BEGIN:VCALENDAR
VERSION:2.0
PRODID:-//Luterilainen.net - ECPv6.16.3//NONSGML v1.0//EN
CALSCALE:GREGORIAN
METHOD:PUBLISH
X-ORIGINAL-URL:https://www.luterilainen.net
X-WR-CALDESC:Tapahtumat Luterilainen.net
REFRESH-INTERVAL;VALUE=DURATION:PT1H
X-Robots-Tag:noindex
X-PUBLISHED-TTL:PT1H
BEGIN:VTIMEZONE
TZID:Europe/Helsinki
BEGIN:DAYLIGHT
TZOFFSETFROM:+0200
TZOFFSETTO:+0300
TZNAME:EEST
DTSTART:20240331T010000
END:DAYLIGHT
BEGIN:STANDARD
TZOFFSETFROM:+0300
TZOFFSETTO:+0200
TZNAME:EET
DTSTART:20241027T010000
END:STANDARD
BEGIN:DAYLIGHT
TZOFFSETFROM:+0200
TZOFFSETTO:+0300
TZNAME:EEST
DTSTART:20250330T010000
END:DAYLIGHT
BEGIN:STANDARD
TZOFFSETFROM:+0300
TZOFFSETTO:+0200
TZNAME:EET
DTSTART:20251026T010000
END:STANDARD
BEGIN:DAYLIGHT
TZOFFSETFROM:+0200
TZOFFSETTO:+0300
TZNAME:EEST
DTSTART:20260329T010000
END:DAYLIGHT
BEGIN:STANDARD
TZOFFSETFROM:+0300
TZOFFSETTO:+0200
TZNAME:EET
DTSTART:20261025T010000
END:STANDARD
BEGIN:DAYLIGHT
TZOFFSETFROM:+0200
TZOFFSETTO:+0300
TZNAME:EEST
DTSTART:20270328T010000
END:DAYLIGHT
BEGIN:STANDARD
TZOFFSETFROM:+0300
TZOFFSETTO:+0200
TZNAME:EET
DTSTART:20271031T010000
END:STANDARD
END:VTIMEZONE
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20251019
DTEND;VALUE=DATE:20251020
DTSTAMP:20260604T164726
CREATED:20161202T122002Z
LAST-MODIFIED:20251016T054312Z
UID:4236-1760832000-1760918399@www.luterilainen.net
SUMMARY:19. sunnuntai helluntaista
DESCRIPTION:Jeesus kertoo kahdessa evankeliumissa ns. rakkauden kaksoiskäskyn. (Mark. 12: 29–31 ja Matt. 22: 37–39) Luukkaan evankeliumin kohdassa 10:27 lainopettaja antaa itse saman vastauksen Jeesuksen kysymykseen. Myös Johanneksen evankeliumista välittyy Jeesuksen opetuksen painottuminen Jumalan rakastamiseen 14: 21\, 23–24 sekä lähimmäisen rakastamiseen 15: 12–14. Jeesuksen sanoma kietoutuu tiukasti tämän jo juutalaisuudesta perityn opetuksen ympärille. \nTämän päivän Vanhan testamentin lukukappale on erittäin tärkeä juutalaisuudessa. Jo ennen Jeesusta vuosisatojen ajan juutalaiset rukoilivat kahdesti päivässä näin sanoin: Shema Israel! Adonai Elohenu Adonai ehad. ”Kuule\, Israel! Herra\, meidän Jumalamme\, Herra on yksi.” Tämä rukous toimi sekä uskontunnustuksena että muistutuksena. Näin Jeesuskin oli luultavasti tottunut rukoilemaan nuoresta saakka. \nMeistä kristityistä saattaa vaikuttaa hämmentävältä\, miten tuo juutalaisuudesta tuttu ”Jumalan kuuleminen” ja Jeesuksen opettama Jumalan ja lähimmäisen rakastaminen liittyvät selkeästi toisiinsa. Tässä meidän tulee huomata\, että hepreankielinen shema ”kuuleminen” tarkoittaa sekä aktiivista kuuntelemista että toimimista sen mukaan. Juutalaiset ymmärsivät siis Jumalan kuuntelemiseen liittyvän olennaisesti myös tottelemisen. Rakastaminen ymmärrettiin samalla tavoin uskollisuudesta kumpuavina tekoina\, eikä pelkästään tunteena. Tätä Jeesus itsekin tähdentää (Joh. 14:21) ”Jolla on minun käskyni ja joka ne pitää\, hän on se\, joka minua rakastaa; mutta joka minua rakastaa\, häntä minun Isäni rakastaa\, ja minä rakastan häntä ja ilmoitan itseni hänelle.” \nKristinuskoon kuuluu kiistattoman tärkeänä osana Jumalan ja lähimmäisten rakastaminen. Tärkeintä on kuitenkin ymmärtää\, ettemme me saa itsestämme puserrettua tuota rakkautta. Jeesus kuoli meidän puolestamme\, vaikka emme todellakaan ansainneet sitä. (1. Joh. 4:10–11) ”Siinä on rakkaus ei siinä\, että me rakastimme Jumalaa\, vaan siinä\, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. Rakkaani\, jos Jumala on näin meitä rakastanut\, niin mekin olemme velvolliset rakastamaan toinen toistamme.” \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 119:34 Psalmi: Ps. 119:1-8 Hallelujasäe: Ps. 119:129\n1. lukukappale:  5. Moos. 6:4-9 2. lukukappale:  1. Kor. 1:4-9 Evankeliumi:  Matt. 22:34-40 \n\n1. lukukappale\n5. Moos. 6:4–9\nKuule\, Israel! Herra\, meidän Jumalamme\, Herra on yksi. Ja rakasta Herraa\, sinun Jumalaasi\, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi. Nämä sanat\, jotka minä tänä päivänä sinulle annan\, painukoot sydämeesi. Ja teroita niitä lastesi mieleen ja puhu niistä kotona istuessasi ja tietä käydessäsi\, maata pannessasi ja ylös noustessasi. Ja sido ne merkiksi käteesi\, ja ne olkoot muistolauseena sinun otsallasi. Ja kirjoita ne talosi pihtipieliin ja portteihisi. \n  \n2. lukukappale\n1. Kor. 1:4–9\nMinä kiitän Jumalaani aina teidän tähtenne siitä Jumalan armosta\, joka on annettu teille Kristuksessa Jeesuksessa\, että kaikessa olette rikastuneet hänessä\, kaikessa puheessa ja kaikessa tiedossa\, sen mukaan kuin todistus Kristuksesta on teissä vahvistettu\, niin ettei teiltä mitään puutu missään armolahjassa\, teidän odottaessanne meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen ilmestystä. Hän on myös vahvistava teitä loppuun asti\, niin että te olette nuhteettomat meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen päivänä. Jumala on uskollinen\, hän\, jonka kautta te olette kutsutut hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, yhteyteen. \n  \nEvankeliumi\nMatt. 22:34–40\nMutta kun fariseukset kuulivat\, että hän oli tukkinut saddukeuksilta suun\, kokoontuivat he yhteen; ja eräs heistä\, joka oli lainoppinut\, kysyi häneltä kiusaten: “Opettaja\, mikä on suurin käsky laissa?” Niin Jeesus sanoi hänelle: “ ‘Rakasta Herraa\, sinun Jumalaasi\, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi’. Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen\, tämän vertainen\, on: ‘Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi’. Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat.” \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala! Anna Pyhän Henkesi hallita sydämiämme\, sillä muuten me emme voi kelvata sinulle. Kuule meitä sinä\, joka elät ja hallitset Poikasi ja Pyhän Hengen kanssa iankaikkisesta iankaikkiseen. \n2. Herra Jumala\, taivaallinen Isä! Me tunnustamme olevamme vaivaisia syntisiä. Me tunnemme kyllä tahtosi\, mutta olemme kovin heikkoja täyttämään sitä. Liha ja veri ovat meillä suurena esteenä\, eikä paha vihollinen perkele myöskään anna meidän olla rauhassa. Siksi me rukoilemme sinua: vuodata Pyhä Henkesi sydämiimme\, että lujassa uskossa turvautuisimme Poikaasi Jeesukseen Kristukseen. Anna meidän lohduttautua hänen kärsimisestään ja kuolemastaan\, uskoa saavamme hänen kauttaan synnit anteeksi\, elää tässä maailmassa kuuliaisina tahdollesi ja niin saada armostasi autuas loppu. Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n  \nPäivän psalmi\nAntifoni:\nPs. 119:34\nAnna minulle ymmärrys ottaakseni sinun |laistasi vaarin *\nja noudattaakseni sitä kaikesta |sydämestäni. \nPsalmi:\nPs. 119:1–8\nAutuaat ne\, joiden |tie on nuhteeton\, *\njotka Herran laissa |vaeltavat! \nAutuaat ne\, jotka ottavat vaarin hänen |todistuksistaan\, *\njotka etsivät häntä kaikesta |sydämestänsä\, \njotka ei|vät tee vääryyttä\, *\nvaan vaeltavat |hänen teillään! \nSinä olet ase|tuksesi säätänyt\, *\nettä niitä tarkasti |noudatettaisiin. \nOi\, jospa minun vaellukseni |olisi vakaa\, *\nniin että noudattaisin sinun |käskyjäsi! \nSilloin minä en |joudu häpeään\, *\nkun katselen kaikkia sinun |käskyjäsi. \nMinä kiitän sinua vilpittömällä |sydämellä\, *\nkun opin sinun vanhurskau|tesi oikeudet. \nMinä noudatan sinun |käskyjäsi\, *\nälä minua pe|räti hylkää. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/19-sunnuntai-helluntaista-vsk1/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/10/Kirkkovuosi_1-vuosikerta_19_su-Helluntaista.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20251026
DTEND;VALUE=DATE:20251027
DTSTAMP:20260604T164726
CREATED:20161202T122003Z
LAST-MODIFIED:20251021T121558Z
UID:4237-1761436800-1761523199@www.luterilainen.net
SUMMARY:20. sunnuntai helluntaista
DESCRIPTION:Kenestä voisin ottaa mallia? Erityisesti lapsille on tärkeää löytää elämään hyviä roolimalleja. Myös meille aikuisille on usein helpottavaa löytää sellaisia ihmisiä\, joita voimme pitää esikuvina. Tuollaisten ihmisten kautta voimme innostua rukoilemaan Jumalalta rohkeasti Hänen hyvän tahtonsa toteutumista täällä maan päällä ja meidänkin kauttamme. Samaan aikaan on aina totta\, että kaikki ihmiset ovat syntisiä. Myös Raamattu on täynnä epätäydellisiä ihmiskohtaloita. Paavali kirjoittaa (Room. 3:12) ” kaikki ovat poikenneet pois\, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään\, joka tekee sitä\, mikä hyvä on\, ei yhden yhtäkään.” \nTästä ihmisen raadollisuudesta huolimatta Paavali asettaa päivän Uuden testamentin lukukappaleessa Abrahamin uskon esikuvaksi. Abrahamin usko ei ollut esikuvallista silloin\, kun hän valehteli Saaran olevan hänen siskonsa ja kun hän yritti auttaa Jumalan lupauksen toteuttamisessa hankkimalla lapsen Hagarin kanssa. Näistä hairahduksista huolimatta Abraham ei luopunut uskostaan\, vaan luotti uudestaan Jumalalta saamaansa lupaukseen. Hänen luottamuksensa perustui tietoon Jumalan luonteesta: Jumala on aina luotettava. Näyttivät olosuhteet miltä tahansa. \nMeidän on usein vaikeaa nähdä\, miksi elämässämme tapahtuu tiettyjä asioita. Paavali opettaa meille tärkeän toimintatavan näissä tilanteissa: luetaan Raamatusta\, mitä Jumala on meille luvannut ja luotetaan siihen. Jumala on luvannut antaa syntimme anteeksi ja pelastaa meidät kadotustuomiosta. Hän on luvannut pitää meistä huolta jokaisena elämämme päivänä ja viedä luokseen Taivasten valtakuntaan. \nEvankeliumitekstin tilanne kuvaa halvaantuneen ja Jeesuksen kohtaamista todella kauniisti. Halvaantunut ei voi auttaa itseään\, eikä edes hakeutua omin avuin Jeesuksen luo. Silti Jeesus antaa hänelle kysymättä suurimman lahjan\, eli synnit anteeksi. Jeesus näki sydämen uskon ja se riitti. Tämän lisäksi Jeesus myös paransi hänet. Mikään elämämme murhe ei ole siis Jeesukselle merkityksetön. Hän kuulee kyllä kaikki rukouksemme. Tärkeintä kuitenkin on\, että uskomme Jeesukseen Jumalan Poikana\, joka on kuollut puolestamme ja noussut ylös kuolleista. Tämä usko varjelee meidät vaikeuksien ja ahdistustenkin keskellä. \nTuosta halvaantuneesta emme tiedä paljoakaan\, mutta sen mitä tiedämme\, osoittautuu tästä kohtaamisesta hyvin esimerkilliseksi. Ottakaamme mallia halvaantuneesta\, joka kävelee uskoessaan Kristukseen pelastajanaan. \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 102:13 Psalmi: Ps. 78:1–8 Hallelujasäe: Ps. 118:16\n1. lukukappale:  1. Moos. 15:1–6 2. lukukappale:  Room. 4:16–25 Evankeliumi:  Mark. 2:1–12 \n\n1. lukukappale\n1. Moos. 15:1–6\nNäiden tapausten jälkeen tuli Abramille näyssä tämä Herran sana: “Älä pelkää\, Abram! Minä olen sinun kilpesi; sinun palkkasi on oleva sangen suuri.” Mutta Abram sanoi: “Oi Herra\, Herra\, mitä sinä minulle annat? Minä lähden täältä lapsetonna\, ja omaisuuteni haltijaksi tulee damaskolainen mies\, Elieser.” Ja Abram sanoi vielä: “Sinä et ole antanut minulle jälkeläistä; katso\, talossani syntynyt palvelija on minut perivä”. Mutta katso\, hänelle tuli tämä Herran sana: “Hän ei ole sinua perivä\, vaan joka lähtee sinun omasta ruumiistasi\, hän on sinut perivä”. Ja hän vei hänet ulos ja sanoi: “Katso taivaalle ja lue tähdet\, jos ne taidat lukea”. Ja hän sanoi hänelle: “Niin paljon on sinulla oleva jälkeläisiä”. Ja Abram uskoi Herraan\, ja Herra luki sen hänelle vanhurskaudeksi. \n  \n2. lukukappale\nRoom. 4:16–25\nSentähden se on uskosta\, että se olisi armosta; että lupaus pysyisi lujana kaikelle siemenelle\, ei ainoastaan sille\, joka pitäytyy lakiin\, vaan myös sille\, jolla on Aabrahamin usko\, hänen\, joka on meidän kaikkien isä – niinkuin kirjoitettu on: “Monen kansan isäksi minä olen sinut asettanut” – sen Jumalan edessä\, johon hän uskoi ja joka kuolleet eläviksi tekee ja kutsuu olemattomat\, ikäänkuin ne olisivat. Ja Aabraham toivoi\, vaikka ei toivoa ollut\, ja uskoi tulevansa monen kansan isäksi\, tämän sanan mukaan: “Niin on sinun jälkeläistesi luku oleva”\, eikä hän heikontunut uskossansa\, vaikka näki\, että hänen ruumiinsa oli kuolettunut – sillä hän oli jo noin satavuotias – ja että Saaran kohtu oli kuolettunut; mutta Jumalan lupausta hän ei epäuskossa epäillyt\, vaan vahvistui uskossa\, antaen kunnian Jumalalle\, ja oli täysin varma siitä\, että minkä Jumala on luvannut\, sen hän voi myös täyttää. Sentähden se luettiinkin hänelle vanhurskaudeksi.\nMutta ei ainoastaan hänen tähtensä ole kirjoitettu\, että se hänelle luettiin\, vaan myös meidän tähtemme\, joille se on luettava\, kun uskomme häneen\, joka kuolleista herätti Jeesuksen\, meidän Herramme\, joka on alttiiksi annettu meidän rikostemme tähden ja kuolleista herätetty meidän vanhurskauttamisemme tähden. \n  \nEvankeliumi\nMark. 2:1–12\nJa muutamien päivien perästä hän taas meni Kapernaumiin; ja kun kuultiin hänen olevan kotona\, kokoontui paljon väkeä\, niin etteivät he enää mahtuneet oven edustallekaan. Ja hän puhui heille sanaa. Ja he tulivat tuoden hänen tykönsä halvattua\, jota kantamassa oli neljä miestä. Ja kun he väentungokselta eivät päässeet häntä tuomaan hänen tykönsä\, purkivat he katon siltä kohdalta\, missä hän oli\, ja kaivettuaan aukon laskivat alas vuoteen\, jossa halvattu makasi. Kun Jeesus näki heidän uskonsa\, sanoi hän halvatulle: “Poikani\, sinun syntisi annetaan anteeksi”.\nMutta siellä istui muutamia kirjanoppineita\, ja he ajattelivat sydämessään: “Kuinka tämä näin puhuu? Hän pilkkaa Jumalaa. Kuka voi antaa syntejä anteeksi paitsi Jumala yksin?” Ja heti Jeesus tunsi hengessänsä\, että he mielessään niin ajattelivat\, ja sanoi heille: “Miksi ajattelette sellaista sydämessänne? Kumpi on helpompaa\, sanoako halvatulle: ‘Sinun syntisi annetaan anteeksi’\, vai sanoa: ‘Nouse\, ota vuoteesi ja käy’? Mutta tietääksenne\, että Ihmisen Pojalla on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi\, niin” – hän sanoi halvatulle – “minä sanon sinulle: nouse\, ota vuoteesi ja mene kotiisi.” Silloin hän nousi\, otti kohta vuoteensa ja meni ulos kaikkien nähden\, niin että kaikki hämmästyivät ja ylistivät Jumalaa sanoen: “Tämänkaltaista emme ole ikinä nähneet”. \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala! Kuule laupiaasti rukouksemme. Anna myös armollisesti meille\, joille sinä annat mielen ja halun rukoilla\, kaikki\, mitä me sinulta pyydämme. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen kautta. \n2. Kaikkivaltias Jumala! Me kiitämme sinua siitä\, että tahdot auttaa kurjia ja kuulla heidän rukouksensa. Katso armollisesti meidänkin puoleemme ja auta meitä hädässämme ja kurjuudessamme. Anna meille armosi\, niin että kiittäisimme sinua nöyrästi siitä\, mitä meille annat ja mitä meiltä otat\, ja ylistäisimme aina sinun pyhää nimeäsi. Opeta meitä käyttämään lahjasi oikein\, sinun kunniaksesi\, ja vaeltamaan aina vakaasti sinua peläten. Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 102:13\nSinä\, Herra\, hallitset ian|kaikkisesti\, *\nsinun muistosi pysyy pol|vesta polveen. \nPsalmi:\nPs. 78:1–8\nKuuntele\, kansani\, minun |opetustani\, *\nkallistakaa korvanne minun |suuni sanoille. \nMinä avaan |suuni mietelmiin\, *\ntuon ilmi muinaisaikojen |arvoituksia. \nMitä olemme kuulleet\, minkä olemme |saaneet tietää *\nja mitä isämme ovat |meille kertoneet\, \nsitä me emme heidän lapsil|tansa salaa\, *\nvaan me kerromme tulevalle polvelle Herran ylistettävistä teoista\, hänen voimastansa ja ihmeistänsä\, jotka |hän on tehnyt. \nHän asetti todis|tuksen Jaakobiin\,*\nhän sääti Israeliin lain ja käski meidän isiemme julistaa ne |lapsillensa\, \nettä jälkipolvi saisi ne tietää\, saisivat tietää vastedes |syntyvät lapset\, *\nja nekin nousisivat ja kertoisivat niistä |lapsillensa. \nNiin nämä panisivat uskal|luksensa Jumalaan *\neivätkä unhottaisi Jumalan tekoja\, vaan ottaisivat hänen käskyis|tänsä vaarin. \nJa niin ei heistä tulisi\, niinkuin heidän isistänsä\, kapinoitseva ja niskoit|televa polvi\, *\nsukupolvi\, jonka sydän ei pysynyt lujana ja jonka henki ei pysynyt uskollisena |Jumalalle. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/20-sunnuntai-helluntaista-vsk1/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/10/Kirkkovuosi_1-vuosikerta_20_su-Helluntaista.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20251101
DTEND;VALUE=DATE:20251102
DTSTAMP:20260604T164726
CREATED:20161202T122003Z
LAST-MODIFIED:20251021T122207Z
UID:4238-1761955200-1762041599@www.luterilainen.net
SUMMARY:Pyhäinpäivä
DESCRIPTION:Suomessa luterilaiset viettävät pyhäinpäivää lauantaina\, joka osuu 31.10.–6.11 väliselle ajalle. Nykyinen pyhäinpäivä\, vanhalta nimeltään pyhäinmiestenpäivä\, on itse asiassa yhdistelmä kahdesta keskiaikaisesta kristillisestä juhlapyhästä. Silloin vietettiin 1.11. kaikkien pyhien päivää ja 2.11. kaikkien uskovien vainajien muistopäivää. Pyhäinpäivä on näin kristittyjen pyhimysten\, marttyyrien ja vainajien muistopäivä. Luterilaisille päivä on merkittävä myös sen tähden\, että uskonpuhdistaja Martti Lutherin teesit näkivät päivänvalon kaikkien pyhien päivän aattona. \nMikä on pyhäinpäivä sanoma ja sisältö? Pyhän perinteinen evankeliumiteksti on Matt. 5:1–12\, jossa evankelista on tallettanut meille Jeesuksen ns. autuaaksijulistukset. Tässä tekstissä Herra puhuu niistä\, jotka ovat autuaita. Usein kristillisessä kielenkäytössä ”autuas” selitetään ”onnelliseksi” tai ”onniteltavaksi”. Tämä on kuitenkin hieman laimea ilmaus. Autuas voi merkitä myös ”siunattu”\, Jumalan siunaama. Jeesuksen autuaaksijulistukset sijoittuvat vuorisaarnan alkuun. On hyvä kiinnittää huomioita siihen\, kenelle Jeesus tässä puhuu; Hän puhuu opetuslapsilleen eli Jumalan lapsille. Jeesus sanoi heille: ”Autuaita olette te…” (Matt. 5:11). Kaikki edeltävät autuaaksijulistukset voidaan koota tähän: Jeesuksen omat ovat autuaita\, taivaallisen Isän siunaamia. He ovat Jumalan lapsia\, perivät Jumalan valtakunnan ja saavat nähdä Jumalan. \nJohanneksen ilmestyksessä puhutaan myös monta kertaa ”autuaista”. Heti kirjan alussa (1:3) sanotaan: ”Autuas se\, joka lukee\, ja autuaat ne\, jotka kuulevat tämän profetian sanat ja ottavat vaarin siitä\, mitä siihen kirjoitettu on; sillä aika on lähellä!” Tässä on kyse seurakunnan keskellä luetusta ja saarnatusta Jumalan Sanasta\, jonka kuulevat ja uskossa säilyttävät ovat autuaita. Myös Ilm. 14:13: ”Autuaat ovat ne kuolleet\, jotka Herrassa kuolevat tästedes”\, kertoo uskosta Herraan Jeesukseen autuuden perustana (ks. myös 20:7). Ilm. 16:15 puhuu siitä\, kuinka autuas on se\, joka säilyttää kasteessa saamansa uskon (myös 22:14) ja vielä 19:9 puhuu autuaista\, jotka on kutsuttu Karitsan hääaterialle. Edelleen 22:7 muistutetaan siitä\, kuinka Raamatun sanan uskominen\, vastaanottaminen ja säilyttäminen tuo autuuden ihmiselle. \nNäin Uuden testamentin viimeisen kirjan puhe autuaista vahvistaa sen\, mitä Uuden testamentin ensimmäinen kirja jo todistaa: Kristukseen uskova on autuas sekä eläessä että\nkuollessa. Jokainen joka panee toivonsa ja turvansa Kristukseen Jeesuksen tämän elämän aikana on autuas ja saa nähdä Jumalan kaikkien pyhien kanssa. Kaste Isän\, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen\, usko Raamatun ilmoittaan Kolmiyhteiseen Jumalaan ja osallisuus Herran ehtoollisesta on varmuutena ja takeena autuudesta\, jonka Jeesus on omilleen luvannut. \n\nKynttilöitä:  4 Liturginen väri:  punainen tai varsinkin iltajumalanpalveluksessa valkoinen.1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ilm. 22:4 Psalmi: Ps. 89:6–8 16–19 Hallelujasäe: Matt. 5:12\n1. lukukappale:  Jes. 65:17–19 2. lukukappale:  Ilm. 7:2–3 9–17 Evankeliumi:  Matt. 5:1–12\nVaihtoehtoisia saarnatekstejä 1. Kor. 15:51–57 Hepr. 11:13–16 \n\n1. lukukappale\nJes. 65:17–19\nSillä katso\, minä luon uudet taivaat ja uuden maan. Entisiä ei enää muisteta\, eivätkä ne enää ajatukseen astu; vaan te saatte iloita ja riemuita iankaikkisesti siitä\, mitä minä luon. Sillä katso\, iloksi luon minä Jerusalemin\, riemuksi sen kansan. Minä iloitsen Jerusalemista ja riemuitsen kansastani; eikä siellä enää kuulla itkun ääntä eikä valituksen ääntä. \n  \n2. lukukappale\nIlm. 7:2–3\, 9–17\nJa minä näin erään muun enkelin kohoavan auringonnoususta\, ja hänellä oli elävän Jumalan sinetti\, ja hän huusi suurella äänellä niille neljälle enkelille\, joille oli annettu valta vahingoittaa maata ja merta\, ja sanoi: “Älkää vahingoittako maata älkääkä merta\, älkää myös puita\, ennenkuin me olemme painaneet sinetin Jumalamme palvelijain otsaan”.\nTämän jälkeen minä näin\, ja katso\, oli suuri joukko\, jota ei kukaan voinut lukea\, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä\, ja ne seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä puettuina pitkiin valkeihin vaatteisiin\, ja heillä oli palmut käsissään\, ja he huusivat suurella äänellä sanoen:\n“Pelastus tulee meidän Jumalaltamme\, joka valtaistuimella istuu\, ja Karitsalta”.\nJa kaikki enkelit seisoivat piirissä valtaistuimen ja vanhinten ja neljän olennon ympärillä ja lankesivat kasvoilleen valtaistuimen eteen ja kumartaen rukoilivat Jumalaa\, sanoen:\n“Amen! Ylistys ja kirkkaus ja viisaus ja kiitos ja kunnia ja voima ja väkevyys meidän Jumalallemme aina ja iankaikkisesti\, amen!”\nJa yksi vanhimmista puhui minulle ja sanoi: “Keitä ovat nämä pitkiin valkeihin vaatteisiin puetut\, ja mistä he ovat tulleet?” Ja minä sanoin hänelle: “Herrani\, sinä tiedät sen”. Ja hän sanoi minulle:\n“Nämä ovat ne\, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat\, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä. Sentähden he ovat Jumalan valtaistuimen edessä ja palvelevat häntä päivät ja yöt hänen temppelissään\, ja hän\, joka valtaistuimella istuu\, on levittävä telttamajansa heidän ylitsensä. Ei heidän enää tule nälkä eikä enää jano\, eikä aurinko ole sattuva heihin\, eikä mikään helle\, sillä Karitsa\, joka on valtaistuimen keskellä\, on kaitseva heitä ja johdattava heidät elämän vetten lähteille\, ja Jumala on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä.” \n  \nEvankeliumi\nMatt. 5:1–12\nKun Jeesus näki kansanjoukot\, nousi hän vuorelle; ja kun hän oli istuutunut\, tulivat hänen opetuslapsensa hänen tykönsä. Niin hän avasi suunsa ja opetti heitä ja sanoi:\n“Autuaita ovat hengellisesti köyhät\, sillä heidän on taivasten valtakunta. Autuaita ovat murheelliset\, sillä he saavat lohdutuksen. Autuaita ovat hiljaiset\, sillä he saavat maan periä. Autuaita ovat ne\, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta\, sillä heidät ravitaan. Autuaita ovat laupiaat\, sillä he saavat laupeuden. Autuaita ovat puhdassydämiset\, sillä he saavat nähdä Jumalan. Autuaita ovat rauhantekijät\, sillä heidät pitää Jumalan lapsiksi kutsuttaman. Autuaita ovat ne\, joita vanhurskauden tähden vainotaan\, sillä heidän on taivasten valtakunta.\nAutuaita olette te\, kun ihmiset minun tähteni teitä solvaavat ja vainoavat ja valhetellen puhuvat teistä kaikkinaista pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa\, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. Sillä samoin he vainosivat profeettoja\, jotka olivat ennen teitä. \n  \nVaihtoehtoisia saarnatekstejä\n1. Kor. 15:51–57\nKatso\, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku\, mutta kaikki me muutumme\, yhtäkkiä\, silmänräpäyksessä\, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi\, ja kuolleet nousevat katoamattomina\, ja me muutumme. Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen\, ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen. Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen\, silloin toteutuu se sana\, joka on kirjoitettu:\n“Kuolema on nielty ja voitto saatu”. “Kuolema\, missä on sinun voittosi? Kuolema\, missä on sinun otasi?”\nMutta kuoleman ota on synti\, ja synnin voima on laki. Mutta kiitos olkoon Jumalan\, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta! \n  \nTAI:\nHepr. 11:13–16\nUskossa nämä kaikki kuolivat eivätkä luvattua saavuttaneet\, vaan kaukaa he olivat sen nähneet ja sitä tervehtineet ja tunnustaneet olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä. Sillä jotka näin puhuvat\, ilmaisevat etsivänsä isänmaata. Ja jos he olisivat tarkoittaneet sitä maata\, josta olivat lähteneet\, niin olisihan heillä ollut tilaisuus palata takaisin; mutta nyt he pyrkivät parempaan\, se on taivaalliseen. Sentähden Jumala ei heitä häpeä\, vaan sallii kutsua itseään heidän Jumalaksensa; sillä hän on valmistanut heille kaupungin. \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias Jumala! Anna pyhiesi esikuvan kehottaa meitä jumaliseen elämään\, jotta me\, jotka vietämme heidän muistoaan\, seuraisimme heitä uskossa ja hyvissä teoissa. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Herra Jumala\, taivaallinen Isä\, joka olet ainoan Poikasi Jeesuksen Kristuksen kautta armollisesti ilmoittanut meille autuuden tien! Me rukoilemme sinua: valaise sydämemme Pyhällä Hengelläsi\, niin että vaeltaisimme tätä tietä uskollisesti\, kestäisimme kärsivällisesti maailman vainon ja saisimme viimein armopalkan sinun luonasi taivaissa. Laupias ja armollinen Isä\, suo meille tämä kaikki sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta\, joka elää ja hallitsee sinun ja Pyhän Hengen kanssa iankaikkisesti. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nIlm. 22:4\nHe näkevät hänen |kasvonsa\, *\nja hänen nimensä on heidän |otsissansa. \nPsalmi:\nPs. 89:6–8 16–19\nJa taivaat ylistävät sinun ihmeitäsi\, |Herra\, *\nja pyhäin seurakunta sinun |uskollisuuttasi. \nSillä kuka pilvissä on Herran |vertainen\, *\nkuka Jumalan poikain joukossa on |niinkuin Herra? \nHän on Jumala\, ylen hirmuinen pyhien kokouk|sessa\, *\npeljättävämpi kaikkia\, jotka hänen ympä|rillänsä ovat. \nHerra\, Jumala Sebaot\, kuka on voimassa sinun vertaisesi\, |Herra? *\nJa sinun uskollisuutesi ympä|röitsee sinua. \nSinä hallitset meren |raivon; *\nkun sen aallot kohoavat\, |sinä ne asetat. \nSinä ruhjoit Rahabin kuin sodassa |kaatuneen; *\nväkevällä käsivarrellasi sinä ajoit viholli|sesi hajalle. \nSinun ovat taivaat\, sinun |on myös maa; *\nmaanpiirin täysinensä sinä olet |perustanut. \nSinä loit pohjoisen ja |etelän; *\nsinun nimestäsi riemuitsevat |Taabor ja Hermon. \nSinulla on käsivarsi voimaa |täynnä\, *\nväkevä on sinun kätesi\, korotettu sinun |oikea kätesi. \nVanhurskaus ja oikeus on sinun valtaistuimesi |perustus\,*\narmo ja totuus käy sinun kasvo|jesi edellä. \nAutuas se kansa\, joka tuntee juhla|riemun\, *\nne\, jotka vaeltavat sinun kasvojesi valkeu|dessa\, Herra! \nHe riemuitsevat sinun nimestäsi kaikkina päivi|nänsä\, *\nja sinun vanhurskautesi voimasta heidät |korotetaan. \nSillä sinä olet heidän väkevyytensä\, heidän kaunis|tuksensa\, *\nja sinä armossasi kohotat |meidän sarvemme. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/pyhainpaiva-vsk1/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/10/Kirkkovuosi_3-vuosikerta_Pyhainpaiva.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20251102
DTEND;VALUE=DATE:20251103
DTSTAMP:20260604T164726
CREATED:20161202T122003Z
LAST-MODIFIED:20240926T114107Z
UID:4239-1762041600-1762127999@www.luterilainen.net
SUMMARY:21. sunnuntai helluntaista
