BEGIN:VCALENDAR
VERSION:2.0
PRODID:-//Luterilainen.net - ECPv6.16.3//NONSGML v1.0//EN
CALSCALE:GREGORIAN
METHOD:PUBLISH
X-ORIGINAL-URL:https://www.luterilainen.net
X-WR-CALDESC:Tapahtumat Luterilainen.net
REFRESH-INTERVAL;VALUE=DURATION:PT1H
X-Robots-Tag:noindex
X-PUBLISHED-TTL:PT1H
BEGIN:VTIMEZONE
TZID:Europe/Helsinki
BEGIN:DAYLIGHT
TZOFFSETFROM:+0200
TZOFFSETTO:+0300
TZNAME:EEST
DTSTART:20240331T010000
END:DAYLIGHT
BEGIN:STANDARD
TZOFFSETFROM:+0300
TZOFFSETTO:+0200
TZNAME:EET
DTSTART:20241027T010000
END:STANDARD
BEGIN:DAYLIGHT
TZOFFSETFROM:+0200
TZOFFSETTO:+0300
TZNAME:EEST
DTSTART:20250330T010000
END:DAYLIGHT
BEGIN:STANDARD
TZOFFSETFROM:+0300
TZOFFSETTO:+0200
TZNAME:EET
DTSTART:20251026T010000
END:STANDARD
BEGIN:DAYLIGHT
TZOFFSETFROM:+0200
TZOFFSETTO:+0300
TZNAME:EEST
DTSTART:20260329T010000
END:DAYLIGHT
BEGIN:STANDARD
TZOFFSETFROM:+0300
TZOFFSETTO:+0200
TZNAME:EET
DTSTART:20261025T010000
END:STANDARD
END:VTIMEZONE
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20251201
DTEND;VALUE=DATE:20251207
DTSTAMP:20260604T092813
CREATED:20191119T091506Z
LAST-MODIFIED:20251126T083824Z
UID:7991-1764547200-1765065599@www.luterilainen.net
SUMMARY:1. Adventtisunnuntain jälkeinen viikko
DESCRIPTION:Ensimmäistä adventtisunnuntaita seuraa paastonaika. Kirkkotekstiilien väri vaihtuu violettiin (tai siniseen)\, paastonajan väreihin. Kun ensimmäisenä sunnuntaina on laulettu hoosianna (”Herra armahda”\, ”Herra pelasta”) ja muistettu Herramme tulemista kansansa luokse\, niin paastonaikana tämä muistaminen jatkuu. Odotamme Herramme tulemista ja valmistamme itseämme Hänen tuloonsa. Kyse ei ole ensi sijassa joulun odotuksesta\, vaan Kristuksen paluusta toisen kerran maan päälle. Tavallaan adventtipaaston tunnelmat alkavat näin jo tuomiosunnuntaina. Tämän katkaisee riemullinen ensimmäinen adventtisunnuntai. \nEnsimmäisen adventtisunnuntain jälkeisen viikon raamatuntekstit ohjaavat seurakuntaa ja kristittyä Herransa odottamiseen ja parannuksen tekemiseen. Meitä siis kutsutaan katumukseen ja uskoon. Paastoaminen\, on se sitten mistä tahansa paastoamista\, voi olla hyvänä apuna itseänsä tutkittaessa. Mikä on minulle tärkeää? Onko elämässäni sellaista\, mikä estää rukoilemista\, Jumalan sanan tutkimista\, seurakunnan elämään osallistumista? Tällaisia on tietenkin hyvä kysyä ihan säännöllisesti muutenkin\, mutta paastonaika antaa siihen yhteisöllisen eli seurakunnallisen mahdollisuuden. Ensimmäisen adventtinsunnuntain jälkeisellä viikolla laskeudutaankin pienen paaston aikaan (”pieni paasto” siksi\, että pääsiäistä edeltävä pidempi paastonaika on ”suuri paasto”). \nAdventinaika kutsuu meitä tietyssä mielessä Johannes Kastajan oppilaiksi (Luuk. 3:7–14)\, kuuntelemaan parannussaarnaa. Johannes oli Herran edelläkävijä ja Kristus on se Herra\, Kuningas joka kokosi laumansa (Miika 2:12–13). Näin meitä valmistetaan ottamaan vastaan evankeliumi eli synneistäpäästö\, jonka maailman Vapahtajaksi syntynyt Jeesus toi tullessaan. Jeesus kutsuu meitä jo nyt taivaalliseen hääjuhlaansa. Tämä tapahtuu erityisesti seurakunnan messussa\, jossa seurakunnan ”enkeli”\, pastori Jumalan sanansaattajana kuuluttaa iloista uutista\, evankeliumia. Se kutsu kuuluu kaikille maailman ihmisille\, jotta kukaan ei jäisi Jumalan juhlien ulkopuolelle (Ilm. 22:12–17). \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri:  violetti tai sininen 2. vuosikerta\nPsalmi  Psalmi: Ps. 25:1–10\nVT lukukappaleet:  Jes. 63:15-16\, Miika 2:12-13\, Hab. 2:12-13 UT lukukappaleet:  Ilm. 2:1-5\,7\, Ilm. 22:12-17 Evankeliumi:  Luuk. 3:7-14 \n\nVanhan testamentin lukukappaleet\nJes. 63:15–16\nKatsele taivaasta\, katso pyhyytesi ja kirkkautesi asunnosta. Missä on sinun kiivautesi ja voimalliset tekosi? Sinun sydämesi sääli ja sinun armahtavaisuutesi ovat minulta sulkeutuneet. Sinähän olet meidän isämme\, sillä Aabraham ei meistä tiedä eikä Israel meitä tunne: sinä\, Herra\, olet meidän isämme; ”meidän Lunastajamme” on ikiajoista sinun nimesi. \nMiika 2:12–13\nMinä tahdon tarkoin koota sinut\, Jaakob\, kaikkinesi\, visusti kerätä Israelin jääneet\, saattaa heidät yhteen\, niinkuin lampaat tarhaan\, niinkuin lauman laitumellensa: on oleva ihmisten kohina! Tien aukaisija käy heidän edellänsä; he aukaisevat tiensä\, kulkevat portille ja lähtevät siitä ulos. Heidän kuninkaansa käy heidän edellään\, ja Herra heitä johdattaa. \nHab. 2:12–13\nMinä seison vartiopaikallani\, asetun varustukseen ja tähystän\, nähdäkseni\, mitä hän minulle puhuu\, mitä hän valitukseeni vastaa. Ja Herra vastasi minulle ja sanoi: ”Kirjoita näky ja piirrä selvästi tauluihin\, niin että sen voi juostessa lukea”. Sillä näky odottaa vielä aikaansa\, mutta se rientää määränsä päähän\, eikä se petä. Jos se viipyy\, odota sitä; sillä varmasti se toteutuu\, eikä se myöhästy. Katso\, sen kansan sielu on kopea eikä ole suora; mutta vanhurskas on elävä uskostansa. \n  \nUuden testamentin lukukappaleet\nIlm. 2:1–5\, 7\nEfeson seurakunnan enkelille kirjoita: ”Näin sanoo hän\, joka pitää niitä seitsemää tähteä oikeassa kädessään\, hän\, joka käyskelee niiden seitsemän kultaisen lampunjalan keskellä: Minä tiedän sinun tekosi ja vaivannäkösi ja kärsivällisyytesi\, ja ettet voi pahoja sietää; sinä olet koetellut niitä\, jotka sanovat itseänsä apostoleiksi\, eivätkä ole\, ja olet havainnut heidät valhettelijoiksi; ja sinulla on kärsivällisyyttä\, ja paljon sinä olet saanut kantaa minun nimeni tähden\, etkä ole uupunut. Mutta se minulla on sinua vastaan\, että olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi. Muista siis\, mistä olet langennut\, ja tee parannus\, ja tee niitä ensimmäisiä tekoja; mutta jos et\, niin minä tulen sinun tykösi ja työnnän sinun lampunjalkasi pois paikaltaan\, ellet tee parannusta. Jolla on korva\, se kuulkoon\, mitä Henki seurakunnille sanoo. Sen\, joka voittaa\, minä annan syödä elämän puusta\, joka on Jumalan paratiisissa.” \nIlm. 22:12–17\nKatso\, minä tulen pian\, ja minun palkkani on minun kanssani\, antaakseni kullekin hänen tekojensa mukaan. Minä olen A ja O\, ensimmäinen ja viimeinen\, alku ja loppu. Autuaat ne\, jotka pesevät vaatteensa\, että heillä olisi valta syödä elämän puusta ja he pääsisivät porteista sisälle kaupunkiin! Ulkopuolella ovat koirat ja velhot ja huorintekijät ja murhaajat ja epäjumalanpalvelijat ja kaikki\, jotka valhetta rakastavat ja tekevät. Minä\, Jeesus\, lähetin enkelini todistamaan näitä teille seurakunnissa. Minä olen Daavidin juurivesa ja hänen suvustansa\, se kirkas kointähti.” Ja Henki ja morsian sanovat: ”Tule!” Ja joka kuulee\, sanokoon: ”Tule!” Ja joka janoaa\, tulkoon\, ja joka tahtoo\, ottakoon elämän vettä lahjaksi. \n  \nEvankeliumi\nLuuk. 3:7–14\nNiin hän sanoi kansalle\, joka vaelsi hänen kastettavakseen: ”Te kyykäärmeitten sikiöt\, kuka on teitä neuvonut pakenemaan tulevaista vihaa? Tehkää sentähden parannuksen soveliaita hedelmiä\, älkääkä ruvetko sanomaan mielessänne: ’Onhan meillä isänä Aabraham’\, sillä minä sanon teille\, että Jumala voi näistä kivistä herättää lapsia Aabrahamille. Jo on myös kirves pantu puitten juurelle; jokainen puu\, joka ei tee hyvää hedelmää\, siis hakataan pois ja heitetään tuleen.” Ja kansa kysyi häneltä sanoen: ”Mitä meidän siis pitää tekemän?” Hän vastasi ja sanoi heille: ”Jolla on kaksi ihokasta\, antakoon toisen sille\, joka on ilman; ja jolla on ruokaa\, tehköön samoin”. Niin tuli myös publikaaneja kastettaviksi\, ja he sanoivat hänelle: ”Opettaja\, mitä meidän pitää tekemän?” Hän sanoi heille: ”Älkää vaatiko enempää\, kuin mikä teille on säädetty”. Myös sotamiehet kysyivät häneltä sanoen: ”Mitäs meidän pitää tekemän?” Ja hän sanoi heille: ”Älkää kiskoko keneltäkään älkääkä kiristäkö\, vaan tyytykää palkkaanne”. \n  \nPsalmi\nPs. 25:1-10 \nSinun tykösi\, Herra\, minä y|lennän sieluni\,*\nJumalani\, si|nuun minä turvaan; \nälä salli minun jou|tua häpeään\,*\nälkööt viholliseni saako |riemuita minusta. \nEi yksikään\, joka sinua odottaa\, |joudu häpeään;*\nhäpeään joutuvat ne\, jotka ovat syyt|tä uskottomat. \nHerra\, neuvo mi|nulle tiesi\,*\nopeta |minulle polkusi. \nJohdata minua totuutesi tiellä ja o|peta minua\,*\nsillä sinä olet minun pelastukseni Jumala. Sinua minä odo|tan kaiken päivää. \nMuista laupeuttasi\, Herra\, ja |armoasi\,*\nsillä ne ovat olleet hamasta i|ankaikkisuudesta. \nÄlä muista minun nuoruuteni syntejä\, älä minun |rikoksiani;*\nmuista minua armosi mukaan\, hyvyyte|si tähden\, Herra. \nHyvä ja va|kaa on Herra;*\nsentähden hän neuvoo |syntiset tielle. \nHän johdattaa nöy|riä oikein\,*\nhän opettaa |nöyrille tiensä. \nKaikki Herran polut ovat armo ja |totuus niille\,*\njotka pitävät hänen liittonsa |ja todistuksensa.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/1-adventtisunnuntain-ja%cc%88lkeinen-viikko-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2021/07/Kirkkovuosi_3-vuosikrt_1_Adventin-jalkeinen-viikko.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20251206
DTEND;VALUE=DATE:20251207
DTSTAMP:20260604T092813
CREATED:20191112T140450Z
LAST-MODIFIED:20251126T084601Z
UID:7751-1764979200-1765065599@www.luterilainen.net
SUMMARY:Itsenäisyyspäivä
DESCRIPTION:Kristus vapauttaa suurimmasta pakkovallasta\nItsenäisyyspäivän evankeliumissa Joh 8:31-34 Herramme ei puhu varsinaisesti yhteiskunnallisesta vapaudesta tai itsenäisyydestä. Hän puhuu vieläkin suuremmista asioista: vapaudesta synnistä\, Perkeleestä ja kuolemasta (8:24\,51). \nPoliittisesti juutalaiset olivat olleet nujerrettuja\, nyt he olivat Rooman vallan alla. He janosivat vapautta. Mutta Jeesus halusi vapauttaa heidät suurimmasta pakkovallasta\, synnin orjuudesta. ”Jos Poika tekee teidät vapaiksi\, niin te tulette todellisesti vapaiksi.” \nKun isiemme maata ja itsenäistä valtiotamme alettiin rakentamaan\, oli selvää\, että lainsäädännön tulee nousta kristillisen normiston pohjalta. Rakennettiin oikeus- ja yhteiskuntajärjestystä\, jossa myös kristilliset arvot näkyvät. Tällä on ollut suuri Jumalan siunaus ja tällä tiellä tulisi määrätietoisesti myös jatkaa. \nMutta me elämme ja toimimme hyvin järjestäytyneessä yhteiskunnassakin aina sen keskellä\, että synti\, kuolema ja Perkele toimivat ja pääsevät usein jopa mielettömiin mittasuhteisiin. \nKaritsan lippu liehuu maailman loppuun asti\nItsenäisyyden saavuttamisen jälkeen alkoi oman lipun suunnitteleminen. Toukokuussa 1918 eduskunta hyväksyi siniristilippumme Suomen viralliseksi lipuksi. Lippu saa olla muistuttamassa Kristuksen pelastusteosta ja Jumalan sanan totuudesta. \nOlemme eettisissä valintatilanteissa yhtenään. Emme voi ratkaista yhteiskuntamme kysymyksiä emmekä edes omia henkilökohtaisia asioitamme vain noudattamalla yleistä kehotusta: ”Kuuntele sydämesi ääntä!” Kristittyinä etsimme totuutta Jumalan sanasta. Mikä on Jumalan tahto? Miten hän neuvoo kymmenessä käskyssään meitä toimimaan? Psalmista sanoo Jumalasta: “Totuutta sinä tahdot salatuimpaan saakka.” Jumalan lupaukset pitävät maailman loppuun asti: “Herra on lähellä …kaikkia niitä\, jotka totuudessa häntä avuksensa huutavat.” \nRovasti K. W. Tamminen saarnaa Kristuksen evankeliumia laulussaan: ”Karitsan lippu johtaa joukkoamme\, me eespäin käymme siihen katsoen. On Jeesus Kristus kuollut puolestamme\, hän meidät päästi alta syntien. Hän raskaat kuormamme on kantanut. Ja orjankahleet katkaissut.” Tämä Karitsan lippu liehuu maailman loppuun asti. Ja se liehuu Suomessammekin. Yhä on meidänkin keskellämme oikeita alttareita ja saarnatuoleja\, joiden äärellä Jeesus Kristus päästää synneistä\, puhdistaa\, ruokkii ja vie perille. \nEi voi olla mitään suurempaa vapautta täällä maailmassa kuin olla sidottuna Kristukseen ja hänen sanaansa. \n\nKynttilöitä: 4 Liturginen väri: valkoinen 2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 96:11–12 tai Ps. 16:6  Psalmi: Ps. 96:1–9 tai Ps. 121 Hallelujasäe Ps. 135:13 (–14)\n1. lukukappale:  5. Moos. 8:10–17 tai Saarn. 9:13–18 2. lukukappale:  Jaak. 3:13–18 tai Ap. t. 17:24–30 Evankeliumi:  Joh. 8:31–36 tai Matt. 20:25–28 – Vaihtoehtoisia saarnatekstejä – 2. Moos. 23:1–9 – 5. Moos. 4:32–35 – 1. Aik. 29:10–14 – 2. Aik. 1:7–12 – Jes. 40:12–17 – Jes. 43:16–19 21 – Ef. 6:10–18. \n\n1. lukukappale\n5. Moos. 8:10–17\nKun sinä syöt ja tulet ravituksi\, niin ylistä Herraa\, sinun Jumalaasi\, siitä hyvästä maasta\, jonka hän on antanut sinulle. Varo\, ettet unhota Herraa\, sinun Jumalaasi\, ja muista noudattaa hänen käskyjänsä\, oikeuksiansa ja säädöksiänsä\, jotka minä tänä päivänä sinulle annan.\nKun sinä syöt ja tulet ravituksi\, kun rakennat kauniita taloja ja asut niissä\, kun karjasi ja lampaasi lisääntyvät ja kun hopeasi ja kultasi lisääntyy ja kaikki\, mitä sinulla on\, lisääntyy\, niin älköön sydämesi ylpistykö\, äläkä unhota Herraa\, sinun Jumalaasi\, joka vei sinut pois Egyptin maasta\, orjuuden pesästä\, kuljetti sinua suuressa ja hirmuisessa\, myrkyllisten käärmeiden ja skorpionien ja kuivien\, vedettömien maiden erämaassa\, vuodatti sinulle vettä kovasta kalliosta ja antoi erämaassa sinulle mannaa syödä\, jota sinun isäsi eivät tunteneet – nöyryyttääksensä ja koetellaksensa sinua ja lopuksi sinulle hyvää tehdäksensä. Älä ajattele sydämessäsi: ‘Oma voimani ja oman käteni väkevyys on hankkinut minulle tämän rikkauden’ \nTAI\nSaarn. 