BEGIN:VCALENDAR
VERSION:2.0
PRODID:-//Luterilainen.net - ECPv6.16.3//NONSGML v1.0//EN
CALSCALE:GREGORIAN
METHOD:PUBLISH
X-ORIGINAL-URL:https://www.luterilainen.net
X-WR-CALDESC:Tapahtumat Luterilainen.net
REFRESH-INTERVAL;VALUE=DURATION:PT1H
X-Robots-Tag:noindex
X-PUBLISHED-TTL:PT1H
BEGIN:VTIMEZONE
TZID:Europe/Helsinki
BEGIN:DAYLIGHT
TZOFFSETFROM:+0200
TZOFFSETTO:+0300
TZNAME:EEST
DTSTART:20250330T010000
END:DAYLIGHT
BEGIN:STANDARD
TZOFFSETFROM:+0300
TZOFFSETTO:+0200
TZNAME:EET
DTSTART:20251026T010000
END:STANDARD
BEGIN:DAYLIGHT
TZOFFSETFROM:+0200
TZOFFSETTO:+0300
TZNAME:EEST
DTSTART:20260329T010000
END:DAYLIGHT
BEGIN:STANDARD
TZOFFSETFROM:+0300
TZOFFSETTO:+0200
TZNAME:EET
DTSTART:20261025T010000
END:STANDARD
BEGIN:DAYLIGHT
TZOFFSETFROM:+0200
TZOFFSETTO:+0300
TZNAME:EEST
DTSTART:20270328T010000
END:DAYLIGHT
BEGIN:STANDARD
TZOFFSETFROM:+0300
TZOFFSETTO:+0200
TZNAME:EET
DTSTART:20271031T010000
END:STANDARD
END:VTIMEZONE
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20260503
DTEND;VALUE=DATE:20260504
DTSTAMP:20260604T041855
CREATED:20191112T140527Z
LAST-MODIFIED:20260429T211745Z
UID:7797-1777766400-1777852799@www.luterilainen.net
SUMMARY:4. sunnuntai pääsiäisestä Cantate
DESCRIPTION:Sunnuntain evankeliumiteksti on osa Jeesuksen niin sanotusta Ylipapillisesta rukouksesta. Tämän Joh. 17 talletetun rukouksen kutsumanimi on ilmeisesti peräisin kirkkoisä Kyrillos Aleksandrialaiselta. Jeesuksen rukous on luonteeltaan esirukousta omiensa eli seurakuntansa puolesta. Ylipapin tehtävä olikin vanhan liiton aikana rukoilla kansan puolesta. Ylipapilliseksi rukouksen tekee myös se\, että Jeesus rukoilee myöhemmin pyhittävänsä itsensä omiensa tähden (Joh. 17:19). Tämä merkitsee\, että Hän pyhitti itsensä uhriksi heidän puolestaan. Uhraaminen kansan puolesta\, erityisesti suurena sovituspäivänä olikin juuri ylipapin tehtävä. \nYlipappinamme Jeesus rukoili Isäänsä\, ja meidän Isäämme\, meidän puolestamme. Kun Jumalan Poika puhuu Isälleen\, niin Isä kuulee aina ja tekee Poikansa pyynnön mukaan. Se\, mitä Jeesus siis rukoili\, on tapahtunut ja tapahtuu. Jumalan omat ottavat vastaan Jumalan Sanan\, joka on pohjimmiltaan ihmiseksi syntynyt Jeesus itse. Jumalan omat myös pitävät eli säilyttävät Jumalan Sanan. Jumala on juuri Sanansa kautta kutsunut omansa ulos maailmasta; elämään jumalallista ja pyhää elämää Jeesusta seuraten. Jumalan Sanasta kristityt uskovat ja uskon kautta ymmärtävät kuka Jeesus on ja mitä varten Hän on tullut maailmaan. \nSen sijaan Jeesus ei rukoile ”maailman puolesta”. Tämä saattaa aiheuttaa hämmennystä\, sillä onhan Jumala rakastanut koko maailmaa (Joh. 3:16). Jumala rakastaakin koko maailmaa\, mutta maailma vihaa Jumalaa ja Hänen omiaan. Jeesus rukoileekin\, että Isä varjelee omansa\, jotka joutuvat maailman vihaamiksi ja vainoamiksi. Ja kun Jeesus näin pyytää\, niin taivaallinen Isä vastaa ja tekee Poikansa pyynnön mukaan. Kun Isä varjelee Kirkkonsa Sanassaan ja sen kautta\, niin Jumalan Poika tulee kirkastetuksi heissä. Tämä merkitsee sitä\, että Jeesuksen nimi ja se kuka Hän on\, tulee kiitetyksi ja ylistetyksi kristittyjen toiminnassa ja elämässä. Ja kun kyseessä on Johanneksen evankeliumi\, ei sovi unohtaa ”kirkastamisen” merkitsevän myös ristiä ja sen kantamista. Juuri ristillä Jeesus nimittäin kirkasti Isää ja Isä Hänet. \n\nKynttilöitä:  4 Liturginen väri:  valkoinen.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 98:1 Psalmi: Ps. 98:2–9 Hallelujasäe: Joh. 13:34\n1. lukukappale:  Jes. 32:15–20 2. lukukappale:  Room. 8:9–11 Evankeliumi:  Joh. 17:6–10 \n\n1. lukukappale\nJes. 32:15–20\nNäin on hamaan siihen asti\, kunnes meidän päällemme vuodatetaan Henki korkeudesta. Silloin erämaa muuttuu puutarhaksi\, ja puutarha on metsän veroinen. Ja erämaassa asuu oikeus\, ja puutarhassa majailee vanhurskaus. Silloin vanhurskauden hedelmä on rauha\, vanhurskauden vaikutus lepo ja turvallisuus iankaikkisesti. Ja minun kansani asuu rauhan majoissa\, turvallisissa asunnoissa\, huolettomissa lepopaikoissa. Mutta raesade tulee\, metsä kaatuu\, ja kaupunki alennetaan alhaiseksi. Onnelliset te\, jotka kylvätte kaikkien vetten vierille ja laskette härän ja aasin jalat valtoimina kulkemaan! \n  \n2. lukukappale\nRoom. 8:9–11\nMutta te ette ole lihan vallassa\, vaan Hengen\, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä\, se ei ole hänen omansa. Mutta jos Kristus on teissä\, niin ruumis tosin on kuollut synnin tähden\, mutta henki on elämä vanhurskauden tähden. Jos nyt hänen Henkensä\, hänen\, joka herätti Jeesuksen kuolleista\, asuu teissä\, niin hän\, joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen\, on eläväksitekevä myös teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta\, joka teissä asuu. \n  \nEvankeliumi\nJoh. 17:6–10\nMinä olen ilmoittanut sinun nimesi ihmisille\, jotka sinä annoit minulle maailmasta. He olivat sinun\, ja sinä annoit heidät minulle\, ja he ovat ottaneet sinun sanastasi vaarin. Nyt he tietävät\, että kaikki\, minkä olet minulle antanut\, on sinulta. Sillä ne sanat\, jotka sinä minulle annoit\, minä olen antanut heille; ja he ovat ottaneet ne vastaan ja tietävät totisesti minun lähteneen sinun tyköäsi ja uskovat\, että sinä olet minut lähettänyt. Minä rukoilen heidän edestänsä; en minä maailman edestä rukoile\, vaan niiden edestä\, jotka sinä olet minulle antanut\, koska he ovat sinun – ja kaikki minun omani ovat sinun\, ja sinun omasi ovat minun – ja minä olen kirkastettu heissä. \n  \nRukoukset\n1. Armon Jumala\, joka hallitset uskoviesi sydämiä\, niin että he voivat olla yksimielisiä! Anna kansallesi armo rakastaa\, mitä käsket\, ja haluta\, mitä lupaat\, niin että me\, jotka vaellamme tässä katoavassa maailmassa\, asuisimme sydämellämme taivaissa. Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Laupias Jumala! Me kiitämme sinua siitä\, että Pojassasi Jeesuksessa Kristuksessa olet valinnut ja kutsunut meidät valtakuntasi jäseniksi. Anna meille Pyhä Henkesi voidaksemme täyttää käskysi ja niin pysyä rakkaudessasi. Vaikuta meissä palava keskinäinen rakkaus\, ja anna meille armo tuottaa runsasta hedelmää valtakuntasi hyväksi. Auta meitä ahkerasti rukoilemaan Poikasi nimessä\, ja kuule rukouksemme Hänen\, Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen tähden. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 98:1\nVeisatkaa Herralle uusi virsi\, sillä hän on ihmeitä |tehnyt. *\nHän on saanut voiton oikealla kädellänsä ja pyhällä käsi|varrellansa. \nPsalmi:\nPs. 98:2–9 \nHerra on tehnyt tiettäväksi pelastus|tekonsa\, *\nhän on ilmaissut vanhurskautensa pakanain |silmien edessä. \nHän on muistanut armonsa ja uskollisuutensa Israelin heimoa |kohtaan; *\nkaikki maan ääret ovat nähneet meidän Jumalamme |pelastusteot. \nKohottakaa riemuhuuto Herralle\, |kaikki maa\, *\niloitkaa ja riemuitkaa ja |veisatkaa kiitosta. \nVeisatkaa Herran kiitosta kante|leilla *\n– kanteleilla ja ylistysvirren |sävelillä\, \nvaskitorvilla ja pasunan |äänellä. *\nKohottakaa riemuhuuto Herran\, |kuninkaan\, edessä. \nPauhatkoon meri ja kaikki\, mitä |siinä on\, *\nmaanpiiri ja ne\, jotka |siinä asuvat. \nPaukuttakoot käsiänsä |virrat\,*\nja vuoret yhdessä riemuitkoot |Herran edessä; \nsillä hän tulee tuomitsemaan |maata. *\nHän tuomitsee maanpiirin vanhurskaasti ja kansat |oikeuden mukaan. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/4-sunnuntai-paasiaisesta-cantate-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2026/04/Kirkkovuosi_4-su-paasiaisesta.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20260510
DTEND;VALUE=DATE:20260511
DTSTAMP:20260604T041855
CREATED:20191112T140527Z
LAST-MODIFIED:20260506T201740Z
UID:7798-1778371200-1778457599@www.luterilainen.net
SUMMARY:5. sunnuntai pääsiäisestä Rukoussunnuntai Rogate
