BEGIN:VCALENDAR
VERSION:2.0
PRODID:-//Luterilainen.net - ECPv6.16.3//NONSGML v1.0//EN
CALSCALE:GREGORIAN
METHOD:PUBLISH
X-WR-CALNAME:Luterilainen.net
X-ORIGINAL-URL:https://www.luterilainen.net
X-WR-CALDESC:Tapahtumat Luterilainen.net
REFRESH-INTERVAL;VALUE=DURATION:PT1H
X-Robots-Tag:noindex
X-PUBLISHED-TTL:PT1H
BEGIN:VTIMEZONE
TZID:Europe/Helsinki
BEGIN:DAYLIGHT
TZOFFSETFROM:+0200
TZOFFSETTO:+0300
TZNAME:EEST
DTSTART:20250330T010000
END:DAYLIGHT
BEGIN:STANDARD
TZOFFSETFROM:+0300
TZOFFSETTO:+0200
TZNAME:EET
DTSTART:20251026T010000
END:STANDARD
BEGIN:DAYLIGHT
TZOFFSETFROM:+0200
TZOFFSETTO:+0300
TZNAME:EEST
DTSTART:20260329T010000
END:DAYLIGHT
BEGIN:STANDARD
TZOFFSETFROM:+0300
TZOFFSETTO:+0200
TZNAME:EET
DTSTART:20261025T010000
END:STANDARD
BEGIN:DAYLIGHT
TZOFFSETFROM:+0200
TZOFFSETTO:+0300
TZNAME:EEST
DTSTART:20270328T010000
END:DAYLIGHT
BEGIN:STANDARD
TZOFFSETFROM:+0300
TZOFFSETTO:+0200
TZNAME:EET
DTSTART:20271031T010000
END:STANDARD
END:VTIMEZONE
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20260401
DTEND;VALUE=DATE:20260402
DTSTAMP:20260604T051810
CREATED:20191112T140519Z
LAST-MODIFIED:20240926T124113Z
UID:7787-1775001600-1775087999@www.luterilainen.net
SUMMARY:Hiljaisen viikon keskiviikko
DESCRIPTION:Hiljaisen viikon keskiviikon ja neljännen ahdin aiheena on Jeesuksen tuomitseminen ja vieminen Golgatalle. Johanneksen evankeliumin 19. luvussa Pilatus tekee pilaa Jeesuksen kuninkuudesta järjestämällä juutalaiselle kansalle irvokkaan komedian. Ensin hän ruoskitutti Jeesuksen raa’asti vereslihalle roomalaisilla ruoskilla\, jotka usein sisälsivät metallikuulia tai teräviä luunsiruja. Sitten\, verisenä ja henkihieverissä\, hän puetti Jeesuksen kuninkaallista asua matkineeseen orjantappurakruunuun ja purppuranpunaiseen viittaan. Rooman sotilaat tervehtivät häntä ”juutalaisten kuninkaaksi” ja löivät häntä kasvoille. Tämän jälkeen Pilatus toi Jeesuksen kansan eteen sanoen: ”Katso: ihminen!” \nJuutalaiset huusivat Pilatukselle\, että tämän tulee ristiinnaulita Jeesus juutalaisen lain rikkojana. Pilatus pyrki antamaan vastuun asiasta juutalaisille itselleen tietäen hyvin\, ettei heillä ollut lupaa panna täytäntöön kuolemantuomioita Rooman vallan alaisuudessa. Ehkä tämä oli testi heitä kohtaan. Vielä Pilatus yritti löytää Jeesuksen kanssa keskustelemalla syyn päästää hänet vapaaksi. Jeesus ei kuitenkaan puolustautunut\, vaan alistui maallisen vallan edessä\, joka oli lähtöisin ylhäältä – siis hänestä itsestään. Juutalaiset pelasivat viimeisen korttinsa ja vetosivat Rooman keisari Tiberiukseen. He itse halveksuivat keisaria niin paljon\, ettei hänen kuvallaan varustetuilla kolikoilla (joissa häntä kuvailtiin ”jumala Augustuksen pojaksi”) voinut asioida temppelissä vaihtamatta rahaa ensin temppelivaluutaksi. Ja nyt he syyttivät Pilatusta tämän epäjumalakeisarin viholliseksi ja Jeesusta tämän vallan anastajaksi. \nPilatus käytti tilaisuutta hyväkseen ja provosoi viekkaalla tavalla juutalaiset kansanjoukot tunnustamaan Rooman keisarin valta-aseman. ”Katso\, teidän kuninkaanne!” ”Onko minun ristiinnaulittava teidän kuninkaanne?” Tähän joukot vastasivat: ”Ei meillä ole kuningasta\, vaan keisari.” Pilatus toimi vastentahtoisesti\, eikä hän nähnyt Jeesuksessa syytä tulla ristiinnaulituksi. Silti poliitikon mielessä tilanne taipui torjuntavoitoksi. Saatiinpahan ikävästä ja epämiellyttävästä tilanteesta ainakin juutalaiset johtajat vannomaan uskollisuuttaan heidän maataan miehittävän Rooman imperiumin keisarille. \nJa niin Pilatus määräsi Jeesuksen ristiinnaulittavaksi. Ristillä syytön sai kuolla syyllisten puolesta. Golgatalla koko maailman synnit pantiin Israelin Messiaan päälle. \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri:  violetti tai sininen.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 69:30 Psalmi: Ps. 69:17–23 (30–34)\n1. lukukappale:  Jes. 49:1–6 2. lukukappale:  Room. 5:6–11 Evankeliumi:  Joh. 19:1–16 \n\n1. lukukappale\nJes. 49:1–6\nKuulkaa minua\, te merensaaret\, ja tarkatkaa\, kaukaiset kansat. Herra on minut kutsunut hamasta äidinkohdusta saakka\, hamasta äitini helmasta minun nimeni maininnut. Hän teki minun suuni terävän miekan kaltaiseksi\, kätki minut kätensä varjoon; hän teki minut hiotuksi nuoleksi\, talletti minut viineensä. Ja hän sanoi minulle: ”Sinä olet minun palvelijani\, sinä Israel\, jossa minä osoitan kirkkauteni”. Mutta minä sanoin: ”Hukkaan minä olen itseäni vaivannut\, kuluttanut voimani turhaan ja tyhjään; kuitenkin on minun oikeuteni Herran huomassa\, minun palkkani on Jumalan tykönä”. Ja nyt sanoo Herra\, joka on minut palvelijakseen valmistanut hamasta äitini kohdusta\, palauttamaan Jaakobin hänen tykönsä\, niin että Israel koottaisiin hänen omaksensa – ja minä olen kallis Herran silmissä\, minun Jumalani on tullut minun voimakseni – hän sanoo: Liian vähäistä on sinulle\, joka olet minun palvelijani\, kohottaa ennalleen Jaakobin sukukunnat ja tuoda takaisin Israelin säilyneet: minä panen sinut pakanain valkeudeksi\, että minulta tulisi pelastus maan ääriin asti. \n  \n2. lukukappale\nRoom. 5:6–11\nSillä meidän vielä ollessamme heikot kuoli Kristus oikeaan aikaan jumalattomien edestä. Tuskinpa kukaan käy kuolemaan jonkun vanhurskaan edestä; hyvän edestä joku mahdollisesti uskaltaa kuolla. Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä\, että Kristus\, kun me vielä olimme syntisiä\, kuoli meidän edestämme. Paljoa ennemmin me siis nyt\, kun olemme vanhurskautetut hänen veressään\, pelastumme hänen kauttansa vihasta. Sillä jos me silloin\, kun vielä olimme Jumalan vihollisia\, tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta\, paljoa ennemmin me pelastumme hänen elämänsä kautta nyt\, kun olemme sovitetut; emmekä ainoastaan sovitetut\, vaan vieläpä on Jumala meidän kerskauksemme meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta\, jonka kautta me nyt olemme sovituksen saaneet. \n  \nEvankeliumi\nJoh. 19:1–16\nSilloin Pilatus otti Jeesuksen ja ruoskitti hänet. Ja sotamiehet väänsivät kruunun orjantappuroista\, panivat sen hänen päähänsä ja pukivat hänen ylleen purppuraisen vaipan ja tulivat hänen luoksensa ja sanoivat: ”Terve\, juutalaisten kuningas”; ja he antoivat hänelle korvapuusteja. Pilatus meni taas ulos ja sanoi heille: ”Katso\, minä tuon hänet ulos teille\, tietääksenne\, etten minä löydä hänessä yhtäkään syytä”. Niin Jeesus tuli ulos\, orjantappurakruunu päässään ja purppurainen vaippa yllään. Ja Pilatus sanoi heille: ”Katso ihmistä!” Kun siis ylipapit ja palvelijat näkivät hänet\, huusivat he sanoen: ”Ristiinnaulitse\, ristiinnaulitse!” Pilatus sanoi heille: ”Ottakaa te hänet ja ristiinnaulitkaa\, sillä minä en löydä hänessä mitään syytä”. Juutalaiset vastasivat hänelle: ”Meillä on laki\, ja lain mukaan hänen pitää kuoleman\, koska hän on tehnyt itsensä Jumalan Pojaksi”. Kun nyt Pilatus kuuli tämän sanan\, pelkäsi hän vielä enemmän ja meni taas sisälle palatsiin ja sanoi Jeesukselle: ”Mistä sinä olet?” Mutta Jeesus ei hänelle vastannut. Niin Pilatus sanoi hänelle: ”Etkö puhu minulle? Etkö tiedä\, että minulla on valta sinut päästää ja minulla on valta sinut ristiinnaulita?” Jeesus vastasi: ”Sinulla ei olisi mitään valtaa minuun\, ellei sitä olisi annettu sinulle ylhäältä. Sentähden on sen synti suurempi\, joka jätti minut sinun käsiisi.” Tämän tähden Pilatus koetti päästää hänet irti. Mutta juutalaiset huusivat sanoen: ”Jos päästät hänet\, et ole keisarin ystävä; jokainen\, joka tekee itsensä kuninkaaksi\, asettuu keisaria vastaan”. Kun Pilatus kuuli nämä sanat\, antoi hän viedä Jeesuksen ulos ja istui tuomarinistuimelle\, paikalle\, jonka nimi on Litostroton\, hebreaksi Gabbata. Ja oli pääsiäisen valmistuspäivä\, noin kuudes hetki. Ja hän sanoi juutalaisille: ”Katso\, teidän kuninkaanne!” Niin he huusivat: ”Vie pois\, vie pois\, ristiinnaulitse hänet!” Pilatus sanoi heille: ”Onko minun ristiinnaulittava teidän kuninkaanne?” Ylipapit vastasivat: ”Ei meillä ole kuningasta\, vaan keisari”. Silloin hän luovutti hänet heille ja antoi ristiinnaulittavaksi. Ja he ottivat Jeesuksen. \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias Jumala! Suo meidän\, jotka kärsimme lakkaamatta syntisyytemme tähden\, päästä vapaiksi sinun ainoan Poikasi kärsimisen voimasta. Sinun Poikasi\, Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n2. Pyhä Jumala\, rakas taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua Herramme Jeesuksen Kristuksen raskaasta kärsimystiestä\, jonka hän kulki ristiään kantaen. Kiitos\, että olet kutsunut meidät seuraamaan häntä. Anna meille voimaa kantaa oma ristimme ja tunnustaa rohkeasti Jeesuksen nimeä. Tätä pyydämme Poikasi Jeesuksen Kristuksen kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 69:30\nMinä olen |kurja ja vaivattu\, *\nsuojatkoon minua sinun a|pusi\, Jumala. \nPsalmi:\nPs. 69:17–23 (30–34)\nVastaa minulle\, Herra\, sillä sinun armo|si on hyvä\, *\nkäänny minun puoleeni suuressa laupe|udessasi. \nÄlä peitä kasvojasi palvelijaltasi\, sillä minä olen |ahdistuksessa; *\njoudu\, |vastaa minulle. \nLähesty minun sieluani ja |lunasta se\, *\nvapahda minut vihollis|teni tähden. \nSinä tiedät minun häväistykseni\, minun häpe|äni ja pilkkani\, *\nsinun edessäsi ovat julki kaikki minun |ahdistajani. \nHäväistys on särkenyt minun sydämeni\, minä olen |käynyt heikoksi; *\nminä odotin sääliä\, mutta en saanut\, ja lohduttajia\, mut|ta en löytänyt. \nKoiruohoa he antoivat minun |syödäkseni *\nja juottivat minulle janooni |hapanviiniä. \nTulkoon heidän pöytänsä |heille paulaksi\, *\nansaksi noille su|ruttomille. \n(Mutta minä olen |kurja ja vaivattu\, *\nsuojatkoon minua sinun a|pusi\, Jumala\, \nniin minä veisuulla kiitän |Jumalan nimeä *\nja ylistän häntä |kiitosvirsillä. \nSe on Herralle otolli|sempi kuin härkä\, *\nkuin mulli\, sarvipää ja |sorkkajalka. \nNöyrät näkevät sen ja |riemuitsevat; *\nelpyköön teidän sydämenne\, teidän\, jotka et|sitte Jumalaa. \nSillä Herra |kuulee köyhiä *\neikä halveksi |vankejansa.)
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/hiljaisen-viikon-keskiviikko-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_Hiljainen-viikko_ke.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20260402
DTEND;VALUE=DATE:20260403
DTSTAMP:20260604T051810
CREATED:20191112T140519Z
LAST-MODIFIED:20240926T124332Z
UID:7788-1775088000-1775174399@www.luterilainen.net
SUMMARY:Kiirastorstai
DESCRIPTION:Jeesus osallistui säännöllisesti Jerusalemissa juhlille\, aivan kuten 5. Moos. 16:16 velvoitti juutalaisia miehiä saapumaan vuosittain pääsiäis-\, helluntai- ja lehtimajanjuhlille. Aiemminkin häntä on yritetty ottaa kiinni\, mutta vasta nyt\, näillä pääsiäisjuhlilla\, on koittanut hänen hetkensä. \nJeesus osoittaa omilleen täyttymyksen saavuttanutta rakkautta (εἰς τέλος ἠγάπησεν) ja myöhemmin tuona iltana hän sanoo suurimman rakkauden olevan sitä\, että antaa henkensä ystäviensä puolesta (Joh. 15:13). \nEhtoollinen tarkoittaa sinällään sanana vain juhlallista illallista\, mutta tässä asiayhteys pakottaa ymmärtämään sen juutalaiseksi pääsiäisateriaksi (Luuk. 22:15; 2. Moos. 12). Tuolle vanhan liiton aterialle Jeesus antaa uuden sisällön\, kun se saa täyttymyksen hänen uhrikuolemassaan. Näin hänen kohdallaan tuo viimeinen vanhan liiton pääsiäisateria muuttuu ensimmäiseksi uuden liiton pääsiäisateriaksi\, Herran pyhäksi ehtoolliseksi. Edelleen siinä on saapuvilla happamaton leipä\, viini ja pääsiäiskaritsa\, mutta nyt anteeksiantamuksen ateriana\, Jeesuksen ruumiina ja elämää antavana uhriverenä. Enää ei muistella vapautumista Egyptistä\, vaan sielunvihollisen valtakunnasta. Juudaskin oli mukana aterialla\, muttei epäuskonsa vuoksi hyödykseen vaan vahingokseen (vrt. 1. Kor. 11:27). \nVyöttäytymällä Jeesus ilmaisee\, ettei hän tarvitse meidän palveluksiamme\, vaan hän tahtoo asettua palvelemaan meitä orjan tavoin. Me tarvitsemme hänen palveluaan ja pesuaan\, sillä muuten emme ole puhtaat\, eikä meillä ole osuutta hänen kanssaan. Saastaisten jalkojen peseminen oli halvimman orjan työtä. Pietarista tuntuu nurinkuriselta\, että rabbi ja Herra palvelee oppilaitaan ja palvelijoitaan näinkin alhaisella tavalla. Nurinkurista se onkin meille\, jotka tavoittelemme menestystä\, ensimmäisiä sijoja ja ihmisten arvonantoa vielä Jeesuksen uhriateriankin äärellä (vrt. Luuk. 22:24). Kun Raamatussa rakastaminen on kuitenkin uhrautumista ja itsensä antamista\, niin juuri kaikkien palvelijaksi asettumalla Jeesus osoittaa meille pyyteetöntä rakkautta. \nLopulta Pietari tahtoo\, että myös hänen kättensä työt ja päänsä ajatukset puhdistettaisiin (vrt. juutalainen rukousnauha otsalla ja kädessä\, 5. Moos. 6:8). Meille riittää kuitenkin yksi pesu\, kun Jeesus pesee meidät. Tämä ennakoi jo kristillistä kastetta\, joka merkitsee koko ihmisen puhdistamista ruumiin ja sielun puolesta\, vanhan ihmisen hukuttamista ja taivaallista uudestisyntymää Jumalan lapseksi. Tuon sakramentin Jeesus asettaa vasta ylösnousemuksensa jälkeen\, Matt. 28. \nJeesus sanoo tässä\, että meidän on palveltava hänen esimerkkinsä mukaisesti uskonveljiämme nöyrtymällä kaikkien alapuolelle. Jopa siinä määrin\, että hänen laillaan ”meidänkin tulee antaa henkemme veljiemme edestä” (1. Joh. 3:16)! \nKatkelman evankeliumi on siinä\, että Jeesus on meidän pääsiäislampaamme\, jonka turvissa vapaudumme hirmuhallitsijan orjuudesta. Ehtoollisessa me saamme sen hyödyksemme. Ja kun hän kerran on meidät pessyt\, silloin me olemme kokonaan puhtaat. Hän asettui kaikkien alapuolelle\, joten ei voi olla ketään\, jota hän ei voisi puhdistaa tai jonka syntivelkaa hän ei olisi maksanut. Ehtoolliselle tulemme ajatellen\, että Jeesus nöyrtyy siinä kaikkein halvimmaksi palvelijaksemme. Kuinka silloin voisimme suhtautua enää uskonveljiimme ylimielisesti! \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  violetti tai sininen.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Joh. 6:33 tai Ps. 78:25 Psalmi: Ps. 111:2–5 Psalmilause: Ps. 111:9–10\n1. lukukappale:  2. Moos. 24:4–11 2. lukukappale:  1. Kor. 11:23–29 Evankeliumi:  Joh. 13:1–15 \n\n1. lukukappale\n2. Moos. 24:4–11\nJa hän nousi varhain seuraavana aamuna ja rakensi alttarin vuoren juurelle sekä pystytti kaksitoista patsasta Israelin kahdentoista sukukunnan mukaan. Ja hän lähetti israelilaisten joukosta nuoria miehiä uhraamaan polttouhreja ja teurastamaan härkiä yhteysuhriksi Herralle. Ja Mooses otti verestä puolet ja pani uhrimaljoihin\, ja toisen puolen hän vihmoi alttarille. Ja hän otti liitonkirjan ja luki sen kansan kuullen. Ja he sanoivat: ”Kaikkea\, mitä Herra on puhunut\, me noudatamme ja tottelemme”. Niin Mooses otti veren ja vihmoi sitä kansan päälle ja sanoi: ”Katso\, tämä on sen liiton veri\, jonka Herra on tehnyt teidän kanssanne kaikkien näiden sanojen perusteella”.\nJa Mooses ja Aaron\, Naadab ja Abihu ynnä seitsemänkymmentä Israelin vanhinta nousivat vuorelle. Ja he näkivät Israelin Jumalan; ja hänen jalkainsa alla oli alusta\, niinkuin safiirikivistä\, kirkas kuin itse taivas. Eikä hän kajonnut kädellänsä israelilaisten valittuihin\, ja he katselivat Jumalaa\, söivät ja joivat. \n  \n2. lukukappale\n1. Kor. 11:23–29\nSillä minä olen saanut Herralta sen\, minkä myös olen teille tiedoksi antanut\, että Herra Jeesus sinä yönä\, jona hänet kavallettiin\, otti leivän\, kiitti\, mursi ja sanoi: ”Tämä on minun ruumiini\, joka teidän edestänne annetaan; tehkää tämä minun muistokseni”. Samoin hän otti myös maljan aterian jälkeen ja sanoi: ”Tämä malja on uusi liitto minun veressäni; niin usein kuin te juotte\, tehkää se minun muistokseni”.\nSillä niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tämän maljan\, te julistatte Herran kuolemaa\, siihen asti kuin hän tulee. Sentähden\, joka kelvottomasti syö tätä leipää tai juo Herran maljan\, hän on oleva vikapää Herran ruumiiseen ja vereen. Koetelkoon siis ihminen itseänsä\, ja niin syököön tätä leipää ja juokoon tästä maljasta; sillä joka syö ja juo erottamatta Herran ruumista muusta\, syö ja juo tuomioksensa. \n  \nEvankeliumi\nJoh. 13:1–15\nMutta ennen pääsiäisjuhlaa\, kun Jeesus tiesi hetkensä tulleen\, että hän oli siirtyvä tästä maailmasta Isän tykö\, niin hän\, joka oli rakastanut omiansa\, jotka maailmassa olivat\, osoitti heille rakkautta loppuun asti.\nJa ehtoollisella oltaessa\, kun perkele jo oli pannut Juudas Iskariotin\, Simonin pojan\, sydämeen\, että hän kavaltaisi Jeesuksen\, niin Jeesus\, tietäen\, että Isä oli antanut kaikki hänen käsiinsä ja että hän oli lähtenyt Jumalan tyköä ja oli menevä Jumalan tykö\, nousi ehtoolliselta ja riisui vaippansa\, otti liinavaatteen ja vyötti sillä itsensä. Sitten hän kaatoi vettä pesumaljaan ja rupesi pesemään opetuslastensa jalkoja ja pyyhkimään niitä liinavaatteella\, jolla oli vyöttäytynyt.\nNiin hän tuli Simon Pietarin kohdalle\, ja tämä sanoi hänelle: ”Herra\, sinäkö peset minun jalkani?” Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Mitä minä teen\, sitä et nyt käsitä\, mutta vastedes sinä sen ymmärrät”. Pietari sanoi hänelle: ”Et ikinä sinä saa pestä minun jalkojani”. Jeesus vastasi hänelle: ”Ellen minä sinua pese\, ei sinulla ole osuutta minun kanssani”. Simon Pietari sanoi hänelle: ”Herra\, älä pese ainoastaan minun jalkojani\, vaan myös kädet ja pää”. Jeesus sanoi hänelle: ”Joka on kylpenyt\, ei tarvitse muuta\, kuin että jalat pestään\, ja niin hän on kokonaan puhdas; ja te olette puhtaat\, ette kuitenkaan kaikki”. Sillä hän tiesi kavaltajansa; sentähden hän sanoi: ”Ette kaikki ole puhtaat”.\nKun hän siis oli pessyt heidän jalkansa ja ottanut vaippansa ja taas asettunut aterialle\, sanoi hän heille: ”Ymmärrättekö\, mitä minä olen teille tehnyt? Te puhuttelette minua opettajaksi ja Herraksi\, ja oikein te sanotte\, sillä se minä olen. Jos siis minä\, teidän Herranne ja opettajanne\, olen pessyt teidän jalkanne\, olette tekin velvolliset pesemään toistenne jalat. Sillä minä annoin teille esikuvan\, että myös te niin tekisitte\, kuin minä olen teille tehnyt. \n  \nRukoukset\n1. Herra\, meidän Jumalamme! Sinä teet meidät osallisiksi Poikasi Jeesuksen Kristuksen ristinuhrista hänen todellisessa ruumiissaan ja veressään hänen pyhässä ehtoollisessaan. Siinä sinä yhdistät meidät myös toinen toisiimme. Anna meidän sen tähden nöyrästi rakastaa ja palvella sinun Poikasi hengellisen ruumiin jäseniä\, niin kuin hän\, Kuningas\, palveli kaikkia ja pesi opetuslastensa jalat. Sinulle Isä\, Poika ja Pyhä Henki olkoon kunnia nyt\, aina ja iankaikkisesti! \n2. Herra Jumala\, iankaikkinen armahtaja\, joka annoit Poikasi ristinkuolemaan meidän puolestamme ja teet meidät osallisiksi uudesta liitosta hänen veressään. Me rukoilemme sinua: opeta meitä ottamaan hänet vastaan pyhässä sanassasi ja vahvista meitä voimallasi pyhässä ehtoollisessasi. Auta meitä pysymään Herrassa Jeesuksessa\, että hän uskon kautta asuisi sydämissämme. Anna meidän lopulta nauttia myös taivaallisesta juhla-ateriastasi. Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nJoh. 6:33\nJumalan leipä on se\, joka tulee |alas taivaasta *\nja antaa maa|ilmalle elämän. \nTai:\nPs. 78:25\nIhmiset söivät enke|lien leipää; *\nhän lähetti heille eväs|tä yllin kyllin. \nPsalmi:\nPs. 111:2–5\nSuuret ovat |Herran teot\, *\nkaikkien niiden tutkisteltavat\, jotka nii|tä rakastavat. \nKunnialliset ja korkeat ovat |hänen työnsä\, *\nja hänen vanhurskautensa pysyy i|ankaikkisesti. \nHän on säätänyt ihmeellisten teko|jensa muiston *\n; armollinen ja lau|pias on Herra. \nHän antaa ruuan pelkää|väisillensä\, *\nhän muistaa liittonsa i|ankaikkisesti.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/kiirastorstai-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_Hiljainen-viikko_to.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20260403
DTEND;VALUE=DATE:20260404
DTSTAMP:20260604T051810
CREATED:20191112T140522Z
LAST-MODIFIED:20260326T213957Z
UID:7789-1775174400-1775260799@www.luterilainen.net
SUMMARY:Pitkäperjantai
DESCRIPTION:Katsele\, uskova sielu\, ristillä kärsivän tuskaa\, siinä riippuvan haavoja ja kuolevan piinaa. Päätä\, jonka edessä enkelitkin hengessään vapisevat\, pistävät tiheät okaat. Kauniisiin kasvoihin\, ihmislapsista ihanimpiin\, sylkevät jumalattomat niitä rumentaen. Aurinkoakin kirkkaammat silmät peittää kuolon sumu. Korvia\, jotka kuulevat enkelien ylistystä\, raastavat synnintekijöiden herjat ja pureva pilkka. Suun\, joka tuo julki jumalallisia lauseita ja opettaa enkeleitä\, annetaan juoda sappea ja etikkaa. (Jes.66:1) Jalat\, joiden astinlaudan eteen kumarrutaan palvoen\, isketään nauloin kiinni puuhun. Kädet\, jotka levittivät taivaat\, ovat pingotettuina ristin puulle ja siihen naulitut. (Jes.45:12) Ruumista\, joka on jumaluuden kaikkeinpyhin sija ja puhtaista puhtain asunto\, ruoskitaan ja se lävistetään keihäällä – ei jäänyt koskematta muuta kuin kieli\, niin että hän saattoi rukoilla ristiinnaulitsijoidensa puolesta. Hänet\, joka hallitsee taivaassa yhdessä Isän kanssa\, naulitsevat syntiset kurjalla tavalla ristille. (Luuk. 23:34) \nJumala kuolee\, Jumala kärsii\, Jumala vuodattaa verensä. Hinnan suuruuden perusteella voit arvioida vaaran suuruuden. Lääkkeen hinnan perusteella arvioi taudin vaara. Suunnattoman syvät olivat ne haavat\, joita ei voitu parantaa muulla keinoin kuin elävöittävän ja eläväksitekevän lihan haavoilla. Ankara oli se tauti\, jota ei voitu hoitaa muutoin kuin lääkärin kuolemalla. \n– Johannes Gerhard\, Uskon pyhä salaisuus \n\nKynttilöitä: 0 Liturginen väri:  musta.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Matt. 27:46 Psalmi: Ps. 22:7–20 Psalmilause: Ilm. 5:12\n1. lukukappale:  Jes. 53 2. lukukappale:  Hepr. 5:7–10 tai Gal. 6:14 Evankeliumi:  Joh. 19:16–30 \n\n1. lukukappale\nJes. 53\nKuka uskoo meidän saarnamme\, kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan?\nHän kasvoi Herran edessä niinkuin vesa\, niinkuin juuri kuivasta maasta. Ei ollut hänellä vartta eikä kauneutta; me näimme hänet\, mutta ei ollut hänellä muotoa\, johon me olisimme mielistyneet. Hän oli ylenkatsottu\, ihmisten hylkäämä\, kipujen mies ja sairauden tuttava\, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät\, halveksittu\, jota emme minäkään pitäneet.\nMutta totisesti\, meidän sairautemme hän kantoi\, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna\, Jumalan lyömänä ja vaivaamana\, mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden\, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä\, että meillä rauha olisi\, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut. Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat\, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme. Häntä piinattiin\, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa\, joka teuraaksi viedään\, niinkuin lammas\, joka on ääneti keritsijäinsä edessä\, niin ei hän suutansa avannut. Ahdistettuna ja tuomittuna hänet otettiin pois\, mutta kuka hänen polvikunnastaan sitä ajatteli? Sillä hänet temmattiin pois elävien maasta; minun kansani rikkomuksen tähden kohtasi rangaistus häntä. Hänelle annettiin hauta jumalattomain joukossa; mutta rikkaan tykö hän tuli kuoltuansa\, sillä hän ei ollut vääryyttä tehnyt eikä petosta ollut hänen suussansa.\nMutta Herra näki hyväksi runnella häntä\, lyödä hänet sairaudella. Jos sinä panet hänen sielunsa vikauhriksi\, saa hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan\, ja Herran tahto toteutuu hänen kauttansa. Sielunsa vaivan tähden hän saa nähdä sen ja tulee ravituksi. Tuntemuksensa kautta hän\, minun vanhurskas palvelijani\, vanhurskauttaa monet\, sälyttäen päällensä heidän pahat tekonsa. Sentähden minä jaan hänelle osan suurten joukossa\, ja väkevien kanssa hän saalista jakaa; sillä hän antoi sielunsa alttiiksi kuolemaan\, ja hänet luettiin pahantekijäin joukkoon\, hän kantoi monien synnit\, ja hän rukoili pahantekijäin puolesta. \n  \n2. lukukappale\nHepr. 5:7–10\nJa lihansa päivinä hän väkevällä huudolla ja kyynelillä uhrasi rukouksia ja anomuksia sille\, joka voi hänet kuolemasta pelastaa; ja hänen rukouksensa kuultiin hänen jumalanpelkonsa tähden. Ja niin hän\, vaikka oli Poika\, oppi siitä\, mitä hän kärsi\, kuuliaisuuden\, ja kun oli täydelliseksi tullut\, tuli hän iankaikkisen autuuden aikaansaajaksi kaikille\, jotka ovat hänelle kuuliaiset\, hän\, jota Jumala nimittää ”ylimmäiseksi papiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan”. \nTai:\nGal. 6:14\nMutta pois se minusta\, että minä muusta kerskaisin kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä\, jonka kautta maailma on ristiinnaulittu minulle\, ja minä maailmalle! \n  \nEvankeliumi\nJoh. 19:16–30\nJa he ottivat Jeesuksen. Ja kantaen itse omaa ristiänsä hän meni ulos niin sanotulle Pääkallonpaikalle\, jota kutsutaan hebreankielellä Golgataksi. Siellä he hänet ristiinnaulitsivat ja hänen kanssaan kaksi muuta\, yhden kummallekin puolelle\, ja Jeesuksen keskelle. Ja Pilatus kirjoitti myös päällekirjoituksen ja kiinnitti sen ristiin; ja se oli näin kirjoitettu: ”Jeesus Nasaretilainen\, juutalaisten kuningas”. Tämän päällekirjoituksen lukivat monet juutalaiset\, sillä paikka\, jossa Jeesus ristiinnaulittiin\, oli lähellä kaupunkia; ja se oli kirjoitettu hebreaksi\, latinaksi ja kreikaksi. Niin juutalaisten ylipapit sanoivat Pilatukselle: ”Älä kirjoita: ’Juutalaisten kuningas’\, vaan että hän on sanonut: ’Minä olen juutalaisten kuningas’.” Pilatus vastasi: ”Minkä minä kirjoitin\, sen minä kirjoitin”.\nKun sotamiehet olivat ristiinnaulinneet Jeesuksen\, ottivat he hänen vaatteensa ja jakoivat ne neljään osaan\, kullekin sotamiehelle osansa\, sekä ihokkaan. Mutta ihokas oli saumaton\, kauttaaltaan ylhäältä asti kudottu. Sentähden he sanoivat toisillensa: ”Älkäämme leikatko sitä rikki\, vaan heittäkäämme siitä arpaa\, kenen se on oleva”; että tämä kirjoitus kävisi toteen: ”He jakoivat keskenänsä minun vaatteeni ja heittivät minun puvustani arpaa”. Ja sotamiehet tekivät niin.\nMutta Jeesuksen ristin ääressä seisoivat hänen äitinsä ja hänen äitinsä sisar ja Maria\, Kloopaan vaimo\, ja Maria Magdaleena. Kun Jeesus näki äitinsä ja sen opetuslapsen\, jota hän rakasti\, seisovan siinä vieressä\, sanoi hän äidillensä: ”Vaimo\, katso\, poikasi!” Sitten hän sanoi opetuslapselle: ”Katso\, äitisi!” Ja siitä hetkestä opetuslapsi otti hänet kotiinsa. Sen jälkeen\, kun Jeesus tiesi\, että kaikki jo oli täytetty\, sanoi hän\, että kirjoitus kävisi toteen: ”Minun on jano”. Siinä oli astia\, hapanviiniä täynnä; niin he täyttivät sillä hapanviinillä sienen ja panivat sen isoppikorren päähän ja ojensivat sen hänen suunsa eteen. Kun nyt Jeesus oli ottanut hapanviinin\, sanoi hän: ”Se on täytetty”\, ja kallisti päänsä ja antoi henkensä. \n  \nRukous\nHerra Jumala\, taivaallinen Isä\, joka olet rakastanut maailmaa niin\, ettet säästänyt ainoaa Poikaasi vaan annoit hänet sulasta armostasi ristinkuolemaan meidän puolestamme! Me rukoilemme sinua: anna Pyhä Henkesi sydämiimme\, että saisimme lohdutuksen tästä armosta\, karttaisimme tästedes syntiä\, kantaisimme kärsivällisesti ristiämme ja saisimme iankaikkisen elämän. Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nMatt. 27:46\nJumalani\, |Jumalani\, *\nmik|si minut hylkäsit? \nPsalmi:\nPs. 22:7–20\nMutta minä olen mato |enkä ihminen\, *\nihmisten pilkka |ja kansan hylky. \nKaikki\, jotka minut näkevät\, pilk|kaavat minua\, *\nlevittelevät suutansa\, nyökyttävät |ilkkuen päätään: \n”Jätä asiasi |Herran haltuun. *\nHän vapahtakoon hänet\, hän pelastakoon hänet\, koska on hä|neen mielistynyt.” \nSinähän vedit minut äi|tini kohdusta\, *\nsinä annoit minun olla turvassa |äitini rinnoilla; \nsinun huomaasi minä olen jätetty syntymäs|täni saakka *\n\, sinä olet minun Jumalani hamasta |äitini kohdusta. \nÄlä ole minusta kaukana\, sillä ahdis|tus on läsnä\, *\neikä |auttajaa ole. \nMinua saartavat vä|kevät sonnit\, *\nBaasanin härät pii|rittävät minut\, \navaavat kitansa mi|nua vastaan\, *\nniinkuin raatelevat\, |kiljuvat leijonat. \nNiinkuin vesi minä olen maahan |vuodatettu; *\nkaikki minun luuni ovat irti toisistansa; minun sydämeni on niinkuin vaha\, se on sulanut mi|nun rinnassani. \nMinun voimani on kuivettunut kuin savias|tian siru\, *\nja kieleni tarttuu suuni lakeen\, ja sinä lasket minut alas |kuoleman tomuun. \nSillä koirat minua piirittävät\, pahain parvi |saartaa minut\, *\nminun käteni ja jalkani\, niin|kuin jalopeurat. \nMinä voin lukea |kaikki luuni; *\nhe katselevat |minua ilkkuen; \nhe jakavat keskenänsä |minun vaatteeni *\nja heittävät minun pu|vustani arpaa. \nMutta sinä\, Herra\, älä ole kau|kana\, sinä\, *\nminun väkevyyteni\, rien|nä avukseni.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/pitkaperjantai-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/04/Kirkkovuosi_Hiljainen-viikko_Pitkaperjantai.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20260403
DTEND;VALUE=DATE:20260404
DTSTAMP:20260604T051810
CREATED:20191214T125321Z
LAST-MODIFIED:20260326T214140Z
UID:8275-1775174400-1775260799@www.luterilainen.net
SUMMARY:Jeesuksen kuolinhetki
DESCRIPTION:Aurinko pimeni keskellä kirkasta päivää Jeesuksen kuolinhetkenä. Tuo pimeys kesti kolme tuntia aina siihen hetkeen saakka\, kunnes Herramme kuoli kidutuksensa jälkeen. Juuri ennen Herramme kuolemaa tapahtuu järkyttävä asia Jerusalemin temppelissä; väliverho eli esirippu repeää. Se useita senttejä paksu verho\, joka erotti temppelin pyhän osan ja kaikkein pyhimmän eli Jumalan maanpäällisen valtaistuinsalin toisistaan. Tästä profeetta Aamos oli jo profetoinut kun sanoi ”Ja sinä päivänä palatsin laulut muuttuvat valitukseksi\, sanoo Herra\, Herra. Paljon on oleva ruumiita\, joka paikkaan heitettyjä. Hiljaa!” (Aam. 8:3) \nMerkittävä sanapari tämä edellä oleva: ”sinä päivänä”. Herran päivänä\, Kristuksen ristinkuoleman päivänä! Meidän käyttämässämme raamatunkäännöksessä (KR38) puhutaan ”palatsista”\, mutta hepreankielen sana merkitsee sekä palatsia että temppeliä. Ensimmäiseen kreikankieliseen VT:n käännökseen tämä onkin käännetty tässä Aamoksen kohdassa ”sinä päivänä temppelin laulut muuttuvat”. Vanhempi raamatunkäännöksemme\, Biblia kääntää myöskin: ”Ja sinä päivänä pitää veisut temppelissä itkuksi kääntymän\, sanoo Herra\, Herra”. \nTodellakin tuona päivänä loppuivat temppelin laulut ja vaihtuivat itkuksi. Enää ei nimittäin ollut mitään virkaa uhreille\, vanhan liiton uhripappeudelle\, oikeastaan ei millekään mikä liittyi temppeliin ja temppelipalvelukseen. Siksi Aamos profetoi\, että tuona ”sinä päivänä temppelin laulut muuttuvat valitukseksi”. Valittavathan ne\, joidenka uhreilla ei enää ollut mitään merkitystä. Mutta ennen kaikkea ja itse asiassa temppelin laulut muuttuivat Kristuksen valitukseksi ristillä\, kun Hän huusi suurella äänellä ja antoi Henkensä. \nSekä auringon pimentyminen että temppelin väliverhon repeäminen eli kaikkein pyhimmän paljastuminen kaikille ihmisille on profetoitu jo profeetta Aamoksen kautta. Ja miksei Jumala olisi antanut Pyhän Henkensä ilmoittaa tätä kaikkea etukäteen? Onhan Herramme ristinkuolema koko maailmanhistorian käännekohta; mikään ei ole enää samalla tavalla kuin ennen. Jumalan vihan alla elänyt syntinen ihmiskunta on päästetty synnistä Kristuksen uhrin kautta. Synti ei voi enää kadottaa; vain epäusko. Olihan Kristus\, Hän jota ei enää voinut edes ihmiseksi tunnistaa\, Jumalan Poika tehty synniksi kaikkien takia ja kaikkien puolesta. Joka Häneen turvautuu\, ei joudu Isän hylkäämäksi\, sillä Jumalan Poika oli ristillä paitsi koko maailman hylkäämä ennen kaikkea taivaallisen Isämme hylkäämä. \nHerra Jeesus on todella ottanut pois koko maailman synnin; myös kaikki sinunkin syntisi! Näin pitkäperjantai on sinullekin Hyvä Perjantai. \n\nKynttilöitä: 0 Liturginen väri:  musta.2. vuosikerta\nEvankeliumi:  Luuk. 23:44–49 tai: Matt. 27:45–56 tai: Mark. 15:33–41 \n\nEvankeliumi\nLuuk. 23:44–49\nJa oli jo noin kuudes hetki. Niin yli kaiken maan tuli pimeys\, jota kesti hamaan yhdeksänteen hetkeen\, sillä aurinko oli pimentynyt. Ja temppelin esirippu repesi keskeltä kahtia. Ja Jeesus huusi suurella äänellä ja sanoi: ”Isä\, sinun käsiisi minä annan henkeni”. Ja sen sanottuaan hän antoi henkensä. Mutta kun sadanpäämies näki\, mitä tapahtui\, kunnioitti hän Jumalaa ja sanoi: ”Totisesti\, tämä oli vanhurskas mies”. Ja kun kaikki kansa\, ne\, jotka olivat kokoontuneet tätä katselemaan\, näkivät\, mitä tapahtui\, löivät he rintoihinsa ja palasivat kukin kotiinsa. Mutta kaikki hänen tuttavansa seisoivat taampana\, myöskin naiset\, jotka olivat seuranneet häntä Galileasta\, ja katselivat tätä. \nTai:\nMatt. 27:45–56\nMutta kuudennesta hetkestä alkaen tuli pimeys yli kaiken maan\, ja sitä kesti hamaan yhdeksänteen hetkeen. Ja yhdeksännen hetken vaiheilla Jeesus huusi suurella äänellä sanoen: ”Eeli\, Eeli\, lama sabaktani?” Se on: Jumalani\, Jumalani\, miksi minut hylkäsit? Sen kuullessaan sanoivat muutamat niistä\, jotka siinä seisoivat: ”Hän huutaa Eliasta”. Ja kohta muuan heistä juoksi ja otti sienen\, täytti sen hapanviinillä\, pani sen ruovon päähän ja antoi hänelle juoda. Mutta muut sanoivat: ”Annas\, katsokaamme\, tuleeko Elias häntä pelastamaan”. Niin Jeesus taas huusi suurella äänellä ja antoi henkensä. Ja katso\, temppelin esirippu repesi kahtia ylhäältä alas asti\, ja maa järisi\, ja kalliot halkesivat\, ja haudat aukenivat\, ja monta nukkuneiden pyhien ruumista nousi ylös. Ja he lähtivät haudoistaan ja tulivat hänen ylösnousemisensa jälkeen pyhään kaupunkiin ja ilmestyivät monelle. Mutta kun sadanpäämies ja ne\, jotka hänen kanssaan vartioitsivat Jeesusta\, näkivät maanjäristyksen ja mitä muuta tapahtui\, peljästyivät he suuresti ja sanoivat: ”Totisesti tämä oli Jumalan Poika”. Ja siellä oli monta naista\, jotka olivat Galileasta seuranneet Jeesusta ja palvelleet häntä; he seisoivat taampana katselemassa. Heidän joukossaan oli Maria Magdaleena ja Maria\, Jaakobin ja Joosefin äiti\, ja Sebedeuksen poikain äiti. \nTai:\nMark. 15:33–41\nJa kuudennella hetkellä tuli pimeys yli kaiken maan\, ja sitä kesti hamaan yhdeksänteen hetkeen. Ja yhdeksännellä hetkellä Jeesus huusi suurella äänellä: ”Eeli\, Eeli\, lama sabaktani?” Se on käännettynä: Jumalani\, Jumalani\, miksi minut hylkäsit? Sen kuullessaan sanoivat muutamat niistä\, jotka siinä seisoivat: ”Katso\, hän huutaa Eliasta”. Ja muuan juoksi ja täytti sienen hapanviinillä\, pani sen ruovon päähän ja antoi hänelle juoda sanoen: ”Annas\, katsokaamme\, tuleeko Elias ottamaan hänet alas”. Mutta Jeesus huusi suurella äänellä ja antoi henkensä. Ja temppelin esirippu repesi kahtia ylhäältä alas asti. Mutta kun sadanpäämies\, joka seisoi häntä vastapäätä\, näki hänen näin antavan henkensä\, sanoi hän: ”Totisesti tämä ihminen oli Jumalan Poika”. Ja siellä oli myös naisia taampaa katselemassa. Näiden joukossa olivat Maria Magdaleena ja Maria\, Jaakob nuoremman ja Jooseen äiti\, ja Salome\, jotka hänen ollessaan Galileassa olivat seuranneet ja palvelleet häntä\, sekä useita muita\, jotka olivat tulleet hänen kanssaan ylös Jerusalemiin. \n  \nRukous\nHerra Jeesus Kristus\, elävän Jumalan Poika\, joka yhdeksännellä hetkellä ristille ojennetuin käsin kallistit pääsi ja annoit henkesi Isän Jumalan haltuun. Sinä avasit paratiisin kalliin kuolemasi avaimilla. Sinä\, joka olet todellinen paratiisi\, ota kuolemamme hetkellä laupiaasti luoksesi meidän\, sinun palvelijoittesi\, sielut. Kuule meitä sinä\, joka elät ja hallitset yhdessä Isän ja Pyhän Hengen kanssa yhdessä jumaluudessa aina ja iankaikkisesti.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/jeesuksen-kuolinhetki-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/04/Kirkkovuosi_Hiljainen-viikko_Jeesuksen-kuolinhetki.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20260403