9:13–18\nTämänkin minä tulin näkemään viisaudeksi auringon alla\, ja se oli minusta suuri:\nOli pieni kaupunki ja siinä miehiä vähän. Ja suuri kuningas tuli sitä vastaan\, saarsi sen ja rakensi sitä vastaan suuria piiritystorneja. Mutta siellä oli köyhä\, viisas mies\, ja hän pelasti kaupungin viisaudellaan. Mutta ei kukaan ihminen muistanut sitä köyhää miestä. Niin minä sanoin:\nViisaus on parempi kuin voima\, mutta köyhän viisautta halveksitaan\, eikä hänen sanojansa kuulla. Viisaitten sanat\, hiljaisuudessa kuullut\, ovat paremmat kuin tyhmäin päämiehen huuto. Viisaus on parempi kuin sota-aseet\, mutta yksi ainoa syntinen saattaa hukkaan paljon hyvää. \n  \n2. lukukappale\nJaak. 3:13–18\nKuka on viisas ja ymmärtäväinen teidän joukossanne? Tuokoon hän näkyviin tekonsa hyvällä vaelluksellaan viisauden sävyisyydessä. Mutta jos teillä on katkera kiivaus ja riitaisuus sydämessänne\, niin älkää kerskatko älkääkä valhetelko totuutta vastaan. Tämä ei ole se viisaus\, joka ylhäältä tulee\, vaan se on maallista\, sielullista\, riivaajien viisautta. Sillä missä kiivaus ja riitaisuus on\, siellä on epäjärjestys ja kaikkinainen paha meno. Mutta ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdas\, sitten rauhaisa\, lempeä\, taipuisa\, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä\, se ei epäile\, ei teeskentele. Vanhurskauden hedelmä kylvetään rauhassa rauhan tekijöille. \nTAI\nAp. t. 17:24–30\nPaavali puhui:\nJumala\, joka on tehnyt maailman ja kaikki\, mitä siinä on\, hän\, joka on taivaan ja maan Herra\, ei asu käsillä tehdyissä temppeleissä\, eikä häntä voida ihmisten käsillä palvella\, ikäänkuin hän jotakin tarvitsisi\, hän\, joka itse antaa kaikille elämän ja hengen ja kaiken. Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat\, että he etsisivät Jumalaa\, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää – hänet\, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä;\nSillä hänessä me elämme ja liikumme ja olemme\, niinkuin myös muutamat teidän runoilijoistanne ovat sanoneet: ‘Sillä me olemme myös hänen sukuansa’. Koska me siis olemme Jumalan sukua\, emme saa luulla\, että jumaluus on samankaltainen kuin kulta tai hopea tai kivi\, sellainen kuin inhimillisen taiteen ja ajatuksen kuvailema.\nNoita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt\, mutta nyt hän tekee tiettäväksi\, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus. \n  \nEvankeliumi\nJoh. 8:31–36\nNiin Jeesus sanoi niille juutalaisille\, jotka uskoivat häneen: “Jos te pysytte minun sanassani\, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden\, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi”. He vastasivat hänelle: “Me olemme Aabrahamin jälkeläisiä emmekä ole koskaan olleet kenenkään orjia. Kuinka sinä sitten sanot: ‘Te tulette vapaiksi’?” Jeesus vastasi heille: “Totisesti\, totisesti minä sanon teille: jokainen\, joka tekee syntiä\, on synnin orja. Mutta orja ei pysy talossa iäti; Poika pysyy iäti. Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi\, niin te tulette todellisesti vapaiksi. \nTAI\nMatt. 20:25–28\nMutta Jeesus kutsui heidät tykönsä ja sanoi: “Te tiedätte\, että kansojen ruhtinaat herroina niitä hallitsevat\, ja että mahtavat käyttävät valtaansa niitä kohtaan. Näin älköön olko teillä keskenänne\, vaan joka teidän keskuudessanne tahtoo suureksi tulla\, se olkoon teidän palvelijanne\, ja joka teidän keskuudessanne tahtoo olla ensimmäinen\, se olkoon teidän orjanne; niinkuin ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi\, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä.” \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala\, taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua siitä\, että olet armollisesti antanut meidän elää tähän asti hyvässä rauhassa ja varjellut meitä sodista. Me rukoilemme sinua: anna meille vastedeskin armosi\, niin että eläisimme sinun pelossasi ja mielesi mukaan emmekä antaisi synneillämme syytä rauhattomuuteen ja muuhun rangaistukseen. Hallitse ja johdata esivaltaamme\, ettei se estäisi meitä tottelemasta sinua vaan edistäisi sinun pelkoasi\, niin että meillä olisi yhä runsaampi siunaus ja menestys. Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Kaikkivaltias Jumala! Siunaa kaikkea esivaltaa ja anna armosi\, että se sinun palvelijanasi rakastaisi oikeutta ja vanhurskautta ja käyttäisi sinun lakiasi ihmisten keskuudessa. Varjele meitä riidasta ja eripuraisuudesta. Anna armosi\, että rakastaisimme ja noudattaisimme sitä\, mikä on totta ja oikeaa. Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n  \nPäivän Psalmi\nAntifoni:\nPs. 96:11–12\nIloitkoot taivaat\, ja riemuitkoon maa; pauhatkoon meri ja kaikki\, mitä |siinä on.*\nIhastukoot kedot ja kaikki\, mitä kedolla on\, riemuitkoot silloin |kaikki metsän puut \nTAI:\nPs. 16: 6\nArpa lankesi minulle ihanasta |maasta\,*\nja kaunis on minun |perintöosani. \nPsalmi:\nPs. 96: 1–9\nVeisatkaa Herralle |uusi virsi\,*\nveisatkaa |Herralle\, kaikki maa. \nVeisatkaa Herralle\, ylistäkää hänen nime|änsä.*\nJulistakaa päivästä päivään hänen pelastus|tekojansa\, \nilmoittakaa pakanain seassa hänen kunni|aansa\,*\nhänen ihmeitänsä kaikkien |kansojen seassa. \nSillä Herra on suuri ja sangen ylis|tettävä\,*\nhän on peljättävä yli |kaikkien jumalain. \nSillä kaikki kansojen jumalat ovat epäjuma|lia\,*\nmutta Herra on |tehnyt taivaat. \nHerraus ja kunnia on hänen kasvojensa |edessä\,*\nkiitos ja ylistys hänen |pyhäkössänsä. \nAntakaa Herralle\, te kansojen suku|kunnat\,*\nantakaa Herralle kunni|a ja väkevyys. \nAntakaa Herralle hänen nimensä |kunnia\,*\ntuokaa lahjoja\, tulkaa hänen esi|kartanoihinsa. \nKumartakaa Herraa pyhässä kaunis|tuksessa\,*\nvaviskaa hänen kasvojensa |edessä\, kaikki maa. \nKunnia Isälle ja |Pojalle*\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\,*\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. \nTAI:\nPs. 121\nMinä nostan silmäni vuoria |kohti:*\nmistä tulee |minulle apu? \nApu minulle tulee |Herralta\,*\njoka on tehnyt |taivaan ja maan. \nHän ei salli sinun jalkasi |horjua\,*\nsinun varjeli|jasi ei torku. \nKatso\, hän\, joka Israelia |varjelee\,*\nei torku |eikä nuku. \nHerra on sinun varjeli|jasi\,*\nHerra on suojaava varjosi sinun oikealla |puolellasi. \nEi polta sinua aurinko |päivällä\,*\nei|kä kuu yöllä. \nHerra varjelee sinut kaikesta |pahasta\,*\nhän varjelee |sinun sielusi. \nHerra varjelee sinun lähtemisesi ja tulemi|sesi\,*\nnyt ja ian|kaikkisesti. \nKunnia Isälle ja |Pojalle*\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\,*\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/itsenaisyyspaiva-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/11/Kirkkovuosi_Itsenaisyyspaiva.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20251207
DTEND;VALUE=DATE:20251208
DTSTAMP:20260604T092813
CREATED:20191112T140450Z
LAST-MODIFIED:20251204T000249Z
UID:7752-1765065600-1765151999@www.luterilainen.net
SUMMARY:2. adventtisunnuntai
DESCRIPTION:Kun ensimmäinen adventtisunnuntai puhui Jeesuksen tulemisesta nöyrällä ja salatulla tavalla\, niin toinen adventtisunnuntai kertoo Kuninkaasta\, joka tulee voimalla ja vallalla aikojen lopulla. Tämäkin sunnuntai on näin yhteydessä tuomiosunnuntaihin. Toisena adventtisunnunaina seurakunnalle kuuluu Jeesuksen käsky ja kutsu kilvoitella uskossa odottaessamme Hänen saapumistaan. Tullessaan Hän murskaa näkyvällä tavalla kaikki vihollisensa\, pimeyden turmiovallat ja lahjoittaa voiton kaikille kristityilleen. \nPäivän evankeliumissa (Luuk. 12:35–40) Jeesus puhuu opetuslapsilleen ja käskee heidän olla valmiina Hänen paluuseensa. Tähän valmiina olemiseen kuuluu tässä kohden se\, että ”kupeet ovat vyötettyinä ja lamput palamassa”. Tämä merkitsee valmiina olemista palvelua varten. Kristuksen Kirkon\, varsinkin sen palvelijoiden eli pastorien tulee olla valmiina palvelemaan Hänen seurakuntaansa. Seurakunnan paimenille on tämä tehtävä käsketty ja osoitettu. Käsky olla valmiina kuuluu myös kaikille kristityille\, ei vain pastoreille. Me emme tiedä Jeesuksen paluun hetkeä\, joten olemme jatkuvasti valmiina. Valmiina valaisemaan elinpiiriämme\, erityisesti seurakuntaamme Sanan valolla. Olemme valmiina ”kupeet vyötettyinä” eli turhista asioista vapaina. ”Kupeiden vyöttäminen” kuvaa evankeliumitekstin kirjoittamisajan tapaa nostaa raskaat vaatteiden helmat ja sitoa ne vyöllä riittävän ylös\, jotta voidaan rientää sinne tänne tärkeissä askareissa. Molempia siis tarvitaan valmiina olemiseen; Jumalan Sanaa ja seurakunnan palvelemista kukin omalla paikallaan. \nJeesus lupaa evankeliumissa ihmeellisen asian. Nimittäin sen\, että Hän itse palvelee seurakuntaansa! Tämä tapahtuu jo täällä ajassa seurakunnan kokoontuessa jumalanpalvelukseen\, erityisesti ehtoollispöydässä. Herra Jeesus\, Kunnian Kuningas\, palvelee seurakunnan paimenen kautta kaikkia palvelijoitaan omassa pöydässään. Kun Hän tulee näkyvässä kunniassaan\, Hän istuttaa meidät juhlapöytäänsä omissa häissään. Kristuksen Kirkko\, seurakunnan jumalanpalvelus ja siihen kokoontunut juhlaväki ennakoi näin sitä ikuisuutta\, jolloin Jumalan palvelijat ovat Hänen päättymättömissä häissään\, joita Jumalan Karitsa on mennyt valmistamaan. \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri:  violetti tai sininen. 2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 80:2–3  Psalmi: Ps. 80:15–20 Hallelujasäe Ps. 122:1 tai Ps. 126:3\n1. lukukappale:  Jes. 35:3–6 2. lukukappale:  Hepr. 10:35–39 Evankeliumi:  Luuk. 12:35–40 \n\n1. lukukappale: Jes. 35:3–6\nVahvistakaa hervonneet kädet\, voimistakaa horjuvat polvet. Sanokaa hätääntyneille sydämille: ”Olkaa lujat\, älkää peljätkö. Katso\, teidän Jumalanne! Kosto tulee\, Jumalan rangaistus. Hän tulee ja pelastaa teidät.” Silloin avautuvat sokeain silmät ja kuurojen korvat aukenevat. Silloin rampa hyppii niinkuin peura ja mykän kieli riemuun ratkeaa; sillä vedet puhkeavat erämaahan ja aromaahan purot. \n  \n2. lukukappale: Hepr. 10:35–39\nÄlkää siis heittäkö pois uskallustanne\, jonka palkka on suuri. Sillä te tarvitsette kestäväisyyttä\, tehdäksenne Jumalan tahdon ja saadaksenne sen\, mikä luvattu on.\nSillä ”vähän\, aivan vähän aikaa vielä\, niin tulee hän\, joka tuleva on\, eikä viivyttele; mutta minun vanhurskaani on elävä uskosta\, ja jos hän vetäytyy pois\, ei minun sieluni mielisty häneen”.\nMutta me emme ole niitä\, jotka vetäytyvät pois omaksi kadotuksekseen\, vaan niitä\, jotka uskovat sielunsa pelastukseksi. \n  \nEvankeliumi: Luuk. 12:35–40 \nJeesus sanoo:\n”Olkoot teidän kupeenne vyötetyt ja lamppunne palamassa; ja olkaa te niiden ihmisten kaltaiset\, jotka herraansa odottavat\, milloin hän palajaa häistä\, että he hänen tullessaan ja kolkuttaessaan heti avaisivat hänelle. Autuaat ne palvelijat\, jotka heidän herransa tullessaan tapaa valvomasta! Totisesti minä sanon teille: hän vyöttäytyy ja asettaa heidät aterioimaan ja menee ja palvelee heitä. Ja jos hän tulee toisella yövartiolla tai kolmannella ja havaitsee heidän näin tekevän\, niin autuaat ovat ne palvelijat.\nMutta se tietäkää: jos perheenisäntä tietäisi\, millä hetkellä varas tulee\, hän ei sallisi taloonsa murtauduttavan. Niin olkaa tekin valmiit\, sillä sinä hetkenä\, jona ette luule\, Ihmisen Poika tulee.” \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala! Herätä sydämemme ja auta meitä valmistamaan tietä ainoalle Pojallesi Jeesukselle Kristukselle. Opeta meitä\, että me hänen tulemistaan odottaessamme palvelisimme puhtaalla mielellä sinua\, joka elät ja hallitset iankaikkisesta iankaikkiseen. \n2. Herra Jumala\, taivaallinen Isä\, joka olet Poikasi kautta ilmoittanut meille\, että taivas ja maa hukkuvat\, meidän kuolleet ruumiimme nousevat jälleen ylös ja me kaikki joudumme tuomittaviksi! Me rukoilemme sinua: pidä meidät Pyhän Henkesi kautta sanassasi ja oikeassa uskossa. Varjele meitä armollisesti synnistä ja lohduta meitä kaikissa kiusauksissa\, ettemme turruttaisi sydämiämme juopottelulla\, päihtymyksellä ja jokapäiväisen elämän huolilla. Auta meitä olemaan aina raittiita\, valvomaan ja rukoilemaan\, niin että luotamme lujasti armoosi\, odotamme ilolla Poikasi tulemista ja perimme hänen kauttaan iankaikkisen autuuden. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni: Ps. 80:2–3\nKuuntele\, Israelin paimen\, ilmesty |kirkkaudessasi.*\nherätä voimasi\, tule mei|dän avuksemme. \nPsalmi: Ps. 80:15–20\nJumala Sebaot\, |käänny takaisin\,*\nkatso alas tai|vaasta ja näe; \nota hoitaaksesi tämä viinipuu ja suojaa se\, minkä sinun oikea kä|tesi istutti\,*\ntämä taimi\, jonka kasvatit suureksi it|seäsi varten. \nSe on tulen polttama\, |se on karsittu.*\nHe hukkuvat sinun kasvoje|si uhkauksesta. \nKätesi suojelkoon sinun oikean kä|tesi miestä\, *\nihmislasta\, jonka kasvatit suureksi it|seäsi varten. \nSilloin me emme si|nusta luovu. *\nSuo meidän elää\, niin me huudamme sinun nimeä|si avuksemme. \nHerra\, Jumala Sebaot\, saata meidät |entisellemme\, *\nvalista kasvosi\, niin me au|tetuiksi tulemme. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt |on ja aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/2-adventtisunnuntai-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/12/Kirkkovuosi_2-vuosikerta_2_Adventti.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20251214
