BEGIN:VCALENDAR
VERSION:2.0
PRODID:-//Luterilainen.net - ECPv6.16.3//NONSGML v1.0//EN
CALSCALE:GREGORIAN
METHOD:PUBLISH
X-ORIGINAL-URL:https://www.luterilainen.net
X-WR-CALDESC:Tapahtumat Luterilainen.net
REFRESH-INTERVAL;VALUE=DURATION:PT1H
X-Robots-Tag:noindex
X-PUBLISHED-TTL:PT1H
BEGIN:VTIMEZONE
TZID:Europe/Helsinki
BEGIN:DAYLIGHT
TZOFFSETFROM:+0200
TZOFFSETTO:+0300
TZNAME:EEST
DTSTART:20250330T010000
END:DAYLIGHT
BEGIN:STANDARD
TZOFFSETFROM:+0300
TZOFFSETTO:+0200
TZNAME:EET
DTSTART:20251026T010000
END:STANDARD
BEGIN:DAYLIGHT
TZOFFSETFROM:+0200
TZOFFSETTO:+0300
TZNAME:EEST
DTSTART:20260329T010000
END:DAYLIGHT
BEGIN:STANDARD
TZOFFSETFROM:+0300
TZOFFSETTO:+0200
TZNAME:EET
DTSTART:20261025T010000
END:STANDARD
BEGIN:DAYLIGHT
TZOFFSETFROM:+0200
TZOFFSETTO:+0300
TZNAME:EEST
DTSTART:20270328T010000
END:DAYLIGHT
BEGIN:STANDARD
TZOFFSETFROM:+0300
TZOFFSETTO:+0200
TZNAME:EET
DTSTART:20271031T010000
END:STANDARD
BEGIN:DAYLIGHT
TZOFFSETFROM:+0200
TZOFFSETTO:+0300
TZNAME:EEST
DTSTART:20280326T010000
END:DAYLIGHT
BEGIN:STANDARD
TZOFFSETFROM:+0300
TZOFFSETTO:+0200
TZNAME:EET
DTSTART:20281029T010000
END:STANDARD
BEGIN:DAYLIGHT
TZOFFSETFROM:+0200
TZOFFSETTO:+0300
TZNAME:EEST
DTSTART:20290325T010000
END:DAYLIGHT
BEGIN:STANDARD
TZOFFSETFROM:+0300
TZOFFSETTO:+0200
TZNAME:EET
DTSTART:20291028T010000
END:STANDARD
END:VTIMEZONE
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20260906
DTEND;VALUE=DATE:20260907
DTSTAMP:20260604T070913
CREATED:20191112T140545Z
LAST-MODIFIED:20240926T130600Z
UID:7818-1788652800-1788739199@www.luterilainen.net
SUMMARY:15. sunnuntai helluntaista
DESCRIPTION:“Kukin antakoon sen mukaan kuin on mielessään päättänyt\, ei vastahakoisesti eikä pakosta\, sillä iloista antajaa Jumala rakastaa”\, Pyhä Henki sanoo päivän toisen vuosikerran Uuden testamentin kirjetekstissä. Kristityn hyvät teot eivät kumpua helvetinpelosta\, eivät toiveesta saada tuonpuoleisia palkintoja tämänpuoleisesta vaivannäöstä eivätkä halusta saada kiitosta ihmisiltä. Sellainen laskelmoiva ja omaa etuansa etsivä suhtautuminen hyviin tekoihin on vieras kristilliselle hurskaudelle ja ansaitsee ainoastaan tekopyhyyden nimen. \nUskovana minä sen sijaan rakastan Jumalaa ja lähimmäistäni siksi\, että Jumalan rakkaus on sytyttänyt minut vastarakkauteen. Miten Jumala siis on minua rakastanut? Ensiksi Isä\, Luojani\, on antanut minulle elämän ja kaiken mitä siihen tarvitaan. Ilma\, jota hengitän\, on Jumalan ilmaa\, veri\, joka suonissani virtaa\, on Jumalan verta. Isä antaa itsensä minulle koko luomakunnassa. Toiseksi Poika\, Herrani\, on tullut minun veljekseni ja lunastanut minut kadotetun ja tuomitun ihmisen synnistä\, kuolemasta ja perkeleen vallasta. Jeesus Kristus on omalla verellään ostanut minut vapaaksi iankaikkisesta kadotuksesta ja ottanut minut omakseen. Poika antaa itsensä minulle koko työssään. Kolmanneksi Pyhä Henki\, Pyhittäjäni\, on kutsunut evankeliumin kautta minut\, joka en hänen kutsuaan ole etsinyt enkä kaivannut\, ja vienyt pyhään kristilliseen seurakuntaan\, missä hän joka päivä antaa minulle syntini anteeksi\, valmistaa minua ruumiin ylösnousemukseen ja lahjoittaa minulle iankaikkisen elämän. Pyhä Henki antaa itsensä minulle kaikissa lahjoissaan. Kaiken tämän Jumala tekee minulle ilman mitään minun ansiotani tai mahdollisuuttani. \nKiitollisuus anteliasta Jumalaa kohtaan saa uskovan vuorostaan antamaan itsestään\, ajastaan ja varoistaan lähimmäisen auttamiseksi ja Jumalan valtakunnan työhön. “Kiitos Jumalalle hänen sanomattoman suuresta lahjastaan!” \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 92:2 Psalmi: Ps. 65:2–6 9 tai Ps. 136:1–9 25–26 Hallelujasäe: Ps. 147:1\n1. lukukappale:  Jes. 24:14–16 2. lukukappale:  2. Kor. 9:6–15 Evankeliumi:  Joh. 5:1–15 \n\n1. lukukappale\nJes. 24:14–16\nNe korottavat äänensä ja riemuitsevat\, ne huutavat mereltä päin Herran valtasuuruutta: “Sentähden kunnioittakaa Herraa valon mailla\, ja meren saarilla Herran\, Israelin Jumalan\, nimeä”. Maan äärestä kuulemme ylistysvirret: “Ihana on vanhurskaan osa!”  \n  \n2. lukukappale\n2. Kor. 9:6–15\nHuomatkaa tämä: joka niukasti kylvää\, se myös niukasti niittää\, ja joka runsaasti kylvää\, se myös runsaasti niittää. Antakoon kukin\, niinkuin hänen sydämensä vaatii\, ei surkeillen eikä pakosta; sillä iloista antajaa Jumala rakastaa. Ja Jumala on voimallinen antamaan teille ylenpalttisesti kaikkea armoa\, että teillä kaikessa aina olisi kaikkea riittävästi\, voidaksenne ylenpalttisesti tehdä kaikkinaista hyvää; niinkuin kirjoitettu on:\n“Hän sirottelee\, hän antaa köyhille\, hänen vanhurskautensa pysyy iankaikkisesti”.\nJa hän\, joka antaa siemenen kylväjälle ja leivän ruuaksi\, on antava teillekin ja enentävä kylvönne ja kasvattava teidän vanhurskautenne hedelmät\, niin että te kaikessa vaurastuen voitte vilpittömästi harjoittaa kaikkinaista anteliaisuutta\, joka meidän kauttamme saa aikaan kiitosta Jumalalle. Sillä tämä avustamispalvelus ei ainoastaan poista pyhien puutteita\, vaan käy vieläkin hedelmällisemmäksi Jumalalle annettujen monien kiitosten kautta\, kun he\, tästä teidän palveluksestanne huomattuaan\, kuinka taattu teidän mielenne on\, ylistävät Jumalaa siitä\, että te näin alistuvaisesti tunnustaudutte Kristuksen evankeliumiin ja näin vilpittömästi olette ruvenneet yhteyteen heidän kanssaan ja kaikkien kanssa. Ja hekin rukoilevat teidän edestänne ja ikävöivät teitä sen ylen runsaan Jumalan armon tähden\, joka on teidän osaksenne tullut. Kiitos Jumalalle hänen sanomattomasta lahjastaan! \n  \nEvankeliumi\nJoh. 5:1–15\nSen jälkeen oli juutalaisten juhla\, ja Jeesus meni ylös Jerusalemiin. Ja Jerusalemissa on Lammasportin luona lammikko\, jonka nimi hebreankielellä on Betesda\, ja sen reunalla on viisi pylväskäytävää. Niissä makasi suuri joukko sairaita\, sokeita\, rampoja ja näivetystautisia\, jotka odottivat veden liikuttamista.\nJa siellä oli mies\, joka oli sairastanut kolmekymmentä kahdeksan vuotta. Kun Jeesus näki hänen siinä makaavan ja tiesi hänen jo kauan aikaa sairastaneen\, sanoi hän hänelle: “Tahdotko tulla terveeksi?” Sairas vastasi hänelle: “Herra\, minulla ei ole ketään\, joka veisi minut lammikkoon\, kun vesi on kuohutettu; ja kun minä olen menemässä\, astuu toinen sinne ennen minua”. Jeesus sanoi hänelle: “Nouse\, ota vuoteesi ja käy”. Ja mies tuli kohta terveeksi ja otti vuoteensa ja kävi.\nMutta se päivä oli sapatti. Sentähden juutalaiset sanoivat parannetulle: “Nyt on sapatti\, eikä sinun ole lupa kantaa vuodetta”. Hän vastasi heille: “Se\, joka teki minut terveeksi\, sanoi minulle: ‘Ota vuoteesi ja käy’.” He kysyivät häneltä: “Kuka on se mies\, joka sanoi sinulle: ‘Ota vuoteesi ja käy’?” Mutta parannettu ei tiennyt\, kuka se oli; sillä Jeesus oli poistunut\, kun siinä paikassa oli paljon kansaa. Sen jälkeen Jeesus tapasi hänet pyhäkössä ja sanoi hänelle: “Katso\, sinä olet tullut terveeksi; älä enää syntiä tee\, ettei sinulle jotakin pahempaa tapahtuisi”. Niin mies meni ja ilmoitti juutalaisille\, että Jeesus oli hänet terveeksi tehnyt. \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala! Varjele aina kristikuntaasi\, sillä jos sinä et sitä tue\, niin se ei voi inhimillisen heikkoutensa takia kestää. Suo sen aina saada sinulta apua\, välttää sitä\, mikä on vahingollista\, ja seurata sitä\, mikä on hyväksi. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Herra Jeesus Kristus! Me kiitämme sinua siitä\, että tahdot olla hätään joutuneiden auttaja ja pelastaja kaikesta kurjuudesta. Katso armollisesti kaikkia kärsiviä. Vaikuta heidän sydämissään vakaa usko\, että he voisivat kaikissa tämän ajan vaivoissa ottaa vastaan apusi ja lohdutuksesi. Anna heille se armo\, että he voisivat nöyrästi kiittää sinua kaikista hyvistä teoistasi\, myös rististä ja kärsimyksistä. Päästä heidät kaikesta synnistä ja anna heille voimaa rakastaa ja palvella sinua nyt ja iankaikkisesti. Kuule meitä sinä\, joka yhdessä Isän ja Pyhän Hengen kanssa hallitset nyt ja aina. \n3. Herra Jumala\, taivaallinen Isä\, joka olet sanalla ja pyhällä kasteella armollisesti vapauttanut synnin hirveästä tartunnasta kaikki meidät\, jotka uskomme! Vieläkin sinä autat meitä joka päivä kaikissa tarpeissamme. Me rukoilemme sinua: herätä sydämemme Pyhällä Hengelläsi\, niin ettemme ikinä unohtaisi hyvää tekoasi. Auta meitä elämään aina sinun pelossasi\, turvautumaan sydämellisellä toivolla laupeuteesi sekä kiittämään ja ylistämään sinua jatkuvasti iloisin mielin. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. (1. vsk.) \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 92:2\nHyvä on |Herraa kiittää *\nja veisata kiitosta sinun nimellesi\, |sinä Korkein. \nPsalmi:\nPs. 65:2–6 9\nJumala\, hiljaisuudessa kiitetään sinua |Siionissa\, *\nja sinulle täy|tetään lupaus. \nSinä |kuulet rukouksen: *\nsinun tykösi tulee |kaikki liha. \nMinun syntivelkani ovat |ylen raskaat\, *\nmutta sinä annat anteeksi meidän |rikoksemme. \nAutuas se\, jonka sinä valitset ja otat tykösi\, esikarta|noissasi asumaan! *\nSalli meidän tulla ravituiksi sinun huoneesi hyvyydellä\, sinun temppelisi |pyhyydellä. \nIhmeellisillä teoilla sinä vastaat meille |vanhurskaudessa\, *\nsinä\, meidän autuutemme Jumala\, sinä\, kaikkien maan äärten ja kaukaisen |meren turva\, \njoka voimallasi |vahvistat vuoret *\nja olet vyötetty |väkevyydellä; \nsinä\, joka asetat |merten pauhinan *\nja niiden aaltojen pauhinan ja kan|sojen metelin\, \nniin että ne\, jotka niiden äärillä asuvat\, hämmästyvät sinun |ihmeitäsi; *\naamun ja ehtoon ääret sinä |täytät riemulla. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen. \n  \nTai:\nPs. 136:1–9 25–26\nKiittäkää Herraa\, sillä |hän on hyvä\, *\nsillä hänen armonsa pysyy ian|kaikkisesti. \nKiittäkää juma|lien Jumalaa\, *\nsillä hänen armonsa pysyy ian|kaikkisesti. \nKiittäkää |herrain Herraa\, *\nsillä hänen armonsa pysyy ian|kaikkisesti; \nhäntä\, joka yksin tekee |suuria ihmeitä\, *\nsillä hänen armonsa pysyy ian|kaikkisesti; \nhäntä\, joka on taidolla |tehnyt taivaat\, *\nsillä hänen armonsa pysyy ian|kaikkisesti; \nhäntä\, joka on levittänyt maan |vetten ylitse\, *\nsillä hänen armonsa pysyy ian|kaikkisesti; \nhäntä\, joka on tehnyt |suuret valot\, *\nsillä hänen armonsa pysyy ian|kaikkisesti: \nauringon hallit|semaan päivää\, *\nsillä hänen armonsa pysyy ian|kaikkisesti\, \nkuun ja tähdet hallit|semaan yötä\, *\nsillä hänen armonsa pysyy ian|kaikkisesti; \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/15-sunnuntai-helluntaista-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_Viidestoista-su-Helluntaista.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20260913
DTEND;VALUE=DATE:20260914
DTSTAMP:20260604T070913
CREATED:20191112T140547Z
LAST-MODIFIED:20240926T130638Z
UID:7819-1789257600-1789343999@www.luterilainen.net
SUMMARY:16. sunnuntai helluntaista
DESCRIPTION:Evankelista Luukkaan välittämä kertomus piirtää eteemme kaksi Jumalan huolenpidon muotoa. Jumala ruokkii meitä sanallaan ja pitää huolta meistä lähimmäistemme kautta. Jeesus on ollut liikkeellä opetuslastensa kanssa ja kenties koko päivän vaellettuaan he saapuvat erääseen kylään\, josta Johanneksen evankeliumi tietää kertoa sen olevan Betania. Siellä Martta niminen nainen ottaa heidät vastaan ja alkaa palvelemaan heitä\, kun taas hänen sisarensa Maria istuutuu opetuslasten joukkoon\, Jeesuksen lähelle\, kuulemaan Jeesuksen opetusta. \nMartta kuvaa tässä Jumalan huolenpitoa lähimmäistemme kautta ja Marian ”opetuslapsena olo” Jumalan sanan ravintoa. Kumpaakin tarvitaan. Jeesuksen vastaus Marian toimintaan turhautuneelle Martalle antaa meille vielä kallisarvoisen lisätiedon. Iankaikkisuusosamme puolesta tärkeää on vain Jumalan sana. Tämä on kaiken perusta. Jotta me voisimme jaksaa rakastaa ja palvella lähimmäisiämme Jumalan huolenpidon ”työkaluina”\, meillä täytyy olla suhde Jumalaan kunnossa. Meidän täytyy ravita itseämme Jumalan sanalla\, kuulemalla Jumalan sanaa ja nauttimalla Jeesuksen ruumiin ja veren ehtoollisen sakramentissa. Sanan kautta saadun syntien anteeksiantamisen pohjalta voimme sitten ponnistaa rakastamaan ja palvelemaan lähimmäistämme (1. Joh. 4:10–11)\, ei toisinpäin. Näin Jumala toteuttaa osaltaan huolenpitoansa luomakunnassansa. \nTaas toisaalta\, mitä tulee Jumalan sanan ravintoon; jos ei ole Marttoja\, ei voi myöskään olla Marioita. Jos kaikki vain kuuntelisivat Jumalan sanaa\, mikään ei toimisi\, eikä Jumalan huolenpito toteutuisi. Jokaisen onkin hyvä olla joskus myös Marttana\, jotta voisi olla jatkuvasti Mariana. Tällöin Jumalan sanaa voidaan julistaa\, sakramentteja toimittaa ja me tulemme Jumalan palvelemaksi myös lähimmäistemme kautta. \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 55:23 Psalmi: Ps. 86:1 3–7 Hallelujasäe: Ps. 46:11\n1. lukukappale:  1. Kun. 17:1 8–16 2. lukukappale:  Fil. 4:10–14 Evankeliumi:  Luuk. 10:38–42 \n\n1. lukukappale\n1. Kun. 17:1\, 8–16\nTisbeläinen Elia\, eräs Gileadiin asettuneita siirtolaisia\, sanoi Ahabille: “Niin totta kuin Herra\, Israelin Jumala\, elää\, jonka edessä minä seison: näinä vuosina ei tule kastetta eikä sadetta muutoin kuin minun sanani kautta”.\nJa hänelle tuli tämä Herran sana: “Nouse ja mene Sarpatiin\, joka on Siidonin aluetta\, ja asetu sinne. Katso\, minä olen käskenyt leskivaimon elättää sinua siellä.”\nNiin hän nousi ja meni Sarpatiin. Ja kun hän tuli kaupungin portille\, niin katso\, siellä oli leskivaimo keräilemässä puita. Hän huusi tälle ja sanoi: “Tuo minulle vähän vettä astiassa juodakseni”. Kun hän meni hakemaan\, huusi hän hänelle ja sanoi: “Tuo minulle myös palanen leipää kädessäsi”. Mutta hän vastasi: “Niin totta kuin Herra\, sinun Jumalasi\, elää\, minulla ei ole leipäkakkuakaan\, vaan ainoastaan kourallinen jauhoja ruukussa ja vähän öljyä astiassa. Ja katso\, kerättyäni pari puuta minä menen leipomaan itselleni ja pojalleni\, syödäksemme ja sitten kuollaksemme.”\nNiin Elia sanoi hänelle: “Älä pelkää; mene ja tee\, niinkuin olet sanonut. Mutta leivo minulle ensin pieni kaltiainen ja tuo se minulle. Leivo sitten itsellesi ja pojallesi. Sillä näin sanoo Herra\, Israelin Jumala: Jauhot eivät lopu ruukusta\, eikä öljyä ole puuttuva astiasta siihen päivään asti\, jona Herra antaa sateen maan päälle.”