BEGIN:VCALENDAR VERSION:2.0 PRODID:-//Luterilainen.net - ECPv6.16.3//NONSGML v1.0//EN CALSCALE:GREGORIAN METHOD:PUBLISH X-WR-CALNAME:Luterilainen.net X-ORIGINAL-URL:https://www.luterilainen.net X-WR-CALDESC:Tapahtumat Luterilainen.net REFRESH-INTERVAL;VALUE=DURATION:PT1H X-Robots-Tag:noindex X-PUBLISHED-TTL:PT1H BEGIN:VTIMEZONE TZID:Europe/Helsinki BEGIN:DAYLIGHT TZOFFSETFROM:+0200 TZOFFSETTO:+0300 TZNAME:EEST DTSTART:20240331T010000 END:DAYLIGHT BEGIN:STANDARD TZOFFSETFROM:+0300 TZOFFSETTO:+0200 TZNAME:EET DTSTART:20241027T010000 END:STANDARD BEGIN:DAYLIGHT TZOFFSETFROM:+0200 TZOFFSETTO:+0300 TZNAME:EEST DTSTART:20250330T010000 END:DAYLIGHT BEGIN:STANDARD TZOFFSETFROM:+0300 TZOFFSETTO:+0200 TZNAME:EET DTSTART:20251026T010000 END:STANDARD BEGIN:DAYLIGHT TZOFFSETFROM:+0200 TZOFFSETTO:+0300 TZNAME:EEST DTSTART:20260329T010000 END:DAYLIGHT BEGIN:STANDARD TZOFFSETFROM:+0300 TZOFFSETTO:+0200 TZNAME:EET DTSTART:20261025T010000 END:STANDARD END:VTIMEZONE BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20250422 DTEND;VALUE=DATE:20250423 DTSTAMP:20260604T131012 CREATED:20211116T145105Z LAST-MODIFIED:20250422T001014Z UID:11027-1745280000-1745366399@www.luterilainen.net SUMMARY:Pääsiäisen jälkeinen tiistai DESCRIPTION:Jeesuksen ylösnousemuksesta alkaa kirkkovuodessa 50 päivän mittainen pääsiäisen jälkivietto. Se on siinä mielessä poikkeuksellista aikaa kirkkovuodessa\, että liturginen väri pysyy koko ajan juhlavana valkoisena ja kynttilöiden määräkin on normaalin kahden sijaan neljä. Mutta jatkuvalle juhlalle on syynsä\, sillä Kirkon Herra lunasti omansa ylösnousemuksessa ja tämä on suurin lahja\, mitä kukaan ihminen voi vastaanottaa – siksi myös suuri ja pitkä juhlinta. Tuohon aikaan sisältyy myös Jeesuksen taivaaseenastuminen helatorstaina\, joka on 40 päivää pääsiäisestä. Ja kymmenen päivää tämän helatorstain jälkeen on helluntai. \nPääsiäisen jälkeisellä viikolla tiistaista lauantaihin keskitytään Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeisiin tapahtumiin evankeliumien lopussa ja luetaan myös lähes joka päivä katkelma Apostolien teoista. Tätä pääsiäisen jälkeistä viikkoa on edeltänyt hiljainen viikko – ja näiden viikkojen sävyt todella ovat hyvin erilaiset. Hiljaisella viikolla horisontissa näkyy koko ajan risti ja Golgata. Pääsiäisen jälkeisellä viikolla ristin lisäksi näkyy myös tyhjä hauta. Sillä Kristus on ylösnoussut! \nNyt tiistaina teksteinä ovat osa Paavalin saarnasta Pisidian Antiokiassa ja Jeesuksen ilmestyminen opetuslapsilleen Jerusalemissa Luukkaan evankeliumista. Molempia puheita yhdistää se\, että ne vievät kuulijan Vanhaan Testamenttiin. Jeesus osoittaa\, että Mooseksen laki\, profeetat ja psalmit olivat aina julistaneet hänestä ja tästä pääsiäisestä – kun maailman synnit sovitettiin. Myös Paavali\, Jeesuksen seuraajana\, julistaa tätä samaa. Apostoli aloittaa kertomalla vanhan liiton viimeisestä profeetasta\, Johannes Kastajasta. Sitten Paavalikin kohta kohdalta osoittaa synagoogan kuulijakunnalleen\, miten laki\, profeetat ja psalmit profetoivat juuri tästä Jeesuksesta Kristuksesta. \nMutta miksi tällainen todistelu on niin tärkeää? Eikö meille kristityille ole aivan selvää se\, että Vanha Testamentti todella todistaa Jeesuksesta? Sitä selittämään meille on annettu myös Uusi Testamentti. Ja tässä kohdin on hyödyllistä huomata – Jeesuksen puhuessa opetuslapsilleen pari päivää ylösnousemuksensa jälkeen ja Paavalin puhuessa Pisidian Antiokiassa vuosia noiden tapahtumien jälkeen – että tässä vaiheessa Uutta Testamenttia ei ollut vielä koottu ja kirjoitettu. Jumalan Sana\, jota apostolit lukivat\, oli edelleenkin se sama Vanha Testamentti\, jota myös juutalaiset lukivat synagoogissa. Pikkuhiljaa vuosien saatossa apostolien kiertokirjeet alkoivat kiertää seurakunnissa ja luettavaksi tuli myös evankeliumeja. Kaikelle tälle todistukselle Jeesuksesta Kristuksesta haettiin tuki Vanhasta Testamentista. Ja tätä myös tarkoittaa Luukkaan sanat: ”Silloin hän avasi heidän ymmärryksensä käsittämään kirjoitukset.” Ja tämän jälkeen Jeesus ohjaa: ”Niin on kirjoitettu\, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista\, ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille\, alkaen Jerusalemista. Te olette tämän todistajat.” Vielä Jeesus lupaa Pyhän Henkensä ja helluntaista viimeistään lähti liikkeelle tämä todistamisen valtava aalto. Pyhä Henki inspiroi apostoleja kirjoittamaan ja todistamaan\, ja näin alkoi muodostua se\, mitä me kutsumme Raamatuksi ja jossa on sekä Vanha\, että Uusi Testamentti. \nRaamattua lukiessa on aina hyvä pysähtyä toteamaan\, että se on yksi kokonaisuus ja sen keskus on Kristus. Tähän Jeesus itse ja hänen apostolinsa myös todistuksensa tähtäsivät. Ja mikä parasta\, sinäkin olet tämän todistaja! \n\nKynttilöitä: 4 Liturginen väri: valkoinen Ei vuosikertaa\nPäivän psalmi Ps. 105:1–10\nLukukappale: Ap. t. 13:23–33 Evankeliumi: Luuk. 24:36–49 \n\nLukukappale\nAp. t. 13:23–33\nTämän jälkeläisistä on Jumala lupauksensa mukaan antanut tulla Jeesuksen Israelille Vapahtajaksi\, sittenkuin Johannes ennen hänen tuloansa oli saarnannut parannuksen kastetta kaikelle Israelin kansalle. Mutta kun Johannes oli juoksunsa päättävä\, sanoi hän: ’En minä ole se\, joksi minua luulette; mutta katso\, minun jälkeeni tulee se\, jonka kenkiä minä en ole arvollinen jaloista riisumaan’. Miehet\, veljet\, te Aabrahamin suvun lapset\, ja te\, jotka Jumalaa pelkäätte\, meille on tämän pelastuksen sana lähetetty. Sillä koska Jerusalemin asukkaat ja heidän hallitusmiehensä eivät Jeesusta tunteneet\, niin he tuomitessaan hänet myös toteuttivat profeettain sanat\, joita kunakin sapattina luetaan; ja vaikka he eivät löytäneet mitään\, mistä hän olisi kuoleman ansainnut\, anoivat he Pilatukselta\, että hänet surmattaisiin. Ja kun he olivat täyttäneet kaiken\, mikä hänestä on kirjoitettu\, ottivat he hänet alas puusta ja panivat hautaan. Mutta Jumala herätti hänet kuolleista. Ja hän ilmestyi useina päivinä niille\, jotka olivat tulleet hänen kanssansa Galileasta Jerusalemiin ja jotka nyt ovat hänen todistajansa kansan edessä. Ja me julistamme teille sen hyvän sanoman\, että Jumala on isille annetun lupauksen täyttänyt meidän lapsillemme\, herättäen Jeesuksen\, niinkuin myös toisessa psalmissa on kirjoitettu: ’Sinä olet minun Poikani\, tänä päivänä minä olen sinut synnyttänyt’. \n  \nEvankeliumi\nLuuk. 24:36–49\nMutta heidän tätä puhuessaan Jeesus itse seisoi heidän keskellään ja sanoi heille: ”Rauha teille!” Niin heidät valtasi säikähdys ja pelko\, ja he luulivat näkevänsä hengen. Mutta hän sanoi heille: ”Miksi olette hämmästyneet\, ja miksi nousee sellaisia ajatuksia teidän sydämeenne? Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani ja nähkää\, että minä itse tässä olen. Kosketelkaa minua ja katsokaa\, sillä ei hengellä ole lihaa eikä luita\, niinkuin te näette minulla olevan.” Ja tämän sanottuaan hän näytti heille kätensä ja jalkansa. Mutta kun he eivät vielä uskoneet\, ilon tähden\, vaan ihmettelivät\, sanoi hän heille: ”Onko teillä täällä jotakin syötävää?” Niin he antoivat hänelle palasen paistettua kalaa. Ja hän otti ja söi heidän nähtensä. Ja hän sanoi heille: ”Tätä tarkoittivat minun sanani\, kun minä puhuin teille ollessani vielä teidän kanssanne\, että kaiken pitää käymän toteen\, mikä minusta on kirjoitettu Mooseksen laissa ja profeetoissa ja psalmeissa”. Silloin hän avasi heidän ymmärryksensä käsittämään kirjoitukset. Ja hän sanoi heille: ”Niin on kirjoitettu\, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista\, ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille\, alkaen Jerusalemista. Te olette tämän todistajat. Ja katso\, minä lähetän teille sen\, jonka minun Isäni on luvannut; mutta te pysykää tässä kaupungissa\, kunnes teidän päällenne puetaan voima korkeudesta.” \n  \nPsalmi\nPs. 105:1–6 (7–10) \nKiittäkää Herraa\, julistakaa hänen |nimeänsä\, *\ntehkää hänen suuret tekonsa tiettäviksi kansojen |keskuudessa. \nLaulakaa hänelle\, |veisatkaa hänelle\, *\npuhukaa kaikista hänen |ihmeistänsä. \nHänen pyhä nimensä olkoon teidän |kerskauksenne; *\niloitkoon niiden sydän\, jotka et|sivät Herraa. \nKysykää Herraa ja |hänen voimaansa\, *\netsikää alati hänen |kasvojansa. \nMuistakaa hänen ihmetöitänsä\, jotka |hän on tehnyt\, *\nhänen ihmeitänsä ja hänen suunsa |tuomioita\, \nte Aabrahamin\, hänen palveli|jansa\, siemen\, *\nJaakobin lapset\, te hänen |valittunsa. \n(Hän\, Herra\, on meidän |Jumalamme; *\nhänen tuomionsa käyvät |yli kaiken maan. \nHän muistaa liittonsa ian|kaikkisesti\, *\nsäätämänsä sanan hamaan tu|hansiin polviin\, \nliittonsa\, jonka hän teki Aabra|hamin kanssa\, *\nja Iisakille vanno|mansa valan. \nHän vahvisti sen käskyksi |Jaakobille\, *\nIsraelille iankaikki|seksi liitoksi.) \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/paasiaisen-jalkeinen-tiistai-vsk1/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/04/Kirkkovuosi_3_vuosikerta_Paasiaisen-jalkeinen-ti.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20250421 DTEND;VALUE=DATE:20250422 DTSTAMP:20260604T131012 CREATED:20161202T121947Z LAST-MODIFIED:20250416T092603Z UID:4207-1745193600-1745279999@www.luterilainen.net SUMMARY:2. pääsiäispäivä DESCRIPTION:Hiljaisella viikolla kristikansa usein kokoontuu joka päivä erilaisiin palveluksiin\, ja hyvä niin. Helposti kuitenkin unohtuu\, että pääsiäisyöstä varsinainen juhlajakso vasta alkaa\, Kristus nousi kuolleista! Sen tähden pääsiäisen jälkeistä viikkoa kutsutaan usein suureksi viikoksi tai riemuviikoksi\, ja myös silloin jokaiselle päivälle on tekstejä. \nRiemuviikon maanantain eli toisen pääsiäispäivän evankeliumissa ylösnoussut Vapahtaja kohtaa seuraajiaan Emmauksen tiellä. Tässä hän itse avaa meille\, kuinka Raamattua tulee oikein lukea. Raamattua ei tule lukea pilkkoen\, valikoiden ja muokaten. Vanhaa testamenttia ei tule lukea edes vain kysyen\, kenelle kirjaa on alunperin kirjoitettu ja missä tarkoituksessa\, vaikka sekin on tärkeää. Sen sijaan Jeesus ”alkoi Mooseksesta”\, siis Raamatun alusta alkaen kertomaan\, kuinka kaikki kirjoitukset lopulta ovat julistaneet hänestä. Näin\, kun Kristus itse saa johtaa meidän raamatunlukuamme ja luemme kirjoituksia Kristuksesta käsin\, avautuu eteemme Jumalan pelastushistorian keskus: ristiinnaulittu ja ylösnoussut Jeesus Kristus. \n\nKynttilöitä: 4 Liturginen väri: valkoinen.1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Luuk. 24:34 Psalmi: Ps. 16:8–11 Hallelujasäe: Luuk. 24:32\n1. lukukappale: Joona 2 2. lukukappale: Ap. t. 10:34–43 Evankeliumi: Luuk. 24:13–35 \n\n1. lukukappale \nJoona 2 \nMutta Herra toimitti suuren kalan nielaisemaan Joonan. Ja Joona oli kalan sisässä kolme päivää ja kolme yötä. Ja Joona rukoili Herraa\, Jumalaansa\, kalan sisässä ja sanoi: ”Minä huusin ahdistuksessani Herraa\, ja hän vastasi minulle. Tuonelan kohdussa minä huusin apua\, ja sinä kuulit minun ääneni. Sinä syöksit minut syvyyteen\, merten sydämeen\, ja virta ympäröitsi minut\, kaikki sinun kuohusi ja aaltosi vyöryivät minun ylitseni. Minä ajattelin: Olen karkoitettu pois sinun silmiesi edestä. Kuitenkin minä saan vielä katsella sinun pyhää temppeliäsi. Vedet piirittivät minut aina sieluun asti\, syvyys ympäröitsi minut\, kaisla kietoutui päähäni. Minä vajosin alas vuorten perustuksiin asti\, maan salvat sulkeutuivat minun ylitseni iankaikkisesti. Mutta sinä nostit minun henkeni ylös haudasta\, Herra\, minun Jumalani. Kun sieluni nääntyi minussa\, minä muistin Herraa\, ja minun rukoukseni tuli sinun tykösi\, sinun pyhään temppeliisi. Ne\, jotka kunnioittavat vääriä jumalia\, hylkäävät armonantajansa. Mutta minä tahdon uhrata sinulle kiitoksen kaikuessa. Mitä olen luvannut\, sen minä täytän. Herrassa on pelastus.” Sitten Herra käski kalaa\, ja se oksensi Joonan kuivalle maalle. \n  \n2. lukukappale \nAp. t. 10:34–43 \nNiin Pietari avasi suunsa ja sanoi: ”Nyt minä totisesti käsitän\, ettei Jumala katso henkilöön\, vaan että jokaisessa kansassa se\, joka häntä pelkää ja tekee vanhurskautta\, on hänelle otollinen. Sen sanan\, jonka hän lähetti Israelin lapsille\, julistaen evankeliumia rauhasta Jeesuksessa Kristuksessa\, joka on kaikkien Herra\, sen sanan\, joka lähtien Galileasta on levinnyt koko Juudeaan\, sen kasteen jälkeen\, jota Johannes saarnasi\, sen te tiedätte; te tiedätte\, kuinka Jumala Pyhällä Hengellä ja voimalla oli voidellut Jeesuksen Nasaretilaisen\, hänet\, joka vaelsi ympäri ja teki hyvää ja paransi kaikki perkeleen valtaan joutuneet; sillä Jumala oli hänen kanssansa. Ja me olemme kaiken sen todistajat\, mitä hän teki juutalaisten maassa ja Jerusalemissa; ja hänet he ripustivat puuhun ja tappoivat. Hänet Jumala herätti kolmantena päivänä ja antoi hänen ilmestyä\, ei kaikelle kansalle\, vaan Jumalan ennen valitsemille todistajille\, meille\, jotka söimme ja joimme hänen kanssaan sen jälkeen\, kuin hän oli kuolleista noussut. Ja hän käski meidän saarnata kansalle ja todistaa\, että hän on se\, jonka Jumala on asettanut elävien ja kuolleitten tuomariksi. Hänestä kaikki profeetat todistavat\, että jokainen\, joka uskoo häneen\, saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta.” \n  \nEvankeliumi \nLuuk. 