BEGIN:VCALENDAR VERSION:2.0 PRODID:-//Luterilainen.net - ECPv6.16.3//NONSGML v1.0//EN CALSCALE:GREGORIAN METHOD:PUBLISH X-WR-CALNAME:Luterilainen.net X-ORIGINAL-URL:https://www.luterilainen.net X-WR-CALDESC:Tapahtumat Luterilainen.net REFRESH-INTERVAL;VALUE=DURATION:PT1H X-Robots-Tag:noindex X-PUBLISHED-TTL:PT1H BEGIN:VTIMEZONE TZID:Europe/Helsinki BEGIN:DAYLIGHT TZOFFSETFROM:+0200 TZOFFSETTO:+0300 TZNAME:EEST DTSTART:20240331T010000 END:DAYLIGHT BEGIN:STANDARD TZOFFSETFROM:+0300 TZOFFSETTO:+0200 TZNAME:EET DTSTART:20241027T010000 END:STANDARD BEGIN:DAYLIGHT TZOFFSETFROM:+0200 TZOFFSETTO:+0300 TZNAME:EEST DTSTART:20250330T010000 END:DAYLIGHT BEGIN:STANDARD TZOFFSETFROM:+0300 TZOFFSETTO:+0200 TZNAME:EET DTSTART:20251026T010000 END:STANDARD BEGIN:DAYLIGHT TZOFFSETFROM:+0200 TZOFFSETTO:+0300 TZNAME:EEST DTSTART:20260329T010000 END:DAYLIGHT BEGIN:STANDARD TZOFFSETFROM:+0300 TZOFFSETTO:+0200 TZNAME:EET DTSTART:20261025T010000 END:STANDARD END:VTIMEZONE BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20250330 DTEND;VALUE=DATE:20250331 DTSTAMP:20260604T222015 CREATED:20161202T121941Z LAST-MODIFIED:20250326T214038Z UID:4196-1743292800-1743379199@www.luterilainen.net SUMMARY:4. paastonajan sunnuntai\, Laetare DESCRIPTION:Vanhastaan 4. paastonajan sunnuntaita on kutsuttu latinankielisellä nimellä laetare (Jes. 66:10)\, iloitkaa. Paastonajan ”erämaavaellus” on nyt puolessavälissä ja seurakunta kutsutaan iloitsemaan ja viettämään keidashetkeä. \nSunnuntain evankeliumiteksti käsittelee Jeesuksen leipäihmettä\, kun hän ruokki 5000 miestä viidellä leivällä ja kahdella kalalla. Johannes kertoo\, kuinka kansa asetettiin aterioimaan paikkaan\, jossa oli paljon ruohoa. Tämä yksityiskohta muistuttaa seurakuntaa Psalmin 23 paimenesta\, joka vie lampaansa lepäämään viheriäisille niityille. Vihreä ja runsas ruoho ovat kuva paratiisimaisesta turvasta ja levosta. Herran omat voivat laskeutua maahan makaamaan ja aterioimaan\, koska Hyvän Paimenen seurassa heidän ei tarvitse pelätä mitään pahaa. \nLeipäsunnuntaina jumalanpalvelukseen saapuva seurakunta asettuu myös aterioimaan viheriäisille niityille. Paikkaan\, jossa he saavat olla turvassa kaikilta saalistajilta. Laskeutua makaamaan niitylle\, jossa Jeesus on omilleen sekä leipä että ruuan tarjoava isäntä. \nJohannes kertoo myös\, että kun Jeesus teki ruokkimisihmeen\, pääsiäinen oli lähellä. Johannes yhdistää näin leivän ja pitkäperjantain ristinkuoleman. Jeesus opetti myöhemmin leipäteemaan liittyen: ”jos ei nisunjyvä putoa maahan ja kuole\, niin se jää yksin; mutta jos se kuolee\, niin se tuottaa paljon hedelmää”. (Joh.12:24) Jos siis Jeesus ei ”putoa maahan ja kuole”\, niin hän ei olisi taivaallinen ruoka kenellekkään. Siksi pyhän keidashetken nimi on osuva: laetare\, iloitkaa! \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri: violetti tai sininen.1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Jes. 66:10 Psalmi: Ps. 84:6–10 13 Psalmilause: Ps. 145:15–16\n1. lukukappale: 5. Moos. 8:2–3 2. lukukappale: 1. Kor. 10:1–6 Evankeliumi: Joh. 6:1–15 \n\n1. lukukappale \n5. Moos. 8:2–3 \nJa muista kaikki\, mitä on tapahtunut sillä tiellä\, jota Herra\, sinun Jumalasi\, näinä neljänäkymmenenä vuotena on sinua kuljettanut erämaassa nöyryyttääksensä sinua ja koetellaksensa sinua ja tietääksensä\, mitä sinun sydämessäsi on: tahdotko noudattaa hänen käskyjänsä vai etkö. Hän nöyryytti sinua ja antoi sinun nähdä nälkää\, ja hän antoi sinulle mannaa syödä\, jota et ennen tuntenut ja jota eivät isäsikään tunteneet\, opettaaksensa sinut ymmärtämään\, että ihminen ei elä ainoastaan leivästä\, vaan että hän elää jokaisesta sanasta\, joka Herran suusta lähtee. \n  \n2. lukukappale \n1. Kor. 10:1–6 \nSillä minä en tahdo\, veljet\, pitää teitä tietämättöminä siitä\, että isämme olivat kaikki pilven alla ja kulkivat kaikki meren läpi ja saivat kaikki kasteen Moosekseen pilvessä ja meressä ja söivät kaikki samaa hengellistä ruokaa ja joivat kaikki samaa hengellistä juomaa. Sillä he joivat hengellisestä kalliosta\, joka heitä seurasi; ja se kallio oli Kristus. Mutta useimpiin heistä Jumala ei mielistynyt\, koskapa he hukkuivat erämaassa. Tämä tapahtui varoittavaksi esimerkiksi meille\, että me emme pahaa himoitsisi\, niinkuin he himoitsivat. \n  \nEvankeliumi \nJoh. 6:1–15 \nSen jälkeen Jeesus meni Galileaan\, se on Tiberiaan\, järven tuolle puolelle. Ja häntä seurasi paljon kansaa\, koska he näkivät ne tunnusteot\, joita hän teki sairaille. Ja Jeesus nousi vuorelle ja istui sinne opetuslapsinensa. Ja pääsiäinen\, juutalaisten juhla\, oli lähellä. Kun Jeesus nosti silmänsä ja näki paljon kansaa tulevan tykönsä\, sanoi hän Filippukselle: ”Mistä ostamme leipää näiden syödä?” Mutta sen hän sanoi koetellakseen häntä\, sillä itse hän tiesi\, mitä aikoi tehdä. Filippus vastasi hänelle: ”Eivät kahdensadan denarin leivät heille riittäisi\, niin että kukin saisi edes vähän”. Niin toinen hänen opetuslapsistansa\, Andreas\, Simon Pietarin veli\, sanoi hänelle: ”Täällä on poikanen\, jolla on viisi ohraleipää ja kaksi kalaa\, mutta mitä ne ovat näin monelle?” Jeesus sanoi: ”Asettakaa kansa aterioimaan”. Ja siinä paikassa oli paljon ruohoa. Niin miehet\, luvultaan noin viisituhatta\, laskeutuivat maahan. Ja Jeesus otti leivät ja kiitti ja jakeli istuville; samoin kaloistakin\, niin paljon kuin he tahtoivat. Mutta kun he olivat ravitut\, sanoi hän opetuslapsillensa: ”Kootkaa tähteeksi jääneet palaset\, ettei mitään joutuisi hukkaan”. Niin he kokosivat ne ja täyttivät kaksitoista vakkaa palasilla\, mitkä olivat viidestä ohraleivästä jääneet tähteeksi niiltä\, jotka olivat aterioineet. Kun nyt ihmiset näkivät sen tunnusteon\, jonka Jeesus oli tehnyt\, sanoivat he: ”Tämä on totisesti se profeetta\, joka oli maailmaan tuleva”. Kun nyt Jeesus huomasi\, että he aikoivat tulla ja väkisin ottaa hänet\, tehdäkseen hänet kuninkaaksi\, väistyi hän taas pois vuorelle\, hän yksinänsä. \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias Jumala! Suo meidän\, jotka kärsimme vaivaa syntiemme vuoksi\, saada lohdutus sinun laupiaasta armostasi. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Laupias\, iankaikkinen Jumala! Me kiitämme sinua siitä\, että olet antanut meille Poikasi Jeesuksen Kristuksen ja hänessä tarjoat ja lahjoitat meille iankaikkisen elämän. Me rukoilemme sinua: herätä meidät elävästi kaipaamaan armoasi\, jonka hän on meille valmistanut. Vedä meitä Pyhällä Hengelläsi Poikasi luo\, että saisimme sitä leipää\, joka tulee taivaista ja antaa maailmalle elämän. Poista meistä kaikki epäusko ja maailmallisuus ja vaikuta meissä oikea ja elävä usko\, ettemme joutuisi perikatoon\, vaan saisimme iankaikkisen elämän taivaallisessa valtakunnassasi. Sinun Poikasi\, Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n3. Laupias Isä! Me kiitämme sinua siitä\, että olet antanut Poikasi Jeesuksen Kristuksen meille elämän leiväksi\, niin että jokainen\, joka syö sitä leipää\, elää iankaikkisesti. Me rukoilemme sinua: vedä meidät kaikki armosi voimalla Vapahtajamme Kristuksen luo. Anna meidän aina pysyä hänen luonaan ja joka päivä saada häneltä sitä elämää\, jonka olet hänelle antanut. Auta meitä kuolemaan pois synnistä ja elämään vanhurskaudelle. Johdata meitä Pyhän Henkesi kautta kerran taivaalliseen valtakuntaasi\, jossa tulemme ravituiksi huoneesi runsailla antimilla. Sinun Poikasi\, Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. (3. vsk) \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nJes. 66:10\nIloitkaa Jerusalemin kanssa ja riemuitkaa hä|nestä kaikki\, *\njotka hän|tä rakastatte. \nPsalmi:\nPs. 84:6–10\, 13\nHerra\, Jumala Sebaot\, kuule minun |rukoukseni\, *\nota se korviisi\, |Jaakobin Jumala. \nJumala\, meidän kilpemme\, |käännä katseesi\, *\nkatso voi|deltusi kasvoja. \nSillä yksi päivä sinun esikartanoissasi on parempi kuin |tuhat muualla; *\nmieluummin minä olen vartijana Jumalani huoneen kynnyksellä\, kuin asun jumalat|tomien majoissa. \nSillä Herra Jumala on aurin|ko ja kilpi; *\nHerra antaa armon ja kunnian\, ei hän kiellä hyvää niiltä\, jotka nuhteettomas|ti vaeltavat. \nHerra Sebaot\, autu|as se ihminen\, *\njo|ka sinuun turvaa! \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt |on ja aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/4-paastonajan-sunnuntai-laetare-vsk1/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/03/Kirkkovuosi_1-vuosikerta_4_paastonajan-su.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20250406 DTEND;VALUE=DATE:20250407 DTSTAMP:20260604T222015 CREATED:20161202T121941Z LAST-MODIFIED:20250403T164230Z UID:4197-1743897600-1743983999@www.luterilainen.net SUMMARY:5. paastonajan sunnuntai\, Judica DESCRIPTION:Tästä sunnuntaista alkaa ns. syvä paastonaika. Kirkkovuodessa katseet kääntyvät yhä tiiviimmin kohti Jeesuksen maallisen erämaavaelluksen päätepysäkkiä\, pitkäperjantain ristiä. Siksi tätä sunnuntaita on kutsuttu vanhastaan kärsimyksen sunnuntaiksi. Myös monenlaisista kiusauksista ja koettelemuksista kärsivät Jumalan lapset saavat vedota Herraan Psalmin 43:1 latinankielisin sanoin: judica\, ”hanki minulle oikeutta”. \nPäivän evankeliumi kuvaa arvovaltaisen juutalaisen suuren neuvoston hätäkokousta. Sen asialistalla oli vain yksi aihe\, Jeesuksen tekemät lukuisat tunnusteot. Jos Jeesukselle ei tehtäisi mitään\, pian koko kansa alkaisi uskoa häneen ja roomalaiset tulisivat viemään juutalaisilta heidän itsehallintonsa rippeet. Suuren neuvoston jäsenten suurin huoli koski heidän omaa asemaansa. \nLopulta arvovaltaisen kokouksen pöytäkirjaan merkitään päätös\, Jeesus on tapettava. Päätös pohjautui sinä vuonna ylipappina palvelleen Kaifaan profetiaan: ”Teille on parempi\, että yksi ihminen kuolee kansan edestä\, kuin että koko kansa hukkuu”. Ylipapin tehtävä oli valita virkansa puolesta kerran vuodessa suurena sovituspäivänä uhrieläin\, joka tapettaisiin kansan puolesta. Tuona vuonna Kaifas valitsi ihmisen. Näin jumalaton Kaifas antaa ratkaisevan merkityksen Jeesuksen ristinkuolemalle. Jumalan Karitsa valitaan uhrattavaksi kansan puolesta. Myös Paavali opetti myöhemmin yhtäpitävästi Kaifaan kanssa 2. Kor. 5:14: ”Yksi on kuollut kaikkien edestä\, siis myös kaikki ovat kuolleet”. Ero Paavalin ja Kaifaan välillä oli vain siinä\, että toinen tiesi mistä puhui\, toinen taas lausui jumalallisen totuuden siitä mitään itse ymmärtämättä. \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri: violetti tai sininen.1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 43:1 Psalmi: Ps. 43:2–5 Psalmilause: Ps. 143:9\n1. lukukappale: 1. Moos. 22:1–13 2. lukukappale: Hepr. 9:11–15 Evankeliumi: Joh. 11:47–53 \n\n1. lukukappale \n1. Moos. 22:1–13 \nNäiden tapausten jälkeen Jumala koetteli Aabrahamia ja sanoi hänelle: ”Aabraham!” Hän vastasi: ”Tässä olen”. Ja hän sanoi: ”Ota Iisak\, ainokainen poikasi\, jota rakastat\, ja mene Moorian maahan ja uhraa hänet siellä polttouhriksi vuorella\, jonka minä sinulle sanon”. Varhain seuraavana aamuna Aabraham satuloi aasinsa ja otti mukaansa kaksi palvelijaansa sekä poikansa Iisakin\, ja halottuaan polttouhripuita hän lähti menemään siihen paikkaan\, jonka Jumala oli hänelle sanonut. Kolmantena päivänä Aabraham nosti silmänsä ja näki sen paikan kaukaa. Silloin Aabraham sanoi palvelijoilleen: ”Jääkää tähän aasin kanssa. Minä ja poika menemme tuonne rukoilemaan; sitten me palaamme luoksenne.” Ja Aabraham otti polttouhripuut ja sälytti ne poikansa Iisakin selkään; itse hän otti käteensä tulen ja veitsen\, ja niin he astuivat molemmat yhdessä. Iisak puhui isällensä Aabrahamille sanoen: ”Isäni!” Tämä vastasi: ”Tässä olen\, poikani”. Ja hän sanoi: ”Katso\, tässä on tuli ja halot\, mutta missä on lammas polttouhriksi?” Aabraham vastasi: ”Jumala on katsova itselleen lampaan polttouhriksi\, poikani”. Ja he astuivat molemmat yhdessä. Ja kun he olivat tulleet siihen paikkaan\, jonka Jumala oli hänelle sanonut\, rakensi Aabraham siihen alttarin\, latoi sille halot\, sitoi poikansa Iisakin ja pani hänet alttarille halkojen päälle. Ja Aabraham ojensi kätensä ja tarttui veitseen teurastaakseen poikansa. Silloin Herran enkeli huusi hänelle taivaasta sanoen: ”Aabraham\, Aabraham!” Hän vastasi: ”Tässä olen”. Niin hän sanoi: ”Älä satuta kättäsi poikaan äläkä tee hänelle mitään\, sillä nyt minä tiedän\, että sinä pelkäät Jumalaa\, kun et kieltänyt minulta ainokaista poikaasi”. Niin Aabraham nosti silmänsä ja huomasi takanansa oinaan\, joka oli sarvistaan takertunut pensaikkoon. Ja Aabraham meni\, otti oinaan ja uhrasi sen polttouhriksi poikansa sijasta. \n  \n2. lukukappale \nHepr. 9:11–15 \nMutta kun Kristus tuli tulevaisen hyvän ylimmäiseksi papiksi\, niin hän suuremman ja täydellisemmän majan kautta\, joka ei ole käsillä tehty\, se on: joka ei ole tätä luomakuntaa\, meni\, ei kauristen ja vasikkain veren kautta\, vaan oman verensä kautta kerta kaikkiaan kaikkeinpyhimpään ja sai aikaan iankaikkisen lunastuksen. Sillä jos kauristen ja härkäin veri ja hiehon tuhka\, saastaisten päälle vihmottuna\, pyhittää lihanpuhtauteen\, kuinka paljoa enemmän on Kristuksen veri\, hänen\, joka iankaikkisen Hengen kautta uhrasi itsensä viattomana Jumalalle\, puhdistava meidän omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa! Ja sentähden hän on uuden liiton välimies\, että\, koska hänen kuolemansa on tapahtunut lunastukseksi ensimmäisen liiton aikuisista rikkomuksista\, ne\, jotka ovat kutsutut\, saisivat luvatun iankaikkisen perinnön. \n  \nEvankeliumi \nJoh. 11:47–53 \nNiin ylipapit ja fariseukset kokosivat neuvoston ja sanoivat: ”Mitä me teemme\, sillä tuo mies tekee paljon tunnustekoja? Jos annamme hänen näin olla\, niin kaikki uskovat häneen\, ja roomalaiset tulevat ja ottavat meiltä sekä maan että kansan.” Mutta eräs heistä\, Kaifas\, joka sinä vuonna oli ylimmäinen pappi\, sanoi heille: ”Te ette tiedä mitään ettekä ajattele\, että teille on parempi\, että yksi ihminen kuolee kansan edestä\, kuin että koko kansa hukkuu”. Mutta sitä hän ei sanonut itsestään\, vaan koska hän oli sinä vuonna ylimmäinen pappi\, hän ennusti\, että Jeesus oli kuoleva kansan edestä\, eikä ainoastaan tämän kansan edestä\, vaan myös kootakseen yhdeksi hajalla olevat Jumalan lapset. Siitä päivästä lähtien oli heillä siis tehtynä päätös tappaa hänet. \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias Jumala! Me rukoilemme sinua: katso armollisesti seurakuntasi puoleen ja hallitse sitä Pyhällä Hengelläsi. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Iankaikkinen\, laupias Jumala! Me kiitämme sinua siitä\, ettet ole lähettänyt Poikaasi pelastukseksi ainoastaan valitulle kansallesi vaan kaikille ihmisille ottaaksesi heidät lapsiksesi. Anna pelastuksen sanoman levitä kaikkien kansojen keskuuteen. Armahda myös vastustajiasi ja valtakuntasi vihamiehiä ja murra heidän sydämensä rakkaudellasi. Vaikuta heissä todellinen parannus ja elävä usko\, että nimeäsi kunnioitettaisiin heidänkin keskuudessaan ja että kaikki kielet tunnustaisivat Jeesuksen Kristuksen elävien ja kuolleiden Herraksi. Tätä rukoilemme hänen nimessään. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 43:1\nAuta minut oikeu|teeni\, Jumala\, *\nja aja minun asiani armoton|ta kansaa vastaan. \nPsalmi:\nPs. 43:2–5\nSillä sinä olet minun Jumalani\, minun linnani. Miksi olet |minut hyljännyt? *\nMiksi minun täytyy käydä murhepuvussa\, vihollisen |ahdistamana? \nLähetä valkeutesi ja totuutesi. Ne minua |johdattakoot\, *\nviekööt minut sinun pyhälle vuorellesi\, si|nun asuntoihisi\, \nettä minä saisin tulla Jumalan alttarin eteen\, Jumalan eteen\, joka on minun ilo|ni ja riemuni\, *\nja kiittäisin kanteleilla sinua\, Jumala\, mi|nun Jumalani. \nMiksi murehdit\, minun sieluni\, ja miksi olet minus|sa niin levoton? *\nOdota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä\, minun kasvojeni apua\, mi|nun Jumalaani. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/5-paastonajan-sunnuntai-judica-vsk1/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/04/Kirkkovuosi_1-vuosikerta_5_paastonajan-su.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20250413 DTEND;VALUE=DATE:20250414 DTSTAMP:20260604T222015 CREATED:20161202T121941Z LAST-MODIFIED:20250409T201756Z UID:4198-1744502400-1744588799@www.luterilainen.net SUMMARY:Palmusunnuntai DESCRIPTION:Palmusunnuntain tapahtumat kuvaavat Betaniassa kuolemaansa ja hautaamistaan varten voidellun Jumalan Pojan ratsastamista Jerusalemiin. Opetuslasten riemulliset hoosianna huudot palmun oksien levittelyineen vaihtuvat kuitenkin vain muutaman päivän kuluttua kansan huutoihin: ”ristiinnaulitse\, ristiinnaulitse”. \nJos Israelin kuningas olisi ratsastanut kaupunkiinsa hevosella\, se olisi tarkoittanut kansalle kostoa sen synneistä. Evankelista Johannes korostaa kuitenkin päivän evankeliumissa: ”Älä pelkää tytär Siion; katso sinun kuninkaasi tulee istuen aasin varsan selässä” (Sak. 9:9). Jeesuksen ratsastaminen aasilla tarkoitti Siionille koston sijaan rauhaa. \nPalmusunnuntaina seurakuntaa ei kutsuta vain seuraamaan Jeesuksen ratsastamista Jerusalemiin\, vaan katseemme kiinnitetään jo Jerusalemin ulkopuolelle\, Golgatan ristille. Tähän meitä kutsuu myös Jeesuksen sanat sunnuntain evankeliumissa: ”jos ei nisun jyvä putoa maahan ja kuole\, niin se jää yksin; mutta jos se kuolee\, niin se tuottaa paljon hedelmää”. \nVehnänjyvä kantaa itsessään ”lupausta” vehnän korresta ja tähkästä\, hedelmästä. Sakarjan lupaama vaunujen hävitys Efraimista\, hevosten hävittäminen Jerusalemista sekä sodan jousen särkeminen toteutuivat nisun jyvän kuolemassa Golgatalla. Tuon kuoleman kautta voitettiin kuolema\, synti ja perkele\, ja nisunjyvän kuolemasta tuleva hedelmä annetaan meille\, jotka kasteessa niin ikään syntisen luontomme puolesta kuolemme\, ja nousemme uuteen elämään Kristuksessa. \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri: violetti tai sininen.1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 22:20 Psalmi: Ps. 22:2–6 tai Antifoni: Ps. 118:25 Psalmi: Ps. 118:26–29 Psalmilause: Ps. 22:26 tai Ps. 73:24\n1. lukukappale: Jes. 50:4–10 tai Sak. 9:9–10 2. lukukappale: Fil. 2:5–11 Evankeliumi: Joh. 12:12–24 \n\n1. lukukappale \nJes. 50:4–10 \nHerra\, Herra on minulle antanut opetuslasten kielen\, niin että minä taidan sanalla virvoittaa väsynyttä; hän herättää aamu aamulta\, herättää minun korvani kuulemaan opetuslasten tavalla. Herra\, Herra on avannut minun korvani; minä en ole niskoitellut\, en vetäytynyt pois. Selkäni minä annoin lyötäväksi\, poskieni parran revittäväksi\, en peittänyt kasvojani pilkalta ja syljeltä. Herra\, Herra auttaa minua; sentähden ei minuun pilkka koskenut\, sentähden tein kasvoni koviksi kuin piikivi\, sillä minä tiedän\, etten häpeään joudu. Lähellä on hän\, joka minut vanhurskaaksi tuomitsee. Kuka voi minun kanssani riidellä? Astukaamme yhdessä esiin! Kuka on minun vastapuoleni? Tulkoon tänne lähelleni! Katso\, Herra\, Herra auttaa minua; kuka minut syylliseksi tuomitsee? Katso\, kaikki he hajoavat kuin vaate; koi heidät syö. Kuka teistä pelkää Herraa ja kuulee hänen palvelijansa ääntä? Joka vaeltaa pimeydessä ja valoa vailla\, se luottakoon Herran nimeen ja turvautukoon Jumalaansa. \nTai: \nSak. 9:9–10 \nIloitse suuresti\, tytär Siion\, riemuitse\, tytär Jerusalem\, sillä sinun kuninkaasi tulee sinulle! Vanhurskas ja auttaja hän on\, on nöyrä ja ratsastaa aasilla\, aasintamman varsalla. Ja minä hävitän vaunut Efraimista ja hevoset Jerusalemista. Sodan jousi hävitetään\, ja hän julistaa rauhan kansoille. Ja hänen hallituksensa ulottuu merestä mereen\, Eufrat-virrasta hamaan maan ääriin. \n  \n2. lukukappale \nFil. 2:5–11 \nOlkoon teillä se mieli\, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli\, joka ei\, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto\, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen\, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon\, tuli ihmisten kaltaiseksi\, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen; hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti\, hamaan ristin kuolemaan asti. Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen\, kaikkia muita nimiä korkeamman\, niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman\, sekä niitten\, jotka taivaissa ovat\, että niitten\, jotka maan päällä ovat\, ja niitten\, jotka maan alla ovat\, ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi\, että Jeesus Kristus on Herra. \n  \nEvankeliumi \nJoh. 12:12–24 \nSeuraavana päivänä\, kun suuri kansanjoukko\, joka oli saapunut juhlille\, kuuli\, että Jeesus oli tulossa Jerusalemiin\, ottivat he palmupuiden oksia ja menivät häntä vastaan ja huusivat: ”Hoosianna\, siunattu olkoon hän\, joka tulee Herran nimeen\, Israelin kuningas!” Ja saatuansa nuoren aasin Jeesus istui sen selkään\, niinkuin kirjoitettu on: ”Älä pelkää\, tytär Siion; katso\, sinun kuninkaasi tulee istuen aasin varsan selässä”. Tätä hänen opetuslapsensa eivät aluksi ymmärtäneet; mutta kun Jeesus oli kirkastettu\, silloin he muistivat\, että tämä oli hänestä kirjoitettu ja että he olivat tämän hänelle tehneet. Niin kansa\, joka oli ollut hänen kanssansa\, kun hän kutsui Lasaruksen haudasta ja herätti hänet kuolleista\, todisti hänestä. Sentähden kansa menikin häntä vastaan\, koska he kuulivat\, että hän oli tehnyt sen tunnusteon. Niin fariseukset sanoivat keskenään: ”Te näette\, ettette saa mitään aikaan; katso\, koko maailma juoksee hänen perässään”. Ja oli muutamia kreikkalaisia niiden joukosta\, jotka tulivat ylös juhlaan rukoilemaan. Nämä menivät Filippuksen luo\, joka oli Galilean Beetsaidasta\, ja pyysivät häntä sanoen: ”Herra\, me haluamme nähdä Jeesuksen”. Filippus meni ja sanoi sen Andreaalle; Andreas ja Filippus menivät ja sanoivat Jeesukselle. Mutta Jeesus vastasi heille sanoen: ”Hetki on tullut\, että Ihmisen Poika kirkastetaan. Totisesti\, totisesti minä sanon teille: jos ei nisun jyvä putoa maahan ja kuole\, niin se jää yksin; mutta jos se kuolee\, niin se tuottaa paljon hedelmää. \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias\, iankaikkinen Jumala\, joka annoit Poikasi Jeesuksen Kristuksen tulla ihmiseksi sekä kärsiä ristinkuoleman ja siten tulla meille nöyryyden esikuvaksi! Suo armollisesti\, että kestäisimme kaiken\, minkä näet hyväksi antaa kärsittäväksemme\, ja olisimme kuuliaisia pyhälle tahdollesi. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Kaikkivaltias\, iankaikkinen Jumala\, joka annoit meidän Vapahtajamme tulla lihaan ja ristin alennukseen\, jotta me seuraisimme hänen nöyryytensä esikuvaa! Suo armollisesti\, että me\, jotka muistamme hänen kärsimistään\, saisimme myös kerran ylösnousemuksessa nauttia hänen seurastaan. Sinun rakkaan Poikasi Jeesuksen Kristuksen kautta\, joka elää ja hallitsee yhdessä sinun ja Pyhän Hengen kanssa yhdessä jumaluudessa aina ja iankaikkisesti. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 22:20\nMutta sinä\, Herra\, älä |ole kaukana\, *\nsinä\, minun väkevyyteni\, rien|nä avukseni. \nPsalmi:\nPs. 22:2–6\nJumalani\, Jumalani\, miksi |minut hylkäsit? *\nMiksi olet kaukana\, et auta minua\, et kuule vali|tukseni sanoja? \nJumalani\, minä huudan päivällä\, mutta si|nä et vastaa\, *\nja yöllä\, |enkä voi vaieta. \nJa kuitenkin sinä |olet Pyhä\, *\njonka istuin on Israelin kii|tosvirtten keskellä. \nMeidän isämme luottivat sinuun\, he luottivat\, ja sinä pe|lastit heidät. *\nHe huusivat sinua ja pelastuivat; he luottivat sinuun eivät|kä tulleet häpeään.\n(Pieni kunnia jää pois.) \nTai: \nAntifoni:\nPs. 118:25\nOi Herra\, |Herra auta\, *\noi Her|ra\, anna menestys! \nPsalmi:\nPs. 118:26–29\nSiunattu olkoon hän\, joka tulee |Herran nimeen; *\nme siunaamme tei|tä Herran huoneesta. \nHerra on Jumala\, ja hän antoi valon |meille loistaa. *\nSitokaa juhlauhrit köysillä altta|rin sarviin asti. \nSinä olet minun Jumalani\, ja sinua |minä kiitän. *\nMinun Jumalani\, sinua mi|nä kunnioitan. \nKiittäkää Herraa\, sillä |hän on hyvä; *\nsillä hänen armonsa pysyy i|ankaikkisesti.\n(Pieni kunnia jää pois.) URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/palmusunnuntai-vsk1/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/04/Kirkkovuosi_1-vuosikerta_Palmusunnuntai.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20250414 DTEND;VALUE=DATE:20250415 DTSTAMP:20260604T222015 CREATED:20161202T121941Z LAST-MODIFIED:20250414T055413Z UID:4199-1744588800-1744675199@www.luterilainen.net SUMMARY:Hiljaisen viikon maanantai DESCRIPTION:Hiljaisen viikon maanantaina on vuorossa toinen ahti. Ensimmäinen ahti on kiirastorstain ehtoollisen asettaminen. Tämä nykyisin oudolta vaikuttava järjestys johtuu siitä\, että ennen luterilaisuudessa palmusunnuntain aiheena oli ehtoollinen. Koska sunnuntai on viikon ensimmäinen päivä\, niin piinaviikko alkoi palmusunnuntaista. Ahti merkitsee näytöstä. Sana periytyy meille ilmeisesti englannin kautta latinasta. Siksi puhutaan ahti-saarnoista\, koska jokainen ahti on ollut keskiaikainen Jeesuksen kärsimykseen liittyvä evankeliumikuvaelma eli näytös. \nÖljymäki on Jeesukselle ja hänen opetuslapsileen tuttu paikka. Nyt kuitenkin ollaan aivan eri merkeissä ja tunnelmissa siellä kuin edellisillä kerroilla. Jeesus on huolestunut\, ahdostunut ja peloissaan. Jeesus ihan siis hikoilee ja hänen hikensä ovat kuin veripisarat. Opetuslapet eivät jaksa valvoa ja rukoilla Mestarinsa kanssa; onhan juuri syöty runsas pääsiäisateria ja juotu viiniä. Heidät valtaa uni\, vaikka Jeesus pyytää heitä valvomaan kanssaan\, olemaan hänen turvanaan ja apunaan. Taivaallinen Isä lähettää kuitenkin pyhän enkelin vahvistamaan Jeesusta hänen tuskansa tähden. \nNäemme Herran olevan kauhuissaan niin kuin ihminen. Ihminen hän onkin: Jumala ja ihminen. Getsemanen yössä Jumalan Poika näyttäytyy todellisena ihmisenä. Hän ei käytä jumalallista valtaansa ja voimaansa\, vaan antaa ottaa itsensä kiinni. Hänen opetuslapsensa kavaltaa hänet; myy rahasta hänen vihollisilleen. Muut opetuslapset\, jotka ovat olleet pääsiäisaterialla Jeesuksen kanssa loppuun saakka\, pakenevat. Näin Jeesuksen seuraajien uskollisuus paljastuu: sitä ei ole. Pietarikin\, joka ensin väkivaltaa käyttäen puolustaa puutarhassa Jeesusta\, kohta kieltää hänet kiroten. \nGetsemane paljastaa meille Jeesuksen suuren ihmisrakkauden ja meidän vihamme Jumalaa kohtaan. Sillä ei ainoastaan Juudas ole Jeesuksen kavaltaja\, vaan sinä ja minä. Ei vain Pietari ole kieltänyt Jeesusta\, vaan jokainen ihminen. Jeesus kulkee kohti ristiään koko ihmiskunnan synnin tähden. \n  \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri: violetti tai sininen.1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Fil. 2:8 Psalmi: Ps. 102:2–10\n1. lukukappale: Jer. 18:19–20 2. lukukappale: 1. Piet. 2:21–24 Evankeliumi: Luuk. 22:39–62 \n\n1. lukukappale \nJer. 18:19–20 \nKuuntele sinä\, Herra\, minua ja kuule\, mitä minun vastustajani puhuvat. Onko hyvä pahalla kostettava\, sillä he ovat kaivaneet minulle kuopan? Muista\, kuinka minä olen seisonut sinun edessäsi ja puhunut hyvää heidän puolestansa\, kääntääkseni pois sinun vihasi heistä. \n  \n2. lukukappale \n1. Piet. 2:21–24 \nSillä siihen te olette kutsutut\, koska Kristuskin kärsi teidän puolestanne\, jättäen teille esikuvan\, että te noudattaisitte hänen jälkiänsä\, joka ”ei syntiä tehnyt ja jonka suussa ei petosta ollut”\, joka häntä herjattaessa ei herjannut takaisin\, joka kärsiessään ei uhannut\, vaan jätti asiansa sen haltuun\, joka oikein tuomitsee\, joka ”itse kantoi meidän syntimme” ruumiissansa ristinpuuhun\, että me\, synneistä pois kuolleina\, eläisimme vanhurskaudelle; ja hänen ”haavainsa kautta te olette paratut”. \n  \nEvankeliumi \nLuuk. 22:39–62 \nJa hän meni ulos ja lähti tapansa mukaan Öljymäelle\, ja hänen opetuslapsensa seurasivat häntä. Ja tultuaan siihen paikkaan hän sanoi heille: ”Rukoilkaa\, ettette joutuisi kiusaukseen”. Ja hän vetäytyi heistä noin kivenheiton päähän\, laskeutui polvilleen ja rukoili sanoen: ”Isä\, jos sinä tahdot\, niin ota pois minulta tämä malja; älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni\, vaan sinun”. Niin hänelle ilmestyi taivaasta enkeli\, joka vahvisti häntä. Ja kun hän oli suuressa tuskassa\, rukoili hän yhä hartaammin. Ja hänen hikensä oli niinkuin veripisarat\, jotka putosivat maahan. Ja kun hän nousi rukoilemasta ja meni opetuslastensa tykö\, tapasi hän heidät murheen tähden nukkumasta. Niin hän sanoi heille: ”Miksi te nukutte? Nouskaa ja rukoilkaa\, ettette joutuisi kiusaukseen.” Ja katso\, hänen vielä puhuessaan tuli joukko kansaa\, ja yksi niistä kahdestatoista\, se\, jonka nimi oli Juudas\, kulki heidän edellään. Ja hän tuli Jeesuksen luo antamaan hänelle suuta. Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Juudas\, suunantamisellako sinä Ihmisen Pojan kavallat?” Kun nyt ne\, jotka olivat hänen ympärillään\, näkivät\, mitä oli tulossa\, sanoivat he: ”Herra\, iskemmekö miekalla?” Ja eräs heistä iski ylimmäisen papin palvelijaa ja sivalsi häneltä pois oikean korvan. Mutta Jeesus vastasi sanoen: ”Sallikaa vielä tämäkin”. Ja hän koski hänen korvaansa ja paransi hänet. Niin Jeesus sanoi ylipapeille ja pyhäkön vartioston päälliköille ja vanhimmille\, jotka olivat tulleet häntä vastaan: ”Niinkuin ryöväriä vastaan te olette lähteneet miekat ja seipäät käsissä. Minä olen joka päivä ollut teidän kanssanne pyhäkössä\, ettekä ole ojentaneet käsiänne minua vastaan. Mutta tämä on teidän hetkenne ja pimeyden valta.” Niin he ottivat hänet kiinni ja kuljettivat pois ja veivät hänet ylimmäisen papin taloon. Ja Pietari seurasi taampana. Ja he virittivät valkean keskelle esipihaa ja asettuivat yhdessä istumaan\, ja Pietari istui heidän joukkoonsa. Niin eräs palvelijatar\, nähdessään hänen istuvan tulen ääressä\, katseli häntä kiinteästi ja sanoi: ”Tämäkin oli hänen kanssaan”. Mutta hän kielsi sanoen: ”Nainen\, en tunne häntä”. Ja hetkisen perästä näki hänet toinen\, eräs mies\, ja sanoi: ”Sinäkin olet yksi niistä”. Mutta Pietari sanoi: ”Mies\, en ole”. Ja noin yhden hetken kuluttua vakuutti vielä toinen sanoen: ”Totisesti\, tämä oli myös hänen kanssaan; sillä onhan hän galilealainenkin”. Mutta Pietari sanoi: ”En ymmärrä\, mies\, mitä sanot”. Ja samassa\, hänen vielä puhuessaan\, lauloi kukko. Ja Herra kääntyi ja katsoi Pietariin; ja Pietari muisti Herran sanat\, kuinka hän oli hänelle sanonut: ”Ennenkuin kukko tänään laulaa\, sinä kolmesti minut kiellät”. Ja hän meni ulos ja itki katkerasti. \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias Jumala! Suo ainoan Poikasi kärsimyksen virvoittaa meitä\, jotka heikkoudessamme näännymme niin monissa vastoinkäymisissä. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n2. Taivaallinen Isämme! Opeta meitä tutkimaan Poikasi kärsimystä ja kuolemaa\, niin että kuolisimme pois synnistä ja nousisimme hänen kanssaan uuteen elämään Pyhässä Hengessä. Meidän heikkoutemme on suuri\, syntimme monet ja sydämemme pelokas\, mutta sinä\, Herra\, olet uskollinen lupauksissasi ja tahdot pelastaa meidät kuolemasta elämään. Kuule meitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme tähden. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nFil. 2:8\nHän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuo|lemaan asti\, *\nhamaan ristin |kuolemaan asti. \nPsalmi:\nPs. 102:2–10\nHerra\, kuule minun |rukoukseni\, *\nja minun huutoni tulkoon |sinun eteesi. \nÄlä peitä minulta kasvojasi\, kun minul|la on ahdistus\, *\nkallista korvasi minun puoleeni. Kun minä huudan\, riennä ja |vastaa minulle. \nSillä minun päiväni ovat haihtu|neet kuin savu\, *\nja minun luitani polttaa |niinkuin ahjossa. \nSydämeni on paahtunut ja kuivu|nut kuin ruoho\, *\nsillä minä unhotan |syödä leipääni. \nÄänekkäästä vaikerruksestani minun luuni tarttuvat |minun nahkaani. *\nMinä olen kuin pelikaani erämaassa\, olen kuin huuhkaja |raunioissa. \nMinä |olen uneton\, *\nolen kuin yksinäinen |lintu katolla. \nKaiken päivää viholliseni minua |häpäisevät; *\nne\, jotka riehuvat minua vastaan\, kiroavat minun ni|meni kautta. \nSillä minä syön |tuhkaa kuin leipää *\nja sekoitan juomani kyyneleillä sinun vihasi ja kiivastuk|sesi tähden. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/hiljaisen-viikon-maanantai-vsk1/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1 ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_Hiljainen-viikko_ma-1.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20250415 DTEND;VALUE=DATE:20250416 DTSTAMP:20260604T222015 CREATED:20161202T121944Z LAST-MODIFIED:20250415T055406Z UID:4200-1744675200-1744761599@www.luterilainen.net SUMMARY:Hiljaisen viikon tiistai DESCRIPTION:Kolmannen ahdin aiheena (katso ahti-saarnoista edellisen päivän johdannosta) on Jeesuksen kuulustelu niin suuren neuvoston\, Pilatuksen kuin Herodeksenkin edessä. Evankelista Luukkaan mukaan otettuaan Jeesuksen kiinni\, hänen vangitsijansa aloittavat heti kiduttamisen. Helposti meiltä näinä väkivaltaviihteen aikoina unohtuu\, kuinka nuo ihmiset ”jotka pitivät Jeesusta kiinni\, pilkkasivat häntä ja pieksivät häntä. Ja he peittivät hänen kasvonsa ja kysyivät häneltä sanoen: ”Profetoi\, kuka se on\, joka sinua löi!” Jeesus joutuu siis jo kidutettuna hallitsijoiden eteen; tämä kielii kaiken suunnitelmallisuudesta. \nJeesus on kolmenlaisten hallitusmiesten edessä kuulusteltavana: ensin hengellisten hallitsijoiden\, sitten maan valtaajan edustajan ja kolmanneksi vasallihallitsijan. Omalla tavallaan kaikki nämä vallanpitäjät kertovat myös siitä\, kuinka valheellinen Jeesuksen kuulustelu on. \nYlipappeja olisi pitänyt olla Mooseksen lain mukaan yksi kerrallaan\, mutta heitä oli käytännössä kaksi. Ylipapit ovat saddukeuksia\, jotka eivät uskoneet mm. ylösnousemukseen tai enkeleihin. Heidän uskonnossaan temppeli ja sen rituaalit olivat tärkeitä; he vaikuttavat oman aikansa liberaaliteologeilta. Nyt he kuulustelevat häntä\, joka on ylösnousemus ja elämä sekä Herran Sebaotin sotajoukon päällikkö. \nPilatus oli pakana\, joka oli kuuluisa turmeltuneisuudestaan ja julmuudestaan. Hänellä on hyvä käsitys siitä\, että tässä ollaan vehkeilemässä tätä Jeesus Nasaretilaista vastaan. Oikeasti Pilatusta ei koko juttu kiinnostanut ja hän haluaisi vain Jeesuksesta eroon. Häntä kiinnosti oma asemansa maaherrana. Pilatus\, Jumalan kansan alistajien edustaja\, on tässä kuulustelemassa Israelin kuningasta\, taivaan ja maan Herraa. \nHerodes taas oli niin sanottu kuningas; käytännössä hänellä ei ollut juuri valtaa. Roomalaiset käyttivät häntä hyväkseen pitäessään kansaa aisoissa. Herodes oli idumealainen\, ei siis juutalainen. Hänen ei olisi pitänyt olla edes Jumalan valitun kansan kuninkaana. Nyt hän pilkkaa edessään seisovaa Jumalan Poikaa\, todellista maan hallitsijaa. \nNäemme kuinka Jeesus on alentanut itsensä. Häntä viedään vangittuna ja sidottuna paikasta toiseen kuin tahdottomana. Jeesus olisi voinut milloin tahansa lyödä maahan nämä kaikki erilaiset vallanpitäjät. Hän ei kuitenkaan tehnyt niin\, koska hänen tehtäväään oli sovittaa koko maailman synti; myös näiden hallitsijoiden synti. Kuningasten kuningas on kätkeytynyt rikollisen hahmoon\, jota kidutetaan ja pilkataan kunkin ihmisen syntisten halujen mukaan. \n\nKynttilöitä: 3 Liturginen väri: violetti tai sininen.1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 71:4 Psalmi: Ps. 69:2–5 (7–10)\n1. lukukappale: Jes. 52:13–15 2. lukukappale: 1. Kor. 1:18–19 Evankeliumi: Luuk. 22:63–23:12 \n\n1. lukukappale \nJes. 52:13–15 \nKatso\, minun palvelijani menestyy\, hän on nouseva\, kohoava ja sangen korkea oleva. Niinkuin monet kauhistuivat häntä – sillä niin runneltu\, ei enää ihmisenkaltainen\, oli hänen muotonsa\, hänen hahmonsa ei ollut ihmislasten hahmo – niin hän on saattava ihmetyksiin monet kansat\, hänen tähtensä kuninkaat sulkevat suunsa. Sillä mitä heille ei ikinä ole kerrottu\, sen he saavat nähdä\, mitä he eivät ole kuulleet\, sen he saavat havaita. \n  \n2. lukukappale \n1. Kor. 1:18–19 \nSillä sana rististä on hullutus niille\, jotka kadotukseen joutuvat\, mutta meille\, jotka pelastumme\, se on Jumalan voima. Onhan kirjoitettu: ”Minä hävitän viisasten viisauden\, ja ymmärtäväisten ymmärryksen minä teen mitättömäksi”. \n  \nEvankeliumi \nLuuk. 22:63–23:12 \nJa miehet\, jotka pitivät Jeesusta kiinni\, pilkkasivat häntä ja pieksivät häntä. Ja he peittivät hänen kasvonsa ja kysyivät häneltä sanoen: ”Profetoi\, kuka se on\, joka sinua löi!” Ja paljon muita herjaussanoja he puhuivat häntä vastaan. Ja päivän valjetessa kansan vanhimmat ja ylipapit ja kirjanoppineet kokoontuivat ja veivät hänet neuvostonsa eteen ja sanoivat: ”Jos sinä olet Kristus\, niin sano se meille”. Hän vastasi heille: ”Jos minä teille sanon\, niin te ette usko; ja jos kysyn\, ette vastaa. Mutta tästedes Ihmisen Poika on istuva Jumalan voiman oikealla puolella.” Silloin he kaikki sanoivat: ”Sinä siis olet Jumalan Poika?” Hän vastasi heille: ”Tepä sen sanotte\, että minä olen”. Niin he sanoivat: ”Mitä me enää todistusta tarvitsemme? Sillä me itse olemme kuulleet sen hänen omasta suustansa.” Ja he nousivat\, koko joukko\, ja veivät hänet Pilatuksen eteen. Ja he alkoivat syyttää häntä sanoen: ”Tämän me olemme havainneet villitsevän kansaamme\, kieltävän antamasta veroja keisarille ja sanovan itseään Kristukseksi\, kuninkaaksi”. Niin Pilatus kysyi häneltä sanoen: ”Oletko sinä juutalaisten kuningas?” Hän vastasi hänelle ja sanoi: ”Sinäpä sen sanot”. Pilatus sanoi ylipapeille ja kansalle: ”En minä löydä mitään syytä tässä miehessä”. Mutta he ahdistivat yhä enemmän ja sanoivat: ”Hän yllyttää kansaa opettaen kaikkialla Juudeassa\, Galileasta alkaen tänne asti”. Mutta kun Pilatus sen kuuli\, kysyi hän\, oliko mies galilealainen. Ja saatuaan tietää hänen olevan Herodeksen hallintoalueelta hän lähetti hänet Herodeksen eteen\, joka hänkin niinä päivinä oli Jerusalemissa. Kun Herodes näki Jeesuksen\, ihastui hän suuresti; sillä hän oli jo kauan aikaa halunnut nähdä häntä\, koska oli kuullut hänestä\, ja hän toivoi saavansa nähdä häneltä jonkin ihmeen. Ja hän teki Jeesukselle monia kysymyksiä; mutta tämä ei vastannut hänelle mitään. Ja ylipapit ja kirjanoppineet seisoivat siinä ja syyttivät häntä kiivaasti. Mutta Herodes joukkoineen kohteli häntä halveksivasti ja pilkkasi häntä; ja puetettuaan hänet loistavaan pukuun hän lähetti hänet takaisin Pilatuksen eteen. Ja Herodes ja Pilatus tulivat sinä päivänä ystäviksi keskenään; he olivat näet ennen olleet toistensa vihamiehiä. \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias\, iankaikkinen Jumala! Auta meitä viettämään sinun pyhän Poikasi kärsimisen muistoa siten\, että me tämän kärsimyksen kautta saisimme kaikki syntimme anteeksi. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n2. Kaikkivaltias Jumala\, joka olet rikkomustemme tähden antanut Poikasi puolestamme pilkattavaksi ja piinattavaksi! Herätä omatuntomme tuntemaan syntimme\, jotka saattoivat hänet ristille. Anna meille rikkomuksemme anteeksi ja lahjoita meille se mieli\, joka Jeesuksella Kristuksella oli\, että taipuisimme kaikessa sinun tahtoosi. Tätä pyydämme Poikasi Jeesuksen Kristuksen nimessä. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 71:4\nJumalani\, vapauta minut jumalattoman |kädestä\, *\nväärän ja väki|valtaisen kourista. \nPsalmi:\nPs. 69:2–5 (7–10)\nPelasta |minut\, Jumala\, *\nsillä vedet käyvät minun sie|luuni asti. \nMinä olen vajonnut syvään\, pohjat|tomaan liejuun\, *\nolen joutunut vetten syvyyksiin\, ja virta tulvii minun |ylitseni. \nMinä olen väsynyt huutamisesta\, minun |kurkkuni kuivettuu\, *\nminun silmäni ovat rauenneet odottaessani |Jumalaani. \nEnemmän kuin hiuksia päässäni on niitä\, jotka minua syyttö|mästi vihaavat; *\npaljon on niitä\, jotka tahtovat tuhota minut\, jotka syyttä ovat vihol|lisiani; \n(Älä anna minussa häpeään joutua niiden\, jotka odottavat sinua\, Herra\, |Herra Sebaot. *\nÄlä salli minussa pettyä niiden\, jotka etsivät sinua\, Isra|elin Jumala. \nSillä sinun tähtesi minä kärsin |herjausta\, *\npilkka peittää |minun kasvoni. \nVeljilleni minä olen |tullut vieraaksi\, *\nolen tullut oudoksi äi|tini lapsille. \nSillä kiivaus sinun huoneesi puolesta on minut |kuluttanut\, *\nja niiden herjaukset\, jotka sinua herjaavat\, ovat sat|tuneet minuun.) URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/hiljaisen-viikon-tiistai-vsk1/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/04/Kirkkovuosi_Hiljainen-viikko_ti.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20250416 DTEND;VALUE=DATE:20250417 DTSTAMP:20260604T222015 CREATED:20161202T121944Z LAST-MODIFIED:20250416T033533Z UID:4201-1744761600-1744847999@www.luterilainen.net SUMMARY:Hiljaisen viikon keskiviikko DESCRIPTION:Neljännen ahdin aiheena on Jeesuksen tuomitseminen kuolemaan ja Golgatalle vieminen (ks. ahti-saarnoista hiljaisen viikon maanantain johdannosta). \nKun Jeesus on ollut Herodeksen edessä pilkattavana\, tämä palauttaa Jeesuksen Pilatuksen luo. Pilatuksella on ongelma\, josta haluaa eroon. Koska maaherra ymmärtää Jeesuksen olevan syytön ja vain jonkinlaisen poliittis-uskonnollisen pelin kohteena\, hän yrittää ratkaista asian. Pilatusta tuskin kiinnostaa Jeesuksen kohtalo muuten. \nEvankelistat Matteus ja Markus kertovat\, että Pilatuksella oli tapana päästää pääsiäisjuhlan aikoihin joku kansan tahtoma vanki vapaaksi. Luukas ei mainitse tätä tapaa\, mutta kirjoittaa samankaltaisesti: kansa huutaa vapaaksi Barabbasta\, joka oli murhamies. Barabbaan nimi on paljon puhuva. Se nimittäin merkitsee ”isän poika”. Joidenkin raamatunselittäjien mukaan tämä nimi saattaa olla osoitus siitä\, että jotkut ihmiset pitivät häntä messiaana\, Jumalan kansan vapauttajana. Murha ja kapina eivät kuitenkaan ole Jumalan tie vapauttaa ihmisiä sorrosta\, synnistä puhumattakaan. \nNiinpä Kristus huudetaan ristiinnaulittavaksi. Ensin hänet ruoskitaan julmasti; jo tähän rangaistukseen saattoi ihminen joskus kuolla. Sitten hänen harteilleen laitetaan ristin poikkipuu ja todennäköisesti kaulaan roikkumaan rangaistuksensa syy: Jeesus Nasaretilainen\, juutalaisen kuningas. Tämä kyltti kiinnitetään sitten hänen päänsä yläpuolelle\, kun hänet on ristiinnaulittu. Samaan aikaan murhaaja ja kapinoitsija pääsee vapaaksi\, koska kansa tahtoi niin. \nKristus on kantanut meidän Jumalaa vastaan kapinamme Golgatalle. Siellä hän\, ei vain juutalaisen\, vaan koko maailman kunigas tullaan naulitsemaan ristinpuulle. Siellä hänet murhataan\, koska me olemme murhanneet ajatuksin\, sanoin\, teoin ja laiminlyönnein. Me kaikki olemme kuin Barabbas: syyllisiä\, mutta Jeesuksen tähden vapautettuja. \n\nKynttilöitä: 4 Liturginen väri: violetti tai sininen.1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 69:30 Psalmi: Ps. 69:17–23 (30–34)\n1. lukukappale: Jes. 49:1–6 2. lukukappale: Room. 5:6–11 Evankeliumi: Luuk. 23:13–31 \n\n1. lukukappale \nJes. 49:1–6 \nKuulkaa minua\, te merensaaret\, ja tarkatkaa\, kaukaiset kansat. Herra on minut kutsunut hamasta äidinkohdusta saakka\, hamasta äitini helmasta minun nimeni maininnut. Hän teki minun suuni terävän miekan kaltaiseksi\, kätki minut kätensä varjoon; hän teki minut hiotuksi nuoleksi\, talletti minut viineensä. Ja hän sanoi minulle: ”Sinä olet minun palvelijani\, sinä Israel\, jossa minä osoitan kirkkauteni”. Mutta minä sanoin: ”Hukkaan minä olen itseäni vaivannut\, kuluttanut voimani turhaan ja tyhjään; kuitenkin on minun oikeuteni Herran huomassa\, minun palkkani on Jumalan tykönä”. Ja nyt sanoo Herra\, joka on minut palvelijakseen valmistanut hamasta äitini kohdusta\, palauttamaan Jaakobin hänen tykönsä\, niin että Israel koottaisiin hänen omaksensa – ja minä olen kallis Herran silmissä\, minun Jumalani on tullut minun voimakseni – hän sanoo: Liian vähäistä on sinulle\, joka olet minun palvelijani\, kohottaa ennalleen Jaakobin sukukunnat ja tuoda takaisin Israelin säilyneet: minä panen sinut pakanain valkeudeksi\, että minulta tulisi pelastus maan ääriin asti. \n  \n2. lukukappale \nRoom. 5:6–11 \nSillä meidän vielä ollessamme heikot kuoli Kristus oikeaan aikaan jumalattomien edestä. Tuskinpa kukaan käy kuolemaan jonkun vanhurskaan edestä; hyvän edestä joku mahdollisesti uskaltaa kuolla. Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä\, että Kristus\, kun me vielä olimme syntisiä\, kuoli meidän edestämme. Paljoa ennemmin me siis nyt\, kun olemme vanhurskautetut hänen veressään\, pelastumme hänen kauttansa vihasta. Sillä jos me silloin\, kun vielä olimme Jumalan vihollisia\, tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta\, paljoa ennemmin me pelastumme hänen elämänsä kautta nyt\, kun olemme sovitetut; emmekä ainoastaan sovitetut\, vaan vieläpä on Jumala meidän kerskauksemme meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta\, jonka kautta me nyt olemme sovituksen saaneet. \n  \nEvankeliumi \nLuuk. 23:13–31 \nNiin Pilatus kutsui kokoon ylipapit ja hallitusmiehet ja kansan ja sanoi heille: ”Te olette tuoneet minulle tämän miehen kansan yllyttäjänä; ja katso\, minä olen teidän läsnäollessanne häntä tutkinut enkä ole havainnut tätä miestä syylliseksi mihinkään\, mistä te häntä syytätte\, eikä Herodeskaan\, sillä hän lähetti hänet takaisin meille. Ja katso\, hän ei ole tehnyt mitään\, mikä ansaitsee kuoleman. Kuritettuani häntä minä siis hänet päästän.” Niin he huusivat kaikki yhdessä\, sanoen: ”Vie pois tämä\, mutta päästä meille Barabbas!” Tämä oli heitetty vankeuteen kaupungissa tehdystä kapinasta sekä murhasta. Niin Pilatus taas puhui heille\, koska hän tahtoi päästää Jeesuksen irti. Mutta he huusivat vastaan ja sanoivat: ”Ristiinnaulitse\, ristiinnaulitse hänet!” Niin hän puhui heille kolmannen kerran: ”Mitä pahaa hän sitten on tehnyt? En ole havainnut hänessä mitään\, mistä hän ansaitsisi kuoleman. Kuritettuani häntä minä siis hänet päästän.” Mutta he ahdistivat häntä suurilla huudoilla\, vaatien Jeesusta ristiinnaulittavaksi; ja heidän huutonsa pääsivät voitolle. Niin Pilatus tuomitsi heidän vaatimuksensa täytettäväksi. Ja hän päästi irti sen\, joka kapinasta ja murhasta oli vankeuteen heitetty ja jota he vaativat\, mutta Jeesuksen hän antoi alttiiksi heidän mielivallallensa. Ja viedessään häntä pois he saivat käsiinsä Simonin\, erään kyreneläisen\, joka tuli vainiolta; ja hänen olalleen he panivat ristin kannettavaksi Jeesuksen jäljessä. Ja häntä seurasi suuri joukko kansaa\, myös naisia\, jotka valittivat ja itkivät häntä. Niin Jeesus kääntyi heihin ja sanoi: ”Jerusalemin tyttäret\, älkää minua itkekö\, vaan itkekää itseänne ja lapsianne. Sillä katso\, päivät tulevat\, jolloin sanotaan: ’Autuaita ovat hedelmättömät ja ne kohdut\, jotka eivät ole synnyttäneet\, ja rinnat\, jotka eivät ole imettäneet’. Silloin ruvetaan sanomaan vuorille: ’Langetkaa meidän päällemme’\, ja kukkuloille: ’Peittäkää meidät’. Sillä jos tämä tehdään tuoreelle puulle\, mitä sitten kuivalle tapahtuu?” \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias Jumala! Suo meidän\, jotka kärsimme lakkaamatta syntisyytemme tähden\, päästä vapaiksi sinun ainoan Poikasi kärsimisen voimasta. Sinun Poikasi\, Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n2. Pyhä Jumala\, rakas taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua Herramme Jeesuksen Kristuksen raskaasta kärsimystiestä\, jonka hän kulki ristiään kantaen. Kiitos\, että olet kutsunut meidät seuraamaan häntä. Anna meille voimaa kantaa oma ristimme ja tunnustaa rohkeasti Jeesuksen nimeä. Tätä pyydämme Poikasi Jeesuksen Kristuksen kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 69:30\nMinä olen |kurja ja vaivattu\, *\nsuojatkoon minua sinun a|pusi\, Jumala. \nPsalmi:\nPs. 69:17–23 (30–34)\nVastaa minulle\, Herra\, sillä sinun armo|si on hyvä\, *\nkäänny minun puoleeni suuressa laupe|udessasi. \nÄlä peitä kasvojasi palvelijaltasi\, sillä minä olen |ahdistuksessa; *\njoudu\, |vastaa minulle. \nLähesty minun sieluani ja |lunasta se\, *\nvapahda minut vihollis|teni tähden. \nSinä tiedät minun häväistykseni\, minun häpe|äni ja pilkkani\, *\nsinun edessäsi ovat julki kaikki minun |ahdistajani. \nHäväistys on särkenyt minun sydämeni\, minä olen |käynyt heikoksi; *\nminä odotin sääliä\, mutta en saanut\, ja lohduttajia\, mut|ta en löytänyt. \nKoiruohoa he antoivat minun |syödäkseni *\nja juottivat minulle janooni |hapanviiniä. \nTulkoon heidän pöytänsä |heille paulaksi\, *\nansaksi noille su|ruttomille. \n(Mutta minä olen |kurja ja vaivattu\, *\nsuojatkoon minua sinun a|pusi\, Jumala\, \nniin minä veisuulla kiitän |Jumalan nimeä *\nja ylistän häntä |kiitosvirsillä. \nSe on Herralle otolli|sempi kuin härkä\, *\nkuin mulli\, sarvipää ja |sorkkajalka. \nNöyrät näkevät sen ja |riemuitsevat; *\nelpyköön teidän sydämenne\, teidän\, jotka et|sitte Jumalaa. \nSillä Herra |kuulee köyhiä *\neikä halveksi |vankejansa.) URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/hiljaisen-viikon-keskiviikko-vsk1/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/04/Kirkkovuosi_1-vuosikerta_Hiljainen-viikko_ke.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20250417 DTEND;VALUE=DATE:20250418 DTSTAMP:20260604T222015 CREATED:20161202T121944Z LAST-MODIFIED:20250416T090016Z UID:4202-1744848000-1744934399@www.luterilainen.net SUMMARY:Kiirastorstai DESCRIPTION:Kristillinen kirkko on alusta saakka viettänyt Herran ateriaa\, pyhää ehtoollista (Ap.t. 2:42). Herra sanoi ehtoollista asettaessaan mm. ”Tehkää se minun muistokseni”. Tämä ei merkitse\, että ehtoollinen olisi vain muistoateria\, vaan että Jeesus on asettanut nimensä muiston pyhään ehtoolliseen (vrt. 2. Moos. 20:24). Tämä tarkoittaa\, että Hän on läsnä ja paikalla\, kun ehtoollista vietetään Hänen tahtonsa ja asetuksensa mukaan. – Hän ”otti leivän\, siunasi\, mursi ja antoi opetuslapsilleen\, sanoen…” Tämä tehdään yhä uudestaan ja uudestaan\, muistaen miksi niin teemme: ”Meidän puolestamme. Syntien anteeksiantamiseksi”. \nKristuksen sana\, luova sana\, saa aikaan sen\, että leipä ja viini ovat todellisesti Kristuksen ruumis ja veri. Miten se on mahdollista? Emme tiedä\, mutta uskomme. Muuttuvatko ehtoollisaineet? Se ei varsinaisesti edes kiinnosta kristittyä\, vaan uskomme\, että Jeesus lupauksensa mukaan on ehtoollisen siunatussa leivässä ja viinissä ruumiillisesti läsnä. \n”Samoin myös maljan\, aterian jälkeen\, ja sanoi: ’Tämä malja on uusi liitto minun veressäni\, joka teidän edestänne vuodatetaan.'” – Tämä on uuden liiton\, eli uuden testamentin malja. Jeesuksen verinen ristinkuolema ja riemullinen ylösnousemus ovat uuden liiton perustaminen. Jumala testamenttaa omilleen\, eli Hänen omakseen kastetuille\, valtakunnan\, jonka ostohintana on Hänen Poikansa veri. Tämä veri puhdistaa kaikesta synnistä! Tämä veri\, jonka me juomme ehtoollisen siunatussa viinissä\, on Golgatan puulla maahan saakka valunut Jumalan Karitsan veri. Tämä veri on se sama veri\, joka on punannut sinunkin kasteesi veden niin\, että olet Jeesuksen veressä pesty kirjaimellisesti. Tässä veressä on evankeliumi\, se on Jumalan voima! Tämä veri on vuodatettu sinun puolestasi\, sinun syntiesi anteeksiantamiseksi. \nTämän vuoksi me vietämme ehtoollista usein: vähintään joka sunnuntai. Tämän vuoksi toimitamme ehtoollisen niin arvokkaasti kuin voimme. Tämän vuoksi me myös kohotamme siunatut ehtoollisaineet kaiken kirkkokansan katseltaviksi ja polvistumme Jeesuksen ruumiin ja veren edessä: Jumalan Poika on ruumiillisesti läsnä ja me palvomme Häntä. \nSiksi meillä on myös juhlalliset jumalanpalvelustavat\, alttarivaatteet\, albat\, kasukat ja liturgiset eleet ym. Siksi\, koska Jeesus on ehtoollisessaan tänäänkin. Häntä ei tarvitse etsiä omasta sydämestä\, omista kokemuksista\, ei edes omasta uskosta\, vaan Hänen omasta sanastaan ja sen saarnasta sekä Hänen ruumiistaan ja verestään. Hän antaa itsensä\, sinullekin. \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri: violetti tai sininen.1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Joh. 6:33 tai Ps. 78:25 Psalmi: Ps. 111:2–5 Psalmilause: Ps. 111:9–10\n1. lukukappale: Jes. 25:6–10 2. lukukappale: Ap. t. 2:42–47 Evankeliumi: Luuk. 22:14–22 \n\n1. lukukappale \nJes. 25:6–10 \nJa Herra Sebaot laittaa kaikille kansoille tällä vuorella pidot rasvasta\, pidot voimaviinistä\, ydinrasvasta\, puhtaasta voimaviinistä. Ja hän hävittää tällä vuorella verhon\, joka verhoaa kaikki kansat\, ja peiton\, joka peittää kaikki kansakunnat. Hän hävittää kuoleman ainiaaksi\, ja Herra\, Herra pyyhkii kyyneleet kaikkien kasvoilta ja ottaa pois kansansa häväistyksen kaikesta maasta. Sillä Herra on puhunut. \nJa sinä päivänä sanotaan: ”Katso\, tämä on meidän Jumalamme\, jota me odotimme meitä pelastamaan; tämä on Herra\, jota me odotimme: iloitkaamme ja riemuitkaamme pelastuksesta\, jonka hän toi”. Sillä Herran käsi lepää tällä vuorella. \n  \n2. lukukappale \nAp. t. 2:42–47 \nJa he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa. Ja jokaiselle sielulle tuli pelko; ja monta ihmettä ja tunnustekoa tapahtui apostolien kautta. Ja kaikki\, jotka uskoivat\, olivat yhdessä ja pitivät kaikkea yhteisenä\, ja he myivät maansa ja tavaransa ja jakelivat kaikille\, sen mukaan kuin kukin tarvitsi. Ja he olivat alati\, joka päivä\, yksimielisesti pyhäkössä ja mursivat kodeissa leipää ja nauttivat ruokansa riemulla ja sydämen yksinkertaisuudella\, kiittäen Jumalaa ja ollen kaiken kansan suosiossa. Ja Herra lisäsi heidän yhteyteensä joka päivä niitä\, jotka saivat pelastuksen. \n  \nEvankeliumi \nLuuk. 22:14–22 \nJa kun hetki tuli\, asettui Jeesus aterialle ja apostolit hänen kanssansa. Ja hän sanoi heille: ”Minä olen halajamalla halannut syödä tämän pääsiäislampaan teidän kanssanne\, ennenkuin minä kärsin; sillä minä sanon teille\, etten minä sitä enää syö\, ennenkuin sen täyttymys tapahtuu Jumalan valtakunnassa”. Ja hän otti maljan\, kiitti ja sanoi: ”Ottakaa tämä ja jakakaa keskenänne. Sillä minä sanon teille: tästedes minä en juo viinipuun antia\, ennenkuin Jumalan valtakunta tulee.” \nJa hän otti leivän\, kiitti\, mursi ja antoi heille ja sanoi: ”Tämä on minun ruumiini\, joka teidän edestänne annetaan. Tehkää se minun muistokseni.” Samoin myös maljan\, aterian jälkeen\, ja sanoi: ”Tämä malja on uusi liitto minun veressäni\, joka teidän edestänne vuodatetaan. Mutta\, katso\, minun kavaltajani käsi on minun kanssani pöydällä. Sillä Ihmisen Poika tosin menee pois\, niinkuin säädetty on; mutta voi sitä ihmistä\, jonka kautta hänet kavalletaan!” \n  \nRukoukset\n1. Herra\, meidän Jumalamme! Sinä teet meidät osallisiksi Poikasi Jeesuksen Kristuksen ristinuhrista hänen todellisessa ruumiissaan ja veressään hänen pyhässä ehtoollisessaan. Siinä sinä yhdistät meidät myös toinen toisiimme. Anna meidän sen tähden nöyrästi rakastaa ja palvella sinun Poikasi hengellisen ruumiin jäseniä\, niin kuin hän\, Kuningas\, palveli kaikkia ja pesi opetuslastensa jalat. Sinulle Isä\, Poika ja Pyhä Henki olkoon kunnia nyt\, aina ja iankaikkisesti! \n2. Herra Jumala\, iankaikkinen armahtaja\, joka annoit Poikasi ristinkuolemaan meidän puolestamme ja teet meidät osallisiksi uudesta liitosta hänen veressään. Me rukoilemme sinua: opeta meitä ottamaan hänet vastaan pyhässä sanassasi ja vahvista meitä voimallasi pyhässä ehtoollisessasi. Auta meitä pysymään Herrassa Jeesuksessa\, että hän uskon kautta asuisi sydämissämme. Anna meidän lopulta nauttia myös taivaallisesta juhla-ateriastasi. Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nJoh. 6:33\nJumalan leipä on se\, joka tulee |alas taivaasta *\nja antaa maa|ilmalle elämän. \nTai:\nPs. 78:25\nIhmiset söivät enke|lien leipää; *\nhän lähetti heille eväs|tä yllin kyllin. \nPsalmi:\nPs. 111:2–5\nSuuret ovat |Herran teot\, *\nkaikkien niiden tutkisteltavat\, jotka nii|tä rakastavat. \nKunnialliset ja korkeat ovat |hänen työnsä\, *\nja hänen vanhurskautensa pysyy i|ankaikkisesti. \nHän on säätänyt ihmeellisten teko|jensa muiston *\n; armollinen ja lau|pias on Herra. \nHän antaa ruuan pelkää|väisillensä\, *\nhän muistaa liittonsa i|ankaikkisesti. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/kiirastorstai-vsk1/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/04/Kirkkovuosi_3-vuosikerta_Kiirastorstai.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20250418 DTEND;VALUE=DATE:20250419 DTSTAMP:20260604T222015 CREATED:20161202T121944Z LAST-MODIFIED:20250416T090327Z UID:4203-1744934400-1745020799@www.luterilainen.net SUMMARY:Pitkäperjantai DESCRIPTION:Pitkänäperjantaina alttari on puettuna mustaan. Pöytää koristaa korkeintaan viisi leikattua punaista ruusua\, jotka muistuttavat Herramme Jeesuksen Kristuksen viidestä haavasta: kaksi jaloissa\, kaksi käsissä ja yksi kyljessä. Päivä on surun päivä ja kutsuu jokaista kristittyä muistamaan sitä hintaa\, jonka Kristus on meistä maksanut. Jumala luopui taivaan kirkkaudesta syntyäkseen ihmiseksi. Muut eivät Kristusta kohdelleet kuin Jumalaa\, vaan kuin orjaa\, ja lopulta tappoivat hänet. \n”Hän joka ripusti maan\, ripustetaan\njoka takoi taivaat\, on taottu puuhun\njoka kiinnitti kaiken\, on kiinni puussa.\nValtiasta on pahoin pidelty\nJumala on surmattu.”\n(Meliton\, pääsiäisen salaisuus 160-luvulta) \nPitkäperjantain sanoma kutsuu meitä katumukseen ja paastoon\, mutta samalla muistuttaa\, että hinta meistä on todella maksettu. Kristus kuoli\, jotta me eläisimme. Tästä muistuttaa myös ristinryöväri\, joka uskonsa tähden pääsi Kristuksen kanssa paratiisiin. \n\nKynttilöitä: 0 Liturginen väri: musta.1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Matt. 27:46 Psalmi: Ps. 22:7–20 Psalmilause: Ilm. 5:12\n1. lukukappale: Jes. 53 2. lukukappale: Hepr. 5:7–10 Evankeliumi: Luuk. 23:32–46 \n\n1. lukukappale \nJes. 53 \nKuka uskoo meidän saarnamme\, kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan? \nHän kasvoi Herran edessä niinkuin vesa\, niinkuin juuri kuivasta maasta. Ei ollut hänellä vartta eikä kauneutta; me näimme hänet\, mutta ei ollut hänellä muotoa\, johon me olisimme mielistyneet. Hän oli ylenkatsottu\, ihmisten hylkäämä\, kipujen mies ja sairauden tuttava\, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät\, halveksittu\, jota emme minäkään pitäneet. \nMutta totisesti\, meidän sairautemme hän kantoi\, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna\, Jumalan lyömänä ja vaivaamana\, mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden\, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä\, että meillä rauha olisi\, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut. Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat\, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme. Häntä piinattiin\, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa\, joka teuraaksi viedään\, niinkuin lammas\, joka on ääneti keritsijäinsä edessä\, niin ei hän suutansa avannut. Ahdistettuna ja tuomittuna hänet otettiin pois\, mutta kuka hänen polvikunnastaan sitä ajatteli? Sillä hänet temmattiin pois elävien maasta; minun kansani rikkomuksen tähden kohtasi rangaistus häntä. Hänelle annettiin hauta jumalattomain joukossa; mutta rikkaan tykö hän tuli kuoltuansa\, sillä hän ei ollut vääryyttä tehnyt eikä petosta ollut hänen suussansa. \nMutta Herra näki hyväksi runnella häntä\, lyödä hänet sairaudella. Jos sinä panet hänen sielunsa vikauhriksi\, saa hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan\, ja Herran tahto toteutuu hänen kauttansa. Sielunsa vaivan tähden hän saa nähdä sen ja tulee ravituksi. Tuntemuksensa kautta hän\, minun vanhurskas palvelijani\, vanhurskauttaa monet\, sälyttäen päällensä heidän pahat tekonsa. Sentähden minä jaan hänelle osan suurten joukossa\, ja väkevien kanssa hän saalista jakaa; sillä hän antoi sielunsa alttiiksi kuolemaan\, ja hänet luettiin pahantekijäin joukkoon\, hän kantoi monien synnit\, ja hän rukoili pahantekijäin puolesta. \n  \n2. lukukappale \nHepr. 