BEGIN:VCALENDAR VERSION:2.0 PRODID:-//Luterilainen.net - ECPv6.16.3//NONSGML v1.0//EN CALSCALE:GREGORIAN METHOD:PUBLISH X-ORIGINAL-URL:https://www.luterilainen.net X-WR-CALDESC:Tapahtumat Luterilainen.net REFRESH-INTERVAL;VALUE=DURATION:PT1H X-Robots-Tag:noindex X-PUBLISHED-TTL:PT1H BEGIN:VTIMEZONE TZID:Europe/Helsinki BEGIN:DAYLIGHT TZOFFSETFROM:+0200 TZOFFSETTO:+0300 TZNAME:EEST DTSTART:20250330T010000 END:DAYLIGHT BEGIN:STANDARD TZOFFSETFROM:+0300 TZOFFSETTO:+0200 TZNAME:EET DTSTART:20251026T010000 END:STANDARD BEGIN:DAYLIGHT TZOFFSETFROM:+0200 TZOFFSETTO:+0300 TZNAME:EEST DTSTART:20260329T010000 END:DAYLIGHT BEGIN:STANDARD TZOFFSETFROM:+0300 TZOFFSETTO:+0200 TZNAME:EET DTSTART:20261025T010000 END:STANDARD BEGIN:DAYLIGHT TZOFFSETFROM:+0200 TZOFFSETTO:+0300 TZNAME:EEST DTSTART:20270328T010000 END:DAYLIGHT BEGIN:STANDARD TZOFFSETFROM:+0300 TZOFFSETTO:+0200 TZNAME:EET DTSTART:20271031T010000 END:STANDARD END:VTIMEZONE BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20260315 DTEND;VALUE=DATE:20260316 DTSTAMP:20260604T111728 CREATED:20200530T130744Z LAST-MODIFIED:20260311T220542Z UID:9266-1773532800-1773619199@www.luterilainen.net SUMMARY:4. paastonajan sunnuntai\, Laetare DESCRIPTION:4. paastonajan sunnuntai Laetare \n  \nNeljäs paastonajan sunnuntai on puolipaastosunnuntai. Olemme siis paastonajan puolivälissä ja levähdämme Jumalan taivaallisten lahjojen äärellä. Tätä pyhäpäivää kutsutaan myös nimellä leipäsunnuntai\, sillä raamatuntekstit kertovat Jeesuksen ruokkimisihmeestä ja Jeesuksesta elämän leipänä. Juuri tämän leivän äärellä levähdämme. Tähän viittaa sunnuntain latinankielinen nimi ’laetare’ eli ’iloitkaa’. \nLeivästä on nimittäin syytä iloita. Ei tarvitse mennä edes kovin kauas Suomen historiassa\, kun leipä on ollut tiukassa. Vanha kansa muistelee aikaa\, jolloin ruuan poisheittäminen oli aivan mahdoton ajatus. Jokapäiväinen leipä pitää ruumiin toiminnot yllä ja antaa energiaa. Yltäkylläisyyden aikana tavallisenkin leivän arvoa olisi varmasti hyvä muistaa ja kiittää Jumalaa siitä. \nRaamatussa leipä on jatkuva teema. Jo Aadamille Jumala puhuu paratiisissa leivästä syntiinlankeemuksen jälkeen\, kuinka hän tulee syömään leipänsä otsa hiessä. Israelin erämaavaelluksella syötiin enkelten leipää\, mannaa. Ja löytyypä internetistä jopa ruokaohjeita\, miten valmistaa Hesekielin leipää. \nMyös Jeesuksen opetuksessa leipä on keskeisessä asemassa. Mutta Jeesus ei vain anna hengellistä ravintoa; Hän ilmoittaa itsensä elämän leipänä. Ja vieläpä senkin\, ettei ihminen voi todellisesti elää ilman tätä elämän leipää. Jos on väärin heittää tavallista leipää roskiin\, kuinka käykään sen\, joka halveksii tätä taivaallista ravintoa? Tämä leipä on elämäksi ja autuudeksi. Messussa näet sen siinä\, ettemme tahdo lisätä omaa hapatustamme leipään\, vaan pysymme Jumalan Sanassa sellaisena kuin se on opetettu. Nautimme myös Herran pyhän ehtoollisen hänen asetuksensa mukaisesti\, emmekä heitä yhtäkään siunattua ehtoollisleipää hukkaan\, vaan nautimme kaiken loppuun Herran pöydässä. Näin Herramme jakaa ruokaa\, jota todella tarvitsemme. \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri: violetti tai sininen.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Jes. 66:10 Psalmi: Ps. 84:6–10\, 13 Psalmilause: Ps. 145:15–16\n1. lukukappale: Aam. 8:11–12 tai 2. Moos. 16:11–19\, 31\, 35 2. lukukappale: 1. Piet. 2:1–3 Evankeliumi: Joh. 6:24–35 \n\n1. lukukappale\nAam. 8:11–12\nKatso\, päivät tulevat\, sanoo Herra\, Herra\, jolloin minä lähetän nälän maahan: en leivän nälkää enkä veden janoa\, vaan Herran sanojen kuulemisen nälän. Silloin he hoippuvat merestä mereen\, pohjoisesta itään; he samoavat etsien Herran sanaa\, mutta eivät löydä. \nTAI:\n2. Moos. 16:11–19\, 31\, 35\nJa Herra puhui Moosekselle sanoen: ”Minä olen kuullut israelilaisten napinan. Puhu heille ja sano: Iltahämärässä teillä on oleva lihaa syödäksenne\, ja huomenna on teillä leipää yltäkyllin; niin te tulette tietämään\, että minä olen Herra\, teidän Jumalanne.” Ja illalla tuli viiriäisiä\, ja ne peittivät leirin\, ja aamulla laskeutui kastesumu leirin ympärille. Ja kun kastesumu oli haihtunut\, katso\, erämaassa oli maan pinnalla jotakin hienoa\, suomujen tapaista\, jotakin hienoa niinkuin härmä. Kun israelilaiset näkivät sen\, kyselivät he toisiltansa: ”Mitä tämä on?” Sillä he eivät tienneet\, mitä se oli. Ja Mooses sanoi heille: ”Tämä on se leipä\, jonka Herra on antanut teille syötäväksi. Ja näin on Herra käskenyt: Kootkaa sitä\, jokainen tarpeenne mukaan; ottakaa goomer-mitta mieheen ne pääluvun mukaan\, kukin niin monelle\, kuin kullakin majassansa on.” Ja israelilaiset tekivät niin\, ja he kokosivat\, yksi enemmän\, toinen vähemmän. Mutta kun he mittasivat sen goomer-mitalla\, niin ei sille jäänyt liikaa\, joka oli koonnut enemmän\, eikä siltä puuttunut\, joka oli koonnut vähemmän; jokainen oli koonnut niin paljon\, kuin hän tarvitsi. Ja Mooses sanoi heille: ”Älköön kukaan jättäkö siitä mitään huomiseksi”. Ja Israelin heimo antoi sille nimen manna. Ja se oli valkean korianderinsiemenen kaltaista ja maistui hunajakakulta. Ja israelilaiset söivät mannaa neljäkymmentä vuotta\, kunnes he tulivat asuttuun maahan; he söivät mannaa siihen asti\, kunnes tulivat Kanaanin maan rajalle. \n  \n2. lukukappale\n1. Piet. 2:1–3\nPankaa siis pois kaikki pahuus ja kaikki vilppi ja ulkokultaisuus ja kateus ja kaikki panettelu\, ja halatkaa niinkuin vastasyntyneet lapset sanan väärentämätöntä maitoa\, että te sen kautta kasvaisitte pelastukseen\, jos ”olette maistaneet\, että Herra on hyvä”. \n  \nEvankeliumi\nJoh. 6:24–35\nKun siis kansa näki\, ettei Jeesus ollut siellä eivätkä hänen opetuslapsensa\, astuivat hekin venheisiin ja menivät Kapernaumiin ja etsivät Jeesusta. Ja kun he löysivät hänet järven toiselta puolelta\, sanoivat he hänelle: ”Rabbi\, milloin tulit tänne?” Jeesus vastasi heille ja sanoi: ”Totisesti\, totisesti minä sanon teille: ette te minua sentähden etsi\, että olette nähneet tunnustekoja\, vaan sentähden\, että saitte syödä niitä leipiä ja tulitte ravituiksi. Älkää hankkiko sitä ruokaa\, joka katoaa\, vaan sitä ruokaa\, joka pysyy hamaan iankaikkiseen elämään ja jonka Ihmisen Poika on teille antava; sillä häneen on Isä\, Jumala itse\, sinettinsä painanut.” Niin he sanoivat hänelle: ”Mitä meidän pitää tekemän\, että me Jumalan tekoja tekisimme?” Jeesus vastasi ja sanoi heille: ”Se on Jumalan teko\, että te uskotte häneen\, jonka Jumala on lähettänyt”. He sanoivat hänelle: ”Minkä tunnusteon sinä sitten teet\, että me näkisimme sen ja uskoisimme sinua? Minkä teon sinä teet? Meidän isämme söivät mannaa erämaassa\, niinkuin kirjoitettu on: ’Hän antoi leipää taivaasta heille syötäväksi’.” Niin Jeesus sanoi heille: ”Totisesti\, totisesti minä sanon teille: ei Mooses antanut teille sitä leipää taivaasta\, vaan minun Isäni antaa teille taivaasta totisen leivän. Sillä Jumalan leipä on se\, joka tulee alas taivaasta ja antaa maailmalle elämän.” Niin he sanoivat hänelle: ”Herra\, anna meille aina sitä leipää”. Jeesus sanoi heille: ”Minä olen elämän leipä; joka tulee minun tyköni\, se ei koskaan isoa\, ja joka uskoo minuun\, se ei koskaan janoa. \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias Jumala! Suo meidän\, jotka kärsimme vaivaa syntiemme vuoksi\, saada lohdutus sinun laupiaasta armostasi. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Laupias\, iankaikkinen Jumala! Me kiitämme sinua siitä\, että olet antanut meille Poikasi Jeesuksen Kristuksen ja hänessä tarjoat ja lahjoitat meille iankaikkisen elämän. Me rukoilemme sinua: herätä meidät elävästi kaipaamaan armoasi\, jonka hän on meille valmistanut. Vedä meitä Pyhällä Hengelläsi Poikasi luo\, että saisimme sitä leipää\, joka tulee taivaista ja antaa maailmalle elämän. Poista meistä kaikki epäusko ja maailmallisuus ja vaikuta meissä oikea ja elävä usko\, ettemme joutuisi perikatoon\, vaan saisimme iankaikkisen elämän taivaallisessa valtakunnassasi. Sinun Poikasi\, Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n3. Laupias Isä! Me kiitämme sinua siitä\, että olet antanut Poikasi Jeesuksen Kristuksen meille elämän leiväksi\, niin että jokainen\, joka syö sitä leipää\, elää iankaikkisesti. Me rukoilemme sinua: vedä meidät kaikki armosi voimalla Vapahtajamme Kristuksen luo. Anna meidän aina pysyä hänen luonaan ja joka päivä saada häneltä sitä elämää\, jonka olet hänelle antanut. Auta meitä kuolemaan pois synnistä ja elämään vanhurskaudelle. Johdata meitä Pyhän Henkesi kautta kerran taivaalliseen valtakuntaasi\, jossa tulemme ravituiksi huoneesi runsailla antimilla. Sinun Poikasi\, Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. (3. vsk) \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nJes. 66:10\nIloitkaa Jerusalemin kanssa ja riemuitkaa hä|nestä kaikki\, *\njotka hän|tä rakastatte. \nPsalmi:\nPs. 84:6–10\, 13\nHerra\, Jumala Sebaot\, kuule minun |rukoukseni\, *\nota se korviisi\, |Jaakobin Jumala. \nJumala\, meidän kilpemme\, |käännä katseesi\, *\nkatso voi|deltusi kasvoja. \nSillä yksi päivä sinun esikartanoissasi on parempi kuin |tuhat muualla; *\nmieluummin minä olen vartijana Jumalani huoneen kynnyksellä\, kuin asun jumalat|tomien majoissa. \nSillä Herra Jumala on aurin|ko ja kilpi; *\nHerra antaa armon ja kunnian\, ei hän kiellä hyvää niiltä\, jotka nuhteettomas|ti vaeltavat. \nHerra Sebaot\, autu|as se ihminen\, *\njo|ka sinuun turvaa! \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt |on ja aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/4-paastonajan-sunnuntai-laetare-vsk2/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2026/03/Kirkkovuosi_3-vuosikerta_4_paastonajansu.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20260322 DTEND;VALUE=DATE:20260323 DTSTAMP:20260604T111728 CREATED:20191112T140514Z LAST-MODIFIED:20260311T220701Z UID:7782-1774137600-1774223999@www.luterilainen.net SUMMARY:Marian ilmestyspäivä DESCRIPTION:Uskontunnustuksessa mainitaan nimeltä Pontius Pilatus ja neitsyt Maria. Jälkimmäistä juhlimme Marian päivänä. Edellistä emme juhli. Syykin on selvä: Kun Pontius Pilatus luisti siitä tehtävästä\, joka hänelle kuului\, Maria taas otti saamansa suuren tehtävän vastaan. Pilatukselta odotettiin totuudellisuutta ja oikeudenmukaisuutta. Hän on eräänlainen esimerkki siitä\, miten Jumalan asialle käy tässä maailmassa. Mitä käy totuudelle\, oikeudelle ja vanhurskaudelle. Tämä maailma\, joka on pahan vallassa\, nousee aina Herraa ja hänen voideltuansa vastaan. \nUskontunnustuksen sana “kärsi Pontius Pilatuksen aikana” sisältää myös ajatuksen\, että on Pontius Pilatuksen vallan alaisena. Sen hän sanoo itsekin itsetietoisen häpeämättömästi Jeesukselle\, joka seisoo hänen tuomarinistuimensa edessä: “etkö tiedä\, että minulla on valta sinut päästää ja minulla on valta sinut ristiinnaulita.” \nJeesuksen vastaus oli Pilatukselle totuuden viimeinen kutsu: “Sinulla ei olisi mitään valtaa minuun\, ellei sitä olisi annettu sinulle ylhäältä.” Mutta Pilatus kieltäytyi. Hän meni virran mukana. Enemmistön hetkellinen huuto\, oli hänelle enemmän kuin oikeuden pysyvä mahti. Mutta mikään käsien peseminen ei voinut puhdistaa häntä oikeusmurhasta ja viattoman veren tahrasta. Pilatuksen kansakunnat muistavat miehenä joka pesi kätensä. Joka ei noussut vääryyttä vastaan. Kulki hetken kuohunnan mukana. \nToisin on Autuaan Neitsyt Marian laita. Hänen tehtävänsä ja hänen esimerkkinsä on meille äärettömän kallisarvoinen. Marianpäivä ei ole sitä varten\, että me luterilaiset selittäisimme mitä Maria ei ole\, vaan juuri siksi\, että uskomme vahvistuisi siitä\, mitä Maria meille on.\nMarianpäivä on suuri raamatullinen juhla. Me voimme iloiten täydestä sydämestä ja rakkauden lämmöllä ja hehkulla juhlia Mariaa sen pohjalta\, mitä Pyhä Raamattu meille ilmoittaa hänestä. Jumala valitsi yksin Marian ainutlaatuiseen tehtävään. Jokainen uskova tajuaa Raamatun pohjalta\, mikä on Marian ainutlaatuinen asema ja tehtävä. Hän ei ole ylhäisessä yksinäisyydessään. Hän ei ole jumalallinen olento. Hän on ihminen mitä todellisemmassa merkityksessä. Hänkin tarvitsi pelastusta sen lapsen kautta\, jota hän kantoi kohdussansa. \nMaria on meille uskon esimerkki. Hän neuvoo tietä Kristuksen luo. Hän on meidän Herramme äiti. Maria joutui kulkemaan kipeän tien. Hän on Lutherille eräänlainen esimerkki ihmisestä\, joka suostuu Jumalan kutsuun ja nöyrästi kantaa osansa. Maria joutui seisomaan tuskissaan ristin alla vaikeroiden\, jossa riippui hänen Poikansa. Mutta tästä puusta tuli pelastus hänelle ja meille kaikille. Tästä esimerkistä mekin voimme rohkaistua ja iloita pelastuksesta joka on täyttynyt juuri niin kuin sana lupaa. Saamme jatkaa matkaamme iloiten. Kristityn tie maailmassa kohtaa monenlaisia haasteita\, kun tämä maailma haluaa vaientaa totuuden ja oikeuden\, Jumalan rakkauden äänen\, evankeliumin. Siksi risti seuraa myös tässä ajassa kirkon tietä. Mutta Marian tavoin Kristuksen omat voivat ristin äärellä myös nähdä\, kuinka kipeästäkin polusta kasvaa ylösnousemuksen tie. Kuolema ei ole päätepiste\, vaan portti iankaikkisuuteen\, autuuteen ja iloon\, jonne autuaan Marian kantama Poika meidät vie. \n\nKynttilöitä: 6 Liturginen väri: valkoinen maanantaista lauantaihin violetti tai sininen.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: 1. Sam. 2:1 Psalmi: Ps. 113:1–8 Hallelujasäe: Luuk. 1:28 42\n1. lukukappale: 1. Moos. 3:8–15 2. lukukappale: Gal. 4:3–7 Evankeliumi: Luuk. 1:39–45 2.vuosikerta \n\n1. lukukappale\n1. Moos. 3:8–15\nJa he kuulivat\, kuinka Herra Jumala käyskenteli paratiisissa illan viileydessä. Ja mies vaimoineen lymysi Herran Jumalan kasvojen edestä paratiisin puiden sekaan. Mutta Herra Jumala huusi miestä ja sanoi hänelle: “Missä olet?” Hän vastasi: “Minä kuulin sinun askeleesi paratiisissa ja pelkäsin\, sillä minä olen alasti\, ja sentähden minä lymysin”. Ja hän sanoi: “Kuka sinulle ilmoitti\, että olet alasti? Etkö syönyt siitä puusta\, josta minä kielsin sinua syömästä?” Mies vastasi: “Vaimo\, jonka annoit olemaan minun kanssani\, antoi minulle siitä puusta\, ja minä söin”. Niin Herra Jumala sanoi vaimolle: “Mitäs olet tehnyt?” Vaimo vastasi: “Käärme petti minut\, ja minä söin”.\nJa Herra Jumala sanoi käärmeelle: “Koska tämän teit\, kirottu ole sinä kaikkien karjaeläinten ja kaikkien metsän eläinten joukossa. Vatsallasi sinun pitää käymän ja tomua syömän koko elinaikasi. Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi\, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän.” \n  \n2. lukukappale\nGal. 4:3–7\nSamoin mekin; kun olimme alaikäisiä\, olimme orjuutetut maailman alkeisvoimien alle. Mutta kun aika oli täytetty\, lähetti Jumala Poikansa\, vaimosta syntyneen\, lain alaiseksi syntyneen\, lunastamaan lain alaiset\, että me pääsisimme lapsen asemaan. Ja koska te olette lapsia\, on Jumala lähettänyt meidän sydämeemme Poikansa Hengen\, joka huutaa: “Abba! Isä!” Niinpä sinä et siis enää ole orja\, vaan lapsi; mutta jos olet lapsi\, olet myös perillinen Jumalan kautta. \n  \nEvankeliumi\nLuuk. 1:39–45\nNiinä päivinä Maria nousi ja kulki kiiruusti vuorimaahan erääseen Juudan kaupunkiin ja meni Sakariaan kotiin ja tervehti Elisabetia. Ja kun Elisabet kuuli Marian tervehdyksen\, hypähti lapsi hänen kohdussansa; ja Elisabet täytettiin Pyhällä Hengellä. Ja hän puhkesi puhumaan suurella äänellä ja sanoi: “Siunattu sinä vaimojen joukossa\, ja siunattu sinun kohtusi hedelmä! Ja kuinka minulle tapahtuu tämä\, että minun Herrani äiti tulee minun tyköni? Sillä katso\, kun sinun tervehdyksesi ääni tuli minun korviini\, hypähti lapsi ilosta minun kohdussani. Ja autuas se\, joka uskoi\, sillä se sana on täyttyvä\, mikä hänelle on tullut Herralta!” \n  \nRukoukset\n1. Jumala\, rakas taivaallinen Isä\, joka annoit iankaikkisuudessa sinusta syntyneen Poikasi syntyä ajassa neitsyestä meidän pelastuksemme tähden! Auta meitä olemaan kiitollisia tästä valtavasta armostasi ja seuraamaan pyhää tahtoasi aina rakastavin sydämin. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Herra Jumala\, taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua sanomattomasta armostasi\, kun olet muistanut meitä kurjia syntisiä ja antanut Poikasi omaksua ihmisyyden meidän tähtemme. Me rukoilemme sinua: hallitse sydämiämme Pyhällä Hengelläsi\, niin että saisimme lohdun Poikasi ihmiseksitulemisesta\, kärsimisestä ja kuolemasta\, tunnustaisimme hänet Herraksemme ja Kuninkaaksemme ja saisimme hänen kauttaan iankaikkisen autuuden. Kuule meitä Jeesuksen Kristuksen nimessä. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\n1. Sam. 2:1\n“Minun sydämeni riemuitsee |Herrassa; *\nminun sarveni kohoaa korke|alle Herrassa.” \n  \nPsalmi:\nPs. 113:1–8\nHalleluja! Ylistäkää\, te Herran palvelijat\, ylistäkää Herran |nimeä. *\nSiunattu olkoon Herran nimi nyt ja ian|kaikkisesti. \nAuringon noususta sen laskuun |saakka *\nolkoon Herran nimi |ylistetty. \nHerra on korkea yli kaikkien pakana|kansain\, *\nyli taivasten kohoaa hänen |kunniansa. \nKuka on niinkuin Herra\, meidän Juma|lamme\, *\njoka korkealla asuu ja katsoo syvälle – taivaas|sa ja maassa? \nHän\, joka tomusta nostaa |alhaisen\, *\nkorottaa |loasta köyhän \nasettaaksensa hänet ruhtinasten |rinnalle\, *\nhänen kansansa ruhti|nasten rinnalle \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/marian-ilmestyspaiva-vsk2/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2026/03/Kirkkovuosi_Marian_ilmestyspaiva.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20260329 DTEND;VALUE=DATE:20260330 DTSTAMP:20260604T111728 CREATED:20191112T140518Z LAST-MODIFIED:20260325T230627Z UID:7784-1774742400-1774828799@www.luterilainen.net SUMMARY:Palmusunnuntai DESCRIPTION:Evankeliumikatkelmassa Jeesus on tullut viimeisen kerran pääsiäisjuhlille\, joihin hän oli tullut lapsesta saakka joka vuosi (Luuk. 2:41). Juutalainen pääsiäisjuhla on seitsenpäiväinen happamattoman leivän juhla\, jolloin Jerusalemin väkiluku moninkertaistuu\, temppelille tullaan rukoilemaan ja uhraamaan eläinuhreja. Juhlan lopuksi\, varsinaisena pääsiäispäivänä\, uhrataan pääsiäislampaat ja nautitaan juhla-ateria Egyptin orjuudesta ja pakkotyöstä vapautumisen kunniaksi. \nJeesus on tullut Betaniaan\, koska ”ylipapit ja fariseukset olivat antaneet käskyjä\, että jos joku tietäisi missä hän oli\, hänen oli annettava se ilmi\, jotta he ottaisivat hänet kiinni” (Joh. 11:57). Betania\, joka oli Lasaruksen\, Martan ja Marian koti\, on kylä Öljymäen rinteellä\, jerikontien varrella\, ”viidentoista stadionmitan” eli noin kolmen kilometrin päässä Jerusalemista (Joh. 11:18). Betania voidaan kääntää joko nimellä taatelikylä tai surun talo. \nNardus tarkoittaa Intiasta saatavan\, hyväntuoksuisen kasvin nuppua ja tässä tapauksessa tuoksuöljyä\, jota siitä on valmistettu. Naula nardusta (λίτρα\, n. 350 grammaa) oli 300 denaarian arvoinen\, mikä vastaa pyöreästi työmiehen vuosiansioita. Jalat ovat Lähi-Idän kulttuureissa saastaiset ja kavahdettavat\, sillä kadut olivat tuolloin törkyiset. Suomalainen ymmärtää tämän\, jos hänen pitäisi mökillä tyhjentää puuseetä tai kompostia sandaalit jalassa. Kukaan ei ymmärrettävästi halua sen jälkeen koskea hänen jalkoihinsa. \nMaria on näin ollen valmis häpeästä välittämättä tuhlaamaan kalleimman aarteensa Jeesuksen kuninkaalliseen voitelemiseen (χριστός = kuninkaaksi voideltu\, vrt. 1. Sam. 16:13). Vanhan testamentin esiymmärryksen pohjalta tämä tarkoittaa Jeesuksen tunnustamista kuninkaaksi\, profeetaksi ja ylipapiksi. Tämä oli Marian uskontunnustus. Jeesus sanoi kuitenkin tämän tapahtuneen omaa lähestyvää hautaamistaan varten\, sillä myös ruumiit käsiteltiin hyväntuoksuisilla aineilla. Jeesuksen varsinainen virkaanvihkiminen tapahtuikin jo julkisen toiminnan alussa Jordanilla\, kun Johannes kastoi hänet (Luuk. 3:22). \nYksi syy\, miksi Juudas\, tai voisi olla syytä sanoa Juuda\, päätyi kavaltamaan Jeesuksen\, oli rahanahneus ja mammonanpalvonta. Hän tahtoi palvella kahta herraa. Lopulta Jeesukseen pettyneenä hän tarttui ylipappien ja fariseusten tarjoukseen ilmiantaa Jeesus. Mammona on maailman yleisin epäjumala\, eikä vähiten Suomen kaltaisissa maallistuneissa hyvinvointivaltioissa. \nKatkelman evankeliumi on siinä\, että niin kuin Jeesuksella oli valta herättää Lasarus ajalliseen elämään\, niin hänellä on valta herättää meidät myös ikuisen elämän ylösnousemukseen. Jeesus on vuodattanut oman kuninkaallisen\, kallisarvoisen tuoksuöljynsä meihin kristittyihin\, voideltuihin\, kun hän on kasteessa vihkinyt meidät Pyhällä Hengellä kuninkaalliseksi kansakseen ja uhripapistokseen (1. Piet. 2:9). Hän ei ollut ahne varas\, vaan tuli pitämään huolta meistä hengellisesti rutiköyhistä\, antoi kaikki omistamansa taivaalliset aarteet meille ja tuli pääsiäiskaritsaksi meidän vapauttamiseksemme. Hän kuoli ja hänet haudattiin todellisesti\, ja niin hän kykenee avaamaan meidän hautamme ja herättämään meidät kerran eloon todellisesti. \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri: violetti tai sininen.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 22:20 Psalmi: Ps. 22:2–6 tai Antifoni: Ps. 118:25 Psalmi: Ps. 118:26–29 Psalmilause: Ps. 22:26 tai Ps. 73:24\n1. lukukappale: Jes. 50:4–10 tai Sak. 9:9–10 2. lukukappale: Fil. 2:5–11 tai 2. Kor. 2:14–17 Evankeliumi: Joh. 12:1–8 \n\n1. lukukappale\nJes. 50:4–10\nHerra\, Herra on minulle antanut opetuslasten kielen\, niin että minä taidan sanalla virvoittaa väsynyttä; hän herättää aamu aamulta\, herättää minun korvani kuulemaan opetuslasten tavalla. Herra\, Herra on avannut minun korvani; minä en ole niskoitellut\, en vetäytynyt pois. Selkäni minä annoin lyötäväksi\, poskieni parran revittäväksi\, en peittänyt kasvojani pilkalta ja syljeltä. Herra\, Herra auttaa minua; sentähden ei minuun pilkka koskenut\, sentähden tein kasvoni koviksi kuin piikivi\, sillä minä tiedän\, etten häpeään joudu. Lähellä on hän\, joka minut vanhurskaaksi tuomitsee. Kuka voi minun kanssani riidellä? Astukaamme yhdessä esiin! Kuka on minun vastapuoleni? Tulkoon tänne lähelleni! Katso\, Herra\, Herra auttaa minua; kuka minut syylliseksi tuomitsee? Katso\, kaikki he hajoavat kuin vaate; koi heidät syö. Kuka teistä pelkää Herraa ja kuulee hänen palvelijansa ääntä? Joka vaeltaa pimeydessä ja valoa vailla\, se luottakoon Herran nimeen ja turvautukoon Jumalaansa. \nTai:\nSak. 9:9–10\nIloitse suuresti\, tytär Siion\, riemuitse\, tytär Jerusalem\, sillä sinun kuninkaasi tulee sinulle! Vanhurskas ja auttaja hän on\, on nöyrä ja ratsastaa aasilla\, aasintamman varsalla. Ja minä hävitän vaunut Efraimista ja hevoset Jerusalemista. Sodan jousi hävitetään\, ja hän julistaa rauhan kansoille. Ja hänen hallituksensa ulottuu merestä mereen\, Eufrat-virrasta hamaan maan ääriin. \n  \n2. lukukappale\nFil. 2:5–11\nOlkoon teillä se mieli\, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli\, joka ei\, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto\, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen\, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon\, tuli ihmisten kaltaiseksi\, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen; hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti\, hamaan ristin kuolemaan asti. Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen\, kaikkia muita nimiä korkeamman\, niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman\, sekä niitten\, jotka taivaissa ovat\, että niitten\, jotka maan päällä ovat\, ja niitten\, jotka maan alla ovat\, ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi\, että Jeesus Kristus on Herra. \nTai:\n2. Kor. 2:14–17\nMutta kiitos olkoon Jumalan\, joka aina kuljettaa meitä voittosaatossa Kristuksessa ja meidän kauttamme joka paikassa tuo ilmi hänen tuntemisensa tuoksun! Sillä me olemme Kristuksen tuoksu Jumalalle sekä pelastuvien että kadotukseen joutuvien joukossa: näille tosin kuoleman haju kuolemaksi\, mutta noille elämän tuoksu elämäksi. Ja kuka on tällaiseen kelvollinen? Sillä me emme ole niinkuin nuo monet\, jotka myyskentelevät Jumalan sanaa; vaan puhtaasta mielestä\, niinkuin Jumalan vaikutuksesta\, Jumalan edessä\, me Kristuksessa puhumme. \n  \nEvankeliumi\nJoh. 12:1–8\nKuusi päivää ennen pääsiäistä Jeesus saapui Betaniaan\, jossa Lasarus asui\, hän\, jonka Jeesus oli herättänyt kuolleista. Siellä valmistettiin hänelle ateria\, ja Martta palveli\, mutta Lasarus oli yksi niistä\, jotka olivat aterialla hänen kanssaan. Niin Maria otti naulan oikeata\, kallisarvoista nardusvoidetta ja voiteli Jeesuksen jalat ja pyyhki ne hiuksillaan; ja huone tuli täyteen voiteen tuoksua. Silloin sanoi yksi hänen opetuslapsistaan\, Juudas Iskariot\, joka oli hänet kavaltava: ”Miksi ei tätä voidetta myyty kolmeensataan denariin ja niitä annettu köyhille?” Mutta tätä hän ei sanonut sentähden\, että olisi pitänyt huolta köyhistä\, vaan sentähden\, että hän oli varas ja että hän rahakukkaron hoitajana otti itselleen\, mitä siihen oli pantu. Niin Jeesus sanoi: ”Anna hänen olla\, että hän saisi toimittaa tämän minun hautaamispäiväni varalle. Sillä köyhät teillä aina on keskuudessanne\, mutta minua teillä ei ole aina.” \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias\, iankaikkinen Jumala\, joka annoit Poikasi Jeesuksen Kristuksen tulla ihmiseksi sekä kärsiä ristinkuoleman ja siten tulla meille nöyryyden esikuvaksi! Suo armollisesti\, että kestäisimme kaiken\, minkä näet hyväksi antaa kärsittäväksemme\, ja olisimme kuuliaisia pyhälle tahdollesi. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Kaikkivaltias\, iankaikkinen Jumala\, joka annoit meidän Vapahtajamme tulla lihaan ja ristin alennukseen\, jotta me seuraisimme hänen nöyryytensä esikuvaa! Suo armollisesti\, että me\, jotka muistamme hänen kärsimistään\, saisimme myös kerran ylösnousemuksessa nauttia hänen seurastaan. Sinun rakkaan Poikasi Jeesuksen Kristuksen kautta\, joka elää ja hallitsee yhdessä sinun ja Pyhän Hengen kanssa yhdessä jumaluudessa aina ja iankaikkisesti. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 22:20\nMutta sinä\, Herra\, älä |ole kaukana\, *\nsinä\, minun väkevyyteni\, rien|nä avukseni. \nPsalmi:\nPs. 22:2–6\nJumalani\, Jumalani\, miksi |minut hylkäsit? *\nMiksi olet kaukana\, et auta minua\, et kuule vali|tukseni sanoja? \nJumalani\, minä huudan päivällä\, mutta si|nä et vastaa\, *\nja yöllä\, |enkä voi vaieta. \nJa kuitenkin sinä |olet Pyhä\, *\njonka istuin on Israelin kii|tosvirtten keskellä. \nMeidän isämme luottivat sinuun\, he luottivat\, ja sinä pe|lastit heidät. *\nHe huusivat sinua ja pelastuivat; he luottivat sinuun eivät|kä tulleet häpeään.\n(Pieni kunnia jää pois.) \nTai: \nAntifoni:\nPs. 118:25\nOi Herra\, |Herra auta\, *\noi Her|ra\, anna menestys! \nPsalmi:\nPs. 118:26–29\nSiunattu olkoon hän\, joka tulee |Herran nimeen; *\nme siunaamme tei|tä Herran huoneesta. \nHerra on Jumala\, ja hän antoi valon |meille loistaa. *\nSitokaa juhlauhrit köysillä altta|rin sarviin asti. \nSinä olet minun Jumalani\, ja sinua |minä kiitän. *\nMinun Jumalani\, sinua mi|nä kunnioitan. \nKiittäkää Herraa\, sillä |hän on hyvä; *\nsillä hänen armonsa pysyy i|ankaikkisesti.\n(Pieni kunnia jää pois.) URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/palmusunnuntai-vsk2/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2026/03/Kirkkovuosi_Palmusunnuntai.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20260330 DTEND;VALUE=DATE:20260331 DTSTAMP:20260604T111728 CREATED:20191112T140518Z LAST-MODIFIED:20260330T101020Z UID:7785-1774828800-1774915199@www.luterilainen.net SUMMARY:Hiljaisen viikon maanantai DESCRIPTION:Pääsiäistä edeltävänä maanantaina alkaa Kristuksen kärsimyksiin syventyminen. Tätä viikkoa kutsutaan monella nimellä: muun muassa hiljainen viikko\, kärsimysviikko ja piinaviikko. Getsemanen puutarhasta kulkee tie aina Golgatalle ja sieltä hautaan. Tutun virren 77 mukaan ”se tie vie viimein taivaaseen\, mutta tie se on tuskien”. Kristuksen kärsimystietä\, Via Dolorosaa\, ei tutkistella sen takia\, että säälisimme Kristusta tai että etsisimme sen takaa jotakin syvällisempää totuutta. Kristuksen kärsimyksiä tutkistellaan sen takia\, että ”hänen haavainsa kautta me olemme paratut” (Jes. 53:5\, KR33). Hiljaisella viikolla onkin tapana kuulla ”ahtisaarnoja”\, joiden nimi tulee latinan sanasta ’actus’\, joka tarkoittaa tekoa tai näytelmän esitystä. Niissä tutkitaan siis niitä ”kohtauksia” Kristuksen kärsimyshistoriasta\, joista evankeliumit kertovat. Viime vuosina on myös tehty jokunen elokuva\, joka kuvaa tätä Kristuksen kärsimystä (lat. passio) siinä raakuudessa\, jossa se todennäköisesti tapahtui. Nämäkin voinevat rakentaa uskovaa sielua\, jos niitä oikein ja hurskaasti käytetään. \nHiljaisen viikon maanantaina on ollut tapana tutkia Kristuksen tietä Getsemanen puutarhasta aina ylipapin kartanoon\, jonka esipihalla Pietari kieltää Kristuksen kolmesti. On kuvaavaa\, että Kristuksen kärsimystie alkaa puutarhasta\, josta myös alkoi ihmisen lankeemus. Kristus tuli kärsimään ja kuolemaan sen takia\, että hän tekisi tyhjiksi perkeleen teot\, joihin kuuluu myös Aatamin ja Eevan langettaminen. Getsemanessa Jeesus rukoilee: ”Isä\, jos tahdot\, niin ota tämä malja minulta pois. Mutta älköön toteutuko minun tahtoni\, vaan sinun.” (Luuk. 22:42) Ihmisenä Jeesus ei tietenkään halunnut kärsiä\, olisihan se ihmiselle luonnotonta. Jumalana hän sen sijaan halusi kärsiä\, koska hän tiesi\, että siten ihmiset\, sinä ja minä\, saamme syntimme anteeksi. Tässäkin asiassa Jeesus mielellään alistui Isän tahtoon. Tämä oli kuitenkin raskasta ja kuoleman tuskassa hän hikoili verta niin\, että enkelitkin tulivat lohduttamaan häntä. Hän nimittäin tiesi kaiken sen\, mitä hänelle tapahtuisi. (Joh. 18:4) \nYlipappien ja fariseusten palvelijat sekä sotaväen osasto tulivat soihtujen ja aseiden kanssa vangitsemaan Jeesuksen. Hänet vietiin Hannaksen\, ylipappi Kaifaksen apen luokse. On kuvaavaa\, että meidän ylimmäinen pappimme surmataan Israelin langenneen ylipapiston suunnitelmasta. Häntä kuulustellaan\, lyödään ja häpäistään juuri siellä\, missä Jumala pitäisi todella tuntea.\nMyös opetuslapset hylkäsivät Jeesuksen. Jopa yksi hänen omistaan\, Juudas Iskariot\, kavalsi hänet kolmestakymmenestä hopearahasta. Pietari yrittää hetken puolustaa Jeesusta miekalla\, mutta saa Jeesukselta nuhteen: ”Joka miekkaan tarttuu\, se miekkaan hukkuu.” Jeesuksen kärsimyksiin kuului\, että hän jäi aivan yksin vihollistensa keskelle\, kuten psalmissa kuvataan: ”Sinun vihasi on kulkenut ylitseni\, kauhut musertavat minut. Kaiken päivää ne saartavat minua kuin vedet\, ne piirittävät minua joka puolelta. Kaikki ystäväni sinä olet karkottanut\, nyt on seuranani vain pimeys.” (Ps. 88:16-18) \nHiljaisen viikon maanantai kutsuu meitä tutkimaan näitä Kristuksen kärsimyksiä\, mutta muistamaan erityisesti sitä\, minkä takia nämä kauheat tuskat ovat meille iloisia ja autuaita. Virren sanoin: \nMinkä tähden kaiken vaivan\nJeesus kärsinyt on niin?