24:13–35 \nJa katso\, kaksi heistä kulki sinä päivänä Emmaus nimiseen kylään\, joka on kuudenkymmenen vakomitan päässä Jerusalemista. Ja he puhelivat keskenään kaikesta tästä\, mikä oli tapahtunut. Ja heidän keskustellessaan ja tutkistellessaan tapahtui\, että Jeesus itse lähestyi heitä ja kulki heidän kanssansa. Mutta heidän silmänsä olivat pimitetyt\, niin etteivät he tunteneet häntä. Ja hän sanoi heille: ”Mistä te siinä kävellessänne puhutte keskenänne?” Niin he seisahtuivat murheellisina muodoltansa. Ja toinen heistä\, nimeltä Kleopas\, vastasi ja sanoi hänelle: ”Oletko sinä ainoa muukalainen Jerusalemissa\, joka et tiedä\, mitä siellä näinä päivinä on tapahtunut?” Hän sanoi heille: ”Mitä?” Niin he sanoivat hänelle: ”Sitä\, mikä tapahtui Jeesukselle\, Nasaretilaiselle\, joka oli profeetta\, voimallinen teossa ja sanassa Jumalan ja kaiken kansan edessä\, kuinka meidän ylipappimme ja hallitusmiehemme antoivat hänet tuomittavaksi kuolemaan ja ristiinnaulitsivat hänet. Mutta me toivoimme hänen olevan sen\, joka oli lunastava Israelin. Ja onhan kaiken tämän lisäksi nyt jo kolmas päivä siitä\, kuin nämä tapahtuivat. Ovatpa vielä muutamat naiset joukostamme saattaneet meidät hämmästyksiin. He kävivät aamulla varhain haudalla eivätkä löytäneet hänen ruumistaan\, ja tulivat ja sanoivat myös nähneensä enkelinäyn\, ja enkelit olivat sanoneet hänen elävän. Ja muutamat niistä\, jotka olivat meidän kanssamme\, menivät haudalle ja havaitsivat niin olevan\, kuin naiset olivat sanoneet; mutta häntä he eivät nähneet.” Niin hän sanoi heille: ”Oi\, te ymmärtämättömät ja hitaat sydämeltä uskomaan kaikkea sitä\, minkä profeetat ovat puhuneet! Eikö Kristuksen pitänyt tätä kärsimän ja sitten menemän kirkkauteensa?” Ja hän alkoi Mooseksesta ja kaikista profeetoista ja selitti heille\, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu. Ja kun he lähestyivät kylää\, johon olivat menossa\, niin hän oli aikovinaan kulkea edemmäksi. Mutta he vaativat häntä sanoen: ”Jää meidän luoksemme\, sillä ilta joutuu ja päivä on jo laskemassa”. Ja hän meni sisään ja jäi heidän luoksensa. Ja tapahtui\, kun hän oli aterialla heidän kanssaan\, että hän otti leivän\, siunasi\, mursi ja antoi heille. Silloin heidän silmänsä aukenivat\, ja he tunsivat hänet. Ja hän katosi heidän näkyvistään. Ja he sanoivat toisillensa: ”Eikö sydämemme ollut meissä palava\, kun hän puhui meille tiellä ja selitti meille kirjoitukset?” Ja he nousivat sillä hetkellä ja palasivat Jerusalemiin ja tapasivat ne yksitoista kokoontuneina ja ne\, jotka olivat heidän kanssansa. Ja nämä sanoivat: ”Herra on totisesti noussut ylös ja on ilmestynyt Simonille”. Ja itse he kertoivat\, mitä oli tapahtunut tiellä ja kuinka he olivat hänet tunteneet\, kun hän mursi leivän. \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias Jumala\, joka annoit ainoan Poikasi Jeesuksen Kristuksen voittaa kuoleman ja avata meille iankaikkisen elämän tien! Suo armollisesti\, että me lujasti uskoisimme häneen\, välttäisimme iankaikkisen kuoleman ja eläisimme hänen kanssaan iankaikkisesti. Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n2. Herra Jumala\, taivaallinen Isä\, joka annoit Poikasi Jeesuksen Kristuksen ilmestyä kahdelle opetuslapselle Emmauksen tiellä! Me rukoilemme sinua: valaise sydämemme sanallasi ja Pyhällä Hengelläsi\, että pysyisimme lujina uskossa\, turvautuisimme uskollisesti sanaasi\, puhuisimme siitä mielellämme ja tutkisimme sitä ahkerasti. Ja jos meidän täytyy Kristuksen esikuvan mukaisesti kärsiä paljon täällä maailmassa\, niin anna meidän kuitenkin saada ja säilyttää sanasi lohdutus\, kunnes rakas Poikasi herättää meidät tämän elämän jälkeen iankaikkiseen elämään. Tätä rukoilemme hänen nimessään. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nLuuk. 24:34\nHerra on toti|sesti *\nnoussut |ylös kuolleista! \n  \nPsalmi:\nPs. 16:8–11\nMinä pidän Herran aina edes|säni; *\nkun hän on minun oikealla puolellani\, en |minä horju. \nSentähden minun sydämeni iloitsee ja sieluni |riemuitsee\, *\nja myös minun ruumiini |asuu turvassa. \nSillä sinä et hylkää minun sieluani |tuonelaan *\netkä anna hurskaasi |nähdä kuolemaa. \nSinä neuvot minulle elämän tien; ylenpalttisesti on iloa sinun kasvojesi |edessä\, *\nihanuutta sinun oikeassa kädessäsi ian|kaikkisesti. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/2-paasiaispaiva-vsk1/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/04/Kirkkovuosi_Toinen-Paasiaispaiva.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20250420 DTEND;VALUE=DATE:20250421 DTSTAMP:20260604T131012 CREATED:20161202T121947Z LAST-MODIFIED:20250416T092714Z UID:4206-1745107200-1745193599@www.luterilainen.net SUMMARY:Pääsiäispäivä DESCRIPTION:Pääsiäinen on riemun päivä. Vanhastaan pääsiäisenä kristityt ovat sanoneet: ”Kristus nousi kuolleista”\, siihen on vastattu ”Totisesti nousi”. Pääsiäispäivä on ilon ja valkeuden päivä\, nyt on syytä juhlia. Paastonaika on kestänyt pitkään\, Kristus on kärsinyt ja kuollut\, nyt hän on noussut kuolleista. Pimeyden ja synnin ei tarvitse hallita sydämiämme. Tarkoitus on\, että sydämessämme vallitsee Kristus ja hänen myötään valkeus. Saamme iloiten kertoa kaikille: ”Kristus on ylösnoussut\, hän elää keskellämme ja kuulee rukouksemme”. Alkuseurakunnan ja vanhan kirkon kristityille ylösnousemus oli tärkeä päivä\, kirkkovuoden huippukohta. Elävän Kristuksen seurassa saamme kulkea muutenkin kuin vain pääsiäispäivänä. Pääsiäisen sanoma on tärkeä joka päivä muistettavaksi. Tiedämme\, että tänäänkin Herramme Jeesus Kristus kulkee rinnallamme. Hän kyllä kuoli\, mutta hän nousi ylös kuolleista. Uskomme keskus on elävä persoona\, Jumalan Poika Jeesus Kristus. Täyttyköön sydämemme ylösnousemuksen ilolla ja anteeksiantamuksen evankeliumilla. Mekin muistamme joka viikko kirkkona ja kristittyinä Kristuksen ylösnousemusta. Oikeastaan jokainen sunnuntain jumalanpalvelus on Kristuksen ylösnousemuksen viikoittainen muistojuhla. \n\nKynttilöitä: 6 Liturginen väri: valkoinen.1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 118:24 Psalmi: Ps. 118:15–23 (24) Hallelujasäe: 1. Kor. 15:54 (57)\n1. lukukappale: Hoos. 6:1–3 2. lukukappale: 1. Kor. 15:1–8 (9–10) 11 Evankeliumi: Luuk. 24:1–12 \n\n1. lukukappale \nHoos. 6:1–3 \nTulkaa\, palatkaamme Herran tykö\, sillä hän on raadellut meitä\, ja parantaa meidät\, hän on lyönyt meitä\, ja sitoo meidät. Hän tekee meidät eläviksi kahden päivän kuluttua\, kolmantena päivänä hän meidät herättää\, ja me saamme elää hänen edessänsä. Niin tuntekaamme\, pyrkikäämme tuntemaan Herra: hänen nousunsa on varma kuin aamurusko\, hän tulee meille kuin sade\, kuin kevätsade\, joka kostuttaa maan. \n  \n2. lukukappale \n1. Kor. 15:1–8 (9–10) 11 \nVeljet\, minä johdatan teidät tuntemaan sen evankeliumin\, jonka minä teille julistin\, jonka te myöskin olette ottaneet vastaan ja jossa myös pysytte ja jonka kautta te myös pelastutte\, jos pidätte siitä kiinni semmoisena\, kuin minä sen teille julistin\, ellette turhaan ole uskoneet. Sillä minä annoin teille ennen kaikkea tiedoksi sen\, minkä itse olin saanut: että Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden\, kirjoitusten mukaan\, ja että hänet haudattiin ja että hän nousi kuolleista kolmantena päivänä\, kirjoitusten mukaan\, ja että hän näyttäytyi Keefaalle\, sitten niille kahdelletoista. Sen jälkeen hän näyttäytyi yhtä haavaa enemmälle kuin viidellesadalle veljelle\, joista useimmat vielä nytkin ovat elossa\, mutta muutamat ovat nukkuneet pois. Sen jälkeen hän näyttäytyi Jaakobille\, sitten kaikille apostoleille. Mutta kaikkein viimeiseksi hän näyttäytyi minullekin\, joka olen ikäänkuin keskensyntynyt. (Sillä minä olen apostoleista halvin enkä ole sen arvoinen\, että minua apostoliksi kutsutaan\, koska olen vainonnut Jumalan seurakuntaa. Mutta Jumalan armosta minä olen se\, mikä olen\, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole ollut turha\, vaan enemmän kuin he kaikki minä olen työtä tehnyt\, en kuitenkaan minä\, vaan Jumalan armo\, joka on minun kanssani.) Olinpa siis minä tai olivatpa he: näin me saarnaamme\, ja näin te olette uskoon tulleet. \n  \nEvankeliumi \nLuuk. 24:1–12 \nMutta viikon ensimmäisenä päivänä ani varhain he tulivat haudalle\, tuoden mukanaan valmistamansa hyvänhajuiset yrtit. Ja he havaitsivat kiven vieritetyksi pois haudalta. Niin he menivät sisään\, mutta eivät löytäneet Herran Jeesuksen ruumista. Ja kun he olivat tästä ymmällä\, niin katso\, kaksi miestä seisoi heidän edessään säteilevissä vaatteissa. Ja he peljästyivät ja kumartuivat kasvoillensa maahan. Niin miehet sanoivat heille: ”Miksi te etsitte elävää kuolleitten joukosta? Ei hän ole täällä\, hän on noussut ylös. Muistakaa\, kuinka hän puhui teille vielä ollessaan Galileassa\, sanoen: ’Ihmisen Poika pitää annettaman syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulittaman\, ja hänen pitää kolmantena päivänä nouseman ylös’.” Niin he muistivat hänen sanansa. Ja he palasivat haudalta ja veivät sanan tästä kaikesta niille yhdelletoista ja kaikille muille. Ja ne\, jotka kertoivat tämän apostoleille\, olivat Maria Magdaleena ja Johanna ja Maria\, Jaakobin äiti\, ja muut naiset heidän kanssansa. Mutta näiden puheet näyttivät heistä turhilta\, eivätkä he uskoneet heitä. Mutta Pietari nousi ja juoksi haudalle; ja kun hän kurkisti sisään\, näki hän siellä ainoastaan käärinliinat. Ja hän meni pois ihmetellen itsekseen sitä\, mikä oli tapahtunut. \n  \nRukous\nKaikkivaltias\, iankaikkinen Jumala\, joka muinoin johdatit kansasi Mooseksen kautta Egyptin maasta ja käskit sen viettää joka vuosi pääsiäisjuhlaa ja syödä pääsiäislammasta! Taivaallinen Isä\, vie meidätkin ulos hengellisestä Egyptistä ja tee meidät osallisiksi todellisesta pääsiäislampaasta\, Pojastasi Jeesuksesta Kristuksesta\, joka tänä päivänä on saanut voiton kuolemasta\, avannut meille tien iankaikkiseen elämään ja nyt elää ja hallitsee sinun ja Pyhän Hengen kanssa iankaikkisesta iankaikkiseen. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 118:24\nTämä on se päivä\, jonka Herra on |tehnyt;\n*
riemuitkaamme ja iloit|kaamme siitä. \n  \nPsalmi:\nPs. 118:15–23\nRiemun ja pelastuksen huuto kuuluu vanhurskaitten |majoissa: *\nHerran oikea käsi tekee väke|viä tekoja. \nHerran oikea käsi |korottaa\, *\nHerran oikea käsi tekee väke|viä tekoja. \nEn minä kuole\, vaan |elän *\nja julistan |Herran töitä. \nHerra minua kyllä |kuritti\, *\nmutta kuolemalle hän ei |minua antanut. \nAvatkaa minulle vanhurskauden |portit\, *\nkäydäkseni niistä sisälle |kiittämään Herraa. \nTämä on Herran |portti: *\nvanhurskaat käyvät |siitä sisälle. \nMinä kiitän sinua siitä\, että vastasit |minulle *\nja tulit minulle |pelastajaksi. \nSe kivi\, jonka rakentajat hylkä|sivät\, *\non tullut |kulmakiveksi. \nHerralta tämä on |tullut; *\nse on ihmeellistä meidän |silmissämme. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/paasiaispaiva-vsk1/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/04/Kirkkovuosi_Paasiaispaiva.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20250419 DTEND;VALUE=DATE:20250420 DTSTAMP:20260604T131012 CREATED:20161202T121947Z LAST-MODIFIED:20250416T092418Z UID:4205-1745020800-1745107199@www.luterilainen.net SUMMARY:Pääsiäisyö DESCRIPTION:Pääsiäisyön messussa luetaan pelastushistorian tapahtumia luomisesta (1. Moos. 1:1–5\, 26– 2:1) vedenpaisumukseen (1. Moos. 8:1–22) ja vanhan liiton pääsiäiseen (2. Moos. 14:8\, 10–16\, 21–22). Tekstit muistuttavat Jumalan hyvyydestä niin luomisessa kuin lankeemuksessakin. Jumala loi maailman hyväksi ja siunasi ihmistä runsailla luomakuntansa lahjoilla\, mutta Jumala ei hylännyt maailmaa edes ihmisen langettua kapinaan Jumalan sanaa vastaan. Hän valmisti pelastuksen vedessä ja veressä\, hukuttavan tulvan päällä kelluneessa arkissa ja kuoleman enkelin ovelta pois käännyttäneessä pääsiäislampaan veressä. \nSamalla tavalla pääsiäisyön messun epistolatekstit (Room. 6:3–11 tai Kol. 3:1–4) saarnaavat pelastusta vedessä ja veressä. Herramme ylösnousemuksen suurista suurin evankeliumi tulee meille konkreettisesti\, käsin kosketeltavasti. Ikuinen elämä ja lupaus ruumiin ylösnousemuksesta annetaan meille edelleen vedessä ja veressä\, niin kuin Jumalan sana lupaa. \nRoomalaiskirjeen epistolassa puhutaan Kristuksen kuolemasta synnille ja elämästä Jumalalle\, johon meidät on pyhän kasteen sakramentissa haudattu ja ylös nostettu. Paavali puhuu myös Kristuksen kanssa yhteen kasvamisesta eli oksastamisesta ja ristiinnaulitsemisesta. Tätä kaikkea kaste on: Kristuksen ristinkuolemaan lujasti kiinnittymistä ja hänen ylösnousemukseensa yhdistymistä. Läpi tämän elämän meissä kiinni riippuvan synninkin keskellä tämä kastetun kuolema ja uusi elämä Kristuksessa kutsuu meitä ajattelemaan oikein itsestämme (Room. 6:11): meitä määrittää ennen kaikkea tämä kasteen evankeliumin todellisuus eikä synti; me olemme Kristukseen kastettuina synnille kuolleita ja Jumalalle eläviä! Me saamme palvella Jumalaa ja hänen vanhurskauttaan Kristuksen evankeliumin rauhassa. Meidän ei tule enää myöskään ruumiin teoillamme palvella syntiä ja edistää persoonallisen pahan valtakunnan asiaa. Meidät on ostettu Jumalan orjiksi\, palvelijoiksi\, ja adoptoitu hänen lapsikseen Kristuksessa. \nKolossalaiskirjeen epistolassa Paavali keskittyy ylösnousemuksen