BEGIN:VCALENDAR VERSION:2.0 PRODID:-//Luterilainen.net - ECPv6.16.3//NONSGML v1.0//EN CALSCALE:GREGORIAN METHOD:PUBLISH X-WR-CALNAME:Luterilainen.net X-ORIGINAL-URL:https://www.luterilainen.net X-WR-CALDESC:Tapahtumat Luterilainen.net REFRESH-INTERVAL;VALUE=DURATION:PT1H X-Robots-Tag:noindex X-PUBLISHED-TTL:PT1H BEGIN:VTIMEZONE TZID:Europe/Helsinki BEGIN:DAYLIGHT TZOFFSETFROM:+0200 TZOFFSETTO:+0300 TZNAME:EEST DTSTART:20250330T010000 END:DAYLIGHT BEGIN:STANDARD TZOFFSETFROM:+0300 TZOFFSETTO:+0200 TZNAME:EET DTSTART:20251026T010000 END:STANDARD BEGIN:DAYLIGHT TZOFFSETFROM:+0200 TZOFFSETTO:+0300 TZNAME:EEST DTSTART:20260329T010000 END:DAYLIGHT BEGIN:STANDARD TZOFFSETFROM:+0300 TZOFFSETTO:+0200 TZNAME:EET DTSTART:20261025T010000 END:STANDARD BEGIN:DAYLIGHT TZOFFSETFROM:+0200 TZOFFSETTO:+0300 TZNAME:EEST DTSTART:20270328T010000 END:DAYLIGHT BEGIN:STANDARD TZOFFSETFROM:+0300 TZOFFSETTO:+0200 TZNAME:EET DTSTART:20271031T010000 END:STANDARD END:VTIMEZONE BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20260503 DTEND;VALUE=DATE:20260504 DTSTAMP:20260604T072511 CREATED:20191112T140527Z LAST-MODIFIED:20260429T211745Z UID:7797-1777766400-1777852799@www.luterilainen.net SUMMARY:4. sunnuntai pääsiäisestä Cantate DESCRIPTION:Sunnuntain evankeliumiteksti on osa Jeesuksen niin sanotusta Ylipapillisesta rukouksesta. Tämän Joh. 17 talletetun rukouksen kutsumanimi on ilmeisesti peräisin kirkkoisä Kyrillos Aleksandrialaiselta. Jeesuksen rukous on luonteeltaan esirukousta omiensa eli seurakuntansa puolesta. Ylipapin tehtävä olikin vanhan liiton aikana rukoilla kansan puolesta. Ylipapilliseksi rukouksen tekee myös se\, että Jeesus rukoilee myöhemmin pyhittävänsä itsensä omiensa tähden (Joh. 17:19). Tämä merkitsee\, että Hän pyhitti itsensä uhriksi heidän puolestaan. Uhraaminen kansan puolesta\, erityisesti suurena sovituspäivänä olikin juuri ylipapin tehtävä. \nYlipappinamme Jeesus rukoili Isäänsä\, ja meidän Isäämme\, meidän puolestamme. Kun Jumalan Poika puhuu Isälleen\, niin Isä kuulee aina ja tekee Poikansa pyynnön mukaan. Se\, mitä Jeesus siis rukoili\, on tapahtunut ja tapahtuu. Jumalan omat ottavat vastaan Jumalan Sanan\, joka on pohjimmiltaan ihmiseksi syntynyt Jeesus itse. Jumalan omat myös pitävät eli säilyttävät Jumalan Sanan. Jumala on juuri Sanansa kautta kutsunut omansa ulos maailmasta; elämään jumalallista ja pyhää elämää Jeesusta seuraten. Jumalan Sanasta kristityt uskovat ja uskon kautta ymmärtävät kuka Jeesus on ja mitä varten Hän on tullut maailmaan. \nSen sijaan Jeesus ei rukoile ”maailman puolesta”. Tämä saattaa aiheuttaa hämmennystä\, sillä onhan Jumala rakastanut koko maailmaa (Joh. 3:16). Jumala rakastaakin koko maailmaa\, mutta maailma vihaa Jumalaa ja Hänen omiaan. Jeesus rukoileekin\, että Isä varjelee omansa\, jotka joutuvat maailman vihaamiksi ja vainoamiksi. Ja kun Jeesus näin pyytää\, niin taivaallinen Isä vastaa ja tekee Poikansa pyynnön mukaan. Kun Isä varjelee Kirkkonsa Sanassaan ja sen kautta\, niin Jumalan Poika tulee kirkastetuksi heissä. Tämä merkitsee sitä\, että Jeesuksen nimi ja se kuka Hän on\, tulee kiitetyksi ja ylistetyksi kristittyjen toiminnassa ja elämässä. Ja kun kyseessä on Johanneksen evankeliumi\, ei sovi unohtaa ”kirkastamisen” merkitsevän myös ristiä ja sen kantamista. Juuri ristillä Jeesus nimittäin kirkasti Isää ja Isä Hänet. \n\nKynttilöitä: 4 Liturginen väri: valkoinen.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 98:1 Psalmi: Ps. 98:2–9 Hallelujasäe: Joh. 13:34\n1. lukukappale: Jes. 32:15–20 2. lukukappale: Room. 8:9–11 Evankeliumi: Joh. 17:6–10 \n\n1. lukukappale\nJes. 32:15–20\nNäin on hamaan siihen asti\, kunnes meidän päällemme vuodatetaan Henki korkeudesta. Silloin erämaa muuttuu puutarhaksi\, ja puutarha on metsän veroinen. Ja erämaassa asuu oikeus\, ja puutarhassa majailee vanhurskaus. Silloin vanhurskauden hedelmä on rauha\, vanhurskauden vaikutus lepo ja turvallisuus iankaikkisesti. Ja minun kansani asuu rauhan majoissa\, turvallisissa asunnoissa\, huolettomissa lepopaikoissa. Mutta raesade tulee\, metsä kaatuu\, ja kaupunki alennetaan alhaiseksi. Onnelliset te\, jotka kylvätte kaikkien vetten vierille ja laskette härän ja aasin jalat valtoimina kulkemaan! \n  \n2. lukukappale\nRoom. 8:9–11\nMutta te ette ole lihan vallassa\, vaan Hengen\, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä\, se ei ole hänen omansa. Mutta jos Kristus on teissä\, niin ruumis tosin on kuollut synnin tähden\, mutta henki on elämä vanhurskauden tähden. Jos nyt hänen Henkensä\, hänen\, joka herätti Jeesuksen kuolleista\, asuu teissä\, niin hän\, joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen\, on eläväksitekevä myös teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta\, joka teissä asuu. \n  \nEvankeliumi\nJoh. 17:6–10\nMinä olen ilmoittanut sinun nimesi ihmisille\, jotka sinä annoit minulle maailmasta. He olivat sinun\, ja sinä annoit heidät minulle\, ja he ovat ottaneet sinun sanastasi vaarin. Nyt he tietävät\, että kaikki\, minkä olet minulle antanut\, on sinulta. Sillä ne sanat\, jotka sinä minulle annoit\, minä olen antanut heille; ja he ovat ottaneet ne vastaan ja tietävät totisesti minun lähteneen sinun tyköäsi ja uskovat\, että sinä olet minut lähettänyt. Minä rukoilen heidän edestänsä; en minä maailman edestä rukoile\, vaan niiden edestä\, jotka sinä olet minulle antanut\, koska he ovat sinun – ja kaikki minun omani ovat sinun\, ja sinun omasi ovat minun – ja minä olen kirkastettu heissä. \n  \nRukoukset\n1. Armon Jumala\, joka hallitset uskoviesi sydämiä\, niin että he voivat olla yksimielisiä! Anna kansallesi armo rakastaa\, mitä käsket\, ja haluta\, mitä lupaat\, niin että me\, jotka vaellamme tässä katoavassa maailmassa\, asuisimme sydämellämme taivaissa. Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Laupias Jumala! Me kiitämme sinua siitä\, että Pojassasi Jeesuksessa Kristuksessa olet valinnut ja kutsunut meidät valtakuntasi jäseniksi. Anna meille Pyhä Henkesi voidaksemme täyttää käskysi ja niin pysyä rakkaudessasi. Vaikuta meissä palava keskinäinen rakkaus\, ja anna meille armo tuottaa runsasta hedelmää valtakuntasi hyväksi. Auta meitä ahkerasti rukoilemaan Poikasi nimessä\, ja kuule rukouksemme Hänen\, Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen tähden. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 98:1\nVeisatkaa Herralle uusi virsi\, sillä hän on ihmeitä |tehnyt. *\nHän on saanut voiton oikealla kädellänsä ja pyhällä käsi|varrellansa. \nPsalmi:\nPs. 98:2–9 \nHerra on tehnyt tiettäväksi pelastus|tekonsa\, *\nhän on ilmaissut vanhurskautensa pakanain |silmien edessä. \nHän on muistanut armonsa ja uskollisuutensa Israelin heimoa |kohtaan; *\nkaikki maan ääret ovat nähneet meidän Jumalamme |pelastusteot. \nKohottakaa riemuhuuto Herralle\, |kaikki maa\, *\niloitkaa ja riemuitkaa ja |veisatkaa kiitosta. \nVeisatkaa Herran kiitosta kante|leilla *\n– kanteleilla ja ylistysvirren |sävelillä\, \nvaskitorvilla ja pasunan |äänellä. *\nKohottakaa riemuhuuto Herran\, |kuninkaan\, edessä. \nPauhatkoon meri ja kaikki\, mitä |siinä on\, *\nmaanpiiri ja ne\, jotka |siinä asuvat. \nPaukuttakoot käsiänsä |virrat\,*\nja vuoret yhdessä riemuitkoot |Herran edessä; \nsillä hän tulee tuomitsemaan |maata. *\nHän tuomitsee maanpiirin vanhurskaasti ja kansat |oikeuden mukaan. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/4-sunnuntai-paasiaisesta-cantate-vsk2/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2026/04/Kirkkovuosi_4-su-paasiaisesta.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20260510 DTEND;VALUE=DATE:20260511 DTSTAMP:20260604T072511 CREATED:20191112T140527Z LAST-MODIFIED:20260506T201740Z UID:7798-1778371200-1778457599@www.luterilainen.net SUMMARY:5. sunnuntai pääsiäisestä Rukoussunnuntai Rogate DESCRIPTION:Tälle sunnuntaille on annettu otsikoksi myös ”Rukoussunnuntai”. Se on hyvin paikallaan sillä evankeliumitekstissä Jeesus opettaa opetuslapsiaan rukoilemaan. Rukous on kristitylle tuttu ja turvallinen asia\, mutta joskus rukouselämä tai sen koettu puute saattaa aiheuttaa myös ahdistusta tai syyllisyyttä. Juuri tässä kohden Herramme opettama rukous ja rukousopetus on suureksi avuksi\, neuvoksi ja lohdutukseksi. \nEnsinnäkin Jeesus käskee omiaan rukoilemaan oikein; ei oman hengellisyyden kohottamiseksi\, joka on ulkokultaisuutta. Toiseksi ei pakanoiden tavoin eli hokemaan turhaan tyhjiä (tai pitkiä) rukouksia\, koska ei Jumala tarvitse meidän hokemisiamme. Sen sijaan meidän tulee rukoilla\, kuten Jeesus opettaa. Ja mitä Hän opettaakaan? Sen rukouksen\, jonka tunnemme nimellä ”Isä meidän” -rukous. Siinä on kaikki\, mitä meidän koskaan tarvitsee rukoilla. Tämä ei merkitse ettemmekö voi rukoilla muutakin; kyllä voimme ja saamme. Mutta tämä rukous myös riittää! Tämä rukous on peräisin itse Jumalan Pojan suusta; se on Jumalan Sanaa. \nKun mietimme mitä rukoilla\, niin ei tarvitse miettiä kovin kauan. Rukoilemme Isä meidän -rukouksen. Uskonpuhdistaja Luther korosti paljon tämän rukouksen merkitystä ja asemaa. Myös varhaisen kirkon opetus oli\, että tämä rukous tulisi rukoilla kolme kertaa päivässä. Saamme myös uskoa ja luottaa\, että Jeesuksen opetettua omilleen tämän rukouksen\, Hän myös itse käytti sitä. Ja edelleen Hän on tässä rukouksessa meidän kansamme. Hän rukoilee sitä kanssamme; Jumalana ja ihmisenä. Hän kääntyy kanssamme Isän puoleen ja puhuu myös Isän puolesta meille. Esimerkiksi\, kohta ”anna meille meidän syntimme anteeksi\, niin kuin mekin anteeksi annamme niille\, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet”\, voi saada ihanan lohdullisen sävyn: Jeesus asettuu meidän syntisten asemaan ja sitten Hän puhuu Isälle ”niin kuin mekin anteeksi annamme”. \nRukous ei ole mikään suoritus\, vaikka se onkin kristityn työtä ja velvollisuus. Meille on annettu valmiit Jumalan Pojan sanat joilla rukoilla. Rukouskin on Jumalan valmistama työ ja tehtävä; Hän myös itse vastaa sen kuulemisesta. Saamme tässäkin kohden vaeltaa Hänen ennalta valmistamissaan teoissa. Rukoilkaamme! \n\nKynttilöitä: 4 Liturginen väri: valkoinen.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Jes. 48:20 Psalmi: Ps. 40:2–6 Hallelujasäe: Joh. 16:33\n1. lukukappale: Dan. 9:17–20 2. lukukappale: Room. 8:24–28 Evankeliumi: Matt. 6:5–13 \n\n1. lukukappale\nDan. 9:17–20\nJa nyt\, meidän Jumalamme\, kuule palvelijasi rukous ja hänen anomisensa ja valista kasvosi pyhäkkösi ylitse\, joka on autiona; Herran tähden. Minun Jumalani\, kallista korvasi ja kuule\, avaa silmäsi ja katso meidän hävitystämme ja sitä kaupunkia\, joka on otettu sinun nimiisi; sillä me annamme rukouksiemme langeta sinun eteesi\, emme omaan vanhurskauteemme\, vaan sinun suureen armoosi luottaen. Herra\, kuule\, Herra\, anna anteeksi\, Herra\, huomaa ja tee tekosi itsesi tähden\, älä viivyttele\, minun Jumalani; sillä sinun kaupunkisi ja sinun kansasi ovat sinun nimiisi otetut.” Ja vielä minä puhuin ja rukoilin ja tunnustin syntini ja kansani Israelin synnit ja annoin rukoukseni langeta Herran\, Jumalani\, eteen minun Jumalani pyhän vuoren puolesta. \n  \n2. lukukappale\nRoom. 8:24–28\nSillä toivossa me olemme pelastetut\, mutta toivo\, jonka näkee täyttyneen\, ei ole mikään toivo; kuinka kukaan sitä toivoo\, minkä näkee? Mutta jos toivomme\, mitä emme näe\, niin me odotamme sitä kärsivällisyydellä. Samoin myös Henki auttaa meidän heikkouttamme. Sillä me emme tiedä\, mitä meidän pitää rukoileman\, niinkuin rukoilla tulisi\, mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanomattomilla huokauksilla. Mutta sydänten tutkija tietää\, mikä Hengen mieli on\, sillä Henki rukoilee Jumalan tahdon mukaan pyhien edestä. Mutta me tiedämme\, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi\, jotka Jumalaa rakastavat\, niiden\, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut. \n  \nEvankeliumi\nMatt. 6:5–13\nJa kun rukoilette\, älkää olko niinkuin ulkokullatut; sillä he mielellään seisovat ja rukoilevat synagoogissa ja katujen kulmissa\, että ihmiset heidät näkisivät. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa. Vaan sinä\, kun rukoilet\, mene kammioosi ja sulje ovesi ja rukoile Isääsi\, joka on salassa; ja sinun Isäsi\, joka salassa näkee\, maksaa sinulle. Ja kun rukoilette\, niin älkää tyhjiä hokeko niinkuin pakanat\, jotka luulevat\, että heitä heidän monisanaisuutensa tähden kuullaan. Älkää siis olko heidän kaltaisiaan; sillä teidän Isänne kyllä tietää\, mitä te tarvitsette\, ennenkuin häneltä anottekaan. Rukoilkaa siis te näin: Isä meidän\, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi; tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa; anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme; ja anna meille meidän velkamme anteeksi\, niinkuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme; äläkä saata meitä kiusaukseen; vaan päästä meidät pahasta. \n  \nRukoukset\n1. Pyhä Jumala\, jolta kaikki hyvä tulee! Anna palvelijoillesi armoa ajatella sitä\, mikä on oikeaa\, ja voimaa täyttää se teoillaan. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Herra Jumala\, taivaallinen Isä\, joka Poikasi kautta olet luvannut\, että sinä annat meille\, mitä ikinä pyydämme hänen nimessään! Me rukoilemme sinua: pidä meidät sanassasi ja anna Pyhän Henkesi hallita ja johdattaa meitä tahtosi mukaan. Varjele meitä väärästä opista ja turhasta jumalanpalveluksesta. Suojele myöskin ruumiimme ja sielumme kaikesta pahasta. Anna meille siunauksesi ja rauhasi\, että saisimme kokea kaikessa armollista apuasi\, niin että me sekä täällä että iankaikkisuudessa ylistäisimme ja kiittäisimme sinua armollisena Isänämme. Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nJes. 48:20\nRiemuhuudoin ilmoittakaa\, kuuluttakaa tämä\, viekää tieto siitä maan ääriin |asti\, *\nsanokaa: ”Herra on lunastanut palveli|jansa Jaakobin”. \nPsalmi:\nPs. 40:2–6 \nHartaasti minä odotin |Herraa\, *\nja hän kumartui minun puoleeni ja kuuli |minun huutoni. \nJa hän nosti minut ylös turmion kuopasta\, lokaisesta |liejusta\, *\nja asetti minun jalkani kalliolle\, hän vahvisti minun |askeleeni. \nHän antoi minun suuhuni uuden virren\, kiitoslaulun Juma|lallemme. *\nSen näkevät monet ja pelkäävät ja |turvaavat Herraan. \nAutuas se mies\, joka panee turvansa |Herraan *\neikä käänny ylpeiden puoleen eikä niitten\, jotka |valheeseen eksyvät! \nHerra\, minun Jumalani\, suuret ovat sinun ihmetekosi ja sinun aivoituksesi meitä |kohtaan. *\nEi ole ketään sinun |vertaistasi. \nNiitä minä tahdon julistaa\, niistä |puhua\, *\nniitten paljous on suurempi\, kuin lue|tella taidan. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/5-sunnuntai-paasiaisesta-rukoussunnuntai-rogate-vsk2/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2026/05/Kirkkovuosi_viides-su-paasiaisesta.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20260514 DTEND;VALUE=DATE:20260515 DTSTAMP:20260604T072511 CREATED:20191112T140531Z LAST-MODIFIED:20260506T201831Z UID:7799-1778716800-1778803199@www.luterilainen.net SUMMARY:Helatorstai DESCRIPTION:Missä Jeesus on? Ennen kuolemaansa Jeesus kulki opetuslastensa kanssa. Hän oli havaittavana\, kohdattavana ja koskettavana heidän luonaan. Samoin oli hetken ylösnousemuksen jälkeen. Paavalin todistuksen mukaan Jeesus ilmestyi tänä aikana viidellesadalle veljelle. Hänet nähtiin\, Hän käveli\, Hän söi hiilivalkeilla ja mursi leipää. Jeesus oli läsnä. Kuitenkin uskontunnustus pitää sisällään helatorstain vaikean lauseen: astui ylös taivaisiin. Tämä riemukas lause kertoo Jeesuksen työn tulleen valmiiksi. Synnit päälleen ottanut on noussut kuolleista ja on kelvollinen astumaan Isän luokse taivaisiin. Sieltä Hän tulee kerran kirkkaudessaan takaisin tuomitsemaan elävät ja kuolleet. \nMissä Jeesus on? Jeesus sanoo päivän evankeliumissa: Isä\, minä tahdon\, että missä minä olen\, siellä nekin\, jotka sinä olet minulle antanut\, olisivat minun kanssani\, että he näkisivät minun kirkkauteni. Näin Jeesus rukoilee kiirastorstaina. Ennen kuolemaansa\, ylösnousemistaan ja taivaaseen astumistaan Hän kyllä rukoilee sitäkin että me pääsisimme kerran taivaaseen astumisesta osalliseksi. Kuitenkin vain vähän aiemmin Jeesus rukoilee Isältä myös: En minä rukoile\, että ottaisit heidät pois maailmasta. Jeesus ei ensisijaisesti rukoile tässä omiensa taivaaseen pääsemistä. Meillä on varma toivo siitä että kuoleman jälkeen saamme kyllä olla siellä\, missä Jeesus on. Tämä hyvä toivo kuitenkin perustuu siihen että jo eläessämme saamme olla siellä\, missä Jeesus on. \nJeesus on asettanut maailmaan ne paikat\, joissa Hän on läsnä. Maan päällä kulkiessaan Hän oli läsnä vain yhdessä paikassa kerrallaan. Taivaaseen astuneena Hän tulee asettamisensa välineiden myötä kaikkialle. Jeesus on ilmoittanut sanansa\, asettanut ehtoollisen ja juuri ennen taivaaseen astumistaan määrännyt kasteen. Siinä Jeesus on. Jeesus on asettanut itsensä kristittyjen todelliseksi jumalanpalveluspaikaksi. Seurakunta saa elää armonvälineiden todellisuudessa ja Jeesus ei siksi ole kaukana yhdestäkään meistä. Missä Jeesus on? Ainakin täällä\, saa luterilainen seurakunta huutaa kokoontuessaan messuun. \n\nKynttilöitä: 6 Liturginen väri: valkoinen.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ap. t. 1:11 Psalmi: Ps. 47:6–9 Hallelujasäe: Ef. 4:10\n1. lukukappale: Dan. 7:13–14 2. lukukappale: Ap. t. 1:1–11 tai Ef. 4:7–15 Evankeliumi: Joh. 17:24–26 \n\n1. lukukappale\nDan. 7:13–14\nMinä näin yöllisessä näyssä\, ja katso\, taivaan pilvissä tuli Ihmisen Pojan kaltainen; ja hän saapui Vanhaikäisen tykö\, ja hänet saatettiin tämän eteen. Ja hänelle annettiin valta\, kunnia ja valtakunta\, ja kaikki kansat\, kansakunnat ja kielet palvelivat häntä. Hänen valtansa on iankaikkinen valta\, joka ei lakkaa\, ja hänen valtakuntansa on valtakunta\, joka ei häviä. \n  \n2. lukukappale\nAp. t. 1:1–11\nEdellisessä kertomuksessani kirjoitin\, oi Teofilus\, kaikesta\, mitä Jeesus alkoi tehdä ja opettaa\, hamaan siihen päivään asti\, jona hänet otettiin ylös\, sittenkun hän Pyhän Hengen kautta oli antanut käskynsä apostoleille\, jotka hän oli valinnut\, ja joille hän myös kärsimisensä jälkeen moninaisten epäämättömien todistusten kautta osoitti elävänsä\, ilmestyen heille neljänkymmenen päivän aikana ja puhuen Jumalan valtakunnasta. Ja kun hän oli yhdessä heidän kanssansa\, käski hän heitä ja sanoi: ”Älkää lähtekö Jerusalemista\, vaan odottakaa Isältä sen lupauksen täyttymistä\, jonka te olette minulta kuulleet. Sillä Johannes kastoi vedellä\, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä\, ei kauan näitten päivien jälkeen.” Niin he ollessansa koolla kysyivät häneltä sanoen: ”Herra\, tälläkö ajalla sinä jälleen rakennat Israelille valtakunnan?” Hän sanoi heille: ”Ei ole teidän asianne tietää aikoja eikä hetkiä\, jotka Isä oman valtansa voimalla on asettanut\, vaan\, kun Pyhä Henki tulee teihin\, niin te saatte voiman\, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka”. Kun hän oli tämän sanonut\, kohotettiin hänet ylös heidän nähtensä\, ja pilvi vei hänet pois heidän näkyvistään. Ja kun he katselivat taivaalle hänen mennessään\, niin katso\, heidän tykönänsä seisoi kaksi miestä valkeissa vaatteissa; ja nämä sanoivat: ”Galilean miehet\, mitä te seisotte ja katsotte taivaalle? Tämä Jeesus\, joka otettiin teiltä ylös taivaaseen\, on tuleva samalla tavalla\, kuin te näitte hänen taivaaseen menevän.” \nTAI:\nEf. 4:7–15\nMutta itsekullekin meistä on armo annettu Kristuksen lahjan mitan mukaan. Sentähden on sanottu: ”Hän astui ylös korkeuteen\, hän otti vankeja saaliikseen\, hän antoi lahjoja ihmisille”. Mutta että hän astui ylös\, mitä se on muuta\, kuin että hän oli astunut alaskin\, maan alimpiin paikkoihin? Hän\, joka on astunut alas\, on se\, joka myös astui ylös\, kaikkia taivaita ylemmäksi\, täyttääkseen kaikki. Ja hän antoi muutamat apostoleiksi\, toiset profeetoiksi\, toiset evankelistoiksi\, toiset paimeniksi ja opettajiksi\, tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön\, Kristuksen ruumiin rakentamiseen\, kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa\, täyteen miehuuteen\, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään\, ettemme enää olisi alaikäisiä\, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa; vaan että me\, totuutta noudattaen rakkaudessa\, kaikin tavoin kasvaisimme häneen\, joka on pää\, Kristus. \n  \nEvankeliumi\nJoh. 17:24–26\nIsä\, minä tahdon\, että missä minä olen\, siellä nekin\, jotka sinä olet minulle antanut\, olisivat minun kanssani\, että he näkisivät minun kirkkauteni\, jonka sinä olet minulle antanut\, koska olet rakastanut minua jo ennen maailman perustamista. Vanhurskas Isä\, maailma ei ole sinua tuntenut\, mutta minä tunnen sinut\, ja nämä ovat tulleet tuntemaan\, että sinä olet minut lähettänyt. Ja minä olen tehnyt sinun nimesi heille tunnetuksi ja teen vastakin\, että se rakkaus\, jolla sinä olet minua rakastanut\, olisi heissä ja minä olisin heissä.” \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias Jumala! Me uskomme\, että ainoa Vapahtajamme Jeesus Kristus on noussut ylös taivaisiin. Anna siis myös meidän jatkuvasti sydämellämme asua taivaissa sinun luonasi. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Herra Jeesus Kristus! Me kiitämme sinua siitä\, että olet meidän tähtemme kärsinyt katkeran ristinkuoleman ja voittanut kuolemallasi perkeleen ja kaiken pimeyden vallan. Nyt kun olet palannut kirkkauteesi\, sinä puhut puolestamme Isän oikealla puolella. Auta meitä seuraamaan sinua elämässä ja kuolemassa\, että kerran saisimme olla sinun kanssasi kirkkaudessasi iankaikkisesti. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nAp. t. 1:11\nGalilean miehet\, mitä te seisotte ja katsotte |taivaalle? *\nTämä Jeesus\, joka otettiin teiltä ylös taivaaseen\, on tuleva samalla tavalla\, kuin te näitte hänen |taivaaseen menevän. \nPsalmi:\nPs. 47:6–9 \nJumala astuu ylös riemun raiku|essa\, *\nHerra pasunain |pauhatessa. \nVeisatkaa Jumalalle\, |veisatkaa\, *\nveisatkaa meidän kunin|kaallemme\, veisatkaa. \nSillä Jumala on kaiken maan |kuningas. *\nVeisatkaa |hänelle virsi. \nJumala on kansojen |kuningas\, *\nJumala istuu pyhällä |istuimellansa. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/helatorstai-vsk2/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2026/05/Kirkkovuosi_Helatorstai_uusi-1.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20260517 DTEND;VALUE=DATE:20260518 DTSTAMP:20260604T072511 CREATED:20191112T140531Z LAST-MODIFIED:20260512T092419Z UID:7800-1778976000-1779062399@www.luterilainen.net SUMMARY:6. sunnuntai pääsiäisestä Exaudi DESCRIPTION:Sunnuntain evankeliumissa meille kerrotaan juhlasta. Puhe on Lehtimajajuhlasta\, jota vietettiin kerran vuodessa ja se kesti seitsemän päivää. Juhlan ensimmäinen ja viimeinen päivä olivat pyhiä päiviä\, joihin liittyi jumalanpalvelus. Lehtimajan juhlassa papit ammensivat vettä kultaiseen astiaan sen jokaisena päivänä. Kulkue eteni temppelistä pappien johdolla Siloan lähteelle\, josta se palasi suuresti iloiten temppeliin kuoron ja soittimien säestäessä. Ilmeisesti ylipappi hoiti tämän ammentamisen juhlan viimeisenä päivänä. Temppelissä vesi kaadettiin uhrialttarille. Samaan aikaan juomauhrin viini kaadettiin sille varattuun altaaseen. \nVesi kuvasi Messiaan saapumista ja uutta elämää\, jonka hän antaa Pyhän Hengen kautta. Juuri tähän juhlaan\, veden ammentamiseen ja iloon Messiaan saapumisesta viittaavat Jesajan sanat (12:3): ”Te saatte ilolla ammentaa vettä pelastuksen lähteestä”.\nJeesus nousee seisomaan ja huutaa juhlan viimeisenä päivänä ”Jos joku janoaa\, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon. Joka uskoo minuun\, hänen sisimmästään on\, niin kuin Raamattu sanoo (ilmeisesti tarkoitetaan Jes. 12:3)\, juokseva elävän veden virrat”. \nJeesus hyödyntää tilaisuuden ja Vanhan testamentin profetian\, joka liittyi meneillä olevaan juhlaan. Hänen mukaansa lehtimajanjuhla viittaa siis häneen. ”Pelastuksen (hepreaksi HaJesuuah) lähde” onkin JEESUS\, joka ilmoittaa itsensä ilojuhlassa. Ja Johanneksen neljännessä luvussa Jeesus-pelastus on ollut kaivolla vettä ammentamassa ja sanonut saastaiselle samarialaiselle naiselle olevansa elävä vesi. \nSeurakunta katsoo jo helluntaihin ja odottaa miten Jeesus ammentaa itsestään Henkensä omilleen. Jeesus on asettanut sanallaan maailman vedet pelastavaksi tulvaksi ja kasteena Pyhän Hengen pesuksi. Hänen kauttaan Jeesus ammentaa meille juhlan joka kestää iankaikkisuuteen asti. \n\nKynttilöitä: 4 Liturginen väri: valkoinen.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 27:7 Psalmi: Ps. 27:1–3 7–9 Hallelujasäe: Joh. 16:13\n1. lukukappale: 1. Kun. 19:8–13 2. lukukappale: Ap. t. 1:12–14 Evankeliumi: Joh. 7:37–39 \n\n1. lukukappale\n1. Kun. 19:8–13\nNiin hän nousi ja söi ja joi. Ja hän kulki sen ruuan voimalla neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä Jumalan vuorelle\, Hoorebille\, asti. Siellä hän meni luolaan ja oli siinä yötä. Ja katso\, Herran sana tuli hänelle; hän kysyi häneltä: ”Mitä sinä täällä teet\, Elia?” Hän vastasi: ”Minä olen kiivailemalla kiivaillut Herran\, Jumalan Sebaotin\, puolesta. Sillä israelilaiset ovat hyljänneet sinun liittosi\, hajottaneet sinun alttarisi ja tappaneet miekalla sinun profeettasi. Minä yksin olen jäänyt jäljelle\, mutta minunkin henkeäni he väijyvät\, ottaaksensa sen.” Hän sanoi: ”Mene ulos ja asetu vuorelle Herran eteen”. Ja katso\, Herra kulki ohitse\, ja suuri ja raju myrsky\, joka halkoi vuoret ja särki kalliot\, kävi Herran edellä; mutta ei Herra ollut myrskyssä. Myrskyn jälkeen tuli maanjäristys; mutta ei Herra ollut maanjäristyksessä. Maanjäristyksen jälkeen tuli tulta; mutta ei Herra ollut tulessa. Tulen jälkeen tuli hiljainen tuulen hyminä. Kun Elia sen kuuli\, peitti hän kasvonsa vaipallansa\, meni ulos ja asettui luolan suulle. \n  \n2. lukukappale\nAp. t. 1:12–14\nSilloin he palasivat Jerusalemiin vuorelta\, jota kutsutaan Öljymäeksi ja joka on lähellä Jerusalemia\, sapatinmatkan päässä. Ja kun he olivat tulleet kaupunkiin\, menivät he siihen yläsaliin\, jossa he tavallisesti oleskelivat: Pietari ja Johannes ja Jaakob ja Andreas\, Filippus ja Tuomas\, Bartolomeus ja Matteus\, Jaakob Alfeuksen poika ja Simon\, kiivailija\, ja Juudas Jaakobin poika. Nämä kaikki pysyivät yksimielisesti rukouksessa vaimojen kanssa ja Marian\, Jeesuksen äidin\, kanssa ja Jeesuksen veljien kanssa. \n  \nEvankeliumi\nJoh. 7:37–39\nMutta juhlan viimeisenä\, suurena päivänä Jeesus seisoi ja huusi ja sanoi: ”Jos joku janoaa\, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon. Joka uskoo minuun\, hänen sisimmästään on\, niinkuin Raamattu sanoo\, juokseva elävän veden virrat.” Mutta sen hän sanoi Hengestä\, joka niiden piti saaman\, jotka uskoivat häneen; sillä Henki ei ollut vielä tullut\, koska Jeesus ei vielä ollut kirkastettu. \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias\, iankaikkinen Jumala! Anna meille armosi\, että meillä olisi aina oikea tahto ja rakkaus palvella sinua puhtain sydämin ja kaikin voimin. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Herra Jumala\, taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua siitä\, että olet Pyhän Henkesi kautta kutsunut meidät Poikasi Jeesuksen Kristuksen todistajiksi. Mutta koska maailma ei siedä todistustamme vaan vihaa meitä sen takia\, niin me rukoilemme sinua: anna meille turvallinen luottamus\, ettemme loukkaantuisi ristiin ja vastoinkäymiseen\, vaan lujina todistaisimme sinusta. Anna meidän aina tuntea sinut ja Poikasi ja niin tulla iankaikkisesti autuaiksi. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. (1. vsk) \n3. Laupias Jumala! Me kiitämme sinua siitä\, että olet lähettänyt Poikasi maailmaan pelastamaan meidät ja tekemään meidät autuaiksi. Anna meille armosi\, niin että otamme vastaan tämän kalliin rakkautesi ja tulemme uskon kautta sinun yhteyteesi. Poista seurakunnastasi kaikki eripuraisuus ja riita. Auta seurakuntaasi säilyttämään Hengen luoma ykseys rauhan sitein\, jotta se voisi todistaa armosi ja rakkautesi voimasta. Käännä vihollisesikin pimeydestä ihmeelliseen valoosi meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta. (3. vsk) \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 27:7\nHerra\, kuule minun ääneni\, kun minä |huudan\, *\narmahda minua ja |vastaa minulle. \nPsalmi:\nPs. 27:1–3\, 7–9 \nHerra on minun valkeuteni ja autuu|teni: *\nketä |minä pelkään! \nHerra on minun elämäni |turva: *\nketä |minä vapisen! \nKun pahat käyvät minun kimppuuni\, syömään minun |lihaani\, *\nniin he\, minun ahdistajani ja vihamieheni\, kompas|tuvat ja kaatuvat. \nVaikka sotajoukko asettuisi minua |vastaan\, *\nei minun sydä|meni pelkäisi; \nvaikka sota nousisi minua |vastaan\, *\nsiinäkin minä |olisin turvassa. \nHerra\, kuule minun ääneni\, kun minä |huudan\, *\narmahda minua ja |vastaa minulle. \nMinun sydämeni vetoaa sinun omaan |sanaasi: *\n”Etsikää minun |kasvojani”. \nHerra\, minä etsin sinun kasvo|jasi. *\nÄlä kätke minulta kasvojasi\, älä työnnä vihassa pois |palvelijaasi. \nSinä olet minun |apuni\, *\nälä minua jätä\, älä minua hylkää\, pelas|tukseni Jumala. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/6-sunnuntai-paasiaisesta-exaudi-vsk2/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2026/05/Kirkkovuosi_kuudes-su-paasiaisesta.