DTEND;VALUE=DATE:20260404
DTSTAMP:20260604T051810
CREATED:20191214T130642Z
LAST-MODIFIED:20260326T214444Z
UID:8277-1775174400-1775260799@www.luterilainen.net
SUMMARY:Pitkäperjantain ilta
DESCRIPTION:Jeesus opetti\, että rikkaan miehen on vaikea päästä taivasten valtakuntaan. Mikään ei ole Jumalalle mahdotonta\, ja niin Jeesuksen maailman edestä annettua ruumista tulee pyytämään rikasmies ja kansanjohtaja\, Joosef arimatialainen. \nArvaten Joosef on pitänyt opetuslapseutensa salassa ja onnistunut siten säilyttämään korkean asemansa. Nyt hän rohkaisee mielensä. Teloitetuille kansan kiihottajille kunnioituksen osoittaminen ei ollut viisasta. Roomalaiset pitivät Jeesusta terroristina\, juutalaiset Jumalan pilkkaajana. \nJeesuksen kuoleman jälkeen Arimatian Joosef oli ensimmäinen Kristoforos\, Kristuksen kantaja\, joka lähti kantamaan Herran pilkkaa. Rahan\, maineen\, aseman ja kaiken muun Joosef oli valmis heittämään roskana pois. \nJoosef laski Jeesuksen omaan hautaansa ja täytti samalla profeetan sanan ” Hänelle annettiin hauta jumalattomain joukossa; mutta rikkaan tykö hän tuli kuoltuansa\, sillä hän ei ollut vääryyttä tehnyt eikä petosta ollut hänen suussansa.” (Jes 53:9). Samalla hän Jeesuksen opetuksen mukaisesti kielsi oman elämänsä pitäen taivaallisia aarteita kalliimpina kuin maallisia. \n\nKynttilöitä: 0 Liturginen väri:  musta.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Psalmi: Ps. 142:2–8\nLukukappale:  Jes. 53:9-11  Evankeliumi:  Joh. 19:31-42 \n\nLukukappale\nJes. 53:9–11\nHänelle annettiin hauta jumalattomain joukossa; mutta rikkaan tykö hän tuli kuoltuansa\, sillä hän ei ollut vääryyttä tehnyt eikä petosta ollut hänen suussansa. Mutta Herra näki hyväksi runnella häntä\, lyödä hänet sairaudella. Jos sinä panet hänen sielunsa vikauhriksi\, saa hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan\, ja Herran tahto toteutuu hänen kauttansa. Sielunsa vaivan tähden hän saa nähdä sen ja tulee ravituksi. Tuntemuksensa kautta hän\, minun vanhurskas palvelijani\, vanhurskauttaa monet\, sälyttäen päällensä heidän pahat tekonsa. \n  \nEvankeliumi\nJoh. 19:31–42\nKoska silloin oli valmistuspäivä\, niin – etteivät ruumiit jäisi ristille sapatiksi\, sillä se sapatinpäivä oli suuri – juutalaiset pyysivät Pilatukselta\, että ristiinnaulittujen sääriluut rikottaisiin ja ruumiit otettaisiin alas. Niin sotamiehet tulivat ja rikkoivat sääriluut ensin toiselta ja sitten toiselta hänen kanssaan ristiinnaulitulta. Mutta kun he tulivat Jeesuksen luo ja näkivät hänet jo kuolleeksi\, eivät he rikkoneet hänen luitaan\, vaan yksi sotamiehistä puhkaisi keihäällä hänen kylkensä\, ja heti vuoti siitä verta ja vettä. Ja joka sen näki\, on sen todistanut\, ja hänen todistuksensa on tosi\, ja hän tietää totta puhuvansa\, että tekin uskoisitte. Sillä tämä tapahtui\, että kirjoitus kävisi toteen: ”Älköön häneltä luuta rikottako”. Ja vielä sanoo toinen kirjoitus: ”He luovat katseensa häneen\, jonka he ovat lävistäneet”. Mutta sen jälkeen Joosef\, arimatialainen\, joka oli Jeesuksen opetuslapsi\, vaikka salaa\, juutalaisten pelosta\, pyysi Pilatukselta saada ottaa Jeesuksen ruumiin; ja Pilatus myöntyi siihen. Niin hän tuli ja otti Jeesuksen ruumiin. Tuli myös Nikodeemus\, joka ensi kerran oli yöllä tullut Jeesuksen tykö\, ja toi mirhan ja aloen seosta noin sata naulaa. Niin he ottivat Jeesuksen ruumiin ja käärivät sen hyvänhajuisten yrttien kanssa käärinliinoihin\, niinkuin juutalaisilla on tapana haudata. Ja sillä paikalla\, missä hänet ristiinnaulittiin\, oli puutarha\, ja puutarhassa uusi hauta\, johon ei vielä oltu ketään pantu. Siihen he nyt panivat Jeesuksen\, koska oli juutalaisten valmistuspäivä ja se hauta oli lähellä. \n  \nRukous\nHerra Jeesus Kristus\, elävän Jumalan Poika\, joka illan saapuessa otettiin alas ristiltä! Suo armossasi\, että me panisimme pois syntiemme kuormat ja voisimme niin tulla sinun jumalallisten kasvojesi eteen. Kuule meitä sinä\, joka elät ja hallitset yhdessä Isän ja Pyhän Hengen kanssa yhdessä jumaluudessa aina ja iankaikkisesti. \n  \nPäivän psalmi: \nPsalmi:\nPs. 142:2–8\nMinä korotan ääneni ja |huudan Herraa\, *\nminä korotan ääneni ja rukoilen Her|ralta armoa. \nMinä vuodatan hänen eteensä |valitukseni\, *\nkerron hänelle |ahdistukseni. \nKun minun henkeni minussa nääntyy\, niin sinä tunnet |minun tieni. *\nPolulle\, jota minä käyn\, he ovat virittäneet paulan |minun eteeni. \nKatso minun oikealle puolel|leni ja näe: *\nei kukaan mi|nua tunne. \nEi ole minulla |pakopaikkaa\, *\nei kukaan minun sielus|tani välitä. \nMinä huudan sinun |puoleesi\, Herra; *\nminä sanon: Sinä olet minun turvani\, minun osani elä|vien maassa. \nTarkkaa minun huutoani\, sillä minä olen sangen |viheliäinen\, *\npelasta minut vainoojistani\, sillä he ovat minua |väkevämmät. \nVie minun sieluni ulos vankeudesta kiittämään sinun |nimeäsi. *\nVanhurskaat kokoontuvat minun ympärilleni\, kun sinä mi|nulle hyvin teet.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/pitkaperjantain-ilta-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/04/Kirkkovuosi_Hiljainen-viikko_la.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20260404
DTEND;VALUE=DATE:20260405
DTSTAMP:20260604T051810
CREATED:20191112T140523Z
LAST-MODIFIED:20260326T214950Z
UID:7790-1775260800-1775347199@www.luterilainen.net
SUMMARY:Hiljainen lauantai
DESCRIPTION:Hiljainen lauantai on kirkkovuoden toinen musta päivä. Usein puhutaan pitkäperjantain\, mutta vähemmän hiljaisen lauantain mustasta väristä. Vaikka nykyihminen kaipaa hiljaisuutta\, tunnemme myös pahaa enteilevän hiljaisuuden. \nPitkäperjantaina laskeutui kuolemanhiljaisuus. Vellova Jerusalem hiljeni sapatinviettoon. Opetuslapset kävivät läpi kaiken päättymistä ja kaiken menettämistä. Kivi Jeesuksen haudalla oli kylmä ja mykkä. \nHiljainen lauantai on saranakohta kärsimystä ilmentävän pitkäperjantain ja Kristuksen riemullista ylösnousemusta juhlistavan pääsiäisen välissä. Se punnitsee toivomme. Aina ihminen ei tiedä\, mitä hän toivoo ja kaipaa. Elämässä voi ajaa eteenpäin kaipuu\, josta ei saa otetta. Yksi pitää vauhtia ja asettaa tavoitteita. Toinen janoaa elämää ja kokemuksia. \nHiljaisen lauantain teksteihin on poimittu helmi Jobin kirjasta. Kaiken menettänyt\, kuolemanhiljaisuuden laidalle saapunut mies tunnustaa toivonsa perustan: ”Mutta minä tiedän Lunastajani elävän\, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä. Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti\, saan minä nähdä Jumalani. Hänet olen minä näkevä apunani; minun silmäni saavat nähdä hänet – eikä vieraana. Munaskuuni hiukeavat sisimmässäni.”(Job.19:25–27) \nViimeinen lause ilmaistaan uudemmassa raamatunkäännöksessa (KR92): ”Tämä minun sydämeni kaipaa.”\nMykkä ja kylmä hautakivi ei vartioikaan utuista epäselvyyttä. Arvailuja sielunvaelluksesta. Oletuksia tämän elämän mustavalkoversiosta. Uskomuksia enkeleistä. \nHiljaisen lauantain mykkä ja kylmä hautakivi vartioi ”aarretta pimeän peitosta” (Jes.45:3). Sillä Kristus ei jäänyt tuonelaan. Hän voitti. Ylösnousemuksellaan hän sinetöi hautamme leposijaksi\, jota vartioi kristillinen toivo. Ruumis kyllä maatuu\, mutta uskon kautta Kristukseen realisoituu se\, mikä pyhässä kasteessa lahjoitetaan: ”Teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa.” (Kol.3:3) \nJobin sisuskalut ”hiukentelivat” taivaallisen kirkkauden odotuksessa. Tämän elämän kärsimykset olivat tehneet tehtävänsä. Katse kääntyi tulevaan. –Lunastajani veisi minut Jumalan tykö! Saisin nähdä hänet\, joka omin käsin pyyhkii silmistäni kyyneleet. Ja tämä elämä\, kärsimyksineen ja kipeine kysymyksineen\, oli taakse jäänyttä. \nSellaista on kristillinen toivo. \n\nKynttilöitä:  0 Liturginen väri:  musta.2. vuosikerta \n1. lukukappale:  Job 19:25–27 2. lukukappale:  1. Piet. 3:18–22 Evankeliumi:  Matt. 27:62–66 \n\n1. lukukappale\nJob. 19:25–27\nMutta minä tiedän lunastajani elävän\, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä. Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti\, saan minä nähdä Jumalan. Hänet olen minä näkevä apunani; minun silmäni saavat nähdä hänet – eikä vieraana. Munaskuuni hiukeavat sisimmässäni. \n  \n2. lukukappale\n1. Piet. 3:18–22\nSillä myös Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden\, vanhurskas vääräin puolesta\, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö; hän\, joka tosin kuoletettiin lihassa\, mutta tehtiin eläväksi hengessä\, jossa hän myös meni pois ja saarnasi vankeudessa oleville hengille\, jotka muinoin eivät olleet kuuliaiset\, kun Jumalan pitkämielisyys odotti Nooan päivinä\, silloin kun valmistettiin arkkia\, jossa vain muutamat\, se on kahdeksan sielua\, pelastuivat veden kautta. Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa\, kasteena – joka ei ole lihan saastan poistamista\, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta – Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta\, hänen\, joka on mennyt taivaaseen ja on Jumalan oikealla puolella; ja hänen allensa ovat enkelit ja vallat ja voimat alistetut. \n  \nEvankeliumi\nMatt. 27:62–66\nSeuraavana päivänä\, joka oli valmistuspäivän jälkeinen\, ylipapit ja fariseukset kokoontuivat Pilatuksen luo ja sanoivat: ”Herra\, me muistamme sen villitsijän vielä eläessään sanoneen: ’Kolmen päivän kuluttua minä nousen ylös’. Käske siis tarkasti vartioida hautaa kolmanteen päivään asti\, etteivät hänen opetuslapsensa tulisi ja varastaisi häntä ja sanoisi kansalle: ’Hän nousi kuolleista’\, ja niin viimeinen villitys olisi pahempi kuin ensimmäinen.” Niin Pilatus sanoi heille: ”Tuossa on vartijaväkeä\, menkää\, vartioikaa niin hyvin kuin taidatte”. Niin he menivät ja turvasivat haudan lukitsemalla kiven sinetillä ja asettamalla vartijat. \n  \nRukous\nMutta minä tiedän lunastajani elävän\, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä. Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti\, saan minä nähdä Jumalan. Hänet olen minä näkevä apunani; minun silmäni saavat nähdä hänet – eikä vieraana. Munaskuuni hiukeavat sisimmässäni.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/hiljainen-lauantai-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/04/Kirkkovuosi_Hiljainen-viikko_la.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20260404
DTEND;VALUE=DATE:20260405
DTSTAMP:20260604T051810
CREATED:20191112T140523Z
LAST-MODIFIED:20260326T214733Z
UID:7791-1775260800-1775347199@www.luterilainen.net
SUMMARY:Pääsiäisyö
DESCRIPTION:Pääsiäisyön messussa luetaan pelastushistorian tapahtumia luomisesta (1. Moos. 1:1–5\, 26– 2:1) vedenpaisumukseen (1. Moos. 8:1–22) ja vanhan liiton pääsiäiseen (2. Moos. 14:8\, 10–16\, 21–22). Tekstit muistuttavat Jumalan hyvyydestä niin luomisessa kuin lankeemuksessakin. Jumala loi maailman hyväksi ja siunasi ihmistä runsailla luomakuntansa lahjoilla\, mutta Jumala ei hylännyt maailmaa edes ihmisen langettua kapinaan Jumalan sanaa vastaan. Hän valmisti pelastuksen vedessä ja veressä\, hukuttavan tulvan päällä kelluneessa arkissa ja kuoleman enkelin ovelta pois käännyttäneessä pääsiäislampaan veressä. \nSamalla tavalla pääsiäisyön messun epistolatekstit (Room. 6:3–11 tai Kol. 3:1–4) saarnaavat pelastusta vedessä ja veressä. Herramme ylösnousemuksen suurista suurin evankeliumi tulee meille konkreettisesti\, käsin kosketeltavasti. Ikuinen elämä ja lupaus ruumiin ylösnousemuksesta annetaan meille edelleen vedessä ja veressä\, niin kuin Jumalan sana lupaa. \nRoomalaiskirjeen epistolassa puhutaan Kristuksen kuolemasta synnille ja elämästä Jumalalle\, johon meidät on pyhän kasteen sakramentissa haudattu ja ylös nostettu. Paavali puhuu myös Kristuksen kanssa yhteen kasvamisesta eli oksastamisesta ja ristiinnaulitsemisesta. Tätä kaikkea kaste on: Kristuksen ristinkuolemaan lujasti kiinnittymistä ja hänen ylösnousemukseensa yhdistymistä. Läpi tämän elämän meissä kiinni riippuvan synninkin keskellä tämä kastetun kuolema ja uusi elämä Kristuksessa kutsuu meitä ajattelemaan oikein itsestämme (Room. 6:11): meitä määrittää ennen kaikkea tämä kasteen evankeliumin todellisuus eikä synti; me olemme Kristukseen kastettuina synnille kuolleita ja Jumalalle eläviä! Me saamme palvella Jumalaa ja hänen vanhurskauttaan Kristuksen evankeliumin rauhassa. Meidän ei tule enää myöskään ruumiin teoillamme palvella syntiä ja edistää persoonallisen pahan valtakunnan asiaa. Meidät on ostettu Jumalan orjiksi\, palvelijoiksi\, ja adoptoitu hänen lapsikseen Kristuksessa. \nKolossalaiskirjeen epistolassa Paavali keskittyy ylösnousemuksen todellisuuteen. Hetkeä aiemmin hän on opettanut kasteesta (Kol. 2:11–15). Jälleen sillä on väliä\, mitä ja miten me kastetut ajattelemme. Kristuksen kanssa kasteen haudasta nostettuina meidän tulee etsiä ja ajatella taivaallisia eikä maallisia\, vaikka elämmekin yhä tässä maailmassa Jumalaa ja lähimmäistä palvellen. Kastettuina olemme yhtäältä jo nousseet Kristuksen kanssa kasteessa uuteen elämään\, mutta toisaalta odotamme yhä ruumiimme ylösnousemusta ja uuden\, synnistä puhdistetun maailman luomista. Siihen asti meidän elämämme on ”kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa”. Yhtäältä ”kätkettynä” tarkoittaa\, ettei se vielä näy. Itse me näemmekin usein vain oman syntimme\, emme niinkään vanhurskauttamme. Toisaalta ”kätkettynä” tarkoittaa\, että meidän ikuinen elämämme on Jumalalla tallessa kuin aarre\, jonka hän on kätkenyt maahan\, kunnes Kristus\, ”meidän elämämme”\, sen ylösnousemuksen päivänä esiin nostaa. \nPääsiäisyön evankeliumissa (Mark. 16:1–8) Maria Magdaleena\, Maria\, Jaakobin äiti\, ja Salome menevät sapatinjälkeisenä aamuna Jeesuksen haudalle tuodakseen sinne hyvänhajuisia yrttejä ja mennäkseen voitelemaan hänen ruumistaan. Yömessussa palavien kynttilöiden\, tuohusten ja mahdollisesti suitsukkeen tuoksu muistuttaa meitä tästä. Naiset näkevät kuitenkin haudan kiven vieritettynä\, astuvat sisään ja kohtaavat nuorukaisen\, enkelin\, joka ilmoittaa heille pääsiäisen ilosanoman. Mielenkiintoisena yksityiskohtana taivaallinen mies mainitsee erikseen Pietarin\, jolle evankeliumin viesti tulee viedä. Pietari\, joka oli Herransa kieltänyt\, mutta katui eikä luopunut uskosta\, sai nyt kuulla evankeliumin lohdutuksen! Markuksen evankeliumin lukukappale päättyy kuitenkin pelon tunteeseen. Kristuksen seuraajat eivät enkelinkään ilmestyksestä huolimatta vielä täysin ymmärtäneet. Vasta Ylösnousseen kohtaaminen avasi heidän silmänsä näkemään ja sydämensä uskomaan. Vasta Pyhän Hengen lahja helluntaina sai apostolit julistamaan evankeliumia maailmalle. Pääsiäisyön messussa Pyhä Henki muistuttaa meitä Jumalan sanan ja sakramenttien kautta\, että meilläkin on pelastus ja elämä Kristuksessa. Tätä julistavat kaikki pääsiäisyön lukukappaleet. Kasteen armoliittoon palaamme konkreettisesti uudistamalla kastelupaukset\, ja alttarin sakramentissa saamme syödä Pääsiäislampaan elämäksemme. \n\nKynttilöitä:  6 Liturginen väri:  valkoinen.2. vuosikerta\nPsalmi Antifoni: Ilm. 1:18 Psalmi: Ps. 30:2–6 Hallelujasäe: 2. Moos. 15:2 Vanhan testamentin lukukappaleet: 1. Moos. 1:1–5 26–28 (29–30) 31 – 2:1 1. Moos. 8:1–12 (18–22) 2. Moos. 14:8 10–16 21–22 Jes. 55:1–7 Hes. 36:24–28 Uuden testamentin lukukappale: Room. 6:3–11 tai Kol. 3:1–4 Evankeliumi:  Mark. 16:1–8 \n\nVanhan testamentin lukukappaleet\n1. Moos. 1:1–5\, 26–28 (29–30) 31 – 2:1\nAlussa loi Jumala taivaan ja maan. Ja maa oli autio ja tyhjä\, ja pimeys oli syvyyden päällä\, ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä. Ja Jumala sanoi: ”Tulkoon valkeus”. Ja valkeus tuli. Ja Jumala näki\, että valkeus oli hyvä; ja Jumala erotti valkeuden pimeydestä. Ja Jumala kutsui valkeuden päiväksi\, ja pimeyden hän kutsui yöksi. Ja tuli ehtoo\, ja tuli aamu\, ensimmäinen päivä. Ja Jumala sanoi: ”Tehkäämme ihminen kuvaksemme\, kaltaiseksemme; ja vallitkoot he meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat\, jotka maassa matelevat”. Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa\, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Ja Jumala siunasi heidät\, ja Jumala sanoi heille: ”Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi; ja vallitkaa meren kalat ja taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet”. (Ja Jumala sanoi: ”Katso\, minä annan teille kaikkinaiset siementä tekevät ruohot\, joita kasvaa kaikkialla maan päällä\, ja kaikki puut\, joissa on siementä tekevä hedelmä; olkoot ne teille ravinnoksi. Ja kaikille metsäeläimille ja kaikille taivaan linnuille ja kaikille\, jotka maassa matelevat ja joissa on elävä henki\, minä annan kaikkinaiset viheriät ruohot ravinnoksi”. Ja tapahtui niin.) Ja Jumala katsoi kaikkea\, mitä hän tehnyt oli\, ja katso\, se oli sangen hyvää. Ja tuli ehtoo\, ja tuli aamu\, kuudes päivä. Niin tulivat valmiiksi taivas ja maa kaikkine joukkoinensa. \n  \n1. Moos. 8:1–12 (18–22)\nSilloin Jumala muisti Nooaa ja kaikkia metsäeläimiä ja kaikkia karjaeläimiä\, jotka olivat hänen kanssansa arkissa. Ja Jumala nosti tuulen puhaltamaan yli maan\, niin että vesi laskeutui. Ja syvyyden lähteet ja taivaan akkunat sulkeutuivat\, ja sade taivaasta taukosi. Ja vesi väistyi väistymistään maan päältä; sadan viidenkymmenen päivän kuluttua alkoi vesi vähentyä. Niin arkki pysähtyi seitsemäntenä kuukautena\, kuukauden seitsemäntenätoista päivänä\, Araratin vuorille. Ja vesi väheni vähenemistään aina kymmenenteen kuukauteen asti. Kymmenentenä kuukautena\, kuukauden ensimmäisenä päivänä\, tulivat vuorten huiput näkyviin. Neljänkymmenen päivän kuluttua Nooa avasi arkin ikkunan\, jonka hän oli tehnyt\, ja laski kaarneen lentoon\, ja se lenteli edestakaisin\, kunnes vesi maan päältä kuivui. Sitten hän laski luotansa kyyhkysen nähdäksensä\, oliko vesi vähentynyt maan pinnalta. Mutta kyyhkynen ei löytänyt paikkaa\, missä lepuuttaa jalkaansa\, vaan palasi hänen luoksensa arkkiin\, sillä koko maa oli vielä veden peitossa; niin hän ojensi kätensä ja otti sen luoksensa arkkiin. Ja hän odotti vielä toiset seitsemän päivää ja laski taas kyyhkysen arkista. Ja kyyhkynen tuli hänen luoksensa ehtoopuolella\, ja katso\, sen suussa oli tuore öljypuun lehti. Niin Nooa ymmärsi\, että vesi oli vähentynyt maan päältä. Mutta hän odotti vielä toiset seitsemän päivää ja laski kyyhkysen lentoon\, eikä se enää palannut hänen luoksensa.\n(Ja Nooa ja hänen poikansa\, vaimonsa ja miniänsä hänen kanssaan lähtivät ulos\, niin myös kaikki metsäeläimet\, kaikki matelijat ja kaikki linnut\, kaikki\, mikä liikkuu maan päällä\, lähtivät arkista suvuittain. Ja Nooa rakensi alttarin Herralle ja otti kaikkia puhtaita karjaeläimiä ja kaikkia puhtaita lintuja ja uhrasi polttouhreja alttarilla. Ja Herra tunsi suloisen tuoksun ja sanoi sydämessänsä: ”En minä koskaan enää kiroa maata ihmisen tähden; sillä ihmisen sydämen aivoitukset ovat pahat nuoruudesta saakka. Enkä minä koskaan enää tuhoa kaikkea\, mikä elää\, niinkuin nyt olen tehnyt. Niin kauan kuin maa pysyy\, ei lakkaa kylväminen eikä leikkaaminen\, ei vilu eikä helle\, ei kesä eikä talvi\, ei päivä eikä yö.”) \n  \n2. Moos. 14:8\, 10–16\, 21–22\nSillä Herra paadutti faraon\, Egyptin kuninkaan\, sydämen\, niin että hän lähti ajamaan takaa israelilaisia\, vaikka israelilaiset olivat lähteneet matkaan voimallisen käden suojassa.\nJa kun farao oli lähellä\, nostivat israelilaiset silmänsä ja näkivät\, että egyptiläiset olivat tulossa heidän jäljessänsä. Silloin israelilaiset peljästyivät kovin ja huusivat Herraa. Ja he sanoivat Moosekselle: ”Eikö Egyptissä ollut hautoja\, kun toit meidät tänne erämaahan kuolemaan? Mitä teit meille\, kun johdatit meidät pois Egyptistä! Emmekö sanoneet tätä sinulle Egyptissä? Sanoimmehan: Anna meidän olla rauhassa\, että palvelisimme egyptiläisiä. Sillä parempi olisi ollut palvella egyptiläisiä kuin kuolla erämaahan.” Mooses vastasi kansalle: ”Älkää peljätkö; pysykää paikoillanne\, niin te näette\, minkä pelastuksen Herra tänä päivänä antaa teille; sillä sellaista\, minkä näette egyptiläisille tapahtuvan tänä päivänä\, ette koskaan enää tule näkemään. Herra sotii teidän puolestanne\, ja te olkaa hiljaa.” Ja Herra sanoi Moosekselle: ”Miksi huudat minulle? Sano israelilaisille\, että he lähtevät liikkeelle. Mutta sinä nosta sauvasi ja ojenna kätesi meren yli ja halkaise se\, niin että israelilaiset voivat käydä meren poikki kuivaa myöten. Ja Mooses ojensi kätensä meren yli. Niin Herra saattoi vahvalla itätuulella\, joka puhalsi koko yön\, meren väistymään ja muutti meren kuivaksi maaksi; ja vesi jakautui kahtia. Ja israelilaiset kulkivat meren poikki kuivaa myöten\, ja vesi oli heillä muurina sekä oikealla että vasemmalla puolella. \n  \nJes. 55:1–7\nKuulkaa\, kaikki janoavaiset\, tulkaa veden ääreen. Tekin\, joilla ei ole rahaa\, tulkaa\, ostakaa ja syökää; tulkaa\, ostakaa ilman rahatta\, ilman hinnatta viiniä ja maitoa. Miksi annatte rahan siitä\, mikä ei ole leipää\, ja työnne ansion siitä\, mikä ei ravitse? Kuulkaa minua\, niin saatte syödä hyvää\, ja teidän sielunne virvoittuu lihavuuden ääressä. Kallistakaa korvanne ja tulkaa minun tyköni; kuulkaa\, niin teidän sielunne saa elää. Ja minä teen teidän kanssanne iankaikkisen liiton\, annan lujat Daavidin armot. Katso\, hänet minä asetin kansoille todistajaksi\, kansojen ruhtinaaksi ja käskijäksi. Katso\, sinä olet kutsuva pakanoita\, joita sinä et tunne\, ja pakanat\, jotka eivät sinua tunne\, rientävät sinun tykösi Herran\, sinun Jumalasi\, tähden\, Israelin Pyhän tähden\, sillä hän kirkastaa sinut. Etsikää Herraa silloin\, kun hänet löytää voidaan; huutakaa häntä avuksi\, kun hän läsnä on. Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja palatkoon Herran tykö\, niin hän armahtaa häntä\, ja meidän Jumalamme tykö\, sillä hänellä on paljon anteeksiantamusta. \n  \nHes. 36:24–28\nMinä otan teidät pois pakanakansoista ja kokoan teidät kaikista maista ja tuon teidät omaan maahanne. Ja minä vihmon teidän päällenne puhdasta vettä\, niin että te puhdistutte; kaikista saastaisuuksistanne ja kaikista kivijumalistanne minä teidät puhdistan. Ja minä annan teille uuden sydämen\, ja uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne. Minä poistan teidän ruumiistanne kivisydämen ja annan teille lihasydämen. Henkeni minä annan teidän sisimpäänne ja vaikutan sen\, että te vaellatte minun käskyjeni mukaan\, noudatatte minun oikeuksiani ja pidätte ne. Niin te saatte asua maassa\, jonka minä annoin teidän isillenne; ja te olette minun kansani\, ja minä olen teidän Jumalanne. \n  \nUuden testamentin lukukappaleet\nRoom. 6:3–11\nVai ettekö tiedä\, että me kaikki\, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen\, olemme hänen kuolemaansa kastetut? Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan\, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta\, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman. Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa\, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa\, kun tiedämme sen\, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu\, että synnin ruumis kukistettaisiin\, niin ettemme enää syntiä palvelisi; sillä joka on kuollut\, se on vanhurskautunut pois synnistä. Mutta jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa\, niin me uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan\, tietäen\, että Kristus\, sittenkuin hänet kuolleista herätettiin\, ei enää kuole: kuolema ei enää häntä vallitse. Sillä minkä hän kuoli\, sen hän kerta kaikkiaan kuoli pois synnistä; mutta minkä hän elää\, sen hän elää Jumalalle. Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina\, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa. \n  \nTai:\nKol. 3:1–4\nJos te siis olette herätetyt Kristuksen kanssa\, niin etsikää sitä\, mikä on ylhäällä\, jossa Kristus on\, istuen Jumalan oikealla puolella. Olkoon mielenne siihen\, mikä ylhäällä on\, älköön siihen\, mikä on maan päällä. Sillä te olette kuolleet\, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa; kun Kristus\, meidän elämämme\, ilmestyy\, silloin tekin hänen kanssaan ilmestytte kirkkaudessa. \n  \nEvankeliumi\nMark. 16:1–8\nJa kun sapatti oli ohi\, ostivat Maria Magdaleena ja Maria\, Jaakobin äiti\, ja Salome hyvänhajuisia yrttejä mennäkseen voitelemaan häntä. Ja viikon ensimmäisenä päivänä he tulivat haudalle ani varhain\, auringon noustessa. Ja he sanoivat toisilleen: ”Kuka meille vierittää kiven hautakammion ovelta?” Ja katsahtaessaan ylös he näkivät kiven poisvieritetyksi; se oli näet hyvin suuri. Ja mentyään hautakammion sisään he näkivät nuorukaisen istuvan oikealla puolella\, puettuna pitkään\, valkeaan vaatteeseen; ja he peljästyivät suuresti. Mutta hän sanoi heille: ”Älkää peljästykö; te etsitte Jeesusta\, Nasaretilaista\, joka oli ristiinnaulittu. Hän on noussut ylös; ei hän ole täällä. Katso\, tässä on paikka\, johon he hänet panivat. Mutta menkää ja sanokaa hänen opetuslapsillensa ja Pietarille: ’Hän menee teidän edellänne Galileaan; siellä te saatte hänet nähdä\, niinkuin hän teille sanoi’.” Niin he tulivat ulos ja pakenivat haudalta\, sillä heidät oli vallannut vavistus ja hämmästys\, eivätkä sanoneet kenellekään mitään\, sillä he pelkäsivät. \n  \nRukoukset\n1. Jumala\, Kaikkivaltias\, joka loit ihmisen sangen ihmeellisesti ja lunastit hänet vielä ihmeellisemmin! Anna meille voima ja tahto seistä vastustamassa kaikkea syntiä\, niin että kerran pääsisimme iankaikkiseen iloon. Sinun rakkaan Poikasi Jeesuksen Kristuksen kautta\, joka elää ja hallitsee yhdessä sinun ja Pyhän Hengen kanssa yhdessä jumaluudessa aina ja ikuisesti. \n2. Kaikkivaltias Jumala ja Isä! Sinä valaiset tämän yön ylösnousseen Vapahtajan kirkkaudella. Täytä meidät valollasi ja ylösnousemuksen voimalla Kristuksessa\, jonka hengelliseen ruumiiseen olet meidät pyhässä kasteessa liittänyt. Uudista elämämme\, ruumiimme ja sielumme\, että koko sydämestämme ja uskon kuuliaisuudessa palvelisimme sinua. Tätä pyydämme Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta\, joka hallitsee sinun ja Pyhän Hengen kanssa aina ja iankaikkisesti. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nIlm. 1:18\nJa minä olin |kuollut\, *\nja katso\, minä elän aina ja ian|kaikkisesti. \n  \nPsalmi:\nPs. 30:2–6\nMinä ylistän sinua\, Herra\, sillä sinä pelastit |minut *\netkä sallinut viholliseni |iloita minusta. \nHerra\, minun Jumalani\, sinua minä |huusin\, *\nja sinä |paransit minut. \nHerra\, sinä nostit minun sieluni tuone|lasta\, *\nsinä herätit minut henkiin hautaan vaipu|vien joukosta. \nVeisatkaa kiitosta Herralle\, te hänen |hurskaansa\, *\nylistäkää hänen pyhää |nimeänsä. \nSillä silmänräpäyksen kestää hänen |vihansa\, *\neliniän |hänen armonsa; \nehtoolla on itku |vieraana\, *\nmutta |aamulla ilo. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/paasiaisyo-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/04/Kirkkovuosi_Toinen-Paasiaispaiva.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20260405
DTEND;VALUE=DATE:20260406
DTSTAMP:20260604T051810
CREATED:20191112T140523Z
LAST-MODIFIED:20260326T215132Z
UID:7792-1775347200-1775433599@www.luterilainen.net
SUMMARY:Pääsiäispäivä
DESCRIPTION:Jeesuksen ylösnousemus on Jumalan vastaus synnin\, kuoleman ja Perkeleen tyrannialle. Koska Kristus on noussut kuolleista\, on meidätkin herätetty uuteen elämään ja kerran myös ruumiimme nousevat uutena iankaikkisuutta varten. \nVarhain sapatin jälkeisenä aamuna\, mikä vastaa meidän sunnuntaiaamuamme\, naiset menevät Jeesuksen haudalle. Jostain syystä Johannes tahtoo keskittyä vain Maria Magdaleenaan\, vaikka pian tämä puhuukin monikossa: ”emmekä tiedä\, mihin ovat hänet panneet” (Joh 20:2). Luukas kertoo\, että naisia oli useitakin\, nimeltä hän mainitsee Maria Magdaleenan\, Johannan ja Jaakobin äidin Marian (Luuk 24:10). \nKaiken kaikkiaan evankelistat kertovat\, että naiset menivät jatkamaan Jeesuksen keskenjäänyttä hautaan voitelemista ja että siihen oli varattu sata mittaa (n. 30 kg) mirhan ja aaloen seosta. He kertovat maanjäristyksestä\, pois vieritetystä kivestä\, tajuttomina maassa makaavista sotilaista sekä kahdesta valkopukuisesta nuorukaisesta eli enkelistä\, jotka ilmoittavat ristiinnaulitun Jeesuksen nousseen haudasta. Johanneksen ei tarvitse kaikkea tätä toistaa\, sillä hän olettaa sen olevan jo tuttua kristityille. \nSen sijaan muistellessaan elämänsä järisyttävintä päivää hän tuo esille jotain\, mitä muut eivät ole kertoneet. Kun naiset tulevat ilmoittamaan apostoleille\, että Jeesuksen ruumis on viety pois\, eivät he usko (Luuk 24:11). Pietari kuitenkin lähtee haudalle ja Johannes liittyy hänen seuraansa. Nuoremmuuttaan Johannes juoksee nopeammin perille ja näkee tyhjän haudan\, mutta antaa kuitenkin Pietarin astua ensin sisälle luolaan. Kumpikin heistä näkee Jeesuksen käärinliinat paikallaan\, mikä olisi eriskummallista\, jos sotilaat olisivat vieneet ruumiin pois. Tullessaan sisään hautaan ja katsoessaan lähemmin kasvoja peittänyttä liinaa ja pellavaista liinavaatetta (τα οθονια\, vrt. Pietarin näky Ap.t. 10:11 ja artikkeli: Torinon käärinliina) Johannes kertoo uskon ylösnousemukseen syttyneen hänessä (επιστευσεν). \nHe näkivät omin silmin haudan olevan tyhjä ja ymmärsivät silloin Jeesuksen tarkoittaneen tätä puhuessaan Ihmisen Pojan ylösnousemisesta. Samoin he tuolla hetkellä ymmärsivät Vanhan testamentin kirjoitusten ennustaneen kaiken tämän. Tätä tarkoitti se\, että Daavidin pojan kuninkuus on pysyvä ikuisesti (2. Sam. 7:16) ja että Herran kärsivä palvelija näkee ahdistuksensa jälkeen valon (LXX: Jes. 53:11). \n\nKynttilöitä:  6 Liturginen väri:  valkoinen.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 118:24 Psalmi: Ps. 118:15–23 (24) Hallelujasäe: 1. Kor. 15:54 (57)\n1. lukukappale:  Hoos. 6:1–3 tai Hes. 37:1–14 2. lukukappale:  1. Kor. 15:12–22 Evankeliumi:  Joh. 20:1–10 \n\n1. lukukappale\nHoos. 6:1–3\nTulkaa\, palatkaamme Herran tykö\, sillä hän on raadellut meitä\, ja parantaa meidät\, hän on lyönyt meitä\, ja sitoo meidät. Hän tekee meidät eläviksi kahden päivän kuluttua\, kolmantena päivänä hän meidät herättää\, ja me saamme elää hänen edessänsä. Niin tuntekaamme\, pyrkikäämme tuntemaan Herra: hänen nousunsa on varma kuin aamurusko\, hän tulee meille kuin sade\, kuin kevätsade\, joka kostuttaa maan. \nTai:\nHes. 37:1–14\nHerran käsi tuli minun päälleni ja vei minut pois Herran hengessä ja laski minut keskelle laaksoa. Ja se oli täynnä luita. Ja hän kuljetti minua ympäri niitten ohitse; ja katso\, niitä oli hyvin paljon laakson kamaralla\, ja katso\, ne olivat hyvin kuivia. Niin hän sanoi minulle: ”Ihmislapsi\, voivatkohan nämä luut tulla eläviksi?” Mutta minä sanoin: ”Herra\, Herra\, sinä sen tiedät”. Niin hän sanoi minulle: ”Ennusta näistä luista ja sano niille: Kuivat luut\, kuulkaa Herran sana. Näin sanoo Herra\, Herra näille luille: Katso\, minä annan tulla teihin hengen\, ja te tulette eläviksi. Minä panen teihin jänteet\, kasvatan teihin lihan\, vedän yllenne nahan ja annan teihin hengen\, ja te tulette eläviksi. Ja te tulette tietämään\, että minä olen Herra.” Minä ennustin\, niinkuin minua oli käsketty. Ja kävi humahdus\, kun minä ennustin; ja katso\, kuului kolina\, ja luut lähenivät toisiaan\, luu luutansa. Minä näin\, ja katso: niihin tulivat jänteet ja kasvoi liha\, ja päälle vetäytyi niihin nahka; mutta henkeä niissä ei ollut. Niin hän sanoi minulle: ”Ennusta hengestä\, ennusta\, ihmislapsi\, ja sano hengelle: Näin sanoo Herra\, Herra: Tule\, henki\, neljästä tuulesta ja puhalla näihin surmattuihin\, että ne tulisivat eläviksi.” Minä ennustin\, niinkuin hän oli minua käskenyt\, ja niihin tuli henki\, ja ne tulivat eläviksi ja nousivat ylös jaloillensa: ylenmäärin suuri joukko. Ja hän sanoi minulle: ”Ihmislapsi\, nämä luut ovat koko Israelin heimo. Katso\, he sanovat: ’Meidän luumme ovat kuivettuneet\, toivomme on mennyttä\, me olemme hukassa’. Sentähden ennusta ja sano heille: Näin sanoo Herra\, Herra: Katso\, minä avaan teidän hautanne ja nostan teidät\, minun kansani\, ylös haudoistanne ja vien teidät Israelin maahan. Ja siitä te tulette tietämään\, että minä olen Herra\, kun minä avaan teidän hautanne ja nostan teidät\, minun kansani\, ylös haudoistanne. Ja minä annan teihin henkeni\, niin että te tulette eläviksi\, ja sijoitan teidät omaan maahanne. Ja te tulette tietämään\, että minä olen Herra: minä olen puhunut\, ja minä sen teen\, sanoo Herra.” \n  \n2. lukukappale\n1. Kor. 15:12–22\nMutta jos Kristuksesta saarnataan\, että hän on noussut kuolleista\, kuinka muutamat teistä saattavat sanoa\, ettei kuolleitten ylösnousemusta ole? Vaan jos ei ole kuolleitten ylösnousemusta\, ei Kristuskaan ole noussut. Mutta jos Kristus ei ole noussut kuolleista\, turha on silloin meidän saarnamme\, turha myös teidän uskonne; ja silloin meidät myös havaitaan vääriksi Jumalan todistajiksi\, koska olemme todistaneet Jumalaa vastaan\, että hän on herättänyt Kristuksen\, jota hän ei ole herättänyt\, jos kerran kuolleita ei herätetä. Sillä jos kuolleita ei herätetä\, ei Kristuskaan ole herätetty. Mutta jos Kristus ei ole herätetty\, niin teidän uskonne on turha\, ja te olette vielä synneissänne. Ja silloinhan Kristuksessa nukkuneetkin olisivat kadotetut. Jos olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi\, niin olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat. Mutta nytpä Kristus on noussut kuolleista\, esikoisena kuoloon nukkuneista. Sillä koska kuolema on tullut ihmisen kautta\, niin on myöskin kuolleitten ylösnousemus tullut ihmisen kautta. Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa\, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa. \n  \nEvankeliumi\nJoh. 20:1–10\nMutta viikon ensimmäisenä päivänä Maria Magdaleena meni varhain\, kun vielä oli pimeä\, haudalle ja näki kiven otetuksi pois haudan suulta. Niin hän riensi pois ja tuli Simon Pietarin luo ja sen toisen opetuslapsen luo\, joka oli Jeesukselle rakas\, ja sanoi heille: ”Ovat ottaneet Herran pois haudasta\, emmekä tiedä\, mihin ovat hänet panneet”. Niin Pietari ja se toinen opetuslapsi lähtivät ja menivät haudalle. Ja he juoksivat molemmat yhdessä; mutta se toinen opetuslapsi juoksi edellä\, nopeammin kuin Pietari\, ja saapui ensin haudalle. Ja kun hän kurkisti sisään\, näki hän käärinliinat siellä; kuitenkaan hän ei mennyt sisälle. Niin Simon Pietarikin tuli hänen perässään ja meni sisälle hautaan ja näki käärinliinat siellä ja hikiliinan\, joka oli ollut hänen päässään\, ei pantuna yhteen käärinliinojen kanssa\, vaan toiseen paikkaan erikseen kokoonkäärittynä. Silloin toinenkin opetuslapsi\, joka ensimmäisenä oli tullut haudalle\, meni sisään ja näki ja uskoi. Sillä he eivät vielä ymmärtäneet Raamattua\, että hän oli kuolleista nouseva. Niin opetuslapset menivät takaisin kotiinsa. \n  \nRukous\nKaikkivaltias\, iankaikkinen Jumala\, joka muinoin johdatit kansasi Mooseksen kautta Egyptin maasta ja käskit sen viettää joka vuosi pääsiäisjuhlaa ja syödä pääsiäislammasta! Taivaallinen Isä\, vie meidätkin ulos hengellisestä Egyptistä ja tee meidät osallisiksi todellisesta pääsiäislampaasta\, Pojastasi Jeesuksesta Kristuksesta\, joka tänä päivänä on saanut voiton kuolemasta\, avannut meille tien iankaikkiseen elämään ja nyt elää ja hallitsee sinun ja Pyhän Hengen kanssa iankaikkisesta iankaikkiseen. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 118:24\nTämä on se päivä\, jonka Herra on |tehnyt;\n*
riemuitkaamme ja iloit|kaamme siitä. \n  \nPsalmi:\nPs. 118:15–23\nRiemun ja pelastuksen huuto kuuluu vanhurskaitten |majoissa: *\nHerran oikea käsi tekee väke|viä tekoja. \nHerran oikea käsi |korottaa\, *\nHerran oikea käsi tekee väke|viä tekoja. \nEn minä kuole\, vaan |elän *\nja julistan |Herran töitä. \nHerra minua kyllä |kuritti\, *\nmutta kuolemalle hän ei |minua antanut. \nAvatkaa minulle vanhurskauden |portit\, *\nkäydäkseni niistä sisälle |kiittämään Herraa. \nTämä on Herran |portti: *\nvanhurskaat käyvät |siitä sisälle. \nMinä kiitän sinua siitä\, että vastasit |minulle *\nja tulit minulle |pelastajaksi. \nSe kivi\, jonka rakentajat hylkä|sivät\, *\non tullut |kulmakiveksi. \nHerralta tämä on |tullut; *\nse on ihmeellistä meidän |silmissämme. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/paasiaispaiva-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/04/Kirkkovuosi_Paasiaispaiva.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20260406
DTEND;VALUE=DATE:20260407
DTSTAMP:20260604T051810
CREATED:20191112T140523Z
LAST-MODIFIED:20260326T215259Z
UID:7793-1775433600-1775519999@www.luterilainen.net
SUMMARY:2. pääsiäispäivä
DESCRIPTION:Toisen pääsiäispäivän evankeliumeissa avautuu näky kahden erilaisen maailman todellisuuteen. Luther puhuu Kainin ja Aabelin kirkosta\, jotka edustavat näitä vastakohtaisia todellisuuksia. Vapahtajan ylösnousemus saa hänen omissaan aikaan valtavan pelonsekaisen riemun ja sisäisen palon viedä ylösnousemuksen todistusta eteenpäin. Kristus itse tulee heitä vastaan\, tervehtii heitä lohdutuksen sanoin ja kehottaa viemään sanaa ylösnousemuksesta kaikille veljille Galileaan\, jossa he saavat nähdä hänet. Myöhemmin heidät tullaan vielä pukemaan voimalla korkeudesta\, jotta usko ylösnousseeseen muuttuu rohkeudeksi ja sydämen uskoksi. \nKainin kirkon väki taas alkaa kirkkonsa asein taistelemaan ylösnousemuksen todistusta vastaan valheen ja mammmonan moninaisin keinoin. Jo paratiisista sielunvihollinen käytti valheen ja petoksen metodejaan. Matteuksen evankeliumissa hämmästyneet ja ymmällään olevat sotilaat tulevat hädissään kertomaan ylösnousemuksen selittämättömästä ihmeestä. Roomalainen sotilas\, joka ei koskaan vartiopaikallaan uskaltaisi nukahtaa\, on valmis kunniansa menettämisen uhallakin sotkeutumaan valheen verkkoon pelastaakseen oman nahkansa. Rahalla maksetaan tarvittaessa hiljaisiksi niin maaherrat kuin heidän kätyrinsäkin. Sama valheen henki tulee sokaisemaan tulevatkin sukupolvet läpi vuosisatojen. Kristuksen voitto Golgatalla ja ylösnousemus ovat myrkkyä Kainin kirkonväelle\, joka on ainaisessa sodassa totuutta vastaan\, joka löytyy Kristuksessa. \nKristuksen seuraajat taas saavat olla riemullisen ylösnousemuksen todistajia aina maan ääriin asti\, kunnes Hän tulee takaisin. Täällä ajassa ei ole taistelu lihaa ja verta vastaan vaan maailman avaruuksissa vallitsevia henkivaltoja vastaan\, jotka Kristus on kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan kukistanut. Totisesti Hän on ylösnoussut. \n\nKynttilöitä:  4 Liturginen väri:  valkoinen.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Luuk. 24:34 Psalmi: Ps. 16:8–11 Hallelujasäe: Luuk. 24:32\n1. lukukappale:  Ps. 31:20–23 2. lukukappale:  2. Kor. 5:15–21 Evankeliumi:  Joh. 20:11–18 \n\n1. lukukappale\nPs. 31:20–23\nKuinka suuri on sinun hyvyytesi\, jonka talletat pelkääväisillesi ja jota osoitat sinuun turvaaville ihmislasten edessä! Sinä peität heidät kasvojesi suojaan ihmisten salavehkeiltä; sinä kätket heidät turvaan kielten riidalta. Kiitetty olkoon Herra\, sillä hän osoitti minulle ihmeellisen armonsa piiritetyssä kaupungissa. Minä sanoin hädässäni: ”Minä olen sysätty pois sinun silmiesi edestä”. Kuitenkin sinä kuulit minun rukousteni äänen\, kun minä sinua huusin. \n  \n2. lukukappale\n2. Kor. 5:15–21\nJa hän on kuollut kaikkien edestä\, että ne\, jotka elävät\, eivät enää eläisi itselleen\, vaan hänelle\, joka heidän edestään on kuollut ja ylösnoussut. Sentähden me emme tästä lähtien tunne ketään lihan mukaan; jos olemmekin tunteneet Kristuksen lihan mukaan\, emme kuitenkaan nyt enää tunne. Siis\, jos joku on Kristuksessa\, niin hän on uusi luomus; se\, mikä on vanhaa\, on kadonnut\, katso\, uusi on sijaan tullut. Mutta kaikki on Jumalasta\, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan\, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä\, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa. Sen\, joka ei synnistä tiennyt\, hän meidän tähtemme teki synniksi\, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi. \n  \nEvankeliumi\nJoh. 20:11–18\nMutta Maria seisoi haudan edessä ulkopuolella ja itki. Kun hän näin itki\, kurkisti hän hautaan ja näki kaksi enkeliä valkeissa vaatteissa istuvan\, toisen pääpuolessa ja toisen jalkapuolessa\, siinä\, missä Jeesuksen ruumis oli maannut. Nämä sanoivat hänelle: ”Vaimo\, mitä itket?” Hän sanoi heille: ”Ovat ottaneet pois minun Herrani\, enkä tiedä\, mihin ovat hänet panneet”. Tämän sanottuaan hän kääntyi taaksepäin ja näki Jeesuksen siinä seisovan\, eikä tiennyt\, että se oli Jeesus. Jeesus sanoi hänelle: ”Vaimo\, mitä itket? Ketä etsit?” Tämä luuli häntä puutarhuriksi ja sanoi hänelle: ”Herra\, jos sinä olet kantanut hänet pois\, sano minulle\, mihin olet hänet pannut\, niin minä otan hänet”. Jeesus sanoi hänelle: ”Maria!” Tämä kääntyi ja sanoi hänelle hebreankielellä: ”Rabbuuni!” se on: opettaja. Jeesus sanoi hänelle: ”Älä minuun koske\, sillä en minä ole vielä mennyt ylös Isäni tykö; mutta mene minun veljieni tykö ja sano heille\, että minä menen ylös\, minun Isäni tykö ja teidän Isänne tykö\, ja minun Jumalani tykö ja teidän Jumalanne tykö”. Maria Magdaleena meni ja ilmoitti opetuslapsille\, että hän oli nähnyt Herran ja että Herra oli hänelle näin sanonut. \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias Jumala\, joka annoit ainoan Poikasi Jeesuksen Kristuksen voittaa kuoleman ja avata meille iankaikkisen elämän tien! Suo armollisesti\, että me lujasti uskoisimme häneen\, välttäisimme iankaikkisen kuoleman ja eläisimme hänen kanssaan iankaikkisesti. Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n2. Herra Jumala\, taivaallinen Isä\, joka annoit Poikasi Jeesuksen Kristuksen ilmestyä kahdelle opetuslapselle Emmauksen tiellä! Me rukoilemme sinua: valaise sydämemme sanallasi ja Pyhällä Hengelläsi\, että pysyisimme lujina uskossa\, turvautuisimme uskollisesti sanaasi\, puhuisimme siitä mielellämme ja tutkisimme sitä ahkerasti. Ja jos meidän täytyy Kristuksen esikuvan mukaisesti kärsiä paljon täällä maailmassa\, niin anna meidän kuitenkin saada ja säilyttää sanasi lohdutus\, kunnes rakas Poikasi herättää meidät tämän elämän jälkeen iankaikkiseen elämään. Tätä rukoilemme hänen nimessään. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nLuuk. 24:34\nHerra on toti|sesti *\nnoussut |ylös kuolleista! \n  \nPsalmi:\nPs. 16:8–11\nMinä pidän Herran aina edes|säni; *\nkun hän on minun oikealla puolellani\, en |minä horju. \nSentähden minun sydämeni iloitsee ja sieluni |riemuitsee\, *\nja myös minun ruumiini |asuu turvassa. \nSillä sinä et hylkää minun sieluani |tuonelaan *\netkä anna hurskaasi |nähdä kuolemaa. \nSinä neuvot minulle elämän tien; ylenpalttisesti on iloa sinun kasvojesi |edessä\, *\nihanuutta sinun oikeassa kädessäsi ian|kaikkisesti. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/2-paasiaispaiva-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/04/Kirkkovuosi_Toinen-Paasiaispaiva.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20260407
DTEND;VALUE=DATE:20260408
DTSTAMP:20260604T051810
CREATED:20200323T144357Z
LAST-MODIFIED:20260326T215626Z
UID:8691-1775520000-1775606399@www.luterilainen.net
SUMMARY:Pääsiäisen jälkeinen tiistai
DESCRIPTION:Jeesuksen ylösnousemuksesta alkaa kirkkovuodessa 50 päivän mittainen pääsiäisen jälkivietto. Se on siinä mielessä poikkeuksellista aikaa kirkkovuodessa\, että liturginen väri pysyy koko ajan juhlavana valkoisena ja kynttilöiden määräkin on normaalin kahden sijaan neljä. Mutta jatkuvalle juhlalle on syynsä\, sillä Kirkon Herra lunasti omansa ylösnousemuksessa ja tämä on suurin lahja\, mitä kukaan ihminen voi vastaanottaa – siksi myös suuri ja pitkä juhlinta. Tuohon aikaan sisältyy myös Jeesuksen taivaaseenastuminen helatorstaina\, joka on 40 päivää pääsiäisestä. Ja kymmenen päivää tämän helatorstain jälkeen on helluntai. \nPääsiäisen jälkeisellä viikolla tiistaista lauantaihin keskitytään Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeisiin tapahtumiin evankeliumien lopussa ja luetaan myös lähes joka päivä katkelma Apostolien teoista. Tätä pääsiäisen jälkeistä viikkoa on edeltänyt hiljainen viikko – ja näiden viikkojen sävyt todella ovat hyvin erilaiset. Hiljaisella viikolla horisontissa näkyy koko ajan risti ja Golgata. Pääsiäisen jälkeisellä viikolla ristin lisäksi näkyy myös tyhjä hauta. Sillä Kristus on ylösnoussut! \nNyt tiistaina teksteinä ovat osa Paavalin saarnasta Pisidian Antiokiassa ja Jeesuksen ilmestyminen opetuslapsilleen Jerusalemissa Luukkaan evankeliumista. Molempia puheita yhdistää se\, että ne vievät kuulijan Vanhaan Testamenttiin. Jeesus osoittaa\, että Mooseksen laki\, profeetat ja psalmit olivat aina julistaneet hänestä ja tästä pääsiäisestä – kun maailman synnit sovitettiin. Myös Paavali\, Jeesuksen seuraajana\, julistaa tätä samaa. Apostoli aloittaa kertomalla vanhan liiton viimeisestä profeetasta\, Johannes Kastajasta. Sitten Paavalikin kohta kohdalta osoittaa synagoogan kuulijakunnalleen\, miten laki\, profeetat ja psalmit profetoivat juuri tästä Jeesuksesta Kristuksesta. \nMutta miksi tällainen todistelu on niin tärkeää? Eikö meille kristityille ole aivan selvää se\, että Vanha Testamentti todella todistaa Jeesuksesta? Sitä selittämään meille on annettu myös Uusi Testamentti. Ja tässä kohdin on hyödyllistä huomata – Jeesuksen puhuessa opetuslapsilleen pari päivää ylösnousemuksensa jälkeen ja Paavalin puhuessa Pisidian Antiokiassa vuosia noiden tapahtumien jälkeen – että tässä vaiheessa Uutta Testamenttia ei ollut vielä koottu ja kirjoitettu. Jumalan Sana\, jota apostolit lukivat\, oli edelleenkin se sama Vanha Testamentti\, jota myös juutalaiset lukivat synagoogissa. Pikkuhiljaa vuosien saatossa apostolien kiertokirjeet alkoivat kiertää seurakunnissa ja luettavaksi tuli myös evankeliumeja. Kaikelle tälle todistukselle Jeesuksesta Kristuksesta haettiin tuki Vanhasta Testamentista. Ja tätä myös tarkoittaa Luukkaan sanat: ”Silloin hän avasi heidän ymmärryksensä käsittämään kirjoitukset.” Ja tämän jälkeen Jeesus ohjaa: ”Niin on kirjoitettu\, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista\, ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille\, alkaen Jerusalemista. Te olette tämän todistajat.” Vielä Jeesus lupaa Pyhän Henkensä ja helluntaista viimeistään lähti liikkeelle tämä todistamisen valtava aalto. Pyhä Henki inspiroi apostoleja kirjoittamaan ja todistamaan\, ja näin alkoi muodostua se\, mitä me kutsumme Raamatuksi ja jossa on sekä Vanha\, että Uusi Testamentti. \nRaamattua lukiessa on aina hyvä pysähtyä toteamaan\, että se on yksi kokonaisuus ja sen keskus on Kristus. Tähän Jeesus itse ja hänen apostolinsa myös todistuksensa tähtäsivät. Ja mikä parasta\, sinäkin olet tämän todistaja! \n\nKynttilöitä:  4 Liturginen väri:  valkoinen Ei vuosikertaa\nPäivän psalmi Ps. 105:1–10\nLukukappale:  Ap. t. 13:23–33 Evankeliumi:  Luuk. 24:36–49 \n\nLukukappale\nAp. t. 13:23–33\nTämän jälkeläisistä on Jumala lupauksensa mukaan antanut tulla Jeesuksen Israelille Vapahtajaksi\, sittenkuin Johannes ennen hänen tuloansa oli saarnannut parannuksen kastetta kaikelle Israelin kansalle. Mutta kun Johannes oli juoksunsa päättävä\, sanoi hän: ’En minä ole se\, joksi minua luulette; mutta katso\, minun jälkeeni tulee se\, jonka kenkiä minä en ole arvollinen jaloista riisumaan’. Miehet\, veljet\, te Aabrahamin suvun lapset\, ja te\, jotka Jumalaa pelkäätte\, meille on tämän pelastuksen sana lähetetty. Sillä koska Jerusalemin asukkaat ja heidän hallitusmiehensä eivät Jeesusta tunteneet\, niin he tuomitessaan hänet myös toteuttivat profeettain sanat\, joita kunakin sapattina luetaan; ja vaikka he eivät löytäneet mitään\, mistä hän olisi kuoleman ansainnut\, anoivat he Pilatukselta\, että hänet surmattaisiin. Ja kun he olivat täyttäneet kaiken\, mikä hänestä on kirjoitettu\, ottivat he hänet alas puusta ja panivat hautaan. Mutta Jumala herätti hänet kuolleista. Ja hän ilmestyi useina päivinä niille\, jotka olivat tulleet hänen kanssansa Galileasta Jerusalemiin ja jotka nyt ovat hänen todistajansa kansan edessä. Ja me julistamme teille sen hyvän sanoman\, että Jumala on isille annetun lupauksen täyttänyt meidän lapsillemme\, herättäen Jeesuksen\, niinkuin myös toisessa psalmissa on kirjoitettu: ’Sinä olet minun Poikani\, tänä päivänä minä olen sinut synnyttänyt’. \n  \nEvankeliumi\nLuuk. 24:36–49\nMutta heidän tätä puhuessaan Jeesus itse seisoi heidän keskellään ja sanoi heille: ”Rauha teille!” Niin heidät valtasi säikähdys ja pelko\, ja he luulivat näkevänsä hengen. Mutta hän sanoi heille: ”Miksi olette hämmästyneet\, ja miksi nousee sellaisia ajatuksia teidän sydämeenne? Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani ja nähkää\, että minä itse tässä olen. Kosketelkaa minua ja katsokaa\, sillä ei hengellä ole lihaa eikä luita\, niinkuin te näette minulla olevan.” Ja tämän sanottuaan hän näytti heille kätensä ja jalkansa. Mutta kun he eivät vielä uskoneet\, ilon tähden\, vaan ihmettelivät\, sanoi hän heille: ”Onko teillä täällä jotakin syötävää?” Niin he antoivat hänelle palasen paistettua kalaa. Ja hän otti ja söi heidän nähtensä. Ja hän sanoi heille: ”Tätä tarkoittivat minun sanani\, kun minä puhuin teille ollessani vielä teidän kanssanne\, että kaiken pitää käymän toteen\, mikä minusta on kirjoitettu Mooseksen laissa ja profeetoissa ja psalmeissa”. Silloin hän avasi heidän ymmärryksensä käsittämään kirjoitukset. Ja hän sanoi heille: ”Niin on kirjoitettu\, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista\, ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille\, alkaen Jerusalemista. Te olette tämän todistajat. Ja katso\, minä lähetän teille sen\, jonka minun Isäni on luvannut; mutta te pysykää tässä kaupungissa\, kunnes teidän päällenne puetaan voima korkeudesta.” \n  \nPsalmi\nPs. 105:1–6 (7–10) \nKiittäkää Herraa\, julistakaa hänen |nimeänsä\, *\ntehkää hänen suuret tekonsa tiettäviksi kansojen |keskuudessa. \nLaulakaa hänelle\, |veisatkaa hänelle\, *\npuhukaa kaikista hänen |ihmeistänsä. \nHänen pyhä nimensä olkoon teidän |kerskauksenne; *\niloitkoon niiden sydän\, jotka et|sivät Herraa. \nKysykää Herraa ja |hänen voimaansa\, *\netsikää alati hänen |kasvojansa. \nMuistakaa hänen ihmetöitänsä\, jotka |hän on tehnyt\, *\nhänen ihmeitänsä ja hänen suunsa |tuomioita\, \nte Aabrahamin\, hänen palveli|jansa\, siemen\, *\nJaakobin lapset\, te hänen |valittunsa. \n(Hän\, Herra\, on meidän |Jumalamme; *\nhänen tuomionsa käyvät |yli kaiken maan. \nHän muistaa liittonsa ian|kaikkisesti\, *\nsäätämänsä sanan hamaan tu|hansiin polviin\, \nliittonsa\, jonka hän teki Aabra|hamin kanssa\, *\nja Iisakille vanno|mansa valan. \nHän vahvisti sen käskyksi |Jaakobille\, *\nIsraelille iankaikki|seksi liitoksi.) \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/paasiaisen-jalkeinen-tiistai-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/04/Kirkkovuosi_3_vuosikerta_Paasiaisen-jalkeinen-ti.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20260408