todellisuuteen. Hetkeä aiemmin hän on opettanut kasteesta (Kol. 2:11–15). Jälleen sillä on väliä\, mitä ja miten me kastetut ajattelemme. Kristuksen kanssa kasteen haudasta nostettuina meidän tulee etsiä ja ajatella taivaallisia eikä maallisia\, vaikka elämmekin yhä tässä maailmassa Jumalaa ja lähimmäistä palvellen. Kastettuina olemme yhtäältä jo nousseet Kristuksen kanssa kasteessa uuteen elämään\, mutta toisaalta odotamme yhä ruumiimme ylösnousemusta ja uuden\, synnistä puhdistetun maailman luomista. Siihen asti meidän elämämme on ”kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa”. Yhtäältä ”kätkettynä” tarkoittaa\, ettei se vielä näy. Itse me näemmekin usein vain oman syntimme\, emme niinkään vanhurskauttamme. Toisaalta ”kätkettynä” tarkoittaa\, että meidän ikuinen elämämme on Jumalalla tallessa kuin aarre\, jonka hän on kätkenyt maahan\, kunnes Kristus\, ”meidän elämämme”\, sen ylösnousemuksen päivänä esiin nostaa. \nPääsiäisyön evankeliumissa (Mark. 16:1–8) Maria Magdaleena\, Maria\, Jaakobin äiti\, ja Salome menevät sapatinjälkeisenä aamuna Jeesuksen haudalle tuodakseen sinne hyvänhajuisia yrttejä ja mennäkseen voitelemaan hänen ruumistaan. Yömessussa palavien kynttilöiden\, tuohusten ja mahdollisesti suitsukkeen tuoksu muistuttaa meitä tästä. Naiset näkevät kuitenkin haudan kiven vieritettynä\, astuvat sisään ja kohtaavat nuorukaisen\, enkelin\, joka ilmoittaa heille pääsiäisen ilosanoman. Mielenkiintoisena yksityiskohtana taivaallinen mies mainitsee erikseen Pietarin\, jolle evankeliumin viesti tulee viedä. Pietari\, joka oli Herransa kieltänyt\, mutta katui eikä luopunut uskosta\, sai nyt kuulla evankeliumin lohdutuksen! Markuksen evankeliumin lukukappale päättyy kuitenkin pelon tunteeseen. Kristuksen seuraajat eivät enkelinkään ilmestyksestä huolimatta vielä täysin ymmärtäneet. Vasta Ylösnousseen kohtaaminen avasi heidän silmänsä näkemään ja sydämensä uskomaan. Vasta Pyhän Hengen lahja helluntaina sai apostolit julistamaan evankeliumia maailmalle. Pääsiäisyön messussa Pyhä Henki muistuttaa meitä Jumalan sanan ja sakramenttien kautta\, että meilläkin on pelastus ja elämä Kristuksessa. Tätä julistavat kaikki pääsiäisyön lukukappaleet. Kasteen armoliittoon palaamme konkreettisesti uudistamalla kastelupaukset\, ja alttarin sakramentissa saamme syödä Pääsiäislampaan elämäksemme. \n\nKynttilöitä: 6 Liturginen väri: valkoinen.1. vuosikerta\nPsalmi Antifoni: Ilm. 1:18 Psalmi: Ps. 30:2–6 Hallelujasäe: 2. Moos. 15:2 Vanhan testamentin lukukappaleet: 1. Moos. 1:1–5 26–28 (29–30) 31 – 2:1 1. Moos. 8:1–12 (18–22) 2. Moos. 14:8 10–16 21–22 Jes. 55:1–7 Hes. 36:24–28 Uuden testamentin lukukappale: Room. 6:3–11 tai Kol. 3:1–4 Evankeliumi: Mark. 16:1–8 \n\nVanhan testamentin lukukappaleet\n1. Moos. 1:1–5\, 26–28 (29–30) 31 – 2:1\nAlussa loi Jumala taivaan ja maan. Ja maa oli autio ja tyhjä\, ja pimeys oli syvyyden päällä\, ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä. Ja Jumala sanoi: ”Tulkoon valkeus”. Ja valkeus tuli. Ja Jumala näki\, että valkeus oli hyvä; ja Jumala erotti valkeuden pimeydestä. Ja Jumala kutsui valkeuden päiväksi\, ja pimeyden hän kutsui yöksi. Ja tuli ehtoo\, ja tuli aamu\, ensimmäinen päivä. Ja Jumala sanoi: ”Tehkäämme ihminen kuvaksemme\, kaltaiseksemme; ja vallitkoot he meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat\, jotka maassa matelevat”. Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa\, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Ja Jumala siunasi heidät\, ja Jumala sanoi heille: ”Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi; ja vallitkaa meren kalat ja taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet”. (Ja Jumala sanoi: ”Katso\, minä annan teille kaikkinaiset siementä tekevät ruohot\, joita kasvaa kaikkialla maan päällä\, ja kaikki puut\, joissa on siementä tekevä hedelmä; olkoot ne teille ravinnoksi. Ja kaikille metsäeläimille ja kaikille taivaan linnuille ja kaikille\, jotka maassa matelevat ja joissa on elävä henki\, minä annan kaikkinaiset viheriät ruohot ravinnoksi”. Ja tapahtui niin.) Ja Jumala katsoi kaikkea\, mitä hän tehnyt oli\, ja katso\, se oli sangen hyvää. Ja tuli ehtoo\, ja tuli aamu\, kuudes päivä. Niin tulivat valmiiksi taivas ja maa kaikkine joukkoinensa. \n  \n1. Moos. 8:1–12 (18–22)\nSilloin Jumala muisti Nooaa ja kaikkia metsäeläimiä ja kaikkia karjaeläimiä\, jotka olivat hänen kanssansa arkissa. Ja Jumala nosti tuulen puhaltamaan yli maan\, niin että vesi laskeutui. Ja syvyyden lähteet ja taivaan akkunat sulkeutuivat\, ja sade taivaasta taukosi. Ja vesi väistyi väistymistään maan päältä; sadan viidenkymmenen päivän kuluttua alkoi vesi vähentyä. Niin arkki pysähtyi seitsemäntenä kuukautena\, kuukauden seitsemäntenätoista päivänä\, Araratin vuorille. Ja vesi väheni vähenemistään aina kymmenenteen kuukauteen asti. Kymmenentenä kuukautena\, kuukauden ensimmäisenä päivänä\, tulivat vuorten huiput näkyviin. Neljänkymmenen päivän kuluttua Nooa avasi arkin ikkunan\, jonka hän oli tehnyt\, ja laski kaarneen lentoon\, ja se lenteli edestakaisin\, kunnes vesi maan päältä kuivui. Sitten hän laski luotansa kyyhkysen nähdäksensä\, oliko vesi vähentynyt maan pinnalta. Mutta kyyhkynen ei löytänyt paikkaa\, missä lepuuttaa jalkaansa\, vaan palasi hänen luoksensa arkkiin\, sillä koko maa oli vielä veden peitossa; niin hän ojensi kätensä ja otti sen luoksensa arkkiin. Ja hän odotti vielä toiset seitsemän päivää ja laski taas kyyhkysen arkista. Ja kyyhkynen tuli hänen luoksensa ehtoopuolella\, ja katso\, sen suussa oli tuore öljypuun lehti. Niin Nooa ymmärsi\, että vesi oli vähentynyt maan päältä. Mutta hän odotti vielä toiset seitsemän päivää ja laski kyyhkysen lentoon\, eikä se enää palannut hänen luoksensa.\n(Ja Nooa ja hänen poikansa\, vaimonsa ja miniänsä hänen kanssaan lähtivät ulos\, niin myös kaikki metsäeläimet\, kaikki matelijat ja kaikki linnut\, kaikki\, mikä liikkuu maan päällä\, lähtivät arkista suvuittain. Ja Nooa rakensi alttarin Herralle ja otti kaikkia puhtaita karjaeläimiä ja kaikkia puhtaita lintuja ja uhrasi polttouhreja alttarilla. Ja Herra tunsi suloisen tuoksun ja sanoi sydämessänsä: ”En minä koskaan enää kiroa maata ihmisen tähden; sillä ihmisen sydämen aivoitukset ovat pahat nuoruudesta saakka. Enkä minä koskaan enää tuhoa kaikkea\, mikä elää\, niinkuin nyt olen tehnyt. Niin kauan kuin maa pysyy\, ei lakkaa kylväminen eikä leikkaaminen\, ei vilu eikä helle\, ei kesä eikä talvi\, ei päivä eikä yö.”) \n  \n2. Moos. 14:8\, 10–16\, 21–22\nSillä Herra paadutti faraon\, Egyptin kuninkaan\, sydämen\, niin että hän lähti ajamaan takaa israelilaisia\, vaikka israelilaiset olivat lähteneet matkaan voimallisen käden suojassa.\nJa kun farao oli lähellä\, nostivat israelilaiset silmänsä ja näkivät\, että egyptiläiset olivat tulossa heidän jäljessänsä. Silloin israelilaiset peljästyivät kovin ja huusivat Herraa. Ja he sanoivat Moosekselle: ”Eikö Egyptissä ollut hautoja\, kun toit meidät tänne erämaahan kuolemaan? Mitä teit meille\, kun johdatit meidät pois Egyptistä! Emmekö sanoneet tätä sinulle Egyptissä? Sanoimmehan: Anna meidän olla rauhassa\, että palvelisimme egyptiläisiä. Sillä parempi olisi ollut palvella egyptiläisiä kuin kuolla erämaahan.” Mooses vastasi kansalle: ”Älkää peljätkö; pysykää paikoillanne\, niin te näette\, minkä pelastuksen Herra tänä päivänä antaa teille; sillä sellaista\, minkä näette egyptiläisille tapahtuvan tänä päivänä\, ette koskaan enää tule näkemään. Herra sotii teidän puolestanne\, ja te olkaa hiljaa.” Ja Herra sanoi Moosekselle: ”Miksi huudat minulle? Sano israelilaisille\, että he lähtevät liikkeelle. Mutta sinä nosta sauvasi ja ojenna kätesi meren yli ja halkaise se\, niin että israelilaiset voivat käydä meren poikki kuivaa myöten. Ja Mooses ojensi kätensä meren yli. Niin Herra saattoi vahvalla itätuulella\, joka puhalsi koko yön\, meren väistymään ja muutti meren kuivaksi maaksi; ja vesi jakautui kahtia. Ja israelilaiset kulkivat meren poikki kuivaa myöten\, ja vesi oli heillä muurina sekä oikealla että vasemmalla puolella. \n  \nJes. 55:1–7\nKuulkaa\, kaikki janoavaiset\, tulkaa veden ääreen. Tekin\, joilla ei ole rahaa\, tulkaa\, ostakaa ja syökää; tulkaa\, ostakaa ilman rahatta\, ilman hinnatta viiniä ja maitoa. Miksi annatte rahan siitä\, mikä ei ole leipää\, ja työnne ansion siitä\, mikä ei ravitse? Kuulkaa minua\, niin saatte syödä hyvää\, ja teidän sielunne virvoittuu lihavuuden ääressä. Kallistakaa korvanne ja tulkaa minun tyköni; kuulkaa\, niin teidän sielunne saa elää. Ja minä teen teidän kanssanne iankaikkisen liiton\, annan lujat Daavidin armot. Katso\, hänet minä asetin kansoille todistajaksi\, kansojen ruhtinaaksi ja käskijäksi. Katso\, sinä olet kutsuva pakanoita\, joita sinä et tunne\, ja pakanat\, jotka eivät sinua tunne\, rientävät sinun tykösi Herran\, sinun Jumalasi\, tähden\, Israelin Pyhän tähden\, sillä hän kirkastaa sinut. Etsikää Herraa silloin\, kun hänet löytää voidaan; huutakaa häntä avuksi\, kun hän läsnä on. Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja palatkoon Herran tykö\, niin hän armahtaa häntä\, ja meidän Jumalamme tykö\, sillä hänellä on paljon anteeksiantamusta. \n  \nHes. 36:24–28\nMinä otan teidät pois pakanakansoista ja kokoan teidät kaikista maista ja tuon teidät omaan maahanne. Ja minä vihmon teidän päällenne puhdasta vettä\, niin että te puhdistutte; kaikista saastaisuuksistanne ja kaikista kivijumalistanne minä teidät puhdistan. Ja minä annan teille uuden sydämen\, ja uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne. Minä poistan teidän ruumiistanne kivisydämen ja annan teille lihasydämen. Henkeni minä annan teidän sisimpäänne ja vaikutan sen\, että te vaellatte minun käskyjeni mukaan\, noudatatte minun oikeuksiani ja pidätte ne. Niin te saatte asua maassa\, jonka minä annoin teidän isillenne; ja te olette minun kansani\, ja minä olen teidän Jumalanne. \n  \nUuden testamentin lukukappaleet\nRoom. 6:3–11\nVai ettekö tiedä\, että me kaikki\, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen\, olemme hänen kuolemaansa kastetut? Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan\, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta\, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman. Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa\, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa\, kun tiedämme sen\, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu\, että synnin ruumis kukistettaisiin\, niin ettemme enää syntiä palvelisi; sillä joka on kuollut\, se on vanhurskautunut pois synnistä. Mutta jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa\, niin me uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan\, tietäen\, että Kristus\, sittenkuin hänet kuolleista herätettiin\, ei enää kuole: kuolema ei enää häntä vallitse. Sillä minkä hän kuoli\, sen hän kerta kaikkiaan kuoli pois synnistä; mutta minkä hän elää\, sen hän elää Jumalalle. Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina\, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa. \n  \nTai:\nKol. 3:1–4\nJos te siis olette herätetyt Kristuksen kanssa\, niin etsikää sitä\, mikä on ylhäällä\, jossa Kristus on\, istuen Jumalan oikealla puolella. Olkoon mielenne siihen\, mikä ylhäällä on\, älköön siihen\, mikä on maan päällä. Sillä te olette kuolleet\, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa; kun Kristus\, meidän elämämme\, ilmestyy\, silloin tekin hänen kanssaan ilmestytte kirkkaudessa. \n  \nEvankeliumi\nMark. 16:1–8\nJa kun sapatti oli ohi\, ostivat Maria Magdaleena ja Maria\, Jaakobin äiti\, ja Salome hyvänhajuisia yrttejä mennäkseen voitelemaan häntä. Ja viikon ensimmäisenä päivänä he tulivat haudalle ani varhain\, auringon noustessa. Ja he sanoivat toisilleen: ”Kuka meille vierittää kiven hautakammion ovelta?” Ja katsahtaessaan ylös he näkivät kiven poisvieritetyksi; se oli näet hyvin suuri. Ja mentyään hautakammion sisään he näkivät nuorukaisen istuvan oikealla puolella\, puettuna pitkään\, valkeaan vaatteeseen; ja he peljästyivät suuresti. Mutta hän sanoi heille: ”Älkää peljästykö; te etsitte Jeesusta\, Nasaretilaista\, joka oli ristiinnaulittu. Hän on noussut ylös; ei hän ole täällä. Katso\, tässä on paikka\, johon he hänet panivat. Mutta menkää ja sanokaa hänen opetuslapsillensa ja Pietarille: ’Hän menee teidän edellänne Galileaan; siellä te saatte hänet nähdä\, niinkuin hän teille sanoi’.” Niin he tulivat ulos ja pakenivat haudalta\, sillä heidät oli vallannut vavistus ja hämmästys\, eivätkä sanoneet kenellekään mitään\, sillä he pelkäsivät. \n  \nRukoukset\n1. Jumala\, Kaikkivaltias\, joka loit ihmisen sangen ihmeellisesti ja lunastit hänet vielä ihmeellisemmin! Anna meille voima ja tahto seistä vastustamassa kaikkea syntiä\, niin että kerran pääsisimme iankaikkiseen iloon. Sinun rakkaan Poikasi Jeesuksen Kristuksen kautta\, joka elää ja hallitsee yhdessä sinun ja Pyhän Hengen kanssa yhdessä jumaluudessa aina ja ikuisesti. \n2. Kaikkivaltias Jumala ja Isä! Sinä valaiset tämän yön ylösnousseen Vapahtajan kirkkaudella. Täytä meidät valollasi ja ylösnousemuksen voimalla Kristuksessa\, jonka hengelliseen ruumiiseen olet meidät pyhässä kasteessa liittänyt. Uudista elämämme\, ruumiimme ja sielumme\, että koko sydämestämme ja uskon kuuliaisuudessa palvelisimme sinua. Tätä pyydämme Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta\, joka hallitsee sinun ja Pyhän Hengen kanssa aina ja iankaikkisesti. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nIlm. 1:18\nJa minä olin |kuollut\, *\nja katso\, minä elän aina ja ian|kaikkisesti. \n  \nPsalmi:\nPs. 30:2–6\nMinä ylistän sinua\, Herra\, sillä sinä pelastit |minut *\netkä sallinut viholliseni |iloita minusta. \nHerra\, minun Jumalani\, sinua minä |huusin\, *\nja sinä |paransit minut. \nHerra\, sinä nostit minun sieluni tuone|lasta\, *\nsinä herätit minut henkiin hautaan vaipu|vien joukosta. \nVeisatkaa kiitosta Herralle\, te hänen |hurskaansa\, *\nylistäkää hänen pyhää |nimeänsä. \nSillä silmänräpäyksen kestää hänen |vihansa\, *\neliniän |hänen armonsa; \nehtoolla on itku |vieraana\, *\nmutta |aamulla ilo. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/paasiaisyo-vsk1/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/04/Kirkkovuosi_Toinen-Paasiaispaiva.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20250419 DTEND;VALUE=DATE:20250420 DTSTAMP:20260604T131012 CREATED:20161202T121945Z LAST-MODIFIED:20250416T091628Z UID:4204-1745020800-1745107199@www.luterilainen.net SUMMARY:Hiljainen lauantai DESCRIPTION:Hiljainen lauantai on kirkkovuoden toinen musta päivä. Usein puhutaan pitkäperjantain\, mutta vähemmän hiljaisen lauantain mustasta väristä. Vaikka nykyihminen kaipaa hiljaisuutta\, tunnemme myös pahaa enteilevän hiljaisuuden. \nPitkäperjantaina laskeutui kuolemanhiljaisuus. Vellova Jerusalem hiljeni sapatinviettoon. Opetuslapset kävivät läpi kaiken päättymistä ja kaiken menettämistä. Kivi Jeesuksen haudalla oli kylmä ja mykkä. \nHiljainen lauantai on saranakohta kärsimystä ilmentävän pitkäperjantain ja Kristuksen riemullista ylösnousemusta juhlistavan pääsiäisen välissä. Se punnitsee toivomme. Aina ihminen ei tiedä\, mitä hän toivoo ja kaipaa. Elämässä voi ajaa eteenpäin kaipuu\, josta ei saa otetta. Yksi pitää vauhtia ja asettaa tavoitteita. Toinen janoaa elämää ja kokemuksia. \nHiljaisen lauantain teksteihin on poimittu helmi Jobin kirjasta. Kaiken menettänyt\, kuolemanhiljaisuuden laidalle saapunut mies tunnustaa toivonsa perustan: ”Mutta minä tiedän Lunastajani elävän\, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä. Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti\, saan minä nähdä Jumalani. Hänet olen minä näkevä apunani; minun silmäni saavat nähdä hänet – eikä vieraana. Munaskuuni hiukeavat sisimmässäni.”(Job.19:25–27) \nViimeinen lause ilmaistaan uudemmassa raamatunkäännöksessa (KR92): ”Tämä minun sydämeni kaipaa.”\nMykkä ja kylmä hautakivi ei vartioikaan utuista epäselvyyttä. Arvailuja sielunvaelluksesta. Oletuksia tämän elämän mustavalkoversiosta. Uskomuksia enkeleistä. \nHiljaisen lauantain mykkä ja kylmä hautakivi vartioi ”aarretta pimeän peitosta” (Jes.45:3). Sillä Kristus ei jäänyt tuonelaan. Hän voitti. Ylösnousemuksellaan hän sinetöi hautamme leposijaksi\, jota vartioi kristillinen toivo. Ruumis kyllä maatuu\, mutta uskon kautta Kristukseen realisoituu se\, mikä pyhässä kasteessa lahjoitetaan: ”Teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa.” (Kol.3:3) \nJobin sisuskalut ”hiukentelivat” taivaallisen kirkkauden odotuksessa. Tämän elämän kärsimykset olivat tehneet tehtävänsä. Katse kääntyi tulevaan. –Lunastajani veisi minut Jumalan tykö! Saisin nähdä hänet\, joka omin käsin pyyhkii silmistäni kyyneleet. Ja tämä elämä\, kärsimyksineen ja kipeine kysymyksineen\, oli taakse jäänyttä. \nSellaista on kristillinen toivo. \n\nKynttilöitä: 0 Liturginen väri: musta.1. vuosikerta \n1. lukukappale: Job 19:25–27 2. lukukappale: 1. Piet. 3:18–22 Evankeliumi: Matt. 27:62–66 \n\n1. lukukappale\nJob. 19:25–27\nMutta minä tiedän lunastajani elävän\, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä. Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti\, saan minä nähdä Jumalan. Hänet olen minä näkevä apunani; minun silmäni saavat nähdä hänet – eikä vieraana. Munaskuuni hiukeavat sisimmässäni. \n  \n2. lukukappale\n1. Piet. 3:18–22\nSillä myös Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden\, vanhurskas vääräin puolesta\, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö; hän\, joka tosin kuoletettiin lihassa\, mutta tehtiin eläväksi hengessä\, jossa hän myös meni pois ja saarnasi vankeudessa oleville hengille\, jotka muinoin eivät olleet kuuliaiset\, kun Jumalan pitkämielisyys odotti Nooan päivinä\, silloin kun valmistettiin arkkia\, jossa vain muutamat\, se on kahdeksan sielua\, pelastuivat veden kautta. Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa\, kasteena – joka ei ole lihan saastan poistamista\, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta – Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta\, hänen\, joka on mennyt taivaaseen ja on Jumalan oikealla puolella; ja hänen allensa ovat enkelit ja vallat ja voimat alistetut. \n  \nEvankeliumi\nMatt. 27:62–66\nSeuraavana päivänä\, joka oli valmistuspäivän jälkeinen\, ylipapit ja fariseukset kokoontuivat Pilatuksen luo ja sanoivat: ”Herra\, me muistamme sen villitsijän vielä eläessään sanoneen: ’Kolmen päivän kuluttua minä nousen ylös’. Käske siis tarkasti vartioida hautaa kolmanteen päivään asti\, etteivät hänen opetuslapsensa tulisi ja varastaisi häntä ja sanoisi kansalle: ’Hän nousi kuolleista’\, ja niin viimeinen villitys olisi pahempi kuin ensimmäinen.” Niin Pilatus sanoi heille: ”Tuossa on vartijaväkeä\, menkää\, vartioikaa niin hyvin kuin taidatte”. Niin he menivät ja turvasivat haudan lukitsemalla kiven sinetillä ja asettamalla vartijat. \n  \nRukous\nMutta minä tiedän lunastajani elävän\, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä. Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti\, saan minä nähdä Jumalan. Hänet olen minä näkevä apunani; minun silmäni saavat nähdä hänet – eikä vieraana. Munaskuuni hiukeavat sisimmässäni. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/hiljainen-lauantai-vsk1/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/04/Kirkkovuosi_Hiljainen-viikko_la.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20250418 DTEND;VALUE=DATE:20250419 DTSTAMP:20260604T131012 CREATED:20211116T141557Z LAST-MODIFIED:20250416T091455Z UID:11014-1744934400-1745020799@www.luterilainen.net SUMMARY:Pitkäperjantain ilta DESCRIPTION:Jeesus opetti\, että rikkaan miehen on vaikea päästä taivasten valtakuntaan. Mikään ei ole Jumalalle mahdotonta\, ja niin Jeesuksen maailman edestä annettua ruumista tulee pyytämään rikasmies ja kansanjohtaja\, Joosef arimatialainen. \nArvaten Joosef on pitänyt opetuslapseutensa salassa ja onnistunut siten säilyttämään korkean asemansa. Nyt hän rohkaisee mielensä. Teloitetuille kansan kiihottajille kunnioituksen osoittaminen ei ollut viisasta. Roomalaiset pitivät Jeesusta terroristina\, juutalaiset Jumalan pilkkaajana. \nJeesuksen kuoleman jälkeen Arimatian Joosef oli ensimmäinen Kristoforos\, Kristuksen kantaja\, joka lähti kantamaan Herran pilkkaa. Rahan\, maineen\, aseman ja kaiken muun Joosef oli valmis heittämään roskana pois. \nJoosef laski Jeesuksen omaan hautaansa ja täytti samalla profeetan sanan ” Hänelle annettiin hauta jumalattomain joukossa; mutta rikkaan tykö hän tuli kuoltuansa\, sillä hän ei ollut vääryyttä tehnyt eikä petosta ollut hänen suussansa.” (Jes 53:9). Samalla hän Jeesuksen opetuksen mukaisesti kielsi oman elämänsä pitäen taivaallisia aarteita kalliimpina kuin maallisia. \n\nKynttilöitä: 0 Liturginen väri: musta.1. vuosikerta\nPäivän psalmi Psalmi: Ps. 142:2–8\nLukukappale: Jes. 53:9-11 Evankeliumi: Luuk. 23:47–56 \n\nLukukappale\nJes. 53:9–11\nHänelle annettiin hauta jumalattomain joukossa; mutta rikkaan tykö hän tuli kuoltuansa\, sillä hän ei ollut vääryyttä tehnyt eikä petosta ollut hänen suussansa. Mutta Herra näki hyväksi runnella häntä\, lyödä hänet sairaudella. Jos sinä panet hänen sielunsa vikauhriksi\, saa hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan\, ja Herran tahto toteutuu hänen kauttansa. Sielunsa vaivan tähden hän saa nähdä sen ja tulee ravituksi. Tuntemuksensa kautta hän\, minun vanhurskas palvelijani\, vanhurskauttaa monet\, sälyttäen päällensä heidän pahat tekonsa. \n  \nEvankeliumi\nLuuk. 23:47–56\nMutta kun sadanpäämies näki\, mitä tapahtui\, kunnioitti hän Jumalaa ja sanoi: ”Totisesti\, tämä oli vanhurskas mies”. Ja kun kaikki kansa\, ne\, jotka olivat kokoontuneet tätä katselemaan\, näkivät\, mitä tapahtui\, löivät he rintoihinsa ja palasivat kukin kotiinsa. Mutta kaikki hänen tuttavansa seisoivat taampana\, myöskin naiset\, jotka olivat seuranneet häntä Galileasta\, ja katselivat tätä. Ja katso\, oli neuvoston jäsen\, nimeltä Joosef\, hyvä ja hurskas mies\, joka ei ollut suostunut heidän neuvoonsa ja tekoonsa. Tämä oli kotoisin juutalaisten kaupungista Arimatiasta\, ja hän odotti Jumalan valtakuntaa. Hän meni Pilatuksen luo ja pyysi Jeesuksen ruumista. Ja otettuaan sen alas hän kääri sen liinavaatteeseen. Ja hän pani hänet hautaan\, joka oli hakattu kallioon ja johon ei oltu vielä ketään pantu. Ja silloin oli valmistuspäivä\, ja sapatti oli alkamaisillaan. Ja naiset\, jotka olivat tulleet hänen kanssaan Galileasta\, seurasivat jäljessä ja katselivat hautaa ja kuinka hänen ruumiinsa sinne pantiin. Ja palattuaan kotiinsa he valmistivat hyvänhajuisia yrttejä ja voiteita; mutta sapatin he viettivät hiljaisuudessa lain käskyn mukaan. \n  \nRukous\nHerra Jeesus Kristus\, elävän Jumalan Poika\, joka illan saapuessa otettiin alas ristiltä! Suo armossasi\, että me panisimme pois syntiemme kuormat ja voisimme niin tulla sinun jumalallisten kasvojesi eteen. Kuule meitä sinä\, joka elät ja hallitset yhdessä Isän ja Pyhän Hengen kanssa yhdessä jumaluudessa aina ja iankaikkisesti. \n  \nPäivän psalmi: \nPsalmi:\nPs. 142:2–8\nMinä korotan ääneni ja |huudan Herraa\, *\nminä korotan ääneni ja rukoilen Her|ralta armoa. \nMinä vuodatan hänen eteensä |valitukseni\, *\nkerron hänelle |ahdistukseni. \nKun minun henkeni minussa nääntyy\, niin sinä tunnet |minun tieni. *\nPolulle\, jota minä käyn\, he ovat virittäneet paulan |minun eteeni. \nKatso minun oikealle puolel|leni ja näe: *\nei kukaan mi|nua tunne. \nEi ole minulla |pakopaikkaa\, *\nei kukaan minun sielus|tani välitä. \nMinä huudan sinun |puoleesi\, Herra; *\nminä sanon: Sinä olet minun turvani\, minun osani elä|vien maassa. \nTarkkaa minun huutoani\, sillä minä olen sangen |viheliäinen\, *\npelasta minut vainoojistani\, sillä he ovat minua |väkevämmät. \nVie minun sieluni ulos vankeudesta kiittämään sinun |nimeäsi. *\nVanhurskaat kokoontuvat minun ympärilleni\, kun sinä mi|nulle hyvin teet. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/pitkaperjantain-ilta-vsk1/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/04/Kirkkovuosi_Hiljainen-viikko_la.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20250418 DTEND;VALUE=DATE:20250419 DTSTAMP:20260604T131012 CREATED:20211116T140201Z LAST-MODIFIED:20250416T091310Z UID:11012-1744934400-1745020799@www.luterilainen.net SUMMARY:Jeesuksen kuolinhetki DESCRIPTION:Aurinko pimeni keskellä kirkasta päivää Jeesuksen kuolinhetkenä. Tuo pimeys kesti kolme tuntia aina siihen hetkeen saakka\, kunnes Herramme kuoli kidutuksensa jälkeen. Juuri ennen Herramme kuolemaa tapahtuu järkyttävä asia Jerusalemin temppelissä; väliverho eli esirippu repeää. Se useita senttejä paksu verho\, joka erotti temppelin pyhän osan ja kaikkein pyhimmän eli Jumalan maanpäällisen valtaistuinsalin toisistaan. Tästä profeetta Aamos oli jo profetoinut kun sanoi ”Ja sinä päivänä palatsin laulut muuttuvat valitukseksi\, sanoo Herra\, Herra. Paljon on oleva ruumiita\, joka paikkaan heitettyjä. Hiljaa!” (Aam. 8:3) \nMerkittävä sanapari tämä edellä oleva: ”sinä päivänä”. Herran päivänä\, Kristuksen ristinkuoleman päivänä! Meidän käyttämässämme raamatunkäännöksessä (KR38) puhutaan ”palatsista”\, mutta hepreankielen sana merkitsee sekä palatsia että temppeliä. Ensimmäiseen kreikankieliseen VT:n käännökseen tämä onkin käännetty tässä Aamoksen kohdassa ”sinä päivänä temppelin laulut muuttuvat”. Vanhempi raamatunkäännöksemme\, Biblia kääntää myöskin: ”Ja sinä päivänä pitää veisut temppelissä itkuksi kääntymän\, sanoo Herra\, Herra”. \nTodellakin tuona päivänä loppuivat temppelin laulut ja vaihtuivat itkuksi. Enää ei nimittäin ollut mitään virkaa uhreille\, vanhan liiton uhripappeudelle\, oikeastaan ei millekään mikä liittyi temppeliin ja temppelipalvelukseen. Siksi Aamos profetoi\, että tuona ”sinä päivänä temppelin laulut muuttuvat valitukseksi”. Valittavathan ne\, joidenka uhreilla ei enää ollut mitään merkitystä. Mutta ennen kaikkea ja itse asiassa temppelin laulut muuttuivat Kristuksen valitukseksi ristillä\, kun Hän huusi suurella äänellä ja antoi Henkensä. \nSekä auringon pimentyminen että temppelin väliverhon repeäminen eli kaikkein pyhimmän paljastuminen kaikille ihmisille on profetoitu jo profeetta Aamoksen kautta. Ja miksei Jumala olisi antanut Pyhän Henkensä ilmoittaa tätä kaikkea etukäteen? Onhan Herramme ristinkuolema koko maailmanhistorian käännekohta; mikään ei ole enää samalla tavalla kuin ennen. Jumalan vihan alla elänyt syntinen ihmiskunta on päästetty synnistä Kristuksen uhrin kautta. Synti ei voi enää kadottaa; vain epäusko. Olihan Kristus\, Hän jota ei enää voinut edes ihmiseksi tunnistaa\, Jumalan Poika tehty synniksi kaikkien takia ja kaikkien puolesta. Joka Häneen turvautuu\, ei joudu Isän hylkäämäksi\, sillä Jumalan Poika oli ristillä paitsi koko maailman hylkäämä ennen kaikkea taivaallisen Isämme hylkäämä. \nHerra Jeesus on todella ottanut pois koko maailman synnin; myös kaikki sinunkin syntisi! Näin pitkäperjantai on sinullekin Hyvä Perjantai. \n\nKynttilöitä: 0 Liturginen väri: musta.1. vuosikerta\nEvankeliumi: Luuk. 23:44–49 tai: Matt. 27:45–56 tai: Mark. 15:33–41 \n\nEvankeliumi\nLuuk. 