\nNiin hän meni ja teki\, niinkuin Elia oli sanonut. Ja hänellä sekä myös Elialla ja vaimon perheellä oli syötävää pitkäksi aikaa. Jauhot eivät loppuneet ruukusta\, eikä öljyä puuttunut astiasta\, sen Herran sanan mukaan\, jonka hän oli Elian kautta puhunut. \n  \n2. lukukappale\nFil. 4:10–14\nMinä ihastuin suuresti Herrassa\, että te jo vihdoinkin olitte elpyneet pitämään minusta huolta\, johon teillä ennenkin oli ollut halua\, vaikka ei tilaisuutta. Ei niin\, että minä puutteen vuoksi tätä sanon; sillä minä olen oppinut oloihini tyytymään. Osaan elää niukkuudessa\, osaan myös elää runsaudessa; kaikkeen ja kaikenlaisiin oloihin minä olen tottunut; sekä olemaan ravittuna että näkemään nälkää\, elämään sekä runsaudessa että puutteessa. Kaikki minä voin hänessä\, joka minua vahvistaa. Kuitenkin teitte hyvin\, kun otitte osaa minun ahdinkooni. \n  \nEvankeliumi\nLuuk. 10:38–42\nJa heidän vaeltaessaan hän meni muutamaan kylään. Niin eräs nainen\, nimeltä Martta\, otti hänet kotiinsa. Ja hänellä oli sisar\, Maria niminen\, joka asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettansa. Mutta Martta puuhasi monissa palvelustoimissa; ja hän tuli ja sanoi: “Herra\, etkö sinä välitä mitään siitä\, että sisareni on jättänyt minut yksinäni palvelemaan? Sano siis hänelle\, että hän minua auttaisi.” Herra vastasi ja sanoi hänelle: “Martta\, Martta\, moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet\, mutta tarpeellisia on vähän\, tahi yksi ainoa. Maria on valinnut hyvän osan\, jota ei häneltä oteta pois.” \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala! Varjele ja puhdista aina kristillistä seurakuntaasi\, sillä ilman sinua se ei voi kestää. Suojele ja hallitse sitä siis aina voimallasi. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Rakas taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua siitä\, että olet antanut meille pyhän sanasi valoksi kaikille teillemme. Auta meitä nöyrästi kuuntelemaan sitä ja kätkemään se uskollisesti sydämiimme. Varjele meitä tämän maailman murheista ja huolista ja suo meidän aina kaikessa etsiä sitä\, mikä on iankaikkista. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n3. Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Me kiitämme sinua siitä\, että olet tallettanut meitä varten taivaaseen katoamattoman\, saastumattoman ja turmeltumattoman perinnön. Herra\, kohota mielemme pois maallisista ja kiinnitä se kokonaan sinuun\, niin että koko sydämellämme etsisimme taivaallisia aarteita\, joita sinä\, kaikkien hyvien lahjojen antaja\, tahdot jakaa meille. Anna meille Hengen valoa ymmärtääksemme sinun tahtosi ja voimaa elää hyvän tahtosi mukaan. Sinun rakkaan Poikasi\, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen\, kautta. \n  \nPäivän psalmi\nAntifoni:\nPs. 55:23\nHeitä murheesi |Herran huomaan\, *\nhän pitää si|nusta huolen. \nPsalmi:\nPs. 86:1 3–7\nKallista\, Herra\, korvasi minun puoleeni ja |vastaa minulle\, *\nsillä minä olen kur|ja ja köyhä. \nVarjele minun sieluni\, sillä minä |olen hurskas; *\nsinä\, minun Jumalani\, pelasta palvelijasi\, joka |sinuun turvaa. \nOle minulle armol|linen\, Herra\, *\nsillä sinua minä huudan |kaiken päivää. \nIlahuta palveli|jasi sielu\, *\nsillä sinun puoleesi\, Herra\, minä y|lennän sieluni. \nSillä sinä\, Herra\, olet hyvä ja anteeksi|antavainen\, *\nsuuri armossa kaikille\, jotka sinua avuk|sensa huutavat. \nOta\, Herra\, korviisi minun |rukoukseni\, *\ntarkkaa minun anomi|seni ääntä. \nHätäni päivänä minä sinua avuk|seni huudan\, *\nsillä sinä |vastaat minulle. \nEi ole sinun vertaistasi\, Herra\, juma|lien joukossa\, *\neikä ole vertaa |sinun töillesi. \nKaikki kansat\, jotka sinä tehnyt olet\, tulevat ja kumartuvat sinun edes|säsi\, Herra\, *\nja kunnioittavat sinun |nimeäsi. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/16-sunnuntai-helluntaista-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_Kuudestoista-su-Helluntaista.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20260920
DTEND;VALUE=DATE:20260921
DTSTAMP:20260604T070913
CREATED:20191112T140547Z
LAST-MODIFIED:20240926T130652Z
UID:7820-1789862400-1789948799@www.luterilainen.net
SUMMARY:17. sunnuntai helluntaista
DESCRIPTION:Oletko koskaan pohtinut\, millainen koko todellisuus olisi\, jos kuolemaa ei olisi olemassa? Tämän pohtiminen on itse asiassa hankalampaa\, kuin mitä luulisi – sillä apostoli Paavalin sanoin: ”Kuolema tekee työtään meissä”. Joka syksy lehtipuut pudottavat lehtensä. Juhlissa vastaanotetut kukkaset lakastuvat. Pitkään ilahduttaneet ja palvelleet koti- ja lemmikkieläimet kuolevat. Ja mikä vielä pahinta\, me itsekin kuolemme ja meidän lähimmäisemmekin tulevat kuolemaan. Kuolema koskettaa jokaista\, tavalla tai toisella. Siksi on niin hankalaa kuvitella todellisuutta ilman kuolemaa. Vaikka voidaan olla melko varmoja siitä\, että jokainen meistä mielellään eläisi ilman tuota kuolemaa ja sen tekemää työtä. \nSiksi tässäkään asiassa ei kannata jäädä oman mielikuvituksen varaan kuolemattomuudesta. Raamattu itse asiassa ensimmäisissä ja viimeisissä luvuissaan kertoo\, millaista on elämä ilman kuolemaa. Raamatun alkuluvut tämän suhteen voitaisiin tiivistää seuraaviin sanoihin: sangen hyvää. Ja viimeiset luvut tiivistää sanoihin: iankaikkista rauhaa. Alussa kaikki oli sangen hyvää. Jumala loi kaiken hyväksi. Mutta Jumalan tahdon rikkomisen ja syntiinlankeemuksen myötä tuli kuolema. Ja Jeesus\, joka kykeni Lasaruksen herättämään tässä ajassa kuolleista – myös itse heräsi ja herätettiin kuolleista. Kuolema on siis voitettu. Virressä 90 lauletaan: ”Kuolemallaan kuoleman voitti”. Ja luterilaisessa virressä 843 lauletaan: ”Haudasta nousit elämään ja kuolon kukistit”. Molemmat virret kertovat siis Jeesuksen ylösnousemuksesta. \nKoskapa kuolema on siis voitettu\, niin se ei enää hallitse elämää. Monenlaiset taudit ja sairaudet voivat kiusata kristittyäkin. Mutta juuri kaikissa näissä voi aina kääntyä Kristuksen puoleen\, joka kärsi ja kuoli. Mutta nousi myös ylös kuolleista. Apostoli Paavali kuvaakin ihanalla tavalla kristityn todellisuutta. ”Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa\, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä.” Kaikkein suurimmassakin ahdingossa Jumalan lapsi voi loistaa Jeesuksen lahjoittaman iankaikkisen elämän kirkkautta – odottaen samalla luvattua iankaikkista rauhaa\, jossa kuolemaa enää ei ole. \n\n Kynttilöitä: 2 Liturginen väri:  vihreä.  2. vuosikerta \n Päivän psalmi Antifoni:  Ps. 56:14 Psalmi:  Ps. 86:10–13  Hallelujasäe Joona 2:3\n1. lukukappale  Job. 19:25–27  2. lukukappale  2. Kor. 4:7–14 Evankeliumi Joh. 11:21–29 (30-31) 32-45 \n\n1. lukukappale\nJob 19:25–27\nMutta minä tiedän lunastajani elävän\, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä. Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti\, saan minä nähdä Jumalan. Hänet olen minä näkevä apunani; minun silmäni saavat nähdä hänet – eikä vieraana. Munaskuuni hiukeavat sisimmässäni. \n  \n2. lukukappale\n2. Kor. 4:7–14\nMutta tämä aarre on meillä saviastioissa\, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä. Me olemme kaikin tavoin ahdingossa\, mutta emme umpikujassa\, neuvottomat\, mutta emme toivottomat\, vainotut\, mutta emme hyljätyt\, maahan kukistetut\, mutta emme tuhotut.\nMe kuljemme\, aina kantaen Jeesuksen kuolemaa ruumiissamme\, että Jeesuksen elämäkin tulisi meidän ruumiissamme näkyviin. Sillä me\, jotka elämme\, olemme alati annetut kuolemaan Jeesuksen tähden\, että Jeesuksen elämäkin tulisi kuolevaisessa lihassamme näkyviin. Niinpä siis kuolema tekee työtään meissä\, mutta elämä teissä. Mutta koska meillä on sama uskon Henki\, niinkuin kirjoitettu on: “Minä uskon\, sentähden minä puhun”\, niin mekin uskomme\, ja sentähden me myös puhumme\, tietäen\, että hän\, joka herätti Herran Jeesuksen\, on herättävä meidätkin Jeesuksen kanssa ja asettava esiin yhdessä teidän kanssanne. \n  \nEvankeliumi\nJoh. 11:21–29 (30–31) 32–45\nJa Martta sanoi Jeesukselle: “Herra\, jos sinä olisit ollut täällä\, niin minun veljeni ei olisi kuollut. Mutta nytkin minä tiedän\, että Jumala antaa sinulle kaiken\, mitä sinä Jumalalta anot.” Jeesus sanoi hänelle: “Sinun veljesi on nouseva ylös”. Martta sanoi hänelle: “Minä tiedän hänen nousevan ylösnousemuksessa\, viimeisenä päivänä”. Jeesus sanoi hänelle: “Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun\, se elää\, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään\, joka elää ja uskoo minuun\, ikinä kuole. Uskotko sen?” Hän sanoi hänelle: “Uskon\, Herra; minä uskon\, että sinä olet Kristus\, Jumalan Poika\, se\, joka oli tuleva maailmaan”.\nJa tämän sanottuaan hän meni ja kutsui salaa sisarensa Marian sanoen: “Opettaja on täällä ja kutsuu sinua”. Kun Maria sen kuuli\, nousi hän nopeasti ja meni hänen luoksensa. (Mutta Jeesus ei ollut vielä saapunut kylään\, vaan oli yhä siinä paikassa\, missä Martta oli hänet kohdannut. Kun nyt juutalaiset\, jotka olivat Marian kanssa huoneessa häntä lohduttamassa\, näkivät hänen nopeasti nousevan ja lähtevän ulos\, seurasivat he häntä\, luullen hänen menevän haudalle\, itkemään siellä.)\nKun siis Maria saapui sinne\, missä Jeesus oli\, ja näki hänet\, lankesi hän hänen jalkojensa eteen ja sanoi hänelle: “Herra\, jos sinä olisit ollut täällä\, ei minun veljeni olisi kuollut”. Kun Jeesus näki hänen itkevän ja hänen kanssaan tulleiden juutalaisten itkevän\, joutui hän hengessään syvän liikutuksen valtaan ja vapisi; ja hän sanoi: “Mihin te panitte hänet?” He sanoivat hänelle: “Herra\, tule ja katso”. Ja Jeesus itki. Niin juutalaiset sanoivat: “Katso\, kuinka rakas hän oli hänelle!” Mutta muutamat heistä sanoivat: “Eikö hän\, joka avasi sokean silmät\, olisi voinut tehdä sitäkin\, ettei tämä olisi kuollut?”\nNiin Jeesus joutui taas liikutuksen valtaan ja meni haudalle; ja se oli luola\, ja sen suulla oli kivi. Jeesus sanoi: “Ottakaa kivi pois”. Martta\, kuolleen sisar\, sanoi hänelle: “Herra\, hän haisee jo\, sillä hän on ollut haudassa neljättä päivää”. Jeesus sanoi hänelle: “Enkö minä sanonut sinulle\, että jos uskoisit\, niin sinä näkisit Jumalan kirkkauden?”\nNiin he ottivat kiven pois. Ja Jeesus loi silmänsä ylös ja sanoi: “Isä\, minä kiitän sinua\, että olet minua kuullut. Minä kyllä tiesin\, että sinä minua aina kuulet; mutta kansan tähden\, joka seisoo tässä ympärillä\, minä tämän sanon\, että he uskoisivat sinun lähettäneen minut.” Ja sen sanottuansa hän huusi suurella äänellä: “Lasarus\, tule ulos!” Ja kuollut tuli ulos\, jalat ja kädet siteisiin käärittyinä\, ja hänen kasvojensa ympärille oli kääritty hikiliina. Jeesus sanoi heille: “Päästäkää hänet ja antakaa hänen mennä”. Niin useat juutalaisista\, jotka olivat tulleet Marian luokse ja nähneet\, mitä Jeesus teki\, uskoivat häneen. \n  \nRukoukset\n1. Pyhä Jumala! Auta meitä mielellämme palvelemaan sinua ja herätä tahtomme aina pyytämään apuasi. Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Taivallinen Isä! Me kiitämme sinua siitä\, että tahdot lähettää Pyhän Henkesi asumaan sydämiimme ja tehdä kuolevaiset ruumiimme eläviksi hänen kauttaan. Me rukoilemme sinua: varjele meitä hengellisestä kuolemasta ja vahvista meissä uutta ihmistä\, joka vaeltaa pyhyydessä ja vanhurskaudessa sinun kasvojesi edessä. Auta meitä aina kuulemaan sanaasi ja seuraamaan sitä\, niin ettei meitä tuomittaisi vaan pääsisimme sisälle elämään. Sinun rakkaan Poikasi\, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen\, kautta. \n3. Herra Jumala\, taivaallinen Isä\, joka annoit Poikasi tulla ihmiseksi\, jotta hän suorittaisi kuolemallaan maksun synneistämme ja pelastaisi meidät iankaikkisesta kuolemasta! Me rukoilemme sinua: varjele meitä epäilyksistä ja auta meitä aina pitämään kiinni tästä toivosta\, että niin kuin Herramme Jeesus Kristus herätti sanallaan kuolleet\, niin hän herättää viimeisenä päivänä meidätkin ja antaa meille iankaikkisen autuuden. Kuule meitä Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä. \n  \nPäivän psalmi\nAntifoni:\nPs. 56:14\nSinä pelastit minun sieluni |kuolemasta\, *\nminun jalkani kom|pastumasta. \nPsalmi:\nPs. 86:10–13\nSillä sinä olet suuri |ja teet ihmeitä\, *\nsinä ainoa |olet Jumala. \nNeuvo minulle tiesi\, Herra\, että minä vaeltaisin sinun |totuudessasi. *\nKiinnitä minun sydämeni siihen yhteen\, että minä sinun nime|äsi pelkäisin. \nKaikesta sydämestäni minä kiitän sinua\, Herra\, minun |Jumalani\, *\nja kunnioitan sinun nimeäsi ian|kaikkisesti; \nsillä sinun armosi on suuri |minua kohtaan\, *\nsinä olet pelastanut minun sieluni tuonelan |syvyydestä. \nJumala\, julkeat ovat nousseet |minua vastaan\, *\nväkivaltaisten joukko etsii minun henkeäni; eivät he pidä sinua sil|mäinsä edessä. \nMutta sinä\, Herra\, olet laupias ja armahta|vainen Jumala\, *\npitkämielinen\, suuri armossa ja |totuudessa. \nKäänny minun puoleeni\, ole minulle |armollinen\, *\nanna voimasi palvelijallesi\, auta palvelijatta|resi poikaa. \nTee merkki minulle\, minun |hyväkseni. *\nHäpeäksensä minun vihaajani nähkööt\, että sinä\, Herra\, minua au|tat ja lohdutat. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/17-sunnuntai-helluntaista-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2019/11/Kirkkovuosi_Seitsemastoista-su-Helluntaista_muokattu.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20260927
DTEND;VALUE=DATE:20260928
DTSTAMP:20260604T070913
CREATED:20200529T143404Z
LAST-MODIFIED:20240926T130956Z
UID:9230-1790467200-1790553599@www.luterilainen.net
SUMMARY:18. sunnuntai helluntaista