DESCRIPTION:Jeesuksen vertauksessa kuninkaan pojan häistä on kohokohtana se hetki\, jolloin kuningas astuu tarkastelemaan häävieraita. Arvossapidetyt ja kutsuvieraat olivat jo kieltäytyneet häistä kukin eri verukkein ja olivat jo saaneet tuomionsa. Teiltä ja aitovieriltä kootut täyttivät juhlasalin\, mutta nyt he joutuivat kuninkaan katseen kohteiksi. \nYksikään syntinen ei itsessään kestä Jumalan katsetta. Muistamme\, miten Jumala katsahti Faaraota ja egyptiläisten sotajoukkoa ja sen katseen seurauksena kaikki tuhoutuivat\, tai miten kävi Sodoman ja Gomorran kaupungeille\, kun Jumala vain katsahti noihin kaupunkeihin päin. Job koki myös Jumalan katseen ahdistavana: ”Etkö koskaan käännä pois katsettasi minusta\, etkö hellitä minusta sen vertaa\, että saan sylkeni nielaistuksi? (Job 7:19)” \nJeesuksen vertauksessa koko pöytävierasjoukko oli nyt pyhän Jumalan kasvojen edessä\, hänen tutkittavanaan. Kuningas ei katsellut vierailijoiden syntiä tehneitä käsiä\, ei jalkoja\, jotka olivat johtaneet synnin teille eikä saastaista sydäntä ja suuta\, jotka niin usein olivat myrkyttäneet koko ihmisen. Jumala katsoi vaatteita\, onko puku kelvollinen taivaalliseen juhlaan. \nPalvelijoille ei oltu annettu minkäänlaista oikeutta päättää ketkä kelpaavat juhlaan ja kuuluvat taivaan kansalaisuuteen\, vain kuninkaalla on oikeus lausua kadotustuomio. Yksi vieraista joutuu sen kuulemaan ja menee sanattomaksi\, juhlassa ei enää puolustauduta. Hänelle ei kelvannut häävaate\, joka ajan tavan mukaan annettiin kuninkaallisissa juhlissa lahjana juhlatalon ovella. Hän halusi poiketa muista ja esitellä omaa pukuaan. Vain lahjapuku oikeutti hääjuhlaan. \nOikea\, Jumalan katsetta kestävä hääpuku on Kristuksen lahjavanhurskauden puku\, johon meidät on kasteessa puettu. ”Sillä kaikki te\, jotka olette Kristukseen kastetut\, olette Kristuksen päällenne pukeneet (Gal.3:27)”. Jokaiselle on varattu oma henkilökohtainen puku\, toisen uskolla tai omalla kelvollisuudella ei ole käyttöä. \nKristukseen kastettuina saamme jo nyt\, täällä ajassa\, kokea Pyhässä Hengessä taivaallista iloa ja rauhaa siitä\, että meidän ei tarvitse pelastuksen asiassa katsoa itseemme\, ei maailman myllerrykseen eikä elämämme olosuhteisiin\, vaan luottaa Jeesuksen Golgatalla hankkimaan täydelliseen sovitukseen\, joka peittää kaiken puutteemme\, ja voimme turvallisesti rukoilla Herran siunauksen sanoin: ”käännä kasvosi meidän puoleemme”. Kristuspuvussa kestämme Jumalan katseen myös viimeisellä tuomiolla. \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 67:8 Psalmi: Ps. 145:8–13 Hallelujasäe: Ps. 67:3\n1. lukukappale:  Jer. 1:4–10 2. lukukappale:  2. Tim. 4:1–5 Evankeliumi:  Matt. 22:1–14 \n\n1. lukukappale\nJer. 1:4–10\nMinulle tuli tämä Herran sana:\n“Jo ennenkuin minä valmistin sinut äidin kohdussa\, minä sinut tunsin\, ja ennenkuin sinä äidistä synnyit\, minä sinut pyhitin; minä asetin sinut kansojen profeetaksi”.\nMutta minä sanoin: “Voi Herra\, Herra! Katso\, en minä kykene puhumaan\, sillä minä olen nuori.” Niin Herra sanoi minulle:\n“Älä sano: ‘Minä olen nuori’\, vaan mene\, kunne ikinä minä sinut lähetän\, ja puhu kaikki\, mitä minä käsken sinun puhua. Älä pelkää heitä\, sillä minä olen sinun kanssasi ja pelastan sinut\, sanoo Herra.”\nJa Herra ojensi kätensä ja kosketti minun suutani. Ja Herra sanoi minulle:\n“Katso\, minä panen sanani sinun suuhusi. Katso\, minä asetan sinut tänä päivänä yli kansojen ja valtakuntain\, repimään maasta ja hajottamaan\, hävittämään ja kukistamaan\, rakentamaan ja istuttamaan.” \n  \n2. lukukappale\n2. Tim. 4:1–5\nMinä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen edessä\, joka on tuomitseva eläviä ja kuolleita\, sekä hänen ilmestymisensä että hänen valtakuntansa kautta: saarnaa sanaa\, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla\, nuhtele\, varoita\, kehoita\, kaikella pitkämielisyydellä ja opetuksella. Sillä aika tulee\, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia\, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin. Mutta ole sinä raitis kaikessa\, kärsi vaivaa\, tee evankelistan työ\, toimita virkasi täydellisesti. \n  \nEvankeliumi\nMatt. 22:1–14\nJa Jeesus rupesi taas puhumaan heille vertauksilla ja sanoi:\n“Taivasten valtakunta on verrattava kuninkaaseen\, joka laittoi häät pojallensa. Ja hän lähetti palvelijansa kutsumaan häihin kutsuvieraita\, mutta nämä eivät tahtoneet tulla. Vielä hän lähetti toisia palvelijoita lausuen: ‘Sanokaa kutsutuille: Katso\, minä olen valmistanut ateriani\, minun härkäni ja syöttilääni ovat teurastetut\, ja kaikki on valmiina; tulkaa häihin’. Mutta he eivät siitä välittäneet\, vaan menivät pois\, mikä pellolleen\, mikä kaupoilleen; ja toiset ottivat kiinni hänen palvelijansa\, pitelivät pahoin ja tappoivat. Mutta kuningas vihastui ja lähetti sotajoukkonsa ja tuhosi nuo murhamiehet ja poltti heidän kaupunkinsa. Sitten hän sanoi palvelijoillensa: ‘Häät ovat valmistetut\, mutta kutsutut eivät olleet arvollisia. Menkää siis teiden risteyksiin ja kutsukaa häihin\, keitä tapaatte.’ Ja palvelijat menivät ulos teille ja kokosivat kaikki\, keitä vain tapasivat\, sekä pahat että hyvät\, ja häähuone tuli täyteen pöytävieraita.\nMutta kun kuningas meni katsomaan pöytävieraita\, näki hän siellä miehen\, joka ei ollut puettu häävaatteisiin. Ja hän sanoi hänelle: ‘Ystävä\, kuinka sinä olet tullut tänne sisälle\, vaikka sinulla ei ole häävaatteita?’ Mutta hän jäi sanattomaksi. Silloin kuningas sanoi palvelijoille: ‘Sitokaa hänen jalkansa ja kätensä ja heittäkää hänet ulos pimeyteen’. Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys. Sillä monet ovat kutsutut\, mutta harvat valitut.” \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala! Anna uskovillesi armo ja rauha\, että he puhdistuisivat kaikesta saastutuksesta ja palvelisivat sinua turvallisesti koko sydämestään. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Herra Jumala\, taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua suuresta laupeudestasi ja hyvyydestäsi\, että olet sanallasi kutsunut meidät taivaallisiin häihin ja antanut syntimme anteeksi. Mutta koska jatkuvasti kiusaus\, pahennus ja vaara ovat suuria ja me heikkoja ja taipuvaisia syntiin\, niin me rukoilemme sinua: varjele meitä Pyhällä Hengelläsi\, jottemme lankeaisi. Jos kuitenkin sattuisimme lankeamaan ja saastuttamaan häävaatteemme\, joihin Poikasi Jeesus Kristus on meidät pukenut\, niin auta meitä armollisesti nousemaan taas ylös ja vaikuta meissä oikea katumus\, parannus ja luottamus laupeuteesi\, niin ettemme jäisi loppuun asti lankeemuksen tilaan. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. (1. vsk.) \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 67:8\nSiunatkoon |meitä Jumala\, *\nja peljätkööt häntä kaik|ki maan ääret. \nPsalmi:\nPs. 145:8–13\nHerra on armahta|vainen ja laupias\, *\npitkämielinen ja |suuri armossa. \nHerra on |hyvä kaikille *\nja armahtaa kaikkia |tekojansa. \nKaikki sinun tekosi ylistävät |sinua\, Herra\, *\nja sinun hurskaasi kiit|tävät sinua. \nHe puhuvat sinun valtakuntasi |kunniasta *\nja kertovat sinun |voimastasi. \nNiin he ilmoittavat ihmislapsille hänen voimal|liset työnsä *\nja hänen valtakuntansa kirkkau|den ja kunnian. \nSinun valtakuntasi on iankaikkinen |valtakunta\, *\nja sinun herrautesi pysyy pol|vesta polveen. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/21-sunnuntai-helluntaista-vsk1/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_1-vuosikerta_21_su-Helluntaista.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20251109
DTEND;VALUE=DATE:20251110
DTSTAMP:20260604T164726
CREATED:20161202T122005Z
LAST-MODIFIED:20251106T100502Z
UID:4240-1762646400-1762732799@www.luterilainen.net
SUMMARY:Uskonpuhdistuksen muistopäivä
DESCRIPTION:Kuninkaan virkamiehen poika oli kuolemaisillaan\, ja isä kiiruhti alhaalta Kapernaumista Kaanaan kylään\, jossa kuuli Jeesuksen liikkuvan. Virkamiehen matkan tuskallisuutta lisäsi se\, että Kaanaa oli 700 metriä Kapernaumia ylempänä ja 35 km:n päässä\, mutta hätä ei lue lakia\, hän tahtoi kantaa huolensa Jeesukselle fyysisistä vaivoista välittämättä. Hän\, korkea virkamies nöyryytti itsensä\, eikä lähettänyt palvelijoitaan hakemaan Jeesusta\, vaan tahtoi itse kertoa huolensa Jeesukselle. \nJeesuksella oli paljon enemmän annettavaa\, kuin virkamies arvasikaan. Koko miehen perhekunta oli pojan sairastumisen kautta tuleva sanan kautta kosketetuksi. Ensimmäiseksi mieheltä murtuu hänen väärä käsityksensä Jeesuksesta. Jeesus ei ole pelkkä ihmeiden tekijä ja avun tuoja yksittäisiin ja hetkellisiin ongelmiin. Ihmeiden näkeminen ei tuo uskoa\, usko syntyy sanan kuulemisesta ja Jeesuksen lupauksiin tarrautumisesta. Jeesus ei suostunut lähtemään miehen mukaan näyttämään parantamisihmettä. Jeesuksen sana riittää! \nMies sai kuulla Jeesuksen suusta lauseen: ”Sinun poikasi elää!” Samalla hetkellä poika parantui\, siihen ei tarvittu isän uskoa eikä näkemistä\, se tapahtui Jeesuksen sanasta juuri sillä hetkellä. Sama sana synnytti isässä myös uskon. Hän\, joka korkeasta asemasta huolimatta puhutteli Jeesusta Herraksi ja näin lausuen tunnusti olevansa Herran palvelija ja armon kerjäläinen\, saikin yhtäkkiä uskon kautta taivaan kansalaisoikeudet\, jonka myös koko perhekunta sai seuraavana päivänä itselleen lahjaksi. Epäuskoon kuolleesta perheestä tulikin elävä. Tällaista ihmettä Paavali kuvaa efesolaiskirjeessä seuraavasti: ”Ja Jumala on eläviksi tehnyt teidät\, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne.”(Ef.2:1) Sanassa on elämä\, joka on Kristus. \nPaluumatkalle isällä ei ollut evankeliumin mukaan kiirettä\, vaikka taival oli alamäkeä ja mieli keveänä lupauksen sanasta. Johannes kertoo\, että vasta seuraavana päivänä vastaan rientäneiden palvelijoiden suusta mies kuuli ilouutisen\, ja usko muuttui kotona myös näkemiseksi. \nGolgatalla Isä antoi oman Poikansa kuolla\, että me saisimme iloita Jumalan Sanan lupauksien toteutumisista paitsi omien\, myös perheidemme ja seurakuntalaistemme elämässä. Jeesuksen sovitustyön tähden omaamme kaikki Jumalan lapsen oikeudet ja lupaukset. Minkä Jumala sanassaan lupaa\, se lupaus pitää. Kenellä on Jeesuksen sana ja lupaukset\, sillä on Jeesus! \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 119:46 Psalmi: Ps. 46:2–8 Hallelujasäe: 1. Kor. 3:11\n1. lukukappale:  Jes. 33:20–22 tai Jer. 3:14–15 2. lukukappale:  Room. 1:16–17 tai Ef. 6:10–18 Evankeliumi:  Joh. 4:46–53 \n\n1. lukukappale\nJes. 33:20–22\nKatso Siionia\, juhliemme kaupunkia. Sinun silmäsi näkevät Jerusalemin\, rauhaisan asuinsijan\, telttamajan\, jota ei muuteta\, jonka vaarnoja ei ikinä reväistä irti\, jonka köysistä ei yhtäkään katkaista. Sillä voimallinen on meillä siellä Herra\, siellä on joet\, on virrat\, leveät rannasta toiseen\, joita ei kulje soutualus\, joiden poikki ei pääse uljas laiva. Sillä Herra on meidän tuomarimme\, Herra on johdattajamme\, Herra on meidän kuninkaamme; hän pelastaa meidät. \nTAI:\nJer. 3:14–15\nPalatkaa takaisin\, te luopuneet lapset\, sanoo Herra\, sillä minä olen ottanut teidät omikseni\, ja minä noudan teidät\, yhden ainoankin kaupungista ja kaksi sukukunnasta\, ja tuon teidät Siioniin. Ja minä annan teille paimenet oman sydämeni mukaan\, ja he kaitsevat teitä ymmärryksellä ja taidolla. \n  \n2. lukukappale\nRoom. 1:16–17\nSillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima\, itsekullekin uskovalle pelastukseksi\, juutalaiselle ensin\, sitten myös kreikkalaiselle. Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon\, niinkuin kirjoitettu on: “Vanhurskas on elävä uskosta”. \nTAI:\nEf. 6:10–18\nLopuksi\, vahvistukaa Herrassa ja hänen väkevyytensä voimassa. Pukekaa yllenne Jumalan koko sota-asu\, voidaksenne kestää perkeleen kavalat juonet. Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan\, vaan hallituksia vastaan\, valtoja vastaan\, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan\, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa. Sentähden ottakaa päällenne Jumalan koko sota-asu\, voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä. Seisokaa siis kupeet totuuteen vyötettyinä\, ja olkoon pukunanne vanhurskauden haarniska\, ja kenkinä jaloissanne alttius rauhan evankeliumille. Kaikessa ottakaa uskon kilpi\, jolla voitte sammuttaa kaikki pahan palavat nuolet\, ja ottakaa vastaan pelastuksen kypäri ja Hengen miekka\, joka on Jumalan sana.\nJa tehkää tämä kaikella rukouksella ja anomisella\, rukoillen joka aika Hengessä ja sitä varten valvoen kaikessa kestäväisyydessä ja anomisessa kaikkien pyhien puolesta. \n  \nEvankeliumi\nJoh. 4:46–53\nNiin hän tuli taas Galilean Kaanaan\, jossa hän oli tehnyt veden viiniksi. Ja Kapernaumissa oli eräs kuninkaan virkamies\, jonka poika sairasti. Kun hän kuuli Jeesuksen tulleen Juudeasta Galileaan\, meni hän hänen luoksensa ja pyysi häntä tulemaan ja parantamaan hänen poikansa; sillä tämä oli kuolemaisillaan. Niin Jeesus sanoi hänelle: “Ellette näe merkkejä ja ihmeitä\, te ette usko”. Kuninkaan virkamies sanoi hänelle: “Herra\, tule\, ennenkuin minun lapseni kuolee”. Jeesus sanoi hänelle: “Mene\, sinun poikasi elää”. Ja mies uskoi sanan\, jonka Jeesus sanoi hänelle\, ja meni. Ja jo hänen ollessaan paluumatkalla hänen palvelijansa kohtasivat hänet ja sanoivat\, että hänen poikansa eli. Niin hän tiedusteli heiltä\, millä hetkellä hän oli alkanut toipua. Ja he sanoivat hänelle: “Eilen seitsemännellä hetkellä kuume lähti hänestä”. Niin isä ymmärsi\, että se oli tapahtunut sillä hetkellä\, jolloin Jeesus oli sanonut hänelle: “Sinun poikasi elää”. Ja hän uskoi\, hän ja koko hänen huonekuntansa. \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala! Anna armosi kulkea kaikessa edellämme ja täytä meissä työsi\, niin että olisimme aina valmiita hyviin tekoihin. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Jumalamme! Me kiitämme sinua siitä\, että olet kaikkina aikoina ottanut omaksesi ja varjellut niitä\, jotka tunnustavat pyhää nimeäsi maailman kuullen. Anna meillekin armosi\, niin ettemme hylkäisi sinua\, vaan että vaelluksemme olisi todistuksena siitä\, että olemme sinun valittujasi. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n3. Kaikkivaltias\, iankaikkinen Jumala\, joka olet Poikasi kautta luvannut meille syntiemme anteeksiantamuksen\, vanhurskauden ja iankaikkisen elämän. Me rukoilemme sinua: herätä ja hallitse sydämiämme Pyhällä Hengelläsi\, niin että me rukoilisimme joka hetki ja erityisesti kiusauksissa\, etsisimme apua Pojaltasi Jeesukselta Kristukselta\, uskoisimme hänen lupauksiinsa ja saisimme mitä pyydämme. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 119:46\nMinä puhun sinun todistuksistasi kunin|gasten edessä\, *\nenkä hä|peään joudu. \nPsalmi:\nPs. 46:2–8\nJumala on meidän turvamme ja |väkevyytemme\, *\napumme hädässä |aivan vahva. \nSentähden emme pelkää\, |vaikka maa järkkyisi *\nja vuoret meren pohjaan |vajoaisivat\, \nvaikka sen vedet pauhaisivat ja |kuohuisivat *\nja vuoret vapisisi|vat sen raivosta. \nVirta lähteinensä ilahuttaa |Jumalan kaupungin\, *\nKorkeimman |pyhät asunnot. \nJumala on sen keskellä\, |ei se horju\, *\nJumala auttaa sitä jo aamun |koittaessa. \nPakanat pauhaavat\, valta|kunnat horjuvat; *\nkun hän jy|lisee\, huojuu maa. \nHerra Sebaot on |meidän kanssamme\, *\nJaakobin Jumala on |meidän linnamme. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/uskonpuhdistuksen-muistopaiva-vsk1/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/11/1-vuosikerta_Uskonpuhdistuksen_muistopaiva.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20251116
DTEND;VALUE=DATE:20251117
DTSTAMP:20260604T164726
CREATED:20161202T122005Z
LAST-MODIFIED:20251112T172948Z
UID:4241-1763251200-1763337599@www.luterilainen.net
SUMMARY:Valvomisen sunnuntai
DESCRIPTION:Tätä sunnuntaita kutsuttiin ennen nimellä ”kirkkovuoden lähinnä viimeinen sunnuntai”. Sunnuntain aiheena ovat Jeesuksen paluuseen liittyvät tai sitä edeltävät tapahtumat. Jokaisen vuosikerran evankeliumitekstissä Herra Jeesus käskee omiaan valvomaan. Siitä johtuu myös sunnuntain nimi. \nEnsimmäisen vuosikerran evankeliumissa (Matt. 25:1–3) Jeesus puhuu taivasten valtakunnasta. Hän aloittaa: ”Silloin on taivasten valtakunta oleva kymmenen neitsyen kaltainen…” (KR38). Milloin on tämä ”silloin”\, jonka Herra mainitsee? Viitteen tähän saamme edellisestä luvusta\, jossa Jeesus puhuu opetuslapsilleen: ”Autuas se palvelija\, jonka hänen Herransa tullessaan havaitsee näin tekevän!” (Matt. 24:46). Kyse on siitä hetkestä tai ajasta\, jolloin Kristus saapuu maan päälle tuomitsemaan elävät ja kuolleet. Hän kuvaa siis valtakuntaansa tuolloin kymmenen neitsyen eli morsiusneidon kaltaiseksi\, jotka odottavat Häntä palaavaksi. Millainen sitten on tämä ”taivasten valtakunta”\, joka ilmenee Kristuksen Kirkossa juuri ennen Hänen paluutaan? \nEnsinnäkin on huomattava\, että kaikki kymmenen menivät sulhasta vastaan; he siis odottavat Häntä. Toiseksi kerrotaan\, että puolet heistä oli ”tyhmiä” tai ”typeriä” ja puolet ”ymmärtäväisiä”\, ”viisaita”. Näiden toisten ”tyhmyys” ja toisten ”viisaus” paljastuu\, kun edelliset eivät ota öljyä varalle öljylamppujaan varten ja jälkimmäiset ottavat. Sitten kaikki nukahtivat; eivät siis pelkästään tyhmät\, vaan myös viisaat. Keskellä yötä kuitenkin sulhanen eli Kristus saapuu ja kaikki neitsyet heräävät huutoon: ”Katso\, sulhanen tulee!” Lamppuja aletaan laittamaan kuntoon yön pimeydessä\, mutta tyhmiltä on öljy loppunut eivätkä viisaat voi antaa heille omastaan. Tyhmien pitää lähteä ostamaan öljyä\, mutta heidän mennessään sulhanen jo tuleekin. Ne\, joilla oli öljyä ja lamput palamassa\, pääsivät hääjuhlaan\, muut eivät. Tyhmät myöhästyvät ja heitä ei Herra tunnekaan. Lopuksi Jeesus käskee omiaan ja sanoo: ”Valvokaa siis\, sillä te ette tiedä päivää ettekä hetkeä.” \nHuomaamme ettei kukaan jaksa lopulta valvoa. Kyse ei siis ole siitä\, että kristitty valvomisellaan pelastaisi itsensä taivaaseen\, Karitsan häihin. Öljy eli usko Kristukseen on sen sijaan ratkaisevaa. Öljyä käytetään Raamatussa myös Pyhän Hengen vertauskuvana\, ja juuri Pyhä Henki luo uskon ihmiseen Raamatun Sanan kautta. Uskoa ei voi kukaan ihminen lahjoittaa toiselle\, vain Pyhä Henki sen antaa. On siis valvottava siten\, että on siellä missä Pyhä Henki lahjoittaa uskon. Tämä tapahtuu armonvälineiden vaikutuspiirissä (kaste\, Sanan saarna\, synneistäpäästö\, ehtoollinen). Me emme voi omin voimin pysyä uskossa\, mutta voimme etsiytyä aina sinne\, missä Kolmiyhteinen Jumala on luvannut olla kohdattavissa (apostolisen järjestyksen mukainen seurakunta) ja antaa Hänen tehdä pelastavaa työtään omalla kohdallamme. Silloin olemme valvovia\, vaikka ruumiimme nukkuisi tai makaisimme tiedottomuuden tilassa. \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: 2. Piet. 3:13 Psalmi: Ps. 90:1–6 12–15 Hallelujasäe: Ps. 130:6\n1. lukukappale:  Aam. 4:12–13 2. lukukappale:  2. Piet. 3:8–14 18 Evankeliumi:  Matt. 25:1–13 \n\n1. lukukappale\nAam. 4:12–13\nSentähden minä teen sinulle\, Israel\, näin. Koska minä tämän sinulle teen\, niin valmistaudu\, Israel\, kohtaamaan Jumalaasi. Sillä katso: hän on se\, joka on tehnyt vuoret ja luonut tuulen\, joka ilmoittaa ihmiselle\, mikä hänen aivoituksensa on\, joka tekee aamuruskon ja pimeyden ja joka kulkee maan kukkulain ylitse – Herra\, Jumala Sebaot\, on hänen nimensä. \n  \n2. lukukappale\n2. Piet. 3:8–14\, 18\nMutta tämä yksi älköön olko teiltä\, rakkaani\, salassa\, että “yksi päivä on Herran edessä niinkuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta niinkuin yksi päivä”. Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä\, niinkuin muutamat pitävät sitä viivyttelemisenä\, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan\, sillä hän ei tahdo\, että kukaan hukkuu\, vaan että kaikki tulevat parannukseen.\nMutta Herran päivä on tuleva niinkuin varas\, ja silloin taivaat katoavat pauhinalla\, ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat\, ja maa ja kaikki\, mitä siihen on tehty\, palavat. Kun siis nämä kaikki näin hajoavat\, millaisia tuleekaan teidän olla pyhässä vaelluksessa ja jumalisuudessa\, teidän\, jotka odotatte ja joudutatte Jumalan päivän tulemista\, jonka voimasta taivaat hehkuen hajoavat ja alkuaineet kuumuudesta sulavat! Mutta hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata\, joissa vanhurskaus asuu.\nSentähden\, rakkaani\, pyrkikää tätä odottaessanne siihen\, että teidät havaittaisiin tahrattomiksi ja nuhteettomiksi\, rauhassa\, hänen edessänsä; ja kasvakaa meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Hänen olkoon kunnia sekä nyt että hamaan iankaikkisuuden päivään. \n  \nEvankeliumi\nMatt. 25:1–13\n“Silloin on taivasten valtakunta oleva kymmenen neitsyen kaltainen\, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät ylkää vastaan. Mutta viisi heistä oli tyhmää ja viisi ymmärtäväistä. Tyhmät ottivat lamppunsa\, mutta eivät ottaneet öljyä mukaansa. Mutta ymmärtäväiset ottivat öljyä astioihinsa ynnä lamppunsa. Yljän viipyessä tuli heille kaikille uni\, ja he nukkuivat. Mutta yösydännä kuului huuto: ‘Katso\, ylkä tulee! Menkää häntä vastaan.’ Silloin kaikki nämä neitsyet nousivat ja laittoivat lamppunsa kuntoon. Ja tyhmät sanoivat ymmärtäväisille: ‘Antakaa meille öljyänne\, sillä meidän lamppumme sammuvat’. Mutta ymmärtäväiset vastasivat ja sanoivat: ‘Emme voi\, se ei riitä meille ja teille. Menkää ennemmin myyjäin luo ostamaan itsellenne.’ Mutta heidän lähdettyään ostamaan ylkä tuli; ja ne\, jotka olivat valmiit\, menivät hänen kanssansa häihin\, ja ovi suljettiin. Ja myöhemmin toisetkin neitsyet tulivat ja sanoivat: ‘Herra\, Herra\, avaa meille!’ Mutta hän vastasi ja sanoi: ‘Totisesti minä sanon teille: minä en tunne teitä’. Valvokaa siis\, sillä ette tiedä päivää ettekä hetkeä. \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala! Auta\, ettemme nukkuisi synnissä vaan että valvoisimme ja rukoilisimme aina ja pääsisimme viimein iankaikkiseen kunniaan. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta.\n2. Herra Jeesus Kristus! Me kiitämme sinua siitä\, että olet luvannut palata tänne kirkkaudessa pelastamaan seurakuntasi lopullisesti ja tekemään sen osalliseksi voimastasi ja kirkkaudestasi taivaallisissa häissäsi. Me rukoilemme sinua: anna armostasi meille Pyhän Henkesi lahja\, niin että me uskollisesti ja valvoen odottaisimme sinun tuloasi\, antaisimme lamppumme palaa ja astiamme olla täynnä öljyä ja olisimme valmiita ottamaan sinut vastaan. Kuule meitä sinä\, joka yhdessä Isän ja Pyhän Hengen kanssa hallitset yhdessä jumaluudessa iankaikkisesta iankaikkiseen. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\n2. Piet. 3:13\nMe odotamme uusia taivaita ja |uutta maata\, *\njoissa vanhurs|kaus asuu. \nPsalmi:\nPs. 90:1–6 12–15\nHerra\, sinä olet meidän turvamme |polvesta polveen. *\nEnnenkuin vuoret syntyivät ja sinä loit maan ja maanpiirin\, iankaikkisesta iankaikkiseen olet |sinä\, Jumala. \nSinä palautat ihmiset takaisin |tomuun ja sanot: *\n”Palatkaa jälleen\, te ih|misten lapset”. \nSillä tuhat vuotta on sinun silmissäsi niinkuin eilinen päivä\, joka |meni ohitse\, *\nja niinkuin öinen var|tiohetki. \nSinä huuhdot heidät pois; he |ovat kuin uni\, *\novat kuin ruoho\, joka aa|mulla kukoistaa: \naamulla se |kasvaa ja kukoistaa\, *\nmutta illalla se leika|taan ja kuivettuu. \nSillä me hukumme sinun |vihasi voimasta\, *\nja me häviämme pois sinun kiivastuk|sesi voimasta. \nKuka ajattelee sinun vihasi |ankaruutta\, *\nsinun kiivauttasi\, niin että hän si|nua pelkäisi? \nOpeta meitä laskemaan |päivämme oikein\, *\nettä me saisimme |viisaan sydämen. \nHerra\, palaja jälleen. |Voi\, kuinka kauan? *\nArmahda pal|velijoitasi. \nRavitse aamulla meitä |armollasi\, *\nsuo meille iloa ja riemua kaikkina |päivinämme. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/valvomisen-sunnuntai-vsk1/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/11/Kirkkovuosi_1-vuosikerta_Valvomisen-sunnuntai.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20251123
DTEND;VALUE=DATE:20251124
DTSTAMP:20260604T164726
CREATED:20161202T122005Z
LAST-MODIFIED:20251118T091755Z
UID:4242-1763856000-1763942399@www.luterilainen.net
SUMMARY:Tuomiosunnuntai\, Kristuksen kuninkuuden sunnuntai
DESCRIPTION:Tämän sunnuntain nimi puhuu juuri siitä mistä on kyse; tuomiosta. Raamatun mukaan Jumalan Poika\, Herra Jeesus palaa Isänsä säätämänä aikana toisen eli viimeisen kerran maan päälle. Silloin Hän tuomitsee tuolloin elossa olevat ja jo kuolleet. Tämä on yksi kristillisen uskon keskeisimmistä kohdista. Näin tunnustamme myös uskontunnustuksissa. Tuomiosunnuntaita ei voi ohittaa\, se kuuluu evankeliumiin eli ilosanomaan Kristuksesta Jeesuksesta. Tämä maailma ei kestä ikuisesti\, vaan Jumala tuhoaa sen synnin tähden. Sitten Hän luo uudet taivaat ja uuden maan\, jossa ei ole enää mitään syntiä ja pahuutta. Paha saa siis palkkansa. \nPäivän evankeliumi on jokaisessa vuosikerrassa Jeesuksen puhuma ns. lampaat ja vuohet – vertaus. Tässä tekstissä Ihmisen Poika eli Kristus istuu Isänsä valtaistuimella. Hän on koko maailman Kuningas (josta johtuu myös tuomiosunnuntain toinen nimi ”Kristuksen kuninkuuden sunnuntai”) ja Tuomari. Hänen eteensä ovat koottuina kaikki maan päällä eläneet ihmiset; kaikille julistetaan tuomio. Mikä on tuomion peruste? \nEvankeliumitekstiä tarkastellessa voi huomata\, että koko maailma on koottu Jeesuksen tuomioistuimen eteen kahteen joukkoon. Mutta kaksi joukkoa on päätetty jo ennen tuomion julistamista. Tämä kertoo siitä\, että Tuomari on päättänyt tuomion jo ennen kuin se on julkinen. Toisaalta; vain Hän tietää jokaisen tuomion. Kukaan ihminen eikä enkeli tiedä sitä aiemmin täällä ajassa. Tuomion perusteena on se\, mitä on tehty ”minun vähimmille veljilleni”. Keitä ovat nämä Jeesuksen ”veljet”? Kun katsoo evankeliumitekstejä\, huomaa helposti Jeesuksen tarkoittavan opetuslapsiaan (mm. Matt. 12:49–50; 28:10: Luuk. 22:32); kyse ei siis ole kenestä tahansa ihmisestä. Raamattu ei opeta missään\, että ihminen olisi Hyvän Paimenen lampaiden joukossa hyvien tekojensa kautta. \nMitä sitten ovat teot\, joita on tehty Jeesuksen omille? Se on Jeesuksen omien eli Hänen lähettiläidensä ja heidän sanomansa\, evankeliumin vastaanottamista. Myös Jeesuksen omista huolehtiminen kuuluu tähän. Joka ottaa vastaan sanoman Kristuksesta syntisen Vapahtajana\, ottaa vastaan Jeesuksen lähettilään\, hän tekee jopa tietämättään sen\, minkä Tuomari sanoo: ”Totisesti minä sanon teille: kaikki\, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni\, sen te olette tehneet minulle.” Ja se\, joka ei ole ottanut evankeliumia vastaan\, uskonut Kristukseen\, saa kuulla: ”Totisesti minä sanon teille: kaiken\, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä\, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.” \nTuomiosunnuntai ei kutsu meitä parantelemaan elämäämme ja yrittämään päästä hyvillä teoilla taivaaseen. Tuomiosunnuntai kutsuu meitä tunnustamaan syntimme ja uskomaan ne anteeksi Jeesuksen tähden\, joka on ristiinnaulittu kaikkien ihmisten puolesta. Tämä Jeesus tulee takaisin maailman Tuomarina ja Kuninkaana; Hän vie omansa mukaan taivaaseen Hänen itsensä tähden\, armosta\, uskon kautta. \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 9:8–9 Psalmi: Ps. 143:1–10 Hallelujasäe: Ps. 97:8–9\n1. lukukappale:  Dan. 7:9–10 13–14 2. lukukappale:  2. Tess. 1:3–10 Evankeliumi:  Matt. 25:31–46 \n\n1. lukukappale\nDan. 7:9–10\, 13–14\nMinun sitä katsellessani valtaistuimet asetettiin\, ja Vanhaikäinen istuutui. Hänen vaatteensa olivat valkeat kuin lumi ja hänen päänsä hiukset kuin puhdas villa. Hänen valtaistuimensa oli tulen liekkejä\, ja sen pyörät olivat palavaa tulta. Tulivirta vuoti\, se kävi ulos hänestä; tuhannen tuhatta palveli häntä\, ja kymmenen tuhatta kertaa kymmenen tuhatta seisoi hänen edessänsä. Oikeus istui tuomiolle\, ja kirjat avattiin.\nMinä näin yöllisessä näyssä\, ja katso\, taivaan pilvissä tuli Ihmisen Pojan kaltainen; ja hän saapui Vanhaikäisen tykö\, ja hänet saatettiin tämän eteen. Ja hänelle annettiin valta\, kunnia ja valtakunta\, ja kaikki kansat\, kansakunnat ja kielet palvelivat häntä. Hänen valtansa on iankaikkinen valta\, joka ei lakkaa\, ja hänen valtakuntansa on valtakunta\, joka ei häviä. \n  \n2. lukukappale\n2. Tess. 1:3–10\nMe olemme velvolliset aina kiittämään Jumalaa teidän tähtenne\, veljet\, niinkuin oikein onkin\, koska teidän uskonne runsaasti kasvaa ja keskinäinen rakkautenne lisääntyy itsekussakin\, kaikissa teissä\, niin että me itsekin Jumalan seurakunnissa kerskaamme teistä\, teidän kärsivällisyydestänne ja uskostanne kaikissa vainoissanne ja ahdistuksissa\, joita teillä on kestettävänä ja jotka ovat osoituksena Jumalan vanhurskaasta tuomiosta\, että teidät katsottaisiin arvollisiksi Jumalan valtakuntaan\, jonka tähden kärsittekin.\nKoskapa Jumala katsoo oikeaksi kostaa ahdistuksella niille\, jotka teitä ahdistavat\, ja antaa teille\, joita ahdistetaan\, levon yhdessä meidän kanssamme\, kun Herra Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa tulen liekissä ja kostaa niille\, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä ole kuuliaisia meidän Herramme Jeesuksen evankeliumille. Heitä kohtaa silloin rangaistukseksi iankaikkinen kadotus Herran kasvoista ja hänen voimansa kirkkaudesta\, kun hän sinä päivänä tulee\, että hän kirkastuisi pyhissänsä ja olisi ihmeteltävä kaikissa uskovissa\, sillä te olette uskoneet meidän todistuksemme. \n  \nEvankeliumi\nMatt. 25:31–46\nJeesus sanoi opetuslapsilleen:\nMutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan\, silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle. Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat\, ja hän erottaa toiset toisista\, niinkuin paimen erottaa lampaat vuohista. Ja hän asettaa lampaat oikealle puolelleen\, mutta vuohet vasemmalle. Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: ‘Tulkaa\, minun Isäni siunatut\, ja omistakaa se valtakunta\, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti. Sillä minun oli nälkä\, ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano\, ja te annoitte minulle juoda; minä olin outo\, ja te otitte minut huoneeseenne; minä olin alaston\, ja te vaatetitte minut; minä sairastin\, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa\, ja te tulitte minun tyköni.’\nSilloin vanhurskaat vastaavat hänelle sanoen: ‘Herra\, milloin me näimme sinut nälkäisenä ja ruokimme sinua\, tai janoisena ja annoimme sinulle juoda? Ja milloin me näimme sinut outona ja otimme sinut huoneeseemme\, tai alastonna ja vaatetimme sinut? Ja milloin me näimme sinun sairastavan tai olevan vankeudessa ja tulimme sinun tykösi?’ Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: ‘Totisesti minä sanon teille: kaikki\, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni\, sen te olette tehneet minulle’.\nSitten hän myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville: ‘Menkää pois minun tyköäni\, te kirotut\, siihen iankaikkiseen tuleen\, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä. Sillä minun oli nälkä\, ja te ette antaneet minulle syödä; minun oli jano\, ja te ette antaneet minulle juoda; minä olin outo\, ja te ette ottaneet minua huoneeseenne; minä olin alaston\, ja te ette vaatettaneet minua; sairaana ja vankeudessa\, ja te ette käyneet minua katsomassa.’\nSilloin hekin vastaavat sanoen: ‘Herra\, milloin me näimme sinut nälkäisenä tai janoisena tai outona tai alastonna tai sairaana tai vankeudessa\, emmekä sinua palvelleet?’ Silloin hän vastaa heille ja sanoo: ‘Totisesti minä sanon teille: kaiken\, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä\, sen te olette jättäneet tekemättä minulle’.\nJa nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen\, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.” \n  \nVaihtoehtoisia saarnatekstejä \nJoh. 5:22-29\nJeesus sanoo:\n”Sillä Isä ei myöskään tuomitse ketään\, vaan hän on antanut kaiken tuomion Pojalle\, että kaikki kunnioittaisivat Poikaa\, niinkuin he kunnioittavat Isää. Joka ei kunnioita Poikaa\, se ei kunnioita Isää\, joka on hänet lähettänyt. Totisesti\, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen\, joka on minut lähettänyt\, sillä on iankaikkinen elämä\, eikä hän joudu tuomittavaksi\, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään. Totisesti\, totisesti minä sanon teille: aika tulee ja on jo\, jolloin kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen\, ja jotka sen kuulevat\, ne saavat elää. Sillä niinkuin Isällä on elämä itsessänsä\, niin hän on antanut elämän myös Pojalle\, niin että myös hänellä on elämä itsessänsä. Ja hän on antanut hänelle vallan tuomita\, koska hän on Ihmisen Poika. Älkää ihmetelkö tätä\, sillä hetki tulee\, jolloin kaikki\, jotka haudoissa ovat\, kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin\, ne\, jotka ovat hyvää tehneet\, elämän ylösnousemukseen\, mutta ne\, jotka ovat pahaa tehneet\, tuomion ylösnousemukseen.” \nMatt. 13:47-50\nJeesus sanoo:\n”Vielä taivasten valtakunta on nuotan kaltainen\, joka heitettiin mereen ja kokosi kaikkinaisia kaloja. Ja kun se tuli täyteen\, vetivät he sen rannalle\, istuutuivat ja kokosivat hyvät astioihin\, mutta kelvottomat he viskasivat pois. Näin on käyvä maailman lopussa; enkelit lähtevät ja erottavat pahat vanhurskaista ja heittävät heidät tuliseen pätsiin; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.” \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala! Hallitse Pyhällä Hengelläsi sydämiämme ja ajatuksiamme\, että muistaisimme aina omaa loppuamme ja sinun vanhurskasta tuomiotasi. Herätä meidät elämään täällä jumalanpelossa\, jotta saisimme olla siellä iankaikkisesti sinun kanssasi. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Herra Jeesus Kristus\, elävien ja kuolleiden tuomari\, joka tulet taivaan pilvissä suurella voimalla ja kirkkaudella kaikkine pyhine enkeleinesi tuomitsemaan kaikki kansat\, että jokainen saisi sen mukaan\, mitä eläessään on tehnyt\, hyvää tai pahaa! Me rukoilemme sinua: anna meille Pyhän Henkesi armo\, niin ettemme olisi suruttomia vaan muistaisimme aina tuomiosi syödessämme ja juodessamme\, jalkeilla ja makuulla. Auta meitä aina valvomaan ja rukoilemaan\, pelkäämään syntiä ja tekemään oikean parannuksen\, niin että saamme lopulta periä iankaikkisen elämän ja autuuden. Kuule meitä sinä\, joka elät ja hallitset Isän ja Pyhän Hengen kanssa iankaikkisesti! \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 9:8–9\nMutta Herra hallitsee iankaikkisesti; hän on pystyttänyt istuimensa |tuomitaksensa. *\nHän tuomitsee maanpiirin vanhurskaasti\, vallitsee kansoja oi|keuden mukaan. \nPsalmi:\nPs. 143:1–10\nHerra\, kuule minun rukoukseni\, ota korviisi minun |anomiseni. *\nVastaa minulle uskollisuudessasi ja vanhurs|kaudessasi. \nÄlä käy tuomiolle palveli|jasi kanssa\, *\nsillä ei yksikään elävä ole vanhurskas sinun |edessäsi. \nSillä vihollinen vainoaa minun |sieluani\, *\nhän on ruhjonut minun elämäni maahan ja pannut minut pimeään niinkuin |ammoin kuolleet. \nMinun henkeni |nääntyy minussa\, *\nsydäntäni kouristaa minun |rinnassani. \nMinä muistelen muinai|sia päiviä\, *\ntutkistelen kaikkia sinun töitäsi ja ajattelen sinun kät|tesi tekoja. \nMinä levitän käteni |sinun puoleesi. *\nNiinkuin janoinen maa\, niin minun sieluni ha|lajaa sinua. \nVastaa minulle pian\, Herra\, minun |henkeni nääntyy. *\nÄlä peitä minulta kasvojasi\, etten tulisi niiden kaltaiseksi\, jotka |hautaan vaipuvat. \nSuo minun varhain kuulla sinun armoasi\, sillä sinuun |minä turvaan. *\nOsoita minulle tie\, jota minun tulee käydä\, sillä sinun tykösi minä y|lennän sieluni. \nPelasta minut vihollisis|tani\, Herra. *\nSinun tykösi minä |pyrin suojaan. \nOpeta minut tekemään sitä\, mikä sinulle kelpaa\, sillä sinä olet minun |Jumalani. *\nSinun hyvä Henkesi johdattakoon minua ta|saista maata. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/tuomiosunnuntai-kristuksen-kuninkuuden-sunnuntai-vsk1/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/11/Kirkkovuosi_1-vuosikerta_Tuomio_Kristuksen-kuninkuuden-su.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20251130
