BEGIN:VCALENDAR
VERSION:2.0
PRODID:-//Luterilainen.net - ECPv6.16.3//NONSGML v1.0//EN
CALSCALE:GREGORIAN
METHOD:PUBLISH
X-ORIGINAL-URL:https://www.luterilainen.net
X-WR-CALDESC:Tapahtumat Luterilainen.net
REFRESH-INTERVAL;VALUE=DURATION:PT1H
X-Robots-Tag:noindex
X-PUBLISHED-TTL:PT1H
BEGIN:VTIMEZONE
TZID:Europe/Helsinki
BEGIN:DAYLIGHT
TZOFFSETFROM:+0200
TZOFFSETTO:+0300
TZNAME:EEST
DTSTART:20250330T010000
END:DAYLIGHT
BEGIN:STANDARD
TZOFFSETFROM:+0300
TZOFFSETTO:+0200
TZNAME:EET
DTSTART:20251026T010000
END:STANDARD
BEGIN:DAYLIGHT
TZOFFSETFROM:+0200
TZOFFSETTO:+0300
TZNAME:EEST
DTSTART:20260329T010000
END:DAYLIGHT
BEGIN:STANDARD
TZOFFSETFROM:+0300
TZOFFSETTO:+0200
TZNAME:EET
DTSTART:20261025T010000
END:STANDARD
BEGIN:DAYLIGHT
TZOFFSETFROM:+0200
TZOFFSETTO:+0300
TZNAME:EEST
DTSTART:20270328T010000
END:DAYLIGHT
BEGIN:STANDARD
TZOFFSETFROM:+0300
TZOFFSETTO:+0200
TZNAME:EET
DTSTART:20271031T010000
END:STANDARD
END:VTIMEZONE
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20260802
DTEND;VALUE=DATE:20260803
DTSTAMP:20260604T051829
CREATED:20191112T140540Z
LAST-MODIFIED:20240926T130115Z
UID:7813-1785628800-1785715199@www.luterilainen.net
SUMMARY:10. sunnuntai helluntaista
DESCRIPTION:Tänä pyhänä seurakuntaa muistutetaan Jumalan antamista lahjoista ja niiden oikeasta käytöstä. Jumalan mielenmukaista käyttöä ilmentävät sanat: viisaus\, ymmärtäväisyys\, uskollisuus\, raittius\, rukous\, palvelu ja keskinäinen rakkaus. \nJumala on tarkoittanut lahjansa käyttöön\, jaettavaksi ja eteenpäin annettaviksi – ei maahan haudattavaksi eikä lippaassa säilytettäväksi. Lahjoista suurin on Jumalan armo Jeesuksessa Kristuksessa. Jumala kannustaa armonsa runsaaseen käyttöön. Raamatun mukaan armo ei suinkaan vähene käytössä\, vaan se enenee ja kantaa yhä runsaampaa hedelmää. \nSuokoon Jumala kristityillensä armonsa\, että he taivaallisen Isänsä tavoin tuhlaillen armahtaisivat lähimmäisiään ja jakaisivat heille armon evankeliumia! Jumala on isällisestä hyvyydestään suonut lapsilleen myös maallista hyvää. Jumalan armon uudistama seurakunta käyttää sitä niin\, että siitäkin koituu runsasta iloa ja lisääntyvää kiitosta Jumalan nimen kunniaksi. \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 119:169 Psalmi: Ps. 119:129–136 Hallelujasäe: Ps. 119:137\n1. lukukappale:  Sananl. 14:21–22 25 31 2. lukukappale:  2. Kor. 8:9–15 Evankeliumi:  Matt. 25:14–30 \n\n1. lukukappale\nSananl. 14:21–22\, 25\, 31\nSyntiä tekee\, joka lähimmäistään halveksii\, mutta autuas se\, joka kurjia armahtaa! Eivätkö eksy ne\, jotka hankitsevat pahaa? Mutta armo ja totuus niille\, jotka hankitsevat hyvää! Uskollinen todistaja on hengen pelastaja\, mutta joka valheita puhuu\, on petosta täynnä. Joka vaivaista sortaa\, se herjaa hänen Luojaansa\, mutta se häntä kunnioittaa\, joka köyhää armahtaa. \n  \n2. lukukappale\n2. Kor. 8:9–15\nSillä te tunnette meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armon\, että hän\, vaikka oli rikas\, tuli teidän tähtenne köyhäksi\, että te hänen köyhyydestään rikastuisitte. Minä annan vain neuvon tässä asiassa; sillä se on hyödyksi teille\, jotka jo viime vuonna olitte ensimmäiset\, ette ainoastaan tekemässä\, vaan myös tahtomassa. Täyttäkää nyt siis tekonne\, niin että\, yhtä alttiisti kuin olitte sen päättäneet\, sen myös täyttäisitte\, varojenne mukaan. Sillä jos on alttiutta\, niin se on otollinen sen mukaan\, kuin on varoja\, eikä sen mukaan\, kuin niitä ei ole. Sillä ei ole tarkoitus\, että muilla olisi huojennus\, teillä rasitus\, vaan tasauksen vuoksi tulkoon tätä nykyä teidän yltäkylläisyytenne heidän puutteensa hyväksi\, että heidänkin yltäkylläisyytensä tulisi teidän puutteenne hyväksi\, niin että syntyisi tasaus\, niinkuin kirjoitettu on:\n“Joka oli paljon koonnut\, sille ei jäänyt liikaa\, ja joka oli koonnut vähän\, siltä ei mitään puuttunut”. \n  \nEvankeliumi\nMatt. 25:14–30\nJeesus sanoi:\nSillä tapahtuu\, niinkuin tapahtui\, kun mies matkusti muille maille: hän kutsui palvelijansa ja uskoi heille omaisuutensa; yhdelle hän antoi viisi leiviskää\, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden\, kullekin hänen kykynsä mukaan\, ja lähti muille maille.\nSe\, joka oli saanut viisi leiviskää\, meni kohta ja asioitsi niillä ja voitti toiset viisi leiviskää. Samoin kaksi leiviskää saanut voitti toiset kaksi. Mutta yhden leiviskän saanut meni pois ja kaivoi kuopan maahan ja kätki siihen herransa rahan.