\nRakkaudestansa aivan\nmeihin kurjiin syntisiin\nJeesus astui kuolon vaivaan\navatakseen meille taivaan\,\nmeidän tähden kärsi niin.\n– Virsi 80:3 \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri: violetti tai sininen.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Fil. 2:8 Psalmi: Ps. 102:2–10\n1. lukukappale: Jer. 18:19–20 2. lukukappale: 1. Piet. 2:21–24 Evankeliumi: Joh. 18:1–27 \n\n1. lukukappale\nJer. 18:19–20\nKuuntele sinä\, Herra\, minua ja kuule\, mitä minun vastustajani puhuvat. Onko hyvä pahalla kostettava\, sillä he ovat kaivaneet minulle kuopan? Muista\, kuinka minä olen seisonut sinun edessäsi ja puhunut hyvää heidän puolestansa\, kääntääkseni pois sinun vihasi heistä. \n  \n2. lukukappale\n1. Piet. 2:21–24\nSillä siihen te olette kutsutut\, koska Kristuskin kärsi teidän puolestanne\, jättäen teille esikuvan\, että te noudattaisitte hänen jälkiänsä\, joka ”ei syntiä tehnyt ja jonka suussa ei petosta ollut”\, joka häntä herjattaessa ei herjannut takaisin\, joka kärsiessään ei uhannut\, vaan jätti asiansa sen haltuun\, joka oikein tuomitsee\, joka ”itse kantoi meidän syntimme” ruumiissansa ristinpuuhun\, että me\, synneistä pois kuolleina\, eläisimme vanhurskaudelle; ja hänen ”haavainsa kautta te olette paratut”. \n  \nEvankeliumi\nJoh. 18:1–27\nKun Jeesus oli tämän puhunut\, lähti hän pois opetuslastensa kanssa Kedronin puron tuolle puolelle; siellä oli puutarha\, johon hän meni opetuslapsinensa. Mutta myös Juudas\, joka hänet kavalsi\, tiesi sen paikan\, koska Jeesus ja hänen opetuslapsensa usein olivat kokoontuneet sinne. Niin Juudas otti sotilasjoukon sekä ylipappien ja fariseusten palvelijoita ja tuli sinne soihdut ja lamput ja aseet mukanaan. Silloin Jeesus\, joka tiesi kaiken\, mikä oli häntä kohtaava\, astui esiin ja sanoi heille: ”Ketä te etsitte?” He vastasivat hänelle: ”Jeesusta\, Nasaretilaista”. Jeesus sanoi heille: ”Minä se olen”. Ja Juudas\, joka hänet kavalsi\, seisoi myös heidän kanssaan. Kun hän siis sanoi heille: ”Minä se olen”\, peräytyivät he ja kaatuivat maahan. Niin hän taas kysyi heiltä: ”Ketä te etsitte?” He sanoivat: ”Jeesusta\, Nasaretilaista”. Jeesus vastasi: ”Minähän sanoin teille\, että minä se olen. Jos te siis minua etsitte\, niin antakaa näiden mennä”; että se sana kävisi toteen\, jonka hän oli sanonut: ”En minä ole kadottanut ketään niistä\, jotka sinä olet minulle antanut”. Niin Simon Pietari\, jolla oli miekka\, veti sen ja iski ylimmäisen papin palvelijaa ja sivalsi häneltä pois oikean korvan; ja palvelijan nimi oli Malkus. Niin Jeesus sanoi Pietarille: ”Pistä miekkasi tuppeen. Enkö minä joisi sitä maljaa\, jonka Isä on minulle antanut?” Niin sotilasjoukko ja päällikkö ja juutalaisten palvelijat ottivat Jeesuksen kiinni ja sitoivat hänet ja veivät ensin Hannaan luo\, sillä hän oli Kaifaan appi\, ja Kaifas oli sinä vuonna ylimmäisenä pappina. Ja Kaifas oli se\, joka neuvottelussa oli juutalaisille sanonut: ”On hyödyllistä\, että yksi ihminen kuolee kansan edestä.” Ja Jeesusta seurasi Simon Pietari ja eräs toinen opetuslapsi. Tämä opetuslapsi oli ylimmäisen papin tuttava ja meni Jeesuksen kanssa sisälle ylimmäisen papin kartanoon. Mutta Pietari seisoi portilla ulkona. Niin se toinen opetuslapsi\, joka oli ylimmäisen papin tuttava\, meni ulos ja puhutteli portinvartijatarta ja toi Pietarin sisälle. Niin palvelijatar\, joka vartioi porttia\, sanoi Pietarille: ”Etkö sinäkin ole tuon miehen opetuslapsia?” Hän sanoi: ”En ole”. Mutta palvelijat ja käskyläiset olivat tehneet hiilivalkean\, koska oli kylmä\, ja seisoivat ja lämmittelivät. Ja myös Pietari seisoi heidän kanssaan lämmittelemässä. Niin ylimmäinen pappi kysyi Jeesukselta hänen opetuslapsistaan ja opistaan. Jeesus vastasi hänelle: ”Minä olen julkisesti puhunut maailmalle; minä olen aina opettanut synagoogissa ja pyhäkössä\, joihin kaikki juutalaiset kokoontuvat\, enkä ole salassa puhunut mitään. Miksi minulta kysyt? Kysy niiltä\, jotka ovat kuulleet\, mitä minä olen heille puhunut; katso\, he tietävät\, mitä minä olen sanonut.” Mutta kun Jeesus oli tämän sanonut\, antoi eräs palvelija\, joka seisoi vieressä\, hänelle korvapuustin sanoen: ”Niinkö sinä vastaat ylimmäiselle papille?” Jeesus vastasi hänelle: ”Jos minä pahasti puhuin\, niin näytä toteen\, että se on pahaa; mutta jos minä puhuin oikein\, miksi minua lyöt?” Niin Hannas lähetti hänet sidottuna ylimmäisen papin Kaifaan luo. Mutta Simon Pietari seisoi lämmittelemässä. Niin he sanoivat hänelle: ”Etkö sinäkin ole hänen opetuslapsiaan?” Hän kielsi ja sanoi: ”En ole”. Silloin eräs ylimmäisen papin palvelijoista\, sen sukulainen\, jolta Pietari oli sivaltanut korvan pois\, sanoi: ”Enkö minä nähnyt sinua puutarhassa hänen kanssaan?” Niin Pietari taas kielsi\, ja samassa lauloi kukko. \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias Jumala! Suo ainoan Poikasi kärsimyksen virvoittaa meitä\, jotka heikkoudessamme näännymme niin monissa vastoinkäymisissä. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n2. Taivaallinen Isämme! Opeta meitä tutkimaan Poikasi kärsimystä ja kuolemaa\, niin että kuolisimme pois synnistä ja nousisimme hänen kanssaan uuteen elämään Pyhässä Hengessä. Meidän heikkoutemme on suuri\, syntimme monet ja sydämemme pelokas\, mutta sinä\, Herra\, olet uskollinen lupauksissasi ja tahdot pelastaa meidät kuolemasta elämään. Kuule meitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme tähden. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nFil. 2:8\nHän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuo|lemaan asti\, *\nhamaan ristin |kuolemaan asti. \nPsalmi:\nPs. 102:2–10\nHerra\, kuule minun |rukoukseni\, *\nja minun huutoni tulkoon |sinun eteesi. \nÄlä peitä minulta kasvojasi\, kun minul|la on ahdistus\, *\nkallista korvasi minun puoleeni. Kun minä huudan\, riennä ja |vastaa minulle. \nSillä minun päiväni ovat haihtu|neet kuin savu\, *\nja minun luitani polttaa |niinkuin ahjossa. \nSydämeni on paahtunut ja kuivu|nut kuin ruoho\, *\nsillä minä unhotan |syödä leipääni. \nÄänekkäästä vaikerruksestani minun luuni tarttuvat |minun nahkaani. *\nMinä olen kuin pelikaani erämaassa\, olen kuin huuhkaja |raunioissa. \nMinä |olen uneton\, *\nolen kuin yksinäinen |lintu katolla. \nKaiken päivää viholliseni minua |häpäisevät; *\nne\, jotka riehuvat minua vastaan\, kiroavat minun ni|meni kautta. \nSillä minä syön |tuhkaa kuin leipää *\nja sekoitan juomani kyyneleillä sinun vihasi ja kiivastuk|sesi tähden. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/hiljaisen-viikon-maanantai-vsk2/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_Hiljainen-viikko_ma-1.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20260331 DTEND;VALUE=DATE:20260401 DTSTAMP:20260604T111728 CREATED:20191112T140518Z LAST-MODIFIED:20260326T213700Z UID:7786-1774915200-1775001599@www.luterilainen.net SUMMARY:Hiljaisen viikon tiistai DESCRIPTION:Hiljaisen viikon tiistain ja kolmannen ahdin aiheena on Jeesuksen tutkiminen neuvoston\, Pilatuksen ja Herodeksen edessä. Johanneksen evankeliumin 18. luvussa meille kerrotaan\, että suurin kiistakysymys Jeesuksen niin sanotussa oikeudenkäynnissä oli hänen kuninkuutensa: “Oletko sinä juutalaisten kuningas?” \nPakana Pilatuksen mielessä Jeesuksen kuninkuus oli jotakin\, mikä aiheuttamallaan kuohunnalla uhkasi hänen oman valtansa ja hänen edustamansa ja Rooman imperiumin vakautta. Olihan Roomassa vain yksi keisari vasallikuninkaineen – keisari\, joka oli nimennyt itsensä jumalan pojaksi tai tarkemmin sanottuna jumalallisen keisarin pojaksi. Nyt Pilatuksen edessä kuitenkin seisoi mies\, jota monet rahvaan joukossa pitivät juutalaisten Messiaana ja ainoan Jumalan Poikana. Voisiko tästä alkaa sotilaallinen kapina roomalaisia vastaan Juudean mailla? \nJuutalaisten hengelliset johtajat eivät kuitenkaan tuohon luonnehdintaan yhtyneet. He odottivat poliittista messiasta\, joka vapauttaisi heidät Rooman vallasta. Tämän Pilatus varmasti tiesi\, sillä olivathan roomalaiset vallanpitäjät perillä vallitsemiensa kansojen uskomuksista. Siispä roomalaisesta näkökulmasta jokseenkin hullunkurisesti juutalaiset ylipapit ja fariseukset ilmiantoivat tämän heidän mielestään väärän messiaan valloittajilleen\, joita he halveksivat. Tätä Pilatus selvästi hämmästeli vastauksessaan Jeesukselle. \nJeesuksen vastauksessa Pilatukselle meille ilmenee hänen kuninkuutensa luonne. Hänen kuninkuutensa ei ole tästä maailmasta. Hän on kuitenkin syntynyt ja tullut maailmaan kuninkaaksi\, messiaaksi\, todistaakseen totuuden puolesta. Kaikki totuuden lapset kuulevat häntä.\nPilatus ei kuitenkaan tiennyt\, mitä totuus on. Hän ei ymmärtänyt Jeesuksen sanoja. Niin eivät ymmärrä massat tänäänkään. Mikä on tuo Jeesuksen kuninkuuden totuus? Se on totuus Jumalan rakkaudesta syntiin langennutta maailmaa kohtaan. Se on pienoisevankeliumin tuttu totuus: ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut\, että hän antoi ainokaisen Poikansa\, ettei yksikään\, joka häneen uskoo\, hukkuisi\, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” (Joh. 3:16) \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri: violetti tai sininen.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 71:4 Psalmi: Ps. 69:2–5 (7–10)\n1. lukukappale: Jes. 52:13–15 2. lukukappale: 1. Kor. 1:18–19 Evankeliumi: Joh. 18:28–40 \n\n1. lukukappale\nJes. 52:13–15\nKatso\, minun palvelijani menestyy\, hän on nouseva\, kohoava ja sangen korkea oleva. Niinkuin monet kauhistuivat häntä – sillä niin runneltu\, ei enää ihmisenkaltainen\, oli hänen muotonsa\, hänen hahmonsa ei ollut ihmislasten hahmo – niin hän on saattava ihmetyksiin monet kansat\, hänen tähtensä kuninkaat sulkevat suunsa. Sillä mitä heille ei ikinä ole kerrottu\, sen he saavat nähdä\, mitä he eivät ole kuulleet\, sen he saavat havaita. \n  \n2. lukukappale\n1. Kor. 1:18–19\nSillä sana rististä on hullutus niille\, jotka kadotukseen joutuvat\, mutta meille\, jotka pelastumme\, se on Jumalan voima. Onhan kirjoitettu: ”Minä hävitän viisasten viisauden\, ja ymmärtäväisten ymmärryksen minä teen mitättömäksi”. \n  \nEvankeliumi\nJoh. 18:28–40\nNiin he veivät Jeesuksen Kaifaan luota palatsiin; ja oli varhainen aamu. Ja itse he eivät menneet sisälle palatsiin\, etteivät saastuisi\, vaan saattaisivat syödä pääsiäislammasta. Niin Pilatus meni ulos heidän luokseen ja sanoi: ”Mikä syytös ja kanne teillä on tätä miestä vastaan?” He vastasivat ja sanoivat hänelle: ”Jos tämä ei olisi pahantekijä\, emme olisi antaneet häntä sinun käsiisi”. Niin Pilatus sanoi heille: ”Ottakaa te hänet ja tuomitkaa hänet lakinne mukaan”. Juutalaiset sanoivat hänelle: ”Meidän ei ole lupa ketään tappaa”; että Jeesuksen sana kävisi toteen\, jonka hän oli sanonut\, antaen tietää\, minkälaisella kuolemalla hän oli kuoleva. Niin Pilatus meni taas sisälle palatsiin ja kutsui Jeesuksen ja sanoi hänelle: ”Oletko sinä juutalaisten kuningas?” Jeesus vastasi hänelle: ”Itsestäsikö sen sanot\, vai ovatko muut sen sinulle minusta sanoneet?” Pilatus vastasi: ”Olenko minä juutalainen? Oma kansasi ja ylipapit ovat antaneet sinut minun käsiini. Mitä olet tehnyt?” Jeesus vastasi: ”Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta; jos minun kuninkuuteni olisi tästä maailmasta\, niin minun palvelijani olisivat taistelleet\, ettei minua olisi annettu juutalaisten käsiin; mutta nyt minun kuninkuuteni ei ole täältä”. Niin Pilatus sanoi hänelle: ”Sinä siis kuitenkin olet kuningas?” Jeesus vastasi: ”Sinäpä sen sanot\, että minä olen kuningas. Sitä varten minä olen syntynyt ja sitä varten maailmaan tullut\, että minä todistaisin totuuden puolesta. Jokainen\, joka on totuudesta\, kuulee minun ääneni.” Pilatus sanoi hänelle: ”Mikä on totuus?” Ja sen sanottuaan hän taas meni ulos juutalaisten luo ja sanoi heille: ”Minä en löydä hänessä yhtäkään syytä. Mutta te olette tottuneet siihen\, että minä päästän teille yhden vangin irti pääsiäisenä; tahdotteko siis\, että päästän teille juutalaisten kuninkaan?” Niin he taas huusivat sanoen: ”Älä häntä\, vaan Barabbas!” Mutta Barabbas oli ryöväri. \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias\, iankaikkinen Jumala! Auta meitä viettämään sinun pyhän Poikasi kärsimisen muistoa siten\, että me tämän kärsimyksen kautta saisimme kaikki syntimme anteeksi. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n2. Kaikkivaltias Jumala\, joka olet rikkomustemme tähden antanut Poikasi puolestamme pilkattavaksi ja piinattavaksi! Herätä omatuntomme tuntemaan syntimme\, jotka saattoivat hänet ristille. Anna meille rikkomuksemme anteeksi ja lahjoita meille se mieli\, joka Jeesuksella Kristuksella oli\, että taipuisimme kaikessa sinun tahtoosi. Tätä pyydämme Poikasi Jeesuksen Kristuksen nimessä. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 71:4\nJumalani\, vapauta minut jumalattoman |kädestä\, *\nväärän ja väki|valtaisen kourista. \nPsalmi:\nPs. 69:2–5 (7–10)\nPelasta |minut\, Jumala\, *\nsillä vedet käyvät minun sie|luuni asti. \nMinä olen vajonnut syvään\, pohjat|tomaan liejuun\, *\nolen joutunut vetten syvyyksiin\, ja virta tulvii minun |ylitseni. \nMinä olen väsynyt huutamisesta\, minun |kurkkuni kuivettuu\, *\nminun silmäni ovat rauenneet odottaessani |Jumalaani. \nEnemmän kuin hiuksia päässäni on niitä\, jotka minua syyttö|mästi vihaavat; *\npaljon on niitä\, jotka tahtovat tuhota minut\, jotka syyttä ovat vihol|lisiani; \n(Älä anna minussa häpeään joutua niiden\, jotka odottavat sinua\, Herra\, |Herra Sebaot. *\nÄlä salli minussa pettyä niiden\, jotka etsivät sinua\, Isra|elin Jumala. \nSillä sinun tähtesi minä kärsin |herjausta\, *\npilkka peittää |minun kasvoni. \nVeljilleni minä olen |tullut vieraaksi\, *\nolen tullut oudoksi äi|tini lapsille. \nSillä kiivaus sinun huoneesi puolesta on minut |kuluttanut\, *\nja niiden herjaukset\, jotka sinua herjaavat\, ovat sat|tuneet minuun.) URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/hiljaisen-viikon-tiistai-vsk2/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/04/Kirkkovuosi_Hiljainen-viikko_ti.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20260401 DTEND;VALUE=DATE:20260402 DTSTAMP:20260604T111728 CREATED:20191112T140519Z LAST-MODIFIED:20240926T124113Z UID:7787-1775001600-1775087999@www.luterilainen.net SUMMARY:Hiljaisen viikon keskiviikko DESCRIPTION:Hiljaisen viikon keskiviikon ja neljännen ahdin aiheena on Jeesuksen tuomitseminen ja vieminen Golgatalle. Johanneksen evankeliumin 19. luvussa Pilatus tekee pilaa Jeesuksen kuninkuudesta järjestämällä juutalaiselle kansalle irvokkaan komedian. Ensin hän ruoskitutti Jeesuksen raa’asti vereslihalle roomalaisilla ruoskilla\, jotka usein sisälsivät metallikuulia tai teräviä luunsiruja. Sitten\, verisenä ja henkihieverissä\, hän puetti Jeesuksen kuninkaallista asua matkineeseen orjantappurakruunuun ja purppuranpunaiseen viittaan. Rooman sotilaat tervehtivät häntä ”juutalaisten kuninkaaksi” ja löivät häntä kasvoille. Tämän jälkeen Pilatus toi Jeesuksen kansan eteen sanoen: ”Katso: ihminen!” \nJuutalaiset huusivat Pilatukselle\, että tämän tulee ristiinnaulita Jeesus juutalaisen lain rikkojana. Pilatus pyrki antamaan vastuun asiasta juutalaisille itselleen tietäen hyvin\, ettei heillä ollut lupaa panna täytäntöön kuolemantuomioita Rooman vallan alaisuudessa. Ehkä tämä oli testi heitä kohtaan. Vielä Pilatus yritti löytää Jeesuksen kanssa keskustelemalla syyn päästää hänet vapaaksi. Jeesus ei kuitenkaan puolustautunut\, vaan alistui maallisen vallan edessä\, joka oli lähtöisin ylhäältä – siis hänestä itsestään. Juutalaiset pelasivat viimeisen korttinsa ja vetosivat Rooman keisari Tiberiukseen. He itse halveksuivat keisaria niin paljon\, ettei hänen kuvallaan varustetuilla kolikoilla (joissa häntä kuvailtiin ”jumala Augustuksen pojaksi”) voinut asioida temppelissä vaihtamatta rahaa ensin temppelivaluutaksi. Ja nyt he syyttivät Pilatusta tämän epäjumalakeisarin viholliseksi ja Jeesusta tämän vallan anastajaksi. \nPilatus käytti tilaisuutta hyväkseen ja provosoi viekkaalla tavalla juutalaiset kansanjoukot tunnustamaan Rooman keisarin valta-aseman. ”Katso\, teidän kuninkaanne!” ”Onko minun ristiinnaulittava teidän kuninkaanne?” Tähän joukot vastasivat: ”Ei meillä ole kuningasta\, vaan keisari.” Pilatus toimi vastentahtoisesti\, eikä hän nähnyt Jeesuksessa syytä tulla ristiinnaulituksi. Silti poliitikon mielessä tilanne taipui torjuntavoitoksi. Saatiinpahan ikävästä ja epämiellyttävästä tilanteesta ainakin juutalaiset johtajat vannomaan uskollisuuttaan heidän maataan miehittävän Rooman imperiumin keisarille. \nJa niin Pilatus määräsi Jeesuksen ristiinnaulittavaksi. Ristillä syytön sai kuolla syyllisten puolesta. Golgatalla koko maailman synnit pantiin Israelin Messiaan päälle. \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri: violetti tai sininen.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 69:30 Psalmi: Ps. 69:17–23 (30–34)\n1. lukukappale: Jes. 49:1–6 2. lukukappale: Room. 5:6–11 Evankeliumi: Joh. 19:1–16 \n\n1. lukukappale\nJes. 49:1–6\nKuulkaa minua\, te merensaaret\, ja tarkatkaa\, kaukaiset kansat. Herra on minut kutsunut hamasta äidinkohdusta saakka\, hamasta äitini helmasta minun nimeni maininnut. Hän teki minun suuni terävän miekan kaltaiseksi\, kätki minut kätensä varjoon; hän teki minut hiotuksi nuoleksi\, talletti minut viineensä. Ja hän sanoi minulle: ”Sinä olet minun palvelijani\, sinä Israel\, jossa minä osoitan kirkkauteni”. Mutta minä sanoin: ”Hukkaan minä olen itseäni vaivannut\, kuluttanut voimani turhaan ja tyhjään; kuitenkin on minun oikeuteni Herran huomassa\, minun palkkani on Jumalan tykönä”. Ja nyt sanoo Herra\, joka on minut palvelijakseen valmistanut hamasta äitini kohdusta\, palauttamaan Jaakobin hänen tykönsä\, niin että Israel koottaisiin hänen omaksensa – ja minä olen kallis Herran silmissä\, minun Jumalani on tullut minun voimakseni – hän sanoo: Liian vähäistä on sinulle\, joka olet minun palvelijani\, kohottaa ennalleen Jaakobin sukukunnat ja tuoda takaisin Israelin säilyneet: minä panen sinut pakanain valkeudeksi\, että minulta tulisi pelastus maan ääriin asti. \n  \n2. lukukappale\nRoom. 5:6–11\nSillä meidän vielä ollessamme heikot kuoli Kristus oikeaan aikaan jumalattomien edestä. Tuskinpa kukaan käy kuolemaan jonkun vanhurskaan edestä; hyvän edestä joku mahdollisesti uskaltaa kuolla. Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä\, että Kristus\, kun me vielä olimme syntisiä\, kuoli meidän edestämme. Paljoa ennemmin me siis nyt\, kun olemme vanhurskautetut hänen veressään\, pelastumme hänen kauttansa vihasta. Sillä jos me silloin\, kun vielä olimme Jumalan vihollisia\, tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta\, paljoa ennemmin me pelastumme hänen elämänsä kautta nyt\, kun olemme sovitetut; emmekä ainoastaan sovitetut\, vaan vieläpä on Jumala meidän kerskauksemme meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta\, jonka kautta me nyt olemme sovituksen saaneet. \n  \nEvankeliumi\nJoh. 19:1–16\nSilloin Pilatus otti Jeesuksen ja ruoskitti hänet. Ja sotamiehet väänsivät kruunun orjantappuroista\, panivat sen hänen päähänsä ja pukivat hänen ylleen purppuraisen vaipan ja tulivat hänen luoksensa ja sanoivat: ”Terve\, juutalaisten kuningas”; ja he antoivat hänelle korvapuusteja. Pilatus meni taas ulos ja sanoi heille: ”Katso\, minä tuon hänet ulos teille\, tietääksenne\, etten minä löydä hänessä yhtäkään syytä”. Niin Jeesus tuli ulos\, orjantappurakruunu päässään ja purppurainen vaippa yllään. Ja Pilatus sanoi heille: ”Katso ihmistä!” Kun siis ylipapit ja palvelijat näkivät hänet\, huusivat he sanoen: ”Ristiinnaulitse\, ristiinnaulitse!” Pilatus sanoi heille: ”Ottakaa te hänet ja ristiinnaulitkaa\, sillä minä en löydä hänessä mitään syytä”. Juutalaiset vastasivat hänelle: ”Meillä on laki\, ja lain mukaan hänen pitää kuoleman\, koska hän on tehnyt itsensä Jumalan Pojaksi”. Kun nyt Pilatus kuuli tämän sanan\, pelkäsi hän vielä enemmän ja meni taas sisälle palatsiin ja sanoi Jeesukselle: ”Mistä sinä olet?” Mutta Jeesus ei hänelle vastannut. Niin Pilatus sanoi hänelle: ”Etkö puhu minulle? Etkö tiedä\, että minulla on valta sinut päästää ja minulla on valta sinut ristiinnaulita?” Jeesus vastasi: ”Sinulla ei olisi mitään valtaa minuun\, ellei sitä olisi annettu sinulle ylhäältä. Sentähden on sen synti suurempi\, joka jätti minut sinun käsiisi.” Tämän tähden Pilatus koetti päästää hänet irti. Mutta juutalaiset huusivat sanoen: ”Jos päästät hänet\, et ole keisarin ystävä; jokainen\, joka tekee itsensä kuninkaaksi\, asettuu keisaria vastaan”. Kun Pilatus kuuli nämä sanat\, antoi hän viedä Jeesuksen ulos ja istui tuomarinistuimelle\, paikalle\, jonka nimi on Litostroton\, hebreaksi Gabbata. Ja oli pääsiäisen valmistuspäivä\, noin kuudes hetki. Ja hän sanoi juutalaisille: ”Katso\, teidän kuninkaanne!” Niin he huusivat: ”Vie pois\, vie pois\, ristiinnaulitse hänet!” Pilatus sanoi heille: ”Onko minun ristiinnaulittava teidän kuninkaanne?” Ylipapit vastasivat: ”Ei meillä ole kuningasta\, vaan keisari”. Silloin hän luovutti hänet heille ja antoi ristiinnaulittavaksi. Ja he ottivat Jeesuksen. \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias Jumala! Suo meidän\, jotka kärsimme lakkaamatta syntisyytemme tähden\, päästä vapaiksi sinun ainoan Poikasi kärsimisen voimasta. Sinun Poikasi\, Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n2. Pyhä Jumala\, rakas taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua Herramme Jeesuksen Kristuksen raskaasta kärsimystiestä\, jonka hän kulki ristiään kantaen. Kiitos\, että olet kutsunut meidät seuraamaan häntä. Anna meille voimaa kantaa oma ristimme ja tunnustaa rohkeasti Jeesuksen nimeä. Tätä pyydämme Poikasi Jeesuksen Kristuksen kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 69:30\nMinä olen |kurja ja vaivattu\, *\nsuojatkoon minua sinun a|pusi\, Jumala. \nPsalmi:\nPs. 69:17–23 (30–34)\nVastaa minulle\, Herra\, sillä sinun armo|si on hyvä\, *\nkäänny minun puoleeni suuressa laupe|udessasi. \nÄlä peitä kasvojasi palvelijaltasi\, sillä minä olen |ahdistuksessa; *\njoudu\, |vastaa minulle. \nLähesty minun sieluani ja |lunasta se\, *\nvapahda minut vihollis|teni tähden. \nSinä tiedät minun häväistykseni\, minun häpe|äni ja pilkkani\, *\nsinun edessäsi ovat julki kaikki minun |ahdistajani. \nHäväistys on särkenyt minun sydämeni\, minä olen |käynyt heikoksi; *\nminä odotin sääliä\, mutta en saanut\, ja lohduttajia\, mut|ta en löytänyt. \nKoiruohoa he antoivat minun |syödäkseni *\nja juottivat minulle janooni |hapanviiniä. \nTulkoon heidän pöytänsä |heille paulaksi\, *\nansaksi noille su|ruttomille. \n(Mutta minä olen |kurja ja vaivattu\, *\nsuojatkoon minua sinun a|pusi\, Jumala\, \nniin minä veisuulla kiitän |Jumalan nimeä *\nja ylistän häntä |kiitosvirsillä. \nSe on Herralle otolli|sempi kuin härkä\, *\nkuin mulli\, sarvipää ja |sorkkajalka. \nNöyrät näkevät sen ja |riemuitsevat; *\nelpyköön teidän sydämenne\, teidän\, jotka et|sitte Jumalaa. \nSillä Herra |kuulee köyhiä *\neikä halveksi |vankejansa.) URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/hiljaisen-viikon-keskiviikko-vsk2/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_Hiljainen-viikko_ke.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20260402 DTEND;VALUE=DATE:20260403 DTSTAMP:20260604T111728 CREATED:20191112T140519Z LAST-MODIFIED:20240926T124332Z UID:7788-1775088000-1775174399@www.luterilainen.net SUMMARY:Kiirastorstai DESCRIPTION:Jeesus osallistui säännöllisesti Jerusalemissa juhlille\, aivan kuten 5. Moos. 16:16 velvoitti juutalaisia miehiä saapumaan vuosittain pääsiäis-\, helluntai- ja lehtimajanjuhlille. Aiemminkin häntä on yritetty ottaa kiinni\, mutta vasta nyt\, näillä pääsiäisjuhlilla\, on koittanut hänen hetkensä. \nJeesus osoittaa omilleen täyttymyksen saavuttanutta rakkautta (εἰς τέλος ἠγάπησεν) ja myöhemmin tuona iltana hän sanoo suurimman rakkauden olevan sitä\, että antaa henkensä ystäviensä puolesta (Joh. 15:13). \nEhtoollinen tarkoittaa sinällään sanana vain juhlallista illallista\, mutta tässä asiayhteys pakottaa ymmärtämään sen juutalaiseksi pääsiäisateriaksi (Luuk. 22:15; 2. Moos. 12). Tuolle vanhan liiton aterialle Jeesus antaa uuden sisällön\, kun se saa täyttymyksen hänen uhrikuolemassaan. Näin hänen kohdallaan tuo viimeinen vanhan liiton pääsiäisateria muuttuu ensimmäiseksi uuden liiton pääsiäisateriaksi\, Herran pyhäksi ehtoolliseksi. Edelleen siinä on saapuvilla happamaton leipä\, viini ja pääsiäiskaritsa\, mutta nyt anteeksiantamuksen ateriana\, Jeesuksen ruumiina ja elämää antavana uhriverenä. Enää ei muistella vapautumista Egyptistä\, vaan sielunvihollisen valtakunnasta. Juudaskin oli mukana aterialla\, muttei epäuskonsa vuoksi hyödykseen vaan vahingokseen (vrt. 1. Kor. 11:27). \nVyöttäytymällä Jeesus ilmaisee\, ettei hän tarvitse meidän palveluksiamme\, vaan hän tahtoo asettua palvelemaan meitä orjan tavoin. Me tarvitsemme hänen palveluaan ja pesuaan\, sillä muuten emme ole puhtaat\, eikä meillä ole osuutta hänen kanssaan. Saastaisten jalkojen peseminen oli halvimman orjan työtä. Pietarista tuntuu nurinkuriselta\, että rabbi ja Herra palvelee oppilaitaan ja palvelijoitaan näinkin alhaisella tavalla. Nurinkurista se onkin meille\, jotka tavoittelemme menestystä\, ensimmäisiä sijoja ja ihmisten arvonantoa vielä Jeesuksen uhriateriankin äärellä (vrt. Luuk. 22:24). Kun Raamatussa rakastaminen on kuitenkin uhrautumista ja itsensä antamista\, niin juuri kaikkien palvelijaksi asettumalla Jeesus osoittaa meille pyyteetöntä rakkautta. \nLopulta Pietari tahtoo\, että myös hänen kättensä työt ja päänsä ajatukset puhdistettaisiin (vrt. juutalainen rukousnauha otsalla ja kädessä\, 5. Moos. 6:8). Meille riittää kuitenkin yksi pesu\, kun Jeesus pesee meidät. Tämä ennakoi jo kristillistä kastetta\, joka merkitsee koko ihmisen puhdistamista ruumiin ja sielun puolesta\, vanhan ihmisen hukuttamista ja taivaallista uudestisyntymää Jumalan lapseksi. Tuon sakramentin Jeesus asettaa vasta ylösnousemuksensa jälkeen\, Matt. 28. \nJeesus sanoo tässä\, että meidän on palveltava hänen esimerkkinsä mukaisesti uskonveljiämme nöyrtymällä kaikkien alapuolelle. Jopa siinä määrin\, että hänen laillaan ”meidänkin tulee antaa henkemme veljiemme edestä” (1. Joh. 3:16)! \nKatkelman evankeliumi on siinä\, että Jeesus on meidän pääsiäislampaamme\, jonka turvissa vapaudumme hirmuhallitsijan orjuudesta. Ehtoollisessa me saamme sen hyödyksemme. Ja kun hän kerran on meidät pessyt\, silloin me olemme kokonaan puhtaat. Hän asettui kaikkien alapuolelle\, joten ei voi olla ketään\, jota hän ei voisi puhdistaa tai jonka syntivelkaa hän ei olisi maksanut. Ehtoolliselle tulemme ajatellen\, että Jeesus nöyrtyy siinä kaikkein halvimmaksi palvelijaksemme. Kuinka silloin voisimme suhtautua enää uskonveljiimme ylimielisesti! \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri: violetti tai sininen.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Joh. 6:33 tai Ps. 78:25 Psalmi: Ps. 111:2–5 Psalmilause: Ps. 111:9–10\n1. lukukappale: 2. Moos. 24:4–11 2. lukukappale: 1. Kor. 11:23–29 Evankeliumi: Joh. 13:1–15 \n\n1. lukukappale\n2. Moos. 24:4–11\nJa hän nousi varhain seuraavana aamuna ja rakensi alttarin vuoren juurelle sekä pystytti kaksitoista patsasta Israelin kahdentoista sukukunnan mukaan. Ja hän lähetti israelilaisten joukosta nuoria miehiä uhraamaan polttouhreja ja teurastamaan härkiä yhteysuhriksi Herralle. Ja Mooses otti verestä puolet ja pani uhrimaljoihin\, ja toisen puolen hän vihmoi alttarille. Ja hän otti liitonkirjan ja luki sen kansan kuullen. Ja he sanoivat: ”Kaikkea\, mitä Herra on puhunut\, me noudatamme ja tottelemme”. Niin Mooses otti veren ja vihmoi sitä kansan päälle ja sanoi: ”Katso\, tämä on sen liiton veri\, jonka Herra on tehnyt teidän kanssanne kaikkien näiden sanojen perusteella”.\nJa Mooses ja Aaron\, Naadab ja Abihu ynnä seitsemänkymmentä Israelin vanhinta nousivat vuorelle. Ja he näkivät Israelin Jumalan; ja hänen jalkainsa alla oli alusta\, niinkuin safiirikivistä\, kirkas kuin itse taivas. Eikä hän kajonnut kädellänsä israelilaisten valittuihin\, ja he katselivat Jumalaa\, söivät ja joivat. \n  \n2. lukukappale\n1. Kor. 11:23–29\nSillä minä olen saanut Herralta sen\, minkä myös olen teille tiedoksi antanut\, että Herra Jeesus sinä yönä\, jona hänet kavallettiin\, otti leivän\, kiitti\, mursi ja sanoi: ”Tämä on minun ruumiini\, joka teidän edestänne annetaan; tehkää tämä minun muistokseni”. Samoin hän otti myös maljan aterian jälkeen ja sanoi: ”Tämä malja on uusi liitto minun veressäni; niin usein kuin te juotte\, tehkää se minun muistokseni”.\nSillä niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tämän maljan\, te julistatte Herran kuolemaa\, siihen asti kuin hän tulee. Sentähden\, joka kelvottomasti syö tätä leipää tai juo Herran maljan\, hän on oleva vikapää Herran ruumiiseen ja vereen. Koetelkoon siis ihminen itseänsä\, ja niin syököön tätä leipää ja juokoon tästä maljasta; sillä joka syö ja juo erottamatta Herran ruumista muusta\, syö ja juo tuomioksensa. \n  \nEvankeliumi\nJoh. 13:1–15\nMutta ennen pääsiäisjuhlaa\, kun Jeesus tiesi hetkensä tulleen\, että hän oli siirtyvä tästä maailmasta Isän tykö\, niin hän\, joka oli rakastanut omiansa\, jotka maailmassa olivat\, osoitti heille rakkautta loppuun asti.\nJa ehtoollisella oltaessa\, kun perkele jo oli pannut Juudas Iskariotin\, Simonin pojan\, sydämeen\, että hän kavaltaisi Jeesuksen\, niin Jeesus\, tietäen\, että Isä oli antanut kaikki hänen käsiinsä ja että hän oli lähtenyt Jumalan tyköä ja oli menevä Jumalan tykö\, nousi ehtoolliselta ja riisui vaippansa\, otti liinavaatteen ja vyötti sillä itsensä. Sitten hän kaatoi vettä pesumaljaan ja rupesi pesemään opetuslastensa jalkoja ja pyyhkimään niitä liinavaatteella\, jolla oli vyöttäytynyt.\nNiin hän tuli Simon Pietarin kohdalle\, ja tämä sanoi hänelle: ”Herra\, sinäkö peset minun jalkani?” Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Mitä minä teen\, sitä et nyt käsitä\, mutta vastedes sinä sen ymmärrät”. Pietari sanoi hänelle: ”Et ikinä sinä saa pestä minun jalkojani”. Jeesus vastasi hänelle: ”Ellen minä sinua pese\, ei sinulla ole osuutta minun kanssani”. Simon Pietari sanoi hänelle: ”Herra\, älä pese ainoastaan minun jalkojani\, vaan myös kädet ja pää”. Jeesus sanoi hänelle: ”Joka on kylpenyt\, ei tarvitse muuta\, kuin että jalat pestään\, ja niin hän on kokonaan puhdas; ja te olette puhtaat\, ette kuitenkaan kaikki”. Sillä hän tiesi kavaltajansa; sentähden hän sanoi: ”Ette kaikki ole puhtaat”.