DTEND;VALUE=DATE:20251201
DTSTAMP:20260604T164726
CREATED:20191112T135651Z
LAST-MODIFIED:20251126T083923Z
UID:7744-1764460800-1764547199@www.luterilainen.net
SUMMARY:1. adventtisunnuntai
DESCRIPTION:Sana adventti merkitsee ”saapumista” tai ”lähestymistä” (lat. adventus). Adventin aika alkaa ensimmäisestä adventtisunnuntaista. Suomessa adventtiaika on jo pitkään mielletty joulun lähestymisen ja sen odottamisen ajaksi. Tosiasiassa adventti merkitsee Kristuksen saapumista ja lähestymistä. Kristuksen Kirkko odottaa Hänen saapumistaan eli takaisin tulemistaan. \nEnsimmäisen adventtisunnuntain aiheena on Jeesuksen saapuminen Jerusalemiin aasin varsalla ratsastaen. Hän lähestyi omaa kaupunkiaan ja kansaansa\, saapui sen keskelle riemuhuutojen kaikuessa. Adventin aika on ns. pienen paaston aikaa. Seurakunta hiljentyy muistamaan\, että Jeesus tulee kerran takaisin kunniassa. Jerusalemiin ratsastaessaan Hän tuli nöyränä ja hiljaisena; kukaan ihminen ei uskonut ja ymmärtänyt kuka Hän todellisuudessa oli. Viimeisen kerran maan päälle saapuessaan Kristus tulee kaikessa loistossaan ja kunniassaan\, eikä kenellekään ole epäselvää kuka Hän on. Usko\, tai epäusko\, vaihtuu Jumalan todellisuuden näkemiseksi. Näin kirkkovuoden viimeinen (tuomiosunnuntai) ja ensimmäinen sunnuntai (1. adventtisunnuntai) liittyvät kiinteästi toinen toisiinsa. Myös palmusunnuntain teemat ovat hyvin vahvasti läsnä ensimmäisenä adventtisunnuntaina. \nVanhan Testamentin profeetat oli jo satoja vuosia aiemmin puhuneet Jumalan palaamisesta kansansa keskelle (mm. Jes. 49:8–10; 52:7–10; 62:10–12; Sak. 9:9–10). Hän saapuikin Pojassaan\, Kristuksessa Jeesuksessa. Päivän evankeliumissa (Mark. 11:1–10) Jeesus toteuttaa näitä profetioita lähestyessään Jerusalemia ja saapuessaan sinne. Hän ratsasti sinne kuin kuningas. Miksi? Hän ei mennyt kuninkaan tai maaherran palatsiin\, ei ajanut roomalaisia pois pyhältä maalta eikä muutenkaan tehnyt sitä\, mitä monet Häneltä odottivat. Hän oli hiljainen ja nöyrä\, ei voimakkaan ja suuren vallan omaavan näköinen. Häntä ei otettukaan vastaan (Joh. 1:10–11). Sen sijaan Hän saapui Jerusalemiin kuollakseen häpeällisesti ristillä. Risti oli Hänen kuninkaallinen valtaistuimensa. Kirkkoisiltä onkin lausuma\, joka kertoo oleellisen: ”Puun päältä Jumala hallitsee.” Juuri kuollessaan ja ylösnoustessaan haudasta Jeesus osoitti olevansa maailman Kuningas\, joka taistelee omiensa puolesta. Tämä kaikki tapahtui kuitenkin ihmisiltä salatulla tavalla. \nSalatulla tavalla Jeesus tulee nytkin luoksemme seurakuntansa keskellä. Sanan saarnassa Hän itse puhuu meille\, vaikka pastori joka puhuu\, on tavallinen mies. Jeesus tulee kasteessa ihmisen luokse ja lahjoittaa kaikki ”taivaan tavarat”. Ehtoollispöytä on kuin aasi\, jonka päältä Jeesus saapuu luoksemme siunatussa leivässä ja viinissä. Tällä salatulla\, uskon varaisella tavalla Hän lähestyy meitä aina siihen saakka\, kunnes saapuu kunniassaan ja kirkkaudessaan. Jotta osaisimme odottaa Häntä oikein ja uskoisimme Häneen\, saamme pysyä Hänen salatulla tavalla tulemisessaan ja ottaa Hänet nyt vastaan\, jotta olisimme valmiita Hänen tullessaan kaikille nähtävällä tavalla. \n\nKynttilöitä: 6 Liturginen väri:  valkoinen 2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Sak. 9:9  Psalmi: Ps. 24:7–10 Hallelujasäe Ps. 85:8\n1. lukukappale:  Sak. 9:9–10 2. lukukappale:  1. Piet. 1:7–12 Evankeliumi:  Mark. 11:1–10 \n\n1. lukukappale\nSak. 9:9–10\nIloitse suuresti\, tytär Siion\, riemuitse\, tytär Jerusalem\, sillä sinun kuninkaasi tulee sinulle! Vanhurskas ja auttaja hän on\, on nöyrä ja ratsastaa aasilla\, aasintamman varsalla. Ja minä hävitän vaunut Efraimista ja hevoset Jerusalemista. Sodan jousi hävitetään\, ja hän julistaa rauhan kansoille. Ja hänen hallituksensa ulottuu merestä mereen\, Eufrat-virrasta hamaan maan ääriin. \n  \n2. lukukappale\n1. Piet. 1:7–12\nEttä teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa havaittaisiin paljoa kallisarvoisemmaksi kuin katoava kulta\, joka kuitenkin tulessa koetellaan\, ja koituisi kiitokseksi\, ylistykseksi ja kunniaksi Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä. Häntä te rakastatte\, vaikka ette ole häntä nähneet\, häneen te uskotte\, vaikka ette nyt häntä näe\, ja riemuitsette sanomattomalla ja kirkastuneella ilolla\, sillä te saavutatte uskon päämäärän\, sielujen pelastuksen. Sitä pelastusta ovat etsineet ja tutkineet profeetat\, jotka ovat ennustaneet teidän osaksenne tulevasta armosta\, ovat tutkineet\, mihin tai millaiseen aikaan heissä oleva Kristuksen Henki viittasi\, edeltäpäin todistaessaan Kristusta kohtaavista kärsimyksistä ja niiden jälkeen tulevasta kunniasta. Ja heille\, koska he eivät palvelleet itseänsä\, vaan teitä\, ilmoitettiin se\, mikä nyt on teille julistettu niiden kautta\, jotka taivaasta lähetetyssä Pyhässä Hengessä ovat teille evankeliumia julistaneet; ja siihen enkelitkin halajavat katsahtaa. \n  \nEvankeliumi\nMark. 11:1–10\nJa kun he lähestyivät Jerusalemia\, tullen Beetfageen ja Betaniaan Öljymäelle\, lähetti hän kaksi opetuslastaan ja sanoi heille: ”Menkää kylään\, joka on edessänne\, niin te kohta\, kun sinne tulette\, löydätte sidottuna varsan\, jonka selässä ei yksikään ihminen vielä ole istunut; päästäkää se ja tuokaa tänne. Ja jos joku teille sanoo: ’Miksi te noin teette?’\, niin sanokaa: ’Herra tarvitsee sitä ja lähettää sen kohta tänne takaisin’.” Niin he menivät ja löysivät oven eteen ulos kujalle sidotun varsan ja päästivät sen. Ja muutamat niistä\, jotka siellä seisoivat\, sanoivat heille: ”Mitä te teette\, kun päästätte varsan?” Niin he sanoivat heille\, niinkuin Jeesus oli käskenyt; ja he antoivat heidän mennä. Ja he toivat varsan Jeesuksen luo ja heittivät vaatteensa sen päälle\, ja hän istui sen selkään. Ja monet levittivät vaatteensa tielle\, ja toiset lehviä\, joita katkoivat kedoilta. Ja ne\, jotka kulkivat edellä\, ja jotka seurasivat\, huusivat: ”Hoosianna\, siunattu olkoon hän\, joka tulee Herran nimeen! Siunattu olkoon isämme Daavidin valtakunta\, joka tulee. Hoosianna korkeuksissa!” \n  \nRukoukset\n1. Herra Jeesus! Herätä voimasi ja tule\, että me sinun varjeluksessasi pelastuisimme syntien uhkaavista vaaroista. Kuule meitä sinä\, joka elät ja hallitset Isän ja Pyhän Hengen kanssa yhdessä jumaluudessa iankaikkisesta iankaikkiseen.\n2. Jeesus Kristus\, Herramme ja Vapahtajamme! Niin kuin kerran saavuit aasilla ratsastaen Jerusalemiin\, Kuninkaan kaupunkiin\, niin tule nytkin armossasi meidän keskellemme. Näytä rakkautesi voima ja vapauta meidät pahan vallasta\, sinä\, joka yhdessä Isän ja Pyhän Hengen kanssa olet yksi Jumala ja elät ja hallitset iankaikkisesta iankaikkiseen. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nSak. 9:9\nIloitse suuresti\, tytär Siion\, riemuitse\, tytär Jerusalem\,  sillä sinun kuninkaasi tulee |sinulle!*\nVanhurskas ja auttaja hän on\, on nöyrä ja ratsastaa aasilla\,  aasin|tamman varsalla. \nPsalmi:\nPs. 24:7–10\nNostakaa päänne\, te |portit\,*\nnostakaa päänne\, te ikuiset ovet\, kunnian kuninkaan |käydä sisälle! \nKuka on se kunnian |kuningas?*\nHän on Herra\, väkevä ja voimallinen\, Herra\, voimal|linen sodassa. \nNostakaa päänne\, te |portit\,*\nnostakaa päänne\, te ikuiset ovet\, kunnian kuninkaan |käydä sisälle! \nKuka on se kunnian |kuningas?*\nHän on Herra Sebaot\, hän on |kunnian kuningas. \nKunnia Isälle ja |Pojalle*\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\,*\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/1-adventtisunnuntai-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/11/Kirkkovuosi_3_vuosikerta_1_Adventti-1.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20251201
DTEND;VALUE=DATE:20251207
DTSTAMP:20260604T164726
CREATED:20191119T091506Z
LAST-MODIFIED:20251126T083824Z
UID:7991-1764547200-1765065599@www.luterilainen.net
SUMMARY:1. Adventtisunnuntain jälkeinen viikko
DESCRIPTION:Ensimmäistä adventtisunnuntaita seuraa paastonaika. Kirkkotekstiilien väri vaihtuu violettiin (tai siniseen)\, paastonajan väreihin. Kun ensimmäisenä sunnuntaina on laulettu hoosianna (”Herra armahda”\, ”Herra pelasta”) ja muistettu Herramme tulemista kansansa luokse\, niin paastonaikana tämä muistaminen jatkuu. Odotamme Herramme tulemista ja valmistamme itseämme Hänen tuloonsa. Kyse ei ole ensi sijassa joulun odotuksesta\, vaan Kristuksen paluusta toisen kerran maan päälle. Tavallaan adventtipaaston tunnelmat alkavat näin jo tuomiosunnuntaina. Tämän katkaisee riemullinen ensimmäinen adventtisunnuntai. \nEnsimmäisen adventtisunnuntain jälkeisen viikon raamatuntekstit ohjaavat seurakuntaa ja kristittyä Herransa odottamiseen ja parannuksen tekemiseen. Meitä siis kutsutaan katumukseen ja uskoon. Paastoaminen\, on se sitten mistä tahansa paastoamista\, voi olla hyvänä apuna itseänsä tutkittaessa. Mikä on minulle tärkeää? Onko elämässäni sellaista\, mikä estää rukoilemista\, Jumalan sanan tutkimista\, seurakunnan elämään osallistumista? Tällaisia on tietenkin hyvä kysyä ihan säännöllisesti muutenkin\, mutta paastonaika antaa siihen yhteisöllisen eli seurakunnallisen mahdollisuuden. Ensimmäisen adventtinsunnuntain jälkeisellä viikolla laskeudutaankin pienen paaston aikaan (”pieni paasto” siksi\, että pääsiäistä edeltävä pidempi paastonaika on ”suuri paasto”). \nAdventinaika kutsuu meitä tietyssä mielessä Johannes Kastajan oppilaiksi (Luuk. 3:7–14)\, kuuntelemaan parannussaarnaa. Johannes oli Herran edelläkävijä ja Kristus on se Herra\, Kuningas joka kokosi laumansa (Miika 2:12–13). Näin meitä valmistetaan ottamaan vastaan evankeliumi eli synneistäpäästö\, jonka maailman Vapahtajaksi syntynyt Jeesus toi tullessaan. Jeesus kutsuu meitä jo nyt taivaalliseen hääjuhlaansa. Tämä tapahtuu erityisesti seurakunnan messussa\, jossa seurakunnan ”enkeli”\, pastori Jumalan sanansaattajana kuuluttaa iloista uutista\, evankeliumia. Se kutsu kuuluu kaikille maailman ihmisille\, jotta kukaan ei jäisi Jumalan juhlien ulkopuolelle (Ilm. 22:12–17). \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri:  violetti tai sininen 2. vuosikerta\nPsalmi  Psalmi: Ps. 25:1–10\nVT lukukappaleet:  Jes. 63:15-16\, Miika 2:12-13\, Hab. 2:12-13 UT lukukappaleet:  Ilm. 2:1-5\,7\, Ilm. 22:12-17 Evankeliumi:  Luuk. 3:7-14 \n\nVanhan testamentin lukukappaleet\nJes. 63:15–16\nKatsele taivaasta\, katso pyhyytesi ja kirkkautesi asunnosta. Missä on sinun kiivautesi ja voimalliset tekosi? Sinun sydämesi sääli ja sinun armahtavaisuutesi ovat minulta sulkeutuneet. Sinähän olet meidän isämme\, sillä Aabraham ei meistä tiedä eikä Israel meitä tunne: sinä\, Herra\, olet meidän isämme; ”meidän Lunastajamme” on ikiajoista sinun nimesi. \nMiika 2:12–13\nMinä tahdon tarkoin koota sinut\, Jaakob\, kaikkinesi\, visusti kerätä Israelin jääneet\, saattaa heidät yhteen\, niinkuin lampaat tarhaan\, niinkuin lauman laitumellensa: on oleva ihmisten kohina! Tien aukaisija käy heidän edellänsä; he aukaisevat tiensä\, kulkevat portille ja lähtevät siitä ulos. Heidän kuninkaansa käy heidän edellään\, ja Herra heitä johdattaa. \nHab. 2:12–13\nMinä seison vartiopaikallani\, asetun varustukseen ja tähystän\, nähdäkseni\, mitä hän minulle puhuu\, mitä hän valitukseeni vastaa. Ja Herra vastasi minulle ja sanoi: ”Kirjoita näky ja piirrä selvästi tauluihin\, niin että sen voi juostessa lukea”. Sillä näky odottaa vielä aikaansa\, mutta se rientää määränsä päähän\, eikä se petä. Jos se viipyy\, odota sitä; sillä varmasti se toteutuu\, eikä se myöhästy. Katso\, sen kansan sielu on kopea eikä ole suora; mutta vanhurskas on elävä uskostansa. \n  \nUuden testamentin lukukappaleet\nIlm. 2:1–5\, 7\nEfeson seurakunnan enkelille kirjoita: ”Näin sanoo hän\, joka pitää niitä seitsemää tähteä oikeassa kädessään\, hän\, joka käyskelee niiden seitsemän kultaisen lampunjalan keskellä: Minä tiedän sinun tekosi ja vaivannäkösi ja kärsivällisyytesi\, ja ettet voi pahoja sietää; sinä olet koetellut niitä\, jotka sanovat itseänsä apostoleiksi\, eivätkä ole\, ja olet havainnut heidät valhettelijoiksi; ja sinulla on kärsivällisyyttä\, ja paljon sinä olet saanut kantaa minun nimeni tähden\, etkä ole uupunut. Mutta se minulla on sinua vastaan\, että olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi. Muista siis\, mistä olet langennut\, ja tee parannus\, ja tee niitä ensimmäisiä tekoja; mutta jos et\, niin minä tulen sinun tykösi ja työnnän sinun lampunjalkasi pois paikaltaan\, ellet tee parannusta. Jolla on korva\, se kuulkoon\, mitä Henki seurakunnille sanoo. Sen\, joka voittaa\, minä annan syödä elämän puusta\, joka on Jumalan paratiisissa.” \nIlm. 22:12–17\nKatso\, minä tulen pian\, ja minun palkkani on minun kanssani\, antaakseni kullekin hänen tekojensa mukaan. Minä olen A ja O\, ensimmäinen ja viimeinen\, alku ja loppu. Autuaat ne\, jotka pesevät vaatteensa\, että heillä olisi valta syödä elämän puusta ja he pääsisivät porteista sisälle kaupunkiin! Ulkopuolella ovat koirat ja velhot ja huorintekijät ja murhaajat ja epäjumalanpalvelijat ja kaikki\, jotka valhetta rakastavat ja tekevät. Minä\, Jeesus\, lähetin enkelini todistamaan näitä teille seurakunnissa. Minä olen Daavidin juurivesa ja hänen suvustansa\, se kirkas kointähti.” Ja Henki ja morsian sanovat: ”Tule!” Ja joka kuulee\, sanokoon: ”Tule!” Ja joka janoaa\, tulkoon\, ja joka tahtoo\, ottakoon elämän vettä lahjaksi. \n  \nEvankeliumi\nLuuk. 3:7–14\nNiin hän sanoi kansalle\, joka vaelsi hänen kastettavakseen: ”Te kyykäärmeitten sikiöt\, kuka on teitä neuvonut pakenemaan tulevaista vihaa? Tehkää sentähden parannuksen soveliaita hedelmiä\, älkääkä ruvetko sanomaan mielessänne: ’Onhan meillä isänä Aabraham’\, sillä minä sanon teille\, että Jumala voi näistä kivistä herättää lapsia Aabrahamille. Jo on myös kirves pantu puitten juurelle; jokainen puu\, joka ei tee hyvää hedelmää\, siis hakataan pois ja heitetään tuleen.” Ja kansa kysyi häneltä sanoen: ”Mitä meidän siis pitää tekemän?” Hän vastasi ja sanoi heille: ”Jolla on kaksi ihokasta\, antakoon toisen sille\, joka on ilman; ja jolla on ruokaa\, tehköön samoin”. Niin tuli myös publikaaneja kastettaviksi\, ja he sanoivat hänelle: ”Opettaja\, mitä meidän pitää tekemän?” Hän sanoi heille: ”Älkää vaatiko enempää\, kuin mikä teille on säädetty”. Myös sotamiehet kysyivät häneltä sanoen: ”Mitäs meidän pitää tekemän?” Ja hän sanoi heille: ”Älkää kiskoko keneltäkään älkääkä kiristäkö\, vaan tyytykää palkkaanne”. \n  \nPsalmi\nPs. 25:1-10 \nSinun tykösi\, Herra\, minä y|lennän sieluni\,*\nJumalani\, si|nuun minä turvaan; \nälä salli minun jou|tua häpeään\,*\nälkööt viholliseni saako |riemuita minusta. \nEi yksikään\, joka sinua odottaa\, |joudu häpeään;*\nhäpeään joutuvat ne\, jotka ovat syyt|tä uskottomat. \nHerra\, neuvo mi|nulle tiesi\,*\nopeta |minulle polkusi. \nJohdata minua totuutesi tiellä ja o|peta minua\,*\nsillä sinä olet minun pelastukseni Jumala. Sinua minä odo|tan kaiken päivää. \nMuista laupeuttasi\, Herra\, ja |armoasi\,*\nsillä ne ovat olleet hamasta i|ankaikkisuudesta. \nÄlä muista minun nuoruuteni syntejä\, älä minun |rikoksiani;*\nmuista minua armosi mukaan\, hyvyyte|si tähden\, Herra. \nHyvä ja va|kaa on Herra;*\nsentähden hän neuvoo |syntiset tielle. \nHän johdattaa nöy|riä oikein\,*\nhän opettaa |nöyrille tiensä. \nKaikki Herran polut ovat armo ja |totuus niille\,*\njotka pitävät hänen liittonsa |ja todistuksensa.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/1-adventtisunnuntain-ja%cc%88lkeinen-viikko-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2021/07/Kirkkovuosi_3-vuosikrt_1_Adventin-jalkeinen-viikko.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20251206
DTEND;VALUE=DATE:20251207
DTSTAMP:20260604T164726
CREATED:20191112T140450Z
LAST-MODIFIED:20251126T084601Z
UID:7751-1764979200-1765065599@www.luterilainen.net
SUMMARY:Itsenäisyyspäivä
DESCRIPTION:Kristus vapauttaa suurimmasta pakkovallasta\nItsenäisyyspäivän evankeliumissa Joh 8:31-34 Herramme ei puhu varsinaisesti yhteiskunnallisesta vapaudesta tai itsenäisyydestä. Hän puhuu vieläkin suuremmista asioista: vapaudesta synnistä\, Perkeleestä ja kuolemasta (8:24\,51). \nPoliittisesti juutalaiset olivat olleet nujerrettuja\, nyt he olivat Rooman vallan alla. He janosivat vapautta. Mutta Jeesus halusi vapauttaa heidät suurimmasta pakkovallasta\, synnin orjuudesta. ”Jos Poika tekee teidät vapaiksi\, niin te tulette todellisesti vapaiksi.” \nKun isiemme maata ja itsenäistä valtiotamme alettiin rakentamaan\, oli selvää\, että lainsäädännön tulee nousta kristillisen normiston pohjalta. Rakennettiin oikeus- ja yhteiskuntajärjestystä\, jossa myös kristilliset arvot näkyvät. Tällä on ollut suuri Jumalan siunaus ja tällä tiellä tulisi määrätietoisesti myös jatkaa. \nMutta me elämme ja toimimme hyvin järjestäytyneessä yhteiskunnassakin aina sen keskellä\, että synti\, kuolema ja Perkele toimivat ja pääsevät usein jopa mielettömiin mittasuhteisiin. \nKaritsan lippu liehuu maailman loppuun asti\nItsenäisyyden saavuttamisen jälkeen alkoi oman lipun suunnitteleminen. Toukokuussa 1918 eduskunta hyväksyi siniristilippumme Suomen viralliseksi lipuksi. Lippu saa olla muistuttamassa Kristuksen pelastusteosta ja Jumalan sanan totuudesta. \nOlemme eettisissä valintatilanteissa yhtenään. Emme voi ratkaista yhteiskuntamme kysymyksiä emmekä edes omia henkilökohtaisia asioitamme vain noudattamalla yleistä kehotusta: ”Kuuntele sydämesi ääntä!” Kristittyinä etsimme totuutta Jumalan sanasta. Mikä on Jumalan tahto? Miten hän neuvoo kymmenessä käskyssään meitä toimimaan? Psalmista sanoo Jumalasta: “Totuutta sinä tahdot salatuimpaan saakka.” Jumalan lupaukset pitävät maailman loppuun asti: “Herra on lähellä …kaikkia niitä\, jotka totuudessa häntä avuksensa huutavat.” \nRovasti K. W. Tamminen saarnaa Kristuksen evankeliumia laulussaan: ”Karitsan lippu johtaa joukkoamme\, me eespäin käymme siihen katsoen. On Jeesus Kristus kuollut puolestamme\, hän meidät päästi alta syntien. Hän raskaat kuormamme on kantanut. Ja orjankahleet katkaissut.” Tämä Karitsan lippu liehuu maailman loppuun asti. Ja se liehuu Suomessammekin. Yhä on meidänkin keskellämme oikeita alttareita ja saarnatuoleja\, joiden äärellä Jeesus Kristus päästää synneistä\, puhdistaa\, ruokkii ja vie perille. \nEi voi olla mitään suurempaa vapautta täällä maailmassa kuin olla sidottuna Kristukseen ja hänen sanaansa. \n\nKynttilöitä: 4 Liturginen väri: valkoinen 2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 96:11–12 tai Ps. 16:6  Psalmi: Ps. 96:1–9 tai Ps. 121 Hallelujasäe Ps. 135:13 (–14)\n1. lukukappale:  5. Moos. 8:10–17 tai Saarn. 9:13–18 2. lukukappale:  Jaak. 3:13–18 tai Ap. t. 17:24–30 Evankeliumi:  Joh. 8:31–36 tai Matt. 20:25–28 – Vaihtoehtoisia saarnatekstejä – 2. Moos. 23:1–9 – 5. Moos. 4:32–35 – 1. Aik. 29:10–14 – 2. Aik. 1:7–12 – Jes. 40:12–17 – Jes. 43:16–19 21 – Ef. 6:10–18. \n\n1. lukukappale\n5. Moos. 8:10–17\nKun sinä syöt ja tulet ravituksi\, niin ylistä Herraa\, sinun Jumalaasi\, siitä hyvästä maasta\, jonka hän on antanut sinulle. Varo\, ettet unhota Herraa\, sinun Jumalaasi\, ja muista noudattaa hänen käskyjänsä\, oikeuksiansa ja säädöksiänsä\, jotka minä tänä päivänä sinulle annan.\nKun sinä syöt ja tulet ravituksi\, kun rakennat kauniita taloja ja asut niissä\, kun karjasi ja lampaasi lisääntyvät ja kun hopeasi ja kultasi lisääntyy ja kaikki\, mitä sinulla on\, lisääntyy\, niin älköön sydämesi ylpistykö\, äläkä unhota Herraa\, sinun Jumalaasi\, joka vei sinut pois Egyptin maasta\, orjuuden pesästä\, kuljetti sinua suuressa ja hirmuisessa\, myrkyllisten käärmeiden ja skorpionien ja kuivien\, vedettömien maiden erämaassa\, vuodatti sinulle vettä kovasta kalliosta ja antoi erämaassa sinulle mannaa syödä\, jota sinun isäsi eivät tunteneet – nöyryyttääksensä ja koetellaksensa sinua ja lopuksi sinulle hyvää tehdäksensä. Älä ajattele sydämessäsi: ‘Oma voimani ja oman käteni väkevyys on hankkinut minulle tämän rikkauden’ \nTAI\nSaarn. 9:13–18\nTämänkin minä tulin näkemään viisaudeksi auringon alla\, ja se oli minusta suuri:\nOli pieni kaupunki ja siinä miehiä vähän. Ja suuri kuningas tuli sitä vastaan\, saarsi sen ja rakensi sitä vastaan suuria piiritystorneja. Mutta siellä oli köyhä\, viisas mies\, ja hän pelasti kaupungin viisaudellaan. Mutta ei kukaan ihminen muistanut sitä köyhää miestä. Niin minä sanoin:\nViisaus on parempi kuin voima\, mutta köyhän viisautta halveksitaan\, eikä hänen sanojansa kuulla. Viisaitten sanat\, hiljaisuudessa kuullut\, ovat paremmat kuin tyhmäin päämiehen huuto. Viisaus on parempi kuin sota-aseet\, mutta yksi ainoa syntinen saattaa hukkaan paljon hyvää. \n  \n2. lukukappale\nJaak. 3:13–18\nKuka on viisas ja ymmärtäväinen teidän joukossanne? Tuokoon hän näkyviin tekonsa hyvällä vaelluksellaan viisauden sävyisyydessä. Mutta jos teillä on katkera kiivaus ja riitaisuus sydämessänne\, niin älkää kerskatko älkääkä valhetelko totuutta vastaan. Tämä ei ole se viisaus\, joka ylhäältä tulee\, vaan se on maallista\, sielullista\, riivaajien viisautta. Sillä missä kiivaus ja riitaisuus on\, siellä on epäjärjestys ja kaikkinainen paha meno. Mutta ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdas\, sitten rauhaisa\, lempeä\, taipuisa\, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä\, se ei epäile\, ei teeskentele. Vanhurskauden hedelmä kylvetään rauhassa rauhan tekijöille. \nTAI\nAp. t. 17:24–30\nPaavali puhui:\nJumala\, joka on tehnyt maailman ja kaikki\, mitä siinä on\, hän\, joka on taivaan ja maan Herra\, ei asu käsillä tehdyissä temppeleissä\, eikä häntä voida ihmisten käsillä palvella\, ikäänkuin hän jotakin tarvitsisi\, hän\, joka itse antaa kaikille elämän ja hengen ja kaiken. Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat\, että he etsisivät Jumalaa\, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää – hänet\, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä;\nSillä hänessä me elämme ja liikumme ja olemme\, niinkuin myös muutamat teidän runoilijoistanne ovat sanoneet: ‘Sillä me olemme myös hänen sukuansa’. Koska me siis olemme Jumalan sukua\, emme saa luulla\, että jumaluus on samankaltainen kuin kulta tai hopea tai kivi\, sellainen kuin inhimillisen taiteen ja ajatuksen kuvailema.\nNoita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt\, mutta nyt hän tekee tiettäväksi\, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus. \n  \nEvankeliumi\nJoh. 8:31–36\nNiin Jeesus sanoi niille juutalaisille\, jotka uskoivat häneen: “Jos te pysytte minun sanassani\, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden\, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi”. He vastasivat hänelle: “Me olemme Aabrahamin jälkeläisiä emmekä ole koskaan olleet kenenkään orjia. Kuinka sinä sitten sanot: ‘Te tulette vapaiksi’?” Jeesus vastasi heille: “Totisesti\, totisesti minä sanon teille: jokainen\, joka tekee syntiä\, on synnin orja. Mutta orja ei pysy talossa iäti; Poika pysyy iäti. Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi\, niin te tulette todellisesti vapaiksi. \nTAI\nMatt. 20:25–28\nMutta Jeesus kutsui heidät tykönsä ja sanoi: “Te tiedätte\, että kansojen ruhtinaat herroina niitä hallitsevat\, ja että mahtavat käyttävät valtaansa niitä kohtaan. Näin älköön olko teillä keskenänne\, vaan joka teidän keskuudessanne tahtoo suureksi tulla\, se olkoon teidän palvelijanne\, ja joka teidän keskuudessanne tahtoo olla ensimmäinen\, se olkoon teidän orjanne; niinkuin ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi\, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä.” \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala\, taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua siitä\, että olet armollisesti antanut meidän elää tähän asti hyvässä rauhassa ja varjellut meitä sodista. Me rukoilemme sinua: anna meille vastedeskin armosi\, niin että eläisimme sinun pelossasi ja mielesi mukaan emmekä antaisi synneillämme syytä rauhattomuuteen ja muuhun rangaistukseen. Hallitse ja johdata esivaltaamme\, ettei se estäisi meitä tottelemasta sinua vaan edistäisi sinun pelkoasi\, niin että meillä olisi yhä runsaampi siunaus ja menestys. Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Kaikkivaltias Jumala! Siunaa kaikkea esivaltaa ja anna armosi\, että se sinun palvelijanasi rakastaisi oikeutta ja vanhurskautta ja käyttäisi sinun lakiasi ihmisten keskuudessa. Varjele meitä riidasta ja eripuraisuudesta. Anna armosi\, että rakastaisimme ja noudattaisimme sitä\, mikä on totta ja oikeaa. Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n  \nPäivän Psalmi\nAntifoni:\nPs. 96:11–12\nIloitkoot taivaat\, ja riemuitkoon maa; pauhatkoon meri ja kaikki\, mitä |siinä on.*\nIhastukoot kedot ja kaikki\, mitä kedolla on\, riemuitkoot silloin |kaikki metsän puut \nTAI:\nPs. 16: 6\nArpa lankesi minulle ihanasta |maasta\,*\nja kaunis on minun |perintöosani. \nPsalmi:\nPs. 96: 1–9\nVeisatkaa Herralle |uusi virsi\,*\nveisatkaa |Herralle\, kaikki maa. \nVeisatkaa Herralle\, ylistäkää hänen nime|änsä.*\nJulistakaa päivästä päivään hänen pelastus|tekojansa\, \nilmoittakaa pakanain seassa hänen kunni|aansa\,*\nhänen ihmeitänsä kaikkien |kansojen seassa. \nSillä Herra on suuri ja sangen ylis|tettävä\,*\nhän on peljättävä yli |kaikkien jumalain. \nSillä kaikki kansojen jumalat ovat epäjuma|lia\,*\nmutta Herra on |tehnyt taivaat. \nHerraus ja kunnia on hänen kasvojensa |edessä\,*\nkiitos ja ylistys hänen |pyhäkössänsä. \nAntakaa Herralle\, te kansojen suku|kunnat\,*\nantakaa Herralle kunni|a ja väkevyys. \nAntakaa Herralle hänen nimensä |kunnia\,*\ntuokaa lahjoja\, tulkaa hänen esi|kartanoihinsa. \nKumartakaa Herraa pyhässä kaunis|tuksessa\,*\nvaviskaa hänen kasvojensa |edessä\, kaikki maa. \nKunnia Isälle ja |Pojalle*\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\,*\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. \nTAI:\nPs. 121\nMinä nostan silmäni vuoria |kohti:*\nmistä tulee |minulle apu? \nApu minulle tulee |Herralta\,*\njoka on tehnyt |taivaan ja maan. \nHän ei salli sinun jalkasi |horjua\,*\nsinun varjeli|jasi ei torku. \nKatso\, hän\, joka Israelia |varjelee\,*\nei torku |eikä nuku. \nHerra on sinun varjeli|jasi\,*\nHerra on suojaava varjosi sinun oikealla |puolellasi. \nEi polta sinua aurinko |päivällä\,*\nei|kä kuu yöllä. \nHerra varjelee sinut kaikesta |pahasta\,*\nhän varjelee |sinun sielusi. \nHerra varjelee sinun lähtemisesi ja tulemi|sesi\,*\nnyt ja ian|kaikkisesti. \nKunnia Isälle ja |Pojalle*\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\,*\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/itsenaisyyspaiva-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/11/Kirkkovuosi_Itsenaisyyspaiva.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20251207
DTEND;VALUE=DATE:20251208
DTSTAMP:20260604T164726
CREATED:20191112T140450Z
LAST-MODIFIED:20251204T000249Z
UID:7752-1765065600-1765151999@www.luterilainen.net
SUMMARY:2. adventtisunnuntai