DTEND;VALUE=DATE:20260409
DTSTAMP:20260604T051810
CREATED:20200323T145133Z
LAST-MODIFIED:20260326T215812Z
UID:8693-1775606400-1775692799@www.luterilainen.net
SUMMARY:Pääsiäisen jälkeinen keskiviikko
DESCRIPTION:Pääsiäisen jälkeisen tiistain teksteissä kuultiin apostoli Paavalin saarnaa ja oltiin Jeesuksen kanssa Jerusalemissa\, kun hän ilmestyi opetuslapsilleen. No nyt keskiviikkona kuulemme apostoli Pietarin saarnaa ja olemme Jeesuksen kanssa tällä kertaa Galileassa\, kun hän jälleen ilmestyy opetuslapsilleen. \nPietarin saarna on helluntailta\, ja se on niin Kristus -keskeinen kuin saarnan pitää ollakin. Tällä kertaa todistus ylösnousseesta Jeesuksesta vahvistetaan profeetta Daavidin sanoilla (Ps. 16). Tämäkin Vanhan Testamentin psalmi jo ennalta kertoi tapahtuneen ylösnousemuksen. Pietarin Kristus -keskeisyys johtuu siitä\, että kirkko todellakin ja oikeasti elää Jeesuksesta. Pietari tiesi tarkalleen omissa nahoissaan\, että ilman Jeesusta hänestä ei olisi mihinkään\, eikä hänellä olisi mitään. Oli Jumalan antama lahja sitten maallista tai taivaallista\, niin se tulee Herralta. Tiberiaanjärven rannalla nuotion äärellä tästä muistutettiin opetuslapsia. Koko yö oli jälleen kalastettu\, mutta mitään ei ollut saatu. Jeesus ohjaa kalastajia heittämään verkot toiselle puolelle venettä – ja näin Herran sanan myötä yksi kalastusihme on jälleen valmis. Niinpä apostoli Johannes lausuu nämä sanat: ”Se on Herra”. Ja opetuslapset todella olivat varmoja siitä\, että se oli Herra. Herra oli tuonut ruuan pöytään. \nHelluntaina\, kun Herran lupaama Pyhä Henki vuodatettiin\, saivat tuhannet ihmiset todistaa: ”Se on Herra”. Sillä Pyhä Henki tekee Herran työtä. Pietarin saarnaa kuunnellessaan nämä ihmiset saattoivat jälleen todistaa: ”Se on Herra”. Sillä Pyhä Henki seurakunnan kaitsijan kautta on valmis tällä tavalla kirkastamaan Kristusta seurakunnalle. \nKun sinäkin tarkastelet omaa elämääsi\, niin saisit varmasti monessa kohdassa todistaa kiittäen: ”Se on Herra”. Kun itseäsi ravitset maallisilla lahjoilla\, vaikkapa kalalla ja leivällä\, niin muista kiittää Herraa. Tai kun saat ravinnoksi Herran pyhää ehtoollista\, muista silloinkin kiittää Herraa. Mitä ikinä teetkään\, niin rukoile psalmin sanoin: ”Minä näen alati edessäni Herran.” Ja todista apostoli Johanneksen sanoin: ”Se on Herra”. Tämä Herra on valmis pitämään sinusta kaikkinaisesti huolen\, antaahan hän katuvalle synnitkin anteeksi. \n\nKynttilöitä:  4 Liturginen väri:  valkoinen Ei vuosikertaa\nPäivän psalmi Ps. 96:1–6\nLukukappale:  Ap. t. 2:22–32 Evankeliumi:  Joh. 21:1–14 \n\nLukukappale\nAp. t. 2:22–32\nTe Israelin miehet\, kuulkaa nämä sanat: Jeesuksen\, Nasaretilaisen\, sen miehen\, josta Jumala todisti teille voimallisilla teoilla ja ihmeillä ja merkeillä\, joita Jumala hänen kauttansa teki teidän keskellänne\, niinkuin te itse tiedätte\, hänet\, joka teille luovutettiin\, Jumalan ennaltamäärätyn päätöksen ja edeltätietämyksen mukaan\, te laista tietämättömien miesten kätten kautta naulitsitte ristille ja tapoitte. Hänet Jumala herätti ja päästi kuoleman kivuista\, niinkuin ei ollutkaan mahdollista\, että kuolema olisi voinut hänet pitää. Sillä Daavid sanoo hänestä: ’Minä näen alati edessäni Herran\, sillä hän on minun oikealla puolellani\, etten horjahtaisi. Sentähden minun sydämeni iloitsee ja kieleni riemuitsee\, ja myös minun ruumiini on lepäävä toivossa; sillä sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan etkä salli Pyhäsi nähdä katoavaisuutta. Sinä teet minulle tiettäviksi elämän tiet\, sinä täytät minut ilolla kasvojesi edessä.’ Te miehet\, veljet\, on lupa teille rohkeasti sanoa\, mitä kantaisäämme Daavidiin tulee\, että hän on sekä kuollut että haudattu; onhan hänen hautansa meidän keskellämme vielä tänäkin päivänä. Koska hän nyt oli profeetta ja tiesi\, että Jumala oli valalla vannoen hänelle luvannut asettavansa hänen kupeittensa hedelmän hänen valtaistuimelleen\, niin hän edeltä nähden puhui Kristuksen ylösnousemuksesta\, sanoen\, ettei Kristus ollut jäävä hyljätyksi tuonelaan eikä hänen ruumiinsa näkevä katoavaisuutta. Tämän Jeesuksen on Jumala herättänyt\, minkä todistajia me kaikki olemme. \n  \nEvankeliumi\nJoh. 21:1–14\nSen jälkeen Jeesus taas ilmestyi opetuslapsilleen Tiberiaan järven rannalla; ja hän ilmestyi näin: Simon Pietari ja Tuomas\, jota sanottiin Didymukseksi\, ja Natanael\, joka oli Galilean Kaanasta\, ja Sebedeuksen pojat sekä kaksi muuta hänen opetuslapsistaan olivat yhdessä. Simon Pietari sanoi heille: ”Minä menen kalaan”. He sanoivat hänelle: ”Me lähdemme myös sinun kanssasi”. Niin he lähtivät ja astuivat venheeseen; mutta eivät sinä yönä saaneet mitään. Ja kun jo oli aamu\, seisoi Jeesus rannalla. Opetuslapset eivät kuitenkaan tienneet\, että se oli Jeesus. Niin Jeesus sanoi heille: ”Lapset\, onko teillä mitään syötävää?” He vastasivat hänelle: ”Ei ole”. Hän sanoi heille: ”Heittäkää verkko oikealle puolelle venhettä\, niin saatte”. He heittivät verkon\, mutta eivät jaksaneet vetää sitä ylös kalojen paljouden tähden. Silloin se opetuslapsi\, jota Jeesus rakasti\, sanoi Pietarille: ”Se on Herra”. Kun Simon Pietari kuuli\, että se oli Herra\, vyötti hän vaippansa ympärilleen\, sillä hän oli ilman vaatteita\, ja heittäytyi järveen. Mutta muut opetuslapset tulivat venheellä ja vetivät perässään verkkoa kaloineen\, sillä he eivät olleet maasta kauempana kuin noin kahdensadan kyynärän päässä. Kun he astuivat maalle\, näkivät he siellä hiilloksen ja kalan pantuna sen päälle\, sekä leipää. Jeesus sanoi heille: ”Tuokaa tänne niitä kaloja\, joita nyt saitte”. Niin Simon Pietari astui venheeseen ja veti maalle verkon\, täynnä suuria kaloja\, sata viisikymmentä kolme. Ja vaikka niitä oli niin paljon\, ei verkko revennyt. Jeesus sanoi heille: ”Tulkaa einehtimään”. Mutta ei kukaan opetuslapsista uskaltanut kysyä häneltä: ”Kuka sinä olet?”\, koska he tiesivät\, että se oli Herra. Niin Jeesus meni ja otti leivän ja antoi heille\, ja samoin kalan. Tämä oli jo kolmas kerta\, jolloin Jeesus noustuaan kuolleista ilmestyi opetuslapsillensa. \n  \nPsalmi\nPs. 96:1–6 \nVeisatkaa Herralle uusi |virsi\, *\nveisatkaa |Herralle\, kaikki maa. \nVeisatkaa Herralle\, ylistäkää hänen nime|änsä. *\nJulistakaa päivästä päivään hänen pelastus|tekojansa\, \nilmoittakaa pakanain seassa hänen kunni|aansa\, *\nhänen ihmeitänsä kaikkien |kansojen seassa. \nSillä Herra on suuri ja sangen ylis|tettävä\, *\nhän on peljättävä yli |kaikkien jumalain. \nSillä kaikki kansojen jumalat ovat epäjuma|lia\, *\nmutta Herra on |tehnyt taivaat. \nHerraus ja kunnia on hänen kasvojensa |edessä\, *\nkiitos ja ylistys hänen |pyhäkössänsä. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/paasiaisen-jalkeinen-keskiviikko-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/04/Kirkkovuosi_3_vuosikerta_Paasiaisen-jalkeinen-ke.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20260409
DTEND;VALUE=DATE:20260410
DTSTAMP:20260604T051810
CREATED:20200323T145631Z
LAST-MODIFIED:20260326T215940Z
UID:8695-1775692800-1775779199@www.luterilainen.net
SUMMARY:Pääsiäisen jälkeinen torstai
DESCRIPTION:Pääsiäisen jälkeinen torstai on omistettu kastetta ja uskoa käsitteleville raamatunteksteille. Markuksen evankeliumin lopussa Jeesus hyvin suoraan puhuu tästä\, kun hän lähettää omat opetuslapsensa. Apostolien teoissa tiellä Gassaan evankelista Filippus antaa kasteopetusta Etiopian kuningattaren Kandaken hoviherralle. \nPääsiäisyön tekstit\, kuten muutaman päivän takaa muistamme\, olivat ns. kasteesta läpimärät. Ja niin ovat nämä pääsiäisen jälkeisen torstainkin tekstit. Varhaiskirkon aikaan kasteoppilaat kastettiin juuri pääsiäisyönä ja luonnollisesti pääsiäisen jälkeinen viikko on ollut heille elämänsä ensimmäinen viikko kastettuna. Vielä kasteen jälkeenkin on ollut tarpeen muistuttaa\, kuka on antanut käskyn kastaa ja miten Jeesuksen seuraajat sitten kastoivat. Varhaiskirkon aikaan näinä kahdeksana pääsiäisen jälkeisenä päivänä toimitettiin messu ja niissä seurattiin nimenomaan näitä kertomuksia ylösnousseesta Jeesuksesta. Voimme vain kuvitella\, miten varhaiskirkon aikaan pyhää kastettaan juhlineet valkopukuiset kastetut ovat ahmineet näitäkin raamatuntekstejä ravinnokseen\, vieläpä siis uusina taivaan kansalaisina. Ehkä he saattoivat jopa verrata itseään tuohon etiopialaiseen hoviherraan\, joka hänkin oli saanut aivan henkilökohtaisen kasteopetuksen matkalla Gassaan. Matkalla ennen pääsiäistä olivat olleet kasteoppilaatkin\, kunnes pääsiäisyönä pääsivät perille. Voisi myös ajatella\, että tuon hoviherrankin matkalla tärkein etappi\, pääte- ja aloituspysäkki oli tuo pyhä kaste. \nVaikka kastehetki on mullistava\, niin on hyvä muistaa\, että elämä jatkuu siitä eteenkinpäin. Näin Jeesuskin sanoo: ”Joka uskoo ja kastetaan\, se pelastuu.” Kaste ja usko kuuluvat erottamattomasti yhteen\, kuten vaikkapa keuhkot ja hengitettävä ilma. Ja mikä parasta\, syntisen ihmisen kannalta\, kumpikaan ei ole riippuvainen ihmisen omista teoista tai voimasta. Kasteessa Pyhä kolmiyhteinen Jumala toimii\, ja ihminen vastaanottaa. Uskon vaikuttaa myös Jumala oman sanansa välityksellä. Tuossa evankeliumitekstissäkin opetuslapsille oli hyvin vaikeaa uskoa niihin todistuksiin ylösnousseesta Jeesuksesta\, joita heille tuotiin kahteenkin otteeseen. Tarvittiin Jeesus itse synnyttämään tämä usko ylösnousseeseen. Ja onneksi näin! Itseemme emme voi lopulta pelastuksen asioissa luottaa. Sillä kun uskomme on lujalla Kristus-kalliolla\, niin saamme elää kasteen armossa pelastettuina – samalla kalliolla kuin opetuslapset\, evankelista Filippus ja etiopialainen hoviherra. \n\nKynttilöitä:  4 Liturginen väri:  valkoinen Ei vuosikertaa\nPäivän psalmi Ps. 68:20–21\nLukukappale:  Ap. t. 8:26–40 Evankeliumi:  Mark. 16:9–16 \n\nLukukappale\nAp. t. 8:26–40\nMutta Filippukselle puhui Herran enkeli sanoen: ”Nouse ja mene puolipäivään päin sille tielle\, joka vie Jerusalemista alas Gassaan ja on autio”. Ja hän nousi ja lähti. Ja katso\, siellä kulki etiopialainen mies\, Etiopian kuningattaren Kandaken hoviherra\, mahtava mies ja koko hänen aarteistonsa hoitaja; hän oli tullut Jerusalemiin rukoilemaan ja oli nyt paluumatkalla ja istui vaunuissaan ja luki profeetta Esaiasta. Niin Henki sanoi Filippukselle: ”Käy luo ja pysyttele lähellä noita vaunuja”. Niin Filippus juoksi luo ja kuuli hänen lukevan profeetta Esaiasta ja sanoi: ”Ymmärrätkö myös\, mitä luet?” Niin hän sanoi: ”Kuinka minä voisin ymmärtää\, ellei kukaan minua opasta?” Ja hän pyysi Filippusta nousemaan ja istumaan viereensä. Ja se kirjoitus\, jota hän luki\, oli tämä: ”Niinkuin lammas hänet viedään teuraaksi; ja niinkuin karitsa on ääneti keritsijänsä edessä\, niin ei hänkään suutansa avaa. Hänen alentumisensa kautta hänen tuomionsa otetaan pois. Kuka kertoo hänen syntyperänsä? Sillä hänen elämänsä otetaan pois maan päältä.” Ja hoviherra kysyi Filippukselta sanoen: ”Minä pyydän sinua: sano\, kenestä profeetta puhuu näin\, itsestäänkö vai jostakin toisesta?” Niin Filippus avasi suunsa ja lähtien tästä kirjoituksesta julisti hänelle evankeliumia Jeesuksesta. Ja kulkiessaan tietä he tulivat veden ääreen; ja hoviherra sanoi: ”Katso\, tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?” Ja hän käski pysäyttää vaunut\, ja he astuivat kumpikin veteen\, sekä Filippus että hoviherra\, ja Filippus kastoi hänet. Ja kun he olivat astuneet ylös vedestä\, tempasi Herran Henki Filippuksen pois\, eikä hoviherra häntä enää nähnyt. Ja hän jatkoi matkaansa iloiten. Mutta Filippus tavattiin Asdodissa; ja hän vaelsi ympäri ja julisti evankeliumia kaikissa kaupungeissa\, kunnes tuli Kesareaan. \n  \nEvankeliumi\nMark. 16:9–16\nMutta ylösnousemisensa jälkeen hän varhain aamulla viikon ensimmäisenä päivänä ilmestyi ensiksi Maria Magdaleenalle\, josta hän oli ajanut ulos seitsemän riivaajaa. Tämä meni ja vei sanan niille\, jotka olivat olleet Jeesuksen kanssa ja jotka nyt murehtivat ja itkivät. Mutta kun he kuulivat\, että hän eli ja että Maria oli hänet nähnyt\, eivät he uskoneet. Ja sen jälkeen hän toisenmuotoisena ilmestyi kahdelle heistä\, heidän kävellessään\, matkalla maakylään. Hekin menivät ja veivät sanan toisille; mutta nämä eivät uskoneet heitäkään. Vihdoin hän ilmestyi myöskin niille yhdelletoista heidän ollessaan aterialla; ja hän nuhteli heidän epäuskoaan ja heidän sydämensä kovuutta\, kun he eivät olleet uskoneet niitä\, jotka olivat nähneet hänet ylösnousseeksi. Ja hän sanoi heille: ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan\, se pelastuu; mutta joka ei usko\, se tuomitaan kadotukseen. \n  \nPsalmi\nPs. 68:20–21 \nKiitetty olkoon Herra joka |päivä. *\nMeitä kantaa Jumala\, |meidän apumme. \nMeillä on Jumala\, Jumala\, joka |auttaa\, *\nja Herra\, Herra\, joka kuole|masta vapahtaa. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/paasiaisen-jalkeinen-torstai-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/04/Kirkkovuosi_3_vuosikerta_Paasiaisen-jalkeinen-to.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20260410
DTEND;VALUE=DATE:20260411
DTSTAMP:20260604T051810
CREATED:20200323T150243Z
LAST-MODIFIED:20260326T220149Z
UID:8697-1775779200-1775865599@www.luterilainen.net
SUMMARY:Pääsiäisen jälkeinen perjantai