23:44–49\nJa oli jo noin kuudes hetki. Niin yli kaiken maan tuli pimeys\, jota kesti hamaan yhdeksänteen hetkeen\, sillä aurinko oli pimentynyt. Ja temppelin esirippu repesi keskeltä kahtia. Ja Jeesus huusi suurella äänellä ja sanoi: ”Isä\, sinun käsiisi minä annan henkeni”. Ja sen sanottuaan hän antoi henkensä. Mutta kun sadanpäämies näki\, mitä tapahtui\, kunnioitti hän Jumalaa ja sanoi: ”Totisesti\, tämä oli vanhurskas mies”. Ja kun kaikki kansa\, ne\, jotka olivat kokoontuneet tätä katselemaan\, näkivät\, mitä tapahtui\, löivät he rintoihinsa ja palasivat kukin kotiinsa. Mutta kaikki hänen tuttavansa seisoivat taampana\, myöskin naiset\, jotka olivat seuranneet häntä Galileasta\, ja katselivat tätä. \nTai:\nMatt. 27:45–56\nMutta kuudennesta hetkestä alkaen tuli pimeys yli kaiken maan\, ja sitä kesti hamaan yhdeksänteen hetkeen. Ja yhdeksännen hetken vaiheilla Jeesus huusi suurella äänellä sanoen: ”Eeli\, Eeli\, lama sabaktani?” Se on: Jumalani\, Jumalani\, miksi minut hylkäsit? Sen kuullessaan sanoivat muutamat niistä\, jotka siinä seisoivat: ”Hän huutaa Eliasta”. Ja kohta muuan heistä juoksi ja otti sienen\, täytti sen hapanviinillä\, pani sen ruovon päähän ja antoi hänelle juoda. Mutta muut sanoivat: ”Annas\, katsokaamme\, tuleeko Elias häntä pelastamaan”. Niin Jeesus taas huusi suurella äänellä ja antoi henkensä. Ja katso\, temppelin esirippu repesi kahtia ylhäältä alas asti\, ja maa järisi\, ja kalliot halkesivat\, ja haudat aukenivat\, ja monta nukkuneiden pyhien ruumista nousi ylös. Ja he lähtivät haudoistaan ja tulivat hänen ylösnousemisensa jälkeen pyhään kaupunkiin ja ilmestyivät monelle. Mutta kun sadanpäämies ja ne\, jotka hänen kanssaan vartioitsivat Jeesusta\, näkivät maanjäristyksen ja mitä muuta tapahtui\, peljästyivät he suuresti ja sanoivat: ”Totisesti tämä oli Jumalan Poika”. Ja siellä oli monta naista\, jotka olivat Galileasta seuranneet Jeesusta ja palvelleet häntä; he seisoivat taampana katselemassa. Heidän joukossaan oli Maria Magdaleena ja Maria\, Jaakobin ja Joosefin äiti\, ja Sebedeuksen poikain äiti. \nTai:\nMark. 15:33–41\nJa kuudennella hetkellä tuli pimeys yli kaiken maan\, ja sitä kesti hamaan yhdeksänteen hetkeen. Ja yhdeksännellä hetkellä Jeesus huusi suurella äänellä: ”Eeli\, Eeli\, lama sabaktani?” Se on käännettynä: Jumalani\, Jumalani\, miksi minut hylkäsit? Sen kuullessaan sanoivat muutamat niistä\, jotka siinä seisoivat: ”Katso\, hän huutaa Eliasta”. Ja muuan juoksi ja täytti sienen hapanviinillä\, pani sen ruovon päähän ja antoi hänelle juoda sanoen: ”Annas\, katsokaamme\, tuleeko Elias ottamaan hänet alas”. Mutta Jeesus huusi suurella äänellä ja antoi henkensä. Ja temppelin esirippu repesi kahtia ylhäältä alas asti. Mutta kun sadanpäämies\, joka seisoi häntä vastapäätä\, näki hänen näin antavan henkensä\, sanoi hän: ”Totisesti tämä ihminen oli Jumalan Poika”. Ja siellä oli myös naisia taampaa katselemassa. Näiden joukossa olivat Maria Magdaleena ja Maria\, Jaakob nuoremman ja Jooseen äiti\, ja Salome\, jotka hänen ollessaan Galileassa olivat seuranneet ja palvelleet häntä\, sekä useita muita\, jotka olivat tulleet hänen kanssaan ylös Jerusalemiin. \n  \nRukous\nHerra Jeesus Kristus\, elävän Jumalan Poika\, joka yhdeksännellä hetkellä ristille ojennetuin käsin kallistit pääsi ja annoit henkesi Isän Jumalan haltuun. Sinä avasit paratiisin kalliin kuolemasi avaimilla. Sinä\, joka olet todellinen paratiisi\, ota kuolemamme hetkellä laupiaasti luoksesi meidän\, sinun palvelijoittesi\, sielut. Kuule meitä sinä\, joka elät ja hallitset yhdessä Isän ja Pyhän Hengen kanssa yhdessä jumaluudessa aina ja iankaikkisesti. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/jeesuksen-kuolinhetki-vsk1/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/04/Kirkkovuosi_Hiljainen-viikko_Jeesuksen-kuolinhetki.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20250418 DTEND;VALUE=DATE:20250419 DTSTAMP:20260604T131012 CREATED:20161202T121944Z LAST-MODIFIED:20250416T090327Z UID:4203-1744934400-1745020799@www.luterilainen.net SUMMARY:Pitkäperjantai DESCRIPTION:Pitkänäperjantaina alttari on puettuna mustaan. Pöytää koristaa korkeintaan viisi leikattua punaista ruusua\, jotka muistuttavat Herramme Jeesuksen Kristuksen viidestä haavasta: kaksi jaloissa\, kaksi käsissä ja yksi kyljessä. Päivä on surun päivä ja kutsuu jokaista kristittyä muistamaan sitä hintaa\, jonka Kristus on meistä maksanut. Jumala luopui taivaan kirkkaudesta syntyäkseen ihmiseksi. Muut eivät Kristusta kohdelleet kuin Jumalaa\, vaan kuin orjaa\, ja lopulta tappoivat hänet. \n”Hän joka ripusti maan\, ripustetaan\njoka takoi taivaat\, on taottu puuhun\njoka kiinnitti kaiken\, on kiinni puussa.\nValtiasta on pahoin pidelty\nJumala on surmattu.”\n(Meliton\, pääsiäisen salaisuus 160-luvulta) \nPitkäperjantain sanoma kutsuu meitä katumukseen ja paastoon\, mutta samalla muistuttaa\, että hinta meistä on todella maksettu. Kristus kuoli\, jotta me eläisimme. Tästä muistuttaa myös ristinryöväri\, joka uskonsa tähden pääsi Kristuksen kanssa paratiisiin. \n\nKynttilöitä: 0 Liturginen väri: musta.1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Matt. 27:46 Psalmi: Ps. 22:7–20 Psalmilause: Ilm. 5:12\n1. lukukappale: Jes. 53 2. lukukappale: Hepr. 5:7–10 Evankeliumi: Luuk. 23:32–46 \n\n1. lukukappale \nJes. 53 \nKuka uskoo meidän saarnamme\, kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan? \nHän kasvoi Herran edessä niinkuin vesa\, niinkuin juuri kuivasta maasta. Ei ollut hänellä vartta eikä kauneutta; me näimme hänet\, mutta ei ollut hänellä muotoa\, johon me olisimme mielistyneet. Hän oli ylenkatsottu\, ihmisten hylkäämä\, kipujen mies ja sairauden tuttava\, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät\, halveksittu\, jota emme minäkään pitäneet. \nMutta totisesti\, meidän sairautemme hän kantoi\, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna\, Jumalan lyömänä ja vaivaamana\, mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden\, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä\, että meillä rauha olisi\, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut. Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat\, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme. Häntä piinattiin\, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa\, joka teuraaksi viedään\, niinkuin lammas\, joka on ääneti keritsijäinsä edessä\, niin ei hän suutansa avannut. Ahdistettuna ja tuomittuna hänet otettiin pois\, mutta kuka hänen polvikunnastaan sitä ajatteli? Sillä hänet temmattiin pois elävien maasta; minun kansani rikkomuksen tähden kohtasi rangaistus häntä. Hänelle annettiin hauta jumalattomain joukossa; mutta rikkaan tykö hän tuli kuoltuansa\, sillä hän ei ollut vääryyttä tehnyt eikä petosta ollut hänen suussansa. \nMutta Herra näki hyväksi runnella häntä\, lyödä hänet sairaudella. Jos sinä panet hänen sielunsa vikauhriksi\, saa hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan\, ja Herran tahto toteutuu hänen kauttansa. Sielunsa vaivan tähden hän saa nähdä sen ja tulee ravituksi. Tuntemuksensa kautta hän\, minun vanhurskas palvelijani\, vanhurskauttaa monet\, sälyttäen päällensä heidän pahat tekonsa. Sentähden minä jaan hänelle osan suurten joukossa\, ja väkevien kanssa hän saalista jakaa; sillä hän antoi sielunsa alttiiksi kuolemaan\, ja hänet luettiin pahantekijäin joukkoon\, hän kantoi monien synnit\, ja hän rukoili pahantekijäin puolesta. \n  \n2. lukukappale \nHepr. 5:7–10 \nJa lihansa päivinä hän väkevällä huudolla ja kyynelillä uhrasi rukouksia ja anomuksia sille\, joka voi hänet kuolemasta pelastaa; ja hänen rukouksensa kuultiin hänen jumalanpelkonsa tähden. Ja niin hän\, vaikka oli Poika\, oppi siitä\, mitä hän kärsi\, kuuliaisuuden\, ja kun oli täydelliseksi tullut\, tuli hän iankaikkisen autuuden aikaansaajaksi kaikille\, jotka ovat hänelle kuuliaiset\, hän\, jota Jumala nimittää ”ylimmäiseksi papiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan”. \n  \nEvankeliumi \nLuuk. 23:32–46 \nMyös kaksi muuta\, kaksi pahantekijää\, vietiin hänen kanssaan surmattaviksi. Ja kun saavuttiin paikalle\, jota sanotaan Pääkallonpaikaksi\, niin siellä he ristiinnaulitsivat hänet sekä pahantekijät\, toisen oikealle ja toisen vasemmalle puolelle. Mutta Jeesus sanoi: ”Isä\, anna heille anteeksi\, sillä he eivät tiedä\, mitä he tekevät”. Ja he jakoivat keskenään hänen vaatteensa ja heittivät niistä arpaa. \nJa kansa seisoi ja katseli. Ja hallitusmiehetkin ivasivat häntä ja sanoivat: ”Muita hän on auttanut; auttakoon itseänsä\, jos hän on Jumalan Kristus\, se valittu”. Myös sotamiehet pilkkasivat häntä\, menivät hänen luoksensa ja tarjosivat hänelle hapanviiniä ja sanoivat: ”Jos sinä olet juutalaisten kuningas\, niin auta itseäsi”. Oli myös hänen päänsä päällä kirjoitus: ”Tämä on juutalaisten kuningas”. \nNiin toinen pahantekijöistä\, jotka siinä riippuivat\, herjasi häntä: ”Etkö sinä ole Kristus? Auta itseäsi ja meitä.” Mutta toinen vastasi ja nuhteli häntä sanoen: ”Etkö sinä edes pelkää Jumalaa\, sinä\, joka olet saman rangaistuksen alainen? Me tosin kärsimme oikeuden mukaan\, sillä me saamme\, mitä meidän tekomme ansaitsevat; mutta tämä ei ole mitään pahaa tehnyt.” Ja hän sanoi: ”Jeesus\, muista minua\, kun tulet valtakuntaasi”. Niin Jeesus sanoi hänelle: ”Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa.” \nJa oli jo noin kuudes hetki. Niin yli kaiken maan tuli pimeys\, jota kesti hamaan yhdeksänteen hetkeen\, sillä aurinko oli pimentynyt. Ja temppelin esirippu repesi keskeltä kahtia. Ja Jeesus huusi suurella äänellä ja sanoi: ”Isä\, sinun käsiisi minä annan henkeni”. Ja sen sanottuaan hän antoi henkensä. \n  \nRukous\nHerra Jumala\, taivaallinen Isä\, joka olet rakastanut maailmaa niin\, ettet säästänyt ainoaa Poikaasi vaan annoit hänet sulasta armostasi ristinkuolemaan meidän puolestamme! Me rukoilemme sinua: anna Pyhä Henkesi sydämiimme\, että saisimme lohdutuksen tästä armosta\, karttaisimme tästedes syntiä\, kantaisimme kärsivällisesti ristiämme ja saisimme iankaikkisen elämän. Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nMatt. 27:46\nJumalani\, |Jumalani\, *\nmik|si minut hylkäsit? \nPsalmi:\nPs. 22:7–20\nMutta minä olen mato |enkä ihminen\, *\nihmisten pilkka |ja kansan hylky. \nKaikki\, jotka minut näkevät\, pilk|kaavat minua\, *\nlevittelevät suutansa\, nyökyttävät |ilkkuen päätään: \n”Jätä asiasi |Herran haltuun. *\nHän vapahtakoon hänet\, hän pelastakoon hänet\, koska on hä|neen mielistynyt.” \nSinähän vedit minut äi|tini kohdusta\, *\nsinä annoit minun olla turvassa |äitini rinnoilla; \nsinun huomaasi minä olen jätetty syntymäs|täni saakka *\n\, sinä olet minun Jumalani hamasta |äitini kohdusta. \nÄlä ole minusta kaukana\, sillä ahdis|tus on läsnä\, *\neikä |auttajaa ole. \nMinua saartavat vä|kevät sonnit\, *\nBaasanin härät pii|rittävät minut\, \navaavat kitansa mi|nua vastaan\, *\nniinkuin raatelevat\, |kiljuvat leijonat. \nNiinkuin vesi minä olen maahan |vuodatettu; *\nkaikki minun luuni ovat irti toisistansa; minun sydämeni on niinkuin vaha\, se on sulanut mi|nun rinnassani. \nMinun voimani on kuivettunut kuin savias|tian siru\, *\nja kieleni tarttuu suuni lakeen\, ja sinä lasket minut alas |kuoleman tomuun. \nSillä koirat minua piirittävät\, pahain parvi |saartaa minut\, *\nminun käteni ja jalkani\, niin|kuin jalopeurat. \nMinä voin lukea |kaikki luuni; *\nhe katselevat |minua ilkkuen; \nhe jakavat keskenänsä |minun vaatteeni *\nja heittävät minun pu|vustani arpaa. \nMutta sinä\, Herra\, älä ole kau|kana\, sinä\, *\nminun väkevyyteni\, rien|nä avukseni. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/pitkaperjantai-vsk1/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/04/Kirkkovuosi_Hiljainen-viikko_Pitkaperjantai.