\nPitkän ajan kuluttua näiden palvelijain herra palasi ja ryhtyi tilintekoon heidän kanssansa. Silloin tuli se\, joka oli saanut viisi leiviskää\, ja toi toiset viisi leiviskää ja sanoi: ‘Herra\, viisi leiviskää sinä minulle uskoit\, katso\, toiset viisi leiviskää minä olen voittanut’. Hänen herransa sanoi hänelle: ‘Hyvä on\, sinä hyvä ja uskollinen palvelija. Vähässä sinä olet ollut uskollinen\, minä panen sinut paljon haltijaksi. Mene herrasi iloon.’\nMyös se\, joka oli saanut kaksi leiviskää\, tuli ja sanoi: ‘Herra\, kaksi leiviskää sinä minulle uskoit\, katso\, toiset kaksi leiviskää minä olen voittanut’. Hänen herransa sanoi hänelle: ‘Hyvä on\, sinä hyvä ja uskollinen palvelija. Vähässä sinä olet ollut uskollinen\, minä panen sinut paljon haltijaksi. Mene herrasi iloon.’\nSitten myös se\, joka oli saanut yhden leiviskän\, tuli ja sanoi: ‘Herra\, minä tiesin sinut kovaksi mieheksi; sinä leikkaat sieltä\, mihin et ole kylvänyt\, ja kokoat sieltä\, missä et ole eloa viskannut. Ja peloissani minä menin ja kätkin sinun leiviskäsi maahan; katso\, tässä on omasi.’\nMutta hänen herransa vastasi ja sanoi hänelle: ‘Sinä paha ja laiska palvelija! Sinä tiesit minun leikkaavan sieltä\, mihin en ole kylvänyt\, ja kokoavan sieltä\, missä en ole viskannut. Sinun olisi siis pitänyt jättää minun rahani rahanvaihtajille\, niin minä tultuani olisin saanut omani takaisin korkoineen. Ottakaa sentähden leiviskä häneltä pois ja antakaa sille\, jolla on kymmenen leiviskää. Sillä jokaiselle\, jolla on\, annetaan\, ja hänellä on oleva yltäkyllin; mutta jolla ei ole\, siltä otetaan pois sekin\, mikä hänellä on. Ja heittäkää tuo kelvoton palvelija ulos pimeyteen; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.’ \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala! Avaa laupiaasti korvasi kuulemaan palvelijoidesi rukoukset. Opeta meitä myös anomaan sitä\, mikä on sinulle otollista\, jotta voisit antaa meille\, mitä me anomme. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Rakas taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua siitä\, että olet luvannut antaa elämän kruunun niille\, jotka pysyvät uskollisina kuolemaan asti. Me rukoilemme sinua: vahvista meitä olemaan uskollisia vähimmässäkin\, jotta voisimme olla uskollisia myös paljossa. Anna meille oikea lapsenmielisyys\, että olisimme kuuliaisia sille totuudelle\, jonka sinä Henkesi kautta kirkastat meille. Auta meitä kätkemään neuvosi sydämeemme ja noudattamaan niitä elämässämme\, niin että siunauksesi pysyisi meidän yllämme. Sinun rakkaan Poikasi\, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen\, kautta. \n  \nPäivän psalmi\nAntifoni:\nPs. 119:169\nHerra\, anna |minulle ymmärrys *\nsa|nasi jälkeen. \nPsalmi:\nPs. 119:129–136\nIhmeelliset ovat sinun |todistuksesi\, *\nsentähden minun sieluni ottaa |niistä vaarin. \nKun sinun sanasi avautuvat\, niin ne |valaisevat *\nja antavat yksinkertaiselle |ymmärrystä. \nMinä avaan |suuni ja huohotan\, *\nsillä minä halajan sinun |käskyjäsi. \nKäänny minun puoleeni\, ole minulle |armollinen\, *\nniinkuin on oikein niitä kohtaan\, jotka sinun nimeäsi |rakastavat. \nTee minun askeleeni vakaviksi |sanallasi *\näläkä salli minkään vääryyden mi|nua hallita. \nPäästä minut |ihmisten sorrosta\, *\nniin minä noudatan sinun a|setuksiasi. \nKirkasta kasvosi |palvelijallesi *\nja opeta mi|nulle käskysi. \nMinun silmistäni vuotavat |kyynelvirrat\, *\nkun sinun lakiasi ei |noudateta. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/10-sunnuntai-helluntaista-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_kymmenes-su-Helluntaista.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20260809
DTEND;VALUE=DATE:20260810
DTSTAMP:20260604T051829
CREATED:20191112T140543Z
LAST-MODIFIED:20240926T130133Z
UID:7814-1786233600-1786319999@www.luterilainen.net
SUMMARY:11. sunnuntai helluntaista
DESCRIPTION:Jeesuksesta kuullessaan ihmisillä voi olla monenlaisia ennakko-odotuksia. Jeesus on tehnyt suuria ihmeitä\, ehkä hän voisi tehdä jokusen ihmeen myös tässä meidän seurakunnassamme tai minun elämässäni? Olisi hienoa saada nähdä enemmän ihmetekoja! \nEnnakko-odotukset kertovat kuitenkin usein enemmän omasta itsestä\, kuin Jeesuksesta. Joka luulee kaiken muutoin olevan kohdallaan\, haluaa nähdä ihmeidentekijän. Mutta joka tuntee todellisen tilansa\, hän haluaa apua sairauteensa. \nMe ihmiset kärsimme vakavasta synnin sairaudesta\, josta emme ovin avuin voi millään parantua. Mistä löytyisi apu? Avun saaminen ei ole mikään itsestäänselvyys. \nMutta Jumalalle kiitos\, että hän on nähnyt tilamme ja myös haluaa meitä auttaa! Jeesus Kristus on tullut meidän luoksemme tehdäkseen meidän elämässämme sellaisen ihmeen\, johon kukaan muu ei kykene. Synnin ja kuoleman hän on voittanut\, ja armonvälineissään hän kohtaa meidät antaakseen meille itsessämme sairaille ja avuttomille täyden anteeksiannon ja elämän. \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 33:12 Psalmi: Ps. 81:9–17 Hallelujasäe: Jes. 55:6\n1. lukukappale:  Jer. 6:16–19 2. lukukappale:  Room. 11:17–24 Evankeliumi:  Luuk. 4:23–30 \n\n1. lukukappale\nJer. 6:16–19\nNäin on Herra sanonut: “Astukaa teille ja katsokaa ja kysykää muinaisia polkuja\, kysykää\, mikä on hyvä tie\, ja vaeltakaa sitä\, niin te löydätte levon sieluillenne”. Mutta he vastasivat: “Emme vaella”. Ja minä olen asettanut teille vartijat: “Kuunnelkaa pasunan ääntä”. Mutta he vastasivat: “Emme kuuntele”.