaksensa vanhurskauttaan\, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit jumalallisessa kärsivällisyydessään\, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa\, sitä\, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen\, jolla on usko Jeesukseen. \nMissä siis on kerskaaminen? Se on suljettu pois. Minkä lain kautta? Tekojenko lain? Ei\, vaan uskon lain kautta. Niin päätämme siis\, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta\, ilman lain tekoja. (Vai onko Jumala yksistään juutalaisten Jumala? Eikö pakanainkin? On pakanainkin\, koskapa Jumala on yksi\, joka vanhurskauttaa ympärileikatut uskosta ja ympärileikkaamattomat uskon kautta. Teemmekö siis lain mitättömäksi uskon kautta? Pois se! Vaan me vahvistamme lain.) \n  \nEvankeliumi \nLuuk. 18:9–14 \nNiin hän puhui vielä muutamille\, jotka luottivat itseensä\, luullen olevansa vanhurskaita\, ja ylenkatsoivat muita\, tämän vertauksen: \n“Kaksi miestä meni ylös pyhäkköön rukoilemaan\, toinen fariseus ja toinen publikaani. Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen näin: ‘Jumala\, minä kiitän sinua\, etten minä ole niinkuin muut ihmiset\, riistäjät\, väärämieliset\, huorintekijät\, enkä myöskään niinkuin tuo publikaani. Minä paastoan kahdesti viikossa; minä annan kymmenykset kaikista tuloistani.’ Mutta publikaani seisoi taampana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti\, vaan löi rintaansa ja sanoi: ‘Jumala\, ole minulle syntiselle armollinen’. \nMinä sanon teille: tämä meni kotiinsa vanhurskaampana kuin se toinen; sillä jokainen\, joka itsensä ylentää\, alennetaan\, mutta joka itsensä alentaa\, se ylennetään.” \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias\, iankaikkinen Jumala! Sinun jumaluutesi rikkaus ylittää moninkertaisesti meidän aikaansaannoksemme ja toiveemme. Vuodata laupeutesi ylitsemme ja anna anteeksi kaikki\, mistä omatuntomme meitä syyttää. Sinä annat meille enemmän kuin osaamme edes pyytää. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Taivaallinen Isä\, joka olet ylpeitä vastaan\, mutta annat nöyrille armon! Me rukoilemme sinua: Tee meidät nöyriksi\, jotta yhä hartaammin oppisimme sinulta sitä hiljaisuutta\, joka kaunistaa Jumalan lasta. Varjele meitä tekopyhyydestä ja omavanhurskaudesta. Auta meitä juoksemaan kestävinä edessämme olevassa kilpailussa ja katsomaan aina uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään\, Jeesukseen Kristukseen. Hän on kestänyt puolestamme ristin häpeän ja istuu nyt sinun oikealla puolellasi. Kuule rukouksemme hänen nimessään. \n  \nPäivän psalmi\nAntifoni:\nPs. 51:19\nJumalalle kelpaava uhri on |särjetty henki; *\nsärjettyä ja murtunutta sydäntä et sinä\, Ju|mala\, hylkää. \nPsalmi:\nPs. 51:6–14\nSinua ainoata vastaan minä olen |syntiä tehnyt\, *\ntehnyt sitä\, mikä on pahaa sinun silmissäsi; mutta sinä olet oikea puheessasi ja puhdas |tuomitessasi. \nKatso\, minä olen |synnissä syntynyt\, *\nja äitini on minut syn|nissä siittänyt. \nKatso\, totuutta sinä tahdot sala|tuimpaan saakka\, *\nja sisimmässäni sinä ilmoitat mi|nulle viisauden. \nPuhdista minut isopilla\, että minä |puhdistuisin\, *\npese minut\, että minä lunta valkeam|maksi tulisin. \nAnna minun kuulla ilo|a ja riemua\, *\nettä ihastuisivat ne luut\, jotka sär|kenyt olet. \nPeitä kasvosi näkemästä minun |syntejäni\, *\npyyhi pois kaikki minun |pahat tekoni. \nJumala\, luo minuun |puhdas sydän *\nja anna minulle uusi\, |vahva henki. \nÄlä heitä minua pois kasvo|jesi edestä\, *\näläkä ota minulta pois Pyhää |Henkeäsi. \nAnna minulle jälleen autuu|tesi ilo\, *\nja tue minua alt|tiuden hengellä. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/12-sunnuntai-helluntaista-vsk1/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_1-vuosikerta_12_su-Helluntaista.jpg
END:VEVENT
END:VCALENDAR