BEGIN:VCALENDAR
VERSION:2.0
PRODID:-//Luterilainen.net - ECPv6.16.3//NONSGML v1.0//EN
CALSCALE:GREGORIAN
METHOD:PUBLISH
X-ORIGINAL-URL:https://www.luterilainen.net
X-WR-CALDESC:Tapahtumat Luterilainen.net
REFRESH-INTERVAL;VALUE=DURATION:PT1H
X-Robots-Tag:noindex
X-PUBLISHED-TTL:PT1H
BEGIN:VTIMEZONE
TZID:Europe/Helsinki
BEGIN:DAYLIGHT
TZOFFSETFROM:+0200
TZOFFSETTO:+0300
TZNAME:EEST
DTSTART:20250330T010000
END:DAYLIGHT
BEGIN:STANDARD
TZOFFSETFROM:+0300
TZOFFSETTO:+0200
TZNAME:EET
DTSTART:20251026T010000
END:STANDARD
BEGIN:DAYLIGHT
TZOFFSETFROM:+0200
TZOFFSETTO:+0300
TZNAME:EEST
DTSTART:20260329T010000
END:DAYLIGHT
BEGIN:STANDARD
TZOFFSETFROM:+0300
TZOFFSETTO:+0200
TZNAME:EET
DTSTART:20261025T010000
END:STANDARD
BEGIN:DAYLIGHT
TZOFFSETFROM:+0200
TZOFFSETTO:+0300
TZNAME:EEST
DTSTART:20270328T010000
END:DAYLIGHT
BEGIN:STANDARD
TZOFFSETFROM:+0300
TZOFFSETTO:+0200
TZNAME:EET
DTSTART:20271031T010000
END:STANDARD
END:VTIMEZONE
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20260607
DTEND;VALUE=DATE:20260608
DTSTAMP:20260604T030856
CREATED:20191112T140536Z
LAST-MODIFIED:20260603T100420Z
UID:7804-1780790400-1780876799@www.luterilainen.net
SUMMARY:2. sunnuntai helluntaista
DESCRIPTION:Katoavien ja katoamattomien aarteiden pyhästä alkaa kirkkovuoden arkipuolisko. Pyhän Kolminaisuuden päivään asti olemme tutkineet Jumalan pelastustekoja Kristuksessa. Adventista alkoi Herramme\, tosi Jumalan\, tosi ihmiseksi syntymisen tutkistelu. Joulun ja loppiaisajan mentyä tulivat suuri paasto ja viimein hiljainen viikko. Pitkäperjantain\, Pääsiäisen\, Helatorstain ja Helluntain jälkeen juhlimme viikko sitten ”pyhistä pyhintä”\, Pyhän Kolminaisuuden päivää. \nKirkkovuoden arkipuoliskon alkaessa toisessa kädessämme on juhlapuolen lahjana pyhä Raamattu täynnä pelastuksen evankeliumia ja toisessa kädessämme tehtävä: ”Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni.” (Matt. 28:18–20) \nArkipuolisko koettelee kuuliaisuuttamme Herralle. Kuinka jaamme pelastuksen lahjat kaikille? Ja kuinka elämme niistä Jumalan kunniaksi ja lähimmäisen parhaaksi? \nKatoavien ja katoamattomien aarteiden pyhä ei ole suomalaiskristitylle helpoimpia. Jumala vai mammona? Ikuinen vai katoamaton? Eteemme piirtyy silloittamaton kuilu evankeliumin aarteen ja tämän maailman aarteiden välillä. Jokainen joutuu valitsemaan\, vieläpä monta kertaa elämässään. Lihan ja Hengen välinen taistelu konkretisoituu maallisten aarteiden ja hengellisen aarteen välisenä taisteluna. Kumpaa kumarrat? Kumpaan takerrut? \nKirkkojen holveissa kaikuvat varoitukset rikkauden viettelyksistä. Samoin kaikuvat kehotukset hallita omaisuutta seurakunnan ja osattomien hyväksi. Sanonta\, ”kristityksi meissä kääntyy viimeisenä lompakkomme”\, koettelee sanankuulijan rakkautta Kristukseen ja seurakuntaan.\nHukkaan menee kuitenkin kirkkoreissu\, jos janoisen ja nälkäisen syötäväksi on vain varoituksia ja lain saarnaa. Sillä evankeliumissa on elämä! \nPyhän vaihtoehtoinen evankeliumikohta on lyhyt\, mutta rikas (Matt. 13:44–46). Opimme\, ettei evankeliumin aarre ole päältä aarre. Kuoret näyttävät puuarkulta maan uumenissa\, mutta sisällä sädehtii Kristuksen kirkkaus! Edelleen opimme\, ettei evankeliumin aarretta voi omia itselleen. Jos tahdomme aarteen\, meidän on tahdottava myös arkku ja pelto: päältä lahot armonvälineiden arkut\, monella tapaa kiviset ja karikkoiset seurakunnat. Sillä aarretta ei ole ilman arkkua ja peltoa\, eikä syntien anteeksiantamuksen evankeliumia vailla seurakuntaa. \nTällaista on Jumalan armotalouden hoito. Hän on kätkenyt aarteensa arkkuun ja arkkunsa peltoon\, jotta ristin hulluus olisi ilmeistä\, ja siihen kätketty Jumalan voima saisi – ei vain vapauttaa synnin taakoittamaa\, vaan – koitua rakennukseksi seurakunnalle ja sen myötä siunaukseksi kirkon lähetystehtävälle. \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 49:16 Psalmi: Ps. 49:6–10 16–21 Hallelujasäe: Ps. 17:15\n1. lukukappale:  Aam. 8:4–8 2. lukukappale:  2. Kor. 8:1–9 Evankeliumi:  Luuk. 12:13–21 tai Matt. 13:44–46 \n\n1. lukukappale\nAam. 8: 4–8\nKuulkaa tämä\, te jotka poljette köyhiä ja tahdotte tehdä lopun maan nöyristä\, sanoen: ”Milloin loppuu uusikuu\, että saamme myydä viljaa\, ja milloin sapatti\, että saamme avata jyväaitan\, pienentää eefa-mitan ja suurentaa painon ja pettää väärällä vaa’alla\, että saamme ostaa vaivaiset rahasta ja köyhän kenkäparista ja myydä akanoita jyvinä?” Herra on vannonut hänen kauttansa\, joka on Jaakobin kunnia: Totisesti\, minä en ikinä unhota yhtäkään heidän tekoansa. Eikö senkaltaisesta maa jo vapise ja kaikki sen asukkaat murehdi? Eikö se nouse kaikkinensa niinkuin Niili\, kuohu ja alene niinkuin Egyptin virta? \n  \n2. lukukappale\n2. Kor. 8:1–9\nMutta me saatamme teidän tietoonne\, veljet\, mitä Jumalan armo on vaikuttanut Makedonian seurakunnissa: että\, vaikka he olivatkin monessa ahdistuksen koetuksessa\, niin oli heidän ilonsa heidän suuressa köyhyydessäänkin niin ylenpalttinen\, että he alttiisti antoivat runsaita lahjoja. Sillä voimiensa mukaan\, sen minä todistan\, jopa yli voimiensakin he antoivat omasta halustansa\, paljolla pyytämisellä anoen meiltä sitä suosiota\, että pääsisivät osallisiksi pyhien avustamiseen; eivätkä he vain tehneet\, niinkuin me olimme toivoneet\, vaan antoivat itsensäkin\, ennen kaikkea Herralle ja sitten meille\, Jumalan tahdosta\, niin että me kehoitimme Tiitusta\, niinkuin hän jo oli alkanut\, saattamaan teidän keskuudessanne päätökseen tämänkin rakkaudentyön. Mutta niinkuin teillä on ylenpalttisesti kaikkea: uskoa\, sanaa\, tietoa\, kaikkinaista intoa ja meistä teihin tullutta rakkautta\, niin olkaa ylenpalttiset tässäkin rakkaudentyössä. En sano tätä käskien\, vaan viittaamalla muiden intoon minä tahdon koetella teidänkin rakkautenne vilpittömyyttä. Sillä te tunnette meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armon\, että hän\, vaikka oli rikas\, tuli teidän tähtenne köyhäksi\, että te hänen köyhyydestään rikastuisitte. \n  \nEvankeliumi\nLuuk 12:13–21\nNiin muuan mies kansanjoukosta sanoi hänelle: ”Opettaja\, sano minun veljelleni\, että hän jakaisi kanssani perinnön”. Mutta hän vastasi hänelle: ”Ihminen\, kuka on minut asettanut teille tuomariksi tai jakomieheksi?” Ja hän sanoi heille: ”Katsokaa eteenne ja kavahtakaa kaikkea ahneutta\, sillä ei ihmisen elämä riipu hänen omaisuudestaan\, vaikka sitä ylenpalttisesti olisi”. Ja hän puhui heille vertauksen sanoen: ”Rikkaan miehen maa kasvoi hyvin. Niin hän mietti mielessään ja sanoi: ’Mitä minä teen\, kun ei minulla ole\, mihin viljani kokoaisin?’ Ja hän sanoi: ’Tämän minä teen: minä revin maahan aittani ja rakennan suuremmat ja kokoan niihin kaiken eloni ja hyvyyteni; ja sanon sielulleni: sielu\, sinulla on paljon hyvää tallessa moneksi vuodeksi; nauti lepoa\, syö\, juo ja iloitse’. Mutta Jumala sanoi hänelle: ’Sinä mieletön\, tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta pois; kenelle sitten joutuu se\, minkä sinä olet hankkinut?’ Näin käy sen\, joka kokoaa aarteita itselleen\, mutta jolla ei ole rikkautta Jumalan tykönä.” \nTAI\nMatt 13:44–46\nTaivasten valtakunta on peltoon kätketyn aarteen kaltainen\, jonka mies löysi ja kätki; ja siitä iloissaan hän meni ja myi kaikki\, mitä hänellä oli\, ja osti sen pellon. Vielä taivasten valtakunta on kuin kauppias\, joka etsi kalliita helmiä\, ja löydettyään yhden kallisarvoisen helmen hän meni ja myi kaikki\, mitä hänellä oli\, ja osti sen. \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias Jumala\, joka olet niiden voima\, jotka panevat toivonsa sinuun\, kuule armollisesti rukouksemme! Koska ihminen ei saa aikaan mitään ilman sinua\, niin auta armollasi\, että täyttäisimme käskysi ja että tahtomme ja tekomme kelpaisivat sinulle. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Kaikkivaltias Jumala! Varjele meitä rakastamasta tätä maailmaa. Auta meitä käyttämään sinun suomaasi maallista hyvää sinun kunniaksesi sekä lähimmäistemme ja itsemme parhaaksi. Anna meidän armostasi koota ahkerasti taivaallisia aarteita\, joita eivät koi eivätkä ruoste turmele\, jotta olisimme rikkaita sinussa ja pääsisimme taivaallisen valtakuntasi kirkkauteen. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 49:16\nMutta minun sieluni Jumala lunastaa |tuonelan vallasta\, *\nsillä hän ottaa |minut huomaansa. \nPsalmi:\nPs. 49: 6–10\, 16–21\nMiksi minä pelkäisin |pahoina päivinä\, *\nkun minun vainoojani vääryys pii|rittää minut? \nHe luottavat |tavaroihinsa *\nja kerskaavat suuresta |rikkaudestaan. \nKukaan ei voi velje|änsä lunastaa *\neikä hänestä Jumalalle sovi|tusta maksaa. \nSillä hänen sielunsa lunastus on |ylen kallis *\nja jää iäti suo|rittamatta\, \nettä hän saisi elää ian|kaikkisesti *\neikä kuo|lemaa näkisi. \nMutta minun sieluni Jumala lunastaa |tuonelan vallasta\, *\nsillä hän ottaa |minut huomaansa. \nÄlä pelkää\, jos |joku rikastuu\, *\njos hänen talonsa |komeus karttuu. \nSillä kuollessaan ei hän ota |mitään mukaansa\, *\neikä hänen komeutensa astu alas hänen |jäljessänsä. \nVaikka hän eläissänsä kiittää itseään |siunatuksi\, *\nvaikka sinua ylistetään\, kun vietät hy|viä päiviä\, \ntäytyy sinun mennä isiesi |suvun tykö\, *\njotka eivät ikinä enää va|loa näe. \nIhminen\, mahtavinkin\, on ymmär|rystä vailla\, *\nhän on verrattava eläimiin\, |jotka hukkuvat. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/2-sunnuntai-helluntaista-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2026/06/Kirkkovuosi_toinen-su-Helluntaista.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20260614
DTEND;VALUE=DATE:20260615
DTSTAMP:20260604T030856
CREATED:20191112T140536Z
LAST-MODIFIED:20240926T125541Z
UID:7806-1781395200-1781481599@www.luterilainen.net
SUMMARY:3. sunnuntai helluntaista
DESCRIPTION:Kirkkovuoden arkipuoliskon toisen pyhän (3.sun.hel.) päällekirjoitus kuuluu: ”Kutsu Jumalan valtakuntaan.” Pyhän teksteissä kutsun luonnetta kuvataan useasta näkökulmasta. \nEnsinnäkin Jumalan kutsu on peruuttamaton. Ensimmäisen vuosikerran mukaisessa evankeliumikohdassa kerrotaan miehestä\, joka järjestää pidot ja lähettää kutsut juhliinsa (Luuk. 14:16–24). Valmistelut ovat mittavat\, mutta kutsun saaneet kieltäytyvät kunniasta. Ehkä he ajattelivat\, että juhlat peruuntuvat\, jos kukaan ei tule. Isäntä kuitenkin yllättää. Juhlia ei peruta\, vaan vieraslista laaditaan uudelleen: ”Mene maanteille ja kylien kujille ja vaadi ihmisiä tulemaan\, jotta taloni täyttyisi.” Kertomus alleviivaa Jumalan kutsun peruuttamattomuutta. Taivaan juhlat pidetään joka tapauksessa. Vaikka ihminen kuvittelisi siirtävänsä tai peruuttavansa juhlat\, niin ei tapahdu – sillä Jumala on Kristuksessa valmistanut kaiken juhliaan varten. Ja juhlakutsu otetaan vastaan uskossa pelastukseksi\, tai torjutaan epäuskossa kadotukseksi. \nToiseksi Jumalan kutsu on vastoin inhimillistä järkeä. Ristin evankeliumina se julistaa Jumalan heikkoutta ja kuolemaa tienä pelastukseen (1.Kor.1:26–31). Sellainen on hulluutta järjelle. Sellainen pudottaa korokkeiltaan kaikki\, jotka kuvittelevat olevansa jotain. Viisaat ja voimakkaat saatetaan häpeään\, risti korotetaan kunniaan. Paavali julistaa ristiinnaulittua Jeesusta osoittaen: ”Hänet Jumala on antanut meille viisaudeksi\, vanhurskaudeksi\, pyhitykseksi ja lunastukseksi.” (1.Kor.1:31) \nKolmanneksi Jumalan kutsu pelastaa. Toisen vuosikerran evankeliumikohdassa Sakkeus – tullimies\, maanpetturi ja ahnehtija – kohtaa Kristuksen (Luuk. 19:1–10). Silti kertomuksen painopiste on kokonaan poissa ihmisestä ja tämän ratkaisuista. Sakkeus ei löydä Kristusta\, vaan Kristus löytää hänet; Sakkeus ei kutsu Kristusta kotiinsa\, vaan Kristus kutsuu itsensä hänen kotiinsa; Sakkeus ei tule etsimään ja pelastamaan\, vaan Kristus. \nEvankeliumikohta alleviivaa Jumalan kutsun pelastavaa voimaa. Tämän sai Sakkeuksen kotiin kokoontunut virkaveljien joukkokin havaita. Ehkä joku nauroi\, kun Sakkeus ilmoitti kiitosuhristaan. Hän hyvittäisi rikoksensa ja lahjoittaisi varallisuuttaan köyhille. Kolikoiden vaihtaessa omistajaa naureskelijoiden oli