\nSentähden kuulkaa\, te kansat\, ja tiedä\, seurakunta\, mitä heille on tapahtuva. Kuule\, maa! Katso\, minä tuotan onnettomuuden tälle kansalle\, heidän hankkeittensa hedelmän\, sillä he eivät ole kuunnelleet minun sanojani\, vaan ovat hyljänneet minun lakini. \n  \n2. lukukappale\nRoom. 11:17–24\nMutta jos muutamat oksista ovat taitetut pois ja sinä\, joka olet metsäöljypuu\, olet oksastettu oikeiden oksien joukkoon ja olet päässyt niiden kanssa osalliseksi öljypuun mehevästä juuresta\, niin älä ylpeile oksien rinnalla; mutta jos ylpeilet\, niin et sinä kuitenkaan kannata juurta\, vaan juuri kannattaa sinua. Sinä kaiketi sanonet: “Ne oksat taitettiin pois\, että minut oksastettaisiin”. Oikein; epäuskonsa tähden ne taitettiin pois\, mutta sinä pysyt uskosi kautta. Älä ole ylpeä\, vaan pelkää. Sillä jos Jumala ei ole säästänyt luonnollisia oksia\, ei hän ole säästävä sinuakaan. Katso siis Jumalan hyvyyttä ja ankaruutta: Jumalan ankaruutta langenneita kohtaan\, mutta hänen hyvyyttänsä sinua kohtaan\, jos hänen hyvyydessänsä pysyt; muutoin sinutkin hakataan pois. Mutta nuo toisetkin\, jos eivät jää epäuskoonsa\, tulevat oksastettaviksi\, sillä Jumala on voimallinen oksastamaan ne jälleen. Sillä jos sinä olet leikattu luonnollisesta metsäöljypuusta ja vasten luontoa oksastettu jaloon öljypuuhun\, kuinka paljoa ennemmin nämä luonnolliset oksat tulevat oksastettaviksi omaan öljypuuhunsa! \n  \nEvankeliumi\nLuuk. 4:23–30\nNiin hän sanoi heille:\n“Kaiketi aiotte sanoa minulle tämän sananlaskun: ‘Parantaja\, paranna itsesi’; ‘tee täälläkin\, kotikaupungissasi\, niitä suuria tekoja\, joita olemme kuulleet tapahtuneen Kapernaumissa’.” Ja hän sanoi: “Totisesti minä sanon teille: ei kukaan profeetta ole otollinen kotikaupungissaan. Minä sanon teille totuudessa: monta leskeä oli Eliaan aikana Israelissa\, kun taivas oli suljettuna kolme vuotta ja kuusi kuukautta ja suuri nälkä tuli kaikkeen maahan\, eikä Eliasta lähetetty kenenkään tykö heistä\, vaan ainoastaan leskivaimon tykö Siidonin-maan Sareptaan. Ja monta pitalista miestä oli Israelissa profeetta Elisan aikana\, eikä kukaan heistä tullut puhdistetuksi\, vaan ainoastaan Naiman\, syyrialainen.”\nTämän kuullessaan kaikki\, jotka olivat synagoogassa\, tulivat kiukkua täyteen ja nousivat ja ajoivat hänet ulos kaupungista ja veivät hänet sen vuoren jyrkänteelle asti\, jolle heidän kaupunkinsa oli rakennettu\, syöstäkseen hänet alas. Mutta hän lähti pois käyden heidän keskitsensä. \n  \nRukoukset\n1. Pyhä Jumala\, joka osoitat kaikkivaltiutesi etenkin siinä\, että olet kärsivällinen ja annat anteeksi rikkomukset! Vahvista meitä ylitsevuotavalla armollasi\, niin että me\, jotka etsimme sitä\, mitä sinä olet luvannut\, tulisimme osallisiksi taivaallisista aarteistasi. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua siitä\, että olet rakastanut meitä iankaikkisella rakkaudella ja vetänyt meitä puoleesi sulasta armosta. Me rukoilemme sinua\, autuutemme Jumala: vaikuta meissä parannus ja poista vihasi yltämme. Varjele meitä suruttomuudelta\, jottemme pitäisi armoasi halpana emmekä paatuisi ja joutuisi tuomiosi alaisiksi\, vaan ottaisimme vaarin kutsustasi ja etsisimme sielujemme pelastusta. Kuule meitä ja katso armollisesti puoleemme\, sillä me emme rukoile sinua omassa vanhurskaudessamme\, vaan luottaen sinun suureen laupeuteesi. Sinun rakkaan Poikasi\, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen\, kautta. \n  \nPäivän psalmi\nAntifoni:\nPs. 33:12\nAutuas se kansa\, jonka |Jumala Herra on\, *\nse kansa\, jonka hän on perinnök|sensä valinnut! \nPsalmi:\nPs. 81:9–17\n”Kuule\, kansani\, minä |varoitan sinua; *\nIsrael\, jospa sinä mi|nua kuulisit! \nÄlköön sinulla olko muuka|laista jumalaa\, *\näläkä kumarra vie|rasta jumalaa. \nMinä olen Herra\, sinun Jumalasi\, joka toin sinut |Egyptin maasta; *\navaa suusi\, niin mi|nä sen täytän. \nMutta minun kansani ei kuullut |minun ääntäni\, *\neikä Israel noudattanut |minun mieltäni. \nNiin minä annoin heidän mennä pois sydämensä |paatumuksessa\, *\nhe saivat vaeltaa omien neuvo|jensa mukaan. \nOi\, jospa minun kansani |minua kuulisi *\nja Israel vaeltaisi |minun teilläni\, \nniin minä pian masentaisin heidän |vihollisensa *\nja kääntäisin käteni heidän vihamiehi|änsä vastaan. \nNe\, jotka Herraa vihaavat\, matelisivat |hänen edessään\, *\nja heidän kohtalonsa kestäisi ian|kaikkisesti. \nMutta kansaansa hän ruokkisi |parhaalla nisulla; *\nminä ravitsisin sinua hunajalla |kalliosta.” \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/11-sunnuntai-helluntaista-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_Yhdestoista-su-Helluntaista.