DTEND;VALUE=DATE:20251215
DTSTAMP:20260604T092813
CREATED:20191112T141050Z
LAST-MODIFIED:20251210T201727Z
UID:7753-1765670400-1765756799@www.luterilainen.net
SUMMARY:3. adventtisunnuntai
DESCRIPTION:Nyt on tultu pelastushistorian ja testamenttien suureen taitekohtaan. Johannes Kastaja oli viimeinen vanhan liiton profeetta ja suurempi kuin kukaan muu häntä edeltävistä profeetoista. Saihan hän olla osoittamassa sormellaan sitä Messiasta\, josta muut olivat ennustaneet. Ja kuitenkin Johannes oli vähäisempi kuin pienin lapsi kristillisessä seurakunnassa\, koska hän ei päässyt osalliseksi Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta tulemalla niihin kastetuksi. Johannes oli julistanut\, että taivasten valtakunta on tullut lähelle\, mutta sen todellista tulemista hän ei eläessään nähnyt. \nJeesus saattaa ehkä viitata itseensäkin jakeessa 11. Hänhän oli todellisessa mielessä ”vaimosta syntynyt”. Häntä pidettiin vähäisimpänä taivasten valtakunnassa ja kuitenkin hän oli suurempi kuin suuri Kastaja. \nJae 12 voidaan kääntää joko vanhan tai uuden käännöksen mukaisesti. Sama verbi voi tarkoittaa ”hyökkäämistä” tai ”esiin murtautumista”. Myös substantiivi on johdettu samasta sanasta: ”hyökkääjät” tai ”esiin murtautujat”. ”Basileia”\, valtakunta\, tuli sinne\, missä oli sen ”basileus”\, kuningas. Mutta tästä valtakunnasta on käyty taistelua koko sen olemassaolon ajan. Aina on ollut niitä\, jotka ovat tahtoneet temmata sen itselleen. Niin nytkin. \nSitten Jeesus pudottaa pommin ilmoittamalla\, että Johannes on VT:ssa ennustettu Elia. VT:han päättyy sanoihin: ”Kuulkaa! Ennen kuin tulee Herran päivä\, suuri ja pelottava\, minä lähetän teille profeetta Elian. Hän kääntää isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet isien puoleen. Silloin en tuomitse maata perikatoon\, kun tulen.” (Mal.4:23-24). Jos Johannes siis on Elia\, niin kuka on se\, joka tulee hänen jälkeensä? Se joka puhuu yksikön 1. persoonassa edellisissä jakeissa? Jokainen Kirjoitukset tunteva kuulija tajusi\, mitä Jeesus tässä vihjasi: hän itse on se Herra\, jonka oli määrä tulla Eliaan jälkeen. Ei vain profeetta\, ei vain Herran sanansaattaja\, vaan Herra itse. Elian piti vain kääntää ihmisten sydämet parannukseen\, etteivät he joutuisi perikatoon Herran tullessa. \nJohannes oli alkanut epäillä vankilassa\, oliko Jeesus todellakin tuleva Messias. Jos jakeet 10-14 kerrottiin Kastajalle ennen hänen mestaustaan\, niin taatusti ne toivat hänelle rauhan ja lohdun. \nTien tekeminen kuninkaalle ei ole helppoa. Jeesus vertaa omaa sukupolveaan lapsilaumaan\, joka riitelee leikeistä. Lapset leikkivät tuohon aikaan mielellään häitä ja hautajaisia. Häissä soitettiin huilua ja tanssittiin\, hautajaisissa laulettiin itkuvirsiä. Meidän aikamme on kuin Jeesuksen aika. Kaikki tasapäistetään. Media koettaa pakottaa ihmiset tanssimaan pillinsä mukaa: itkemään sitä\, mitä se käskee itkeä ja iloitsemaan siitä\, mistä se käskee iloita. Johannes Kastajan asketismi ei kelvannut hänen aikalaisilleen. Jotkut pitivät häntä riivattuna\, koska hän eli ilman herkkuja\, viinaa ja seksielämää. Kyllä meidänkin aikamme pitää luuserina ihmistä\, joka elää koko elämänsä selibaatissa eikä noudata mielihalujaan. \nMutta ei ihmisille kelvannut myöskään Jeesuksen elämäntapa. Siitä syystä häntä haukuttiin syntisten ystäväksi. Ja tottahan se olikin\, mitä vastustajat vihjailivat: synti tarttuu. Syntisten pöytätoverien synnit tarttuivat Jeesukseen (Ps.1). Ne luettiin hänen syykseen. Syödessään syntisten kanssa Herra tiesi joutuvansa kantamaan näiden synnit ruumiissaan ristinpuulle. Siihen hän oli valmis. ”Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa\, kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta” (Joh.15:13). \nJa sitä Jeesus todella on tänäänkin – syntisten ystävä. Tänäkin sunnuntaina hän syö ja juo syntisten kanssa ehtoollispöydässä. \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri:  violetti tai sininen. 2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Jes. 40:3  Psalmi: Ps. 85:9–14 Hallelujasäe Ps. 80:4\n1. lukukappale:  Mal. 3:23–24 2. lukukappale:  2. Piet. 1:19–21 Evankeliumi:  Matt. 11:11–19 tai Joh. 1:35–37 \n\n1. lukukappale: Mal. 3:23–24\nKatso\, minä lähetän teille profeetta Elian\, ennenkuin tulee Herran päivä\, se suuri ja peljättävä. Ja hän on kääntävä jälleen isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet heidän isiensä puoleen\, etten minä tulisi ja löisi maata\, vihkisi sitä tuhon omaksi. \n  \n2. lukukappale: 2. Piet. 1:19–21\nJa sitä lujempi on meille nyt profeetallinen sana\, ja te teette hyvin\, jos otatte siitä vaarin\, niinkuin pimeässä paikassa loistavasta lampusta\, kunnes päivä valkenee ja kointähti koittaa teidän sydämissänne. Ja tietäkää ennen kaikkea se\, ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä; sillä ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta\, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen\, minkä saivat Jumalalta. \n  \nEvankeliumi: Matt. 11:11–19\nTotisesti minä sanon teille: ei ole vaimoista syntyneitten joukosta noussut suurempaa kuin Johannes Kastaja; mutta vähäisin taivasten valtakunnassa on suurempi kuin hän. Mutta Johannes Kastajan päivistä tähän asti hyökätään taivasten valtakuntaa vastaan\, ja hyökkääjät tempaavat sen itselleen. Sillä kaikki profeetat ja laki ovat ennustaneet Johannekseen asti; ja jos tahdotte ottaa vastaan: hän on Elias\, joka oli tuleva. Jolla on korvat\, se kuulkoon. Mutta mihin minä vertaan tämän sukupolven? Se on lasten kaltainen\, jotka istuvat toreilla ja huutavat toisilleen sanoen: ’Me soitimme teille huilua\, ja te ette karkeloineet; me veisasimme itkuvirsiä\, ja te ette valittaneet’. Sillä Johannes tuli\, hän ei syö eikä juo\, ja he sanovat: ’Hänessä on riivaaja’. Ihmisen Poika tuli\, hän syö ja juo\, ja he sanovat: ’Katso syömäriä ja viininjuojaa\, publikaanien ja syntisten ystävää!’ Ja viisaus on oikeaksi näytetty teoissansa.” \n  \ntai\nJoh. 1:35–37\nSeuraavana päivänä Johannes taas seisoi siellä ja kaksi hänen opetuslapsistansa. Ja kiinnittäen katseensa Jeesukseen\, joka siellä käveli\, hän sanoi: ”Katso\, Jumalan Karitsa!” Ja ne kaksi opetuslasta kuulivat hänen näin puhuvan ja seurasivat Jeesusta. \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala\, kallista korvasi rukouksemme puoleen! Valaise pimeät sydämemme ja etsi meitä armollasi sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Kaikkivaltias Jumala\, joka Johannes Kastajan kautta valmistit meille tietä Poikasi luo! Johdata meidät parannukseen ja uskon luottamukseen\, jotta meistä tulisi sinun totuutesi ja rakkautesi todistajia. Kuule meitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme tähden. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni: Jes. 40:3\nValmistakaa Herralle tie |erämaahan\, *\ntehkää arolle tasaiset polut mei|dän Jumalallemme. \n  \nPsalmi: Ps. 85:9–14\nMinä tahdon kuulla\, mitä Jumala\, |Herra\, puhuu: *\nhän puhuu rauhaa kansallensa\, hurskaillensa; älkööt he käänty|kö jälleen tyhmyyteen. \nTotisesti\, hänen apunsa on lähellä niitä\, jotka |häntä pelkäävät\, *\nja niin meidän maassamme |kunnia asuu. \nArmo ja totuus tapaavat toi|sensa täällä\, *\nvanhurskaus ja rauha antavat suut|a toisillensa\, \nuskollisuus |versoo maasta\, *\nja vanhurs|kaus katsoo taivaasta. \nHerra antaa meille kaik|kea hyvää\, *\nja meidän maam|me antaa satonsa. \nVanhurskaus käy hänen |edellänsä *\nja seuraa hänen as|keltensa jälkiä. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt |on ja aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/3-adventtisunnuntai-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/12/Kirkkovuosi_2-vuosikerta_3_Adventti.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20251221
DTEND;VALUE=DATE:20251222
DTSTAMP:20260604T092813
CREATED:20191112T141051Z
LAST-MODIFIED:20251218T080233Z
UID:7754-1766275200-1766361599@www.luterilainen.net
SUMMARY:4. adventtisunnuntai
DESCRIPTION:Luukas kertoo evankeliuminsa alussa\, miten enkeli ilmestyi Marialle ja ilmoitti tämän tulevan raskaaksi Pyhästä Hengestä. Mooseksen lain mukaan kihlaus oli yhtä sitova kuin avioliittokin\, ja uskottomuudesta kihlauksen aikana rangaistiin kuten aviorikoksesta: kivittämällä. Seksuaalielämä oli lupa aloittaa vasta avioliiton julkisen solmimisen jälkeen. \nMaria ei luultavasti voinut puhua Joosefille enkelin vierailusta. Ensinnäkään kihlaparin ei annettu tavata kahdestaan\, ja toisekseen Maria vietti Juudean vuorimaassa raskautensa kolme ensimmäistä kuukautta. Hänen sieltä palattuaan alkoivat juorut kiertää. Joosef ei varmaan ensin uskonut niitä\, mutta lopulta oli pakko uskoa. Siinä vaiheessa miehen sydän särkyi tuhansiksi sirpaleiksi. Rakkain ihminen oli pettänyt hänet. Tulevaisuuden unelmat romahtivat niskaan. Kenen lapsi kasvoi Marian kohdussa? Miten hän oli voinut erehtyä niin perusteellisesti tuon tytön suhteen? Varmaan Joosef rakasti yhä Mariaa\, vaikka koettikin tappaa lämpimät tunteet sydämestään. \nMeidän ihmisten on kovin vaikea olla kostamatta\, jos meidät petetään perusteellisesti. Joosefista sanotaan\, että hän oli vanhurskas mies ja sitä hän olikin: voitti suuttumuksensa ja päätti olla vetämättä Marian perhettä oikeuteen\, minkä hän Mooseksen lain mukaan olisi voinut tehdä. Joosef aikoi purkaa kihlasopimuksen kaikessa hiljaisuudessa. Varmaan hän oletti\, että Maria voisi nyt mennä naimisiin lapsen isän kanssa. \nMutta tämä kaikki olikin Jumalan suunnittelemaa koulutusta Jeesuksen kasvatusisälle. Herra olisi voinut säästää Joosefin tuskasta ja sydämen särkymisestä\, jos olisi lähettänyt Gabrielin selittämään hänelle asian oikeaa laitaa samaan aikaan kuin Marialle. Mutta tuskan keskellä Joosef oppi kantamaan onnettomuutensa kuin mies ainakin. Ottamaan sydämensä särkymisen Herran kädestä. Kestämään vaieten maineensa menetyksen ja epäoikeudenmukaiset haukut. \nJoosef ei olisi ehkä uskonut neitseestäsyntymiseen pelkän unen perusteella\, koska mitään vastaavaa ollut tapahtunut koskaan aikaisemmin. Mutta Jesajan sitaatti vakuutti hänet. ”Alma” merkitsi hänelle ”neitsyttä”\, ei pelkää ”nuorta naista”. Neitseestäsyntyminen ja Jumala-kuva kuuluvatkin erottamattomasti yhteen. Jeesus ei olisi voinut pelastaa kansaansa sen synneistä\, jos hän olisi ollut vain Marian ja Joosefin poika. Kyllä Joosefkin varmaan tajusi tämän.\nJoosef otti Marian kattonsa alle jo kihlausaikana. Tytön vanhemmat eivät ilmeisesti suostuneet järjestämään häitä\, koska lapsi oli jo tulossa. Mariahan oli ”kihlattu” vielä silloinkin\, kun Jeesus syntyi (Lk.2). \nMutta miksi Jumala halusi Poikansa syntyvän kihlaparille\, ei kihlaamattomalle tytölle? Siksi että hän tiesi Marian tarvitsevan rinnalleen vanhurskasta miestä. Joosefissa Herra löysi sellaisen miehen. Kaikki nasaretilaiset (molempien vanhemmat mukaan lukien) pitivät tietenkin Joosefia lapsen isänä. Häntä pidettiin heittiönä\, joka vietteli morsiamensa ennen hääyötä. Jos Joosef olisi koettanut puhdistaa maineettaan\, olisivat kaikki ajatelleet\, että lapsi on jonkun muun kuin hänen. Siispä mies kantoi maineensa menetyksen vaieten ja uskoen siihen\, että kerran kaikki juorut oikaistaisiin. Myöhemmin kirjanoppineetkin vihjailivat\, että Jeesus oli syntynyt syntisestä suhteesta (Joh.8:41). \nIlmeisesti Joosef ehti kuolla\, ennen kuin Jeesus aloitti julkisen toimintansa. Hän tiesi kuitenkin pääasian: että Jeesus pelastaisi kansansa (myös kasvatusisänsä) heidän synneistään. Sitä tekemään Vapahtaja tänne maailmaan tuli – pelastamaan meidät niistäkin synneistä\, ettemme ole toimineet suhteessa toiseen sukupuoleen yhtä vanhurskaasti kuin Joosef toimi. \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri:  violetti tai sininen. 