BEGIN:VCALENDAR
VERSION:2.0
PRODID:-//Luterilainen.net - ECPv6.16.3//NONSGML v1.0//EN
CALSCALE:GREGORIAN
METHOD:PUBLISH
X-WR-CALNAME:Luterilainen.net
X-ORIGINAL-URL:https://www.luterilainen.net
X-WR-CALDESC:Tapahtumat Luterilainen.net
REFRESH-INTERVAL;VALUE=DURATION:PT1H
X-Robots-Tag:noindex
X-PUBLISHED-TTL:PT1H
BEGIN:VTIMEZONE
TZID:Europe/Helsinki
BEGIN:DAYLIGHT
TZOFFSETFROM:+0200
TZOFFSETTO:+0300
TZNAME:EEST
DTSTART:20250330T010000
END:DAYLIGHT
BEGIN:STANDARD
TZOFFSETFROM:+0300
TZOFFSETTO:+0200
TZNAME:EET
DTSTART:20251026T010000
END:STANDARD
BEGIN:DAYLIGHT
TZOFFSETFROM:+0200
TZOFFSETTO:+0300
TZNAME:EEST
DTSTART:20260329T010000
END:DAYLIGHT
BEGIN:STANDARD
TZOFFSETFROM:+0300
TZOFFSETTO:+0200
TZNAME:EET
DTSTART:20261025T010000
END:STANDARD
BEGIN:DAYLIGHT
TZOFFSETFROM:+0200
TZOFFSETTO:+0300
TZNAME:EEST
DTSTART:20270328T010000
END:DAYLIGHT
BEGIN:STANDARD
TZOFFSETFROM:+0300
TZOFFSETTO:+0200
TZNAME:EET
DTSTART:20271031T010000
END:STANDARD
END:VTIMEZONE
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20260101
DTEND;VALUE=DATE:20260102
DTSTAMP:20260604T083310
CREATED:20191121T125402Z
LAST-MODIFIED:20251231T104910Z
UID:8025-1767225600-1767311999@www.luterilainen.net
SUMMARY:Uudenvuodenpäivä
DESCRIPTION:Uudenvuodenpäivä on kirkollisesti paljon enemmän kuin uuden kalenterivuoden ensimmäinen päivä. Se on joulupäivän oktaavi eli juhlapäivä\, jota vietetään kahdeksantena päivänä pääjuhlasta ja joka jatkaa pääjuhlan aihetta. Mutta varsinaisen sisältönsä uudenvuodenpäivä saa siitä\, että Jeesus ympärileikattiin kahdeksan päivän päästä syntymästään ja sai samalla nimensä (Luuk. 2:21). Tästä syystä uudenvuodenpäivä on Jeesuksen nimipäivä. Pyhimyskalenterissa ja nimipäiväkalenterissa ei 1.1. ole kenenkään muun nimeä. Kristityt aloittavat uuden armovuoden yksin Jeesuksen nimessä. \nHeprealainen nimi Jeesus on sama kuin Vanhassa testamentissa esiintyvät nimet Joosua ja Jeesua. Nimi tarkoittaa “HERRA on pelastanut” tai “tuottanut täydellisen pelastuksen”\, “sillä Hän on vapahtava kansansa heidän synneistänsä” (Matt. 1:21). “Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu\, jossa meidän pitäisi pelastuman” (Ap.t. 4:12). \nJeesus ympärileikattiin kahdeksantena päivänä\, niin kuin kaikki israelilaiset poikalapset. Herra oli näet tehnyt liiton kantaisä Abramin kanssa ja antanut hänelle nimen Abraham\, “paljouden isä”. Jumalan liiton sisältö oli\, että Hän on oleva ikuisesti Aabrahamin ja hänen siemenensä Jumala (1. Moos. 17:7–8). Ympärileikkaus oli tämän Jumalan lupauksen merkki ja uskonvanhurskauden sinetti Aabrahamille ja hänen jälkeläisilleen (1. Moos. 17:10–14\, vertaa Room. 4:11–12). Messiaan oli oltava ympärileikattu ollakseen tuo Aabrahamin siemen\, Aabrahamin luvattu jälkeläinen\, jossa kaikki kansakunnat tulevat siunatuiksi (Gal. 3:16). Joka uskossa omistaa Jeesuksen\, Aabrahamin siemenen\, se omistaa myös Aabrahamin siemenen Jumalan. Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä on meidän Jumalamme ja Isämme. \nToiseksi Jeesuksen ympärileikkaus tarkoitti\, että Hän tuli Jumalan lain alaiseksi (Gal. 4:4). Kahdeksanpäiväinen imeväinen alkoi täyttää meidän puolestamme lain pyhiä ja murskaavia vaatimuksia\, joihin me emme ole yltäneet emmekä yllä. Samalla Jeesus-vauva alkoi kulkea kohti Golgatan ristiä\, jolla Hän lopulta kärsi sijaisenamme lain rangaistuksen lainrikkojille: kuolemantuomion ja Jumalan vihan. \nKolmanneksi pieni pojanalku vuodatti ympärileikkauksessa ensimmäistä kertaa pyhää vertaan meidän syntisten puolesta. Tälläkin tavalla ympärileikkaus viittasi eteenpäin kohti Golgataa. Jumalan lupausten liittoon ei voi astua ilman verta ja kuolemaa. Ympärileikattava pikkupoika vuodatti aikanaan viimeisenkin veripisaransa piikkiruoskan\, orjantappurakruunun ja naulojen runtelemana\, jotta syntiset voivat päästä Jumalan armoon. Mutta neljänneksi Jeesuksen ympärileikkaus viittasi myös Hänen ylösnousemukseensa. Verenvuodatus pelasti kuolemasta\, antoi elämän (1. Moos. 17:14). Jeesus ympärileikattiin kahdeksantena päivänä\, ja kahdeksantena päivänä\, viikon ensimmäisenä päivänä Hän myös nousi kuolleista. Ylösnousemuksessa Jeesus mursi kuoleman ja sen ruhtinaan vallan. Nyt kristillinen kaste on “Kristuksen ympärileikkaus”\, jossa uskovalle lahjoitetaan Jeesuksen nimi\, veri\, kuolema ja ylösnousemus\, rikkomusten anteeksisaaminen ja voitto pimeyden henkivalloista (Kol. 2:11–15). “On Jeesus nimi ihanin sielulle uskovalle. Se lohdun antaa vaivoihin\, tuo rauhan ristin alle.” (Virsi 42:1) \n\nKynttilöitä: 6 Liturginen väri:  valkoinen 2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Fil. 2:10–11 Psalmi: Ps. 8:2–10 Hallelujasäe: Ps. 145:21 tai Hepr. 13:8\n1. lukukappale:  Jes. 43:1–3 2. lukukappale:  1. Joh. 5:1–5 Evankeliumi:  Joh. 14:12–14 \n\n1. lukukappale\nJes. 43:1–3\nMutta nyt\, näin sanoo Herra\, joka loi sinut\, Jaakob\, joka valmisti sinut\, Israel: Älä pelkää\, sillä minä olen lunastanut sinut\, minä olen sinut nimeltä kutsunut; sinä olet minun. Jos vetten läpi kuljet\, olen minä sinun kanssasi\, jos virtojen läpi\, eivät ne sinua upota; jos tulen läpi käyt\, et sinä kärvenny\, eikä liekki sinua polta. Sillä minä olen Herra\, sinun Jumalasi\, Israelin Pyhä\, sinun vapahtajasi. \n  \n2. lukukappale\n1. Joh. 5:1–5\nJokainen\, joka uskoo\, että Jeesus on Kristus\, on Jumalasta syntynyt; ja jokainen\, joka rakastaa häntä\, joka on synnyttänyt\, rakastaa myöskin sitä\, joka hänestä on syntynyt. Siitä me tiedämme\, että rakastamme Jumalan lapsia\, kun rakastamme Jumalaa ja noudatamme hänen käskyjänsä. Sillä rakkaus Jumalaan on se\, että pidämme hänen käskynsä. Ja hänen käskynsä eivät ole raskaat; sillä kaikki\, mikä on syntynyt Jumalasta\, voittaa maailman; ja tämä on se voitto\, joka on maailman voittanut\, meidän uskomme. Kuka on se\, joka voittaa maailman\, ellei se\, joka uskoo\, että Jeesus on Jumalan Poika? \n  \nEvankeliumi\nJoh. 14:12–14\nTotisesti\, totisesti minä sanon teille: joka uskoo minuun\, myös hän on tekevä niitä tekoja\, joita minä teen\, ja suurempiakin\, kuin ne ovat\, hän on tekevä; sillä minä menen Isän tykö\, ja mitä hyvänsä te anotte minun nimessäni\, sen minä teen\, että Isä kirkastettaisiin Pojassa. Jos te anotte minulta jotakin minun nimessäni\, niin minä sen teen. \n  \nRukous\nHerra Jumala\, joka meidän vuoksemme annoit Poikasi\, Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen\, tulla lain alaiseksi ruumiillisen ympärileikkauksen kautta! Anna meille armosi\, että sydämemme tulisi ympärileikatuksi kaikista synnillisistä himoista ja haluista. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni: Fil. 2:10–11\nNiin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkis|tuman\, *\nja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi\, että Jeesus |Kristus on Herra. \n  \nPsalmi:\nPs. 8:2–10\nHerra\, meidän Herramme\, kuinka korkea onkaan sinun nimesi kaikessa |maassa\, *\nsinun\, joka olet asettanut valtasuuruutesi |taivaitten ylitse! \nLasten ja imeväisten suusta sinä perustit voiman vastustajaisi |tähden\, *\nettä kukistaisit vihollisen ja |kostonhimoisen. \nKun minä katselen sinun taivastasi\, sinun sormiesi |tekoa\, *\nkuuta ja tähtiä\, jotka sinä |olet luonut\, \nniin mikä on ihminen\, että sinä häntä |muistat\, *\ntai ihmislapsi\, että pidät |hänestä huolen? \nJa kuitenkin sinä teit hänestä lähes jumal’|olennon\, *\nsinä seppelöitsit hänet kunnialla ja |kirkkaudella; \npanit hänet hallitsemaan kättesi |tekoja\, *\nasetit kaikki hänen |jalkainsa alle: \nlampaat ja karjan\, ne |kaikki\, *\nniin myös |metsän eläimet\, \ntaivaan linnut ja meren |kalat *\nja kaiken\, mikä meren |polkuja kulkee. \nHerra\, meidän |Herramme\, *\nkuinka korkea onkaan sinun nimesi |kaikessa maassa! \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt |on ja aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/uudenvuodenpaiva-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/12/Kirkkovuosi_1_su_joulusta.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20260104