viimeistään vaiettava. Sakkeus hyvitti menneet ja jakoi köyhille – sillä armosta kasvaa kiitosuhri ja Jumalan kutsu\, evankeliumi\, vaikuttaa pelastuksen synnyttäen uskon Kristukseen. \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 18:20 Psalmi: Ps. 18:17–20 26–29 Hallelujasäe: Ps. 95:7–8\n1. lukukappale:  Sak. 1:3–6 2. lukukappale:  1. Kor. 1:26–31 Evankeliumi:  Luuk. 19:1–10 \n\n1. lukukappale\nSak. 1: 3–6\nSano heille: Näin sanoo Herra Sebaot: Kääntykää minun tyköni\, sanoo Herra Sebaot\, niin minä käännyn teidän tykönne\, sanoo Herra Sebaot. Älkää olko isienne kaltaiset\, joille entiset profeetat ovat saarnanneet sanoen: Näin sanoo Herra Sebaot: Kääntykää pois pahoilta teiltänne ja pahoista teoistanne; mutta he eivät kuulleet\, eivät kuunnelleet minua. Teidän isänne – missä he ovat? Ja profeetat – ovatko he eläneet iäti? Mutta minun sanani ja käskyni\, jotka minä olen säätänyt palvelijoilleni profeetoille – eivätkö ne ole kohdanneet teidän isiänne: ja niin he kääntyivät ja sanoivat: ’Niinkuin Herra Sebaot aikoi meille tehdä\, meidän vaelluksemme ja tekojemme mukaan\, niin hän on meille tehnyt’.” \n  \n2. lukukappale\n1. Kor. 1:26–31\nSillä katsokaa\, veljet\, omaa kutsumistanne: ei ole monta inhimillisesti viisasta\, ei monta mahtavaa\, ei monta jalosukuista\, vaan sen\, mikä on hulluutta maailmalle\, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään\, ja sen\, mikä on heikkoa maailmassa\, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen\, mikä väkevää on\, häpeään\, ja sen\, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua\, sen Jumala valitsi\, sen\, joka ei mitään ole\, tehdäksensä mitättömäksi sen\, joka jotakin on\, ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä. Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa\, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi\, että kävisi\, niinkuin kirjoitettu on: ”Joka kerskaa\, sen kerskauksena olkoon Herra”. \n  \nEvankeliumi\nLuuk. 19:1–10\nJa hän tuli Jerikon kaupunkiin ja kulki sen läpi. Ja katso\, siellä oli mies\, nimeltä Sakkeus; ja hän oli publikaanien päämies ja oli rikas. Ja hän koetti saada nähdä Jeesusta\, kuka hän oli\, mutta ei voinut kansalta\, kun oli varreltansa vähäinen. Niin hän juoksi edelle ja nousi metsäviikunapuuhun nähdäkseen hänet\, sillä Jeesus oli kulkeva siitä ohitse. Ja tultuaan sille paikalle Jeesus katsahti ylös ja sanoi hänelle: ”Sakkeus\, tule nopeasti alas\, sillä tänään minun pitää oleman sinun huoneessasi”. Ja hän tuli nopeasti alas ja otti hänet iloiten vastaan. Ja sen nähdessään kaikki nurisivat sanoen: ”Syntisen miehen luokse hän meni majailemaan”. Mutta Sakkeus astui esiin ja sanoi Herralle: ”Katso\, Herra\, puolet omaisuudestani minä annan köyhille\, ja jos joltakulta olen jotakin petoksella ottanut\, niin annan nelinkertaisesti takaisin”. Niin Jeesus sanoi hänestä: ”Tänään on pelastus tullut tälle huoneelle\, koska hänkin on Aabrahamin poika; sillä Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan sitä\, mikä kadonnut on”. \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala! Anna armosi\, niin että pelkäisimme ja rakastaisimme pyhää nimeäsi\, sillä sinä et lakkaa hallitsemasta niitä\, jotka lujasti uskoen turvautuvat sinuun. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Rakas taivaallinen Isä\, iankaikkinen Jumala! Varjele meitä halveksimasta valtakuntaasi ja auta meitä hylkäämään kaiken päästäksemme sinne. Tee meidät Poikasi Jeesuksen Kristuksen oikeiksi opetuslapsiksi\, niin että seuraamme häntä itsemme kieltäen. Suo meidän armosi avulla kantaa uskollisesti antamaasi ristiä. Vahvista meitä taistelemaan herkeämättä kaikkea pahaa vastaan ja saamaan siitä voiton\, niin että edistäisimme sinun kunniaasi ja sinun valtakuntasi tulisi luoksemme. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n3. Herra Jumala\, taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua siitä\, että olet sanallasi kutsunut meidät suurelle ehtoollisellesi. Me rukoilemme sinua: herätä sydämemme Pyhällä Hengelläsi\, niin ettemme kuulisi kutsuasi turhaan vaan ottaisimme sen halukkaasti vastaan emmekä sallisi minkään ajallisen estää itseämme. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 18: 20\nHän toi minut |avaraan paikkaan\, *\nhän vapautti minut\, sillä hän oli mielis|tynyt minuun. \nPsalmi:\nPs. 18:17 – 20\, 26 – 29\nHän ojensi kätensä korkeudesta ja |tarttui minuun\, *\nveti minut ylös suu|rista vesistä; \nhän pelasti minut voimallisesta |vihollisestani\, *\nminun vihamiehistäni\, sillä he olivat minua |väkevämmät. \nHe hyökkäsivät minun kimppuuni |hätäni päivänä\, *\nmutta Herra tuli minun |tuekseni. \nHän toi minut avaraan paikkaan\, hän |vapautti minut\, *\nsillä hän oli mielis|tynyt minuun. \nHurskasta kohtaan sinä |olet hurskas\, *\nnuhteetonta |kohtaan nuhteeton; \npuhdasta kohtaan sinä |olet puhdas\, *\nmutta kieroa |kohtaan nurja. \nSillä sinä pelastat |nöyrän kansan\, *\nmutta ylpeät silmät sinä |painat alas. \nSillä sinä annat minun |lamppuni loistaa; *\nHerra\, minun Jumalani\, valaisee minun |pimeyteni. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/3-sunnuntai-helluntaista-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_kolmas-su-Helluntaista.jpeg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20260620
DTEND;VALUE=DATE:20260621
DTSTAMP:20260604T030856
CREATED:20191112T140536Z
LAST-MODIFIED:20240926T125608Z
UID:7805-1781913600-1781999999@www.luterilainen.net
SUMMARY:Juhannuspäivä Johannes Kastajan päivä