\nKun hän siis oli pessyt heidän jalkansa ja ottanut vaippansa ja taas asettunut aterialle\, sanoi hän heille: ”Ymmärrättekö\, mitä minä olen teille tehnyt? Te puhuttelette minua opettajaksi ja Herraksi\, ja oikein te sanotte\, sillä se minä olen. Jos siis minä\, teidän Herranne ja opettajanne\, olen pessyt teidän jalkanne\, olette tekin velvolliset pesemään toistenne jalat. Sillä minä annoin teille esikuvan\, että myös te niin tekisitte\, kuin minä olen teille tehnyt. \n  \nRukoukset\n1. Herra\, meidän Jumalamme! Sinä teet meidät osallisiksi Poikasi Jeesuksen Kristuksen ristinuhrista hänen todellisessa ruumiissaan ja veressään hänen pyhässä ehtoollisessaan. Siinä sinä yhdistät meidät myös toinen toisiimme. Anna meidän sen tähden nöyrästi rakastaa ja palvella sinun Poikasi hengellisen ruumiin jäseniä\, niin kuin hän\, Kuningas\, palveli kaikkia ja pesi opetuslastensa jalat. Sinulle Isä\, Poika ja Pyhä Henki olkoon kunnia nyt\, aina ja iankaikkisesti! \n2. Herra Jumala\, iankaikkinen armahtaja\, joka annoit Poikasi ristinkuolemaan meidän puolestamme ja teet meidät osallisiksi uudesta liitosta hänen veressään. Me rukoilemme sinua: opeta meitä ottamaan hänet vastaan pyhässä sanassasi ja vahvista meitä voimallasi pyhässä ehtoollisessasi. Auta meitä pysymään Herrassa Jeesuksessa\, että hän uskon kautta asuisi sydämissämme. Anna meidän lopulta nauttia myös taivaallisesta juhla-ateriastasi. Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nJoh. 6:33\nJumalan leipä on se\, joka tulee |alas taivaasta *\nja antaa maa|ilmalle elämän. \nTai:\nPs. 78:25\nIhmiset söivät enke|lien leipää; *\nhän lähetti heille eväs|tä yllin kyllin. \nPsalmi:\nPs. 111:2–5\nSuuret ovat |Herran teot\, *\nkaikkien niiden tutkisteltavat\, jotka nii|tä rakastavat. \nKunnialliset ja korkeat ovat |hänen työnsä\, *\nja hänen vanhurskautensa pysyy i|ankaikkisesti. \nHän on säätänyt ihmeellisten teko|jensa muiston *\n; armollinen ja lau|pias on Herra. \nHän antaa ruuan pelkää|väisillensä\, *\nhän muistaa liittonsa i|ankaikkisesti. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/kiirastorstai-vsk2/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_Hiljainen-viikko_to.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20260403 DTEND;VALUE=DATE:20260404 DTSTAMP:20260604T111728 CREATED:20191112T140522Z LAST-MODIFIED:20260326T213957Z UID:7789-1775174400-1775260799@www.luterilainen.net SUMMARY:Pitkäperjantai DESCRIPTION:Katsele\, uskova sielu\, ristillä kärsivän tuskaa\, siinä riippuvan haavoja ja kuolevan piinaa. Päätä\, jonka edessä enkelitkin hengessään vapisevat\, pistävät tiheät okaat. Kauniisiin kasvoihin\, ihmislapsista ihanimpiin\, sylkevät jumalattomat niitä rumentaen. Aurinkoakin kirkkaammat silmät peittää kuolon sumu. Korvia\, jotka kuulevat enkelien ylistystä\, raastavat synnintekijöiden herjat ja pureva pilkka. Suun\, joka tuo julki jumalallisia lauseita ja opettaa enkeleitä\, annetaan juoda sappea ja etikkaa. (Jes.66:1) Jalat\, joiden astinlaudan eteen kumarrutaan palvoen\, isketään nauloin kiinni puuhun. Kädet\, jotka levittivät taivaat\, ovat pingotettuina ristin puulle ja siihen naulitut. (Jes.45:12) Ruumista\, joka on jumaluuden kaikkeinpyhin sija ja puhtaista puhtain asunto\, ruoskitaan ja se lävistetään keihäällä – ei jäänyt koskematta muuta kuin kieli\, niin että hän saattoi rukoilla ristiinnaulitsijoidensa puolesta. Hänet\, joka hallitsee taivaassa yhdessä Isän kanssa\, naulitsevat syntiset kurjalla tavalla ristille. (Luuk. 23:34) \nJumala kuolee\, Jumala kärsii\, Jumala vuodattaa verensä. Hinnan suuruuden perusteella voit arvioida vaaran suuruuden. Lääkkeen hinnan perusteella arvioi taudin vaara. Suunnattoman syvät olivat ne haavat\, joita ei voitu parantaa muulla keinoin kuin elävöittävän ja eläväksitekevän lihan haavoilla. Ankara oli se tauti\, jota ei voitu hoitaa muutoin kuin lääkärin kuolemalla. \n– Johannes Gerhard\, Uskon pyhä salaisuus \n\nKynttilöitä: 0 Liturginen väri: musta.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Matt. 27:46 Psalmi: Ps. 22:7–20 Psalmilause: Ilm. 5:12\n1. lukukappale: Jes. 53 2. lukukappale: Hepr. 5:7–10 tai Gal. 6:14 Evankeliumi: Joh. 19:16–30 \n\n1. lukukappale\nJes. 53\nKuka uskoo meidän saarnamme\, kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan?\nHän kasvoi Herran edessä niinkuin vesa\, niinkuin juuri kuivasta maasta. Ei ollut hänellä vartta eikä kauneutta; me näimme hänet\, mutta ei ollut hänellä muotoa\, johon me olisimme mielistyneet. Hän oli ylenkatsottu\, ihmisten hylkäämä\, kipujen mies ja sairauden tuttava\, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät\, halveksittu\, jota emme minäkään pitäneet.\nMutta totisesti\, meidän sairautemme hän kantoi\, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna\, Jumalan lyömänä ja vaivaamana\, mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden\, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä\, että meillä rauha olisi\, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut. Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat\, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme. Häntä piinattiin\, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa\, joka teuraaksi viedään\, niinkuin lammas\, joka on ääneti keritsijäinsä edessä\, niin ei hän suutansa avannut. Ahdistettuna ja tuomittuna hänet otettiin pois\, mutta kuka hänen polvikunnastaan sitä ajatteli? Sillä hänet temmattiin pois elävien maasta; minun kansani rikkomuksen tähden kohtasi rangaistus häntä. Hänelle annettiin hauta jumalattomain joukossa; mutta rikkaan tykö hän tuli kuoltuansa\, sillä hän ei ollut vääryyttä tehnyt eikä petosta ollut hänen suussansa.\nMutta Herra näki hyväksi runnella häntä\, lyödä hänet sairaudella. Jos sinä panet hänen sielunsa vikauhriksi\, saa hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan\, ja Herran tahto toteutuu hänen kauttansa. Sielunsa vaivan tähden hän saa nähdä sen ja tulee ravituksi. Tuntemuksensa kautta hän\, minun vanhurskas palvelijani\, vanhurskauttaa monet\, sälyttäen päällensä heidän pahat tekonsa. Sentähden minä jaan hänelle osan suurten joukossa\, ja väkevien kanssa hän saalista jakaa; sillä hän antoi sielunsa alttiiksi kuolemaan\, ja hänet luettiin pahantekijäin joukkoon\, hän kantoi monien synnit\, ja hän rukoili pahantekijäin puolesta. \n  \n2. lukukappale\nHepr. 5:7–10\nJa lihansa päivinä hän väkevällä huudolla ja kyynelillä uhrasi rukouksia ja anomuksia sille\, joka voi hänet kuolemasta pelastaa; ja hänen rukouksensa kuultiin hänen jumalanpelkonsa tähden. Ja niin hän\, vaikka oli Poika\, oppi siitä\, mitä hän kärsi\, kuuliaisuuden\, ja kun oli täydelliseksi tullut\, tuli hän iankaikkisen autuuden aikaansaajaksi kaikille\, jotka ovat hänelle kuuliaiset\, hän\, jota Jumala nimittää ”ylimmäiseksi papiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan”. \nTai:\nGal. 6:14\nMutta pois se minusta\, että minä muusta kerskaisin kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä\, jonka kautta maailma on ristiinnaulittu minulle\, ja minä maailmalle! \n  \nEvankeliumi\nJoh. 19:16–30\nJa he ottivat Jeesuksen. Ja kantaen itse omaa ristiänsä hän meni ulos niin sanotulle Pääkallonpaikalle\, jota kutsutaan hebreankielellä Golgataksi. Siellä he hänet ristiinnaulitsivat ja hänen kanssaan kaksi muuta\, yhden kummallekin puolelle\, ja Jeesuksen keskelle. Ja Pilatus kirjoitti myös päällekirjoituksen ja kiinnitti sen ristiin; ja se oli näin kirjoitettu: ”Jeesus Nasaretilainen\, juutalaisten kuningas”. Tämän päällekirjoituksen lukivat monet juutalaiset\, sillä paikka\, jossa Jeesus ristiinnaulittiin\, oli lähellä kaupunkia; ja se oli kirjoitettu hebreaksi\, latinaksi ja kreikaksi. Niin juutalaisten ylipapit sanoivat Pilatukselle: ”Älä kirjoita: ’Juutalaisten kuningas’\, vaan että hän on sanonut: ’Minä olen juutalaisten kuningas’.” Pilatus vastasi: ”Minkä minä kirjoitin\, sen minä kirjoitin”.\nKun sotamiehet olivat ristiinnaulinneet Jeesuksen\, ottivat he hänen vaatteensa ja jakoivat ne neljään osaan\, kullekin sotamiehelle osansa\, sekä ihokkaan. Mutta ihokas oli saumaton\, kauttaaltaan ylhäältä asti kudottu. Sentähden he sanoivat toisillensa: ”Älkäämme leikatko sitä rikki\, vaan heittäkäämme siitä arpaa\, kenen se on oleva”; että tämä kirjoitus kävisi toteen: ”He jakoivat keskenänsä minun vaatteeni ja heittivät minun puvustani arpaa”. Ja sotamiehet tekivät niin.\nMutta Jeesuksen ristin ääressä seisoivat hänen äitinsä ja hänen äitinsä sisar ja Maria\, Kloopaan vaimo\, ja Maria Magdaleena. Kun Jeesus näki äitinsä ja sen opetuslapsen\, jota hän rakasti\, seisovan siinä vieressä\, sanoi hän äidillensä: ”Vaimo\, katso\, poikasi!” Sitten hän sanoi opetuslapselle: ”Katso\, äitisi!” Ja siitä hetkestä opetuslapsi otti hänet kotiinsa. Sen jälkeen\, kun Jeesus tiesi\, että kaikki jo oli täytetty\, sanoi hän\, että kirjoitus kävisi toteen: ”Minun on jano”. Siinä oli astia\, hapanviiniä täynnä; niin he täyttivät sillä hapanviinillä sienen ja panivat sen isoppikorren päähän ja ojensivat sen hänen suunsa eteen. Kun nyt Jeesus oli ottanut hapanviinin\, sanoi hän: ”Se on täytetty”\, ja kallisti päänsä ja antoi henkensä. \n  \nRukous\nHerra Jumala\, taivaallinen Isä\, joka olet rakastanut maailmaa niin\, ettet säästänyt ainoaa Poikaasi vaan annoit hänet sulasta armostasi ristinkuolemaan meidän puolestamme! Me rukoilemme sinua: anna Pyhä Henkesi sydämiimme\, että saisimme lohdutuksen tästä armosta\, karttaisimme tästedes syntiä\, kantaisimme kärsivällisesti ristiämme ja saisimme iankaikkisen elämän. Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nMatt. 27:46\nJumalani\, |Jumalani\, *\nmik|si minut hylkäsit? \nPsalmi:\nPs. 22:7–20\nMutta minä olen mato |enkä ihminen\, *\nihmisten pilkka |ja kansan hylky. \nKaikki\, jotka minut näkevät\, pilk|kaavat minua\, *\nlevittelevät suutansa\, nyökyttävät |ilkkuen päätään: \n”Jätä asiasi |Herran haltuun. *\nHän vapahtakoon hänet\, hän pelastakoon hänet\, koska on hä|neen mielistynyt.” \nSinähän vedit minut äi|tini kohdusta\, *\nsinä annoit minun olla turvassa |äitini rinnoilla; \nsinun huomaasi minä olen jätetty syntymäs|täni saakka *\n\, sinä olet minun Jumalani hamasta |äitini kohdusta. \nÄlä ole minusta kaukana\, sillä ahdis|tus on läsnä\, *\neikä |auttajaa ole. \nMinua saartavat vä|kevät sonnit\, *\nBaasanin härät pii|rittävät minut\, \navaavat kitansa mi|nua vastaan\, *\nniinkuin raatelevat\, |kiljuvat leijonat. \nNiinkuin vesi minä olen maahan |vuodatettu; *\nkaikki minun luuni ovat irti toisistansa; minun sydämeni on niinkuin vaha\, se on sulanut mi|nun rinnassani. \nMinun voimani on kuivettunut kuin savias|tian siru\, *\nja kieleni tarttuu suuni lakeen\, ja sinä lasket minut alas |kuoleman tomuun. \nSillä koirat minua piirittävät\, pahain parvi |saartaa minut\, *\nminun käteni ja jalkani\, niin|kuin jalopeurat. \nMinä voin lukea |kaikki luuni; *\nhe katselevat |minua ilkkuen; \nhe jakavat keskenänsä |minun vaatteeni *\nja heittävät minun pu|vustani arpaa. \nMutta sinä\, Herra\, älä ole kau|kana\, sinä\, *\nminun väkevyyteni\, rien|nä avukseni. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/pitkaperjantai-vsk2/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/04/Kirkkovuosi_Hiljainen-viikko_Pitkaperjantai.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20260403 DTEND;VALUE=DATE:20260404 DTSTAMP:20260604T111728 CREATED:20191214T125321Z LAST-MODIFIED:20260326T214140Z UID:8275-1775174400-1775260799@www.luterilainen.net SUMMARY:Jeesuksen kuolinhetki DESCRIPTION:Aurinko pimeni keskellä kirkasta päivää Jeesuksen kuolinhetkenä. Tuo pimeys kesti kolme tuntia aina siihen hetkeen saakka\, kunnes Herramme kuoli kidutuksensa jälkeen. Juuri ennen Herramme kuolemaa tapahtuu järkyttävä asia Jerusalemin temppelissä; väliverho eli esirippu repeää. Se useita senttejä paksu verho\, joka erotti temppelin pyhän osan ja kaikkein pyhimmän eli Jumalan maanpäällisen valtaistuinsalin toisistaan. Tästä profeetta Aamos oli jo profetoinut kun sanoi ”Ja sinä päivänä palatsin laulut muuttuvat valitukseksi\, sanoo Herra\, Herra. Paljon on oleva ruumiita\, joka paikkaan heitettyjä. Hiljaa!” (Aam. 8:3) \nMerkittävä sanapari tämä edellä oleva: ”sinä päivänä”. Herran päivänä\, Kristuksen ristinkuoleman päivänä! Meidän käyttämässämme raamatunkäännöksessä (KR38) puhutaan ”palatsista”\, mutta hepreankielen sana merkitsee sekä palatsia että temppeliä. Ensimmäiseen kreikankieliseen VT:n käännökseen tämä onkin käännetty tässä Aamoksen kohdassa ”sinä päivänä temppelin laulut muuttuvat”. Vanhempi raamatunkäännöksemme\, Biblia kääntää myöskin: ”Ja sinä päivänä pitää veisut temppelissä itkuksi kääntymän\, sanoo Herra\, Herra”. \nTodellakin tuona päivänä loppuivat temppelin laulut ja vaihtuivat itkuksi. Enää ei nimittäin ollut mitään virkaa uhreille\, vanhan liiton uhripappeudelle\, oikeastaan ei millekään mikä liittyi temppeliin ja temppelipalvelukseen. Siksi Aamos profetoi\, että tuona ”sinä päivänä temppelin laulut muuttuvat valitukseksi”. Valittavathan ne\, joidenka uhreilla ei enää ollut mitään merkitystä. Mutta ennen kaikkea ja itse asiassa temppelin laulut muuttuivat Kristuksen valitukseksi ristillä\, kun Hän huusi suurella äänellä ja antoi Henkensä. \nSekä auringon pimentyminen että temppelin väliverhon repeäminen eli kaikkein pyhimmän paljastuminen kaikille ihmisille on profetoitu jo profeetta Aamoksen kautta. Ja miksei Jumala olisi antanut Pyhän Henkensä ilmoittaa tätä kaikkea etukäteen? Onhan Herramme ristinkuolema koko maailmanhistorian käännekohta; mikään ei ole enää samalla tavalla kuin ennen. Jumalan vihan alla elänyt syntinen ihmiskunta on päästetty synnistä Kristuksen uhrin kautta. Synti ei voi enää kadottaa; vain epäusko. Olihan Kristus\, Hän jota ei enää voinut edes ihmiseksi tunnistaa\, Jumalan Poika tehty synniksi kaikkien takia ja kaikkien puolesta. Joka Häneen turvautuu\, ei joudu Isän hylkäämäksi\, sillä Jumalan Poika oli ristillä paitsi koko maailman hylkäämä ennen kaikkea taivaallisen Isämme hylkäämä. \nHerra Jeesus on todella ottanut pois koko maailman synnin; myös kaikki sinunkin syntisi! Näin pitkäperjantai on sinullekin Hyvä Perjantai. \n\nKynttilöitä: 0 Liturginen väri: musta.2. vuosikerta\nEvankeliumi: Luuk. 23:44–49 tai: Matt. 27:45–56 tai: Mark. 15:33–41 \n\nEvankeliumi\nLuuk. 23:44–49\nJa oli jo noin kuudes hetki. Niin yli kaiken maan tuli pimeys\, jota kesti hamaan yhdeksänteen hetkeen\, sillä aurinko oli pimentynyt. Ja temppelin esirippu repesi keskeltä kahtia. Ja Jeesus huusi suurella äänellä ja sanoi: ”Isä\, sinun käsiisi minä annan henkeni”. Ja sen sanottuaan hän antoi henkensä. Mutta kun sadanpäämies näki\, mitä tapahtui\, kunnioitti hän Jumalaa ja sanoi: ”Totisesti\, tämä oli vanhurskas mies”. Ja kun kaikki kansa\, ne\, jotka olivat kokoontuneet tätä katselemaan\, näkivät\, mitä tapahtui\, löivät he rintoihinsa ja palasivat kukin kotiinsa. Mutta kaikki hänen tuttavansa seisoivat taampana\, myöskin naiset\, jotka olivat seuranneet häntä Galileasta\, ja katselivat tätä. \nTai:\nMatt. 27:45–56\nMutta kuudennesta hetkestä alkaen tuli pimeys yli kaiken maan\, ja sitä kesti hamaan yhdeksänteen hetkeen. Ja yhdeksännen hetken vaiheilla Jeesus huusi suurella äänellä sanoen: ”Eeli\, Eeli\, lama sabaktani?” Se on: Jumalani\, Jumalani\, miksi minut hylkäsit? Sen kuullessaan sanoivat muutamat niistä\, jotka siinä seisoivat: ”Hän huutaa Eliasta”. Ja kohta muuan heistä juoksi ja otti sienen\, täytti sen hapanviinillä\, pani sen ruovon päähän ja antoi hänelle juoda. Mutta muut sanoivat: ”Annas\, katsokaamme\, tuleeko Elias häntä pelastamaan”. Niin Jeesus taas huusi suurella äänellä ja antoi henkensä. Ja katso\, temppelin esirippu repesi kahtia ylhäältä alas asti\, ja maa järisi\, ja kalliot halkesivat\, ja haudat aukenivat\, ja monta nukkuneiden pyhien ruumista nousi ylös. Ja he lähtivät haudoistaan ja tulivat hänen ylösnousemisensa jälkeen pyhään kaupunkiin ja ilmestyivät monelle. Mutta kun sadanpäämies ja ne\, jotka hänen kanssaan vartioitsivat Jeesusta\, näkivät maanjäristyksen ja mitä muuta tapahtui\, peljästyivät he suuresti ja sanoivat: ”Totisesti tämä oli Jumalan Poika”. Ja siellä oli monta naista\, jotka olivat Galileasta seuranneet Jeesusta ja palvelleet häntä; he seisoivat taampana katselemassa. Heidän joukossaan oli Maria Magdaleena ja Maria\, Jaakobin ja Joosefin äiti\, ja Sebedeuksen poikain äiti. \nTai:\nMark. 15:33–41\nJa kuudennella hetkellä tuli pimeys yli kaiken maan\, ja sitä kesti hamaan yhdeksänteen hetkeen. Ja yhdeksännellä hetkellä Jeesus huusi suurella äänellä: ”Eeli\, Eeli\, lama sabaktani?” Se on käännettynä: Jumalani\, Jumalani\, miksi minut hylkäsit? Sen kuullessaan sanoivat muutamat niistä\, jotka siinä seisoivat: ”Katso\, hän huutaa Eliasta”. Ja muuan juoksi ja täytti sienen hapanviinillä\, pani sen ruovon päähän ja antoi hänelle juoda sanoen: ”Annas\, katsokaamme\, tuleeko Elias ottamaan hänet alas”. Mutta Jeesus huusi suurella äänellä ja antoi henkensä. Ja temppelin esirippu repesi kahtia ylhäältä alas asti. Mutta kun sadanpäämies\, joka seisoi häntä vastapäätä\, näki hänen näin antavan henkensä\, sanoi hän: ”Totisesti tämä ihminen oli Jumalan Poika”. Ja siellä oli myös naisia taampaa katselemassa. Näiden joukossa olivat Maria Magdaleena ja Maria\, Jaakob nuoremman ja Jooseen äiti\, ja Salome\, jotka hänen ollessaan Galileassa olivat seuranneet ja palvelleet häntä\, sekä useita muita\, jotka olivat tulleet hänen kanssaan ylös Jerusalemiin. \n  \nRukous\nHerra Jeesus Kristus\, elävän Jumalan Poika\, joka yhdeksännellä hetkellä ristille ojennetuin käsin kallistit pääsi ja annoit henkesi Isän Jumalan haltuun. Sinä avasit paratiisin kalliin kuolemasi avaimilla. Sinä\, joka olet todellinen paratiisi\, ota kuolemamme hetkellä laupiaasti luoksesi meidän\, sinun palvelijoittesi\, sielut. Kuule meitä sinä\, joka elät ja hallitset yhdessä Isän ja Pyhän Hengen kanssa yhdessä jumaluudessa aina ja iankaikkisesti. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/jeesuksen-kuolinhetki-vsk2/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/04/Kirkkovuosi_Hiljainen-viikko_Jeesuksen-kuolinhetki.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20260403 DTEND;VALUE=DATE:20260404 DTSTAMP:20260604T111728 CREATED:20191214T130642Z LAST-MODIFIED:20260326T214444Z UID:8277-1775174400-1775260799@www.luterilainen.net SUMMARY:Pitkäperjantain ilta DESCRIPTION:Jeesus opetti\, että rikkaan miehen on vaikea päästä taivasten valtakuntaan. Mikään ei ole Jumalalle mahdotonta\, ja niin Jeesuksen maailman edestä annettua ruumista tulee pyytämään rikasmies ja kansanjohtaja\, Joosef arimatialainen. \nArvaten Joosef on pitänyt opetuslapseutensa salassa ja onnistunut siten säilyttämään korkean asemansa. Nyt hän rohkaisee mielensä. Teloitetuille kansan kiihottajille kunnioituksen osoittaminen ei ollut viisasta. Roomalaiset pitivät Jeesusta terroristina\, juutalaiset Jumalan pilkkaajana. \nJeesuksen kuoleman jälkeen Arimatian Joosef oli ensimmäinen Kristoforos\, Kristuksen kantaja\, joka lähti kantamaan Herran pilkkaa. Rahan\, maineen\, aseman ja kaiken muun Joosef oli valmis heittämään roskana pois. \nJoosef laski Jeesuksen omaan hautaansa ja täytti samalla profeetan sanan ” Hänelle annettiin hauta jumalattomain joukossa; mutta rikkaan tykö hän tuli kuoltuansa\, sillä hän ei ollut vääryyttä tehnyt eikä petosta ollut hänen suussansa.” (Jes 53:9). Samalla hän Jeesuksen opetuksen mukaisesti kielsi oman elämänsä pitäen taivaallisia aarteita kalliimpina kuin maallisia. \n\nKynttilöitä: 0 Liturginen väri: musta.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Psalmi: Ps. 142:2–8\nLukukappale: Jes. 53:9-11 Evankeliumi: Joh. 19:31-42 \n\nLukukappale\nJes. 53:9–11\nHänelle annettiin hauta jumalattomain joukossa; mutta rikkaan tykö hän tuli kuoltuansa\, sillä hän ei ollut vääryyttä tehnyt eikä petosta ollut hänen suussansa. Mutta Herra näki hyväksi runnella häntä\, lyödä hänet sairaudella. Jos sinä panet hänen sielunsa vikauhriksi\, saa hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan\, ja Herran tahto toteutuu hänen kauttansa. Sielunsa vaivan tähden hän saa nähdä sen ja tulee ravituksi. Tuntemuksensa kautta hän\, minun vanhurskas palvelijani\, vanhurskauttaa monet\, sälyttäen päällensä heidän pahat tekonsa. \n  \nEvankeliumi\nJoh. 19:31–42\nKoska silloin oli valmistuspäivä\, niin – etteivät ruumiit jäisi ristille sapatiksi\, sillä se sapatinpäivä oli suuri – juutalaiset pyysivät Pilatukselta\, että ristiinnaulittujen sääriluut rikottaisiin ja ruumiit otettaisiin alas. Niin sotamiehet tulivat ja rikkoivat sääriluut ensin toiselta ja sitten toiselta hänen kanssaan ristiinnaulitulta. Mutta kun he tulivat Jeesuksen luo ja näkivät hänet jo kuolleeksi\, eivät he rikkoneet hänen luitaan\, vaan yksi sotamiehistä puhkaisi keihäällä hänen kylkensä\, ja heti vuoti siitä verta ja vettä. Ja joka sen näki\, on sen todistanut\, ja hänen todistuksensa on tosi\, ja hän tietää totta puhuvansa\, että tekin uskoisitte. Sillä tämä tapahtui\, että kirjoitus kävisi toteen: ”Älköön häneltä luuta rikottako”. Ja vielä sanoo toinen kirjoitus: ”He luovat katseensa häneen\, jonka he ovat lävistäneet”. Mutta sen jälkeen Joosef\, arimatialainen\, joka oli Jeesuksen opetuslapsi\, vaikka salaa\, juutalaisten pelosta\, pyysi Pilatukselta saada ottaa Jeesuksen ruumiin; ja Pilatus myöntyi siihen. Niin hän tuli ja otti Jeesuksen ruumiin. Tuli myös Nikodeemus\, joka ensi kerran oli yöllä tullut Jeesuksen tykö\, ja toi mirhan ja aloen seosta noin sata naulaa. Niin he ottivat Jeesuksen ruumiin ja käärivät sen hyvänhajuisten yrttien kanssa käärinliinoihin\, niinkuin juutalaisilla on tapana haudata. Ja sillä paikalla\, missä hänet ristiinnaulittiin\, oli puutarha\, ja puutarhassa uusi hauta\, johon ei vielä oltu ketään pantu. Siihen he nyt panivat Jeesuksen\, koska oli juutalaisten valmistuspäivä ja se hauta oli lähellä. \n  \nRukous\nHerra Jeesus Kristus\, elävän Jumalan Poika\, joka illan saapuessa otettiin alas ristiltä! Suo armossasi\, että me panisimme pois syntiemme kuormat ja voisimme niin tulla sinun jumalallisten kasvojesi eteen. Kuule meitä sinä\, joka elät ja hallitset yhdessä Isän ja Pyhän Hengen kanssa yhdessä jumaluudessa aina ja iankaikkisesti. \n  \nPäivän psalmi: \nPsalmi:\nPs. 142:2–8\nMinä korotan ääneni ja |huudan Herraa\, *\nminä korotan ääneni ja rukoilen Her|ralta armoa. \nMinä vuodatan hänen eteensä |valitukseni\, *\nkerron hänelle |ahdistukseni. \nKun minun henkeni minussa nääntyy\, niin sinä tunnet |minun tieni. *\nPolulle\, jota minä käyn\, he ovat virittäneet paulan |minun eteeni. \nKatso minun oikealle puolel|leni ja näe: *\nei kukaan mi|nua tunne. \nEi ole minulla |pakopaikkaa\, *\nei kukaan minun sielus|tani välitä. \nMinä huudan sinun |puoleesi\, Herra; *\nminä sanon: Sinä olet minun turvani\, minun osani elä|vien maassa. \nTarkkaa minun huutoani\, sillä minä olen sangen |viheliäinen\, *\npelasta minut vainoojistani\, sillä he ovat minua |väkevämmät. \nVie minun sieluni ulos vankeudesta kiittämään sinun |nimeäsi. *\nVanhurskaat kokoontuvat minun ympärilleni\, kun sinä mi|nulle hyvin teet. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/pitkaperjantain-ilta-vsk2/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/04/Kirkkovuosi_Hiljainen-viikko_la.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20260404 DTEND;VALUE=DATE:20260405 DTSTAMP:20260604T111728 CREATED:20191112T140523Z LAST-MODIFIED:20260326T214950Z UID:7790-1775260800-1775347199@www.luterilainen.net SUMMARY:Hiljainen lauantai DESCRIPTION:Hiljainen lauantai on kirkkovuoden toinen musta päivä. Usein puhutaan pitkäperjantain\, mutta vähemmän hiljaisen lauantain mustasta väristä. Vaikka nykyihminen kaipaa hiljaisuutta\, tunnemme myös pahaa enteilevän hiljaisuuden. \nPitkäperjantaina laskeutui kuolemanhiljaisuus. Vellova Jerusalem hiljeni sapatinviettoon. Opetuslapset kävivät läpi kaiken päättymistä ja kaiken menettämistä. Kivi Jeesuksen haudalla oli kylmä ja mykkä. \nHiljainen lauantai on saranakohta kärsimystä ilmentävän pitkäperjantain ja Kristuksen riemullista ylösnousemusta juhlistavan pääsiäisen välissä. Se punnitsee toivomme. Aina ihminen ei tiedä\, mitä hän toivoo ja kaipaa. Elämässä voi ajaa eteenpäin kaipuu\, josta ei saa otetta. Yksi pitää vauhtia ja asettaa tavoitteita. Toinen janoaa elämää ja kokemuksia. \nHiljaisen lauantain teksteihin on poimittu helmi Jobin kirjasta. Kaiken menettänyt\, kuolemanhiljaisuuden laidalle saapunut mies tunnustaa toivonsa perustan: ”Mutta minä tiedän Lunastajani elävän\, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä. Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti\, saan minä nähdä Jumalani. Hänet olen minä näkevä apunani; minun silmäni saavat nähdä hänet – eikä vieraana. Munaskuuni hiukeavat sisimmässäni.”(Job.19:25–27) \nViimeinen lause ilmaistaan uudemmassa raamatunkäännöksessa (KR92): ”Tämä minun sydämeni kaipaa.”\nMykkä ja kylmä hautakivi ei vartioikaan utuista epäselvyyttä. Arvailuja sielunvaelluksesta. Oletuksia tämän elämän mustavalkoversiosta. Uskomuksia enkeleistä. \nHiljaisen lauantain mykkä ja kylmä hautakivi vartioi ”aarretta pimeän peitosta” (Jes.45:3). Sillä Kristus ei jäänyt tuonelaan. Hän voitti. Ylösnousemuksellaan hän sinetöi hautamme leposijaksi\, jota vartioi kristillinen toivo. Ruumis kyllä maatuu\, mutta uskon kautta Kristukseen realisoituu se\, mikä pyhässä kasteessa lahjoitetaan: ”Teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa.” (Kol.3:3) \nJobin sisuskalut ”hiukentelivat” taivaallisen kirkkauden odotuksessa. Tämän elämän kärsimykset olivat tehneet tehtävänsä. Katse kääntyi tulevaan. –Lunastajani veisi minut Jumalan tykö! Saisin nähdä hänet\, joka omin käsin pyyhkii silmistäni kyyneleet. Ja tämä elämä\, kärsimyksineen ja kipeine kysymyksineen\, oli taakse jäänyttä. \nSellaista on kristillinen toivo. \n\nKynttilöitä: 0 Liturginen väri: musta.2. vuosikerta \n1. lukukappale: Job 19:25–27 2. lukukappale: 1. Piet. 3:18–22 Evankeliumi: Matt. 27:62–66 \n\n1. lukukappale\nJob. 19:25–27\nMutta minä tiedän lunastajani elävän\, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä. Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti\, saan minä nähdä Jumalan. Hänet olen minä näkevä apunani; minun silmäni saavat nähdä hänet – eikä vieraana. Munaskuuni hiukeavat sisimmässäni. \n  \n2. lukukappale\n1. Piet. 3:18–22\nSillä myös Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden\, vanhurskas vääräin puolesta\, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö; hän\, joka tosin kuoletettiin lihassa\, mutta tehtiin eläväksi hengessä\, jossa hän myös meni pois ja saarnasi vankeudessa oleville hengille\, jotka muinoin eivät olleet kuuliaiset\, kun Jumalan pitkämielisyys odotti Nooan päivinä\, silloin kun valmistettiin arkkia\, jossa vain muutamat\, se on kahdeksan sielua\, pelastuivat veden kautta. Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa\, kasteena – joka ei ole lihan saastan poistamista\, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta – Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta\, hänen\, joka on mennyt taivaaseen ja on Jumalan oikealla puolella; ja hänen allensa ovat enkelit ja vallat ja voimat alistetut. \n  \nEvankeliumi\nMatt. 27:62–66\nSeuraavana päivänä\, joka oli valmistuspäivän jälkeinen\, ylipapit ja fariseukset kokoontuivat Pilatuksen luo ja sanoivat: ”Herra\, me muistamme sen villitsijän vielä eläessään sanoneen: ’Kolmen päivän kuluttua minä nousen ylös’. Käske siis tarkasti vartioida hautaa kolmanteen päivään asti\, etteivät hänen opetuslapsensa tulisi ja varastaisi häntä ja sanoisi kansalle: ’Hän nousi kuolleista’\, ja niin viimeinen villitys olisi pahempi kuin ensimmäinen.” Niin Pilatus sanoi heille: ”Tuossa on vartijaväkeä\, menkää\, vartioikaa niin hyvin kuin taidatte”. Niin he menivät ja turvasivat haudan lukitsemalla kiven sinetillä ja asettamalla vartijat. \n  \nRukous\nMutta minä tiedän lunastajani elävän\, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä. Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti\, saan minä nähdä Jumalan. Hänet olen minä näkevä apunani; minun silmäni saavat nähdä hänet – eikä vieraana. Munaskuuni hiukeavat sisimmässäni. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/hiljainen-lauantai-vsk2/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/04/Kirkkovuosi_Hiljainen-viikko_la.