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20250417 DTEND;VALUE=DATE:20250418 DTSTAMP:20260604T131012 CREATED:20161202T121944Z LAST-MODIFIED:20250416T090016Z UID:4202-1744848000-1744934399@www.luterilainen.net SUMMARY:Kiirastorstai DESCRIPTION:Kristillinen kirkko on alusta saakka viettänyt Herran ateriaa\, pyhää ehtoollista (Ap.t. 2:42). Herra sanoi ehtoollista asettaessaan mm. ”Tehkää se minun muistokseni”. Tämä ei merkitse\, että ehtoollinen olisi vain muistoateria\, vaan että Jeesus on asettanut nimensä muiston pyhään ehtoolliseen (vrt. 2. Moos. 20:24). Tämä tarkoittaa\, että Hän on läsnä ja paikalla\, kun ehtoollista vietetään Hänen tahtonsa ja asetuksensa mukaan. – Hän ”otti leivän\, siunasi\, mursi ja antoi opetuslapsilleen\, sanoen…” Tämä tehdään yhä uudestaan ja uudestaan\, muistaen miksi niin teemme: ”Meidän puolestamme. Syntien anteeksiantamiseksi”. \nKristuksen sana\, luova sana\, saa aikaan sen\, että leipä ja viini ovat todellisesti Kristuksen ruumis ja veri. Miten se on mahdollista? Emme tiedä\, mutta uskomme. Muuttuvatko ehtoollisaineet? Se ei varsinaisesti edes kiinnosta kristittyä\, vaan uskomme\, että Jeesus lupauksensa mukaan on ehtoollisen siunatussa leivässä ja viinissä ruumiillisesti läsnä. \n”Samoin myös maljan\, aterian jälkeen\, ja sanoi: ’Tämä malja on uusi liitto minun veressäni\, joka teidän edestänne vuodatetaan.'” – Tämä on uuden liiton\, eli uuden testamentin malja. Jeesuksen verinen ristinkuolema ja riemullinen ylösnousemus ovat uuden liiton perustaminen. Jumala testamenttaa omilleen\, eli Hänen omakseen kastetuille\, valtakunnan\, jonka ostohintana on Hänen Poikansa veri. Tämä veri puhdistaa kaikesta synnistä! Tämä veri\, jonka me juomme ehtoollisen siunatussa viinissä\, on Golgatan puulla maahan saakka valunut Jumalan Karitsan veri. Tämä veri on se sama veri\, joka on punannut sinunkin kasteesi veden niin\, että olet Jeesuksen veressä pesty kirjaimellisesti. Tässä veressä on evankeliumi\, se on Jumalan voima! Tämä veri on vuodatettu sinun puolestasi\, sinun syntiesi anteeksiantamiseksi. \nTämän vuoksi me vietämme ehtoollista usein: vähintään joka sunnuntai. Tämän vuoksi toimitamme ehtoollisen niin arvokkaasti kuin voimme. Tämän vuoksi me myös kohotamme siunatut ehtoollisaineet kaiken kirkkokansan katseltaviksi ja polvistumme Jeesuksen ruumiin ja veren edessä: Jumalan Poika on ruumiillisesti läsnä ja me palvomme Häntä. \nSiksi meillä on myös juhlalliset jumalanpalvelustavat\, alttarivaatteet\, albat\, kasukat ja liturgiset eleet ym. Siksi\, koska Jeesus on ehtoollisessaan tänäänkin. Häntä ei tarvitse etsiä omasta sydämestä\, omista kokemuksista\, ei edes omasta uskosta\, vaan Hänen omasta sanastaan ja sen saarnasta sekä Hänen ruumiistaan ja verestään. Hän antaa itsensä\, sinullekin. \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri: violetti tai sininen.1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Joh. 6:33 tai Ps. 78:25 Psalmi: Ps. 111:2–5 Psalmilause: Ps. 111:9–10\n1. lukukappale: Jes. 25:6–10 2. lukukappale: Ap. t. 2:42–47 Evankeliumi: Luuk. 22:14–22 \n\n1. lukukappale \nJes. 25:6–10 \nJa Herra Sebaot laittaa kaikille kansoille tällä vuorella pidot rasvasta\, pidot voimaviinistä\, ydinrasvasta\, puhtaasta voimaviinistä. Ja hän hävittää tällä vuorella verhon\, joka verhoaa kaikki kansat\, ja peiton\, joka peittää kaikki kansakunnat. Hän hävittää kuoleman ainiaaksi\, ja Herra\, Herra pyyhkii kyyneleet kaikkien kasvoilta ja ottaa pois kansansa häväistyksen kaikesta maasta. Sillä Herra on puhunut. \nJa sinä päivänä sanotaan: ”Katso\, tämä on meidän Jumalamme\, jota me odotimme meitä pelastamaan; tämä on Herra\, jota me odotimme: iloitkaamme ja riemuitkaamme pelastuksesta\, jonka hän toi”. Sillä Herran käsi lepää tällä vuorella. \n  \n2. lukukappale \nAp. t. 2:42–47 \nJa he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa. Ja jokaiselle sielulle tuli pelko; ja monta ihmettä ja tunnustekoa tapahtui apostolien kautta. Ja kaikki\, jotka uskoivat\, olivat yhdessä ja pitivät kaikkea yhteisenä\, ja he myivät maansa ja tavaransa ja jakelivat kaikille\, sen mukaan kuin kukin tarvitsi. Ja he olivat alati\, joka päivä\, yksimielisesti pyhäkössä ja mursivat kodeissa leipää ja nauttivat ruokansa riemulla ja sydämen yksinkertaisuudella\, kiittäen Jumalaa ja ollen kaiken kansan suosiossa. Ja Herra lisäsi heidän yhteyteensä joka päivä niitä\, jotka saivat pelastuksen. \n  \nEvankeliumi \nLuuk. 22:14–22 \nJa kun hetki tuli\, asettui Jeesus aterialle ja apostolit hänen kanssansa. Ja hän sanoi heille: ”Minä olen halajamalla halannut syödä tämän pääsiäislampaan teidän kanssanne\, ennenkuin minä kärsin; sillä minä sanon teille\, etten minä sitä enää syö\, ennenkuin sen täyttymys tapahtuu Jumalan valtakunnassa”. Ja hän otti maljan\, kiitti ja sanoi: ”Ottakaa tämä ja jakakaa keskenänne. Sillä minä sanon teille: tästedes minä en juo viinipuun antia\, ennenkuin Jumalan valtakunta tulee.” \nJa hän otti leivän\, kiitti\, mursi ja antoi heille ja sanoi: ”Tämä on minun ruumiini\, joka teidän edestänne annetaan. Tehkää se minun muistokseni.” Samoin myös maljan\, aterian jälkeen\, ja sanoi: ”Tämä malja on uusi liitto minun veressäni\, joka teidän edestänne vuodatetaan. Mutta\, katso\, minun kavaltajani käsi on minun kanssani pöydällä. Sillä Ihmisen Poika tosin menee pois\, niinkuin säädetty on; mutta voi sitä ihmistä\, jonka kautta hänet kavalletaan!” \n  \nRukoukset\n1. Herra\, meidän Jumalamme! Sinä teet meidät osallisiksi Poikasi Jeesuksen Kristuksen ristinuhrista hänen todellisessa ruumiissaan ja veressään hänen pyhässä ehtoollisessaan. Siinä sinä yhdistät meidät myös toinen toisiimme. Anna meidän sen tähden nöyrästi rakastaa ja palvella sinun Poikasi hengellisen ruumiin jäseniä\, niin kuin hän\, Kuningas\, palveli kaikkia ja pesi opetuslastensa jalat. Sinulle Isä\, Poika ja Pyhä Henki olkoon kunnia nyt\, aina ja iankaikkisesti! \n2. Herra Jumala\, iankaikkinen armahtaja\, joka annoit Poikasi ristinkuolemaan meidän puolestamme ja teet meidät osallisiksi uudesta liitosta hänen veressään. Me rukoilemme sinua: opeta meitä ottamaan hänet vastaan pyhässä sanassasi ja vahvista meitä voimallasi pyhässä ehtoollisessasi. Auta meitä pysymään Herrassa Jeesuksessa\, että hän uskon kautta asuisi sydämissämme. Anna meidän lopulta nauttia myös taivaallisesta juhla-ateriastasi. Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nJoh. 6:33\nJumalan leipä on se\, joka tulee |alas taivaasta *\nja antaa maa|ilmalle elämän. \nTai:\nPs. 78:25\nIhmiset söivät enke|lien leipää; *\nhän lähetti heille eväs|tä yllin kyllin. \nPsalmi:\nPs. 111:2–5\nSuuret ovat |Herran teot\, *\nkaikkien niiden tutkisteltavat\, jotka nii|tä rakastavat. \nKunnialliset ja korkeat ovat |hänen työnsä\, *\nja hänen vanhurskautensa pysyy i|ankaikkisesti. \nHän on säätänyt ihmeellisten teko|jensa muiston *\n; armollinen ja lau|pias on Herra. \nHän antaa ruuan pelkää|väisillensä\, *\nhän muistaa liittonsa i|ankaikkisesti. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/kiirastorstai-vsk1/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/04/Kirkkovuosi_3-vuosikerta_Kiirastorstai.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20250416 DTEND;VALUE=DATE:20250417 DTSTAMP:20260604T131012 CREATED:20161202T121944Z LAST-MODIFIED:20250416T033533Z UID:4201-1744761600-1744847999@www.luterilainen.net SUMMARY:Hiljaisen viikon keskiviikko DESCRIPTION:Neljännen ahdin aiheena on Jeesuksen tuomitseminen kuolemaan ja Golgatalle vieminen (ks. ahti-saarnoista hiljaisen viikon maanantain johdannosta). \nKun Jeesus on ollut Herodeksen edessä pilkattavana\, tämä palauttaa Jeesuksen Pilatuksen luo. Pilatuksella on ongelma\, josta haluaa eroon. Koska maaherra ymmärtää Jeesuksen olevan syytön ja vain jonkinlaisen poliittis-uskonnollisen pelin kohteena\, hän yrittää ratkaista asian. Pilatusta tuskin kiinnostaa Jeesuksen kohtalo muuten. \nEvankelistat Matteus ja Markus kertovat\, että Pilatuksella oli tapana päästää pääsiäisjuhlan aikoihin joku kansan tahtoma vanki vapaaksi. Luukas ei mainitse tätä tapaa\, mutta kirjoittaa samankaltaisesti: kansa huutaa vapaaksi Barabbasta\, joka oli murhamies. Barabbaan nimi on paljon puhuva. Se nimittäin merkitsee ”isän poika”. Joidenkin raamatunselittäjien mukaan tämä nimi saattaa olla osoitus siitä\, että jotkut ihmiset pitivät häntä messiaana\, Jumalan kansan vapauttajana. Murha ja kapina eivät kuitenkaan ole Jumalan tie vapauttaa ihmisiä sorrosta\, synnistä puhumattakaan. \nNiinpä Kristus huudetaan ristiinnaulittavaksi. Ensin hänet ruoskitaan julmasti; jo tähän rangaistukseen saattoi ihminen joskus kuolla. Sitten hänen harteilleen laitetaan ristin poikkipuu ja todennäköisesti kaulaan roikkumaan rangaistuksensa syy: Jeesus Nasaretilainen\, juutalaisen kuningas. Tämä kyltti kiinnitetään sitten hänen päänsä yläpuolelle\, kun hänet on ristiinnaulittu. Samaan aikaan murhaaja ja kapinoitsija pääsee vapaaksi\, koska kansa tahtoi niin. \nKristus on kantanut meidän Jumalaa vastaan kapinamme Golgatalle. Siellä hän\, ei vain juutalaisen\, vaan koko maailman kunigas tullaan naulitsemaan ristinpuulle. Siellä hänet murhataan\, koska me olemme murhanneet ajatuksin\, sanoin\, teoin ja laiminlyönnein. Me kaikki olemme kuin Barabbas: syyllisiä\, mutta Jeesuksen tähden vapautettuja. \n\nKynttilöitä: 4 Liturginen väri: violetti tai sininen.1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 69:30 Psalmi: Ps. 69:17–23 (30–34)\n1. lukukappale: Jes. 49:1–6 2. lukukappale: Room. 5:6–11 Evankeliumi: Luuk. 23:13–31 \n\n1. lukukappale \nJes. 49:1–6 \nKuulkaa minua\, te merensaaret\, ja tarkatkaa\, kaukaiset kansat. Herra on minut kutsunut hamasta äidinkohdusta saakka\, hamasta äitini helmasta minun nimeni maininnut. Hän teki minun suuni terävän miekan kaltaiseksi\, kätki minut kätensä varjoon; hän teki minut hiotuksi nuoleksi\, talletti minut viineensä. Ja hän sanoi minulle: ”Sinä olet minun palvelijani\, sinä Israel\, jossa minä osoitan kirkkauteni”. Mutta minä sanoin: ”Hukkaan minä olen itseäni vaivannut\, kuluttanut voimani turhaan ja tyhjään; kuitenkin on minun oikeuteni Herran huomassa\, minun palkkani on Jumalan tykönä”. Ja nyt sanoo Herra\, joka on minut palvelijakseen valmistanut hamasta äitini kohdusta\, palauttamaan Jaakobin hänen tykönsä\, niin että Israel koottaisiin hänen omaksensa – ja minä olen kallis Herran silmissä\, minun Jumalani on tullut minun voimakseni – hän sanoo: Liian vähäistä on sinulle\, joka olet minun palvelijani\, kohottaa ennalleen Jaakobin sukukunnat ja tuoda takaisin Israelin säilyneet: minä panen sinut pakanain valkeudeksi\, että minulta tulisi pelastus maan ääriin asti. \n  \n2. lukukappale \nRoom. 5:6–11 \nSillä meidän vielä ollessamme heikot kuoli Kristus oikeaan aikaan jumalattomien edestä. Tuskinpa kukaan käy kuolemaan jonkun vanhurskaan edestä; hyvän edestä joku mahdollisesti uskaltaa kuolla. Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä\, että Kristus\, kun me vielä olimme syntisiä\, kuoli meidän edestämme. Paljoa ennemmin me siis nyt\, kun olemme vanhurskautetut hänen veressään\, pelastumme hänen kauttansa vihasta. Sillä jos me silloin\, kun vielä olimme Jumalan vihollisia\, tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta\, paljoa ennemmin me pelastumme hänen elämänsä kautta nyt\, kun olemme sovitetut; emmekä ainoastaan sovitetut\, vaan vieläpä on Jumala meidän kerskauksemme meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta\, jonka kautta me nyt olemme sovituksen saaneet. \n  \nEvankeliumi \nLuuk. 23:13–31 \nNiin Pilatus kutsui kokoon ylipapit ja hallitusmiehet ja kansan ja sanoi heille: ”Te olette tuoneet minulle tämän miehen kansan yllyttäjänä; ja katso\, minä olen teidän läsnäollessanne häntä tutkinut enkä ole havainnut tätä miestä syylliseksi mihinkään\, mistä te häntä syytätte\, eikä Herodeskaan\, sillä hän lähetti hänet takaisin meille. Ja katso\, hän ei ole tehnyt mitään\, mikä ansaitsee kuoleman. Kuritettuani häntä minä siis hänet päästän.” Niin he huusivat kaikki yhdessä\, sanoen: ”Vie pois tämä\, mutta päästä meille Barabbas!” Tämä oli heitetty vankeuteen kaupungissa tehdystä kapinasta sekä murhasta. Niin Pilatus taas puhui heille\, koska hän tahtoi päästää Jeesuksen irti. Mutta he huusivat vastaan ja sanoivat: ”Ristiinnaulitse\, ristiinnaulitse hänet!” Niin hän puhui heille kolmannen kerran: ”Mitä pahaa hän sitten on tehnyt? En ole havainnut hänessä mitään\, mistä hän ansaitsisi kuoleman. Kuritettuani häntä minä siis hänet päästän.” Mutta he ahdistivat häntä suurilla huudoilla\, vaatien Jeesusta ristiinnaulittavaksi; ja heidän huutonsa pääsivät voitolle. Niin Pilatus tuomitsi heidän vaatimuksensa täytettäväksi. Ja hän päästi irti sen\, joka kapinasta ja murhasta oli vankeuteen heitetty ja jota he vaativat\, mutta Jeesuksen hän antoi alttiiksi heidän mielivallallensa. Ja viedessään häntä pois he saivat käsiinsä Simonin\, erään kyreneläisen\, joka tuli vainiolta; ja hänen olalleen he panivat ristin kannettavaksi Jeesuksen jäljessä. Ja häntä seurasi suuri joukko kansaa\, myös naisia\, jotka valittivat ja itkivät häntä. Niin Jeesus kääntyi heihin ja sanoi: ”Jerusalemin tyttäret\, älkää minua itkekö\, vaan itkekää itseänne ja lapsianne. Sillä katso\, päivät tulevat\, jolloin sanotaan: ’Autuaita ovat hedelmättömät ja ne kohdut\, jotka eivät ole synnyttäneet\, ja rinnat\, jotka eivät ole imettäneet’. Silloin ruvetaan sanomaan vuorille: ’Langetkaa meidän päällemme’\, ja kukkuloille: ’Peittäkää meidät’. Sillä jos tämä tehdään tuoreelle puulle\, mitä sitten kuivalle tapahtuu?” \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias Jumala! Suo meidän\, jotka kärsimme lakkaamatta syntisyytemme tähden\, päästä vapaiksi sinun ainoan Poikasi kärsimisen voimasta. Sinun Poikasi\, Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n2. Pyhä Jumala\, rakas taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua Herramme Jeesuksen Kristuksen raskaasta kärsimystiestä\, jonka hän kulki ristiään kantaen. Kiitos\, että olet kutsunut meidät seuraamaan häntä. Anna meille voimaa kantaa oma ristimme ja tunnustaa rohkeasti Jeesuksen nimeä. Tätä pyydämme Poikasi Jeesuksen Kristuksen kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 69:30\nMinä olen |kurja ja vaivattu\, *\nsuojatkoon minua sinun a|pusi\, Jumala. \nPsalmi:\nPs. 69:17–23 (30–34)\nVastaa minulle\, Herra\, sillä sinun armo|si on hyvä\, *\nkäänny minun puoleeni suuressa laupe|udessasi. \nÄlä peitä kasvojasi palvelijaltasi\, sillä minä olen |ahdistuksessa; *\njoudu\, |vastaa minulle. \nLähesty minun sieluani ja |lunasta se\, *\nvapahda minut vihollis|teni tähden. \nSinä tiedät minun häväistykseni\, minun häpe|äni ja pilkkani\, *\nsinun edessäsi ovat julki kaikki minun |ahdistajani. \nHäväistys on särkenyt minun sydämeni\, minä olen |käynyt heikoksi; *\nminä odotin sääliä\, mutta en saanut\, ja lohduttajia\, mut|ta en löytänyt. \nKoiruohoa he antoivat minun |syödäkseni *\nja juottivat minulle janooni |hapanviiniä. \nTulkoon heidän pöytänsä |heille paulaksi\, *\nansaksi noille su|ruttomille. \n(Mutta minä olen |kurja ja vaivattu\, *\nsuojatkoon minua sinun a|pusi\, Jumala\, \nniin minä veisuulla kiitän |Jumalan nimeä *\nja ylistän häntä |kiitosvirsillä. \nSe on Herralle otolli|sempi kuin härkä\, *\nkuin mulli\, sarvipää ja |sorkkajalka. \nNöyrät näkevät sen ja |riemuitsevat; *\nelpyköön teidän sydämenne\, teidän\, jotka et|sitte Jumalaa. \nSillä Herra |kuulee köyhiä *\neikä halveksi |vankejansa.) URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/hiljaisen-viikon-keskiviikko-vsk1/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/04/Kirkkovuosi_1-vuosikerta_Hiljainen-viikko_ke.