5:7–10 \nJa lihansa päivinä hän väkevällä huudolla ja kyynelillä uhrasi rukouksia ja anomuksia sille\, joka voi hänet kuolemasta pelastaa; ja hänen rukouksensa kuultiin hänen jumalanpelkonsa tähden. Ja niin hän\, vaikka oli Poika\, oppi siitä\, mitä hän kärsi\, kuuliaisuuden\, ja kun oli täydelliseksi tullut\, tuli hän iankaikkisen autuuden aikaansaajaksi kaikille\, jotka ovat hänelle kuuliaiset\, hän\, jota Jumala nimittää ”ylimmäiseksi papiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan”. \n  \nEvankeliumi \nLuuk. 23:32–46 \nMyös kaksi muuta\, kaksi pahantekijää\, vietiin hänen kanssaan surmattaviksi. Ja kun saavuttiin paikalle\, jota sanotaan Pääkallonpaikaksi\, niin siellä he ristiinnaulitsivat hänet sekä pahantekijät\, toisen oikealle ja toisen vasemmalle puolelle. Mutta Jeesus sanoi: ”Isä\, anna heille anteeksi\, sillä he eivät tiedä\, mitä he tekevät”. Ja he jakoivat keskenään hänen vaatteensa ja heittivät niistä arpaa. \nJa kansa seisoi ja katseli. Ja hallitusmiehetkin ivasivat häntä ja sanoivat: ”Muita hän on auttanut; auttakoon itseänsä\, jos hän on Jumalan Kristus\, se valittu”. Myös sotamiehet pilkkasivat häntä\, menivät hänen luoksensa ja tarjosivat hänelle hapanviiniä ja sanoivat: ”Jos sinä olet juutalaisten kuningas\, niin auta itseäsi”. Oli myös hänen päänsä päällä kirjoitus: ”Tämä on juutalaisten kuningas”. \nNiin toinen pahantekijöistä\, jotka siinä riippuivat\, herjasi häntä: ”Etkö sinä ole Kristus? Auta itseäsi ja meitä.” Mutta toinen vastasi ja nuhteli häntä sanoen: ”Etkö sinä edes pelkää Jumalaa\, sinä\, joka olet saman rangaistuksen alainen? Me tosin kärsimme oikeuden mukaan\, sillä me saamme\, mitä meidän tekomme ansaitsevat; mutta tämä ei ole mitään pahaa tehnyt.” Ja hän sanoi: ”Jeesus\, muista minua\, kun tulet valtakuntaasi”. Niin Jeesus sanoi hänelle: ”Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa.” \nJa oli jo noin kuudes hetki. Niin yli kaiken maan tuli pimeys\, jota kesti hamaan yhdeksänteen hetkeen\, sillä aurinko oli pimentynyt. Ja temppelin esirippu repesi keskeltä kahtia. Ja Jeesus huusi suurella äänellä ja sanoi: ”Isä\, sinun käsiisi minä annan henkeni”. Ja sen sanottuaan hän antoi henkensä. \n  \nRukous\nHerra Jumala\, taivaallinen Isä\, joka olet rakastanut maailmaa niin\, ettet säästänyt ainoaa Poikaasi vaan annoit hänet sulasta armostasi ristinkuolemaan meidän puolestamme! Me rukoilemme sinua: anna Pyhä Henkesi sydämiimme\, että saisimme lohdutuksen tästä armosta\, karttaisimme tästedes syntiä\, kantaisimme kärsivällisesti ristiämme ja saisimme iankaikkisen elämän. Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nMatt. 27:46\nJumalani\, |Jumalani\, *\nmik|si minut hylkäsit? \nPsalmi:\nPs. 22:7–20\nMutta minä olen mato |enkä ihminen\, *\nihmisten pilkka |ja kansan hylky. \nKaikki\, jotka minut näkevät\, pilk|kaavat minua\, *\nlevittelevät suutansa\, nyökyttävät |ilkkuen päätään: \n”Jätä asiasi |Herran haltuun. *\nHän vapahtakoon hänet\, hän pelastakoon hänet\, koska on hä|neen mielistynyt.” \nSinähän vedit minut äi|tini kohdusta\, *\nsinä annoit minun olla turvassa |äitini rinnoilla; \nsinun huomaasi minä olen jätetty syntymäs|täni saakka *\n\, sinä olet minun Jumalani hamasta |äitini kohdusta. \nÄlä ole minusta kaukana\, sillä ahdis|tus on läsnä\, *\neikä |auttajaa ole. \nMinua saartavat vä|kevät sonnit\, *\nBaasanin härät pii|rittävät minut\, \navaavat kitansa mi|nua vastaan\, *\nniinkuin raatelevat\, |kiljuvat leijonat. \nNiinkuin vesi minä olen maahan |vuodatettu; *\nkaikki minun luuni ovat irti toisistansa; minun sydämeni on niinkuin vaha\, se on sulanut mi|nun rinnassani. \nMinun voimani on kuivettunut kuin savias|tian siru\, *\nja kieleni tarttuu suuni lakeen\, ja sinä lasket minut alas |kuoleman tomuun. \nSillä koirat minua piirittävät\, pahain parvi |saartaa minut\, *\nminun käteni ja jalkani\, niin|kuin jalopeurat. \nMinä voin lukea |kaikki luuni; *\nhe katselevat |minua ilkkuen; \nhe jakavat keskenänsä |minun vaatteeni *\nja heittävät minun pu|vustani arpaa. \nMutta sinä\, Herra\, älä ole kau|kana\, sinä\, *\nminun väkevyyteni\, rien|nä avukseni. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/pitkaperjantai-vsk1/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/04/Kirkkovuosi_Hiljainen-viikko_Pitkaperjantai.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20250418 DTEND;VALUE=DATE:20250419 DTSTAMP:20260604T222015 CREATED:20211116T140201Z LAST-MODIFIED:20250416T091310Z UID:11012-1744934400-1745020799@www.luterilainen.net SUMMARY:Jeesuksen kuolinhetki DESCRIPTION:Aurinko pimeni keskellä kirkasta päivää Jeesuksen kuolinhetkenä. Tuo pimeys kesti kolme tuntia aina siihen hetkeen saakka\, kunnes Herramme kuoli kidutuksensa jälkeen. Juuri ennen Herramme kuolemaa tapahtuu järkyttävä asia Jerusalemin temppelissä; väliverho eli esirippu repeää. Se useita senttejä paksu verho\, joka erotti temppelin pyhän osan ja kaikkein pyhimmän eli Jumalan maanpäällisen valtaistuinsalin toisistaan. Tästä profeetta Aamos oli jo profetoinut kun sanoi ”Ja sinä päivänä palatsin laulut muuttuvat valitukseksi\, sanoo Herra\, Herra. Paljon on oleva ruumiita\, joka paikkaan heitettyjä. Hiljaa!” (Aam. 8:3) \nMerkittävä sanapari tämä edellä oleva: ”sinä päivänä”. Herran päivänä\, Kristuksen ristinkuoleman päivänä! Meidän käyttämässämme raamatunkäännöksessä (KR38) puhutaan ”palatsista”\, mutta hepreankielen sana merkitsee sekä palatsia että temppeliä. Ensimmäiseen kreikankieliseen VT:n käännökseen tämä onkin käännetty tässä Aamoksen kohdassa ”sinä päivänä temppelin laulut muuttuvat”. Vanhempi raamatunkäännöksemme\, Biblia kääntää myöskin: ”Ja sinä päivänä pitää veisut temppelissä itkuksi kääntymän\, sanoo Herra\, Herra”. \nTodellakin tuona päivänä loppuivat temppelin laulut ja vaihtuivat itkuksi. Enää ei nimittäin ollut mitään virkaa uhreille\, vanhan liiton uhripappeudelle\, oikeastaan ei millekään mikä liittyi temppeliin ja temppelipalvelukseen. Siksi Aamos profetoi\, että tuona ”sinä päivänä temppelin laulut muuttuvat valitukseksi”. Valittavathan ne\, joidenka uhreilla ei enää ollut mitään merkitystä. Mutta ennen kaikkea ja itse asiassa temppelin laulut muuttuivat Kristuksen valitukseksi ristillä\, kun Hän huusi suurella äänellä ja antoi Henkensä. \nSekä auringon pimentyminen että temppelin väliverhon repeäminen eli kaikkein pyhimmän paljastuminen kaikille ihmisille on profetoitu jo profeetta Aamoksen kautta. Ja miksei Jumala olisi antanut Pyhän Henkensä ilmoittaa tätä kaikkea etukäteen? Onhan Herramme ristinkuolema koko maailmanhistorian käännekohta; mikään ei ole enää samalla tavalla kuin ennen. Jumalan vihan alla elänyt syntinen ihmiskunta on päästetty synnistä Kristuksen uhrin kautta. Synti ei voi enää kadottaa; vain epäusko. Olihan Kristus\, Hän jota ei enää voinut edes ihmiseksi tunnistaa\, Jumalan Poika tehty synniksi kaikkien takia ja kaikkien puolesta. Joka Häneen turvautuu\, ei joudu Isän hylkäämäksi\, sillä Jumalan Poika oli ristillä paitsi koko maailman hylkäämä ennen kaikkea taivaallisen Isämme hylkäämä. \nHerra Jeesus on todella ottanut pois koko maailman synnin; myös kaikki sinunkin syntisi! Näin pitkäperjantai on sinullekin Hyvä Perjantai. \n\nKynttilöitä: 0 Liturginen väri: musta.1. vuosikerta\nEvankeliumi: Luuk. 23:44–49 tai: Matt. 27:45–56 tai: Mark. 15:33–41 \n\nEvankeliumi\nLuuk. 23:44–49\nJa oli jo noin kuudes hetki. Niin yli kaiken maan tuli pimeys\, jota kesti hamaan yhdeksänteen hetkeen\, sillä aurinko oli pimentynyt. Ja temppelin esirippu repesi keskeltä kahtia. Ja Jeesus huusi suurella äänellä ja sanoi: ”Isä\, sinun käsiisi minä annan henkeni”. Ja sen sanottuaan hän antoi henkensä. Mutta kun sadanpäämies näki\, mitä tapahtui\, kunnioitti hän Jumalaa ja sanoi: ”Totisesti\, tämä oli vanhurskas mies”. Ja kun kaikki kansa\, ne\, jotka olivat kokoontuneet tätä katselemaan\, näkivät\, mitä tapahtui\, löivät he rintoihinsa ja palasivat kukin kotiinsa. Mutta kaikki hänen tuttavansa seisoivat taampana\, myöskin naiset\, jotka olivat seuranneet häntä Galileasta\, ja katselivat tätä. \nTai:\nMatt. 27:45–56\nMutta kuudennesta hetkestä alkaen tuli pimeys yli kaiken maan\, ja sitä kesti hamaan yhdeksänteen hetkeen. Ja yhdeksännen hetken vaiheilla Jeesus huusi suurella äänellä sanoen: ”Eeli\, Eeli\, lama sabaktani?” Se on: Jumalani\, Jumalani\, miksi minut hylkäsit? Sen kuullessaan sanoivat muutamat niistä\, jotka siinä seisoivat: ”Hän huutaa Eliasta”. Ja kohta muuan heistä juoksi ja otti sienen\, täytti sen hapanviinillä\, pani sen ruovon päähän ja antoi hänelle juoda. Mutta muut sanoivat: ”Annas\, katsokaamme\, tuleeko Elias häntä pelastamaan”. Niin Jeesus taas huusi suurella äänellä ja antoi henkensä. Ja katso\, temppelin esirippu repesi kahtia ylhäältä alas asti\, ja maa järisi\, ja kalliot halkesivat\, ja haudat aukenivat\, ja monta nukkuneiden pyhien ruumista nousi ylös. Ja he lähtivät haudoistaan ja tulivat hänen ylösnousemisensa jälkeen pyhään kaupunkiin ja ilmestyivät monelle. Mutta kun sadanpäämies ja ne\, jotka hänen kanssaan vartioitsivat Jeesusta\, näkivät maanjäristyksen ja mitä muuta tapahtui\, peljästyivät he suuresti ja sanoivat: ”Totisesti tämä oli Jumalan Poika”. Ja siellä oli monta naista\, jotka olivat Galileasta seuranneet Jeesusta ja palvelleet häntä; he seisoivat taampana katselemassa. Heidän joukossaan oli Maria Magdaleena ja Maria\, Jaakobin ja Joosefin äiti\, ja Sebedeuksen poikain äiti. \nTai:\nMark. 15:33–41\nJa kuudennella hetkellä tuli pimeys yli kaiken maan\, ja sitä kesti hamaan yhdeksänteen hetkeen. Ja yhdeksännellä hetkellä Jeesus huusi suurella äänellä: ”Eeli\, Eeli\, lama sabaktani?” Se on käännettynä: Jumalani\, Jumalani\, miksi minut hylkäsit? Sen kuullessaan sanoivat muutamat niistä\, jotka siinä seisoivat: ”Katso\, hän huutaa Eliasta”. Ja muuan juoksi ja täytti sienen hapanviinillä\, pani sen ruovon päähän ja antoi hänelle juoda sanoen: ”Annas\, katsokaamme\, tuleeko Elias ottamaan hänet alas”. Mutta Jeesus huusi suurella äänellä ja antoi henkensä. Ja temppelin esirippu repesi kahtia ylhäältä alas asti. Mutta kun sadanpäämies\, joka seisoi häntä vastapäätä\, näki hänen näin antavan henkensä\, sanoi hän: ”Totisesti tämä ihminen oli Jumalan Poika”. Ja siellä oli myös naisia taampaa katselemassa. Näiden joukossa olivat Maria Magdaleena ja Maria\, Jaakob nuoremman ja Jooseen äiti\, ja Salome\, jotka hänen ollessaan Galileassa olivat seuranneet ja palvelleet häntä\, sekä useita muita\, jotka olivat tulleet hänen kanssaan ylös Jerusalemiin. \n  \nRukous\nHerra Jeesus Kristus\, elävän Jumalan Poika\, joka yhdeksännellä hetkellä ristille ojennetuin käsin kallistit pääsi ja annoit henkesi Isän Jumalan haltuun. Sinä avasit paratiisin kalliin kuolemasi avaimilla. Sinä\, joka olet todellinen paratiisi\, ota kuolemamme hetkellä laupiaasti luoksesi meidän\, sinun palvelijoittesi\, sielut. Kuule meitä sinä\, joka elät ja hallitset yhdessä Isän ja Pyhän Hengen kanssa yhdessä jumaluudessa aina ja iankaikkisesti. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/jeesuksen-kuolinhetki-vsk1/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/04/Kirkkovuosi_Hiljainen-viikko_Jeesuksen-kuolinhetki.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20250418 DTEND;VALUE=DATE:20250419 DTSTAMP:20260604T222015 CREATED:20211116T141557Z LAST-MODIFIED:20250416T091455Z UID:11014-1744934400-1745020799@www.luterilainen.net SUMMARY:Pitkäperjantain ilta DESCRIPTION:Jeesus opetti\, että rikkaan miehen on vaikea päästä taivasten valtakuntaan. Mikään ei ole Jumalalle mahdotonta\, ja niin Jeesuksen maailman edestä annettua ruumista tulee pyytämään rikasmies ja kansanjohtaja\, Joosef arimatialainen. \nArvaten Joosef on pitänyt opetuslapseutensa salassa ja onnistunut siten säilyttämään korkean asemansa. Nyt hän rohkaisee mielensä. Teloitetuille kansan kiihottajille kunnioituksen osoittaminen ei ollut viisasta. Roomalaiset pitivät Jeesusta terroristina\, juutalaiset Jumalan pilkkaajana. \nJeesuksen kuoleman jälkeen Arimatian Joosef oli ensimmäinen Kristoforos\, Kristuksen kantaja\, joka lähti kantamaan Herran pilkkaa. Rahan\, maineen\, aseman ja kaiken muun Joosef oli valmis heittämään roskana pois. \nJoosef laski Jeesuksen omaan hautaansa ja täytti samalla profeetan sanan ” Hänelle annettiin hauta jumalattomain joukossa; mutta rikkaan tykö hän tuli kuoltuansa\, sillä hän ei ollut vääryyttä tehnyt eikä petosta ollut hänen suussansa.” (Jes 53:9). Samalla hän Jeesuksen opetuksen mukaisesti kielsi oman elämänsä pitäen taivaallisia aarteita kalliimpina kuin maallisia. \n\nKynttilöitä: 0 Liturginen väri: musta.1. vuosikerta\nPäivän psalmi Psalmi: Ps. 142:2–8\nLukukappale: Jes. 53:9-11 Evankeliumi: Luuk. 23:47–56 \n\nLukukappale\nJes. 53:9–11\nHänelle annettiin hauta jumalattomain joukossa; mutta rikkaan tykö hän tuli kuoltuansa\, sillä hän ei ollut vääryyttä tehnyt eikä petosta ollut hänen suussansa. Mutta Herra näki hyväksi runnella häntä\, lyödä hänet sairaudella. Jos sinä panet hänen sielunsa vikauhriksi\, saa hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan\, ja Herran tahto toteutuu hänen kauttansa. Sielunsa vaivan tähden hän saa nähdä sen ja tulee ravituksi. Tuntemuksensa kautta hän\, minun vanhurskas palvelijani\, vanhurskauttaa monet\, sälyttäen päällensä heidän pahat tekonsa. \n  \nEvankeliumi\nLuuk. 23:47–56\nMutta kun sadanpäämies näki\, mitä tapahtui\, kunnioitti hän Jumalaa ja sanoi: ”Totisesti\, tämä oli vanhurskas mies”. Ja kun kaikki kansa\, ne\, jotka olivat kokoontuneet tätä katselemaan\, näkivät\, mitä tapahtui\, löivät he rintoihinsa ja palasivat kukin kotiinsa. Mutta kaikki hänen tuttavansa seisoivat taampana\, myöskin naiset\, jotka olivat seuranneet häntä Galileasta\, ja katselivat tätä. Ja katso\, oli neuvoston jäsen\, nimeltä Joosef\, hyvä ja hurskas mies\, joka ei ollut suostunut heidän neuvoonsa ja tekoonsa. Tämä oli kotoisin juutalaisten kaupungista Arimatiasta\, ja hän odotti Jumalan valtakuntaa. Hän meni Pilatuksen luo ja pyysi Jeesuksen ruumista. Ja otettuaan sen alas hän kääri sen liinavaatteeseen. Ja hän pani hänet hautaan\, joka oli hakattu kallioon ja johon ei oltu vielä ketään pantu. Ja silloin oli valmistuspäivä\, ja sapatti oli alkamaisillaan. Ja naiset\, jotka olivat tulleet hänen kanssaan Galileasta\, seurasivat jäljessä ja katselivat hautaa ja kuinka hänen ruumiinsa sinne pantiin. Ja palattuaan kotiinsa he valmistivat hyvänhajuisia yrttejä ja voiteita; mutta sapatin he viettivät hiljaisuudessa lain käskyn mukaan. \n  \nRukous\nHerra Jeesus Kristus\, elävän Jumalan Poika\, joka illan saapuessa otettiin alas ristiltä! Suo armossasi\, että me panisimme pois syntiemme kuormat ja voisimme niin tulla sinun jumalallisten kasvojesi eteen. Kuule meitä sinä\, joka elät ja hallitset yhdessä Isän ja Pyhän Hengen kanssa yhdessä jumaluudessa aina ja iankaikkisesti. \n  \nPäivän psalmi: \nPsalmi:\nPs. 142:2–8\nMinä korotan ääneni ja |huudan Herraa\, *\nminä korotan ääneni ja rukoilen Her|ralta armoa. \nMinä vuodatan hänen eteensä |valitukseni\, *\nkerron hänelle |ahdistukseni. \nKun minun henkeni minussa nääntyy\, niin sinä tunnet |minun tieni. *\nPolulle\, jota minä käyn\, he ovat virittäneet paulan |minun eteeni. \nKatso minun oikealle puolel|leni ja näe: *\nei kukaan mi|nua tunne. \nEi ole minulla |pakopaikkaa\, *\nei kukaan minun sielus|tani välitä. \nMinä huudan sinun |puoleesi\, Herra; *\nminä sanon: Sinä olet minun turvani\, minun osani elä|vien maassa. \nTarkkaa minun huutoani\, sillä minä olen sangen |viheliäinen\, *\npelasta minut vainoojistani\, sillä he ovat minua |väkevämmät. \nVie minun sieluni ulos vankeudesta kiittämään sinun |nimeäsi. *\nVanhurskaat kokoontuvat minun ympärilleni\, kun sinä mi|nulle hyvin teet. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/pitkaperjantain-ilta-vsk1/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/04/Kirkkovuosi_Hiljainen-viikko_la.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20250419 DTEND;VALUE=DATE:20250420 DTSTAMP:20260604T222015 CREATED:20161202T121945Z LAST-MODIFIED:20250416T091628Z UID:4204-1745020800-1745107199@www.luterilainen.net SUMMARY:Hiljainen lauantai DESCRIPTION:Hiljainen lauantai on kirkkovuoden toinen musta päivä. Usein puhutaan pitkäperjantain\, mutta vähemmän hiljaisen lauantain mustasta väristä. Vaikka nykyihminen kaipaa hiljaisuutta\, tunnemme myös pahaa enteilevän hiljaisuuden. \nPitkäperjantaina laskeutui kuolemanhiljaisuus. Vellova Jerusalem hiljeni sapatinviettoon. Opetuslapset kävivät läpi kaiken päättymistä ja kaiken menettämistä. Kivi Jeesuksen haudalla oli kylmä ja mykkä. \nHiljainen lauantai on saranakohta kärsimystä ilmentävän pitkäperjantain ja Kristuksen riemullista ylösnousemusta juhlistavan pääsiäisen välissä. Se punnitsee toivomme. Aina ihminen ei tiedä\, mitä hän toivoo ja kaipaa. Elämässä voi ajaa eteenpäin kaipuu\, josta ei saa otetta. Yksi pitää vauhtia ja asettaa tavoitteita. Toinen janoaa elämää ja kokemuksia. \nHiljaisen lauantain teksteihin on poimittu helmi Jobin kirjasta. Kaiken menettänyt\, kuolemanhiljaisuuden laidalle saapunut mies tunnustaa toivonsa perustan: ”Mutta minä tiedän Lunastajani elävän\, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä. Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti\, saan minä nähdä Jumalani. Hänet olen minä näkevä apunani; minun silmäni saavat nähdä hänet – eikä vieraana. Munaskuuni hiukeavat sisimmässäni.”(Job.19:25–27) \nViimeinen lause ilmaistaan uudemmassa raamatunkäännöksessa (KR92): ”Tämä minun sydämeni kaipaa.”\nMykkä ja kylmä hautakivi ei vartioikaan utuista epäselvyyttä. Arvailuja sielunvaelluksesta. Oletuksia tämän elämän mustavalkoversiosta. Uskomuksia enkeleistä. \nHiljaisen lauantain mykkä ja kylmä hautakivi vartioi ”aarretta pimeän peitosta” (Jes.45:3). Sillä Kristus ei jäänyt tuonelaan. Hän voitti. Ylösnousemuksellaan hän sinetöi hautamme leposijaksi\, jota vartioi kristillinen toivo. Ruumis kyllä maatuu\, mutta uskon kautta Kristukseen realisoituu se\, mikä pyhässä kasteessa lahjoitetaan: ”Teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa.” (Kol.3:3) \nJobin sisuskalut ”hiukentelivat” taivaallisen kirkkauden odotuksessa. Tämän elämän kärsimykset olivat tehneet tehtävänsä. Katse kääntyi tulevaan. –Lunastajani veisi minut Jumalan tykö! Saisin nähdä hänet\, joka omin käsin pyyhkii silmistäni kyyneleet. Ja tämä elämä\, kärsimyksineen ja kipeine kysymyksineen\, oli taakse jäänyttä. \nSellaista on kristillinen toivo. \n\nKynttilöitä: 0 Liturginen väri: musta.1. vuosikerta \n1. lukukappale: Job 19:25–27 2. lukukappale: 1. Piet. 3:18–22 Evankeliumi: Matt. 27:62–66 \n\n1. lukukappale\nJob. 19:25–27\nMutta minä tiedän lunastajani elävän\, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä. Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti\, saan minä nähdä Jumalan. Hänet olen minä näkevä apunani; minun silmäni saavat nähdä hänet – eikä vieraana. Munaskuuni hiukeavat sisimmässäni. \n  \n2. lukukappale\n1. Piet. 3:18–22\nSillä myös Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden\, vanhurskas vääräin puolesta\, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö; hän\, joka tosin kuoletettiin lihassa\, mutta tehtiin eläväksi hengessä\, jossa hän myös meni pois ja saarnasi vankeudessa oleville hengille\, jotka muinoin eivät olleet kuuliaiset\, kun Jumalan pitkämielisyys odotti Nooan päivinä\, silloin kun valmistettiin arkkia\, jossa vain muutamat\, se on kahdeksan sielua\, pelastuivat veden kautta. Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa\, kasteena – joka ei ole lihan saastan poistamista\, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta – Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta\, hänen\, joka on mennyt taivaaseen ja on Jumalan oikealla puolella; ja hänen allensa ovat enkelit ja vallat ja voimat alistetut. \n  \nEvankeliumi\nMatt. 27:62–66\nSeuraavana päivänä\, joka oli valmistuspäivän jälkeinen\, ylipapit ja fariseukset kokoontuivat Pilatuksen luo ja sanoivat: ”Herra\, me muistamme sen villitsijän vielä eläessään sanoneen: ’Kolmen päivän kuluttua minä nousen ylös’. Käske siis tarkasti vartioida hautaa kolmanteen päivään asti\, etteivät hänen opetuslapsensa tulisi ja varastaisi häntä ja sanoisi kansalle: ’Hän nousi kuolleista’\, ja niin viimeinen villitys olisi pahempi kuin ensimmäinen.” Niin Pilatus sanoi heille: ”Tuossa on vartijaväkeä\, menkää\, vartioikaa niin hyvin kuin taidatte”. Niin he menivät ja turvasivat haudan lukitsemalla kiven sinetillä ja asettamalla vartijat. \n  \nRukous\nMutta minä tiedän lunastajani elävän\, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä. Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti\, saan minä nähdä Jumalan. Hänet olen minä näkevä apunani; minun silmäni saavat nähdä hänet – eikä vieraana. Munaskuuni hiukeavat sisimmässäni. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/hiljainen-lauantai-vsk1/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/04/Kirkkovuosi_Hiljainen-viikko_la.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20250419 DTEND;VALUE=DATE:20250420 DTSTAMP:20260604T222015 CREATED:20161202T121947Z LAST-MODIFIED:20250416T092418Z UID:4205-1745020800-1745107199@www.luterilainen.net SUMMARY:Pääsiäisyö DESCRIPTION:Pääsiäisyön messussa luetaan pelastushistorian tapahtumia luomisesta (1. Moos. 1:1–5\, 26– 2:1) vedenpaisumukseen (1. Moos. 8:1–22) ja vanhan liiton pääsiäiseen (2. Moos. 14:8\, 10–16\, 21–22). Tekstit muistuttavat Jumalan hyvyydestä niin luomisessa kuin lankeemuksessakin. Jumala loi maailman hyväksi ja siunasi ihmistä runsailla luomakuntansa lahjoilla\, mutta Jumala ei hylännyt maailmaa edes ihmisen langettua kapinaan Jumalan sanaa vastaan. Hän valmisti pelastuksen vedessä ja veressä\, hukuttavan tulvan päällä kelluneessa arkissa ja kuoleman enkelin ovelta pois käännyttäneessä pääsiäislampaan veressä. \nSamalla tavalla pääsiäisyön messun epistolatekstit (Room. 6:3–11 tai Kol. 3:1–4) saarnaavat pelastusta vedessä ja veressä. Herramme ylösnousemuksen suurista suurin evankeliumi tulee meille konkreettisesti\, käsin kosketeltavasti. Ikuinen elämä ja lupaus ruumiin ylösnousemuksesta annetaan meille edelleen vedessä ja veressä\, niin kuin Jumalan sana lupaa. \nRoomalaiskirjeen epistolassa puhutaan Kristuksen kuolemasta synnille ja elämästä Jumalalle\, johon meidät on pyhän kasteen sakramentissa haudattu ja ylös nostettu. Paavali puhuu myös Kristuksen kanssa yhteen kasvamisesta eli oksastamisesta ja ristiinnaulitsemisesta. Tätä kaikkea kaste on: Kristuksen ristinkuolemaan lujasti kiinnittymistä ja hänen ylösnousemukseensa yhdistymistä. Läpi tämän elämän meissä kiinni riippuvan synninkin keskellä tämä kastetun kuolema ja uusi elämä Kristuksessa kutsuu meitä ajattelemaan oikein itsestämme (Room. 6:11): meitä määrittää ennen kaikkea tämä kasteen evankeliumin todellisuus eikä synti; me olemme Kristukseen kastettuina synnille kuolleita ja Jumalalle eläviä! Me saamme palvella Jumalaa ja hänen vanhurskauttaan Kristuksen evankeliumin rauhassa. Meidän ei tule enää myöskään ruumiin teoillamme palvella syntiä ja edistää persoonallisen pahan valtakunnan asiaa. Meidät on ostettu Jumalan orjiksi\, palvelijoiksi\, ja adoptoitu hänen lapsikseen Kristuksessa. \nKolossalaiskirjeen epistolassa Paavali keskittyy ylösnousemuksen todellisuuteen. Hetkeä aiemmin hän on opettanut kasteesta (Kol. 2:11–15). Jälleen sillä on väliä\, mitä ja miten me kastetut ajattelemme. Kristuksen kanssa kasteen haudasta nostettuina meidän tulee etsiä ja ajatella taivaallisia eikä maallisia\, vaikka elämmekin yhä tässä maailmassa Jumalaa ja lähimmäistä palvellen. Kastettuina olemme yhtäältä jo nousseet Kristuksen kanssa kasteessa uuteen elämään\, mutta toisaalta odotamme yhä ruumiimme ylösnousemusta ja uuden\, synnistä puhdistetun maailman luomista. Siihen asti meidän elämämme on ”kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa”. Yhtäältä ”kätkettynä” tarkoittaa\, ettei se vielä näy. Itse me näemmekin usein vain oman syntimme\, emme niinkään vanhurskauttamme. Toisaalta ”kätkettynä” tarkoittaa\, että meidän ikuinen elämämme on Jumalalla tallessa kuin aarre\, jonka hän on kätkenyt maahan\, kunnes Kristus\, ”meidän elämämme”\, sen ylösnousemuksen päivänä esiin nostaa. \nPääsiäisyön evankeliumissa (Mark. 16:1–8) Maria Magdaleena\, Maria\, Jaakobin äiti\, ja Salome menevät sapatinjälkeisenä aamuna Jeesuksen haudalle tuodakseen sinne hyvänhajuisia yrttejä ja mennäkseen voitelemaan hänen ruumistaan. Yömessussa palavien kynttilöiden\, tuohusten ja mahdollisesti suitsukkeen tuoksu muistuttaa meitä tästä. Naiset näkevät kuitenkin haudan kiven vieritettynä\, astuvat sisään ja kohtaavat nuorukaisen\, enkelin\, joka ilmoittaa heille pääsiäisen ilosanoman. Mielenkiintoisena yksityiskohtana taivaallinen mies mainitsee erikseen Pietarin\, jolle evankeliumin viesti tulee viedä. Pietari\, joka oli Herransa kieltänyt\, mutta katui eikä luopunut uskosta\, sai nyt kuulla evankeliumin lohdutuksen! Markuksen evankeliumin lukukappale päättyy kuitenkin pelon tunteeseen. Kristuksen seuraajat eivät enkelinkään ilmestyksestä huolimatta vielä täysin ymmärtäneet. Vasta Ylösnousseen kohtaaminen avasi heidän silmänsä näkemään ja sydämensä uskomaan. Vasta Pyhän Hengen lahja helluntaina sai apostolit julistamaan evankeliumia maailmalle. Pääsiäisyön messussa Pyhä Henki muistuttaa meitä Jumalan sanan ja sakramenttien kautta\, että meilläkin on pelastus ja elämä Kristuksessa. Tätä julistavat kaikki pääsiäisyön lukukappaleet. Kasteen armoliittoon palaamme konkreettisesti uudistamalla kastelupaukset\, ja alttarin sakramentissa saamme syödä Pääsiäislampaan elämäksemme. \n\nKynttilöitä: 6 Liturginen väri: valkoinen.1. vuosikerta\nPsalmi Antifoni: Ilm. 1:18 Psalmi: Ps. 30:2–6 Hallelujasäe: 2. Moos. 15:2 Vanhan testamentin lukukappaleet: 1. Moos. 1:1–5 26–28 (29–30) 31 – 2:1 1. Moos. 8:1–12 (18–22) 2. Moos. 14:8 10–16 21–22 Jes. 55:1–7 Hes. 36:24–28 Uuden testamentin lukukappale: Room. 6:3–11 tai Kol. 3:1–4 Evankeliumi: Mark. 16:1–8 \n\nVanhan testamentin lukukappaleet\n1. Moos. 1:1–5\, 26–28 (29–30) 31 – 2:1\nAlussa loi Jumala taivaan ja maan. Ja maa oli autio ja tyhjä\, ja pimeys oli syvyyden päällä\, ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä. Ja Jumala sanoi: ”Tulkoon valkeus”. Ja valkeus tuli. Ja Jumala näki\, että valkeus oli hyvä; ja Jumala erotti valkeuden pimeydestä. Ja Jumala kutsui valkeuden päiväksi\, ja pimeyden hän kutsui yöksi. Ja tuli ehtoo\, ja tuli aamu\, ensimmäinen päivä. Ja Jumala sanoi: ”Tehkäämme ihminen kuvaksemme\, kaltaiseksemme; ja vallitkoot he meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat\, jotka maassa matelevat”. Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa\, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Ja Jumala siunasi heidät\, ja Jumala sanoi heille: ”Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi; ja vallitkaa meren kalat ja taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet”. (Ja Jumala sanoi: ”Katso\, minä annan teille kaikkinaiset siementä tekevät ruohot\, joita kasvaa kaikkialla maan päällä\, ja kaikki puut\, joissa on siementä tekevä hedelmä; olkoot ne teille ravinnoksi. Ja kaikille metsäeläimille ja kaikille taivaan linnuille ja kaikille\, jotka maassa matelevat ja joissa on elävä henki\, minä annan kaikkinaiset viheriät ruohot ravinnoksi”. Ja tapahtui niin.) Ja Jumala katsoi kaikkea\, mitä hän tehnyt oli\, ja katso\, se oli sangen hyvää. Ja tuli ehtoo\, ja tuli aamu\, kuudes päivä. Niin tulivat valmiiksi taivas ja maa kaikkine joukkoinensa. \n  \n1. Moos. 8:1–12 (18–22)\nSilloin Jumala muisti Nooaa ja kaikkia metsäeläimiä ja kaikkia karjaeläimiä\, jotka olivat hänen kanssansa arkissa. Ja Jumala nosti tuulen puhaltamaan yli maan\, niin että vesi laskeutui. Ja syvyyden lähteet ja taivaan akkunat sulkeutuivat\, ja sade taivaasta taukosi. Ja vesi väistyi väistymistään maan päältä; sadan viidenkymmenen päivän kuluttua alkoi vesi vähentyä. Niin arkki pysähtyi seitsemäntenä kuukautena\, kuukauden seitsemäntenätoista päivänä\, Araratin vuorille. Ja vesi väheni vähenemistään aina kymmenenteen kuukauteen asti. Kymmenentenä kuukautena\, kuukauden ensimmäisenä päivänä\, tulivat vuorten huiput näkyviin. Neljänkymmenen päivän kuluttua Nooa avasi arkin ikkunan\, jonka hän oli tehnyt\, ja laski kaarneen lentoon\, ja se lenteli edestakaisin\, kunnes vesi maan päältä kuivui. Sitten hän laski luotansa kyyhkysen nähdäksensä\, oliko vesi vähentynyt maan pinnalta. Mutta kyyhkynen ei löytänyt paikkaa\, missä lepuuttaa jalkaansa\, vaan palasi hänen luoksensa arkkiin\, sillä koko maa oli vielä veden peitossa; niin hän ojensi kätensä ja otti sen luoksensa arkkiin. Ja hän odotti vielä toiset seitsemän päivää ja laski taas kyyhkysen arkista. Ja kyyhkynen tuli hänen luoksensa ehtoopuolella\, ja katso\, sen suussa oli tuore öljypuun lehti. Niin Nooa ymmärsi\, että vesi oli vähentynyt maan päältä. Mutta hän odotti vielä toiset seitsemän päivää ja laski kyyhkysen lentoon\, eikä se enää palannut hänen luoksensa.\n(Ja Nooa ja hänen poikansa\, vaimonsa ja miniänsä hänen kanssaan lähtivät ulos\, niin myös kaikki metsäeläimet\, kaikki matelijat ja kaikki linnut\, kaikki\, mikä liikkuu maan päällä\, lähtivät arkista suvuittain. Ja Nooa rakensi alttarin Herralle ja otti kaikkia puhtaita karjaeläimiä ja kaikkia puhtaita lintuja ja uhrasi polttouhreja alttarilla. Ja Herra tunsi suloisen tuoksun ja sanoi sydämessänsä: ”En minä koskaan enää kiroa maata ihmisen tähden; sillä ihmisen sydämen aivoitukset ovat pahat nuoruudesta saakka. Enkä minä koskaan enää tuhoa kaikkea\, mikä elää\, niinkuin nyt olen tehnyt. Niin kauan kuin maa pysyy\, ei lakkaa kylväminen eikä leikkaaminen\, ei vilu eikä helle\, ei kesä eikä talvi\, ei päivä eikä yö.”) \n  \n2. Moos. 14:8\, 10–16\, 21–22\nSillä Herra paadutti faraon\, Egyptin kuninkaan\, sydämen\, niin että hän lähti ajamaan takaa israelilaisia\, vaikka israelilaiset olivat lähteneet matkaan voimallisen käden suojassa.