DESCRIPTION:Pääsiäisen jälkeisen perjantain teksteissä käsitellään sitä\, miten käsittämätön asia ylösnousemus oikeastaan edes on. Ylösnousemus jakaa ihmiset kahteen osaan; niihin\, jotka uskovat siihen ja niihin\, jotka eivät usko. Sekä Apostolien tekojen tekstissä\, että myös Matteuksen evankeliumin tekstissä tapaamme molempia. \nMutta voiko ylösnousemus olla totta? Ihmisen kylmän laskelmoiva järki vastaa\, että ei ole. Kun tähän kylmään laskelmointiin lisätään vielä kieltävät ennakkoasenteet\, niin silloin ylösnousemuksen kieltäminen vielä vankistuu entisestään. Matteus kertoo\, miten vartijaväki saapui ylipappien luokse kertomaan totuudellisesti kaiken\, mitä haudalla oli tapahtunut. Otettiinko sana ylösnousemuksesta riemullisesti vastaan ylipappien joukossa? Ei todellakaan. Alkoi neuvonpito\, jota todennäköisesti johti ylipappi Kaifas. Hän oli saddukeus ja hänellä juuri oli vahvat ennakkoasenteet ylösnousemusta vastaan. Kun laskelmoivan kylmä järki ei kykene vastaanottamaan Totuutta\, niin silloin vaihtoehtona on joko tunnustaa ylösnousemus\, tai käydä sitä vastaan valheilla. Valitettavasti ylipapit valitsivat jälkimmäisen ja manipuloivat pelolla vielä vartijaväenkin valheeseen mukaan. Ylösnousemus oli liian kova pala purtavaksi myös neuvostolle\, kun apostoli Paavali oli heidän edessään tuomittavana vuosia myöhemmin. Ehkä ylipappien ja kirjanoppineiden joukko oli jo luullut\, että vuosia aiemmin kirjoihin ja kansiin unohdettu valehteleminen ylösnousemuksesta jättäisi heidät rauhaan\, mutta näin ei ollut. Yhä uudelleen asia nousi esille ja nyt Paavalin suulla ja hänen todistuksestaan. Fariseukset olivat myöntyväisempiä\, vaikka hekin taisivat olla enemmän kiinnostuneita Paavalin hengellisistä kokemuksista\, kuin itse ylösnousemuksesta. \nNäiden tekstien ensimmäinen evankeliumi onkin siinä\, että jokaisen täytyy kohdata Herra ja Vapahtaja henkilökohtaisesti\, jotta hänen ylösnousemukseensa voi edes uskoa. Paavali oli itsekin fariseus ja ennen vainosi seurakuntaa. Mutta hän kohtasi Ylösnousseen ja sai kutsun lähteä julistamaan evankeliumia pakanoille. Tuon myötä hänet myös kastettiin. Harva kohtaa Vapahtajan tähän tapaan ilmestyksessä\, eikä tarvitsekaan. Herra on siellä\, missä hän on luvannut olla läsnä – Sanassa ja sakramentissa. Siksi esimerkiksi jokainen kastettu todella on kohdannut Jeesuksen aivan henkilökohtaisesti ja tarkalleen katsottuna myös elää hänen yhteydessään ja on yhdessä ylösnoussut hänen kanssaan. Jumalan sanan yhteydessä\, sen äärellä ja kuulossa Herra on jälleen luonasi\, kuin myös pyhällä ateriallaan ehtoollisella. Näin usko saa lujittua. \nJa näiden tekstien toinen evankeliumi onkin siinä\, ettei ylösnousemukseen uskominen ole meidän kylmän järkeilymme tai ennakkoasenteidemme varassa – vaan nimenomaan uskon varassa. Usko on Jumalan lahjaa. Ja meidän uskollemme on hyväksi juuri se\, ettei Jeesuksen ylösnousemusta voi esimerkiksi millin tarkasti todistaa vaikkapa tieteellisin keinoin. Vaikka meille on jäänyt hienoja todisteita ylösnousemuksesta\, esimerkiksi Torinon käärinliinat\, niin tällaisten varaan usko ei kuitenkaan varaa. Sillä jos vaikkapa nuo käärinliinat nyt tuhoutuisivat tulipalossa\, niin mihin usko silloin tarrautuisi? Siksi usko saa aina tarrautua kiinni kasteeseen\, jossa sinut on kiinnitetty Kristukseen\, ja olet ollut mukana myöskin ylösnousemuksessa. Puhumattakaan vielä siitä ylösnousemuksesta\, kun Kristus kerran aikojen lopussa kutsuu eläviä ja kuolleita. Tähänkin lupaukseen saat luottaen uskoa. \n\nKynttilöitä:  4 Liturginen väri:  valkoinen Ei vuosikertaa\nPäivän psalmi Ps. 40:6–9\nLukukappale:  Ap. t. 23:1\, 6–11 Evankeliumi:  Matt. 28:8–15 \n\nLukukappale\nAp. t. 23:1\, 6–11\nNiin Paavali loi katseensa neuvostoon ja sanoi: ”Miehet\, veljet\, minä olen kaikessa hyvällä omallatunnolla vaeltanut Jumalan edessä tähän päivään asti”.\nMutta koska Paavali tiesi osan heistä olevan saddukeuksia ja toisen osan fariseuksia\, huusi hän neuvoston edessä: ”Miehet\, veljet\, minä olen fariseus\, fariseusten jälkeläinen; toivon ja kuolleitten ylösnousemuksen tähden minä olen tuomittavana”. Tuskin hän oli tämän sanonut\, niin nousi riita fariseusten ja saddukeusten kesken\, ja kokous jakautui. Sillä saddukeukset sanovat\, ettei ylösnousemusta ole\, ei enkeliä eikä henkeä\, mutta fariseukset tunnustavat kumpaisetkin. Ja syntyi suuri huuto\, ja muutamat kirjanoppineet fariseusten puolueesta nousivat ja väittelivät kiivaasti ja sanoivat: ”Emme löydä mitään pahaa tässä miehessä; entäpä jos henki tai enkeli on hänelle puhunut?” Ja kun riita yhä kiihtyi\, pelkäsi päällikkö\, että he repisivät Paavalin kappaleiksi\, ja käski sotaväen tulla alas ja temmata hänet heidän keskeltään ja viedä hänet kasarmiin. Mutta seuraavana yönä Herra seisoi Paavalin tykönä ja sanoi: ”Ole turvallisella mielellä\, sillä niinkuin sinä olet todistanut minusta Jerusalemissa\, niin sinun pitää todistaman minusta myös Roomassa”. \n  \nEvankeliumi\nMatt. 28:8–15\nJa he menivät kiiruusti haudalta peloissaan ja suuresti iloiten ja juoksivat viemään sanaa hänen opetuslapsillensa. Mutta katso\, Jeesus tuli heitä vastaan ja sanoi: ”Terve teille!” Ja he menivät hänen tykönsä\, syleilivät hänen jalkojaan ja kumartaen rukoilivat häntä. Silloin Jeesus sanoi heille: ”Älkää peljätkö; menkää ja viekää sana minun veljilleni\, että he menisivät Galileaan: siellä he saavat minut nähdä”. Mutta heidän mennessään\, katso\, muutamat vartijaväestä tulivat kaupunkiin ja ilmoittivat ylipapeille kaikki\, mitä oli tapahtunut. Ja nämä kokoontuivat vanhinten kanssa ja pitivät neuvoa ja antoivat sotamiehille runsaat rahat ja sanoivat: ”Sanokaa\, että hänen opetuslapsensa tulivat yöllä ja veivät hänet varkain meidän nukkuessamme. Ja jos tämä tulee maaherran korviin\, niin me lepytämme hänet ja toimitamme niin\, että saatte olla huoletta.” Niin he ottivat rahat ja tekivät\, niinkuin heitä oli neuvottu. Ja tätä puhetta on levitetty juutalaisten kesken\, ja sitä kerrotaan vielä tänäkin päivänä. \n  \nPsalmi\nPs. 40:6–9 \nHerra\, minun Jumalani\, suuret ovat sinun ihmetekosi ja sinun aivoituksesi meitä |kohtaan. *\nEi ole ketään sinun |vertaistasi. \nNiitä minä tahdon julistaa\, niistä |puhua\, *\nniitten paljous on suurempi\, kuin lue|tella taidan. \nTeurasuhriin ja ruokauhriin et sinä |mielisty; *\nminun korvani sinä avasit\, polttouhria ja syntiuhria |sinä et vaadi. \nSilloin minä sanoin: ”Katso\, minä |tulen; *\nkirjakääröön on kirjoitettu\, mitä |minun on tehtävä. \nSinun tahtosi\, minun Jumalani\, minä teen mielel|läni\, *\nja sinun lakisi on minun |sydämessäni.” \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/paasiaisen-jalkeinen-perjantai-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/04/Kirkkovuosi_3_vuosikerta_Paasiaisen-jalkeinen-pe.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20260411
DTEND;VALUE=DATE:20260412
DTSTAMP:20260604T051810
CREATED:20200323T150835Z
LAST-MODIFIED:20260326T220304Z
UID:8699-1775865600-1775951999@www.luterilainen.net
SUMMARY:Pääsiäisen jälkeinen lauantai
DESCRIPTION:Pääsiäisen jälkeisen viikon lauantain tekstit huipentuvat Jeesuksen antamaan kaste- ja lähetyskäskyyn ja apostoli Paavalin opetukseen kasteesta ja siitä seuraavasta pyhästä elämästä. Tuolla Galilean vuorella\, jota pidetään samana vuorena kuin kirkastusvuori\, yksitoista opetuslasta saavat vastaanottaa koko maailman mullistaneen tehtävän. Tehdä kaikista kansoista Jeesuksen opetuslapsia kastamalla ja opettamalla. Käsky ei kohdistunut vain juutalaisiin\, vaan myös pakanoihin. Olisi apostolien tehtävä kastaa ja opettaa näitä kansoja ja myös kutsua tähän tehtävään Herran seurakunnalle kaitsijoita\, jotka olisivat uskollisia pitämään sen kaiken\, mitä Jeesus käski apostolienkin pitää. \nApostoleja ei lähetetty matkaan tyhjin käsin\, vaan Jeesus lupaa heille: ”Minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” Tähän lupaukseen\, joka niin kirkkaasti loistaa Matteuksen evankeliumissa\, perustuu myös se miksi kukaan voi ylipäänsä elää kastettuna ja saada vastaanottaa Herran julistamaa Sanaa kirkossa vielä vuonna 2020. Siis Jeesus on läsnä kirkossaan. Hänen koko persoonansa on läsnä kirkossa. Tästä lausutaan väkevästi Tunnustuskirjoissa Yksimielisyyden ohjeen selityksessä tähän tapaan: \nErityisesti hän on maan päällä olevassa kirkossaan ja seurakunnassaan läsnä välimiehenä\, päänä\, kuninkaana ja ylipappina. Läsnä ei ole puolet Kristuksesta vaan Kristuksen koko persoona\, jonka muodostavat kumpikin luonto yhdessä\, sekä jumalallinen että inhimillinen. Läsnä ei ole ainoastaan hänen jumaluutensa vaan myös hänen omaksumansa ihmisluonto\, (Ef. 5:30) jonka puolesta hän on meidän veljemme ja me lihaa hänen lihastaan\, luuta hänen luustaan. Kaiken tämä varmaksi vakuudeksi hän on asettanut pyhän ehtoollisensa. Siitä havaitaan\, että hän tahtoo olla luomassa sekä asua ja väkevästi vaikuttaa meissä myös siinä luonnossa\, jonka omistajana hänellä on liha ja veri. (FC-SD\, VIII\, 78-79) \nEi tarvitse siis epäröidä onko Herra meidän kanssamme. Joskus kuitenkin omasta vaelluksesta ja elämästä voi tulla sellainen olo\, että onkohan Herra minun kanssani? Synti painaa\, pimeys ahdistaa ja kuolemakin pelottaa. On kuin olisin juuri sitä\, mistä Paavali varoittaa – tekemässä noita pimeyden hedelmättömiä tekoja. Onko Jeesus jättänyt minut oman onneni nojaan? \nJuuri tuollaisten perkeleen syytösten ja itsesyytösten tähden sinun ei tulekaan etsiä valkeutta oman sydämesi sopukoista\, sillä sieltä saatat löytää ahdistavan ja pelottavan paljon niitä pimeydenkin hedelmiä. Valkeus on Herrassa\, kuten Paavali todistaa. Voit kysyä itseltäsi\, oletko kastettu? Ja että valehteleeko Jeesus koskaan? Kun olet kastettu ja uskot\, että Jeesus on Totuus\, niin voit myöskin luottaa\, että Herra ihan kokonansa on kanssasi. Omaa pelastustaan ei tarvitse ilmaan hosuen etsiä\, vaan usko kiinnittyy Kristukseen. Mutta entäpä ne pimeyden hedelmät? Niistä apostoli sanoo\, että valkeus paljastaa ne. Syntinen ihminen saa aina tuoda oman pimeydenkin hedelmien\, synnin kuorman Jeesuksen luokse. Ei ole yhtään sellaista syntiä\, jota tuo Jumalan valkeus ei pois pyyhkisi. Ei yhtään syntiä\, jota Kristuksen verellä ei olisi Golgatalla sovitettu. Kun ne tuodaan valkeuteen syntinä tunnustettavaksi Jeesuksen luokse\, niin hän on luvannut ne anteeksi antaa. Hänessä on syntien anteeksiantamuksemme. \nKun Jeesus siis antoi tuon maailmaa mullistaneen kaste- ja lähetyskäskyn kirkolleen ja lupasi olla kirkkonsa kanssa aina – hän ajatteli sillä hetkellä myös sinua. Jotta saisit armahdettuna syntisenä elää tuossa kasteen armossa koko elämäsi hänen sanansa hoidossa. Joka aamu saat aina uudelleen palata kasteen armoon. Voit itseäsi muistuttaaksesi tehdä vaikkapa pyhän ristinmerkin. Voit yhdistää peukalon\, etusormen ja keskisormen yhdeksi – joka muistuttaa yhdestä Jumalasta\, jolla on kolme persoonaa\, jonka nimeen sinut on kastettu. Nimetön ja pikkurilli muistuttavat Kristuksen kahdesta luonnosta yhdessä persoonassa. Siis siitä\, että Herra on kirkossaan aivan kokonaisena läsnä. Ja ristinmerkkiä tehdessäsi voit esimerkiksi lausua myös tuon Paavalin kastehymnin: ”Heräjä sinä\, joka nukut\, ja nouse kuolleista\, niin Kristus sinua valaisee!” Tämäkin rohkaisu olkoon muistuttamassa sinua kasteen ikuisesta armoliitosta. \n\nKynttilöitä:  4 Liturginen väri:  valkoinen Ei vuosikertaa\nPäivän psalmi Ps. 100\nLukukappale:  Ef. 5:8–14 Evankeliumi:  Matt. 28:16–20 \n\nLukukappale\nEf. 5:8–14\nEnnen te olitte pimeys\, mutta nyt te olette valkeus Herrassa. Vaeltakaa valkeuden lapsina – sillä kaikkinainen hyvyys ja vanhurskaus ja totuus on valkeuden hedelmä – ja tutkikaa\, mikä on otollista Herralle; älköönkä teillä olko mitään osallisuutta pimeyden hedelmättömiin tekoihin\, vaan päinvastoin nuhdelkaakin niistä. Sillä häpeällistä on jo sanoakin\, mitä he salassa tekevät; mutta tämä kaikki tulee ilmi\, kun valkeus sen paljastaa\, sillä kaikki\, mikä tulee ilmi\, on valkeutta. Sentähden sanotaan: ”Heräjä sinä\, joka nukut\, ja nouse kuolleista\, niin Kristus sinua valaisee!” \n  \nEvankeliumi\nMatt. 28:16–20\nJa ne yksitoista opetuslasta vaelsivat Galileaan sille vuorelle\, jonne Jeesus oli käskenyt heidän mennä. Ja kun he näkivät hänet\, niin he kumartaen rukoilivat häntä\, mutta muutamat epäilivät. Ja Jeesus tuli heidän tykönsä ja puhui heille ja sanoi: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni\, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki\, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso\, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” \n  \nPsalmi\nPs. 100 \nKohottakaa riemuhuuto Herralle\, |kaikki maa. *\nPalvelkaa Herraa ilolla\, tulkaa hänen kasvojensa |eteen riemulla. \nTietäkää\, että Herra on |Jumala. *\nHän on meidät tehnyt\, ja hänen me olemme\, hänen kansansa ja hänen laitu|mensa lampaat. \nKäykää hänen portteihinsa kiittäen\, hänen esikartanoihinsa ylistystä |veisaten. *\nYlistäkää häntä\, kiittäkää hänen |nimeänsä. \nSillä Herra on hyvä; hänen armonsa pysyy iankaikki|sesti *\nja hänen uskollisuutensa |polvesta polveen. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/paasiaisen-jalkeinen-lauantai-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/04/Kirkkovuosi_3_vuosikerta_Paasiaisen-jalkeinen-la.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20260412
DTEND;VALUE=DATE:20260413
DTSTAMP:20260604T051810
CREATED:20191112T140526Z
LAST-MODIFIED:20260406T084220Z
UID:7794-1775952000-1776038399@www.luterilainen.net
SUMMARY:1. sunnuntai pääsiäisestä Quasimodogeniti
DESCRIPTION:Opetuslapset olivat saaneet kohdata Ylösnousseen\, mutta he vaikuttavat silti murheellisilta ja turhautuneilta. Mitä tapahtuisi seuraavaksi? Missä Jeesus on nyt? Pietari päättää palata vanhaan leipätyöhönsä. Opetuslapset ovat hajallaan sen jälkeen\, kun paimen on lyöty maahan (Sak. 13:7). Kaikki eivät enää pidä yhtä\, ja tällä kertaa Gennesaretinjärvellä ovat kalastamassa vain Pietari\, Tuomas\, Natanael\, Jaakob\, Johannes ja lisäksi ”kaksi muuta hänen opetuslapsistaan”. \nOpetuslapset ovat kalastaneet koko yön ilman saalista. Aivan kuten kerran aiemminkin (Luuk. 5). Kuten kerran aiemminkin\, niin rannalta kuuluu ääni\, joka kehottaa vielä kerran heittämään verkot veteen. Opetuslapset saavat valtavan saaliin ja silloin he tunnistavat kuka rannalla seisoo.\nIlmeisesti nuori Johannes tunnistaa Jeesuksen hänen puhuttelutavastaan: ”lapset” (παιδία). Tuota samaa ilmaisua Johannes itse vanhana harmaapäänä viljelee seurakuntakirjeissään (1–3 Joh.). Kun hän puhutteli seurakuntalaisiaan lapsukaisikseen\, silloin myös Jeesus puhutteli heitä. \nPietari epäilemättä tunnistaa Jeesuksen tuosta samanlaisesta ihmeestä\, jollaisella hänet itsensä alunperinkin kutsuttiin ihmisten kalastajaksi. Jeesus ei olekaan katunut kutsumustaan. Langennut Pietari saisikin edelleen olla Herran apostolina! \nPietarin johdolla suuri kalansaalis vedettiin maihin verkkojen repeytymättä ja hänen johdollaan alkuseurakunta varjeltui repeytymiseltä – ei hänen persoonansa puolesta\, vaan hänen Kristus-tunnustuksensa puolesta. Tuon tunnustuksen kalliolle Jeesus sanoi rakentavansa kirkkonsa (Matt. 16:18). Kirkon ulkonaista ykseyttä toki repivät jo piankin eri harhat (1. Kor. 1)\, mutta nekään eivät kykene tekemään tyhjäksi Pietarin tunnustuksessa pysyvien ykseyttä: ”Sinä olet Kristus\, elävän Jumalan Poika.” \nNäin he saavat aterioida Ylösnousseen kanssa\, joka on jo valmistanut heille aterian. Hänet oli tehty ylösnousemusruumiissa sillä tavoin uudeksi\, että opetuslasten oli vaikea tunnistaa häntä. Kuitenkin hän oli sama Jeesus. Opetuslapset ovat palanneet Galileaan entisen ammattinsa pariin. Jeesus ikään kuin uudistaa heidän kutsun ja nyt alkaisi tapahtua se mitä Jeesus oli luvannut: heistä tulisi ihmisten kalastajia. \n\nKynttilöitä:  4 Liturginen väri:  valkoinen.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: 1. Piet. 2:2 Psalmi: Ps. 116:1–9 Hallelujasäe: Joh. 20:26\n1. lukukappale:  Sak. 8:6–8 2. lukukappale:  Ap. t. 3:12–20 Evankeliumi:  Joh. 21:1–14 \n\n1. lukukappale\nSak. 8:6–8\nNäin sanoo Herra Sebaot: Jos tämä onkin ihmeellistä tämän kansan jäännöksen silmissä niinä päivinä\, pitäisikö sen olla ihmeellistä myös minun silmissäni\, sanoo Herra Sebaot? Näin sanoo Herra Sebaot: Katso\, minä olen vapauttava kansani auringon nousun maasta ja laskun maasta. Ja minä tuon heidät asumaan Jerusalemin keskelle. Ja he ovat minun kansani\, ja minä olen heidän Jumalansa\, uskollinen ja vanhurskas. \n  \n2. lukukappale\nAp. t. 3:12–20\nSen nähdessään Pietari rupesi puhumaan kansalle ja sanoi: ”Israelin miehet\, mitä te tätä ihmettelette\, tai mitä te meitä noin katselette\, ikäänkuin me omalla voimallamme tai hurskaudellamme olisimme saaneet hänet kävelemään. Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin Jumala\, meidän isiemme Jumala\, on kirkastanut Poikansa Jeesuksen\, jonka te annoitte alttiiksi ja kielsitte Pilatuksen edessä\, kun tämä oli päättänyt hänet päästää. Te kielsitte Pyhän ja Vanhurskaan ja anoitte\, että teille annettaisiin murhamies\, mutta elämän ruhtinaan te tapoitte; hänet Jumala on herättänyt kuolleista\, ja me olemme sen todistajat. Ja uskon kautta hänen nimeensä on hänen nimensä vahvistanut tämän miehen\, jonka te näette ja tunnette\, ja usko\, jonka Jeesus vaikuttaa\, on hänelle antanut hänen jäsentensä terveyden kaikkien teidän nähtenne.\nJa nyt\, veljet\, minä tiedän\, että te olette tietämättömyydestä sen tehneet\, te niinkuin teidän hallitusmiehennekin. Mutta näin on Jumala täyttänyt sen\, minkä hän oli edeltä ilmoittanut kaikkien profeettain suun kautta\, että nimittäin hänen Voideltunsa piti kärsimän. Tehkää siis parannus ja kääntykää\, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois\, että virvoituksen ajat tulisivat Herran kasvoista ja hän lähettäisi hänet\, joka on teille edeltämäärätty\, Kristuksen Jeesuksen. \n  \nEvankeliumi\nJoh. 21:1–14\nSen jälkeen Jeesus taas ilmestyi opetuslapsilleen Tiberiaan järven rannalla; ja hän ilmestyi näin: Simon Pietari ja Tuomas\, jota sanottiin Didymukseksi\, ja Natanael\, joka oli Galilean Kaanasta\, ja Sebedeuksen pojat sekä kaksi muuta hänen opetuslapsistaan olivat yhdessä. Simon Pietari sanoi heille: ”Minä menen kalaan”. He sanoivat hänelle: ”Me lähdemme myös sinun kanssasi”. Niin he lähtivät ja astuivat venheeseen; mutta eivät sinä yönä saaneet mitään.\nJa kun jo oli aamu\, seisoi Jeesus rannalla. Opetuslapset eivät kuitenkaan tienneet\, että se oli Jeesus. Niin Jeesus sanoi heille: ”Lapset\, onko teillä mitään syötävää?” He vastasivat hänelle: ”Ei ole”. Hän sanoi heille: ”Heittäkää verkko oikealle puolelle venhettä\, niin saatte”. He heittivät verkon\, mutta eivät jaksaneet vetää sitä ylös kalojen paljouden tähden. Silloin se opetuslapsi\, jota Jeesus rakasti\, sanoi Pietarille: ”Se on Herra”. Kun Simon Pietari kuuli\, että se oli Herra\, vyötti hän vaippansa ympärilleen\, sillä hän oli ilman vaatteita\, ja heittäytyi järveen. Mutta muut opetuslapset tulivat venheellä ja vetivät perässään verkkoa kaloineen\, sillä he eivät olleet maasta kauempana kuin noin kahdensadan kyynärän päässä.\nKun he astuivat maalle\, näkivät he siellä hiilloksen ja kalan pantuna sen päälle\, sekä leipää. Jeesus sanoi heille: ”Tuokaa tänne niitä kaloja\, joita nyt saitte”. Niin Simon Pietari astui venheeseen ja veti maalle verkon\, täynnä suuria kaloja\, sata viisikymmentä kolme. Ja vaikka niitä oli niin paljon\, ei verkko revennyt.