DESCRIPTION:Sunnuntain evankeliumi kuuluu Markuksen evankeliumissa jaksoon (Mark. 2:18–28)\, jossa Jeesuksen opetuslapset rikkovat fariseusten mielestä juutalaisten uskonnollisia tapoja. Tätä ennen Jeesus on aiheuttanut fariseusten kirjanoppineissa pahennusta syömällä tullimiesten\, jotka olivat monien silmissä maanpettureita\, sekä julkisyntisten ihmisten kanssa. Jakson jälkeen Jeesus joutuu silmätikuksi\, kun parantaa sapattina miehen synagogassa (Mark. 3:1–6). Kun näitä tekstejä kuulee tai lukee\, niin tulee helposti mieleen kysymys: Rikkoiko Jeesus tahallaan joitain sääntöjä? Tai: Miksi Jeesuksen opetuslapset toimivat kuten toimivat? Eikö olisi ollut hienovaraisempaa toimia niin kuin juutalaisten tavat vaativat? \nPäivän evankeliumissa Jeesuksen vastaus vanhasta ja uudesta kankaasta sekä vahoista ja uusista viinileileistä antaa vastauksen. Jumalan valtakunta tuli Jeesuksessa maan päälle. Tässä valtakunnassa kyse on jostain aivan muusta kuin ihmisten tekemien sääntöjen noudattamisesta. Itse asiassa kyse on myös aivan muusta kuin Jumalan lain vaatimien tekojen tekemisestä. Jeesuksessa ja Hänen työssään Jumalan valtakunta murtautui maailmaan\, jossa jokainen ihminen on syntyjään lakihenkinen. Meillä syntiinlangenneilla ihmisillä on väärä kuva Jumalasta. Luulemme\, että voimme jotenkin tekemisillämme tai tekemättä jättämällä miellyttää Jumalaa ja elää Hänen tahtonsa mukaan. Näin ei ole\, vaan Jumalan lapsi on se\, joka on Jeesuksen seuraaja. Ihmisten ajatuksia ja oletuksia Jumalasta\, Hänen tahdostaan ja elämästä Jumalan omana\, ei voi yhdistää Jumalan ilmoitukseen\, lopulta itse Kristukseen Jeesukseen. Hänessä Jumala on tullut itse keskellemme\, ilmoittanut itsensä ja antanut itsensä. Tämä on ihmisen ymmärrykselle jopa hulluutta (1. Kor. 1). \nJeesus opetti Jumalan lain oikean tarkoituksen (mm. Matt. 5–7) ja täytti itse koko lain. Jeesuksen omana kristitty on kutsuttu uskoon\, johon kuuluu Jeesuksen seuraaminen. Tämä aiheuttaa ristiriidan maailman uskonnollisten käsitysten ja vaatimusten kanssa. Niistä kristitty on kuitenkin vapaa\, vaikka Jumalan lasten vapaudessa voi rakkauden tähden joskus luopua vapaudestaan. Uskonpuhdistajaa mukaillen: ”Kristitty on vapaa herra eikä kenenkään orja. Kristitty on samaan aikaan kaikkien orja ja palvelija.” \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri: vihreä. 2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 119:105 Psalmi: Ps. 119:97–104 Hallelujasäe: Ps. 136:1\n1. lukukappale: Aam. 5:21–24 2. lukukappale: Kol. 2:16–23 Evankeliumi: Mark. 2:18–22 \n\n1. lukukappale\nAam. 5:21–24\nMinä vihaan\, minä halveksin teidän juhlianne enkä mielisty teidän juhlakokouksiinne. Sillä vaikka te tuotte minulle polttouhreja ja ruokauhrejanne\, eivät ne minulle kelpaa\, enkä minä katso teidän yhteysuhrienne\, syöttövasikkainne\, puoleen. Vie pois minun edestäni virttesi pauhina\, en tahdo kuulla sinun harppujesi soittoa. Mutta oikeus virratkoon kuin vesi ja vanhurskaus niinkuin ehtymätön puro. \n  \n2. lukukappale\nKol. 2:16–23\nÄlköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta\, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta\, jotka vain ovat tulevaisten varjo\, mutta ruumis on Kristuksen. Älköön teiltä riistäkö voittopalkintoanne kukaan\, joka on mieltynyt nöyryyteen ja enkelien palvelemiseen ja pöyhkeilee näyistään ja on lihallisen mielensä turhaan paisuttama eikä pitäydy häneen\, joka on pää ja josta koko ruumis\, nivelten ja jänteiden avulla koossa pysyen\, kasvaa Jumalan antamaa kasvua.\nJos te olette Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkeisvoimista\, miksi te\, ikäänkuin eläisitte maailmassa\, sallitte määrätä itsellenne säädöksiä: “Älä tartu\, älä maista\, älä koske!” – sehän on kaikki tarkoitettu katoamaan käyttämisen kautta – ihmisten käskyjen ja oppien mukaan? Tällä kaikella tosin on viisauden maine itsevalitun jumalanpalveluksen ja nöyryyden vuoksi ja sentähden\, ettei se ruumista säästä; mutta se on ilman mitään arvoa\, ja se tapahtuu lihan tyydyttämiseksi. \n  \nEvankeliumi\nMark. 2:18–22\nJa Johanneksen opetuslapset ja fariseukset pitivät paastoa. Niin tultiin ja sanottiin hänelle: “Johanneksen opetuslapset ja fariseusten opetuslapset paastoavat; miksi sinun opetuslapsesi eivät paastoa?” Jeesus sanoi heille: “Eiväthän häävieraat voi paastota silloin\, kun ylkä on heidän kanssaan? Niin kauan kuin heillä on ylkä seurassaan\, eivät he voi paastota. Mutta päivät tulevat\, jolloin ylkä otetaan heiltä pois\, ja silloin\, sinä päivänä\, he paastoavat. Ei kukaan ompele vanuttamattomasta kankaasta paikkaa vanhaan vaippaan; muutoin uusi täytetilkku repii palasen vanhasta vaipasta\, ja reikä tulee pahemmaksi. Eikä kukaan laske nuorta viiniä vanhoihin nahkaleileihin; muutoin viini pakahuttaa leilit\, ja viini menee hukkaan\, ja leilit turmeltuvat; vaan nuori viini on laskettava uusiin leileihin.” \n  \nRukoukset\n1. Pyhä Jumala! Suo meidän sinun armostasi välttää perkeleen saastutusta ja seurata puhtaalla sydämellä sinua\, joka olet ainoa todellinen Jumala. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Laupias Jumala! Varjele meitä lain orjuuden ikeestä ja anna meille armosi\, että rakkaudesta sinuun palvelisimme sinua alttiisti ja kuuliaisesti Jeesuksen Kristuksen vapauttamina lapsinasi. Auta meitä myös\, ettemme milloinkaan käyttäisi väärin armoasi\, ettemme koettaisi peitellä sillä suruttomuutta tai väärää vapautta\, vaan vaeltaisimme aina sinua peläten ja pyhää tahtoasi totellen. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n  \nPäivän psalmi\nAntifoni:\nPs. 119:105\nSinun sanasi on minun |jalkaini lamppu *\nja valkeus |minun tielläni. \nPsalmi:\nPs. 119:97–104\nKuinka sinun lakisi onkaan |minulle rakas! *\nKaiken päivää minä sitä |tutkistelen. \nSinun käskysi tekevät minut vihollisiani |viisaammaksi\, *\nsillä ne ovat minun omani ian|kaikkisesti. \nMinä olen kaikkia opettajiani |taitavampi\, *\nsillä minä tutkistelen sinun todis|tuksiasi. \nMinä olen ymmärtäväi|sempi kuin vanhat\, *\nsillä minä otan vaarin sinun ase|tuksistasi. \nMinä pidätän jalkani kaikilta |pahoilta teiltä\, *\nnoudattaakseni |sinun sanaasi. \nMinä en poikkea sinun |oikeuksistasi\, *\nsillä sinä |neuvot minua. \nKuinka makeat ovat minulle sinun |lupauksesi! *\nNe ovat hunajaa makeammat |minun suussani. \nSinun asetuksistasi minä saan |ymmärrystä; *\nsentähden minä vihaan kaikkia |valheen teitä. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/18-sunnuntai-helluntaista-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2020/05/Kirkkovuosi_Kahdeksastoista-su-Helluntaista_muokattu2.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20261004
DTEND;VALUE=DATE:20261005
DTSTAMP:20260604T070913
CREATED:20191112T140547Z
LAST-MODIFIED:20240926T130923Z
UID:7821-1791072000-1791158399@www.luterilainen.net
SUMMARY:Mikkelinpäivä
DESCRIPTION:Opetuslapset esittävät tämän pyhän evankeliumitekstissä Jeesukselle kysymyksen ”kuka on suurin taivasten valtakunnassa?” Kysymys on alun alkaenkin nurinkurinen. Jeesuksen vastauksesta käy ilmi\, että tärkeämpää olisi ensin kysyä ”miten minä pääsen taivasten valtakuntaan”\, kuin ”kuka on suurin”. Näyttäisi myös siltä\, että kun ensin kysyy tärkeimmän kysymyksen\, jää toinen kysymys vaille merkitystä. \nJeesuksen vastaus on häkellyttävä: ”tule lasten kaltaiseksi”. Olisi voinut kuvitella\, että vastaus kysymykseen ”miten minä pääsen taivaaseen”\, olisi ollut jotain ylevämpää\, kuten usko riittävän lujasti\, tule viisaaksi\, tee sitä tai tee tätä. Olemmehan koko ikämme oppineet\, että ilmaista juustoa on vain hiirenloukussa\, ja että palkan saa vain työtä tekemällä. Mitä hyötyä on tulla lasten kaltaiseksi? Eihän lapset voi tehdä mitään millä ”oikeasti” on merkitystä\, eihän lapset pysty edes päättämään mistään itsenäisesti. Jos esimerkiksi lapselta kysyy\, mitä syödään\, niin vastaus on todennäköisesti päivästä toiseen lapsen lempiruoka\, oli se sitten hampurilainen ja ranskalaiset tai jotain ihan muuta. Ravitsevaa ruista tuskin pöytään ilmestyy. \nMikä sitten tekee lapsista esimerkillisiä? Kuinka lapsen kaltainen voi olla suurin taivasten valtakunnassa? Heidän avuttomuutensa ja sokea luottamuksensa\, sillä lapsi ei selviä elämästä ilman aikuisten apua. Pieni lapsi kuolee hyvinkin nopeasti ilman vanhempia ja vähän vanhempikin sitten kun ruoka tai parhaassa tapauksessa rahat loppuvat. Lapset joutuvat turvautumaan välttämättä aikuisiin\, jotta voisivat elää. Lapsilla ei ole omia edellytyksiä selviytyä. Ja jokaiselle lapselle lähtökohtaisesti ovat hänen vanhempansa niitä supersankareita maailmassa\, joihin turvautua\, joilta saa ruokaa ja joista ottaa mallia. \nSamoin kristityn täytyy turvautua yksin Kristukseen\, Hänen tekemäänsä sovitustyöhön meidän puolestamme\, jotta pääsee taivasten valtakuntaan. Jeesus on ainoa lähde\, josta saamme hengellisen ravinnon ja jonka kaltaisuuteen saamme olla Pyhän Hengen vaikutuksesta kasvamassa. Tämän Jeesuksen ansaitseman ja tarjoaman palkan saa vain ansiotta\, lahjaksi\, uskon kautta. \n\nKynttilöitä:  4 Liturginen väri:  valkoinen maanantaista lauantaihin vihreä.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 34:8 Psalmi: Ps. 103:19–22 Hallelujasäe: Ps. 148:2\n1. lukukappale:  2. Moos. 23:20–23 2. lukukappale:  Hepr. 1:14–2:4 tai Ilm. 5:11–12 Evankeliumi:  Matt. 18:1–6 (7–9) 10 \n\n1. lukukappale\n2. Moos. 23:20–23\nHerra sanoi:\nKatso\, minä lähetän enkelin sinun edellesi varjelemaan sinua tiellä ja johdattamaan sinua siihen paikkaan\, jonka minä olen valmistanut. Ole varuillasi hänen edessään ja kuule häntä äläkä pahoita hänen mieltänsä. Hän ei jätä teidän rikoksianne rankaisematta\, sillä minun nimeni on hänessä. Mutta jos sinä kuulet häntä ja teet kaikki\, mitä minä käsken\, niin minä olen sinun vihollistesi vihollinen ja vastustajaisi vastustaja. Sillä minun enkelini käy sinun edelläsi ja johdattaa sinut amorilaisten\, heettiläisten\, perissiläisten\, kanaanilaisten\, hivviläisten ja jebusilaisten maahan\, ja minä hävitän heidät. \n  \n2. lukukappale\nHepr. 1:14–2:4\nEivätkö he kaikki ole palvelevia henkiä\, palvelukseen lähetettyjä niitä varten\, jotka saavat autuuden periä?\nSentähden tulee meidän sitä tarkemmin ottaa vaari siitä\, mitä olemme kuulleet\, ettemme vain kulkeutuisi sen ohitse. Sillä jos enkelien kautta puhuttu sana pysyi lujana\, ja jokainen rikkomus ja tottelemattomuus sai oikeudenmukaisen palkkansa\, kuinka me voimme päästä pakoon\, jos emme välitä tuosta niin suuresta pelastuksesta\, jonka Herra alkuaan julisti ja joka niiden vahvistamana\, jotka olivat sen kuulleet\, saatettiin meille\, kun Jumala yhdessä heidän kanssaan todisti tunnusmerkeillä ja ihmeillä ja moninaisilla väkevillä teoilla ja jakamalla Pyhää Henkeä tahtonsa mukaan? \nTai:\nIlm. 5:11–12\nJa minä näin\, ja minä kuulin monien enkelien äänen valtaistuimen ja olentojen ja vanhinten ympäriltä\, ja heidän lukunsa oli kymmenentuhatta kertaa kymmenentuhatta ja tuhat kertaa tuhat\, ja he sanoivat suurella äänellä:\n“Karitsa\, joka on teurastettu\, on arvollinen saamaan voiman ja rikkauden ja viisauden ja väkevyyden ja kunnian ja kirkkauden ja ylistyksen”. \n  \nEvankeliumi\nMatt. 18:1–6 (7–9) 10\nSillä hetkellä opetuslapset tulivat Jeesuksen tykö ja sanoivat: “Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?”\nNiin hän kutsui tykönsä lapsen\, asetti sen heidän keskellensä ja sanoi:\n“Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi\, ette pääse taivasten valtakuntaan. Sentähden\, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi\, se on suurin taivasten valtakunnassa. Ja joka ottaa tykönsä yhden tämänkaltaisen lapsen minun nimeeni\, se ottaa tykönsä minut. Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä\, jotka uskovat minuun\, sen olisi parempi\, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.\n(Voi maailmaa viettelysten tähden! Viettelysten täytyy kyllä tulla; mutta voi sitä ihmistä\, jonka kautta viettelys tulee! Mutta jos sinun kätesi tai jalkasi viettelee sinua\, hakkaa se poikki ja heitä luotasi; parempi on sinulle\, että käsipuolena tai jalkapuolena pääset elämään sisälle\, kuin että sinut\, molemmat kädet tai molemmat jalat tallella\, heitetään iankaikkiseen tuleen. Ja jos sinun silmäsi viettelee sinua\, repäise se pois ja heitä luotasi; parempi on sinun silmäpuolena mennä elämään sisälle\, kuin että sinut\, molemmat silmät tallella\, heitetään helvetin tuleen.)\nKatsokaa\, ettette halveksu yhtäkään näistä pienistä; sillä minä sanon teille\, että heidän enkelinsä taivaissa näkevät aina minun Isäni kasvot\, joka on taivaissa. \n  \nRukoukset\n1. Jumala\, rakas taivaallinen Isä\, joka käsittämättömässä viisaudessasi olet asettanut pyhät enkelisi palvelemaan valittuja ystäviäsi heidän autuudekseen! Anna armosi\, että me enkelien palveluksen avulla voittaisimme miehuullisesti vihollisemme\, pahan hengen\, ja kaiken hänen pahuutensa. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Herra Jumala\, taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua siitä\, että olet isällisestä laupeudestasi lähettänyt pyhät enkelisi varjelemaan meitä perkeleen juonilta. Me rukoilemme sinua: anna meidän saada kaikissa ahdistuksissa lohtua siitä\, että pyhät enkelisi ympäröivät ja vartioivat meitä vahvalla suojeluksella\, niin etteivät perkele ja paha maailma pääse vahingoittamaan meitä tai omiamme. Jos kuitenkin sallit jonkin ajallisen pahan kohdata meitä\, niin anna meidän lujasti uskoa\, että saamme kaikesta huolimatta Jeesuksen Kristuksen kautta syntimme anteeksi ja ikuisen elämän. Kuule meitä hänen kauttaan\, joka yhdessä sinun ja Pyhän Hengen kanssa hallitsee iankaikkisesta iankaikkiseen. \n  \nPäivän psalmi\nAntifoni:\nPs. 34:8\nHerran enkeli asettuu niiden ympärille\, jotka häntä |pelkäävät\, *\nja |pelastaa heidät. \nPsalmi:\nPs. 103:19–22\nHerra on pystyttänyt istuimensa |taivaisiin\, *\nja hänen kuninkuutensa |hallitsee kaikkia. \nKiittäkää Herraa\, te hänen enke|linsä\, *\nte väkevät sankarit\, jotka hänen käskynsä täytätte\, kun kuulette hänen |sanansa äänen. \nKiittäkää Herraa\, kaikki hänen sota|väkensä\, *\nte hänen palvelijansa\, jotka hänen |tahtonsa teette. \nKiittäkää Herraa\, kaikki hänen |tekonsa\, *\nhänen valtakuntansa kaikissa paikoissa. Kiitä\, minun |sieluni\, Herraa. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/mikkelinpaiva-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20261011
DTEND;VALUE=DATE:20261012
DTSTAMP:20260604T070913
CREATED:20191112T140548Z
LAST-MODIFIED:20240926T131024Z
UID:7823-1791676800-1791763199@www.luterilainen.net
SUMMARY:20. sunnuntai helluntaista