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20260523 DTEND;VALUE=DATE:20260524 DTSTAMP:20260604T072511 CREATED:20191112T140533Z LAST-MODIFIED:20260520T201632Z UID:7801-1779494400-1779580799@www.luterilainen.net SUMMARY:Helluntaiaatto DESCRIPTION:Helluntaiaatosta eli helluntaipäivää edeltävästä lauantai-illasta alkaa kirkkovuodessa niin sanotun helluntaijakson vietto. Tämä osa kirkkovuodesta on viikon mittainen päättyen seuraavaan lauantaihin. Helluntaiaaton tekstit puhuvat luvatun Pyhän Hengen tulemisesta ja odottamisesta. \nPäivän Vanhan testamentin tekstissä Isä puhuu omilleen eli tosi Israelille\, joille Hän lupaa lähettää Pyhän Henkensä. Jumalan uusi liitto on tehty valmiiksi Hänen Poikansa sovitustyössä ja liiton sinetiksi Hän antaa Pyhän Henkensä lastensa päälle. Uuden testamentin teksti ohjaa meidät uskomaan ja ymmärtämään\, että Pyhä Henki annetaan uuden liiton aikana pyhässä kasteessa. Päivän evankeliumissa Herra Jeesus lupaa lähettää apostoliensa päälle Pyhän Hengen. Tämä toteutui ensimmäisenä kristillisenä helluntaina Jerusalemissa. Apostolit saivat Pyhän Hengen ja rohkeasti todistivat Herrasta Jeesuksesta ja Hänen pelastusteoistaan. Olivathan apostolit silminnäkijätodistajia. \nHelluntaiaattona saamme muistaa\, että Jumala on lähettänyt ja jatkuvasti lähettää lapsilleen Pyhän Henkensä avuksi. Me emme voi uskoa Kristuskeen\, Vapahtajaamme ilman Hänen apuaan. Pyhä Henki tulee luoksemme jatkuvasti Raamatun sanassa\, synneistäpäästön sanoissa ja Hänen työtään on\, että me uskossa nautimme Kristuksen tosi ruumiin ja veren syntiemme anteeksisaamikseksi. Pyhän Hengen tehtävä on kirkastaa Jumalan Poikaa. \nJeesus kutsuu päivän evankeliumissa (Joh. 14:17) Pyhää Henkeä ”totuuden Hengeksi”. Pyhä Henki ei ole ”valheen henki”. Hän johdattaa ihmiset totuuden eli Jeesuksen luo\, kun he haluavat kuulla Pyhän Hengen puhetta. ”Totuuden Henki” Hän on myös ja ehkä ennen kaikkea siksi\, että Hän on Jeesuksen eli Totuuden Henki. Pyhä Henkihän puhuu\, mitä Hän on Jeesukselta saanut. \nMaailma ei voi nähdä Pyhää Henkeä. Pyhää Henkeä\, Jumalaa ja Jumalan omia vihaava maailma ei tunne\, koska jos se tuntisi se kuuntelisi Pyhän Hengen puhetta. Tässä on vertailukohta siihen\, kun Jeesus sanoo juutalaisille (Joh. 8:45): ”Mutta minua te ette usko\, sentähden että minä sanon totuuden.” Jos Jeesus olisi puhunut valetta\, juutalaiset olisivat uskoneet Häneen. Näin myös jos totuuden Henki puhuisi valetta\, maailma tuntisi Hänet. \nJeesus lupaa saman asian omilleen kuin edellä (Joh. 14:16) ”sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva”\, mutta lupaa oikeastaan suurempaa. ”Teidän tykönänne” eli ”luonanne” on syvempi ja läheisempi asia kuin Joh. 14:16 ”teidän kanssanne”. Ja ”teissä oleva” kertoo sen\, että toinen puolustaja\, totuuden Henki on opetuslapsissa. Ei vain kanssa tai luona\, vaan sisällä. Näin Jumala itse asuu kristityssä Hengessään ja Henkensä kautta. \n\nKynttilöitä: 4 Liturginen väri: punainen.Ei vuosikertaa\nPäivän psalmi Antifoni: Hes. 36:26 Psalmi: Ps. 34:2–4 9–11 tai Ps. 107:1–2 21–22 Hallelujasäe: Ps. 117:1\n1. lukukappale: Jes. 59:20–21 2. lukukappale: Ap. t. 19:1–6 Evankeliumi: Joh. 14:8–17 \n\n1. lukukappale\nJes. 59:20–21\nSiionille se tulee lunastajana\, niille Jaakobissa\, jotka synnistä kääntyvät\, sanoo Herra. Ja tämä on minun liittoni heidän kanssansa\, sanoo Herra: minun Henkeni\, joka on sinun päälläsi\, ja minun sanani\, jonka minä suuhusi panen\, eivät väisty sinun suustasi\, eivät lastesi suusta eivätkä lastesi lasten suusta\, sanoo Herra\, nyt ja iankaikkisesti. \n  \n2. lukukappale\nApt. 19:1–6\nKun Apollos oli Korintossa\, tuli Paavali \, kuljettuaan läpi ylämaakuntien\, Efesoon ja tapasi siellä muutamia opetuslapsia. Ja hän sanoi heille: ”Saitteko Pyhän Hengen silloin\, kun te tulitte uskoon?” Niin he sanoivat hänelle: ”Emme ole edes kuulleet\, että Pyhää Henkeä on olemassakaan”. Ja hän sanoi: ”Millä kasteella te sitten olette kastetut?” He vastasivat: ”Johanneksen kasteella”. Niin Paavali sanoi: ”Johannes kastoi parannuksen kasteella\, kehoittaen kansaa uskomaan häneen\, joka oli tuleva hänen jälkeensä\, se on\, Jeesukseen”. Sen kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen. Ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen\, tuli heidän päällensä Pyhä Henki\, ja he puhuivat kielillä ja ennustivat. \n  \nEvankeliumi\nJoh. 14: 8–17\nFilippus sanoi hänelle : ”Herra\, näytä meille Isä\, niin me tyydymme”. Jeesus sanoi hänelle: ”Niin kauan aikaa minä olen ollut teidän kanssanne\, etkä sinä tunne minua\, Filippus! Joka on nähnyt minut\, on nähnyt Isän; kuinka sinä sitten sanot: ’Näytä meille Isä’? Etkö usko\, että minä olen Isässä\, ja että Isä on minussa? Niitä sanoja\, jotka minä teille puhun\, minä en puhu itsestäni; ja Isä\, joka minussa asuu\, tekee teot\, jotka ovat hänen. Uskokaa minua\, että minä olen Isässä\, ja että Isä on minussa; mutta jos ette\, niin uskokaa itse tekojen tähden. Totisesti\, totisesti minä sanon teille: joka uskoo minuun\, myös hän on tekevä niitä tekoja\, joita minä teen\, ja suurempiakin\, kuin ne ovat\, hän on tekevä; sillä minä menen Isän tykö\, ja mitä hyvänsä te anotte minun nimessäni\, sen minä teen\, että Isä kirkastettaisiin Pojassa. Jos te anotte minulta jotakin minun nimessäni\, niin minä sen teen. Jos te minua rakastatte\, niin te pidätte minun käskyni. Ja minä olen rukoileva Isää\, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti\, totuuden Hengen\, jota maailma ei voi ottaa vastaan\, koska se ei näe häntä eikä tunne häntä; mutta te tunnette hänet\, sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva. \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias Jumala\, sinä muuttumaton voima ja ikuinen valo! Katso armollisesti seurakuntasi puoleen ja anna palvelijoillesi Pyhän Hengen lahja\, jotta meissä syttyisi taivaallinen halu ja tahtoisimme jatkuvasti juoda elämän lähteestä. Sinun rakkaan Poikasi\, Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta\, joka elää ja hallitsee yhdessä sinun ja Pyhän Hengen kanssa yhdessä jumaluudessa aina ja iankaikkisesti. \n2. Pyhä Jumala\, rakas taivaallinen Isä! Sinä olet Poikasi Jeesuksen Kristuksen kautta perustanut maan päälle kirkkosi. Kirkossa ja kirkon kautta annat saarnata meille sovituksen sanaa. Pyydämme sinua: lähetä meille Pyhä Henkesi\, joka sanassasi kirkastaa meille Kristusta\, että tuntisimme siinä hänet\, uskoisimme häneen ja pelastuisimme. Tee meistä sinun totuutesi ja rakkautesi todistajia. Tätä pyydämme sinun rakkaan Poikasi\, Jeesuksen Kristuksen kautta\, joka yhdessä sinun ja Pyhän Hengen kanssa hallitsee aina ja iankaikkisesti. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nHes. 36:26\nJa minä annan teille uuden |sydämen\, *\nja uuden hengen minä annan teidän |sisimpäänne. \nPsalmi:\nPs. 34:2–4\, 9–11\nMinä kiitän Herraa joka |aika\, *\nhänen ylistyksensä on alati |minun suussani. \nHerra on minun sieluni |kerskaus\, *\nnöyrät sen kuulevat ja |iloitsevat. \nYlistäkää minun kanssani |Herraa\, *\nkiittäkäämme yhdessä hänen |nimeänsä. \nMaistakaa ja katsokaa\, kuinka Herra on |hyvä. *\nAutuas se mies\, joka |häneen turvaa! \nPeljätkää Herraa\, te hänen |pyhänsä\, *\nsillä häntä pelkääväisiltä ei |mitään puutu. \nNuoret leijonat kärsivät puutetta ja näkevät |nälkää\, *\nmutta Herraa etsiväisiltä ei mitään |hyvää puutu. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. \nTAI\nPs. 107: 1–2\, 21–22\nKiittäkää Herraa\, sillä |hän on hyvä\, *\nsillä hänen armonsa pysyy ian|kaikkisesti. \nNiin sanokoot Herran |lunastetut\, *\njotka hän on lunastanut ahdis|tuksen alta. \nKiittäkööt he Herraa hänen |armostansa *\nja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislap|sia kohtaan. \nUhratkoot |kiitosuhreja *\nja kertokoot riemuiten |hänen töitään. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/helluntaiaatto-vsk2/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2024/05/Kirkkovuosi_3-vuosikerta_Helluntai-2.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20260524 DTEND;VALUE=DATE:20260525 DTSTAMP:20260604T072511 CREATED:20191112T140534Z LAST-MODIFIED:20260520T201834Z UID:7802-1779580800-1779667199@www.luterilainen.net SUMMARY:Helluntaipäivä DESCRIPTION:Helluntaita merkitsevä Kreikan sanan penteekostee merkitys on: viideskymmenes. Sitä vietettiin siis viisikymmentä päivää pääsiäisen jälkeen (3. Moos 23:15-16). Juhlan tausta on Vanhassa testamentissa\, jossa siitä käytetään erilaisia nimityksiä kuten viikkojuhla ja leikkuujuhla. Sitä kutsuttiin viikkojuhlaksi\, koska sitä juhlittiin 7 viikkoa pääsiäisen jälkeen. Viikko tarkoittaa siten seitsemää viikkoa. \nHelluntaijuhla kesti vain yhden päivän. Se oli ainakin aluksi\, niin kuin moni muukin juhla\, kytköksissä maatalouteen. Silloin tuli tuoda ”sadon ensimmäiset tähkät” Herralle. Lisäksi helluntaihin kuului pyhä kokous\, jumalanpalvelus\, jonka aikana ei saanut toimittaa mitään arkiaskareita. Juhlaan liitettiin myös muistelu siitä\, että Herra oli antanut kansalleen liiton tauluissa kymmenen käskyä Siinain vuorella. Helluntai oli kiitosjuhla myös sen muistelemiseen\, että Jumala oli vapauttanut kansansa Egyptin orjuudesta ja johdattanut luvattuun maahan. \nApostolit olivat koolla Jerusalemissa Mooseksen säädösten mukaan. Mutta missä he olivat koolla\, kun Henki vuodatettiin? Humaus taivaasta täytti ”koko huoneen\, jossa he istuivat”. He saattoivat olla koolla jossain omassa jo tutuksi tulleessa kokoontumispaikassa. Ehkä siinä ”yläsalissa”\, jossa ehtoollinen asetettiin. Mutta paikka on ollut todennäköisemmin temppeli. Sillä sanaa huone käytetään myös temppelistä ja pyhäköstä\, Herran huoneesta. Temppelin uloimpien muurien luona oli loisteliaita pylväikköjä ja huoneita\, jotka tarjosivat suojan auringolta ja hyvän kokoontumispaikan. \nPyhäkössä olemista tukee vielä sekin\, että ”kun tämä ääni kuului\, niin kokoontui paljon kansaa” opetuslasten luokse. Ja eri puolilta tunnettua maailmaa tulleet ja eri kieliä puhuvat ihmiset kuulivat puhuttavan kukin omaa kieltänsä. He olivat tulleet helluntaipäivänä juuri temppeliin uhraamaan sekä osallistumaan ”pyhään kokoukseen”. \nPaikalla temppelissä oli siis myös Apt. 2. luvun kuvaamana helluntapäivänä juutalaisia. Juuri tuona päivänä temppelissä vieraskieliset juutalaiset saivat kuulla Jumalan suurista teoista poikkeuksellisesti omalla kielellään. Tämä oli selvä merkki siitä\, että Jumala halusi sanansa ja tekonsa tiettäväksi kaikille kielille ja kansoille. Se oli myös merkki juutalaisille Jesajan profetian täyttymyksestä: ”Sopertavin huulin ja vieraalla kielellä hän on puhuva tälle kansalle”. (Jes. 28:11-12. Ks. 1. Kor 14:21). Ja nyt helluntaina he kuulivat kristityiltä julistusta Jeesuksesta ja Pietarin saarnassa (Apt.2:38)\, kuinka kaste Jeesuksen nimeen syntien anteeksisaamiseksi on todellinen uusi liitto. Sen uudistaminen on meille jokapäiväistä kasteeseen palaamista: synnin tunnustamista ja anteeksiannon uskomista. \nMyös Hesekiel profetoi Israelin uudistusta ja tulevaa pelastuksen aikaa\, joka täyttyi helluntaina (36: 25-27): ”Ja minä vihmon teidän päällenne puhdasta vettä\, niin että te puhdistutte; kaikista saastaisuuksistanne ja kaikista kivijumalistanne minä teidät puhdistan. Ja minä anna teille uuden sydämen\, jaa uuden hengen minä anna teidän sisimpäänne. Minä poistan teidän ruumiistanne kivisydämen ja annan teille lihasydämen. Henkeni minä annan teidän sisimpäänne ja vaikutan sen\, että te vaellatte minun käskyjeni mukaan…”. \nHelluntain kokemus oli sellaisenaan ainutkertainen. Kansanjoukosta tuhannet joille Pietari saarnasi vielä samana päivänä\, saivat pian oman ”helluntainkokemuksensa”\, kun heidät kastettiin ja he saivat Pyhän Hengen. Kaste oli myös meille meidän helluntaimme. \n\nKynttilöitä: 6 Liturginen väri: punainen.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Viis. 1:7 tai Ps. 104:30 Psalmi: Ps. 68:5–11 Hallelujasäe: Virren 112 mukaan.\n1. lukukappale: Jer. 31:31–34 2. lukukappale: Ap. t. 2:1–13 Evankeliumi: Joh. 14:15–21 \n\n1. lukukappale\nJer. 31: 31–34\nKatso\, päivät tulevat\, sanoo Herra\, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton; en sellaista liittoa kuin se\, jonka minä tein heidän isäinsä kanssa silloin\, kun minä tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta\, ja jonka liittoni he ovat rikkoneet\, vaikka minä olin ottanut heidät omikseni\, sanoo Herra. Vaan tämä on se liitto\, jonka minä teen Israelin heimon kanssa niiden päivien tultua\, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin minä olen heidän Jumalansa\, ja he ovat minun kansani. Silloin ei enää toinen opeta toistansa eikä veli veljeänsä sanoen: ’Tuntekaa Herra’. Sillä he kaikki tuntevat minut\, pienimmästä suurimpaan\, sanoo Herra; sillä minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejänsä. \n  \n2. lukukappale\nAp. t. 2: 1–13\nJa kun helluntaipäivä oli tullut\, olivat he kaikki yhdessä koolla. Ja tuli yhtäkkiä humaus taivaasta\, niinkuin olisi käynyt väkevä tuulispää\, ja täytti koko huoneen\, jossa he istuivat. Ja he näkivät ikäänkuin tulisia kieliä\, jotka jakaantuivat ja asettuivat heidän itsekunkin päälle. Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä\, sen mukaan mitä Henki heille puhuttavaksi antoi. Ja Jerusalemissa asui juutalaisia\, jumalaapelkääväisiä miehiä\, kaikkinaisista kansoista\, mitä taivaan alla on. Ja kun tämä ääni kuului\, niin kokoontui paljon kansaa; ja he tulivat ymmälle\, sillä kukin kuuli heidän puhuvan hänen omaa kieltänsä. Ja he hämmästyivät ja ihmettelivät sanoen: ”Katso\, eivätkö nämä kaikki\, jotka puhuvat\, ole galilealaisia? Kuinka me sitten kuulemme kukin sen maan kieltä\, jossa olemme syntyneet? Me parttilaiset ja meedialaiset ja eelamilaiset ja me\, jotka asumme Mesopotamiassa\, Juudeassa ja Kappadokiassa\, Pontossa ja Aasiassa\, Frygiassa ja Pamfyliassa\, Egyptissä ja Kyrenen puoleisen Liibyan alueilla\, ja täällä oleskelevat roomalaiset\, juutalaiset ja käännynnäiset\, kreetalaiset ja arabialaiset\, me kuulemme kukin heidän puhuvan omalla kielellämme Jumalan suuria tekoja.” Ja he olivat kaikki hämmästyksissään eivätkä tienneet\, mitä ajatella\, ja sanoivat toinen toisellensa: ”Mitä tämä mahtaakaan olla?” Mutta toiset pilkkasivat heitä ja sanoivat: ”He ovat täynnä makeata viiniä”. \n  \nEvankeliumi\nJoh. 14: 15–21\n“Jos te minua rakastatte\, niin te pidätte minun käskyni. Ja minä olen rukoileva Isää\, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti\, totuuden Hengen\, jota maailma ei voi ottaa vastaan\, koska se ei näe häntä eikä tunne häntä; mutta te tunnette hänet\, sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva. En minä jätä teitä orvoiksi; minä tulen teidän tykönne. Vielä vähän aikaa\, niin maailma ei enää minua näe\, mutta te näette minut; koska minä elän\, niin tekin saatte elää. Sinä päivänä te ymmärrätte\, että minä olen Isässäni\, ja että te olette minussa ja minä teissä. Jolla on minun käskyni ja joka ne pitää\, hän on se\, joka minua rakastaa; mutta joka minua rakastaa\, häntä minun Isäni rakastaa\, ja minä rakastan häntä ja ilmoitan itseni hänelle.” \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala\, joka valaisit ensimmäisenä helluntaina uskollistesi sydämet Pyhällä Hengellä! Anna meidänkin saman Hengen kautta ymmärtää\, mikä on oikeaa\, ja aina iloita hänen pyhästä lohdutuksestaan. Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta\, joka sinun ja Pyhän Hengen kanssa elää ja hallitsee yhdessä jumaluudessa iankaikkisesta iankaikkiseen. \n2. Kaikkivaltias Jumala\, rakas taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua siitä\, että olet armollisesti vuodattanut Pyhän Henkesi\, joka nuhtelee maailmaa synnistä\, lohduttaa murheellisia\, vahvistaa heikkoja ja tekee pyhittävää työtäsi maan päällä. Me rukoilemme sinua: anna Pyhän Hengen valaista sydämemme\, johtaa meidät tuntemaan koko totuuden ja vahvistaa meitä voimallaan\, että me elävässä uskossa pyhällä elämällä palvelisimme sinua\, joka Pojan ja Pyhän Hengen kanssa elät ja hallitset iankaikkisesta iankaikkiseen. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni\nViis. 1:7\nHerran Henki |täyttää *\nmaanpiirin. |Halleluja! \nTAI\nPs. 104:30\nKun lähetät henkesi\, se luo uutta |elämää\, *\nnäin uudis|tat maan kasvot. \nPsalmi:\nPs. 68: 5-11\nLaulakaa Jumalalle\, veisatkaa hänen nimensä |kiitosta. *\nTehkää tie hänelle\, joka kiitää |halki arojen. \nHänen nimensä on |Herra\, *\nriemuitkaa hänen kasvo|jensa edessä. \nHän on orpojen isä ja leskien puolus|taja\, *\nJumala pyhässä |asunnossansa\, \nJumala\, joka antaa hyljätyille kodin ja johtaa vangitut |onneen. *\nVain niskoittelijat asuvat |kuivassa maassa. \nJumala\, kun sinä kävit kansasi |edellä\, *\nkun sinä kuljit |erämaassa\, \nniin maa vapisi ja taivaat tiukkuivat Jumalan kasvojen |edessä\, *\nSiinai vapisi Jumalan\, Israelin Jumalan\, |kasvojen edessä. \nRunsaalla sateella sinä\, Jumala\, kostutit perintö|maasi; *\nja kun se oli näännyksissä\, niin |sinä virvoitit sen. \nSinun laumasi asettui |siihen; *\nhyvyydessäsi\, Jumala\, sinä sen |kurjille valmistit. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/helluntaipaiva-vsk2/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2024/05/Kirkkovuosi_1-vuosikerta_Helluntai.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20260525 DTEND;VALUE=DATE:20260531 DTSTAMP:20260604T072511 CREATED:20200530T092615Z LAST-MODIFIED:20260520T201955Z UID:9252-1779667200-1780185599@www.luterilainen.net SUMMARY:Helluntain jälkeinen viikko DESCRIPTION:Uuden testamentin aikaan kansa odotti uutta exodusta. Nyt uusi exodus oli toteutunut. Uuden liiton pääsiäislammas oli teurastettu. Helluntaina alkoi uusi exodus Pyhän Hengen lähettämisen kautta kohti uusia taivaita ja uutta maata. Tällekin matkalle lähdettäisiin veden kautta. Vanhassa liitossa kansa sai kasteen Moosekseen (1.Kor. 10) uudessa liitossa kastetaan Jeesukseen. \nErämaan manna oli saanut nimensä kansan ihmettelystä. Jeesuksen lupaama Pyhä Henki tuli opetuslasten päälle ja Pietari jakoi nyt uutta mannaa\, Jumalan sanaa ja jälleen kansa ihmetteli ”Mitä tämä mahtaakaan olla?”. Pietarin saarnan jälkeen luemme Raamatusta\, että seurakunta kokoontui Herran käskyn mukaan myös murtamaan leipää; siis viettämään Herran pyhää ehtoollista. Näin uuden liiton manna jaetaan seurakunnalle sanassa ja sakramenteissa. \nHelluntain jälkeen seurakunta lähti erämaavaellukselle\, jolla se tarvitsee leipää taivaasta. Vanhan liiton kansan oli kuljettava karun erämaan ja pakanakansojen läpi luvattuun maahan. Samanlainen matkan kulkee uuden liiton kansa. Se on maailmassa\, mutta ei maailmasta. Se on jo Jumalan valtakunta kansojen keskellä\, vaikka se odottaa vielä perille pääsyä. Helluntaina Pyhässä Hengessä jaetut Jumalan lahjat seurakunnalle eivät ole tauonneet. Ne pysyvät\, kunnes seurakunta pääsee perille ja vaellus\, joka helluntaina alkoi\, päättyy uusiin taivaisiin ja uuteen maahan\, joissa vanhurskaus asuu. \n\nKynttilöitä: 4 Liturginen väri: punainen 2. vuosikerta\nVanhan Testamentin lukukappaleet: 1. Moos. 11: 1–9\, 4. Moos. 11: 11–12\, 14–17\, 24–25 Uuden Testamentin lukukappaleet: Ap. t. 2: 36–41\, Ap.t. 10: 44–48\, 1. Kor. 12: 1–11\, 1. Kor. 12: 12–13\, 20–31 Evankeliumi: Joh. 6: 44–47\, Joh. 16: 12–15 \n\nVanhan Testamentin lukukappaleet\n1. Moos. 11: 1–9\nJa kaikessa maassa oli yksi kieli ja yksi puheenparsi. Kun he lähtivät liikkeelle itään päin\, löysivät he lakeuden Sinearin maassa ja asettuivat sinne. Ja he sanoivat toisillensa: ”Tulkaa\, tehkäämme tiiliä ja polttakaamme ne koviksi”. Ja tiiltä he käyttivät kivenä\, ja maapihkaa he käyttivät laastina. Ja he sanoivat: ”Tulkaa\, rakentakaamme itsellemme kaupunki ja torni\, jonka huippu ulottuu taivaaseen\, ja tehkäämme itsellemme nimi\, ettemme hajaantuisi yli kaiken maan”. Niin Herra astui alas katsomaan kaupunkia ja tornia\, jonka ihmislapset olivat rakentaneet. Ja Herra sanoi: ”Katso\, he ovat yksi kansa\, ja heillä kaikilla on yksi kieli\, ja tämä on heidän ensimmäinen yrityksensä. Ja nyt ei heille ole mahdotonta mikään\, mitä aikovatkin tehdä. Tulkaa\, astukaamme alas ja sekoittakaamme siellä heidän kielensä\, niin ettei toinen ymmärrä toisen kieltä.” Ja niin Herra hajotti heidät sieltä yli kaiken maan\, niin että he lakkasivat kaupunkia rakentamasta. Siitä tuli sen nimeksi Baabel\, koska Herra siellä sekoitti kaiken maan kielen; ja sieltä Herra hajotti heidät yli kaiken maan. \n4. Moos. 11: 11–12\, 14–17\, 24–25\nJa Mooses sanoi Herralle: ”Miksi olet tehnyt niin pahoin palvelijallesi\, ja miksi en ole saanut armoa sinun silmiesi edessä\, koska olet pannut kaiken tämän kansan minun taakakseni? Olenko minä kaiken tämän kansan äiti tai isä\, koska käsket minua kantamaan sitä sylissäni\, niinkuin hoitaja kantaa imeväistä lasta\, siihen maahan\, jonka olet valalla vannoen luvannut heidän isillensä? En minä jaksa yksinäni kantaa koko tätä kansaa\, sillä se on minulle liian raskas. Ja jos näin aiot kohdella minua\, niin surmaa minut mieluummin\, jos olen saanut armon sinun silmiesi edessä\, ja päästä minut näkemästä tätä kurjuutta.” Silloin Herra puhui Moosekselle: ”Kutsu kokoon minua varten seitsemänkymmentä miestä Israelin vanhimpia\, jotka tiedät kansan vanhimmiksi ja päällysmiehiksi; tuo heidät ilmestysmajalle\, ja he asettukoot sinne sinun kanssasi. Minä sitten astun alas ja puhun siellä sinun kanssasi ja otan henkeä\, joka sinussa on\, ja annan heille; siten he voivat auttaa sinua tuon kansataakan kantamisessa\, ettei sinun tarvitse sitä yksinäsi kantaa. Niin Mooses meni ulos ja kertoi kansalle Herran sanat. Sitten hän kutsui kokoon seitsemänkymmentä miestä kansan vanhimpia ja asetti heidät majan ympärille. Silloin Herra astui alas pilvessä ja puhutteli häntä\, otti henkeä\, joka hänessä oli\, ja antoi sitä niille seitsemällekymmenelle vanhimmalle. Kun henki laskeutui heihin\, niin he joutuivat hurmoksiin\, mutta sen jälkeen he eivät enää siihen joutuneet. \n  \nUuden Testamentin lukukappaleet\nAp. t. 2: 36–41\nVarmasti tietäköön siis koko Israelin huone\, että Jumala on hänet Herraksi ja Kristukseksi tehnyt\, tämän Jeesuksen\, jonka te ristiinnaulitsitte.” Kun he tämän kuulivat\, saivat he piston sydämeensä ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: ”Miehet\, veljet\, mitä meidän pitää tekemän?” Niin Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi\, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille\, jotka kaukana ovat\, ketkä ikinä Herra\, meidän Jumalamme\, kutsuu.” Ja monilla muillakin sanoilla hän vakaasti todisti; ja hän kehoitti heitä sanoen: ”Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta”. Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan\, ne kastettiin\, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua. \nAp.t. 10: 44–48\nKun Pietari vielä näitä puhui\, tuli Pyhä Henki kaikkien päälle\, jotka puheen kuulivat. Ja kaikki ne uskovaiset\, jotka olivat ympärileikatut ja olivat tulleet Pietarin mukana\, hämmästyivät sitä\, että Pyhän Hengen lahja vuodatettiin pakanoihinkin\, sillä he kuulivat heidän puhuvan kielillä ja ylistävän Jumalaa. Silloin Pietari vastasi: ”Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä\, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niinkuin mekin?” Ja hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen. Silloin he pyysivät häntä viipymään siellä muutamia päiviä. \n1. Kor. 12: 1–11\nMutta mitä hengellisiin lahjoihin tulee\, niin en tahdo\, veljet\, pitää teitä niistä tietämättöminä. Te tiedätte\, että kun olitte pakanoita\, teitä vietiin mykkien epäjumalien luo\, miten vain tahdottiin. Sentähden minä teen teille tiettäväksi\, ettei kukaan\, joka puhuu Jumalan Hengessä\, sano: ”Jeesus olkoon kirottu”\, ja ettei kukaan voi sanoa: ”Jeesus olkoon Herra”\, paitsi Pyhässä Hengessä. Armolahjat ovat moninaiset\, mutta Henki on sama; ja seurakuntavirat ovat moninaiset\, mutta Herra on sama; ja voimavaikutukset ovat moninaiset\, mutta Jumala\, joka kaikki kaikissa vaikuttaa\, on sama. Mutta kullekin annetaan Hengen ilmoitus yhteiseksi hyödyksi. Niinpä saa Hengen kautta toinen viisauden sanat\, toinen tiedon sanat saman Hengen vaikutuksesta; toinen saa uskon samassa Hengessä\, toinen taas terveeksitekemisen lahjat siinä yhdessä Hengessä; toinen lahjan tehdä voimallisia tekoja; toinen profetoimisen lahjan\, toinen lahjan arvostella henkiä; toinen eri kielillä puhumisen lahjan\, toinen taas lahjan selittää kieliä. Mutta kaiken tämän vaikuttaa yksi ja sama Henki\, jakaen kullekin erikseen\, niinkuin tahtoo. \n1. Kor. 12: 12–13\, 20–31\nSillä niinkuin ruumis on yksi ja siinä on monta jäsentä\, mutta kaikki ruumiin jäsenet\, vaikka niitä on monta\, ovat yksi ruumis\, niin on Kristuskin; sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi\, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia\, orjia tai vapaita\, ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä. Mutta nytpä onkin monta jäsentä\, ja ainoastaan yksi ruumis. Silmä ei saata sanoa kädelle: ”En tarvitse sinua”\, eikä myöskään pää jaloille: ”En tarvitse teitä”. Päinvastoin ne ruumiin jäsenet\, jotka näyttävät olevan heikompia\, ovat välttämättömiä; ja ne ruumiin jäsenet\, jotka meistä ovat vähemmän kunniakkaita\, me verhoamme sitä kunniallisemmin\, ja niitä\, joita häpeämme\, me sitä häveliäämmin peitämme; mutta ne\, joita emme häpeä\, eivät sitä tarvitse. Mutta Jumala on liittänyt ruumiin yhteen niin\, että antoi halvempiarvoiselle suuremman kunnian\, ettei ruumiissa olisi eripuraisuutta\, vaan että jäsenet pitäisivät yhtäläistä huolta toinen toisestaan. Ja jos yksi jäsen kärsii\, niin kaikki jäsenet kärsivät sen kanssa; tai jos jollekulle jäsenelle annetaan kunnia\, niin kaikki jäsenet iloitsevat sen kanssa. Mutta te olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne hänen jäseniänsä. Niinpä Jumala asetti seurakuntaan ensiksi muutamia apostoleiksi\, toisia profeetoiksi\, kolmansia opettajiksi\, sitten hän antoi voimallisia tekoja\, sitten armolahjoja parantaa tauteja\, avustaa\, hallita\, puhua eri kielillä. Eivät suinkaan kaikki ole apostoleja? Eivät kaikki profeettoja? Eivät kaikki opettajia? Eiväthän kaikki tee voimallisia tekoja? Eihän kaikilla ole parantamisen armolahjoja? Eiväthän kaikki puhu kielillä? Eiväthän kaikki kykene niitä selittämään? Pyrkikää osallisiksi parhaimmista armolahjoista. Ja vielä minä osoitan teille tien\, verrattoman tien. \n  \nEvankeliumit\nJoh. 6: 44–47\nEi kukaan voi tulla minun tyköni\, ellei Isä\, joka on minut lähettänyt\, häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä. Profeetoissa on kirjoitettuna: ’Ja he tulevat kaikki Jumalan opettamiksi’. Jokainen\, joka on Isältä kuullut ja oppinut\, tulee minun tyköni. Ei niin\, että kukaan olisi Isää nähnyt; ainoastaan hän\, joka on Jumalasta\, on nähnyt Isän. Totisesti\, totisesti minä sanon teille: joka uskoo\, sillä on iankaikkinen elämä. \nJoh. 16: 12–15\nMinulla on vielä paljon sanottavaa teille\, mutta te ette voi nyt sitä kantaa. Mutta kun hän tulee\, totuuden Henki\, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se\, mitä hän puhuu\, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee\, sen hän puhuu\, ja tulevaiset hän teille julistaa. Hän on minut kirkastava\, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille. Kaikki\, mitä Isällä on\, on minun; sentähden minä sanoin\, että hän ottaa minun omastani ja julistaa teille. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/helluntain-jalkeinen-viikko-vsk2/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2024/05/Kirkkovuosi_1-vuosikerta_Helluntai.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20260531 DTEND;VALUE=DATE:20260601 DTSTAMP:20260604T072511 CREATED:20191112T140534Z LAST-MODIFIED:20260528T080656Z UID:7803-1780185600-1780271999@www.luterilainen.net SUMMARY:Pyhän Kolminaisuuden päivä DESCRIPTION:Kirkkovuodessa olemme saaneet juhlia jo aikaisemmin kolminaisuuden eri persoonien erityisiä juhlia. Eräässä mielessä voisi sanoa\, että vietimme jouluna Isän juhlaa (Isän pelastussuunnitelman H-hetkiä: ”kunnia Jumalalle korkeuksissa”). Pääsiäisenä vietimme Pojan juhlaa ja helluntaina Pyhän Hengen juhlaa. Pyhän kolminaisuuden päivänä juhlimme kaikkia kolmea jumaluuden persoonaa. \nTekstimme ei ole varsinaisesti kolminaisuusopin perustavin kohta. Kuitenkin siinä Isä on tarhuri ja Poika on viinipuu. Ja vaikka Isälle omistetaan pyhittäminen eli oksien hoitaminen\, jotta ne kantaisivat hedelmää\, se voidaan sanoa olevan erityisesti Pyhän Hengen työtä. \nYksi evankeliumin vanhatestamentillinen juuri löytyy Jes. 5:sta. Se on Jumalan laulu viinitarhasta. Siinä Israelia kuvataan viinipuuksi\, jolta odotetaan hedelmää\, mutta joka kasvaa villimarjaa. Hoidettuaan puutarhaa ja odotettuaan siltä hedelmää turhaan puutarhuri päättää tuhota sen. Sen tarha ansaitsee\, sillä millainen viinipuu on sellainen\, joka tekee villimarjoja! Aivan toista kuin pitäisi. Mutta tuhottavan viinipuun paikan ottaakin Jeesus-puu\, joka tuhotaan kelvottomien puolesta. \nSiksi Jeesuksen opetus tekstissämme on lohdullinen: ”Minä olen totinen viinipuu”. Ja tähän jaloon ja hyvään puuhun meidät on oksastettu kasteessa (Gal. 3:27). Ja siksi on tekstin äärellä myös kysyttävä\, millaisia oksia me olemme olleet? \nJeesus opettaa\, että on olemassa hedelmättömiä oksia. Miksi kaikki oksat eivät tuota hedelmää ja pysy elävinä? Siksi\, että elinneste ei pääse enää virtaamaan oksiin. Vaikka puun runko ja juuret ovat kunnossa ja niistä virtaa elämänä nestettä\, niin on oksia\, joihin sen pääsy on estynyt. Ne eivät saa enää ”elämää” puun rungosta ja niin ne heitetään pois ja poltetaan. Oksa ei voi kantaa hedelmää itsessään\, ellei se pysy kiinni rungossa eli Jeesuksessa. \nSitten on hedelmällisiä oksia\, joihin elämän neste virtaa. Ne ovat sanan tähden puhtaita: ”te olette jo puhtaat sen sanan tähden\, jonka minä olen teille puhunut”. Nämä oksat ovat tuoreita oksia\, jotka imevät elämää rungosta. Elämän neste virtaa niihin ja ne tuottavat hedelmää. Elävät oksat ovat uskosta vanhurskaita. Sana kasteessa ja evankeliumissa on heidät puhdistanut. Oksat eivät siis puhdista itse itseänsä\, vaan ne puhdistetaan sanalla. Heidät on tehty puhtaiksi. Mutta kuitenkin Jeesus sanoo myös\, että ”hän puhdistaa”. Oksat on siis puhdistettu\, mutta niitä myös puhdistetaan edelleen. Tämä tarkoittaa sitä\, että puhtaus on kyllä täydellinen\, Kristuksen hyvän puun vanhurskaus\, johon meidät on puettu kasteessa ja jonka me uskolla omistamme. Olemme siis täysin puhtaat. \nMutta se\, että hän puhdistaa\, tarkoittaa elämän vanhurskautta. Se ei ole täydellinen kenelläkään. Paavali sanoo: ”Sitä hyvää\, mitä minä tahdon\, minä en tee\, vaan sitä pahaa\, minä en tahdo\, minä teen” (Room. 7:19). Meissä on vielä liha\, syntinen luonto. Niinpä koska hedelmää tuottavia oksia edelleen puhdistetaan\, se\, joka sanoo ettei hänessä ole enää syntiä ja ettei hän enää syntiä tee\, on erottanut itsensä puusta. Sellainen ihminen ei enää tarvitse puhdistusta\, hän ei tarvitse syntien tunnustamista ja anteeksiuskomista\, vaan hän luulee pärjäävänsä omillaan. Hän kieltää epäuskossa Jumalan teot ja jää vanhan luontonsa varaan\, joka tuottaa vain synnin hedelmää. \nMutta miten sitten pysyä Jeesuksessa\, niin kuin hän käskee? Mitä me voimme tehdä? Meidän jalkamme voivat viedä meidät sinne\, missä Jeesus puhdistavaa työtä tekee ja missä armon\, anteeksianantamuksen ja ikuisen elämän neste\, Kristuksen veri\, saa virrata meihin armonvälineissä. Meidän jalkamme voivat viedä meitä sanan kuuloon tilaisuuksiin\, seuroihin ja piireihin\, jossa sanaa tutkitaan. \nMeidän kätemme voivat tarttua Raamattuun\, jonka lain sanan kautta Isä puhdistaa ja karsii oksia. Sitä hän tekee nuhteilla\, varoituksilla ja uhkauksilla. Mutta evankeliumin sanassa\, hän kääntää meidän katseemme omista hedelmistämme Jeesukseen. Siihen\, mitä hän on meille ja mitä hän on tehnyt puolestamme. \n\nKynttilöitä: 6 Liturginen väri: valkoinen.