BEGIN:VCALENDAR VERSION:2.0 PRODID:-//Luterilainen.net - ECPv6.16.3//NONSGML v1.0//EN CALSCALE:GREGORIAN METHOD:PUBLISH X-ORIGINAL-URL:https://www.luterilainen.net X-WR-CALDESC:Tapahtumat Luterilainen.net REFRESH-INTERVAL;VALUE=DURATION:PT1H X-Robots-Tag:noindex X-PUBLISHED-TTL:PT1H BEGIN:VTIMEZONE TZID:Europe/Helsinki BEGIN:DAYLIGHT TZOFFSETFROM:+0200 TZOFFSETTO:+0300 TZNAME:EEST DTSTART:20240331T010000 END:DAYLIGHT BEGIN:STANDARD TZOFFSETFROM:+0300 TZOFFSETTO:+0200 TZNAME:EET DTSTART:20241027T010000 END:STANDARD BEGIN:DAYLIGHT TZOFFSETFROM:+0200 TZOFFSETTO:+0300 TZNAME:EEST DTSTART:20250330T010000 END:DAYLIGHT BEGIN:STANDARD TZOFFSETFROM:+0300 TZOFFSETTO:+0200 TZNAME:EET DTSTART:20251026T010000 END:STANDARD BEGIN:DAYLIGHT TZOFFSETFROM:+0200 TZOFFSETTO:+0300 TZNAME:EEST DTSTART:20260329T010000 END:DAYLIGHT BEGIN:STANDARD TZOFFSETFROM:+0300 TZOFFSETTO:+0200 TZNAME:EET DTSTART:20261025T010000 END:STANDARD BEGIN:DAYLIGHT TZOFFSETFROM:+0200 TZOFFSETTO:+0300 TZNAME:EEST DTSTART:20270328T010000 END:DAYLIGHT BEGIN:STANDARD TZOFFSETFROM:+0300 TZOFFSETTO:+0200 TZNAME:EET DTSTART:20271031T010000 END:STANDARD END:VTIMEZONE BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20251214 DTEND;VALUE=DATE:20251215 DTSTAMP:20260604T112352 CREATED:20191112T141050Z LAST-MODIFIED:20251210T201727Z UID:7753-1765670400-1765756799@www.luterilainen.net SUMMARY:3. adventtisunnuntai DESCRIPTION:Nyt on tultu pelastushistorian ja testamenttien suureen taitekohtaan. Johannes Kastaja oli viimeinen vanhan liiton profeetta ja suurempi kuin kukaan muu häntä edeltävistä profeetoista. Saihan hän olla osoittamassa sormellaan sitä Messiasta\, josta muut olivat ennustaneet. Ja kuitenkin Johannes oli vähäisempi kuin pienin lapsi kristillisessä seurakunnassa\, koska hän ei päässyt osalliseksi Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta tulemalla niihin kastetuksi. Johannes oli julistanut\, että taivasten valtakunta on tullut lähelle\, mutta sen todellista tulemista hän ei eläessään nähnyt. \nJeesus saattaa ehkä viitata itseensäkin jakeessa 11. Hänhän oli todellisessa mielessä ”vaimosta syntynyt”. Häntä pidettiin vähäisimpänä taivasten valtakunnassa ja kuitenkin hän oli suurempi kuin suuri Kastaja. \nJae 12 voidaan kääntää joko vanhan tai uuden käännöksen mukaisesti. Sama verbi voi tarkoittaa ”hyökkäämistä” tai ”esiin murtautumista”. Myös substantiivi on johdettu samasta sanasta: ”hyökkääjät” tai ”esiin murtautujat”. ”Basileia”\, valtakunta\, tuli sinne\, missä oli sen ”basileus”\, kuningas. Mutta tästä valtakunnasta on käyty taistelua koko sen olemassaolon ajan. Aina on ollut niitä\, jotka ovat tahtoneet temmata sen itselleen. Niin nytkin. \nSitten Jeesus pudottaa pommin ilmoittamalla\, että Johannes on VT:ssa ennustettu Elia. VT:han päättyy sanoihin: ”Kuulkaa! Ennen kuin tulee Herran päivä\, suuri ja pelottava\, minä lähetän teille profeetta Elian. Hän kääntää isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet isien puoleen. Silloin en tuomitse maata perikatoon\, kun tulen.” (Mal.4:23-24). Jos Johannes siis on Elia\, niin kuka on se\, joka tulee hänen jälkeensä? Se joka puhuu yksikön 1. persoonassa edellisissä jakeissa? Jokainen Kirjoitukset tunteva kuulija tajusi\, mitä Jeesus tässä vihjasi: hän itse on se Herra\, jonka oli määrä tulla Eliaan jälkeen. Ei vain profeetta\, ei vain Herran sanansaattaja\, vaan Herra itse. Elian piti vain kääntää ihmisten sydämet parannukseen\, etteivät he joutuisi perikatoon Herran tullessa. \nJohannes oli alkanut epäillä vankilassa\, oliko Jeesus todellakin tuleva Messias. Jos jakeet 10-14 kerrottiin Kastajalle ennen hänen mestaustaan\, niin taatusti ne toivat hänelle rauhan ja lohdun. \nTien tekeminen kuninkaalle ei ole helppoa. Jeesus vertaa omaa sukupolveaan lapsilaumaan\, joka riitelee leikeistä. Lapset leikkivät tuohon aikaan mielellään häitä ja hautajaisia. Häissä soitettiin huilua ja tanssittiin\, hautajaisissa laulettiin itkuvirsiä. Meidän aikamme on kuin Jeesuksen aika. Kaikki tasapäistetään. Media koettaa pakottaa ihmiset tanssimaan pillinsä mukaa: itkemään sitä\, mitä se käskee itkeä ja iloitsemaan siitä\, mistä se käskee iloita. Johannes Kastajan asketismi ei kelvannut hänen aikalaisilleen. Jotkut pitivät häntä riivattuna\, koska hän eli ilman herkkuja\, viinaa ja seksielämää. Kyllä meidänkin aikamme pitää luuserina ihmistä\, joka elää koko elämänsä selibaatissa eikä noudata mielihalujaan. \nMutta ei ihmisille kelvannut myöskään Jeesuksen elämäntapa. Siitä syystä häntä haukuttiin syntisten ystäväksi. Ja tottahan se olikin\, mitä vastustajat vihjailivat: synti tarttuu. Syntisten pöytätoverien synnit tarttuivat Jeesukseen (Ps.1). Ne luettiin hänen syykseen. Syödessään syntisten kanssa Herra tiesi joutuvansa kantamaan näiden synnit ruumiissaan ristinpuulle. Siihen hän oli valmis. ”Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa\, kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta” (Joh.15:13). \nJa sitä Jeesus todella on tänäänkin – syntisten ystävä. Tänäkin sunnuntaina hän syö ja juo syntisten kanssa ehtoollispöydässä. \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri: violetti tai sininen. 2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Jes. 40:3 Psalmi: Ps. 85:9–14 Hallelujasäe Ps. 80:4\n1. lukukappale: Mal. 3:23–24 2. lukukappale: 2. Piet. 1:19–21 Evankeliumi: Matt. 11:11–19 tai Joh. 1:35–37 \n\n1. lukukappale: Mal. 3:23–24\nKatso\, minä lähetän teille profeetta Elian\, ennenkuin tulee Herran päivä\, se suuri ja peljättävä. Ja hän on kääntävä jälleen isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet heidän isiensä puoleen\, etten minä tulisi ja löisi maata\, vihkisi sitä tuhon omaksi. \n  \n2. lukukappale: 2. Piet. 1:19–21\nJa sitä lujempi on meille nyt profeetallinen sana\, ja te teette hyvin\, jos otatte siitä vaarin\, niinkuin pimeässä paikassa loistavasta lampusta\, kunnes päivä valkenee ja kointähti koittaa teidän sydämissänne. Ja tietäkää ennen kaikkea se\, ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä; sillä ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta\, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen\, minkä saivat Jumalalta. \n  \nEvankeliumi: Matt. 11:11–19\nTotisesti minä sanon teille: ei ole vaimoista syntyneitten joukosta noussut suurempaa kuin Johannes Kastaja; mutta vähäisin taivasten valtakunnassa on suurempi kuin hän. Mutta Johannes Kastajan päivistä tähän asti hyökätään taivasten valtakuntaa vastaan\, ja hyökkääjät tempaavat sen itselleen. Sillä kaikki profeetat ja laki ovat ennustaneet Johannekseen asti; ja jos tahdotte ottaa vastaan: hän on Elias\, joka oli tuleva. Jolla on korvat\, se kuulkoon. Mutta mihin minä vertaan tämän sukupolven? Se on lasten kaltainen\, jotka istuvat toreilla ja huutavat toisilleen sanoen: ’Me soitimme teille huilua\, ja te ette karkeloineet; me veisasimme itkuvirsiä\, ja te ette valittaneet’. Sillä Johannes tuli\, hän ei syö eikä juo\, ja he sanovat: ’Hänessä on riivaaja’. Ihmisen Poika tuli\, hän syö ja juo\, ja he sanovat: ’Katso syömäriä ja viininjuojaa\, publikaanien ja syntisten ystävää!’ Ja viisaus on oikeaksi näytetty teoissansa.” \n  \ntai\nJoh. 1:35–37\nSeuraavana päivänä Johannes taas seisoi siellä ja kaksi hänen opetuslapsistansa. Ja kiinnittäen katseensa Jeesukseen\, joka siellä käveli\, hän sanoi: ”Katso\, Jumalan Karitsa!” Ja ne kaksi opetuslasta kuulivat hänen näin puhuvan ja seurasivat Jeesusta. \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala\, kallista korvasi rukouksemme puoleen! Valaise pimeät sydämemme ja etsi meitä armollasi sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Kaikkivaltias Jumala\, joka Johannes Kastajan kautta valmistit meille tietä Poikasi luo! Johdata meidät parannukseen ja uskon luottamukseen\, jotta meistä tulisi sinun totuutesi ja rakkautesi todistajia. Kuule meitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme tähden. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni: Jes. 40:3\nValmistakaa Herralle tie |erämaahan\, *\ntehkää arolle tasaiset polut mei|dän Jumalallemme. \n  \nPsalmi: Ps. 85:9–14\nMinä tahdon kuulla\, mitä Jumala\, |Herra\, puhuu: *\nhän puhuu rauhaa kansallensa\, hurskaillensa; älkööt he käänty|kö jälleen tyhmyyteen. \nTotisesti\, hänen apunsa on lähellä niitä\, jotka |häntä pelkäävät\, *\nja niin meidän maassamme |kunnia asuu. \nArmo ja totuus tapaavat toi|sensa täällä\, *\nvanhurskaus ja rauha antavat suut|a toisillensa\, \nuskollisuus |versoo maasta\, *\nja vanhurs|kaus katsoo taivaasta. \nHerra antaa meille kaik|kea hyvää\, *\nja meidän maam|me antaa satonsa. \nVanhurskaus käy hänen |edellänsä *\nja seuraa hänen as|keltensa jälkiä. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt |on ja aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/3-adventtisunnuntai-vsk2/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/12/Kirkkovuosi_2-vuosikerta_3_Adventti.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20251221 DTEND;VALUE=DATE:20251222 DTSTAMP:20260604T112352 CREATED:20191112T141051Z LAST-MODIFIED:20251218T080233Z UID:7754-1766275200-1766361599@www.luterilainen.net SUMMARY:4. adventtisunnuntai DESCRIPTION:Luukas kertoo evankeliuminsa alussa\, miten enkeli ilmestyi Marialle ja ilmoitti tämän tulevan raskaaksi Pyhästä Hengestä. Mooseksen lain mukaan kihlaus oli yhtä sitova kuin avioliittokin\, ja uskottomuudesta kihlauksen aikana rangaistiin kuten aviorikoksesta: kivittämällä. Seksuaalielämä oli lupa aloittaa vasta avioliiton julkisen solmimisen jälkeen. \nMaria ei luultavasti voinut puhua Joosefille enkelin vierailusta. Ensinnäkään kihlaparin ei annettu tavata kahdestaan\, ja toisekseen Maria vietti Juudean vuorimaassa raskautensa kolme ensimmäistä kuukautta. Hänen sieltä palattuaan alkoivat juorut kiertää. Joosef ei varmaan ensin uskonut niitä\, mutta lopulta oli pakko uskoa. Siinä vaiheessa miehen sydän särkyi tuhansiksi sirpaleiksi. Rakkain ihminen oli pettänyt hänet. Tulevaisuuden unelmat romahtivat niskaan. Kenen lapsi kasvoi Marian kohdussa? Miten hän oli voinut erehtyä niin perusteellisesti tuon tytön suhteen? Varmaan Joosef rakasti yhä Mariaa\, vaikka koettikin tappaa lämpimät tunteet sydämestään. \nMeidän ihmisten on kovin vaikea olla kostamatta\, jos meidät petetään perusteellisesti. Joosefista sanotaan\, että hän oli vanhurskas mies ja sitä hän olikin: voitti suuttumuksensa ja päätti olla vetämättä Marian perhettä oikeuteen\, minkä hän Mooseksen lain mukaan olisi voinut tehdä. Joosef aikoi purkaa kihlasopimuksen kaikessa hiljaisuudessa. Varmaan hän oletti\, että Maria voisi nyt mennä naimisiin lapsen isän kanssa. \nMutta tämä kaikki olikin Jumalan suunnittelemaa koulutusta Jeesuksen kasvatusisälle. Herra olisi voinut säästää Joosefin tuskasta ja sydämen särkymisestä\, jos olisi lähettänyt Gabrielin selittämään hänelle asian oikeaa laitaa samaan aikaan kuin Marialle. Mutta tuskan keskellä Joosef oppi kantamaan onnettomuutensa kuin mies ainakin. Ottamaan sydämensä särkymisen Herran kädestä. Kestämään vaieten maineensa menetyksen ja epäoikeudenmukaiset haukut. \nJoosef ei olisi ehkä uskonut neitseestäsyntymiseen pelkän unen perusteella\, koska mitään vastaavaa ollut tapahtunut koskaan aikaisemmin. Mutta Jesajan sitaatti vakuutti hänet. ”Alma” merkitsi hänelle ”neitsyttä”\, ei pelkää ”nuorta naista”. Neitseestäsyntyminen ja Jumala-kuva kuuluvatkin erottamattomasti yhteen. Jeesus ei olisi voinut pelastaa kansaansa sen synneistä\, jos hän olisi ollut vain Marian ja Joosefin poika. Kyllä Joosefkin varmaan tajusi tämän.\nJoosef otti Marian kattonsa alle jo kihlausaikana. Tytön vanhemmat eivät ilmeisesti suostuneet järjestämään häitä\, koska lapsi oli jo tulossa. Mariahan oli ”kihlattu” vielä silloinkin\, kun Jeesus syntyi (Lk.2). \nMutta miksi Jumala halusi Poikansa syntyvän kihlaparille\, ei kihlaamattomalle tytölle? Siksi että hän tiesi Marian tarvitsevan rinnalleen vanhurskasta miestä. Joosefissa Herra löysi sellaisen miehen. Kaikki nasaretilaiset (molempien vanhemmat mukaan lukien) pitivät tietenkin Joosefia lapsen isänä. Häntä pidettiin heittiönä\, joka vietteli morsiamensa ennen hääyötä. Jos Joosef olisi koettanut puhdistaa maineettaan\, olisivat kaikki ajatelleet\, että lapsi on jonkun muun kuin hänen. Siispä mies kantoi maineensa menetyksen vaieten ja uskoen siihen\, että kerran kaikki juorut oikaistaisiin. Myöhemmin kirjanoppineetkin vihjailivat\, että Jeesus oli syntynyt syntisestä suhteesta (Joh.8:41). \nIlmeisesti Joosef ehti kuolla\, ennen kuin Jeesus aloitti julkisen toimintansa. Hän tiesi kuitenkin pääasian: että Jeesus pelastaisi kansansa (myös kasvatusisänsä) heidän synneistään. Sitä tekemään Vapahtaja tänne maailmaan tuli – pelastamaan meidät niistäkin synneistä\, ettemme ole toimineet suhteessa toiseen sukupuoleen yhtä vanhurskaasti kuin Joosef toimi. \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri: violetti tai sininen. 2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 42:6 Psalmi: Ps. 130:5–8 Hallelujasäe 1. Sam. 2:8\n1. lukukappale: 1. Moos. 21:1–7 2. lukukappale: Hepr. 6:13–19 Evankeliumi: Matt. 1:18–24 \n\n1. lukukappale: 1. Moos. 21:1–7\nJa Herra piti Saarasta huolen\, niinkuin oli luvannut; ja Herra teki Saaralle\, niinkuin oli puhunut. Ja Saara tuli raskaaksi ja synnytti Aabrahamille pojan hänen vanhoilla päivillään\, juuri sinä aikana\, jonka Jumala oli hänelle sanonut. Ja Aabraham nimitti poikansa\, joka hänelle oli syntynyt\, sen\, jonka Saara oli hänelle synnyttänyt\, Iisakiksi. Ja Aabraham ympärileikkasi poikansa Iisakin\, tämän ollessa kahdeksan päivän vanha\, niinkuin Jumala oli hänen käskenyt tehdä. Aabraham oli sadan vuoden vanha\, kun hänen poikansa Iisak syntyi hänelle. Ja Saara sanoi: ”Jumala on saattanut minut naurunalaiseksi; kuka ikinä saa tämän kuulla\, se nauraa minulle”. Ja hän sanoi vielä: ”Kuka olisi tiennyt sanoa Aabrahamille: Saara on imettävä lapsia? Ja nyt minä kuitenkin olen synnyttänyt hänelle pojan hänen vanhoilla päivillään.” \n  \n2. lukukappale: Hepr. 6:13–19\nSillä kun Jumala oli antanut lupauksen Aabrahamille\, vannoi hän itse kauttansa\, koska hänellä ei ollut ketään suurempaa\, kenen kautta vannoa\, ja sanoi: ”Totisesti\, siunaamalla minä sinut siunaan\, ja enentämällä minä sinut enennän”; ja näin Aabraham\, kärsivällisesti odotettuaan\, sai\, mitä luvattu oli. Sillä ihmiset vannovat suurempansa kautta\, ja vala on heille asian vahvistus ja tekee lopun kaikista vastaväitteistä. Sentähden\, kun Jumala lupauksen perillisille vielä tehokkaammin tahtoi osoittaa\, että hänen päätöksensä on muuttumaton\, vakuutti hän sen valalla\, että me näistä kahdesta muuttumattomasta asiasta\, joissa Jumala ei ole voinut valhetella\, saisimme voimallisen kehoituksen\, me\, jotka olemme paenneet pitämään kiinni edessämme olevasta toivosta. Se toivo meille on ikäänkuin sielun ankkuri\, varma ja luja. \n  \nEvankeliumi: Matt. 1:18–24\nKun hänen äitinsä Maria oli kihlattu Joosefille\, huomattiin hänen ennen heidän yhteenmenoaan olevan raskaana Pyhästä Hengestä. Mutta kun Joosef\, hänen miehensä\, oli hurskas\, ja koska hän ei tahtonut saattaa häntä häpeään\, aikoi hän salaisesti hyljätä hänet. Mutta kun hän tätä ajatteli\, niin katso\, hänelle ilmestyi unessa Herran enkeli\, joka sanoi: ”Joosef\, Daavidin poika\, älä pelkää ottaa tykösi Mariaa\, vaimoasi; sillä se\, mikä hänessä on siinnyt\, on Pyhästä Hengestä. Ja hän on synnyttävä pojan\, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus\, sillä hän on vapahtava kansansa heidän synneistänsä.” Tämä kaikki on tapahtunut\, että kävisi toteen\, minkä Herra on puhunut profeetan kautta\, joka sanoo: ”Katso\, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan\, ja tälle on annettava nimi Immanuel”\, mikä käännettynä on: Jumala meidän kanssamme. Herättyään unesta Joosef teki\, niinkuin Herran enkeli oli käskenyt hänen tehdä\, ja otti vaimonsa tykönsä. \n  \nRukoukset\n1. Tule\, Herra\, älä viivy! Anna apu ylhäältä\, että armoosi turvaavat saisivat lohdutuksen siitä\, että Vapahtaja on tullut maailmaan. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Armollinen Jumala\, laupias Isä! Ylistetty olkoon pyhä nimesi\, sillä sinä olet täyttänyt sen\, mitä ikiajoista asti olet puhunut pyhien profeettojesi suulla: sinä olet antanut meille Poikasi ja kutsunut meidät hänen kauttaan lapsiksesi ja perillisiksesi. Me rukoilemme sinua\, Jumala: ole kanssamme ja opeta meitä Henkesi kautta tuntemaan rakkauttasi\, niin että vahvistuisimme uskossamme. Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 42:6\nOdota Jumalaa.Sillä vielä minä saan |häntä kiittää *\nhänen kas|vojensa avusta. \nPsalmi:\nPs. 130:5–8\nMinä odotan Herraa\, minun sie|luni odottaa\, *\nja minä panen toivo|ni hänen sanaansa. \nMinun sieluni o|dottaa Herraa *\nhartaammin kuin vartijat aamua\, kuin |vartijat aamua. \nPane toivosi Herraan\, Israel. Sillä Herran tykö|nä on armo\, *\nrunsas lunastus hä|nen tykönänsä. \nJa hän lunastaa |Israelin *\nkai|kista sen synneistä. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt |on ja aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/4-adventtisunnuntai-vsk2/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/12/Kirkkovuosi_2-vuosikerta_4_Adventti.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20251224 DTEND;VALUE=DATE:20251225 DTSTAMP:20260604T112352 CREATED:20191112T140458Z LAST-MODIFIED:20251224T144340Z UID:7760-1766534400-1766620799@www.luterilainen.net SUMMARY:Jouluyö DESCRIPTION:Jouluyön evankeliumiteksti päättyy paimenille ilmestyneisiin enkeleihin\, jotka laulavat ilosanomaa syntyneestä Vapahtajasta\, Jeesuksesta. Enkeleiden viesti on maailman tärkein; Jumalalla on hyvä tahto ihmisiä kohtaan. \nMonet viisaat ja järkevät ihmiset ovat päätyneet siihen\, että maailmalla täytyy olla luoja. Kaikki ei voi olla sattumaa ja tyhjästä tullutta. Vaikeampaa on uskoa siihen\, että luojalla on hyvä tahto luotujansa kohtaan ja myös minua kohtaan. \nPaimenten todistama ylistyslaulu julisti\, että Israelin Jumala on luotettava lupaukset pitävä Jumala. Herra lähetti kansalleen ja koko maailmalle vapahtajan sanansa mukaan. Inkarnaation ihme ilmoittaa ennen kaikkea Jumalan hyvän tahdon ihmisiä kohtaan. Rakkaudesta ihmisiä kohtaan Jumala\, Jeesus Kristus\, oli valmis pukemaan päällensä orjan muodon ja syyttömänä kärsimään synnin rangaistuksen. \nJoulun seimi ja pääsiäisen risti kuuluvat yhteen. Kristuksen uhrin vuoksi enkelit saattoivat laulaa paimenille Jumalan hyvästä tahdosta ihmisiä kohtaan. Ilman vapahdusta Jeesuksessa tuo taivaallinen armeija sotisi ja hävittäisi myös ihmiset\, jotka ovat luonnostaan pahan vallassa. Ristin tähden jouluna laulanut sotajoukko lähetettäisiin vain perkelettä ja hänen enkeleitään vastaan. \n\nKynttilöitä: 6 Liturginen väri: valkoinen. 2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 2:7 tai Jes. 9:1 Psalmi: Ps. 96:1–3 6–10 Hallelujasäe Ps. 118:23\n1. lukukappale: Jes. 9:1–6 2. lukukappale: Tit. 2:11–14 Evankeliumi: Luuk. 2:1–14 \n\n1. lukukappale \nJes. 9:1–6\nKansa\, joka pimeydessä vaeltaa\, näkee suuren valkeuden; jotka asuvat kuoleman varjon maassa\, niille loistaa valkeus. Sinä lisäät kansan\, annat sille suuren ilon; he iloitsevat sinun edessäsi\, niinkuin elonaikana iloitaan\, niinkuin saaliinjaossa riemuitaan. Sillä heidän kuormansa ikeen\, heidän olkainsa vitsan ja heidän käskijänsä sauvan sinä särjet niinkuin Midianin päivänä; ja kaikki taistelun pauhussa tallatut sotakengät ja verellä tahratut vaipat poltetaan ja tulella kulutetaan. Sillä lapsi on meille syntynyt\, poika on meille annettu\, jonka hartioilla on herraus\, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja\, Väkevä Jumala\, Iankaikkinen isä\, Rauhanruhtinas. Herraus on oleva suuri ja rauha loppumaton Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnallansa; se perustetaan ja vahvistetaan tuomiolla ja vanhurskaudella nyt ja iankaikkisesti. Herran Sebaotin kiivaus on sen tekevä. \n  \n2. lukukappale \nTiit. 2:11–14\nSillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä\, että me\, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot\, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa\, odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä\, hänen\, joka antoi itsensä meidän edestämme lunastaakseen meidät kaikesta laittomuudesta ja puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi kansan\, joka hyviä tekoja ahkeroitsee. \n  \nEvankeliumi\nLuuk. 2:1–14\nJa tapahtui niinä päivinä\, että keisari Augustukselta kävi käsky\, että kaikki maailma oli verolle pantava. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana. Ja kaikki menivät verolle pantaviksi\, kukin omaan kaupunkiinsa.\nNiin Joosefkin lähti Galileasta\, Nasaretin kaupungista\, ylös Juudeaan\, Daavidin kaupunkiin\, jonka nimi on Beetlehem\, hän kun oli Daavidin huonetta ja sukua\, verolle pantavaksi Marian\, kihlattunsa\, kanssa\, joka oli raskaana. Niin tapahtui heidän siellä ollessaan\, että Marian synnyttämisen aika tuli. Ja hän synnytti pojan\, esikoisensa\, ja kapaloi hänet ja pani hänet seimeen\, koska heille ei ollut sijaa majatalossa.\nJa sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa. Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli\, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään\, ja he peljästyivät suuresti. Mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää peljätkö; sillä katso\, minä ilmoitan teille suuren ilon\, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja\, joka on Kristus\, Herra\, Daavidin kaupungissa. Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa.” Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä\, ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat: ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa\, ja maassa rauha ihmisten kesken\, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!” \n  \nRukoukset\n1. Jumala\, sinä annoit tämän pyhimmän yön loistaa todellisen Valon kirkkautta! Anna meidän\, jotka tunnemme tämän Valon salaisuuden maan päällä\, päästä nauttimaan tästä ilosta myös taivaassa. Sinun Poikasi\, Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta.\n2. Herra\, meidän Jumalamme! Sinä valaiset tämän yön ihmeellisellä valollasi ja ilollasi. Tee meidät osallisiksi ilostasi siinä valossa\, joka loistaa sinun ainoan Poikasi seimestä meille\, kuoleman varjon maan asukkaille. Tätä rukoilemme Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme ja Vapahtajamme nimessä. \n  \nPäivän Psalmi \nAntifoni: Ps. 2:7\nHän lausui minulle: ”Sinä olet mi|nun poikani\,\n* tänä päivänä minä |sinut synnytin. \nTAI: Jes. 9:1\nKansa\, joka pimeydes|sä vaeltaa\, *\nnäkee |suuren valkeuden. \n  \nPsalmi: Ps. 96:1–3\, 6–10\nVeisatkaa Herralle uu|si virsi\, *\nveisatkaa Her|ralle\, kaikki maa. \nVeisatkaa Herralle\, ylistäkää hänen ni|meänsä. *\nJulistakaa päivästä päivään hänen pelastus|tekojansa\, \nilmoittakaa pakanain seassa hänen kun|niaansa\, *\nhänen ihmeitänsä kaikkien kan|sojen seassa. \nHerraus ja kunnia on hänen kasvojen|sa edessä\, *\nkiitos ja ylistys hänen |pyhäkössänsä. \nAntakaa Herralle\, te kansojen su|kukunnat\, *\nantakaa Herralle kunni|a ja väkevyys. \nAntakaa Herralle hänen nimen|sä kunnia\, *\ntuokaa lahjoja\, tulkaa hänen esi|kartanoihinsa. \nKumartakaa Herraa pyhässä kau|nistuksessa\, *\nvaviskaa hänen kasvojensa e|dessä\, kaikki maa. \nSanokaa paka|nain seassa: *\n”Her|ra on kuningas” \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on |ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/jouluyo-vsk2/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/12/Kirkkovuosi_Joulupaiva.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20251224 DTEND;VALUE=DATE:20251225 DTSTAMP:20260604T112352 CREATED:20191112T140458Z LAST-MODIFIED:20251224T090534Z UID:7759-1766534400-1766620799@www.luterilainen.net SUMMARY:Jouluaatto DESCRIPTION:Joulu\, joulu tullut on… Näin laulamme jo hyvissä ajoin. Mitä tarkoittaa aatto? Se tarkoittaa iltaa ja kun juhlasta puhutaan\, juhlaa edeltävää iltaa. Jouluaatto merkitsee siis joulua edeltävää iltaa. Miksi tämä sitten on merkittävää? Sen tähden\, että voisimme viettää joulua jouluna\, emmekä sitä ennen. \nMeidän Herramme äiti\, neitsyt Maria odotti Poikansa syntymää yhdeksän kuukautta; tietysti. Vaikka autuas Maria ei joulusta mitään tiennyt\, niin joulun Herraa hän odotti. Mekin odotamme joulua\, vai odotammeko? Taitaa olla niin\, että nykyisen maailman kanssa me kristitytkin virittäydymme joulun tunnelmaan jo kauan ennen uskonpuhdistuksen muistopäivää. Marketissa on joulukonvehdit jo hyllyssä. Mikseivät ne siis olisi adventtipaaston aikana myös kristityn mahassa? \nJouluaatto kuuluu oikeastaan vielä joulua edeltävään aikaan. Joulu alkaa jouluyönä. Silloin sitä kuuluisi myös juhlia. Tietenkään ei ole väärin juhlia joulun Herraa joka päivä ja joulua vaikka juhannuksena. Jotain oleellista ja tärkeää jää kuitenkin kirkkovuoden kierrosta ja sen suurista juhlista puuttumaan\, jos niitä ei malteta odottaa. Jos ei malteta juhlia juhlaa juhlan aikana. Odottaa odottamisen aikana. Ja viettää juhlan jälkiviettoa sen aikaan (Ajattele; juhlan jälkeenkin voi juhlia!). \nMillainen on sinun jouluaattosi? Tai sitä edeltävä aika? Kristityn on hyvä oppia odottamaan hyvää ja juhlaa tämän maallisen elämänsä aikana. Odottaahan kristitty joka päivä myös Jeesuksen paluuta ja todellisen\, ikuisen juhlan alkua. \nOnpahan jouluaattomme ja joulumme millainen tahansa\, niin tärkeintä on sanoma Hänestä\, joka syntyi ihmiseksi neitseestä\, että meistä tulisi Jumalan lapsia. Kuulemme tänäkin jouluaattona: ”Teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja\, joka on Kristus\, Herra” (Luuk. 2). \n\nKynttilöitä: 4 Liturginen väri: valkoinen. 2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Jes. 60:2 Psalmi: Ps. 36:6–10 Hallelujasäe Jes. 9:1\n1. lukukappale: Jes. 11:1–5 tai Miika 5:1–4 tai Jer. 23:5–6 2. lukukappale: Ap. t. 13:16–26 Evankeliumi: Luuk. 2:1–14 \n\n1. lukukappale \nJes. 11:1–5\nMutta Iisain kannosta puhkeaa virpi\, ja vesa versoo hänen juuristansa. Ja hänen päällänsä lepää Herran Henki\, viisauden ja ymmärryksen henki\, neuvon ja voiman henki\, tiedon ja Herran pelon henki. Hän halajaa Herran pelkoa; ei hän tuomitse silmän näöltä eikä jaa oikeutta korvan kuulolta\, vaan tuomitsee vaivaiset vanhurskaasti ja jakaa oikein oikeutta maan nöyrille; suunsa sauvalla hän lyö maata\, surmaa jumalattomat huultensa henkäyksellä. Vanhurskaus on hänen kupeittensa vyö ja totuus hänen lanteittensa side. \n  \nTai:\nMiika 5:1–4\nMutta sinä\, Beetlehem Efrata\, joka olet vähäinen olemaan Juudan sukujen joukossa\, sinusta minulle tulee se\, joka on oleva hallitsija Israelissa\, jonka alkuperä on muinaisuudesta\, iankaikkisista ajoista. Sentähden Herra antaa heidät alttiiksi siihen aikaan asti\, jolloin synnyttäjä on synnyttänyt; silloin jäljellejääneet hänen veljistänsä palajavat israelilaisten luokse. Ja hän on astuva esiin ja kaitseva Herran voimassa\, Herran\, Jumalansa\, nimen valtasuuruudessa. Ja he asuvat alallansa\, sillä silloin on hän oleva suuri hamaan maan ääriin saakka. Ja hän on oleva rauha. \n  \nTai:\nJer. 23:5–6\nKatso\, päivät tulevat\, sanoo Herra\, jolloin minä herätän Daavidille vanhurskaan vesan; hän on hallitseva kuninkaana ja menestyvä\, ja hän on tekevä oikeuden ja vanhurskauden maassa. Hänen päivinänsä pelastetaan Juuda ja Israel asuu turvassa. Ja tämä on hänen nimensä\, jolla häntä kutsutaan: ’Herra on meidän vanhurskautemme’. \n  \n2. lukukappale \nAp. t. 13:16–26\nNiin Paavali nousi ja viittasi kädellään ja sanoi:\n”Te Israelin miehet ja te\, jotka Jumalaa pelkäätte\, kuulkaa! Tämän Israelin kansan Jumala valitsi meidän isämme ja korotti tämän kansan\, heidän muukalaisina ollessaan Egyptin maassa\, ja vei heidät sieltä ulos kohotetulla käsivarrella\, ja hän kärsi heidän tapojansa noin neljäkymmentä vuotta erämaassa ja hävitti seitsemän kansaa Kanaanin maasta ja jakoi niiden maan heille perinnöksi. Näin kului noin neljäsataa viisikymmentä vuotta. Sen jälkeen hän antoi heille tuomareita profeetta Samueliin saakka. Ja sitten he anoivat kuningasta\, ja Jumala antoi heille Saulin\, Kiisin pojan\, miehen Benjaminin sukukunnasta\, neljäksikymmeneksi vuodeksi. Mutta hän pani hänet viralta ja herätti heille kuninkaaksi Daavidin\, josta hän myös todisti ja sanoi: ’Minä olen löytänyt Daavidin\, Iisain pojan\, sydämeni mukaisen miehen\, joka on tekevä kaikessa minun tahtoni’.\nTämän jälkeläisistä on Jumala lupauksensa mukaan antanut tulla Jeesuksen Israelille Vapahtajaksi\, sittenkuin Johannes ennen hänen tuloansa oli saarnannut parannuksen kastetta kaikelle Israelin kansalle. Mutta kun Johannes oli juoksunsa päättävä\, sanoi hän: ’En minä ole se\, joksi minua luulette; mutta katso\, minun jälkeeni tulee se\, jonka kenkiä minä en ole arvollinen jaloista riisumaan’.\nMiehet\, veljet\, te Aabrahamin suvun lapset\, ja te\, jotka Jumalaa pelkäätte\, meille on tämän pelastuksen sana lähetetty. \n  \nEvankeliumi\nLuuk. 2:1–14\nJa tapahtui niinä päivinä\, että keisari Augustukselta kävi käsky\, että kaikki maailma oli verolle pantava. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana. Ja kaikki menivät verolle pantaviksi\, kukin omaan kaupunkiinsa.\nNiin Joosefkin lähti Galileasta\, Nasaretin kaupungista\, ylös Juudeaan\, Daavidin kaupunkiin\, jonka nimi on Beetlehem\, hän kun oli Daavidin huonetta ja sukua\, verolle pantavaksi Marian\, kihlattunsa\, kanssa\, joka oli raskaana. Niin tapahtui heidän siellä ollessaan\, että Marian synnyttämisen aika tuli. Ja hän synnytti pojan\, esikoisensa\, ja kapaloi hänet ja pani hänet seimeen\, koska heille ei ollut sijaa majatalossa.\nJa sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa. Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli\, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään\, ja he peljästyivät suuresti. Mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää peljätkö; sillä katso\, minä ilmoitan teille suuren ilon\, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja\, joka on Kristus\, Herra\, Daavidin kaupungissa. Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa.”\nJa yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä\, ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat: ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa\, ja maassa rauha ihmisten kesken\, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!” \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala! Kiitos\, että saamme joka vuosi ilolla odottaa lunastuksemme juhlaa. Anna meidän tänään ottaa riemuiten vastaan sinun ainoa Poikasi\, Lunastajamme Jeesus Kristus. Niin me myös silloin\, kun hän kerran tulee tuomarina\, saamme katsella häntä turvallisesti. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta.\n2. Herra\, meidän Jumalamme\, kaiken ilon lähde! Sinä lähetit ainoan Poikasi valoksi pimeään maailmaamme. Valaise hänessä meidätkin ja täytä meidät ilolla ja rauhalla. Lahjoita meille ja koko kirkollesi siunattu joulujuhla. Tätä rukoilemme Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme ja Vapahtajamme nimessä. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni: Jes. 60:2\nSillä katso\, pimeys peittää maan ja synke|ys kansat\, *\nmutta sinun ylitsesi koittaa Herra\, ja sinun ylläsi näkyy hänen |kunniansa. \n  \nPsalmi: 36:6-10\nHerra\, sinun armosi ulot|tuu taivaisiin\, *\nsinun totuutesi |pilviin asti. \nSinun vanhurskautesi on kuin Juma|lan vuoret\, *\nsinun tuomiosi niinkuin suuri syvyys\, ihmistä ja eläintä sinä |autat\, Herra. \nKuinka kallis on sinun armo|si\, Jumala! *\nIhmislapset etsivät sinun siipi|esi suojaa. \nHeidät ravitaan sinun huoneesi li|havuudella\, *\nsinä annat heidän juoda suloisuu|tesi virrasta. \nSillä sinun tykönäsi on elä|män lähde; *\nsinun valkeudessasi me nä|emme valkeuden. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on |ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/jouluaatto-vsk2/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/12/Kirkkovuosi_Joulupaiva.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20251225 DTEND;VALUE=DATE:20251226 DTSTAMP:20260604T112352 CREATED:20191112T140459Z LAST-MODIFIED:20240926T114624Z UID:7761-1766620800-1766707199@www.luterilainen.net SUMMARY:Jouluaamu DESCRIPTION:Millaiset tunnelmat vallinnevatkaan maassa\, jossa miehitysvalta suunnittelee yleistä verotusta ja määrää kaikki ihmiset ilmoittautumaan veroluetteloon synnyinkaupungissaan. Roomalaisille riitti\, kunhan yksi henkilö perheestä kävi sen tekemässä. Mikä voi olla syynä siihen\, että viimeisillään raskaana oleva Maria änkesi mukaan noin hankalalle matkalle? Ei mikään muu kuin se\, että molemmat perheet olivat hänelle vihoissaan kihlauksen aikana alkaneesta raskaudesta. Maria ei yksinkertaisesti uskaltanut jäädä yksin Nasaretiin. \nMatkaa Betlehemiin kertyi noin 130 km\, joten matkan varrella oli yövyttävä 3-4 yötä. Kenneth Bailey kuvaa Betlehemin tapahtumat aika kiiltokuvamaisesti: tietenkin sukulaiset ottivat nuoren parin avosylin vastaan. Teksti sanoo kuitenkin yksinkertaisesti: ”heille ei ollut sijaa”. Mitä muuta tämä voi tarkoittaa kuin sitä\, etteivät sukulaisetkaan ottaneet kihlaparia kattonsa alle? Synnytys tapahtui siis karjasuojassa. Kuka lie toiminut kätilönä – Joosefko? Ihan varmasti nuoren synnyttäjän kyynelet vuotivat tuossa tilanteessa. Kummallekaan ei varmasti tullut mieleen\, että Jumala se tässä on nyt toteuttamassa suunnitelmaansa. \nSen sijaan\, että enkelit olisivat ilmestyneet epätoivoiselle synnyttäjälle karjasuojassa\, he ilmestyivätkin kedon paimenille. Paimenia syrjittiin tuohon aikaan\, koska he eivät kyenneet pitämään sapattia. Heitä ei hyväksytty oikeuteen todistajiksi väitetyn epäluotettavuutensa tähden. Ja nyt enkelit ilmestyivätkin juuri heille. Vanhassa testamentissa he olivat ilmestyneet vain suurille Jumalan miehille. \nJumalan kirkkaus ympäröi paimenet. Se sama kirkkaus\, joka oli ilmestynyt ilmestysmajassa ja Salomon temppelissä ja jonka Hesekiel oli nähnyt sieltä poistuvan. Nyt kirkkaus viestitti\, että Jumala on tavattavissa Betlehemissä\, aivan kuten hän oli ollut tavattavissa valtaistuimellaan liiton arkun päällä. Eikä tätä suurta ilouutista ilmoitettu Jerusalemin hurskaille\, vaan syntinsä tunteville paimenille: ”TEILLE on syntynyt Vapahtaja.” VT:ssa sanotaan: ”Herran voideltu”. Enkeli sanoo: ”Voideltu\, Herra”. Merkkikin on sellainen\, jonka paimenet ymmärtävät: eläinten syöttökaukalo. Sen luo he uskaltavat mennä\, vaikka siinä sitten makaisi itse Kristus\, Herra. \nTaivaan enkelikuoro lauloi Jumalan kunniaa Betlehemin kedon yllä. Se sama kuoro laulaa tälläkin hetkellä sitä samaa kunniaa Herran valtaistuimen edessä. Ja sitten: ”Maan päällä rauha ihmisillä\, joita hän rakastaa!” (Tämä käännös perustuu käsittääkseni luotettavampiin teksteihin.) Lapsi seimessä osoittaa selvääkin selvemmin\, miten paljon Jumala tätä maailmaa rakastaa – myös sinua ja läheisiäsi. Sitäkin ihmistä\, jonka puolesta eniten hätäilet tänä jouluna. Hänkin on saanut Jumalalta joululahjan\, uskoipa hän siihen tänä jouluna tai ei. Hänellekin on syntynyt Vapahtaja\, Kristus\, Herra. Jumalan joululahjoilla on kuitenkin hintansa. Jeesus tuli tähän maailmaan sitä maksamaan. Hän aloitti maksamisen seimessä ja päätti sen ristillä. \nIsä Jumala tahtoi näyttää rakkaan Poikansa jollekulle heti ensimmäisenä yönä. Siksi hän kutsui seurakunnan eli paimenet paikalle häntä kumartamaan. Lampaat saivat jäädä kedolle\, kun paimenet ryntäsivät kaupunkiin. Heille ei kerrottu osoitetta eikä vanhempien nimeä\, mutta ehkäpä he löysivät oikean karjasuojan valon tai lapsen itkun perusteella. Ja nyt Mariakin sai kuulla\, että kaiken takana oli ollut Jumalan suunnitelma. Seimi oli merkki. Siinä hänen rakkaan vastasyntyneensä oli määräkin nukkua. \nPaimenet kertoivat näkemästään ja kuulemastaan monille ihmisille. Jeesuksesta ei kuitenkaan tullut kuuluisaa ennen kuin vasta 30 vuoden kuluttua. Useimmat paimenista olivat ehkä jo kuolleet ennen hänen julkisen toimintansa alkamista. Tämä yksi kohtaaminen Vapahtajan kanssa ynnä enkelien ilosanoma muuttivat näiden miesten elämän. Enää he eivät tunteneet itseään toisen luokan kansalaisiksi. Heille oli näytetty Vapahtaja\, Kristus\, Herra. Meille hänet näytetään sanassa ja sakramenteissa. Sana on hänen kapalonsa\, kuten Luther sanoo. \n\nKynttilöitä: 6 Liturginen väri: valkoinen. 2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Jes. 9:1 Psalmi: Ps. 98:1–4 Hallelujasäe Ps. 118:23\n1. lukukappale: Jes. 9:1–6 2. lukukappale: Hepr. 1:1–6 tai Room. 1:2–4 Evankeliumi: Luuk. 2:1–20 \n\n1. lukukappale\nJes. 9:1–6\nKansa\, joka pimeydessä vaeltaa\, näkee suuren valkeuden; jotka asuvat kuoleman varjon maassa\, niille loistaa valkeus. Sinä lisäät kansan\, annat sille suuren ilon; he iloitsevat sinun edessäsi\, niinkuin elonaikana iloitaan\, niinkuin saaliinjaossa riemuitaan. Sillä heidän kuormansa ikeen\, heidän olkainsa vitsan ja heidän käskijänsä sauvan sinä särjet niinkuin Midianin päivänä; ja kaikki taistelun pauhussa tallatut sotakengät ja verellä tahratut vaipat poltetaan ja tulella kulutetaan. Sillä lapsi on meille syntynyt\, poika on meille annettu\, jonka hartioilla on herraus\, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja\, Väkevä Jumala\, Iankaikkinen isä\, Rauhanruhtinas. Herraus on oleva suuri ja rauha loppumaton Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnallansa; se perustetaan ja vahvistetaan tuomiolla ja vanhurskaudella nyt ja iankaikkisesti. Herran Sebaotin kiivaus on sen tekevä. \n  \n2. lukukappale\nHepr. 1:1–6\nSittenkuin Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta\, on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta\, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi\, jonka kautta hän myös on maailman luonut ja joka\, ollen hänen kirkkautensa säteily ja hänen olemuksensa kuva ja kantaen kaikki voimansa sanalla\, on\, toimitettuaan puhdistuksen synneistä\, istunut Majesteetin oikealle puolelle korkeuksissa\, tullen enkeleitä niin paljoa korkeammaksi\, kuin hänen perimänsä nimi on jalompi kuin heidän. Sillä kenelle enkeleistä hän koskaan on sanonut: ”Sinä olet minun Poikani\, tänä päivänä minä sinut synnytin”; ja taas: ”Minä olen oleva hänen Isänsä\, ja hän on oleva minun Poikani”? Ja siitä\, kun hän jälleen tuo esikoisensa maailmaan\, hän sanoo: ”Ja kumartakoot häntä kaikki Jumalan enkelit”. \n  \nTai:\nRoom. 1:2–4\n…jonka Jumala on edeltä luvannut profeettainsa kautta pyhissä kirjoituksissa\, hänen Pojastansa – joka lihan puolesta on syntynyt Daavidin siemenestä ja pyhyyden hengen puolesta kuolleistanousemisen kautta asetettu Jumalan Pojaksi voimassa – Jeesuksesta Kristuksesta\, meidän Herrastamme… \n  \nEvankeliumi\nLuuk. 2:1–20\nJa tapahtui niinä päivinä\, että keisari Augustukselta kävi käsky\, että kaikki maailma oli verolle pantava. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana. Ja kaikki menivät verolle pantaviksi\, kukin omaan kaupunkiinsa.\nNiin Joosefkin lähti Galileasta\, Nasaretin kaupungista\, ylös Juudeaan\, Daavidin kaupunkiin\, jonka nimi on Beetlehem\, hän kun oli Daavidin huonetta ja sukua\, verolle pantavaksi Marian\, kihlattunsa\, kanssa\, joka oli raskaana. Niin tapahtui heidän siellä ollessaan\, että Marian synnyttämisen aika tuli. Ja hän synnytti pojan\, esikoisensa\, ja kapaloi hänet ja pani hänet seimeen\, koska heille ei ollut sijaa majatalossa.\nJa sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa. Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli\, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään\, ja he peljästyivät suuresti. Mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää peljätkö; sillä katso\, minä ilmoitan teille suuren ilon\, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja\, joka on Kristus\, Herra\, Daavidin kaupungissa. Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa.” Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä\, ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat: ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa\, ja maassa rauha ihmisten kesken\, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!”\nJa kun enkelit olivat menneet paimenten luota taivaaseen\, niin nämä puhuivat toisillensa: ”Menkäämme nyt Beetlehemiin katsomaan sitä\, mikä on tapahtunut ja minkä Herra meille ilmoitti”. Ja he menivät kiiruhtaen ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen\, joka makasi seimessä. Ja kun he tämän olivat nähneet\, ilmoittivat he sen sanan\, joka oli puhuttu heille tästä lapsesta. Ja kaikki\, jotka sen kuulivat\, ihmettelivät sitä\, mitä paimenet heille puhuivat. Mutta Maria kätki kaikki nämä sanat ja tutkisteli niitä sydämessänsä. Ja paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa kaikesta\, minkä olivat kuulleet ja nähneet\, sen mukaan kuin heille oli puhuttu. \n  \nRukous\nHerra Jumala\, joka annoit todellisen Valosi koittaa pyhänä yönä! Me rukoilemme sinua: niin kuin olemme maan päällä saaneet Jeesuksessa nähdä kirkkautesi koiton\, niin anna meidän taivaassakin katsella kirkkauttasi iankaikkisesti. Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta\, joka elää ja hallitsee sinun ja Pyhän Hengen kanssa iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen. \n  \nPäivän Psalmi \nAntifoni:\nJes. 9:1\nKansa\, joka pimeydes|sä vaeltaa\, *\nnäkee suuren |valkeuden. \nPsalmi:\nPs. 98:1–4\nVeisatkaa Herralle uu|si virsi\, *\nsillä hän on ih|meitä tehnyt. \nHän on saanut voiton oikealla kä|dellänsä *\nja pyhällä käsi|varrellansa. \nHerra on tehnyt tiettäväksi pelas|tustekonsa\, *\nhän on ilmaissut vanhurskautensa pakanain sil|mien edessä. \nHän on muistanut armonsa ja uskollisuutensa Israelin heimo|a kohtaan; *\nkaikki maan ääret ovat nähneet meidän Jumalamme pe|lastusteot. \nKohottakaa riemuhuuto Herral|le\, kaikki maa\, *\niloitkaa ja riemuitkaa ja vei|satkaa kiitosta. \nKunnia Isälle |ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on |ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/jouluaamu-vsk2/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2019/11/Kirkkovuosi_2-vuosikerta_Joulu-1.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20251225 DTEND;VALUE=DATE:20251226 DTSTAMP:20260604T112352 CREATED:20191112T140459Z LAST-MODIFIED:20240926T114634Z UID:7762-1766620800-1766707199@www.luterilainen.net SUMMARY:Joulupäivä DESCRIPTION:”Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme\, ja me katselimme hänen kirkkauttansa\, senkaltaista kirkkautta\, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.” Amen. \nTämä on rukous\, jonka pastori aina messun jälkeen joko alttarilla tai sakaristossa lukee. Siksi jokainen kirkkovuoden kirkkopyhä vie meidät aina joulun ilosanomaan – Jumala syntyi lihaan pelastamaan meidät. Apostoli Johannes saattoi todistaa tästä väkevästi suoraan\, olihan hän itse nähnyt Jeesuksen kasvoista kasvoihin – jopa kirkastusvuorellakin. Kun apostoli sitten myöhemmin seurakunnissa julisti Sanaa ja mursi leipää\, hän saattoi konkreettisesti muistella Herransa kirkkautta. Meille tuo kirkkaus on kätkettynä armonvälineissä. Mutta vaikka se on kätketty\, saamme sen Kristuksessa omistaa itsellemmekin. Vastaanottaa omaksi pelastukseksemme. \nNämä joulupäivän pelastavat Raamatun Sanat nostetaan esiin myös luterilaisessa Augsburgin tunnustuksessa. Toisessa artiklassa mainitaan näin: ”Edelleen seurakuntamme opettavat\, että Aadamin lankeemuksen jälkeen kaikki ihmiset\, jotka lisääntyvät luonnollisella tavalla\, syntyvät synnissä\, so. ilman jumalanpelkoa\, ilman luottamusta Jumalaan sekä pahan himon hallitsemina\, ja että tämä alkusairaus ja perisynti on todella synti\, joka tuomitsee ja tuo jo nyt mukanaan iankaikkisen kuoleman niille\, jotka eivät kasteen ja Pyhän Hengen voimasta synny uudestaan.” (CA II) \nApostoli Johannes todistaa\, että nytpä meidän Vapahtajamme onkin lisääntynyt ei-luonnollisella tavalla. Me uskomme Jumalan Poikaan\, joka sikisi Pyhästä Hengestä. Niinpä Kristus ei syntynyt synnissä. Hänessä ei ole synnin juurta\, siis perisyntiä. Ja siksi hän puhtaana ja virheettömänä Karitsana voi toimia syntiemme sovittajana. Tähän pelastukseen pääsee kiinni joulunakin – kun Kristuksen ylistystä julistetaan ja seurakunta kokoontuu Herran aterialle syntien anteeksisaamiseksi. Sana tuli lihaksi. Yllä mainittu rukous sopiikin aina rukoilla näiden pyhien lahjojen vastaanottamisen jälkeen. \n\nKynttilöitä: 6 Liturginen väri: valkoinen. 2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Joh. 1:14 tai Ps. 98:3 Psalmi: Ps. 100 Hallelujasäe Ps. 118:23\n1. lukukappale: Jes. 52:7–10 2. lukukappale: 1. Joh. 1:1–4 tai 1. Joh. 4:9–16 Evankeliumi: Joh. 1:1–14 \n\n1. lukukappale \nJes. 52:7–10\nKuinka suloiset ovat vuorilla ilosanoman tuojan jalat\, hänen\, joka julistaa rauhaa\, ilmoittaa hyvän sanoman\, joka julistaa pelastusta\, sanoo Siionille: ”Sinun Jumalasi on kuningas!” Kuule! Vartijasi korottavat äänensä\, kaikki he riemuitsevat\, sillä he näkevät silmästä silmään\, kuinka Herra palajaa Siioniin. Huutakaa ilosta\, riemuitkaa\, kaikki te Jerusalemin rauniot\, sillä Herra lohduttaa kansansa\, lunastaa Jerusalemin. Herra paljastaa pyhän käsivartensa kaikkien kansojen nähden\, ja kaikki maan ääret saavat nähdä meidän Jumalamme autuuden. \n  \n2. lukukappale\n1. Joh. 1:1–4\nMikä on alusta ollut\, minkä olemme kuulleet\, minkä omin silmin nähneet\, mitä katselimme ja käsin kosketimme\, siitä me puhumme: elämän Sanasta – ja elämä ilmestyi\, ja me olemme nähneet sen ja todistamme siitä ja julistamme teille sen iankaikkisen elämän\, joka oli Isän tykönä ja ilmestyi meille – minkä olemme nähneet ja kuulleet\, sen me myös teille julistamme\, että teilläkin olisi yhteys meidän kanssamme; ja meillä on yhteys Isän ja hänen Poikansa\, Jeesuksen Kristuksen\, kanssa. Ja tämän me kirjoitamme\, että meidän ilomme olisi täydellinen. \n  \nTai:\n1. Joh. 4:9–16\nSiinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus\, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan\, että me eläisimme hänen kauttansa. Siinä on rakkaus – ei siinä\, että me rakastimme Jumalaa\, vaan siinä\, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. Rakkaani\, jos Jumala on näin meitä rakastanut\, niin mekin olemme velvolliset rakastamaan toinen toistamme. Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Jos me rakastamme toinen toistamme\, niin Jumala pysyy meissä\, ja hänen rakkautensa on tullut täydelliseksi meissä. Siitä me tiedämme pysyvämme hänessä ja hänen pysyvän meissä\, että hän on antanut meille Henkeänsä. Ja me olemme nähneet ja todistamme\, että Isä on lähettänyt Poikansa maailman Vapahtajaksi. Joka tunnustaa\, että Jeesus on Jumalan Poika\, hänessä Jumala pysyy\, ja hän Jumalassa. Ja me olemme oppineet tuntemaan ja me uskomme sen rakkauden\, mikä Jumalalla on meihin. \n  \nEvankeliumi\nJoh. 1:1–14\nAlussa oli Sana\, ja Sana oli Jumalan tykönä\, ja Sana oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan tykönä. Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan\, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään\, mikä syntynyt on. Hänessä oli elämä\, ja elämä oli ihmisten valkeus. Ja valkeus loistaa pimeydessä\, ja pimeys ei sitä käsittänyt.\nOli mies\, Jumalan lähettämä; hänen nimensä oli Johannes. Hän tuli todistamaan\, todistaaksensa valkeudesta\, että kaikki uskoisivat hänen kauttansa. Ei hän ollut se valkeus\, mutta hän tuli valkeudesta todistamaan.\nTotinen valkeus\, joka valistaa jokaisen ihmisen\, oli tulossa maailmaan. Maailmassa hän oli\, ja maailma on hänen kauttaan saanut syntynsä\, ja maailma ei häntä tuntenut. Hän tuli omiensa tykö\, ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan. Mutta kaikille\, jotka ottivat hänet vastaan\, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi\, niille\, jotka uskovat hänen nimeensä\, jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta\, vaan Jumalasta. Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme\, ja me katselimme hänen kirkkauttansa\, senkaltaista kirkkautta\, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta. \n  \nRukous\nHerramme ja Jumalamme! Ylistys sinulle polvesta polveen\, sillä sinä olet Poikasi Jeesuksen Kristuksen syntymällä ilahduttanut ja lohduttanut ihmiskuntaa. Kun kerran olemme hänen pyhästä syntymästään saaneet iankaikkisen autuuden toivon\, niin suo meidän olla turvassa myös hänen tullessaan viimeiselle tuomiolle. Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nJoh. 1:14a\nSana tuli |lihaksi *\nja asui meidän |keskellämme. \nTAI:\nPs. 98:3\nKaikki maan ääret o|vat nähneet *\nmeidän Jumalamme pe|lastusteot. \n  \nPsalmi:\nPs. 100\nKohottakaa riemuhuuto Herralle\, |kaikki maa. *\nPalvelkaa Herraa ilolla\, tulkaa hänen kasvojensa |eteen riemulla. \nTietäkää\, että Herra on |Jumala. *\nHän on meidät tehnyt\, ja hänen me olemme\, hänen kansansa ja hänen laitu|mensa lampaat. \nKäykää hänen portteihinsa kiittäen\, hänen esikartanoihinsa ylistystä |veisaten. *\nYlistäkää häntä\, kiittäkää hänen |nimeänsä. \nSillä Herra on hyvä; hänen armonsa pysyy iankaikki|sesti *\nja hänen uskollisuutensa |polvesta polveen. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt |on ja aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/joulupaiva-vsk2/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2019/11/Kirkkovuosi_2-vuosikerta_Joulu-1.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20251226 DTEND;VALUE=DATE:20251227 DTSTAMP:20260604T112352 CREATED:20191112T140500Z LAST-MODIFIED:20251224T144445Z UID:7763-1766707200-1766793599@www.luterilainen.net SUMMARY:Tapaninpäivä 2. joulupäivä DESCRIPTION:Toinen joulupäivä on omistettu diakoni Stefanukselle (kreik. Stefanos)\, joka oli varhaisen Kirkon paimenia apostolien aikana. Stefanus kivitettiin kuoliaaksi hänen julistettuaan rohkeasti evankeliumia Jeesuksesta. Näin hänestä tuli heti Kristuksen jälkeen ensimmäinen uskonsa tähden kuollut veritodistaja\, marttyyri. \nApostolien tekojen 6. luvussa kerrotaan seitsemän miehen valinnasta ja virkaanvihkimisestä. Heistä tuli apostolien työtovereita ja seurakuntien palvelijoita. Stefanus oli ”täynnä uskoa ja Pyhää Henkeä”\, sekä ”täynnä armoa ja voimaa\, teki suuria ihmeitä ja tunnustekoja”. Hän oli erinomainen saarnaaja\, joka saarnallaan sai juutalaisten vihan päällensä. Hankittuaan väärin todistavia miehiä\, nämä Stefanuksen vastustajat raahasivat hänet Suuren neuvoston eteen\, jossa hän sitten tunnusti Jeesuksen nimeä. Stefanuksen saarna (Ap.t. 7) kertaa oikeastaan kaikki pelastushistorian pääkohdat. Samalla hän julisti lakia kuulijoilleen\, samaan tapaan kuin Pietari helluntaisaarnassaan (Ap.t. 2)\, mutta nyt kuulijat olivat paatuneita eivätkä halunneet kuulla Stefanusta. Sen sijaan he raivostuivat ja kivittivät hänet kuoliaaksi. Tapahtumassa oli pienessä sivuroolissa myös eräs Saulus Tarsolainen\, josta tuli vähän myöhemmin apostoli Paavali (Ap.t. 8). Emme varmasti erehdy\, jos sanomme että Stefuksen marttyyrikuolemalla oli Paavalin elämää ja työtä ajatellen suuri merkitys myöhemmin. \nKuollessaan marttyyri Stefanus rukoili murhaajiensa puolesta aivan kuten hänen Herransa oli tehnyt. Hetkeä ennen kuolemaansa Stefanus ”täynnä Pyhää Henkeä hän loi katseensa taivaaseen päin ja näki Jumalan kirkkauden ja Jeesuksen seisovan Jumalan oikealla puolella”. Kun yleensä miellämme Jeesuksen istuvan valtaistuimellaan kirkkaudessa Jumalan oikealla puolella\, niin tässä kohden Hän seisoo. Jumalan Poika on noussut valtaistuimeltaan ottamaan vastaan veritodistajaansa\, joka oli uskollinen kuolemaan saakka. Näin Stefanus sai kirkkauteen päästyänsä kunnian seppeleen\, josta jo hänen nimensä oli profetia\, sillä Stefanos merkitsee ”seppele”. \nTapaninpäivänä muistamme\, että kristityn osa tässä maailmassa voi johtaa kuolemaan Jeesuksen nimen tunnustamisen tähden. Tätä tapahtuu jatkuvasti eri puolilla maailmaa ja näin on ollut aina Kristuksen Kirkon historiassa. Kärsimys ja kuolema Jeesuksen nimen tähden ei kuitenkaan ole loppu\, vaan johtaa iankaikkiseen elämään taivaassa. Vaikuttaa jopa siltä\, että Jeesuksen tähden henkensä menettäneet ovat taivaassa erityisesti huomioituina (mm. Ilm. 2:10; 6:9–11). Tapaninpäivänä on hyvä muistaa rukouksessa erityisesti kaikkia Kristuksen tähden tällä hetkellä kärsiviä uskon veljiä ja sisaria. \n\n Kynttilöitä: 4 Liturginen väri: punainen. 2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 119:24 Psalmi: Ps. 119:41–48 Hallelujasäe Ps. 116:15\n1. lukukappale: 2. Aik. 24:18–21 2. lukukappale: Ap. t. 6:8 11–15 7:51–60 Evankeliumi: Luuk. 12:8–12 \n\n1. lukukappale\n2. Aik. 24:18–21\nNiin viha kohtasi Juudaa ja Jerusalemia tämän heidän rikoksensa tähden. Hän lähetti heidän keskuuteensa profeettoja palauttamaan heitä Herran tykö\, ja nämä varoittivat heitä\, mutta he eivät kuulleet. Niin Jumalan Henki täytti Sakarjan\, pappi Joojadan pojan\, ja hän astui kansan eteen ja sanoi heille: ”Näin sanoo Jumala: Miksi te rikotte Herran käskyt omaksi onnettomuudeksenne? Koska te olette hyljänneet Herran\, hylkää hänkin teidät.” Mutta he tekivät salaliiton häntä vastaan ja kivittivät hänet kuoliaaksi kuninkaan käskystä Herran temppelin esipihalla. \n  \n2. lukukappale\nAp. t. 6:8\, 11–15\, 7:51–60\nJa Stefanus\, täynnä armoa ja voimaa\, teki suuria ihmeitä ja tunnustekoja kansassa. Silloin he salaa hankkivat miehiä sanomaan: ”Me olemme kuulleet hänen puhuvan pilkkasanoja Moosesta ja Jumalaa vastaan”. Ja he yllyttivät kansan ja vanhimmat ja kirjanoppineet ja astuivat esiin\, raastoivat hänet mukaansa ja veivät neuvoston eteen. Ja he toivat esiin vääriä todistajia\, jotka sanoivat: ”Tämä mies ei lakkaa puhumasta tätä pyhää paikkaa vastaan ja lakia vastaan; sillä me olemme kuulleet hänen sanovan\, että Jeesus\, tuo Nasaretilainen\, on hajottava maahan tämän paikan ja muuttava ne säädökset\, jotka Mooses on meille antanut”. Ja kaikki\, jotka neuvostossa istuivat\, loivat katseensa häneen\, ja hänen kasvonsa olivat heistä niinkuin enkelin kasvot.\n”Te niskurit ja ympärileikkaamattomat sydämeltä ja korvilta\, aina te vastustatte Pyhää Henkeä – niinkuin teidän isänne\, niin tekin. Ketä profeetoista eivät teidän isänne vainonneet? He tappoivat ne\, jotka ennustivat sen Vanhurskaan tulemista\, jonka kavaltajiksi ja murhaajiksi te nyt olette tulleet\, te\, jotka enkelien toimen kautta saitte lain\, mutta ette sitä pitäneet.” Mutta kun he tämän kuulivat\, viilsi se heidän sydäntänsä\, ja he kiristelivät hänelle hampaitansa. Mutta täynnä Pyhää Henkeä hän loi katseensa taivaaseen päin ja näki Jumalan kirkkauden ja Jeesuksen seisovan Jumalan oikealla puolella ja sanoi: ”Katso\, minä näen taivaat auenneina ja Ihmisen Pojan seisovan Jumalan oikealla puolella”.\nNiin he huusivat suurella äänellä ja tukkivat korvansa ja karkasivat kaikki yhdessä hänen päällensä ja ajoivat hänet ulos kaupungista ja kivittivät. Ja todistajat riisuivat vaippansa Saulus nimisen nuorukaisen jalkojen juureen. Ja niin he kivittivät Stefanuksen\, joka rukoili ja sanoi: ”Herra Jeesus\, ota minun henkeni!” Ja hän laskeutui polvilleen ja huusi suurella äänellä: ”Herra\, älä lue heille syyksi tätä syntiä!” Ja sen sanottuaan hän nukkui pois. \n  \nEvankeliumi\nLuuk. 12:8–12\nMutta minä sanon teille: jokaisen\, joka tunnustaa minut ihmisten edessä\, myös Ihmisen Poika tunnustaa Jumalan enkelien edessä. Mutta joka kieltää minut ihmisten edessä\, se kielletään Jumalan enkelien edessä. Ja jokaiselle\, joka sanoo sanan Ihmisen Poikaa vastaan\, annetaan anteeksi; mutta sille\, joka Pyhää Henkeä pilkkaa\, ei anteeksi anneta.\nMutta kun he vievät teitä synagoogain ja hallitusten ja esivaltojen eteen\, älkää huolehtiko siitä\, miten tai mitä vastaisitte puolestanne tahi mitä sanoisitte; sillä Pyhä Henki opettaa teille sillä hetkellä\, mitä teidän on sanottava.” \n  \nRukoukset\n1. Herra\, laupias Jumala\, joka Hengelläsi vahvistit pyhiä marttyyreitä niin\, että he suullaan ja verellään tunnustivat Poikasi Jeesuksen Kristuksen Vapahtajakseen! Me rukoilemme sinua: opeta meitä seuraamaan heidän esikuvaansa ja pidä meidät oikeassa uskossa aina kuolemaan asti. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta.\n2. Herra Jumala! Me vietämme hänen syntymäjuhlaansa\, joka rukoili vainoajiensa puolesta. Anna meille armo seurata häntä\, jota palvomme\, niin että mekin oppisimme rakastamaan vihollisiamme niin kuin hän. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n  \nPäivän Psalmi \nAntifoni:\nPs. 119:24\nSinun todistuksesi ovat minun |iloni\, *\nne ovat minun neuvon|antajani. \n  \nPsalmi:\nPs. 119:41–48\nTulkoon minulle sinun armosi\, |Herra\, *\nsinun apusi\, sinun lupauk|sesi jälkeen\, \nettä minä voisin vastata herjaa|jalleni; *\nsillä sinun sanaasi |minä turvaan. \nÄlä ota peräti pois minun suustani totuuden |sanaa\, *\nsillä sinun oikeuteesi minä |panen toivoni. \nMinä tahdon alati noudattaa sinun laki|asi\, *\naina ja ian|kaikkisesti. \nSilloin minä vaellan avaralla |paikalla; *\nsillä sinun asetuksiasi |minä kysyn. \nMinä puhun sinun todistuksistasi kuningasten |edessä\, *\nenkä |häpeään joudu. \nMinä iloitsen sinun käskyis|täsi\, *\njotka ovat |minulle rakkaat. \nMinä kohotan käteni sinun käskyjesi puoleen\, jotka ovat minulle |rakkaat\, *\nja tutkistelen sinun |säädöksiäsi. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/tapaninpaiva-2-joulupaiva-vsk2/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/12/Kirkkovuosi_3-vuosikerta_Tapaninpaiva.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20251227 DTEND;VALUE=DATE:20251228 DTSTAMP:20260604T112352 CREATED:20191112T140501Z LAST-MODIFIED:20251224T144600Z UID:7764-1766793600-1766879999@www.luterilainen.net SUMMARY:Apostoli Johanneksen päivä 3. joulupäivä DESCRIPTION:Kolmantena joulupäivänä kirkko on vanhastaan muistanut pyhää apostoli Johannesta. Johannes oli yksi Jeesuksen kahdestatoista opetuslapsesta. Hän kirjoitti Herrastaan ja Mestaristaan Jeesuksesta evankeliumikirjan. Lisäksi meillä on Uudessa testamentissa kolme Johanneksen kirjettä sekä Johanneksen ilmestys. \nJohanneksen tekstit ovat syvällisiä ja suorastaan taivaiden korkeuksiin nousevia. Evankelista Johanneksen symboli kristillisessä perinteessä onkin ollut kotka. Kotka kiehtoi antiikin ihmisiä\, sillä taivaan linnuista se lensi ylimpänä eli lähinnä Jumalan ulottuvuutta. Mutta Johannes ei jää korkeuksiin\, vaan Sana tulee lihaksi (Joh. 1:14). Jumala ei olekaan Johanneksen selkeän viestin mukaan tavoittamaton. Jumala ei myöskään ole vain mystisesti kaikkialla näkymättömästi läsnä. Jos pelkästään tämä olisi totta\, silloin ei tiedettäisi\, mistä tämä salattu Jumala voidaan löytää. Mutta nytpä Jumalan Ainosyntyinen Poika on tullut ihmiseksi. Jumala voidaan löytää Jeesuksessa. (Joh. 1:10–13) \nJohannes osoittaa myös läpi ”johanneslaisen kirjallisuuden”\, että tämä Jeesus on tänään löydettävissä uudessa temppelissä eli seurakunnassa\, joka on Jeesuksen ruumis (Joh. 2:19– 22). Siellä Kristus on läsnä sanansa saarnassa (Joh. 6:63)\, syntien anteeksiantamuksessa (Joh. 20:21–23)\, pyhässä kasteessa (Joh. 3:5)\, ehtoollisella nautittavassa Kristuksen ruumiissa ja veressä (Joh. 6:54). Johannes on kirjoittamansa Raamatun sanan myötä jäänyt tänne todistamaan meille Jeesuksesta (Joh. 21:23–24). Näissä sanoissa Pyhä Henki puhuu meille\, tuo meidät lähelle Jeesusta\, että sinäkin voisit Johanneksen tavoin sanoa: minä olen Jeesuksen rakas opetuslapsi\, joka saan levätä hänen rintaansa vasten (Joh. 13:23). \n\n Kynttilöitä: 4 Liturginen väri: valkoinen. 2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 145:6–7 tai Sir. 15:5–6 Psalmi: Ps. 92:13–16 Hallelujasäe 1. Joh. 1:2\n1. lukukappale: Sananl. 8:1 22–30 2. lukukappale: 1. Joh. 2:28–3:3 Evankeliumi: Joh. 21:19–24 tai Joh. 1:1–14 \n\n1. lukukappale\nSananl. 8:1\, 22–30\nEikö viisaus kutsu\, eikö taito anna äänensä kuulua? Herra loi minut töittensä esikoiseksi\, ensimmäiseksi teoistaan\, ennen aikojen alkua. Iankaikkisuudesta minä olen asetettu olemaan\, alusta asti\, hamasta maan ikiajoista. Ennenkuin syvyyksiä oli\, synnyin minä\, ennenkuin oli lähteitä\, vedestä rikkaita. Ennenkuin vuoret upotettiin paikoilleen\, ennen kukkuloita\, synnyin minä\, kun hän ei vielä ollut tehnyt maata\, ei mantua\, ei maanpiirin tomujen alkuakaan. Kun hän taivaat valmisti\, olin minä siinä\, kun hän veti piirin syvyyden pinnalle\, kun hän teki vahvoiksi pilvet korkeudessa\, kun syvyyden lähteet saivat voiman\, kun hän merelle asetti sen rajat\, että vedet eivät kävisi hänen käskynsä yli\, kun hän vahvisti maan perustukset\, silloin minä hänen sivullansa hoidokkina olin\, ihastuksissani olin päivästä päivään ja leikitsin hänen edessänsä kaikin ajoin. \n  \n2. lukukappale\n1. Joh. 2:28–3:3\nJa nyt\, lapsukaiset\, pysykää hänessä\, että meillä hänen ilmestyessään olisi turva eikä meitä häpeällä karkoitettaisi pois hänen tyköänsä hänen tulemuksessaan. Jos tiedätte\, että hän on vanhurskas\, niin te ymmärrätte\, että myös jokainen\, joka vanhurskauden tekee\, on hänestä syntynyt.\nKatsokaa\, minkäkaltaisen rakkauden Isä on meille antanut\, että meitä kutsutaan Jumalan lapsiksi\, joita me olemmekin. Sentähden ei maailma tunne meitä\, sillä se ei tunne häntä. Rakkaani\, nyt me olemme Jumalan lapsia\, eikä ole vielä käynyt ilmi\, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen\, kun hän ilmestyy\, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena\, kuin hän on. Ja jokainen\, joka panee häneen tämän toivon\, puhdistaa itsensä\, niinkuin hän on puhdas. \n  \nEvankeliumi\nJoh. 21:19–24\nJeesus sanoi Pietarille: ”Seuraa minua”.