DESCRIPTION:Kun ensimmäinen adventtisunnuntai puhui Jeesuksen tulemisesta nöyrällä ja salatulla tavalla\, niin toinen adventtisunnuntai kertoo Kuninkaasta\, joka tulee voimalla ja vallalla aikojen lopulla. Tämäkin sunnuntai on näin yhteydessä tuomiosunnuntaihin. Toisena adventtisunnunaina seurakunnalle kuuluu Jeesuksen käsky ja kutsu kilvoitella uskossa odottaessamme Hänen saapumistaan. Tullessaan Hän murskaa näkyvällä tavalla kaikki vihollisensa\, pimeyden turmiovallat ja lahjoittaa voiton kaikille kristityilleen. \nPäivän evankeliumissa (Luuk. 12:35–40) Jeesus puhuu opetuslapsilleen ja käskee heidän olla valmiina Hänen paluuseensa. Tähän valmiina olemiseen kuuluu tässä kohden se\, että ”kupeet ovat vyötettyinä ja lamput palamassa”. Tämä merkitsee valmiina olemista palvelua varten. Kristuksen Kirkon\, varsinkin sen palvelijoiden eli pastorien tulee olla valmiina palvelemaan Hänen seurakuntaansa. Seurakunnan paimenille on tämä tehtävä käsketty ja osoitettu. Käsky olla valmiina kuuluu myös kaikille kristityille\, ei vain pastoreille. Me emme tiedä Jeesuksen paluun hetkeä\, joten olemme jatkuvasti valmiina. Valmiina valaisemaan elinpiiriämme\, erityisesti seurakuntaamme Sanan valolla. Olemme valmiina ”kupeet vyötettyinä” eli turhista asioista vapaina. ”Kupeiden vyöttäminen” kuvaa evankeliumitekstin kirjoittamisajan tapaa nostaa raskaat vaatteiden helmat ja sitoa ne vyöllä riittävän ylös\, jotta voidaan rientää sinne tänne tärkeissä askareissa. Molempia siis tarvitaan valmiina olemiseen; Jumalan Sanaa ja seurakunnan palvelemista kukin omalla paikallaan. \nJeesus lupaa evankeliumissa ihmeellisen asian. Nimittäin sen\, että Hän itse palvelee seurakuntaansa! Tämä tapahtuu jo täällä ajassa seurakunnan kokoontuessa jumalanpalvelukseen\, erityisesti ehtoollispöydässä. Herra Jeesus\, Kunnian Kuningas\, palvelee seurakunnan paimenen kautta kaikkia palvelijoitaan omassa pöydässään. Kun Hän tulee näkyvässä kunniassaan\, Hän istuttaa meidät juhlapöytäänsä omissa häissään. Kristuksen Kirkko\, seurakunnan jumalanpalvelus ja siihen kokoontunut juhlaväki ennakoi näin sitä ikuisuutta\, jolloin Jumalan palvelijat ovat Hänen päättymättömissä häissään\, joita Jumalan Karitsa on mennyt valmistamaan. \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri:  violetti tai sininen. 2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 80:2–3  Psalmi: Ps. 80:15–20 Hallelujasäe Ps. 122:1 tai Ps. 126:3\n1. lukukappale:  Jes. 35:3–6 2. lukukappale:  Hepr. 10:35–39 Evankeliumi:  Luuk. 12:35–40 \n\n1. lukukappale: Jes. 35:3–6\nVahvistakaa hervonneet kädet\, voimistakaa horjuvat polvet. Sanokaa hätääntyneille sydämille: ”Olkaa lujat\, älkää peljätkö. Katso\, teidän Jumalanne! Kosto tulee\, Jumalan rangaistus. Hän tulee ja pelastaa teidät.” Silloin avautuvat sokeain silmät ja kuurojen korvat aukenevat. Silloin rampa hyppii niinkuin peura ja mykän kieli riemuun ratkeaa; sillä vedet puhkeavat erämaahan ja aromaahan purot. \n  \n2. lukukappale: Hepr. 10:35–39\nÄlkää siis heittäkö pois uskallustanne\, jonka palkka on suuri. Sillä te tarvitsette kestäväisyyttä\, tehdäksenne Jumalan tahdon ja saadaksenne sen\, mikä luvattu on.\nSillä ”vähän\, aivan vähän aikaa vielä\, niin tulee hän\, joka tuleva on\, eikä viivyttele; mutta minun vanhurskaani on elävä uskosta\, ja jos hän vetäytyy pois\, ei minun sieluni mielisty häneen”.\nMutta me emme ole niitä\, jotka vetäytyvät pois omaksi kadotuksekseen\, vaan niitä\, jotka uskovat sielunsa pelastukseksi. \n  \nEvankeliumi: Luuk. 12:35–40 \nJeesus sanoo:\n”Olkoot teidän kupeenne vyötetyt ja lamppunne palamassa; ja olkaa te niiden ihmisten kaltaiset\, jotka herraansa odottavat\, milloin hän palajaa häistä\, että he hänen tullessaan ja kolkuttaessaan heti avaisivat hänelle. Autuaat ne palvelijat\, jotka heidän herransa tullessaan tapaa valvomasta! Totisesti minä sanon teille: hän vyöttäytyy ja asettaa heidät aterioimaan ja menee ja palvelee heitä. Ja jos hän tulee toisella yövartiolla tai kolmannella ja havaitsee heidän näin tekevän\, niin autuaat ovat ne palvelijat.\nMutta se tietäkää: jos perheenisäntä tietäisi\, millä hetkellä varas tulee\, hän ei sallisi taloonsa murtauduttavan. Niin olkaa tekin valmiit\, sillä sinä hetkenä\, jona ette luule\, Ihmisen Poika tulee.” \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala! Herätä sydämemme ja auta meitä valmistamaan tietä ainoalle Pojallesi Jeesukselle Kristukselle. Opeta meitä\, että me hänen tulemistaan odottaessamme palvelisimme puhtaalla mielellä sinua\, joka elät ja hallitset iankaikkisesta iankaikkiseen. \n2. Herra Jumala\, taivaallinen Isä\, joka olet Poikasi kautta ilmoittanut meille\, että taivas ja maa hukkuvat\, meidän kuolleet ruumiimme nousevat jälleen ylös ja me kaikki joudumme tuomittaviksi! Me rukoilemme sinua: pidä meidät Pyhän Henkesi kautta sanassasi ja oikeassa uskossa. Varjele meitä armollisesti synnistä ja lohduta meitä kaikissa kiusauksissa\, ettemme turruttaisi sydämiämme juopottelulla\, päihtymyksellä ja jokapäiväisen elämän huolilla. Auta meitä olemaan aina raittiita\, valvomaan ja rukoilemaan\, niin että luotamme lujasti armoosi\, odotamme ilolla Poikasi tulemista ja perimme hänen kauttaan iankaikkisen autuuden. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni: Ps. 80:2–3\nKuuntele\, Israelin paimen\, ilmesty |kirkkaudessasi.*\nherätä voimasi\, tule mei|dän avuksemme. \nPsalmi: Ps. 80:15–20\nJumala Sebaot\, |käänny takaisin\,*\nkatso alas tai|vaasta ja näe; \nota hoitaaksesi tämä viinipuu ja suojaa se\, minkä sinun oikea kä|tesi istutti\,*\ntämä taimi\, jonka kasvatit suureksi it|seäsi varten. \nSe on tulen polttama\, |se on karsittu.*\nHe hukkuvat sinun kasvoje|si uhkauksesta. \nKätesi suojelkoon sinun oikean kä|tesi miestä\, *\nihmislasta\, jonka kasvatit suureksi it|seäsi varten. \nSilloin me emme si|nusta luovu. *\nSuo meidän elää\, niin me huudamme sinun nimeä|si avuksemme. \nHerra\, Jumala Sebaot\, saata meidät |entisellemme\, *\nvalista kasvosi\, niin me au|tetuiksi tulemme. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt |on ja aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/2-adventtisunnuntai-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/12/Kirkkovuosi_2-vuosikerta_2_Adventti.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20251214
DTEND;VALUE=DATE:20251215
DTSTAMP:20260604T164726
CREATED:20191112T141050Z
LAST-MODIFIED:20251210T201727Z
UID:7753-1765670400-1765756799@www.luterilainen.net
SUMMARY:3. adventtisunnuntai
DESCRIPTION:Nyt on tultu pelastushistorian ja testamenttien suureen taitekohtaan. Johannes Kastaja oli viimeinen vanhan liiton profeetta ja suurempi kuin kukaan muu häntä edeltävistä profeetoista. Saihan hän olla osoittamassa sormellaan sitä Messiasta\, josta muut olivat ennustaneet. Ja kuitenkin Johannes oli vähäisempi kuin pienin lapsi kristillisessä seurakunnassa\, koska hän ei päässyt osalliseksi Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta tulemalla niihin kastetuksi. Johannes oli julistanut\, että taivasten valtakunta on tullut lähelle\, mutta sen todellista tulemista hän ei eläessään nähnyt. \nJeesus saattaa ehkä viitata itseensäkin jakeessa 11. Hänhän oli todellisessa mielessä ”vaimosta syntynyt”. Häntä pidettiin vähäisimpänä taivasten valtakunnassa ja kuitenkin hän oli suurempi kuin suuri Kastaja. \nJae 12 voidaan kääntää joko vanhan tai uuden käännöksen mukaisesti. Sama verbi voi tarkoittaa ”hyökkäämistä” tai ”esiin murtautumista”. Myös substantiivi on johdettu samasta sanasta: ”hyökkääjät” tai ”esiin murtautujat”. ”Basileia”\, valtakunta\, tuli sinne\, missä oli sen ”basileus”\, kuningas. Mutta tästä valtakunnasta on käyty taistelua koko sen olemassaolon ajan. Aina on ollut niitä\, jotka ovat tahtoneet temmata sen itselleen. Niin nytkin. \nSitten Jeesus pudottaa pommin ilmoittamalla\, että Johannes on VT:ssa ennustettu Elia. VT:han päättyy sanoihin: ”Kuulkaa! Ennen kuin tulee Herran päivä\, suuri ja pelottava\, minä lähetän teille profeetta Elian. Hän kääntää isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet isien puoleen. Silloin en tuomitse maata perikatoon\, kun tulen.” (Mal.4:23-24). Jos Johannes siis on Elia\, niin kuka on se\, joka tulee hänen jälkeensä? Se joka puhuu yksikön 1. persoonassa edellisissä jakeissa? Jokainen Kirjoitukset tunteva kuulija tajusi\, mitä Jeesus tässä vihjasi: hän itse on se Herra\, jonka oli määrä tulla Eliaan jälkeen. Ei vain profeetta\, ei vain Herran sanansaattaja\, vaan Herra itse. Elian piti vain kääntää ihmisten sydämet parannukseen\, etteivät he joutuisi perikatoon Herran tullessa. \nJohannes oli alkanut epäillä vankilassa\, oliko Jeesus todellakin tuleva Messias. Jos jakeet 10-14 kerrottiin Kastajalle ennen hänen mestaustaan\, niin taatusti ne toivat hänelle rauhan ja lohdun. \nTien tekeminen kuninkaalle ei ole helppoa. Jeesus vertaa omaa sukupolveaan lapsilaumaan\, joka riitelee leikeistä. Lapset leikkivät tuohon aikaan mielellään häitä ja hautajaisia. Häissä soitettiin huilua ja tanssittiin\, hautajaisissa laulettiin itkuvirsiä. Meidän aikamme on kuin Jeesuksen aika. Kaikki tasapäistetään. Media koettaa pakottaa ihmiset tanssimaan pillinsä mukaa: itkemään sitä\, mitä se käskee itkeä ja iloitsemaan siitä\, mistä se käskee iloita. Johannes Kastajan asketismi ei kelvannut hänen aikalaisilleen. Jotkut pitivät häntä riivattuna\, koska hän eli ilman herkkuja\, viinaa ja seksielämää. Kyllä meidänkin aikamme pitää luuserina ihmistä\, joka elää koko elämänsä selibaatissa eikä noudata mielihalujaan. \nMutta ei ihmisille kelvannut myöskään Jeesuksen elämäntapa. Siitä syystä häntä haukuttiin syntisten ystäväksi. Ja tottahan se olikin\, mitä vastustajat vihjailivat: synti tarttuu. Syntisten pöytätoverien synnit tarttuivat Jeesukseen (Ps.1). Ne luettiin hänen syykseen. Syödessään syntisten kanssa Herra tiesi joutuvansa kantamaan näiden synnit ruumiissaan ristinpuulle. Siihen hän oli valmis. ”Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa\, kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta” (Joh.15:13). \nJa sitä Jeesus todella on tänäänkin – syntisten ystävä. Tänäkin sunnuntaina hän syö ja juo syntisten kanssa ehtoollispöydässä. \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri:  violetti tai sininen. 2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Jes. 40:3  Psalmi: Ps. 85:9–14 Hallelujasäe Ps. 80:4\n1. lukukappale:  Mal. 3:23–24 2. lukukappale:  2. Piet. 1:19–21 Evankeliumi:  Matt. 11:11–19 tai Joh. 1:35–37 \n\n1. lukukappale: Mal. 3:23–24\nKatso\, minä lähetän teille profeetta Elian\, ennenkuin tulee Herran päivä\, se suuri ja peljättävä. Ja hän on kääntävä jälleen isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet heidän isiensä puoleen\, etten minä tulisi ja löisi maata\, vihkisi sitä tuhon omaksi. \n  \n2. lukukappale: 2. Piet. 1:19–21\nJa sitä lujempi on meille nyt profeetallinen sana\, ja te teette hyvin\, jos otatte siitä vaarin\, niinkuin pimeässä paikassa loistavasta lampusta\, kunnes päivä valkenee ja kointähti koittaa teidän sydämissänne. Ja tietäkää ennen kaikkea se\, ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä; sillä ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta\, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen\, minkä saivat Jumalalta. \n  \nEvankeliumi: Matt. 11:11–19\nTotisesti minä sanon teille: ei ole vaimoista syntyneitten joukosta noussut suurempaa kuin Johannes Kastaja; mutta vähäisin taivasten valtakunnassa on suurempi kuin hän. Mutta Johannes Kastajan päivistä tähän asti hyökätään taivasten valtakuntaa vastaan\, ja hyökkääjät tempaavat sen itselleen. Sillä kaikki profeetat ja laki ovat ennustaneet Johannekseen asti; ja jos tahdotte ottaa vastaan: hän on Elias\, joka oli tuleva. Jolla on korvat\, se kuulkoon. Mutta mihin minä vertaan tämän sukupolven? Se on lasten kaltainen\, jotka istuvat toreilla ja huutavat toisilleen sanoen: ’Me soitimme teille huilua\, ja te ette karkeloineet; me veisasimme itkuvirsiä\, ja te ette valittaneet’. Sillä Johannes tuli\, hän ei syö eikä juo\, ja he sanovat: ’Hänessä on riivaaja’. Ihmisen Poika tuli\, hän syö ja juo\, ja he sanovat: ’Katso syömäriä ja viininjuojaa\, publikaanien ja syntisten ystävää!’ Ja viisaus on oikeaksi näytetty teoissansa.” \n  \ntai\nJoh. 1:35–37\nSeuraavana päivänä Johannes taas seisoi siellä ja kaksi hänen opetuslapsistansa. Ja kiinnittäen katseensa Jeesukseen\, joka siellä käveli\, hän sanoi: ”Katso\, Jumalan Karitsa!” Ja ne kaksi opetuslasta kuulivat hänen näin puhuvan ja seurasivat Jeesusta. \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala\, kallista korvasi rukouksemme puoleen! Valaise pimeät sydämemme ja etsi meitä armollasi sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Kaikkivaltias Jumala\, joka Johannes Kastajan kautta valmistit meille tietä Poikasi luo! Johdata meidät parannukseen ja uskon luottamukseen\, jotta meistä tulisi sinun totuutesi ja rakkautesi todistajia. Kuule meitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme tähden. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni: Jes. 40:3\nValmistakaa Herralle tie |erämaahan\, *\ntehkää arolle tasaiset polut mei|dän Jumalallemme. \n  \nPsalmi: Ps. 85:9–14\nMinä tahdon kuulla\, mitä Jumala\, |Herra\, puhuu: *\nhän puhuu rauhaa kansallensa\, hurskaillensa; älkööt he käänty|kö jälleen tyhmyyteen. \nTotisesti\, hänen apunsa on lähellä niitä\, jotka |häntä pelkäävät\, *\nja niin meidän maassamme |kunnia asuu. \nArmo ja totuus tapaavat toi|sensa täällä\, *\nvanhurskaus ja rauha antavat suut|a toisillensa\, \nuskollisuus |versoo maasta\, *\nja vanhurs|kaus katsoo taivaasta. \nHerra antaa meille kaik|kea hyvää\, *\nja meidän maam|me antaa satonsa. \nVanhurskaus käy hänen |edellänsä *\nja seuraa hänen as|keltensa jälkiä. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt |on ja aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/3-adventtisunnuntai-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/12/Kirkkovuosi_2-vuosikerta_3_Adventti.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20251221
DTEND;VALUE=DATE:20251222
DTSTAMP:20260604T164726
CREATED:20191112T141051Z
LAST-MODIFIED:20251218T080233Z
UID:7754-1766275200-1766361599@www.luterilainen.net
SUMMARY:4. adventtisunnuntai
DESCRIPTION:Luukas kertoo evankeliuminsa alussa\, miten enkeli ilmestyi Marialle ja ilmoitti tämän tulevan raskaaksi Pyhästä Hengestä. Mooseksen lain mukaan kihlaus oli yhtä sitova kuin avioliittokin\, ja uskottomuudesta kihlauksen aikana rangaistiin kuten aviorikoksesta: kivittämällä. Seksuaalielämä oli lupa aloittaa vasta avioliiton julkisen solmimisen jälkeen. \nMaria ei luultavasti voinut puhua Joosefille enkelin vierailusta. Ensinnäkään kihlaparin ei annettu tavata kahdestaan\, ja toisekseen Maria vietti Juudean vuorimaassa raskautensa kolme ensimmäistä kuukautta. Hänen sieltä palattuaan alkoivat juorut kiertää. Joosef ei varmaan ensin uskonut niitä\, mutta lopulta oli pakko uskoa. Siinä vaiheessa miehen sydän särkyi tuhansiksi sirpaleiksi. Rakkain ihminen oli pettänyt hänet. Tulevaisuuden unelmat romahtivat niskaan. Kenen lapsi kasvoi Marian kohdussa? Miten hän oli voinut erehtyä niin perusteellisesti tuon tytön suhteen? Varmaan Joosef rakasti yhä Mariaa\, vaikka koettikin tappaa lämpimät tunteet sydämestään. \nMeidän ihmisten on kovin vaikea olla kostamatta\, jos meidät petetään perusteellisesti. Joosefista sanotaan\, että hän oli vanhurskas mies ja sitä hän olikin: voitti suuttumuksensa ja päätti olla vetämättä Marian perhettä oikeuteen\, minkä hän Mooseksen lain mukaan olisi voinut tehdä. Joosef aikoi purkaa kihlasopimuksen kaikessa hiljaisuudessa. Varmaan hän oletti\, että Maria voisi nyt mennä naimisiin lapsen isän kanssa. \nMutta tämä kaikki olikin Jumalan suunnittelemaa koulutusta Jeesuksen kasvatusisälle. Herra olisi voinut säästää Joosefin tuskasta ja sydämen särkymisestä\, jos olisi lähettänyt Gabrielin selittämään hänelle asian oikeaa laitaa samaan aikaan kuin Marialle. Mutta tuskan keskellä Joosef oppi kantamaan onnettomuutensa kuin mies ainakin. Ottamaan sydämensä särkymisen Herran kädestä. Kestämään vaieten maineensa menetyksen ja epäoikeudenmukaiset haukut. \nJoosef ei olisi ehkä uskonut neitseestäsyntymiseen pelkän unen perusteella\, koska mitään vastaavaa ollut tapahtunut koskaan aikaisemmin. Mutta Jesajan sitaatti vakuutti hänet. ”Alma” merkitsi hänelle ”neitsyttä”\, ei pelkää ”nuorta naista”. Neitseestäsyntyminen ja Jumala-kuva kuuluvatkin erottamattomasti yhteen. Jeesus ei olisi voinut pelastaa kansaansa sen synneistä\, jos hän olisi ollut vain Marian ja Joosefin poika. Kyllä Joosefkin varmaan tajusi tämän.\nJoosef otti Marian kattonsa alle jo kihlausaikana. Tytön vanhemmat eivät ilmeisesti suostuneet järjestämään häitä\, koska lapsi oli jo tulossa. Mariahan oli ”kihlattu” vielä silloinkin\, kun Jeesus syntyi (Lk.2). \nMutta miksi Jumala halusi Poikansa syntyvän kihlaparille\, ei kihlaamattomalle tytölle? Siksi että hän tiesi Marian tarvitsevan rinnalleen vanhurskasta miestä. Joosefissa Herra löysi sellaisen miehen. Kaikki nasaretilaiset (molempien vanhemmat mukaan lukien) pitivät tietenkin Joosefia lapsen isänä. Häntä pidettiin heittiönä\, joka vietteli morsiamensa ennen hääyötä. Jos Joosef olisi koettanut puhdistaa maineettaan\, olisivat kaikki ajatelleet\, että lapsi on jonkun muun kuin hänen. Siispä mies kantoi maineensa menetyksen vaieten ja uskoen siihen\, että kerran kaikki juorut oikaistaisiin. Myöhemmin kirjanoppineetkin vihjailivat\, että Jeesus oli syntynyt syntisestä suhteesta (Joh.8:41). \nIlmeisesti Joosef ehti kuolla\, ennen kuin Jeesus aloitti julkisen toimintansa. Hän tiesi kuitenkin pääasian: että Jeesus pelastaisi kansansa (myös kasvatusisänsä) heidän synneistään. Sitä tekemään Vapahtaja tänne maailmaan tuli – pelastamaan meidät niistäkin synneistä\, ettemme ole toimineet suhteessa toiseen sukupuoleen yhtä vanhurskaasti kuin Joosef toimi. \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri:  violetti tai sininen. 2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 42:6  Psalmi: Ps. 130:5–8 Hallelujasäe 1. Sam. 2:8\n1. lukukappale:  1. Moos. 21:1–7 2. lukukappale:  Hepr. 6:13–19 Evankeliumi:  Matt. 1:18–24 \n\n1. lukukappale: 1. Moos. 21:1–7\nJa Herra piti Saarasta huolen\, niinkuin oli luvannut; ja Herra teki Saaralle\, niinkuin oli puhunut. Ja Saara tuli raskaaksi ja synnytti Aabrahamille pojan hänen vanhoilla päivillään\, juuri sinä aikana\, jonka Jumala oli hänelle sanonut. Ja Aabraham nimitti poikansa\, joka hänelle oli syntynyt\, sen\, jonka Saara oli hänelle synnyttänyt\, Iisakiksi. Ja Aabraham ympärileikkasi poikansa Iisakin\, tämän ollessa kahdeksan päivän vanha\, niinkuin Jumala oli hänen käskenyt tehdä. Aabraham oli sadan vuoden vanha\, kun hänen poikansa Iisak syntyi hänelle. Ja Saara sanoi: ”Jumala on saattanut minut naurunalaiseksi; kuka ikinä saa tämän kuulla\, se nauraa minulle”. Ja hän sanoi vielä: ”Kuka olisi tiennyt sanoa Aabrahamille: Saara on imettävä lapsia? Ja nyt minä kuitenkin olen synnyttänyt hänelle pojan hänen vanhoilla päivillään.” \n  \n2. lukukappale: Hepr. 6:13–19\nSillä kun Jumala oli antanut lupauksen Aabrahamille\, vannoi hän itse kauttansa\, koska hänellä ei ollut ketään suurempaa\, kenen kautta vannoa\, ja sanoi: ”Totisesti\, siunaamalla minä sinut siunaan\, ja enentämällä minä sinut enennän”; ja näin Aabraham\, kärsivällisesti odotettuaan\, sai\, mitä luvattu oli. Sillä ihmiset vannovat suurempansa kautta\, ja vala on heille asian vahvistus ja tekee lopun kaikista vastaväitteistä. Sentähden\, kun Jumala lupauksen perillisille vielä tehokkaammin tahtoi osoittaa\, että hänen päätöksensä on muuttumaton\, vakuutti hän sen valalla\, että me näistä kahdesta muuttumattomasta asiasta\, joissa Jumala ei ole voinut valhetella\, saisimme voimallisen kehoituksen\, me\, jotka olemme paenneet pitämään kiinni edessämme olevasta toivosta. Se toivo meille on ikäänkuin sielun ankkuri\, varma ja luja. \n  \nEvankeliumi: Matt. 1:18–24\nKun hänen äitinsä Maria oli kihlattu Joosefille\, huomattiin hänen ennen heidän yhteenmenoaan olevan raskaana Pyhästä Hengestä. Mutta kun Joosef\, hänen miehensä\, oli hurskas\, ja koska hän ei tahtonut saattaa häntä häpeään\, aikoi hän salaisesti hyljätä hänet. Mutta kun hän tätä ajatteli\, niin katso\, hänelle ilmestyi unessa Herran enkeli\, joka sanoi: ”Joosef\, Daavidin poika\, älä pelkää ottaa tykösi Mariaa\, vaimoasi; sillä se\, mikä hänessä on siinnyt\, on Pyhästä Hengestä. Ja hän on synnyttävä pojan\, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus\, sillä hän on vapahtava kansansa heidän synneistänsä.” Tämä kaikki on tapahtunut\, että kävisi toteen\, minkä Herra on puhunut profeetan kautta\, joka sanoo: ”Katso\, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan\, ja tälle on annettava nimi Immanuel”\, mikä käännettynä on: Jumala meidän kanssamme. Herättyään unesta Joosef teki\, niinkuin Herran enkeli oli käskenyt hänen tehdä\, ja otti vaimonsa tykönsä. \n  \nRukoukset\n1. Tule\, Herra\, älä viivy! Anna apu ylhäältä\, että armoosi turvaavat saisivat lohdutuksen siitä\, että Vapahtaja on tullut maailmaan. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Armollinen Jumala\, laupias Isä! Ylistetty olkoon pyhä nimesi\, sillä sinä olet täyttänyt sen\, mitä ikiajoista asti olet puhunut pyhien profeettojesi suulla: sinä olet antanut meille Poikasi ja kutsunut meidät hänen kauttaan lapsiksesi ja perillisiksesi. Me rukoilemme sinua\, Jumala: ole kanssamme ja opeta meitä Henkesi kautta tuntemaan rakkauttasi\, niin että vahvistuisimme uskossamme. Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 42:6\nOdota Jumalaa.Sillä vielä minä saan |häntä kiittää *\nhänen kas|vojensa avusta. \nPsalmi:\nPs. 130:5–8\nMinä odotan Herraa\, minun sie|luni odottaa\, *\nja minä panen toivo|ni hänen sanaansa. \nMinun sieluni o|dottaa Herraa *\nhartaammin kuin vartijat aamua\, kuin |vartijat aamua. \nPane toivosi Herraan\, Israel. Sillä Herran tykö|nä on armo\, *\nrunsas lunastus hä|nen tykönänsä. \nJa hän lunastaa |Israelin *\nkai|kista sen synneistä. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt |on ja aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/4-adventtisunnuntai-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/12/Kirkkovuosi_2-vuosikerta_4_Adventti.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20251224
DTEND;VALUE=DATE:20251225
DTSTAMP:20260604T164726
CREATED:20191112T140458Z
LAST-MODIFIED:20251224T090534Z
UID:7759-1766534400-1766620799@www.luterilainen.net
SUMMARY:Jouluaatto
DESCRIPTION:Joulu\, joulu tullut on… Näin laulamme jo hyvissä ajoin. Mitä tarkoittaa aatto? Se tarkoittaa iltaa ja kun juhlasta puhutaan\, juhlaa edeltävää iltaa. Jouluaatto merkitsee siis joulua edeltävää iltaa. Miksi tämä sitten on merkittävää? Sen tähden\, että voisimme viettää joulua jouluna\, emmekä sitä ennen. \nMeidän Herramme äiti\, neitsyt Maria odotti Poikansa syntymää yhdeksän kuukautta; tietysti. Vaikka autuas Maria ei joulusta mitään tiennyt\, niin joulun Herraa hän odotti. Mekin odotamme joulua\, vai odotammeko? Taitaa olla niin\, että nykyisen maailman kanssa me kristitytkin virittäydymme joulun tunnelmaan jo kauan ennen uskonpuhdistuksen muistopäivää. Marketissa on joulukonvehdit jo hyllyssä. Mikseivät ne siis olisi adventtipaaston aikana myös kristityn mahassa? \nJouluaatto kuuluu oikeastaan vielä joulua edeltävään aikaan. Joulu alkaa jouluyönä. Silloin sitä kuuluisi myös juhlia. Tietenkään ei ole väärin juhlia joulun Herraa joka päivä ja joulua vaikka juhannuksena. Jotain oleellista ja tärkeää jää kuitenkin kirkkovuoden kierrosta ja sen suurista juhlista puuttumaan\, jos niitä ei malteta odottaa. Jos ei malteta juhlia juhlaa juhlan aikana. Odottaa odottamisen aikana. Ja viettää juhlan jälkiviettoa sen aikaan (Ajattele; juhlan jälkeenkin voi juhlia!). \nMillainen on sinun jouluaattosi? Tai sitä edeltävä aika? Kristityn on hyvä oppia odottamaan hyvää ja juhlaa tämän maallisen elämänsä aikana. Odottaahan kristitty joka päivä myös Jeesuksen paluuta ja todellisen\, ikuisen juhlan alkua. \nOnpahan jouluaattomme ja joulumme millainen tahansa\, niin tärkeintä on sanoma Hänestä\, joka syntyi ihmiseksi neitseestä\, että meistä tulisi Jumalan lapsia. Kuulemme tänäkin jouluaattona: ”Teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja\, joka on Kristus\, Herra” (Luuk. 2). \n\nKynttilöitä: 4 Liturginen väri:  valkoinen. 2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Jes. 60:2  Psalmi: Ps. 36:6–10 Hallelujasäe Jes. 9:1\n1. lukukappale:  Jes. 11:1–5 tai Miika 5:1–4 tai Jer. 23:5–6 2. lukukappale:  Ap. t. 13:16–26 Evankeliumi:  Luuk. 2:1–14 \n\n1. lukukappale \nJes. 11:1–5\nMutta Iisain kannosta puhkeaa virpi\, ja vesa versoo hänen juuristansa. Ja hänen päällänsä lepää Herran Henki\, viisauden ja ymmärryksen henki\, neuvon ja voiman henki\, tiedon ja Herran pelon henki. Hän halajaa Herran pelkoa; ei hän tuomitse silmän näöltä eikä jaa oikeutta korvan kuulolta\, vaan tuomitsee vaivaiset vanhurskaasti ja jakaa oikein oikeutta maan nöyrille; suunsa sauvalla hän lyö maata\, surmaa jumalattomat huultensa henkäyksellä. Vanhurskaus on hänen kupeittensa vyö ja totuus hänen lanteittensa side. \n  \nTai:\nMiika 5:1–4\nMutta sinä\, Beetlehem Efrata\, joka olet vähäinen olemaan Juudan sukujen joukossa\, sinusta minulle tulee se\, joka on oleva hallitsija Israelissa\, jonka alkuperä on muinaisuudesta\, iankaikkisista ajoista. Sentähden Herra antaa heidät alttiiksi siihen aikaan asti\, jolloin synnyttäjä on synnyttänyt; silloin jäljellejääneet hänen veljistänsä palajavat israelilaisten luokse. Ja hän on astuva esiin ja kaitseva Herran voimassa\, Herran\, Jumalansa\, nimen valtasuuruudessa. Ja he asuvat alallansa\, sillä silloin on hän oleva suuri hamaan maan ääriin saakka. Ja hän on oleva rauha. \n  \nTai:\nJer. 23:5–6\nKatso\, päivät tulevat\, sanoo Herra\, jolloin minä herätän Daavidille vanhurskaan vesan; hän on hallitseva kuninkaana ja menestyvä\, ja hän on tekevä oikeuden ja vanhurskauden maassa. Hänen päivinänsä pelastetaan Juuda ja Israel asuu turvassa. Ja tämä on hänen nimensä\, jolla häntä kutsutaan: ’Herra on meidän vanhurskautemme’. \n  \n2. lukukappale \nAp. t. 13:16–26\nNiin Paavali nousi ja viittasi kädellään ja sanoi:\n”Te Israelin miehet ja te\, jotka Jumalaa pelkäätte\, kuulkaa! Tämän Israelin kansan Jumala valitsi meidän isämme ja korotti tämän kansan\, heidän muukalaisina ollessaan Egyptin maassa\, ja vei heidät sieltä ulos kohotetulla käsivarrella\, ja hän kärsi heidän tapojansa noin neljäkymmentä vuotta erämaassa ja hävitti seitsemän kansaa Kanaanin maasta ja jakoi niiden maan heille perinnöksi. Näin kului noin neljäsataa viisikymmentä vuotta. Sen jälkeen hän antoi heille tuomareita profeetta Samueliin saakka. Ja sitten he anoivat kuningasta\, ja Jumala antoi heille Saulin\, Kiisin pojan\, miehen Benjaminin sukukunnasta\, neljäksikymmeneksi vuodeksi. Mutta hän pani hänet viralta ja herätti heille kuninkaaksi Daavidin\, josta hän myös todisti ja sanoi: ’Minä olen löytänyt Daavidin\, Iisain pojan\, sydämeni mukaisen miehen\, joka on tekevä kaikessa minun tahtoni’.\nTämän jälkeläisistä on Jumala lupauksensa mukaan antanut tulla Jeesuksen Israelille Vapahtajaksi\, sittenkuin Johannes ennen hänen tuloansa oli saarnannut parannuksen kastetta kaikelle Israelin kansalle. Mutta kun Johannes oli juoksunsa päättävä\, sanoi hän: ’En minä ole se\, joksi minua luulette; mutta katso\, minun jälkeeni tulee se\, jonka kenkiä minä en ole arvollinen jaloista riisumaan’.\nMiehet\, veljet\, te Aabrahamin suvun lapset\, ja te\, jotka Jumalaa pelkäätte\, meille on tämän pelastuksen sana lähetetty. \n  \nEvankeliumi\nLuuk. 2:1–14\nJa tapahtui niinä päivinä\, että keisari Augustukselta kävi käsky\, että kaikki maailma oli verolle pantava. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana. Ja kaikki menivät verolle pantaviksi\, kukin omaan kaupunkiinsa.\nNiin Joosefkin lähti Galileasta\, Nasaretin kaupungista\, ylös Juudeaan\, Daavidin kaupunkiin\, jonka nimi on Beetlehem\, hän kun oli Daavidin huonetta ja sukua\, verolle pantavaksi Marian\, kihlattunsa\, kanssa\, joka oli raskaana. Niin tapahtui heidän siellä ollessaan\, että Marian synnyttämisen aika tuli. Ja hän synnytti pojan\, esikoisensa\, ja kapaloi hänet ja pani hänet seimeen\, koska heille ei ollut sijaa majatalossa.\nJa sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa. Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli\, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään\, ja he peljästyivät suuresti. Mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää peljätkö; sillä katso\, minä ilmoitan teille suuren ilon\, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja\, joka on Kristus\, Herra\, Daavidin kaupungissa. Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa.”\nJa yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä\, ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat: ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa\, ja maassa rauha ihmisten kesken\, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!” \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala! Kiitos\, että saamme joka vuosi ilolla odottaa lunastuksemme juhlaa. Anna meidän tänään ottaa riemuiten vastaan sinun ainoa Poikasi\, Lunastajamme Jeesus Kristus. Niin me myös silloin\, kun hän kerran tulee tuomarina\, saamme katsella häntä turvallisesti. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta.\n2. Herra\, meidän Jumalamme\, kaiken ilon lähde! Sinä lähetit ainoan Poikasi valoksi pimeään maailmaamme. Valaise hänessä meidätkin ja täytä meidät ilolla ja rauhalla. Lahjoita meille ja koko kirkollesi siunattu joulujuhla. Tätä rukoilemme Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme ja Vapahtajamme nimessä. \n  \nPäivän psalmi  \nAntifoni: Jes. 60:2\nSillä katso\, pimeys peittää maan ja synke|ys kansat\, *\nmutta sinun ylitsesi koittaa Herra\, ja sinun ylläsi näkyy hänen |kunniansa. \n  \nPsalmi: 36:6-10\nHerra\, sinun armosi ulot|tuu taivaisiin\, *\nsinun totuutesi |pilviin asti. \nSinun vanhurskautesi on kuin Juma|lan vuoret\, *\nsinun tuomiosi niinkuin suuri syvyys\, ihmistä ja eläintä sinä |autat\, Herra. \nKuinka kallis on sinun armo|si\, Jumala! *\nIhmislapset etsivät sinun siipi|esi suojaa. \nHeidät ravitaan sinun huoneesi li|havuudella\, *\nsinä annat heidän juoda suloisuu|tesi virrasta. \nSillä sinun tykönäsi on elä|män lähde; *\nsinun valkeudessasi me nä|emme valkeuden. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on |ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/jouluaatto-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/12/Kirkkovuosi_Joulupaiva.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20251224
DTEND;VALUE=DATE:20251225
DTSTAMP:20260604T164726
CREATED:20191112T140458Z
LAST-MODIFIED:20251224T144340Z
UID:7760-1766534400-1766620799@www.luterilainen.net
SUMMARY:Jouluyö