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Missale Aboense tai Ef. 1:3 Psalmi: Ps. 95:1–2 6–7 Hallelujasäe: Kolmen miehen kiitosvirsi Dan. 3:52 (apokr.)\n1. lukukappale: Job 37:21–24 tai Saarn. 8:16–17 2. lukukappale: Ef. 4:1–6 Evankeliumi: Joh. 15:1–10 \n\n1. lukukappale\nJob. 37:21–24\nJa nyt: ei voida katsella valoa\, joka kirkkaana loistaa\, kun tuuli on puhaltanut puhdistaen taivaan. Pohjoisesta tulee kultainen hohde; Jumalan yllä on peljättävä valtasuuruus. Kaikkivaltiasta emme saata käsittää\, häntä\, joka on suuri voimassa\, joka ei oikeutta ja täydellistä vanhurskautta polje. Sentähden peljätkööt häntä ihmiset; hän ei katso keneenkään\, joka on omasta mielestään viisas. \nTAI\nSaarn. 8: 16–17\nKun minä käänsin sydämeni oppimaan viisautta ja katsomaan työtä\, jota tehdään maan päällä saamatta untakaan silmiin päivällä tai yöllä\, niin minä tulin näkemään kaikista Jumalan teoista\, että ihminen ei voi käsittää sitä\, mitä tapahtuu auringon alla; sillä ihminen saa kyllä nähdä vaivaa etsiessään\, mutta ei hän käsitä. Ja jos viisas luuleekin tietävänsä\, ei hän kuitenkaan voi käsittää. \n  \n2. lukukappale\nEf. 4: 1–6\nNiin kehoitan siis minä\, joka olen vankina Herrassa\, teitä vaeltamaan\, niinkuin saamanne kutsumuksen arvo vaatii\, kaikessa nöyryydessä ja hiljaisuudessa ja pitkämielisyydessä kärsien toinen toistanne rakkaudessa ja pyrkien säilyttämään hengen yhteyden rauhan yhdyssiteellä: yksi ruumis ja yksi henki\, niinkuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon\, jonka te kutsumuksessanne saitte; yksi Herra\, yksi usko\, yksi kaste; yksi Jumala ja kaikkien Isä\, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa. \n  \nEvankeliumi\nJoh. 15: 1–10\n”Minä olen totinen viinipuu\, ja minun Isäni on viinitarhuri. Jokaisen oksan minussa\, joka ei kanna hedelmää\, hän karsii pois; ja jokaisen\, joka kantaa hedelmää\, hän puhdistaa\, että se kantaisi runsaamman hedelmän. Te olette jo puhtaat sen sanan tähden\, jonka minä olen teille puhunut. Pysykää minussa\, niin minä pysyn teissä. Niinkuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään\, ellei se pysy viinipuussa\, niin ette tekään\, ellette pysy minussa. Minä olen viinipuu\, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn\, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä. Jos joku ei pysy minussa\, niin hänet heitetään pois niinkuin oksa\, ja hän kuivettuu; ja ne kootaan yhteen ja heitetään tuleen\, ja ne palavat. Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä\, niin anokaa\, mitä ikinä tahdotte\, ja te saatte sen. Siinä minun Isäni kirkastetaan\, että te kannatte paljon hedelmää ja tulette minun opetuslapsikseni. Niinkuin Isä on minua rakastanut\, niin minäkin olen rakastanut teitä; pysykää minun rakkaudessani. Jos te pidätte minun käskyni\, niin te pysytte minun rakkaudessani\, niinkuin minä olen pitänyt Isäni käskyt ja pysyn hänen rakkaudessaan. \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias\, iankaikkinen Jumala\, joka olet ilmoittanut meille oikean uskon\, niin että voimme tunnustaa sinun olevan kolmiyhteinen ja silti yksi ainoa Jumala! Me rukoilemme sinua: varjele meitä tämän uskon kautta kaikesta\, mikä voisi olla meille vahingoksi. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Pyhä Kolmiyhteinen Jumala! Sinä olet luonut meidät\, lunastanut meidät ja johdattanut meidät oikeaan uskoon. Yhä vieläkin sinä pyhität meitä ja kasvatat meitä uskossa. Me pyydämme sinua: valaise meitä\, jotta yhä syvemmin käsittäisimme kaikkein pyhimmän Kolminaisuutesi salaisuuden ja säilyttäisimme oikean kristillisen uskon\, kunnes saamme kirkkaudessa katsella sinua kasvoista kasvoihin. Tätä pyydämme Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen nimessä\, hänen\, joka on yhdessä Isän ja Pyhän Hengen kanssa yksi ainoa Jumala\, ikuisesti ylistetty ja kiitetty. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni\nMissale Aboense ( VK783)\nYlistetty olkoon Pyhä Kolminaisuus\, yksi ja jakamaton |Jumala. *\nHän on meille hyvä ja |armollinen. \nTAI\nEf. 1:3\nYlistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja |Isä\, *\njoka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella |Kristuksessa. \nPsalmi:\nPs. 95: 1–7\nTulkaa\, kohottakaamme ilohuuto |Herralle\, *\nriemuhuuto pelastuksemme |kalliolle. \nKäykäämme kiittäen hänen kasvojensa |eteen\, *\nveisatkaamme hänelle |riemuvirsiä. \nSillä Herra on suuri Jumala\, suuri kuningas yli kaikkien juma|lien. *\nMaan syvyydet ovat hänen kädessänsä\, ja hänen ovat |vuorten kukkulat. \nHänen on meri\, sillä hän on sen |tehnyt\, *\nja kuiva maa\, jonka hänen kätensä ovat |valmistaneet. \nTulkaa\, kumartukaamme ja polvistu|kaamme\, *\npolvillemme langetkaamme Herran\, meidän |Luojamme\, eteen. \nSillä hän on meidän Jumalamme\, ja me olemme kansa\, jota hän |paimentaa\, *\nlauma\, jota hänen |kätensä kaitsee. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/pyhan-kolminaisuuden-paiva-vsk2/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2026/05/Kirkkovuosi_Pyhan_kolminaisuuden_paiva.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20260607 DTEND;VALUE=DATE:20260608 DTSTAMP:20260604T072511 CREATED:20191112T140536Z LAST-MODIFIED:20260603T100420Z UID:7804-1780790400-1780876799@www.luterilainen.net SUMMARY:2. sunnuntai helluntaista DESCRIPTION:Katoavien ja katoamattomien aarteiden pyhästä alkaa kirkkovuoden arkipuolisko. Pyhän Kolminaisuuden päivään asti olemme tutkineet Jumalan pelastustekoja Kristuksessa. Adventista alkoi Herramme\, tosi Jumalan\, tosi ihmiseksi syntymisen tutkistelu. Joulun ja loppiaisajan mentyä tulivat suuri paasto ja viimein hiljainen viikko. Pitkäperjantain\, Pääsiäisen\, Helatorstain ja Helluntain jälkeen juhlimme viikko sitten ”pyhistä pyhintä”\, Pyhän Kolminaisuuden päivää. \nKirkkovuoden arkipuoliskon alkaessa toisessa kädessämme on juhlapuolen lahjana pyhä Raamattu täynnä pelastuksen evankeliumia ja toisessa kädessämme tehtävä: ”Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni.” (Matt. 28:18–20) \nArkipuolisko koettelee kuuliaisuuttamme Herralle. Kuinka jaamme pelastuksen lahjat kaikille? Ja kuinka elämme niistä Jumalan kunniaksi ja lähimmäisen parhaaksi? \nKatoavien ja katoamattomien aarteiden pyhä ei ole suomalaiskristitylle helpoimpia. Jumala vai mammona? Ikuinen vai katoamaton? Eteemme piirtyy silloittamaton kuilu evankeliumin aarteen ja tämän maailman aarteiden välillä. Jokainen joutuu valitsemaan\, vieläpä monta kertaa elämässään. Lihan ja Hengen välinen taistelu konkretisoituu maallisten aarteiden ja hengellisen aarteen välisenä taisteluna. Kumpaa kumarrat? Kumpaan takerrut? \nKirkkojen holveissa kaikuvat varoitukset rikkauden viettelyksistä. Samoin kaikuvat kehotukset hallita omaisuutta seurakunnan ja osattomien hyväksi. Sanonta\, ”kristityksi meissä kääntyy viimeisenä lompakkomme”\, koettelee sanankuulijan rakkautta Kristukseen ja seurakuntaan.\nHukkaan menee kuitenkin kirkkoreissu\, jos janoisen ja nälkäisen syötäväksi on vain varoituksia ja lain saarnaa. Sillä evankeliumissa on elämä! \nPyhän vaihtoehtoinen evankeliumikohta on lyhyt\, mutta rikas (Matt. 13:44–46). Opimme\, ettei evankeliumin aarre ole päältä aarre. Kuoret näyttävät puuarkulta maan uumenissa\, mutta sisällä sädehtii Kristuksen kirkkaus! Edelleen opimme\, ettei evankeliumin aarretta voi omia itselleen. Jos tahdomme aarteen\, meidän on tahdottava myös arkku ja pelto: päältä lahot armonvälineiden arkut\, monella tapaa kiviset ja karikkoiset seurakunnat. Sillä aarretta ei ole ilman arkkua ja peltoa\, eikä syntien anteeksiantamuksen evankeliumia vailla seurakuntaa. \nTällaista on Jumalan armotalouden hoito. Hän on kätkenyt aarteensa arkkuun ja arkkunsa peltoon\, jotta ristin hulluus olisi ilmeistä\, ja siihen kätketty Jumalan voima saisi – ei vain vapauttaa synnin taakoittamaa\, vaan – koitua rakennukseksi seurakunnalle ja sen myötä siunaukseksi kirkon lähetystehtävälle. \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri: vihreä.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 49:16 Psalmi: Ps. 49:6–10 16–21 Hallelujasäe: Ps. 17:15\n1. lukukappale: Aam. 8:4–8 2. lukukappale: 2. Kor. 8:1–9 Evankeliumi: Luuk. 12:13–21 tai Matt. 13:44–46 \n\n1. lukukappale\nAam. 8: 4–8\nKuulkaa tämä\, te jotka poljette köyhiä ja tahdotte tehdä lopun maan nöyristä\, sanoen: ”Milloin loppuu uusikuu\, että saamme myydä viljaa\, ja milloin sapatti\, että saamme avata jyväaitan\, pienentää eefa-mitan ja suurentaa painon ja pettää väärällä vaa’alla\, että saamme ostaa vaivaiset rahasta ja köyhän kenkäparista ja myydä akanoita jyvinä?” Herra on vannonut hänen kauttansa\, joka on Jaakobin kunnia: Totisesti\, minä en ikinä unhota yhtäkään heidän tekoansa. Eikö senkaltaisesta maa jo vapise ja kaikki sen asukkaat murehdi? Eikö se nouse kaikkinensa niinkuin Niili\, kuohu ja alene niinkuin Egyptin virta? \n  \n2. lukukappale\n2. Kor. 8:1–9\nMutta me saatamme teidän tietoonne\, veljet\, mitä Jumalan armo on vaikuttanut Makedonian seurakunnissa: että\, vaikka he olivatkin monessa ahdistuksen koetuksessa\, niin oli heidän ilonsa heidän suuressa köyhyydessäänkin niin ylenpalttinen\, että he alttiisti antoivat runsaita lahjoja. Sillä voimiensa mukaan\, sen minä todistan\, jopa yli voimiensakin he antoivat omasta halustansa\, paljolla pyytämisellä anoen meiltä sitä suosiota\, että pääsisivät osallisiksi pyhien avustamiseen; eivätkä he vain tehneet\, niinkuin me olimme toivoneet\, vaan antoivat itsensäkin\, ennen kaikkea Herralle ja sitten meille\, Jumalan tahdosta\, niin että me kehoitimme Tiitusta\, niinkuin hän jo oli alkanut\, saattamaan teidän keskuudessanne päätökseen tämänkin rakkaudentyön. Mutta niinkuin teillä on ylenpalttisesti kaikkea: uskoa\, sanaa\, tietoa\, kaikkinaista intoa ja meistä teihin tullutta rakkautta\, niin olkaa ylenpalttiset tässäkin rakkaudentyössä. En sano tätä käskien\, vaan viittaamalla muiden intoon minä tahdon koetella teidänkin rakkautenne vilpittömyyttä. Sillä te tunnette meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armon\, että hän\, vaikka oli rikas\, tuli teidän tähtenne köyhäksi\, että te hänen köyhyydestään rikastuisitte. \n  \nEvankeliumi\nLuuk 12:13–21\nNiin muuan mies kansanjoukosta sanoi hänelle: ”Opettaja\, sano minun veljelleni\, että hän jakaisi kanssani perinnön”. Mutta hän vastasi hänelle: ”Ihminen\, kuka on minut asettanut teille tuomariksi tai jakomieheksi?” Ja hän sanoi heille: ”Katsokaa eteenne ja kavahtakaa kaikkea ahneutta\, sillä ei ihmisen elämä riipu hänen omaisuudestaan\, vaikka sitä ylenpalttisesti olisi”. Ja hän puhui heille vertauksen sanoen: ”Rikkaan miehen maa kasvoi hyvin. Niin hän mietti mielessään ja sanoi: ’Mitä minä teen\, kun ei minulla ole\, mihin viljani kokoaisin?’ Ja hän sanoi: ’Tämän minä teen: minä revin maahan aittani ja rakennan suuremmat ja kokoan niihin kaiken eloni ja hyvyyteni; ja sanon sielulleni: sielu\, sinulla on paljon hyvää tallessa moneksi vuodeksi; nauti lepoa\, syö\, juo ja iloitse’. Mutta Jumala sanoi hänelle: ’Sinä mieletön\, tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta pois; kenelle sitten joutuu se\, minkä sinä olet hankkinut?’ Näin käy sen\, joka kokoaa aarteita itselleen\, mutta jolla ei ole rikkautta Jumalan tykönä.” \nTAI\nMatt 13:44–46\nTaivasten valtakunta on peltoon kätketyn aarteen kaltainen\, jonka mies löysi ja kätki; ja siitä iloissaan hän meni ja myi kaikki\, mitä hänellä oli\, ja osti sen pellon. Vielä taivasten valtakunta on kuin kauppias\, joka etsi kalliita helmiä\, ja löydettyään yhden kallisarvoisen helmen hän meni ja myi kaikki\, mitä hänellä oli\, ja osti sen. \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias Jumala\, joka olet niiden voima\, jotka panevat toivonsa sinuun\, kuule armollisesti rukouksemme! Koska ihminen ei saa aikaan mitään ilman sinua\, niin auta armollasi\, että täyttäisimme käskysi ja että tahtomme ja tekomme kelpaisivat sinulle. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Kaikkivaltias Jumala! Varjele meitä rakastamasta tätä maailmaa. Auta meitä käyttämään sinun suomaasi maallista hyvää sinun kunniaksesi sekä lähimmäistemme ja itsemme parhaaksi. Anna meidän armostasi koota ahkerasti taivaallisia aarteita\, joita eivät koi eivätkä ruoste turmele\, jotta olisimme rikkaita sinussa ja pääsisimme taivaallisen valtakuntasi kirkkauteen. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 49:16\nMutta minun sieluni Jumala lunastaa |tuonelan vallasta\, *\nsillä hän ottaa |minut huomaansa. \nPsalmi:\nPs. 49: 6–10\, 16–21\nMiksi minä pelkäisin |pahoina päivinä\, *\nkun minun vainoojani vääryys pii|rittää minut? \nHe luottavat |tavaroihinsa *\nja kerskaavat suuresta |rikkaudestaan. \nKukaan ei voi velje|änsä lunastaa *\neikä hänestä Jumalalle sovi|tusta maksaa. \nSillä hänen sielunsa lunastus on |ylen kallis *\nja jää iäti suo|rittamatta\, \nettä hän saisi elää ian|kaikkisesti *\neikä kuo|lemaa näkisi. \nMutta minun sieluni Jumala lunastaa |tuonelan vallasta\, *\nsillä hän ottaa |minut huomaansa. \nÄlä pelkää\, jos |joku rikastuu\, *\njos hänen talonsa |komeus karttuu. \nSillä kuollessaan ei hän ota |mitään mukaansa\, *\neikä hänen komeutensa astu alas hänen |jäljessänsä. \nVaikka hän eläissänsä kiittää itseään |siunatuksi\, *\nvaikka sinua ylistetään\, kun vietät hy|viä päiviä\, \ntäytyy sinun mennä isiesi |suvun tykö\, *\njotka eivät ikinä enää va|loa näe. \nIhminen\, mahtavinkin\, on ymmär|rystä vailla\, *\nhän on verrattava eläimiin\, |jotka hukkuvat. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/2-sunnuntai-helluntaista-vsk2/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2026/06/Kirkkovuosi_toinen-su-Helluntaista.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20260614 DTEND;VALUE=DATE:20260615 DTSTAMP:20260604T072511 CREATED:20191112T140536Z LAST-MODIFIED:20240926T125541Z UID:7806-1781395200-1781481599@www.luterilainen.net SUMMARY:3. sunnuntai helluntaista DESCRIPTION:Kirkkovuoden arkipuoliskon toisen pyhän (3.sun.hel.) päällekirjoitus kuuluu: ”Kutsu Jumalan valtakuntaan.” Pyhän teksteissä kutsun luonnetta kuvataan useasta näkökulmasta. \nEnsinnäkin Jumalan kutsu on peruuttamaton. Ensimmäisen vuosikerran mukaisessa evankeliumikohdassa kerrotaan miehestä\, joka järjestää pidot ja lähettää kutsut juhliinsa (Luuk. 14:16–24). Valmistelut ovat mittavat\, mutta kutsun saaneet kieltäytyvät kunniasta. Ehkä he ajattelivat\, että juhlat peruuntuvat\, jos kukaan ei tule. Isäntä kuitenkin yllättää. Juhlia ei peruta\, vaan vieraslista laaditaan uudelleen: ”Mene maanteille ja kylien kujille ja vaadi ihmisiä tulemaan\, jotta taloni täyttyisi.” Kertomus alleviivaa Jumalan kutsun peruuttamattomuutta. Taivaan juhlat pidetään joka tapauksessa. Vaikka ihminen kuvittelisi siirtävänsä tai peruuttavansa juhlat\, niin ei tapahdu – sillä Jumala on Kristuksessa valmistanut kaiken juhliaan varten. Ja juhlakutsu otetaan vastaan uskossa pelastukseksi\, tai torjutaan epäuskossa kadotukseksi. \nToiseksi Jumalan kutsu on vastoin inhimillistä järkeä. Ristin evankeliumina se julistaa Jumalan heikkoutta ja kuolemaa tienä pelastukseen (1.Kor.1:26–31). Sellainen on hulluutta järjelle. Sellainen pudottaa korokkeiltaan kaikki\, jotka kuvittelevat olevansa jotain. Viisaat ja voimakkaat saatetaan häpeään\, risti korotetaan kunniaan. Paavali julistaa ristiinnaulittua Jeesusta osoittaen: ”Hänet Jumala on antanut meille viisaudeksi\, vanhurskaudeksi\, pyhitykseksi ja lunastukseksi.” (1.Kor.1:31) \nKolmanneksi Jumalan kutsu pelastaa. Toisen vuosikerran evankeliumikohdassa Sakkeus – tullimies\, maanpetturi ja ahnehtija – kohtaa Kristuksen (Luuk. 19:1–10). Silti kertomuksen painopiste on kokonaan poissa ihmisestä ja tämän ratkaisuista. Sakkeus ei löydä Kristusta\, vaan Kristus löytää hänet; Sakkeus ei kutsu Kristusta kotiinsa\, vaan Kristus kutsuu itsensä hänen kotiinsa; Sakkeus ei tule etsimään ja pelastamaan\, vaan Kristus. \nEvankeliumikohta alleviivaa Jumalan kutsun pelastavaa voimaa. Tämän sai Sakkeuksen kotiin kokoontunut virkaveljien joukkokin havaita. Ehkä joku nauroi\, kun Sakkeus ilmoitti kiitosuhristaan. Hän hyvittäisi rikoksensa ja lahjoittaisi varallisuuttaan köyhille. Kolikoiden vaihtaessa omistajaa naureskelijoiden oli viimeistään vaiettava. Sakkeus hyvitti menneet ja jakoi köyhille – sillä armosta kasvaa kiitosuhri ja Jumalan kutsu\, evankeliumi\, vaikuttaa pelastuksen synnyttäen uskon Kristukseen. \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri: vihreä.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 18:20 Psalmi: Ps. 18:17–20 26–29 Hallelujasäe: Ps. 95:7–8\n1. lukukappale: Sak. 1:3–6 2. lukukappale: 1. Kor. 1:26–31 Evankeliumi: Luuk. 19:1–10 \n\n1. lukukappale\nSak. 1: 3–6\nSano heille: Näin sanoo Herra Sebaot: Kääntykää minun tyköni\, sanoo Herra Sebaot\, niin minä käännyn teidän tykönne\, sanoo Herra Sebaot. Älkää olko isienne kaltaiset\, joille entiset profeetat ovat saarnanneet sanoen: Näin sanoo Herra Sebaot: Kääntykää pois pahoilta teiltänne ja pahoista teoistanne; mutta he eivät kuulleet\, eivät kuunnelleet minua. Teidän isänne – missä he ovat? Ja profeetat – ovatko he eläneet iäti? Mutta minun sanani ja käskyni\, jotka minä olen säätänyt palvelijoilleni profeetoille – eivätkö ne ole kohdanneet teidän isiänne: ja niin he kääntyivät ja sanoivat: ’Niinkuin Herra Sebaot aikoi meille tehdä\, meidän vaelluksemme ja tekojemme mukaan\, niin hän on meille tehnyt’.” \n  \n2. lukukappale\n1. Kor. 1:26–31\nSillä katsokaa\, veljet\, omaa kutsumistanne: ei ole monta inhimillisesti viisasta\, ei monta mahtavaa\, ei monta jalosukuista\, vaan sen\, mikä on hulluutta maailmalle\, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään\, ja sen\, mikä on heikkoa maailmassa\, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen\, mikä väkevää on\, häpeään\, ja sen\, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua\, sen Jumala valitsi\, sen\, joka ei mitään ole\, tehdäksensä mitättömäksi sen\, joka jotakin on\, ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä. Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa\, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi\, että kävisi\, niinkuin kirjoitettu on: ”Joka kerskaa\, sen kerskauksena olkoon Herra”. \n  \nEvankeliumi\nLuuk. 19:1–10\nJa hän tuli Jerikon kaupunkiin ja kulki sen läpi. Ja katso\, siellä oli mies\, nimeltä Sakkeus; ja hän oli publikaanien päämies ja oli rikas. Ja hän koetti saada nähdä Jeesusta\, kuka hän oli\, mutta ei voinut kansalta\, kun oli varreltansa vähäinen. Niin hän juoksi edelle ja nousi metsäviikunapuuhun nähdäkseen hänet\, sillä Jeesus oli kulkeva siitä ohitse. Ja tultuaan sille paikalle Jeesus katsahti ylös ja sanoi hänelle: ”Sakkeus\, tule nopeasti alas\, sillä tänään minun pitää oleman sinun huoneessasi”. Ja hän tuli nopeasti alas ja otti hänet iloiten vastaan. Ja sen nähdessään kaikki nurisivat sanoen: ”Syntisen miehen luokse hän meni majailemaan”. Mutta Sakkeus astui esiin ja sanoi Herralle: ”Katso\, Herra\, puolet omaisuudestani minä annan köyhille\, ja jos joltakulta olen jotakin petoksella ottanut\, niin annan nelinkertaisesti takaisin”. Niin Jeesus sanoi hänestä: ”Tänään on pelastus tullut tälle huoneelle\, koska hänkin on Aabrahamin poika; sillä Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan sitä\, mikä kadonnut on”. \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala! Anna armosi\, niin että pelkäisimme ja rakastaisimme pyhää nimeäsi\, sillä sinä et lakkaa hallitsemasta niitä\, jotka lujasti uskoen turvautuvat sinuun. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Rakas taivaallinen Isä\, iankaikkinen Jumala! Varjele meitä halveksimasta valtakuntaasi ja auta meitä hylkäämään kaiken päästäksemme sinne. Tee meidät Poikasi Jeesuksen Kristuksen oikeiksi opetuslapsiksi\, niin että seuraamme häntä itsemme kieltäen. Suo meidän armosi avulla kantaa uskollisesti antamaasi ristiä. Vahvista meitä taistelemaan herkeämättä kaikkea pahaa vastaan ja saamaan siitä voiton\, niin että edistäisimme sinun kunniaasi ja sinun valtakuntasi tulisi luoksemme. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n3. Herra Jumala\, taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua siitä\, että olet sanallasi kutsunut meidät suurelle ehtoollisellesi. Me rukoilemme sinua: herätä sydämemme Pyhällä Hengelläsi\, niin ettemme kuulisi kutsuasi turhaan vaan ottaisimme sen halukkaasti vastaan emmekä sallisi minkään ajallisen estää itseämme. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 18: 20\nHän toi minut |avaraan paikkaan\, *\nhän vapautti minut\, sillä hän oli mielis|tynyt minuun. \nPsalmi:\nPs. 18:17 – 20\, 26 – 29\nHän ojensi kätensä korkeudesta ja |tarttui minuun\, *\nveti minut ylös suu|rista vesistä; \nhän pelasti minut voimallisesta |vihollisestani\, *\nminun vihamiehistäni\, sillä he olivat minua |väkevämmät. \nHe hyökkäsivät minun kimppuuni |hätäni päivänä\, *\nmutta Herra tuli minun |tuekseni. \nHän toi minut avaraan paikkaan\, hän |vapautti minut\, *\nsillä hän oli mielis|tynyt minuun. \nHurskasta kohtaan sinä |olet hurskas\, *\nnuhteetonta |kohtaan nuhteeton; \npuhdasta kohtaan sinä |olet puhdas\, *\nmutta kieroa |kohtaan nurja. \nSillä sinä pelastat |nöyrän kansan\, *\nmutta ylpeät silmät sinä |painat alas. \nSillä sinä annat minun |lamppuni loistaa; *\nHerra\, minun Jumalani\, valaisee minun |pimeyteni. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/3-sunnuntai-helluntaista-vsk2/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_kolmas-su-Helluntaista.jpeg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20260620 DTEND;VALUE=DATE:20260621 DTSTAMP:20260604T072511 CREATED:20191112T140536Z LAST-MODIFIED:20240926T125608Z UID:7805-1781913600-1781999999@www.luterilainen.net SUMMARY:Juhannuspäivä Johannes Kastajan päivä DESCRIPTION:Juhannuspäivä on omistettu Johannes Kastajalle. Jokaisessa vuosikerrassamme evankeliumiteksti on sama. Kyseessä on jakso\, jossa kerrotaan Johannes Kastajan syntymästä\, ympärileikkauksesta ja nimen antamisesta. Päivän vaihtoehtoisissa saarnateksteissä on puolestaan kyse Johannes Kastajan kuolemasta (Mark. 6:14–29) ja Sakariaan kiitosvirrestä (Luuk. 1:67–79). \nJohannes Kastajan isä Sakarias oli pappi. Hänen erään palvelusvuoronsa aikana Herra enkeli ilmestyi hänelle Jerusalemin temppelissä ja toi viestin Jumalalta: Elisabeth\, vanhan Sakariaan iäkäs vaimo tulee raskaaksi ja synnyttää pojan. Sakariaan on sitten annettava hänelle nimi Johannes. Sakariaan on mahdotonta uskoa tätä ja enkeli tekee hänet mykäksi ”siihen päivään saakka\, jona tämä tapahtuu\, sentähden ettet uskonut minun sanojani\, jotka käyvät aikanansa toteen” (Luuk. 1:5–25). \nKun Johannes syntyi\, hänet oli juutalaisen uskonnon mukaan tietenkin ympärileikattava. Samassa yhteydessä annettiin poikalapselle nimi. Usein annettiin isän nimi\, mutta ei nyt. Kun Johannes saa nimensä\, pääsee isä-Sakariaksen kieli siteistään ja hän virittää kiitoksen Jumalalle (Luuk. 1:67–79). Nimi Johannes merkitsee ”Herra armahtaa”\, tai ”Herra on armollinen”. Meidän ”juhannus” -sanamme onkin oikeasti ”Johannes” eli ”Herra armahtaa”. Nimen suomalaisia muotoja ovat Juhani\, Jussi\, Hannu jne. Kaikki nämä nimet ja koko pyhäpäivä kertovat armahtavasta Jumalasta. Taitaa olla niin\, että Jumalalla onkin juhannuksena ja monena muunakin pyhäpäivänä paljon armahtamista Suomessa. Mutta kuka haluaa tulla Hänen luokseen saamaan armoa? \nJohannes Kastaja oli Herra Jeesuksen edelläkulkija. Hän valmisti Israelia Messiaansa tuloon. Monet halusivat katua syntejään ja menivät Johanneksen kastettaviksi. Mutta suurin osa kansasta ei. Lopulta Johanneksen pää pistettiin vankilassa poikki. Vankilassa hän taas oli ollut siksi\, että oli nuhdellut alueellista kuningasta\, Herodesta tämän aviorikoksesta. Miten tänä päivänä kuulemme Jumalan sanansaattajien viestin\, kun meille saarnataan synti synniksi ja kehotetaan katumukseen? Saavatko johannekset kuuluttaa meille Jumalan tuomiota ja armoa? \n\nKynttilöitä: 4 Liturginen väri: valkoinen.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Jes. 49:1 3 Psalmi: Ps. 92:2–6 Hallelujasäe: Luuk. 1:76\n1. lukukappale: Jes. 51:3–6 2. lukukappale: Ap. t. 14:15–17 Evankeliumi: Luuk. 1:57–66 Vaihtoehtoisia saarnatekstejä Mark. 6:14–29 Luuk. 1:67–79 \n\n1. lukukappale\nJes. 51:3–6\nNiin Herra lohduttaa Siionin\, lohduttaa kaikki sen rauniot\, hän tekee sen erämaasta kuin Eedenin ja sen arosta kuin Herran puutarhan; siellä on oleva riemu ja ilo\, kiitos ja ylistysvirren ääni.\nKuuntele minua\, kansani\, kuule minua\, kansakuntani\, sillä minusta lähtee laki\, ja minä panen oikeuteni valkeudeksi kansoille. Lähellä on minun vanhurskauteni\, minun autuuteni ilmestyy\, minun käsivarteni tuomitsevat kansat; minua odottavat merensaaret ja panevat toivonsa minun käsivarteeni. Nostakaa silmänne taivasta kohti ja katsokaa maata\, joka alhaalla on\, sillä taivaat katoavat kuin savu ja maa hajoaa kuin vaate ja sen asukkaat kuolevat kuin sääsket\, mutta minun autuuteni pysyy iankaikkisesti\, ja minun vanhurskauteni ei kukistu. \n  \n2. lukukappale\nAp. t. 14:15–17\nja sanoivat: “Miehet\, miksi te näin teette? Mekin olemme ihmisiä\, yhtä vajavaisia kuin te\, ja julistamme teille evankeliumia\, että te kääntyisitte noista turhista jumalista elävän Jumalan puoleen\, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja kaikki\, mitä niissä on. Menneitten sukupolvien aikoina hän on sallinut kaikkien pakanain vaeltaa omia teitänsä; ja kuitenkaan hän ei ole ollut antamatta todistusta itsestään\, sillä hän on tehnyt teille hyvää\, antaen teille taivaasta sateita ja hedelmällisiä aikoja ja raviten teidän sydämenne ruualla ja ilolla.” \n  \nEvankeliumi\nLuuk. 1: 57–66\nMutta Elisabetin synnyttämisen aika tuli; ja hän synnytti pojan. Ja kun hänen naapurinsa ja sukulaisensa kuulivat\, että Herra oli tehnyt hänelle suuren laupeuden\, iloitsivat he hänen kanssansa. Ja kahdeksantena päivänä he tulivat ympärileikkaamaan lasta ja tahtoivat antaa hänelle hänen isänsä mukaan nimen Sakarias. Mutta hänen äitinsä vastasi ja sanoi: “Ei suinkaan\, vaan hänen nimensä on oleva Johannes”. Niin he sanoivat hänelle: “Eihän sinun suvussasi ole ketään\, jolla on se nimi”. Ja he kysyivät viittomalla lapsen isältä\, minkä nimen hän tahtoi hänelle annettavaksi. Niin hän pyysi taulun ja kirjoitti siihen nämä sanat: “Johannes on hänen nimensä”. Ja kaikki ihmettelivät. Ja kohta hänen suunsa aukeni\, ja hänen kielensä vapautui\, ja hän puhui kiittäen Jumalaa.\nJa tuli pelko kaikille heidän ympärillään asuvaisille\, ja koko Juudean vuorimaassa puhuttiin kaikista näistä tapahtumista; ja kaikki\, jotka niistä kuulivat\, panivat ne mieleensä ja sanoivat: “Mikähän tästä lapsesta tulee?” Sillä Herran käsi oli hänen kanssansa. \nVaihtoehtoisia saarnatekstejä\nMark. 6:14–29\nJa kuningas Herodes sai kuulla hänestä\, sillä hänen nimensä oli tullut tunnetuksi\, ja ihmiset sanoivat: “Johannes Kastaja on noussut kuolleista\, ja sentähden nämä voimat hänessä vaikuttavat”. Mutta toiset sanoivat: “Se on Elias”; toiset taas sanoivat: “Se on profeetta\, niinkuin joku muukin profeetoista”. Mutta kun Herodes sen kuuli\, sanoi hän: “Johannes\, jonka minä mestautin\, on noussut kuolleista”.\nSillä hän\, Herodes\, oli lähettänyt ottamaan kiinni Johanneksen\, sitonut ja pannut hänet vankeuteen veljensä Filippuksen vaimon\, Herodiaan\, tähden. Sillä Herodes oli nainut hänet\, ja Johannes oli sanonut Herodekselle: “Sinun ei ole lupa pitää veljesi vaimoa”. Ja Herodias piti vihaa häntä vastaan ja tahtoi tappaa hänet\, mutta ei voinut. Sillä Herodes pelkäsi Johannesta\, koska tiesi hänet vanhurskaaksi ja pyhäksi mieheksi\, ja suojeli häntä. Ja kun hän kuunteli häntä\, tuli hän epäröivälle mielelle monesta asiasta; ja hän kuunteli häntä mielellään.\nNiin tuli sopiva päivä\, kun Herodes syntymäpäivänään piti pitoja ylimyksilleen ja sotapäälliköille ja Galilean ensimmäisille miehille. Ja Herodiaan tytär tuli sisälle ja tanssi\, ja se miellytti Herodesta ja hänen pöytävieraitaan. Niin kuningas sanoi tytölle: “Ano minulta\, mitä ikinä tahdot\, niin minä annan sinulle”. Ja hän vannoi tytölle: “Mitä ikinä minulta anot\, sen minä annan sinulle\, vaikka puolet valtakuntaani”. Niin hän meni ulos ja sanoi äidilleen: “Mitä minä anon?” Tämä sanoi: “Johannes Kastajan päätä”. Ja hän meni kohta kiiruusti sisälle kuninkaan luo\, pyysi ja sanoi: “Minä tahdon\, että nyt heti annat minulle lautasella Johannes Kastajan pään”.\nSilloin kuningas tuli hyvin murheelliseksi\, mutta valansa ja pöytävierasten tähden hän ei tahtonut hyljätä hänen pyyntöään. Ja kohta kuningas lähetti henkivartijan ja käski tuoda Johanneksen pään. Niin vartija meni ja löi häneltä pään poikki vankilassa ja toi hänen päänsä lautasella ja antoi sen tytölle\, ja tyttö antoi sen äidillensä.\nKun hänen opetuslapsensa sen kuulivat\, tulivat he ja ottivat hänen ruumiinsa ja panivat sen hautaan. \nTAI:\nLuuk. 