BEGIN:VCALENDAR
VERSION:2.0
PRODID:-//Luterilainen.net - ECPv6.16.3//NONSGML v1.0//EN
CALSCALE:GREGORIAN
METHOD:PUBLISH
X-ORIGINAL-URL:https://www.luterilainen.net
X-WR-CALDESC:Tapahtumat Luterilainen.net
REFRESH-INTERVAL;VALUE=DURATION:PT1H
X-Robots-Tag:noindex
X-PUBLISHED-TTL:PT1H
BEGIN:VTIMEZONE
TZID:Europe/Helsinki
BEGIN:DAYLIGHT
TZOFFSETFROM:+0200
TZOFFSETTO:+0300
TZNAME:EEST
DTSTART:20250330T010000
END:DAYLIGHT
BEGIN:STANDARD
TZOFFSETFROM:+0300
TZOFFSETTO:+0200
TZNAME:EET
DTSTART:20251026T010000
END:STANDARD
BEGIN:DAYLIGHT
TZOFFSETFROM:+0200
TZOFFSETTO:+0300
TZNAME:EEST
DTSTART:20260329T010000
END:DAYLIGHT
BEGIN:STANDARD
TZOFFSETFROM:+0300
TZOFFSETTO:+0200
TZNAME:EET
DTSTART:20261025T010000
END:STANDARD
BEGIN:DAYLIGHT
TZOFFSETFROM:+0200
TZOFFSETTO:+0300
TZNAME:EEST
DTSTART:20270328T010000
END:DAYLIGHT
BEGIN:STANDARD
TZOFFSETFROM:+0300
TZOFFSETTO:+0200
TZNAME:EET
DTSTART:20271031T010000
END:STANDARD
END:VTIMEZONE
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20260201
DTEND;VALUE=DATE:20260202
DTSTAMP:20260604T072959
CREATED:20191112T140510Z
LAST-MODIFIED:20260128T083852Z
UID:7775-1769904000-1769990399@www.luterilainen.net
SUMMARY:3. sunnuntai ennen paastonaikaa\, Septuagesima
DESCRIPTION:Evankeliumiteksti tuo esille hyvin kipeän asian. Jeesuksen nimen seuraaminen tarkoittaa kristityn elämässä aina samalla myös luopumista jostakin. Jumalan tahto ja oman langenneen lihan mukaiset pyrkimykset\, ne ovat ristiriidassa keskenään ja vetävät ihmistä eri suuntiin. Siksi seuratessaan toista täytyy samalla kääntää selkänsä toiselle. Kaiken kunnian antaminen Kristukselle tarkoittaa luopumista oman kunnian etsimisestä. Kristuksen vanhurskauden omistaminen suurimpana aarteenaan tarkoittaa samalla sen myöntämistä\, että olen itsessäni kadotettu ja syntinen ihminen. \nKristuksen seuraaminen näyttäytyy siksi maailman silmissä varmasti hulluutena. Jeesus ei sitä kiellä vaan Hän sanoo sen suoraan omilleen: te joudutte maksamaan hinnan! Hänen nimeään seuratessa\, yksi joutuu luopumaan talostaan\, toinen veljestään\, joku luopuu isästään ja joku äidistään. Luopuminen ei silti ole itsetarkoitus tai päämäärä\, vaan seurausta Kristuksen nimen tunnustamisesta. \nKristuksen nimi lopulta jakaa koko ihmiskunnan kahtia. Viimeinen päivä piirtää jaon lopullisesti näkyviin. Kristuksen nimeen turvanneet perivät silloin iankaikkisen elämän. Heidän armopalkkansa on suuri ja ilonsa loputon. Kristuksen nimen kieltäneet tuomitaan silloin iankaikkiseen kadotukseen. \nKristuksen nimi tekee siis maailmassa kahtalaista työtä: se yhdistää ja se erottaa. Se kokoaa ja se karkottaa. Kristuksen omat se liittää toinen toisiinsa siteellä\, joka on paljon lihan sukulaisuutta vahvempaa. Sillä lihallinen verisukulaisuus on ajallista ja yhdistää ihmisiä vain tämän elämän ajan toisiinsa. \nSen sijaan Kristuksen verisukulaisuus yhdistää sisaret ja veljet toisiinsa iankaikkisesti. He\, jotka ovat yhdestä ja samasta Kristus-ruumiista osalliset\, jakavat jo ajassa saman toivon\, saman ilon ja saman päämäärän. Kerran iankaikkisuudessa he jakavat Taivaan. \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 13:6 Psalmi: Ps. 18:2–7 Hallelujasäe: Ps. 31:20\n1. lukukappale:  5. Moos. 7:6–8 2. lukukappale:  Fil. 3:7–14 Evankeliumi:  Matt. 19:27–30 \n\n1. lukukappale\n5. Moos. 7:6–8\nSillä sinä olet Herralle\, Jumalallesi\, pyhitetty kansa; Herra\, sinun Jumalasi\, on valinnut sinut omaisuuskansakseen ennen kaikkia muita kansoja\, mitä maan päällä on. Ei Herra sentähden ole mielistynyt teihin ja valinnut teitä\, että olisitte lukuisammat kaikkia muita kansoja\, sillä tehän olette kaikkia muita kansoja vähälukuisemmat\, vaan sen tähden\, että Herra rakasti teitä ja tahtoi pitää valan\, jonka hän oli vannonut teidän isillenne; niin Herra vei teidät pois väkevällä kädellä ja vapahti sinut orjuuden pesästä\, faraon\, Egyptin kuninkaan\, käsistä. \n  \n2. lukukappale\nFil. 3:7–14\nMutta mikä minulle oli voitto\, sen minä olen Kristuksen tähden lukenut tappioksi. Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin\, Kristuksen Jeesuksen\, minun Herrani\, tuntemisen rinnalla\, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana – että voittaisin omakseni Kristuksen ja minun havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan\, ei omaa vanhurskautta\, sitä\, joka laista tulee\, vaan sen\, joka tulee Kristuksen uskon kautta\, sen vanhurskauden\, joka tulee Jumalasta uskon perusteella; tunteakseni hänet ja hänen ylösnousemisensa voiman ja hänen kärsimyksiensä osallisuuden\, tullessani hänen kaltaisekseen samankaltaisen kuoleman kautta\, jos minä ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista. Ei niin\, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi\, vaan minä riennän sitä kohti\, että minä sen omakseni voittaisin\, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut. Veljet\, minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: unhottaen sen\, mikä on takana\, ja kurottautuen sitä kohti\, mikä on edessäpäin\, minä riennän kohti päämäärää\, voittopalkintoa\, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa. \n  \nEvankeliumi\nMatt. 