DESCRIPTION:Tälle sunnuntaille on annettu otsikoksi myös ”Rukoussunnuntai”. Se on hyvin paikallaan sillä evankeliumitekstissä Jeesus opettaa opetuslapsiaan rukoilemaan. Rukous on kristitylle tuttu ja turvallinen asia\, mutta joskus rukouselämä tai sen koettu puute saattaa aiheuttaa myös ahdistusta tai syyllisyyttä. Juuri tässä kohden Herramme opettama rukous ja rukousopetus on suureksi avuksi\, neuvoksi ja lohdutukseksi. \nEnsinnäkin Jeesus käskee omiaan rukoilemaan oikein; ei oman hengellisyyden kohottamiseksi\, joka on ulkokultaisuutta. Toiseksi ei pakanoiden tavoin eli hokemaan turhaan tyhjiä (tai pitkiä) rukouksia\, koska ei Jumala tarvitse meidän hokemisiamme. Sen sijaan meidän tulee rukoilla\, kuten Jeesus opettaa. Ja mitä Hän opettaakaan? Sen rukouksen\, jonka tunnemme nimellä ”Isä meidän” -rukous. Siinä on kaikki\, mitä meidän koskaan tarvitsee rukoilla. Tämä ei merkitse ettemmekö voi rukoilla muutakin; kyllä voimme ja saamme. Mutta tämä rukous myös riittää! Tämä rukous on peräisin itse Jumalan Pojan suusta; se on Jumalan Sanaa. \nKun mietimme mitä rukoilla\, niin ei tarvitse miettiä kovin kauan. Rukoilemme Isä meidän -rukouksen. Uskonpuhdistaja Luther korosti paljon tämän rukouksen merkitystä ja asemaa. Myös varhaisen kirkon opetus oli\, että tämä rukous tulisi rukoilla kolme kertaa päivässä. Saamme myös uskoa ja luottaa\, että Jeesuksen opetettua omilleen tämän rukouksen\, Hän myös itse käytti sitä. Ja edelleen Hän on tässä rukouksessa meidän kansamme. Hän rukoilee sitä kanssamme; Jumalana ja ihmisenä. Hän kääntyy kanssamme Isän puoleen ja puhuu myös Isän puolesta meille. Esimerkiksi\, kohta ”anna meille meidän syntimme anteeksi\, niin kuin mekin anteeksi annamme niille\, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet”\, voi saada ihanan lohdullisen sävyn: Jeesus asettuu meidän syntisten asemaan ja sitten Hän puhuu Isälle ”niin kuin mekin anteeksi annamme”. \nRukous ei ole mikään suoritus\, vaikka se onkin kristityn työtä ja velvollisuus. Meille on annettu valmiit Jumalan Pojan sanat joilla rukoilla. Rukouskin on Jumalan valmistama työ ja tehtävä; Hän myös itse vastaa sen kuulemisesta. Saamme tässäkin kohden vaeltaa Hänen ennalta valmistamissaan teoissa. Rukoilkaamme! \n\nKynttilöitä:  4 Liturginen väri:  valkoinen.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Jes. 48:20 Psalmi: Ps. 40:2–6 Hallelujasäe: Joh. 16:33\n1. lukukappale:  Dan. 9:17–20 2. lukukappale:  Room. 8:24–28 Evankeliumi:  Matt. 6:5–13 \n\n1. lukukappale\nDan. 9:17–20\nJa nyt\, meidän Jumalamme\, kuule palvelijasi rukous ja hänen anomisensa ja valista kasvosi pyhäkkösi ylitse\, joka on autiona; Herran tähden. Minun Jumalani\, kallista korvasi ja kuule\, avaa silmäsi ja katso meidän hävitystämme ja sitä kaupunkia\, joka on otettu sinun nimiisi; sillä me annamme rukouksiemme langeta sinun eteesi\, emme omaan vanhurskauteemme\, vaan sinun suureen armoosi luottaen. Herra\, kuule\, Herra\, anna anteeksi\, Herra\, huomaa ja tee tekosi itsesi tähden\, älä viivyttele\, minun Jumalani; sillä sinun kaupunkisi ja sinun kansasi ovat sinun nimiisi otetut.” Ja vielä minä puhuin ja rukoilin ja tunnustin syntini ja kansani Israelin synnit ja annoin rukoukseni langeta Herran\, Jumalani\, eteen minun Jumalani pyhän vuoren puolesta. \n  \n2. lukukappale\nRoom. 8:24–28\nSillä toivossa me olemme pelastetut\, mutta toivo\, jonka näkee täyttyneen\, ei ole mikään toivo; kuinka kukaan sitä toivoo\, minkä näkee? Mutta jos toivomme\, mitä emme näe\, niin me odotamme sitä kärsivällisyydellä. Samoin myös Henki auttaa meidän heikkouttamme. Sillä me emme tiedä\, mitä meidän pitää rukoileman\, niinkuin rukoilla tulisi\, mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanomattomilla huokauksilla. Mutta sydänten tutkija tietää\, mikä Hengen mieli on\, sillä Henki rukoilee Jumalan tahdon mukaan pyhien edestä. Mutta me tiedämme\, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi\, jotka Jumalaa rakastavat\, niiden\, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut. \n  \nEvankeliumi\nMatt. 6:5–13\nJa kun rukoilette\, älkää olko niinkuin ulkokullatut; sillä he mielellään seisovat ja rukoilevat synagoogissa ja katujen kulmissa\, että ihmiset heidät näkisivät. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa. Vaan sinä\, kun rukoilet\, mene kammioosi ja sulje ovesi ja rukoile Isääsi\, joka on salassa; ja sinun Isäsi\, joka salassa näkee\, maksaa sinulle. Ja kun rukoilette\, niin älkää tyhjiä hokeko niinkuin pakanat\, jotka luulevat\, että heitä heidän monisanaisuutensa tähden kuullaan. Älkää siis olko heidän kaltaisiaan; sillä teidän Isänne kyllä tietää\, mitä te tarvitsette\, ennenkuin häneltä anottekaan. Rukoilkaa siis te näin: Isä meidän\, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi; tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa; anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme; ja anna meille meidän velkamme anteeksi\, niinkuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme; äläkä saata meitä kiusaukseen; vaan päästä meidät pahasta. \n  \nRukoukset\n1. Pyhä Jumala\, jolta kaikki hyvä tulee! Anna palvelijoillesi armoa ajatella sitä\, mikä on oikeaa\, ja voimaa täyttää se teoillaan. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Herra Jumala\, taivaallinen Isä\, joka Poikasi kautta olet luvannut\, että sinä annat meille\, mitä ikinä pyydämme hänen nimessään! Me rukoilemme sinua: pidä meidät sanassasi ja anna Pyhän Henkesi hallita ja johdattaa meitä tahtosi mukaan. Varjele meitä väärästä opista ja turhasta jumalanpalveluksesta. Suojele myöskin ruumiimme ja sielumme kaikesta pahasta. Anna meille siunauksesi ja rauhasi\, että saisimme kokea kaikessa armollista apuasi\, niin että me sekä täällä että iankaikkisuudessa ylistäisimme ja kiittäisimme sinua armollisena Isänämme. Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nJes. 48:20\nRiemuhuudoin ilmoittakaa\, kuuluttakaa tämä\, viekää tieto siitä maan ääriin |asti\, *\nsanokaa: ”Herra on lunastanut palveli|jansa Jaakobin”. \nPsalmi:\nPs. 40:2–6 \nHartaasti minä odotin |Herraa\, *\nja hän kumartui minun puoleeni ja kuuli |minun huutoni. \nJa hän nosti minut ylös turmion kuopasta\, lokaisesta |liejusta\, *\nja asetti minun jalkani kalliolle\, hän vahvisti minun |askeleeni. \nHän antoi minun suuhuni uuden virren\, kiitoslaulun Juma|lallemme. *\nSen näkevät monet ja pelkäävät ja |turvaavat Herraan. \nAutuas se mies\, joka panee turvansa |Herraan *\neikä käänny ylpeiden puoleen eikä niitten\, jotka |valheeseen eksyvät! \nHerra\, minun Jumalani\, suuret ovat sinun ihmetekosi ja sinun aivoituksesi meitä |kohtaan. *\nEi ole ketään sinun |vertaistasi. \nNiitä minä tahdon julistaa\, niistä |puhua\, *\nniitten paljous on suurempi\, kuin lue|tella taidan. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/5-sunnuntai-paasiaisesta-rukoussunnuntai-rogate-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2026/05/Kirkkovuosi_viides-su-paasiaisesta.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20260514
DTEND;VALUE=DATE:20260515
DTSTAMP:20260604T041855
CREATED:20191112T140531Z
LAST-MODIFIED:20260506T201831Z
UID:7799-1778716800-1778803199@www.luterilainen.net
SUMMARY:Helatorstai
DESCRIPTION:Missä Jeesus on? Ennen kuolemaansa Jeesus kulki opetuslastensa kanssa. Hän oli havaittavana\, kohdattavana ja koskettavana heidän luonaan. Samoin oli hetken ylösnousemuksen jälkeen. Paavalin todistuksen mukaan Jeesus ilmestyi tänä aikana viidellesadalle veljelle. Hänet nähtiin\, Hän käveli\, Hän söi hiilivalkeilla ja mursi leipää. Jeesus oli läsnä. Kuitenkin uskontunnustus pitää sisällään helatorstain vaikean lauseen: astui ylös taivaisiin. Tämä riemukas lause kertoo Jeesuksen työn tulleen valmiiksi. Synnit päälleen ottanut on noussut kuolleista ja on kelvollinen astumaan Isän luokse taivaisiin. Sieltä Hän tulee kerran kirkkaudessaan takaisin tuomitsemaan elävät ja kuolleet. \nMissä Jeesus on? Jeesus sanoo päivän evankeliumissa: Isä\, minä tahdon\, että missä minä olen\, siellä nekin\, jotka sinä olet minulle antanut\, olisivat minun kanssani\, että he näkisivät minun kirkkauteni. Näin Jeesus rukoilee kiirastorstaina. Ennen kuolemaansa\, ylösnousemistaan ja taivaaseen astumistaan Hän kyllä rukoilee sitäkin että me pääsisimme kerran taivaaseen astumisesta osalliseksi. Kuitenkin vain vähän aiemmin Jeesus rukoilee Isältä myös: En minä rukoile\, että ottaisit heidät pois maailmasta. Jeesus ei ensisijaisesti rukoile tässä omiensa taivaaseen pääsemistä. Meillä on varma toivo siitä että kuoleman jälkeen saamme kyllä olla siellä\, missä Jeesus on. Tämä hyvä toivo kuitenkin perustuu siihen että jo eläessämme saamme olla siellä\, missä Jeesus on. \nJeesus on asettanut maailmaan ne paikat\, joissa Hän on läsnä. Maan päällä kulkiessaan Hän oli läsnä vain yhdessä paikassa kerrallaan. Taivaaseen astuneena Hän tulee asettamisensa välineiden myötä kaikkialle. Jeesus on ilmoittanut sanansa\, asettanut ehtoollisen ja juuri ennen taivaaseen astumistaan määrännyt kasteen. Siinä Jeesus on. Jeesus on asettanut itsensä kristittyjen todelliseksi jumalanpalveluspaikaksi. Seurakunta saa elää armonvälineiden todellisuudessa ja Jeesus ei siksi ole kaukana yhdestäkään meistä. Missä Jeesus on? Ainakin täällä\, saa luterilainen seurakunta huutaa kokoontuessaan messuun. \n\nKynttilöitä:  6 Liturginen väri:  valkoinen.