\nJa kun farao oli lähellä\, nostivat israelilaiset silmänsä ja näkivät\, että egyptiläiset olivat tulossa heidän jäljessänsä. Silloin israelilaiset peljästyivät kovin ja huusivat Herraa. Ja he sanoivat Moosekselle: ”Eikö Egyptissä ollut hautoja\, kun toit meidät tänne erämaahan kuolemaan? Mitä teit meille\, kun johdatit meidät pois Egyptistä! Emmekö sanoneet tätä sinulle Egyptissä? Sanoimmehan: Anna meidän olla rauhassa\, että palvelisimme egyptiläisiä. Sillä parempi olisi ollut palvella egyptiläisiä kuin kuolla erämaahan.” Mooses vastasi kansalle: ”Älkää peljätkö; pysykää paikoillanne\, niin te näette\, minkä pelastuksen Herra tänä päivänä antaa teille; sillä sellaista\, minkä näette egyptiläisille tapahtuvan tänä päivänä\, ette koskaan enää tule näkemään. Herra sotii teidän puolestanne\, ja te olkaa hiljaa.” Ja Herra sanoi Moosekselle: ”Miksi huudat minulle? Sano israelilaisille\, että he lähtevät liikkeelle. Mutta sinä nosta sauvasi ja ojenna kätesi meren yli ja halkaise se\, niin että israelilaiset voivat käydä meren poikki kuivaa myöten. Ja Mooses ojensi kätensä meren yli. Niin Herra saattoi vahvalla itätuulella\, joka puhalsi koko yön\, meren väistymään ja muutti meren kuivaksi maaksi; ja vesi jakautui kahtia. Ja israelilaiset kulkivat meren poikki kuivaa myöten\, ja vesi oli heillä muurina sekä oikealla että vasemmalla puolella. \n  \nJes. 55:1–7\nKuulkaa\, kaikki janoavaiset\, tulkaa veden ääreen. Tekin\, joilla ei ole rahaa\, tulkaa\, ostakaa ja syökää; tulkaa\, ostakaa ilman rahatta\, ilman hinnatta viiniä ja maitoa. Miksi annatte rahan siitä\, mikä ei ole leipää\, ja työnne ansion siitä\, mikä ei ravitse? Kuulkaa minua\, niin saatte syödä hyvää\, ja teidän sielunne virvoittuu lihavuuden ääressä. Kallistakaa korvanne ja tulkaa minun tyköni; kuulkaa\, niin teidän sielunne saa elää. Ja minä teen teidän kanssanne iankaikkisen liiton\, annan lujat Daavidin armot. Katso\, hänet minä asetin kansoille todistajaksi\, kansojen ruhtinaaksi ja käskijäksi. Katso\, sinä olet kutsuva pakanoita\, joita sinä et tunne\, ja pakanat\, jotka eivät sinua tunne\, rientävät sinun tykösi Herran\, sinun Jumalasi\, tähden\, Israelin Pyhän tähden\, sillä hän kirkastaa sinut. Etsikää Herraa silloin\, kun hänet löytää voidaan; huutakaa häntä avuksi\, kun hän läsnä on. Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja palatkoon Herran tykö\, niin hän armahtaa häntä\, ja meidän Jumalamme tykö\, sillä hänellä on paljon anteeksiantamusta. \n  \nHes. 36:24–28\nMinä otan teidät pois pakanakansoista ja kokoan teidät kaikista maista ja tuon teidät omaan maahanne. Ja minä vihmon teidän päällenne puhdasta vettä\, niin että te puhdistutte; kaikista saastaisuuksistanne ja kaikista kivijumalistanne minä teidät puhdistan. Ja minä annan teille uuden sydämen\, ja uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne. Minä poistan teidän ruumiistanne kivisydämen ja annan teille lihasydämen. Henkeni minä annan teidän sisimpäänne ja vaikutan sen\, että te vaellatte minun käskyjeni mukaan\, noudatatte minun oikeuksiani ja pidätte ne. Niin te saatte asua maassa\, jonka minä annoin teidän isillenne; ja te olette minun kansani\, ja minä olen teidän Jumalanne. \n  \nUuden testamentin lukukappaleet\nRoom. 6:3–11\nVai ettekö tiedä\, että me kaikki\, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen\, olemme hänen kuolemaansa kastetut? Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan\, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta\, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman. Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa\, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa\, kun tiedämme sen\, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu\, että synnin ruumis kukistettaisiin\, niin ettemme enää syntiä palvelisi; sillä joka on kuollut\, se on vanhurskautunut pois synnistä. Mutta jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa\, niin me uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan\, tietäen\, että Kristus\, sittenkuin hänet kuolleista herätettiin\, ei enää kuole: kuolema ei enää häntä vallitse. Sillä minkä hän kuoli\, sen hän kerta kaikkiaan kuoli pois synnistä; mutta minkä hän elää\, sen hän elää Jumalalle. Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina\, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa. \n  \nTai:\nKol. 3:1–4\nJos te siis olette herätetyt Kristuksen kanssa\, niin etsikää sitä\, mikä on ylhäällä\, jossa Kristus on\, istuen Jumalan oikealla puolella. Olkoon mielenne siihen\, mikä ylhäällä on\, älköön siihen\, mikä on maan päällä. Sillä te olette kuolleet\, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa; kun Kristus\, meidän elämämme\, ilmestyy\, silloin tekin hänen kanssaan ilmestytte kirkkaudessa. \n  \nEvankeliumi\nMark. 16:1–8\nJa kun sapatti oli ohi\, ostivat Maria Magdaleena ja Maria\, Jaakobin äiti\, ja Salome hyvänhajuisia yrttejä mennäkseen voitelemaan häntä. Ja viikon ensimmäisenä päivänä he tulivat haudalle ani varhain\, auringon noustessa. Ja he sanoivat toisilleen: ”Kuka meille vierittää kiven hautakammion ovelta?” Ja katsahtaessaan ylös he näkivät kiven poisvieritetyksi; se oli näet hyvin suuri. Ja mentyään hautakammion sisään he näkivät nuorukaisen istuvan oikealla puolella\, puettuna pitkään\, valkeaan vaatteeseen; ja he peljästyivät suuresti. Mutta hän sanoi heille: ”Älkää peljästykö; te etsitte Jeesusta\, Nasaretilaista\, joka oli ristiinnaulittu. Hän on noussut ylös; ei hän ole täällä. Katso\, tässä on paikka\, johon he hänet panivat. Mutta menkää ja sanokaa hänen opetuslapsillensa ja Pietarille: ’Hän menee teidän edellänne Galileaan; siellä te saatte hänet nähdä\, niinkuin hän teille sanoi’.” Niin he tulivat ulos ja pakenivat haudalta\, sillä heidät oli vallannut vavistus ja hämmästys\, eivätkä sanoneet kenellekään mitään\, sillä he pelkäsivät. \n  \nRukoukset\n1. Jumala\, Kaikkivaltias\, joka loit ihmisen sangen ihmeellisesti ja lunastit hänet vielä ihmeellisemmin! Anna meille voima ja tahto seistä vastustamassa kaikkea syntiä\, niin että kerran pääsisimme iankaikkiseen iloon. Sinun rakkaan Poikasi Jeesuksen Kristuksen kautta\, joka elää ja hallitsee yhdessä sinun ja Pyhän Hengen kanssa yhdessä jumaluudessa aina ja ikuisesti. \n2. Kaikkivaltias Jumala ja Isä! Sinä valaiset tämän yön ylösnousseen Vapahtajan kirkkaudella. Täytä meidät valollasi ja ylösnousemuksen voimalla Kristuksessa\, jonka hengelliseen ruumiiseen olet meidät pyhässä kasteessa liittänyt. Uudista elämämme\, ruumiimme ja sielumme\, että koko sydämestämme ja uskon kuuliaisuudessa palvelisimme sinua. Tätä pyydämme Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta\, joka hallitsee sinun ja Pyhän Hengen kanssa aina ja iankaikkisesti. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nIlm. 1:18\nJa minä olin |kuollut\, *\nja katso\, minä elän aina ja ian|kaikkisesti. \n  \nPsalmi:\nPs. 30:2–6\nMinä ylistän sinua\, Herra\, sillä sinä pelastit |minut *\netkä sallinut viholliseni |iloita minusta. \nHerra\, minun Jumalani\, sinua minä |huusin\, *\nja sinä |paransit minut. \nHerra\, sinä nostit minun sieluni tuone|lasta\, *\nsinä herätit minut henkiin hautaan vaipu|vien joukosta. \nVeisatkaa kiitosta Herralle\, te hänen |hurskaansa\, *\nylistäkää hänen pyhää |nimeänsä. \nSillä silmänräpäyksen kestää hänen |vihansa\, *\neliniän |hänen armonsa; \nehtoolla on itku |vieraana\, *\nmutta |aamulla ilo. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/paasiaisyo-vsk1/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/04/Kirkkovuosi_Toinen-Paasiaispaiva.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20250420 DTEND;VALUE=DATE:20250421 DTSTAMP:20260604T222015 CREATED:20161202T121947Z LAST-MODIFIED:20250416T092714Z UID:4206-1745107200-1745193599@www.luterilainen.net SUMMARY:Pääsiäispäivä DESCRIPTION:Pääsiäinen on riemun päivä. Vanhastaan pääsiäisenä kristityt ovat sanoneet: ”Kristus nousi kuolleista”\, siihen on vastattu ”Totisesti nousi”. Pääsiäispäivä on ilon ja valkeuden päivä\, nyt on syytä juhlia. Paastonaika on kestänyt pitkään\, Kristus on kärsinyt ja kuollut\, nyt hän on noussut kuolleista. Pimeyden ja synnin ei tarvitse hallita sydämiämme. Tarkoitus on\, että sydämessämme vallitsee Kristus ja hänen myötään valkeus. Saamme iloiten kertoa kaikille: ”Kristus on ylösnoussut\, hän elää keskellämme ja kuulee rukouksemme”. Alkuseurakunnan ja vanhan kirkon kristityille ylösnousemus oli tärkeä päivä\, kirkkovuoden huippukohta. Elävän Kristuksen seurassa saamme kulkea muutenkin kuin vain pääsiäispäivänä. Pääsiäisen sanoma on tärkeä joka päivä muistettavaksi. Tiedämme\, että tänäänkin Herramme Jeesus Kristus kulkee rinnallamme. Hän kyllä kuoli\, mutta hän nousi ylös kuolleista. Uskomme keskus on elävä persoona\, Jumalan Poika Jeesus Kristus. Täyttyköön sydämemme ylösnousemuksen ilolla ja anteeksiantamuksen evankeliumilla. Mekin muistamme joka viikko kirkkona ja kristittyinä Kristuksen ylösnousemusta. Oikeastaan jokainen sunnuntain jumalanpalvelus on Kristuksen ylösnousemuksen viikoittainen muistojuhla. \n\nKynttilöitä: 6 Liturginen väri: valkoinen.1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 118:24 Psalmi: Ps. 118:15–23 (24) Hallelujasäe: 1. Kor. 15:54 (57)\n1. lukukappale: Hoos. 6:1–3 2. lukukappale: 1. Kor. 15:1–8 (9–10) 11 Evankeliumi: Luuk. 24:1–12 \n\n1. lukukappale \nHoos. 6:1–3 \nTulkaa\, palatkaamme Herran tykö\, sillä hän on raadellut meitä\, ja parantaa meidät\, hän on lyönyt meitä\, ja sitoo meidät. Hän tekee meidät eläviksi kahden päivän kuluttua\, kolmantena päivänä hän meidät herättää\, ja me saamme elää hänen edessänsä. Niin tuntekaamme\, pyrkikäämme tuntemaan Herra: hänen nousunsa on varma kuin aamurusko\, hän tulee meille kuin sade\, kuin kevätsade\, joka kostuttaa maan. \n  \n2. lukukappale \n1. Kor. 15:1–8 (9–10) 11 \nVeljet\, minä johdatan teidät tuntemaan sen evankeliumin\, jonka minä teille julistin\, jonka te myöskin olette ottaneet vastaan ja jossa myös pysytte ja jonka kautta te myös pelastutte\, jos pidätte siitä kiinni semmoisena\, kuin minä sen teille julistin\, ellette turhaan ole uskoneet. Sillä minä annoin teille ennen kaikkea tiedoksi sen\, minkä itse olin saanut: että Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden\, kirjoitusten mukaan\, ja että hänet haudattiin ja että hän nousi kuolleista kolmantena päivänä\, kirjoitusten mukaan\, ja että hän näyttäytyi Keefaalle\, sitten niille kahdelletoista. Sen jälkeen hän näyttäytyi yhtä haavaa enemmälle kuin viidellesadalle veljelle\, joista useimmat vielä nytkin ovat elossa\, mutta muutamat ovat nukkuneet pois. Sen jälkeen hän näyttäytyi Jaakobille\, sitten kaikille apostoleille. Mutta kaikkein viimeiseksi hän näyttäytyi minullekin\, joka olen ikäänkuin keskensyntynyt. (Sillä minä olen apostoleista halvin enkä ole sen arvoinen\, että minua apostoliksi kutsutaan\, koska olen vainonnut Jumalan seurakuntaa. Mutta Jumalan armosta minä olen se\, mikä olen\, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole ollut turha\, vaan enemmän kuin he kaikki minä olen työtä tehnyt\, en kuitenkaan minä\, vaan Jumalan armo\, joka on minun kanssani.) Olinpa siis minä tai olivatpa he: näin me saarnaamme\, ja näin te olette uskoon tulleet. \n  \nEvankeliumi \nLuuk. 24:1–12 \nMutta viikon ensimmäisenä päivänä ani varhain he tulivat haudalle\, tuoden mukanaan valmistamansa hyvänhajuiset yrtit. Ja he havaitsivat kiven vieritetyksi pois haudalta. Niin he menivät sisään\, mutta eivät löytäneet Herran Jeesuksen ruumista. Ja kun he olivat tästä ymmällä\, niin katso\, kaksi miestä seisoi heidän edessään säteilevissä vaatteissa. Ja he peljästyivät ja kumartuivat kasvoillensa maahan. Niin miehet sanoivat heille: ”Miksi te etsitte elävää kuolleitten joukosta? Ei hän ole täällä\, hän on noussut ylös. Muistakaa\, kuinka hän puhui teille vielä ollessaan Galileassa\, sanoen: ’Ihmisen Poika pitää annettaman syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulittaman\, ja hänen pitää kolmantena päivänä nouseman ylös’.” Niin he muistivat hänen sanansa. Ja he palasivat haudalta ja veivät sanan tästä kaikesta niille yhdelletoista ja kaikille muille. Ja ne\, jotka kertoivat tämän apostoleille\, olivat Maria Magdaleena ja Johanna ja Maria\, Jaakobin äiti\, ja muut naiset heidän kanssansa. Mutta näiden puheet näyttivät heistä turhilta\, eivätkä he uskoneet heitä. Mutta Pietari nousi ja juoksi haudalle; ja kun hän kurkisti sisään\, näki hän siellä ainoastaan käärinliinat. Ja hän meni pois ihmetellen itsekseen sitä\, mikä oli tapahtunut. \n  \nRukous\nKaikkivaltias\, iankaikkinen Jumala\, joka muinoin johdatit kansasi Mooseksen kautta Egyptin maasta ja käskit sen viettää joka vuosi pääsiäisjuhlaa ja syödä pääsiäislammasta! Taivaallinen Isä\, vie meidätkin ulos hengellisestä Egyptistä ja tee meidät osallisiksi todellisesta pääsiäislampaasta\, Pojastasi Jeesuksesta Kristuksesta\, joka tänä päivänä on saanut voiton kuolemasta\, avannut meille tien iankaikkiseen elämään ja nyt elää ja hallitsee sinun ja Pyhän Hengen kanssa iankaikkisesta iankaikkiseen. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 118:24\nTämä on se päivä\, jonka Herra on |tehnyt;\n*
riemuitkaamme ja iloit|kaamme siitä. \n  \nPsalmi:\nPs. 118:15–23\nRiemun ja pelastuksen huuto kuuluu vanhurskaitten |majoissa: *\nHerran oikea käsi tekee väke|viä tekoja. \nHerran oikea käsi |korottaa\, *\nHerran oikea käsi tekee väke|viä tekoja. \nEn minä kuole\, vaan |elän *\nja julistan |Herran töitä. \nHerra minua kyllä |kuritti\, *\nmutta kuolemalle hän ei |minua antanut. \nAvatkaa minulle vanhurskauden |portit\, *\nkäydäkseni niistä sisälle |kiittämään Herraa. \nTämä on Herran |portti: *\nvanhurskaat käyvät |siitä sisälle. \nMinä kiitän sinua siitä\, että vastasit |minulle *\nja tulit minulle |pelastajaksi. \nSe kivi\, jonka rakentajat hylkä|sivät\, *\non tullut |kulmakiveksi. \nHerralta tämä on |tullut; *\nse on ihmeellistä meidän |silmissämme. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/paasiaispaiva-vsk1/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/04/Kirkkovuosi_Paasiaispaiva.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20250421 DTEND;VALUE=DATE:20250422 DTSTAMP:20260604T222015 CREATED:20161202T121947Z LAST-MODIFIED:20250416T092603Z UID:4207-1745193600-1745279999@www.luterilainen.net SUMMARY:2. pääsiäispäivä DESCRIPTION:Hiljaisella viikolla kristikansa usein kokoontuu joka päivä erilaisiin palveluksiin\, ja hyvä niin. Helposti kuitenkin unohtuu\, että pääsiäisyöstä varsinainen juhlajakso vasta alkaa\, Kristus nousi kuolleista! Sen tähden pääsiäisen jälkeistä viikkoa kutsutaan usein suureksi viikoksi tai riemuviikoksi\, ja myös silloin jokaiselle päivälle on tekstejä. \nRiemuviikon maanantain eli toisen pääsiäispäivän evankeliumissa ylösnoussut Vapahtaja kohtaa seuraajiaan Emmauksen tiellä. Tässä hän itse avaa meille\, kuinka Raamattua tulee oikein lukea. Raamattua ei tule lukea pilkkoen\, valikoiden ja muokaten. Vanhaa testamenttia ei tule lukea edes vain kysyen\, kenelle kirjaa on alunperin kirjoitettu ja missä tarkoituksessa\, vaikka sekin on tärkeää. Sen sijaan Jeesus ”alkoi Mooseksesta”\, siis Raamatun alusta alkaen kertomaan\, kuinka kaikki kirjoitukset lopulta ovat julistaneet hänestä. Näin\, kun Kristus itse saa johtaa meidän raamatunlukuamme ja luemme kirjoituksia Kristuksesta käsin\, avautuu eteemme Jumalan pelastushistorian keskus: ristiinnaulittu ja ylösnoussut Jeesus Kristus. \n\nKynttilöitä: 4 Liturginen väri: valkoinen.1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Luuk. 24:34 Psalmi: Ps. 16:8–11 Hallelujasäe: Luuk. 24:32\n1. lukukappale: Joona 2 2. lukukappale: Ap. t. 10:34–43 Evankeliumi: Luuk. 24:13–35 \n\n1. lukukappale \nJoona 2 \nMutta Herra toimitti suuren kalan nielaisemaan Joonan. Ja Joona oli kalan sisässä kolme päivää ja kolme yötä. Ja Joona rukoili Herraa\, Jumalaansa\, kalan sisässä ja sanoi: ”Minä huusin ahdistuksessani Herraa\, ja hän vastasi minulle. Tuonelan kohdussa minä huusin apua\, ja sinä kuulit minun ääneni. Sinä syöksit minut syvyyteen\, merten sydämeen\, ja virta ympäröitsi minut\, kaikki sinun kuohusi ja aaltosi vyöryivät minun ylitseni. Minä ajattelin: Olen karkoitettu pois sinun silmiesi edestä. Kuitenkin minä saan vielä katsella sinun pyhää temppeliäsi. Vedet piirittivät minut aina sieluun asti\, syvyys ympäröitsi minut\, kaisla kietoutui päähäni. Minä vajosin alas vuorten perustuksiin asti\, maan salvat sulkeutuivat minun ylitseni iankaikkisesti. Mutta sinä nostit minun henkeni ylös haudasta\, Herra\, minun Jumalani. Kun sieluni nääntyi minussa\, minä muistin Herraa\, ja minun rukoukseni tuli sinun tykösi\, sinun pyhään temppeliisi. Ne\, jotka kunnioittavat vääriä jumalia\, hylkäävät armonantajansa. Mutta minä tahdon uhrata sinulle kiitoksen kaikuessa. Mitä olen luvannut\, sen minä täytän. Herrassa on pelastus.” Sitten Herra käski kalaa\, ja se oksensi Joonan kuivalle maalle. \n  \n2. lukukappale \nAp. t. 10:34–43 \nNiin Pietari avasi suunsa ja sanoi: ”Nyt minä totisesti käsitän\, ettei Jumala katso henkilöön\, vaan että jokaisessa kansassa se\, joka häntä pelkää ja tekee vanhurskautta\, on hänelle otollinen. Sen sanan\, jonka hän lähetti Israelin lapsille\, julistaen evankeliumia rauhasta Jeesuksessa Kristuksessa\, joka on kaikkien Herra\, sen sanan\, joka lähtien Galileasta on levinnyt koko Juudeaan\, sen kasteen jälkeen\, jota Johannes saarnasi\, sen te tiedätte; te tiedätte\, kuinka Jumala Pyhällä Hengellä ja voimalla oli voidellut Jeesuksen Nasaretilaisen\, hänet\, joka vaelsi ympäri ja teki hyvää ja paransi kaikki perkeleen valtaan joutuneet; sillä Jumala oli hänen kanssansa. Ja me olemme kaiken sen todistajat\, mitä hän teki juutalaisten maassa ja Jerusalemissa; ja hänet he ripustivat puuhun ja tappoivat. Hänet Jumala herätti kolmantena päivänä ja antoi hänen ilmestyä\, ei kaikelle kansalle\, vaan Jumalan ennen valitsemille todistajille\, meille\, jotka söimme ja joimme hänen kanssaan sen jälkeen\, kuin hän oli kuolleista noussut. Ja hän käski meidän saarnata kansalle ja todistaa\, että hän on se\, jonka Jumala on asettanut elävien ja kuolleitten tuomariksi. Hänestä kaikki profeetat todistavat\, että jokainen\, joka uskoo häneen\, saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta.” \n  \nEvankeliumi \nLuuk. 24:13–35 \nJa katso\, kaksi heistä kulki sinä päivänä Emmaus nimiseen kylään\, joka on kuudenkymmenen vakomitan päässä Jerusalemista. Ja he puhelivat keskenään kaikesta tästä\, mikä oli tapahtunut. Ja heidän keskustellessaan ja tutkistellessaan tapahtui\, että Jeesus itse lähestyi heitä ja kulki heidän kanssansa. Mutta heidän silmänsä olivat pimitetyt\, niin etteivät he tunteneet häntä. Ja hän sanoi heille: ”Mistä te siinä kävellessänne puhutte keskenänne?” Niin he seisahtuivat murheellisina muodoltansa. Ja toinen heistä\, nimeltä Kleopas\, vastasi ja sanoi hänelle: ”Oletko sinä ainoa muukalainen Jerusalemissa\, joka et tiedä\, mitä siellä näinä päivinä on tapahtunut?” Hän sanoi heille: ”Mitä?” Niin he sanoivat hänelle: ”Sitä\, mikä tapahtui Jeesukselle\, Nasaretilaiselle\, joka oli profeetta\, voimallinen teossa ja sanassa Jumalan ja kaiken kansan edessä\, kuinka meidän ylipappimme ja hallitusmiehemme antoivat hänet tuomittavaksi kuolemaan ja ristiinnaulitsivat hänet. Mutta me toivoimme hänen olevan sen\, joka oli lunastava Israelin. Ja onhan kaiken tämän lisäksi nyt jo kolmas päivä siitä\, kuin nämä tapahtuivat. Ovatpa vielä muutamat naiset joukostamme saattaneet meidät hämmästyksiin. He kävivät aamulla varhain haudalla eivätkä löytäneet hänen ruumistaan\, ja tulivat ja sanoivat myös nähneensä enkelinäyn\, ja enkelit olivat sanoneet hänen elävän. Ja muutamat niistä\, jotka olivat meidän kanssamme\, menivät haudalle ja havaitsivat niin olevan\, kuin naiset olivat sanoneet; mutta häntä he eivät nähneet.” Niin hän sanoi heille: ”Oi\, te ymmärtämättömät ja hitaat sydämeltä uskomaan kaikkea sitä\, minkä profeetat ovat puhuneet! Eikö Kristuksen pitänyt tätä kärsimän ja sitten menemän kirkkauteensa?” Ja hän alkoi Mooseksesta ja kaikista profeetoista ja selitti heille\, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu. Ja kun he lähestyivät kylää\, johon olivat menossa\, niin hän oli aikovinaan kulkea edemmäksi. Mutta he vaativat häntä sanoen: ”Jää meidän luoksemme\, sillä ilta joutuu ja päivä on jo laskemassa”. Ja hän meni sisään ja jäi heidän luoksensa. Ja tapahtui\, kun hän oli aterialla heidän kanssaan\, että hän otti leivän\, siunasi\, mursi ja antoi heille. Silloin heidän silmänsä aukenivat\, ja he tunsivat hänet. Ja hän katosi heidän näkyvistään. Ja he sanoivat toisillensa: ”Eikö sydämemme ollut meissä palava\, kun hän puhui meille tiellä ja selitti meille kirjoitukset?” Ja he nousivat sillä hetkellä ja palasivat Jerusalemiin ja tapasivat ne yksitoista kokoontuneina ja ne\, jotka olivat heidän kanssansa. Ja nämä sanoivat: ”Herra on totisesti noussut ylös ja on ilmestynyt Simonille”. Ja itse he kertoivat\, mitä oli tapahtunut tiellä ja kuinka he olivat hänet tunteneet\, kun hän mursi leivän. \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias Jumala\, joka annoit ainoan Poikasi Jeesuksen Kristuksen voittaa kuoleman ja avata meille iankaikkisen elämän tien! Suo armollisesti\, että me lujasti uskoisimme häneen\, välttäisimme iankaikkisen kuoleman ja eläisimme hänen kanssaan iankaikkisesti. Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n2. Herra Jumala\, taivaallinen Isä\, joka annoit Poikasi Jeesuksen Kristuksen ilmestyä kahdelle opetuslapselle Emmauksen tiellä! Me rukoilemme sinua: valaise sydämemme sanallasi ja Pyhällä Hengelläsi\, että pysyisimme lujina uskossa\, turvautuisimme uskollisesti sanaasi\, puhuisimme siitä mielellämme ja tutkisimme sitä ahkerasti. Ja jos meidän täytyy Kristuksen esikuvan mukaisesti kärsiä paljon täällä maailmassa\, niin anna meidän kuitenkin saada ja säilyttää sanasi lohdutus\, kunnes rakas Poikasi herättää meidät tämän elämän jälkeen iankaikkiseen elämään. Tätä rukoilemme hänen nimessään. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nLuuk. 24:34\nHerra on toti|sesti *\nnoussut |ylös kuolleista! \n  \nPsalmi:\nPs. 16:8–11\nMinä pidän Herran aina edes|säni; *\nkun hän on minun oikealla puolellani\, en |minä horju. \nSentähden minun sydämeni iloitsee ja sieluni |riemuitsee\, *\nja myös minun ruumiini |asuu turvassa. \nSillä sinä et hylkää minun sieluani |tuonelaan *\netkä anna hurskaasi |nähdä kuolemaa. \nSinä neuvot minulle elämän tien; ylenpalttisesti on iloa sinun kasvojesi |edessä\, *\nihanuutta sinun oikeassa kädessäsi ian|kaikkisesti. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/2-paasiaispaiva-vsk1/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/04/Kirkkovuosi_Toinen-Paasiaispaiva.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20250422 DTEND;VALUE=DATE:20250423 DTSTAMP:20260604T222015 CREATED:20211116T145105Z LAST-MODIFIED:20250422T001014Z UID:11027-1745280000-1745366399@www.luterilainen.net SUMMARY:Pääsiäisen jälkeinen tiistai DESCRIPTION:Jeesuksen ylösnousemuksesta alkaa kirkkovuodessa 50 päivän mittainen pääsiäisen jälkivietto. Se on siinä mielessä poikkeuksellista aikaa kirkkovuodessa\, että liturginen väri pysyy koko ajan juhlavana valkoisena ja kynttilöiden määräkin on normaalin kahden sijaan neljä. Mutta jatkuvalle juhlalle on syynsä\, sillä Kirkon Herra lunasti omansa ylösnousemuksessa ja tämä on suurin lahja\, mitä kukaan ihminen voi vastaanottaa – siksi myös suuri ja pitkä juhlinta. Tuohon aikaan sisältyy myös Jeesuksen taivaaseenastuminen helatorstaina\, joka on 40 päivää pääsiäisestä. Ja kymmenen päivää tämän helatorstain jälkeen on helluntai. \nPääsiäisen jälkeisellä viikolla tiistaista lauantaihin keskitytään Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeisiin tapahtumiin evankeliumien lopussa ja luetaan myös lähes joka päivä katkelma Apostolien teoista. Tätä pääsiäisen jälkeistä viikkoa on edeltänyt hiljainen viikko – ja näiden viikkojen sävyt todella ovat hyvin erilaiset. Hiljaisella viikolla horisontissa näkyy koko ajan risti ja Golgata. Pääsiäisen jälkeisellä viikolla ristin lisäksi näkyy myös tyhjä hauta. Sillä Kristus on ylösnoussut! \nNyt tiistaina teksteinä ovat osa Paavalin saarnasta Pisidian Antiokiassa ja Jeesuksen ilmestyminen opetuslapsilleen Jerusalemissa Luukkaan evankeliumista. Molempia puheita yhdistää se\, että ne vievät kuulijan Vanhaan Testamenttiin. Jeesus osoittaa\, että Mooseksen laki\, profeetat ja psalmit olivat aina julistaneet hänestä ja tästä pääsiäisestä – kun maailman synnit sovitettiin. Myös Paavali\, Jeesuksen seuraajana\, julistaa tätä samaa. Apostoli aloittaa kertomalla vanhan liiton viimeisestä profeetasta\, Johannes Kastajasta. Sitten Paavalikin kohta kohdalta osoittaa synagoogan kuulijakunnalleen\, miten laki\, profeetat ja psalmit profetoivat juuri tästä Jeesuksesta Kristuksesta. \nMutta miksi tällainen todistelu on niin tärkeää? Eikö meille kristityille ole aivan selvää se\, että Vanha Testamentti todella todistaa Jeesuksesta? Sitä selittämään meille on annettu myös Uusi Testamentti. Ja tässä kohdin on hyödyllistä huomata – Jeesuksen puhuessa opetuslapsilleen pari päivää ylösnousemuksensa jälkeen ja Paavalin puhuessa Pisidian Antiokiassa vuosia noiden tapahtumien jälkeen – että tässä vaiheessa Uutta Testamenttia ei ollut vielä koottu ja kirjoitettu. Jumalan Sana\, jota apostolit lukivat\, oli edelleenkin se sama Vanha Testamentti\, jota myös juutalaiset lukivat synagoogissa. Pikkuhiljaa vuosien saatossa apostolien kiertokirjeet alkoivat kiertää seurakunnissa ja luettavaksi tuli myös evankeliumeja. Kaikelle tälle todistukselle Jeesuksesta Kristuksesta haettiin tuki Vanhasta Testamentista. Ja tätä myös tarkoittaa Luukkaan sanat: ”Silloin hän avasi heidän ymmärryksensä käsittämään kirjoitukset.” Ja tämän jälkeen Jeesus ohjaa: ”Niin on kirjoitettu\, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista\, ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille\, alkaen Jerusalemista. Te olette tämän todistajat.” Vielä Jeesus lupaa Pyhän Henkensä ja helluntaista viimeistään lähti liikkeelle tämä todistamisen valtava aalto. Pyhä Henki inspiroi apostoleja kirjoittamaan ja todistamaan\, ja näin alkoi muodostua se\, mitä me kutsumme Raamatuksi ja jossa on sekä Vanha\, että Uusi Testamentti. \nRaamattua lukiessa on aina hyvä pysähtyä toteamaan\, että se on yksi kokonaisuus ja sen keskus on Kristus. Tähän Jeesus itse ja hänen apostolinsa myös todistuksensa tähtäsivät. Ja mikä parasta\, sinäkin olet tämän todistaja! \n\nKynttilöitä: 4 Liturginen väri: valkoinen Ei vuosikertaa\nPäivän psalmi Ps. 105:1–10\nLukukappale: Ap. t. 13:23–33 Evankeliumi: Luuk. 24:36–49 \n\nLukukappale\nAp. t. 13:23–33\nTämän jälkeläisistä on Jumala lupauksensa mukaan antanut tulla Jeesuksen Israelille Vapahtajaksi\, sittenkuin Johannes ennen hänen tuloansa oli saarnannut parannuksen kastetta kaikelle Israelin kansalle. Mutta kun Johannes oli juoksunsa päättävä\, sanoi hän: ’En minä ole se\, joksi minua luulette; mutta katso\, minun jälkeeni tulee se\, jonka kenkiä minä en ole arvollinen jaloista riisumaan’. Miehet\, veljet\, te Aabrahamin suvun lapset\, ja te\, jotka Jumalaa pelkäätte\, meille on tämän pelastuksen sana lähetetty. Sillä koska Jerusalemin asukkaat ja heidän hallitusmiehensä eivät Jeesusta tunteneet\, niin he tuomitessaan hänet myös toteuttivat profeettain sanat\, joita kunakin sapattina luetaan; ja vaikka he eivät löytäneet mitään\, mistä hän olisi kuoleman ansainnut\, anoivat he Pilatukselta\, että hänet surmattaisiin. Ja kun he olivat täyttäneet kaiken\, mikä hänestä on kirjoitettu\, ottivat he hänet alas puusta ja panivat hautaan. Mutta Jumala herätti hänet kuolleista. Ja hän ilmestyi useina päivinä niille\, jotka olivat tulleet hänen kanssansa Galileasta Jerusalemiin ja jotka nyt ovat hänen todistajansa kansan edessä. Ja me julistamme teille sen hyvän sanoman\, että Jumala on isille annetun lupauksen täyttänyt meidän lapsillemme\, herättäen Jeesuksen\, niinkuin myös toisessa psalmissa on kirjoitettu: ’Sinä olet minun Poikani\, tänä päivänä minä olen sinut synnyttänyt’. \n  \nEvankeliumi\nLuuk. 24:36–49\nMutta heidän tätä puhuessaan Jeesus itse seisoi heidän keskellään ja sanoi heille: ”Rauha teille!” Niin heidät valtasi säikähdys ja pelko\, ja he luulivat näkevänsä hengen. Mutta hän sanoi heille: ”Miksi olette hämmästyneet\, ja miksi nousee sellaisia ajatuksia teidän sydämeenne? Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani ja nähkää\, että minä itse tässä olen. Kosketelkaa minua ja katsokaa\, sillä ei hengellä ole lihaa eikä luita\, niinkuin te näette minulla olevan.” Ja tämän sanottuaan hän näytti heille kätensä ja jalkansa. Mutta kun he eivät vielä uskoneet\, ilon tähden\, vaan ihmettelivät\, sanoi hän heille: ”Onko teillä täällä jotakin syötävää?” Niin he antoivat hänelle palasen paistettua kalaa. Ja hän otti ja söi heidän nähtensä. Ja hän sanoi heille: ”Tätä tarkoittivat minun sanani\, kun minä puhuin teille ollessani vielä teidän kanssanne\, että kaiken pitää käymän toteen\, mikä minusta on kirjoitettu Mooseksen laissa ja profeetoissa ja psalmeissa”. Silloin hän avasi heidän ymmärryksensä käsittämään kirjoitukset. Ja hän sanoi heille: ”Niin on kirjoitettu\, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista\, ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille\, alkaen Jerusalemista. Te olette tämän todistajat. Ja katso\, minä lähetän teille sen\, jonka minun Isäni on luvannut; mutta te pysykää tässä kaupungissa\, kunnes teidän päällenne puetaan voima korkeudesta.” \n  \nPsalmi\nPs. 105:1–6 (7–10) \nKiittäkää Herraa\, julistakaa hänen |nimeänsä\, *\ntehkää hänen suuret tekonsa tiettäviksi kansojen |keskuudessa. \nLaulakaa hänelle\, |veisatkaa hänelle\, *\npuhukaa kaikista hänen |ihmeistänsä. \nHänen pyhä nimensä olkoon teidän |kerskauksenne; *\niloitkoon niiden sydän\, jotka et|sivät Herraa. \nKysykää Herraa ja |hänen voimaansa\, *\netsikää alati hänen |kasvojansa. \nMuistakaa hänen ihmetöitänsä\, jotka |hän on tehnyt\, *\nhänen ihmeitänsä ja hänen suunsa |tuomioita\, \nte Aabrahamin\, hänen palveli|jansa\, siemen\, *\nJaakobin lapset\, te hänen |valittunsa. \n(Hän\, Herra\, on meidän |Jumalamme; *\nhänen tuomionsa käyvät |yli kaiken maan. \nHän muistaa liittonsa ian|kaikkisesti\, *\nsäätämänsä sanan hamaan tu|hansiin polviin\, \nliittonsa\, jonka hän teki Aabra|hamin kanssa\, *\nja Iisakille vanno|mansa valan. \nHän vahvisti sen käskyksi |Jaakobille\, *\nIsraelille iankaikki|seksi liitoksi.) \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/paasiaisen-jalkeinen-tiistai-vsk1/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/04/Kirkkovuosi_3_vuosikerta_Paasiaisen-jalkeinen-ti.