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20260816
DTEND;VALUE=DATE:20260817
DTSTAMP:20260604T051829
CREATED:20191112T140543Z
LAST-MODIFIED:20240926T130208Z
UID:7815-1786838400-1786924799@www.luterilainen.net
SUMMARY:12. sunnuntai helluntaista
DESCRIPTION:Ketkä meistä pääsevät taivasten valtakuntaan? Näin saattaa moni toisinaan kysyä\, samaan aikaan kun katse käy sekalaisen seurakunnan ylitse. Mutta vastausta silmä ei anna – ei ainakaan luotettavaa vastausta. \nMoni voi pitää Jumalan käskyjä hyvinä ja lain saarnan jälkeen lausahtaa aamenen. Tämä on oikein\, näin haluan tehdä. Toisia sen sijaan käskyt ja vaatimukset pelottavat. Ei siksi\, että vaatimukset olisivat huonoja\, vaan koska niiden pitäminen tuntuu mahdottomalta. \nViimeisellä tuomiolla teot tutkitaan\, eikä silloin auta pelkkä periaatteellinen Jumalan tahdon tunnustaminen. Silloin joutuu moni pettymään. Mutta kuin ihmeen kautta Jumalan valtakuntaan käy sisään moni\, jonka elämänvaelluksesta löytyy enemmän kuin vain muutama ryppy. Silloin Jumala kohtaa heidät ja toteaa\, että heillä on kaikki se\, mikä iankaikkiseen lepoon pääseminen vaatii. Uskon kautta he omistavat Kristuksen\, ja Kristuksessa kaiken sen vanhurskauden\, elämän ja teot\, jotka ovat Jumalalle mieleisiä. \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 51:19 Psalmi: Ps. 51:6–14 Hallelujasäe: Ps. 51:17\n1. lukukappale:  Job 42:1–6 tai 1. Sam. 17:37–45 48–50 2. lukukappale:  Room. 7:14–25 Evankeliumi:  Matt. 21:28–32 \n\n1. lukukappale\nJob 42:1–6\nSilloin Job vastasi Herralle ja sanoi: “Minä tiedän\, että sinä voit kaikki ja ettei mikään päätöksesi ole sinulle mahdoton toteuttaa. ‘Kuka peittää minun aivoitukseni taitamattomasti?’ Siis on niin: minä puhuin ymmärtämättömästi\, asioista\, jotka ovat ylen ihmeelliset minun käsittää. Kuule siis\, niin minä puhun; minä kysyn\, opeta sinä minua. Korvakuulolta vain olin sinusta kuullut\, mutta nyt on silmäni sinut nähnyt. Sentähden minä peruutan puheeni ja kadun tomussa ja tuhassa.” \nTai:\n1. Sam. 17:37–45\, 48–50\nJa Daavid sanoi: “Herra\, joka on pelastanut minut leijonan ja karhun kynsistä\, pelastaa minut myös tämän filistealaisen käsistä”. Silloin Saul sanoi Daavidille: “Mene; Herra olkoon sinun kanssasi”.\nJa Saul puki takkinsa Daavidin ylle ja pani vaskikypärin hänen päähänsä sekä panssarin hänen yllensä. Ja Daavid sitoi hänen miekkansa vyölleen takin päälle ja yritti käydä\, sillä hän ei ollut koskaan sellaisia koettanut. Niin Daavid sanoi Saulille: “En minä voi näissä käydä\, sillä en ole koskaan tällaisia koettanut”. Ja Daavid riisui ne päältänsä.\nJa hän otti sauvansa käteensä\, valitsi purosta viisi sileätä kiveä\, pani ne paimenlaukkuun\, joka hänellä oli linkokivisäiliönä\, otti lingon käteensä ja meni filistealaista vastaan. Ja filistealainen tuli yhä lähemmäksi Daavidia\, ja kilvenkantaja kulki hänen edellänsä. Kun filistealainen katsahti ja näki Daavidin\, halveksi hän häntä; sillä hän oli vielä nuorukainen\, verevä ja kaunis näöltään. Niin filistealainen sanoi Daavidille: “Olenko minä koira\, kun tulet sauva kädessä minua vastaan?” Ja filistealainen kiroili Daavidia vannoen jumaliensa kautta. Sitten filistealainen sanoi Daavidille: “Tule tänne minun luokseni\, niin minä annan sinun lihasi taivaan linnuille ja metsän eläimille”. Mutta Daavid sanoi filistealaiselle: “Sinä tulet minua vastaan miekan\, peitsen ja keihään voimalla\, mutta minä tulen sinua vastaan Herran Sebaotin nimeen\, Israelin sotajoukon Jumalan\, jota sinä olet häväissyt.\nKun filistealainen lähti tulemaan ja lähestyi Daavidia\, niin Daavid juoksi nopeasti sotarintaan filistealaista vastaan. Ja Daavid pisti kätensä reppuunsa ja otti sieltä kiven\, linkosi ja satutti filistealaista otsaan\, niin että kivi upposi hänen otsaansa\, ja hän kaatui maahan kasvoillensa. Niin sai Daavid voiton filistealaisesta lingolla ja kivellä ja löi filistealaisen kuoliaaksi\, eikä Daavidilla ollut miekkaa kädessään. \n  \n2. lukukappale\nRoom. 