2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 42:6  Psalmi: Ps. 130:5–8 Hallelujasäe 1. Sam. 2:8\n1. lukukappale:  1. Moos. 21:1–7 2. lukukappale:  Hepr. 6:13–19 Evankeliumi:  Matt. 1:18–24 \n\n1. lukukappale: 1. Moos. 21:1–7\nJa Herra piti Saarasta huolen\, niinkuin oli luvannut; ja Herra teki Saaralle\, niinkuin oli puhunut. Ja Saara tuli raskaaksi ja synnytti Aabrahamille pojan hänen vanhoilla päivillään\, juuri sinä aikana\, jonka Jumala oli hänelle sanonut. Ja Aabraham nimitti poikansa\, joka hänelle oli syntynyt\, sen\, jonka Saara oli hänelle synnyttänyt\, Iisakiksi. Ja Aabraham ympärileikkasi poikansa Iisakin\, tämän ollessa kahdeksan päivän vanha\, niinkuin Jumala oli hänen käskenyt tehdä. Aabraham oli sadan vuoden vanha\, kun hänen poikansa Iisak syntyi hänelle. Ja Saara sanoi: ”Jumala on saattanut minut naurunalaiseksi; kuka ikinä saa tämän kuulla\, se nauraa minulle”. Ja hän sanoi vielä: ”Kuka olisi tiennyt sanoa Aabrahamille: Saara on imettävä lapsia? Ja nyt minä kuitenkin olen synnyttänyt hänelle pojan hänen vanhoilla päivillään.” \n  \n2. lukukappale: Hepr. 6:13–19\nSillä kun Jumala oli antanut lupauksen Aabrahamille\, vannoi hän itse kauttansa\, koska hänellä ei ollut ketään suurempaa\, kenen kautta vannoa\, ja sanoi: ”Totisesti\, siunaamalla minä sinut siunaan\, ja enentämällä minä sinut enennän”; ja näin Aabraham\, kärsivällisesti odotettuaan\, sai\, mitä luvattu oli. Sillä ihmiset vannovat suurempansa kautta\, ja vala on heille asian vahvistus ja tekee lopun kaikista vastaväitteistä. Sentähden\, kun Jumala lupauksen perillisille vielä tehokkaammin tahtoi osoittaa\, että hänen päätöksensä on muuttumaton\, vakuutti hän sen valalla\, että me näistä kahdesta muuttumattomasta asiasta\, joissa Jumala ei ole voinut valhetella\, saisimme voimallisen kehoituksen\, me\, jotka olemme paenneet pitämään kiinni edessämme olevasta toivosta. Se toivo meille on ikäänkuin sielun ankkuri\, varma ja luja. \n  \nEvankeliumi: Matt. 1:18–24\nKun hänen äitinsä Maria oli kihlattu Joosefille\, huomattiin hänen ennen heidän yhteenmenoaan olevan raskaana Pyhästä Hengestä. Mutta kun Joosef\, hänen miehensä\, oli hurskas\, ja koska hän ei tahtonut saattaa häntä häpeään\, aikoi hän salaisesti hyljätä hänet. Mutta kun hän tätä ajatteli\, niin katso\, hänelle ilmestyi unessa Herran enkeli\, joka sanoi: ”Joosef\, Daavidin poika\, älä pelkää ottaa tykösi Mariaa\, vaimoasi; sillä se\, mikä hänessä on siinnyt\, on Pyhästä Hengestä. Ja hän on synnyttävä pojan\, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus\, sillä hän on vapahtava kansansa heidän synneistänsä.” Tämä kaikki on tapahtunut\, että kävisi toteen\, minkä Herra on puhunut profeetan kautta\, joka sanoo: ”Katso\, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan\, ja tälle on annettava nimi Immanuel”\, mikä käännettynä on: Jumala meidän kanssamme. Herättyään unesta Joosef teki\, niinkuin Herran enkeli oli käskenyt hänen tehdä\, ja otti vaimonsa tykönsä. \n  \nRukoukset\n1. Tule\, Herra\, älä viivy! Anna apu ylhäältä\, että armoosi turvaavat saisivat lohdutuksen siitä\, että Vapahtaja on tullut maailmaan. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Armollinen Jumala\, laupias Isä! Ylistetty olkoon pyhä nimesi\, sillä sinä olet täyttänyt sen\, mitä ikiajoista asti olet puhunut pyhien profeettojesi suulla: sinä olet antanut meille Poikasi ja kutsunut meidät hänen kauttaan lapsiksesi ja perillisiksesi. Me rukoilemme sinua\, Jumala: ole kanssamme ja opeta meitä Henkesi kautta tuntemaan rakkauttasi\, niin että vahvistuisimme uskossamme. Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 42:6\nOdota Jumalaa.Sillä vielä minä saan |häntä kiittää *\nhänen kas|vojensa avusta. \nPsalmi:\nPs. 130:5–8\nMinä odotan Herraa\, minun sie|luni odottaa\, *\nja minä panen toivo|ni hänen sanaansa. \nMinun sieluni o|dottaa Herraa *\nhartaammin kuin vartijat aamua\, kuin |vartijat aamua. \nPane toivosi Herraan\, Israel. Sillä Herran tykö|nä on armo\, *\nrunsas lunastus hä|nen tykönänsä. \nJa hän lunastaa |Israelin *\nkai|kista sen synneistä. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt |on ja aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/4-adventtisunnuntai-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/12/Kirkkovuosi_2-vuosikerta_4_Adventti.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20251224
DTEND;VALUE=DATE:20251225
DTSTAMP:20260604T092813
CREATED:20191112T140458Z
LAST-MODIFIED:20251224T144340Z
UID:7760-1766534400-1766620799@www.luterilainen.net
SUMMARY:Jouluyö
DESCRIPTION:Jouluyön evankeliumiteksti päättyy paimenille ilmestyneisiin enkeleihin\, jotka laulavat ilosanomaa syntyneestä Vapahtajasta\, Jeesuksesta. Enkeleiden viesti on maailman tärkein; Jumalalla on hyvä tahto ihmisiä kohtaan. \nMonet viisaat ja järkevät ihmiset ovat päätyneet siihen\, että maailmalla täytyy olla luoja. Kaikki ei voi olla sattumaa ja tyhjästä tullutta. Vaikeampaa on uskoa siihen\, että luojalla on hyvä tahto luotujansa kohtaan ja myös minua kohtaan. \nPaimenten todistama ylistyslaulu julisti\, että Israelin Jumala on luotettava lupaukset pitävä Jumala. Herra lähetti kansalleen ja koko maailmalle vapahtajan sanansa mukaan. Inkarnaation ihme ilmoittaa ennen kaikkea Jumalan hyvän tahdon ihmisiä kohtaan. Rakkaudesta ihmisiä kohtaan Jumala\, Jeesus Kristus\, oli valmis pukemaan päällensä orjan muodon ja syyttömänä kärsimään synnin rangaistuksen. \nJoulun seimi ja pääsiäisen risti kuuluvat yhteen. Kristuksen uhrin vuoksi enkelit saattoivat laulaa paimenille Jumalan hyvästä tahdosta ihmisiä kohtaan. Ilman vapahdusta Jeesuksessa tuo taivaallinen armeija sotisi ja hävittäisi myös ihmiset\, jotka ovat luonnostaan pahan vallassa. Ristin tähden jouluna laulanut sotajoukko lähetettäisiin vain perkelettä ja hänen enkeleitään vastaan. \n\nKynttilöitä: 6 Liturginen väri:  valkoinen. 2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 2:7 tai Jes. 9:1  Psalmi: Ps. 96:1–3 6–10 Hallelujasäe Ps. 118:23\n1. lukukappale:  Jes. 9:1–6 2. lukukappale:  Tit. 2:11–14 Evankeliumi:  Luuk. 2:1–14 \n\n1. lukukappale \nJes. 9:1–6\nKansa\, joka pimeydessä vaeltaa\, näkee suuren valkeuden; jotka asuvat kuoleman varjon maassa\, niille loistaa valkeus. Sinä lisäät kansan\, annat sille suuren ilon; he iloitsevat sinun edessäsi\, niinkuin elonaikana iloitaan\, niinkuin saaliinjaossa riemuitaan. Sillä heidän kuormansa ikeen\, heidän olkainsa vitsan ja heidän käskijänsä sauvan sinä särjet niinkuin Midianin päivänä; ja kaikki taistelun pauhussa tallatut sotakengät ja verellä tahratut vaipat poltetaan ja tulella kulutetaan. Sillä lapsi on meille syntynyt\, poika on meille annettu\, jonka hartioilla on herraus\, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja\, Väkevä Jumala\, Iankaikkinen isä\, Rauhanruhtinas. Herraus on oleva suuri ja rauha loppumaton Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnallansa; se perustetaan ja vahvistetaan tuomiolla ja vanhurskaudella nyt ja iankaikkisesti. Herran Sebaotin kiivaus on sen tekevä. \n  \n2. lukukappale \nTiit. 2:11–14\nSillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä\, että me\, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot\, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa\, odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä\, hänen\, joka antoi itsensä meidän edestämme lunastaakseen meidät kaikesta laittomuudesta ja puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi kansan\, joka hyviä tekoja ahkeroitsee. \n  \nEvankeliumi\nLuuk. 2:1–14\nJa tapahtui niinä päivinä\, että keisari Augustukselta kävi käsky\, että kaikki maailma oli verolle pantava. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana. Ja kaikki menivät verolle pantaviksi\, kukin omaan kaupunkiinsa.\nNiin Joosefkin lähti Galileasta\, Nasaretin kaupungista\, ylös Juudeaan\, Daavidin kaupunkiin\, jonka nimi on Beetlehem\, hän kun oli Daavidin huonetta ja sukua\, verolle pantavaksi Marian\, kihlattunsa\, kanssa\, joka oli raskaana. Niin tapahtui heidän siellä ollessaan\, että Marian synnyttämisen aika tuli. Ja hän synnytti pojan\, esikoisensa\, ja kapaloi hänet ja pani hänet seimeen\, koska heille ei ollut sijaa majatalossa.\nJa sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa. Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli\, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään\, ja he peljästyivät suuresti. Mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää peljätkö; sillä katso\, minä ilmoitan teille suuren ilon\, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja\, joka on Kristus\, Herra\, Daavidin kaupungissa. Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa.” Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä\, ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat: ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa\, ja maassa rauha ihmisten kesken\, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!” \n  \nRukoukset\n1. Jumala\, sinä annoit tämän pyhimmän yön loistaa todellisen Valon kirkkautta! Anna meidän\, jotka tunnemme tämän Valon salaisuuden maan päällä\, päästä nauttimaan tästä ilosta myös taivaassa. Sinun Poikasi\, Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta.\n2. Herra\, meidän Jumalamme! Sinä valaiset tämän yön ihmeellisellä valollasi ja ilollasi. Tee meidät osallisiksi ilostasi siinä valossa\, joka loistaa sinun ainoan Poikasi seimestä meille\, kuoleman varjon maan asukkaille. Tätä rukoilemme Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme ja Vapahtajamme nimessä. \n  \nPäivän Psalmi \nAntifoni: Ps. 2:7\nHän lausui minulle: ”Sinä olet mi|nun poikani\,\n* tänä päivänä minä |sinut synnytin. \nTAI: Jes. 9:1\nKansa\, joka pimeydes|sä vaeltaa\, *\nnäkee |suuren valkeuden. \n  \nPsalmi: Ps. 96:1–3\, 6–10\nVeisatkaa Herralle uu|si virsi\, *\nveisatkaa Her|ralle\, kaikki maa. \nVeisatkaa Herralle\, ylistäkää hänen ni|meänsä. *\nJulistakaa päivästä päivään hänen pelastus|tekojansa\, \nilmoittakaa pakanain seassa hänen kun|niaansa\, *\nhänen ihmeitänsä kaikkien kan|sojen seassa. \nHerraus ja kunnia on hänen kasvojen|sa edessä\, *\nkiitos ja ylistys hänen |pyhäkössänsä. \nAntakaa Herralle\, te kansojen su|kukunnat\, *\nantakaa Herralle kunni|a ja väkevyys. \nAntakaa Herralle hänen nimen|sä kunnia\, *\ntuokaa lahjoja\, tulkaa hänen esi|kartanoihinsa. \nKumartakaa Herraa pyhässä kau|nistuksessa\, *\nvaviskaa hänen kasvojensa e|dessä\, kaikki maa. \nSanokaa paka|nain seassa: *\n”Her|ra on kuningas” \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on |ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/jouluyo-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/12/Kirkkovuosi_Joulupaiva.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20251224
DTEND;VALUE=DATE:20251225
DTSTAMP:20260604T092813
CREATED:20191112T140458Z
LAST-MODIFIED:20251224T090534Z
UID:7759-1766534400-1766620799@www.luterilainen.net
SUMMARY:Jouluaatto
DESCRIPTION:Joulu\, joulu tullut on… Näin laulamme jo hyvissä ajoin. Mitä tarkoittaa aatto? Se tarkoittaa iltaa ja kun juhlasta puhutaan\, juhlaa edeltävää iltaa. Jouluaatto merkitsee siis joulua edeltävää iltaa. Miksi tämä sitten on merkittävää? Sen tähden\, että voisimme viettää joulua jouluna\, emmekä sitä ennen. \nMeidän Herramme äiti\, neitsyt Maria odotti Poikansa syntymää yhdeksän kuukautta; tietysti. Vaikka autuas Maria ei joulusta mitään tiennyt\, niin joulun Herraa hän odotti. Mekin odotamme joulua\, vai odotammeko? Taitaa olla niin\, että nykyisen maailman kanssa me kristitytkin virittäydymme joulun tunnelmaan jo kauan ennen uskonpuhdistuksen muistopäivää. Marketissa on joulukonvehdit jo hyllyssä. Mikseivät ne siis olisi adventtipaaston aikana myös kristityn mahassa? \nJouluaatto kuuluu oikeastaan vielä joulua edeltävään aikaan. Joulu alkaa jouluyönä. Silloin sitä kuuluisi myös juhlia. Tietenkään ei ole väärin juhlia joulun Herraa joka päivä ja joulua vaikka juhannuksena. Jotain oleellista ja tärkeää jää kuitenkin kirkkovuoden kierrosta ja sen suurista juhlista puuttumaan\, jos niitä ei malteta odottaa. Jos ei malteta juhlia juhlaa juhlan aikana. Odottaa odottamisen aikana. Ja viettää juhlan jälkiviettoa sen aikaan (Ajattele; juhlan jälkeenkin voi juhlia!). \nMillainen on sinun jouluaattosi? Tai sitä edeltävä aika? Kristityn on hyvä oppia odottamaan hyvää ja juhlaa tämän maallisen elämänsä aikana. Odottaahan kristitty joka päivä myös Jeesuksen paluuta ja todellisen\, ikuisen juhlan alkua. \nOnpahan jouluaattomme ja joulumme millainen tahansa\, niin tärkeintä on sanoma Hänestä\, joka syntyi ihmiseksi neitseestä\, että meistä tulisi Jumalan lapsia. Kuulemme tänäkin jouluaattona: ”Teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja\, joka on Kristus\, Herra” (Luuk. 2). \n\nKynttilöitä: 4 Liturginen väri:  valkoinen. 2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Jes. 60:2  Psalmi: Ps. 36:6–10 Hallelujasäe Jes. 9:1\n1. lukukappale:  Jes. 11:1–5 tai Miika 5:1–4 tai Jer. 23:5–6 2. lukukappale:  Ap. t. 13:16–26 Evankeliumi:  Luuk. 2:1–14 \n\n1. lukukappale \nJes. 11:1–5\nMutta Iisain kannosta puhkeaa virpi\, ja vesa versoo hänen juuristansa. Ja hänen päällänsä lepää Herran Henki\, viisauden ja ymmärryksen henki\, neuvon ja voiman henki\, tiedon ja Herran pelon henki. Hän halajaa Herran pelkoa; ei hän tuomitse silmän näöltä eikä jaa oikeutta korvan kuulolta\, vaan tuomitsee vaivaiset vanhurskaasti ja jakaa oikein oikeutta maan nöyrille; suunsa sauvalla hän lyö maata\, surmaa jumalattomat huultensa henkäyksellä. Vanhurskaus on hänen kupeittensa vyö ja totuus hänen lanteittensa side. \n  \nTai:\nMiika 5:1–4\nMutta sinä\, Beetlehem Efrata\, joka olet vähäinen olemaan Juudan sukujen joukossa\, sinusta minulle tulee se\, joka on oleva hallitsija Israelissa\, jonka alkuperä on muinaisuudesta\, iankaikkisista ajoista. Sentähden Herra antaa heidät alttiiksi siihen aikaan asti\, jolloin synnyttäjä on synnyttänyt; silloin jäljellejääneet hänen veljistänsä palajavat israelilaisten luokse. Ja hän on astuva esiin ja kaitseva Herran voimassa\, Herran\, Jumalansa\, nimen valtasuuruudessa. Ja he asuvat alallansa\, sillä silloin on hän oleva suuri hamaan maan ääriin saakka. Ja hän on oleva rauha. \n  \nTai:\nJer. 23:5–6\nKatso\, päivät tulevat\, sanoo Herra\, jolloin minä herätän Daavidille vanhurskaan vesan; hän on hallitseva kuninkaana ja menestyvä\, ja hän on tekevä oikeuden ja vanhurskauden maassa. Hänen päivinänsä pelastetaan Juuda ja Israel asuu turvassa. Ja tämä on hänen nimensä\, jolla häntä kutsutaan: ’Herra on meidän vanhurskautemme’. \n  \n2. lukukappale \nAp. t. 13:16–26\nNiin Paavali nousi ja viittasi kädellään ja sanoi:\n”Te Israelin miehet ja te\, jotka Jumalaa pelkäätte\, kuulkaa! Tämän Israelin kansan Jumala valitsi meidän isämme ja korotti tämän kansan\, heidän muukalaisina ollessaan Egyptin maassa\, ja vei heidät sieltä ulos kohotetulla käsivarrella\, ja hän kärsi heidän tapojansa noin neljäkymmentä vuotta erämaassa ja hävitti seitsemän kansaa Kanaanin maasta ja jakoi niiden maan heille perinnöksi. Näin kului noin neljäsataa viisikymmentä vuotta. Sen jälkeen hän antoi heille tuomareita profeetta Samueliin saakka. Ja sitten he anoivat kuningasta\, ja Jumala antoi heille Saulin\, Kiisin pojan\, miehen Benjaminin sukukunnasta\, neljäksikymmeneksi vuodeksi. Mutta hän pani hänet viralta ja herätti heille kuninkaaksi Daavidin\, josta hän myös todisti ja sanoi: ’Minä olen löytänyt Daavidin\, Iisain pojan\, sydämeni mukaisen miehen\, joka on tekevä kaikessa minun tahtoni’.