19:27–30\nSilloin Pietari vastasi ja sanoi hänelle: ”Katso\, me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua; mitä me siitä saamme?”\nNiin Jeesus sanoi heille: ”Totisesti minä sanon teille: siinä uudestisyntymisessä\, jolloin Ihmisen Poika istuu kirkkautensa valtaistuimella\, saatte tekin\, jotka olette minua seuranneet\, istua kahdellatoista valtaistuimella ja tuomita Israelin kahtatoista sukukuntaa. Ja jokainen\, joka on luopunut taloista tai veljistä tai sisarista tai isästä tai äidistä tai lapsista tai pelloista minun nimeni tähden\, on saava monin verroin takaisin ja perivä iankaikkisen elämän. Mutta monet ensimmäiset tulevat viimeisiksi\, ja monet viimeiset ensimmäisiksi.” \n  \nRukoukset\n1. Laupias Jumala! Kuule kansasi rukous ja pelasta nimesi tähden armollisesti meidät\, jotka syystä kärsimme syntiemme vuoksi. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Rakas taivaallinen Isä! Anna meille armo hylätä maailma ja sen meno ja seurata koko elämällämme uskollisesti Poikaasi Jeesusta Kristusta. Varjele meitä ylpeydestä ja luottamasta itseemme. Pidä meidät nöyrinä\, niin että turvautuisimme ainoastaan sinun armoosi\, sen voimalla kestävästi uskoisimme sinuun ja lopulta saisimme iankaikkisen elämän. Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 13:6\nMutta minä turvaan |sinun armoosi; *\nriemuitkoon minun sydämeni sinun |avustasi. \n  \nPsalmi:\nPs. 18:2–7\nSydämestäni minä |rakastan sinua\, *\nHerra\, |minun voimani\, \nHerra\, minun kallioni\, linnani ja pelastajani\, minun |Jumalani\, *\nvuoreni\, jonka turviin minä pakenen\, minun kilpeni\, autuuteni sarvi ja |varustukseni. \nYlistetty olkoon Herra! – niin |minä huudan\, *\nja vihollisistani |minä pelastun. \nKuoleman paulat piirit|tivät minut\, *\nturmion virrat peljästyt|tivät minut. \nTuonelan paulat |kietoivat minut\, *\nkuoleman ansat yllät|tivät minut. \nAhdistuksessani minä |rukoilin Herraa *\nja huusin avuksi |Jumalaani; \nhän kuuli minun ääneni |temppelistänsä\, *\nja minun huutoni hänen edessään kohosi |hänen korviinsa. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/3-sunnuntai-ennen-paastonaikaa-septuagesima-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2026/01/Kirkkovuosi_3.-su-ennen-paastonaikaa_Septuagesima.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20260208
DTEND;VALUE=DATE:20260209
DTSTAMP:20260604T072959
CREATED:20191112T140509Z
LAST-MODIFIED:20260205T093737Z
UID:7774-1770508800-1770595199@www.luterilainen.net
SUMMARY:Kynttilänpäivä
DESCRIPTION:Evankeliumitekstissä Maria ja Joosef tuovat pienen Jeesuksen pyhäkköön. Siellä häntä odottaa vanha Simeon\, jolle Pyhä Henki oli antanut ihmeellisen lupauksen: Simeon saisi elää niin kauan\, että näkisi Israelin Messiaan. \nPyhäkössä oli varmasti paikalla paljon ihmisiä. Moni heistä ei ehkä kiinnittänyt mitään huomiota pieneen vauvaan ja hänen vanhempiinsa. Mutta Simeon pyytää lapsen syliinsä ja puhkeaa kiitokseen: ”Herra\, nyt sinä lasket palvelijasi rauhaan menemään.” (Luuk. 2:29) Miten kummalliset sanat ovat\, vieläpä lapselle osoitettuna? Aivan kuin tuo vauva olisi Simeonin Herra! Aivan kuin Simeon tuossa vauvassa näkisi Jumalan valmistaman pelastuksen\, pakanoiden valkeuden ja Israelin kirkkauden. Ja miksi Simeon nyt on valmis kohtaaman kuoleman? \nEi kai Simeon sentään laske elämäänsä tuon pienen vauvan käsien varaan\, jota hän katselee sylissään? Voisivatko nuo pienen Jeesuksen kädet todella olla ne kädet\, joista Mooseksen kirjoissa puhutaan: ”Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala\, sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret” (5. Moos. 33:27)? Meidänkin elämässämme Jumala usein kätkee voimansa. Hän lähestyy sinua kätkeytyneenä evankeliumin sanaan\, leipäpalaseen ja tilkkaan viiniä. Silti ehtoollisen lahjassa todellisesti vastaanotat Kristuksen ruumiin ja veren. \nSiksi uskossa kätkeytyen Kristuksen tekoon sinäkin olet valmis taivasta varten. Mitään enempää et voisikaan saada\, vähempi ei silti riittäisi. Kristuksessa sinulla kaikki\, mitä autuuteesi tarvitset. \nSiksi ehtoollispöydästä noustessasi saat yhtyä Simeonin kiitokseen ja laulaa Jeesukselle sydämestäsi: Herra nyt sinä lasket palvelijasi rauhaan menemään\, sanasi mukaan. Sillä minun silmäni ovat nähneet sinun autuutesi. \n\nKynttilöitä:  6 Liturginen väri:  valkoinen maanantaista lauantaihin vihreä.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 48:10 Psalmi: Ps. 48:11–15 Hallelujasäe: Ps. 138:2\n1. lukukappale:  2. Moos. 33:18–23 2. lukukappale:  1. Tim. 6:13–16 Evankeliumi:  Luuk. 2:22–33 Vaihtoehtoisia saarnatekstejä Joh. 1:14–18 Joh. 12:35–36 \n\n1. lukukappale\n2. Moos. 33:18–23\nSilloin Mooses sanoi Herralle: “Anna siis minun nähdä sinun kirkkautesi”. Hän vastasi: “Minä annan kaiken ihanuuteni käydä sinun ohitsesi ja huudan nimen ‘Herra’ sinun edessäsi. Ja minä olen armollinen\, kenelle olen armollinen\, armahdan\, ketä armahdan”. Ja hän sanoi vielä: “Sinä et voi nähdä minun kasvojani; sillä ei kukaan\, joka näkee minut\, jää eloon”. Sitten Herra sanoi: “Katso\, tässä on paikka minun läheisyydessäni; astu tuohon kalliolle. Ja kun minun kirkkauteni kulkee ohitse\, asetan minä sinut kallion rotkoon ja peitän