DESCRIPTION:Juhannuspäivä on omistettu Johannes Kastajalle. Jokaisessa vuosikerrassamme evankeliumiteksti on sama. Kyseessä on jakso\, jossa kerrotaan Johannes Kastajan syntymästä\, ympärileikkauksesta ja nimen antamisesta. Päivän vaihtoehtoisissa saarnateksteissä on puolestaan kyse Johannes Kastajan kuolemasta (Mark. 6:14–29) ja Sakariaan kiitosvirrestä (Luuk. 1:67–79). \nJohannes Kastajan isä Sakarias oli pappi. Hänen erään palvelusvuoronsa aikana Herra enkeli ilmestyi hänelle Jerusalemin temppelissä ja toi viestin Jumalalta: Elisabeth\, vanhan Sakariaan iäkäs vaimo tulee raskaaksi ja synnyttää pojan. Sakariaan on sitten annettava hänelle nimi Johannes. Sakariaan on mahdotonta uskoa tätä ja enkeli tekee hänet mykäksi ”siihen päivään saakka\, jona tämä tapahtuu\, sentähden ettet uskonut minun sanojani\, jotka käyvät aikanansa toteen” (Luuk. 1:5–25). \nKun Johannes syntyi\, hänet oli juutalaisen uskonnon mukaan tietenkin ympärileikattava. Samassa yhteydessä annettiin poikalapselle nimi. Usein annettiin isän nimi\, mutta ei nyt. Kun Johannes saa nimensä\, pääsee isä-Sakariaksen kieli siteistään ja hän virittää kiitoksen Jumalalle (Luuk. 1:67–79). Nimi Johannes merkitsee ”Herra armahtaa”\, tai ”Herra on armollinen”. Meidän ”juhannus” -sanamme onkin oikeasti ”Johannes” eli ”Herra armahtaa”. Nimen suomalaisia muotoja ovat Juhani\, Jussi\, Hannu jne. Kaikki nämä nimet ja koko pyhäpäivä kertovat armahtavasta Jumalasta. Taitaa olla niin\, että Jumalalla onkin juhannuksena ja monena muunakin pyhäpäivänä paljon armahtamista Suomessa. Mutta kuka haluaa tulla Hänen luokseen saamaan armoa? \nJohannes Kastaja oli Herra Jeesuksen edelläkulkija. Hän valmisti Israelia Messiaansa tuloon. Monet halusivat katua syntejään ja menivät Johanneksen kastettaviksi. Mutta suurin osa kansasta ei. Lopulta Johanneksen pää pistettiin vankilassa poikki. Vankilassa hän taas oli ollut siksi\, että oli nuhdellut alueellista kuningasta\, Herodesta tämän aviorikoksesta. Miten tänä päivänä kuulemme Jumalan sanansaattajien viestin\, kun meille saarnataan synti synniksi ja kehotetaan katumukseen? Saavatko johannekset kuuluttaa meille Jumalan tuomiota ja armoa? \n\nKynttilöitä:  4 Liturginen väri:  valkoinen.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Jes. 49:1 3 Psalmi: Ps. 92:2–6 Hallelujasäe: Luuk. 1:76\n1. lukukappale:  Jes. 51:3–6 2. lukukappale:  Ap. t. 14:15–17 Evankeliumi:  Luuk. 1:57–66 Vaihtoehtoisia saarnatekstejä Mark. 6:14–29 Luuk. 1:67–79 \n\n1. lukukappale\nJes. 51:3–6\nNiin Herra lohduttaa Siionin\, lohduttaa kaikki sen rauniot\, hän tekee sen erämaasta kuin Eedenin ja sen arosta kuin Herran puutarhan; siellä on oleva riemu ja ilo\, kiitos ja ylistysvirren ääni.\nKuuntele minua\, kansani\, kuule minua\, kansakuntani\, sillä minusta lähtee laki\, ja minä panen oikeuteni valkeudeksi kansoille. Lähellä on minun vanhurskauteni\, minun autuuteni ilmestyy\, minun käsivarteni tuomitsevat kansat; minua odottavat merensaaret ja panevat toivonsa minun käsivarteeni. Nostakaa silmänne taivasta kohti ja katsokaa maata\, joka alhaalla on\, sillä taivaat katoavat kuin savu ja maa hajoaa kuin vaate ja sen asukkaat kuolevat kuin sääsket\, mutta minun autuuteni pysyy iankaikkisesti\, ja minun vanhurskauteni ei kukistu. \n  \n2. lukukappale\nAp. t. 14:15–17\nja sanoivat: “Miehet\, miksi te näin teette? Mekin olemme ihmisiä\, yhtä vajavaisia kuin te\, ja julistamme teille evankeliumia\, että te kääntyisitte noista turhista jumalista elävän Jumalan puoleen\, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja kaikki\, mitä niissä on. Menneitten sukupolvien aikoina hän on sallinut kaikkien pakanain vaeltaa omia teitänsä; ja kuitenkaan hän ei ole ollut antamatta todistusta itsestään\, sillä hän on tehnyt teille hyvää\, antaen teille taivaasta sateita ja hedelmällisiä aikoja ja raviten teidän sydämenne ruualla ja ilolla.” \n  \nEvankeliumi\nLuuk. 1: 57–66\nMutta Elisabetin synnyttämisen aika tuli; ja hän synnytti pojan. Ja kun hänen naapurinsa ja sukulaisensa kuulivat\, että Herra oli tehnyt hänelle suuren laupeuden\, iloitsivat he hänen kanssansa. Ja kahdeksantena päivänä he tulivat ympärileikkaamaan lasta ja tahtoivat antaa hänelle hänen isänsä mukaan nimen Sakarias. Mutta hänen äitinsä vastasi ja sanoi: “Ei suinkaan\, vaan hänen nimensä on oleva Johannes”. Niin he sanoivat hänelle: “Eihän sinun suvussasi ole ketään\, jolla on se nimi”. Ja he kysyivät viittomalla lapsen isältä\, minkä nimen hän tahtoi hänelle annettavaksi. Niin hän pyysi taulun ja kirjoitti siihen nämä sanat: “Johannes on hänen nimensä”. Ja kaikki ihmettelivät. Ja kohta hänen suunsa aukeni\, ja hänen kielensä vapautui\, ja hän puhui kiittäen Jumalaa.\nJa tuli pelko kaikille heidän ympärillään asuvaisille\, ja koko Juudean vuorimaassa puhuttiin kaikista näistä tapahtumista; ja kaikki\, jotka niistä kuulivat\, panivat ne mieleensä ja sanoivat: “Mikähän tästä lapsesta tulee?” Sillä Herran käsi oli hänen kanssansa. \nVaihtoehtoisia saarnatekstejä\nMark. 6:14–29\nJa kuningas Herodes sai kuulla hänestä\, sillä hänen nimensä oli tullut tunnetuksi\, ja ihmiset sanoivat: “Johannes Kastaja on noussut kuolleista\, ja sentähden nämä voimat hänessä vaikuttavat”. Mutta toiset sanoivat: “Se on Elias”; toiset taas sanoivat: “Se on profeetta\, niinkuin joku muukin profeetoista”. Mutta kun Herodes sen kuuli\, sanoi hän: “Johannes\, jonka minä mestautin\, on noussut kuolleista”.\nSillä hän\, Herodes\, oli lähettänyt ottamaan kiinni Johanneksen\, sitonut ja pannut hänet vankeuteen veljensä Filippuksen vaimon\, Herodiaan\, tähden. Sillä Herodes oli nainut hänet\, ja Johannes oli sanonut Herodekselle: “Sinun ei ole lupa pitää veljesi vaimoa”. Ja Herodias piti vihaa häntä vastaan ja tahtoi tappaa hänet\, mutta ei voinut. Sillä Herodes pelkäsi Johannesta\, koska tiesi hänet vanhurskaaksi ja pyhäksi mieheksi\, ja suojeli häntä. Ja kun hän kuunteli häntä\, tuli hän epäröivälle mielelle monesta asiasta; ja hän kuunteli häntä mielellään.\nNiin tuli sopiva päivä\, kun Herodes syntymäpäivänään piti pitoja ylimyksilleen ja sotapäälliköille ja Galilean ensimmäisille miehille. Ja Herodiaan tytär tuli sisälle ja tanssi\, ja se miellytti Herodesta ja hänen pöytävieraitaan. Niin kuningas sanoi tytölle: “Ano minulta\, mitä ikinä tahdot\, niin minä annan sinulle”. Ja hän vannoi tytölle: “Mitä ikinä minulta anot\, sen minä annan sinulle\, vaikka puolet valtakuntaani”. Niin hän meni ulos ja sanoi äidilleen: “Mitä minä anon?” Tämä sanoi: “Johannes Kastajan päätä”. Ja hän meni kohta kiiruusti sisälle kuninkaan luo\, pyysi ja sanoi: “Minä tahdon\, että nyt heti annat minulle lautasella Johannes Kastajan pään”.