\nTämän jälkeläisistä on Jumala lupauksensa mukaan antanut tulla Jeesuksen Israelille Vapahtajaksi\, sittenkuin Johannes ennen hänen tuloansa oli saarnannut parannuksen kastetta kaikelle Israelin kansalle. Mutta kun Johannes oli juoksunsa päättävä\, sanoi hän: ’En minä ole se\, joksi minua luulette; mutta katso\, minun jälkeeni tulee se\, jonka kenkiä minä en ole arvollinen jaloista riisumaan’.\nMiehet\, veljet\, te Aabrahamin suvun lapset\, ja te\, jotka Jumalaa pelkäätte\, meille on tämän pelastuksen sana lähetetty. \n  \nEvankeliumi\nLuuk. 2:1–14\nJa tapahtui niinä päivinä\, että keisari Augustukselta kävi käsky\, että kaikki maailma oli verolle pantava. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana. Ja kaikki menivät verolle pantaviksi\, kukin omaan kaupunkiinsa.\nNiin Joosefkin lähti Galileasta\, Nasaretin kaupungista\, ylös Juudeaan\, Daavidin kaupunkiin\, jonka nimi on Beetlehem\, hän kun oli Daavidin huonetta ja sukua\, verolle pantavaksi Marian\, kihlattunsa\, kanssa\, joka oli raskaana. Niin tapahtui heidän siellä ollessaan\, että Marian synnyttämisen aika tuli. Ja hän synnytti pojan\, esikoisensa\, ja kapaloi hänet ja pani hänet seimeen\, koska heille ei ollut sijaa majatalossa.\nJa sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa. Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli\, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään\, ja he peljästyivät suuresti. Mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää peljätkö; sillä katso\, minä ilmoitan teille suuren ilon\, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja\, joka on Kristus\, Herra\, Daavidin kaupungissa. Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa.”\nJa yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä\, ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat: ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa\, ja maassa rauha ihmisten kesken\, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!” \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala! Kiitos\, että saamme joka vuosi ilolla odottaa lunastuksemme juhlaa. Anna meidän tänään ottaa riemuiten vastaan sinun ainoa Poikasi\, Lunastajamme Jeesus Kristus. Niin me myös silloin\, kun hän kerran tulee tuomarina\, saamme katsella häntä turvallisesti. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta.\n2. Herra\, meidän Jumalamme\, kaiken ilon lähde! Sinä lähetit ainoan Poikasi valoksi pimeään maailmaamme. Valaise hänessä meidätkin ja täytä meidät ilolla ja rauhalla. Lahjoita meille ja koko kirkollesi siunattu joulujuhla. Tätä rukoilemme Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme ja Vapahtajamme nimessä. \n  \nPäivän psalmi  \nAntifoni: Jes. 60:2\nSillä katso\, pimeys peittää maan ja synke|ys kansat\, *\nmutta sinun ylitsesi koittaa Herra\, ja sinun ylläsi näkyy hänen |kunniansa. \n  \nPsalmi: 36:6-10\nHerra\, sinun armosi ulot|tuu taivaisiin\, *\nsinun totuutesi |pilviin asti. \nSinun vanhurskautesi on kuin Juma|lan vuoret\, *\nsinun tuomiosi niinkuin suuri syvyys\, ihmistä ja eläintä sinä |autat\, Herra. \nKuinka kallis on sinun armo|si\, Jumala! *\nIhmislapset etsivät sinun siipi|esi suojaa. \nHeidät ravitaan sinun huoneesi li|havuudella\, *\nsinä annat heidän juoda suloisuu|tesi virrasta. \nSillä sinun tykönäsi on elä|män lähde; *\nsinun valkeudessasi me nä|emme valkeuden. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on |ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/jouluaatto-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/12/Kirkkovuosi_Joulupaiva.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20251225
DTEND;VALUE=DATE:20251226
DTSTAMP:20260604T092813
CREATED:20191112T140459Z
LAST-MODIFIED:20240926T114624Z
UID:7761-1766620800-1766707199@www.luterilainen.net
SUMMARY:Jouluaamu
DESCRIPTION:Millaiset tunnelmat vallinnevatkaan maassa\, jossa miehitysvalta suunnittelee yleistä verotusta ja määrää kaikki ihmiset ilmoittautumaan veroluetteloon synnyinkaupungissaan. Roomalaisille riitti\, kunhan yksi henkilö perheestä kävi sen tekemässä. Mikä voi olla syynä siihen\, että viimeisillään raskaana oleva Maria änkesi mukaan noin hankalalle matkalle? Ei mikään muu kuin se\, että molemmat perheet olivat hänelle vihoissaan kihlauksen aikana alkaneesta raskaudesta. Maria ei yksinkertaisesti uskaltanut jäädä yksin Nasaretiin. \nMatkaa Betlehemiin kertyi noin 130 km\, joten matkan varrella oli yövyttävä 3-4 yötä. Kenneth Bailey kuvaa Betlehemin tapahtumat aika kiiltokuvamaisesti: tietenkin sukulaiset ottivat nuoren parin avosylin vastaan. Teksti sanoo kuitenkin yksinkertaisesti: ”heille ei ollut sijaa”. Mitä muuta tämä voi tarkoittaa kuin sitä\, etteivät sukulaisetkaan ottaneet kihlaparia kattonsa alle? Synnytys tapahtui siis karjasuojassa. Kuka lie toiminut kätilönä – Joosefko? Ihan varmasti nuoren synnyttäjän kyynelet vuotivat tuossa tilanteessa. Kummallekaan ei varmasti tullut mieleen\, että Jumala se tässä on nyt toteuttamassa suunnitelmaansa. \nSen sijaan\, että enkelit olisivat ilmestyneet epätoivoiselle synnyttäjälle karjasuojassa\, he ilmestyivätkin kedon paimenille. Paimenia syrjittiin tuohon aikaan\, koska he eivät kyenneet pitämään sapattia. Heitä ei hyväksytty oikeuteen todistajiksi väitetyn epäluotettavuutensa tähden. Ja nyt enkelit ilmestyivätkin juuri heille. Vanhassa testamentissa he olivat ilmestyneet vain suurille Jumalan miehille. \nJumalan kirkkaus ympäröi paimenet. Se sama kirkkaus\, joka oli ilmestynyt ilmestysmajassa ja Salomon temppelissä ja jonka Hesekiel oli nähnyt sieltä poistuvan. Nyt kirkkaus viestitti\, että Jumala on tavattavissa Betlehemissä\, aivan kuten hän oli ollut tavattavissa valtaistuimellaan liiton arkun päällä. Eikä tätä suurta ilouutista ilmoitettu Jerusalemin hurskaille\, vaan syntinsä tunteville paimenille: ”TEILLE on syntynyt Vapahtaja.” VT:ssa sanotaan: ”Herran voideltu”. Enkeli sanoo: ”Voideltu\, Herra”. Merkkikin on sellainen\, jonka paimenet ymmärtävät: eläinten syöttökaukalo. Sen luo he uskaltavat mennä\, vaikka siinä sitten makaisi itse Kristus\, Herra. \nTaivaan enkelikuoro lauloi Jumalan kunniaa Betlehemin kedon yllä. Se sama kuoro laulaa tälläkin hetkellä sitä samaa kunniaa Herran valtaistuimen edessä. Ja sitten: ”Maan päällä rauha ihmisillä\, joita hän rakastaa!” (Tämä käännös perustuu käsittääkseni luotettavampiin teksteihin.) Lapsi seimessä osoittaa selvääkin selvemmin\, miten paljon Jumala tätä maailmaa rakastaa – myös sinua ja läheisiäsi. Sitäkin ihmistä\, jonka puolesta eniten hätäilet tänä jouluna. Hänkin on saanut Jumalalta joululahjan\, uskoipa hän siihen tänä jouluna tai ei. Hänellekin on syntynyt Vapahtaja\, Kristus\, Herra. Jumalan joululahjoilla on kuitenkin hintansa. Jeesus tuli tähän maailmaan sitä maksamaan. Hän aloitti maksamisen seimessä ja päätti sen ristillä. \nIsä Jumala tahtoi näyttää rakkaan Poikansa jollekulle heti ensimmäisenä yönä. Siksi hän kutsui seurakunnan eli paimenet paikalle häntä kumartamaan. Lampaat saivat jäädä kedolle\, kun paimenet ryntäsivät kaupunkiin. Heille ei kerrottu osoitetta eikä vanhempien nimeä\, mutta ehkäpä he löysivät oikean karjasuojan valon tai lapsen itkun perusteella. Ja nyt Mariakin sai kuulla\, että kaiken takana oli ollut Jumalan suunnitelma. Seimi oli merkki. Siinä hänen rakkaan vastasyntyneensä oli määräkin nukkua. \nPaimenet kertoivat näkemästään ja kuulemastaan monille ihmisille. Jeesuksesta ei kuitenkaan tullut kuuluisaa ennen kuin vasta 30 vuoden kuluttua. Useimmat paimenista olivat ehkä jo kuolleet ennen hänen julkisen toimintansa alkamista. Tämä yksi kohtaaminen Vapahtajan kanssa ynnä enkelien ilosanoma muuttivat näiden miesten elämän. Enää he eivät tunteneet itseään toisen luokan kansalaisiksi. Heille oli näytetty Vapahtaja\, Kristus\, Herra. Meille hänet näytetään sanassa ja sakramenteissa. Sana on hänen kapalonsa\, kuten Luther sanoo. \n\nKynttilöitä: 6 Liturginen väri:  valkoinen. 2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Jes. 9:1  Psalmi: Ps. 98:1–4 Hallelujasäe Ps. 118:23\n1. lukukappale:  Jes. 9:1–6 2. lukukappale:  Hepr. 1:1–6 tai Room. 1:2–4 Evankeliumi:  Luuk. 2:1–20 \n\n1. lukukappale\nJes. 9:1–6\nKansa\, joka pimeydessä vaeltaa\, näkee suuren valkeuden; jotka asuvat kuoleman varjon maassa\, niille loistaa valkeus. Sinä lisäät kansan\, annat sille suuren ilon; he iloitsevat sinun edessäsi\, niinkuin elonaikana iloitaan\, niinkuin saaliinjaossa riemuitaan. Sillä heidän kuormansa ikeen\, heidän olkainsa vitsan ja heidän käskijänsä sauvan sinä särjet niinkuin Midianin päivänä; ja kaikki taistelun pauhussa tallatut sotakengät ja verellä tahratut vaipat poltetaan ja tulella kulutetaan. Sillä lapsi on meille syntynyt\, poika on meille annettu\, jonka hartioilla on herraus\, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja\, Väkevä Jumala\, Iankaikkinen isä\, Rauhanruhtinas. Herraus on oleva suuri ja rauha loppumaton Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnallansa; se perustetaan ja vahvistetaan tuomiolla ja vanhurskaudella nyt ja iankaikkisesti. Herran Sebaotin kiivaus on sen tekevä. \n  \n2. lukukappale\nHepr. 1:1–6\nSittenkuin Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta\, on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta\, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi\, jonka kautta hän myös on maailman luonut ja joka\, ollen hänen kirkkautensa säteily ja hänen olemuksensa kuva ja kantaen kaikki voimansa sanalla\, on\, toimitettuaan puhdistuksen synneistä\, istunut Majesteetin oikealle puolelle korkeuksissa\, tullen enkeleitä niin paljoa korkeammaksi\, kuin hänen perimänsä nimi on jalompi kuin heidän. Sillä kenelle enkeleistä hän koskaan on sanonut: ”Sinä olet minun Poikani\, tänä päivänä minä sinut synnytin”; ja taas: ”Minä olen oleva hänen Isänsä\, ja hän on oleva minun Poikani”? Ja siitä\, kun hän jälleen tuo esikoisensa maailmaan\, hän sanoo: ”Ja kumartakoot häntä kaikki Jumalan enkelit”. \n  \nTai:\nRoom. 1:2–4\n…jonka Jumala on edeltä luvannut profeettainsa kautta pyhissä kirjoituksissa\, hänen Pojastansa – joka lihan puolesta on syntynyt Daavidin siemenestä ja pyhyyden hengen puolesta kuolleistanousemisen kautta asetettu Jumalan Pojaksi voimassa – Jeesuksesta Kristuksesta\, meidän Herrastamme… \n  \nEvankeliumi\nLuuk. 2:1–20\nJa tapahtui niinä päivinä\, että keisari Augustukselta kävi käsky\, että kaikki maailma oli verolle pantava. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana. Ja kaikki menivät verolle pantaviksi\, kukin omaan kaupunkiinsa.\nNiin Joosefkin lähti Galileasta\, Nasaretin kaupungista\, ylös Juudeaan\, Daavidin kaupunkiin\, jonka nimi on Beetlehem\, hän kun oli Daavidin huonetta ja sukua\, verolle pantavaksi Marian\, kihlattunsa\, kanssa\, joka oli raskaana. Niin tapahtui heidän siellä ollessaan\, että Marian synnyttämisen aika tuli. Ja hän synnytti pojan\, esikoisensa\, ja kapaloi hänet ja pani hänet seimeen\, koska heille ei ollut sijaa majatalossa.\nJa sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa. Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli\, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään\, ja he peljästyivät suuresti. Mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää peljätkö; sillä katso\, minä ilmoitan teille suuren ilon\, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja\, joka on Kristus\, Herra\, Daavidin kaupungissa. Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa.” Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä\, ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat: ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa\, ja maassa rauha ihmisten kesken\, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!”\nJa kun enkelit olivat menneet paimenten luota taivaaseen\, niin nämä puhuivat toisillensa: ”Menkäämme nyt Beetlehemiin katsomaan sitä\, mikä on tapahtunut ja minkä Herra meille ilmoitti”. Ja he menivät kiiruhtaen ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen\, joka makasi seimessä. Ja kun he tämän olivat nähneet\, ilmoittivat he sen sanan\, joka oli puhuttu heille tästä lapsesta. Ja kaikki\, jotka sen kuulivat\, ihmettelivät sitä\, mitä paimenet heille puhuivat. Mutta Maria kätki kaikki nämä sanat ja tutkisteli niitä sydämessänsä. Ja paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa kaikesta\, minkä olivat kuulleet ja nähneet\, sen mukaan kuin heille oli puhuttu. \n  \nRukous\nHerra Jumala\, joka annoit todellisen Valosi koittaa pyhänä yönä! Me rukoilemme sinua: niin kuin olemme maan päällä saaneet Jeesuksessa nähdä kirkkautesi koiton\, niin anna meidän taivaassakin katsella kirkkauttasi iankaikkisesti. Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta\, joka elää ja hallitsee sinun ja Pyhän Hengen kanssa iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen. \n  \nPäivän Psalmi \nAntifoni:\nJes. 9:1\nKansa\, joka pimeydes|sä vaeltaa\, *\nnäkee suuren |valkeuden. \nPsalmi:\nPs. 98:1–4\nVeisatkaa Herralle uu|si virsi\, *\nsillä hän on ih|meitä tehnyt. \nHän on saanut voiton oikealla kä|dellänsä *\nja pyhällä käsi|varrellansa. \nHerra on tehnyt tiettäväksi pelas|tustekonsa\, *\nhän on ilmaissut vanhurskautensa pakanain sil|mien edessä. \nHän on muistanut armonsa ja uskollisuutensa Israelin heimo|a kohtaan; *\nkaikki maan ääret ovat nähneet meidän Jumalamme pe|lastusteot. \nKohottakaa riemuhuuto Herral|le\, kaikki maa\, *\niloitkaa ja riemuitkaa ja vei|satkaa kiitosta. \nKunnia Isälle |ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on |ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/jouluaamu-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2019/11/Kirkkovuosi_2-vuosikerta_Joulu-1.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20251225