DTEND;VALUE=DATE:20260105
DTSTAMP:20260604T083310
CREATED:20191112T140506Z
LAST-MODIFIED:20251231T105021Z
UID:7769-1767484800-1767571199@www.luterilainen.net
SUMMARY:2. sunnuntai joulusta
DESCRIPTION:”Näin sanoo Herra: Taivas on minun valtaistuimeni\, ja maa on minun jalkojeni astinlauta. Mikä olisi huone\, jonka te minulle rakentaisitte\, mikä paikka olisi minun leposijani?”\, julistaa profeetta Jesajan kirjan 66:n luvun alussa. Jumalaa ei siis miellytä todella mikään ihmisten tekemä luomus. Hän itse on luonut kaiken ja hallitsee kaikkea. Kuinka Hän siis voisikaan asua jossain rakennuksessa? Silti Jumala oli kertonut Moosekselle tahtovansa asua telttamajassa Egyptistä paenneen Israelin kansan keskellä. (2. Moos. 25:8) Tällä tavoin israelilaiset pystyivät pakomatkan aikana erityisen käytännöllisesti havaitsemaan\, että Jumala oli heidän kanssaan. \nKauan tämän jälkeen kuningas Salomo rakensi Jumalan tahdon mukaisesti temppelin Jerusalemiin. Tuon paikan Jumala oli valinnut nimensä asuinsijaksi. (5. Moos. 12:5) Vanhan testamentin lukukappale on tuon temppelin vihkijäispuheesta. Siinä Salomo rukoilee\, että Jumala kuulisi kansansa rukoukset\, kun ne rukoillaan temppeliä kohti kääntyneenä. Temppelillä oli kriittinen merkitys Israelin uskolle aina Jeesuksen päiviin saakka\, vaikka Salomon rakennuttama temppeli tuhottiinkin ja pakkosiirtolaisuuden aikana temppelipalvelus jouduttiin lakkauttamaan kokonaan. \nJeesus vieraili temppelissä 12-vuotiaana evankeliumitekstin kertoman mukaisesti. Hän oli tullut Jerusalemiin Joosefin ja Marian kanssa pääsiäisjuhlille\, mutta jäänyt temppeliin heidän lähdettyään jo takaisin kohti Nasaretia. He löysivät Jeesuksen lopulta temppelistä keskustelemasta opettajien kanssa. Jeesus vastasi äitinsä kysymykseen ensi lukemalta tylyn oloisesti: ”Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet\, että minun pitää niissä oleman\, mitkä minun Isäni ovat?”. Hän oli kuitenkin vilpitön kertoessaan\, että hänen tulee olla Isänsä luona tämän nimen asuinsijassa\, eli temppelissä. Kaikki kuulijat ihmettelivät temppelissä Jeesuksen vastauksien viisautta. Jeesuksen piti kuitenkin myös oppia asioita. Hän oli jäänyt temppeliin\, sillä hän tiesi sen olevan myös tarpeellista valmistautumista hänen tulevaa kutsumustaan varten opettajana ja maailman pelastajana. \nMeille kristityille juutalaisuudessa tärkeänä pidetty temppelikultti näyttäytyy usein vieraana ja omituisena puhdistussäädöksineen ja säännöllisine uhritoimituksineen. Olemme tottuneet ajattelemaan\, että kuulumme uuteen liittoon\, eivätkä juutalaiset perinteet siksi liity meihin. Tämä on tietysti totta\, mutta meidänkin on hyvä pysähtyä välillä miettimään\, mitä tuolla temppelikultilla haluttiin israelilaisille opettaa. Tiivistetysti temppelin toiminnalla oli tarkoitus opettaa kolme asiaa: 1.) Jumala on pyhä\, 2.) ihmiset ovat syntisiä ja 3.) ilman veren vuodatusta ei ole syntien anteeksiantamusta. \nEläinuhrit eivät voineet kuitenkaan tuoda ihmisille armahdusta. Tarvittiin täydellinen uhri Jumalan Pojassa\, Jeesuksessa. Temppelikultti oli vain väliaikainen ratkaisu\, jota seurasi sen täydellistymä\, kun ”Sana tuli lihaksi ja telttamajaili keskellämme”. (Joh. 1:14) Jeesus täytti kaikki temppelin osien tarkoitukset. Ne kaikki olivat ennustusta hänestä. Tämä uusi temppeli on edelleen läsnä ja toimii tässä maailmassa. Me kristityt olemme pyhien yhteisöissä osa Kristus-ruumista. Pelastus on saavutettu kertakaikkisesti Jeesuksen Kristuksen kautta\, ja me saamme elää tätä sanomaa todeksi ja viedä sitä eteenpäin. \nLue lisää tästä aiheesta esimerkiksi täältä: Temppeli ja täältä: Temppeli on Jeesus. \n\n Kynttilöitä: 4 Liturginen väri:  valkoinen 2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 27:4 Psalmi: Ps. 84:2–5\, 11–12 Hallelujasäe: Ps. 100:4\n1. lukukappale:  1. Sam. 3:1–10 2. lukukappale:  Room. 12:1–5 Evankeliumi:  Joh. 10:22–30 \n\n1. lukukappale\n1. Sam. 3:1–10\nJa poikanen Samuel palveli Herraa Eelin johdolla; mutta Herran sana oli harvinainen siihen aikaan\, eivätkä näyt olleet tavallisia. Siihen aikaan tapahtui kerran\, kun Eeli\, jonka silmiä alkoi hämärtää\, niin ettei hän voinut nähdä\, makasi sijallansa eikä Jumalan lamppu ollut vielä sammunut ja Samuel makasi Herran temppelissä\, jossa Jumalan arkki oli\, että Herra kutsui Samuelia. Hän vastasi: ”Tässä olen”. Ja hän riensi Eelin tykö ja sanoi: ”Tässä olen\, sinä kutsuit minua”. Mutta hän vastasi: ”En minä kutsunut; pane jälleen maata”. Ja hän meni ja pani maata. Mutta Herra kutsui taas Samuelia; ja Samuel nousi ja meni Eelin tykö ja sanoi: ”Tässä olen\, sinä kutsuit minua”. Mutta tämä vastasi: ”En minä kutsunut\, poikani; pane jälleen maata”. Mutta Samuel ei silloin vielä tuntenut Herraa\, eikä Herran sana ollut vielä ilmestynyt hänelle. Ja Herra kutsui Samuelia vielä kolmannen kerran; niin hän nousi ja meni Eelin tykö ja sanoi: ”Tässä olen\, sinä kutsuit minua”. Silloin Eeli ymmärsi\, että Herra oli kutsunut poikasta. Ja Eeli sanoi Samuelille: ”Mene ja pane maata; ja jos sinua vielä kutsutaan\, niin sano: ’Puhu\, Herra; palvelijasi kuulee'”. Samuel meni ja pani maata sijallensa. Niin Herra tuli ja seisoi ja huusi niinkuin edellisilläkin kerroilla: ”Samuel\, Samuel!” Samuel vastasi: ”Puhu\, palvelijasi kuulee”. \n  \n2. lukukappale\nRoom. 12:1–5\nNiin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä\, veljet\, antamaan ruumiinne eläväksi\, pyhäksi\, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne. Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan\, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta\, tutkiaksenne\, mikä on Jumalan tahto\, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä. Sillä sen armon kautta\, mikä minulle on annettu\, minä sanon teille jokaiselle\, ettei tule ajatella itsestänsä enempää\, kuin ajatella sopii\, vaan ajatella kohtuullisesti\, sen uskonmäärän mukaan\, minkä Jumala on kullekin suonut. Sillä niinkuin meillä yhdessä ruumiissa on monta jäsentä\, mutta kaikilla jäsenillä ei ole sama tehtävä\, niin me\, vaikka meitä on monta\, olemme yksi ruumis Kristuksessa\, mutta itsekukin olemme toistemme jäseniä. \n  \nEvankeliumi\nJoh. 10:22–30\nSitten oli temppelin vihkimisen muistojuhla Jerusalemissa\, ja oli talvi. Ja Jeesus käyskeli pyhäkössä\, Salomon pylväskäytävässä. Niin juutalaiset ympäröivät hänet ja sanoivat hänelle: ”Kuinka kauan sinä pidät meidän mieltämme kiihdyksissä? Jos sinä olet Kristus\, niin sano se meille suoraan.” Jeesus vastasi heille: ”Minä olen sanonut sen teille\, ja te ette usko. Ne teot\, joita minä teen Isäni nimessä\, ne todistavat minusta. Mutta te ette usko\, sillä te ette ole minun lampaitani. Minun lampaani kuulevat minun ääntäni\, ja minä tunnen ne\, ja ne seuraavat minua. Ja minä annan heille iankaikkisen elämän\, ja he eivät ikinä huku\, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni. Minun Isäni\, joka on heidät minulle antanut\, on suurempi kaikkia\, eikä kukaan voi ryöstää heitä minun Isäni kädestä. Minä ja Isä olemme yhtä.” \n  \nRukous\nHerra Jumala\, joka olet niiden voima\, jotka huutavat sinua avukseen\, kuule armollisesti rukouksemme! Koska ihminen ei heikkoutensa vuoksi saa aikaan mitään ilman sinua\, niin auta armollasi\, että täyttäisimme käskysi ja kelpaisimme sinulle sekä sanoin että teoin. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 27:4\nYhtä minä rukoilen Herralta\, sitä minä |pyydän: *\nettä saisin asua Herran huoneessa kaiken |elinaikani. \n  \nPsalmi:\nPs. 84:2–5\, 11–12\nKuinka ihanat ovat sinun asuinsijasi\, Herra |Sebaot! *\nMinun sieluni ikävöitsee ja halajaa Herran esikartanoihin\, minun sydämeni ja ruumiini pyrkii riemuiten elävää |Jumalaa kohti. \nLöysihän lintunen majan ja pääskynen pesän\, johon se poikasensa |laskee: *\nsinun alttarisi\, Herra Sebaot\, minun kuninkaani ja minun |Jumalani. \nAutuaat ne\, jotka sinun huoneessasi |asuvat! *\nHe kiittävät |sinua alati. \nSillä yksi päivä sinun esikartanoissasi on parempi kuin tuhat |muualla; *\nmieluummin minä olen vartijana Jumalani huoneen kynnyksellä\, kuin asun jumalatto|mien majoissa. \nSillä Herra Jumala on aurinko ja |kilpi; *\nHerra antaa armon ja kunnian\, ei hän kiellä hyvää niiltä\, jotka nuhteettomasti |vaeltavat. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt |on ja aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/2-sunnuntai-joulusta-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/12/Kirkkovuosi_2-vuosikerta_2-su-joulusta.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20260106
DTEND;VALUE=DATE:20260107
DTSTAMP:20260604T083310
CREATED:20191112T140506Z
LAST-MODIFIED:20240926T115141Z
UID:7770-1767657600-1767743999@www.luterilainen.net
SUMMARY:Loppiainen  Epifania
DESCRIPTION:Raamattu mainitsee tietäjien antaneen Jeesukselle ”kalliita lahjoja: kultaa\, suitsuketta ja mirhaa.”  Vanhassa kirkossa kolmen lahjan uskottiin viittaavan Kristuksen kolmeen virkaan: Toisin sanoen kulta oli kuninkuuden\, suitsuke rukouksen ja pappeuden sekä mirha uhrikuoleman vertauskuva. Luther puolestaan tulkitsi kolme lahjaa uskon\, toivon ja rakkauden vertauskuviksi. Kristittyinä saamme ajatella myös\, että Pyhä Henki johdatti tietäjät kolmiyhteisen Jumalan eteen. Luoja Isälle kultaa\, Lunastaja Pojalle mirhaa ja Pyhittäjä Pyhälle Hengelle suitsuketta.  Matteuksen pääkorostuksen tuntien\, hän tietäjäkertomuksessakin halunnee osoittaa juutalaislukijoilleen\, että Jeesus on Vanhan Testamentin ennustama Messias-kuningas. \nLahjojen suunnaton arvo ja merkit taivaalla kuvaavat vastaanottajan taivaallista kuninkaallisuutta. Itämaan tietäjille Jeesus-lapsen löytyminen oli merkittävä hetki\, mutta samalla tavoin tietäjien käynti oli merkityksellinen sekä Jeesukselle että hänen vanhemmilleen. Käynnin jälkeen heidän aikansa oli paeta\, Joosef sai siihen taivaalliset ohjeet. Tietäjien tähtihetki oli\, kun he löysivät Jeesuksen. Vaatimattomat kapalot eivät heitä hetkauttaneet\, he kumartuivat vastasyntyneen edessä ja antoivat Hänelle arvokkaat lahjansa. \nBetlehemin tähti on vertauskuva Jeesuksen ainutlaatuisuudesta\, mutta se on myös vertauskuva Jumalan sanasta. Itämaan viisaat löysivät Jerusalemiin tähden avulla\, mutta Jerusalemin kirjanoppineet osasivat Raamatun sanan avulla johdattaa etsijät Beetlehemiin Jeesuksen tykö\, sana näytti tien.  Meidänkin tähtemme on Jumalan sana\, joka johtaa meidät suoraan Jeesuksen Kristuksen jalkojen juureen. Meillä ei ole annettavaa taivaan kuninkaalle kuin syntisyytemme\, huolemme ja sairautemme. Hän kuningasten kuningas rukoilee Isän edessä puolestamme\, uhraa Golgatalla itsensä syntiemme sovituksena sekä antaa itsensä kuolemalle\, jotta me saisimme elää. \n\nKynttilöitä:  6 Liturginen väri:  valkoinen.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: 1. Aik. 29:11 Psalmi: Ps. 72:1–3 8–12 Hallelujasäe: Ps. 117:1\n1. lukukappale:  Jes. 49:5–7 2. lukukappale:  Kol. 1:24–27 Evankeliumi:  Matt. 2:1–12 2.vuosikerta \n\n1. lukukappale\nJes. 49:5–7\nJa nyt sanoo Herra\, joka on minut palvelijakseen valmistanut hamasta äitini kohdusta\, palauttamaan Jaakobin hänen tykönsä\, niin että Israel koottaisiin hänen omaksensa – ja minä olen kallis Herran silmissä\, minun Jumalani on tullut minun voimakseni – hän sanoo: Liian vähäistä on sinulle\, joka olet minun palvelijani\, kohottaa ennalleen Jaakobin sukukunnat ja tuoda takaisin Israelin säilyneet: minä panen sinut pakanain valkeudeksi\, että minulta tulisi pelastus maan ääriin asti. Näin sanoo Herra\, Israelin lunastaja\, hänen Pyhänsä\, syvästi halveksitulle\, kansan inhoamalle\, valtiaitten orjalle: Kuninkaat näkevät sen ja nousevat seisomaan\, ruhtinaat näkevät ja kumartuvat maahan Herran tähden\, joka on uskollinen\, Israelin Pyhän tähden\, joka on sinut valinnut. \n  \n2. lukukappale\nKol. 1:24–27\nNyt minä iloitsen kärsiessäni teidän tähtenne\, ja mikä vielä puuttuu Kristuksen ahdistuksista\, sen minä täytän lihassani hänen ruumiinsa hyväksi\, joka on seurakunta\, jonka palvelijaksi minä olen tullut Jumalan armotalouden mukaan\, joka minulle on annettu teitä varten\, täydellisesti julistaakseni Jumalan sanan\, sen salaisuuden\, joka on ollut kätkettynä ikuisista ajoista ja polvesta polveen\, mutta joka nyt on ilmoitettu hänen pyhillensä\, joille Jumala tahtoi tehdä tiettäväksi\, kuinka suuri pakanain keskuudessa on tämän salaisuuden kirkkaus: Kristus teissä\, kirkkauden toivo. \n  \nEvankeliumi\nMatt. 2:1–12\nKun Jeesus oli syntynyt Juudean Beetlehemissä kuningas Herodeksen aikana\, niin katso\, tietäjiä tuli itäisiltä mailta Jerusalemiin\, ja he sanoivat: ”Missä on se äsken syntynyt juutalaisten kuningas? Sillä me näimme hänen tähtensä itäisillä mailla ja olemme tulleet häntä kumartamaan.” Kun kuningas Herodes sen kuuli\, hämmästyi hän ja koko Jerusalem hänen kanssaan. Ja hän kokosi kaikki kansan ylipapit ja kirjanoppineet ja kyseli heiltä\, missä Kristus oli syntyvä. He sanoivat hänelle: ”Juudean Beetlehemissä; sillä näin on kirjoitettu profeetan kautta: ’Ja sinä Beetlehem\, sinä Juudan seutu\, et suinkaan ole vähäisin Juudan ruhtinasten joukossa\, sillä sinusta on lähtevä hallitsija\, joka kaitsee minun kansaani Israelia’.” Silloin Herodes kutsui salaa tietäjät tykönsä ja tutkiskeli heiltä tarkoin\, mihin aikaan tähti oli ilmestynyt. Ja hän lähetti heidät Beetlehemiin sanoen: ”Menkää ja tiedustelkaa tarkasti lasta; ja kun sen löydätte\, niin ilmoittakaa minulle\, että minäkin tulisin häntä kumartamaan”. Kuultuaan kuninkaan sanat he lähtivät matkalle; ja katso\, tähti\, jonka he olivat itäisillä mailla nähneet\, kulki heidän edellään\, kunnes se tuli sen paikan päälle\, jossa lapsi oli\, ja pysähtyi siihen. Nähdessään tähden he ihastuivat ylen suuresti. Niin he menivät huoneeseen ja näkivät lapsen ynnä Marian\, hänen äitinsä. Ja he lankesivat maahan ja kumarsivat häntä\, avasivat aarteensa ja antoivat hänelle lahjoja: kultaa ja suitsuketta ja mirhaa. Ja Jumala kielsi heitä unessa Herodeksen tykö palaamasta\, ja he menivät toista tietä takaisin omaan maahansa. \n  \nRukous\nHerra Jumala\, joka tähden johdattamana toit pakanat ainoan Poikasi Jeesuksen Kristuksen luo! Anna meille armosi\, että mekin\, jotka nyt uskon kautta tunnemme sinut\, pääsisimme pyhän sanasi valon johdattamana taivaaseen\, katselemaan kunniasi kirkkautta. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n  \nPäivän Psalmi \nAntifoni:\n1. Aik. 29:11\nSinun\, Herra\, on suuruus ja väkevyys ja loisto ja kunnia ja |kirkkaus\, *\nsillä sinun on kaikki taivaassa |ja maan päällä. \n  \nPsalmi:\nPs. 72:1–3\, 8–12\nJumala\, anna kuninkaan tuomita\, niinkuin sinä |tuomitset\, *\nanna vanhurskautesi |kuninkaan pojalle. \nTuomitkoon hän sinun kansaasi vanhurs|kaasti *\nja sinun kurjiasi |oikeuden mukaan. \nVuoret kantakoot rauhaa |kansalle\, *\nniin myös kukkulat\, vanhurs|kauden voimasta. \nHallitkoon hän merestä |mereen *\nja Eufrat-virrasta maan |ääriin saakka. \nHänen edessänsä erämaan asujat polvis|tuvat\, *\nja hänen vihollisensa |nuolevat tomua. \nTarsiin ja saarten kuninkaat tuovat |lahjoja\, *\nSaban ja Seban kuninkaat |veroa maksavat. \nHäntä kumartavat kaikki |kuninkaat\, *\nkaikki kansakunnat palve|levat häntä. \nSillä hän pelastaa köyhän\, joka apua |huutaa\, *\nkurjan ja sen\, jolla ei |auttajaa ole. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt |on ja aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/loppiainen-epifania-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_Loppiainen.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20260111
DTEND;VALUE=DATE:20260112
DTSTAMP:20260604T083310
CREATED:20191112T140506Z
LAST-MODIFIED:20260107T132719Z
UID:7771-1768089600-1768175999@www.luterilainen.net
SUMMARY:1. sunnuntai loppiaisesta
DESCRIPTION:Me\, jotka olemme Kristukseen kastetut ja olemme uskolla tarttuneet Häneen ainoana toivonamme\, elämme jatkuvaa riemuvuotta. Kristus tänäänkin sanassaan lupaa seuraajilleen otollista vuotta\, lohduttamalla murheellisia ja pukemalla uskoviensa päähän juhlapäähineen – surun ja epätoivon päähine ei kuulu kristityille. \nKaikkien vaikeuksiemme\, huoliemme\, sairauksiemme ja yksinäisyydenkin keskelle Hän ilmestyy sanassaan ja antaa vastauksen ja lohdutuksen kyselyihimme. Johannes Kastaja kehottaa päivän evankeliumitekstissä katsomaan Jumalan Karitsaa\, joka pois ottaa maailman synnin. Kristityn ei tarvitse eikä pidä katsoa itseensä eikä ominaisuuksiinsa – Kristuksessa meillä on kaikki: Hän ei väsy kantamaan murheitamme\, Hänellä on meille aikaa ja Hän varustaa\, ohjaa ja vie perille. Augustinus rukoilee nöyrästi : ”Herra\, käske\, mitä tahdot – anna\, mitä käsket”! \nJumalalle on tärkeää\, että kaikki saavat kuulla ilosanoman Hänestä. Evankeliumi ei tavoita ketään\, jollei Pyhä Henki tee työtään ja kutsu. Etiopialaista hoviherraa\, Pyhä Henki kutsui Jumalan sanan kautta\, lukihan tämä Raamattua. Tarvittiin sana ja lähetetty sanan selittäjä Filippos\, jonka kautta taivaan valtakunnan aarteet avattiin tälle Haamin suvun edustajalle ja tarvittiin pyhä kaste\, jolla hoviherra liitettiin Kristuksen ruumiiseen\, kirkkoon. Kuinka suloiset olivatkaan ilosanomantuoja Filippoksen jalat etiopialaiselle hoviherralle. Kuinka ihania ovatkaan meidän jalkamme ilosanoman tuojina\, kun saamme avata taivaan valtakunnan aarteita Herran kutsumille. Siihen tehtävään meidät on kutsuttu! \n\nKynttilöitä:  4 Liturginen väri:  valkoinen.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Jes. 12:3 Psalmi: Ps. 89:19–22 27–30 Hallelujasäe: Joh. 1:29\n1. lukukappale:  Jes. 61:1–3 2. lukukappale:  Ap. t. 8:26–40 Evankeliumi:  Joh. 1:29–34 \n\n1. lukukappale\nJes. 61:1–3\nHerran\, Herran Henki on minun päälläni\, sillä hän on voidellut minut julistamaan ilosanomaa nöyrille\, lähettänyt minut sitomaan särjettyjä sydämiä\, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kirvoitusta\, julistamaan Herran otollista vuotta ja meidän Jumalamme kostonpäivää\, lohduttamaan kaikkia murheellisia\, panemaan Siionin murheellisten päähän – antamaan heille – juhlapäähineen tuhkan sijaan\, iloöljyä murheen sijaan\, ylistyksen vaipan masentuneen hengen sijaan; ja heidän nimensä on oleva ”vanhurskauden tammet”\, ”Herran istutus”\, hänen kirkkautensa ilmoitukseksi. \n  \n2. lukukappale\nAp. t. 8:26–40\nMutta Filippukselle puhui Herran enkeli sanoen: ”Nouse ja mene puolipäivään päin sille tielle\, joka vie Jerusalemista alas Gassaan ja on autio”. Ja hän nousi ja lähti. Ja katso\, siellä kulki etiopialainen mies\, Etiopian kuningattaren Kandaken hoviherra\, mahtava mies ja koko hänen aarteistonsa hoitaja; hän oli tullut Jerusalemiin rukoilemaan ja oli nyt paluumatkalla ja istui vaunuissaan ja luki profeetta Esaiasta.\nNiin Henki sanoi Filippukselle: ”Käy luo ja pysyttele lähellä noita vaunuja”. Niin Filippus juoksi luo ja kuuli hänen lukevan profeetta Esaiasta ja sanoi: ”Ymmärrätkö myös\, mitä luet?” Niin hän sanoi: ”Kuinka minä voisin ymmärtää\, ellei kukaan minua opasta?” Ja hän pyysi Filippusta nousemaan ja istumaan viereensä.\nJa se kirjoitus\, jota hän luki\, oli tämä: ”Niinkuin lammas hänet viedään teuraaksi; ja niinkuin karitsa on ääneti keritsijänsä edessä\, niin ei hänkään suutansa avaa. Hänen alentumisensa kautta hänen tuomionsa otetaan pois. Kuka kertoo hänen syntyperänsä? Sillä hänen elämänsä otetaan pois maan päältä.”\nJa hoviherra kysyi Filippukselta sanoen: ”Minä pyydän sinua: sano\, kenestä profeetta puhuu näin\, itsestäänkö vai jostakin toisesta?” Niin Filippus avasi suunsa ja lähtien tästä kirjoituksesta julisti hänelle evankeliumia Jeesuksesta.\nJa kulkiessaan tietä he tulivat veden ääreen; ja hoviherra sanoi: ”Katso\, tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?” Ja hän käski pysäyttää vaunut\, ja he astuivat kumpikin veteen\, sekä Filippus että hoviherra\, ja Filippus kastoi hänet.\nJa kun he olivat astuneet ylös vedestä\, tempasi Herran Henki Filippuksen pois\, eikä hoviherra häntä enää nähnyt. Ja hän jatkoi matkaansa iloiten. Mutta Filippus tavattiin Asdodissa; ja hän vaelsi ympäri ja julisti evankeliumia kaikissa kaupungeissa\, kunnes tuli Kesareaan. \n  \nEvankeliumi\nJoh. 1:29–34\nSeuraavana päivänä hän näki Jeesuksen tulevan tykönsä ja sanoi: ”Katso\, Jumalan Karitsa\, joka ottaa pois maailman synnin! Tämä on se\, josta minä sanoin: ’Minun jälkeeni tulee mies\, joka on ollut minun edelläni\, sillä hän on ollut ennen kuin minä’. Ja minä en tuntenut häntä; mutta sitä varten\, että hän tulisi julki Israelille\, minä olen tullut vedellä kastamaan.”\nJa Johannes todisti sanoen: ”Minä näin Hengen laskeutuvan taivaasta alas niinkuin kyyhkysen\, ja se jäi hänen päällensä. Ja minä en tuntenut häntä; mutta hän\, joka lähetti minut vedellä kastamaan\, sanoi minulle: ’Se\, jonka päälle sinä näet Hengen laskeutuvan ja jäävän\, hän on se\, joka kastaa Pyhällä Hengellä’. Ja minä olen sen nähnyt ja olen todistanut\, että tämä on Jumalan Poika.” \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala! Suo taivaallisesta armostasi\, mitä kansasi anoo\, että se tuntisi ja toteuttaisi sinun tahtosi. Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta\, joka elää ja hallitsee sinun ja Pyhän Hengen kanssa yhdessä jumaluudessa iankaikkisesta iankaikkiseen.