BEGIN:VCALENDAR
VERSION:2.0
PRODID:-//Luterilainen.net - ECPv6.16.3//NONSGML v1.0//EN
CALSCALE:GREGORIAN
METHOD:PUBLISH
X-ORIGINAL-URL:https://www.luterilainen.net
X-WR-CALDESC:Tapahtumat Luterilainen.net
REFRESH-INTERVAL;VALUE=DURATION:PT1H
X-Robots-Tag:noindex
X-PUBLISHED-TTL:PT1H
BEGIN:VTIMEZONE
TZID:Europe/Helsinki
BEGIN:DAYLIGHT
TZOFFSETFROM:+0200
TZOFFSETTO:+0300
TZNAME:EEST
DTSTART:20250330T010000
END:DAYLIGHT
BEGIN:STANDARD
TZOFFSETFROM:+0300
TZOFFSETTO:+0200
TZNAME:EET
DTSTART:20251026T010000
END:STANDARD
BEGIN:DAYLIGHT
TZOFFSETFROM:+0200
TZOFFSETTO:+0300
TZNAME:EEST
DTSTART:20260329T010000
END:DAYLIGHT
BEGIN:STANDARD
TZOFFSETFROM:+0300
TZOFFSETTO:+0200
TZNAME:EET
DTSTART:20261025T010000
END:STANDARD
BEGIN:DAYLIGHT
TZOFFSETFROM:+0200
TZOFFSETTO:+0300
TZNAME:EEST
DTSTART:20270328T010000
END:DAYLIGHT
BEGIN:STANDARD
TZOFFSETFROM:+0300
TZOFFSETTO:+0200
TZNAME:EET
DTSTART:20271031T010000
END:STANDARD
BEGIN:DAYLIGHT
TZOFFSETFROM:+0200
TZOFFSETTO:+0300
TZNAME:EEST
DTSTART:20280326T010000
END:DAYLIGHT
BEGIN:STANDARD
TZOFFSETFROM:+0300
TZOFFSETTO:+0200
TZNAME:EET
DTSTART:20281029T010000
END:STANDARD
BEGIN:DAYLIGHT
TZOFFSETFROM:+0200
TZOFFSETTO:+0300
TZNAME:EEST
DTSTART:20290325T010000
END:DAYLIGHT
BEGIN:STANDARD
TZOFFSETFROM:+0300
TZOFFSETTO:+0200
TZNAME:EET
DTSTART:20291028T010000
END:STANDARD
END:VTIMEZONE
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20260607
DTEND;VALUE=DATE:20260608
DTSTAMP:20260604T020558
CREATED:20191112T140536Z
LAST-MODIFIED:20260603T100420Z
UID:7804-1780790400-1780876799@www.luterilainen.net
SUMMARY:2. sunnuntai helluntaista
DESCRIPTION:Katoavien ja katoamattomien aarteiden pyhästä alkaa kirkkovuoden arkipuolisko. Pyhän Kolminaisuuden päivään asti olemme tutkineet Jumalan pelastustekoja Kristuksessa. Adventista alkoi Herramme\, tosi Jumalan\, tosi ihmiseksi syntymisen tutkistelu. Joulun ja loppiaisajan mentyä tulivat suuri paasto ja viimein hiljainen viikko. Pitkäperjantain\, Pääsiäisen\, Helatorstain ja Helluntain jälkeen juhlimme viikko sitten ”pyhistä pyhintä”\, Pyhän Kolminaisuuden päivää. \nKirkkovuoden arkipuoliskon alkaessa toisessa kädessämme on juhlapuolen lahjana pyhä Raamattu täynnä pelastuksen evankeliumia ja toisessa kädessämme tehtävä: ”Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni.” (Matt. 28:18–20) \nArkipuolisko koettelee kuuliaisuuttamme Herralle. Kuinka jaamme pelastuksen lahjat kaikille? Ja kuinka elämme niistä Jumalan kunniaksi ja lähimmäisen parhaaksi? \nKatoavien ja katoamattomien aarteiden pyhä ei ole suomalaiskristitylle helpoimpia. Jumala vai mammona? Ikuinen vai katoamaton? Eteemme piirtyy silloittamaton kuilu evankeliumin aarteen ja tämän maailman aarteiden välillä. Jokainen joutuu valitsemaan\, vieläpä monta kertaa elämässään. Lihan ja Hengen välinen taistelu konkretisoituu maallisten aarteiden ja hengellisen aarteen välisenä taisteluna. Kumpaa kumarrat? Kumpaan takerrut? \nKirkkojen holveissa kaikuvat varoitukset rikkauden viettelyksistä. Samoin kaikuvat kehotukset hallita omaisuutta seurakunnan ja osattomien hyväksi. Sanonta\, ”kristityksi meissä kääntyy viimeisenä lompakkomme”\, koettelee sanankuulijan rakkautta Kristukseen ja seurakuntaan.\nHukkaan menee kuitenkin kirkkoreissu\, jos janoisen ja nälkäisen syötäväksi on vain varoituksia ja lain saarnaa. Sillä evankeliumissa on elämä! \nPyhän vaihtoehtoinen evankeliumikohta on lyhyt\, mutta rikas (Matt. 13:44–46). Opimme\, ettei evankeliumin aarre ole päältä aarre. Kuoret näyttävät puuarkulta maan uumenissa\, mutta sisällä sädehtii Kristuksen kirkkaus! Edelleen opimme\, ettei evankeliumin aarretta voi omia itselleen. Jos tahdomme aarteen\, meidän on tahdottava myös arkku ja pelto: päältä lahot armonvälineiden arkut\, monella tapaa kiviset ja karikkoiset seurakunnat. Sillä aarretta ei ole ilman arkkua ja peltoa\, eikä syntien anteeksiantamuksen evankeliumia vailla seurakuntaa. \nTällaista on Jumalan armotalouden hoito. Hän on kätkenyt aarteensa arkkuun ja arkkunsa peltoon\, jotta ristin hulluus olisi ilmeistä\, ja siihen kätketty Jumalan voima saisi – ei vain vapauttaa synnin taakoittamaa\, vaan – koitua rakennukseksi seurakunnalle ja sen myötä siunaukseksi kirkon lähetystehtävälle. \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 49:16 Psalmi: Ps. 49:6–10 16–21 Hallelujasäe: Ps. 17:15\n1. lukukappale:  Aam. 8:4–8 2. lukukappale:  2. Kor. 8:1–9 Evankeliumi:  Luuk. 12:13–21 tai Matt. 13:44–46 \n\n1. lukukappale\nAam. 8: 4–8\nKuulkaa tämä\, te jotka poljette köyhiä ja tahdotte tehdä lopun maan nöyristä\, sanoen: ”Milloin loppuu uusikuu\, että saamme myydä viljaa\, ja milloin sapatti\, että saamme avata jyväaitan\, pienentää eefa-mitan ja suurentaa painon ja pettää väärällä vaa’alla\, että saamme ostaa vaivaiset rahasta ja köyhän kenkäparista ja myydä akanoita jyvinä?” Herra on vannonut hänen kauttansa\, joka on Jaakobin kunnia: Totisesti\, minä en ikinä unhota yhtäkään heidän tekoansa. Eikö senkaltaisesta maa jo vapise ja kaikki sen asukkaat murehdi? Eikö se nouse kaikkinensa niinkuin Niili\, kuohu ja alene niinkuin Egyptin virta? \n  \n2. lukukappale\n2. Kor. 8:1–9\nMutta me saatamme teidän tietoonne\, veljet\, mitä Jumalan armo on vaikuttanut Makedonian seurakunnissa: että\, vaikka he olivatkin monessa ahdistuksen koetuksessa\, niin oli heidän ilonsa heidän suuressa köyhyydessäänkin niin ylenpalttinen\, että he alttiisti antoivat runsaita lahjoja. Sillä voimiensa mukaan\, sen minä todistan\, jopa yli voimiensakin he antoivat omasta halustansa\, paljolla pyytämisellä anoen meiltä sitä suosiota\, että pääsisivät osallisiksi pyhien avustamiseen; eivätkä he vain tehneet\, niinkuin me olimme toivoneet\, vaan antoivat itsensäkin\, ennen kaikkea Herralle ja sitten meille\, Jumalan tahdosta\, niin että me kehoitimme Tiitusta\, niinkuin hän jo oli alkanut\, saattamaan teidän keskuudessanne päätökseen tämänkin rakkaudentyön. Mutta niinkuin teillä on ylenpalttisesti kaikkea: uskoa\, sanaa\, tietoa\, kaikkinaista intoa ja meistä teihin tullutta rakkautta\, niin olkaa ylenpalttiset tässäkin rakkaudentyössä. En sano tätä käskien\, vaan viittaamalla muiden intoon minä tahdon koetella teidänkin rakkautenne vilpittömyyttä. Sillä te tunnette meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armon\, että hän\, vaikka oli rikas\, tuli teidän tähtenne köyhäksi\, että te hänen köyhyydestään rikastuisitte. \n  \nEvankeliumi\nLuuk 12:13–21\nNiin muuan mies kansanjoukosta sanoi hänelle: ”Opettaja\, sano minun veljelleni\, että hän jakaisi kanssani perinnön”. Mutta hän vastasi hänelle: ”Ihminen\, kuka on minut asettanut teille tuomariksi tai jakomieheksi?” Ja hän sanoi heille: ”Katsokaa eteenne ja kavahtakaa kaikkea ahneutta\, sillä ei ihmisen elämä riipu hänen omaisuudestaan\, vaikka sitä ylenpalttisesti olisi”. Ja hän puhui heille vertauksen sanoen: ”Rikkaan miehen maa kasvoi hyvin. Niin hän mietti mielessään ja sanoi: ’Mitä minä teen\, kun ei minulla ole\, mihin viljani kokoaisin?’ Ja hän sanoi: ’Tämän minä teen: minä revin maahan aittani ja rakennan suuremmat ja kokoan niihin kaiken eloni ja hyvyyteni; ja sanon sielulleni: sielu\, sinulla on paljon hyvää tallessa moneksi vuodeksi; nauti lepoa\, syö\, juo ja iloitse’. Mutta Jumala sanoi hänelle: ’Sinä mieletön\, tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta pois; kenelle sitten joutuu se\, minkä sinä olet hankkinut?’ Näin käy sen\, joka kokoaa aarteita itselleen\, mutta jolla ei ole rikkautta Jumalan tykönä.” \nTAI\nMatt 13:44–46\nTaivasten valtakunta on peltoon kätketyn aarteen kaltainen\, jonka mies löysi ja kätki; ja siitä iloissaan hän meni ja myi kaikki\, mitä hänellä oli\, ja osti sen pellon. Vielä taivasten valtakunta on kuin kauppias\, joka etsi kalliita helmiä\, ja löydettyään yhden kallisarvoisen helmen hän meni ja myi kaikki\, mitä hänellä oli\, ja osti sen. \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias Jumala\, joka olet niiden voima\, jotka panevat toivonsa sinuun\, kuule armollisesti rukouksemme! Koska ihminen ei saa aikaan mitään ilman sinua\, niin auta armollasi\, että täyttäisimme käskysi ja että tahtomme ja tekomme kelpaisivat sinulle. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Kaikkivaltias Jumala! Varjele meitä rakastamasta tätä maailmaa. Auta meitä käyttämään sinun suomaasi maallista hyvää sinun kunniaksesi sekä lähimmäistemme ja itsemme parhaaksi. Anna meidän armostasi koota ahkerasti taivaallisia aarteita\, joita eivät koi eivätkä ruoste turmele\, jotta olisimme rikkaita sinussa ja pääsisimme taivaallisen valtakuntasi kirkkauteen. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 49:16\nMutta minun sieluni Jumala lunastaa |tuonelan vallasta\, *\nsillä hän ottaa |minut huomaansa. \nPsalmi:\nPs. 49: 6–10\, 16–21\nMiksi minä pelkäisin |pahoina päivinä\, *\nkun minun vainoojani vääryys pii|rittää minut? \nHe luottavat |tavaroihinsa *\nja kerskaavat suuresta |rikkaudestaan. \nKukaan ei voi velje|änsä lunastaa *\neikä hänestä Jumalalle sovi|tusta maksaa. \nSillä hänen sielunsa lunastus on |ylen kallis *\nja jää iäti suo|rittamatta\, \nettä hän saisi elää ian|kaikkisesti *\neikä kuo|lemaa näkisi. \nMutta minun sieluni Jumala lunastaa |tuonelan vallasta\, *\nsillä hän ottaa |minut huomaansa. \nÄlä pelkää\, jos |joku rikastuu\, *\njos hänen talonsa |komeus karttuu. \nSillä kuollessaan ei hän ota |mitään mukaansa\, *\neikä hänen komeutensa astu alas hänen |jäljessänsä. \nVaikka hän eläissänsä kiittää itseään |siunatuksi\, *\nvaikka sinua ylistetään\, kun vietät hy|viä päiviä\, \ntäytyy sinun mennä isiesi |suvun tykö\, *\njotka eivät ikinä enää va|loa näe. \nIhminen\, mahtavinkin\, on ymmär|rystä vailla\, *\nhän on verrattava eläimiin\, |jotka hukkuvat. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/2-sunnuntai-helluntaista-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2026/06/Kirkkovuosi_toinen-su-Helluntaista.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20260614
DTEND;VALUE=DATE:20260615
DTSTAMP:20260604T020558
CREATED:20191112T140536Z
LAST-MODIFIED:20240926T125541Z
UID:7806-1781395200-1781481599@www.luterilainen.net
SUMMARY:3. sunnuntai helluntaista
DESCRIPTION:Kirkkovuoden arkipuoliskon toisen pyhän (3.sun.hel.) päällekirjoitus kuuluu: ”Kutsu Jumalan valtakuntaan.” Pyhän teksteissä kutsun luonnetta kuvataan useasta näkökulmasta. \nEnsinnäkin Jumalan kutsu on peruuttamaton. Ensimmäisen vuosikerran mukaisessa evankeliumikohdassa kerrotaan miehestä\, joka järjestää pidot ja lähettää kutsut juhliinsa (Luuk. 14:16–24). Valmistelut ovat mittavat\, mutta kutsun saaneet kieltäytyvät kunniasta. Ehkä he ajattelivat\, että juhlat peruuntuvat\, jos kukaan ei tule. Isäntä kuitenkin yllättää. Juhlia ei peruta\, vaan vieraslista laaditaan uudelleen: ”Mene maanteille ja kylien kujille ja vaadi ihmisiä tulemaan\, jotta taloni täyttyisi.” Kertomus alleviivaa Jumalan kutsun peruuttamattomuutta. Taivaan juhlat pidetään joka tapauksessa. Vaikka ihminen kuvittelisi siirtävänsä tai peruuttavansa juhlat\, niin ei tapahdu – sillä Jumala on Kristuksessa valmistanut kaiken juhliaan varten. Ja juhlakutsu otetaan vastaan uskossa pelastukseksi\, tai torjutaan epäuskossa kadotukseksi. \nToiseksi Jumalan kutsu on vastoin inhimillistä järkeä. Ristin evankeliumina se julistaa Jumalan heikkoutta ja kuolemaa tienä pelastukseen (1.Kor.1:26–31). Sellainen on hulluutta järjelle. Sellainen pudottaa korokkeiltaan kaikki\, jotka kuvittelevat olevansa jotain. Viisaat ja voimakkaat saatetaan häpeään\, risti korotetaan kunniaan. Paavali julistaa ristiinnaulittua Jeesusta osoittaen: ”Hänet Jumala on antanut meille viisaudeksi\, vanhurskaudeksi\, pyhitykseksi ja lunastukseksi.” (1.Kor.1:31) \nKolmanneksi Jumalan kutsu pelastaa. Toisen vuosikerran evankeliumikohdassa Sakkeus – tullimies\, maanpetturi ja ahnehtija – kohtaa Kristuksen (Luuk. 19:1–10). Silti kertomuksen painopiste on kokonaan poissa ihmisestä ja tämän ratkaisuista. Sakkeus ei löydä Kristusta\, vaan Kristus löytää hänet; Sakkeus ei kutsu Kristusta kotiinsa\, vaan Kristus kutsuu itsensä hänen kotiinsa; Sakkeus ei tule etsimään ja pelastamaan\, vaan Kristus. \nEvankeliumikohta alleviivaa Jumalan kutsun pelastavaa voimaa. Tämän sai Sakkeuksen kotiin kokoontunut virkaveljien joukkokin havaita. Ehkä joku nauroi\, kun Sakkeus ilmoitti kiitosuhristaan. Hän hyvittäisi rikoksensa ja lahjoittaisi varallisuuttaan köyhille. Kolikoiden vaihtaessa omistajaa naureskelijoiden oli viimeistään vaiettava. Sakkeus hyvitti menneet ja jakoi köyhille – sillä armosta kasvaa kiitosuhri ja Jumalan kutsu\, evankeliumi\, vaikuttaa pelastuksen synnyttäen uskon Kristukseen. \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 18:20 Psalmi: Ps. 18:17–20 26–29 Hallelujasäe: Ps. 95:7–8\n1. lukukappale:  Sak. 1:3–6 2. lukukappale:  1. Kor. 1:26–31 Evankeliumi:  Luuk. 19:1–10 \n\n1. lukukappale\nSak. 1: 3–6\nSano heille: Näin sanoo Herra Sebaot: Kääntykää minun tyköni\, sanoo Herra Sebaot\, niin minä käännyn teidän tykönne\, sanoo Herra Sebaot. Älkää olko isienne kaltaiset\, joille entiset profeetat ovat saarnanneet sanoen: Näin sanoo Herra Sebaot: Kääntykää pois pahoilta teiltänne ja pahoista teoistanne; mutta he eivät kuulleet\, eivät kuunnelleet minua. Teidän isänne – missä he ovat? Ja profeetat – ovatko he eläneet iäti? Mutta minun sanani ja käskyni\, jotka minä olen säätänyt palvelijoilleni profeetoille – eivätkö ne ole kohdanneet teidän isiänne: ja niin he kääntyivät ja sanoivat: ’Niinkuin Herra Sebaot aikoi meille tehdä\, meidän vaelluksemme ja tekojemme mukaan\, niin hän on meille tehnyt’.” \n  \n2. lukukappale\n1. Kor. 1:26–31\nSillä katsokaa\, veljet\, omaa kutsumistanne: ei ole monta inhimillisesti viisasta\, ei monta mahtavaa\, ei monta jalosukuista\, vaan sen\, mikä on hulluutta maailmalle\, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään\, ja sen\, mikä on heikkoa maailmassa\, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen\, mikä väkevää on\, häpeään\, ja sen\, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua\, sen Jumala valitsi\, sen\, joka ei mitään ole\, tehdäksensä mitättömäksi sen\, joka jotakin on\, ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä. Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa\, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi\, että kävisi\, niinkuin kirjoitettu on: ”Joka kerskaa\, sen kerskauksena olkoon Herra”. \n  \nEvankeliumi\nLuuk. 19:1–10\nJa hän tuli Jerikon kaupunkiin ja kulki sen läpi. Ja katso\, siellä oli mies\, nimeltä Sakkeus; ja hän oli publikaanien päämies ja oli rikas. Ja hän koetti saada nähdä Jeesusta\, kuka hän oli\, mutta ei voinut kansalta\, kun oli varreltansa vähäinen. Niin hän juoksi edelle ja nousi metsäviikunapuuhun nähdäkseen hänet\, sillä Jeesus oli kulkeva siitä ohitse. Ja tultuaan sille paikalle Jeesus katsahti ylös ja sanoi hänelle: ”Sakkeus\, tule nopeasti alas\, sillä tänään minun pitää oleman sinun huoneessasi”. Ja hän tuli nopeasti alas ja otti hänet iloiten vastaan. Ja sen nähdessään kaikki nurisivat sanoen: ”Syntisen miehen luokse hän meni majailemaan”. Mutta Sakkeus astui esiin ja sanoi Herralle: ”Katso\, Herra\, puolet omaisuudestani minä annan köyhille\, ja jos joltakulta olen jotakin petoksella ottanut\, niin annan nelinkertaisesti takaisin”. Niin Jeesus sanoi hänestä: ”Tänään on pelastus tullut tälle huoneelle\, koska hänkin on Aabrahamin poika; sillä Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan sitä\, mikä kadonnut on”. \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala! Anna armosi\, niin että pelkäisimme ja rakastaisimme pyhää nimeäsi\, sillä sinä et lakkaa hallitsemasta niitä\, jotka lujasti uskoen turvautuvat sinuun. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Rakas taivaallinen Isä\, iankaikkinen Jumala! Varjele meitä halveksimasta valtakuntaasi ja auta meitä hylkäämään kaiken päästäksemme sinne. Tee meidät Poikasi Jeesuksen Kristuksen oikeiksi opetuslapsiksi\, niin että seuraamme häntä itsemme kieltäen. Suo meidän armosi avulla kantaa uskollisesti antamaasi ristiä. Vahvista meitä taistelemaan herkeämättä kaikkea pahaa vastaan ja saamaan siitä voiton\, niin että edistäisimme sinun kunniaasi ja sinun valtakuntasi tulisi luoksemme. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n3. Herra Jumala\, taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua siitä\, että olet sanallasi kutsunut meidät suurelle ehtoollisellesi. Me rukoilemme sinua: herätä sydämemme Pyhällä Hengelläsi\, niin ettemme kuulisi kutsuasi turhaan vaan ottaisimme sen halukkaasti vastaan emmekä sallisi minkään ajallisen estää itseämme. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 18: 20\nHän toi minut |avaraan paikkaan\, *\nhän vapautti minut\, sillä hän oli mielis|tynyt minuun. \nPsalmi:\nPs. 18:17 – 20\, 26 – 29\nHän ojensi kätensä korkeudesta ja |tarttui minuun\, *\nveti minut ylös suu|rista vesistä; \nhän pelasti minut voimallisesta |vihollisestani\, *\nminun vihamiehistäni\, sillä he olivat minua |väkevämmät. \nHe hyökkäsivät minun kimppuuni |hätäni päivänä\, *\nmutta Herra tuli minun |tuekseni. \nHän toi minut avaraan paikkaan\, hän |vapautti minut\, *\nsillä hän oli mielis|tynyt minuun. \nHurskasta kohtaan sinä |olet hurskas\, *\nnuhteetonta |kohtaan nuhteeton; \npuhdasta kohtaan sinä |olet puhdas\, *\nmutta kieroa |kohtaan nurja. \nSillä sinä pelastat |nöyrän kansan\, *\nmutta ylpeät silmät sinä |painat alas. \nSillä sinä annat minun |lamppuni loistaa; *\nHerra\, minun Jumalani\, valaisee minun |pimeyteni. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/3-sunnuntai-helluntaista-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_kolmas-su-Helluntaista.jpeg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20260620
DTEND;VALUE=DATE:20260621
DTSTAMP:20260604T020558
CREATED:20191112T140536Z
LAST-MODIFIED:20240926T125608Z
UID:7805-1781913600-1781999999@www.luterilainen.net
SUMMARY:Juhannuspäivä Johannes Kastajan päivä
DESCRIPTION:Juhannuspäivä on omistettu Johannes Kastajalle. Jokaisessa vuosikerrassamme evankeliumiteksti on sama. Kyseessä on jakso\, jossa kerrotaan Johannes Kastajan syntymästä\, ympärileikkauksesta ja nimen antamisesta. Päivän vaihtoehtoisissa saarnateksteissä on puolestaan kyse Johannes Kastajan kuolemasta (Mark. 6:14–29) ja Sakariaan kiitosvirrestä (Luuk. 1:67–79). \nJohannes Kastajan isä Sakarias oli pappi. Hänen erään palvelusvuoronsa aikana Herra enkeli ilmestyi hänelle Jerusalemin temppelissä ja toi viestin Jumalalta: Elisabeth\, vanhan Sakariaan iäkäs vaimo tulee raskaaksi ja synnyttää pojan. Sakariaan on sitten annettava hänelle nimi Johannes. Sakariaan on mahdotonta uskoa tätä ja enkeli tekee hänet mykäksi ”siihen päivään saakka\, jona tämä tapahtuu\, sentähden ettet uskonut minun sanojani\, jotka käyvät aikanansa toteen” (Luuk. 1:5–25). \nKun Johannes syntyi\, hänet oli juutalaisen uskonnon mukaan tietenkin ympärileikattava. Samassa yhteydessä annettiin poikalapselle nimi. Usein annettiin isän nimi\, mutta ei nyt. Kun Johannes saa nimensä\, pääsee isä-Sakariaksen kieli siteistään ja hän virittää kiitoksen Jumalalle (Luuk. 1:67–79). Nimi Johannes merkitsee ”Herra armahtaa”\, tai ”Herra on armollinen”. Meidän ”juhannus” -sanamme onkin oikeasti ”Johannes” eli ”Herra armahtaa”. Nimen suomalaisia muotoja ovat Juhani\, Jussi\, Hannu jne. Kaikki nämä nimet ja koko pyhäpäivä kertovat armahtavasta Jumalasta. Taitaa olla niin\, että Jumalalla onkin juhannuksena ja monena muunakin pyhäpäivänä paljon armahtamista Suomessa. Mutta kuka haluaa tulla Hänen luokseen saamaan armoa? \nJohannes Kastaja oli Herra Jeesuksen edelläkulkija. Hän valmisti Israelia Messiaansa tuloon. Monet halusivat katua syntejään ja menivät Johanneksen kastettaviksi. Mutta suurin osa kansasta ei. Lopulta Johanneksen pää pistettiin vankilassa poikki. Vankilassa hän taas oli ollut siksi\, että oli nuhdellut alueellista kuningasta\, Herodesta tämän aviorikoksesta. Miten tänä päivänä kuulemme Jumalan sanansaattajien viestin\, kun meille saarnataan synti synniksi ja kehotetaan katumukseen? Saavatko johannekset kuuluttaa meille Jumalan tuomiota ja armoa? \n\nKynttilöitä:  4 Liturginen väri:  valkoinen.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Jes. 49:1 3 Psalmi: Ps. 92:2–6 Hallelujasäe: Luuk. 1:76\n1. lukukappale:  Jes. 51:3–6 2. lukukappale:  Ap. t. 14:15–17 Evankeliumi:  Luuk. 1:57–66 Vaihtoehtoisia saarnatekstejä Mark. 6:14–29 Luuk. 1:67–79 \n\n1. lukukappale\nJes. 51:3–6\nNiin Herra lohduttaa Siionin\, lohduttaa kaikki sen rauniot\, hän tekee sen erämaasta kuin Eedenin ja sen arosta kuin Herran puutarhan; siellä on oleva riemu ja ilo\, kiitos ja ylistysvirren ääni.\nKuuntele minua\, kansani\, kuule minua\, kansakuntani\, sillä minusta lähtee laki\, ja minä panen oikeuteni valkeudeksi kansoille. Lähellä on minun vanhurskauteni\, minun autuuteni ilmestyy\, minun käsivarteni tuomitsevat kansat; minua odottavat merensaaret ja panevat toivonsa minun käsivarteeni. Nostakaa silmänne taivasta kohti ja katsokaa maata\, joka alhaalla on\, sillä taivaat katoavat kuin savu ja maa hajoaa kuin vaate ja sen asukkaat kuolevat kuin sääsket\, mutta minun autuuteni pysyy iankaikkisesti\, ja minun vanhurskauteni ei kukistu. \n  \n2. lukukappale\nAp. t. 14:15–17\nja sanoivat: “Miehet\, miksi te näin teette? Mekin olemme ihmisiä\, yhtä vajavaisia kuin te\, ja julistamme teille evankeliumia\, että te kääntyisitte noista turhista jumalista elävän Jumalan puoleen\, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja kaikki\, mitä niissä on. Menneitten sukupolvien aikoina hän on sallinut kaikkien pakanain vaeltaa omia teitänsä; ja kuitenkaan hän ei ole ollut antamatta todistusta itsestään\, sillä hän on tehnyt teille hyvää\, antaen teille taivaasta sateita ja hedelmällisiä aikoja ja raviten teidän sydämenne ruualla ja ilolla.” \n  \nEvankeliumi\nLuuk. 1: 57–66\nMutta Elisabetin synnyttämisen aika tuli; ja hän synnytti pojan. Ja kun hänen naapurinsa ja sukulaisensa kuulivat\, että Herra oli tehnyt hänelle suuren laupeuden\, iloitsivat he hänen kanssansa. Ja kahdeksantena päivänä he tulivat ympärileikkaamaan lasta ja tahtoivat antaa hänelle hänen isänsä mukaan nimen Sakarias. Mutta hänen äitinsä vastasi ja sanoi: “Ei suinkaan\, vaan hänen nimensä on oleva Johannes”. Niin he sanoivat hänelle: “Eihän sinun suvussasi ole ketään\, jolla on se nimi”. Ja he kysyivät viittomalla lapsen isältä\, minkä nimen hän tahtoi hänelle annettavaksi. Niin hän pyysi taulun ja kirjoitti siihen nämä sanat: “Johannes on hänen nimensä”. Ja kaikki ihmettelivät. Ja kohta hänen suunsa aukeni\, ja hänen kielensä vapautui\, ja hän puhui kiittäen Jumalaa.\nJa tuli pelko kaikille heidän ympärillään asuvaisille\, ja koko Juudean vuorimaassa puhuttiin kaikista näistä tapahtumista; ja kaikki\, jotka niistä kuulivat\, panivat ne mieleensä ja sanoivat: “Mikähän tästä lapsesta tulee?” Sillä Herran käsi oli hänen kanssansa. \nVaihtoehtoisia saarnatekstejä\nMark. 6:14–29\nJa kuningas Herodes sai kuulla hänestä\, sillä hänen nimensä oli tullut tunnetuksi\, ja ihmiset sanoivat: “Johannes Kastaja on noussut kuolleista\, ja sentähden nämä voimat hänessä vaikuttavat”. Mutta toiset sanoivat: “Se on Elias”; toiset taas sanoivat: “Se on profeetta\, niinkuin joku muukin profeetoista”. Mutta kun Herodes sen kuuli\, sanoi hän: “Johannes\, jonka minä mestautin\, on noussut kuolleista”.\nSillä hän\, Herodes\, oli lähettänyt ottamaan kiinni Johanneksen\, sitonut ja pannut hänet vankeuteen veljensä Filippuksen vaimon\, Herodiaan\, tähden. Sillä Herodes oli nainut hänet\, ja Johannes oli sanonut Herodekselle: “Sinun ei ole lupa pitää veljesi vaimoa”. Ja Herodias piti vihaa häntä vastaan ja tahtoi tappaa hänet\, mutta ei voinut. Sillä Herodes pelkäsi Johannesta\, koska tiesi hänet vanhurskaaksi ja pyhäksi mieheksi\, ja suojeli häntä. Ja kun hän kuunteli häntä\, tuli hän epäröivälle mielelle monesta asiasta; ja hän kuunteli häntä mielellään.\nNiin tuli sopiva päivä\, kun Herodes syntymäpäivänään piti pitoja ylimyksilleen ja sotapäälliköille ja Galilean ensimmäisille miehille. Ja Herodiaan tytär tuli sisälle ja tanssi\, ja se miellytti Herodesta ja hänen pöytävieraitaan. Niin kuningas sanoi tytölle: “Ano minulta\, mitä ikinä tahdot\, niin minä annan sinulle”. Ja hän vannoi tytölle: “Mitä ikinä minulta anot\, sen minä annan sinulle\, vaikka puolet valtakuntaani”. Niin hän meni ulos ja sanoi äidilleen: “Mitä minä anon?” Tämä sanoi: “Johannes Kastajan päätä”. Ja hän meni kohta kiiruusti sisälle kuninkaan luo\, pyysi ja sanoi: “Minä tahdon\, että nyt heti annat minulle lautasella Johannes Kastajan pään”.\nSilloin kuningas tuli hyvin murheelliseksi\, mutta valansa ja pöytävierasten tähden hän ei tahtonut hyljätä hänen pyyntöään. Ja kohta kuningas lähetti henkivartijan ja käski tuoda Johanneksen pään. Niin vartija meni ja löi häneltä pään poikki vankilassa ja toi hänen päänsä lautasella ja antoi sen tytölle\, ja tyttö antoi sen äidillensä.\nKun hänen opetuslapsensa sen kuulivat\, tulivat he ja ottivat hänen ruumiinsa ja panivat sen hautaan. \nTAI:\nLuuk. 1:67–79\nJa Sakarias\, hänen isänsä\, täytettiin Pyhällä Hengellä\, ja hän ennusti sanoen:\n“Kiitetty olkoon Herra\, Israelin Jumala\, sillä hän on katsonut kansansa puoleen ja valmistanut sille lunastuksen ja kohottanut meille pelastuksen sarven palvelijansa Daavidin huoneesta – niinkuin hän on puhunut hamasta ikiajoista pyhäin profeettainsa suun kautta – pelastukseksi vihollisistamme ja kaikkien niiden kädestä\, jotka meitä vihaavat\, tehdäkseen laupeuden meidän isillemme ja muistaakseen pyhän liittonsa\, sen valan\, jonka hän vannoi Aabrahamille\, meidän isällemme; suodakseen meidän\, vapahdettuina vihollistemme kädestä\, pelkäämättä palvella häntä pyhyydessä ja vanhurskaudessa hänen edessään kaikkina elinpäivinämme. Ja sinä\, lapsukainen\, olet kutsuttava Korkeimman profeetaksi\, sillä sinä olet käyvä Herran edellä valmistaaksesi hänen teitään\, antaaksesi hänen kansalleen pelastuksen tuntemisen heidän syntiensä anteeksisaamisessa\, meidän Jumalamme sydämellisen laupeuden tähden\, jonka kautta meidän puoleemme katsoo aamun koitto korkeudesta\, loistaen meille\, jotka istumme pimeydessä ja kuoleman varjossa\, ja ohjaten meidän jalkamme rauhan tielle.” \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala\, joka lähetit valitsemasi palvelijan\, Johannes Kastajan\, valmistamaan saarnalla ja kasteella tietä Pojallesi! Anna armosi\, että me Johanneksen opetuksen mukaisesti tekisimme parannuksen syntisestä elämästämme ja turvautuisimme uskossa Johanneksen osoittamaan Jumalan Karitsaan\, meidän Herraamme Jeesukseen Kristukseen. Näin rukoilemme rakkaan Poikasi\, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta. \n2. Herra Jumala\, taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua siitä suuresta armostasi\, ettet ole ainoastaan antanut meille pyhää lakiasi vaan olet lähettänyt meille myös pyhän Johanneksen. Hän on osoittanut meille Kristusta ja ilmoittanut meille Kristuksen kautta tulevasta syntien anteeksiantamuksesta\, pyhyydestä ja vanhurskaudesta. Me rukoilemme sinua: valaise sydämemme Pyhällä Hengelläsi\, niin että ottaisimme elävällä uskolla vastaan Johanneksen julistuksen ja palvelisimme sinua pelotta pyhinä ja vanhurskaina kaikkina elämämme päivinä. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n3. Ylistetty ole sinä\, Herra Jumala\, taivaallinen Isä\, joka olet katsonut kansasi puoleen ja valmistanut sille lunastuksen\, jotta me saisimme pelotta palvella sinua vihollisistamme vapaina\, pyhinä ja vanhurskaina kaikkina elämämme päivinä! Me rukoilemme sinua: vapauta meidät synnin kahleista armosi voimalla. Anna meidän vaeltaa valossa ja tuottaa Hengen hedelmää. Tukahduta meissä lihan himo\, silmien himo ja mahtaileva elämä ja kuoleta Hengelläsi lihan teot\, niin että eläisimme sinussa\, joka elät ja hallitset Poikasi ja Henkesi kanssa yhdessä jumaluudessa nyt ja iankaikkisesti. (vaihtoehtoinen saarnateksti Luuk. 1:67–79) \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nJes. 49:1\, 3\nHerra on minut kutsunut hamasta äidinkohdusta saakka\, hamasta äitini helmasta minun nimeni |maininnut. *\nJa hän sanoi minulle: “Sinä olet minun palvelijani\, sinä Israel\, jossa minä osoitan |kirkkauteni”. \nPsalmi:\nPs. 92:2–6\nHyvä on Herraa |kiittää *\nja veisata kiitosta sinun nimellesi\, |sinä Korkein\, \naamulla julistaa sinun armoasi ja yön tullen sinun totuut|tasi *\nkymmenkielisillä soittimilla ja harpuilla\, |kannelta soittaen. \nSillä sinä ilahutat minua\, Herra\, |töilläsi; *\nminä riemuitsen sinun |kättesi teoista. \nKuinka suuret ovat sinun tekosi\, |Herra! *\nSinun ajatuksesi ovat |ylen syvät. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/juhannuspaiva-johannes-kastajan-paiva-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_Juhannus.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20260621