DTEND;VALUE=DATE:20251226
DTSTAMP:20260604T092813
CREATED:20191112T140459Z
LAST-MODIFIED:20240926T114634Z
UID:7762-1766620800-1766707199@www.luterilainen.net
SUMMARY:Joulupäivä
DESCRIPTION:”Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme\, ja me katselimme hänen kirkkauttansa\, senkaltaista kirkkautta\, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.” Amen. \nTämä on rukous\, jonka pastori aina messun jälkeen joko alttarilla tai sakaristossa lukee. Siksi jokainen kirkkovuoden kirkkopyhä vie meidät aina joulun ilosanomaan – Jumala syntyi lihaan pelastamaan meidät. Apostoli Johannes saattoi todistaa tästä väkevästi suoraan\, olihan hän itse nähnyt Jeesuksen kasvoista kasvoihin – jopa kirkastusvuorellakin. Kun apostoli sitten myöhemmin seurakunnissa julisti Sanaa ja mursi leipää\, hän saattoi konkreettisesti muistella Herransa kirkkautta. Meille tuo kirkkaus on kätkettynä armonvälineissä. Mutta vaikka se on kätketty\, saamme sen Kristuksessa omistaa itsellemmekin. Vastaanottaa omaksi pelastukseksemme. \nNämä joulupäivän pelastavat Raamatun Sanat nostetaan esiin myös luterilaisessa Augsburgin tunnustuksessa. Toisessa artiklassa mainitaan näin: ”Edelleen seurakuntamme opettavat\, että Aadamin lankeemuksen jälkeen kaikki ihmiset\, jotka lisääntyvät luonnollisella tavalla\, syntyvät synnissä\, so. ilman jumalanpelkoa\, ilman luottamusta Jumalaan sekä pahan himon hallitsemina\, ja että tämä alkusairaus ja perisynti on todella synti\, joka tuomitsee ja tuo jo nyt mukanaan iankaikkisen kuoleman niille\, jotka eivät kasteen ja Pyhän Hengen voimasta synny uudestaan.” (CA II) \nApostoli Johannes todistaa\, että nytpä meidän Vapahtajamme onkin lisääntynyt ei-luonnollisella tavalla. Me uskomme Jumalan Poikaan\, joka sikisi Pyhästä Hengestä. Niinpä Kristus ei syntynyt synnissä. Hänessä ei ole synnin juurta\, siis perisyntiä. Ja siksi hän puhtaana ja virheettömänä Karitsana voi toimia syntiemme sovittajana. Tähän pelastukseen pääsee kiinni joulunakin – kun Kristuksen ylistystä julistetaan ja seurakunta kokoontuu Herran aterialle syntien anteeksisaamiseksi. Sana tuli lihaksi. Yllä mainittu rukous sopiikin aina rukoilla näiden pyhien lahjojen vastaanottamisen jälkeen. \n\nKynttilöitä: 6 Liturginen väri:  valkoinen. 2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Joh. 1:14 tai Ps. 98:3  Psalmi: Ps. 100 Hallelujasäe Ps. 118:23\n1. lukukappale:  Jes. 52:7–10 2. lukukappale:  1. Joh. 1:1–4 tai 1. Joh. 4:9–16 Evankeliumi:  Joh. 1:1–14 \n\n1. lukukappale \nJes. 52:7–10\nKuinka suloiset ovat vuorilla ilosanoman tuojan jalat\, hänen\, joka julistaa rauhaa\, ilmoittaa hyvän sanoman\, joka julistaa pelastusta\, sanoo Siionille: ”Sinun Jumalasi on kuningas!” Kuule! Vartijasi korottavat äänensä\, kaikki he riemuitsevat\, sillä he näkevät silmästä silmään\, kuinka Herra palajaa Siioniin. Huutakaa ilosta\, riemuitkaa\, kaikki te Jerusalemin rauniot\, sillä Herra lohduttaa kansansa\, lunastaa Jerusalemin. Herra paljastaa pyhän käsivartensa kaikkien kansojen nähden\, ja kaikki maan ääret saavat nähdä meidän Jumalamme autuuden. \n  \n2. lukukappale\n1. Joh. 1:1–4\nMikä on alusta ollut\, minkä olemme kuulleet\, minkä omin silmin nähneet\, mitä katselimme ja käsin kosketimme\, siitä me puhumme: elämän Sanasta – ja elämä ilmestyi\, ja me olemme nähneet sen ja todistamme siitä ja julistamme teille sen iankaikkisen elämän\, joka oli Isän tykönä ja ilmestyi meille – minkä olemme nähneet ja kuulleet\, sen me myös teille julistamme\, että teilläkin olisi yhteys meidän kanssamme; ja meillä on yhteys Isän ja hänen Poikansa\, Jeesuksen Kristuksen\, kanssa. Ja tämän me kirjoitamme\, että meidän ilomme olisi täydellinen. \n  \nTai:\n1. Joh. 4:9–16\nSiinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus\, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan\, että me eläisimme hänen kauttansa. Siinä on rakkaus – ei siinä\, että me rakastimme Jumalaa\, vaan siinä\, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. Rakkaani\, jos Jumala on näin meitä rakastanut\, niin mekin olemme velvolliset rakastamaan toinen toistamme. Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Jos me rakastamme toinen toistamme\, niin Jumala pysyy meissä\, ja hänen rakkautensa on tullut täydelliseksi meissä. Siitä me tiedämme pysyvämme hänessä ja hänen pysyvän meissä\, että hän on antanut meille Henkeänsä. Ja me olemme nähneet ja todistamme\, että Isä on lähettänyt Poikansa maailman Vapahtajaksi. Joka tunnustaa\, että Jeesus on Jumalan Poika\, hänessä Jumala pysyy\, ja hän Jumalassa. Ja me olemme oppineet tuntemaan ja me uskomme sen rakkauden\, mikä Jumalalla on meihin. \n  \nEvankeliumi\nJoh. 1:1–14\nAlussa oli Sana\, ja Sana oli Jumalan tykönä\, ja Sana oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan tykönä. Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan\, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään\, mikä syntynyt on. Hänessä oli elämä\, ja elämä oli ihmisten valkeus. Ja valkeus loistaa pimeydessä\, ja pimeys ei sitä käsittänyt.\nOli mies\, Jumalan lähettämä; hänen nimensä oli Johannes. Hän tuli todistamaan\, todistaaksensa valkeudesta\, että kaikki uskoisivat hänen kauttansa. Ei hän ollut se valkeus\, mutta hän tuli valkeudesta todistamaan.\nTotinen valkeus\, joka valistaa jokaisen ihmisen\, oli tulossa maailmaan. Maailmassa hän oli\, ja maailma on hänen kauttaan saanut syntynsä\, ja maailma ei häntä tuntenut. Hän tuli omiensa tykö\, ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan. Mutta kaikille\, jotka ottivat hänet vastaan\, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi\, niille\, jotka uskovat hänen nimeensä\, jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta\, vaan Jumalasta. Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme\, ja me katselimme hänen kirkkauttansa\, senkaltaista kirkkautta\, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta. \n  \nRukous\nHerramme ja Jumalamme! Ylistys sinulle polvesta polveen\, sillä sinä olet Poikasi Jeesuksen Kristuksen syntymällä ilahduttanut ja lohduttanut ihmiskuntaa. Kun kerran olemme hänen pyhästä syntymästään saaneet iankaikkisen autuuden toivon\, niin suo meidän olla turvassa myös hänen tullessaan viimeiselle tuomiolle. Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n  \nPäivän psalmi  \nAntifoni:\nJoh. 1:14a\nSana tuli |lihaksi *\nja asui meidän |keskellämme. \nTAI:\nPs. 98:3\nKaikki maan ääret o|vat nähneet *\nmeidän Jumalamme pe|lastusteot. \n  \nPsalmi:\nPs. 100\nKohottakaa riemuhuuto Herralle\, |kaikki maa. *\nPalvelkaa Herraa ilolla\, tulkaa hänen kasvojensa |eteen riemulla. \nTietäkää\, että Herra on |Jumala. *\nHän on meidät tehnyt\, ja hänen me olemme\, hänen kansansa ja hänen laitu|mensa lampaat. \nKäykää hänen portteihinsa kiittäen\, hänen esikartanoihinsa ylistystä |veisaten. *\nYlistäkää häntä\, kiittäkää hänen |nimeänsä. \nSillä Herra on hyvä; hänen armonsa pysyy iankaikki|sesti *\nja hänen uskollisuutensa |polvesta polveen. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt |on ja aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/joulupaiva-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2019/11/Kirkkovuosi_2-vuosikerta_Joulu-1.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20251226
DTEND;VALUE=DATE:20251227
DTSTAMP:20260604T092813
CREATED:20191112T140500Z
LAST-MODIFIED:20251224T144445Z
UID:7763-1766707200-1766793599@www.luterilainen.net
SUMMARY:Tapaninpäivä 2. joulupäivä
DESCRIPTION:Toinen joulupäivä on omistettu diakoni Stefanukselle (kreik. Stefanos)\, joka oli varhaisen Kirkon paimenia apostolien aikana. Stefanus kivitettiin kuoliaaksi hänen julistettuaan rohkeasti evankeliumia Jeesuksesta. Näin hänestä tuli heti Kristuksen jälkeen ensimmäinen uskonsa tähden kuollut veritodistaja\, marttyyri. \nApostolien tekojen 6. luvussa kerrotaan seitsemän miehen valinnasta ja virkaanvihkimisestä. Heistä tuli apostolien työtovereita ja seurakuntien palvelijoita. Stefanus oli ”täynnä uskoa ja Pyhää Henkeä”\, sekä ”täynnä armoa ja voimaa\, teki suuria ihmeitä ja tunnustekoja”. Hän oli erinomainen saarnaaja\, joka saarnallaan sai juutalaisten vihan päällensä. Hankittuaan väärin todistavia miehiä\, nämä Stefanuksen vastustajat raahasivat hänet Suuren neuvoston eteen\, jossa hän sitten tunnusti Jeesuksen nimeä. Stefanuksen saarna (Ap.t. 7) kertaa oikeastaan kaikki pelastushistorian pääkohdat. Samalla hän julisti lakia kuulijoilleen\, samaan tapaan kuin Pietari helluntaisaarnassaan (Ap.t. 2)\, mutta nyt kuulijat olivat paatuneita eivätkä halunneet kuulla Stefanusta. Sen sijaan he raivostuivat ja kivittivät hänet kuoliaaksi. Tapahtumassa oli pienessä sivuroolissa myös eräs Saulus Tarsolainen\, josta tuli vähän myöhemmin apostoli Paavali (Ap.t. 8). Emme varmasti erehdy\, jos sanomme että Stefuksen marttyyrikuolemalla oli Paavalin elämää ja työtä ajatellen suuri merkitys myöhemmin. \nKuollessaan marttyyri Stefanus rukoili murhaajiensa puolesta aivan kuten hänen Herransa oli tehnyt. Hetkeä ennen kuolemaansa Stefanus ”täynnä Pyhää Henkeä hän loi katseensa taivaaseen päin ja näki Jumalan kirkkauden ja Jeesuksen seisovan Jumalan oikealla puolella”. Kun yleensä miellämme Jeesuksen istuvan valtaistuimellaan kirkkaudessa Jumalan oikealla puolella\, niin tässä kohden Hän seisoo. Jumalan Poika on noussut valtaistuimeltaan ottamaan vastaan veritodistajaansa\, joka oli uskollinen kuolemaan saakka. Näin Stefanus sai kirkkauteen päästyänsä kunnian seppeleen\, josta jo hänen nimensä oli profetia\, sillä Stefanos merkitsee ”seppele”. \nTapaninpäivänä muistamme\, että kristityn osa tässä maailmassa voi johtaa kuolemaan Jeesuksen nimen tunnustamisen tähden. Tätä tapahtuu jatkuvasti eri puolilla maailmaa ja näin on ollut aina Kristuksen Kirkon historiassa. Kärsimys ja kuolema Jeesuksen nimen tähden ei kuitenkaan ole loppu\, vaan johtaa iankaikkiseen elämään taivaassa. Vaikuttaa jopa siltä\, että Jeesuksen tähden henkensä menettäneet ovat taivaassa erityisesti huomioituina (mm. Ilm. 2:10; 6:9–11). Tapaninpäivänä on hyvä muistaa rukouksessa erityisesti kaikkia Kristuksen tähden tällä hetkellä kärsiviä uskon veljiä ja sisaria. \n\n Kynttilöitä: 4 Liturginen väri:  punainen. 2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 119:24  Psalmi: Ps. 119:41–48 Hallelujasäe Ps. 116:15\n1. lukukappale:  2. Aik. 24:18–21 2. lukukappale:  Ap. t. 6:8 11–15 7:51–60 Evankeliumi:  Luuk. 12:8–12 \n\n1. lukukappale\n2. Aik. 24:18–21\nNiin viha kohtasi Juudaa ja Jerusalemia tämän heidän rikoksensa tähden. Hän lähetti heidän keskuuteensa profeettoja palauttamaan heitä Herran tykö\, ja nämä varoittivat heitä\, mutta he eivät kuulleet. Niin Jumalan Henki täytti Sakarjan\, pappi Joojadan pojan\, ja hän astui kansan eteen ja sanoi heille: ”Näin sanoo Jumala: Miksi te rikotte Herran käskyt omaksi onnettomuudeksenne? Koska te olette hyljänneet Herran\, hylkää hänkin teidät.” Mutta he tekivät salaliiton häntä vastaan ja kivittivät hänet kuoliaaksi kuninkaan käskystä Herran temppelin esipihalla. \n  \n2. lukukappale\nAp. t. 6:8\, 11–15\, 7:51–60\nJa Stefanus\, täynnä armoa ja voimaa\, teki suuria ihmeitä ja tunnustekoja kansassa. Silloin he salaa hankkivat miehiä sanomaan: ”Me olemme kuulleet hänen puhuvan pilkkasanoja Moosesta ja Jumalaa vastaan”. Ja he yllyttivät kansan ja vanhimmat ja kirjanoppineet ja astuivat esiin\, raastoivat hänet mukaansa ja veivät neuvoston eteen. Ja he toivat esiin vääriä todistajia\, jotka sanoivat: ”Tämä mies ei lakkaa puhumasta tätä pyhää paikkaa vastaan ja lakia vastaan; sillä me olemme kuulleet hänen sanovan\, että Jeesus\, tuo Nasaretilainen\, on hajottava maahan tämän paikan ja muuttava ne säädökset\, jotka Mooses on meille antanut”. Ja kaikki\, jotka neuvostossa istuivat\, loivat katseensa häneen\, ja hänen kasvonsa olivat heistä niinkuin enkelin kasvot.