\n2. Laupias rakkauden Jumala! Me kiitämme sinua siitä\, että olet lähettänyt Poikasi maailmaan meidän ja kaikkien ihmisten syntien sovitukseksi ja vuodattanut hänen päälleen Pyhän Henkesi mittaamattomasti. Me kiitämme sinua myös siitä\, että olet pyhässä kasteessa ottanut meidät lapsiksesi ja kirkkautesi perillisiksi. Anna meille armo uskoa häneen sydämestämme sekä Henkesi voimaa palvella sinua kaikkina elämämme päivinä. Suo meidän viimein saada iankaikkinen autuus taivaallisessa valtakunnassasi. Sinun Poikasi\, Jeesuksen Kristuksen kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nJes. 12:3\nTe saatte ilolla ammentaa |vettä *\npelas|tuksen lähteistä. \n  \nPsalmi:\nPs. 89:19–22\, 27–30\nSillä meidän kilpemme on Herran |huomassa\, *\nmeidän kuninkaamme on Israelin |Pyhän huomassa. \nSilloin sinä näyssä puhuit hurskaillesi ja |sanoit: *\n”Minä olen pannut avun sankarin käteen\, olen kansan keskeltä korottanut |valittuni: \nminä olen löytänyt Daavidin\, palveli|jani\, *\nolen voidellut hänet pyhällä |öljylläni. \nMinun käteni on lujasti tukeva |häntä\, *\nminun käsivarteni on häntä |vahvistava. \nHän kutsuu minua: ’Sinä olet minun |isäni\, *\nsinä minun Jumalani ja pelas|tukseni kallio’. \nJa minä asetan hänet esi|koiseksi\, *\nmaan kuninkaista |korkeimmaksi. \nMinä säilytän armoni hänelle iankaikki|sesti\, *\nja minun liittoni hänen |kanssaan on luja. \nMinä annan hänen jälkeläistensä säilyä |iäti *\nja hänen valtaistuimensa niin kauan\, kuin |taivaat pysyvät. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt |on ja aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/1-sunnuntai-loppiaisesta-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2026/01/Kirkkovuosi_3_vuosikerta_2_viikko_paasiaisesta.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20260118
DTEND;VALUE=DATE:20260119
DTSTAMP:20260604T083310
CREATED:20191112T140506Z
LAST-MODIFIED:20260113T181745Z
UID:7772-1768694400-1768780799@www.luterilainen.net
SUMMARY:2. sunnuntai loppiaisesta
DESCRIPTION:Monet Vanhan testamentin kuvaukset rakkaudesta alkoivat kaivolta. Iisakin ja Rebekan\, Jaakobin ja Raakelin sekä Mooseksen ja Sipporan rakkauden alkusysäys tapahtui kaivon ääressä. Paljon edellisiä merkittävämpi kohtaaminen alkaa myös kaivolta. Jeesus tapaa elämänvaelluksensa vuoksi itseään häpeävän naisen Sykarin kaivolla keskipäivän aikaan\, kun muut ihmiset pitivät siestaa. Samarianreitin valinnallaan Jeesus oli jo julistanut tuomion syrjinnälle ja osoittanut oppilailleen ja meille\, että Jumalan rakkaus ei tunne ihmisten pystyttämiä raja-aitoja. Jumalalle mikään kansanryhmä tai sukupuoli ei ole saastainen; juuri saastaisia ja halveksittuja syntisiä Hän on tullut etsimään ja pelastamaan.  Kaivolla Jeesus aloitti keskustelun ja Hän sen myös päätti. Ihmiseksi tullut Jumalan Poika tarvitsi janoonsa vettä\, jota Hän naiselta pyysi; keskustelu päättyy huikeaan ilmoitukseen siitä\, että Hän\, joka puhui naiselle\, oli Messias\, Jumalan Poika\, Kristus. Nainen olikin Johanneksen evankeliumissa ensimmäinen\, jolle Jeesus käytti ”minä olen”-ilmaisua eli ilmaisi olevansa Jumala\, niin tärkeä tämä synnin poluille eksynyt naisparka Vapahtajalle oli. Tämän inhimillisen tason pyynnön ja Jeesuksen jumaluuden julistuksen välillä käytiin keskustelu\, joka johti samalla naisen kohtaamaan Jeesuksen paitsi tuntevana ihmisenä mutta myös kaikkitietävänä ja anteeksiantavana Jumalan Poikana. \nSyyllisyytensä tähden nainen ei voi kuvitellakaan\, että Jumalalla olisi mitään muuta kuin tuomiota ja rangaistusta häntä varten. Siksi synnin pimentämä ihminen ei aikanammekaan hevin lähde etsimään rakkauden janoonsa vastausta elävän Jumalan suunnalta. Mutta Jeesus julistaa tälle syntielämänsä väsyttämälle ja janoiselle naiselle kuin myös meille oman aikamme rakkaudenjanoisille: ”joka juo sitä vettä\, jota minä hänelle annan\, se ei ikinä janoa”. Jumalalla on Samarian naiselle ja hänen kaltaisilleen suuri Jumalan rakkauden lahja\, joka ainoastaan ja täydellisesti voi täyttää rakkauden kaipuun ja vapauttaa elämään rohkeasti muiden ihmisten keskellä häpeää tuntematta. Sykarin kaivolla alkanut rakkaus johtaa lopulta aina Golgatalle\, jossa Samarian naisen kaikki synnit ja meidän syntisyytemme sovitettiin Kristuksen lävistämisellä viisi kertaa. Hän valitti siellä janoaan\, että me saisimme elävää vettä juodaksemme. Sykarin naisen lailla voimme jättää omat vesiastiamme\, syntimme Kristuksen jalkojen juureen ja mennä kertomaan lähimmäisillemme: ”tulkaa katsomaan miestä\, joka on sanonut minulle kaikki\, mitä minä olen tehnyt\, Hän on Kristus! ” \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 68: 4 Psalmi: Ps. 105:2–5 39–42 Hallelujasäe: Joh. 1:14\n1. lukukappale:  2. Moos. 17:1-6 2. lukukappale:  Ilm. 22:16-17 Evankeliumi:  Joh. 4:5-26 \n\n1. lukukappale\n2. Moos. 17:1–6\nSitten kaikki israelilaisten seurakunta lähti liikkeelle Siinin erämaasta ja matkusti levähdyspaikasta toiseen Herran käskyn mukaan. Ja he leiriytyivät Refidimiin; siellä ei ollut vettä kansan juoda. Niin kansa riiteli Moosesta vastaan ja sanoi: ”Antakaa meille vettä juoda!” Mooses vastasi heille: ”Miksi riitelette minua vastaan? Miksi kiusaatte Herraa?” Mutta kansalla oli siellä jano\, ja he napisivat yhä Moosesta vastaan ja sanoivat: ”Minkätähden olet tuonut meidät Egyptistä\, antaaksesi meidän ja meidän lastemme ja karjamme kuolla janoon?” Niin Mooses huusi Herraa ja sanoi: ”Mitä minä teen tälle kansalle? Ei paljon puutu\, että he kivittävät minut.” Herra vastasi Moosekselle: ”Mene kansan edellä ja ota mukaasi muutamia Israelin vanhimpia. Ja ota käteesi sauva\, jolla löit Niilivirtaa\, ja mene. Katso\, minä seison siellä sinun edessäsi kalliolla Hoorebin luona; lyö kallioon\, ja siitä on vuotava vettä\, niin että kansa saa juoda.” Ja Mooses teki niin Israelin vanhimpain nähden. \n  \n2. lukukappale\nIlm. 22:16–17\nMinä\, Jeesus\, lähetin enkelini todistamaan näitä teille seurakunnissa. Minä olen Daavidin juurivesa ja hänen suvustansa\, se kirkas kointähti.”\nJa Henki ja morsian sanovat: ”Tule!” Ja joka kuulee\, sanokoon: ”Tule!” Ja joka janoaa\, tulkoon\, ja joka tahtoo\, ottakoon elämän vettä lahjaksi. \n  \nEvankeliumi\nJoh. 4:5–26\nNiin hän tuli Sykar nimiseen Samarian kaupunkiin\, joka on lähellä sitä maa-aluetta\, minkä Jaakob oli antanut pojalleen Joosefille. Ja siellä oli Jaakobin lähde. Kun nyt Jeesus oli matkasta väsynyt\, istui hän lähteen reunalle. Ja oli noin kuudes hetki.\nNiin tuli eräs Samarian nainen ammentamaan vettä. Jeesus sanoi hänelle: ”Anna minulle juoda”. Sillä hänen opetuslapsensa olivat lähteneet kaupunkiin ruokaa ostamaan. Niin Samarian nainen sanoi hänelle: ”Kuinka sinä\, joka olet juutalainen\, pyydät juotavaa minulta\, samarialaiselta naiselta?” Sillä juutalaiset eivät seurustele samarialaisten kanssa.\nJeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Jos sinä tietäisit Jumalan lahjan\, ja kuka se on\, joka sinulle sanoo: ’Anna minulle juoda’\, niin sinä pyytäisit häneltä\, ja hän antaisi sinulle elävää vettä.” Nainen sanoi hänelle: ”Herra\, eipä sinulla ole ammennusastiaa\, ja kaivo on syvä; mistä sinulla sitten on se elävä vesi? Et kai sinä ole suurempi kuin meidän isämme Jaakob\, joka antoi meille tämän kaivon ja joi siitä\, hän itse sekä hänen poikansa ja karjansa?” Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Jokainen\, joka juo tätä vettä\, janoaa jälleen\, mutta joka juo sitä vettä\, jota minä hänelle annan\, se ei ikinä janoa; vaan se vesi\, jonka minä hänelle annan\, tulee hänessä sen veden lähteeksi\, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään”. Nainen sanoi hänelle: ”Herra\, anna minulle sitä vettä\, ettei minun tulisi jano eikä minun tarvitsisi käydä täällä ammentamassa”.\nJeesus sanoi hänelle: ”Mene\, kutsu miehesi ja tule tänne”. Nainen vastasi ja sanoi: ”Ei minulla ole miestä”. Jeesus sanoi hänelle: ”Oikein sinä sanoit: ’Ei minulla ole miestä’\, sillä viisi miestä sinulla on ollut\, ja se\, joka sinulla nyt on\, ei ole sinun miehesi; siinä sanoit totuuden.” Nainen sanoi hänelle: ”Herra\, minä näen\, että sinä olet profeetta. Meidän isämme ovat kumartaen rukoilleet tällä vuorella; ja te sanotte\, että Jerusalemissa on se paikka\, jossa tulee kumartaen rukoilla.” Jeesus sanoi hänelle: ”Vaimo\, usko minua! Tulee aika\, jolloin ette rukoile Isää tällä vuorella ettekä Jerusalemissa. Te kumarratte sitä\, mitä ette tunne; me kumarramme sitä\, minkä me tunnemme. Sillä pelastus on juutalaisista. Mutta tulee aika ja on jo\, jolloin totiset rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa; sillä senkaltaisia rukoilijoita myös Isä tahtoo. Jumala on Henki; ja jotka häntä rukoilevat\, niiden tulee rukoilla hengessä ja totuudessa.”\nNainen sanoi hänelle: ”Minä tiedän\, että Messias on tuleva\, hän\, jota sanotaan Kristukseksi; kun hän tulee\, ilmoittaa hän meille kaikki”. Jeesus sanoi hänelle: ”Minä olen se\, minä\, joka puhun sinun kanssasi”. \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias\, iankaikkinen Jumala\, taivaan ja maan hallitsija! Me rukoilemme sinua: kuule armollisesti kansasi pyynnöt ja anna meidän nauttia rauhaasi kaikkina elämämme päivinä. Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta.\n2. Herra Jumala\, joka olet luonut miehen ja naisen\, käskenyt heidän astua avioliittoon ja siunannut heitä ruumiin hedelmällä! Sinä olet kuvannut avioliitolla rakkaan Poikasi Jeesuksen Kristuksen ja kirkon\, hänen morsiamensa salaisuutta. Me rukoilemme sinua pohjattomassa hyvyydessäsi: älä anna tämän luomuksesi\, säädöksesi ja siunauksesi vääristyä ja turmeltua\, vaan varjele se armollisesti meidän keskuudessamme Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 105:1\nKiittäkää Herraa\, julistakaa hänen |nimeänsä\, *\ntehkää hänen suuret tekonsa tiettäviksi kansojen |keskuudessa. \n  \nPsalmi:\nPs. 105:2–5\, 39–42\nLaulakaa hänelle\, |veisatkaa hänelle\, *\npuhukaa kaikista hänen |ihmeistänsä. \nHänen pyhä nimensä olkoon teidän |kerskauksenne; *\niloitkoon niiden sydän\, jotka et|sivät Herraa. \nKysykää Herraa ja |hänen voimaansa\, *\netsikää alati hänen |kasvojansa. \nMuistakaa hänen ihmetöitänsä\, jotka |hän on tehnyt\, *\nhänen ihmeitänsä ja hänen suunsa |tuomioita\, \nHän levitti |suojaksi pilven *\nja tulen valai|semaan yötä. \nHe pyysivät\, ja hän pani tulemaan |viiriäiset\, *\nja hän ravitsi heitä |taivaan leivällä. \nHän avasi kallion\, ja |vettä vuoti; *\nse juoksi virtana |kautta erämaan. \nSillä hän muisti |pyhän sanansa\, *\nmuisti Aabrahamia\, pal|velijaansa. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/2-sunnuntai-loppiaisesta-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2019/11/Kirkkovuosi_2-vuosikerta_2_su_loppiaisesta_muokattu-1.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20260119
DTEND;VALUE=DATE:20260120
DTSTAMP:20260604T083310
CREATED:20191212T214230Z
LAST-MODIFIED:20260113T182207Z
UID:8235-1768780800-1768867199@www.luterilainen.net
SUMMARY:Pyhien muistopäivät: Piispa Henrik
DESCRIPTION:Pyhä Henrik\, piispa ja marttyyri \nHarva Suomessa asuva ei ole koskaan kuullut piispa Henrikistä ja talonpoika Lallista. Tämä johtuu sekä Pyhän Henrikin surmavirrestä että Pyhän Henrikin legendasta. Itse Henrik oli historiallinen henkilö\, vaikka legendat hänestä voidaan ainakin tietyissä tapauksissa kyseenalaistaa. Itse Henrikistä ja hänen elämästään meillä on varsinaisesti hyvin vähän tietoa. \nTurun piispa Paavali Juusten kirjoittaa ”Suomen piispain kronikka” -teoksessaan Pyhästä Henrikistä seuraavasti: \n”Pyhä Henrik\, syntynyt Isossa-Britanniassa\, toisin sanoen Englannissa\, oli Uppsalan piispana (neljäntenä siinä arvossa) ennen kuin tämä kirkko korotettiin arkkipiispanistuimeksi. Kahden vuoden kuluttua hän Pyhän Erikin seuralaisena tuli Suomeen käännyttämään suomalaiset totisen Jumalan tuntemiseen ja palvelukseen\, ja kärsi itse vihdon seuraavana talvena marttyyrikuoleman. Tämä tapahtui vuonna 1150. Suomalaisten hyvin tuntema legenda todistaa\, minkä takia hän kärsi marttyyrikuoleman.” (Suomen piispain kronikka. 1956\, 15). – Kovin paljon ei siis piispa Juustenkaan meitä siis Henrikistä pysty valaisemaan. Lisäksi Juustenin antama Henrikin kuolinvuosiluku on todennäköisesti väärä. \nPiispa Henrik surmattiin ilmeisesti vuonna 1156 ja haudattiin Nousiaisten silloiseen kirkkoon\, mutta hänen luunsa siirrettiin vuonna 1300 Turun tuomiokirkkoon. (Nousiainen oli ennen Turkua Suomen kirkollisen elämän keskus; siellä sijaitsi piispan linnoitus.) Nykyisessä\, osittain jo 1200-luvun lopulta peräisin olevassa Nousiaisten Pyhän Henrikin kirkossa on Henrikin sarkofagi. \nPiispa Henrik kärsi marttyyrikuoleman. Todennäköisimmin hänen surmaajansa oli Lalli-niminen talonpoika. Miksi Lalli sitten tappoi Henrikin\, on epäselvää. Pyhän Henrikin muistopäivää vietetään 19. tammikuuta. \nMikä on pyhän Henrikin ja hänen muistamisensa merkitys tämän päivän kristitylle? Ainakin saamme olla kiitollisia siitä\, että hänen kaltaisiaan ihmisiä on tullut Suomeen. He toivat meille\, täyspakanoille suomalaisille evankeliumin. Samalla muistamme mitä Henrikille ja tuhansille muille lähetyssaarnaajille on maksanut heidän uskonsa ja julistuksensa: he kuolivat veritodistajina eli marttyyreina. Voimme rukoilla itsellemme ja kirkollemme uskollisuutta seurata Herraamme loppuun saakka. \nKs. myös marttyyrit \nLähteitä: \nAamenesta öylättiin – kirkon sanasto. Piispa Henrik. Suomen evankelis-luterilainen kirkko. https://evl.fi/sanasto/-/glossary/word/Piispa+Henrik \nJuusten\, Paavali. Suomen piispain kronikka. Chronicon Episcoporum Finlandensium. Henrik Gabriel porthanin mukaan suomensi Helmeri Winter. Otavan joulukirjanen 1956. Helsinki: Otava 1956. \nTapio\, Olavi. Nousiaisten Pyhän Henrikin kirkko. Nousiaisten seurakunta 1969.\nhttps://www.nousiaistenseurakunta.fi/pyhanhenrikinkirkko \nPalola\, Ari-Pekka. Maunu Tavast ja Olavi Maununpoika. Turun piispat 1412–1460. \nPyhä Henrik – Suomen taivaallinen suojelija. https://katolinen.fi/pyha-henrik-suomen-taivaallinen-suojelija/ \nSuomi kautta aikojen. Toim. Seppo Zetterberg ja Allan Tiitta. Helsinki: Valitut Palat\, 1992. \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  punainen.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 105:1 Psalmi: Ps. 145:1-7 Hallelujasäe: Dan. 12:3\n1. lukukappale:  Jes. 52:7-10  2. lukukappale:  Hepr. 13:7-8 tai 2. Tim. 2:8-13 Evankeliumi:  Joh. 4:34-38 \n\n1. lukukappale\nJes. 52:7-10\nKuinka suloiset ovat vuorilla ilosanoman tuojan jalat\, hänen\, joka julistaa rauhaa\, ilmoittaa hyvän sanoman\, joka julistaa pelastusta\, sanoo Siionille: ”Sinun Jumalasi on kuningas!” Kuule! Vartijasi korottavat äänensä\, kaikki he riemuitsevat\, sillä he näkevät silmästä silmään\, kuinka Herra palajaa Siioniin. Huutakaa ilosta\, riemuitkaa\, kaikki te Jerusalemin rauniot\, sillä Herra lohduttaa kansansa\, lunastaa Jerusalemin. Herra paljastaa pyhän käsivartensa kaikkien kansojen nähden\, ja kaikki maan ääret saavat nähdä meidän Jumalamme autuuden. \n  \n2. lukukappale\nHepr. 