sinut kädelläni\, kunnes olen kulkenut ohi. Kun minä sitten siirrän pois käteni\, näet sinä minun selkäpuoleni; mutta minun kasvojani ei voi kenkään katsoa.” \n  \n2. lukukappale\n1. Tim. 6:13–16\nJumalan edessä\, joka kaikki eläväksi tekee\, ja Kristuksen Jeesuksen edessä\, joka Pontius Pilatuksen edessä todisti\, tunnustaen hyvän tunnustuksen\, minä kehoitan sinua\, että tahrattomasti ja moitteettomasti pidät käskyn meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen ilmestymiseen saakka\, jonka aikanansa on antava meidän nähdä se autuas ja ainoa valtias\, kuningasten Kuningas ja herrain Herra\, jolla ainoalla on kuolemattomuus; joka asuu valkeudessa\, mihin ei kukaan taida tulla; jota yksikään ihminen ei ole nähnyt eikä voi nähdä – hänen olkoon kunnia ja iankaikkinen valta. Amen. \n  \nEvankeliumi\nLuuk. 2:22–33\nJa kun heidän puhdistuspäivänsä\, Mooseksen lain mukaan\, olivat täyttyneet\, veivät he hänet ylös Jerusalemiin asettaaksensa hänet Herran eteen – niinkuin on kirjoitettuna Herran laissa: “Jokainen miehenpuoli\, joka avaa äidinkohdun\, luettakoon Herralle pyhitetyksi” – ja uhrataksensa\, niinkuin Herran laissa on säädetty\, parin metsäkyyhkysiä tai kaksi kyyhkysenpoikaa.\nJa katso\, Jerusalemissa oli mies\, nimeltä Simeon; hän oli hurskas ja jumalinen mies\, joka odotti Israelin lohdutusta\, ja Pyhä Henki oli hänen päällänsä. Ja Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut\, ettei hän ollut näkevä kuolemaa\, ennenkuin oli nähnyt Herran Voidellun. Ja hän tuli Hengen vaikutuksesta pyhäkköön. Ja kun vanhemmat toivat Jeesus-lasta sisälle tehdäkseen hänelle\, niinkuin tapa oli lain mukaan\, otti hänkin hänet syliinsä ja kiitti Jumalaa ja sanoi:\n“Herra\, nyt sinä lasket palvelijasi rauhaan menemään\, sanasi mukaan; sillä minun silmäni ovat nähneet sinun autuutesi\, jonka sinä olet valmistanut kaikkien kansojen nähdä\, valkeudeksi\, joka on ilmestyvä pakanoille\, ja kirkkaudeksi kansallesi Israelille”.\nJa hänen isänsä ja äitinsä ihmettelivät sitä\, mitä hänestä sanottiin. \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias\, iankaikkinen Jumala! Niin kuin ainoa Poikasi asetettiin ihmislapsena temppelissä eteesi\, niin anna meillekin\, köyhille lapsillesi\, se armo\, että me saisimme aina tulla pyhien kasvojesi eteen synnistä puhdistettuina\, pelkäämättä ja sinulle otollisina. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n2. Herra Jumala\, taivaallinen Isä\, joka olet antanut meille Poikasi Vapahtajaksi\, jotta hän olisi pakanoiden valo ja Israelin kirkkaus! Me rukoilemme sinua: valaise sydämemme\, että tuntisimme Kristuksessa armosi ja isäntahtosi\, turvautuisimme häneen perkelettä\, syntiä ja kadotusta vastaan ja perisimme hänen kauttaan iankaikkisen autuuden. Kuule rukouksemme Jeesuksen Kristuksen nimessä. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 48:9\nJumala\, me tutkistelemme sinun armo|asi *\nsinun |temppelissäsi. \n  \nPsalmi:\nPs. 48:11–15\nJumala\, niinkuin sinun nimesi\, niin ulottuu sinun ylistyksesi maan ääriin |saakka; *\nsinun oikea kätesi on vanhurs|kautta täynnä. \nSiionin vuori |iloitsee\, *\nJuudan tyttäret riemuitsevat sinun |tuomioistasi. \nKiertäkää Siion\, käykää sen |ympäri\, *\nluke|kaa sen tornit. \nTarkatkaa sen muurit\, kulkekaa sen |linnat\, *\nkertoaksenne niistä tule|valle polvelle. \nSillä tämä on Jumala\, meidän Jumalamme\, aina ja iankaikki|sesti; *\nhän johdattaa meitä |kuolemaan asti. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/kynttilanpaiva-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2026/02/Kirkkovuosi_2-vuosikerta_Kynttilanpaiva.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20260215
DTEND;VALUE=DATE:20260216
DTSTAMP:20260604T072959
CREATED:20191112T140510Z
LAST-MODIFIED:20260212T064222Z
UID:7777-1771113600-1771199999@www.luterilainen.net
SUMMARY:Laskiaissunnuntai Esto mihi
DESCRIPTION:Historian myllerryksissä on moni kuningas ja ruhtinas vaatinut ihmisiä valitsemaan puolensa ja asettamaan elämänsä ja omaisuutensa alttiiksi. Kenen joukoissa seisot? Antonius vai Oktavianus\, Kaarle vai Cromwell\, Ishida vai Tokugawa? Näissä kamppailuissa kukaan ei halunnut löytää itseään häviäjän puolelta\, sillä se saattoi merkitä omaisuuden tai jopa hengen menoa. \nEvankeliumitekstissä Jeesus esittää samankaltaisen vaatimuksen. Monet Jeesuksen seuraajista ehkä ajattelivat\, että olisi tulossa taas yksi sota. Taistelu käytäisiin ylivoimaista Rooman valtaa vastaan. Vain Jumalan lupaama Messias voisi saavuttaa voiton. Todellisuudessa vihollinen oli vieläkin mahtavampi ja valtakunta paljon syvempään juurtunut. Oli kysymys synnistä\, kuolemasta ja Perkeleestä. Tämä kapina oli alkanut\, kun Jumalan luoma enkeli kääntyi Luojaansa vastaan ja sai houkutelluksi myös ihmisen samaan syntiin ja samalla turmioonsa. \nRaamatun ja Jeesuksen opetuksen mukaan tämä kamppailu tai siihen liittyvä valinta ei ole ollenkaan epäselvä. Jeesusta seuraava asettaa itsensä ja elämänsä alttiiksi\, mutta sen voi tehdä luottavaisesti\, sillä toinen puoli on ylivoimainen. Hyvä kuningas tarjoaa ihmisille armoa tuhon sijaan. Siksi taivaasta kuulunut äänikin oli kuulijoita varten eikä