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20250415 DTEND;VALUE=DATE:20250416 DTSTAMP:20260604T131012 CREATED:20161202T121944Z LAST-MODIFIED:20250415T055406Z UID:4200-1744675200-1744761599@www.luterilainen.net SUMMARY:Hiljaisen viikon tiistai DESCRIPTION:Kolmannen ahdin aiheena (katso ahti-saarnoista edellisen päivän johdannosta) on Jeesuksen kuulustelu niin suuren neuvoston\, Pilatuksen kuin Herodeksenkin edessä. Evankelista Luukkaan mukaan otettuaan Jeesuksen kiinni\, hänen vangitsijansa aloittavat heti kiduttamisen. Helposti meiltä näinä väkivaltaviihteen aikoina unohtuu\, kuinka nuo ihmiset ”jotka pitivät Jeesusta kiinni\, pilkkasivat häntä ja pieksivät häntä. Ja he peittivät hänen kasvonsa ja kysyivät häneltä sanoen: ”Profetoi\, kuka se on\, joka sinua löi!” Jeesus joutuu siis jo kidutettuna hallitsijoiden eteen; tämä kielii kaiken suunnitelmallisuudesta. \nJeesus on kolmenlaisten hallitusmiesten edessä kuulusteltavana: ensin hengellisten hallitsijoiden\, sitten maan valtaajan edustajan ja kolmanneksi vasallihallitsijan. Omalla tavallaan kaikki nämä vallanpitäjät kertovat myös siitä\, kuinka valheellinen Jeesuksen kuulustelu on. \nYlipappeja olisi pitänyt olla Mooseksen lain mukaan yksi kerrallaan\, mutta heitä oli käytännössä kaksi. Ylipapit ovat saddukeuksia\, jotka eivät uskoneet mm. ylösnousemukseen tai enkeleihin. Heidän uskonnossaan temppeli ja sen rituaalit olivat tärkeitä; he vaikuttavat oman aikansa liberaaliteologeilta. Nyt he kuulustelevat häntä\, joka on ylösnousemus ja elämä sekä Herran Sebaotin sotajoukon päällikkö. \nPilatus oli pakana\, joka oli kuuluisa turmeltuneisuudestaan ja julmuudestaan. Hänellä on hyvä käsitys siitä\, että tässä ollaan vehkeilemässä tätä Jeesus Nasaretilaista vastaan. Oikeasti Pilatusta ei koko juttu kiinnostanut ja hän haluaisi vain Jeesuksesta eroon. Häntä kiinnosti oma asemansa maaherrana. Pilatus\, Jumalan kansan alistajien edustaja\, on tässä kuulustelemassa Israelin kuningasta\, taivaan ja maan Herraa. \nHerodes taas oli niin sanottu kuningas; käytännössä hänellä ei ollut juuri valtaa. Roomalaiset käyttivät häntä hyväkseen pitäessään kansaa aisoissa. Herodes oli idumealainen\, ei siis juutalainen. Hänen ei olisi pitänyt olla edes Jumalan valitun kansan kuninkaana. Nyt hän pilkkaa edessään seisovaa Jumalan Poikaa\, todellista maan hallitsijaa. \nNäemme kuinka Jeesus on alentanut itsensä. Häntä viedään vangittuna ja sidottuna paikasta toiseen kuin tahdottomana. Jeesus olisi voinut milloin tahansa lyödä maahan nämä kaikki erilaiset vallanpitäjät. Hän ei kuitenkaan tehnyt niin\, koska hänen tehtäväään oli sovittaa koko maailman synti; myös näiden hallitsijoiden synti. Kuningasten kuningas on kätkeytynyt rikollisen hahmoon\, jota kidutetaan ja pilkataan kunkin ihmisen syntisten halujen mukaan. \n\nKynttilöitä: 3 Liturginen väri: violetti tai sininen.1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 71:4 Psalmi: Ps. 69:2–5 (7–10)\n1. lukukappale: Jes. 52:13–15 2. lukukappale: 1. Kor. 1:18–19 Evankeliumi: Luuk. 22:63–23:12 \n\n1. lukukappale \nJes. 52:13–15 \nKatso\, minun palvelijani menestyy\, hän on nouseva\, kohoava ja sangen korkea oleva. Niinkuin monet kauhistuivat häntä – sillä niin runneltu\, ei enää ihmisenkaltainen\, oli hänen muotonsa\, hänen hahmonsa ei ollut ihmislasten hahmo – niin hän on saattava ihmetyksiin monet kansat\, hänen tähtensä kuninkaat sulkevat suunsa. Sillä mitä heille ei ikinä ole kerrottu\, sen he saavat nähdä\, mitä he eivät ole kuulleet\, sen he saavat havaita. \n  \n2. lukukappale \n1. Kor. 1:18–19 \nSillä sana rististä on hullutus niille\, jotka kadotukseen joutuvat\, mutta meille\, jotka pelastumme\, se on Jumalan voima. Onhan kirjoitettu: ”Minä hävitän viisasten viisauden\, ja ymmärtäväisten ymmärryksen minä teen mitättömäksi”. \n  \nEvankeliumi \nLuuk. 22:63–23:12 \nJa miehet\, jotka pitivät Jeesusta kiinni\, pilkkasivat häntä ja pieksivät häntä. Ja he peittivät hänen kasvonsa ja kysyivät häneltä sanoen: ”Profetoi\, kuka se on\, joka sinua löi!” Ja paljon muita herjaussanoja he puhuivat häntä vastaan. Ja päivän valjetessa kansan vanhimmat ja ylipapit ja kirjanoppineet kokoontuivat ja veivät hänet neuvostonsa eteen ja sanoivat: ”Jos sinä olet Kristus\, niin sano se meille”. Hän vastasi heille: ”Jos minä teille sanon\, niin te ette usko; ja jos kysyn\, ette vastaa. Mutta tästedes Ihmisen Poika on istuva Jumalan voiman oikealla puolella.” Silloin he kaikki sanoivat: ”Sinä siis olet Jumalan Poika?” Hän vastasi heille: ”Tepä sen sanotte\, että minä olen”. Niin he sanoivat: ”Mitä me enää todistusta tarvitsemme? Sillä me itse olemme kuulleet sen hänen omasta suustansa.” Ja he nousivat\, koko joukko\, ja veivät hänet Pilatuksen eteen. Ja he alkoivat syyttää häntä sanoen: ”Tämän me olemme havainneet villitsevän kansaamme\, kieltävän antamasta veroja keisarille ja sanovan itseään Kristukseksi\, kuninkaaksi”. Niin Pilatus kysyi häneltä sanoen: ”Oletko sinä juutalaisten kuningas?” Hän vastasi hänelle ja sanoi: ”Sinäpä sen sanot”. Pilatus sanoi ylipapeille ja kansalle: ”En minä löydä mitään syytä tässä miehessä”. Mutta he ahdistivat yhä enemmän ja sanoivat: ”Hän yllyttää kansaa opettaen kaikkialla Juudeassa\, Galileasta alkaen tänne asti”. Mutta kun Pilatus sen kuuli\, kysyi hän\, oliko mies galilealainen. Ja saatuaan tietää hänen olevan Herodeksen hallintoalueelta hän lähetti hänet Herodeksen eteen\, joka hänkin niinä päivinä oli Jerusalemissa. Kun Herodes näki Jeesuksen\, ihastui hän suuresti; sillä hän oli jo kauan aikaa halunnut nähdä häntä\, koska oli kuullut hänestä\, ja hän toivoi saavansa nähdä häneltä jonkin ihmeen. Ja hän teki Jeesukselle monia kysymyksiä; mutta tämä ei vastannut hänelle mitään. Ja ylipapit ja kirjanoppineet seisoivat siinä ja syyttivät häntä kiivaasti. Mutta Herodes joukkoineen kohteli häntä halveksivasti ja pilkkasi häntä; ja puetettuaan hänet loistavaan pukuun hän lähetti hänet takaisin Pilatuksen eteen. Ja Herodes ja Pilatus tulivat sinä päivänä ystäviksi keskenään; he olivat näet ennen olleet toistensa vihamiehiä. \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias\, iankaikkinen Jumala! Auta meitä viettämään sinun pyhän Poikasi kärsimisen muistoa siten\, että me tämän kärsimyksen kautta saisimme kaikki syntimme anteeksi. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n2. Kaikkivaltias Jumala\, joka olet rikkomustemme tähden antanut Poikasi puolestamme pilkattavaksi ja piinattavaksi! Herätä omatuntomme tuntemaan syntimme\, jotka saattoivat hänet ristille. Anna meille rikkomuksemme anteeksi ja lahjoita meille se mieli\, joka Jeesuksella Kristuksella oli\, että taipuisimme kaikessa sinun tahtoosi. Tätä pyydämme Poikasi Jeesuksen Kristuksen nimessä. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 71:4\nJumalani\, vapauta minut jumalattoman |kädestä\, *\nväärän ja väki|valtaisen kourista. \nPsalmi:\nPs. 69:2–5 (7–10)\nPelasta |minut\, Jumala\, *\nsillä vedet käyvät minun sie|luuni asti. \nMinä olen vajonnut syvään\, pohjat|tomaan liejuun\, *\nolen joutunut vetten syvyyksiin\, ja virta tulvii minun |ylitseni. \nMinä olen väsynyt huutamisesta\, minun |kurkkuni kuivettuu\, *\nminun silmäni ovat rauenneet odottaessani |Jumalaani. \nEnemmän kuin hiuksia päässäni on niitä\, jotka minua syyttö|mästi vihaavat; *\npaljon on niitä\, jotka tahtovat tuhota minut\, jotka syyttä ovat vihol|lisiani; \n(Älä anna minussa häpeään joutua niiden\, jotka odottavat sinua\, Herra\, |Herra Sebaot. *\nÄlä salli minussa pettyä niiden\, jotka etsivät sinua\, Isra|elin Jumala. \nSillä sinun tähtesi minä kärsin |herjausta\, *\npilkka peittää |minun kasvoni. \nVeljilleni minä olen |tullut vieraaksi\, *\nolen tullut oudoksi äi|tini lapsille. \nSillä kiivaus sinun huoneesi puolesta on minut |kuluttanut\, *\nja niiden herjaukset\, jotka sinua herjaavat\, ovat sat|tuneet minuun.) URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/hiljaisen-viikon-tiistai-vsk1/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/04/Kirkkovuosi_Hiljainen-viikko_ti.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20250414 DTEND;VALUE=DATE:20250415 DTSTAMP:20260604T131012 CREATED:20161202T121941Z LAST-MODIFIED:20250414T055413Z UID:4199-1744588800-1744675199@www.luterilainen.net SUMMARY:Hiljaisen viikon maanantai DESCRIPTION:Hiljaisen viikon maanantaina on vuorossa toinen ahti. Ensimmäinen ahti on kiirastorstain ehtoollisen asettaminen. Tämä nykyisin oudolta vaikuttava järjestys johtuu siitä\, että ennen luterilaisuudessa palmusunnuntain aiheena oli ehtoollinen. Koska sunnuntai on viikon ensimmäinen päivä\, niin piinaviikko alkoi palmusunnuntaista. Ahti merkitsee näytöstä. Sana periytyy meille ilmeisesti englannin kautta latinasta. Siksi puhutaan ahti-saarnoista\, koska jokainen ahti on ollut keskiaikainen Jeesuksen kärsimykseen liittyvä evankeliumikuvaelma eli näytös. \nÖljymäki on Jeesukselle ja hänen opetuslapsileen tuttu paikka. Nyt kuitenkin ollaan aivan eri merkeissä ja tunnelmissa siellä kuin edellisillä kerroilla. Jeesus on huolestunut\, ahdostunut ja peloissaan. Jeesus ihan siis hikoilee ja hänen hikensä ovat kuin veripisarat. Opetuslapet eivät jaksa valvoa ja rukoilla Mestarinsa kanssa; onhan juuri syöty runsas pääsiäisateria ja juotu viiniä. Heidät valtaa uni\, vaikka Jeesus pyytää heitä valvomaan kanssaan\, olemaan hänen turvanaan ja apunaan. Taivaallinen Isä lähettää kuitenkin pyhän enkelin vahvistamaan Jeesusta hänen tuskansa tähden. \nNäemme Herran olevan kauhuissaan niin kuin ihminen. Ihminen hän onkin: Jumala ja ihminen. Getsemanen yössä Jumalan Poika näyttäytyy todellisena ihmisenä. Hän ei käytä jumalallista valtaansa ja voimaansa\, vaan antaa ottaa itsensä kiinni. Hänen opetuslapsensa kavaltaa hänet; myy rahasta hänen vihollisilleen. Muut opetuslapset\, jotka ovat olleet pääsiäisaterialla Jeesuksen kanssa loppuun saakka\, pakenevat. Näin Jeesuksen seuraajien uskollisuus paljastuu: sitä ei ole. Pietarikin\, joka ensin väkivaltaa käyttäen puolustaa puutarhassa Jeesusta\, kohta kieltää hänet kiroten. \nGetsemane paljastaa meille Jeesuksen suuren ihmisrakkauden ja meidän vihamme Jumalaa kohtaan. Sillä ei ainoastaan Juudas ole Jeesuksen kavaltaja\, vaan sinä ja minä. Ei vain Pietari ole kieltänyt Jeesusta\, vaan jokainen ihminen. Jeesus kulkee kohti ristiään koko ihmiskunnan synnin tähden. \n  \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri: violetti tai sininen.1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Fil. 2:8 Psalmi: Ps. 102:2–10\n1. lukukappale: Jer. 18:19–20 2. lukukappale: 1. Piet. 2:21–24 Evankeliumi: Luuk. 22:39–62 \n\n1. lukukappale \nJer. 18:19–20 \nKuuntele sinä\, Herra\, minua ja kuule\, mitä minun vastustajani puhuvat. Onko hyvä pahalla kostettava\, sillä he ovat kaivaneet minulle kuopan? Muista\, kuinka minä olen seisonut sinun edessäsi ja puhunut hyvää heidän puolestansa\, kääntääkseni pois sinun vihasi heistä. \n  \n2. lukukappale \n1. Piet. 2:21–24 \nSillä siihen te olette kutsutut\, koska Kristuskin kärsi teidän puolestanne\, jättäen teille esikuvan\, että te noudattaisitte hänen jälkiänsä\, joka ”ei syntiä tehnyt ja jonka suussa ei petosta ollut”\, joka häntä herjattaessa ei herjannut takaisin\, joka kärsiessään ei uhannut\, vaan jätti asiansa sen haltuun\, joka oikein tuomitsee\, joka ”itse kantoi meidän syntimme” ruumiissansa ristinpuuhun\, että me\, synneistä pois kuolleina\, eläisimme vanhurskaudelle; ja hänen ”haavainsa kautta te olette paratut”. \n  \nEvankeliumi \nLuuk. 