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ap. t. 1:11 Psalmi: Ps. 47:6–9 Hallelujasäe: Ef. 4:10\n1. lukukappale:  Dan. 7:13–14 2. lukukappale:  Ap. t. 1:1–11 tai Ef. 4:7–15 Evankeliumi:  Joh. 17:24–26 \n\n1. lukukappale\nDan. 7:13–14\nMinä näin yöllisessä näyssä\, ja katso\, taivaan pilvissä tuli Ihmisen Pojan kaltainen; ja hän saapui Vanhaikäisen tykö\, ja hänet saatettiin tämän eteen. Ja hänelle annettiin valta\, kunnia ja valtakunta\, ja kaikki kansat\, kansakunnat ja kielet palvelivat häntä. Hänen valtansa on iankaikkinen valta\, joka ei lakkaa\, ja hänen valtakuntansa on valtakunta\, joka ei häviä. \n  \n2. lukukappale\nAp. t. 1:1–11\nEdellisessä kertomuksessani kirjoitin\, oi Teofilus\, kaikesta\, mitä Jeesus alkoi tehdä ja opettaa\, hamaan siihen päivään asti\, jona hänet otettiin ylös\, sittenkun hän Pyhän Hengen kautta oli antanut käskynsä apostoleille\, jotka hän oli valinnut\, ja joille hän myös kärsimisensä jälkeen moninaisten epäämättömien todistusten kautta osoitti elävänsä\, ilmestyen heille neljänkymmenen päivän aikana ja puhuen Jumalan valtakunnasta. Ja kun hän oli yhdessä heidän kanssansa\, käski hän heitä ja sanoi: ”Älkää lähtekö Jerusalemista\, vaan odottakaa Isältä sen lupauksen täyttymistä\, jonka te olette minulta kuulleet. Sillä Johannes kastoi vedellä\, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä\, ei kauan näitten päivien jälkeen.” Niin he ollessansa koolla kysyivät häneltä sanoen: ”Herra\, tälläkö ajalla sinä jälleen rakennat Israelille valtakunnan?” Hän sanoi heille: ”Ei ole teidän asianne tietää aikoja eikä hetkiä\, jotka Isä oman valtansa voimalla on asettanut\, vaan\, kun Pyhä Henki tulee teihin\, niin te saatte voiman\, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka”. Kun hän oli tämän sanonut\, kohotettiin hänet ylös heidän nähtensä\, ja pilvi vei hänet pois heidän näkyvistään. Ja kun he katselivat taivaalle hänen mennessään\, niin katso\, heidän tykönänsä seisoi kaksi miestä valkeissa vaatteissa; ja nämä sanoivat: ”Galilean miehet\, mitä te seisotte ja katsotte taivaalle? Tämä Jeesus\, joka otettiin teiltä ylös taivaaseen\, on tuleva samalla tavalla\, kuin te näitte hänen taivaaseen menevän.” \nTAI:\nEf. 4:7–15\nMutta itsekullekin meistä on armo annettu Kristuksen lahjan mitan mukaan. Sentähden on sanottu: ”Hän astui ylös korkeuteen\, hän otti vankeja saaliikseen\, hän antoi lahjoja ihmisille”. Mutta että hän astui ylös\, mitä se on muuta\, kuin että hän oli astunut alaskin\, maan alimpiin paikkoihin? Hän\, joka on astunut alas\, on se\, joka myös astui ylös\, kaikkia taivaita ylemmäksi\, täyttääkseen kaikki. Ja hän antoi muutamat apostoleiksi\, toiset profeetoiksi\, toiset evankelistoiksi\, toiset paimeniksi ja opettajiksi\, tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön\, Kristuksen ruumiin rakentamiseen\, kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa\, täyteen miehuuteen\, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään\, ettemme enää olisi alaikäisiä\, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa; vaan että me\, totuutta noudattaen rakkaudessa\, kaikin tavoin kasvaisimme häneen\, joka on pää\, Kristus. \n  \nEvankeliumi\nJoh. 17:24–26\nIsä\, minä tahdon\, että missä minä olen\, siellä nekin\, jotka sinä olet minulle antanut\, olisivat minun kanssani\, että he näkisivät minun kirkkauteni\, jonka sinä olet minulle antanut\, koska olet rakastanut minua jo ennen maailman perustamista. Vanhurskas Isä\, maailma ei ole sinua tuntenut\, mutta minä tunnen sinut\, ja nämä ovat tulleet tuntemaan\, että sinä olet minut lähettänyt. Ja minä olen tehnyt sinun nimesi heille tunnetuksi ja teen vastakin\, että se rakkaus\, jolla sinä olet minua rakastanut\, olisi heissä ja minä olisin heissä.” \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias Jumala! Me uskomme\, että ainoa Vapahtajamme Jeesus Kristus on noussut ylös taivaisiin. Anna siis myös meidän jatkuvasti sydämellämme asua taivaissa sinun luonasi. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Herra Jeesus Kristus! Me kiitämme sinua siitä\, että olet meidän tähtemme kärsinyt katkeran ristinkuoleman ja voittanut kuolemallasi perkeleen ja kaiken pimeyden vallan. Nyt kun olet palannut kirkkauteesi\, sinä puhut puolestamme Isän oikealla puolella. Auta meitä seuraamaan sinua elämässä ja kuolemassa\, että kerran saisimme olla sinun kanssasi kirkkaudessasi iankaikkisesti. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nAp. t. 1:11\nGalilean miehet\, mitä te seisotte ja katsotte |taivaalle? *\nTämä Jeesus\, joka otettiin teiltä ylös taivaaseen\, on tuleva samalla tavalla\, kuin te näitte hänen |taivaaseen menevän. \nPsalmi:\nPs. 47:6–9 \nJumala astuu ylös riemun raiku|essa\, *\nHerra pasunain |pauhatessa. \nVeisatkaa Jumalalle\, |veisatkaa\, *\nveisatkaa meidän kunin|kaallemme\, veisatkaa. \nSillä Jumala on kaiken maan |kuningas. *\nVeisatkaa |hänelle virsi. \nJumala on kansojen |kuningas\, *\nJumala istuu pyhällä |istuimellansa. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/helatorstai-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2026/05/Kirkkovuosi_Helatorstai_uusi-1.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20260517
DTEND;VALUE=DATE:20260518
DTSTAMP:20260604T041855
CREATED:20191112T140531Z
LAST-MODIFIED:20260512T092419Z
UID:7800-1778976000-1779062399@www.luterilainen.net
SUMMARY:6. sunnuntai pääsiäisestä Exaudi
DESCRIPTION:Sunnuntain evankeliumissa meille kerrotaan juhlasta. Puhe on Lehtimajajuhlasta\, jota vietettiin kerran vuodessa ja se kesti seitsemän päivää. Juhlan ensimmäinen ja viimeinen päivä olivat pyhiä päiviä\, joihin liittyi jumalanpalvelus. Lehtimajan juhlassa papit ammensivat vettä kultaiseen astiaan sen jokaisena päivänä. Kulkue eteni temppelistä pappien johdolla Siloan lähteelle\, josta se palasi suuresti iloiten temppeliin kuoron ja soittimien säestäessä. Ilmeisesti ylipappi hoiti tämän ammentamisen juhlan viimeisenä päivänä. Temppelissä vesi kaadettiin uhrialttarille. Samaan aikaan juomauhrin viini kaadettiin sille varattuun altaaseen. \nVesi kuvasi Messiaan saapumista ja uutta elämää\, jonka hän antaa Pyhän Hengen kautta. Juuri tähän juhlaan\, veden ammentamiseen ja iloon Messiaan saapumisesta viittaavat Jesajan sanat (12:3): ”Te saatte ilolla ammentaa vettä pelastuksen lähteestä”.\nJeesus nousee seisomaan ja huutaa juhlan viimeisenä päivänä ”Jos joku janoaa\, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon. Joka uskoo minuun\, hänen sisimmästään on\, niin kuin Raamattu sanoo (ilmeisesti tarkoitetaan Jes. 12:3)\, juokseva elävän veden virrat”. \nJeesus hyödyntää tilaisuuden ja Vanhan testamentin profetian\, joka liittyi meneillä olevaan juhlaan. Hänen mukaansa lehtimajanjuhla viittaa siis häneen. ”Pelastuksen (hepreaksi HaJesuuah) lähde” onkin JEESUS\, joka ilmoittaa itsensä ilojuhlassa. Ja Johanneksen neljännessä luvussa Jeesus-pelastus on ollut kaivolla vettä ammentamassa ja sanonut saastaiselle samarialaiselle naiselle olevansa elävä vesi. \nSeurakunta katsoo jo helluntaihin ja odottaa miten Jeesus ammentaa itsestään Henkensä omilleen. Jeesus on asettanut sanallaan maailman vedet pelastavaksi tulvaksi ja kasteena Pyhän Hengen pesuksi. Hänen kauttaan Jeesus ammentaa meille juhlan joka kestää iankaikkisuuteen asti. \n\nKynttilöitä:  4 Liturginen väri:  valkoinen.