1:67–79\nJa Sakarias\, hänen isänsä\, täytettiin Pyhällä Hengellä\, ja hän ennusti sanoen:\n“Kiitetty olkoon Herra\, Israelin Jumala\, sillä hän on katsonut kansansa puoleen ja valmistanut sille lunastuksen ja kohottanut meille pelastuksen sarven palvelijansa Daavidin huoneesta – niinkuin hän on puhunut hamasta ikiajoista pyhäin profeettainsa suun kautta – pelastukseksi vihollisistamme ja kaikkien niiden kädestä\, jotka meitä vihaavat\, tehdäkseen laupeuden meidän isillemme ja muistaakseen pyhän liittonsa\, sen valan\, jonka hän vannoi Aabrahamille\, meidän isällemme; suodakseen meidän\, vapahdettuina vihollistemme kädestä\, pelkäämättä palvella häntä pyhyydessä ja vanhurskaudessa hänen edessään kaikkina elinpäivinämme. Ja sinä\, lapsukainen\, olet kutsuttava Korkeimman profeetaksi\, sillä sinä olet käyvä Herran edellä valmistaaksesi hänen teitään\, antaaksesi hänen kansalleen pelastuksen tuntemisen heidän syntiensä anteeksisaamisessa\, meidän Jumalamme sydämellisen laupeuden tähden\, jonka kautta meidän puoleemme katsoo aamun koitto korkeudesta\, loistaen meille\, jotka istumme pimeydessä ja kuoleman varjossa\, ja ohjaten meidän jalkamme rauhan tielle.” \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala\, joka lähetit valitsemasi palvelijan\, Johannes Kastajan\, valmistamaan saarnalla ja kasteella tietä Pojallesi! Anna armosi\, että me Johanneksen opetuksen mukaisesti tekisimme parannuksen syntisestä elämästämme ja turvautuisimme uskossa Johanneksen osoittamaan Jumalan Karitsaan\, meidän Herraamme Jeesukseen Kristukseen. Näin rukoilemme rakkaan Poikasi\, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta. \n2. Herra Jumala\, taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua siitä suuresta armostasi\, ettet ole ainoastaan antanut meille pyhää lakiasi vaan olet lähettänyt meille myös pyhän Johanneksen. Hän on osoittanut meille Kristusta ja ilmoittanut meille Kristuksen kautta tulevasta syntien anteeksiantamuksesta\, pyhyydestä ja vanhurskaudesta. Me rukoilemme sinua: valaise sydämemme Pyhällä Hengelläsi\, niin että ottaisimme elävällä uskolla vastaan Johanneksen julistuksen ja palvelisimme sinua pelotta pyhinä ja vanhurskaina kaikkina elämämme päivinä. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n3. Ylistetty ole sinä\, Herra Jumala\, taivaallinen Isä\, joka olet katsonut kansasi puoleen ja valmistanut sille lunastuksen\, jotta me saisimme pelotta palvella sinua vihollisistamme vapaina\, pyhinä ja vanhurskaina kaikkina elämämme päivinä! Me rukoilemme sinua: vapauta meidät synnin kahleista armosi voimalla. Anna meidän vaeltaa valossa ja tuottaa Hengen hedelmää. Tukahduta meissä lihan himo\, silmien himo ja mahtaileva elämä ja kuoleta Hengelläsi lihan teot\, niin että eläisimme sinussa\, joka elät ja hallitset Poikasi ja Henkesi kanssa yhdessä jumaluudessa nyt ja iankaikkisesti. (vaihtoehtoinen saarnateksti Luuk. 1:67–79) \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nJes. 49:1\, 3\nHerra on minut kutsunut hamasta äidinkohdusta saakka\, hamasta äitini helmasta minun nimeni |maininnut. *\nJa hän sanoi minulle: “Sinä olet minun palvelijani\, sinä Israel\, jossa minä osoitan |kirkkauteni”. \nPsalmi:\nPs. 92:2–6\nHyvä on Herraa |kiittää *\nja veisata kiitosta sinun nimellesi\, |sinä Korkein\, \naamulla julistaa sinun armoasi ja yön tullen sinun totuut|tasi *\nkymmenkielisillä soittimilla ja harpuilla\, |kannelta soittaen. \nSillä sinä ilahutat minua\, Herra\, |töilläsi; *\nminä riemuitsen sinun |kättesi teoista. \nKuinka suuret ovat sinun tekosi\, |Herra! *\nSinun ajatuksesi ovat |ylen syvät. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/juhannuspaiva-johannes-kastajan-paiva-vsk2/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_Juhannus.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20260621 DTEND;VALUE=DATE:20260622 DTSTAMP:20260604T072511 CREATED:20191112T140537Z LAST-MODIFIED:20240926T125733Z UID:7807-1782000000-1782086399@www.luterilainen.net SUMMARY:4. sunnuntai helluntaista DESCRIPTION:Luukkaan evankeliumin viidennentoista luvun vertaukset kadonneesta lampaasta\, kadonneesta rahasta ja tuhlaajapojasta kuuluvat yhteen. Itse asiassa Luukas kuvaa Jeesuksen kertoneen vain yhden vertauksen (Luuk.15:3). Kyseessä on siis sama opetus kolmea kuvaa käyttäen. Jokaisen kuvan opetus on sama: Jumala rakkaudessaan etsii kadonnutta\, kunnes löytää. \nVertaukset kadonneesta lampaasta ja kadonneesta rahasta onkin helppo niputtaa yhteen. Selvästi molemmissa on kyse sinnikkäästä etsinnästä sekä löytämisen riemusta kadonneen löydyttyä. Sekä paimen että nainen järjestävät juhlat löydettyään etsimänsä. (Luuk.15:6\,9) Sen sijaan kertomus tuhlaajapojasta ei näytä täysin asettuvan samoihin raameihin. Kuka tässä vertauksessa etsii ja kuka on kadonnut? Toisin kuin lammas tai kolikko\, kadoksissa ollut poika kävelee itse takaisin isänsä kotiin. \nEhkä juuri tästä syystä tuhlaajapoikavertaus onkin usein ymmärretty pojan kääntymyksestä käsin. Tällöin vertauksen sanomana on nähty pojan ”meneminen itseensä”\, katumus ja mielenmuutos\, joka sikoja paimentaessa pojalle kyllä tapahtuu. Tällainen tulkinta asettaa vertauksen keskiöön pojan\, hänen motiivinsa ja hänen tekemänsä ratkaisun palata isän luo. Tämä ei kuitenkaan ole se sanoma\, jonka Jeesus halusi kuulijoilleen vertauksella välittää. Jeesus opetti tällä vertauksellaan toisesta asiasta. \nLuukkaan mukaan Jeesuksen vertauksen taustana on fariseusten ja kirjanoppineiden tyytymättömyys siihen\, miksi Jeesus otti vastaan publikaaneja sekä muita syntisiä ja vieläpä aterioi heidän kanssaan? Samalla tavalla tuhlaajapoikavertauksen varsinainen ydin ei ole pojan ratkaisussa palata vaan Isän tekemässä ratkaisussa ottaa poika avosylin vastaan. Miksi ihmeessä isä ottaa takaisin kaiken tuhlanneen? \nJuutalaisille kuulijoille pojan pyyntö ennakkoperinnöstä oli pöyristyttävä. (Luuk.15:12) Oikeastaan pojan pyyntö tarkoitti: ”toivoisin isä\, että olisit kuollut.” Suostuessaan pojan pyyntöön isä luopui kaikesta omasta kunniastaan ja tuli julkisesti nöyryytetyksi oman kyläyhteisönsä silmissä. Miten siis tällä isänsä kuolemaa toivoneella pojalla olisi kaiken tuhlattuaan oikeus vielä palata kotiin? Ei tietenkään olisi! Tämä poika oli isälle häpeäksi\, ei kunniaksi. Sananlaskujen kirja ilmentää hyvin juutalaista ajattelua: ”Viisautta rakastavainen on isällensä iloksi\, mutta porttojen seuratoveri hävittää varansa.” (Snl.29:3) \nVertauksen huippukohta ei siis suinkaan ole pojan päätöksessä palata kotiin. Mitä muuta kaiken menettänyt\, nälkäinen ja epätoivoinen rassukka olisi voinutkaan? Sen sijaan Jeesus haluaa kertoa vertauksellaan sellaisesta isästä\, joka on valmis antamaan kaiken anteeksi. Joka on valmis luopumaan kaikesta omasta kunniastaan. Joka on valmis järjestämään juhlat sen kunniaksi\, joka ei mitään ansaitse. Ottamaan rakkaudella avosylin vastaan sen\, joka lähti matkaan isäänsä halveksien. \nSellainen sinun Isäsi on. \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri: vihreä.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 25:16 Psalmi: Ps. 32:1–2 5–8 Hallelujasäe: Ps. 119:176 94\n1. lukukappale: Hoos. 12:6–7 tai Jes. 61:10–11 2. lukukappale: Room. 4:1–8 Evankeliumi: Luuk. 15:11–32 \n\n1. lukukappale\nHoos. 12:6–7\nJa sinä – käänny Jumalasi tykö\, noudata laupeutta ja oikeutta ja pane alati toivosi Jumalaasi. Kanaan – hänen kädessänsä on petollinen vaaka\, halusta hän tekee vääryyttä. \nTai:\nJes. 61:10–11\nMinä iloitsen suuresti Herrassa\, minun sieluni riemuitsee minun Jumalassani\, sillä hän pukee minun ylleni autuuden vaatteet ja verhoaa minut vanhurskauden viittaan\, yljän kaltaiseksi\, joka kantaa juhlapäähinettä niinkuin pappi\, ja morsiamen kaltaiseksi\, joka on koruillansa kaunistettu. Sillä niinkuin maa tuottaa kasvunsa ja niinkuin kasvitarha saa siemenkylvönsä versomaan\, niin saattaa Herra\, Herra versomaan vanhurskauden ja kiitoksen kaikkien kansojen nähden. \n  \n2. lukukappale\nRoom. 4:1–8\nMitä me siis sanomme esi-isämme Aabrahamin saavuttaneen lihan mukaan? Sillä jos Aabraham on teoista vanhurskautettu\, on hänellä kerskaamista\, mutta ei Jumalan edessä. Sillä mitä Raamattu sanoo? “Aabraham uskoi Jumalaa\, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi”. Mutta töitä tekevälle ei lueta palkkaa armosta\, vaan ansiosta\, mutta joka ei töitä tee\, vaan uskoo häneen\, joka vanhurskauttaa jumalattoman\, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi; niinkuin myös Daavid ylistää autuaaksi sitä ihmistä\, jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja: “Autuaat ne\, joiden rikokset ovat anteeksi annetut ja joiden synnit ovat peitetyt! Autuas se mies\, jolle Herra ei lue syntiä!” \n  \nEvankeliumi\nLuuk. 15:11–32\nVielä Jeesus sanoi: “Eräällä miehellä oli kaksi poikaa. Ja nuorempi heistä sanoi isälleen: ‘Isä\, anna minulle se osa tavaroista\, mikä minulle on tuleva’. Niin hän jakoi heille omaisuutensa. Eikä kulunut montakaan päivää\, niin nuorempi poika kokosi kaiken omansa ja matkusti pois kaukaiseen maahan; ja siellä hän hävitti tavaransa eläen irstaasti. Mutta kun hän oli kaikki tuhlannut\, tuli kova nälkä koko siihen maahan\, ja hän alkoi kärsiä puutetta. Ja hän meni ja yhtyi erääseen sen maan kansalaiseen\, ja tämä lähetti hänet tiluksilleen kaitsemaan sikoja. Ja hän halusi täyttää vatsansa niillä palkohedelmillä\, joita siat söivät\, mutta niitäkään ei kukaan hänelle antanut. Niin hän meni itseensä ja sanoi: ‘Kuinka monella minun isäni palkkalaisella on yltäkyllin leipää\, mutta minä kuolen täällä nälkään! Minä nousen ja menen isäni tykö ja sanon hänelle: Isä\, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse\, että minua sinun pojaksesi kutsutaan; tee minut yhdeksi palkkalaisistasi.’ Ja hän nousi ja meni isänsä tykö. Mutta kun hän vielä oli kaukana\, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä\, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi. Mutta poika sanoi hänelle: ‘Isä\, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse\, että minua sinun pojaksesi kutsutaan’. Silloin isä sanoi palvelijoilleen: ‘Tuokaa pian parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin\, ja pankaa sormus hänen sormeensa ja kengät hänen jalkaansa; ja noutakaa syötetty vasikka ja teurastakaa. Ja syökäämme ja pitäkäämme iloa\, sillä tämä minun poikani oli kuollut ja virkosi eloon\, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt.’ Ja he rupesivat iloa pitämään. Mutta hänen vanhempi poikansa oli pellolla. Ja kun hän tuli ja lähestyi kotia\, kuuli hän laulun ja karkelon. Ja hän kutsui luoksensa yhden palvelijoista ja tiedusteli\, mitä se oli. Tämä sanoi hänelle: ‘Sinun veljesi on tullut\, ja isäsi teurastutti syötetyn vasikan\, kun sai hänet terveenä takaisin’. Niin hän vihastui eikä tahtonut mennä sisälle; mutta hänen isänsä tuli ulos ja puhutteli häntä leppeästi. Mutta hän vastasi ja sanoi isälleen: ‘Katso\, niin monta vuotta minä olen sinua palvellut enkä ole milloinkaan sinun käskyäsi laiminlyönyt\, ja kuitenkaan et ole minulle koskaan antanut vohlaakaan\, pitääkseni iloa ystävieni kanssa. Mutta kun tämä sinun poikasi tuli\, joka on tuhlannut sinun omaisuutesi porttojen kanssa\, niin hänelle sinä teurastit syötetyn vasikan.’ Niin hän sanoi hänelle: ‘Poikani\, sinä olet aina minun tykönäni\, ja kaikki\, mikä on minun omaani\, on sinun. Mutta pitihän nyt riemuita ja iloita\, sillä tämä sinun veljesi oli kuollut ja virkosi eloon\, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt.’ ” \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala\, joka varjelet kaikkia\, jotka panevat toivonsa sinuun! Ilman sinua ei ole mitään otollista eikä pyhää. Anna meidän nauttia armosi sanomattomista rikkauksista. Ole hallitsijamme ja johdattajamme\, ettemme ajallisten lahjojen takia jäisi ilman iankaikkisia. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Pyhä Jumala\, rakas taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua siitä\, että olet lähettänyt Poikasi maailmaan parantamaan sairaita ja kutsumaan syntisiä parannukseen. Me rukoilemme sinua: johda meitä Hengelläsi Poikasi Jeesuksen Kristuksen luo ja pidä meidät hänen seuraajinaan. Opeta meitä näkemään\, ettemme voi elää onnellisesti emmekä kuolla autuaasti\, ellemme ole hänen yhteydessään. Auta meitä vaeltamaan uskossa läpi tämän synnin saastuttaman maailman taivaalliseen Jerusalemiin\, jossa saamme ylistäen palvella sinua iankaikkisesti. Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n3. Herra Jumala\, taivaallinen Isä! Me olemme olleet eksyksissä niin kuin lampaat ja antaneet perkeleen ja syntisen lihamme vietellä itsemme pois oikealta tieltä. Mutta me rukoilemme sinua: ole meille armollinen ja anna anteeksi kaikki syntimme Poikasi Jeesuksen Kristuksen tähden. Herätä sydämemme Pyhällä Hengelläsi\, niin että pysyisimme lujasti sanassasi ja todella katuisimme ja uskoisimme. Suo meidän olla lampaita laumassa\, joka on sinun kristillinen kirkkosi\, ja viimein päästä iankaikkiseen autuuteen. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. (1. vsk.) \n  \nPäivän psalmi\nAntifoni:\nPs. 25:16\nKäänny minun puoleeni\,|armahda minua\, *\nsillä minä olen yksinäi|nen ja kurja. \nPsalmi:\nPs. 32:1–2 5–8\nAutuas se\, jonka rikokset ovat |anteeksi annetut\, *\njonka syn|ti on peitetty! \nAutuas se ihminen\, jolle Herra ei lue hänen pahoja |tekojansa *\nja jonka hengessä ei |ole vilppiä! \nKun minä siitä vaikenin\, riutuivat |minun luuni *\njokapäiväisestä vali|tuksestani. \nSillä yötä päivää oli sinun kätesi raskaana |minun päälläni; *\nminun nesteeni kuivui niinkuin |kesän helteessä. \nMinä tunnustin sinulle syntini enkä peittänyt pahoja |tekojani; *\nminä sanoin: ”Minä tunnustan Herralle rikokseni”\, ja sinä annoit anteeksi minun |syntivelkani. \nSentähden rukoilkoot sinua kaikki hurskaat aikana\, jona sinut |löytää voidaan. *\nVaikka suuret vedet tulvisivat\, eivät ne |heihin ulotu. \nSinä olet minun suojani\, sinä varjelet |minut hädästä\, *\nsinä ympäröitset minut pelas|tuksen riemulla. \n”Minä opetan sinua ja osoitan sinulle tien\, jota sinun |tulee vaeltaa; *\nminä neuvon sinua\, minun silmäni sinua |vartioitsee”. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/4-sunnuntai-helluntaista-vsk2/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_neljäs-su-Helluntaista.jpeg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20260628 DTEND;VALUE=DATE:20260629 DTSTAMP:20260604T072511 CREATED:20191112T140537Z LAST-MODIFIED:20240926T125749Z UID:7808-1782604800-1782691199@www.luterilainen.net SUMMARY:5. sunnuntai helluntaista DESCRIPTION:Evankeliumitekstissä kirjanoppineet ja fariseukset tuovat Jeesuksen eteen naisen\, jonka he sanovat jääneen kiinni aviorikoksesta\, ”rysän päältä”. Fariseukset tuovat ilmi\, että Mooseksen lain mukaan nainen tulisi tuomita kuolemaan kivittämällä. Tämän jälkeen he kysyvät Jeesuksen mielipidettä asiaan. \nFariseusten laintulkinta on tilanteessa puolinaista. Mooseksen laki määräsi kuolemanrangaistuksen aviorikoksesta molemmille osapuolille\, sekä miehelle että naiselle. (5.Moos.22:22\, 3.Moos.20:10) Jos nainen oli jäänyt kiinni itseteosta\, miksi rikokseen syyllistynyttä miestä ei tuotu yhtä lailla tuomittavaksi? Jälleen kerran fariseusten kysymyksen motiivina onkin saada aihe syyttää Jeesusta. Surullista kyllä\, nainen on heille ainoastaan nappula osana teologista peliä. Hänen elämällään he tekevät taktisia siirtoja yrittäen saada Jeesuksen uhatuksi. \nJeesus ei kuitenkaan suhtaudu kenenkään ihmisen elämään tällä tavalla. Nainen ja hänen hätänsä ovat Jeesukselle todellisia! Siksi Jeesus ei suostu ollenkaan tilanteessa väittelemään fariseusten kanssa lain oikeasta tulkinnasta. Naisen syntien sijasta hän haluaa saada fariseukset näkemään heidän omien sydäntensä pimeyttä. Niin Jeesus kumartuu ja kirjoittaa sormellaan maahan. \nTilanne on hämmentävä. Fariseusten tivatessa vastausta kysymykseensä\, Jeesus ojentautuu ja sanoo heille riisuvat sanansa: ”joka teistä on synnitön\, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä.” (Joh.8:7) Nuo sanat osuvat fariseusten sydämiin\, sillä yksi toisensa perästä he lähtevät hiljaisina paikalta. Johanneksen mukaan heidän omatuntonsa todisti heidät syyllisiksi. Kukaan ei enää kysy Jeesukselta mitään naiseen liittyen. \nMitä Jeesus sitten kirjoitti maahan? Evankeliumi ei sitä meille kerro. Ehkä yksi mahdollinen selitys Jeesuksen teolle voisi löytyä Jeremian kirjasta\, jossa sanotaan: ”kaikki\, jotka sinut hylkäävät\, joutuvat häpeään: ´Jotka minusta luopuvat\, ne kirjoitetaan tomuun.´” (Jer.17:13)\nJoka tapauksessa Jeesus sanoillaan ja teoillaan osoittaa tilanteessa myös fariseusten itsensä olevan Jumalan lain rikkojia. Naisen syntien sijasta heidän tulisi tuntea hätää ja pelkoa omien syntiensä suuruudesta. \nSyntinsä tunnustavalle ja katuvalle\, Jeesus asettuu suojaksi ja kilveksi Jumalan tuomion edessä. Juuri siksi Hän kävi puolestasi ristille. Hän ei työnnä sinua kivisateeseen vaan suostui itse tuomittavaksi tähtesi. Niin suurta on Hänen rakkautensa syntistä kohtaan. \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri: vihreä.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 13:6 Psalmi: Ps. 13:2–6 Hallelujasäe: Room. 14:11\n1. lukukappale: 2. Sam. 12:1–10 13 2. lukukappale: Room. 2:1–11 Evankeliumi: Joh. 8:2–11 \n\n1. lukukappale\n2. Sam. 12:1–10\nJa Herra lähetti Naatanin Daavidin tykö. Kun hän tuli hänen tykönsä\, sanoi hän hänelle: “Kaksi miestä oli samassa kaupungissa\, toinen rikas ja toinen köyhä. Rikkaalla oli lampaita ja raavaita hyvin paljon. Mutta köyhällä ei ollut muuta kuin yksi ainoa pieni karitsa\, jonka hän oli ostanut. Hän elätti sitä\, ja se kasvoi hänen luonansa yhdessä hänen lastensa kanssa: se söi hänen leipäpalastansa\, joi hänen maljastansa\, makasi hänen sylissään ja oli hänelle niinkuin tytär. Niin rikkaalle miehelle tuli vieras. Mutta hän ei raskinut ottaa omia lampaitansa eikä raavaitansa valmistaakseen ruokaa matkamiehelle\, joka oli tullut hänen luoksensa; vaan hän otti köyhän miehen karitsan ja valmisti sen miehelle\, joka oli tullut hänen luoksensa.” Niin Daavid vihastui kovin siihen mieheen ja sanoi Naatanille: “Niin totta kuin Herra elää: mies\, joka tämän on tehnyt\, on kuoleman oma. Ja karitsa hänen on korvattava nelinkertaisesti\, koska hän teki näin ja koska hän ei sääliä tuntenut.” Mutta Naatan sanoi Daavidille: “Sinä olet se mies. Näin sanoo Herra\, Israelin Jumala: ‘Minä olen voidellut sinut Israelin kuninkaaksi ja pelastanut sinut Saulin käsistä. Minä olen antanut sinulle herrasi linnan ja antanut herrasi vaimot sinun syliisi; ja minä olen antanut sinulle Israelin ja Juudan heimot. Ja jos tämä olisi vähän\, niin minä antaisin sinulle vielä sekä sitä että tätä. Miksi sinä olet pitänyt halpana Herran sanan ja tehnyt sitä\, mikä on pahaa hänen silmissään? Heettiläisen Uurian sinä olet surmannut miekalla\, olet tappanut hänet ammonilaisten miekalla\, ja hänen vaimonsa sinä olet ottanut vaimoksesi. Sentähden ei miekka ole milloinkaan väistyvä sinun suvustasi\, koska olet pitänyt halpana minut ja ottanut vaimoksesi heettiläisen Uurian vaimon. \n  \n2. lukukappale\nRoom. 2:1–11\nSentähden sinä\, oi ihminen\, et voi millään itseäsi puolustaa\, olitpa kuka hyvänsä\, joka tuomitset. Sillä mistä toista tuomitset\, siihen sinä itsesi syypääksi tuomitset\, koska sinä\, joka tuomitset\, teet samoja tekoja. Ja me tiedämme\, että Jumalan tuomio on totuuden mukainen niille\, jotka senkaltaista tekevät. Vai luuletko\, ihminen\, sinä\, joka tuomitset niitä\, jotka senkaltaisia tekevät\, ja itse samoja teet\, että sinä vältät Jumalan tuomion? Vai halveksitko hänen hyvyytensä ja kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä runsautta\, etkä tiedä\, että Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen? Kovuudellasi ja sydämesi katumattomuudella sinä kartutat päällesi vihaa vihan ja Jumalan vanhurskaan tuomion ilmestymisen päiväksi\, hänen\, “joka antaa kullekin hänen tekojensa mukaan”: niille\, jotka hyvässä työssä kestävinä etsivät kirkkautta ja kunniaa ja katoamattomuutta\, iankaikkisen elämän\, mutta niiden osaksi\, jotka ovat itsekkäitä eivätkä tottele totuutta\, vaan tottelevat vääryyttä\, tulee viha ja kiivastus. Tuska ja ahdistus jokaisen ihmisen sielulle\, joka pahaa tekee\, juutalaisen ensin\, sitten myös kreikkalaisen; mutta kirkkaus ja kunnia ja rauha jokaiselle\, joka tekee sitä\, mikä hyvä on\, juutalaiselle ensin\, sitten myös kreikkalaiselle! Sillä Jumala ei katso henkilöön. \n  \nEvankeliumi\nJoh. 8:2–11\nJa varhain aamulla Jeesus taas saapui pyhäkköön\, ja kaikki kansa tuli hänen luoksensa; ja hän istuutui ja opetti heitä. Silloin kirjanoppineet ja fariseukset toivat hänen luoksensa aviorikoksesta kiinniotetun naisen\, asettivat hänet keskelle ja sanoivat Jeesukselle: “Opettaja\, tämä nainen on tavattu itse teosta\, aviorikosta tekemästä. Ja Mooses on laissa antanut meille käskyn\, että tuommoiset on kivitettävä. Mitäs sinä sanot?” Mutta sen he sanoivat kiusaten häntä\, päästäkseen häntä syyttämään. Silloin Jeesus kumartui alas ja kirjoitti sormellaan maahan. Mutta kun he yhä edelleen kysyivät häneltä\, ojensi hän itsensä ja sanoi heille: “Joka teistä on synnitön\, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä”. Ja taas hän kumartui alas ja kirjoitti maahan. Kun he tämän kuulivat ja heidän omatuntonsa todisti heidät syyllisiksi\, menivät he pois\, toinen toisensa perästä\, vanhimmista alkaen viimeisiin asti; ja siihen jäi ainoastaan Jeesus sekä nainen\, joka seisoi hänen edessään. Ja kun Jeesus ojensi itsensä eikä nähnyt ketään muuta kuin naisen\, sanoi hän hänelle: “Nainen\, missä ne ovat\, sinun syyttäjäsi? Eikö kukaan ole sinua tuominnut?” Hän vastasi: “Herra\, ei kukaan”. Niin Jeesus sanoi hänelle: “En minäkään sinua tuomitse; mene\, äläkä tästedes enää syntiä tee”. \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala! Anna maallisen elämämme olla rauhallista\, ja anna seurakuntasi iloita hiljaisessa jumalanpelossa. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Herra Jumala\, taivaallinen Isä\, joka olet laupias ja olet Kristuksen kautta luvannut\, ettet tahdo tuomita meitä tai syöstä meitä kadotukseen vaan antaa armollisesti anteeksi kaikki syntimme ja suoda meille runsain määrin\, mitä tarvitsemme! Me rukoilemme sinua: vahvista Pyhällä Hengelläsi sydämemme laittamaan täysi toivomme laupeuteesi. Auta meitä osoittamaan lähimmäisillemme laupeutta\, ettemme tuomitsisi ketään\, vaan antaisimme sydämestämme kaikille anteeksi. Suo meidän näin elää kristillisesti sinun pelossasi ja kuolla autuaasti. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 13:6\nMutta minä turvaan |sinun armoosi; *\nriemuitkoon minun sydämeni sinun |avustasi. \nPsalmi:\nPs. 13:2–6\nKuinka kauan\, Herra\, minut |yhä unhotat\, *\nkuinka kauan kätket mi|nulta kasvosi? \nKuinka kauan minun täytyy kantaa huolia sielussani\, päivät päästään murhetta |sydämessäni? *\nKuinka kauan saa vihollinen ylvästellä mi|nua vastaan? \nKatsahda tänne\, vastaa minulle\, Herra\, minun |Jumalani. *\nValaise silmäni\, etten nuk|kuisi kuolemaan\, \nettei minun viholliseni sanoisi: ”Minä |voitin hänet”\, *\netteivät ahdistajani riemuitsisi\, kun |minä horjun. \nMutta minä turvaan |sinun armoosi; *\nriemuitkoon minun sydämeni sinun |avustasi. \nMinä |veisaan Herralle\, *\nsillä hän on tehnyt mi|nulle hyvin. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/5-sunnuntai-helluntaista-vsk2/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_viides-su-Helluntaista.jpeg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20260705 DTEND;VALUE=DATE:20260706 DTSTAMP:20260604T072511 CREATED:20191112T140538Z LAST-MODIFIED:20240926T125910Z UID:7809-1783209600-1783295999@www.luterilainen.net SUMMARY:Apostolien päivä DESCRIPTION:Evankeliumitekstissä Pietari tunnustaa Jeesuksen olevan ”Kristus\, elävän Jumalan Poika”. Tähän samaan tunnustukseen ovat yhtyneet kaikki oikeat kristityt kaikkina aikoina. Samalla tuo tunnustus piirtää rajan oikean Kirkon ja valhekirkon välille. Apostoli Johannes kirjoittaa ensimmäisessä kirjeessään: ”kuka on valhettelija\, ellei se\, joka kieltää\, että Jeesus on Kristus? Hän on antikristus\, se joka kieltää isän ja pojan.” (1.Joh.2:22) \nJeesus sanoo Pietarille rakentavansa kirkkonsa ”tälle kalliolle”. Näin sanoen Jeesus ei viittaa Pietarin persoonaan tai ominaisuuksiin\, vaan kyse on hänen tunnustuksensa sisällöstä. Sen\, mitä Pietari oli nyt lausunut\, siihen toiset saisivat hänen jälkeensä liittyä. Se\, mitä Pietari oli tunnustanut\, ei ollut lähtöisin hänestä vaan Jumala oli sen Pietarille ilmoittanut.\nSeurakuntana lausuessamme yhdessä uskontunnustuksen\, me emme lausu julki ensi sijassa omaa uskoamme. Vaan me liitymme siihen samaan uskoon\, jota kerran tunnustivat apostolit ja jota oikea Kirkko aina ja kaikkialla tunnustaa. Me emme voi valita tai määritellä tuon uskon sisältöä omista mielihaluistamme tai ajan vaatimuksista käsin. Sen sijaan me saamme liittyä siihen ja Herramme viipyessä säilyttää sen puhtaana keskellämme tulevia polvia varten. Apostoli Paavali kirjoittaa toisessa Korinttolaiskirjeessä seurakunnalleen: \n”Minä johdatan teidät tuntemaan sen evankeliumin\, jonka minä teille julistin\, jonka te myöskin olette ottaneet vastaan ja jossa myös pysytte ja jonka kautta te myös pelastutte\, jos pidätte siitä kiinni semmoisena\, kuin minä sen teille julistin.” (1.Kor.15:1-2) \n\nKynttilöitä: 4 Liturginen väri: punainen maanantaista lauantaihin vihreä.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Jes. 52:7 Psalmi: Ps. 145:3–7 Hallelujasäe: Room. 10:18\n1. lukukappale: Hes. 2:1–8 2. lukukappale: Ef. 2:19–22 Evankeliumi: Matt. 16:13–19 \n\n1. lukukappale\nHes. 2:1–8\nJa hän sanoi minulle: “Ihmislapsi\, nouse jaloillesi\, niin minä puhuttelen sinua”. Niin minuun tuli henki\, kun hän puhui minulle\, ja se nosti minut jaloilleni\, ja minä kuulin hänen puhuvan minulle. Ja hän sanoi minulle: “Ihmislapsi\, minä lähetän sinut israelilaisten tykö\, kapinallisten pakanain tykö\, jotka ovat kapinoineet minua vastaan; he ja heidän isänsä ovat luopuneet minusta\, hamaan tähän päivään asti. Nuo lapset\, joilla on kovat kasvot ja paatuneet sydämet – niitten luokse minä sinut lähetän\, ja sinun on sanottava heille: Näin sanoo Herra\, Herra. Kuulkoot tai olkoot kuulematta – sillä uppiniskainen suku he ovat – he tulevat kuitenkin tietämään\, että profeetta on ollut heidän keskellänsä. Mutta sinä\, ihmislapsi\, älä pelkää heitä\, äläkä pelkää heidän sanojansa\, vaikka edessäsi on ohdakkeita ja orjantappuroita ja sinä asut skorpionien seassa; älä pelkää heidän sanojansa äläkä arkaile heidän kasvojansa\, sillä he ovat uppiniskainen suku. Vaan puhu heille minun sanani\, kuulkoot tai olkoot kuulematta; sillä uppiniskaisia he ovat. Mutta sinä\, ihmislapsi\, kuule\, mitä minä sinulle sanon. Älä ole uppiniskainen\, niinkuin uppiniskainen suku on. Avaa suusi ja syö\, mitä minä sinulle annan.” \n  \n2. lukukappale\nEf. 2:19–22\nNiin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia\, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä\, apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja\, kulmakivenä itse Kristus Jeesus\, jossa koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa; ja hänessä tekin yhdessä muitten kanssa rakennutte Jumalan asumukseksi Hengessä. \n  \nEvankeliumi\nMatt. 16:13–19\nKun Jeesus tuli Filippuksen Kesarean tienoille\, kysyi hän opetuslapsiltaan sanoen: “Kenen ihmiset sanovat Ihmisen Pojan olevan?” Niin he sanoivat: “Muutamat Johannes Kastajan\, toiset Eliaan\, toiset taas Jeremiaan tahi jonkun muun profeetoista”. Hän sanoi heille: “Kenenkä te sanotte minun olevan?” Simon Pietari vastasi ja sanoi: “Sinä olet Kristus\, elävän Jumalan Poika”. Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: “Autuas olet sinä\, Simon\, Joonaan poika\, sillä ei liha eikä veri ole sitä sinulle ilmoittanut\, vaan minun Isäni\, joka on taivaissa. Ja minä sanon sinulle: sinä olet Pietari\, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani\, ja tuonelan portit eivät sitä voita. Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet\, ja minkä sinä sidot maan päällä\, se on oleva sidottu taivaissa\, ja minkä sinä päästät maan päällä\, se on oleva päästetty taivaissa.” \n  \nRukoukset\n1. Pyhä Jumala\, joka olet valmistanut näkymättömiä lahjoja niille\, jotka rakastavat sinua! Vuodata sydämiimme rakkautesi voima\, että rakastaisimme sinua kaikessa ja yli kaiken. Anna meille lupauksesi mukaan pyhät lahjasi\, jotka ovat suurempia kuin kaikki\, mitä voimme pyytää. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Herra Jeesus Kristus! Me kiitämme sinua siitä\, että olet kutsunut meidätkin opetuslapsiksesi. Suo meidän sinun armostasi kuulla kutsusi vilpittömin sydämin ja joka hetki pysyä Henkesi johdettavina. Anna meidän yhä runsaammin kokea jumalallisen totuutesi voimaa. Johda meitä uskosta uskoon\, kirkkaudesta kirkkauteen\, ja salli meidän vihdoin päästä näkemään sinun taivaallisen valtakuntasi kunniaa. Kuule meitä sinä\, joka elät ja hallitset Isän ja Pyhän Hengen kanssa yhdessä jumaluudessa nyt ja aina. \n3. Herramme Jeesus Kristus\, joka itse valitsit apostolisi todistamaan sinusta ja sillä tavoin rakentamaan kirkkoasi! Yksin apostolien ja profeettojen todistuksen varaan ja sinun\, ainoan kestävän Perustuksen päälle rakennettuna voi kirkkosi säilyä ja kestää maailman tuulissa ja kiusauksissa. Anna siksi meidän aina kuulla apostolien todistusta ja pitäytyä siihen horjumatta. Sitä pyydämme sinulta\, Herramme ja Vapahtajamme\, joka yhdessä Isän ja Pyhän Hengen kanssa hallitset nyt\, aina ja iankaikkisesti. \n  \nPäivän psalmi\nAntifoni:\nJes. 52:7\nKuinka suloiset ovat vuorilla ilosanoman tuojan |jalat\, *\nhänen\, joka julistaa rauhaa\, ilmoittaa |hyvän sanoman” \nPsalmi:\nPs. 145:3–7\nSuuri on Herra ja sangen ylis|tettävä\, *\nja hänen suuruutensa on |tutkimaton. \nSukupolvi ylistää sukupolvelle sinun teko|jasi\, *\nja he julistavat sinun voimal|lisia töitäsi. \nSinun valtasuuruutesi kirkkautta ja |kunniaa *\nja sinun ihmeellisiä tekojasi minä tahdon |tutkistella. \nSinun peljättävien töittesi voimasta |puhutaan\, *\nsinun suurista teoistasi |minä kerron. \nJulistettakoon sinun suuren hyvyytesi |muistoa *\nja sinun vanhurskaudestasi |riemuittakoon. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/apostolien-paiva-vsk2/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_Apostolien-päivä.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20260712 DTEND;VALUE=DATE:20260713 DTSTAMP:20260604T072511 CREATED:20191112T140539Z LAST-MODIFIED:20240926T125922Z UID:7810-1783814400-1783900799@www.luterilainen.net SUMMARY:7. sunnuntai helluntaista DESCRIPTION:Jeesus ei tullut kumoamaan Jumalan käskyjä\, vaan täyttämään ne. Näin tehdessään Jeesus osoittaa\, että Jumalan tahto on hyvä\, oikea ja muuttumaton\, aivan kuten Jumala itse on. \nFariseukset ja lainopettajat\, aikansa valiosuorittajat\, pyrkivät täyteen lain kuuliaisuuteen. He kuvittelivat sillä tavoin saavansa Jumalan mielisuosion. Jumalaan vedoten he vaativat muitakin seuraamaan itseään tällä kilvoituksen tiellä. Kaikesta yrityksestä huolimatta he epäonnistuivat päätyen ulkokultaisuuteen ja rakkaudettomuuteen. Jeesus opetti rakastamaan vihamiehiäänkin ja tekemään heille hyvää. Siihen pystyy lopulta vain yksi – Jeesus itse. \nJeesusta seuratessaan opetuslapset ymmärtävät kipeästi\, että fariseusten tavoin heissäkään ei ole rakkautta\, joka kestäisi tosi paikan tullen. Vain Jumalan rakkaus kestää. Jeesuksen viimeisinä sanoinaan ristin puulla kuultiin sanat: ”Se on täytetty!” Jeesus täytti Jumalan lain täydellisesti loppuun saakka. Hän täytti sen meidän puolestamme. Jeesuksen lähellä tapahtuu ihme. Se\, joka on saanut paljot syntinsä anteeksi\, rakastaa paljon. \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri: vihreä.