\nNiin Pietari kääntyi ja näki sen opetuslapsen seuraavan\, jota Jeesus rakasti ja joka myös oli aterioitaessa nojannut hänen rintaansa vasten ja sanonut: ”Herra\, kuka on sinun kavaltajasi?” Kun Pietari hänet näki\, sanoi hän Jeesukselle: ”Herra\, kuinka sitten tämän käy?” Jeesus sanoi hänelle: ”Jos minä tahtoisin\, että hän jää tänne siihen asti\, kunnes minä tulen\, mitä se sinuun koskee? Seuraa sinä minua.”\nNiin semmoinen puhe levisi veljien keskuuteen\, ettei se opetuslapsi kuole; mutta ei Jeesus sanonut hänelle\, ettei hän kuole\, vaan: ”Jos minä tahtoisin\, että hän jää tänne siihen asti\, kunnes minä tulen\, mitä se sinuun koskee?”\nTämä on se opetuslapsi\, joka todistaa näistä ja on nämä kirjoittanut; ja me tiedämme\, että hänen todistuksensa on tosi. \n  \nTai:\nJoh. 1:1–14\nAlussa oli Sana\, ja Sana oli Jumalan tykönä\, ja Sana oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan tykönä. Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan\, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään\, mikä syntynyt on. Hänessä oli elämä\, ja elämä oli ihmisten valkeus. Ja valkeus loistaa pimeydessä\, ja pimeys ei sitä käsittänyt.\nOli mies\, Jumalan lähettämä; hänen nimensä oli Johannes. Hän tuli todistamaan\, todistaaksensa valkeudesta\, että kaikki uskoisivat hänen kauttansa. Ei hän ollut se valkeus\, mutta hän tuli valkeudesta todistamaan.\nTotinen valkeus\, joka valistaa jokaisen ihmisen\, oli tulossa maailmaan. Maailmassa hän oli\, ja maailma on hänen kauttaan saanut syntynsä\, ja maailma ei häntä tuntenut. Hän tuli omiensa tykö\, ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan. Mutta kaikille\, jotka ottivat hänet vastaan\, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi\, niille\, jotka uskovat hänen nimeensä\, jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta\, vaan Jumalasta. Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme\, ja me katselimme hänen kirkkauttansa\, senkaltaista kirkkautta\, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta. \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala! Valaise armollisesti seurakuntaasi\, että se sinun pyhän apostolisi ja evankelistasi Johanneksen opetuksen valaisemana saisi sinun iankaikkiset lahjasi. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta.\n2. Herra\, meidän Jumalamme\, joka olet julistanut maailmalle Poikasi evankeliumin pyhien apostoliesi kautta! Anna armosi\, että me saisimme syntimme anteeksi ja uskossa vahvoina pysyisimme siinä opissa\, jonka he ovat meille sinun puolestasi ilmoittaneet. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n  \nPäivän Psalmi \nAntifoni:\nPs. 145:6–7\nSinun suurista teoistasi minä |kerron. *\nJulistettakoon sinun suuren hyvyyte|si muistoa. \nTai:\nSir. 15:5–6\nSe korottaa hänet ylitse hänen lähimmäistensä ja avaa hänen suunsa keskellä seura|kuntaa. *\nIlon ja riemuseppeleen ja iankaikkisen nimen |hän saa periä. \n  \nPsalmi:\nPs. 92:13–16\nVanhurskas viheriöitsee kuin |palmupuu\, *\nhän kasvaa kuin Liba|nonin setri. \nHe ovat istutetut Herran |huoneeseen\, *\nhe viheriöitsevät meidän Jumalamme |kartanoissa. \nVielä vanhuudessaan he tekevät |hedelmää\, *\novat mehevät |ja vihannat \nja julistavat\, että Herra on |vanhurskas\, *\nhän\, minun kallioni\, ja ettei hänessä |vääryyttä ole. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/apostoli-johanneksen-paiva-3-joulupaiva-vsk2/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/png:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/12/kirkkovuosi_yleiskuva_Johannes.png END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20251228 DTEND;VALUE=DATE:20251229 DTSTAMP:20260604T112352 CREATED:20191112T140502Z LAST-MODIFIED:20251224T144707Z UID:7765-1766880000-1766966399@www.luterilainen.net SUMMARY:Viattomien lasten päivä 4. joulupäivä DESCRIPTION:Jeesuksen syntymän aikaan Israelin hallitsija oli Herodes Suuri. Hän oli Rooman valtakunnan asettama kuningas\, joka piti valtaa kovalla kädellä. Herodes ei ollut syntyperäinen juutalainen. Hän myös tiesi\, etteivät hurskaat juutalaiset katsoneet hänen asemaansa hyvällä. Kun Herodes kuuli itämailta tulleilta tietäjiltä\, että Israeliin oli syntynyt uusi kuningas\, näki Herodes edessään yhden vaihtoehdon. Tänäkin päivänä näemme eri puolilla maailmaa\, että kilpailevat vallantavoittelijat – tai sellaiseksi otaksutut – saatetaan raivata julmasti tieltä. Tähän työhön Herodes päättävästi ryhtyi ja kun tietäjät eivät tulleet ilmoittamaan\, missä Jeesus-lapsi oleili\, lähetti Herodes sotilaansa surmaamaan kaikki kaksivuotiaat ja sitä nuoremmat poikalapset. \nNäemme päivän evankeliumissa jyrkän eron tämän langenneen maailman kuninkuuden ja Jeesuksen kuninkuuden välillä. Herodes taistelee omasta vallastaan. Jeesus on luopunut omasta taivaallisesta vallastaan taistellakseen synnin särkemän ihmissuvun puolesta. Jeesus vietiin Egyptiin\, jotta hän pelastaisi koko luomakunnan synnin orjuudesta\, kuten Israel oli Mooseksen aikana pelastettu Egyptin orjuudesta. Jeesus vältti miekan\, jotta hän kantaisi myöhemmin maailman synnin ja kuoleman ristillä. \nBetlehemin surmattujen poikien äidit\, isät\, siskot ja veljet itkivät pahuuden julmaa surmatyötä. Tänäänkin itku ja huuto kaikuu ympäri maailman sen johdosta\, että Jeesuksen nimen tähden jopa lapsia surmataan. Pahan valta surmaa viattomatkin. Länsimaissa surmat suoritetaan usein silmiltä kätkössä\, äitien kohdussa. Tämän pahan ja julman maailman keskelle Jumala syntyi. Kärsimyksen ja kuoleman keskellä\, me saamme katsoa seimen Lasta\, joka kerran ylennettiin ristille. Kuolemalla hän nieli kuoleman. \nNyt tallella on lapsi luona Herran\,\nvoi jospa sinne pääsisimme kerran!\nEi murhe paina\,\nkun siellä aina\nveisaamme hänen kanssaan autuaina.\n(Lv. 892:3) \n\n Kynttilöitä: 4 Liturginen väri: valkoinen tai punainen. 2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Valit. 2:19 Psalmi: Ps. 124:2–3 6–8 Hallelujasäe Ilm. 19:5\n1. lukukappale: 2. Moos. 1:22–2:10 2. lukukappale: 1. Piet. 4:12–16 Evankeliumi: Matt. 2:13–21 \n\n1. lukukappale\n2. Moos. 1:22–2:10\nNiin farao antoi käskyn kaikelle kansallensa\, sanoen: ”Kaikki poikalapset\, jotka syntyvät\, heittäkää Niilivirtaan\, mutta kaikkien tyttölasten antakaa elää”. Niin eräs mies\, joka oli Leevin sukua\, meni ja nai leeviläisen neidon. Ja vaimo tuli raskaaksi ja synnytti pojan. Ja kun hän näki\, että se oli ihana lapsi\, salasi hän sitä kolme kuukautta. Mutta kun hän ei voinut sitä enää salata\, otti hän kaisla-arkun\, siveli sen maapihkalla ja piellä\, pani lapsen siihen ja laski sen kaislikkoon Niilivirran rantaan. Ja lapsen sisar asettui taammaksi nähdäksensä\, mitä hänelle tapahtuisi. Silloin faraon tytär tuli alas peseytymään virrassa\, ja hänen seuranaisensa\nkävelivät virran rannalla; ja kun hän näki arkun kaislikossa\, lähetti hän palvelijattarensa ja otatti sen ylös. Ja kun hän avasi sen\, näki hän lapsen; ja katso\, siinä oli poikanen\, joka itki. Niin hänen tuli sitä sääli\, ja hän sanoi: ”Tämä on hebrealaisten lapsia”. Niin lapsen sisar sanoi faraon tyttärelle: ”Menenkö kutsumaan sinulle hebrealaisen imettäjän\, joka voi imettää sen lapsen sinulle?” Faraon tytär vastasi hänelle: ”Mene!” Niin tyttö meni ja kutsui lapsen äidin. Ja faraon tytär sanoi hänelle: ”Ota tämä lapsi ja imetä se minulle\, niin minä maksan sinulle siitä palkan”. Ja vaimo otti lapsen ja imetti sen. Mutta kun lapsi oli kasvanut\, toi hän sen faraon tyttärelle\, ja tämä otti sen pojaksensa ja antoi hänelle nimen Mooses\, sillä hän sanoi: ”Minä olen vetänyt hänet ylös vedestä”. \n  \n2. lukukappale\n1. Piet. 4:12–16\nRakkaani\, älkää oudoksuko sitä hellettä\, jossa olette ja joka on teille koetukseksi\, ikäänkuin teille tapahtuisi jotakin outoa\, vaan iloitkaa\, sitä myöten kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä\, että te myös hänen kirkkautensa ilmestymisessä saisitte iloita ja riemuita. Jos teitä solvataan Kristuksen nimen tähden\, niin te olette autuaat\, sillä kirkkauden ja Jumalan Henki lepää teidän päällänne. Älköön näet kukaan teistä kärsikö murhaajana tai varkaana tai pahantekijänä tahi sentähden\, että sekaantuu hänelle kuulumattomiin; mutta jos hän kärsii kristittynä\, älköön hävetkö\, vaan ylistäköön sen nimensä tähden Jumalaa. \n  \nEvankeliumi\nMatt. 2:13–21\nMutta kun he olivat menneet\, niin katso\, Herran enkeli ilmestyi Joosefille unessa ja sanoi: ”Nouse\, ota lapsi ja hänen äitinsä ja pakene Egyptiin\, ja ole siellä siihen asti\, kuin minä sinulle sanon; sillä Herodes on etsivä lasta surmatakseen hänet”.\nNiin hän nousi\, otti yöllä lapsen ja hänen äitinsä ja lähti Egyptiin. Ja hän oli siellä Herodeksen kuolemaan asti; että kävisi toteen\, minkä Herra on puhunut profeetan kautta\, joka sanoo: ”Egyptistä minä kutsuin poikani”. Silloin Herodes\, nähtyään\, että tietäjät olivat hänet pettäneet\, vihastui kovin ja lähetti tappamaan kaikki poikalapset Beetlehemistä ja koko sen ympäristöstä\, kaksivuotiaat ja nuoremmat\, sen mukaan kuin hän oli aikaa tietäjiltä tarkoin tiedustellut.\nSilloin kävi toteen\, mikä on puhuttu profeetta Jeremiaan kautta\, joka sanoo: ”Ääni kuuluu Raamasta\, itku ja iso parku; Raakel itkee lapsiansa eikä lohdutuksesta huoli\, kun heitä ei enää ole”.\nMutta kun Herodes oli kuollut\, niin katso\, Herran enkeli ilmestyi unessa Joosefille Egyptissä ja sanoi: ”Nouse\, ota lapsi ja hänen äitinsä ja mene Israelin maahan\, sillä ne ovat kuolleet\, jotka väijyivät lapsen henkeä”. Niin hän nousi\, otti lapsen ja hänen äitinsä ja meni Israelin maahan. \n  \nRukous\nKaikkivaltias Jumala! Tänä päivänä viattomat lapset julistivat sinun nimeäsi – eivät sanoillaan vaan kuolemallaan\, joka heijastaa sinun rakkaan Poikasi kuolemaa. Kuoleta meistä kaikki synnin pahuus\, että todistaisimme myös elämällämme sinun uskoasi\, jota suullamme tunnustamme. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n  \nPäivän Psalmi \nAntifoni:\nValit. 2:19\nAnna sydämesi vuotaa kuin vesi Herran kasvojen |edessä. *\nKohota kätesi häntä kohden pienten lastesi elä|män puolesta. \n  \nPsalmi:\nPs. 124:2–3\, 6–8\nEllei Herra olisi meidän kanssamme\, kun ihmiset nousevat meitä |vastaan\, *\nniin he meidät elävältä |nielisivät \nKiitetty olkoon |Herra\, *\njoka ei antanut meitä heidän hammastensa |raadeltaviksi. \nMeidän sielumme pääsi kuin lintu pyydystäjäin |paulasta: *\npaula katkesi\, ja me |pääsimme pois. \nMeidän apumme on Herran |nimi\, *\nhänen\, joka on tehnyt |taivaan ja maan. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/viattomien-lasten-paiva-4-joulupaiva-vsk2/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/12/Kirkkovuosi_3-vuosikerta_Viattomien-lasten-paiva.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20251231 DTEND;VALUE=DATE:20260101 DTSTAMP:20260604T112352 CREATED:20191112T140604Z LAST-MODIFIED:20251224T144806Z UID:7842-1767139200-1767225599@www.luterilainen.net SUMMARY:Uudenvuodenaatto DESCRIPTION:Jos tietäisit\, että sinulla on elämää jäljellä enää vain yksi vuosi\, miten sen eläisit? On hyvä miettiä\, mitä Jeesus tahtoo sanoa meille tämän vertauksen kautta\, kun yksi vuosi taas päättyy elämästämme. \nVertauksessa esiintyy kaksi henkilöä ja puu: viinitarhan omistaja\, sitä hoitava puutarhuri ja hedelmätön viikunapuu. On käsittämätöntä\, miksi hyvässä maassa kasvanut viikunapuu ei tuota hedelmää. Viiniköynnöstä varten valitaan näet paras mahdollinen maaperä\, ja viikunapuu oli päässyt tuollaiseen kasvupaikkaan. Mutta nyt se vain laihdutti maata ja vei valoa & vettä viiniköynnöksiltä. \nPuutarhuri olisi päässyt vähimmällä\, jos hän olisi kaatanut puun. Nyt hän kuitenkin lupautui käyttämään aikaansa ja energiaansa sen hoitamiseen vielä yhden vuoden ajan. Lantaa piti raahata puun juurelle\, samoin vettä. Maata piti kuokkia. Mutta puutarhuri oli nähnyt viikunapuun kasvavan siemenestä tai pienestä taimesta isoksi puuksi ja jotenkin hän oli vain kiintynyt siihen. Ei ollut menettänyt toivoaan. Näki sielunsa silmillä\, millainen se puu vielä voisi olla. \nViikunapuu tarkoittaa vertauksessa ensinnäkin Israelia\, jonka parissa Jeesus toimi yhteensä kolme vuotta. Enkä hänen toimintaansa oli jäljellä vielä vuosi siinä vaiheessa\, kun hän tämän vertauksen kertoi. Israel oli saanut lapseuden\, kirkkauden\, liitot\, lupaukset ja jumalanpalveluksen (Room.9). Ennen kaikkea se on saanut Jumalan sanan\, sekä inspiroidun että inkarnoidun. Totta totisesti se kasvoi parhaassa maaperässä. \nNyt viikunapuu tarkoittaa kristillistä kirkkoa – meidänkin seurakuntiamme. Löytyykö niistä synnintuntoa? Löytyykö niistä armonvälineiden arvostusta? Löytyykö rakkautta sisaria ja veljiä kohtaan\, niitä vaikeimpiakin? Löytyykö uhrimieltä? Löytyykö huolta niistä\, jotka eivät vielä evankeliumia tunne omassa maassamme ja aina maailman ääriin asti? Löytyykö tätä kaikkea paimenista? Kuvittele sielusi silmillä\, miten Jeesus seisoo tänä uutena vuonna pää kumarassa Isänsä edessä pyytämässä lisää armonaikaa sinulle ja seurakunnallesi. Armonaika on rajallinen. Tulee päivä\, jolloin hedelmätön viikunapuu hakataan poikki. \nMutta vertauksen voi soveltaa myös yksityiseen kristittyyn. Minkä verran Jumala ja lähimmäiset löysivät hyviä hedelmiä sinun elämästäsi menneenä vuonna? Rakkautta\, iloa\, rauhaa\, pitkämielisyyttä\, ystävällisyyttä\, hyvyyttä\, uskollisuutta\, sävyisyyttä ja itsensä hillitsemistä\, näitä ihania Hengen hedelmiä (Gal.5)? Niin\, Jeesus seisoo Isänsä edessä tänä uutena vuonna ja pyytää sinullekin lisää armonaikaa. Tämän vertauksen pohjalta ymmärrämme\, ettei hän rakasta eniten niitä kristittyjä\, jotka kantavat eniten hedelmää. Hän rakastaa sitäkin\, joka vain laihduttaa maata. Hänenkin puolestaan Vapahtaja vuodatti verensä ja rukoilee Isän oikealla puolella. Hän lupaa muokata ja lannoittaa maan viikunapuun ympäriltä. Jos elämääsi tai seurakuntasi elämään tulee ensi vuonna suruja ja vaikeuksia\, ota ne vastaan puutarhurin hoitona. \nViimeisen elinviikkonsa aikana Jeesus kirosi yhden hedelmättömän viikunapuun (Matt.21:18-19). Sen tehtyään hän vaihtoi osia kirotun puun kanssa – ja meidän kanssamme. ”Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta\, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme – sillä kirjoitettu on: ’Kirottu on jokainen\, joka on puuhun ripustettu.’” (Gal.3:13*). Ristiksi lyöty puu on maailman hedelmättömin puu. Kuitenkin Jeesuksen ristinpuu tuotti meille hedelmän\, jota syömällä elämme iankaikkisesti (Joh.6:51). \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri: valkoinen 2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 89:3 Psalmi: Ps. 121 tai Ps. 102:26–29 Hallelujasäe: Valit. 3:22\n1. lukukappale: Valit. 3:22–26 tai Saarn. 3:1–8 tai 1. Sam. 7:12 2. lukukappale: 1. Piet. 1:22–25 Evankeliumi: Luuk. 13:6–9 tai Matt. 16:1–4 \n\n1. lukukappale\nValit. 3:22–26\nHerran armoa on\, ettemme ole aivan hävinneet\, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut: se on joka aamu uusi\, ja suuri on hänen uskollisuutensa. Minun osani on Herra\, sanoo minun sieluni; sentähden minä panen toivoni häneen. Hyvä on Herra häntä odottaville\, sille sielulle\, joka häntä etsii. Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua. \n  \nTai:\nSaarn. 3:1–8\nKaikella on määräaika\, ja aikansa on joka asialla taivaan alla. Aika on syntyä ja aika kuolla. Aika on istuttaa ja aika repiä istutus. Aika on surmata ja aika parantaa. Aika on purkaa ja aika rakentaa. Aika on itkeä ja aika nauraa. Aika on valittaa ja aika hypellä. Aika on heitellä kiviä ja aika kerätä kivet. Aika on syleillä ja aika olla syleilemättä. Aika on etsiä ja aika kadottaa. Aika on säilyttää ja aika viskata pois. Aika on reväistä rikki ja aika ommella yhteen. Aika on olla vaiti ja aika puhua. Aika on rakastaa ja aika vihata. Aika on sodalla ja aika rauhalla. \n  \n2. lukukappale\n1. Piet. 1:22–25\nPuhdistakaa sielunne totuuden kuuliaisuudessa vilpittömään veljenrakkauteen ja rakastakaa toisianne hartaasti puhtaasta sydämestä\, te\, jotka olette uudestisyntyneet\, ette katoavasta\, vaan katoamattomasta siemenestä\, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta. Sillä: ”kaikki liha on kuin ruoho\, ja kaikki sen kauneus kuin ruohon kukkanen; ruoho kuivuu\, ja kukkanen varisee\, mutta Herran sana pysyy iankaikkisesti”. \n  \nEvankeliumi\nLuuk. 13:6–9\nJa hän puhui tämän vertauksen: ”Eräällä miehellä oli viikunapuu istutettuna viinitarhassaan; ja hän tuli etsimään hedelmää siitä\, mutta ei löytänyt. Niin hän sanoi viinitarhurille: ’Katso\, kolmena vuotena minä olen käynyt etsimässä hedelmää tästä viikunapuusta\, mutta en ole löytänyt. Hakkaa se pois; mitä varten se vielä maata laihduttaa?’ Mutta tämä vastasi ja sanoi hänelle: ’Herra\, anna sen olla vielä tämä vuosi; sillä aikaa minä kuokin ja lannoitan maan sen ympäriltä. Ehkä se ensi vuonna tekee hedelmää; mutta jos ei\, niin hakkaa se pois’.” \n  \nTai:\nMatt. 16:1–4\nJa fariseukset ja saddukeukset tulivat hänen luoksensa ja kiusasivat häntä pyytäen häntä näyttämään heille merkin taivaasta. Mutta hän vastasi ja sanoi heille: ”Kun ilta tulee\, sanotte te: ’Tulee selkeä ilma\, sillä taivas ruskottaa’\, ja aamulla: ’Tänään tulee rajuilma\, sillä taivas ruskottaa ja on synkkä’. Taivaan muodon te osaatte arvioida\, mutta aikain merkkejä ette osaa. Tämä paha ja avionrikkoja sukupolvi tavoittelee merkkiä\, mutta sille ei anneta muuta merkkiä kuin Joonaan merkki.” Ja hän jätti heidät ja meni pois. \n  \nRukous\nKaikkivaltias\, iankaikkinen Jumala! Ohjaa meidän tekomme sinun hyvän tahtosi mukaan\, että me voisimme sinun rakkaan Poikasi nimessä kasvaa hyvissä teoissa. Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 89:3\nMinä sanon: ikiajoiksi on armo ra|kennettu\, *\nsinä olet perustanut uskollisuu|tesi taivaisiin. \n  \nPsalmi:\nPs. 121\nMinä nostan silmäni vuoria |kohti: *\nmistä tulee |minulle apu? \nApu minulle tulee |Herralta\, *\njoka on tehnyt |taivaan ja maan. \nHän ei salli sinun jalkasi |horjua\, *\nsinun varjeli|jasi ei torku. \nKatso\, hän\, joka Israelia |varjelee\, *\nei torku |eikä nuku. \nHerra on sinun varjeli|jasi\, *\nHerra on suojaava varjosi sinun oikealla |puolellasi. \nEi polta sinua aurinko |päivällä\, *\nei|kä kuu yöllä. \nHerra varjelee sinut kaikesta |pahasta\, *\nhän varjelee |sinun sielusi. \nHerra varjelee sinun lähtemisesi ja tulemi|sesi\, *\nnyt ja ian|kaikkisesti. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt |on ja aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/uudenvuodenaatto-vsk2/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/12/Kirkkovuosi_1-vuosikerta_Uudenvuodenaatto.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20260101 DTEND;VALUE=DATE:20260102 DTSTAMP:20260604T112352 CREATED:20191121T125402Z LAST-MODIFIED:20251231T104910Z UID:8025-1767225600-1767311999@www.luterilainen.net SUMMARY:Uudenvuodenpäivä DESCRIPTION:Uudenvuodenpäivä on kirkollisesti paljon enemmän kuin uuden kalenterivuoden ensimmäinen päivä. Se on joulupäivän oktaavi eli juhlapäivä\, jota vietetään kahdeksantena päivänä pääjuhlasta ja joka jatkaa pääjuhlan aihetta. Mutta varsinaisen sisältönsä uudenvuodenpäivä saa siitä\, että Jeesus ympärileikattiin kahdeksan päivän päästä syntymästään ja sai samalla nimensä (Luuk. 2:21). Tästä syystä uudenvuodenpäivä on Jeesuksen nimipäivä. Pyhimyskalenterissa ja nimipäiväkalenterissa ei 1.1. ole kenenkään muun nimeä. Kristityt aloittavat uuden armovuoden yksin Jeesuksen nimessä. \nHeprealainen nimi Jeesus on sama kuin Vanhassa testamentissa esiintyvät nimet Joosua ja Jeesua. Nimi tarkoittaa “HERRA on pelastanut” tai “tuottanut täydellisen pelastuksen”\, “sillä Hän on vapahtava kansansa heidän synneistänsä” (Matt. 1:21). “Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu\, jossa meidän pitäisi pelastuman” (Ap.t. 4:12). \nJeesus ympärileikattiin kahdeksantena päivänä\, niin kuin kaikki israelilaiset poikalapset. Herra oli näet tehnyt liiton kantaisä Abramin kanssa ja antanut hänelle nimen Abraham\, “paljouden isä”. Jumalan liiton sisältö oli\, että Hän on oleva ikuisesti Aabrahamin ja hänen siemenensä Jumala (1. Moos. 17:7–8). Ympärileikkaus oli tämän Jumalan lupauksen merkki ja uskonvanhurskauden sinetti Aabrahamille ja hänen jälkeläisilleen (1. Moos. 17:10–14\, vertaa Room. 4:11–12). Messiaan oli oltava ympärileikattu ollakseen tuo Aabrahamin siemen\, Aabrahamin luvattu jälkeläinen\, jossa kaikki kansakunnat tulevat siunatuiksi (Gal. 3:16). Joka uskossa omistaa Jeesuksen\, Aabrahamin siemenen\, se omistaa myös Aabrahamin siemenen Jumalan. Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä on meidän Jumalamme ja Isämme. \nToiseksi Jeesuksen ympärileikkaus tarkoitti\, että Hän tuli Jumalan lain alaiseksi (Gal. 4:4). Kahdeksanpäiväinen imeväinen alkoi täyttää meidän puolestamme lain pyhiä ja murskaavia vaatimuksia\, joihin me emme ole yltäneet emmekä yllä. Samalla Jeesus-vauva alkoi kulkea kohti Golgatan ristiä\, jolla Hän lopulta kärsi sijaisenamme lain rangaistuksen lainrikkojille: kuolemantuomion ja Jumalan vihan. \nKolmanneksi pieni pojanalku vuodatti ympärileikkauksessa ensimmäistä kertaa pyhää vertaan meidän syntisten puolesta. Tälläkin tavalla ympärileikkaus viittasi eteenpäin kohti Golgataa. Jumalan lupausten liittoon ei voi astua ilman verta ja kuolemaa. Ympärileikattava pikkupoika vuodatti aikanaan viimeisenkin veripisaransa piikkiruoskan\, orjantappurakruunun ja naulojen runtelemana\, jotta syntiset voivat päästä Jumalan armoon. Mutta neljänneksi Jeesuksen ympärileikkaus viittasi myös Hänen ylösnousemukseensa. Verenvuodatus pelasti kuolemasta\, antoi elämän (1. Moos. 17:14). Jeesus ympärileikattiin kahdeksantena päivänä\, ja kahdeksantena päivänä\, viikon ensimmäisenä päivänä Hän myös nousi kuolleista. Ylösnousemuksessa Jeesus mursi kuoleman ja sen ruhtinaan vallan. Nyt kristillinen kaste on “Kristuksen ympärileikkaus”\, jossa uskovalle lahjoitetaan Jeesuksen nimi\, veri\, kuolema ja ylösnousemus\, rikkomusten anteeksisaaminen ja voitto pimeyden henkivalloista (Kol. 2:11–15). “On Jeesus nimi ihanin sielulle uskovalle. Se lohdun antaa vaivoihin\, tuo rauhan ristin alle.” (Virsi 42:1) \n\nKynttilöitä: 6 Liturginen väri: valkoinen 2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Fil. 2:10–11 Psalmi: Ps. 8:2–10 Hallelujasäe: Ps. 145:21 tai Hepr. 13:8\n1. lukukappale: Jes. 43:1–3 2. lukukappale: 1. Joh. 5:1–5 Evankeliumi: Joh. 14:12–14 \n\n1. lukukappale\nJes. 43:1–3\nMutta nyt\, näin sanoo Herra\, joka loi sinut\, Jaakob\, joka valmisti sinut\, Israel: Älä pelkää\, sillä minä olen lunastanut sinut\, minä olen sinut nimeltä kutsunut; sinä olet minun. Jos vetten läpi kuljet\, olen minä sinun kanssasi\, jos virtojen läpi\, eivät ne sinua upota; jos tulen läpi käyt\, et sinä kärvenny\, eikä liekki sinua polta. Sillä minä olen Herra\, sinun Jumalasi\, Israelin Pyhä\, sinun vapahtajasi. \n  \n2. lukukappale\n1. Joh. 5:1–5\nJokainen\, joka uskoo\, että Jeesus on Kristus\, on Jumalasta syntynyt; ja jokainen\, joka rakastaa häntä\, joka on synnyttänyt\, rakastaa myöskin sitä\, joka hänestä on syntynyt. Siitä me tiedämme\, että rakastamme Jumalan lapsia\, kun rakastamme Jumalaa ja noudatamme hänen käskyjänsä. Sillä rakkaus Jumalaan on se\, että pidämme hänen käskynsä. Ja hänen käskynsä eivät ole raskaat; sillä kaikki\, mikä on syntynyt Jumalasta\, voittaa maailman; ja tämä on se voitto\, joka on maailman voittanut\, meidän uskomme. Kuka on se\, joka voittaa maailman\, ellei se\, joka uskoo\, että Jeesus on Jumalan Poika? \n  \nEvankeliumi\nJoh. 14:12–14\nTotisesti\, totisesti minä sanon teille: joka uskoo minuun\, myös hän on tekevä niitä tekoja\, joita minä teen\, ja suurempiakin\, kuin ne ovat\, hän on tekevä; sillä minä menen Isän tykö\, ja mitä hyvänsä te anotte minun nimessäni\, sen minä teen\, että Isä kirkastettaisiin Pojassa. Jos te anotte minulta jotakin minun nimessäni\, niin minä sen teen. \n  \nRukous\nHerra Jumala\, joka meidän vuoksemme annoit Poikasi\, Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen\, tulla lain alaiseksi ruumiillisen ympärileikkauksen kautta! Anna meille armosi\, että sydämemme tulisi ympärileikatuksi kaikista synnillisistä himoista ja haluista. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni: Fil. 2:10–11\nNiin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkis|tuman\, *\nja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi\, että Jeesus |Kristus on Herra. \n  \nPsalmi:\nPs. 8:2–10\nHerra\, meidän Herramme\, kuinka korkea onkaan sinun nimesi kaikessa |maassa\, *\nsinun\, joka olet asettanut valtasuuruutesi |taivaitten ylitse! \nLasten ja imeväisten suusta sinä perustit voiman vastustajaisi |tähden\, *\nettä kukistaisit vihollisen ja |kostonhimoisen. \nKun minä katselen sinun taivastasi\, sinun sormiesi |tekoa\, *\nkuuta ja tähtiä\, jotka sinä |olet luonut\, \nniin mikä on ihminen\, että sinä häntä |muistat\, *\ntai ihmislapsi\, että pidät |hänestä huolen? \nJa kuitenkin sinä teit hänestä lähes jumal’|olennon\, *\nsinä seppelöitsit hänet kunnialla ja |kirkkaudella; \npanit hänet hallitsemaan kättesi |tekoja\, *\nasetit kaikki hänen |jalkainsa alle: \nlampaat ja karjan\, ne |kaikki\, *\nniin myös |metsän eläimet\, \ntaivaan linnut ja meren |kalat *\nja kaiken\, mikä meren |polkuja kulkee. \nHerra\, meidän |Herramme\, *\nkuinka korkea onkaan sinun nimesi |kaikessa maassa! \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt |on ja aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/uudenvuodenpaiva-vsk2/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/12/Kirkkovuosi_1_su_joulusta.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20260104 DTEND;VALUE=DATE:20260105 DTSTAMP:20260604T112352 CREATED:20191112T140506Z LAST-MODIFIED:20251231T105021Z UID:7769-1767484800-1767571199@www.luterilainen.net SUMMARY:2. sunnuntai joulusta DESCRIPTION:”Näin sanoo Herra: Taivas on minun valtaistuimeni\, ja maa on minun jalkojeni astinlauta. Mikä olisi huone\, jonka te minulle rakentaisitte\, mikä paikka olisi minun leposijani?”\, julistaa profeetta Jesajan kirjan 66:n luvun alussa. Jumalaa ei siis miellytä todella mikään ihmisten tekemä luomus. Hän itse on luonut kaiken ja hallitsee kaikkea. Kuinka Hän siis voisikaan asua jossain rakennuksessa? Silti Jumala oli kertonut Moosekselle tahtovansa asua telttamajassa Egyptistä paenneen Israelin kansan keskellä. (2. Moos. 25:8) Tällä tavoin israelilaiset pystyivät pakomatkan aikana erityisen käytännöllisesti havaitsemaan\, että Jumala oli heidän kanssaan. \nKauan tämän jälkeen kuningas Salomo rakensi Jumalan tahdon mukaisesti temppelin Jerusalemiin. Tuon paikan Jumala oli valinnut nimensä asuinsijaksi. (5. Moos. 12:5) Vanhan testamentin lukukappale on tuon temppelin vihkijäispuheesta. Siinä Salomo rukoilee\, että Jumala kuulisi kansansa rukoukset\, kun ne rukoillaan temppeliä kohti kääntyneenä. Temppelillä oli kriittinen merkitys Israelin uskolle aina Jeesuksen päiviin saakka\, vaikka Salomon rakennuttama temppeli tuhottiinkin ja pakkosiirtolaisuuden aikana temppelipalvelus jouduttiin lakkauttamaan kokonaan. \nJeesus vieraili temppelissä 12-vuotiaana evankeliumitekstin kertoman mukaisesti. Hän oli tullut Jerusalemiin Joosefin ja Marian kanssa pääsiäisjuhlille\, mutta jäänyt temppeliin heidän lähdettyään jo takaisin kohti Nasaretia. He löysivät Jeesuksen lopulta temppelistä keskustelemasta opettajien kanssa. Jeesus vastasi äitinsä kysymykseen ensi lukemalta tylyn oloisesti: ”Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet\, että minun pitää niissä oleman\, mitkä minun Isäni ovat?”. Hän oli kuitenkin vilpitön kertoessaan\, että hänen tulee olla Isänsä luona tämän nimen asuinsijassa\, eli temppelissä. Kaikki kuulijat ihmettelivät temppelissä Jeesuksen vastauksien viisautta. Jeesuksen piti kuitenkin myös oppia asioita. Hän oli jäänyt temppeliin\, sillä hän tiesi sen olevan myös tarpeellista valmistautumista hänen tulevaa kutsumustaan varten opettajana ja maailman pelastajana. \nMeille kristityille juutalaisuudessa tärkeänä pidetty temppelikultti näyttäytyy usein vieraana ja omituisena puhdistussäädöksineen ja säännöllisine uhritoimituksineen. Olemme tottuneet ajattelemaan\, että kuulumme uuteen liittoon\, eivätkä juutalaiset perinteet siksi liity meihin. Tämä on tietysti totta\, mutta meidänkin on hyvä pysähtyä välillä miettimään\, mitä tuolla temppelikultilla haluttiin israelilaisille opettaa. Tiivistetysti temppelin toiminnalla oli tarkoitus opettaa kolme asiaa: 1.) Jumala on pyhä\, 2.) ihmiset ovat syntisiä ja 3.) ilman veren vuodatusta ei ole syntien anteeksiantamusta. \nEläinuhrit eivät voineet kuitenkaan tuoda ihmisille armahdusta. Tarvittiin täydellinen uhri Jumalan Pojassa\, Jeesuksessa. Temppelikultti oli vain väliaikainen ratkaisu\, jota seurasi sen täydellistymä\, kun ”Sana tuli lihaksi ja telttamajaili keskellämme”. (Joh. 1:14) Jeesus täytti kaikki temppelin osien tarkoitukset. Ne kaikki olivat ennustusta hänestä. Tämä uusi temppeli on edelleen läsnä ja toimii tässä maailmassa. Me kristityt olemme pyhien yhteisöissä osa Kristus-ruumista. Pelastus on saavutettu kertakaikkisesti Jeesuksen Kristuksen kautta\, ja me saamme elää tätä sanomaa todeksi ja viedä sitä eteenpäin. \nLue lisää tästä aiheesta esimerkiksi täältä: Temppeli ja täältä: Temppeli on Jeesus. \n\n Kynttilöitä: 4 Liturginen väri: valkoinen 2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 27:4 Psalmi: Ps. 84:2–5\, 11–12 Hallelujasäe: Ps. 100:4\n1. lukukappale: 1. Sam. 3:1–10 2. lukukappale: Room. 12:1–5 Evankeliumi: Joh. 10:22–30 \n\n1. lukukappale\n1. Sam. 3:1–10\nJa poikanen Samuel palveli Herraa Eelin johdolla; mutta Herran sana oli harvinainen siihen aikaan\, eivätkä näyt olleet tavallisia. Siihen aikaan tapahtui kerran\, kun Eeli\, jonka silmiä alkoi hämärtää\, niin ettei hän voinut nähdä\, makasi sijallansa eikä Jumalan lamppu ollut vielä sammunut ja Samuel makasi Herran temppelissä\, jossa Jumalan arkki oli\, että Herra kutsui Samuelia. Hän vastasi: ”Tässä olen”. Ja hän riensi Eelin tykö ja sanoi: ”Tässä olen\, sinä kutsuit minua”. Mutta hän vastasi: ”En minä kutsunut; pane jälleen maata”. Ja hän meni ja pani maata. Mutta Herra kutsui taas Samuelia; ja Samuel nousi ja meni Eelin tykö ja sanoi: ”Tässä olen\, sinä kutsuit minua”. Mutta tämä vastasi: ”En minä kutsunut\, poikani; pane jälleen maata”. Mutta Samuel ei silloin vielä tuntenut Herraa\, eikä Herran sana ollut vielä ilmestynyt hänelle. Ja Herra kutsui Samuelia vielä kolmannen kerran; niin hän nousi ja meni Eelin tykö ja sanoi: ”Tässä olen\, sinä kutsuit minua”. Silloin Eeli ymmärsi\, että Herra oli kutsunut poikasta. Ja Eeli sanoi Samuelille: ”Mene ja pane maata; ja jos sinua vielä kutsutaan\, niin sano: ’Puhu\, Herra; palvelijasi kuulee'”. Samuel meni ja pani maata sijallensa. Niin Herra tuli ja seisoi ja huusi niinkuin edellisilläkin kerroilla: ”Samuel\, Samuel!” Samuel vastasi: ”Puhu\, palvelijasi kuulee”. \n  \n2. lukukappale\nRoom. 12:1–5\nNiin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä\, veljet\, antamaan ruumiinne eläväksi\, pyhäksi\, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne. Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan\, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta\, tutkiaksenne\, mikä on Jumalan tahto\, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä. Sillä sen armon kautta\, mikä minulle on annettu\, minä sanon teille jokaiselle\, ettei tule ajatella itsestänsä enempää\, kuin ajatella sopii\, vaan ajatella kohtuullisesti\, sen uskonmäärän mukaan\, minkä Jumala on kullekin suonut. Sillä niinkuin meillä yhdessä ruumiissa on monta jäsentä\, mutta kaikilla jäsenillä ei ole sama tehtävä\, niin me\, vaikka meitä on monta\, olemme yksi ruumis Kristuksessa\, mutta itsekukin olemme toistemme jäseniä. \n  \nEvankeliumi\nJoh. 10:22–30\nSitten oli temppelin vihkimisen muistojuhla Jerusalemissa\, ja oli talvi. Ja Jeesus käyskeli pyhäkössä\, Salomon pylväskäytävässä. Niin juutalaiset ympäröivät hänet ja sanoivat hänelle: ”Kuinka kauan sinä pidät meidän mieltämme kiihdyksissä? Jos sinä olet Kristus\, niin sano se meille suoraan.” Jeesus vastasi heille: ”Minä olen sanonut sen teille\, ja te ette usko. Ne teot\, joita minä teen Isäni nimessä\, ne todistavat minusta. Mutta te ette usko\, sillä te ette ole minun lampaitani. Minun lampaani kuulevat minun ääntäni\, ja minä tunnen ne\, ja ne seuraavat minua. Ja minä annan heille iankaikkisen elämän\, ja he eivät ikinä huku\, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni. Minun Isäni\, joka on heidät minulle antanut\, on suurempi kaikkia\, eikä kukaan voi ryöstää heitä minun Isäni kädestä. Minä ja Isä olemme yhtä.” \n  \nRukous\nHerra Jumala\, joka olet niiden voima\, jotka huutavat sinua avukseen\, kuule armollisesti rukouksemme! Koska ihminen ei heikkoutensa vuoksi saa aikaan mitään ilman sinua\, niin auta armollasi\, että täyttäisimme käskysi ja kelpaisimme sinulle sekä sanoin että teoin. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 27:4\nYhtä minä rukoilen Herralta\, sitä minä |pyydän: *\nettä saisin asua Herran huoneessa kaiken |elinaikani. \n  \nPsalmi:\nPs. 84:2–5\, 11–12\nKuinka ihanat ovat sinun asuinsijasi\, Herra |Sebaot! *\nMinun sieluni ikävöitsee ja halajaa Herran esikartanoihin\, minun sydämeni ja ruumiini pyrkii riemuiten elävää |Jumalaa kohti. \nLöysihän lintunen majan ja pääskynen pesän\, johon se poikasensa |laskee: *\nsinun alttarisi\, Herra Sebaot\, minun kuninkaani ja minun |Jumalani. \nAutuaat ne\, jotka sinun huoneessasi |asuvat! *\nHe kiittävät |sinua alati. \nSillä yksi päivä sinun esikartanoissasi on parempi kuin tuhat |muualla; *\nmieluummin minä olen vartijana Jumalani huoneen kynnyksellä\, kuin asun jumalatto|mien majoissa. \nSillä Herra Jumala on aurinko ja |kilpi; *\nHerra antaa armon ja kunnian\, ei hän kiellä hyvää niiltä\, jotka nuhteettomasti |vaeltavat. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt |on ja aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/2-sunnuntai-joulusta-vsk2/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/12/Kirkkovuosi_2-vuosikerta_2-su-joulusta.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20260106 DTEND;VALUE=DATE:20260107 DTSTAMP:20260604T112352 CREATED:20191112T140506Z LAST-MODIFIED:20240926T115141Z UID:7770-1767657600-1767743999@www.luterilainen.net SUMMARY:Loppiainen Epifania DESCRIPTION:Raamattu mainitsee tietäjien antaneen Jeesukselle ”kalliita lahjoja: kultaa\, suitsuketta ja mirhaa.”