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 27:7 Psalmi: Ps. 27:1–3 7–9 Hallelujasäe: Joh. 16:13\n1. lukukappale:  1. Kun. 19:8–13 2. lukukappale:  Ap. t. 1:12–14 Evankeliumi:  Joh. 7:37–39 \n\n1. lukukappale\n1. Kun. 19:8–13\nNiin hän nousi ja söi ja joi. Ja hän kulki sen ruuan voimalla neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä Jumalan vuorelle\, Hoorebille\, asti. Siellä hän meni luolaan ja oli siinä yötä. Ja katso\, Herran sana tuli hänelle; hän kysyi häneltä: ”Mitä sinä täällä teet\, Elia?” Hän vastasi: ”Minä olen kiivailemalla kiivaillut Herran\, Jumalan Sebaotin\, puolesta. Sillä israelilaiset ovat hyljänneet sinun liittosi\, hajottaneet sinun alttarisi ja tappaneet miekalla sinun profeettasi. Minä yksin olen jäänyt jäljelle\, mutta minunkin henkeäni he väijyvät\, ottaaksensa sen.” Hän sanoi: ”Mene ulos ja asetu vuorelle Herran eteen”. Ja katso\, Herra kulki ohitse\, ja suuri ja raju myrsky\, joka halkoi vuoret ja särki kalliot\, kävi Herran edellä; mutta ei Herra ollut myrskyssä. Myrskyn jälkeen tuli maanjäristys; mutta ei Herra ollut maanjäristyksessä. Maanjäristyksen jälkeen tuli tulta; mutta ei Herra ollut tulessa. Tulen jälkeen tuli hiljainen tuulen hyminä. Kun Elia sen kuuli\, peitti hän kasvonsa vaipallansa\, meni ulos ja asettui luolan suulle. \n  \n2. lukukappale\nAp. t. 1:12–14\nSilloin he palasivat Jerusalemiin vuorelta\, jota kutsutaan Öljymäeksi ja joka on lähellä Jerusalemia\, sapatinmatkan päässä. Ja kun he olivat tulleet kaupunkiin\, menivät he siihen yläsaliin\, jossa he tavallisesti oleskelivat: Pietari ja Johannes ja Jaakob ja Andreas\, Filippus ja Tuomas\, Bartolomeus ja Matteus\, Jaakob Alfeuksen poika ja Simon\, kiivailija\, ja Juudas Jaakobin poika. Nämä kaikki pysyivät yksimielisesti rukouksessa vaimojen kanssa ja Marian\, Jeesuksen äidin\, kanssa ja Jeesuksen veljien kanssa. \n  \nEvankeliumi\nJoh. 7:37–39\nMutta juhlan viimeisenä\, suurena päivänä Jeesus seisoi ja huusi ja sanoi: ”Jos joku janoaa\, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon. Joka uskoo minuun\, hänen sisimmästään on\, niinkuin Raamattu sanoo\, juokseva elävän veden virrat.” Mutta sen hän sanoi Hengestä\, joka niiden piti saaman\, jotka uskoivat häneen; sillä Henki ei ollut vielä tullut\, koska Jeesus ei vielä ollut kirkastettu. \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias\, iankaikkinen Jumala! Anna meille armosi\, että meillä olisi aina oikea tahto ja rakkaus palvella sinua puhtain sydämin ja kaikin voimin. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Herra Jumala\, taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua siitä\, että olet Pyhän Henkesi kautta kutsunut meidät Poikasi Jeesuksen Kristuksen todistajiksi. Mutta koska maailma ei siedä todistustamme vaan vihaa meitä sen takia\, niin me rukoilemme sinua: anna meille turvallinen luottamus\, ettemme loukkaantuisi ristiin ja vastoinkäymiseen\, vaan lujina todistaisimme sinusta. Anna meidän aina tuntea sinut ja Poikasi ja niin tulla iankaikkisesti autuaiksi. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. (1. vsk) \n3. Laupias Jumala! Me kiitämme sinua siitä\, että olet lähettänyt Poikasi maailmaan pelastamaan meidät ja tekemään meidät autuaiksi. Anna meille armosi\, niin että otamme vastaan tämän kalliin rakkautesi ja tulemme uskon kautta sinun yhteyteesi. Poista seurakunnastasi kaikki eripuraisuus ja riita. Auta seurakuntaasi säilyttämään Hengen luoma ykseys rauhan sitein\, jotta se voisi todistaa armosi ja rakkautesi voimasta. Käännä vihollisesikin pimeydestä ihmeelliseen valoosi meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta. (3. vsk) \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 27:7\nHerra\, kuule minun ääneni\, kun minä |huudan\, *\narmahda minua ja |vastaa minulle. \nPsalmi:\nPs. 27:1–3\, 7–9 \nHerra on minun valkeuteni ja autuu|teni: *\nketä |minä pelkään! \nHerra on minun elämäni |turva: *\nketä |minä vapisen! \nKun pahat käyvät minun kimppuuni\, syömään minun |lihaani\, *\nniin he\, minun ahdistajani ja vihamieheni\, kompas|tuvat ja kaatuvat. \nVaikka sotajoukko asettuisi minua |vastaan\, *\nei minun sydä|meni pelkäisi; \nvaikka sota nousisi minua |vastaan\, *\nsiinäkin minä |olisin turvassa. \nHerra\, kuule minun ääneni\, kun minä |huudan\, *\narmahda minua ja |vastaa minulle. \nMinun sydämeni vetoaa sinun omaan |sanaasi: *\n”Etsikää minun |kasvojani”. \nHerra\, minä etsin sinun kasvo|jasi. *\nÄlä kätke minulta kasvojasi\, älä työnnä vihassa pois |palvelijaasi. \nSinä olet minun |apuni\, *\nälä minua jätä\, älä minua hylkää\, pelas|tukseni Jumala. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/6-sunnuntai-paasiaisesta-exaudi-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2026/05/Kirkkovuosi_kuudes-su-paasiaisesta.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20260523
DTEND;VALUE=DATE:20260524
DTSTAMP:20260604T041855
CREATED:20191112T140533Z
LAST-MODIFIED:20260520T201632Z
UID:7801-1779494400-1779580799@www.luterilainen.net
SUMMARY:Helluntaiaatto
DESCRIPTION:Helluntaiaatosta eli helluntaipäivää edeltävästä lauantai-illasta alkaa kirkkovuodessa niin sanotun helluntaijakson vietto. Tämä osa kirkkovuodesta on viikon mittainen päättyen seuraavaan lauantaihin. Helluntaiaaton tekstit puhuvat luvatun Pyhän Hengen tulemisesta ja odottamisesta. \nPäivän Vanhan testamentin tekstissä Isä puhuu omilleen eli tosi Israelille\, joille Hän lupaa lähettää Pyhän Henkensä. Jumalan uusi liitto on tehty valmiiksi Hänen Poikansa sovitustyössä ja liiton sinetiksi Hän antaa Pyhän Henkensä lastensa päälle. Uuden testamentin teksti ohjaa meidät uskomaan ja ymmärtämään\, että Pyhä Henki annetaan uuden liiton aikana pyhässä kasteessa. Päivän evankeliumissa Herra Jeesus lupaa lähettää apostoliensa päälle Pyhän Hengen. Tämä toteutui ensimmäisenä kristillisenä helluntaina Jerusalemissa. Apostolit saivat Pyhän Hengen ja rohkeasti todistivat Herrasta Jeesuksesta ja Hänen pelastusteoistaan. Olivathan apostolit silminnäkijätodistajia. \nHelluntaiaattona saamme muistaa\, että Jumala on lähettänyt ja jatkuvasti lähettää lapsilleen Pyhän Henkensä avuksi. Me emme voi uskoa Kristuskeen\, Vapahtajaamme ilman Hänen apuaan. Pyhä Henki tulee luoksemme jatkuvasti Raamatun sanassa\, synneistäpäästön sanoissa ja Hänen työtään on\, että me uskossa nautimme Kristuksen tosi ruumiin ja veren syntiemme anteeksisaamikseksi. Pyhän Hengen tehtävä on kirkastaa Jumalan Poikaa. \nJeesus kutsuu päivän evankeliumissa (Joh. 14:17) Pyhää Henkeä ”totuuden Hengeksi”. Pyhä Henki ei ole ”valheen henki”. Hän johdattaa ihmiset totuuden eli Jeesuksen luo\, kun he haluavat kuulla Pyhän Hengen puhetta. ”Totuuden Henki” Hän on myös ja ehkä ennen kaikkea siksi\, että Hän on Jeesuksen eli Totuuden Henki. Pyhä Henkihän puhuu\, mitä Hän on Jeesukselta saanut. \nMaailma ei voi nähdä Pyhää Henkeä. Pyhää Henkeä\, Jumalaa ja Jumalan omia vihaava maailma ei tunne\, koska jos se tuntisi se kuuntelisi Pyhän Hengen puhetta. Tässä on vertailukohta siihen\, kun Jeesus sanoo juutalaisille (Joh. 8:45): ”Mutta minua te ette usko\, sentähden että minä sanon totuuden.” Jos Jeesus olisi puhunut valetta\, juutalaiset olisivat uskoneet Häneen. Näin myös jos totuuden Henki puhuisi valetta\, maailma tuntisi Hänet. \nJeesus lupaa saman asian omilleen kuin edellä (Joh. 14:16) ”sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva”\, mutta lupaa oikeastaan suurempaa. ”Teidän tykönänne” eli ”luonanne” on syvempi ja läheisempi asia kuin Joh. 14:16 ”teidän kanssanne”. Ja ”teissä oleva” kertoo sen\, että toinen puolustaja\, totuuden Henki on opetuslapsissa. Ei vain kanssa tai luona\, vaan sisällä. Näin Jumala itse asuu kristityssä Hengessään ja Henkensä kautta. \n\nKynttilöitä:  4 Liturginen väri:  punainen.Ei vuosikertaa\nPäivän psalmi Antifoni: Hes. 36:26 Psalmi: Ps. 34:2–4 9–11 tai Ps. 107:1–2 21–22 Hallelujasäe: Ps. 117:1\n1. lukukappale:  Jes. 59:20–21 2. lukukappale:  Ap. t. 19:1–6 Evankeliumi:  Joh. 14:8–17 \n\n1. lukukappale\nJes. 59:20–21\nSiionille se tulee lunastajana\, niille Jaakobissa\, jotka synnistä kääntyvät\, sanoo Herra. Ja tämä on minun liittoni heidän kanssansa\, sanoo Herra: minun Henkeni\, joka on sinun päälläsi\, ja minun sanani\, jonka minä suuhusi panen\, eivät väisty sinun suustasi\, eivät lastesi suusta eivätkä lastesi lasten suusta\, sanoo Herra\, nyt ja iankaikkisesti. \n  \n2. lukukappale\nApt. 19:1–6\nKun Apollos oli Korintossa\, tuli Paavali \, kuljettuaan läpi ylämaakuntien\, Efesoon ja tapasi siellä muutamia opetuslapsia. Ja hän sanoi heille: ”Saitteko Pyhän Hengen silloin\, kun te tulitte uskoon?” Niin he sanoivat hänelle: ”Emme ole edes kuulleet\, että Pyhää Henkeä on olemassakaan”. Ja hän sanoi: ”Millä kasteella te sitten olette kastetut?” He vastasivat: ”Johanneksen kasteella”. Niin Paavali sanoi: ”Johannes kastoi parannuksen kasteella\, kehoittaen kansaa uskomaan häneen\, joka oli tuleva hänen jälkeensä\, se on\, Jeesukseen”. Sen kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen. Ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen\, tuli heidän päällensä Pyhä Henki\, ja he puhuivat kielillä ja ennustivat. \n  \nEvankeliumi\nJoh. 14: 8–17\nFilippus sanoi hänelle : ”Herra\, näytä meille Isä\, niin me tyydymme”. Jeesus sanoi hänelle: ”Niin kauan aikaa minä olen ollut teidän kanssanne\, etkä sinä tunne minua\, Filippus! Joka on nähnyt minut\, on nähnyt Isän; kuinka sinä sitten sanot: ’Näytä meille Isä’? Etkö usko\, että minä olen Isässä\, ja että Isä on minussa? Niitä sanoja\, jotka minä teille puhun\, minä en puhu itsestäni; ja Isä\, joka minussa asuu\, tekee teot\, jotka ovat hänen. Uskokaa minua\, että minä olen Isässä\, ja että Isä on minussa; mutta jos ette\, niin uskokaa itse tekojen tähden. Totisesti\, totisesti minä sanon teille: joka uskoo minuun\, myös hän on tekevä niitä tekoja\, joita minä teen\, ja suurempiakin\, kuin ne ovat\, hän on tekevä; sillä minä menen Isän tykö\, ja mitä hyvänsä te anotte minun nimessäni\, sen minä teen\, että Isä kirkastettaisiin Pojassa. Jos te anotte minulta jotakin minun nimessäni\, niin minä sen teen. Jos te minua rakastatte\, niin te pidätte minun käskyni. Ja minä olen rukoileva Isää\, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti\, totuuden Hengen\, jota maailma ei voi ottaa vastaan\, koska se ei näe häntä eikä tunne häntä; mutta te tunnette hänet\, sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva. \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias Jumala\, sinä muuttumaton voima ja ikuinen valo! Katso armollisesti seurakuntasi puoleen ja anna palvelijoillesi Pyhän Hengen lahja\, jotta meissä syttyisi taivaallinen halu ja tahtoisimme jatkuvasti juoda elämän lähteestä. Sinun rakkaan Poikasi\, Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta\, joka elää ja hallitsee yhdessä sinun ja Pyhän Hengen kanssa yhdessä jumaluudessa aina ja iankaikkisesti. \n2. Pyhä Jumala\, rakas taivaallinen Isä! Sinä olet Poikasi Jeesuksen Kristuksen kautta perustanut maan päälle kirkkosi. Kirkossa ja kirkon kautta annat saarnata meille sovituksen sanaa. Pyydämme sinua: lähetä meille Pyhä Henkesi\, joka sanassasi kirkastaa meille Kristusta\, että tuntisimme siinä hänet\, uskoisimme häneen ja pelastuisimme. Tee meistä sinun totuutesi ja rakkautesi todistajia. Tätä pyydämme sinun rakkaan Poikasi\, Jeesuksen Kristuksen kautta\, joka yhdessä sinun ja Pyhän Hengen kanssa hallitsee aina ja iankaikkisesti. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nHes. 36:26\nJa minä annan teille uuden |sydämen\, *\nja uuden hengen minä annan teidän |sisimpäänne. \nPsalmi:\nPs. 34:2–4\, 9–11\nMinä kiitän Herraa joka |aika\, *\nhänen ylistyksensä on alati |minun suussani. \nHerra on minun sieluni |kerskaus\, *\nnöyrät sen kuulevat ja |iloitsevat. \nYlistäkää minun kanssani |Herraa\, *\nkiittäkäämme yhdessä hänen |nimeänsä. \nMaistakaa ja katsokaa\, kuinka Herra on |hyvä. *\nAutuas se mies\, joka |häneen turvaa! \nPeljätkää Herraa\, te hänen |pyhänsä\, *\nsillä häntä pelkääväisiltä ei |mitään puutu. \nNuoret leijonat kärsivät puutetta ja näkevät |nälkää\, *\nmutta Herraa etsiväisiltä ei mitään |hyvää puutu. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. \nTAI\nPs. 107: 1–2\, 21–22\nKiittäkää Herraa\, sillä |hän on hyvä\, *\nsillä hänen armonsa pysyy ian|kaikkisesti. \nNiin sanokoot Herran |lunastetut\, *\njotka hän on lunastanut ahdis|tuksen alta. \nKiittäkööt he Herraa hänen |armostansa *\nja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislap|sia kohtaan. \nUhratkoot |kiitosuhreja *\nja kertokoot riemuiten |hänen töitään. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/helluntaiaatto-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2024/05/Kirkkovuosi_3-vuosikerta_Helluntai-2.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20260524
DTEND;VALUE=DATE:20260525
DTSTAMP:20260604T041855
CREATED:20191112T140534Z
LAST-MODIFIED:20260520T201834Z
UID:7802-1779580800-1779667199@www.luterilainen.net
SUMMARY:Helluntaipäivä
DESCRIPTION:Helluntaita merkitsevä Kreikan sanan penteekostee merkitys on: viideskymmenes. Sitä vietettiin siis viisikymmentä päivää pääsiäisen jälkeen (3. Moos 23:15-16). Juhlan tausta on Vanhassa testamentissa\, jossa siitä käytetään erilaisia nimityksiä kuten viikkojuhla ja leikkuujuhla. Sitä kutsuttiin viikkojuhlaksi\, koska sitä juhlittiin 7 viikkoa pääsiäisen jälkeen. Viikko tarkoittaa siten seitsemää viikkoa. \nHelluntaijuhla kesti vain yhden päivän. Se oli ainakin aluksi\, niin kuin moni muukin juhla\, kytköksissä maatalouteen. Silloin tuli tuoda ”sadon ensimmäiset tähkät” Herralle. Lisäksi helluntaihin kuului pyhä kokous\, jumalanpalvelus\, jonka aikana ei saanut toimittaa mitään arkiaskareita. Juhlaan liitettiin myös muistelu siitä\, että Herra oli antanut kansalleen liiton tauluissa kymmenen käskyä Siinain vuorella. Helluntai oli kiitosjuhla myös sen muistelemiseen\, että Jumala oli vapauttanut kansansa Egyptin orjuudesta ja johdattanut luvattuun maahan. \nApostolit olivat koolla Jerusalemissa Mooseksen säädösten mukaan. Mutta missä he olivat koolla\, kun Henki vuodatettiin? Humaus taivaasta täytti ”koko huoneen\, jossa he istuivat”. He saattoivat olla koolla jossain omassa jo tutuksi tulleessa kokoontumispaikassa. Ehkä siinä ”yläsalissa”\, jossa ehtoollinen asetettiin. Mutta paikka on ollut todennäköisemmin temppeli. Sillä sanaa huone käytetään myös temppelistä ja pyhäköstä\, Herran huoneesta. Temppelin uloimpien muurien luona oli loisteliaita pylväikköjä ja huoneita\, jotka tarjosivat suojan auringolta ja hyvän kokoontumispaikan. \nPyhäkössä olemista tukee vielä sekin\, että ”kun tämä ääni kuului\, niin kokoontui paljon kansaa” opetuslasten luokse. Ja eri puolilta tunnettua maailmaa tulleet ja eri kieliä puhuvat ihmiset kuulivat puhuttavan kukin omaa kieltänsä. He olivat tulleet helluntaipäivänä juuri temppeliin uhraamaan sekä osallistumaan ”pyhään kokoukseen”. \nPaikalla temppelissä oli siis myös Apt. 2. luvun kuvaamana helluntapäivänä juutalaisia. Juuri tuona päivänä temppelissä vieraskieliset juutalaiset saivat kuulla Jumalan suurista teoista poikkeuksellisesti omalla kielellään. Tämä oli selvä merkki siitä\, että Jumala halusi sanansa ja tekonsa tiettäväksi kaikille kielille ja kansoille. Se oli myös merkki juutalaisille Jesajan profetian täyttymyksestä: ”Sopertavin huulin ja vieraalla kielellä hän on puhuva tälle kansalle”. (Jes. 28:11-12. Ks. 1. Kor 14:21). Ja nyt helluntaina he kuulivat kristityiltä julistusta Jeesuksesta ja Pietarin saarnassa (Apt.2:38)\, kuinka kaste Jeesuksen nimeen syntien anteeksisaamiseksi on todellinen uusi liitto. Sen uudistaminen on meille jokapäiväistä kasteeseen palaamista: synnin tunnustamista ja anteeksiannon uskomista. \nMyös Hesekiel profetoi Israelin uudistusta ja tulevaa pelastuksen aikaa\, joka täyttyi helluntaina (36: 25-27): ”Ja minä vihmon teidän päällenne puhdasta vettä\, niin että te puhdistutte; kaikista saastaisuuksistanne ja kaikista kivijumalistanne minä teidät puhdistan. Ja minä anna teille uuden sydämen\, jaa uuden hengen minä anna teidän sisimpäänne. Minä poistan teidän ruumiistanne kivisydämen ja annan teille lihasydämen. Henkeni minä annan teidän sisimpäänne ja vaikutan sen\, että te vaellatte minun käskyjeni mukaan…”. \nHelluntain kokemus oli sellaisenaan ainutkertainen. Kansanjoukosta tuhannet joille Pietari saarnasi vielä samana päivänä\, saivat pian oman ”helluntainkokemuksensa”\, kun heidät kastettiin ja he saivat Pyhän Hengen. Kaste oli myös meille meidän helluntaimme. \n\nKynttilöitä:  6 Liturginen väri:  punainen.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Viis. 1:7 tai Ps. 104:30 Psalmi: Ps. 68:5–11 Hallelujasäe: Virren 112 mukaan.