\nSilloin kuningas tuli hyvin murheelliseksi\, mutta valansa ja pöytävierasten tähden hän ei tahtonut hyljätä hänen pyyntöään. Ja kohta kuningas lähetti henkivartijan ja käski tuoda Johanneksen pään. Niin vartija meni ja löi häneltä pään poikki vankilassa ja toi hänen päänsä lautasella ja antoi sen tytölle\, ja tyttö antoi sen äidillensä.\nKun hänen opetuslapsensa sen kuulivat\, tulivat he ja ottivat hänen ruumiinsa ja panivat sen hautaan. \nTAI:\nLuuk. 1:67–79\nJa Sakarias\, hänen isänsä\, täytettiin Pyhällä Hengellä\, ja hän ennusti sanoen:\n“Kiitetty olkoon Herra\, Israelin Jumala\, sillä hän on katsonut kansansa puoleen ja valmistanut sille lunastuksen ja kohottanut meille pelastuksen sarven palvelijansa Daavidin huoneesta – niinkuin hän on puhunut hamasta ikiajoista pyhäin profeettainsa suun kautta – pelastukseksi vihollisistamme ja kaikkien niiden kädestä\, jotka meitä vihaavat\, tehdäkseen laupeuden meidän isillemme ja muistaakseen pyhän liittonsa\, sen valan\, jonka hän vannoi Aabrahamille\, meidän isällemme; suodakseen meidän\, vapahdettuina vihollistemme kädestä\, pelkäämättä palvella häntä pyhyydessä ja vanhurskaudessa hänen edessään kaikkina elinpäivinämme. Ja sinä\, lapsukainen\, olet kutsuttava Korkeimman profeetaksi\, sillä sinä olet käyvä Herran edellä valmistaaksesi hänen teitään\, antaaksesi hänen kansalleen pelastuksen tuntemisen heidän syntiensä anteeksisaamisessa\, meidän Jumalamme sydämellisen laupeuden tähden\, jonka kautta meidän puoleemme katsoo aamun koitto korkeudesta\, loistaen meille\, jotka istumme pimeydessä ja kuoleman varjossa\, ja ohjaten meidän jalkamme rauhan tielle.” \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala\, joka lähetit valitsemasi palvelijan\, Johannes Kastajan\, valmistamaan saarnalla ja kasteella tietä Pojallesi! Anna armosi\, että me Johanneksen opetuksen mukaisesti tekisimme parannuksen syntisestä elämästämme ja turvautuisimme uskossa Johanneksen osoittamaan Jumalan Karitsaan\, meidän Herraamme Jeesukseen Kristukseen. Näin rukoilemme rakkaan Poikasi\, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta. \n2. Herra Jumala\, taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua siitä suuresta armostasi\, ettet ole ainoastaan antanut meille pyhää lakiasi vaan olet lähettänyt meille myös pyhän Johanneksen. Hän on osoittanut meille Kristusta ja ilmoittanut meille Kristuksen kautta tulevasta syntien anteeksiantamuksesta\, pyhyydestä ja vanhurskaudesta. Me rukoilemme sinua: valaise sydämemme Pyhällä Hengelläsi\, niin että ottaisimme elävällä uskolla vastaan Johanneksen julistuksen ja palvelisimme sinua pelotta pyhinä ja vanhurskaina kaikkina elämämme päivinä. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n3. Ylistetty ole sinä\, Herra Jumala\, taivaallinen Isä\, joka olet katsonut kansasi puoleen ja valmistanut sille lunastuksen\, jotta me saisimme pelotta palvella sinua vihollisistamme vapaina\, pyhinä ja vanhurskaina kaikkina elämämme päivinä! Me rukoilemme sinua: vapauta meidät synnin kahleista armosi voimalla. Anna meidän vaeltaa valossa ja tuottaa Hengen hedelmää. Tukahduta meissä lihan himo\, silmien himo ja mahtaileva elämä ja kuoleta Hengelläsi lihan teot\, niin että eläisimme sinussa\, joka elät ja hallitset Poikasi ja Henkesi kanssa yhdessä jumaluudessa nyt ja iankaikkisesti. (vaihtoehtoinen saarnateksti Luuk. 1:67–79) \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nJes. 49:1\, 3\nHerra on minut kutsunut hamasta äidinkohdusta saakka\, hamasta äitini helmasta minun nimeni |maininnut. *\nJa hän sanoi minulle: “Sinä olet minun palvelijani\, sinä Israel\, jossa minä osoitan |kirkkauteni”. \nPsalmi:\nPs. 92:2–6\nHyvä on Herraa |kiittää *\nja veisata kiitosta sinun nimellesi\, |sinä Korkein\, \naamulla julistaa sinun armoasi ja yön tullen sinun totuut|tasi *\nkymmenkielisillä soittimilla ja harpuilla\, |kannelta soittaen. \nSillä sinä ilahutat minua\, Herra\, |töilläsi; *\nminä riemuitsen sinun |kättesi teoista. \nKuinka suuret ovat sinun tekosi\, |Herra! *\nSinun ajatuksesi ovat |ylen syvät. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/juhannuspaiva-johannes-kastajan-paiva-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_Juhannus.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20260621
DTEND;VALUE=DATE:20260622
DTSTAMP:20260604T030856
CREATED:20191112T140537Z
LAST-MODIFIED:20240926T125733Z
UID:7807-1782000000-1782086399@www.luterilainen.net
SUMMARY:4. sunnuntai helluntaista
DESCRIPTION:Luukkaan evankeliumin viidennentoista luvun vertaukset kadonneesta lampaasta\, kadonneesta rahasta ja tuhlaajapojasta kuuluvat yhteen. Itse asiassa Luukas kuvaa Jeesuksen kertoneen vain yhden vertauksen (Luuk.15:3). Kyseessä on siis sama opetus kolmea kuvaa käyttäen. Jokaisen kuvan opetus on sama: Jumala rakkaudessaan etsii kadonnutta\, kunnes löytää. \nVertaukset kadonneesta lampaasta ja kadonneesta rahasta onkin helppo niputtaa yhteen. Selvästi molemmissa on kyse sinnikkäästä etsinnästä sekä löytämisen riemusta kadonneen löydyttyä. Sekä paimen että nainen järjestävät juhlat löydettyään etsimänsä. (Luuk.15:6\,9) Sen sijaan kertomus tuhlaajapojasta ei näytä täysin asettuvan samoihin raameihin. Kuka tässä vertauksessa etsii ja kuka on kadonnut? Toisin kuin lammas tai kolikko\, kadoksissa ollut poika kävelee itse takaisin isänsä kotiin. \nEhkä juuri tästä syystä tuhlaajapoikavertaus onkin usein ymmärretty pojan kääntymyksestä käsin. Tällöin vertauksen sanomana on nähty pojan ”meneminen itseensä”\, katumus ja mielenmuutos\, joka sikoja paimentaessa pojalle kyllä tapahtuu. Tällainen tulkinta asettaa vertauksen keskiöön pojan\, hänen motiivinsa ja hänen tekemänsä ratkaisun palata isän luo. Tämä ei kuitenkaan ole se sanoma\, jonka Jeesus halusi kuulijoilleen vertauksella välittää. Jeesus opetti tällä vertauksellaan toisesta asiasta. \nLuukkaan mukaan