BEGIN:VCALENDAR
VERSION:2.0
PRODID:-//Luterilainen.net - ECPv6.16.3//NONSGML v1.0//EN
CALSCALE:GREGORIAN
METHOD:PUBLISH
X-ORIGINAL-URL:https://www.luterilainen.net
X-WR-CALDESC:Tapahtumat Luterilainen.net
REFRESH-INTERVAL;VALUE=DURATION:PT1H
X-Robots-Tag:noindex
X-PUBLISHED-TTL:PT1H
BEGIN:VTIMEZONE
TZID:Europe/Helsinki
BEGIN:DAYLIGHT
TZOFFSETFROM:+0200
TZOFFSETTO:+0300
TZNAME:EEST
DTSTART:20270328T010000
END:DAYLIGHT
BEGIN:STANDARD
TZOFFSETFROM:+0300
TZOFFSETTO:+0200
TZNAME:EET
DTSTART:20271031T010000
END:STANDARD
BEGIN:DAYLIGHT
TZOFFSETFROM:+0200
TZOFFSETTO:+0300
TZNAME:EEST
DTSTART:20280326T010000
END:DAYLIGHT
BEGIN:STANDARD
TZOFFSETFROM:+0300
TZOFFSETTO:+0200
TZNAME:EET
DTSTART:20281029T010000
END:STANDARD
BEGIN:DAYLIGHT
TZOFFSETFROM:+0200
TZOFFSETTO:+0300
TZNAME:EEST
DTSTART:20290325T010000
END:DAYLIGHT
BEGIN:STANDARD
TZOFFSETFROM:+0300
TZOFFSETTO:+0200
TZNAME:EET
DTSTART:20291028T010000
END:STANDARD
END:VTIMEZONE
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20280130
DTEND;VALUE=DATE:20280131
DTSTAMP:20260604T153930
CREATED:20210713T154410Z
LAST-MODIFIED:20240926T090957Z
UID:10781-1832803200-1832889599@www.luterilainen.net
SUMMARY:4. sunnuntai loppiaisesta
DESCRIPTION:Tämän sunnuntain pyhässä evankeliumissa saamme kuulla ainakin kaksi hyvin tärkeää todistusta Jeesuksesta. \nEnsinäkin teksti osoittaa selvääkin selvemmin\, että Jeesus on tosi Jumala ja tosi ihminen. Kuten ihmiset yleensäkin\, myös Jeesus nukkui – tällä kertaa veneessä. Sen verran sikeässä unessa hän oli\, ettei vielä myrskyn yltyminen häntä herättänyt\, vaan opetuslapset tulivat herättämään hänet. Kuitenkin herättyään hän teki sen\, mihin yksikään muu ihminen ei kykene. Hän puhui tuulille ja järvelle – nuhteli niitä – ja niin myrsky laantui. Ihmisen sanalla ei tällaista valtaa ole\, mutta Jumalan Sanalla on – samalla sanalla\, joka on luonut tuulet\, järvet ja kaiken\, mitä olemassa on. \nToiseksi tämä teksti osoittaa\, kuinka Jeesus tahtoo tätä kaikkivaltiuttaan käyttää. Kuulemme\, että opetuslapset huolestuivat ja pelkäsivät hukkuvansa. Selvästi Jeesus pitää heidän huoltansa osoituksena vähäuskoisuudesta\, jopa pelkuruudesta. Kuitenkin hän kuulee heidän pyyntönsä ja tahtoo heitä auttaa. \nSiksi saamme mekin muistaa\, että me jokaisessa tilanteessa saamme huutaa Jeesusta avuksemme rukouksessa\, vaikka itsemme vähäuskoisiksi ja pelkureiksi tunnemmekin. Jeesuksessa meillä on Kaikkivaltias Jumala\, joka heikkoudestamme huolimatta – tai oikeastaan juuri sen vuoksi – tahtoo meitä auttaa. Hän on juuri se Jumala\, joka niin ikään todistaa: ”heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä\, sillä hän pitää teistä huolen”. (1. Piet 5:7) \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 66:5 Psalmi: Ps. 107:1–2\, 23–31 Hallelujasäe: Ps. 93:4\n1. lukukappale:  Jes. 51:9–16 2. lukukappale:  2. Kor. 1:8–11 Evankeliumi:  Matt. 8:23–27 \n\n1. lukukappale\nJes. 51:9–16\nHeräjä\, heräjä\, pukeudu voimaan\, sinä Herran käsivarsi; heräjä niinkuin muinaisina päivinä\, ammoisten sukupolvien aikoina. Etkö sinä ole se\, joka löit Rahabin kuoliaaksi\, joka lävistit lohikäärmeen? Etkö sinä ole se\, joka kuivasit meren\, suuren syvyyden vedet\, joka teit meren syvänteet tieksi lunastettujen kulkea? Niin Herran vapahdetut palajavat ja tulevat Siioniin riemuiten\, päänsä päällä iankaikkinen ilo. Riemu ja ilo saavuttavat heidät\, mutta murhe ja huokaus pakenevat. Minä\, minä