7:14–25\nSillä me tiedämme\, että laki on hengellinen\, mutta minä olen lihallinen\, myyty synnin alaisuuteen. Sillä minä en tunne omakseni sitä\, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä\, mitä tahdon\, vaan mitä minä vihaan\, sitä minä teen. Mutta jos minä teen sitä\, mitä en tahdo\, niin minä myönnän\, että laki on hyvä. Niin en nyt enää tee sitä minä\, vaan synti\, joka minussa asuu. Sillä minä tiedän\, ettei minussa\, se on minun lihassani\, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on\, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei; sillä sitä hyvää\, mitä minä tahdon\, minä en tee\, vaan sitä pahaa\, mitä en tahdo\, minä teen. Jos minä siis teen sitä\, mitä en tahdo\, niin sen tekijä en enää ole minä\, vaan synti\, joka minussa asuu.\nNiin huomaan siis itsessäni\, minä\, joka tahdon hyvää tehdä\, sen lain\, että paha riippuu minussa kiinni; sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin\, mutta jäsenissäni minä näen toisen lain\, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa\, joka minun jäsenissäni on. Minä viheliäinen ihminen\, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia\, mutta lihalla synnin lakia. \n  \nEvankeliumi\nMatt. 21:28–32\nJeesus sanoi ylipapeille ja kansan vanhimmille:\nMutta miten teistä on? Miehellä oli kaksi poikaa; ja hän meni ensimmäisen luo ja sanoi: ‘Poikani\, mene tänään tekemään työtä minun viinitarhaani’. Tämä vastasi ja sanoi: ‘En tahdo’; mutta jäljestäpäin hän katui ja meni.\nNiin hän meni toisen luo ja sanoi samoin. Tämä taas vastasi ja sanoi: ‘Minä menen\, herra’\, mutta ei mennytkään. Kumpi näistä kahdesta teki isänsä tahdon?”\nHe sanoivat: “Ensimmäinen”.\nJeesus sanoi heille: “Totisesti minä sanon teille: publikaanit ja portot menevät ennen teitä Jumalan valtakuntaan. Sillä Johannes tuli teidän tykönne vanhurskauden tietä\, ja te ette uskoneet häntä\, mutta publikaanit ja portot uskoivat häntä; ja vaikka te sen näitte\, ette jäljestäpäinkään katuneet\, niin että olisitte häntä uskoneet. \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias\, iankaikkinen Jumala! Sinun jumaluutesi rikkaus ylittää moninkertaisesti meidän aikaansaannoksemme ja toiveemme. Vuodata laupeutesi ylitsemme ja anna anteeksi kaikki\, mistä omatuntomme meitä syyttää. Sinä annat meille enemmän kuin osaamme edes pyytää. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Taivaallinen Isä\, joka olet ylpeitä vastaan\, mutta annat nöyrille armon! Me rukoilemme sinua: Tee meidät nöyriksi\, jotta yhä hartaammin oppisimme sinulta sitä hiljaisuutta\, joka kaunistaa Jumalan lasta. Varjele meitä tekopyhyydestä ja omavanhurskaudesta. Auta meitä juoksemaan kestävinä edessämme olevassa kilpailussa ja katsomaan aina uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään\, Jeesukseen Kristukseen. Hän on kestänyt puolestamme ristin häpeän ja istuu nyt sinun oikealla puolellasi. Kuule rukouksemme hänen nimessään. \n  \nPäivän psalmi\nAntifoni:\nPs. 51:19\nJumalalle kelpaava uhri on |särjetty henki; *\nsärjettyä ja murtunutta sydäntä et sinä\, Ju|mala\, hylkää. \nPsalmi:\nPs. 51:6–14\nSinua ainoata vastaan minä olen |syntiä tehnyt\, *\ntehnyt sitä\, mikä on pahaa sinun silmissäsi; mutta sinä olet oikea puheessasi ja puhdas |tuomitessasi. \nKatso\, minä olen |synnissä syntynyt\, *\nja äitini on minut syn|nissä siittänyt. \nKatso\, totuutta sinä tahdot sala|tuimpaan saakka\, *\nja sisimmässäni sinä ilmoitat mi|nulle viisauden. \nPuhdista minut isopilla\, että minä |puhdistuisin\, *\npese minut\, että minä lunta valkeam|maksi tulisin. \nAnna minun kuulla ilo|a ja riemua\, *\nettä ihastuisivat ne luut\, jotka sär|kenyt olet. \nPeitä kasvosi näkemästä minun |syntejäni\, *\npyyhi pois kaikki minun |pahat tekoni. \nJumala\, luo minuun |puhdas sydän *\nja anna minulle uusi\, |vahva henki. \nÄlä heitä minua pois kasvo|jesi edestä\, *\näläkä ota minulta pois Pyhää |Henkeäsi. \nAnna minulle jälleen autuu|tesi ilo\, *\nja tue minua alt|tiuden hengellä. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/12-sunnuntai-helluntaista-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_Kahdestoista-su-Helluntaista.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20260823
DTEND;VALUE=DATE:20260824
DTSTAMP:20260604T051829
CREATED:20191112T140544Z
LAST-MODIFIED:20240926T130233Z
UID:7816-1787443200-1787529599@www.luterilainen.net
SUMMARY:13. sunnuntai helluntaista
