BEGIN:VCALENDAR VERSION:2.0 PRODID:-//Luterilainen.net - ECPv6.16.3//NONSGML v1.0//EN CALSCALE:GREGORIAN METHOD:PUBLISH X-ORIGINAL-URL:https://www.luterilainen.net X-WR-CALDESC:Tapahtumat Luterilainen.net REFRESH-INTERVAL;VALUE=DURATION:PT1H X-Robots-Tag:noindex X-PUBLISHED-TTL:PT1H BEGIN:VTIMEZONE TZID:Europe/Helsinki BEGIN:DAYLIGHT TZOFFSETFROM:+0200 TZOFFSETTO:+0300 TZNAME:EEST DTSTART:20230326T010000 END:DAYLIGHT BEGIN:STANDARD TZOFFSETFROM:+0300 TZOFFSETTO:+0200 TZNAME:EET DTSTART:20231029T010000 END:STANDARD BEGIN:DAYLIGHT TZOFFSETFROM:+0200 TZOFFSETTO:+0300 TZNAME:EEST DTSTART:20240331T010000 END:DAYLIGHT BEGIN:STANDARD TZOFFSETFROM:+0300 TZOFFSETTO:+0200 TZNAME:EET DTSTART:20241027T010000 END:STANDARD BEGIN:DAYLIGHT TZOFFSETFROM:+0200 TZOFFSETTO:+0300 TZNAME:EEST DTSTART:20250330T010000 END:DAYLIGHT BEGIN:STANDARD TZOFFSETFROM:+0300 TZOFFSETTO:+0200 TZNAME:EET DTSTART:20251026T010000 END:STANDARD END:VTIMEZONE BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20240128 DTEND;VALUE=DATE:20240129 DTSTAMP:20260605T221237 CREATED:20161202T121851Z LAST-MODIFIED:20220729T123055Z UID:4111-1706400000-1706486399@www.luterilainen.net SUMMARY:3. sunnuntai ennen paastonaikaa\, Septuagesima DESCRIPTION:Juuri ennen evankeliumitekstiämme Jeesus on varoittanut viettelyksistä ja todennut\, että ”voi sitä\, jonka kautta ne tulevat”. Se\, joka viettelee yhden pienistä tai vähäisistä\, saa kauhean rangaistuksen. Jeesus on myös kehottanut käytännössä loputtomasti antamaan anteeksi katuvalle veljelle\, jos tämä tekee syntiä sinua vastaan. Tästä johtuen apostolit pyytävät lisää uskoa\, jotta he voisivat toimia tällä tavalla. Jeesuksen vastaus antaa ymmärtää\, että apostolit ovat ymmärtäneet väärin uskon laadun. Kyse ei ole uskon määrästä\, vaan uskosta ylipäätään. Pienimmälläkin mahdollisella uskolla saa aikaan erityisen vaikeita asioita. \nEvankeliumitekstissämme Jeesus jatkaa vastaustaan apostolien uskoon liittyvään pyyntöön. Jeesus kertoo vertauksen tavallisesta arjesta\, ikään kuin kysyen: eivätkö näin teekin kaikki? Eivätkö kaikki kohtele palvelijaansa\, tai orjaansa\, tällä tavalla? Näin on myös Jumalan valtakunnassa. Kuninkaan orjien eli apostolien tulee todeta olevansa ansiottomia orjia\, senkin jälkeen\, kun he ovat tehneet kaiken mitä on käsketty. Mitä Jeesus tarkoittaa näillä vertauksillaan? Jumala loi ihmisen tekemään tahtonsa\, palvelemaan itseään. Jos ihminen tekee sen mitä oli käsketty\, ei ole vielä mikään ansio\, vaan ainoastaan se mitä kuuluikin tehdä. Syntiinlankeemuksen seurauksena ihminen ei voi kuitenkaan enää täyttää Jumalan tahtoa eli palvella Häntä. Ihminen ei pysty tekemään edes sitä\, mitä oli käsketty tekemään. Tästä johtuu se\, että ihminen ei voi ansaita mitään Jumalan edessä. Tämä näkyy kahdessa kohdin: Jotta ihminen pystyisi ansaitsemaan Jumalan edessä palkkion\, pitäisi hänen tehdä enemmän kuin Jumala on käskenyt. Koska emme pysty ansaitsemaan mitään\, emme pysty pelastamaankaan itseämme Jumalan tahdon rikkomisen aiheuttamalta ansaitulta rangaistukselta. Emme\, vaikka yrittäisimme kuinka paljon tahansa. Synnin palkka on ansaittu kuolema. Toiseksi me emme myöskään pysty ansaitsemaan uskon kautta saatuun pelastukseemme mitään lisää\, uskoimme tai teimme sitten kuinka paljon tahansa. \nMeidän ainoa toivomme on usko. Olkoon se sitten vaikka pienin mahdollinen usko\, sinapin siemenen kokoinen. Uskon päämäärä on sielujen pelastus (1. Piet. 1:9). Me pelastumme synnin iankaikkiselta rangaistukselta vain uskon kautta Jeesukseen Kristukseen\, siihen mitä Hän teki puolestamme. Tämänkin saamme lahjaksi\, emme palkaksi tehdystä työstä. Jeesus teki kaiken valmiiksi\, meitä varten\, täydellisellä elämällään ja ristinkuolemallaan. Älä epäröi ottaa tehtyä sovitustyötä vastaan\, vaikka uskosi olisi vain sinapin siemenen kokoinen. \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri: vihreä.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 13:6 Psalmi: Ps. 18:2–7 Hallelujasäe: Ps. 31:20\n1. lukukappale: 1. Sam. 16:1–13 2. lukukappale: Room. 9:11–23 Evankeliumi: Luuk. 17:7–10 \n\n1. lukukappale \n1. Sam. 16:1–13\nJa Herra sanoi Samuelille: ”Kuinka kauan sinä suret Saulia? Minähän olen hyljännyt hänet\, niin ettei hän enää saa olla Israelin kuninkaana. Täytä sarvesi öljyllä ja mene; minä lähetän sinut beetlehemiläisen Iisain luo\, sillä hänen pojistansa minä olen katsonut itselleni kuninkaan.” Mutta Samuel sanoi: ”Kuinka minä voisin mennä sinne? Jos Saul saa sen kuulla\, tappaa hän minut.” Herra vastasi: ”Ota mukaasi vasikka ja sano: ’Minä tulin uhraamaan Herralle’. Kutsu sitten Iisai uhrille\, niin minä ilmoitan sinulle\, mitä sinun on tehtävä; ja voitele minulle se\, jonka minä sinulle osoitan.”\nSamuel teki\, niinkuin Herra oli puhunut. Mutta kun hän tuli Beetlehemiin\, tulivat kaupungin vanhimmat vavisten häntä vastaan ja kysyivät: ”Tietääkö tulosi rauhaa?” Hän vastasi: ”Rauhaa. Minä olen tullut uhraamaan Herralle. Pyhittäytykää ja tulkaa minun kanssani uhrille.” Ja hän pyhitti Iisain ja hänen poikansa ja kutsui heidät uhrille. Kun he sitten tulivat ja hän näki Eliabin\, ajatteli hän: ”Varmaan on nyt tässä Herran edessä hänen voideltunsa”. Mutta Herra sanoi Samuelille: ”Älä katso hänen näköänsä äläkä kookasta vartaloansa\, sillä minä olen hänet hyljännyt. Sillä ei ole\, niinkuin ihminen näkee: ihminen näkee ulkomuodon\, mutta Herra näkee sydämen.”\nNiin Iisai kutsui Abinadabin ja toi hänet Samuelin eteen. Mutta hän sanoi: ”Ei ole Herra tätäkään valinnut”. Silloin Iisai toi Samman esille. Mutta hän sanoi: ”Ei ole Herra tätäkään valinnut”.\nNiin toi Iisai seitsemän poikaansa Samuelin eteen. Mutta Samuel sanoi Iisaille: ”Herra ei ole valinnut ketään näistä”.\nJa Samuel kysyi Iisailta: ”Siinäkö olivat kaikki nuorukaiset?” Hän vastasi: ”Vielä on nuorin jäljellä\, mutta hän on kaitsemassa lampaita”. Niin Samuel sanoi Iisaille: ”Lähetä noutamaan hänet\, sillä me emme istu ruualle\, ennenkuin hän tulee tänne”. Silloin tämä noudatti hänet; ja hän oli verevä\, kaunissilmäinen ja sorea nähdä. Ja Herra sanoi: ”Nouse ja voitele tämä\, sillä hän se on”. Niin Samuel otti öljysarven ja voiteli hänet hänen veljiensä keskellä. Ja Herran henki tuli Daavidiin\, siitä päivästä ja yhä edelleen. Sitten Samuel nousi ja meni Raamaan. \n  \n2. lukukappale\nRoom. 9:11–23\nJa ennenkuin kaksoset olivat syntyneetkään ja ennenkuin olivat tehneet mitään\, hyvää tai pahaa\, niin – että Jumalan valinnan mukainen aivoitus pysyisi\, ei tekojen tähden\, vaan kutsujan tähden – sanottiin hänelle: ”Vanhempi on palveleva nuorempaa”\, niinkuin kirjoitettu on: ”Jaakobia minä rakastin\, mutta Eesauta minä vihasin”.\nMitä siis sanomme? Ei kaiketi Jumalassa ole vääryyttä? Pois se! Sillä Moosekselle hän sanoo: ”Minä olen armollinen\, kenelle olen armollinen\, ja armahdan\, ketä armahdan”. Niin se ei siis ole sen vallassa\, joka tahtoo\, eikä sen\, joka juoksee\, vaan Jumalan\, joka on armollinen. Sillä Raamattu sanoo faraolle: ”Juuri sitä varten minä nostin sinut esiin\, että näyttäisin sinussa voimani ja että minun nimeni julistettaisiin kaiken maan päällä”. Niin hän siis on armollinen\, kenelle tahtoo\, ja paaduttaa\, kenen tahtoo.\nSinä kaiketi sanot minulle: ”Miksi hän sitten vielä soimaa? Sillä kuka voi vastustaa hänen tahtoansa?” Niinpä niin\, oi ihminen\, mutta mikä sinä olet riitelemään Jumalaa vastaan? Ei kaiketi tehty sano tekijälleen: ”Miksi minusta tällaisen teit?” Vai eikö savenvalajalla ole valta tehdä samasta savensa seoksesta toinen astia jaloa\, toinen halpaa käyttöä varten? Entä jos Jumala\, vaikka hän tahtoo näyttää vihansa ja tehdä voimansa tiettäväksi\, on suurella pitkämielisyydellä kärsinyt vihan astioita\, jotka olivat valmiit häviöön\, ja on tehnyt sen saattaakseen kirkkautensa runsauden ilmi laupeuden astioissa\, jotka hän on edeltävalmistanut kirkkauteen? \n  \nEvankeliumi\nLuuk. 17:7–10\nNiin Herra sanoi:\nJos jollakin teistä on palvelija kyntämässä tai paimentamassa\, sanooko hän tälle tämän tullessa pellolta: ’Käy heti aterialle’? Eikö hän pikemminkin sano hänelle: ’Valmista minulle ateria\, vyöttäydy ja palvele minua\, sillä aikaa kuin minä syön ja juon; ja sitten syö ja juo sinä’? Ei kaiketi hän kiitä palvelijaa siitä\, että tämä teki\, mitä oli käsketty? Niin myös te\, kun olette tehneet kaiken\, mitä teidän on käsketty tehdä\, sanokaa: ’Me olemme ansiottomia palvelijoita; olemme tehneet vain sen\, minkä olimme velvolliset tekemään’.” \n  \nRukoukset\n1. Laupias Jumala! Kuule kansasi rukous ja pelasta nimesi tähden armollisesti meidät\, jotka syystä kärsimme syntiemme vuoksi. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Rakas taivaallinen Isä! Anna meille armo hylätä maailma ja sen meno ja seurata koko elämällämme uskollisesti Poikaasi Jeesusta Kristusta. Varjele meitä ylpeydestä ja luottamasta itseemme. Pidä meidät nöyrinä\, niin että turvautuisimme ainoastaan sinun armoosi\, sen voimalla kestävästi uskoisimme sinuun ja lopulta saisimme iankaikkisen elämän. Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 13:6\nMutta minä turvaan |sinun armoosi; *\nriemuitkoon minun sydämeni sinun |avustasi. \n  \nPsalmi:\nPs. 18:2–7\nSydämestäni minä |rakastan sinua\, *\nHerra\, |minun voimani\, \nHerra\, minun kallioni\, linnani ja pelastajani\, minun |Jumalani\, *\nvuoreni\, jonka turviin minä pakenen\, minun kilpeni\, autuuteni sarvi ja |varustukseni. \nYlistetty olkoon Herra! – niin |minä huudan\, *\nja vihollisistani |minä pelastun. \nKuoleman paulat piirit|tivät minut\, *\nturmion virrat peljästyt|tivät minut. \nTuonelan paulat |kietoivat minut\, *\nkuoleman ansat yllät|tivät minut. \nAhdistuksessani minä |rukoilin Herraa *\nja huusin avuksi |Jumalaani; \nhän kuuli minun ääneni |temppelistänsä\, *\nja minun huutoni hänen edessään kohosi |hänen korviinsa. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/3-sunnuntai-ennen-paastonaikaa-septuagesima-vsk3/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_3-vuosikerta_3_su_paastoon.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20240130 DTEND;VALUE=DATE:20240131 DTSTAMP:20260605T221237 CREATED:20200117T143905Z LAST-MODIFIED:20230921T155028Z UID:8404-1706572800-1706659199@www.luterilainen.net SUMMARY:Pyhien muistopäivät: Hippolytos Roomalainen DESCRIPTION:Hippolytos Roomalainen on jäänyt kirkkohistoriaan presbyteerinä\, vastapaavina ja marttyyrinä. Hän syntyi 100-luvun loppupuolella jKr.\, todennäköisesti Roomassa. Hippolytosta pidetään kirkkoisä Irenaeuksen oppilaana. Hän toimi synnyinkaupungissaan presbyteerinä (ks. Pastori\, pappi). Hippolytos joutui kuitenkin kiistoihin paavin Calixtus I:n kanssa teologisten kysymysten vuoksi. Kiistaa seurasi mahdollisesti yli kymmenen vuotta kestänyt skisma eli hajaannuksen aika\, jolloin Hippolytos toimi oman kirkkonsa johdossa Roomassa. Tämän vuoksi joissakin lähteissä häntä pidetään piispana ja kutsutaan myös vastapaaviksi. \nHippolytos oli Rooman kirkon viimeinen kirkkoisä\, joka kirjoitti kreikan kielellä. Hänen työnsä ovat säilyneet jälkipolville usein vain katkelmina ja käännöksinä. Hippolytoksen henkilöllisyys ja tuotanto jakavat nykytutkijoiden mielipiteitä. Hänen tuotantonsa oli niin laaja\, että joidenkin mielestä hänen nimissään kirjoitetut tekstit ovat todellisuudessa kahden kirjoittajan käsialaa – eikä heistä kumpikaan ole kirkkoisä Hippolytos. Tässä tekstissä seurataan perinteistä käsitystä\, jonka mukaan kaikki Hippolytoksen nimissä kirjoitetut tekstit ovat yhden ja saman henkilön aikaansaannoksia. \nHippolytos kirjoitti saarnoja\, historiaa käsitelleitä kirjoituksia\, kirkko-oikeudellisia teoksia sekä eksegetiikkaa ja apologetiikkaa (ks. Apologia). Hänen tärkein kirjoituksensa lienee Kaikkien harhaoppien kumoaminen\, jossa Hippolytos osoittaa\, että varhaisen kirkon Harhaopit perustuvat kreikkalaisten filosofien ajatuksiin eivätkä Raamattuun. Danielin kirjan kommentaaria pidetään vanhimpana säilyneenä raamatunselitysteoksena. Hippolytos kirjoitti myös muun muassa tutkielmat Kristuksesta ja Antikristuksesta sekä Iisakin ja Jaakobin siunauksesta. Apostolinen traditio -nimistä kirkkojärjestystä (ks. Apostoliset konstituutiot) on perinteisesti pidetty Hippolytoksen Roomassa tuottamana tekstinä. Uusin tutkimus ei kuitenkaan ole löytänyt syntypaikalle ja kirjoittajan henkilöllisyydelle riittäviä perusteita. Hippolytoksen tekstejä ei valitettavasti ole käännetty suomeksi kuin muutamia katkelmia. \nHippolytoksen sanotaan muistuttavan kirkkoisä Irenaeusta teologiansa\, Origenesta tutkimuksensa ja Tertullianusta asenteidensa puolesta. Kymmenvuotisen skisman aiheuttivat Hippolytoksen ja paavi Calixtuksen väliset erimielisyydet kristologiasta\, kirkon olemuksesta ja anteeksiantamuksesta. Hippolytos erotti Sanan (Kristus) Isästä tavalla\, jonka Calixtus tulkitsi uskoksi kahteen jumalaan. Lisäksi Hippolytus halusi puhtaan kirkon. Hänen mukaansa kasteen jälkeen vakaviin synteihin syyllistyneet kristityt eivät saa syntejään anteeksi. Luterilaisen käsityksen mukaan Hippolytos oli väärässä: Pelastusta ei ansaita omilla teoilla ja langenneillakin on mahdollisuus palata yksin uskosta\, yksin armosta\, yksin Kristuksen tähden. \nToisaalta myös Hippolytos korostaa Kristuksen pelastusteon merkitystä. Hänen mukaansa Kristus on tullut ihmiseksi kärsiäkseen ja kuollakseen syntisten puolesta. Hippolytos vertaa Kristusta lääkäriin\, joka tahtoo auttaa kärsiviä ja johtaa harhaan joutuneet oikealle tielle. Hän sanoo\, että jokainen\, joka etsii häntä\, voi helposti hänet löytää. Hän avaa ovensa jokaiselle\, joka nöyrin mielin kolkuttaa. Kristus ei karkoita luotaan ainoatakaan palvelijaansa. Hän ei halveksi ketään\, vaan ottaa jokaisen ilomielin vastaan. Hän ei halveksi naista\, joka on rikkonut\, eikä miestä\, joka kapinoi. Kristus tahtoo pelastaa poikkeuksetta jokaisen ihmisen tehdäkseen hänestä täydellisen\, taivaallisen ihmisen (teoksesta Yrjö Luojola\, Meidän ovat isät 1987\, 75–76). \nVuonna 235 jKr. Hippolytos ja tuolloin paavina toiminut Pontianus joutuivat keisarin vainojen kohteiksi. Miehet siirrettiin Roomasta Sardiniaan. Ennen kuolemaansa he ilmeisesti sopivat erimielisyytensä\, sillä molempien ruumiit tuotiin takaisin Roomaan\, jotta heidät voitaisiin haudata samana päivänä. Hippolytoksen hautaa kunnioitettiin kaiverruksella\, jossa häntä kutsutaan marttyyriksi. \n  \nKaikki pyhien muistopäivät täällä. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/pyhien-muistopaivat-hippolytos-roomalainen/ CATEGORIES:Pyhien muistopäivät ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2020/01/Kirkkoisat_Hippolytos-Roomalainen.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20240203 DTEND;VALUE=DATE:20240204 DTSTAMP:20260605T221237 CREATED:20200117T144816Z LAST-MODIFIED:20230921T155046Z UID:8410-1706918400-1707004799@www.luterilainen.net SUMMARY:Pyhien muistopäivät: Ansgar\, Pohjolan apostoli DESCRIPTION:Ansgar\, Pohjolan apostoli \nKristinuskon saapuminen Pohjoismaihin yhdistetään yleensä benediktiinimunkki Ansgariin. Hänen työnsä seurauksena syntyivät ensimmäiset kristilliset seurakunnat pakanalliseen Tanskaan ja Ruotsiin. \nAnsgar oli frankkilaista syntyperää. Hänen muinaissaksalainen nimensä tarkoittaa ”jumalien keihästä”\, ja siitä käytetään usein latinalaistettua muotoa Ansgarius. \nAnsgar syntyi nykyisen Ranskan Amiensissa vuonna 801. Hänen äitinsä kuoli varhain ja isä pani pojan kouluun. Ansgar eli vallatonta elämää\, joka päättyi uneen\, jossa hän seisoi lokaisessa ja saastaisessa paikassa. Lähellä oli tie\, jota käveli kaunis nainen\, jonka Ansgar uskoi olleen Neitsyt Maria. Hänen seurassaan oli muita loistavia ja valkeita naisia\, myös Ansgarin äiti. Nähtyään äitinsä Ansgar lähti unessa kohti äitiään\, muttei päässyt irti loasta. Silloin Neitsyt Maria tuli hänen luokseen ja sanoi: \n”Poikani\, sinä tulisit mielelläsi äitisi luo. Jos tahdot tulla luoksemme\, sinun pitää paeta kaikkea saastaisuutta ja sen sijaan harjoittaa hyviä ja puhtaita tapoja\, sillä me vihaamme suuresti kaikkea turhuutta ja kelvottomuutta\, eikä se\, joka niistä saa ilonsa\, pääse olemaan kanssamme”. \nTämän jälkeen Ansgarin elämä muuttui. Hän ryhtyi 14-vuotiaana munkiksi Corbien luostarissa Pikardiassa. Ansgarin maine kasvoi hänen hurskautensa vuoksi\, ja kansa uskoi hänen voivan parantaa tauteja. Hän paastosi usein ja pesi köyhien jalkoja. \nTanskalainen ruhtinas Harald Klak otti tuohon aikaan kasteen ja pyysi saada saarnaajia mukaansa kotimaahansa. Frankkien kuningas Ludvig Hurskas lähetti tehtävään Ansgarin\, jonka työ vuosina 826-827 tuotti hedelmää Tanskassa. Myöhemmin myös Tanskan kuningas Erik kääntyi kristityksi. \nMyös Ruotsin kuningas lähetti Ludvigin luo lähettilään pyytämään maahan pappeja\, koska moni maassa tahtoi kääntyä kristinuskoon. On arveltu maassa jo tuolloin olleen kristittyjä. Vain Ansgar ja yksi hänen munkkitovereistaan uskalsi lähteä tuolle vaaralliselle matkalle\, jossa viikingit ryöstivät lähes kaikki heidän tavaransa. Ansgar uskoi kuitenkin kohtalonsa Jumalan haltuun ja pääsi vuonna 829 Ruotsin pääkaupunkiin Birkaan. \nKuningas Björn otti hänet suosiolla vastaan ja salli hänen saarnata kaupungissa. Näin Ansgar sai kääntymään mm. kuninkaan korkeimman neuvonantajan\, Hergeirin\, jonka kartanon yhteyteen rakennettiin vuonna 831 Ruotsin ensimmäinen kirkko. \nAnsgar palasi puolentoista vuoden jälkeen Saksaan\, jossa hänet noin 30-vuotiaana valittiin Hampurin arkkipiispaksi. Ansgar lähetti munkki Simonin jatkamaan työtään Birkaan\, mutta paikalliset asukkaat ajoivat hänet pois. \nAnsgar päätti tehdä Ruotsiin toisen lähetysmatkan vuoden 853 paikkeilla. Hän sanoi olevansa valmis kärsimään vaivaa ja kuolemaankin Kristuksen tähden. Kuningas Olavi otti kuitenkin Ansgarin hyvin vastaan ja antoi hänelle luvan saarnaamiseen. \nNäin Ansgar sai jälleen perustettua Birkaan seurakunnan ja kirkon. Hän huolehti köyhistä ja orvoista ja osti vankeja vapaiksi. Ansgarin poistuttua pakanuus sai kuitenkin uudelleen vallan Ruotsissa eivätkä lähetyssaarnaajat uskaltaneet jatkaa siellä työtä. Kristinuskon läpimurto tapahtui vasta 1000-luvulla. \nAnsgar oli uskonrohkeudellaan ja lähetysnäyllään avannut väylän kristinuskon leviämiselle. Hänen esikuvansa myös rohkaisi aikanaan niitä\, jotka jatkoivat hänen viitoittamallaan tiellä. Myös hänen ihmisrakkautensa oli esimerkkinä kirkon myöhemmässä diakoniatyössä. \nAnsgar kuoli Bremenissä vuonna 865. Paavi julisti hänet pyhäksi ja häntä kunnioitettiin Pohjolan suojeluspyhimyksenä. Kristinuskon siemenet tulivat istutetuiksi ja aikanaan ne alkoivat kantaa satoa. \nAnsgarin työtoveri ja seuraaja Rimbert kirjoitti hänestä elämäkerran Vita Ansgari. \n  \nKirjallisuutta: \nAimo Halila\, Tanskan ja Norjan historia. Hämeenlinna 1972. \nSimo Heininen – Markku Heikkilä\, Suomen kirkkohistoria. Helsinki 1996. \nMarkus Hiekkanen\, Läntinen kirkko rantautuu. – Suomen kulttuurihistoria 1. Taivas ja maa. Keuruu 2002. \nPirkko-Liisa Lehtosalo-Hilander\, Uuden uskon enteet. – Suomen historia 1. Espoo 1984. \nKauko Pirinen\, Suomen kirkon historia 1. Keskiaika ja uskonpuhdistuksen aika. \n Porvoo – Helsinki – Juva 1991. \nJerker Rosén\, Svensk historia I. Tiden före 1718. Stockholm 1964. \nOtto Sjögren\, Vanha ja Keski-aika. Historiallinen lukukirja. 1888. \nJouko Vahtola\, Suomen historia. Jääkaudesta Euroopan unioniin. Keuruu 2003. \n  \nKaikki pyhien muistopäivät täällä. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/pyhien-muistopaivat-ansgar-pohjolan-apostoli/ CATEGORIES:Pyhien muistopäivät ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2020/01/Kirkkoisät_Ansgar_Pohjolan-apostoli.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20240204 DTEND;VALUE=DATE:20240205 DTSTAMP:20260605T221237 CREATED:20161202T121851Z LAST-MODIFIED:20220729T123238Z UID:4112-1707004800-1707091199@www.luterilainen.net SUMMARY:Kynttilänpäivä DESCRIPTION:Kynttilänpäivänä kuulemme Herran Jeesuksen tuomisesta temppeliin. Hänet\, vanhempiensa toimesta ”asetettiin Herran eteen”\, koska Mooseksen lain mukaan kaikki esikoispojat kuuluivat Herralle. Näin Jeesuskin ikään kuin esiteltiin temppelissä\, Hänen puolesta uhrattiin säädetyt uhrit ja Hänestä maksettiin lunastusmaksu temppelin kassaan. Sitten vanhemmat saivat Hänet takaisin. \nEnnen kuin Jeesus vietiin temppeliin\, paikalle osuu Simeon\, joka oli odottanut Messiaansa näkemistä. Jumala oli luvannut hänelle\, emme tiedä miten\, ettei hän kuolisi ennen kuin olisi nähnyt Messiaan. Ja nyt hän sai nähdä Hänet! Siksipä Simeon virittää runon tai laulun\, jonka tunnemme Simeonin kiitosvirtenä. Se on vanhastaan kuulunut kristikunnan päivän päätösrukoukseen ja uskonpuhdistuksen ajoista myös ehtoollisenviettoon. \nSunnuntain Vanhan testamentin teksti Malakian kirjasta profetoi Herran Voidellun saapumisen Herran temppeliin. Tämä Hänen ensimmäisen saapumisensa ihmisenä temppeliinsä ei kuitenkaan vaikuttanut juuri koskettavan kuin Simeonia ja Hannaa\, josta puhutaan kynttilänpäivän evankeliumin jälkeen. Malakian kirjan profetiaa voisi soveltaa myös Jeesuksen viimeiseen tulemiseen temppeliinsä\, kun Hän oli ratsastanut Jerusalemiin. Silloin tilanne oli toinen ja koko kaupunki sai tietää Hänen saapuneen paikalle. \nVoimme nähdä kynttilänpäivän evankeliumissa näin yhteyden myös Jeesuksen syntymään ja toiseen tulemiseen; Hän syntyi ikään kuin salaa\, mutta kun Hän tulee toisen kerran maailmaan kaikki näkevät Hänet. Kun Jumalan Poika syntyi maailmaan ja vieraili ensimmäisen kerran temppelissään\, oli Hän avuton poikavauva. Eläessään Hän vaikutti ulospäin tavalliselta mieheltä. Ristillä kuollessaan Hän oli tehnyt itsensä avuttomaksi ja heikoksi. Kun Messias saapuu toisen kerran\, Hän on kaikkien ihmisten Tuomari\, joka ilmestyy kirkkaudessaan ja kunniassaan. Kukaan ei voi olla kumartamatta Häntä. \nTäällä maan päällä Herran kirkkaus on aina kätkeytyneenä ristiin. Tämä koskee myös Kristuksen seuraajia. Kristuksen palatessa kirkkaudessaan ja kunniassaan\, kaikki näkevät Hänet sellaisena kuin Hän on nyt ja iankaikkisesti. Silloin myös Kristuksen seuraajat loistavat Hänen kanssaan kuin tähdet. \n\nKynttilöitä: 6 Liturginen väri: valkoinen maanantaista lauantaihin vihreä.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 48:10 Psalmi: Ps. 48:11–15 Hallelujasäe: Ps. 138:2\n1. lukukappale: Mal. 3:1–2 2. lukukappale: 1. Joh. 1:5–7 Evankeliumi: Luuk. 2:22–33 Vaihtoehtoisia saarnatekstejä Joh. 1:14–18 Joh. 12:35–36 \n\n1. lukukappale\nMal. 3:1–2\nKatso\, minä lähetän sanansaattajani\, ja hän on valmistava tien minun eteeni. Ja äkisti on tuleva temppeliinsä Herra\, jota te etsitte\, ja liiton enkeli\, jota te halajatte. Katso\, hän tulee\, sanoo Herra Sebaot. Mutta kuka kestää hänen tulemisensa päivän\, ja kuka voi pysyä\, kun hän ilmestyy? Sillä hän on niinkuin kultasepän tuli ja niinkuin pesijäin saippua. \n  \n2. lukukappale\n1 Joh. 1:5–7\nJa tämä on se sanoma\, jonka olemme häneltä kuulleet ja jonka me teille julistamme: että Jumala on valkeus ja ettei hänessä ole mitään pimeyttä. Jos sanomme\, että meillä on yhteys hänen kanssaan\, mutta vaellamme pimeydessä\, niin me valhettelemme emmekä tee totuutta. Mutta jos me valkeudessa vaellamme\, niinkuin hän on valkeudessa\, niin meillä on yhteys keskenämme\, ja Jeesuksen Kristuksen\, hänen Poikansa\, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. \n  \nEvankeliumi\nLuuk. 2:22–33\nJa kun heidän puhdistuspäivänsä\, Mooseksen lain mukaan\, olivat täyttyneet\, veivät he hänet ylös Jerusalemiin asettaaksensa hänet Herran eteen – niinkuin on kirjoitettuna Herran laissa: “Jokainen miehenpuoli\, joka avaa äidinkohdun\, luettakoon Herralle pyhitetyksi” – ja uhrataksensa\, niinkuin Herran laissa on säädetty\, parin metsäkyyhkysiä tai kaksi kyyhkysenpoikaa.\nJa katso\, Jerusalemissa oli mies\, nimeltä Simeon; hän oli hurskas ja jumalinen mies\, joka odotti Israelin lohdutusta\, ja Pyhä Henki oli hänen päällänsä. Ja Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut\, ettei hän ollut näkevä kuolemaa\, ennenkuin oli nähnyt Herran Voidellun. Ja hän tuli Hengen vaikutuksesta pyhäkköön. Ja kun vanhemmat toivat Jeesus-lasta sisälle tehdäkseen hänelle\, niinkuin tapa oli lain mukaan\, otti hänkin hänet syliinsä ja kiitti Jumalaa ja sanoi:\n“Herra\, nyt sinä lasket palvelijasi rauhaan menemään\, sanasi mukaan; sillä minun silmäni ovat nähneet sinun autuutesi\, jonka sinä olet valmistanut kaikkien kansojen nähdä\, valkeudeksi\, joka on ilmestyvä pakanoille\, ja kirkkaudeksi kansallesi Israelille”.\nJa hänen isänsä ja äitinsä ihmettelivät sitä\, mitä hänestä sanottiin. \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias\, iankaikkinen Jumala! Niin kuin ainoa Poikasi asetettiin ihmislapsena temppelissä eteesi\, niin anna meillekin\, köyhille lapsillesi\, se armo\, että me saisimme aina tulla pyhien kasvojesi eteen synnistä puhdistettuina\, pelkäämättä ja sinulle otollisina. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n2. Herra Jumala\, taivaallinen Isä\, joka olet antanut meille Poikasi Vapahtajaksi\, jotta hän olisi pakanoiden valo ja Israelin kirkkaus! Me rukoilemme sinua: valaise sydämemme\, että tuntisimme Kristuksessa armosi ja isäntahtosi\, turvautuisimme häneen perkelettä\, syntiä ja kadotusta vastaan ja perisimme hänen kauttaan iankaikkisen autuuden. Kuule rukouksemme Jeesuksen Kristuksen nimessä. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 48:9\nJumala\, me tutkistelemme sinun armo|asi *\nsinun |temppelissäsi. \n  \nPsalmi:\nPs. 48:11–15\nJumala\, niinkuin sinun nimesi\, niin ulottuu sinun ylistyksesi maan ääriin |saakka; *\nsinun oikea kätesi on vanhurs|kautta täynnä. \nSiionin vuori |iloitsee\, *\nJuudan tyttäret riemuitsevat sinun |tuomioistasi. \nKiertäkää Siion\, käykää sen |ympäri\, *\nluke|kaa sen tornit. \nTarkatkaa sen muurit\, kulkekaa sen |linnat\, *\nkertoaksenne niistä tule|valle polvelle. \nSillä tämä on Jumala\, meidän Jumalamme\, aina ja iankaikki|sesti; *\nhän johdattaa meitä |kuolemaan asti. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/kynttilanpaiva-vsk3/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20240205 DTEND;VALUE=DATE:20240206 DTSTAMP:20260605T221237 CREATED:20210120T100253Z LAST-MODIFIED:20220729T123255Z UID:10193-1707091200-1707177599@www.luterilainen.net SUMMARY:2. sunnuntai ennen paastonaikaa\, Sexagesima DESCRIPTION:Sunnuntain evankeliumi on hyvin lyhyt. Teksti kuuluu jaksoon\, jossa Herra Jeesus opettaa opetuslapsiaan taivasten valtakunnasta. Jokainen vertaus\, joka Matteuksen luvussa 13 on kirjoitettuna\, puhuu samasta aiheesta. \nTaivasten eli Jumalan valtakunta ei täällä maan päällä näytä ihmisten silmissä miltään. Oikeastaan se on maailman silmissä yhtä tyhjän kanssa\, hulluutta\, mielikuvitusta ja ajanhukkaa. Joskus joku saattaa ajatella\, että se mikä silmiin näkyy; kirkon tornit\, lasimaalaukset\, pappien puvut ja kirkon menot ovat se varsinainen asia. Tällöin huomio on kiinnittynyt ulkonaiseen\, inhimilliseen. Kyse ei ole kuitenkaan kirkon varsinaisesta olemuksesta eikä varsinkaan taivasten valtakunnasta. Vaikka taivasten valtakunnalla on ulkonaisestikin havaittavat merkit\, niin nekin avautuvat lopulta vain uskolle; sana ja sakramentit. \nTaivasten valtakunta on lopulta Kristus Jeesus itse. Hän on sinapinsiemen\, Hän hapatus. Hän ei näyttänyt maan päällä vaeltaessaan miltään\, Häntä sanottiin hulluksi ja vääräksi profeetaksi. Hänen seuraamisensa oli parhaimmillaan ajanhukkaa; pahimmillaan Jumalan vastustamista tai valtiopetos. Tänäänkään maailma ei voi Häntä nähdä ja kristitytkin vain niin sanotusti uskon silmin. Kuitenkin Hän on taivasten valtakunnan olemus ja sen Herra. \nMaailma pilkkaa taivasten valtakuntaa\, sen jäseniä ja sen Herraa. Lopulta Kristus on kaikki kaikessa ja kaikkien silmät näkevät Hänet. Me kristityt odotamme tämän toteutumista ja näkyväksi tulemista. \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri: vihreä.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 44:24\, 27 Psalmi: Ps. 44:2–5 Hallelujasäe: Joh. 6:63\n1. lukukappale: Jes. 5:1–7 2. lukukappale: 1. Kor. 1:20–25 Evankeliumi: Matt. 13:31–33 \n\n1. lukukappale\nJes. 5:1–7\nMinä laulan ystävästäni\, laulan rakkaani laulun hänen viinitarhastaan.