Jeesuksen vertauksen taustana on fariseusten ja kirjanoppineiden tyytymättömyys siihen\, miksi Jeesus otti vastaan publikaaneja sekä muita syntisiä ja vieläpä aterioi heidän kanssaan? Samalla tavalla tuhlaajapoikavertauksen varsinainen ydin ei ole pojan ratkaisussa palata vaan Isän tekemässä ratkaisussa ottaa poika avosylin vastaan. Miksi ihmeessä isä ottaa takaisin kaiken tuhlanneen? \nJuutalaisille kuulijoille pojan pyyntö ennakkoperinnöstä oli pöyristyttävä. (Luuk.15:12) Oikeastaan pojan pyyntö tarkoitti: ”toivoisin isä\, että olisit kuollut.” Suostuessaan pojan pyyntöön isä luopui kaikesta omasta kunniastaan ja tuli julkisesti nöyryytetyksi oman kyläyhteisönsä silmissä. Miten siis tällä isänsä kuolemaa toivoneella pojalla olisi kaiken tuhlattuaan oikeus vielä palata kotiin? Ei tietenkään olisi! Tämä poika oli isälle häpeäksi\, ei kunniaksi. Sananlaskujen kirja ilmentää hyvin juutalaista ajattelua: ”Viisautta rakastavainen on isällensä iloksi\, mutta porttojen seuratoveri hävittää varansa.” (Snl.29:3) \nVertauksen huippukohta ei siis suinkaan ole pojan päätöksessä palata kotiin. Mitä muuta kaiken menettänyt\, nälkäinen ja epätoivoinen rassukka olisi voinutkaan? Sen sijaan Jeesus haluaa kertoa vertauksellaan sellaisesta isästä\, joka on valmis antamaan kaiken anteeksi. Joka on valmis luopumaan kaikesta omasta kunniastaan. Joka on valmis järjestämään juhlat sen kunniaksi\, joka ei mitään ansaitse. Ottamaan rakkaudella avosylin vastaan sen\, joka lähti matkaan isäänsä halveksien. \nSellainen sinun Isäsi on. \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 25:16 Psalmi: Ps. 32:1–2 5–8 Hallelujasäe: Ps. 119:176 94\n1. lukukappale:  Hoos. 12:6–7 tai Jes. 61:10–11 2. lukukappale:  Room. 4:1–8 Evankeliumi:  Luuk. 15:11–32 \n\n1. lukukappale\nHoos. 12:6–7\nJa sinä – käänny Jumalasi tykö\, noudata laupeutta ja oikeutta ja pane alati toivosi Jumalaasi. Kanaan – hänen kädessänsä on petollinen vaaka\, halusta hän tekee vääryyttä. \nTai:\nJes. 61:10–11\nMinä iloitsen suuresti Herrassa\, minun sieluni riemuitsee minun Jumalassani\, sillä hän pukee minun ylleni autuuden vaatteet ja verhoaa minut vanhurskauden viittaan\, yljän kaltaiseksi\, joka kantaa juhlapäähinettä niinkuin pappi\, ja morsiamen kaltaiseksi\, joka on koruillansa kaunistettu. Sillä niinkuin maa tuottaa kasvunsa ja niinkuin kasvitarha saa siemenkylvönsä versomaan\, niin saattaa Herra\, Herra versomaan vanhurskauden ja kiitoksen kaikkien kansojen nähden. \n  \n2. lukukappale\nRoom. 4:1–8\nMitä me siis sanomme esi-isämme Aabrahamin saavuttaneen lihan mukaan? Sillä jos Aabraham on teoista vanhurskautettu\, on hänellä kerskaamista\, mutta ei Jumalan edessä. Sillä mitä Raamattu sanoo? “Aabraham uskoi Jumalaa\, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi”. Mutta töitä tekevälle ei lueta palkkaa armosta\, vaan ansiosta\, mutta joka ei töitä tee\, vaan uskoo häneen\, joka vanhurskauttaa jumalattoman\, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi; niinkuin myös Daavid ylistää autuaaksi sitä ihmistä\, jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja: “Autuaat ne\, joiden rikokset ovat anteeksi annetut ja joiden synnit ovat peitetyt! Autuas se mies\, jolle Herra ei lue syntiä!” \n  \nEvankeliumi\nLuuk. 15:11–32\nVielä Jeesus sanoi: “Eräällä miehellä oli kaksi poikaa. Ja nuorempi heistä sanoi isälleen: ‘Isä\, anna minulle se osa tavaroista\, mikä minulle on tuleva’. Niin hän jakoi heille omaisuutensa. Eikä kulunut montakaan päivää\, niin nuorempi poika kokosi kaiken omansa ja matkusti pois kaukaiseen maahan; ja siellä hän hävitti tavaransa eläen irstaasti. Mutta kun hän oli kaikki tuhlannut\, tuli kova nälkä koko siihen maahan\, ja hän alkoi kärsiä puutetta. Ja hän meni ja yhtyi erääseen sen maan kansalaiseen\, ja tämä lähetti hänet tiluksilleen kaitsemaan sikoja. Ja hän halusi täyttää vatsansa niillä palkohedelmillä\, joita siat söivät\, mutta niitäkään ei kukaan hänelle antanut. Niin hän meni itseensä ja sanoi: ‘Kuinka monella minun isäni palkkalaisella on yltäkyllin leipää\, mutta minä kuolen täällä nälkään! Minä nousen ja menen isäni tykö ja sanon hänelle: Isä\, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse\, että minua sinun pojaksesi kutsutaan; tee minut yhdeksi palkkalaisistasi.’ Ja hän nousi ja meni isänsä tykö. Mutta kun hän vielä oli kaukana\, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä\, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi. Mutta poika sanoi hänelle: ‘Isä\, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse\, että minua sinun pojaksesi kutsutaan’. Silloin isä sanoi palvelijoilleen: ‘Tuokaa pian parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin\, ja pankaa sormus hänen sormeensa ja kengät hänen jalkaansa; ja noutakaa syötetty vasikka ja teurastakaa. Ja syökäämme ja pitäkäämme iloa\, sillä tämä minun poikani oli kuollut ja virkosi eloon\, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt.’ Ja he rupesivat iloa pitämään. Mutta hänen vanhempi poikansa oli pellolla. Ja kun hän tuli ja lähestyi kotia\, kuuli hän laulun ja karkelon. Ja hän kutsui luoksensa yhden palvelijoista ja tiedusteli\, mitä se oli. Tämä sanoi hänelle: ‘Sinun veljesi on tullut\, ja isäsi teurastutti syötetyn vasikan\, kun sai hänet terveenä takaisin’. Niin hän vihastui eikä tahtonut mennä sisälle; mutta hänen isänsä tuli ulos ja puhutteli häntä leppeästi. Mutta hän vastasi ja sanoi isälleen: ‘Katso\, niin monta vuotta minä olen sinua palvellut enkä ole milloinkaan sinun käskyäsi laiminlyönyt\, ja kuitenkaan et ole minulle koskaan antanut vohlaakaan\, pitääkseni iloa ystävieni kanssa. Mutta kun tämä sinun poikasi tuli\, joka on tuhlannut sinun omaisuutesi porttojen kanssa\, niin hänelle sinä teurastit syötetyn vasikan.’ Niin hän sanoi hänelle: ‘Poikani\, sinä olet aina minun tykönäni\, ja kaikki\, mikä on minun omaani\, on sinun. Mutta pitihän nyt riemuita ja iloita\, sillä tämä sinun veljesi oli kuollut ja virkosi eloon\, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt.’ ” \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala\, joka varjelet kaikkia\, jotka panevat toivonsa sinuun! Ilman sinua ei ole mitään otollista eikä pyhää. Anna meidän nauttia armosi sanomattomista rikkauksista. Ole hallitsijamme ja johdattajamme\, ettemme ajallisten lahjojen takia jäisi ilman iankaikkisia. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Pyhä Jumala\, rakas taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua siitä\, että olet lähettänyt Poikasi maailmaan parantamaan sairaita ja kutsumaan syntisiä parannukseen. Me rukoilemme sinua: johda meitä Hengelläsi Poikasi Jeesuksen Kristuksen luo ja pidä meidät hänen seuraajinaan. Opeta meitä näkemään\, ettemme voi elää onnellisesti emmekä kuolla autuaasti\, ellemme ole hänen yhteydessään. Auta meitä vaeltamaan uskossa läpi tämän synnin saastuttaman maailman taivaalliseen Jerusalemiin\, jossa saamme ylistäen palvella sinua iankaikkisesti. Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n3. Herra Jumala\, taivaallinen Isä! Me olemme olleet eksyksissä niin kuin lampaat ja antaneet perkeleen ja syntisen lihamme vietellä itsemme pois oikealta tieltä. Mutta me rukoilemme sinua: ole meille armollinen ja anna anteeksi kaikki syntimme Poikasi Jeesuksen Kristuksen tähden. Herätä sydämemme Pyhällä Hengelläsi\, niin että pysyisimme lujasti sanassasi ja todella katuisimme ja uskoisimme. Suo meidän olla lampaita laumassa\, joka on sinun kristillinen kirkkosi\, ja viimein päästä iankaikkiseen autuuteen. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. (1. vsk.) \n  \nPäivän psalmi\nAntifoni:\nPs. 25:16\nKäänny minun puoleeni\,|armahda minua\, *\nsillä minä olen yksinäi|nen ja kurja. \nPsalmi:\nPs. 32:1–2 5–8\nAutuas se\, jonka rikokset ovat |anteeksi annetut\, *\njonka syn|ti on peitetty! \nAutuas se ihminen\, jolle Herra ei lue hänen pahoja |tekojansa *\nja jonka hengessä ei |ole vilppiä! \nKun minä siitä vaikenin\, riutuivat |minun luuni *\njokapäiväisestä vali|tuksestani. \nSillä yötä päivää oli sinun kätesi raskaana |minun päälläni; *\nminun nesteeni kuivui niinkuin |kesän helteessä. \nMinä tunnustin sinulle syntini enkä peittänyt pahoja |tekojani; *\nminä sanoin: ”Minä tunnustan Herralle rikokseni”\, ja sinä annoit anteeksi minun |syntivelkani. \nSentähden rukoilkoot sinua kaikki hurskaat aikana\, jona sinut |löytää voidaan. *\nVaikka suuret vedet tulvisivat\, eivät ne |heihin ulotu. \nSinä olet minun suojani\, sinä varjelet |minut hädästä\, *\nsinä ympäröitset minut pelas|tuksen riemulla. \n”Minä opetan sinua ja osoitan sinulle tien\, jota sinun |tulee vaeltaa; *\nminä neuvon sinua\, minun silmäni sinua |vartioitsee”. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/4-sunnuntai-helluntaista-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_neljäs-su-Helluntaista.jpeg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20260628
DTEND;VALUE=DATE:20260629
DTSTAMP:20260604T030856
CREATED:20191112T140537Z
LAST-MODIFIED:20240926T125749Z
UID:7808-1782604800-1782691199@www.luterilainen.net
SUMMARY:5. sunnuntai helluntaista
DESCRIPTION:Evankeliumitekstissä kirjanoppineet ja fariseukset tuovat Jeesuksen eteen naisen\, jonka he sanovat jääneen kiinni aviorikoksesta\, ”rysän päältä”. Fariseukset tuovat ilmi\, että Mooseksen lain mukaan nainen tulisi tuomita kuolemaan kivittämällä. Tämän jälkeen he kysyvät Jeesuksen mielipidettä asiaan. \nFariseusten laintulkinta on tilanteessa puolinaista. Mooseksen laki määräsi kuolemanrangaistuksen aviorikoksesta molemmille osapuolille\, sekä miehelle että naiselle. (5.Moos.22:22\, 3.Moos.20:10) Jos nainen oli jäänyt kiinni itseteosta\, miksi rikokseen syyllistynyttä miestä ei tuotu yhtä lailla tuomittavaksi? Jälleen kerran fariseusten kysymyksen motiivina onkin saada aihe syyttää Jeesusta. Surullista kyllä\, nainen on heille ainoastaan nappula osana teologista peliä. Hänen elämällään he tekevät taktisia siirtoja yrittäen saada Jeesuksen uhatuksi. \nJeesus ei kuitenkaan suhtaudu kenenkään ihmisen elämään tällä tavalla. Nainen ja hänen hätänsä ovat Jeesukselle todellisia! Siksi Jeesus ei suostu ollenkaan tilanteessa väittelemään fariseusten kanssa lain oikeasta tulkinnasta. Naisen syntien sijasta hän haluaa saada fariseukset näkemään heidän omien sydäntensä pimeyttä. Niin Jeesus kumartuu ja kirjoittaa sormellaan maahan. \nTilanne on hämmentävä. Fariseusten tivatessa vastausta kysymykseensä\, Jeesus ojentautuu ja sanoo heille riisuvat sanansa: ”joka teistä on synnitön\, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä.” (Joh.8:7) Nuo sanat osuvat fariseusten sydämiin\, sillä yksi toisensa perästä he lähtevät hiljaisina paikalta. Johanneksen mukaan heidän omatuntonsa todisti heidät syyllisiksi. Kukaan ei enää kysy Jeesukselta mitään naiseen liittyen. \nMitä Jeesus sitten kirjoitti maahan? Evankeliumi ei sitä meille kerro. Ehkä yksi mahdollinen selitys Jeesuksen teolle voisi löytyä Jeremian kirjasta\, jossa sanotaan: ”kaikki\, jotka sinut hylkäävät\, joutuvat häpeään: ´Jotka minusta luopuvat\, ne kirjoitetaan tomuun.´” (Jer.17:13)\nJoka tapauksessa Jeesus sanoillaan ja teoillaan osoittaa tilanteessa myös fariseusten itsensä olevan Jumalan lain rikkojia. Naisen syntien sijasta heidän tulisi tuntea hätää ja pelkoa omien syntiensä suuruudesta. \nSyntinsä tunnustavalle ja katuvalle\, Jeesus asettuu suojaksi ja kilveksi Jumalan tuomion edessä. Juuri siksi Hän kävi puolestasi ristille. Hän ei työnnä sinua kivisateeseen vaan suostui itse tuomittavaksi tähtesi. Niin suurta on Hänen rakkautensa syntistä kohtaan. \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 13:6 Psalmi: Ps. 13:2–6 Hallelujasäe: Room. 14:11\n1. lukukappale:  2. Sam. 12:1–10 13 2. lukukappale:  Room. 2:1–11 Evankeliumi:  Joh. 8:2–11 \n\n1. lukukappale\n2. Sam. 12:1–10\nJa Herra lähetti Naatanin Daavidin tykö. Kun hän tuli hänen tykönsä\, sanoi hän hänelle: “Kaksi miestä oli samassa kaupungissa\, toinen rikas ja toinen köyhä. Rikkaalla oli lampaita ja raavaita hyvin