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 28:8 Psalmi: Ps. 28:1–2 6–9 Hallelujasäe: Ps. 50:14\n1. lukukappale: 1. Sam. 15:22–26 2. lukukappale: Jaak. 2:8–13 Evankeliumi: Mark. 10:17–27 \n\n1. lukukappale\n1. Sam. 15:22–26\nSilloin Samuel sanoi Saulille:\n“Haluaako Herra polttouhreja ja teurasuhreja yhtä hyvin kuin kuuliaisuutta Herran äänelle? Katso\, kuuliaisuus on parempi kuin uhri ja tottelevaisuus parempi kuin oinasten rasva. Sillä tottelemattomuus on taikuuden syntiä\, ja niskoittelu on valhetta ja kuin kotijumalain palvelusta. Koska sinä olet hyljännyt Herran sanan\, on myös hän hyljännyt sinut\, etkä sinä enää saa olla kuninkaana.” Saul sanoi Samuelille: “Minä olen tehnyt syntiä\, kun olen rikkonut Herran käskyn ja sinun sanasi; sillä minä pelkäsin kansaa ja kuulin heidän ääntänsä. Anna nyt minulle syntini anteeksi ja palaja minun kanssani\, niin minä kumartaen rukoilen Herraa.” Samuel sanoi Saulille: “Minä en palaja sinun kanssasi; sillä sinä olet hyljännyt Herran sanan\, ja Herra on myös hyljännyt sinut\, niin että et enää saa olla Israelin kuninkaana”. \n  \n2. lukukappale\nJaak. 2:8–13\nVaan jos täytätte kuninkaallisen lain Raamatun mukaan: “Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi”\, niin te hyvin teette; mutta jos te henkilöön katsotte\, niin teette syntiä\, ja laki näyttää teille\, että olette lainrikkojia. Sillä joka pitää koko lain\, mutta rikkoo yhtä kohtaa vastaan\, se on syypää kaikissa kohdin. Sillä hän\, joka on sanonut: “Älä tee huorin”\, on myös sanonut: “Älä tapa”; jos et teekään huorin\, mutta tapat\, olet lainrikkoja. Puhukaa niin ja tehkää niin kuin ne\, jotka vapauden laki on tuomitseva. Sillä tuomio on laupeudeton sille\, joka ei ole laupeutta tehnyt; laupeudelle tuomio koituu kerskaukseksi. \n  \nEvankeliumi\nMark. 10:17–27\nJa hänen sieltä tielle mennessään juoksi muuan hänen luoksensa\, polvistui hänen eteensä ja kysyi häneltä: “Hyvä opettaja\, mitä minun pitää tekemän\, että minä iankaikkisen elämän perisin?” Mutta Jeesus sanoi hänelle: “Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä paitsi Jumala yksin. Käskyt sinä tiedät: ‘Älä tapa’\, ‘Älä tee huorin’\, ‘Älä varasta’\, ‘Älä sano väärää todistusta’\, ‘Älä toiselta anasta’\, ‘Kunnioita isääsi ja äitiäsi’.” Mutta hän sanoi hänelle: “Opettaja\, niitä kaikkia minä olen noudattanut nuoruudestani asti”. Niin Jeesus katsoi häneen ja rakasti häntä ja sanoi hänelle: “Yksi sinulta puuttuu: mene\, myy kaikki\, mitä sinulla on\, ja anna köyhille\, niin sinulla on oleva aarre taivaassa; ja tule ja seuraa minua”. Mutta hän synkistyi siitä puheesta ja meni pois murheellisena\, sillä hänellä oli paljon omaisuutta. Silloin Jeesus katsoi ympärilleen ja sanoi opetuslapsillensa: “Kuinka vaikea onkaan niiden\, joilla on tavaraa\, päästä Jumalan valtakuntaan!” Niin opetuslapset hämmästyivät hänen sanoistaan. Mutta Jeesus rupesi taas puhumaan ja sanoi heille: “Lapset\, kuinka vaikea onkaan niiden\, jotka luottavat tavaraansa\, päästä Jumalan valtakuntaan! Helpompi on kamelin käydä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan.” Niin he hämmästyivät yhä enemmän ja sanoivat toisillensa: “Kuka sitten voi pelastua?” Jeesus katsoi heihin ja sanoi: “Ihmisille se on mahdotonta\, mutta ei Jumalalle; sillä Jumalalle on kaikki mahdollista”. \n  \nRukoukset\n1. Voiman Jumala\, jolta kaikki hyvä tulee! Vuodata rakkautesi sydämiimme\, lisää uskoamme ja säilytä meissä se hyvä\, minkä olet antanut. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Herra Jumala\, taivaallinen Isä! Me tunnustamme olevamme vaivaisia syntisiä\, joissa ei ole mitään hyvää\, sillä synti on niin turmellut sydämemme\, lihamme ja veremme\, etteivät pahat himot jätä meitä täällä rauhaan. Siksi me rukoilemme sinua\, rakas Isä: anna meille syntimme anteeksi ja puhdista sydämemme Pyhällä Hengelläsi\, että meillä olisi halua ja rakkautta sinun sanaasi\, että eläisimme sen mukaan ja niin pysyisimme armossasi iankaikkisesti. Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n  \nPäivän psalmi\nAntifoni:\nPs. 28:8\nHerra on |kansansa väkevyys\, *\nhän on voideltunsa pelas|tus ja turva. \nPsalmi:\nPs. 28:1–2 6–9\nSinua\, Herra\, |minä huudan; *\nminun kallioni\, älä ole minua |kohtaan äänetön\, \netten minä\, kun sinä |vaiti olet\, *\njoutuisi niiden kaltaiseksi\, jotka ovat |hautaan vaipuneet. \nKuule minun rukousteni ääni\, kun minä sinua |avuksi huudan\, *\nkun minä käteni nostan sinun kaikkeinpyhin|täsi kohti. \nÄlä tempaa minua pois jumalattomien kanssa\, älä väärin|tekijäin kanssa\, *\njotka puhuvat lähimmäisilleen rauhan puheita\, vaikka heidän sydämes|sään on pahuus. \nHerra on minun voima|ni ja kilpeni; *\nhäneen minun sydämeni turvasi\, ja mi|nä sain avun. \nSiitä minun sydä|meni riemuitsee\, *\nja veisuullani minä |häntä ylistän. \nHerra on |kansansa väkevyys\, *\nhän on voideltunsa pelas|tus ja turva. \nPelasta kansasi ja siunaa |perikuntasi; *\nkaitse heitä ja kanna heitä ian|kaikkisesti. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/7-sunnuntai-helluntaista-vsk2/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_seitsemäs-su-Helluntaista.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20260719 DTEND;VALUE=DATE:20260720 DTSTAMP:20260604T072511 CREATED:20191112T140539Z LAST-MODIFIED:20240926T125935Z UID:7811-1784419200-1784505599@www.luterilainen.net SUMMARY:Kirkastussunnuntai DESCRIPTION:Kahdeksantena sunnuntaina helluntaista vietetään Kristuksen kirkastumisen sunnuntaita. Keskellä vihreää helluntaijaksoa alttari verhotaan vaihteeksi valkoiseen. Kristuksen kirkastuminen kuuluu suosituimpiin alttaritaulujen aiheisiin. Kristuksen vierelle on kuvattu Mooses ja Elia. He edustivat lakia ja profeettoja. Kristuksen saapuessa täyttämään lain ja profeettojen lupaukset\, he väistyivät. \nKirkastusvuorella Kristus ilmestyi Jumalallisessa kirkkaudessaan. Opetuslapset saivat nähdä hänet hetken aikaa jumalallisessa valossa ja kuulla Isän\, Jumalan\, äänen: ”Tämä on minun rakas Poikani\, kuulkaa häntä.” Kirkkauden Herra ei kuitenkaan pystyttänyt valtakuntaansa tuolle vuorelle. Hän astui jälleen pian alas maailman pimeyteen vapahtamaan syntisiä ja kurjia. Jeesus ilmaisee jumalallisen kirkkautensa uhrautuvassa rakkaudessaan Golgatan pimeydessä. \nSeurakunta saa tulla osalliseksi Kristuksen kirkastetusta ruumiista pyhässä ehtoollisessa. Siinä Kristus tulee ruumiillisesti syntisten ja kurjien luokse tuoden mukanaan Jumalan anteeksiantamuksen ja armon. \n\nKynttilöitä: 4 Liturginen väri: valkoinen maanantaista lauantaihin vihreä.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Hab. 3:4 Psalmi: Ps. 97:1–2 5–6 10–11 Hallelujasäe: Ps. 97:12\n1. lukukappale: 2. Moos. 3:9–15 2. lukukappale: Ilm. 1:9–18 Evankeliumi: Mark. 9:2–8 \n\n1. lukukappale\n2. Moos. 3:9–15\nHerra sanoi Moosekselle:\nJa nyt on israelilaisten huuto tullut minun kuuluviini\, ja minä olen myös nähnyt sen sorron\, jolla egyptiläiset heitä sortavat. Niin mene nyt\, minä lähetän sinut faraon tykö\, ja vie minun kansani\, israelilaiset\, pois Egyptistä.” Mutta Mooses sanoi Jumalalle: “Mikä minä olen menemään faraon tykö ja viemään israelilaisia pois Egyptistä?” Hän vastasi: “Minä olen sinun kanssasi; ja tämä olkoon sinulle tunnusmerkkinä\, että minä olen sinut lähettänyt: kun olet vienyt kansan pois Egyptistä\, niin te palvelette Jumalaa tällä vuorella”.\nMooses sanoi Jumalalle: “Katso\, kun minä menen israelilaisten luo ja sanon heille: ‘Teidän isienne Jumala on lähettänyt minut teidän luoksenne’\, ja kun he kysyvät minulta: ‘Mikä hänen nimensä on?’ niin mitä minä heille vastaan?” Jumala vastasi Moosekselle: “Minä olen se\, joka minä olen”.\nJa hän sanoi vielä:\n“Sano israelilaisille näin: ‘Minä olen’ lähetti minut teidän luoksenne”. Ja Jumala sanoi vielä Moosekselle: “Sano israelilaisille näin: Herra\, teidän isienne Jumala\, Aabrahamin Jumala\, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala\, lähetti minut teidän luoksenne; tämä on minun nimeni iankaikkisesti\, ja näin minua kutsuttakoon sukupolvesta sukupolveen. \n  \n2. lukukappale\nIlm. 1:9–18\nMinä\, Johannes\, teidän veljenne\, joka teidän kanssanne olen osallinen ahdistukseen ja valtakuntaan ja kärsivällisyyteen Jeesuksessa\, minä olin Jumalan sanan ja Jeesuksen todistuksen tähden saaressa\, jonka nimi on Patmos. Minä olin hengessä Herran päivänä\, ja kuulin takaani suuren äänen\, ikäänkuin pasunan äänen\, joka sanoi: “Kirjoita kirjaan\, mitä näet\, ja lähetä niille seitsemälle seurakunnalle\, Efesoon ja Smyrnaan ja Pergamoon ja Tyatiraan ja Sardeeseen ja Filadelfiaan ja Laodikeaan”.\nJa minä käännyin katsomaan\, mikä ääni minulle puhui; ja kääntyessäni minä näin seitsemän kultaista lampunjalkaa\, ja lampunjalkain keskellä Ihmisen Pojan muotoisen\, pitkäliepeiseen viittaan puetun ja rinnan kohdalta kultaisella vyöllä vyötetyn. Ja hänen päänsä ja hiuksensa olivat valkoiset niinkuin valkoinen villa\, niinkuin lumi\, ja hänen silmänsä niinkuin tulen liekki; hänen jalkansa olivat ahjossa hehkuvan\, kiiltävän vasken kaltaiset\, ja hänen äänensä oli niinkuin paljojen vetten pauhina. Ja hänellä oli oikeassa kädessään seitsemän tähteä\, ja hänen suustaan lähti kaksiteräinen\, terävä miekka\, ja hänen kasvonsa olivat niinkuin aurinko\, kun se täydeltä terältä paistaa. Ja kun minä hänet näin\, kaaduin minä kuin kuolleena hänen jalkojensa juureen.\nJa hän pani oikean kätensä minun päälleni sanoen:\n“Älä pelkää! Minä olen ensimmäinen ja viimeinen\, ja minä elän; ja minä olin kuollut\, ja katso\, minä elän aina ja iankaikkisesti\, ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet. \n  \nEvankeliumi\nMark. 9:2–8\nJa kuuden päivän kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin ja Jaakobin ja Johanneksen ja vei heidät erilleen muista korkealle vuorelle\, yksinäisyyteen. Ja hänen muotonsa muuttui heidän edessään; ja hänen vaatteensa tulivat hohtaviksi\, niin ylen valkoisiksi\, ettei kukaan vaatteenvalkaisija maan päällä taida semmoiseksi valkaista.\nJa heille ilmestyivät Elias ynnä Mooses\, ja nämä puhuivat Jeesuksen kanssa. Niin Pietari rupesi puhumaan ja sanoi Jeesukselle: “Rabbi\, meidän on tässä hyvä olla; tehkäämme siis kolme majaa\, sinulle yksi ja Moosekselle yksi ja Eliaalle yksi”. Sillä hän ei tiennyt\, mitä sanoa\, koska he olivat peljästyksissään.\nJa tuli pilvi\, joka peitti heidät varjoonsa\, ja pilvestä kuului ääni: “Tämä on minun rakas Poikani; kuulkaa häntä”. Ja yhtäkkiä\, kun he katsahtivat ympärilleen\, eivät he enää nähneet ketään muuta kuin Jeesuksen\, joka yksinänsä oli heidän kanssaan. \n  \nRukoukset\n1. Herra Jeesus Kristus\, joka olet osoittanut meille sen suuren kunnian ja kirkkauden\, jonka sait taivaalliselta Isältäsi! Anna meidänkin tulla elävän uskon kautta osallisiksi tästä kirkkaudesta. Kuule meitä sinä\, joka elät ja hallitset Isän ja Pyhän Hengen kanssa yhdessä jumaluudessa iankaikkisesta iankaikkiseen. \n2. Rakas taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua siitä\, että olet korottanut Poikasi iankaikkiseen kunniaan ja että jo hänen alennuksensa aikana maan päällä annoit hänelle kirkkauttasi. Suo meille armosi\, että me uskoisimme vakaasti sinuun ja Poikaasi ja niin saisimme Pyhän Hengen. Anna meidän Pyhän Hengen voimalla kuolla pois synnistä ja elää vanhurskaudelle\, että tulisimme Poikasi kaltaisiksi ja pääsisimme lopulta kirkastetuin ruumiin iankaikkiseen kunniaan. Sinun Poikasi\, Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n  \nPäivän psalmi\nAntifoni:\nHab. 3:4\nHänen hohteensa on kuin |aurinko\, *\nhänestä käyvät säteet joka taholle; se on hänen |voimansa verho. \nPsalmi:\nPs. 97:1–2 5–6 10–11\nHerra on kuningas! Maa |riemuitkoon; *\niloitkoot saaret\, niin |monta kuin niitä on. \nPilvi ja pimeys on hänen ympä|rillänsä\, *\nvanhurskaus ja oikeus on hänen valtaistui|mensa perustus. \nTuli käy hänen edel|länsä *\nja polttaa hänen viholli|sensa\, yltympäri. \nHänen salamansa valaisevat maan|piirin; *\nmaa näkee |sen ja vapisee. \nVuoret sulavat niinkuin vaha Herran |edessä\, *\nkaiken maan |Herran edessä. \nTaivaat julistavat hänen vanhurs|kauttansa\, *\nja kaikki kansat näkevät hänen |kunniansa. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/kirkastussunnuntai-vsk2/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_kahdeksas-su-Helluntaista.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20260726 DTEND;VALUE=DATE:20260727 DTSTAMP:20260604T072511 CREATED:20191112T140539Z LAST-MODIFIED:20240926T130057Z UID:7812-1785024000-1785110399@www.luterilainen.net SUMMARY:9. sunnuntai helluntaista DESCRIPTION:Elämän luonteeseen kuuluu mahdollisuus tehdä valintoja. Aikanaan hyviltä ja oikeilta tuntuneet valinnat voivat seuraavassa hetkessä osoittautua vääriksi ja jopa tuhoisiksi. Kysymys totuudesta ei koskaan vanhene. Mutta tunnistaako ihminen automaattisesti totuuden\, kun se on hänen edessään? Roomalainen maaherra\, Pontius Pilatus\, koki tarpeelliseksi kysyä edessään seisovalta Jumalan Pojalta: ”Mikä on totuus?” (Joh 18:38). \nTotuuden ja oikeuden perään kysyminen on itsesään hyvin tärkeää. Vapaassa yhteiskunnassa on vapaus ääneen kysyä ja vaatiakin. Samaan aikaan tuntuu olevan yhä vaikeampaa löytää yhteisiä vastauksia todellisiin elämän ja kuoleman kysymyksiin. Niitä ei välttämättä löydetä\, vaikka enemmistön mielipide löydettäisiinkin. Raamattu opettaa\, että langennut ihminen voi löytää järkensä avulla totuuden monista maallisen elämän kysymyksistä\, mutta totuutta Jumalasta hän ei kykene löytämään. Synti sulkee tien Jumalan yhteyteen. Jumalan on ilmoitettava totuus. \nKun Jumala saa valaista Raamatun sanalla totuuden\, elämä muuttuu yksinkertaisemmaksi. Totuudesta ei tarvitse\, eikä pidä äänestää. Samalla elämä muuttuu uudella tavalla vaikeammaksi. Totuus ja harha eivät ole tyhjiä sanoja. Teoillamme ja valinnoillamme on aina todellisia seurauksia. Harhan vallassa oleva ihminen rakentaa elämäänsä kestämättömälle perustalle. Kuinka kohtalokasta onkaan\, jos ihminen on harhassa Jumalan suhteen? \nJumala kehottaa meitä perustamaan elämämme hänen sanansa eli pyhän Raamatun varaan. Jumalan sana antaa viisautta kaikkeen. Samalla se tekee nöyräksi. Totuuden tuntoon tultuaan ihminen oppii\, ettei hän siltikään aina kykene totuudelliseen elämään. Jumalan sana sisältää ilosanoman kaikille harhaan astuneille. Jeesus Kristus on Tie\, Totuus ja Elämä (Joh. 14:26). \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri: vihreä.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 51:8 Psalmi: Ps. 92:5–10 13–16 Hallelujasäe: Ps. 71:16\n1. lukukappale: 1. Kun. 18:21–26 36–39 2. lukukappale: Hepr. 4:1–2 9–13 Evankeliumi: Matt. 7:13–14 \n\n1. lukukappale\n1. Kun. 18:21–26\, 36–39\nJa Elia astui kaiken kansan eteen ja sanoi: “Kuinka kauan te onnutte molemmille puolille? Jos Herra on Jumala\, seuratkaa häntä; mutta jos Baal on Jumala\, seuratkaa häntä.” Eikä kansa vastannut hänelle mitään. Niin Elia sanoi kansalle: “Minä olen ainoa jäljelle jäänyt Herran profeetta\, mutta Baalin profeettoja on neljäsataa viisikymmentä. Antakaa meille kaksi mullikkaa\, ja valitkoot he itselleen toisen mullikan\, paloitelkoot sen ja pankoot kappaleet puiden päälle\, mutta älkööt panko tulta; ja minä valmistan toisen mullikan ja asetan sen puiden päälle\, mutta en pane tulta. Sitten huutakaa te jumalanne nimeä\, ja minä huudan Herran nimeä. Se jumala\, joka vastaa tulella\, on Jumala.” Kaikki kansa vastasi ja sanoi: “Niin on hyvä”.\nJa Elia sanoi Baalin profeetoille: “Valitkaa itsellenne toinen mullikka ja valmistakaa se ensin\, sillä teitä on enemmän. Huutakaa sitten jumalanne nimeä\, mutta älkää panko tulta”. Niin he ottivat sen mullikan\, jonka hän antoi heille\, ja valmistivat sen. Sitten he huusivat Baalin nimeä aamusta puolipäivään asti\, sanoen: “Baal\, vastaa meille!” Mutta ei ääntä\, ei vastausta! Ja he hyppelivät alttarin ääressä\, joka oli tehty.\nJa kun oli tullut hetki\, jolloin ruokauhri uhrataan\, astui profeetta Elia esille ja sanoi: “Herra\, Aabrahamin\, Iisakin ja Israelin Jumala\, tulkoon tänä päivänä tiettäväksi\, että sinä olet Jumala Israelissa ja että minä olen sinun palvelijasi ja että minä olen sinun käskystäsi tehnyt kaiken tämän. Vastaa minulle\, Herra\, vastaa minulle\, että tämä kansa tulisi näkemään\, että sinä\, Herra\, olet Jumala ja että sinä käännät heidän sydämensä takaisin.”\nSilloin Herran tuli iski alas ja kulutti polttouhrin\, puut\, kivet ja mullan sekä nuoli veden\, joka oli ojassa. Kun kaikki kansa näki tämän\, lankesivat he kasvoillensa ja sanoivat: “Herra on Jumala! Herra on Jumala!” \n  \n2. lukukappale\nHepr. 4:1–2\, 9–13\nVarokaamme siis\, koska lupaus päästä hänen lepoonsa vielä pysyy varmana\, ettei vain havaittaisi kenenkään teistä jääneen taipaleelle. Sillä hyvä sanoma on julistettu meille niinkuin heillekin; mutta heidän kuulemansa sana ei heitä hyödyttänyt\, koska se ei uskossa sulautunut niihin\, jotka sen kuulivat.\nNiin on Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva. Sillä joka on päässyt hänen lepoonsa\, on saanut levon teoistaan\, hänkin\, niinkuin Jumala omista teoistansa. Ahkeroikaamme siis päästä siihen lepoon\, ettei kukaan lankeaisi seuraamaan samaa tottelemattomuuden esimerkkiä.\nSillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse\, kunnes se erottaa sielun ja hengen\, nivelet sekä ytimet\, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija; eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön\, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä\, jolle meidän on tehtävä tili. \n  \nEvankeliumi\nMatt. 7:13–14\nJeesus sanoo: Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea\, joka vie kadotukseen\, ja monta on\, jotka siitä sisälle menevät; mutta se portti on ahdas ja tie kaita\, joka vie elämään\, ja harvat ovat ne\, jotka sen löytävät. \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala! Anna meille aina Henkesi\, jotta ajattelisimme ja tekisimme sitä\, mikä on oikein\, niin että me\, jotka emme voi olla ilman sinua\, eläisimme pyhän mielesi mukaan. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua siitä\, että olet pyhässä sanassasi opettanut meille\, ettei ole muuta autuuden perustusta kuin Herra Jeesus Kristus. Me rukoilemme sinua: pyhitä meitä Pyhällä Hengelläsi\, niin ettemme olisi ainoastaan sanasi kuulijoita vaan myös sen tekijöitä. Vahvista meitä\, ettemme kiusausten puuskissa ja ahdinkojen virroissa luopuisi sinusta ja hukkuisi\, vaan ottaisimme uskollisesti vaari sanastasi. Tee tyhjäksi perkeleen\, maailman ja oman lihamme tahto\, että sinun armollinen tahtosi tapahtuisi keskuudessamme. Sinun rakkaan Poikasi\, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen\, kautta. \n  \nPäivän psalmi\nAntifoni:\nPs. 51:8\nAnna minun kuulla ilo|a ja riemua\, *\nettä ihastuisivat ne luut\, jotka sär|kenyt olet. \nPsalmi:\nPs. 92:5–10 13–16\nSillä katso\, sinun viholli|sesi\, Herra\, *\nkatso\, sinun vihollisesi hukkuvat\, kaikki väärintekijät joutuvat |hajallensa. \nMutta minun sarveni sinä kohotat kuin villi|härän sarvet; *\nminut voidellaan tuo|reella öljyllä. \nJa iloiten minun silmäni katsovat |vainoojiani\, *\nminun korvani kuulevat noista pahoista\, jotka ovat nousseet mi|nua vastaan. \nVanhurskas viheri|öitsee kuin palmupuu\, *\nhän kasvaa kuin Liba|nonin setri. \nHe ovat istutetut |Herran huoneeseen\, *\nhe viheriöitsevät meidän Jumalamme |kartanoissa. \nVielä vanhuudessaan he |tekevät hedelmää\, *\novat mehe|vät ja vihannat \nja julistavat\, että |Herra on vanhurskas\, *\nhän\, minun kallioni\, ja ettei hänessä vää|ryyttä ole. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/9-sunnuntai-helluntaista-vsk2/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_yhdeksäs-su-Helluntaista.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20260802 DTEND;VALUE=DATE:20260803 DTSTAMP:20260604T072511 CREATED:20191112T140540Z LAST-MODIFIED:20240926T130115Z UID:7813-1785628800-1785715199@www.luterilainen.net SUMMARY:10. sunnuntai helluntaista DESCRIPTION:Tänä pyhänä seurakuntaa muistutetaan Jumalan antamista lahjoista ja niiden oikeasta käytöstä. Jumalan mielenmukaista käyttöä ilmentävät sanat: viisaus\, ymmärtäväisyys\, uskollisuus\, raittius\, rukous\, palvelu ja keskinäinen rakkaus. \nJumala on tarkoittanut lahjansa käyttöön\, jaettavaksi ja eteenpäin annettaviksi – ei maahan haudattavaksi eikä lippaassa säilytettäväksi. Lahjoista suurin on Jumalan armo Jeesuksessa Kristuksessa. Jumala kannustaa armonsa runsaaseen käyttöön. Raamatun mukaan armo ei suinkaan vähene käytössä\, vaan se enenee ja kantaa yhä runsaampaa hedelmää. \nSuokoon Jumala kristityillensä armonsa\, että he taivaallisen Isänsä tavoin tuhlaillen armahtaisivat lähimmäisiään ja jakaisivat heille armon evankeliumia! Jumala on isällisestä hyvyydestään suonut lapsilleen myös maallista hyvää. Jumalan armon uudistama seurakunta käyttää sitä niin\, että siitäkin koituu runsasta iloa ja lisääntyvää kiitosta Jumalan nimen kunniaksi. \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri: vihreä.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 119:169 Psalmi: Ps. 119:129–136 Hallelujasäe: Ps. 119:137\n1. lukukappale: Sananl. 14:21–22 25 31 2. lukukappale: 2. Kor. 8:9–15 Evankeliumi: Matt. 25:14–30 \n\n1. lukukappale\nSananl. 14:21–22\, 25\, 31\nSyntiä tekee\, joka lähimmäistään halveksii\, mutta autuas se\, joka kurjia armahtaa! Eivätkö eksy ne\, jotka hankitsevat pahaa? Mutta armo ja totuus niille\, jotka hankitsevat hyvää! Uskollinen todistaja on hengen pelastaja\, mutta joka valheita puhuu\, on petosta täynnä. Joka vaivaista sortaa\, se herjaa hänen Luojaansa\, mutta se häntä kunnioittaa\, joka köyhää armahtaa. \n  \n2. lukukappale\n2. Kor. 8:9–15\nSillä te tunnette meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armon\, että hän\, vaikka oli rikas\, tuli teidän tähtenne köyhäksi\, että te hänen köyhyydestään rikastuisitte. Minä annan vain neuvon tässä asiassa; sillä se on hyödyksi teille\, jotka jo viime vuonna olitte ensimmäiset\, ette ainoastaan tekemässä\, vaan myös tahtomassa. Täyttäkää nyt siis tekonne\, niin että\, yhtä alttiisti kuin olitte sen päättäneet\, sen myös täyttäisitte\, varojenne mukaan. Sillä jos on alttiutta\, niin se on otollinen sen mukaan\, kuin on varoja\, eikä sen mukaan\, kuin niitä ei ole. Sillä ei ole tarkoitus\, että muilla olisi huojennus\, teillä rasitus\, vaan tasauksen vuoksi tulkoon tätä nykyä teidän yltäkylläisyytenne heidän puutteensa hyväksi\, että heidänkin yltäkylläisyytensä tulisi teidän puutteenne hyväksi\, niin että syntyisi tasaus\, niinkuin kirjoitettu on:\n“Joka oli paljon koonnut\, sille ei jäänyt liikaa\, ja joka oli koonnut vähän\, siltä ei mitään puuttunut”. \n  \nEvankeliumi\nMatt. 25:14–30\nJeesus sanoi:\nSillä tapahtuu\, niinkuin tapahtui\, kun mies matkusti muille maille: hän kutsui palvelijansa ja uskoi heille omaisuutensa; yhdelle hän antoi viisi leiviskää\, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden\, kullekin hänen kykynsä mukaan\, ja lähti muille maille.\nSe\, joka oli saanut viisi leiviskää\, meni kohta ja asioitsi niillä ja voitti toiset viisi leiviskää. Samoin kaksi leiviskää saanut voitti toiset kaksi. Mutta yhden leiviskän saanut meni pois ja kaivoi kuopan maahan ja kätki siihen herransa rahan.\nPitkän ajan kuluttua näiden palvelijain herra palasi ja ryhtyi tilintekoon heidän kanssansa. Silloin tuli se\, joka oli saanut viisi leiviskää\, ja toi toiset viisi leiviskää ja sanoi: ‘Herra\, viisi leiviskää sinä minulle uskoit\, katso\, toiset viisi leiviskää minä olen voittanut’. Hänen herransa sanoi hänelle: ‘Hyvä on\, sinä hyvä ja uskollinen palvelija. Vähässä sinä olet ollut uskollinen\, minä panen sinut paljon haltijaksi. Mene herrasi iloon.’\nMyös se\, joka oli saanut kaksi leiviskää\, tuli ja sanoi: ‘Herra\, kaksi leiviskää sinä minulle uskoit\, katso\, toiset kaksi leiviskää minä olen voittanut’. Hänen herransa sanoi hänelle: ‘Hyvä on\, sinä hyvä ja uskollinen palvelija. Vähässä sinä olet ollut uskollinen\, minä panen sinut paljon haltijaksi. Mene herrasi iloon.’\nSitten myös se\, joka oli saanut yhden leiviskän\, tuli ja sanoi: ‘Herra\, minä tiesin sinut kovaksi mieheksi; sinä leikkaat sieltä\, mihin et ole kylvänyt\, ja kokoat sieltä\, missä et ole eloa viskannut. Ja peloissani minä menin ja kätkin sinun leiviskäsi maahan; katso\, tässä on omasi.’\nMutta hänen herransa vastasi ja sanoi hänelle: ‘Sinä paha ja laiska palvelija! Sinä tiesit minun leikkaavan sieltä\, mihin en ole kylvänyt\, ja kokoavan sieltä\, missä en ole viskannut. Sinun olisi siis pitänyt jättää minun rahani rahanvaihtajille\, niin minä tultuani olisin saanut omani takaisin korkoineen. Ottakaa sentähden leiviskä häneltä pois ja antakaa sille\, jolla on kymmenen leiviskää. Sillä jokaiselle\, jolla on\, annetaan\, ja hänellä on oleva yltäkyllin; mutta jolla ei ole\, siltä otetaan pois sekin\, mikä hänellä on. Ja heittäkää tuo kelvoton palvelija ulos pimeyteen; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.’ \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala! Avaa laupiaasti korvasi kuulemaan palvelijoidesi rukoukset. Opeta meitä myös anomaan sitä\, mikä on sinulle otollista\, jotta voisit antaa meille\, mitä me anomme. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Rakas taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua siitä\, että olet luvannut antaa elämän kruunun niille\, jotka pysyvät uskollisina kuolemaan asti. Me rukoilemme sinua: vahvista meitä olemaan uskollisia vähimmässäkin\, jotta voisimme olla uskollisia myös paljossa. Anna meille oikea lapsenmielisyys\, että olisimme kuuliaisia sille totuudelle\, jonka sinä Henkesi kautta kirkastat meille. Auta meitä kätkemään neuvosi sydämeemme ja noudattamaan niitä elämässämme\, niin että siunauksesi pysyisi meidän yllämme. Sinun rakkaan Poikasi\, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen\, kautta. \n  \nPäivän psalmi\nAntifoni:\nPs. 119:169\nHerra\, anna |minulle ymmärrys *\nsa|nasi jälkeen. \nPsalmi:\nPs. 119:129–136\nIhmeelliset ovat sinun |todistuksesi\, *\nsentähden minun sieluni ottaa |niistä vaarin. \nKun sinun sanasi avautuvat\, niin ne |valaisevat *\nja antavat yksinkertaiselle |ymmärrystä. \nMinä avaan |suuni ja huohotan\, *\nsillä minä halajan sinun |käskyjäsi. \nKäänny minun puoleeni\, ole minulle |armollinen\, *\nniinkuin on oikein niitä kohtaan\, jotka sinun nimeäsi |rakastavat. \nTee minun askeleeni vakaviksi |sanallasi *\näläkä salli minkään vääryyden mi|nua hallita. \nPäästä minut |ihmisten sorrosta\, *\nniin minä noudatan sinun a|setuksiasi. \nKirkasta kasvosi |palvelijallesi *\nja opeta mi|nulle käskysi. \nMinun silmistäni vuotavat |kyynelvirrat\, *\nkun sinun lakiasi ei |noudateta. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/10-sunnuntai-helluntaista-vsk2/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_kymmenes-su-Helluntaista.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20260809 DTEND;VALUE=DATE:20260810 DTSTAMP:20260604T072511 CREATED:20191112T140543Z LAST-MODIFIED:20240926T130133Z UID:7814-1786233600-1786319999@www.luterilainen.net SUMMARY:11. sunnuntai helluntaista DESCRIPTION:Jeesuksesta kuullessaan ihmisillä voi olla monenlaisia ennakko-odotuksia. Jeesus on tehnyt suuria ihmeitä\, ehkä hän voisi tehdä jokusen ihmeen myös tässä meidän seurakunnassamme tai minun elämässäni? Olisi hienoa saada nähdä enemmän ihmetekoja! \nEnnakko-odotukset kertovat kuitenkin usein enemmän omasta itsestä\, kuin Jeesuksesta. Joka luulee kaiken muutoin olevan kohdallaan\, haluaa nähdä ihmeidentekijän. Mutta joka tuntee todellisen tilansa\, hän haluaa apua sairauteensa. \nMe ihmiset kärsimme vakavasta synnin sairaudesta\, josta emme ovin avuin voi millään parantua. Mistä löytyisi apu? Avun saaminen ei ole mikään itsestäänselvyys. \nMutta Jumalalle kiitos\, että hän on nähnyt tilamme ja myös haluaa meitä auttaa! Jeesus Kristus on tullut meidän luoksemme tehdäkseen meidän elämässämme sellaisen ihmeen\, johon kukaan muu ei kykene. Synnin ja kuoleman hän on voittanut\, ja armonvälineissään hän kohtaa meidät antaakseen meille itsessämme sairaille ja avuttomille täyden anteeksiannon ja elämän. \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri: vihreä.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 33:12 Psalmi: Ps. 81:9–17 Hallelujasäe: Jes. 55:6\n1. lukukappale: Jer. 6:16–19 2. lukukappale: Room. 11:17–24 Evankeliumi: Luuk. 4:23–30 \n\n1. lukukappale\nJer. 6:16–19\nNäin on Herra sanonut: “Astukaa teille ja katsokaa ja kysykää muinaisia polkuja\, kysykää\, mikä on hyvä tie\, ja vaeltakaa sitä\, niin te löydätte levon sieluillenne”. Mutta he vastasivat: “Emme vaella”. Ja minä olen asettanut teille vartijat: “Kuunnelkaa pasunan ääntä”. Mutta he vastasivat: “Emme kuuntele”.\nSentähden kuulkaa\, te kansat\, ja tiedä\, seurakunta\, mitä heille on tapahtuva. Kuule\, maa! Katso\, minä tuotan onnettomuuden tälle kansalle\, heidän hankkeittensa hedelmän\, sillä he eivät ole kuunnelleet minun sanojani\, vaan ovat hyljänneet minun lakini. \n  \n2. lukukappale\nRoom. 11:17–24\nMutta jos muutamat oksista ovat taitetut pois ja sinä\, joka olet metsäöljypuu\, olet oksastettu oikeiden oksien joukkoon ja olet päässyt niiden kanssa osalliseksi öljypuun mehevästä juuresta\, niin älä ylpeile oksien rinnalla; mutta jos ylpeilet\, niin et sinä kuitenkaan kannata juurta\, vaan juuri kannattaa sinua. Sinä kaiketi sanonet: “Ne oksat taitettiin pois\, että minut oksastettaisiin”. Oikein; epäuskonsa tähden ne taitettiin pois\, mutta sinä pysyt uskosi kautta. Älä ole ylpeä\, vaan pelkää. Sillä jos Jumala ei ole säästänyt luonnollisia oksia\, ei hän ole säästävä sinuakaan. Katso siis Jumalan hyvyyttä ja ankaruutta: Jumalan ankaruutta langenneita kohtaan\, mutta hänen hyvyyttänsä sinua kohtaan\, jos hänen hyvyydessänsä pysyt; muutoin sinutkin hakataan pois. Mutta nuo toisetkin\, jos eivät jää epäuskoonsa\, tulevat oksastettaviksi\, sillä Jumala on voimallinen oksastamaan ne jälleen. Sillä jos sinä olet leikattu luonnollisesta metsäöljypuusta ja vasten luontoa oksastettu jaloon öljypuuhun\, kuinka paljoa ennemmin nämä luonnolliset oksat tulevat oksastettaviksi omaan öljypuuhunsa! \n  \nEvankeliumi\nLuuk. 