\n1. lukukappale:  Jer. 31:31–34 2. lukukappale:  Ap. t. 2:1–13 Evankeliumi:  Joh. 14:15–21 \n\n1. lukukappale\nJer. 31: 31–34\nKatso\, päivät tulevat\, sanoo Herra\, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton; en sellaista liittoa kuin se\, jonka minä tein heidän isäinsä kanssa silloin\, kun minä tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta\, ja jonka liittoni he ovat rikkoneet\, vaikka minä olin ottanut heidät omikseni\, sanoo Herra. Vaan tämä on se liitto\, jonka minä teen Israelin heimon kanssa niiden päivien tultua\, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin minä olen heidän Jumalansa\, ja he ovat minun kansani. Silloin ei enää toinen opeta toistansa eikä veli veljeänsä sanoen: ’Tuntekaa Herra’. Sillä he kaikki tuntevat minut\, pienimmästä suurimpaan\, sanoo Herra; sillä minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejänsä. \n  \n2. lukukappale\nAp. t. 2: 1–13\nJa kun helluntaipäivä oli tullut\, olivat he kaikki yhdessä koolla. Ja tuli yhtäkkiä humaus taivaasta\, niinkuin olisi käynyt väkevä tuulispää\, ja täytti koko huoneen\, jossa he istuivat. Ja he näkivät ikäänkuin tulisia kieliä\, jotka jakaantuivat ja asettuivat heidän itsekunkin päälle. Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä\, sen mukaan mitä Henki heille puhuttavaksi antoi. Ja Jerusalemissa asui juutalaisia\, jumalaapelkääväisiä miehiä\, kaikkinaisista kansoista\, mitä taivaan alla on. Ja kun tämä ääni kuului\, niin kokoontui paljon kansaa; ja he tulivat ymmälle\, sillä kukin kuuli heidän puhuvan hänen omaa kieltänsä. Ja he hämmästyivät ja ihmettelivät sanoen: ”Katso\, eivätkö nämä kaikki\, jotka puhuvat\, ole galilealaisia? Kuinka me sitten kuulemme kukin sen maan kieltä\, jossa olemme syntyneet? Me parttilaiset ja meedialaiset ja eelamilaiset ja me\, jotka asumme Mesopotamiassa\, Juudeassa ja Kappadokiassa\, Pontossa ja Aasiassa\, Frygiassa ja Pamfyliassa\, Egyptissä ja Kyrenen puoleisen Liibyan alueilla\, ja täällä oleskelevat roomalaiset\, juutalaiset ja käännynnäiset\, kreetalaiset ja arabialaiset\, me kuulemme kukin heidän puhuvan omalla kielellämme Jumalan suuria tekoja.” Ja he olivat kaikki hämmästyksissään eivätkä tienneet\, mitä ajatella\, ja sanoivat toinen toisellensa: ”Mitä tämä mahtaakaan olla?” Mutta toiset pilkkasivat heitä ja sanoivat: ”He ovat täynnä makeata viiniä”. \n  \nEvankeliumi\nJoh. 14: 15–21\n“Jos te minua rakastatte\, niin te pidätte minun käskyni. Ja minä olen rukoileva Isää\, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti\, totuuden Hengen\, jota maailma ei voi ottaa vastaan\, koska se ei näe häntä eikä tunne häntä; mutta te tunnette hänet\, sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva. En minä jätä teitä orvoiksi; minä tulen teidän tykönne. Vielä vähän aikaa\, niin maailma ei enää minua näe\, mutta te näette minut; koska minä elän\, niin tekin saatte elää. Sinä päivänä te ymmärrätte\, että minä olen Isässäni\, ja että te olette minussa ja minä teissä. Jolla on minun käskyni ja joka ne pitää\, hän on se\, joka minua rakastaa; mutta joka minua rakastaa\, häntä minun Isäni rakastaa\, ja minä rakastan häntä ja ilmoitan itseni hänelle.” \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala\, joka valaisit ensimmäisenä helluntaina uskollistesi sydämet Pyhällä Hengellä! Anna meidänkin saman Hengen kautta ymmärtää\, mikä on oikeaa\, ja aina iloita hänen pyhästä lohdutuksestaan. Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta\, joka sinun ja Pyhän Hengen kanssa elää ja hallitsee yhdessä jumaluudessa iankaikkisesta iankaikkiseen. \n2. Kaikkivaltias Jumala\, rakas taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua siitä\, että olet armollisesti vuodattanut Pyhän Henkesi\, joka nuhtelee maailmaa synnistä\, lohduttaa murheellisia\, vahvistaa heikkoja ja tekee pyhittävää työtäsi maan päällä. Me rukoilemme sinua: anna Pyhän Hengen valaista sydämemme\, johtaa meidät tuntemaan koko totuuden ja vahvistaa meitä voimallaan\, että me elävässä uskossa pyhällä elämällä palvelisimme sinua\, joka Pojan ja Pyhän Hengen kanssa elät ja hallitset iankaikkisesta iankaikkiseen. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni\nViis. 1:7\nHerran Henki |täyttää *\nmaanpiirin. |Halleluja! \nTAI\nPs. 104:30\nKun lähetät henkesi\, se luo uutta |elämää\, *\nnäin uudis|tat maan kasvot. \nPsalmi:\nPs. 68: 5-11\nLaulakaa Jumalalle\, veisatkaa hänen nimensä |kiitosta. *\nTehkää tie hänelle\, joka kiitää |halki arojen. \nHänen nimensä on |Herra\, *\nriemuitkaa hänen kasvo|jensa edessä. \nHän on orpojen isä ja leskien puolus|taja\, *\nJumala pyhässä |asunnossansa\, \nJumala\, joka antaa hyljätyille kodin ja johtaa vangitut |onneen. *\nVain niskoittelijat asuvat |kuivassa maassa. \nJumala\, kun sinä kävit kansasi |edellä\, *\nkun sinä kuljit |erämaassa\, \nniin maa vapisi ja taivaat tiukkuivat Jumalan kasvojen |edessä\, *\nSiinai vapisi Jumalan\, Israelin Jumalan\, |kasvojen edessä. \nRunsaalla sateella sinä\, Jumala\, kostutit perintö|maasi; *\nja kun se oli näännyksissä\, niin |sinä virvoitit sen. \nSinun laumasi asettui |siihen; *\nhyvyydessäsi\, Jumala\, sinä sen |kurjille valmistit. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/helluntaipaiva-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2024/05/Kirkkovuosi_1-vuosikerta_Helluntai.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20260525
DTEND;VALUE=DATE:20260531
DTSTAMP:20260604T041855
CREATED:20200530T092615Z
LAST-MODIFIED:20260520T201955Z
UID:9252-1779667200-1780185599@www.luterilainen.net
SUMMARY:Helluntain jälkeinen viikko
DESCRIPTION:Uuden testamentin aikaan kansa odotti uutta exodusta. Nyt uusi exodus oli toteutunut. Uuden liiton pääsiäislammas oli teurastettu. Helluntaina alkoi uusi exodus Pyhän Hengen lähettämisen kautta kohti uusia taivaita ja uutta maata. Tällekin matkalle lähdettäisiin veden kautta. Vanhassa liitossa kansa sai kasteen Moosekseen (1.Kor. 10) uudessa liitossa kastetaan Jeesukseen. \nErämaan manna oli saanut nimensä kansan ihmettelystä. Jeesuksen lupaama Pyhä Henki tuli opetuslasten päälle ja Pietari jakoi nyt uutta mannaa\, Jumalan sanaa ja jälleen kansa ihmetteli ”Mitä tämä mahtaakaan olla?”. Pietarin saarnan jälkeen luemme Raamatusta\, että seurakunta kokoontui Herran käskyn mukaan myös murtamaan leipää; siis viettämään Herran pyhää ehtoollista. Näin uuden liiton manna jaetaan seurakunnalle sanassa ja sakramenteissa. \nHelluntain jälkeen seurakunta lähti erämaavaellukselle\, jolla se tarvitsee leipää taivaasta. Vanhan liiton kansan oli kuljettava karun erämaan ja pakanakansojen läpi luvattuun maahan. Samanlainen matkan kulkee uuden liiton kansa. Se on maailmassa\, mutta ei maailmasta. Se on jo Jumalan valtakunta kansojen keskellä\, vaikka se odottaa vielä perille pääsyä. Helluntaina Pyhässä Hengessä jaetut Jumalan lahjat seurakunnalle eivät ole tauonneet. Ne pysyvät\, kunnes seurakunta pääsee perille ja vaellus\, joka helluntaina alkoi\, päättyy uusiin taivaisiin ja uuteen maahan\, joissa vanhurskaus asuu. \n\nKynttilöitä:  4 Liturginen väri:  punainen 2. vuosikerta\nVanhan Testamentin lukukappaleet:  1. Moos. 11: 1–9\, 4. Moos. 11: 11–12\, 14–17\, 24–25 Uuden Testamentin lukukappaleet:  Ap. t. 2: 36–41\, Ap.t. 10: 44–48\, 1. Kor. 12: 1–11\, 1. Kor. 12: 12–13\, 20–31 Evankeliumi:  Joh. 6: 44–47\, Joh. 16: 12–15 \n\nVanhan Testamentin lukukappaleet\n1. Moos. 11: 1–9\nJa kaikessa maassa oli yksi kieli ja yksi puheenparsi. Kun he lähtivät liikkeelle itään päin\, löysivät he lakeuden Sinearin maassa ja asettuivat sinne. Ja he sanoivat toisillensa: ”Tulkaa\, tehkäämme tiiliä ja polttakaamme ne koviksi”. Ja tiiltä he käyttivät kivenä\, ja maapihkaa he käyttivät laastina. Ja he sanoivat: ”Tulkaa\, rakentakaamme itsellemme kaupunki ja torni\, jonka huippu ulottuu taivaaseen\, ja tehkäämme itsellemme nimi\, ettemme hajaantuisi yli kaiken maan”. Niin Herra astui alas katsomaan kaupunkia ja tornia\, jonka ihmislapset olivat rakentaneet. Ja Herra sanoi: ”Katso\, he ovat yksi kansa\, ja heillä kaikilla on yksi kieli\, ja tämä on heidän ensimmäinen yrityksensä. Ja nyt ei heille ole mahdotonta mikään\, mitä aikovatkin tehdä. Tulkaa\, astukaamme alas ja sekoittakaamme siellä heidän kielensä\, niin ettei toinen ymmärrä toisen kieltä.” Ja niin Herra hajotti heidät sieltä yli kaiken maan\, niin että he lakkasivat kaupunkia rakentamasta. Siitä tuli sen nimeksi Baabel\, koska Herra siellä sekoitti kaiken maan kielen; ja sieltä Herra hajotti heidät yli kaiken maan. \n4. Moos. 11: 11–12\, 14–17\, 24–25\nJa Mooses sanoi