paljon. Mutta köyhällä ei ollut muuta kuin yksi ainoa pieni karitsa\, jonka hän oli ostanut. Hän elätti sitä\, ja se kasvoi hänen luonansa yhdessä hänen lastensa kanssa: se söi hänen leipäpalastansa\, joi hänen maljastansa\, makasi hänen sylissään ja oli hänelle niinkuin tytär. Niin rikkaalle miehelle tuli vieras. Mutta hän ei raskinut ottaa omia lampaitansa eikä raavaitansa valmistaakseen ruokaa matkamiehelle\, joka oli tullut hänen luoksensa; vaan hän otti köyhän miehen karitsan ja valmisti sen miehelle\, joka oli tullut hänen luoksensa.” Niin Daavid vihastui kovin siihen mieheen ja sanoi Naatanille: “Niin totta kuin Herra elää: mies\, joka tämän on tehnyt\, on kuoleman oma. Ja karitsa hänen on korvattava nelinkertaisesti\, koska hän teki näin ja koska hän ei sääliä tuntenut.” Mutta Naatan sanoi Daavidille: “Sinä olet se mies. Näin sanoo Herra\, Israelin Jumala: ‘Minä olen voidellut sinut Israelin kuninkaaksi ja pelastanut sinut Saulin käsistä. Minä olen antanut sinulle herrasi linnan ja antanut herrasi vaimot sinun syliisi; ja minä olen antanut sinulle Israelin ja Juudan heimot. Ja jos tämä olisi vähän\, niin minä antaisin sinulle vielä sekä sitä että tätä. Miksi sinä olet pitänyt halpana Herran sanan ja tehnyt sitä\, mikä on pahaa hänen silmissään? Heettiläisen Uurian sinä olet surmannut miekalla\, olet tappanut hänet ammonilaisten miekalla\, ja hänen vaimonsa sinä olet ottanut vaimoksesi. Sentähden ei miekka ole milloinkaan väistyvä sinun suvustasi\, koska olet pitänyt halpana minut ja ottanut vaimoksesi heettiläisen Uurian vaimon. \n  \n2. lukukappale\nRoom. 2:1–11\nSentähden sinä\, oi ihminen\, et voi millään itseäsi puolustaa\, olitpa kuka hyvänsä\, joka tuomitset. Sillä mistä toista tuomitset\, siihen sinä itsesi syypääksi tuomitset\, koska sinä\, joka tuomitset\, teet samoja tekoja. Ja me tiedämme\, että Jumalan tuomio on totuuden mukainen niille\, jotka senkaltaista tekevät. Vai luuletko\, ihminen\, sinä\, joka tuomitset niitä\, jotka senkaltaisia tekevät\, ja itse samoja teet\, että sinä vältät Jumalan tuomion? Vai halveksitko hänen hyvyytensä ja kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä runsautta\, etkä tiedä\, että Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen? Kovuudellasi ja sydämesi katumattomuudella sinä kartutat päällesi vihaa vihan ja Jumalan vanhurskaan tuomion ilmestymisen päiväksi\, hänen\, “joka antaa kullekin hänen tekojensa mukaan”: niille\, jotka hyvässä työssä kestävinä etsivät kirkkautta ja kunniaa ja katoamattomuutta\, iankaikkisen elämän\, mutta niiden osaksi\, jotka ovat itsekkäitä eivätkä tottele totuutta\, vaan tottelevat vääryyttä\, tulee viha ja kiivastus. Tuska ja ahdistus jokaisen ihmisen sielulle\, joka pahaa tekee\, juutalaisen ensin\, sitten myös kreikkalaisen; mutta kirkkaus ja kunnia ja rauha jokaiselle\, joka tekee sitä\, mikä hyvä on\, juutalaiselle ensin\, sitten myös kreikkalaiselle! Sillä Jumala ei katso henkilöön. \n  \nEvankeliumi\nJoh. 8:2–11\nJa varhain aamulla Jeesus taas saapui pyhäkköön\, ja kaikki kansa tuli hänen luoksensa; ja hän istuutui ja opetti heitä. Silloin kirjanoppineet ja fariseukset toivat hänen luoksensa aviorikoksesta kiinniotetun naisen\, asettivat hänet keskelle ja sanoivat Jeesukselle: “Opettaja\, tämä nainen on tavattu itse teosta\, aviorikosta tekemästä. Ja Mooses on laissa antanut meille käskyn\, että tuommoiset on kivitettävä. Mitäs sinä sanot?” Mutta sen he sanoivat kiusaten häntä\, päästäkseen häntä syyttämään. Silloin Jeesus kumartui alas ja kirjoitti sormellaan maahan. Mutta kun he yhä edelleen kysyivät häneltä\, ojensi hän itsensä ja sanoi heille: “Joka teistä on synnitön\, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä”. Ja taas hän kumartui alas ja kirjoitti maahan. Kun he tämän kuulivat ja heidän omatuntonsa todisti heidät syyllisiksi\, menivät he pois\, toinen toisensa perästä\, vanhimmista alkaen viimeisiin asti; ja siihen jäi ainoastaan Jeesus sekä nainen\, joka seisoi hänen edessään. Ja kun Jeesus ojensi itsensä eikä nähnyt ketään muuta kuin naisen\, sanoi hän hänelle: “Nainen\, missä ne ovat\, sinun syyttäjäsi? Eikö kukaan ole sinua tuominnut?” Hän vastasi: “Herra\, ei kukaan”. Niin Jeesus sanoi hänelle: “En minäkään sinua tuomitse; mene\, äläkä tästedes enää syntiä tee”. \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala! Anna maallisen elämämme olla rauhallista\, ja anna seurakuntasi iloita hiljaisessa jumalanpelossa. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Herra Jumala\, taivaallinen Isä\, joka olet laupias ja olet Kristuksen kautta luvannut\, ettet tahdo tuomita meitä tai syöstä meitä kadotukseen vaan antaa armollisesti anteeksi kaikki syntimme ja suoda meille runsain määrin\, mitä tarvitsemme! Me rukoilemme sinua: vahvista Pyhällä Hengelläsi sydämemme laittamaan täysi toivomme laupeuteesi. Auta meitä osoittamaan lähimmäisillemme laupeutta\, ettemme tuomitsisi ketään\, vaan antaisimme sydämestämme kaikille anteeksi. Suo meidän näin elää kristillisesti sinun pelossasi ja kuolla autuaasti. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 13:6\nMutta minä turvaan |sinun armoosi; *\nriemuitkoon minun sydämeni sinun |avustasi. \nPsalmi:\nPs. 13:2–6\nKuinka kauan\, Herra\, minut |yhä unhotat\, *\nkuinka kauan kätket mi|nulta kasvosi? \nKuinka kauan minun täytyy kantaa huolia sielussani\, päivät päästään murhetta |sydämessäni? *\nKuinka kauan saa vihollinen ylvästellä mi|nua vastaan? \nKatsahda tänne\, vastaa minulle\, Herra\, minun |Jumalani. *\nValaise silmäni\, etten nuk|kuisi kuolemaan\, \nettei minun viholliseni sanoisi: ”Minä |voitin hänet”\, *\netteivät ahdistajani riemuitsisi\, kun |minä horjun. \nMutta minä turvaan |sinun armoosi; *\nriemuitkoon minun sydämeni sinun |avustasi. \nMinä |veisaan Herralle\, *\nsillä hän on tehnyt mi|nulle hyvin. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/5-sunnuntai-helluntaista-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_viides-su-Helluntaista.jpeg
END:VEVENT
END:VCALENDAR