DTEND;VALUE=DATE:20260622
DTSTAMP:20260604T020558
CREATED:20191112T140537Z
LAST-MODIFIED:20240926T125733Z
UID:7807-1782000000-1782086399@www.luterilainen.net
SUMMARY:4. sunnuntai helluntaista
DESCRIPTION:Luukkaan evankeliumin viidennentoista luvun vertaukset kadonneesta lampaasta\, kadonneesta rahasta ja tuhlaajapojasta kuuluvat yhteen. Itse asiassa Luukas kuvaa Jeesuksen kertoneen vain yhden vertauksen (Luuk.15:3). Kyseessä on siis sama opetus kolmea kuvaa käyttäen. Jokaisen kuvan opetus on sama: Jumala rakkaudessaan etsii kadonnutta\, kunnes löytää. \nVertaukset kadonneesta lampaasta ja kadonneesta rahasta onkin helppo niputtaa yhteen. Selvästi molemmissa on kyse sinnikkäästä etsinnästä sekä löytämisen riemusta kadonneen löydyttyä. Sekä paimen että nainen järjestävät juhlat löydettyään etsimänsä. (Luuk.15:6\,9) Sen sijaan kertomus tuhlaajapojasta ei näytä täysin asettuvan samoihin raameihin. Kuka tässä vertauksessa etsii ja kuka on kadonnut? Toisin kuin lammas tai kolikko\, kadoksissa ollut poika kävelee itse takaisin isänsä kotiin. \nEhkä juuri tästä syystä tuhlaajapoikavertaus onkin usein ymmärretty pojan kääntymyksestä käsin. Tällöin vertauksen sanomana on nähty pojan ”meneminen itseensä”\, katumus ja mielenmuutos\, joka sikoja paimentaessa pojalle kyllä tapahtuu. Tällainen tulkinta asettaa vertauksen keskiöön pojan\, hänen motiivinsa ja hänen tekemänsä ratkaisun palata isän luo. Tämä ei kuitenkaan ole se sanoma\, jonka Jeesus halusi kuulijoilleen vertauksella välittää. Jeesus opetti tällä vertauksellaan toisesta asiasta. \nLuukkaan mukaan Jeesuksen vertauksen taustana on fariseusten ja kirjanoppineiden tyytymättömyys siihen\, miksi Jeesus otti vastaan publikaaneja sekä muita syntisiä ja vieläpä aterioi heidän kanssaan? Samalla tavalla tuhlaajapoikavertauksen varsinainen ydin ei ole pojan ratkaisussa palata vaan Isän tekemässä ratkaisussa ottaa poika avosylin vastaan. Miksi ihmeessä isä ottaa takaisin kaiken tuhlanneen? \nJuutalaisille kuulijoille pojan pyyntö ennakkoperinnöstä oli pöyristyttävä. (Luuk.15:12) Oikeastaan pojan pyyntö tarkoitti: ”toivoisin isä\, että olisit kuollut.” Suostuessaan pojan pyyntöön isä luopui kaikesta omasta kunniastaan ja tuli julkisesti nöyryytetyksi oman kyläyhteisönsä silmissä. Miten siis tällä isänsä kuolemaa toivoneella pojalla olisi kaiken tuhlattuaan oikeus vielä palata kotiin? Ei tietenkään olisi! Tämä poika oli isälle häpeäksi\, ei kunniaksi. Sananlaskujen kirja ilmentää hyvin juutalaista ajattelua: ”Viisautta rakastavainen on isällensä iloksi\, mutta porttojen seuratoveri hävittää varansa.” (Snl.29:3) \nVertauksen huippukohta ei siis suinkaan ole pojan päätöksessä palata kotiin. Mitä muuta kaiken menettänyt\, nälkäinen ja epätoivoinen rassukka olisi voinutkaan? Sen sijaan Jeesus haluaa kertoa vertauksellaan sellaisesta isästä\, joka on valmis antamaan kaiken anteeksi. Joka on valmis luopumaan kaikesta omasta kunniastaan. Joka on valmis järjestämään juhlat sen kunniaksi\, joka ei mitään ansaitse. Ottamaan rakkaudella avosylin vastaan sen\, joka lähti matkaan isäänsä halveksien. \nSellainen sinun Isäsi on. \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 25:16 Psalmi: Ps. 32:1–2 5–8 Hallelujasäe: Ps. 119:176 94\n1. lukukappale:  Hoos. 12:6–7 tai Jes. 61:10–11 2. lukukappale:  Room. 4:1–8 Evankeliumi:  Luuk. 15:11–32 \n\n1. lukukappale\nHoos. 12:6–7\nJa sinä – käänny Jumalasi tykö\, noudata laupeutta ja oikeutta ja pane alati toivosi Jumalaasi. Kanaan – hänen kädessänsä on petollinen vaaka\, halusta hän tekee vääryyttä. \nTai:\nJes. 61:10–11\nMinä iloitsen suuresti Herrassa\, minun sieluni riemuitsee minun Jumalassani\, sillä hän pukee minun ylleni autuuden vaatteet ja verhoaa minut vanhurskauden viittaan\, yljän kaltaiseksi\, joka kantaa juhlapäähinettä niinkuin pappi\, ja morsiamen kaltaiseksi\, joka on koruillansa kaunistettu. Sillä niinkuin maa tuottaa kasvunsa ja niinkuin kasvitarha saa siemenkylvönsä versomaan\, niin saattaa Herra\, Herra versomaan vanhurskauden ja kiitoksen kaikkien kansojen nähden. \n  \n2. lukukappale\nRoom. 4:1–8\nMitä me siis sanomme esi-isämme Aabrahamin saavuttaneen lihan mukaan? Sillä jos Aabraham on teoista vanhurskautettu\, on hänellä kerskaamista\, mutta ei Jumalan edessä. Sillä mitä Raamattu sanoo? “Aabraham uskoi Jumalaa\, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi”. Mutta töitä tekevälle ei lueta palkkaa armosta\, vaan ansiosta\, mutta joka ei töitä tee\, vaan uskoo häneen\, joka vanhurskauttaa jumalattoman\, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi; niinkuin myös Daavid ylistää autuaaksi sitä ihmistä\, jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja: “Autuaat ne\, joiden rikokset ovat anteeksi annetut ja joiden synnit ovat peitetyt! Autuas se mies\, jolle Herra ei lue syntiä!” \n  \nEvankeliumi\nLuuk. 15:11–32\nVielä Jeesus sanoi: “Eräällä miehellä oli kaksi poikaa. Ja nuorempi heistä sanoi isälleen: ‘Isä\, anna minulle se osa tavaroista\, mikä minulle on tuleva’. Niin hän jakoi heille omaisuutensa. Eikä kulunut montakaan päivää\, niin nuorempi poika kokosi kaiken omansa ja matkusti pois kaukaiseen maahan; ja siellä hän hävitti tavaransa eläen irstaasti. Mutta kun hän oli kaikki tuhlannut\, tuli kova nälkä koko siihen maahan\, ja hän alkoi kärsiä puutetta. Ja hän meni ja yhtyi erääseen sen maan kansalaiseen\, ja tämä lähetti hänet tiluksilleen kaitsemaan sikoja. Ja hän halusi täyttää vatsansa niillä palkohedelmillä\, joita siat söivät\, mutta niitäkään ei kukaan hänelle antanut. Niin hän meni itseensä ja sanoi: ‘Kuinka monella minun isäni palkkalaisella on yltäkyllin leipää\, mutta minä kuolen täällä nälkään! Minä nousen ja menen isäni tykö ja sanon hänelle: Isä\, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse\, että minua sinun pojaksesi kutsutaan; tee minut yhdeksi palkkalaisistasi.’ Ja hän nousi ja meni isänsä tykö. Mutta kun hän vielä oli kaukana\, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä\, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi. Mutta poika sanoi hänelle: ‘Isä\, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse\, että minua sinun pojaksesi kutsutaan’. Silloin isä sanoi palvelijoilleen: ‘Tuokaa pian parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin\, ja pankaa sormus hänen sormeensa ja kengät hänen jalkaansa; ja noutakaa syötetty vasikka ja teurastakaa. Ja syökäämme ja pitäkäämme iloa\, sillä tämä minun poikani oli kuollut ja virkosi eloon\, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt.’ Ja he rupesivat iloa pitämään. Mutta hänen vanhempi poikansa oli pellolla. Ja kun hän tuli ja lähestyi kotia\, kuuli hän laulun ja karkelon. Ja hän kutsui luoksensa yhden palvelijoista ja tiedusteli\, mitä se oli. Tämä sanoi hänelle: ‘Sinun veljesi on tullut\, ja isäsi teurastutti syötetyn vasikan\, kun sai hänet terveenä takaisin’. Niin hän vihastui eikä tahtonut mennä sisälle; mutta hänen isänsä tuli ulos ja puhutteli häntä leppeästi. Mutta hän vastasi ja sanoi isälleen: ‘Katso\, niin monta vuotta minä olen sinua palvellut enkä ole milloinkaan sinun käskyäsi laiminlyönyt\, ja kuitenkaan et ole minulle koskaan antanut vohlaakaan\, pitääkseni iloa ystävieni kanssa. Mutta kun tämä sinun poikasi tuli\, joka on tuhlannut sinun omaisuutesi porttojen kanssa\, niin hänelle sinä teurastit syötetyn vasikan.’ Niin hän sanoi hänelle: ‘Poikani\, sinä olet aina minun tykönäni\, ja kaikki\, mikä on minun omaani\, on sinun. Mutta pitihän nyt riemuita ja iloita\, sillä tämä sinun veljesi oli kuollut ja virkosi eloon\, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt.’ ” \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala\, joka varjelet kaikkia\, jotka panevat toivonsa sinuun! Ilman sinua ei ole mitään otollista eikä pyhää. Anna meidän nauttia armosi sanomattomista rikkauksista. Ole hallitsijamme ja johdattajamme\, ettemme ajallisten lahjojen takia jäisi ilman iankaikkisia. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Pyhä Jumala\, rakas taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua siitä\, että olet lähettänyt Poikasi maailmaan parantamaan sairaita ja kutsumaan syntisiä parannukseen. Me rukoilemme sinua: johda meitä Hengelläsi Poikasi Jeesuksen Kristuksen luo ja pidä meidät hänen seuraajinaan. Opeta meitä näkemään\, ettemme voi elää onnellisesti emmekä kuolla autuaasti\, ellemme ole hänen yhteydessään. Auta meitä vaeltamaan uskossa läpi tämän synnin saastuttaman maailman taivaalliseen Jerusalemiin\, jossa saamme ylistäen palvella sinua iankaikkisesti. Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n3. Herra Jumala\, taivaallinen Isä! Me olemme olleet eksyksissä niin kuin lampaat ja antaneet perkeleen ja syntisen lihamme vietellä itsemme pois oikealta tieltä. Mutta me rukoilemme sinua: ole meille armollinen ja anna anteeksi kaikki syntimme Poikasi Jeesuksen Kristuksen tähden. Herätä sydämemme Pyhällä Hengelläsi\, niin että pysyisimme lujasti sanassasi ja todella katuisimme ja uskoisimme. Suo meidän olla lampaita laumassa\, joka on sinun kristillinen kirkkosi\, ja viimein päästä iankaikkiseen autuuteen. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. (1. vsk.) \n  \nPäivän psalmi\nAntifoni:\nPs. 25:16\nKäänny minun puoleeni\,|armahda minua\, *\nsillä minä olen yksinäi|nen ja kurja. \nPsalmi:\nPs. 32:1–2 5–8\nAutuas se\, jonka rikokset ovat |anteeksi annetut\, *\njonka syn|ti on peitetty! \nAutuas se ihminen\, jolle Herra ei lue hänen pahoja |tekojansa *\nja jonka hengessä ei |ole vilppiä! \nKun minä siitä vaikenin\, riutuivat |minun luuni *\njokapäiväisestä vali|tuksestani. \nSillä yötä päivää oli sinun kätesi raskaana |minun päälläni; *\nminun nesteeni kuivui niinkuin |kesän helteessä. \nMinä tunnustin sinulle syntini enkä peittänyt pahoja |tekojani; *\nminä sanoin: ”Minä tunnustan Herralle rikokseni”\, ja sinä annoit anteeksi minun |syntivelkani. \nSentähden rukoilkoot sinua kaikki hurskaat aikana\, jona sinut |löytää voidaan. *\nVaikka suuret vedet tulvisivat\, eivät ne |heihin ulotu. \nSinä olet minun suojani\, sinä varjelet |minut hädästä\, *\nsinä ympäröitset minut pelas|tuksen riemulla. \n”Minä opetan sinua ja osoitan sinulle tien\, jota sinun |tulee vaeltaa; *\nminä neuvon sinua\, minun silmäni sinua |vartioitsee”. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/4-sunnuntai-helluntaista-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_neljäs-su-Helluntaista.jpeg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20260628
DTEND;VALUE=DATE:20260629
DTSTAMP:20260604T020558
CREATED:20191112T140537Z
LAST-MODIFIED:20240926T125749Z
UID:7808-1782604800-1782691199@www.luterilainen.net
SUMMARY:5. sunnuntai helluntaista
DESCRIPTION:Evankeliumitekstissä kirjanoppineet ja fariseukset tuovat Jeesuksen eteen naisen\, jonka he sanovat jääneen kiinni aviorikoksesta\, ”rysän päältä”. Fariseukset tuovat ilmi\, että Mooseksen lain mukaan nainen tulisi tuomita kuolemaan kivittämällä. Tämän jälkeen he kysyvät Jeesuksen mielipidettä asiaan. \nFariseusten laintulkinta on tilanteessa puolinaista. Mooseksen laki määräsi kuolemanrangaistuksen aviorikoksesta molemmille osapuolille\, sekä miehelle että naiselle. (5.Moos.22:22\, 3.Moos.20:10) Jos nainen oli jäänyt kiinni itseteosta\, miksi rikokseen syyllistynyttä miestä ei tuotu yhtä lailla tuomittavaksi? Jälleen kerran fariseusten kysymyksen motiivina onkin saada aihe syyttää Jeesusta. Surullista kyllä\, nainen on heille ainoastaan nappula osana teologista peliä. Hänen elämällään he tekevät taktisia siirtoja yrittäen saada Jeesuksen uhatuksi. \nJeesus ei kuitenkaan suhtaudu kenenkään ihmisen elämään tällä tavalla. Nainen ja hänen hätänsä ovat Jeesukselle todellisia! Siksi Jeesus ei suostu ollenkaan tilanteessa väittelemään fariseusten kanssa lain oikeasta tulkinnasta. Naisen syntien sijasta hän haluaa saada fariseukset näkemään heidän omien sydäntensä pimeyttä. Niin Jeesus kumartuu ja kirjoittaa sormellaan maahan. \nTilanne on hämmentävä. Fariseusten tivatessa vastausta kysymykseensä\, Jeesus ojentautuu ja sanoo heille riisuvat sanansa: ”joka teistä on synnitön\, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä.” (Joh.8:7) Nuo sanat osuvat fariseusten sydämiin\, sillä yksi toisensa perästä he lähtevät hiljaisina paikalta. Johanneksen mukaan heidän omatuntonsa todisti heidät syyllisiksi. Kukaan ei enää kysy Jeesukselta mitään naiseen liittyen. \nMitä Jeesus sitten kirjoitti maahan? Evankeliumi ei sitä meille kerro. Ehkä yksi mahdollinen selitys Jeesuksen teolle voisi löytyä Jeremian kirjasta\, jossa sanotaan: ”kaikki\, jotka sinut hylkäävät\, joutuvat häpeään: ´Jotka minusta luopuvat\, ne kirjoitetaan tomuun.´” (Jer.17:13)\nJoka tapauksessa Jeesus sanoillaan ja teoillaan osoittaa tilanteessa myös fariseusten itsensä olevan Jumalan lain rikkojia. Naisen syntien sijasta heidän tulisi tuntea hätää ja pelkoa omien syntiensä suuruudesta. \nSyntinsä tunnustavalle ja katuvalle\, Jeesus asettuu suojaksi ja kilveksi Jumalan tuomion edessä. Juuri siksi Hän kävi puolestasi ristille. Hän ei työnnä sinua kivisateeseen vaan suostui itse tuomittavaksi tähtesi. Niin suurta on Hänen rakkautensa syntistä kohtaan. \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 13:6 Psalmi: Ps. 13:2–6 Hallelujasäe: Room. 14:11\n1. lukukappale:  2. Sam. 12:1–10 13 2. lukukappale:  Room. 2:1–11 Evankeliumi:  Joh. 8:2–11 \n\n1. lukukappale\n2. Sam. 12:1–10\nJa Herra lähetti Naatanin Daavidin tykö. Kun hän tuli hänen tykönsä\, sanoi hän hänelle: “Kaksi miestä oli samassa kaupungissa\, toinen rikas ja toinen köyhä. Rikkaalla oli lampaita ja raavaita hyvin paljon. Mutta köyhällä ei ollut muuta kuin yksi ainoa pieni karitsa\, jonka hän oli ostanut. Hän elätti sitä\, ja se kasvoi hänen luonansa yhdessä hänen lastensa kanssa: se söi hänen leipäpalastansa\, joi hänen maljastansa\, makasi hänen sylissään ja oli hänelle niinkuin tytär. Niin rikkaalle miehelle tuli vieras. Mutta hän ei raskinut ottaa omia lampaitansa eikä raavaitansa valmistaakseen ruokaa matkamiehelle\, joka oli tullut hänen luoksensa; vaan hän otti köyhän miehen karitsan ja valmisti sen miehelle\, joka oli tullut hänen luoksensa.” Niin Daavid vihastui kovin siihen mieheen ja sanoi Naatanille: “Niin totta kuin Herra elää: mies\, joka tämän on tehnyt\, on kuoleman oma. Ja karitsa hänen on korvattava nelinkertaisesti\, koska hän teki näin ja koska hän ei sääliä tuntenut.” Mutta Naatan sanoi Daavidille: “Sinä olet se mies. Näin sanoo Herra\, Israelin Jumala: ‘Minä olen voidellut sinut Israelin kuninkaaksi ja pelastanut sinut Saulin käsistä. Minä olen antanut sinulle herrasi linnan ja antanut herrasi vaimot sinun syliisi; ja minä olen antanut sinulle Israelin ja Juudan heimot. Ja jos tämä olisi vähän\, niin minä antaisin sinulle vielä sekä sitä että tätä. Miksi sinä olet pitänyt halpana Herran sanan ja tehnyt sitä\, mikä on pahaa hänen silmissään? Heettiläisen Uurian sinä olet surmannut miekalla\, olet tappanut hänet ammonilaisten miekalla\, ja hänen vaimonsa sinä olet ottanut vaimoksesi. Sentähden ei miekka ole milloinkaan väistyvä sinun suvustasi\, koska olet pitänyt halpana minut ja ottanut vaimoksesi heettiläisen Uurian vaimon. \n  \n2. lukukappale\nRoom. 2:1–11\nSentähden sinä\, oi ihminen\, et voi millään itseäsi puolustaa\, olitpa kuka hyvänsä\, joka tuomitset. Sillä mistä toista tuomitset\, siihen sinä itsesi syypääksi tuomitset\, koska sinä\, joka tuomitset\, teet samoja tekoja. Ja me tiedämme\, että Jumalan tuomio on totuuden mukainen niille\, jotka senkaltaista tekevät. Vai luuletko\, ihminen\, sinä\, joka tuomitset niitä\, jotka senkaltaisia tekevät\, ja itse samoja teet\, että sinä vältät Jumalan tuomion? Vai halveksitko hänen hyvyytensä ja kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä runsautta\, etkä tiedä\, että Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen? Kovuudellasi ja sydämesi katumattomuudella sinä kartutat päällesi vihaa vihan ja Jumalan vanhurskaan tuomion ilmestymisen päiväksi\, hänen\, “joka antaa kullekin hänen tekojensa mukaan”: niille\, jotka hyvässä työssä kestävinä etsivät kirkkautta ja kunniaa ja katoamattomuutta\, iankaikkisen elämän\, mutta niiden osaksi\, jotka ovat itsekkäitä eivätkä tottele totuutta\, vaan tottelevat vääryyttä\, tulee viha ja kiivastus. Tuska ja ahdistus jokaisen ihmisen sielulle\, joka pahaa tekee\, juutalaisen ensin\, sitten myös kreikkalaisen; mutta kirkkaus ja kunnia ja rauha jokaiselle\, joka tekee sitä\, mikä hyvä on\, juutalaiselle ensin\, sitten myös kreikkalaiselle! Sillä Jumala ei katso henkilöön. \n  \nEvankeliumi\nJoh. 8:2–11\nJa varhain aamulla Jeesus taas saapui pyhäkköön\, ja kaikki kansa tuli hänen luoksensa; ja hän istuutui ja opetti heitä. Silloin kirjanoppineet ja fariseukset toivat hänen luoksensa aviorikoksesta kiinniotetun naisen\, asettivat hänet keskelle ja sanoivat Jeesukselle: “Opettaja\, tämä nainen on tavattu itse teosta\, aviorikosta tekemästä. Ja Mooses on laissa antanut meille käskyn\, että tuommoiset on kivitettävä. Mitäs sinä sanot?” Mutta sen he sanoivat kiusaten häntä\, päästäkseen häntä syyttämään. Silloin Jeesus kumartui alas ja kirjoitti sormellaan maahan. Mutta kun he yhä edelleen kysyivät häneltä\, ojensi hän itsensä ja sanoi heille: “Joka teistä on synnitön\, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä”. Ja taas hän kumartui alas ja kirjoitti maahan. Kun he tämän kuulivat ja heidän omatuntonsa todisti heidät syyllisiksi\, menivät he pois\, toinen toisensa perästä\, vanhimmista alkaen viimeisiin asti; ja siihen jäi ainoastaan Jeesus sekä nainen\, joka seisoi hänen edessään. Ja kun Jeesus ojensi itsensä eikä nähnyt ketään muuta kuin naisen\, sanoi hän hänelle: “Nainen\, missä ne ovat\, sinun syyttäjäsi? Eikö kukaan ole sinua tuominnut?” Hän vastasi: “Herra\, ei kukaan”. Niin Jeesus sanoi hänelle: “En minäkään sinua tuomitse; mene\, äläkä tästedes enää syntiä tee”. \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala! Anna maallisen elämämme olla rauhallista\, ja anna seurakuntasi iloita hiljaisessa jumalanpelossa. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Herra Jumala\, taivaallinen Isä\, joka olet laupias ja olet Kristuksen kautta luvannut\, ettet tahdo tuomita meitä tai syöstä meitä kadotukseen vaan antaa armollisesti anteeksi kaikki syntimme ja suoda meille runsain määrin\, mitä tarvitsemme! Me rukoilemme sinua: vahvista Pyhällä Hengelläsi sydämemme laittamaan täysi toivomme laupeuteesi. Auta meitä osoittamaan lähimmäisillemme laupeutta\, ettemme tuomitsisi ketään\, vaan antaisimme sydämestämme kaikille anteeksi. Suo meidän näin elää kristillisesti sinun pelossasi ja kuolla autuaasti. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 13:6\nMutta minä turvaan |sinun armoosi; *\nriemuitkoon minun sydämeni sinun |avustasi. \nPsalmi:\nPs. 13:2–6\nKuinka kauan\, Herra\, minut |yhä unhotat\, *\nkuinka kauan kätket mi|nulta kasvosi? \nKuinka kauan minun täytyy kantaa huolia sielussani\, päivät päästään murhetta |sydämessäni? *\nKuinka kauan saa vihollinen ylvästellä mi|nua vastaan? \nKatsahda tänne\, vastaa minulle\, Herra\, minun |Jumalani. *\nValaise silmäni\, etten nuk|kuisi kuolemaan\, \nettei minun viholliseni sanoisi: ”Minä |voitin hänet”\, *\netteivät ahdistajani riemuitsisi\, kun |minä horjun. \nMutta minä turvaan |sinun armoosi; *\nriemuitkoon minun sydämeni sinun |avustasi. \nMinä |veisaan Herralle\, *\nsillä hän on tehnyt mi|nulle hyvin. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/5-sunnuntai-helluntaista-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_viides-su-Helluntaista.jpeg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20260705
DTEND;VALUE=DATE:20260706
DTSTAMP:20260604T020558
CREATED:20191112T140538Z
LAST-MODIFIED:20240926T125910Z
UID:7809-1783209600-1783295999@www.luterilainen.net
SUMMARY:Apostolien päivä
DESCRIPTION:Evankeliumitekstissä Pietari tunnustaa Jeesuksen olevan ”Kristus\, elävän Jumalan Poika”. Tähän samaan tunnustukseen ovat yhtyneet kaikki oikeat kristityt kaikkina aikoina. Samalla tuo tunnustus piirtää rajan oikean Kirkon ja valhekirkon välille. Apostoli Johannes kirjoittaa ensimmäisessä kirjeessään: ”kuka on valhettelija\, ellei se\, joka kieltää\, että Jeesus on Kristus? Hän on antikristus\, se joka kieltää isän ja pojan.” (1.Joh.2:22) \nJeesus sanoo Pietarille rakentavansa kirkkonsa ”tälle kalliolle”. Näin sanoen Jeesus ei viittaa Pietarin persoonaan tai ominaisuuksiin\, vaan kyse on hänen tunnustuksensa sisällöstä. Sen\, mitä Pietari oli nyt lausunut\, siihen toiset saisivat hänen jälkeensä liittyä. Se\, mitä Pietari oli tunnustanut\, ei ollut lähtöisin hänestä vaan Jumala oli sen Pietarille ilmoittanut.\nSeurakuntana lausuessamme yhdessä uskontunnustuksen\, me emme lausu julki ensi sijassa omaa uskoamme. Vaan me liitymme siihen samaan uskoon\, jota kerran tunnustivat apostolit ja jota oikea Kirkko aina ja kaikkialla tunnustaa. Me emme voi valita tai määritellä tuon uskon sisältöä omista mielihaluistamme tai ajan vaatimuksista käsin. Sen sijaan me saamme liittyä siihen ja Herramme viipyessä säilyttää sen puhtaana keskellämme tulevia polvia varten. Apostoli Paavali kirjoittaa toisessa Korinttolaiskirjeessä seurakunnalleen: \n”Minä johdatan teidät tuntemaan sen evankeliumin\, jonka minä teille julistin\, jonka te myöskin olette ottaneet vastaan ja jossa myös pysytte ja jonka kautta te myös pelastutte\, jos pidätte siitä kiinni semmoisena\, kuin minä sen teille julistin.” (1.Kor.15:1-2) \n\nKynttilöitä:  4 Liturginen väri:  punainen maanantaista lauantaihin vihreä.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Jes. 52:7 Psalmi: Ps. 145:3–7 Hallelujasäe: Room. 10:18\n1. lukukappale:  Hes. 2:1–8 2. lukukappale:  Ef. 2:19–22 Evankeliumi:  Matt. 16:13–19 \n\n1. lukukappale\nHes. 2:1–8\nJa hän sanoi minulle: “Ihmislapsi\, nouse jaloillesi\, niin minä puhuttelen sinua”. Niin minuun tuli henki\, kun hän puhui minulle\, ja se nosti minut jaloilleni\, ja minä kuulin hänen puhuvan minulle. Ja hän sanoi minulle: “Ihmislapsi\, minä lähetän sinut israelilaisten tykö\, kapinallisten pakanain tykö\, jotka ovat kapinoineet minua vastaan; he ja heidän isänsä ovat luopuneet minusta\, hamaan tähän päivään asti. Nuo lapset\, joilla on kovat kasvot ja paatuneet sydämet – niitten luokse minä sinut lähetän\, ja sinun on sanottava heille: Näin sanoo Herra\, Herra. Kuulkoot tai olkoot kuulematta – sillä uppiniskainen suku he ovat – he tulevat kuitenkin tietämään\, että profeetta on ollut heidän keskellänsä. Mutta sinä\, ihmislapsi\, älä pelkää heitä\, äläkä pelkää heidän sanojansa\, vaikka edessäsi on ohdakkeita ja orjantappuroita ja sinä asut skorpionien seassa; älä pelkää heidän sanojansa äläkä arkaile heidän kasvojansa\, sillä he ovat uppiniskainen suku. Vaan puhu heille minun sanani\, kuulkoot tai olkoot kuulematta; sillä uppiniskaisia he ovat. Mutta sinä\, ihmislapsi\, kuule\, mitä minä sinulle sanon. Älä ole uppiniskainen\, niinkuin uppiniskainen suku on. Avaa suusi ja syö\, mitä minä sinulle annan.” \n  \n2. lukukappale\nEf. 2:19–22\nNiin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia\, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä\, apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja\, kulmakivenä itse Kristus Jeesus\, jossa koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa; ja hänessä tekin yhdessä muitten kanssa rakennutte Jumalan asumukseksi Hengessä. \n  \nEvankeliumi\nMatt. 16:13–19\nKun Jeesus tuli Filippuksen Kesarean tienoille\, kysyi hän opetuslapsiltaan sanoen: “Kenen ihmiset sanovat Ihmisen Pojan olevan?” Niin he sanoivat: “Muutamat Johannes Kastajan\, toiset Eliaan\, toiset taas Jeremiaan tahi jonkun muun profeetoista”. Hän sanoi heille: “Kenenkä te sanotte minun olevan?” Simon Pietari vastasi ja sanoi: “Sinä olet Kristus\, elävän Jumalan Poika”. Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: “Autuas olet sinä\, Simon\, Joonaan poika\, sillä ei liha eikä veri ole sitä sinulle ilmoittanut\, vaan minun Isäni\, joka on taivaissa. Ja minä sanon sinulle: sinä olet Pietari\, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani\, ja tuonelan portit eivät sitä voita. Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet\, ja minkä sinä sidot maan päällä\, se on oleva sidottu taivaissa\, ja minkä sinä päästät maan päällä\, se on oleva päästetty taivaissa.” \n  \nRukoukset\n1. Pyhä Jumala\, joka olet valmistanut näkymättömiä lahjoja niille\, jotka rakastavat sinua! Vuodata sydämiimme rakkautesi voima\, että rakastaisimme sinua kaikessa ja yli kaiken. Anna meille lupauksesi mukaan pyhät lahjasi\, jotka ovat suurempia kuin kaikki\, mitä voimme pyytää. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Herra Jeesus Kristus! Me kiitämme sinua siitä\, että olet kutsunut meidätkin opetuslapsiksesi. Suo meidän sinun armostasi kuulla kutsusi vilpittömin sydämin ja joka hetki pysyä Henkesi johdettavina. Anna meidän yhä runsaammin kokea jumalallisen totuutesi voimaa. Johda meitä uskosta uskoon\, kirkkaudesta kirkkauteen\, ja salli meidän vihdoin päästä näkemään sinun taivaallisen valtakuntasi kunniaa. Kuule meitä sinä\, joka elät ja hallitset Isän ja Pyhän Hengen kanssa yhdessä jumaluudessa nyt ja aina. \n3. Herramme Jeesus Kristus\, joka itse valitsit apostolisi todistamaan sinusta ja sillä tavoin rakentamaan kirkkoasi! Yksin apostolien ja profeettojen todistuksen varaan ja sinun\, ainoan kestävän Perustuksen päälle rakennettuna voi kirkkosi säilyä ja kestää maailman tuulissa ja kiusauksissa. Anna siksi meidän aina kuulla apostolien todistusta ja pitäytyä siihen horjumatta. Sitä pyydämme sinulta\, Herramme ja Vapahtajamme\, joka yhdessä Isän ja Pyhän Hengen kanssa hallitset nyt\, aina ja iankaikkisesti. \n  \nPäivän psalmi\nAntifoni:\nJes. 52:7\nKuinka suloiset ovat vuorilla ilosanoman tuojan |jalat\, *\nhänen\, joka julistaa rauhaa\, ilmoittaa |hyvän sanoman” \nPsalmi:\nPs. 145:3–7\nSuuri on Herra ja sangen ylis|tettävä\, *\nja hänen suuruutensa on |tutkimaton. \nSukupolvi ylistää sukupolvelle sinun teko|jasi\, *\nja he julistavat sinun voimal|lisia töitäsi. \nSinun valtasuuruutesi kirkkautta ja |kunniaa *\nja sinun ihmeellisiä tekojasi minä tahdon |tutkistella. \nSinun peljättävien töittesi voimasta |puhutaan\, *\nsinun suurista teoistasi |minä kerron. \nJulistettakoon sinun suuren hyvyytesi |muistoa *\nja sinun vanhurskaudestasi |riemuittakoon. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/apostolien-paiva-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_Apostolien-päivä.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20260712
DTEND;VALUE=DATE:20260713
DTSTAMP:20260604T020558
CREATED:20191112T140539Z
LAST-MODIFIED:20240926T125922Z
UID:7810-1783814400-1783900799@www.luterilainen.net
SUMMARY:7. sunnuntai helluntaista