Herralle: ”Miksi olet tehnyt niin pahoin palvelijallesi\, ja miksi en ole saanut armoa sinun silmiesi edessä\, koska olet pannut kaiken tämän kansan minun taakakseni? Olenko minä kaiken tämän kansan äiti tai isä\, koska käsket minua kantamaan sitä sylissäni\, niinkuin hoitaja kantaa imeväistä lasta\, siihen maahan\, jonka olet valalla vannoen luvannut heidän isillensä? En minä jaksa yksinäni kantaa koko tätä kansaa\, sillä se on minulle liian raskas. Ja jos näin aiot kohdella minua\, niin surmaa minut mieluummin\, jos olen saanut armon sinun silmiesi edessä\, ja päästä minut näkemästä tätä kurjuutta.” Silloin Herra puhui Moosekselle: ”Kutsu kokoon minua varten seitsemänkymmentä miestä Israelin vanhimpia\, jotka tiedät kansan vanhimmiksi ja päällysmiehiksi; tuo heidät ilmestysmajalle\, ja he asettukoot sinne sinun kanssasi. Minä sitten astun alas ja puhun siellä sinun kanssasi ja otan henkeä\, joka sinussa on\, ja annan heille; siten he voivat auttaa sinua tuon kansataakan kantamisessa\, ettei sinun tarvitse sitä yksinäsi kantaa. Niin Mooses meni ulos ja kertoi kansalle Herran sanat. Sitten hän kutsui kokoon seitsemänkymmentä miestä kansan vanhimpia ja asetti heidät majan ympärille. Silloin Herra astui alas pilvessä ja puhutteli häntä\, otti henkeä\, joka hänessä oli\, ja antoi sitä niille seitsemällekymmenelle vanhimmalle. Kun henki laskeutui heihin\, niin he joutuivat hurmoksiin\, mutta sen jälkeen he eivät enää siihen joutuneet. \n  \nUuden Testamentin lukukappaleet\nAp. t. 2: 36–41\nVarmasti tietäköön siis koko Israelin huone\, että Jumala on hänet Herraksi ja Kristukseksi tehnyt\, tämän Jeesuksen\, jonka te ristiinnaulitsitte.” Kun he tämän kuulivat\, saivat he piston sydämeensä ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: ”Miehet\, veljet\, mitä meidän pitää tekemän?” Niin Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi\, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille\, jotka kaukana ovat\, ketkä ikinä Herra\, meidän Jumalamme\, kutsuu.” Ja monilla muillakin sanoilla hän vakaasti todisti; ja hän kehoitti heitä sanoen: ”Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta”. Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan\, ne kastettiin\, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua. \nAp.t. 10: 44–48\nKun Pietari vielä näitä puhui\, tuli Pyhä Henki kaikkien päälle\, jotka puheen kuulivat. Ja kaikki ne uskovaiset\, jotka olivat ympärileikatut ja olivat tulleet Pietarin mukana\, hämmästyivät sitä\, että Pyhän Hengen lahja vuodatettiin pakanoihinkin\, sillä he kuulivat heidän puhuvan kielillä ja ylistävän Jumalaa. Silloin Pietari vastasi: ”Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä\, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niinkuin mekin?” Ja hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen. Silloin he pyysivät häntä viipymään siellä muutamia päiviä. \n1. Kor. 12: 1–11\nMutta mitä hengellisiin lahjoihin tulee\, niin en tahdo\, veljet\, pitää teitä niistä tietämättöminä. Te tiedätte\, että kun olitte pakanoita\, teitä vietiin mykkien epäjumalien luo\, miten vain tahdottiin. Sentähden minä teen teille tiettäväksi\, ettei kukaan\, joka puhuu Jumalan Hengessä\, sano: ”Jeesus olkoon kirottu”\, ja ettei kukaan voi sanoa: ”Jeesus olkoon Herra”\, paitsi Pyhässä Hengessä. Armolahjat ovat moninaiset\, mutta Henki on sama; ja seurakuntavirat ovat moninaiset\, mutta Herra on sama; ja voimavaikutukset ovat moninaiset\, mutta Jumala\, joka kaikki kaikissa vaikuttaa\, on sama. Mutta kullekin annetaan Hengen ilmoitus yhteiseksi hyödyksi. Niinpä saa Hengen kautta toinen viisauden sanat\, toinen tiedon sanat saman Hengen vaikutuksesta; toinen saa uskon samassa Hengessä\, toinen taas terveeksitekemisen lahjat siinä yhdessä Hengessä; toinen lahjan tehdä voimallisia tekoja; toinen profetoimisen lahjan\, toinen lahjan arvostella henkiä; toinen eri kielillä puhumisen lahjan\, toinen taas lahjan selittää kieliä. Mutta kaiken tämän vaikuttaa yksi ja sama Henki\, jakaen kullekin erikseen\, niinkuin tahtoo. \n1. Kor. 12: 12–13\, 20–31\nSillä niinkuin ruumis on yksi ja siinä on monta jäsentä\, mutta kaikki ruumiin jäsenet\, vaikka niitä on monta\, ovat yksi ruumis\, niin on Kristuskin; sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi\, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia\, orjia tai vapaita\, ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä. Mutta nytpä onkin monta jäsentä\, ja ainoastaan yksi ruumis. Silmä ei saata sanoa kädelle: ”En tarvitse sinua”\, eikä myöskään pää jaloille: ”En tarvitse teitä”. Päinvastoin ne ruumiin jäsenet\, jotka näyttävät olevan heikompia\, ovat välttämättömiä; ja ne ruumiin jäsenet\, jotka meistä ovat vähemmän kunniakkaita\, me verhoamme sitä kunniallisemmin\, ja niitä\, joita häpeämme\, me sitä häveliäämmin peitämme; mutta ne\, joita emme häpeä\, eivät sitä tarvitse. Mutta Jumala on liittänyt ruumiin yhteen niin\, että antoi halvempiarvoiselle suuremman kunnian\, ettei ruumiissa olisi eripuraisuutta\, vaan että jäsenet pitäisivät yhtäläistä huolta toinen toisestaan. Ja jos yksi jäsen kärsii\, niin kaikki jäsenet kärsivät sen kanssa; tai jos jollekulle jäsenelle annetaan kunnia\, niin kaikki jäsenet iloitsevat sen kanssa. Mutta te olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne hänen jäseniänsä. Niinpä Jumala asetti seurakuntaan ensiksi muutamia apostoleiksi\, toisia profeetoiksi\, kolmansia opettajiksi\, sitten hän antoi voimallisia tekoja\, sitten armolahjoja parantaa tauteja\, avustaa\, hallita\, puhua eri kielillä. Eivät suinkaan kaikki ole apostoleja? Eivät kaikki profeettoja? Eivät kaikki opettajia? Eiväthän kaikki tee voimallisia tekoja? Eihän kaikilla ole parantamisen armolahjoja? Eiväthän kaikki puhu kielillä? Eiväthän kaikki kykene niitä selittämään? Pyrkikää osallisiksi parhaimmista armolahjoista. Ja vielä minä osoitan teille tien\, verrattoman tien. \n  \nEvankeliumit\nJoh. 6: 44–47\nEi kukaan voi tulla minun tyköni\, ellei Isä\, joka on minut lähettänyt\, häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä. Profeetoissa on kirjoitettuna: ’Ja he tulevat kaikki Jumalan opettamiksi’. Jokainen\, joka on Isältä kuullut ja oppinut\, tulee minun tyköni. Ei niin\, että kukaan olisi Isää nähnyt; ainoastaan hän\, joka on Jumalasta\, on nähnyt Isän. Totisesti\, totisesti minä sanon teille: joka uskoo\, sillä on iankaikkinen elämä. \nJoh. 16: 12–15\nMinulla on vielä paljon sanottavaa teille\, mutta te ette voi nyt sitä kantaa. Mutta kun hän tulee\, totuuden Henki\, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se\, mitä hän puhuu\, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee\, sen hän puhuu\, ja tulevaiset hän teille julistaa. Hän on minut kirkastava\, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille. Kaikki\, mitä Isällä on\, on minun; sentähden minä sanoin\, että hän ottaa minun omastani ja julistaa teille.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/helluntain-jalkeinen-viikko-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2024/05/Kirkkovuosi_1-vuosikerta_Helluntai.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20260531
DTEND;VALUE=DATE:20260601
DTSTAMP:20260604T041855
CREATED:20191112T140534Z
LAST-MODIFIED:20260528T080656Z
UID:7803-1780185600-1780271999@www.luterilainen.net
SUMMARY:Pyhän Kolminaisuuden päivä