13:7-8\nMuistakaa johtajianne\, jotka ovat puhuneet teille Jumalan sanaa; katsokaa\, kuinka heidän vaelluksensa on päättynyt\, ja seuratkaa heidän uskoansa. Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti. \n  \nTai:\n2. Tim. 2:8-13\nMuista Jeesusta Kristusta\, joka on kuolleista herätetty ja on Daavidin siementä minun evankeliumini mukaan\, jonka julistamisessa minä kärsin vaivaa\, kahleisiin asti\, niinkuin pahantekijä; mutta Jumalan sana ei ole kahlehdittu. Siitä syystä minä kärsin kaikki valittujen tähden\, että hekin saavuttaisivat pelastuksen\, joka on Kristuksessa Jeesuksessa\, ynnä iankaikkisen kirkkauden. Varma on tämä sana; sillä: jos olemme kuolleet yhdessä hänen kanssaan\, saamme myös hänen kanssaan elää; jos kärsimme yhdessä\, saamme hänen kanssaan myös hallita; jos kiellämme hänet\, on hänkin kieltävä meidät; jos me olemme uskottomat\, pysyy kuitenkin hän uskollisena; sillä itseänsä kieltää hän ei saata. \n  \nEvankeliumi\nJoh. 4:34-38\nJeesus sanoi heille: ”Minun ruokani on se\, että minä teen lähettäjäni tahdon ja täytän hänen tekonsa. Ettekö sano: ’Vielä on neljä kuukautta\, niin elonleikkuu joutuu’? Katso\, minä sanon teille: nostakaa silmänne ja katselkaa vainioita\, kuinka ne ovat valjenneet leikattaviksi. Jo nyt saa leikkaaja palkan ja kokoaa hedelmää iankaikkiseen elämään\, että kylväjä ja leikkaaja saisivat yhdessä iloita. Sillä tässä on se sana tosi\, että toinen on kylväjä\, ja leikkaaja toinen. Minä olen lähettänyt teidät leikkaamaan sitä\, josta te ette ole vaivaa nähneet; toiset ovat vaivan nähneet\, ja te olette päässeet heidän vaivansa hedelmille.” \n  \nRukoukset\n1. Herra Jeesus Kristus\, elävän Jumalan Poika.Sinä uskoit pelastuksen sanoman apostoleillesi\nja annoit palvelijoittesi tuoda sen maahamme. Kiitämme sinua Henrikistä\, uskollisesta todistajastasi. Olet kutsunut myös meidät\, syntiset ja arvottomat\, opetuslapsiksesi. Varusta meidät voimallasi\, jotta noudatamme käskyjäsi ja tunnustamme rohkeasti nimeäsi ihmisten keskellä. Anna koko elämämme olla kätkettynä evankeliumisi rauhaan ja iloon. Ylistys olkoon sinulle ikuisesti. \n2. Herra\, Jumalamme. Poikasi todistajia on vainottu ja surmattu kaikkina aikoina evankeliumin tähden. Pidä heidän muistonsa elävänä mielessämme. Vahvista meitä uskossa\, niin että meidänkin elämämme todistaisi voitosta\, jonka Kristus sai synnistä ja kuolemasta. Muista kaikkia\, joita meidän aikanamme vainotaan uskonsa vuoksi. Kuule rukouksemme Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n3. Ole ylistetty\, Herra Jumala\, joka olet lähettänytPoikasi Jeesuksen Kristuksen meille Vapahtajaksi ja antanut autuutesi valon koittaa kerran myös Suomen kansalle. Me kiitämme sinua siitä työstä\, jonka teit todistajasi\, marttyyripiispa Henrikin kautta. Sinun armostasi hän toi meille evankeliumin. Suo meidän seurata hänen esikuvaansa uskossa ja elämässä ja päästä perille iankaikkiseen valtakuntaasi. Rakkaan Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni\nPs. 68:4\nVanhurskaat iloitsevat ja riemuitsevat Jumalan kasvojen |edessä\,\nhe ihas|tuvat ilosta. \n  \nPsalmi\nPs. 145:1-7\nMinä kunnioitan sinua\, Jumalani\, sinä |kuningas\, *\nja kiitän sinun nimeäsi aina ja ian|kaikkisesti. \nJoka päivä minä kiitän |sinua *\nja ylistän sinun nimeäsi aina ja ian|kaikkisesti. \nSuuri on Herra ja sangen ylis|tettävä\, *\nja hänen suuruutensa on |tutkimaton. \nSukupolvi ylistää sukupolvelle sinun teko|jasi\, *\nja he julistavat sinun voimal|lisia töitäsi. \nSinun valtasuuruutesi kirkkautta ja |kunniaa *\nja sinun ihmeellisiä tekojasi minä tahdon |tutkistella. \nSinun peljättävien töittesi voimasta |puhutaan\, *\nsinun suurista teoistasi |minä kerron. \nJulistettakoon sinun suuren hyvyytesi |muistoa *\nja sinun vanhurskaudestasi |riemuittakoon. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/pyhan-henrikin-muistopaiva-kv2020/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Pyhien muistopäivät
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/01/Kirkkoisat_piispa_Henrik_muokattu.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20260125
DTEND;VALUE=DATE:20260126
DTSTAMP:20260604T083310
CREATED:20191112T140507Z
LAST-MODIFIED:20260121T202256Z
UID:7773-1769299200-1769385599@www.luterilainen.net
SUMMARY:3. sunnuntai loppiaisesta
DESCRIPTION:Evankeliumikatkelma on jatkoa edellisen sunnuntaina tapahtumille. Jeesus oli kohdannut naisen kaivolla Samariassa Syykar-nimisessä kaupungissa. Tuon kohtaamisen seurauksena samarialainen nainen tuli tuntemaan Jumalan lähettämän Messiaan. Jeesuksessa hän löysi janoonsa ehtymättömän lähteen. Hän löysi todellisen Jaakobin kaivon\, Sakarjan Daavidin suvulle lupaaman ”avoimen lähteen syntiä ja saastaisuutta vastaan”. Tuon lähteen luokse hän tahtoi nyt toisiakin johdattaa. \nNaisen vilpitön todistus teki vaikutuksen hänen omassa kyläyhteisössään. Päivän evankeliumiteksti kuvaakin samarialaisten halua saada pitää Jeesusta luonaan. Samarialaisten sydämet olivat kuin sadetta odottava\, janoinen kuiva maa. Jeesuksen sanojen mukaisesti ”autuaita ovat ne\, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta\, sillä heidät ravitaan” (Mt.5:6). Jeesuksen viipyessä kaksi päivää heidän luonaan\, yhä useammat uskoivat häneen. Kaivolta kotiinsa palanneen naisen todistus oli johtanut monia pelastuksen lähteen äärelle. He saivat omakohtaisesti oppia tuntemaan Jeesuksen ”maailman Vapahtajana”. \nJeesuksen vierailu Samariassa jäi lyhyeksi\, vain kahden päivän mittaiseksi. Silti kylvetty evankeliumin sana ei jäänyt tyhjäksi. Noina päivinä kylvettiin siemen siihen suureen Samariaan herätykseen\, joka on kuvattuna Apostolien tekojen kahdeksannessa luvussa. Silloin Filippuksen ja apostolien työn kautta toteutui se\, minkä Jeesus oli edeltä samarialaisista luvannut: ”Toinen on kylväjä ja leikkaaja toinen. Minä olen lähettänyt teidän leikkaamaan sitä\, josta te ette ole vaivaa nähneet” (Joh.4:38-38). \nTämän näkeminen lohduttakoon meitäkin. Sillä joskus meistä saattaa tuntua aivan kuin Jeesus vain ”piipahtaisi” nopeasti luonamme kylässä messussa tai päivän lyhyessä hartaushetkessä\, kuitenkin jättäen nopeasti meidät taas yksin ja omillemme. Saat olla varma\, ettei kylvetty Jumalan Sana jää tyhjäksi sinunkaan elämässäsi ja arjessasi. Jeesus tekee uskollisesti ja jatkuvasti työtään sinussa Pyhän Henkensä kautta. Hän valmistaa sinua taivasta varten. \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 97:6 Psalmi: Ps. 102:16–23 Hallelujasäe: Ps. 97:9\n1. lukukappale:  Jes. 30:18-21 tai 2. Kun. 5:1-15 2. lukukappale:  Hepr. 11:1-10 Evankeliumi:  Joh. 4:39-42 \n\n1. lukukappale\nJes. 30:18–21\nSentähden Herra odottaa\, että voisi olla teille armollinen\, sentähden hän nousee armahtaaksensa teitä; sillä Herra on oikeuden Jumala. Autuaita kaikki\, jotka häntä odottavat! Sinä kansa\, joka asut Siionissa\, Jerusalemissa\, älä itke! Hän on sinulle totisesti armollinen\, kun apua