Jeesusta\, sillä hän tiesi jo\, mitä oli tulossa. Viimeinen taistelu oli käsillä\, mutta se oli ratkaisevampi ja lopullisempi kuin mikään aikaisempi taistelu. Ristillä Jeesus taisteli yksin ilman sotajoukkoja maailman historian tärkeimmän taistelun\, ei vain ystäviensä\, vaan myös vihollistensa puolesta ja voitti. Niin särjettiin valta synniltä ja Perkeleeltä ja Kuolemalta anastettiin sen pistin. Kristuksen sotasaalis oli anteeksiantamus ja iankaikkinen elämä kaikille\, jotka häneen uskovat. \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 31:3 Psalmi: Ps. 31:2–6 Hallelujasäe: Ps. 116:12 (–13)\n1. lukukappale:  Jer. 8:4–7 2. lukukappale:  1. Kor. 13 tai Gal. 2:19–21 Evankeliumi:  Joh. 12:25–33 \n\n1. lukukappale\nJer. 8:4–7\nNäin sanoo Herra: Eikö se\, joka lankeaa\, nouse jälleen? Eikö se\, joka kääntyy pois\, käänny takaisin? Miksi kääntyy tämä kansa\, Jerusalem\, pois ainaisessa luopumuksessa? Miksi he pitävät kiinni petoksesta eivätkä tahdo palata? Minä olen tarkannut ja kuunnellut: he puhuvat sitä\, mikä ei ole oikein; ei kukaan kadu pahuuttansa\, ei ajattele: Mitä olen minä tehnyt! Kaikki he kääntyvät pois juosten juoksuansa\, niinkuin orhi kiitää taistelussa. Haikarakin taivaalla tietää aikansa; metsäkyyhkynen\, pääskynen ja kurki pitävät vaarin tuloajastansa\, mutta minun kansani ei tunne Herran oikeutta. \n  \n2. lukukappale\n1. Kor. 13\nVaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä\, mutta minulla ei olisi rakkautta\, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen. Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon\, ja vaikka minulla olisi kaikki usko\, niin että voisin vuoria siirtää\, mutta minulla ei olisi rakkautta\, en minä mitään olisi. Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi\, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi\, mutta minulla ei olisi rakkautta\, ei se minua mitään hyödyttäisi.\nRakkaus on pitkämielinen\, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi\, ei kerskaa\, ei pöyhkeile\, ei käyttäydy sopimattomasti\, ei etsi omaansa\, ei katkeroidu\, ei muistele kärsimäänsä pahaa\, ei iloitse vääryydestä\, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa; kaikki se peittää\, kaikki se uskoo\, kaikki se toivoo\, kaikki se kärsii. Rakkaus ei koskaan häviä; mutta profetoiminen\, se katoaa\, ja kielillä puhuminen lakkaa\, ja tieto katoaa. Sillä tietomme on vajavaista\, ja profetoimisemme on vajavaista. Mutta kun tulee se\, mikä täydellistä on\, katoaa se\, mikä on vajavaista.\nKun minä olin lapsi\, niin minä puhuin kuin lapsi\, minulla oli lapsen mieli\, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi\, hylkäsin minä sen\, mikä lapsen on. Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa\, arvoituksen tavoin\, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti\, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti\, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan. Niin pysyvät nyt usko\, toivo\, rakkaus\, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus. \nTai:\nGal. 2:19–21\nMinä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu\, ja minä elän\, en enää minä\, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa\, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa\, hänen\, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni. En minä tee mitättömäksi Jumalan armoa\, sillä jos vanhurskaus on saatavissa lain kautta\, silloinhan Kristus on turhaan kuollut. \n  \nEvankeliumi\nJoh. 12:25–33\nJeesus sanoi:\nJoka elämäänsä rakastaa\, kadottaa sen; mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa\, hän on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään. Jos joku minua palvelee\, seuratkoon hän minua; ja missä minä olen\, siellä on myös minun palvelijani oleva. Ja jos joku minua palvelee\, niin Isä on kunnioittava häntä.\nNyt minun sieluni on järkytetty; ja mitä pitäisi minun sanoman? Isä\, pelasta minut tästä hetkestä. Kuitenkin: sitä varten minä olen tähän hetkeen tullut. Isä\, kirkasta nimesi!”\nNiin taivaasta tuli ääni: ”Minä olen sen kirkastanut\, ja olen sen vielä kirkastava”. Niin kansa\, joka seisoi ja kuuli sen\, sanoi ukkosen jylisseen. Toiset sanoivat: ”Häntä puhutteli enkeli”. Jeesus vastasi ja sanoi: ”Ei tämä ääni tullut minun tähteni\, vaan teidän tähtenne. Nyt käy tuomio tämän maailman ylitse; nyt tämän maailman ruhtinas pitää heitettämän ulos. Ja kun minut ylennetään maasta\, niin minä vedän kaikki tyköni.” Mutta sen hän sanoi antaen tietää\, minkäkaltaisella kuolemalla hän oli kuoleva. \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala\, kuule laupiaasti rukouksemme! Päästä meidät syntiemme siteistä ja varjele meitä kaikissa vastoinkäymisissä. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Herra Jeesus Kristus\, me kiitämme sinua siitä\, ettet tullut maan päälle palveltavaksi vaan palvelemaan ja antamaan henkesi lunnaiksi kaikkien puolesta. Suo meidän jatkuvasti muistaa opetuksesi\, että joka rakastaa elämäänsä\, kadottaa sen\, mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa\, saa osakseen ikuisen elämän. Auta meitä seuraamaan sinua kärsimisessä ja kuolemassa\, niin että saamme elää kanssasi kirkkaudessa. Kiinnitä meitä yhä enemmän sanaasi\, että kilvoittelisimme uskollisesti elämän tiellä ja lopulta saisimme vanhurskauden katoamattoman seppeleen. Kuule meitä katkeran kuolemasi ja riemullisen ylösnousemuksesi tähden. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 31:3\nOle minulle |turvakallio\, *\nvuorilinna\, johon |minut pelastat. \n  \nPsalmi:\nPs. 31:2–6\nHerra\, sinuun |minä turvaan. *\nÄlä salli minun ikinä häpeään tulla\, vapahda minut vanhurs|kaudessasi. \nKallista korvasi minun puoleeni\, riennä\, |pelasta minut. *\nOle minulle turvakallio\, vuorilinna\, johon |minut pelastat. \nSillä sinä olet minun kalli|oni ja linnani\, *\nja nimesi tähden sinä minua joh|dat ja talutat. \nSinä päästät minut verkosta\, jonka he ovat eteeni |virittäneet\, *\nsillä sinä olet |minun turvani. \nSinun käteesi minä |annan henkeni\, *\nsinä\, Herra\, lunastat minut\, sinä uskol|linen Jumala. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/laskiaissunnuntai-esto-mihi-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2026/02/Kirkkovuosi_Laskiainen.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20260218
DTEND;VALUE=DATE:20260219
DTSTAMP:20260604T072959
CREATED:20191112T140511Z
LAST-MODIFIED:20260212T064323Z
UID:7778-1771372800-1771459199@www.luterilainen.net
SUMMARY:Tuhkakeskiviikko
DESCRIPTION:Tuhkakeskiviikosta alkaa 40 päivän pituinen paastonaika\, joka päättyy pääsiäisyön messuun. Paastonajan kuutta sunnuntaita ei luterilaisessa perinteessä lasketa paastopäiviksi\, ja näin ajanjaksoon tuhkakeskiviikosta pääsiäislauantaihin sisältyy tasan 40 paastopäivää. Luku 40 liittyy Pyhässä Raamatussa katumukseen\, tuomioon sekä Jumalan läsnäoloon: Nooan aikaan satoi vettä 40 päivän ja yön ajan hukuttaen koko maailman paitsi arkissa pelastuneet (1. Moos. 7:4)\, Mooses vietti 40 päivää ja yötä Siinain vuorella Jumalan seurassa (2. Moos. 24:18)\, Israelin kansa vaelsi 40 vuotta erämaassa rangaistuksena epäjumalanpalveluksesta kulkien kuitenkin kohti luvattua maata (4. Moos. 14:33)\, Elia käveli 40 päivää ja yötä Hoorebin vuorelle (1. Kun. 19:8)\, Joona julisti Niinivelle 40 päivää aikaa katua ennen muuten koittavaa tuhoa (Joona 3:4) ja Herramme Jeesus paastosi 40 päivää ja 40 yötä autiomaassa ollen saatanan kiusattavana ja voittaen kiusaukset meidän puolestamme (Matt. 4:1–2\, Mark. 1:12–13\, Luuk. 4:1–2). \nTuhatvuotisen läntisen kristikunnan perinteen mukaan tuhkakeskiviikon messussa piirretään tuhkan ja öljyn sekoituksella risti otsaan saatesanoilla ”Ota vastaan katumuksen merkki”\, ”Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi” (Mark. 1:15) tai ”Maasta sinä olet ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman” (1. Moos. 3:19). Alun perin tuhka saatiin palmusunnuntain messussa käytetyistä palmunoksista\, jotka poltettiin. Tuhka on Raamatussa katumuksen merkki\, kun taas risti on pelastuksen merkki. Näin tuhkan piirtäminen opettaa meille\, ettei katumus ole vain omaan syntiin katsomista\, vaan ennen kaikkea toivon panemista Ristiinnaulittuun ja Ylösnousseeseen syntien Sovittajaan. \nPyhän Raamatun tekstit puhuvatkin tuhkakeskiviikkona oikeasta katumuksesta\, paastosta\, kilvoittelusta ja tulevasta synnin tuomiosta. Oikean katumuksen pääsisältönä on syntien tunnustaminen ja Jumalan uskollisuuteen\, armoon\, anteeksiantavuuteen ja laupeuteen luottaminen (Ps. 57; Joel 2). Oikean paaston merkityksenä ei ole toisten silmissä ansioituminen tai suorittaminen\, vaan ajan ja tilan raivaaminen Jumalaan ja lähimmäiseen keskittymiselle (Matt. 6; 1. Piet. 4). Kristityn on yhtäältä muistettava\, että Kristus palaa kerran tuomitsemaan elävät ja kuolleet\, eikä kukaan voi tätä tuomiota paeta (Luuk. 13). Kristityn kilvoittelua ei kuitenkaan motivoi tuomionpelko\, vaan Kristuksen tuntemisen tuoma armo ja rauha sekä Hänen voimansa ja lupauksensa ylösnousemuksen päivänä koittavasta pelastuksesta (2. Piet. 1). Kilvoittelu ei ole pelkkää iloa\, niin kuin uusi ihminen sen meissä kokee\, vaan se on vanhalle adamille silkkaa kärsimystä. Sellainen on kuitenkin Ristiinnaulitun seuraamisen tie: niin kuin Kristuskin kärsi ruumiissaan koko maailman autuuden edestä\, niin mekin kärsimme taistellessamme syntiä ja perkelettä vastaan (1. Piet. 4). Silti tuossa kärsimyksessä voimanamme on ilmainen evankeliumi\, sakramentit ja samalla tavalla kilvoittelevat toiset kristityt seurakunnassa. \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  violetti tai sininen.