DESCRIPTION:Kirkkovuodessa olemme saaneet juhlia jo aikaisemmin kolminaisuuden eri persoonien erityisiä juhlia. Eräässä mielessä voisi sanoa\, että vietimme jouluna Isän juhlaa (Isän pelastussuunnitelman H-hetkiä: ”kunnia Jumalalle korkeuksissa”). Pääsiäisenä vietimme Pojan juhlaa ja helluntaina Pyhän Hengen juhlaa. Pyhän kolminaisuuden päivänä juhlimme kaikkia kolmea jumaluuden persoonaa. \nTekstimme ei ole varsinaisesti kolminaisuusopin perustavin kohta. Kuitenkin siinä Isä on tarhuri ja Poika on viinipuu. Ja vaikka Isälle omistetaan pyhittäminen eli oksien hoitaminen\, jotta ne kantaisivat hedelmää\, se voidaan sanoa olevan erityisesti Pyhän Hengen työtä. \nYksi evankeliumin vanhatestamentillinen juuri löytyy Jes. 5:sta. Se on Jumalan laulu viinitarhasta. Siinä Israelia kuvataan viinipuuksi\, jolta odotetaan hedelmää\, mutta joka kasvaa villimarjaa. Hoidettuaan puutarhaa ja odotettuaan siltä hedelmää turhaan puutarhuri päättää tuhota sen. Sen tarha ansaitsee\, sillä millainen viinipuu on sellainen\, joka tekee villimarjoja! Aivan toista kuin pitäisi. Mutta tuhottavan viinipuun paikan ottaakin Jeesus-puu\, joka tuhotaan kelvottomien puolesta. \nSiksi Jeesuksen opetus tekstissämme on lohdullinen: ”Minä olen totinen viinipuu”. Ja tähän jaloon ja hyvään puuhun meidät on oksastettu kasteessa (Gal. 3:27). Ja siksi on tekstin äärellä myös kysyttävä\, millaisia oksia me olemme olleet? \nJeesus opettaa\, että on olemassa hedelmättömiä oksia. Miksi kaikki oksat eivät tuota hedelmää ja pysy elävinä? Siksi\, että elinneste ei pääse enää virtaamaan oksiin. Vaikka puun runko ja juuret ovat kunnossa ja niistä virtaa elämänä nestettä\, niin on oksia\, joihin sen pääsy on estynyt. Ne eivät saa enää ”elämää” puun rungosta ja niin ne heitetään pois ja poltetaan. Oksa ei voi kantaa hedelmää itsessään\, ellei se pysy kiinni rungossa eli Jeesuksessa. \nSitten on hedelmällisiä oksia\, joihin elämän neste virtaa. Ne ovat sanan tähden puhtaita: ”te olette jo puhtaat sen sanan tähden\, jonka minä olen teille puhunut”. Nämä oksat ovat tuoreita oksia\, jotka imevät elämää rungosta. Elämän neste virtaa niihin ja ne tuottavat hedelmää. Elävät oksat ovat uskosta vanhurskaita. Sana kasteessa ja evankeliumissa on heidät puhdistanut. Oksat eivät siis puhdista itse itseänsä\, vaan ne puhdistetaan sanalla. Heidät on tehty puhtaiksi. Mutta kuitenkin Jeesus sanoo myös\, että ”hän puhdistaa”. Oksat on siis puhdistettu\, mutta niitä myös puhdistetaan edelleen. Tämä tarkoittaa sitä\, että puhtaus on kyllä täydellinen\, Kristuksen hyvän puun vanhurskaus\, johon meidät on puettu kasteessa ja jonka me uskolla omistamme. Olemme siis täysin puhtaat. \nMutta se\, että hän puhdistaa\, tarkoittaa elämän vanhurskautta. Se ei ole täydellinen kenelläkään. Paavali sanoo: ”Sitä hyvää\, mitä minä tahdon\, minä en tee\, vaan sitä pahaa\, minä en tahdo\, minä teen” (Room. 7:19). Meissä on vielä liha\, syntinen luonto. Niinpä koska hedelmää tuottavia oksia edelleen puhdistetaan\, se\, joka sanoo ettei hänessä ole enää syntiä ja ettei hän enää syntiä tee\, on erottanut itsensä puusta. Sellainen ihminen ei enää tarvitse puhdistusta\, hän ei tarvitse syntien tunnustamista ja anteeksiuskomista\, vaan hän luulee pärjäävänsä omillaan. Hän kieltää epäuskossa Jumalan teot ja jää vanhan luontonsa varaan\, joka tuottaa vain synnin hedelmää. \nMutta miten sitten pysyä Jeesuksessa\, niin kuin hän käskee? Mitä me voimme tehdä? Meidän jalkamme voivat viedä meidät sinne\, missä Jeesus puhdistavaa työtä tekee ja missä armon\, anteeksianantamuksen ja ikuisen elämän neste\, Kristuksen veri\, saa virrata meihin armonvälineissä. Meidän jalkamme voivat viedä meitä sanan kuuloon tilaisuuksiin\, seuroihin ja piireihin\, jossa sanaa tutkitaan. \nMeidän kätemme voivat tarttua Raamattuun\, jonka lain sanan kautta Isä puhdistaa ja karsii oksia. Sitä hän tekee nuhteilla\, varoituksilla ja uhkauksilla. Mutta evankeliumin sanassa\, hän kääntää meidän katseemme omista hedelmistämme Jeesukseen. Siihen\, mitä hän on meille ja mitä hän on tehnyt puolestamme. \n\nKynttilöitä:  6 Liturginen väri:  valkoinen.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Missale Aboense tai Ef. 1:3 Psalmi: Ps. 95:1–2 6–7 Hallelujasäe: Kolmen miehen kiitosvirsi Dan. 3:52 (apokr.)\n1. lukukappale:  Job 37:21–24 tai Saarn. 8:16–17 2. lukukappale:  Ef. 4:1–6 Evankeliumi:  Joh. 15:1–10 \n\n1. lukukappale\nJob. 37:21–24\nJa nyt: ei voida katsella valoa\, joka kirkkaana loistaa\, kun tuuli on puhaltanut puhdistaen taivaan. Pohjoisesta tulee kultainen hohde; Jumalan yllä on peljättävä valtasuuruus. Kaikkivaltiasta emme saata käsittää\, häntä\, joka on suuri voimassa\, joka ei oikeutta ja täydellistä vanhurskautta polje. Sentähden peljätkööt häntä ihmiset; hän ei katso keneenkään\, joka on omasta mielestään viisas. \nTAI\nSaarn. 8: 16–17\nKun minä käänsin sydämeni oppimaan viisautta ja katsomaan työtä\, jota tehdään maan päällä saamatta untakaan silmiin päivällä tai yöllä\, niin minä tulin näkemään kaikista Jumalan teoista\, että ihminen ei voi käsittää sitä\, mitä tapahtuu auringon alla; sillä ihminen saa kyllä nähdä vaivaa etsiessään\, mutta ei hän käsitä. Ja jos viisas luuleekin tietävänsä\, ei hän kuitenkaan voi käsittää. \n  \n2. lukukappale\nEf. 4: 1–6\nNiin kehoitan siis minä\, joka olen vankina Herrassa\, teitä vaeltamaan\, niinkuin saamanne kutsumuksen arvo vaatii\, kaikessa nöyryydessä ja hiljaisuudessa ja pitkämielisyydessä kärsien toinen toistanne rakkaudessa ja pyrkien säilyttämään hengen yhteyden rauhan yhdyssiteellä: yksi ruumis ja yksi henki\, niinkuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon\, jonka te kutsumuksessanne saitte; yksi Herra\, yksi usko\, yksi kaste; yksi Jumala ja kaikkien Isä\, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa. \n  \nEvankeliumi\nJoh. 15: 1–10\n”Minä olen totinen viinipuu\, ja minun Isäni on viinitarhuri. Jokaisen oksan minussa\, joka ei kanna hedelmää\, hän karsii pois; ja jokaisen\, joka kantaa hedelmää\, hän puhdistaa\, että se kantaisi runsaamman hedelmän. Te olette jo puhtaat sen sanan tähden\, jonka minä olen teille puhunut. Pysykää minussa\, niin minä pysyn teissä. Niinkuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään\, ellei se pysy viinipuussa\, niin ette tekään\, ellette pysy minussa. Minä olen viinipuu\, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn\, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä. Jos joku ei pysy minussa\, niin hänet heitetään pois niinkuin oksa\, ja hän kuivettuu; ja ne kootaan yhteen ja heitetään tuleen\, ja ne palavat. Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä\, niin anokaa\, mitä ikinä tahdotte\, ja te saatte sen. Siinä minun Isäni kirkastetaan\, että te kannatte paljon hedelmää ja tulette minun opetuslapsikseni. Niinkuin Isä on minua rakastanut\, niin minäkin olen rakastanut teitä; pysykää minun rakkaudessani. Jos te pidätte minun käskyni\, niin te pysytte minun rakkaudessani\, niinkuin minä olen pitänyt Isäni käskyt ja pysyn hänen rakkaudessaan. \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias\, iankaikkinen Jumala\, joka olet ilmoittanut meille oikean uskon\, niin että voimme tunnustaa sinun olevan kolmiyhteinen ja silti yksi ainoa Jumala! Me rukoilemme sinua: varjele meitä tämän uskon kautta kaikesta\, mikä voisi olla meille vahingoksi. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Pyhä Kolmiyhteinen Jumala! Sinä olet luonut meidät\, lunastanut meidät ja johdattanut meidät oikeaan uskoon. Yhä vieläkin sinä pyhität meitä ja kasvatat meitä uskossa. Me pyydämme sinua: valaise meitä\, jotta yhä syvemmin käsittäisimme kaikkein pyhimmän Kolminaisuutesi salaisuuden ja säilyttäisimme oikean kristillisen uskon\, kunnes saamme kirkkaudessa katsella sinua kasvoista kasvoihin. Tätä pyydämme Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen nimessä\, hänen\, joka on yhdessä Isän ja Pyhän Hengen kanssa yksi ainoa Jumala\, ikuisesti ylistetty ja kiitetty. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni\nMissale Aboense ( VK783)\nYlistetty olkoon Pyhä Kolminaisuus\, yksi ja jakamaton |Jumala. *\nHän on meille hyvä ja |armollinen. \nTAI\nEf. 1:3\nYlistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja |Isä\, *\njoka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella |Kristuksessa. \nPsalmi:\nPs. 95: 1–7\nTulkaa\, kohottakaamme ilohuuto |Herralle\, *\nriemuhuuto pelastuksemme |kalliolle. \nKäykäämme kiittäen hänen kasvojensa |eteen\, *\nveisatkaamme hänelle |riemuvirsiä. \nSillä Herra on suuri Jumala\, suuri kuningas yli kaikkien juma|lien. *\nMaan syvyydet ovat hänen kädessänsä\, ja hänen ovat |vuorten kukkulat. \nHänen on meri\, sillä hän on sen |tehnyt\, *\nja kuiva maa\, jonka hänen kätensä ovat |valmistaneet. \nTulkaa\, kumartukaamme ja polvistu|kaamme\, *\npolvillemme langetkaamme Herran\, meidän |Luojamme\, eteen. \nSillä hän on meidän Jumalamme\, ja me olemme kansa\, jota hän |paimentaa\, *\nlauma\, jota hänen |kätensä kaitsee. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/pyhan-kolminaisuuden-paiva-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2026/05/Kirkkovuosi_Pyhan_kolminaisuuden_paiva.jpg
END:VEVENT
END:VCALENDAR