DESCRIPTION:Päivän psalmissa (78:1–8) lauletaan\, että Jumalan kansa opettaa tuleville sukupolville Jumalan sanaa\, jotta heistä ei tulisi kuten menneistä sukupolvista\, jotka hylkäsivät Jumalansa. Tämä on kristitylle aina ajankohtainen rukous\, sillä usko ei synny\, kasva ja säily tyhjiössä\, vaan ainoastaan Jumalan sanan vaikutuksesta. On siis hyvin ratkaisevaa ihmisen iankaikkisuuden kannalta\, että hän saa oikeaa Jumalan sanan mukaista opetusta jo aivan pienestä lapsesta alkaen. \nPäivän evankeliumissa kuulemme juutalaisista\, todennäköisesti fariseuksista\, sokeana syntyneestä miehestä jonka Jeesus paransi ja Jeesuksesta. Parantunut mies joutuu juutalaisten johtomiesten edessä syytettyjen penkille\, koska nuo johtajat eivät usko Jeesusta siksi\, joka Hän on. Heidän olisi tullut Kirjoituksista uskoa ja ymmärtää\, että Jeesus on Jumalan Messias\, Kristus. Sen sijaan he alkavatkin vihata miestä\, joka ei suostu heidän syytöksiinsä ja vastaa heille Jeesuksesta oikein. Mies ajetaan pois synagoogasta (Joh. 9:34). \nMies on vastannut juutalaisille mm. seuraavasti: ”Ei ole maailman alusta kuultu\, että kukaan on avannut sokeana syntyneen silmät.” (9:32). Tämä Jeesuksen parantama mies tuntee hyvin Jumalan sanan\, sillä Vanhassa testamentissa ei kerrotakaan tällaisesta ihmeestä. Jeesus on siis tehnyt jotain aivan ennenkuulumatonta ja uutta. Kun vielä sana ”syntynyt” muistuttaa Uuden testamentin kreikan kielessä sanaa ”alussa”\, genesis\, näemme kuinka Johannes kirjoittaa tässä uudesta luomisesta\, joka tapahtuu Kristuksessa Jeesuksessa. Tässä miehessä ”Jumalan teot tulevat nyt julki”\, kuten Jeesus sanoi tapahtuman alussa opetuslapsilleen (9:3). \nJeesus etsii juutalaisten hylkäämän miehen käsiinsä ja lahjoittaa hänelle pelastavan uskon (9:35–38). Mies tunnustaa uskonsa ja palvoo Jeesusta Jumalana. Aiemminhan hän on sanonut Jeesuksesta: ”Se mies\, jota kutsutaan Jeesukseksi…” (9:11); ”Hän on profeetta” (9:17); ”Jos hän ei olisi Jumalasta\, ei hän voisi mitään tehdä” (9:33). Nyt hän sen sijaan uskossa heittäytyy maailman Valon eteen ja kumartaen rukoilee Häntä\, Herraansa. Sen sijaan ne miehet\, joille Jeesus ei kelpaa ja jotka syyttivät Jeesuksen parantamaa miestä ja vainosivat Jeesusta\, jäävät epäuskon valtaan. \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 102:13 Psalmi: Ps. 78:1–8 Hallelujasäe: Ps. 118:16\n1. lukukappale:  Jes. 8:11–15 2. lukukappale:  2. Kor. 1:18–22 Evankeliumi:  Joh. 9:24–38 \n\n1. lukukappale\nJes. 8:11–15\nSillä näin sanoi minulle Herra\, kun hänen kätensä valtasi minut ja hän varoitti minua vaeltamasta tämän kansan tietä:\n“Älkää sanoko salaliitoksi kaikkea\, mitä tämä kansa salaliitoksi sanoo; älkää peljätkö\, mitä se pelkää\, älkääkä kauhistuko. Herra Sebaot pitäkää pyhänä\, häntä te peljätkää ja kauhistukaa. Ja hän on oleva pyhäkkö\, hän loukkauskivi ja kompastuksen kallio molemmille Israelin huonekunnille\, paula ja ansa Jerusalemin asukkaille. Monet heistä kompastuvat ja kaatuvat ja ruhjoutuvat\, monet kiedotaan ja vangitaan. \n  \n2. lukukappale\n2. Kor. 1:18–22\nMutta Jumala sen takaa\, että puheemme teille ei ole “on” ja “ei”. Sillä Jumalan Poika\, Kristus Jeesus\, jota me\, minä ja Silvanus ja Timoteus\, olemme teidän keskellänne saarnanneet\, ei tullut ollakseen “on” ja “ei”\, vaan hänessä tuli “on”. Sillä niin monta kuin Jumalan lupausta on\, kaikki ne ovat hänessä “on”; sentähden tulee hänen kauttaan myös niiden “amen”\, Jumalalle kunniaksi meidän kauttamme. Mutta se\, joka lujittaa meidät yhdessä teidän kanssanne Kristukseen ja joka on voidellut meidät\, on Jumala\, joka myös on painanut meihin sinettinsä ja antanut Hengen vakuudeksi meidän sydämiimme. \n  \nEvankeliumi\nJoh. 9:24–38\nNiin he kutsuivat toistamiseen miehen\, joka oli ollut sokea\, ja sanoivat hänelle: “Anna kunnia Jumalalle; me tiedämme\, että se mies on syntinen”. Hän vastasi: “Onko hän syntinen\, sitä en tiedä; sen vain tiedän\, että minä\, joka olin sokea\, nyt näen”. Niin he sanoivat hänelle: “Mitä hän sinulle teki? Miten hän avasi sinun silmäsi?” Hän vastasi heille: “Johan minä teille sanoin\, ettekä te kuulleet. Miksi taas tahdotte sitä kuulla? Tahdotteko tekin ruveta hänen opetuslapsiksensa?” Niin he herjasivat häntä ja sanoivat: “Sinä olet hänen opetuslapsensa\, mutta me olemme Mooseksen opetuslapsia. Me tiedämme Jumalan puhuneen Moosekselle\, mutta mistä tämä on\, sitä emme tiedä.” Mies vastasi ja sanoi heille: “Sehän tässä on ihmeellistä\, että te ette tiedä\, mistä hän on\, ja kuitenkin hän on avannut minun silmäni. Me tiedämme\, ettei Jumala kuule syntisiä; vaan joka on jumalaapelkääväinen ja tekee hänen tahtonsa\, sitä hän kuulee. Ei ole maailman alusta kuultu\, että kukaan on avannut sokeana syntyneen silmät. Jos hän ei olisi Jumalasta\, ei hän voisi mitään tehdä.” He vastasivat ja sanoivat hänelle: “Sinä olet kokonaan synneissä syntynyt\, ja sinä tahdot opettaa meitä!” Ja he ajoivat hänet ulos.\nJa Jeesus sai kuulla heidän ajaneen hänet ulos; ja hänet tavatessaan hän sanoi hänelle: “Uskotko sinä Jumalan Poikaan?” Hän vastasi ja sanoi: “Herra\, kuka hän on\, että minä häneen uskoisin?” Jeesus sanoi hänelle: “Sinä olet hänet nähnyt\, ja hän on se\, joka sinun kanssasi puhuu”. Niin hän sanoi: “Herra\, minä uskon”; ja hän kumartaen rukoili häntä. \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala! Kuule laupiaasti rukouksemme. Anna myös armollisesti meille\, joille sinä annat mielen ja halun rukoilla\, kaikki\, mitä me sinulta pyydämme. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen kautta. \n2. Kaikkivaltias Jumala! Me kiitämme sinua siitä\, että tahdot auttaa kurjia ja kuulla heidän rukouksensa. Katso armollisesti meidänkin puoleemme ja auta meitä hädässämme ja kurjuudessamme. Anna meille armosi\, niin että kiittäisimme sinua nöyrästi siitä\, mitä meille annat ja mitä meiltä otat\, ja ylistäisimme aina sinun pyhää nimeäsi. Opeta meitä käyttämään lahjasi oikein\, sinun kunniaksesi\, ja vaeltamaan aina vakaasti sinua peläten. Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 102:13\nSinä\, Herra\, hallitset ian|kaikkisesti\, *\nsinun muistosi pysyy pol|vesta polveen. \nPsalmi:\nPs. 78:1–8\nKuuntele\, kansani\, minun |opetustani\, *\nkallistakaa korvanne minun |suuni sanoille. \nMinä avaan |suuni mietelmiin\, *\ntuon ilmi muinaisaikojen |arvoituksia. \nMitä olemme kuulleet\, minkä olemme |saaneet tietää *\nja mitä isämme ovat |meille kertoneet\, \nsitä me emme heidän lapsil|tansa salaa\, *\nvaan me kerromme tulevalle polvelle Herran ylistettävistä teoista\, hänen voimastansa ja ihmeistänsä\, jotka |hän on tehnyt. \nHän asetti todis|tuksen Jaakobiin\,*\nhän sääti Israeliin lain ja käski meidän isiemme julistaa ne |lapsillensa\, \nettä jälkipolvi saisi ne tietää\, saisivat tietää vastedes |syntyvät lapset\, *\nja nekin nousisivat ja kertoisivat niistä |lapsillensa. \nNiin nämä panisivat uskal|luksensa Jumalaan *\neivätkä unhottaisi Jumalan tekoja\, vaan ottaisivat hänen käskyis|tänsä vaarin. \nJa niin ei heistä tulisi\, niinkuin heidän isistänsä\, kapinoitseva ja niskoit|televa polvi\, *\nsukupolvi\, jonka sydän ei pysynyt lujana ja jonka henki ei pysynyt uskollisena |Jumalalle. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/20-sunnuntai-helluntaista-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_Kahdeskymmenes_su_helluntaista.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20261018
DTEND;VALUE=DATE:20261019
DTSTAMP:20260604T070913
CREATED:20191112T140550Z
LAST-MODIFIED:20240926T131153Z
UID:7824-1792281600-1792367999@www.luterilainen.net
SUMMARY:21. sunnuntai helluntaista
DESCRIPTION:Sunnuntain evankeliumissa Jeesus lähettää lähettiläänsä – eli apostolisen viran hoitajansa – ”edellään”. Kirjaimellisesti tekstissä lukee ”kasvojensa edellä”. Tämä viittaa siihen kohtaan edellisessä luvussa\, jossa Hän ”käänsi kasvonsa kohti Jerusalemia\, vaeltaakseen sinne”. Näin saarnaviran hoitajien lähettäminen liittyy Jeesuksen tehtävään Jerusalemissa. Jeesuksen lähettäessä nämä lähettiläänsä he toimivat Jeesuksen puolesta ja täysin Jeesuksen valtuuksin julistamalla Jeesuksen kuolemaa ja ylösnousemusta. Sen tähden luterilaisen seurakunnan pastori sanoo synninpäästössä esim. ”Jeesuksen Kristuksen käskystä ja Hänen palvelijanaan päästän sinun kaikista synneistäsi…” Jeesuksen lähettiläät ikään kuin kantavat Jeesusta mukanaan. Meidän onkin uskottava ja ajateltava\, että Jeesuksen sananpalvelijan tehtävänä on viedä Jeesus ihmisille Jumalan Sanan saarnassa\, synninpäästössä\, kasteessa ja ehtoollisessa. Näin Jumalan valtakunta leviää ja seurakuntia syntyy. Se on Jeesuksen tahto\, sillä Hän on tulossa pian takaisin. Hän haluaa\, että ihmisiä kastetaan\, että ihmisiä tulee uskoon\, pelastuu Jumalan valtakuntaan. \nNäemme tästä Luuk. 10 esimerkiksi miten seurakuntia perustetaan ja mikä on kristillisen seurakunnan tehtävä. Ensinnäkin sananjulistaja\, normaalitilanteessa luterilainen pastori julistaa evankeliumia jollakin paikkakunnalla. Kaikkein parasta on\, jos joku kutsuu sananpalvelijan paikkakunnalle\, sillä Jumala kutsuu paimenet seurakunnan kautta. Sitten aloitetaan raamattuopetukset ja kohta jumalanpalvelukset. Jeesuksen lähettämän sananjulistajan kautta hoidetaan syntyvää ja kasvavaa Kristuksen seurakuntaa. Paimen on oikeastaan lähtenyt liikkeelle ilman leipää\, laukkua ja sauvaa\, mutta nyt seurakunta elättää hänet ja hänen mahdollisen perheensä. Eikä paimenen kuulu mennä muualle\, vaan hoitaa juuri siinä huoneessa eli seurakunnassa niitä ihmisiä\, jotka Jumala lähettää pääasiassa seurakuntalaisten kutsun kautta. Näin Kristuksen kirkko ensisijaisesti rakentuu maan päällä. Tämä on myös kaikessa yksinkertaisuudessaan paras lähetystyön muoto. \nJumalan valtakunta tulee sinne\, minne Jeesus tulee; Jumalan valtakunta on läsnä Jeesuksessa. Opetuslasten käskettiin kertoa tämä. Samalla julistus siitä\, että Jumalan valtakunta on tulossa lähelle\, kertoi tuon ajan ihmisille\, että kohta Jumala pelastaa kansansa ja tuo valtakuntansa todellisesti maan päälle. Tämä alkoi tapahtua jo silloin\, kun Jumalan Poika syntyi neitsyt Mariasta\, mutta varsinaisesti Jumalan valtakunta saapui silloin\, kun Jeesuksen kyljestä vuoti Hänen antaessaan Henkensä vesi- ja verivirta. Ja silloin\, kun Hän nousi kuolleista\, Jumalan valtakunta oli voittanut. Jeesuksen tullessa toisen eli viimeisen kerran maan päälle\, Jumalan valtakunta joka nyt on kätkeytyneenä Kristuksen Kirkossa\, murtautuu esiin kaikkien nähtäväksi. \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 67:8 Psalmi: Ps. 145:8–13 Hallelujasäe: Ps. 67:3\n1. lukukappale:  5. Moos. 31:6-8 2. lukukappale:  Kol. 1:9–11 Evankeliumi:  Luuk. 10:1-12 \n\n1. lukukappale\n5. Moos. 31:6–8\nOlkaa lujat ja rohkeat\, älkää peljätkö älkääkä säikähtykö heitä\, sillä Herra\, sinun Jumalasi\, käy itse sinun kanssasi; hän ei jätä eikä hylkää sinua.”\nJa Mooses kutsui Joosuan ja sanoi hänelle koko Israelin läsnä ollessa: “Ole luja ja rohkea\, sillä sinä viet tämän kansan siihen maahan\, jonka Herra heidän isillensä vannotulla valalla on luvannut antaa heille\, ja sinä jaat sen heille perinnöksi. Ja Herra itse käy sinun edelläsi\, hän on sinun kanssasi\, hän ei jätä sinua eikä hylkää sinua; älä pelkää äläkä arkaile.” \n  \n2. lukukappale\nKol. 1:9–11\nSentähden emme mekään\, siitä päivästä alkaen\, jona sen kuulimme\, ole lakanneet teidän edestänne rukoilemasta ja anomasta\, että tulisitte täyteen hänen tahtonsa tuntemista kaikessa hengellisessä viisaudessa ja ymmärtämisessä\, vaeltaaksenne Herran edessä arvollisesti\, hänelle kaikessa otollisesti\, kaikessa hyvässä työssä hedelmää kantaen ja kasvaen Jumalan tuntemisen kautta\, ja hänen kirkkautensa väkevyyden mukaan kaikella voimalla vahvistettuina olemaan kaikessa kestäviä ja pitkämielisiä\, ilolla. \n  \nEvankeliumi\nLuuk. 10:1–12\nSen jälkeen Herra valitsi seitsemänkymmentä muuta ja lähetti heidät kaksittain edellänsä jokaiseen kaupunkiin ja paikkaan\, jonne hän itse aikoi mennä.\nJa hän sanoi heille: “Eloa on paljon\, mutta työmiehiä vähän. Rukoilkaa siis elon Herraa\, että hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa.\nMenkää; katso\, minä lähetän teidät niinkuin lampaat susien keskelle. Älkää ottako mukaanne rahakukkaroa\, älkää laukkua\, älkää kenkiä\, älkääkä tervehtikö ketään tiellä. Kun tulette johonkin taloon\, niin sanokaa ensiksi: ‘Rauha tälle talolle!’ Ja jos siellä on rauhan lapsi\, niin teidän rauhanne on lepäävä hänen päällänsä; mutta jos ei ole\, niin se palajaa teille. Ja olkaa siinä talossa ja syökää ja juokaa\, mitä heillä on tarjota\, sillä työmies on palkkansa ansainnut. Älkää siirtykö talosta taloon.\nJa mihin kaupunkiin te tulettekin\, missä teidät otetaan vastaan\, syökää\, mitä eteenne pannaan\, ja parantakaa sairaat siellä ja sanokaa heille: ‘Jumalan valtakunta on tullut teitä lähelle’. Mutta kun tulette kaupunkiin\, jossa teitä ei oteta vastaan\, niin menkää sen kaduille ja sanokaa: ‘Tomunkin\, joka teidän kaupungistanne on jalkoihimme tarttunut\, me pudistamme teille takaisin; mutta se tietäkää\, että Jumalan valtakunta on tullut lähelle’. Minä sanon teille: Sodoman on oleva sinä päivänä helpompi kuin sen kaupungin. \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala! Anna uskovillesi armo ja rauha\, että he puhdistuisivat kaikesta saastutuksesta ja palvelisivat sinua turvallisesti koko sydämestään. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Herra Jumala\, taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua suuresta laupeudestasi ja hyvyydestäsi\, että olet sanallasi kutsunut meidät taivaallisiin häihin ja antanut syntimme anteeksi. Mutta koska jatkuvasti kiusaus\, pahennus ja vaara ovat suuria ja me heikkoja ja taipuvaisia syntiin\, niin me rukoilemme sinua: varjele meitä Pyhällä Hengelläsi\, jottemme lankeaisi. Jos kuitenkin sattuisimme lankeamaan ja saastuttamaan häävaatteemme\, joihin Poikasi Jeesus Kristus on meidät pukenut\, niin auta meitä armollisesti nousemaan taas ylös ja vaikuta meissä oikea katumus\, parannus ja luottamus laupeuteesi\, niin ettemme jäisi loppuun asti lankeemuksen tilaan. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. (1. vsk.) \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 67:8\nSiunatkoon |meitä Jumala\, *\nja peljätkööt häntä kaik|ki maan ääret. \nPsalmi:\nPs. 145:8–13\nHerra on armahta|vainen ja laupias\, *\npitkämielinen ja |suuri armossa. \nHerra on |hyvä kaikille *\nja armahtaa kaikkia |tekojansa. \nKaikki sinun tekosi ylistävät |sinua\, Herra\, *\nja sinun hurskaasi kiit|tävät sinua. \nHe puhuvat sinun valtakuntasi |kunniasta *\nja kertovat sinun |voimastasi. \nNiin he ilmoittavat ihmislapsille hänen voimal|liset työnsä *\nja hänen valtakuntansa kirkkau|den ja kunnian. \nSinun valtakuntasi on iankaikkinen |valtakunta\, *\nja sinun herrautesi pysyy pol|vesta polveen. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/21-sunnuntai-helluntaista-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_21-su-pääsiäisestä.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20261025
DTEND;VALUE=DATE:20261026
DTSTAMP:20260604T070913
CREATED:20191112T140551Z
LAST-MODIFIED:20240926T131210Z
UID:7826-1792886400-1792972799@www.luterilainen.net
SUMMARY:Uskonpuhdistuksen muistopäivä