DESCRIPTION:Jeesus ei tullut kumoamaan Jumalan käskyjä\, vaan täyttämään ne. Näin tehdessään Jeesus osoittaa\, että Jumalan tahto on hyvä\, oikea ja muuttumaton\, aivan kuten Jumala itse on. \nFariseukset ja lainopettajat\, aikansa valiosuorittajat\, pyrkivät täyteen lain kuuliaisuuteen. He kuvittelivat sillä tavoin saavansa Jumalan mielisuosion. Jumalaan vedoten he vaativat muitakin seuraamaan itseään tällä kilvoituksen tiellä. Kaikesta yrityksestä huolimatta he epäonnistuivat päätyen ulkokultaisuuteen ja rakkaudettomuuteen. Jeesus opetti rakastamaan vihamiehiäänkin ja tekemään heille hyvää. Siihen pystyy lopulta vain yksi – Jeesus itse. \nJeesusta seuratessaan opetuslapset ymmärtävät kipeästi\, että fariseusten tavoin heissäkään ei ole rakkautta\, joka kestäisi tosi paikan tullen. Vain Jumalan rakkaus kestää. Jeesuksen viimeisinä sanoinaan ristin puulla kuultiin sanat: ”Se on täytetty!” Jeesus täytti Jumalan lain täydellisesti loppuun saakka. Hän täytti sen meidän puolestamme. Jeesuksen lähellä tapahtuu ihme. Se\, joka on saanut paljot syntinsä anteeksi\, rakastaa paljon. \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 28:8 Psalmi: Ps. 28:1–2 6–9 Hallelujasäe: Ps. 50:14\n1. lukukappale:  1. Sam. 15:22–26 2. lukukappale:  Jaak. 2:8–13 Evankeliumi:  Mark. 10:17–27 \n\n1. lukukappale\n1. Sam. 15:22–26\nSilloin Samuel sanoi Saulille:\n“Haluaako Herra polttouhreja ja teurasuhreja yhtä hyvin kuin kuuliaisuutta Herran äänelle? Katso\, kuuliaisuus on parempi kuin uhri ja tottelevaisuus parempi kuin oinasten rasva. Sillä tottelemattomuus on taikuuden syntiä\, ja niskoittelu on valhetta ja kuin kotijumalain palvelusta. Koska sinä olet hyljännyt Herran sanan\, on myös hän hyljännyt sinut\, etkä sinä enää saa olla kuninkaana.” Saul sanoi Samuelille: “Minä olen tehnyt syntiä\, kun olen rikkonut Herran käskyn ja sinun sanasi; sillä minä pelkäsin kansaa ja kuulin heidän ääntänsä. Anna nyt minulle syntini anteeksi ja palaja minun kanssani\, niin minä kumartaen rukoilen Herraa.” Samuel sanoi Saulille: “Minä en palaja sinun kanssasi; sillä sinä olet hyljännyt Herran sanan\, ja Herra on myös hyljännyt sinut\, niin että et enää saa olla Israelin kuninkaana”. \n  \n2. lukukappale\nJaak. 2:8–13\nVaan jos täytätte kuninkaallisen lain Raamatun mukaan: “Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi”\, niin te hyvin teette; mutta jos te henkilöön katsotte\, niin teette syntiä\, ja laki näyttää teille\, että olette lainrikkojia. Sillä joka pitää koko lain\, mutta rikkoo yhtä kohtaa vastaan\, se on syypää kaikissa kohdin. Sillä hän\, joka on sanonut: “Älä tee huorin”\, on myös sanonut: “Älä tapa”; jos et teekään huorin\, mutta tapat\, olet lainrikkoja. Puhukaa niin ja tehkää niin kuin ne\, jotka vapauden laki on tuomitseva. Sillä tuomio on laupeudeton sille\, joka ei ole laupeutta tehnyt; laupeudelle tuomio koituu kerskaukseksi. \n  \nEvankeliumi\nMark. 10:17–27\nJa hänen sieltä tielle mennessään juoksi muuan hänen luoksensa\, polvistui hänen eteensä ja kysyi häneltä: “Hyvä opettaja\, mitä minun pitää tekemän\, että minä iankaikkisen elämän perisin?” Mutta Jeesus sanoi hänelle: “Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä paitsi Jumala yksin. Käskyt sinä tiedät: ‘Älä tapa’\, ‘Älä tee huorin’\, ‘Älä varasta’\, ‘Älä sano väärää todistusta’\, ‘Älä toiselta anasta’\, ‘Kunnioita isääsi ja äitiäsi’.” Mutta hän sanoi hänelle: “Opettaja\, niitä kaikkia minä olen noudattanut nuoruudestani asti”. Niin Jeesus katsoi häneen ja rakasti häntä ja sanoi hänelle: “Yksi sinulta puuttuu: mene\, myy kaikki\, mitä sinulla on\, ja anna köyhille\, niin sinulla on oleva aarre taivaassa; ja tule ja seuraa minua”. Mutta hän synkistyi siitä puheesta ja meni pois murheellisena\, sillä hänellä oli paljon omaisuutta. Silloin Jeesus katsoi ympärilleen ja sanoi opetuslapsillensa: “Kuinka vaikea onkaan niiden\, joilla on tavaraa\, päästä Jumalan valtakuntaan!” Niin opetuslapset hämmästyivät hänen sanoistaan. Mutta Jeesus rupesi taas puhumaan ja sanoi heille: “Lapset\, kuinka vaikea onkaan niiden\, jotka luottavat tavaraansa\, päästä Jumalan valtakuntaan! Helpompi on kamelin käydä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan.” Niin he hämmästyivät yhä enemmän ja sanoivat toisillensa: “Kuka sitten voi pelastua?” Jeesus katsoi heihin ja sanoi: “Ihmisille se on mahdotonta\, mutta ei Jumalalle; sillä Jumalalle on kaikki mahdollista”. \n  \nRukoukset\n1. Voiman Jumala\, jolta kaikki hyvä tulee! Vuodata rakkautesi sydämiimme\, lisää uskoamme ja säilytä meissä se hyvä\, minkä olet antanut. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Herra Jumala\, taivaallinen Isä! Me tunnustamme olevamme vaivaisia syntisiä\, joissa ei ole mitään hyvää\, sillä synti on niin turmellut sydämemme\, lihamme ja veremme\, etteivät pahat himot jätä meitä täällä rauhaan. Siksi me rukoilemme sinua\, rakas Isä: anna meille syntimme anteeksi ja puhdista sydämemme Pyhällä Hengelläsi\, että meillä olisi halua ja rakkautta sinun sanaasi\, että eläisimme sen mukaan ja niin pysyisimme armossasi iankaikkisesti. Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n  \nPäivän psalmi\nAntifoni:\nPs. 28:8\nHerra on |kansansa väkevyys\, *\nhän on voideltunsa pelas|tus ja turva. \nPsalmi:\nPs. 28:1–2 6–9\nSinua\, Herra\, |minä huudan; *\nminun kallioni\, älä ole minua |kohtaan äänetön\, \netten minä\, kun sinä |vaiti olet\, *\njoutuisi niiden kaltaiseksi\, jotka ovat |hautaan vaipuneet. \nKuule minun rukousteni ääni\, kun minä sinua |avuksi huudan\, *\nkun minä käteni nostan sinun kaikkeinpyhin|täsi kohti. \nÄlä tempaa minua pois jumalattomien kanssa\, älä väärin|tekijäin kanssa\, *\njotka puhuvat lähimmäisilleen rauhan puheita\, vaikka heidän sydämes|sään on pahuus. \nHerra on minun voima|ni ja kilpeni; *\nhäneen minun sydämeni turvasi\, ja mi|nä sain avun. \nSiitä minun sydä|meni riemuitsee\, *\nja veisuullani minä |häntä ylistän. \nHerra on |kansansa väkevyys\, *\nhän on voideltunsa pelas|tus ja turva. \nPelasta kansasi ja siunaa |perikuntasi; *\nkaitse heitä ja kanna heitä ian|kaikkisesti. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/7-sunnuntai-helluntaista-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_seitsemäs-su-Helluntaista.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20260719
DTEND;VALUE=DATE:20260720
DTSTAMP:20260604T020558
CREATED:20191112T140539Z
LAST-MODIFIED:20240926T125935Z
UID:7811-1784419200-1784505599@www.luterilainen.net
SUMMARY:Kirkastussunnuntai
DESCRIPTION:Kahdeksantena sunnuntaina helluntaista vietetään Kristuksen kirkastumisen sunnuntaita. Keskellä vihreää helluntaijaksoa alttari verhotaan vaihteeksi valkoiseen. Kristuksen kirkastuminen kuuluu suosituimpiin alttaritaulujen aiheisiin. Kristuksen vierelle on kuvattu Mooses ja Elia. He edustivat lakia ja profeettoja. Kristuksen saapuessa täyttämään lain ja profeettojen lupaukset\, he väistyivät. \nKirkastusvuorella Kristus ilmestyi Jumalallisessa kirkkaudessaan. Opetuslapset saivat nähdä hänet hetken aikaa jumalallisessa valossa ja kuulla Isän\, Jumalan\, äänen: ”Tämä on minun rakas Poikani\, kuulkaa häntä.” Kirkkauden Herra ei kuitenkaan pystyttänyt valtakuntaansa tuolle vuorelle. Hän astui jälleen pian alas maailman pimeyteen vapahtamaan syntisiä ja kurjia. Jeesus ilmaisee jumalallisen kirkkautensa uhrautuvassa rakkaudessaan Golgatan pimeydessä. \nSeurakunta saa tulla osalliseksi Kristuksen kirkastetusta ruumiista pyhässä ehtoollisessa. Siinä Kristus tulee ruumiillisesti syntisten ja kurjien luokse tuoden mukanaan Jumalan anteeksiantamuksen ja armon. \n\nKynttilöitä:  4 Liturginen väri:  valkoinen maanantaista lauantaihin vihreä.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Hab. 3:4 Psalmi: Ps. 97:1–2 5–6 10–11 Hallelujasäe: Ps. 97:12\n1. lukukappale:  2. Moos. 3:9–15 2. lukukappale:  Ilm. 1:9–18 Evankeliumi:  Mark. 9:2–8 \n\n1. lukukappale\n2. Moos. 3:9–15\nHerra sanoi Moosekselle:\nJa nyt on israelilaisten huuto tullut minun kuuluviini\, ja minä olen myös nähnyt sen sorron\, jolla egyptiläiset heitä sortavat. Niin mene nyt\, minä lähetän sinut faraon tykö\, ja vie minun kansani\, israelilaiset\, pois Egyptistä.” Mutta Mooses sanoi Jumalalle: “Mikä minä olen menemään faraon tykö ja viemään israelilaisia pois Egyptistä?” Hän vastasi: “Minä olen sinun kanssasi; ja tämä olkoon sinulle tunnusmerkkinä\, että minä olen sinut lähettänyt: kun olet vienyt kansan pois Egyptistä\, niin te palvelette Jumalaa tällä vuorella”.\nMooses sanoi Jumalalle: “Katso\, kun minä menen israelilaisten luo ja sanon heille: ‘Teidän isienne Jumala on lähettänyt minut teidän luoksenne’\, ja kun he kysyvät minulta: ‘Mikä hänen nimensä on?’ niin mitä minä heille vastaan?” Jumala vastasi Moosekselle: “Minä olen se\, joka minä olen”.\nJa hän sanoi vielä:\n“Sano israelilaisille näin: ‘Minä olen’ lähetti minut teidän luoksenne”. Ja Jumala sanoi vielä Moosekselle: “Sano israelilaisille näin: Herra\, teidän isienne Jumala\, Aabrahamin Jumala\, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala\, lähetti minut teidän luoksenne; tämä on minun nimeni iankaikkisesti\, ja näin minua kutsuttakoon sukupolvesta sukupolveen. \n  \n2. lukukappale\nIlm. 1:9–18\nMinä\, Johannes\, teidän veljenne\, joka teidän kanssanne olen osallinen ahdistukseen ja valtakuntaan ja kärsivällisyyteen Jeesuksessa\, minä olin Jumalan sanan ja Jeesuksen todistuksen tähden saaressa\, jonka nimi on Patmos. Minä olin hengessä Herran päivänä\, ja kuulin takaani suuren äänen\, ikäänkuin pasunan äänen\, joka sanoi: “Kirjoita kirjaan\, mitä näet\, ja lähetä niille seitsemälle seurakunnalle\, Efesoon ja Smyrnaan ja Pergamoon ja Tyatiraan ja Sardeeseen ja Filadelfiaan ja Laodikeaan”.\nJa minä käännyin katsomaan\, mikä ääni minulle puhui; ja kääntyessäni minä näin seitsemän kultaista lampunjalkaa\, ja lampunjalkain keskellä Ihmisen Pojan muotoisen\, pitkäliepeiseen viittaan puetun ja rinnan kohdalta kultaisella vyöllä vyötetyn. Ja hänen päänsä ja hiuksensa olivat valkoiset niinkuin valkoinen villa\, niinkuin lumi\, ja hänen silmänsä niinkuin tulen liekki; hänen jalkansa olivat ahjossa hehkuvan\, kiiltävän vasken kaltaiset\, ja hänen äänensä oli niinkuin paljojen vetten pauhina. Ja hänellä oli oikeassa kädessään seitsemän tähteä\, ja hänen suustaan lähti kaksiteräinen\, terävä miekka\, ja hänen kasvonsa olivat niinkuin aurinko\, kun se täydeltä terältä paistaa. Ja kun minä hänet näin\, kaaduin minä kuin kuolleena hänen jalkojensa juureen.\nJa hän pani oikean kätensä minun päälleni sanoen:\n“Älä pelkää! Minä olen ensimmäinen ja viimeinen\, ja minä elän; ja minä olin kuollut\, ja katso\, minä elän aina ja iankaikkisesti\, ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet. \n  \nEvankeliumi\nMark. 9:2–8\nJa kuuden päivän kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin ja Jaakobin ja Johanneksen ja vei heidät erilleen muista korkealle vuorelle\, yksinäisyyteen. Ja hänen muotonsa muuttui heidän edessään; ja hänen vaatteensa tulivat hohtaviksi\, niin ylen valkoisiksi\, ettei kukaan vaatteenvalkaisija maan päällä taida semmoiseksi valkaista.\nJa heille ilmestyivät Elias ynnä Mooses\, ja nämä puhuivat Jeesuksen kanssa. Niin Pietari rupesi puhumaan ja sanoi Jeesukselle: “Rabbi\, meidän on tässä hyvä olla; tehkäämme siis kolme majaa\, sinulle yksi ja Moosekselle yksi ja Eliaalle yksi”. Sillä hän ei tiennyt\, mitä sanoa\, koska he olivat peljästyksissään.\nJa tuli pilvi\, joka peitti heidät varjoonsa\, ja pilvestä kuului ääni: “Tämä on minun rakas Poikani; kuulkaa häntä”. Ja yhtäkkiä\, kun he katsahtivat ympärilleen\, eivät he enää nähneet ketään muuta kuin Jeesuksen\, joka yksinänsä oli heidän kanssaan. \n  \nRukoukset\n1. Herra Jeesus Kristus\, joka olet osoittanut meille sen suuren kunnian ja kirkkauden\, jonka sait taivaalliselta Isältäsi! Anna meidänkin tulla elävän uskon kautta osallisiksi tästä kirkkaudesta. Kuule meitä sinä\, joka elät ja hallitset Isän ja Pyhän Hengen kanssa yhdessä jumaluudessa iankaikkisesta iankaikkiseen. \n2. Rakas taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua siitä\, että olet korottanut Poikasi iankaikkiseen kunniaan ja että jo hänen alennuksensa aikana maan päällä annoit hänelle kirkkauttasi. Suo meille armosi\, että me uskoisimme vakaasti sinuun ja Poikaasi ja niin saisimme Pyhän Hengen. Anna meidän Pyhän Hengen voimalla kuolla pois synnistä ja elää vanhurskaudelle\, että tulisimme Poikasi kaltaisiksi ja pääsisimme lopulta kirkastetuin ruumiin iankaikkiseen kunniaan. Sinun Poikasi\, Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n  \nPäivän psalmi\nAntifoni:\nHab. 3:4\nHänen hohteensa on kuin |aurinko\, *\nhänestä käyvät säteet joka taholle; se on hänen |voimansa verho. \nPsalmi:\nPs. 97:1–2 5–6 10–11\nHerra on kuningas! Maa |riemuitkoon; *\niloitkoot saaret\, niin |monta kuin niitä on. \nPilvi ja pimeys on hänen ympä|rillänsä\, *\nvanhurskaus ja oikeus on hänen valtaistui|mensa perustus. \nTuli käy hänen edel|länsä *\nja polttaa hänen viholli|sensa\, yltympäri. \nHänen salamansa valaisevat maan|piirin; *\nmaa näkee |sen ja vapisee. \nVuoret sulavat niinkuin vaha Herran |edessä\, *\nkaiken maan |Herran edessä. \nTaivaat julistavat hänen vanhurs|kauttansa\, *\nja kaikki kansat näkevät hänen |kunniansa. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/kirkastussunnuntai-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_kahdeksas-su-Helluntaista.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20260726
DTEND;VALUE=DATE:20260727
DTSTAMP:20260604T020558
CREATED:20191112T140539Z
LAST-MODIFIED:20240926T130057Z
UID:7812-1785024000-1785110399@www.luterilainen.net
SUMMARY:9. sunnuntai helluntaista
DESCRIPTION:Elämän luonteeseen kuuluu mahdollisuus tehdä valintoja. Aikanaan hyviltä ja oikeilta tuntuneet valinnat voivat seuraavassa hetkessä osoittautua vääriksi ja jopa tuhoisiksi. Kysymys totuudesta ei koskaan vanhene. Mutta tunnistaako ihminen automaattisesti totuuden\, kun se on hänen edessään? Roomalainen maaherra\, Pontius Pilatus\, koki tarpeelliseksi kysyä edessään seisovalta Jumalan Pojalta: ”Mikä on totuus?” (Joh 18:38). \nTotuuden ja oikeuden perään kysyminen on itsesään hyvin tärkeää. Vapaassa yhteiskunnassa on vapaus ääneen kysyä ja vaatiakin. Samaan aikaan tuntuu olevan yhä vaikeampaa löytää yhteisiä vastauksia todellisiin elämän ja kuoleman kysymyksiin. Niitä ei välttämättä löydetä\, vaikka enemmistön mielipide löydettäisiinkin. Raamattu opettaa\, että langennut ihminen voi löytää järkensä avulla totuuden monista maallisen elämän kysymyksistä\, mutta totuutta Jumalasta hän ei kykene löytämään. Synti sulkee tien Jumalan yhteyteen. Jumalan on ilmoitettava totuus. \nKun Jumala saa valaista Raamatun sanalla totuuden\, elämä muuttuu yksinkertaisemmaksi. Totuudesta ei tarvitse\, eikä pidä äänestää. Samalla elämä muuttuu uudella tavalla vaikeammaksi. Totuus ja harha eivät ole tyhjiä sanoja. Teoillamme ja valinnoillamme on aina todellisia seurauksia. Harhan vallassa oleva ihminen rakentaa elämäänsä kestämättömälle perustalle. Kuinka kohtalokasta onkaan\, jos ihminen on harhassa Jumalan suhteen? \nJumala kehottaa meitä perustamaan elämämme hänen sanansa eli pyhän Raamatun varaan. Jumalan sana antaa viisautta kaikkeen. Samalla se tekee nöyräksi. Totuuden tuntoon tultuaan ihminen oppii\, ettei hän siltikään aina kykene totuudelliseen elämään. Jumalan sana sisältää ilosanoman kaikille harhaan astuneille. Jeesus Kristus on Tie\, Totuus ja Elämä (Joh. 14:26). \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 51:8 Psalmi: Ps. 92:5–10 13–16 Hallelujasäe: Ps. 71:16\n1. lukukappale:  1. Kun. 18:21–26 36–39 2. lukukappale:  Hepr. 4:1–2 9–13 Evankeliumi:  Matt. 7:13–14 \n\n1. lukukappale\n1. Kun. 18:21–26\, 36–39\nJa Elia astui kaiken kansan eteen ja sanoi: “Kuinka kauan te onnutte molemmille puolille? Jos Herra on Jumala\, seuratkaa häntä; mutta jos Baal on Jumala\, seuratkaa häntä.” Eikä kansa vastannut hänelle mitään. Niin Elia sanoi kansalle: “Minä olen ainoa jäljelle jäänyt Herran profeetta\, mutta Baalin profeettoja on neljäsataa viisikymmentä. Antakaa meille kaksi mullikkaa\, ja valitkoot he itselleen toisen mullikan\, paloitelkoot sen ja pankoot kappaleet puiden päälle\, mutta älkööt panko tulta; ja minä valmistan toisen mullikan ja asetan sen puiden päälle\, mutta en pane tulta. Sitten huutakaa te jumalanne nimeä\, ja minä huudan Herran nimeä. Se jumala\, joka vastaa tulella\, on Jumala.” Kaikki kansa vastasi ja sanoi: “Niin on hyvä”.\nJa Elia sanoi Baalin profeetoille: “Valitkaa itsellenne toinen mullikka ja valmistakaa se ensin\, sillä teitä on enemmän. Huutakaa sitten jumalanne nimeä\, mutta älkää panko tulta”. Niin he ottivat sen mullikan\, jonka hän antoi heille\, ja valmistivat sen. Sitten he huusivat Baalin nimeä aamusta puolipäivään asti\, sanoen: “Baal\, vastaa meille!” Mutta ei ääntä\, ei vastausta! Ja he hyppelivät alttarin ääressä\, joka oli tehty.\nJa kun oli tullut hetki\, jolloin ruokauhri uhrataan\, astui profeetta Elia esille ja sanoi: “Herra\, Aabrahamin\, Iisakin ja Israelin Jumala\, tulkoon tänä päivänä tiettäväksi\, että sinä olet Jumala Israelissa ja että minä olen sinun palvelijasi ja että minä olen sinun käskystäsi tehnyt kaiken tämän. Vastaa minulle\, Herra\, vastaa minulle\, että tämä kansa tulisi näkemään\, että sinä\, Herra\, olet Jumala ja että sinä käännät heidän sydämensä takaisin.”\nSilloin Herran tuli iski alas ja kulutti polttouhrin\, puut\, kivet ja mullan sekä nuoli veden\, joka oli ojassa. Kun kaikki kansa näki tämän\, lankesivat he kasvoillensa ja sanoivat: “Herra on Jumala! Herra on Jumala!” \n  \n2. lukukappale\nHepr. 4:1–2\, 9–13\nVarokaamme siis\, koska lupaus päästä hänen lepoonsa vielä pysyy varmana\, ettei vain havaittaisi kenenkään teistä jääneen taipaleelle. Sillä hyvä sanoma on julistettu meille niinkuin heillekin; mutta heidän kuulemansa sana ei heitä hyödyttänyt\, koska se ei uskossa sulautunut niihin\, jotka sen kuulivat.\nNiin on Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva. Sillä joka on päässyt hänen lepoonsa\, on saanut levon teoistaan\, hänkin\, niinkuin Jumala omista teoistansa. Ahkeroikaamme siis päästä siihen lepoon\, ettei kukaan lankeaisi seuraamaan samaa tottelemattomuuden esimerkkiä.\nSillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse\, kunnes se erottaa sielun ja hengen\, nivelet sekä ytimet\, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija; eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön\, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä\, jolle meidän on tehtävä tili. \n  \nEvankeliumi\nMatt. 7:13–14\nJeesus sanoo: Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea\, joka vie kadotukseen\, ja monta on\, jotka siitä sisälle menevät; mutta se portti on ahdas ja tie kaita\, joka vie elämään\, ja harvat ovat ne\, jotka sen löytävät. \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala! Anna meille aina Henkesi\, jotta ajattelisimme ja tekisimme sitä\, mikä on oikein\, niin että me\, jotka emme voi olla ilman sinua\, eläisimme pyhän mielesi mukaan. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua siitä\, että olet pyhässä sanassasi opettanut meille\, ettei ole muuta autuuden perustusta kuin Herra Jeesus Kristus. Me rukoilemme sinua: pyhitä meitä Pyhällä Hengelläsi\, niin ettemme olisi ainoastaan sanasi kuulijoita vaan myös sen tekijöitä. Vahvista meitä\, ettemme kiusausten puuskissa ja ahdinkojen virroissa luopuisi sinusta ja hukkuisi\, vaan ottaisimme uskollisesti vaari sanastasi. Tee tyhjäksi perkeleen\, maailman ja oman lihamme tahto\, että sinun armollinen tahtosi tapahtuisi keskuudessamme. Sinun rakkaan Poikasi\, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen\, kautta. \n  \nPäivän psalmi\nAntifoni:\nPs. 51:8\nAnna minun kuulla ilo|a ja riemua\, *\nettä ihastuisivat ne luut\, jotka sär|kenyt olet. \nPsalmi:\nPs. 92:5–10 13–16\nSillä katso\, sinun viholli|sesi\, Herra\, *\nkatso\, sinun vihollisesi hukkuvat\, kaikki väärintekijät joutuvat |hajallensa. \nMutta minun sarveni sinä kohotat kuin villi|härän sarvet; *\nminut voidellaan tuo|reella öljyllä. \nJa iloiten minun silmäni katsovat |vainoojiani\, *\nminun korvani kuulevat noista pahoista\, jotka ovat nousseet mi|nua vastaan. \nVanhurskas viheri|öitsee kuin palmupuu\, *\nhän kasvaa kuin Liba|nonin setri. \nHe ovat istutetut |Herran huoneeseen\, *\nhe viheriöitsevät meidän Jumalamme |kartanoissa. \nVielä vanhuudessaan he |tekevät hedelmää\, *\novat mehe|vät ja vihannat \nja julistavat\, että |Herra on vanhurskas\, *\nhän\, minun kallioni\, ja ettei hänessä vää|ryyttä ole. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/9-sunnuntai-helluntaista-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_yhdeksäs-su-Helluntaista.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20260802
DTEND;VALUE=DATE:20260803
DTSTAMP:20260604T020558
CREATED:20191112T140540Z
LAST-MODIFIED:20240926T130115Z
UID:7813-1785628800-1785715199@www.luterilainen.net
SUMMARY:10. sunnuntai helluntaista
DESCRIPTION:Tänä pyhänä seurakuntaa muistutetaan Jumalan antamista lahjoista ja niiden oikeasta käytöstä. Jumalan mielenmukaista käyttöä ilmentävät sanat: viisaus\, ymmärtäväisyys\, uskollisuus\, raittius\, rukous\, palvelu ja keskinäinen rakkaus. \nJumala on tarkoittanut lahjansa käyttöön\, jaettavaksi ja eteenpäin annettaviksi – ei maahan haudattavaksi eikä lippaassa säilytettäväksi. Lahjoista suurin on Jumalan armo Jeesuksessa Kristuksessa. Jumala kannustaa armonsa runsaaseen käyttöön. Raamatun mukaan armo ei suinkaan vähene käytössä\, vaan se enenee ja kantaa yhä runsaampaa hedelmää. \nSuokoon Jumala kristityillensä armonsa\, että he taivaallisen Isänsä tavoin tuhlaillen armahtaisivat lähimmäisiään ja jakaisivat heille armon evankeliumia! Jumala on isällisestä hyvyydestään suonut lapsilleen myös maallista hyvää. Jumalan armon uudistama seurakunta käyttää sitä niin\, että siitäkin koituu runsasta iloa ja lisääntyvää kiitosta Jumalan nimen kunniaksi. \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 119:169 Psalmi: Ps. 119:129–136 Hallelujasäe: Ps. 119:137\n1. lukukappale:  Sananl. 14:21–22 25 31 2. lukukappale:  2. Kor. 8:9–15 Evankeliumi:  Matt. 25:14–30 \n\n1. lukukappale\nSananl. 14:21–22\, 25\, 31\nSyntiä tekee\, joka lähimmäistään halveksii\, mutta autuas se\, joka kurjia armahtaa! Eivätkö eksy ne\, jotka hankitsevat pahaa? Mutta armo ja totuus niille\, jotka hankitsevat hyvää! Uskollinen todistaja on hengen pelastaja\, mutta joka valheita puhuu\, on petosta täynnä. Joka vaivaista sortaa\, se herjaa hänen Luojaansa\, mutta se häntä kunnioittaa\, joka köyhää armahtaa. \n  \n2. lukukappale\n2. Kor. 8:9–15\nSillä te tunnette meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armon\, että hän\, vaikka oli rikas\, tuli teidän tähtenne köyhäksi\, että te hänen köyhyydestään rikastuisitte. Minä annan vain neuvon tässä asiassa; sillä se on hyödyksi teille\, jotka jo viime vuonna olitte ensimmäiset\, ette ainoastaan tekemässä\, vaan myös tahtomassa. Täyttäkää nyt siis tekonne\, niin että\, yhtä alttiisti kuin olitte sen päättäneet\, sen myös täyttäisitte\, varojenne mukaan. Sillä jos on alttiutta\, niin se on otollinen sen mukaan\, kuin on varoja\, eikä sen mukaan\, kuin niitä ei ole. Sillä ei ole tarkoitus\, että muilla olisi huojennus\, teillä rasitus\, vaan tasauksen vuoksi tulkoon tätä nykyä teidän yltäkylläisyytenne heidän puutteensa hyväksi\, että heidänkin yltäkylläisyytensä tulisi teidän puutteenne hyväksi\, niin että syntyisi tasaus\, niinkuin kirjoitettu on:\n“Joka oli paljon koonnut\, sille ei jäänyt liikaa\, ja joka oli koonnut vähän\, siltä ei mitään puuttunut”. \n  \nEvankeliumi\nMatt. 25:14–30\nJeesus sanoi:\nSillä tapahtuu\, niinkuin tapahtui\, kun mies matkusti muille maille: hän kutsui palvelijansa ja uskoi heille omaisuutensa; yhdelle hän antoi viisi leiviskää\, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden\, kullekin hänen kykynsä mukaan\, ja lähti muille maille.\nSe\, joka oli saanut viisi leiviskää\, meni kohta ja asioitsi niillä ja voitti toiset viisi leiviskää. Samoin kaksi leiviskää saanut voitti toiset kaksi. Mutta yhden leiviskän saanut meni pois ja kaivoi kuopan maahan ja kätki siihen herransa rahan.\nPitkän ajan kuluttua näiden palvelijain herra palasi ja ryhtyi tilintekoon heidän kanssansa. Silloin tuli se\, joka oli saanut viisi leiviskää\, ja toi toiset viisi leiviskää ja sanoi: ‘Herra\, viisi leiviskää sinä minulle uskoit\, katso\, toiset viisi leiviskää minä olen voittanut’. Hänen herransa sanoi hänelle: ‘Hyvä on\, sinä hyvä ja uskollinen palvelija. Vähässä sinä olet ollut uskollinen\, minä panen sinut paljon haltijaksi. Mene herrasi iloon.’\nMyös se\, joka oli saanut kaksi leiviskää\, tuli ja sanoi: ‘Herra\, kaksi leiviskää sinä minulle uskoit\, katso\, toiset kaksi leiviskää minä olen voittanut’. Hänen herransa sanoi hänelle: ‘Hyvä on\, sinä hyvä ja uskollinen palvelija. Vähässä sinä olet ollut uskollinen\, minä panen sinut paljon haltijaksi. Mene herrasi iloon.’\nSitten myös se\, joka oli saanut yhden leiviskän\, tuli ja sanoi: ‘Herra\, minä tiesin sinut kovaksi mieheksi; sinä leikkaat sieltä\, mihin et ole kylvänyt\, ja kokoat sieltä\, missä et ole eloa viskannut. Ja peloissani minä menin ja kätkin sinun leiviskäsi maahan; katso\, tässä on omasi.’\nMutta hänen herransa vastasi ja sanoi hänelle: ‘Sinä paha ja laiska palvelija! Sinä tiesit minun leikkaavan sieltä\, mihin en ole kylvänyt\, ja kokoavan sieltä\, missä en ole viskannut. Sinun olisi siis pitänyt jättää minun rahani rahanvaihtajille\, niin minä tultuani olisin saanut omani takaisin korkoineen. Ottakaa sentähden leiviskä häneltä pois ja antakaa sille\, jolla on kymmenen leiviskää. Sillä jokaiselle\, jolla on\, annetaan\, ja hänellä on oleva yltäkyllin; mutta jolla ei ole\, siltä otetaan pois sekin\, mikä hänellä on. Ja heittäkää tuo kelvoton palvelija ulos pimeyteen; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.’ \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala! Avaa laupiaasti korvasi kuulemaan palvelijoidesi rukoukset. Opeta meitä myös anomaan sitä\, mikä on sinulle otollista\, jotta voisit antaa meille\, mitä me anomme. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Rakas taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua siitä\, että olet luvannut antaa elämän kruunun niille\, jotka pysyvät uskollisina kuolemaan asti. Me rukoilemme sinua: vahvista meitä olemaan uskollisia vähimmässäkin\, jotta voisimme olla uskollisia myös paljossa. Anna meille oikea lapsenmielisyys\, että olisimme kuuliaisia sille totuudelle\, jonka sinä Henkesi kautta kirkastat meille. Auta meitä kätkemään neuvosi sydämeemme ja noudattamaan niitä elämässämme\, niin että siunauksesi pysyisi meidän yllämme. Sinun rakkaan Poikasi\, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen\, kautta. \n  \nPäivän psalmi\nAntifoni:\nPs. 119:169\nHerra\, anna |minulle ymmärrys *\nsa|nasi jälkeen. \nPsalmi:\nPs. 119:129–136\nIhmeelliset ovat sinun |todistuksesi\, *\nsentähden minun sieluni ottaa |niistä vaarin. \nKun sinun sanasi avautuvat\, niin ne |valaisevat *\nja antavat yksinkertaiselle |ymmärrystä. \nMinä avaan |suuni ja huohotan\, *\nsillä minä halajan sinun |käskyjäsi. \nKäänny minun puoleeni\, ole minulle |armollinen\, *\nniinkuin on oikein niitä kohtaan\, jotka sinun nimeäsi |rakastavat. \nTee minun askeleeni vakaviksi |sanallasi *\näläkä salli minkään vääryyden mi|nua hallita. \nPäästä minut |ihmisten sorrosta\, *\nniin minä noudatan sinun a|setuksiasi. \nKirkasta kasvosi |palvelijallesi *\nja opeta mi|nulle käskysi. \nMinun silmistäni vuotavat |kyynelvirrat\, *\nkun sinun lakiasi ei |noudateta. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/10-sunnuntai-helluntaista-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_kymmenes-su-Helluntaista.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20260809
DTEND;VALUE=DATE:20260810
DTSTAMP:20260604T020558
CREATED:20191112T140543Z
LAST-MODIFIED:20240926T130133Z
UID:7814-1786233600-1786319999@www.luterilainen.net
SUMMARY:11. sunnuntai helluntaista