DESCRIPTION:Ihmisiä on monenlaisia. Jotkut ovat puheliaita\, toiset vaitonaisempia. Näin on myös kristillisessä seurakunnassa. \nHuulille tulevat sanat\, oli niiden määrä suuri tai pieni\, kertovat joka tapauksessa jotain siitä\, mitä ihmisen sydämestä löytyy. Kun puhumme uskonasioista sanamme kuvailevat sitä\, mihin sydämemme pistää toivonsa. \nJotkut uskovat omiin tekoihinsa. ”Katso\, kuinka avulias olen ollut.” ”Katso\, kuinka hyvin olen yrittänyt.” ”Olen ainakin tehnyt parhaani.” Omaan – edes välttävään – hyvyyteen vetoaminen ei kuitenkaan anna kunniaa sille\, jolle kuuluu kaikki kunnia pelastuksestamme. Olivat teot kuinka hyviä tahansa\, on siksi kuitenkin tällainen puhe huonoa hedelmää. \nToiset puolestaan purkavat epätoivoansa sen vuoksi\, että näkevät tekojensa vähäisyyden. ”Olen aivan liian syntinen.” ”En millään voi pelastua\, koska tekoni ovat auttamatta liian huonoja.” Näin riistämme kunnian häneltä\, jolla on valta ja tahto pelastaa joka ikinen ”toivoton” tapaus. \nSen sijaan usko Kristukseen ainoana toivonamme myös kantaa hyvää hedelmää. ”Minä itse olen läpeensä syntinen\, mutta Kristuksen vuoksi minulla on syytä uskoa\, että olen pelastettu tästäkin huolimatta. Syntini on suuri\, mutta Kristus on sen kaiken sovittanut.” Tästä uskosta syntyvä tunnustus on Jumalalle mieleinen; se myös antaa kunnian hänelle\, jolle se kuuluu. Näin on siitäkin huolimatta\, ettemme sanoillamme aina pysty täydellisesti kuvaamaan sitä\, kuinka suuri Jumalan armo meitä kohtaan Kristuksessa on. \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 106:2 Psalmi: Ps. 30:3–6 12–13 tai Ps. 146:5–10 Hallelujasäe: Mark. 7:37\n1. lukukappale:  Sananl. 18:4–8 21 2. lukukappale:  Jaak. 3:2–12 Evankeliumi:  Matt. 12:33–37 \n\n1. lukukappale\nSananl. 18:4–8\, 21\nSyviä vesiä ovat sanat miehen suusta\, ovat virtaava puro ja viisauden lähde. Ei ole hyvä pitää syyllisen puolta ja vääräksi vääntää syyttömän asiaa oikeudessa. Tyhmän huulet tuovat mukanaan riidan\, ja hänen suunsa kutsuu lyöntejä. Oma suu on tyhmälle turmioksi ja omat huulet ansaksi hänelle itselleen. Panettelijan puheet ovat kuin herkkupalat ja painuvat sisusten kammioihin asti. Kielellä on vallassansa kuolema ja elämä; jotka sitä rakastavat\, saavat syödä sen hedelmää. \n  \n2. lukukappale\nJaak. 3:2–12\nSillä monessa kohden me kaikki hairahdumme. Jos joku ei hairahdu puheessa\, niin hän on täydellinen mies ja kykenee hillitsemään myös koko ruumiinsa. Kun panemme suitset hevosten suuhun\, että ne meitä tottelisivat\, niin voimme ohjata niiden koko ruumiin. Katso\, laivatkin\, vaikka ovat niin suuria ja tuimain tuulten kuljetettavia\, ohjataan varsin pienellä peräsimellä\, minne perämiehen mieli tekee. Samoin myös kieli on pieni jäsen ja voi kuitenkin kerskata suurista asioista. Katso\, kuinka pieni tuli\, ja kuinka suuren metsän se sytyttää! Myös kieli on tuli\, on vääryyden maailma; kieli on se meidän jäsenistämme\, joka tahraa koko ruumiin\, sytyttää tuleen elämän pyörän\, itse syttyen helvetistä.\nSillä kaiken luonnon\, sekä petojen että lintujen\, sekä matelijain että merieläinten luonnon\, voi ihmisluonto kesyttää ja onkin kesyttänyt; mutta kieltä ei kukaan ihminen voi kesyttää; se on levoton ja paha\, täynnä kuolettavaa myrkkyä. Kielellä me kiitämme Herraa ja Isää\, ja sillä me kiroamme ihmisiä\, Jumalan kaltaisiksi luotuja; samasta suusta lähtee kiitos ja kirous. Näin ei saa olla\, veljeni. Uhkuuko lähde samasta silmästä makeaa ja karvasta vettä? Eihän\, veljeni\, viikunapuu voi tuottaa öljymarjoja eikä viinipuu viikunoita? Eikä myöskään suolainen lähde voi antaa makeata vettä. \n  \nEvankeliumi\nMatt. 12:33–37\nJeesus sanoi:\nJoko tehkää puu hyväksi ja sen hedelmä hyväksi\, tahi tehkää puu huonoksi ja sen hedelmä huonoksi; sillä hedelmästä puu tunnetaan. Te kyykäärmeitten sikiöt\, kuinka te saattaisitte hyvää puhua\, kun itse olette pahoja? Sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu. Hyvä ihminen tuo hyvän runsaudesta esille hyvää\, ja paha ihminen tuo pahan runsaudesta esille pahaa. Mutta minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta\, minkä ihmiset puhuvat\, pitää heidän tekemän tili tuomiopäivänä. Sillä sanoistasi sinut julistetaan vanhurskaaksi\, ja sanoistasi sinut tuomitaan syylliseksi.” \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias ja laupias Jumala! Yksin sinun armostasi uskovasi voivat palvella sinua otollisesti ja uskollisesti. Suo meidän minkään estämättä saada\, mitä olet luvannut. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Kaikkivaltias\, iankaikkinen Jumala\, kaiken Luoja\, joka olet ruumiin terveyden lähde ja varjelus kaikessa vaarassa! Suo meille armosi\, että käyttäisimme ruumiinjäseniämme oikein. Auta meitä erityisesti korvillamme ahkerasti kuuntelemaan sanaasi ja kielellämme ylistämään armoasi\, niin ettemme olisi lähimmäisellemme pahennukseksi vaan auttaisimme häntäkin parannukseen. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n  \nPäivän psalmi\nAntifoni:\nPs. 106:2\nKuka voi kertoa Herran voimal|liset teot\, *\njulistaa kaiken hänen |ylistyksensä? \nPsalmi:\nPs. 30:3–6 12–13\nMinä sanoin menestykseni päivinä: ”En minä |ikinä horju.” *\nHerra\, sinä armossasi vahvistit minun vuoreni. Mutta kun sinä kätkit kasvosi\, niin |minä peljästyin. \nSinua\, Herra\, |minä huusin *\nja Herraa |minä rukoilin: \n”Mitä etua on minun verestäni\, jos minä |hautaan vaivun? *\nYlistääkö tomu sinua\, julistaako se sinun us|kollisuuttasi? \nKuule\, Herra\, ja |armahda minua\, *\nHerra\, ole minun |auttajani.” \nSinä muutit minun murheeni ilo|karkeloksi\, *\nsinä riisuit minun surupukuni ja vyötit |minut riemulla\, \nettä minun sieluni veisaisi sinulle kiitosta\, eikä |vaikenisi. *\nHerra\, minun Jumalani\, sinua minä ylistän ian|kaikkisesti. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen. \n  \nTai:\nPs. 146:5–10\nAutuas se\, jonka apuna on |Jaakobin Jumala\, *\nse\, joka panee toivonsa Herraan\, |Jumalaansa\, \nhäneen\, joka on tehnyt taivaan ja maan\, meren ja kaiken\, |mitä niissä on\, *\njoka pysyy uskollisena ian|kaikkisesti\, \njoka hankkii oikeuden |sorretuille\, *\njoka antaa leivän nälkäisille. Herra va|pauttaa vangitut\, \nHerra avaa |sokeain silmät\, *\nHerra nostaa alaspainetut\, Herra rakastaa |vanhurskaita. \nHerra varjelee muukalaiset\, holhoo |orvot ja lesket\, *\nmutta jumalattomain tien hän tekee |mutkaiseksi. \nHerra on kuningas ian|kaikkisesti\, *\nsinun Jumalasi\, Siion\, polvesta polveen. |Halleluja! \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/13-sunnuntai-helluntaista-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_Kolmastoista-su-Helluntaista.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20260830
DTEND;VALUE=DATE:20260831
DTSTAMP:20260604T051829
CREATED:20191112T140544Z
LAST-MODIFIED:20240926T130542Z
UID:7817-1788048000-1788134399@www.luterilainen.net
SUMMARY:14. sunnuntai helluntaista
DESCRIPTION:Kun ihminen saa osakseen huonoa kohtelua\, hän alkaa helposti kaipaamaan oikeuden tapahtumista; Silmä silmästä\, hammas hampaasta. Eikö ole aivan oikein\, että väärästä teosta rangaistaan? Eikö niin\, että pahan tuleekin saada palkkansa? \nOikeuden ja järjestyksen puolustajaksi Jumala on asettanut maallisen esivallan (Room 13). Tehtäväänsä tämän asetuksen mukaisesti suorittaessaan esivalta todellakin myös palvelee Jumalaa. Mutta yksittäiselle kristitylle Jumala on antanut käskyn\, joka on toisenlainen: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta\, jotka teitä vainoavat. Laita pois siis viha ja kostonhimo. Mutta miksi näin? \nVihan ja kostonhimon yllättäessä saattaa helposti unohtua\, mihin täydellisen oikeuden vaatiminen johtaisi. Jos Jumala tuomitsisi sinut oikeudenmukaisesti\, tekojesi mukaan\, miten sinun silloin kävisi viimeisellä tuomiolla? \nRakkaudesta sinua kohtaan Jeesus Kristus kuitenkin otti sinun oikeudenmukaisen tuomion itsensä päälle. Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä\, että Kristus\, kun me vielä olimme syntisiä\, kuoli meidän edestämme (Room 5:8). Me olimme Jumalan vihollisia\, mutta Kristuksen ansiosta syntimme on pyyhitty pois. Olimme kuolemaantuomittuja väärintekijötä\, mutta rangaistuksen kärsi Kristus\, meidän puolestamme. \nKun kerran me olemme saaneet osaksemme tällaisen armon ja rakkauden\, se on suuri ilon ja kiitoksen aihe. Jumalan kiitos\, ettei Kristus halua antaa meille meidän ansiomme mukaan! Tästä iloiten saamme myös seurata Herraamme. Kristus rakasti ja rakastaa meitä\, jotka olimme hänen vihollisia. Osoittakaamme siksi myös me rakkautta vihollisiamme kohtaan. \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 74:21 Psalmi: Ps. 112:5–9 Hallelujasäe: Matt. 7:12\n1. lukukappale:  1. Sam. 24:9–12 17–21 2. lukukappale:  1. Joh. 3:11–18 Evankeliumi:  Matt. 5:43–48 \n\n1. lukukappale\n1. Sam. 24:9–12\, 17–21\nSenjälkeen Daavid nousi\, lähti luolasta ja huusi Saulin jälkeen: “Minun herrani\, kuningas!” Kun Saul katsahti taaksensa\, kumartui Daavid kasvoilleen maahan ja osoitti kunnioitusta. Ja Daavid sanoi Saulille: “Miksi sinä kuuntelet ihmisten puhetta\, jotka sanovat: ‘Daavid hankkii sinulle onnettomuutta’? Katso\, näethän nyt omin silmin\, kuinka Herra tänä päivänä antoi sinut minun käsiini luolassa\, mutta minä säästin sinut\, vaikka minua neuvottiin tappamaan sinut; sillä minä ajattelin: ‘Minä en satuta kättäni herraani; sillä hän on Herran voideltu’. Katso itse\, isäni\, katso tätä viittasi liepeen kappaletta\, joka on minun kädessäni. Kun minä leikkasin sen sinun viittasi liepeestä enkä sinua tappanut\, niin ymmärrä siitä ja näe\, ettei minulla ole tekeillä mitään pahaa tai rikollista ja etten minä ole sinua vastaan rikkonut\, vaikka sinä vainoat minua ottaaksesi minulta hengen. Herra tuomitkoon meidän välillämme\, minun ja sinun\, ja Herra kostakoon sinulle minun puolestani\, mutta minun käteni ei sinuun satu.