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20250423 DTEND;VALUE=DATE:20250424 DTSTAMP:20260604T222015 CREATED:20211116T145401Z LAST-MODIFIED:20250422T224110Z UID:11029-1745366400-1745452799@www.luterilainen.net SUMMARY:Pääsiäisen jälkeinen keskiviikko DESCRIPTION:Pääsiäisen jälkeisen tiistain teksteissä kuultiin apostoli Paavalin saarnaa ja oltiin Jeesuksen kanssa Jerusalemissa\, kun hän ilmestyi opetuslapsilleen. No nyt keskiviikkona kuulemme apostoli Pietarin saarnaa ja olemme Jeesuksen kanssa tällä kertaa Galileassa\, kun hän jälleen ilmestyy opetuslapsilleen. \nPietarin saarna on helluntailta\, ja se on niin Kristus -keskeinen kuin saarnan pitää ollakin. Tällä kertaa todistus ylösnousseesta Jeesuksesta vahvistetaan profeetta Daavidin sanoilla (Ps. 16). Tämäkin Vanhan Testamentin psalmi jo ennalta kertoi tapahtuneen ylösnousemuksen. Pietarin Kristus -keskeisyys johtuu siitä\, että kirkko todellakin ja oikeasti elää Jeesuksesta. Pietari tiesi tarkalleen omissa nahoissaan\, että ilman Jeesusta hänestä ei olisi mihinkään\, eikä hänellä olisi mitään. Oli Jumalan antama lahja sitten maallista tai taivaallista\, niin se tulee Herralta. Tiberiaanjärven rannalla nuotion äärellä tästä muistutettiin opetuslapsia. Koko yö oli jälleen kalastettu\, mutta mitään ei ollut saatu. Jeesus ohjaa kalastajia heittämään verkot toiselle puolelle venettä – ja näin Herran sanan myötä yksi kalastusihme on jälleen valmis. Niinpä apostoli Johannes lausuu nämä sanat: ”Se on Herra”. Ja opetuslapset todella olivat varmoja siitä\, että se oli Herra. Herra oli tuonut ruuan pöytään. \nHelluntaina\, kun Herran lupaama Pyhä Henki vuodatettiin\, saivat tuhannet ihmiset todistaa: ”Se on Herra”. Sillä Pyhä Henki tekee Herran työtä. Pietarin saarnaa kuunnellessaan nämä ihmiset saattoivat jälleen todistaa: ”Se on Herra”. Sillä Pyhä Henki seurakunnan kaitsijan kautta on valmis tällä tavalla kirkastamaan Kristusta seurakunnalle. \nKun sinäkin tarkastelet omaa elämääsi\, niin saisit varmasti monessa kohdassa todistaa kiittäen: ”Se on Herra”. Kun itseäsi ravitset maallisilla lahjoilla\, vaikkapa kalalla ja leivällä\, niin muista kiittää Herraa. Tai kun saat ravinnoksi Herran pyhää ehtoollista\, muista silloinkin kiittää Herraa. Mitä ikinä teetkään\, niin rukoile psalmin sanoin: ”Minä näen alati edessäni Herran.” Ja todista apostoli Johanneksen sanoin: ”Se on Herra”. Tämä Herra on valmis pitämään sinusta kaikkinaisesti huolen\, antaahan hän katuvalle synnitkin anteeksi. \n\nKynttilöitä: 4 Liturginen väri: valkoinen Ei vuosikertaa\nPäivän psalmi Ps. 96:1–6\nLukukappale: Ap. t. 2:22–32 Evankeliumi: Joh. 21:1–14 \n\nLukukappale\nAp. t. 2:22–32\nTe Israelin miehet\, kuulkaa nämä sanat: Jeesuksen\, Nasaretilaisen\, sen miehen\, josta Jumala todisti teille voimallisilla teoilla ja ihmeillä ja merkeillä\, joita Jumala hänen kauttansa teki teidän keskellänne\, niinkuin te itse tiedätte\, hänet\, joka teille luovutettiin\, Jumalan ennaltamäärätyn päätöksen ja edeltätietämyksen mukaan\, te laista tietämättömien miesten kätten kautta naulitsitte ristille ja tapoitte. Hänet Jumala herätti ja päästi kuoleman kivuista\, niinkuin ei ollutkaan mahdollista\, että kuolema olisi voinut hänet pitää. Sillä Daavid sanoo hänestä: ’Minä näen alati edessäni Herran\, sillä hän on minun oikealla puolellani\, etten horjahtaisi. Sentähden minun sydämeni iloitsee ja kieleni riemuitsee\, ja myös minun ruumiini on lepäävä toivossa; sillä sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan etkä salli Pyhäsi nähdä katoavaisuutta. Sinä teet minulle tiettäviksi elämän tiet\, sinä täytät minut ilolla kasvojesi edessä.’ Te miehet\, veljet\, on lupa teille rohkeasti sanoa\, mitä kantaisäämme Daavidiin tulee\, että hän on sekä kuollut että haudattu; onhan hänen hautansa meidän keskellämme vielä tänäkin päivänä. Koska hän nyt oli profeetta ja tiesi\, että Jumala oli valalla vannoen hänelle luvannut asettavansa hänen kupeittensa hedelmän hänen valtaistuimelleen\, niin hän edeltä nähden puhui Kristuksen ylösnousemuksesta\, sanoen\, ettei Kristus ollut jäävä hyljätyksi tuonelaan eikä hänen ruumiinsa näkevä katoavaisuutta. Tämän Jeesuksen on Jumala herättänyt\, minkä todistajia me kaikki olemme. \n  \nEvankeliumi\nJoh. 21:1–14\nSen jälkeen Jeesus taas ilmestyi opetuslapsilleen Tiberiaan järven rannalla; ja hän ilmestyi näin: Simon Pietari ja Tuomas\, jota sanottiin Didymukseksi\, ja Natanael\, joka oli Galilean Kaanasta\, ja Sebedeuksen pojat sekä kaksi muuta hänen opetuslapsistaan olivat yhdessä. Simon Pietari sanoi heille: ”Minä menen kalaan”. He sanoivat hänelle: ”Me lähdemme myös sinun kanssasi”. Niin he lähtivät ja astuivat venheeseen; mutta eivät sinä yönä saaneet mitään. Ja kun jo oli aamu\, seisoi Jeesus rannalla. Opetuslapset eivät kuitenkaan tienneet\, että se oli Jeesus. Niin Jeesus sanoi heille: ”Lapset\, onko teillä mitään syötävää?” He vastasivat hänelle: ”Ei ole”. Hän sanoi heille: ”Heittäkää verkko oikealle puolelle venhettä\, niin saatte”. He heittivät verkon\, mutta eivät jaksaneet vetää sitä ylös kalojen paljouden tähden. Silloin se opetuslapsi\, jota Jeesus rakasti\, sanoi Pietarille: ”Se on Herra”. Kun Simon Pietari kuuli\, että se oli Herra\, vyötti hän vaippansa ympärilleen\, sillä hän oli ilman vaatteita\, ja heittäytyi järveen. Mutta muut opetuslapset tulivat venheellä ja vetivät perässään verkkoa kaloineen\, sillä he eivät olleet maasta kauempana kuin noin kahdensadan kyynärän päässä. Kun he astuivat maalle\, näkivät he siellä hiilloksen ja kalan pantuna sen päälle\, sekä leipää. Jeesus sanoi heille: ”Tuokaa tänne niitä kaloja\, joita nyt saitte”. Niin Simon Pietari astui venheeseen ja veti maalle verkon\, täynnä suuria kaloja\, sata viisikymmentä kolme. Ja vaikka niitä oli niin paljon\, ei verkko revennyt. Jeesus sanoi heille: ”Tulkaa einehtimään”. Mutta ei kukaan opetuslapsista uskaltanut kysyä häneltä: ”Kuka sinä olet?”\, koska he tiesivät\, että se oli Herra. Niin Jeesus meni ja otti leivän ja antoi heille\, ja samoin kalan. Tämä oli jo kolmas kerta\, jolloin Jeesus noustuaan kuolleista ilmestyi opetuslapsillensa. \n  \nPsalmi\nPs. 96:1–6 \nVeisatkaa Herralle uusi |virsi\, *\nveisatkaa |Herralle\, kaikki maa. \nVeisatkaa Herralle\, ylistäkää hänen nime|änsä. *\nJulistakaa päivästä päivään hänen pelastus|tekojansa\, \nilmoittakaa pakanain seassa hänen kunni|aansa\, *\nhänen ihmeitänsä kaikkien |kansojen seassa. \nSillä Herra on suuri ja sangen ylis|tettävä\, *\nhän on peljättävä yli |kaikkien jumalain. \nSillä kaikki kansojen jumalat ovat epäjuma|lia\, *\nmutta Herra on |tehnyt taivaat. \nHerraus ja kunnia on hänen kasvojensa |edessä\, *\nkiitos ja ylistys hänen |pyhäkössänsä. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/paasiaisen-jalkeinen-keskiviikko-vsk1/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/04/Kirkkovuosi_3_vuosikerta_Paasiaisen-jalkeinen-ke.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20250424 DTEND;VALUE=DATE:20250425 DTSTAMP:20260604T222015 CREATED:20211116T145637Z LAST-MODIFIED:20250424T021112Z UID:11031-1745452800-1745539199@www.luterilainen.net SUMMARY:Pääsiäisen jälkeinen torstai DESCRIPTION:Pääsiäisen jälkeinen torstai on omistettu kastetta ja uskoa käsitteleville raamatunteksteille. Markuksen evankeliumin lopussa Jeesus hyvin suoraan puhuu tästä\, kun hän lähettää omat opetuslapsensa. Apostolien teoissa tiellä Gassaan evankelista Filippus antaa kasteopetusta Etiopian kuningattaren Kandaken hoviherralle. \nPääsiäisyön tekstit\, kuten muutaman päivän takaa muistamme\, olivat ns. kasteesta läpimärät. Ja niin ovat nämä pääsiäisen jälkeisen torstainkin tekstit. Varhaiskirkon aikaan kasteoppilaat kastettiin juuri pääsiäisyönä ja luonnollisesti pääsiäisen jälkeinen viikko on ollut heille elämänsä ensimmäinen viikko kastettuna. Vielä kasteen jälkeenkin on ollut tarpeen muistuttaa\, kuka on antanut käskyn kastaa ja miten Jeesuksen seuraajat sitten kastoivat. Varhaiskirkon aikaan näinä kahdeksana pääsiäisen jälkeisenä päivänä toimitettiin messu ja niissä seurattiin nimenomaan näitä kertomuksia ylösnousseesta Jeesuksesta. Voimme vain kuvitella\, miten varhaiskirkon aikaan pyhää kastettaan juhlineet valkopukuiset kastetut ovat ahmineet näitäkin raamatuntekstejä ravinnokseen\, vieläpä siis uusina taivaan kansalaisina. Ehkä he saattoivat jopa verrata itseään tuohon etiopialaiseen hoviherraan\, joka hänkin oli saanut aivan henkilökohtaisen kasteopetuksen matkalla Gassaan. Matkalla ennen pääsiäistä olivat olleet kasteoppilaatkin\, kunnes pääsiäisyönä pääsivät perille. Voisi myös ajatella\, että tuon hoviherrankin matkalla tärkein etappi\, pääte- ja aloituspysäkki oli tuo pyhä kaste. \nVaikka kastehetki on mullistava\, niin on hyvä muistaa\, että elämä jatkuu siitä eteenkinpäin. Näin Jeesuskin sanoo: ”Joka uskoo ja kastetaan\, se pelastuu.” Kaste ja usko kuuluvat erottamattomasti yhteen\, kuten vaikkapa keuhkot ja hengitettävä ilma. Ja mikä parasta\, syntisen ihmisen kannalta\, kumpikaan ei ole riippuvainen ihmisen omista teoista tai voimasta. Kasteessa Pyhä kolmiyhteinen Jumala toimii\, ja ihminen vastaanottaa. Uskon vaikuttaa myös Jumala oman sanansa välityksellä. Tuossa evankeliumitekstissäkin opetuslapsille oli hyvin vaikeaa uskoa niihin todistuksiin ylösnousseesta Jeesuksesta\, joita heille tuotiin kahteenkin otteeseen. Tarvittiin Jeesus itse synnyttämään tämä usko ylösnousseeseen. Ja onneksi näin! Itseemme emme voi lopulta pelastuksen asioissa luottaa. Sillä kun uskomme on lujalla Kristus-kalliolla\, niin saamme elää kasteen armossa pelastettuina – samalla kalliolla kuin opetuslapset\, evankelista Filippus ja etiopialainen hoviherra. \n\nKynttilöitä: 4 Liturginen väri: valkoinen Ei vuosikertaa\nPäivän psalmi Ps. 68:20–21\nLukukappale: Ap. t. 8:26–40 Evankeliumi: Mark. 16:9–16 \n\nLukukappale\nAp. t. 8:26–40\nMutta Filippukselle puhui Herran enkeli sanoen: ”Nouse ja mene puolipäivään päin sille tielle\, joka vie Jerusalemista alas Gassaan ja on autio”. Ja hän nousi ja lähti. Ja katso\, siellä kulki etiopialainen mies\, Etiopian kuningattaren Kandaken hoviherra\, mahtava mies ja koko hänen aarteistonsa hoitaja; hän oli tullut Jerusalemiin rukoilemaan ja oli nyt paluumatkalla ja istui vaunuissaan ja luki profeetta Esaiasta. Niin Henki sanoi Filippukselle: ”Käy luo ja pysyttele lähellä noita vaunuja”. Niin Filippus juoksi luo ja kuuli hänen lukevan profeetta Esaiasta ja sanoi: ”Ymmärrätkö myös\, mitä luet?” Niin hän sanoi: ”Kuinka minä voisin ymmärtää\, ellei kukaan minua opasta?” Ja hän pyysi Filippusta nousemaan ja istumaan viereensä. Ja se kirjoitus\, jota hän luki\, oli tämä: ”Niinkuin lammas hänet viedään teuraaksi; ja niinkuin karitsa on ääneti keritsijänsä edessä\, niin ei hänkään suutansa avaa. Hänen alentumisensa kautta hänen tuomionsa otetaan pois. Kuka kertoo hänen syntyperänsä? Sillä hänen elämänsä otetaan pois maan päältä.” Ja hoviherra kysyi Filippukselta sanoen: ”Minä pyydän sinua: sano\, kenestä profeetta puhuu näin\, itsestäänkö vai jostakin toisesta?” Niin Filippus avasi suunsa ja lähtien tästä kirjoituksesta julisti hänelle evankeliumia Jeesuksesta. Ja kulkiessaan tietä he tulivat veden ääreen; ja hoviherra sanoi: ”Katso\, tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?” Ja hän käski pysäyttää vaunut\, ja he astuivat kumpikin veteen\, sekä Filippus että hoviherra\, ja Filippus kastoi hänet. Ja kun he olivat astuneet ylös vedestä\, tempasi Herran Henki Filippuksen pois\, eikä hoviherra häntä enää nähnyt. Ja hän jatkoi matkaansa iloiten. Mutta Filippus tavattiin Asdodissa; ja hän vaelsi ympäri ja julisti evankeliumia kaikissa kaupungeissa\, kunnes tuli Kesareaan. \n  \nEvankeliumi\nMark. 16:9–16\nMutta ylösnousemisensa jälkeen hän varhain aamulla viikon ensimmäisenä päivänä ilmestyi ensiksi Maria Magdaleenalle\, josta hän oli ajanut ulos seitsemän riivaajaa. Tämä meni ja vei sanan niille\, jotka olivat olleet Jeesuksen kanssa ja jotka nyt murehtivat ja itkivät. Mutta kun he kuulivat\, että hän eli ja että Maria oli hänet nähnyt\, eivät he uskoneet. Ja sen jälkeen hän toisenmuotoisena ilmestyi kahdelle heistä\, heidän kävellessään\, matkalla maakylään. Hekin menivät ja veivät sanan toisille; mutta nämä eivät uskoneet heitäkään. Vihdoin hän ilmestyi myöskin niille yhdelletoista heidän ollessaan aterialla; ja hän nuhteli heidän epäuskoaan ja heidän sydämensä kovuutta\, kun he eivät olleet uskoneet niitä\, jotka olivat nähneet hänet ylösnousseeksi. Ja hän sanoi heille: ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan\, se pelastuu; mutta joka ei usko\, se tuomitaan kadotukseen. \n  \nPsalmi\nPs. 68:20–21 \nKiitetty olkoon Herra joka |päivä. *\nMeitä kantaa Jumala\, |meidän apumme. \nMeillä on Jumala\, Jumala\, joka |auttaa\, *\nja Herra\, Herra\, joka kuole|masta vapahtaa. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/paasiaisen-jalkeinen-torstai-vsk1/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/04/Kirkkovuosi_3_vuosikerta_Paasiaisen-jalkeinen-to.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20250425 DTEND;VALUE=DATE:20250426 DTSTAMP:20260604T222015 CREATED:20211116T145908Z LAST-MODIFIED:20250425T131033Z UID:11033-1745539200-1745625599@www.luterilainen.net SUMMARY:Pääsiäisen jälkeinen perjantai DESCRIPTION:Pääsiäisen jälkeisen perjantain teksteissä käsitellään sitä\, miten käsittämätön asia ylösnousemus oikeastaan edes on. Ylösnousemus jakaa ihmiset kahteen osaan; niihin\, jotka uskovat siihen ja niihin\, jotka eivät usko. Sekä Apostolien tekojen tekstissä\, että myös Matteuksen evankeliumin tekstissä tapaamme molempia. \nMutta voiko ylösnousemus olla totta? Ihmisen kylmän laskelmoiva järki vastaa\, että ei ole. Kun tähän kylmään laskelmointiin lisätään vielä kieltävät ennakkoasenteet\, niin silloin ylösnousemuksen kieltäminen vielä vankistuu entisestään. Matteus kertoo\, miten vartijaväki saapui ylipappien luokse kertomaan totuudellisesti kaiken\, mitä haudalla oli tapahtunut. Otettiinko sana ylösnousemuksesta riemullisesti vastaan ylipappien joukossa? Ei todellakaan. Alkoi neuvonpito\, jota todennäköisesti johti ylipappi Kaifas. Hän oli saddukeus ja hänellä juuri oli vahvat ennakkoasenteet ylösnousemusta vastaan. Kun laskelmoivan kylmä järki ei kykene vastaanottamaan Totuutta\, niin silloin vaihtoehtona on joko tunnustaa ylösnousemus\, tai käydä sitä vastaan valheilla. Valitettavasti ylipapit valitsivat jälkimmäisen ja manipuloivat pelolla vielä vartijaväenkin valheeseen mukaan. Ylösnousemus oli liian kova pala purtavaksi myös neuvostolle\, kun apostoli Paavali oli heidän edessään tuomittavana vuosia myöhemmin. Ehkä ylipappien ja kirjanoppineiden joukko oli jo luullut\, että vuosia aiemmin kirjoihin ja kansiin unohdettu valehteleminen ylösnousemuksesta jättäisi heidät rauhaan\, mutta näin ei ollut. Yhä uudelleen asia nousi esille ja nyt Paavalin suulla ja hänen todistuksestaan. Fariseukset olivat myöntyväisempiä\, vaikka hekin taisivat olla enemmän kiinnostuneita Paavalin hengellisistä kokemuksista\, kuin itse ylösnousemuksesta. \nNäiden tekstien ensimmäinen evankeliumi onkin siinä\, että jokaisen täytyy kohdata Herra ja Vapahtaja henkilökohtaisesti\, jotta hänen ylösnousemukseensa voi edes uskoa. Paavali oli itsekin fariseus ja ennen vainosi seurakuntaa. Mutta hän kohtasi Ylösnousseen ja sai kutsun lähteä julistamaan evankeliumia pakanoille. Tuon myötä hänet myös kastettiin. Harva kohtaa Vapahtajan tähän tapaan ilmestyksessä\, eikä tarvitsekaan. Herra on siellä\, missä hän on luvannut olla läsnä – Sanassa ja sakramentissa. Siksi esimerkiksi jokainen kastettu todella on kohdannut Jeesuksen aivan henkilökohtaisesti ja tarkalleen katsottuna myös elää hänen yhteydessään ja on yhdessä ylösnoussut hänen kanssaan. Jumalan sanan yhteydessä\, sen äärellä ja kuulossa Herra on jälleen luonasi\, kuin myös pyhällä ateriallaan ehtoollisella. Näin usko saa lujittua. \nJa näiden tekstien toinen evankeliumi onkin siinä\, ettei ylösnousemukseen uskominen ole meidän kylmän järkeilymme tai ennakkoasenteidemme varassa – vaan nimenomaan uskon varassa. Usko on Jumalan lahjaa. Ja meidän uskollemme on hyväksi juuri se\, ettei Jeesuksen ylösnousemusta voi esimerkiksi millin tarkasti todistaa vaikkapa tieteellisin keinoin. Vaikka meille on jäänyt hienoja todisteita ylösnousemuksesta\, esimerkiksi Torinon käärinliinat\, niin tällaisten varaan usko ei kuitenkaan varaa. Sillä jos vaikkapa nuo käärinliinat nyt tuhoutuisivat tulipalossa\, niin mihin usko silloin tarrautuisi? Siksi usko saa aina tarrautua kiinni kasteeseen\, jossa sinut on kiinnitetty Kristukseen\, ja olet ollut mukana myöskin ylösnousemuksessa. Puhumattakaan vielä siitä ylösnousemuksesta\, kun Kristus kerran aikojen lopussa kutsuu eläviä ja kuolleita. Tähänkin lupaukseen saat luottaen uskoa. \n\nKynttilöitä: 4 Liturginen väri: valkoinen Ei vuosikertaa\nPäivän psalmi Ps. 40:6–9\nLukukappale: Ap. t. 23:1\, 6–11 Evankeliumi: Matt. 28:8–15 \n\nLukukappale\nAp. t. 23:1\, 6–11\nNiin Paavali loi katseensa neuvostoon ja sanoi: ”Miehet\, veljet\, minä olen kaikessa hyvällä omallatunnolla vaeltanut Jumalan edessä tähän päivään asti”.\nMutta koska Paavali tiesi osan heistä olevan saddukeuksia ja toisen osan fariseuksia\, huusi hän neuvoston edessä: ”Miehet\, veljet\, minä olen fariseus\, fariseusten jälkeläinen; toivon ja kuolleitten ylösnousemuksen tähden minä olen tuomittavana”. Tuskin hän oli tämän sanonut\, niin nousi riita fariseusten ja saddukeusten kesken\, ja kokous jakautui. Sillä saddukeukset sanovat\, ettei ylösnousemusta ole\, ei enkeliä eikä henkeä\, mutta fariseukset tunnustavat kumpaisetkin. Ja syntyi suuri huuto\, ja muutamat kirjanoppineet fariseusten puolueesta nousivat ja väittelivät kiivaasti ja sanoivat: ”Emme löydä mitään pahaa tässä miehessä; entäpä jos henki tai enkeli on hänelle puhunut?” Ja kun riita yhä kiihtyi\, pelkäsi päällikkö\, että he repisivät Paavalin kappaleiksi\, ja käski sotaväen tulla alas ja temmata hänet heidän keskeltään ja viedä hänet kasarmiin. Mutta seuraavana yönä Herra seisoi Paavalin tykönä ja sanoi: ”Ole turvallisella mielellä\, sillä niinkuin sinä olet todistanut minusta Jerusalemissa\, niin sinun pitää todistaman minusta myös Roomassa”. \n  \nEvankeliumi\nMatt. 28:8–15\nJa he menivät kiiruusti haudalta peloissaan ja suuresti iloiten ja juoksivat viemään sanaa hänen opetuslapsillensa. Mutta katso\, Jeesus tuli heitä vastaan ja sanoi: ”Terve teille!” Ja he menivät hänen tykönsä\, syleilivät hänen jalkojaan ja kumartaen rukoilivat häntä. Silloin Jeesus sanoi heille: ”Älkää peljätkö; menkää ja viekää sana minun veljilleni\, että he menisivät Galileaan: siellä he saavat minut nähdä”. Mutta heidän mennessään\, katso\, muutamat vartijaväestä tulivat kaupunkiin ja ilmoittivat ylipapeille kaikki\, mitä oli tapahtunut. Ja nämä kokoontuivat vanhinten kanssa ja pitivät neuvoa ja antoivat sotamiehille runsaat rahat ja sanoivat: ”Sanokaa\, että hänen opetuslapsensa tulivat yöllä ja veivät hänet varkain meidän nukkuessamme. Ja jos tämä tulee maaherran korviin\, niin me lepytämme hänet ja toimitamme niin\, että saatte olla huoletta.” Niin he ottivat rahat ja tekivät\, niinkuin heitä oli neuvottu. Ja tätä puhetta on levitetty juutalaisten kesken\, ja sitä kerrotaan vielä tänäkin päivänä. \n  \nPsalmi\nPs. 40:6–9 \nHerra\, minun Jumalani\, suuret ovat sinun ihmetekosi ja sinun aivoituksesi meitä |kohtaan. *\nEi ole ketään sinun |vertaistasi. \nNiitä minä tahdon julistaa\, niistä |puhua\, *\nniitten paljous on suurempi\, kuin lue|tella taidan. \nTeurasuhriin ja ruokauhriin et sinä |mielisty; *\nminun korvani sinä avasit\, polttouhria ja syntiuhria |sinä et vaadi. \nSilloin minä sanoin: ”Katso\, minä |tulen; *\nkirjakääröön on kirjoitettu\, mitä |minun on tehtävä. \nSinun tahtosi\, minun Jumalani\, minä teen mielel|läni\, *\nja sinun lakisi on minun |sydämessäni.” \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/paasiaisen-jalkeinen-perjantai-vsk1/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/04/Kirkkovuosi_3_vuosikerta_Paasiaisen-jalkeinen-pe.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20250426 DTEND;VALUE=DATE:20250427 DTSTAMP:20260604T222015 CREATED:20211116T150131Z LAST-MODIFIED:20250426T111945Z UID:11035-1745625600-1745711999@www.luterilainen.net SUMMARY:Pääsiäisen jälkeinen lauantai DESCRIPTION:Pääsiäisen jälkeisen viikon lauantain tekstit huipentuvat Jeesuksen antamaan kaste- ja lähetyskäskyyn ja apostoli Paavalin opetukseen kasteesta ja siitä seuraavasta pyhästä elämästä. Tuolla Galilean vuorella\, jota pidetään samana vuorena kuin kirkastusvuori\, yksitoista opetuslasta saavat vastaanottaa koko maailman mullistaneen tehtävän. Tehdä kaikista kansoista Jeesuksen opetuslapsia kastamalla ja opettamalla. Käsky ei kohdistunut vain juutalaisiin\, vaan myös pakanoihin. Olisi apostolien tehtävä kastaa ja opettaa näitä kansoja ja myös kutsua tähän tehtävään Herran seurakunnalle kaitsijoita\, jotka olisivat uskollisia pitämään sen kaiken\, mitä Jeesus käski apostolienkin pitää. \nApostoleja ei lähetetty matkaan tyhjin käsin\, vaan Jeesus lupaa heille: ”Minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” Tähän lupaukseen\, joka niin kirkkaasti loistaa Matteuksen evankeliumissa\, perustuu myös se miksi kukaan voi ylipäänsä elää kastettuna ja saada vastaanottaa Herran julistamaa Sanaa kirkossa vielä vuonna 2020. Siis Jeesus on läsnä kirkossaan. Hänen koko persoonansa on läsnä kirkossa. Tästä lausutaan väkevästi Tunnustuskirjoissa Yksimielisyyden ohjeen selityksessä tähän tapaan: \nErityisesti hän on maan päällä olevassa kirkossaan ja seurakunnassaan läsnä välimiehenä\, päänä\, kuninkaana ja ylipappina. Läsnä ei ole puolet Kristuksesta vaan Kristuksen koko persoona\, jonka muodostavat kumpikin luonto yhdessä\, sekä jumalallinen että inhimillinen. Läsnä ei ole ainoastaan hänen jumaluutensa vaan myös hänen omaksumansa ihmisluonto\, (Ef. 5:30) jonka puolesta hän on meidän veljemme ja me lihaa hänen lihastaan\, luuta hänen luustaan. Kaiken tämä varmaksi vakuudeksi hän on asettanut pyhän ehtoollisensa. Siitä havaitaan\, että hän tahtoo olla luomassa sekä asua ja väkevästi vaikuttaa meissä myös siinä luonnossa\, jonka omistajana hänellä on liha ja veri. (FC-SD\, VIII\, 78-79) \nEi tarvitse siis epäröidä onko Herra meidän kanssamme. Joskus kuitenkin omasta vaelluksesta ja elämästä voi tulla sellainen olo\, että onkohan Herra minun kanssani? Synti painaa\, pimeys ahdistaa ja kuolemakin pelottaa. On kuin olisin juuri sitä\, mistä Paavali varoittaa – tekemässä noita pimeyden hedelmättömiä tekoja. Onko Jeesus jättänyt minut oman onneni nojaan? \nJuuri tuollaisten perkeleen syytösten ja itsesyytösten tähden sinun ei tulekaan etsiä valkeutta oman sydämesi sopukoista\, sillä sieltä saatat löytää ahdistavan ja pelottavan paljon niitä pimeydenkin hedelmiä. Valkeus on Herrassa\, kuten Paavali todistaa. Voit kysyä itseltäsi\, oletko kastettu? Ja että valehteleeko Jeesus koskaan? Kun olet kastettu ja uskot\, että Jeesus on Totuus\, niin voit myöskin luottaa\, että Herra ihan kokonansa on kanssasi. Omaa pelastustaan ei tarvitse ilmaan hosuen etsiä\, vaan usko kiinnittyy Kristukseen. Mutta entäpä ne pimeyden hedelmät? Niistä apostoli sanoo\, että valkeus paljastaa ne. Syntinen ihminen saa aina tuoda oman pimeydenkin hedelmien\, synnin kuorman Jeesuksen luokse. Ei ole yhtään sellaista syntiä\, jota tuo Jumalan valkeus ei pois pyyhkisi. Ei yhtään syntiä\, jota Kristuksen verellä ei olisi Golgatalla sovitettu. Kun ne tuodaan valkeuteen syntinä tunnustettavaksi Jeesuksen luokse\, niin hän on luvannut ne anteeksi antaa. Hänessä on syntien anteeksiantamuksemme. \nKun Jeesus siis antoi tuon maailmaa mullistaneen kaste- ja lähetyskäskyn kirkolleen ja lupasi olla kirkkonsa kanssa aina – hän ajatteli sillä hetkellä myös sinua. Jotta saisit armahdettuna syntisenä elää tuossa kasteen armossa koko elämäsi hänen sanansa hoidossa. Joka aamu saat aina uudelleen palata kasteen armoon. Voit itseäsi muistuttaaksesi tehdä vaikkapa pyhän ristinmerkin. Voit yhdistää peukalon\, etusormen ja keskisormen yhdeksi – joka muistuttaa yhdestä Jumalasta\, jolla on kolme persoonaa\, jonka nimeen sinut on kastettu. Nimetön ja pikkurilli muistuttavat Kristuksen kahdesta luonnosta yhdessä persoonassa. Siis siitä\, että Herra on kirkossaan aivan kokonaisena läsnä. Ja ristinmerkkiä tehdessäsi voit esimerkiksi lausua myös tuon Paavalin kastehymnin: ”Heräjä sinä\, joka nukut\, ja nouse kuolleista\, niin Kristus sinua valaisee!” Tämäkin rohkaisu olkoon muistuttamassa sinua kasteen ikuisesta armoliitosta. \n\nKynttilöitä: 4 Liturginen väri: valkoinen Ei vuosikertaa\nPäivän psalmi Ps. 100\nLukukappale: Ef. 5:8–14 Evankeliumi: Matt. 28:16–20 \n\nLukukappale\nEf. 5:8–14\nEnnen te olitte pimeys\, mutta nyt te olette valkeus Herrassa. Vaeltakaa valkeuden lapsina – sillä kaikkinainen hyvyys ja vanhurskaus ja totuus on valkeuden hedelmä – ja tutkikaa\, mikä on otollista Herralle; älköönkä teillä olko mitään osallisuutta pimeyden hedelmättömiin tekoihin\, vaan päinvastoin nuhdelkaakin niistä. Sillä häpeällistä on jo sanoakin\, mitä he salassa tekevät; mutta tämä kaikki tulee ilmi\, kun valkeus sen paljastaa\, sillä kaikki\, mikä tulee ilmi\, on valkeutta. Sentähden sanotaan: ”Heräjä sinä\, joka nukut\, ja nouse kuolleista\, niin Kristus sinua valaisee!” \n  \nEvankeliumi\nMatt. 28:16–20\nJa ne yksitoista opetuslasta vaelsivat Galileaan sille vuorelle\, jonne Jeesus oli käskenyt heidän mennä. Ja kun he näkivät hänet\, niin he kumartaen rukoilivat häntä\, mutta muutamat epäilivät. Ja Jeesus tuli heidän tykönsä ja puhui heille ja sanoi: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni\, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki\, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso\, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” \n  \nPsalmi\nPs. 100 \nKohottakaa riemuhuuto Herralle\, |kaikki maa. *\nPalvelkaa Herraa ilolla\, tulkaa hänen kasvojensa |eteen riemulla. \nTietäkää\, että Herra on |Jumala. *\nHän on meidät tehnyt\, ja hänen me olemme\, hänen kansansa ja hänen laitu|mensa lampaat. \nKäykää hänen portteihinsa kiittäen\, hänen esikartanoihinsa ylistystä |veisaten. *\nYlistäkää häntä\, kiittäkää hänen |nimeänsä. \nSillä Herra on hyvä; hänen armonsa pysyy iankaikki|sesti *\nja hänen uskollisuutensa |polvesta polveen. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/paasiaisen-jalkeinen-lauantai-vsk1/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/04/Kirkkovuosi_3_vuosikerta_Paasiaisen-jalkeinen-la.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20250427 DTEND;VALUE=DATE:20250428 DTSTAMP:20260604T222015 CREATED:20161202T121947Z LAST-MODIFIED:20250426T112102Z UID:4208-1745712000-1745798399@www.luterilainen.net SUMMARY:1. sunnuntai pääsiäisestä\, Quasimodogeniti DESCRIPTION:Evankeliumikatkelma kuvaa opetuslapset Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen yhdessä kokoontuneina mutta he eivät ole iloiten julistamassa Jumalan suuria tekoja ja viemässä evankeliumia syntien anteeksiannosta kaikille luoduille. He eivät ole kokoontuneina yhteiseen rukoukseen tai murtamaan leipää. He eivät ole kokoontuneina tutkiakseen kaikkien kirjoitusten täyttymystä Jeesuksen kuolemassa ja ylösnousemuksessa vaan ”opetuslapset olivat koolla lukittujen ovien takana\, juutalaisten pelosta.” (Joh.20:19) Sanoma ylösnousemuksesta oli toki tavoittanut heidät. Pietari ja Johannes olivat itse käyneet tyhjällä haudalla ja Maria Magdaleena todistanut heille nähneensä ylösnousseen. Silti Jeesuksen tullessaan täytyy murtautua paitsi ovea pidätelleiden lukkojen – ennen kaikkea näiden miesten sydämet lukinneiden salpojen läpi – tuodakseen heille oman rauhansa. \nOpetuslasten sydämet olivat lukitut ihmispelolla. He olivat nähneet omin silmin\, miten Heidän Herraansa oli kidutettu\, lyöty ja piinattu ilman syytä. He ymmärsivät hyvin\, mikä olisi Jeesuksen nimen tunnustamisesta koituva hinta. Jeesus oli tuomittu kansan villitsijänä ja kapinallisena. Mikä tulisi olemaan heidän kohtalonsa\, jotka olivat kulkeneet kolme vuottaa elämästään Hänen seurassaan? Miten he voisivat tunnustaa Jeesuksen nimeä tulematta itse leimatuiksi osallisina kapinaryhmittymästä? \nOpetuslasten sydämet olivat lukitut myös syyllisyydellä. Raskas synnintunto esti opetuslapsia iloitsemasta ylösnousemuksen sanomasta. Menneet päivät olivat osoittaneet\, ettei heistä ollut Jeesuksen seuraajiksi. Kaiken kestäen\, kaikessa uskoen\, kaikessa rakastaen – tällainen Jeesus oli. Täydellinen pitkämielisyydessä ja itsensä kieltämisessä. Sen sijaan opetuslapset olivat osoittautuneet heikoiksi ja huonoiksi seuraajiksi. Pietari oli kuullut kukon laulut hiilivalkealla ja jokainen opetuslapsista jättänyt Herransa yksin. Opetuslasten elämässä oli tapahtunut juuri se\, mitä Jeesus oli sanonut heille viimeiseltä aterialta lähdettäessä: ”Kirjoitettu on: ́Minä lyön paimenta ja lampaat hajotetaan.” (Matt.26:31) Vaikka opetuslapset lukittujen ovien takana olivat ulkoisesti yhdessä\, silti sydämessään he olivat hajalle lyötyjä. \nYlösnousseella Kristuksella on kuitenkin hallussaan avaimet kaikkiin ihmiselämää sitoviin lukkoihin. Sillä Hän voi sanoa itsestään ”minä olin kuollut\, ja katso\, minä elän aina ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet” (Ilm.1:18) sekä ”näin sanoo Pyhä\, Totinen\, jolla on Daavidin avain\, Hän joka avaa\, eikä kukaan sulje\, ja joka sulkee eikä kukaan avaa.” (Ilm.3:7).