4:23–30\nNiin hän sanoi heille:\n“Kaiketi aiotte sanoa minulle tämän sananlaskun: ‘Parantaja\, paranna itsesi’; ‘tee täälläkin\, kotikaupungissasi\, niitä suuria tekoja\, joita olemme kuulleet tapahtuneen Kapernaumissa’.” Ja hän sanoi: “Totisesti minä sanon teille: ei kukaan profeetta ole otollinen kotikaupungissaan. Minä sanon teille totuudessa: monta leskeä oli Eliaan aikana Israelissa\, kun taivas oli suljettuna kolme vuotta ja kuusi kuukautta ja suuri nälkä tuli kaikkeen maahan\, eikä Eliasta lähetetty kenenkään tykö heistä\, vaan ainoastaan leskivaimon tykö Siidonin-maan Sareptaan. Ja monta pitalista miestä oli Israelissa profeetta Elisan aikana\, eikä kukaan heistä tullut puhdistetuksi\, vaan ainoastaan Naiman\, syyrialainen.”\nTämän kuullessaan kaikki\, jotka olivat synagoogassa\, tulivat kiukkua täyteen ja nousivat ja ajoivat hänet ulos kaupungista ja veivät hänet sen vuoren jyrkänteelle asti\, jolle heidän kaupunkinsa oli rakennettu\, syöstäkseen hänet alas. Mutta hän lähti pois käyden heidän keskitsensä. \n  \nRukoukset\n1. Pyhä Jumala\, joka osoitat kaikkivaltiutesi etenkin siinä\, että olet kärsivällinen ja annat anteeksi rikkomukset! Vahvista meitä ylitsevuotavalla armollasi\, niin että me\, jotka etsimme sitä\, mitä sinä olet luvannut\, tulisimme osallisiksi taivaallisista aarteistasi. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua siitä\, että olet rakastanut meitä iankaikkisella rakkaudella ja vetänyt meitä puoleesi sulasta armosta. Me rukoilemme sinua\, autuutemme Jumala: vaikuta meissä parannus ja poista vihasi yltämme. Varjele meitä suruttomuudelta\, jottemme pitäisi armoasi halpana emmekä paatuisi ja joutuisi tuomiosi alaisiksi\, vaan ottaisimme vaarin kutsustasi ja etsisimme sielujemme pelastusta. Kuule meitä ja katso armollisesti puoleemme\, sillä me emme rukoile sinua omassa vanhurskaudessamme\, vaan luottaen sinun suureen laupeuteesi. Sinun rakkaan Poikasi\, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen\, kautta. \n  \nPäivän psalmi\nAntifoni:\nPs. 33:12\nAutuas se kansa\, jonka |Jumala Herra on\, *\nse kansa\, jonka hän on perinnök|sensä valinnut! \nPsalmi:\nPs. 81:9–17\n”Kuule\, kansani\, minä |varoitan sinua; *\nIsrael\, jospa sinä mi|nua kuulisit! \nÄlköön sinulla olko muuka|laista jumalaa\, *\näläkä kumarra vie|rasta jumalaa. \nMinä olen Herra\, sinun Jumalasi\, joka toin sinut |Egyptin maasta; *\navaa suusi\, niin mi|nä sen täytän. \nMutta minun kansani ei kuullut |minun ääntäni\, *\neikä Israel noudattanut |minun mieltäni. \nNiin minä annoin heidän mennä pois sydämensä |paatumuksessa\, *\nhe saivat vaeltaa omien neuvo|jensa mukaan. \nOi\, jospa minun kansani |minua kuulisi *\nja Israel vaeltaisi |minun teilläni\, \nniin minä pian masentaisin heidän |vihollisensa *\nja kääntäisin käteni heidän vihamiehi|änsä vastaan. \nNe\, jotka Herraa vihaavat\, matelisivat |hänen edessään\, *\nja heidän kohtalonsa kestäisi ian|kaikkisesti. \nMutta kansaansa hän ruokkisi |parhaalla nisulla; *\nminä ravitsisin sinua hunajalla |kalliosta.” \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/11-sunnuntai-helluntaista-vsk2/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_Yhdestoista-su-Helluntaista.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20260816 DTEND;VALUE=DATE:20260817 DTSTAMP:20260604T072511 CREATED:20191112T140543Z LAST-MODIFIED:20240926T130208Z UID:7815-1786838400-1786924799@www.luterilainen.net SUMMARY:12. sunnuntai helluntaista DESCRIPTION:Ketkä meistä pääsevät taivasten valtakuntaan? Näin saattaa moni toisinaan kysyä\, samaan aikaan kun katse käy sekalaisen seurakunnan ylitse. Mutta vastausta silmä ei anna – ei ainakaan luotettavaa vastausta. \nMoni voi pitää Jumalan käskyjä hyvinä ja lain saarnan jälkeen lausahtaa aamenen. Tämä on oikein\, näin haluan tehdä. Toisia sen sijaan käskyt ja vaatimukset pelottavat. Ei siksi\, että vaatimukset olisivat huonoja\, vaan koska niiden pitäminen tuntuu mahdottomalta. \nViimeisellä tuomiolla teot tutkitaan\, eikä silloin auta pelkkä periaatteellinen Jumalan tahdon tunnustaminen. Silloin joutuu moni pettymään. Mutta kuin ihmeen kautta Jumalan valtakuntaan käy sisään moni\, jonka elämänvaelluksesta löytyy enemmän kuin vain muutama ryppy. Silloin Jumala kohtaa heidät ja toteaa\, että heillä on kaikki se\, mikä iankaikkiseen lepoon pääseminen vaatii. Uskon kautta he omistavat Kristuksen\, ja Kristuksessa kaiken sen vanhurskauden\, elämän ja teot\, jotka ovat Jumalalle mieleisiä. \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri: vihreä.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 51:19 Psalmi: Ps. 51:6–14 Hallelujasäe: Ps. 51:17\n1. lukukappale: Job 42:1–6 tai 1. Sam. 17:37–45 48–50 2. lukukappale: Room. 7:14–25 Evankeliumi: Matt. 21:28–32 \n\n1. lukukappale\nJob 42:1–6\nSilloin Job vastasi Herralle ja sanoi: “Minä tiedän\, että sinä voit kaikki ja ettei mikään päätöksesi ole sinulle mahdoton toteuttaa. ‘Kuka peittää minun aivoitukseni taitamattomasti?’ Siis on niin: minä puhuin ymmärtämättömästi\, asioista\, jotka ovat ylen ihmeelliset minun käsittää. Kuule siis\, niin minä puhun; minä kysyn\, opeta sinä minua. Korvakuulolta vain olin sinusta kuullut\, mutta nyt on silmäni sinut nähnyt. Sentähden minä peruutan puheeni ja kadun tomussa ja tuhassa.” \nTai:\n1. Sam. 17:37–45\, 48–50\nJa Daavid sanoi: “Herra\, joka on pelastanut minut leijonan ja karhun kynsistä\, pelastaa minut myös tämän filistealaisen käsistä”. Silloin Saul sanoi Daavidille: “Mene; Herra olkoon sinun kanssasi”.\nJa Saul puki takkinsa Daavidin ylle ja pani vaskikypärin hänen päähänsä sekä panssarin hänen yllensä. Ja Daavid sitoi hänen miekkansa vyölleen takin päälle ja yritti käydä\, sillä hän ei ollut koskaan sellaisia koettanut. Niin Daavid sanoi Saulille: “En minä voi näissä käydä\, sillä en ole koskaan tällaisia koettanut”. Ja Daavid riisui ne päältänsä.\nJa hän otti sauvansa käteensä\, valitsi purosta viisi sileätä kiveä\, pani ne paimenlaukkuun\, joka hänellä oli linkokivisäiliönä\, otti lingon käteensä ja meni filistealaista vastaan. Ja filistealainen tuli yhä lähemmäksi Daavidia\, ja kilvenkantaja kulki hänen edellänsä. Kun filistealainen katsahti ja näki Daavidin\, halveksi hän häntä; sillä hän oli vielä nuorukainen\, verevä ja kaunis näöltään. Niin filistealainen sanoi Daavidille: “Olenko minä koira\, kun tulet sauva kädessä minua vastaan?” Ja filistealainen kiroili Daavidia vannoen jumaliensa kautta. Sitten filistealainen sanoi Daavidille: “Tule tänne minun luokseni\, niin minä annan sinun lihasi taivaan linnuille ja metsän eläimille”. Mutta Daavid sanoi filistealaiselle: “Sinä tulet minua vastaan miekan\, peitsen ja keihään voimalla\, mutta minä tulen sinua vastaan Herran Sebaotin nimeen\, Israelin sotajoukon Jumalan\, jota sinä olet häväissyt.\nKun filistealainen lähti tulemaan ja lähestyi Daavidia\, niin Daavid juoksi nopeasti sotarintaan filistealaista vastaan. Ja Daavid pisti kätensä reppuunsa ja otti sieltä kiven\, linkosi ja satutti filistealaista otsaan\, niin että kivi upposi hänen otsaansa\, ja hän kaatui maahan kasvoillensa. Niin sai Daavid voiton filistealaisesta lingolla ja kivellä ja löi filistealaisen kuoliaaksi\, eikä Daavidilla ollut miekkaa kädessään. \n  \n2. lukukappale\nRoom. 7:14–25\nSillä me tiedämme\, että laki on hengellinen\, mutta minä olen lihallinen\, myyty synnin alaisuuteen. Sillä minä en tunne omakseni sitä\, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä\, mitä tahdon\, vaan mitä minä vihaan\, sitä minä teen. Mutta jos minä teen sitä\, mitä en tahdo\, niin minä myönnän\, että laki on hyvä. Niin en nyt enää tee sitä minä\, vaan synti\, joka minussa asuu. Sillä minä tiedän\, ettei minussa\, se on minun lihassani\, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on\, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei; sillä sitä hyvää\, mitä minä tahdon\, minä en tee\, vaan sitä pahaa\, mitä en tahdo\, minä teen. Jos minä siis teen sitä\, mitä en tahdo\, niin sen tekijä en enää ole minä\, vaan synti\, joka minussa asuu.\nNiin huomaan siis itsessäni\, minä\, joka tahdon hyvää tehdä\, sen lain\, että paha riippuu minussa kiinni; sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin\, mutta jäsenissäni minä näen toisen lain\, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa\, joka minun jäsenissäni on. Minä viheliäinen ihminen\, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia\, mutta lihalla synnin lakia. \n  \nEvankeliumi\nMatt. 21:28–32\nJeesus sanoi ylipapeille ja kansan vanhimmille:\nMutta miten teistä on? Miehellä oli kaksi poikaa; ja hän meni ensimmäisen luo ja sanoi: ‘Poikani\, mene tänään tekemään työtä minun viinitarhaani’. Tämä vastasi ja sanoi: ‘En tahdo’; mutta jäljestäpäin hän katui ja meni.\nNiin hän meni toisen luo ja sanoi samoin. Tämä taas vastasi ja sanoi: ‘Minä menen\, herra’\, mutta ei mennytkään. Kumpi näistä kahdesta teki isänsä tahdon?”\nHe sanoivat: “Ensimmäinen”.\nJeesus sanoi heille: “Totisesti minä sanon teille: publikaanit ja portot menevät ennen teitä Jumalan valtakuntaan. Sillä Johannes tuli teidän tykönne vanhurskauden tietä\, ja te ette uskoneet häntä\, mutta publikaanit ja portot uskoivat häntä; ja vaikka te sen näitte\, ette jäljestäpäinkään katuneet\, niin että olisitte häntä uskoneet. \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias\, iankaikkinen Jumala! Sinun jumaluutesi rikkaus ylittää moninkertaisesti meidän aikaansaannoksemme ja toiveemme. Vuodata laupeutesi ylitsemme ja anna anteeksi kaikki\, mistä omatuntomme meitä syyttää. Sinä annat meille enemmän kuin osaamme edes pyytää. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Taivaallinen Isä\, joka olet ylpeitä vastaan\, mutta annat nöyrille armon! Me rukoilemme sinua: Tee meidät nöyriksi\, jotta yhä hartaammin oppisimme sinulta sitä hiljaisuutta\, joka kaunistaa Jumalan lasta. Varjele meitä tekopyhyydestä ja omavanhurskaudesta. Auta meitä juoksemaan kestävinä edessämme olevassa kilpailussa ja katsomaan aina uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään\, Jeesukseen Kristukseen. Hän on kestänyt puolestamme ristin häpeän ja istuu nyt sinun oikealla puolellasi. Kuule rukouksemme hänen nimessään. \n  \nPäivän psalmi\nAntifoni:\nPs. 51:19\nJumalalle kelpaava uhri on |särjetty henki; *\nsärjettyä ja murtunutta sydäntä et sinä\, Ju|mala\, hylkää. \nPsalmi:\nPs. 51:6–14\nSinua ainoata vastaan minä olen |syntiä tehnyt\, *\ntehnyt sitä\, mikä on pahaa sinun silmissäsi; mutta sinä olet oikea puheessasi ja puhdas |tuomitessasi. \nKatso\, minä olen |synnissä syntynyt\, *\nja äitini on minut syn|nissä siittänyt. \nKatso\, totuutta sinä tahdot sala|tuimpaan saakka\, *\nja sisimmässäni sinä ilmoitat mi|nulle viisauden. \nPuhdista minut isopilla\, että minä |puhdistuisin\, *\npese minut\, että minä lunta valkeam|maksi tulisin. \nAnna minun kuulla ilo|a ja riemua\, *\nettä ihastuisivat ne luut\, jotka sär|kenyt olet. \nPeitä kasvosi näkemästä minun |syntejäni\, *\npyyhi pois kaikki minun |pahat tekoni. \nJumala\, luo minuun |puhdas sydän *\nja anna minulle uusi\, |vahva henki. \nÄlä heitä minua pois kasvo|jesi edestä\, *\näläkä ota minulta pois Pyhää |Henkeäsi. \nAnna minulle jälleen autuu|tesi ilo\, *\nja tue minua alt|tiuden hengellä. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/12-sunnuntai-helluntaista-vsk2/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_Kahdestoista-su-Helluntaista.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20260823 DTEND;VALUE=DATE:20260824 DTSTAMP:20260604T072511 CREATED:20191112T140544Z LAST-MODIFIED:20240926T130233Z UID:7816-1787443200-1787529599@www.luterilainen.net SUMMARY:13. sunnuntai helluntaista DESCRIPTION:Ihmisiä on monenlaisia. Jotkut ovat puheliaita\, toiset vaitonaisempia. Näin on myös kristillisessä seurakunnassa. \nHuulille tulevat sanat\, oli niiden määrä suuri tai pieni\, kertovat joka tapauksessa jotain siitä\, mitä ihmisen sydämestä löytyy. Kun puhumme uskonasioista sanamme kuvailevat sitä\, mihin sydämemme pistää toivonsa. \nJotkut uskovat omiin tekoihinsa. ”Katso\, kuinka avulias olen ollut.” ”Katso\, kuinka hyvin olen yrittänyt.” ”Olen ainakin tehnyt parhaani.” Omaan – edes välttävään – hyvyyteen vetoaminen ei kuitenkaan anna kunniaa sille\, jolle kuuluu kaikki kunnia pelastuksestamme. Olivat teot kuinka hyviä tahansa\, on siksi kuitenkin tällainen puhe huonoa hedelmää. \nToiset puolestaan purkavat epätoivoansa sen vuoksi\, että näkevät tekojensa vähäisyyden. ”Olen aivan liian syntinen.” ”En millään voi pelastua\, koska tekoni ovat auttamatta liian huonoja.” Näin riistämme kunnian häneltä\, jolla on valta ja tahto pelastaa joka ikinen ”toivoton” tapaus. \nSen sijaan usko Kristukseen ainoana toivonamme myös kantaa hyvää hedelmää. ”Minä itse olen läpeensä syntinen\, mutta Kristuksen vuoksi minulla on syytä uskoa\, että olen pelastettu tästäkin huolimatta. Syntini on suuri\, mutta Kristus on sen kaiken sovittanut.” Tästä uskosta syntyvä tunnustus on Jumalalle mieleinen; se myös antaa kunnian hänelle\, jolle se kuuluu. Näin on siitäkin huolimatta\, ettemme sanoillamme aina pysty täydellisesti kuvaamaan sitä\, kuinka suuri Jumalan armo meitä kohtaan Kristuksessa on. \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri: vihreä.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 106:2 Psalmi: Ps. 30:3–6 12–13 tai Ps. 146:5–10 Hallelujasäe: Mark. 7:37\n1. lukukappale: Sananl. 18:4–8 21 2. lukukappale: Jaak. 3:2–12 Evankeliumi: Matt. 12:33–37 \n\n1. lukukappale\nSananl. 18:4–8\, 21\nSyviä vesiä ovat sanat miehen suusta\, ovat virtaava puro ja viisauden lähde. Ei ole hyvä pitää syyllisen puolta ja vääräksi vääntää syyttömän asiaa oikeudessa. Tyhmän huulet tuovat mukanaan riidan\, ja hänen suunsa kutsuu lyöntejä. Oma suu on tyhmälle turmioksi ja omat huulet ansaksi hänelle itselleen. Panettelijan puheet ovat kuin herkkupalat ja painuvat sisusten kammioihin asti. Kielellä on vallassansa kuolema ja elämä; jotka sitä rakastavat\, saavat syödä sen hedelmää. \n  \n2. lukukappale\nJaak. 3:2–12\nSillä monessa kohden me kaikki hairahdumme. Jos joku ei hairahdu puheessa\, niin hän on täydellinen mies ja kykenee hillitsemään myös koko ruumiinsa. Kun panemme suitset hevosten suuhun\, että ne meitä tottelisivat\, niin voimme ohjata niiden koko ruumiin. Katso\, laivatkin\, vaikka ovat niin suuria ja tuimain tuulten kuljetettavia\, ohjataan varsin pienellä peräsimellä\, minne perämiehen mieli tekee. Samoin myös kieli on pieni jäsen ja voi kuitenkin kerskata suurista asioista. Katso\, kuinka pieni tuli\, ja kuinka suuren metsän se sytyttää! Myös kieli on tuli\, on vääryyden maailma; kieli on se meidän jäsenistämme\, joka tahraa koko ruumiin\, sytyttää tuleen elämän pyörän\, itse syttyen helvetistä.\nSillä kaiken luonnon\, sekä petojen että lintujen\, sekä matelijain että merieläinten luonnon\, voi ihmisluonto kesyttää ja onkin kesyttänyt; mutta kieltä ei kukaan ihminen voi kesyttää; se on levoton ja paha\, täynnä kuolettavaa myrkkyä. Kielellä me kiitämme Herraa ja Isää\, ja sillä me kiroamme ihmisiä\, Jumalan kaltaisiksi luotuja; samasta suusta lähtee kiitos ja kirous. Näin ei saa olla\, veljeni. Uhkuuko lähde samasta silmästä makeaa ja karvasta vettä? Eihän\, veljeni\, viikunapuu voi tuottaa öljymarjoja eikä viinipuu viikunoita? Eikä myöskään suolainen lähde voi antaa makeata vettä. \n  \nEvankeliumi\nMatt. 12:33–37\nJeesus sanoi:\nJoko tehkää puu hyväksi ja sen hedelmä hyväksi\, tahi tehkää puu huonoksi ja sen hedelmä huonoksi; sillä hedelmästä puu tunnetaan. Te kyykäärmeitten sikiöt\, kuinka te saattaisitte hyvää puhua\, kun itse olette pahoja? Sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu. Hyvä ihminen tuo hyvän runsaudesta esille hyvää\, ja paha ihminen tuo pahan runsaudesta esille pahaa. Mutta minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta\, minkä ihmiset puhuvat\, pitää heidän tekemän tili tuomiopäivänä. Sillä sanoistasi sinut julistetaan vanhurskaaksi\, ja sanoistasi sinut tuomitaan syylliseksi.” \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias ja laupias Jumala! Yksin sinun armostasi uskovasi voivat palvella sinua otollisesti ja uskollisesti. Suo meidän minkään estämättä saada\, mitä olet luvannut. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Kaikkivaltias\, iankaikkinen Jumala\, kaiken Luoja\, joka olet ruumiin terveyden lähde ja varjelus kaikessa vaarassa! Suo meille armosi\, että käyttäisimme ruumiinjäseniämme oikein. Auta meitä erityisesti korvillamme ahkerasti kuuntelemaan sanaasi ja kielellämme ylistämään armoasi\, niin ettemme olisi lähimmäisellemme pahennukseksi vaan auttaisimme häntäkin parannukseen. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n  \nPäivän psalmi\nAntifoni:\nPs. 106:2\nKuka voi kertoa Herran voimal|liset teot\, *\njulistaa kaiken hänen |ylistyksensä? \nPsalmi:\nPs. 30:3–6 12–13\nMinä sanoin menestykseni päivinä: ”En minä |ikinä horju.” *\nHerra\, sinä armossasi vahvistit minun vuoreni. Mutta kun sinä kätkit kasvosi\, niin |minä peljästyin. \nSinua\, Herra\, |minä huusin *\nja Herraa |minä rukoilin: \n”Mitä etua on minun verestäni\, jos minä |hautaan vaivun? *\nYlistääkö tomu sinua\, julistaako se sinun us|kollisuuttasi? \nKuule\, Herra\, ja |armahda minua\, *\nHerra\, ole minun |auttajani.” \nSinä muutit minun murheeni ilo|karkeloksi\, *\nsinä riisuit minun surupukuni ja vyötit |minut riemulla\, \nettä minun sieluni veisaisi sinulle kiitosta\, eikä |vaikenisi. *\nHerra\, minun Jumalani\, sinua minä ylistän ian|kaikkisesti. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen. \n  \nTai:\nPs. 146:5–10\nAutuas se\, jonka apuna on |Jaakobin Jumala\, *\nse\, joka panee toivonsa Herraan\, |Jumalaansa\, \nhäneen\, joka on tehnyt taivaan ja maan\, meren ja kaiken\, |mitä niissä on\, *\njoka pysyy uskollisena ian|kaikkisesti\, \njoka hankkii oikeuden |sorretuille\, *\njoka antaa leivän nälkäisille. Herra va|pauttaa vangitut\, \nHerra avaa |sokeain silmät\, *\nHerra nostaa alaspainetut\, Herra rakastaa |vanhurskaita. \nHerra varjelee muukalaiset\, holhoo |orvot ja lesket\, *\nmutta jumalattomain tien hän tekee |mutkaiseksi. \nHerra on kuningas ian|kaikkisesti\, *\nsinun Jumalasi\, Siion\, polvesta polveen. |Halleluja! \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/13-sunnuntai-helluntaista-vsk2/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_Kolmastoista-su-Helluntaista.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20260830 DTEND;VALUE=DATE:20260831 DTSTAMP:20260604T072511 CREATED:20191112T140544Z LAST-MODIFIED:20240926T130542Z UID:7817-1788048000-1788134399@www.luterilainen.net SUMMARY:14. sunnuntai helluntaista DESCRIPTION:Kun ihminen saa osakseen huonoa kohtelua\, hän alkaa helposti kaipaamaan oikeuden tapahtumista; Silmä silmästä\, hammas hampaasta. Eikö ole aivan oikein\, että väärästä teosta rangaistaan? Eikö niin\, että pahan tuleekin saada palkkansa? \nOikeuden ja järjestyksen puolustajaksi Jumala on asettanut maallisen esivallan (Room 13). Tehtäväänsä tämän asetuksen mukaisesti suorittaessaan esivalta todellakin myös palvelee Jumalaa. Mutta yksittäiselle kristitylle Jumala on antanut käskyn\, joka on toisenlainen: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta\, jotka teitä vainoavat. Laita pois siis viha ja kostonhimo. Mutta miksi näin? \nVihan ja kostonhimon yllättäessä saattaa helposti unohtua\, mihin täydellisen oikeuden vaatiminen johtaisi. Jos Jumala tuomitsisi sinut oikeudenmukaisesti\, tekojesi mukaan\, miten sinun silloin kävisi viimeisellä tuomiolla? \nRakkaudesta sinua kohtaan Jeesus Kristus kuitenkin otti sinun oikeudenmukaisen tuomion itsensä päälle. Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä\, että Kristus\, kun me vielä olimme syntisiä\, kuoli meidän edestämme (Room 5:8). Me olimme Jumalan vihollisia\, mutta Kristuksen ansiosta syntimme on pyyhitty pois. Olimme kuolemaantuomittuja väärintekijötä\, mutta rangaistuksen kärsi Kristus\, meidän puolestamme. \nKun kerran me olemme saaneet osaksemme tällaisen armon ja rakkauden\, se on suuri ilon ja kiitoksen aihe. Jumalan kiitos\, ettei Kristus halua antaa meille meidän ansiomme mukaan! Tästä iloiten saamme myös seurata Herraamme. Kristus rakasti ja rakastaa meitä\, jotka olimme hänen vihollisia. Osoittakaamme siksi myös me rakkautta vihollisiamme kohtaan. \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri: vihreä.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 74:21 Psalmi: Ps. 112:5–9 Hallelujasäe: Matt. 7:12\n1. lukukappale: 1. Sam. 24:9–12 17–21 2. lukukappale: 1. Joh. 3:11–18 Evankeliumi: Matt. 5:43–48 \n\n1. lukukappale\n1. Sam. 24:9–12\, 17–21\nSenjälkeen Daavid nousi\, lähti luolasta ja huusi Saulin jälkeen: “Minun herrani\, kuningas!” Kun Saul katsahti taaksensa\, kumartui Daavid kasvoilleen maahan ja osoitti kunnioitusta. Ja Daavid sanoi Saulille: “Miksi sinä kuuntelet ihmisten puhetta\, jotka sanovat: ‘Daavid hankkii sinulle onnettomuutta’? Katso\, näethän nyt omin silmin\, kuinka Herra tänä päivänä antoi sinut minun käsiini luolassa\, mutta minä säästin sinut\, vaikka minua neuvottiin tappamaan sinut; sillä minä ajattelin: ‘Minä en satuta kättäni herraani; sillä hän on Herran voideltu’. Katso itse\, isäni\, katso tätä viittasi liepeen kappaletta\, joka on minun kädessäni. Kun minä leikkasin sen sinun viittasi liepeestä enkä sinua tappanut\, niin ymmärrä siitä ja näe\, ettei minulla ole tekeillä mitään pahaa tai rikollista ja etten minä ole sinua vastaan rikkonut\, vaikka sinä vainoat minua ottaaksesi minulta hengen. Herra tuomitkoon meidän välillämme\, minun ja sinun\, ja Herra kostakoon sinulle minun puolestani\, mutta minun käteni ei sinuun satu.\nJa Saul sanoi Daavidille: “Sinä olet minua vanhurskaampi\, sillä sinä olet tehnyt minulle hyvää\, vaikka minä olen tehnyt sinulle pahaa. Sinä olet tänä päivänä osoittanut hyvyyttäsi minua kohtaan\, kun et tappanut minua\, vaikka Herra oli antanut minut sinun käsiisi. Sillä kun joku kohtaa vihollisensa\, päästääkö hän hänet menemään rauhassa? Herra palkitkoon sinulle runsaasti sen\, mitä olet tänä päivänä tehnyt minulle. Ja katso\, nyt minä tiedän\, että sinä tulet kuninkaaksi ja että Israelin kuninkuus on pysyvä sinun kädessäsi. Niin vanno nyt minulle Herran kautta\, ettet hukuta minun jälkeläisiäni etkä hävitä minun nimeäni isäni suvusta.” \n  \n2. lukukappale\n1 Joh. 3:11–18\nSillä tämä on se sanoma\, jonka te olette alusta asti kuulleet\, että meidän tulee rakastaa toinen toistamme eikä olla Kainin kaltaisia\, joka oli pahasta ja tappoi veljensä. Ja minkätähden hän tappoi hänet? Sentähden\, että hänen tekonsa olivat pahat\, mutta hänen veljensä teot vanhurskaat.\nÄlkää ihmetelkö\, veljeni\, jos maailma teitä vihaa. Me tiedämme siirtyneemme kuolemasta elämään\, sillä me rakastamme veljiä. Joka ei rakasta\, pysyy kuolemassa. Jokainen\, joka vihaa veljeänsä\, on murhaaja; ja te tiedätte\, ettei kenessäkään murhaajassa ole iankaikkista elämää\, joka hänessä pysyisi. Siitä me olemme oppineet tuntemaan rakkauden\, että hän antoi henkensä meidän edestämme; meidänkin tulee antaa henkemme veljiemme edestä. Jos nyt jollakin on tämän maailman hyvyyttä ja hän näkee veljensä olevan puutteessa\, mutta sulkee häneltä sydämensä\, kuinka Jumalan rakkaus saattaa pysyä hänessä?\nLapsukaiset\, älkäämme rakastako sanalla tai kielellä\, vaan teossa ja totuudessa. \n  \nEvankeliumi\nMatt. 5:43–48\nJeesus sanoi:\nTe olette kuulleet sanotuksi: ‘Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihollistasi’. Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta\, jotka teitä vainoavat\, että olisitte Isänne lapsia\, joka on taivaissa; sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin\, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin. Sillä jos te rakastatte niitä\, jotka teitä rakastavat\, mikä palkka teille siitä on tuleva? Eivätkö publikaanitkin tee samoin? Ja jos te osoitatte ystävällisyyttä ainoastaan veljillenne\, mitä erinomaista te siinä teette? Eivätkö pakanatkin tee samoin? Olkaa siis te täydelliset\, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on.” \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias\, iankaikkinen Jumala! Lisää meille uskoa\, toivoa ja rakkautta. Opeta meitä rakastamaan\, mitä käsket\, jotta myöskin saisimme\, mitä lupaat. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Rakas taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua suuresta laupeudestasi\, jota osoitat meille vaivaisille syntisille. Varjele meidät kaikesta valheellisuudesta ja tekopyhyydestä. Vuodata rakkautesi sydämiimme\, että voisimme rakastaa lähimmäistämme teossa ja totuudessa ja etsisimme ainoastaan sinun kunniaasi emmekä ihmisten kiitosta. Anna meille armo voidaksemme rakastaa vihamiehiämme\, että olisimme sinun lapsiasi ja pääsisimme kerran iankaikkiseen kirkkauteesi. Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n  \nPäivän psalmi\nAntifoni:\nPs 74:21\nÄlä salli sorretun kääntyä häväis|tynä takaisin. *\nKurja ja köyhä saakoot ylistää sinun |nimeäsi. \nPsalmi:\nPs. 112:5–9\nHyvin käy sen miehen\,joka on laupias ja |antaa lainaksi\, *\njoka hoitaa asiansa oi|keuden mukaan. \nSillä ei hän |ikinä horju; *\nvanhurskas säilyy ikui|sessa muistossa. \nEi hän pelkää |pahaa sanomaa\, *\nhänen sydämensä on vahva\, sillä hän |turvaa Herraan. \nHänen sydämensä on |luja ja peloton\, *\nkunnes hän vihdoin ilolla katselee |ahdistajiaan. \nHän on runsaskätinen\, hän |antaa köyhille\, *\nhänen vanhurskautensa pysyy iankaikkisesti\, hänen sarvensa kohoaa |kunniassa. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/14-sunnuntai-helluntaista-vsk2/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_Neljästoista-su-Helluntaista.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20260906 DTEND;VALUE=DATE:20260907 DTSTAMP:20260604T072511 CREATED:20191112T140545Z LAST-MODIFIED:20240926T130600Z UID:7818-1788652800-1788739199@www.luterilainen.net SUMMARY:15. sunnuntai helluntaista DESCRIPTION:“Kukin antakoon sen mukaan kuin on mielessään päättänyt\, ei vastahakoisesti eikä pakosta\, sillä iloista antajaa Jumala rakastaa”\, Pyhä Henki sanoo päivän toisen vuosikerran Uuden testamentin kirjetekstissä. Kristityn hyvät teot eivät kumpua helvetinpelosta\, eivät toiveesta saada tuonpuoleisia palkintoja tämänpuoleisesta vaivannäöstä eivätkä halusta saada kiitosta ihmisiltä. Sellainen laskelmoiva ja omaa etuansa etsivä suhtautuminen hyviin tekoihin on vieras kristilliselle hurskaudelle ja ansaitsee ainoastaan tekopyhyyden nimen. \nUskovana minä sen sijaan rakastan Jumalaa ja lähimmäistäni siksi\, että Jumalan rakkaus on sytyttänyt minut vastarakkauteen. Miten Jumala siis on minua rakastanut? Ensiksi Isä\, Luojani\, on antanut minulle elämän ja kaiken mitä siihen tarvitaan. Ilma\, jota hengitän\, on Jumalan ilmaa\, veri\, joka suonissani virtaa\, on Jumalan verta. Isä antaa itsensä minulle koko luomakunnassa. Toiseksi Poika\, Herrani\, on tullut minun veljekseni ja lunastanut minut kadotetun ja tuomitun ihmisen synnistä\, kuolemasta ja perkeleen vallasta. Jeesus Kristus on omalla verellään ostanut minut vapaaksi iankaikkisesta kadotuksesta ja ottanut minut omakseen. Poika antaa itsensä minulle koko työssään. Kolmanneksi Pyhä Henki\, Pyhittäjäni\, on kutsunut evankeliumin kautta minut\, joka en hänen kutsuaan ole etsinyt enkä kaivannut\, ja vienyt pyhään kristilliseen seurakuntaan\, missä hän joka päivä antaa minulle syntini anteeksi\, valmistaa minua ruumiin ylösnousemukseen ja lahjoittaa minulle iankaikkisen elämän. Pyhä Henki antaa itsensä minulle kaikissa lahjoissaan. Kaiken tämän Jumala tekee minulle ilman mitään minun ansiotani tai mahdollisuuttani. \nKiitollisuus anteliasta Jumalaa kohtaan saa uskovan vuorostaan antamaan itsestään\, ajastaan ja varoistaan lähimmäisen auttamiseksi ja Jumalan valtakunnan työhön. “Kiitos Jumalalle hänen sanomattoman suuresta lahjastaan!” \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri: vihreä.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 92:2 Psalmi: Ps. 65:2–6 9 tai Ps. 136:1–9 25–26 Hallelujasäe: Ps. 147:1\n1. lukukappale: Jes. 24:14–16 2. lukukappale: 2. Kor. 9:6–15 Evankeliumi: Joh. 5:1–15 \n\n1. lukukappale\nJes. 24:14–16\nNe korottavat äänensä ja riemuitsevat\, ne huutavat mereltä päin Herran valtasuuruutta: “Sentähden kunnioittakaa Herraa valon mailla\, ja meren saarilla Herran\, Israelin Jumalan\, nimeä”. Maan äärestä kuulemme ylistysvirret: “Ihana on vanhurskaan osa!” \n  \n2. lukukappale\n2. Kor. 9:6–15\nHuomatkaa tämä: joka niukasti kylvää\, se myös niukasti niittää\, ja joka runsaasti kylvää\, se myös runsaasti niittää. Antakoon kukin\, niinkuin hänen sydämensä vaatii\, ei surkeillen eikä pakosta; sillä iloista antajaa Jumala rakastaa. Ja Jumala on voimallinen antamaan teille ylenpalttisesti kaikkea armoa\, että teillä kaikessa aina olisi kaikkea riittävästi\, voidaksenne ylenpalttisesti tehdä kaikkinaista hyvää; niinkuin kirjoitettu on:\n“Hän sirottelee\, hän antaa köyhille\, hänen vanhurskautensa pysyy iankaikkisesti”.\nJa hän\, joka antaa siemenen kylväjälle ja leivän ruuaksi\, on antava teillekin ja enentävä kylvönne ja kasvattava teidän vanhurskautenne hedelmät\, niin että te kaikessa vaurastuen voitte vilpittömästi harjoittaa kaikkinaista anteliaisuutta\, joka meidän kauttamme saa aikaan kiitosta Jumalalle. Sillä tämä avustamispalvelus ei ainoastaan poista pyhien puutteita\, vaan käy vieläkin hedelmällisemmäksi Jumalalle annettujen monien kiitosten kautta\, kun he\, tästä teidän palveluksestanne huomattuaan\, kuinka taattu teidän mielenne on\, ylistävät Jumalaa siitä\, että te näin alistuvaisesti tunnustaudutte Kristuksen evankeliumiin ja näin vilpittömästi olette ruvenneet yhteyteen heidän kanssaan ja kaikkien kanssa. Ja hekin rukoilevat teidän edestänne ja ikävöivät teitä sen ylen runsaan Jumalan armon tähden\, joka on teidän osaksenne tullut. Kiitos Jumalalle hänen sanomattomasta lahjastaan! \n  \nEvankeliumi\nJoh. 5:1–15\nSen jälkeen oli juutalaisten juhla\, ja Jeesus meni ylös Jerusalemiin. Ja Jerusalemissa on Lammasportin luona lammikko\, jonka nimi hebreankielellä on Betesda\, ja sen reunalla on viisi pylväskäytävää. Niissä makasi suuri joukko sairaita\, sokeita\, rampoja ja näivetystautisia\, jotka odottivat veden liikuttamista.