olen teidän lohduttajanne; mikä olet sinä\, että pelkäät ihmistä\, joka on kuolevainen\, ihmislasta\, jonka käy niinkuin ruohon\, ja unhotat Herran\, joka on sinut tehnyt\, joka on levittänyt taivaan ja perustanut maan\, ja vapiset alati\, kaiket päivät\, sortajan vihaa\, kun hän tähtää tuhotaksensa? Mutta missä on sortajan viha? Pian päästetään kumaraan koukistunut vapaaksi kahleistaan: ei hän kuole\, ei kuoppaan jää\, eikä häneltä leipä puutu. Minä olen Herra\, sinun Jumalasi\, joka liikutan meren\, niin että sen aallot pauhaavat\, jonka nimi on Herra Sebaot. Ja minä olen pannut sanani sinun suuhusi\, minä olen kätkenyt sinut käteni varjoon\, pystyttääkseni taivaan ja perustaakseni maan ja sanoakseni Siionille: ”Sinä olet minun kansani”. \n2. lukukappale\n2. Kor. 1:8–11\nSillä me emme tahdo\, veljet\, pitää teitä tietämättöminä siitä ahdistuksesta\, jossa me olimme Aasiassa\, kuinka ylenpalttiset\, yli voimiemme käyvät\, meidän rasituksemme olivat\, niin että jo olimme epätoivossa hengestämmekin\, ja itse me jo luulimme olevamme kuolemaan tuomitut\, ettemme luottaisi itseemme\, vaan Jumalaan\, joka kuolleet herättää. Ja hän pelasti meidät niin suuresta kuolemanvaarasta\, ja yhä pelastaa\, ja häneen me olemme panneet toivomme\, että hän vielä vastakin pelastaa\, kun tekin autatte meitä rukouksillanne\, että monesta suusta meidän tähtemme kohoaisi runsas kiitos siitä armosta\, joka on osaksemme tullut. \nEvankeliumi\nMatt. 8:23–27\nJa hän astui venheeseen\, ja hänen opetuslapsensa seurasivat häntä. Ja katso\, järvellä nousi kova myrsky\, niin että venhe peittyi aaltoihin; mutta hän nukkui. Niin he menivät ja herättivät hänet sanoen: ”Herra\, auta\, me hukumme”. Hän sanoi heille: ”Te vähäuskoiset\, miksi olette pelkureita?” Silloin hän nousi ja nuhteli tuulia ja järveä\, ja tuli aivan tyven. Ja ihmiset ihmettelivät ja sanoivat: ”Millainen tämä on\, kun sekä tuulet että meri häntä tottelevat?” \n  \nRukous\nHerra Jumala\, taivaallinen Isä\, joka tiedät\, ettemme inhimillisen heikkoutemme vuoksi voi yksin kestää suurissa vaaroissa\, jotka uhkaavat meitä! Vahvista meitä avullasi sekä sielun että ruumiin puolesta voittamaan kaikki se\, mikä meitä syntiemme tähden ahdistaa ja kiusaa. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 66:5\nTulkaa ja katsokaa |Jumalan töitä: *\nhän on peljättävä teoissansa ihmisten lap|sia kohtaan. \nPsalmi:\nPs. 107:1–2\, 23–31\nHe lähtivät |laivoilla merelle *\nja kävivät kauppaa suu|rilla vesillä. \nHe näkivät Herran työt ja hänen ihmeel|liset tekonsa *\nmeren |syvyyksissä. \nHän sanoi sanansa ja nosti |myrskytuulen\, *\njoka kohotti korkeal|le sen aallot. \nHe kohosivat taivasta kohti\, he vajo|sivat syvyyksiin; *\nheidän sielunsa me|nehtyi tuskasta. \nHe horjuivat ja hoippui|vat kuin juopunut\, *\nja kaikki heidän tai|tonsa hämmentyi. \nMutta hädässänsä he |huusivat Herraa\, *\nja hän päästi heidät heidän |ahdistuksistaan. \nHän |tyynnytti myrskyn\, *\nja meren aallot |hiljenivät. \nHe iloitsivat\, kun |tuli tyyni\, *\nja hän vei heidät toi|vottuun satamaan. \nKiittäkööt he Herraa hänen |armostansa *\nja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislap|sia kohtaan. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/4-sunnuntai-loppiaisesta-vsk1/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2021/07/Kirkkovuosi_1_vuosikerta_4-su-Loppiaisesta.jpg
END:VEVENT
END:VCALENDAR