 Vanhassa kirkossa kolmen lahjan uskottiin viittaavan Kristuksen kolmeen virkaan: Toisin sanoen kulta oli kuninkuuden\, suitsuke rukouksen ja pappeuden sekä mirha uhrikuoleman vertauskuva. Luther puolestaan tulkitsi kolme lahjaa uskon\, toivon ja rakkauden vertauskuviksi. Kristittyinä saamme ajatella myös\, että Pyhä Henki johdatti tietäjät kolmiyhteisen Jumalan eteen. Luoja Isälle kultaa\, Lunastaja Pojalle mirhaa ja Pyhittäjä Pyhälle Hengelle suitsuketta.
 Matteuksen pääkorostuksen tuntien\, hän tietäjäkertomuksessakin halunnee osoittaa juutalaislukijoilleen\, että Jeesus on Vanhan Testamentin ennustama Messias-kuningas. \nLahjojen suunnaton arvo ja merkit taivaalla kuvaavat vastaanottajan taivaallista kuninkaallisuutta. Itämaan tietäjille Jeesus-lapsen löytyminen oli merkittävä hetki\, mutta samalla tavoin tietäjien käynti oli merkityksellinen sekä Jeesukselle että hänen vanhemmilleen. Käynnin jälkeen heidän aikansa oli paeta\, Joosef sai siihen taivaalliset ohjeet. Tietäjien tähtihetki oli\, kun he löysivät Jeesuksen. Vaatimattomat kapalot eivät heitä hetkauttaneet\, he kumartuivat vastasyntyneen edessä ja antoivat Hänelle arvokkaat lahjansa. \nBetlehemin tähti on vertauskuva Jeesuksen ainutlaatuisuudesta\, mutta se on myös vertauskuva Jumalan sanasta. Itämaan viisaat löysivät Jerusalemiin tähden avulla\, mutta Jerusalemin kirjanoppineet osasivat Raamatun sanan avulla johdattaa etsijät Beetlehemiin Jeesuksen tykö\, sana näytti tien.
 Meidänkin tähtemme on Jumalan sana\, joka johtaa meidät suoraan Jeesuksen Kristuksen jalkojen juureen. Meillä ei ole annettavaa taivaan kuninkaalle kuin syntisyytemme\, huolemme ja sairautemme. Hän kuningasten kuningas rukoilee Isän edessä puolestamme\, uhraa Golgatalla itsensä syntiemme sovituksena sekä antaa itsensä kuolemalle\, jotta me saisimme elää. \n\nKynttilöitä: 6 Liturginen väri: valkoinen.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: 1. Aik. 29:11 Psalmi: Ps. 72:1–3 8–12 Hallelujasäe: Ps. 117:1\n1. lukukappale: Jes. 49:5–7 2. lukukappale: Kol. 1:24–27 Evankeliumi: Matt. 2:1–12 2.vuosikerta \n\n1. lukukappale\nJes. 49:5–7\nJa nyt sanoo Herra\, joka on minut palvelijakseen valmistanut hamasta äitini kohdusta\, palauttamaan Jaakobin hänen tykönsä\, niin että Israel koottaisiin hänen omaksensa – ja minä olen kallis Herran silmissä\, minun Jumalani on tullut minun voimakseni – hän sanoo: Liian vähäistä on sinulle\, joka olet minun palvelijani\, kohottaa ennalleen Jaakobin sukukunnat ja tuoda takaisin Israelin säilyneet: minä panen sinut pakanain valkeudeksi\, että minulta tulisi pelastus maan ääriin asti. Näin sanoo Herra\, Israelin lunastaja\, hänen Pyhänsä\, syvästi halveksitulle\, kansan inhoamalle\, valtiaitten orjalle: Kuninkaat näkevät sen ja nousevat seisomaan\, ruhtinaat näkevät ja kumartuvat maahan Herran tähden\, joka on uskollinen\, Israelin Pyhän tähden\, joka on sinut valinnut. \n  \n2. lukukappale\nKol. 1:24–27\nNyt minä iloitsen kärsiessäni teidän tähtenne\, ja mikä vielä puuttuu Kristuksen ahdistuksista\, sen minä täytän lihassani hänen ruumiinsa hyväksi\, joka on seurakunta\, jonka palvelijaksi minä olen tullut Jumalan armotalouden mukaan\, joka minulle on annettu teitä varten\, täydellisesti julistaakseni Jumalan sanan\, sen salaisuuden\, joka on ollut kätkettynä ikuisista ajoista ja polvesta polveen\, mutta joka nyt on ilmoitettu hänen pyhillensä\, joille Jumala tahtoi tehdä tiettäväksi\, kuinka suuri pakanain keskuudessa on tämän salaisuuden kirkkaus: Kristus teissä\, kirkkauden toivo. \n  \nEvankeliumi\nMatt. 2:1–12\nKun Jeesus oli syntynyt Juudean Beetlehemissä kuningas Herodeksen aikana\, niin katso\, tietäjiä tuli itäisiltä mailta Jerusalemiin\, ja he sanoivat: ”Missä on se äsken syntynyt juutalaisten kuningas? Sillä me näimme hänen tähtensä itäisillä mailla ja olemme tulleet häntä kumartamaan.” Kun kuningas Herodes sen kuuli\, hämmästyi hän ja koko Jerusalem hänen kanssaan. Ja hän kokosi kaikki kansan ylipapit ja kirjanoppineet ja kyseli heiltä\, missä Kristus oli syntyvä. He sanoivat hänelle: ”Juudean Beetlehemissä; sillä näin on kirjoitettu profeetan kautta: ’Ja sinä Beetlehem\, sinä Juudan seutu\, et suinkaan ole vähäisin Juudan ruhtinasten joukossa\, sillä sinusta on lähtevä hallitsija\, joka kaitsee minun kansaani Israelia’.” Silloin Herodes kutsui salaa tietäjät tykönsä ja tutkiskeli heiltä tarkoin\, mihin aikaan tähti oli ilmestynyt. Ja hän lähetti heidät Beetlehemiin sanoen: ”Menkää ja tiedustelkaa tarkasti lasta; ja kun sen löydätte\, niin ilmoittakaa minulle\, että minäkin tulisin häntä kumartamaan”. Kuultuaan kuninkaan sanat he lähtivät matkalle; ja katso\, tähti\, jonka he olivat itäisillä mailla nähneet\, kulki heidän edellään\, kunnes se tuli sen paikan päälle\, jossa lapsi oli\, ja pysähtyi siihen. Nähdessään tähden he ihastuivat ylen suuresti. Niin he menivät huoneeseen ja näkivät lapsen ynnä Marian\, hänen äitinsä. Ja he lankesivat maahan ja kumarsivat häntä\, avasivat aarteensa ja antoivat hänelle lahjoja: kultaa ja suitsuketta ja mirhaa. Ja Jumala kielsi heitä unessa Herodeksen tykö palaamasta\, ja he menivät toista tietä takaisin omaan maahansa. \n  \nRukous\nHerra Jumala\, joka tähden johdattamana toit pakanat ainoan Poikasi Jeesuksen Kristuksen luo! Anna meille armosi\, että mekin\, jotka nyt uskon kautta tunnemme sinut\, pääsisimme pyhän sanasi valon johdattamana taivaaseen\, katselemaan kunniasi kirkkautta. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n  \nPäivän Psalmi \nAntifoni:\n1. Aik. 29:11\nSinun\, Herra\, on suuruus ja väkevyys ja loisto ja kunnia ja |kirkkaus\, *\nsillä sinun on kaikki taivaassa |ja maan päällä. \n  \nPsalmi:\nPs. 72:1–3\, 8–12\nJumala\, anna kuninkaan tuomita\, niinkuin sinä |tuomitset\, *\nanna vanhurskautesi |kuninkaan pojalle. \nTuomitkoon hän sinun kansaasi vanhurs|kaasti *\nja sinun kurjiasi |oikeuden mukaan. \nVuoret kantakoot rauhaa |kansalle\, *\nniin myös kukkulat\, vanhurs|kauden voimasta. \nHallitkoon hän merestä |mereen *\nja Eufrat-virrasta maan |ääriin saakka. \nHänen edessänsä erämaan asujat polvis|tuvat\, *\nja hänen vihollisensa |nuolevat tomua. \nTarsiin ja saarten kuninkaat tuovat |lahjoja\, *\nSaban ja Seban kuninkaat |veroa maksavat. \nHäntä kumartavat kaikki |kuninkaat\, *\nkaikki kansakunnat palve|levat häntä. \nSillä hän pelastaa köyhän\, joka apua |huutaa\, *\nkurjan ja sen\, jolla ei |auttajaa ole. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt |on ja aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/loppiainen-epifania-vsk2/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_Loppiainen.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20260111 DTEND;VALUE=DATE:20260112 DTSTAMP:20260604T112352 CREATED:20191112T140506Z LAST-MODIFIED:20260107T132719Z UID:7771-1768089600-1768175999@www.luterilainen.net SUMMARY:1. sunnuntai loppiaisesta DESCRIPTION:Me\, jotka olemme Kristukseen kastetut ja olemme uskolla tarttuneet Häneen ainoana toivonamme\, elämme jatkuvaa riemuvuotta. Kristus tänäänkin sanassaan lupaa seuraajilleen otollista vuotta\, lohduttamalla murheellisia ja pukemalla uskoviensa päähän juhlapäähineen – surun ja epätoivon päähine ei kuulu kristityille. \nKaikkien vaikeuksiemme\, huoliemme\, sairauksiemme ja yksinäisyydenkin keskelle Hän ilmestyy sanassaan ja antaa vastauksen ja lohdutuksen kyselyihimme. Johannes Kastaja kehottaa päivän evankeliumitekstissä katsomaan Jumalan Karitsaa\, joka pois ottaa maailman synnin. Kristityn ei tarvitse eikä pidä katsoa itseensä eikä ominaisuuksiinsa – Kristuksessa meillä on kaikki: Hän ei väsy kantamaan murheitamme\, Hänellä on meille aikaa ja Hän varustaa\, ohjaa ja vie perille. Augustinus rukoilee nöyrästi : ”Herra\, käske\, mitä tahdot – anna\, mitä käsket”! \nJumalalle on tärkeää\, että kaikki saavat kuulla ilosanoman Hänestä. Evankeliumi ei tavoita ketään\, jollei Pyhä Henki tee työtään ja kutsu. Etiopialaista hoviherraa\, Pyhä Henki kutsui Jumalan sanan kautta\, lukihan tämä Raamattua. Tarvittiin sana ja lähetetty sanan selittäjä Filippos\, jonka kautta taivaan valtakunnan aarteet avattiin tälle Haamin suvun edustajalle ja tarvittiin pyhä kaste\, jolla hoviherra liitettiin Kristuksen ruumiiseen\, kirkkoon. Kuinka suloiset olivatkaan ilosanomantuoja Filippoksen jalat etiopialaiselle hoviherralle. Kuinka ihania ovatkaan meidän jalkamme ilosanoman tuojina\, kun saamme avata taivaan valtakunnan aarteita Herran kutsumille. Siihen tehtävään meidät on kutsuttu! \n\nKynttilöitä: 4 Liturginen väri: valkoinen.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Jes. 12:3 Psalmi: Ps. 89:19–22 27–30 Hallelujasäe: Joh. 1:29\n1. lukukappale: Jes. 61:1–3 2. lukukappale: Ap. t. 8:26–40 Evankeliumi: Joh. 1:29–34 \n\n1. lukukappale\nJes. 61:1–3\nHerran\, Herran Henki on minun päälläni\, sillä hän on voidellut minut julistamaan ilosanomaa nöyrille\, lähettänyt minut sitomaan särjettyjä sydämiä\, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kirvoitusta\, julistamaan Herran otollista vuotta ja meidän Jumalamme kostonpäivää\, lohduttamaan kaikkia murheellisia\, panemaan Siionin murheellisten päähän – antamaan heille – juhlapäähineen tuhkan sijaan\, iloöljyä murheen sijaan\, ylistyksen vaipan masentuneen hengen sijaan; ja heidän nimensä on oleva ”vanhurskauden tammet”\, ”Herran istutus”\, hänen kirkkautensa ilmoitukseksi. \n  \n2. lukukappale\nAp. t. 8:26–40\nMutta Filippukselle puhui Herran enkeli sanoen: ”Nouse ja mene puolipäivään päin sille tielle\, joka vie Jerusalemista alas Gassaan ja on autio”. Ja hän nousi ja lähti. Ja katso\, siellä kulki etiopialainen mies\, Etiopian kuningattaren Kandaken hoviherra\, mahtava mies ja koko hänen aarteistonsa hoitaja; hän oli tullut Jerusalemiin rukoilemaan ja oli nyt paluumatkalla ja istui vaunuissaan ja luki profeetta Esaiasta.\nNiin Henki sanoi Filippukselle: ”Käy luo ja pysyttele lähellä noita vaunuja”. Niin Filippus juoksi luo ja kuuli hänen lukevan profeetta Esaiasta ja sanoi: ”Ymmärrätkö myös\, mitä luet?” Niin hän sanoi: ”Kuinka minä voisin ymmärtää\, ellei kukaan minua opasta?” Ja hän pyysi Filippusta nousemaan ja istumaan viereensä.\nJa se kirjoitus\, jota hän luki\, oli tämä: ”Niinkuin lammas hänet viedään teuraaksi; ja niinkuin karitsa on ääneti keritsijänsä edessä\, niin ei hänkään suutansa avaa. Hänen alentumisensa kautta hänen tuomionsa otetaan pois. Kuka kertoo hänen syntyperänsä? Sillä hänen elämänsä otetaan pois maan päältä.”\nJa hoviherra kysyi Filippukselta sanoen: ”Minä pyydän sinua: sano\, kenestä profeetta puhuu näin\, itsestäänkö vai jostakin toisesta?” Niin Filippus avasi suunsa ja lähtien tästä kirjoituksesta julisti hänelle evankeliumia Jeesuksesta.\nJa kulkiessaan tietä he tulivat veden ääreen; ja hoviherra sanoi: ”Katso\, tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?” Ja hän käski pysäyttää vaunut\, ja he astuivat kumpikin veteen\, sekä Filippus että hoviherra\, ja Filippus kastoi hänet.\nJa kun he olivat astuneet ylös vedestä\, tempasi Herran Henki Filippuksen pois\, eikä hoviherra häntä enää nähnyt. Ja hän jatkoi matkaansa iloiten. Mutta Filippus tavattiin Asdodissa; ja hän vaelsi ympäri ja julisti evankeliumia kaikissa kaupungeissa\, kunnes tuli Kesareaan. \n  \nEvankeliumi\nJoh. 1:29–34\nSeuraavana päivänä hän näki Jeesuksen tulevan tykönsä ja sanoi: ”Katso\, Jumalan Karitsa\, joka ottaa pois maailman synnin! Tämä on se\, josta minä sanoin: ’Minun jälkeeni tulee mies\, joka on ollut minun edelläni\, sillä hän on ollut ennen kuin minä’. Ja minä en tuntenut häntä; mutta sitä varten\, että hän tulisi julki Israelille\, minä olen tullut vedellä kastamaan.”\nJa Johannes todisti sanoen: ”Minä näin Hengen laskeutuvan taivaasta alas niinkuin kyyhkysen\, ja se jäi hänen päällensä. Ja minä en tuntenut häntä; mutta hän\, joka lähetti minut vedellä kastamaan\, sanoi minulle: ’Se\, jonka päälle sinä näet Hengen laskeutuvan ja jäävän\, hän on se\, joka kastaa Pyhällä Hengellä’. Ja minä olen sen nähnyt ja olen todistanut\, että tämä on Jumalan Poika.” \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala! Suo taivaallisesta armostasi\, mitä kansasi anoo\, että se tuntisi ja toteuttaisi sinun tahtosi. Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta\, joka elää ja hallitsee sinun ja Pyhän Hengen kanssa yhdessä jumaluudessa iankaikkisesta iankaikkiseen.\n2. Laupias rakkauden Jumala! Me kiitämme sinua siitä\, että olet lähettänyt Poikasi maailmaan meidän ja kaikkien ihmisten syntien sovitukseksi ja vuodattanut hänen päälleen Pyhän Henkesi mittaamattomasti. Me kiitämme sinua myös siitä\, että olet pyhässä kasteessa ottanut meidät lapsiksesi ja kirkkautesi perillisiksi. Anna meille armo uskoa häneen sydämestämme sekä Henkesi voimaa palvella sinua kaikkina elämämme päivinä. Suo meidän viimein saada iankaikkinen autuus taivaallisessa valtakunnassasi. Sinun Poikasi\, Jeesuksen Kristuksen kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nJes. 12:3\nTe saatte ilolla ammentaa |vettä *\npelas|tuksen lähteistä. \n  \nPsalmi:\nPs. 89:19–22\, 27–30\nSillä meidän kilpemme on Herran |huomassa\, *\nmeidän kuninkaamme on Israelin |Pyhän huomassa. \nSilloin sinä näyssä puhuit hurskaillesi ja |sanoit: *\n”Minä olen pannut avun sankarin käteen\, olen kansan keskeltä korottanut |valittuni: \nminä olen löytänyt Daavidin\, palveli|jani\, *\nolen voidellut hänet pyhällä |öljylläni. \nMinun käteni on lujasti tukeva |häntä\, *\nminun käsivarteni on häntä |vahvistava. \nHän kutsuu minua: ’Sinä olet minun |isäni\, *\nsinä minun Jumalani ja pelas|tukseni kallio’. \nJa minä asetan hänet esi|koiseksi\, *\nmaan kuninkaista |korkeimmaksi. \nMinä säilytän armoni hänelle iankaikki|sesti\, *\nja minun liittoni hänen |kanssaan on luja. \nMinä annan hänen jälkeläistensä säilyä |iäti *\nja hänen valtaistuimensa niin kauan\, kuin |taivaat pysyvät. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt |on ja aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/1-sunnuntai-loppiaisesta-vsk2/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2026/01/Kirkkovuosi_3_vuosikerta_2_viikko_paasiaisesta.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20260118 DTEND;VALUE=DATE:20260119 DTSTAMP:20260604T112352 CREATED:20191112T140506Z LAST-MODIFIED:20260113T181745Z UID:7772-1768694400-1768780799@www.luterilainen.net SUMMARY:2. sunnuntai loppiaisesta DESCRIPTION:Monet Vanhan testamentin kuvaukset rakkaudesta alkoivat kaivolta. Iisakin ja Rebekan\, Jaakobin ja Raakelin sekä Mooseksen ja Sipporan rakkauden alkusysäys tapahtui kaivon ääressä. Paljon edellisiä merkittävämpi kohtaaminen alkaa myös kaivolta. Jeesus tapaa elämänvaelluksensa vuoksi itseään häpeävän naisen Sykarin kaivolla keskipäivän aikaan\, kun muut ihmiset pitivät siestaa. Samarianreitin valinnallaan Jeesus oli jo julistanut tuomion syrjinnälle ja osoittanut oppilailleen ja meille\, että Jumalan rakkaus ei tunne ihmisten pystyttämiä raja-aitoja. Jumalalle mikään kansanryhmä tai sukupuoli ei ole saastainen; juuri saastaisia ja halveksittuja syntisiä Hän on tullut etsimään ja pelastamaan.
 Kaivolla Jeesus aloitti keskustelun ja Hän sen myös päätti. Ihmiseksi tullut Jumalan Poika tarvitsi janoonsa vettä\, jota Hän naiselta pyysi; keskustelu päättyy huikeaan ilmoitukseen siitä\, että Hän\, joka puhui naiselle\, oli Messias\, Jumalan Poika\, Kristus. Nainen olikin Johanneksen evankeliumissa ensimmäinen\, jolle Jeesus käytti ”minä olen”-ilmaisua eli ilmaisi olevansa Jumala\, niin tärkeä tämä synnin poluille eksynyt naisparka Vapahtajalle oli. Tämän inhimillisen tason pyynnön ja Jeesuksen jumaluuden julistuksen välillä käytiin keskustelu\, joka johti samalla naisen kohtaamaan Jeesuksen paitsi tuntevana ihmisenä mutta myös kaikkitietävänä ja anteeksiantavana Jumalan Poikana. \nSyyllisyytensä tähden nainen ei voi kuvitellakaan\, että Jumalalla olisi mitään muuta kuin tuomiota ja rangaistusta häntä varten. Siksi synnin pimentämä ihminen ei aikanammekaan hevin lähde etsimään rakkauden janoonsa vastausta elävän Jumalan suunnalta. Mutta Jeesus julistaa tälle syntielämänsä väsyttämälle ja janoiselle naiselle kuin myös meille oman aikamme rakkaudenjanoisille: ”joka juo sitä vettä\, jota minä hänelle annan\, se ei ikinä janoa”. Jumalalla on Samarian naiselle ja hänen kaltaisilleen suuri Jumalan rakkauden lahja\, joka ainoastaan ja täydellisesti voi täyttää rakkauden kaipuun ja vapauttaa elämään rohkeasti muiden ihmisten keskellä häpeää tuntematta. Sykarin kaivolla alkanut rakkaus johtaa lopulta aina Golgatalle\, jossa Samarian naisen kaikki synnit ja meidän syntisyytemme sovitettiin Kristuksen lävistämisellä viisi kertaa. Hän valitti siellä janoaan\, että me saisimme elävää vettä juodaksemme. Sykarin naisen lailla voimme jättää omat vesiastiamme\, syntimme Kristuksen jalkojen juureen ja mennä kertomaan lähimmäisillemme: ”tulkaa katsomaan miestä\, joka on sanonut minulle kaikki\, mitä minä olen tehnyt\, Hän on Kristus! ” \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri: vihreä.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 68: 4 Psalmi: Ps. 105:2–5 39–42 Hallelujasäe: Joh. 1:14\n1. lukukappale: 2. Moos. 17:1-6 2. lukukappale: Ilm. 22:16-17 Evankeliumi: Joh. 4:5-26 \n\n1. lukukappale\n2. Moos. 17:1–6\nSitten kaikki israelilaisten seurakunta lähti liikkeelle Siinin erämaasta ja matkusti levähdyspaikasta toiseen Herran käskyn mukaan. Ja he leiriytyivät Refidimiin; siellä ei ollut vettä kansan juoda. Niin kansa riiteli Moosesta vastaan ja sanoi: ”Antakaa meille vettä juoda!” Mooses vastasi heille: ”Miksi riitelette minua vastaan? Miksi kiusaatte Herraa?” Mutta kansalla oli siellä jano\, ja he napisivat yhä Moosesta vastaan ja sanoivat: ”Minkätähden olet tuonut meidät Egyptistä\, antaaksesi meidän ja meidän lastemme ja karjamme kuolla janoon?” Niin Mooses huusi Herraa ja sanoi: ”Mitä minä teen tälle kansalle? Ei paljon puutu\, että he kivittävät minut.” Herra vastasi Moosekselle: ”Mene kansan edellä ja ota mukaasi muutamia Israelin vanhimpia. Ja ota käteesi sauva\, jolla löit Niilivirtaa\, ja mene. Katso\, minä seison siellä sinun edessäsi kalliolla Hoorebin luona; lyö kallioon\, ja siitä on vuotava vettä\, niin että kansa saa juoda.” Ja Mooses teki niin Israelin vanhimpain nähden. \n  \n2. lukukappale\nIlm. 22:16–17\nMinä\, Jeesus\, lähetin enkelini todistamaan näitä teille seurakunnissa. Minä olen Daavidin juurivesa ja hänen suvustansa\, se kirkas kointähti.”\nJa Henki ja morsian sanovat: ”Tule!” Ja joka kuulee\, sanokoon: ”Tule!” Ja joka janoaa\, tulkoon\, ja joka tahtoo\, ottakoon elämän vettä lahjaksi. \n  \nEvankeliumi\nJoh. 4:5–26\nNiin hän tuli Sykar nimiseen Samarian kaupunkiin\, joka on lähellä sitä maa-aluetta\, minkä Jaakob oli antanut pojalleen Joosefille. Ja siellä oli Jaakobin lähde. Kun nyt Jeesus oli matkasta väsynyt\, istui hän lähteen reunalle. Ja oli noin kuudes hetki.\nNiin tuli eräs Samarian nainen ammentamaan vettä. Jeesus sanoi hänelle: ”Anna minulle juoda”. Sillä hänen opetuslapsensa olivat lähteneet kaupunkiin ruokaa ostamaan. Niin Samarian nainen sanoi hänelle: ”Kuinka sinä\, joka olet juutalainen\, pyydät juotavaa minulta\, samarialaiselta naiselta?” Sillä juutalaiset eivät seurustele samarialaisten kanssa.\nJeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Jos sinä tietäisit Jumalan lahjan\, ja kuka se on\, joka sinulle sanoo: ’Anna minulle juoda’\, niin sinä pyytäisit häneltä\, ja hän antaisi sinulle elävää vettä.” Nainen sanoi hänelle: ”Herra\, eipä sinulla ole ammennusastiaa\, ja kaivo on syvä; mistä sinulla sitten on se elävä vesi? Et kai sinä ole suurempi kuin meidän isämme Jaakob\, joka antoi meille tämän kaivon ja joi siitä\, hän itse sekä hänen poikansa ja karjansa?” Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Jokainen\, joka juo tätä vettä\, janoaa jälleen\, mutta joka juo sitä vettä\, jota minä hänelle annan\, se ei ikinä janoa; vaan se vesi\, jonka minä hänelle annan\, tulee hänessä sen veden lähteeksi\, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään”. Nainen sanoi hänelle: ”Herra\, anna minulle sitä vettä\, ettei minun tulisi jano eikä minun tarvitsisi käydä täällä ammentamassa”.\nJeesus sanoi hänelle: ”Mene\, kutsu miehesi ja tule tänne”. Nainen vastasi ja sanoi: ”Ei minulla ole miestä”. Jeesus sanoi hänelle: ”Oikein sinä sanoit: ’Ei minulla ole miestä’\, sillä viisi miestä sinulla on ollut\, ja se\, joka sinulla nyt on\, ei ole sinun miehesi; siinä sanoit totuuden.” Nainen sanoi hänelle: ”Herra\, minä näen\, että sinä olet profeetta. Meidän isämme ovat kumartaen rukoilleet tällä vuorella; ja te sanotte\, että Jerusalemissa on se paikka\, jossa tulee kumartaen rukoilla.” Jeesus sanoi hänelle: ”Vaimo\, usko minua! Tulee aika\, jolloin ette rukoile Isää tällä vuorella ettekä Jerusalemissa. Te kumarratte sitä\, mitä ette tunne; me kumarramme sitä\, minkä me tunnemme. Sillä pelastus on juutalaisista. Mutta tulee aika ja on jo\, jolloin totiset rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa; sillä senkaltaisia rukoilijoita myös Isä tahtoo. Jumala on Henki; ja jotka häntä rukoilevat\, niiden tulee rukoilla hengessä ja totuudessa.”\nNainen sanoi hänelle: ”Minä tiedän\, että Messias on tuleva\, hän\, jota sanotaan Kristukseksi; kun hän tulee\, ilmoittaa hän meille kaikki”. Jeesus sanoi hänelle: ”Minä olen se\, minä\, joka puhun sinun kanssasi”. \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias\, iankaikkinen Jumala\, taivaan ja maan hallitsija! Me rukoilemme sinua: kuule armollisesti kansasi pyynnöt ja anna meidän nauttia rauhaasi kaikkina elämämme päivinä. Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta.\n2. Herra Jumala\, joka olet luonut miehen ja naisen\, käskenyt heidän astua avioliittoon ja siunannut heitä ruumiin hedelmällä! Sinä olet kuvannut avioliitolla rakkaan Poikasi Jeesuksen Kristuksen ja kirkon\, hänen morsiamensa salaisuutta. Me rukoilemme sinua pohjattomassa hyvyydessäsi: älä anna tämän luomuksesi\, säädöksesi ja siunauksesi vääristyä ja turmeltua\, vaan varjele se armollisesti meidän keskuudessamme Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 105:1\nKiittäkää Herraa\, julistakaa hänen |nimeänsä\, *\ntehkää hänen suuret tekonsa tiettäviksi kansojen |keskuudessa. \n  \nPsalmi:\nPs. 105:2–5\, 39–42\nLaulakaa hänelle\, |veisatkaa hänelle\, *\npuhukaa kaikista hänen |ihmeistänsä. \nHänen pyhä nimensä olkoon teidän |kerskauksenne; *\niloitkoon niiden sydän\, jotka et|sivät Herraa. \nKysykää Herraa ja |hänen voimaansa\, *\netsikää alati hänen |kasvojansa. \nMuistakaa hänen ihmetöitänsä\, jotka |hän on tehnyt\, *\nhänen ihmeitänsä ja hänen suunsa |tuomioita\, \nHän levitti |suojaksi pilven *\nja tulen valai|semaan yötä. \nHe pyysivät\, ja hän pani tulemaan |viiriäiset\, *\nja hän ravitsi heitä |taivaan leivällä. \nHän avasi kallion\, ja |vettä vuoti; *\nse juoksi virtana |kautta erämaan. \nSillä hän muisti |pyhän sanansa\, *\nmuisti Aabrahamia\, pal|velijaansa. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/2-sunnuntai-loppiaisesta-vsk2/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2019/11/Kirkkovuosi_2-vuosikerta_2_su_loppiaisesta_muokattu-1.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20260119 DTEND;VALUE=DATE:20260120 DTSTAMP:20260604T112352 CREATED:20191212T214230Z LAST-MODIFIED:20260113T182207Z UID:8235-1768780800-1768867199@www.luterilainen.net SUMMARY:Pyhien muistopäivät: Piispa Henrik DESCRIPTION:Pyhä Henrik\, piispa ja marttyyri \nHarva Suomessa asuva ei ole koskaan kuullut piispa Henrikistä ja talonpoika Lallista. Tämä johtuu sekä Pyhän Henrikin surmavirrestä että Pyhän Henrikin legendasta. Itse Henrik oli historiallinen henkilö\, vaikka legendat hänestä voidaan ainakin tietyissä tapauksissa kyseenalaistaa. Itse Henrikistä ja hänen elämästään meillä on varsinaisesti hyvin vähän tietoa. \nTurun piispa Paavali Juusten kirjoittaa ”Suomen piispain kronikka” -teoksessaan Pyhästä Henrikistä seuraavasti: \n”Pyhä Henrik\, syntynyt Isossa-Britanniassa\, toisin sanoen Englannissa\, oli Uppsalan piispana (neljäntenä siinä arvossa) ennen kuin tämä kirkko korotettiin arkkipiispanistuimeksi. Kahden vuoden kuluttua hän Pyhän Erikin seuralaisena tuli Suomeen käännyttämään suomalaiset totisen Jumalan tuntemiseen ja palvelukseen\, ja kärsi itse vihdon seuraavana talvena marttyyrikuoleman. Tämä tapahtui vuonna 1150. Suomalaisten hyvin tuntema legenda todistaa\, minkä takia hän kärsi marttyyrikuoleman.” (Suomen piispain kronikka. 1956\, 15). – Kovin paljon ei siis piispa Juustenkaan meitä siis Henrikistä pysty valaisemaan. Lisäksi Juustenin antama Henrikin kuolinvuosiluku on todennäköisesti väärä. \nPiispa Henrik surmattiin ilmeisesti vuonna 1156 ja haudattiin Nousiaisten silloiseen kirkkoon\, mutta hänen luunsa siirrettiin vuonna 1300 Turun tuomiokirkkoon. (Nousiainen oli ennen Turkua Suomen kirkollisen elämän keskus; siellä sijaitsi piispan linnoitus.) Nykyisessä\, osittain jo 1200-luvun lopulta peräisin olevassa Nousiaisten Pyhän Henrikin kirkossa on Henrikin sarkofagi. \nPiispa Henrik kärsi marttyyrikuoleman. Todennäköisimmin hänen surmaajansa oli Lalli-niminen talonpoika. Miksi Lalli sitten tappoi Henrikin\, on epäselvää. Pyhän Henrikin muistopäivää vietetään 19. tammikuuta. \nMikä on pyhän Henrikin ja hänen muistamisensa merkitys tämän päivän kristitylle? Ainakin saamme olla kiitollisia siitä\, että hänen kaltaisiaan ihmisiä on tullut Suomeen. He toivat meille\, täyspakanoille suomalaisille evankeliumin. Samalla muistamme mitä Henrikille ja tuhansille muille lähetyssaarnaajille on maksanut heidän uskonsa ja julistuksensa: he kuolivat veritodistajina eli marttyyreina. Voimme rukoilla itsellemme ja kirkollemme uskollisuutta seurata Herraamme loppuun saakka. \nKs. myös marttyyrit \nLähteitä: \nAamenesta öylättiin – kirkon sanasto. Piispa Henrik. Suomen evankelis-luterilainen kirkko. https://evl.fi/sanasto/-/glossary/word/Piispa+Henrik \nJuusten\, Paavali. Suomen piispain kronikka. Chronicon Episcoporum Finlandensium. Henrik Gabriel porthanin mukaan suomensi Helmeri Winter. Otavan joulukirjanen 1956. Helsinki: Otava 1956. \nTapio\, Olavi. Nousiaisten Pyhän Henrikin kirkko. Nousiaisten seurakunta 1969.\nhttps://www.nousiaistenseurakunta.fi/pyhanhenrikinkirkko \nPalola\, Ari-Pekka. Maunu Tavast ja Olavi Maununpoika. Turun piispat 1412–1460. \nPyhä Henrik – Suomen taivaallinen suojelija. https://katolinen.fi/pyha-henrik-suomen-taivaallinen-suojelija/ \nSuomi kautta aikojen. Toim. Seppo Zetterberg ja Allan Tiitta. Helsinki: Valitut Palat\, 1992. \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri: punainen.