\nJa Saul sanoi Daavidille: “Sinä olet minua vanhurskaampi\, sillä sinä olet tehnyt minulle hyvää\, vaikka minä olen tehnyt sinulle pahaa. Sinä olet tänä päivänä osoittanut hyvyyttäsi minua kohtaan\, kun et tappanut minua\, vaikka Herra oli antanut minut sinun käsiisi. Sillä kun joku kohtaa vihollisensa\, päästääkö hän hänet menemään rauhassa? Herra palkitkoon sinulle runsaasti sen\, mitä olet tänä päivänä tehnyt minulle. Ja katso\, nyt minä tiedän\, että sinä tulet kuninkaaksi ja että Israelin kuninkuus on pysyvä sinun kädessäsi. Niin vanno nyt minulle Herran kautta\, ettet hukuta minun jälkeläisiäni etkä hävitä minun nimeäni isäni suvusta.” \n  \n2. lukukappale\n1 Joh. 3:11–18\nSillä tämä on se sanoma\, jonka te olette alusta asti kuulleet\, että meidän tulee rakastaa toinen toistamme eikä olla Kainin kaltaisia\, joka oli pahasta ja tappoi veljensä. Ja minkätähden hän tappoi hänet? Sentähden\, että hänen tekonsa olivat pahat\, mutta hänen veljensä teot vanhurskaat.\nÄlkää ihmetelkö\, veljeni\, jos maailma teitä vihaa. Me tiedämme siirtyneemme kuolemasta elämään\, sillä me rakastamme veljiä. Joka ei rakasta\, pysyy kuolemassa. Jokainen\, joka vihaa veljeänsä\, on murhaaja; ja te tiedätte\, ettei kenessäkään murhaajassa ole iankaikkista elämää\, joka hänessä pysyisi. Siitä me olemme oppineet tuntemaan rakkauden\, että hän antoi henkensä meidän edestämme; meidänkin tulee antaa henkemme veljiemme edestä. Jos nyt jollakin on tämän maailman hyvyyttä ja hän näkee veljensä olevan puutteessa\, mutta sulkee häneltä sydämensä\, kuinka Jumalan rakkaus saattaa pysyä hänessä?\nLapsukaiset\, älkäämme rakastako sanalla tai kielellä\, vaan teossa ja totuudessa. \n  \nEvankeliumi\nMatt. 5:43–48\nJeesus sanoi:\nTe olette kuulleet sanotuksi: ‘Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihollistasi’. Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta\, jotka teitä vainoavat\, että olisitte Isänne lapsia\, joka on taivaissa; sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin\, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin. Sillä jos te rakastatte niitä\, jotka teitä rakastavat\, mikä palkka teille siitä on tuleva? Eivätkö publikaanitkin tee samoin? Ja jos te osoitatte ystävällisyyttä ainoastaan veljillenne\, mitä erinomaista te siinä teette? Eivätkö pakanatkin tee samoin? Olkaa siis te täydelliset\, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on.” \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias\, iankaikkinen Jumala! Lisää meille uskoa\, toivoa ja rakkautta. Opeta meitä rakastamaan\, mitä käsket\, jotta myöskin saisimme\, mitä lupaat. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Rakas taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua suuresta laupeudestasi\, jota osoitat meille vaivaisille syntisille. Varjele meidät kaikesta valheellisuudesta ja tekopyhyydestä. Vuodata rakkautesi sydämiimme\, että voisimme rakastaa lähimmäistämme teossa ja totuudessa ja etsisimme ainoastaan sinun kunniaasi emmekä ihmisten kiitosta. Anna meille armo voidaksemme rakastaa vihamiehiämme\, että olisimme sinun lapsiasi ja pääsisimme kerran iankaikkiseen kirkkauteesi. Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n  \nPäivän psalmi\nAntifoni:\nPs 74:21\nÄlä salli sorretun kääntyä häväis|tynä takaisin. *\nKurja ja köyhä saakoot ylistää sinun |nimeäsi. \nPsalmi:\nPs. 112:5–9\nHyvin käy sen miehen\,joka on laupias ja |antaa lainaksi\, *\njoka hoitaa asiansa oi|keuden mukaan. \nSillä ei hän |ikinä horju; *\nvanhurskas säilyy ikui|sessa muistossa. \nEi hän pelkää |pahaa sanomaa\, *\nhänen sydämensä on vahva\, sillä hän |turvaa Herraan. \nHänen sydämensä on |luja ja peloton\, *\nkunnes hän vihdoin ilolla katselee |ahdistajiaan. \nHän on runsaskätinen\, hän |antaa köyhille\, *\nhänen vanhurskautensa pysyy iankaikkisesti\, hänen sarvensa kohoaa |kunniassa. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/14-sunnuntai-helluntaista-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_Neljästoista-su-Helluntaista.jpg
END:VEVENT
END:VCALENDAR