\n”Te niskurit ja ympärileikkaamattomat sydämeltä ja korvilta\, aina te vastustatte Pyhää Henkeä – niinkuin teidän isänne\, niin tekin. Ketä profeetoista eivät teidän isänne vainonneet? He tappoivat ne\, jotka ennustivat sen Vanhurskaan tulemista\, jonka kavaltajiksi ja murhaajiksi te nyt olette tulleet\, te\, jotka enkelien toimen kautta saitte lain\, mutta ette sitä pitäneet.” Mutta kun he tämän kuulivat\, viilsi se heidän sydäntänsä\, ja he kiristelivät hänelle hampaitansa. Mutta täynnä Pyhää Henkeä hän loi katseensa taivaaseen päin ja näki Jumalan kirkkauden ja Jeesuksen seisovan Jumalan oikealla puolella ja sanoi: ”Katso\, minä näen taivaat auenneina ja Ihmisen Pojan seisovan Jumalan oikealla puolella”.\nNiin he huusivat suurella äänellä ja tukkivat korvansa ja karkasivat kaikki yhdessä hänen päällensä ja ajoivat hänet ulos kaupungista ja kivittivät. Ja todistajat riisuivat vaippansa Saulus nimisen nuorukaisen jalkojen juureen. Ja niin he kivittivät Stefanuksen\, joka rukoili ja sanoi: ”Herra Jeesus\, ota minun henkeni!” Ja hän laskeutui polvilleen ja huusi suurella äänellä: ”Herra\, älä lue heille syyksi tätä syntiä!” Ja sen sanottuaan hän nukkui pois. \n  \nEvankeliumi\nLuuk. 12:8–12\nMutta minä sanon teille: jokaisen\, joka tunnustaa minut ihmisten edessä\, myös Ihmisen Poika tunnustaa Jumalan enkelien edessä. Mutta joka kieltää minut ihmisten edessä\, se kielletään Jumalan enkelien edessä. Ja jokaiselle\, joka sanoo sanan Ihmisen Poikaa vastaan\, annetaan anteeksi; mutta sille\, joka Pyhää Henkeä pilkkaa\, ei anteeksi anneta.\nMutta kun he vievät teitä synagoogain ja hallitusten ja esivaltojen eteen\, älkää huolehtiko siitä\, miten tai mitä vastaisitte puolestanne tahi mitä sanoisitte; sillä Pyhä Henki opettaa teille sillä hetkellä\, mitä teidän on sanottava.” \n  \nRukoukset\n1. Herra\, laupias Jumala\, joka Hengelläsi vahvistit pyhiä marttyyreitä niin\, että he suullaan ja verellään tunnustivat Poikasi Jeesuksen Kristuksen Vapahtajakseen! Me rukoilemme sinua: opeta meitä seuraamaan heidän esikuvaansa ja pidä meidät oikeassa uskossa aina kuolemaan asti. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta.\n2. Herra Jumala! Me vietämme hänen syntymäjuhlaansa\, joka rukoili vainoajiensa puolesta. Anna meille armo seurata häntä\, jota palvomme\, niin että mekin oppisimme rakastamaan vihollisiamme niin kuin hän. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n  \nPäivän Psalmi \nAntifoni:\nPs. 119:24\nSinun todistuksesi ovat minun |iloni\, *\nne ovat minun neuvon|antajani. \n  \nPsalmi:\nPs. 119:41–48\nTulkoon minulle sinun armosi\, |Herra\, *\nsinun apusi\, sinun lupauk|sesi jälkeen\, \nettä minä voisin vastata herjaa|jalleni; *\nsillä sinun sanaasi |minä turvaan. \nÄlä ota peräti pois minun suustani totuuden |sanaa\, *\nsillä sinun oikeuteesi minä |panen toivoni. \nMinä tahdon alati noudattaa sinun laki|asi\, *\naina ja ian|kaikkisesti. \nSilloin minä vaellan avaralla |paikalla; *\nsillä sinun asetuksiasi |minä kysyn. \nMinä puhun sinun todistuksistasi kuningasten |edessä\, *\nenkä |häpeään joudu. \nMinä iloitsen sinun käskyis|täsi\, *\njotka ovat |minulle rakkaat. \nMinä kohotan käteni sinun käskyjesi puoleen\, jotka ovat minulle |rakkaat\, *\nja tutkistelen sinun |säädöksiäsi. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/tapaninpaiva-2-joulupaiva-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/12/Kirkkovuosi_3-vuosikerta_Tapaninpaiva.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20251227
DTEND;VALUE=DATE:20251228
DTSTAMP:20260604T092813
CREATED:20191112T140501Z
LAST-MODIFIED:20251224T144600Z
UID:7764-1766793600-1766879999@www.luterilainen.net
SUMMARY:Apostoli Johanneksen päivä 3. joulupäivä
DESCRIPTION:Kolmantena joulupäivänä kirkko on vanhastaan muistanut pyhää apostoli Johannesta. Johannes oli yksi Jeesuksen kahdestatoista opetuslapsesta. Hän kirjoitti Herrastaan ja Mestaristaan Jeesuksesta evankeliumikirjan. Lisäksi meillä on Uudessa testamentissa kolme Johanneksen kirjettä sekä Johanneksen ilmestys. \nJohanneksen tekstit ovat syvällisiä ja suorastaan taivaiden korkeuksiin nousevia. Evankelista Johanneksen symboli kristillisessä perinteessä onkin ollut kotka. Kotka kiehtoi antiikin ihmisiä\, sillä taivaan linnuista se lensi ylimpänä eli lähinnä Jumalan ulottuvuutta. Mutta Johannes ei jää korkeuksiin\, vaan Sana tulee lihaksi (Joh. 1:14). Jumala ei olekaan Johanneksen selkeän viestin mukaan tavoittamaton. Jumala ei myöskään ole vain mystisesti kaikkialla näkymättömästi läsnä. Jos pelkästään tämä olisi totta\, silloin ei tiedettäisi\, mistä tämä salattu Jumala voidaan löytää. Mutta nytpä Jumalan Ainosyntyinen Poika on tullut ihmiseksi. Jumala voidaan löytää Jeesuksessa. (Joh. 1:10–13) \nJohannes osoittaa myös läpi ”johanneslaisen kirjallisuuden”\, että tämä Jeesus on tänään löydettävissä uudessa temppelissä eli seurakunnassa\, joka on Jeesuksen ruumis (Joh. 2:19– 22). Siellä Kristus on läsnä sanansa saarnassa (Joh. 6:63)\, syntien anteeksiantamuksessa (Joh. 20:21–23)\, pyhässä kasteessa (Joh. 3:5)\, ehtoollisella nautittavassa Kristuksen ruumiissa ja veressä (Joh. 6:54). Johannes on kirjoittamansa Raamatun sanan myötä jäänyt tänne todistamaan meille Jeesuksesta (Joh. 21:23–24). Näissä sanoissa Pyhä Henki puhuu meille\, tuo meidät lähelle Jeesusta\, että sinäkin voisit Johanneksen tavoin sanoa: minä olen Jeesuksen rakas opetuslapsi\, joka saan levätä hänen rintaansa vasten (Joh. 13:23). \n\n Kynttilöitä: 4 Liturginen väri:  valkoinen. 2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 145:6–7 tai Sir. 15:5–6  Psalmi: Ps. 92:13–16 Hallelujasäe 1. Joh. 1:2\n1. lukukappale:  Sananl. 8:1 22–30 2. lukukappale:  1. Joh. 2:28–3:3 Evankeliumi:  Joh. 21:19–24 tai Joh. 1:1–14 \n\n1. lukukappale\nSananl. 8:1\, 22–30\nEikö viisaus kutsu\, eikö taito anna äänensä kuulua? Herra loi minut töittensä esikoiseksi\, ensimmäiseksi teoistaan\, ennen aikojen alkua. Iankaikkisuudesta minä olen asetettu olemaan\, alusta asti\, hamasta maan ikiajoista. Ennenkuin syvyyksiä oli\, synnyin minä\, ennenkuin oli lähteitä\, vedestä rikkaita. Ennenkuin vuoret upotettiin paikoilleen\, ennen kukkuloita\, synnyin minä\, kun hän ei vielä ollut tehnyt maata\, ei mantua\, ei maanpiirin tomujen alkuakaan. Kun hän taivaat valmisti\, olin minä siinä\, kun hän veti piirin syvyyden pinnalle\, kun hän teki vahvoiksi pilvet korkeudessa\, kun syvyyden lähteet saivat voiman\, kun hän merelle asetti sen rajat\, että vedet eivät kävisi hänen käskynsä yli\, kun hän vahvisti maan perustukset\, silloin minä hänen sivullansa hoidokkina olin\, ihastuksissani olin päivästä päivään ja leikitsin hänen edessänsä kaikin ajoin. \n  \n2. lukukappale\n1. Joh. 2:28–3:3\nJa nyt\, lapsukaiset\, pysykää hänessä\, että meillä hänen ilmestyessään olisi turva eikä meitä häpeällä karkoitettaisi pois hänen tyköänsä hänen tulemuksessaan. Jos tiedätte\, että hän on vanhurskas\, niin te ymmärrätte\, että myös jokainen\, joka vanhurskauden tekee\, on hänestä syntynyt.\nKatsokaa\, minkäkaltaisen rakkauden Isä on meille antanut\, että meitä kutsutaan Jumalan lapsiksi\, joita me olemmekin. Sentähden ei maailma tunne meitä\, sillä se ei tunne häntä. Rakkaani\, nyt me olemme Jumalan lapsia\, eikä ole vielä käynyt ilmi\, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen\, kun hän ilmestyy\, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena\, kuin hän on. Ja jokainen\, joka panee häneen tämän toivon\, puhdistaa itsensä\, niinkuin hän on puhdas. \n  \nEvankeliumi\nJoh. 21:19–24\nJeesus sanoi Pietarille: ”Seuraa minua”.\nNiin Pietari kääntyi ja näki sen opetuslapsen seuraavan\, jota Jeesus rakasti ja joka myös oli aterioitaessa nojannut hänen rintaansa vasten ja sanonut: ”Herra\, kuka on sinun kavaltajasi?” Kun Pietari hänet näki\, sanoi hän Jeesukselle: ”Herra\, kuinka sitten tämän käy?” Jeesus sanoi hänelle: ”Jos minä tahtoisin\, että hän jää tänne siihen asti\, kunnes minä tulen\, mitä se sinuun koskee? Seuraa sinä minua.”\nNiin semmoinen puhe levisi veljien keskuuteen\, ettei se opetuslapsi kuole; mutta ei Jeesus sanonut hänelle\, ettei hän kuole\, vaan: ”Jos minä tahtoisin\, että hän jää tänne siihen asti\, kunnes minä tulen\, mitä se sinuun koskee?”\nTämä on se opetuslapsi\, joka todistaa näistä ja on nämä kirjoittanut; ja me tiedämme\, että hänen todistuksensa on tosi. \n  \nTai:\nJoh. 1:1–14\nAlussa oli Sana\, ja Sana oli Jumalan tykönä\, ja Sana oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan tykönä. Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan\, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään\, mikä syntynyt on. Hänessä oli elämä\, ja elämä oli ihmisten valkeus. Ja valkeus loistaa pimeydessä\, ja pimeys ei sitä käsittänyt.\nOli mies\, Jumalan lähettämä; hänen nimensä oli Johannes. Hän tuli todistamaan\, todistaaksensa valkeudesta\, että kaikki uskoisivat hänen kauttansa. Ei hän ollut se valkeus\, mutta hän tuli valkeudesta todistamaan.\nTotinen valkeus\, joka valistaa jokaisen ihmisen\, oli tulossa maailmaan. Maailmassa hän oli\, ja maailma on hänen kauttaan saanut syntynsä\, ja maailma ei häntä tuntenut. Hän tuli omiensa tykö\, ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan. Mutta kaikille\, jotka ottivat hänet vastaan\, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi\, niille\, jotka uskovat hänen nimeensä\, jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta\, vaan Jumalasta. Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme\, ja me katselimme hänen kirkkauttansa\, senkaltaista kirkkautta\, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta. \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala! Valaise armollisesti seurakuntaasi\, että se sinun pyhän apostolisi ja evankelistasi Johanneksen opetuksen valaisemana saisi sinun iankaikkiset lahjasi. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta.\n2. Herra\, meidän Jumalamme\, joka olet julistanut maailmalle Poikasi evankeliumin pyhien apostoliesi kautta! Anna armosi\, että me saisimme syntimme anteeksi ja uskossa vahvoina pysyisimme siinä opissa\, jonka he ovat meille sinun puolestasi ilmoittaneet. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n  \nPäivän Psalmi \nAntifoni:\nPs. 145:6–7\nSinun suurista teoistasi minä |kerron. *\nJulistettakoon sinun suuren hyvyyte|si muistoa. \nTai:\nSir. 15:5–6\nSe korottaa hänet ylitse hänen lähimmäistensä ja avaa hänen suunsa keskellä seura|kuntaa. *\nIlon ja riemuseppeleen ja iankaikkisen nimen |hän saa periä. \n  \nPsalmi:\nPs. 92:13–16\nVanhurskas viheriöitsee kuin |palmupuu\, *\nhän kasvaa kuin Liba|nonin setri. \nHe ovat istutetut Herran |huoneeseen\, *\nhe viheriöitsevät meidän Jumalamme |kartanoissa. \nVielä vanhuudessaan he tekevät |hedelmää\, *\novat mehevät |ja vihannat \nja julistavat\, että Herra on |vanhurskas\, *\nhän\, minun kallioni\, ja ettei hänessä |vääryyttä ole. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/apostoli-johanneksen-paiva-3-joulupaiva-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/png:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/12/kirkkovuosi_yleiskuva_Johannes.png
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20251228
DTEND;VALUE=DATE:20251229
DTSTAMP:20260604T092813
CREATED:20191112T140502Z
LAST-MODIFIED:20251224T144707Z
UID:7765-1766880000-1766966399@www.luterilainen.net
SUMMARY:Viattomien lasten päivä 4. joulupäivä