DESCRIPTION:Uskonpuhdistusjuhlan saarnatekstissä kerrotaan sellaisista ihmisistä\, jotka olivat ns. uskonnollisia ihmisiä. Heitä nimitettiin fariseuksiksi ja saddukeuksiksi. Mutta Jeesukseen Raamatun ennustamana Messiaana he eivät uskoneet. He olivat kylläkin keskenään riidoissa\, mutta Jeesuksen vähättely ja suoranainen kiusaaminen yhdisti heitä. Muulloinkin Jeesuksen vastustaminen on tehnyt keskenään riitaisista ihmisistä ystäviä. Jeesus oli tehnyt monia tunnustekoja\, joiden avulla hän oli osoittanut\, kuka hän on. Mutta nämäkään ihmeet ja tunnusteot eivät riittäneet heille. He halusivat vielä väkevämpiä merkkejä\, voimavaikutuksia\, kokemuksia\, todisteita\, ihmeitä. \nKirjanoppineina he eivät sittenkään luottaneet Kirjoituksiin. He eivät ymmärtäneet Jumalan sanan voimaa! He eivät ymmärtäneet tuota asiaa\, minkä vanhat kristityt ovat laulussaan todenneet: “Sanasta kaikki kirkastuu\, se pimeyden poistaa.” \nJumala antoi Martti Lutherin uskonpuhdistajaksi\nMyöhäiskeskiajan ihmiset olivat myös perin uskonnollisia ja uskonto sävytti kaikkea elämää. Mutta kirkko oli muuttunut ja muuttanut kristinuskon. Jumalan sana ei saanut sanoa ”viimeistä sanaa” ja Vapahtajaamme Jeesusta Kristusta ja hänen lunastustyötään ei tunnettu. Jumala antoi Martti Lutherin ja uskonpuhdistuksen. Kuinka vaikeata onkaan luonnehtia lyhyesti\, mitä kaikkea Jumalan antama uskonpuhdistus on merkinnyt ja merkitsee. Jos tätä luovuttamatonta uskonpuhdistuksen perintöä täytyisi laittaa pariin lauseeseen\, se voisi kuulua: Pyhä Raamattu kirkastaa Kristuksen ja Kristuksessa ainoan autuuden tien. Nimittäin Raamattu osoittaa kaikkialla\, että oikea usko Jeesukseen syntyy Jumalan sanasta ja myös säilyy Jumalan sanan voimasta. “Nämä ovat kirjoitetut\, että te uskoisitte\, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika\, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä.” Joh. 20:31.\n“Jos he eivät kuule Moosesta ja profeettoja\, niin eivät he usko\, vaikka joku kuolleistakin nousisi” Luuk. 16:31.\n“ Ne sanat\, jotka minä olen teille puhunut\, ovat henki ja elämä. Mutta teissä on muutamia\, jotka eivät usko” Joh. 6:63-64\n“Usko tulee siis kuulemisesta\, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.” Room 10:17. \nJotkut sanovat nähneensä puhuttelevan unen\, joka johti Kristuksen tuntemiseen. Mutta voi olla\, että esim. äidin opetus uskon asioista on vuosien jälkeen tullut unessa esiin – ja se on vaikuttanut. Voi olla myös\, että jokin outo tapahtuma on pysäyttänyt ja ikään kuin raivannut tilaa Jumalan sanalle. Kova ukkonen pysäytti aikoinaan voimakkaalla tavalla nuoren Martti Lutherin. Mutta aina on niin\, että autuaaksitekevän uskon syntymiseen ja säilymiseen tarvitaan Jumalan sanaa. \nJoonaan merkki ratkaisee\nJeesuksen edessä ei ollut tosissaan totuutta etsiviä. Eikä Jeesus tahtonut jäädä kinastelemaan. Niin hän antaa lyhyen vastauksen näille kiusaajille. Jumala on antanut merkin. Se on Joonaan merkki. Mitä hän siis tarkoitti? Raamattu kertoo muualla: “Niin kuin Joona oli meripedon vatsassa kolme päivää ja kolme yötä\, niin on myös Ihmisen Poika oleva maan povessa kolme päivää ja kolme yötä.” Mistä tämä siis puhuu? Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta.“ Tästä saarnaaminen on kaikkein suurinta maailmassa! Sillä pyhä apostoli todistaa: “Hän on alttiiksi annettu meidän vanhurskauttamisemme tähden.” Synnit on otettu pois ja Jumalalle kelpaava vanhurskaus hankittu. Tätä meille Pyhän Hengen voimassa tahdotaan edelleen saarnata. \nVielä tänäänkin meille pahoille\, täysin syntisille korotetaan ristin lippu! Veriruskeat syntisi ovat anteeksi Jeesuksen täytetyssä teossa. Ristinlippua kohotetaan! Ja tässä on oikea merkki! Sillä mitenkään muuten ei meidän aikanammekaan elävää uskoa Jeesukseen Kristukseen voi syntyä eikä säilyä! Keskellä kaikkea epävarmuutta ja uskonnollista sekavuutta näe Sinä Jumalan sanan ja evankeliumin syntiselle antama lupa vapaasti tarttua syntien anteeksiantamukseen Kristuksen täytetyssä teossa! Näe ja tartu! \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 119:46 Psalmi: Ps. 46:2–8 Hallelujasäe: 1. Kor. 3:11\n1. lukukappale:  Jer. 15:19–21 2. lukukappale:  Room. 5:1–11 Evankeliumi:  Matt. 16:1–4 \n\n1. lukukappale\nJer. 15:19–21\nSentähden\, näin sanoo Herra: “Jos sinä käännyt\, niin minä sallin sinun kääntyä\, ja sinä saat seisoa minun edessäni. Ja jos sinä tuot esiin jaloa\, et arvotonta\, niin sinä saat olla minun suunani. He kääntyvät sinun tykösi\, mutta sinä et käänny heidän tykönsä. Ja minä teen sinut vahvaksi vaskimuuriksi tätä kansaa vastaan\, ja he sotivat sinua vastaan\, mutta eivät voita sinua; sillä minä olen sinun kanssasi\, minä vapahdan ja pelastan sinut\, sanoo Herra. Minä pelastan sinut pahain käsistä ja päästän sinut väkivaltaisten kourista.” \n  \n2. lukukappale\nRoom. 5:1–11\nKoska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet\, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta\, jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon\, jossa me nyt olemme\, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo. Eikä ainoastaan se\, vaan meidän kerskauksenamme ovat myös ahdistukset\, sillä me tiedämme\, että ahdistus saa aikaan kärsivällisyyttä\, mutta kärsivällisyys koettelemuksen kestämistä\, ja koettelemuksen kestäminen toivoa; mutta toivo ei saata häpeään; sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta\, joka on meille annettu.\nSillä meidän vielä ollessamme heikot kuoli Kristus oikeaan aikaan jumalattomien edestä. Tuskinpa kukaan käy kuolemaan jonkun vanhurskaan edestä; hyvän edestä joku mahdollisesti uskaltaa kuolla. Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä\, että Kristus\, kun me vielä olimme syntisiä\, kuoli meidän edestämme. Paljoa ennemmin me siis nyt\, kun olemme vanhurskautetut hänen veressään\, pelastumme hänen kauttansa vihasta. Sillä jos me silloin\, kun vielä olimme Jumalan vihollisia\, tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta\, paljoa ennemmin me pelastumme hänen elämänsä kautta nyt\, kun olemme sovitetut; emmekä ainoastaan sovitetut\, vaan vieläpä on Jumala meidän kerskauksemme meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta\, jonka kautta me nyt olemme sovituksen saaneet. \n  \nEvankeliumi\nMatt. 16:1–4\nJa fariseukset ja saddukeukset tulivat hänen luoksensa ja kiusasivat häntä pyytäen häntä näyttämään heille merkin taivaasta. Mutta hän vastasi ja sanoi heille: “Kun ilta tulee\, sanotte te: ‘Tulee selkeä ilma\, sillä taivas ruskottaa’\, ja aamulla: ‘Tänään tulee rajuilma\, sillä taivas ruskottaa ja on synkkä’. Taivaan muodon te osaatte arvioida\, mutta aikain merkkejä ette osaa. Tämä paha ja avionrikkoja sukupolvi tavoittelee merkkiä\, mutta sille ei anneta muuta merkkiä kuin Joonaan merkki.” Ja hän jätti heidät ja meni pois. \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala! Anna armosi kulkea kaikessa edellämme ja täytä meissä työsi\, niin että olisimme aina valmiita hyviin tekoihin. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Jumalamme! Me kiitämme sinua siitä\, että olet kaikkina aikoina ottanut omaksesi ja varjellut niitä\, jotka tunnustavat pyhää nimeäsi maailman kuullen. Anna meillekin armosi\, niin ettemme hylkäisi sinua\, vaan että vaelluksemme olisi todistuksena siitä\, että olemme sinun valittujasi. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n3. Kaikkivaltias\, iankaikkinen Jumala\, joka olet Poikasi kautta luvannut meille syntiemme anteeksiantamuksen\, vanhurskauden ja iankaikkisen elämän. Me rukoilemme sinua: herätä ja hallitse sydämiämme Pyhällä Hengelläsi\, niin että me rukoilisimme joka hetki ja erityisesti kiusauksissa\, etsisimme apua Pojaltasi Jeesukselta Kristukselta\, uskoisimme hänen lupauksiinsa ja saisimme mitä pyydämme. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 119:46\nMinä puhun sinun todistuksistasi kunin|gasten edessä\, *\nenkä hä|peään joudu. \nPsalmi:\nPs. 46:2–8\nJumala on meidän turvamme ja |väkevyytemme\, *\napumme hädässä |aivan vahva. \nSentähden emme pelkää\, |vaikka maa järkkyisi *\nja vuoret meren pohjaan |vajoaisivat\, \nvaikka sen vedet pauhaisivat ja |kuohuisivat *\nja vuoret vapisisi|vat sen raivosta. \nVirta lähteinensä ilahuttaa |Jumalan kaupungin\, *\nKorkeimman |pyhät asunnot. \nJumala on sen keskellä\, |ei se horju\, *\nJumala auttaa sitä jo aamun |koittaessa. \nPakanat pauhaavat\, valta|kunnat horjuvat; *\nkun hän jy|lisee\, huojuu maa. \nHerra Sebaot on |meidän kanssamme\, *\nJaakobin Jumala on |meidän linnamme. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/uskonpuhdistuksen-muistopaiva-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_Uskonpuhdistuksen-muistopäivä.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20261031
DTEND;VALUE=DATE:20261101
DTSTAMP:20260604T070913
CREATED:20191112T140550Z
LAST-MODIFIED:20240926T131239Z
UID:7825-1793404800-1793491199@www.luterilainen.net
SUMMARY:Pyhäinpäivä
DESCRIPTION:Suomessa luterilaiset viettävät pyhäinpäivää lauantaina\, joka osuu 31.10.–6.11. Nykyinen pyhäinpäivä\, vanhalta nimeltään pyhäinmiestenpäivä\, on itse asiassa yhdistelmä kahdesta keskiaikaisesta kristillisestä juhlapyhästä. Silloin vietettiin 1.11. kaikkien pyhien päivää ja 2.11. kaikkien uskovien vainajien muistopäivää. Pyhäinpäivä on näin kristittyjen pyhimysten\, marttyyrien ja vainajien muistopäivä. Luterilaisille päivä on merkittävä myös sen tähden\, että uskonpuhdistaja Martti Lutherin teesit näkivät päivänvalon kaikkien pyhien päivän aattona. \nMikä on pyhäinpäivä sanoma ja sisältö? Pyhän perinteinen evankeliumiteksti on Matt. 5:1–12\, jossa evankelista on tallettanut meille Jeesuksen ns. autuaaksijulistukset. Tässä tekstissä Herra puhuu niistä\, jotka ovat autuaita. Usein kristillisessä kielenkäytössä ”autuas” selitetään ”onnelliseksi” tai ”onniteltavaksi”. Tämä on kuitenkin hieman laimea ilmaus. Autuas voi merkitä myös ”siunattu”\, Jumalan siunaama. Jeesuksen autuaaksijulistukset sijoittuvat vuorisaarnan alkuun. On hyvä kiinnittää huomioita siihen\, kenelle Jeesus tässä puhuu; Hän puhuu opetuslapsilleen eli Jumalan lapsille. Jeesus sanoi heille: ”Autuaita olette te…” (Matt. 5:11). Kaikki edeltävät autuaaksijulistukset voidaan koota tähän: Jeesuksen omat ovat autuaita\, taivaallisen Isän siunaamia. He ovat Jumalan lapsia\, perivät Jumalan valtakunnan ja saavat nähdä Jumalan. \nJohanneksen ilmestyksessä puhutaan myös monta kertaa ”autuaista”. Heti kirjan alussa (1:3) sanotaan: ”Autuas se\, joka lukee\, ja autuaat ne\, jotka kuulevat tämän profetian sanat ja ottavat vaarin siitä\, mitä siihen kirjoitettu on; sillä aika on lähellä!” Tässä on kyse seurakunnan keskellä luetusta ja saarnatusta Jumalan Sanasta\, jonka kuulevat ja uskossa säilyttävät ovat autuaita. Myös Ilm. 14:13: ”Autuaat ovat ne kuolleet\, jotka Herrassa kuolevat tästedes”\, kertoo uskosta Herraan Jeesukseen autuuden perustana (ks. myös 20:7). Ilm. 16:15 puhuu siitä\, kuinka autuas on se\, joka säilyttää kasteessa saamansa uskon (myös 22:14) ja vielä 19:9 puhuu autuaista\, jotka on kutsuttu Karitsan hääaterialle. Edelleen 22:7 muistutetaan siitä\, kuinka Raamatun sanan uskominen\, vastaanottaminen ja säilyttäminen tuo autuuden ihmiselle. \nNäin Uuden testamentin viimeisen kirjan puhe autuaista vahvistaa sen\, mitä Uuden testamentin ensimmäinen kirja jo todistaa: Kristukseen uskova on autuas sekä eläessä että kuollessa. Jokainen joka panee toivonsa ja turvansa Kristukseen Jeesuksen tämän elämän aikana on autuas ja saa nähdä Jumalan kaikkien pyhien kanssa. Kaste Isän\, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen\, usko Raamatun ilmoittaan Kolmiyhteiseen Jumalaan ja osallisuus Herran ehtoollisesta on varmuutena ja takeena autuudesta\, jonka Jeesus on omilleen luvannut. \n\nKynttilöitä:  4 Liturginen väri:  punainen tai varsinkin iltajumalanpalveluksessa valkoinen.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ilm. 22:4 Psalmi: Ps. 89:6–8 16–19 Hallelujasäe: Matt. 5:12\n1. lukukappale:  Jes. 60:18–21 2. lukukappale:  Ilm. 21:1–4 Evankeliumi:  Matt. 5:1–12 Vaihtoehtoisia saarnatekstejä 1. Kor. 15:51–57 Hepr. 11:13–16 \n\n1. lukukappale\nJes. 60:18–21\nEi kuulu enää väkivaltaa sinun maassasi\, ei tuhoa\, ei turmiota sinun rajaisi sisällä\, ja sinä kutsut pelastuksen muuriksesi ja kiitoksen portiksesi. Ei ole enää aurinko sinun valonasi päivällä\, eikä valaise sinua kuun kumotus\, vaan Herra on sinun iankaikkinen valkeutesi\, ja sinun Jumalasi sinun kirkkautesi. Ei sinun aurinkosi enää laske\, eikä sinun kuusi vajene\, sillä Herra on sinun iankaikkinen valkeutesi\, ja päättyneet ovat sinun murheesi päivät. Sinun kansassasi ovat kaikki vanhurskaita\, he saavat periä maan iankaikkisesti\, he\, minun istutukseni vesa\, minun kätteni teko\, minun kirkkauteni ilmoitukseksi. \n  \n2. lukukappale\nIlm. 21:1–4\nJa minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet\, eikä merta enää ole. Ja pyhän kaupungin\, uuden Jerusalemin\, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä\, valmistettuna niinkuin morsian\, miehellensä kaunistettu. Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: “Katso\, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä\, ja he ovat hänen kansansa\, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan\, heidän Jumalansa; ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä\, eikä kuolemaa ole enää oleva\, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva\, sillä kaikki entinen on mennyt.” \n  \nEvankeliumi\nMatt. 5:1–12\nKun Jeesus näki kansanjoukot\, nousi hän vuorelle; ja kun hän oli istuutunut\, tulivat hänen opetuslapsensa hänen tykönsä. Niin hän avasi suunsa ja opetti heitä ja sanoi:\n“Autuaita ovat hengellisesti köyhät\, sillä heidän on taivasten valtakunta. Autuaita ovat murheelliset\, sillä he saavat lohdutuksen. Autuaita ovat hiljaiset\, sillä he saavat maan periä. Autuaita ovat ne\, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta\, sillä heidät ravitaan. Autuaita ovat laupiaat\, sillä he saavat laupeuden. Autuaita ovat puhdassydämiset\, sillä he saavat nähdä Jumalan. Autuaita ovat rauhantekijät\, sillä heidät pitää Jumalan lapsiksi kutsuttaman. Autuaita ovat ne\, joita vanhurskauden tähden vainotaan\, sillä heidän on taivasten valtakunta.\nAutuaita olette te\, kun ihmiset minun tähteni teitä solvaavat ja vainoavat ja valhetellen puhuvat teistä kaikkinaista pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa\, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. Sillä samoin he vainosivat profeettoja\, jotka olivat ennen teitä. \n  \nVaihtoehtoisia saarnatekstejä\n1. Kor. 15:51–57\nKatso\, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku\, mutta kaikki me muutumme\, yhtäkkiä\, silmänräpäyksessä\, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi\, ja kuolleet nousevat katoamattomina\, ja me muutumme. Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen\, ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen. Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen\, silloin toteutuu se sana\, joka on kirjoitettu:\n“Kuolema on nielty ja voitto saatu”. “Kuolema\, missä on sinun voittosi? Kuolema\, missä on sinun otasi?”