\nJeesus sanoi heille: ”Tulkaa einehtimään”. Mutta ei kukaan opetuslapsista uskaltanut kysyä häneltä: ”Kuka sinä olet?”\, koska he tiesivät\, että se oli Herra. Niin Jeesus meni ja otti leivän ja antoi heille\, ja samoin kalan. Tämä oli jo kolmas kerta\, jolloin Jeesus noustuaan kuolleista ilmestyi opetuslapsillensa. \n  \nRukoukset\n1. Isä\, kaikkivaltias Jumala! Suo meidän\, jotka olemme juuri ilolla viettäneet pääsiäistä\, parantaa elämämme sinun armosi avulla. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Herra Jumala\, taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua sanomattoman suuresta armostasi\, kun olet Poikasi Jeesuksen Kristuksen kautta säätänyt meille lohdutukseksi autuuden evankeliumin ja pyhät sakramentit\, että me niissä löytäisimme syntien anteeksiantamisen. Me rukoilemme sinua: anna Pyhä Henkesi sydämiimme\, että uskoisimme sanasi ja vahvistuisimme uskossa pyhien sakramenttien kautta. Tätä rukoilemme sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, nimessä. \n3. Rauhan Jumala! Me kiitämme sinua siitä\, että olet nostanut kuolleista hänet\, joka iankaikkisen liiton veren kautta on lampaiden suuri paimen\, Herramme Jeesuksen. Me rukoilemme sinua: tee meidät kykeneviksi kaikkeen hyvään voidaksemme toteuttaa sinun tahtosi. Pyhitä koko olemuksemme\, että henkemme\, sielumme ja ruumiimme säilyisi nuhteettomana hänen tuloonsa. Anna meille yhä runsaammin rauhasi\, joka ylittää kaiken ymmärryksen\, ja johdata meidät Pyhän Henkesi kautta kerran iäisiin rauhan asuintoihin. Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\n1. Piet. 2:2\nJa halatkaa niinkuin vastasyntyneet lapset sanan väärentämätöntä |maitoa\, *\nettä te sen kautta kasvaisitte |pelastukseen. \n  \nPsalmi:\nPs. 116:1–9 \nMinä rakastan |Herraa\, *\nsillä hän kuulee minun ääneni ja |rukoukseni; \nsillä hän on kallistanut korvansa minun |puoleeni\, *\nja minä huudan häntä avuksi kaiken |elinaikani. \nKuoleman paulat piirittivät minut\, tuonelan ahdistukset kohtasivat |minua; *\nminä jouduin |hätään ja murheeseen. \nMutta minä huusin avukseni Herran |nimeä: *\n”Oi Herra\, pelasta |minun sieluni!” \nHerra on armollinen ja |vanhurskas\, *\nmeidän Juma|lamme on laupias. \nHerra varjelee yksin|kertaiset; *\nminä olin viheliäinen\, mutta hän |auttoi minua. \nPalaja\, sieluni\, takaisin |lepoosi\, *\nsillä Herra on tehnyt |sinulle hyvin. \nSillä sinä olet pelastanut minun sieluni kuole|masta\, *\nminun silmäni kyynelistä\, jalkani |kompastumasta. \nMinä saan vaeltaa Herran kasvojen |edessä *\nelä|vien maassa. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/1-sunnuntai-paasiaisesta-quasimodogeniti-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2026/04/Kirkkovuosi_ensimmainen-su-paasiaisesta.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20260419
DTEND;VALUE=DATE:20260420
DTSTAMP:20260604T051810
CREATED:20191112T140527Z
LAST-MODIFIED:20260415T081456Z
UID:7795-1776556800-1776643199@www.luterilainen.net
SUMMARY:2. sunnuntai pääsiäisestä Misericordia Domini
DESCRIPTION:Tämän sunnuntai nimi\, Misericordia Domini\, tulee päivän psalmin antifonista eli alkusäkeestä: ”Hän rakastaa vanhurskautta ja oikeutta; maa on täynnänsä Herran armoa.” Sitä on laulettu varhaiskirkon ajoista lähtien ennen paimenpsalmia 23. Maa on täynnänsä Herran armoa\, voitaisiin kääntää myös: Maa on täynnänsä Herran rakastavaa sääliä\, myötätuntoa ja sydämestä lähtevää armoa. \nPääsiäisaika jatkuu Helluntaihin asti ja tämäkin sunnuntai julistaa Golgatan ristintyön ihmettä. Jumalan rakkaus Jeesuksen sovitustyöstä leviää kaikkialle maailmaan. Jeesus täytti kaiken jokaisen ihmisen puolesta ja hänen sovitustyönsä merkit ovat nähtävillä hänen käsiensä ja jalkojensa naulanrei’issä\, kylkihaavassa\, orjantappurakruunun jäljissä\, ruhjeissa ja ruoskaniskujen jäljissä. Hän on hyvä paimen\, joka antoi henkensä laumansa puolesta ja ylösnousseena näyttää haavojaan omilleen. \nRaamattu kuvaa Jeesuksen sovitustyötä kauniilla tavalla: ”Ja jos häneltä kysytään: ”Mitä ovat nuo haavat sinun rinnassasi?” vastaa hän: ”Ne lyötiin minun ystäväini huoneessa”. Heräjä\, miekka\, minun paimentani vastaan ja minun lähintä miestäni vastaan\, sanoo Herra Sebaot. Lyö paimenta\, ja joutukoot lampaat hajallensa; mutta minä käännän jälleen käteni pienimpiä kohden.” (Sak 13:6-7) \nPäivän evankeliumitekstissä Pietari saa keskustella Jeesuksen kanssa. Keskustelun ydinajatus on siinä\, että Paimenten paimen varustaa seurakuntansa alipaimenia työhön. Merkittävä yksityiskohta Pietarin kannalta on se\, että hän\, joka kolmesti kielsi Jeesuksen\, saa kolmesti tunnustaa rakastavansa häntä. Juuri edellä Pietari on saanut toisen kalansaaliinsa Jeesuksen läsnäolossa. Nyt käytävässä vuoropuhelussa Jeesus kysyy kahdella ensimmäisellä kysymyksellä Pietarilta rakkautta sanalla agapas (αγαπας) – Rakastatko pyyteettömästi ja puhtaasti\, kuten Jumala rakastaa. Näihin kahteen kysymykseen Pietari vastaa kenties täynnä itsevarmuutta: ”Rakastan\, Herra; sinä tiedät\, että olet minulle rakas”. Kolmannessa kysymyksessä Jeesus kysyy kuitenkin rakkaudesta sanalla fileis (φιλεις)\, mikä tarkoittaa alempaa rakkaudenmuotoa\, inhimillistä veljesrakkautta. Pietari vastaa tähän: ”Herra\, sinä tiedät kaikki; sinä tiedät\, että olet minulle rakas”. Näin Jeesus osoittaa Pietarille ja kaikille omille\, että ihmisen kyky rakastaa Jumalaa on heikko. Hän haluaa\, että Pietari tunnustaa tämänkin heikkoutensa Jeesukselle. Siitä huolimatta Pietari kelpaa seurakunnan paimeneksi ruokkimaan seurakuntaa Sanalla ja sakramenteilla. \n\nKynttilöitä:  4 Liturginen väri:  valkoinen.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 33:5–6 Psalmi: Ps. 23 Hallelujasäe: Joh. 10:14\n1. lukukappale:  Jer. 23:1–4 2. lukukappale:  1. Piet. 5:1–4 Evankeliumi:  Joh. 21:15–19 \n\n1. lukukappale\nJer. 23:1-4\n”Voi paimenia\, jotka hukuttavat ja hajottavat minun laitumeni lampaat\, sanoo Herra. Sentähden näin sanoo Herra\, Israelin Jumala\, paimenista\, jotka kaitsevat minun kansaani:\nTe olette hajottaneet minun lampaani ja karkoittaneet ne pois ettekä ole pitäneet niistä huolta. Katso\, minä pidän huolen teidän pahain tekojenne rankaisemisesta\, sanoo Herra.\nJa minä kokoan lampaitteni tähteet kaikista maista\, joihin olen ne karkoittanut\, ja tuon ne takaisin laitumelleen\, ja ne ovat hedelmälliset ja lisääntyvät. Ja minä herätän heille paimenia\, ja ne kaitsevat heitä; eivät he enää pelkää eivätkä säiky\, eikä heistä yhtäkään puutu\, sanoo Herra. \n  \n2. lukukappale\n1. Piet. 5:1–4\nVanhimpia teidän joukossanne minä siis kehoitan\, minä\, joka myös olen vanhin ja Kristuksen kärsimysten todistaja ja osallinen myös siihen kirkkauteen\, joka vastedes on ilmestyvä: kaitkaa teille uskottua Jumalan laumaa\, ei pakosta\, vaan vapaaehtoisesti\, Jumalan tahdon mukaan\, ei häpeällisen voiton tähden\, vaan sydämen halusta\, ei herroina halliten niitä\, jotka ovat teidän osallenne tulleet\, vaan ollen laumalle esikuvina\, niin te\, ylipaimenen ilmestyessä\, saatte kirkkauden kuihtumattoman seppeleen. \n  \nEvankeliumi\nJoh. 21:15–19\nKun he olivat einehtineet\, sanoi Jeesus Simon Pietarille: ”Simon\, Johanneksen poika\, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä?” Hän vastasi hänelle: ”Rakastan\, Herra; sinä tiedät\, että olet minulle rakas”. Hän sanoi hänelle: ”Ruoki minun karitsoitani”. Hän sanoi hänelle taas toistamiseen: ”Simon\, Johanneksen poika\, rakastatko minua?” Hän vastasi hänelle: ”Rakastan\, Herra; sinä tiedät\, että olet minulle rakas”. Hän sanoi hänelle: ”Kaitse minun lampaitani”. Hän sanoi hänelle kolmannen kerran: ”Simon\, Johanneksen poika\, olenko minä sinulle rakas?” Pietari tuli murheelliseksi siitä\, että hän kolmannen kerran sanoi hänelle: ”Olenko minä sinulle rakas?” ja vastasi hänelle: ”Herra\, sinä tiedät kaikki; sinä tiedät\, että olet minulle rakas”. Jeesus sanoi hänelle: ”Ruoki minun lampaitani. Totisesti\, totisesti minä sanon sinulle: kun olit nuori\, niin sinä vyötit itsesi ja kuljit\, minne tahdoit; mutta kun vanhenet\, niin sinä ojennat kätesi\, ja sinut vyöttää toinen ja vie sinut\, minne et tahdo.”\nMutta sen hän sanoi antaakseen tietää\, minkäkaltaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Jumalaa. Ja tämän sanottuaan hän lausui hänelle: ”Seuraa minua”. \n  \nRukoukset\n1. Jumala\, joka Poikasi kautta lunastit langenneen maailman! Anna meidän tulla osallisiksi tästä lunastuksesta ja anna kaikille uskovillesi ikuinen ilo taivaissa. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Herra Jeesus Kristus\, hyvä paimen! Me kiitämme sinua siitä\, että tunnet lampaasi\, kutsut heitä nimeltä ja johdat heitä Jumalan sanan vihreille niityille ja virvoittaville vesilähteille. Suo meidän aina muistaa\, ettei kukaan pääse Isän luo muuten kuin sinun kauttasi. Anna meille armosi\, että kuuntelisimme sinun ääntäsi ja seuraisimme askeleitasi. Auta meitä koko sydämellämme pysymään sinussa ja vahvistumaan armossa\, että me kerran sinun\, ylipaimenemme\, ilmestyessä saisimme kirkkauden kuihtumattoman seppeleen. Pyydämme tätä\, Herra Jeesus\, sinun nimessäsi. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 33:5–6\nMaa on täynnänsä Herran |armoa. *\nHerran sanalla ovat |taivaat tehdyt. \n  \nPsalmi:\nPs. 23 \nHerra on minun paime|neni\, *\nei minulta |mitään puutu. \nViheriäisille niityille hän vie minut |lepäämään; *\nvirvoittavien vetten tykö hän |minut johdattaa. \nHän virvoittaa minun |sieluni. *\nHän ohjaa minut oikealle tielle |nimensä tähden. \nVaikka minä vaeltaisin pimeässä |laaksossa\, *\nen minä pelkäisi |mitään pahaa\, \nsillä sinä olet minun |kanssani; *\nsinun vitsasi ja sauvasi minua |lohduttavat. \nSinä valmistat minulle |pöydän *\nminun vihollisteni |silmien eteen. \nSinä voitelet minun pääni |öljyllä; *\nminun maljani on ylitse|vuotavainen. \nSula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elin|aikani; *\nja minä saan asua Herran huoneessa päivieni |loppuun asti. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/2-sunnuntai-paasiaisesta-misericordia-domini-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2026/04/Kirkkovuosi_toinen-su-paasiaisesta.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20260426
DTEND;VALUE=DATE:20260427
DTSTAMP:20260604T051810
CREATED:20191112T140527Z
LAST-MODIFIED:20260422T201558Z
UID:7796-1777161600-1777247999@www.luterilainen.net
SUMMARY:3. sunnuntai pääsiäisestä Jubilate
DESCRIPTION:Pääsiäisaika jatkuu\, ja siitä kertoo myös tulevan sunnuntain nimi ”Jubilate”. Päivän antifonin alusta (Ps. 66:1) saatu nimitys tarkoittaa: ”Riemuitkaa!” Juhlimme Herran ylösnousemusta ja voittoa kuolemasta pääsiäisaikana\, jokaisena sunnuntaina ja itse asiassa jokaisena hetkenä odottaessamme Herran paluuta. \nSunnuntain raamatuntekstit julistavat meille sanomaa uudesta luomisesta\, josta olemme osallisia jo kasteen uudestisyntymässä. Silti meidän ruumiimme kuolevat\, ja ne luodaan kerran uusiksi. Silti koko tämä maailma tuhoutuu ja luodaan kerran uudeksi. Emme kuitenkaan ole yksin tänä uuden luomisen huipentuman odottamisen aikana. Evankeliumissa palaamme Jeesuksen ylipapilliseen rukoukseen Getsemanessa. Siinä Herramme rukoilee apostolien\, opetuslasten ja meidän kaikkien puolesta. Poika Jumala rukoilee Isää Jumalaa\, että hän varjelisi meidät nimessään\, että me olisimme yhtä\, että hän varjelisi meidät pahasta\, että meillä olisi Jeesuksen ilo täydellisenä meissä itsessämme ja että hän pyhittäisi meidät sanan totuudessa. Ja niin Jumalan Pyhä Henki ja Jumalan Poika rukoilevat nytkin meidän puolestamme Isää Jumalaa (Room. 8:26–27\, 34). \n\nKynttilöitä:  4 Liturginen väri:  valkoinen.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 66:1 (2) Psalmi: Ps. 66:3–9 tai Ps. 126 Hallelujasäe: Joh. 16:22\n1. lukukappale:  Jes. 54:7–10 2. lukukappale:  1. Piet. 1:3–9 tai 2. Kor. 4:16–18 Evankeliumi:  Joh. 17:11–17 \n\n1. lukukappale\nJes. 54:7–10\nVähäksi silmänräpäykseksi minä hylkäsin sinut\, mutta minä kokoan sinut jälleen suurella laupeudella. Ylitsevuotavassa vihassani minä peitin sinulta kasvoni silmänräpäykseksi\, mutta minä armahdan sinut iankaikkisella armolla\, sanoo Herra\, sinun lunastajasi. Sillä tämä on minulle\, niinkuin olivat Nooan vedet: niinkuin minä vannoin\, etteivät Nooan vedet enää tulvi maan ylitse\, niin minä vannon\, etten enää vihastu sinuun enkä sinua nuhtele. Sillä vuoret väistykööt ja kukkulat horjukoot\, mutta minun armoni ei sinusta väisty\, eikä minun rauhanliittoni horju\, sanoo Herra\, sinun armahtajasi. \n  \n2. lukukappale\n1. Piet. 1:3–9\nYlistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä\, joka suuren laupeutensa mukaan on uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta\, turmeltumattomaan ja saastumattomaan ja katoamattomaan perintöön\, joka taivaissa on säilytettynä teitä varten\, jotka Jumalan voimasta uskon kautta varjellutte pelastukseen\, joka on valmis ilmoitettavaksi viimeisenä aikana.\nSentähden te riemuitsette\, vaikka te nyt\, jos se on tarpeellista\, vähän aikaa kärsittekin murhetta moninaisissa kiusauksissa\, että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa havaittaisiin paljoa kallisarvoisemmaksi kuin katoava kulta\, joka kuitenkin tulessa koetellaan\, ja koituisi kiitokseksi\, ylistykseksi ja kunniaksi Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä. Häntä te rakastatte\, vaikka ette ole häntä nähneet\, häneen te uskotte\, vaikka ette nyt häntä näe\, ja riemuitsette sanomattomalla ja kirkastuneella ilolla\, sillä te saavutatte uskon päämäärän\, sielujen pelastuksen. \nTAI:\n2. Kor. 4:16–18\nSentähden me emme lannistu; vaan vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin\, niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu. Sillä tämä hetkisen kestävä ja kevyt ahdistuksemme tuottaa meille iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden\, ylenpalttisesti\, meille\, jotka emme katso näkyväisiä\, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajallisia\, mutta näkymättömät iankaikkisia. \n  \nEvankeliumi\nJoh. 17:11–17\nJa minä en enää ole maailmassa\, mutta he ovat maailmassa\, ja minä tulen sinun tykösi. Pyhä Isä\, varjele heidät nimessäsi\, jonka sinä olet minulle antanut\, että he olisivat yhtä niinkuin mekin. Kun minä olin heidän kanssansa\, varjelin minä heidät sinun nimessäsi\, jonka sinä olet minulle antanut\, ja suojelin heitä\, eikä heistä joutunut kadotetuksi yksikään muu kuin se kadotuksen lapsi\, että kirjoitus kävisi toteen.\nMutta nyt minä tulen sinun tykösi ja puhun tätä maailmassa\, että heillä olisi minun iloni täydellisenä heissä itsessään. Minä olen antanut heille sinun sanasi\, ja maailma vihaa heitä\, koska he eivät ole maailmasta\, niinkuin en minäkään maailmasta ole. En minä rukoile\, että ottaisit heidät pois maailmasta\, vaan että sinä varjelisit heidät pahasta. He eivät ole maailmasta\, niinkuin en minäkään maailmasta ole. Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus. \n  \nRukoukset\n1. Jumala\, joka johdat totuutesi valolla eksyvät oikealle tielle! Anna kaikille\, jotka tunnustavat Kristuksen nimeä\, armo hylätä paha ja seurata hyvää. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Herra Jeesus Kristus\, joka olet tie\, totuus ja elämä! Me kiitämme sinua siitä\, että me sinun kauttasi voimme päästä Isän luo. Me rukoilemme sinua: anna meille Pyhä Henkesi\, joka vaikuttaa meissä oikean uskon sinuun ja antaa voiman seurata sinua. Kun olet Isän luo menemällä valmistanut meille asuinsijan Isäsi huoneessa\, niin valmista myös meidät Hengelläsi niin\, että kun tämä maallinen majamme hajotetaan\, voisit ottaa meidät kirkkauden iankaikkisiin asuntoihin. Kuule meitä sinä\, joka hallitset yhdessä Isän ja Pyhän Hengen kanssa yhdessä jumaluudessa aina ja iankaikkisesti. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 66:1 2\nKohottakaa Jumalalle riemuhuuto\, |kaikki maa. *\nVeisatkaa hänen nimensä kunniaa\, antakaa hänelle kunni|a ja ylistys. \nPsalmi:\nPs. 66:3–9 \nSanokaa Jumalalle: ”Kuinka peljättävät ovat sinun |tekosi!” *\nSinun suuren voimasi tähden sinun vihollisesi matelevat sinun |edessäsi. \nKaikki maa kumartakoon sinua ja veisatkoon sinun kiitos|tasi\, *\nveisatkoon sinun |nimesi kiitosta. \nTulkaa ja katsokaa Jumalan |töitä: *\nhän on peljättävä teoissansa ihmisten |lapsia kohtaan. \nMeren hän muutti kuivaksi maaksi\, jalkaisin käytiin virran |poikki; *\nsilloin me iloit|simme hänestä. \nHän hallitsee voimallansa iankaikkisesti\, hänen silmänsä vartioitsevat |kansoja; *\nniskoittelijat älkööt |nostako päätänsä. \nKiittäkää\, te kansat\, meidän Juma|laamme\, *\nkorkealle kaiuttakaa hänen |ylistystänsä. \nHän antaa meidän sielullemme |elämän *\neikä salli meidän |jalkamme horjua. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/3-sunnuntai-paasiaisesta-jubilate-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2026/04/Kirkkovuosi_kolmas-su-paasiaisesta.jpg
END:VEVENT
END:VCALENDAR