\nYstävälläni oli viinitarha lihavalla vuorenrinteellä. Hän kuokki ja kivesi sen ja istutti siihen jaloja köynnöksiä\, rakensi sen keskelle tornin ja hakkasi sinne myös kuurnan. Ja hän odotti sen kasvavan rypäleitä\, mutta se kasvoi villimarjoja.\nJa nyt\, te Jerusalemin asukkaat ja Juudan miehet\, tuomitkaa minun ja minun viinitarhani välillä. Mitä olisi viinitarhalleni vielä ollut tehtävä\, jota en olisi sille tehnyt? Miksi se kasvoi villimarjoja\, kun minä odotin sen kasvavan rypäleitä?\nMutta nyt minä ilmoitan teille\, mitä teen viinitarhalleni: minä poistan siitä aidan\, niin että se jää hävitettäväksi\, särjen siitä muurin\, niin että se jää tallattavaksi. Minä hävitän sen: ei sitä enää vesota eikä kuokita\, vaan se on kasvava ohdaketta ja orjantappuraa\, ja minä kiellän pilvet sille vettä satamasta.\nSillä Israelin heimo on Herran Sebaotin viinitarha\, ja Juudan miehet ovat hänen ilo-istutuksensa. Ja hän odotti oikeutta\, mutta katso\, tuli oikeuttomuus\, ja vanhurskautta\, mutta katso\, tuli vaikerrus. \n  \n2. lukukappale\n1. Kor. 1:20–25\nMissä ovat viisaat? Missä kirjanoppineet? Missä tämän maailman älyniekat? Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hullutukseksi? Sillä kun\, Jumalan viisaudesta\, maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa\, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne\, jotka uskovat\, koskapa juutalaiset vaativat tunnustekoja ja kreikkalaiset etsivät viisautta\, me taas saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta\, joka on juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus\, mutta joka niille\, jotka ovat kutsutut\, olkootpa juutalaisia tai kreikkalaisia\, on Kristus\, Jumalan voima ja Jumalan viisaus. Sillä Jumalan hulluus on viisaampi kuin ihmiset\, ja Jumalan heikkous on väkevämpi kuin ihmiset. \n  \nEvankeliumi\nMatt. 13:31–33\nVielä toisen vertauksen hän puhui heille sanoen: ”Taivasten valtakunta on sinapinsiemenen kaltainen\, jonka mies otti ja kylvi peltoonsa. Se on kaikista siemenistä pienin\, mutta kun se on kasvanut\, on se suurin vihanneskasveista ja tulee puuksi\, niin että taivaan linnut tulevat ja tekevät pesänsä sen oksille.”\nTaas toisen vertauksen hän puhui heille: ”Taivasten valtakunta on hapatuksen kaltainen\, jonka nainen otti ja sekoitti kolmeen vakalliseen jauhoja\, kunnes kaikki happani”. \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala! Suo armostasi Poikasi\, kansojen opettajan\, varjella meitäkin kaikesta vahingollisesta. Kuule meitä sinä\, joka elät ja hallitset Poikasi ja Pyhän Hengen kanssa iankaikkisesta iankaikkiseen! \n2. Herra Jumala\, taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua siitä\, että olet Poikasi Jeesuksen Kristuksen kautta kylvänyt pyhän sanasi keskuuteemme. Me rukoilemme sinua: valmista meitä Pyhällä Hengelläsi ahkerasti kuulemaan sanaasi\, kätkemään se hyvään sydämeen ja tuottamaan hedelmää kärsivällisyydessä. Varjele meitä\, ettemme anna synnin hallita vaan sinun voimallasi tukahdutamme sen ja kaikenlaisessa vainossa turvaudumme sinun apuusi. Jeesuksen Kristuksen meidän Herramme kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 44:24\, 27\nHeräjä\, miksi nukut\, Herra? Nouse\, älä |iäksi hylkää.\nNouse\, auta meitä ja lunasta meidät ar|mosi tähden. \n  \nPsalmi:\nPs. 44:2–5\nJumala\, me olemme omin korvin kuulleet\, meidän isämme ovat |meille kertoneet\, *\nminkä teon sinä teit heidän päivinänsä\, muinai|sina päivinä. \nSinä karkoitit kädelläsi pakanat\, mutta heidät |sinä istutit\, *\nsinä hävitit kansat\, mutta heidät |sinä levitit. \nSillä eivät he miekallansa valloit|taneet maata\, *\neikä heidän käsivartensa |heitä auttanut\, \nvaan sinun oikea kätesi\, sinun käsivartesi ja sinun kasvo|jesi valkeus\, *\nkoska sinä olit heihin |mielistynyt. \nSinä\, Jumala\, sinä olet minun |kuninkaani\, *\ntoimita Jaako|bille apu. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/2-sunnuntai-ennen-paastonaikaa-sexagesima-vsk3/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2021/01/Kirkkovuosi_3_vuosikerta_2_su_ennen_paastonaikaa_Sexagesima.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20240211 DTEND;VALUE=DATE:20240212 DTSTAMP:20260605T221237 CREATED:20161202T121851Z LAST-MODIFIED:20220729T123316Z UID:4113-1707609600-1707695999@www.luterilainen.net SUMMARY:Laskiaissunnuntai\, Esto mihi DESCRIPTION:Jeesus suuntaa päämäärätietoisesti kohti Jerusalemia\, kohti kärsimystään. Jeesus kulkee edellä\, johdattaen joukkoa. Ehkä tämä aiheuttaa hämmennystä ja pelkoa Jeesuksen seuraajissa\, onhan Hän jo kahteen kertaan kertonut mitä tuleman pitää. Jeesus kertoo kolmannen kerran mitä tulee tapahtumaan Jerusalemissa lisäten kertomukseen pakanoille luovuttamisen ja muita yksityiskohtia. Seuraava Jaakobin ja Johanneksen kysymys antaa ymmärtää\, etteivät he\, eivätkä todennäköisesti muutkaan opetuslapset\, ole täysin ymmärtäneet minkälaiselle tielle Jeesus on astunut. He kuvittelevat tulevan ihmiskunnan historian taitekohdan erilaiseksi kuin se tulisi olemaan\, ja pyrkivät varmistamaan oman asemansa tulevassa maanpäällisessä kunniassa\, vaikka kunnia ja kirkkaus ovatkin silminnähtävällä tavalla vasta taivaassa edessä. Jeesuksen vastauskin kuvastaa tulevaa kärsimystä: ”voitteko juoda sen maljan\, jonka minä juon\, tahi tulla kastetuiksi sillä kasteella\, jolla minut kastetaan?” Malja kuvaa vanhastaan katkeraa kohtaloa\, Herran vihan vuodatusta (Jes. 51:17; Jer. 25:15; vrt. Mark. 14:36)\, ja kastekin tuo mieleen kärsimyksen ja tuhon kuvauksena mainitut tulvavedet (2. Sam. 22:5; Ps. 69:16). Jaakob ja Johannes kyllä tulevat juomaan samankaltaisesta ”maljasta” ja tullaan kastamaan samankaltaisella ”kasteella” kuin Jeesus. \nTiedämme varmasti\, että Jaakob mestautettiin (Apt. 12:2) ja että Johanneskin sai osansa kärsimyksestä myöhemmin elämässään\, mutta silti he eivät tässä hetkessä ymmärtäneet tulevan ristintien merkitystä.\nJeesuksen täytyi kulkea koko matka ristintietä Golgatan ristille asti\, jotta Hän voisi sovittaa meidän kaikki syntimme\, jotta Isä voisi todeta\, että tämä on riittävä sovitusuhri\, herättämällä Jeesuksen kuolleista. Koko kärsimystie Jeesuksen täytyi kulkea\, jotta meillä voisi olla rauha Jumalan kanssa\, jotta meidän ei tarvitsisi Jumalan vihan alaisina juoda Hänen vihansa maljaa. Jeesus kulki tämän tien tuskalliseen ristinkuolemaansa asti\, koska Hän rakastaa meitä Jumalan luomia ihmisiä.\nLaskiaisena laskeudutaan paastonaikaan muistelemaan Jeesuksen ristintietä. Tälle ristintielle Jeesus kutsuu meitäkin. Hän ei kutsu meitä sovittamaan syntejämme\, sen Hän itse teki jo puolestamme. Jeesus kutsuu meitä seuraamaan itseään\, rakkauden ja toisaalta itsetutkistelun ja itsekieltäytymisenkin tielle. Olenko minä elänyt niin kuin Jumalan lapselle sopii? Olenko minä rakastanut Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäni niin kuin itseäni? \nJeesuksen ristintie on kuitenkin myös toivon tie. Jo ilmoittaessaan opetuslapsilleen tulevasta kärsimystiestään\, Jeesus piirtää heidän eteensä itsensä kuoleman voittajana ja syntien sovittajana. Meidän ei tarvitse arjessamme\, ei paaston aikana eikä muutenkaan\, kulkea vailla toivoa. Jumalan Poika\, Jeesus\, on herätetty kuolleista! Synnillä ja kuolemalla ei ole enää mitään valtaan meihin\, olipa sitten itsetutkistelumme tulos kuinka masentava tahansa ja kohtasimmepa matkallamme miten paljon kärsimystä tahansa. Tämän voiton me saamme uskolla omistaa itsellemme\, tätä voittoa Jeesus tarjoaa meille sanansa ja sakramenttiensa kautta vastaan otettavaksi. \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri: vihreä.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 31:3 Psalmi: Ps. 31:2–6 Hallelujasäe: Ps. 116:12 (–13)\n1. lukukappale: Hes. 18:30–32 2. lukukappale: 1. Kor. 13 tai 1. Tim. 2:4–6 Evankeliumi: Mark. 10:32–45 \n\n1. lukukappale\nHes. 18:30–32\nNiinpä minä tuomitsen teidät\, te Israelin heimo\, itsekunkin hänen teittensä mukaan\, sanoo Herra\, Herra.\nKääntykää\, palatkaa pois kaikista synneistänne\, ja älköön syntivelka tulko teille lankeemukseksi. Heittäkää pois päältänne kaikki syntinne\, joilla te olette rikkoneet\, ja tehkää itsellenne uusi sydän ja uusi henki. Ja minkätähden te kuolisitte\, Israelin heimo? Sillä ei ole minulle mieleen kuolevan kuolema\, sanoo Herra\, Herra. Siis kääntykää\, niin te saatte elää.” \n  \n2. lukukappale\n1. Kor. 13\nVaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä\, mutta minulla ei olisi rakkautta\, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen. Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon\, ja vaikka minulla olisi kaikki usko\, niin että voisin vuoria siirtää\, mutta minulla ei olisi rakkautta\, en minä mitään olisi. Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi\, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi\, mutta minulla ei olisi rakkautta\, ei se minua mitään hyödyttäisi.\nRakkaus on pitkämielinen\, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi\, ei kerskaa\, ei pöyhkeile\, ei käyttäydy sopimattomasti\, ei etsi omaansa\, ei katkeroidu\, ei muistele kärsimäänsä pahaa\, ei iloitse vääryydestä\, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa; kaikki se peittää\, kaikki se uskoo\, kaikki se toivoo\, kaikki se kärsii. Rakkaus ei koskaan häviä; mutta profetoiminen\, se katoaa\, ja kielillä puhuminen lakkaa\, ja tieto katoaa. Sillä tietomme on vajavaista\, ja profetoimisemme on vajavaista. Mutta kun tulee se\, mikä täydellistä on\, katoaa se\, mikä on vajavaista.\nKun minä olin lapsi\, niin minä puhuin kuin lapsi\, minulla oli lapsen mieli\, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi\, hylkäsin minä sen\, mikä lapsen on. Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa\, arvoituksen tavoin\, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti\, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti\, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan. Niin pysyvät nyt usko\, toivo\, rakkaus\, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus. \nTai:\n1. Tim. 2:3–6\nSillä se on hyvää ja otollista Jumalalle\, meidän vapahtajallemme\, joka tahtoo\, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden. Sillä yksi on Jumala\, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä\, ihminen Kristus Jeesus\, joka antoi itsensä lunnaiksi kaikkien edestä\, josta todistus oli annettava aikanansa. \n  \nEvankeliumi\nMark. 10:32–45\nJa he olivat matkalla\, menossa ylös Jerusalemiin\, ja Jeesus kulki heidän edellään; ja heidät valtasi hämmästys\, ja ne\, jotka seurasivat\, olivat peloissaan. Ja hän otti taas tykönsä ne kaksitoista ja rupesi heille puhumaan\, mitä hänelle oli tapahtuva: ”Katso\, me menemme ylös Jerusalemiin\, ja Ihmisen Poika annetaan ylipappien ja kirjanoppineitten käsiin\, ja he tuomitsevat hänet kuolemaan ja antavat hänet pakanain käsiin; ja ne pilkkaavat häntä ja sylkevät häntä ja ruoskivat häntä ja tappavat hänet; ja kolmen päivän perästä hän on nouseva ylös”.\nJa Jaakob ja Johannes\, Sebedeuksen pojat\, menivät hänen luoksensa ja sanoivat hänelle: ”Opettaja\, me tahtoisimme\, että tekisit meille\, mitä sinulta anomme”. Hän sanoi heille: ”Mitä tahdotte\, että minä teille tekisin?” Niin he sanoivat hänelle: ”Anna meidän istua\, toisen oikealla ja toisen vasemmalla puolellasi\, sinun kirkkaudessasi”. Mutta Jeesus sanoi heille: ”Te ette tiedä\, mitä anotte. Voitteko juoda sen maljan\, jonka minä juon\, tahi tulla kastetuiksi sillä kasteella\, jolla minut kastetaan?” He sanoivat hänelle: ”Voimme”. Niin Jeesus sanoi heille: ”Sen maljan\, jonka minä juon\, te tosin juotte\, ja sillä kasteella\, jolla minut kastetaan\, kastetaan teidätkin; mutta minun oikealla tai vasemmalla puolellani istuminen ei ole minun annettavissani\, vaan se annetaan niille\, joille se on valmistettu”.\nKun ne kymmenen sen kuulivat\, alkoivat he närkästyä Jaakobiin ja Johannekseen. Mutta Jeesus kutsui heidät tykönsä ja sanoi heille: ”Te tiedätte\, että ne\, joita kansojen ruhtinaiksi katsotaan\, herroina niitä hallitsevat\, ja että kansojen mahtavat käyttävät valtaansa niitä kohtaan. Mutta näin ei ole teidän kesken\, vaan joka teidän keskuudessanne tahtoo suureksi tulla\, se olkoon teidän palvelijanne; ja joka teidän keskuudessanne tahtoo olla ensimmäinen\, se olkoon kaikkien orja. Sillä ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi\, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä.” \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala\, kuule laupiaasti rukouksemme! Päästä meidät syntiemme siteistä ja varjele meitä kaikissa vastoinkäymisissä. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Herra Jeesus Kristus\, me kiitämme sinua siitä\, ettet tullut maan päälle palveltavaksi vaan palvelemaan ja antamaan henkesi lunnaiksi kaikkien puolesta. Suo meidän jatkuvasti muistaa opetuksesi\, että joka rakastaa elämäänsä\, kadottaa sen\, mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa\, saa osakseen ikuisen elämän. Auta meitä seuraamaan sinua kärsimisessä ja kuolemisessa\, niin että saamme elää kanssasi kirkkaudessa. Kiinnitä meitä yhä enemmän sanaasi\, että kilvoittelisimme uskollisesti elämän tiellä ja lopulta saisimme vanhurskauden katoamattoman seppeleen. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 31:3\nOle minulle |turvakallio\, *\nvuorilinna\, johon |minut pelastat. \n  \nPsalmi:\nPs. 31:2–6\nHerra\, sinuun |minä turvaan. *\nÄlä salli minun ikinä häpeään tulla\, vapahda minut vanhurs|kaudessasi. \nKallista korvasi minun puoleeni\, riennä\, |pelasta minut. *\nOle minulle turvakallio\, vuorilinna\, johon |minut pelastat. \nSillä sinä olet minun kalli|oni ja linnani\, *\nja nimesi tähden sinä minua joh|dat ja talutat. \nSinä päästät minut verkosta\, jonka he ovat eteeni |virittäneet\, *\nsillä sinä olet |minun turvani. \nSinun käteesi minä |annan henkeni\, *\nsinä\, Herra\, lunastat minut\, sinä uskol|linen Jumala. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/laskiaissunnuntai-esto-mihi-vsk3/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_3-vuosikerta_Laskiaissu.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20240214 DTEND;VALUE=DATE:20240215 DTSTAMP:20260605T221237 CREATED:20161202T121851Z LAST-MODIFIED:20220729T123337Z UID:4114-1707868800-1707955199@www.luterilainen.net SUMMARY:Tuhkakeskiviikko DESCRIPTION:Jo itsessään tuhkakeskiviikon nimi ilmentää katumusta. Onhan melko yleisesti tuttu ilmaus ”katua säkissä ja tuhkassa”. Tuhkakeskiviikkona usein jumalanpalveluksessa otsaan piirrettävä tuhkaristi on osaltaan ilmaus katumuksesta. \nTuhkakeskiviikosta alkaa suuren paaston aika. Koko paastonaikaa sävyttää katumus. On kuitenkin surkeaa\, jos katumus on vain paastonajan asia; puhumattakaan siitä\, että katumus jää tuhkakeskiviikon ristin piirtämiseen. Lopulta tuhkaristin piirtäminen on ulkonainen ja sinänsä yhdentekevä asia. Tärkeämpää kuin katumuksen ulkonaiset ilmaukset ja merkit\, on itse asia. \nTodellinen katumus ei ole ihmisestä lähtöisin. Me emme saa katumusta aikaan\, emmekä syntiinlangenneina olentoina edes halua katua syntejämme. Jumala sanansa saarnalla\, erityisesti osoittamalla syntimme ja syntisyytemme\, saattaa meidät synnintuntoon. Katumus ei siis ole mitä tahansa huonoa oloa tai kielteisiä tunteita itsestään. Katekismuksesta voimme oppia katumuksesta mm. seuraavaa: \n”Keitä ovat katuvat uskovat?\nKatuvia uskovia ovat ne\, jotka ovat pahoillaan synneistään (katumus\, parannus) ja uskovat Herraan Jeesukseen Kristukseen Vapahtajanaan (usko)” (Katekismus. Martti Lutherin Vähä katekismus lyhyesti selitettynä. Suomen evankelisluterilainen lähetyshiippakunta\, 2017. s. 189.) \nNäin huomaamme ettei katumusta voi erottaa uskosta. Jotta voi katua\, on oltava ensin evankeliumi eli Kristus\, jonka varaan heittäytyä synnintunnossaan. Tästä voi seurata katumus\, joka on kestävää ja oikealla tavalla jatkuvaa. Tietyssä mielessä kristityn maanpäällinen elämä on jatkuvasti katumusta\, koska joka päivä teemme syntiä. Joka päivä saamme myös uskoa kaikki syntimme anteeksi. Siunattua paastonaikaa! \n\nKynttilöitä: 2 \nLiturginen väri: violetti tai sininen.\n2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 130:1–2 tai Viis. 11:23–24 Psalmi: Ps. 57:2–4 11–12 Psalmilause: Ps. 79:9\n1. lukukappale: Joel 2:12–17 2. lukukappale: 2. Piet. 1:1–11 tai 1. Piet. 4:1–5 Evankeliumi: Matt. 6:16–21 tai Luuk. 13:22–30 \n\n1. lukukappale\nJoel 2:12–17\nMutta vielä nytkin\, sanoo Herra\, kääntykää minun tyköni kaikesta sydämestänne\, paastoten\, itkien ja valittaen. Reväiskää rikki sydämenne\, älkää vaatteitanne\, ja kääntykää Herran\, teidän Jumalanne\, tykö; sillä hän on armahtavainen ja laupias\, pitkämielinen ja armosta rikas\, ja hän katuu pahaa. Ehkä hän vielä katuu ja jättää jälkeensä siunauksen: ruokauhrin ja juomauhrin Herralle\, teidän Jumalallenne. Puhaltakaa pasunaan Siionissa\, kuuluttakaa pyhä paasto\, kutsukaa koolle juhlakokous. Kootkaa kansa\, pitäkää pyhä seurakuntakokous\, kerätkää vanhukset\, kootkaa lapset ja rintoja imeväiset; lähteköön ylkä huoneestansa ja morsian kammiostansa. Eteisen ja alttarin välillä itkekööt papit\, jotka toimittavat Herran palvelusta\, ja sanokoot: ”Säästä\, Herra\, kansaasi äläkä anna perintöosaasi häväistäväksi\, pakanain pilkattavaksi. Miksi pitäisi sanottaman kansain seassa: ’Missä on heidän Jumalansa?'” \n  \n2. lukukappale\n2. Piet. 1:1–11\nSimeon Pietari\, Jeesuksen Kristuksen palvelija ja apostoli\, niille\, jotka ovat saaneet yhtä kalliin uskon kuin mekin meidän Jumalamme ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen vanhurskaudessa. Armo ja rauha lisääntyköön teille Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta. Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken\, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan\, hänen tuntemisensa kautta\, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään\, joiden kautta hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset\, että te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja pelastuisitte siitä turmeluksesta\, joka maailmassa himojen tähden vallitsee\, niin pyrkikää juuri sentähden kaikella ahkeruudella osoittamaan uskossanne avuja\, avuissa ymmärtäväisyyttä\, ymmärtäväisyydessä itsenne hillitsemistä\, itsenne hillitsemisessä kärsivällisyyttä\, kärsivällisyydessä jumalisuutta\, jumalisuudessa veljellistä rakkautta\, veljellisessä rakkaudessa yhteistä rakkautta. Sillä jos teillä on nämä ja ne yhä enenevät\, niin ne eivät salli teidän olla toimettomia eikä hedelmättömiä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa. Jolla sitävastoin ei niitä ole\, se on sokea\, likinäköinen\, on unhottanut puhdistuneensa entisistä synneistänsä. Pyrkikää sentähden\, veljet\, sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi; sillä jos sen teette\, ette koskaan lankea; sillä näin teille runsain määrin tarjotaan pääsy meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen iankaikkiseen valtakuntaan. \nTai:\n1. Piet. 4:1–5\nKoska siis Kristus on kärsinyt lihassa\, niin ottakaa tekin aseeksenne sama mieli – sillä joka lihassa kärsii\, se lakkaa synnistä – ettette enää eläisi tätä lihassa vielä elettävää aikaa ihmisten himojen mukaan\, vaan Jumalan tahdon mukaan. Riittäähän\, että menneen ajan olette täyttäneet pakanain tahtoa vaeltaessanne irstaudessa\, himoissa\, juoppoudessa\, mässäyksissä\, juomingeissa ja kauheassa epäjumalain palvelemisessa. Sentähden he oudoksuvat sitä\, ettette juokse heidän mukanansa samaan riettauden lätäkköön\, ja herjaavat. Mutta heidän on tehtävä tili hänelle\, joka on valmis tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. \n  \nEvankeliumi\nMatt. 6:16–21\nJa kun paastoatte\, älkää olko synkännäköisiä niinkuin ulkokullatut; sillä he tekevät kasvonsa surkeiksi\, että ihmiset näkisivät heidän paastoavan. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa. Vaan kun sinä paastoat\, niin voitele pääsi ja pese kasvosi\, etteivät paastoamistasi näkisi ihmiset\, vaan sinun Isäsi\, joka on salassa; ja sinun Isäsi\, joka salassa näkee\, maksaa sinulle. Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle\, missä koi ja ruoste raiskaa ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen\, missä ei koi eikä ruoste raiskaa ja missä eivät varkaat murtaudu sisään eivätkä varasta. Sillä missä sinun aarteesi on\, siellä on myös sinun sydämesi. \nTai:\nLuuk. 13:22–30\nJa hän vaelsi kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään ja opetti\, kulkien Jerusalemia kohti. Ja joku kysyi häneltä: ”Herra\, onko niitä vähän\, jotka pelastuvat? Niin hän sanoi heille: ”Kilvoitelkaa päästäksenne sisälle ahtaasta ovesta\, sillä monet\, sanon minä teille\, koettavat päästä sisälle\, mutta eivät voi. Sen jälkeen kuin perheenisäntä on noussut ja sulkenut oven ja te rupeatte seisomaan ulkona ja kolkuttamaan ovea sanoen: ’Herra\, avaa meille’\, vastaa hän ja sanoo teille: ’En minä tunne teitä enkä tiedä\, mistä te olette’. Silloin te rupeatte sanomaan: ’Mehän söimme ja joimme sinun seurassasi\, ja meidän kaduillamme sinä opetit’. Mutta hän on lausuva: ’Minä sanon teille: en tiedä\, mistä te olette. Menkää pois minun tyköäni\, kaikki te vääryyden tekijät.’ Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys\, kun näette Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin ja kaikkien profeettain olevan Jumalan valtakunnassa\, mutta huomaatte itsenne heitetyiksi ulos. Ja tulijoita saapuu idästä ja lännestä ja pohjoisesta ja etelästä\, ja he aterioitsevat Jumalan valtakunnassa. Ja katso\, on viimeisiä\, jotka tulevat ensimmäisiksi\, ja on ensimmäisiä\, jotka tulevat viimeisiksi.” \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala\, joka vihastut synnin tekemisestä\, mutta lepyt katumuksesta! Kuule armollisesti kansasi nöyrä rukous ja käännä pois meistä vihasi kiivaus\, jonka syntimme ovat ansainneet. Rakkaan Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n2. Armollinen Jumala\, rakas taivaallinen Isä! Sinä et halveksi yhtäkään luotuasi ja annat Poikasi Kristuksen pyhän elämän\, kärsimyksen ja kuoleman tähden anteeksi kaikille\, jotka tulevat luoksesi ja tahtovat tehdä parannuksen. Anna sinä meille oikea katumus\, jotta voisimme saada syntimme anteeksi ja rauhan sieluillemme. Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n  \nPäivän psalmi\nAntifoni:\nPs. 130:1–2\nSyvyydestä minä huudan si|nua\, Herra. *\nHerra\, kuu|le minun ääneni. \nTai:\nViis. 11:23–24\nSinä\, Herra\, olet armollinen kaikille\, etkä inhoa ainoatakaan niistä\, jotka |olet tehnyt. *\nSinä katsot ihmisten syntien ohitse\, että he tekisi|vät parannuksen. \n  \nPsalmi:\nPs. 57:2–4\, 11–12\nJumala\, ole minulle armollinen\, ole minulle |armollinen; *\nsillä sinuun minun |sieluni turvaa. \nMinä turvaan sinun siipi|esi suojaan\, *\nkunnes onnettomuu|det ovat ohitse. \nMinä huudan Jumalaa\, Korkeinta\, |avukseni\, *\nJumalaa\, joka vie minun a|siani päätökseen. \nHän lähettää taivaasta minulle pelastuksen\, kun minua herjaavat minun |polkijani. *\nJumala lähettää armonsa |ja totuutensa. \nSillä suuri on sinun armosi ja ulottuu |hamaan taivaisiin\, *\nja sinun totuute|si pilviin asti. \nKorota itsesi yli tai|vasten\, Jumala\, *\nja kunnia|si yli kaiken maan. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt |on ja aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/tuhkakeskiviikko-vsk3/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20240218 DTEND;VALUE=DATE:20240219 DTSTAMP:20260605T221237 CREATED:20161202T121853Z LAST-MODIFIED:20220729T123400Z UID:4115-1708214400-1708300799@www.luterilainen.net SUMMARY:1. paastonajan sunnuntai\, Invocavit DESCRIPTION:Tämän sunnuntain nimi on Invocavit eli ”Hän huutaa minua”. Nimi on peräisin päivän psalmin antifonista: Hän huutaa minua avuksensa\, ja minä vastaan hänelle\, minä olen hänen tykönänsä\, kun hänellä on ahdistus\, minä vapahdan hänet ja saatan hänet kunniaan.(Ps. 91:15)\nTämä psalmi kertoo Jeesuksen tehtävästä uutena Aadamina\, joka avautuu meille syntiinlankeemuskertomuksen kautta. \nVanhan testamentin lukukappaleessa kuvataan Aadamin ja Eevan lankeemus. He eivät totelleet Jumalan käskyä. Ennen Eevan luomista Aadam oli asetettu hoitamaan papinvirkaa. Jumalan sana\, jota hänen piti itse noudattaa\, ja joka hänen piti opettaa Eevalle oli yksinkertainen: Syökää elämän puusta. Älkää syökö hyvän ja pahantiedon puusta. Saatana kyseenalaisti tämän Aadamille uskotun Jumalan sanan ja vääristi sen: ”Onko Jumala todellakin sanonut: älkää syökö kaikista paratiisin puista?” Syntiinlankeemuskertomuksessa on mielenkiintoista ettei Aadam vastustellut\, vaikka hän oli Eevan vieressä. Aadam vaikeni\, eikä hoitanut tehtäväänsä sananpalvelijana Eedenissä. Käärme vietteli Eevan syömään kiellettyä hedelmää ja hän tarjosi sitä myös Aadamille. Suurin synti on Aadamin\, joka jättää hoitamatta papinvirkansa ja syö myös itse. Kun lankeemus tapahtui\, menettivät Aadam ja Eeva täydellisen yhteyden Jumalaan ja toisiinsa. Seurauksena on perisynnin turmelus ja kuolema. Synnin vaikutus näkyi heti\, kun Aadam ja Eeva yrittivät piiloutua Jumalalta. Syyttely alkoi heti. Eeva syytti Saatanaa ja Aadam syytti Jumalaa ja Eevaa. Lankeemus tuli näkymään miehen ja naisen välisessä suhteessa ja ihmisten suhteessa luomakuntaan. Pahimpana seurauksena lankeemuksesta oli ajallisen kuoleman lisäksi iankaikkinen kuolema. \nJumala kuitenkin lupasi heti lankeemuksen jälkeen pelastajan syntiinlankeemuksesta: ”Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi\, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän.” Tämä on Raamatun ensimmäinen lupaus Kristuksesta. \nPäivän evankeliumitekstissä kuvataan tilanne\, kun Henki vie Jeesuksen erämaahan Saatanan kiusattavaksi. Kysymys on siitä\, että Aadam on jälleen Saatanan vieteltävänä. Nyt Saatana saa vastaansa Uuden Aadamin\, Kristuksen. Kun Jeesus on erämaassa 40 päivää\, viittaa se myös Israelin kansan erämaavaellukseen. Hän paastoaa kansansa puolesta ja täyttää Isän edessä kaiken\, mitä täyttää pitää. Uusi Aadam voittaa Saatanan kiusaukset ja torjuu ne oikealla Jumalan sanalla. \nErämaassa ollessaan Jeesus toteuttaa myös toisen vanhan testamentin lupauksen. Vuosittaisessa syntiuhrissa tapahtui seuraavaa: ”Kun Aaron on saattanut päätökseen pyhäkön\, pyhäkköteltan ja alttarin puhdistusmenot\, hän tuokoon esiin elävän pukin\, asettakoon molemmat kätensä eläimen pään päälle ja tunnustakoon siinä israelilaisten kaikki synnit\, kaikki pahat teot ja rikkomukset\, joihin israelilaiset ovat syyllistyneet. Näin hän pankoon ne pukin kannettaviksi ja lähettäköön sen sitten tehtävään määrätyn miehen ajamana autiomaahan. Pukki saa kantaa kaikki heidän syntinsä asumattomille seuduille…”(3.Moos 16:20-22) Jeesus on juuri ennen erämaahan menoaan käynyt Johanneksen kasteella\, jossa hän meni synnittömänä syntisten kasteelle ja Johannes laittoi kätensä hänen päälleen. Jeesuksessa toteutui näin myös syntipukin tehtävä. Lopulta koko maailman synnit ovat ristillä sovitettavana. Kristus polkee käärmeen pään rikki ja käärme pistää vaimon siementä kantapäähän. Uusi Aadam on voittanut synnin\, kuoleman ja Perkeleen vallan. Jumala on vastannut poikansa huutoon! \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri: violetti tai sininen.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 91:15 Psalmi: Ps. 91:1–4 11–12 Psalmilause: 5. Moos. 8:3\n1. lukukappale: Jes. 1:16–20 tai 1. Moos. 3:1–7 (8–19) 2. lukukappale: Hepr. 2:9 17–18 Evankeliumi: Mark. 1:12–13 \n\n1. lukukappale\nJes. 1:16–20\nPeseytykää\, puhdistautukaa; pankaa pois pahat tekonne minun silmäini edestä\, lakatkaa pahaa tekemästä. Oppikaa tekemään hyvää; harrastakaa oikeutta\, ojentakaa väkivaltaista\, hankkikaa orvolle oikeus\, ajakaa lesken asiaa. Niin tulkaa\, käykäämme oikeutta keskenämme\, sanoo Herra. Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat\, tulevat ne lumivalkeiksi; vaikka ne ovat purppuranpunaiset\, tulevat ne villanvalkoisiksi. Jos suostutte ja olette kuuliaiset\, niin te saatte syödä maan hyvyyttä; mutta jos vastustatte ja niskoittelette\, niin miekka syö teidät. Sillä Herran suu on puhunut. \nTai:\n1. Moos. 3:1–7 (8–19)\nMutta käärme oli kavalin kaikista kedon eläimistä\, jotka Herra Jumala oli tehnyt; ja se sanoi vaimolle: ”Onko Jumala todellakin sanonut: ’Älkää syökö kaikista paratiisin puista’?” Niin vaimo vastasi käärmeelle: ”Me saamme syödä muiden puiden hedelmiä paratiisissa\, mutta sen puun hedelmästä\, joka on keskellä paratiisia\, on Jumala sanonut: ’Älkää syökö siitä älkääkä koskeko siihen\, ettette kuolisi’.” Niin käärme sanoi vaimolle: ”Ette suinkaan kuole; vaan Jumala tietää\, että sinä päivänä\, jona te siitä syötte\, aukenevat teidän silmänne\, ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan”. Ja vaimo näki\, että siitä puusta oli hyvä syödä ja että se oli ihana katsella ja suloinen puu antamaan ymmärrystä; ja hän otti sen hedelmästä ja söi ja antoi myös miehellensä\, joka oli hänen kanssansa\, ja hänkin söi. Silloin aukenivat heidän molempain silmät\, ja he huomasivat olevansa alasti; ja he sitoivat yhteen viikunapuun lehtiä ja tekivät itselleen vyöverhot. (Ja he kuulivat\, kuinka Herra Jumala käyskenteli paratiisissa illan viileydessä. Ja mies vaimoineen lymysi Herran Jumalan kasvojen edestä paratiisin puiden sekaan. Mutta Herra Jumala huusi miestä ja sanoi hänelle: ”Missä olet?” Hän vastasi: ”Minä kuulin sinun askeleesi paratiisissa ja pelkäsin\, sillä minä olen alasti\, ja sentähden minä lymysin”. Ja hän sanoi: ”Kuka sinulle ilmoitti\, että olet alasti? Etkö syönyt siitä puusta\, josta minä kielsin sinua syömästä?” Mies vastasi: ”Vaimo\, jonka annoit olemaan minun kanssani\, antoi minulle siitä puusta\, ja minä söin”. Niin Herra Jumala sanoi vaimolle: ”Mitäs olet tehnyt?” Vaimo vastasi: ”Käärme petti minut\, ja minä söin”. Ja Herra Jumala sanoi käärmeelle: ”Koska tämän teit\, kirottu ole sinä kaikkien karjaeläinten ja kaikkien metsän eläinten joukossa. Vatsallasi sinun pitää käymän ja tomua syömän koko elinaikasi. Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi\, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän.” Ja vaimolle hän sanoi: ”Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat\, kivulla sinun pitää synnyttämän lapsia; mutta mieheesi on sinun halusi oleva\, ja hän on sinua vallitseva”. Ja Aadamille hän sanoi: ”Koska kuulit vaimoasi ja söit puusta\, josta minä kielsin sinua sanoen: ’Älä syö siitä’\, niin kirottu olkoon maa sinun tähtesi. Vaivaa nähden sinun pitää elättämän itseäsi siitä koko elinaikasi; orjantappuroita ja ohdakkeita se on kasvava sinulle\, ja kedon ruohoja sinun on syötävä. Otsasi hiessä sinun pitää syömän leipäsi\, kunnes tulet maaksi jälleen\, sillä siitä sinä olet otettu. Sillä maasta sinä olet\, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman.”) \n  \n2. lukukappale\nHepr. 2:9\, 17–18\nMutta hänet\, joka vähäksi aikaa oli tehty enkeleitä halvemmaksi\, Jeesuksen\, me näemme hänen kuolemansa kärsimyksen tähden kirkkaudella ja kunnialla seppelöidyksi\, että hän Jumalan armosta olisi kaikkien edestä joutunut maistamaan kuolemaa. Sentähden piti hänen kaikessa tuleman veljiensä kaltaiseksi\, että hänestä tulisi laupias ja uskollinen ylimmäinen pappi tehtävissään Jumalan edessä\, sovittaakseen kansan synnit. Sillä sentähden\, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu\, voi hän kiusattuja auttaa. \n  \nEvankeliumi\nMark. 1:12–13\nKohta sen jälkeen Henki ajoi hänet erämaahan. Ja hän oli erämaassa neljäkymmentä päivää\, ja saatana kiusasi häntä\, ja hän oli petojen seassa; ja enkelit tekivät hänelle palvelusta. \n  \nRukoukset\n1. Herra\, kaikkivaltias Jumala\, joka olet saattanut meidät tämän paaston alkuun! Vapauta meidät sinun armollasi\, niin ettemme tänä paastonaikana horjahtaisi syntiin\, vaan että me ajatuksin\, puhein ja teoin noudattaisimme kaikessa sinun vanhurskauttasi ja täyttäisimme jatkuvasti sinun tahtoasi. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Herra Jumala! Ohjaa maailman menoa niin\, että seurakuntasi saisi iloita rauhassa ja jumalisuudessa. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n3. Herra\, meidän Jumalamme! Sinä annoit Poikasi joutua kiusauksiin ja ahdistuksiin\, jotta hän voisi auttaa kiusattuja. Hän on voittanut pahan vallan. Vahvista meitä\, että me jaksaisimme Poikasi nimessä vastustaa vihollisen hyökkäyksiä ja torjua ne sinun sanasi avulla. Kuule meitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme tähden. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 91:15\nHän huutaa minua avuksensa\, ja minä |vastaan hänelle\, *\nminä olen hänen tykönänsä\, kun hänellä on ahdistus\, minä vapahdan hänet ja saa|tan hänet kunniaan. \n  \nPsalmi:\nPs. 91:1–4\, 11–12\nJoka Korkeimman suo|jassa istuu *\nja Kaikkivaltiaan |varjossa yöpyy\, \nse sanoo: ”Herra on minun turva|ni ja linnani\, *\nhän on minun Jumalani\, jo|hon minä turvaan”. \nSillä hän päästää sinut linnus|tajan paulasta\, *\nturmiol|lisesta rutosta. \nSulillansa hän sinua suojaa\, ja sinä saat turvan hänen siipi|ensä alla; *\nhänen uskollisuutensa on |kilpi ja suojus. \nSillä hän antaa enkeleilleen si|nusta käskyn *\nvarjella sinua |kaikilla teilläsi. \nHe kantavat sinua |käsillänsä\, *\nettet jalkaa|si kiveen loukkaisi. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt |on ja aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/1-paastonajan-sunnuntai-invocavit-vsk3/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_3-vuosikerta_1_paastonajansu.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20240221 DTEND;VALUE=DATE:20240222 DTSTAMP:20260605T221237 CREATED:20200205T101804Z LAST-MODIFIED:20230921T155102Z UID:8507-1708473600-1708559999@www.luterilainen.net SUMMARY:Pyhien muistopäivät: Wilhelm Löhe DESCRIPTION:Herramme on antanut luterikunnan yhdeksi suureksi paimeneksi ja opettajaksi Johann Konrad Wilhelm Löhen (21. helmikuuta 1808 – 2. tammikuuta 1872). Löhe oli pelkäämätön tunnustuksellinen luterilainen soihdunkantaja\, joka palautti luterikunnan ymmärtämään Kristuksen kirkon jatkuvuuden\, sen olemuksen ja tehtävän\, joka ensisijaisesti tulee esiin Kirkon tuntomerkkien mukaisessa messussa. Vanhurskauttamisoppi ei saa olla jokin erillinen opinkappale\, vaan sen tulee olla sidoksissa kirkkoon\, saarnaan\, sakramentteihin ja paimenen virkaan. Apostolisuus on se ratkaiseva normi\, jolla Kirkko ja kirkkokunta voidaan erottaa toisistaan. \nLöhen vanhemmat olivat vakaita kristittyjä\, vaikka yleisesti luterilaista kirkkoa raskautti papiston mieltymys liberaaliin opetukseen. Jumala oli antanut Baijeriin kuitenkin myös herätystä. Löhe osallistui mielellään perheensä kanssa seurakunnan messuihin ja piti ensimmäistä ehtoollistaan suurena elämyksenä. \nKun hän opiskeli Erlangenissa papiksi\, myös silloin ahkeran teologian opiskelun lisäksi säännöllinen osallistuminen messuun ja henkilökohtainen rukouselämä pyhän Raamatun kanssa olivat hänelle tärkeitä. Kaunokirjallisuuttakin hän luki\, mutta opiskelussa tuli yhä enemmän olemaan tärkeimpinä kirkkoisät\, Luther ja luterilaisen ortodoksian paimenet. On sanottu\, että Löhestä tuli oman aikansa papistossa paras Lutherin ja luterilaisuuden tuntija. Hänelle olivat lisäksi tuttuja vanhan pietismin paimenet\, joiden postilloja hän luki. \nLöhe sai pappisvihkimyksen 1831\, mutta joutui raamatullisesta ja omiintuntoihin tähtäävästä julistuksestaan johtuen jatkuvien kanteluiden ja painostuksen vuoksi muuttamaan seurakunnasta toiseen. Vakinaisen papin viran hän sai pienessä Neuendettelsaussa 1837. Samana vuonna hän meni naimisiin nuoren Helene Andreaen kanssa. Avioliitto oli onnellinen\, mutta päättyi Helenen kuolemaan tämän ollessa 24-vuotias ja avioliiton kestettyä vain kuusi vuotta. \nLöhellä ei ollut aina helppoa pienessä maalaisseurakunnassakaan\, koska hän toteutti yhä vähemmälle jäänyttä kirkkokuria. Luterilaiseen tunnustukseen sitoutuneena pappina vastoin hänen kirkkoaan Löhe toimi siten\, että seurakunnan jäsenet ymmärsivät kristillisen elämän tärkeyden. Pyhälle ehtoolliselle tulo ei ollut hänen seurakunnassaan jokin itsestäänselvyys tai kansalaisoikeus\, vaikka hän nimenomaan korostikin säännöllistä osallistumista messuun ja pyhän ehtoollisen nauttimista kristityn elämässä. \nLöhe opetti Tunnustuksemme mukaan armonvälineiden ratkaisevaa merkitystä ja niiden lisäksi Kristuksen asettamaa paimenen virkaa. Siksi hän keräsi pappilaansa lähiseudun pappeja\, jotka myös halusivat kirkkonsa uudistumista luterilaisen uskon ja opin perustalla. Kokoontumisiin liittyi myös syvällistä messun liturgian opiskelua. Nämä papiston kokoukset ja myös uskovien pappeuteen liittyvä maallikkosarnaajien koulutus virvoittivat laajasti seurakuntaelämää. \nKun Preussin hallitsija Fredrik Wilhelm III ajoi jopa sotaväen avulla luterilaisten ja reformoitujen unionia\, joka auttaisi hallitsijan yhteiskunnallisia pyrkimyksiä\, se sai ankaraa vastustusta ja jopa joukkopakoa Pohjois-Amerikkaan ja Australiaan. Löhe taisteli tällaista kirkkokuntien yhdistymistä vastaan eikä hyväksynyt oman aikansa allianssikristillisyyttä. Luterilainen oppi on oikeaa apostolisuutta ja katolisuutta. Oikea kirkko on Jumalan puutarha\, jota ei saa rikkakasvit vallata. Kirkon on pidettävä kiinni Jumalan sanasta ja siihen pohjautuvasta Tunnustuksesta. Tällainen kirkko on kyllä ”ristin alainen”\, mutta juuri tällaisessa kirkossa Jumala ilmaisee kauneimmalla tavalla pelastavan rakkautensa ihmisiin. Jos kirkko on oikea kirkko\, se ei voi sallia keskuudessaan oman tunnustuksensa vastaista oppia ja elämää. Muuten kirkko sairastuu vakavasti. \nOpettaessaan seurakuntalaisten lisäksi pastoreita ja maallikkosaarnaajia\, Löhe paneutui myös Pohjois-Amerikkaan muuttaneiden siirtolaisten aineelliseen\, henkiseen ja hengelliseen auttamiseen. Tämä johti sekä diakoniatyöhön liittyvän koulun ja koulutuksen sekä pakanalähetyksen aloittamiseen. Vaikka Löhe menetti lyhyessä ajassa monta rakasta sukulaistaan\, hän jaksoi ponnistella seurakuntansa\, kirkkonsa ja jopa diasporassa elävien maamiestensä hyväksi. Hän kokosi seurakunnassaan pitämistään opetuksista yhtenäisen kirjan Kolme kirjaa kirkosta (Drei Bücher von der Kirche) 1845\, jota on nimitetty ”Kirkon Korkeaksi Veisuksi”. (Suom.: Jumalan puutarha. Kolme kirjaa kirkosta.) \nSitaatti Löheltä:\n”Kirkon pääasiallisia nimiä ei ole ’yksi’\,’yleinen’ tai ’iankaikkinen’\, vaan ’apostolinen’. Kaikki nimet näet tulevat merkityksettömiksi ja lakkaavat olemasta\, ellei kirkkoa enää voida nimittää apostoliseksi\, mutta ne kaikki säilyvät\, viheriöivät\, kukoistavat ja kaunistavat kirkkoa\, jos se pysyy apostolisena\, so. apostolien sanan perustalla. Olkoon kirkko valaisin ja sana valo. Silloin ei tule sellaista myrskyä\, joka veisi tämän valaisimen mennessään.” Löhe\, Jumalan puutarha\, 1983\, 46-47. \n  \nKaikki pyhien muistopäivät täällä. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/pyhien-muistopaivat-wilhelm-lohe/ CATEGORIES:Pyhien muistopäivät ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2020/02/Kirkkoisät_Wilhelm-Löhe.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20240223 DTEND;VALUE=DATE:20240224 DTSTAMP:20260605T221237 CREATED:20200117T145557Z LAST-MODIFIED:20230921T155117Z UID:8417-1708646400-1708732799@www.luterilainen.net SUMMARY:Pyhien muistopäivät: Polykarpos Smyrnalainen DESCRIPTION:Polykarpos Smyrnalainen (n. 69–156) lukeutuu nk. Apostolisiin isiin\, kirkollisiin kirjoittajiin\, jotka vaikuttivat apostolisena aikana\, mutta joiden teokset eivät kuulu Uuden testamentin kaanoniin. Hän toimi Raamatussakin mainitun Smyrnan (nyk. Izmir\, Turkki) seurakunnan piispana. \nNuorena Polykarpos opiskeli Jeesuksen opetuslasten\, erityisesti apostoli Johanneksen jalkojen juuressa. Myöhemmin piispanvirassa ollessaan hän keskittyi välittämään apostoleilta saamaansa opetusta tuleville sukupolville\, sekä johdattamaan harhaoppisia parannukseen. Polykarpos näki vaivaa myös Kirkon kirjallisen perinteen vaalimisessa: hän toimi ystävänsä\, Antiokian piispa Ignatioksen (n. 35–107) kirjeiden toimittajana. Keisari Trajanuksen hallituskaudella (97–117) jo korkeaan ikään päässyt Polykarpos pidätettiin. Kun häntä vaadittiin esivallan edessä kumartamaan keisaria ja herjaamaan Kristusta\, piispa ei taipunut\, vaan vastasi: ”Jo kahdeksankymmentä kuusi vuotta olen häntä palvellut\, eikä hän ole tehnyt minulle mitään pahaa. Kuinka voisin pilkata kuningastani\, joka on minut pelastanut?” Polykarposta uhattiin edelleen pedoilla ja roviolla\, mutta hän pysyi rohkeasti Kristus-todistuksessa ja kehotti vainoojiaan parannukseen. Rukous\, jonka hän lausui kansan edessä sekä hänen ihmeenomainen kuolemansa roviolla saivat tapahtumia seuranneet ihmettelemään suurta eroa epäuskoisten ja Jumalan valittujen välillä. \nPolykarpoksen tunnettu kirjallinen tuotanto rajoittuu yhteen teokseen\, kirjeeseen Filippin seurakunnalle. Teos muistuttaa monin tavoin Uuden testamentin kirjeitä. Polykarpoksen elämästä kertoo myös Polykarpoksen marttyyrio\, Smyrnan seurakunnasta toiselle Vähä-Aasian seurakunnalle lähetetty kirje\, joka kuvaa piispan kuolemaa ja siihen johtaneita tapahtumia. Polykarpoksen marttyyrio on varhaisin tunnettu Uuden testamentin ulkopuolinen kuvaus kristityn marttyyrin viimeisistä vaiheista. Polykarpoksesta saadaan tietoa myös Ignatioksen hänelle lähettämästä kirjeestä sekä hänen oman oppilaansa\, toisen vuosisadan merkittävimpiin kirkkoisiin lukeutuvan Irenaioksen (n. 135–200) pääteoksesta Adversus haereses (Harhaoppeja vastaan). \nSekä Polykarpoksen kirjeet että hänestä kirjoitettu marttyyrio on julkaistu suomeksi teoksessa Apostoliset isät. Suomentanut Heikki Koskenniemi. Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja 100. Helsinki. 1975. Ignatioksen kirje Polykarpokselle on julkaistu samassa niteessä. \nPolykarpos Smyrnalainen kuoli 23. helmikuuta\, mistä syystä tätä päivää juhlitaan hänen muistopäivänään. \nSitaattina Polykarpoksen kirjeestä filippiläisille (1:2-3): ”Iloitsen myös siitä\, että teidän uskonne\, joka on niin lujaan juurtunut ja josta kerrotaan jo vanhoista ajoista alkaen\, on yhä kestävä ja kantaa hedelmää meidän Herrassamme Jeesuksessa Kristuksessa\, hänessä\, joka osoitti kestävyyttä ja kävi kuolemaan saakka meidän syntiemme tähden. Hänet Jumala herätti ja päästi tuonelan kivuista. Häneen te uskotte\, vaikka ette ole häntä nähneet\, sanomattomalla ja kirkastuneella ilolla\, johon monet haluaisivat päästä; tehän tiedätte\, että armosta te olette pelastetut\, ette teoista\, vaan Jumalan tahdosta Jeesuksen Kristuksen kautta.” \n  \nKaikki pyhien muistopäivät täällä. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/pyhien-muistopaivat-polykarpos-smyrnalainen/ CATEGORIES:Pyhien muistopäivät ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2020/01/Kirkkoisät_Polykarpos-Smyrnalainen.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20240225 DTEND;VALUE=DATE:20240226 DTSTAMP:20260605T221237 CREATED:20161202T121854Z LAST-MODIFIED:20220729T123427Z UID:4116-1708819200-1708905599@www.luterilainen.net SUMMARY:2. paastonajan sunnuntai\, Reminiscere DESCRIPTION:Tämän sunnuntai saa nimensä\, Reminiscere\, päivän psalmin antifonista: Muista laupeuttasi\, Herra\, ja armoasi\, sillä ne ovat olleet hamasta iankaikkisuudesta.(Ps. 25:6) \nSunnuntain lukukappaleet muistuttavat meitä oikeanlaisesta yhteydestä Jumalaan. Kuinka lähestyä maan ja taivaan Herraa? Sen sijaan\, että me katsoisimme mihinkään omaamme\, me saamme vedota Jumalaan ja hänen tekoihinsa: ”Muista laupeuttasi\, Herra\, ja armoasi” . Yksinkertaisesti meitä kutsutaan lähestymään Jumalaa Kristuksen kautta. Kristus on Jumalan armo ja Jumalan laupeus. Tämä on koko paastonajan tärkein hengellinen sanoma: enemmän Kristusta ja hänen armoansa ja laupeuttaan\, vähemmän ihmisen omia tekoja. \nTämän sunnuntain evankeliumitekstissä Jeesus opettaa juuri tästä. Syntinen nainen ei pysty omien syntiensä tai oman asemansa vuoksi vetoamaan mihinkään omaansa. Hänen on pakko luottaa ja vedota vain Jeesuksen hyvyyteen. Ainoa asia\, mitä hän voi tuoda Herralle\, on hänen oma syntinen itsensä\, katumuksen kyyneleet ja särjetty sydän. ”Mutta missä synti on suureksi tullut\, siinä armo on tullut ylenpalttiseksi.”(Room 5:20) \nToinen asia\, jonka evankeliumiteksti opettaa on\, että Jumalan armo ja laupeus saa aikaan vastarakkautta niissä\, jotka uskovat evankeliumin. Syntinen nainen oli tullut syntiensä kanssa armahtajan ja avun luokse. Hänestä Jeesus sanoo: ”Tämän paljot synnit ovat anteeksi annetut: hänhän näet rakasti paljon; mutta jolle vähän anteeksi annetaan\, se rakastaa vähän.” Ainoa voima\, jolla rakkautemme Jumalaan lisääntyy on evankeliumi\, sillä se on Jumalan voima.(Room 1:16) Omat voimamme ovat heikot. Evankeliumin äärellä voimme olla vain yhdellä tavalla – syntisinä. Evankeliumi tekee meistä armahdettuja syntisiä ja me tahdomme rakastaa Jumalaa ja lähimmäistä. \nJumalalla on valta antaa syntejä anteeksi ja siirtää ihminen synnin kuoleman ja Perkeleen vallasta omaan valtakuntaansa. Vain hän voi pelastaa meidät. Usko vastaanottaa tämän pelastuksen ja me saamme kuulla saman kuin evankeliumitekstin nainen kuuli: ”Sinun uskosi on sinut pelastanut; mene rauhaan”. \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri: violetti tai sininen.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 25:6 Psalmi: Ps. 25:1–10 Psalmilause: Ps. 106:2\n1. lukukappale: 1. Moos. 32:23–32 2. lukukappale: Jaak. 1:2–6 Evankeliumi: Luuk. 7:36–50 \n\n1. lukukappale\n1. Moos. 32:22–31\nMutta yöllä hän nousi\, otti molemmat vaimonsa ja molemmat orjattarensa ja yksitoista lastansa ja meni kahlauspaikasta Jabbokin yli. Ja hän otti heidät ja vei heidät joen yli ja vei sen yli kaiken\, mitä hänellä oli. Ja Jaakob jäi yksinänsä toiselle puolelle. Silloin painiskeli hänen kanssaan muuan mies päivän koittoon saakka. Ja kun mies huomasi\, ettei hän häntä voittanut\, iski hän häntä lonkkaluuhun\, niin että Jaakobin lonkka nyrjähti hänen painiskellessaan hänen kanssaan. Ja mies sanoi: ”Päästä minut\, sillä päivä koittaa”. Mutta hän vastasi: ”En päästä sinua\, ellet siunaa minua”. Ja hän sanoi hänelle: ”Mikä sinun nimesi on?” Hän vastasi: ”Jaakob”. Silloin hän sanoi: ”Sinun nimesi älköön enää olko Jaakob\, vaan Israel\, sillä sinä olet taistellut Jumalan ja ihmisten kanssa ja olet voittanut”. Ja Jaakob kysyi ja sanoi: ”Ilmoita nimesi”. Hän vastasi: ”Miksi kysyt minun nimeäni?” Ja hän siunasi hänet siinä. Ja Jaakob antoi sille paikalle nimen Penuel\, ”sillä”\, sanoi hän\, ”minä olen nähnyt Jumalan kasvoista kasvoihin\, ja kuitenkin on minun henkeni pelastunut”. Ja kun hän oli kulkenut Penuelin ohitse\, nousi aurinko; mutta hän ontui lonkkaansa. \n  \n2. lukukappale\nJaak. 1:2–6\nVeljeni\, pitäkää pelkkänä ilona\, kun joudutte moninaisiin kiusauksiin\, tietäen\, että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa saa aikaan kärsivällisyyttä. Ja kärsivällisyys tuottakoon täydellisen teon\, että te olisitte täydelliset ja eheät ettekä missään puuttuvaiset. Mutta jos joltakin teistä puuttuu viisautta\, anokoon sitä Jumalalta\, joka antaa kaikille alttiisti ja soimaamatta\, niin se hänelle annetaan. Mutta anokoon uskossa\, ollenkaan epäilemättä; sillä joka epäilee\, on meren aallon kaltainen\, jota tuuli ajaa ja heittelee. \n  \nEvankeliumi\nLuuk. 7:36–50\nNiin eräs fariseuksista pyysi häntä ruualle kanssaan; ja hän meni fariseuksen taloon ja asettui aterialle. Ja katso\, siinä kaupungissa oli nainen\, joka eli syntisesti; ja kun hän sai tietää\, että Jeesus oli aterialla fariseuksen talossa\, toi hän alabasteripullon täynnä hajuvoidetta ja asettui hänen taakseen hänen jalkojensa kohdalle\, itki ja rupesi kastelemaan hänen jalkojansa kyynelillään ja kuivasi ne päänsä hiuksilla ja suuteli hänen jalkojaan ja voiteli ne hajuvoiteella. Mutta kun fariseus\, joka oli hänet kutsunut\, sen näki\, ajatteli hän mielessään näin: ”Jos tämä olisi profeetta\, tietäisi hän\, mikä ja millainen tuo nainen on\, joka häneen koskee: että hän on syntinen.” Niin Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Simon\, minulla on jotakin sanomista sinulle”. Hän virkkoi: ”Opettaja\, sano”. – ”Lainanantajalla oli kaksi velallista; toinen oli velkaa viisisataa denaria\, toinen viisikymmentä. Kun heillä ei ollut\, millä maksaa\, antoi hän molemmille velan anteeksi. Kumpi heistä siis rakastaa häntä enemmän?” Simon vastasi ja sanoi: ”Minun mielestäni se\, jolle hän antoi enemmän anteeksi”. Hän sanoi hänelle: ”Oikein sinä ratkaisit”. Ja naiseen kääntyen hän sanoi Simonille: ”Näetkö tämän naisen? Minä tulin sinun taloosi; et sinä antanut vettä minun jaloilleni\, mutta tämä kasteli kyynelillään minun jalkani ja kuivasi ne hiuksillaan. Et sinä antanut minulle suudelmaa\, mutta tämä ei ole lakannut suutelemasta minun jalkojani siitä asti\, kuin tulin sisään. Et sinä voidellut öljyllä minun päätäni\, mutta tämä voiteli hajuvoiteella minun jalkani. Sentähden minä sanon sinulle: tämän paljot synnit ovat anteeksi annetut: hänhän näet rakasti paljon; mutta jolle vähän anteeksi annetaan\, se rakastaa vähän.” Sitten hän sanoi naiselle: ”Sinun syntisi ovat anteeksi annetut”. Niin ateriakumppanit rupesivat ajattelemaan mielessänsä: ”Kuka tämä on\, joka synnitkin anteeksi antaa?” Mutta hän sanoi naiselle: ”Sinun uskosi on sinut pelastanut; mene rauhaan”. \n  \nRukoukset\n1. Laupias Jumala\, joka hyvin näet\, ettemme itsessämme ole kelvollisia mihinkään hyvään! Varjele ruumiimme kaikesta vahingosta ja puhdista sydämemme pahoista haluista ja ajatuksista. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Herra Jeesus Kristus! Me kiitämme sinua siitä\, että olet kärsinyt ja kuollut kaikkien ihmisten puolesta! Sanassasi sinä olet ilmoittanut tahtovasi\, että kaikki pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden. Katso armollisesti puoleemme ja anna anteeksi kaikki syntimme\, sillä me olemme monin tavoin rikkoneet tahtosi. Auta meitä\, ettemme vaipuisi epäilyksiin ja epäuskoon\, vaan turvautuisimme sinun laupeuteesi ja palvelisimme sinua\, joka kuolit meidän puolestamme. Kuule rukouksemme sinä\, joka elät ja hallitset Isän ja Pyhän Hengen kanssa nyt ja iankaikkisesti. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 25:6\nMuista laupeuttasi\, Herra\, ja |armoasi\, *\nsillä ne ovat olleet hamasta i|ankaikkisuudesta. \n  \nPsalmi:\nPs. 25:1–10\nSinun tykösi\, Herra\, minä y|lennän sieluni\, *\nJumalani\, si|nuun minä turvaan; \nälä salli minun jou|tua häpeään\, *\nälkööt viholliseni saako |riemuita minusta. \nEi yksikään\, joka sinua odottaa\, |joudu häpeään; *\nhäpeään joutuvat ne\, jotka ovat syyt|tä uskottomat. \nHerra\, neuvo mi|nulle tiesi\, *\nopeta |minulle polkusi. \nJohdata minua totuutesi tiellä ja o|peta minua\, *\nsillä sinä olet minun pelastukseni Jumala. Sinua minä odo|tan kaiken päivää. \nMuista laupeuttasi\, Herra\, ja |armoasi\, *\nsillä ne ovat olleet hamasta i|ankaikkisuudesta. \nÄlä muista minun nuoruuteni syntejä\, älä minun |rikoksiani; *\nmuista minua armosi mukaan\, hyvyyte|si tähden\, Herra. \nHyvä ja va|kaa on Herra; *\nsentähden hän neuvoo |syntiset tielle. \nHän johdattaa nöy|riä oikein\, *\nhän opettaa |nöyrille tiensä. \nKaikki Herran polut ovat armo ja |totuus niille\, *\njotka pitävät hänen liittonsa |ja todistuksensa. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt |on ja aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/2-paastonajan-sunnuntai-reminiscere-vsk3/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_3-vuosikerta_2_paastonajansu.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20240303 DTEND;VALUE=DATE:20240304 DTSTAMP:20260605T221237 CREATED:20161202T121854Z LAST-MODIFIED:20220729T123454Z UID:4117-1709424000-1709510399@www.luterilainen.net SUMMARY:3. paastonajan sunnuntai\, Oculi DESCRIPTION:Tämän sunnuntain nimi\, Oculi\, tulee päivän psalmin antifonista: ”Minun silmäni katsovat alati Herraan\, sillä hän päästää minun jalkani verkosta.” (Ps. 25:15) Psalmi avaa mahtavan hengellisen maiseman. Ensiksikin siinä kerrotaan\, miten ihminen on kahlittu verkkoon tai ansaan. Kysymys on siitä että jokainen ihminen on syntiensä vanki. Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla (Room. 3:23) Ihmistä verrataan tässä linnustajan saaliiseen. Lähtökohta ei ole se\, että olisimme vapaita\, vaikka ihmiset näin mielellään ajattelevatkin. Jokainen ihminen on synnin\, kuoleman ja Perkeleen vallassa ja vankina ilman Jumalan apua. \nPsalmitekstissä kerrotaan lääke tästä ansasta ja vankeudesta pääsemiseen: ”Minun silmäni katsovat alati Herraan”. On kysymys jatkuvasta Herraan katsomisesta. Jumalan omina olemme tämän elämämme ajan kokonaan syntisiä ja kokonaan vapautettuja eli vanhurskaita. Katsominen Kristukseen auttaa\, koska hän on iankaikkinen Jumala. Katsominen on hieno kuva uskosta. Se ei ole uskomisen tilaa vaan uskomisen suuntaa. Kaikkein heikkouskoisinkin voi katsoa Kristukseen. \nTämän päivän evankeliumitekstissä ihmisten kahleet näkyvät selkeästi. Juutalaiset eivät näe Jeesuksen jumaluutta\, vaan syyttävät Jeesusta riivatuksi. Juutalaiset fariseukset ja kirjanopettajat olivat uskonnollisia ja pitivät itseään Aabrahamin lapsina. He eivät tunteneet Jeesusta vapahtajana\, koska eivät käsittäneet olevansa verkossa kiinni. Vain ihminen\, joka tietää olevansa synnin vanki\, voi tuntea Jeesuksen vapahtajanaan. \nJeesus puhuu siitä\, miten Abraham iloitsi nähdessään Jeesuksen päivän. Tähän juutalaiset loukkaantuvat ja Jeesus sanoo lopulta: ”ennenkuin Abraham syntyi\, olen minä ollut.” Suomalaisista käännöksistä Biblia 1776 kääntää kohdan oikein: ”Jeesus sanoi heille: totisesti\, totisesti sanon minä teille: ennenkuin Abraham olikaan\, olen minä.” Tällä Jeesus sanoo suoraan\, että ennenkuin Abraham olikaan\, Jeesus on ollut Jumala. Jeesus viittaa Jumalan nimeen vanhassa testamentissa: Jumala vastasi Moosekselle: ”Minä olen se\, joka minä olen”. Ja hän sanoi vielä: ”Sano israelilaisille näin: ’Minä olen’ lähetti minut teidän luoksenne”.(2.Moos 3:14) \nJeesuksen viesti on järisyttävä. Hän ilmoittaa juutalaisille olevansa ”Herra\, teidän isienne Jumala\, Aabrahamin Jumala\, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala.”(2.Moos. 3:15) Tämä tarkoittaa\, että yhteys Jeesukseen on yhteyttä taivaan ja maan Herraan. Apostoli Paavali kirjoittaa kolossalaiskirjeessä tästä:\nSillä hänessä luotiin kaikki\, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on\, näkyväiset ja näkymättömät\, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia\, hallituksia tai valtoja\, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen\, ja hän on ennen kaikkia\, ja hänessä pysyy kaikki voimassa. (Kol 1:16-17) \nIhminen on vapaa pimeyden vallasta vain eläessään uskossa Jeesukseen. Yhteys häneen on yhteyttä todelliseen elämään. Tämä selittää myös sen\, miksi Jeesus ajoi ulos niin paljon riivaajia ja miten henkivallat tunsivat hänet. Ne olivat tekemisissä Kaikkivaltiaan\, taivaan ja maan Herran kanssa. Meitä kehotetaankin kiittämään Jeesusta: ”Joka on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan.”(Kol 1:13) Vain Jeesukseen katsomalla me olemme vapaita linnustajan verkosta. Häneen katsomalla me olemme varmasti vapaita. Jeesus on sanonut juuri ennen tämän päivän evankeliumitekstiä: ”Totisesti\, totisesti minä sanon teille: jokainen\, joka tekee syntiä\, on synnin orja. Mutta orja ei pysy talossa iäti; Poika pysyy iäti. Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi\, niin te tulette todellisesti vapaiksi.” (Joh 8:34-36) \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri: violetti tai sininen.