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20260404 DTEND;VALUE=DATE:20260405 DTSTAMP:20260604T111728 CREATED:20191112T140523Z LAST-MODIFIED:20260326T214733Z UID:7791-1775260800-1775347199@www.luterilainen.net SUMMARY:Pääsiäisyö DESCRIPTION:Pääsiäisyön messussa luetaan pelastushistorian tapahtumia luomisesta (1. Moos. 1:1–5\, 26– 2:1) vedenpaisumukseen (1. Moos. 8:1–22) ja vanhan liiton pääsiäiseen (2. Moos. 14:8\, 10–16\, 21–22). Tekstit muistuttavat Jumalan hyvyydestä niin luomisessa kuin lankeemuksessakin. Jumala loi maailman hyväksi ja siunasi ihmistä runsailla luomakuntansa lahjoilla\, mutta Jumala ei hylännyt maailmaa edes ihmisen langettua kapinaan Jumalan sanaa vastaan. Hän valmisti pelastuksen vedessä ja veressä\, hukuttavan tulvan päällä kelluneessa arkissa ja kuoleman enkelin ovelta pois käännyttäneessä pääsiäislampaan veressä. \nSamalla tavalla pääsiäisyön messun epistolatekstit (Room. 6:3–11 tai Kol. 3:1–4) saarnaavat pelastusta vedessä ja veressä. Herramme ylösnousemuksen suurista suurin evankeliumi tulee meille konkreettisesti\, käsin kosketeltavasti. Ikuinen elämä ja lupaus ruumiin ylösnousemuksesta annetaan meille edelleen vedessä ja veressä\, niin kuin Jumalan sana lupaa. \nRoomalaiskirjeen epistolassa puhutaan Kristuksen kuolemasta synnille ja elämästä Jumalalle\, johon meidät on pyhän kasteen sakramentissa haudattu ja ylös nostettu. Paavali puhuu myös Kristuksen kanssa yhteen kasvamisesta eli oksastamisesta ja ristiinnaulitsemisesta. Tätä kaikkea kaste on: Kristuksen ristinkuolemaan lujasti kiinnittymistä ja hänen ylösnousemukseensa yhdistymistä. Läpi tämän elämän meissä kiinni riippuvan synninkin keskellä tämä kastetun kuolema ja uusi elämä Kristuksessa kutsuu meitä ajattelemaan oikein itsestämme (Room. 6:11): meitä määrittää ennen kaikkea tämä kasteen evankeliumin todellisuus eikä synti; me olemme Kristukseen kastettuina synnille kuolleita ja Jumalalle eläviä! Me saamme palvella Jumalaa ja hänen vanhurskauttaan Kristuksen evankeliumin rauhassa. Meidän ei tule enää myöskään ruumiin teoillamme palvella syntiä ja edistää persoonallisen pahan valtakunnan asiaa. Meidät on ostettu Jumalan orjiksi\, palvelijoiksi\, ja adoptoitu hänen lapsikseen Kristuksessa. \nKolossalaiskirjeen epistolassa Paavali keskittyy ylösnousemuksen todellisuuteen. Hetkeä aiemmin hän on opettanut kasteesta (Kol. 2:11–15). Jälleen sillä on väliä\, mitä ja miten me kastetut ajattelemme. Kristuksen kanssa kasteen haudasta nostettuina meidän tulee etsiä ja ajatella taivaallisia eikä maallisia\, vaikka elämmekin yhä tässä maailmassa Jumalaa ja lähimmäistä palvellen. Kastettuina olemme yhtäältä jo nousseet Kristuksen kanssa kasteessa uuteen elämään\, mutta toisaalta odotamme yhä ruumiimme ylösnousemusta ja uuden\, synnistä puhdistetun maailman luomista. Siihen asti meidän elämämme on ”kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa”. Yhtäältä ”kätkettynä” tarkoittaa\, ettei se vielä näy. Itse me näemmekin usein vain oman syntimme\, emme niinkään vanhurskauttamme. Toisaalta ”kätkettynä” tarkoittaa\, että meidän ikuinen elämämme on Jumalalla tallessa kuin aarre\, jonka hän on kätkenyt maahan\, kunnes Kristus\, ”meidän elämämme”\, sen ylösnousemuksen päivänä esiin nostaa. \nPääsiäisyön evankeliumissa (Mark. 16:1–8) Maria Magdaleena\, Maria\, Jaakobin äiti\, ja Salome menevät sapatinjälkeisenä aamuna Jeesuksen haudalle tuodakseen sinne hyvänhajuisia yrttejä ja mennäkseen voitelemaan hänen ruumistaan. Yömessussa palavien kynttilöiden\, tuohusten ja mahdollisesti suitsukkeen tuoksu muistuttaa meitä tästä. Naiset näkevät kuitenkin haudan kiven vieritettynä\, astuvat sisään ja kohtaavat nuorukaisen\, enkelin\, joka ilmoittaa heille pääsiäisen ilosanoman. Mielenkiintoisena yksityiskohtana taivaallinen mies mainitsee erikseen Pietarin\, jolle evankeliumin viesti tulee viedä. Pietari\, joka oli Herransa kieltänyt\, mutta katui eikä luopunut uskosta\, sai nyt kuulla evankeliumin lohdutuksen! Markuksen evankeliumin lukukappale päättyy kuitenkin pelon tunteeseen. Kristuksen seuraajat eivät enkelinkään ilmestyksestä huolimatta vielä täysin ymmärtäneet. Vasta Ylösnousseen kohtaaminen avasi heidän silmänsä näkemään ja sydämensä uskomaan. Vasta Pyhän Hengen lahja helluntaina sai apostolit julistamaan evankeliumia maailmalle. Pääsiäisyön messussa Pyhä Henki muistuttaa meitä Jumalan sanan ja sakramenttien kautta\, että meilläkin on pelastus ja elämä Kristuksessa. Tätä julistavat kaikki pääsiäisyön lukukappaleet. Kasteen armoliittoon palaamme konkreettisesti uudistamalla kastelupaukset\, ja alttarin sakramentissa saamme syödä Pääsiäislampaan elämäksemme. \n\nKynttilöitä: 6 Liturginen väri: valkoinen.2. vuosikerta\nPsalmi Antifoni: Ilm. 1:18 Psalmi: Ps. 30:2–6 Hallelujasäe: 2. Moos. 15:2 Vanhan testamentin lukukappaleet: 1. Moos. 1:1–5 26–28 (29–30) 31 – 2:1 1. Moos. 8:1–12 (18–22) 2. Moos. 14:8 10–16 21–22 Jes. 55:1–7 Hes. 36:24–28 Uuden testamentin lukukappale: Room. 6:3–11 tai Kol. 3:1–4 Evankeliumi: Mark. 16:1–8 \n\nVanhan testamentin lukukappaleet\n1. Moos. 1:1–5\, 26–28 (29–30) 31 – 2:1\nAlussa loi Jumala taivaan ja maan. Ja maa oli autio ja tyhjä\, ja pimeys oli syvyyden päällä\, ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä. Ja Jumala sanoi: ”Tulkoon valkeus”. Ja valkeus tuli. Ja Jumala näki\, että valkeus oli hyvä; ja Jumala erotti valkeuden pimeydestä. Ja Jumala kutsui valkeuden päiväksi\, ja pimeyden hän kutsui yöksi. Ja tuli ehtoo\, ja tuli aamu\, ensimmäinen päivä. Ja Jumala sanoi: ”Tehkäämme ihminen kuvaksemme\, kaltaiseksemme; ja vallitkoot he meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat\, jotka maassa matelevat”. Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa\, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Ja Jumala siunasi heidät\, ja Jumala sanoi heille: ”Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi; ja vallitkaa meren kalat ja taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet”. (Ja Jumala sanoi: ”Katso\, minä annan teille kaikkinaiset siementä tekevät ruohot\, joita kasvaa kaikkialla maan päällä\, ja kaikki puut\, joissa on siementä tekevä hedelmä; olkoot ne teille ravinnoksi. Ja kaikille metsäeläimille ja kaikille taivaan linnuille ja kaikille\, jotka maassa matelevat ja joissa on elävä henki\, minä annan kaikkinaiset viheriät ruohot ravinnoksi”. Ja tapahtui niin.) Ja Jumala katsoi kaikkea\, mitä hän tehnyt oli\, ja katso\, se oli sangen hyvää. Ja tuli ehtoo\, ja tuli aamu\, kuudes päivä. Niin tulivat valmiiksi taivas ja maa kaikkine joukkoinensa. \n  \n1. Moos. 8:1–12 (18–22)\nSilloin Jumala muisti Nooaa ja kaikkia metsäeläimiä ja kaikkia karjaeläimiä\, jotka olivat hänen kanssansa arkissa. Ja Jumala nosti tuulen puhaltamaan yli maan\, niin että vesi laskeutui. Ja syvyyden lähteet ja taivaan akkunat sulkeutuivat\, ja sade taivaasta taukosi. Ja vesi väistyi väistymistään maan päältä; sadan viidenkymmenen päivän kuluttua alkoi vesi vähentyä. Niin arkki pysähtyi seitsemäntenä kuukautena\, kuukauden seitsemäntenätoista päivänä\, Araratin vuorille. Ja vesi väheni vähenemistään aina kymmenenteen kuukauteen asti. Kymmenentenä kuukautena\, kuukauden ensimmäisenä päivänä\, tulivat vuorten huiput näkyviin. Neljänkymmenen päivän kuluttua Nooa avasi arkin ikkunan\, jonka hän oli tehnyt\, ja laski kaarneen lentoon\, ja se lenteli edestakaisin\, kunnes vesi maan päältä kuivui. Sitten hän laski luotansa kyyhkysen nähdäksensä\, oliko vesi vähentynyt maan pinnalta. Mutta kyyhkynen ei löytänyt paikkaa\, missä lepuuttaa jalkaansa\, vaan palasi hänen luoksensa arkkiin\, sillä koko maa oli vielä veden peitossa; niin hän ojensi kätensä ja otti sen luoksensa arkkiin. Ja hän odotti vielä toiset seitsemän päivää ja laski taas kyyhkysen arkista. Ja kyyhkynen tuli hänen luoksensa ehtoopuolella\, ja katso\, sen suussa oli tuore öljypuun lehti. Niin Nooa ymmärsi\, että vesi oli vähentynyt maan päältä. Mutta hän odotti vielä toiset seitsemän päivää ja laski kyyhkysen lentoon\, eikä se enää palannut hänen luoksensa.\n(Ja Nooa ja hänen poikansa\, vaimonsa ja miniänsä hänen kanssaan lähtivät ulos\, niin myös kaikki metsäeläimet\, kaikki matelijat ja kaikki linnut\, kaikki\, mikä liikkuu maan päällä\, lähtivät arkista suvuittain. Ja Nooa rakensi alttarin Herralle ja otti kaikkia puhtaita karjaeläimiä ja kaikkia puhtaita lintuja ja uhrasi polttouhreja alttarilla. Ja Herra tunsi suloisen tuoksun ja sanoi sydämessänsä: ”En minä koskaan enää kiroa maata ihmisen tähden; sillä ihmisen sydämen aivoitukset ovat pahat nuoruudesta saakka. Enkä minä koskaan enää tuhoa kaikkea\, mikä elää\, niinkuin nyt olen tehnyt. Niin kauan kuin maa pysyy\, ei lakkaa kylväminen eikä leikkaaminen\, ei vilu eikä helle\, ei kesä eikä talvi\, ei päivä eikä yö.”) \n  \n2. Moos. 14:8\, 10–16\, 21–22\nSillä Herra paadutti faraon\, Egyptin kuninkaan\, sydämen\, niin että hän lähti ajamaan takaa israelilaisia\, vaikka israelilaiset olivat lähteneet matkaan voimallisen käden suojassa.\nJa kun farao oli lähellä\, nostivat israelilaiset silmänsä ja näkivät\, että egyptiläiset olivat tulossa heidän jäljessänsä. Silloin israelilaiset peljästyivät kovin ja huusivat Herraa. Ja he sanoivat Moosekselle: ”Eikö Egyptissä ollut hautoja\, kun toit meidät tänne erämaahan kuolemaan? Mitä teit meille\, kun johdatit meidät pois Egyptistä! Emmekö sanoneet tätä sinulle Egyptissä? Sanoimmehan: Anna meidän olla rauhassa\, että palvelisimme egyptiläisiä. Sillä parempi olisi ollut palvella egyptiläisiä kuin kuolla erämaahan.” Mooses vastasi kansalle: ”Älkää peljätkö; pysykää paikoillanne\, niin te näette\, minkä pelastuksen Herra tänä päivänä antaa teille; sillä sellaista\, minkä näette egyptiläisille tapahtuvan tänä päivänä\, ette koskaan enää tule näkemään. Herra sotii teidän puolestanne\, ja te olkaa hiljaa.” Ja Herra sanoi Moosekselle: ”Miksi huudat minulle? Sano israelilaisille\, että he lähtevät liikkeelle. Mutta sinä nosta sauvasi ja ojenna kätesi meren yli ja halkaise se\, niin että israelilaiset voivat käydä meren poikki kuivaa myöten. Ja Mooses ojensi kätensä meren yli. Niin Herra saattoi vahvalla itätuulella\, joka puhalsi koko yön\, meren väistymään ja muutti meren kuivaksi maaksi; ja vesi jakautui kahtia. Ja israelilaiset kulkivat meren poikki kuivaa myöten\, ja vesi oli heillä muurina sekä oikealla että vasemmalla puolella. \n  \nJes. 55:1–7\nKuulkaa\, kaikki janoavaiset\, tulkaa veden ääreen. Tekin\, joilla ei ole rahaa\, tulkaa\, ostakaa ja syökää; tulkaa\, ostakaa ilman rahatta\, ilman hinnatta viiniä ja maitoa. Miksi annatte rahan siitä\, mikä ei ole leipää\, ja työnne ansion siitä\, mikä ei ravitse? Kuulkaa minua\, niin saatte syödä hyvää\, ja teidän sielunne virvoittuu lihavuuden ääressä. Kallistakaa korvanne ja tulkaa minun tyköni; kuulkaa\, niin teidän sielunne saa elää. Ja minä teen teidän kanssanne iankaikkisen liiton\, annan lujat Daavidin armot. Katso\, hänet minä asetin kansoille todistajaksi\, kansojen ruhtinaaksi ja käskijäksi. Katso\, sinä olet kutsuva pakanoita\, joita sinä et tunne\, ja pakanat\, jotka eivät sinua tunne\, rientävät sinun tykösi Herran\, sinun Jumalasi\, tähden\, Israelin Pyhän tähden\, sillä hän kirkastaa sinut. Etsikää Herraa silloin\, kun hänet löytää voidaan; huutakaa häntä avuksi\, kun hän läsnä on. Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja palatkoon Herran tykö\, niin hän armahtaa häntä\, ja meidän Jumalamme tykö\, sillä hänellä on paljon anteeksiantamusta. \n  \nHes. 36:24–28\nMinä otan teidät pois pakanakansoista ja kokoan teidät kaikista maista ja tuon teidät omaan maahanne. Ja minä vihmon teidän päällenne puhdasta vettä\, niin että te puhdistutte; kaikista saastaisuuksistanne ja kaikista kivijumalistanne minä teidät puhdistan. Ja minä annan teille uuden sydämen\, ja uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne. Minä poistan teidän ruumiistanne kivisydämen ja annan teille lihasydämen. Henkeni minä annan teidän sisimpäänne ja vaikutan sen\, että te vaellatte minun käskyjeni mukaan\, noudatatte minun oikeuksiani ja pidätte ne. Niin te saatte asua maassa\, jonka minä annoin teidän isillenne; ja te olette minun kansani\, ja minä olen teidän Jumalanne. \n  \nUuden testamentin lukukappaleet\nRoom. 6:3–11\nVai ettekö tiedä\, että me kaikki\, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen\, olemme hänen kuolemaansa kastetut? Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan\, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta\, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman. Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa\, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa\, kun tiedämme sen\, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu\, että synnin ruumis kukistettaisiin\, niin ettemme enää syntiä palvelisi; sillä joka on kuollut\, se on vanhurskautunut pois synnistä. Mutta jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa\, niin me uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan\, tietäen\, että Kristus\, sittenkuin hänet kuolleista herätettiin\, ei enää kuole: kuolema ei enää häntä vallitse. Sillä minkä hän kuoli\, sen hän kerta kaikkiaan kuoli pois synnistä; mutta minkä hän elää\, sen hän elää Jumalalle. Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina\, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa. \n  \nTai:\nKol. 3:1–4\nJos te siis olette herätetyt Kristuksen kanssa\, niin etsikää sitä\, mikä on ylhäällä\, jossa Kristus on\, istuen Jumalan oikealla puolella. Olkoon mielenne siihen\, mikä ylhäällä on\, älköön siihen\, mikä on maan päällä. Sillä te olette kuolleet\, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa; kun Kristus\, meidän elämämme\, ilmestyy\, silloin tekin hänen kanssaan ilmestytte kirkkaudessa. \n  \nEvankeliumi\nMark. 16:1–8\nJa kun sapatti oli ohi\, ostivat Maria Magdaleena ja Maria\, Jaakobin äiti\, ja Salome hyvänhajuisia yrttejä mennäkseen voitelemaan häntä. Ja viikon ensimmäisenä päivänä he tulivat haudalle ani varhain\, auringon noustessa. Ja he sanoivat toisilleen: ”Kuka meille vierittää kiven hautakammion ovelta?” Ja katsahtaessaan ylös he näkivät kiven poisvieritetyksi; se oli näet hyvin suuri. Ja mentyään hautakammion sisään he näkivät nuorukaisen istuvan oikealla puolella\, puettuna pitkään\, valkeaan vaatteeseen; ja he peljästyivät suuresti. Mutta hän sanoi heille: ”Älkää peljästykö; te etsitte Jeesusta\, Nasaretilaista\, joka oli ristiinnaulittu. Hän on noussut ylös; ei hän ole täällä. Katso\, tässä on paikka\, johon he hänet panivat. Mutta menkää ja sanokaa hänen opetuslapsillensa ja Pietarille: ’Hän menee teidän edellänne Galileaan; siellä te saatte hänet nähdä\, niinkuin hän teille sanoi’.” Niin he tulivat ulos ja pakenivat haudalta\, sillä heidät oli vallannut vavistus ja hämmästys\, eivätkä sanoneet kenellekään mitään\, sillä he pelkäsivät. \n  \nRukoukset\n1. Jumala\, Kaikkivaltias\, joka loit ihmisen sangen ihmeellisesti ja lunastit hänet vielä ihmeellisemmin! Anna meille voima ja tahto seistä vastustamassa kaikkea syntiä\, niin että kerran pääsisimme iankaikkiseen iloon. Sinun rakkaan Poikasi Jeesuksen Kristuksen kautta\, joka elää ja hallitsee yhdessä sinun ja Pyhän Hengen kanssa yhdessä jumaluudessa aina ja ikuisesti. \n2. Kaikkivaltias Jumala ja Isä! Sinä valaiset tämän yön ylösnousseen Vapahtajan kirkkaudella. Täytä meidät valollasi ja ylösnousemuksen voimalla Kristuksessa\, jonka hengelliseen ruumiiseen olet meidät pyhässä kasteessa liittänyt. Uudista elämämme\, ruumiimme ja sielumme\, että koko sydämestämme ja uskon kuuliaisuudessa palvelisimme sinua. Tätä pyydämme Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta\, joka hallitsee sinun ja Pyhän Hengen kanssa aina ja iankaikkisesti. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nIlm. 1:18\nJa minä olin |kuollut\, *\nja katso\, minä elän aina ja ian|kaikkisesti. \n  \nPsalmi:\nPs. 30:2–6\nMinä ylistän sinua\, Herra\, sillä sinä pelastit |minut *\netkä sallinut viholliseni |iloita minusta. \nHerra\, minun Jumalani\, sinua minä |huusin\, *\nja sinä |paransit minut. \nHerra\, sinä nostit minun sieluni tuone|lasta\, *\nsinä herätit minut henkiin hautaan vaipu|vien joukosta. \nVeisatkaa kiitosta Herralle\, te hänen |hurskaansa\, *\nylistäkää hänen pyhää |nimeänsä. \nSillä silmänräpäyksen kestää hänen |vihansa\, *\neliniän |hänen armonsa; \nehtoolla on itku |vieraana\, *\nmutta |aamulla ilo. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/paasiaisyo-vsk2/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/04/Kirkkovuosi_Toinen-Paasiaispaiva.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20260405 DTEND;VALUE=DATE:20260406 DTSTAMP:20260604T111728 CREATED:20191112T140523Z LAST-MODIFIED:20260326T215132Z UID:7792-1775347200-1775433599@www.luterilainen.net SUMMARY:Pääsiäispäivä DESCRIPTION:Jeesuksen ylösnousemus on Jumalan vastaus synnin\, kuoleman ja Perkeleen tyrannialle. Koska Kristus on noussut kuolleista\, on meidätkin herätetty uuteen elämään ja kerran myös ruumiimme nousevat uutena iankaikkisuutta varten. \nVarhain sapatin jälkeisenä aamuna\, mikä vastaa meidän sunnuntaiaamuamme\, naiset menevät Jeesuksen haudalle. Jostain syystä Johannes tahtoo keskittyä vain Maria Magdaleenaan\, vaikka pian tämä puhuukin monikossa: ”emmekä tiedä\, mihin ovat hänet panneet” (Joh 20:2). Luukas kertoo\, että naisia oli useitakin\, nimeltä hän mainitsee Maria Magdaleenan\, Johannan ja Jaakobin äidin Marian (Luuk 24:10). \nKaiken kaikkiaan evankelistat kertovat\, että naiset menivät jatkamaan Jeesuksen keskenjäänyttä hautaan voitelemista ja että siihen oli varattu sata mittaa (n. 30 kg) mirhan ja aaloen seosta. He kertovat maanjäristyksestä\, pois vieritetystä kivestä\, tajuttomina maassa makaavista sotilaista sekä kahdesta valkopukuisesta nuorukaisesta eli enkelistä\, jotka ilmoittavat ristiinnaulitun Jeesuksen nousseen haudasta. Johanneksen ei tarvitse kaikkea tätä toistaa\, sillä hän olettaa sen olevan jo tuttua kristityille. \nSen sijaan muistellessaan elämänsä järisyttävintä päivää hän tuo esille jotain\, mitä muut eivät ole kertoneet. Kun naiset tulevat ilmoittamaan apostoleille\, että Jeesuksen ruumis on viety pois\, eivät he usko (Luuk 24:11). Pietari kuitenkin lähtee haudalle ja Johannes liittyy hänen seuraansa. Nuoremmuuttaan Johannes juoksee nopeammin perille ja näkee tyhjän haudan\, mutta antaa kuitenkin Pietarin astua ensin sisälle luolaan. Kumpikin heistä näkee Jeesuksen käärinliinat paikallaan\, mikä olisi eriskummallista\, jos sotilaat olisivat vieneet ruumiin pois. Tullessaan sisään hautaan ja katsoessaan lähemmin kasvoja peittänyttä liinaa ja pellavaista liinavaatetta (τα οθονια\, vrt. Pietarin näky Ap.t. 10:11 ja artikkeli: Torinon käärinliina) Johannes kertoo uskon ylösnousemukseen syttyneen hänessä (επιστευσεν). \nHe näkivät omin silmin haudan olevan tyhjä ja ymmärsivät silloin Jeesuksen tarkoittaneen tätä puhuessaan Ihmisen Pojan ylösnousemisesta. Samoin he tuolla hetkellä ymmärsivät Vanhan testamentin kirjoitusten ennustaneen kaiken tämän. Tätä tarkoitti se\, että Daavidin pojan kuninkuus on pysyvä ikuisesti (2. Sam. 7:16) ja että Herran kärsivä palvelija näkee ahdistuksensa jälkeen valon (LXX: Jes. 53:11). \n\nKynttilöitä: 6 Liturginen väri: valkoinen.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 118:24 Psalmi: Ps. 118:15–23 (24) Hallelujasäe: 1. Kor. 15:54 (57)\n1. lukukappale: Hoos. 6:1–3 tai Hes. 37:1–14 2. lukukappale: 1. Kor. 15:12–22 Evankeliumi: Joh. 20:1–10 \n\n1. lukukappale\nHoos. 6:1–3\nTulkaa\, palatkaamme Herran tykö\, sillä hän on raadellut meitä\, ja parantaa meidät\, hän on lyönyt meitä\, ja sitoo meidät. Hän tekee meidät eläviksi kahden päivän kuluttua\, kolmantena päivänä hän meidät herättää\, ja me saamme elää hänen edessänsä. Niin tuntekaamme\, pyrkikäämme tuntemaan Herra: hänen nousunsa on varma kuin aamurusko\, hän tulee meille kuin sade\, kuin kevätsade\, joka kostuttaa maan. \nTai:\nHes. 37:1–14\nHerran käsi tuli minun päälleni ja vei minut pois Herran hengessä ja laski minut keskelle laaksoa. Ja se oli täynnä luita. Ja hän kuljetti minua ympäri niitten ohitse; ja katso\, niitä oli hyvin paljon laakson kamaralla\, ja katso\, ne olivat hyvin kuivia. Niin hän sanoi minulle: ”Ihmislapsi\, voivatkohan nämä luut tulla eläviksi?” Mutta minä sanoin: ”Herra\, Herra\, sinä sen tiedät”. Niin hän sanoi minulle: ”Ennusta näistä luista ja sano niille: Kuivat luut\, kuulkaa Herran sana. Näin sanoo Herra\, Herra näille luille: Katso\, minä annan tulla teihin hengen\, ja te tulette eläviksi. Minä panen teihin jänteet\, kasvatan teihin lihan\, vedän yllenne nahan ja annan teihin hengen\, ja te tulette eläviksi. Ja te tulette tietämään\, että minä olen Herra.” Minä ennustin\, niinkuin minua oli käsketty. Ja kävi humahdus\, kun minä ennustin; ja katso\, kuului kolina\, ja luut lähenivät toisiaan\, luu luutansa. Minä näin\, ja katso: niihin tulivat jänteet ja kasvoi liha\, ja päälle vetäytyi niihin nahka; mutta henkeä niissä ei ollut. Niin hän sanoi minulle: ”Ennusta hengestä\, ennusta\, ihmislapsi\, ja sano hengelle: Näin sanoo Herra\, Herra: Tule\, henki\, neljästä tuulesta ja puhalla näihin surmattuihin\, että ne tulisivat eläviksi.” Minä ennustin\, niinkuin hän oli minua käskenyt\, ja niihin tuli henki\, ja ne tulivat eläviksi ja nousivat ylös jaloillensa: ylenmäärin suuri joukko. Ja hän sanoi minulle: ”Ihmislapsi\, nämä luut ovat koko Israelin heimo. Katso\, he sanovat: ’Meidän luumme ovat kuivettuneet\, toivomme on mennyttä\, me olemme hukassa’. Sentähden ennusta ja sano heille: Näin sanoo Herra\, Herra: Katso\, minä avaan teidän hautanne ja nostan teidät\, minun kansani\, ylös haudoistanne ja vien teidät Israelin maahan. Ja siitä te tulette tietämään\, että minä olen Herra\, kun minä avaan teidän hautanne ja nostan teidät\, minun kansani\, ylös haudoistanne. Ja minä annan teihin henkeni\, niin että te tulette eläviksi\, ja sijoitan teidät omaan maahanne. Ja te tulette tietämään\, että minä olen Herra: minä olen puhunut\, ja minä sen teen\, sanoo Herra.” \n  \n2. lukukappale\n1. Kor. 15:12–22\nMutta jos Kristuksesta saarnataan\, että hän on noussut kuolleista\, kuinka muutamat teistä saattavat sanoa\, ettei kuolleitten ylösnousemusta ole? Vaan jos ei ole kuolleitten ylösnousemusta\, ei Kristuskaan ole noussut. Mutta jos Kristus ei ole noussut kuolleista\, turha on silloin meidän saarnamme\, turha myös teidän uskonne; ja silloin meidät myös havaitaan vääriksi Jumalan todistajiksi\, koska olemme todistaneet Jumalaa vastaan\, että hän on herättänyt Kristuksen\, jota hän ei ole herättänyt\, jos kerran kuolleita ei herätetä. Sillä jos kuolleita ei herätetä\, ei Kristuskaan ole herätetty. Mutta jos Kristus ei ole herätetty\, niin teidän uskonne on turha\, ja te olette vielä synneissänne. Ja silloinhan Kristuksessa nukkuneetkin olisivat kadotetut. Jos olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi\, niin olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat. Mutta nytpä Kristus on noussut kuolleista\, esikoisena kuoloon nukkuneista. Sillä koska kuolema on tullut ihmisen kautta\, niin on myöskin kuolleitten ylösnousemus tullut ihmisen kautta. Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa\, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa. \n  \nEvankeliumi\nJoh. 20:1–10\nMutta viikon ensimmäisenä päivänä Maria Magdaleena meni varhain\, kun vielä oli pimeä\, haudalle ja näki kiven otetuksi pois haudan suulta. Niin hän riensi pois ja tuli Simon Pietarin luo ja sen toisen opetuslapsen luo\, joka oli Jeesukselle rakas\, ja sanoi heille: ”Ovat ottaneet Herran pois haudasta\, emmekä tiedä\, mihin ovat hänet panneet”. Niin Pietari ja se toinen opetuslapsi lähtivät ja menivät haudalle. Ja he juoksivat molemmat yhdessä; mutta se toinen opetuslapsi juoksi edellä\, nopeammin kuin Pietari\, ja saapui ensin haudalle. Ja kun hän kurkisti sisään\, näki hän käärinliinat siellä; kuitenkaan hän ei mennyt sisälle. Niin Simon Pietarikin tuli hänen perässään ja meni sisälle hautaan ja näki käärinliinat siellä ja hikiliinan\, joka oli ollut hänen päässään\, ei pantuna yhteen käärinliinojen kanssa\, vaan toiseen paikkaan erikseen kokoonkäärittynä. Silloin toinenkin opetuslapsi\, joka ensimmäisenä oli tullut haudalle\, meni sisään ja näki ja uskoi. Sillä he eivät vielä ymmärtäneet Raamattua\, että hän oli kuolleista nouseva. Niin opetuslapset menivät takaisin kotiinsa. \n  \nRukous\nKaikkivaltias\, iankaikkinen Jumala\, joka muinoin johdatit kansasi Mooseksen kautta Egyptin maasta ja käskit sen viettää joka vuosi pääsiäisjuhlaa ja syödä pääsiäislammasta! Taivaallinen Isä\, vie meidätkin ulos hengellisestä Egyptistä ja tee meidät osallisiksi todellisesta pääsiäislampaasta\, Pojastasi Jeesuksesta Kristuksesta\, joka tänä päivänä on saanut voiton kuolemasta\, avannut meille tien iankaikkiseen elämään ja nyt elää ja hallitsee sinun ja Pyhän Hengen kanssa iankaikkisesta iankaikkiseen. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 118:24\nTämä on se päivä\, jonka Herra on |tehnyt;\n*
riemuitkaamme ja iloit|kaamme siitä. \n  \nPsalmi:\nPs. 118:15–23\nRiemun ja pelastuksen huuto kuuluu vanhurskaitten |majoissa: *\nHerran oikea käsi tekee väke|viä tekoja. \nHerran oikea käsi |korottaa\, *\nHerran oikea käsi tekee väke|viä tekoja. \nEn minä kuole\, vaan |elän *\nja julistan |Herran töitä. \nHerra minua kyllä |kuritti\, *\nmutta kuolemalle hän ei |minua antanut. \nAvatkaa minulle vanhurskauden |portit\, *\nkäydäkseni niistä sisälle |kiittämään Herraa. \nTämä on Herran |portti: *\nvanhurskaat käyvät |siitä sisälle. \nMinä kiitän sinua siitä\, että vastasit |minulle *\nja tulit minulle |pelastajaksi. \nSe kivi\, jonka rakentajat hylkä|sivät\, *\non tullut |kulmakiveksi. \nHerralta tämä on |tullut; *\nse on ihmeellistä meidän |silmissämme. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/paasiaispaiva-vsk2/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/04/Kirkkovuosi_Paasiaispaiva.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20260406 DTEND;VALUE=DATE:20260407 DTSTAMP:20260604T111728 CREATED:20191112T140523Z LAST-MODIFIED:20260326T215259Z UID:7793-1775433600-1775519999@www.luterilainen.net SUMMARY:2. pääsiäispäivä DESCRIPTION:Toisen pääsiäispäivän evankeliumeissa avautuu näky kahden erilaisen maailman todellisuuteen. Luther puhuu Kainin ja Aabelin kirkosta\, jotka edustavat näitä vastakohtaisia todellisuuksia. Vapahtajan ylösnousemus saa hänen omissaan aikaan valtavan pelonsekaisen riemun ja sisäisen palon viedä ylösnousemuksen todistusta eteenpäin. Kristus itse tulee heitä vastaan\, tervehtii heitä lohdutuksen sanoin ja kehottaa viemään sanaa ylösnousemuksesta kaikille veljille Galileaan\, jossa he saavat nähdä hänet. Myöhemmin heidät tullaan vielä pukemaan voimalla korkeudesta\, jotta usko ylösnousseeseen muuttuu rohkeudeksi ja sydämen uskoksi. \nKainin kirkon väki taas alkaa kirkkonsa asein taistelemaan ylösnousemuksen todistusta vastaan valheen ja mammmonan moninaisin keinoin. Jo paratiisista sielunvihollinen käytti valheen ja petoksen metodejaan. Matteuksen evankeliumissa hämmästyneet ja ymmällään olevat sotilaat tulevat hädissään kertomaan ylösnousemuksen selittämättömästä ihmeestä. Roomalainen sotilas\, joka ei koskaan vartiopaikallaan uskaltaisi nukahtaa\, on valmis kunniansa menettämisen uhallakin sotkeutumaan valheen verkkoon pelastaakseen oman nahkansa. Rahalla maksetaan tarvittaessa hiljaisiksi niin maaherrat kuin heidän kätyrinsäkin. Sama valheen henki tulee sokaisemaan tulevatkin sukupolvet läpi vuosisatojen. Kristuksen voitto Golgatalla ja ylösnousemus ovat myrkkyä Kainin kirkonväelle\, joka on ainaisessa sodassa totuutta vastaan\, joka löytyy Kristuksessa. \nKristuksen seuraajat taas saavat olla riemullisen ylösnousemuksen todistajia aina maan ääriin asti\, kunnes Hän tulee takaisin. Täällä ajassa ei ole taistelu lihaa ja verta vastaan vaan maailman avaruuksissa vallitsevia henkivaltoja vastaan\, jotka Kristus on kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan kukistanut. Totisesti Hän on ylösnoussut. \n\nKynttilöitä: 4 Liturginen väri: valkoinen.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Luuk. 24:34 Psalmi: Ps. 16:8–11 Hallelujasäe: Luuk. 24:32\n1. lukukappale: Ps. 31:20–23 2. lukukappale: 2. Kor. 5:15–21 Evankeliumi: Joh. 20:11–18 \n\n1. lukukappale\nPs. 31:20–23\nKuinka suuri on sinun hyvyytesi\, jonka talletat pelkääväisillesi ja jota osoitat sinuun turvaaville ihmislasten edessä! Sinä peität heidät kasvojesi suojaan ihmisten salavehkeiltä; sinä kätket heidät turvaan kielten riidalta. Kiitetty olkoon Herra\, sillä hän osoitti minulle ihmeellisen armonsa piiritetyssä kaupungissa. Minä sanoin hädässäni: ”Minä olen sysätty pois sinun silmiesi edestä”. Kuitenkin sinä kuulit minun rukousteni äänen\, kun minä sinua huusin. \n  \n2. lukukappale\n2. Kor. 5:15–21\nJa hän on kuollut kaikkien edestä\, että ne\, jotka elävät\, eivät enää eläisi itselleen\, vaan hänelle\, joka heidän edestään on kuollut ja ylösnoussut. Sentähden me emme tästä lähtien tunne ketään lihan mukaan; jos olemmekin tunteneet Kristuksen lihan mukaan\, emme kuitenkaan nyt enää tunne. Siis\, jos joku on Kristuksessa\, niin hän on uusi luomus; se\, mikä on vanhaa\, on kadonnut\, katso\, uusi on sijaan tullut. Mutta kaikki on Jumalasta\, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan\, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä\, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa. Sen\, joka ei synnistä tiennyt\, hän meidän tähtemme teki synniksi\, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi. \n  \nEvankeliumi\nJoh. 20:11–18\nMutta Maria seisoi haudan edessä ulkopuolella ja itki. Kun hän näin itki\, kurkisti hän hautaan ja näki kaksi enkeliä valkeissa vaatteissa istuvan\, toisen pääpuolessa ja toisen jalkapuolessa\, siinä\, missä Jeesuksen ruumis oli maannut. Nämä sanoivat hänelle: ”Vaimo\, mitä itket?” Hän sanoi heille: ”Ovat ottaneet pois minun Herrani\, enkä tiedä\, mihin ovat hänet panneet”. Tämän sanottuaan hän kääntyi taaksepäin ja näki Jeesuksen siinä seisovan\, eikä tiennyt\, että se oli Jeesus. Jeesus sanoi hänelle: ”Vaimo\, mitä itket? Ketä etsit?” Tämä luuli häntä puutarhuriksi ja sanoi hänelle: ”Herra\, jos sinä olet kantanut hänet pois\, sano minulle\, mihin olet hänet pannut\, niin minä otan hänet”. Jeesus sanoi hänelle: ”Maria!” Tämä kääntyi ja sanoi hänelle hebreankielellä: ”Rabbuuni!” se on: opettaja. Jeesus sanoi hänelle: ”Älä minuun koske\, sillä en minä ole vielä mennyt ylös Isäni tykö; mutta mene minun veljieni tykö ja sano heille\, että minä menen ylös\, minun Isäni tykö ja teidän Isänne tykö\, ja minun Jumalani tykö ja teidän Jumalanne tykö”. Maria Magdaleena meni ja ilmoitti opetuslapsille\, että hän oli nähnyt Herran ja että Herra oli hänelle näin sanonut. \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias Jumala\, joka annoit ainoan Poikasi Jeesuksen Kristuksen voittaa kuoleman ja avata meille iankaikkisen elämän tien! Suo armollisesti\, että me lujasti uskoisimme häneen\, välttäisimme iankaikkisen kuoleman ja eläisimme hänen kanssaan iankaikkisesti. Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n2. Herra Jumala\, taivaallinen Isä\, joka annoit Poikasi Jeesuksen Kristuksen ilmestyä kahdelle opetuslapselle Emmauksen tiellä! Me rukoilemme sinua: valaise sydämemme sanallasi ja Pyhällä Hengelläsi\, että pysyisimme lujina uskossa\, turvautuisimme uskollisesti sanaasi\, puhuisimme siitä mielellämme ja tutkisimme sitä ahkerasti. Ja jos meidän täytyy Kristuksen esikuvan mukaisesti kärsiä paljon täällä maailmassa\, niin anna meidän kuitenkin saada ja säilyttää sanasi lohdutus\, kunnes rakas Poikasi herättää meidät tämän elämän jälkeen iankaikkiseen elämään. Tätä rukoilemme hänen nimessään. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nLuuk. 24:34\nHerra on toti|sesti *\nnoussut |ylös kuolleista! \n  \nPsalmi:\nPs. 16:8–11\nMinä pidän Herran aina edes|säni; *\nkun hän on minun oikealla puolellani\, en |minä horju. \nSentähden minun sydämeni iloitsee ja sieluni |riemuitsee\, *\nja myös minun ruumiini |asuu turvassa. \nSillä sinä et hylkää minun sieluani |tuonelaan *\netkä anna hurskaasi |nähdä kuolemaa. \nSinä neuvot minulle elämän tien; ylenpalttisesti on iloa sinun kasvojesi |edessä\, *\nihanuutta sinun oikeassa kädessäsi ian|kaikkisesti. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/2-paasiaispaiva-vsk2/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/04/Kirkkovuosi_Toinen-Paasiaispaiva.