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 130:1–2 tai Viis. 11:23–24 Psalmi: Ps. 57:2–4 11–12 Psalmilause: Ps. 79:9\n1. lukukappale:  Joel 2:12–17 2. lukukappale:  2. Piet. 1:1–11 tai 1. Piet. 4:1–5 Evankeliumi:  Matt. 6:16–21 tai Luuk. 13:22–30 \n\n1. lukukappale\nJoel 2:12–17\nMutta vielä nytkin\, sanoo Herra\, kääntykää minun tyköni kaikesta sydämestänne\, paastoten\, itkien ja valittaen. Reväiskää rikki sydämenne\, älkää vaatteitanne\, ja kääntykää Herran\, teidän Jumalanne\, tykö; sillä hän on armahtavainen ja laupias\, pitkämielinen ja armosta rikas\, ja hän katuu pahaa. Ehkä hän vielä katuu ja jättää jälkeensä siunauksen: ruokauhrin ja juomauhrin Herralle\, teidän Jumalallenne. Puhaltakaa pasunaan Siionissa\, kuuluttakaa pyhä paasto\, kutsukaa koolle juhlakokous. Kootkaa kansa\, pitäkää pyhä seurakuntakokous\, kerätkää vanhukset\, kootkaa lapset ja rintoja imeväiset; lähteköön ylkä huoneestansa ja morsian kammiostansa. Eteisen ja alttarin välillä itkekööt papit\, jotka toimittavat Herran palvelusta\, ja sanokoot: ”Säästä\, Herra\, kansaasi äläkä anna perintöosaasi häväistäväksi\, pakanain pilkattavaksi. Miksi pitäisi sanottaman kansain seassa: ’Missä on heidän Jumalansa?’” \n  \n2. lukukappale\n2. Piet. 1:1–11\nSimeon Pietari\, Jeesuksen Kristuksen palvelija ja apostoli\, niille\, jotka ovat saaneet yhtä kalliin uskon kuin mekin meidän Jumalamme ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen vanhurskaudessa. Armo ja rauha lisääntyköön teille Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta. Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken\, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan\, hänen tuntemisensa kautta\, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään\, joiden kautta hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset\, että te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja pelastuisitte siitä turmeluksesta\, joka maailmassa himojen tähden vallitsee\, niin pyrkikää juuri sentähden kaikella ahkeruudella osoittamaan uskossanne avuja\, avuissa ymmärtäväisyyttä\, ymmärtäväisyydessä itsenne hillitsemistä\, itsenne hillitsemisessä kärsivällisyyttä\, kärsivällisyydessä jumalisuutta\, jumalisuudessa veljellistä rakkautta\, veljellisessä rakkaudessa yhteistä rakkautta. Sillä jos teillä on nämä ja ne yhä enenevät\, niin ne eivät salli teidän olla toimettomia eikä hedelmättömiä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa. Jolla sitävastoin ei niitä ole\, se on sokea\, likinäköinen\, on unhottanut puhdistuneensa entisistä synneistänsä. Pyrkikää sentähden\, veljet\, sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi; sillä jos sen teette\, ette koskaan lankea; sillä näin teille runsain määrin tarjotaan pääsy meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen iankaikkiseen valtakuntaan. \nTai:\n1. Piet. 4:1–5\nKoska siis Kristus on kärsinyt lihassa\, niin ottakaa tekin aseeksenne sama mieli – sillä joka lihassa kärsii\, se lakkaa synnistä – ettette enää eläisi tätä lihassa vielä elettävää aikaa ihmisten himojen mukaan\, vaan Jumalan tahdon mukaan. Riittäähän\, että menneen ajan olette täyttäneet pakanain tahtoa vaeltaessanne irstaudessa\, himoissa\, juoppoudessa\, mässäyksissä\, juomingeissa ja kauheassa epäjumalain palvelemisessa. Sentähden he oudoksuvat sitä\, ettette juokse heidän mukanansa samaan riettauden lätäkköön\, ja herjaavat. Mutta heidän on tehtävä tili hänelle\, joka on valmis tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. \n  \nEvankeliumi\nMatt. 6:16–21\nJa kun paastoatte\, älkää olko synkännäköisiä niinkuin ulkokullatut; sillä he tekevät kasvonsa surkeiksi\, että ihmiset näkisivät heidän paastoavan. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa. Vaan kun sinä paastoat\, niin voitele pääsi ja pese kasvosi\, etteivät paastoamistasi näkisi ihmiset\, vaan sinun Isäsi\, joka on salassa; ja sinun Isäsi\, joka salassa näkee\, maksaa sinulle. Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle\, missä koi ja ruoste raiskaa ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen\, missä ei koi eikä ruoste raiskaa ja missä eivät varkaat murtaudu sisään eivätkä varasta. Sillä missä sinun aarteesi on\, siellä on myös sinun sydämesi. \nTai:\nLuuk. 13:22–30\nJa hän vaelsi kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään ja opetti\, kulkien Jerusalemia kohti. Ja joku kysyi häneltä: ”Herra\, onko niitä vähän\, jotka pelastuvat? Niin hän sanoi heille: ”Kilvoitelkaa päästäksenne sisälle ahtaasta ovesta\, sillä monet\, sanon minä teille\, koettavat päästä sisälle\, mutta eivät voi. Sen jälkeen kuin perheenisäntä on noussut ja sulkenut oven ja te rupeatte seisomaan ulkona ja kolkuttamaan ovea sanoen: ’Herra\, avaa meille’\, vastaa hän ja sanoo teille: ’En minä tunne teitä enkä tiedä\, mistä te olette’. Silloin te rupeatte sanomaan: ’Mehän söimme ja joimme sinun seurassasi\, ja meidän kaduillamme sinä opetit’. Mutta hän on lausuva: ’Minä sanon teille: en tiedä\, mistä te olette. Menkää pois minun tyköäni\, kaikki te vääryyden tekijät.’ Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys\, kun näette Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin ja kaikkien profeettain olevan Jumalan valtakunnassa\, mutta huomaatte itsenne heitetyiksi ulos. Ja tulijoita saapuu idästä ja lännestä ja pohjoisesta ja etelästä\, ja he aterioitsevat Jumalan valtakunnassa. Ja katso\, on viimeisiä\, jotka tulevat ensimmäisiksi\, ja on ensimmäisiä\, jotka tulevat viimeisiksi.” \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala\, joka vihastut synnin tekemisestä\, mutta lepyt katumuksesta! Kuule armollisesti kansasi nöyrä rukous ja käännä pois meistä vihasi kiivaus\, jonka syntimme ovat ansainneet. Rakkaan Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n2. Armollinen Jumala\, rakas taivaallinen Isä! Sinä et halveksi yhtäkään luotuasi ja annat Poikasi Kristuksen pyhän elämän\, kärsimyksen ja kuoleman tähden anteeksi kaikille\, jotka tulevat luoksesi ja tahtovat tehdä parannuksen. Anna sinä meille oikea katumus\, jotta voisimme saada syntimme anteeksi ja rauhan sieluillemme. Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n  \nPäivän psalmi\nAntifoni:\nPs. 130:1–2\nSyvyydestä minä huudan si|nua\, Herra. *\nHerra\, kuu|le minun ääneni. \nTai:\nViis. 11:23–24\nSinä\, Herra\, olet armollinen kaikille\, etkä inhoa ainoatakaan niistä\, jotka |olet tehnyt. *\nSinä katsot ihmisten syntien ohitse\, että he tekisi|vät parannuksen. \n  \nPsalmi:\nPs. 57:2–4\, 11–12\nJumala\, ole minulle armollinen\, ole minulle |armollinen; *\nsillä sinuun minun |sieluni turvaa. \nMinä turvaan sinun siipi|esi suojaan\, *\nkunnes onnettomuu|det ovat ohitse. \nMinä huudan Jumalaa\, Korkeinta\, |avukseni\, *\nJumalaa\, joka vie minun a|siani päätökseen. \nHän lähettää taivaasta minulle pelastuksen\, kun minua herjaavat minun |polkijani. *\nJumala lähettää armonsa |ja totuutensa. \nSillä suuri on sinun armosi ja ulottuu |hamaan taivaisiin\, *\nja sinun totuute|si pilviin asti. \nKorota itsesi yli tai|vasten\, Jumala\, *\nja kunnia|si yli kaiken maan. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt |on ja aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/tuhkakeskiviikko-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2026/02/Kirkkovuosi_Tuhkakeskiviikko.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20260222
DTEND;VALUE=DATE:20260223
DTSTAMP:20260604T072959
CREATED:20191112T140513Z
LAST-MODIFIED:20260212T065033Z
UID:7779-1771718400-1771804799@www.luterilainen.net
SUMMARY:1. paastonajan sunnuntai Invocavit
DESCRIPTION:Päivän evankeliumitekstissä Jeesus nimittää Pietaria saatanaksi. Vain vähän aikaisemmin Jeesus oli kutsunut tätä innokasta opetuslastaan autuaaksi Pietarin tunnustettua Jeesuksen Jumalan Pojaksi. Kummatkin Jeesuksen arviot pitivät paikkansa Pietarista. Samanlainen arvio pätee myös jokaisesta kristitystä. Kristukseen toivonsa paneva ja kasteessa häneen liitetty on todellisesti autuas. Samalla riippuu ihmisessä kiinni vanha syntinen luonto\, joka vastustaa Luojaansa ja korottaa itsensä tämän yläpuolelle. Sen tähden Jeesus käyttää ilmausta ”saatana”\, joka merkitsee vastustajaa. \nMiksi Pietari Jeesusta vastusti? Syy oli risti\, josta Jeesus nyt peittelemättä opetuslapsille puhui. Messiaan ja hänen seuraajiensa polku ei ollutkaan kunnian ja loiston tie\, vaan heikkouden ja häpeän oja. Vanhalle ihmiselle risti\, itsensä kieltäminen\, häpeä ja heikkous ovat sietämättömiä. Ristin loukkauksen myötä kaikuivat kuuroille korville myös lupaus ylösnousemuksesta kolmantena päivänä. Ei Pietari eivätkä muutkaan opetuslapset muistaneet lupauksen sanaa pääsiäisen jälkeen. \nJeesus ei kuitenkaan ollut valhemessias\, vaan Jumalan todellinen voideltu\, Herran kärsivä palvelija. Risti ei ollut tappio\, vaan voitto. Ylösnoussut Herra sanoi itse\, että hänelle on annettu kaikki valta taivaissa ja maan päällä. Olisiko voitto voinut olla suurempi? Tie kunniaan ja kirkkauteen käy kuitenkin ristin kautta. Tässä ajassa myös Jumalan seurakunta on kutsuttu ristin kantajaksi. Sille on luvattu osallisuus Kristuksen häpeästä ja kärsimyksestä\, mutta on luvattu myös osallisuus anteeksiantamuksesta ja iankaikkisesta elämästä. \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  violetti tai sininen.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 91:15 Psalmi: Ps. 91:1–4 11–12 Psalmilause: 5. Moos. 8:3\n1. lukukappale:  1. Moos. 4:3–10 tai 1. Moos. 3:1–7 (8–19) 2. lukukappale:  Jaak. 1:12–15 Evankeliumi:  Matt. 16:21–23 \n\n1. lukukappale\n1. Moos. 4:3–10\nJa jonkun ajan kuluttua tapahtui\, että Kain toi maan hedelmistä uhrilahjan Herralle; ja myöskin Aabel toi uhrilahjan laumansa esikoisista\, niiden rasvoista. Ja Herra katsoi Aabelin ja hänen uhrilahjansa puoleen; mutta Kainin ja hänen uhrilahjansa puoleen hän ei katsonut. Silloin Kain vihastui kovin\, ja hänen hahmonsa synkistyi. Ja Herra sanoi Kainille: ”Miksi olet vihastunut\, ja miksi hahmosi synkistyy? Eikö niin: jos teet hyvin\, voit kohottaa katseesi; mutta jos et hyvin tee\, niin väijyy synti ovella\, ja sen halu on sinuun\, mutta hallitse sinä sitä!” Ja Kain sanoi veljellensä Aabelille: ”Menkäämme kedolle”. Ja heidän kedolla ollessansa Kain karkasi veljensä Aabelin kimppuun ja tappoi hänet. Niin Herra sanoi Kainille: ”Missä on veljesi Aabel?” Hän vastasi: ”En tiedä; olenko minä veljeni vartija?” Ja hän sanoi: ”Mitä olet tehnyt? Kuule\, veljesi veri huutaa minulle maasta. \nTai:\n1. Moos. 3:1–7 (8–19)\nMutta käärme oli kavalin kaikista kedon eläimistä\, jotka Herra Jumala oli tehnyt; ja se sanoi vaimolle: ”Onko Jumala todellakin sanonut: ’Älkää syökö kaikista paratiisin puista’?” Niin vaimo vastasi käärmeelle: ”Me saamme syödä muiden puiden hedelmiä paratiisissa\, mutta sen puun hedelmästä\, joka on keskellä paratiisia\, on Jumala sanonut: ’Älkää syökö siitä älkääkä koskeko siihen\, ettette kuolisi’.” Niin käärme sanoi vaimolle: ”Ette suinkaan kuole; vaan Jumala tietää\, että sinä päivänä\, jona te siitä syötte\, aukenevat teidän