\nJa siellä oli mies\, joka oli sairastanut kolmekymmentä kahdeksan vuotta. Kun Jeesus näki hänen siinä makaavan ja tiesi hänen jo kauan aikaa sairastaneen\, sanoi hän hänelle: “Tahdotko tulla terveeksi?” Sairas vastasi hänelle: “Herra\, minulla ei ole ketään\, joka veisi minut lammikkoon\, kun vesi on kuohutettu; ja kun minä olen menemässä\, astuu toinen sinne ennen minua”. Jeesus sanoi hänelle: “Nouse\, ota vuoteesi ja käy”. Ja mies tuli kohta terveeksi ja otti vuoteensa ja kävi.\nMutta se päivä oli sapatti. Sentähden juutalaiset sanoivat parannetulle: “Nyt on sapatti\, eikä sinun ole lupa kantaa vuodetta”. Hän vastasi heille: “Se\, joka teki minut terveeksi\, sanoi minulle: ‘Ota vuoteesi ja käy’.” He kysyivät häneltä: “Kuka on se mies\, joka sanoi sinulle: ‘Ota vuoteesi ja käy’?” Mutta parannettu ei tiennyt\, kuka se oli; sillä Jeesus oli poistunut\, kun siinä paikassa oli paljon kansaa. Sen jälkeen Jeesus tapasi hänet pyhäkössä ja sanoi hänelle: “Katso\, sinä olet tullut terveeksi; älä enää syntiä tee\, ettei sinulle jotakin pahempaa tapahtuisi”. Niin mies meni ja ilmoitti juutalaisille\, että Jeesus oli hänet terveeksi tehnyt. \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala! Varjele aina kristikuntaasi\, sillä jos sinä et sitä tue\, niin se ei voi inhimillisen heikkoutensa takia kestää. Suo sen aina saada sinulta apua\, välttää sitä\, mikä on vahingollista\, ja seurata sitä\, mikä on hyväksi. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Herra Jeesus Kristus! Me kiitämme sinua siitä\, että tahdot olla hätään joutuneiden auttaja ja pelastaja kaikesta kurjuudesta. Katso armollisesti kaikkia kärsiviä. Vaikuta heidän sydämissään vakaa usko\, että he voisivat kaikissa tämän ajan vaivoissa ottaa vastaan apusi ja lohdutuksesi. Anna heille se armo\, että he voisivat nöyrästi kiittää sinua kaikista hyvistä teoistasi\, myös rististä ja kärsimyksistä. Päästä heidät kaikesta synnistä ja anna heille voimaa rakastaa ja palvella sinua nyt ja iankaikkisesti. Kuule meitä sinä\, joka yhdessä Isän ja Pyhän Hengen kanssa hallitset nyt ja aina. \n3. Herra Jumala\, taivaallinen Isä\, joka olet sanalla ja pyhällä kasteella armollisesti vapauttanut synnin hirveästä tartunnasta kaikki meidät\, jotka uskomme! Vieläkin sinä autat meitä joka päivä kaikissa tarpeissamme. Me rukoilemme sinua: herätä sydämemme Pyhällä Hengelläsi\, niin ettemme ikinä unohtaisi hyvää tekoasi. Auta meitä elämään aina sinun pelossasi\, turvautumaan sydämellisellä toivolla laupeuteesi sekä kiittämään ja ylistämään sinua jatkuvasti iloisin mielin. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. (1. vsk.) \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 92:2\nHyvä on |Herraa kiittää *\nja veisata kiitosta sinun nimellesi\, |sinä Korkein. \nPsalmi:\nPs. 65:2–6 9\nJumala\, hiljaisuudessa kiitetään sinua |Siionissa\, *\nja sinulle täy|tetään lupaus. \nSinä |kuulet rukouksen: *\nsinun tykösi tulee |kaikki liha. \nMinun syntivelkani ovat |ylen raskaat\, *\nmutta sinä annat anteeksi meidän |rikoksemme. \nAutuas se\, jonka sinä valitset ja otat tykösi\, esikarta|noissasi asumaan! *\nSalli meidän tulla ravituiksi sinun huoneesi hyvyydellä\, sinun temppelisi |pyhyydellä. \nIhmeellisillä teoilla sinä vastaat meille |vanhurskaudessa\, *\nsinä\, meidän autuutemme Jumala\, sinä\, kaikkien maan äärten ja kaukaisen |meren turva\, \njoka voimallasi |vahvistat vuoret *\nja olet vyötetty |väkevyydellä; \nsinä\, joka asetat |merten pauhinan *\nja niiden aaltojen pauhinan ja kan|sojen metelin\, \nniin että ne\, jotka niiden äärillä asuvat\, hämmästyvät sinun |ihmeitäsi; *\naamun ja ehtoon ääret sinä |täytät riemulla. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen. \n  \nTai:\nPs. 136:1–9 25–26\nKiittäkää Herraa\, sillä |hän on hyvä\, *\nsillä hänen armonsa pysyy ian|kaikkisesti. \nKiittäkää juma|lien Jumalaa\, *\nsillä hänen armonsa pysyy ian|kaikkisesti. \nKiittäkää |herrain Herraa\, *\nsillä hänen armonsa pysyy ian|kaikkisesti; \nhäntä\, joka yksin tekee |suuria ihmeitä\, *\nsillä hänen armonsa pysyy ian|kaikkisesti; \nhäntä\, joka on taidolla |tehnyt taivaat\, *\nsillä hänen armonsa pysyy ian|kaikkisesti; \nhäntä\, joka on levittänyt maan |vetten ylitse\, *\nsillä hänen armonsa pysyy ian|kaikkisesti; \nhäntä\, joka on tehnyt |suuret valot\, *\nsillä hänen armonsa pysyy ian|kaikkisesti: \nauringon hallit|semaan päivää\, *\nsillä hänen armonsa pysyy ian|kaikkisesti\, \nkuun ja tähdet hallit|semaan yötä\, *\nsillä hänen armonsa pysyy ian|kaikkisesti; \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/15-sunnuntai-helluntaista-vsk2/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_Viidestoista-su-Helluntaista.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20260913 DTEND;VALUE=DATE:20260914 DTSTAMP:20260604T072511 CREATED:20191112T140547Z LAST-MODIFIED:20240926T130638Z UID:7819-1789257600-1789343999@www.luterilainen.net SUMMARY:16. sunnuntai helluntaista DESCRIPTION:Evankelista Luukkaan välittämä kertomus piirtää eteemme kaksi Jumalan huolenpidon muotoa. Jumala ruokkii meitä sanallaan ja pitää huolta meistä lähimmäistemme kautta. Jeesus on ollut liikkeellä opetuslastensa kanssa ja kenties koko päivän vaellettuaan he saapuvat erääseen kylään\, josta Johanneksen evankeliumi tietää kertoa sen olevan Betania. Siellä Martta niminen nainen ottaa heidät vastaan ja alkaa palvelemaan heitä\, kun taas hänen sisarensa Maria istuutuu opetuslasten joukkoon\, Jeesuksen lähelle\, kuulemaan Jeesuksen opetusta. \nMartta kuvaa tässä Jumalan huolenpitoa lähimmäistemme kautta ja Marian ”opetuslapsena olo” Jumalan sanan ravintoa. Kumpaakin tarvitaan. Jeesuksen vastaus Marian toimintaan turhautuneelle Martalle antaa meille vielä kallisarvoisen lisätiedon. Iankaikkisuusosamme puolesta tärkeää on vain Jumalan sana. Tämä on kaiken perusta. Jotta me voisimme jaksaa rakastaa ja palvella lähimmäisiämme Jumalan huolenpidon ”työkaluina”\, meillä täytyy olla suhde Jumalaan kunnossa. Meidän täytyy ravita itseämme Jumalan sanalla\, kuulemalla Jumalan sanaa ja nauttimalla Jeesuksen ruumiin ja veren ehtoollisen sakramentissa. Sanan kautta saadun syntien anteeksiantamisen pohjalta voimme sitten ponnistaa rakastamaan ja palvelemaan lähimmäistämme (1. Joh. 4:10–11)\, ei toisinpäin. Näin Jumala toteuttaa osaltaan huolenpitoansa luomakunnassansa. \nTaas toisaalta\, mitä tulee Jumalan sanan ravintoon; jos ei ole Marttoja\, ei voi myöskään olla Marioita. Jos kaikki vain kuuntelisivat Jumalan sanaa\, mikään ei toimisi\, eikä Jumalan huolenpito toteutuisi. Jokaisen onkin hyvä olla joskus myös Marttana\, jotta voisi olla jatkuvasti Mariana. Tällöin Jumalan sanaa voidaan julistaa\, sakramentteja toimittaa ja me tulemme Jumalan palvelemaksi myös lähimmäistemme kautta. \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri: vihreä.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 55:23 Psalmi: Ps. 86:1 3–7 Hallelujasäe: Ps. 46:11\n1. lukukappale: 1. Kun. 17:1 8–16 2. lukukappale: Fil. 4:10–14 Evankeliumi: Luuk. 10:38–42 \n\n1. lukukappale\n1. Kun. 17:1\, 8–16\nTisbeläinen Elia\, eräs Gileadiin asettuneita siirtolaisia\, sanoi Ahabille: “Niin totta kuin Herra\, Israelin Jumala\, elää\, jonka edessä minä seison: näinä vuosina ei tule kastetta eikä sadetta muutoin kuin minun sanani kautta”.\nJa hänelle tuli tämä Herran sana: “Nouse ja mene Sarpatiin\, joka on Siidonin aluetta\, ja asetu sinne. Katso\, minä olen käskenyt leskivaimon elättää sinua siellä.”\nNiin hän nousi ja meni Sarpatiin. Ja kun hän tuli kaupungin portille\, niin katso\, siellä oli leskivaimo keräilemässä puita. Hän huusi tälle ja sanoi: “Tuo minulle vähän vettä astiassa juodakseni”. Kun hän meni hakemaan\, huusi hän hänelle ja sanoi: “Tuo minulle myös palanen leipää kädessäsi”. Mutta hän vastasi: “Niin totta kuin Herra\, sinun Jumalasi\, elää\, minulla ei ole leipäkakkuakaan\, vaan ainoastaan kourallinen jauhoja ruukussa ja vähän öljyä astiassa. Ja katso\, kerättyäni pari puuta minä menen leipomaan itselleni ja pojalleni\, syödäksemme ja sitten kuollaksemme.”\nNiin Elia sanoi hänelle: “Älä pelkää; mene ja tee\, niinkuin olet sanonut. Mutta leivo minulle ensin pieni kaltiainen ja tuo se minulle. Leivo sitten itsellesi ja pojallesi. Sillä näin sanoo Herra\, Israelin Jumala: Jauhot eivät lopu ruukusta\, eikä öljyä ole puuttuva astiasta siihen päivään asti\, jona Herra antaa sateen maan päälle.”\nNiin hän meni ja teki\, niinkuin Elia oli sanonut. Ja hänellä sekä myös Elialla ja vaimon perheellä oli syötävää pitkäksi aikaa. Jauhot eivät loppuneet ruukusta\, eikä öljyä puuttunut astiasta\, sen Herran sanan mukaan\, jonka hän oli Elian kautta puhunut. \n  \n2. lukukappale\nFil. 4:10–14\nMinä ihastuin suuresti Herrassa\, että te jo vihdoinkin olitte elpyneet pitämään minusta huolta\, johon teillä ennenkin oli ollut halua\, vaikka ei tilaisuutta. Ei niin\, että minä puutteen vuoksi tätä sanon; sillä minä olen oppinut oloihini tyytymään. Osaan elää niukkuudessa\, osaan myös elää runsaudessa; kaikkeen ja kaikenlaisiin oloihin minä olen tottunut; sekä olemaan ravittuna että näkemään nälkää\, elämään sekä runsaudessa että puutteessa. Kaikki minä voin hänessä\, joka minua vahvistaa. Kuitenkin teitte hyvin\, kun otitte osaa minun ahdinkooni. \n  \nEvankeliumi\nLuuk. 10:38–42\nJa heidän vaeltaessaan hän meni muutamaan kylään. Niin eräs nainen\, nimeltä Martta\, otti hänet kotiinsa. Ja hänellä oli sisar\, Maria niminen\, joka asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettansa. Mutta Martta puuhasi monissa palvelustoimissa; ja hän tuli ja sanoi: “Herra\, etkö sinä välitä mitään siitä\, että sisareni on jättänyt minut yksinäni palvelemaan? Sano siis hänelle\, että hän minua auttaisi.” Herra vastasi ja sanoi hänelle: “Martta\, Martta\, moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet\, mutta tarpeellisia on vähän\, tahi yksi ainoa. Maria on valinnut hyvän osan\, jota ei häneltä oteta pois.” \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala! Varjele ja puhdista aina kristillistä seurakuntaasi\, sillä ilman sinua se ei voi kestää. Suojele ja hallitse sitä siis aina voimallasi. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Rakas taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua siitä\, että olet antanut meille pyhän sanasi valoksi kaikille teillemme. Auta meitä nöyrästi kuuntelemaan sitä ja kätkemään se uskollisesti sydämiimme. Varjele meitä tämän maailman murheista ja huolista ja suo meidän aina kaikessa etsiä sitä\, mikä on iankaikkista. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n3. Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Me kiitämme sinua siitä\, että olet tallettanut meitä varten taivaaseen katoamattoman\, saastumattoman ja turmeltumattoman perinnön. Herra\, kohota mielemme pois maallisista ja kiinnitä se kokonaan sinuun\, niin että koko sydämellämme etsisimme taivaallisia aarteita\, joita sinä\, kaikkien hyvien lahjojen antaja\, tahdot jakaa meille. Anna meille Hengen valoa ymmärtääksemme sinun tahtosi ja voimaa elää hyvän tahtosi mukaan. Sinun rakkaan Poikasi\, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen\, kautta. \n  \nPäivän psalmi\nAntifoni:\nPs. 55:23\nHeitä murheesi |Herran huomaan\, *\nhän pitää si|nusta huolen. \nPsalmi:\nPs. 86:1 3–7\nKallista\, Herra\, korvasi minun puoleeni ja |vastaa minulle\, *\nsillä minä olen kur|ja ja köyhä. \nVarjele minun sieluni\, sillä minä |olen hurskas; *\nsinä\, minun Jumalani\, pelasta palvelijasi\, joka |sinuun turvaa. \nOle minulle armol|linen\, Herra\, *\nsillä sinua minä huudan |kaiken päivää. \nIlahuta palveli|jasi sielu\, *\nsillä sinun puoleesi\, Herra\, minä y|lennän sieluni. \nSillä sinä\, Herra\, olet hyvä ja anteeksi|antavainen\, *\nsuuri armossa kaikille\, jotka sinua avuk|sensa huutavat. \nOta\, Herra\, korviisi minun |rukoukseni\, *\ntarkkaa minun anomi|seni ääntä. \nHätäni päivänä minä sinua avuk|seni huudan\, *\nsillä sinä |vastaat minulle. \nEi ole sinun vertaistasi\, Herra\, juma|lien joukossa\, *\neikä ole vertaa |sinun töillesi. \nKaikki kansat\, jotka sinä tehnyt olet\, tulevat ja kumartuvat sinun edes|säsi\, Herra\, *\nja kunnioittavat sinun |nimeäsi. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/16-sunnuntai-helluntaista-vsk2/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_Kuudestoista-su-Helluntaista.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20260920 DTEND;VALUE=DATE:20260921 DTSTAMP:20260604T072511 CREATED:20191112T140547Z LAST-MODIFIED:20240926T130652Z UID:7820-1789862400-1789948799@www.luterilainen.net SUMMARY:17. sunnuntai helluntaista DESCRIPTION:Oletko koskaan pohtinut\, millainen koko todellisuus olisi\, jos kuolemaa ei olisi olemassa? Tämän pohtiminen on itse asiassa hankalampaa\, kuin mitä luulisi – sillä apostoli Paavalin sanoin: ”Kuolema tekee työtään meissä”. Joka syksy lehtipuut pudottavat lehtensä. Juhlissa vastaanotetut kukkaset lakastuvat. Pitkään ilahduttaneet ja palvelleet koti- ja lemmikkieläimet kuolevat. Ja mikä vielä pahinta\, me itsekin kuolemme ja meidän lähimmäisemmekin tulevat kuolemaan. Kuolema koskettaa jokaista\, tavalla tai toisella. Siksi on niin hankalaa kuvitella todellisuutta ilman kuolemaa. Vaikka voidaan olla melko varmoja siitä\, että jokainen meistä mielellään eläisi ilman tuota kuolemaa ja sen tekemää työtä. \nSiksi tässäkään asiassa ei kannata jäädä oman mielikuvituksen varaan kuolemattomuudesta. Raamattu itse asiassa ensimmäisissä ja viimeisissä luvuissaan kertoo\, millaista on elämä ilman kuolemaa. Raamatun alkuluvut tämän suhteen voitaisiin tiivistää seuraaviin sanoihin: sangen hyvää. Ja viimeiset luvut tiivistää sanoihin: iankaikkista rauhaa. Alussa kaikki oli sangen hyvää. Jumala loi kaiken hyväksi. Mutta Jumalan tahdon rikkomisen ja syntiinlankeemuksen myötä tuli kuolema. Ja Jeesus\, joka kykeni Lasaruksen herättämään tässä ajassa kuolleista – myös itse heräsi ja herätettiin kuolleista. Kuolema on siis voitettu. Virressä 90 lauletaan: ”Kuolemallaan kuoleman voitti”. Ja luterilaisessa virressä 843 lauletaan: ”Haudasta nousit elämään ja kuolon kukistit”. Molemmat virret kertovat siis Jeesuksen ylösnousemuksesta. \nKoskapa kuolema on siis voitettu\, niin se ei enää hallitse elämää. Monenlaiset taudit ja sairaudet voivat kiusata kristittyäkin. Mutta juuri kaikissa näissä voi aina kääntyä Kristuksen puoleen\, joka kärsi ja kuoli. Mutta nousi myös ylös kuolleista. Apostoli Paavali kuvaakin ihanalla tavalla kristityn todellisuutta. ”Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa\, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä.” Kaikkein suurimmassakin ahdingossa Jumalan lapsi voi loistaa Jeesuksen lahjoittaman iankaikkisen elämän kirkkautta – odottaen samalla luvattua iankaikkista rauhaa\, jossa kuolemaa enää ei ole. \n\n Kynttilöitä: 2 Liturginen väri: vihreä. 2. vuosikerta \n Päivän psalmi Antifoni: Ps. 56:14 Psalmi: Ps. 86:10–13 Hallelujasäe Joona 2:3\n1. lukukappale Job. 19:25–27 2. lukukappale 2. Kor. 4:7–14 Evankeliumi Joh. 11:21–29 (30-31) 32-45 \n\n1. lukukappale\nJob 19:25–27\nMutta minä tiedän lunastajani elävän\, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä. Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti\, saan minä nähdä Jumalan. Hänet olen minä näkevä apunani; minun silmäni saavat nähdä hänet – eikä vieraana. Munaskuuni hiukeavat sisimmässäni. \n  \n2. lukukappale\n2. Kor. 4:7–14\nMutta tämä aarre on meillä saviastioissa\, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä. Me olemme kaikin tavoin ahdingossa\, mutta emme umpikujassa\, neuvottomat\, mutta emme toivottomat\, vainotut\, mutta emme hyljätyt\, maahan kukistetut\, mutta emme tuhotut.\nMe kuljemme\, aina kantaen Jeesuksen kuolemaa ruumiissamme\, että Jeesuksen elämäkin tulisi meidän ruumiissamme näkyviin. Sillä me\, jotka elämme\, olemme alati annetut kuolemaan Jeesuksen tähden\, että Jeesuksen elämäkin tulisi kuolevaisessa lihassamme näkyviin. Niinpä siis kuolema tekee työtään meissä\, mutta elämä teissä. Mutta koska meillä on sama uskon Henki\, niinkuin kirjoitettu on: “Minä uskon\, sentähden minä puhun”\, niin mekin uskomme\, ja sentähden me myös puhumme\, tietäen\, että hän\, joka herätti Herran Jeesuksen\, on herättävä meidätkin Jeesuksen kanssa ja asettava esiin yhdessä teidän kanssanne. \n  \nEvankeliumi\nJoh. 11:21–29 (30–31) 32–45\nJa Martta sanoi Jeesukselle: “Herra\, jos sinä olisit ollut täällä\, niin minun veljeni ei olisi kuollut. Mutta nytkin minä tiedän\, että Jumala antaa sinulle kaiken\, mitä sinä Jumalalta anot.” Jeesus sanoi hänelle: “Sinun veljesi on nouseva ylös”. Martta sanoi hänelle: “Minä tiedän hänen nousevan ylösnousemuksessa\, viimeisenä päivänä”. Jeesus sanoi hänelle: “Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun\, se elää\, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään\, joka elää ja uskoo minuun\, ikinä kuole. Uskotko sen?” Hän sanoi hänelle: “Uskon\, Herra; minä uskon\, että sinä olet Kristus\, Jumalan Poika\, se\, joka oli tuleva maailmaan”.\nJa tämän sanottuaan hän meni ja kutsui salaa sisarensa Marian sanoen: “Opettaja on täällä ja kutsuu sinua”. Kun Maria sen kuuli\, nousi hän nopeasti ja meni hänen luoksensa. (Mutta Jeesus ei ollut vielä saapunut kylään\, vaan oli yhä siinä paikassa\, missä Martta oli hänet kohdannut. Kun nyt juutalaiset\, jotka olivat Marian kanssa huoneessa häntä lohduttamassa\, näkivät hänen nopeasti nousevan ja lähtevän ulos\, seurasivat he häntä\, luullen hänen menevän haudalle\, itkemään siellä.)\nKun siis Maria saapui sinne\, missä Jeesus oli\, ja näki hänet\, lankesi hän hänen jalkojensa eteen ja sanoi hänelle: “Herra\, jos sinä olisit ollut täällä\, ei minun veljeni olisi kuollut”. Kun Jeesus näki hänen itkevän ja hänen kanssaan tulleiden juutalaisten itkevän\, joutui hän hengessään syvän liikutuksen valtaan ja vapisi; ja hän sanoi: “Mihin te panitte hänet?” He sanoivat hänelle: “Herra\, tule ja katso”. Ja Jeesus itki. Niin juutalaiset sanoivat: “Katso\, kuinka rakas hän oli hänelle!” Mutta muutamat heistä sanoivat: “Eikö hän\, joka avasi sokean silmät\, olisi voinut tehdä sitäkin\, ettei tämä olisi kuollut?”\nNiin Jeesus joutui taas liikutuksen valtaan ja meni haudalle; ja se oli luola\, ja sen suulla oli kivi. Jeesus sanoi: “Ottakaa kivi pois”. Martta\, kuolleen sisar\, sanoi hänelle: “Herra\, hän haisee jo\, sillä hän on ollut haudassa neljättä päivää”. Jeesus sanoi hänelle: “Enkö minä sanonut sinulle\, että jos uskoisit\, niin sinä näkisit Jumalan kirkkauden?”\nNiin he ottivat kiven pois. Ja Jeesus loi silmänsä ylös ja sanoi: “Isä\, minä kiitän sinua\, että olet minua kuullut. Minä kyllä tiesin\, että sinä minua aina kuulet; mutta kansan tähden\, joka seisoo tässä ympärillä\, minä tämän sanon\, että he uskoisivat sinun lähettäneen minut.” Ja sen sanottuansa hän huusi suurella äänellä: “Lasarus\, tule ulos!” Ja kuollut tuli ulos\, jalat ja kädet siteisiin käärittyinä\, ja hänen kasvojensa ympärille oli kääritty hikiliina. Jeesus sanoi heille: “Päästäkää hänet ja antakaa hänen mennä”. Niin useat juutalaisista\, jotka olivat tulleet Marian luokse ja nähneet\, mitä Jeesus teki\, uskoivat häneen. \n  \nRukoukset\n1. Pyhä Jumala! Auta meitä mielellämme palvelemaan sinua ja herätä tahtomme aina pyytämään apuasi. Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Taivallinen Isä! Me kiitämme sinua siitä\, että tahdot lähettää Pyhän Henkesi asumaan sydämiimme ja tehdä kuolevaiset ruumiimme eläviksi hänen kauttaan. Me rukoilemme sinua: varjele meitä hengellisestä kuolemasta ja vahvista meissä uutta ihmistä\, joka vaeltaa pyhyydessä ja vanhurskaudessa sinun kasvojesi edessä. Auta meitä aina kuulemaan sanaasi ja seuraamaan sitä\, niin ettei meitä tuomittaisi vaan pääsisimme sisälle elämään. Sinun rakkaan Poikasi\, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen\, kautta. \n3. Herra Jumala\, taivaallinen Isä\, joka annoit Poikasi tulla ihmiseksi\, jotta hän suorittaisi kuolemallaan maksun synneistämme ja pelastaisi meidät iankaikkisesta kuolemasta! Me rukoilemme sinua: varjele meitä epäilyksistä ja auta meitä aina pitämään kiinni tästä toivosta\, että niin kuin Herramme Jeesus Kristus herätti sanallaan kuolleet\, niin hän herättää viimeisenä päivänä meidätkin ja antaa meille iankaikkisen autuuden. Kuule meitä Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä. \n  \nPäivän psalmi\nAntifoni:\nPs. 56:14\nSinä pelastit minun sieluni |kuolemasta\, *\nminun jalkani kom|pastumasta. \nPsalmi:\nPs. 86:10–13\nSillä sinä olet suuri |ja teet ihmeitä\, *\nsinä ainoa |olet Jumala. \nNeuvo minulle tiesi\, Herra\, että minä vaeltaisin sinun |totuudessasi. *\nKiinnitä minun sydämeni siihen yhteen\, että minä sinun nime|äsi pelkäisin. \nKaikesta sydämestäni minä kiitän sinua\, Herra\, minun |Jumalani\, *\nja kunnioitan sinun nimeäsi ian|kaikkisesti; \nsillä sinun armosi on suuri |minua kohtaan\, *\nsinä olet pelastanut minun sieluni tuonelan |syvyydestä. \nJumala\, julkeat ovat nousseet |minua vastaan\, *\nväkivaltaisten joukko etsii minun henkeäni; eivät he pidä sinua sil|mäinsä edessä. \nMutta sinä\, Herra\, olet laupias ja armahta|vainen Jumala\, *\npitkämielinen\, suuri armossa ja |totuudessa. \nKäänny minun puoleeni\, ole minulle |armollinen\, *\nanna voimasi palvelijallesi\, auta palvelijatta|resi poikaa. \nTee merkki minulle\, minun |hyväkseni. *\nHäpeäksensä minun vihaajani nähkööt\, että sinä\, Herra\, minua au|tat ja lohdutat. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/17-sunnuntai-helluntaista-vsk2/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2019/11/Kirkkovuosi_Seitsemastoista-su-Helluntaista_muokattu.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20260927 DTEND;VALUE=DATE:20260928 DTSTAMP:20260604T072511 CREATED:20200529T143404Z LAST-MODIFIED:20240926T130956Z UID:9230-1790467200-1790553599@www.luterilainen.net SUMMARY:18. sunnuntai helluntaista DESCRIPTION:Sunnuntain evankeliumi kuuluu Markuksen evankeliumissa jaksoon (Mark. 2:18–28)\, jossa Jeesuksen opetuslapset rikkovat fariseusten mielestä juutalaisten uskonnollisia tapoja. Tätä ennen Jeesus on aiheuttanut fariseusten kirjanoppineissa pahennusta syömällä tullimiesten\, jotka olivat monien silmissä maanpettureita\, sekä julkisyntisten ihmisten kanssa. Jakson jälkeen Jeesus joutuu silmätikuksi\, kun parantaa sapattina miehen synagogassa (Mark. 3:1–6). Kun näitä tekstejä kuulee tai lukee\, niin tulee helposti mieleen kysymys: Rikkoiko Jeesus tahallaan joitain sääntöjä? Tai: Miksi Jeesuksen opetuslapset toimivat kuten toimivat? Eikö olisi ollut hienovaraisempaa toimia niin kuin juutalaisten tavat vaativat? \nPäivän evankeliumissa Jeesuksen vastaus vanhasta ja uudesta kankaasta sekä vahoista ja uusista viinileileistä antaa vastauksen. Jumalan valtakunta tuli Jeesuksessa maan päälle. Tässä valtakunnassa kyse on jostain aivan muusta kuin ihmisten tekemien sääntöjen noudattamisesta. Itse asiassa kyse on myös aivan muusta kuin Jumalan lain vaatimien tekojen tekemisestä. Jeesuksessa ja Hänen työssään Jumalan valtakunta murtautui maailmaan\, jossa jokainen ihminen on syntyjään lakihenkinen. Meillä syntiinlangenneilla ihmisillä on väärä kuva Jumalasta. Luulemme\, että voimme jotenkin tekemisillämme tai tekemättä jättämällä miellyttää Jumalaa ja elää Hänen tahtonsa mukaan. Näin ei ole\, vaan Jumalan lapsi on se\, joka on Jeesuksen seuraaja. Ihmisten ajatuksia ja oletuksia Jumalasta\, Hänen tahdostaan ja elämästä Jumalan omana\, ei voi yhdistää Jumalan ilmoitukseen\, lopulta itse Kristukseen Jeesukseen. Hänessä Jumala on tullut itse keskellemme\, ilmoittanut itsensä ja antanut itsensä. Tämä on ihmisen ymmärrykselle jopa hulluutta (1. Kor. 1). \nJeesus opetti Jumalan lain oikean tarkoituksen (mm. Matt. 5–7) ja täytti itse koko lain. Jeesuksen omana kristitty on kutsuttu uskoon\, johon kuuluu Jeesuksen seuraaminen. Tämä aiheuttaa ristiriidan maailman uskonnollisten käsitysten ja vaatimusten kanssa. Niistä kristitty on kuitenkin vapaa\, vaikka Jumalan lasten vapaudessa voi rakkauden tähden joskus luopua vapaudestaan. Uskonpuhdistajaa mukaillen: ”Kristitty on vapaa herra eikä kenenkään orja. Kristitty on samaan aikaan kaikkien orja ja palvelija.” \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri: vihreä. 2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 119:105 Psalmi: Ps. 119:97–104 Hallelujasäe: Ps. 136:1\n1. lukukappale: Aam. 5:21–24 2. lukukappale: Kol. 2:16–23 Evankeliumi: Mark. 2:18–22 \n\n1. lukukappale\nAam. 5:21–24\nMinä vihaan\, minä halveksin teidän juhlianne enkä mielisty teidän juhlakokouksiinne. Sillä vaikka te tuotte minulle polttouhreja ja ruokauhrejanne\, eivät ne minulle kelpaa\, enkä minä katso teidän yhteysuhrienne\, syöttövasikkainne\, puoleen. Vie pois minun edestäni virttesi pauhina\, en tahdo kuulla sinun harppujesi soittoa. Mutta oikeus virratkoon kuin vesi ja vanhurskaus niinkuin ehtymätön puro. \n  \n2. lukukappale\nKol. 2:16–23\nÄlköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta\, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta\, jotka vain ovat tulevaisten varjo\, mutta ruumis on Kristuksen. Älköön teiltä riistäkö voittopalkintoanne kukaan\, joka on mieltynyt nöyryyteen ja enkelien palvelemiseen ja pöyhkeilee näyistään ja on lihallisen mielensä turhaan paisuttama eikä pitäydy häneen\, joka on pää ja josta koko ruumis\, nivelten ja jänteiden avulla koossa pysyen\, kasvaa Jumalan antamaa kasvua.\nJos te olette Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkeisvoimista\, miksi te\, ikäänkuin eläisitte maailmassa\, sallitte määrätä itsellenne säädöksiä: “Älä tartu\, älä maista\, älä koske!” – sehän on kaikki tarkoitettu katoamaan käyttämisen kautta – ihmisten käskyjen ja oppien mukaan? Tällä kaikella tosin on viisauden maine itsevalitun jumalanpalveluksen ja nöyryyden vuoksi ja sentähden\, ettei se ruumista säästä; mutta se on ilman mitään arvoa\, ja se tapahtuu lihan tyydyttämiseksi. \n  \nEvankeliumi\nMark. 2:18–22\nJa Johanneksen opetuslapset ja fariseukset pitivät paastoa. Niin tultiin ja sanottiin hänelle: “Johanneksen opetuslapset ja fariseusten opetuslapset paastoavat; miksi sinun opetuslapsesi eivät paastoa?” Jeesus sanoi heille: “Eiväthän häävieraat voi paastota silloin\, kun ylkä on heidän kanssaan? Niin kauan kuin heillä on ylkä seurassaan\, eivät he voi paastota. Mutta päivät tulevat\, jolloin ylkä otetaan heiltä pois\, ja silloin\, sinä päivänä\, he paastoavat. Ei kukaan ompele vanuttamattomasta kankaasta paikkaa vanhaan vaippaan; muutoin uusi täytetilkku repii palasen vanhasta vaipasta\, ja reikä tulee pahemmaksi. Eikä kukaan laske nuorta viiniä vanhoihin nahkaleileihin; muutoin viini pakahuttaa leilit\, ja viini menee hukkaan\, ja leilit turmeltuvat; vaan nuori viini on laskettava uusiin leileihin.” \n  \nRukoukset\n1. Pyhä Jumala! Suo meidän sinun armostasi välttää perkeleen saastutusta ja seurata puhtaalla sydämellä sinua\, joka olet ainoa todellinen Jumala. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Laupias Jumala! Varjele meitä lain orjuuden ikeestä ja anna meille armosi\, että rakkaudesta sinuun palvelisimme sinua alttiisti ja kuuliaisesti Jeesuksen Kristuksen vapauttamina lapsinasi. Auta meitä myös\, ettemme milloinkaan käyttäisi väärin armoasi\, ettemme koettaisi peitellä sillä suruttomuutta tai väärää vapautta\, vaan vaeltaisimme aina sinua peläten ja pyhää tahtoasi totellen. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n  \nPäivän psalmi\nAntifoni:\nPs. 119:105\nSinun sanasi on minun |jalkaini lamppu *\nja valkeus |minun tielläni. \nPsalmi:\nPs. 119:97–104\nKuinka sinun lakisi onkaan |minulle rakas! *\nKaiken päivää minä sitä |tutkistelen. \nSinun käskysi tekevät minut vihollisiani |viisaammaksi\, *\nsillä ne ovat minun omani ian|kaikkisesti. \nMinä olen kaikkia opettajiani |taitavampi\, *\nsillä minä tutkistelen sinun todis|tuksiasi. \nMinä olen ymmärtäväi|sempi kuin vanhat\, *\nsillä minä otan vaarin sinun ase|tuksistasi. \nMinä pidätän jalkani kaikilta |pahoilta teiltä\, *\nnoudattaakseni |sinun sanaasi. \nMinä en poikkea sinun |oikeuksistasi\, *\nsillä sinä |neuvot minua. \nKuinka makeat ovat minulle sinun |lupauksesi! *\nNe ovat hunajaa makeammat |minun suussani. \nSinun asetuksistasi minä saan |ymmärrystä; *\nsentähden minä vihaan kaikkia |valheen teitä. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/18-sunnuntai-helluntaista-vsk2/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2020/05/Kirkkovuosi_Kahdeksastoista-su-Helluntaista_muokattu2.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20261004 DTEND;VALUE=DATE:20261005 DTSTAMP:20260604T072511 CREATED:20191112T140547Z LAST-MODIFIED:20240926T130923Z UID:7821-1791072000-1791158399@www.luterilainen.net SUMMARY:Mikkelinpäivä DESCRIPTION:Opetuslapset esittävät tämän pyhän evankeliumitekstissä Jeesukselle kysymyksen ”kuka on suurin taivasten valtakunnassa?” Kysymys on alun alkaenkin nurinkurinen. Jeesuksen vastauksesta käy ilmi\, että tärkeämpää olisi ensin kysyä ”miten minä pääsen taivasten valtakuntaan”\, kuin ”kuka on suurin”. Näyttäisi myös siltä\, että kun ensin kysyy tärkeimmän kysymyksen\, jää toinen kysymys vaille merkitystä. \nJeesuksen vastaus on häkellyttävä: ”tule lasten kaltaiseksi”. Olisi voinut kuvitella\, että vastaus kysymykseen ”miten minä pääsen taivaaseen”\, olisi ollut jotain ylevämpää\, kuten usko riittävän lujasti\, tule viisaaksi\, tee sitä tai tee tätä. Olemmehan koko ikämme oppineet\, että ilmaista juustoa on vain hiirenloukussa\, ja että palkan saa vain työtä tekemällä. Mitä hyötyä on tulla lasten kaltaiseksi? Eihän lapset voi tehdä mitään millä ”oikeasti” on merkitystä\, eihän lapset pysty edes päättämään mistään itsenäisesti. Jos esimerkiksi lapselta kysyy\, mitä syödään\, niin vastaus on todennäköisesti päivästä toiseen lapsen lempiruoka\, oli se sitten hampurilainen ja ranskalaiset tai jotain ihan muuta. Ravitsevaa ruista tuskin pöytään ilmestyy. \nMikä sitten tekee lapsista esimerkillisiä? Kuinka lapsen kaltainen voi olla suurin taivasten valtakunnassa? Heidän avuttomuutensa ja sokea luottamuksensa\, sillä lapsi ei selviä elämästä ilman aikuisten apua. Pieni lapsi kuolee hyvinkin nopeasti ilman vanhempia ja vähän vanhempikin sitten kun ruoka tai parhaassa tapauksessa rahat loppuvat. Lapset joutuvat turvautumaan välttämättä aikuisiin\, jotta voisivat elää. Lapsilla ei ole omia edellytyksiä selviytyä. Ja jokaiselle lapselle lähtökohtaisesti ovat hänen vanhempansa niitä supersankareita maailmassa\, joihin turvautua\, joilta saa ruokaa ja joista ottaa mallia. \nSamoin kristityn täytyy turvautua yksin Kristukseen\, Hänen tekemäänsä sovitustyöhön meidän puolestamme\, jotta pääsee taivasten valtakuntaan. Jeesus on ainoa lähde\, josta saamme hengellisen ravinnon ja jonka kaltaisuuteen saamme olla Pyhän Hengen vaikutuksesta kasvamassa. Tämän Jeesuksen ansaitseman ja tarjoaman palkan saa vain ansiotta\, lahjaksi\, uskon kautta. \n\nKynttilöitä: 4 Liturginen väri: valkoinen maanantaista lauantaihin vihreä.