DESCRIPTION:Jeesuksesta kuullessaan ihmisillä voi olla monenlaisia ennakko-odotuksia. Jeesus on tehnyt suuria ihmeitä\, ehkä hän voisi tehdä jokusen ihmeen myös tässä meidän seurakunnassamme tai minun elämässäni? Olisi hienoa saada nähdä enemmän ihmetekoja! \nEnnakko-odotukset kertovat kuitenkin usein enemmän omasta itsestä\, kuin Jeesuksesta. Joka luulee kaiken muutoin olevan kohdallaan\, haluaa nähdä ihmeidentekijän. Mutta joka tuntee todellisen tilansa\, hän haluaa apua sairauteensa. \nMe ihmiset kärsimme vakavasta synnin sairaudesta\, josta emme ovin avuin voi millään parantua. Mistä löytyisi apu? Avun saaminen ei ole mikään itsestäänselvyys. \nMutta Jumalalle kiitos\, että hän on nähnyt tilamme ja myös haluaa meitä auttaa! Jeesus Kristus on tullut meidän luoksemme tehdäkseen meidän elämässämme sellaisen ihmeen\, johon kukaan muu ei kykene. Synnin ja kuoleman hän on voittanut\, ja armonvälineissään hän kohtaa meidät antaakseen meille itsessämme sairaille ja avuttomille täyden anteeksiannon ja elämän. \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 33:12 Psalmi: Ps. 81:9–17 Hallelujasäe: Jes. 55:6\n1. lukukappale:  Jer. 6:16–19 2. lukukappale:  Room. 11:17–24 Evankeliumi:  Luuk. 4:23–30 \n\n1. lukukappale\nJer. 6:16–19\nNäin on Herra sanonut: “Astukaa teille ja katsokaa ja kysykää muinaisia polkuja\, kysykää\, mikä on hyvä tie\, ja vaeltakaa sitä\, niin te löydätte levon sieluillenne”. Mutta he vastasivat: “Emme vaella”. Ja minä olen asettanut teille vartijat: “Kuunnelkaa pasunan ääntä”. Mutta he vastasivat: “Emme kuuntele”.\nSentähden kuulkaa\, te kansat\, ja tiedä\, seurakunta\, mitä heille on tapahtuva. Kuule\, maa! Katso\, minä tuotan onnettomuuden tälle kansalle\, heidän hankkeittensa hedelmän\, sillä he eivät ole kuunnelleet minun sanojani\, vaan ovat hyljänneet minun lakini. \n  \n2. lukukappale\nRoom. 11:17–24\nMutta jos muutamat oksista ovat taitetut pois ja sinä\, joka olet metsäöljypuu\, olet oksastettu oikeiden oksien joukkoon ja olet päässyt niiden kanssa osalliseksi öljypuun mehevästä juuresta\, niin älä ylpeile oksien rinnalla; mutta jos ylpeilet\, niin et sinä kuitenkaan kannata juurta\, vaan juuri kannattaa sinua. Sinä kaiketi sanonet: “Ne oksat taitettiin pois\, että minut oksastettaisiin”. Oikein; epäuskonsa tähden ne taitettiin pois\, mutta sinä pysyt uskosi kautta. Älä ole ylpeä\, vaan pelkää. Sillä jos Jumala ei ole säästänyt luonnollisia oksia\, ei hän ole säästävä sinuakaan. Katso siis Jumalan hyvyyttä ja ankaruutta: Jumalan ankaruutta langenneita kohtaan\, mutta hänen hyvyyttänsä sinua kohtaan\, jos hänen hyvyydessänsä pysyt; muutoin sinutkin hakataan pois. Mutta nuo toisetkin\, jos eivät jää epäuskoonsa\, tulevat oksastettaviksi\, sillä Jumala on voimallinen oksastamaan ne jälleen. Sillä jos sinä olet leikattu luonnollisesta metsäöljypuusta ja vasten luontoa oksastettu jaloon öljypuuhun\, kuinka paljoa ennemmin nämä luonnolliset oksat tulevat oksastettaviksi omaan öljypuuhunsa! \n  \nEvankeliumi\nLuuk. 4:23–30\nNiin hän sanoi heille:\n“Kaiketi aiotte sanoa minulle tämän sananlaskun: ‘Parantaja\, paranna itsesi’; ‘tee täälläkin\, kotikaupungissasi\, niitä suuria tekoja\, joita olemme kuulleet tapahtuneen Kapernaumissa’.” Ja hän sanoi: “Totisesti minä sanon teille: ei kukaan profeetta ole otollinen kotikaupungissaan. Minä sanon teille totuudessa: monta leskeä oli Eliaan aikana Israelissa\, kun taivas oli suljettuna kolme vuotta ja kuusi kuukautta ja suuri nälkä tuli kaikkeen maahan\, eikä Eliasta lähetetty kenenkään tykö heistä\, vaan ainoastaan leskivaimon tykö Siidonin-maan Sareptaan. Ja monta pitalista miestä oli Israelissa profeetta Elisan aikana\, eikä kukaan heistä tullut puhdistetuksi\, vaan ainoastaan Naiman\, syyrialainen.”\nTämän kuullessaan kaikki\, jotka olivat synagoogassa\, tulivat kiukkua täyteen ja nousivat ja ajoivat hänet ulos kaupungista ja veivät hänet sen vuoren jyrkänteelle asti\, jolle heidän kaupunkinsa oli rakennettu\, syöstäkseen hänet alas. Mutta hän lähti pois käyden heidän keskitsensä. \n  \nRukoukset\n1. Pyhä Jumala\, joka osoitat kaikkivaltiutesi etenkin siinä\, että olet kärsivällinen ja annat anteeksi rikkomukset! Vahvista meitä ylitsevuotavalla armollasi\, niin että me\, jotka etsimme sitä\, mitä sinä olet luvannut\, tulisimme osallisiksi taivaallisista aarteistasi. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua siitä\, että olet rakastanut meitä iankaikkisella rakkaudella ja vetänyt meitä puoleesi sulasta armosta. Me rukoilemme sinua\, autuutemme Jumala: vaikuta meissä parannus ja poista vihasi yltämme. Varjele meitä suruttomuudelta\, jottemme pitäisi armoasi halpana emmekä paatuisi ja joutuisi tuomiosi alaisiksi\, vaan ottaisimme vaarin kutsustasi ja etsisimme sielujemme pelastusta. Kuule meitä ja katso armollisesti puoleemme\, sillä me emme rukoile sinua omassa vanhurskaudessamme\, vaan luottaen sinun suureen laupeuteesi. Sinun rakkaan Poikasi\, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen\, kautta. \n  \nPäivän psalmi\nAntifoni:\nPs. 33:12\nAutuas se kansa\, jonka |Jumala Herra on\, *\nse kansa\, jonka hän on perinnök|sensä valinnut! \nPsalmi:\nPs. 81:9–17\n”Kuule\, kansani\, minä |varoitan sinua; *\nIsrael\, jospa sinä mi|nua kuulisit! \nÄlköön sinulla olko muuka|laista jumalaa\, *\näläkä kumarra vie|rasta jumalaa. \nMinä olen Herra\, sinun Jumalasi\, joka toin sinut |Egyptin maasta; *\navaa suusi\, niin mi|nä sen täytän. \nMutta minun kansani ei kuullut |minun ääntäni\, *\neikä Israel noudattanut |minun mieltäni. \nNiin minä annoin heidän mennä pois sydämensä |paatumuksessa\, *\nhe saivat vaeltaa omien neuvo|jensa mukaan. \nOi\, jospa minun kansani |minua kuulisi *\nja Israel vaeltaisi |minun teilläni\, \nniin minä pian masentaisin heidän |vihollisensa *\nja kääntäisin käteni heidän vihamiehi|änsä vastaan. \nNe\, jotka Herraa vihaavat\, matelisivat |hänen edessään\, *\nja heidän kohtalonsa kestäisi ian|kaikkisesti. \nMutta kansaansa hän ruokkisi |parhaalla nisulla; *\nminä ravitsisin sinua hunajalla |kalliosta.” \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/11-sunnuntai-helluntaista-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_Yhdestoista-su-Helluntaista.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20260816
DTEND;VALUE=DATE:20260817
DTSTAMP:20260604T020558
CREATED:20191112T140543Z
LAST-MODIFIED:20240926T130208Z
UID:7815-1786838400-1786924799@www.luterilainen.net
SUMMARY:12. sunnuntai helluntaista
DESCRIPTION:Ketkä meistä pääsevät taivasten valtakuntaan? Näin saattaa moni toisinaan kysyä\, samaan aikaan kun katse käy sekalaisen seurakunnan ylitse. Mutta vastausta silmä ei anna – ei ainakaan luotettavaa vastausta. \nMoni voi pitää Jumalan käskyjä hyvinä ja lain saarnan jälkeen lausahtaa aamenen. Tämä on oikein\, näin haluan tehdä. Toisia sen sijaan käskyt ja vaatimukset pelottavat. Ei siksi\, että vaatimukset olisivat huonoja\, vaan koska niiden pitäminen tuntuu mahdottomalta. \nViimeisellä tuomiolla teot tutkitaan\, eikä silloin auta pelkkä periaatteellinen Jumalan tahdon tunnustaminen. Silloin joutuu moni pettymään. Mutta kuin ihmeen kautta Jumalan valtakuntaan käy sisään moni\, jonka elämänvaelluksesta löytyy enemmän kuin vain muutama ryppy. Silloin Jumala kohtaa heidät ja toteaa\, että heillä on kaikki se\, mikä iankaikkiseen lepoon pääseminen vaatii. Uskon kautta he omistavat Kristuksen\, ja Kristuksessa kaiken sen vanhurskauden\, elämän ja teot\, jotka ovat Jumalalle mieleisiä. \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 51:19 Psalmi: Ps. 51:6–14 Hallelujasäe: Ps. 51:17\n1. lukukappale:  Job 42:1–6 tai 1. Sam. 17:37–45 48–50 2. lukukappale:  Room. 7:14–25 Evankeliumi:  Matt. 21:28–32 \n\n1. lukukappale\nJob 42:1–6\nSilloin Job vastasi Herralle ja sanoi: “Minä tiedän\, että sinä voit kaikki ja ettei mikään päätöksesi ole sinulle mahdoton toteuttaa. ‘Kuka peittää minun aivoitukseni taitamattomasti?’ Siis on niin: minä puhuin ymmärtämättömästi\, asioista\, jotka ovat ylen ihmeelliset minun käsittää. Kuule siis\, niin minä puhun; minä kysyn\, opeta sinä minua. Korvakuulolta vain olin sinusta kuullut\, mutta nyt on silmäni sinut nähnyt. Sentähden minä peruutan puheeni ja kadun tomussa ja tuhassa.” \nTai:\n1. Sam. 17:37–45\, 48–50\nJa Daavid sanoi: “Herra\, joka on pelastanut minut leijonan ja karhun kynsistä\, pelastaa minut myös tämän filistealaisen käsistä”. Silloin Saul sanoi Daavidille: “Mene; Herra olkoon sinun kanssasi”.\nJa Saul puki takkinsa Daavidin ylle ja pani vaskikypärin hänen päähänsä sekä panssarin hänen yllensä. Ja Daavid sitoi hänen miekkansa vyölleen takin päälle ja yritti käydä\, sillä hän ei ollut koskaan sellaisia koettanut. Niin Daavid sanoi Saulille: “En minä voi näissä käydä\, sillä en ole koskaan tällaisia koettanut”. Ja Daavid riisui ne päältänsä.\nJa hän otti sauvansa käteensä\, valitsi purosta viisi sileätä kiveä\, pani ne paimenlaukkuun\, joka hänellä oli linkokivisäiliönä\, otti lingon käteensä ja meni filistealaista vastaan. Ja filistealainen tuli yhä lähemmäksi Daavidia\, ja kilvenkantaja kulki hänen edellänsä. Kun filistealainen katsahti ja näki Daavidin\, halveksi hän häntä; sillä hän oli vielä nuorukainen\, verevä ja kaunis näöltään. Niin filistealainen sanoi Daavidille: “Olenko minä koira\, kun tulet sauva kädessä minua vastaan?” Ja filistealainen kiroili Daavidia vannoen jumaliensa kautta. Sitten filistealainen sanoi Daavidille: “Tule tänne minun luokseni\, niin minä annan sinun lihasi taivaan linnuille ja metsän eläimille”. Mutta Daavid sanoi filistealaiselle: “Sinä tulet minua vastaan miekan\, peitsen ja keihään voimalla\, mutta minä tulen sinua vastaan Herran Sebaotin nimeen\, Israelin sotajoukon Jumalan\, jota sinä olet häväissyt.\nKun filistealainen lähti tulemaan ja lähestyi Daavidia\, niin Daavid juoksi nopeasti sotarintaan filistealaista vastaan. Ja Daavid pisti kätensä reppuunsa ja otti sieltä kiven\, linkosi ja satutti filistealaista otsaan\, niin että kivi upposi hänen otsaansa\, ja hän kaatui maahan kasvoillensa. Niin sai Daavid voiton filistealaisesta lingolla ja kivellä ja löi filistealaisen kuoliaaksi\, eikä Daavidilla ollut miekkaa kädessään. \n  \n2. lukukappale\nRoom. 7:14–25\nSillä me tiedämme\, että laki on hengellinen\, mutta minä olen lihallinen\, myyty synnin alaisuuteen. Sillä minä en tunne omakseni sitä\, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä\, mitä tahdon\, vaan mitä minä vihaan\, sitä minä teen. Mutta jos minä teen sitä\, mitä en tahdo\, niin minä myönnän\, että laki on hyvä. Niin en nyt enää tee sitä minä\, vaan synti\, joka minussa asuu. Sillä minä tiedän\, ettei minussa\, se on minun lihassani\, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on\, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei; sillä sitä hyvää\, mitä minä tahdon\, minä en tee\, vaan sitä pahaa\, mitä en tahdo\, minä teen. Jos minä siis teen sitä\, mitä en tahdo\, niin sen tekijä en enää ole minä\, vaan synti\, joka minussa asuu.\nNiin huomaan siis itsessäni\, minä\, joka tahdon hyvää tehdä\, sen lain\, että paha riippuu minussa kiinni; sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin\, mutta jäsenissäni minä näen toisen lain\, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa\, joka minun jäsenissäni on. Minä viheliäinen ihminen\, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia\, mutta lihalla synnin lakia. \n  \nEvankeliumi\nMatt. 21:28–32\nJeesus sanoi ylipapeille ja kansan vanhimmille:\nMutta miten teistä on? Miehellä oli kaksi poikaa; ja hän meni ensimmäisen luo ja sanoi: ‘Poikani\, mene tänään tekemään työtä minun viinitarhaani’. Tämä vastasi ja sanoi: ‘En tahdo’; mutta jäljestäpäin hän katui ja meni.\nNiin hän meni toisen luo ja sanoi samoin. Tämä taas vastasi ja sanoi: ‘Minä menen\, herra’\, mutta ei mennytkään. Kumpi näistä kahdesta teki isänsä tahdon?”\nHe sanoivat: “Ensimmäinen”.\nJeesus sanoi heille: “Totisesti minä sanon teille: publikaanit ja portot menevät ennen teitä Jumalan valtakuntaan. Sillä Johannes tuli teidän tykönne vanhurskauden tietä\, ja te ette uskoneet häntä\, mutta publikaanit ja portot uskoivat häntä; ja vaikka te sen näitte\, ette jäljestäpäinkään katuneet\, niin että olisitte häntä uskoneet. \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias\, iankaikkinen Jumala! Sinun jumaluutesi rikkaus ylittää moninkertaisesti meidän aikaansaannoksemme ja toiveemme. Vuodata laupeutesi ylitsemme ja anna anteeksi kaikki\, mistä omatuntomme meitä syyttää. Sinä annat meille enemmän kuin osaamme edes pyytää. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Taivaallinen Isä\, joka olet ylpeitä vastaan\, mutta annat nöyrille armon! Me rukoilemme sinua: Tee meidät nöyriksi\, jotta yhä hartaammin oppisimme sinulta sitä hiljaisuutta\, joka kaunistaa Jumalan lasta. Varjele meitä tekopyhyydestä ja omavanhurskaudesta. Auta meitä juoksemaan kestävinä edessämme olevassa kilpailussa ja katsomaan aina uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään\, Jeesukseen Kristukseen. Hän on kestänyt puolestamme ristin häpeän ja istuu nyt sinun oikealla puolellasi. Kuule rukouksemme hänen nimessään. \n  \nPäivän psalmi\nAntifoni:\nPs. 51:19\nJumalalle kelpaava uhri on |särjetty henki; *\nsärjettyä ja murtunutta sydäntä et sinä\, Ju|mala\, hylkää. \nPsalmi:\nPs. 51:6–14\nSinua ainoata vastaan minä olen |syntiä tehnyt\, *\ntehnyt sitä\, mikä on pahaa sinun silmissäsi; mutta sinä olet oikea puheessasi ja puhdas |tuomitessasi. \nKatso\, minä olen |synnissä syntynyt\, *\nja äitini on minut syn|nissä siittänyt. \nKatso\, totuutta sinä tahdot sala|tuimpaan saakka\, *\nja sisimmässäni sinä ilmoitat mi|nulle viisauden. \nPuhdista minut isopilla\, että minä |puhdistuisin\, *\npese minut\, että minä lunta valkeam|maksi tulisin. \nAnna minun kuulla ilo|a ja riemua\, *\nettä ihastuisivat ne luut\, jotka sär|kenyt olet. \nPeitä kasvosi näkemästä minun |syntejäni\, *\npyyhi pois kaikki minun |pahat tekoni. \nJumala\, luo minuun |puhdas sydän *\nja anna minulle uusi\, |vahva henki. \nÄlä heitä minua pois kasvo|jesi edestä\, *\näläkä ota minulta pois Pyhää |Henkeäsi. \nAnna minulle jälleen autuu|tesi ilo\, *\nja tue minua alt|tiuden hengellä. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/12-sunnuntai-helluntaista-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_Kahdestoista-su-Helluntaista.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20260823
DTEND;VALUE=DATE:20260824
DTSTAMP:20260604T020558
CREATED:20191112T140544Z
LAST-MODIFIED:20240926T130233Z
UID:7816-1787443200-1787529599@www.luterilainen.net
SUMMARY:13. sunnuntai helluntaista
DESCRIPTION:Ihmisiä on monenlaisia. Jotkut ovat puheliaita\, toiset vaitonaisempia. Näin on myös kristillisessä seurakunnassa. \nHuulille tulevat sanat\, oli niiden määrä suuri tai pieni\, kertovat joka tapauksessa jotain siitä\, mitä ihmisen sydämestä löytyy. Kun puhumme uskonasioista sanamme kuvailevat sitä\, mihin sydämemme pistää toivonsa. \nJotkut uskovat omiin tekoihinsa. ”Katso\, kuinka avulias olen ollut.” ”Katso\, kuinka hyvin olen yrittänyt.” ”Olen ainakin tehnyt parhaani.” Omaan – edes välttävään – hyvyyteen vetoaminen ei kuitenkaan anna kunniaa sille\, jolle kuuluu kaikki kunnia pelastuksestamme. Olivat teot kuinka hyviä tahansa\, on siksi kuitenkin tällainen puhe huonoa hedelmää. \nToiset puolestaan purkavat epätoivoansa sen vuoksi\, että näkevät tekojensa vähäisyyden. ”Olen aivan liian syntinen.” ”En millään voi pelastua\, koska tekoni ovat auttamatta liian huonoja.” Näin riistämme kunnian häneltä\, jolla on valta ja tahto pelastaa joka ikinen ”toivoton” tapaus. \nSen sijaan usko Kristukseen ainoana toivonamme myös kantaa hyvää hedelmää. ”Minä itse olen läpeensä syntinen\, mutta Kristuksen vuoksi minulla on syytä uskoa\, että olen pelastettu tästäkin huolimatta. Syntini on suuri\, mutta Kristus on sen kaiken sovittanut.” Tästä uskosta syntyvä tunnustus on Jumalalle mieleinen; se myös antaa kunnian hänelle\, jolle se kuuluu. Näin on siitäkin huolimatta\, ettemme sanoillamme aina pysty täydellisesti kuvaamaan sitä\, kuinka suuri Jumalan armo meitä kohtaan Kristuksessa on. \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 106:2 Psalmi: Ps. 30:3–6 12–13 tai Ps. 146:5–10 Hallelujasäe: Mark. 7:37\n1. lukukappale:  Sananl. 18:4–8 21 2. lukukappale:  Jaak. 3:2–12 Evankeliumi:  Matt. 12:33–37 \n\n1. lukukappale\nSananl. 18:4–8\, 21\nSyviä vesiä ovat sanat miehen suusta\, ovat virtaava puro ja viisauden lähde. Ei ole hyvä pitää syyllisen puolta ja vääräksi vääntää syyttömän asiaa oikeudessa. Tyhmän huulet tuovat mukanaan riidan\, ja hänen suunsa kutsuu lyöntejä. Oma suu on tyhmälle turmioksi ja omat huulet ansaksi hänelle itselleen. Panettelijan puheet ovat kuin herkkupalat ja painuvat sisusten kammioihin asti. Kielellä on vallassansa kuolema ja elämä; jotka sitä rakastavat\, saavat syödä sen hedelmää. \n  \n2. lukukappale\nJaak. 3:2–12\nSillä monessa kohden me kaikki hairahdumme. Jos joku ei hairahdu puheessa\, niin hän on täydellinen mies ja kykenee hillitsemään myös koko ruumiinsa. Kun panemme suitset hevosten suuhun\, että ne meitä tottelisivat\, niin voimme ohjata niiden koko ruumiin. Katso\, laivatkin\, vaikka ovat niin suuria ja tuimain tuulten kuljetettavia\, ohjataan varsin pienellä peräsimellä\, minne perämiehen mieli tekee. Samoin myös kieli on pieni jäsen ja voi kuitenkin kerskata suurista asioista. Katso\, kuinka pieni tuli\, ja kuinka suuren metsän se sytyttää! Myös kieli on tuli\, on vääryyden maailma; kieli on se meidän jäsenistämme\, joka tahraa koko ruumiin\, sytyttää tuleen elämän pyörän\, itse syttyen helvetistä.\nSillä kaiken luonnon\, sekä petojen että lintujen\, sekä matelijain että merieläinten luonnon\, voi ihmisluonto kesyttää ja onkin kesyttänyt; mutta kieltä ei kukaan ihminen voi kesyttää; se on levoton ja paha\, täynnä kuolettavaa myrkkyä. Kielellä me kiitämme Herraa ja Isää\, ja sillä me kiroamme ihmisiä\, Jumalan kaltaisiksi luotuja; samasta suusta lähtee kiitos ja kirous. Näin ei saa olla\, veljeni. Uhkuuko lähde samasta silmästä makeaa ja karvasta vettä? Eihän\, veljeni\, viikunapuu voi tuottaa öljymarjoja eikä viinipuu viikunoita? Eikä myöskään suolainen lähde voi antaa makeata vettä. \n  \nEvankeliumi\nMatt. 12:33–37\nJeesus sanoi:\nJoko tehkää puu hyväksi ja sen hedelmä hyväksi\, tahi tehkää puu huonoksi ja sen hedelmä huonoksi; sillä hedelmästä puu tunnetaan. Te kyykäärmeitten sikiöt\, kuinka te saattaisitte hyvää puhua\, kun itse olette pahoja? Sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu. Hyvä ihminen tuo hyvän runsaudesta esille hyvää\, ja paha ihminen tuo pahan runsaudesta esille pahaa. Mutta minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta\, minkä ihmiset puhuvat\, pitää heidän tekemän tili tuomiopäivänä. Sillä sanoistasi sinut julistetaan vanhurskaaksi\, ja sanoistasi sinut tuomitaan syylliseksi.” \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias ja laupias Jumala! Yksin sinun armostasi uskovasi voivat palvella sinua otollisesti ja uskollisesti. Suo meidän minkään estämättä saada\, mitä olet luvannut. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Kaikkivaltias\, iankaikkinen Jumala\, kaiken Luoja\, joka olet ruumiin terveyden lähde ja varjelus kaikessa vaarassa! Suo meille armosi\, että käyttäisimme ruumiinjäseniämme oikein. Auta meitä erityisesti korvillamme ahkerasti kuuntelemaan sanaasi ja kielellämme ylistämään armoasi\, niin ettemme olisi lähimmäisellemme pahennukseksi vaan auttaisimme häntäkin parannukseen. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n  \nPäivän psalmi\nAntifoni:\nPs. 106:2\nKuka voi kertoa Herran voimal|liset teot\, *\njulistaa kaiken hänen |ylistyksensä? \nPsalmi:\nPs. 30:3–6 12–13\nMinä sanoin menestykseni päivinä: ”En minä |ikinä horju.” *\nHerra\, sinä armossasi vahvistit minun vuoreni. Mutta kun sinä kätkit kasvosi\, niin |minä peljästyin. \nSinua\, Herra\, |minä huusin *\nja Herraa |minä rukoilin: \n”Mitä etua on minun verestäni\, jos minä |hautaan vaivun? *\nYlistääkö tomu sinua\, julistaako se sinun us|kollisuuttasi? \nKuule\, Herra\, ja |armahda minua\, *\nHerra\, ole minun |auttajani.” \nSinä muutit minun murheeni ilo|karkeloksi\, *\nsinä riisuit minun surupukuni ja vyötit |minut riemulla\, \nettä minun sieluni veisaisi sinulle kiitosta\, eikä |vaikenisi. *\nHerra\, minun Jumalani\, sinua minä ylistän ian|kaikkisesti. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen. \n  \nTai:\nPs. 146:5–10\nAutuas se\, jonka apuna on |Jaakobin Jumala\, *\nse\, joka panee toivonsa Herraan\, |Jumalaansa\, \nhäneen\, joka on tehnyt taivaan ja maan\, meren ja kaiken\, |mitä niissä on\, *\njoka pysyy uskollisena ian|kaikkisesti\, \njoka hankkii oikeuden |sorretuille\, *\njoka antaa leivän nälkäisille. Herra va|pauttaa vangitut\, \nHerra avaa |sokeain silmät\, *\nHerra nostaa alaspainetut\, Herra rakastaa |vanhurskaita. \nHerra varjelee muukalaiset\, holhoo |orvot ja lesket\, *\nmutta jumalattomain tien hän tekee |mutkaiseksi. \nHerra on kuningas ian|kaikkisesti\, *\nsinun Jumalasi\, Siion\, polvesta polveen. |Halleluja! \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/13-sunnuntai-helluntaista-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_Kolmastoista-su-Helluntaista.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20260830
DTEND;VALUE=DATE:20260831
DTSTAMP:20260604T020558
CREATED:20191112T140544Z
LAST-MODIFIED:20240926T130542Z
UID:7817-1788048000-1788134399@www.luterilainen.net
SUMMARY:14. sunnuntai helluntaista
DESCRIPTION:Kun ihminen saa osakseen huonoa kohtelua\, hän alkaa helposti kaipaamaan oikeuden tapahtumista; Silmä silmästä\, hammas hampaasta. Eikö ole aivan oikein\, että väärästä teosta rangaistaan? Eikö niin\, että pahan tuleekin saada palkkansa? \nOikeuden ja järjestyksen puolustajaksi Jumala on asettanut maallisen esivallan (Room 13). Tehtäväänsä tämän asetuksen mukaisesti suorittaessaan esivalta todellakin myös palvelee Jumalaa. Mutta yksittäiselle kristitylle Jumala on antanut käskyn\, joka on toisenlainen: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta\, jotka teitä vainoavat. Laita pois siis viha ja kostonhimo. Mutta miksi näin? \nVihan ja kostonhimon yllättäessä saattaa helposti unohtua\, mihin täydellisen oikeuden vaatiminen johtaisi. Jos Jumala tuomitsisi sinut oikeudenmukaisesti\, tekojesi mukaan\, miten sinun silloin kävisi viimeisellä tuomiolla? \nRakkaudesta sinua kohtaan Jeesus Kristus kuitenkin otti sinun oikeudenmukaisen tuomion itsensä päälle. Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä\, että Kristus\, kun me vielä olimme syntisiä\, kuoli meidän edestämme (Room 5:8). Me olimme Jumalan vihollisia\, mutta Kristuksen ansiosta syntimme on pyyhitty pois. Olimme kuolemaantuomittuja väärintekijötä\, mutta rangaistuksen kärsi Kristus\, meidän puolestamme. \nKun kerran me olemme saaneet osaksemme tällaisen armon ja rakkauden\, se on suuri ilon ja kiitoksen aihe. Jumalan kiitos\, ettei Kristus halua antaa meille meidän ansiomme mukaan! Tästä iloiten saamme myös seurata Herraamme. Kristus rakasti ja rakastaa meitä\, jotka olimme hänen vihollisia. Osoittakaamme siksi myös me rakkautta vihollisiamme kohtaan. \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 74:21 Psalmi: Ps. 112:5–9 Hallelujasäe: Matt. 7:12\n1. lukukappale:  1. Sam. 24:9–12 17–21 2. lukukappale:  1. Joh. 3:11–18 Evankeliumi:  Matt. 5:43–48 \n\n1. lukukappale\n1. Sam. 24:9–12\, 17–21\nSenjälkeen Daavid nousi\, lähti luolasta ja huusi Saulin jälkeen: “Minun herrani\, kuningas!” Kun Saul katsahti taaksensa\, kumartui Daavid kasvoilleen maahan ja osoitti kunnioitusta. Ja Daavid sanoi Saulille: “Miksi sinä kuuntelet ihmisten puhetta\, jotka sanovat: ‘Daavid hankkii sinulle onnettomuutta’? Katso\, näethän nyt omin silmin\, kuinka Herra tänä päivänä antoi sinut minun käsiini luolassa\, mutta minä säästin sinut\, vaikka minua neuvottiin tappamaan sinut; sillä minä ajattelin: ‘Minä en satuta kättäni herraani; sillä hän on Herran voideltu’. Katso itse\, isäni\, katso tätä viittasi liepeen kappaletta\, joka on minun kädessäni. Kun minä leikkasin sen sinun viittasi liepeestä enkä sinua tappanut\, niin ymmärrä siitä ja näe\, ettei minulla ole tekeillä mitään pahaa tai rikollista ja etten minä ole sinua vastaan rikkonut\, vaikka sinä vainoat minua ottaaksesi minulta hengen. Herra tuomitkoon meidän välillämme\, minun ja sinun\, ja Herra kostakoon sinulle minun puolestani\, mutta minun käteni ei sinuun satu.\nJa Saul sanoi Daavidille: “Sinä olet minua vanhurskaampi\, sillä sinä olet tehnyt minulle hyvää\, vaikka minä olen tehnyt sinulle pahaa. Sinä olet tänä päivänä osoittanut hyvyyttäsi minua kohtaan\, kun et tappanut minua\, vaikka Herra oli antanut minut sinun käsiisi. Sillä kun joku kohtaa vihollisensa\, päästääkö hän hänet menemään rauhassa? Herra palkitkoon sinulle runsaasti sen\, mitä olet tänä päivänä tehnyt minulle. Ja katso\, nyt minä tiedän\, että sinä tulet kuninkaaksi ja että Israelin kuninkuus on pysyvä sinun kädessäsi. Niin vanno nyt minulle Herran kautta\, ettet hukuta minun jälkeläisiäni etkä hävitä minun nimeäni isäni suvusta.” \n  \n2. lukukappale\n1 Joh. 3:11–18\nSillä tämä on se sanoma\, jonka te olette alusta asti kuulleet\, että meidän tulee rakastaa toinen toistamme eikä olla Kainin kaltaisia\, joka oli pahasta ja tappoi veljensä. Ja minkätähden hän tappoi hänet? Sentähden\, että hänen tekonsa olivat pahat\, mutta hänen veljensä teot vanhurskaat.\nÄlkää ihmetelkö\, veljeni\, jos maailma teitä vihaa. Me tiedämme siirtyneemme kuolemasta elämään\, sillä me rakastamme veljiä. Joka ei rakasta\, pysyy kuolemassa. Jokainen\, joka vihaa veljeänsä\, on murhaaja; ja te tiedätte\, ettei kenessäkään murhaajassa ole iankaikkista elämää\, joka hänessä pysyisi. Siitä me olemme oppineet tuntemaan rakkauden\, että hän antoi henkensä meidän edestämme; meidänkin tulee antaa henkemme veljiemme edestä. Jos nyt jollakin on tämän maailman hyvyyttä ja hän näkee veljensä olevan puutteessa\, mutta sulkee häneltä sydämensä\, kuinka Jumalan rakkaus saattaa pysyä hänessä?\nLapsukaiset\, älkäämme rakastako sanalla tai kielellä\, vaan teossa ja totuudessa. \n  \nEvankeliumi\nMatt. 5:43–48\nJeesus sanoi:\nTe olette kuulleet sanotuksi: ‘Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihollistasi’. Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta\, jotka teitä vainoavat\, että olisitte Isänne lapsia\, joka on taivaissa; sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin\, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin. Sillä jos te rakastatte niitä\, jotka teitä rakastavat\, mikä palkka teille siitä on tuleva? Eivätkö publikaanitkin tee samoin? Ja jos te osoitatte ystävällisyyttä ainoastaan veljillenne\, mitä erinomaista te siinä teette? Eivätkö pakanatkin tee samoin? Olkaa siis te täydelliset\, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on.” \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias\, iankaikkinen Jumala! Lisää meille uskoa\, toivoa ja rakkautta. Opeta meitä rakastamaan\, mitä käsket\, jotta myöskin saisimme\, mitä lupaat. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Rakas taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua suuresta laupeudestasi\, jota osoitat meille vaivaisille syntisille. Varjele meidät kaikesta valheellisuudesta ja tekopyhyydestä. Vuodata rakkautesi sydämiimme\, että voisimme rakastaa lähimmäistämme teossa ja totuudessa ja etsisimme ainoastaan sinun kunniaasi emmekä ihmisten kiitosta. Anna meille armo voidaksemme rakastaa vihamiehiämme\, että olisimme sinun lapsiasi ja pääsisimme kerran iankaikkiseen kirkkauteesi. Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n  \nPäivän psalmi\nAntifoni:\nPs 74:21\nÄlä salli sorretun kääntyä häväis|tynä takaisin. *\nKurja ja köyhä saakoot ylistää sinun |nimeäsi. \nPsalmi:\nPs. 112:5–9\nHyvin käy sen miehen\,joka on laupias ja |antaa lainaksi\, *\njoka hoitaa asiansa oi|keuden mukaan. \nSillä ei hän |ikinä horju; *\nvanhurskas säilyy ikui|sessa muistossa. \nEi hän pelkää |pahaa sanomaa\, *\nhänen sydämensä on vahva\, sillä hän |turvaa Herraan. \nHänen sydämensä on |luja ja peloton\, *\nkunnes hän vihdoin ilolla katselee |ahdistajiaan. \nHän on runsaskätinen\, hän |antaa köyhille\, *\nhänen vanhurskautensa pysyy iankaikkisesti\, hänen sarvensa kohoaa |kunniassa. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/14-sunnuntai-helluntaista-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_Neljästoista-su-Helluntaista.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20260906
DTEND;VALUE=DATE:20260907
DTSTAMP:20260604T020558
CREATED:20191112T140545Z
LAST-MODIFIED:20240926T130600Z
UID:7818-1788652800-1788739199@www.luterilainen.net
SUMMARY:15. sunnuntai helluntaista