\nKristuksen haavat ovat sulkeneet meiltä kadotuksen tien ja aukaisseet meille Taivaan oven Isän luokse. Kristuksen haavat päästävät meidän synnistä\, kuolemasta ja pahan vallasta. Sen\, minkä Kristus on haavoillaan sinulle avannut\, sitä ei kukaan voi sulkea. Hän lahjoittaa rauhan haavojensa hinnalla. Ne julistivat kerran opetuslapsille ja ne julistavat yhä sinulle ja minulle: ”Taivas on avattu sinua varten. Isä odottaa sinua luokseen ikuisuuteen. Helvetti on suljettu sinulta\, minun haavani sen lukitsivat.” \n\nKynttilöitä: 4 Liturginen väri: valkoinen.1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: 1. Piet. 2:2 Psalmi: Ps. 116:1–9 Hallelujasäe: Joh. 20:26\n1. lukukappale: Jes. 43:10–12 2. lukukappale: 1. Joh. 5:4–12 Evankeliumi: Joh. 20:19–31 \n\n\n1.lukukappale \nJes. 43:10–12 \nTe olette minun todistajani\, sanoo Herra\, minun palvelijani\, jonka minä olen valinnut\, jotta te tuntisitte minut ja uskoisitte minuun ja ymmärtäisitte\, että minä se olen. Ennen minua ei ole luotu yhtäkään jumalaa\, eikä minun jälkeeni toista tule. Minä\, minä olen Herra\, eikä ole muuta pelastajaa\, kuin minä. Minä olen ilmoittanut\, olen pelastanut ja julistanut\, eikä ollut vierasta jumalaa teidän keskuudessanne. Te olette minun todistajani\, sanoo Herra\, ja minä olen Jumala.\n \n  \n2. lukukappale \n1. Joh. 5:4–12 \nSillä kaikki\, mikä on syntynyt Jumalasta\, voittaa maailman; ja tämä on se voitto\, joka on maailman voittanut\, meidän uskomme. Kuka on se\, joka voittaa maailman\, ellei se\, joka uskoo\, että Jeesus on Jumalan Poika? Hän on se\, joka on tullut veden ja veren kautta\, Jeesus Kristus\, ei ainoastaan vedessä\, vaan vedessä ja veressä; ja Henki on se\, joka todistaa\, sillä Henki on totuus. Sillä kolme on\, jotka todistavat: Henki ja vesi ja veri\, ja ne kolme pitävät yhtä. Jos me otamme vastaan ihmisten todistuksen\, niin onhan Jumalan todistus suurempi. Ja tämä on Jumalan todistus\, sillä hän on todistanut Pojastansa. Joka uskoo Jumalan Poikaan\, hänellä on todistus itsessänsä; joka ei usko Jumalaa\, tekee hänet valhettelijaksi\, koska hän ei usko sitä todistusta\, jonka Jumala on todistanut Pojastansa. Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän\, ja tämä elämä on hänen Pojassansa. Jolla Poika on\, sillä on elämä; jolla Jumalan Poikaa ei ole\, sillä ei ole elämää. \n  \nEvankeliumi \nJoh. 20:19–31 \nSamana päivänä\, viikon ensimmäisenä\, myöhään illalla\, kun opetuslapset olivat koolla lukittujen ovien takana\, juutalaisten pelosta\, tuli Jeesus ja seisoi heidän keskellään ja sanoi heille: ”Rauha teille!” Ja sen sanottuaan hän näytti heille kätensä ja kylkensä. Niin opetuslapset iloitsivat nähdessään Herran. Niin Jeesus sanoi heille jälleen: ”Rauha teille! Niinkuin Isä on lähettänyt minut\, niin lähetän minäkin teidät.” Ja tämän sanottuaan hän puhalsi heidän päällensä ja sanoi heille: ”Ottakaa Pyhä Henki. Joiden synnit te anteeksi annatte\, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte\, niille ne ovat pidätetyt.” \nMutta Tuomas\, jota sanottiin Didymukseksi\, yksi niistä kahdestatoista\, ei ollut heidän kanssansa\, kun Jeesus tuli. Niin muut opetuslapset sanoivat hänelle: ”Me näimme Herran”. Mutta hän sanoi heille: ”Ellen näe hänen käsissään naulojen jälkiä ja pistä sormeani naulojen sijoihin ja pistä kättäni hänen kylkeensä\, en minä usko”. \nJa kahdeksan päivän perästä hänen opetuslapsensa taas olivat huoneessa\, ja Tuomas oli heidän kanssansa. Niin Jeesus tuli\, ovien ollessa lukittuina\, ja seisoi heidän keskellään ja sanoi: ”Rauha teille!” Sitten hän sanoi Tuomaalle: ”Ojenna sormesi tänne ja katso minun käsiäni\, ja ojenna kätesi ja pistä se minun kylkeeni\, äläkä ole epäuskoinen\, vaan uskovainen”. Tuomas vastasi ja sanoi hänelle: ”Minun Herrani ja minun Jumalani!” Jeesus sanoi hänelle: ”Sentähden\, että minut näit\, sinä uskot. Autuaat ne\, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat!” \nPaljon muitakin tunnustekoja\, joita ei ole kirjoitettu tähän kirjaan\, Jeesus teki opetuslastensa nähden; mutta nämä ovat kirjoitetut\, että te uskoisitte\, että Jeesus on Kristus\, Jumalan Poika\, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä. \n  \nRukoukset\n1. Isä\, kaikkivaltias Jumala! Suo meidän\, jotka olemme juuri ilolla viettäneet pääsiäistä\, parantaa elämämme sinun armosi avulla. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Herra Jumala\, taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua sanomattoman suuresta armostasi\, kun olet Poikasi Jeesuksen Kristuksen kautta säätänyt meille lohdutukseksi autuuden evankeliumin ja pyhät sakramentit\, että me niissä löytäisimme syntien anteeksiantamisen. Me rukoilemme sinua: anna Pyhä Henkesi sydämiimme\, että uskoisimme sanasi ja vahvistuisimme uskossa pyhien sakramenttien kautta. Tätä rukoilemme sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, nimessä. \n3. Rauhan Jumala! Me kiitämme sinua siitä\, että olet nostanut kuolleista hänet\, joka iankaikkisen liiton veren kautta on lampaiden suuri paimen\, Herramme Jeesuksen. Me rukoilemme sinua: tee meidät kykeneviksi kaikkeen hyvään voidaksemme toteuttaa sinun tahtosi. Pyhitä koko olemuksemme\, että henkemme\, sielumme ja ruumiimme säilyisi nuhteettomana hänen tuloonsa. Anna meille yhä runsaammin rauhasi\, joka ylittää kaiken ymmärryksen\, ja johdata meidät Pyhän Henkesi kautta kerran iäisiin rauhan asuintoihin. Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\n1. Piet. 2:2\nJa halatkaa niinkuin vastasyntyneet lapset sanan väärentämätöntä |maitoa\, *\nettä te sen kautta kasvaisitte |pelastukseen. \n  \nPsalmi:\nPs. 116:1–9 \nMinä rakastan |Herraa\, *\nsillä hän kuulee minun ääneni ja |rukoukseni; \nsillä hän on kallistanut korvansa minun |puoleeni\, *\nja minä huudan häntä avuksi kaiken |elinaikani. \nKuoleman paulat piirittivät minut\, tuonelan ahdistukset kohtasivat |minua; *\nminä jouduin |hätään ja murheeseen. \nMutta minä huusin avukseni Herran |nimeä: *\n”Oi Herra\, pelasta |minun sieluni!” \nHerra on armollinen ja |vanhurskas\, *\nmeidän Juma|lamme on laupias. \nHerra varjelee yksin|kertaiset; *\nminä olin viheliäinen\, mutta hän |auttoi minua. \nPalaja\, sieluni\, takaisin |lepoosi\, *\nsillä Herra on tehnyt |sinulle hyvin. \nSillä sinä olet pelastanut minun sieluni kuole|masta\, *\nminun silmäni kyynelistä\, jalkani |kompastumasta. \nMinä saan vaeltaa Herran kasvojen |edessä *\nelä|vien maassa. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/1-sunnuntai-paasiaisesta-quasimodogeniti-vsk1/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/04/Kirkkovuosi_1-vuosikerta_1-su-Paasiaisesta.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20250504 DTEND;VALUE=DATE:20250505 DTSTAMP:20260604T222015 CREATED:20161202T121948Z LAST-MODIFIED:20250430T191805Z UID:4209-1746316800-1746403199@www.luterilainen.net SUMMARY:2. sunnuntai pääsiäisestä\, Misericordia Domini DESCRIPTION:Evankeliumitekstissä Jeesus ilmoittaa olevansa ”se hyvä paimen”. Toisin kuin kelvottomat\npalkkapaimenet\, jotka jättävät laumansa nähdessään pedon\, Jeesus antaisi ”henkensä\nlammastensa edestä”. Näillä Jeesuksen sanoilla on hyvin vahva vanhatestamentillinen\njuurensa. Ne viittaavat Hesekielin profetiaan\, jossa puhutaan sekä israelin kansan huonoista\npaimenista että siitä hyvästä paimenesta\, jonka Jumala kerran olisi kansalleen lähettävä. \nNäistä Israelin huonoista paimenista Hesekiel oli sanonut: ”ette ole kainneet laumaa\, ette ole vahvistaneet heikkoja\, ettekä ole parantaneet sairaita\, sitoneet haavoittuneita\, tuoneet takaisin eksyneitä\, etsineet kadonneita\, vaan olette vallinneet niitä tylysti ja väkivaltaisesti. Ja niin ne ovat hajaantuneet paimenta vailla ja joutuneet kaikkien metsän petojen syötäviksi… Minun lampaani ovat kaikkien metsän petojen syötävinä\, kun paimenta ei ole ja kun minun paimeneni eivät välitä minun lampaistani\, vaan minun paimeneni kaitsevat itseään\, eivätkä kaitse minun lampaitani” (Hes. 34:3-5\, 8) Hesekielin sanojen mukaan Israelin kelvottomat paimenet eivät olleet puolustaneet laumaansa vaan jättäneet lampaansa kaikkien petojen armoille. Hesekiel ennusti edeltä myös kerran tulevasta\, Israelin oikeasta paimenesta\, joka olisi Jumala itse: ”Näin sanoo Herra\, Herra: ́Katso\, minä itse etsin lampaani ja pidän niistä huolen… Minä itse kaitsen lampaani ja vien itse ne lepäämään\, sanoo Herra\, Herra. Kadonneet minä tahdon etsiä\, eksyneet tuoda takaisin\, haavoittuneet sitoa\, heikkoja vahvistaa.’” (Hes. 34:11\, 15-16) \nSanoessaan olevansa se Hesekielin ennustama Israelin oikea paimen\, Jeesus siis samalla ilmaisee olevansa lihaan tullut Jumala itse. Hän on tullut etsimään kadonneita\, sitomaan haavoittuneita ja vahvistamaan heikkoja. Hän on myös tullut taistellakseen lampaidensa puolesta ja sijassa. Sillä Kristus\, lampaiden paimen\, tuli ristillä Jumalan uhrikaritsaksi. Paimen suostui lampaaksi lampaiden tähden. Hän joutui ristillä kaikkien petojen – synnin\, kuoleman ja Perkeleen – raatelemaksi ja repimäksi. Psalmissa 22 sanotaan Kristuksesta: ”minua saartavat väkevät sonnit\, Baasanin härät piirittävät minut\, avaavat kitansa minua vastaan\, niin kuin raatelevat kiljuvat leijonat” (Ps. 22:13-14) Ristillä roikkuessaan Jeesus osoitti olevansa se hyvä paimen\, joka ”antaa henkensä lammasten edestä”. \nSellainen hyvä paimen Jeesus on sinullekin. Hän luopui vapaaehtoisesti kaikesta tähtesi. Hän jätti taivaan\, paikkansa Isän suosiossa\, puhtautensa ja pyhyytensä\, antaakseen ne sinulle. Hän ei varjellut omaa henkeään vaan sinun henkeäsi. \n\nKynttilöitä: 4 Liturginen väri: valkoinen.1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 33:5–6 Psalmi: Ps. 23 Hallelujasäe: Joh. 10:14\n1. lukukappale: Hes. 34:11–16 2. lukukappale: 1. Piet. 2:21–25 Evankeliumi: Joh. 10:11–16 \n\n1.lukukappale \nHes. 34:11–16 \nSillä näin sanoo Herra\, Herra: Katso\, minä itse etsin lampaani ja pidän niistä huolen. Niinkuin paimen pitää huolen laumastaan\, kun hän on lampaittensa keskellä ja ne ovat hajallaan\, niin minä pidän huolen lampaistani\, ja minä pelastan ne joka paikasta\, minne ne ovat hajaantuneet pilvisenä ja pimeänä päivänä. Minä vien ne pois kansojen seasta ja kokoan ne muista maista\, tuon ne omaan maahansa ja kaitsen niitä Israelin vuorilla\, puronotkoissa ja kaikissa maan asuttavissa paikoissa. Hyvillä ruokamailla minä niitä kaitsen\, ja Israelin korkeilla vuorilla on niillä oleva laitumensa. Siellä ne saavat levätä hyvällä laitumella\, ja lihava ruokamaa niillä on oleva Israelin vuorilla. Minä itse kaitsen lampaani ja vien itse ne lepäämään\, sanoo Herra\, Herra. Kadonneet minä tahdon etsiä\, eksyneet tuoda takaisin\, haavoittuneet sitoa\, heikkoja vahvistaa; mutta lihavat ja väkevät minä hävitän. Minä kaitsen niitä niin\, kuin oikein on. \n  \n2. lukukappale \n1. Piet. 2:21–25 \nSillä siihen te olette kutsutut\, koska Kristuskin kärsi teidän puolestanne\, jättäen teille esikuvan\, että te noudattaisitte hänen jälkiänsä\, joka ”ei syntiä tehnyt ja jonka suussa ei petosta ollut”\, joka häntä herjattaessa ei herjannut takaisin\, joka kärsiessään ei uhannut\, vaan jätti asiansa sen haltuun\, joka oikein tuomitsee\, joka ”itse kantoi meidän syntimme” ruumiissansa ristinpuuhun\, että me\, synneistä pois kuolleina\, eläisimme vanhurskaudelle; ja hänen ”haavainsa kautta te olette paratut”. Sillä te olitte ”eksyksissä niinkuin lampaat”\, mutta nyt te olette palanneet sielujenne paimenen ja kaitsijan tykö. \n  \nEvankeliumi \nJoh. 10:11–16 \nJeesus sanoo: \nMinä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä. Mutta palkkalainen\, joka ei ole paimen ja jonka omia lampaat eivät ole\, kun hän näkee suden tulevan\, niin hän jättää lampaat ja pakenee; ja susi ryöstää ja hajottaa ne. Hän pakenee\, sillä hän on palkattu eikä välitä lampaista. \nMinä olen se hyvä paimen\, ja minä tunnen omani\, ja minun omani tuntevat minut\, niinkuin Isä tuntee minut ja minä tunnen Isän; ja minä annan henkeni lammasten edestä. Minulla on myös muita lampaita\, jotka eivät ole tästä lammastarhasta; myös niitä tulee minun johdattaa\, ja ne saavat kuulla minun ääneni\, ja on oleva yksi lauma ja yksi paimen. \n  \nRukoukset\n1. Jumala\, joka Poikasi kautta lunastit langenneen maailman! Anna meidän tulla osallisiksi tästä lunastuksesta ja anna kaikille uskovillesi ikuinen ilo taivaissa. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Herra Jeesus Kristus\, hyvä paimen! Me kiitämme sinua siitä\, että tunnet lampaasi\, kutsut heitä nimeltä ja johdat heitä Jumalan sanan vihreille niityille ja virvoittaville vesilähteille. Suo meidän aina muistaa\, ettei kukaan pääse Isän luo muuten kuin sinun kauttasi. Anna meille armosi\, että kuuntelisimme sinun ääntäsi ja seuraisimme askeleitasi. Auta meitä koko sydämellämme pysymään sinussa ja vahvistumaan armossa\, että me kerran sinun\, ylipaimenemme\, ilmestyessä saisimme kirkkauden kuihtumattoman seppeleen. Pyydämme tätä\, Herra Jeesus\, sinun nimessäsi. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 33:5–6\nMaa on täynnänsä Herran |armoa. *\nHerran sanalla ovat |taivaat tehdyt. \n  \nPsalmi:\nPs. 23 \nHerra on minun paime|neni\, *\nei minulta |mitään puutu. \nViheriäisille niityille hän vie minut |lepäämään; *\nvirvoittavien vetten tykö hän |minut johdattaa. \nHän virvoittaa minun |sieluni. *\nHän ohjaa minut oikealle tielle |nimensä tähden. \nVaikka minä vaeltaisin pimeässä |laaksossa\, *\nen minä pelkäisi |mitään pahaa\, \nsillä sinä olet minun |kanssani; *\nsinun vitsasi ja sauvasi minua |lohduttavat. \nSinä valmistat minulle |pöydän *\nminun vihollisteni |silmien eteen. \nSinä voitelet minun pääni |öljyllä; *\nminun maljani on ylitse|vuotavainen. \nSula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elin|aikani; *\nja minä saan asua Herran huoneessa päivieni |loppuun asti. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/2-sunnuntai-paasiaisesta-misericordia-domini-vsk1/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/04/Kirkkovuosi_1-vuosikerta_2-su-Paasiaisesta.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20250511 DTEND;VALUE=DATE:20250512 DTSTAMP:20260604T222015 CREATED:20161202T121949Z LAST-MODIFIED:20250506T055308Z UID:4210-1746921600-1747007999@www.luterilainen.net SUMMARY:3. sunnuntai pääsiäisestä\, Jubilate DESCRIPTION:Evankeliumitekstissä opetuslapset kyselevät hämmentyneinä toisiltaan: ”Mitä se tarkoittaa\, kun hän sanoo meille: ´Vähän aikaa\, niin te ette minua näe\, ja taas vähän aikaa\, niin te näette minut´ ja ´minä menen Isän tykö.´” (Jh. 16:17) \nHyvin kauniilla tavalla Jeesus omilleen ilmaisee oman tiensä järkyttävyyden. Hän saa sen kaiken kuulostamaan niin helpolta ja kevyeltä: kuin ohimenevä hetki\, nopea tuulen puuska vasten kasvoja\, joka samassa on jo kadonnut. Vähän aikaa\, niin te ette minua näe – minä menen Isän tykö. \nJa kuitenkin Jeesus tarkalleen tiesi\, mihin Hän oli kulkemassa sanoessaan ”minä menen Isän tykö.” Hän oli käyvä Isän tykö\, mutta kuin vieraissa vaatteissa. Saastaisiin vaatteisiin puettuina\, kuin ylimmäinen pappi Joosua kerran Sakarian näyssä (Sak.3:1-3). Isän tykö\, tullakseen tuomittavaksi. Isän tykö\, jäädäkseen vailla apua. Jeesus suostui Jumalan Karitsan paikalle\, otti päällensä koko ihmiskunnan syntitaakan ja kärsi meidän tuomiomme. \nMiten siis Vapahtajamme saattaa puhua omilleen ”vähästä ajasta”? \nNämä jäähyväispuheensa sanat Jeesus puhui omilleen kiirastorstain iltana. Seuraavana yönä Jeesus kavallettiin\, hänet vangittiin\, vietiin kuulusteltavaksi\, pilkattiin\, ruoskittiin\, hänen päälleen syljettiin\, hänet naulattiin ristiin\, jossa Hän kamppaili viimeiset tuntinsa heikkona\, roikkuen koko painollaan naulojen kantamana\, täydellisen pimeyden keskellä omiensa pettämänä ja Jumalan hylkäämänä. Ei siinä ollut mitään vähää\, vaan ne olivat maailman historian pisimmät tunnit. Ihmiseksi syntynyt Jumala teki kuolemaa ristillä meidän tähtemme! \nKuitenkin Jeesus puhuu omilleen ”vähästä ajasta”\, niin suuri halu Vapahtajallamme on saada omansa ehjänä matkasta perille Taivaaseen! Niin suuri rakkaus opetuslapsiaan kohtaan Jeesuksella on sydämessään\, että ristin kärsimykset ja kuolema\, on sen rinnalla vain ”vähän aikaa.” Jumalan iankaikkisesta rakkaudesta käsin myös meidän oman elämämme ahdistukset ja kärsimykset saavat toisenlaiset mittasuhteet. Paavali kirjoittaa: ”Sillä tämän hetken kestävä ja kevyt ahdistuksemme tuottaa meille iankaikkisen elämän ja määrättömän kirkkauden ylenpalttisesti\, meille jotka emme katso näkyväisiä vaan näkymättömiä.” (2.Kor.4:17-18) Iankaikkisen elämän toivo lahjoittaa Jeesuksen omille suuren lohdutuksen ajallisten vaivojen ja vastusten keskelle. \n\nKynttilöitä: 4 Liturginen väri: valkoinen.1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 66:1 (2) Psalmi: Ps. 66:3–9 tai Ps. 126 Hallelujasäe: Joh. 16:22\n1. lukukappale: Jes. 40:26–31 2. lukukappale: Hepr. 13:12–16 Evankeliumi: Joh. 16:16–23 \n\n1. lukukappale \nJes. 40:26–31 \nNostakaa silmänne korkeuteen ja katsokaa: kuka on nämä luonut? Hän\, joka johdattaa esiin niitten joukot täysilukuisina\, joka nimeltä kutsuu ne kaikki; suuri on hänen voimansa ja valtainen hänen väkensä: ei yksikään jää häneltä pois. Miksi sinä\, Jaakob\, sanot ja sinä\, Israel\, puhut: ”Minun tieni on Herralta salassa\, minun oikeuteni on joutunut pois minun Jumalani huomasta”? Etkö tiedä\, etkö ole kuullut: Herra on iankaikkinen Jumala\, joka on luonut maan ääret? Ei hän väsy eikä näänny\, hänen ymmärryksensä on tutkimaton. Hän antaa väsyneelle väkeä ja voimattomalle voimaa yltäkyllin. Nuorukaiset väsyvät ja nääntyvät\, nuoret miehet kompastuvat ja kaatuvat; mutta ne\, jotka Herraa odottavat\, saavat uuden voiman\, he kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat eivätkä näänny\, he vaeltavat eivätkä väsy. \n  \n2. lukukappale \nHepr. 13:12–16 \nSentähden myös Jeesus\, pyhittääkseen omalla verellänsä kansan\, kärsi portin ulkopuolella. Niin menkäämme siis hänen tykönsä ”ulkopuolelle leirin”\, hänen pilkkaansa kantaen; sillä ei meillä ole täällä pysyväistä kaupunkia\, vaan tulevaista me etsimme. Uhratkaamme siis hänen kauttansa Jumalalle joka aika kiitosuhria\, se on: niiden huulten hedelmää\, jotka hänen nimeänsä ylistävät. Mutta älkää unhottako tehdä hyvää ja jakaa omastanne\, sillä senkaltaisiin uhreihin Jumala mielistyy. \n  \nEvankeliumi \nJoh. 16:16-23 \nJeesus sanoi opetuslapsilleen: \nVähän aikaa\, niin te ette enää minua näe\, ja taas vähän aikaa\, niin te näette minut.” Silloin muutamat hänen opetuslapsistansa sanoivat toisilleen: ”Mitä se tarkoittaa\, kun hän sanoo meille: ’Vähän aikaa\, niin te ette minua näe\, ja taas vähän aikaa\, niin te näette minut’\, ja: ’Minä menen Isän tykö’?” \nNiin he sanoivat: ”Mitä se tarkoittaa\, kun hän sanoo: ’Vähän aikaa’? Emme ymmärrä\, mitä hän puhuu.” Jeesus huomasi heidän tahtovan kysyä häneltä ja sanoi heille: \n”Sitäkö te kyselette keskenänne\, että minä sanoin: ’Vähän aikaa\, niin te ette minua näe\, ja taas vähän aikaa\, niin te näette minut’? Totisesti\, totisesti minä sanon teille: te joudutte itkemään ja valittamaan\, mutta maailma on iloitseva; te tulette murheellisiksi\, mutta teidän murheenne on muuttuva iloksi. Kun vaimo synnyttää\, on hänellä murhe\, koska hänen hetkensä on tullut; mutta kun hän on synnyttänyt lapsen\, ei hän enää muista ahdistustaan sen ilon tähden\, että ihminen on syntynyt maailmaan. Niin on myös teillä nyt murhe; mutta minä olen taas näkevä teidät\, ja teidän sydämenne on iloitseva\, eikä kukaan ota teiltä pois teidän iloanne. Ja sinä päivänä te ette minulta mitään kysy. \n  \nRukoukset\n1. Jumala\, joka johdat totuutesi valolla eksyvät oikealle tielle! Anna kaikille\, jotka tunnustavat Kristuksen nimeä\, armo hylätä paha ja seurata hyvää. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Herra Jeesus Kristus\, joka olet tie\, totuus ja elämä! Me kiitämme sinua siitä\, että me sinun kauttasi voimme päästä Isän luo. Me rukoilemme sinua: anna meille Pyhä Henkesi\, joka vaikuttaa meissä oikean uskon sinuun ja antaa voiman seurata sinua. Kun olet Isän luo menemällä valmistanut meille asuinsijan Isäsi huoneessa\, niin valmista myös meidät Hengelläsi niin\, että kun tämä maallinen majamme hajotetaan\, voisit ottaa meidät kirkkauden iankaikkisiin asuntoihin. Kuule meitä sinä\, joka hallitset yhdessä Isän ja Pyhän Hengen kanssa yhdessä jumaluudessa aina ja iankaikkisesti. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 66:1 2\nKohottakaa Jumalalle riemuhuuto\, |kaikki maa. *\nVeisatkaa hänen nimensä kunniaa\, antakaa hänelle kunni|a ja ylistys. \nPsalmi:\nPs. 66:3–9 \nSanokaa Jumalalle: ”Kuinka peljättävät ovat sinun |tekosi!” *\nSinun suuren voimasi tähden sinun vihollisesi matelevat sinun |edessäsi. \nKaikki maa kumartakoon sinua ja veisatkoon sinun kiitos|tasi\, *\nveisatkoon sinun |nimesi kiitosta. \nTulkaa ja katsokaa Jumalan |töitä: *\nhän on peljättävä teoissansa ihmisten |lapsia kohtaan. \nMeren hän muutti kuivaksi maaksi\, jalkaisin käytiin virran |poikki; *\nsilloin me iloit|simme hänestä. \nHän hallitsee voimallansa iankaikkisesti\, hänen silmänsä vartioitsevat |kansoja; *\nniskoittelijat älkööt |nostako päätänsä. \nKiittäkää\, te kansat\, meidän Juma|laamme\, *\nkorkealle kaiuttakaa hänen |ylistystänsä. \nHän antaa meidän sielullemme |elämän *\neikä salli meidän |jalkamme horjua. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/3-sunnuntai-paasiaisesta-jubilate-vsk1/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/05/Kirkkovuosi_1-vuosikerta_3-su-Paasiaisesta.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20250518 DTEND;VALUE=DATE:20250519 DTSTAMP:20260604T222015 CREATED:20161202T121949Z LAST-MODIFIED:20250514T211119Z UID:4211-1747526400-1747612799@www.luterilainen.net SUMMARY:4. sunnuntai pääsiäisestä\, Cantate DESCRIPTION:Päivän evankeliumissa Jeesus sanoo opetuslapsilleen: ”teille on hyväksi\, että minä menen pois” (16:7) \n”Mutta Jeesus\, ei meille voi olla hyväksi\, että sinä menet pois! Päinvastoin\, ilman sinua me olemme yksin ja avuttomat maailmassa. Jos sinä menet pois\, mitä meille silloin jää? Eikö yhdessä sinun kanssasi lähde meiltä pois evankeliumi syntien anteeksiannosta\, Taivas ja pelastus? Eikö ilman sinua jää jäljelle vain omantunnon syytökset\, synnit ja rikkomukset\, saastainen sydän ja Helvetin ammottava portti?” \nIlman lupausta puolustajasta nämä Jeesuksen sanat olisivat meille kuolinisku ja kadotustuomio. Kuitenkin sana puolustajasta muuttaa kaiken. Se kantaa mukanaan evankeliumin ja lohdun. Kuka sitten on tuo Jeesuksen lupaama puolustaja? \nJohanneksen evankeliumin luvussa 14 Jeesus puhuu Pyhästä Hengestä ”toisena puolustajana”\, jonka hän antaa omilleen olemaan heidän kanssaan ikuisesti. (Joh. 14:16) Näillä sanoilla Jeesus näyttää tarkoittavan\, että Hän itse on omiensa ensimmäinen puolustaja. Apostoli Johannes kirjoittaa: ”Jos joku syntiä tekeekin\, meillä on puolustaja Isän tykönä\, Jeesus Kristus\, joka on vanhurskas.” (1.Joh.2:1) \nPyhä Henki on Jeesuksen omien puolustaja aivan samalla tavalla kuin Jeesuskin on. Pyhä Henki jakaa Kristuksen työn ansiota kristikunnassa. Jeesus sanoo: ”hän on minut kirkastava\, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille.” (16:14) Pyhä Henki ei tuo mitään omaa totuutta\, vaan ”muistuttaa teitä kaikesta\, minkä minä olen teille sanonut” (Joh. 14:26) Pyhä Henki opettaa tuntemaan synnin\, vanhurskauden ja tuomion. (16:8) \nJuuri tässä on kaikkien uskovien ainut puolustus omantunnon syytöksissä ja helvetin kauhuissa. Kristus synniksi tehtynä minun puolestani. Kristus lain täyttäneenä minun vanhurskaudekseni. Kristus ristillä kärsimässä minun tuomioni. Tätä evankeliumin sanomaa Kristuksesta Pyhä Henki haluaa sinunkin elämässäsi jatkuvasti kirkastaa. \n\nKynttilöitä: 4 Liturginen väri: valkoinen.1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 98:1 Psalmi: Ps. 98:2–9 Hallelujasäe: Joh. 13:34\n1. lukukappale: Jes. 63:7–9 2. lukukappale: Jaak. 1:17–21 Evankeliumi: Joh. 16:5–15 \n\n1. lukukappale \nJes. 63:7–9 \nHerran armotöitä minä julistan\, Herran ylistettäviä tekoja\, kaikkea\, mitä Herra on meille tehnyt\, suurta hyvyyttä Israelin heimoa kohtaan\, mitä hän on heille osoittanut laupeudessansa ja suuressa armossansa. Ja hän sanoi: ”Ovathan he minun kansani\, he ovat lapsia\, joissa ei ole vilppiä”; ja niin hän tuli heille vapahtajaksi. Kaikissa heidän ahdistuksissansa oli hänelläkin ahdistus\, ja hänen kasvojensa enkeli vapahti heidät. Rakkaudessaan ja sääliväisyydessään hän lunasti heidät\, nosti heitä ja kantoi heitä kaikkina muinaisina päivinä. \n  \n2. lukukappale \nJaak. 1:17–21 \nJokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä\, valkeuksien Isältä\, jonka tykönä ei ole muutosta\, ei vaihteen varjoa. Tahtonsa mukaan hän synnytti meidät totuuden sanalla\, ollaksemme hänen luotujensa esikoiset. Te tiedätte sen\, rakkaat veljeni. Mutta olkoon jokainen ihminen nopea kuulemaan\, hidas puhumaan\, hidas vihaan; sillä miehen viha ei tee sitä\, mikä on oikein Jumalan edessä. Sentähden pankaa pois kaikki saastaisuus ja kaikkinainen pahuus ja ottakaa hiljaisuudella vastaan sana\, joka on teihin istutettu ja joka voi teidän sielunne pelastaa. \n  \nEvankeliumi \nJoh. 16:5–15 \nMutta nyt minä menen hänen tykönsä\, joka on minut lähettänyt\, eikä kukaan teistä kysy minulta: ’Mihin sinä menet?’ Mutta koska minä olen tämän teille puhunut\, täyttää murhe teidän sydämenne. Kuitenkin minä sanon teille totuuden: teille on hyväksi\, että minä menen pois. Sillä ellen minä mene pois\, ei Puolustaja tule teidän tykönne; mutta jos minä menen\, niin minä hänet teille lähetän. Ja kun hän tulee\, niin hän näyttää maailmalle todeksi synnin ja vanhurskauden ja tuomion: synnin\, koska he eivät usko minuun; vanhurskauden\, koska minä menen Isän tykö\, ettekä te enää minua näe; ja tuomion\, koska tämän maailman ruhtinas on tuomittu. Minulla on vielä paljon sanottavaa teille\, mutta te ette voi nyt sitä kantaa. Mutta kun hän tulee\, totuuden Henki\, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se\, mitä hän puhuu\, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee\, sen hän puhuu\, ja tulevaiset hän teille julistaa. Hän on minut kirkastava\, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille. Kaikki\, mitä Isällä on\, on minun; sentähden minä sanoin\, että hän ottaa minun omastani ja julistaa teille. \n  \nRukoukset\n1. Armon Jumala\, joka hallitset uskoviesi sydämiä\, niin että he voivat olla yksimielisiä! Anna kansallesi armo rakastaa\, mitä käsket\, ja haluta\, mitä lupaat\, niin että me\, jotka vaellamme tässä katoavassa maailmassa\, asuisimme sydämellämme taivaissa. Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Laupias Jumala! Me kiitämme sinua siitä\, että Pojassasi Jeesuksessa Kristuksessa olet valinnut ja kutsunut meidät valtakuntasi jäseniksi. Anna meille Pyhä Henkesi voidaksemme täyttää käskysi ja niin pysyä rakkaudessasi. Vaikuta meissä palava keskinäinen rakkaus\, ja anna meille armo tuottaa runsasta hedelmää valtakuntasi hyväksi. Auta meitä ahkerasti rukoilemaan Poikasi nimessä\, ja kuule hänen tähtensä rukouksemme. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 98:1\nVeisatkaa Herralle uusi virsi\, sillä hän on ihmeitä |tehnyt. *\nHän on saanut voiton oikealla kädellänsä ja pyhällä käsi|varrellansa. \nPsalmi:\nPs. 98:2–9 \nHerra on tehnyt tiettäväksi pelastus|tekonsa\, *\nhän on ilmaissut vanhurskautensa pakanain |silmien edessä. \nHän on muistanut armonsa ja uskollisuutensa Israelin heimoa |kohtaan; *\nkaikki maan ääret ovat nähneet meidän Jumalamme |pelastusteot. \nKohottakaa riemuhuuto Herralle\, |kaikki maa\, *\niloitkaa ja riemuitkaa ja |veisatkaa kiitosta. \nVeisatkaa Herran kiitosta kante|leilla *\n– kanteleilla ja ylistysvirren |sävelillä\, \nvaskitorvilla ja pasunan |äänellä. *\nKohottakaa riemuhuuto Herran\, |kuninkaan\, edessä. \nPauhatkoon meri ja kaikki\, mitä |siinä on\, *\nmaanpiiri ja ne\, jotka |siinä asuvat. \nPaukuttakoot käsiänsä |virrat\,*\nja vuoret yhdessä riemuitkoot |Herran edessä; \nsillä hän tulee tuomitsemaan |maata. *\nHän tuomitsee maanpiirin vanhurskaasti ja kansat |oikeuden mukaan. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/4-sunnuntai-paasiaisesta-cantate-vsk1/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/05/Kirkkovuosi_1-vuosikerta_4-su-Paasiaisesta.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20250525 DTEND;VALUE=DATE:20250526 DTSTAMP:20260604T222015 CREATED:20161202T121950Z LAST-MODIFIED:20250519T192436Z UID:4212-1748131200-1748217599@www.luterilainen.net SUMMARY:5. sunnuntai pääsiäisestä\, Rukoussunnuntai Rogate DESCRIPTION:Rukoussunnuntain teksteissä yhdistyvät Jumalan lapsen turvallisuus ja tähän maailmaan kuuluvat ahdistukset. Toisaalta olemme ahtaalla maailmassa\, joka vihaa Kristuksen omia. Toisaalta sydämiämme kehotetaan lepoon\, koska maailmassa koettava ahdistus on väliaikaista. Vaikka joudumme kärsimään vainoa ja vastoinkäymisiä\, uskossa Kristukseen olemme jo Voittajan puolella ja Jumalan lapsen oikeudet kuuluvat meille. \nRukoussunnuntain evankeliumikohta (Joh. 16:23–33) on katkelma Herramme jäähyväispuheesta. Jeesus valmistaa opetuslapsia lähestyvään kuolemaansa ja pian koittavaan ylösnousemukseen. Pian opetuslasten sydämet täyttää murhe\, kunnes jälleennäkemisen riemu kuivaa kyyneleet ja kirvoittaa kielet kiitokseen. \nEräässä mielessä kristityn elämä on kiirastorstai-elämää. Arkista kilvoitteluamme luonnehtii sama jännite\, jota opetuslapset kokivat. Nyt voi sydämemme itkeä\, mutta pian jälleennäkemisen riemu kuivaa kyyneleemme ja saamme katsella rakasta Herraamme kasvoista kasvoihin.  \nKokemuksemme taivaassa on epäilemättä samanlainen kuin opetuslapsilla pääsiäisaamuna. “Ja sinä päivänä te ette minulta mitään kysy.” (Joh. 16:23) Se\, mitä on tapahtunut\, on kerta kaikkiaan mykistävää. Kristuksen ylösnousemus mykisti opetuslapset. Taivaan ilo ja perille pääsemisen riemu mykistävät  kerran meidänkin suumme. Se hetki on niin paljon enemmän kuin tämän elämän murheet ja vastausta vaille jääneet kysymykset. Uuden testamentin lukukappaleessa Paavali luonnehtii Jumalan pelastavan rakkauden suuruutta näin: “Mutta hänelle\, joka voi tehdä enemmän\, monin verroin enemmän kuin kaikki\, mitä me anomme tai ymmärrämme —- hänelle kunnia seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien ja iankaikkisesti! Amen.” (Ef. 3:20–21) \nEvankeliumikohdassa puhutaan myös muutoksesta\, jonka ylösnousemus sai aikaan. Lunastustyön täyttyminen muutti opetuslasten aseman Isän edessä. Meidän ei enää tarvitse kääntyä Jeesuksen puoleen – kuten opetuslapset tekivät – että Jeesus rukoilisi puolestamme Isää. Kristukseen kastettuina olemme uskon kautta rakkaan Herramme veljiä ja sisaria\, siis Jumalan lapsia. Siksi myös Jumalan lapsen oikeudet kuuluvat meille. Jeesuksen nimessä rukouksemme ovat Isälle mieluisia ja ne nousevat kuin suitsutus Hänen eteensä. Raamatun lukemattomat lupaukset rukousten kuulemisesta rohkaisevat. Isämme korva ei ole kuuro. Hänen kätensä ei ole lyhyt auttamaan. Hyvän tahtonsa ja viisautensa mukaan Hän vastaa rukouksiimme. \n\nKynttilöitä: 4 Liturginen väri: valkoinen.1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Jes. 48:20 Psalmi: Ps. 40:2–6 Hallelujasäe: Joh. 16:33\n1. lukukappale: Jer. 29:11–14 2. lukukappale: Ef. 3:14–21 Evankeliumi: Joh. 16:23–33 \n\n1. lukukappale \nJer. 29:11–14 \nSillä minä tunnen ajatukseni\, jotka minulla on teitä kohtaan\, sanoo Herra: rauhan eikä turmion ajatukset; minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Silloin te huudatte minua avuksenne\, tulette ja rukoilette minua\, ja minä kuulen teitä. Te etsitte minua ja löydätte minut\, kun te etsitte minua kaikesta sydämestänne. Ja niin minä annan teidän löytää itseni\, sanoo Herra\, ja minä käännän teidän kohtalonne ja kokoan teidät kaikista kansoista ja kaikista paikoista\, joihin olen teidät karkoittanut\, sanoo Herra\, ja palautan teidät tähän paikkaan\, josta minä siirsin teidät pois. \n  \n2. lukukappale \nEf. 3:14–21 \nSentähden minä notkistan polveni Isän edessä\, josta kaikki\, millä isä on\, taivaissa ja maan päällä\, saa nimensä\, että hän kirkkautensa runsauden mukaisesti antaisi teidän\, sisällisen ihmisenne puolesta\, voimassa vahvistua hänen Henkensä kautta ja Kristuksen asua uskon kautta teidän sydämissänne\, niin että te\, rakkauteen juurtuneina ja perustuneina\, voisitte kaikkien pyhien kanssa käsittää\, mikä leveys ja pituus ja korkeus ja syvyys on\, ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden\, joka on kaikkea tietoa ylempänä; että tulisitte täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä. Mutta hänelle\, joka voi tehdä enemmän\, monin verroin enemmän kuin kaikki\, mitä me anomme tai ymmärrämme\, sen voiman mukaan\, joka meissä vaikuttaa\, hänelle kunnia seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien\, aina ja iankaikkisesti! Amen. \n  \nEvankeliumi \nJoh. 16:23–33 \nTotisesti\, totisesti minä sanon teille: jos te anotte jotakin Isältä\, on hän sen teille antava minun nimessäni. Tähän asti te ette ole anoneet mitään minun nimessäni; anokaa\, niin te saatte\, että teidän ilonne olisi täydellinen. Tämän minä olen puhunut teille kuvauksilla; mutta tulee aika\, jolloin minä en puhu teille enää kuvauksilla\, vaan avonaisesti julistan teille sanomaa Isästä. Sinä päivänä te anotte minun nimessäni; enkä minä sano teille\, että minä olen rukoileva Isää teidän edestänne; sillä Isä itse rakastaa teitä\, sentähden että te olette minua rakastaneet ja uskoneet minun lähteneen Jumalan tyköä. Minä olen lähtenyt Isästä ja tullut maailmaan; jälleen minä jätän maailman ja menen Isän tykö.” Hänen opetuslapsensa sanoivat: ”Katso\, nyt sinä puhut avonaisesti etkä käytä mitään kuvausta. Nyt me tiedämme\, että sinä tiedät kaikki\, etkä tarvitse\, että kukaan sinulta kysyy; sentähden me uskomme sinun Jumalan tyköä lähteneen.” Jeesus vastasi heille: ”Nyt te uskotte. Katso\, tulee hetki ja on jo tullut\, jona teidät hajotetaan kukin tahollensa ja te jätätte minut yksin; en minä kuitenkaan yksin ole\, sillä Isä on minun kanssani. Tämän minä olen teille puhunut\, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman.” \n  \nRukoukset\n1. Pyhä Jumala\, jolta kaikki hyvä tulee! Anna palvelijoillesi armoa ajatella sitä\, mikä on oikeaa\, ja voimaa täyttää se teoillaan. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Herra Jumala\, taivaallinen Isä\, joka Poikasi kautta olet luvannut\, että sinä annat meille\, mitä ikinä pyydämme hänen nimessään! Me rukoilemme sinua: pidä meidät sanassasi ja anna Pyhän Henkesi hallita ja johdattaa meitä tahtosi mukaan. Varjele meitä väärästä opista ja turhasta jumalanpalveluksesta. Suojele myöskin ruumiimme ja sielumme kaikesta pahasta. Anna meille siunauksesi ja rauhasi\, että saisimme kokea kaikessa armollista apuasi\, niin että me sekä täällä että iankaikkisuudessa ylistäisimme ja kiittäisimme sinua armollisena Isänämme. Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nJes. 48:20\nRiemuhuudoin ilmoittakaa\, kuuluttakaa tämä\, viekää tieto siitä maan ääriin |asti\, *\nsanokaa: ”Herra on lunastanut palveli|jansa Jaakobin”. \nPsalmi:\nPs. 40:2–6 \nHartaasti minä odotin |Herraa\, *\nja hän kumartui minun puoleeni ja kuuli |minun huutoni. \nJa hän nosti minut ylös turmion kuopasta\, lokaisesta |liejusta\, *\nja asetti minun jalkani kalliolle\, hän vahvisti minun |askeleeni. \nHän antoi minun suuhuni uuden virren\, kiitoslaulun Juma|lallemme. *\nSen näkevät monet ja pelkäävät ja |turvaavat Herraan. \nAutuas se mies\, joka panee turvansa |Herraan *\neikä käänny ylpeiden puoleen eikä niitten\, jotka |valheeseen eksyvät! \nHerra\, minun Jumalani\, suuret ovat sinun ihmetekosi ja sinun aivoituksesi meitä |kohtaan. *\nEi ole ketään sinun |vertaistasi. \nNiitä minä tahdon julistaa\, niistä |puhua\, *\nniitten paljous on suurempi\, kuin lue|tella taidan. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/5-sunnuntai-paasiaisesta-rukoussunnuntai-rogate-vsk1/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/05/Kirkkovuosi_1-vuosikerta_5-su-Paasiaisesta.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20250529 DTEND;VALUE=DATE:20250530 DTSTAMP:20260604T222015 CREATED:20161202T121950Z LAST-MODIFIED:20250519T192555Z UID:4213-1748476800-1748563199@www.luterilainen.net SUMMARY:Helatorstai DESCRIPTION:Helatorstain tekstejä hallitsee kaksi teemaa. Ensimmäinen on Jeesuksen astuminen kuninkaalliselle valtaistuimelleen taivaassa. Toinen teema on seurausta ensimmäisestä. Se on Jeesuksen kuninkaallinen käsky: “Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan\, se pelastuu\, mutta joka ei usko\, se tuomitaan kadotukseen.” (Mark. 16:15–16) \nHelatorstai laajentaa ihmislähtöisen ahtaan maailmankuvan. Se avaa ikkunan näkyvän maailman tuolle puolen. Tässä ei ole kaikki. On ajallinen elämä iloineen ja murheineen. On valtamerten syvyydet\, atomien ytimet ja galaksien äärettömyys\, mutta on myös Jumalan taivas ja meidän aikamme ulkopuolella\, iankaikkisuus. \nHelatorstaina kuulemme\, kuinka ylösnoussut Kristus astuu ajan ja paikan tuolle puolen\, Jumalan taivaaseen. Hän ei vain palaa Isän tykö. Hän ottaa myös Isän osoittaman paikan: universumin kuninkaan istuimen Jumalan oikealla puolella. \nMuistammeko riittävän usein helatorstain sanomaa?  \nOn lohdullista kuulla\, etteivät tämän maailman mahdit voi tuhota Kristuksen omaa. Kristitty saa veisata Martti Lutherin tavoin: “Jos veis he henkemme\, osamme\, onnemme. Ne heidän olkohon\, vaan meidän iäks on Jumalan valtakunta.” (Virsi 170:4) Kristityn turva on kuningasten Kuningas! Paavali kirjoittaa hänestä: “Minä olen varma siitä\, ettei kuolema\, eikä elämä\, ei enkelit eikä henkivallat\, ei nykyiset eikä tulevaiset\, ei voimat\, ei korkeus eikä syvyys\, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta\, joka on Kristuksessa Jeesuksessa\, meidän Herrassamme.” (Room. 8:38–39) \nHerättelevä puoli helatorstain sanomassa liittyy lähetyskäskyyn. Kuningasten kuningas käski kirkkonsa kutsua kaikki ihmiset Jumalan valtakuntaan. Jeesuksesta on kerrottava kaikille. Kirkko ei saa lakata julistamasta evankeliumia ja toimittamasta pyhiä sakramentteja\, sillä  kerran kuninkaiden kuningas palaa – ja silloin on tuomion aika. Silloin jokaisen ihmisen on tunnustettava se\, mikä on kaikille ilmeistä\, Jeesus Kristus on Herra. \nMurheellista on\, etteivät kaikki tunnustusta tätä sydämen halusta\, vaan pakosta. Kansojen meri jakautuu kuin Kaislameri Israelin kansan edessä kahtia. Ne\, jotka eläessään vastaanottivat evankeliumin\, saavat kokea kuinka Kristus vastaanottaa heidät. Mutta ne\, jotka eläessään torjuivat evankeliumin\, joutuvat kokemaan kuinka Kristus torjuu heidät. \nVielä on armon aika. Saamme viettää helatorstaita. Jumala tahtoo\, että kaikki ihmiset uskovat evankeliumin Kuninkaasta\, joka ei verota\, eikä orjuuta alaisiaan\, vaan joka antaa kaiken lahjaksi. Sinäkin saat uskoa syntisi anteeksi Jeesuksen ristin tähden. Uskon kautta Jeesukseen olet iankaikkisen elämän perillinen jo nyt. \n\nKynttilöitä: 6 Liturginen väri: valkoinen.1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ap. t. 1:11 Psalmi: Ps. 47:6–9 Hallelujasäe: Ef. 4:10\n1. lukukappale: Ps. 110:1–4 2. lukukappale: Ap. t. 1:1–11 Evankeliumi: Mark. 16:14–20 \n\n1. lukukappale \nPs. 110:1–4 \nHerra sanoi minun herralleni: ”Istu minun oikealle puolelleni\, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi”. Herra ojentaa sinun valtasi valtikan Siionista; hallitse vihollistesi keskellä. Altis on sinun kansasi sinun sotaanlähtösi päivänä: pyhässä asussa sinun nuori väkesi nousee eteesi\, niinkuin kaste aamuruskon helmasta. Herra on vannonut eikä sitä kadu: ”Sinä olet pappi iankaikkisesti\, Melkisedekin järjestyksen mukaan”. \n  \n2. lukukappale \nAp. t. 1:1–11 \nEdellisessä kertomuksessani kirjoitin\, oi Teofilus\, kaikesta\, mitä Jeesus alkoi tehdä ja opettaa\, hamaan siihen päivään asti\, jona hänet otettiin ylös\, sittenkun hän Pyhän Hengen kautta oli antanut käskynsä apostoleille\, jotka hän oli valinnut\, ja joille hän myös kärsimisensä jälkeen moninaisten epäämättömien todistusten kautta osoitti elävänsä\, ilmestyen heille neljänkymmenen päivän aikana ja puhuen Jumalan valtakunnasta. Ja kun hän oli yhdessä heidän kanssansa\, käski hän heitä ja sanoi: ”Älkää lähtekö Jerusalemista\, vaan odottakaa Isältä sen lupauksen täyttymistä\, jonka te olette minulta kuulleet. Sillä Johannes kastoi vedellä\, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä\, ei kauan näitten päivien jälkeen.” Niin he ollessansa koolla kysyivät häneltä sanoen: ”Herra\, tälläkö ajalla sinä jälleen rakennat Israelille valtakunnan?” Hän sanoi heille: ”Ei ole teidän asianne tietää aikoja eikä hetkiä\, jotka Isä oman valtansa voimalla on asettanut\, vaan\, kun Pyhä Henki tulee teihin\, niin te saatte voiman\, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka”. Kun hän oli tämän sanonut\, kohotettiin hänet ylös heidän nähtensä\, ja pilvi vei hänet pois heidän näkyvistään. Ja kun he katselivat taivaalle hänen mennessään\, niin katso\, heidän tykönänsä seisoi kaksi miestä valkeissa vaatteissa; ja nämä sanoivat: ”Galilean miehet\, mitä te seisotte ja katsotte taivaalle? Tämä Jeesus\, joka otettiin teiltä ylös taivaaseen\, on tuleva samalla tavalla\, kuin te näitte hänen taivaaseen menevän.” \n  \nEvankeliumi \nMark. 16:14–20 \nVihdoin hän ilmestyi myöskin niille yhdelletoista heidän ollessaan aterialla; ja hän nuhteli heidän epäuskoaan ja heidän sydämensä kovuutta\, kun he eivät olleet uskoneet niitä\, jotka olivat nähneet hänet ylösnousseeksi. Ja hän sanoi heille: ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan\, se pelastuu; mutta joka ei usko\, se tuomitaan kadotukseen. Ja nämä merkit seuraavat niitä\, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia\, puhuvat uusilla kielillä\, nostavat käsin käärmeitä\, ja jos he juovat jotakin kuolettavaa\, ei se heitä vahingoita; he panevat kätensä sairasten päälle\, ja ne tulevat terveiksi.” Kun nyt Herra Jeesus oli puhunut heille\, otettiin hänet ylös taivaaseen\, ja hän istui Jumalan oikealle puolelle. Mutta he lähtivät ja saarnasivat kaikkialla\, ja Herra vaikutti heidän kanssansa ja vahvisti sanan sitä seuraavien merkkien kautta. \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias Jumala! Me uskomme\, että ainoa Vapahtajamme Jeesus Kristus on noussut ylös taivaisiin. Anna siis myös meidän jatkuvasti sydämellämme asua taivaissa sinun luonasi. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Herra Jeesus Kristus! Me kiitämme sinua siitä\, että olet meidän tähtemme kärsinyt katkeran ristinkuoleman ja voittanut kuolemallasi perkeleen ja kaiken pimeyden vallan. Nyt kun olet palannut kirkkauteesi\, sinä puhut puolestamme Isän oikealla puolella. Auta meitä seuraamaan sinua elämässä ja kuolemassa\, että kerran saisimme olla sinun kanssasi kirkkaudessasi iankaikkisesti. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nAp. t. 1:11\nGalilean miehet\, mitä te seisotte ja katsotte |taivaalle? *\nTämä Jeesus\, joka otettiin teiltä ylös taivaaseen\, on tuleva samalla tavalla\, kuin te näitte hänen |taivaaseen menevän. \nPsalmi:\nPs. 47:6–9 \nJumala astuu ylös riemun raiku|essa\, *\nHerra pasunain |pauhatessa. \nVeisatkaa Jumalalle\, |veisatkaa\, *\nveisatkaa meidän kunin|kaallemme\, veisatkaa. \nSillä Jumala on kaiken maan |kuningas. *\nVeisatkaa |hänelle virsi. \nJumala on kansojen |kuningas\, *\nJumala istuu pyhällä |istuimellansa. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/helatorstai-vsk1/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/05/Kirkkovuosi_3-vuosikerta_Helatorstai.jpeg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20250601 DTEND;VALUE=DATE:20250602 DTSTAMP:20260604T222015 CREATED:20161202T121950Z LAST-MODIFIED:20250524T203059Z UID:4214-1748736000-1748822399@www.luterilainen.net SUMMARY:6. sunnuntai pääsiäisestä\, Exaudi DESCRIPTION:Päivän evankeliumikohdassa (Joh. 15:26–16:4) Jeesus selittää opetuslapsille\, kenet Hän lähettäisi kirkkonsa keskelle taivaaseen astumisensa jälkeen. Pyhä Henki vuodatettaisiin helluntaina. Evankeliumikohdassa Jeesus kuvaa Pyhän Hengen työtä. Hän on kristityn puolustaja\, Totuuden Henki ja Kristuksen todistaja. \nKristityn puolustajana Pyhä Henki astuu esiin kahdella rintamalla. Evankeliumikohdassa kerrotaan ulkonaisista vainoista\, joita kristityt kohtaavat. Syytä pelkoon ei kuitenkaan ole\, sillä kristityllä on Jeesuksen lähettämä puolustusasianajaja: “Ja kun he vievät teitä ja vetävät oikeuteen\, älkää edeltäpäin huolehtiko siitä\, mitä puhuisitte; vaan mitä teille sillä hetkellä annetaan\, se puhukaa. Sillä ette te ole puhumassa\, vaan Pyhä Henki.” (Mark. 13:11) Puolustusasianajajamme pitää huolen siitä\, mitä kuulusteluissa on lausuttava. \nUuden testamentin lukukappaleessa (Room. 8:12–17) Paavali laajentaa vainot koskemaan myös kristityn sisäistä elämää. Pyhä Henki on kristityn puolustusasianajaja silloinkin\, kun synti ja Perkele syyttävät omaatuntoa. Pyhä Henki muistuttaa\, kenelle sinä kuulut. Langenneena ja epäonnistuneenakin saat kuulla Pyhä Hengen lohduttavat sanat: “Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa\, vaan te olette saaneet lapseuden hengen\, jossa me huudamme: Abba! Isä!” (Room. 8:15) \nPyhä Henki on Totuuden Henki. Häntä murehduttavat lankeemuksemme ja ennen kaikkea katumukseen taipumaton\, kova sydämemme. Saarnatun ja luetun Raamatun Sanan kautta Hän paljastaa syntimme. Mitä enemmän Totuuden Henki saa hallita sydäntämme\, sitä suuremmaksi käy tarpeemme ja rakkautemme Jeesukseen. Alamme ymmärtää syntisyyttämme ja Jumalan armon suuruutta. Kyse ei olekaan siitä\, että olemme epäonnistuneita joissakin pikku asioissa ja tarvitsemme Jeesuksen apua päästäksemme taivaaseen. Kyse on siitä\, että olemme läpeensä turmeltuneita ja ansaitsemme Jumalan tuomion ja helvetin\, jos turvamme ei ole Jumalan armossa Jeesuksen ristinkuoleman tähden. Mutta kun Totuuden Henki tulee ja näyttää Sanasta yhtäältä syntimme ja toisaalta Kristuksen uhrin riittävyyden\, silloin koittavat vapaus\, ilo ja rauha. Jeesuksen täytetyssä työssä on kaikki. Uskossa Jeesukseen sinäkin saat levätä armossa. \nPyhä Henki on Kristuksen todistaja. Edellä viitattiin jo siihen\, kuinka Pyhä Henki kirkastaa Kristuksen sisäisessä elämässämme (Joh. 16:4). Evankeliumikohdassa puhutaan siitä\,  kuinka Pyhä Henki ottaa kätemme\, jalkamme ja ennen kaikkea suumme käyttöönsä todistaessaan Kristuksesta. Herramme sanoin: “Ja te myös todistatte.” (Joh. 15:27)  \nHuomion arvioista on\, ettei Pyhä Henki toimi yksin\, eikä uskomme muutu kolmanteen uskonkappaleeseen (Se on: “Ja Pyhään Henkeen\, pyhän yhteisen seurakunnan…”)  tultaessa “henkisyydeksi”. Niin kuin Pyhä Henki käyttää kristityn suuta todistaessaan Kristuksesta\, niin Hän käyttää luotuja välineitä pyhittävässä työssäänkin. Raamatun Sanassa Pyhä Henki puhuu sinulle. Kasteessa Pyhä Henki uudestisynnytti sinut iankaikkiseen elämään. Synninpäästössä Pyhä Henki julistaa sinulle pastorin suuta käyttäen syntien anteeksiantamuksen. Ehtoollispöydässä Pyhä Henki ruokkii sinua iankaikkisen elämän ravinnolla: leipään ja viiniin kätkeytyvillä Kristuksen ruumiilla ja verellä. Kaikki tämä siksi\, että saisit kerran astua Jumalan eteen pyhänä ja puhtaana\, Jeesuksen tähden armahdettuna! \n\nKynttilöitä: 4 Liturginen väri: valkoinen.1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 27:7 Psalmi: Ps. 27:1–3 7–9 Hallelujasäe: Joh. 16:13\n1. lukukappale: Jes. 44:1–5 2. lukukappale: Room. 8:12–17 Evankeliumi: Joh. 15:26–16:4 \n\n1. lukukappale \nJes. 44:1–5 \nMutta nyt kuule\, Jaakob\, minun palvelijani\, ja Israel\, jonka minä olen valinnut. Näin sanoo Herra\, sinun Luojasi\, joka on valmistanut sinut hamasta äidin kohdusta\, joka sinua auttaa: Älä pelkää\, minun palvelijani Jaakob\, sinä Jesurun\, jonka minä olen valinnut. Sillä minä vuodatan vedet janoavaisen päälle ja virrat kuivan maan päälle. Minä vuodatan Henkeni sinun siemenesi päälle ja siunaukseni sinun vesojesi päälle\, niin että ne kasvavat nurmikossa kuin pajut vesipurojen partaalla. Mikä sanoo: ”Minä olen Herran oma”\, mikä nimittää itsensä Jaakobin nimellä\, mikä piirtää käteensä: ”Herran oma”\, ja ottaa Israelin kunnianimeksensä. \n  \n2. lukukappale \nRoom. 8:12–17 \nNiin me siis\, veljet\, olemme velassa\, mutta emme lihalle\, lihan mukaan elääksemme. Sillä jos te lihan mukaan elätte\, pitää teidän kuoleman; mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot\, niin saatte elää. Sillä kaikki\, joita Jumalan Henki kuljettaa\, ovat Jumalan lapsia. Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa\, vaan te olette saaneet lapseuden hengen\, jossa me huudamme: ”Abba! Isä!” Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa\, että me olemme Jumalan lapsia. Mutta jos olemme lapsia\, niin olemme myöskin perillisiä\, Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä\, jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme\, että me yhdessä myös kirkastuisimme. \n  \nEvankeliumi \nJoh. 15:26–16:4 \nMutta kun Puolustaja tulee\, jonka minä lähetän teille Isän tyköä\, totuuden Henki\, joka lähtee Isän tyköä\, niin hän on todistava minusta. Ja te myös todistatte\, sillä te olette alusta asti olleet minun kanssani. Tämän minä olen teille puhunut\, ettette loukkaantuisi. He erottavat teidät synagoogasta; ja tulee aika\, jolloin jokainen\, joka tappaa teitä\, luulee tekevänsä uhripalveluksen Jumalalle. Ja sen he tekevät teille\, koska he eivät tunne Isää eivätkä minua. Mutta tämän minä olen puhunut teille\, että\, kun se aika tulee\, te muistaisitte minun sen teille sanoneen. \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias\, iankaikkinen Jumala! Anna meille armosi\, että meillä olisi aina oikea tahto ja rakkaus palvella sinua puhtain sydämin ja kaikin voimin. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Herra Jumala\, taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua siitä\, että olet Pyhän Henkesi kautta kutsunut meidät Poikasi Jeesuksen Kristuksen todistajiksi. Mutta koska maailma ei siedä todistustamme vaan vihaa meitä sen takia\, niin me rukoilemme sinua: anna meille turvallinen luottamus\, ettemme loukkaantuisi ristiin ja vastoinkäymiseen\, vaan lujina todistaisimme sinusta. Anna meidän aina tuntea sinut ja Poikasi ja niin tulla iankaikkisesti autuaiksi. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. (1. vsk) \n3. Laupias Jumala! Me kiitämme sinua siitä\, että olet lähettänyt Poikasi maailmaan pelastamaan meidät ja tekemään meidät autuaiksi. Anna meille armosi\, niin että otamme vastaan tämän kalliin rakkautesi ja tulemme uskon kautta sinun yhteyteesi. Poista seurakunnastasi kaikki eripuraisuus ja riita. Auta seurakuntaasi säilyttämään Hengen luoma ykseys rauhan sitein\, jotta se voisi todistaa armosi ja rakkautesi voimasta. Käännä vihollisesikin pimeydestä ihmeelliseen valoosi meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta. (3. vsk) \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 27:7\nHerra\, kuule minun ääneni\, kun minä |huudan\, *\narmahda minua ja |vastaa minulle. \nPsalmi:\nPs. 27:1–3\, 7–9 \nHerra on minun valkeuteni ja autuu|teni: *\nketä |minä pelkään! \nHerra on minun elämäni |turva: *\nketä |minä vapisen! \nKun pahat käyvät minun kimppuuni\, syömään minun |lihaani\, *\nniin he\, minun ahdistajani ja vihamieheni\, kompas|tuvat ja kaatuvat. \nVaikka sotajoukko asettuisi minua |vastaan\, *\nei minun sydä|meni pelkäisi; \nvaikka sota nousisi minua |vastaan\, *\nsiinäkin minä |olisin turvassa. \nHerra\, kuule minun ääneni\, kun minä |huudan\, *\narmahda minua ja |vastaa minulle. \nMinun sydämeni vetoaa sinun omaan |sanaasi: *\n”Etsikää minun |kasvojani”. \nHerra\, minä etsin sinun kasvo|jasi. *\nÄlä kätke minulta kasvojasi\, älä työnnä vihassa pois |palvelijaasi. \nSinä olet minun |apuni\, *\nälä minua jätä\, älä minua hylkää\, pelas|tukseni Jumala. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/6-sunnuntai-paasiaisesta-exaudi-vsk1/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/05/Kirkkovuosi_1-vuosikerta_6-su-Paasiaisesta.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20250607 DTEND;VALUE=DATE:20250608 DTSTAMP:20260604T222015 CREATED:20161202T121951Z LAST-MODIFIED:20250606T233109Z UID:4215-1749254400-1749340799@www.luterilainen.net SUMMARY:Helluntaiaatto DESCRIPTION:Helluntaiaatosta eli helluntaipäivää edeltävästä lauantai-illasta alkaa kirkkovuodessa niin sanotun helluntaijakson vietto. Tämä osa kirkkovuodesta on viikon mittainen päättyen seuraavaan lauantaihin. Helluntaiaaton tekstit puhuvat luvatun Pyhän Hengen tulemisesta ja odottamisesta. \nPäivän Vanhan testamentin tekstissä Isä puhuu omilleen eli tosi Israelille\, joille Hän lupaa lähettää Pyhän Henkensä. Jumalan uusi liitto on tehty valmiiksi Hänen Poikansa sovitustyössä ja liiton sinetiksi Hän antaa Pyhän Henkensä lastensa päälle. Uuden testamentin teksti ohjaa meidät uskomaan ja ymmärtämään\, että Pyhä Henki annetaan uuden liiton aikana pyhässä kasteessa. Päivän evankeliumissa Herra Jeesus lupaa lähettää apostoliensa päälle Pyhän Hengen. Tämä toteutui ensimmäisenä kristillisenä helluntaina Jerusalemissa. Apostolit saivat Pyhän Hengen ja rohkeasti todistivat Herrasta Jeesuksesta ja Hänen pelastusteoistaan. Olivathan apostolit silminnäkijätodistajia. \nHelluntaiaattona saamme muistaa\, että Jumala on lähettänyt ja jatkuvasti lähettää lapsilleen Pyhän Henkensä avuksi. Me emme voi uskoa Kristuskeen\, Vapahtajaamme ilman Hänen apuaan. Pyhä Henki tulee luoksemme jatkuvasti Raamatun sanassa\, synneistäpäästön sanoissa ja Hänen työtään on\, että me uskossa nautimme Kristuksen tosi ruumiin ja veren syntiemme anteeksisaamikseksi. Pyhän Hengen tehtävä on kirkastaa Jumalan Poikaa. \nJeesus kutsuu päivän evankeliumissa (Joh. 14:17) Pyhää Henkeä ”totuuden Hengeksi”. Pyhä Henki ei ole ”valheen henki”. Hän johdattaa ihmiset totuuden eli Jeesuksen luo\, kun he haluavat kuulla Pyhän Hengen puhetta. ”Totuuden Henki” Hän on myös ja ehkä ennen kaikkea siksi\, että Hän on Jeesuksen eli Totuuden Henki. Pyhä Henkihän puhuu\, mitä Hän on Jeesukselta saanut. \nMaailma ei voi nähdä Pyhää Henkeä. Pyhää Henkeä\, Jumalaa ja Jumalan omia vihaava maailma ei tunne\, koska jos se tuntisi se kuuntelisi Pyhän Hengen puhetta. Tässä on vertailukohta siihen\, kun Jeesus sanoo juutalaisille (Joh. 8:45): ”Mutta minua te ette usko\, sentähden että minä sanon totuuden.” Jos Jeesus olisi puhunut valetta\, juutalaiset olisivat uskoneet Häneen. Näin myös jos totuuden Henki puhuisi valetta\, maailma tuntisi Hänet. \nJeesus lupaa saman asian omilleen kuin edellä (Joh. 14:16) ”sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva”\, mutta lupaa oikeastaan suurempaa. ”Teidän tykönänne” eli ”luonanne” on syvempi ja läheisempi asia kuin Joh. 14:16 ”teidän kanssanne”. Ja ”teissä oleva” kertoo sen\, että toinen puolustaja\, totuuden Henki on opetuslapsissa. Ei vain kanssa tai luona\, vaan sisällä. Näin Jumala itse asuu kristityssä Hengessään ja Henkensä kautta. \n\nKynttilöitä: 4 Liturginen väri: punainen.Ei vuosikertaa\nPäivän psalmi Antifoni: Hes. 36:26 Psalmi: Ps. 34:2–4 9–11 tai Ps. 107:1–2 21–22 Hallelujasäe: Ps. 117:1\n1. lukukappale: Jes. 59:20–21 2. lukukappale: Ap. t. 19:1–6 Evankeliumi: Joh. 14:8–17 \n\n1. lukukappale\nJes. 59:20–21\nSiionille se tulee lunastajana\, niille Jaakobissa\, jotka synnistä kääntyvät\, sanoo Herra. Ja tämä on minun liittoni heidän kanssansa\, sanoo Herra: minun Henkeni\, joka on sinun päälläsi\, ja minun sanani\, jonka minä suuhusi panen\, eivät väisty sinun suustasi\, eivät lastesi suusta eivätkä lastesi lasten suusta\, sanoo Herra\, nyt ja iankaikkisesti. \n  \n2. lukukappale\nApt. 19:1–6\nKun Apollos oli Korintossa\, tuli Paavali \, kuljettuaan läpi ylämaakuntien\, Efesoon ja tapasi siellä muutamia opetuslapsia. Ja hän sanoi heille: ”Saitteko Pyhän Hengen silloin\, kun te tulitte uskoon?” Niin he sanoivat hänelle: ”Emme ole edes kuulleet\, että Pyhää Henkeä on olemassakaan”. Ja hän sanoi: ”Millä kasteella te sitten olette kastetut?” He vastasivat: ”Johanneksen kasteella”. Niin Paavali sanoi: ”Johannes kastoi parannuksen kasteella\, kehoittaen kansaa uskomaan häneen\, joka oli tuleva hänen jälkeensä\, se on\, Jeesukseen”. Sen kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen. Ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen\, tuli heidän päällensä Pyhä Henki\, ja he puhuivat kielillä ja ennustivat. \n  \nEvankeliumi\nJoh. 14: 8–17\nFilippus sanoi hänelle : ”Herra\, näytä meille Isä\, niin me tyydymme”. Jeesus sanoi hänelle: ”Niin kauan aikaa minä olen ollut teidän kanssanne\, etkä sinä tunne minua\, Filippus! Joka on nähnyt minut\, on nähnyt Isän; kuinka sinä sitten sanot: ’Näytä meille Isä’? Etkö usko\, että minä olen Isässä\, ja että Isä on minussa? Niitä sanoja\, jotka minä teille puhun\, minä en puhu itsestäni; ja Isä\, joka minussa asuu\, tekee teot\, jotka ovat hänen. Uskokaa minua\, että minä olen Isässä\, ja että Isä on minussa; mutta jos ette\, niin uskokaa itse tekojen tähden. Totisesti\, totisesti minä sanon teille: joka uskoo minuun\, myös hän on tekevä niitä tekoja\, joita minä teen\, ja suurempiakin\, kuin ne ovat\, hän on tekevä; sillä minä menen Isän tykö\, ja mitä hyvänsä te anotte minun nimessäni\, sen minä teen\, että Isä kirkastettaisiin Pojassa. Jos te anotte minulta jotakin minun nimessäni\, niin minä sen teen. Jos te minua rakastatte\, niin te pidätte minun käskyni. Ja minä olen rukoileva Isää\, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti\, totuuden Hengen\, jota maailma ei voi ottaa vastaan\, koska se ei näe häntä eikä tunne häntä; mutta te tunnette hänet\, sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva. \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias Jumala\, sinä muuttumaton voima ja ikuinen valo! Katso armollisesti seurakuntasi puoleen ja anna palvelijoillesi Pyhän Hengen lahja\, jotta meissä syttyisi taivaallinen halu ja tahtoisimme jatkuvasti juoda elämän lähteestä. Sinun rakkaan Poikasi\, Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta\, joka elää ja hallitsee yhdessä sinun ja Pyhän Hengen kanssa yhdessä jumaluudessa aina ja iankaikkisesti. \n2. Pyhä Jumala\, rakas taivaallinen Isä! Sinä olet Poikasi Jeesuksen Kristuksen kautta perustanut maan päälle kirkkosi. Kirkossa ja kirkon kautta annat saarnata meille sovituksen sanaa. Pyydämme sinua: lähetä meille Pyhä Henkesi\, joka sanassasi kirkastaa meille Kristusta\, että tuntisimme siinä hänet\, uskoisimme häneen ja pelastuisimme. Tee meistä sinun totuutesi ja rakkautesi todistajia. Tätä pyydämme sinun rakkaan Poikasi\, Jeesuksen Kristuksen kautta\, joka yhdessä sinun ja Pyhän Hengen kanssa hallitsee aina ja iankaikkisesti. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nHes. 36:26\nJa minä annan teille uuden |sydämen\, *\nja uuden hengen minä annan teidän |sisimpäänne. \nPsalmi:\nPs. 34:2–4\, 9–11\nMinä kiitän Herraa joka |aika\, *\nhänen ylistyksensä on alati |minun suussani. \nHerra on minun sieluni |kerskaus\, *\nnöyrät sen kuulevat ja |iloitsevat. \nYlistäkää minun kanssani |Herraa\, *\nkiittäkäämme yhdessä hänen |nimeänsä. \nMaistakaa ja katsokaa\, kuinka Herra on |hyvä. *\nAutuas se mies\, joka |häneen turvaa! \nPeljätkää Herraa\, te hänen |pyhänsä\, *\nsillä häntä pelkääväisiltä ei |mitään puutu. \nNuoret leijonat kärsivät puutetta ja näkevät |nälkää\, *\nmutta Herraa etsiväisiltä ei mitään |hyvää puutu. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. \nTAI\nPs. 107: 1–2\, 21–22\nKiittäkää Herraa\, sillä |hän on hyvä\, *\nsillä hänen armonsa pysyy ian|kaikkisesti. \nNiin sanokoot Herran |lunastetut\, *\njotka hän on lunastanut ahdis|tuksen alta. \nKiittäkööt he Herraa hänen |armostansa *\nja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislap|sia kohtaan. \nUhratkoot |kiitosuhreja *\nja kertokoot riemuiten |hänen töitään. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/helluntaiaatto-vsk1/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/06/Kirkkovuosi_1-vuosikerta_Helluntai_aatto.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20250608 DTEND;VALUE=DATE:20250609 DTSTAMP:20260604T222015 CREATED:20161202T121952Z LAST-MODIFIED:20250605T094035Z UID:4216-1749340800-1749427199@www.luterilainen.net SUMMARY:Helluntaipäivä DESCRIPTION:Kristillisen helluntain juuret ovat juutalaisessa sadonkorjuujuhlassa (2.Moos.23:16\, 4.Moos.28:26). Juutalaiset viettivät juhlaa viidentenäkymmenentenä päivänä pääsiäisestä. Moniin kieliin helluntain nimi tuleekin tästä ajan määreestä (pentekoste = viideskymmenes). \nJohanneksen evankeliumissa on kertomus Jeesuksen ja samarialaisen naisen kohtaamisesta (Joh. 4) Kertomus päättyy Jeesuksen ja opetuslasten keskusteluun\, jossa Herramme lausuu: “Katso\, minä sanon teille: nostakaa silmänne ja katselkaa vainioita\, kuinka ne ovat valjenneet leikattaviksi. Jo nyt saa leikkaaja palkan ja kokoaa hedelmää iankaikkiseen elämään\, että kylväjä ja leikkaaja saisivat yhdessä iloita.” (Joh. 4:35–36) \nSamarialaisen naisen pelastuminen oli ennakkotapaus. Se sisälsi viitteen kristillisen kirkon perustamisjuhlasta\, helluntaista. Samarialainen nainen – pakana pahimmasta päästä – korjattiin talteen\, Jumalan kansaan.  \nVarsinaisesti ristinpuun hedelmän korjaaminen alkoi ensimmäisenä helluntaina. Apostolit julistivat evankeliumia syntien anteeksiantamuksesta. Paikalla olleet bartilaiset\, meedialaiset\, eelamilaiset ynnä muut ihmettelivät\, kuinka he kuulivat Jumalan suurista teoista kukin oman synnyinmaansa kielellä (Ap.t. 2:9). Pyhä Henki osoitti tällä ihmeellä\, että Kristuksessa Baabelin kielten sekoittamisesta (1.Moos. 11) alkanut hajaannus eri kansoihin ja kieliin kumottaisiin. Kristuksen ruumiina seurakunta olisi yksi Jumalan kansa. Heitä\, jotka eivät kansallisuudeltaan ole yhtä\, kutsuttaisiin Jumalan kansaksi (1.Piet. 2:10). \nApostolien teoista voimme lukea\, että helluntain ihme oli vasta alkua. Helluntaista evankeliumi aloitti voittokulkunsa. Se raivasi tieltään ihmisiä erottavat muurit yksi kerrallaan.  Ap.t. 1:8 kuvataan järjestys\, jota noudattaen evankeliumi levisi. Ensin evankeliumia saarnattiin Jerusalemissa ja Juudessa\, sitten Samariassa\, lopulta evankeliumi levisi maan ääriin asti. Eikä evankeliumi pysähtynyt kansallisiin raja-aitoihin! Se mursi myös yhteiskunnalliset barrikadit. Kristuksessa yhtä ovat juutalaiset ja kreikkalaiset\, orjat ja vapaat\, miehet ja naiset (Gal. 3:28). \nHelluntaikertomuksessa tulen liekit\, maan tärähtely ja kieli-ihme saavat toisinaan ylikorostuneen aseman. Tarkka lukija huomaa kuitenkin\, ettei kertomukseen sisältyvän saarnan ydin ole ihmeet\,  vaan Jumalan pelastushistorian täyttyminen Jeesuksen ristinkuolemassa ja ylösnousemuksessa. Kun vielä huomioimme\, mihin helluntaisaarna johti\, saamme vastauksen kysymykseen\, kuinka kristillinen kirkko tänä päivänä kerää ristinpuun hedelmää talteen iankaikkiseen elämään. Sanankuulossa olleet juutalaiset saivat piston sydämeensä. He tahtoivat kääntyä. Mutta kuinka he saisivat syntinsä anteeksi ja sen vakuutena Pyhän Hengen lahjan? Pietari ohjasi heidät kristilliselle kasteelle (Ap.t. 2:37–41). Jo ensimmäisenä helluntaina ristiinpuun hedelmää kerättiin iankaikkiseen elämään sanan ja sakramenttien (kasteen) välityksellä. Eikä sadonkorjuu ole päättynyt. Helluntai jatkuu yhä kirkossa. \n\nKynttilöitä: 6 Liturginen väri: punainen.1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Viis. 1:7 tai Ps. 104:30 Psalmi: Ps. 68:5–11 Hallelujasäe: Virren 112 mukaan.\n1. lukukappale: Hes. 36:24–28 2. lukukappale: Ap. t. 2:1–13 Evankeliumi: Joh. 14:23–29 \n\n1. lukukappale \nHes. 36: 24–28 \n”Minä otan teidät vieraiden kansojen keskeltä\, minä kokoan teidät kaikista maista ja tuon teidät omaan maahanne. Minä vihmon teidän päällenne puhdasta vettä\, niin että te puhdistutte\, minä puhdistan teidät kaikesta saastastanne ja epäjumalienne kaikesta iljettävyydestä. Minä annan teille uuden sydämen ja teidän sisimpäänne uuden hengen. Minä otan teidän rinnastanne kivisydämen pois ja annan tilalle elävän sydämen. Minä annan henkeni teidän sisimpäänne ja ohjaan teidät seuraamaan säädöksiäni\, ottamaan varteen minun käskyni ja elämään niiden mukaan. Te saatte asua maassa\, jonka minä olen isillenne antanut\, te olette minun kansani ja minä olen teidän Jumalanne. \n  \n2. lukukappale \n Ap. t. 2: 1–13 \nJa kun helluntaipäivä oli tullut\, olivat he kaikki yhdessä koolla. Ja tuli yhtäkkiä humaus taivaasta\, niinkuin olisi käynyt väkevä tuulispää\, ja täytti koko huoneen\, jossa he istuivat. Ja he näkivät ikäänkuin tulisia kieliä\, jotka jakaantuivat ja asettuivat heidän itsekunkin päälle. Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä\, sen mukaan mitä Henki heille puhuttavaksi antoi. Ja Jerusalemissa asui juutalaisia\, jumalaapelkääväisiä miehiä\, kaikkinaisista kansoista\, mitä taivaan alla on. Ja kun tämä ääni kuului\, niin kokoontui paljon kansaa; ja he tulivat ymmälle\, sillä kukin kuuli heidän puhuvan hänen omaa kieltänsä. Ja he hämmästyivät ja ihmettelivät sanoen: ”Katso\, eivätkö nämä kaikki\, jotka puhuvat\, ole galilealaisia? Kuinka me sitten kuulemme kukin sen maan kieltä\, jossa olemme syntyneet? Me parttilaiset ja meedialaiset ja eelamilaiset ja me\, jotka asumme Mesopotamiassa\, Juudeassa ja Kappadokiassa\, Pontossa ja Aasiassa\, Frygiassa ja Pamfyliassa\, Egyptissä ja Kyrenen puoleisen Liibyan alueilla\, ja täällä oleskelevat roomalaiset\, juutalaiset ja käännynnäiset\, kreetalaiset ja arabialaiset\, me kuulemme kukin heidän puhuvan omalla kielellämme Jumalan suuria tekoja.” Ja he olivat kaikki hämmästyksissään eivätkä tienneet\, mitä ajatella\, ja sanoivat toinen toisellensa: ”Mitä tämä mahtaakaan olla?” Mutta toiset pilkkasivat heitä ja sanoivat: ”He ovat täynnä makeata viiniä”. \n  \nEvankeliumi \nJoh. 14: 23–29 \nJeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Jos joku rakastaa minua\, niin hän pitää minun sanani\, ja minun Isäni rakastaa häntä\, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan. Joka ei minua rakasta\, se ei pidä minun sanojani; ja se sana\, jonka te kuulette\, ei ole minun\, vaan Isän\, joka on minut lähettänyt. Tämän minä olen teille puhunut ollessani teidän tykönänne. Mutta Puolustaja\, Pyhä Henki\, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni\, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta\, minkä minä olen teille sanonut. Rauhan minä jätän teille: minun rauhani – sen minä annan teille. En minä anna teille\, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö. Te kuulitte minun sanovan teille: ’Minä menen pois ja palajan jälleen teidän tykönne’. Jos te minua rakastaisitte\, niin te iloitsisitte siitä\, että minä menen Isän tykö\, sillä Isä on minua suurempi. Ja nyt minä olen sanonut sen teille\, ennenkuin se on tapahtunut\, että te uskoisitte\, kun se tapahtuu. \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala\, joka valaisit ensimmäisenä helluntaina uskollistesi sydämet Pyhällä Hengellä! Anna meidänkin saman Hengen kautta ymmärtää\, mikä on oikeaa\, ja aina iloita hänen pyhästä lohdutuksestaan. Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta\, joka sinun ja Pyhän Hengen kanssa elää ja hallitsee yhdessä jumaluudessa iankaikkisesta iankaikkiseen. \n2. Kaikkivaltias Jumala\, rakas taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua siitä\, että olet armollisesti vuodattanut Pyhän Henkesi\, joka nuhtelee maailmaa synnistä\, lohduttaa murheellisia\, vahvistaa heikkoja ja tekee pyhittävää työtäsi maan päällä. Me rukoilemme sinua: anna Pyhän Hengen valaista sydämemme\, johtaa meidät tuntemaan koko totuuden ja vahvistaa meitä voimallaan\, että me elävässä uskossa pyhällä elämällä palvelisimme sinua\, joka Pojan ja Pyhän Hengen kanssa elät ja hallitset iankaikkisesta iankaikkiseen. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni\nViis. 1:7\nHerran Henki |täyttää *\nmaanpiirin. |Halleluja! \nTAI\nPs. 104:30\nKun lähetät henkesi\, se luo uutta |elämää\, *\nnäin uudis|tat maan kasvot. \nPsalmi:\nPs. 68: 5-11\nLaulakaa Jumalalle\, veisatkaa hänen nimensä |kiitosta. *\nTehkää tie hänelle\, joka kiitää |halki arojen. \nHänen nimensä on |Herra\, *\nriemuitkaa hänen kasvo|jensa edessä. \nHän on orpojen isä ja leskien puolus|taja\, *\nJumala pyhässä |asunnossansa\, \nJumala\, joka antaa hyljätyille kodin ja johtaa vangitut |onneen. *\nVain niskoittelijat asuvat |kuivassa maassa. \nJumala\, kun sinä kävit kansasi |edellä\, *\nkun sinä kuljit |erämaassa\, \nniin maa vapisi ja taivaat tiukkuivat Jumalan kasvojen |edessä\, *\nSiinai vapisi Jumalan\, Israelin Jumalan\, |kasvojen edessä. \nRunsaalla sateella sinä\, Jumala\, kostutit perintö|maasi; *\nja kun se oli näännyksissä\, niin |sinä virvoitit sen. \nSinun laumasi asettui |siihen; *\nhyvyydessäsi\, Jumala\, sinä sen |kurjille valmistit. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/helluntaipaiva-vsk1/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/06/Kirkkovuosi_1-vuosikerta_Helluntai_uusittu2025.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20250609 DTEND;VALUE=DATE:20250615 DTSTAMP:20260604T222015 CREATED:20211116T172622Z LAST-MODIFIED:20250524T203808Z UID:11057-1749427200-1749945599@www.luterilainen.net SUMMARY:Helluntain jälkeinen viikko DESCRIPTION:Uuden testamentin aikaan kansa odotti uutta exodusta. Nyt uusi exodus oli toteutunut. Uuden liiton pääsiäislammas oli teurastettu. Helluntaina alkoi uusi exodus Pyhän Hengen lähettämisen kautta kohti uusia taivaita ja uutta maata. Tällekin matkalle lähdettäisiin veden kautta. Vanhassa liitossa kansa sai kasteen Moosekseen (1.Kor. 10) uudessa liitossa kastetaan Jeesukseen. \nErämaan manna oli saanut nimensä kansan ihmettelystä. Jeesuksen lupaama Pyhä Henki tuli opetuslasten päälle ja Pietari jakoi nyt uutta mannaa\, Jumalan sanaa ja jälleen kansa ihmetteli ”Mitä tämä mahtaakaan olla?”. Pietarin saarnan jälkeen luemme Raamatusta\, että seurakunta kokoontui Herran käskyn mukaan myös murtamaan leipää; siis viettämään Herran pyhää ehtoollista. Näin uuden liiton manna jaetaan seurakunnalle sanassa ja sakramenteissa. \nHelluntain jälkeen seurakunta lähti erämaavaellukselle\, jolla se tarvitsee leipää taivaasta. Vanhan liiton kansan oli kuljettava karun erämaan ja pakanakansojen läpi luvattuun maahan. Samanlainen matkan kulkee uuden liiton kansa. Se on maailmassa\, mutta ei maailmasta. Se on jo Jumalan valtakunta kansojen keskellä\, vaikka se odottaa vielä perille pääsyä. Helluntaina Pyhässä Hengessä jaetut Jumalan lahjat seurakunnalle eivät ole tauonneet. Ne pysyvät\, kunnes seurakunta pääsee perille ja vaellus\, joka helluntaina alkoi\, päättyy uusiin taivaisiin ja uuteen maahan\, joissa vanhurskaus asuu. \n\nKynttilöitä: 4 Liturginen väri: punainen 1. vuosikerta\nVanhan Testamentin lukukappaleet: 1. Moos. 11: 1–9\, 4. Moos. 11: 11–12\, 14–17\, 24–25 Uuden Testamentin lukukappaleet: Ap. t. 2: 36–41\, Ap.t. 10: 44–48\, 1. Kor. 12: 1–11\, 1. Kor. 12: 12–13\, 20–31 Evankeliumi: Joh. 6: 44–47\, Joh. 16: 12–15 \n\nVanhan Testamentin lukukappaleet\n1. Moos. 11: 1–9\nJa kaikessa maassa oli yksi kieli ja yksi puheenparsi. Kun he lähtivät liikkeelle itään päin\, löysivät he lakeuden Sinearin maassa ja asettuivat sinne. Ja he sanoivat toisillensa: ”Tulkaa\, tehkäämme tiiliä ja polttakaamme ne koviksi”. Ja tiiltä he käyttivät kivenä\, ja maapihkaa he käyttivät laastina. Ja he sanoivat: ”Tulkaa\, rakentakaamme itsellemme kaupunki ja torni\, jonka huippu ulottuu taivaaseen\, ja tehkäämme itsellemme nimi\, ettemme hajaantuisi yli kaiken maan”. Niin Herra astui alas katsomaan kaupunkia ja tornia\, jonka ihmislapset olivat rakentaneet. Ja Herra sanoi: ”Katso\, he ovat yksi kansa\, ja heillä kaikilla on yksi kieli\, ja tämä on heidän ensimmäinen yrityksensä. Ja nyt ei heille ole mahdotonta mikään\, mitä aikovatkin tehdä. Tulkaa\, astukaamme alas ja sekoittakaamme siellä heidän kielensä\, niin ettei toinen ymmärrä toisen kieltä.” Ja niin Herra hajotti heidät sieltä yli kaiken maan\, niin että he lakkasivat kaupunkia rakentamasta. Siitä tuli sen nimeksi Baabel\, koska Herra siellä sekoitti kaiken maan kielen; ja sieltä Herra hajotti heidät yli kaiken maan. \n4. Moos. 11: 11–12\, 14–17\, 24–25\nJa Mooses sanoi Herralle: ”Miksi olet tehnyt niin pahoin palvelijallesi\, ja miksi en ole saanut armoa sinun silmiesi edessä\, koska olet pannut kaiken tämän kansan minun taakakseni? Olenko minä kaiken tämän kansan äiti tai isä\, koska käsket minua kantamaan sitä sylissäni\, niinkuin hoitaja kantaa imeväistä lasta\, siihen maahan\, jonka olet valalla vannoen luvannut heidän isillensä? En minä jaksa yksinäni kantaa koko tätä kansaa\, sillä se on minulle liian raskas. Ja jos näin aiot kohdella minua\, niin surmaa minut mieluummin\, jos olen saanut armon sinun silmiesi edessä\, ja päästä minut näkemästä tätä kurjuutta.” Silloin Herra puhui Moosekselle: ”Kutsu kokoon minua varten seitsemänkymmentä miestä Israelin vanhimpia\, jotka tiedät kansan vanhimmiksi ja päällysmiehiksi; tuo heidät ilmestysmajalle\, ja he asettukoot sinne sinun kanssasi. Minä sitten astun alas ja puhun siellä sinun kanssasi ja otan henkeä\, joka sinussa on\, ja annan heille; siten he voivat auttaa sinua tuon kansataakan kantamisessa\, ettei sinun tarvitse sitä yksinäsi kantaa. Niin Mooses meni ulos ja kertoi kansalle Herran sanat. Sitten hän kutsui kokoon seitsemänkymmentä miestä kansan vanhimpia ja asetti heidät majan ympärille. Silloin Herra astui alas pilvessä ja puhutteli häntä\, otti henkeä\, joka hänessä oli\, ja antoi sitä niille seitsemällekymmenelle vanhimmalle. Kun henki laskeutui heihin\, niin he joutuivat hurmoksiin\, mutta sen jälkeen he eivät enää siihen joutuneet. \n  \nUuden Testamentin lukukappaleet\nAp. t. 2: 36–41\nVarmasti tietäköön siis koko Israelin huone\, että Jumala on hänet Herraksi ja Kristukseksi tehnyt\, tämän Jeesuksen\, jonka te ristiinnaulitsitte.” Kun he tämän kuulivat\, saivat he piston sydämeensä ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: ”Miehet\, veljet\, mitä meidän pitää tekemän?” Niin Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi\, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille\, jotka kaukana ovat\, ketkä ikinä Herra\, meidän Jumalamme\, kutsuu.” Ja monilla muillakin sanoilla hän vakaasti todisti; ja hän kehoitti heitä sanoen: ”Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta”. Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan\, ne kastettiin\, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua. \nAp.t. 10: 44–48\nKun Pietari vielä näitä puhui\, tuli Pyhä Henki kaikkien päälle\, jotka puheen kuulivat. Ja kaikki ne uskovaiset\, jotka olivat ympärileikatut ja olivat tulleet Pietarin mukana\, hämmästyivät sitä\, että Pyhän Hengen lahja vuodatettiin pakanoihinkin\, sillä he kuulivat heidän puhuvan kielillä ja ylistävän Jumalaa. Silloin Pietari vastasi: ”Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä\, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niinkuin mekin?” Ja hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen. Silloin he pyysivät häntä viipymään siellä muutamia päiviä. \n1. Kor. 12: 1–11\nMutta mitä hengellisiin lahjoihin tulee\, niin en tahdo\, veljet\, pitää teitä niistä tietämättöminä. Te tiedätte\, että kun olitte pakanoita\, teitä vietiin mykkien epäjumalien luo\, miten vain tahdottiin. Sentähden minä teen teille tiettäväksi\, ettei kukaan\, joka puhuu Jumalan Hengessä\, sano: ”Jeesus olkoon kirottu”\, ja ettei kukaan voi sanoa: ”Jeesus olkoon Herra”\, paitsi Pyhässä Hengessä. Armolahjat ovat moninaiset\, mutta Henki on sama; ja seurakuntavirat ovat moninaiset\, mutta Herra on sama; ja voimavaikutukset ovat moninaiset\, mutta Jumala\, joka kaikki kaikissa vaikuttaa\, on sama. Mutta kullekin annetaan Hengen ilmoitus yhteiseksi hyödyksi. Niinpä saa Hengen kautta toinen viisauden sanat\, toinen tiedon sanat saman Hengen vaikutuksesta; toinen saa uskon samassa Hengessä\, toinen taas terveeksitekemisen lahjat siinä yhdessä Hengessä; toinen lahjan tehdä voimallisia tekoja; toinen profetoimisen lahjan\, toinen lahjan arvostella henkiä; toinen eri kielillä puhumisen lahjan\, toinen taas lahjan selittää kieliä. Mutta kaiken tämän vaikuttaa yksi ja sama Henki\, jakaen kullekin erikseen\, niinkuin tahtoo. \n1. Kor. 12: 12–13\, 20–31\nSillä niinkuin ruumis on yksi ja siinä on monta jäsentä\, mutta kaikki ruumiin jäsenet\, vaikka niitä on monta\, ovat yksi ruumis\, niin on Kristuskin; sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi\, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia\, orjia tai vapaita\, ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä. Mutta nytpä onkin monta jäsentä\, ja ainoastaan yksi ruumis. Silmä ei saata sanoa kädelle: ”En tarvitse sinua”\, eikä myöskään pää jaloille: ”En tarvitse teitä”. Päinvastoin ne ruumiin jäsenet\, jotka näyttävät olevan heikompia\, ovat välttämättömiä; ja ne ruumiin jäsenet\, jotka meistä ovat vähemmän kunniakkaita\, me verhoamme sitä kunniallisemmin\, ja niitä\, joita häpeämme\, me sitä häveliäämmin peitämme; mutta ne\, joita emme häpeä\, eivät sitä tarvitse. Mutta Jumala on liittänyt ruumiin yhteen niin\, että antoi halvempiarvoiselle suuremman kunnian\, ettei ruumiissa olisi eripuraisuutta\, vaan että jäsenet pitäisivät yhtäläistä huolta toinen toisestaan. Ja jos yksi jäsen kärsii\, niin kaikki jäsenet kärsivät sen kanssa; tai jos jollekulle jäsenelle annetaan kunnia\, niin kaikki jäsenet iloitsevat sen kanssa. Mutta te olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne hänen jäseniänsä. Niinpä Jumala asetti seurakuntaan ensiksi muutamia apostoleiksi\, toisia profeetoiksi\, kolmansia opettajiksi\, sitten hän antoi voimallisia tekoja\, sitten armolahjoja parantaa tauteja\, avustaa\, hallita\, puhua eri kielillä. Eivät suinkaan kaikki ole apostoleja? Eivät kaikki profeettoja? Eivät kaikki opettajia? Eiväthän kaikki tee voimallisia tekoja? Eihän kaikilla ole parantamisen armolahjoja? Eiväthän kaikki puhu kielillä? Eiväthän kaikki kykene niitä selittämään? Pyrkikää osallisiksi parhaimmista armolahjoista. Ja vielä minä osoitan teille tien\, verrattoman tien. \n  \nEvankeliumit\nJoh. 6: 44–47\nEi kukaan voi tulla minun tyköni\, ellei Isä\, joka on minut lähettänyt\, häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä. Profeetoissa on kirjoitettuna: ’Ja he tulevat kaikki Jumalan opettamiksi’. Jokainen\, joka on Isältä kuullut ja oppinut\, tulee minun tyköni. Ei niin\, että kukaan olisi Isää nähnyt; ainoastaan hän\, joka on Jumalasta\, on nähnyt Isän. Totisesti\, totisesti minä sanon teille: joka uskoo\, sillä on iankaikkinen elämä. \nJoh. 16: 12–15\nMinulla on vielä paljon sanottavaa teille\, mutta te ette voi nyt sitä kantaa. Mutta kun hän tulee\, totuuden Henki\, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se\, mitä hän puhuu\, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee\, sen hän puhuu\, ja tulevaiset hän teille julistaa. Hän on minut kirkastava\, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille. Kaikki\, mitä Isällä on\, on minun; sentähden minä sanoin\, että hän ottaa minun omastani ja julistaa teille. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/helluntain-jalkeinen-viikko-vsk1/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2024/05/Kirkkovuosi_1-vuosikerta_Helluntai.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20250615 DTEND;VALUE=DATE:20250616 DTSTAMP:20260604T222015 CREATED:20161202T121952Z LAST-MODIFIED:20250610T080917Z UID:4217-1749945600-1750031999@www.luterilainen.net SUMMARY:Pyhän Kolminaisuuden päivä DESCRIPTION:Joka sunnuntai me tunnustamme\, että on olemassa yksi Jumala\, ja me tunnustamme myös\, että tuo yksi Jumala on Isä\, Poika ja Pyhä Henki. Toisin sanoen\, me uskomme\, opetamme ja tunnustamme Kolmiyhteisen Jumalan\, joka on kolme persoonaa yhdessä jumalallisessa olemuksessa. \nSyystäkin on tätä kolminaisuusoppia kutsuttu yhdeksi kristinuskon suurimmista mysteereistä. Me emme voi ymmärtää\, miten ”Isä on Jumala\, Poika on Jumala ja Pyhä Henki on Jumala\, eikä kuitenkaan ole kolmea Jumalaa\, vaan yksi Jumala.” (Athanasioksen tunnustus). \nVaikka Pyhä Kolminaisuus ei avaudu ymmärryksellemme\, se on silti luovuttamaton osa kristillistä uskoa ja Raamatun ilmoitusta. Sen ytimessä on kysymys: millainen on se Raamatun ilmoittama Jumala\, joka on meidät pelastanut? Hän on Isä\, joka on meidät luonut ja lähettänyt meille Poikansa pelastajaksemme. Hän on Poika\, joka on sovittanut meidät Jumalan kanssa ja lunastanut meidät vapaiksi synnin\, kuoleman ja perkeleen vallasta. Hän on Pyhä Henki\, joka on uudestisynnyttänyt meidät\, ja joka kutsuu\, kokoaa\, valaisee\, pyhittää ja Jeesuksessa Kristuksessa varjelee koko kristikunnan ainoassa oikeassa uskossa. Mikäli kieltäisimme Pyhän Kolminaisuuden ja koko kolminaisuusopin\, tulisimme samalla kieltäneeksi Raamatun ilmoittaman Jumalan ja Hänen pelastustekonsa. \nVaikka sanaa kolminaisuus ei löydy Raamatusta\, monissa raamatunkohdissa on selviä viitteitä Jumalan kolmiyhteyteen. Pyhän Kolminaisuuden päivän Vanhan testamentin lukukappaleessa Jumala kutsuu profeetta Jesajan. Jesaja näkee Jumalan istuvan valtaistuimellaan kerubien ja serafien ympäröimänä\, ja Hänelle lauletaan ”pyhä\, pyhä\, pyhä Herra Sebaot.” (Jes. 6:3) Tämä on kolminkertainen pyhä-huuto Pyhälle Kolminaisuudelle. Samoin\, kun Jumala on antanut Jesajalle tämän synnit anteeksi\, Hän kyselee: ”Kenenkä minä lähetän? Kuka menee meidän puolestamme?” (Jes. 6:8) \nPäivän evankeliumissa Jeesus opettaa fariseus Nikodeemusta\, kuinka Jumalan valtakuntaan päästään pyhän kasteen – vedestä ja Hengestä syntymisen – kautta. Samoin Jeesus opettaa\, kuinka Hän itse on tullut alas taivaasta\, jotta hänet ristillä ylennettäisiin ja että Häneen uskomalla omistettaisiin iankaikkinen elämä. Näin tämäkin raamatunkohta julistaa meille kolmiyhteisen Jumalan pelastustekoja: Isä on lähettänyt Poikansa taivaasta\, jotta tämä sovittaisi syntimme ristillä\, ja Pyhä Henki on puolestaan kasteen kautta synnyttänyt meidät uudesti antamalla meille uskon Jeesukseen\, jotta me omistaisimme syntiemme anteeksiannon ja saisimme iankaikkisen elämän. \nKolminaisuus korkea\,\nIsä\, Poika\, Henki Pyhä\,\nolet yksi Jumala\,\nsalaisuus niin suuri\, syvä.\nKumarramme palvoen\nihmettä nyt ihmeiden.\n(Luterilaisia virsiä\, 846:11) \n\nKynttilöitä: 6 Liturginen väri: valkoinen.1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Missale Aboense tai Ef. 1:3 Psalmi: Ps. 95:1–2 6–7 Hallelujasäe: Kolmen miehen kiitosvirsi Dan. 3:52 (apokr.)\n1. lukukappale: Jes. 6:1–8 (9–10) 2. lukukappale: Room. 11:33–36 Evankeliumi: Joh. 3:1–15 \n\n1. lukukappale \nJes. 6: 1–8 (9–10) \nKuningas Ussian kuolinvuotena minä näin Herran istuvan korkealla ja ylhäisellä istuimella\, ja hänen vaatteensa liepeet täyttivät temppelin. Serafit seisoivat hänen ympärillään; kullakin oli kuusi siipeä: kahdella he peittivät kasvonsa\, kahdella he peittivät jalkansa\, ja kahdella he lensivät. Ja he huusivat toinen toisellensa ja sanoivat: ”Pyhä\, pyhä\, pyhä Herra Sebaot; kaikki maa on täynnä hänen kunniaansa”. Ja kynnysten perustukset vapisivat heidän huutonsa äänestä\, ja huone täyttyi savulla. Niin minä sanoin: ”Voi minua! Minä hukun\, sillä minulla on saastaiset huulet\, ja minä asun kansan keskellä\, jolla on saastaiset huulet; sillä minun silmäni ovat nähneet kuninkaan\, Herran Sebaotin.” Silloin lensi minun luokseni yksi serafeista\, kädessään hehkuva kivi\, jonka hän oli pihdeillä ottanut alttarilta\, ja kosketti sillä minun suutani sanoen: ”Katso\, tämä on koskettanut sinun huuliasi; niin on sinun velkasi poistettu ja syntisi sovitettu”. Ja minä kuulin Herran äänen sanovan: ”Kenenkä minä lähetän? Kuka menee meidän puolestamme?” Minä sanoin: ”Katso\, tässä minä olen\, lähetä minut”. (Niin hän sanoi: ”Mene ja sano tälle kansalle: ’Kuulemalla kuulkaa\, älkääkä ymmärtäkö\, näkemällä nähkää\, älkääkä käsittäkö’. Paaduta tämän kansan sydän\, koveta sen korvat\, sokaise sen silmät\, ettei se näkisi silmillään\, ei kuulisi korvillaan\, ei ymmärtäisi sydämellään eikä kääntyisi ja parannetuksi tulisi.”) \n  \n2. lukukappale \n Room. 11: 33–36 \nOi sitä Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon syvyyttä! Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja käsittämättömät hänen tiensä! Sillä kuka on tuntenut Herran mielen? Tai kuka on ollut hänen neuvonantajansa? Tai kuka on ensin antanut hänelle jotakin\, joka olisi tälle korvattava? Sillä hänestä ja hänen kauttansa ja häneen on kaikki; hänelle kunnia iankaikkisesti! Amen. \n  \nEvankeliumi \nJoh. 3:1–15 \nMutta oli mies\, fariseusten joukosta\, nimeltä Nikodeemus\, juutalaisten hallitusmiehiä. Hän tuli Jeesuksen tykö yöllä ja sanoi hänelle: ”Rabbi\, me tiedämme\, että sinun opettajaksi tulemisesi on Jumalasta\, sillä ei kukaan voi tehdä niitä tunnustekoja\, joita sinä teet\, ellei Jumala ole hänen kanssansa.” Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Totisesti\, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti\, ylhäältä\, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa”. Nikodeemus sanoi hänelle: ”Kuinka voi ihminen vanhana syntyä? Eihän hän voi jälleen mennä äitinsä kohtuun ja syntyä?” Jeesus vastasi: ”Totisesti\, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä\, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Mikä lihasta on syntynyt\, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt\, on henki. Älä ihmettele\, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti\, ylhäältä. Tuuli puhaltaa\, missä tahtoo\, ja sinä kuulet sen huminan\, mutta et tiedä\, mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen\, joka on Hengestä syntynyt.” Nikodeemus vastasi ja sanoi hänelle: ”Kuinka tämä voi tapahtua?” Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Sinä olet Israelin opettaja etkä tätä tiedä! Totisesti\, totisesti minä sanon sinulle: me puhumme\, mitä tiedämme\, ja todistamme\, mitä olemme nähneet\, ettekä te ota vastaan meidän todistustamme. Jos ette usko\, kun minä puhun teille maallisista\, kuinka te uskoisitte\, jos minä puhun teille taivaallisista? Ei kukaan ole noussut ylös taivaaseen\, paitsi hän\, joka taivaasta tuli alas\, Ihmisen Poika\, joka on taivaassa. Ja niinkuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa\, niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän\, että jokaisella\, joka häneen uskoo\, olisi iankaikkinen elämä. \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias\, iankaikkinen Jumala\, joka olet ilmoittanut meille oikean uskon\, niin että voimme tunnustaa sinun olevan kolmiyhteinen ja silti yksi ainoa Jumala! Me rukoilemme sinua: varjele meitä tämän uskon kautta kaikesta\, mikä voisi olla meille vahingoksi. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Pyhä Kolmiyhteinen Jumala! Sinä olet luonut meidät\, lunastanut meidät ja johdattanut meidät oikeaan uskoon. Yhä vieläkin sinä pyhität meitä ja kasvatat meitä uskossa. Me pyydämme sinua: valaise meitä\, jotta yhä syvemmin käsittäisimme kaikkein pyhimmän Kolminaisuutesi salaisuuden ja säilyttäisimme oikean kristillisen uskon\, kunnes saamme kirkkaudessa katsella sinua kasvoista kasvoihin. Tätä pyydämme Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen nimessä\, hänen\, joka on yhdessä Isän ja Pyhän Hengen kanssa yksi ainoa Jumala\, ikuisesti ylistetty ja kiitetty. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni\nMissale Aboense ( VK783)\nYlistetty olkoon Pyhä Kolminaisuus\, yksi ja jakamaton |Jumala. *\nHän on meille hyvä ja |armollinen. \nTAI\nEf. 1:3\nYlistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja |Isä\, *\njoka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella |Kristuksessa. \nPsalmi:\nPs. 95: 1–7\nTulkaa\, kohottakaamme ilohuuto |Herralle\, *\nriemuhuuto pelastuksemme |kalliolle. \nKäykäämme kiittäen hänen kasvojensa |eteen\, *\nveisatkaamme hänelle |riemuvirsiä. \nSillä Herra on suuri Jumala\, suuri kuningas yli kaikkien juma|lien. *\nMaan syvyydet ovat hänen kädessänsä\, ja hänen ovat |vuorten kukkulat. \nHänen on meri\, sillä hän on sen |tehnyt\, *\nja kuiva maa\, jonka hänen kätensä ovat |valmistaneet. \nTulkaa\, kumartukaamme ja polvistu|kaamme\, *\npolvillemme langetkaamme Herran\, meidän |Luojamme\, eteen. \nSillä hän on meidän Jumalamme\, ja me olemme kansa\, jota hän |paimentaa\, *\nlauma\, jota hänen |kätensä kaitsee. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/pyhan-kolminaisuuden-paiva-vsk1/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/06/Kirkkovuosi_1-vuosikerta_Pyhan-Kolminaisuuden-su.jpg END:VEVENT END:VCALENDAR