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 25:15 Psalmi: Ps. 25:11–20 Psalmilause: Ps. 123:2\n1. lukukappale: Jer. 7:23–26 2. lukukappale: 1. Joh. 5:18–20 Evankeliumi: Joh. 8:46–59 \n\n1. lukukappale\nJer. 7:23–26\nVaan näin minä käskin heitä ja sanoin: Kuulkaa minun ääntäni\, niin minä olen teidän Jumalanne ja te olette minun kansani; ja vaeltakaa aina sitä tietä\, jota minä käsken teidän vaeltaa\, että menestyisitte. Mutta he eivät kuulleet\, eivät korvaansa kallistaneet\, vaan vaelsivat oman neuvonsa mukaan\, pahan sydämensä paatumuksessa\, ja käänsivät minulle selkänsä eivätkä kasvojansa. Siitä päivästä\, jona teidän isänne lähtivät Egyptin maasta\, aina tähän päivään asti olen minä lähettänyt teidän tykönne kaikki palvelijani\, profeetat – lähettänyt varhaisesta alkaen\, päivä päivältä. Mutta kukaan ei kuullut minua\, ei kallistanut korvaansa\, vaan he olivat niskureita\, tekivät enemmän pahaa kuin heidän isänsä. \n  \n2. lukukappale\n1. Joh. 5:18–20\nMe tiedämme\, ettei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä; vaan Jumalasta syntynyt pitää itsestänsä vaarin\, eikä häneen ryhdy se paha. Me tiedämme\, että olemme Jumalasta\, ja koko maailma on pahan vallassa. Mutta me tiedämme\, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen\, tunteaksemme sen Totisen; ja me olemme siinä Totisessa\, hänen Pojassansa\, Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on totinen Jumala ja iankaikkinen elämä. \n  \nEvankeliumi\nJoh. 8:46–59\nKuka teistä voi näyttää minut syypääksi syntiin? Jos minä totuutta puhun\, miksi ette minua usko? Joka on Jumalasta\, se kuulee Jumalan sanat. Sentähden te ette kuule\, koska ette ole Jumalasta.” Niin juutalaiset vastasivat ja sanoivat hänelle: ”Emmekö ole oikeassa\, kun sanomme\, että sinä olet samarialainen ja että sinussa on riivaaja?” Jeesus vastasi: ”Minussa ei ole riivaajaa\, vaan minä kunnioitan Isääni\, ja te häpäisette minua. Mutta minä en etsi omaa kunniaani; yksi on\, joka etsii ja tuomitsee. Totisesti\, totisesti minä sanon teille: jos joku pitää minun sanani\, hän ei ikinä näe kuolemaa.” Juutalaiset sanoivat hänelle: ”Nyt me ymmärrämme\, että sinussa on riivaaja. Aabraham on kuollut ja profeetat\, ja sinä sanot: ’Jos joku pitää minun sanani\, hän ei ikinä maista kuolemaa’. Oletko sinä suurempi kuin isämme Aabraham\, joka on kuollut? Ja profeetat ovat kuolleet; keneksi sinä itsesi teet?” Jeesus vastasi: ”Jos minä itse itselleni otan kunnian\, niin minun kunniani ei ole mitään. Minun Isäni on se\, joka minulle kunnian antaa\, hän\, josta te sanotte: ’Hän on meidän Jumalamme’\, ettekä tunne häntä; mutta minä tunnen hänet. Ja jos sanoisin\, etten tunne häntä\, niin minä olisin valhettelija niinkuin tekin; mutta minä tunnen hänet ja pidän hänen sanansa. Aabraham\, teidän isänne\, riemuitsi siitä\, että hän oli näkevä minun päiväni; ja hän näki sen ja iloitsi.” Niin juutalaiset sanoivat hänelle: ”Et ole vielä viidenkymmenen vuoden vanha\, ja olet nähnyt Aabrahamin!” Jeesus sanoi heille: ”Totisesti\, totisesti minä sanon teille: ennenkuin Aabraham syntyi\, olen minä ollut”. Silloin he poimivat kiviä heittääksensä häntä niillä; mutta Jeesus lymysi ja lähti pyhäköstä. \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias Jumala! Me rukoilemme sinua: kuule armollisesti köyhien rukoukset ja ojenna voimallinen kätesi varjelemaan meitä. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Herra Jumala\, taivaallinen Isä\, joka annoit Poikasi Jeesuksen Kristuksen tulla ihmiseksi\, että hän kukistaisi perkeleen hirmuvallan ja päästäisi meidät viheliäiset ihmiset pahasta! Me kiitämme sinua tästä armostasi ja rukoilemme: suojele meitä jatkuvasti kaikissa kiusauksissa. Varjele meitä suruttomuudesta. Pidä meidät sanassasi ja pelossasi loppuun asti\, että me viimein\, pahasta vihollisesta vapautettuina\, tulisimme autuaiksi. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 25:15\nMinun silmäni katsovat a|lati Herraan\, *\nsillä hän päästää minun |jalkani verkosta. \n  \nPsalmi:\nPs. 25:11–20\nNimesi tähden\, Herra\, anna anteeksi minun |syntivelkani\, *\nsil|lä se on suuri. \nKuka on se mies\, joka |Herraa pelkää *\n– sen hän neuvoo tielle\, joka hänen |on valittava. \nHänen sielunsa saa naut|tia hyvää\, *\nja hänen jälkeläi|sensä perivät maan. \nHerran neuvo on tunnettu niille\, jotka |häntä pelkäävät\, *\nja hän ilmoit|taa heille liittonsa. \nMinun silmäni katsovat a|lati Herraan\, *\nsillä hän päästää minun |jalkani verkosta. \nKäänny minun puoleeni\, ar|mahda minua\, *\nsillä minä olen yksi|näinen ja kurja. \nMinun sydämeni pa|kahtuu tuskasta; *\npäästä minut ah|distuksistani. \nKatso minun kurjuutta|ni ja vaivaani\, *\nanna kaikki minun |syntini anteeksi. \nKatso minun vihollisiani\, kuinka hei|tä on paljon\, *\nja he vihaavat minua väkival|taisella vihalla. \nVarjele minun sieluni ja pe|lasta minut. *\nÄlä salli minun tulla häpeään\, sillä si|nuun minä turvaan. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt |on ja aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/3-paastonajan-sunnuntai-oculi-vsk3/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_3-vuosikerta_3_paastonajansu.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20240307 DTEND;VALUE=DATE:20240308 DTSTAMP:20260605T221237 CREATED:20200302T144054Z LAST-MODIFIED:20230921T155132Z UID:8571-1709769600-1709855999@www.luterilainen.net SUMMARY:Pyhien muistopäivät: Perpetua ja Felicitas DESCRIPTION:“‘Isä\, näetkö esimerkiksi tuon astian\, joka on tuossa\, vesiruukun tai jotakin vastaavaa?’ Hän sanoi: ‘Näen.’ Sanoin hänelle: ‘Eihän siitä voi mitään muuta sanaa käyttää kuin\, mikä se on?’ Isä vastasi: ‘Ei.’ ‘Samoin en minäkään voi itseäni sanoa miksikään muuksi kuin siksi\, mikä olen\, kristityksi.’” Ylhäistä syntyperää oleva Vibia Perpetua oli iältään 22-vuotias\, kun hänet otettiin vangiksi kristityn nimen tähden. Itse asiassa Perpetua oli vielä tuossa vaiheessa katekumeeni\, kasteoppilas\, mutta ennen varsinaiseen vankilaan siirtämistä hänet kastettiin kristityksi. Myös Perpetuan muu perhe\, ja ilmeisesti hänen aviomiehensäkin olivat kristittyjä\, isää lukuun ottamatta. Perpetua oli vieläpä aivan hiljattain synnyttänyt lapsen\, jota sitten nälissään\, vankeudessa imetti. Pian hän sai kuitenkin jättää lapsen perheensä hoitoon. \nPerpetuan isä saapui monta kertaa tyttärensä luokse ja vetosi häneen. Isä ilmestyi paikalle myös\, kun kristityt vangit vietiin torille oikeudenkäyntiä varten. Sekä isä että Pohjois-Afrikassa sijaitsevan Karthagon kaupungin roomalainen prokonsuli kehottivat Perpetuaa uhraamaan keisarin menestyksen hyväksi. Tästä hän kuitenkin kieltäytyi\, ja tunnusti olevansa kristitty. Rooman keisarin syntymäpäivä oli lähestymässä ja niinpä Perpetua ja hänen orjattarensa Felicitas sekä muut tuolloin tuomitut kristityt määrättiin astumaan juhlapäivänä areenalle petojen eteen. \nPerpetuan ja Felicitaksen marttyyriota lukiessa saattaa ihmetyttää\, miksi heidän tavallaan\, kauniisti ja kohteliaasti toimivia kristittyjä nähtiin tarpeelliseksi tuomita kuolemaan. Keskeinen syy oli siinä\, että myös tuolloin\, aivan 200-luvun alussa (kenties tarkkaan ottaen vuonna 203)\, keisari halusi pitää huolta valtakuntansa yhtenäisyydestä. Kun kansa uhrasi yhdessä keisarin menestykseksi ja kumarsi yhdessä roomalaisia jumalia\, nähtiin tämän palvonnan yhtenäistävän valtakuntaa. Kristittyjen kieltäytyminen tästä valtakunnan yhteisestä jumalien palvonnasta nähtiin ikään kuin maanpetoksena. Heidät rinnastettiin kapinallisiin\, jotka eivät olleet uskollisia Rooman järjestykselle. \nFelicitas oli kiinni otettaessa kahdeksannella kuulla raskaana. Hän kuitenkin rukoili\, muiden vankien kanssa\, saavansa synnyttää etuajassa\, jotta pääsisi uskonsisarensa ja -veljiensä kanssa yhdessä areenalle. Niin tyttövauva syntyi ja hänet annettiin erään uskon sisaren kasvattityttäreksi. Synnytyksen kivuissa olleelle Felicitakselle eräs vartijoista huomautti\, että areenalla hänellä olisi edessään uusi tuska. “Felicitas vastasi: ‘Minkä nyt kärsin\, sen minä itse kärsin\, mutta tuolla on minussa oleva toinen\, joka kärsii minun puolestani\, koska minäkin joudun kärsimään hänen puolestaan.’” \nPerpetuan ja Felicitaksen marttyyriosta saa elävän kuvan paitsi varhaisten kristittyjen tunnustuksesta\, myös väläyksen joistakin varhaisen kirkon elämän käytänteistä. Yllä on jo mainittu\, kuinka Perpetua kastettiin kristityksi. Hän puhuu monikossa: “Meidät kastettiin.” Ilmeisesti siis hänet ja hänen poikavauvansa kastettiin yhdessä. Marttyyriossa puhutaan seurakunnan diakoneista\, presbyteereistä ja piispasta. Ennen areenalle käymistä vangit saivat nauttia niin sanotun “vapaan aterian”\, mutta kristityt tahtovatkin nauttia rakkauden aterian (agape)\, millä viitataan ainakin kristittyjen yhteiseen ateriointiin\, kenties myös ehtoollisen viettoon. Ennen kuolemaansa areenalla kristityt antoivat toisilleen rauhan suudelman. Kristuksen rauhassa he elivät ja siinä he kuolivat. Marttyyrien uskon todistus elämässä ja kuolemassa oli vaikuttava\, ja niinpä moni kääntyikin kristityksi. \nPerpetuan ja Felicitaksen marttyyrion voi lukea teoksesta (sitaatit yllä ovat tästä kirjasta): \nKoskenniemi\, Heikki. Veren ja tulen läpi. Vanhan Kirkon marttyyrion todistus. Kauniainen: Perussanoma Oy\, 2005. \nPerpetuan ja Felicitaksen marttyyrio sisältää joitakin näkyjä. Eräs näistä tuo lukijan mieleen Ilmestyskirjan taivaskuvaukset. Siksi tälle päivälle voi sopia lukea esimerkiksi Ilm. 5:6–14. Halutessaan voi laulaa vaikkapa virren 847 Luterilaisia virsiä -kirjasta. \nTaivaallinen Isä\, joka olet lähettänyt ainokaisen Poikasi maailmaan polkemaan maahan synnin\, kuoleman ja paholaisen vallan. Ristin puulla paha on voitettu ja voitto saatu. Ylösnousemuksessa katoamaton elämä on murtautunut maailmaan. Tänään me kiitämme marttyyreistä; Perpetuasta ja Felicitaksesta\, jotka voittosi osallisuuteen kastettuina tunnustivat rohkeasti nimeäsi. He kuolivat petojen keskellä\, mutta kuitenkin Kristuksen rauhassa. Anna seurakuntasi tänäkin päivänä uskallus tunnustaa nimeäsi. Suo meidän elää ahdistuksienkin keskellä\, valmistamassasi iankaikkisessa rauhassa. Jeesuksen Kristuksen meidän Herramme kautta. Aamen. \n  \nKaikki pyhien muistopäivät täällä. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/pyhien-muistopaivat-perpetua-ja-felicitas/ CATEGORIES:Pyhien muistopäivät ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2020/03/Kirkkoisät_Perpetua_ja_Felicitas.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20240310 DTEND;VALUE=DATE:20240311 DTSTAMP:20260605T221237 CREATED:20161202T121854Z LAST-MODIFIED:20220729T123616Z UID:4118-1710028800-1710115199@www.luterilainen.net SUMMARY:4. paastonajan sunnuntai\, Laetare DESCRIPTION:Jeesus sanoo itseään ”elämän leiväksi”. Jo aiemmin Jeesus on sanonut näin\, muttei ole yhdistänyt puheeseensa elämän leivästä Hänen syömistään. Jeesus palaa Joh. 6:30–35 keskustelun sisältöön. Hänen juutalaisten vastustajiensa mielessä on todennäköisesti sekä erämaavaelluksen manna että Mooseksen laki ”taivaan leipänä”. Mannaa syönyt sukupolvi\, ei päässyt perille luvattuun maahan (paitsi Kaaleb ja Joosua). Heille annettiin myös laki kaikkine säädöksineen\, mutta he eivät noudattaneet sitä. Ei manna\, taivaasta tullut leipä\, eikä laki\, hengellinen leipä pidä ihmistä todella elossa. Tarvitaan muuta. \nJeesus sanoo\, että Hän on paitsi taivaasta tuleva\, myös elävä leipä. Tässä Hän käyttää juuri sanoja ”elävä leipä”. Voisi sanoa myös ”se leipä\, joka elää”. Hän on paitsi ”elämän leipä”\, myös ”elävä leipä”\, samaan aikaan ja aina. Tämän leivän tarkoitus on\, että Häntä syödään ettei kuoltaisi. Vielä Jeesus tarkentaa ja sanoo\, että Hänen ”lihansa” on leipä\, maailman elämän puolesta. Näemme myös\, että ”elävä leipä” ja Jeesuksen ”liha” ovat yhteydessä toisiinsa\, jopa sama asia. Jeesus\, lihaan tulleena Jumalan Poikana on juuri ”elävä leipä”\, samalla maailmalle ”elämän leipä”. \nJeesuksen yllättävät\, ennenkuulumattomat sanat aiheuttavat riitelyä juutalaisten kesken. ”Kuinka tämä voi antaa meille lihansa syötäväksi?” – Jeesuksen opetus lihansa syömisestä ja verensä juomisesta on valtava loukkaus juutalaisille. Kuitenkin varsinaisesti kyseessä on epäusko Jeesuksen jumaluutta kohtaan\, sitä kohtaan\, että Hän voisi tehdä mitä Hän sanoo. \nJotkut raamatunselittäjät sanovat tämän merkitsevän muuta kuin ruumiillista syömistä. Jeesus kuitenkin puhuu tässä todellisesta lihansa syömisestä ja todellisesta verensä juomisesta. Monet luterilaiset teologit selittävät tätä kohtaa siten ettei tässä kohden ole kyseessä Jeesuksen ruumiin ja veren nauttiminen\, vaan hengellinen\, uskossa syöminen. Selitykset eivät kuitenkaan sulje toisiaan pois\, sillä Jeesushan puhuu tässä syömisen ja juomisen yhteydessä uskomisesta (6:47)\, aivan kuten Hän edellä puhui näkemisensä yhteydessä uskomisesta. Jeesuksen lihan ja veren oikea ruumillinen nauttiminen tapahtuu nimen omaan silloin\, kun Häneen uskoen syödään ja juodaan. \nJoh. 6 perusteella me emme voi johtaa emmekä tehdä ehtoollisteologiaa. Ainakaan pelkästään kyseisen luvun perusteella. Tämä on kyllä ehtoolliseen viittava kohta\, mutta ei ehtoollisen asettamisen kohta. Sen tähden johdamme ehtoollisoppimme Matt.–Luuk. ehtoollisen asettamisen paikosta ja 1. Kor. 10:16–17 sekä 11:17–34. Tämä ei vähennä sitä tosiasiaa\, että ensimmäiset kristityt\, jotka viettivät ehtoollista apostolien johdolla\, hyvin todennäköisesti kuulivat näitä Joh. 6 sanoja laulettavan tai luettavan omassa ehtoollisliturgiassaan. \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri: violetti tai sininen.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Jes. 66:10 Psalmi: Ps. 84:6–10 13 Psalmilause: Ps. 145:15–16\n1. lukukappale: Jes. 55:1–3 2. lukukappale: Ilm. 21:6–7 Evankeliumi: Joh. 6:48–58 \n\n1. lukukappale\nJes. 55:1–3\nKuulkaa\, kaikki janoavaiset\, tulkaa veden ääreen. Tekin\, joilla ei ole rahaa\, tulkaa\, ostakaa ja syökää; tulkaa\, ostakaa ilman rahatta\, ilman hinnatta viiniä ja maitoa. Miksi annatte rahan siitä\, mikä ei ole leipää\, ja työnne ansion siitä\, mikä ei ravitse? Kuulkaa minua\, niin saatte syödä hyvää\, ja teidän sielunne virvoittuu lihavuuden ääressä. Kallistakaa korvanne ja tulkaa minun tyköni; kuulkaa\, niin teidän sielunne saa elää. Ja minä teen teidän kanssanne iankaikkisen liiton\, annan lujat Daavidin armot. \n  \n2. lukukappale\nIlm. 21:6–7\nJa hän sanoi minulle: ”Se on tapahtunut. Minä olen A ja O\, alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi. Joka voittaa\, on tämän perivä\, ja minä olen oleva hänen Jumalansa\, ja hän on oleva minun poikani. \n  \nEvankeliumi \nJoh. 6:48–58\nMinä olen elämän leipä. Teidän isänne söivät mannaa erämaassa\, ja he kuolivat. Mutta tämä on se leipä\, joka tulee alas taivaasta\, että se\, joka sitä syö\, ei kuolisi. Minä olen se elävä leipä\, joka on tullut alas taivaasta. Jos joku syö tätä leipää\, hän elää iankaikkisesti. Ja se leipä\, jonka minä annan\, on minun lihani\, maailman elämän puolesta.” Silloin juutalaiset riitelivät keskenään sanoen: ”Kuinka tämä voi antaa lihansa meille syötäväksi?” Niin Jeesus sanoi heille: ”Totisesti\, totisesti minä sanon teille: ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa\, ei teillä ole elämää itsessänne. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni\, sillä on iankaikkinen elämä\, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä. Sillä minun lihani on totinen ruoka\, ja minun vereni on totinen juoma. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni\, se pysyy minussa\, ja minä hänessä. Niinkuin Isä\, joka elää\, on minut lähettänyt\, ja minä elän Isän kautta\, niin myös se\, joka minua syö\, elää minun kauttani. Tämä on se leipä\, joka tuli alas taivaasta. Ei ole\, niinkuin oli teidän isienne: he söivät ja kuolivat; joka tätä leipää syö\, se elää iankaikkisesti.” \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias Jumala! Suo meidän\, jotka kärsimme vaivaa syntiemme vuoksi\, saada lohdutus sinun laupiaasta armostasi. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Laupias\, iankaikkinen Jumala! Me kiitämme sinua siitä\, että olet antanut meille Poikasi Jeesuksen Kristuksen ja hänessä tarjoat ja lahjoitat meille iankaikkisen elämän. Me rukoilemme sinua: herätä meidät elävästi kaipaamaan armoasi\, jonka hän on meille valmistanut. Vedä meitä Pyhällä Hengelläsi Poikasi luo\, että saisimme sitä leipää\, joka tulee taivaista ja antaa maailmalle elämän. Poista meistä kaikki epäusko ja maailmallisuus ja vaikuta meissä oikea ja elävä usko\, ettemme joutuisi perikatoon\, vaan saisimme iankaikkisen elämän taivaallisessa valtakunnassasi. Sinun Poikasi\, Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n3. Laupias Isä! Me kiitämme sinua siitä\, että olet antanut Poikasi Jeesuksen Kristuksen meille elämän leiväksi\, niin että jokainen\, joka syö sitä leipää\, elää iankaikkisesti. Me rukoilemme sinua: vedä meidät kaikki armosi voimalla Vapahtajamme Kristuksen luo. Anna meidän aina pysyä hänen luonaan ja joka päivä saada häneltä sitä elämää\, jonka olet hänelle antanut. Auta meitä kuolemaan pois synnistä ja elämään vanhurskaudelle. Johdata meitä Pyhän Henkesi kautta kerran taivaalliseen valtakuntaasi\, jossa tulemme ravituiksi huoneesi runsailla antimilla. Sinun Poikasi\, Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. (3. vsk) \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nJes. 66:10\nIloitkaa Jerusalemin kanssa ja riemuitkaa hä|nestä kaikki\, *\njotka hän|tä rakastatte. \nPsalmi:\nPs. 84:6–10\, 13\nHerra\, Jumala Sebaot\, kuule minun |rukoukseni\, *\nota se korviisi\, |Jaakobin Jumala. \nJumala\, meidän kilpemme\, |käännä katseesi\, *\nkatso voi|deltusi kasvoja. \nSillä yksi päivä sinun esikartanoissasi on parempi kuin |tuhat muualla; *\nmieluummin minä olen vartijana Jumalani huoneen kynnyksellä\, kuin asun jumalat|tomien majoissa. \nSillä Herra Jumala on aurin|ko ja kilpi; *\nHerra antaa armon ja kunnian\, ei hän kiellä hyvää niiltä\, jotka nuhteettomas|ti vaeltavat. \nHerra Sebaot\, autu|as se ihminen\, *\njo|ka sinuun turvaa! \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt |on ja aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/4-paastonajan-sunnuntai-laetare-vsk3/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20240317 DTEND;VALUE=DATE:20240318 DTSTAMP:20260605T221237 CREATED:20161202T121854Z LAST-MODIFIED:20220729T123642Z UID:4119-1710633600-1710719999@www.luterilainen.net SUMMARY:Marian ilmestyspäivä DESCRIPTION:Marian ilmestyspäivän perinteinen viettopäivä olisi 25.3. eli tasan yhdeksän kuukautta ennen joulupäivää. Näin tämän pyhän paikka muistuttaa Herran seurakuntaa Jumalan Pojan lihaksi tulemisesta\, Pyhästä Hengestä ja neitsyt Mariasta. \nMarian ilmestyspäivän kolmannen vuosikerran evankeliumiteksti sisältää Marian kiitosvirren. Sen latinankielinen nimi on Magnificat\, joka merkitsee ”Suuresti”. Näin alkaa Marian kiitosvirsi: ”Suuresti minun sieluni…” Marian kiitosvirsi on yksi kolmesta Luukkaan evankeliumin alun suuresta kiitoslaulusta. Näitä on laulettu vuosisatojen ajan Kirkon kolmessa rukoushetkessä: Sakariaan kiitosvirsi aamulla (Luuk. 1:68–79)\, Marian kiitovirsi iltarukouksessa (Luuk. 1:46–55) ja Simeonin kiitosvirsi rukouksessa päivän päätteeksi (Luuk. 2:29–32). Nämä kiitoslaulut löytyvät ainoastaan Luukkaan evankeliumista. \nMitä neitsyt Maria sitten evankeliumissa sanoo? Hän ylistää Jumalan suuria pelastustekoja. Hän ylistää Herraa\, joka on tullut kansansa luokse Pojassaan\, jota hän kantaa kohdussaan. Maria sanoo\, että hänen henkensä ”iloitsee Jumalasta\, Vapahtajastani”. Autuas Maria siis uskoi\, että hänen poikansa ei ole vain ihminen. Vaikka Mariallekin tuli epäilyksen hetkiä elämässään silloin\, kun Jeesus oli jo aikuinen\, niin hän on kuitenkin uskonut\, että hänen syntyvä poikansa on Jumalan poika\, itse Jumala. \nMaria kiittää ja ylistää Jumalaa\, Herraa ja Pelastajaa\, joka on tullut Pyhän Henkensä kautta hänen kohtuunsa ja alkanut kehittyä ihmislapseksi. Tämä on se suuri teko\, josta Maria sanoo ”Voimallinen on tehnyt minulle suuria”. Koska jo Vanhassa Testamentissa on profetoitu että Jumalan lähettämä Pelastaja tulee kuolemaan koko maailman synnin tähden\, näemme tähänkin kohtaan heittyvän Jeesuksen ristin varjon. Pelastaja\, Jeesus pelasti meidät kuolemalla puolestamme ja nousemalla kuolleista. Muuta pelastusta ja Pelastajaa ei synnistä\, kuolemasta ja Paholaisen vallasta ei ole. Vain Jeesus\, Marian ja meidän kaikkien Pelastaja. \n\nKynttilöitä: 6 Liturginen väri: valkoinen maanantaista lauantaihin violetti tai sininen.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: 1. Sam. 2:1 Psalmi: Ps. 113:1–8 Hallelujasäe: Luuk. 1:28 42\n1. lukukappale: 1. Sam. 2:1–2 6–9 2. lukukappale: Room. 8:1–4 Evankeliumi: Luuk. 1:46–55 \n\n1. lukukappale\n1. Sam. 2:1–2\, 6–9\nJa Hanna rukoili ja sanoi:\n“Minun sydämeni riemuitsee Herrassa; minun sarveni kohoaa korkealle Herrassa. Minun suuni on avartunut vihollisiani vastaan\, sillä minä iloitsen sinun avustasi. Ei kukaan ole pyhä niinkuin Herra; paitsi sinua ei ole yhtäkään\, eikä ole kalliota meidän Jumalamme vertaista. Herra antaa kuoleman ja antaa elämän\, hän vie alas tuonelaan ja tuo ylös jälleen. Herra köyhdyttää ja rikastuttaa\, hän alentaa ja ylentää. Hän tomusta nostaa halvan\, hän loasta korottaa köyhän\, pannaksensa heidät ruhtinasten rinnalle ja antaaksensa heidän periä kunniasijat. Sillä maan tukipylväät ovat Herran\, hän on asettanut niiden päälle maanpiirin. Hän varjelee hurskastensa jalat\, mutta jumalattomat hukkuvat pimeyteen; sillä mies ei omalla voimallaan mitään voi. \n  \n2. lukukappale\nRoom. 8:1–4\nNiin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille\, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat. Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista. Sillä mikä laille oli mahdotonta\, koska se oli lihan kautta heikoksi tullut\, sen Jumala teki\, lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsemalla synnin lihassa\, että lain vanhurskaus täytettäisiin meissä\, jotka emme vaella lihan mukaan\, vaan Hengen. \n  \nEvankeliumi\nLuuk. 1:46–55\nJa Maria sanoi:\n“Minun sieluni suuresti ylistää Herraa\, ja minun henkeni riemuitsee Jumalasta\, vapahtajastani; sillä hän on katsonut palvelijattarensa alhaisuuteen. Katso\, tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi. Sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria\, ja hänen nimensä on pyhä\, ja hänen laupeutensa pysyy polvesta polveen niille\, jotka häntä pelkäävät. Hän on osoittanut voimansa käsivarrellaan; hän on hajottanut ne\, joilla oli ylpeät ajatukset sydämessään. Hän on kukistanut valtiaat valtaistuimilta ja korottanut alhaiset. Nälkäiset hän on täyttänyt hyvyyksillä\, ja rikkaat hän on lähettänyt tyhjinä pois. Hän on ottanut huomaansa palvelijansa Israelin\, muistaaksensa laupeuttaan Aabrahamia ja hänen siementänsä kohtaan iankaikkisesti\, niinkuin hän on meidän isillemme puhunut.” \n  \nRukoukset\n1. Jumala\, rakas taivaallinen Isä\, joka annoit iankaikkisuudessa sinusta syntyneen Poikasi syntyä ajassa neitsyestä meidän pelastuksemme tähden! Auta meitä olemaan kiitollisia tästä valtavasta armostasi ja seuraamaan pyhää tahtoasi aina rakastavin sydämin. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Herra Jumala\, taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua sanomattomasta armostasi\, kun olet muistanut meitä kurjia syntisiä ja antanut Poikasi omaksua ihmisyyden meidän tähtemme. Me rukoilemme sinua: hallitse sydämiämme Pyhällä Hengelläsi\, niin että saisimme lohdun Poikasi ihmiseksitulemisesta\, kärsimisestä ja kuolemasta\, tunnustaisimme hänet Herraksemme ja Kuninkaaksemme ja saisimme hänen kauttaan iankaikkisen autuuden. Kuule meitä Jeesuksen Kristuksen nimessä. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\n1. Sam. 2:1\n“Minun sydämeni riemuitsee |Herrassa; *\nminun sarveni kohoaa korke|alle Herrassa.” \n  \nPsalmi:\nPs. 113:1–8\nHalleluja! Ylistäkää\, te Herran palvelijat\, ylistäkää Herran |nimeä. *\nSiunattu olkoon Herran nimi nyt ja ian|kaikkisesti. \nAuringon noususta sen laskuun |saakka *\nolkoon Herran nimi |ylistetty. \nHerra on korkea yli kaikkien pakana|kansain\, *\nyli taivasten kohoaa hänen |kunniansa. \nKuka on niinkuin Herra\, meidän Juma|lamme\, *\njoka korkealla asuu ja katsoo syvälle – taivaas|sa ja maassa? \nHän\, joka tomusta nostaa |alhaisen\, *\nkorottaa |loasta köyhän \nasettaaksensa hänet ruhtinasten |rinnalle\, *\nhänen kansansa ruhti|nasten rinnalle \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/marian-ilmestyspaiva-vsk3/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20240318 DTEND;VALUE=DATE:20240319 DTSTAMP:20260605T221237 CREATED:20200205T102522Z LAST-MODIFIED:20230921T155146Z UID:8509-1710720000-1710806399@www.luterilainen.net SUMMARY:Pyhien muistopäivät: Kyrillos Jerusalemilainen DESCRIPTION:Kyrillos Jerusalemilainen (315–387) on yksi itäisen kristikunnan merkittävimpiä kirkkoisiä ja katekeettoja. Hän toimi koko virkakautensa Jerusalemin seurakunnan palveluksessa\, suurimman osan siitä piispana. \nKyrilloksen lapsuudesta\, nuoruudesta tai koulutuksesta ei ole säilynyt varmaa tietoa. Hänen kirjoituksissaan esiintyvän taitavan sanankäytön perusteella on kuitenkin arveltu\, että hän oli saanut korkean helleenisen koulutuksen. Jerusalemin piispa Makarios vihki Kyrilloksen diakoniksi noin vuonna 335. Makarioksen seuraaja\, piispa Maksimos vihki hänet edelleen papiksi vuoden 345 tienoilla. Kun Maksimos kuoli\, Kyrillos vihittiin Jerusalemin piispaksi\, ilmeisesti vuonna 350. Piispanvirassaan Kyrillos otti selkeästi kantaa oikeaoppisesta kristinopista poikenneiden kirkonmiesten opetukseen. Opillisen linjansa ja kannanottojensa vuoksi hän ei välttynyt ristiriidoilta. Niiden seurauksena hän joutui virkakautensa aikana maanpakoon jopa kolme kertaa\, mutta palasi kuitenkin aina toimittamaan virkaansa pyhän kaupungin piispana. \nKyrilloksen kirjallisen tuotannon laajuus tai sisällöllinen innovatiivisuus eivät ehkä yllä aivan samalle tasolle kuin joidenkin muiden 300-luvun kirkollisten kirjoittajien vastaavat. Varhaisimman tunnetun kasteopetustradition tallettajana Kyrillos on kuitenkin ohittamattoman tärkeässä asemassa aikansa kirkkoisien joukossa. Hänen pääteoksensa onkin sarja katekeettisia opetuspuheita. Nämä puheet hän piti vuonna 351 suuren paaston aikana niille\, jotka valmistautuivat kastettaviksi pääsiäisyönä. Johdannon omaisesta esikatekeesista ja 18 varsinaisesta katekeesista muodostuva teossarja käsittelee kristillisen uskon keskeisiä asioita yksityiskohtaisella mutta helposti ymmärrettävällä ja elävällä tavalla. Tekstit tarjoavat havainnollisen esimerkin myös Raamatun runsaasta käytöstä kastettavien opetuksessa\, sekä valaisevat merkittävällä tavalla kristillisen uskontunnustuksen kehitystä ja 300-luvun loppupuolella vallinnutta käsitystä siitä\, miten ihmisestä tulee Kirkon jäsen. Kyrilloksen tuotantoon on perinteisesti luettu myös Mystagogiset katekeesit\, viiden puheen sarja\, joka käsittelee kirkon sakramentteja ja joka on suunnattu vastakastettujen kristittyjen opetukseksi. Nämä puheet ovat suurella todennäköisyydellä Kyrilloksen itsensä pitämiä\, mutta ne saattavat edustaa myös laajempaa jerusalemilaista traditiota ajalta välittömästi Kyrilloksen jälkeen. Joka tapauksessa niitä pidetään ainutlaatuisen tärkeinä kuvauksina neljännen vuosisadan lopun sakramenttiteologiasta. Kyrillokselta on säilynyt myös yksi saarna Johanneksen evankeliumin viidennestä luvusta sekä kirje keisari Konstantiukselle. \nKyrilloksen kirjoittamana pidetyistä teksteistä on toistaiseksi suomennettu hänen katekeettiset opetuspuheensa\, sekä vastakastetuille pidetyt opetuspuheet. Ne on julkaistu seuraavissa teoksissa:\nMystagogiset opetukset – teoksessa ERGA 1997–1998. Joensuun yliopiston ortodoksisen teologian vuosikirja. Suom. Johannes Seppälä. Toim. Jarmo Hakkarainen. Ortodoksisen teologian laitoksen julkaisuja N:o 26. Joensuun yliopisto. 1999.\nJerusalemin uskontunnustus. Käännös Johannes Seppälä. Perussanoma. 2014. \nKyrillos Jerusalemilainen kuoli 18. maaliskuuta\, mistä syystä tätä päivää juhlitaan hänen muistopäivänään sekä idän että lännen kirkoissa. \nKyrillos lausui pyhästä kasteesta rohkaistessaan kasteoppilaita esimerkiksi näin: ”Suuri on edessä oleva kaste: vangeille lunastus\, syntien anteeksiantaminen\, synnin kuolema\, sielun uudestisyntyminen\, valoisa vaate\, pyhä tuhoutumaton sinetti\, taivaaseen kuljettavat vaunut\, paratiisin nautinto\, valtakunnan avaaja\, lapseksiottamisen lahja.” (Procatechesis 16) \n  \nKaikki pyhien muistopäivät täällä. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/pyhien-muistopaivat-kyrillos-jerusalemilainen/ CATEGORIES:Pyhien muistopäivät ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2020/02/Kirkkoisät_Kyrillos-Jerusalemilainen.