DESCRIPTION:Jouluyön evankeliumiteksti päättyy paimenille ilmestyneisiin enkeleihin\, jotka laulavat ilosanomaa syntyneestä Vapahtajasta\, Jeesuksesta. Enkeleiden viesti on maailman tärkein; Jumalalla on hyvä tahto ihmisiä kohtaan. \nMonet viisaat ja järkevät ihmiset ovat päätyneet siihen\, että maailmalla täytyy olla luoja. Kaikki ei voi olla sattumaa ja tyhjästä tullutta. Vaikeampaa on uskoa siihen\, että luojalla on hyvä tahto luotujansa kohtaan ja myös minua kohtaan. \nPaimenten todistama ylistyslaulu julisti\, että Israelin Jumala on luotettava lupaukset pitävä Jumala. Herra lähetti kansalleen ja koko maailmalle vapahtajan sanansa mukaan. Inkarnaation ihme ilmoittaa ennen kaikkea Jumalan hyvän tahdon ihmisiä kohtaan. Rakkaudesta ihmisiä kohtaan Jumala\, Jeesus Kristus\, oli valmis pukemaan päällensä orjan muodon ja syyttömänä kärsimään synnin rangaistuksen. \nJoulun seimi ja pääsiäisen risti kuuluvat yhteen. Kristuksen uhrin vuoksi enkelit saattoivat laulaa paimenille Jumalan hyvästä tahdosta ihmisiä kohtaan. Ilman vapahdusta Jeesuksessa tuo taivaallinen armeija sotisi ja hävittäisi myös ihmiset\, jotka ovat luonnostaan pahan vallassa. Ristin tähden jouluna laulanut sotajoukko lähetettäisiin vain perkelettä ja hänen enkeleitään vastaan. \n\nKynttilöitä: 6 Liturginen väri:  valkoinen. 2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 2:7 tai Jes. 9:1  Psalmi: Ps. 96:1–3 6–10 Hallelujasäe Ps. 118:23\n1. lukukappale:  Jes. 9:1–6 2. lukukappale:  Tit. 2:11–14 Evankeliumi:  Luuk. 2:1–14 \n\n1. lukukappale \nJes. 9:1–6\nKansa\, joka pimeydessä vaeltaa\, näkee suuren valkeuden; jotka asuvat kuoleman varjon maassa\, niille loistaa valkeus. Sinä lisäät kansan\, annat sille suuren ilon; he iloitsevat sinun edessäsi\, niinkuin elonaikana iloitaan\, niinkuin saaliinjaossa riemuitaan. Sillä heidän kuormansa ikeen\, heidän olkainsa vitsan ja heidän käskijänsä sauvan sinä särjet niinkuin Midianin päivänä; ja kaikki taistelun pauhussa tallatut sotakengät ja verellä tahratut vaipat poltetaan ja tulella kulutetaan. Sillä lapsi on meille syntynyt\, poika on meille annettu\, jonka hartioilla on herraus\, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja\, Väkevä Jumala\, Iankaikkinen isä\, Rauhanruhtinas. Herraus on oleva suuri ja rauha loppumaton Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnallansa; se perustetaan ja vahvistetaan tuomiolla ja vanhurskaudella nyt ja iankaikkisesti. Herran Sebaotin kiivaus on sen tekevä. \n  \n2. lukukappale \nTiit. 2:11–14\nSillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä\, että me\, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot\, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa\, odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä\, hänen\, joka antoi itsensä meidän edestämme lunastaakseen meidät kaikesta laittomuudesta ja puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi kansan\, joka hyviä tekoja ahkeroitsee. \n  \nEvankeliumi\nLuuk. 2:1–14\nJa tapahtui niinä päivinä\, että keisari Augustukselta kävi käsky\, että kaikki maailma oli verolle pantava. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana. Ja kaikki menivät verolle pantaviksi\, kukin omaan kaupunkiinsa.\nNiin Joosefkin lähti Galileasta\, Nasaretin kaupungista\, ylös Juudeaan\, Daavidin kaupunkiin\, jonka nimi on Beetlehem\, hän kun oli Daavidin huonetta ja sukua\, verolle pantavaksi Marian\, kihlattunsa\, kanssa\, joka oli raskaana. Niin tapahtui heidän siellä ollessaan\, että Marian synnyttämisen aika tuli. Ja hän synnytti pojan\, esikoisensa\, ja kapaloi hänet ja pani hänet seimeen\, koska heille ei ollut sijaa majatalossa.\nJa sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa. Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli\, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään\, ja he peljästyivät suuresti. Mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää peljätkö; sillä katso\, minä ilmoitan teille suuren ilon\, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja\, joka on Kristus\, Herra\, Daavidin kaupungissa. Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa.” Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä\, ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat: ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa\, ja maassa rauha ihmisten kesken\, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!” \n  \nRukoukset\n1. Jumala\, sinä annoit tämän pyhimmän yön loistaa todellisen Valon kirkkautta! Anna meidän\, jotka tunnemme tämän Valon salaisuuden maan päällä\, päästä nauttimaan tästä ilosta myös taivaassa. Sinun Poikasi\, Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta.\n2. Herra\, meidän Jumalamme! Sinä valaiset tämän yön ihmeellisellä valollasi ja ilollasi. Tee meidät osallisiksi ilostasi siinä valossa\, joka loistaa sinun ainoan Poikasi seimestä meille\, kuoleman varjon maan asukkaille. Tätä rukoilemme Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme ja Vapahtajamme nimessä. \n  \nPäivän Psalmi \nAntifoni: Ps. 2:7\nHän lausui minulle: ”Sinä olet mi|nun poikani\,\n* tänä päivänä minä |sinut synnytin. \nTAI: Jes. 9:1\nKansa\, joka pimeydes|sä vaeltaa\, *\nnäkee |suuren valkeuden. \n  \nPsalmi: Ps. 96:1–3\, 6–10\nVeisatkaa Herralle uu|si virsi\, *\nveisatkaa Her|ralle\, kaikki maa. \nVeisatkaa Herralle\, ylistäkää hänen ni|meänsä. *\nJulistakaa päivästä päivään hänen pelastus|tekojansa\, \nilmoittakaa pakanain seassa hänen kun|niaansa\, *\nhänen ihmeitänsä kaikkien kan|sojen seassa. \nHerraus ja kunnia on hänen kasvojen|sa edessä\, *\nkiitos ja ylistys hänen |pyhäkössänsä. \nAntakaa Herralle\, te kansojen su|kukunnat\, *\nantakaa Herralle kunni|a ja väkevyys. \nAntakaa Herralle hänen nimen|sä kunnia\, *\ntuokaa lahjoja\, tulkaa hänen esi|kartanoihinsa. \nKumartakaa Herraa pyhässä kau|nistuksessa\, *\nvaviskaa hänen kasvojensa e|dessä\, kaikki maa. \nSanokaa paka|nain seassa: *\n”Her|ra on kuningas” \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on |ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/jouluyo-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/12/Kirkkovuosi_Joulupaiva.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20251225
DTEND;VALUE=DATE:20251226
DTSTAMP:20260604T164726
CREATED:20191112T140459Z
LAST-MODIFIED:20240926T114624Z
UID:7761-1766620800-1766707199@www.luterilainen.net
SUMMARY:Jouluaamu
DESCRIPTION:Millaiset tunnelmat vallinnevatkaan maassa\, jossa miehitysvalta suunnittelee yleistä verotusta ja määrää kaikki ihmiset ilmoittautumaan veroluetteloon synnyinkaupungissaan. Roomalaisille riitti\, kunhan yksi henkilö perheestä kävi sen tekemässä. Mikä voi olla syynä siihen\, että viimeisillään raskaana oleva Maria änkesi mukaan noin hankalalle matkalle? Ei mikään muu kuin se\, että molemmat perheet olivat hänelle vihoissaan kihlauksen aikana alkaneesta raskaudesta. Maria ei yksinkertaisesti uskaltanut jäädä yksin Nasaretiin. \nMatkaa Betlehemiin kertyi noin 130 km\, joten matkan varrella oli yövyttävä 3-4 yötä. Kenneth Bailey kuvaa Betlehemin tapahtumat aika kiiltokuvamaisesti: tietenkin sukulaiset ottivat nuoren parin avosylin vastaan. Teksti sanoo kuitenkin yksinkertaisesti: ”heille ei ollut sijaa”. Mitä muuta tämä voi tarkoittaa kuin sitä\, etteivät sukulaisetkaan ottaneet kihlaparia kattonsa alle? Synnytys tapahtui siis karjasuojassa. Kuka lie toiminut kätilönä – Joosefko? Ihan varmasti nuoren synnyttäjän kyynelet vuotivat tuossa tilanteessa. Kummallekaan ei varmasti tullut mieleen\, että Jumala se tässä on nyt toteuttamassa suunnitelmaansa. \nSen sijaan\, että enkelit olisivat ilmestyneet epätoivoiselle synnyttäjälle karjasuojassa\, he ilmestyivätkin kedon paimenille. Paimenia syrjittiin tuohon aikaan\, koska he eivät kyenneet pitämään sapattia. Heitä ei hyväksytty oikeuteen todistajiksi väitetyn epäluotettavuutensa tähden. Ja nyt enkelit ilmestyivätkin juuri heille. Vanhassa testamentissa he olivat ilmestyneet vain suurille Jumalan miehille. \nJumalan kirkkaus ympäröi paimenet. Se sama kirkkaus\, joka oli ilmestynyt ilmestysmajassa ja Salomon temppelissä ja jonka Hesekiel oli nähnyt sieltä poistuvan. Nyt kirkkaus viestitti\, että Jumala on tavattavissa Betlehemissä\, aivan kuten hän oli ollut tavattavissa valtaistuimellaan liiton arkun päällä. Eikä tätä suurta ilouutista ilmoitettu Jerusalemin hurskaille\, vaan syntinsä tunteville paimenille: ”TEILLE on syntynyt Vapahtaja.” VT:ssa sanotaan: ”Herran voideltu”. Enkeli sanoo: ”Voideltu\, Herra”. Merkkikin on sellainen\, jonka paimenet ymmärtävät: eläinten syöttökaukalo. Sen luo he uskaltavat mennä\, vaikka siinä sitten makaisi itse Kristus\, Herra. \nTaivaan enkelikuoro lauloi Jumalan kunniaa Betlehemin kedon yllä. Se sama kuoro laulaa tälläkin hetkellä sitä samaa kunniaa Herran valtaistuimen edessä. Ja sitten: ”Maan päällä rauha ihmisillä\, joita hän rakastaa!” (Tämä käännös perustuu käsittääkseni luotettavampiin teksteihin.) Lapsi seimessä osoittaa selvääkin selvemmin\, miten paljon Jumala tätä maailmaa rakastaa – myös sinua ja läheisiäsi. Sitäkin ihmistä\, jonka puolesta eniten hätäilet tänä jouluna. Hänkin on saanut Jumalalta joululahjan\, uskoipa hän siihen tänä jouluna tai ei. Hänellekin on syntynyt Vapahtaja\, Kristus\, Herra. Jumalan joululahjoilla on kuitenkin hintansa. Jeesus tuli tähän maailmaan sitä maksamaan. Hän aloitti maksamisen seimessä ja päätti sen ristillä. \nIsä Jumala tahtoi näyttää rakkaan Poikansa jollekulle heti ensimmäisenä yönä. Siksi hän kutsui seurakunnan eli paimenet paikalle häntä kumartamaan. Lampaat saivat jäädä kedolle\, kun paimenet ryntäsivät kaupunkiin. Heille ei kerrottu osoitetta eikä vanhempien nimeä\, mutta ehkäpä he löysivät oikean karjasuojan valon tai lapsen itkun perusteella. Ja nyt Mariakin sai kuulla\, että kaiken takana oli ollut Jumalan suunnitelma. Seimi oli merkki. Siinä hänen rakkaan vastasyntyneensä oli määräkin nukkua. \nPaimenet kertoivat näkemästään ja kuulemastaan monille ihmisille. Jeesuksesta ei kuitenkaan tullut kuuluisaa ennen kuin vasta 30 vuoden kuluttua. Useimmat paimenista olivat ehkä jo kuolleet ennen hänen julkisen toimintansa alkamista. Tämä yksi kohtaaminen Vapahtajan kanssa ynnä enkelien ilosanoma muuttivat näiden miesten elämän. Enää he eivät tunteneet itseään toisen luokan kansalaisiksi. Heille oli näytetty Vapahtaja\, Kristus\, Herra. Meille hänet näytetään sanassa ja sakramenteissa. Sana on hänen kapalonsa\, kuten Luther sanoo. \n\nKynttilöitä: 6 Liturginen väri:  valkoinen. 2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Jes. 9:1  Psalmi: Ps. 98:1–4 Hallelujasäe Ps. 118:23\n1. lukukappale:  Jes. 9:1–6 2. lukukappale:  Hepr. 1:1–6 tai Room. 1:2–4 Evankeliumi:  Luuk. 2:1–20 \n\n1. lukukappale\nJes. 9:1–6\nKansa\, joka pimeydessä vaeltaa\, näkee suuren valkeuden; jotka asuvat kuoleman varjon maassa\, niille loistaa valkeus. Sinä lisäät kansan\, annat sille suuren ilon; he iloitsevat sinun edessäsi\, niinkuin elonaikana iloitaan\, niinkuin saaliinjaossa riemuitaan. Sillä heidän kuormansa ikeen\, heidän olkainsa vitsan ja heidän käskijänsä sauvan sinä särjet niinkuin Midianin päivänä; ja kaikki taistelun pauhussa tallatut sotakengät ja verellä tahratut vaipat poltetaan ja tulella kulutetaan. Sillä lapsi on meille syntynyt\, poika on meille annettu\, jonka hartioilla on herraus\, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja\, Väkevä Jumala\, Iankaikkinen isä\, Rauhanruhtinas. Herraus on oleva suuri ja rauha loppumaton Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnallansa; se perustetaan ja vahvistetaan tuomiolla ja vanhurskaudella nyt ja iankaikkisesti. Herran Sebaotin kiivaus on sen tekevä. \n  \n2. lukukappale\nHepr. 1:1–6\nSittenkuin Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta\, on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta\, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi\, jonka kautta hän myös on maailman luonut ja joka\, ollen hänen kirkkautensa säteily ja hänen olemuksensa kuva ja kantaen kaikki voimansa sanalla\, on\, toimitettuaan puhdistuksen synneistä\, istunut Majesteetin oikealle puolelle korkeuksissa\, tullen enkeleitä niin paljoa korkeammaksi\, kuin hänen perimänsä nimi on jalompi kuin heidän. Sillä kenelle enkeleistä hän koskaan on sanonut: ”Sinä olet minun Poikani\, tänä päivänä minä sinut synnytin”; ja taas: ”Minä olen oleva hänen Isänsä\, ja hän on oleva minun Poikani”? Ja siitä\, kun hän jälleen tuo esikoisensa maailmaan\, hän sanoo: ”Ja kumartakoot häntä kaikki Jumalan enkelit”. \n  \nTai:\nRoom. 1:2–4\n…jonka Jumala on edeltä luvannut profeettainsa kautta pyhissä kirjoituksissa\, hänen Pojastansa – joka lihan puolesta on syntynyt Daavidin siemenestä ja pyhyyden hengen puolesta kuolleistanousemisen kautta asetettu Jumalan Pojaksi voimassa – Jeesuksesta Kristuksesta\, meidän Herrastamme… \n  \nEvankeliumi\nLuuk. 2:1–20\nJa tapahtui niinä päivinä\, että keisari Augustukselta kävi käsky\, että kaikki maailma oli verolle pantava. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana. Ja kaikki menivät verolle pantaviksi\, kukin omaan kaupunkiinsa.\nNiin Joosefkin lähti Galileasta\, Nasaretin kaupungista\, ylös Juudeaan\, Daavidin kaupunkiin\, jonka nimi on Beetlehem\, hän kun oli Daavidin huonetta ja sukua\, verolle pantavaksi Marian\, kihlattunsa\, kanssa\, joka oli raskaana. Niin tapahtui heidän siellä ollessaan\, että Marian synnyttämisen aika tuli. Ja hän synnytti pojan\, esikoisensa\, ja kapaloi hänet ja pani hänet seimeen\, koska heille ei ollut sijaa majatalossa.\nJa sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa. Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli\, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään\, ja he peljästyivät suuresti. Mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää peljätkö; sillä katso\, minä ilmoitan teille suuren ilon\, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja\, joka on Kristus\, Herra\, Daavidin kaupungissa. Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa.” Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä\, ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat: ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa\, ja maassa rauha ihmisten kesken\, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!”\nJa kun enkelit olivat menneet paimenten luota taivaaseen\, niin nämä puhuivat toisillensa: ”Menkäämme nyt Beetlehemiin katsomaan sitä\, mikä on tapahtunut ja minkä Herra meille ilmoitti”. Ja he menivät kiiruhtaen ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen\, joka makasi seimessä. Ja kun he tämän olivat nähneet\, ilmoittivat he sen sanan\, joka oli puhuttu heille tästä lapsesta. Ja kaikki\, jotka sen kuulivat\, ihmettelivät sitä\, mitä paimenet heille puhuivat. Mutta Maria kätki kaikki nämä sanat ja tutkisteli niitä sydämessänsä. Ja paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa kaikesta\, minkä olivat kuulleet ja nähneet\, sen mukaan kuin heille oli puhuttu. \n  \nRukous\nHerra Jumala\, joka annoit todellisen Valosi koittaa pyhänä yönä! Me rukoilemme sinua: niin kuin olemme maan päällä saaneet Jeesuksessa nähdä kirkkautesi koiton\, niin anna meidän taivaassakin katsella kirkkauttasi iankaikkisesti. Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta\, joka elää ja hallitsee sinun ja Pyhän Hengen kanssa iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen. \n  \nPäivän Psalmi \nAntifoni:\nJes. 9:1\nKansa\, joka pimeydes|sä vaeltaa\, *\nnäkee suuren |valkeuden. \nPsalmi:\nPs. 98:1–4\nVeisatkaa Herralle uu|si virsi\, *\nsillä hän on ih|meitä tehnyt. \nHän on saanut voiton oikealla kä|dellänsä *\nja pyhällä käsi|varrellansa. \nHerra on tehnyt tiettäväksi pelas|tustekonsa\, *\nhän on ilmaissut vanhurskautensa pakanain sil|mien edessä. \nHän on muistanut armonsa ja uskollisuutensa Israelin heimo|a kohtaan; *\nkaikki maan ääret ovat nähneet meidän Jumalamme pe|lastusteot. \nKohottakaa riemuhuuto Herral|le\, kaikki maa\, *\niloitkaa ja riemuitkaa ja vei|satkaa kiitosta. \nKunnia Isälle |ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on |ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/jouluaamu-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2019/11/Kirkkovuosi_2-vuosikerta_Joulu-1.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20251225
DTEND;VALUE=DATE:20251226
DTSTAMP:20260604T164726
CREATED:20191112T140459Z
LAST-MODIFIED:20240926T114634Z
UID:7762-1766620800-1766707199@www.luterilainen.net
SUMMARY:Joulupäivä
DESCRIPTION:”Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme\, ja me katselimme hänen kirkkauttansa\, senkaltaista kirkkautta\, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.” Amen. \nTämä on rukous\, jonka pastori aina messun jälkeen joko alttarilla tai sakaristossa lukee. Siksi jokainen kirkkovuoden kirkkopyhä vie meidät aina joulun ilosanomaan – Jumala syntyi lihaan pelastamaan meidät. Apostoli Johannes saattoi todistaa tästä väkevästi suoraan\, olihan hän itse nähnyt Jeesuksen kasvoista kasvoihin – jopa kirkastusvuorellakin. Kun apostoli sitten myöhemmin seurakunnissa julisti Sanaa ja mursi leipää\, hän saattoi konkreettisesti muistella Herransa kirkkautta. Meille tuo kirkkaus on kätkettynä armonvälineissä. Mutta vaikka se on kätketty\, saamme sen Kristuksessa omistaa itsellemmekin. Vastaanottaa omaksi pelastukseksemme. \nNämä joulupäivän pelastavat Raamatun Sanat nostetaan esiin myös luterilaisessa Augsburgin tunnustuksessa. Toisessa artiklassa mainitaan näin: ”Edelleen seurakuntamme opettavat\, että Aadamin lankeemuksen jälkeen kaikki ihmiset\, jotka lisääntyvät luonnollisella tavalla\, syntyvät synnissä\, so. ilman jumalanpelkoa\, ilman luottamusta Jumalaan sekä pahan himon hallitsemina\, ja että tämä alkusairaus ja perisynti on todella synti\, joka tuomitsee ja tuo jo nyt mukanaan iankaikkisen kuoleman niille\, jotka eivät kasteen ja Pyhän Hengen voimasta synny uudestaan.” (CA II) \nApostoli Johannes todistaa\, että nytpä meidän Vapahtajamme onkin lisääntynyt ei-luonnollisella tavalla. Me uskomme Jumalan Poikaan\, joka sikisi Pyhästä Hengestä. Niinpä Kristus ei syntynyt synnissä. Hänessä ei ole synnin juurta\, siis perisyntiä. Ja siksi hän puhtaana ja virheettömänä Karitsana voi toimia syntiemme sovittajana. Tähän pelastukseen pääsee kiinni joulunakin – kun Kristuksen ylistystä julistetaan ja seurakunta kokoontuu Herran aterialle syntien anteeksisaamiseksi. Sana tuli lihaksi. Yllä mainittu rukous sopiikin aina rukoilla näiden pyhien lahjojen vastaanottamisen jälkeen. \n\nKynttilöitä: 6 Liturginen väri:  valkoinen. 2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Joh. 1:14 tai Ps. 98:3  Psalmi: Ps. 100 Hallelujasäe Ps. 118:23\n1. lukukappale:  Jes. 52:7–10 2. lukukappale:  1. Joh. 1:1–4 tai 1. Joh. 4:9–16 Evankeliumi:  Joh. 1:1–14 \n\n1. lukukappale \nJes. 52:7–10\nKuinka suloiset ovat vuorilla ilosanoman tuojan jalat\, hänen\, joka julistaa rauhaa\, ilmoittaa hyvän sanoman\, joka julistaa pelastusta\, sanoo Siionille: ”Sinun Jumalasi on kuningas!” Kuule! Vartijasi korottavat äänensä\, kaikki he riemuitsevat\, sillä he näkevät silmästä silmään\, kuinka Herra palajaa Siioniin. Huutakaa ilosta\, riemuitkaa\, kaikki te Jerusalemin rauniot\, sillä Herra lohduttaa kansansa\, lunastaa Jerusalemin. Herra paljastaa pyhän käsivartensa kaikkien kansojen nähden\, ja kaikki maan ääret saavat nähdä meidän Jumalamme autuuden. \n  \n2. lukukappale\n1. Joh. 1:1–4\nMikä on alusta ollut\, minkä olemme kuulleet\, minkä omin silmin nähneet\, mitä katselimme ja käsin kosketimme\, siitä me puhumme: elämän Sanasta – ja elämä ilmestyi\, ja me olemme nähneet sen ja todistamme siitä ja julistamme teille sen iankaikkisen elämän\, joka oli Isän tykönä ja ilmestyi meille – minkä olemme nähneet ja kuulleet\, sen me myös teille julistamme\, että teilläkin olisi yhteys meidän kanssamme; ja meillä on yhteys Isän ja hänen Poikansa\, Jeesuksen Kristuksen\, kanssa. Ja tämän me kirjoitamme\, että meidän ilomme olisi täydellinen. \n  \nTai:\n1. Joh. 4:9–16\nSiinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus\, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan\, että me eläisimme hänen kauttansa. Siinä on rakkaus – ei siinä\, että me rakastimme Jumalaa\, vaan siinä\, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. Rakkaani\, jos Jumala on näin meitä rakastanut\, niin mekin olemme velvolliset rakastamaan toinen toistamme. Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Jos me rakastamme toinen toistamme\, niin Jumala pysyy meissä\, ja hänen rakkautensa on tullut täydelliseksi meissä. Siitä me tiedämme pysyvämme hänessä ja hänen pysyvän meissä\, että hän on antanut meille Henkeänsä. Ja me olemme nähneet ja todistamme\, että Isä on lähettänyt Poikansa maailman Vapahtajaksi. Joka tunnustaa\, että Jeesus on Jumalan Poika\, hänessä Jumala pysyy\, ja hän Jumalassa. Ja me olemme oppineet tuntemaan ja me uskomme sen rakkauden\, mikä Jumalalla on meihin. \n  \nEvankeliumi\nJoh. 1:1–14\nAlussa oli Sana\, ja Sana oli Jumalan tykönä\, ja Sana oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan tykönä. Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan\, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään\, mikä syntynyt on. Hänessä oli elämä\, ja elämä oli ihmisten valkeus. Ja valkeus loistaa pimeydessä\, ja pimeys ei sitä käsittänyt.\nOli mies\, Jumalan lähettämä; hänen nimensä oli Johannes. Hän tuli todistamaan\, todistaaksensa valkeudesta\, että kaikki uskoisivat hänen kauttansa. Ei hän ollut se valkeus\, mutta hän tuli valkeudesta todistamaan.\nTotinen valkeus\, joka valistaa jokaisen ihmisen\, oli tulossa maailmaan. Maailmassa hän oli\, ja maailma on hänen kauttaan saanut syntynsä\, ja maailma ei häntä tuntenut. Hän tuli omiensa tykö\, ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan. Mutta kaikille\, jotka ottivat hänet vastaan\, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi\, niille\, jotka uskovat hänen nimeensä\, jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta\, vaan Jumalasta. Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme\, ja me katselimme hänen kirkkauttansa\, senkaltaista kirkkautta\, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta. \n  \nRukous\nHerramme ja Jumalamme! Ylistys sinulle polvesta polveen\, sillä sinä olet Poikasi Jeesuksen Kristuksen syntymällä ilahduttanut ja lohduttanut ihmiskuntaa. Kun kerran olemme hänen pyhästä syntymästään saaneet iankaikkisen autuuden toivon\, niin suo meidän olla turvassa myös hänen tullessaan viimeiselle tuomiolle. Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n  \nPäivän psalmi  \nAntifoni:\nJoh. 1:14a\nSana tuli |lihaksi *\nja asui meidän |keskellämme. \nTAI:\nPs. 98:3\nKaikki maan ääret o|vat nähneet *\nmeidän Jumalamme pe|lastusteot. \n  \nPsalmi:\nPs. 100\nKohottakaa riemuhuuto Herralle\, |kaikki maa. *\nPalvelkaa Herraa ilolla\, tulkaa hänen kasvojensa |eteen riemulla. \nTietäkää\, että Herra on |Jumala. *\nHän on meidät tehnyt\, ja hänen me olemme\, hänen kansansa ja hänen laitu|mensa lampaat. \nKäykää hänen portteihinsa kiittäen\, hänen esikartanoihinsa ylistystä |veisaten. *\nYlistäkää häntä\, kiittäkää hänen |nimeänsä. \nSillä Herra on hyvä; hänen armonsa pysyy iankaikki|sesti *\nja hänen uskollisuutensa |polvesta polveen. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt |on ja aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/joulupaiva-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2019/11/Kirkkovuosi_2-vuosikerta_Joulu-1.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20251226
DTEND;VALUE=DATE:20251227
DTSTAMP:20260604T164726
CREATED:20191112T140500Z
LAST-MODIFIED:20251224T144445Z
UID:7763-1766707200-1766793599@www.luterilainen.net
SUMMARY:Tapaninpäivä 2. joulupäivä
DESCRIPTION:Toinen joulupäivä on omistettu diakoni Stefanukselle (kreik. Stefanos)\, joka oli varhaisen Kirkon paimenia apostolien aikana. Stefanus kivitettiin kuoliaaksi hänen julistettuaan rohkeasti evankeliumia Jeesuksesta. Näin hänestä tuli heti Kristuksen jälkeen ensimmäinen uskonsa tähden kuollut veritodistaja\, marttyyri. \nApostolien tekojen 6. luvussa kerrotaan seitsemän miehen valinnasta ja virkaanvihkimisestä. Heistä tuli apostolien työtovereita ja seurakuntien palvelijoita. Stefanus oli ”täynnä uskoa ja Pyhää Henkeä”\, sekä ”täynnä armoa ja voimaa\, teki suuria ihmeitä ja tunnustekoja”. Hän oli erinomainen saarnaaja\, joka saarnallaan sai juutalaisten vihan päällensä. Hankittuaan väärin todistavia miehiä\, nämä Stefanuksen vastustajat raahasivat hänet Suuren neuvoston eteen\, jossa hän sitten tunnusti Jeesuksen nimeä. Stefanuksen saarna (Ap.t. 7) kertaa oikeastaan kaikki pelastushistorian pääkohdat. Samalla hän julisti lakia kuulijoilleen\, samaan tapaan kuin Pietari helluntaisaarnassaan (Ap.t. 2)\, mutta nyt kuulijat olivat paatuneita eivätkä halunneet kuulla Stefanusta. Sen sijaan he raivostuivat ja kivittivät hänet kuoliaaksi. Tapahtumassa oli pienessä sivuroolissa myös eräs Saulus Tarsolainen\, josta tuli vähän myöhemmin apostoli Paavali (Ap.t. 8). Emme varmasti erehdy\, jos sanomme että Stefuksen marttyyrikuolemalla oli Paavalin elämää ja työtä ajatellen suuri merkitys myöhemmin. \nKuollessaan marttyyri Stefanus rukoili murhaajiensa puolesta aivan kuten hänen Herransa oli tehnyt. Hetkeä ennen kuolemaansa Stefanus ”täynnä Pyhää Henkeä hän loi katseensa taivaaseen päin ja näki Jumalan kirkkauden ja Jeesuksen seisovan Jumalan oikealla puolella”. Kun yleensä miellämme Jeesuksen istuvan valtaistuimellaan kirkkaudessa Jumalan oikealla puolella\, niin tässä kohden Hän seisoo. Jumalan Poika on noussut valtaistuimeltaan ottamaan vastaan veritodistajaansa\, joka oli uskollinen kuolemaan saakka. Näin Stefanus sai kirkkauteen päästyänsä kunnian seppeleen\, josta jo hänen nimensä oli profetia\, sillä Stefanos merkitsee ”seppele”. \nTapaninpäivänä muistamme\, että kristityn osa tässä maailmassa voi johtaa kuolemaan Jeesuksen nimen tunnustamisen tähden. Tätä tapahtuu jatkuvasti eri puolilla maailmaa ja näin on ollut aina Kristuksen Kirkon historiassa. Kärsimys ja kuolema Jeesuksen nimen tähden ei kuitenkaan ole loppu\, vaan johtaa iankaikkiseen elämään taivaassa. Vaikuttaa jopa siltä\, että Jeesuksen tähden henkensä menettäneet ovat taivaassa erityisesti huomioituina (mm. Ilm. 2:10; 6:9–11). Tapaninpäivänä on hyvä muistaa rukouksessa erityisesti kaikkia Kristuksen tähden tällä hetkellä kärsiviä uskon veljiä ja sisaria. \n\n Kynttilöitä: 4 Liturginen väri:  punainen. 2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 119:24  Psalmi: Ps. 119:41–48 Hallelujasäe Ps. 116:15\n1. lukukappale:  2. Aik. 24:18–21 2. lukukappale:  Ap. t. 6:8 11–15 7:51–60 Evankeliumi:  Luuk. 12:8–12 \n\n1. lukukappale\n2. Aik. 24:18–21\nNiin viha kohtasi Juudaa ja Jerusalemia tämän heidän rikoksensa tähden. Hän lähetti heidän keskuuteensa profeettoja palauttamaan heitä Herran tykö\, ja nämä varoittivat heitä\, mutta he eivät kuulleet. Niin Jumalan Henki täytti Sakarjan\, pappi Joojadan pojan\, ja hän astui kansan eteen ja sanoi heille: ”Näin sanoo Jumala: Miksi te rikotte Herran käskyt omaksi onnettomuudeksenne? Koska te olette hyljänneet Herran\, hylkää hänkin teidät.” Mutta he tekivät salaliiton häntä vastaan ja kivittivät hänet kuoliaaksi kuninkaan käskystä Herran temppelin esipihalla. \n  \n2. lukukappale\nAp. t. 6:8\, 11–15\, 7:51–60\nJa Stefanus\, täynnä armoa ja voimaa\, teki suuria ihmeitä ja tunnustekoja kansassa. Silloin he salaa hankkivat miehiä sanomaan: ”Me olemme kuulleet hänen puhuvan pilkkasanoja Moosesta ja Jumalaa vastaan”. Ja he yllyttivät kansan ja vanhimmat ja kirjanoppineet ja astuivat esiin\, raastoivat hänet mukaansa ja veivät neuvoston eteen. Ja he toivat esiin vääriä todistajia\, jotka sanoivat: ”Tämä mies ei lakkaa puhumasta tätä pyhää paikkaa vastaan ja lakia vastaan; sillä me olemme kuulleet hänen sanovan\, että Jeesus\, tuo Nasaretilainen\, on hajottava maahan tämän paikan ja muuttava ne säädökset\, jotka Mooses on meille antanut”. Ja kaikki\, jotka neuvostossa istuivat\, loivat katseensa häneen\, ja hänen kasvonsa olivat heistä niinkuin enkelin kasvot.\n”Te niskurit ja ympärileikkaamattomat sydämeltä ja korvilta\, aina te vastustatte Pyhää Henkeä – niinkuin teidän isänne\, niin tekin. Ketä profeetoista eivät teidän isänne vainonneet? He tappoivat ne\, jotka ennustivat sen Vanhurskaan tulemista\, jonka kavaltajiksi ja murhaajiksi te nyt olette tulleet\, te\, jotka enkelien toimen kautta saitte lain\, mutta ette sitä pitäneet.” Mutta kun he tämän kuulivat\, viilsi se heidän sydäntänsä\, ja he kiristelivät hänelle hampaitansa. Mutta täynnä Pyhää Henkeä hän loi katseensa taivaaseen päin ja näki Jumalan kirkkauden ja Jeesuksen seisovan Jumalan oikealla puolella ja sanoi: ”Katso\, minä näen taivaat auenneina ja Ihmisen Pojan seisovan Jumalan oikealla puolella”.\nNiin he huusivat suurella äänellä ja tukkivat korvansa ja karkasivat kaikki yhdessä hänen päällensä ja ajoivat hänet ulos kaupungista ja kivittivät. Ja todistajat riisuivat vaippansa Saulus nimisen nuorukaisen jalkojen juureen. Ja niin he kivittivät Stefanuksen\, joka rukoili ja sanoi: ”Herra Jeesus\, ota minun henkeni!” Ja hän laskeutui polvilleen ja huusi suurella äänellä: ”Herra\, älä lue heille syyksi tätä syntiä!” Ja sen sanottuaan hän nukkui pois. \n  \nEvankeliumi\nLuuk. 12:8–12\nMutta minä sanon teille: jokaisen\, joka tunnustaa minut ihmisten edessä\, myös Ihmisen Poika tunnustaa Jumalan enkelien edessä. Mutta joka kieltää minut ihmisten edessä\, se kielletään Jumalan enkelien edessä. Ja jokaiselle\, joka sanoo sanan Ihmisen Poikaa vastaan\, annetaan anteeksi; mutta sille\, joka Pyhää Henkeä pilkkaa\, ei anteeksi anneta.\nMutta kun he vievät teitä synagoogain ja hallitusten ja esivaltojen eteen\, älkää huolehtiko siitä\, miten tai mitä vastaisitte puolestanne tahi mitä sanoisitte; sillä Pyhä Henki opettaa teille sillä hetkellä\, mitä teidän on sanottava.” \n  \nRukoukset\n1. Herra\, laupias Jumala\, joka Hengelläsi vahvistit pyhiä marttyyreitä niin\, että he suullaan ja verellään tunnustivat Poikasi Jeesuksen Kristuksen Vapahtajakseen! Me rukoilemme sinua: opeta meitä seuraamaan heidän esikuvaansa ja pidä meidät oikeassa uskossa aina kuolemaan asti. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta.\n2. Herra Jumala! Me vietämme hänen syntymäjuhlaansa\, joka rukoili vainoajiensa puolesta. Anna meille armo seurata häntä\, jota palvomme\, niin että mekin oppisimme rakastamaan vihollisiamme niin kuin hän. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n  \nPäivän Psalmi \nAntifoni:\nPs. 119:24\nSinun todistuksesi ovat minun |iloni\, *\nne ovat minun neuvon|antajani. \n  \nPsalmi:\nPs. 119:41–48\nTulkoon minulle sinun armosi\, |Herra\, *\nsinun apusi\, sinun lupauk|sesi jälkeen\, \nettä minä voisin vastata herjaa|jalleni; *\nsillä sinun sanaasi |minä turvaan. \nÄlä ota peräti pois minun suustani totuuden |sanaa\, *\nsillä sinun oikeuteesi minä |panen toivoni. \nMinä tahdon alati noudattaa sinun laki|asi\, *\naina ja ian|kaikkisesti. \nSilloin minä vaellan avaralla |paikalla; *\nsillä sinun asetuksiasi |minä kysyn. \nMinä puhun sinun todistuksistasi kuningasten |edessä\, *\nenkä |häpeään joudu. \nMinä iloitsen sinun käskyis|täsi\, *\njotka ovat |minulle rakkaat. \nMinä kohotan käteni sinun käskyjesi puoleen\, jotka ovat minulle |rakkaat\, *\nja tutkistelen sinun |säädöksiäsi. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/tapaninpaiva-2-joulupaiva-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/12/Kirkkovuosi_3-vuosikerta_Tapaninpaiva.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20251227
DTEND;VALUE=DATE:20251228
DTSTAMP:20260604T164726
CREATED:20191112T140501Z
LAST-MODIFIED:20251224T144600Z
UID:7764-1766793600-1766879999@www.luterilainen.net
SUMMARY:Apostoli Johanneksen päivä 3. joulupäivä