DESCRIPTION:“Kukin antakoon sen mukaan kuin on mielessään päättänyt\, ei vastahakoisesti eikä pakosta\, sillä iloista antajaa Jumala rakastaa”\, Pyhä Henki sanoo päivän toisen vuosikerran Uuden testamentin kirjetekstissä. Kristityn hyvät teot eivät kumpua helvetinpelosta\, eivät toiveesta saada tuonpuoleisia palkintoja tämänpuoleisesta vaivannäöstä eivätkä halusta saada kiitosta ihmisiltä. Sellainen laskelmoiva ja omaa etuansa etsivä suhtautuminen hyviin tekoihin on vieras kristilliselle hurskaudelle ja ansaitsee ainoastaan tekopyhyyden nimen. \nUskovana minä sen sijaan rakastan Jumalaa ja lähimmäistäni siksi\, että Jumalan rakkaus on sytyttänyt minut vastarakkauteen. Miten Jumala siis on minua rakastanut? Ensiksi Isä\, Luojani\, on antanut minulle elämän ja kaiken mitä siihen tarvitaan. Ilma\, jota hengitän\, on Jumalan ilmaa\, veri\, joka suonissani virtaa\, on Jumalan verta. Isä antaa itsensä minulle koko luomakunnassa. Toiseksi Poika\, Herrani\, on tullut minun veljekseni ja lunastanut minut kadotetun ja tuomitun ihmisen synnistä\, kuolemasta ja perkeleen vallasta. Jeesus Kristus on omalla verellään ostanut minut vapaaksi iankaikkisesta kadotuksesta ja ottanut minut omakseen. Poika antaa itsensä minulle koko työssään. Kolmanneksi Pyhä Henki\, Pyhittäjäni\, on kutsunut evankeliumin kautta minut\, joka en hänen kutsuaan ole etsinyt enkä kaivannut\, ja vienyt pyhään kristilliseen seurakuntaan\, missä hän joka päivä antaa minulle syntini anteeksi\, valmistaa minua ruumiin ylösnousemukseen ja lahjoittaa minulle iankaikkisen elämän. Pyhä Henki antaa itsensä minulle kaikissa lahjoissaan. Kaiken tämän Jumala tekee minulle ilman mitään minun ansiotani tai mahdollisuuttani. \nKiitollisuus anteliasta Jumalaa kohtaan saa uskovan vuorostaan antamaan itsestään\, ajastaan ja varoistaan lähimmäisen auttamiseksi ja Jumalan valtakunnan työhön. “Kiitos Jumalalle hänen sanomattoman suuresta lahjastaan!” \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 92:2 Psalmi: Ps. 65:2–6 9 tai Ps. 136:1–9 25–26 Hallelujasäe: Ps. 147:1\n1. lukukappale:  Jes. 24:14–16 2. lukukappale:  2. Kor. 9:6–15 Evankeliumi:  Joh. 5:1–15 \n\n1. lukukappale\nJes. 24:14–16\nNe korottavat äänensä ja riemuitsevat\, ne huutavat mereltä päin Herran valtasuuruutta: “Sentähden kunnioittakaa Herraa valon mailla\, ja meren saarilla Herran\, Israelin Jumalan\, nimeä”. Maan äärestä kuulemme ylistysvirret: “Ihana on vanhurskaan osa!”  \n  \n2. lukukappale\n2. Kor. 9:6–15\nHuomatkaa tämä: joka niukasti kylvää\, se myös niukasti niittää\, ja joka runsaasti kylvää\, se myös runsaasti niittää. Antakoon kukin\, niinkuin hänen sydämensä vaatii\, ei surkeillen eikä pakosta; sillä iloista antajaa Jumala rakastaa. Ja Jumala on voimallinen antamaan teille ylenpalttisesti kaikkea armoa\, että teillä kaikessa aina olisi kaikkea riittävästi\, voidaksenne ylenpalttisesti tehdä kaikkinaista hyvää; niinkuin kirjoitettu on:\n“Hän sirottelee\, hän antaa köyhille\, hänen vanhurskautensa pysyy iankaikkisesti”.\nJa hän\, joka antaa siemenen kylväjälle ja leivän ruuaksi\, on antava teillekin ja enentävä kylvönne ja kasvattava teidän vanhurskautenne hedelmät\, niin että te kaikessa vaurastuen voitte vilpittömästi harjoittaa kaikkinaista anteliaisuutta\, joka meidän kauttamme saa aikaan kiitosta Jumalalle. Sillä tämä avustamispalvelus ei ainoastaan poista pyhien puutteita\, vaan käy vieläkin hedelmällisemmäksi Jumalalle annettujen monien kiitosten kautta\, kun he\, tästä teidän palveluksestanne huomattuaan\, kuinka taattu teidän mielenne on\, ylistävät Jumalaa siitä\, että te näin alistuvaisesti tunnustaudutte Kristuksen evankeliumiin ja näin vilpittömästi olette ruvenneet yhteyteen heidän kanssaan ja kaikkien kanssa. Ja hekin rukoilevat teidän edestänne ja ikävöivät teitä sen ylen runsaan Jumalan armon tähden\, joka on teidän osaksenne tullut. Kiitos Jumalalle hänen sanomattomasta lahjastaan! \n  \nEvankeliumi\nJoh. 5:1–15\nSen jälkeen oli juutalaisten juhla\, ja Jeesus meni ylös Jerusalemiin. Ja Jerusalemissa on Lammasportin luona lammikko\, jonka nimi hebreankielellä on Betesda\, ja sen reunalla on viisi pylväskäytävää. Niissä makasi suuri joukko sairaita\, sokeita\, rampoja ja näivetystautisia\, jotka odottivat veden liikuttamista.\nJa siellä oli mies\, joka oli sairastanut kolmekymmentä kahdeksan vuotta. Kun Jeesus näki hänen siinä makaavan ja tiesi hänen jo kauan aikaa sairastaneen\, sanoi hän hänelle: “Tahdotko tulla terveeksi?” Sairas vastasi hänelle: “Herra\, minulla ei ole ketään\, joka veisi minut lammikkoon\, kun vesi on kuohutettu; ja kun minä olen menemässä\, astuu toinen sinne ennen minua”. Jeesus sanoi hänelle: “Nouse\, ota vuoteesi ja käy”. Ja mies tuli kohta terveeksi ja otti vuoteensa ja kävi.\nMutta se päivä oli sapatti. Sentähden juutalaiset sanoivat parannetulle: “Nyt on sapatti\, eikä sinun ole lupa kantaa vuodetta”. Hän vastasi heille: “Se\, joka teki minut terveeksi\, sanoi minulle: ‘Ota vuoteesi ja käy’.” He kysyivät häneltä: “Kuka on se mies\, joka sanoi sinulle: ‘Ota vuoteesi ja käy’?” Mutta parannettu ei tiennyt\, kuka se oli; sillä Jeesus oli poistunut\, kun siinä paikassa oli paljon kansaa. Sen jälkeen Jeesus tapasi hänet pyhäkössä ja sanoi hänelle: “Katso\, sinä olet tullut terveeksi; älä enää syntiä tee\, ettei sinulle jotakin pahempaa tapahtuisi”. Niin mies meni ja ilmoitti juutalaisille\, että Jeesus oli hänet terveeksi tehnyt. \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala! Varjele aina kristikuntaasi\, sillä jos sinä et sitä tue\, niin se ei voi inhimillisen heikkoutensa takia kestää. Suo sen aina saada sinulta apua\, välttää sitä\, mikä on vahingollista\, ja seurata sitä\, mikä on hyväksi. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Herra Jeesus Kristus! Me kiitämme sinua siitä\, että tahdot olla hätään joutuneiden auttaja ja pelastaja kaikesta kurjuudesta. Katso armollisesti kaikkia kärsiviä. Vaikuta heidän sydämissään vakaa usko\, että he voisivat kaikissa tämän ajan vaivoissa ottaa vastaan apusi ja lohdutuksesi. Anna heille se armo\, että he voisivat nöyrästi kiittää sinua kaikista hyvistä teoistasi\, myös rististä ja kärsimyksistä. Päästä heidät kaikesta synnistä ja anna heille voimaa rakastaa ja palvella sinua nyt ja iankaikkisesti. Kuule meitä sinä\, joka yhdessä Isän ja Pyhän Hengen kanssa hallitset nyt ja aina. \n3. Herra Jumala\, taivaallinen Isä\, joka olet sanalla ja pyhällä kasteella armollisesti vapauttanut synnin hirveästä tartunnasta kaikki meidät\, jotka uskomme! Vieläkin sinä autat meitä joka päivä kaikissa tarpeissamme. Me rukoilemme sinua: herätä sydämemme Pyhällä Hengelläsi\, niin ettemme ikinä unohtaisi hyvää tekoasi. Auta meitä elämään aina sinun pelossasi\, turvautumaan sydämellisellä toivolla laupeuteesi sekä kiittämään ja ylistämään sinua jatkuvasti iloisin mielin. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. (1. vsk.) \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 92:2\nHyvä on |Herraa kiittää *\nja veisata kiitosta sinun nimellesi\, |sinä Korkein. \nPsalmi:\nPs. 65:2–6 9\nJumala\, hiljaisuudessa kiitetään sinua |Siionissa\, *\nja sinulle täy|tetään lupaus. \nSinä |kuulet rukouksen: *\nsinun tykösi tulee |kaikki liha. \nMinun syntivelkani ovat |ylen raskaat\, *\nmutta sinä annat anteeksi meidän |rikoksemme. \nAutuas se\, jonka sinä valitset ja otat tykösi\, esikarta|noissasi asumaan! *\nSalli meidän tulla ravituiksi sinun huoneesi hyvyydellä\, sinun temppelisi |pyhyydellä. \nIhmeellisillä teoilla sinä vastaat meille |vanhurskaudessa\, *\nsinä\, meidän autuutemme Jumala\, sinä\, kaikkien maan äärten ja kaukaisen |meren turva\, \njoka voimallasi |vahvistat vuoret *\nja olet vyötetty |väkevyydellä; \nsinä\, joka asetat |merten pauhinan *\nja niiden aaltojen pauhinan ja kan|sojen metelin\, \nniin että ne\, jotka niiden äärillä asuvat\, hämmästyvät sinun |ihmeitäsi; *\naamun ja ehtoon ääret sinä |täytät riemulla. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen. \n  \nTai:\nPs. 136:1–9 25–26\nKiittäkää Herraa\, sillä |hän on hyvä\, *\nsillä hänen armonsa pysyy ian|kaikkisesti. \nKiittäkää juma|lien Jumalaa\, *\nsillä hänen armonsa pysyy ian|kaikkisesti. \nKiittäkää |herrain Herraa\, *\nsillä hänen armonsa pysyy ian|kaikkisesti; \nhäntä\, joka yksin tekee |suuria ihmeitä\, *\nsillä hänen armonsa pysyy ian|kaikkisesti; \nhäntä\, joka on taidolla |tehnyt taivaat\, *\nsillä hänen armonsa pysyy ian|kaikkisesti; \nhäntä\, joka on levittänyt maan |vetten ylitse\, *\nsillä hänen armonsa pysyy ian|kaikkisesti; \nhäntä\, joka on tehnyt |suuret valot\, *\nsillä hänen armonsa pysyy ian|kaikkisesti: \nauringon hallit|semaan päivää\, *\nsillä hänen armonsa pysyy ian|kaikkisesti\, \nkuun ja tähdet hallit|semaan yötä\, *\nsillä hänen armonsa pysyy ian|kaikkisesti; \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/15-sunnuntai-helluntaista-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_Viidestoista-su-Helluntaista.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20260913
DTEND;VALUE=DATE:20260914
DTSTAMP:20260604T020558
CREATED:20191112T140547Z
LAST-MODIFIED:20240926T130638Z
UID:7819-1789257600-1789343999@www.luterilainen.net
SUMMARY:16. sunnuntai helluntaista
DESCRIPTION:Evankelista Luukkaan välittämä kertomus piirtää eteemme kaksi Jumalan huolenpidon muotoa. Jumala ruokkii meitä sanallaan ja pitää huolta meistä lähimmäistemme kautta. Jeesus on ollut liikkeellä opetuslastensa kanssa ja kenties koko päivän vaellettuaan he saapuvat erääseen kylään\, josta Johanneksen evankeliumi tietää kertoa sen olevan Betania. Siellä Martta niminen nainen ottaa heidät vastaan ja alkaa palvelemaan heitä\, kun taas hänen sisarensa Maria istuutuu opetuslasten joukkoon\, Jeesuksen lähelle\, kuulemaan Jeesuksen opetusta. \nMartta kuvaa tässä Jumalan huolenpitoa lähimmäistemme kautta ja Marian ”opetuslapsena olo” Jumalan sanan ravintoa. Kumpaakin tarvitaan. Jeesuksen vastaus Marian toimintaan turhautuneelle Martalle antaa meille vielä kallisarvoisen lisätiedon. Iankaikkisuusosamme puolesta tärkeää on vain Jumalan sana. Tämä on kaiken perusta. Jotta me voisimme jaksaa rakastaa ja palvella lähimmäisiämme Jumalan huolenpidon ”työkaluina”\, meillä täytyy olla suhde Jumalaan kunnossa. Meidän täytyy ravita itseämme Jumalan sanalla\, kuulemalla Jumalan sanaa ja nauttimalla Jeesuksen ruumiin ja veren ehtoollisen sakramentissa. Sanan kautta saadun syntien anteeksiantamisen pohjalta voimme sitten ponnistaa rakastamaan ja palvelemaan lähimmäistämme (1. Joh. 4:10–11)\, ei toisinpäin. Näin Jumala toteuttaa osaltaan huolenpitoansa luomakunnassansa. \nTaas toisaalta\, mitä tulee Jumalan sanan ravintoon; jos ei ole Marttoja\, ei voi myöskään olla Marioita. Jos kaikki vain kuuntelisivat Jumalan sanaa\, mikään ei toimisi\, eikä Jumalan huolenpito toteutuisi. Jokaisen onkin hyvä olla joskus myös Marttana\, jotta voisi olla jatkuvasti Mariana. Tällöin Jumalan sanaa voidaan julistaa\, sakramentteja toimittaa ja me tulemme Jumalan palvelemaksi myös lähimmäistemme kautta. \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 55:23 Psalmi: Ps. 86:1 3–7 Hallelujasäe: Ps. 46:11\n1. lukukappale:  1. Kun. 17:1 8–16 2. lukukappale:  Fil. 4:10–14 Evankeliumi:  Luuk. 10:38–42 \n\n1. lukukappale\n1. Kun. 17:1\, 8–16\nTisbeläinen Elia\, eräs Gileadiin asettuneita siirtolaisia\, sanoi Ahabille: “Niin totta kuin Herra\, Israelin Jumala\, elää\, jonka edessä minä seison: näinä vuosina ei tule kastetta eikä sadetta muutoin kuin minun sanani kautta”.\nJa hänelle tuli tämä Herran sana: “Nouse ja mene Sarpatiin\, joka on Siidonin aluetta\, ja asetu sinne. Katso\, minä olen käskenyt leskivaimon elättää sinua siellä.”\nNiin hän nousi ja meni Sarpatiin. Ja kun hän tuli kaupungin portille\, niin katso\, siellä oli leskivaimo keräilemässä puita. Hän huusi tälle ja sanoi: “Tuo minulle vähän vettä astiassa juodakseni”. Kun hän meni hakemaan\, huusi hän hänelle ja sanoi: “Tuo minulle myös palanen leipää kädessäsi”. Mutta hän vastasi: “Niin totta kuin Herra\, sinun Jumalasi\, elää\, minulla ei ole leipäkakkuakaan\, vaan ainoastaan kourallinen jauhoja ruukussa ja vähän öljyä astiassa. Ja katso\, kerättyäni pari puuta minä menen leipomaan itselleni ja pojalleni\, syödäksemme ja sitten kuollaksemme.”\nNiin Elia sanoi hänelle: “Älä pelkää; mene ja tee\, niinkuin olet sanonut. Mutta leivo minulle ensin pieni kaltiainen ja tuo se minulle. Leivo sitten itsellesi ja pojallesi. Sillä näin sanoo Herra\, Israelin Jumala: Jauhot eivät lopu ruukusta\, eikä öljyä ole puuttuva astiasta siihen päivään asti\, jona Herra antaa sateen maan päälle.”\nNiin hän meni ja teki\, niinkuin Elia oli sanonut. Ja hänellä sekä myös Elialla ja vaimon perheellä oli syötävää pitkäksi aikaa. Jauhot eivät loppuneet ruukusta\, eikä öljyä puuttunut astiasta\, sen Herran sanan mukaan\, jonka hän oli Elian kautta puhunut. \n  \n2. lukukappale\nFil. 4:10–14\nMinä ihastuin suuresti Herrassa\, että te jo vihdoinkin olitte elpyneet pitämään minusta huolta\, johon teillä ennenkin oli ollut halua\, vaikka ei tilaisuutta. Ei niin\, että minä puutteen vuoksi tätä sanon; sillä minä olen oppinut oloihini tyytymään. Osaan elää niukkuudessa\, osaan myös elää runsaudessa; kaikkeen ja kaikenlaisiin oloihin minä olen tottunut; sekä olemaan ravittuna että näkemään nälkää\, elämään sekä runsaudessa että puutteessa. Kaikki minä voin hänessä\, joka minua vahvistaa. Kuitenkin teitte hyvin\, kun otitte osaa minun ahdinkooni. \n  \nEvankeliumi\nLuuk. 10:38–42\nJa heidän vaeltaessaan hän meni muutamaan kylään. Niin eräs nainen\, nimeltä Martta\, otti hänet kotiinsa. Ja hänellä oli sisar\, Maria niminen\, joka asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettansa. Mutta Martta puuhasi monissa palvelustoimissa; ja hän tuli ja sanoi: “Herra\, etkö sinä välitä mitään siitä\, että sisareni on jättänyt minut yksinäni palvelemaan? Sano siis hänelle\, että hän minua auttaisi.” Herra vastasi ja sanoi hänelle: “Martta\, Martta\, moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet\, mutta tarpeellisia on vähän\, tahi yksi ainoa. Maria on valinnut hyvän osan\, jota ei häneltä oteta pois.” \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala! Varjele ja puhdista aina kristillistä seurakuntaasi\, sillä ilman sinua se ei voi kestää. Suojele ja hallitse sitä siis aina voimallasi. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Rakas taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua siitä\, että olet antanut meille pyhän sanasi valoksi kaikille teillemme. Auta meitä nöyrästi kuuntelemaan sitä ja kätkemään se uskollisesti sydämiimme. Varjele meitä tämän maailman murheista ja huolista ja suo meidän aina kaikessa etsiä sitä\, mikä on iankaikkista. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n3. Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Me kiitämme sinua siitä\, että olet tallettanut meitä varten taivaaseen katoamattoman\, saastumattoman ja turmeltumattoman perinnön. Herra\, kohota mielemme pois maallisista ja kiinnitä se kokonaan sinuun\, niin että koko sydämellämme etsisimme taivaallisia aarteita\, joita sinä\, kaikkien hyvien lahjojen antaja\, tahdot jakaa meille. Anna meille Hengen valoa ymmärtääksemme sinun tahtosi ja voimaa elää hyvän tahtosi mukaan. Sinun rakkaan Poikasi\, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen\, kautta. \n  \nPäivän psalmi\nAntifoni:\nPs. 55:23\nHeitä murheesi |Herran huomaan\, *\nhän pitää si|nusta huolen. \nPsalmi:\nPs. 86:1 3–7\nKallista\, Herra\, korvasi minun puoleeni ja |vastaa minulle\, *\nsillä minä olen kur|ja ja köyhä. \nVarjele minun sieluni\, sillä minä |olen hurskas; *\nsinä\, minun Jumalani\, pelasta palvelijasi\, joka |sinuun turvaa. \nOle minulle armol|linen\, Herra\, *\nsillä sinua minä huudan |kaiken päivää. \nIlahuta palveli|jasi sielu\, *\nsillä sinun puoleesi\, Herra\, minä y|lennän sieluni. \nSillä sinä\, Herra\, olet hyvä ja anteeksi|antavainen\, *\nsuuri armossa kaikille\, jotka sinua avuk|sensa huutavat. \nOta\, Herra\, korviisi minun |rukoukseni\, *\ntarkkaa minun anomi|seni ääntä. \nHätäni päivänä minä sinua avuk|seni huudan\, *\nsillä sinä |vastaat minulle. \nEi ole sinun vertaistasi\, Herra\, juma|lien joukossa\, *\neikä ole vertaa |sinun töillesi. \nKaikki kansat\, jotka sinä tehnyt olet\, tulevat ja kumartuvat sinun edes|säsi\, Herra\, *\nja kunnioittavat sinun |nimeäsi. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/16-sunnuntai-helluntaista-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_Kuudestoista-su-Helluntaista.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20260920
DTEND;VALUE=DATE:20260921
DTSTAMP:20260604T020558
CREATED:20191112T140547Z
LAST-MODIFIED:20240926T130652Z
UID:7820-1789862400-1789948799@www.luterilainen.net
SUMMARY:17. sunnuntai helluntaista
DESCRIPTION:Oletko koskaan pohtinut\, millainen koko todellisuus olisi\, jos kuolemaa ei olisi olemassa? Tämän pohtiminen on itse asiassa hankalampaa\, kuin mitä luulisi – sillä apostoli Paavalin sanoin: ”Kuolema tekee työtään meissä”. Joka syksy lehtipuut pudottavat lehtensä. Juhlissa vastaanotetut kukkaset lakastuvat. Pitkään ilahduttaneet ja palvelleet koti- ja lemmikkieläimet kuolevat. Ja mikä vielä pahinta\, me itsekin kuolemme ja meidän lähimmäisemmekin tulevat kuolemaan. Kuolema koskettaa jokaista\, tavalla tai toisella. Siksi on niin hankalaa kuvitella todellisuutta ilman kuolemaa. Vaikka voidaan olla melko varmoja siitä\, että jokainen meistä mielellään eläisi ilman tuota kuolemaa ja sen tekemää työtä. \nSiksi tässäkään asiassa ei kannata jäädä oman mielikuvituksen varaan kuolemattomuudesta. Raamattu itse asiassa ensimmäisissä ja viimeisissä luvuissaan kertoo\, millaista on elämä ilman kuolemaa. Raamatun alkuluvut tämän suhteen voitaisiin tiivistää seuraaviin sanoihin: sangen hyvää. Ja viimeiset luvut tiivistää sanoihin: iankaikkista rauhaa. Alussa kaikki oli sangen hyvää. Jumala loi kaiken hyväksi. Mutta Jumalan tahdon rikkomisen ja syntiinlankeemuksen myötä tuli kuolema. Ja Jeesus\, joka kykeni Lasaruksen herättämään tässä ajassa kuolleista – myös itse heräsi ja herätettiin kuolleista. Kuolema on siis voitettu. Virressä 90 lauletaan: ”Kuolemallaan kuoleman voitti”. Ja luterilaisessa virressä 843 lauletaan: ”Haudasta nousit elämään ja kuolon kukistit”. Molemmat virret kertovat siis Jeesuksen ylösnousemuksesta. \nKoskapa kuolema on siis voitettu\, niin se ei enää hallitse elämää. Monenlaiset taudit ja sairaudet voivat kiusata kristittyäkin. Mutta juuri kaikissa näissä voi aina kääntyä Kristuksen puoleen\, joka kärsi ja kuoli. Mutta nousi myös ylös kuolleista. Apostoli Paavali kuvaakin ihanalla tavalla kristityn todellisuutta. ”Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa\, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä.” Kaikkein suurimmassakin ahdingossa Jumalan lapsi voi loistaa Jeesuksen lahjoittaman iankaikkisen elämän kirkkautta – odottaen samalla luvattua iankaikkista rauhaa\, jossa kuolemaa enää ei ole. \n\n Kynttilöitä: 2 Liturginen väri:  vihreä.  2. vuosikerta \n Päivän psalmi Antifoni:  Ps. 56:14 Psalmi:  Ps. 86:10–13  Hallelujasäe Joona 2:3\n1. lukukappale  Job. 19:25–27  2. lukukappale  2. Kor. 4:7–14 Evankeliumi Joh. 11:21–29 (30-31) 32-45 \n\n1. lukukappale\nJob 19:25–27\nMutta minä tiedän lunastajani elävän\, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä. Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti\, saan minä nähdä Jumalan. Hänet olen minä näkevä apunani; minun silmäni saavat nähdä hänet – eikä vieraana. Munaskuuni hiukeavat sisimmässäni. \n  \n2. lukukappale\n2. Kor. 4:7–14\nMutta tämä aarre on meillä saviastioissa\, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä. Me olemme kaikin tavoin ahdingossa\, mutta emme umpikujassa\, neuvottomat\, mutta emme toivottomat\, vainotut\, mutta emme hyljätyt\, maahan kukistetut\, mutta emme tuhotut.\nMe kuljemme\, aina kantaen Jeesuksen kuolemaa ruumiissamme\, että Jeesuksen elämäkin tulisi meidän ruumiissamme näkyviin. Sillä me\, jotka elämme\, olemme alati annetut kuolemaan Jeesuksen tähden\, että Jeesuksen elämäkin tulisi kuolevaisessa lihassamme näkyviin. Niinpä siis kuolema tekee työtään meissä\, mutta elämä teissä. Mutta koska meillä on sama uskon Henki\, niinkuin kirjoitettu on: “Minä uskon\, sentähden minä puhun”\, niin mekin uskomme\, ja sentähden me myös puhumme\, tietäen\, että hän\, joka herätti Herran Jeesuksen\, on herättävä meidätkin Jeesuksen kanssa ja asettava esiin yhdessä teidän kanssanne. \n  \nEvankeliumi\nJoh. 11:21–29 (30–31) 32–45\nJa Martta sanoi Jeesukselle: “Herra\, jos sinä olisit ollut täällä\, niin minun veljeni ei olisi kuollut. Mutta nytkin minä tiedän\, että Jumala antaa sinulle kaiken\, mitä sinä Jumalalta anot.” Jeesus sanoi hänelle: “Sinun veljesi on nouseva ylös”. Martta sanoi hänelle: “Minä tiedän hänen nousevan ylösnousemuksessa\, viimeisenä päivänä”. Jeesus sanoi hänelle: “Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun\, se elää\, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään\, joka elää ja uskoo minuun\, ikinä kuole. Uskotko sen?” Hän sanoi hänelle: “Uskon\, Herra; minä uskon\, että sinä olet Kristus\, Jumalan Poika\, se\, joka oli tuleva maailmaan”.\nJa tämän sanottuaan hän meni ja kutsui salaa sisarensa Marian sanoen: “Opettaja on täällä ja kutsuu sinua”. Kun Maria sen kuuli\, nousi hän nopeasti ja meni hänen luoksensa. (Mutta Jeesus ei ollut vielä saapunut kylään\, vaan oli yhä siinä paikassa\, missä Martta oli hänet kohdannut. Kun nyt juutalaiset\, jotka olivat Marian kanssa huoneessa häntä lohduttamassa\, näkivät hänen nopeasti nousevan ja lähtevän ulos\, seurasivat he häntä\, luullen hänen menevän haudalle\, itkemään siellä.)\nKun siis Maria saapui sinne\, missä Jeesus oli\, ja näki hänet\, lankesi hän hänen jalkojensa eteen ja sanoi hänelle: “Herra\, jos sinä olisit ollut täällä\, ei minun veljeni olisi kuollut”. Kun Jeesus näki hänen itkevän ja hänen kanssaan tulleiden juutalaisten itkevän\, joutui hän hengessään syvän liikutuksen valtaan ja vapisi; ja hän sanoi: “Mihin te panitte hänet?” He sanoivat hänelle: “Herra\, tule ja katso”. Ja Jeesus itki. Niin juutalaiset sanoivat: “Katso\, kuinka rakas hän oli hänelle!” Mutta muutamat heistä sanoivat: “Eikö hän\, joka avasi sokean silmät\, olisi voinut tehdä sitäkin\, ettei tämä olisi kuollut?”\nNiin Jeesus joutui taas liikutuksen valtaan ja meni haudalle; ja se oli luola\, ja sen suulla oli kivi. Jeesus sanoi: “Ottakaa kivi pois”. Martta\, kuolleen sisar\, sanoi hänelle: “Herra\, hän haisee jo\, sillä hän on ollut haudassa neljättä päivää”. Jeesus sanoi hänelle: “Enkö minä sanonut sinulle\, että jos uskoisit\, niin sinä näkisit Jumalan kirkkauden?”\nNiin he ottivat kiven pois. Ja Jeesus loi silmänsä ylös ja sanoi: “Isä\, minä kiitän sinua\, että olet minua kuullut. Minä kyllä tiesin\, että sinä minua aina kuulet; mutta kansan tähden\, joka seisoo tässä ympärillä\, minä tämän sanon\, että he uskoisivat sinun lähettäneen minut.” Ja sen sanottuansa hän huusi suurella äänellä: “Lasarus\, tule ulos!” Ja kuollut tuli ulos\, jalat ja kädet siteisiin käärittyinä\, ja hänen kasvojensa ympärille oli kääritty hikiliina. Jeesus sanoi heille: “Päästäkää hänet ja antakaa hänen mennä”. Niin useat juutalaisista\, jotka olivat tulleet Marian luokse ja nähneet\, mitä Jeesus teki\, uskoivat häneen. \n  \nRukoukset\n1. Pyhä Jumala! Auta meitä mielellämme palvelemaan sinua ja herätä tahtomme aina pyytämään apuasi. Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Taivallinen Isä! Me kiitämme sinua siitä\, että tahdot lähettää Pyhän Henkesi asumaan sydämiimme ja tehdä kuolevaiset ruumiimme eläviksi hänen kauttaan. Me rukoilemme sinua: varjele meitä hengellisestä kuolemasta ja vahvista meissä uutta ihmistä\, joka vaeltaa pyhyydessä ja vanhurskaudessa sinun kasvojesi edessä. Auta meitä aina kuulemaan sanaasi ja seuraamaan sitä\, niin ettei meitä tuomittaisi vaan pääsisimme sisälle elämään. Sinun rakkaan Poikasi\, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen\, kautta. \n3. Herra Jumala\, taivaallinen Isä\, joka annoit Poikasi tulla ihmiseksi\, jotta hän suorittaisi kuolemallaan maksun synneistämme ja pelastaisi meidät iankaikkisesta kuolemasta! Me rukoilemme sinua: varjele meitä epäilyksistä ja auta meitä aina pitämään kiinni tästä toivosta\, että niin kuin Herramme Jeesus Kristus herätti sanallaan kuolleet\, niin hän herättää viimeisenä päivänä meidätkin ja antaa meille iankaikkisen autuuden. Kuule meitä Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä. \n  \nPäivän psalmi\nAntifoni:\nPs. 56:14\nSinä pelastit minun sieluni |kuolemasta\, *\nminun jalkani kom|pastumasta. \nPsalmi:\nPs. 86:10–13\nSillä sinä olet suuri |ja teet ihmeitä\, *\nsinä ainoa |olet Jumala. \nNeuvo minulle tiesi\, Herra\, että minä vaeltaisin sinun |totuudessasi. *\nKiinnitä minun sydämeni siihen yhteen\, että minä sinun nime|äsi pelkäisin. \nKaikesta sydämestäni minä kiitän sinua\, Herra\, minun |Jumalani\, *\nja kunnioitan sinun nimeäsi ian|kaikkisesti; \nsillä sinun armosi on suuri |minua kohtaan\, *\nsinä olet pelastanut minun sieluni tuonelan |syvyydestä. \nJumala\, julkeat ovat nousseet |minua vastaan\, *\nväkivaltaisten joukko etsii minun henkeäni; eivät he pidä sinua sil|mäinsä edessä. \nMutta sinä\, Herra\, olet laupias ja armahta|vainen Jumala\, *\npitkämielinen\, suuri armossa ja |totuudessa. \nKäänny minun puoleeni\, ole minulle |armollinen\, *\nanna voimasi palvelijallesi\, auta palvelijatta|resi poikaa. \nTee merkki minulle\, minun |hyväkseni. *\nHäpeäksensä minun vihaajani nähkööt\, että sinä\, Herra\, minua au|tat ja lohdutat. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/17-sunnuntai-helluntaista-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2019/11/Kirkkovuosi_Seitsemastoista-su-Helluntaista_muokattu.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20260927
DTEND;VALUE=DATE:20260928
DTSTAMP:20260604T020558
CREATED:20200529T143404Z
LAST-MODIFIED:20240926T130956Z
UID:9230-1790467200-1790553599@www.luterilainen.net
SUMMARY:18. sunnuntai helluntaista
DESCRIPTION:Sunnuntain evankeliumi kuuluu Markuksen evankeliumissa jaksoon (Mark. 2:18–28)\, jossa Jeesuksen opetuslapset rikkovat fariseusten mielestä juutalaisten uskonnollisia tapoja. Tätä ennen Jeesus on aiheuttanut fariseusten kirjanoppineissa pahennusta syömällä tullimiesten\, jotka olivat monien silmissä maanpettureita\, sekä julkisyntisten ihmisten kanssa. Jakson jälkeen Jeesus joutuu silmätikuksi\, kun parantaa sapattina miehen synagogassa (Mark. 3:1–6). Kun näitä tekstejä kuulee tai lukee\, niin tulee helposti mieleen kysymys: Rikkoiko Jeesus tahallaan joitain sääntöjä? Tai: Miksi Jeesuksen opetuslapset toimivat kuten toimivat? Eikö olisi ollut hienovaraisempaa toimia niin kuin juutalaisten tavat vaativat? \nPäivän evankeliumissa Jeesuksen vastaus vanhasta ja uudesta kankaasta sekä vahoista ja uusista viinileileistä antaa vastauksen. Jumalan valtakunta tuli Jeesuksessa maan päälle. Tässä valtakunnassa kyse on jostain aivan muusta kuin ihmisten tekemien sääntöjen noudattamisesta. Itse asiassa kyse on myös aivan muusta kuin Jumalan lain vaatimien tekojen tekemisestä. Jeesuksessa ja Hänen työssään Jumalan valtakunta murtautui maailmaan\, jossa jokainen ihminen on syntyjään lakihenkinen. Meillä syntiinlangenneilla ihmisillä on väärä kuva Jumalasta. Luulemme\, että voimme jotenkin tekemisillämme tai tekemättä jättämällä miellyttää Jumalaa ja elää Hänen tahtonsa mukaan. Näin ei ole\, vaan Jumalan lapsi on se\, joka on Jeesuksen seuraaja. Ihmisten ajatuksia ja oletuksia Jumalasta\, Hänen tahdostaan ja elämästä Jumalan omana\, ei voi yhdistää Jumalan ilmoitukseen\, lopulta itse Kristukseen Jeesukseen. Hänessä Jumala on tullut itse keskellemme\, ilmoittanut itsensä ja antanut itsensä. Tämä on ihmisen ymmärrykselle jopa hulluutta (1. Kor. 1). \nJeesus opetti Jumalan lain oikean tarkoituksen (mm. Matt. 5–7) ja täytti itse koko lain. Jeesuksen omana kristitty on kutsuttu uskoon\, johon kuuluu Jeesuksen seuraaminen. Tämä aiheuttaa ristiriidan maailman uskonnollisten käsitysten ja vaatimusten kanssa. Niistä kristitty on kuitenkin vapaa\, vaikka Jumalan lasten vapaudessa voi rakkauden tähden joskus luopua vapaudestaan. Uskonpuhdistajaa mukaillen: ”Kristitty on vapaa herra eikä kenenkään orja. Kristitty on samaan aikaan kaikkien orja ja palvelija.” \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri: vihreä. 2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 119:105 Psalmi: Ps. 119:97–104 Hallelujasäe: Ps. 136:1\n1. lukukappale: Aam. 5:21–24 2. lukukappale: Kol. 2:16–23 Evankeliumi: Mark. 2:18–22 \n\n1. lukukappale\nAam. 5:21–24\nMinä vihaan\, minä halveksin teidän juhlianne enkä mielisty teidän juhlakokouksiinne. Sillä vaikka te tuotte minulle polttouhreja ja ruokauhrejanne\, eivät ne minulle kelpaa\, enkä minä katso teidän yhteysuhrienne\, syöttövasikkainne\, puoleen. Vie pois minun edestäni virttesi pauhina\, en tahdo kuulla sinun harppujesi soittoa. Mutta oikeus virratkoon kuin vesi ja vanhurskaus niinkuin ehtymätön puro. \n  \n2. lukukappale\nKol. 2:16–23\nÄlköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta\, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta\, jotka vain ovat tulevaisten varjo\, mutta ruumis on Kristuksen. Älköön teiltä riistäkö voittopalkintoanne kukaan\, joka on mieltynyt nöyryyteen ja enkelien palvelemiseen ja pöyhkeilee näyistään ja on lihallisen mielensä turhaan paisuttama eikä pitäydy häneen\, joka on pää ja josta koko ruumis\, nivelten ja jänteiden avulla koossa pysyen\, kasvaa Jumalan antamaa kasvua.\nJos te olette Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkeisvoimista\, miksi te\, ikäänkuin eläisitte maailmassa\, sallitte määrätä itsellenne säädöksiä: “Älä tartu\, älä maista\, älä koske!” – sehän on kaikki tarkoitettu katoamaan käyttämisen kautta – ihmisten käskyjen ja oppien mukaan? Tällä kaikella tosin on viisauden maine itsevalitun jumalanpalveluksen ja nöyryyden vuoksi ja sentähden\, ettei se ruumista säästä; mutta se on ilman mitään arvoa\, ja se tapahtuu lihan tyydyttämiseksi. \n  \nEvankeliumi\nMark. 2:18–22\nJa Johanneksen opetuslapset ja fariseukset pitivät paastoa. Niin tultiin ja sanottiin hänelle: “Johanneksen opetuslapset ja fariseusten opetuslapset paastoavat; miksi sinun opetuslapsesi eivät paastoa?” Jeesus sanoi heille: “Eiväthän häävieraat voi paastota silloin\, kun ylkä on heidän kanssaan? Niin kauan kuin heillä on ylkä seurassaan\, eivät he voi paastota. Mutta päivät tulevat\, jolloin ylkä otetaan heiltä pois\, ja silloin\, sinä päivänä\, he paastoavat. Ei kukaan ompele vanuttamattomasta kankaasta paikkaa vanhaan vaippaan; muutoin uusi täytetilkku repii palasen vanhasta vaipasta\, ja reikä tulee pahemmaksi. Eikä kukaan laske nuorta viiniä vanhoihin nahkaleileihin; muutoin viini pakahuttaa leilit\, ja viini menee hukkaan\, ja leilit turmeltuvat; vaan nuori viini on laskettava uusiin leileihin.” \n  \nRukoukset\n1. Pyhä Jumala! Suo meidän sinun armostasi välttää perkeleen saastutusta ja seurata puhtaalla sydämellä sinua\, joka olet ainoa todellinen Jumala. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Laupias Jumala! Varjele meitä lain orjuuden ikeestä ja anna meille armosi\, että rakkaudesta sinuun palvelisimme sinua alttiisti ja kuuliaisesti Jeesuksen Kristuksen vapauttamina lapsinasi. Auta meitä myös\, ettemme milloinkaan käyttäisi väärin armoasi\, ettemme koettaisi peitellä sillä suruttomuutta tai väärää vapautta\, vaan vaeltaisimme aina sinua peläten ja pyhää tahtoasi totellen. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n  \nPäivän psalmi\nAntifoni:\nPs. 119:105\nSinun sanasi on minun |jalkaini lamppu *\nja valkeus |minun tielläni. \nPsalmi:\nPs. 119:97–104\nKuinka sinun lakisi onkaan |minulle rakas! *\nKaiken päivää minä sitä |tutkistelen. \nSinun käskysi tekevät minut vihollisiani |viisaammaksi\, *\nsillä ne ovat minun omani ian|kaikkisesti. \nMinä olen kaikkia opettajiani |taitavampi\, *\nsillä minä tutkistelen sinun todis|tuksiasi. \nMinä olen ymmärtäväi|sempi kuin vanhat\, *\nsillä minä otan vaarin sinun ase|tuksistasi. \nMinä pidätän jalkani kaikilta |pahoilta teiltä\, *\nnoudattaakseni |sinun sanaasi. \nMinä en poikkea sinun |oikeuksistasi\, *\nsillä sinä |neuvot minua. \nKuinka makeat ovat minulle sinun |lupauksesi! *\nNe ovat hunajaa makeammat |minun suussani. \nSinun asetuksistasi minä saan |ymmärrystä; *\nsentähden minä vihaan kaikkia |valheen teitä. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/18-sunnuntai-helluntaista-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2020/05/Kirkkovuosi_Kahdeksastoista-su-Helluntaista_muokattu2.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20261004