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 105:1 Psalmi: Ps. 145:1-7 Hallelujasäe: Dan. 12:3\n1. lukukappale: Jes. 52:7-10 2. lukukappale: Hepr. 13:7-8 tai 2. Tim. 2:8-13 Evankeliumi: Joh. 4:34-38 \n\n1. lukukappale\nJes. 52:7-10\nKuinka suloiset ovat vuorilla ilosanoman tuojan jalat\, hänen\, joka julistaa rauhaa\, ilmoittaa hyvän sanoman\, joka julistaa pelastusta\, sanoo Siionille: ”Sinun Jumalasi on kuningas!” Kuule! Vartijasi korottavat äänensä\, kaikki he riemuitsevat\, sillä he näkevät silmästä silmään\, kuinka Herra palajaa Siioniin. Huutakaa ilosta\, riemuitkaa\, kaikki te Jerusalemin rauniot\, sillä Herra lohduttaa kansansa\, lunastaa Jerusalemin. Herra paljastaa pyhän käsivartensa kaikkien kansojen nähden\, ja kaikki maan ääret saavat nähdä meidän Jumalamme autuuden. \n  \n2. lukukappale\nHepr. 13:7-8\nMuistakaa johtajianne\, jotka ovat puhuneet teille Jumalan sanaa; katsokaa\, kuinka heidän vaelluksensa on päättynyt\, ja seuratkaa heidän uskoansa. Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti. \n  \nTai:\n2. Tim. 2:8-13\nMuista Jeesusta Kristusta\, joka on kuolleista herätetty ja on Daavidin siementä minun evankeliumini mukaan\, jonka julistamisessa minä kärsin vaivaa\, kahleisiin asti\, niinkuin pahantekijä; mutta Jumalan sana ei ole kahlehdittu. Siitä syystä minä kärsin kaikki valittujen tähden\, että hekin saavuttaisivat pelastuksen\, joka on Kristuksessa Jeesuksessa\, ynnä iankaikkisen kirkkauden. Varma on tämä sana; sillä: jos olemme kuolleet yhdessä hänen kanssaan\, saamme myös hänen kanssaan elää; jos kärsimme yhdessä\, saamme hänen kanssaan myös hallita; jos kiellämme hänet\, on hänkin kieltävä meidät; jos me olemme uskottomat\, pysyy kuitenkin hän uskollisena; sillä itseänsä kieltää hän ei saata. \n  \nEvankeliumi\nJoh. 4:34-38\nJeesus sanoi heille: ”Minun ruokani on se\, että minä teen lähettäjäni tahdon ja täytän hänen tekonsa. Ettekö sano: ’Vielä on neljä kuukautta\, niin elonleikkuu joutuu’? Katso\, minä sanon teille: nostakaa silmänne ja katselkaa vainioita\, kuinka ne ovat valjenneet leikattaviksi. Jo nyt saa leikkaaja palkan ja kokoaa hedelmää iankaikkiseen elämään\, että kylväjä ja leikkaaja saisivat yhdessä iloita. Sillä tässä on se sana tosi\, että toinen on kylväjä\, ja leikkaaja toinen. Minä olen lähettänyt teidät leikkaamaan sitä\, josta te ette ole vaivaa nähneet; toiset ovat vaivan nähneet\, ja te olette päässeet heidän vaivansa hedelmille.” \n  \nRukoukset\n1. Herra Jeesus Kristus\, elävän Jumalan Poika.Sinä uskoit pelastuksen sanoman apostoleillesi\nja annoit palvelijoittesi tuoda sen maahamme. Kiitämme sinua Henrikistä\, uskollisesta todistajastasi. Olet kutsunut myös meidät\, syntiset ja arvottomat\, opetuslapsiksesi. Varusta meidät voimallasi\, jotta noudatamme käskyjäsi ja tunnustamme rohkeasti nimeäsi ihmisten keskellä. Anna koko elämämme olla kätkettynä evankeliumisi rauhaan ja iloon. Ylistys olkoon sinulle ikuisesti. \n2. Herra\, Jumalamme. Poikasi todistajia on vainottu ja surmattu kaikkina aikoina evankeliumin tähden. Pidä heidän muistonsa elävänä mielessämme. Vahvista meitä uskossa\, niin että meidänkin elämämme todistaisi voitosta\, jonka Kristus sai synnistä ja kuolemasta. Muista kaikkia\, joita meidän aikanamme vainotaan uskonsa vuoksi. Kuule rukouksemme Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n3. Ole ylistetty\, Herra Jumala\, joka olet lähettänytPoikasi Jeesuksen Kristuksen meille Vapahtajaksi ja antanut autuutesi valon koittaa kerran myös Suomen kansalle. Me kiitämme sinua siitä työstä\, jonka teit todistajasi\, marttyyripiispa Henrikin kautta. Sinun armostasi hän toi meille evankeliumin. Suo meidän seurata hänen esikuvaansa uskossa ja elämässä ja päästä perille iankaikkiseen valtakuntaasi. Rakkaan Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni\nPs. 68:4\nVanhurskaat iloitsevat ja riemuitsevat Jumalan kasvojen |edessä\,\nhe ihas|tuvat ilosta. \n  \nPsalmi\nPs. 145:1-7\nMinä kunnioitan sinua\, Jumalani\, sinä |kuningas\, *\nja kiitän sinun nimeäsi aina ja ian|kaikkisesti. \nJoka päivä minä kiitän |sinua *\nja ylistän sinun nimeäsi aina ja ian|kaikkisesti. \nSuuri on Herra ja sangen ylis|tettävä\, *\nja hänen suuruutensa on |tutkimaton. \nSukupolvi ylistää sukupolvelle sinun teko|jasi\, *\nja he julistavat sinun voimal|lisia töitäsi. \nSinun valtasuuruutesi kirkkautta ja |kunniaa *\nja sinun ihmeellisiä tekojasi minä tahdon |tutkistella. \nSinun peljättävien töittesi voimasta |puhutaan\, *\nsinun suurista teoistasi |minä kerron. \nJulistettakoon sinun suuren hyvyytesi |muistoa *\nja sinun vanhurskaudestasi |riemuittakoon. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/pyhan-henrikin-muistopaiva-kv2020/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Pyhien muistopäivät ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/01/Kirkkoisat_piispa_Henrik_muokattu.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20260125 DTEND;VALUE=DATE:20260126 DTSTAMP:20260604T112353 CREATED:20191112T140507Z LAST-MODIFIED:20260121T202256Z UID:7773-1769299200-1769385599@www.luterilainen.net SUMMARY:3. sunnuntai loppiaisesta DESCRIPTION:Evankeliumikatkelma on jatkoa edellisen sunnuntaina tapahtumille. Jeesus oli kohdannut naisen kaivolla Samariassa Syykar-nimisessä kaupungissa. Tuon kohtaamisen seurauksena samarialainen nainen tuli tuntemaan Jumalan lähettämän Messiaan. Jeesuksessa hän löysi janoonsa ehtymättömän lähteen. Hän löysi todellisen Jaakobin kaivon\, Sakarjan Daavidin suvulle lupaaman ”avoimen lähteen syntiä ja saastaisuutta vastaan”. Tuon lähteen luokse hän tahtoi nyt toisiakin johdattaa. \nNaisen vilpitön todistus teki vaikutuksen hänen omassa kyläyhteisössään. Päivän evankeliumiteksti kuvaakin samarialaisten halua saada pitää Jeesusta luonaan. Samarialaisten sydämet olivat kuin sadetta odottava\, janoinen kuiva maa. Jeesuksen sanojen mukaisesti ”autuaita ovat ne\, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta\, sillä heidät ravitaan” (Mt.5:6). Jeesuksen viipyessä kaksi päivää heidän luonaan\, yhä useammat uskoivat häneen. Kaivolta kotiinsa palanneen naisen todistus oli johtanut monia pelastuksen lähteen äärelle. He saivat omakohtaisesti oppia tuntemaan Jeesuksen ”maailman Vapahtajana”. \nJeesuksen vierailu Samariassa jäi lyhyeksi\, vain kahden päivän mittaiseksi. Silti kylvetty evankeliumin sana ei jäänyt tyhjäksi. Noina päivinä kylvettiin siemen siihen suureen Samariaan herätykseen\, joka on kuvattuna Apostolien tekojen kahdeksannessa luvussa. Silloin Filippuksen ja apostolien työn kautta toteutui se\, minkä Jeesus oli edeltä samarialaisista luvannut: ”Toinen on kylväjä ja leikkaaja toinen. Minä olen lähettänyt teidän leikkaamaan sitä\, josta te ette ole vaivaa nähneet” (Joh.4:38-38). \nTämän näkeminen lohduttakoon meitäkin. Sillä joskus meistä saattaa tuntua aivan kuin Jeesus vain ”piipahtaisi” nopeasti luonamme kylässä messussa tai päivän lyhyessä hartaushetkessä\, kuitenkin jättäen nopeasti meidät taas yksin ja omillemme. Saat olla varma\, ettei kylvetty Jumalan Sana jää tyhjäksi sinunkaan elämässäsi ja arjessasi. Jeesus tekee uskollisesti ja jatkuvasti työtään sinussa Pyhän Henkensä kautta. Hän valmistaa sinua taivasta varten. \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri: vihreä.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 97:6 Psalmi: Ps. 102:16–23 Hallelujasäe: Ps. 97:9\n1. lukukappale: Jes. 30:18-21 tai 2. Kun. 5:1-15 2. lukukappale: Hepr. 11:1-10 Evankeliumi: Joh. 4:39-42 \n\n1. lukukappale\nJes. 30:18–21\nSentähden Herra odottaa\, että voisi olla teille armollinen\, sentähden hän nousee armahtaaksensa teitä; sillä Herra on oikeuden Jumala. Autuaita kaikki\, jotka häntä odottavat! Sinä kansa\, joka asut Siionissa\, Jerusalemissa\, älä itke! Hän on sinulle totisesti armollinen\, kun apua huudat; sen kuullessaan hän vastaa sinulle kohta. Vaikka Herra antaa teille hädän leipää ja ahdistuksen vettä\, niin ei sinun opettajasi sitten enää kätkeydy\, vaan sinun silmäsi saavat nähdä sinun opettajasi. Ja sinun korvasi kuulevat takaasi tämän sanan\, milloin poikkeatte oikealle tai vasemmalle: ”Tässä on tie\, sitä käykää”. \n  \nTai:\n2. Kun. 5:1–15\nNaeman\, Aramin kuninkaan sotapäällikkö\, oli herransa hyvin arvossa pitämä ja suurta kunnioitusta nauttiva mies\, sillä hänen kauttansa Herra oli antanut Aramille voiton; ja hän oli sotaurho\, mutta pitalitautinen. Kerran olivat aramilaiset menneet ryöstöretkelle ja tuoneet Israelin maasta vankina pienen tytön\, joka joutui palvelukseen Naemanin puolisolle. Tyttö sanoi emännällensä: “Oi\, jospa herrani kävisi profeetan luona Samariassa! Hän kyllä päästäisi hänet hänen pitalistansa.” Niin Naeman meni ja kertoi tämän herrallensa\, sanoen: “Niin ja niin on tyttö\, joka on Israelin maasta\, puhunut”. Aramin kuningas vastasi: “Mene vain sinne; minä lähetän kirjeen Israelin kuninkaalle”. Niin Naeman lähti sinne ja otti mukaansa kymmenen talenttia hopeata\, kuusituhatta sekeliä kultaa ja kymmenen juhlapukua.\nJa hän vei Israelin kuninkaalle kirjeen\, joka kuului näin: “Kun tämä kirje tulee sinulle\, niin katso\, minä olen lähettänyt luoksesi palvelijani Naemanin\, että sinä päästäisit hänet hänen pitalistansa”. Kun Israelin kuningas oli lukenut kirjeen\, repäisi hän vaatteensa ja sanoi: “Olenko minä Jumala\, joka ottaa elämän ja antaa elämän\, koska hän käskee minua päästämään miehen hänen pitalistansa? Ymmärtäkää ja nähkää\, että hän etsii aihetta minua vastaan.”\nMutta kun Jumalan mies Elisa kuuli\, että Israelin kuningas oli reväissyt vaatteensa\, lähetti hän kuninkaalle sanan: “Miksi olet reväissyt vaatteesi? Anna hänen tulla minun luokseni\, niin hän tulee tietämään\, että Israelissa on profeetta.” Niin Naeman tuli hevosineen ja vaunuineen ja pysähtyi Elisan talon oven eteen. Ja Elisa lähetti hänen luokseen sanansaattajan ja käski sanoa: “Mene ja peseydy seitsemän kertaa Jordanissa\, niin lihasi tulee entisellensä\, ja sinä tulet puhtaaksi”. Mutta Naeman vihastui ja meni matkaansa sanoen: “Katso\, minä luulin hänen edes tulevan ja astuvan esiin ja rukoilevan Herran\, Jumalansa\, nimeä\, heiluttavan kättänsä sen paikan yli ja niin poistavan pitalin. Eivätkö Damaskon virrat\, Abana ja Parpar\, ole kaikkia Israelin vesiä paremmat? Voisinhan minä yhtä hyvin peseytyä niissä tullakseni puhtaaksi.” Ja hän kääntyi ja meni tiehensä kiukustuneena.\nMutta hänen palvelijansa astuivat esiin ja puhuttelivat häntä ja sanoivat: “Isäni\, jos profeetta olisi määrännyt sinulle jotakin erinomaista\, etkö tekisi sitä? Saati sitten\, kun hän sanoi sinulle ainoastaan: ‘Peseydy\, niin tulet puhtaaksi’.” Niin hän meni ja sukelsi Jordaniin seitsemän kertaa\, niinkuin Jumalan mies oli sanonut; ja hänen lihansa tuli entisellensä\, pienen pojan lihan kaltaiseksi\, ja hän tuli puhtaaksi.\nSitten hän palasi Jumalan miehen luo\, hän ja koko hänen joukkonsa\, meni sisälle\, astui hänen eteensä ja sanoi: “Katso\, nyt minä tiedän\, ettei Jumalaa ole missään muualla maan päällä kuin Israelissa. Ota siis vastaan jäähyväislahja palvelijaltasi.” \n  \n2. lukukappale\nHepr. 11:1–10\nMutta usko on luja luottamus siihen\, mitä toivotaan\, ojentautuminen sen mukaan\, mikä ei näy. Sillä sen kautta saivat vanhat todistuksen.\nUskon kautta me ymmärrämme\, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla\, niin että se\, mikä nähdään\, ei ole syntynyt näkyväisestä.\nUskon kautta uhrasi Aabel Jumalalle paremman uhrin kuin Kain\, ja uskon kautta hän sai todistuksen\, että hän oli vanhurskas\, kun Jumala antoi todistuksen hänen uhrilahjoistaan; ja uskonsa kautta hän vielä kuoltuaankin puhuu.\nUskon kautta otettiin Eenok pois\, näkemättä kuolemaa\, ”eikä häntä enää ollut\, koska Jumala oli ottanut hänet pois”. Sillä ennen poisottamistaan hän oli saanut todistuksen\, että hän oli otollinen Jumalalle. Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen\, joka Jumalan tykö tulee\, täytyy uskoa\, että Jumala on ja että hän palkitsee ne\, jotka häntä etsivät.\nUskon kautta rakensi Nooa\, saatuaan ilmoituksen siitä\, mikä ei vielä näkynyt\, pyhässä pelossa arkin perhekuntansa pelastukseksi; ja uskonsa kautta hän tuomitsi maailman\, ja hänestä tuli sen vanhurskauden perillinen\, joka uskosta tulee.\nUskon kautta oli Aabraham kuuliainen\, kun hänet kutsuttiin lähtemään siihen maahan\, jonka hän oli saava perinnöksi\, ja hän lähti tietämättä\, minne oli saapuva. Uskon kautta hän eli muukalaisena lupauksen maassa niinkuin vieraassa maassa\, asuen teltoissa Iisakin ja Jaakobin kanssa\, jotka olivat saman lupauksen perillisiä; sillä hän odotti sitä kaupunkia\, jolla on perustukset ja jonka rakentaja ja luoja on Jumala. \n  \nEvankeliumi\nJoh. 4:39–42\nJa monet samarialaiset siitä kaupungista uskoivat häneen naisen puheen tähden\, kun tämä todisti: ”Hän on sanonut minulle kaikki\, mitä minä olen tehnyt”. Kun nyt samarialaiset tulivat hänen luoksensa\, pyysivät he häntä viipymään heidän luonaan; ja hän viipyi siellä kaksi päivää. Ja vielä paljoa useammat uskoivat hänen sanansa tähden\, ja he sanoivat naiselle: ”Emme enää usko sinun puheesi tähden\, sillä me itse olemme kuulleet ja tiedämme\, että tämä totisesti on maailman Vapahtaja”. \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias\, iankaikkinen Jumala! Katso armollisesti heikkouttamme ja tue meitä voimallisella oikealla kädelläsi. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen kautta. \n2. Rakas taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua siitä\, että Poikasi on opettanut meille tien\, joka vie elämään. Anna meille armoa oikein käsittää ja seurata totuuttasi\, jonka olet ilmoittanut hänessä. Suo meidän synnistä vapautettuina elää pyhästi ja siten tuntea pyhän sanasi voimaa. Valmista armollisesti tie sanasi julistamiselle kaikkien kansojen keskuudessa ja anna uskovillesi voimaa edistää valtakuntasi tulemista. Anna ihanan sadon kasvaa heidän kylvöstään\, niin että nimeäsi ylistettäisiin kaikissa maissa ja valtakuntasi tulisi luoksemme. Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 97:6\nTaivaat julistavat hänen |vanhurskauttansa\, *\nja kaikki kansat näkevät hänen |kunniansa. \n  \nPsalmi:\nPs. 102:16–23\nSilloin pakanat pelkäävät |Herran nimeä *\nja kaikki maan kuninkaat sinun |kunniaasi\, \nkun Herra |rakentaa Siionin *\nja ilmestyy |kunniassansa\, \nkun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen\, jotka ovat kaikkensa |menettäneet\, *\neikä enää heidän rukous|tansa hylkää. \nTämä kirjoitettakoon tule|valle polvelle\, *\nja kansa\, joka vastedes luodaan\, on kiit|tävä Herraa\, \nettä hän katseli pyhästä |korkeudestaan\, *\nettä Herra katsoi tai|vaasta maahan\, \nkuullaksensa |vankien huokaukset\, *\nvapauttaaksensa kuo|leman lapset\, \njotta Siionissa julistettaisiin |Herran nimeä *\nja hänen ylistystänsä Jeru|salemissa\, \nkun kaikki kansat kokoon|tuvat yhteen\, *\nja valtakunnat\, palve|lemaan Herraa. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/3-sunnuntai-loppiaisesta-vsk2/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2026/01/Kirkkovuosi_2-vuosikerta_3_su_loppiaisesta_muokattu-1.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20260201 DTEND;VALUE=DATE:20260202 DTSTAMP:20260604T112353 CREATED:20191112T140510Z LAST-MODIFIED:20260128T083852Z UID:7775-1769904000-1769990399@www.luterilainen.net SUMMARY:3. sunnuntai ennen paastonaikaa\, Septuagesima DESCRIPTION:Evankeliumiteksti tuo esille hyvin kipeän asian. Jeesuksen nimen seuraaminen tarkoittaa kristityn elämässä aina samalla myös luopumista jostakin. Jumalan tahto ja oman langenneen lihan mukaiset pyrkimykset\, ne ovat ristiriidassa keskenään ja vetävät ihmistä eri suuntiin. Siksi seuratessaan toista täytyy samalla kääntää selkänsä toiselle. Kaiken kunnian antaminen Kristukselle tarkoittaa luopumista oman kunnian etsimisestä. Kristuksen vanhurskauden omistaminen suurimpana aarteenaan tarkoittaa samalla sen myöntämistä\, että olen itsessäni kadotettu ja syntinen ihminen. \nKristuksen seuraaminen näyttäytyy siksi maailman silmissä varmasti hulluutena. Jeesus ei sitä kiellä vaan Hän sanoo sen suoraan omilleen: te joudutte maksamaan hinnan! Hänen nimeään seuratessa\, yksi joutuu luopumaan talostaan\, toinen veljestään\, joku luopuu isästään ja joku äidistään. Luopuminen ei silti ole itsetarkoitus tai päämäärä\, vaan seurausta Kristuksen nimen tunnustamisesta. \nKristuksen nimi lopulta jakaa koko ihmiskunnan kahtia. Viimeinen päivä piirtää jaon lopullisesti näkyviin. Kristuksen nimeen turvanneet perivät silloin iankaikkisen elämän. Heidän armopalkkansa on suuri ja ilonsa loputon. Kristuksen nimen kieltäneet tuomitaan silloin iankaikkiseen kadotukseen. \nKristuksen nimi tekee siis maailmassa kahtalaista työtä: se yhdistää ja se erottaa. Se kokoaa ja se karkottaa. Kristuksen omat se liittää toinen toisiinsa siteellä\, joka on paljon lihan sukulaisuutta vahvempaa. Sillä lihallinen verisukulaisuus on ajallista ja yhdistää ihmisiä vain tämän elämän ajan toisiinsa. \nSen sijaan Kristuksen verisukulaisuus yhdistää sisaret ja veljet toisiinsa iankaikkisesti. He\, jotka ovat yhdestä ja samasta Kristus-ruumiista osalliset\, jakavat jo ajassa saman toivon\, saman ilon ja saman päämäärän. Kerran iankaikkisuudessa he jakavat Taivaan. \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri: vihreä.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 13:6 Psalmi: Ps. 18:2–7 Hallelujasäe: Ps. 31:20\n1. lukukappale: 5. Moos. 7:6–8 2. lukukappale: Fil. 3:7–14 Evankeliumi: Matt. 19:27–30 \n\n1. lukukappale\n5. Moos. 7:6–8\nSillä sinä olet Herralle\, Jumalallesi\, pyhitetty kansa; Herra\, sinun Jumalasi\, on valinnut sinut omaisuuskansakseen ennen kaikkia muita kansoja\, mitä maan päällä on. Ei Herra sentähden ole mielistynyt teihin ja valinnut teitä\, että olisitte lukuisammat kaikkia muita kansoja\, sillä tehän olette kaikkia muita kansoja vähälukuisemmat\, vaan sen tähden\, että Herra rakasti teitä ja tahtoi pitää valan\, jonka hän oli vannonut teidän isillenne; niin Herra vei teidät pois väkevällä kädellä ja vapahti sinut orjuuden pesästä\, faraon\, Egyptin kuninkaan\, käsistä. \n  \n2. lukukappale\nFil. 3:7–14\nMutta mikä minulle oli voitto\, sen minä olen Kristuksen tähden lukenut tappioksi. Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin\, Kristuksen Jeesuksen\, minun Herrani\, tuntemisen rinnalla\, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana – että voittaisin omakseni Kristuksen ja minun havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan\, ei omaa vanhurskautta\, sitä\, joka laista tulee\, vaan sen\, joka tulee Kristuksen uskon kautta\, sen vanhurskauden\, joka tulee Jumalasta uskon perusteella; tunteakseni hänet ja hänen ylösnousemisensa voiman ja hänen kärsimyksiensä osallisuuden\, tullessani hänen kaltaisekseen samankaltaisen kuoleman kautta\, jos minä ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista. Ei niin\, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi\, vaan minä riennän sitä kohti\, että minä sen omakseni voittaisin\, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut. Veljet\, minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: unhottaen sen\, mikä on takana\, ja kurottautuen sitä kohti\, mikä on edessäpäin\, minä riennän kohti päämäärää\, voittopalkintoa\, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa. \n  \nEvankeliumi\nMatt. 19:27–30\nSilloin Pietari vastasi ja sanoi hänelle: ”Katso\, me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua; mitä me siitä saamme?”\nNiin Jeesus sanoi heille: ”Totisesti minä sanon teille: siinä uudestisyntymisessä\, jolloin Ihmisen Poika istuu kirkkautensa valtaistuimella\, saatte tekin\, jotka olette minua seuranneet\, istua kahdellatoista valtaistuimella ja tuomita Israelin kahtatoista sukukuntaa. Ja jokainen\, joka on luopunut taloista tai veljistä tai sisarista tai isästä tai äidistä tai lapsista tai pelloista minun nimeni tähden\, on saava monin verroin takaisin ja perivä iankaikkisen elämän. Mutta monet ensimmäiset tulevat viimeisiksi\, ja monet viimeiset ensimmäisiksi.” \n  \nRukoukset\n1. Laupias Jumala! Kuule kansasi rukous ja pelasta nimesi tähden armollisesti meidät\, jotka syystä kärsimme syntiemme vuoksi. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Rakas taivaallinen Isä! Anna meille armo hylätä maailma ja sen meno ja seurata koko elämällämme uskollisesti Poikaasi Jeesusta Kristusta. Varjele meitä ylpeydestä ja luottamasta itseemme. Pidä meidät nöyrinä\, niin että turvautuisimme ainoastaan sinun armoosi\, sen voimalla kestävästi uskoisimme sinuun ja lopulta saisimme iankaikkisen elämän. Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 13:6\nMutta minä turvaan |sinun armoosi; *\nriemuitkoon minun sydämeni sinun |avustasi. \n  \nPsalmi:\nPs. 18:2–7\nSydämestäni minä |rakastan sinua\, *\nHerra\, |minun voimani\, \nHerra\, minun kallioni\, linnani ja pelastajani\, minun |Jumalani\, *\nvuoreni\, jonka turviin minä pakenen\, minun kilpeni\, autuuteni sarvi ja |varustukseni. \nYlistetty olkoon Herra! – niin |minä huudan\, *\nja vihollisistani |minä pelastun. \nKuoleman paulat piirit|tivät minut\, *\nturmion virrat peljästyt|tivät minut. \nTuonelan paulat |kietoivat minut\, *\nkuoleman ansat yllät|tivät minut. \nAhdistuksessani minä |rukoilin Herraa *\nja huusin avuksi |Jumalaani; \nhän kuuli minun ääneni |temppelistänsä\, *\nja minun huutoni hänen edessään kohosi |hänen korviinsa. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/3-sunnuntai-ennen-paastonaikaa-septuagesima-vsk2/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2026/01/Kirkkovuosi_3.-su-ennen-paastonaikaa_Septuagesima.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20260208 DTEND;VALUE=DATE:20260209 DTSTAMP:20260604T112353 CREATED:20191112T140509Z LAST-MODIFIED:20260205T093737Z UID:7774-1770508800-1770595199@www.luterilainen.net SUMMARY:Kynttilänpäivä DESCRIPTION:Evankeliumitekstissä Maria ja Joosef tuovat pienen Jeesuksen pyhäkköön. Siellä häntä odottaa vanha Simeon\, jolle Pyhä Henki oli antanut ihmeellisen lupauksen: Simeon saisi elää niin kauan\, että näkisi Israelin Messiaan. \nPyhäkössä oli varmasti paikalla paljon ihmisiä. Moni heistä ei ehkä kiinnittänyt mitään huomiota pieneen vauvaan ja hänen vanhempiinsa. Mutta Simeon pyytää lapsen syliinsä ja puhkeaa kiitokseen: ”Herra\, nyt sinä lasket palvelijasi rauhaan menemään.” (Luuk. 2:29) Miten kummalliset sanat ovat\, vieläpä lapselle osoitettuna? Aivan kuin tuo vauva olisi Simeonin Herra! Aivan kuin Simeon tuossa vauvassa näkisi Jumalan valmistaman pelastuksen\, pakanoiden valkeuden ja Israelin kirkkauden. Ja miksi Simeon nyt on valmis kohtaaman kuoleman? \nEi kai Simeon sentään laske elämäänsä tuon pienen vauvan käsien varaan\, jota hän katselee sylissään? Voisivatko nuo pienen Jeesuksen kädet todella olla ne kädet\, joista Mooseksen kirjoissa puhutaan: ”Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala\, sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret” (5. Moos. 33:27)? Meidänkin elämässämme Jumala usein kätkee voimansa. Hän lähestyy sinua kätkeytyneenä evankeliumin sanaan\, leipäpalaseen ja tilkkaan viiniä. Silti ehtoollisen lahjassa todellisesti vastaanotat Kristuksen ruumiin ja veren. \nSiksi uskossa kätkeytyen Kristuksen tekoon sinäkin olet valmis taivasta varten. Mitään enempää et voisikaan saada\, vähempi ei silti riittäisi. Kristuksessa sinulla kaikki\, mitä autuuteesi tarvitset. \nSiksi ehtoollispöydästä noustessasi saat yhtyä Simeonin kiitokseen ja laulaa Jeesukselle sydämestäsi: Herra nyt sinä lasket palvelijasi rauhaan menemään\, sanasi mukaan. Sillä minun silmäni ovat nähneet sinun autuutesi. \n\nKynttilöitä: 6 Liturginen väri: valkoinen maanantaista lauantaihin vihreä.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 48:10 Psalmi: Ps. 48:11–15 Hallelujasäe: Ps. 138:2\n1. lukukappale: 2. Moos. 33:18–23 2. lukukappale: 1. Tim. 6:13–16 Evankeliumi: Luuk. 2:22–33 Vaihtoehtoisia saarnatekstejä Joh. 1:14–18 Joh. 12:35–36 \n\n1. lukukappale\n2. Moos. 33:18–23\nSilloin Mooses sanoi Herralle: “Anna siis minun nähdä sinun kirkkautesi”. Hän vastasi: “Minä annan kaiken ihanuuteni käydä sinun ohitsesi ja huudan nimen ‘Herra’ sinun edessäsi. Ja minä olen armollinen\, kenelle olen armollinen\, armahdan\, ketä armahdan”. Ja hän sanoi vielä: “Sinä et voi nähdä minun kasvojani; sillä ei kukaan\, joka näkee minut\, jää eloon”. Sitten Herra sanoi: “Katso\, tässä on paikka minun läheisyydessäni; astu tuohon kalliolle. Ja kun minun kirkkauteni kulkee ohitse\, asetan minä sinut kallion rotkoon ja peitän sinut kädelläni\, kunnes olen kulkenut ohi. Kun minä sitten siirrän pois käteni\, näet sinä minun selkäpuoleni; mutta minun kasvojani ei voi kenkään katsoa.” \n  \n2. lukukappale\n1. Tim. 6:13–16\nJumalan edessä\, joka kaikki eläväksi tekee\, ja Kristuksen Jeesuksen edessä\, joka Pontius Pilatuksen edessä todisti\, tunnustaen hyvän tunnustuksen\, minä kehoitan sinua\, että tahrattomasti ja moitteettomasti pidät käskyn meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen ilmestymiseen saakka\, jonka aikanansa on antava meidän nähdä se autuas ja ainoa valtias\, kuningasten Kuningas ja herrain Herra\, jolla ainoalla on kuolemattomuus; joka asuu valkeudessa\, mihin ei kukaan taida tulla; jota yksikään ihminen ei ole nähnyt eikä voi nähdä – hänen olkoon kunnia ja iankaikkinen valta. Amen. \n  \nEvankeliumi\nLuuk. 2:22–33\nJa kun heidän puhdistuspäivänsä\, Mooseksen lain mukaan\, olivat täyttyneet\, veivät he hänet ylös Jerusalemiin asettaaksensa hänet Herran eteen – niinkuin on kirjoitettuna Herran laissa: “Jokainen miehenpuoli\, joka avaa äidinkohdun\, luettakoon Herralle pyhitetyksi” – ja uhrataksensa\, niinkuin Herran laissa on säädetty\, parin metsäkyyhkysiä tai kaksi kyyhkysenpoikaa.\nJa katso\, Jerusalemissa oli mies\, nimeltä Simeon; hän oli hurskas ja jumalinen mies\, joka odotti Israelin lohdutusta\, ja Pyhä Henki oli hänen päällänsä. Ja Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut\, ettei hän ollut näkevä kuolemaa\, ennenkuin oli nähnyt Herran Voidellun. Ja hän tuli Hengen vaikutuksesta pyhäkköön. Ja kun vanhemmat toivat Jeesus-lasta sisälle tehdäkseen hänelle\, niinkuin tapa oli lain mukaan\, otti hänkin hänet syliinsä ja kiitti Jumalaa ja sanoi:\n“Herra\, nyt sinä lasket palvelijasi rauhaan menemään\, sanasi mukaan; sillä minun silmäni ovat nähneet sinun autuutesi\, jonka sinä olet valmistanut kaikkien kansojen nähdä\, valkeudeksi\, joka on ilmestyvä pakanoille\, ja kirkkaudeksi kansallesi Israelille”.\nJa hänen isänsä ja äitinsä ihmettelivät sitä\, mitä hänestä sanottiin. \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias\, iankaikkinen Jumala! Niin kuin ainoa Poikasi asetettiin ihmislapsena temppelissä eteesi\, niin anna meillekin\, köyhille lapsillesi\, se armo\, että me saisimme aina tulla pyhien kasvojesi eteen synnistä puhdistettuina\, pelkäämättä ja sinulle otollisina. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n2. Herra Jumala\, taivaallinen Isä\, joka olet antanut meille Poikasi Vapahtajaksi\, jotta hän olisi pakanoiden valo ja Israelin kirkkaus! Me rukoilemme sinua: valaise sydämemme\, että tuntisimme Kristuksessa armosi ja isäntahtosi\, turvautuisimme häneen perkelettä\, syntiä ja kadotusta vastaan ja perisimme hänen kauttaan iankaikkisen autuuden. Kuule rukouksemme Jeesuksen Kristuksen nimessä. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 48:9\nJumala\, me tutkistelemme sinun armo|asi *\nsinun |temppelissäsi. \n  \nPsalmi:\nPs. 48:11–15\nJumala\, niinkuin sinun nimesi\, niin ulottuu sinun ylistyksesi maan ääriin |saakka; *\nsinun oikea kätesi on vanhurs|kautta täynnä. \nSiionin vuori |iloitsee\, *\nJuudan tyttäret riemuitsevat sinun |tuomioistasi. \nKiertäkää Siion\, käykää sen |ympäri\, *\nluke|kaa sen tornit. \nTarkatkaa sen muurit\, kulkekaa sen |linnat\, *\nkertoaksenne niistä tule|valle polvelle. \nSillä tämä on Jumala\, meidän Jumalamme\, aina ja iankaikki|sesti; *\nhän johdattaa meitä |kuolemaan asti. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/kynttilanpaiva-vsk2/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2026/02/Kirkkovuosi_2-vuosikerta_Kynttilanpaiva.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20260215 DTEND;VALUE=DATE:20260216 DTSTAMP:20260604T112353 CREATED:20191112T140510Z LAST-MODIFIED:20260212T064222Z UID:7777-1771113600-1771199999@www.luterilainen.net SUMMARY:Laskiaissunnuntai Esto mihi DESCRIPTION:Historian myllerryksissä on moni kuningas ja ruhtinas vaatinut ihmisiä valitsemaan puolensa ja asettamaan elämänsä ja omaisuutensa alttiiksi. Kenen joukoissa seisot? Antonius vai Oktavianus\, Kaarle vai Cromwell\, Ishida vai Tokugawa? Näissä kamppailuissa kukaan ei halunnut löytää itseään häviäjän puolelta\, sillä se saattoi merkitä omaisuuden tai jopa hengen menoa. \nEvankeliumitekstissä Jeesus esittää samankaltaisen vaatimuksen. Monet Jeesuksen seuraajista ehkä ajattelivat\, että olisi tulossa taas yksi sota. Taistelu käytäisiin ylivoimaista Rooman valtaa vastaan. Vain Jumalan lupaama Messias voisi saavuttaa voiton. Todellisuudessa vihollinen oli vieläkin mahtavampi ja valtakunta paljon syvempään juurtunut. Oli kysymys synnistä\, kuolemasta ja Perkeleestä. Tämä kapina oli alkanut\, kun Jumalan luoma enkeli kääntyi Luojaansa vastaan ja sai houkutelluksi myös ihmisen samaan syntiin ja samalla turmioonsa. \nRaamatun ja Jeesuksen opetuksen mukaan tämä kamppailu tai siihen liittyvä valinta ei ole ollenkaan epäselvä. Jeesusta seuraava asettaa itsensä ja elämänsä alttiiksi\, mutta sen voi tehdä luottavaisesti\, sillä toinen puoli on ylivoimainen. Hyvä kuningas tarjoaa ihmisille armoa tuhon sijaan. Siksi taivaasta kuulunut äänikin oli kuulijoita varten eikä Jeesusta\, sillä hän tiesi jo\, mitä oli tulossa. Viimeinen taistelu oli käsillä\, mutta se oli ratkaisevampi ja lopullisempi kuin mikään aikaisempi taistelu. Ristillä Jeesus taisteli yksin ilman sotajoukkoja maailman historian tärkeimmän taistelun\, ei vain ystäviensä\, vaan myös vihollistensa puolesta ja voitti. Niin särjettiin valta synniltä ja Perkeleeltä ja Kuolemalta anastettiin sen pistin. Kristuksen sotasaalis oli anteeksiantamus ja iankaikkinen elämä kaikille\, jotka häneen uskovat. \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri: vihreä.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 31:3 Psalmi: Ps. 31:2–6 Hallelujasäe: Ps. 116:12 (–13)\n1. lukukappale: Jer. 8:4–7 2. lukukappale: 1. Kor. 13 tai Gal. 2:19–21 Evankeliumi: Joh. 12:25–33 \n\n1. lukukappale\nJer. 8:4–7\nNäin sanoo Herra: Eikö se\, joka lankeaa\, nouse jälleen? Eikö se\, joka kääntyy pois\, käänny takaisin? Miksi kääntyy tämä kansa\, Jerusalem\, pois ainaisessa luopumuksessa? Miksi he pitävät kiinni petoksesta eivätkä tahdo palata? Minä olen tarkannut ja kuunnellut: he puhuvat sitä\, mikä ei ole oikein; ei kukaan kadu pahuuttansa\, ei ajattele: Mitä olen minä tehnyt! Kaikki he kääntyvät pois juosten juoksuansa\, niinkuin orhi kiitää taistelussa. Haikarakin taivaalla tietää aikansa; metsäkyyhkynen\, pääskynen ja kurki pitävät vaarin tuloajastansa\, mutta minun kansani ei tunne Herran oikeutta. \n  \n2. lukukappale\n1. Kor. 13\nVaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä\, mutta minulla ei olisi rakkautta\, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen. Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon\, ja vaikka minulla olisi kaikki usko\, niin että voisin vuoria siirtää\, mutta minulla ei olisi rakkautta\, en minä mitään olisi. Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi\, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi\, mutta minulla ei olisi rakkautta\, ei se minua mitään hyödyttäisi.\nRakkaus on pitkämielinen\, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi\, ei kerskaa\, ei pöyhkeile\, ei käyttäydy sopimattomasti\, ei etsi omaansa\, ei katkeroidu\, ei muistele kärsimäänsä pahaa\, ei iloitse vääryydestä\, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa; kaikki se peittää\, kaikki se uskoo\, kaikki se toivoo\, kaikki se kärsii. Rakkaus ei koskaan häviä; mutta profetoiminen\, se katoaa\, ja kielillä puhuminen lakkaa\, ja tieto katoaa. Sillä tietomme on vajavaista\, ja profetoimisemme on vajavaista. Mutta kun tulee se\, mikä täydellistä on\, katoaa se\, mikä on vajavaista.\nKun minä olin lapsi\, niin minä puhuin kuin lapsi\, minulla oli lapsen mieli\, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi\, hylkäsin minä sen\, mikä lapsen on. Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa\, arvoituksen tavoin\, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti\, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti\, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan. Niin pysyvät nyt usko\, toivo\, rakkaus\, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus. \nTai:\nGal. 2:19–21\nMinä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu\, ja minä elän\, en enää minä\, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa\, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa\, hänen\, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni. En minä tee mitättömäksi Jumalan armoa\, sillä jos vanhurskaus on saatavissa lain kautta\, silloinhan Kristus on turhaan kuollut. \n  \nEvankeliumi\nJoh. 12:25–33\nJeesus sanoi:\nJoka elämäänsä rakastaa\, kadottaa sen; mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa\, hän on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään. Jos joku minua palvelee\, seuratkoon hän minua; ja missä minä olen\, siellä on myös minun palvelijani oleva. Ja jos joku minua palvelee\, niin Isä on kunnioittava häntä.\nNyt minun sieluni on järkytetty; ja mitä pitäisi minun sanoman? Isä\, pelasta minut tästä hetkestä. Kuitenkin: sitä varten minä olen tähän hetkeen tullut. Isä\, kirkasta nimesi!”\nNiin taivaasta tuli ääni: ”Minä olen sen kirkastanut\, ja olen sen vielä kirkastava”. Niin kansa\, joka seisoi ja kuuli sen\, sanoi ukkosen jylisseen. Toiset sanoivat: ”Häntä puhutteli enkeli”. Jeesus vastasi ja sanoi: ”Ei tämä ääni tullut minun tähteni\, vaan teidän tähtenne. Nyt käy tuomio tämän maailman ylitse; nyt tämän maailman ruhtinas pitää heitettämän ulos. Ja kun minut ylennetään maasta\, niin minä vedän kaikki tyköni.” Mutta sen hän sanoi antaen tietää\, minkäkaltaisella kuolemalla hän oli kuoleva. \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala\, kuule laupiaasti rukouksemme! Päästä meidät syntiemme siteistä ja varjele meitä kaikissa vastoinkäymisissä. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Herra Jeesus Kristus\, me kiitämme sinua siitä\, ettet tullut maan päälle palveltavaksi vaan palvelemaan ja antamaan henkesi lunnaiksi kaikkien puolesta. Suo meidän jatkuvasti muistaa opetuksesi\, että joka rakastaa elämäänsä\, kadottaa sen\, mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa\, saa osakseen ikuisen elämän. Auta meitä seuraamaan sinua kärsimisessä ja kuolemassa\, niin että saamme elää kanssasi kirkkaudessa. Kiinnitä meitä yhä enemmän sanaasi\, että kilvoittelisimme uskollisesti elämän tiellä ja lopulta saisimme vanhurskauden katoamattoman seppeleen. Kuule meitä katkeran kuolemasi ja riemullisen ylösnousemuksesi tähden. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 31:3\nOle minulle |turvakallio\, *\nvuorilinna\, johon |minut pelastat. \n  \nPsalmi:\nPs. 31:2–6\nHerra\, sinuun |minä turvaan. *\nÄlä salli minun ikinä häpeään tulla\, vapahda minut vanhurs|kaudessasi. \nKallista korvasi minun puoleeni\, riennä\, |pelasta minut. *\nOle minulle turvakallio\, vuorilinna\, johon |minut pelastat. \nSillä sinä olet minun kalli|oni ja linnani\, *\nja nimesi tähden sinä minua joh|dat ja talutat. \nSinä päästät minut verkosta\, jonka he ovat eteeni |virittäneet\, *\nsillä sinä olet |minun turvani. \nSinun käteesi minä |annan henkeni\, *\nsinä\, Herra\, lunastat minut\, sinä uskol|linen Jumala. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/laskiaissunnuntai-esto-mihi-vsk2/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2026/02/Kirkkovuosi_Laskiainen.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20260218 DTEND;VALUE=DATE:20260219 DTSTAMP:20260604T112353 CREATED:20191112T140511Z LAST-MODIFIED:20260212T064323Z UID:7778-1771372800-1771459199@www.luterilainen.net SUMMARY:Tuhkakeskiviikko DESCRIPTION:Tuhkakeskiviikosta alkaa 40 päivän pituinen paastonaika\, joka päättyy pääsiäisyön messuun. Paastonajan kuutta sunnuntaita ei luterilaisessa perinteessä lasketa paastopäiviksi\, ja näin ajanjaksoon tuhkakeskiviikosta pääsiäislauantaihin sisältyy tasan 40 paastopäivää. Luku 40 liittyy Pyhässä Raamatussa katumukseen\, tuomioon sekä Jumalan läsnäoloon: Nooan aikaan satoi vettä 40 päivän ja yön ajan hukuttaen koko maailman paitsi arkissa pelastuneet (1. Moos. 7:4)\, Mooses vietti 40 päivää ja yötä Siinain vuorella Jumalan seurassa (2. Moos. 24:18)\, Israelin kansa vaelsi 40 vuotta erämaassa rangaistuksena epäjumalanpalveluksesta kulkien kuitenkin kohti luvattua maata (4. Moos. 14:33)\, Elia käveli 40 päivää ja yötä Hoorebin vuorelle (1. Kun. 19:8)\, Joona julisti Niinivelle 40 päivää aikaa katua ennen muuten koittavaa tuhoa (Joona 3:4) ja Herramme Jeesus paastosi 40 päivää ja 40 yötä autiomaassa ollen saatanan kiusattavana ja voittaen kiusaukset meidän puolestamme (Matt. 4:1–2\, Mark. 1:12–13\, Luuk. 4:1–2). \nTuhatvuotisen läntisen kristikunnan perinteen mukaan tuhkakeskiviikon messussa piirretään tuhkan ja öljyn sekoituksella risti otsaan saatesanoilla ”Ota vastaan katumuksen merkki”\, ”Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi” (Mark. 1:15) tai ”Maasta sinä olet ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman” (1. Moos. 3:19). Alun perin tuhka saatiin palmusunnuntain messussa käytetyistä palmunoksista\, jotka poltettiin. Tuhka on Raamatussa katumuksen merkki\, kun taas risti on pelastuksen merkki. Näin tuhkan piirtäminen opettaa meille\, ettei katumus ole vain omaan syntiin katsomista\, vaan ennen kaikkea toivon panemista Ristiinnaulittuun ja Ylösnousseeseen syntien Sovittajaan. \nPyhän Raamatun tekstit puhuvatkin tuhkakeskiviikkona oikeasta katumuksesta\, paastosta\, kilvoittelusta ja tulevasta synnin tuomiosta. Oikean katumuksen pääsisältönä on syntien tunnustaminen ja Jumalan uskollisuuteen\, armoon\, anteeksiantavuuteen ja laupeuteen luottaminen (Ps. 57; Joel 2). Oikean paaston merkityksenä ei ole toisten silmissä ansioituminen tai suorittaminen\, vaan ajan ja tilan raivaaminen Jumalaan ja lähimmäiseen keskittymiselle (Matt. 6; 1. Piet. 4). Kristityn on yhtäältä muistettava\, että Kristus palaa kerran tuomitsemaan elävät ja kuolleet\, eikä kukaan voi tätä tuomiota paeta (Luuk. 13). Kristityn kilvoittelua ei kuitenkaan motivoi tuomionpelko\, vaan Kristuksen tuntemisen tuoma armo ja rauha sekä Hänen voimansa ja lupauksensa ylösnousemuksen päivänä koittavasta pelastuksesta (2. Piet. 1). Kilvoittelu ei ole pelkkää iloa\, niin kuin uusi ihminen sen meissä kokee\, vaan se on vanhalle adamille silkkaa kärsimystä. Sellainen on kuitenkin Ristiinnaulitun seuraamisen tie: niin kuin Kristuskin kärsi ruumiissaan koko maailman autuuden edestä\, niin mekin kärsimme taistellessamme syntiä ja perkelettä vastaan (1. Piet. 4). Silti tuossa kärsimyksessä voimanamme on ilmainen evankeliumi\, sakramentit ja samalla tavalla kilvoittelevat toiset kristityt seurakunnassa. \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri: violetti tai sininen.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 130:1–2 tai Viis. 11:23–24 Psalmi: Ps. 57:2–4 11–12 Psalmilause: Ps. 79:9\n1. lukukappale: Joel 2:12–17 2. lukukappale: 2. Piet. 1:1–11 tai 1. Piet. 4:1–5 Evankeliumi: Matt. 6:16–21 tai Luuk. 13:22–30 \n\n1. lukukappale\nJoel 2:12–17\nMutta vielä nytkin\, sanoo Herra\, kääntykää minun tyköni kaikesta sydämestänne\, paastoten\, itkien ja valittaen. Reväiskää rikki sydämenne\, älkää vaatteitanne\, ja kääntykää Herran\, teidän Jumalanne\, tykö; sillä hän on armahtavainen ja laupias\, pitkämielinen ja armosta rikas\, ja hän katuu pahaa. Ehkä hän vielä katuu ja jättää jälkeensä siunauksen: ruokauhrin ja juomauhrin Herralle\, teidän Jumalallenne. Puhaltakaa pasunaan Siionissa\, kuuluttakaa pyhä paasto\, kutsukaa koolle juhlakokous. Kootkaa kansa\, pitäkää pyhä seurakuntakokous\, kerätkää vanhukset\, kootkaa lapset ja rintoja imeväiset; lähteköön ylkä huoneestansa ja morsian kammiostansa. Eteisen ja alttarin välillä itkekööt papit\, jotka toimittavat Herran palvelusta\, ja sanokoot: ”Säästä\, Herra\, kansaasi äläkä anna perintöosaasi häväistäväksi\, pakanain pilkattavaksi. Miksi pitäisi sanottaman kansain seassa: ’Missä on heidän Jumalansa?’” \n  \n2. lukukappale\n2. Piet. 1:1–11\nSimeon Pietari\, Jeesuksen Kristuksen palvelija ja apostoli\, niille\, jotka ovat saaneet yhtä kalliin uskon kuin mekin meidän Jumalamme ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen vanhurskaudessa. Armo ja rauha lisääntyköön teille Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta. Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken\, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan\, hänen tuntemisensa kautta\, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään\, joiden kautta hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset\, että te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja pelastuisitte siitä turmeluksesta\, joka maailmassa himojen tähden vallitsee\, niin pyrkikää juuri sentähden kaikella ahkeruudella osoittamaan uskossanne avuja\, avuissa ymmärtäväisyyttä\, ymmärtäväisyydessä itsenne hillitsemistä\, itsenne hillitsemisessä kärsivällisyyttä\, kärsivällisyydessä jumalisuutta\, jumalisuudessa veljellistä rakkautta\, veljellisessä rakkaudessa yhteistä rakkautta. Sillä jos teillä on nämä ja ne yhä enenevät\, niin ne eivät salli teidän olla toimettomia eikä hedelmättömiä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa. Jolla sitävastoin ei niitä ole\, se on sokea\, likinäköinen\, on unhottanut puhdistuneensa entisistä synneistänsä. Pyrkikää sentähden\, veljet\, sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi; sillä jos sen teette\, ette koskaan lankea; sillä näin teille runsain määrin tarjotaan pääsy meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen iankaikkiseen valtakuntaan. \nTai:\n1. Piet. 4:1–5\nKoska siis Kristus on kärsinyt lihassa\, niin ottakaa tekin aseeksenne sama mieli – sillä joka lihassa kärsii\, se lakkaa synnistä – ettette enää eläisi tätä lihassa vielä elettävää aikaa ihmisten himojen mukaan\, vaan Jumalan tahdon mukaan. Riittäähän\, että menneen ajan olette täyttäneet pakanain tahtoa vaeltaessanne irstaudessa\, himoissa\, juoppoudessa\, mässäyksissä\, juomingeissa ja kauheassa epäjumalain palvelemisessa. Sentähden he oudoksuvat sitä\, ettette juokse heidän mukanansa samaan riettauden lätäkköön\, ja herjaavat. Mutta heidän on tehtävä tili hänelle\, joka on valmis tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. \n  \nEvankeliumi\nMatt. 6:16–21\nJa kun paastoatte\, älkää olko synkännäköisiä niinkuin ulkokullatut; sillä he tekevät kasvonsa surkeiksi\, että ihmiset näkisivät heidän paastoavan. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa. Vaan kun sinä paastoat\, niin voitele pääsi ja pese kasvosi\, etteivät paastoamistasi näkisi ihmiset\, vaan sinun Isäsi\, joka on salassa; ja sinun Isäsi\, joka salassa näkee\, maksaa sinulle. Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle\, missä koi ja ruoste raiskaa ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen\, missä ei koi eikä ruoste raiskaa ja missä eivät varkaat murtaudu sisään eivätkä varasta. Sillä missä sinun aarteesi on\, siellä on myös sinun sydämesi. \nTai:\nLuuk. 13:22–30\nJa hän vaelsi kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään ja opetti\, kulkien Jerusalemia kohti. Ja joku kysyi häneltä: ”Herra\, onko niitä vähän\, jotka pelastuvat? Niin hän sanoi heille: ”Kilvoitelkaa päästäksenne sisälle ahtaasta ovesta\, sillä monet\, sanon minä teille\, koettavat päästä sisälle\, mutta eivät voi. Sen jälkeen kuin perheenisäntä on noussut ja sulkenut oven ja te rupeatte seisomaan ulkona ja kolkuttamaan ovea sanoen: ’Herra\, avaa meille’\, vastaa hän ja sanoo teille: ’En minä tunne teitä enkä tiedä\, mistä te olette’. Silloin te rupeatte sanomaan: ’Mehän söimme ja joimme sinun seurassasi\, ja meidän kaduillamme sinä opetit’. Mutta hän on lausuva: ’Minä sanon teille: en tiedä\, mistä te olette. Menkää pois minun tyköäni\, kaikki te vääryyden tekijät.’ Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys\, kun näette Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin ja kaikkien profeettain olevan Jumalan valtakunnassa\, mutta huomaatte itsenne heitetyiksi ulos. Ja tulijoita saapuu idästä ja lännestä ja pohjoisesta ja etelästä\, ja he aterioitsevat Jumalan valtakunnassa. Ja katso\, on viimeisiä\, jotka tulevat ensimmäisiksi\, ja on ensimmäisiä\, jotka tulevat viimeisiksi.” \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala\, joka vihastut synnin tekemisestä\, mutta lepyt katumuksesta! Kuule armollisesti kansasi nöyrä rukous ja käännä pois meistä vihasi kiivaus\, jonka syntimme ovat ansainneet. Rakkaan Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n2. Armollinen Jumala\, rakas taivaallinen Isä! Sinä et halveksi yhtäkään luotuasi ja annat Poikasi Kristuksen pyhän elämän\, kärsimyksen ja kuoleman tähden anteeksi kaikille\, jotka tulevat luoksesi ja tahtovat tehdä parannuksen. Anna sinä meille oikea katumus\, jotta voisimme saada syntimme anteeksi ja rauhan sieluillemme. Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n  \nPäivän psalmi\nAntifoni:\nPs. 130:1–2\nSyvyydestä minä huudan si|nua\, Herra. *\nHerra\, kuu|le minun ääneni. \nTai:\nViis. 11:23–24\nSinä\, Herra\, olet armollinen kaikille\, etkä inhoa ainoatakaan niistä\, jotka |olet tehnyt. *\nSinä katsot ihmisten syntien ohitse\, että he tekisi|vät parannuksen. \n  \nPsalmi:\nPs. 57:2–4\, 11–12\nJumala\, ole minulle armollinen\, ole minulle |armollinen; *\nsillä sinuun minun |sieluni turvaa. \nMinä turvaan sinun siipi|esi suojaan\, *\nkunnes onnettomuu|det ovat ohitse. \nMinä huudan Jumalaa\, Korkeinta\, |avukseni\, *\nJumalaa\, joka vie minun a|siani päätökseen. \nHän lähettää taivaasta minulle pelastuksen\, kun minua herjaavat minun |polkijani. *\nJumala lähettää armonsa |ja totuutensa. \nSillä suuri on sinun armosi ja ulottuu |hamaan taivaisiin\, *\nja sinun totuute|si pilviin asti. \nKorota itsesi yli tai|vasten\, Jumala\, *\nja kunnia|si yli kaiken maan. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt |on ja aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/tuhkakeskiviikko-vsk2/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2026/02/Kirkkovuosi_Tuhkakeskiviikko.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20260222 DTEND;VALUE=DATE:20260223 DTSTAMP:20260604T112353 CREATED:20191112T140513Z LAST-MODIFIED:20260212T065033Z UID:7779-1771718400-1771804799@www.luterilainen.net SUMMARY:1. paastonajan sunnuntai Invocavit DESCRIPTION:Päivän evankeliumitekstissä Jeesus nimittää Pietaria saatanaksi. Vain vähän aikaisemmin Jeesus oli kutsunut tätä innokasta opetuslastaan autuaaksi Pietarin tunnustettua Jeesuksen Jumalan Pojaksi. Kummatkin Jeesuksen arviot pitivät paikkansa Pietarista. Samanlainen arvio pätee myös jokaisesta kristitystä. Kristukseen toivonsa paneva ja kasteessa häneen liitetty on todellisesti autuas. Samalla riippuu ihmisessä kiinni vanha syntinen luonto\, joka vastustaa Luojaansa ja korottaa itsensä tämän yläpuolelle. Sen tähden Jeesus käyttää ilmausta ”saatana”\, joka merkitsee vastustajaa. \nMiksi Pietari Jeesusta vastusti? Syy oli risti\, josta Jeesus nyt peittelemättä opetuslapsille puhui. Messiaan ja hänen seuraajiensa polku ei ollutkaan kunnian ja loiston tie\, vaan heikkouden ja häpeän oja. Vanhalle ihmiselle risti\, itsensä kieltäminen\, häpeä ja heikkous ovat sietämättömiä. Ristin loukkauksen myötä kaikuivat kuuroille korville myös lupaus ylösnousemuksesta kolmantena päivänä. Ei Pietari eivätkä muutkaan opetuslapset muistaneet lupauksen sanaa pääsiäisen jälkeen. \nJeesus ei kuitenkaan ollut valhemessias\, vaan Jumalan todellinen voideltu\, Herran kärsivä palvelija. Risti ei ollut tappio\, vaan voitto. Ylösnoussut Herra sanoi itse\, että hänelle on annettu kaikki valta taivaissa ja maan päällä. Olisiko voitto voinut olla suurempi? Tie kunniaan ja kirkkauteen käy kuitenkin ristin kautta. Tässä ajassa myös Jumalan seurakunta on kutsuttu ristin kantajaksi. Sille on luvattu osallisuus Kristuksen häpeästä ja kärsimyksestä\, mutta on luvattu myös osallisuus anteeksiantamuksesta ja iankaikkisesta elämästä. \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri: violetti tai sininen.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 91:15 Psalmi: Ps. 91:1–4 11–12 Psalmilause: 5. Moos. 8:3\n1. lukukappale: 1. Moos. 4:3–10 tai 1. Moos. 3:1–7 (8–19) 2. lukukappale: Jaak. 1:12–15 Evankeliumi: Matt. 16:21–23 \n\n1. lukukappale\n1. Moos. 4:3–10\nJa jonkun ajan kuluttua tapahtui\, että Kain toi maan hedelmistä uhrilahjan Herralle; ja myöskin Aabel toi uhrilahjan laumansa esikoisista\, niiden rasvoista. Ja Herra katsoi Aabelin ja hänen uhrilahjansa puoleen; mutta Kainin ja hänen uhrilahjansa puoleen hän ei katsonut. Silloin Kain vihastui kovin\, ja hänen hahmonsa synkistyi. Ja Herra sanoi Kainille: ”Miksi olet vihastunut\, ja miksi hahmosi synkistyy? Eikö niin: jos teet hyvin\, voit kohottaa katseesi; mutta jos et hyvin tee\, niin väijyy synti ovella\, ja sen halu on sinuun\, mutta hallitse sinä sitä!” Ja Kain sanoi veljellensä Aabelille: ”Menkäämme kedolle”. Ja heidän kedolla ollessansa Kain karkasi veljensä Aabelin kimppuun ja tappoi hänet. Niin Herra sanoi Kainille: ”Missä on veljesi Aabel?” Hän vastasi: ”En tiedä; olenko minä veljeni vartija?” Ja hän sanoi: ”Mitä olet tehnyt? Kuule\, veljesi veri huutaa minulle maasta. \nTai:\n1. Moos. 3:1–7 (8–19)\nMutta käärme oli kavalin kaikista kedon eläimistä\, jotka Herra Jumala oli tehnyt; ja se sanoi vaimolle: ”Onko Jumala todellakin sanonut: ’Älkää syökö kaikista paratiisin puista’?” Niin vaimo vastasi käärmeelle: ”Me saamme syödä muiden puiden hedelmiä paratiisissa\, mutta sen puun hedelmästä\, joka on keskellä paratiisia\, on Jumala sanonut: ’Älkää syökö siitä älkääkä koskeko siihen\, ettette kuolisi’.” Niin käärme sanoi vaimolle: ”Ette suinkaan kuole; vaan Jumala tietää\, että sinä päivänä\, jona te siitä syötte\, aukenevat teidän silmänne\, ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan”. Ja vaimo näki\, että siitä puusta oli hyvä syödä ja että se oli ihana katsella ja suloinen puu antamaan ymmärrystä; ja hän otti sen hedelmästä ja söi ja antoi myös miehellensä\, joka oli hänen kanssansa\, ja hänkin söi. Silloin aukenivat heidän molempain silmät\, ja he huomasivat olevansa alasti; ja he sitoivat yhteen viikunapuun lehtiä ja tekivät itselleen vyöverhot. (Ja he kuulivat\, kuinka Herra Jumala käyskenteli paratiisissa illan viileydessä. Ja mies vaimoineen lymysi Herran Jumalan kasvojen edestä paratiisin puiden sekaan. Mutta Herra Jumala huusi miestä ja sanoi hänelle: ”Missä olet?” Hän vastasi: ”Minä kuulin sinun askeleesi paratiisissa ja pelkäsin\, sillä minä olen alasti\, ja sentähden minä lymysin”. Ja hän sanoi: ”Kuka sinulle ilmoitti\, että olet alasti? Etkö syönyt siitä puusta\, josta minä kielsin sinua syömästä?” Mies vastasi: ”Vaimo\, jonka annoit olemaan minun kanssani\, antoi minulle siitä puusta\, ja minä söin”. Niin Herra Jumala sanoi vaimolle: ”Mitäs olet tehnyt?” Vaimo vastasi: ”Käärme petti minut\, ja minä söin”. Ja Herra Jumala sanoi käärmeelle: ”Koska tämän teit\, kirottu ole sinä kaikkien karjaeläinten ja kaikkien metsän eläinten joukossa. Vatsallasi sinun pitää käymän ja tomua syömän koko elinaikasi. Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi\, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän.” Ja vaimolle hän sanoi: ”Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat\, kivulla sinun pitää synnyttämän lapsia; mutta mieheesi on sinun halusi oleva\, ja hän on sinua vallitseva”. Ja Aadamille hän sanoi: ”Koska kuulit vaimoasi ja söit puusta\, josta minä kielsin sinua sanoen: ’Älä syö siitä’\, niin kirottu olkoon maa sinun tähtesi. Vaivaa nähden sinun pitää elättämän itseäsi siitä koko elinaikasi; orjantappuroita ja ohdakkeita se on kasvava sinulle\, ja kedon ruohoja sinun on syötävä. Otsasi hiessä sinun pitää syömän leipäsi\, kunnes tulet maaksi jälleen\, sillä siitä sinä olet otettu. Sillä maasta sinä olet\, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman.” \n  \n2. lukukappale\nJaak. 1:12-15\nAutuas se mies\, joka kiusauksen kestää\, sillä kun hänet on koeteltu\, on hän saava elämän kruunun\, jonka Herra on luvannut niille\, jotka häntä rakastavat! Älköön kukaan\, kiusauksessa ollessaan\, sanoko: ”Jumala minua kiusaa”; sillä Jumala ei ole pahan kiusattavissa\, eikä hän ketään kiusaa. Vaan jokaista kiusaa hänen oma himonsa\, joka häntä vetää ja houkuttelee; kun sitten himo on tullut raskaaksi\, synnyttää se synnin\, mutta kun synti on täytetty\, synnyttää se kuoleman. \n  \nEvankeliumi\nMatt. 16:21–23\nSiitä lähtien Jeesus alkoi ilmoittaa opetuslapsilleen\, että hänen piti menemän Jerusalemiin ja kärsimän paljon vanhimmilta ja ylipapeilta ja kirjanoppineilta ja tuleman tapetuksi ja kolmantena päivänä nouseman ylös. Silloin Pietari otti hänet erilleen ja rupesi nuhtelemaan häntä sanoen: ”Jumala varjelkoon\, Herra\, älköön se sinulle tapahtuko”. Mutta hän kääntyi ja sanoi Pietarille: ”Mene pois minun edestäni\, saatana; sinä olet minulle pahennukseksi\, sillä sinä et ajattele sitä\, mikä on Jumalan\, vaan sitä\, mikä on ihmisten”. \n  \nRukoukset\n1. Herra\, kaikkivaltias Jumala\, joka olet saattanut meidät tämän paaston alkuun! Vapauta meidät sinun armollasi\, niin ettemme tänä paastonaikana horjahtaisi syntiin\, vaan että me ajatuksin\, puhein ja teoin noudattaisimme kaikessa sinun vanhurskauttasi ja täyttäisimme jatkuvasti sinun tahtoasi. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Herra Jumala! Ohjaa maailman menoa niin\, että seurakuntasi saisi iloita rauhassa ja jumalisuudessa. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n3. Herra\, meidän Jumalamme! Sinä annoit Poikasi joutua kiusauksiin ja ahdistuksiin\, jotta hän voisi auttaa kiusattuja. Hän on voittanut pahan vallan. Vahvista meitä\, että me jaksaisimme Poikasi nimessä vastustaa vihollisen hyökkäyksiä ja torjua ne sinun sanasi avulla. Kuule meitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme tähden. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 91:15\nHän huutaa minua avuksensa\, ja minä |vastaan hänelle\, *\nminä olen hänen tykönänsä\, kun hänellä on ahdistus\, minä vapahdan hänet ja saa|tan hänet kunniaan. \n  \nPsalmi:\nPs. 91:1–4\, 11–12\nJoka Korkeimman suo|jassa istuu *\nja Kaikkivaltiaan |varjossa yöpyy\, \nse sanoo: ”Herra on minun turva|ni ja linnani\, *\nhän on minun Jumalani\, jo|hon minä turvaan”. \nSillä hän päästää sinut linnus|tajan paulasta\, *\nturmiol|lisesta rutosta. \nSulillansa hän sinua suojaa\, ja sinä saat turvan hänen siipi|ensä alla; *\nhänen uskollisuutensa on |kilpi ja suojus. \nSillä hän antaa enkeleilleen si|nusta käskyn *\nvarjella sinua |kaikilla teilläsi. \nHe kantavat sinua |käsillänsä\, *\nettet jalkaa|si kiveen loukkaisi. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt |on ja aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/1-paastonajan-sunnuntai-invocavit-vsk2/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2026/02/Kirkkovuosi_2-vuosikerta_1-paastonajan-su.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20260301 DTEND;VALUE=DATE:20260302 DTSTAMP:20260604T112353 CREATED:20191112T140514Z LAST-MODIFIED:20260223T164555Z UID:7780-1772323200-1772409599@www.luterilainen.net SUMMARY:2. paastonajan sunnuntai Reminiscere DESCRIPTION:Evankeliumiteksti kuvaa\, kuinka Jeesus ja kolme hänen mukanaan ollutta opetuslasta laskeutuivat kirkastusvuorelta suoraan keskelle epäuskon kaaosmaista pimeyttä. Paikalla oleva kansa oli nähnyt\, kuinka kukaan Jeesuksen yhdeksästä opetuslapsesta ei ollut kyennyt ajamaan pois pahaa henkeä riivatusta pojasta. Kirjanoppineet tuo epäonnistuminen oli ajanut väittelemään opetuslasten kanssa. Opetuslapset puolestaan olivat ihmeissään\, koska eivät olleet pystyneet poikaa auttamaan. \nSuurimmasta epäuskon pimeydestä kärsi kuitenkin riivatun pojan hätääntynyt isä. Tällaisen sekasorron\, riidan\, avuttomuuden ja hädän keskelle Jeesus nyt laskeutuu. Lohduttavasti on Luther sanonut\, että siinä missä ihmisen mahdollisuudet loppuvat\, siinä Jumalan vasta alkavat. Tämän saavat isä ja hänen riivattu poikansa kokea ja tätä tekstimme saarnaa.\nMutta miksi Jeesus kysyi isältä\, kuinka kauan paha henki oli poikaa vaivannut? Jumalana hän sen kyllä tiesi. Kysymällä Jeesus haluaa kohdata ensin isän. Taivaallinen Sielunhoitaja haluaa kuulla\, mitä isän sydämellä on ja liittyä siihen. Samalla hän myös kohdisti isän huomion itseensä. \nJa todella merkillinen on tuo isä. Kun hän saa kuulla Jeesukselta lupauksen\, että kaikki on mahdollista sille\, joka uskoo\, niin heti hän huutaa: ”Minä uskon\, auta minua epäuskossani!” Tätä rukousta ovat myöhemmin miljoonat ihmiset huutaneet Herralle.\nTuo lyhyt rukous on tarttumista edellä kuultuun Jumalan lupaukseen. Tarttumista seuraa uskontunnustus\, mutta myös synnintunnustus. Se tunnustaa Jeesuksen uskon lahjoittajaksi ja epäuskon pimeyden voittajaksi. Voisi siis sanoa\, että tuo lyhyt rukous sisältää koko kristinuskon. \nIsän turvautuminen Herraan Jeesukseen vapautti hänen poikansa pahan hengen vallasta. Myös tänään Herra vetää ihmisiä luokseen taistelussa epäuskon pimeyttä ja pahuuden voimia vastaan. \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri: violetti tai sininen. 2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 25:6 Psalmi: Ps. 25:1–10 Psalmilause: Ps. 106:2\n1. lukukappale: 2. Kun. 20:1–7 2. lukukappale: 1. Kor. 10:12–13 Evankeliumi: Mark. 9:17–29 \n\n1. lukukappale\n2. Kun. 20:1–7\nNiihin aikoihin Hiskia sairastui ja oli kuolemaisillansa; ja profeetta Jesaja\, Aamoksen poika\, tuli hänen tykönsä ja sanoi hänelle: ”Näin sanoo Herra: Toimita talosi; sillä sinä kuolet etkä enää parane”. Niin hän käänsi kasvonsa seinään päin ja rukoili Herraa sanoen: ”Oi Herra\, muista\, kuinka minä olen vaeltanut sinun edessäsi uskollisesti ja ehyellä sydämellä ja tehnyt sitä\, mikä on hyvää sinun silmissäsi!” Ja Hiskia itki katkerasti. Mutta Jesaja ei ollut vielä lähtenyt keskimmäiseltä esipihalta\, kun hänelle tuli tämä Herran sana: ”Palaja takaisin ja sano Hiskialle\, minun kansani ruhtinaalle: ’Näin sanoo Herra\, sinun isäsi Daavidin Jumala: Minä olen kuullut sinun rukouksesi\, olen nähnyt sinun kyyneleesi. Katso\, minä parannan sinut: jo kolmantena päivänä sinä menet Herran temppeliin. Ja minä lisään sinulle ikää viisitoista vuotta. Ja minä pelastan sinut ja tämän kaupungin Assurin kuninkaan käsistä. Minä varjelen tätä kaupunkia itseni tähden ja palvelijani Daavidin tähden.’” Ja Jesaja sanoi: ”Toimittakaa tänne viikunakakkua”. Niin he toivat sitä ja panivat paiseen päälle; ja hän parani. \n  \n2. lukukappale\n1. Kor. 10:12–13\nSentähden\, joka luulee seisovansa\, katsokoon\, ettei lankea. Teitä ei ole kohdannut muu kuin inhimillinen kiusaus; ja Jumala on uskollinen\, hän ei salli teitä kiusattavan yli voimienne\, vaan salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä\, niin että voitte sen kestää. \n  \nEvankeliumi\nMark. 9:17–29\nSilloin vastasi eräs mies kansanjoukosta hänelle: ”Opettaja\, minä toin sinun tykösi poikani\, jossa on mykkä henki. Ja missä vain se käy hänen kimppuunsa\, riuhtoo se häntä\, ja hänestä lähtee vaahto\, ja hän kiristelee hampaitaan; ja hän kuihtuu. Ja minä sanoin sinun opetuslapsillesi\, että he ajaisivat sen ulos\, mutta he eivät kyenneet.” Hän vastasi heille sanoen: ”Voi\, sinä epäuskoinen sukupolvi\, kuinka kauan minun täytyy olla teidän luonanne? Kuinka kauan kärsiä teitä? Tuokaa hänet minun tyköni.” Niin he toivat hänet hänen tykönsä. Ja heti kun hän näki Jeesuksen\, kouristi henki häntä\, ja hän kaatui maahan\, kieritteli itseään\, ja hänestä lähti vaahto. Ja Jeesus kysyi hänen isältään: ”Kuinka kauan aikaa tätä on hänessä ollut?” Niin hän sanoi: ”Pienestä pitäen. Ja monesti se on heittänyt hänet milloin tuleen\, milloin veteen\, tuhotakseen hänet. Mutta jos sinä jotakin voit\, niin armahda meitä ja auta meitä.” Niin Jeesus sanoi hänelle: ”’Jos voit!’ Kaikki on mahdollista sille\, joka uskoo”. Ja heti lapsen isä huusi ja sanoi: ”Minä uskon; auta minun epäuskoani”. Mutta kun Jeesus näki\, että kansaa riensi sinne\, nuhteli hän saastaista henkeä ja sanoi sille: ”Sinä mykkä ja kuuro henki\, minä käsken sinua: lähde ulos hänestä\, äläkä enää häneen mene”. Niin se huusi ja kouristi häntä kovasti ja lähti ulos. Ja hän kävi ikäänkuin kuolleeksi\, niin että monet sanoivat: ”Hän kuoli”. Mutta Jeesus tarttui hänen käteensä ja nosti hänet ylös. Ja hän nousi. Ja kun Jeesus oli mennyt huoneeseen\, niin hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä eriksensä: ”Miksi emme me voineet ajaa sitä ulos?” Hän sanoi heille: ”Tätä lajia ei saa lähtemään ulos muulla kuin rukouksella ja paastolla”. \n  \nRukoukset\n1. Laupias Jumala\, joka hyvin näet\, ettemme itsessämme ole kelvollisia mihinkään hyvään! Varjele ruumiimme kaikesta vahingosta ja puhdista sydämemme pahoista haluista ja ajatuksista. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Herra Jeesus Kristus! Me kiitämme sinua siitä\, että olet kärsinyt ja kuollut kaikkien ihmisten puolesta! Sanassasi sinä olet ilmoittanut tahtovasi\, että kaikki pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden. Katso armollisesti puoleemme ja anna anteeksi kaikki syntimme\, sillä me olemme monin tavoin rikkoneet tahtosi. Auta meitä\, ettemme vaipuisi epäilyksiin ja epäuskoon\, vaan turvautuisimme sinun laupeuteesi ja palvelisimme sinua\, joka kuolit meidän puolestamme. Kuule rukouksemme sinä\, joka elät ja hallitset Isän ja Pyhän Hengen kanssa nyt ja iankaikkisesti. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 25:6\nMuista laupeuttasi\, Herra\, ja |armoasi\, *\nsillä ne ovat olleet hamasta i|ankaikkisuudesta. \n  \nPsalmi:\nPs. 25:1–10\nSinun tykösi\, Herra\, minä y|lennän sieluni\, *\nJumalani\, si|nuun minä turvaan; \nälä salli minun jou|tua häpeään\, *\nälkööt viholliseni saako |riemuita minusta. \nEi yksikään\, joka sinua odottaa\, |joudu häpeään; *\nhäpeään joutuvat ne\, jotka ovat syyt|tä uskottomat. \nHerra\, neuvo mi|nulle tiesi\, *\nopeta |minulle polkusi. \nJohdata minua totuutesi tiellä ja o|peta minua\, *\nsillä sinä olet minun pelastukseni Jumala. Sinua minä odo|tan kaiken päivää. \nMuista laupeuttasi\, Herra\, ja |armoasi\, *\nsillä ne ovat olleet hamasta i|ankaikkisuudesta. \nÄlä muista minun nuoruuteni syntejä\, älä minun |rikoksiani; *\nmuista minua armosi mukaan\, hyvyyte|si tähden\, Herra. \nHyvä ja va|kaa on Herra; *\nsentähden hän neuvoo |syntiset tielle. \nHän johdattaa nöy|riä oikein\, *\nhän opettaa |nöyrille tiensä. \nKaikki Herran polut ovat armo ja |totuus niille\, *\njotka pitävät hänen liittonsa |ja todistuksensa. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt |on ja aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/2-paastonajan-sunnuntai-reminiscere-vsk2/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2026/02/Kirkkovuosi_toinen-paastonajan-su.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20260308 DTEND;VALUE=DATE:20260309 DTSTAMP:20260604T112353 CREATED:20191112T140514Z LAST-MODIFIED:20260304T092657Z UID:7781-1772928000-1773014399@www.luterilainen.net SUMMARY:3. paastonajan sunnuntai Oculi DESCRIPTION:Päivän evankeliumissa Johannes puhuu näkökyvystä ja uskosta suhteessa kolmeen ryhmään. Ensimmäisenä hän kuvaa näkökyvyn puutetta\, josta monet Jeesuksen kohdanneet ihmiset kärsivät: ”Ja vaikka hän oli tehnyt niin monta tunnustekoa heidän nähtensä\, eivät he uskoneet häneen”. Ihmeet eivät saaneet kansaa uskomaan Jeesukseen. He eivät nähneet Jumalan todellista kirkkautta. \nSen sijaan Johanneksen toisena mainitsema profeetta Jesaja sen näki\, ”kun hän näki hänen kirkkautensa ja puhui hänestä”. Jesaja näki jo ennalta ”Jumalan käsivarren” eli Jeesuksen kirkkauden. Tästä kirkkaudesta ja Jeesuksen kirkastamisesta Johannes kirjoittaa evankeliumissaan paljon. Näin tehdessään hän viittaa Golgatan ristille\, jossa Jumala kirkasti itsensä ja Poikansa\, niin kuin oli luvannut. Tuo pimeä ja tappiolta näyttävä karmea teloituskuolema\, oli sittenkin taivaallisen kunnian ja voiton julkinen kirkastuminen ja kirkastaminen. Sitä myös Jeesuksen tekemät ihmeet ja tunnusteot palvelivat. Johannes siis kertoo meille\, että nähdessään ”hänen kirkkautensa” Jesaja näki tulevan Messiaan olevan ”ristinmies”. \nKolmantena Johannes kertoo juutalaisista hallitusmiehistä. Heistä osa oli alkanut uskoa Jeesukseen nähtyään monia ihmeitä\, ”mutta fariseusten tähden he eivät sitä tunnustaneet\, etteivät joutuisi synagoogasta erotetuiksi”. Usko ja sen julkinen tunnustaminen kuuluvat siis yhteen. Ne kuitenkin\, jotka rakastavat ihmisen kunniaa enemmän kuin Jumalan tai pelkäävät ihmistä enemmän kuin Jumalaa\, ovat vaarassa tukahduttaa uskonsa ja sokaista itsensä. Todellinen uskon silmien näkökyky kytkeytyy näin Jeesuksen kirkastamiseen ristillä. \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri: violetti tai sininen.2. vuosikerta \nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 25:15 Psalmi: Ps. 25:11–20 Psalmilause: Ps. 123:2\n1. lukukappale: Jer. 26:12–16 2. lukukappale: Ilm. 3:14–19 Evankeliumi: Joh. 12:37–43 \n\n1. lukukappale\nJer. 26:12–16\nMutta Jeremia sanoi kaikille päämiehille ja kaikelle kansalle näin: ”Herra on lähettänyt minut ennustamaan tätä temppeliä ja tätä kaupunkia vastaan kaikki ne sanat\, jotka olette kuulleet. Parantakaa siis nyt vaelluksenne ja tekonne ja kuulkaa Herran\, teidän Jumalanne\, ääntä\, niin Herra katuu sitä onnettomuutta\, jolla hän on teitä uhannut. Mutta katso\, minä olen teidän käsissänne; tehkää minulle\, mitä katsotte hyväksi ja oikeaksi. Mutta se tietäkää\, että te\, jos minut surmaatte\, saatatte viattoman veren päällenne ja tämän kaupungin ja sen asukasten päälle\, sillä totisesti on Herra lähettänyt minut teidän tykönne puhumaan kaikki nämä sanat teidän korvienne kuullen.” Silloin päämiehet ja kaikki kansa sanoivat papeille ja profeetoille: ”Ei kuoleman tuomiota tälle miehelle! Sillä hän on puhunut meille Herran\, meidän Jumalamme\, nimessä.” \n  \n2. lukukappale\nIlm. 3:14–19\nJa Laodikean seurakunnan enkelille kirjoita: ’Näin sanoo Amen\, se uskollinen ja totinen todistaja\, Jumalan luomakunnan alku: Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä palava; oi\, jospa olisit kylmä tai palava! Mutta nyt\, koska olet penseä\, etkä ole palava etkä kylmä\, olen minä oksentava sinut suustani ulos. Sillä sinä sanot: Minä olen rikas\, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä\, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston. Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa\, tulessa puhdistettua\, että rikastuisit\, ja valkeat vaatteet\, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi\, ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi\, että näkisit. Kaikkia niitä\, joita minä pidän rakkaina\, minä nuhtelen ja kuritan; ahkeroitse siis ja tee parannus. \n  \nEvankeliumi\nJoh. 12:37–43\nJa vaikka hän oli tehnyt niin monta tunnustekoa heidän nähtensä\, eivät he uskoneet häneen\, että kävisi toteen profeetta Esaiaan sana\, jonka hän on sanonut: ”Herra\, kuka uskoo meidän saarnamme\, ja kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan?” Sentähden he eivät voineet uskoa\, koska Esaias on vielä sanonut: ”Hän on sokaissut heidän silmänsä ja paaduttanut heidän sydämensä\, että he eivät näkisi silmillään eivätkä ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi”. Tämän Esaias sanoi\, kun hän näki hänen kirkkautensa ja puhui hänestä. Kuitenkin useat hallitusmiehistäkin uskoivat häneen\, mutta fariseusten tähden he eivät sitä tunnustaneet\, etteivät joutuisi synagoogasta erotetuiksi. Sillä he rakastivat ihmiskunniaa enemmän kuin Jumalan kunniaa. \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias Jumala! Me rukoilemme sinua: kuule armollisesti köyhien rukoukset ja ojenna voimallinen kätesi varjelemaan meitä. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Herra Jumala\, taivaallinen Isä\, joka annoit Poikasi Jeesuksen Kristuksen tulla ihmiseksi\, että hän kukistaisi perkeleen hirmuvallan ja päästäisi meidät viheliäiset ihmiset pahasta! Me kiitämme sinua tästä armostasi ja rukoilemme: suojele meitä jatkuvasti kaikissa kiusauksissa. Varjele meitä suruttomuudesta. Pidä meidät sanassasi ja pelossasi loppuun asti\, että me viimein\, pahasta vihollisesta vapautettuina\, tulisimme autuaiksi. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 25:15\nMinun silmäni katsovat a|lati Herraan\, *\nsillä hän päästää minun |jalkani verkosta. \n  \nPsalmi:\nPs. 25:11–20\nNimesi tähden\, Herra\, anna anteeksi minun |syntivelkani\, *\nsil|lä se on suuri. \nKuka on se mies\, joka |Herraa pelkää *\n– sen hän neuvoo tielle\, joka hänen |on valittava. \nHänen sielunsa saa naut|tia hyvää\, *\nja hänen jälkeläi|sensä perivät maan. \nHerran neuvo on tunnettu niille\, jotka |häntä pelkäävät\, *\nja hän ilmoit|taa heille liittonsa. \nMinun silmäni katsovat a|lati Herraan\, *\nsillä hän päästää minun |jalkani verkosta. \nKäänny minun puoleeni\, ar|mahda minua\, *\nsillä minä olen yksi|näinen ja kurja. \nMinun sydämeni pa|kahtuu tuskasta; *\npäästä minut ah|distuksistani. \nKatso minun kurjuutta|ni ja vaivaani\, *\nanna kaikki minun |syntini anteeksi. \nKatso minun vihollisiani\, kuinka hei|tä on paljon\, *\nja he vihaavat minua väkival|taisella vihalla. \nVarjele minun sieluni ja pe|lasta minut. *\nÄlä salli minun tulla häpeään\, sillä si|nuun minä turvaan. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt |on ja aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/3-paastonajan-sunnuntai-oculi-vsk2/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2026/03/Kirkkovuosi_kolmas-paastonajan-su.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20260315 DTEND;VALUE=DATE:20260316 DTSTAMP:20260604T112353 CREATED:20200530T130744Z LAST-MODIFIED:20260311T220542Z UID:9266-1773532800-1773619199@www.luterilainen.net SUMMARY:4. paastonajan sunnuntai\, Laetare DESCRIPTION:4. paastonajan sunnuntai Laetare \n  \nNeljäs paastonajan sunnuntai on puolipaastosunnuntai. Olemme siis paastonajan puolivälissä ja levähdämme Jumalan taivaallisten lahjojen äärellä. Tätä pyhäpäivää kutsutaan myös nimellä leipäsunnuntai\, sillä raamatuntekstit kertovat Jeesuksen ruokkimisihmeestä ja Jeesuksesta elämän leipänä. Juuri tämän leivän äärellä levähdämme. Tähän viittaa sunnuntain latinankielinen nimi ’laetare’ eli ’iloitkaa’. \nLeivästä on nimittäin syytä iloita. Ei tarvitse mennä edes kovin kauas Suomen historiassa\, kun leipä on ollut tiukassa. Vanha kansa muistelee aikaa\, jolloin ruuan poisheittäminen oli aivan mahdoton ajatus. Jokapäiväinen leipä pitää ruumiin toiminnot yllä ja antaa energiaa. Yltäkylläisyyden aikana tavallisenkin leivän arvoa olisi varmasti hyvä muistaa ja kiittää Jumalaa siitä. \nRaamatussa leipä on jatkuva teema. Jo Aadamille Jumala puhuu paratiisissa leivästä syntiinlankeemuksen jälkeen\, kuinka hän tulee syömään leipänsä otsa hiessä. Israelin erämaavaelluksella syötiin enkelten leipää\, mannaa. Ja löytyypä internetistä jopa ruokaohjeita\, miten valmistaa Hesekielin leipää. \nMyös Jeesuksen opetuksessa leipä on keskeisessä asemassa. Mutta Jeesus ei vain anna hengellistä ravintoa; Hän ilmoittaa itsensä elämän leipänä. Ja vieläpä senkin\, ettei ihminen voi todellisesti elää ilman tätä elämän leipää. Jos on väärin heittää tavallista leipää roskiin\, kuinka käykään sen\, joka halveksii tätä taivaallista ravintoa? Tämä leipä on elämäksi ja autuudeksi. Messussa näet sen siinä\, ettemme tahdo lisätä omaa hapatustamme leipään\, vaan pysymme Jumalan Sanassa sellaisena kuin se on opetettu. Nautimme myös Herran pyhän ehtoollisen hänen asetuksensa mukaisesti\, emmekä heitä yhtäkään siunattua ehtoollisleipää hukkaan\, vaan nautimme kaiken loppuun Herran pöydässä. Näin Herramme jakaa ruokaa\, jota todella tarvitsemme. \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri: violetti tai sininen.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Jes. 66:10 Psalmi: Ps. 84:6–10\, 13 Psalmilause: Ps. 145:15–16\n1. lukukappale: Aam. 8:11–12 tai 2. Moos. 16:11–19\, 31\, 35 2. lukukappale: 1. Piet. 2:1–3 Evankeliumi: Joh. 6:24–35 \n\n1. lukukappale\nAam. 8:11–12\nKatso\, päivät tulevat\, sanoo Herra\, Herra\, jolloin minä lähetän nälän maahan: en leivän nälkää enkä veden janoa\, vaan Herran sanojen kuulemisen nälän. Silloin he hoippuvat merestä mereen\, pohjoisesta itään; he samoavat etsien Herran sanaa\, mutta eivät löydä. \nTAI:\n2. Moos. 16:11–19\, 31\, 35\nJa Herra puhui Moosekselle sanoen: ”Minä olen kuullut israelilaisten napinan. Puhu heille ja sano: Iltahämärässä teillä on oleva lihaa syödäksenne\, ja huomenna on teillä leipää yltäkyllin; niin te tulette tietämään\, että minä olen Herra\, teidän Jumalanne.” Ja illalla tuli viiriäisiä\, ja ne peittivät leirin\, ja aamulla laskeutui kastesumu leirin ympärille. Ja kun kastesumu oli haihtunut\, katso\, erämaassa oli maan pinnalla jotakin hienoa\, suomujen tapaista\, jotakin hienoa niinkuin härmä. Kun israelilaiset näkivät sen\, kyselivät he toisiltansa: ”Mitä tämä on?” Sillä he eivät tienneet\, mitä se oli. Ja Mooses sanoi heille: ”Tämä on se leipä\, jonka Herra on antanut teille syötäväksi. Ja näin on Herra käskenyt: Kootkaa sitä\, jokainen tarpeenne mukaan; ottakaa goomer-mitta mieheen ne pääluvun mukaan\, kukin niin monelle\, kuin kullakin majassansa on.” Ja israelilaiset tekivät niin\, ja he kokosivat\, yksi enemmän\, toinen vähemmän. Mutta kun he mittasivat sen goomer-mitalla\, niin ei sille jäänyt liikaa\, joka oli koonnut enemmän\, eikä siltä puuttunut\, joka oli koonnut vähemmän; jokainen oli koonnut niin paljon\, kuin hän tarvitsi. Ja Mooses sanoi heille: ”Älköön kukaan jättäkö siitä mitään huomiseksi”. Ja Israelin heimo antoi sille nimen manna. Ja se oli valkean korianderinsiemenen kaltaista ja maistui hunajakakulta. Ja israelilaiset söivät mannaa neljäkymmentä vuotta\, kunnes he tulivat asuttuun maahan; he söivät mannaa siihen asti\, kunnes tulivat Kanaanin maan rajalle. \n  \n2. lukukappale\n1. Piet. 2:1–3\nPankaa siis pois kaikki pahuus ja kaikki vilppi ja ulkokultaisuus ja kateus ja kaikki panettelu\, ja halatkaa niinkuin vastasyntyneet lapset sanan väärentämätöntä maitoa\, että te sen kautta kasvaisitte pelastukseen\, jos ”olette maistaneet\, että Herra on hyvä”. \n  \nEvankeliumi\nJoh. 6:24–35\nKun siis kansa näki\, ettei Jeesus ollut siellä eivätkä hänen opetuslapsensa\, astuivat hekin venheisiin ja menivät Kapernaumiin ja etsivät Jeesusta. Ja kun he löysivät hänet järven toiselta puolelta\, sanoivat he hänelle: ”Rabbi\, milloin tulit tänne?” Jeesus vastasi heille ja sanoi: ”Totisesti\, totisesti minä sanon teille: ette te minua sentähden etsi\, että olette nähneet tunnustekoja\, vaan sentähden\, että saitte syödä niitä leipiä ja tulitte ravituiksi. Älkää hankkiko sitä ruokaa\, joka katoaa\, vaan sitä ruokaa\, joka pysyy hamaan iankaikkiseen elämään ja jonka Ihmisen Poika on teille antava; sillä häneen on Isä\, Jumala itse\, sinettinsä painanut.” Niin he sanoivat hänelle: ”Mitä meidän pitää tekemän\, että me Jumalan tekoja tekisimme?” Jeesus vastasi ja sanoi heille: ”Se on Jumalan teko\, että te uskotte häneen\, jonka Jumala on lähettänyt”. He sanoivat hänelle: ”Minkä tunnusteon sinä sitten teet\, että me näkisimme sen ja uskoisimme sinua? Minkä teon sinä teet? Meidän isämme söivät mannaa erämaassa\, niinkuin kirjoitettu on: ’Hän antoi leipää taivaasta heille syötäväksi’.” Niin Jeesus sanoi heille: ”Totisesti\, totisesti minä sanon teille: ei Mooses antanut teille sitä leipää taivaasta\, vaan minun Isäni antaa teille taivaasta totisen leivän. Sillä Jumalan leipä on se\, joka tulee alas taivaasta ja antaa maailmalle elämän.” Niin he sanoivat hänelle: ”Herra\, anna meille aina sitä leipää”. Jeesus sanoi heille: ”Minä olen elämän leipä; joka tulee minun tyköni\, se ei koskaan isoa\, ja joka uskoo minuun\, se ei koskaan janoa. \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias Jumala! Suo meidän\, jotka kärsimme vaivaa syntiemme vuoksi\, saada lohdutus sinun laupiaasta armostasi. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Laupias\, iankaikkinen Jumala! Me kiitämme sinua siitä\, että olet antanut meille Poikasi Jeesuksen Kristuksen ja hänessä tarjoat ja lahjoitat meille iankaikkisen elämän. Me rukoilemme sinua: herätä meidät elävästi kaipaamaan armoasi\, jonka hän on meille valmistanut. Vedä meitä Pyhällä Hengelläsi Poikasi luo\, että saisimme sitä leipää\, joka tulee taivaista ja antaa maailmalle elämän. Poista meistä kaikki epäusko ja maailmallisuus ja vaikuta meissä oikea ja elävä usko\, ettemme joutuisi perikatoon\, vaan saisimme iankaikkisen elämän taivaallisessa valtakunnassasi. Sinun Poikasi\, Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n3. Laupias Isä! Me kiitämme sinua siitä\, että olet antanut Poikasi Jeesuksen Kristuksen meille elämän leiväksi\, niin että jokainen\, joka syö sitä leipää\, elää iankaikkisesti. Me rukoilemme sinua: vedä meidät kaikki armosi voimalla Vapahtajamme Kristuksen luo. Anna meidän aina pysyä hänen luonaan ja joka päivä saada häneltä sitä elämää\, jonka olet hänelle antanut. Auta meitä kuolemaan pois synnistä ja elämään vanhurskaudelle. Johdata meitä Pyhän Henkesi kautta kerran taivaalliseen valtakuntaasi\, jossa tulemme ravituiksi huoneesi runsailla antimilla. Sinun Poikasi\, Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. (3. vsk) \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nJes. 66:10\nIloitkaa Jerusalemin kanssa ja riemuitkaa hä|nestä kaikki\, *\njotka hän|tä rakastatte. \nPsalmi:\nPs. 84:6–10\, 13\nHerra\, Jumala Sebaot\, kuule minun |rukoukseni\, *\nota se korviisi\, |Jaakobin Jumala. \nJumala\, meidän kilpemme\, |käännä katseesi\, *\nkatso voi|deltusi kasvoja. \nSillä yksi päivä sinun esikartanoissasi on parempi kuin |tuhat muualla; *\nmieluummin minä olen vartijana Jumalani huoneen kynnyksellä\, kuin asun jumalat|tomien majoissa. \nSillä Herra Jumala on aurin|ko ja kilpi; *\nHerra antaa armon ja kunnian\, ei hän kiellä hyvää niiltä\, jotka nuhteettomas|ti vaeltavat. \nHerra Sebaot\, autu|as se ihminen\, *\njo|ka sinuun turvaa! \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt |on ja aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/4-paastonajan-sunnuntai-laetare-vsk2/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2026/03/Kirkkovuosi_3-vuosikerta_4_paastonajansu.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20260322 DTEND;VALUE=DATE:20260323 DTSTAMP:20260604T112353 CREATED:20191112T140514Z LAST-MODIFIED:20260311T220701Z UID:7782-1774137600-1774223999@www.luterilainen.net SUMMARY:Marian ilmestyspäivä DESCRIPTION:Uskontunnustuksessa mainitaan nimeltä Pontius Pilatus ja neitsyt Maria. Jälkimmäistä juhlimme Marian päivänä. Edellistä emme juhli. Syykin on selvä: Kun Pontius Pilatus luisti siitä tehtävästä\, joka hänelle kuului\, Maria taas otti saamansa suuren tehtävän vastaan. Pilatukselta odotettiin totuudellisuutta ja oikeudenmukaisuutta. Hän on eräänlainen esimerkki siitä\, miten Jumalan asialle käy tässä maailmassa. Mitä käy totuudelle\, oikeudelle ja vanhurskaudelle. Tämä maailma\, joka on pahan vallassa\, nousee aina Herraa ja hänen voideltuansa vastaan. \nUskontunnustuksen sana “kärsi Pontius Pilatuksen aikana” sisältää myös ajatuksen\, että on Pontius Pilatuksen vallan alaisena. Sen hän sanoo itsekin itsetietoisen häpeämättömästi Jeesukselle\, joka seisoo hänen tuomarinistuimensa edessä: “etkö tiedä\, että minulla on valta sinut päästää ja minulla on valta sinut ristiinnaulita.” \nJeesuksen vastaus oli Pilatukselle totuuden viimeinen kutsu: “Sinulla ei olisi mitään valtaa minuun\, ellei sitä olisi annettu sinulle ylhäältä.” Mutta Pilatus kieltäytyi. Hän meni virran mukana. Enemmistön hetkellinen huuto\, oli hänelle enemmän kuin oikeuden pysyvä mahti. Mutta mikään käsien peseminen ei voinut puhdistaa häntä oikeusmurhasta ja viattoman veren tahrasta. Pilatuksen kansakunnat muistavat miehenä joka pesi kätensä. Joka ei noussut vääryyttä vastaan. Kulki hetken kuohunnan mukana. \nToisin on Autuaan Neitsyt Marian laita. Hänen tehtävänsä ja hänen esimerkkinsä on meille äärettömän kallisarvoinen. Marianpäivä ei ole sitä varten\, että me luterilaiset selittäisimme mitä Maria ei ole\, vaan juuri siksi\, että uskomme vahvistuisi siitä\, mitä Maria meille on.\nMarianpäivä on suuri raamatullinen juhla. Me voimme iloiten täydestä sydämestä ja rakkauden lämmöllä ja hehkulla juhlia Mariaa sen pohjalta\, mitä Pyhä Raamattu meille ilmoittaa hänestä. Jumala valitsi yksin Marian ainutlaatuiseen tehtävään. Jokainen uskova tajuaa Raamatun pohjalta\, mikä on Marian ainutlaatuinen asema ja tehtävä. Hän ei ole ylhäisessä yksinäisyydessään. Hän ei ole jumalallinen olento. Hän on ihminen mitä todellisemmassa merkityksessä. Hänkin tarvitsi pelastusta sen lapsen kautta\, jota hän kantoi kohdussansa. \nMaria on meille uskon esimerkki. Hän neuvoo tietä Kristuksen luo. Hän on meidän Herramme äiti. Maria joutui kulkemaan kipeän tien. Hän on Lutherille eräänlainen esimerkki ihmisestä\, joka suostuu Jumalan kutsuun ja nöyrästi kantaa osansa. Maria joutui seisomaan tuskissaan ristin alla vaikeroiden\, jossa riippui hänen Poikansa. Mutta tästä puusta tuli pelastus hänelle ja meille kaikille. Tästä esimerkistä mekin voimme rohkaistua ja iloita pelastuksesta joka on täyttynyt juuri niin kuin sana lupaa. Saamme jatkaa matkaamme iloiten. Kristityn tie maailmassa kohtaa monenlaisia haasteita\, kun tämä maailma haluaa vaientaa totuuden ja oikeuden\, Jumalan rakkauden äänen\, evankeliumin. Siksi risti seuraa myös tässä ajassa kirkon tietä. Mutta Marian tavoin Kristuksen omat voivat ristin äärellä myös nähdä\, kuinka kipeästäkin polusta kasvaa ylösnousemuksen tie. Kuolema ei ole päätepiste\, vaan portti iankaikkisuuteen\, autuuteen ja iloon\, jonne autuaan Marian kantama Poika meidät vie. \n\nKynttilöitä: 6 Liturginen väri: valkoinen maanantaista lauantaihin violetti tai sininen.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: 1. Sam. 2:1 Psalmi: Ps. 113:1–8 Hallelujasäe: Luuk. 1:28 42\n1. lukukappale: 1. Moos. 3:8–15 2. lukukappale: Gal. 4:3–7 Evankeliumi: Luuk. 1:39–45 2.vuosikerta \n\n1. lukukappale\n1. Moos. 3:8–15\nJa he kuulivat\, kuinka Herra Jumala käyskenteli paratiisissa illan viileydessä. Ja mies vaimoineen lymysi Herran Jumalan kasvojen edestä paratiisin puiden sekaan. Mutta Herra Jumala huusi miestä ja sanoi hänelle: “Missä olet?” Hän vastasi: “Minä kuulin sinun askeleesi paratiisissa ja pelkäsin\, sillä minä olen alasti\, ja sentähden minä lymysin”. Ja hän sanoi: “Kuka sinulle ilmoitti\, että olet alasti? Etkö syönyt siitä puusta\, josta minä kielsin sinua syömästä?” Mies vastasi: “Vaimo\, jonka annoit olemaan minun kanssani\, antoi minulle siitä puusta\, ja minä söin”. Niin Herra Jumala sanoi vaimolle: “Mitäs olet tehnyt?” Vaimo vastasi: “Käärme petti minut\, ja minä söin”.\nJa Herra Jumala sanoi käärmeelle: “Koska tämän teit\, kirottu ole sinä kaikkien karjaeläinten ja kaikkien metsän eläinten joukossa. Vatsallasi sinun pitää käymän ja tomua syömän koko elinaikasi. Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi\, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän.” \n  \n2. lukukappale\nGal. 4:3–7\nSamoin mekin; kun olimme alaikäisiä\, olimme orjuutetut maailman alkeisvoimien alle. Mutta kun aika oli täytetty\, lähetti Jumala Poikansa\, vaimosta syntyneen\, lain alaiseksi syntyneen\, lunastamaan lain alaiset\, että me pääsisimme lapsen asemaan. Ja koska te olette lapsia\, on Jumala lähettänyt meidän sydämeemme Poikansa Hengen\, joka huutaa: “Abba! Isä!” Niinpä sinä et siis enää ole orja\, vaan lapsi; mutta jos olet lapsi\, olet myös perillinen Jumalan kautta. \n  \nEvankeliumi\nLuuk. 1:39–45\nNiinä päivinä Maria nousi ja kulki kiiruusti vuorimaahan erääseen Juudan kaupunkiin ja meni Sakariaan kotiin ja tervehti Elisabetia. Ja kun Elisabet kuuli Marian tervehdyksen\, hypähti lapsi hänen kohdussansa; ja Elisabet täytettiin Pyhällä Hengellä. Ja hän puhkesi puhumaan suurella äänellä ja sanoi: “Siunattu sinä vaimojen joukossa\, ja siunattu sinun kohtusi hedelmä! Ja kuinka minulle tapahtuu tämä\, että minun Herrani äiti tulee minun tyköni? Sillä katso\, kun sinun tervehdyksesi ääni tuli minun korviini\, hypähti lapsi ilosta minun kohdussani. Ja autuas se\, joka uskoi\, sillä se sana on täyttyvä\, mikä hänelle on tullut Herralta!” \n  \nRukoukset\n1. Jumala\, rakas taivaallinen Isä\, joka annoit iankaikkisuudessa sinusta syntyneen Poikasi syntyä ajassa neitsyestä meidän pelastuksemme tähden! Auta meitä olemaan kiitollisia tästä valtavasta armostasi ja seuraamaan pyhää tahtoasi aina rakastavin sydämin. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Herra Jumala\, taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua sanomattomasta armostasi\, kun olet muistanut meitä kurjia syntisiä ja antanut Poikasi omaksua ihmisyyden meidän tähtemme. Me rukoilemme sinua: hallitse sydämiämme Pyhällä Hengelläsi\, niin että saisimme lohdun Poikasi ihmiseksitulemisesta\, kärsimisestä ja kuolemasta\, tunnustaisimme hänet Herraksemme ja Kuninkaaksemme ja saisimme hänen kauttaan iankaikkisen autuuden. Kuule meitä Jeesuksen Kristuksen nimessä. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\n1. Sam. 2:1\n“Minun sydämeni riemuitsee |Herrassa; *\nminun sarveni kohoaa korke|alle Herrassa.” \n  \nPsalmi:\nPs. 113:1–8\nHalleluja! Ylistäkää\, te Herran palvelijat\, ylistäkää Herran |nimeä. *\nSiunattu olkoon Herran nimi nyt ja ian|kaikkisesti. \nAuringon noususta sen laskuun |saakka *\nolkoon Herran nimi |ylistetty. \nHerra on korkea yli kaikkien pakana|kansain\, *\nyli taivasten kohoaa hänen |kunniansa. \nKuka on niinkuin Herra\, meidän Juma|lamme\, *\njoka korkealla asuu ja katsoo syvälle – taivaas|sa ja maassa? \nHän\, joka tomusta nostaa |alhaisen\, *\nkorottaa |loasta köyhän \nasettaaksensa hänet ruhtinasten |rinnalle\, *\nhänen kansansa ruhti|nasten rinnalle \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/marian-ilmestyspaiva-vsk2/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2026/03/Kirkkovuosi_Marian_ilmestyspaiva.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20260329 DTEND;VALUE=DATE:20260330 DTSTAMP:20260604T112353 CREATED:20191112T140518Z LAST-MODIFIED:20260325T230627Z UID:7784-1774742400-1774828799@www.luterilainen.net SUMMARY:Palmusunnuntai DESCRIPTION:Evankeliumikatkelmassa Jeesus on tullut viimeisen kerran pääsiäisjuhlille\, joihin hän oli tullut lapsesta saakka joka vuosi (Luuk. 2:41). Juutalainen pääsiäisjuhla on seitsenpäiväinen happamattoman leivän juhla\, jolloin Jerusalemin väkiluku moninkertaistuu\, temppelille tullaan rukoilemaan ja uhraamaan eläinuhreja. Juhlan lopuksi\, varsinaisena pääsiäispäivänä\, uhrataan pääsiäislampaat ja nautitaan juhla-ateria Egyptin orjuudesta ja pakkotyöstä vapautumisen kunniaksi. \nJeesus on tullut Betaniaan\, koska ”ylipapit ja fariseukset olivat antaneet käskyjä\, että jos joku tietäisi missä hän oli\, hänen oli annettava se ilmi\, jotta he ottaisivat hänet kiinni” (Joh. 11:57). Betania\, joka oli Lasaruksen\, Martan ja Marian koti\, on kylä Öljymäen rinteellä\, jerikontien varrella\, ”viidentoista stadionmitan” eli noin kolmen kilometrin päässä Jerusalemista (Joh. 11:18). Betania voidaan kääntää joko nimellä taatelikylä tai surun talo. \nNardus tarkoittaa Intiasta saatavan\, hyväntuoksuisen kasvin nuppua ja tässä tapauksessa tuoksuöljyä\, jota siitä on valmistettu. Naula nardusta (λίτρα\, n. 350 grammaa) oli 300 denaarian arvoinen\, mikä vastaa pyöreästi työmiehen vuosiansioita. Jalat ovat Lähi-Idän kulttuureissa saastaiset ja kavahdettavat\, sillä kadut olivat tuolloin törkyiset. Suomalainen ymmärtää tämän\, jos hänen pitäisi mökillä tyhjentää puuseetä tai kompostia sandaalit jalassa. Kukaan ei ymmärrettävästi halua sen jälkeen koskea hänen jalkoihinsa. \nMaria on näin ollen valmis häpeästä välittämättä tuhlaamaan kalleimman aarteensa Jeesuksen kuninkaalliseen voitelemiseen (χριστός = kuninkaaksi voideltu\, vrt. 1. Sam. 16:13). Vanhan testamentin esiymmärryksen pohjalta tämä tarkoittaa Jeesuksen tunnustamista kuninkaaksi\, profeetaksi ja ylipapiksi. Tämä oli Marian uskontunnustus. Jeesus sanoi kuitenkin tämän tapahtuneen omaa lähestyvää hautaamistaan varten\, sillä myös ruumiit käsiteltiin hyväntuoksuisilla aineilla. Jeesuksen varsinainen virkaanvihkiminen tapahtuikin jo julkisen toiminnan alussa Jordanilla\, kun Johannes kastoi hänet (Luuk. 3:22). \nYksi syy\, miksi Juudas\, tai voisi olla syytä sanoa Juuda\, päätyi kavaltamaan Jeesuksen\, oli rahanahneus ja mammonanpalvonta. Hän tahtoi palvella kahta herraa. Lopulta Jeesukseen pettyneenä hän tarttui ylipappien ja fariseusten tarjoukseen ilmiantaa Jeesus. Mammona on maailman yleisin epäjumala\, eikä vähiten Suomen kaltaisissa maallistuneissa hyvinvointivaltioissa. \nKatkelman evankeliumi on siinä\, että niin kuin Jeesuksella oli valta herättää Lasarus ajalliseen elämään\, niin hänellä on valta herättää meidät myös ikuisen elämän ylösnousemukseen. Jeesus on vuodattanut oman kuninkaallisen\, kallisarvoisen tuoksuöljynsä meihin kristittyihin\, voideltuihin\, kun hän on kasteessa vihkinyt meidät Pyhällä Hengellä kuninkaalliseksi kansakseen ja uhripapistokseen (1. Piet. 2:9). Hän ei ollut ahne varas\, vaan tuli pitämään huolta meistä hengellisesti rutiköyhistä\, antoi kaikki omistamansa taivaalliset aarteet meille ja tuli pääsiäiskaritsaksi meidän vapauttamiseksemme. Hän kuoli ja hänet haudattiin todellisesti\, ja niin hän kykenee avaamaan meidän hautamme ja herättämään meidät kerran eloon todellisesti. \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri: violetti tai sininen.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 22:20 Psalmi: Ps. 22:2–6 tai Antifoni: Ps. 118:25 Psalmi: Ps. 118:26–29 Psalmilause: Ps. 22:26 tai Ps. 73:24\n1. lukukappale: Jes. 50:4–10 tai Sak. 9:9–10 2. lukukappale: Fil. 2:5–11 tai 2. Kor. 2:14–17 Evankeliumi: Joh. 12:1–8 \n\n1. lukukappale\nJes. 50:4–10\nHerra\, Herra on minulle antanut opetuslasten kielen\, niin että minä taidan sanalla virvoittaa väsynyttä; hän herättää aamu aamulta\, herättää minun korvani kuulemaan opetuslasten tavalla. Herra\, Herra on avannut minun korvani; minä en ole niskoitellut\, en vetäytynyt pois. Selkäni minä annoin lyötäväksi\, poskieni parran revittäväksi\, en peittänyt kasvojani pilkalta ja syljeltä. Herra\, Herra auttaa minua; sentähden ei minuun pilkka koskenut\, sentähden tein kasvoni koviksi kuin piikivi\, sillä minä tiedän\, etten häpeään joudu. Lähellä on hän\, joka minut vanhurskaaksi tuomitsee. Kuka voi minun kanssani riidellä? Astukaamme yhdessä esiin! Kuka on minun vastapuoleni? Tulkoon tänne lähelleni! Katso\, Herra\, Herra auttaa minua; kuka minut syylliseksi tuomitsee? Katso\, kaikki he hajoavat kuin vaate; koi heidät syö. Kuka teistä pelkää Herraa ja kuulee hänen palvelijansa ääntä? Joka vaeltaa pimeydessä ja valoa vailla\, se luottakoon Herran nimeen ja turvautukoon Jumalaansa. \nTai:\nSak. 9:9–10\nIloitse suuresti\, tytär Siion\, riemuitse\, tytär Jerusalem\, sillä sinun kuninkaasi tulee sinulle! Vanhurskas ja auttaja hän on\, on nöyrä ja ratsastaa aasilla\, aasintamman varsalla. Ja minä hävitän vaunut Efraimista ja hevoset Jerusalemista. Sodan jousi hävitetään\, ja hän julistaa rauhan kansoille. Ja hänen hallituksensa ulottuu merestä mereen\, Eufrat-virrasta hamaan maan ääriin. \n  \n2. lukukappale\nFil. 2:5–11\nOlkoon teillä se mieli\, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli\, joka ei\, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto\, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen\, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon\, tuli ihmisten kaltaiseksi\, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen; hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti\, hamaan ristin kuolemaan asti. Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen\, kaikkia muita nimiä korkeamman\, niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman\, sekä niitten\, jotka taivaissa ovat\, että niitten\, jotka maan päällä ovat\, ja niitten\, jotka maan alla ovat\, ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi\, että Jeesus Kristus on Herra. \nTai:\n2. Kor. 2:14–17\nMutta kiitos olkoon Jumalan\, joka aina kuljettaa meitä voittosaatossa Kristuksessa ja meidän kauttamme joka paikassa tuo ilmi hänen tuntemisensa tuoksun! Sillä me olemme Kristuksen tuoksu Jumalalle sekä pelastuvien että kadotukseen joutuvien joukossa: näille tosin kuoleman haju kuolemaksi\, mutta noille elämän tuoksu elämäksi. Ja kuka on tällaiseen kelvollinen? Sillä me emme ole niinkuin nuo monet\, jotka myyskentelevät Jumalan sanaa; vaan puhtaasta mielestä\, niinkuin Jumalan vaikutuksesta\, Jumalan edessä\, me Kristuksessa puhumme. \n  \nEvankeliumi\nJoh. 12:1–8\nKuusi päivää ennen pääsiäistä Jeesus saapui Betaniaan\, jossa Lasarus asui\, hän\, jonka Jeesus oli herättänyt kuolleista. Siellä valmistettiin hänelle ateria\, ja Martta palveli\, mutta Lasarus oli yksi niistä\, jotka olivat aterialla hänen kanssaan. Niin Maria otti naulan oikeata\, kallisarvoista nardusvoidetta ja voiteli Jeesuksen jalat ja pyyhki ne hiuksillaan; ja huone tuli täyteen voiteen tuoksua. Silloin sanoi yksi hänen opetuslapsistaan\, Juudas Iskariot\, joka oli hänet kavaltava: ”Miksi ei tätä voidetta myyty kolmeensataan denariin ja niitä annettu köyhille?” Mutta tätä hän ei sanonut sentähden\, että olisi pitänyt huolta köyhistä\, vaan sentähden\, että hän oli varas ja että hän rahakukkaron hoitajana otti itselleen\, mitä siihen oli pantu. Niin Jeesus sanoi: ”Anna hänen olla\, että hän saisi toimittaa tämän minun hautaamispäiväni varalle. Sillä köyhät teillä aina on keskuudessanne\, mutta minua teillä ei ole aina.” \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias\, iankaikkinen Jumala\, joka annoit Poikasi Jeesuksen Kristuksen tulla ihmiseksi sekä kärsiä ristinkuoleman ja siten tulla meille nöyryyden esikuvaksi! Suo armollisesti\, että kestäisimme kaiken\, minkä näet hyväksi antaa kärsittäväksemme\, ja olisimme kuuliaisia pyhälle tahdollesi. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Kaikkivaltias\, iankaikkinen Jumala\, joka annoit meidän Vapahtajamme tulla lihaan ja ristin alennukseen\, jotta me seuraisimme hänen nöyryytensä esikuvaa! Suo armollisesti\, että me\, jotka muistamme hänen kärsimistään\, saisimme myös kerran ylösnousemuksessa nauttia hänen seurastaan. Sinun rakkaan Poikasi Jeesuksen Kristuksen kautta\, joka elää ja hallitsee yhdessä sinun ja Pyhän Hengen kanssa yhdessä jumaluudessa aina ja iankaikkisesti. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 22:20\nMutta sinä\, Herra\, älä |ole kaukana\, *\nsinä\, minun väkevyyteni\, rien|nä avukseni. \nPsalmi:\nPs. 22:2–6\nJumalani\, Jumalani\, miksi |minut hylkäsit? *\nMiksi olet kaukana\, et auta minua\, et kuule vali|tukseni sanoja? \nJumalani\, minä huudan päivällä\, mutta si|nä et vastaa\, *\nja yöllä\, |enkä voi vaieta. \nJa kuitenkin sinä |olet Pyhä\, *\njonka istuin on Israelin kii|tosvirtten keskellä. \nMeidän isämme luottivat sinuun\, he luottivat\, ja sinä pe|lastit heidät. *\nHe huusivat sinua ja pelastuivat; he luottivat sinuun eivät|kä tulleet häpeään.\n(Pieni kunnia jää pois.) \nTai: \nAntifoni:\nPs. 118:25\nOi Herra\, |Herra auta\, *\noi Her|ra\, anna menestys! \nPsalmi:\nPs. 118:26–29\nSiunattu olkoon hän\, joka tulee |Herran nimeen; *\nme siunaamme tei|tä Herran huoneesta. \nHerra on Jumala\, ja hän antoi valon |meille loistaa. *\nSitokaa juhlauhrit köysillä altta|rin sarviin asti. \nSinä olet minun Jumalani\, ja sinua |minä kiitän. *\nMinun Jumalani\, sinua mi|nä kunnioitan. \nKiittäkää Herraa\, sillä |hän on hyvä; *\nsillä hänen armonsa pysyy i|ankaikkisesti.\n(Pieni kunnia jää pois.) URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/palmusunnuntai-vsk2/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2026/03/Kirkkovuosi_Palmusunnuntai.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20260330 DTEND;VALUE=DATE:20260331 DTSTAMP:20260604T112353 CREATED:20191112T140518Z LAST-MODIFIED:20260330T101020Z UID:7785-1774828800-1774915199@www.luterilainen.net SUMMARY:Hiljaisen viikon maanantai DESCRIPTION:Pääsiäistä edeltävänä maanantaina alkaa Kristuksen kärsimyksiin syventyminen. Tätä viikkoa kutsutaan monella nimellä: muun muassa hiljainen viikko\, kärsimysviikko ja piinaviikko. Getsemanen puutarhasta kulkee tie aina Golgatalle ja sieltä hautaan. Tutun virren 77 mukaan ”se tie vie viimein taivaaseen\, mutta tie se on tuskien”. Kristuksen kärsimystietä\, Via Dolorosaa\, ei tutkistella sen takia\, että säälisimme Kristusta tai että etsisimme sen takaa jotakin syvällisempää totuutta. Kristuksen kärsimyksiä tutkistellaan sen takia\, että ”hänen haavainsa kautta me olemme paratut” (Jes. 53:5\, KR33). Hiljaisella viikolla onkin tapana kuulla ”ahtisaarnoja”\, joiden nimi tulee latinan sanasta ’actus’\, joka tarkoittaa tekoa tai näytelmän esitystä. Niissä tutkitaan siis niitä ”kohtauksia” Kristuksen kärsimyshistoriasta\, joista evankeliumit kertovat. Viime vuosina on myös tehty jokunen elokuva\, joka kuvaa tätä Kristuksen kärsimystä (lat. passio) siinä raakuudessa\, jossa se todennäköisesti tapahtui. Nämäkin voinevat rakentaa uskovaa sielua\, jos niitä oikein ja hurskaasti käytetään. \nHiljaisen viikon maanantaina on ollut tapana tutkia Kristuksen tietä Getsemanen puutarhasta aina ylipapin kartanoon\, jonka esipihalla Pietari kieltää Kristuksen kolmesti. On kuvaavaa\, että Kristuksen kärsimystie alkaa puutarhasta\, josta myös alkoi ihmisen lankeemus. Kristus tuli kärsimään ja kuolemaan sen takia\, että hän tekisi tyhjiksi perkeleen teot\, joihin kuuluu myös Aatamin ja Eevan langettaminen. Getsemanessa Jeesus rukoilee: ”Isä\, jos tahdot\, niin ota tämä malja minulta pois. Mutta älköön toteutuko minun tahtoni\, vaan sinun.” (Luuk. 22:42) Ihmisenä Jeesus ei tietenkään halunnut kärsiä\, olisihan se ihmiselle luonnotonta. Jumalana hän sen sijaan halusi kärsiä\, koska hän tiesi\, että siten ihmiset\, sinä ja minä\, saamme syntimme anteeksi. Tässäkin asiassa Jeesus mielellään alistui Isän tahtoon. Tämä oli kuitenkin raskasta ja kuoleman tuskassa hän hikoili verta niin\, että enkelitkin tulivat lohduttamaan häntä. Hän nimittäin tiesi kaiken sen\, mitä hänelle tapahtuisi. (Joh. 18:4) \nYlipappien ja fariseusten palvelijat sekä sotaväen osasto tulivat soihtujen ja aseiden kanssa vangitsemaan Jeesuksen. Hänet vietiin Hannaksen\, ylipappi Kaifaksen apen luokse. On kuvaavaa\, että meidän ylimmäinen pappimme surmataan Israelin langenneen ylipapiston suunnitelmasta. Häntä kuulustellaan\, lyödään ja häpäistään juuri siellä\, missä Jumala pitäisi todella tuntea.\nMyös opetuslapset hylkäsivät Jeesuksen. Jopa yksi hänen omistaan\, Juudas Iskariot\, kavalsi hänet kolmestakymmenestä hopearahasta. Pietari yrittää hetken puolustaa Jeesusta miekalla\, mutta saa Jeesukselta nuhteen: ”Joka miekkaan tarttuu\, se miekkaan hukkuu.” Jeesuksen kärsimyksiin kuului\, että hän jäi aivan yksin vihollistensa keskelle\, kuten psalmissa kuvataan: ”Sinun vihasi on kulkenut ylitseni\, kauhut musertavat minut. Kaiken päivää ne saartavat minua kuin vedet\, ne piirittävät minua joka puolelta. Kaikki ystäväni sinä olet karkottanut\, nyt on seuranani vain pimeys.” (Ps. 88:16-18) \nHiljaisen viikon maanantai kutsuu meitä tutkimaan näitä Kristuksen kärsimyksiä\, mutta muistamaan erityisesti sitä\, minkä takia nämä kauheat tuskat ovat meille iloisia ja autuaita. Virren sanoin: \nMinkä tähden kaiken vaivan\nJeesus kärsinyt on niin?\nRakkaudestansa aivan\nmeihin kurjiin syntisiin\nJeesus astui kuolon vaivaan\navatakseen meille taivaan\,\nmeidän tähden kärsi niin.\n– Virsi 80:3 \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri: violetti tai sininen.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Fil. 2:8 Psalmi: Ps. 102:2–10\n1. lukukappale: Jer. 18:19–20 2. lukukappale: 1. Piet. 2:21–24 Evankeliumi: Joh. 18:1–27 \n\n1. lukukappale\nJer. 18:19–20\nKuuntele sinä\, Herra\, minua ja kuule\, mitä minun vastustajani puhuvat. Onko hyvä pahalla kostettava\, sillä he ovat kaivaneet minulle kuopan? Muista\, kuinka minä olen seisonut sinun edessäsi ja puhunut hyvää heidän puolestansa\, kääntääkseni pois sinun vihasi heistä. \n  \n2. lukukappale\n1. Piet. 2:21–24\nSillä siihen te olette kutsutut\, koska Kristuskin kärsi teidän puolestanne\, jättäen teille esikuvan\, että te noudattaisitte hänen jälkiänsä\, joka ”ei syntiä tehnyt ja jonka suussa ei petosta ollut”\, joka häntä herjattaessa ei herjannut takaisin\, joka kärsiessään ei uhannut\, vaan jätti asiansa sen haltuun\, joka oikein tuomitsee\, joka ”itse kantoi meidän syntimme” ruumiissansa ristinpuuhun\, että me\, synneistä pois kuolleina\, eläisimme vanhurskaudelle; ja hänen ”haavainsa kautta te olette paratut”. \n  \nEvankeliumi\nJoh. 18:1–27\nKun Jeesus oli tämän puhunut\, lähti hän pois opetuslastensa kanssa Kedronin puron tuolle puolelle; siellä oli puutarha\, johon hän meni opetuslapsinensa. Mutta myös Juudas\, joka hänet kavalsi\, tiesi sen paikan\, koska Jeesus ja hänen opetuslapsensa usein olivat kokoontuneet sinne. Niin Juudas otti sotilasjoukon sekä ylipappien ja fariseusten palvelijoita ja tuli sinne soihdut ja lamput ja aseet mukanaan. Silloin Jeesus\, joka tiesi kaiken\, mikä oli häntä kohtaava\, astui esiin ja sanoi heille: ”Ketä te etsitte?” He vastasivat hänelle: ”Jeesusta\, Nasaretilaista”. Jeesus sanoi heille: ”Minä se olen”. Ja Juudas\, joka hänet kavalsi\, seisoi myös heidän kanssaan. Kun hän siis sanoi heille: ”Minä se olen”\, peräytyivät he ja kaatuivat maahan. Niin hän taas kysyi heiltä: ”Ketä te etsitte?” He sanoivat: ”Jeesusta\, Nasaretilaista”. Jeesus vastasi: ”Minähän sanoin teille\, että minä se olen. Jos te siis minua etsitte\, niin antakaa näiden mennä”; että se sana kävisi toteen\, jonka hän oli sanonut: ”En minä ole kadottanut ketään niistä\, jotka sinä olet minulle antanut”. Niin Simon Pietari\, jolla oli miekka\, veti sen ja iski ylimmäisen papin palvelijaa ja sivalsi häneltä pois oikean korvan; ja palvelijan nimi oli Malkus. Niin Jeesus sanoi Pietarille: ”Pistä miekkasi tuppeen. Enkö minä joisi sitä maljaa\, jonka Isä on minulle antanut?” Niin sotilasjoukko ja päällikkö ja juutalaisten palvelijat ottivat Jeesuksen kiinni ja sitoivat hänet ja veivät ensin Hannaan luo\, sillä hän oli Kaifaan appi\, ja Kaifas oli sinä vuonna ylimmäisenä pappina. Ja Kaifas oli se\, joka neuvottelussa oli juutalaisille sanonut: ”On hyödyllistä\, että yksi ihminen kuolee kansan edestä.” Ja Jeesusta seurasi Simon Pietari ja eräs toinen opetuslapsi. Tämä opetuslapsi oli ylimmäisen papin tuttava ja meni Jeesuksen kanssa sisälle ylimmäisen papin kartanoon. Mutta Pietari seisoi portilla ulkona. Niin se toinen opetuslapsi\, joka oli ylimmäisen papin tuttava\, meni ulos ja puhutteli portinvartijatarta ja toi Pietarin sisälle. Niin palvelijatar\, joka vartioi porttia\, sanoi Pietarille: ”Etkö sinäkin ole tuon miehen opetuslapsia?” Hän sanoi: ”En ole”. Mutta palvelijat ja käskyläiset olivat tehneet hiilivalkean\, koska oli kylmä\, ja seisoivat ja lämmittelivät. Ja myös Pietari seisoi heidän kanssaan lämmittelemässä. Niin ylimmäinen pappi kysyi Jeesukselta hänen opetuslapsistaan ja opistaan. Jeesus vastasi hänelle: ”Minä olen julkisesti puhunut maailmalle; minä olen aina opettanut synagoogissa ja pyhäkössä\, joihin kaikki juutalaiset kokoontuvat\, enkä ole salassa puhunut mitään. Miksi minulta kysyt? Kysy niiltä\, jotka ovat kuulleet\, mitä minä olen heille puhunut; katso\, he tietävät\, mitä minä olen sanonut.” Mutta kun Jeesus oli tämän sanonut\, antoi eräs palvelija\, joka seisoi vieressä\, hänelle korvapuustin sanoen: ”Niinkö sinä vastaat ylimmäiselle papille?” Jeesus vastasi hänelle: ”Jos minä pahasti puhuin\, niin näytä toteen\, että se on pahaa; mutta jos minä puhuin oikein\, miksi minua lyöt?” Niin Hannas lähetti hänet sidottuna ylimmäisen papin Kaifaan luo. Mutta Simon Pietari seisoi lämmittelemässä. Niin he sanoivat hänelle: ”Etkö sinäkin ole hänen opetuslapsiaan?” Hän kielsi ja sanoi: ”En ole”. Silloin eräs ylimmäisen papin palvelijoista\, sen sukulainen\, jolta Pietari oli sivaltanut korvan pois\, sanoi: ”Enkö minä nähnyt sinua puutarhassa hänen kanssaan?” Niin Pietari taas kielsi\, ja samassa lauloi kukko. \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias Jumala! Suo ainoan Poikasi kärsimyksen virvoittaa meitä\, jotka heikkoudessamme näännymme niin monissa vastoinkäymisissä. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n2. Taivaallinen Isämme! Opeta meitä tutkimaan Poikasi kärsimystä ja kuolemaa\, niin että kuolisimme pois synnistä ja nousisimme hänen kanssaan uuteen elämään Pyhässä Hengessä. Meidän heikkoutemme on suuri\, syntimme monet ja sydämemme pelokas\, mutta sinä\, Herra\, olet uskollinen lupauksissasi ja tahdot pelastaa meidät kuolemasta elämään. Kuule meitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme tähden. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nFil. 2:8\nHän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuo|lemaan asti\, *\nhamaan ristin |kuolemaan asti. \nPsalmi:\nPs. 102:2–10\nHerra\, kuule minun |rukoukseni\, *\nja minun huutoni tulkoon |sinun eteesi. \nÄlä peitä minulta kasvojasi\, kun minul|la on ahdistus\, *\nkallista korvasi minun puoleeni. Kun minä huudan\, riennä ja |vastaa minulle. \nSillä minun päiväni ovat haihtu|neet kuin savu\, *\nja minun luitani polttaa |niinkuin ahjossa. \nSydämeni on paahtunut ja kuivu|nut kuin ruoho\, *\nsillä minä unhotan |syödä leipääni. \nÄänekkäästä vaikerruksestani minun luuni tarttuvat |minun nahkaani. *\nMinä olen kuin pelikaani erämaassa\, olen kuin huuhkaja |raunioissa. \nMinä |olen uneton\, *\nolen kuin yksinäinen |lintu katolla. \nKaiken päivää viholliseni minua |häpäisevät; *\nne\, jotka riehuvat minua vastaan\, kiroavat minun ni|meni kautta. \nSillä minä syön |tuhkaa kuin leipää *\nja sekoitan juomani kyyneleillä sinun vihasi ja kiivastuk|sesi tähden. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/hiljaisen-viikon-maanantai-vsk2/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_Hiljainen-viikko_ma-1.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20260331 DTEND;VALUE=DATE:20260401 DTSTAMP:20260604T112353 CREATED:20191112T140518Z LAST-MODIFIED:20260326T213700Z UID:7786-1774915200-1775001599@www.luterilainen.net SUMMARY:Hiljaisen viikon tiistai DESCRIPTION:Hiljaisen viikon tiistain ja kolmannen ahdin aiheena on Jeesuksen tutkiminen neuvoston\, Pilatuksen ja Herodeksen edessä. Johanneksen evankeliumin 18. luvussa meille kerrotaan\, että suurin kiistakysymys Jeesuksen niin sanotussa oikeudenkäynnissä oli hänen kuninkuutensa: “Oletko sinä juutalaisten kuningas?” \nPakana Pilatuksen mielessä Jeesuksen kuninkuus oli jotakin\, mikä aiheuttamallaan kuohunnalla uhkasi hänen oman valtansa ja hänen edustamansa ja Rooman imperiumin vakautta. Olihan Roomassa vain yksi keisari vasallikuninkaineen – keisari\, joka oli nimennyt itsensä jumalan pojaksi tai tarkemmin sanottuna jumalallisen keisarin pojaksi. Nyt Pilatuksen edessä kuitenkin seisoi mies\, jota monet rahvaan joukossa pitivät juutalaisten Messiaana ja ainoan Jumalan Poikana. Voisiko tästä alkaa sotilaallinen kapina roomalaisia vastaan Juudean mailla? \nJuutalaisten hengelliset johtajat eivät kuitenkaan tuohon luonnehdintaan yhtyneet. He odottivat poliittista messiasta\, joka vapauttaisi heidät Rooman vallasta. Tämän Pilatus varmasti tiesi\, sillä olivathan roomalaiset vallanpitäjät perillä vallitsemiensa kansojen uskomuksista. Siispä roomalaisesta näkökulmasta jokseenkin hullunkurisesti juutalaiset ylipapit ja fariseukset ilmiantoivat tämän heidän mielestään väärän messiaan valloittajilleen\, joita he halveksivat. Tätä Pilatus selvästi hämmästeli vastauksessaan Jeesukselle. \nJeesuksen vastauksessa Pilatukselle meille ilmenee hänen kuninkuutensa luonne. Hänen kuninkuutensa ei ole tästä maailmasta. Hän on kuitenkin syntynyt ja tullut maailmaan kuninkaaksi\, messiaaksi\, todistaakseen totuuden puolesta. Kaikki totuuden lapset kuulevat häntä.\nPilatus ei kuitenkaan tiennyt\, mitä totuus on. Hän ei ymmärtänyt Jeesuksen sanoja. Niin eivät ymmärrä massat tänäänkään. Mikä on tuo Jeesuksen kuninkuuden totuus? Se on totuus Jumalan rakkaudesta syntiin langennutta maailmaa kohtaan. Se on pienoisevankeliumin tuttu totuus: ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut\, että hän antoi ainokaisen Poikansa\, ettei yksikään\, joka häneen uskoo\, hukkuisi\, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” (Joh. 3:16) \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri: violetti tai sininen.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 71:4 Psalmi: Ps. 69:2–5 (7–10)\n1. lukukappale: Jes. 52:13–15 2. lukukappale: 1. Kor. 1:18–19 Evankeliumi: Joh. 18:28–40 \n\n1. lukukappale\nJes. 52:13–15\nKatso\, minun palvelijani menestyy\, hän on nouseva\, kohoava ja sangen korkea oleva. Niinkuin monet kauhistuivat häntä – sillä niin runneltu\, ei enää ihmisenkaltainen\, oli hänen muotonsa\, hänen hahmonsa ei ollut ihmislasten hahmo – niin hän on saattava ihmetyksiin monet kansat\, hänen tähtensä kuninkaat sulkevat suunsa. Sillä mitä heille ei ikinä ole kerrottu\, sen he saavat nähdä\, mitä he eivät ole kuulleet\, sen he saavat havaita. \n  \n2. lukukappale\n1. Kor. 1:18–19\nSillä sana rististä on hullutus niille\, jotka kadotukseen joutuvat\, mutta meille\, jotka pelastumme\, se on Jumalan voima. Onhan kirjoitettu: ”Minä hävitän viisasten viisauden\, ja ymmärtäväisten ymmärryksen minä teen mitättömäksi”. \n  \nEvankeliumi\nJoh. 18:28–40\nNiin he veivät Jeesuksen Kaifaan luota palatsiin; ja oli varhainen aamu. Ja itse he eivät menneet sisälle palatsiin\, etteivät saastuisi\, vaan saattaisivat syödä pääsiäislammasta. Niin Pilatus meni ulos heidän luokseen ja sanoi: ”Mikä syytös ja kanne teillä on tätä miestä vastaan?” He vastasivat ja sanoivat hänelle: ”Jos tämä ei olisi pahantekijä\, emme olisi antaneet häntä sinun käsiisi”. Niin Pilatus sanoi heille: ”Ottakaa te hänet ja tuomitkaa hänet lakinne mukaan”. Juutalaiset sanoivat hänelle: ”Meidän ei ole lupa ketään tappaa”; että Jeesuksen sana kävisi toteen\, jonka hän oli sanonut\, antaen tietää\, minkälaisella kuolemalla hän oli kuoleva. Niin Pilatus meni taas sisälle palatsiin ja kutsui Jeesuksen ja sanoi hänelle: ”Oletko sinä juutalaisten kuningas?” Jeesus vastasi hänelle: ”Itsestäsikö sen sanot\, vai ovatko muut sen sinulle minusta sanoneet?” Pilatus vastasi: ”Olenko minä juutalainen? Oma kansasi ja ylipapit ovat antaneet sinut minun käsiini. Mitä olet tehnyt?” Jeesus vastasi: ”Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta; jos minun kuninkuuteni olisi tästä maailmasta\, niin minun palvelijani olisivat taistelleet\, ettei minua olisi annettu juutalaisten käsiin; mutta nyt minun kuninkuuteni ei ole täältä”. Niin Pilatus sanoi hänelle: ”Sinä siis kuitenkin olet kuningas?” Jeesus vastasi: ”Sinäpä sen sanot\, että minä olen kuningas. Sitä varten minä olen syntynyt ja sitä varten maailmaan tullut\, että minä todistaisin totuuden puolesta. Jokainen\, joka on totuudesta\, kuulee minun ääneni.” Pilatus sanoi hänelle: ”Mikä on totuus?” Ja sen sanottuaan hän taas meni ulos juutalaisten luo ja sanoi heille: ”Minä en löydä hänessä yhtäkään syytä. Mutta te olette tottuneet siihen\, että minä päästän teille yhden vangin irti pääsiäisenä; tahdotteko siis\, että päästän teille juutalaisten kuninkaan?” Niin he taas huusivat sanoen: ”Älä häntä\, vaan Barabbas!” Mutta Barabbas oli ryöväri. \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias\, iankaikkinen Jumala! Auta meitä viettämään sinun pyhän Poikasi kärsimisen muistoa siten\, että me tämän kärsimyksen kautta saisimme kaikki syntimme anteeksi. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n2. Kaikkivaltias Jumala\, joka olet rikkomustemme tähden antanut Poikasi puolestamme pilkattavaksi ja piinattavaksi! Herätä omatuntomme tuntemaan syntimme\, jotka saattoivat hänet ristille. Anna meille rikkomuksemme anteeksi ja lahjoita meille se mieli\, joka Jeesuksella Kristuksella oli\, että taipuisimme kaikessa sinun tahtoosi. Tätä pyydämme Poikasi Jeesuksen Kristuksen nimessä. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 71:4\nJumalani\, vapauta minut jumalattoman |kädestä\, *\nväärän ja väki|valtaisen kourista. \nPsalmi:\nPs. 69:2–5 (7–10)\nPelasta |minut\, Jumala\, *\nsillä vedet käyvät minun sie|luuni asti. \nMinä olen vajonnut syvään\, pohjat|tomaan liejuun\, *\nolen joutunut vetten syvyyksiin\, ja virta tulvii minun |ylitseni. \nMinä olen väsynyt huutamisesta\, minun |kurkkuni kuivettuu\, *\nminun silmäni ovat rauenneet odottaessani |Jumalaani. \nEnemmän kuin hiuksia päässäni on niitä\, jotka minua syyttö|mästi vihaavat; *\npaljon on niitä\, jotka tahtovat tuhota minut\, jotka syyttä ovat vihol|lisiani; \n(Älä anna minussa häpeään joutua niiden\, jotka odottavat sinua\, Herra\, |Herra Sebaot. *\nÄlä salli minussa pettyä niiden\, jotka etsivät sinua\, Isra|elin Jumala. \nSillä sinun tähtesi minä kärsin |herjausta\, *\npilkka peittää |minun kasvoni. \nVeljilleni minä olen |tullut vieraaksi\, *\nolen tullut oudoksi äi|tini lapsille. \nSillä kiivaus sinun huoneesi puolesta on minut |kuluttanut\, *\nja niiden herjaukset\, jotka sinua herjaavat\, ovat sat|tuneet minuun.) URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/hiljaisen-viikon-tiistai-vsk2/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/04/Kirkkovuosi_Hiljainen-viikko_ti.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20260401 DTEND;VALUE=DATE:20260402 DTSTAMP:20260604T112353 CREATED:20191112T140519Z LAST-MODIFIED:20240926T124113Z UID:7787-1775001600-1775087999@www.luterilainen.net SUMMARY:Hiljaisen viikon keskiviikko DESCRIPTION:Hiljaisen viikon keskiviikon ja neljännen ahdin aiheena on Jeesuksen tuomitseminen ja vieminen Golgatalle. Johanneksen evankeliumin 19. luvussa Pilatus tekee pilaa Jeesuksen kuninkuudesta järjestämällä juutalaiselle kansalle irvokkaan komedian. Ensin hän ruoskitutti Jeesuksen raa’asti vereslihalle roomalaisilla ruoskilla\, jotka usein sisälsivät metallikuulia tai teräviä luunsiruja. Sitten\, verisenä ja henkihieverissä\, hän puetti Jeesuksen kuninkaallista asua matkineeseen orjantappurakruunuun ja purppuranpunaiseen viittaan. Rooman sotilaat tervehtivät häntä ”juutalaisten kuninkaaksi” ja löivät häntä kasvoille. Tämän jälkeen Pilatus toi Jeesuksen kansan eteen sanoen: ”Katso: ihminen!” \nJuutalaiset huusivat Pilatukselle\, että tämän tulee ristiinnaulita Jeesus juutalaisen lain rikkojana. Pilatus pyrki antamaan vastuun asiasta juutalaisille itselleen tietäen hyvin\, ettei heillä ollut lupaa panna täytäntöön kuolemantuomioita Rooman vallan alaisuudessa. Ehkä tämä oli testi heitä kohtaan. Vielä Pilatus yritti löytää Jeesuksen kanssa keskustelemalla syyn päästää hänet vapaaksi. Jeesus ei kuitenkaan puolustautunut\, vaan alistui maallisen vallan edessä\, joka oli lähtöisin ylhäältä – siis hänestä itsestään. Juutalaiset pelasivat viimeisen korttinsa ja vetosivat Rooman keisari Tiberiukseen. He itse halveksuivat keisaria niin paljon\, ettei hänen kuvallaan varustetuilla kolikoilla (joissa häntä kuvailtiin ”jumala Augustuksen pojaksi”) voinut asioida temppelissä vaihtamatta rahaa ensin temppelivaluutaksi. Ja nyt he syyttivät Pilatusta tämän epäjumalakeisarin viholliseksi ja Jeesusta tämän vallan anastajaksi. \nPilatus käytti tilaisuutta hyväkseen ja provosoi viekkaalla tavalla juutalaiset kansanjoukot tunnustamaan Rooman keisarin valta-aseman. ”Katso\, teidän kuninkaanne!” ”Onko minun ristiinnaulittava teidän kuninkaanne?” Tähän joukot vastasivat: ”Ei meillä ole kuningasta\, vaan keisari.” Pilatus toimi vastentahtoisesti\, eikä hän nähnyt Jeesuksessa syytä tulla ristiinnaulituksi. Silti poliitikon mielessä tilanne taipui torjuntavoitoksi. Saatiinpahan ikävästä ja epämiellyttävästä tilanteesta ainakin juutalaiset johtajat vannomaan uskollisuuttaan heidän maataan miehittävän Rooman imperiumin keisarille. \nJa niin Pilatus määräsi Jeesuksen ristiinnaulittavaksi. Ristillä syytön sai kuolla syyllisten puolesta. Golgatalla koko maailman synnit pantiin Israelin Messiaan päälle. \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri: violetti tai sininen.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 69:30 Psalmi: Ps. 69:17–23 (30–34)\n1. lukukappale: Jes. 49:1–6 2. lukukappale: Room. 5:6–11 Evankeliumi: Joh. 19:1–16 \n\n1. lukukappale\nJes. 49:1–6\nKuulkaa minua\, te merensaaret\, ja tarkatkaa\, kaukaiset kansat. Herra on minut kutsunut hamasta äidinkohdusta saakka\, hamasta äitini helmasta minun nimeni maininnut. Hän teki minun suuni terävän miekan kaltaiseksi\, kätki minut kätensä varjoon; hän teki minut hiotuksi nuoleksi\, talletti minut viineensä. Ja hän sanoi minulle: ”Sinä olet minun palvelijani\, sinä Israel\, jossa minä osoitan kirkkauteni”. Mutta minä sanoin: ”Hukkaan minä olen itseäni vaivannut\, kuluttanut voimani turhaan ja tyhjään; kuitenkin on minun oikeuteni Herran huomassa\, minun palkkani on Jumalan tykönä”. Ja nyt sanoo Herra\, joka on minut palvelijakseen valmistanut hamasta äitini kohdusta\, palauttamaan Jaakobin hänen tykönsä\, niin että Israel koottaisiin hänen omaksensa – ja minä olen kallis Herran silmissä\, minun Jumalani on tullut minun voimakseni – hän sanoo: Liian vähäistä on sinulle\, joka olet minun palvelijani\, kohottaa ennalleen Jaakobin sukukunnat ja tuoda takaisin Israelin säilyneet: minä panen sinut pakanain valkeudeksi\, että minulta tulisi pelastus maan ääriin asti. \n  \n2. lukukappale\nRoom. 5:6–11\nSillä meidän vielä ollessamme heikot kuoli Kristus oikeaan aikaan jumalattomien edestä. Tuskinpa kukaan käy kuolemaan jonkun vanhurskaan edestä; hyvän edestä joku mahdollisesti uskaltaa kuolla. Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä\, että Kristus\, kun me vielä olimme syntisiä\, kuoli meidän edestämme. Paljoa ennemmin me siis nyt\, kun olemme vanhurskautetut hänen veressään\, pelastumme hänen kauttansa vihasta. Sillä jos me silloin\, kun vielä olimme Jumalan vihollisia\, tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta\, paljoa ennemmin me pelastumme hänen elämänsä kautta nyt\, kun olemme sovitetut; emmekä ainoastaan sovitetut\, vaan vieläpä on Jumala meidän kerskauksemme meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta\, jonka kautta me nyt olemme sovituksen saaneet. \n  \nEvankeliumi\nJoh. 19:1–16\nSilloin Pilatus otti Jeesuksen ja ruoskitti hänet. Ja sotamiehet väänsivät kruunun orjantappuroista\, panivat sen hänen päähänsä ja pukivat hänen ylleen purppuraisen vaipan ja tulivat hänen luoksensa ja sanoivat: ”Terve\, juutalaisten kuningas”; ja he antoivat hänelle korvapuusteja. Pilatus meni taas ulos ja sanoi heille: ”Katso\, minä tuon hänet ulos teille\, tietääksenne\, etten minä löydä hänessä yhtäkään syytä”. Niin Jeesus tuli ulos\, orjantappurakruunu päässään ja purppurainen vaippa yllään. Ja Pilatus sanoi heille: ”Katso ihmistä!” Kun siis ylipapit ja palvelijat näkivät hänet\, huusivat he sanoen: ”Ristiinnaulitse\, ristiinnaulitse!” Pilatus sanoi heille: ”Ottakaa te hänet ja ristiinnaulitkaa\, sillä minä en löydä hänessä mitään syytä”. Juutalaiset vastasivat hänelle: ”Meillä on laki\, ja lain mukaan hänen pitää kuoleman\, koska hän on tehnyt itsensä Jumalan Pojaksi”. Kun nyt Pilatus kuuli tämän sanan\, pelkäsi hän vielä enemmän ja meni taas sisälle palatsiin ja sanoi Jeesukselle: ”Mistä sinä olet?” Mutta Jeesus ei hänelle vastannut. Niin Pilatus sanoi hänelle: ”Etkö puhu minulle? Etkö tiedä\, että minulla on valta sinut päästää ja minulla on valta sinut ristiinnaulita?” Jeesus vastasi: ”Sinulla ei olisi mitään valtaa minuun\, ellei sitä olisi annettu sinulle ylhäältä. Sentähden on sen synti suurempi\, joka jätti minut sinun käsiisi.” Tämän tähden Pilatus koetti päästää hänet irti. Mutta juutalaiset huusivat sanoen: ”Jos päästät hänet\, et ole keisarin ystävä; jokainen\, joka tekee itsensä kuninkaaksi\, asettuu keisaria vastaan”. Kun Pilatus kuuli nämä sanat\, antoi hän viedä Jeesuksen ulos ja istui tuomarinistuimelle\, paikalle\, jonka nimi on Litostroton\, hebreaksi Gabbata. Ja oli pääsiäisen valmistuspäivä\, noin kuudes hetki. Ja hän sanoi juutalaisille: ”Katso\, teidän kuninkaanne!” Niin he huusivat: ”Vie pois\, vie pois\, ristiinnaulitse hänet!” Pilatus sanoi heille: ”Onko minun ristiinnaulittava teidän kuninkaanne?” Ylipapit vastasivat: ”Ei meillä ole kuningasta\, vaan keisari”. Silloin hän luovutti hänet heille ja antoi ristiinnaulittavaksi. Ja he ottivat Jeesuksen. \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias Jumala! Suo meidän\, jotka kärsimme lakkaamatta syntisyytemme tähden\, päästä vapaiksi sinun ainoan Poikasi kärsimisen voimasta. Sinun Poikasi\, Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n2. Pyhä Jumala\, rakas taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua Herramme Jeesuksen Kristuksen raskaasta kärsimystiestä\, jonka hän kulki ristiään kantaen. Kiitos\, että olet kutsunut meidät seuraamaan häntä. Anna meille voimaa kantaa oma ristimme ja tunnustaa rohkeasti Jeesuksen nimeä. Tätä pyydämme Poikasi Jeesuksen Kristuksen kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 69:30\nMinä olen |kurja ja vaivattu\, *\nsuojatkoon minua sinun a|pusi\, Jumala. \nPsalmi:\nPs. 69:17–23 (30–34)\nVastaa minulle\, Herra\, sillä sinun armo|si on hyvä\, *\nkäänny minun puoleeni suuressa laupe|udessasi. \nÄlä peitä kasvojasi palvelijaltasi\, sillä minä olen |ahdistuksessa; *\njoudu\, |vastaa minulle. \nLähesty minun sieluani ja |lunasta se\, *\nvapahda minut vihollis|teni tähden. \nSinä tiedät minun häväistykseni\, minun häpe|äni ja pilkkani\, *\nsinun edessäsi ovat julki kaikki minun |ahdistajani. \nHäväistys on särkenyt minun sydämeni\, minä olen |käynyt heikoksi; *\nminä odotin sääliä\, mutta en saanut\, ja lohduttajia\, mut|ta en löytänyt. \nKoiruohoa he antoivat minun |syödäkseni *\nja juottivat minulle janooni |hapanviiniä. \nTulkoon heidän pöytänsä |heille paulaksi\, *\nansaksi noille su|ruttomille. \n(Mutta minä olen |kurja ja vaivattu\, *\nsuojatkoon minua sinun a|pusi\, Jumala\, \nniin minä veisuulla kiitän |Jumalan nimeä *\nja ylistän häntä |kiitosvirsillä. \nSe on Herralle otolli|sempi kuin härkä\, *\nkuin mulli\, sarvipää ja |sorkkajalka. \nNöyrät näkevät sen ja |riemuitsevat; *\nelpyköön teidän sydämenne\, teidän\, jotka et|sitte Jumalaa. \nSillä Herra |kuulee köyhiä *\neikä halveksi |vankejansa.) URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/hiljaisen-viikon-keskiviikko-vsk2/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_Hiljainen-viikko_ke.jpg END:VEVENT END:VCALENDAR