DESCRIPTION:Kolmantena joulupäivänä kirkko on vanhastaan muistanut pyhää apostoli Johannesta. Johannes oli yksi Jeesuksen kahdestatoista opetuslapsesta. Hän kirjoitti Herrastaan ja Mestaristaan Jeesuksesta evankeliumikirjan. Lisäksi meillä on Uudessa testamentissa kolme Johanneksen kirjettä sekä Johanneksen ilmestys. \nJohanneksen tekstit ovat syvällisiä ja suorastaan taivaiden korkeuksiin nousevia. Evankelista Johanneksen symboli kristillisessä perinteessä onkin ollut kotka. Kotka kiehtoi antiikin ihmisiä\, sillä taivaan linnuista se lensi ylimpänä eli lähinnä Jumalan ulottuvuutta. Mutta Johannes ei jää korkeuksiin\, vaan Sana tulee lihaksi (Joh. 1:14). Jumala ei olekaan Johanneksen selkeän viestin mukaan tavoittamaton. Jumala ei myöskään ole vain mystisesti kaikkialla näkymättömästi läsnä. Jos pelkästään tämä olisi totta\, silloin ei tiedettäisi\, mistä tämä salattu Jumala voidaan löytää. Mutta nytpä Jumalan Ainosyntyinen Poika on tullut ihmiseksi. Jumala voidaan löytää Jeesuksessa. (Joh. 1:10–13) \nJohannes osoittaa myös läpi ”johanneslaisen kirjallisuuden”\, että tämä Jeesus on tänään löydettävissä uudessa temppelissä eli seurakunnassa\, joka on Jeesuksen ruumis (Joh. 2:19– 22). Siellä Kristus on läsnä sanansa saarnassa (Joh. 6:63)\, syntien anteeksiantamuksessa (Joh. 20:21–23)\, pyhässä kasteessa (Joh. 3:5)\, ehtoollisella nautittavassa Kristuksen ruumiissa ja veressä (Joh. 6:54). Johannes on kirjoittamansa Raamatun sanan myötä jäänyt tänne todistamaan meille Jeesuksesta (Joh. 21:23–24). Näissä sanoissa Pyhä Henki puhuu meille\, tuo meidät lähelle Jeesusta\, että sinäkin voisit Johanneksen tavoin sanoa: minä olen Jeesuksen rakas opetuslapsi\, joka saan levätä hänen rintaansa vasten (Joh. 13:23). \n\n Kynttilöitä: 4 Liturginen väri:  valkoinen. 2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 145:6–7 tai Sir. 15:5–6  Psalmi: Ps. 92:13–16 Hallelujasäe 1. Joh. 1:2\n1. lukukappale:  Sananl. 8:1 22–30 2. lukukappale:  1. Joh. 2:28–3:3 Evankeliumi:  Joh. 21:19–24 tai Joh. 1:1–14 \n\n1. lukukappale\nSananl. 8:1\, 22–30\nEikö viisaus kutsu\, eikö taito anna äänensä kuulua? Herra loi minut töittensä esikoiseksi\, ensimmäiseksi teoistaan\, ennen aikojen alkua. Iankaikkisuudesta minä olen asetettu olemaan\, alusta asti\, hamasta maan ikiajoista. Ennenkuin syvyyksiä oli\, synnyin minä\, ennenkuin oli lähteitä\, vedestä rikkaita. Ennenkuin vuoret upotettiin paikoilleen\, ennen kukkuloita\, synnyin minä\, kun hän ei vielä ollut tehnyt maata\, ei mantua\, ei maanpiirin tomujen alkuakaan. Kun hän taivaat valmisti\, olin minä siinä\, kun hän veti piirin syvyyden pinnalle\, kun hän teki vahvoiksi pilvet korkeudessa\, kun syvyyden lähteet saivat voiman\, kun hän merelle asetti sen rajat\, että vedet eivät kävisi hänen käskynsä yli\, kun hän vahvisti maan perustukset\, silloin minä hänen sivullansa hoidokkina olin\, ihastuksissani olin päivästä päivään ja leikitsin hänen edessänsä kaikin ajoin. \n  \n2. lukukappale\n1. Joh. 2:28–3:3\nJa nyt\, lapsukaiset\, pysykää hänessä\, että meillä hänen ilmestyessään olisi turva eikä meitä häpeällä karkoitettaisi pois hänen tyköänsä hänen tulemuksessaan. Jos tiedätte\, että hän on vanhurskas\, niin te ymmärrätte\, että myös jokainen\, joka vanhurskauden tekee\, on hänestä syntynyt.\nKatsokaa\, minkäkaltaisen rakkauden Isä on meille antanut\, että meitä kutsutaan Jumalan lapsiksi\, joita me olemmekin. Sentähden ei maailma tunne meitä\, sillä se ei tunne häntä. Rakkaani\, nyt me olemme Jumalan lapsia\, eikä ole vielä käynyt ilmi\, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen\, kun hän ilmestyy\, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena\, kuin hän on. Ja jokainen\, joka panee häneen tämän toivon\, puhdistaa itsensä\, niinkuin hän on puhdas. \n  \nEvankeliumi\nJoh. 21:19–24\nJeesus sanoi Pietarille: ”Seuraa minua”.\nNiin Pietari kääntyi ja näki sen opetuslapsen seuraavan\, jota Jeesus rakasti ja joka myös oli aterioitaessa nojannut hänen rintaansa vasten ja sanonut: ”Herra\, kuka on sinun kavaltajasi?” Kun Pietari hänet näki\, sanoi hän Jeesukselle: ”Herra\, kuinka sitten tämän käy?” Jeesus sanoi hänelle: ”Jos minä tahtoisin\, että hän jää tänne siihen asti\, kunnes minä tulen\, mitä se sinuun koskee? Seuraa sinä minua.”\nNiin semmoinen puhe levisi veljien keskuuteen\, ettei se opetuslapsi kuole; mutta ei Jeesus sanonut hänelle\, ettei hän kuole\, vaan: ”Jos minä tahtoisin\, että hän jää tänne siihen asti\, kunnes minä tulen\, mitä se sinuun koskee?”\nTämä on se opetuslapsi\, joka todistaa näistä ja on nämä kirjoittanut; ja me tiedämme\, että hänen todistuksensa on tosi. \n  \nTai:\nJoh. 1:1–14\nAlussa oli Sana\, ja Sana oli Jumalan tykönä\, ja Sana oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan tykönä. Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan\, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään\, mikä syntynyt on. Hänessä oli elämä\, ja elämä oli ihmisten valkeus. Ja valkeus loistaa pimeydessä\, ja pimeys ei sitä käsittänyt.\nOli mies\, Jumalan lähettämä; hänen nimensä oli Johannes. Hän tuli todistamaan\, todistaaksensa valkeudesta\, että kaikki uskoisivat hänen kauttansa. Ei hän ollut se valkeus\, mutta hän tuli valkeudesta todistamaan.\nTotinen valkeus\, joka valistaa jokaisen ihmisen\, oli tulossa maailmaan. Maailmassa hän oli\, ja maailma on hänen kauttaan saanut syntynsä\, ja maailma ei häntä tuntenut. Hän tuli omiensa tykö\, ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan. Mutta kaikille\, jotka ottivat hänet vastaan\, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi\, niille\, jotka uskovat hänen nimeensä\, jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta\, vaan Jumalasta. Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme\, ja me katselimme hänen kirkkauttansa\, senkaltaista kirkkautta\, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta. \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala! Valaise armollisesti seurakuntaasi\, että se sinun pyhän apostolisi ja evankelistasi Johanneksen opetuksen valaisemana saisi sinun iankaikkiset lahjasi. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta.\n2. Herra\, meidän Jumalamme\, joka olet julistanut maailmalle Poikasi evankeliumin pyhien apostoliesi kautta! Anna armosi\, että me saisimme syntimme anteeksi ja uskossa vahvoina pysyisimme siinä opissa\, jonka he ovat meille sinun puolestasi ilmoittaneet. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n  \nPäivän Psalmi \nAntifoni:\nPs. 145:6–7\nSinun suurista teoistasi minä |kerron. *\nJulistettakoon sinun suuren hyvyyte|si muistoa. \nTai:\nSir. 15:5–6\nSe korottaa hänet ylitse hänen lähimmäistensä ja avaa hänen suunsa keskellä seura|kuntaa. *\nIlon ja riemuseppeleen ja iankaikkisen nimen |hän saa periä. \n  \nPsalmi:\nPs. 92:13–16\nVanhurskas viheriöitsee kuin |palmupuu\, *\nhän kasvaa kuin Liba|nonin setri. \nHe ovat istutetut Herran |huoneeseen\, *\nhe viheriöitsevät meidän Jumalamme |kartanoissa. \nVielä vanhuudessaan he tekevät |hedelmää\, *\novat mehevät |ja vihannat \nja julistavat\, että Herra on |vanhurskas\, *\nhän\, minun kallioni\, ja ettei hänessä |vääryyttä ole. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/apostoli-johanneksen-paiva-3-joulupaiva-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/png:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/12/kirkkovuosi_yleiskuva_Johannes.png
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20251228
DTEND;VALUE=DATE:20251229
DTSTAMP:20260604T164726
CREATED:20191112T140502Z
LAST-MODIFIED:20251224T144707Z
UID:7765-1766880000-1766966399@www.luterilainen.net
SUMMARY:Viattomien lasten päivä 4. joulupäivä
DESCRIPTION:Jeesuksen syntymän aikaan Israelin hallitsija oli Herodes Suuri. Hän oli Rooman valtakunnan asettama kuningas\, joka piti valtaa kovalla kädellä. Herodes ei ollut syntyperäinen juutalainen. Hän myös tiesi\, etteivät hurskaat juutalaiset katsoneet hänen asemaansa hyvällä. Kun Herodes kuuli itämailta tulleilta tietäjiltä\, että Israeliin oli syntynyt uusi kuningas\, näki Herodes edessään yhden vaihtoehdon. Tänäkin päivänä näemme eri puolilla maailmaa\, että kilpailevat vallantavoittelijat – tai sellaiseksi otaksutut – saatetaan raivata julmasti tieltä. Tähän työhön Herodes päättävästi ryhtyi ja kun tietäjät eivät tulleet ilmoittamaan\, missä Jeesus-lapsi oleili\, lähetti Herodes sotilaansa surmaamaan kaikki kaksivuotiaat ja sitä nuoremmat poikalapset. \nNäemme päivän evankeliumissa jyrkän eron tämän langenneen maailman kuninkuuden ja Jeesuksen kuninkuuden välillä. Herodes taistelee omasta vallastaan. Jeesus on luopunut omasta taivaallisesta vallastaan taistellakseen synnin särkemän ihmissuvun puolesta. Jeesus vietiin Egyptiin\, jotta hän pelastaisi koko luomakunnan synnin orjuudesta\, kuten Israel oli Mooseksen aikana pelastettu Egyptin orjuudesta. Jeesus vältti miekan\, jotta hän kantaisi myöhemmin maailman synnin ja kuoleman ristillä. \nBetlehemin surmattujen poikien äidit\, isät\, siskot ja veljet itkivät pahuuden julmaa surmatyötä. Tänäänkin itku ja huuto kaikuu ympäri maailman sen johdosta\, että Jeesuksen nimen tähden jopa lapsia surmataan. Pahan valta surmaa viattomatkin. Länsimaissa surmat suoritetaan usein silmiltä kätkössä\, äitien kohdussa. Tämän pahan ja julman maailman keskelle Jumala syntyi. Kärsimyksen ja kuoleman keskellä\, me saamme katsoa seimen Lasta\, joka kerran ylennettiin ristille. Kuolemalla hän nieli kuoleman. \nNyt tallella on lapsi luona Herran\,\nvoi jospa sinne pääsisimme kerran!\nEi murhe paina\,\nkun siellä aina\nveisaamme hänen kanssaan autuaina.\n(Lv. 892:3)  \n\n Kynttilöitä: 4 Liturginen väri:  valkoinen tai punainen. 2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Valit. 2:19  Psalmi: Ps. 124:2–3 6–8 Hallelujasäe Ilm. 19:5\n1. lukukappale:  2. Moos. 1:22–2:10 2. lukukappale:  1. Piet. 4:12–16 Evankeliumi:  Matt. 2:13–21 \n\n1. lukukappale\n2. Moos. 1:22–2:10\nNiin farao antoi käskyn kaikelle kansallensa\, sanoen: ”Kaikki poikalapset\, jotka syntyvät\, heittäkää Niilivirtaan\, mutta kaikkien tyttölasten antakaa elää”. Niin eräs mies\, joka oli Leevin sukua\, meni ja nai leeviläisen neidon. Ja vaimo tuli raskaaksi ja synnytti pojan. Ja kun hän näki\, että se oli ihana lapsi\, salasi hän sitä kolme kuukautta. Mutta kun hän ei voinut sitä enää salata\, otti hän kaisla-arkun\, siveli sen maapihkalla ja piellä\, pani lapsen siihen ja laski sen kaislikkoon Niilivirran rantaan. Ja lapsen sisar asettui taammaksi nähdäksensä\, mitä hänelle tapahtuisi. Silloin faraon tytär tuli alas peseytymään virrassa\, ja hänen seuranaisensa\nkävelivät virran rannalla; ja kun hän näki arkun kaislikossa\, lähetti hän palvelijattarensa ja otatti sen ylös. Ja kun hän avasi sen\, näki hän lapsen; ja katso\, siinä oli poikanen\, joka itki. Niin hänen tuli sitä sääli\, ja hän sanoi: ”Tämä on hebrealaisten lapsia”. Niin lapsen sisar sanoi faraon tyttärelle: ”Menenkö kutsumaan sinulle hebrealaisen imettäjän\, joka voi imettää sen lapsen sinulle?” Faraon tytär vastasi hänelle: ”Mene!” Niin tyttö meni ja kutsui lapsen äidin. Ja faraon tytär sanoi hänelle: ”Ota tämä lapsi ja imetä se minulle\, niin minä maksan sinulle siitä palkan”. Ja vaimo otti lapsen ja imetti sen. Mutta kun lapsi oli kasvanut\, toi hän sen faraon tyttärelle\, ja tämä otti sen pojaksensa ja antoi hänelle nimen Mooses\, sillä hän sanoi: ”Minä olen vetänyt hänet ylös vedestä”. \n  \n2. lukukappale\n1. Piet. 4:12–16\nRakkaani\, älkää oudoksuko sitä hellettä\, jossa olette ja joka on teille koetukseksi\, ikäänkuin teille tapahtuisi jotakin outoa\, vaan iloitkaa\, sitä myöten kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä\, että te myös hänen kirkkautensa ilmestymisessä saisitte iloita ja riemuita. Jos teitä solvataan Kristuksen nimen tähden\, niin te olette autuaat\, sillä kirkkauden ja Jumalan Henki lepää teidän päällänne. Älköön näet kukaan teistä kärsikö murhaajana tai varkaana tai pahantekijänä tahi sentähden\, että sekaantuu hänelle kuulumattomiin; mutta jos hän kärsii kristittynä\, älköön hävetkö\, vaan ylistäköön sen nimensä tähden Jumalaa. \n  \nEvankeliumi\nMatt. 2:13–21\nMutta kun he olivat menneet\, niin katso\, Herran enkeli ilmestyi Joosefille unessa ja sanoi: ”Nouse\, ota lapsi ja hänen äitinsä ja pakene Egyptiin\, ja ole siellä siihen asti\, kuin minä sinulle sanon; sillä Herodes on etsivä lasta surmatakseen hänet”.\nNiin hän nousi\, otti yöllä lapsen ja hänen äitinsä ja lähti Egyptiin. Ja hän oli siellä Herodeksen kuolemaan asti; että kävisi toteen\, minkä Herra on puhunut profeetan kautta\, joka sanoo: ”Egyptistä minä kutsuin poikani”. Silloin Herodes\, nähtyään\, että tietäjät olivat hänet pettäneet\, vihastui kovin ja lähetti tappamaan kaikki poikalapset Beetlehemistä ja koko sen ympäristöstä\, kaksivuotiaat ja nuoremmat\, sen mukaan kuin hän oli aikaa tietäjiltä tarkoin tiedustellut.\nSilloin kävi toteen\, mikä on puhuttu profeetta Jeremiaan kautta\, joka sanoo: ”Ääni kuuluu Raamasta\, itku ja iso parku; Raakel itkee lapsiansa eikä lohdutuksesta huoli\, kun heitä ei enää ole”.\nMutta kun Herodes oli kuollut\, niin katso\, Herran enkeli ilmestyi unessa Joosefille Egyptissä ja sanoi: ”Nouse\, ota lapsi ja hänen äitinsä ja mene Israelin maahan\, sillä ne ovat kuolleet\, jotka väijyivät lapsen henkeä”. Niin hän nousi\, otti lapsen ja hänen äitinsä ja meni Israelin maahan. \n  \nRukous\nKaikkivaltias Jumala! Tänä päivänä viattomat lapset julistivat sinun nimeäsi – eivät sanoillaan vaan kuolemallaan\, joka heijastaa sinun rakkaan Poikasi kuolemaa. Kuoleta meistä kaikki synnin pahuus\, että todistaisimme myös elämällämme sinun uskoasi\, jota suullamme tunnustamme. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n  \nPäivän Psalmi \nAntifoni:\nValit. 2:19\nAnna sydämesi vuotaa kuin vesi Herran kasvojen |edessä. *\nKohota kätesi häntä kohden pienten lastesi elä|män puolesta. \n  \nPsalmi:\nPs. 124:2–3\, 6–8\nEllei Herra olisi meidän kanssamme\, kun ihmiset nousevat meitä |vastaan\, *\nniin he meidät elävältä |nielisivät \nKiitetty olkoon |Herra\, *\njoka ei antanut meitä heidän hammastensa |raadeltaviksi. \nMeidän sielumme pääsi kuin lintu pyydystäjäin |paulasta: *\npaula katkesi\, ja me |pääsimme pois. \nMeidän apumme on Herran |nimi\, *\nhänen\, joka on tehnyt |taivaan ja maan. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/viattomien-lasten-paiva-4-joulupaiva-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/12/Kirkkovuosi_3-vuosikerta_Viattomien-lasten-paiva.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20251231
DTEND;VALUE=DATE:20260101
DTSTAMP:20260604T164726
CREATED:20191112T140604Z
LAST-MODIFIED:20251224T144806Z
UID:7842-1767139200-1767225599@www.luterilainen.net
SUMMARY:Uudenvuodenaatto
DESCRIPTION:Jos tietäisit\, että sinulla on elämää jäljellä enää vain yksi vuosi\, miten sen eläisit? On hyvä miettiä\, mitä Jeesus tahtoo sanoa meille tämän vertauksen kautta\, kun yksi vuosi taas päättyy elämästämme. \nVertauksessa esiintyy kaksi henkilöä ja puu: viinitarhan omistaja\, sitä hoitava puutarhuri ja hedelmätön viikunapuu. On käsittämätöntä\, miksi hyvässä maassa kasvanut viikunapuu ei tuota hedelmää. Viiniköynnöstä varten valitaan näet paras mahdollinen maaperä\, ja viikunapuu oli päässyt tuollaiseen kasvupaikkaan. Mutta nyt se vain laihdutti maata ja vei valoa & vettä viiniköynnöksiltä. \nPuutarhuri olisi päässyt vähimmällä\, jos hän olisi kaatanut puun. Nyt hän kuitenkin lupautui käyttämään aikaansa ja energiaansa sen hoitamiseen vielä yhden vuoden ajan. Lantaa piti raahata puun juurelle\, samoin vettä. Maata piti kuokkia. Mutta puutarhuri oli nähnyt viikunapuun kasvavan siemenestä tai pienestä taimesta isoksi puuksi ja jotenkin hän oli vain kiintynyt siihen. Ei ollut menettänyt toivoaan. Näki sielunsa silmillä\, millainen se puu vielä voisi olla. \nViikunapuu tarkoittaa vertauksessa ensinnäkin Israelia\, jonka parissa Jeesus toimi yhteensä kolme vuotta. Enkä hänen toimintaansa oli jäljellä vielä vuosi siinä vaiheessa\, kun hän tämän vertauksen kertoi. Israel oli saanut lapseuden\, kirkkauden\, liitot\, lupaukset ja jumalanpalveluksen (Room.9). Ennen kaikkea se on saanut Jumalan sanan\, sekä inspiroidun että inkarnoidun. Totta totisesti se kasvoi parhaassa maaperässä. \nNyt viikunapuu tarkoittaa kristillistä kirkkoa – meidänkin seurakuntiamme. Löytyykö niistä synnintuntoa? Löytyykö niistä armonvälineiden arvostusta? Löytyykö rakkautta sisaria ja veljiä kohtaan\, niitä vaikeimpiakin? Löytyykö uhrimieltä? Löytyykö huolta niistä\, jotka eivät vielä evankeliumia tunne omassa maassamme ja aina maailman ääriin asti? Löytyykö tätä kaikkea paimenista? Kuvittele sielusi silmillä\, miten Jeesus seisoo tänä uutena vuonna pää kumarassa Isänsä edessä pyytämässä lisää armonaikaa sinulle ja seurakunnallesi. Armonaika on rajallinen. Tulee päivä\, jolloin hedelmätön viikunapuu hakataan poikki. \nMutta vertauksen voi soveltaa myös yksityiseen kristittyyn. Minkä verran Jumala ja lähimmäiset löysivät hyviä hedelmiä sinun elämästäsi menneenä vuonna? Rakkautta\, iloa\, rauhaa\, pitkämielisyyttä\, ystävällisyyttä\, hyvyyttä\, uskollisuutta\, sävyisyyttä ja itsensä hillitsemistä\, näitä ihania Hengen hedelmiä (Gal.5)? Niin\, Jeesus seisoo Isänsä edessä tänä uutena vuonna ja pyytää sinullekin lisää armonaikaa. Tämän vertauksen pohjalta ymmärrämme\, ettei hän rakasta eniten niitä kristittyjä\, jotka kantavat eniten hedelmää. Hän rakastaa sitäkin\, joka vain laihduttaa maata. Hänenkin puolestaan Vapahtaja vuodatti verensä ja rukoilee Isän oikealla puolella. Hän lupaa muokata ja lannoittaa maan viikunapuun ympäriltä. Jos elämääsi tai seurakuntasi elämään tulee ensi vuonna suruja ja vaikeuksia\, ota ne vastaan puutarhurin hoitona. \nViimeisen elinviikkonsa aikana Jeesus kirosi yhden hedelmättömän viikunapuun (Matt.21:18-19). Sen tehtyään hän vaihtoi osia kirotun puun kanssa – ja meidän kanssamme. ”Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta\, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme – sillä kirjoitettu on: ’Kirottu on jokainen\, joka on puuhun ripustettu.’” (Gal.3:13*). Ristiksi lyöty puu on maailman hedelmättömin puu. Kuitenkin Jeesuksen ristinpuu tuotti meille hedelmän\, jota syömällä elämme iankaikkisesti (Joh.6:51). \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri:  valkoinen 2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 89:3 Psalmi: Ps. 121 tai Ps. 102:26–29 Hallelujasäe: Valit. 3:22\n1. lukukappale:  Valit. 3:22–26 tai Saarn. 3:1–8 tai 1. Sam. 7:12 2. lukukappale:  1. Piet. 1:22–25 Evankeliumi:  Luuk. 13:6–9 tai Matt. 16:1–4 \n\n1. lukukappale\nValit. 3:22–26\nHerran armoa on\, ettemme ole aivan hävinneet\, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut: se on joka aamu uusi\, ja suuri on hänen uskollisuutensa. Minun osani on Herra\, sanoo minun sieluni; sentähden minä panen toivoni häneen. Hyvä on Herra häntä odottaville\, sille sielulle\, joka häntä etsii. Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua. \n  \nTai:\nSaarn. 3:1–8\nKaikella on määräaika\, ja aikansa on joka asialla taivaan alla. Aika on syntyä ja aika kuolla. Aika on istuttaa ja aika repiä istutus. Aika on surmata ja aika parantaa. Aika on purkaa ja aika rakentaa. Aika on itkeä ja aika nauraa. Aika on valittaa ja aika hypellä. Aika on heitellä kiviä ja aika kerätä kivet. Aika on syleillä ja aika olla syleilemättä. Aika on etsiä ja aika kadottaa. Aika on säilyttää ja aika viskata pois. Aika on reväistä rikki ja aika ommella yhteen. Aika on olla vaiti ja aika puhua. Aika on rakastaa ja aika vihata. Aika on sodalla ja aika rauhalla. \n  \n2. lukukappale\n1. Piet. 1:22–25\nPuhdistakaa sielunne totuuden kuuliaisuudessa vilpittömään veljenrakkauteen ja rakastakaa toisianne hartaasti puhtaasta sydämestä\, te\, jotka olette uudestisyntyneet\, ette katoavasta\, vaan katoamattomasta siemenestä\, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta. Sillä: ”kaikki liha on kuin ruoho\, ja kaikki sen kauneus kuin ruohon kukkanen; ruoho kuivuu\, ja kukkanen varisee\, mutta Herran sana pysyy iankaikkisesti”. \n  \nEvankeliumi\nLuuk. 13:6–9\nJa hän puhui tämän vertauksen: ”Eräällä miehellä oli viikunapuu istutettuna viinitarhassaan; ja hän tuli etsimään hedelmää siitä\, mutta ei löytänyt. Niin hän sanoi viinitarhurille: ’Katso\, kolmena vuotena minä olen käynyt etsimässä hedelmää tästä viikunapuusta\, mutta en ole löytänyt. Hakkaa se pois; mitä varten se vielä maata laihduttaa?’ Mutta tämä vastasi ja sanoi hänelle: ’Herra\, anna sen olla vielä tämä vuosi; sillä aikaa minä kuokin ja lannoitan maan sen ympäriltä. Ehkä se ensi vuonna tekee hedelmää; mutta jos ei\, niin hakkaa se pois’.” \n  \nTai:\nMatt. 16:1–4\nJa fariseukset ja saddukeukset tulivat hänen luoksensa ja kiusasivat häntä pyytäen häntä näyttämään heille merkin taivaasta. Mutta hän vastasi ja sanoi heille: ”Kun ilta tulee\, sanotte te: ’Tulee selkeä ilma\, sillä taivas ruskottaa’\, ja aamulla: ’Tänään tulee rajuilma\, sillä taivas ruskottaa ja on synkkä’. Taivaan muodon te osaatte arvioida\, mutta aikain merkkejä ette osaa. Tämä paha ja avionrikkoja sukupolvi tavoittelee merkkiä\, mutta sille ei anneta muuta merkkiä kuin Joonaan merkki.” Ja hän jätti heidät ja meni pois. \n  \nRukous\nKaikkivaltias\, iankaikkinen Jumala! Ohjaa meidän tekomme sinun hyvän tahtosi mukaan\, että me voisimme sinun rakkaan Poikasi nimessä kasvaa hyvissä teoissa. Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 89:3\nMinä sanon: ikiajoiksi on armo ra|kennettu\, *\nsinä olet perustanut uskollisuu|tesi taivaisiin. \n  \nPsalmi:\nPs. 121\nMinä nostan silmäni vuoria |kohti: *\nmistä tulee |minulle apu? \nApu minulle tulee |Herralta\, *\njoka on tehnyt |taivaan ja maan. \nHän ei salli sinun jalkasi |horjua\, *\nsinun varjeli|jasi ei torku. \nKatso\, hän\, joka Israelia |varjelee\, *\nei torku |eikä nuku. \nHerra on sinun varjeli|jasi\, *\nHerra on suojaava varjosi sinun oikealla |puolellasi. \nEi polta sinua aurinko |päivällä\, *\nei|kä kuu yöllä. \nHerra varjelee sinut kaikesta |pahasta\, *\nhän varjelee |sinun sielusi. \nHerra varjelee sinun lähtemisesi ja tulemi|sesi\, *\nnyt ja ian|kaikkisesti. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt |on ja aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/uudenvuodenaatto-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/12/Kirkkovuosi_1-vuosikerta_Uudenvuodenaatto.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20260101
DTEND;VALUE=DATE:20260102
DTSTAMP:20260604T164726
CREATED:20191121T125402Z
LAST-MODIFIED:20251231T104910Z
UID:8025-1767225600-1767311999@www.luterilainen.net
SUMMARY:Uudenvuodenpäivä
DESCRIPTION:Uudenvuodenpäivä on kirkollisesti paljon enemmän kuin uuden kalenterivuoden ensimmäinen päivä. Se on joulupäivän oktaavi eli juhlapäivä\, jota vietetään kahdeksantena päivänä pääjuhlasta ja joka jatkaa pääjuhlan aihetta. Mutta varsinaisen sisältönsä uudenvuodenpäivä saa siitä\, että Jeesus ympärileikattiin kahdeksan päivän päästä syntymästään ja sai samalla nimensä (Luuk. 2:21). Tästä syystä uudenvuodenpäivä on Jeesuksen nimipäivä. Pyhimyskalenterissa ja nimipäiväkalenterissa ei 1.1. ole kenenkään muun nimeä. Kristityt aloittavat uuden armovuoden yksin Jeesuksen nimessä. \nHeprealainen nimi Jeesus on sama kuin Vanhassa testamentissa esiintyvät nimet Joosua ja Jeesua. Nimi tarkoittaa “HERRA on pelastanut” tai “tuottanut täydellisen pelastuksen”\, “sillä Hän on vapahtava kansansa heidän synneistänsä” (Matt. 1:21). “Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu\, jossa meidän pitäisi pelastuman” (Ap.t. 4:12). \nJeesus ympärileikattiin kahdeksantena päivänä\, niin kuin kaikki israelilaiset poikalapset. Herra oli näet tehnyt liiton kantaisä Abramin kanssa ja antanut hänelle nimen Abraham\, “paljouden isä”. Jumalan liiton sisältö oli\, että Hän on oleva ikuisesti Aabrahamin ja hänen siemenensä Jumala (1. Moos. 17:7–8). Ympärileikkaus oli tämän Jumalan lupauksen merkki ja uskonvanhurskauden sinetti Aabrahamille ja hänen jälkeläisilleen (1. Moos. 17:10–14\, vertaa Room. 4:11–12). Messiaan oli oltava ympärileikattu ollakseen tuo Aabrahamin siemen\, Aabrahamin luvattu jälkeläinen\, jossa kaikki kansakunnat tulevat siunatuiksi (Gal. 3:16). Joka uskossa omistaa Jeesuksen\, Aabrahamin siemenen\, se omistaa myös Aabrahamin siemenen Jumalan. Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä on meidän Jumalamme ja Isämme. \nToiseksi Jeesuksen ympärileikkaus tarkoitti\, että Hän tuli Jumalan lain alaiseksi (Gal. 4:4). Kahdeksanpäiväinen imeväinen alkoi täyttää meidän puolestamme lain pyhiä ja murskaavia vaatimuksia\, joihin me emme ole yltäneet emmekä yllä. Samalla Jeesus-vauva alkoi kulkea kohti Golgatan ristiä\, jolla Hän lopulta kärsi sijaisenamme lain rangaistuksen lainrikkojille: kuolemantuomion ja Jumalan vihan. \nKolmanneksi pieni pojanalku vuodatti ympärileikkauksessa ensimmäistä kertaa pyhää vertaan meidän syntisten puolesta. Tälläkin tavalla ympärileikkaus viittasi eteenpäin kohti Golgataa. Jumalan lupausten liittoon ei voi astua ilman verta ja kuolemaa. Ympärileikattava pikkupoika vuodatti aikanaan viimeisenkin veripisaransa piikkiruoskan\, orjantappurakruunun ja naulojen runtelemana\, jotta syntiset voivat päästä Jumalan armoon. Mutta neljänneksi Jeesuksen ympärileikkaus viittasi myös Hänen ylösnousemukseensa. Verenvuodatus pelasti kuolemasta\, antoi elämän (1. Moos. 17:14). Jeesus ympärileikattiin kahdeksantena päivänä\, ja kahdeksantena päivänä\, viikon ensimmäisenä päivänä Hän myös nousi kuolleista. Ylösnousemuksessa Jeesus mursi kuoleman ja sen ruhtinaan vallan. Nyt kristillinen kaste on “Kristuksen ympärileikkaus”\, jossa uskovalle lahjoitetaan Jeesuksen nimi\, veri\, kuolema ja ylösnousemus\, rikkomusten anteeksisaaminen ja voitto pimeyden henkivalloista (Kol. 2:11–15). “On Jeesus nimi ihanin sielulle uskovalle. Se lohdun antaa vaivoihin\, tuo rauhan ristin alle.” (Virsi 42:1) \n\nKynttilöitä: 6 Liturginen väri:  valkoinen 2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Fil. 2:10–11 Psalmi: Ps. 8:2–10 Hallelujasäe: Ps. 145:21 tai Hepr. 13:8\n1. lukukappale:  Jes. 43:1–3 2. lukukappale:  1. Joh. 5:1–5 Evankeliumi:  Joh. 14:12–14 \n\n1. lukukappale\nJes. 43:1–3\nMutta nyt\, näin sanoo Herra\, joka loi sinut\, Jaakob\, joka valmisti sinut\, Israel: Älä pelkää\, sillä minä olen lunastanut sinut\, minä olen sinut nimeltä kutsunut; sinä olet minun. Jos vetten läpi kuljet\, olen minä sinun kanssasi\, jos virtojen läpi\, eivät ne sinua upota; jos tulen läpi käyt\, et sinä kärvenny\, eikä liekki sinua polta. Sillä minä olen Herra\, sinun Jumalasi\, Israelin Pyhä\, sinun vapahtajasi. \n  \n2. lukukappale\n1. Joh. 5:1–5\nJokainen\, joka uskoo\, että Jeesus on Kristus\, on Jumalasta syntynyt; ja jokainen\, joka rakastaa häntä\, joka on synnyttänyt\, rakastaa myöskin sitä\, joka hänestä on syntynyt. Siitä me tiedämme\, että rakastamme Jumalan lapsia\, kun rakastamme Jumalaa ja noudatamme hänen käskyjänsä. Sillä rakkaus Jumalaan on se\, että pidämme hänen käskynsä. Ja hänen käskynsä eivät ole raskaat; sillä kaikki\, mikä on syntynyt Jumalasta\, voittaa maailman; ja tämä on se voitto\, joka on maailman voittanut\, meidän uskomme. Kuka on se\, joka voittaa maailman\, ellei se\, joka uskoo\, että Jeesus on Jumalan Poika? \n  \nEvankeliumi\nJoh. 14:12–14\nTotisesti\, totisesti minä sanon teille: joka uskoo minuun\, myös hän on tekevä niitä tekoja\, joita minä teen\, ja suurempiakin\, kuin ne ovat\, hän on tekevä; sillä minä menen Isän tykö\, ja mitä hyvänsä te anotte minun nimessäni\, sen minä teen\, että Isä kirkastettaisiin Pojassa. Jos te anotte minulta jotakin minun nimessäni\, niin minä sen teen. \n  \nRukous\nHerra Jumala\, joka meidän vuoksemme annoit Poikasi\, Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen\, tulla lain alaiseksi ruumiillisen ympärileikkauksen kautta! Anna meille armosi\, että sydämemme tulisi ympärileikatuksi kaikista synnillisistä himoista ja haluista. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni: Fil. 2:10–11\nNiin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkis|tuman\, *\nja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi\, että Jeesus |Kristus on Herra. \n  \nPsalmi:\nPs. 8:2–10\nHerra\, meidän Herramme\, kuinka korkea onkaan sinun nimesi kaikessa |maassa\, *\nsinun\, joka olet asettanut valtasuuruutesi |taivaitten ylitse! \nLasten ja imeväisten suusta sinä perustit voiman vastustajaisi |tähden\, *\nettä kukistaisit vihollisen ja |kostonhimoisen. \nKun minä katselen sinun taivastasi\, sinun sormiesi |tekoa\, *\nkuuta ja tähtiä\, jotka sinä |olet luonut\, \nniin mikä on ihminen\, että sinä häntä |muistat\, *\ntai ihmislapsi\, että pidät |hänestä huolen? \nJa kuitenkin sinä teit hänestä lähes jumal’|olennon\, *\nsinä seppelöitsit hänet kunnialla ja |kirkkaudella; \npanit hänet hallitsemaan kättesi |tekoja\, *\nasetit kaikki hänen |jalkainsa alle: \nlampaat ja karjan\, ne |kaikki\, *\nniin myös |metsän eläimet\, \ntaivaan linnut ja meren |kalat *\nja kaiken\, mikä meren |polkuja kulkee. \nHerra\, meidän |Herramme\, *\nkuinka korkea onkaan sinun nimesi |kaikessa maassa! \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt |on ja aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/uudenvuodenpaiva-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/12/Kirkkovuosi_1_su_joulusta.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20260104
DTEND;VALUE=DATE:20260105
DTSTAMP:20260604T164726
CREATED:20191112T140506Z
LAST-MODIFIED:20251231T105021Z
UID:7769-1767484800-1767571199@www.luterilainen.net
SUMMARY:2. sunnuntai joulusta