DTEND;VALUE=DATE:20261005
DTSTAMP:20260604T020558
CREATED:20191112T140547Z
LAST-MODIFIED:20240926T130923Z
UID:7821-1791072000-1791158399@www.luterilainen.net
SUMMARY:Mikkelinpäivä
DESCRIPTION:Opetuslapset esittävät tämän pyhän evankeliumitekstissä Jeesukselle kysymyksen ”kuka on suurin taivasten valtakunnassa?” Kysymys on alun alkaenkin nurinkurinen. Jeesuksen vastauksesta käy ilmi\, että tärkeämpää olisi ensin kysyä ”miten minä pääsen taivasten valtakuntaan”\, kuin ”kuka on suurin”. Näyttäisi myös siltä\, että kun ensin kysyy tärkeimmän kysymyksen\, jää toinen kysymys vaille merkitystä. \nJeesuksen vastaus on häkellyttävä: ”tule lasten kaltaiseksi”. Olisi voinut kuvitella\, että vastaus kysymykseen ”miten minä pääsen taivaaseen”\, olisi ollut jotain ylevämpää\, kuten usko riittävän lujasti\, tule viisaaksi\, tee sitä tai tee tätä. Olemmehan koko ikämme oppineet\, että ilmaista juustoa on vain hiirenloukussa\, ja että palkan saa vain työtä tekemällä. Mitä hyötyä on tulla lasten kaltaiseksi? Eihän lapset voi tehdä mitään millä ”oikeasti” on merkitystä\, eihän lapset pysty edes päättämään mistään itsenäisesti. Jos esimerkiksi lapselta kysyy\, mitä syödään\, niin vastaus on todennäköisesti päivästä toiseen lapsen lempiruoka\, oli se sitten hampurilainen ja ranskalaiset tai jotain ihan muuta. Ravitsevaa ruista tuskin pöytään ilmestyy. \nMikä sitten tekee lapsista esimerkillisiä? Kuinka lapsen kaltainen voi olla suurin taivasten valtakunnassa? Heidän avuttomuutensa ja sokea luottamuksensa\, sillä lapsi ei selviä elämästä ilman aikuisten apua. Pieni lapsi kuolee hyvinkin nopeasti ilman vanhempia ja vähän vanhempikin sitten kun ruoka tai parhaassa tapauksessa rahat loppuvat. Lapset joutuvat turvautumaan välttämättä aikuisiin\, jotta voisivat elää. Lapsilla ei ole omia edellytyksiä selviytyä. Ja jokaiselle lapselle lähtökohtaisesti ovat hänen vanhempansa niitä supersankareita maailmassa\, joihin turvautua\, joilta saa ruokaa ja joista ottaa mallia. \nSamoin kristityn täytyy turvautua yksin Kristukseen\, Hänen tekemäänsä sovitustyöhön meidän puolestamme\, jotta pääsee taivasten valtakuntaan. Jeesus on ainoa lähde\, josta saamme hengellisen ravinnon ja jonka kaltaisuuteen saamme olla Pyhän Hengen vaikutuksesta kasvamassa. Tämän Jeesuksen ansaitseman ja tarjoaman palkan saa vain ansiotta\, lahjaksi\, uskon kautta. \n\nKynttilöitä:  4 Liturginen väri:  valkoinen maanantaista lauantaihin vihreä.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 34:8 Psalmi: Ps. 103:19–22 Hallelujasäe: Ps. 148:2\n1. lukukappale:  2. Moos. 23:20–23 2. lukukappale:  Hepr. 1:14–2:4 tai Ilm. 5:11–12 Evankeliumi:  Matt. 18:1–6 (7–9) 10 \n\n1. lukukappale\n2. Moos. 23:20–23\nHerra sanoi:\nKatso\, minä lähetän enkelin sinun edellesi varjelemaan sinua tiellä ja johdattamaan sinua siihen paikkaan\, jonka minä olen valmistanut. Ole varuillasi hänen edessään ja kuule häntä äläkä pahoita hänen mieltänsä. Hän ei jätä teidän rikoksianne rankaisematta\, sillä minun nimeni on hänessä. Mutta jos sinä kuulet häntä ja teet kaikki\, mitä minä käsken\, niin minä olen sinun vihollistesi vihollinen ja vastustajaisi vastustaja. Sillä minun enkelini käy sinun edelläsi ja johdattaa sinut amorilaisten\, heettiläisten\, perissiläisten\, kanaanilaisten\, hivviläisten ja jebusilaisten maahan\, ja minä hävitän heidät. \n  \n2. lukukappale\nHepr. 1:14–2:4\nEivätkö he kaikki ole palvelevia henkiä\, palvelukseen lähetettyjä niitä varten\, jotka saavat autuuden periä?\nSentähden tulee meidän sitä tarkemmin ottaa vaari siitä\, mitä olemme kuulleet\, ettemme vain kulkeutuisi sen ohitse. Sillä jos enkelien kautta puhuttu sana pysyi lujana\, ja jokainen rikkomus ja tottelemattomuus sai oikeudenmukaisen palkkansa\, kuinka me voimme päästä pakoon\, jos emme välitä tuosta niin suuresta pelastuksesta\, jonka Herra alkuaan julisti ja joka niiden vahvistamana\, jotka olivat sen kuulleet\, saatettiin meille\, kun Jumala yhdessä heidän kanssaan todisti tunnusmerkeillä ja ihmeillä ja moninaisilla väkevillä teoilla ja jakamalla Pyhää Henkeä tahtonsa mukaan? \nTai:\nIlm. 5:11–12\nJa minä näin\, ja minä kuulin monien enkelien äänen valtaistuimen ja olentojen ja vanhinten ympäriltä\, ja heidän lukunsa oli kymmenentuhatta kertaa kymmenentuhatta ja tuhat kertaa tuhat\, ja he sanoivat suurella äänellä:\n“Karitsa\, joka on teurastettu\, on arvollinen saamaan voiman ja rikkauden ja viisauden ja väkevyyden ja kunnian ja kirkkauden ja ylistyksen”. \n  \nEvankeliumi\nMatt. 18:1–6 (7–9) 10\nSillä hetkellä opetuslapset tulivat Jeesuksen tykö ja sanoivat: “Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?”\nNiin hän kutsui tykönsä lapsen\, asetti sen heidän keskellensä ja sanoi:\n“Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi\, ette pääse taivasten valtakuntaan. Sentähden\, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi\, se on suurin taivasten valtakunnassa. Ja joka ottaa tykönsä yhden tämänkaltaisen lapsen minun nimeeni\, se ottaa tykönsä minut. Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä\, jotka uskovat minuun\, sen olisi parempi\, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.\n(Voi maailmaa viettelysten tähden! Viettelysten täytyy kyllä tulla; mutta voi sitä ihmistä\, jonka kautta viettelys tulee! Mutta jos sinun kätesi tai jalkasi viettelee sinua\, hakkaa se poikki ja heitä luotasi; parempi on sinulle\, että käsipuolena tai jalkapuolena pääset elämään sisälle\, kuin että sinut\, molemmat kädet tai molemmat jalat tallella\, heitetään iankaikkiseen tuleen. Ja jos sinun silmäsi viettelee sinua\, repäise se pois ja heitä luotasi; parempi on sinun silmäpuolena mennä elämään sisälle\, kuin että sinut\, molemmat silmät tallella\, heitetään helvetin tuleen.)\nKatsokaa\, ettette halveksu yhtäkään näistä pienistä; sillä minä sanon teille\, että heidän enkelinsä taivaissa näkevät aina minun Isäni kasvot\, joka on taivaissa. \n  \nRukoukset\n1. Jumala\, rakas taivaallinen Isä\, joka käsittämättömässä viisaudessasi olet asettanut pyhät enkelisi palvelemaan valittuja ystäviäsi heidän autuudekseen! Anna armosi\, että me enkelien palveluksen avulla voittaisimme miehuullisesti vihollisemme\, pahan hengen\, ja kaiken hänen pahuutensa. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Herra Jumala\, taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua siitä\, että olet isällisestä laupeudestasi lähettänyt pyhät enkelisi varjelemaan meitä perkeleen juonilta. Me rukoilemme sinua: anna meidän saada kaikissa ahdistuksissa lohtua siitä\, että pyhät enkelisi ympäröivät ja vartioivat meitä vahvalla suojeluksella\, niin etteivät perkele ja paha maailma pääse vahingoittamaan meitä tai omiamme. Jos kuitenkin sallit jonkin ajallisen pahan kohdata meitä\, niin anna meidän lujasti uskoa\, että saamme kaikesta huolimatta Jeesuksen Kristuksen kautta syntimme anteeksi ja ikuisen elämän. Kuule meitä hänen kauttaan\, joka yhdessä sinun ja Pyhän Hengen kanssa hallitsee iankaikkisesta iankaikkiseen. \n  \nPäivän psalmi\nAntifoni:\nPs. 34:8\nHerran enkeli asettuu niiden ympärille\, jotka häntä |pelkäävät\, *\nja |pelastaa heidät. \nPsalmi:\nPs. 103:19–22\nHerra on pystyttänyt istuimensa |taivaisiin\, *\nja hänen kuninkuutensa |hallitsee kaikkia. \nKiittäkää Herraa\, te hänen enke|linsä\, *\nte väkevät sankarit\, jotka hänen käskynsä täytätte\, kun kuulette hänen |sanansa äänen. \nKiittäkää Herraa\, kaikki hänen sota|väkensä\, *\nte hänen palvelijansa\, jotka hänen |tahtonsa teette. \nKiittäkää Herraa\, kaikki hänen |tekonsa\, *\nhänen valtakuntansa kaikissa paikoissa. Kiitä\, minun |sieluni\, Herraa. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/mikkelinpaiva-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20261011
DTEND;VALUE=DATE:20261012
DTSTAMP:20260604T020558
CREATED:20191112T140548Z
LAST-MODIFIED:20240926T131024Z
UID:7823-1791676800-1791763199@www.luterilainen.net
SUMMARY:20. sunnuntai helluntaista
DESCRIPTION:Päivän psalmissa (78:1–8) lauletaan\, että Jumalan kansa opettaa tuleville sukupolville Jumalan sanaa\, jotta heistä ei tulisi kuten menneistä sukupolvista\, jotka hylkäsivät Jumalansa. Tämä on kristitylle aina ajankohtainen rukous\, sillä usko ei synny\, kasva ja säily tyhjiössä\, vaan ainoastaan Jumalan sanan vaikutuksesta. On siis hyvin ratkaisevaa ihmisen iankaikkisuuden kannalta\, että hän saa oikeaa Jumalan sanan mukaista opetusta jo aivan pienestä lapsesta alkaen. \nPäivän evankeliumissa kuulemme juutalaisista\, todennäköisesti fariseuksista\, sokeana syntyneestä miehestä jonka Jeesus paransi ja Jeesuksesta. Parantunut mies joutuu juutalaisten johtomiesten edessä syytettyjen penkille\, koska nuo johtajat eivät usko Jeesusta siksi\, joka Hän on. Heidän olisi tullut Kirjoituksista uskoa ja ymmärtää\, että Jeesus on Jumalan Messias\, Kristus. Sen sijaan he alkavatkin vihata miestä\, joka ei suostu heidän syytöksiinsä ja vastaa heille Jeesuksesta oikein. Mies ajetaan pois synagoogasta (Joh. 9:34). \nMies on vastannut juutalaisille mm. seuraavasti: ”Ei ole maailman alusta kuultu\, että kukaan on avannut sokeana syntyneen silmät.” (9:32). Tämä Jeesuksen parantama mies tuntee hyvin Jumalan sanan\, sillä Vanhassa testamentissa ei kerrotakaan tällaisesta ihmeestä. Jeesus on siis tehnyt jotain aivan ennenkuulumatonta ja uutta. Kun vielä sana ”syntynyt” muistuttaa Uuden testamentin kreikan kielessä sanaa ”alussa”\, genesis\, näemme kuinka Johannes kirjoittaa tässä uudesta luomisesta\, joka tapahtuu Kristuksessa Jeesuksessa. Tässä miehessä ”Jumalan teot tulevat nyt julki”\, kuten Jeesus sanoi tapahtuman alussa opetuslapsilleen (9:3). \nJeesus etsii juutalaisten hylkäämän miehen käsiinsä ja lahjoittaa hänelle pelastavan uskon (9:35–38). Mies tunnustaa uskonsa ja palvoo Jeesusta Jumalana. Aiemminhan hän on sanonut Jeesuksesta: ”Se mies\, jota kutsutaan Jeesukseksi…” (9:11); ”Hän on profeetta” (9:17); ”Jos hän ei olisi Jumalasta\, ei hän voisi mitään tehdä” (9:33). Nyt hän sen sijaan uskossa heittäytyy maailman Valon eteen ja kumartaen rukoilee Häntä\, Herraansa. Sen sijaan ne miehet\, joille Jeesus ei kelpaa ja jotka syyttivät Jeesuksen parantamaa miestä ja vainosivat Jeesusta\, jäävät epäuskon valtaan. \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 102:13 Psalmi: Ps. 78:1–8 Hallelujasäe: Ps. 118:16\n1. lukukappale:  Jes. 8:11–15 2. lukukappale:  2. Kor. 1:18–22 Evankeliumi:  Joh. 9:24–38 \n\n1. lukukappale\nJes. 8:11–15\nSillä näin sanoi minulle Herra\, kun hänen kätensä valtasi minut ja hän varoitti minua vaeltamasta tämän kansan tietä:\n“Älkää sanoko salaliitoksi kaikkea\, mitä tämä kansa salaliitoksi sanoo; älkää peljätkö\, mitä se pelkää\, älkääkä kauhistuko. Herra Sebaot pitäkää pyhänä\, häntä te peljätkää ja kauhistukaa. Ja hän on oleva pyhäkkö\, hän loukkauskivi ja kompastuksen kallio molemmille Israelin huonekunnille\, paula ja ansa Jerusalemin asukkaille. Monet heistä kompastuvat ja kaatuvat ja ruhjoutuvat\, monet kiedotaan ja vangitaan. \n  \n2. lukukappale\n2. Kor. 1:18–22\nMutta Jumala sen takaa\, että puheemme teille ei ole “on” ja “ei”. Sillä Jumalan Poika\, Kristus Jeesus\, jota me\, minä ja Silvanus ja Timoteus\, olemme teidän keskellänne saarnanneet\, ei tullut ollakseen “on” ja “ei”\, vaan hänessä tuli “on”. Sillä niin monta kuin Jumalan lupausta on\, kaikki ne ovat hänessä “on”; sentähden tulee hänen kauttaan myös niiden “amen”\, Jumalalle kunniaksi meidän kauttamme. Mutta se\, joka lujittaa meidät yhdessä teidän kanssanne Kristukseen ja joka on voidellut meidät\, on Jumala\, joka myös on painanut meihin sinettinsä ja antanut Hengen vakuudeksi meidän sydämiimme. \n  \nEvankeliumi\nJoh. 9:24–38\nNiin he kutsuivat toistamiseen miehen\, joka oli ollut sokea\, ja sanoivat hänelle: “Anna kunnia Jumalalle; me tiedämme\, että se mies on syntinen”. Hän vastasi: “Onko hän syntinen\, sitä en tiedä; sen vain tiedän\, että minä\, joka olin sokea\, nyt näen”. Niin he sanoivat hänelle: “Mitä hän sinulle teki? Miten hän avasi sinun silmäsi?” Hän vastasi heille: “Johan minä teille sanoin\, ettekä te kuulleet. Miksi taas tahdotte sitä kuulla? Tahdotteko tekin ruveta hänen opetuslapsiksensa?” Niin he herjasivat häntä ja sanoivat: “Sinä olet hänen opetuslapsensa\, mutta me olemme Mooseksen opetuslapsia. Me tiedämme Jumalan puhuneen Moosekselle\, mutta mistä tämä on\, sitä emme tiedä.” Mies vastasi ja sanoi heille: “Sehän tässä on ihmeellistä\, että te ette tiedä\, mistä hän on\, ja kuitenkin hän on avannut minun silmäni. Me tiedämme\, ettei Jumala kuule syntisiä; vaan joka on jumalaapelkääväinen ja tekee hänen tahtonsa\, sitä hän kuulee. Ei ole maailman alusta kuultu\, että kukaan on avannut sokeana syntyneen silmät. Jos hän ei olisi Jumalasta\, ei hän voisi mitään tehdä.” He vastasivat ja sanoivat hänelle: “Sinä olet kokonaan synneissä syntynyt\, ja sinä tahdot opettaa meitä!” Ja he ajoivat hänet ulos.\nJa Jeesus sai kuulla heidän ajaneen hänet ulos; ja hänet tavatessaan hän sanoi hänelle: “Uskotko sinä Jumalan Poikaan?” Hän vastasi ja sanoi: “Herra\, kuka hän on\, että minä häneen uskoisin?” Jeesus sanoi hänelle: “Sinä olet hänet nähnyt\, ja hän on se\, joka sinun kanssasi puhuu”. Niin hän sanoi: “Herra\, minä uskon”; ja hän kumartaen rukoili häntä. \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala! Kuule laupiaasti rukouksemme. Anna myös armollisesti meille\, joille sinä annat mielen ja halun rukoilla\, kaikki\, mitä me sinulta pyydämme. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen kautta. \n2. Kaikkivaltias Jumala! Me kiitämme sinua siitä\, että tahdot auttaa kurjia ja kuulla heidän rukouksensa. Katso armollisesti meidänkin puoleemme ja auta meitä hädässämme ja kurjuudessamme. Anna meille armosi\, niin että kiittäisimme sinua nöyrästi siitä\, mitä meille annat ja mitä meiltä otat\, ja ylistäisimme aina sinun pyhää nimeäsi. Opeta meitä käyttämään lahjasi oikein\, sinun kunniaksesi\, ja vaeltamaan aina vakaasti sinua peläten. Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 102:13\nSinä\, Herra\, hallitset ian|kaikkisesti\, *\nsinun muistosi pysyy pol|vesta polveen. \nPsalmi:\nPs. 78:1–8\nKuuntele\, kansani\, minun |opetustani\, *\nkallistakaa korvanne minun |suuni sanoille. \nMinä avaan |suuni mietelmiin\, *\ntuon ilmi muinaisaikojen |arvoituksia. \nMitä olemme kuulleet\, minkä olemme |saaneet tietää *\nja mitä isämme ovat |meille kertoneet\, \nsitä me emme heidän lapsil|tansa salaa\, *\nvaan me kerromme tulevalle polvelle Herran ylistettävistä teoista\, hänen voimastansa ja ihmeistänsä\, jotka |hän on tehnyt. \nHän asetti todis|tuksen Jaakobiin\,*\nhän sääti Israeliin lain ja käski meidän isiemme julistaa ne |lapsillensa\, \nettä jälkipolvi saisi ne tietää\, saisivat tietää vastedes |syntyvät lapset\, *\nja nekin nousisivat ja kertoisivat niistä |lapsillensa. \nNiin nämä panisivat uskal|luksensa Jumalaan *\neivätkä unhottaisi Jumalan tekoja\, vaan ottaisivat hänen käskyis|tänsä vaarin. \nJa niin ei heistä tulisi\, niinkuin heidän isistänsä\, kapinoitseva ja niskoit|televa polvi\, *\nsukupolvi\, jonka sydän ei pysynyt lujana ja jonka henki ei pysynyt uskollisena |Jumalalle. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/20-sunnuntai-helluntaista-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_Kahdeskymmenes_su_helluntaista.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20261018
DTEND;VALUE=DATE:20261019
DTSTAMP:20260604T020558
CREATED:20191112T140550Z
LAST-MODIFIED:20240926T131153Z
UID:7824-1792281600-1792367999@www.luterilainen.net
SUMMARY:21. sunnuntai helluntaista
DESCRIPTION:Sunnuntain evankeliumissa Jeesus lähettää lähettiläänsä – eli apostolisen viran hoitajansa – ”edellään”. Kirjaimellisesti tekstissä lukee ”kasvojensa edellä”. Tämä viittaa siihen kohtaan edellisessä luvussa\, jossa Hän ”käänsi kasvonsa kohti Jerusalemia\, vaeltaakseen sinne”. Näin saarnaviran hoitajien lähettäminen liittyy Jeesuksen tehtävään Jerusalemissa. Jeesuksen lähettäessä nämä lähettiläänsä he toimivat Jeesuksen puolesta ja täysin Jeesuksen valtuuksin julistamalla Jeesuksen kuolemaa ja ylösnousemusta. Sen tähden luterilaisen seurakunnan pastori sanoo synninpäästössä esim. ”Jeesuksen Kristuksen käskystä ja Hänen palvelijanaan päästän sinun kaikista synneistäsi…” Jeesuksen lähettiläät ikään kuin kantavat Jeesusta mukanaan. Meidän onkin uskottava ja ajateltava\, että Jeesuksen sananpalvelijan tehtävänä on viedä Jeesus ihmisille Jumalan Sanan saarnassa\, synninpäästössä\, kasteessa ja ehtoollisessa. Näin Jumalan valtakunta leviää ja seurakuntia syntyy. Se on Jeesuksen tahto\, sillä Hän on tulossa pian takaisin. Hän haluaa\, että ihmisiä kastetaan\, että ihmisiä tulee uskoon\, pelastuu Jumalan valtakuntaan. \nNäemme tästä Luuk. 10 esimerkiksi miten seurakuntia perustetaan ja mikä on kristillisen seurakunnan tehtävä. Ensinnäkin sananjulistaja\, normaalitilanteessa luterilainen pastori julistaa evankeliumia jollakin paikkakunnalla. Kaikkein parasta on\, jos joku kutsuu sananpalvelijan paikkakunnalle\, sillä Jumala kutsuu paimenet seurakunnan kautta. Sitten aloitetaan raamattuopetukset ja kohta jumalanpalvelukset. Jeesuksen lähettämän sananjulistajan kautta hoidetaan syntyvää ja kasvavaa Kristuksen seurakuntaa. Paimen on oikeastaan lähtenyt liikkeelle ilman leipää\, laukkua ja sauvaa\, mutta nyt seurakunta elättää hänet ja hänen mahdollisen perheensä. Eikä paimenen kuulu mennä muualle\, vaan hoitaa juuri siinä huoneessa eli seurakunnassa niitä ihmisiä\, jotka Jumala lähettää pääasiassa seurakuntalaisten kutsun kautta. Näin Kristuksen kirkko ensisijaisesti rakentuu maan päällä. Tämä on myös kaikessa yksinkertaisuudessaan paras lähetystyön muoto. \nJumalan valtakunta tulee sinne\, minne Jeesus tulee; Jumalan valtakunta on läsnä Jeesuksessa. Opetuslasten käskettiin kertoa tämä. Samalla julistus siitä\, että Jumalan valtakunta on tulossa lähelle\, kertoi tuon ajan ihmisille\, että kohta Jumala pelastaa kansansa ja tuo valtakuntansa todellisesti maan päälle. Tämä alkoi tapahtua jo silloin\, kun Jumalan Poika syntyi neitsyt Mariasta\, mutta varsinaisesti Jumalan valtakunta saapui silloin\, kun Jeesuksen kyljestä vuoti Hänen antaessaan Henkensä vesi- ja verivirta. Ja silloin\, kun Hän nousi kuolleista\, Jumalan valtakunta oli voittanut. Jeesuksen tullessa toisen eli viimeisen kerran maan päälle\, Jumalan valtakunta joka nyt on kätkeytyneenä Kristuksen Kirkossa\, murtautuu esiin kaikkien nähtäväksi. \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 67:8 Psalmi: Ps. 145:8–13 Hallelujasäe: Ps. 67:3\n1. lukukappale:  5. Moos. 31:6-8 2. lukukappale:  Kol. 1:9–11 Evankeliumi:  Luuk. 10:1-12 \n\n1. lukukappale\n5. Moos. 31:6–8\nOlkaa lujat ja rohkeat\, älkää peljätkö älkääkä säikähtykö heitä\, sillä Herra\, sinun Jumalasi\, käy itse sinun kanssasi; hän ei jätä eikä hylkää sinua.”\nJa Mooses kutsui Joosuan ja sanoi hänelle koko Israelin läsnä ollessa: “Ole luja ja rohkea\, sillä sinä viet tämän kansan siihen maahan\, jonka Herra heidän isillensä vannotulla valalla on luvannut antaa heille\, ja sinä jaat sen heille perinnöksi. Ja Herra itse käy sinun edelläsi\, hän on sinun kanssasi\, hän ei jätä sinua eikä hylkää sinua; älä pelkää äläkä arkaile.” \n  \n2. lukukappale\nKol. 1:9–11\nSentähden emme mekään\, siitä päivästä alkaen\, jona sen kuulimme\, ole lakanneet teidän edestänne rukoilemasta ja anomasta\, että tulisitte täyteen hänen tahtonsa tuntemista kaikessa hengellisessä viisaudessa ja ymmärtämisessä\, vaeltaaksenne Herran edessä arvollisesti\, hänelle kaikessa otollisesti\, kaikessa hyvässä työssä hedelmää kantaen ja kasvaen Jumalan tuntemisen kautta\, ja hänen kirkkautensa väkevyyden mukaan kaikella voimalla vahvistettuina olemaan kaikessa kestäviä ja pitkämielisiä\, ilolla. \n  \nEvankeliumi\nLuuk. 10:1–12\nSen jälkeen Herra valitsi seitsemänkymmentä muuta ja lähetti heidät kaksittain edellänsä jokaiseen kaupunkiin ja paikkaan\, jonne hän itse aikoi mennä.\nJa hän sanoi heille: “Eloa on paljon\, mutta työmiehiä vähän. Rukoilkaa siis elon Herraa\, että hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa.\nMenkää; katso\, minä lähetän teidät niinkuin lampaat susien keskelle. Älkää ottako mukaanne rahakukkaroa\, älkää laukkua\, älkää kenkiä\, älkääkä tervehtikö ketään tiellä. Kun tulette johonkin taloon\, niin sanokaa ensiksi: ‘Rauha tälle talolle!’ Ja jos siellä on rauhan lapsi\, niin teidän rauhanne on lepäävä hänen päällänsä; mutta jos ei ole\, niin se palajaa teille. Ja olkaa siinä talossa ja syökää ja juokaa\, mitä heillä on tarjota\, sillä työmies on palkkansa ansainnut. Älkää siirtykö talosta taloon.\nJa mihin kaupunkiin te tulettekin\, missä teidät otetaan vastaan\, syökää\, mitä eteenne pannaan\, ja parantakaa sairaat siellä ja sanokaa heille: ‘Jumalan valtakunta on tullut teitä lähelle’. Mutta kun tulette kaupunkiin\, jossa teitä ei oteta vastaan\, niin menkää sen kaduille ja sanokaa: ‘Tomunkin\, joka teidän kaupungistanne on jalkoihimme tarttunut\, me pudistamme teille takaisin; mutta se tietäkää\, että Jumalan valtakunta on tullut lähelle’. Minä sanon teille: Sodoman on oleva sinä päivänä helpompi kuin sen kaupungin. \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala! Anna uskovillesi armo ja rauha\, että he puhdistuisivat kaikesta saastutuksesta ja palvelisivat sinua turvallisesti koko sydämestään. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Herra Jumala\, taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua suuresta laupeudestasi ja hyvyydestäsi\, että olet sanallasi kutsunut meidät taivaallisiin häihin ja antanut syntimme anteeksi. Mutta koska jatkuvasti kiusaus\, pahennus ja vaara ovat suuria ja me heikkoja ja taipuvaisia syntiin\, niin me rukoilemme sinua: varjele meitä Pyhällä Hengelläsi\, jottemme lankeaisi. Jos kuitenkin sattuisimme lankeamaan ja saastuttamaan häävaatteemme\, joihin Poikasi Jeesus Kristus on meidät pukenut\, niin auta meitä armollisesti nousemaan taas ylös ja vaikuta meissä oikea katumus\, parannus ja luottamus laupeuteesi\, niin ettemme jäisi loppuun asti lankeemuksen tilaan. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. (1. vsk.) \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 67:8\nSiunatkoon |meitä Jumala\, *\nja peljätkööt häntä kaik|ki maan ääret. \nPsalmi:\nPs. 145:8–13\nHerra on armahta|vainen ja laupias\, *\npitkämielinen ja |suuri armossa. \nHerra on |hyvä kaikille *\nja armahtaa kaikkia |tekojansa. \nKaikki sinun tekosi ylistävät |sinua\, Herra\, *\nja sinun hurskaasi kiit|tävät sinua. \nHe puhuvat sinun valtakuntasi |kunniasta *\nja kertovat sinun |voimastasi. \nNiin he ilmoittavat ihmislapsille hänen voimal|liset työnsä *\nja hänen valtakuntansa kirkkau|den ja kunnian. \nSinun valtakuntasi on iankaikkinen |valtakunta\, *\nja sinun herrautesi pysyy pol|vesta polveen. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/21-sunnuntai-helluntaista-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_21-su-pääsiäisestä.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20261025
DTEND;VALUE=DATE:20261026
DTSTAMP:20260604T020558
CREATED:20191112T140551Z
LAST-MODIFIED:20240926T131210Z
UID:7826-1792886400-1792972799@www.luterilainen.net
SUMMARY:Uskonpuhdistuksen muistopäivä