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20240318 DTEND;VALUE=DATE:20240319 DTSTAMP:20260605T221237 CREATED:20210120T095343Z LAST-MODIFIED:20220729T123702Z UID:10191-1710720000-1710806399@www.luterilainen.net SUMMARY:5. paastonajan sunnuntai\, Judica DESCRIPTION:Tämän kärsimyksen sunnuntain evankeliumin viimeisessä jakeessa sanotaan: ”Silloin he olisivat tahtoneet ottaa hänet kiinni\, mutta pelkäsivät kansaa; sillä he ymmärsivät\, että hän oli puhunut tämän vertauksen heistä.” \nJumalan sanan satuttaessa ihmisen omaatuntoa on käytännössä kaksi vaihtoehtoa: jäätävä sanan alle eli otettava se vastaan\, tai hylättävä sana. Joskus on joku sanonut: ”Ensin on suututtava\, sitten muututtava.” Suuttumuksen tulisi Jumalan tuomitsevan sanan kaiuttua kohdistua ihmiseen itseensä; ei Jumalaan. Jos näin tapahtuu\, voi seurata myös muutos. Luonnollinen ihminen vihaa Jumalaa ja Hänen sanaansa. Siksipä katumattoman ihmisen kuullessa Jumalan sanaa\, hän ei myönnä Jumalan olevan oikeassa\, vaan suuttuu sanaan ja hylkää sen. Näin kävi päivän evankeliumissa Jeesuksen vastustajille. \nMutta kun ihminen myöntää\, että Jumala on oikeassa tuomitessaan minut\, hän alkaa vihata omaa viheliästä syntisyyttään. Tällöin seuraa muutos\, sillä Jumala muuttaa ihmistä. Ei kuitenkaan niin\, että synti lakkaa olemasta\, vaan siten ettei synti enää syytä omaatuntoa eikä paina. Muutos onkin muutos suhteessa Jumalaan. Väärä pelko eli kauhu vaihtuu Jumalan armollisuuden ja rakkauden kaipaukseksi ja ihmettelyksi. Sen tekee Jumala saarnauttaessaan meille kärsimyksen evankeliumia. Näin Jumala kutsuu meidät ihmeelliseen valkeuteensa\, josta päivän Uuden testamentin tekstikin puhuu. Tässä valossa paljastetaan syntimme\, mutta ennen kaikkea verievankeliumi\, Herramme Jeesuksen Kristuksen lunastustyö. \nMeitä kutsutaan näin jatkuvasti Jeesuksen luo\, joka on Jumalan asettama pelastuksen ja elämän kulmakivi. \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri: violetti tai sininen.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 43:1 Psalmi: 43:2-5 Psalmilause: Ps. 143:9\n1. lukukappale: Jes. 29:13–16 2. lukukappale: 1. Piet. 2:4–10 Evankeliumi: Mark. 12:1–12 \n\n1. lukukappale\nJes. 29:13–16\nJa Herra sanoi: Koska tämä kansa lähestyy minua suullaan ja kunnioittaa minua huulillaan\, mutta pitää sydämensä minusta kaukana\, ja koska heidän jumalanpelkonsa on vain opittuja ihmiskäskyjä\, sentähden\, katso\, minä vielä teen tälle kansalle kummia tekoja – kummia ja ihmeitä\, ja sen viisaitten viisaus häviää\, ja sen ymmärtäväisten ymmärrys katoaa. Voi niitä\, jotka syvälle kätkevät hankkeensa Herralta\, joiden teot tapahtuvat pimeässä ja jotka sanovat: ”Kuka meitä näkee\, kuka meistä tietää?” Voi mielettömyyttänne! Onko savi savenvalajan veroinen? Ja sanooko työ tekijästään: ”Ei hän ole minua tehnyt”\, tai sanooko kuva kuvaajastaan: ”Ei hän mitään ymmärrä”? \n  \n2. lukukappale\n1. Piet. 2:4–10\nJa tulkaa hänen tykönsä\, elävän kiven tykö\, jonka ihmiset tosin ovat hyljänneet\, mutta joka Jumalan edessä on valittu\, kallis\, ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi\, pyhäksi papistoksi\, uhraamaan hengellisiä uhreja\, jotka Jeesuksen Kristuksen kautta ovat Jumalalle mieluisia. Sillä Raamatussa sanotaan: ”Katso\, minä lasken Siioniin valitun kiven\, kalliin kulmakiven; ja joka häneen uskoo\, ei ole häpeään joutuva”. Teille siis\, jotka uskotte\, se on kallis\, mutta niille\, jotka eivät usko\, ”on se kivi\, jonka rakentajat hylkäsivät\, tullut kulmakiveksi” ja ”kompastuskiveksi ja loukkauskallioksi”. Koska he eivät tottele sanaa\, niin he kompastuvat; ja siihen heidät on pantukin. Mutta te olette ”valittu suku\, kuninkaallinen papisto\, pyhä heimo\, omaisuuskansa\, julistaaksenne sen jaloja tekoja”\, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa; te\, jotka ennen ”ette olleet kansa”\, mutta nyt olette ”Jumalan kansa”\, jotka ennen ”ette olleet armahdetut”\, mutta nyt ”olette armahdetut”. \n  \nEvankeliumi\nMark. 12:1–12\nJa hän rupesi puhumaan heille vertauksilla: ”Mies istutti viinitarhan ja teki aidan sen ympärille ja kaivoi viinikuurnan ja rakensi tornin; ja hän vuokrasi sen viinitarhureille ja matkusti muille maille. Ja kun aika tuli\, lähetti hän palvelijan viinitarhurien luo perimään tarhureilta viinitarhan hedelmiä. Mutta he ottivat hänet kiinni\, pieksivät ja lähettivät tyhjin käsin pois. Ja vielä hän lähetti heidän luoksensa toisen palvelijan. Ja häntä he löivät päähän ja häpäisivät. Ja hän lähetti vielä toisen\, ja sen he tappoivat; ja samoin useita muita: toisia he pieksivät\, toisia tappoivat. Vielä hänellä oli ainoa rakas poikansa. Hänet hän lähetti viimeiseksi heidän luoksensa sanoen: ’Kavahtavat kaiketi minun poikaani’. Mutta viinitarhurit sanoivat toisilleen: ’Tämä on perillinen; tulkaa\, tappakaamme hänet\, niin perintö jää meille’. Ja he ottivat hänet kiinni\, tappoivat ja heittivät hänet ulos viinitarhasta. Mitä nyt viinitarhan herra on tekevä? Hän tulee ja tuhoaa viinitarhurit ja antaa viinitarhan muille. Ettekö ole lukeneet tätä kirjoitusta: ’Se kivi\, jonka rakentajat hylkäsivät\, on tullut kulmakiveksi; Herralta tämä on tullut ja on ihmeellinen meidän silmissämme’?” Silloin he olisivat tahtoneet ottaa hänet kiinni\, mutta pelkäsivät kansaa; sillä he ymmärsivät\, että hän oli puhunut tämän vertauksen heistä. Ja he jättivät hänet ja menivät pois. \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias Jumala! Me rukoilemme sinua: katso armollisesti seurakuntasi puoleen ja hallitse sitä Pyhällä Hengelläsi. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Iankaikkinen\, laupias Jumala! Me kiitämme sinua siitä\, ettet ole lähettänyt Poikaasi pelastukseksi ainoastaan valitulle kansallesi vaan kaikille ihmisille ottaaksesi heidät lapsiksesi. Anna pelastuksen sanoman levitä kaikkien kansojen keskuuteen. Armahda myös vastustajiasi ja valtakuntasi vihamiehiä ja murra heidän sydämensä rakkaudellasi. Vaikuta heissä todellinen parannus ja elävä usko\, että nimeäsi kunnioitettaisiin heidänkin keskuudessaan ja että kaikki kielet tunnustaisivat Jeesuksen Kristuksen elävien ja kuolleiden Herraksi. Tätä rukoilemme hänen nimessään. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 43:1\nAuta minut oikeu|teeni\, Jumala\, *\nja aja minun asiani armoton|ta kansaa vastaan. \nPsalmi:\nPs. 43:2–5\nSillä sinä olet minun Jumalani\, minun linnani. Miksi olet |minut hyljännyt? *\nMiksi minun täytyy käydä murhepuvussa\, vihollisen |ahdistamana? \nLähetä valkeutesi ja totuutesi. Ne minua |johdattakoot\, *\nviekööt minut sinun pyhälle vuorellesi\, si|nun asuntoihisi\, \nettä minä saisin tulla Jumalan alttarin eteen\, Jumalan eteen\, joka on minun ilo|ni ja riemuni\, *\nja kiittäisin kanteleilla sinua\, Jumala\, mi|nun Jumalani. \nMiksi murehdit\, minun sieluni\, ja miksi olet minus|sa niin levoton? *\nOdota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä\, minun kasvojeni apua\, mi|nun Jumalaani. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/5-paastonajan-sunnuntai-judica-vsk3/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2021/01/1616344580598_Kirkkovuosi_3_vuosikerta_5_paastonajan-su_Judica.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20240321 DTEND;VALUE=DATE:20240322 DTSTAMP:20260605T221237 CREATED:20200225T123354Z LAST-MODIFIED:20230921T155201Z UID:8563-1710979200-1711065599@www.luterilainen.net SUMMARY:Pyhien muistopäivät: Benedictus Nursialainen DESCRIPTION:”Ora et labora”\, siis ”Rukoile ja tee työtä”\, on yksi muistetuimmista varhaiskirkon aikaisista lausahduksista. Siihen tiivistyy Benedictus Nursialaisen\, läntisen luostariliikkeen isän\, elämäntyö. \nBenedictus syntyi Nursiassa\, Umbrian alueella\, 400-luvun loppupuolella jKr. Nuorukaisena hänellä oli mahdollisuus lähteä Roomaan syventämään opintojaan\, koska hän oli syntynyt hyvään sukuun. Roomassa Benedictus kauhistui paikallisen opiskelijaelämän syntisyyttä. Hän päätti vetäytyä maailmasta. Niinpä hän jätti kaupungin hälinän ja houkutukset ja asettui asumaan luolaan Subiacon lähistölle. Siellä Benedictus eli erakkona kolmen vuoden ajan. \nAlueen asukkaat saivat kuitenkin ennen pitkää tietää lähistöllä majailevasta pyhästä miehestä. Benedictusta pyydettiin läheisen luostarin johtajaksi. Kaikki luostarin munkit eivät kuitenkaan hyväksyneet uutta tulokasta ja Benedictus joutui jättämään yhteisön. Tästä huolimatta Benedictuksen maine houkutteli hänen luokseen yhä uusia seuraajia. Heidän kanssaan Benedictus perusti jopa 12 pientä luostariyhteisöä Subiacon seudulle. Myöhemmin tämä perustajajäsen joutui kuitenkin muuttamaan pois. Hän lähti Monte Cassino -vuorelle\, jonka huipulle hän perusti aiempaa suuremman yhteisön noin vuonna 530 jKr. Tätä luostaria Benedictus johti kymmenien vuosien ajan\, elämänsä loppuun asti. \nBenedictukselta on meille säilynyt yksi\, mutta kristillisen kirkon historian kannalta sitäkin merkittävämpi teos. Hän kirjoitti Monte Cassinon munkkeja varten Luostarisäännön. Teos kokoaa yhteen luostarielämässä koeteltua viisautta. Säännöt ovat käytännönläheisiä\, mikä käy ilmi jo niiden otsikoista: ”Kuinka munkit nukkuvat”\, ”Luostarin työkalut ja tavarat”\, ”Veljien vaatetus ja jalkineet”. Toisaalta sääntöjä sävyttää vahva raamatullisuus. Benedictus perustelee luostarielämän käytäntöjä ja ihanteita tuon tuosta Raamatun jakeisiin viittaamalla. \nLuostarisäännön ensimmäiset luvut käsittelevät yhteisöllisen elämän periaatteita ja hyveitä. Niihin kuuluvat kuuliaisuus\, nöyryys ja hiljaisuus. Benedictuksen mukaan näiden hyveiden harjoittaminen edesauttaa taivaaseen pääsemisessä. Kun munkki kilvoittelee niiden harjoittamisessa\, hän voi edetä kohti taivasta säännössä kuvattuja nöyryyden askelmia pitkin. Yhteensä askelmia on kaksitoista. Kun munkki on noussut niiden huipulle\, hän saavuttaa Jumalan rakkauden. Sen avulla\, Benedictus kirjoittaa\, ”hän toteuttaa ilman ponnistusta\, kuin luonnostaan ja tottumuksesta\, sitä\, mitä hän aiemmin harjoitti helvettiä peläten”. \nBenedictuksen opetus Jumalan rakkauden saavuttamisesta ei ole luterilaisen pelastuskäsityksen mukainen. On raamatullista ja oikein pyrkiä elämään nöyrästi\, mutta kristitty saa Jumalan rakkauden omakseen jo kasteen hetkellä. Tämän meille mahdollisti Kristus\, joka ”nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti\, hamaan ristin kuolemaan asti” (Fil. 2:8). \nLuostarisäännön seuraavissa luvuissa Benedictus antaa ohjeita rukoushetkien viettämiseen. Ohjeet ovat yksityiskohtaisia\, mutta joustavia. Benedictuksen mukaan hetkipalvelusten kaavaa ja ajankohtia saa muokata yhteisön tarpeisiin sopivasti. Säännöissä ohjeistettu liturgia vaihteleekin viikonpäivien ja kirkkovuoden mukaan. Sen sijaan messun viettämisestä ei ole kirjoitettu tarkkoja ohjeita. Myös seuraavat\, rangaistuksia koskevat säännöt\, ottavat huomioon harkinnanvaraisuuden ja joustavuuden mahdollisuuden. Kirjan loppuosa käsittelee puolestaan luostariyhteisön jäsenyyteen sekä siihen liittymiseen liittyviä ohjeistuksia. \nSäännössä numero 48 Benedictus kirjoittaa: ”Joutilaisuus on sielun vihollinen\, ja sen tähden veljien tulee tiettyinä ajankohtina tehdä ruumiillista työtä ja toisaalta omistautua tiettyinä aikoina mietiskelevälle lukemiselle.” Sekä ruumiillinen työ että hengellisen elämän vaaliminen olivat siis Benedictuksen luostarissa tärkeitä. Ruumiillista työtä arvostettiin toimeentulon hankkimisen lisäksi hengellisen elämän ylläpitäjänä ja ilmentäjänä. Se piti mielen virkeänä eikä jättänyt tilaa syntisille mielihaluille. Työn ohella hetkipalvelukset ja Raamatun lukeminen rytmittivät luostarin jokapäiväistä elämää aamuvarhaisesta iltamyöhään. \nKuuluisa ”Ora et labora” -iskulause ei sellaisenaan esiinny Luostarisäännön sivuilla. Tästä huolimatta se paketoi niin teoksen\, benediktiiniläisluostarien kuin koko läntisen luostariliikkeen (ks. Munkkilaisuus) keskeisimmät ihanteet kolmeen sanaan. Benedictus Nursialaisen luomat ihanteet elävätkin yhä niin korulauseena kirkkojen seinämaalauksissa kuin ohjenuorana monen ihmisen elämässä. Myös monien nykyään toimivien luostarien toiminta rakentuu niiden varaan. \n  \nKirjallisuutta: \nPyhän Benedictuksen luostarisääntö. Toim. Tuija Ainonen ja Maiju Lehmijoki-Gardner. Helsinki. 2010. \n  \nKaikki pyhien muistopäivät täällä. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/pyhien-muistopaivat-benedictus-nursialainen/ CATEGORIES:Pyhien muistopäivät ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2020/02/Kirkkoisät_Benedictus-Nursialainen.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20240324 DTEND;VALUE=DATE:20240325 DTSTAMP:20260605T221237 CREATED:20161202T121856Z LAST-MODIFIED:20220729T123731Z UID:4120-1711238400-1711324799@www.luterilainen.net SUMMARY:Palmusunnuntai DESCRIPTION:PlayStop\n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n X\n \n \n \n\n\n\n\n\nAlkuperäinen Jerusalemin temppeli oli kuningas Salomon rakennuttama. Hänen isänsä\, kuningas Daavid\, oli tehnyt jo mittavat valmistelutyöt ja ostanut maa-alueen\, jolla temppeli sijaitsi. (Ks. 2. Sam. 24 ja 2. Aik. 3.) Herran temppeli seisoi puimatantereella; paikassa jossa jyvät oli eroteltu akanoista. Tämä oli hyvä kuva\, sillä onhan Herran huone paikka\, jossa Jumalan sana puhtaasti julistettuna erottelee Jumalan viljan rikkaviljasta. \nIsraelin kansa hylkäsi Herransa ja alkoi palvella jumalankuvia. Tämä jatkui kuningas Salomon ajoista pakkosiirtolaisuuteen asti. Jumala lähetti profeettansa kansansa keskuuteen\, mutta heitä ei kuunneltu; jotkut jopa tapettiin. Jer. 7 voimmekin lukea Jumalan uhkauksen omalle kansalleen sen jumalattomuuden takia\, jossa Hän sanoo mm: ”Ryövärien luolaksiko te katsotte tämän huoneen\, joka on otettu minun nimiini? Katso\, sellaiseksi minäkin sen olen sen havainnut\, sanoo Herra.” Jumala sanoo myös heittävänsä kansansa pois edestään\, omasta läsnäolostaan. \nJeremian profetia toteutui silloin\, kun Juudan kansa vietiin Babylonian pakkosiirtolaisuuteen ja Jerusalemin temppeli tuhottiin. Ei ollut enää temppeliä eikä jumalanpalvelusta. Kaikki oli mennyt. Mutta Jeremian profetia ei koskenut ainoastaan tuota aikaa\, vaan viittasi myös Kristukseen. Palmusunnuntain evankeliumissa Jeesus toteuttaa profeettojan sanat ja samalla itse profetoi sen Jerusalemin temppelin hävityksen\, joka tapahtui neljäkymmentä vuotta Hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa jälkeen. \nTemppeli oli siis rakennettu puimatantereen paikalle. Kun Johannes Kastaja julisti tulevaa Messiasta ja kastoi ihmisiä parannuksen kasteella\, hän sanoi (Matt. 3): ”Minä kastan teidät vedellä parannukseen\, mutta se\, joka minun jäljessäni tulee\, on minua väkevämpi\, jonka kenkiäkään minä en ole kelvollinen kantamaan; hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella. Hänellä on viskimensä kädessään\, ja hän puhdistaa puimatanterensa ja kokoaa nisunsa aittaan\, mutta ruumenet hän polttaa sammumattomassa tulessa.” – Juuri tästä on kyse\, kun Jeesus saapui temppeliin aasilla ja ajoi ulos kaikki kaupustelijat. Herra\, Israelin Jumala saapui temppeliinsä ja puhdisti sen. Mutta tämä puhdistus ei merkinnyt sitä\, että Jeesus olisi saattanut ennalleen vanhan liiton temppelin uhrinkäytännöt\, vaan Hän perustaa uuden temppelin omasta ruumistaan\, joka on sitten Hänen pyhä kirkkonsa. \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri: violetti tai sininen.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 22:20 Psalmi: Ps. 22:2–6 tai Antifoni: Ps. 118:25 Psalmi: Ps. 118:26–29 Psalmilause: Ps. 22:26 tai Ps. 73:24\n1. lukukappale: Jes. 50:4–10 tai Sak. 9:9–10 2. lukukappale: Fil. 2:5–11 tai Hepr. 7:24–27 Evankeliumi: Matt. 21:12–17 (18–22) \n\n1. lukukappale\nJes. 50:4–10\nHerra\, Herra on minulle antanut opetuslasten kielen\, niin että minä taidan sanalla virvoittaa väsynyttä; hän herättää aamu aamulta\, herättää minun korvani kuulemaan opetuslasten tavalla. Herra\, Herra on avannut minun korvani; minä en ole niskoitellut\, en vetäytynyt pois. Selkäni minä annoin lyötäväksi\, poskieni parran revittäväksi\, en peittänyt kasvojani pilkalta ja syljeltä. Herra\, Herra auttaa minua; sentähden ei minuun pilkka koskenut\, sentähden tein kasvoni koviksi kuin piikivi\, sillä minä tiedän\, etten häpeään joudu. Lähellä on hän\, joka minut vanhurskaaksi tuomitsee. Kuka voi minun kanssani riidellä? Astukaamme yhdessä esiin! Kuka on minun vastapuoleni? Tulkoon tänne lähelleni! Katso\, Herra\, Herra auttaa minua; kuka minut syylliseksi tuomitsee? Katso\, kaikki he hajoavat kuin vaate; koi heidät syö. Kuka teistä pelkää Herraa ja kuulee hänen palvelijansa ääntä? Joka vaeltaa pimeydessä ja valoa vailla\, se luottakoon Herran nimeen ja turvautukoon Jumalaansa. \nTai:\nSak. 9:9–10\nIloitse suuresti\, tytär Siion\, riemuitse\, tytär Jerusalem\, sillä sinun kuninkaasi tulee sinulle! Vanhurskas ja auttaja hän on\, on nöyrä ja ratsastaa aasilla\, aasintamman varsalla. Ja minä hävitän vaunut Efraimista ja hevoset Jerusalemista. Sodan jousi hävitetään\, ja hän julistaa rauhan kansoille. Ja hänen hallituksensa ulottuu merestä mereen\, Eufrat-virrasta hamaan maan ääriin. \n  \n2. lukukappale\nFil. 2:5–11\nOlkoon teillä se mieli\, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli\, joka ei\, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto\, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen\, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon\, tuli ihmisten kaltaiseksi\, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen; hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti\, hamaan ristin kuolemaan asti. Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen\, kaikkia muita nimiä korkeamman\, niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman\, sekä niitten\, jotka taivaissa ovat\, että niitten\, jotka maan päällä ovat\, ja niitten\, jotka maan alla ovat\, ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi\, että Jeesus Kristus on Herra. \nTai:\nHepr. 7:24–27\nMutta tällä on katoamaton pappeus\, sentähden että hän pysyy iankaikkisesti\, jonka tähden hän myös voi täydellisesti pelastaa ne\, jotka hänen kauttaan Jumalan tykö tulevat\, koska hän aina elää rukoillakseen heidän puolestansa. Senkaltainen ylimmäinen pappi meille sopikin: pyhä\, viaton\, tahraton\, syntisistä erotettu ja taivaita korkeammaksi tullut\, jonka ei joka päivä ole tarvis\, niinkuin ylimmäisten pappien\, ensiksi uhrata omien syntiensä edestä ja sitten kansan; sillä tämän hän teki kerta kaikkiaan\, uhratessaan itsensä. \n  \nEvankeliumi\nMatt. 21:12–17 (18–22)\nJa Jeesus meni pyhäkköön; ja hän ajoi ulos kaikki\, jotka myivät ja ostivat pyhäkössä\, ja kaatoi kumoon rahanvaihtajain pöydät ja kyyhkysten myyjäin istuimet. Ja hän sanoi heille: ”Kirjoitettu on: ’Minun huoneeni pitää kutsuttaman rukoushuoneeksi’\, mutta te teette siitä ryövärien luolan.” Ja hänen tykönsä pyhäkössä tuli sokeita ja rampoja\, ja hän paransi heidät. Mutta kun ylipapit ja kirjanoppineet näkivät ne ihmeet\, joita hän teki\, ja lapset\, jotka huusivat pyhäkössä ja sanoivat: ”Hoosianna Daavidin pojalle”\, niin he närkästyivät ja sanoivat hänelle: ”Kuuletko\, mitä nämä sanovat?” Niin Jeesus sanoi heille: ”Kuulen; ettekö ole koskaan lukeneet: ’Lasten ja imeväisten suusta sinä olet valmistanut itsellesi kiitoksen’?” Ja hän jätti heidät ja meni ulos kaupungista Betaniaan ja oli siellä yötä.\n(Kun hän varhain aamulla palasi kaupunkiin\, oli hänen nälkä. Ja nähdessään tien vieressä viikunapuun hän meni sen luo\, mutta ei löytänyt siitä muuta kuin pelkkiä lehtiä; ja hän sanoi sille: ”Älköön sinusta ikinä enää hedelmää kasvako”. Ja kohta viikunapuu kuivettui. Kun opetuslapset tämän näkivät\, ihmettelivät he ja sanoivat: ”Kuinka viikunapuu niin äkisti kuivettui?” Jeesus vastasi ja sanoi heille: ”Totisesti minä sanon teille: jos teillä olisi uskoa ettekä epäilisi\, niin ette ainoastaan voisi tehdä sitä\, mikä viikunapuussa tapahtui\, vaan vieläpä\, jos sanoisitte tälle vuorelle: ’Kohoa ja heittäydy mereen’\, niin se tapahtuisi. Ja kaiken\, mitä te anotte rukouksessa\, uskoen\, te saatte.”) \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias\, iankaikkinen Jumala\, joka annoit Poikasi Jeesuksen Kristuksen tulla ihmiseksi sekä kärsiä ristinkuoleman ja siten tulla meille nöyryyden esikuvaksi! Suo armollisesti\, että kestäisimme kaiken\, minkä näet hyväksi antaa kärsittäväksemme\, ja olisimme kuuliaisia pyhälle tahdollesi. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Kaikkivaltias\, iankaikkinen Jumala\, joka annoit meidän Vapahtajamme tulla lihaan ja ristin alennukseen\, jotta me seuraisimme hänen nöyryytensä esikuvaa! Suo armollisesti\, että me\, jotka muistamme hänen kärsimistään\, saisimme myös kerran ylösnousemuksessa nauttia hänen seurastaan. Sinun rakkaan Poikasi Jeesuksen Kristuksen kautta\, joka elää ja hallitsee yhdessä sinun ja Pyhän Hengen kanssa yhdessä jumaluudessa aina ja iankaikkisesti. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 22:20\nMutta sinä\, Herra\, älä |ole kaukana\, *\nsinä\, minun väkevyyteni\, rien|nä avukseni. \nPsalmi:\nPs. 22:2–6\nJumalani\, Jumalani\, miksi |minut hylkäsit? *\nMiksi olet kaukana\, et auta minua\, et kuule vali|tukseni sanoja? \nJumalani\, minä huudan päivällä\, mutta si|nä et vastaa\, *\nja yöllä\, |enkä voi vaieta. \nJa kuitenkin sinä |olet Pyhä\, *\njonka istuin on Israelin kii|tosvirtten keskellä. \nMeidän isämme luottivat sinuun\, he luottivat\, ja sinä pe|lastit heidät. *\nHe huusivat sinua ja pelastuivat; he luottivat sinuun eivät|kä tulleet häpeään.\n(Pieni kunnia jää pois.) \nTai: \nAntifoni:\nPs. 118:25\nOi Herra\, |Herra auta\, *\noi Her|ra\, anna menestys! \nPsalmi:\nPs. 118:26–29\nSiunattu olkoon hän\, joka tulee |Herran nimeen; *\nme siunaamme tei|tä Herran huoneesta. \nHerra on Jumala\, ja hän antoi valon |meille loistaa. *\nSitokaa juhlauhrit köysillä altta|rin sarviin asti. \nSinä olet minun Jumalani\, ja sinua |minä kiitän. *\nMinun Jumalani\, sinua mi|nä kunnioitan. \nKiittäkää Herraa\, sillä |hän on hyvä; *\nsillä hänen armonsa pysyy i|ankaikkisesti.\n(Pieni kunnia jää pois.) URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/palmusunnuntai-vsk3/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_3-vuosikerta_Palmusunnuntai.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20240325 DTEND;VALUE=DATE:20240326 DTSTAMP:20260605T221237 CREATED:20161202T121856Z LAST-MODIFIED:20220729T123811Z UID:4121-1711324800-1711411199@www.luterilainen.net SUMMARY:Hiljaisen viikon maanantai DESCRIPTION:PlayStop\n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n X\n \n \n \n\n\n\n\n\nElämme hiljaista viikkoa. Tämän viikon evankeliumitekstit ovat niin sanottujen ahtisaarnojen tekstejä. Sana ”ahti” on lainasana latinasta ja tarkoittaa näytöstä tai sen osaa. Keskiajan kirkossa esitettiin eli näyteltiin Jeesuksen kärsimyshistorian osia. Kansankielinen saarna ei ollut tavallista. \nHiljaisen viikon maanantain ahti kertoo meille kuinka Jeesus profetoi Pietarin kieltämisen ja opetuslasten pakenemisen\, tapahtumat Getsemanessa ja Jeesuksen vangitsemisen. Kaikki\, mitä tapahtuu\, on Herran mukaan kirjoitettu jo aiemmin. Tämä merkitsee että VT:n pyhät kirjoitukset todistavat erityisesti Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen liittyvistä tapahtumista. Hän on Paimen\, jota lyödään ja lauma hajoaa. Tämä tapahtui Getsemanen yössä\, kun Jeesus vangittiin. \nJuudaksen saapuessa\, saatuaan orjan hinnan ylipapeilta\, ottamaan temppelin vartioston kanssa Jeesusta kiinni saattaa vaikuttaa Jeesuksen olevan avuton. Todellisuudessa Hän kuitenkin johtaa tuota tilannetta ja antautuu vangittavaksi. Kiinni otettaessa\, kidutettaessa\, ristiinnaulittaessa ja kuolemassa Jeesus on Jumalan Poika. Tästä kertovat Hänen sanansa opetuslapselle\, joka iski miekalla ylipapin palvelijan korvan irti: ”Vai luuletko\, etten voisi rukoilla Isääni\, niin että hän lähettäisi heti minulle enemmän kuin kaksitoista legioonaa enkeleitä? Mutta kuinka silloin kävisivät toteen kirjoitukset\, jotka sanovat\, että näin pitää tapahtuman?” \nMyös vangitsijoilleen Jeesus sanoo\, että kaikki on tapahtunut ”että profeettain kirjoitukset kävisivät toteen”. Jeesus tuli täyttämään Isänsä tahdon. Hän on kuuliainen Jumalan Poika\, joka on käynyt kauheaan kidutukseen ja kuolemaan kaikkien ihmisten takia ja kaikkien puolesta. Tämä kaikki on löydettävissä Vanhan Testamentin lehdiltä. Jumalan pelastussuunnitelma huipentui Jeesuksen ristinkuolemassa ja ylösnousemuksessa. Hiljaisella eli suurella viikolla paneudumme erityisesti tähän. \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri: violetti tai sininen.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Fil. 2:8 Psalmi: Ps. 102:2–10\n1. lukukappale: Jer. 18:19–20 2. lukukappale: 1. Piet. 2:21–24 Evankeliumi: Matt. 26:30–56 \n\n1. lukukappale\nJer. 18:19–20\nKuuntele sinä\, Herra\, minua ja kuule\, mitä minun vastustajani puhuvat. Onko hyvä pahalla kostettava\, sillä he ovat kaivaneet minulle kuopan? Muista\, kuinka minä olen seisonut sinun edessäsi ja puhunut hyvää heidän puolestansa\, kääntääkseni pois sinun vihasi heistä. \n  \n2. lukukappale\n1. Piet. 2:21–24\nSillä siihen te olette kutsutut\, koska Kristuskin kärsi teidän puolestanne\, jättäen teille esikuvan\, että te noudattaisitte hänen jälkiänsä\, joka ”ei syntiä tehnyt ja jonka suussa ei petosta ollut”\, joka häntä herjattaessa ei herjannut takaisin\, joka kärsiessään ei uhannut\, vaan jätti asiansa sen haltuun\, joka oikein tuomitsee\, joka ”itse kantoi meidän syntimme” ruumiissansa ristinpuuhun\, että me\, synneistä pois kuolleina\, eläisimme vanhurskaudelle; ja hänen ”haavainsa kautta te olette paratut”. \n  \nEvankeliumi\nMatt. 26:30–56\nJa veisattuaan kiitosvirren he lähtivät Öljymäelle. Silloin Jeesus sanoi heille: ”Tänä yönä te kaikki loukkaannutte minuun; sillä kirjoitettu on: ’Minä lyön paimenta\, ja lauman lampaat hajotetaan’. Mutta ylösnoustuani minä menen teidän edellänne Galileaan.” Niin Pietari vastasi ja sanoi hänelle: ”Vaikka kaikki loukkaantuisivat sinuun\, niin minä en koskaan loukkaannu”. Jeesus sanoi hänelle: ”Totisesti minä sanon sinulle: tänä yönä\, ennenkuin kukko laulaa\, sinä kolmesti minut kiellät”. Pietari sanoi hänelle: ”Vaikka minun pitäisi kuolla sinun kanssasi\, en sittenkään minä sinua kiellä”. Samoin sanoivat myös kaikki muut opetuslapset. Sitten Jeesus tuli heidän kanssaan Getsemane nimiselle maatilalle; ja hän sanoi opetuslapsillensa: ”Istukaa tässä\, sillä aikaa kuin minä menen ja rukoilen tuolla”. Ja hän otti mukaansa Pietarin ja ne kaksi Sebedeuksen poikaa; ja hän alkoi murehtia ja tulla tuskaan. Silloin hän sanoi heille: ”Minun sieluni on syvästi murheellinen\, kuolemaan asti; olkaa tässä ja valvokaa minun kanssani”. Ja hän meni vähän edemmäksi\, lankesi kasvoilleen ja rukoili sanoen: ”Isäni\, jos mahdollista on\, niin menköön minulta pois tämä malja; ei kuitenkaan niinkuin minä tahdon\, vaan niinkuin sinä”. Ja hän tuli opetuslasten tykö ja tapasi heidät nukkumasta ja sanoi Pietarille: ”Niin ette siis jaksaneet yhtä hetkeä valvoa minun kanssani! Valvokaa ja rukoilkaa\, ettette joutuisi kiusaukseen; henki tosin on altis\, mutta liha on heikko.” Taas hän meni pois toisen kerran ja rukoili sanoen: ”Isäni\, jos tämä malja ei voi mennä minun ohitseni\, minun sitä juomattani\, niin tapahtukoon sinun tahtosi”. Ja tullessaan hän taas tapasi heidät nukkumasta\, sillä heidän silmänsä olivat käyneet raukeiksi. Ja hän jätti heidät\, meni taas ja rukoili kolmannen kerran ja sanoi samat sanat uudestaan. Sitten hän tuli opetuslasten tykö ja sanoi heille: ”Te nukutte vielä ja lepäätte! Katso\, hetki on lähellä\, ja Ihmisen Poika annetaan syntisten käsiin. Nouskaa\, lähtekäämme; katso\, se on lähellä\, joka minut kavaltaa.” Ja katso\, hänen vielä puhuessaan tuli Juudas\, yksi niistä kahdestatoista\, ja hänen kanssaan lukuisa joukko ylipappien ja kansan vanhinten luota miekat ja seipäät käsissä. Ja se\, joka hänet kavalsi\, oli antanut heille merkin sanoen: ”Se\, jolle minä suuta annan\, hän se on; ottakaa hänet kiinni”. Ja kohta hän meni Jeesuksen luo ja sanoi: ”Terve\, rabbi!” ja antoi hänelle suuta. Niin Jeesus sanoi hänelle: ”Ystäväni\, mitä varten sinä tänne tulit?” Silloin he tulivat Jeesuksen luo\, kävivät häneen käsiksi ja ottivat hänet kiinni. Ja katso\, eräs niistä\, jotka olivat Jeesuksen kanssa\, ojensi kätensä\, veti miekkansa ja iski ylimmäisen papin palvelijaa ja sivalsi häneltä pois korvan. Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Pistä miekkasi tuppeen; sillä kaikki\, jotka miekkaan tarttuvat\, ne miekkaan hukkuvat. Vai luuletko\, etten voisi rukoilla Isääni\, niin että hän lähettäisi heti minulle enemmän kuin kaksitoista legionaa enkeleitä? Mutta kuinka silloin kävisivät toteen kirjoitukset\, jotka sanovat\, että näin pitää tapahtuman?” Sillä hetkellä Jeesus sanoi joukolle: ”Niinkuin ryöväriä vastaan te olette lähteneet minua miekoilla ja seipäillä vangitsemaan. Joka päivä minä olen istunut pyhäkössä opettamassa\, ettekä ole ottaneet minua kiinni. Mutta tämä kaikki on tapahtunut\, että profeettain kirjoitukset kävisivät toteen.” Silloin kaikki opetuslapset jättivät hänet ja pakenivat. \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias Jumala! Suo ainoan Poikasi kärsimyksen virvoittaa meitä\, jotka heikkoudessamme näännymme niin monissa vastoinkäymisissä. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n2. Taivaallinen Isämme! Opeta meitä tutkimaan Poikasi kärsimystä ja kuolemaa\, niin että kuolisimme pois synnistä ja nousisimme hänen kanssaan uuteen elämään Pyhässä Hengessä. Meidän heikkoutemme on suuri\, syntimme monet ja sydämemme pelokas\, mutta sinä\, Herra\, olet uskollinen lupauksissasi ja tahdot pelastaa meidät kuolemasta elämään. Kuule meitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme tähden. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nFil. 2:8\nHän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuo|lemaan asti\, *\nhamaan ristin |kuolemaan asti. \nPsalmi:\nPs. 102:2–10\nHerra\, kuule minun |rukoukseni\, *\nja minun huutoni tulkoon |sinun eteesi. \nÄlä peitä minulta kasvojasi\, kun minul|la on ahdistus\, *\nkallista korvasi minun puoleeni. Kun minä huudan\, riennä ja |vastaa minulle. \nSillä minun päiväni ovat haihtu|neet kuin savu\, *\nja minun luitani polttaa |niinkuin ahjossa. \nSydämeni on paahtunut ja kuivu|nut kuin ruoho\, *\nsillä minä unhotan |syödä leipääni. \nÄänekkäästä vaikerruksestani minun luuni tarttuvat |minun nahkaani. *\nMinä olen kuin pelikaani erämaassa\, olen kuin huuhkaja |raunioissa. \nMinä |olen uneton\, *\nolen kuin yksinäinen |lintu katolla. \nKaiken päivää viholliseni minua |häpäisevät; *\nne\, jotka riehuvat minua vastaan\, kiroavat minun ni|meni kautta. \nSillä minä syön |tuhkaa kuin leipää *\nja sekoitan juomani kyyneleillä sinun vihasi ja kiivastuk|sesi tähden. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/hiljaisen-viikon-maanantai-vsk3/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20240326 DTEND;VALUE=DATE:20240327 DTSTAMP:20260605T221237 CREATED:20161202T121857Z LAST-MODIFIED:20220729T123828Z UID:4122-1711411200-1711497599@www.luterilainen.net SUMMARY:Hiljaisen viikon tiistai DESCRIPTION:PlayStop\n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n X\n \n \n \n\n\n\n\n\nKuljemme Herramme kanssa Hänen kärsimystiellään Matteuksen evankeliumin teksteissä. Nyt Jeesus on ylipapin ja tämän kokoaman neuvoston edessä. Samoin kuulemme Pietarin kieltävän Jeesuksen ja Juudaksen murheellisen kohtalon. \nVastakohta Herran ja Hänen kuulustelijoidensa sekä väärien syyttäjien välillä on valtava. Jeesus vaikuttaa rauhalliselta\, vaikka tietää kuolevansa. Hänen vihollisensa ovat täynnä murhanhimoa ja ovat järjestäneet oikeudenkäynnistä näyttävän ilveilyn. Jeesus täyttää koko ajan VT:n Kirjoituksia itsestään\, mutta ylipappi repäisee Mooseksen lain vastaisesti vaatteensa (vrt. 3. Moos. 21:10). \nJuutalaiset toteavat Jeesuksen jumalanpilkkaajaksi ja Mooseksen lain perusteella tuomitsevat Hänet kuolemaan. Sitten he pilkkaavat ja hakkaavat Jeesusta\, joka on hiljaa syyttäjiensä ja kiduttajiensa käsissä (vrt. Jes. 50:6; 53:7). \nPietari oli seurannut Jeesusta ylipapin talon pihalle saakka. Siellä hänet tunnistetaan ja Pietari kieltää Mestarinsa kolmesti\, aivan kuten Hän oli profetoinut. Pietari\, ”Kallio” murtuu katkeraan itkuun. Tiedämme kuitenkin\, että Pietari saa uuden alun Jeesuksen noustua kuolleista. \nEvankelista kertoo myös Juudaksesta. Hän myi Jeesuksen rahasta; summalla joka vastasi orjan hintaa. Nähtyään Jeesuksen tuomitun kuolemaan\, Juudas katui ja palauttaa hänelle maksetut rahat. Kansan hengelliset johtajat torjuvat hänet kuitenkin pilkallisesti. Juudas ei näe enää mitään mahdollisuutta elämässään\, vaan tappaa itsensä. Juudaksen kohtalo on kauhea ja arvoituksellinen. Uusi Testamentti kertoo kuitenkin selkeästi\, että VT:n kirjoitukset olivat profetoineet myös hänestä. \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri: violetti tai sininen.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 71:4 Psalmi: Ps. 69:2–5 (7–10)\n1. lukukappale: Jes. 52:13–15 2. lukukappale: 1. Kor. 1:18–19 Evankeliumi: Matt. 26:57–27:10 \n\n1. lukukappale\nJes. 52:13–15\nKatso\, minun palvelijani menestyy\, hän on nouseva\, kohoava ja sangen korkea oleva. Niinkuin monet kauhistuivat häntä – sillä niin runneltu\, ei enää ihmisenkaltainen\, oli hänen muotonsa\, hänen hahmonsa ei ollut ihmislasten hahmo – niin hän on saattava ihmetyksiin monet kansat\, hänen tähtensä kuninkaat sulkevat suunsa. Sillä mitä heille ei ikinä ole kerrottu\, sen he saavat nähdä\, mitä he eivät ole kuulleet\, sen he saavat havaita. \n  \n2. lukukappale\n1. Kor. 1:18–19\nSillä sana rististä on hullutus niille\, jotka kadotukseen joutuvat\, mutta meille\, jotka pelastumme\, se on Jumalan voima. Onhan kirjoitettu: ”Minä hävitän viisasten viisauden\, ja ymmärtäväisten ymmärryksen minä teen mitättömäksi”. \n  \nEvankeliumi\nMatt. 26:57–27:10\nMutta Jeesuksen kiinniottajat veivät hänet ylimmäisen papin\, Kaifaan\, eteen\, jonne kirjanoppineet ja vanhimmat olivat kokoontuneet. Ja Pietari seurasi häntä taampana ylimmäisen papin esipihaan asti; ja hän meni sinne ja istui palvelijain joukkoon nähdäksensä\, kuinka lopulta kävisi. Mutta ylipapit ja koko neuvosto etsivät väärää todistusta Jeesusta vastaan tappaaksensa hänet\, mutta eivät löytäneet\, vaikka monta väärää todistajaa oli tullut esille. Mutta vihdoin tuli kaksi\, ja he sanoivat: ”Tämä on sanonut: ’Minä voin hajottaa maahan Jumalan temppelin ja kolmessa päivässä sen rakentaa’.” Silloin ylimmäinen pappi nousi ja sanoi hänelle: ”Etkö vastaa mitään siihen\, mitä nämä todistavat sinua vastaan?” Mutta Jeesus oli vaiti. Niin ylimmäinen pappi sanoi hänelle: ”Minä vannotan sinua elävän Jumalan kautta\, että sanot meille\, oletko sinä Kristus\, Jumalan Poika”. Jeesus sanoi hänelle: ”Sinäpä sen sanoit. Mutta minä sanon teille: tästedes te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvien päällä.” Silloin ylimmäinen pappi repäisi vaatteensa ja sanoi: ”Hän on pilkannut Jumalaa. Mitä me enää todistajia tarvitsemme? Katso\, nyt kuulitte hänen pilkkaamisensa. Miten teistä on?” He vastasivat sanoen: ”Hän on vikapää kuolemaan”. Silloin he sylkivät häntä silmille ja löivät häntä nyrkillä kasvoihin; ja toiset sivalsivat häntä poskelle ja sanoivat: ”Profetoi meille\, Kristus\, kuka se on\, joka sinua löi”. Mutta Pietari istui ulkopuolella esipihassa. Ja hänen luoksensa tuli muuan palvelijatar ja sanoi: ”Sinäkin olit Jeesuksen\, galilealaisen\, seurassa”. Mutta hän kielsi kaikkien kuullen ja sanoi: ”En ymmärrä\, mitä sanot”. Ja kun hän oli mennyt ulos portille\, näki hänet toinen nainen ja sanoi sielläoleville: ”Tämäkin oli Jeesuksen\, Nasaretilaisen\, seurassa”. Ja taas hän kielsi valalla vannoen: ”En tunne sitä miestä”. Vähän sen jälkeen tulivat ne\, jotka siinä seisoivat\, ja sanoivat Pietarille: ”Totisesti\, sinä myös olet yksi heistä\, sillä kielimurteesikin ilmaisee sinut”. Silloin hän rupesi sadattelemaan ja vannomaan: ”En tunne sitä miestä”. Ja samassa lauloi kukko. Niin Pietari muisti Jeesuksen sanat\, jotka hän oli sanonut: ”Ennenkuin kukko laulaa\, sinä kolmesti minut kiellät”. Ja hän meni ulos ja itki katkerasti.\nMutta aamun koittaessa kaikki ylipapit ja kansan vanhimmat pitivät neuvoa Jeesusta vastaan tappaaksensa hänet; ja he sitoivat hänet ja veivät pois ja antoivat hänet maaherran\, Pilatuksen\, käsiin. Kun Juudas\, hänen kavaltajansa\, näki\, että hänet oli tuomittu\, silloin hän katui ja toi takaisin ne kolmekymmentä hopearahaa ylipapeille ja vanhimmille ja sanoi: ”Minä tein synnin\, kun kavalsin viattoman veren”. Mutta he sanoivat: ”Mitä se meihin koskee? Katso itse eteesi.” Ja hän viskasi hopearahat temppeliin\, lähti sieltä\, meni pois ja hirttäytyi. Niin ylipapit ottivat hopearahat ja sanoivat: ”Ei ole luvallista panna näitä temppelirahastoon\, koska ne ovat veren hinta”. Ja neuvoteltuaan he ostivat niillä savenvalajan pellon muukalaisten hautausmaaksi. Sentähden sitä peltoa vielä tänäkin päivänä kutsutaan Veripelloksi. Silloin kävi toteen\, mikä on puhuttu profeetta Jeremiaan kautta\, joka sanoo: ”Ja he ottivat ne kolmekymmentä hopearahaa\, hinnan siitä arvioidusta miehestä\, jonka he olivat israelilaisten puolesta arvioineet\, ja antoivat ne savenvalajan pellosta\, niinkuin Herra oli minun kauttani käskenyt”. \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias\, iankaikkinen Jumala! Auta meitä viettämään sinun pyhän Poikasi kärsimisen muistoa siten\, että me tämän kärsimyksen kautta saisimme kaikki syntimme anteeksi. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n2. Kaikkivaltias Jumala\, joka olet rikkomustemme tähden antanut Poikasi puolestamme pilkattavaksi ja piinattavaksi! Herätä omatuntomme tuntemaan syntimme\, jotka saattoivat hänet ristille. Anna meille rikkomuksemme anteeksi ja lahjoita meille se mieli\, joka Jeesuksella Kristuksella oli\, että taipuisimme kaikessa sinun tahtoosi. Tätä pyydämme Poikasi Jeesuksen Kristuksen nimessä. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 71:4\nJumalani\, vapauta minut jumalattoman |kädestä\, *\nväärän ja väki|valtaisen kourista. \nPsalmi:\nPs. 69:2–5 (7–10)\nPelasta |minut\, Jumala\, *\nsillä vedet käyvät minun sie|luuni asti. \nMinä olen vajonnut syvään\, pohjat|tomaan liejuun\, *\nolen joutunut vetten syvyyksiin\, ja virta tulvii minun |ylitseni. \nMinä olen väsynyt huutamisesta\, minun |kurkkuni kuivettuu\, *\nminun silmäni ovat rauenneet odottaessani |Jumalaani. \nEnemmän kuin hiuksia päässäni on niitä\, jotka minua syyttö|mästi vihaavat; *\npaljon on niitä\, jotka tahtovat tuhota minut\, jotka syyttä ovat vihol|lisiani; \n(Älä anna minussa häpeään joutua niiden\, jotka odottavat sinua\, Herra\, |Herra Sebaot. *\nÄlä salli minussa pettyä niiden\, jotka etsivät sinua\, Isra|elin Jumala. \nSillä sinun tähtesi minä kärsin |herjausta\, *\npilkka peittää |minun kasvoni. \nVeljilleni minä olen |tullut vieraaksi\, *\nolen tullut oudoksi äi|tini lapsille. \nSillä kiivaus sinun huoneesi puolesta on minut |kuluttanut\, *\nja niiden herjaukset\, jotka sinua herjaavat\, ovat sat|tuneet minuun.) URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/hiljaisen-viikon-tiistai-vsk3/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_3-vuosikerta_Hiljaisen-viikon-ti.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20240327 DTEND;VALUE=DATE:20240328 DTSTAMP:20260605T221237 CREATED:20161202T121857Z LAST-MODIFIED:20220729T123926Z UID:4123-1711497600-1711583999@www.luterilainen.net SUMMARY:Hiljaisen viikon keskiviikko DESCRIPTION:PlayStop\n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n X\n \n \n \n\n\n\n\n\n  \nJo Matt. 27:1–2 kertovat Jeesuksen viedyn maaherra Pilatuksen eteen. Tekstissä tämän tilanteen on kuitenkin keskeyttänyt evankelistan kuvaus Juudaksen kohtalosta. Pilatus oli tunnettu julmana ja ilmeisesti myös huonona hallintomiehenä. Myöhemmin hänet siirrettiinkin tehtävistään syrjään. \nKoko Jeesuksen kuulustelu Pilatuksen edessä on hieman kummallinen. Miksi Pilatusta ylipäätään kiinnosti\, oliko Jeesus syyllinen vai ei? Vähintääkin mielenkiintoinen on maininta siitä\, että maaherralla oli tapana päästää juhlan aikana (ilmeisesti pääsiäisen aikoihin) joku vanki vapaaksi. Tästä ei ole olemassa mitään Raamatun ulkopuolisia lähteitä. Ilmeisesti kyseessä oli jokin Pilatuksen henkilökohtainen tapa. Evankelistoista ainoana Matteus mainitsee Pilatuksen vaimon ahdistavan unen ja viestiin Pilatukselle ettei Jeesukseen tule kajota. \nYlipapit ja kansan johtajat tiesivät Pilatuksen olevan niin sanotusti puun ja kuoren välissä. Jos Jeesus oli joku messias-kandidaateista (joista oli aika ajoin paljon harmia roomalaisille)\, hänet pitäisi todennäköisesti teloittaa. Syitä ei kuitenkaan näytä löytyvän. Sen sijaan Barabbas (nimi merkitsee ”isän poika”) oli varmastikin jonkinlainen kansanvillitsijä. Kansa yllytetään huutamaan häntä vapaaksi ja Jeesusta ristille. Selkärangattomuuttaan Pilatus antaa Jeesuksen ristiinnaulittavaksi ja yrittää pelastaa kasvonsa pesemällä kätensä. \nKansan huuto: ”Tulkoon hänen verensä meidän päällemme ja meidän lastemme päälle”\, toteutui Jerusalemin tuhossa v. 70 jKr.\, kun Tituksen johtamat legioonat hävittivät kaupungin ja temppelin. Sitä edelsi ankara piiritys\, jonka aikana roomalaiset mm. naulitsivat juutalaisia risteille kaupungin asukkaiden nähtäväksi. \nRoomalaisten sotilaiden tekemä pilkka ja kidutus ruoskimisen jälkeen oli heille tuttua. Tällä tavalla saatettiin useinkin kohdella ristiinnaulittavia. Heistä tehtiin naurunalaisia monella eri tavalla. Nyt kyseessä oli kuitenkin Jumalan Poika\, Hän joka ei synnistä tiennyt. \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri: violetti tai sininen.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 69:30 Psalmi: Ps. 69:17–23 (30–34)\n1. lukukappale: Jes. 49:1–6 2. lukukappale: Room. 5:6–11 Evankeliumi: Matt. 27:11–32 \n\n1. lukukappale\nJes. 49:1–6\nKuulkaa minua\, te merensaaret\, ja tarkatkaa\, kaukaiset kansat. Herra on minut kutsunut hamasta äidinkohdusta saakka\, hamasta äitini helmasta minun nimeni maininnut. Hän teki minun suuni terävän miekan kaltaiseksi\, kätki minut kätensä varjoon; hän teki minut hiotuksi nuoleksi\, talletti minut viineensä. Ja hän sanoi minulle: ”Sinä olet minun palvelijani\, sinä Israel\, jossa minä osoitan kirkkauteni”. Mutta minä sanoin: ”Hukkaan minä olen itseäni vaivannut\, kuluttanut voimani turhaan ja tyhjään; kuitenkin on minun oikeuteni Herran huomassa\, minun palkkani on Jumalan tykönä”. Ja nyt sanoo Herra\, joka on minut palvelijakseen valmistanut hamasta äitini kohdusta\, palauttamaan Jaakobin hänen tykönsä\, niin että Israel koottaisiin hänen omaksensa – ja minä olen kallis Herran silmissä\, minun Jumalani on tullut minun voimakseni – hän sanoo: Liian vähäistä on sinulle\, joka olet minun palvelijani\, kohottaa ennalleen Jaakobin sukukunnat ja tuoda takaisin Israelin säilyneet: minä panen sinut pakanain valkeudeksi\, että minulta tulisi pelastus maan ääriin asti. \n  \n2. lukukappale\nRoom. 5:6–11\nSillä meidän vielä ollessamme heikot kuoli Kristus oikeaan aikaan jumalattomien edestä. Tuskinpa kukaan käy kuolemaan jonkun vanhurskaan edestä; hyvän edestä joku mahdollisesti uskaltaa kuolla. Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä\, että Kristus\, kun me vielä olimme syntisiä\, kuoli meidän edestämme. Paljoa ennemmin me siis nyt\, kun olemme vanhurskautetut hänen veressään\, pelastumme hänen kauttansa vihasta. Sillä jos me silloin\, kun vielä olimme Jumalan vihollisia\, tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta\, paljoa ennemmin me pelastumme hänen elämänsä kautta nyt\, kun olemme sovitetut; emmekä ainoastaan sovitetut\, vaan vieläpä on Jumala meidän kerskauksemme meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta\, jonka kautta me nyt olemme sovituksen saaneet. \n  \nEvankeliumi\nMatt. 27:11–32\nMutta Jeesus seisoi maaherran edessä. Ja maaherra kysyi häneltä sanoen: ”Oletko sinä juutalaisten kuningas?” Niin Jeesus sanoi: ”Sinäpä sen sanot”. Ja kun ylipapit ja vanhimmat häntä syyttivät\, ei hän mitään vastannut. Silloin Pilatus sanoi hänelle: ”Etkö kuule\, kuinka paljon he todistavat sinua vastaan?” Mutta hän ei vastannut yhteenkään hänen kysymykseensä\, niin että maaherra suuresti ihmetteli. Oli tapana\, että maaherra juhlan aikana päästi kansalle yhden vangin irti\, kenenkä he tahtoivat. Ja heillä oli silloin kuuluisa vanki\, jota sanottiin Barabbaaksi. Kun he nyt olivat koolla\, sanoi Pilatus heille: ”Kummanko tahdotte\, että minä teille päästän\, Barabbaanko vai Jeesuksen\, jota sanotaan Kristukseksi?” Sillä hän tiesi\, että he kateudesta olivat antaneet hänet hänen käsiinsä. Mutta kun hän istui tuomarinistuimella\, lähetti hänen vaimonsa hänelle sanan: ”Älä puutu siihen vanhurskaaseen mieheen\, sillä minä olen tänä yönä unessa paljon kärsinyt hänen tähtensä”. Mutta ylipapit ja vanhimmat yllyttivät kansaa anomaan Barabbasta\, mutta surmauttamaan Jeesuksen. Ja maaherra puhui heille ja sanoi: ”Kummanko näistä kahdesta tahdotte\, että minä teille päästän?” Niin he sanoivat: ”Barabbaan”. Pilatus sanoi heille: ”Mitä minun sitten on tehtävä Jeesukselle\, jota sanotaan Kristukseksi?” He sanoivat kaikki: ”Ristiinnaulittakoon!” Niin maaherra sanoi: ”Mitä pahaa hän sitten on tehnyt?” Mutta he huusivat vielä kovemmin sanoen: ”Ristiinnaulittakoon!” Ja kun Pilatus näki\, ettei mikään auttanut\, vaan että meteli yhä yltyi\, otti hän vettä ja pesi kätensä kansan nähden ja sanoi: ”Viaton olen minä tämän miehen vereen. Katsokaa itse eteenne.” Niin kaikki kansa vastasi ja sanoi: ”Tulkoon hänen verensä meidän päällemme ja meidän lastemme päälle”. Silloin hän päästi heille Barabbaan\, mutta Jeesuksen hän ruoskitti ja luovutti ristiinnaulittavaksi. Silloin maaherran sotamiehet veivät Jeesuksen mukanaan palatsiin ja keräsivät hänen ympärilleen koko sotilasjoukon. Ja he riisuivat hänet ja panivat hänen päällensä tulipunaisen vaipan ja väänsivät orjantappuroista kruunun\, panivat sen hänen päähänsä ja ruovon hänen oikeaan käteensä\, polvistuivat hänen eteensä ja pilkkasivat häntä ja sanoivat: ”Terve\, juutalaisten kuningas!” Ja he sylkivät häntä\, ottivat ruovon ja löivät häntä päähän. Ja kun he olivat häntä pilkanneet\, riisuivat he häneltä vaipan\, pukivat hänet hänen omiin vaatteisiinsa ja veivät hänet pois ristiinnaulittavaksi. Ja matkalla he tapasivat kyreneläisen miehen\, jonka nimi oli Simon. Hänet he pakottivat kantamaan hänen ristiänsä. \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias Jumala! Suo meidän\, jotka kärsimme lakkaamatta syntisyytemme tähden\, päästä vapaiksi sinun ainoan Poikasi kärsimisen voimasta. Sinun Poikasi\, Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n2. Pyhä Jumala\, rakas taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua Herramme Jeesuksen Kristuksen raskaasta kärsimystiestä\, jonka hän kulki ristiään kantaen. Kiitos\, että olet kutsunut meidät seuraamaan häntä. Anna meille voimaa kantaa oma ristimme ja tunnustaa rohkeasti Jeesuksen nimeä. Tätä pyydämme Poikasi Jeesuksen Kristuksen kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 69:30\nMinä olen |kurja ja vaivattu\, *\nsuojatkoon minua sinun a|pusi\, Jumala. \nPsalmi:\nPs. 69:17–23 (30–34)\nVastaa minulle\, Herra\, sillä sinun armo|si on hyvä\, *\nkäänny minun puoleeni suuressa laupe|udessasi. \nÄlä peitä kasvojasi palvelijaltasi\, sillä minä olen |ahdistuksessa; *\njoudu\, |vastaa minulle. \nLähesty minun sieluani ja |lunasta se\, *\nvapahda minut vihollis|teni tähden. \nSinä tiedät minun häväistykseni\, minun häpe|äni ja pilkkani\, *\nsinun edessäsi ovat julki kaikki minun |ahdistajani. \nHäväistys on särkenyt minun sydämeni\, minä olen |käynyt heikoksi; *\nminä odotin sääliä\, mutta en saanut\, ja lohduttajia\, mut|ta en löytänyt. \nKoiruohoa he antoivat minun |syödäkseni *\nja juottivat minulle janooni |hapanviiniä. \nTulkoon heidän pöytänsä |heille paulaksi\, *\nansaksi noille su|ruttomille. \n(Mutta minä olen |kurja ja vaivattu\, *\nsuojatkoon minua sinun a|pusi\, Jumala\, \nniin minä veisuulla kiitän |Jumalan nimeä *\nja ylistän häntä |kiitosvirsillä. \nSe on Herralle otolli|sempi kuin härkä\, *\nkuin mulli\, sarvipää ja |sorkkajalka. \nNöyrät näkevät sen ja |riemuitsevat; *\nelpyköön teidän sydämenne\, teidän\, jotka et|sitte Jumalaa. \nSillä Herra |kuulee köyhiä *\neikä halveksi |vankejansa.) URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/hiljaisen-viikon-keskiviikko-vsk3/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_Hiljainen-viikko_ke.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20240328 DTEND;VALUE=DATE:20240329 DTSTAMP:20260605T221237 CREATED:20161202T121857Z LAST-MODIFIED:20220729T123946Z UID:4124-1711584000-1711670399@www.luterilainen.net SUMMARY:Kiirastorstai DESCRIPTION:PlayStop\n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n X\n \n \n \n\n\n\n\n\nKiirastorstain keskus on Herran pyhä ehtoollinen. Kristus itse odotti tuota hetkeä. ”Minä olen halajamalla halannut syödä tämän pääsiäislampaan teidän kanssanne.” Jumalan Poika tuli ihmiseksi juuri siksi\, että Jumalan sydämellä oli niin paljon annettavana ihmisille. Koko Jeesuksen maanpäällisessä elämässä on kysymys juuri tästä\, Isän sydämen rikkauden ja rakkauden paljastamisesta ihmisille. Pyhän pääsiäisen juhlassa tämä lahjojen antaminen huipentuu\, kun katselemme Kristusta koko maailman synniksi tehtynä ja ristiinnaulittuna meidän syntiemme edestä. Pitkäperjantai ja pääsiäispäivä ovat Jumalan pelastusteon keskus. Niissä rikkaan Herran testamentti tulee lainvoimaiseksi\, niissä Kristuksen ansio hankitaan: Jumala antoi Kristuksen kuolla meidän rikkomustemme tähden ja herätti hänet kuolleista meidän vanhurskauttamisemme tähden” (Room 4:25). Mutta kiirastorstai on testamentin julkistamisen päivä\, ja Herran pyhä ehtoollinen se kanava\, jonka kautta Taivaalliset aarteet\, koko Jeesuksen omaisuus\, jaetaan meille. Ansio hankitaan ristillä\, mutta jaetaan sanan kautta\, synninpäästössä\, kasteessa ja Herran pöydässä. \nVapahtaja halusi jakaa lihansa ja verensä opetuslastensa kanssa. Samalla kävi ilmi\, kuka opetuslapsista oli hänen vastustajansa ja ketkä olivat hänen tosi ystäviään. Kristus käski seuraajiaan viettämään tätä ateriaa muistokseen ja syntien anteeksiantamiseksi. Herran pyhä ehtoollinen on Kristuksen perheväen juhla. Kiitämme ehtoollisella Jumalaa hänen kaikista lahjoistaan\, erityisesti Vapahtajastamme Jeesuksesta Kristuksesta ja syntien anteeksiantamisesta. Herran pyhässä ehtoollisessa seurakunta vahvistuu uskossaan ja todistuksessaan ja vahvistuu Herrassa yhtenäisenä joukkona. Ehtoolliselle mennessä on hyvä valmistautua. Jos meillä on jotakin toista ehtoollisvierasta vastaan\, niin silloin pitää antaa hänelle anteeksi ennen kuin käydään yhteiseen ehtoollispöytään. Ehtoollisessa saamme kaikki syntimme anteeksi\, kun uskomme ehtoollisen päästösanat: ”Sinun edestäsi annettu ja vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi”. \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri: violetti tai sininen.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Joh. 6:33 tai Ps. 78:25 Psalmi: Ps. 111:2–5 Psalmilause: Ps. 111:9–10\n1. lukukappale: 2. Moos. 12:1–8 11–14 2. lukukappale: 1. Kor. 10:16–17 Evankeliumi: Matt. 26:17–30 \n\n1. lukukappale\n2. Moos. 12:1–8\, 11–14\nJa Herra puhui Moosekselle ja Aaronille Egyptin maassa sanoen:\n”Tämä kuukausi olkoon teillä kuukausista ensimmäinen; siitä alottakaa vuoden kuukaudet. Puhukaa koko Israelin kansalle ja sanokaa: Tämän kuun kymmenentenä päivänä ottakoon kukin perheenisäntä itsellensä karitsan\, yhden karitsan joka perhekuntaa kohti. Mutta jos perhe on liian pieni koko karitsaa syömään\, niin ottakoon lähimmän naapurinsa kanssa yhteisen karitsan\, henkilöluvun mukaan. Karitsaa kohti laskekaa niin monta\, että voivat sen syödä. Ja karitsanne olkoon virheetön\, vuoden vanha urospuoli; lampaista tai vuohista se ottakaa. Ja pitäkää se tallella neljänteentoista päivään tätä kuuta; silloin Israelin koko seurakunta teurastakoon sen iltahämärässä. Ja he ottakoot sen verta ja sivelkööt sillä molemmat pihtipielet ja ovenpäällisen niissä taloissa\, joissa he sitä syövät. Ja he syökööt lihan samana yönä; tulessa paistettuna\, happamattoman leivän ja katkerain yrttien kanssa he sen syökööt.\nJa syökää se näin: kupeet vyötettyinä\, kengät jalassanne ja sauva kädessänne; ja syökää se kiiruusti. Tämä on pääsiäinen Herran kunniaksi. Sillä minä kuljen sinä yönä kautta Egyptin maan ja surmaan kaikki esikoiset Egyptin maassa\, sekä ihmiset että eläimet\, ja panen toimeen rangaistustuomion\, jonka minä olen langettanut kaikista Egyptin jumalista. Minä olen Herra. Ja veri on oleva merkki\, teille suojelukseksi\, taloissa\, joissa olette; sillä kun minä näen veren\, niin minä menen teidän ohitsenne\, eikä rangaistus ole tuhoava teitä\, kun minä rankaisen Egyptin maata. Ja tämä päivä olkoon teille muistopäivä\, ja viettäkää sitä Herran juhlana; sukupolvesta sukupolveen viettäkää sitä ikuisena säädöksenä. \n  \n2. lukukappale\n1. Kor. 10:16–17\nSiunauksen malja\, jonka me siunaamme\, eikö se ole osallisuus Kristuksen vereen? Se leipä\, jonka murramme\, eikö se ole osallisuus Kristuksen ruumiiseen? Koska leipä on yksi\, niin me monet olemme yksi ruumis; sillä me olemme kaikki tuosta yhdestä leivästä osalliset. \n  \nEvankeliumi\nMatt. 26:17–30\nMutta ensimmäisenä happamattoman leivän päivänä opetuslapset tulivat Jeesuksen tykö ja sanoivat: ”Mihin tahdot\, että valmistamme pääsiäislampaan sinun syödäksesi?” Niin hän sanoi: ”Menkää kaupunkiin sen ja sen luo ja sanokaa hänelle: ’Opettaja sanoo: Minun aikani on lähellä; sinun luonasi minä syön pääsiäisaterian opetuslasteni kanssa’.” Ja opetuslapset tekivät\, niinkuin Jeesus oli heitä käskenyt\, ja valmistivat pääsiäislampaan.\nJa kun ehtoo tuli\, asettui hän aterialle kahdentoista opetuslapsensa kanssa. Ja heidän syödessään hän sanoi: ”Totisesti minä sanon teille: yksi teistä kavaltaa minut”. Silloin he tulivat kovin murheellisiksi ja rupesivat toinen toisensa perästä sanomaan hänelle: ”Herra\, en kai minä ole se?” Hän vastasi ja sanoi: ”Joka minun kanssani pisti kätensä vatiin\, se kavaltaa minut. Ihmisen Poika tosin menee pois\, niinkuin hänestä on kirjoitettu\, mutta voi sitä ihmistä\, jonka kautta Ihmisen Poika kavalletaan! Parempi olisi sille ihmiselle\, että hän ei olisi syntynyt.” Niin Juudas\, joka hänet kavalsi\, vastasi ja sanoi: ”Rabbi\, en kai minä ole se?” Hän sanoi hänelle: ”Sinäpä sen sanoit”.\nJa heidän syödessään Jeesus otti leivän\, siunasi\, mursi ja antoi opetuslapsillensa ja sanoi: ”Ottakaa ja syökää; tämä on minun ruumiini”. Ja hän otti maljan\, kiitti ja antoi heille ja sanoi: ”Juokaa tästä kaikki; sillä tämä on minun vereni\, liiton veri\, joka monen edestä vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi. Ja minä sanon teille: tästedes minä en juo tätä viinipuun antia\, ennenkuin sinä päivänä\, jona juon sitä uutena teidän kanssanne Isäni valtakunnassa.” Ja veisattuaan kiitosvirren he lähtivät Öljymäelle. \n  \nRukoukset\n1. Herra\, meidän Jumalamme! Sinä teet meidät osallisiksi Poikasi Jeesuksen Kristuksen ristinuhrista hänen todellisessa ruumiissaan ja veressään hänen pyhässä ehtoollisessaan. Siinä sinä yhdistät meidät myös toinen toisiimme. Anna meidän sen tähden nöyrästi rakastaa ja palvella sinun Poikasi hengellisen ruumiin jäseniä\, niin kuin hän\, Kuningas\, palveli kaikkia ja pesi opetuslastensa jalat. Sinulle Isä\, Poika ja Pyhä Henki olkoon kunnia nyt\, aina ja iankaikkisesti! \n2. Herra Jumala\, iankaikkinen armahtaja\, joka annoit Poikasi ristinkuolemaan meidän puolestamme ja teet meidät osallisiksi uudesta liitosta hänen veressään. Me rukoilemme sinua: opeta meitä ottamaan hänet vastaan pyhässä sanassasi ja vahvista meitä voimallasi pyhässä ehtoollisessasi. Auta meitä pysymään Herrassa Jeesuksessa\, että hän uskon kautta asuisi sydämissämme. Anna meidän lopulta nauttia myös taivaallisesta juhla-ateriastasi. Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nJoh. 6:33\nJumalan leipä on se\, joka tulee |alas taivaasta *\nja antaa maa|ilmalle elämän. \nTai:\nPs. 78:25\nIhmiset söivät enke|lien leipää; *\nhän lähetti heille eväs|tä yllin kyllin. \nPsalmi:\nPs. 111:2–5\nSuuret ovat |Herran teot\, *\nkaikkien niiden tutkisteltavat\, jotka nii|tä rakastavat. \nKunnialliset ja korkeat ovat |hänen työnsä\, *\nja hänen vanhurskautensa pysyy i|ankaikkisesti. \nHän on säätänyt ihmeellisten teko|jensa muiston *\n; armollinen ja lau|pias on Herra. \nHän antaa ruuan pelkää|väisillensä\, *\nhän muistaa liittonsa i|ankaikkisesti. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/kiirastorstai-vsk3/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20240329 DTEND;VALUE=DATE:20240330 DTSTAMP:20260605T221237 CREATED:20161202T121859Z LAST-MODIFIED:20220729T124007Z UID:4125-1711670400-1711756799@www.luterilainen.net SUMMARY:Pitkäperjantai DESCRIPTION:PlayStop\n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n X\n \n \n \n\n\n\n\n\nPitkäperjantain sanoma on Raamatun kertomus ristiinnaulitusta ja kuolleesta Herrastamme Jeesuksesta Kristuksesta. Kristuksen kuolema on kristinuskon ytimessä. Jumalan Poika luopui taivaan ihanuudesta\, tuli tähän maailmaan veljeksemme\, kärsi ja kuoli puolestamme. Tämä on myös merkki Jumalan rakkaudesta. Jumala antoi ainoan Poikansa kuolla puolestamme\, jotta meillä olisi syntien anteeksiantamus ja rauha. Pitkäperjantai on surun päivä; tänä päivänä kristitty suree ennen kaikkea omaa syntisyyttään ja sitä\, että Kristus on joutunut käymään niin kovan kärsimyksen ja kuoleman läpi sovittaakseen syntimme. Tässä Kristuksen kuolemassa on meillä myös toivo. Kristus on kuollut ansaitakseen meille iankaikkisen elämän. Me saamme ottaa vastaan pelastuksen ja syntien anteeksiantamuksen uskoen. Uskolla tartumme kiinni Jumalan lupauksiin Jeesuksessa Kristuksessa. Pitkäperjantaina alttari on puettu mustaan\, urut vaikenevat. \n\nKynttilöitä: 0 Liturginen väri: musta.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Matt. 27:46 Psalmi: Ps. 22:7–20 Psalmilause: Ilm. 5:12\n1. lukukappale: Jes. 53 2. lukukappale: Hepr. 5:7–10 tai Hepr. 10:12–20 Evankeliumi: Matt. 27:33–54 \n\n1. lukukappale\nJes. 53\nKuka uskoo meidän saarnamme\, kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan?\nHän kasvoi Herran edessä niinkuin vesa\, niinkuin juuri kuivasta maasta. Ei ollut hänellä vartta eikä kauneutta; me näimme hänet\, mutta ei ollut hänellä muotoa\, johon me olisimme mielistyneet. Hän oli ylenkatsottu\, ihmisten hylkäämä\, kipujen mies ja sairauden tuttava\, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät\, halveksittu\, jota emme minäkään pitäneet.\nMutta totisesti\, meidän sairautemme hän kantoi\, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna\, Jumalan lyömänä ja vaivaamana\, mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden\, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä\, että meillä rauha olisi\, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut. Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat\, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme. Häntä piinattiin\, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa\, joka teuraaksi viedään\, niinkuin lammas\, joka on ääneti keritsijäinsä edessä\, niin ei hän suutansa avannut. Ahdistettuna ja tuomittuna hänet otettiin pois\, mutta kuka hänen polvikunnastaan sitä ajatteli? Sillä hänet temmattiin pois elävien maasta; minun kansani rikkomuksen tähden kohtasi rangaistus häntä. Hänelle annettiin hauta jumalattomain joukossa; mutta rikkaan tykö hän tuli kuoltuansa\, sillä hän ei ollut vääryyttä tehnyt eikä petosta ollut hänen suussansa.\nMutta Herra näki hyväksi runnella häntä\, lyödä hänet sairaudella. Jos sinä panet hänen sielunsa vikauhriksi\, saa hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan\, ja Herran tahto toteutuu hänen kauttansa. Sielunsa vaivan tähden hän saa nähdä sen ja tulee ravituksi. Tuntemuksensa kautta hän\, minun vanhurskas palvelijani\, vanhurskauttaa monet\, sälyttäen päällensä heidän pahat tekonsa. Sentähden minä jaan hänelle osan suurten joukossa\, ja väkevien kanssa hän saalista jakaa; sillä hän antoi sielunsa alttiiksi kuolemaan\, ja hänet luettiin pahantekijäin joukkoon\, hän kantoi monien synnit\, ja hän rukoili pahantekijäin puolesta. \n  \n2. lukukappale\nHepr. 5:7–10\nJa lihansa päivinä hän väkevällä huudolla ja kyynelillä uhrasi rukouksia ja anomuksia sille\, joka voi hänet kuolemasta pelastaa; ja hänen rukouksensa kuultiin hänen jumalanpelkonsa tähden. Ja niin hän\, vaikka oli Poika\, oppi siitä\, mitä hän kärsi\, kuuliaisuuden\, ja kun oli täydelliseksi tullut\, tuli hän iankaikkisen autuuden aikaansaajaksi kaikille\, jotka ovat hänelle kuuliaiset\, hän\, jota Jumala nimittää ”ylimmäiseksi papiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan”. \nTai:\nHepr. 10:12–20\nMutta tämä on\, uhrattuaan yhden ainoan uhrin syntien edestä\, ainiaaksi istuutunut Jumalan oikealle puolelle\, ja odottaa nyt vain\, kunnes hänen vihollisensa pannaan hänen jalkojensa astinlaudaksi. Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne\, jotka pyhitetään. Todistaahan sen meille myös Pyhä Henki; sillä sanottuaan: ”Tämä on se liitto\, jonka minä näiden päivien jälkeen teen heidän kanssaan”\, sanoo Herra: ”Minä panen lakini heidän sydämiinsä ja kirjoitan ne heidän mieleensä”; ja: ”heidän syntejänsä ja laittomuuksiansa en minä enää muista”.\nMutta missä nämä ovat anteeksi annetut\, siinä ei uhria synnin edestä enää tarvita. Meillä siis\, veljet\, on luja luottamus siihen\, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään\, jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi\, joka käy esiripun\, se on hänen lihansa\, kautta. \n  \nEvankeliumi\nMatt. 27:33–54\nJa tultuaan paikalle\, jota sanotaan Golgataksi – se on: pääkallon paikaksi – he tarjosivat hänelle juotavaksi katkeralla nesteellä sekoitettua viiniä; mutta maistettuaan hän ei tahtonut sitä juoda.\nJa kun he olivat hänet ristiinnaulinneet\, jakoivat he keskenään hänen vaatteensa heittäen niistä arpaa. Sitten he istuutuivat ja vartioivat häntä siellä. Ja he olivat panneet hänen päänsä yläpuolelle hänen syynsä julki\, näin kirjoitettuna: ”Tämä on Jeesus\, juutalaisten kuningas”. Silloin ristiinnaulittiin hänen kanssansa kaksi ryöväriä\, toinen oikealle ja toinen vasemmalle puolelle.\nJa ne\, jotka kulkivat ohitse\, herjasivat häntä\, nyökyttivät päätänsä ja sanoivat: ”Sinä\, joka hajotat maahan temppelin ja kolmessa päivässä sen rakennat\, auta itseäsi\, jos olet Jumalan Poika\, ja astu alas ristiltä”. Samoin ylipapit ja kirjanoppineet ja vanhimmat pilkkasivat häntä ja sanoivat: ”Muita hän on auttanut\, itseään ei voi auttaa. Onhan hän Israelin kuningas; astukoon nyt alas ristiltä\, niin me uskomme häneen. Hän on luottanut Jumalaan; vapahtakoon nyt Jumala hänet\, jos on häneen mielistynyt; sillä hän on sanonut: ’Minä olen Jumalan Poika’.” Ja samalla tavalla herjasivat häntä ryöväritkin\, jotka olivat ristiinnaulitut hänen kanssansa.\nMutta kuudennesta hetkestä alkaen tuli pimeys yli kaiken maan\, ja sitä kesti hamaan yhdeksänteen hetkeen. Ja yhdeksännen hetken vaiheilla Jeesus huusi suurella äänellä sanoen: ”Eeli\, Eeli\, lama sabaktani?” Se on: Jumalani\, Jumalani\, miksi minut hylkäsit? Sen kuullessaan sanoivat muutamat niistä\, jotka siinä seisoivat: ”Hän huutaa Eliasta”. Ja kohta muuan heistä juoksi ja otti sienen\, täytti sen hapanviinillä\, pani sen ruovon päähän ja antoi hänelle juoda. Mutta muut sanoivat: ”Annas\, katsokaamme\, tuleeko Elias häntä pelastamaan”. Niin Jeesus taas huusi suurella äänellä ja antoi henkensä.\nJa katso\, temppelin esirippu repesi kahtia ylhäältä alas asti\, ja maa järisi\, ja kalliot halkesivat\, ja haudat aukenivat\, ja monta nukkuneiden pyhien ruumista nousi ylös. Ja he lähtivät haudoistaan ja tulivat hänen ylösnousemisensa jälkeen pyhään kaupunkiin ja ilmestyivät monelle.\nMutta kun sadanpäämies ja ne\, jotka hänen kanssaan vartioitsivat Jeesusta\, näkivät maanjäristyksen ja mitä muuta tapahtui\, peljästyivät he suuresti ja sanoivat: ”Totisesti tämä oli Jumalan Poika”. \n  \nRukous\nHerra Jumala\, taivaallinen Isä\, joka olet rakastanut maailmaa niin\, ettet säästänyt ainoaa Poikaasi vaan annoit hänet sulasta armostasi ristinkuolemaan meidän puolestamme! Me rukoilemme sinua: anna Pyhä Henkesi sydämiimme\, että saisimme lohdutuksen tästä armosta\, karttaisimme tästedes syntiä\, kantaisimme kärsivällisesti ristiämme ja saisimme iankaikkisen elämän. Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nMatt. 27:46\nJumalani\, |Jumalani\, *\nmik|si minut hylkäsit? \nPsalmi:\nPs. 22:7–20\nMutta minä olen mato |enkä ihminen\, *\nihmisten pilkka |ja kansan hylky. \nKaikki\, jotka minut näkevät\, pilk|kaavat minua\, *\nlevittelevät suutansa\, nyökyttävät |ilkkuen päätään: \n”Jätä asiasi |Herran haltuun. *\nHän vapahtakoon hänet\, hän pelastakoon hänet\, koska on hä|neen mielistynyt.” \nSinähän vedit minut äi|tini kohdusta\, *\nsinä annoit minun olla turvassa |äitini rinnoilla; \nsinun huomaasi minä olen jätetty syntymäs|täni saakka *\n\, sinä olet minun Jumalani hamasta |äitini kohdusta. \nÄlä ole minusta kaukana\, sillä ahdis|tus on läsnä\, *\neikä |auttajaa ole. \nMinua saartavat vä|kevät sonnit\, *\nBaasanin härät pii|rittävät minut\, \navaavat kitansa mi|nua vastaan\, *\nniinkuin raatelevat\, |kiljuvat leijonat. \nNiinkuin vesi minä olen maahan |vuodatettu; *\nkaikki minun luuni ovat irti toisistansa; minun sydämeni on niinkuin vaha\, se on sulanut mi|nun rinnassani. \nMinun voimani on kuivettunut kuin savias|tian siru\, *\nja kieleni tarttuu suuni lakeen\, ja sinä lasket minut alas |kuoleman tomuun. \nSillä koirat minua piirittävät\, pahain parvi |saartaa minut\, *\nminun käteni ja jalkani\, niin|kuin jalopeurat. \nMinä voin lukea |kaikki luuni; *\nhe katselevat |minua ilkkuen; \nhe jakavat keskenänsä |minun vaatteeni *\nja heittävät minun pu|vustani arpaa. \nMutta sinä\, Herra\, älä ole kau|kana\, sinä\, *\nminun väkevyyteni\, rien|nä avukseni. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/pitkaperjantai-vsk3/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20240329 DTEND;VALUE=DATE:20240330 DTSTAMP:20260605T221237 CREATED:20201010T143322Z LAST-MODIFIED:20220729T124028Z UID:9908-1711670400-1711756799@www.luterilainen.net SUMMARY:Jeesuksen kuolinhetki DESCRIPTION:Aurinko pimeni keskellä kirkasta päivää Jeesuksen kuolinhetkenä. Tuo pimeys kesti kolme tuntia aina siihen hetkeen saakka\, kunnes Herramme kuoli kidutuksensa jälkeen. Juuri ennen Herramme kuolemaa tapahtuu järkyttävä asia Jerusalemin temppelissä; väliverho eli esirippu repeää. Se useita senttejä paksu verho\, joka erotti temppelin pyhän osan ja kaikkein pyhimmän eli Jumalan maanpäällisen valtaistuinsalin toisistaan. Tästä profeetta Aamos oli jo profetoinut kun sanoi ”Ja sinä päivänä palatsin laulut muuttuvat valitukseksi\, sanoo Herra\, Herra. Paljon on oleva ruumiita\, joka paikkaan heitettyjä. Hiljaa!” (Aam. 8:3) \nMerkittävä sanapari tämä edellä oleva: ”sinä päivänä”. Herran päivänä\, Kristuksen ristinkuoleman päivänä! Meidän käyttämässämme raamatunkäännöksessä (KR38) puhutaan ”palatsista”\, mutta hepreankielen sana merkitsee sekä palatsia että temppeliä. Ensimmäiseen kreikankieliseen VT:n käännökseen tämä onkin käännetty tässä Aamoksen kohdassa ”sinä päivänä temppelin laulut muuttuvat”. Vanhempi raamatunkäännöksemme\, Biblia kääntää myöskin: ”Ja sinä päivänä pitää veisut temppelissä itkuksi kääntymän\, sanoo Herra\, Herra”. \nTodellakin tuona päivänä loppuivat temppelin laulut ja vaihtuivat itkuksi. Enää ei nimittäin ollut mitään virkaa uhreille\, vanhan liiton uhripappeudelle\, oikeastaan ei millekään mikä liittyi temppeliin ja temppelipalvelukseen. Siksi Aamos profetoi\, että tuona ”sinä päivänä temppelin laulut muuttuvat valitukseksi”. Valittavathan ne\, joidenka uhreilla ei enää ollut mitään merkitystä. Mutta ennen kaikkea ja itse asiassa temppelin laulut muuttuivat Kristuksen valitukseksi ristillä\, kun Hän huusi suurella äänellä ja antoi Henkensä. \nSekä auringon pimentyminen että temppelin väliverhon repeäminen eli kaikkein pyhimmän paljastuminen kaikille ihmisille on profetoitu jo profeetta Aamoksen kautta. Ja miksei Jumala olisi antanut Pyhän Henkensä ilmoittaa tätä kaikkea etukäteen? Onhan Herramme ristinkuolema koko maailmanhistorian käännekohta; mikään ei ole enää samalla tavalla kuin ennen. Jumalan vihan alla elänyt syntinen ihmiskunta on päästetty synnistä Kristuksen uhrin kautta. Synti ei voi enää kadottaa; vain epäusko. Olihan Kristus\, Hän jota ei enää voinut edes ihmiseksi tunnistaa\, Jumalan Poika tehty synniksi kaikkien takia ja kaikkien puolesta. Joka Häneen turvautuu\, ei joudu Isän hylkäämäksi\, sillä Jumalan Poika oli ristillä paitsi koko maailman hylkäämä ennen kaikkea taivaallisen Isämme hylkäämä. \nHerra Jeesus on todella ottanut pois koko maailman synnin; myös kaikki sinunkin syntisi! Näin pitkäperjantai on sinullekin Hyvä Perjantai. \n\nKynttilöitä: 0 Liturginen väri: musta.2. vuosikerta\nEvankeliumi: Luuk. 23:44–49 tai: Matt. 27:45–56 tai: Mark. 15:33–41 \n\nEvankeliumi\nLuuk. 23:44–49\nJa oli jo noin kuudes hetki. Niin yli kaiken maan tuli pimeys\, jota kesti hamaan yhdeksänteen hetkeen\, sillä aurinko oli pimentynyt. Ja temppelin esirippu repesi keskeltä kahtia. Ja Jeesus huusi suurella äänellä ja sanoi: ”Isä\, sinun käsiisi minä annan henkeni”. Ja sen sanottuaan hän antoi henkensä. Mutta kun sadanpäämies näki\, mitä tapahtui\, kunnioitti hän Jumalaa ja sanoi: ”Totisesti\, tämä oli vanhurskas mies”. Ja kun kaikki kansa\, ne\, jotka olivat kokoontuneet tätä katselemaan\, näkivät\, mitä tapahtui\, löivät he rintoihinsa ja palasivat kukin kotiinsa. Mutta kaikki hänen tuttavansa seisoivat taampana\, myöskin naiset\, jotka olivat seuranneet häntä Galileasta\, ja katselivat tätä. \nTai:\nMatt. 27:45–56\nMutta kuudennesta hetkestä alkaen tuli pimeys yli kaiken maan\, ja sitä kesti hamaan yhdeksänteen hetkeen. Ja yhdeksännen hetken vaiheilla Jeesus huusi suurella äänellä sanoen: ”Eeli\, Eeli\, lama sabaktani?” Se on: Jumalani\, Jumalani\, miksi minut hylkäsit? Sen kuullessaan sanoivat muutamat niistä\, jotka siinä seisoivat: ”Hän huutaa Eliasta”. Ja kohta muuan heistä juoksi ja otti sienen\, täytti sen hapanviinillä\, pani sen ruovon päähän ja antoi hänelle juoda. Mutta muut sanoivat: ”Annas\, katsokaamme\, tuleeko Elias häntä pelastamaan”. Niin Jeesus taas huusi suurella äänellä ja antoi henkensä. Ja katso\, temppelin esirippu repesi kahtia ylhäältä alas asti\, ja maa järisi\, ja kalliot halkesivat\, ja haudat aukenivat\, ja monta nukkuneiden pyhien ruumista nousi ylös. Ja he lähtivät haudoistaan ja tulivat hänen ylösnousemisensa jälkeen pyhään kaupunkiin ja ilmestyivät monelle. Mutta kun sadanpäämies ja ne\, jotka hänen kanssaan vartioitsivat Jeesusta\, näkivät maanjäristyksen ja mitä muuta tapahtui\, peljästyivät he suuresti ja sanoivat: ”Totisesti tämä oli Jumalan Poika”. Ja siellä oli monta naista\, jotka olivat Galileasta seuranneet Jeesusta ja palvelleet häntä; he seisoivat taampana katselemassa. Heidän joukossaan oli Maria Magdaleena ja Maria\, Jaakobin ja Joosefin äiti\, ja Sebedeuksen poikain äiti. \nTai:\nMark. 15:33–41\nJa kuudennella hetkellä tuli pimeys yli kaiken maan\, ja sitä kesti hamaan yhdeksänteen hetkeen. Ja yhdeksännellä hetkellä Jeesus huusi suurella äänellä: ”Eeli\, Eeli\, lama sabaktani?” Se on käännettynä: Jumalani\, Jumalani\, miksi minut hylkäsit? Sen kuullessaan sanoivat muutamat niistä\, jotka siinä seisoivat: ”Katso\, hän huutaa Eliasta”. Ja muuan juoksi ja täytti sienen hapanviinillä\, pani sen ruovon päähän ja antoi hänelle juoda sanoen: ”Annas\, katsokaamme\, tuleeko Elias ottamaan hänet alas”. Mutta Jeesus huusi suurella äänellä ja antoi henkensä. Ja temppelin esirippu repesi kahtia ylhäältä alas asti. Mutta kun sadanpäämies\, joka seisoi häntä vastapäätä\, näki hänen näin antavan henkensä\, sanoi hän: ”Totisesti tämä ihminen oli Jumalan Poika”. Ja siellä oli myös naisia taampaa katselemassa. Näiden joukossa olivat Maria Magdaleena ja Maria\, Jaakob nuoremman ja Jooseen äiti\, ja Salome\, jotka hänen ollessaan Galileassa olivat seuranneet ja palvelleet häntä\, sekä useita muita\, jotka olivat tulleet hänen kanssaan ylös Jerusalemiin. \n  \nRukous\nHerra Jeesus Kristus\, elävän Jumalan Poika\, joka yhdeksännellä hetkellä ristille ojennetuin käsin kallistit pääsi ja annoit henkesi Isän Jumalan haltuun. Sinä avasit paratiisin kalliin kuolemasi avaimilla. Sinä\, joka olet todellinen paratiisi\, ota kuolemamme hetkellä laupiaasti luoksesi meidän\, sinun palvelijoittesi\, sielut. Kuule meitä sinä\, joka elät ja hallitset yhdessä Isän ja Pyhän Hengen kanssa yhdessä jumaluudessa aina ja iankaikkisesti. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/jeesuksen-kuolinhetki-vsk3/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20240329 DTEND;VALUE=DATE:20240330 DTSTAMP:20260605T221237 CREATED:20201010T143503Z LAST-MODIFIED:20220729T124047Z UID:9909-1711670400-1711756799@www.luterilainen.net SUMMARY:Pitkäperjantain ilta DESCRIPTION:Jeesus opetti\, että rikkaan miehen on vaikea päästä taivasten valtakuntaan. Mikään ei ole Jumalalle mahdotonta\, ja niin Jeesuksen maailman edestä annettua ruumista tulee pyytämään rikasmies ja kansanjohtaja\, Joosef arimatialainen. \nArvaten Joosef on pitänyt opetuslapseutensa salassa ja onnistunut siten säilyttämään korkean asemansa. Nyt hän rohkaisee mielensä. Teloitetuille kansan kiihottajille kunnioituksen osoittaminen ei ollut viisasta. Roomalaiset pitivät Jeesusta terroristina\, juutalaiset Jumalan pilkkaajana. \nJeesuksen kuoleman jälkeen Arimatian Joosef oli ensimmäinen Kristoforos\, Kristuksen kantaja\, joka lähti kantamaan Herran pilkkaa. Rahan\, maineen\, aseman ja kaiken muun Joosef oli valmis heittämään roskana pois. \nJoosef laski Jeesuksen omaan hautaansa ja täytti samalla profeetan sanan ” Hänelle annettiin hauta jumalattomain joukossa; mutta rikkaan tykö hän tuli kuoltuansa\, sillä hän ei ollut vääryyttä tehnyt eikä petosta ollut hänen suussansa.” (Jes 53:9). Samalla hän Jeesuksen opetuksen mukaisesti kielsi oman elämänsä pitäen taivaallisia aarteita kalliimpina kuin maallisia. \n\nKynttilöitä: 0 Liturginen väri: musta.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Psalmi: Ps. 142:2–8\nLukukappale: Jes. 53:9-11 Evankeliumi: Joh. 19:31-42 \n\nLukukappale\nJes. 53:9–11\nHänelle annettiin hauta jumalattomain joukossa; mutta rikkaan tykö hän tuli kuoltuansa\, sillä hän ei ollut vääryyttä tehnyt eikä petosta ollut hänen suussansa. Mutta Herra näki hyväksi runnella häntä\, lyödä hänet sairaudella. Jos sinä panet hänen sielunsa vikauhriksi\, saa hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan\, ja Herran tahto toteutuu hänen kauttansa. Sielunsa vaivan tähden hän saa nähdä sen ja tulee ravituksi. Tuntemuksensa kautta hän\, minun vanhurskas palvelijani\, vanhurskauttaa monet\, sälyttäen päällensä heidän pahat tekonsa. \n  \nEvankeliumi\nJoh. 19:31–42\nKoska silloin oli valmistuspäivä\, niin – etteivät ruumiit jäisi ristille sapatiksi\, sillä se sapatinpäivä oli suuri – juutalaiset pyysivät Pilatukselta\, että ristiinnaulittujen sääriluut rikottaisiin ja ruumiit otettaisiin alas. Niin sotamiehet tulivat ja rikkoivat sääriluut ensin toiselta ja sitten toiselta hänen kanssaan ristiinnaulitulta. Mutta kun he tulivat Jeesuksen luo ja näkivät hänet jo kuolleeksi\, eivät he rikkoneet hänen luitaan\, vaan yksi sotamiehistä puhkaisi keihäällä hänen kylkensä\, ja heti vuoti siitä verta ja vettä. Ja joka sen näki\, on sen todistanut\, ja hänen todistuksensa on tosi\, ja hän tietää totta puhuvansa\, että tekin uskoisitte. Sillä tämä tapahtui\, että kirjoitus kävisi toteen: ”Älköön häneltä luuta rikottako”. Ja vielä sanoo toinen kirjoitus: ”He luovat katseensa häneen\, jonka he ovat lävistäneet”. Mutta sen jälkeen Joosef\, arimatialainen\, joka oli Jeesuksen opetuslapsi\, vaikka salaa\, juutalaisten pelosta\, pyysi Pilatukselta saada ottaa Jeesuksen ruumiin; ja Pilatus myöntyi siihen. Niin hän tuli ja otti Jeesuksen ruumiin. Tuli myös Nikodeemus\, joka ensi kerran oli yöllä tullut Jeesuksen tykö\, ja toi mirhan ja aloen seosta noin sata naulaa. Niin he ottivat Jeesuksen ruumiin ja käärivät sen hyvänhajuisten yrttien kanssa käärinliinoihin\, niinkuin juutalaisilla on tapana haudata. Ja sillä paikalla\, missä hänet ristiinnaulittiin\, oli puutarha\, ja puutarhassa uusi hauta\, johon ei vielä oltu ketään pantu. Siihen he nyt panivat Jeesuksen\, koska oli juutalaisten valmistuspäivä ja se hauta oli lähellä. \n  \nRukous\nHerra Jeesus Kristus\, elävän Jumalan Poika\, joka illan saapuessa otettiin alas ristiltä! Suo armossasi\, että me panisimme pois syntiemme kuormat ja voisimme niin tulla sinun jumalallisten kasvojesi eteen. Kuule meitä sinä\, joka elät ja hallitset yhdessä Isän ja Pyhän Hengen kanssa yhdessä jumaluudessa aina ja iankaikkisesti. \n  \nPäivän psalmi: \nPsalmi:\nPs. 142:2–8\nMinä korotan ääneni ja |huudan Herraa\, *\nminä korotan ääneni ja rukoilen Her|ralta armoa. \nMinä vuodatan hänen eteensä |valitukseni\, *\nkerron hänelle |ahdistukseni. \nKun minun henkeni minussa nääntyy\, niin sinä tunnet |minun tieni. *\nPolulle\, jota minä käyn\, he ovat virittäneet paulan |minun eteeni. \nKatso minun oikealle puolel|leni ja näe: *\nei kukaan mi|nua tunne. \nEi ole minulla |pakopaikkaa\, *\nei kukaan minun sielus|tani välitä. \nMinä huudan sinun |puoleesi\, Herra; *\nminä sanon: Sinä olet minun turvani\, minun osani elä|vien maassa. \nTarkkaa minun huutoani\, sillä minä olen sangen |viheliäinen\, *\npelasta minut vainoojistani\, sillä he ovat minua |väkevämmät. \nVie minun sieluni ulos vankeudesta kiittämään sinun |nimeäsi. *\nVanhurskaat kokoontuvat minun ympärilleni\, kun sinä mi|nulle hyvin teet. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/pitkaperjantain-ilta-vsk3/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20240330 DTEND;VALUE=DATE:20240331 DTSTAMP:20260605T221237 CREATED:20161202T121859Z LAST-MODIFIED:20220729T124106Z UID:4126-1711756800-1711843199@www.luterilainen.net SUMMARY:Hiljainen lauantai DESCRIPTION:PlayStop\n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n X\n \n \n \n\n\n\n\n\nHiljainen lauantai on kirkkovuoden toinen musta päivä. Usein puhutaan pitkäperjantain\, mutta vähemmän hiljaisen lauantain mustasta väristä. Vaikka nykyihminen kaipaa hiljaisuutta\, tunnemme myös pahaa enteilevän hiljaisuuden. Pitkäperjantaina laskeutui kuolemanhiljaisuus. Vellova Jerusalem hiljeni sapatinviettoon. Opetuslapset kävivät läpi kaiken päättymistä ja kaiken menettämistä. Kivi Jeesuksen haudalla oli kylmä ja mykkä. \nHiljainen lauantai on saranakohta kärsimystä ilmentävän pitkäperjantain ja Kristuksen riemullista ylösnousemusta juhlistavan pääsiäisen välissä. Se punnitsee toivomme. Aina ihminen ei tiedä\, mitä hän toivoo ja kaipaa. Elämässä voi ajaa eteenpäin kaipuu\, josta ei saa otetta. Yksi pitää vauhtia ja asettaa tavoitteita. Toinen janoaa elämää ja kokemuksia. \nHiljaisen lauantain teksteihin on poimittu helmi Jobin kirjasta. Kaiken menettänyt\, kuolemanhiljaisuuden laidalle saapunut mies tunnustaa toivonsa perustan: ”Mutta minä tiedän Lunastajani elävän\, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä. Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti\, saan minä nähdä Jumalani. Hänet olen minä näkevä apunani; minun silmäni saavat nähdä hänet – eikä vieraana. Munaskuuni hiukeavat sisimmässäni.”(Job.19:25–27) Viimeinen lause ilmaistaan uudemmassa raamatunkäännöksessa (KR92): ”Tämä minun sydämeni kaipaa.” \nMykkä ja kylmä hautakivi ei vartioikaan utuista epäselvyyttä. Arvailuja sielunvaelluksesta. Oletuksia tämän elämän mustavalkoversiosta. Uskomuksia enkeleistä. Hiljaisen lauantain mykkä ja kylmä hautakivi vartioi ”aarretta pimeän peitosta” (Jes.45:3). Sillä Kristus ei jäänyt tuonelaan. Hän voitti. Ylösnousemuksellaan hän sinetöi hautamme leposijaksi\, jota vartioi kristillinen toivo. Ruumis kyllä maatuu\, mutta uskon kautta Kristukseen realisoituu se\, mikä pyhässä kasteessa lahjoitetaan: ”Teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa.” (Kol.3:3) \nJobin sisuskalut ”hiukentelivat” taivaallisen kirkkauden odotuksessa. Tämän elämän kärsimykset olivat tehneet tehtävänsä. Katse kääntyi tulevaan. –Lunastajani veisi minut Jumalan tykö! Saisin nähdä hänet\, joka omin käsin pyyhkii silmistäni kyyneleet. Ja tämä elämä\, kärsimyksineen ja kipeine kysymyksineen\, oli taaksejäänyttä. \nSellaista on kristillinen toivo. \n\nKynttilöitä: 0 Liturginen väri: musta.3. vuosikerta \n1. lukukappale: Job 19:25–27 2. lukukappale: 1. Piet. 3:18–22 Evankeliumi: Matt. 27:62–66 \n\n1. lukukappale\nJob. 19:25–27\nMutta minä tiedän lunastajani elävän\, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä. Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti\, saan minä nähdä Jumalan. Hänet olen minä näkevä apunani; minun silmäni saavat nähdä hänet – eikä vieraana. Munaskuuni hiukeavat sisimmässäni. \n  \n2. lukukappale\n1. Piet. 3:18–22\nSillä myös Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden\, vanhurskas vääräin puolesta\, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö; hän\, joka tosin kuoletettiin lihassa\, mutta tehtiin eläväksi hengessä\, jossa hän myös meni pois ja saarnasi vankeudessa oleville hengille\, jotka muinoin eivät olleet kuuliaiset\, kun Jumalan pitkämielisyys odotti Nooan päivinä\, silloin kun valmistettiin arkkia\, jossa vain muutamat\, se on kahdeksan sielua\, pelastuivat veden kautta. Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa\, kasteena – joka ei ole lihan saastan poistamista\, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta – Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta\, hänen\, joka on mennyt taivaaseen ja on Jumalan oikealla puolella; ja hänen allensa ovat enkelit ja vallat ja voimat alistetut. \n  \nEvankeliumi\nMatt. 27:62–66\nSeuraavana päivänä\, joka oli valmistuspäivän jälkeinen\, ylipapit ja fariseukset kokoontuivat Pilatuksen luo ja sanoivat: ”Herra\, me muistamme sen villitsijän vielä eläessään sanoneen: ’Kolmen päivän kuluttua minä nousen ylös’. Käske siis tarkasti vartioida hautaa kolmanteen päivään asti\, etteivät hänen opetuslapsensa tulisi ja varastaisi häntä ja sanoisi kansalle: ’Hän nousi kuolleista’\, ja niin viimeinen villitys olisi pahempi kuin ensimmäinen.” Niin Pilatus sanoi heille: ”Tuossa on vartijaväkeä\, menkää\, vartioikaa niin hyvin kuin taidatte”. Niin he menivät ja turvasivat haudan lukitsemalla kiven sinetillä ja asettamalla vartijat. \n  \nRukous\nMutta minä tiedän lunastajani elävän\, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä. Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti\, saan minä nähdä Jumalan. Hänet olen minä näkevä apunani; minun silmäni saavat nähdä hänet – eikä vieraana. Munaskuuni hiukeavat sisimmässäni. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/hiljainen-lauantai-vsk3/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20240330 DTEND;VALUE=DATE:20240331 DTSTAMP:20260605T221237 CREATED:20161202T121900Z LAST-MODIFIED:20220729T124126Z UID:4127-1711756800-1711843199@www.luterilainen.net SUMMARY:Pääsiäisyö DESCRIPTION:Pääsiäisyön messussa luetaan pelastushistorian tapahtumia luomisesta (1. Moos. 1:1–5\, 26–2:1) vedenpaisumukseen (1. Moos. 8:1–22) ja vanhan liiton pääsiäiseen (2. Moos. 14:8\, 10–16\, 21–22). Tekstit muistuttavat Jumalan hyvyydestä niin luomisessa kuin lankeemuksessakin. Jumala loi maailman hyväksi ja siunasi ihmistä runsailla luomakuntansa lahjoilla\, mutta Jumala ei hylännyt maailmaa edes ihmisen langettua kapinaan Jumalan sanaa vastaan. Hän valmisti pelastuksen vedessä ja veressä\, hukuttavan tulvan päällä kelluneessa arkissa ja kuoleman enkelin ovelta pois käännyttäneessä pääsiäislampaan veressä. \nSamalla tavalla pääsiäisyön messun epistolatekstit (Room. 6:3–11 tai Kol. 3:1–4) saarnaavat pelastusta vedessä ja veressä. Herramme ylösnousemuksen suurista suurin evankeliumi tulee meille konkreettisesti\, käsin kosketeltavasti. Ikuinen elämä ja lupaus ruumiin ylösnousemuksesta annetaan meille edelleen vedessä ja veressä\, niin kuin Jumalan sana lupaa. \nRoomalaiskirjeen epistolassa puhutaan Kristuksen kuolemasta synnille ja elämästä Jumalalle\, johon meidät on pyhän kasteen sakramentissa haudattu ja ylös nostettu. Paavali puhuu myös Kristuksen kanssa yhteen kasvamisesta eli oksastamisesta ja ristiinnaulitsemisesta. Tätä kaikkea kaste on: Kristuksen ristinkuolemaan lujasti kiinnittymistä ja hänen ylösnousemukseensa yhdistymistä. Läpi tämän elämän meissä kiinni riippuvan synninkin keskellä tämä kastetun kuolema ja uusi elämä Kristuksessa kutsuu meitä ajattelemaan oikein itsestämme (Room. 6:11): meitä määrittää ennen kaikkea tämä kasteen evankeliumin todellisuus eikä synti; me olemme Kristukseen kastettuina synnille kuolleita ja Jumalalle eläviä! Me saamme palvella Jumalaa ja hänen vanhurskauttaan Kristuksen evankeliumin rauhassa. Meidän ei tule enää myöskään ruumiin teoillamme palvella syntiä ja edistää persoonallisen pahan valtakunnan asiaa. Meidät on ostettu Jumalan orjiksi\, palvelijoiksi\, ja adoptoitu hänen lapsikseen Kristuksessa. \nKolossalaiskirjeen epistolassa Paavali keskittyy ylösnousemuksen todellisuuteen. Hetkeä aiemmin hän on opettanut kasteesta (Kol. 2:11–15). Jälleen sillä on väliä\, mitä ja miten me kastetut ajattelemme. Kristuksen kanssa kasteen haudasta nostettuina meidän tulee etsiä ja ajatella taivaallisia eikä maallisia\, vaikka elämmekin yhä tässä maailmassa Jumalaa ja lähimmäistä palvellen. Kastettuina olemme yhtäältä jo nousseet Kristuksen kanssa kasteessa uuteen elämään\, mutta toisaalta odotamme yhä ruumiimme ylösnousemusta ja uuden\, synnistä puhdistetun maailman luomista. Siihen asti meidän elämämme on ”kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa”. Yhtäältä ”kätkettynä” tarkoittaa\, ettei se vielä näy. Itse me näemmekin usein vain oman syntimme\, emme niinkään vanhurskauttamme. Toisaalta ”kätkettynä” tarkoittaa\, että meidän ikuinen elämämme on Jumalalla tallessa kuin aarre\, jonka hän on kätkenyt maahan\, kunnes Kristus\, ”meidän elämämme”\, sen ylösnousemuksen päivänä esiin nostaa. \nPääsiäisyön evankeliumissa (Mark. 16:1–8) Maria Magdaleena\, Maria\, Jaakobin äiti\, ja Salome menevät sapatinjälkeisenä aamuna Jeesuksen haudalle tuodakseen sinne hyvänhajuisia yrttejä ja mennäkseen voitelemaan hänen ruumistaan. Yömessussa palavien kynttilöiden\, tuohusten ja mahdollisesti suitsukkeen tuoksu muistuttaa meitä tästä. Naiset näkevät kuitenkin haudan kiven vieritettynä\, astuvat sisään ja kohtaavat nuorukaisen\, enkelin\, joka ilmoittaa heille pääsiäisen ilosanoman. Mielenkiintoisena yksityiskohtana taivaallinen mies mainitsee erikseen Pietarin\, jolle evankeliumin viesti tulee viedä. Pietari\, joka oli Herransa kieltänyt\, mutta katui eikä luopunut uskosta\, sai nyt kuulla evankeliumin lohdutuksen! Markuksen evankeliumin lukukappale päättyy kuitenkin pelon tunteeseen. Kristuksen seuraajat eivät enkelinkään ilmestyksestä huolimatta vielä täysin ymmärtäneet. Vasta Ylösnousseen kohtaaminen avasi heidän silmänsä näkemään ja sydämensä uskomaan. Vasta Pyhän Hengen lahja helluntaina sai apostolit julistamaan evankeliumia maailmalle.\nPääsiäisyön messussa Pyhä Henki muistuttaa meitä Jumalan sanan ja sakramenttien kautta\, että meilläkin on pelastus ja elämä Kristuksessa. Tätä julistavat kaikki pääsiäisyön lukukappaleet. Kasteen armoliittoon palaamme konkreettisesti uudistamalla kastelupaukset\, ja alttarin sakramentissa saamme syödä Pääsiäislampaan elämäksemme. \n\nKynttilöitä: 6 Liturginen väri: valkoinen.3. vuosikerta\nPsalmi Antifoni: Ilm. 1:18 Psalmi: Ps. 30:2–6 Hallelujasäe: 2. Moos. 15:2 Vanhan testamentin lukukappaleet 1. Moos. 1:1–5 26–28 (29–30) 31 – 2:1 1. Moos. 8:1–12 (18–22) 2. Moos. 14:8 10–16 21–22 Jes. 55:1–7 Hes. 36:24–28 Uuden testamentin lukukappale Room. 6:3–11 tai Kol. 3:1–4 Evankeliumi: Mark. 16:1–8 \n\nVanhan testamentin lukukappaleet\n1. Moos. 1:1–5\, 26–28 (29–30) 31 – 2:1\nAlussa loi Jumala taivaan ja maan. Ja maa oli autio ja tyhjä\, ja pimeys oli syvyyden päällä\, ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä. Ja Jumala sanoi: ”Tulkoon valkeus”. Ja valkeus tuli. Ja Jumala näki\, että valkeus oli hyvä; ja Jumala erotti valkeuden pimeydestä. Ja Jumala kutsui valkeuden päiväksi\, ja pimeyden hän kutsui yöksi. Ja tuli ehtoo\, ja tuli aamu\, ensimmäinen päivä.\nJa Jumala sanoi: ”Tehkäämme ihminen kuvaksemme\, kaltaiseksemme; ja vallitkoot he meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat\, jotka maassa matelevat”. Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa\, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Ja Jumala siunasi heidät\, ja Jumala sanoi heille: ”Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi; ja vallitkaa meren kalat ja taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet”. (Ja Jumala sanoi: ”Katso\, minä annan teille kaikkinaiset siementä tekevät ruohot\, joita kasvaa kaikkialla maan päällä\, ja kaikki puut\, joissa on siementä tekevä hedelmä; olkoot ne teille ravinnoksi. Ja kaikille metsäeläimille ja kaikille taivaan linnuille ja kaikille\, jotka maassa matelevat ja joissa on elävä henki\, minä annan kaikkinaiset viheriät ruohot ravinnoksi”. Ja tapahtui niin.) Ja Jumala katsoi kaikkea\, mitä hän tehnyt oli\, ja katso\, se oli sangen hyvää. Ja tuli ehtoo\, ja tuli aamu\, kuudes päivä.\nNiin tulivat valmiiksi taivas ja maa kaikkine joukkoinensa. \nTai:\n1. Moos. 8:1–12 (18–22)\nSilloin Jumala muisti Nooaa ja kaikkia metsäeläimiä ja kaikkia karjaeläimiä\, jotka olivat hänen kanssansa arkissa. Ja Jumala nosti tuulen puhaltamaan yli maan\, niin että vesi laskeutui. Ja syvyyden lähteet ja taivaan akkunat sulkeutuivat\, ja sade taivaasta taukosi. Ja vesi väistyi väistymistään maan päältä; sadan viidenkymmenen päivän kuluttua alkoi vesi vähentyä. Niin arkki pysähtyi seitsemäntenä kuukautena\, kuukauden seitsemäntenätoista päivänä\, Araratin vuorille. Ja vesi väheni vähenemistään aina kymmenenteen kuukauteen asti. Kymmenentenä kuukautena\, kuukauden ensimmäisenä päivänä\, tulivat vuorten huiput näkyviin. Neljänkymmenen päivän kuluttua Nooa avasi arkin ikkunan\, jonka hän oli tehnyt\, ja laski kaarneen lentoon\, ja se lenteli edestakaisin\, kunnes vesi maan päältä kuivui. Sitten hän laski luotansa kyyhkysen nähdäksensä\, oliko vesi vähentynyt maan pinnalta. Mutta kyyhkynen ei löytänyt paikkaa\, missä lepuuttaa jalkaansa\, vaan palasi hänen luoksensa arkkiin\, sillä koko maa oli vielä veden peitossa; niin hän ojensi kätensä ja otti sen luoksensa arkkiin. Ja hän odotti vielä toiset seitsemän päivää ja laski taas kyyhkysen arkista. Ja kyyhkynen tuli hänen luoksensa ehtoopuolella\, ja katso\, sen suussa oli tuore öljypuun lehti. Niin Nooa ymmärsi\, että vesi oli vähentynyt maan päältä. Mutta hän odotti vielä toiset seitsemän päivää ja laski kyyhkysen lentoon\, eikä se enää palannut hänen luoksensa.\n(Ja Nooa ja hänen poikansa\, vaimonsa ja miniänsä hänen kanssaan lähtivät ulos\, niin myös kaikki metsäeläimet\, kaikki matelijat ja kaikki linnut\, kaikki\, mikä liikkuu maan päällä\, lähtivät arkista suvuittain. Ja Nooa rakensi alttarin Herralle ja otti kaikkia puhtaita karjaeläimiä ja kaikkia puhtaita lintuja ja uhrasi polttouhreja alttarilla. Ja Herra tunsi suloisen tuoksun ja sanoi sydämessänsä: ”En minä koskaan enää kiroa maata ihmisen tähden; sillä ihmisen sydämen aivoitukset ovat pahat nuoruudesta saakka. Enkä minä koskaan enää tuhoa kaikkea\, mikä elää\, niinkuin nyt olen tehnyt. Niin kauan kuin maa pysyy\, ei lakkaa kylväminen eikä leikkaaminen\, ei vilu eikä helle\, ei kesä eikä talvi\, ei päivä eikä yö.”) \nTai:\n2. Moos. 14:8\, 10–16\, 21–22\nSillä Herra paadutti faraon\, Egyptin kuninkaan\, sydämen\, niin että hän lähti ajamaan takaa israelilaisia\, vaikka israelilaiset olivat lähteneet matkaan voimallisen käden suojassa.\nJa kun farao oli lähellä\, nostivat israelilaiset silmänsä ja näkivät\, että egyptiläiset olivat tulossa heidän jäljessänsä. Silloin israelilaiset peljästyivät kovin ja huusivat Herraa. Ja he sanoivat Moosekselle: ”Eikö Egyptissä ollut hautoja\, kun toit meidät tänne erämaahan kuolemaan? Mitä teit meille\, kun johdatit meidät pois Egyptistä! Emmekö sanoneet tätä sinulle Egyptissä? Sanoimmehan: Anna meidän olla rauhassa\, että palvelisimme egyptiläisiä. Sillä parempi olisi ollut palvella egyptiläisiä kuin kuolla erämaahan.” Mooses vastasi kansalle: ”Älkää peljätkö; pysykää paikoillanne\, niin te näette\, minkä pelastuksen Herra tänä päivänä antaa teille; sillä sellaista\, minkä näette egyptiläisille tapahtuvan tänä päivänä\, ette koskaan enää tule näkemään. Herra sotii teidän puolestanne\, ja te olkaa hiljaa.” Ja Herra sanoi Moosekselle: ”Miksi huudat minulle? Sano israelilaisille\, että he lähtevät liikkeelle. Mutta sinä nosta sauvasi ja ojenna kätesi meren yli ja halkaise se\, niin että israelilaiset voivat käydä meren poikki kuivaa myöten.\nJa Mooses ojensi kätensä meren yli. Niin Herra saattoi vahvalla itätuulella\, joka puhalsi koko yön\, meren väistymään ja muutti meren kuivaksi maaksi; ja vesi jakautui kahtia. Ja israelilaiset kulkivat meren poikki kuivaa myöten\, ja vesi oli heillä muurina sekä oikealla että vasemmalla puolella. \nTai:\nJes. 55:1–7\nKuulkaa\, kaikki janoavaiset\, tulkaa veden ääreen. Tekin\, joilla ei ole rahaa\, tulkaa\, ostakaa ja syökää; tulkaa\, ostakaa ilman rahatta\, ilman hinnatta viiniä ja maitoa. Miksi annatte rahan siitä\, mikä ei ole leipää\, ja työnne ansion siitä\, mikä ei ravitse? Kuulkaa minua\, niin saatte syödä hyvää\, ja teidän sielunne virvoittuu lihavuuden ääressä. Kallistakaa korvanne ja tulkaa minun tyköni; kuulkaa\, niin teidän sielunne saa elää. Ja minä teen teidän kanssanne iankaikkisen liiton\, annan lujat Daavidin armot. Katso\, hänet minä asetin kansoille todistajaksi\, kansojen ruhtinaaksi ja käskijäksi. Katso\, sinä olet kutsuva pakanoita\, joita sinä et tunne\, ja pakanat\, jotka eivät sinua tunne\, rientävät sinun tykösi Herran\, sinun Jumalasi\, tähden\, Israelin Pyhän tähden\, sillä hän kirkastaa sinut. Etsikää Herraa silloin\, kun hänet löytää voidaan; huutakaa häntä avuksi\, kun hän läsnä on. Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja palatkoon Herran tykö\, niin hän armahtaa häntä\, ja meidän Jumalamme tykö\, sillä hänellä on paljon anteeksiantamusta. \nTai:\nHes. 36:24–28\nMinä otan teidät pois pakanakansoista ja kokoan teidät kaikista maista ja tuon teidät omaan maahanne. Ja minä vihmon teidän päällenne puhdasta vettä\, niin että te puhdistutte; kaikista saastaisuuksistanne ja kaikista kivijumalistanne minä teidät puhdistan. Ja minä annan teille uuden sydämen\, ja uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne. Minä poistan teidän ruumiistanne kivisydämen ja annan teille lihasydämen. Henkeni minä annan teidän sisimpäänne ja vaikutan sen\, että te vaellatte minun käskyjeni mukaan\, noudatatte minun oikeuksiani ja pidätte ne. Niin te saatte asua maassa\, jonka minä annoin teidän isillenne; ja te olette minun kansani\, ja minä olen teidän Jumalanne. \n  \nUuden testamentin lukukappaleet\nRoom. 6:3–11\nVai ettekö tiedä\, että me kaikki\, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen\, olemme hänen kuolemaansa kastetut? Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan\, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta\, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman. Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa\, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa\, kun tiedämme sen\, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu\, että synnin ruumis kukistettaisiin\, niin ettemme enää syntiä palvelisi; sillä joka on kuollut\, se on vanhurskautunut pois synnistä. Mutta jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa\, niin me uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan\, tietäen\, että Kristus\, sittenkuin hänet kuolleista herätettiin\, ei enää kuole: kuolema ei enää häntä vallitse. Sillä minkä hän kuoli\, sen hän kerta kaikkiaan kuoli pois synnistä; mutta minkä hän elää\, sen hän elää Jumalalle. Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina\, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa. \nTai:\nKol. 3:1–4\nJos te siis olette herätetyt Kristuksen kanssa\, niin etsikää sitä\, mikä on ylhäällä\, jossa Kristus on\, istuen Jumalan oikealla puolella. Olkoon mielenne siihen\, mikä ylhäällä on\, älköön siihen\, mikä on maan päällä. Sillä te olette kuolleet\, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa; kun Kristus\, meidän elämämme\, ilmestyy\, silloin tekin hänen kanssaan ilmestytte kirkkaudessa. \n  \nEvankeliumi\nMark. 16:1–8\nJa kun sapatti oli ohi\, ostivat Maria Magdaleena ja Maria\, Jaakobin äiti\, ja Salome hyvänhajuisia yrttejä mennäkseen voitelemaan häntä. Ja viikon ensimmäisenä päivänä he tulivat haudalle ani varhain\, auringon noustessa. Ja he sanoivat toisilleen: ”Kuka meille vierittää kiven hautakammion ovelta?” Ja katsahtaessaan ylös he näkivät kiven poisvieritetyksi; se oli näet hyvin suuri. Ja mentyään hautakammion sisään he näkivät nuorukaisen istuvan oikealla puolella\, puettuna pitkään\, valkeaan vaatteeseen; ja he peljästyivät suuresti. Mutta hän sanoi heille: ”Älkää peljästykö; te etsitte Jeesusta\, Nasaretilaista\, joka oli ristiinnaulittu. Hän on noussut ylös; ei hän ole täällä. Katso\, tässä on paikka\, johon he hänet panivat. Mutta menkää ja sanokaa hänen opetuslapsillensa ja Pietarille: ’Hän menee teidän edellänne Galileaan; siellä te saatte hänet nähdä\, niinkuin hän teille sanoi’.” Niin he tulivat ulos ja pakenivat haudalta\, sillä heidät oli vallannut vavistus ja hämmästys\, eivätkä sanoneet kenellekään mitään\, sillä he pelkäsivät. \n  \nRukoukset\n1. Jumala\, Kaikkivaltias\, joka loit ihmisen sangen ihmeellisesti ja lunastit hänet vielä ihmeellisemmin! Anna meille voima ja tahto seistä vastustamassa kaikkea syntiä\, niin että kerran pääsisimme iankaikkiseen iloon. Sinun rakkaan Poikasi Jeesuksen Kristuksen kautta\, joka elää ja hallitsee yhdessä sinun ja Pyhän Hengen kanssa yhdessä jumaluudessa aina ja ikuisesti. \n2. Kaikkivaltias Jumala ja Isä! Sinä valaiset tämän yön ylösnousseen Vapahtajan kirkkaudella. Täytä meidät valollasi ja ylösnousemuksen voimalla Kristuksessa\, jonka hengelliseen ruumiiseen olet meidät pyhässä kasteessa liittänyt. Uudista elämämme\, ruumiimme ja sielumme\, että koko sydämestämme ja uskon kuuliaisuudessa palvelisimme sinua. Tätä pyydämme Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta\, joka hallitsee sinun ja Pyhän Hengen kanssa aina ja iankaikkisesti. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nIlm. 1:18\nJa minä olin |kuollut\, *\nja katso\, minä elän aina ja ian|kaikkisesti. \n  \nPsalmi:\nPs. 30:2–6\nMinä ylistän sinua\, Herra\, sillä sinä pelastit |minut *\netkä sallinut viholliseni |iloita minusta. \nHerra\, minun Jumalani\, sinua minä |huusin\, *\nja sinä |paransit minut. \nHerra\, sinä nostit minun sieluni tuone|lasta\, *\nsinä herätit minut henkiin hautaan vaipu|vien joukosta. \nVeisatkaa kiitosta Herralle\, te hänen |hurskaansa\, *\nylistäkää hänen pyhää |nimeänsä. \nSillä silmänräpäyksen kestää hänen |vihansa\, *\neliniän |hänen armonsa; \nehtoolla on itku |vieraana\, *\nmutta |aamulla ilo. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/paasiaisyo-vsk3/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20240331 DTEND;VALUE=DATE:20240401 DTSTAMP:20260605T221237 CREATED:20161202T121900Z LAST-MODIFIED:20220729T124228Z UID:4128-1711843200-1711929599@www.luterilainen.net SUMMARY:Pääsiäispäivä DESCRIPTION:PlayStop\n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n X\n \n \n \n\n\n\n\n\n”Kristus nousi kuolleista! Totisesti nousi!” Näihin lukemattomilla kielillä lausuttuihin sanoihin tiivistyy maailmanlaaja kristittyjen pääsiäisjuhla ja evankeliumien todistus sunnuntaiaamun tapahtumasta. Hauta ei ainoastaan ollut tyhjä\, vaan tyhjän haudan mukana tuli valtava ilosanoma: ”Ei hän ole täällä\, hän on noussut kuolleista.” Pitkäperjantaina Jumala kuoli ihmisten syntien tähden; pääsiäisaamuna Hän nousi kuolleista. Jumalan vanhurskaus ja hyvyys onkin voimakkaampi kuin koko maailman kuolema ja pahuus. Kristuksen ylösnousemus on esimakua kristittyjen autuaallisesta ylösnousemuksesta aikojen lopussa. \nKaikkien evankelistojen kuvaukset pääsiäisaamusta eroavat toisistaan. Eri evankeliumien pohjalta on toki mahdollista luoda jonkinlainen synteesi tapahtumien kulusta\, mutta kysymyksiä silti jää. Tämä ei kuitenkaan puhu Raamatun luotettavuutta vastaan\, vaan päinvastoin sen puolesta. Evankeliumit eivät pääsiäisen tapahtumia kuvatessaan esitä lukijalle hengellistä opetuskertomusta\, vaan kirjoittajat ovat selvästi pyrkineet tallettamaan kaiken historiallisen tiedon\, jota silminnäkijät noista tapahtumista välittivät. Juuri tekstien välille jäävät kysymysmerkit puhuvat historiallisesta otteesta. Evankelistat eivät ryhtyneet harmonisoimaan kirjoituksiaan\, vaan tallettivat asiat niin kuin ne heille oli kerrottu. \nMatteuksen kuvauksessa ylösnousemuksesta painottuu viesti: ”Menkää Galileaan!” (uudelleen jakeessa 10)\, ja pääsiäissunnuntaita seuraakin Matteuksen evankeliumissa välittömästi kaste- ja lähetyskäskyn antaminen. Ylösnousseen Kristuksen lupaus ”minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti” koskee kaikkia ihmisiä kaikkien kansojen parissa. Sanansa ja sakramenttiensa kautta Ylösnoussut on tänäänkin seurakuntansa keskellä. \n\nKynttilöitä: 6 Liturginen väri: valkoinen.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 118:24 Psalmi: Ps. 118:15–23 (24) Hallelujasäe: 1. Kor. 15:54 (57)\n1. lukukappale: Hoos. 6:1–3 tai Jes. 25:8–9 2. lukukappale: 1. Kor. 5:6–8 Evankeliumi: Matt. 28:1–8 \n\n1. lukukappale\nHoos. 6:1–3\nTulkaa\, palatkaamme Herran tykö\, sillä hän on raadellut meitä\, ja parantaa meidät\, hän on lyönyt meitä\, ja sitoo meidät. Hän tekee meidät eläviksi kahden päivän kuluttua\, kolmantena päivänä hän meidät herättää\, ja me saamme elää hänen edessänsä. Niin tuntekaamme\, pyrkikäämme tuntemaan Herra: hänen nousunsa on varma kuin aamurusko\, hän tulee meille kuin sade\, kuin kevätsade\, joka kostuttaa maan. \nTai:\nJes. 25:8–9\nHän hävittää kuoleman ainiaaksi\, ja Herra\, Herra pyyhkii kyyneleet kaikkien kasvoilta ja ottaa pois kansansa häväistyksen kaikesta maasta. Sillä Herra on puhunut. Ja sinä päivänä sanotaan: ”Katso\, tämä on meidän Jumalamme\, jota me odotimme meitä pelastamaan; tämä on Herra\, jota me odotimme: iloitkaamme ja riemuitkaamme pelastuksesta\, jonka hän toi”. \n  \n2. lukukappale\n1. Kor. 5:6b–8\nEttekö tiedä\, että vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan? Peratkaa pois vanha hapatus\, että teistä tulisi uusi taikina\, niinkuin te olettekin happamattomat; sillä onhan meidän pääsiäislampaamme\, Kristus\, teurastettu. Viettäkäämme siis juhlaa\, ei vanhassa hapatuksessa eikä ilkeyden ja pahuuden hapatuksessa\, vaan puhtauden ja totuuden happamattomuudessa. \n  \nEvankeliumi\nMatt. 28:1–8\nJa kun sapatti oli päättynyt ja viikon ensimmäisen päivän aamu koitti\, tulivat Maria Magdaleena ja se toinen Maria katsomaan hautaa. Ja katso\, tapahtui suuri maanjäristys\, sillä Herran enkeli astui alas taivaasta\, tuli ja vieritti kiven pois ja istui sille. Hän oli näöltään niinkuin salama\, ja hänen vaatteensa olivat valkeat kuin lumi. Ja häntä peljästyen vartijat vapisivat ja kävivät ikäänkuin kuolleiksi. Mutta enkeli puhutteli naisia ja sanoi heille: ”Älkää te peljätkö; sillä minä tiedän teidän etsivän Jeesusta\, joka oli ristiinnaulittu. Ei hän ole täällä\, sillä hän on noussut ylös\, niinkuin hän sanoi. Tulkaa\, katsokaa paikkaa\, jossa hän on maannut. Ja menkää kiiruusti ja sanokaa hänen opetuslapsillensa\, että hän on noussut kuolleista. Ja katso\, hän menee teidän edellänne Galileaan; siellä te saatte hänet nähdä. Katso\, minä olen sen teille sanonut.” Ja he menivät kiiruusti haudalta peloissaan ja suuresti iloiten ja juoksivat viemään sanaa hänen opetuslapsillensa. \n  \nRukous\nKaikkivaltias\, iankaikkinen Jumala\, joka muinoin johdatit kansasi Mooseksen kautta Egyptin maasta ja käskit sen viettää joka vuosi pääsiäisjuhlaa ja syödä pääsiäislammasta! Taivaallinen Isä\, vie meidätkin ulos hengellisestä Egyptistä ja tee meidät osallisiksi todellisesta pääsiäislampaasta\, Pojastasi Jeesuksesta Kristuksesta\, joka tänä päivänä on saanut voiton kuolemasta\, avannut meille tien iankaikkiseen elämään ja nyt elää ja hallitsee sinun ja Pyhän Hengen kanssa iankaikkisesta iankaikkiseen. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 118:24\nTämä on se päivä\, jonka Herra on |tehnyt;\n*
riemuitkaamme ja iloit|kaamme siitä. \n  \nPsalmi:\nPs. 118:15–23\nRiemun ja pelastuksen huuto kuuluu vanhurskaitten |majoissa: *\nHerran oikea käsi tekee väke|viä tekoja. \nHerran oikea käsi |korottaa\, *\nHerran oikea käsi tekee väke|viä tekoja. \nEn minä kuole\, vaan |elän *\nja julistan |Herran töitä. \nHerra minua kyllä |kuritti\, *\nmutta kuolemalle hän ei |minua antanut. \nAvatkaa minulle vanhurskauden |portit\, *\nkäydäkseni niistä sisälle |kiittämään Herraa. \nTämä on Herran |portti: *\nvanhurskaat käyvät |siitä sisälle. \nMinä kiitän sinua siitä\, että vastasit |minulle *\nja tulit minulle |pelastajaksi. \nSe kivi\, jonka rakentajat hylkä|sivät\, *\non tullut |kulmakiveksi. \nHerralta tämä on |tullut; *\nse on ihmeellistä meidän |silmissämme. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/paasiaispaiva-vsk3/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20240401 DTEND;VALUE=DATE:20240402 DTSTAMP:20260605T221237 CREATED:20161202T121900Z LAST-MODIFIED:20220729T124246Z UID:4129-1711929600-1712015999@www.luterilainen.net SUMMARY:2. pääsiäispäivä DESCRIPTION:PlayStop\n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n X\n \n \n \n\n\n\n\n\nToisen pääsiäispäivän tekstissä avautuu näky kahden erilaisen maailman todellisuuteen. Luther puhuu Kainin ja Aabelin kirkosta\, jotka edustavat näitä vastakohtaisia todellisuuksia. Vapahtajan ylösnousemus saa hänen omissaan aikaan valtavan pelonsekaisen riemun ja sisäisen palon viedä ylösnousemuksen todistusta eteenpäin. Kristus itse tulee heitä vastaan\, tervehtii heitä lohdutuksen sanoin ja kehottaa viemään sanaa ylösnousemuksesta kaikille veljille Galileaan\, jossa he saavat nähdä hänet. Myöhemmin heidät tullaan vielä pukemaan voimalla korkeudesta\, jotta usko ylösnousseeseen muuttuu rohkeudeksi ja sydämen uskoksi. \nKainin kirkon väki taas alkaa kirkkonsa asein taistelemaan ylösnousemuksen todistusta vastaan valheen ja mammmonan moninaisin keinoin. Jo paratiisista sielunvihollinen käytti valheen ja petoksen metodejaan. Hämmästyneet ja ymmällään olevat sotilaat tulevat hädissään kertomaan ylösnousemuksen selittämättömästä ihmeestä. Roomalainen sotilas\, joka ei koskaan vartiopaikallaan uskaltaisi nukahtaa\, on valmis kunniansa menettämisen uhallakin sotkeutumaan valheen verkkoon pelastaakseen oman nahkansa. Rahalla maksetaan tarvittaessa hiljaisiksi niin maaherrat kuin heidän kätyrinsäkin. Sama valheen henki tulee sokaisemaan tulevatkin sukupolvet läpi vuosisatojen. Kristuksen voitto Golgatalla ja ylösnousemus ovat myrkkyä Kainin kirkonväelle\, joka on ainaisessa sodassa totuutta vastaan\, joka löytyy Kristuksessa. \nKristuksen seuraajat taas saavat olla riemullisen ylösnousemuksen todistajia aina maan ääriin asti\, kunnes Hän tulee takaisin. Täällä ajassa ei ole taistelu lihaa ja verta vastaan vaan maailman avaruuksissa vallitsevia henkivaltoja vastaan\, jotka Kristus on kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan kukistanut. Totisesti Hän on ylösnoussut. \n\nKynttilöitä: 4 Liturginen väri: valkoinen.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Luuk. 24:34 Psalmi: Ps. 16:8–11 Hallelujasäe: Luuk. 24:32\n1. lukukappale: Ps. 73:23–28 2. lukukappale: 1. Piet. 1:18–23 Evankeliumi: Matt. 28:8–15 \n\n1. lukukappale\nPs. 73:23–28\nKuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäsi\, sinä pidät minua kiinni oikeasta kädestäni. Sinä talutat minua neuvosi mukaan ja korjaat minut viimein kunniaan. Ketä muuta minulla olisi taivaassa! Ja kun sinä olet minun kanssani\, en minä mistään maan päällä huoli. Vaikka minun ruumiini ja sieluni nääntyisi\, Jumala on minun sydämeni kallio ja minun osani iankaikkisesti. Sillä katso\, jotka sinusta eriävät\, ne hukkuvat\, sinä tuhoat kaikki\, jotka haureudessa sinusta luopuvat. Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä\, minä panen turvani Herraan\, Herraan\, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi. \n  \n2. lukukappale\n1. Piet. 1:18–23\ntietäen\, ettette ole millään katoavaisella\, ette hopealla ettekä kullalla\, lunastetut turhasta\, isiltä peritystä vaelluksestanne\, vaan Kristuksen kalliilla verellä\, niinkuin virheettömän ja tahrattoman karitsan\, hänen\, joka tosin oli edeltätiedetty jo ennen maailman perustamista\, mutta vasta viimeisinä aikoina on ilmoitettu teitä varten\, jotka hänen kauttansa uskotte Jumalaan\, joka herätti hänet kuolleista ja antoi hänelle kirkkauden\, niin että teidän uskonne on myös toivo Jumalaan. Puhdistakaa sielunne totuuden kuuliaisuudessa vilpittömään veljenrakkauteen ja rakastakaa toisianne hartaasti puhtaasta sydämestä\, te\, jotka olette uudestisyntyneet\, ette katoavasta\, vaan katoamattomasta siemenestä\, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta. \n  \nEvankeliumi\nMatt. 28:8–15\nJa he menivät kiiruusti haudalta peloissaan ja suuresti iloiten ja juoksivat viemään sanaa hänen opetuslapsillensa. Mutta katso\, Jeesus tuli heitä vastaan ja sanoi: ”Terve teille!” Ja he menivät hänen tykönsä\, syleilivät hänen jalkojaan ja kumartaen rukoilivat häntä. Silloin Jeesus sanoi heille: ”Älkää peljätkö; menkää ja viekää sana minun veljilleni\, että he menisivät Galileaan: siellä he saavat minut nähdä”. Mutta heidän mennessään\, katso\, muutamat vartijaväestä tulivat kaupunkiin ja ilmoittivat ylipapeille kaikki\, mitä oli tapahtunut. Ja nämä kokoontuivat vanhinten kanssa ja pitivät neuvoa ja antoivat sotamiehille runsaat rahat ja sanoivat: ”Sanokaa\, että hänen opetuslapsensa tulivat yöllä ja veivät hänet varkain meidän nukkuessamme. Ja jos tämä tulee maaherran korviin\, niin me lepytämme hänet ja toimitamme niin\, että saatte olla huoletta.” Niin he ottivat rahat ja tekivät\, niinkuin heitä oli neuvottu. Ja tätä puhetta on levitetty juutalaisten kesken\, ja sitä kerrotaan vielä tänäkin päivänä. \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias Jumala\, joka annoit ainoan Poikasi Jeesuksen Kristuksen voittaa kuoleman ja avata meille iankaikkisen elämän tien! Suo armollisesti\, että me lujasti uskoisimme häneen\, välttäisimme iankaikkisen kuoleman ja eläisimme hänen kanssaan iankaikkisesti. Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n2. Herra Jumala\, taivaallinen Isä\, joka annoit Poikasi Jeesuksen Kristuksen ilmestyä kahdelle opetuslapselle Emmauksen tiellä! Me rukoilemme sinua: valaise sydämemme sanallasi ja Pyhällä Hengelläsi\, että pysyisimme lujina uskossa\, turvautuisimme uskollisesti sanaasi\, puhuisimme siitä mielellämme ja tutkisimme sitä ahkerasti. Ja jos meidän täytyy Kristuksen esikuvan mukaisesti kärsiä paljon täällä maailmassa\, niin anna meidän kuitenkin saada ja säilyttää sanasi lohdutus\, kunnes rakas Poikasi herättää meidät tämän elämän jälkeen iankaikkiseen elämään. Tätä rukoilemme hänen nimessään. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nLuuk. 24:34\nHerra on toti|sesti *\nnoussut |ylös kuolleista! \n  \nPsalmi:\nPs. 16:8–11\nMinä pidän Herran aina edes|säni; *\nkun hän on minun oikealla puolellani\, en |minä horju. \nSentähden minun sydämeni iloitsee ja sieluni |riemuitsee\, *\nja myös minun ruumiini |asuu turvassa. \nSillä sinä et hylkää minun sieluani |tuonelaan *\netkä anna hurskaasi |nähdä kuolemaa. \nSinä neuvot minulle elämän tien; ylenpalttisesti on iloa sinun kasvojesi |edessä\, *\nihanuutta sinun oikeassa kädessäsi ian|kaikkisesti. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/2-paasiaispaiva-vsk3/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi END:VEVENT END:VCALENDAR