DESCRIPTION:”Näin sanoo Herra: Taivas on minun valtaistuimeni\, ja maa on minun jalkojeni astinlauta. Mikä olisi huone\, jonka te minulle rakentaisitte\, mikä paikka olisi minun leposijani?”\, julistaa profeetta Jesajan kirjan 66:n luvun alussa. Jumalaa ei siis miellytä todella mikään ihmisten tekemä luomus. Hän itse on luonut kaiken ja hallitsee kaikkea. Kuinka Hän siis voisikaan asua jossain rakennuksessa? Silti Jumala oli kertonut Moosekselle tahtovansa asua telttamajassa Egyptistä paenneen Israelin kansan keskellä. (2. Moos. 25:8) Tällä tavoin israelilaiset pystyivät pakomatkan aikana erityisen käytännöllisesti havaitsemaan\, että Jumala oli heidän kanssaan. \nKauan tämän jälkeen kuningas Salomo rakensi Jumalan tahdon mukaisesti temppelin Jerusalemiin. Tuon paikan Jumala oli valinnut nimensä asuinsijaksi. (5. Moos. 12:5) Vanhan testamentin lukukappale on tuon temppelin vihkijäispuheesta. Siinä Salomo rukoilee\, että Jumala kuulisi kansansa rukoukset\, kun ne rukoillaan temppeliä kohti kääntyneenä. Temppelillä oli kriittinen merkitys Israelin uskolle aina Jeesuksen päiviin saakka\, vaikka Salomon rakennuttama temppeli tuhottiinkin ja pakkosiirtolaisuuden aikana temppelipalvelus jouduttiin lakkauttamaan kokonaan. \nJeesus vieraili temppelissä 12-vuotiaana evankeliumitekstin kertoman mukaisesti. Hän oli tullut Jerusalemiin Joosefin ja Marian kanssa pääsiäisjuhlille\, mutta jäänyt temppeliin heidän lähdettyään jo takaisin kohti Nasaretia. He löysivät Jeesuksen lopulta temppelistä keskustelemasta opettajien kanssa. Jeesus vastasi äitinsä kysymykseen ensi lukemalta tylyn oloisesti: ”Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet\, että minun pitää niissä oleman\, mitkä minun Isäni ovat?”. Hän oli kuitenkin vilpitön kertoessaan\, että hänen tulee olla Isänsä luona tämän nimen asuinsijassa\, eli temppelissä. Kaikki kuulijat ihmettelivät temppelissä Jeesuksen vastauksien viisautta. Jeesuksen piti kuitenkin myös oppia asioita. Hän oli jäänyt temppeliin\, sillä hän tiesi sen olevan myös tarpeellista valmistautumista hänen tulevaa kutsumustaan varten opettajana ja maailman pelastajana. \nMeille kristityille juutalaisuudessa tärkeänä pidetty temppelikultti näyttäytyy usein vieraana ja omituisena puhdistussäädöksineen ja säännöllisine uhritoimituksineen. Olemme tottuneet ajattelemaan\, että kuulumme uuteen liittoon\, eivätkä juutalaiset perinteet siksi liity meihin. Tämä on tietysti totta\, mutta meidänkin on hyvä pysähtyä välillä miettimään\, mitä tuolla temppelikultilla haluttiin israelilaisille opettaa. Tiivistetysti temppelin toiminnalla oli tarkoitus opettaa kolme asiaa: 1.) Jumala on pyhä\, 2.) ihmiset ovat syntisiä ja 3.) ilman veren vuodatusta ei ole syntien anteeksiantamusta. \nEläinuhrit eivät voineet kuitenkaan tuoda ihmisille armahdusta. Tarvittiin täydellinen uhri Jumalan Pojassa\, Jeesuksessa. Temppelikultti oli vain väliaikainen ratkaisu\, jota seurasi sen täydellistymä\, kun ”Sana tuli lihaksi ja telttamajaili keskellämme”. (Joh. 1:14) Jeesus täytti kaikki temppelin osien tarkoitukset. Ne kaikki olivat ennustusta hänestä. Tämä uusi temppeli on edelleen läsnä ja toimii tässä maailmassa. Me kristityt olemme pyhien yhteisöissä osa Kristus-ruumista. Pelastus on saavutettu kertakaikkisesti Jeesuksen Kristuksen kautta\, ja me saamme elää tätä sanomaa todeksi ja viedä sitä eteenpäin. \nLue lisää tästä aiheesta esimerkiksi täältä: Temppeli ja täältä: Temppeli on Jeesus. \n\n Kynttilöitä: 4 Liturginen väri:  valkoinen 2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 27:4 Psalmi: Ps. 84:2–5\, 11–12 Hallelujasäe: Ps. 100:4\n1. lukukappale:  1. Sam. 3:1–10 2. lukukappale:  Room. 12:1–5 Evankeliumi:  Joh. 10:22–30 \n\n1. lukukappale\n1. Sam. 3:1–10\nJa poikanen Samuel palveli Herraa Eelin johdolla; mutta Herran sana oli harvinainen siihen aikaan\, eivätkä näyt olleet tavallisia. Siihen aikaan tapahtui kerran\, kun Eeli\, jonka silmiä alkoi hämärtää\, niin ettei hän voinut nähdä\, makasi sijallansa eikä Jumalan lamppu ollut vielä sammunut ja Samuel makasi Herran temppelissä\, jossa Jumalan arkki oli\, että Herra kutsui Samuelia. Hän vastasi: ”Tässä olen”. Ja hän riensi Eelin tykö ja sanoi: ”Tässä olen\, sinä kutsuit minua”. Mutta hän vastasi: ”En minä kutsunut; pane jälleen maata”. Ja hän meni ja pani maata. Mutta Herra kutsui taas Samuelia; ja Samuel nousi ja meni Eelin tykö ja sanoi: ”Tässä olen\, sinä kutsuit minua”. Mutta tämä vastasi: ”En minä kutsunut\, poikani; pane jälleen maata”. Mutta Samuel ei silloin vielä tuntenut Herraa\, eikä Herran sana ollut vielä ilmestynyt hänelle. Ja Herra kutsui Samuelia vielä kolmannen kerran; niin hän nousi ja meni Eelin tykö ja sanoi: ”Tässä olen\, sinä kutsuit minua”. Silloin Eeli ymmärsi\, että Herra oli kutsunut poikasta. Ja Eeli sanoi Samuelille: ”Mene ja pane maata; ja jos sinua vielä kutsutaan\, niin sano: ’Puhu\, Herra; palvelijasi kuulee'”. Samuel meni ja pani maata sijallensa. Niin Herra tuli ja seisoi ja huusi niinkuin edellisilläkin kerroilla: ”Samuel\, Samuel!” Samuel vastasi: ”Puhu\, palvelijasi kuulee”. \n  \n2. lukukappale\nRoom. 12:1–5\nNiin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä\, veljet\, antamaan ruumiinne eläväksi\, pyhäksi\, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne. Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan\, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta\, tutkiaksenne\, mikä on Jumalan tahto\, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä. Sillä sen armon kautta\, mikä minulle on annettu\, minä sanon teille jokaiselle\, ettei tule ajatella itsestänsä enempää\, kuin ajatella sopii\, vaan ajatella kohtuullisesti\, sen uskonmäärän mukaan\, minkä Jumala on kullekin suonut. Sillä niinkuin meillä yhdessä ruumiissa on monta jäsentä\, mutta kaikilla jäsenillä ei ole sama tehtävä\, niin me\, vaikka meitä on monta\, olemme yksi ruumis Kristuksessa\, mutta itsekukin olemme toistemme jäseniä. \n  \nEvankeliumi\nJoh. 10:22–30\nSitten oli temppelin vihkimisen muistojuhla Jerusalemissa\, ja oli talvi. Ja Jeesus käyskeli pyhäkössä\, Salomon pylväskäytävässä. Niin juutalaiset ympäröivät hänet ja sanoivat hänelle: ”Kuinka kauan sinä pidät meidän mieltämme kiihdyksissä? Jos sinä olet Kristus\, niin sano se meille suoraan.” Jeesus vastasi heille: ”Minä olen sanonut sen teille\, ja te ette usko. Ne teot\, joita minä teen Isäni nimessä\, ne todistavat minusta. Mutta te ette usko\, sillä te ette ole minun lampaitani. Minun lampaani kuulevat minun ääntäni\, ja minä tunnen ne\, ja ne seuraavat minua. Ja minä annan heille iankaikkisen elämän\, ja he eivät ikinä huku\, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni. Minun Isäni\, joka on heidät minulle antanut\, on suurempi kaikkia\, eikä kukaan voi ryöstää heitä minun Isäni kädestä. Minä ja Isä olemme yhtä.” \n  \nRukous\nHerra Jumala\, joka olet niiden voima\, jotka huutavat sinua avukseen\, kuule armollisesti rukouksemme! Koska ihminen ei heikkoutensa vuoksi saa aikaan mitään ilman sinua\, niin auta armollasi\, että täyttäisimme käskysi ja kelpaisimme sinulle sekä sanoin että teoin. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 27:4\nYhtä minä rukoilen Herralta\, sitä minä |pyydän: *\nettä saisin asua Herran huoneessa kaiken |elinaikani. \n  \nPsalmi:\nPs. 84:2–5\, 11–12\nKuinka ihanat ovat sinun asuinsijasi\, Herra |Sebaot! *\nMinun sieluni ikävöitsee ja halajaa Herran esikartanoihin\, minun sydämeni ja ruumiini pyrkii riemuiten elävää |Jumalaa kohti. \nLöysihän lintunen majan ja pääskynen pesän\, johon se poikasensa |laskee: *\nsinun alttarisi\, Herra Sebaot\, minun kuninkaani ja minun |Jumalani. \nAutuaat ne\, jotka sinun huoneessasi |asuvat! *\nHe kiittävät |sinua alati. \nSillä yksi päivä sinun esikartanoissasi on parempi kuin tuhat |muualla; *\nmieluummin minä olen vartijana Jumalani huoneen kynnyksellä\, kuin asun jumalatto|mien majoissa. \nSillä Herra Jumala on aurinko ja |kilpi; *\nHerra antaa armon ja kunnian\, ei hän kiellä hyvää niiltä\, jotka nuhteettomasti |vaeltavat. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt |on ja aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/2-sunnuntai-joulusta-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/12/Kirkkovuosi_2-vuosikerta_2-su-joulusta.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20260106
DTEND;VALUE=DATE:20260107
DTSTAMP:20260604T164726
CREATED:20191112T140506Z
LAST-MODIFIED:20240926T115141Z
UID:7770-1767657600-1767743999@www.luterilainen.net
SUMMARY:Loppiainen  Epifania
DESCRIPTION:Raamattu mainitsee tietäjien antaneen Jeesukselle ”kalliita lahjoja: kultaa\, suitsuketta ja mirhaa.”  Vanhassa kirkossa kolmen lahjan uskottiin viittaavan Kristuksen kolmeen virkaan: Toisin sanoen kulta oli kuninkuuden\, suitsuke rukouksen ja pappeuden sekä mirha uhrikuoleman vertauskuva. Luther puolestaan tulkitsi kolme lahjaa uskon\, toivon ja rakkauden vertauskuviksi. Kristittyinä saamme ajatella myös\, että Pyhä Henki johdatti tietäjät kolmiyhteisen Jumalan eteen. Luoja Isälle kultaa\, Lunastaja Pojalle mirhaa ja Pyhittäjä Pyhälle Hengelle suitsuketta.  Matteuksen pääkorostuksen tuntien\, hän tietäjäkertomuksessakin halunnee osoittaa juutalaislukijoilleen\, että Jeesus on Vanhan Testamentin ennustama Messias-kuningas. \nLahjojen suunnaton arvo ja merkit taivaalla kuvaavat vastaanottajan taivaallista kuninkaallisuutta. Itämaan tietäjille Jeesus-lapsen löytyminen oli merkittävä hetki\, mutta samalla tavoin tietäjien käynti oli merkityksellinen sekä Jeesukselle että hänen vanhemmilleen. Käynnin jälkeen heidän aikansa oli paeta\, Joosef sai siihen taivaalliset ohjeet. Tietäjien tähtihetki oli\, kun he löysivät Jeesuksen. Vaatimattomat kapalot eivät heitä hetkauttaneet\, he kumartuivat vastasyntyneen edessä ja antoivat Hänelle arvokkaat lahjansa. \nBetlehemin tähti on vertauskuva Jeesuksen ainutlaatuisuudesta\, mutta se on myös vertauskuva Jumalan sanasta. Itämaan viisaat löysivät Jerusalemiin tähden avulla\, mutta Jerusalemin kirjanoppineet osasivat Raamatun sanan avulla johdattaa etsijät Beetlehemiin Jeesuksen tykö\, sana näytti tien.  Meidänkin tähtemme on Jumalan sana\, joka johtaa meidät suoraan Jeesuksen Kristuksen jalkojen juureen. Meillä ei ole annettavaa taivaan kuninkaalle kuin syntisyytemme\, huolemme ja sairautemme. Hän kuningasten kuningas rukoilee Isän edessä puolestamme\, uhraa Golgatalla itsensä syntiemme sovituksena sekä antaa itsensä kuolemalle\, jotta me saisimme elää. \n\nKynttilöitä:  6 Liturginen väri:  valkoinen.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: 1. Aik. 29:11 Psalmi: Ps. 72:1–3 8–12 Hallelujasäe: Ps. 117:1\n1. lukukappale:  Jes. 49:5–7 2. lukukappale:  Kol. 1:24–27 Evankeliumi:  Matt. 2:1–12 2.vuosikerta \n\n1. lukukappale\nJes. 49:5–7\nJa nyt sanoo Herra\, joka on minut palvelijakseen valmistanut hamasta äitini kohdusta\, palauttamaan Jaakobin hänen tykönsä\, niin että Israel koottaisiin hänen omaksensa – ja minä olen kallis Herran silmissä\, minun Jumalani on tullut minun voimakseni – hän sanoo: Liian vähäistä on sinulle\, joka olet minun palvelijani\, kohottaa ennalleen Jaakobin sukukunnat ja tuoda takaisin Israelin säilyneet: minä panen sinut pakanain valkeudeksi\, että minulta tulisi pelastus maan ääriin asti. Näin sanoo Herra\, Israelin lunastaja\, hänen Pyhänsä\, syvästi halveksitulle\, kansan inhoamalle\, valtiaitten orjalle: Kuninkaat näkevät sen ja nousevat seisomaan\, ruhtinaat näkevät ja kumartuvat maahan Herran tähden\, joka on uskollinen\, Israelin Pyhän tähden\, joka on sinut valinnut. \n  \n2. lukukappale\nKol. 1:24–27\nNyt minä iloitsen kärsiessäni teidän tähtenne\, ja mikä vielä puuttuu Kristuksen ahdistuksista\, sen minä täytän lihassani hänen ruumiinsa hyväksi\, joka on seurakunta\, jonka palvelijaksi minä olen tullut Jumalan armotalouden mukaan\, joka minulle on annettu teitä varten\, täydellisesti julistaakseni Jumalan sanan\, sen salaisuuden\, joka on ollut kätkettynä ikuisista ajoista ja polvesta polveen\, mutta joka nyt on ilmoitettu hänen pyhillensä\, joille Jumala tahtoi tehdä tiettäväksi\, kuinka suuri pakanain keskuudessa on tämän salaisuuden kirkkaus: Kristus teissä\, kirkkauden toivo. \n  \nEvankeliumi\nMatt. 2:1–12\nKun Jeesus oli syntynyt Juudean Beetlehemissä kuningas Herodeksen aikana\, niin katso\, tietäjiä tuli itäisiltä mailta Jerusalemiin\, ja he sanoivat: ”Missä on se äsken syntynyt juutalaisten kuningas? Sillä me näimme hänen tähtensä itäisillä mailla ja olemme tulleet häntä kumartamaan.” Kun kuningas Herodes sen kuuli\, hämmästyi hän ja koko Jerusalem hänen kanssaan. Ja hän kokosi kaikki kansan ylipapit ja kirjanoppineet ja kyseli heiltä\, missä Kristus oli syntyvä. He sanoivat hänelle: ”Juudean Beetlehemissä; sillä näin on kirjoitettu profeetan kautta: ’Ja sinä Beetlehem\, sinä Juudan seutu\, et suinkaan ole vähäisin Juudan ruhtinasten joukossa\, sillä sinusta on lähtevä hallitsija\, joka kaitsee minun kansaani Israelia’.” Silloin Herodes kutsui salaa tietäjät tykönsä ja tutkiskeli heiltä tarkoin\, mihin aikaan tähti oli ilmestynyt. Ja hän lähetti heidät Beetlehemiin sanoen: ”Menkää ja tiedustelkaa tarkasti lasta; ja kun sen löydätte\, niin ilmoittakaa minulle\, että minäkin tulisin häntä kumartamaan”. Kuultuaan kuninkaan sanat he lähtivät matkalle; ja katso\, tähti\, jonka he olivat itäisillä mailla nähneet\, kulki heidän edellään\, kunnes se tuli sen paikan päälle\, jossa lapsi oli\, ja pysähtyi siihen. Nähdessään tähden he ihastuivat ylen suuresti. Niin he menivät huoneeseen ja näkivät lapsen ynnä Marian\, hänen äitinsä. Ja he lankesivat maahan ja kumarsivat häntä\, avasivat aarteensa ja antoivat hänelle lahjoja: kultaa ja suitsuketta ja mirhaa. Ja Jumala kielsi heitä unessa Herodeksen tykö palaamasta\, ja he menivät toista tietä takaisin omaan maahansa. \n  \nRukous\nHerra Jumala\, joka tähden johdattamana toit pakanat ainoan Poikasi Jeesuksen Kristuksen luo! Anna meille armosi\, että mekin\, jotka nyt uskon kautta tunnemme sinut\, pääsisimme pyhän sanasi valon johdattamana taivaaseen\, katselemaan kunniasi kirkkautta. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n  \nPäivän Psalmi \nAntifoni:\n1. Aik. 29:11\nSinun\, Herra\, on suuruus ja väkevyys ja loisto ja kunnia ja |kirkkaus\, *\nsillä sinun on kaikki taivaassa |ja maan päällä. \n  \nPsalmi:\nPs. 72:1–3\, 8–12\nJumala\, anna kuninkaan tuomita\, niinkuin sinä |tuomitset\, *\nanna vanhurskautesi |kuninkaan pojalle. \nTuomitkoon hän sinun kansaasi vanhurs|kaasti *\nja sinun kurjiasi |oikeuden mukaan. \nVuoret kantakoot rauhaa |kansalle\, *\nniin myös kukkulat\, vanhurs|kauden voimasta. \nHallitkoon hän merestä |mereen *\nja Eufrat-virrasta maan |ääriin saakka. \nHänen edessänsä erämaan asujat polvis|tuvat\, *\nja hänen vihollisensa |nuolevat tomua. \nTarsiin ja saarten kuninkaat tuovat |lahjoja\, *\nSaban ja Seban kuninkaat |veroa maksavat. \nHäntä kumartavat kaikki |kuninkaat\, *\nkaikki kansakunnat palve|levat häntä. \nSillä hän pelastaa köyhän\, joka apua |huutaa\, *\nkurjan ja sen\, jolla ei |auttajaa ole. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt |on ja aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/loppiainen-epifania-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_Loppiainen.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20260111
DTEND;VALUE=DATE:20260112
DTSTAMP:20260604T164726
CREATED:20191112T140506Z
LAST-MODIFIED:20260107T132719Z
UID:7771-1768089600-1768175999@www.luterilainen.net
SUMMARY:1. sunnuntai loppiaisesta
DESCRIPTION:Me\, jotka olemme Kristukseen kastetut ja olemme uskolla tarttuneet Häneen ainoana toivonamme\, elämme jatkuvaa riemuvuotta. Kristus tänäänkin sanassaan lupaa seuraajilleen otollista vuotta\, lohduttamalla murheellisia ja pukemalla uskoviensa päähän juhlapäähineen – surun ja epätoivon päähine ei kuulu kristityille. \nKaikkien vaikeuksiemme\, huoliemme\, sairauksiemme ja yksinäisyydenkin keskelle Hän ilmestyy sanassaan ja antaa vastauksen ja lohdutuksen kyselyihimme. Johannes Kastaja kehottaa päivän evankeliumitekstissä katsomaan Jumalan Karitsaa\, joka pois ottaa maailman synnin. Kristityn ei tarvitse eikä pidä katsoa itseensä eikä ominaisuuksiinsa – Kristuksessa meillä on kaikki: Hän ei väsy kantamaan murheitamme\, Hänellä on meille aikaa ja Hän varustaa\, ohjaa ja vie perille. Augustinus rukoilee nöyrästi : ”Herra\, käske\, mitä tahdot – anna\, mitä käsket”! \nJumalalle on tärkeää\, että kaikki saavat kuulla ilosanoman Hänestä. Evankeliumi ei tavoita ketään\, jollei Pyhä Henki tee työtään ja kutsu. Etiopialaista hoviherraa\, Pyhä Henki kutsui Jumalan sanan kautta\, lukihan tämä Raamattua. Tarvittiin sana ja lähetetty sanan selittäjä Filippos\, jonka kautta taivaan valtakunnan aarteet avattiin tälle Haamin suvun edustajalle ja tarvittiin pyhä kaste\, jolla hoviherra liitettiin Kristuksen ruumiiseen\, kirkkoon. Kuinka suloiset olivatkaan ilosanomantuoja Filippoksen jalat etiopialaiselle hoviherralle. Kuinka ihania ovatkaan meidän jalkamme ilosanoman tuojina\, kun saamme avata taivaan valtakunnan aarteita Herran kutsumille. Siihen tehtävään meidät on kutsuttu! \n\nKynttilöitä:  4 Liturginen väri:  valkoinen.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Jes. 12:3 Psalmi: Ps. 89:19–22 27–30 Hallelujasäe: Joh. 1:29\n1. lukukappale:  Jes. 61:1–3 2. lukukappale:  Ap. t. 8:26–40 Evankeliumi:  Joh. 1:29–34 \n\n1. lukukappale\nJes. 61:1–3\nHerran\, Herran Henki on minun päälläni\, sillä hän on voidellut minut julistamaan ilosanomaa nöyrille\, lähettänyt minut sitomaan särjettyjä sydämiä\, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kirvoitusta\, julistamaan Herran otollista vuotta ja meidän Jumalamme kostonpäivää\, lohduttamaan kaikkia murheellisia\, panemaan Siionin murheellisten päähän – antamaan heille – juhlapäähineen tuhkan sijaan\, iloöljyä murheen sijaan\, ylistyksen vaipan masentuneen hengen sijaan; ja heidän nimensä on oleva ”vanhurskauden tammet”\, ”Herran istutus”\, hänen kirkkautensa ilmoitukseksi. \n  \n2. lukukappale\nAp. t. 8:26–40\nMutta Filippukselle puhui Herran enkeli sanoen: ”Nouse ja mene puolipäivään päin sille tielle\, joka vie Jerusalemista alas Gassaan ja on autio”. Ja hän nousi ja lähti. Ja katso\, siellä kulki etiopialainen mies\, Etiopian kuningattaren Kandaken hoviherra\, mahtava mies ja koko hänen aarteistonsa hoitaja; hän oli tullut Jerusalemiin rukoilemaan ja oli nyt paluumatkalla ja istui vaunuissaan ja luki profeetta Esaiasta.\nNiin Henki sanoi Filippukselle: ”Käy luo ja pysyttele lähellä noita vaunuja”. Niin Filippus juoksi luo ja kuuli hänen lukevan profeetta Esaiasta ja sanoi: ”Ymmärrätkö myös\, mitä luet?” Niin hän sanoi: ”Kuinka minä voisin ymmärtää\, ellei kukaan minua opasta?” Ja hän pyysi Filippusta nousemaan ja istumaan viereensä.\nJa se kirjoitus\, jota hän luki\, oli tämä: ”Niinkuin lammas hänet viedään teuraaksi; ja niinkuin karitsa on ääneti keritsijänsä edessä\, niin ei hänkään suutansa avaa. Hänen alentumisensa kautta hänen tuomionsa otetaan pois. Kuka kertoo hänen syntyperänsä? Sillä hänen elämänsä otetaan pois maan päältä.”\nJa hoviherra kysyi Filippukselta sanoen: ”Minä pyydän sinua: sano\, kenestä profeetta puhuu näin\, itsestäänkö vai jostakin toisesta?” Niin Filippus avasi suunsa ja lähtien tästä kirjoituksesta julisti hänelle evankeliumia Jeesuksesta.\nJa kulkiessaan tietä he tulivat veden ääreen; ja hoviherra sanoi: ”Katso\, tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?” Ja hän käski pysäyttää vaunut\, ja he astuivat kumpikin veteen\, sekä Filippus että hoviherra\, ja Filippus kastoi hänet.\nJa kun he olivat astuneet ylös vedestä\, tempasi Herran Henki Filippuksen pois\, eikä hoviherra häntä enää nähnyt. Ja hän jatkoi matkaansa iloiten. Mutta Filippus tavattiin Asdodissa; ja hän vaelsi ympäri ja julisti evankeliumia kaikissa kaupungeissa\, kunnes tuli Kesareaan. \n  \nEvankeliumi\nJoh. 1:29–34\nSeuraavana päivänä hän näki Jeesuksen tulevan tykönsä ja sanoi: ”Katso\, Jumalan Karitsa\, joka ottaa pois maailman synnin! Tämä on se\, josta minä sanoin: ’Minun jälkeeni tulee mies\, joka on ollut minun edelläni\, sillä hän on ollut ennen kuin minä’. Ja minä en tuntenut häntä; mutta sitä varten\, että hän tulisi julki Israelille\, minä olen tullut vedellä kastamaan.”\nJa Johannes todisti sanoen: ”Minä näin Hengen laskeutuvan taivaasta alas niinkuin kyyhkysen\, ja se jäi hänen päällensä. Ja minä en tuntenut häntä; mutta hän\, joka lähetti minut vedellä kastamaan\, sanoi minulle: ’Se\, jonka päälle sinä näet Hengen laskeutuvan ja jäävän\, hän on se\, joka kastaa Pyhällä Hengellä’. Ja minä olen sen nähnyt ja olen todistanut\, että tämä on Jumalan Poika.” \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala! Suo taivaallisesta armostasi\, mitä kansasi anoo\, että se tuntisi ja toteuttaisi sinun tahtosi. Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta\, joka elää ja hallitsee sinun ja Pyhän Hengen kanssa yhdessä jumaluudessa iankaikkisesta iankaikkiseen.\n2. Laupias rakkauden Jumala! Me kiitämme sinua siitä\, että olet lähettänyt Poikasi maailmaan meidän ja kaikkien ihmisten syntien sovitukseksi ja vuodattanut hänen päälleen Pyhän Henkesi mittaamattomasti. Me kiitämme sinua myös siitä\, että olet pyhässä kasteessa ottanut meidät lapsiksesi ja kirkkautesi perillisiksi. Anna meille armo uskoa häneen sydämestämme sekä Henkesi voimaa palvella sinua kaikkina elämämme päivinä. Suo meidän viimein saada iankaikkinen autuus taivaallisessa valtakunnassasi. Sinun Poikasi\, Jeesuksen Kristuksen kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nJes. 12:3\nTe saatte ilolla ammentaa |vettä *\npelas|tuksen lähteistä. \n  \nPsalmi:\nPs. 89:19–22\, 27–30\nSillä meidän kilpemme on Herran |huomassa\, *\nmeidän kuninkaamme on Israelin |Pyhän huomassa. \nSilloin sinä näyssä puhuit hurskaillesi ja |sanoit: *\n”Minä olen pannut avun sankarin käteen\, olen kansan keskeltä korottanut |valittuni: \nminä olen löytänyt Daavidin\, palveli|jani\, *\nolen voidellut hänet pyhällä |öljylläni. \nMinun käteni on lujasti tukeva |häntä\, *\nminun käsivarteni on häntä |vahvistava. \nHän kutsuu minua: ’Sinä olet minun |isäni\, *\nsinä minun Jumalani ja pelas|tukseni kallio’. \nJa minä asetan hänet esi|koiseksi\, *\nmaan kuninkaista |korkeimmaksi. \nMinä säilytän armoni hänelle iankaikki|sesti\, *\nja minun liittoni hänen |kanssaan on luja. \nMinä annan hänen jälkeläistensä säilyä |iäti *\nja hänen valtaistuimensa niin kauan\, kuin |taivaat pysyvät. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt |on ja aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/1-sunnuntai-loppiaisesta-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2026/01/Kirkkovuosi_3_vuosikerta_2_viikko_paasiaisesta.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20260118
DTEND;VALUE=DATE:20260119
DTSTAMP:20260604T164726
CREATED:20191112T140506Z
LAST-MODIFIED:20260113T181745Z
UID:7772-1768694400-1768780799@www.luterilainen.net
SUMMARY:2. sunnuntai loppiaisesta
DESCRIPTION:Monet Vanhan testamentin kuvaukset rakkaudesta alkoivat kaivolta. Iisakin ja Rebekan\, Jaakobin ja Raakelin sekä Mooseksen ja Sipporan rakkauden alkusysäys tapahtui kaivon ääressä. Paljon edellisiä merkittävämpi kohtaaminen alkaa myös kaivolta. Jeesus tapaa elämänvaelluksensa vuoksi itseään häpeävän naisen Sykarin kaivolla keskipäivän aikaan\, kun muut ihmiset pitivät siestaa. Samarianreitin valinnallaan Jeesus oli jo julistanut tuomion syrjinnälle ja osoittanut oppilailleen ja meille\, että Jumalan rakkaus ei tunne ihmisten pystyttämiä raja-aitoja. Jumalalle mikään kansanryhmä tai sukupuoli ei ole saastainen; juuri saastaisia ja halveksittuja syntisiä Hän on tullut etsimään ja pelastamaan.  Kaivolla Jeesus aloitti keskustelun ja Hän sen myös päätti. Ihmiseksi tullut Jumalan Poika tarvitsi janoonsa vettä\, jota Hän naiselta pyysi; keskustelu päättyy huikeaan ilmoitukseen siitä\, että Hän\, joka puhui naiselle\, oli Messias\, Jumalan Poika\, Kristus. Nainen olikin Johanneksen evankeliumissa ensimmäinen\, jolle Jeesus käytti ”minä olen”-ilmaisua eli ilmaisi olevansa Jumala\, niin tärkeä tämä synnin poluille eksynyt naisparka Vapahtajalle oli. Tämän inhimillisen tason pyynnön ja Jeesuksen jumaluuden julistuksen välillä käytiin keskustelu\, joka johti samalla naisen kohtaamaan Jeesuksen paitsi tuntevana ihmisenä mutta myös kaikkitietävänä ja anteeksiantavana Jumalan Poikana. \nSyyllisyytensä tähden nainen ei voi kuvitellakaan\, että Jumalalla olisi mitään muuta kuin tuomiota ja rangaistusta häntä varten. Siksi synnin pimentämä ihminen ei aikanammekaan hevin lähde etsimään rakkauden janoonsa vastausta elävän Jumalan suunnalta. Mutta Jeesus julistaa tälle syntielämänsä väsyttämälle ja janoiselle naiselle kuin myös meille oman aikamme rakkaudenjanoisille: ”joka juo sitä vettä\, jota minä hänelle annan\, se ei ikinä janoa”. Jumalalla on Samarian naiselle ja hänen kaltaisilleen suuri Jumalan rakkauden lahja\, joka ainoastaan ja täydellisesti voi täyttää rakkauden kaipuun ja vapauttaa elämään rohkeasti muiden ihmisten keskellä häpeää tuntematta. Sykarin kaivolla alkanut rakkaus johtaa lopulta aina Golgatalle\, jossa Samarian naisen kaikki synnit ja meidän syntisyytemme sovitettiin Kristuksen lävistämisellä viisi kertaa. Hän valitti siellä janoaan\, että me saisimme elävää vettä juodaksemme. Sykarin naisen lailla voimme jättää omat vesiastiamme\, syntimme Kristuksen jalkojen juureen ja mennä kertomaan lähimmäisillemme: ”tulkaa katsomaan miestä\, joka on sanonut minulle kaikki\, mitä minä olen tehnyt\, Hän on Kristus! ” \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 68: 4 Psalmi: Ps. 105:2–5 39–42 Hallelujasäe: Joh. 1:14\n1. lukukappale:  2. Moos. 17:1-6 2. lukukappale:  Ilm. 22:16-17 Evankeliumi:  Joh. 4:5-26 \n\n1. lukukappale\n2. Moos. 17:1–6\nSitten kaikki israelilaisten seurakunta lähti liikkeelle Siinin erämaasta ja matkusti levähdyspaikasta toiseen Herran käskyn mukaan. Ja he leiriytyivät Refidimiin; siellä ei ollut vettä kansan juoda. Niin kansa riiteli Moosesta vastaan ja sanoi: ”Antakaa meille vettä juoda!” Mooses vastasi heille: ”Miksi riitelette minua vastaan? Miksi kiusaatte Herraa?” Mutta kansalla oli siellä jano\, ja he napisivat yhä Moosesta vastaan ja sanoivat: ”Minkätähden olet tuonut meidät Egyptistä\, antaaksesi meidän ja meidän lastemme ja karjamme kuolla janoon?” Niin Mooses huusi Herraa ja sanoi: ”Mitä minä teen tälle kansalle? Ei paljon puutu\, että he kivittävät minut.” Herra vastasi Moosekselle: ”Mene kansan edellä ja ota mukaasi muutamia Israelin vanhimpia. Ja ota käteesi sauva\, jolla löit Niilivirtaa\, ja mene. Katso\, minä seison siellä sinun edessäsi kalliolla Hoorebin luona; lyö kallioon\, ja siitä on vuotava vettä\, niin että kansa saa juoda.” Ja Mooses teki niin Israelin vanhimpain nähden. \n  \n2. lukukappale\nIlm. 22:16–17\nMinä\, Jeesus\, lähetin enkelini todistamaan näitä teille seurakunnissa. Minä olen Daavidin juurivesa ja hänen suvustansa\, se kirkas kointähti.”\nJa Henki ja morsian sanovat: ”Tule!” Ja joka kuulee\, sanokoon: ”Tule!” Ja joka janoaa\, tulkoon\, ja joka tahtoo\, ottakoon elämän vettä lahjaksi. \n  \nEvankeliumi\nJoh. 4:5–26\nNiin hän tuli Sykar nimiseen Samarian kaupunkiin\, joka on lähellä sitä maa-aluetta\, minkä Jaakob oli antanut pojalleen Joosefille. Ja siellä oli Jaakobin lähde. Kun nyt Jeesus oli matkasta väsynyt\, istui hän lähteen reunalle. Ja oli noin kuudes hetki.\nNiin tuli eräs Samarian nainen ammentamaan vettä. Jeesus sanoi hänelle: ”Anna minulle juoda”. Sillä hänen opetuslapsensa olivat lähteneet kaupunkiin ruokaa ostamaan. Niin Samarian nainen sanoi hänelle: ”Kuinka sinä\, joka olet juutalainen\, pyydät juotavaa minulta\, samarialaiselta naiselta?” Sillä juutalaiset eivät seurustele samarialaisten kanssa.\nJeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Jos sinä tietäisit Jumalan lahjan\, ja kuka se on\, joka sinulle sanoo: ’Anna minulle juoda’\, niin sinä pyytäisit häneltä\, ja hän antaisi sinulle elävää vettä.” Nainen sanoi hänelle: ”Herra\, eipä sinulla ole ammennusastiaa\, ja kaivo on syvä; mistä sinulla sitten on se elävä vesi? Et kai sinä ole suurempi kuin meidän isämme Jaakob\, joka antoi meille tämän kaivon ja joi siitä\, hän itse sekä hänen poikansa ja karjansa?” Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Jokainen\, joka juo tätä vettä\, janoaa jälleen\, mutta joka juo sitä vettä\, jota minä hänelle annan\, se ei ikinä janoa; vaan se vesi\, jonka minä hänelle annan\, tulee hänessä sen veden lähteeksi\, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään”. Nainen sanoi hänelle: ”Herra\, anna minulle sitä vettä\, ettei minun tulisi jano eikä minun tarvitsisi käydä täällä ammentamassa”.\nJeesus sanoi hänelle: ”Mene\, kutsu miehesi ja tule tänne”. Nainen vastasi ja sanoi: ”Ei minulla ole miestä”. Jeesus sanoi hänelle: ”Oikein sinä sanoit: ’Ei minulla ole miestä’\, sillä viisi miestä sinulla on ollut\, ja se\, joka sinulla nyt on\, ei ole sinun miehesi; siinä sanoit totuuden.” Nainen sanoi hänelle: ”Herra\, minä näen\, että sinä olet profeetta. Meidän isämme ovat kumartaen rukoilleet tällä vuorella; ja te sanotte\, että Jerusalemissa on se paikka\, jossa tulee kumartaen rukoilla.” Jeesus sanoi hänelle: ”Vaimo\, usko minua! Tulee aika\, jolloin ette rukoile Isää tällä vuorella ettekä Jerusalemissa. Te kumarratte sitä\, mitä ette tunne; me kumarramme sitä\, minkä me tunnemme. Sillä pelastus on juutalaisista. Mutta tulee aika ja on jo\, jolloin totiset rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa; sillä senkaltaisia rukoilijoita myös Isä tahtoo. Jumala on Henki; ja jotka häntä rukoilevat\, niiden tulee rukoilla hengessä ja totuudessa.”\nNainen sanoi hänelle: ”Minä tiedän\, että Messias on tuleva\, hän\, jota sanotaan Kristukseksi; kun hän tulee\, ilmoittaa hän meille kaikki”. Jeesus sanoi hänelle: ”Minä olen se\, minä\, joka puhun sinun kanssasi”. \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias\, iankaikkinen Jumala\, taivaan ja maan hallitsija! Me rukoilemme sinua: kuule armollisesti kansasi pyynnöt ja anna meidän nauttia rauhaasi kaikkina elämämme päivinä. Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta.\n2. Herra Jumala\, joka olet luonut miehen ja naisen\, käskenyt heidän astua avioliittoon ja siunannut heitä ruumiin hedelmällä! Sinä olet kuvannut avioliitolla rakkaan Poikasi Jeesuksen Kristuksen ja kirkon\, hänen morsiamensa salaisuutta. Me rukoilemme sinua pohjattomassa hyvyydessäsi: älä anna tämän luomuksesi\, säädöksesi ja siunauksesi vääristyä ja turmeltua\, vaan varjele se armollisesti meidän keskuudessamme Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 105:1\nKiittäkää Herraa\, julistakaa hänen |nimeänsä\, *\ntehkää hänen suuret tekonsa tiettäviksi kansojen |keskuudessa. \n  \nPsalmi:\nPs. 105:2–5\, 39–42\nLaulakaa hänelle\, |veisatkaa hänelle\, *\npuhukaa kaikista hänen |ihmeistänsä. \nHänen pyhä nimensä olkoon teidän |kerskauksenne; *\niloitkoon niiden sydän\, jotka et|sivät Herraa. \nKysykää Herraa ja |hänen voimaansa\, *\netsikää alati hänen |kasvojansa. \nMuistakaa hänen ihmetöitänsä\, jotka |hän on tehnyt\, *\nhänen ihmeitänsä ja hänen suunsa |tuomioita\, \nHän levitti |suojaksi pilven *\nja tulen valai|semaan yötä. \nHe pyysivät\, ja hän pani tulemaan |viiriäiset\, *\nja hän ravitsi heitä |taivaan leivällä. \nHän avasi kallion\, ja |vettä vuoti; *\nse juoksi virtana |kautta erämaan. \nSillä hän muisti |pyhän sanansa\, *\nmuisti Aabrahamia\, pal|velijaansa. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/2-sunnuntai-loppiaisesta-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2019/11/Kirkkovuosi_2-vuosikerta_2_su_loppiaisesta_muokattu-1.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20260119
DTEND;VALUE=DATE:20260120
DTSTAMP:20260604T164726
CREATED:20191212T214230Z
LAST-MODIFIED:20260113T182207Z
UID:8235-1768780800-1768867199@www.luterilainen.net
SUMMARY:Pyhien muistopäivät: Piispa Henrik