DESCRIPTION:Uskonpuhdistusjuhlan saarnatekstissä kerrotaan sellaisista ihmisistä\, jotka olivat ns. uskonnollisia ihmisiä. Heitä nimitettiin fariseuksiksi ja saddukeuksiksi. Mutta Jeesukseen Raamatun ennustamana Messiaana he eivät uskoneet. He olivat kylläkin keskenään riidoissa\, mutta Jeesuksen vähättely ja suoranainen kiusaaminen yhdisti heitä. Muulloinkin Jeesuksen vastustaminen on tehnyt keskenään riitaisista ihmisistä ystäviä. Jeesus oli tehnyt monia tunnustekoja\, joiden avulla hän oli osoittanut\, kuka hän on. Mutta nämäkään ihmeet ja tunnusteot eivät riittäneet heille. He halusivat vielä väkevämpiä merkkejä\, voimavaikutuksia\, kokemuksia\, todisteita\, ihmeitä. \nKirjanoppineina he eivät sittenkään luottaneet Kirjoituksiin. He eivät ymmärtäneet Jumalan sanan voimaa! He eivät ymmärtäneet tuota asiaa\, minkä vanhat kristityt ovat laulussaan todenneet: “Sanasta kaikki kirkastuu\, se pimeyden poistaa.” \nJumala antoi Martti Lutherin uskonpuhdistajaksi\nMyöhäiskeskiajan ihmiset olivat myös perin uskonnollisia ja uskonto sävytti kaikkea elämää. Mutta kirkko oli muuttunut ja muuttanut kristinuskon. Jumalan sana ei saanut sanoa ”viimeistä sanaa” ja Vapahtajaamme Jeesusta Kristusta ja hänen lunastustyötään ei tunnettu. Jumala antoi Martti Lutherin ja uskonpuhdistuksen. Kuinka vaikeata onkaan luonnehtia lyhyesti\, mitä kaikkea Jumalan antama uskonpuhdistus on merkinnyt ja merkitsee. Jos tätä luovuttamatonta uskonpuhdistuksen perintöä täytyisi laittaa pariin lauseeseen\, se voisi kuulua: Pyhä Raamattu kirkastaa Kristuksen ja Kristuksessa ainoan autuuden tien. Nimittäin Raamattu osoittaa kaikkialla\, että oikea usko Jeesukseen syntyy Jumalan sanasta ja myös säilyy Jumalan sanan voimasta. “Nämä ovat kirjoitetut\, että te uskoisitte\, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika\, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä.” Joh. 20:31.\n“Jos he eivät kuule Moosesta ja profeettoja\, niin eivät he usko\, vaikka joku kuolleistakin nousisi” Luuk. 16:31.\n“ Ne sanat\, jotka minä olen teille puhunut\, ovat henki ja elämä. Mutta teissä on muutamia\, jotka eivät usko” Joh. 6:63-64\n“Usko tulee siis kuulemisesta\, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.” Room 10:17. \nJotkut sanovat nähneensä puhuttelevan unen\, joka johti Kristuksen tuntemiseen. Mutta voi olla\, että esim. äidin opetus uskon asioista on vuosien jälkeen tullut unessa esiin – ja se on vaikuttanut. Voi olla myös\, että jokin outo tapahtuma on pysäyttänyt ja ikään kuin raivannut tilaa Jumalan sanalle. Kova ukkonen pysäytti aikoinaan voimakkaalla tavalla nuoren Martti Lutherin. Mutta aina on niin\, että autuaaksitekevän uskon syntymiseen ja säilymiseen tarvitaan Jumalan sanaa. \nJoonaan merkki ratkaisee\nJeesuksen edessä ei ollut tosissaan totuutta etsiviä. Eikä Jeesus tahtonut jäädä kinastelemaan. Niin hän antaa lyhyen vastauksen näille kiusaajille. Jumala on antanut merkin. Se on Joonaan merkki. Mitä hän siis tarkoitti? Raamattu kertoo muualla: “Niin kuin Joona oli meripedon vatsassa kolme päivää ja kolme yötä\, niin on myös Ihmisen Poika oleva maan povessa kolme päivää ja kolme yötä.” Mistä tämä siis puhuu? Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta.“ Tästä saarnaaminen on kaikkein suurinta maailmassa! Sillä pyhä apostoli todistaa: “Hän on alttiiksi annettu meidän vanhurskauttamisemme tähden.” Synnit on otettu pois ja Jumalalle kelpaava vanhurskaus hankittu. Tätä meille Pyhän Hengen voimassa tahdotaan edelleen saarnata. \nVielä tänäänkin meille pahoille\, täysin syntisille korotetaan ristin lippu! Veriruskeat syntisi ovat anteeksi Jeesuksen täytetyssä teossa. Ristinlippua kohotetaan! Ja tässä on oikea merkki! Sillä mitenkään muuten ei meidän aikanammekaan elävää uskoa Jeesukseen Kristukseen voi syntyä eikä säilyä! Keskellä kaikkea epävarmuutta ja uskonnollista sekavuutta näe Sinä Jumalan sanan ja evankeliumin syntiselle antama lupa vapaasti tarttua syntien anteeksiantamukseen Kristuksen täytetyssä teossa! Näe ja tartu! \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 119:46 Psalmi: Ps. 46:2–8 Hallelujasäe: 1. Kor. 3:11\n1. lukukappale:  Jer. 15:19–21 2. lukukappale:  Room. 5:1–11 Evankeliumi:  Matt. 16:1–4 \n\n1. lukukappale\nJer. 15:19–21\nSentähden\, näin sanoo Herra: “Jos sinä käännyt\, niin minä sallin sinun kääntyä\, ja sinä saat seisoa minun edessäni. Ja jos sinä tuot esiin jaloa\, et arvotonta\, niin sinä saat olla minun suunani. He kääntyvät sinun tykösi\, mutta sinä et käänny heidän tykönsä. Ja minä teen sinut vahvaksi vaskimuuriksi tätä kansaa vastaan\, ja he sotivat sinua vastaan\, mutta eivät voita sinua; sillä minä olen sinun kanssasi\, minä vapahdan ja pelastan sinut\, sanoo Herra. Minä pelastan sinut pahain käsistä ja päästän sinut väkivaltaisten kourista.” \n  \n2. lukukappale\nRoom. 5:1–11\nKoska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet\, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta\, jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon\, jossa me nyt olemme\, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo. Eikä ainoastaan se\, vaan meidän kerskauksenamme ovat myös ahdistukset\, sillä me tiedämme\, että ahdistus saa aikaan kärsivällisyyttä\, mutta kärsivällisyys koettelemuksen kestämistä\, ja koettelemuksen kestäminen toivoa; mutta toivo ei saata häpeään; sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta\, joka on meille annettu.\nSillä meidän vielä ollessamme heikot kuoli Kristus oikeaan aikaan jumalattomien edestä. Tuskinpa kukaan käy kuolemaan jonkun vanhurskaan edestä; hyvän edestä joku mahdollisesti uskaltaa kuolla. Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä\, että Kristus\, kun me vielä olimme syntisiä\, kuoli meidän edestämme. Paljoa ennemmin me siis nyt\, kun olemme vanhurskautetut hänen veressään\, pelastumme hänen kauttansa vihasta. Sillä jos me silloin\, kun vielä olimme Jumalan vihollisia\, tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta\, paljoa ennemmin me pelastumme hänen elämänsä kautta nyt\, kun olemme sovitetut; emmekä ainoastaan sovitetut\, vaan vieläpä on Jumala meidän kerskauksemme meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta\, jonka kautta me nyt olemme sovituksen saaneet. \n  \nEvankeliumi\nMatt. 16:1–4\nJa fariseukset ja saddukeukset tulivat hänen luoksensa ja kiusasivat häntä pyytäen häntä näyttämään heille merkin taivaasta. Mutta hän vastasi ja sanoi heille: “Kun ilta tulee\, sanotte te: ‘Tulee selkeä ilma\, sillä taivas ruskottaa’\, ja aamulla: ‘Tänään tulee rajuilma\, sillä taivas ruskottaa ja on synkkä’. Taivaan muodon te osaatte arvioida\, mutta aikain merkkejä ette osaa. Tämä paha ja avionrikkoja sukupolvi tavoittelee merkkiä\, mutta sille ei anneta muuta merkkiä kuin Joonaan merkki.” Ja hän jätti heidät ja meni pois. \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala! Anna armosi kulkea kaikessa edellämme ja täytä meissä työsi\, niin että olisimme aina valmiita hyviin tekoihin. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Jumalamme! Me kiitämme sinua siitä\, että olet kaikkina aikoina ottanut omaksesi ja varjellut niitä\, jotka tunnustavat pyhää nimeäsi maailman kuullen. Anna meillekin armosi\, niin ettemme hylkäisi sinua\, vaan että vaelluksemme olisi todistuksena siitä\, että olemme sinun valittujasi. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n3. Kaikkivaltias\, iankaikkinen Jumala\, joka olet Poikasi kautta luvannut meille syntiemme anteeksiantamuksen\, vanhurskauden ja iankaikkisen elämän. Me rukoilemme sinua: herätä ja hallitse sydämiämme Pyhällä Hengelläsi\, niin että me rukoilisimme joka hetki ja erityisesti kiusauksissa\, etsisimme apua Pojaltasi Jeesukselta Kristukselta\, uskoisimme hänen lupauksiinsa ja saisimme mitä pyydämme. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 119:46\nMinä puhun sinun todistuksistasi kunin|gasten edessä\, *\nenkä hä|peään joudu. \nPsalmi:\nPs. 46:2–8\nJumala on meidän turvamme ja |väkevyytemme\, *\napumme hädässä |aivan vahva. \nSentähden emme pelkää\, |vaikka maa järkkyisi *\nja vuoret meren pohjaan |vajoaisivat\, \nvaikka sen vedet pauhaisivat ja |kuohuisivat *\nja vuoret vapisisi|vat sen raivosta. \nVirta lähteinensä ilahuttaa |Jumalan kaupungin\, *\nKorkeimman |pyhät asunnot. \nJumala on sen keskellä\, |ei se horju\, *\nJumala auttaa sitä jo aamun |koittaessa. \nPakanat pauhaavat\, valta|kunnat horjuvat; *\nkun hän jy|lisee\, huojuu maa. \nHerra Sebaot on |meidän kanssamme\, *\nJaakobin Jumala on |meidän linnamme. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/uskonpuhdistuksen-muistopaiva-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_Uskonpuhdistuksen-muistopäivä.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20261031
DTEND;VALUE=DATE:20261101
DTSTAMP:20260604T020558
CREATED:20191112T140550Z
LAST-MODIFIED:20240926T131239Z
UID:7825-1793404800-1793491199@www.luterilainen.net
SUMMARY:Pyhäinpäivä
DESCRIPTION:Suomessa luterilaiset viettävät pyhäinpäivää lauantaina\, joka osuu 31.10.–6.11. Nykyinen pyhäinpäivä\, vanhalta nimeltään pyhäinmiestenpäivä\, on itse asiassa yhdistelmä kahdesta keskiaikaisesta kristillisestä juhlapyhästä. Silloin vietettiin 1.11. kaikkien pyhien päivää ja 2.11. kaikkien uskovien vainajien muistopäivää. Pyhäinpäivä on näin kristittyjen pyhimysten\, marttyyrien ja vainajien muistopäivä. Luterilaisille päivä on merkittävä myös sen tähden\, että uskonpuhdistaja Martti Lutherin teesit näkivät päivänvalon kaikkien pyhien päivän aattona. \nMikä on pyhäinpäivä sanoma ja sisältö? Pyhän perinteinen evankeliumiteksti on Matt. 5:1–12\, jossa evankelista on tallettanut meille Jeesuksen ns. autuaaksijulistukset. Tässä tekstissä Herra puhuu niistä\, jotka ovat autuaita. Usein kristillisessä kielenkäytössä ”autuas” selitetään ”onnelliseksi” tai ”onniteltavaksi”. Tämä on kuitenkin hieman laimea ilmaus. Autuas voi merkitä myös ”siunattu”\, Jumalan siunaama. Jeesuksen autuaaksijulistukset sijoittuvat vuorisaarnan alkuun. On hyvä kiinnittää huomioita siihen\, kenelle Jeesus tässä puhuu; Hän puhuu opetuslapsilleen eli Jumalan lapsille. Jeesus sanoi heille: ”Autuaita olette te…” (Matt. 5:11). Kaikki edeltävät autuaaksijulistukset voidaan koota tähän: Jeesuksen omat ovat autuaita\, taivaallisen Isän siunaamia. He ovat Jumalan lapsia\, perivät Jumalan valtakunnan ja saavat nähdä Jumalan. \nJohanneksen ilmestyksessä puhutaan myös monta kertaa ”autuaista”. Heti kirjan alussa (1:3) sanotaan: ”Autuas se\, joka lukee\, ja autuaat ne\, jotka kuulevat tämän profetian sanat ja ottavat vaarin siitä\, mitä siihen kirjoitettu on; sillä aika on lähellä!” Tässä on kyse seurakunnan keskellä luetusta ja saarnatusta Jumalan Sanasta\, jonka kuulevat ja uskossa säilyttävät ovat autuaita. Myös Ilm. 14:13: ”Autuaat ovat ne kuolleet\, jotka Herrassa kuolevat tästedes”\, kertoo uskosta Herraan Jeesukseen autuuden perustana (ks. myös 20:7). Ilm. 16:15 puhuu siitä\, kuinka autuas on se\, joka säilyttää kasteessa saamansa uskon (myös 22:14) ja vielä 19:9 puhuu autuaista\, jotka on kutsuttu Karitsan hääaterialle. Edelleen 22:7 muistutetaan siitä\, kuinka Raamatun sanan uskominen\, vastaanottaminen ja säilyttäminen tuo autuuden ihmiselle. \nNäin Uuden testamentin viimeisen kirjan puhe autuaista vahvistaa sen\, mitä Uuden testamentin ensimmäinen kirja jo todistaa: Kristukseen uskova on autuas sekä eläessä että kuollessa. Jokainen joka panee toivonsa ja turvansa Kristukseen Jeesuksen tämän elämän aikana on autuas ja saa nähdä Jumalan kaikkien pyhien kanssa. Kaste Isän\, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen\, usko Raamatun ilmoittaan Kolmiyhteiseen Jumalaan ja osallisuus Herran ehtoollisesta on varmuutena ja takeena autuudesta\, jonka Jeesus on omilleen luvannut. \n\nKynttilöitä:  4 Liturginen väri:  punainen tai varsinkin iltajumalanpalveluksessa valkoinen.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ilm. 22:4 Psalmi: Ps. 89:6–8 16–19 Hallelujasäe: Matt. 5:12\n1. lukukappale:  Jes. 60:18–21 2. lukukappale:  Ilm. 21:1–4 Evankeliumi:  Matt. 5:1–12 Vaihtoehtoisia saarnatekstejä 1. Kor. 15:51–57 Hepr. 11:13–16 \n\n1. lukukappale\nJes. 60:18–21\nEi kuulu enää väkivaltaa sinun maassasi\, ei tuhoa\, ei turmiota sinun rajaisi sisällä\, ja sinä kutsut pelastuksen muuriksesi ja kiitoksen portiksesi. Ei ole enää aurinko sinun valonasi päivällä\, eikä valaise sinua kuun kumotus\, vaan Herra on sinun iankaikkinen valkeutesi\, ja sinun Jumalasi sinun kirkkautesi. Ei sinun aurinkosi enää laske\, eikä sinun kuusi vajene\, sillä Herra on sinun iankaikkinen valkeutesi\, ja päättyneet ovat sinun murheesi päivät. Sinun kansassasi ovat kaikki vanhurskaita\, he saavat periä maan iankaikkisesti\, he\, minun istutukseni vesa\, minun kätteni teko\, minun kirkkauteni ilmoitukseksi. \n  \n2. lukukappale\nIlm. 21:1–4\nJa minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet\, eikä merta enää ole. Ja pyhän kaupungin\, uuden Jerusalemin\, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä\, valmistettuna niinkuin morsian\, miehellensä kaunistettu. Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: “Katso\, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä\, ja he ovat hänen kansansa\, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan\, heidän Jumalansa; ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä\, eikä kuolemaa ole enää oleva\, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva\, sillä kaikki entinen on mennyt.” \n  \nEvankeliumi\nMatt. 5:1–12\nKun Jeesus näki kansanjoukot\, nousi hän vuorelle; ja kun hän oli istuutunut\, tulivat hänen opetuslapsensa hänen tykönsä. Niin hän avasi suunsa ja opetti heitä ja sanoi:\n“Autuaita ovat hengellisesti köyhät\, sillä heidän on taivasten valtakunta. Autuaita ovat murheelliset\, sillä he saavat lohdutuksen. Autuaita ovat hiljaiset\, sillä he saavat maan periä. Autuaita ovat ne\, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta\, sillä heidät ravitaan. Autuaita ovat laupiaat\, sillä he saavat laupeuden. Autuaita ovat puhdassydämiset\, sillä he saavat nähdä Jumalan. Autuaita ovat rauhantekijät\, sillä heidät pitää Jumalan lapsiksi kutsuttaman. Autuaita ovat ne\, joita vanhurskauden tähden vainotaan\, sillä heidän on taivasten valtakunta.\nAutuaita olette te\, kun ihmiset minun tähteni teitä solvaavat ja vainoavat ja valhetellen puhuvat teistä kaikkinaista pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa\, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. Sillä samoin he vainosivat profeettoja\, jotka olivat ennen teitä. \n  \nVaihtoehtoisia saarnatekstejä\n1. Kor. 15:51–57\nKatso\, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku\, mutta kaikki me muutumme\, yhtäkkiä\, silmänräpäyksessä\, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi\, ja kuolleet nousevat katoamattomina\, ja me muutumme. Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen\, ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen. Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen\, silloin toteutuu se sana\, joka on kirjoitettu:\n“Kuolema on nielty ja voitto saatu”. “Kuolema\, missä on sinun voittosi? Kuolema\, missä on sinun otasi?”\nMutta kuoleman ota on synti\, ja synnin voima on laki. Mutta kiitos olkoon Jumalan\, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta! \n  \nTAI:\nHepr. 11:13–16\nUskossa nämä kaikki kuolivat eivätkä luvattua saavuttaneet\, vaan kaukaa he olivat sen nähneet ja sitä tervehtineet ja tunnustaneet olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä. Sillä jotka näin puhuvat\, ilmaisevat etsivänsä isänmaata. Ja jos he olisivat tarkoittaneet sitä maata\, josta olivat lähteneet\, niin olisihan heillä ollut tilaisuus palata takaisin; mutta nyt he pyrkivät parempaan\, se on taivaalliseen. Sentähden Jumala ei heitä häpeä\, vaan sallii kutsua itseään heidän Jumalaksensa; sillä hän on valmistanut heille kaupungin. \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias Jumala! Anna pyhiesi esikuvan kehottaa meitä jumaliseen elämään\, jotta me\, jotka vietämme heidän muistoaan\, seuraisimme heitä uskossa ja hyvissä teoissa. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Herra Jumala\, taivaallinen Isä\, joka olet ainoan Poikasi Jeesuksen Kristuksen kautta armollisesti ilmoittanut meille autuuden tien! Me rukoilemme sinua: valaise sydämemme Pyhällä Hengelläsi\, niin että vaeltaisimme tätä tietä uskollisesti\, kestäisimme kärsivällisesti maailman vainon ja saisimme viimein armopalkan sinun luonasi taivaissa. Laupias ja armollinen Isä\, suo meille tämä kaikki sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta\, joka elää ja hallitsee sinun ja Pyhän Hengen kanssa iankaikkisesti. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nIlm. 22:4\nHe näkevät hänen |kasvonsa\, *\nja hänen nimensä on heidän |otsissansa. \nPsalmi:\nPs. 89:6–8 16–19\nJa taivaat ylistävät sinun ihmeitäsi\, |Herra\, *\nja pyhäin seurakunta sinun |uskollisuuttasi. \nSillä kuka pilvissä on Herran |vertainen\, *\nkuka Jumalan poikain joukossa on |niinkuin Herra? \nHän on Jumala\, ylen hirmuinen pyhien kokouk|sessa\, *\npeljättävämpi kaikkia\, jotka hänen ympä|rillänsä ovat. \nHerra\, Jumala Sebaot\, kuka on voimassa sinun vertaisesi\, |Herra? *\nJa sinun uskollisuutesi ympä|röitsee sinua. \nSinä hallitset meren |raivon; *\nkun sen aallot kohoavat\, |sinä ne asetat. \nSinä ruhjoit Rahabin kuin sodassa |kaatuneen; *\nväkevällä käsivarrellasi sinä ajoit viholli|sesi hajalle. \nSinun ovat taivaat\, sinun |on myös maa; *\nmaanpiirin täysinensä sinä olet |perustanut. \nSinä loit pohjoisen ja |etelän; *\nsinun nimestäsi riemuitsevat |Taabor ja Hermon. \nSinulla on käsivarsi voimaa |täynnä\, *\nväkevä on sinun kätesi\, korotettu sinun |oikea kätesi. \nVanhurskaus ja oikeus on sinun valtaistuimesi |perustus\,*\narmo ja totuus käy sinun kasvo|jesi edellä. \nAutuas se kansa\, joka tuntee juhla|riemun\, *\nne\, jotka vaeltavat sinun kasvojesi valkeu|dessa\, Herra! \nHe riemuitsevat sinun nimestäsi kaikkina päivi|nänsä\, *\nja sinun vanhurskautesi voimasta heidät |korotetaan. \nSillä sinä olet heidän väkevyytensä\, heidän kaunis|tuksensa\, *\nja sinä armossasi kohotat |meidän sarvemme. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/pyhainpaiva-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20261101
DTEND;VALUE=DATE:20261102
DTSTAMP:20260604T020558
CREATED:20191112T140551Z
LAST-MODIFIED:20240926T131355Z
UID:7827-1793491200-1793577599@www.luterilainen.net
SUMMARY:23. sunnuntai helluntaista
DESCRIPTION:Päivän raamatunkohdat puhuvat sovusta\, anteeksiantamisesta ja parannuksesta. Vanhan testamentin lukukappaleessa kerrotaan kuinka Aabrahamin ja hänen veljenpoikansa Lootin paimenten välillä oli syntynyt riitaa. Kummallakin oli omaisuutta ja palvelusväkeä niin paljon\, etteivät he mahtuneet samaan paikkaan asumaan. Jotta sopu säilyisi\, heidän tuli lähteä eri teille. Hyvän tahdon eleenä Aabraham antoi vanhempana nuoremman Lootin ensin valita\, mille alueelle hänen väkensä siirtyisi.\nPäivän epistolassa apostoli Pietari opettaa\, kuinka yksittäisten kristittyjen tulisi elää ja toimia muiden kanssa. Kristittyinä meidät on kutsuttu siunaamaan ja rakastamaan lähimmäisiämme – myös niitä\, jotka eivät mielestämme sitä meiltä ansaitse. Ovathan kristitytkin saaneet Jumalan siunauksen ja Jumalan vanhurskauden ilman omia ansioitaan. \nEvankeliumissa Jeesus opettaa\, kuinka kristillisen seurakunnan keskellä toimitaan väärin tehneitä kohtaan. Edellä Jeesus on varoittanut väheksymästä niitä\, jotka ovat meidän silmissämme kaikkein vähäisimpiä (Matt. 18:3–6\, 10). Hän on myös varoittanut\, kuinka tuhoisia seurauksia viettelyksiin lankeamisella voi olla (Matt. 18:7–9). Ja näitä varoituksia vasten Jeesus on opettanut\, kuinka suurella rakkaudella Jumala etsii vähäisiä ja langenneita\, jotta he pelastuisivat. \nSiksi kirkon tulee suhtautua lankeemuksiin samanaikaisesti kaikella vakavuudella ja kaikella rakkaudella. Väärintekijälle tulee antaa mahdollisuus parannuksen tekoon. Mikäli tämä ei kuitenkaan tee parannusta toistuvista mahdollisuuksista huolimatta on kirkon velvollisuutena sitoa väärintekijä synteihinsä\, jotta hän näkisi tilansa vakavuuden\, katuisi rikkomustaan ja uskossa omistaisi syntiensä anteeksiannon. \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Sananl. 10:12 Psalmi: Ps. 119:162–168 Hallelujasäe: Ps. 133:1\n1. lukukappale:  1. Moos. 13:5–11 14–16 2. lukukappale:  1. Piet. 3:8–12 Evankeliumi:  Matt. 18:15–22 \n\n1. lukukappale\n1. Moos. 13:5–11\, 14–16\nJa myöskin Lootilla\, joka vaelsi Abramin kanssa\, oli pikkukarjaa\, raavaskarjaa ja telttoja. Eikä maa riittänyt heidän asuakseen yhdessä\, sillä heillä oli paljon omaisuutta\, niin etteivät voineet yhdessä asua. Niin syntyi riitaa Abramin karjapaimenten ja Lootin karjapaimenten välillä. Ja siihen aikaan asuivat siinä maassa kanaanilaiset ja perissiläiset.\nSilloin Abram sanoi Lootille: “Älköön olko riitaa meidän välillämme\, minun ja sinun\, älköönkä minun paimenteni ja sinun paimentesi välillä\, sillä olemmehan veljeksiä. Eikö koko maa ole avoinna edessäsi? Eroa minusta. Jos sinä menet vasemmalle\, niin minä menen oikealle\, tahi jos sinä menet oikealle\, niin minä menen vasemmalle.” Ja Loot nosti silmänsä ja näki koko Jordanin lakeuden olevan runsasvetistä seutua; ennenkuin Herra hävitti Sodoman ja Gomorran\, oli se Sooariin saakka niinkuin Herran puutarha\, niinkuin Egyptin maa. Niin Loot valitsi itselleen koko Jordanin lakeuden ja siirtyi itään päin\, ja he erkanivat toisistaan.\nJa Herra sanoi Abramille\, sen jälkeen kuin Loot oli hänestä eronnut: “Nosta silmäsi ja katso siitä paikasta\, missä olet\, pohjoiseen\, etelään\, itään ja länteen. Sillä kaiken maan\, jonka näet\, minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi ikuisiksi ajoiksi. Ja minä teen sinun jälkeläistesi luvun paljoksi kuin maan tomun. Jos voidaan lukea maan tomu\, niin voidaan lukea myöskin sinun jälkeläisesi. \n  \n2. lukukappale\n1. Piet. 3:8–12\nJa lopuksi: olkaa kaikki yksimielisiä\, helläsydämisiä\, veljiä kohtaan rakkaita\, armahtavaisia\, nöyriä. Älkää kostako pahaa pahalla\, älkää herjausta herjauksella\, vaan päinvastoin siunatkaa; sillä siihen te olette kutsututkin\, että siunauksen perisitte.\nSillä: “joka tahtoo rakastaa elämää ja nähdä hyviä päiviä\, varjelkoon kielensä pahasta ja huulensa vilppiä puhumasta\, kääntyköön pois pahasta ja tehköön hyvää\, etsiköön rauhaa ja pyrkiköön siihen. Sillä Herran silmät tarkkaavat vanhurskaita ja hänen korvansa heidän rukouksiansa\, mutta Herran kasvot ovat pahantekijöitä vastaan.” \n  \nEvankeliumi\nMatt. 18:15–22\nJeesus sanoi opetuslapsillensa:\nMutta jos veljesi rikkoo sinua vastaan\, niin mene ja nuhtele häntä kahdenkesken; jos hän sinua kuulee\, niin olet voittanut veljesi. Mutta jos hän ei sinua kuule\, niin ota vielä yksi tai kaksi kanssasi\, ‘että jokainen asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan sanalla’. Mutta jos hän ei kuule heitä\, niin ilmoita seurakunnalle. Mutta jos hän ei seurakuntaakaan kuule\, niin olkoon hän sinulle\, niinkuin olisi pakana ja publikaani.\nTotisesti minä sanon teille: kaikki\, minkä te sidotte maan päällä\, on oleva sidottu taivaassa\, ja kaikki\, minkä te päästätte maan päällä\, on oleva päästetty taivaassa. Vielä minä sanon teille: jos kaksi teistä maan päällä keskenään sopii mistä asiasta tahansa\, että he sitä anovat\, niin he saavat sen minun Isältäni\, joka on taivaissa. Sillä missä kaksi tahi kolme on kokoontunut minun nimeeni\, siinä minä olen heidän keskellänsä.”\nSilloin Pietari meni hänen tykönsä ja sanoi hänelle: “Herra\, kuinka monta kertaa minun on annettava anteeksi veljelleni\, joka rikkoo minua vastaan? Ihanko seitsemän kertaa?”\nJeesus vastasi hänelle: “Minä sanon sinulle: ei seitsemän kertaa\, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän. \n  \nRukoukset\n1. Jumala\, väkevyytemme ja turvamme! Kuule seurakuntasi rukous ja anna meille mitä uskoen pyydämme. Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Kaikkivaltias\, iankaikkinen Jumala! Me tunnustamme\, että olemme vaivaisia syntisiä ja rikkoneet paljon sinua vastaan. Me kiitämme sinua siitä\, että olet antanut anteeksi velkamme rakkaan Poikasi Jeesuksen Kristuksen tähden ja rukoilemme: pidä meidät armollisesti uskossa ja hallitse meitä Pyhällä Hengelläsi\, niin että eläisimme sinun tahtosi mukaan ja rakastaisimme ja palvelisimme lähimmäisiämme. Auta meitä panemaan pois viha\, kateus ja kosto\, ettemme joutuisi vihasi alaisiksi vaan saisimme pitää sinua aina armiaana Isänämme. Jeesuksen Kristuksen kautta\, joka elää ja hallitsee sinun ja Pyhän Hengen kanssa iankaikkisesta iankaikkiseen. \n3. Laupias Jumala! Me kiitämme sinua siitä\, että tahdot Poikasi vuoksi kuulla rukouksemme ja antaa syntimme anteeksi. Me rukoilemme sinua: luo meihin nöyrä ja rakastava mieli\, niin että mielellämme antaisimme anteeksi niille\, jotka ovat rikkoneet meitä vastaan\, koska meilläkin on jatkuva tarve saada syntimme ja rikoksemme anteeksi. Varjele meidät kaikista salaisista ja julkisista synneistä ja auta meitä olemaan alttiisti alamaisia sinulle\, kun sinä nuhtelet ja kuritat meitä virheistämme ja vioistamme. Auta meitä mielellämme luopumaan kaikesta\, mikä ei ole sinun pyhän tahtosi mukaista. Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nSananl. 10:12\nViha vi|rittää riitoja\, *\nmutta rakkaus peittää rikko|mukset kaikki. \nPsalmi:\nPs. 119:162–168\nMinä riemuitsen sinun |puheestasi\, *\nniinkuin suuren |saaliin saanut. \nValhetta minä |vihaan ja inhoan\, *\nmutta sinun lakiasi |minä rakastan. \nSeitsemästi päivässä minä |ylistän sinua *\nsinun vanhurskautesi oikeuk|sien tähden. \nSuuri rauha on niillä\, jotka rakastavat sinun |lakiasi\, *\neikä heille kompas|tusta tule. \nMinä odotan sinulta pelas|tusta\, Herra\, *\nja täytän |sinun käskysi. \nMinun sieluni noudattaa sinun todis|tuksiasi\, *\nja suuresti minä |niitä rakastan. \nMinä noudatan sinun asetuksiasi ja sinun todis|tuksiasi\, *\nsillä kaikki minun tieni ovat sinun |edessäsi. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/23-sunnuntai-helluntaista-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_23-su-Helluntaista.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20261108
DTEND;VALUE=DATE:20261109
DTSTAMP:20260604T020558
CREATED:20200530T131936Z
LAST-MODIFIED:20240926T131407Z
UID:9268-1794096000-1794182399@www.luterilainen.net
SUMMARY:24. sunnuntai helluntaista
DESCRIPTION:Kristittynä eläminen maailman keskellä saattaa helposti olla kahtalaista. Seurakunnassa ja uskovien kesken tulee ymmärretyksi ja kuulluksi – mutta muualla sitten liiankin helposti väärin ymmärretyksi. Kuitenkin Jumalan Sana selkeästi ohjaa kristittyjä elämään tässä maailmassa. Tai Jeesus jopa käskee: ”Menkää kaikkialle maailmaan…”. \nMutta miten elää maailmassa\, joka on niin vahvasti kahtia jakautunut? On Jeesukseen uskovia ja ei-uskovia tai ”uskiksia” ja ”eikkareita”\, kuten pilkalliset nimitykset kuuluisivat. Tämän kirkkopyhän raamatuntekstit antavat monenlaisia ohjeita kristityille. ”Harrastakaa sen kaupungin menestystä\, johon minä olen teidät siirtänyt.” ”Minä kehoitan siis ennen kaikkea anomaan\, rukoilemaan\, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta” ja niin edelleen. Tekstit ohjaavat meitä näkemään koko maailman ja kaikki ihmiset rakastavan taivaan Isän silmin. Hänelle maailma ei ole ”uskisten” ja ”eikkaireiden” taistelutanner\, jossa käydään kamppailua siitä\, kumpi voittaa. Isä on hankkinut jo voiton ainokaisen Poikansa verellä. Niin Isä myös näkee maailman lastensa kotina\, jossa jokaisesta ihmisestä on maksettu sama hinta Golgatan ristillä. Hän jopa tietää lukea päämme hiuksetkin yksitellen. Niinpä myös apostoli Paavali sanoo\, että Jumala: ”… tahtoo\, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.” \nJumalan tahto on\, että jokainen ihminen pelastuisi. Jumala kuitenkin vihaa sitä syntiä\, joka niin montaa ihmistä kietoo ja estää tuntemasta totuutta. Siksi julistus syntien anteeksiantamuksesta Jeesuksessa Kristuksessa on niin elintärkeää jokaiselle. Mikäli tätä julistusta vastustetaan maailmassa\, Jeesus ohjaa mieluummin pelkäämään Jumalaa\, joka maailman on luonut ja joka tuntee ihmisen läpikotaisin. Ei tarvitse pelätä siis muita ihmisiä. Tässä mielessä oikea jumalanpelko onkin luottamusta Jumalan Sanaan\, jossa Jeesukseen uskovat luvataan pelastaa. Aikojen saatossa kristittyjen vainoissa moni on menettänyt henkensä tunnustaessaan Jeesusta. Mutta yhtäkään heistä Jumala ei ole unohtanut ja jokainen heistä on omalla tavallaan tämän maailman keskellä kirkastamassa totuutta Jeesuksessa Kristuksessa. Kristitty todistaa Herrastaan elävänä\, mutta myös tästä ajasta kuolleena. \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Jer. 29:11 Psalmi: Ps. 75 Hallelujasäe: Ps. 147:13\n1. lukukappale:  Jer. 29:4–7 2. lukukappale:  1. Tim. 2:1–4 Evankeliumi:  Luuk. 12:4–7 \n\n1. lukukappale\nJer. 29:4–7\n“Näin sanoo Herra Sebaot\, Israelin Jumala\, kaikille pakkosiirtolaisille\, jotka minä olen siirtänyt Jerusalemista pois Baabeliin: Rakentakaa taloja ja asukaa niissä\, istuttakaa puutarhoja ja syökää niiden hedelmiä. Ottakaa itsellenne vaimoja ja siittäkää poikia ja tyttäriä; ottakaa pojillenne vaimoja ja naittakaa tyttärenne\, että he synnyttäisivät poikia ja tyttäriä. Lisääntykää siellä älkääkä vähentykö. Ja harrastakaa sen kaupungin menestystä\, johon minä olen teidät siirtänyt\, ja rukoilkaa sen puolesta Herraa\, sillä sen menestys on teidän menestyksenne. \n  \n2. lukukappale\n1. Tim. 2:1–4\nMinä kehoitan siis ennen kaikkea anomaan\, rukoilemaan\, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta\, kuningasten ja kaiken esivallan puolesta\, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa. Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle\, meidän vapahtajallemme\, joka tahtoo\, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden. \n  \nEvankeliumi\nLuuk. 12:4–7\nJeesus puhui opetuslapsillensa:\nMutta minä sanon teille\, ystävilleni: älkää peljätkö niitä\, jotka tappavat ruumiin\, eivätkä sen jälkeen voi mitään enempää tehdä. Vaan minä osoitan teille\, ketä teidän on pelkääminen: peljätkää häntä\, jolla on valta tapettuansa syöstä helvettiin. Niin\, minä sanon teille\, häntä te peljätkää. Eikö viittä varpusta myydä kahteen ropoon? Eikä Jumala ole yhtäkään niistä unhottanut. Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut. Älkää peljätkö; te olette suurempiarvoiset kuin monta varpusta. \n  \nRukoukset\n1. Hyvä Jumala! Anna anteeksi kansasi rikokset\, joita se on heikkoudessaan tehnyt. Anna meidän päästä niistä vapaiksi sinun hyvyytesi tähden. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Kaikkivaltias Jumala! Siunaa kaikkea esivaltaa ja anna armosi\, että se sinun palvelijanasi rakastaisi oikeutta ja vanhurskautta ja käyttäisi sinun lakiasi ihmisten keskuudessa. Varjele meitä riidasta ja eripuraisuudesta. Anna armosi\, että rakastaisimme ja noudattaisimme sitä\, mikä on totta ja oikeaa. Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n3. Herra\, meidän Jumalamme\, joka yksin olet todellinen hallitsija ja herrojen Herra! Suo meidän\, joiden on tässä maailmassa palveltava monia herroja\, pitää vankkumatta kiinni siitä vapaudesta\, joka meillä sinun lapsinasi on. Ovathan kaikki maalliset herrat sinun orjiasi\, ja sinun edessäsi heidän on kerran tehtävä tili. Siksi sinä vapautat omantuntomme heidän ikeestään ja asetat sanasi kaikkein korkeimmaksi koetinkiveksi. Tästä me kiitämme sinua\, joka elät ja hallitset yhdessä pyhän Poikasi ja Pyhän Henkesi kanssa aina ja iankaikkisesti. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nJer. 29:11\nSillä minä tunnen ajatukseni\, jotka minulla on teitä kohtaan\, sanoo Herra: rauhan eikä turmion |ajatukset; *\nminä annan teille tulevaisuu|den ja toivon. \nPsalmi:\nPs. 75\nMe kiitämme sinua\, Jumala\, me |kiitämme sinua; *\nlähellä on sinun nimesi\, sinun ihmei|täsi kerrotaan. \n”Vaikka minä valit|senkin ajan\, *\nminä tuo|mitsen oikein. \nVaikka maa kaikkine asukkaineen |menehtyy pelkoon\, *\npidän minä pystys|sä sen patsaat.” \n”Ylvästelijöille minä sanon: älkää |ylvästelkö\, *\nja jumalattomille: älkää sar|vea nostako. \nÄlkää nostako sarveanne |korkealle\, *\nälkää puhuko niskoitellen\, |julkeasti.” \nEi tule apua idäs|tä\, ei lännestä\, *\nei vuorisesta |erämaasta\, \nvaan Jumala on se\, |joka tuomitsee: *\nyhden hän alentaa\, |toisen ylentää. \nSillä Herran kädessä on malja\, joka vaahtoaa täynnänsä höystettyä viiniä\, ja |siitä hän kaataa; *\nkaikkien maan jumalattomien täytyy se juoda\, särpiä pohja|sakkaa myöten. \nMutta minä |julistan iäti\, *\nveisaan kiitosta Jaakobin |Jumalalle. \nJa kaikki jumalattomien sarvet |minä katkaisen; *\nkorkealle kohoavat van|hurskaan sarvet. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/24-sunnuntai-helluntaista-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2021/07/Kirkkovuosi_1_vuosikerta_4-su-Loppiaisesta.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20261115