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20260407 DTEND;VALUE=DATE:20260408 DTSTAMP:20260604T111728 CREATED:20200323T144357Z LAST-MODIFIED:20260326T215626Z UID:8691-1775520000-1775606399@www.luterilainen.net SUMMARY:Pääsiäisen jälkeinen tiistai DESCRIPTION:Jeesuksen ylösnousemuksesta alkaa kirkkovuodessa 50 päivän mittainen pääsiäisen jälkivietto. Se on siinä mielessä poikkeuksellista aikaa kirkkovuodessa\, että liturginen väri pysyy koko ajan juhlavana valkoisena ja kynttilöiden määräkin on normaalin kahden sijaan neljä. Mutta jatkuvalle juhlalle on syynsä\, sillä Kirkon Herra lunasti omansa ylösnousemuksessa ja tämä on suurin lahja\, mitä kukaan ihminen voi vastaanottaa – siksi myös suuri ja pitkä juhlinta. Tuohon aikaan sisältyy myös Jeesuksen taivaaseenastuminen helatorstaina\, joka on 40 päivää pääsiäisestä. Ja kymmenen päivää tämän helatorstain jälkeen on helluntai. \nPääsiäisen jälkeisellä viikolla tiistaista lauantaihin keskitytään Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeisiin tapahtumiin evankeliumien lopussa ja luetaan myös lähes joka päivä katkelma Apostolien teoista. Tätä pääsiäisen jälkeistä viikkoa on edeltänyt hiljainen viikko – ja näiden viikkojen sävyt todella ovat hyvin erilaiset. Hiljaisella viikolla horisontissa näkyy koko ajan risti ja Golgata. Pääsiäisen jälkeisellä viikolla ristin lisäksi näkyy myös tyhjä hauta. Sillä Kristus on ylösnoussut! \nNyt tiistaina teksteinä ovat osa Paavalin saarnasta Pisidian Antiokiassa ja Jeesuksen ilmestyminen opetuslapsilleen Jerusalemissa Luukkaan evankeliumista. Molempia puheita yhdistää se\, että ne vievät kuulijan Vanhaan Testamenttiin. Jeesus osoittaa\, että Mooseksen laki\, profeetat ja psalmit olivat aina julistaneet hänestä ja tästä pääsiäisestä – kun maailman synnit sovitettiin. Myös Paavali\, Jeesuksen seuraajana\, julistaa tätä samaa. Apostoli aloittaa kertomalla vanhan liiton viimeisestä profeetasta\, Johannes Kastajasta. Sitten Paavalikin kohta kohdalta osoittaa synagoogan kuulijakunnalleen\, miten laki\, profeetat ja psalmit profetoivat juuri tästä Jeesuksesta Kristuksesta. \nMutta miksi tällainen todistelu on niin tärkeää? Eikö meille kristityille ole aivan selvää se\, että Vanha Testamentti todella todistaa Jeesuksesta? Sitä selittämään meille on annettu myös Uusi Testamentti. Ja tässä kohdin on hyödyllistä huomata – Jeesuksen puhuessa opetuslapsilleen pari päivää ylösnousemuksensa jälkeen ja Paavalin puhuessa Pisidian Antiokiassa vuosia noiden tapahtumien jälkeen – että tässä vaiheessa Uutta Testamenttia ei ollut vielä koottu ja kirjoitettu. Jumalan Sana\, jota apostolit lukivat\, oli edelleenkin se sama Vanha Testamentti\, jota myös juutalaiset lukivat synagoogissa. Pikkuhiljaa vuosien saatossa apostolien kiertokirjeet alkoivat kiertää seurakunnissa ja luettavaksi tuli myös evankeliumeja. Kaikelle tälle todistukselle Jeesuksesta Kristuksesta haettiin tuki Vanhasta Testamentista. Ja tätä myös tarkoittaa Luukkaan sanat: ”Silloin hän avasi heidän ymmärryksensä käsittämään kirjoitukset.” Ja tämän jälkeen Jeesus ohjaa: ”Niin on kirjoitettu\, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista\, ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille\, alkaen Jerusalemista. Te olette tämän todistajat.” Vielä Jeesus lupaa Pyhän Henkensä ja helluntaista viimeistään lähti liikkeelle tämä todistamisen valtava aalto. Pyhä Henki inspiroi apostoleja kirjoittamaan ja todistamaan\, ja näin alkoi muodostua se\, mitä me kutsumme Raamatuksi ja jossa on sekä Vanha\, että Uusi Testamentti. \nRaamattua lukiessa on aina hyvä pysähtyä toteamaan\, että se on yksi kokonaisuus ja sen keskus on Kristus. Tähän Jeesus itse ja hänen apostolinsa myös todistuksensa tähtäsivät. Ja mikä parasta\, sinäkin olet tämän todistaja! \n\nKynttilöitä: 4 Liturginen väri: valkoinen Ei vuosikertaa\nPäivän psalmi Ps. 105:1–10\nLukukappale: Ap. t. 13:23–33 Evankeliumi: Luuk. 24:36–49 \n\nLukukappale\nAp. t. 13:23–33\nTämän jälkeläisistä on Jumala lupauksensa mukaan antanut tulla Jeesuksen Israelille Vapahtajaksi\, sittenkuin Johannes ennen hänen tuloansa oli saarnannut parannuksen kastetta kaikelle Israelin kansalle. Mutta kun Johannes oli juoksunsa päättävä\, sanoi hän: ’En minä ole se\, joksi minua luulette; mutta katso\, minun jälkeeni tulee se\, jonka kenkiä minä en ole arvollinen jaloista riisumaan’. Miehet\, veljet\, te Aabrahamin suvun lapset\, ja te\, jotka Jumalaa pelkäätte\, meille on tämän pelastuksen sana lähetetty. Sillä koska Jerusalemin asukkaat ja heidän hallitusmiehensä eivät Jeesusta tunteneet\, niin he tuomitessaan hänet myös toteuttivat profeettain sanat\, joita kunakin sapattina luetaan; ja vaikka he eivät löytäneet mitään\, mistä hän olisi kuoleman ansainnut\, anoivat he Pilatukselta\, että hänet surmattaisiin. Ja kun he olivat täyttäneet kaiken\, mikä hänestä on kirjoitettu\, ottivat he hänet alas puusta ja panivat hautaan. Mutta Jumala herätti hänet kuolleista. Ja hän ilmestyi useina päivinä niille\, jotka olivat tulleet hänen kanssansa Galileasta Jerusalemiin ja jotka nyt ovat hänen todistajansa kansan edessä. Ja me julistamme teille sen hyvän sanoman\, että Jumala on isille annetun lupauksen täyttänyt meidän lapsillemme\, herättäen Jeesuksen\, niinkuin myös toisessa psalmissa on kirjoitettu: ’Sinä olet minun Poikani\, tänä päivänä minä olen sinut synnyttänyt’. \n  \nEvankeliumi\nLuuk. 24:36–49\nMutta heidän tätä puhuessaan Jeesus itse seisoi heidän keskellään ja sanoi heille: ”Rauha teille!” Niin heidät valtasi säikähdys ja pelko\, ja he luulivat näkevänsä hengen. Mutta hän sanoi heille: ”Miksi olette hämmästyneet\, ja miksi nousee sellaisia ajatuksia teidän sydämeenne? Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani ja nähkää\, että minä itse tässä olen. Kosketelkaa minua ja katsokaa\, sillä ei hengellä ole lihaa eikä luita\, niinkuin te näette minulla olevan.” Ja tämän sanottuaan hän näytti heille kätensä ja jalkansa. Mutta kun he eivät vielä uskoneet\, ilon tähden\, vaan ihmettelivät\, sanoi hän heille: ”Onko teillä täällä jotakin syötävää?” Niin he antoivat hänelle palasen paistettua kalaa. Ja hän otti ja söi heidän nähtensä. Ja hän sanoi heille: ”Tätä tarkoittivat minun sanani\, kun minä puhuin teille ollessani vielä teidän kanssanne\, että kaiken pitää käymän toteen\, mikä minusta on kirjoitettu Mooseksen laissa ja profeetoissa ja psalmeissa”. Silloin hän avasi heidän ymmärryksensä käsittämään kirjoitukset. Ja hän sanoi heille: ”Niin on kirjoitettu\, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista\, ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille\, alkaen Jerusalemista. Te olette tämän todistajat. Ja katso\, minä lähetän teille sen\, jonka minun Isäni on luvannut; mutta te pysykää tässä kaupungissa\, kunnes teidän päällenne puetaan voima korkeudesta.” \n  \nPsalmi\nPs. 105:1–6 (7–10) \nKiittäkää Herraa\, julistakaa hänen |nimeänsä\, *\ntehkää hänen suuret tekonsa tiettäviksi kansojen |keskuudessa. \nLaulakaa hänelle\, |veisatkaa hänelle\, *\npuhukaa kaikista hänen |ihmeistänsä. \nHänen pyhä nimensä olkoon teidän |kerskauksenne; *\niloitkoon niiden sydän\, jotka et|sivät Herraa. \nKysykää Herraa ja |hänen voimaansa\, *\netsikää alati hänen |kasvojansa. \nMuistakaa hänen ihmetöitänsä\, jotka |hän on tehnyt\, *\nhänen ihmeitänsä ja hänen suunsa |tuomioita\, \nte Aabrahamin\, hänen palveli|jansa\, siemen\, *\nJaakobin lapset\, te hänen |valittunsa. \n(Hän\, Herra\, on meidän |Jumalamme; *\nhänen tuomionsa käyvät |yli kaiken maan. \nHän muistaa liittonsa ian|kaikkisesti\, *\nsäätämänsä sanan hamaan tu|hansiin polviin\, \nliittonsa\, jonka hän teki Aabra|hamin kanssa\, *\nja Iisakille vanno|mansa valan. \nHän vahvisti sen käskyksi |Jaakobille\, *\nIsraelille iankaikki|seksi liitoksi.) \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/paasiaisen-jalkeinen-tiistai-vsk2/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/04/Kirkkovuosi_3_vuosikerta_Paasiaisen-jalkeinen-ti.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20260408 DTEND;VALUE=DATE:20260409 DTSTAMP:20260604T111728 CREATED:20200323T145133Z LAST-MODIFIED:20260326T215812Z UID:8693-1775606400-1775692799@www.luterilainen.net SUMMARY:Pääsiäisen jälkeinen keskiviikko DESCRIPTION:Pääsiäisen jälkeisen tiistain teksteissä kuultiin apostoli Paavalin saarnaa ja oltiin Jeesuksen kanssa Jerusalemissa\, kun hän ilmestyi opetuslapsilleen. No nyt keskiviikkona kuulemme apostoli Pietarin saarnaa ja olemme Jeesuksen kanssa tällä kertaa Galileassa\, kun hän jälleen ilmestyy opetuslapsilleen. \nPietarin saarna on helluntailta\, ja se on niin Kristus -keskeinen kuin saarnan pitää ollakin. Tällä kertaa todistus ylösnousseesta Jeesuksesta vahvistetaan profeetta Daavidin sanoilla (Ps. 16). Tämäkin Vanhan Testamentin psalmi jo ennalta kertoi tapahtuneen ylösnousemuksen. Pietarin Kristus -keskeisyys johtuu siitä\, että kirkko todellakin ja oikeasti elää Jeesuksesta. Pietari tiesi tarkalleen omissa nahoissaan\, että ilman Jeesusta hänestä ei olisi mihinkään\, eikä hänellä olisi mitään. Oli Jumalan antama lahja sitten maallista tai taivaallista\, niin se tulee Herralta. Tiberiaanjärven rannalla nuotion äärellä tästä muistutettiin opetuslapsia. Koko yö oli jälleen kalastettu\, mutta mitään ei ollut saatu. Jeesus ohjaa kalastajia heittämään verkot toiselle puolelle venettä – ja näin Herran sanan myötä yksi kalastusihme on jälleen valmis. Niinpä apostoli Johannes lausuu nämä sanat: ”Se on Herra”. Ja opetuslapset todella olivat varmoja siitä\, että se oli Herra. Herra oli tuonut ruuan pöytään. \nHelluntaina\, kun Herran lupaama Pyhä Henki vuodatettiin\, saivat tuhannet ihmiset todistaa: ”Se on Herra”. Sillä Pyhä Henki tekee Herran työtä. Pietarin saarnaa kuunnellessaan nämä ihmiset saattoivat jälleen todistaa: ”Se on Herra”. Sillä Pyhä Henki seurakunnan kaitsijan kautta on valmis tällä tavalla kirkastamaan Kristusta seurakunnalle. \nKun sinäkin tarkastelet omaa elämääsi\, niin saisit varmasti monessa kohdassa todistaa kiittäen: ”Se on Herra”. Kun itseäsi ravitset maallisilla lahjoilla\, vaikkapa kalalla ja leivällä\, niin muista kiittää Herraa. Tai kun saat ravinnoksi Herran pyhää ehtoollista\, muista silloinkin kiittää Herraa. Mitä ikinä teetkään\, niin rukoile psalmin sanoin: ”Minä näen alati edessäni Herran.” Ja todista apostoli Johanneksen sanoin: ”Se on Herra”. Tämä Herra on valmis pitämään sinusta kaikkinaisesti huolen\, antaahan hän katuvalle synnitkin anteeksi. \n\nKynttilöitä: 4 Liturginen väri: valkoinen Ei vuosikertaa\nPäivän psalmi Ps. 96:1–6\nLukukappale: Ap. t. 2:22–32 Evankeliumi: Joh. 21:1–14 \n\nLukukappale\nAp. t. 2:22–32\nTe Israelin miehet\, kuulkaa nämä sanat: Jeesuksen\, Nasaretilaisen\, sen miehen\, josta Jumala todisti teille voimallisilla teoilla ja ihmeillä ja merkeillä\, joita Jumala hänen kauttansa teki teidän keskellänne\, niinkuin te itse tiedätte\, hänet\, joka teille luovutettiin\, Jumalan ennaltamäärätyn päätöksen ja edeltätietämyksen mukaan\, te laista tietämättömien miesten kätten kautta naulitsitte ristille ja tapoitte. Hänet Jumala herätti ja päästi kuoleman kivuista\, niinkuin ei ollutkaan mahdollista\, että kuolema olisi voinut hänet pitää. Sillä Daavid sanoo hänestä: ’Minä näen alati edessäni Herran\, sillä hän on minun oikealla puolellani\, etten horjahtaisi. Sentähden minun sydämeni iloitsee ja kieleni riemuitsee\, ja myös minun ruumiini on lepäävä toivossa; sillä sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan etkä salli Pyhäsi nähdä katoavaisuutta. Sinä teet minulle tiettäviksi elämän tiet\, sinä täytät minut ilolla kasvojesi edessä.’ Te miehet\, veljet\, on lupa teille rohkeasti sanoa\, mitä kantaisäämme Daavidiin tulee\, että hän on sekä kuollut että haudattu; onhan hänen hautansa meidän keskellämme vielä tänäkin päivänä. Koska hän nyt oli profeetta ja tiesi\, että Jumala oli valalla vannoen hänelle luvannut asettavansa hänen kupeittensa hedelmän hänen valtaistuimelleen\, niin hän edeltä nähden puhui Kristuksen ylösnousemuksesta\, sanoen\, ettei Kristus ollut jäävä hyljätyksi tuonelaan eikä hänen ruumiinsa näkevä katoavaisuutta. Tämän Jeesuksen on Jumala herättänyt\, minkä todistajia me kaikki olemme. \n  \nEvankeliumi\nJoh. 21:1–14\nSen jälkeen Jeesus taas ilmestyi opetuslapsilleen Tiberiaan järven rannalla; ja hän ilmestyi näin: Simon Pietari ja Tuomas\, jota sanottiin Didymukseksi\, ja Natanael\, joka oli Galilean Kaanasta\, ja Sebedeuksen pojat sekä kaksi muuta hänen opetuslapsistaan olivat yhdessä. Simon Pietari sanoi heille: ”Minä menen kalaan”. He sanoivat hänelle: ”Me lähdemme myös sinun kanssasi”. Niin he lähtivät ja astuivat venheeseen; mutta eivät sinä yönä saaneet mitään. Ja kun jo oli aamu\, seisoi Jeesus rannalla. Opetuslapset eivät kuitenkaan tienneet\, että se oli Jeesus. Niin Jeesus sanoi heille: ”Lapset\, onko teillä mitään syötävää?” He vastasivat hänelle: ”Ei ole”. Hän sanoi heille: ”Heittäkää verkko oikealle puolelle venhettä\, niin saatte”. He heittivät verkon\, mutta eivät jaksaneet vetää sitä ylös kalojen paljouden tähden. Silloin se opetuslapsi\, jota Jeesus rakasti\, sanoi Pietarille: ”Se on Herra”. Kun Simon Pietari kuuli\, että se oli Herra\, vyötti hän vaippansa ympärilleen\, sillä hän oli ilman vaatteita\, ja heittäytyi järveen. Mutta muut opetuslapset tulivat venheellä ja vetivät perässään verkkoa kaloineen\, sillä he eivät olleet maasta kauempana kuin noin kahdensadan kyynärän päässä. Kun he astuivat maalle\, näkivät he siellä hiilloksen ja kalan pantuna sen päälle\, sekä leipää. Jeesus sanoi heille: ”Tuokaa tänne niitä kaloja\, joita nyt saitte”. Niin Simon Pietari astui venheeseen ja veti maalle verkon\, täynnä suuria kaloja\, sata viisikymmentä kolme. Ja vaikka niitä oli niin paljon\, ei verkko revennyt. Jeesus sanoi heille: ”Tulkaa einehtimään”. Mutta ei kukaan opetuslapsista uskaltanut kysyä häneltä: ”Kuka sinä olet?”\, koska he tiesivät\, että se oli Herra. Niin Jeesus meni ja otti leivän ja antoi heille\, ja samoin kalan. Tämä oli jo kolmas kerta\, jolloin Jeesus noustuaan kuolleista ilmestyi opetuslapsillensa. \n  \nPsalmi\nPs. 96:1–6 \nVeisatkaa Herralle uusi |virsi\, *\nveisatkaa |Herralle\, kaikki maa. \nVeisatkaa Herralle\, ylistäkää hänen nime|änsä. *\nJulistakaa päivästä päivään hänen pelastus|tekojansa\, \nilmoittakaa pakanain seassa hänen kunni|aansa\, *\nhänen ihmeitänsä kaikkien |kansojen seassa. \nSillä Herra on suuri ja sangen ylis|tettävä\, *\nhän on peljättävä yli |kaikkien jumalain. \nSillä kaikki kansojen jumalat ovat epäjuma|lia\, *\nmutta Herra on |tehnyt taivaat. \nHerraus ja kunnia on hänen kasvojensa |edessä\, *\nkiitos ja ylistys hänen |pyhäkössänsä. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/paasiaisen-jalkeinen-keskiviikko-vsk2/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/04/Kirkkovuosi_3_vuosikerta_Paasiaisen-jalkeinen-ke.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20260409 DTEND;VALUE=DATE:20260410 DTSTAMP:20260604T111728 CREATED:20200323T145631Z LAST-MODIFIED:20260326T215940Z UID:8695-1775692800-1775779199@www.luterilainen.net SUMMARY:Pääsiäisen jälkeinen torstai DESCRIPTION:Pääsiäisen jälkeinen torstai on omistettu kastetta ja uskoa käsitteleville raamatunteksteille. Markuksen evankeliumin lopussa Jeesus hyvin suoraan puhuu tästä\, kun hän lähettää omat opetuslapsensa. Apostolien teoissa tiellä Gassaan evankelista Filippus antaa kasteopetusta Etiopian kuningattaren Kandaken hoviherralle. \nPääsiäisyön tekstit\, kuten muutaman päivän takaa muistamme\, olivat ns. kasteesta läpimärät. Ja niin ovat nämä pääsiäisen jälkeisen torstainkin tekstit. Varhaiskirkon aikaan kasteoppilaat kastettiin juuri pääsiäisyönä ja luonnollisesti pääsiäisen jälkeinen viikko on ollut heille elämänsä ensimmäinen viikko kastettuna. Vielä kasteen jälkeenkin on ollut tarpeen muistuttaa\, kuka on antanut käskyn kastaa ja miten Jeesuksen seuraajat sitten kastoivat. Varhaiskirkon aikaan näinä kahdeksana pääsiäisen jälkeisenä päivänä toimitettiin messu ja niissä seurattiin nimenomaan näitä kertomuksia ylösnousseesta Jeesuksesta. Voimme vain kuvitella\, miten varhaiskirkon aikaan pyhää kastettaan juhlineet valkopukuiset kastetut ovat ahmineet näitäkin raamatuntekstejä ravinnokseen\, vieläpä siis uusina taivaan kansalaisina. Ehkä he saattoivat jopa verrata itseään tuohon etiopialaiseen hoviherraan\, joka hänkin oli saanut aivan henkilökohtaisen kasteopetuksen matkalla Gassaan. Matkalla ennen pääsiäistä olivat olleet kasteoppilaatkin\, kunnes pääsiäisyönä pääsivät perille. Voisi myös ajatella\, että tuon hoviherrankin matkalla tärkein etappi\, pääte- ja aloituspysäkki oli tuo pyhä kaste. \nVaikka kastehetki on mullistava\, niin on hyvä muistaa\, että elämä jatkuu siitä eteenkinpäin. Näin Jeesuskin sanoo: ”Joka uskoo ja kastetaan\, se pelastuu.” Kaste ja usko kuuluvat erottamattomasti yhteen\, kuten vaikkapa keuhkot ja hengitettävä ilma. Ja mikä parasta\, syntisen ihmisen kannalta\, kumpikaan ei ole riippuvainen ihmisen omista teoista tai voimasta. Kasteessa Pyhä kolmiyhteinen Jumala toimii\, ja ihminen vastaanottaa. Uskon vaikuttaa myös Jumala oman sanansa välityksellä. Tuossa evankeliumitekstissäkin opetuslapsille oli hyvin vaikeaa uskoa niihin todistuksiin ylösnousseesta Jeesuksesta\, joita heille tuotiin kahteenkin otteeseen. Tarvittiin Jeesus itse synnyttämään tämä usko ylösnousseeseen. Ja onneksi näin! Itseemme emme voi lopulta pelastuksen asioissa luottaa. Sillä kun uskomme on lujalla Kristus-kalliolla\, niin saamme elää kasteen armossa pelastettuina – samalla kalliolla kuin opetuslapset\, evankelista Filippus ja etiopialainen hoviherra. \n\nKynttilöitä: 4 Liturginen väri: valkoinen Ei vuosikertaa\nPäivän psalmi Ps. 68:20–21\nLukukappale: Ap. t. 8:26–40 Evankeliumi: Mark. 16:9–16 \n\nLukukappale\nAp. t. 8:26–40\nMutta Filippukselle puhui Herran enkeli sanoen: ”Nouse ja mene puolipäivään päin sille tielle\, joka vie Jerusalemista alas Gassaan ja on autio”. Ja hän nousi ja lähti. Ja katso\, siellä kulki etiopialainen mies\, Etiopian kuningattaren Kandaken hoviherra\, mahtava mies ja koko hänen aarteistonsa hoitaja; hän oli tullut Jerusalemiin rukoilemaan ja oli nyt paluumatkalla ja istui vaunuissaan ja luki profeetta Esaiasta. Niin Henki sanoi Filippukselle: ”Käy luo ja pysyttele lähellä noita vaunuja”. Niin Filippus juoksi luo ja kuuli hänen lukevan profeetta Esaiasta ja sanoi: ”Ymmärrätkö myös\, mitä luet?” Niin hän sanoi: ”Kuinka minä voisin ymmärtää\, ellei kukaan minua opasta?” Ja hän pyysi Filippusta nousemaan ja istumaan viereensä. Ja se kirjoitus\, jota hän luki\, oli tämä: ”Niinkuin lammas hänet viedään teuraaksi; ja niinkuin karitsa on ääneti keritsijänsä edessä\, niin ei hänkään suutansa avaa. Hänen alentumisensa kautta hänen tuomionsa otetaan pois. Kuka kertoo hänen syntyperänsä? Sillä hänen elämänsä otetaan pois maan päältä.” Ja hoviherra kysyi Filippukselta sanoen: ”Minä pyydän sinua: sano\, kenestä profeetta puhuu näin\, itsestäänkö vai jostakin toisesta?” Niin Filippus avasi suunsa ja lähtien tästä kirjoituksesta julisti hänelle evankeliumia Jeesuksesta. Ja kulkiessaan tietä he tulivat veden ääreen; ja hoviherra sanoi: ”Katso\, tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?” Ja hän käski pysäyttää vaunut\, ja he astuivat kumpikin veteen\, sekä Filippus että hoviherra\, ja Filippus kastoi hänet. Ja kun he olivat astuneet ylös vedestä\, tempasi Herran Henki Filippuksen pois\, eikä hoviherra häntä enää nähnyt. Ja hän jatkoi matkaansa iloiten. Mutta Filippus tavattiin Asdodissa; ja hän vaelsi ympäri ja julisti evankeliumia kaikissa kaupungeissa\, kunnes tuli Kesareaan. \n  \nEvankeliumi\nMark. 16:9–16\nMutta ylösnousemisensa jälkeen hän varhain aamulla viikon ensimmäisenä päivänä ilmestyi ensiksi Maria Magdaleenalle\, josta hän oli ajanut ulos seitsemän riivaajaa. Tämä meni ja vei sanan niille\, jotka olivat olleet Jeesuksen kanssa ja jotka nyt murehtivat ja itkivät. Mutta kun he kuulivat\, että hän eli ja että Maria oli hänet nähnyt\, eivät he uskoneet. Ja sen jälkeen hän toisenmuotoisena ilmestyi kahdelle heistä\, heidän kävellessään\, matkalla maakylään. Hekin menivät ja veivät sanan toisille; mutta nämä eivät uskoneet heitäkään. Vihdoin hän ilmestyi myöskin niille yhdelletoista heidän ollessaan aterialla; ja hän nuhteli heidän epäuskoaan ja heidän sydämensä kovuutta\, kun he eivät olleet uskoneet niitä\, jotka olivat nähneet hänet ylösnousseeksi. Ja hän sanoi heille: ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan\, se pelastuu; mutta joka ei usko\, se tuomitaan kadotukseen. \n  \nPsalmi\nPs. 68:20–21 \nKiitetty olkoon Herra joka |päivä. *\nMeitä kantaa Jumala\, |meidän apumme. \nMeillä on Jumala\, Jumala\, joka |auttaa\, *\nja Herra\, Herra\, joka kuole|masta vapahtaa. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/paasiaisen-jalkeinen-torstai-vsk2/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/04/Kirkkovuosi_3_vuosikerta_Paasiaisen-jalkeinen-to.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20260410 DTEND;VALUE=DATE:20260411 DTSTAMP:20260604T111728 CREATED:20200323T150243Z LAST-MODIFIED:20260326T220149Z UID:8697-1775779200-1775865599@www.luterilainen.net SUMMARY:Pääsiäisen jälkeinen perjantai DESCRIPTION:Pääsiäisen jälkeisen perjantain teksteissä käsitellään sitä\, miten käsittämätön asia ylösnousemus oikeastaan edes on. Ylösnousemus jakaa ihmiset kahteen osaan; niihin\, jotka uskovat siihen ja niihin\, jotka eivät usko. Sekä Apostolien tekojen tekstissä\, että myös Matteuksen evankeliumin tekstissä tapaamme molempia. \nMutta voiko ylösnousemus olla totta? Ihmisen kylmän laskelmoiva järki vastaa\, että ei ole. Kun tähän kylmään laskelmointiin lisätään vielä kieltävät ennakkoasenteet\, niin silloin ylösnousemuksen kieltäminen vielä vankistuu entisestään. Matteus kertoo\, miten vartijaväki saapui ylipappien luokse kertomaan totuudellisesti kaiken\, mitä haudalla oli tapahtunut. Otettiinko sana ylösnousemuksesta riemullisesti vastaan ylipappien joukossa? Ei todellakaan. Alkoi neuvonpito\, jota todennäköisesti johti ylipappi Kaifas. Hän oli saddukeus ja hänellä juuri oli vahvat ennakkoasenteet ylösnousemusta vastaan. Kun laskelmoivan kylmä järki ei kykene vastaanottamaan Totuutta\, niin silloin vaihtoehtona on joko tunnustaa ylösnousemus\, tai käydä sitä vastaan valheilla. Valitettavasti ylipapit valitsivat jälkimmäisen ja manipuloivat pelolla vielä vartijaväenkin valheeseen mukaan. Ylösnousemus oli liian kova pala purtavaksi myös neuvostolle\, kun apostoli Paavali oli heidän edessään tuomittavana vuosia myöhemmin. Ehkä ylipappien ja kirjanoppineiden joukko oli jo luullut\, että vuosia aiemmin kirjoihin ja kansiin unohdettu valehteleminen ylösnousemuksesta jättäisi heidät rauhaan\, mutta näin ei ollut. Yhä uudelleen asia nousi esille ja nyt Paavalin suulla ja hänen todistuksestaan. Fariseukset olivat myöntyväisempiä\, vaikka hekin taisivat olla enemmän kiinnostuneita Paavalin hengellisistä kokemuksista\, kuin itse ylösnousemuksesta. \nNäiden tekstien ensimmäinen evankeliumi onkin siinä\, että jokaisen täytyy kohdata Herra ja Vapahtaja henkilökohtaisesti\, jotta hänen ylösnousemukseensa voi edes uskoa. Paavali oli itsekin fariseus ja ennen vainosi seurakuntaa. Mutta hän kohtasi Ylösnousseen ja sai kutsun lähteä julistamaan evankeliumia pakanoille. Tuon myötä hänet myös kastettiin. Harva kohtaa Vapahtajan tähän tapaan ilmestyksessä\, eikä tarvitsekaan. Herra on siellä\, missä hän on luvannut olla läsnä – Sanassa ja sakramentissa. Siksi esimerkiksi jokainen kastettu todella on kohdannut Jeesuksen aivan henkilökohtaisesti ja tarkalleen katsottuna myös elää hänen yhteydessään ja on yhdessä ylösnoussut hänen kanssaan. Jumalan sanan yhteydessä\, sen äärellä ja kuulossa Herra on jälleen luonasi\, kuin myös pyhällä ateriallaan ehtoollisella. Näin usko saa lujittua. \nJa näiden tekstien toinen evankeliumi onkin siinä\, ettei ylösnousemukseen uskominen ole meidän kylmän järkeilymme tai ennakkoasenteidemme varassa – vaan nimenomaan uskon varassa. Usko on Jumalan lahjaa. Ja meidän uskollemme on hyväksi juuri se\, ettei Jeesuksen ylösnousemusta voi esimerkiksi millin tarkasti todistaa vaikkapa tieteellisin keinoin. Vaikka meille on jäänyt hienoja todisteita ylösnousemuksesta\, esimerkiksi Torinon käärinliinat\, niin tällaisten varaan usko ei kuitenkaan varaa. Sillä jos vaikkapa nuo käärinliinat nyt tuhoutuisivat tulipalossa\, niin mihin usko silloin tarrautuisi? Siksi usko saa aina tarrautua kiinni kasteeseen\, jossa sinut on kiinnitetty Kristukseen\, ja olet ollut mukana myöskin ylösnousemuksessa. Puhumattakaan vielä siitä ylösnousemuksesta\, kun Kristus kerran aikojen lopussa kutsuu eläviä ja kuolleita. Tähänkin lupaukseen saat luottaen uskoa. \n\nKynttilöitä: 4 Liturginen väri: valkoinen Ei vuosikertaa\nPäivän psalmi Ps. 40:6–9\nLukukappale: Ap. t. 23:1\, 6–11 Evankeliumi: Matt. 28:8–15 \n\nLukukappale\nAp. t. 23:1\, 6–11\nNiin Paavali loi katseensa neuvostoon ja sanoi: ”Miehet\, veljet\, minä olen kaikessa hyvällä omallatunnolla vaeltanut Jumalan edessä tähän päivään asti”.\nMutta koska Paavali tiesi osan heistä olevan saddukeuksia ja toisen osan fariseuksia\, huusi hän neuvoston edessä: ”Miehet\, veljet\, minä olen fariseus\, fariseusten jälkeläinen; toivon ja kuolleitten ylösnousemuksen tähden minä olen tuomittavana”. Tuskin hän oli tämän sanonut\, niin nousi riita fariseusten ja saddukeusten kesken\, ja kokous jakautui. Sillä saddukeukset sanovat\, ettei ylösnousemusta ole\, ei enkeliä eikä henkeä\, mutta fariseukset tunnustavat kumpaisetkin. Ja syntyi suuri huuto\, ja muutamat kirjanoppineet fariseusten puolueesta nousivat ja väittelivät kiivaasti ja sanoivat: ”Emme löydä mitään pahaa tässä miehessä; entäpä jos henki tai enkeli on hänelle puhunut?” Ja kun riita yhä kiihtyi\, pelkäsi päällikkö\, että he repisivät Paavalin kappaleiksi\, ja käski sotaväen tulla alas ja temmata hänet heidän keskeltään ja viedä hänet kasarmiin. Mutta seuraavana yönä Herra seisoi Paavalin tykönä ja sanoi: ”Ole turvallisella mielellä\, sillä niinkuin sinä olet todistanut minusta Jerusalemissa\, niin sinun pitää todistaman minusta myös Roomassa”. \n  \nEvankeliumi\nMatt. 28:8–15\nJa he menivät kiiruusti haudalta peloissaan ja suuresti iloiten ja juoksivat viemään sanaa hänen opetuslapsillensa. Mutta katso\, Jeesus tuli heitä vastaan ja sanoi: ”Terve teille!” Ja he menivät hänen tykönsä\, syleilivät hänen jalkojaan ja kumartaen rukoilivat häntä. Silloin Jeesus sanoi heille: ”Älkää peljätkö; menkää ja viekää sana minun veljilleni\, että he menisivät Galileaan: siellä he saavat minut nähdä”. Mutta heidän mennessään\, katso\, muutamat vartijaväestä tulivat kaupunkiin ja ilmoittivat ylipapeille kaikki\, mitä oli tapahtunut. Ja nämä kokoontuivat vanhinten kanssa ja pitivät neuvoa ja antoivat sotamiehille runsaat rahat ja sanoivat: ”Sanokaa\, että hänen opetuslapsensa tulivat yöllä ja veivät hänet varkain meidän nukkuessamme. Ja jos tämä tulee maaherran korviin\, niin me lepytämme hänet ja toimitamme niin\, että saatte olla huoletta.” Niin he ottivat rahat ja tekivät\, niinkuin heitä oli neuvottu. Ja tätä puhetta on levitetty juutalaisten kesken\, ja sitä kerrotaan vielä tänäkin päivänä. \n  \nPsalmi\nPs. 40:6–9 \nHerra\, minun Jumalani\, suuret ovat sinun ihmetekosi ja sinun aivoituksesi meitä |kohtaan. *\nEi ole ketään sinun |vertaistasi. \nNiitä minä tahdon julistaa\, niistä |puhua\, *\nniitten paljous on suurempi\, kuin lue|tella taidan. \nTeurasuhriin ja ruokauhriin et sinä |mielisty; *\nminun korvani sinä avasit\, polttouhria ja syntiuhria |sinä et vaadi. \nSilloin minä sanoin: ”Katso\, minä |tulen; *\nkirjakääröön on kirjoitettu\, mitä |minun on tehtävä. \nSinun tahtosi\, minun Jumalani\, minä teen mielel|läni\, *\nja sinun lakisi on minun |sydämessäni.” \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/paasiaisen-jalkeinen-perjantai-vsk2/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/04/Kirkkovuosi_3_vuosikerta_Paasiaisen-jalkeinen-pe.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20260411 DTEND;VALUE=DATE:20260412 DTSTAMP:20260604T111728 CREATED:20200323T150835Z LAST-MODIFIED:20260326T220304Z UID:8699-1775865600-1775951999@www.luterilainen.net SUMMARY:Pääsiäisen jälkeinen lauantai DESCRIPTION:Pääsiäisen jälkeisen viikon lauantain tekstit huipentuvat Jeesuksen antamaan kaste- ja lähetyskäskyyn ja apostoli Paavalin opetukseen kasteesta ja siitä seuraavasta pyhästä elämästä. Tuolla Galilean vuorella\, jota pidetään samana vuorena kuin kirkastusvuori\, yksitoista opetuslasta saavat vastaanottaa koko maailman mullistaneen tehtävän. Tehdä kaikista kansoista Jeesuksen opetuslapsia kastamalla ja opettamalla. Käsky ei kohdistunut vain juutalaisiin\, vaan myös pakanoihin. Olisi apostolien tehtävä kastaa ja opettaa näitä kansoja ja myös kutsua tähän tehtävään Herran seurakunnalle kaitsijoita\, jotka olisivat uskollisia pitämään sen kaiken\, mitä Jeesus käski apostolienkin pitää. \nApostoleja ei lähetetty matkaan tyhjin käsin\, vaan Jeesus lupaa heille: ”Minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” Tähän lupaukseen\, joka niin kirkkaasti loistaa Matteuksen evankeliumissa\, perustuu myös se miksi kukaan voi ylipäänsä elää kastettuna ja saada vastaanottaa Herran julistamaa Sanaa kirkossa vielä vuonna 2020. Siis Jeesus on läsnä kirkossaan. Hänen koko persoonansa on läsnä kirkossa. Tästä lausutaan väkevästi Tunnustuskirjoissa Yksimielisyyden ohjeen selityksessä tähän tapaan: \nErityisesti hän on maan päällä olevassa kirkossaan ja seurakunnassaan läsnä välimiehenä\, päänä\, kuninkaana ja ylipappina. Läsnä ei ole puolet Kristuksesta vaan Kristuksen koko persoona\, jonka muodostavat kumpikin luonto yhdessä\, sekä jumalallinen että inhimillinen. Läsnä ei ole ainoastaan hänen jumaluutensa vaan myös hänen omaksumansa ihmisluonto\, (Ef. 5:30) jonka puolesta hän on meidän veljemme ja me lihaa hänen lihastaan\, luuta hänen luustaan. Kaiken tämä varmaksi vakuudeksi hän on asettanut pyhän ehtoollisensa. Siitä havaitaan\, että hän tahtoo olla luomassa sekä asua ja väkevästi vaikuttaa meissä myös siinä luonnossa\, jonka omistajana hänellä on liha ja veri. (FC-SD\, VIII\, 78-79) \nEi tarvitse siis epäröidä onko Herra meidän kanssamme. Joskus kuitenkin omasta vaelluksesta ja elämästä voi tulla sellainen olo\, että onkohan Herra minun kanssani? Synti painaa\, pimeys ahdistaa ja kuolemakin pelottaa. On kuin olisin juuri sitä\, mistä Paavali varoittaa – tekemässä noita pimeyden hedelmättömiä tekoja. Onko Jeesus jättänyt minut oman onneni nojaan? \nJuuri tuollaisten perkeleen syytösten ja itsesyytösten tähden sinun ei tulekaan etsiä valkeutta oman sydämesi sopukoista\, sillä sieltä saatat löytää ahdistavan ja pelottavan paljon niitä pimeydenkin hedelmiä. Valkeus on Herrassa\, kuten Paavali todistaa. Voit kysyä itseltäsi\, oletko kastettu? Ja että valehteleeko Jeesus koskaan? Kun olet kastettu ja uskot\, että Jeesus on Totuus\, niin voit myöskin luottaa\, että Herra ihan kokonansa on kanssasi. Omaa pelastustaan ei tarvitse ilmaan hosuen etsiä\, vaan usko kiinnittyy Kristukseen. Mutta entäpä ne pimeyden hedelmät? Niistä apostoli sanoo\, että valkeus paljastaa ne. Syntinen ihminen saa aina tuoda oman pimeydenkin hedelmien\, synnin kuorman Jeesuksen luokse. Ei ole yhtään sellaista syntiä\, jota tuo Jumalan valkeus ei pois pyyhkisi. Ei yhtään syntiä\, jota Kristuksen verellä ei olisi Golgatalla sovitettu. Kun ne tuodaan valkeuteen syntinä tunnustettavaksi Jeesuksen luokse\, niin hän on luvannut ne anteeksi antaa. Hänessä on syntien anteeksiantamuksemme. \nKun Jeesus siis antoi tuon maailmaa mullistaneen kaste- ja lähetyskäskyn kirkolleen ja lupasi olla kirkkonsa kanssa aina – hän ajatteli sillä hetkellä myös sinua. Jotta saisit armahdettuna syntisenä elää tuossa kasteen armossa koko elämäsi hänen sanansa hoidossa. Joka aamu saat aina uudelleen palata kasteen armoon. Voit itseäsi muistuttaaksesi tehdä vaikkapa pyhän ristinmerkin. Voit yhdistää peukalon\, etusormen ja keskisormen yhdeksi – joka muistuttaa yhdestä Jumalasta\, jolla on kolme persoonaa\, jonka nimeen sinut on kastettu. Nimetön ja pikkurilli muistuttavat Kristuksen kahdesta luonnosta yhdessä persoonassa. Siis siitä\, että Herra on kirkossaan aivan kokonaisena läsnä. Ja ristinmerkkiä tehdessäsi voit esimerkiksi lausua myös tuon Paavalin kastehymnin: ”Heräjä sinä\, joka nukut\, ja nouse kuolleista\, niin Kristus sinua valaisee!” Tämäkin rohkaisu olkoon muistuttamassa sinua kasteen ikuisesta armoliitosta. \n\nKynttilöitä: 4 Liturginen väri: valkoinen Ei vuosikertaa\nPäivän psalmi Ps. 100\nLukukappale: Ef. 5:8–14 Evankeliumi: Matt. 28:16–20 \n\nLukukappale\nEf. 5:8–14\nEnnen te olitte pimeys\, mutta nyt te olette valkeus Herrassa. Vaeltakaa valkeuden lapsina – sillä kaikkinainen hyvyys ja vanhurskaus ja totuus on valkeuden hedelmä – ja tutkikaa\, mikä on otollista Herralle; älköönkä teillä olko mitään osallisuutta pimeyden hedelmättömiin tekoihin\, vaan päinvastoin nuhdelkaakin niistä. Sillä häpeällistä on jo sanoakin\, mitä he salassa tekevät; mutta tämä kaikki tulee ilmi\, kun valkeus sen paljastaa\, sillä kaikki\, mikä tulee ilmi\, on valkeutta. Sentähden sanotaan: ”Heräjä sinä\, joka nukut\, ja nouse kuolleista\, niin Kristus sinua valaisee!” \n  \nEvankeliumi\nMatt. 