huudat; sen kuullessaan hän vastaa sinulle kohta. Vaikka Herra antaa teille hädän leipää ja ahdistuksen vettä\, niin ei sinun opettajasi sitten enää kätkeydy\, vaan sinun silmäsi saavat nähdä sinun opettajasi. Ja sinun korvasi kuulevat takaasi tämän sanan\, milloin poikkeatte oikealle tai vasemmalle: ”Tässä on tie\, sitä käykää”. \n  \nTai:\n2. Kun. 5:1–15\nNaeman\, Aramin kuninkaan sotapäällikkö\, oli herransa hyvin arvossa pitämä ja suurta kunnioitusta nauttiva mies\, sillä hänen kauttansa Herra oli antanut Aramille voiton; ja hän oli sotaurho\, mutta pitalitautinen. Kerran olivat aramilaiset menneet ryöstöretkelle ja tuoneet Israelin maasta vankina pienen tytön\, joka joutui palvelukseen Naemanin puolisolle. Tyttö sanoi emännällensä: “Oi\, jospa herrani kävisi profeetan luona Samariassa! Hän kyllä päästäisi hänet hänen pitalistansa.” Niin Naeman meni ja kertoi tämän herrallensa\, sanoen: “Niin ja niin on tyttö\, joka on Israelin maasta\, puhunut”. Aramin kuningas vastasi: “Mene vain sinne; minä lähetän kirjeen Israelin kuninkaalle”. Niin Naeman lähti sinne ja otti mukaansa kymmenen talenttia hopeata\, kuusituhatta sekeliä kultaa ja kymmenen juhlapukua.\nJa hän vei Israelin kuninkaalle kirjeen\, joka kuului näin: “Kun tämä kirje tulee sinulle\, niin katso\, minä olen lähettänyt luoksesi palvelijani Naemanin\, että sinä päästäisit hänet hänen pitalistansa”. Kun Israelin kuningas oli lukenut kirjeen\, repäisi hän vaatteensa ja sanoi: “Olenko minä Jumala\, joka ottaa elämän ja antaa elämän\, koska hän käskee minua päästämään miehen hänen pitalistansa? Ymmärtäkää ja nähkää\, että hän etsii aihetta minua vastaan.”\nMutta kun Jumalan mies Elisa kuuli\, että Israelin kuningas oli reväissyt vaatteensa\, lähetti hän kuninkaalle sanan: “Miksi olet reväissyt vaatteesi? Anna hänen tulla minun luokseni\, niin hän tulee tietämään\, että Israelissa on profeetta.” Niin Naeman tuli hevosineen ja vaunuineen ja pysähtyi Elisan talon oven eteen. Ja Elisa lähetti hänen luokseen sanansaattajan ja käski sanoa: “Mene ja peseydy seitsemän kertaa Jordanissa\, niin lihasi tulee entisellensä\, ja sinä tulet puhtaaksi”. Mutta Naeman vihastui ja meni matkaansa sanoen: “Katso\, minä luulin hänen edes tulevan ja astuvan esiin ja rukoilevan Herran\, Jumalansa\, nimeä\, heiluttavan kättänsä sen paikan yli ja niin poistavan pitalin. Eivätkö Damaskon virrat\, Abana ja Parpar\, ole kaikkia Israelin vesiä paremmat? Voisinhan minä yhtä hyvin peseytyä niissä tullakseni puhtaaksi.” Ja hän kääntyi ja meni tiehensä kiukustuneena.\nMutta hänen palvelijansa astuivat esiin ja puhuttelivat häntä ja sanoivat: “Isäni\, jos profeetta olisi määrännyt sinulle jotakin erinomaista\, etkö tekisi sitä? Saati sitten\, kun hän sanoi sinulle ainoastaan: ‘Peseydy\, niin tulet puhtaaksi’.” Niin hän meni ja sukelsi Jordaniin seitsemän kertaa\, niinkuin Jumalan mies oli sanonut; ja hänen lihansa tuli entisellensä\, pienen pojan lihan kaltaiseksi\, ja hän tuli puhtaaksi.\nSitten hän palasi Jumalan miehen luo\, hän ja koko hänen joukkonsa\, meni sisälle\, astui hänen eteensä ja sanoi: “Katso\, nyt minä tiedän\, ettei Jumalaa ole missään muualla maan päällä kuin Israelissa. Ota siis vastaan jäähyväislahja palvelijaltasi.” \n  \n2. lukukappale\nHepr. 11:1–10\nMutta usko on luja luottamus siihen\, mitä toivotaan\, ojentautuminen sen mukaan\, mikä ei näy. Sillä sen kautta saivat vanhat todistuksen.\nUskon kautta me ymmärrämme\, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla\, niin että se\, mikä nähdään\, ei ole syntynyt näkyväisestä.\nUskon kautta uhrasi Aabel Jumalalle paremman uhrin kuin Kain\, ja uskon kautta hän sai todistuksen\, että hän oli vanhurskas\, kun Jumala antoi todistuksen hänen uhrilahjoistaan; ja uskonsa kautta hän vielä kuoltuaankin puhuu.\nUskon kautta otettiin Eenok pois\, näkemättä kuolemaa\, ”eikä häntä enää ollut\, koska Jumala oli ottanut hänet pois”. Sillä ennen poisottamistaan hän oli saanut todistuksen\, että hän oli otollinen Jumalalle. Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen\, joka Jumalan tykö tulee\, täytyy uskoa\, että Jumala on ja että hän palkitsee ne\, jotka häntä etsivät.\nUskon kautta rakensi Nooa\, saatuaan ilmoituksen siitä\, mikä ei vielä näkynyt\, pyhässä pelossa arkin perhekuntansa pelastukseksi; ja uskonsa kautta hän tuomitsi maailman\, ja hänestä tuli sen vanhurskauden perillinen\, joka uskosta tulee.\nUskon kautta oli Aabraham kuuliainen\, kun hänet kutsuttiin lähtemään siihen maahan\, jonka hän oli saava perinnöksi\, ja hän lähti tietämättä\, minne oli saapuva. Uskon kautta hän eli muukalaisena lupauksen maassa niinkuin vieraassa maassa\, asuen teltoissa Iisakin ja Jaakobin kanssa\, jotka olivat saman lupauksen perillisiä; sillä hän odotti sitä kaupunkia\, jolla on perustukset ja jonka rakentaja ja luoja on Jumala. \n  \nEvankeliumi\nJoh. 4:39–42\nJa monet samarialaiset siitä kaupungista uskoivat häneen naisen puheen tähden\, kun tämä todisti: ”Hän on sanonut minulle kaikki\, mitä minä olen tehnyt”. Kun nyt samarialaiset tulivat hänen luoksensa\, pyysivät he häntä viipymään heidän luonaan; ja hän viipyi siellä kaksi päivää. Ja vielä paljoa useammat uskoivat hänen sanansa tähden\, ja he sanoivat naiselle: ”Emme enää usko sinun puheesi tähden\, sillä me itse olemme kuulleet ja tiedämme\, että tämä totisesti on maailman Vapahtaja”. \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias\, iankaikkinen Jumala! Katso armollisesti heikkouttamme ja tue meitä voimallisella oikealla kädelläsi. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen kautta. \n2. Rakas taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua siitä\, että Poikasi on opettanut meille tien\, joka vie elämään. Anna meille armoa oikein käsittää ja seurata totuuttasi\, jonka olet ilmoittanut hänessä. Suo meidän synnistä vapautettuina elää pyhästi ja siten tuntea pyhän sanasi voimaa. Valmista armollisesti tie sanasi julistamiselle kaikkien kansojen keskuudessa ja anna uskovillesi voimaa edistää valtakuntasi tulemista. Anna ihanan sadon kasvaa heidän kylvöstään\, niin että nimeäsi ylistettäisiin kaikissa maissa ja valtakuntasi tulisi luoksemme. Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 97:6\nTaivaat julistavat hänen |vanhurskauttansa\, *\nja kaikki kansat näkevät hänen |kunniansa. \n  \nPsalmi:\nPs. 102:16–23\nSilloin pakanat pelkäävät |Herran nimeä *\nja kaikki maan kuninkaat sinun |kunniaasi\, \nkun Herra |rakentaa Siionin *\nja ilmestyy |kunniassansa\, \nkun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen\, jotka ovat kaikkensa |menettäneet\, *\neikä enää heidän rukous|tansa hylkää. \nTämä kirjoitettakoon tule|valle polvelle\, *\nja kansa\, joka vastedes luodaan\, on kiit|tävä Herraa\, \nettä hän katseli pyhästä |korkeudestaan\, *\nettä Herra katsoi tai|vaasta maahan\, \nkuullaksensa |vankien huokaukset\, *\nvapauttaaksensa kuo|leman lapset\, \njotta Siionissa julistettaisiin |Herran nimeä *\nja hänen ylistystänsä Jeru|salemissa\, \nkun kaikki kansat kokoon|tuvat yhteen\, *\nja valtakunnat\, palve|lemaan Herraa. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/3-sunnuntai-loppiaisesta-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2026/01/Kirkkovuosi_2-vuosikerta_3_su_loppiaisesta_muokattu-1.jpg
END:VEVENT
END:VCALENDAR