silmänne\, ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan”. Ja vaimo näki\, että siitä puusta oli hyvä syödä ja että se oli ihana katsella ja suloinen puu antamaan ymmärrystä; ja hän otti sen hedelmästä ja söi ja antoi myös miehellensä\, joka oli hänen kanssansa\, ja hänkin söi. Silloin aukenivat heidän molempain silmät\, ja he huomasivat olevansa alasti; ja he sitoivat yhteen viikunapuun lehtiä ja tekivät itselleen vyöverhot. (Ja he kuulivat\, kuinka Herra Jumala käyskenteli paratiisissa illan viileydessä. Ja mies vaimoineen lymysi Herran Jumalan kasvojen edestä paratiisin puiden sekaan. Mutta Herra Jumala huusi miestä ja sanoi hänelle: ”Missä olet?” Hän vastasi: ”Minä kuulin sinun askeleesi paratiisissa ja pelkäsin\, sillä minä olen alasti\, ja sentähden minä lymysin”. Ja hän sanoi: ”Kuka sinulle ilmoitti\, että olet alasti? Etkö syönyt siitä puusta\, josta minä kielsin sinua syömästä?” Mies vastasi: ”Vaimo\, jonka annoit olemaan minun kanssani\, antoi minulle siitä puusta\, ja minä söin”. Niin Herra Jumala sanoi vaimolle: ”Mitäs olet tehnyt?” Vaimo vastasi: ”Käärme petti minut\, ja minä söin”. Ja Herra Jumala sanoi käärmeelle: ”Koska tämän teit\, kirottu ole sinä kaikkien karjaeläinten ja kaikkien metsän eläinten joukossa. Vatsallasi sinun pitää käymän ja tomua syömän koko elinaikasi. Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi\, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän.” Ja vaimolle hän sanoi: ”Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat\, kivulla sinun pitää synnyttämän lapsia; mutta mieheesi on sinun halusi oleva\, ja hän on sinua vallitseva”. Ja Aadamille hän sanoi: ”Koska kuulit vaimoasi ja söit puusta\, josta minä kielsin sinua sanoen: ’Älä syö siitä’\, niin kirottu olkoon maa sinun tähtesi. Vaivaa nähden sinun pitää elättämän itseäsi siitä koko elinaikasi; orjantappuroita ja ohdakkeita se on kasvava sinulle\, ja kedon ruohoja sinun on syötävä. Otsasi hiessä sinun pitää syömän leipäsi\, kunnes tulet maaksi jälleen\, sillä siitä sinä olet otettu. Sillä maasta sinä olet\, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman.” \n  \n2. lukukappale\nJaak. 1:12-15\nAutuas se mies\, joka kiusauksen kestää\, sillä kun hänet on koeteltu\, on hän saava elämän kruunun\, jonka Herra on luvannut niille\, jotka häntä rakastavat! Älköön kukaan\, kiusauksessa ollessaan\, sanoko: ”Jumala minua kiusaa”; sillä Jumala ei ole pahan kiusattavissa\, eikä hän ketään kiusaa. Vaan jokaista kiusaa hänen oma himonsa\, joka häntä vetää ja houkuttelee; kun sitten himo on tullut raskaaksi\, synnyttää se synnin\, mutta kun synti on täytetty\, synnyttää se kuoleman. \n  \nEvankeliumi\nMatt. 16:21–23\nSiitä lähtien Jeesus alkoi ilmoittaa opetuslapsilleen\, että hänen piti menemän Jerusalemiin ja kärsimän paljon vanhimmilta ja ylipapeilta ja kirjanoppineilta ja tuleman tapetuksi ja kolmantena päivänä nouseman ylös. Silloin Pietari otti hänet erilleen ja rupesi nuhtelemaan häntä sanoen: ”Jumala varjelkoon\, Herra\, älköön se sinulle tapahtuko”. Mutta hän kääntyi ja sanoi Pietarille: ”Mene pois minun edestäni\, saatana; sinä olet minulle pahennukseksi\, sillä sinä et ajattele sitä\, mikä on Jumalan\, vaan sitä\, mikä on ihmisten”. \n  \nRukoukset\n1. Herra\, kaikkivaltias Jumala\, joka olet saattanut meidät tämän paaston alkuun! Vapauta meidät sinun armollasi\, niin ettemme tänä paastonaikana horjahtaisi syntiin\, vaan että me ajatuksin\, puhein ja teoin noudattaisimme kaikessa sinun vanhurskauttasi ja täyttäisimme jatkuvasti sinun tahtoasi. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Herra Jumala! Ohjaa maailman menoa niin\, että seurakuntasi saisi iloita rauhassa ja jumalisuudessa. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n3. Herra\, meidän Jumalamme! Sinä annoit Poikasi joutua kiusauksiin ja ahdistuksiin\, jotta hän voisi auttaa kiusattuja. Hän on voittanut pahan vallan. Vahvista meitä\, että me jaksaisimme Poikasi nimessä vastustaa vihollisen hyökkäyksiä ja torjua ne sinun sanasi avulla. Kuule meitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme tähden. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 91:15\nHän huutaa minua avuksensa\, ja minä |vastaan hänelle\, *\nminä olen hänen tykönänsä\, kun hänellä on ahdistus\, minä vapahdan hänet ja saa|tan hänet kunniaan. \n  \nPsalmi:\nPs. 91:1–4\, 11–12\nJoka Korkeimman suo|jassa istuu *\nja Kaikkivaltiaan |varjossa yöpyy\, \nse sanoo: ”Herra on minun turva|ni ja linnani\, *\nhän on minun Jumalani\, jo|hon minä turvaan”. \nSillä hän päästää sinut linnus|tajan paulasta\, *\nturmiol|lisesta rutosta. \nSulillansa hän sinua suojaa\, ja sinä saat turvan hänen siipi|ensä alla; *\nhänen uskollisuutensa on |kilpi ja suojus. \nSillä hän antaa enkeleilleen si|nusta käskyn *\nvarjella sinua |kaikilla teilläsi. \nHe kantavat sinua |käsillänsä\, *\nettet jalkaa|si kiveen loukkaisi. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt |on ja aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/1-paastonajan-sunnuntai-invocavit-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2026/02/Kirkkovuosi_2-vuosikerta_1-paastonajan-su.jpg
END:VEVENT
END:VCALENDAR