DESCRIPTION:Pyhä Henrik\, piispa ja marttyyri \nHarva Suomessa asuva ei ole koskaan kuullut piispa Henrikistä ja talonpoika Lallista. Tämä johtuu sekä Pyhän Henrikin surmavirrestä että Pyhän Henrikin legendasta. Itse Henrik oli historiallinen henkilö\, vaikka legendat hänestä voidaan ainakin tietyissä tapauksissa kyseenalaistaa. Itse Henrikistä ja hänen elämästään meillä on varsinaisesti hyvin vähän tietoa. \nTurun piispa Paavali Juusten kirjoittaa ”Suomen piispain kronikka” -teoksessaan Pyhästä Henrikistä seuraavasti: \n”Pyhä Henrik\, syntynyt Isossa-Britanniassa\, toisin sanoen Englannissa\, oli Uppsalan piispana (neljäntenä siinä arvossa) ennen kuin tämä kirkko korotettiin arkkipiispanistuimeksi. Kahden vuoden kuluttua hän Pyhän Erikin seuralaisena tuli Suomeen käännyttämään suomalaiset totisen Jumalan tuntemiseen ja palvelukseen\, ja kärsi itse vihdon seuraavana talvena marttyyrikuoleman. Tämä tapahtui vuonna 1150. Suomalaisten hyvin tuntema legenda todistaa\, minkä takia hän kärsi marttyyrikuoleman.” (Suomen piispain kronikka. 1956\, 15). – Kovin paljon ei siis piispa Juustenkaan meitä siis Henrikistä pysty valaisemaan. Lisäksi Juustenin antama Henrikin kuolinvuosiluku on todennäköisesti väärä. \nPiispa Henrik surmattiin ilmeisesti vuonna 1156 ja haudattiin Nousiaisten silloiseen kirkkoon\, mutta hänen luunsa siirrettiin vuonna 1300 Turun tuomiokirkkoon. (Nousiainen oli ennen Turkua Suomen kirkollisen elämän keskus; siellä sijaitsi piispan linnoitus.) Nykyisessä\, osittain jo 1200-luvun lopulta peräisin olevassa Nousiaisten Pyhän Henrikin kirkossa on Henrikin sarkofagi. \nPiispa Henrik kärsi marttyyrikuoleman. Todennäköisimmin hänen surmaajansa oli Lalli-niminen talonpoika. Miksi Lalli sitten tappoi Henrikin\, on epäselvää. Pyhän Henrikin muistopäivää vietetään 19. tammikuuta. \nMikä on pyhän Henrikin ja hänen muistamisensa merkitys tämän päivän kristitylle? Ainakin saamme olla kiitollisia siitä\, että hänen kaltaisiaan ihmisiä on tullut Suomeen. He toivat meille\, täyspakanoille suomalaisille evankeliumin. Samalla muistamme mitä Henrikille ja tuhansille muille lähetyssaarnaajille on maksanut heidän uskonsa ja julistuksensa: he kuolivat veritodistajina eli marttyyreina. Voimme rukoilla itsellemme ja kirkollemme uskollisuutta seurata Herraamme loppuun saakka. \nKs. myös marttyyrit \nLähteitä: \nAamenesta öylättiin – kirkon sanasto. Piispa Henrik. Suomen evankelis-luterilainen kirkko. https://evl.fi/sanasto/-/glossary/word/Piispa+Henrik \nJuusten\, Paavali. Suomen piispain kronikka. Chronicon Episcoporum Finlandensium. Henrik Gabriel porthanin mukaan suomensi Helmeri Winter. Otavan joulukirjanen 1956. Helsinki: Otava 1956. \nTapio\, Olavi. Nousiaisten Pyhän Henrikin kirkko. Nousiaisten seurakunta 1969.\nhttps://www.nousiaistenseurakunta.fi/pyhanhenrikinkirkko \nPalola\, Ari-Pekka. Maunu Tavast ja Olavi Maununpoika. Turun piispat 1412–1460. \nPyhä Henrik – Suomen taivaallinen suojelija. https://katolinen.fi/pyha-henrik-suomen-taivaallinen-suojelija/ \nSuomi kautta aikojen. Toim. Seppo Zetterberg ja Allan Tiitta. Helsinki: Valitut Palat\, 1992. \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  punainen.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 105:1 Psalmi: Ps. 145:1-7 Hallelujasäe: Dan. 12:3\n1. lukukappale:  Jes. 52:7-10  2. lukukappale:  Hepr. 13:7-8 tai 2. Tim. 2:8-13 Evankeliumi:  Joh. 4:34-38 \n\n1. lukukappale\nJes. 52:7-10\nKuinka suloiset ovat vuorilla ilosanoman tuojan jalat\, hänen\, joka julistaa rauhaa\, ilmoittaa hyvän sanoman\, joka julistaa pelastusta\, sanoo Siionille: ”Sinun Jumalasi on kuningas!” Kuule! Vartijasi korottavat äänensä\, kaikki he riemuitsevat\, sillä he näkevät silmästä silmään\, kuinka Herra palajaa Siioniin. Huutakaa ilosta\, riemuitkaa\, kaikki te Jerusalemin rauniot\, sillä Herra lohduttaa kansansa\, lunastaa Jerusalemin. Herra paljastaa pyhän käsivartensa kaikkien kansojen nähden\, ja kaikki maan ääret saavat nähdä meidän Jumalamme autuuden. \n  \n2. lukukappale\nHepr. 13:7-8\nMuistakaa johtajianne\, jotka ovat puhuneet teille Jumalan sanaa; katsokaa\, kuinka heidän vaelluksensa on päättynyt\, ja seuratkaa heidän uskoansa. Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti. \n  \nTai:\n2. Tim. 2:8-13\nMuista Jeesusta Kristusta\, joka on kuolleista herätetty ja on Daavidin siementä minun evankeliumini mukaan\, jonka julistamisessa minä kärsin vaivaa\, kahleisiin asti\, niinkuin pahantekijä; mutta Jumalan sana ei ole kahlehdittu. Siitä syystä minä kärsin kaikki valittujen tähden\, että hekin saavuttaisivat pelastuksen\, joka on Kristuksessa Jeesuksessa\, ynnä iankaikkisen kirkkauden. Varma on tämä sana; sillä: jos olemme kuolleet yhdessä hänen kanssaan\, saamme myös hänen kanssaan elää; jos kärsimme yhdessä\, saamme hänen kanssaan myös hallita; jos kiellämme hänet\, on hänkin kieltävä meidät; jos me olemme uskottomat\, pysyy kuitenkin hän uskollisena; sillä itseänsä kieltää hän ei saata. \n  \nEvankeliumi\nJoh. 4:34-38\nJeesus sanoi heille: ”Minun ruokani on se\, että minä teen lähettäjäni tahdon ja täytän hänen tekonsa. Ettekö sano: ’Vielä on neljä kuukautta\, niin elonleikkuu joutuu’? Katso\, minä sanon teille: nostakaa silmänne ja katselkaa vainioita\, kuinka ne ovat valjenneet leikattaviksi. Jo nyt saa leikkaaja palkan ja kokoaa hedelmää iankaikkiseen elämään\, että kylväjä ja leikkaaja saisivat yhdessä iloita. Sillä tässä on se sana tosi\, että toinen on kylväjä\, ja leikkaaja toinen. Minä olen lähettänyt teidät leikkaamaan sitä\, josta te ette ole vaivaa nähneet; toiset ovat vaivan nähneet\, ja te olette päässeet heidän vaivansa hedelmille.” \n  \nRukoukset\n1. Herra Jeesus Kristus\, elävän Jumalan Poika.Sinä uskoit pelastuksen sanoman apostoleillesi\nja annoit palvelijoittesi tuoda sen maahamme. Kiitämme sinua Henrikistä\, uskollisesta todistajastasi. Olet kutsunut myös meidät\, syntiset ja arvottomat\, opetuslapsiksesi. Varusta meidät voimallasi\, jotta noudatamme käskyjäsi ja tunnustamme rohkeasti nimeäsi ihmisten keskellä. Anna koko elämämme olla kätkettynä evankeliumisi rauhaan ja iloon. Ylistys olkoon sinulle ikuisesti. \n2. Herra\, Jumalamme. Poikasi todistajia on vainottu ja surmattu kaikkina aikoina evankeliumin tähden. Pidä heidän muistonsa elävänä mielessämme. Vahvista meitä uskossa\, niin että meidänkin elämämme todistaisi voitosta\, jonka Kristus sai synnistä ja kuolemasta. Muista kaikkia\, joita meidän aikanamme vainotaan uskonsa vuoksi. Kuule rukouksemme Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n3. Ole ylistetty\, Herra Jumala\, joka olet lähettänytPoikasi Jeesuksen Kristuksen meille Vapahtajaksi ja antanut autuutesi valon koittaa kerran myös Suomen kansalle. Me kiitämme sinua siitä työstä\, jonka teit todistajasi\, marttyyripiispa Henrikin kautta. Sinun armostasi hän toi meille evankeliumin. Suo meidän seurata hänen esikuvaansa uskossa ja elämässä ja päästä perille iankaikkiseen valtakuntaasi. Rakkaan Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni\nPs. 68:4\nVanhurskaat iloitsevat ja riemuitsevat Jumalan kasvojen |edessä\,\nhe ihas|tuvat ilosta. \n  \nPsalmi\nPs. 145:1-7\nMinä kunnioitan sinua\, Jumalani\, sinä |kuningas\, *\nja kiitän sinun nimeäsi aina ja ian|kaikkisesti. \nJoka päivä minä kiitän |sinua *\nja ylistän sinun nimeäsi aina ja ian|kaikkisesti. \nSuuri on Herra ja sangen ylis|tettävä\, *\nja hänen suuruutensa on |tutkimaton. \nSukupolvi ylistää sukupolvelle sinun teko|jasi\, *\nja he julistavat sinun voimal|lisia töitäsi. \nSinun valtasuuruutesi kirkkautta ja |kunniaa *\nja sinun ihmeellisiä tekojasi minä tahdon |tutkistella. \nSinun peljättävien töittesi voimasta |puhutaan\, *\nsinun suurista teoistasi |minä kerron. \nJulistettakoon sinun suuren hyvyytesi |muistoa *\nja sinun vanhurskaudestasi |riemuittakoon. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/pyhan-henrikin-muistopaiva-kv2020/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Pyhien muistopäivät
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/01/Kirkkoisat_piispa_Henrik_muokattu.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20260125
DTEND;VALUE=DATE:20260126
DTSTAMP:20260604T164726
CREATED:20191112T140507Z
LAST-MODIFIED:20260121T202256Z
UID:7773-1769299200-1769385599@www.luterilainen.net
SUMMARY:3. sunnuntai loppiaisesta
DESCRIPTION:Evankeliumikatkelma on jatkoa edellisen sunnuntaina tapahtumille. Jeesus oli kohdannut naisen kaivolla Samariassa Syykar-nimisessä kaupungissa. Tuon kohtaamisen seurauksena samarialainen nainen tuli tuntemaan Jumalan lähettämän Messiaan. Jeesuksessa hän löysi janoonsa ehtymättömän lähteen. Hän löysi todellisen Jaakobin kaivon\, Sakarjan Daavidin suvulle lupaaman ”avoimen lähteen syntiä ja saastaisuutta vastaan”. Tuon lähteen luokse hän tahtoi nyt toisiakin johdattaa. \nNaisen vilpitön todistus teki vaikutuksen hänen omassa kyläyhteisössään. Päivän evankeliumiteksti kuvaakin samarialaisten halua saada pitää Jeesusta luonaan. Samarialaisten sydämet olivat kuin sadetta odottava\, janoinen kuiva maa. Jeesuksen sanojen mukaisesti ”autuaita ovat ne\, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta\, sillä heidät ravitaan” (Mt.5:6). Jeesuksen viipyessä kaksi päivää heidän luonaan\, yhä useammat uskoivat häneen. Kaivolta kotiinsa palanneen naisen todistus oli johtanut monia pelastuksen lähteen äärelle. He saivat omakohtaisesti oppia tuntemaan Jeesuksen ”maailman Vapahtajana”. \nJeesuksen vierailu Samariassa jäi lyhyeksi\, vain kahden päivän mittaiseksi. Silti kylvetty evankeliumin sana ei jäänyt tyhjäksi. Noina päivinä kylvettiin siemen siihen suureen Samariaan herätykseen\, joka on kuvattuna Apostolien tekojen kahdeksannessa luvussa. Silloin Filippuksen ja apostolien työn kautta toteutui se\, minkä Jeesus oli edeltä samarialaisista luvannut: ”Toinen on kylväjä ja leikkaaja toinen. Minä olen lähettänyt teidän leikkaamaan sitä\, josta te ette ole vaivaa nähneet” (Joh.4:38-38). \nTämän näkeminen lohduttakoon meitäkin. Sillä joskus meistä saattaa tuntua aivan kuin Jeesus vain ”piipahtaisi” nopeasti luonamme kylässä messussa tai päivän lyhyessä hartaushetkessä\, kuitenkin jättäen nopeasti meidät taas yksin ja omillemme. Saat olla varma\, ettei kylvetty Jumalan Sana jää tyhjäksi sinunkaan elämässäsi ja arjessasi. Jeesus tekee uskollisesti ja jatkuvasti työtään sinussa Pyhän Henkensä kautta. Hän valmistaa sinua taivasta varten. \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 97:6 Psalmi: Ps. 102:16–23 Hallelujasäe: Ps. 97:9\n1. lukukappale:  Jes. 30:18-21 tai 2. Kun. 5:1-15 2. lukukappale:  Hepr. 11:1-10 Evankeliumi:  Joh. 4:39-42 \n\n1. lukukappale\nJes. 30:18–21\nSentähden Herra odottaa\, että voisi olla teille armollinen\, sentähden hän nousee armahtaaksensa teitä; sillä Herra on oikeuden Jumala. Autuaita kaikki\, jotka häntä odottavat! Sinä kansa\, joka asut Siionissa\, Jerusalemissa\, älä itke! Hän on sinulle totisesti armollinen\, kun apua huudat; sen kuullessaan hän vastaa sinulle kohta. Vaikka Herra antaa teille hädän leipää ja ahdistuksen vettä\, niin ei sinun opettajasi sitten enää kätkeydy\, vaan sinun silmäsi saavat nähdä sinun opettajasi. Ja sinun korvasi kuulevat takaasi tämän sanan\, milloin poikkeatte oikealle tai vasemmalle: ”Tässä on tie\, sitä käykää”. \n  \nTai:\n2. Kun. 5:1–15\nNaeman\, Aramin kuninkaan sotapäällikkö\, oli herransa hyvin arvossa pitämä ja suurta kunnioitusta nauttiva mies\, sillä hänen kauttansa Herra oli antanut Aramille voiton; ja hän oli sotaurho\, mutta pitalitautinen. Kerran olivat aramilaiset menneet ryöstöretkelle ja tuoneet Israelin maasta vankina pienen tytön\, joka joutui palvelukseen Naemanin puolisolle. Tyttö sanoi emännällensä: “Oi\, jospa herrani kävisi profeetan luona Samariassa! Hän kyllä päästäisi hänet hänen pitalistansa.” Niin Naeman meni ja kertoi tämän herrallensa\, sanoen: “Niin ja niin on tyttö\, joka on Israelin maasta\, puhunut”. Aramin kuningas vastasi: “Mene vain sinne; minä lähetän kirjeen Israelin kuninkaalle”. Niin Naeman lähti sinne ja otti mukaansa kymmenen talenttia hopeata\, kuusituhatta sekeliä kultaa ja kymmenen juhlapukua.\nJa hän vei Israelin kuninkaalle kirjeen\, joka kuului näin: “Kun tämä kirje tulee sinulle\, niin katso\, minä olen lähettänyt luoksesi palvelijani Naemanin\, että sinä päästäisit hänet hänen pitalistansa”. Kun Israelin kuningas oli lukenut kirjeen\, repäisi hän vaatteensa ja sanoi: “Olenko minä Jumala\, joka ottaa elämän ja antaa elämän\, koska hän käskee minua päästämään miehen hänen pitalistansa? Ymmärtäkää ja nähkää\, että hän etsii aihetta minua vastaan.”\nMutta kun Jumalan mies Elisa kuuli\, että Israelin kuningas oli reväissyt vaatteensa\, lähetti hän kuninkaalle sanan: “Miksi olet reväissyt vaatteesi? Anna hänen tulla minun luokseni\, niin hän tulee tietämään\, että Israelissa on profeetta.” Niin Naeman tuli hevosineen ja vaunuineen ja pysähtyi Elisan talon oven eteen. Ja Elisa lähetti hänen luokseen sanansaattajan ja käski sanoa: “Mene ja peseydy seitsemän kertaa Jordanissa\, niin lihasi tulee entisellensä\, ja sinä tulet puhtaaksi”. Mutta Naeman vihastui ja meni matkaansa sanoen: “Katso\, minä luulin hänen edes tulevan ja astuvan esiin ja rukoilevan Herran\, Jumalansa\, nimeä\, heiluttavan kättänsä sen paikan yli ja niin poistavan pitalin. Eivätkö Damaskon virrat\, Abana ja Parpar\, ole kaikkia Israelin vesiä paremmat? Voisinhan minä yhtä hyvin peseytyä niissä tullakseni puhtaaksi.” Ja hän kääntyi ja meni tiehensä kiukustuneena.\nMutta hänen palvelijansa astuivat esiin ja puhuttelivat häntä ja sanoivat: “Isäni\, jos profeetta olisi määrännyt sinulle jotakin erinomaista\, etkö tekisi sitä? Saati sitten\, kun hän sanoi sinulle ainoastaan: ‘Peseydy\, niin tulet puhtaaksi’.” Niin hän meni ja sukelsi Jordaniin seitsemän kertaa\, niinkuin Jumalan mies oli sanonut; ja hänen lihansa tuli entisellensä\, pienen pojan lihan kaltaiseksi\, ja hän tuli puhtaaksi.\nSitten hän palasi Jumalan miehen luo\, hän ja koko hänen joukkonsa\, meni sisälle\, astui hänen eteensä ja sanoi: “Katso\, nyt minä tiedän\, ettei Jumalaa ole missään muualla maan päällä kuin Israelissa. Ota siis vastaan jäähyväislahja palvelijaltasi.” \n  \n2. lukukappale\nHepr. 11:1–10\nMutta usko on luja luottamus siihen\, mitä toivotaan\, ojentautuminen sen mukaan\, mikä ei näy. Sillä sen kautta saivat vanhat todistuksen.\nUskon kautta me ymmärrämme\, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla\, niin että se\, mikä nähdään\, ei ole syntynyt näkyväisestä.\nUskon kautta uhrasi Aabel Jumalalle paremman uhrin kuin Kain\, ja uskon kautta hän sai todistuksen\, että hän oli vanhurskas\, kun Jumala antoi todistuksen hänen uhrilahjoistaan; ja uskonsa kautta hän vielä kuoltuaankin puhuu.\nUskon kautta otettiin Eenok pois\, näkemättä kuolemaa\, ”eikä häntä enää ollut\, koska Jumala oli ottanut hänet pois”. Sillä ennen poisottamistaan hän oli saanut todistuksen\, että hän oli otollinen Jumalalle. Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen\, joka Jumalan tykö tulee\, täytyy uskoa\, että Jumala on ja että hän palkitsee ne\, jotka häntä etsivät.\nUskon kautta rakensi Nooa\, saatuaan ilmoituksen siitä\, mikä ei vielä näkynyt\, pyhässä pelossa arkin perhekuntansa pelastukseksi; ja uskonsa kautta hän tuomitsi maailman\, ja hänestä tuli sen vanhurskauden perillinen\, joka uskosta tulee.\nUskon kautta oli Aabraham kuuliainen\, kun hänet kutsuttiin lähtemään siihen maahan\, jonka hän oli saava perinnöksi\, ja hän lähti tietämättä\, minne oli saapuva. Uskon kautta hän eli muukalaisena lupauksen maassa niinkuin vieraassa maassa\, asuen teltoissa Iisakin ja Jaakobin kanssa\, jotka olivat saman lupauksen perillisiä; sillä hän odotti sitä kaupunkia\, jolla on perustukset ja jonka rakentaja ja luoja on Jumala. \n  \nEvankeliumi\nJoh. 4:39–42\nJa monet samarialaiset siitä kaupungista uskoivat häneen naisen puheen tähden\, kun tämä todisti: ”Hän on sanonut minulle kaikki\, mitä minä olen tehnyt”. Kun nyt samarialaiset tulivat hänen luoksensa\, pyysivät he häntä viipymään heidän luonaan; ja hän viipyi siellä kaksi päivää. Ja vielä paljoa useammat uskoivat hänen sanansa tähden\, ja he sanoivat naiselle: ”Emme enää usko sinun puheesi tähden\, sillä me itse olemme kuulleet ja tiedämme\, että tämä totisesti on maailman Vapahtaja”. \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias\, iankaikkinen Jumala! Katso armollisesti heikkouttamme ja tue meitä voimallisella oikealla kädelläsi. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen kautta. \n2. Rakas taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua siitä\, että Poikasi on opettanut meille tien\, joka vie elämään. Anna meille armoa oikein käsittää ja seurata totuuttasi\, jonka olet ilmoittanut hänessä. Suo meidän synnistä vapautettuina elää pyhästi ja siten tuntea pyhän sanasi voimaa. Valmista armollisesti tie sanasi julistamiselle kaikkien kansojen keskuudessa ja anna uskovillesi voimaa edistää valtakuntasi tulemista. Anna ihanan sadon kasvaa heidän kylvöstään\, niin että nimeäsi ylistettäisiin kaikissa maissa ja valtakuntasi tulisi luoksemme. Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 97:6\nTaivaat julistavat hänen |vanhurskauttansa\, *\nja kaikki kansat näkevät hänen |kunniansa. \n  \nPsalmi:\nPs. 102:16–23\nSilloin pakanat pelkäävät |Herran nimeä *\nja kaikki maan kuninkaat sinun |kunniaasi\, \nkun Herra |rakentaa Siionin *\nja ilmestyy |kunniassansa\, \nkun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen\, jotka ovat kaikkensa |menettäneet\, *\neikä enää heidän rukous|tansa hylkää. \nTämä kirjoitettakoon tule|valle polvelle\, *\nja kansa\, joka vastedes luodaan\, on kiit|tävä Herraa\, \nettä hän katseli pyhästä |korkeudestaan\, *\nettä Herra katsoi tai|vaasta maahan\, \nkuullaksensa |vankien huokaukset\, *\nvapauttaaksensa kuo|leman lapset\, \njotta Siionissa julistettaisiin |Herran nimeä *\nja hänen ylistystänsä Jeru|salemissa\, \nkun kaikki kansat kokoon|tuvat yhteen\, *\nja valtakunnat\, palve|lemaan Herraa. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/3-sunnuntai-loppiaisesta-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2026/01/Kirkkovuosi_2-vuosikerta_3_su_loppiaisesta_muokattu-1.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20260201
DTEND;VALUE=DATE:20260202
DTSTAMP:20260604T164726
CREATED:20191112T140510Z
LAST-MODIFIED:20260128T083852Z
UID:7775-1769904000-1769990399@www.luterilainen.net
SUMMARY:3. sunnuntai ennen paastonaikaa\, Septuagesima
DESCRIPTION:Evankeliumiteksti tuo esille hyvin kipeän asian. Jeesuksen nimen seuraaminen tarkoittaa kristityn elämässä aina samalla myös luopumista jostakin. Jumalan tahto ja oman langenneen lihan mukaiset pyrkimykset\, ne ovat ristiriidassa keskenään ja vetävät ihmistä eri suuntiin. Siksi seuratessaan toista täytyy samalla kääntää selkänsä toiselle. Kaiken kunnian antaminen Kristukselle tarkoittaa luopumista oman kunnian etsimisestä. Kristuksen vanhurskauden omistaminen suurimpana aarteenaan tarkoittaa samalla sen myöntämistä\, että olen itsessäni kadotettu ja syntinen ihminen. \nKristuksen seuraaminen näyttäytyy siksi maailman silmissä varmasti hulluutena. Jeesus ei sitä kiellä vaan Hän sanoo sen suoraan omilleen: te joudutte maksamaan hinnan! Hänen nimeään seuratessa\, yksi joutuu luopumaan talostaan\, toinen veljestään\, joku luopuu isästään ja joku äidistään. Luopuminen ei silti ole itsetarkoitus tai päämäärä\, vaan seurausta Kristuksen nimen tunnustamisesta. \nKristuksen nimi lopulta jakaa koko ihmiskunnan kahtia. Viimeinen päivä piirtää jaon lopullisesti näkyviin. Kristuksen nimeen turvanneet perivät silloin iankaikkisen elämän. Heidän armopalkkansa on suuri ja ilonsa loputon. Kristuksen nimen kieltäneet tuomitaan silloin iankaikkiseen kadotukseen. \nKristuksen nimi tekee siis maailmassa kahtalaista työtä: se yhdistää ja se erottaa. Se kokoaa ja se karkottaa. Kristuksen omat se liittää toinen toisiinsa siteellä\, joka on paljon lihan sukulaisuutta vahvempaa. Sillä lihallinen verisukulaisuus on ajallista ja yhdistää ihmisiä vain tämän elämän ajan toisiinsa. \nSen sijaan Kristuksen verisukulaisuus yhdistää sisaret ja veljet toisiinsa iankaikkisesti. He\, jotka ovat yhdestä ja samasta Kristus-ruumiista osalliset\, jakavat jo ajassa saman toivon\, saman ilon ja saman päämäärän. Kerran iankaikkisuudessa he jakavat Taivaan. \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 13:6 Psalmi: Ps. 18:2–7 Hallelujasäe: Ps. 31:20\n1. lukukappale:  5. Moos. 7:6–8 2. lukukappale:  Fil. 3:7–14 Evankeliumi:  Matt. 19:27–30 \n\n1. lukukappale\n5. Moos. 7:6–8\nSillä sinä olet Herralle\, Jumalallesi\, pyhitetty kansa; Herra\, sinun Jumalasi\, on valinnut sinut omaisuuskansakseen ennen kaikkia muita kansoja\, mitä maan päällä on. Ei Herra sentähden ole mielistynyt teihin ja valinnut teitä\, että olisitte lukuisammat kaikkia muita kansoja\, sillä tehän olette kaikkia muita kansoja vähälukuisemmat\, vaan sen tähden\, että Herra rakasti teitä ja tahtoi pitää valan\, jonka hän oli vannonut teidän isillenne; niin Herra vei teidät pois väkevällä kädellä ja vapahti sinut orjuuden pesästä\, faraon\, Egyptin kuninkaan\, käsistä. \n  \n2. lukukappale\nFil. 3:7–14\nMutta mikä minulle oli voitto\, sen minä olen Kristuksen tähden lukenut tappioksi. Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin\, Kristuksen Jeesuksen\, minun Herrani\, tuntemisen rinnalla\, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana – että voittaisin omakseni Kristuksen ja minun havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan\, ei omaa vanhurskautta\, sitä\, joka laista tulee\, vaan sen\, joka tulee Kristuksen uskon kautta\, sen vanhurskauden\, joka tulee Jumalasta uskon perusteella; tunteakseni hänet ja hänen ylösnousemisensa voiman ja hänen kärsimyksiensä osallisuuden\, tullessani hänen kaltaisekseen samankaltaisen kuoleman kautta\, jos minä ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista. Ei niin\, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi\, vaan minä riennän sitä kohti\, että minä sen omakseni voittaisin\, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut. Veljet\, minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: unhottaen sen\, mikä on takana\, ja kurottautuen sitä kohti\, mikä on edessäpäin\, minä riennän kohti päämäärää\, voittopalkintoa\, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa. \n  \nEvankeliumi\nMatt. 19:27–30\nSilloin Pietari vastasi ja sanoi hänelle: ”Katso\, me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua; mitä me siitä saamme?”\nNiin Jeesus sanoi heille: ”Totisesti minä sanon teille: siinä uudestisyntymisessä\, jolloin Ihmisen Poika istuu kirkkautensa valtaistuimella\, saatte tekin\, jotka olette minua seuranneet\, istua kahdellatoista valtaistuimella ja tuomita Israelin kahtatoista sukukuntaa. Ja jokainen\, joka on luopunut taloista tai veljistä tai sisarista tai isästä tai äidistä tai lapsista tai pelloista minun nimeni tähden\, on saava monin verroin takaisin ja perivä iankaikkisen elämän. Mutta monet ensimmäiset tulevat viimeisiksi\, ja monet viimeiset ensimmäisiksi.” \n  \nRukoukset\n1. Laupias Jumala! Kuule kansasi rukous ja pelasta nimesi tähden armollisesti meidät\, jotka syystä kärsimme syntiemme vuoksi. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Rakas taivaallinen Isä! Anna meille armo hylätä maailma ja sen meno ja seurata koko elämällämme uskollisesti Poikaasi Jeesusta Kristusta. Varjele meitä ylpeydestä ja luottamasta itseemme. Pidä meidät nöyrinä\, niin että turvautuisimme ainoastaan sinun armoosi\, sen voimalla kestävästi uskoisimme sinuun ja lopulta saisimme iankaikkisen elämän. Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 13:6\nMutta minä turvaan |sinun armoosi; *\nriemuitkoon minun sydämeni sinun |avustasi. \n  \nPsalmi:\nPs. 18:2–7\nSydämestäni minä |rakastan sinua\, *\nHerra\, |minun voimani\, \nHerra\, minun kallioni\, linnani ja pelastajani\, minun |Jumalani\, *\nvuoreni\, jonka turviin minä pakenen\, minun kilpeni\, autuuteni sarvi ja |varustukseni. \nYlistetty olkoon Herra! – niin |minä huudan\, *\nja vihollisistani |minä pelastun. \nKuoleman paulat piirit|tivät minut\, *\nturmion virrat peljästyt|tivät minut. \nTuonelan paulat |kietoivat minut\, *\nkuoleman ansat yllät|tivät minut. \nAhdistuksessani minä |rukoilin Herraa *\nja huusin avuksi |Jumalaani; \nhän kuuli minun ääneni |temppelistänsä\, *\nja minun huutoni hänen edessään kohosi |hänen korviinsa. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/3-sunnuntai-ennen-paastonaikaa-septuagesima-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2026/01/Kirkkovuosi_3.-su-ennen-paastonaikaa_Septuagesima.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20260208
DTEND;VALUE=DATE:20260209
DTSTAMP:20260604T164726
CREATED:20191112T140509Z
LAST-MODIFIED:20260205T093737Z
UID:7774-1770508800-1770595199@www.luterilainen.net
SUMMARY:Kynttilänpäivä
DESCRIPTION:Evankeliumitekstissä Maria ja Joosef tuovat pienen Jeesuksen pyhäkköön. Siellä häntä odottaa vanha Simeon\, jolle Pyhä Henki oli antanut ihmeellisen lupauksen: Simeon saisi elää niin kauan\, että näkisi Israelin Messiaan. \nPyhäkössä oli varmasti paikalla paljon ihmisiä. Moni heistä ei ehkä kiinnittänyt mitään huomiota pieneen vauvaan ja hänen vanhempiinsa. Mutta Simeon pyytää lapsen syliinsä ja puhkeaa kiitokseen: ”Herra\, nyt sinä lasket palvelijasi rauhaan menemään.” (Luuk. 2:29) Miten kummalliset sanat ovat\, vieläpä lapselle osoitettuna? Aivan kuin tuo vauva olisi Simeonin Herra! Aivan kuin Simeon tuossa vauvassa näkisi Jumalan valmistaman pelastuksen\, pakanoiden valkeuden ja Israelin kirkkauden. Ja miksi Simeon nyt on valmis kohtaaman kuoleman? \nEi kai Simeon sentään laske elämäänsä tuon pienen vauvan käsien varaan\, jota hän katselee sylissään? Voisivatko nuo pienen Jeesuksen kädet todella olla ne kädet\, joista Mooseksen kirjoissa puhutaan: ”Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala\, sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret” (5. Moos. 33:27)? Meidänkin elämässämme Jumala usein kätkee voimansa. Hän lähestyy sinua kätkeytyneenä evankeliumin sanaan\, leipäpalaseen ja tilkkaan viiniä. Silti ehtoollisen lahjassa todellisesti vastaanotat Kristuksen ruumiin ja veren. \nSiksi uskossa kätkeytyen Kristuksen tekoon sinäkin olet valmis taivasta varten. Mitään enempää et voisikaan saada\, vähempi ei silti riittäisi. Kristuksessa sinulla kaikki\, mitä autuuteesi tarvitset. \nSiksi ehtoollispöydästä noustessasi saat yhtyä Simeonin kiitokseen ja laulaa Jeesukselle sydämestäsi: Herra nyt sinä lasket palvelijasi rauhaan menemään\, sanasi mukaan. Sillä minun silmäni ovat nähneet sinun autuutesi. \n\nKynttilöitä:  6 Liturginen väri:  valkoinen maanantaista lauantaihin vihreä.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 48:10 Psalmi: Ps. 48:11–15 Hallelujasäe: Ps. 138:2\n1. lukukappale:  2. Moos. 33:18–23 2. lukukappale:  1. Tim. 6:13–16 Evankeliumi:  Luuk. 2:22–33 Vaihtoehtoisia saarnatekstejä Joh. 1:14–18 Joh. 12:35–36 \n\n1. lukukappale\n2. Moos. 33:18–23\nSilloin Mooses sanoi Herralle: “Anna siis minun nähdä sinun kirkkautesi”. Hän vastasi: “Minä annan kaiken ihanuuteni käydä sinun ohitsesi ja huudan nimen ‘Herra’ sinun edessäsi. Ja minä olen armollinen\, kenelle olen armollinen\, armahdan\, ketä armahdan”. Ja hän sanoi vielä: “Sinä et voi nähdä minun kasvojani; sillä ei kukaan\, joka näkee minut\, jää eloon”. Sitten Herra sanoi: “Katso\, tässä on paikka minun läheisyydessäni; astu tuohon kalliolle. Ja kun minun kirkkauteni kulkee ohitse\, asetan minä sinut kallion rotkoon ja peitän sinut kädelläni\, kunnes olen kulkenut ohi. Kun minä sitten siirrän pois käteni\, näet sinä minun selkäpuoleni; mutta minun kasvojani ei voi kenkään katsoa.” \n  \n2. lukukappale\n1. Tim. 6:13–16\nJumalan edessä\, joka kaikki eläväksi tekee\, ja Kristuksen Jeesuksen edessä\, joka Pontius Pilatuksen edessä todisti\, tunnustaen hyvän tunnustuksen\, minä kehoitan sinua\, että tahrattomasti ja moitteettomasti pidät käskyn meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen ilmestymiseen saakka\, jonka aikanansa on antava meidän nähdä se autuas ja ainoa valtias\, kuningasten Kuningas ja herrain Herra\, jolla ainoalla on kuolemattomuus; joka asuu valkeudessa\, mihin ei kukaan taida tulla; jota yksikään ihminen ei ole nähnyt eikä voi nähdä – hänen olkoon kunnia ja iankaikkinen valta. Amen. \n  \nEvankeliumi\nLuuk. 2:22–33\nJa kun heidän puhdistuspäivänsä\, Mooseksen lain mukaan\, olivat täyttyneet\, veivät he hänet ylös Jerusalemiin asettaaksensa hänet Herran eteen – niinkuin on kirjoitettuna Herran laissa: “Jokainen miehenpuoli\, joka avaa äidinkohdun\, luettakoon Herralle pyhitetyksi” – ja uhrataksensa\, niinkuin Herran laissa on säädetty\, parin metsäkyyhkysiä tai kaksi kyyhkysenpoikaa.\nJa katso\, Jerusalemissa oli mies\, nimeltä Simeon; hän oli hurskas ja jumalinen mies\, joka odotti Israelin lohdutusta\, ja Pyhä Henki oli hänen päällänsä. Ja Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut\, ettei hän ollut näkevä kuolemaa\, ennenkuin oli nähnyt Herran Voidellun. Ja hän tuli Hengen vaikutuksesta pyhäkköön. Ja kun vanhemmat toivat Jeesus-lasta sisälle tehdäkseen hänelle\, niinkuin tapa oli lain mukaan\, otti hänkin hänet syliinsä ja kiitti Jumalaa ja sanoi:\n“Herra\, nyt sinä lasket palvelijasi rauhaan menemään\, sanasi mukaan; sillä minun silmäni ovat nähneet sinun autuutesi\, jonka sinä olet valmistanut kaikkien kansojen nähdä\, valkeudeksi\, joka on ilmestyvä pakanoille\, ja kirkkaudeksi kansallesi Israelille”.\nJa hänen isänsä ja äitinsä ihmettelivät sitä\, mitä hänestä sanottiin. \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias\, iankaikkinen Jumala! Niin kuin ainoa Poikasi asetettiin ihmislapsena temppelissä eteesi\, niin anna meillekin\, köyhille lapsillesi\, se armo\, että me saisimme aina tulla pyhien kasvojesi eteen synnistä puhdistettuina\, pelkäämättä ja sinulle otollisina. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n2. Herra Jumala\, taivaallinen Isä\, joka olet antanut meille Poikasi Vapahtajaksi\, jotta hän olisi pakanoiden valo ja Israelin kirkkaus! Me rukoilemme sinua: valaise sydämemme\, että tuntisimme Kristuksessa armosi ja isäntahtosi\, turvautuisimme häneen perkelettä\, syntiä ja kadotusta vastaan ja perisimme hänen kauttaan iankaikkisen autuuden. Kuule rukouksemme Jeesuksen Kristuksen nimessä. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 48:9\nJumala\, me tutkistelemme sinun armo|asi *\nsinun |temppelissäsi. \n  \nPsalmi:\nPs. 48:11–15\nJumala\, niinkuin sinun nimesi\, niin ulottuu sinun ylistyksesi maan ääriin |saakka; *\nsinun oikea kätesi on vanhurs|kautta täynnä. \nSiionin vuori |iloitsee\, *\nJuudan tyttäret riemuitsevat sinun |tuomioistasi. \nKiertäkää Siion\, käykää sen |ympäri\, *\nluke|kaa sen tornit. \nTarkatkaa sen muurit\, kulkekaa sen |linnat\, *\nkertoaksenne niistä tule|valle polvelle. \nSillä tämä on Jumala\, meidän Jumalamme\, aina ja iankaikki|sesti; *\nhän johdattaa meitä |kuolemaan asti. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/kynttilanpaiva-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2026/02/Kirkkovuosi_2-vuosikerta_Kynttilanpaiva.jpg
END:VEVENT
END:VCALENDAR