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 34:8 Psalmi: Ps. 103:19–22 Hallelujasäe: Ps. 148:2\n1. lukukappale: 2. Moos. 23:20–23 2. lukukappale: Hepr. 1:14–2:4 tai Ilm. 5:11–12 Evankeliumi: Matt. 18:1–6 (7–9) 10 \n\n1. lukukappale\n2. Moos. 23:20–23\nHerra sanoi:\nKatso\, minä lähetän enkelin sinun edellesi varjelemaan sinua tiellä ja johdattamaan sinua siihen paikkaan\, jonka minä olen valmistanut. Ole varuillasi hänen edessään ja kuule häntä äläkä pahoita hänen mieltänsä. Hän ei jätä teidän rikoksianne rankaisematta\, sillä minun nimeni on hänessä. Mutta jos sinä kuulet häntä ja teet kaikki\, mitä minä käsken\, niin minä olen sinun vihollistesi vihollinen ja vastustajaisi vastustaja. Sillä minun enkelini käy sinun edelläsi ja johdattaa sinut amorilaisten\, heettiläisten\, perissiläisten\, kanaanilaisten\, hivviläisten ja jebusilaisten maahan\, ja minä hävitän heidät. \n  \n2. lukukappale\nHepr. 1:14–2:4\nEivätkö he kaikki ole palvelevia henkiä\, palvelukseen lähetettyjä niitä varten\, jotka saavat autuuden periä?\nSentähden tulee meidän sitä tarkemmin ottaa vaari siitä\, mitä olemme kuulleet\, ettemme vain kulkeutuisi sen ohitse. Sillä jos enkelien kautta puhuttu sana pysyi lujana\, ja jokainen rikkomus ja tottelemattomuus sai oikeudenmukaisen palkkansa\, kuinka me voimme päästä pakoon\, jos emme välitä tuosta niin suuresta pelastuksesta\, jonka Herra alkuaan julisti ja joka niiden vahvistamana\, jotka olivat sen kuulleet\, saatettiin meille\, kun Jumala yhdessä heidän kanssaan todisti tunnusmerkeillä ja ihmeillä ja moninaisilla väkevillä teoilla ja jakamalla Pyhää Henkeä tahtonsa mukaan? \nTai:\nIlm. 5:11–12\nJa minä näin\, ja minä kuulin monien enkelien äänen valtaistuimen ja olentojen ja vanhinten ympäriltä\, ja heidän lukunsa oli kymmenentuhatta kertaa kymmenentuhatta ja tuhat kertaa tuhat\, ja he sanoivat suurella äänellä:\n“Karitsa\, joka on teurastettu\, on arvollinen saamaan voiman ja rikkauden ja viisauden ja väkevyyden ja kunnian ja kirkkauden ja ylistyksen”. \n  \nEvankeliumi\nMatt. 18:1–6 (7–9) 10\nSillä hetkellä opetuslapset tulivat Jeesuksen tykö ja sanoivat: “Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?”\nNiin hän kutsui tykönsä lapsen\, asetti sen heidän keskellensä ja sanoi:\n“Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi\, ette pääse taivasten valtakuntaan. Sentähden\, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi\, se on suurin taivasten valtakunnassa. Ja joka ottaa tykönsä yhden tämänkaltaisen lapsen minun nimeeni\, se ottaa tykönsä minut. Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä\, jotka uskovat minuun\, sen olisi parempi\, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.\n(Voi maailmaa viettelysten tähden! Viettelysten täytyy kyllä tulla; mutta voi sitä ihmistä\, jonka kautta viettelys tulee! Mutta jos sinun kätesi tai jalkasi viettelee sinua\, hakkaa se poikki ja heitä luotasi; parempi on sinulle\, että käsipuolena tai jalkapuolena pääset elämään sisälle\, kuin että sinut\, molemmat kädet tai molemmat jalat tallella\, heitetään iankaikkiseen tuleen. Ja jos sinun silmäsi viettelee sinua\, repäise se pois ja heitä luotasi; parempi on sinun silmäpuolena mennä elämään sisälle\, kuin että sinut\, molemmat silmät tallella\, heitetään helvetin tuleen.)\nKatsokaa\, ettette halveksu yhtäkään näistä pienistä; sillä minä sanon teille\, että heidän enkelinsä taivaissa näkevät aina minun Isäni kasvot\, joka on taivaissa. \n  \nRukoukset\n1. Jumala\, rakas taivaallinen Isä\, joka käsittämättömässä viisaudessasi olet asettanut pyhät enkelisi palvelemaan valittuja ystäviäsi heidän autuudekseen! Anna armosi\, että me enkelien palveluksen avulla voittaisimme miehuullisesti vihollisemme\, pahan hengen\, ja kaiken hänen pahuutensa. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Herra Jumala\, taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua siitä\, että olet isällisestä laupeudestasi lähettänyt pyhät enkelisi varjelemaan meitä perkeleen juonilta. Me rukoilemme sinua: anna meidän saada kaikissa ahdistuksissa lohtua siitä\, että pyhät enkelisi ympäröivät ja vartioivat meitä vahvalla suojeluksella\, niin etteivät perkele ja paha maailma pääse vahingoittamaan meitä tai omiamme. Jos kuitenkin sallit jonkin ajallisen pahan kohdata meitä\, niin anna meidän lujasti uskoa\, että saamme kaikesta huolimatta Jeesuksen Kristuksen kautta syntimme anteeksi ja ikuisen elämän. Kuule meitä hänen kauttaan\, joka yhdessä sinun ja Pyhän Hengen kanssa hallitsee iankaikkisesta iankaikkiseen. \n  \nPäivän psalmi\nAntifoni:\nPs. 34:8\nHerran enkeli asettuu niiden ympärille\, jotka häntä |pelkäävät\, *\nja |pelastaa heidät. \nPsalmi:\nPs. 103:19–22\nHerra on pystyttänyt istuimensa |taivaisiin\, *\nja hänen kuninkuutensa |hallitsee kaikkia. \nKiittäkää Herraa\, te hänen enke|linsä\, *\nte väkevät sankarit\, jotka hänen käskynsä täytätte\, kun kuulette hänen |sanansa äänen. \nKiittäkää Herraa\, kaikki hänen sota|väkensä\, *\nte hänen palvelijansa\, jotka hänen |tahtonsa teette. \nKiittäkää Herraa\, kaikki hänen |tekonsa\, *\nhänen valtakuntansa kaikissa paikoissa. Kiitä\, minun |sieluni\, Herraa. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/mikkelinpaiva-vsk2/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20261011 DTEND;VALUE=DATE:20261012 DTSTAMP:20260604T072511 CREATED:20191112T140548Z LAST-MODIFIED:20240926T131024Z UID:7823-1791676800-1791763199@www.luterilainen.net SUMMARY:20. sunnuntai helluntaista DESCRIPTION:Päivän psalmissa (78:1–8) lauletaan\, että Jumalan kansa opettaa tuleville sukupolville Jumalan sanaa\, jotta heistä ei tulisi kuten menneistä sukupolvista\, jotka hylkäsivät Jumalansa. Tämä on kristitylle aina ajankohtainen rukous\, sillä usko ei synny\, kasva ja säily tyhjiössä\, vaan ainoastaan Jumalan sanan vaikutuksesta. On siis hyvin ratkaisevaa ihmisen iankaikkisuuden kannalta\, että hän saa oikeaa Jumalan sanan mukaista opetusta jo aivan pienestä lapsesta alkaen. \nPäivän evankeliumissa kuulemme juutalaisista\, todennäköisesti fariseuksista\, sokeana syntyneestä miehestä jonka Jeesus paransi ja Jeesuksesta. Parantunut mies joutuu juutalaisten johtomiesten edessä syytettyjen penkille\, koska nuo johtajat eivät usko Jeesusta siksi\, joka Hän on. Heidän olisi tullut Kirjoituksista uskoa ja ymmärtää\, että Jeesus on Jumalan Messias\, Kristus. Sen sijaan he alkavatkin vihata miestä\, joka ei suostu heidän syytöksiinsä ja vastaa heille Jeesuksesta oikein. Mies ajetaan pois synagoogasta (Joh. 9:34). \nMies on vastannut juutalaisille mm. seuraavasti: ”Ei ole maailman alusta kuultu\, että kukaan on avannut sokeana syntyneen silmät.” (9:32). Tämä Jeesuksen parantama mies tuntee hyvin Jumalan sanan\, sillä Vanhassa testamentissa ei kerrotakaan tällaisesta ihmeestä. Jeesus on siis tehnyt jotain aivan ennenkuulumatonta ja uutta. Kun vielä sana ”syntynyt” muistuttaa Uuden testamentin kreikan kielessä sanaa ”alussa”\, genesis\, näemme kuinka Johannes kirjoittaa tässä uudesta luomisesta\, joka tapahtuu Kristuksessa Jeesuksessa. Tässä miehessä ”Jumalan teot tulevat nyt julki”\, kuten Jeesus sanoi tapahtuman alussa opetuslapsilleen (9:3). \nJeesus etsii juutalaisten hylkäämän miehen käsiinsä ja lahjoittaa hänelle pelastavan uskon (9:35–38). Mies tunnustaa uskonsa ja palvoo Jeesusta Jumalana. Aiemminhan hän on sanonut Jeesuksesta: ”Se mies\, jota kutsutaan Jeesukseksi…” (9:11); ”Hän on profeetta” (9:17); ”Jos hän ei olisi Jumalasta\, ei hän voisi mitään tehdä” (9:33). Nyt hän sen sijaan uskossa heittäytyy maailman Valon eteen ja kumartaen rukoilee Häntä\, Herraansa. Sen sijaan ne miehet\, joille Jeesus ei kelpaa ja jotka syyttivät Jeesuksen parantamaa miestä ja vainosivat Jeesusta\, jäävät epäuskon valtaan. \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri: vihreä.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 102:13 Psalmi: Ps. 78:1–8 Hallelujasäe: Ps. 118:16\n1. lukukappale: Jes. 8:11–15 2. lukukappale: 2. Kor. 1:18–22 Evankeliumi: Joh. 9:24–38 \n\n1. lukukappale\nJes. 8:11–15\nSillä näin sanoi minulle Herra\, kun hänen kätensä valtasi minut ja hän varoitti minua vaeltamasta tämän kansan tietä:\n“Älkää sanoko salaliitoksi kaikkea\, mitä tämä kansa salaliitoksi sanoo; älkää peljätkö\, mitä se pelkää\, älkääkä kauhistuko. Herra Sebaot pitäkää pyhänä\, häntä te peljätkää ja kauhistukaa. Ja hän on oleva pyhäkkö\, hän loukkauskivi ja kompastuksen kallio molemmille Israelin huonekunnille\, paula ja ansa Jerusalemin asukkaille. Monet heistä kompastuvat ja kaatuvat ja ruhjoutuvat\, monet kiedotaan ja vangitaan. \n  \n2. lukukappale\n2. Kor. 1:18–22\nMutta Jumala sen takaa\, että puheemme teille ei ole “on” ja “ei”. Sillä Jumalan Poika\, Kristus Jeesus\, jota me\, minä ja Silvanus ja Timoteus\, olemme teidän keskellänne saarnanneet\, ei tullut ollakseen “on” ja “ei”\, vaan hänessä tuli “on”. Sillä niin monta kuin Jumalan lupausta on\, kaikki ne ovat hänessä “on”; sentähden tulee hänen kauttaan myös niiden “amen”\, Jumalalle kunniaksi meidän kauttamme. Mutta se\, joka lujittaa meidät yhdessä teidän kanssanne Kristukseen ja joka on voidellut meidät\, on Jumala\, joka myös on painanut meihin sinettinsä ja antanut Hengen vakuudeksi meidän sydämiimme. \n  \nEvankeliumi\nJoh. 9:24–38\nNiin he kutsuivat toistamiseen miehen\, joka oli ollut sokea\, ja sanoivat hänelle: “Anna kunnia Jumalalle; me tiedämme\, että se mies on syntinen”. Hän vastasi: “Onko hän syntinen\, sitä en tiedä; sen vain tiedän\, että minä\, joka olin sokea\, nyt näen”. Niin he sanoivat hänelle: “Mitä hän sinulle teki? Miten hän avasi sinun silmäsi?” Hän vastasi heille: “Johan minä teille sanoin\, ettekä te kuulleet. Miksi taas tahdotte sitä kuulla? Tahdotteko tekin ruveta hänen opetuslapsiksensa?” Niin he herjasivat häntä ja sanoivat: “Sinä olet hänen opetuslapsensa\, mutta me olemme Mooseksen opetuslapsia. Me tiedämme Jumalan puhuneen Moosekselle\, mutta mistä tämä on\, sitä emme tiedä.” Mies vastasi ja sanoi heille: “Sehän tässä on ihmeellistä\, että te ette tiedä\, mistä hän on\, ja kuitenkin hän on avannut minun silmäni. Me tiedämme\, ettei Jumala kuule syntisiä; vaan joka on jumalaapelkääväinen ja tekee hänen tahtonsa\, sitä hän kuulee. Ei ole maailman alusta kuultu\, että kukaan on avannut sokeana syntyneen silmät. Jos hän ei olisi Jumalasta\, ei hän voisi mitään tehdä.” He vastasivat ja sanoivat hänelle: “Sinä olet kokonaan synneissä syntynyt\, ja sinä tahdot opettaa meitä!” Ja he ajoivat hänet ulos.\nJa Jeesus sai kuulla heidän ajaneen hänet ulos; ja hänet tavatessaan hän sanoi hänelle: “Uskotko sinä Jumalan Poikaan?” Hän vastasi ja sanoi: “Herra\, kuka hän on\, että minä häneen uskoisin?” Jeesus sanoi hänelle: “Sinä olet hänet nähnyt\, ja hän on se\, joka sinun kanssasi puhuu”. Niin hän sanoi: “Herra\, minä uskon”; ja hän kumartaen rukoili häntä. \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala! Kuule laupiaasti rukouksemme. Anna myös armollisesti meille\, joille sinä annat mielen ja halun rukoilla\, kaikki\, mitä me sinulta pyydämme. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen kautta. \n2. Kaikkivaltias Jumala! Me kiitämme sinua siitä\, että tahdot auttaa kurjia ja kuulla heidän rukouksensa. Katso armollisesti meidänkin puoleemme ja auta meitä hädässämme ja kurjuudessamme. Anna meille armosi\, niin että kiittäisimme sinua nöyrästi siitä\, mitä meille annat ja mitä meiltä otat\, ja ylistäisimme aina sinun pyhää nimeäsi. Opeta meitä käyttämään lahjasi oikein\, sinun kunniaksesi\, ja vaeltamaan aina vakaasti sinua peläten. Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 102:13\nSinä\, Herra\, hallitset ian|kaikkisesti\, *\nsinun muistosi pysyy pol|vesta polveen. \nPsalmi:\nPs. 78:1–8\nKuuntele\, kansani\, minun |opetustani\, *\nkallistakaa korvanne minun |suuni sanoille. \nMinä avaan |suuni mietelmiin\, *\ntuon ilmi muinaisaikojen |arvoituksia. \nMitä olemme kuulleet\, minkä olemme |saaneet tietää *\nja mitä isämme ovat |meille kertoneet\, \nsitä me emme heidän lapsil|tansa salaa\, *\nvaan me kerromme tulevalle polvelle Herran ylistettävistä teoista\, hänen voimastansa ja ihmeistänsä\, jotka |hän on tehnyt. \nHän asetti todis|tuksen Jaakobiin\,*\nhän sääti Israeliin lain ja käski meidän isiemme julistaa ne |lapsillensa\, \nettä jälkipolvi saisi ne tietää\, saisivat tietää vastedes |syntyvät lapset\, *\nja nekin nousisivat ja kertoisivat niistä |lapsillensa. \nNiin nämä panisivat uskal|luksensa Jumalaan *\neivätkä unhottaisi Jumalan tekoja\, vaan ottaisivat hänen käskyis|tänsä vaarin. \nJa niin ei heistä tulisi\, niinkuin heidän isistänsä\, kapinoitseva ja niskoit|televa polvi\, *\nsukupolvi\, jonka sydän ei pysynyt lujana ja jonka henki ei pysynyt uskollisena |Jumalalle. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/20-sunnuntai-helluntaista-vsk2/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_Kahdeskymmenes_su_helluntaista.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20261018 DTEND;VALUE=DATE:20261019 DTSTAMP:20260604T072511 CREATED:20191112T140550Z LAST-MODIFIED:20240926T131153Z UID:7824-1792281600-1792367999@www.luterilainen.net SUMMARY:21. sunnuntai helluntaista DESCRIPTION:Sunnuntain evankeliumissa Jeesus lähettää lähettiläänsä – eli apostolisen viran hoitajansa – ”edellään”. Kirjaimellisesti tekstissä lukee ”kasvojensa edellä”. Tämä viittaa siihen kohtaan edellisessä luvussa\, jossa Hän ”käänsi kasvonsa kohti Jerusalemia\, vaeltaakseen sinne”. Näin saarnaviran hoitajien lähettäminen liittyy Jeesuksen tehtävään Jerusalemissa. Jeesuksen lähettäessä nämä lähettiläänsä he toimivat Jeesuksen puolesta ja täysin Jeesuksen valtuuksin julistamalla Jeesuksen kuolemaa ja ylösnousemusta. Sen tähden luterilaisen seurakunnan pastori sanoo synninpäästössä esim. ”Jeesuksen Kristuksen käskystä ja Hänen palvelijanaan päästän sinun kaikista synneistäsi…” Jeesuksen lähettiläät ikään kuin kantavat Jeesusta mukanaan. Meidän onkin uskottava ja ajateltava\, että Jeesuksen sananpalvelijan tehtävänä on viedä Jeesus ihmisille Jumalan Sanan saarnassa\, synninpäästössä\, kasteessa ja ehtoollisessa. Näin Jumalan valtakunta leviää ja seurakuntia syntyy. Se on Jeesuksen tahto\, sillä Hän on tulossa pian takaisin. Hän haluaa\, että ihmisiä kastetaan\, että ihmisiä tulee uskoon\, pelastuu Jumalan valtakuntaan. \nNäemme tästä Luuk. 10 esimerkiksi miten seurakuntia perustetaan ja mikä on kristillisen seurakunnan tehtävä. Ensinnäkin sananjulistaja\, normaalitilanteessa luterilainen pastori julistaa evankeliumia jollakin paikkakunnalla. Kaikkein parasta on\, jos joku kutsuu sananpalvelijan paikkakunnalle\, sillä Jumala kutsuu paimenet seurakunnan kautta. Sitten aloitetaan raamattuopetukset ja kohta jumalanpalvelukset. Jeesuksen lähettämän sananjulistajan kautta hoidetaan syntyvää ja kasvavaa Kristuksen seurakuntaa. Paimen on oikeastaan lähtenyt liikkeelle ilman leipää\, laukkua ja sauvaa\, mutta nyt seurakunta elättää hänet ja hänen mahdollisen perheensä. Eikä paimenen kuulu mennä muualle\, vaan hoitaa juuri siinä huoneessa eli seurakunnassa niitä ihmisiä\, jotka Jumala lähettää pääasiassa seurakuntalaisten kutsun kautta. Näin Kristuksen kirkko ensisijaisesti rakentuu maan päällä. Tämä on myös kaikessa yksinkertaisuudessaan paras lähetystyön muoto. \nJumalan valtakunta tulee sinne\, minne Jeesus tulee; Jumalan valtakunta on läsnä Jeesuksessa. Opetuslasten käskettiin kertoa tämä. Samalla julistus siitä\, että Jumalan valtakunta on tulossa lähelle\, kertoi tuon ajan ihmisille\, että kohta Jumala pelastaa kansansa ja tuo valtakuntansa todellisesti maan päälle. Tämä alkoi tapahtua jo silloin\, kun Jumalan Poika syntyi neitsyt Mariasta\, mutta varsinaisesti Jumalan valtakunta saapui silloin\, kun Jeesuksen kyljestä vuoti Hänen antaessaan Henkensä vesi- ja verivirta. Ja silloin\, kun Hän nousi kuolleista\, Jumalan valtakunta oli voittanut. Jeesuksen tullessa toisen eli viimeisen kerran maan päälle\, Jumalan valtakunta joka nyt on kätkeytyneenä Kristuksen Kirkossa\, murtautuu esiin kaikkien nähtäväksi. \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri: vihreä.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 67:8 Psalmi: Ps. 145:8–13 Hallelujasäe: Ps. 67:3\n1. lukukappale: 5. Moos. 31:6-8 2. lukukappale: Kol. 1:9–11 Evankeliumi: Luuk. 10:1-12 \n\n1. lukukappale\n5. Moos. 31:6–8\nOlkaa lujat ja rohkeat\, älkää peljätkö älkääkä säikähtykö heitä\, sillä Herra\, sinun Jumalasi\, käy itse sinun kanssasi; hän ei jätä eikä hylkää sinua.”\nJa Mooses kutsui Joosuan ja sanoi hänelle koko Israelin läsnä ollessa: “Ole luja ja rohkea\, sillä sinä viet tämän kansan siihen maahan\, jonka Herra heidän isillensä vannotulla valalla on luvannut antaa heille\, ja sinä jaat sen heille perinnöksi. Ja Herra itse käy sinun edelläsi\, hän on sinun kanssasi\, hän ei jätä sinua eikä hylkää sinua; älä pelkää äläkä arkaile.” \n  \n2. lukukappale\nKol. 1:9–11\nSentähden emme mekään\, siitä päivästä alkaen\, jona sen kuulimme\, ole lakanneet teidän edestänne rukoilemasta ja anomasta\, että tulisitte täyteen hänen tahtonsa tuntemista kaikessa hengellisessä viisaudessa ja ymmärtämisessä\, vaeltaaksenne Herran edessä arvollisesti\, hänelle kaikessa otollisesti\, kaikessa hyvässä työssä hedelmää kantaen ja kasvaen Jumalan tuntemisen kautta\, ja hänen kirkkautensa väkevyyden mukaan kaikella voimalla vahvistettuina olemaan kaikessa kestäviä ja pitkämielisiä\, ilolla. \n  \nEvankeliumi\nLuuk. 10:1–12\nSen jälkeen Herra valitsi seitsemänkymmentä muuta ja lähetti heidät kaksittain edellänsä jokaiseen kaupunkiin ja paikkaan\, jonne hän itse aikoi mennä.\nJa hän sanoi heille: “Eloa on paljon\, mutta työmiehiä vähän. Rukoilkaa siis elon Herraa\, että hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa.\nMenkää; katso\, minä lähetän teidät niinkuin lampaat susien keskelle. Älkää ottako mukaanne rahakukkaroa\, älkää laukkua\, älkää kenkiä\, älkääkä tervehtikö ketään tiellä. Kun tulette johonkin taloon\, niin sanokaa ensiksi: ‘Rauha tälle talolle!’ Ja jos siellä on rauhan lapsi\, niin teidän rauhanne on lepäävä hänen päällänsä; mutta jos ei ole\, niin se palajaa teille. Ja olkaa siinä talossa ja syökää ja juokaa\, mitä heillä on tarjota\, sillä työmies on palkkansa ansainnut. Älkää siirtykö talosta taloon.\nJa mihin kaupunkiin te tulettekin\, missä teidät otetaan vastaan\, syökää\, mitä eteenne pannaan\, ja parantakaa sairaat siellä ja sanokaa heille: ‘Jumalan valtakunta on tullut teitä lähelle’. Mutta kun tulette kaupunkiin\, jossa teitä ei oteta vastaan\, niin menkää sen kaduille ja sanokaa: ‘Tomunkin\, joka teidän kaupungistanne on jalkoihimme tarttunut\, me pudistamme teille takaisin; mutta se tietäkää\, että Jumalan valtakunta on tullut lähelle’. Minä sanon teille: Sodoman on oleva sinä päivänä helpompi kuin sen kaupungin. \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala! Anna uskovillesi armo ja rauha\, että he puhdistuisivat kaikesta saastutuksesta ja palvelisivat sinua turvallisesti koko sydämestään. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Herra Jumala\, taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua suuresta laupeudestasi ja hyvyydestäsi\, että olet sanallasi kutsunut meidät taivaallisiin häihin ja antanut syntimme anteeksi. Mutta koska jatkuvasti kiusaus\, pahennus ja vaara ovat suuria ja me heikkoja ja taipuvaisia syntiin\, niin me rukoilemme sinua: varjele meitä Pyhällä Hengelläsi\, jottemme lankeaisi. Jos kuitenkin sattuisimme lankeamaan ja saastuttamaan häävaatteemme\, joihin Poikasi Jeesus Kristus on meidät pukenut\, niin auta meitä armollisesti nousemaan taas ylös ja vaikuta meissä oikea katumus\, parannus ja luottamus laupeuteesi\, niin ettemme jäisi loppuun asti lankeemuksen tilaan. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. (1. vsk.) \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 67:8\nSiunatkoon |meitä Jumala\, *\nja peljätkööt häntä kaik|ki maan ääret. \nPsalmi:\nPs. 145:8–13\nHerra on armahta|vainen ja laupias\, *\npitkämielinen ja |suuri armossa. \nHerra on |hyvä kaikille *\nja armahtaa kaikkia |tekojansa. \nKaikki sinun tekosi ylistävät |sinua\, Herra\, *\nja sinun hurskaasi kiit|tävät sinua. \nHe puhuvat sinun valtakuntasi |kunniasta *\nja kertovat sinun |voimastasi. \nNiin he ilmoittavat ihmislapsille hänen voimal|liset työnsä *\nja hänen valtakuntansa kirkkau|den ja kunnian. \nSinun valtakuntasi on iankaikkinen |valtakunta\, *\nja sinun herrautesi pysyy pol|vesta polveen. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/21-sunnuntai-helluntaista-vsk2/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_21-su-pääsiäisestä.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20261025 DTEND;VALUE=DATE:20261026 DTSTAMP:20260604T072511 CREATED:20191112T140551Z LAST-MODIFIED:20240926T131210Z UID:7826-1792886400-1792972799@www.luterilainen.net SUMMARY:Uskonpuhdistuksen muistopäivä DESCRIPTION:Uskonpuhdistusjuhlan saarnatekstissä kerrotaan sellaisista ihmisistä\, jotka olivat ns. uskonnollisia ihmisiä. Heitä nimitettiin fariseuksiksi ja saddukeuksiksi. Mutta Jeesukseen Raamatun ennustamana Messiaana he eivät uskoneet. He olivat kylläkin keskenään riidoissa\, mutta Jeesuksen vähättely ja suoranainen kiusaaminen yhdisti heitä. Muulloinkin Jeesuksen vastustaminen on tehnyt keskenään riitaisista ihmisistä ystäviä. Jeesus oli tehnyt monia tunnustekoja\, joiden avulla hän oli osoittanut\, kuka hän on. Mutta nämäkään ihmeet ja tunnusteot eivät riittäneet heille. He halusivat vielä väkevämpiä merkkejä\, voimavaikutuksia\, kokemuksia\, todisteita\, ihmeitä. \nKirjanoppineina he eivät sittenkään luottaneet Kirjoituksiin. He eivät ymmärtäneet Jumalan sanan voimaa! He eivät ymmärtäneet tuota asiaa\, minkä vanhat kristityt ovat laulussaan todenneet: “Sanasta kaikki kirkastuu\, se pimeyden poistaa.” \nJumala antoi Martti Lutherin uskonpuhdistajaksi\nMyöhäiskeskiajan ihmiset olivat myös perin uskonnollisia ja uskonto sävytti kaikkea elämää. Mutta kirkko oli muuttunut ja muuttanut kristinuskon. Jumalan sana ei saanut sanoa ”viimeistä sanaa” ja Vapahtajaamme Jeesusta Kristusta ja hänen lunastustyötään ei tunnettu. Jumala antoi Martti Lutherin ja uskonpuhdistuksen. Kuinka vaikeata onkaan luonnehtia lyhyesti\, mitä kaikkea Jumalan antama uskonpuhdistus on merkinnyt ja merkitsee. Jos tätä luovuttamatonta uskonpuhdistuksen perintöä täytyisi laittaa pariin lauseeseen\, se voisi kuulua: Pyhä Raamattu kirkastaa Kristuksen ja Kristuksessa ainoan autuuden tien. Nimittäin Raamattu osoittaa kaikkialla\, että oikea usko Jeesukseen syntyy Jumalan sanasta ja myös säilyy Jumalan sanan voimasta. “Nämä ovat kirjoitetut\, että te uskoisitte\, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika\, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä.” Joh. 20:31.\n“Jos he eivät kuule Moosesta ja profeettoja\, niin eivät he usko\, vaikka joku kuolleistakin nousisi” Luuk. 16:31.\n“ Ne sanat\, jotka minä olen teille puhunut\, ovat henki ja elämä. Mutta teissä on muutamia\, jotka eivät usko” Joh. 6:63-64\n“Usko tulee siis kuulemisesta\, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.” Room 10:17. \nJotkut sanovat nähneensä puhuttelevan unen\, joka johti Kristuksen tuntemiseen. Mutta voi olla\, että esim. äidin opetus uskon asioista on vuosien jälkeen tullut unessa esiin – ja se on vaikuttanut. Voi olla myös\, että jokin outo tapahtuma on pysäyttänyt ja ikään kuin raivannut tilaa Jumalan sanalle. Kova ukkonen pysäytti aikoinaan voimakkaalla tavalla nuoren Martti Lutherin. Mutta aina on niin\, että autuaaksitekevän uskon syntymiseen ja säilymiseen tarvitaan Jumalan sanaa. \nJoonaan merkki ratkaisee\nJeesuksen edessä ei ollut tosissaan totuutta etsiviä. Eikä Jeesus tahtonut jäädä kinastelemaan. Niin hän antaa lyhyen vastauksen näille kiusaajille. Jumala on antanut merkin. Se on Joonaan merkki. Mitä hän siis tarkoitti? Raamattu kertoo muualla: “Niin kuin Joona oli meripedon vatsassa kolme päivää ja kolme yötä\, niin on myös Ihmisen Poika oleva maan povessa kolme päivää ja kolme yötä.” Mistä tämä siis puhuu? Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta.“ Tästä saarnaaminen on kaikkein suurinta maailmassa! Sillä pyhä apostoli todistaa: “Hän on alttiiksi annettu meidän vanhurskauttamisemme tähden.” Synnit on otettu pois ja Jumalalle kelpaava vanhurskaus hankittu. Tätä meille Pyhän Hengen voimassa tahdotaan edelleen saarnata. \nVielä tänäänkin meille pahoille\, täysin syntisille korotetaan ristin lippu! Veriruskeat syntisi ovat anteeksi Jeesuksen täytetyssä teossa. Ristinlippua kohotetaan! Ja tässä on oikea merkki! Sillä mitenkään muuten ei meidän aikanammekaan elävää uskoa Jeesukseen Kristukseen voi syntyä eikä säilyä! Keskellä kaikkea epävarmuutta ja uskonnollista sekavuutta näe Sinä Jumalan sanan ja evankeliumin syntiselle antama lupa vapaasti tarttua syntien anteeksiantamukseen Kristuksen täytetyssä teossa! Näe ja tartu! \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri: vihreä.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 119:46 Psalmi: Ps. 46:2–8 Hallelujasäe: 1. Kor. 3:11\n1. lukukappale: Jer. 15:19–21 2. lukukappale: Room. 5:1–11 Evankeliumi: Matt. 16:1–4 \n\n1. lukukappale\nJer. 15:19–21\nSentähden\, näin sanoo Herra: “Jos sinä käännyt\, niin minä sallin sinun kääntyä\, ja sinä saat seisoa minun edessäni. Ja jos sinä tuot esiin jaloa\, et arvotonta\, niin sinä saat olla minun suunani. He kääntyvät sinun tykösi\, mutta sinä et käänny heidän tykönsä. Ja minä teen sinut vahvaksi vaskimuuriksi tätä kansaa vastaan\, ja he sotivat sinua vastaan\, mutta eivät voita sinua; sillä minä olen sinun kanssasi\, minä vapahdan ja pelastan sinut\, sanoo Herra. Minä pelastan sinut pahain käsistä ja päästän sinut väkivaltaisten kourista.” \n  \n2. lukukappale\nRoom. 5:1–11\nKoska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet\, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta\, jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon\, jossa me nyt olemme\, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo. Eikä ainoastaan se\, vaan meidän kerskauksenamme ovat myös ahdistukset\, sillä me tiedämme\, että ahdistus saa aikaan kärsivällisyyttä\, mutta kärsivällisyys koettelemuksen kestämistä\, ja koettelemuksen kestäminen toivoa; mutta toivo ei saata häpeään; sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta\, joka on meille annettu.\nSillä meidän vielä ollessamme heikot kuoli Kristus oikeaan aikaan jumalattomien edestä. Tuskinpa kukaan käy kuolemaan jonkun vanhurskaan edestä; hyvän edestä joku mahdollisesti uskaltaa kuolla. Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä\, että Kristus\, kun me vielä olimme syntisiä\, kuoli meidän edestämme. Paljoa ennemmin me siis nyt\, kun olemme vanhurskautetut hänen veressään\, pelastumme hänen kauttansa vihasta. Sillä jos me silloin\, kun vielä olimme Jumalan vihollisia\, tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta\, paljoa ennemmin me pelastumme hänen elämänsä kautta nyt\, kun olemme sovitetut; emmekä ainoastaan sovitetut\, vaan vieläpä on Jumala meidän kerskauksemme meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta\, jonka kautta me nyt olemme sovituksen saaneet. \n  \nEvankeliumi\nMatt. 16:1–4\nJa fariseukset ja saddukeukset tulivat hänen luoksensa ja kiusasivat häntä pyytäen häntä näyttämään heille merkin taivaasta. Mutta hän vastasi ja sanoi heille: “Kun ilta tulee\, sanotte te: ‘Tulee selkeä ilma\, sillä taivas ruskottaa’\, ja aamulla: ‘Tänään tulee rajuilma\, sillä taivas ruskottaa ja on synkkä’. Taivaan muodon te osaatte arvioida\, mutta aikain merkkejä ette osaa. Tämä paha ja avionrikkoja sukupolvi tavoittelee merkkiä\, mutta sille ei anneta muuta merkkiä kuin Joonaan merkki.” Ja hän jätti heidät ja meni pois. \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala! Anna armosi kulkea kaikessa edellämme ja täytä meissä työsi\, niin että olisimme aina valmiita hyviin tekoihin. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Jumalamme! Me kiitämme sinua siitä\, että olet kaikkina aikoina ottanut omaksesi ja varjellut niitä\, jotka tunnustavat pyhää nimeäsi maailman kuullen. Anna meillekin armosi\, niin ettemme hylkäisi sinua\, vaan että vaelluksemme olisi todistuksena siitä\, että olemme sinun valittujasi. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n3. Kaikkivaltias\, iankaikkinen Jumala\, joka olet Poikasi kautta luvannut meille syntiemme anteeksiantamuksen\, vanhurskauden ja iankaikkisen elämän. Me rukoilemme sinua: herätä ja hallitse sydämiämme Pyhällä Hengelläsi\, niin että me rukoilisimme joka hetki ja erityisesti kiusauksissa\, etsisimme apua Pojaltasi Jeesukselta Kristukselta\, uskoisimme hänen lupauksiinsa ja saisimme mitä pyydämme. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 119:46\nMinä puhun sinun todistuksistasi kunin|gasten edessä\, *\nenkä hä|peään joudu. \nPsalmi:\nPs. 46:2–8\nJumala on meidän turvamme ja |väkevyytemme\, *\napumme hädässä |aivan vahva. \nSentähden emme pelkää\, |vaikka maa järkkyisi *\nja vuoret meren pohjaan |vajoaisivat\, \nvaikka sen vedet pauhaisivat ja |kuohuisivat *\nja vuoret vapisisi|vat sen raivosta. \nVirta lähteinensä ilahuttaa |Jumalan kaupungin\, *\nKorkeimman |pyhät asunnot. \nJumala on sen keskellä\, |ei se horju\, *\nJumala auttaa sitä jo aamun |koittaessa. \nPakanat pauhaavat\, valta|kunnat horjuvat; *\nkun hän jy|lisee\, huojuu maa. \nHerra Sebaot on |meidän kanssamme\, *\nJaakobin Jumala on |meidän linnamme. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/uskonpuhdistuksen-muistopaiva-vsk2/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_Uskonpuhdistuksen-muistopäivä.jpg END:VEVENT END:VCALENDAR