28:16–20\nJa ne yksitoista opetuslasta vaelsivat Galileaan sille vuorelle\, jonne Jeesus oli käskenyt heidän mennä. Ja kun he näkivät hänet\, niin he kumartaen rukoilivat häntä\, mutta muutamat epäilivät. Ja Jeesus tuli heidän tykönsä ja puhui heille ja sanoi: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni\, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki\, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso\, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” \n  \nPsalmi\nPs. 100 \nKohottakaa riemuhuuto Herralle\, |kaikki maa. *\nPalvelkaa Herraa ilolla\, tulkaa hänen kasvojensa |eteen riemulla. \nTietäkää\, että Herra on |Jumala. *\nHän on meidät tehnyt\, ja hänen me olemme\, hänen kansansa ja hänen laitu|mensa lampaat. \nKäykää hänen portteihinsa kiittäen\, hänen esikartanoihinsa ylistystä |veisaten. *\nYlistäkää häntä\, kiittäkää hänen |nimeänsä. \nSillä Herra on hyvä; hänen armonsa pysyy iankaikki|sesti *\nja hänen uskollisuutensa |polvesta polveen. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/paasiaisen-jalkeinen-lauantai-vsk2/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/04/Kirkkovuosi_3_vuosikerta_Paasiaisen-jalkeinen-la.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20260412 DTEND;VALUE=DATE:20260413 DTSTAMP:20260604T111728 CREATED:20191112T140526Z LAST-MODIFIED:20260406T084220Z UID:7794-1775952000-1776038399@www.luterilainen.net SUMMARY:1. sunnuntai pääsiäisestä Quasimodogeniti DESCRIPTION:Opetuslapset olivat saaneet kohdata Ylösnousseen\, mutta he vaikuttavat silti murheellisilta ja turhautuneilta. Mitä tapahtuisi seuraavaksi? Missä Jeesus on nyt? Pietari päättää palata vanhaan leipätyöhönsä. Opetuslapset ovat hajallaan sen jälkeen\, kun paimen on lyöty maahan (Sak. 13:7). Kaikki eivät enää pidä yhtä\, ja tällä kertaa Gennesaretinjärvellä ovat kalastamassa vain Pietari\, Tuomas\, Natanael\, Jaakob\, Johannes ja lisäksi ”kaksi muuta hänen opetuslapsistaan”. \nOpetuslapset ovat kalastaneet koko yön ilman saalista. Aivan kuten kerran aiemminkin (Luuk. 5). Kuten kerran aiemminkin\, niin rannalta kuuluu ääni\, joka kehottaa vielä kerran heittämään verkot veteen. Opetuslapset saavat valtavan saaliin ja silloin he tunnistavat kuka rannalla seisoo.\nIlmeisesti nuori Johannes tunnistaa Jeesuksen hänen puhuttelutavastaan: ”lapset” (παιδία). Tuota samaa ilmaisua Johannes itse vanhana harmaapäänä viljelee seurakuntakirjeissään (1–3 Joh.). Kun hän puhutteli seurakuntalaisiaan lapsukaisikseen\, silloin myös Jeesus puhutteli heitä. \nPietari epäilemättä tunnistaa Jeesuksen tuosta samanlaisesta ihmeestä\, jollaisella hänet itsensä alunperinkin kutsuttiin ihmisten kalastajaksi. Jeesus ei olekaan katunut kutsumustaan. Langennut Pietari saisikin edelleen olla Herran apostolina! \nPietarin johdolla suuri kalansaalis vedettiin maihin verkkojen repeytymättä ja hänen johdollaan alkuseurakunta varjeltui repeytymiseltä – ei hänen persoonansa puolesta\, vaan hänen Kristus-tunnustuksensa puolesta. Tuon tunnustuksen kalliolle Jeesus sanoi rakentavansa kirkkonsa (Matt. 16:18). Kirkon ulkonaista ykseyttä toki repivät jo piankin eri harhat (1. Kor. 1)\, mutta nekään eivät kykene tekemään tyhjäksi Pietarin tunnustuksessa pysyvien ykseyttä: ”Sinä olet Kristus\, elävän Jumalan Poika.” \nNäin he saavat aterioida Ylösnousseen kanssa\, joka on jo valmistanut heille aterian. Hänet oli tehty ylösnousemusruumiissa sillä tavoin uudeksi\, että opetuslasten oli vaikea tunnistaa häntä. Kuitenkin hän oli sama Jeesus. Opetuslapset ovat palanneet Galileaan entisen ammattinsa pariin. Jeesus ikään kuin uudistaa heidän kutsun ja nyt alkaisi tapahtua se mitä Jeesus oli luvannut: heistä tulisi ihmisten kalastajia. \n\nKynttilöitä: 4 Liturginen väri: valkoinen.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: 1. Piet. 2:2 Psalmi: Ps. 116:1–9 Hallelujasäe: Joh. 20:26\n1. lukukappale: Sak. 8:6–8 2. lukukappale: Ap. t. 3:12–20 Evankeliumi: Joh. 21:1–14 \n\n1. lukukappale\nSak. 8:6–8\nNäin sanoo Herra Sebaot: Jos tämä onkin ihmeellistä tämän kansan jäännöksen silmissä niinä päivinä\, pitäisikö sen olla ihmeellistä myös minun silmissäni\, sanoo Herra Sebaot? Näin sanoo Herra Sebaot: Katso\, minä olen vapauttava kansani auringon nousun maasta ja laskun maasta. Ja minä tuon heidät asumaan Jerusalemin keskelle. Ja he ovat minun kansani\, ja minä olen heidän Jumalansa\, uskollinen ja vanhurskas. \n  \n2. lukukappale\nAp. t. 3:12–20\nSen nähdessään Pietari rupesi puhumaan kansalle ja sanoi: ”Israelin miehet\, mitä te tätä ihmettelette\, tai mitä te meitä noin katselette\, ikäänkuin me omalla voimallamme tai hurskaudellamme olisimme saaneet hänet kävelemään. Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin Jumala\, meidän isiemme Jumala\, on kirkastanut Poikansa Jeesuksen\, jonka te annoitte alttiiksi ja kielsitte Pilatuksen edessä\, kun tämä oli päättänyt hänet päästää. Te kielsitte Pyhän ja Vanhurskaan ja anoitte\, että teille annettaisiin murhamies\, mutta elämän ruhtinaan te tapoitte; hänet Jumala on herättänyt kuolleista\, ja me olemme sen todistajat. Ja uskon kautta hänen nimeensä on hänen nimensä vahvistanut tämän miehen\, jonka te näette ja tunnette\, ja usko\, jonka Jeesus vaikuttaa\, on hänelle antanut hänen jäsentensä terveyden kaikkien teidän nähtenne.\nJa nyt\, veljet\, minä tiedän\, että te olette tietämättömyydestä sen tehneet\, te niinkuin teidän hallitusmiehennekin. Mutta näin on Jumala täyttänyt sen\, minkä hän oli edeltä ilmoittanut kaikkien profeettain suun kautta\, että nimittäin hänen Voideltunsa piti kärsimän. Tehkää siis parannus ja kääntykää\, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois\, että virvoituksen ajat tulisivat Herran kasvoista ja hän lähettäisi hänet\, joka on teille edeltämäärätty\, Kristuksen Jeesuksen. \n  \nEvankeliumi\nJoh. 21:1–14\nSen jälkeen Jeesus taas ilmestyi opetuslapsilleen Tiberiaan järven rannalla; ja hän ilmestyi näin: Simon Pietari ja Tuomas\, jota sanottiin Didymukseksi\, ja Natanael\, joka oli Galilean Kaanasta\, ja Sebedeuksen pojat sekä kaksi muuta hänen opetuslapsistaan olivat yhdessä. Simon Pietari sanoi heille: ”Minä menen kalaan”. He sanoivat hänelle: ”Me lähdemme myös sinun kanssasi”. Niin he lähtivät ja astuivat venheeseen; mutta eivät sinä yönä saaneet mitään.\nJa kun jo oli aamu\, seisoi Jeesus rannalla. Opetuslapset eivät kuitenkaan tienneet\, että se oli Jeesus. Niin Jeesus sanoi heille: ”Lapset\, onko teillä mitään syötävää?” He vastasivat hänelle: ”Ei ole”. Hän sanoi heille: ”Heittäkää verkko oikealle puolelle venhettä\, niin saatte”. He heittivät verkon\, mutta eivät jaksaneet vetää sitä ylös kalojen paljouden tähden. Silloin se opetuslapsi\, jota Jeesus rakasti\, sanoi Pietarille: ”Se on Herra”. Kun Simon Pietari kuuli\, että se oli Herra\, vyötti hän vaippansa ympärilleen\, sillä hän oli ilman vaatteita\, ja heittäytyi järveen. Mutta muut opetuslapset tulivat venheellä ja vetivät perässään verkkoa kaloineen\, sillä he eivät olleet maasta kauempana kuin noin kahdensadan kyynärän päässä.\nKun he astuivat maalle\, näkivät he siellä hiilloksen ja kalan pantuna sen päälle\, sekä leipää. Jeesus sanoi heille: ”Tuokaa tänne niitä kaloja\, joita nyt saitte”. Niin Simon Pietari astui venheeseen ja veti maalle verkon\, täynnä suuria kaloja\, sata viisikymmentä kolme. Ja vaikka niitä oli niin paljon\, ei verkko revennyt.\nJeesus sanoi heille: ”Tulkaa einehtimään”. Mutta ei kukaan opetuslapsista uskaltanut kysyä häneltä: ”Kuka sinä olet?”\, koska he tiesivät\, että se oli Herra. Niin Jeesus meni ja otti leivän ja antoi heille\, ja samoin kalan. Tämä oli jo kolmas kerta\, jolloin Jeesus noustuaan kuolleista ilmestyi opetuslapsillensa. \n  \nRukoukset\n1. Isä\, kaikkivaltias Jumala! Suo meidän\, jotka olemme juuri ilolla viettäneet pääsiäistä\, parantaa elämämme sinun armosi avulla. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Herra Jumala\, taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua sanomattoman suuresta armostasi\, kun olet Poikasi Jeesuksen Kristuksen kautta säätänyt meille lohdutukseksi autuuden evankeliumin ja pyhät sakramentit\, että me niissä löytäisimme syntien anteeksiantamisen. Me rukoilemme sinua: anna Pyhä Henkesi sydämiimme\, että uskoisimme sanasi ja vahvistuisimme uskossa pyhien sakramenttien kautta. Tätä rukoilemme sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, nimessä. \n3. Rauhan Jumala! Me kiitämme sinua siitä\, että olet nostanut kuolleista hänet\, joka iankaikkisen liiton veren kautta on lampaiden suuri paimen\, Herramme Jeesuksen. Me rukoilemme sinua: tee meidät kykeneviksi kaikkeen hyvään voidaksemme toteuttaa sinun tahtosi. Pyhitä koko olemuksemme\, että henkemme\, sielumme ja ruumiimme säilyisi nuhteettomana hänen tuloonsa. Anna meille yhä runsaammin rauhasi\, joka ylittää kaiken ymmärryksen\, ja johdata meidät Pyhän Henkesi kautta kerran iäisiin rauhan asuintoihin. Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\n1. Piet. 2:2\nJa halatkaa niinkuin vastasyntyneet lapset sanan väärentämätöntä |maitoa\, *\nettä te sen kautta kasvaisitte |pelastukseen. \n  \nPsalmi:\nPs. 116:1–9 \nMinä rakastan |Herraa\, *\nsillä hän kuulee minun ääneni ja |rukoukseni; \nsillä hän on kallistanut korvansa minun |puoleeni\, *\nja minä huudan häntä avuksi kaiken |elinaikani. \nKuoleman paulat piirittivät minut\, tuonelan ahdistukset kohtasivat |minua; *\nminä jouduin |hätään ja murheeseen. \nMutta minä huusin avukseni Herran |nimeä: *\n”Oi Herra\, pelasta |minun sieluni!” \nHerra on armollinen ja |vanhurskas\, *\nmeidän Juma|lamme on laupias. \nHerra varjelee yksin|kertaiset; *\nminä olin viheliäinen\, mutta hän |auttoi minua. \nPalaja\, sieluni\, takaisin |lepoosi\, *\nsillä Herra on tehnyt |sinulle hyvin. \nSillä sinä olet pelastanut minun sieluni kuole|masta\, *\nminun silmäni kyynelistä\, jalkani |kompastumasta. \nMinä saan vaeltaa Herran kasvojen |edessä *\nelä|vien maassa. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/1-sunnuntai-paasiaisesta-quasimodogeniti-vsk2/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2026/04/Kirkkovuosi_ensimmainen-su-paasiaisesta.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20260419 DTEND;VALUE=DATE:20260420 DTSTAMP:20260604T111728 CREATED:20191112T140527Z LAST-MODIFIED:20260415T081456Z UID:7795-1776556800-1776643199@www.luterilainen.net SUMMARY:2. sunnuntai pääsiäisestä Misericordia Domini DESCRIPTION:Tämän sunnuntai nimi\, Misericordia Domini\, tulee päivän psalmin antifonista eli alkusäkeestä: ”Hän rakastaa vanhurskautta ja oikeutta; maa on täynnänsä Herran armoa.” Sitä on laulettu varhaiskirkon ajoista lähtien ennen paimenpsalmia 23. Maa on täynnänsä Herran armoa\, voitaisiin kääntää myös: Maa on täynnänsä Herran rakastavaa sääliä\, myötätuntoa ja sydämestä lähtevää armoa. \nPääsiäisaika jatkuu Helluntaihin asti ja tämäkin sunnuntai julistaa Golgatan ristintyön ihmettä. Jumalan rakkaus Jeesuksen sovitustyöstä leviää kaikkialle maailmaan. Jeesus täytti kaiken jokaisen ihmisen puolesta ja hänen sovitustyönsä merkit ovat nähtävillä hänen käsiensä ja jalkojensa naulanrei’issä\, kylkihaavassa\, orjantappurakruunun jäljissä\, ruhjeissa ja ruoskaniskujen jäljissä. Hän on hyvä paimen\, joka antoi henkensä laumansa puolesta ja ylösnousseena näyttää haavojaan omilleen. \nRaamattu kuvaa Jeesuksen sovitustyötä kauniilla tavalla: ”Ja jos häneltä kysytään: ”Mitä ovat nuo haavat sinun rinnassasi?” vastaa hän: ”Ne lyötiin minun ystäväini huoneessa”. Heräjä\, miekka\, minun paimentani vastaan ja minun lähintä miestäni vastaan\, sanoo Herra Sebaot. Lyö paimenta\, ja joutukoot lampaat hajallensa; mutta minä käännän jälleen käteni pienimpiä kohden.” (Sak 13:6-7) \nPäivän evankeliumitekstissä Pietari saa keskustella Jeesuksen kanssa. Keskustelun ydinajatus on siinä\, että Paimenten paimen varustaa seurakuntansa alipaimenia työhön. Merkittävä yksityiskohta Pietarin kannalta on se\, että hän\, joka kolmesti kielsi Jeesuksen\, saa kolmesti tunnustaa rakastavansa häntä. Juuri edellä Pietari on saanut toisen kalansaaliinsa Jeesuksen läsnäolossa. Nyt käytävässä vuoropuhelussa Jeesus kysyy kahdella ensimmäisellä kysymyksellä Pietarilta rakkautta sanalla agapas (αγαπας) – Rakastatko pyyteettömästi ja puhtaasti\, kuten Jumala rakastaa. Näihin kahteen kysymykseen Pietari vastaa kenties täynnä itsevarmuutta: ”Rakastan\, Herra; sinä tiedät\, että olet minulle rakas”. Kolmannessa kysymyksessä Jeesus kysyy kuitenkin rakkaudesta sanalla fileis (φιλεις)\, mikä tarkoittaa alempaa rakkaudenmuotoa\, inhimillistä veljesrakkautta. Pietari vastaa tähän: ”Herra\, sinä tiedät kaikki; sinä tiedät\, että olet minulle rakas”. Näin Jeesus osoittaa Pietarille ja kaikille omille\, että ihmisen kyky rakastaa Jumalaa on heikko. Hän haluaa\, että Pietari tunnustaa tämänkin heikkoutensa Jeesukselle. Siitä huolimatta Pietari kelpaa seurakunnan paimeneksi ruokkimaan seurakuntaa Sanalla ja sakramenteilla. \n\nKynttilöitä: 4 Liturginen väri: valkoinen.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 33:5–6 Psalmi: Ps. 23 Hallelujasäe: Joh. 10:14\n1. lukukappale: Jer. 23:1–4 2. lukukappale: 1. Piet. 5:1–4 Evankeliumi: Joh. 21:15–19 \n\n1. lukukappale\nJer. 23:1-4\n”Voi paimenia\, jotka hukuttavat ja hajottavat minun laitumeni lampaat\, sanoo Herra. Sentähden näin sanoo Herra\, Israelin Jumala\, paimenista\, jotka kaitsevat minun kansaani:\nTe olette hajottaneet minun lampaani ja karkoittaneet ne pois ettekä ole pitäneet niistä huolta. Katso\, minä pidän huolen teidän pahain tekojenne rankaisemisesta\, sanoo Herra.\nJa minä kokoan lampaitteni tähteet kaikista maista\, joihin olen ne karkoittanut\, ja tuon ne takaisin laitumelleen\, ja ne ovat hedelmälliset ja lisääntyvät. Ja minä herätän heille paimenia\, ja ne kaitsevat heitä; eivät he enää pelkää eivätkä säiky\, eikä heistä yhtäkään puutu\, sanoo Herra. \n  \n2. lukukappale\n1. Piet. 5:1–4\nVanhimpia teidän joukossanne minä siis kehoitan\, minä\, joka myös olen vanhin ja Kristuksen kärsimysten todistaja ja osallinen myös siihen kirkkauteen\, joka vastedes on ilmestyvä: kaitkaa teille uskottua Jumalan laumaa\, ei pakosta\, vaan vapaaehtoisesti\, Jumalan tahdon mukaan\, ei häpeällisen voiton tähden\, vaan sydämen halusta\, ei herroina halliten niitä\, jotka ovat teidän osallenne tulleet\, vaan ollen laumalle esikuvina\, niin te\, ylipaimenen ilmestyessä\, saatte kirkkauden kuihtumattoman seppeleen. \n  \nEvankeliumi\nJoh. 21:15–19\nKun he olivat einehtineet\, sanoi Jeesus Simon Pietarille: ”Simon\, Johanneksen poika\, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä?” Hän vastasi hänelle: ”Rakastan\, Herra; sinä tiedät\, että olet minulle rakas”. Hän sanoi hänelle: ”Ruoki minun karitsoitani”. Hän sanoi hänelle taas toistamiseen: ”Simon\, Johanneksen poika\, rakastatko minua?” Hän vastasi hänelle: ”Rakastan\, Herra; sinä tiedät\, että olet minulle rakas”. Hän sanoi hänelle: ”Kaitse minun lampaitani”. Hän sanoi hänelle kolmannen kerran: ”Simon\, Johanneksen poika\, olenko minä sinulle rakas?” Pietari tuli murheelliseksi siitä\, että hän kolmannen kerran sanoi hänelle: ”Olenko minä sinulle rakas?” ja vastasi hänelle: ”Herra\, sinä tiedät kaikki; sinä tiedät\, että olet minulle rakas”. Jeesus sanoi hänelle: ”Ruoki minun lampaitani. Totisesti\, totisesti minä sanon sinulle: kun olit nuori\, niin sinä vyötit itsesi ja kuljit\, minne tahdoit; mutta kun vanhenet\, niin sinä ojennat kätesi\, ja sinut vyöttää toinen ja vie sinut\, minne et tahdo.”\nMutta sen hän sanoi antaakseen tietää\, minkäkaltaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Jumalaa. Ja tämän sanottuaan hän lausui hänelle: ”Seuraa minua”. \n  \nRukoukset\n1. Jumala\, joka Poikasi kautta lunastit langenneen maailman! Anna meidän tulla osallisiksi tästä lunastuksesta ja anna kaikille uskovillesi ikuinen ilo taivaissa. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Herra Jeesus Kristus\, hyvä paimen! Me kiitämme sinua siitä\, että tunnet lampaasi\, kutsut heitä nimeltä ja johdat heitä Jumalan sanan vihreille niityille ja virvoittaville vesilähteille. Suo meidän aina muistaa\, ettei kukaan pääse Isän luo muuten kuin sinun kauttasi. Anna meille armosi\, että kuuntelisimme sinun ääntäsi ja seuraisimme askeleitasi. Auta meitä koko sydämellämme pysymään sinussa ja vahvistumaan armossa\, että me kerran sinun\, ylipaimenemme\, ilmestyessä saisimme kirkkauden kuihtumattoman seppeleen. Pyydämme tätä\, Herra Jeesus\, sinun nimessäsi. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 33:5–6\nMaa on täynnänsä Herran |armoa. *\nHerran sanalla ovat |taivaat tehdyt. \n  \nPsalmi:\nPs. 23 \nHerra on minun paime|neni\, *\nei minulta |mitään puutu. \nViheriäisille niityille hän vie minut |lepäämään; *\nvirvoittavien vetten tykö hän |minut johdattaa. \nHän virvoittaa minun |sieluni. *\nHän ohjaa minut oikealle tielle |nimensä tähden. \nVaikka minä vaeltaisin pimeässä |laaksossa\, *\nen minä pelkäisi |mitään pahaa\, \nsillä sinä olet minun |kanssani; *\nsinun vitsasi ja sauvasi minua |lohduttavat. \nSinä valmistat minulle |pöydän *\nminun vihollisteni |silmien eteen. \nSinä voitelet minun pääni |öljyllä; *\nminun maljani on ylitse|vuotavainen. \nSula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elin|aikani; *\nja minä saan asua Herran huoneessa päivieni |loppuun asti. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/2-sunnuntai-paasiaisesta-misericordia-domini-vsk2/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2026/04/Kirkkovuosi_toinen-su-paasiaisesta.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20260426 DTEND;VALUE=DATE:20260427 DTSTAMP:20260604T111728 CREATED:20191112T140527Z LAST-MODIFIED:20260422T201558Z UID:7796-1777161600-1777247999@www.luterilainen.net SUMMARY:3. sunnuntai pääsiäisestä Jubilate DESCRIPTION:Pääsiäisaika jatkuu\, ja siitä kertoo myös tulevan sunnuntain nimi ”Jubilate”. Päivän antifonin alusta (Ps. 66:1) saatu nimitys tarkoittaa: ”Riemuitkaa!” Juhlimme Herran ylösnousemusta ja voittoa kuolemasta pääsiäisaikana\, jokaisena sunnuntaina ja itse asiassa jokaisena hetkenä odottaessamme Herran paluuta. \nSunnuntain raamatuntekstit julistavat meille sanomaa uudesta luomisesta\, josta olemme osallisia jo kasteen uudestisyntymässä. Silti meidän ruumiimme kuolevat\, ja ne luodaan kerran uusiksi. Silti koko tämä maailma tuhoutuu ja luodaan kerran uudeksi. Emme kuitenkaan ole yksin tänä uuden luomisen huipentuman odottamisen aikana. Evankeliumissa palaamme Jeesuksen ylipapilliseen rukoukseen Getsemanessa. Siinä Herramme rukoilee apostolien\, opetuslasten ja meidän kaikkien puolesta. Poika Jumala rukoilee Isää Jumalaa\, että hän varjelisi meidät nimessään\, että me olisimme yhtä\, että hän varjelisi meidät pahasta\, että meillä olisi Jeesuksen ilo täydellisenä meissä itsessämme ja että hän pyhittäisi meidät sanan totuudessa. Ja niin Jumalan Pyhä Henki ja Jumalan Poika rukoilevat nytkin meidän puolestamme Isää Jumalaa (Room. 8:26–27\, 34). \n\nKynttilöitä: 4 Liturginen väri: valkoinen.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 66:1 (2) Psalmi: Ps. 66:3–9 tai Ps. 126 Hallelujasäe: Joh. 16:22\n1. lukukappale: Jes. 54:7–10 2. lukukappale: 1. Piet. 1:3–9 tai 2. Kor. 4:16–18 Evankeliumi: Joh. 17:11–17 \n\n1. lukukappale\nJes. 54:7–10\nVähäksi silmänräpäykseksi minä hylkäsin sinut\, mutta minä kokoan sinut jälleen suurella laupeudella. Ylitsevuotavassa vihassani minä peitin sinulta kasvoni silmänräpäykseksi\, mutta minä armahdan sinut iankaikkisella armolla\, sanoo Herra\, sinun lunastajasi. Sillä tämä on minulle\, niinkuin olivat Nooan vedet: niinkuin minä vannoin\, etteivät Nooan vedet enää tulvi maan ylitse\, niin minä vannon\, etten enää vihastu sinuun enkä sinua nuhtele. Sillä vuoret väistykööt ja kukkulat horjukoot\, mutta minun armoni ei sinusta väisty\, eikä minun rauhanliittoni horju\, sanoo Herra\, sinun armahtajasi. \n  \n2. lukukappale\n1. Piet. 1:3–9\nYlistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä\, joka suuren laupeutensa mukaan on uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta\, turmeltumattomaan ja saastumattomaan ja katoamattomaan perintöön\, joka taivaissa on säilytettynä teitä varten\, jotka Jumalan voimasta uskon kautta varjellutte pelastukseen\, joka on valmis ilmoitettavaksi viimeisenä aikana.\nSentähden te riemuitsette\, vaikka te nyt\, jos se on tarpeellista\, vähän aikaa kärsittekin murhetta moninaisissa kiusauksissa\, että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa havaittaisiin paljoa kallisarvoisemmaksi kuin katoava kulta\, joka kuitenkin tulessa koetellaan\, ja koituisi kiitokseksi\, ylistykseksi ja kunniaksi Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä. Häntä te rakastatte\, vaikka ette ole häntä nähneet\, häneen te uskotte\, vaikka ette nyt häntä näe\, ja riemuitsette sanomattomalla ja kirkastuneella ilolla\, sillä te saavutatte uskon päämäärän\, sielujen pelastuksen. \nTAI:\n2. Kor. 4:16–18\nSentähden me emme lannistu; vaan vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin\, niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu. Sillä tämä hetkisen kestävä ja kevyt ahdistuksemme tuottaa meille iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden\, ylenpalttisesti\, meille\, jotka emme katso näkyväisiä\, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajallisia\, mutta näkymättömät iankaikkisia. \n  \nEvankeliumi\nJoh. 17:11–17\nJa minä en enää ole maailmassa\, mutta he ovat maailmassa\, ja minä tulen sinun tykösi. Pyhä Isä\, varjele heidät nimessäsi\, jonka sinä olet minulle antanut\, että he olisivat yhtä niinkuin mekin. Kun minä olin heidän kanssansa\, varjelin minä heidät sinun nimessäsi\, jonka sinä olet minulle antanut\, ja suojelin heitä\, eikä heistä joutunut kadotetuksi yksikään muu kuin se kadotuksen lapsi\, että kirjoitus kävisi toteen.\nMutta nyt minä tulen sinun tykösi ja puhun tätä maailmassa\, että heillä olisi minun iloni täydellisenä heissä itsessään. Minä olen antanut heille sinun sanasi\, ja maailma vihaa heitä\, koska he eivät ole maailmasta\, niinkuin en minäkään maailmasta ole. En minä rukoile\, että ottaisit heidät pois maailmasta\, vaan että sinä varjelisit heidät pahasta. He eivät ole maailmasta\, niinkuin en minäkään maailmasta ole. Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus. \n  \nRukoukset\n1. Jumala\, joka johdat totuutesi valolla eksyvät oikealle tielle! Anna kaikille\, jotka tunnustavat Kristuksen nimeä\, armo hylätä paha ja seurata hyvää. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Herra Jeesus Kristus\, joka olet tie\, totuus ja elämä! Me kiitämme sinua siitä\, että me sinun kauttasi voimme päästä Isän luo. Me rukoilemme sinua: anna meille Pyhä Henkesi\, joka vaikuttaa meissä oikean uskon sinuun ja antaa voiman seurata sinua. Kun olet Isän luo menemällä valmistanut meille asuinsijan Isäsi huoneessa\, niin valmista myös meidät Hengelläsi niin\, että kun tämä maallinen majamme hajotetaan\, voisit ottaa meidät kirkkauden iankaikkisiin asuntoihin. Kuule meitä sinä\, joka hallitset yhdessä Isän ja Pyhän Hengen kanssa yhdessä jumaluudessa aina ja iankaikkisesti. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 66:1 2\nKohottakaa Jumalalle riemuhuuto\, |kaikki maa. *\nVeisatkaa hänen nimensä kunniaa\, antakaa hänelle kunni|a ja ylistys. \nPsalmi:\nPs. 66:3–9 \nSanokaa Jumalalle: ”Kuinka peljättävät ovat sinun |tekosi!” *\nSinun suuren voimasi tähden sinun vihollisesi matelevat sinun |edessäsi. \nKaikki maa kumartakoon sinua ja veisatkoon sinun kiitos|tasi\, *\nveisatkoon sinun |nimesi kiitosta. \nTulkaa ja katsokaa Jumalan |töitä: *\nhän on peljättävä teoissansa ihmisten |lapsia kohtaan. \nMeren hän muutti kuivaksi maaksi\, jalkaisin käytiin virran |poikki; *\nsilloin me iloit|simme hänestä. \nHän hallitsee voimallansa iankaikkisesti\, hänen silmänsä vartioitsevat |kansoja; *\nniskoittelijat älkööt |nostako päätänsä. \nKiittäkää\, te kansat\, meidän Juma|laamme\, *\nkorkealle kaiuttakaa hänen |ylistystänsä. \nHän antaa meidän sielullemme |elämän *\neikä salli meidän |jalkamme horjua. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/3-sunnuntai-paasiaisesta-jubilate-vsk2/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2026/04/Kirkkovuosi_kolmas-su-paasiaisesta.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20260503 DTEND;VALUE=DATE:20260504 DTSTAMP:20260604T111728 CREATED:20191112T140527Z LAST-MODIFIED:20260429T211745Z UID:7797-1777766400-1777852799@www.luterilainen.net SUMMARY:4. sunnuntai pääsiäisestä Cantate DESCRIPTION:Sunnuntain evankeliumiteksti on osa Jeesuksen niin sanotusta Ylipapillisesta rukouksesta. Tämän Joh. 17 talletetun rukouksen kutsumanimi on ilmeisesti peräisin kirkkoisä Kyrillos Aleksandrialaiselta. Jeesuksen rukous on luonteeltaan esirukousta omiensa eli seurakuntansa puolesta. Ylipapin tehtävä olikin vanhan liiton aikana rukoilla kansan puolesta. Ylipapilliseksi rukouksen tekee myös se\, että Jeesus rukoilee myöhemmin pyhittävänsä itsensä omiensa tähden (Joh. 17:19). Tämä merkitsee\, että Hän pyhitti itsensä uhriksi heidän puolestaan. Uhraaminen kansan puolesta\, erityisesti suurena sovituspäivänä olikin juuri ylipapin tehtävä. \nYlipappinamme Jeesus rukoili Isäänsä\, ja meidän Isäämme\, meidän puolestamme. Kun Jumalan Poika puhuu Isälleen\, niin Isä kuulee aina ja tekee Poikansa pyynnön mukaan. Se\, mitä Jeesus siis rukoili\, on tapahtunut ja tapahtuu. Jumalan omat ottavat vastaan Jumalan Sanan\, joka on pohjimmiltaan ihmiseksi syntynyt Jeesus itse. Jumalan omat myös pitävät eli säilyttävät Jumalan Sanan. Jumala on juuri Sanansa kautta kutsunut omansa ulos maailmasta; elämään jumalallista ja pyhää elämää Jeesusta seuraten. Jumalan Sanasta kristityt uskovat ja uskon kautta ymmärtävät kuka Jeesus on ja mitä varten Hän on tullut maailmaan. \nSen sijaan Jeesus ei rukoile ”maailman puolesta”. Tämä saattaa aiheuttaa hämmennystä\, sillä onhan Jumala rakastanut koko maailmaa (Joh. 3:16). Jumala rakastaakin koko maailmaa\, mutta maailma vihaa Jumalaa ja Hänen omiaan. Jeesus rukoileekin\, että Isä varjelee omansa\, jotka joutuvat maailman vihaamiksi ja vainoamiksi. Ja kun Jeesus näin pyytää\, niin taivaallinen Isä vastaa ja tekee Poikansa pyynnön mukaan. Kun Isä varjelee Kirkkonsa Sanassaan ja sen kautta\, niin Jumalan Poika tulee kirkastetuksi heissä. Tämä merkitsee sitä\, että Jeesuksen nimi ja se kuka Hän on\, tulee kiitetyksi ja ylistetyksi kristittyjen toiminnassa ja elämässä. Ja kun kyseessä on Johanneksen evankeliumi\, ei sovi unohtaa ”kirkastamisen” merkitsevän myös ristiä ja sen kantamista. Juuri ristillä Jeesus nimittäin kirkasti Isää ja Isä Hänet. \n\nKynttilöitä: 4 Liturginen väri: valkoinen.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 98:1 Psalmi: Ps. 98:2–9 Hallelujasäe: Joh. 13:34\n1. lukukappale: Jes. 32:15–20 2. lukukappale: Room. 8:9–11 Evankeliumi: Joh. 17:6–10 \n\n1. lukukappale\nJes. 32:15–20\nNäin on hamaan siihen asti\, kunnes meidän päällemme vuodatetaan Henki korkeudesta. Silloin erämaa muuttuu puutarhaksi\, ja puutarha on metsän veroinen. Ja erämaassa asuu oikeus\, ja puutarhassa majailee vanhurskaus. Silloin vanhurskauden hedelmä on rauha\, vanhurskauden vaikutus lepo ja turvallisuus iankaikkisesti. Ja minun kansani asuu rauhan majoissa\, turvallisissa asunnoissa\, huolettomissa lepopaikoissa. Mutta raesade tulee\, metsä kaatuu\, ja kaupunki alennetaan alhaiseksi. Onnelliset te\, jotka kylvätte kaikkien vetten vierille ja laskette härän ja aasin jalat valtoimina kulkemaan! \n  \n2. lukukappale\nRoom. 8:9–11\nMutta te ette ole lihan vallassa\, vaan Hengen\, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä\, se ei ole hänen omansa. Mutta jos Kristus on teissä\, niin ruumis tosin on kuollut synnin tähden\, mutta henki on elämä vanhurskauden tähden. Jos nyt hänen Henkensä\, hänen\, joka herätti Jeesuksen kuolleista\, asuu teissä\, niin hän\, joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen\, on eläväksitekevä myös teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta\, joka teissä asuu. \n  \nEvankeliumi\nJoh. 17:6–10\nMinä olen ilmoittanut sinun nimesi ihmisille\, jotka sinä annoit minulle maailmasta. He olivat sinun\, ja sinä annoit heidät minulle\, ja he ovat ottaneet sinun sanastasi vaarin. Nyt he tietävät\, että kaikki\, minkä olet minulle antanut\, on sinulta. Sillä ne sanat\, jotka sinä minulle annoit\, minä olen antanut heille; ja he ovat ottaneet ne vastaan ja tietävät totisesti minun lähteneen sinun tyköäsi ja uskovat\, että sinä olet minut lähettänyt. Minä rukoilen heidän edestänsä; en minä maailman edestä rukoile\, vaan niiden edestä\, jotka sinä olet minulle antanut\, koska he ovat sinun – ja kaikki minun omani ovat sinun\, ja sinun omasi ovat minun – ja minä olen kirkastettu heissä. \n  \nRukoukset\n1. Armon Jumala\, joka hallitset uskoviesi sydämiä\, niin että he voivat olla yksimielisiä! Anna kansallesi armo rakastaa\, mitä käsket\, ja haluta\, mitä lupaat\, niin että me\, jotka vaellamme tässä katoavassa maailmassa\, asuisimme sydämellämme taivaissa. Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Laupias Jumala! Me kiitämme sinua siitä\, että Pojassasi Jeesuksessa Kristuksessa olet valinnut ja kutsunut meidät valtakuntasi jäseniksi. Anna meille Pyhä Henkesi voidaksemme täyttää käskysi ja niin pysyä rakkaudessasi. Vaikuta meissä palava keskinäinen rakkaus\, ja anna meille armo tuottaa runsasta hedelmää valtakuntasi hyväksi. Auta meitä ahkerasti rukoilemaan Poikasi nimessä\, ja kuule rukouksemme Hänen\, Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen tähden. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 98:1\nVeisatkaa Herralle uusi virsi\, sillä hän on ihmeitä |tehnyt. *\nHän on saanut voiton oikealla kädellänsä ja pyhällä käsi|varrellansa. \nPsalmi:\nPs. 98:2–9 \nHerra on tehnyt tiettäväksi pelastus|tekonsa\, *\nhän on ilmaissut vanhurskautensa pakanain |silmien edessä. \nHän on muistanut armonsa ja uskollisuutensa Israelin heimoa |kohtaan; *\nkaikki maan ääret ovat nähneet meidän Jumalamme |pelastusteot. \nKohottakaa riemuhuuto Herralle\, |kaikki maa\, *\niloitkaa ja riemuitkaa ja |veisatkaa kiitosta. \nVeisatkaa Herran kiitosta kante|leilla *\n– kanteleilla ja ylistysvirren |sävelillä\, \nvaskitorvilla ja pasunan |äänellä. *\nKohottakaa riemuhuuto Herran\, |kuninkaan\, edessä. \nPauhatkoon meri ja kaikki\, mitä |siinä on\, *\nmaanpiiri ja ne\, jotka |siinä asuvat. \nPaukuttakoot käsiänsä |virrat\,*\nja vuoret yhdessä riemuitkoot |Herran edessä; \nsillä hän tulee tuomitsemaan |maata. *\nHän tuomitsee maanpiirin vanhurskaasti ja kansat |oikeuden mukaan. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/4-sunnuntai-paasiaisesta-cantate-vsk2/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2026/04/Kirkkovuosi_4-su-paasiaisesta.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20260510 DTEND;VALUE=DATE:20260511 DTSTAMP:20260604T111728 CREATED:20191112T140527Z LAST-MODIFIED:20260506T201740Z UID:7798-1778371200-1778457599@www.luterilainen.net SUMMARY:5. sunnuntai pääsiäisestä Rukoussunnuntai Rogate DESCRIPTION:Tälle sunnuntaille on annettu otsikoksi myös ”Rukoussunnuntai”. Se on hyvin paikallaan sillä evankeliumitekstissä Jeesus opettaa opetuslapsiaan rukoilemaan. Rukous on kristitylle tuttu ja turvallinen asia\, mutta joskus rukouselämä tai sen koettu puute saattaa aiheuttaa myös ahdistusta tai syyllisyyttä. Juuri tässä kohden Herramme opettama rukous ja rukousopetus on suureksi avuksi\, neuvoksi ja lohdutukseksi. \nEnsinnäkin Jeesus käskee omiaan rukoilemaan oikein; ei oman hengellisyyden kohottamiseksi\, joka on ulkokultaisuutta. Toiseksi ei pakanoiden tavoin eli hokemaan turhaan tyhjiä (tai pitkiä) rukouksia\, koska ei Jumala tarvitse meidän hokemisiamme. Sen sijaan meidän tulee rukoilla\, kuten Jeesus opettaa. Ja mitä Hän opettaakaan? Sen rukouksen\, jonka tunnemme nimellä ”Isä meidän” -rukous. Siinä on kaikki\, mitä meidän koskaan tarvitsee rukoilla. Tämä ei merkitse ettemmekö voi rukoilla muutakin; kyllä voimme ja saamme. Mutta tämä rukous myös riittää! Tämä rukous on peräisin itse Jumalan Pojan suusta; se on Jumalan Sanaa. \nKun mietimme mitä rukoilla\, niin ei tarvitse miettiä kovin kauan. Rukoilemme Isä meidän -rukouksen. Uskonpuhdistaja Luther korosti paljon tämän rukouksen merkitystä ja asemaa. Myös varhaisen kirkon opetus oli\, että tämä rukous tulisi rukoilla kolme kertaa päivässä. Saamme myös uskoa ja luottaa\, että Jeesuksen opetettua omilleen tämän rukouksen\, Hän myös itse käytti sitä. Ja edelleen Hän on tässä rukouksessa meidän kansamme. Hän rukoilee sitä kanssamme; Jumalana ja ihmisenä. Hän kääntyy kanssamme Isän puoleen ja puhuu myös Isän puolesta meille. Esimerkiksi\, kohta ”anna meille meidän syntimme anteeksi\, niin kuin mekin anteeksi annamme niille\, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet”\, voi saada ihanan lohdullisen sävyn: Jeesus asettuu meidän syntisten asemaan ja sitten Hän puhuu Isälle ”niin kuin mekin anteeksi annamme”. \nRukous ei ole mikään suoritus\, vaikka se onkin kristityn työtä ja velvollisuus. Meille on annettu valmiit Jumalan Pojan sanat joilla rukoilla. Rukouskin on Jumalan valmistama työ ja tehtävä; Hän myös itse vastaa sen kuulemisesta. Saamme tässäkin kohden vaeltaa Hänen ennalta valmistamissaan teoissa. Rukoilkaamme! \n\nKynttilöitä: 4 Liturginen väri: valkoinen.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Jes. 48:20 Psalmi: Ps. 40:2–6 Hallelujasäe: Joh. 16:33\n1. lukukappale: Dan. 9:17–20 2. lukukappale: Room. 8:24–28 Evankeliumi: Matt. 6:5–13 \n\n1. lukukappale\nDan. 9:17–20\nJa nyt\, meidän Jumalamme\, kuule palvelijasi rukous ja hänen anomisensa ja valista kasvosi pyhäkkösi ylitse\, joka on autiona; Herran tähden. Minun Jumalani\, kallista korvasi ja kuule\, avaa silmäsi ja katso meidän hävitystämme ja sitä kaupunkia\, joka on otettu sinun nimiisi; sillä me annamme rukouksiemme langeta sinun eteesi\, emme omaan vanhurskauteemme\, vaan sinun suureen armoosi luottaen. Herra\, kuule\, Herra\, anna anteeksi\, Herra\, huomaa ja tee tekosi itsesi tähden\, älä viivyttele\, minun Jumalani; sillä sinun kaupunkisi ja sinun kansasi ovat sinun nimiisi otetut.” Ja vielä minä puhuin ja rukoilin ja tunnustin syntini ja kansani Israelin synnit ja annoin rukoukseni langeta Herran\, Jumalani\, eteen minun Jumalani pyhän vuoren puolesta. \n  \n2. lukukappale\nRoom. 8:24–28\nSillä toivossa me olemme pelastetut\, mutta toivo\, jonka näkee täyttyneen\, ei ole mikään toivo; kuinka kukaan sitä toivoo\, minkä näkee? Mutta jos toivomme\, mitä emme näe\, niin me odotamme sitä kärsivällisyydellä. Samoin myös Henki auttaa meidän heikkouttamme. Sillä me emme tiedä\, mitä meidän pitää rukoileman\, niinkuin rukoilla tulisi\, mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanomattomilla huokauksilla. Mutta sydänten tutkija tietää\, mikä Hengen mieli on\, sillä Henki rukoilee Jumalan tahdon mukaan pyhien edestä. Mutta me tiedämme\, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi\, jotka Jumalaa rakastavat\, niiden\, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut. \n  \nEvankeliumi\nMatt. 6:5–13\nJa kun rukoilette\, älkää olko niinkuin ulkokullatut; sillä he mielellään seisovat ja rukoilevat synagoogissa ja katujen kulmissa\, että ihmiset heidät näkisivät. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa. Vaan sinä\, kun rukoilet\, mene kammioosi ja sulje ovesi ja rukoile Isääsi\, joka on salassa; ja sinun Isäsi\, joka salassa näkee\, maksaa sinulle. Ja kun rukoilette\, niin älkää tyhjiä hokeko niinkuin pakanat\, jotka luulevat\, että heitä heidän monisanaisuutensa tähden kuullaan. Älkää siis olko heidän kaltaisiaan; sillä teidän Isänne kyllä tietää\, mitä te tarvitsette\, ennenkuin häneltä anottekaan. Rukoilkaa siis te näin: Isä meidän\, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi; tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa; anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme; ja anna meille meidän velkamme anteeksi\, niinkuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme; äläkä saata meitä kiusaukseen; vaan päästä meidät pahasta. \n  \nRukoukset\n1. Pyhä Jumala\, jolta kaikki hyvä tulee! Anna palvelijoillesi armoa ajatella sitä\, mikä on oikeaa\, ja voimaa täyttää se teoillaan. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Herra Jumala\, taivaallinen Isä\, joka Poikasi kautta olet luvannut\, että sinä annat meille\, mitä ikinä pyydämme hänen nimessään! Me rukoilemme sinua: pidä meidät sanassasi ja anna Pyhän Henkesi hallita ja johdattaa meitä tahtosi mukaan. Varjele meitä väärästä opista ja turhasta jumalanpalveluksesta. Suojele myöskin ruumiimme ja sielumme kaikesta pahasta. Anna meille siunauksesi ja rauhasi\, että saisimme kokea kaikessa armollista apuasi\, niin että me sekä täällä että iankaikkisuudessa ylistäisimme ja kiittäisimme sinua armollisena Isänämme. Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nJes. 48:20\nRiemuhuudoin ilmoittakaa\, kuuluttakaa tämä\, viekää tieto siitä maan ääriin |asti\, *\nsanokaa: ”Herra on lunastanut palveli|jansa Jaakobin”. \nPsalmi:\nPs. 40:2–6 \nHartaasti minä odotin |Herraa\, *\nja hän kumartui minun puoleeni ja kuuli |minun huutoni. \nJa hän nosti minut ylös turmion kuopasta\, lokaisesta |liejusta\, *\nja asetti minun jalkani kalliolle\, hän vahvisti minun |askeleeni. \nHän antoi minun suuhuni uuden virren\, kiitoslaulun Juma|lallemme. *\nSen näkevät monet ja pelkäävät ja |turvaavat Herraan. \nAutuas se mies\, joka panee turvansa |Herraan *\neikä käänny ylpeiden puoleen eikä niitten\, jotka |valheeseen eksyvät! \nHerra\, minun Jumalani\, suuret ovat sinun ihmetekosi ja sinun aivoituksesi meitä |kohtaan. *\nEi ole ketään sinun |vertaistasi. \nNiitä minä tahdon julistaa\, niistä |puhua\, *\nniitten paljous on suurempi\, kuin lue|tella taidan. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/5-sunnuntai-paasiaisesta-rukoussunnuntai-rogate-vsk2/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2026/05/Kirkkovuosi_viides-su-paasiaisesta.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20260514 DTEND;VALUE=DATE:20260515 DTSTAMP:20260604T111728 CREATED:20191112T140531Z LAST-MODIFIED:20260506T201831Z UID:7799-1778716800-1778803199@www.luterilainen.net SUMMARY:Helatorstai DESCRIPTION:Missä Jeesus on? Ennen kuolemaansa Jeesus kulki opetuslastensa kanssa. Hän oli havaittavana\, kohdattavana ja koskettavana heidän luonaan. Samoin oli hetken ylösnousemuksen jälkeen. Paavalin todistuksen mukaan Jeesus ilmestyi tänä aikana viidellesadalle veljelle. Hänet nähtiin\, Hän käveli\, Hän söi hiilivalkeilla ja mursi leipää. Jeesus oli läsnä. Kuitenkin uskontunnustus pitää sisällään helatorstain vaikean lauseen: astui ylös taivaisiin. Tämä riemukas lause kertoo Jeesuksen työn tulleen valmiiksi. Synnit päälleen ottanut on noussut kuolleista ja on kelvollinen astumaan Isän luokse taivaisiin. Sieltä Hän tulee kerran kirkkaudessaan takaisin tuomitsemaan elävät ja kuolleet. \nMissä Jeesus on? Jeesus sanoo päivän evankeliumissa: Isä\, minä tahdon\, että missä minä olen\, siellä nekin\, jotka sinä olet minulle antanut\, olisivat minun kanssani\, että he näkisivät minun kirkkauteni. Näin Jeesus rukoilee kiirastorstaina. Ennen kuolemaansa\, ylösnousemistaan ja taivaaseen astumistaan Hän kyllä rukoilee sitäkin että me pääsisimme kerran taivaaseen astumisesta osalliseksi. Kuitenkin vain vähän aiemmin Jeesus rukoilee Isältä myös: En minä rukoile\, että ottaisit heidät pois maailmasta. Jeesus ei ensisijaisesti rukoile tässä omiensa taivaaseen pääsemistä. Meillä on varma toivo siitä että kuoleman jälkeen saamme kyllä olla siellä\, missä Jeesus on. Tämä hyvä toivo kuitenkin perustuu siihen että jo eläessämme saamme olla siellä\, missä Jeesus on. \nJeesus on asettanut maailmaan ne paikat\, joissa Hän on läsnä. Maan päällä kulkiessaan Hän oli läsnä vain yhdessä paikassa kerrallaan. Taivaaseen astuneena Hän tulee asettamisensa välineiden myötä kaikkialle. Jeesus on ilmoittanut sanansa\, asettanut ehtoollisen ja juuri ennen taivaaseen astumistaan määrännyt kasteen. Siinä Jeesus on. Jeesus on asettanut itsensä kristittyjen todelliseksi jumalanpalveluspaikaksi. Seurakunta saa elää armonvälineiden todellisuudessa ja Jeesus ei siksi ole kaukana yhdestäkään meistä. Missä Jeesus on? Ainakin täällä\, saa luterilainen seurakunta huutaa kokoontuessaan messuun. \n\nKynttilöitä: 6 Liturginen väri: valkoinen.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ap. t. 1:11 Psalmi: Ps. 47:6–9 Hallelujasäe: Ef. 4:10\n1. lukukappale: Dan. 7:13–14 2. lukukappale: Ap. t. 1:1–11 tai Ef. 4:7–15 Evankeliumi: Joh. 17:24–26 \n\n1. lukukappale\nDan. 7:13–14\nMinä näin yöllisessä näyssä\, ja katso\, taivaan pilvissä tuli Ihmisen Pojan kaltainen; ja hän saapui Vanhaikäisen tykö\, ja hänet saatettiin tämän eteen. Ja hänelle annettiin valta\, kunnia ja valtakunta\, ja kaikki kansat\, kansakunnat ja kielet palvelivat häntä. Hänen valtansa on iankaikkinen valta\, joka ei lakkaa\, ja hänen valtakuntansa on valtakunta\, joka ei häviä. \n  \n2. lukukappale\nAp. t. 1:1–11\nEdellisessä kertomuksessani kirjoitin\, oi Teofilus\, kaikesta\, mitä Jeesus alkoi tehdä ja opettaa\, hamaan siihen päivään asti\, jona hänet otettiin ylös\, sittenkun hän Pyhän Hengen kautta oli antanut käskynsä apostoleille\, jotka hän oli valinnut\, ja joille hän myös kärsimisensä jälkeen moninaisten epäämättömien todistusten kautta osoitti elävänsä\, ilmestyen heille neljänkymmenen päivän aikana ja puhuen Jumalan valtakunnasta. Ja kun hän oli yhdessä heidän kanssansa\, käski hän heitä ja sanoi: ”Älkää lähtekö Jerusalemista\, vaan odottakaa Isältä sen lupauksen täyttymistä\, jonka te olette minulta kuulleet. Sillä Johannes kastoi vedellä\, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä\, ei kauan näitten päivien jälkeen.” Niin he ollessansa koolla kysyivät häneltä sanoen: ”Herra\, tälläkö ajalla sinä jälleen rakennat Israelille valtakunnan?” Hän sanoi heille: ”Ei ole teidän asianne tietää aikoja eikä hetkiä\, jotka Isä oman valtansa voimalla on asettanut\, vaan\, kun Pyhä Henki tulee teihin\, niin te saatte voiman\, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka”. Kun hän oli tämän sanonut\, kohotettiin hänet ylös heidän nähtensä\, ja pilvi vei hänet pois heidän näkyvistään. Ja kun he katselivat taivaalle hänen mennessään\, niin katso\, heidän tykönänsä seisoi kaksi miestä valkeissa vaatteissa; ja nämä sanoivat: ”Galilean miehet\, mitä te seisotte ja katsotte taivaalle? Tämä Jeesus\, joka otettiin teiltä ylös taivaaseen\, on tuleva samalla tavalla\, kuin te näitte hänen taivaaseen menevän.” \nTAI:\nEf. 4:7–15\nMutta itsekullekin meistä on armo annettu Kristuksen lahjan mitan mukaan. Sentähden on sanottu: ”Hän astui ylös korkeuteen\, hän otti vankeja saaliikseen\, hän antoi lahjoja ihmisille”. Mutta että hän astui ylös\, mitä se on muuta\, kuin että hän oli astunut alaskin\, maan alimpiin paikkoihin? Hän\, joka on astunut alas\, on se\, joka myös astui ylös\, kaikkia taivaita ylemmäksi\, täyttääkseen kaikki. Ja hän antoi muutamat apostoleiksi\, toiset profeetoiksi\, toiset evankelistoiksi\, toiset paimeniksi ja opettajiksi\, tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön\, Kristuksen ruumiin rakentamiseen\, kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa\, täyteen miehuuteen\, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään\, ettemme enää olisi alaikäisiä\, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa; vaan että me\, totuutta noudattaen rakkaudessa\, kaikin tavoin kasvaisimme häneen\, joka on pää\, Kristus. \n  \nEvankeliumi\nJoh. 17:24–26\nIsä\, minä tahdon\, että missä minä olen\, siellä nekin\, jotka sinä olet minulle antanut\, olisivat minun kanssani\, että he näkisivät minun kirkkauteni\, jonka sinä olet minulle antanut\, koska olet rakastanut minua jo ennen maailman perustamista. Vanhurskas Isä\, maailma ei ole sinua tuntenut\, mutta minä tunnen sinut\, ja nämä ovat tulleet tuntemaan\, että sinä olet minut lähettänyt. Ja minä olen tehnyt sinun nimesi heille tunnetuksi ja teen vastakin\, että se rakkaus\, jolla sinä olet minua rakastanut\, olisi heissä ja minä olisin heissä.” \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias Jumala! Me uskomme\, että ainoa Vapahtajamme Jeesus Kristus on noussut ylös taivaisiin. Anna siis myös meidän jatkuvasti sydämellämme asua taivaissa sinun luonasi. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Herra Jeesus Kristus! Me kiitämme sinua siitä\, että olet meidän tähtemme kärsinyt katkeran ristinkuoleman ja voittanut kuolemallasi perkeleen ja kaiken pimeyden vallan. Nyt kun olet palannut kirkkauteesi\, sinä puhut puolestamme Isän oikealla puolella. Auta meitä seuraamaan sinua elämässä ja kuolemassa\, että kerran saisimme olla sinun kanssasi kirkkaudessasi iankaikkisesti. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nAp. t. 1:11\nGalilean miehet\, mitä te seisotte ja katsotte |taivaalle? *\nTämä Jeesus\, joka otettiin teiltä ylös taivaaseen\, on tuleva samalla tavalla\, kuin te näitte hänen |taivaaseen menevän. \nPsalmi:\nPs. 47:6–9 \nJumala astuu ylös riemun raiku|essa\, *\nHerra pasunain |pauhatessa. \nVeisatkaa Jumalalle\, |veisatkaa\, *\nveisatkaa meidän kunin|kaallemme\, veisatkaa. \nSillä Jumala on kaiken maan |kuningas. *\nVeisatkaa |hänelle virsi. \nJumala on kansojen |kuningas\, *\nJumala istuu pyhällä |istuimellansa. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/helatorstai-vsk2/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2026/05/Kirkkovuosi_Helatorstai_uusi-1.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20260517 DTEND;VALUE=DATE:20260518 DTSTAMP:20260604T111728 CREATED:20191112T140531Z LAST-MODIFIED:20260512T092419Z UID:7800-1778976000-1779062399@www.luterilainen.net SUMMARY:6. sunnuntai pääsiäisestä Exaudi DESCRIPTION:Sunnuntain evankeliumissa meille kerrotaan juhlasta. Puhe on Lehtimajajuhlasta\, jota vietettiin kerran vuodessa ja se kesti seitsemän päivää. Juhlan ensimmäinen ja viimeinen päivä olivat pyhiä päiviä\, joihin liittyi jumalanpalvelus. Lehtimajan juhlassa papit ammensivat vettä kultaiseen astiaan sen jokaisena päivänä. Kulkue eteni temppelistä pappien johdolla Siloan lähteelle\, josta se palasi suuresti iloiten temppeliin kuoron ja soittimien säestäessä. Ilmeisesti ylipappi hoiti tämän ammentamisen juhlan viimeisenä päivänä. Temppelissä vesi kaadettiin uhrialttarille. Samaan aikaan juomauhrin viini kaadettiin sille varattuun altaaseen. \nVesi kuvasi Messiaan saapumista ja uutta elämää\, jonka hän antaa Pyhän Hengen kautta. Juuri tähän juhlaan\, veden ammentamiseen ja iloon Messiaan saapumisesta viittaavat Jesajan sanat (12:3): ”Te saatte ilolla ammentaa vettä pelastuksen lähteestä”.\nJeesus nousee seisomaan ja huutaa juhlan viimeisenä päivänä ”Jos joku janoaa\, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon. Joka uskoo minuun\, hänen sisimmästään on\, niin kuin Raamattu sanoo (ilmeisesti tarkoitetaan Jes. 12:3)\, juokseva elävän veden virrat”. \nJeesus hyödyntää tilaisuuden ja Vanhan testamentin profetian\, joka liittyi meneillä olevaan juhlaan. Hänen mukaansa lehtimajanjuhla viittaa siis häneen. ”Pelastuksen (hepreaksi HaJesuuah) lähde” onkin JEESUS\, joka ilmoittaa itsensä ilojuhlassa. Ja Johanneksen neljännessä luvussa Jeesus-pelastus on ollut kaivolla vettä ammentamassa ja sanonut saastaiselle samarialaiselle naiselle olevansa elävä vesi. \nSeurakunta katsoo jo helluntaihin ja odottaa miten Jeesus ammentaa itsestään Henkensä omilleen. Jeesus on asettanut sanallaan maailman vedet pelastavaksi tulvaksi ja kasteena Pyhän Hengen pesuksi. Hänen kauttaan Jeesus ammentaa meille juhlan joka kestää iankaikkisuuteen asti. \n\nKynttilöitä: 4 Liturginen väri: valkoinen.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 27:7 Psalmi: Ps. 27:1–3 7–9 Hallelujasäe: Joh. 16:13\n1. lukukappale: 1. Kun. 19:8–13 2. lukukappale: Ap. t. 1:12–14 Evankeliumi: Joh. 7:37–39 \n\n1. lukukappale\n1. Kun. 19:8–13\nNiin hän nousi ja söi ja joi. Ja hän kulki sen ruuan voimalla neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä Jumalan vuorelle\, Hoorebille\, asti. Siellä hän meni luolaan ja oli siinä yötä. Ja katso\, Herran sana tuli hänelle; hän kysyi häneltä: ”Mitä sinä täällä teet\, Elia?” Hän vastasi: ”Minä olen kiivailemalla kiivaillut Herran\, Jumalan Sebaotin\, puolesta. Sillä israelilaiset ovat hyljänneet sinun liittosi\, hajottaneet sinun alttarisi ja tappaneet miekalla sinun profeettasi. Minä yksin olen jäänyt jäljelle\, mutta minunkin henkeäni he väijyvät\, ottaaksensa sen.” Hän sanoi: ”Mene ulos ja asetu vuorelle Herran eteen”. Ja katso\, Herra kulki ohitse\, ja suuri ja raju myrsky\, joka halkoi vuoret ja särki kalliot\, kävi Herran edellä; mutta ei Herra ollut myrskyssä. Myrskyn jälkeen tuli maanjäristys; mutta ei Herra ollut maanjäristyksessä. Maanjäristyksen jälkeen tuli tulta; mutta ei Herra ollut tulessa. Tulen jälkeen tuli hiljainen tuulen hyminä. Kun Elia sen kuuli\, peitti hän kasvonsa vaipallansa\, meni ulos ja asettui luolan suulle. \n  \n2. lukukappale\nAp. t. 1:12–14\nSilloin he palasivat Jerusalemiin vuorelta\, jota kutsutaan Öljymäeksi ja joka on lähellä Jerusalemia\, sapatinmatkan päässä. Ja kun he olivat tulleet kaupunkiin\, menivät he siihen yläsaliin\, jossa he tavallisesti oleskelivat: Pietari ja Johannes ja Jaakob ja Andreas\, Filippus ja Tuomas\, Bartolomeus ja Matteus\, Jaakob Alfeuksen poika ja Simon\, kiivailija\, ja Juudas Jaakobin poika. Nämä kaikki pysyivät yksimielisesti rukouksessa vaimojen kanssa ja Marian\, Jeesuksen äidin\, kanssa ja Jeesuksen veljien kanssa. \n  \nEvankeliumi\nJoh. 7:37–39\nMutta juhlan viimeisenä\, suurena päivänä Jeesus seisoi ja huusi ja sanoi: ”Jos joku janoaa\, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon. Joka uskoo minuun\, hänen sisimmästään on\, niinkuin Raamattu sanoo\, juokseva elävän veden virrat.” Mutta sen hän sanoi Hengestä\, joka niiden piti saaman\, jotka uskoivat häneen; sillä Henki ei ollut vielä tullut\, koska Jeesus ei vielä ollut kirkastettu. \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias\, iankaikkinen Jumala! Anna meille armosi\, että meillä olisi aina oikea tahto ja rakkaus palvella sinua puhtain sydämin ja kaikin voimin. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Herra Jumala\, taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua siitä\, että olet Pyhän Henkesi kautta kutsunut meidät Poikasi Jeesuksen Kristuksen todistajiksi. Mutta koska maailma ei siedä todistustamme vaan vihaa meitä sen takia\, niin me rukoilemme sinua: anna meille turvallinen luottamus\, ettemme loukkaantuisi ristiin ja vastoinkäymiseen\, vaan lujina todistaisimme sinusta. Anna meidän aina tuntea sinut ja Poikasi ja niin tulla iankaikkisesti autuaiksi. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. (1. vsk) \n3. Laupias Jumala! Me kiitämme sinua siitä\, että olet lähettänyt Poikasi maailmaan pelastamaan meidät ja tekemään meidät autuaiksi. Anna meille armosi\, niin että otamme vastaan tämän kalliin rakkautesi ja tulemme uskon kautta sinun yhteyteesi. Poista seurakunnastasi kaikki eripuraisuus ja riita. Auta seurakuntaasi säilyttämään Hengen luoma ykseys rauhan sitein\, jotta se voisi todistaa armosi ja rakkautesi voimasta. Käännä vihollisesikin pimeydestä ihmeelliseen valoosi meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta. (3. vsk) \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 27:7\nHerra\, kuule minun ääneni\, kun minä |huudan\, *\narmahda minua ja |vastaa minulle. \nPsalmi:\nPs. 27:1–3\, 7–9 \nHerra on minun valkeuteni ja autuu|teni: *\nketä |minä pelkään! \nHerra on minun elämäni |turva: *\nketä |minä vapisen! \nKun pahat käyvät minun kimppuuni\, syömään minun |lihaani\, *\nniin he\, minun ahdistajani ja vihamieheni\, kompas|tuvat ja kaatuvat. \nVaikka sotajoukko asettuisi minua |vastaan\, *\nei minun sydä|meni pelkäisi; \nvaikka sota nousisi minua |vastaan\, *\nsiinäkin minä |olisin turvassa. \nHerra\, kuule minun ääneni\, kun minä |huudan\, *\narmahda minua ja |vastaa minulle. \nMinun sydämeni vetoaa sinun omaan |sanaasi: *\n”Etsikää minun |kasvojani”. \nHerra\, minä etsin sinun kasvo|jasi. *\nÄlä kätke minulta kasvojasi\, älä työnnä vihassa pois |palvelijaasi. \nSinä olet minun |apuni\, *\nälä minua jätä\, älä minua hylkää\, pelas|tukseni Jumala. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/6-sunnuntai-paasiaisesta-exaudi-vsk2/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2026/05/Kirkkovuosi_kuudes-su-paasiaisesta.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20260523 DTEND;VALUE=DATE:20260524 DTSTAMP:20260604T111728 CREATED:20191112T140533Z LAST-MODIFIED:20260520T201632Z UID:7801-1779494400-1779580799@www.luterilainen.net SUMMARY:Helluntaiaatto DESCRIPTION:Helluntaiaatosta eli helluntaipäivää edeltävästä lauantai-illasta alkaa kirkkovuodessa niin sanotun helluntaijakson vietto. Tämä osa kirkkovuodesta on viikon mittainen päättyen seuraavaan lauantaihin. Helluntaiaaton tekstit puhuvat luvatun Pyhän Hengen tulemisesta ja odottamisesta. \nPäivän Vanhan testamentin tekstissä Isä puhuu omilleen eli tosi Israelille\, joille Hän lupaa lähettää Pyhän Henkensä. Jumalan uusi liitto on tehty valmiiksi Hänen Poikansa sovitustyössä ja liiton sinetiksi Hän antaa Pyhän Henkensä lastensa päälle. Uuden testamentin teksti ohjaa meidät uskomaan ja ymmärtämään\, että Pyhä Henki annetaan uuden liiton aikana pyhässä kasteessa. Päivän evankeliumissa Herra Jeesus lupaa lähettää apostoliensa päälle Pyhän Hengen. Tämä toteutui ensimmäisenä kristillisenä helluntaina Jerusalemissa. Apostolit saivat Pyhän Hengen ja rohkeasti todistivat Herrasta Jeesuksesta ja Hänen pelastusteoistaan. Olivathan apostolit silminnäkijätodistajia. \nHelluntaiaattona saamme muistaa\, että Jumala on lähettänyt ja jatkuvasti lähettää lapsilleen Pyhän Henkensä avuksi. Me emme voi uskoa Kristuskeen\, Vapahtajaamme ilman Hänen apuaan. Pyhä Henki tulee luoksemme jatkuvasti Raamatun sanassa\, synneistäpäästön sanoissa ja Hänen työtään on\, että me uskossa nautimme Kristuksen tosi ruumiin ja veren syntiemme anteeksisaamikseksi. Pyhän Hengen tehtävä on kirkastaa Jumalan Poikaa. \nJeesus kutsuu päivän evankeliumissa (Joh. 14:17) Pyhää Henkeä ”totuuden Hengeksi”. Pyhä Henki ei ole ”valheen henki”. Hän johdattaa ihmiset totuuden eli Jeesuksen luo\, kun he haluavat kuulla Pyhän Hengen puhetta. ”Totuuden Henki” Hän on myös ja ehkä ennen kaikkea siksi\, että Hän on Jeesuksen eli Totuuden Henki. Pyhä Henkihän puhuu\, mitä Hän on Jeesukselta saanut. \nMaailma ei voi nähdä Pyhää Henkeä. Pyhää Henkeä\, Jumalaa ja Jumalan omia vihaava maailma ei tunne\, koska jos se tuntisi se kuuntelisi Pyhän Hengen puhetta. Tässä on vertailukohta siihen\, kun Jeesus sanoo juutalaisille (Joh. 8:45): ”Mutta minua te ette usko\, sentähden että minä sanon totuuden.” Jos Jeesus olisi puhunut valetta\, juutalaiset olisivat uskoneet Häneen. Näin myös jos totuuden Henki puhuisi valetta\, maailma tuntisi Hänet. \nJeesus lupaa saman asian omilleen kuin edellä (Joh. 14:16) ”sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva”\, mutta lupaa oikeastaan suurempaa. ”Teidän tykönänne” eli ”luonanne” on syvempi ja läheisempi asia kuin Joh. 14:16 ”teidän kanssanne”. Ja ”teissä oleva” kertoo sen\, että toinen puolustaja\, totuuden Henki on opetuslapsissa. Ei vain kanssa tai luona\, vaan sisällä. Näin Jumala itse asuu kristityssä Hengessään ja Henkensä kautta. \n\nKynttilöitä: 4 Liturginen väri: punainen.Ei vuosikertaa\nPäivän psalmi Antifoni: Hes. 36:26 Psalmi: Ps. 34:2–4 9–11 tai Ps. 107:1–2 21–22 Hallelujasäe: Ps. 117:1\n1. lukukappale: Jes. 59:20–21 2. lukukappale: Ap. t. 19:1–6 Evankeliumi: Joh. 14:8–17 \n\n1. lukukappale\nJes. 59:20–21\nSiionille se tulee lunastajana\, niille Jaakobissa\, jotka synnistä kääntyvät\, sanoo Herra. Ja tämä on minun liittoni heidän kanssansa\, sanoo Herra: minun Henkeni\, joka on sinun päälläsi\, ja minun sanani\, jonka minä suuhusi panen\, eivät väisty sinun suustasi\, eivät lastesi suusta eivätkä lastesi lasten suusta\, sanoo Herra\, nyt ja iankaikkisesti. \n  \n2. lukukappale\nApt. 19:1–6\nKun Apollos oli Korintossa\, tuli Paavali \, kuljettuaan läpi ylämaakuntien\, Efesoon ja tapasi siellä muutamia opetuslapsia. Ja hän sanoi heille: ”Saitteko Pyhän Hengen silloin\, kun te tulitte uskoon?” Niin he sanoivat hänelle: ”Emme ole edes kuulleet\, että Pyhää Henkeä on olemassakaan”. Ja hän sanoi: ”Millä kasteella te sitten olette kastetut?” He vastasivat: ”Johanneksen kasteella”. Niin Paavali sanoi: ”Johannes kastoi parannuksen kasteella\, kehoittaen kansaa uskomaan häneen\, joka oli tuleva hänen jälkeensä\, se on\, Jeesukseen”. Sen kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen. Ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen\, tuli heidän päällensä Pyhä Henki\, ja he puhuivat kielillä ja ennustivat. \n  \nEvankeliumi\nJoh. 14: 8–17\nFilippus sanoi hänelle : ”Herra\, näytä meille Isä\, niin me tyydymme”. Jeesus sanoi hänelle: ”Niin kauan aikaa minä olen ollut teidän kanssanne\, etkä sinä tunne minua\, Filippus! Joka on nähnyt minut\, on nähnyt Isän; kuinka sinä sitten sanot: ’Näytä meille Isä’? Etkö usko\, että minä olen Isässä\, ja että Isä on minussa? Niitä sanoja\, jotka minä teille puhun\, minä en puhu itsestäni; ja Isä\, joka minussa asuu\, tekee teot\, jotka ovat hänen. Uskokaa minua\, että minä olen Isässä\, ja että Isä on minussa; mutta jos ette\, niin uskokaa itse tekojen tähden. Totisesti\, totisesti minä sanon teille: joka uskoo minuun\, myös hän on tekevä niitä tekoja\, joita minä teen\, ja suurempiakin\, kuin ne ovat\, hän on tekevä; sillä minä menen Isän tykö\, ja mitä hyvänsä te anotte minun nimessäni\, sen minä teen\, että Isä kirkastettaisiin Pojassa. Jos te anotte minulta jotakin minun nimessäni\, niin minä sen teen. Jos te minua rakastatte\, niin te pidätte minun käskyni. Ja minä olen rukoileva Isää\, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti\, totuuden Hengen\, jota maailma ei voi ottaa vastaan\, koska se ei näe häntä eikä tunne häntä; mutta te tunnette hänet\, sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva. \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias Jumala\, sinä muuttumaton voima ja ikuinen valo! Katso armollisesti seurakuntasi puoleen ja anna palvelijoillesi Pyhän Hengen lahja\, jotta meissä syttyisi taivaallinen halu ja tahtoisimme jatkuvasti juoda elämän lähteestä. Sinun rakkaan Poikasi\, Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta\, joka elää ja hallitsee yhdessä sinun ja Pyhän Hengen kanssa yhdessä jumaluudessa aina ja iankaikkisesti. \n2. Pyhä Jumala\, rakas taivaallinen Isä! Sinä olet Poikasi Jeesuksen Kristuksen kautta perustanut maan päälle kirkkosi. Kirkossa ja kirkon kautta annat saarnata meille sovituksen sanaa. Pyydämme sinua: lähetä meille Pyhä Henkesi\, joka sanassasi kirkastaa meille Kristusta\, että tuntisimme siinä hänet\, uskoisimme häneen ja pelastuisimme. Tee meistä sinun totuutesi ja rakkautesi todistajia. Tätä pyydämme sinun rakkaan Poikasi\, Jeesuksen Kristuksen kautta\, joka yhdessä sinun ja Pyhän Hengen kanssa hallitsee aina ja iankaikkisesti. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nHes. 36:26\nJa minä annan teille uuden |sydämen\, *\nja uuden hengen minä annan teidän |sisimpäänne. \nPsalmi:\nPs. 34:2–4\, 9–11\nMinä kiitän Herraa joka |aika\, *\nhänen ylistyksensä on alati |minun suussani. \nHerra on minun sieluni |kerskaus\, *\nnöyrät sen kuulevat ja |iloitsevat. \nYlistäkää minun kanssani |Herraa\, *\nkiittäkäämme yhdessä hänen |nimeänsä. \nMaistakaa ja katsokaa\, kuinka Herra on |hyvä. *\nAutuas se mies\, joka |häneen turvaa! \nPeljätkää Herraa\, te hänen |pyhänsä\, *\nsillä häntä pelkääväisiltä ei |mitään puutu. \nNuoret leijonat kärsivät puutetta ja näkevät |nälkää\, *\nmutta Herraa etsiväisiltä ei mitään |hyvää puutu. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. \nTAI\nPs. 107: 1–2\, 21–22\nKiittäkää Herraa\, sillä |hän on hyvä\, *\nsillä hänen armonsa pysyy ian|kaikkisesti. \nNiin sanokoot Herran |lunastetut\, *\njotka hän on lunastanut ahdis|tuksen alta. \nKiittäkööt he Herraa hänen |armostansa *\nja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislap|sia kohtaan. \nUhratkoot |kiitosuhreja *\nja kertokoot riemuiten |hänen töitään. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/helluntaiaatto-vsk2/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2024/05/Kirkkovuosi_3-vuosikerta_Helluntai-2.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20260524 DTEND;VALUE=DATE:20260525 DTSTAMP:20260604T111728 CREATED:20191112T140534Z LAST-MODIFIED:20260520T201834Z UID:7802-1779580800-1779667199@www.luterilainen.net SUMMARY:Helluntaipäivä DESCRIPTION:Helluntaita merkitsevä Kreikan sanan penteekostee merkitys on: viideskymmenes. Sitä vietettiin siis viisikymmentä päivää pääsiäisen jälkeen (3. Moos 23:15-16). Juhlan tausta on Vanhassa testamentissa\, jossa siitä käytetään erilaisia nimityksiä kuten viikkojuhla ja leikkuujuhla. Sitä kutsuttiin viikkojuhlaksi\, koska sitä juhlittiin 7 viikkoa pääsiäisen jälkeen. Viikko tarkoittaa siten seitsemää viikkoa. \nHelluntaijuhla kesti vain yhden päivän. Se oli ainakin aluksi\, niin kuin moni muukin juhla\, kytköksissä maatalouteen. Silloin tuli tuoda ”sadon ensimmäiset tähkät” Herralle. Lisäksi helluntaihin kuului pyhä kokous\, jumalanpalvelus\, jonka aikana ei saanut toimittaa mitään arkiaskareita. Juhlaan liitettiin myös muistelu siitä\, että Herra oli antanut kansalleen liiton tauluissa kymmenen käskyä Siinain vuorella. Helluntai oli kiitosjuhla myös sen muistelemiseen\, että Jumala oli vapauttanut kansansa Egyptin orjuudesta ja johdattanut luvattuun maahan. \nApostolit olivat koolla Jerusalemissa Mooseksen säädösten mukaan. Mutta missä he olivat koolla\, kun Henki vuodatettiin? Humaus taivaasta täytti ”koko huoneen\, jossa he istuivat”. He saattoivat olla koolla jossain omassa jo tutuksi tulleessa kokoontumispaikassa. Ehkä siinä ”yläsalissa”\, jossa ehtoollinen asetettiin. Mutta paikka on ollut todennäköisemmin temppeli. Sillä sanaa huone käytetään myös temppelistä ja pyhäköstä\, Herran huoneesta. Temppelin uloimpien muurien luona oli loisteliaita pylväikköjä ja huoneita\, jotka tarjosivat suojan auringolta ja hyvän kokoontumispaikan. \nPyhäkössä olemista tukee vielä sekin\, että ”kun tämä ääni kuului\, niin kokoontui paljon kansaa” opetuslasten luokse. Ja eri puolilta tunnettua maailmaa tulleet ja eri kieliä puhuvat ihmiset kuulivat puhuttavan kukin omaa kieltänsä. He olivat tulleet helluntaipäivänä juuri temppeliin uhraamaan sekä osallistumaan ”pyhään kokoukseen”. \nPaikalla temppelissä oli siis myös Apt. 2. luvun kuvaamana helluntapäivänä juutalaisia. Juuri tuona päivänä temppelissä vieraskieliset juutalaiset saivat kuulla Jumalan suurista teoista poikkeuksellisesti omalla kielellään. Tämä oli selvä merkki siitä\, että Jumala halusi sanansa ja tekonsa tiettäväksi kaikille kielille ja kansoille. Se oli myös merkki juutalaisille Jesajan profetian täyttymyksestä: ”Sopertavin huulin ja vieraalla kielellä hän on puhuva tälle kansalle”. (Jes. 28:11-12. Ks. 1. Kor 14:21). Ja nyt helluntaina he kuulivat kristityiltä julistusta Jeesuksesta ja Pietarin saarnassa (Apt.2:38)\, kuinka kaste Jeesuksen nimeen syntien anteeksisaamiseksi on todellinen uusi liitto. Sen uudistaminen on meille jokapäiväistä kasteeseen palaamista: synnin tunnustamista ja anteeksiannon uskomista. \nMyös Hesekiel profetoi Israelin uudistusta ja tulevaa pelastuksen aikaa\, joka täyttyi helluntaina (36: 25-27): ”Ja minä vihmon teidän päällenne puhdasta vettä\, niin että te puhdistutte; kaikista saastaisuuksistanne ja kaikista kivijumalistanne minä teidät puhdistan. Ja minä anna teille uuden sydämen\, jaa uuden hengen minä anna teidän sisimpäänne. Minä poistan teidän ruumiistanne kivisydämen ja annan teille lihasydämen. Henkeni minä annan teidän sisimpäänne ja vaikutan sen\, että te vaellatte minun käskyjeni mukaan…”. \nHelluntain kokemus oli sellaisenaan ainutkertainen. Kansanjoukosta tuhannet joille Pietari saarnasi vielä samana päivänä\, saivat pian oman ”helluntainkokemuksensa”\, kun heidät kastettiin ja he saivat Pyhän Hengen. Kaste oli myös meille meidän helluntaimme. \n\nKynttilöitä: 6 Liturginen väri: punainen.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Viis. 1:7 tai Ps. 104:30 Psalmi: Ps. 68:5–11 Hallelujasäe: Virren 112 mukaan.\n1. lukukappale: Jer. 31:31–34 2. lukukappale: Ap. t. 2:1–13 Evankeliumi: Joh. 14:15–21 \n\n1. lukukappale\nJer. 31: 31–34\nKatso\, päivät tulevat\, sanoo Herra\, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton; en sellaista liittoa kuin se\, jonka minä tein heidän isäinsä kanssa silloin\, kun minä tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta\, ja jonka liittoni he ovat rikkoneet\, vaikka minä olin ottanut heidät omikseni\, sanoo Herra. Vaan tämä on se liitto\, jonka minä teen Israelin heimon kanssa niiden päivien tultua\, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin minä olen heidän Jumalansa\, ja he ovat minun kansani. Silloin ei enää toinen opeta toistansa eikä veli veljeänsä sanoen: ’Tuntekaa Herra’. Sillä he kaikki tuntevat minut\, pienimmästä suurimpaan\, sanoo Herra; sillä minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejänsä. \n  \n2. lukukappale\nAp. t. 2: 1–13\nJa kun helluntaipäivä oli tullut\, olivat he kaikki yhdessä koolla. Ja tuli yhtäkkiä humaus taivaasta\, niinkuin olisi käynyt väkevä tuulispää\, ja täytti koko huoneen\, jossa he istuivat. Ja he näkivät ikäänkuin tulisia kieliä\, jotka jakaantuivat ja asettuivat heidän itsekunkin päälle. Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä\, sen mukaan mitä Henki heille puhuttavaksi antoi. Ja Jerusalemissa asui juutalaisia\, jumalaapelkääväisiä miehiä\, kaikkinaisista kansoista\, mitä taivaan alla on. Ja kun tämä ääni kuului\, niin kokoontui paljon kansaa; ja he tulivat ymmälle\, sillä kukin kuuli heidän puhuvan hänen omaa kieltänsä. Ja he hämmästyivät ja ihmettelivät sanoen: ”Katso\, eivätkö nämä kaikki\, jotka puhuvat\, ole galilealaisia? Kuinka me sitten kuulemme kukin sen maan kieltä\, jossa olemme syntyneet? Me parttilaiset ja meedialaiset ja eelamilaiset ja me\, jotka asumme Mesopotamiassa\, Juudeassa ja Kappadokiassa\, Pontossa ja Aasiassa\, Frygiassa ja Pamfyliassa\, Egyptissä ja Kyrenen puoleisen Liibyan alueilla\, ja täällä oleskelevat roomalaiset\, juutalaiset ja käännynnäiset\, kreetalaiset ja arabialaiset\, me kuulemme kukin heidän puhuvan omalla kielellämme Jumalan suuria tekoja.” Ja he olivat kaikki hämmästyksissään eivätkä tienneet\, mitä ajatella\, ja sanoivat toinen toisellensa: ”Mitä tämä mahtaakaan olla?” Mutta toiset pilkkasivat heitä ja sanoivat: ”He ovat täynnä makeata viiniä”. \n  \nEvankeliumi\nJoh. 14: 15–21\n“Jos te minua rakastatte\, niin te pidätte minun käskyni. Ja minä olen rukoileva Isää\, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti\, totuuden Hengen\, jota maailma ei voi ottaa vastaan\, koska se ei näe häntä eikä tunne häntä; mutta te tunnette hänet\, sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva. En minä jätä teitä orvoiksi; minä tulen teidän tykönne. Vielä vähän aikaa\, niin maailma ei enää minua näe\, mutta te näette minut; koska minä elän\, niin tekin saatte elää. Sinä päivänä te ymmärrätte\, että minä olen Isässäni\, ja että te olette minussa ja minä teissä. Jolla on minun käskyni ja joka ne pitää\, hän on se\, joka minua rakastaa; mutta joka minua rakastaa\, häntä minun Isäni rakastaa\, ja minä rakastan häntä ja ilmoitan itseni hänelle.” \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala\, joka valaisit ensimmäisenä helluntaina uskollistesi sydämet Pyhällä Hengellä! Anna meidänkin saman Hengen kautta ymmärtää\, mikä on oikeaa\, ja aina iloita hänen pyhästä lohdutuksestaan. Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta\, joka sinun ja Pyhän Hengen kanssa elää ja hallitsee yhdessä jumaluudessa iankaikkisesta iankaikkiseen. \n2. Kaikkivaltias Jumala\, rakas taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua siitä\, että olet armollisesti vuodattanut Pyhän Henkesi\, joka nuhtelee maailmaa synnistä\, lohduttaa murheellisia\, vahvistaa heikkoja ja tekee pyhittävää työtäsi maan päällä. Me rukoilemme sinua: anna Pyhän Hengen valaista sydämemme\, johtaa meidät tuntemaan koko totuuden ja vahvistaa meitä voimallaan\, että me elävässä uskossa pyhällä elämällä palvelisimme sinua\, joka Pojan ja Pyhän Hengen kanssa elät ja hallitset iankaikkisesta iankaikkiseen. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni\nViis. 1:7\nHerran Henki |täyttää *\nmaanpiirin. |Halleluja! \nTAI\nPs. 104:30\nKun lähetät henkesi\, se luo uutta |elämää\, *\nnäin uudis|tat maan kasvot. \nPsalmi:\nPs. 68: 5-11\nLaulakaa Jumalalle\, veisatkaa hänen nimensä |kiitosta. *\nTehkää tie hänelle\, joka kiitää |halki arojen. \nHänen nimensä on |Herra\, *\nriemuitkaa hänen kasvo|jensa edessä. \nHän on orpojen isä ja leskien puolus|taja\, *\nJumala pyhässä |asunnossansa\, \nJumala\, joka antaa hyljätyille kodin ja johtaa vangitut |onneen. *\nVain niskoittelijat asuvat |kuivassa maassa. \nJumala\, kun sinä kävit kansasi |edellä\, *\nkun sinä kuljit |erämaassa\, \nniin maa vapisi ja taivaat tiukkuivat Jumalan kasvojen |edessä\, *\nSiinai vapisi Jumalan\, Israelin Jumalan\, |kasvojen edessä. \nRunsaalla sateella sinä\, Jumala\, kostutit perintö|maasi; *\nja kun se oli näännyksissä\, niin |sinä virvoitit sen. \nSinun laumasi asettui |siihen; *\nhyvyydessäsi\, Jumala\, sinä sen |kurjille valmistit. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/helluntaipaiva-vsk2/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2024/05/Kirkkovuosi_1-vuosikerta_Helluntai.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20260525 DTEND;VALUE=DATE:20260531 DTSTAMP:20260604T111728 CREATED:20200530T092615Z LAST-MODIFIED:20260520T201955Z UID:9252-1779667200-1780185599@www.luterilainen.net SUMMARY:Helluntain jälkeinen viikko DESCRIPTION:Uuden testamentin aikaan kansa odotti uutta exodusta. Nyt uusi exodus oli toteutunut. Uuden liiton pääsiäislammas oli teurastettu. Helluntaina alkoi uusi exodus Pyhän Hengen lähettämisen kautta kohti uusia taivaita ja uutta maata. Tällekin matkalle lähdettäisiin veden kautta. Vanhassa liitossa kansa sai kasteen Moosekseen (1.Kor. 10) uudessa liitossa kastetaan Jeesukseen. \nErämaan manna oli saanut nimensä kansan ihmettelystä. Jeesuksen lupaama Pyhä Henki tuli opetuslasten päälle ja Pietari jakoi nyt uutta mannaa\, Jumalan sanaa ja jälleen kansa ihmetteli ”Mitä tämä mahtaakaan olla?”. Pietarin saarnan jälkeen luemme Raamatusta\, että seurakunta kokoontui Herran käskyn mukaan myös murtamaan leipää; siis viettämään Herran pyhää ehtoollista. Näin uuden liiton manna jaetaan seurakunnalle sanassa ja sakramenteissa. \nHelluntain jälkeen seurakunta lähti erämaavaellukselle\, jolla se tarvitsee leipää taivaasta. Vanhan liiton kansan oli kuljettava karun erämaan ja pakanakansojen läpi luvattuun maahan. Samanlainen matkan kulkee uuden liiton kansa. Se on maailmassa\, mutta ei maailmasta. Se on jo Jumalan valtakunta kansojen keskellä\, vaikka se odottaa vielä perille pääsyä. Helluntaina Pyhässä Hengessä jaetut Jumalan lahjat seurakunnalle eivät ole tauonneet. Ne pysyvät\, kunnes seurakunta pääsee perille ja vaellus\, joka helluntaina alkoi\, päättyy uusiin taivaisiin ja uuteen maahan\, joissa vanhurskaus asuu. \n\nKynttilöitä: 4 Liturginen väri: punainen 2. vuosikerta\nVanhan Testamentin lukukappaleet: 1. Moos. 11: 1–9\, 4. Moos. 11: 11–12\, 14–17\, 24–25 Uuden Testamentin lukukappaleet: Ap. t. 2: 36–41\, Ap.t. 10: 44–48\, 1. Kor. 12: 1–11\, 1. Kor. 12: 12–13\, 20–31 Evankeliumi: Joh. 6: 44–47\, Joh. 16: 12–15 \n\nVanhan Testamentin lukukappaleet\n1. Moos. 11: 1–9\nJa kaikessa maassa oli yksi kieli ja yksi puheenparsi. Kun he lähtivät liikkeelle itään päin\, löysivät he lakeuden Sinearin maassa ja asettuivat sinne. Ja he sanoivat toisillensa: ”Tulkaa\, tehkäämme tiiliä ja polttakaamme ne koviksi”. Ja tiiltä he käyttivät kivenä\, ja maapihkaa he käyttivät laastina. Ja he sanoivat: ”Tulkaa\, rakentakaamme itsellemme kaupunki ja torni\, jonka huippu ulottuu taivaaseen\, ja tehkäämme itsellemme nimi\, ettemme hajaantuisi yli kaiken maan”. Niin Herra astui alas katsomaan kaupunkia ja tornia\, jonka ihmislapset olivat rakentaneet. Ja Herra sanoi: ”Katso\, he ovat yksi kansa\, ja heillä kaikilla on yksi kieli\, ja tämä on heidän ensimmäinen yrityksensä. Ja nyt ei heille ole mahdotonta mikään\, mitä aikovatkin tehdä. Tulkaa\, astukaamme alas ja sekoittakaamme siellä heidän kielensä\, niin ettei toinen ymmärrä toisen kieltä.” Ja niin Herra hajotti heidät sieltä yli kaiken maan\, niin että he lakkasivat kaupunkia rakentamasta. Siitä tuli sen nimeksi Baabel\, koska Herra siellä sekoitti kaiken maan kielen; ja sieltä Herra hajotti heidät yli kaiken maan. \n4. Moos. 11: 11–12\, 14–17\, 24–25\nJa Mooses sanoi Herralle: ”Miksi olet tehnyt niin pahoin palvelijallesi\, ja miksi en ole saanut armoa sinun silmiesi edessä\, koska olet pannut kaiken tämän kansan minun taakakseni? Olenko minä kaiken tämän kansan äiti tai isä\, koska käsket minua kantamaan sitä sylissäni\, niinkuin hoitaja kantaa imeväistä lasta\, siihen maahan\, jonka olet valalla vannoen luvannut heidän isillensä? En minä jaksa yksinäni kantaa koko tätä kansaa\, sillä se on minulle liian raskas. Ja jos näin aiot kohdella minua\, niin surmaa minut mieluummin\, jos olen saanut armon sinun silmiesi edessä\, ja päästä minut näkemästä tätä kurjuutta.” Silloin Herra puhui Moosekselle: ”Kutsu kokoon minua varten seitsemänkymmentä miestä Israelin vanhimpia\, jotka tiedät kansan vanhimmiksi ja päällysmiehiksi; tuo heidät ilmestysmajalle\, ja he asettukoot sinne sinun kanssasi. Minä sitten astun alas ja puhun siellä sinun kanssasi ja otan henkeä\, joka sinussa on\, ja annan heille; siten he voivat auttaa sinua tuon kansataakan kantamisessa\, ettei sinun tarvitse sitä yksinäsi kantaa. Niin Mooses meni ulos ja kertoi kansalle Herran sanat. Sitten hän kutsui kokoon seitsemänkymmentä miestä kansan vanhimpia ja asetti heidät majan ympärille. Silloin Herra astui alas pilvessä ja puhutteli häntä\, otti henkeä\, joka hänessä oli\, ja antoi sitä niille seitsemällekymmenelle vanhimmalle. Kun henki laskeutui heihin\, niin he joutuivat hurmoksiin\, mutta sen jälkeen he eivät enää siihen joutuneet. \n  \nUuden Testamentin lukukappaleet\nAp. t. 2: 36–41\nVarmasti tietäköön siis koko Israelin huone\, että Jumala on hänet Herraksi ja Kristukseksi tehnyt\, tämän Jeesuksen\, jonka te ristiinnaulitsitte.” Kun he tämän kuulivat\, saivat he piston sydämeensä ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: ”Miehet\, veljet\, mitä meidän pitää tekemän?” Niin Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi\, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille\, jotka kaukana ovat\, ketkä ikinä Herra\, meidän Jumalamme\, kutsuu.” Ja monilla muillakin sanoilla hän vakaasti todisti; ja hän kehoitti heitä sanoen: ”Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta”. Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan\, ne kastettiin\, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua. \nAp.t. 10: 44–48\nKun Pietari vielä näitä puhui\, tuli Pyhä Henki kaikkien päälle\, jotka puheen kuulivat. Ja kaikki ne uskovaiset\, jotka olivat ympärileikatut ja olivat tulleet Pietarin mukana\, hämmästyivät sitä\, että Pyhän Hengen lahja vuodatettiin pakanoihinkin\, sillä he kuulivat heidän puhuvan kielillä ja ylistävän Jumalaa. Silloin Pietari vastasi: ”Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä\, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niinkuin mekin?” Ja hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen. Silloin he pyysivät häntä viipymään siellä muutamia päiviä. \n1. Kor. 12: 1–11\nMutta mitä hengellisiin lahjoihin tulee\, niin en tahdo\, veljet\, pitää teitä niistä tietämättöminä. Te tiedätte\, että kun olitte pakanoita\, teitä vietiin mykkien epäjumalien luo\, miten vain tahdottiin. Sentähden minä teen teille tiettäväksi\, ettei kukaan\, joka puhuu Jumalan Hengessä\, sano: ”Jeesus olkoon kirottu”\, ja ettei kukaan voi sanoa: ”Jeesus olkoon Herra”\, paitsi Pyhässä Hengessä. Armolahjat ovat moninaiset\, mutta Henki on sama; ja seurakuntavirat ovat moninaiset\, mutta Herra on sama; ja voimavaikutukset ovat moninaiset\, mutta Jumala\, joka kaikki kaikissa vaikuttaa\, on sama. Mutta kullekin annetaan Hengen ilmoitus yhteiseksi hyödyksi. Niinpä saa Hengen kautta toinen viisauden sanat\, toinen tiedon sanat saman Hengen vaikutuksesta; toinen saa uskon samassa Hengessä\, toinen taas terveeksitekemisen lahjat siinä yhdessä Hengessä; toinen lahjan tehdä voimallisia tekoja; toinen profetoimisen lahjan\, toinen lahjan arvostella henkiä; toinen eri kielillä puhumisen lahjan\, toinen taas lahjan selittää kieliä. Mutta kaiken tämän vaikuttaa yksi ja sama Henki\, jakaen kullekin erikseen\, niinkuin tahtoo. \n1. Kor. 12: 12–13\, 20–31\nSillä niinkuin ruumis on yksi ja siinä on monta jäsentä\, mutta kaikki ruumiin jäsenet\, vaikka niitä on monta\, ovat yksi ruumis\, niin on Kristuskin; sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi\, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia\, orjia tai vapaita\, ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä. Mutta nytpä onkin monta jäsentä\, ja ainoastaan yksi ruumis. Silmä ei saata sanoa kädelle: ”En tarvitse sinua”\, eikä myöskään pää jaloille: ”En tarvitse teitä”. Päinvastoin ne ruumiin jäsenet\, jotka näyttävät olevan heikompia\, ovat välttämättömiä; ja ne ruumiin jäsenet\, jotka meistä ovat vähemmän kunniakkaita\, me verhoamme sitä kunniallisemmin\, ja niitä\, joita häpeämme\, me sitä häveliäämmin peitämme; mutta ne\, joita emme häpeä\, eivät sitä tarvitse. Mutta Jumala on liittänyt ruumiin yhteen niin\, että antoi halvempiarvoiselle suuremman kunnian\, ettei ruumiissa olisi eripuraisuutta\, vaan että jäsenet pitäisivät yhtäläistä huolta toinen toisestaan. Ja jos yksi jäsen kärsii\, niin kaikki jäsenet kärsivät sen kanssa; tai jos jollekulle jäsenelle annetaan kunnia\, niin kaikki jäsenet iloitsevat sen kanssa. Mutta te olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne hänen jäseniänsä. Niinpä Jumala asetti seurakuntaan ensiksi muutamia apostoleiksi\, toisia profeetoiksi\, kolmansia opettajiksi\, sitten hän antoi voimallisia tekoja\, sitten armolahjoja parantaa tauteja\, avustaa\, hallita\, puhua eri kielillä. Eivät suinkaan kaikki ole apostoleja? Eivät kaikki profeettoja? Eivät kaikki opettajia? Eiväthän kaikki tee voimallisia tekoja? Eihän kaikilla ole parantamisen armolahjoja? Eiväthän kaikki puhu kielillä? Eiväthän kaikki kykene niitä selittämään? Pyrkikää osallisiksi parhaimmista armolahjoista. Ja vielä minä osoitan teille tien\, verrattoman tien. \n  \nEvankeliumit\nJoh. 6: 44–47\nEi kukaan voi tulla minun tyköni\, ellei Isä\, joka on minut lähettänyt\, häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä. Profeetoissa on kirjoitettuna: ’Ja he tulevat kaikki Jumalan opettamiksi’. Jokainen\, joka on Isältä kuullut ja oppinut\, tulee minun tyköni. Ei niin\, että kukaan olisi Isää nähnyt; ainoastaan hän\, joka on Jumalasta\, on nähnyt Isän. Totisesti\, totisesti minä sanon teille: joka uskoo\, sillä on iankaikkinen elämä. \nJoh. 16: 12–15\nMinulla on vielä paljon sanottavaa teille\, mutta te ette voi nyt sitä kantaa. Mutta kun hän tulee\, totuuden Henki\, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se\, mitä hän puhuu\, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee\, sen hän puhuu\, ja tulevaiset hän teille julistaa. Hän on minut kirkastava\, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille. Kaikki\, mitä Isällä on\, on minun; sentähden minä sanoin\, että hän ottaa minun omastani ja julistaa teille. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/helluntain-jalkeinen-viikko-vsk2/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2024/05/Kirkkovuosi_1-vuosikerta_Helluntai.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20260531 DTEND;VALUE=DATE:20260601 DTSTAMP:20260604T111728 CREATED:20191112T140534Z LAST-MODIFIED:20260528T080656Z UID:7803-1780185600-1780271999@www.luterilainen.net SUMMARY:Pyhän Kolminaisuuden päivä DESCRIPTION:Kirkkovuodessa olemme saaneet juhlia jo aikaisemmin kolminaisuuden eri persoonien erityisiä juhlia. Eräässä mielessä voisi sanoa\, että vietimme jouluna Isän juhlaa (Isän pelastussuunnitelman H-hetkiä: ”kunnia Jumalalle korkeuksissa”). Pääsiäisenä vietimme Pojan juhlaa ja helluntaina Pyhän Hengen juhlaa. Pyhän kolminaisuuden päivänä juhlimme kaikkia kolmea jumaluuden persoonaa. \nTekstimme ei ole varsinaisesti kolminaisuusopin perustavin kohta. Kuitenkin siinä Isä on tarhuri ja Poika on viinipuu. Ja vaikka Isälle omistetaan pyhittäminen eli oksien hoitaminen\, jotta ne kantaisivat hedelmää\, se voidaan sanoa olevan erityisesti Pyhän Hengen työtä. \nYksi evankeliumin vanhatestamentillinen juuri löytyy Jes. 5:sta. Se on Jumalan laulu viinitarhasta. Siinä Israelia kuvataan viinipuuksi\, jolta odotetaan hedelmää\, mutta joka kasvaa villimarjaa. Hoidettuaan puutarhaa ja odotettuaan siltä hedelmää turhaan puutarhuri päättää tuhota sen. Sen tarha ansaitsee\, sillä millainen viinipuu on sellainen\, joka tekee villimarjoja! Aivan toista kuin pitäisi. Mutta tuhottavan viinipuun paikan ottaakin Jeesus-puu\, joka tuhotaan kelvottomien puolesta. \nSiksi Jeesuksen opetus tekstissämme on lohdullinen: ”Minä olen totinen viinipuu”. Ja tähän jaloon ja hyvään puuhun meidät on oksastettu kasteessa (Gal. 3:27). Ja siksi on tekstin äärellä myös kysyttävä\, millaisia oksia me olemme olleet? \nJeesus opettaa\, että on olemassa hedelmättömiä oksia. Miksi kaikki oksat eivät tuota hedelmää ja pysy elävinä? Siksi\, että elinneste ei pääse enää virtaamaan oksiin. Vaikka puun runko ja juuret ovat kunnossa ja niistä virtaa elämänä nestettä\, niin on oksia\, joihin sen pääsy on estynyt. Ne eivät saa enää ”elämää” puun rungosta ja niin ne heitetään pois ja poltetaan. Oksa ei voi kantaa hedelmää itsessään\, ellei se pysy kiinni rungossa eli Jeesuksessa. \nSitten on hedelmällisiä oksia\, joihin elämän neste virtaa. Ne ovat sanan tähden puhtaita: ”te olette jo puhtaat sen sanan tähden\, jonka minä olen teille puhunut”. Nämä oksat ovat tuoreita oksia\, jotka imevät elämää rungosta. Elämän neste virtaa niihin ja ne tuottavat hedelmää. Elävät oksat ovat uskosta vanhurskaita. Sana kasteessa ja evankeliumissa on heidät puhdistanut. Oksat eivät siis puhdista itse itseänsä\, vaan ne puhdistetaan sanalla. Heidät on tehty puhtaiksi. Mutta kuitenkin Jeesus sanoo myös\, että ”hän puhdistaa”. Oksat on siis puhdistettu\, mutta niitä myös puhdistetaan edelleen. Tämä tarkoittaa sitä\, että puhtaus on kyllä täydellinen\, Kristuksen hyvän puun vanhurskaus\, johon meidät on puettu kasteessa ja jonka me uskolla omistamme. Olemme siis täysin puhtaat. \nMutta se\, että hän puhdistaa\, tarkoittaa elämän vanhurskautta. Se ei ole täydellinen kenelläkään. Paavali sanoo: ”Sitä hyvää\, mitä minä tahdon\, minä en tee\, vaan sitä pahaa\, minä en tahdo\, minä teen” (Room. 7:19). Meissä on vielä liha\, syntinen luonto. Niinpä koska hedelmää tuottavia oksia edelleen puhdistetaan\, se\, joka sanoo ettei hänessä ole enää syntiä ja ettei hän enää syntiä tee\, on erottanut itsensä puusta. Sellainen ihminen ei enää tarvitse puhdistusta\, hän ei tarvitse syntien tunnustamista ja anteeksiuskomista\, vaan hän luulee pärjäävänsä omillaan. Hän kieltää epäuskossa Jumalan teot ja jää vanhan luontonsa varaan\, joka tuottaa vain synnin hedelmää. \nMutta miten sitten pysyä Jeesuksessa\, niin kuin hän käskee? Mitä me voimme tehdä? Meidän jalkamme voivat viedä meidät sinne\, missä Jeesus puhdistavaa työtä tekee ja missä armon\, anteeksianantamuksen ja ikuisen elämän neste\, Kristuksen veri\, saa virrata meihin armonvälineissä. Meidän jalkamme voivat viedä meitä sanan kuuloon tilaisuuksiin\, seuroihin ja piireihin\, jossa sanaa tutkitaan. \nMeidän kätemme voivat tarttua Raamattuun\, jonka lain sanan kautta Isä puhdistaa ja karsii oksia. Sitä hän tekee nuhteilla\, varoituksilla ja uhkauksilla. Mutta evankeliumin sanassa\, hän kääntää meidän katseemme omista hedelmistämme Jeesukseen. Siihen\, mitä hän on meille ja mitä hän on tehnyt puolestamme. \n\nKynttilöitä: 6 Liturginen väri: valkoinen.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Missale Aboense tai Ef. 1:3 Psalmi: Ps. 95:1–2 6–7 Hallelujasäe: Kolmen miehen kiitosvirsi Dan. 3:52 (apokr.)\n1. lukukappale: Job 37:21–24 tai Saarn. 8:16–17 2. lukukappale: Ef. 4:1–6 Evankeliumi: Joh. 15:1–10 \n\n1. lukukappale\nJob. 37:21–24\nJa nyt: ei voida katsella valoa\, joka kirkkaana loistaa\, kun tuuli on puhaltanut puhdistaen taivaan. Pohjoisesta tulee kultainen hohde; Jumalan yllä on peljättävä valtasuuruus. Kaikkivaltiasta emme saata käsittää\, häntä\, joka on suuri voimassa\, joka ei oikeutta ja täydellistä vanhurskautta polje. Sentähden peljätkööt häntä ihmiset; hän ei katso keneenkään\, joka on omasta mielestään viisas. \nTAI\nSaarn. 8: 16–17\nKun minä käänsin sydämeni oppimaan viisautta ja katsomaan työtä\, jota tehdään maan päällä saamatta untakaan silmiin päivällä tai yöllä\, niin minä tulin näkemään kaikista Jumalan teoista\, että ihminen ei voi käsittää sitä\, mitä tapahtuu auringon alla; sillä ihminen saa kyllä nähdä vaivaa etsiessään\, mutta ei hän käsitä. Ja jos viisas luuleekin tietävänsä\, ei hän kuitenkaan voi käsittää. \n  \n2. lukukappale\nEf. 4: 1–6\nNiin kehoitan siis minä\, joka olen vankina Herrassa\, teitä vaeltamaan\, niinkuin saamanne kutsumuksen arvo vaatii\, kaikessa nöyryydessä ja hiljaisuudessa ja pitkämielisyydessä kärsien toinen toistanne rakkaudessa ja pyrkien säilyttämään hengen yhteyden rauhan yhdyssiteellä: yksi ruumis ja yksi henki\, niinkuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon\, jonka te kutsumuksessanne saitte; yksi Herra\, yksi usko\, yksi kaste; yksi Jumala ja kaikkien Isä\, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa. \n  \nEvankeliumi\nJoh. 15: 1–10\n”Minä olen totinen viinipuu\, ja minun Isäni on viinitarhuri. Jokaisen oksan minussa\, joka ei kanna hedelmää\, hän karsii pois; ja jokaisen\, joka kantaa hedelmää\, hän puhdistaa\, että se kantaisi runsaamman hedelmän. Te olette jo puhtaat sen sanan tähden\, jonka minä olen teille puhunut. Pysykää minussa\, niin minä pysyn teissä. Niinkuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään\, ellei se pysy viinipuussa\, niin ette tekään\, ellette pysy minussa. Minä olen viinipuu\, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn\, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä. Jos joku ei pysy minussa\, niin hänet heitetään pois niinkuin oksa\, ja hän kuivettuu; ja ne kootaan yhteen ja heitetään tuleen\, ja ne palavat. Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä\, niin anokaa\, mitä ikinä tahdotte\, ja te saatte sen. Siinä minun Isäni kirkastetaan\, että te kannatte paljon hedelmää ja tulette minun opetuslapsikseni. Niinkuin Isä on minua rakastanut\, niin minäkin olen rakastanut teitä; pysykää minun rakkaudessani. Jos te pidätte minun käskyni\, niin te pysytte minun rakkaudessani\, niinkuin minä olen pitänyt Isäni käskyt ja pysyn hänen rakkaudessaan. \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias\, iankaikkinen Jumala\, joka olet ilmoittanut meille oikean uskon\, niin että voimme tunnustaa sinun olevan kolmiyhteinen ja silti yksi ainoa Jumala! Me rukoilemme sinua: varjele meitä tämän uskon kautta kaikesta\, mikä voisi olla meille vahingoksi. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Pyhä Kolmiyhteinen Jumala! Sinä olet luonut meidät\, lunastanut meidät ja johdattanut meidät oikeaan uskoon. Yhä vieläkin sinä pyhität meitä ja kasvatat meitä uskossa. Me pyydämme sinua: valaise meitä\, jotta yhä syvemmin käsittäisimme kaikkein pyhimmän Kolminaisuutesi salaisuuden ja säilyttäisimme oikean kristillisen uskon\, kunnes saamme kirkkaudessa katsella sinua kasvoista kasvoihin. Tätä pyydämme Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen nimessä\, hänen\, joka on yhdessä Isän ja Pyhän Hengen kanssa yksi ainoa Jumala\, ikuisesti ylistetty ja kiitetty. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni\nMissale Aboense ( VK783)\nYlistetty olkoon Pyhä Kolminaisuus\, yksi ja jakamaton |Jumala. *\nHän on meille hyvä ja |armollinen. \nTAI\nEf. 1:3\nYlistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja |Isä\, *\njoka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella |Kristuksessa. \nPsalmi:\nPs. 95: 1–7\nTulkaa\, kohottakaamme ilohuuto |Herralle\, *\nriemuhuuto pelastuksemme |kalliolle. \nKäykäämme kiittäen hänen kasvojensa |eteen\, *\nveisatkaamme hänelle |riemuvirsiä. \nSillä Herra on suuri Jumala\, suuri kuningas yli kaikkien juma|lien. *\nMaan syvyydet ovat hänen kädessänsä\, ja hänen ovat |vuorten kukkulat. \nHänen on meri\, sillä hän on sen |tehnyt\, *\nja kuiva maa\, jonka hänen kätensä ovat |valmistaneet. \nTulkaa\, kumartukaamme ja polvistu|kaamme\, *\npolvillemme langetkaamme Herran\, meidän |Luojamme\, eteen. \nSillä hän on meidän Jumalamme\, ja me olemme kansa\, jota hän |paimentaa\, *\nlauma\, jota hänen |kätensä kaitsee. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/pyhan-kolminaisuuden-paiva-vsk2/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2026/05/Kirkkovuosi_Pyhan_kolminaisuuden_paiva.jpg END:VEVENT END:VCALENDAR