DTEND;VALUE=DATE:20261116
DTSTAMP:20260604T020558
CREATED:20191112T140552Z
LAST-MODIFIED:20240926T131513Z
UID:7828-1794700800-1794787199@www.luterilainen.net
SUMMARY:Valvomisen sunnuntai
DESCRIPTION:Päivän evankeliumissa Herra Jeesus puhuu aikojen lopulla tapahtuvasta paluustaan. Hän on vertauksen mies\, joka matkusti muille maille\, kun hän ylösnousemuksensa jälkeen astui ylös taivaaseen. Ennen taivaaseen astumistaan Jeesus valtuutti kirkon kastamaan ja opettamaan hänen nimessään. Näin hän isännän tavoin uskoi talonsa eli koko kristillisen kirkon palvelijoilleen eli apostoleille ja heidän seuraajilleen vartioitavaksi ja huolehdittavaksi. \nKäskiessään valvomaan Jeesus käskee kirkkoa pitämään huolen kaikesta siitä\, mitä hän on sille uskonut. Oikeaa oppia tulee varjella ja saarnata ja väärä oppi on torjuttava. Talon väkeä on ruokittava ja hoidettava\, mutta varkaat ja viholliset on pidettävä loitolla. Paimenten tulee huolehtia heille uskotusta laumasta ja yksittäisen kristittyjen tulee varoa ja valvoa\, ettei houkuttele itseään tai lähimmäistään syntiin ja Herran sanojen laiminlyöntiin. \nKristityt eivät kuitenkaan valvo yksin ja odota Herransa paluuta oman onnensa nojassa\, vaan Jeesus itse on luvannut olla kirkkonsa kanssa maailman loppuun asti – siis aina siihen päivään asti\, kun hän saapuu näkyvällä tavalla takaisin. Herransa kanssa koko kristikunta valvoo ja rukoilee tietäen\, ettei Herra väsy eikä nuku\, vaikka me itse lankeaisimmekin. Kirkko\, joka pysyy Kristuksessa ja hänen sanassaan\, pysyy valveilla. Siksi päivän päättyessä se rukoileekin: ”Suojele meitä\, Herra\, valvoessamme\, varjele nukkuessamme\, niin että valvomme Kristuksen kanssa ja voimme levätä turvassa.” \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: 2. Piet. 3:13 Psalmi: Ps. 90:1–6 12–15 Hallelujasäe: Ps. 130:6\n1. lukukappale:  Mal. 3:13–18 2. lukukappale:  Hepr. 3:12–15 tai Ilm. 22:10–17 Evankeliumi:  Mark. 13:33–37 \n\n1. lukukappale\nMal. 3:13–18\nYnseät ovat teidän puheenne minua vastaan\, sanoo Herra. Mutta te sanotte: “Mitä me olemme puhuneet sinua vastaan?” Te sanotte: “Herran palveleminen on turha; ja mitä hyötyä siitä on ollut\, että me olemme hänelle suorittaneet säädetyt tehtävät ja että olemme vaeltaneet murheellisina Herran Sebaotin kasvojen edessä. Nyt me kiitämme julkeitten onnea. Ne\, jotka tekevät sitä\, mikä jumalatonta on\, ne tulevat raketuiksi. He kiusaavat Jumalaa\, mutta pelastuvat.” Silloin myös Herraa pelkääväiset puhuvat toinen toisensa kanssa\, ja Herra tarkkaa ja kuulee; ja muistokirja kirjoitetaan hänen edessänsä niiden hyväksi\, jotka Herraa pelkäävät ja hänen nimensä kunniassa pitävät. Ja he ovat\, sanoo Herra Sebaot\, sinä päivänä\, jonka minä teen\, minun omaisuuteni. Ja minä olen heille laupias\, niinkuin mies on laupias pojallensa\, joka häntä palvelee. Ja te näette jälleen\, mikä on ero vanhurskaan ja jumalattoman välillä\, sen välillä\, joka palvelee Jumalaa\, ja sen\, joka ei häntä palvele. \n  \n2. lukukappale\nHepr. 3:12–15\nKatsokaa\, veljet\, ettei vain kenelläkään teistä ole paha\, epäuskoinen sydän\, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta\, vaan kehoittakaa toisianne joka päivä\, niin kauan kuin sanotaan: “tänä päivänä”\, ettei teistä kukaan synnin pettämänä paatuisi; sillä me olemme tulleet osallisiksi Kristuksesta\, kunhan vain pysymme luottamuksessa\, joka meillä alussa oli\, vahvoina loppuun asti.\nKun sanotaan: “Tänä päivänä\, jos te kuulette hänen äänensä\, älkää paaduttako sydämiänne\, niinkuin teitte katkeroituksessa” \nTai:\nIlm. 22:10–17\nJa hän sanoi minulle: “Älä lukitse tämän kirjan profetian sanoja; sillä aika on lähellä. Vääryyden tekijä tehköön edelleen vääryyttä\, ja joka on saastainen\, saastukoon edelleen\, ja joka on vanhurskas\, tehköön edelleen vanhurskautta\, ja joka on pyhä\, pyhittyköön edelleen.\nKatso\, minä tulen pian\, ja minun palkkani on minun kanssani\, antaakseni kullekin hänen tekojensa mukaan. Minä olen A ja O\, ensimmäinen ja viimeinen\, alku ja loppu.\nAutuaat ne\, jotka pesevät vaatteensa\, että heillä olisi valta syödä elämän puusta ja he pääsisivät porteista sisälle kaupunkiin! Ulkopuolella ovat koirat ja velhot ja huorintekijät ja murhaajat ja epäjumalanpalvelijat ja kaikki\, jotka valhetta rakastavat ja tekevät.\nMinä\, Jeesus\, lähetin enkelini todistamaan näitä teille seurakunnissa. Minä olen Daavidin juurivesa ja hänen suvustansa\, se kirkas kointähti.”\nJa Henki ja morsian sanovat: “Tule!” Ja joka kuulee\, sanokoon: “Tule!” Ja joka janoaa\, tulkoon\, ja joka tahtoo\, ottakoon elämän vettä lahjaksi. \n  \nEvankeliumi\nMark. 13:33–37\nJeesus sanoo:\nOlkaa varuillanne\, valvokaa ja rukoilkaa\, sillä ette tiedä\, milloin se aika tulee. On niinkuin muille maille matkustaneen miehen: kun hän jätti talonsa ja antoi palvelijoilleen vallan\, kullekin oman tehtävänsä\, käski hän myös ovenvartijan valvoa. Valvokaa siis\, sillä ette tiedä\, milloin talon herra tulee\, iltamyöhälläkö vai yösydännä vai kukonlaulun aikaan vai varhain aamulla\, ettei hän\, äkkiarvaamatta tullessaan\, tapaisi teitä nukkumasta. Mutta minkä minä teille sanon\, sen minä sanon kaikille: valvokaa.” \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala! Auta\, ettemme nukkuisi synnissä vaan että valvoisimme ja rukoilisimme aina ja pääsisimme viimein iankaikkiseen kunniaan. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta.\n2. Herra Jeesus Kristus! Me kiitämme sinua siitä\, että olet luvannut palata tänne kirkkaudessa pelastamaan seurakuntasi lopullisesti ja tekemään sen osalliseksi voimastasi ja kirkkaudestasi taivaallisissa häissäsi. Me rukoilemme sinua: anna armostasi meille Pyhän Henkesi lahja\, niin että me uskollisesti ja valvoen odottaisimme sinun tuloasi\, antaisimme lamppumme palaa ja astiamme olla täynnä öljyä ja olisimme valmiita ottamaan sinut vastaan. Kuule meitä sinä\, joka yhdessä Isän ja Pyhän Hengen kanssa hallitset yhdessä jumaluudessa iankaikkisesta iankaikkiseen. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\n2. Piet. 3:13\nMe odotamme uusia taivaita ja |uutta maata\, *\njoissa vanhurs|kaus asuu. \nPsalmi:\nPs. 90:1–6 12–15\nHerra\, sinä olet meidän turvamme |polvesta polveen. *\nEnnenkuin vuoret syntyivät ja sinä loit maan ja maanpiirin\, iankaikkisesta iankaikkiseen olet |sinä\, Jumala. \nSinä palautat ihmiset takaisin |tomuun ja sanot: *\n”Palatkaa jälleen\, te ih|misten lapset”. \nSillä tuhat vuotta on sinun silmissäsi niinkuin eilinen päivä\, joka |meni ohitse\, *\nja niinkuin öinen var|tiohetki. \nSinä huuhdot heidät pois; he |ovat kuin uni\, *\novat kuin ruoho\, joka aa|mulla kukoistaa: \naamulla se |kasvaa ja kukoistaa\, *\nmutta illalla se leika|taan ja kuivettuu. \nSillä me hukumme sinun |vihasi voimasta\, *\nja me häviämme pois sinun kiivastuk|sesi voimasta. \nKuka ajattelee sinun vihasi |ankaruutta\, *\nsinun kiivauttasi\, niin että hän si|nua pelkäisi? \nOpeta meitä laskemaan |päivämme oikein\, *\nettä me saisimme |viisaan sydämen. \nHerra\, palaja jälleen. |Voi\, kuinka kauan? *\nArmahda pal|velijoitasi. \nRavitse aamulla meitä |armollasi\, *\nsuo meille iloa ja riemua kaikkina |päivinämme. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/valvomisen-sunnuntai-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_24-su-Helluntaista.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20261122
DTEND;VALUE=DATE:20261123
DTSTAMP:20260604T020558
CREATED:20191112T140554Z
LAST-MODIFIED:20240926T131535Z
UID:7829-1795305600-1795391999@www.luterilainen.net
SUMMARY:Tuomiosunnuntai  Kristuksen kuninkuuden sunnuntai
DESCRIPTION:Tämän sunnuntain nimi puhuu juuri siitä\, mistä on kyse; tuomiosta. Raamatun mukaan Jumalan Poika\, Herra Jeesus palaa Isänsä säätämänä aikana toisen eli viimeisen kerran maan päälle. Silloin Hän tuomitsee tuolloin elossa olevat ja jo kuolleet. Tämä on yksi kristillisen uskon keskeisimmistä kohdista. Näin tunnustamme myös uskontunnustuksissa. Tuomiosunnuntaita ei voi ohittaa\, se kuuluu evankeliumiin eli ilosanomaan Kristuksesta Jeesuksesta. Tämä maailma ei kestä ikuisesti\, vaan Jumala tuhoaa sen synnin tähden. Sitten Hän luo uudet taivaat ja uuden maan\, jossa ei ole enää mitään syntiä ja pahuutta. Paha saa siis palkkansa. \nPäivän evankeliumi on jokaisessa vuosikerrassa Jeesuksen puhuma ns. lampaat ja vuohet -vertaus. Tässä tekstissä Ihmisen Poika eli Kristus istuu Isänsä valtaistuimella. Hän on koko maailman Kuningas (josta johtuu myös tuomiosunnuntain toinen nimi ”Kristuksen kuninkuuden sunnuntai”) ja Tuomari. Hänen eteensä ovat koottuina kaikki maan päällä eläneet ihmiset; kaikille julistetaan tuomio. Mikä on tuomion peruste? \nEvankeliumitekstiä tarkastellessa voi huomata\, että koko maailma on koottu Jeesuksen tuomioistuimen eteen kahteen joukkoon. Mutta kaksi joukkoa on päätetty jo ennen tuomion julistamista. Tämä kertoo siitä\, että Tuomari on päättänyt tuomion jo ennen kuin se on julkinen. Toisaalta; vain Hän tietää jokaisen tuomion. Kukaan ihminen eikä enkeli tiedä sitä aiemmin täällä ajassa. Tuomion perusteena on se\, mitä on tehty ”minun vähimmille veljilleni”. Keitä ovat nämä Jeesuksen ”veljet”? Kun katsoo evankeliumitekstejä\, huomaa helposti Jeesuksen tarkoittavan opetuslapsiaan (mm. Matt. 12:49–50; 28:10: Luuk. 22:32); kyse ei siis ole kenestä tahansa ihmisestä. Raamattu ei opeta missään\, että ihminen olisi Hyvän Paimenen lampaiden joukossa hyvien tekojensa kautta. \nMitä sitten ovat teot\, joita on tehty Jeesuksen omille? Se on Jeesuksen omien eli Hänen lähettiläidensä ja heidän sanomansa\, evankeliumin vastaanottamista. Myös Jeesuksen omista huolehtiminen kuuluu tähän. Joka ottaa vastaan sanoman Kristuksesta syntisen Vapahtajana\, ottaa vastaan Jeesuksen lähettilään\, hän tekee jopa tietämättään sen\, minkä Tuomari sanoo: ”Totisesti minä sanon teille: kaikki\, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni\, sen te olette tehneet minulle.” Ja se\, joka ei ole ottanut evankeliumia vastaan\, uskonut Kristukseen\, saa kuulla: ”Totisesti minä sanon teille: kaiken\, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä\, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.” \nTuomiosunnuntai ei kutsu meitä parantelemaan elämäämme ja yrittämään päästä hyvillä teoilla taivaaseen. Tuomiosunnuntai kutsuu meitä tunnustamaan syntimme ja uskomaan ne anteeksi Jeesuksen tähden\, joka on ristiinnaulittu kaikkien ihmisten puolesta. Tämä Jeesus tulee takaisin maailman Tuomarina ja Kuninkaana; Hän vie omansa mukaan taivaaseen Hänen itsensä tähden\, armosta\, uskon kautta. \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 9:8–9 Psalmi: Ps. 143:1–10 Hallelujasäe: Ps. 97:8–9\n1. lukukappale:  Mal. 3:19–20 2. lukukappale:  1. Kor. 15:22–28 tai Hepr. 12:18–25 Evankeliumi:  Matt. 25:31–46 Vaihtoehtoisia saarnatekstejä Joh. 5:22-29\, Matt. 13:47-50 \n\n1. lukukappale\nMal. 4:1–2\nSillä katso: se päivä on tuleva\, joka palaa kuin pätsi. Ja kaikki julkeat ja kaikki\, jotka tekevät sitä\, mikä jumalatonta on\, ovat oljenkorsia; ja heidät polttaa se päivä\, joka tuleva on\, sanoo Herra Sebaot\, niin ettei se jätä heistä juurta eikä oksaa. Mutta teille\, jotka minun nimeäni pelkäätte\, on koittava vanhurskauden aurinko ja parantuminen sen siipien alla\, ja te käytte ulos ja hypitte kuin syöttövasikat. \n  \n2. lukukappale\n1. Kor. 15:22–28\nSillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa\, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa\, mutta jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus\, sitten Kristuksen omat hänen tulemuksessaan; sitten tulee loppu\, kun hän antaa valtakunnan Jumalan ja Isän haltuun\, kukistettuaan kaiken hallituksen ja kaiken vallan ja voiman. Sillä hänen pitää hallitseman “siihen asti\, kunnes hän on pannut kaikki viholliset jalkojensa alle”. Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema. Sillä: “kaikki hän on alistanut hänen jalkojensa alle”. Mutta kun hän sanoo: “kaikki on alistettu”\, niin ei tietenkään ole alistettu se\, joka on alistanut kaiken hänen allensa. Ja kun kaikki on alistettu Pojan valtaan\, silloin itse Poikakin alistetaan sen valtaan\, joka on alistanut hänen valtaansa kaiken\, että Jumala olisi kaikki kaikissa. \nTai:\nHepr. 12:18–25\nSillä te ette ole käyneet sen vuoren tykö\, jota voidaan käsin koskea ja joka tulessa palaa\, ettekä synkeyden\, ette pimeyden\, ette myrskyn\, ette pasunan kaiun ettekä äänen tykö\, joka puhui niin\, että ne\, jotka sen kuulivat\, pyysivät\, ettei heille enää puhuttaisi; sillä he eivät voineet kestää tätä käskyä: “Koskettakoon vuorta vaikka eläinkin\, se kivitettäköön”; ja niin hirmuinen oli se näky\, että Mooses sanoi: “Minä olen peljästynyt ja vapisen”;\nVaan te olette käyneet Siionin vuoren tykö ja elävän Jumalan kaupungin\, taivaallisen Jerusalemin tykö\, ja kymmenien tuhansien enkelien tykö\, taivaissa kirjoitettujen esikoisten juhlajoukon ja seurakunnan tykö\, ja tuomarin tykö\, joka on kaikkien Jumala\, ja täydellisiksi tulleitten vanhurskasten henkien tykö\, ja uuden liiton välimiehen\, Jeesuksen\, tykö\, ja vihmontaveren tykö\, joka puhuu parempaa kuin Aabelin veri.\nKatsokaa\, ettette torju luotanne häntä\, joka puhuu! \n  \nEvankeliumi\nMatt. 25:31–46\nJeesus sanoi opetuslapsilleen:\nMutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan\, silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle. Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat\, ja hän erottaa toiset toisista\, niinkuin paimen erottaa lampaat vuohista. Ja hän asettaa lampaat oikealle puolelleen\, mutta vuohet vasemmalle. Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: ‘Tulkaa\, minun Isäni siunatut\, ja omistakaa se valtakunta\, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti. Sillä minun oli nälkä\, ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano\, ja te annoitte minulle juoda; minä olin outo\, ja te otitte minut huoneeseenne; minä olin alaston\, ja te vaatetitte minut; minä sairastin\, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa\, ja te tulitte minun tyköni.’\nSilloin vanhurskaat vastaavat hänelle sanoen: ‘Herra\, milloin me näimme sinut nälkäisenä ja ruokimme sinua\, tai janoisena ja annoimme sinulle juoda? Ja milloin me näimme sinut outona ja otimme sinut huoneeseemme\, tai alastonna ja vaatetimme sinut? Ja milloin me näimme sinun sairastavan tai olevan vankeudessa ja tulimme sinun tykösi?’ Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: ‘Totisesti minä sanon teille: kaikki\, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni\, sen te olette tehneet minulle’.\nSitten hän myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville: ‘Menkää pois minun tyköäni\, te kirotut\, siihen iankaikkiseen tuleen\, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä. Sillä minun oli nälkä\, ja te ette antaneet minulle syödä; minun oli jano\, ja te ette antaneet minulle juoda; minä olin outo\, ja te ette ottaneet minua huoneeseenne; minä olin alaston\, ja te ette vaatettaneet minua; sairaana ja vankeudessa\, ja te ette käyneet minua katsomassa.’\nSilloin hekin vastaavat sanoen: ‘Herra\, milloin me näimme sinut nälkäisenä tai janoisena tai outona tai alastonna tai sairaana tai vankeudessa\, emmekä sinua palvelleet?’ Silloin hän vastaa heille ja sanoo: ‘Totisesti minä sanon teille: kaiken\, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä\, sen te olette jättäneet tekemättä minulle’.\nJa nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen\, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.” \n  \nVaihtoehtoisia saarnatekstejä \nJoh. 5:22-29\nJeesus sanoo:\n”Sillä Isä ei myöskään tuomitse ketään\, vaan hän on antanut kaiken tuomion Pojalle\, että kaikki kunnioittaisivat Poikaa\, niinkuin he kunnioittavat Isää. Joka ei kunnioita Poikaa\, se ei kunnioita Isää\, joka on hänet lähettänyt. Totisesti\, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen\, joka on minut lähettänyt\, sillä on iankaikkinen elämä\, eikä hän joudu tuomittavaksi\, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään. Totisesti\, totisesti minä sanon teille: aika tulee ja on jo\, jolloin kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen\, ja jotka sen kuulevat\, ne saavat elää. Sillä niinkuin Isällä on elämä itsessänsä\, niin hän on antanut elämän myös Pojalle\, niin että myös hänellä on elämä itsessänsä. Ja hän on antanut hänelle vallan tuomita\, koska hän on Ihmisen Poika. Älkää ihmetelkö tätä\, sillä hetki tulee\, jolloin kaikki\, jotka haudoissa ovat\, kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin\, ne\, jotka ovat hyvää tehneet\, elämän ylösnousemukseen\, mutta ne\, jotka ovat pahaa tehneet\, tuomion ylösnousemukseen.” \nMatt. 13:47-50\nJeesus sanoo:\n”Vielä taivasten valtakunta on nuotan kaltainen\, joka heitettiin mereen ja kokosi kaikkinaisia kaloja. Ja kun se tuli täyteen\, vetivät he sen rannalle\, istuutuivat ja kokosivat hyvät astioihin\, mutta kelvottomat he viskasivat pois. Näin on käyvä maailman lopussa; enkelit lähtevät ja erottavat pahat vanhurskaista ja heittävät heidät tuliseen pätsiin; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.” \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala! Hallitse Pyhällä Hengelläsi sydämiämme ja ajatuksiamme\, että muistaisimme aina omaa loppuamme ja sinun vanhurskasta tuomiotasi. Herätä meidät elämään täällä jumalanpelossa\, jotta saisimme olla siellä iankaikkisesti sinun kanssasi. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Herra Jeesus Kristus\, elävien ja kuolleiden tuomari\, joka tulet taivaan pilvissä suurella voimalla ja kirkkaudella kaikkine pyhine enkeleinesi tuomitsemaan kaikki kansat\, että jokainen saisi sen mukaan\, mitä eläessään on tehnyt\, hyvää tai pahaa! Me rukoilemme sinua: anna meille Pyhän Henkesi armo\, niin ettemme olisi suruttomia vaan muistaisimme aina tuomiosi syödessämme ja juodessamme\, jalkeilla ja makuulla. Auta meitä aina valvomaan ja rukoilemaan\, pelkäämään syntiä ja tekemään oikean parannuksen\, niin että saamme lopulta periä iankaikkisen elämän ja autuuden. Kuule meitä sinä\, joka elät ja hallitset Isän ja Pyhän Hengen kanssa iankaikkisesti! \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 9:8–9\nMutta Herra hallitsee iankaikkisesti; hän on pystyttänyt istuimensa |tuomitaksensa. *\nHän tuomitsee maanpiirin vanhurskaasti\, vallitsee kansoja oi|keuden mukaan. \nPsalmi:\nPs. 143:1–10\nHerra\, kuule minun rukoukseni\, ota korviisi minun |anomiseni. *\nVastaa minulle uskollisuudessasi ja vanhurs|kaudessasi. \nÄlä käy tuomiolle palveli|jasi kanssa\, *\nsillä ei yksikään elävä ole vanhurskas sinun |edessäsi. \nSillä vihollinen vainoaa minun |sieluani\, *\nhän on ruhjonut minun elämäni maahan ja pannut minut pimeään niinkuin |ammoin kuolleet. \nMinun henkeni |nääntyy minussa\, *\nsydäntäni kouristaa minun |rinnassani. \nMinä muistelen muinai|sia päiviä\, *\ntutkistelen kaikkia sinun töitäsi ja ajattelen sinun kät|tesi tekoja. \nMinä levitän käteni |sinun puoleesi. *\nNiinkuin janoinen maa\, niin minun sieluni ha|lajaa sinua. \nVastaa minulle pian\, Herra\, minun |henkeni nääntyy. *\nÄlä peitä minulta kasvojasi\, etten tulisi niiden kaltaiseksi\, jotka |hautaan vaipuvat. \nSuo minun varhain kuulla sinun armoasi\, sillä sinuun |minä turvaan. *\nOsoita minulle tie\, jota minun tulee käydä\, sillä sinun tykösi minä y|lennän sieluni. \nPelasta minut vihollisis|tani\, Herra. *\nSinun tykösi minä |pyrin suojaan. \nOpeta minut tekemään sitä\, mikä sinulle kelpaa\, sillä sinä olet minun |Jumalani. *\nSinun hyvä Henkesi johdattakoon minua ta|saista maata. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/tuomiosunnuntai-kristuksen-kuninkuuden-sunnuntai-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_25-su-Helluntaista.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20280130
DTEND;VALUE=DATE:20280131
DTSTAMP:20260604T020558
CREATED:20210713T154410Z
LAST-MODIFIED:20240926T090957Z
UID:10781-1832803200-1832889599@www.luterilainen.net
SUMMARY:4. sunnuntai loppiaisesta
DESCRIPTION:Tämän sunnuntain pyhässä evankeliumissa saamme kuulla ainakin kaksi hyvin tärkeää todistusta Jeesuksesta. \nEnsinäkin teksti osoittaa selvääkin selvemmin\, että Jeesus on tosi Jumala ja tosi ihminen. Kuten ihmiset yleensäkin\, myös Jeesus nukkui – tällä kertaa veneessä. Sen verran sikeässä unessa hän oli\, ettei vielä myrskyn yltyminen häntä herättänyt\, vaan opetuslapset tulivat herättämään hänet. Kuitenkin herättyään hän teki sen\, mihin yksikään muu ihminen ei kykene. Hän puhui tuulille ja järvelle – nuhteli niitä – ja niin myrsky laantui. Ihmisen sanalla ei tällaista valtaa ole\, mutta Jumalan Sanalla on – samalla sanalla\, joka on luonut tuulet\, järvet ja kaiken\, mitä olemassa on. \nToiseksi tämä teksti osoittaa\, kuinka Jeesus tahtoo tätä kaikkivaltiuttaan käyttää. Kuulemme\, että opetuslapset huolestuivat ja pelkäsivät hukkuvansa. Selvästi Jeesus pitää heidän huoltansa osoituksena vähäuskoisuudesta\, jopa pelkuruudesta. Kuitenkin hän kuulee heidän pyyntönsä ja tahtoo heitä auttaa. \nSiksi saamme mekin muistaa\, että me jokaisessa tilanteessa saamme huutaa Jeesusta avuksemme rukouksessa\, vaikka itsemme vähäuskoisiksi ja pelkureiksi tunnemmekin. Jeesuksessa meillä on Kaikkivaltias Jumala\, joka heikkoudestamme huolimatta – tai oikeastaan juuri sen vuoksi – tahtoo meitä auttaa. Hän on juuri se Jumala\, joka niin ikään todistaa: ”heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä\, sillä hän pitää teistä huolen”. (1. Piet 5:7) \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 66:5 Psalmi: Ps. 107:1–2\, 23–31 Hallelujasäe: Ps. 93:4\n1. lukukappale:  Jes. 51:9–16 2. lukukappale:  2. Kor. 1:8–11 Evankeliumi:  Matt. 8:23–27 \n\n1. lukukappale\nJes. 51:9–16\nHeräjä\, heräjä\, pukeudu voimaan\, sinä Herran käsivarsi; heräjä niinkuin muinaisina päivinä\, ammoisten sukupolvien aikoina. Etkö sinä ole se\, joka löit Rahabin kuoliaaksi\, joka lävistit lohikäärmeen? Etkö sinä ole se\, joka kuivasit meren\, suuren syvyyden vedet\, joka teit meren syvänteet tieksi lunastettujen kulkea? Niin Herran vapahdetut palajavat ja tulevat Siioniin riemuiten\, päänsä päällä iankaikkinen ilo. Riemu ja ilo saavuttavat heidät\, mutta murhe ja huokaus pakenevat. Minä\, minä olen teidän lohduttajanne; mikä olet sinä\, että pelkäät ihmistä\, joka on kuolevainen\, ihmislasta\, jonka käy niinkuin ruohon\, ja unhotat Herran\, joka on sinut tehnyt\, joka on levittänyt taivaan ja perustanut maan\, ja vapiset alati\, kaiket päivät\, sortajan vihaa\, kun hän tähtää tuhotaksensa? Mutta missä on sortajan viha? Pian päästetään kumaraan koukistunut vapaaksi kahleistaan: ei hän kuole\, ei kuoppaan jää\, eikä häneltä leipä puutu. Minä olen Herra\, sinun Jumalasi\, joka liikutan meren\, niin että sen aallot pauhaavat\, jonka nimi on Herra Sebaot. Ja minä olen pannut sanani sinun suuhusi\, minä olen kätkenyt sinut käteni varjoon\, pystyttääkseni taivaan ja perustaakseni maan ja sanoakseni Siionille: ”Sinä olet minun kansani”. \n2. lukukappale\n2. Kor. 1:8–11\nSillä me emme tahdo\, veljet\, pitää teitä tietämättöminä siitä ahdistuksesta\, jossa me olimme Aasiassa\, kuinka ylenpalttiset\, yli voimiemme käyvät\, meidän rasituksemme olivat\, niin että jo olimme epätoivossa hengestämmekin\, ja itse me jo luulimme olevamme kuolemaan tuomitut\, ettemme luottaisi itseemme\, vaan Jumalaan\, joka kuolleet herättää. Ja hän pelasti meidät niin suuresta kuolemanvaarasta\, ja yhä pelastaa\, ja häneen me olemme panneet toivomme\, että hän vielä vastakin pelastaa\, kun tekin autatte meitä rukouksillanne\, että monesta suusta meidän tähtemme kohoaisi runsas kiitos siitä armosta\, joka on osaksemme tullut. \nEvankeliumi\nMatt. 8:23–27\nJa hän astui venheeseen\, ja hänen opetuslapsensa seurasivat häntä. Ja katso\, järvellä nousi kova myrsky\, niin että venhe peittyi aaltoihin; mutta hän nukkui. Niin he menivät ja herättivät hänet sanoen: ”Herra\, auta\, me hukumme”. Hän sanoi heille: ”Te vähäuskoiset\, miksi olette pelkureita?” Silloin hän nousi ja nuhteli tuulia ja järveä\, ja tuli aivan tyven. Ja ihmiset ihmettelivät ja sanoivat: ”Millainen tämä on\, kun sekä tuulet että meri häntä tottelevat?” \n  \nRukous\nHerra Jumala\, taivaallinen Isä\, joka tiedät\, ettemme inhimillisen heikkoutemme vuoksi voi yksin kestää suurissa vaaroissa\, jotka uhkaavat meitä! Vahvista meitä avullasi sekä sielun että ruumiin puolesta voittamaan kaikki se\, mikä meitä syntiemme tähden ahdistaa ja kiusaa. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 66:5\nTulkaa ja katsokaa |Jumalan töitä: *\nhän on peljättävä teoissansa ihmisten lap|sia kohtaan. \nPsalmi:\nPs. 107:1–2\, 23–31\nHe lähtivät |laivoilla merelle *\nja kävivät kauppaa suu|rilla vesillä. \nHe näkivät Herran työt ja hänen ihmeel|liset tekonsa *\nmeren |syvyyksissä. \nHän sanoi sanansa ja nosti |myrskytuulen\, *\njoka kohotti korkeal|le sen aallot. \nHe kohosivat taivasta kohti\, he vajo|sivat syvyyksiin; *\nheidän sielunsa me|nehtyi tuskasta. \nHe horjuivat ja hoippui|vat kuin juopunut\, *\nja kaikki heidän tai|tonsa hämmentyi. \nMutta hädässänsä he |huusivat Herraa\, *\nja hän päästi heidät heidän |ahdistuksistaan. \nHän |tyynnytti myrskyn\, *\nja meren aallot |hiljenivät. \nHe iloitsivat\, kun |tuli tyyni\, *\nja hän vei heidät toi|vottuun satamaan. \nKiittäkööt he Herraa hänen |armostansa *\nja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislap|sia kohtaan. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/4-sunnuntai-loppiaisesta-vsk1/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2021/07/Kirkkovuosi_1_vuosikerta_4-su-Loppiaisesta.jpg
END:VEVENT
END:VCALENDAR