\nMutta kuoleman ota on synti\, ja synnin voima on laki. Mutta kiitos olkoon Jumalan\, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta! \n  \nTAI:\nHepr. 11:13–16\nUskossa nämä kaikki kuolivat eivätkä luvattua saavuttaneet\, vaan kaukaa he olivat sen nähneet ja sitä tervehtineet ja tunnustaneet olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä. Sillä jotka näin puhuvat\, ilmaisevat etsivänsä isänmaata. Ja jos he olisivat tarkoittaneet sitä maata\, josta olivat lähteneet\, niin olisihan heillä ollut tilaisuus palata takaisin; mutta nyt he pyrkivät parempaan\, se on taivaalliseen. Sentähden Jumala ei heitä häpeä\, vaan sallii kutsua itseään heidän Jumalaksensa; sillä hän on valmistanut heille kaupungin. \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias Jumala! Anna pyhiesi esikuvan kehottaa meitä jumaliseen elämään\, jotta me\, jotka vietämme heidän muistoaan\, seuraisimme heitä uskossa ja hyvissä teoissa. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Herra Jumala\, taivaallinen Isä\, joka olet ainoan Poikasi Jeesuksen Kristuksen kautta armollisesti ilmoittanut meille autuuden tien! Me rukoilemme sinua: valaise sydämemme Pyhällä Hengelläsi\, niin että vaeltaisimme tätä tietä uskollisesti\, kestäisimme kärsivällisesti maailman vainon ja saisimme viimein armopalkan sinun luonasi taivaissa. Laupias ja armollinen Isä\, suo meille tämä kaikki sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta\, joka elää ja hallitsee sinun ja Pyhän Hengen kanssa iankaikkisesti. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nIlm. 22:4\nHe näkevät hänen |kasvonsa\, *\nja hänen nimensä on heidän |otsissansa. \nPsalmi:\nPs. 89:6–8 16–19\nJa taivaat ylistävät sinun ihmeitäsi\, |Herra\, *\nja pyhäin seurakunta sinun |uskollisuuttasi. \nSillä kuka pilvissä on Herran |vertainen\, *\nkuka Jumalan poikain joukossa on |niinkuin Herra? \nHän on Jumala\, ylen hirmuinen pyhien kokouk|sessa\, *\npeljättävämpi kaikkia\, jotka hänen ympä|rillänsä ovat. \nHerra\, Jumala Sebaot\, kuka on voimassa sinun vertaisesi\, |Herra? *\nJa sinun uskollisuutesi ympä|röitsee sinua. \nSinä hallitset meren |raivon; *\nkun sen aallot kohoavat\, |sinä ne asetat. \nSinä ruhjoit Rahabin kuin sodassa |kaatuneen; *\nväkevällä käsivarrellasi sinä ajoit viholli|sesi hajalle. \nSinun ovat taivaat\, sinun |on myös maa; *\nmaanpiirin täysinensä sinä olet |perustanut. \nSinä loit pohjoisen ja |etelän; *\nsinun nimestäsi riemuitsevat |Taabor ja Hermon. \nSinulla on käsivarsi voimaa |täynnä\, *\nväkevä on sinun kätesi\, korotettu sinun |oikea kätesi. \nVanhurskaus ja oikeus on sinun valtaistuimesi |perustus\,*\narmo ja totuus käy sinun kasvo|jesi edellä. \nAutuas se kansa\, joka tuntee juhla|riemun\, *\nne\, jotka vaeltavat sinun kasvojesi valkeu|dessa\, Herra! \nHe riemuitsevat sinun nimestäsi kaikkina päivi|nänsä\, *\nja sinun vanhurskautesi voimasta heidät |korotetaan. \nSillä sinä olet heidän väkevyytensä\, heidän kaunis|tuksensa\, *\nja sinä armossasi kohotat |meidän sarvemme. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/pyhainpaiva-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20261101
DTEND;VALUE=DATE:20261102
DTSTAMP:20260604T070913
CREATED:20191112T140551Z
LAST-MODIFIED:20240926T131355Z
UID:7827-1793491200-1793577599@www.luterilainen.net
SUMMARY:23. sunnuntai helluntaista
DESCRIPTION:Päivän raamatunkohdat puhuvat sovusta\, anteeksiantamisesta ja parannuksesta. Vanhan testamentin lukukappaleessa kerrotaan kuinka Aabrahamin ja hänen veljenpoikansa Lootin paimenten välillä oli syntynyt riitaa. Kummallakin oli omaisuutta ja palvelusväkeä niin paljon\, etteivät he mahtuneet samaan paikkaan asumaan. Jotta sopu säilyisi\, heidän tuli lähteä eri teille. Hyvän tahdon eleenä Aabraham antoi vanhempana nuoremman Lootin ensin valita\, mille alueelle hänen väkensä siirtyisi.\nPäivän epistolassa apostoli Pietari opettaa\, kuinka yksittäisten kristittyjen tulisi elää ja toimia muiden kanssa. Kristittyinä meidät on kutsuttu siunaamaan ja rakastamaan lähimmäisiämme – myös niitä\, jotka eivät mielestämme sitä meiltä ansaitse. Ovathan kristitytkin saaneet Jumalan siunauksen ja Jumalan vanhurskauden ilman omia ansioitaan. \nEvankeliumissa Jeesus opettaa\, kuinka kristillisen seurakunnan keskellä toimitaan väärin tehneitä kohtaan. Edellä Jeesus on varoittanut väheksymästä niitä\, jotka ovat meidän silmissämme kaikkein vähäisimpiä (Matt. 18:3–6\, 10). Hän on myös varoittanut\, kuinka tuhoisia seurauksia viettelyksiin lankeamisella voi olla (Matt. 18:7–9). Ja näitä varoituksia vasten Jeesus on opettanut\, kuinka suurella rakkaudella Jumala etsii vähäisiä ja langenneita\, jotta he pelastuisivat. \nSiksi kirkon tulee suhtautua lankeemuksiin samanaikaisesti kaikella vakavuudella ja kaikella rakkaudella. Väärintekijälle tulee antaa mahdollisuus parannuksen tekoon. Mikäli tämä ei kuitenkaan tee parannusta toistuvista mahdollisuuksista huolimatta on kirkon velvollisuutena sitoa väärintekijä synteihinsä\, jotta hän näkisi tilansa vakavuuden\, katuisi rikkomustaan ja uskossa omistaisi syntiensä anteeksiannon. \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Sananl. 10:12 Psalmi: Ps. 119:162–168 Hallelujasäe: Ps. 133:1\n1. lukukappale:  1. Moos. 13:5–11 14–16 2. lukukappale:  1. Piet. 3:8–12 Evankeliumi:  Matt. 18:15–22 \n\n1. lukukappale\n1. Moos. 13:5–11\, 14–16\nJa myöskin Lootilla\, joka vaelsi Abramin kanssa\, oli pikkukarjaa\, raavaskarjaa ja telttoja. Eikä maa riittänyt heidän asuakseen yhdessä\, sillä heillä oli paljon omaisuutta\, niin etteivät voineet yhdessä asua. Niin syntyi riitaa Abramin karjapaimenten ja Lootin karjapaimenten välillä. Ja siihen aikaan asuivat siinä maassa kanaanilaiset ja perissiläiset.\nSilloin Abram sanoi Lootille: “Älköön olko riitaa meidän välillämme\, minun ja sinun\, älköönkä minun paimenteni ja sinun paimentesi välillä\, sillä olemmehan veljeksiä. Eikö koko maa ole avoinna edessäsi? Eroa minusta. Jos sinä menet vasemmalle\, niin minä menen oikealle\, tahi jos sinä menet oikealle\, niin minä menen vasemmalle.” Ja Loot nosti silmänsä ja näki koko Jordanin lakeuden olevan runsasvetistä seutua; ennenkuin Herra hävitti Sodoman ja Gomorran\, oli se Sooariin saakka niinkuin Herran puutarha\, niinkuin Egyptin maa. Niin Loot valitsi itselleen koko Jordanin lakeuden ja siirtyi itään päin\, ja he erkanivat toisistaan.\nJa Herra sanoi Abramille\, sen jälkeen kuin Loot oli hänestä eronnut: “Nosta silmäsi ja katso siitä paikasta\, missä olet\, pohjoiseen\, etelään\, itään ja länteen. Sillä kaiken maan\, jonka näet\, minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi ikuisiksi ajoiksi. Ja minä teen sinun jälkeläistesi luvun paljoksi kuin maan tomun. Jos voidaan lukea maan tomu\, niin voidaan lukea myöskin sinun jälkeläisesi. \n  \n2. lukukappale\n1. Piet. 3:8–12\nJa lopuksi: olkaa kaikki yksimielisiä\, helläsydämisiä\, veljiä kohtaan rakkaita\, armahtavaisia\, nöyriä. Älkää kostako pahaa pahalla\, älkää herjausta herjauksella\, vaan päinvastoin siunatkaa; sillä siihen te olette kutsututkin\, että siunauksen perisitte.\nSillä: “joka tahtoo rakastaa elämää ja nähdä hyviä päiviä\, varjelkoon kielensä pahasta ja huulensa vilppiä puhumasta\, kääntyköön pois pahasta ja tehköön hyvää\, etsiköön rauhaa ja pyrkiköön siihen. Sillä Herran silmät tarkkaavat vanhurskaita ja hänen korvansa heidän rukouksiansa\, mutta Herran kasvot ovat pahantekijöitä vastaan.” \n  \nEvankeliumi\nMatt. 18:15–22\nJeesus sanoi opetuslapsillensa:\nMutta jos veljesi rikkoo sinua vastaan\, niin mene ja nuhtele häntä kahdenkesken; jos hän sinua kuulee\, niin olet voittanut veljesi. Mutta jos hän ei sinua kuule\, niin ota vielä yksi tai kaksi kanssasi\, ‘että jokainen asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan sanalla’. Mutta jos hän ei kuule heitä\, niin ilmoita seurakunnalle. Mutta jos hän ei seurakuntaakaan kuule\, niin olkoon hän sinulle\, niinkuin olisi pakana ja publikaani.\nTotisesti minä sanon teille: kaikki\, minkä te sidotte maan päällä\, on oleva sidottu taivaassa\, ja kaikki\, minkä te päästätte maan päällä\, on oleva päästetty taivaassa. Vielä minä sanon teille: jos kaksi teistä maan päällä keskenään sopii mistä asiasta tahansa\, että he sitä anovat\, niin he saavat sen minun Isältäni\, joka on taivaissa. Sillä missä kaksi tahi kolme on kokoontunut minun nimeeni\, siinä minä olen heidän keskellänsä.”\nSilloin Pietari meni hänen tykönsä ja sanoi hänelle: “Herra\, kuinka monta kertaa minun on annettava anteeksi veljelleni\, joka rikkoo minua vastaan? Ihanko seitsemän kertaa?”\nJeesus vastasi hänelle: “Minä sanon sinulle: ei seitsemän kertaa\, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän. \n  \nRukoukset\n1. Jumala\, väkevyytemme ja turvamme! Kuule seurakuntasi rukous ja anna meille mitä uskoen pyydämme. Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Kaikkivaltias\, iankaikkinen Jumala! Me tunnustamme\, että olemme vaivaisia syntisiä ja rikkoneet paljon sinua vastaan. Me kiitämme sinua siitä\, että olet antanut anteeksi velkamme rakkaan Poikasi Jeesuksen Kristuksen tähden ja rukoilemme: pidä meidät armollisesti uskossa ja hallitse meitä Pyhällä Hengelläsi\, niin että eläisimme sinun tahtosi mukaan ja rakastaisimme ja palvelisimme lähimmäisiämme. Auta meitä panemaan pois viha\, kateus ja kosto\, ettemme joutuisi vihasi alaisiksi vaan saisimme pitää sinua aina armiaana Isänämme. Jeesuksen Kristuksen kautta\, joka elää ja hallitsee sinun ja Pyhän Hengen kanssa iankaikkisesta iankaikkiseen. \n3. Laupias Jumala! Me kiitämme sinua siitä\, että tahdot Poikasi vuoksi kuulla rukouksemme ja antaa syntimme anteeksi. Me rukoilemme sinua: luo meihin nöyrä ja rakastava mieli\, niin että mielellämme antaisimme anteeksi niille\, jotka ovat rikkoneet meitä vastaan\, koska meilläkin on jatkuva tarve saada syntimme ja rikoksemme anteeksi. Varjele meidät kaikista salaisista ja julkisista synneistä ja auta meitä olemaan alttiisti alamaisia sinulle\, kun sinä nuhtelet ja kuritat meitä virheistämme ja vioistamme. Auta meitä mielellämme luopumaan kaikesta\, mikä ei ole sinun pyhän tahtosi mukaista. Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nSananl. 10:12\nViha vi|rittää riitoja\, *\nmutta rakkaus peittää rikko|mukset kaikki. \nPsalmi:\nPs. 119:162–168\nMinä riemuitsen sinun |puheestasi\, *\nniinkuin suuren |saaliin saanut. \nValhetta minä |vihaan ja inhoan\, *\nmutta sinun lakiasi |minä rakastan. \nSeitsemästi päivässä minä |ylistän sinua *\nsinun vanhurskautesi oikeuk|sien tähden. \nSuuri rauha on niillä\, jotka rakastavat sinun |lakiasi\, *\neikä heille kompas|tusta tule. \nMinä odotan sinulta pelas|tusta\, Herra\, *\nja täytän |sinun käskysi. \nMinun sieluni noudattaa sinun todis|tuksiasi\, *\nja suuresti minä |niitä rakastan. \nMinä noudatan sinun asetuksiasi ja sinun todis|tuksiasi\, *\nsillä kaikki minun tieni ovat sinun |edessäsi. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/23-sunnuntai-helluntaista-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_23-su-Helluntaista.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20261108
DTEND;VALUE=DATE:20261109
DTSTAMP:20260604T070913
CREATED:20200530T131936Z
LAST-MODIFIED:20240926T131407Z
UID:9268-1794096000-1794182399@www.luterilainen.net
SUMMARY:24. sunnuntai helluntaista
DESCRIPTION:Kristittynä eläminen maailman keskellä saattaa helposti olla kahtalaista. Seurakunnassa ja uskovien kesken tulee ymmärretyksi ja kuulluksi – mutta muualla sitten liiankin helposti väärin ymmärretyksi. Kuitenkin Jumalan Sana selkeästi ohjaa kristittyjä elämään tässä maailmassa. Tai Jeesus jopa käskee: ”Menkää kaikkialle maailmaan…”. \nMutta miten elää maailmassa\, joka on niin vahvasti kahtia jakautunut? On Jeesukseen uskovia ja ei-uskovia tai ”uskiksia” ja ”eikkareita”\, kuten pilkalliset nimitykset kuuluisivat. Tämän kirkkopyhän raamatuntekstit antavat monenlaisia ohjeita kristityille. ”Harrastakaa sen kaupungin menestystä\, johon minä olen teidät siirtänyt.” ”Minä kehoitan siis ennen kaikkea anomaan\, rukoilemaan\, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta” ja niin edelleen. Tekstit ohjaavat meitä näkemään koko maailman ja kaikki ihmiset rakastavan taivaan Isän silmin. Hänelle maailma ei ole ”uskisten” ja ”eikkaireiden” taistelutanner\, jossa käydään kamppailua siitä\, kumpi voittaa. Isä on hankkinut jo voiton ainokaisen Poikansa verellä. Niin Isä myös näkee maailman lastensa kotina\, jossa jokaisesta ihmisestä on maksettu sama hinta Golgatan ristillä. Hän jopa tietää lukea päämme hiuksetkin yksitellen. Niinpä myös apostoli Paavali sanoo\, että Jumala: ”… tahtoo\, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.” \nJumalan tahto on\, että jokainen ihminen pelastuisi. Jumala kuitenkin vihaa sitä syntiä\, joka niin montaa ihmistä kietoo ja estää tuntemasta totuutta. Siksi julistus syntien anteeksiantamuksesta Jeesuksessa Kristuksessa on niin elintärkeää jokaiselle. Mikäli tätä julistusta vastustetaan maailmassa\, Jeesus ohjaa mieluummin pelkäämään Jumalaa\, joka maailman on luonut ja joka tuntee ihmisen läpikotaisin. Ei tarvitse pelätä siis muita ihmisiä. Tässä mielessä oikea jumalanpelko onkin luottamusta Jumalan Sanaan\, jossa Jeesukseen uskovat luvataan pelastaa. Aikojen saatossa kristittyjen vainoissa moni on menettänyt henkensä tunnustaessaan Jeesusta. Mutta yhtäkään heistä Jumala ei ole unohtanut ja jokainen heistä on omalla tavallaan tämän maailman keskellä kirkastamassa totuutta Jeesuksessa Kristuksessa. Kristitty todistaa Herrastaan elävänä\, mutta myös tästä ajasta kuolleena. \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Jer. 29:11 Psalmi: Ps. 75 Hallelujasäe: Ps. 147:13\n1. lukukappale:  Jer. 29:4–7 2. lukukappale:  1. Tim. 2:1–4 Evankeliumi:  Luuk. 12:4–7 \n\n1. lukukappale\nJer. 29:4–7\n“Näin sanoo Herra Sebaot\, Israelin Jumala\, kaikille pakkosiirtolaisille\, jotka minä olen siirtänyt Jerusalemista pois Baabeliin: Rakentakaa taloja ja asukaa niissä\, istuttakaa puutarhoja ja syökää niiden hedelmiä. Ottakaa itsellenne vaimoja ja siittäkää poikia ja tyttäriä; ottakaa pojillenne vaimoja ja naittakaa tyttärenne\, että he synnyttäisivät poikia ja tyttäriä. Lisääntykää siellä älkääkä vähentykö. Ja harrastakaa sen kaupungin menestystä\, johon minä olen teidät siirtänyt\, ja rukoilkaa sen puolesta Herraa\, sillä sen menestys on teidän menestyksenne. \n  \n2. lukukappale\n1. Tim. 2:1–4\nMinä kehoitan siis ennen kaikkea anomaan\, rukoilemaan\, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta\, kuningasten ja kaiken esivallan puolesta\, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa. Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle\, meidän vapahtajallemme\, joka tahtoo\, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden. \n  \nEvankeliumi\nLuuk. 12:4–7\nJeesus puhui opetuslapsillensa:\nMutta minä sanon teille\, ystävilleni: älkää peljätkö niitä\, jotka tappavat ruumiin\, eivätkä sen jälkeen voi mitään enempää tehdä. Vaan minä osoitan teille\, ketä teidän on pelkääminen: peljätkää häntä\, jolla on valta tapettuansa syöstä helvettiin. Niin\, minä sanon teille\, häntä te peljätkää. Eikö viittä varpusta myydä kahteen ropoon? Eikä Jumala ole yhtäkään niistä unhottanut. Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut. Älkää peljätkö; te olette suurempiarvoiset kuin monta varpusta. \n  \nRukoukset\n1. Hyvä Jumala! Anna anteeksi kansasi rikokset\, joita se on heikkoudessaan tehnyt. Anna meidän päästä niistä vapaiksi sinun hyvyytesi tähden. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Kaikkivaltias Jumala! Siunaa kaikkea esivaltaa ja anna armosi\, että se sinun palvelijanasi rakastaisi oikeutta ja vanhurskautta ja käyttäisi sinun lakiasi ihmisten keskuudessa. Varjele meitä riidasta ja eripuraisuudesta. Anna armosi\, että rakastaisimme ja noudattaisimme sitä\, mikä on totta ja oikeaa. Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n3. Herra\, meidän Jumalamme\, joka yksin olet todellinen hallitsija ja herrojen Herra! Suo meidän\, joiden on tässä maailmassa palveltava monia herroja\, pitää vankkumatta kiinni siitä vapaudesta\, joka meillä sinun lapsinasi on. Ovathan kaikki maalliset herrat sinun orjiasi\, ja sinun edessäsi heidän on kerran tehtävä tili. Siksi sinä vapautat omantuntomme heidän ikeestään ja asetat sanasi kaikkein korkeimmaksi koetinkiveksi. Tästä me kiitämme sinua\, joka elät ja hallitset yhdessä pyhän Poikasi ja Pyhän Henkesi kanssa aina ja iankaikkisesti. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nJer. 29:11\nSillä minä tunnen ajatukseni\, jotka minulla on teitä kohtaan\, sanoo Herra: rauhan eikä turmion |ajatukset; *\nminä annan teille tulevaisuu|den ja toivon. \nPsalmi:\nPs. 75\nMe kiitämme sinua\, Jumala\, me |kiitämme sinua; *\nlähellä on sinun nimesi\, sinun ihmei|täsi kerrotaan. \n”Vaikka minä valit|senkin ajan\, *\nminä tuo|mitsen oikein. \nVaikka maa kaikkine asukkaineen |menehtyy pelkoon\, *\npidän minä pystys|sä sen patsaat.” \n”Ylvästelijöille minä sanon: älkää |ylvästelkö\, *\nja jumalattomille: älkää sar|vea nostako. \nÄlkää nostako sarveanne |korkealle\, *\nälkää puhuko niskoitellen\, |julkeasti.” \nEi tule apua idäs|tä\, ei lännestä\, *\nei vuorisesta |erämaasta\, \nvaan Jumala on se\, |joka tuomitsee: *\nyhden hän alentaa\, |toisen ylentää. \nSillä Herran kädessä on malja\, joka vaahtoaa täynnänsä höystettyä viiniä\, ja |siitä hän kaataa; *\nkaikkien maan jumalattomien täytyy se juoda\, särpiä pohja|sakkaa myöten. \nMutta minä |julistan iäti\, *\nveisaan kiitosta Jaakobin |Jumalalle. \nJa kaikki jumalattomien sarvet |minä katkaisen; *\nkorkealle kohoavat van|hurskaan sarvet. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/24-sunnuntai-helluntaista-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2021/07/Kirkkovuosi_1_vuosikerta_4-su-Loppiaisesta.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20261115
DTEND;VALUE=DATE:20261116
DTSTAMP:20260604T070913
CREATED:20191112T140552Z
LAST-MODIFIED:20240926T131513Z
UID:7828-1794700800-1794787199@www.luterilainen.net
SUMMARY:Valvomisen sunnuntai
DESCRIPTION:Päivän evankeliumissa Herra Jeesus puhuu aikojen lopulla tapahtuvasta paluustaan. Hän on vertauksen mies\, joka matkusti muille maille\, kun hän ylösnousemuksensa jälkeen astui ylös taivaaseen. Ennen taivaaseen astumistaan Jeesus valtuutti kirkon kastamaan ja opettamaan hänen nimessään. Näin hän isännän tavoin uskoi talonsa eli koko kristillisen kirkon palvelijoilleen eli apostoleille ja heidän seuraajilleen vartioitavaksi ja huolehdittavaksi. \nKäskiessään valvomaan Jeesus käskee kirkkoa pitämään huolen kaikesta siitä\, mitä hän on sille uskonut. Oikeaa oppia tulee varjella ja saarnata ja väärä oppi on torjuttava. Talon väkeä on ruokittava ja hoidettava\, mutta varkaat ja viholliset on pidettävä loitolla. Paimenten tulee huolehtia heille uskotusta laumasta ja yksittäisen kristittyjen tulee varoa ja valvoa\, ettei houkuttele itseään tai lähimmäistään syntiin ja Herran sanojen laiminlyöntiin. \nKristityt eivät kuitenkaan valvo yksin ja odota Herransa paluuta oman onnensa nojassa\, vaan Jeesus itse on luvannut olla kirkkonsa kanssa maailman loppuun asti – siis aina siihen päivään asti\, kun hän saapuu näkyvällä tavalla takaisin. Herransa kanssa koko kristikunta valvoo ja rukoilee tietäen\, ettei Herra väsy eikä nuku\, vaikka me itse lankeaisimmekin. Kirkko\, joka pysyy Kristuksessa ja hänen sanassaan\, pysyy valveilla. Siksi päivän päättyessä se rukoileekin: ”Suojele meitä\, Herra\, valvoessamme\, varjele nukkuessamme\, niin että valvomme Kristuksen kanssa ja voimme levätä turvassa.” \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: 2. Piet. 3:13 Psalmi: Ps. 90:1–6 12–15 Hallelujasäe: Ps. 130:6\n1. lukukappale:  Mal. 3:13–18 2. lukukappale:  Hepr. 3:12–15 tai Ilm. 22:10–17 Evankeliumi:  Mark. 13:33–37 \n\n1. lukukappale\nMal. 3:13–18\nYnseät ovat teidän puheenne minua vastaan\, sanoo Herra. Mutta te sanotte: “Mitä me olemme puhuneet sinua vastaan?” Te sanotte: “Herran palveleminen on turha; ja mitä hyötyä siitä on ollut\, että me olemme hänelle suorittaneet säädetyt tehtävät ja että olemme vaeltaneet murheellisina Herran Sebaotin kasvojen edessä. Nyt me kiitämme julkeitten onnea. Ne\, jotka tekevät sitä\, mikä jumalatonta on\, ne tulevat raketuiksi. He kiusaavat Jumalaa\, mutta pelastuvat.” Silloin myös Herraa pelkääväiset puhuvat toinen toisensa kanssa\, ja Herra tarkkaa ja kuulee; ja muistokirja kirjoitetaan hänen edessänsä niiden hyväksi\, jotka Herraa pelkäävät ja hänen nimensä kunniassa pitävät. Ja he ovat\, sanoo Herra Sebaot\, sinä päivänä\, jonka minä teen\, minun omaisuuteni. Ja minä olen heille laupias\, niinkuin mies on laupias pojallensa\, joka häntä palvelee. Ja te näette jälleen\, mikä on ero vanhurskaan ja jumalattoman välillä\, sen välillä\, joka palvelee Jumalaa\, ja sen\, joka ei häntä palvele. \n  \n2. lukukappale\nHepr. 3:12–15\nKatsokaa\, veljet\, ettei vain kenelläkään teistä ole paha\, epäuskoinen sydän\, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta\, vaan kehoittakaa toisianne joka päivä\, niin kauan kuin sanotaan: “tänä päivänä”\, ettei teistä kukaan synnin pettämänä paatuisi; sillä me olemme tulleet osallisiksi Kristuksesta\, kunhan vain pysymme luottamuksessa\, joka meillä alussa oli\, vahvoina loppuun asti.\nKun sanotaan: “Tänä päivänä\, jos te kuulette hänen äänensä\, älkää paaduttako sydämiänne\, niinkuin teitte katkeroituksessa” \nTai:\nIlm. 22:10–17\nJa hän sanoi minulle: “Älä lukitse tämän kirjan profetian sanoja; sillä aika on lähellä. Vääryyden tekijä tehköön edelleen vääryyttä\, ja joka on saastainen\, saastukoon edelleen\, ja joka on vanhurskas\, tehköön edelleen vanhurskautta\, ja joka on pyhä\, pyhittyköön edelleen.\nKatso\, minä tulen pian\, ja minun palkkani on minun kanssani\, antaakseni kullekin hänen tekojensa mukaan. Minä olen A ja O\, ensimmäinen ja viimeinen\, alku ja loppu.\nAutuaat ne\, jotka pesevät vaatteensa\, että heillä olisi valta syödä elämän puusta ja he pääsisivät porteista sisälle kaupunkiin! Ulkopuolella ovat koirat ja velhot ja huorintekijät ja murhaajat ja epäjumalanpalvelijat ja kaikki\, jotka valhetta rakastavat ja tekevät.\nMinä\, Jeesus\, lähetin enkelini todistamaan näitä teille seurakunnissa. Minä olen Daavidin juurivesa ja hänen suvustansa\, se kirkas kointähti.”\nJa Henki ja morsian sanovat: “Tule!” Ja joka kuulee\, sanokoon: “Tule!” Ja joka janoaa\, tulkoon\, ja joka tahtoo\, ottakoon elämän vettä lahjaksi. \n  \nEvankeliumi\nMark. 13:33–37\nJeesus sanoo:\nOlkaa varuillanne\, valvokaa ja rukoilkaa\, sillä ette tiedä\, milloin se aika tulee. On niinkuin muille maille matkustaneen miehen: kun hän jätti talonsa ja antoi palvelijoilleen vallan\, kullekin oman tehtävänsä\, käski hän myös ovenvartijan valvoa. Valvokaa siis\, sillä ette tiedä\, milloin talon herra tulee\, iltamyöhälläkö vai yösydännä vai kukonlaulun aikaan vai varhain aamulla\, ettei hän\, äkkiarvaamatta tullessaan\, tapaisi teitä nukkumasta. Mutta minkä minä teille sanon\, sen minä sanon kaikille: valvokaa.” \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala! Auta\, ettemme nukkuisi synnissä vaan että valvoisimme ja rukoilisimme aina ja pääsisimme viimein iankaikkiseen kunniaan. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta.\n2. Herra Jeesus Kristus! Me kiitämme sinua siitä\, että olet luvannut palata tänne kirkkaudessa pelastamaan seurakuntasi lopullisesti ja tekemään sen osalliseksi voimastasi ja kirkkaudestasi taivaallisissa häissäsi. Me rukoilemme sinua: anna armostasi meille Pyhän Henkesi lahja\, niin että me uskollisesti ja valvoen odottaisimme sinun tuloasi\, antaisimme lamppumme palaa ja astiamme olla täynnä öljyä ja olisimme valmiita ottamaan sinut vastaan. Kuule meitä sinä\, joka yhdessä Isän ja Pyhän Hengen kanssa hallitset yhdessä jumaluudessa iankaikkisesta iankaikkiseen. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\n2. Piet. 3:13\nMe odotamme uusia taivaita ja |uutta maata\, *\njoissa vanhurs|kaus asuu. \nPsalmi:\nPs. 90:1–6 12–15\nHerra\, sinä olet meidän turvamme |polvesta polveen. *\nEnnenkuin vuoret syntyivät ja sinä loit maan ja maanpiirin\, iankaikkisesta iankaikkiseen olet |sinä\, Jumala. \nSinä palautat ihmiset takaisin |tomuun ja sanot: *\n”Palatkaa jälleen\, te ih|misten lapset”. \nSillä tuhat vuotta on sinun silmissäsi niinkuin eilinen päivä\, joka |meni ohitse\, *\nja niinkuin öinen var|tiohetki. \nSinä huuhdot heidät pois; he |ovat kuin uni\, *\novat kuin ruoho\, joka aa|mulla kukoistaa: \naamulla se |kasvaa ja kukoistaa\, *\nmutta illalla se leika|taan ja kuivettuu. \nSillä me hukumme sinun |vihasi voimasta\, *\nja me häviämme pois sinun kiivastuk|sesi voimasta. \nKuka ajattelee sinun vihasi |ankaruutta\, *\nsinun kiivauttasi\, niin että hän si|nua pelkäisi? \nOpeta meitä laskemaan |päivämme oikein\, *\nettä me saisimme |viisaan sydämen. \nHerra\, palaja jälleen. |Voi\, kuinka kauan? *\nArmahda pal|velijoitasi. \nRavitse aamulla meitä |armollasi\, *\nsuo meille iloa ja riemua kaikkina |päivinämme. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/valvomisen-sunnuntai-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_24-su-Helluntaista.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20261122
DTEND;VALUE=DATE:20261123
DTSTAMP:20260604T070913
CREATED:20191112T140554Z
LAST-MODIFIED:20240926T131535Z
UID:7829-1795305600-1795391999@www.luterilainen.net
SUMMARY:Tuomiosunnuntai  Kristuksen kuninkuuden sunnuntai
DESCRIPTION:Tämän sunnuntain nimi puhuu juuri siitä\, mistä on kyse; tuomiosta. Raamatun mukaan Jumalan Poika\, Herra Jeesus palaa Isänsä säätämänä aikana toisen eli viimeisen kerran maan päälle. Silloin Hän tuomitsee tuolloin elossa olevat ja jo kuolleet. Tämä on yksi kristillisen uskon keskeisimmistä kohdista. Näin tunnustamme myös uskontunnustuksissa. Tuomiosunnuntaita ei voi ohittaa\, se kuuluu evankeliumiin eli ilosanomaan Kristuksesta Jeesuksesta. Tämä maailma ei kestä ikuisesti\, vaan Jumala tuhoaa sen synnin tähden. Sitten Hän luo uudet taivaat ja uuden maan\, jossa ei ole enää mitään syntiä ja pahuutta. Paha saa siis palkkansa. \nPäivän evankeliumi on jokaisessa vuosikerrassa Jeesuksen puhuma ns. lampaat ja vuohet -vertaus. Tässä tekstissä Ihmisen Poika eli Kristus istuu Isänsä valtaistuimella. Hän on koko maailman Kuningas (josta johtuu myös tuomiosunnuntain toinen nimi ”Kristuksen kuninkuuden sunnuntai”) ja Tuomari. Hänen eteensä ovat koottuina kaikki maan päällä eläneet ihmiset; kaikille julistetaan tuomio. Mikä on tuomion peruste? \nEvankeliumitekstiä tarkastellessa voi huomata\, että koko maailma on koottu Jeesuksen tuomioistuimen eteen kahteen joukkoon. Mutta kaksi joukkoa on päätetty jo ennen tuomion julistamista. Tämä kertoo siitä\, että Tuomari on päättänyt tuomion jo ennen kuin se on julkinen. Toisaalta; vain Hän tietää jokaisen tuomion. Kukaan ihminen eikä enkeli tiedä sitä aiemmin täällä ajassa. Tuomion perusteena on se\, mitä on tehty ”minun vähimmille veljilleni”. Keitä ovat nämä Jeesuksen ”veljet”? Kun katsoo evankeliumitekstejä\, huomaa helposti Jeesuksen tarkoittavan opetuslapsiaan (mm. Matt. 12:49–50; 28:10: Luuk. 22:32); kyse ei siis ole kenestä tahansa ihmisestä. Raamattu ei opeta missään\, että ihminen olisi Hyvän Paimenen lampaiden joukossa hyvien tekojensa kautta. \nMitä sitten ovat teot\, joita on tehty Jeesuksen omille? Se on Jeesuksen omien eli Hänen lähettiläidensä ja heidän sanomansa\, evankeliumin vastaanottamista. Myös Jeesuksen omista huolehtiminen kuuluu tähän. Joka ottaa vastaan sanoman Kristuksesta syntisen Vapahtajana\, ottaa vastaan Jeesuksen lähettilään\, hän tekee jopa tietämättään sen\, minkä Tuomari sanoo: ”Totisesti minä sanon teille: kaikki\, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni\, sen te olette tehneet minulle.” Ja se\, joka ei ole ottanut evankeliumia vastaan\, uskonut Kristukseen\, saa kuulla: ”Totisesti minä sanon teille: kaiken\, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä\, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.” \nTuomiosunnuntai ei kutsu meitä parantelemaan elämäämme ja yrittämään päästä hyvillä teoilla taivaaseen. Tuomiosunnuntai kutsuu meitä tunnustamaan syntimme ja uskomaan ne anteeksi Jeesuksen tähden\, joka on ristiinnaulittu kaikkien ihmisten puolesta. Tämä Jeesus tulee takaisin maailman Tuomarina ja Kuninkaana; Hän vie omansa mukaan taivaaseen Hänen itsensä tähden\, armosta\, uskon kautta. \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 9:8–9 Psalmi: Ps. 143:1–10 Hallelujasäe: Ps. 97:8–9\n1. lukukappale:  Mal. 3:19–20 2. lukukappale:  1. Kor. 15:22–28 tai Hepr. 12:18–25 Evankeliumi:  Matt. 25:31–46 Vaihtoehtoisia saarnatekstejä Joh. 5:22-29\, Matt. 13:47-50 \n\n1. lukukappale\nMal. 4:1–2\nSillä katso: se päivä on tuleva\, joka palaa kuin pätsi. Ja kaikki julkeat ja kaikki\, jotka tekevät sitä\, mikä jumalatonta on\, ovat oljenkorsia; ja heidät polttaa se päivä\, joka tuleva on\, sanoo Herra Sebaot\, niin ettei se jätä heistä juurta eikä oksaa. Mutta teille\, jotka minun nimeäni pelkäätte\, on koittava vanhurskauden aurinko ja parantuminen sen siipien alla\, ja te käytte ulos ja hypitte kuin syöttövasikat. \n  \n2. lukukappale\n1. Kor. 15:22–28\nSillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa\, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa\, mutta jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus\, sitten Kristuksen omat hänen tulemuksessaan; sitten tulee loppu\, kun hän antaa valtakunnan Jumalan ja Isän haltuun\, kukistettuaan kaiken hallituksen ja kaiken vallan ja voiman. Sillä hänen pitää hallitseman “siihen asti\, kunnes hän on pannut kaikki viholliset jalkojensa alle”. Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema. Sillä: “kaikki hän on alistanut hänen jalkojensa alle”. Mutta kun hän sanoo: “kaikki on alistettu”\, niin ei tietenkään ole alistettu se\, joka on alistanut kaiken hänen allensa. Ja kun kaikki on alistettu Pojan valtaan\, silloin itse Poikakin alistetaan sen valtaan\, joka on alistanut hänen valtaansa kaiken\, että Jumala olisi kaikki kaikissa. \nTai:\nHepr. 12:18–25\nSillä te ette ole käyneet sen vuoren tykö\, jota voidaan käsin koskea ja joka tulessa palaa\, ettekä synkeyden\, ette pimeyden\, ette myrskyn\, ette pasunan kaiun ettekä äänen tykö\, joka puhui niin\, että ne\, jotka sen kuulivat\, pyysivät\, ettei heille enää puhuttaisi; sillä he eivät voineet kestää tätä käskyä: “Koskettakoon vuorta vaikka eläinkin\, se kivitettäköön”; ja niin hirmuinen oli se näky\, että Mooses sanoi: “Minä olen peljästynyt ja vapisen”;\nVaan te olette käyneet Siionin vuoren tykö ja elävän Jumalan kaupungin\, taivaallisen Jerusalemin tykö\, ja kymmenien tuhansien enkelien tykö\, taivaissa kirjoitettujen esikoisten juhlajoukon ja seurakunnan tykö\, ja tuomarin tykö\, joka on kaikkien Jumala\, ja täydellisiksi tulleitten vanhurskasten henkien tykö\, ja uuden liiton välimiehen\, Jeesuksen\, tykö\, ja vihmontaveren tykö\, joka puhuu parempaa kuin Aabelin veri.\nKatsokaa\, ettette torju luotanne häntä\, joka puhuu! \n  \nEvankeliumi\nMatt. 25:31–46\nJeesus sanoi opetuslapsilleen:\nMutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan\, silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle. Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat\, ja hän erottaa toiset toisista\, niinkuin paimen erottaa lampaat vuohista. Ja hän asettaa lampaat oikealle puolelleen\, mutta vuohet vasemmalle. Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: ‘Tulkaa\, minun Isäni siunatut\, ja omistakaa se valtakunta\, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti. Sillä minun oli nälkä\, ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano\, ja te annoitte minulle juoda; minä olin outo\, ja te otitte minut huoneeseenne; minä olin alaston\, ja te vaatetitte minut; minä sairastin\, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa\, ja te tulitte minun tyköni.’\nSilloin vanhurskaat vastaavat hänelle sanoen: ‘Herra\, milloin me näimme sinut nälkäisenä ja ruokimme sinua\, tai janoisena ja annoimme sinulle juoda? Ja milloin me näimme sinut outona ja otimme sinut huoneeseemme\, tai alastonna ja vaatetimme sinut? Ja milloin me näimme sinun sairastavan tai olevan vankeudessa ja tulimme sinun tykösi?’ Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: ‘Totisesti minä sanon teille: kaikki\, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni\, sen te olette tehneet minulle’.\nSitten hän myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville: ‘Menkää pois minun tyköäni\, te kirotut\, siihen iankaikkiseen tuleen\, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä. Sillä minun oli nälkä\, ja te ette antaneet minulle syödä; minun oli jano\, ja te ette antaneet minulle juoda; minä olin outo\, ja te ette ottaneet minua huoneeseenne; minä olin alaston\, ja te ette vaatettaneet minua; sairaana ja vankeudessa\, ja te ette käyneet minua katsomassa.’\nSilloin hekin vastaavat sanoen: ‘Herra\, milloin me näimme sinut nälkäisenä tai janoisena tai outona tai alastonna tai sairaana tai vankeudessa\, emmekä sinua palvelleet?’ Silloin hän vastaa heille ja sanoo: ‘Totisesti minä sanon teille: kaiken\, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä\, sen te olette jättäneet tekemättä minulle’.\nJa nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen\, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.” \n  \nVaihtoehtoisia saarnatekstejä \nJoh. 5:22-29\nJeesus sanoo:\n”Sillä Isä ei myöskään tuomitse ketään\, vaan hän on antanut kaiken tuomion Pojalle\, että kaikki kunnioittaisivat Poikaa\, niinkuin he kunnioittavat Isää. Joka ei kunnioita Poikaa\, se ei kunnioita Isää\, joka on hänet lähettänyt. Totisesti\, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen\, joka on minut lähettänyt\, sillä on iankaikkinen elämä\, eikä hän joudu tuomittavaksi\, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään. Totisesti\, totisesti minä sanon teille: aika tulee ja on jo\, jolloin kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen\, ja jotka sen kuulevat\, ne saavat elää. Sillä niinkuin Isällä on elämä itsessänsä\, niin hän on antanut elämän myös Pojalle\, niin että myös hänellä on elämä itsessänsä. Ja hän on antanut hänelle vallan tuomita\, koska hän on Ihmisen Poika. Älkää ihmetelkö tätä\, sillä hetki tulee\, jolloin kaikki\, jotka haudoissa ovat\, kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin\, ne\, jotka ovat hyvää tehneet\, elämän ylösnousemukseen\, mutta ne\, jotka ovat pahaa tehneet\, tuomion ylösnousemukseen.” \nMatt. 13:47-50\nJeesus sanoo:\n”Vielä taivasten valtakunta on nuotan kaltainen\, joka heitettiin mereen ja kokosi kaikkinaisia kaloja. Ja kun se tuli täyteen\, vetivät he sen rannalle\, istuutuivat ja kokosivat hyvät astioihin\, mutta kelvottomat he viskasivat pois. Näin on käyvä maailman lopussa; enkelit lähtevät ja erottavat pahat vanhurskaista ja heittävät heidät tuliseen pätsiin; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.” \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala! Hallitse Pyhällä Hengelläsi sydämiämme ja ajatuksiamme\, että muistaisimme aina omaa loppuamme ja sinun vanhurskasta tuomiotasi. Herätä meidät elämään täällä jumalanpelossa\, jotta saisimme olla siellä iankaikkisesti sinun kanssasi. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Herra Jeesus Kristus\, elävien ja kuolleiden tuomari\, joka tulet taivaan pilvissä suurella voimalla ja kirkkaudella kaikkine pyhine enkeleinesi tuomitsemaan kaikki kansat\, että jokainen saisi sen mukaan\, mitä eläessään on tehnyt\, hyvää tai pahaa! Me rukoilemme sinua: anna meille Pyhän Henkesi armo\, niin ettemme olisi suruttomia vaan muistaisimme aina tuomiosi syödessämme ja juodessamme\, jalkeilla ja makuulla. Auta meitä aina valvomaan ja rukoilemaan\, pelkäämään syntiä ja tekemään oikean parannuksen\, niin että saamme lopulta periä iankaikkisen elämän ja autuuden. Kuule meitä sinä\, joka elät ja hallitset Isän ja Pyhän Hengen kanssa iankaikkisesti! \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 9:8–9\nMutta Herra hallitsee iankaikkisesti; hän on pystyttänyt istuimensa |tuomitaksensa. *\nHän tuomitsee maanpiirin vanhurskaasti\, vallitsee kansoja oi|keuden mukaan. \nPsalmi:\nPs. 143:1–10\nHerra\, kuule minun rukoukseni\, ota korviisi minun |anomiseni. *\nVastaa minulle uskollisuudessasi ja vanhurs|kaudessasi. \nÄlä käy tuomiolle palveli|jasi kanssa\, *\nsillä ei yksikään elävä ole vanhurskas sinun |edessäsi. \nSillä vihollinen vainoaa minun |sieluani\, *\nhän on ruhjonut minun elämäni maahan ja pannut minut pimeään niinkuin |ammoin kuolleet. \nMinun henkeni |nääntyy minussa\, *\nsydäntäni kouristaa minun |rinnassani. \nMinä muistelen muinai|sia päiviä\, *\ntutkistelen kaikkia sinun töitäsi ja ajattelen sinun kät|tesi tekoja. \nMinä levitän käteni |sinun puoleesi. *\nNiinkuin janoinen maa\, niin minun sieluni ha|lajaa sinua. \nVastaa minulle pian\, Herra\, minun |henkeni nääntyy. *\nÄlä peitä minulta kasvojasi\, etten tulisi niiden kaltaiseksi\, jotka |hautaan vaipuvat. \nSuo minun varhain kuulla sinun armoasi\, sillä sinuun |minä turvaan. *\nOsoita minulle tie\, jota minun tulee käydä\, sillä sinun tykösi minä y|lennän sieluni. \nPelasta minut vihollisis|tani\, Herra. *\nSinun tykösi minä |pyrin suojaan. \nOpeta minut tekemään sitä\, mikä sinulle kelpaa\, sillä sinä olet minun |Jumalani. *\nSinun hyvä Henkesi johdattakoon minua ta|saista maata. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/tuomiosunnuntai-kristuksen-kuninkuuden-sunnuntai-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_25-su-Helluntaista.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20280130
DTEND;VALUE=DATE:20280131
DTSTAMP:20260604T070913
CREATED:20210713T154410Z
LAST-MODIFIED:20240926T090957Z
UID:10781-1832803200-1832889599@www.luterilainen.net
SUMMARY:4. sunnuntai loppiaisesta
DESCRIPTION:Tämän sunnuntain pyhässä evankeliumissa saamme kuulla ainakin kaksi hyvin tärkeää todistusta Jeesuksesta. \nEnsinäkin teksti osoittaa selvääkin selvemmin\, että Jeesus on tosi Jumala ja tosi ihminen. Kuten ihmiset yleensäkin\, myös Jeesus nukkui – tällä kertaa veneessä. Sen verran sikeässä unessa hän oli\, ettei vielä myrskyn yltyminen häntä herättänyt\, vaan opetuslapset tulivat herättämään hänet. Kuitenkin herättyään hän teki sen\, mihin yksikään muu ihminen ei kykene. Hän puhui tuulille ja järvelle – nuhteli niitä – ja niin myrsky laantui. Ihmisen sanalla ei tällaista valtaa ole\, mutta Jumalan Sanalla on – samalla sanalla\, joka on luonut tuulet\, järvet ja kaiken\, mitä olemassa on. \nToiseksi tämä teksti osoittaa\, kuinka Jeesus tahtoo tätä kaikkivaltiuttaan käyttää. Kuulemme\, että opetuslapset huolestuivat ja pelkäsivät hukkuvansa. Selvästi Jeesus pitää heidän huoltansa osoituksena vähäuskoisuudesta\, jopa pelkuruudesta. Kuitenkin hän kuulee heidän pyyntönsä ja tahtoo heitä auttaa. \nSiksi saamme mekin muistaa\, että me jokaisessa tilanteessa saamme huutaa Jeesusta avuksemme rukouksessa\, vaikka itsemme vähäuskoisiksi ja pelkureiksi tunnemmekin. Jeesuksessa meillä on Kaikkivaltias Jumala\, joka heikkoudestamme huolimatta – tai oikeastaan juuri sen vuoksi – tahtoo meitä auttaa. Hän on juuri se Jumala\, joka niin ikään todistaa: ”heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä\, sillä hän pitää teistä huolen”. (1. Piet 5:7) \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 66:5 Psalmi: Ps. 107:1–2\, 23–31 Hallelujasäe: Ps. 93:4\n1. lukukappale:  Jes. 51:9–16 2. lukukappale:  2. Kor. 1:8–11 Evankeliumi:  Matt. 8:23–27 \n\n1. lukukappale\nJes. 51:9–16\nHeräjä\, heräjä\, pukeudu voimaan\, sinä Herran käsivarsi; heräjä niinkuin muinaisina päivinä\, ammoisten sukupolvien aikoina. Etkö sinä ole se\, joka löit Rahabin kuoliaaksi\, joka lävistit lohikäärmeen? Etkö sinä ole se\, joka kuivasit meren\, suuren syvyyden vedet\, joka teit meren syvänteet tieksi lunastettujen kulkea? Niin Herran vapahdetut palajavat ja tulevat Siioniin riemuiten\, päänsä päällä iankaikkinen ilo. Riemu ja ilo saavuttavat heidät\, mutta murhe ja huokaus pakenevat. Minä\, minä olen teidän lohduttajanne; mikä olet sinä\, että pelkäät ihmistä\, joka on kuolevainen\, ihmislasta\, jonka käy niinkuin ruohon\, ja unhotat Herran\, joka on sinut tehnyt\, joka on levittänyt taivaan ja perustanut maan\, ja vapiset alati\, kaiket päivät\, sortajan vihaa\, kun hän tähtää tuhotaksensa? Mutta missä on sortajan viha? Pian päästetään kumaraan koukistunut vapaaksi kahleistaan: ei hän kuole\, ei kuoppaan jää\, eikä häneltä leipä puutu. Minä olen Herra\, sinun Jumalasi\, joka liikutan meren\, niin että sen aallot pauhaavat\, jonka nimi on Herra Sebaot. Ja minä olen pannut sanani sinun suuhusi\, minä olen kätkenyt sinut käteni varjoon\, pystyttääkseni taivaan ja perustaakseni maan ja sanoakseni Siionille: ”Sinä olet minun kansani”. \n2. lukukappale\n2. Kor. 1:8–11\nSillä me emme tahdo\, veljet\, pitää teitä tietämättöminä siitä ahdistuksesta\, jossa me olimme Aasiassa\, kuinka ylenpalttiset\, yli voimiemme käyvät\, meidän rasituksemme olivat\, niin että jo olimme epätoivossa hengestämmekin\, ja itse me jo luulimme olevamme kuolemaan tuomitut\, ettemme luottaisi itseemme\, vaan Jumalaan\, joka kuolleet herättää. Ja hän pelasti meidät niin suuresta kuolemanvaarasta\, ja yhä pelastaa\, ja häneen me olemme panneet toivomme\, että hän vielä vastakin pelastaa\, kun tekin autatte meitä rukouksillanne\, että monesta suusta meidän tähtemme kohoaisi runsas kiitos siitä armosta\, joka on osaksemme tullut. \nEvankeliumi\nMatt. 8:23–27\nJa hän astui venheeseen\, ja hänen opetuslapsensa seurasivat häntä. Ja katso\, järvellä nousi kova myrsky\, niin että venhe peittyi aaltoihin; mutta hän nukkui. Niin he menivät ja herättivät hänet sanoen: ”Herra\, auta\, me hukumme”. Hän sanoi heille: ”Te vähäuskoiset\, miksi olette pelkureita?” Silloin hän nousi ja nuhteli tuulia ja järveä\, ja tuli aivan tyven. Ja ihmiset ihmettelivät ja sanoivat: ”Millainen tämä on\, kun sekä tuulet että meri häntä tottelevat?” \n  \nRukous\nHerra Jumala\, taivaallinen Isä\, joka tiedät\, ettemme inhimillisen heikkoutemme vuoksi voi yksin kestää suurissa vaaroissa\, jotka uhkaavat meitä! Vahvista meitä avullasi sekä sielun että ruumiin puolesta voittamaan kaikki se\, mikä meitä syntiemme tähden ahdistaa ja kiusaa. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 66:5\nTulkaa ja katsokaa |Jumalan töitä: *\nhän on peljättävä teoissansa ihmisten lap|sia kohtaan. \nPsalmi:\nPs. 107:1–2\, 23–31\nHe lähtivät |laivoilla merelle *\nja kävivät kauppaa suu|rilla vesillä. \nHe näkivät Herran työt ja hänen ihmeel|liset tekonsa *\nmeren |syvyyksissä. \nHän sanoi sanansa ja nosti |myrskytuulen\, *\njoka kohotti korkeal|le sen aallot. \nHe kohosivat taivasta kohti\, he vajo|sivat syvyyksiin; *\nheidän sielunsa me|nehtyi tuskasta. \nHe horjuivat ja hoippui|vat kuin juopunut\, *\nja kaikki heidän tai|tonsa hämmentyi. \nMutta hädässänsä he |huusivat Herraa\, *\nja hän päästi heidät heidän |ahdistuksistaan. \nHän |tyynnytti myrskyn\, *\nja meren aallot |hiljenivät. \nHe iloitsivat\, kun |tuli tyyni\, *\nja hän vei heidät toi|vottuun satamaan. \nKiittäkööt he Herraa hänen |armostansa *\nja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislap|sia kohtaan. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/4-sunnuntai-loppiaisesta-vsk1/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2021/07/Kirkkovuosi_1_vuosikerta_4-su-Loppiaisesta.jpg
END:VEVENT
END:VCALENDAR