DESCRIPTION:Jeesuksen syntymän aikaan Israelin hallitsija oli Herodes Suuri. Hän oli Rooman valtakunnan asettama kuningas\, joka piti valtaa kovalla kädellä. Herodes ei ollut syntyperäinen juutalainen. Hän myös tiesi\, etteivät hurskaat juutalaiset katsoneet hänen asemaansa hyvällä. Kun Herodes kuuli itämailta tulleilta tietäjiltä\, että Israeliin oli syntynyt uusi kuningas\, näki Herodes edessään yhden vaihtoehdon. Tänäkin päivänä näemme eri puolilla maailmaa\, että kilpailevat vallantavoittelijat – tai sellaiseksi otaksutut – saatetaan raivata julmasti tieltä. Tähän työhön Herodes päättävästi ryhtyi ja kun tietäjät eivät tulleet ilmoittamaan\, missä Jeesus-lapsi oleili\, lähetti Herodes sotilaansa surmaamaan kaikki kaksivuotiaat ja sitä nuoremmat poikalapset. \nNäemme päivän evankeliumissa jyrkän eron tämän langenneen maailman kuninkuuden ja Jeesuksen kuninkuuden välillä. Herodes taistelee omasta vallastaan. Jeesus on luopunut omasta taivaallisesta vallastaan taistellakseen synnin särkemän ihmissuvun puolesta. Jeesus vietiin Egyptiin\, jotta hän pelastaisi koko luomakunnan synnin orjuudesta\, kuten Israel oli Mooseksen aikana pelastettu Egyptin orjuudesta. Jeesus vältti miekan\, jotta hän kantaisi myöhemmin maailman synnin ja kuoleman ristillä. \nBetlehemin surmattujen poikien äidit\, isät\, siskot ja veljet itkivät pahuuden julmaa surmatyötä. Tänäänkin itku ja huuto kaikuu ympäri maailman sen johdosta\, että Jeesuksen nimen tähden jopa lapsia surmataan. Pahan valta surmaa viattomatkin. Länsimaissa surmat suoritetaan usein silmiltä kätkössä\, äitien kohdussa. Tämän pahan ja julman maailman keskelle Jumala syntyi. Kärsimyksen ja kuoleman keskellä\, me saamme katsoa seimen Lasta\, joka kerran ylennettiin ristille. Kuolemalla hän nieli kuoleman. \nNyt tallella on lapsi luona Herran\,\nvoi jospa sinne pääsisimme kerran!\nEi murhe paina\,\nkun siellä aina\nveisaamme hänen kanssaan autuaina.\n(Lv. 892:3)  \n\n Kynttilöitä: 4 Liturginen väri:  valkoinen tai punainen. 2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Valit. 2:19  Psalmi: Ps. 124:2–3 6–8 Hallelujasäe Ilm. 19:5\n1. lukukappale:  2. Moos. 1:22–2:10 2. lukukappale:  1. Piet. 4:12–16 Evankeliumi:  Matt. 2:13–21 \n\n1. lukukappale\n2. Moos. 1:22–2:10\nNiin farao antoi käskyn kaikelle kansallensa\, sanoen: ”Kaikki poikalapset\, jotka syntyvät\, heittäkää Niilivirtaan\, mutta kaikkien tyttölasten antakaa elää”. Niin eräs mies\, joka oli Leevin sukua\, meni ja nai leeviläisen neidon. Ja vaimo tuli raskaaksi ja synnytti pojan. Ja kun hän näki\, että se oli ihana lapsi\, salasi hän sitä kolme kuukautta. Mutta kun hän ei voinut sitä enää salata\, otti hän kaisla-arkun\, siveli sen maapihkalla ja piellä\, pani lapsen siihen ja laski sen kaislikkoon Niilivirran rantaan. Ja lapsen sisar asettui taammaksi nähdäksensä\, mitä hänelle tapahtuisi. Silloin faraon tytär tuli alas peseytymään virrassa\, ja hänen seuranaisensa\nkävelivät virran rannalla; ja kun hän näki arkun kaislikossa\, lähetti hän palvelijattarensa ja otatti sen ylös. Ja kun hän avasi sen\, näki hän lapsen; ja katso\, siinä oli poikanen\, joka itki. Niin hänen tuli sitä sääli\, ja hän sanoi: ”Tämä on hebrealaisten lapsia”. Niin lapsen sisar sanoi faraon tyttärelle: ”Menenkö kutsumaan sinulle hebrealaisen imettäjän\, joka voi imettää sen lapsen sinulle?” Faraon tytär vastasi hänelle: ”Mene!” Niin tyttö meni ja kutsui lapsen äidin. Ja faraon tytär sanoi hänelle: ”Ota tämä lapsi ja imetä se minulle\, niin minä maksan sinulle siitä palkan”. Ja vaimo otti lapsen ja imetti sen. Mutta kun lapsi oli kasvanut\, toi hän sen faraon tyttärelle\, ja tämä otti sen pojaksensa ja antoi hänelle nimen Mooses\, sillä hän sanoi: ”Minä olen vetänyt hänet ylös vedestä”. \n  \n2. lukukappale\n1. Piet. 4:12–16\nRakkaani\, älkää oudoksuko sitä hellettä\, jossa olette ja joka on teille koetukseksi\, ikäänkuin teille tapahtuisi jotakin outoa\, vaan iloitkaa\, sitä myöten kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä\, että te myös hänen kirkkautensa ilmestymisessä saisitte iloita ja riemuita. Jos teitä solvataan Kristuksen nimen tähden\, niin te olette autuaat\, sillä kirkkauden ja Jumalan Henki lepää teidän päällänne. Älköön näet kukaan teistä kärsikö murhaajana tai varkaana tai pahantekijänä tahi sentähden\, että sekaantuu hänelle kuulumattomiin; mutta jos hän kärsii kristittynä\, älköön hävetkö\, vaan ylistäköön sen nimensä tähden Jumalaa. \n  \nEvankeliumi\nMatt. 2:13–21\nMutta kun he olivat menneet\, niin katso\, Herran enkeli ilmestyi Joosefille unessa ja sanoi: ”Nouse\, ota lapsi ja hänen äitinsä ja pakene Egyptiin\, ja ole siellä siihen asti\, kuin minä sinulle sanon; sillä Herodes on etsivä lasta surmatakseen hänet”.\nNiin hän nousi\, otti yöllä lapsen ja hänen äitinsä ja lähti Egyptiin. Ja hän oli siellä Herodeksen kuolemaan asti; että kävisi toteen\, minkä Herra on puhunut profeetan kautta\, joka sanoo: ”Egyptistä minä kutsuin poikani”. Silloin Herodes\, nähtyään\, että tietäjät olivat hänet pettäneet\, vihastui kovin ja lähetti tappamaan kaikki poikalapset Beetlehemistä ja koko sen ympäristöstä\, kaksivuotiaat ja nuoremmat\, sen mukaan kuin hän oli aikaa tietäjiltä tarkoin tiedustellut.\nSilloin kävi toteen\, mikä on puhuttu profeetta Jeremiaan kautta\, joka sanoo: ”Ääni kuuluu Raamasta\, itku ja iso parku; Raakel itkee lapsiansa eikä lohdutuksesta huoli\, kun heitä ei enää ole”.\nMutta kun Herodes oli kuollut\, niin katso\, Herran enkeli ilmestyi unessa Joosefille Egyptissä ja sanoi: ”Nouse\, ota lapsi ja hänen äitinsä ja mene Israelin maahan\, sillä ne ovat kuolleet\, jotka väijyivät lapsen henkeä”. Niin hän nousi\, otti lapsen ja hänen äitinsä ja meni Israelin maahan. \n  \nRukous\nKaikkivaltias Jumala! Tänä päivänä viattomat lapset julistivat sinun nimeäsi – eivät sanoillaan vaan kuolemallaan\, joka heijastaa sinun rakkaan Poikasi kuolemaa. Kuoleta meistä kaikki synnin pahuus\, että todistaisimme myös elämällämme sinun uskoasi\, jota suullamme tunnustamme. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n  \nPäivän Psalmi \nAntifoni:\nValit. 2:19\nAnna sydämesi vuotaa kuin vesi Herran kasvojen |edessä. *\nKohota kätesi häntä kohden pienten lastesi elä|män puolesta. \n  \nPsalmi:\nPs. 124:2–3\, 6–8\nEllei Herra olisi meidän kanssamme\, kun ihmiset nousevat meitä |vastaan\, *\nniin he meidät elävältä |nielisivät \nKiitetty olkoon |Herra\, *\njoka ei antanut meitä heidän hammastensa |raadeltaviksi. \nMeidän sielumme pääsi kuin lintu pyydystäjäin |paulasta: *\npaula katkesi\, ja me |pääsimme pois. \nMeidän apumme on Herran |nimi\, *\nhänen\, joka on tehnyt |taivaan ja maan. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/viattomien-lasten-paiva-4-joulupaiva-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/12/Kirkkovuosi_3-vuosikerta_Viattomien-lasten-paiva.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20251231
DTEND;VALUE=DATE:20260101
DTSTAMP:20260604T092813
CREATED:20191112T140604Z
LAST-MODIFIED:20251224T144806Z
UID:7842-1767139200-1767225599@www.luterilainen.net
SUMMARY:Uudenvuodenaatto
DESCRIPTION:Jos tietäisit\, että sinulla on elämää jäljellä enää vain yksi vuosi\, miten sen eläisit? On hyvä miettiä\, mitä Jeesus tahtoo sanoa meille tämän vertauksen kautta\, kun yksi vuosi taas päättyy elämästämme. \nVertauksessa esiintyy kaksi henkilöä ja puu: viinitarhan omistaja\, sitä hoitava puutarhuri ja hedelmätön viikunapuu. On käsittämätöntä\, miksi hyvässä maassa kasvanut viikunapuu ei tuota hedelmää. Viiniköynnöstä varten valitaan näet paras mahdollinen maaperä\, ja viikunapuu oli päässyt tuollaiseen kasvupaikkaan. Mutta nyt se vain laihdutti maata ja vei valoa & vettä viiniköynnöksiltä. \nPuutarhuri olisi päässyt vähimmällä\, jos hän olisi kaatanut puun. Nyt hän kuitenkin lupautui käyttämään aikaansa ja energiaansa sen hoitamiseen vielä yhden vuoden ajan. Lantaa piti raahata puun juurelle\, samoin vettä. Maata piti kuokkia. Mutta puutarhuri oli nähnyt viikunapuun kasvavan siemenestä tai pienestä taimesta isoksi puuksi ja jotenkin hän oli vain kiintynyt siihen. Ei ollut menettänyt toivoaan. Näki sielunsa silmillä\, millainen se puu vielä voisi olla. \nViikunapuu tarkoittaa vertauksessa ensinnäkin Israelia\, jonka parissa Jeesus toimi yhteensä kolme vuotta. Enkä hänen toimintaansa oli jäljellä vielä vuosi siinä vaiheessa\, kun hän tämän vertauksen kertoi. Israel oli saanut lapseuden\, kirkkauden\, liitot\, lupaukset ja jumalanpalveluksen (Room.9). Ennen kaikkea se on saanut Jumalan sanan\, sekä inspiroidun että inkarnoidun. Totta totisesti se kasvoi parhaassa maaperässä. \nNyt viikunapuu tarkoittaa kristillistä kirkkoa – meidänkin seurakuntiamme. Löytyykö niistä synnintuntoa? Löytyykö niistä armonvälineiden arvostusta? Löytyykö rakkautta sisaria ja veljiä kohtaan\, niitä vaikeimpiakin? Löytyykö uhrimieltä? Löytyykö huolta niistä\, jotka eivät vielä evankeliumia tunne omassa maassamme ja aina maailman ääriin asti? Löytyykö tätä kaikkea paimenista? Kuvittele sielusi silmillä\, miten Jeesus seisoo tänä uutena vuonna pää kumarassa Isänsä edessä pyytämässä lisää armonaikaa sinulle ja seurakunnallesi. Armonaika on rajallinen. Tulee päivä\, jolloin hedelmätön viikunapuu hakataan poikki. \nMutta vertauksen voi soveltaa myös yksityiseen kristittyyn. Minkä verran Jumala ja lähimmäiset löysivät hyviä hedelmiä sinun elämästäsi menneenä vuonna? Rakkautta\, iloa\, rauhaa\, pitkämielisyyttä\, ystävällisyyttä\, hyvyyttä\, uskollisuutta\, sävyisyyttä ja itsensä hillitsemistä\, näitä ihania Hengen hedelmiä (Gal.5)? Niin\, Jeesus seisoo Isänsä edessä tänä uutena vuonna ja pyytää sinullekin lisää armonaikaa. Tämän vertauksen pohjalta ymmärrämme\, ettei hän rakasta eniten niitä kristittyjä\, jotka kantavat eniten hedelmää. Hän rakastaa sitäkin\, joka vain laihduttaa maata. Hänenkin puolestaan Vapahtaja vuodatti verensä ja rukoilee Isän oikealla puolella. Hän lupaa muokata ja lannoittaa maan viikunapuun ympäriltä. Jos elämääsi tai seurakuntasi elämään tulee ensi vuonna suruja ja vaikeuksia\, ota ne vastaan puutarhurin hoitona. \nViimeisen elinviikkonsa aikana Jeesus kirosi yhden hedelmättömän viikunapuun (Matt.21:18-19). Sen tehtyään hän vaihtoi osia kirotun puun kanssa – ja meidän kanssamme. ”Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta\, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme – sillä kirjoitettu on: ’Kirottu on jokainen\, joka on puuhun ripustettu.’” (Gal.3:13*). Ristiksi lyöty puu on maailman hedelmättömin puu. Kuitenkin Jeesuksen ristinpuu tuotti meille hedelmän\, jota syömällä elämme iankaikkisesti (Joh.6:51). \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri:  valkoinen 2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 89:3 Psalmi: Ps. 121 tai Ps. 102:26–29 Hallelujasäe: Valit. 3:22\n1. lukukappale:  Valit. 3:22–26 tai Saarn. 3:1–8 tai 1. Sam. 7:12 2. lukukappale:  1. Piet. 1:22–25 Evankeliumi:  Luuk. 13:6–9 tai Matt. 16:1–4 \n\n1. lukukappale\nValit. 3:22–26\nHerran armoa on\, ettemme ole aivan hävinneet\, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut: se on joka aamu uusi\, ja suuri on hänen uskollisuutensa. Minun osani on Herra\, sanoo minun sieluni; sentähden minä panen toivoni häneen. Hyvä on Herra häntä odottaville\, sille sielulle\, joka häntä etsii. Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua. \n  \nTai:\nSaarn. 3:1–8\nKaikella on määräaika\, ja aikansa on joka asialla taivaan alla. Aika on syntyä ja aika kuolla. Aika on istuttaa ja aika repiä istutus. Aika on surmata ja aika parantaa. Aika on purkaa ja aika rakentaa. Aika on itkeä ja aika nauraa. Aika on valittaa ja aika hypellä. Aika on heitellä kiviä ja aika kerätä kivet. Aika on syleillä ja aika olla syleilemättä. Aika on etsiä ja aika kadottaa. Aika on säilyttää ja aika viskata pois. Aika on reväistä rikki ja aika ommella yhteen. Aika on olla vaiti ja aika puhua. Aika on rakastaa ja aika vihata. Aika on sodalla ja aika rauhalla. \n  \n2. lukukappale\n1. Piet. 1:22–25\nPuhdistakaa sielunne totuuden kuuliaisuudessa vilpittömään veljenrakkauteen ja rakastakaa toisianne hartaasti puhtaasta sydämestä\, te\, jotka olette uudestisyntyneet\, ette katoavasta\, vaan katoamattomasta siemenestä\, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta. Sillä: ”kaikki liha on kuin ruoho\, ja kaikki sen kauneus kuin ruohon kukkanen; ruoho kuivuu\, ja kukkanen varisee\, mutta Herran sana pysyy iankaikkisesti”. \n  \nEvankeliumi\nLuuk. 13:6–9\nJa hän puhui tämän vertauksen: ”Eräällä miehellä oli viikunapuu istutettuna viinitarhassaan; ja hän tuli etsimään hedelmää siitä\, mutta ei löytänyt. Niin hän sanoi viinitarhurille: ’Katso\, kolmena vuotena minä olen käynyt etsimässä hedelmää tästä viikunapuusta\, mutta en ole löytänyt. Hakkaa se pois; mitä varten se vielä maata laihduttaa?’ Mutta tämä vastasi ja sanoi hänelle: ’Herra\, anna sen olla vielä tämä vuosi; sillä aikaa minä kuokin ja lannoitan maan sen ympäriltä. Ehkä se ensi vuonna tekee hedelmää; mutta jos ei\, niin hakkaa se pois’.” \n  \nTai:\nMatt. 16:1–4\nJa fariseukset ja saddukeukset tulivat hänen luoksensa ja kiusasivat häntä pyytäen häntä näyttämään heille merkin taivaasta. Mutta hän vastasi ja sanoi heille: ”Kun ilta tulee\, sanotte te: ’Tulee selkeä ilma\, sillä taivas ruskottaa’\, ja aamulla: ’Tänään tulee rajuilma\, sillä taivas ruskottaa ja on synkkä’. Taivaan muodon te osaatte arvioida\, mutta aikain merkkejä ette osaa. Tämä paha ja avionrikkoja sukupolvi tavoittelee merkkiä\, mutta sille ei anneta muuta merkkiä kuin Joonaan merkki.” Ja hän jätti heidät ja meni pois. \n  \nRukous\nKaikkivaltias\, iankaikkinen Jumala! Ohjaa meidän tekomme sinun hyvän tahtosi mukaan\, että me voisimme sinun rakkaan Poikasi nimessä kasvaa hyvissä teoissa. Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 89:3\nMinä sanon: ikiajoiksi on armo ra|kennettu\, *\nsinä olet perustanut uskollisuu|tesi taivaisiin. \n  \nPsalmi:\nPs. 121\nMinä nostan silmäni vuoria |kohti: *\nmistä tulee |minulle apu? \nApu minulle tulee |Herralta\, *\njoka on tehnyt |taivaan ja maan. \nHän ei salli sinun jalkasi |horjua\, *\nsinun varjeli|jasi ei torku. \nKatso\, hän\, joka Israelia |varjelee\, *\nei torku |eikä nuku. \nHerra on sinun varjeli|jasi\, *\nHerra on suojaava varjosi sinun oikealla |puolellasi. \nEi polta sinua aurinko |päivällä\, *\nei|kä kuu yöllä. \nHerra varjelee sinut kaikesta |pahasta\, *\nhän varjelee |sinun sielusi. \nHerra varjelee sinun lähtemisesi ja tulemi|sesi\, *\nnyt ja ian|kaikkisesti. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt |on ja aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/uudenvuodenaatto-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/12/Kirkkovuosi_1-vuosikerta_Uudenvuodenaatto.jpg
END:VEVENT
END:VCALENDAR