22:39–62 \nJa hän meni ulos ja lähti tapansa mukaan Öljymäelle\, ja hänen opetuslapsensa seurasivat häntä. Ja tultuaan siihen paikkaan hän sanoi heille: ”Rukoilkaa\, ettette joutuisi kiusaukseen”. Ja hän vetäytyi heistä noin kivenheiton päähän\, laskeutui polvilleen ja rukoili sanoen: ”Isä\, jos sinä tahdot\, niin ota pois minulta tämä malja; älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni\, vaan sinun”. Niin hänelle ilmestyi taivaasta enkeli\, joka vahvisti häntä. Ja kun hän oli suuressa tuskassa\, rukoili hän yhä hartaammin. Ja hänen hikensä oli niinkuin veripisarat\, jotka putosivat maahan. Ja kun hän nousi rukoilemasta ja meni opetuslastensa tykö\, tapasi hän heidät murheen tähden nukkumasta. Niin hän sanoi heille: ”Miksi te nukutte? Nouskaa ja rukoilkaa\, ettette joutuisi kiusaukseen.” Ja katso\, hänen vielä puhuessaan tuli joukko kansaa\, ja yksi niistä kahdestatoista\, se\, jonka nimi oli Juudas\, kulki heidän edellään. Ja hän tuli Jeesuksen luo antamaan hänelle suuta. Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Juudas\, suunantamisellako sinä Ihmisen Pojan kavallat?” Kun nyt ne\, jotka olivat hänen ympärillään\, näkivät\, mitä oli tulossa\, sanoivat he: ”Herra\, iskemmekö miekalla?” Ja eräs heistä iski ylimmäisen papin palvelijaa ja sivalsi häneltä pois oikean korvan. Mutta Jeesus vastasi sanoen: ”Sallikaa vielä tämäkin”. Ja hän koski hänen korvaansa ja paransi hänet. Niin Jeesus sanoi ylipapeille ja pyhäkön vartioston päälliköille ja vanhimmille\, jotka olivat tulleet häntä vastaan: ”Niinkuin ryöväriä vastaan te olette lähteneet miekat ja seipäät käsissä. Minä olen joka päivä ollut teidän kanssanne pyhäkössä\, ettekä ole ojentaneet käsiänne minua vastaan. Mutta tämä on teidän hetkenne ja pimeyden valta.” Niin he ottivat hänet kiinni ja kuljettivat pois ja veivät hänet ylimmäisen papin taloon. Ja Pietari seurasi taampana. Ja he virittivät valkean keskelle esipihaa ja asettuivat yhdessä istumaan\, ja Pietari istui heidän joukkoonsa. Niin eräs palvelijatar\, nähdessään hänen istuvan tulen ääressä\, katseli häntä kiinteästi ja sanoi: ”Tämäkin oli hänen kanssaan”. Mutta hän kielsi sanoen: ”Nainen\, en tunne häntä”. Ja hetkisen perästä näki hänet toinen\, eräs mies\, ja sanoi: ”Sinäkin olet yksi niistä”. Mutta Pietari sanoi: ”Mies\, en ole”. Ja noin yhden hetken kuluttua vakuutti vielä toinen sanoen: ”Totisesti\, tämä oli myös hänen kanssaan; sillä onhan hän galilealainenkin”. Mutta Pietari sanoi: ”En ymmärrä\, mies\, mitä sanot”. Ja samassa\, hänen vielä puhuessaan\, lauloi kukko. Ja Herra kääntyi ja katsoi Pietariin; ja Pietari muisti Herran sanat\, kuinka hän oli hänelle sanonut: ”Ennenkuin kukko tänään laulaa\, sinä kolmesti minut kiellät”. Ja hän meni ulos ja itki katkerasti. \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias Jumala! Suo ainoan Poikasi kärsimyksen virvoittaa meitä\, jotka heikkoudessamme näännymme niin monissa vastoinkäymisissä. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n2. Taivaallinen Isämme! Opeta meitä tutkimaan Poikasi kärsimystä ja kuolemaa\, niin että kuolisimme pois synnistä ja nousisimme hänen kanssaan uuteen elämään Pyhässä Hengessä. Meidän heikkoutemme on suuri\, syntimme monet ja sydämemme pelokas\, mutta sinä\, Herra\, olet uskollinen lupauksissasi ja tahdot pelastaa meidät kuolemasta elämään. Kuule meitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme tähden. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nFil. 2:8\nHän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuo|lemaan asti\, *\nhamaan ristin |kuolemaan asti. \nPsalmi:\nPs. 102:2–10\nHerra\, kuule minun |rukoukseni\, *\nja minun huutoni tulkoon |sinun eteesi. \nÄlä peitä minulta kasvojasi\, kun minul|la on ahdistus\, *\nkallista korvasi minun puoleeni. Kun minä huudan\, riennä ja |vastaa minulle. \nSillä minun päiväni ovat haihtu|neet kuin savu\, *\nja minun luitani polttaa |niinkuin ahjossa. \nSydämeni on paahtunut ja kuivu|nut kuin ruoho\, *\nsillä minä unhotan |syödä leipääni. \nÄänekkäästä vaikerruksestani minun luuni tarttuvat |minun nahkaani. *\nMinä olen kuin pelikaani erämaassa\, olen kuin huuhkaja |raunioissa. \nMinä |olen uneton\, *\nolen kuin yksinäinen |lintu katolla. \nKaiken päivää viholliseni minua |häpäisevät; *\nne\, jotka riehuvat minua vastaan\, kiroavat minun ni|meni kautta. \nSillä minä syön |tuhkaa kuin leipää *\nja sekoitan juomani kyyneleillä sinun vihasi ja kiivastuk|sesi tähden. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/hiljaisen-viikon-maanantai-vsk1/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1 ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_Hiljainen-viikko_ma-1.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20250413 DTEND;VALUE=DATE:20250414 DTSTAMP:20260604T131012 CREATED:20161202T121941Z LAST-MODIFIED:20250409T201756Z UID:4198-1744502400-1744588799@www.luterilainen.net SUMMARY:Palmusunnuntai DESCRIPTION:Palmusunnuntain tapahtumat kuvaavat Betaniassa kuolemaansa ja hautaamistaan varten voidellun Jumalan Pojan ratsastamista Jerusalemiin. Opetuslasten riemulliset hoosianna huudot palmun oksien levittelyineen vaihtuvat kuitenkin vain muutaman päivän kuluttua kansan huutoihin: ”ristiinnaulitse\, ristiinnaulitse”. \nJos Israelin kuningas olisi ratsastanut kaupunkiinsa hevosella\, se olisi tarkoittanut kansalle kostoa sen synneistä. Evankelista Johannes korostaa kuitenkin päivän evankeliumissa: ”Älä pelkää tytär Siion; katso sinun kuninkaasi tulee istuen aasin varsan selässä” (Sak. 9:9). Jeesuksen ratsastaminen aasilla tarkoitti Siionille koston sijaan rauhaa. \nPalmusunnuntaina seurakuntaa ei kutsuta vain seuraamaan Jeesuksen ratsastamista Jerusalemiin\, vaan katseemme kiinnitetään jo Jerusalemin ulkopuolelle\, Golgatan ristille. Tähän meitä kutsuu myös Jeesuksen sanat sunnuntain evankeliumissa: ”jos ei nisun jyvä putoa maahan ja kuole\, niin se jää yksin; mutta jos se kuolee\, niin se tuottaa paljon hedelmää”. \nVehnänjyvä kantaa itsessään ”lupausta” vehnän korresta ja tähkästä\, hedelmästä. Sakarjan lupaama vaunujen hävitys Efraimista\, hevosten hävittäminen Jerusalemista sekä sodan jousen särkeminen toteutuivat nisun jyvän kuolemassa Golgatalla. Tuon kuoleman kautta voitettiin kuolema\, synti ja perkele\, ja nisunjyvän kuolemasta tuleva hedelmä annetaan meille\, jotka kasteessa niin ikään syntisen luontomme puolesta kuolemme\, ja nousemme uuteen elämään Kristuksessa. \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri: violetti tai sininen.1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 22:20 Psalmi: Ps. 22:2–6 tai Antifoni: Ps. 118:25 Psalmi: Ps. 118:26–29 Psalmilause: Ps. 22:26 tai Ps. 73:24\n1. lukukappale: Jes. 50:4–10 tai Sak. 9:9–10 2. lukukappale: Fil. 2:5–11 Evankeliumi: Joh. 12:12–24 \n\n1. lukukappale \nJes. 50:4–10 \nHerra\, Herra on minulle antanut opetuslasten kielen\, niin että minä taidan sanalla virvoittaa väsynyttä; hän herättää aamu aamulta\, herättää minun korvani kuulemaan opetuslasten tavalla. Herra\, Herra on avannut minun korvani; minä en ole niskoitellut\, en vetäytynyt pois. Selkäni minä annoin lyötäväksi\, poskieni parran revittäväksi\, en peittänyt kasvojani pilkalta ja syljeltä. Herra\, Herra auttaa minua; sentähden ei minuun pilkka koskenut\, sentähden tein kasvoni koviksi kuin piikivi\, sillä minä tiedän\, etten häpeään joudu. Lähellä on hän\, joka minut vanhurskaaksi tuomitsee. Kuka voi minun kanssani riidellä? Astukaamme yhdessä esiin! Kuka on minun vastapuoleni? Tulkoon tänne lähelleni! Katso\, Herra\, Herra auttaa minua; kuka minut syylliseksi tuomitsee? Katso\, kaikki he hajoavat kuin vaate; koi heidät syö. Kuka teistä pelkää Herraa ja kuulee hänen palvelijansa ääntä? Joka vaeltaa pimeydessä ja valoa vailla\, se luottakoon Herran nimeen ja turvautukoon Jumalaansa. \nTai: \nSak. 9:9–10 \nIloitse suuresti\, tytär Siion\, riemuitse\, tytär Jerusalem\, sillä sinun kuninkaasi tulee sinulle! Vanhurskas ja auttaja hän on\, on nöyrä ja ratsastaa aasilla\, aasintamman varsalla. Ja minä hävitän vaunut Efraimista ja hevoset Jerusalemista. Sodan jousi hävitetään\, ja hän julistaa rauhan kansoille. Ja hänen hallituksensa ulottuu merestä mereen\, Eufrat-virrasta hamaan maan ääriin. \n  \n2. lukukappale \nFil. 2:5–11 \nOlkoon teillä se mieli\, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli\, joka ei\, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto\, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen\, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon\, tuli ihmisten kaltaiseksi\, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen; hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti\, hamaan ristin kuolemaan asti. Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen\, kaikkia muita nimiä korkeamman\, niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman\, sekä niitten\, jotka taivaissa ovat\, että niitten\, jotka maan päällä ovat\, ja niitten\, jotka maan alla ovat\, ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi\, että Jeesus Kristus on Herra. \n  \nEvankeliumi \nJoh. 12:12–24 \nSeuraavana päivänä\, kun suuri kansanjoukko\, joka oli saapunut juhlille\, kuuli\, että Jeesus oli tulossa Jerusalemiin\, ottivat he palmupuiden oksia ja menivät häntä vastaan ja huusivat: ”Hoosianna\, siunattu olkoon hän\, joka tulee Herran nimeen\, Israelin kuningas!” Ja saatuansa nuoren aasin Jeesus istui sen selkään\, niinkuin kirjoitettu on: ”Älä pelkää\, tytär Siion; katso\, sinun kuninkaasi tulee istuen aasin varsan selässä”. Tätä hänen opetuslapsensa eivät aluksi ymmärtäneet; mutta kun Jeesus oli kirkastettu\, silloin he muistivat\, että tämä oli hänestä kirjoitettu ja että he olivat tämän hänelle tehneet. Niin kansa\, joka oli ollut hänen kanssansa\, kun hän kutsui Lasaruksen haudasta ja herätti hänet kuolleista\, todisti hänestä. Sentähden kansa menikin häntä vastaan\, koska he kuulivat\, että hän oli tehnyt sen tunnusteon. Niin fariseukset sanoivat keskenään: ”Te näette\, ettette saa mitään aikaan; katso\, koko maailma juoksee hänen perässään”. Ja oli muutamia kreikkalaisia niiden joukosta\, jotka tulivat ylös juhlaan rukoilemaan. Nämä menivät Filippuksen luo\, joka oli Galilean Beetsaidasta\, ja pyysivät häntä sanoen: ”Herra\, me haluamme nähdä Jeesuksen”. Filippus meni ja sanoi sen Andreaalle; Andreas ja Filippus menivät ja sanoivat Jeesukselle. Mutta Jeesus vastasi heille sanoen: ”Hetki on tullut\, että Ihmisen Poika kirkastetaan. Totisesti\, totisesti minä sanon teille: jos ei nisun jyvä putoa maahan ja kuole\, niin se jää yksin; mutta jos se kuolee\, niin se tuottaa paljon hedelmää. \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias\, iankaikkinen Jumala\, joka annoit Poikasi Jeesuksen Kristuksen tulla ihmiseksi sekä kärsiä ristinkuoleman ja siten tulla meille nöyryyden esikuvaksi! Suo armollisesti\, että kestäisimme kaiken\, minkä näet hyväksi antaa kärsittäväksemme\, ja olisimme kuuliaisia pyhälle tahdollesi. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Kaikkivaltias\, iankaikkinen Jumala\, joka annoit meidän Vapahtajamme tulla lihaan ja ristin alennukseen\, jotta me seuraisimme hänen nöyryytensä esikuvaa! Suo armollisesti\, että me\, jotka muistamme hänen kärsimistään\, saisimme myös kerran ylösnousemuksessa nauttia hänen seurastaan. Sinun rakkaan Poikasi Jeesuksen Kristuksen kautta\, joka elää ja hallitsee yhdessä sinun ja Pyhän Hengen kanssa yhdessä jumaluudessa aina ja iankaikkisesti. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 22:20\nMutta sinä\, Herra\, älä |ole kaukana\, *\nsinä\, minun väkevyyteni\, rien|nä avukseni. \nPsalmi:\nPs. 22:2–6\nJumalani\, Jumalani\, miksi |minut hylkäsit? *\nMiksi olet kaukana\, et auta minua\, et kuule vali|tukseni sanoja? \nJumalani\, minä huudan päivällä\, mutta si|nä et vastaa\, *\nja yöllä\, |enkä voi vaieta. \nJa kuitenkin sinä |olet Pyhä\, *\njonka istuin on Israelin kii|tosvirtten keskellä. \nMeidän isämme luottivat sinuun\, he luottivat\, ja sinä pe|lastit heidät. *\nHe huusivat sinua ja pelastuivat; he luottivat sinuun eivät|kä tulleet häpeään.\n(Pieni kunnia jää pois.) \nTai: \nAntifoni:\nPs. 118:25\nOi Herra\, |Herra auta\, *\noi Her|ra\, anna menestys! \nPsalmi:\nPs. 118:26–29\nSiunattu olkoon hän\, joka tulee |Herran nimeen; *\nme siunaamme tei|tä Herran huoneesta. \nHerra on Jumala\, ja hän antoi valon |meille loistaa. *\nSitokaa juhlauhrit köysillä altta|rin sarviin asti. \nSinä olet minun Jumalani\, ja sinua |minä kiitän. *\nMinun Jumalani\, sinua mi|nä kunnioitan. \nKiittäkää Herraa\, sillä |hän on hyvä; *\nsillä hänen armonsa pysyy i|ankaikkisesti.\n(Pieni kunnia jää pois.) URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/palmusunnuntai-vsk1/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/04/Kirkkovuosi_1-vuosikerta_Palmusunnuntai.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20250406 DTEND;VALUE=DATE:20250407 DTSTAMP:20260604T131012 CREATED:20161202T121941Z LAST-MODIFIED:20250403T164230Z UID:4197-1743897600-1743983999@www.luterilainen.net SUMMARY:5. paastonajan sunnuntai\, Judica DESCRIPTION:Tästä sunnuntaista alkaa ns. syvä paastonaika. Kirkkovuodessa katseet kääntyvät yhä tiiviimmin kohti Jeesuksen maallisen erämaavaelluksen päätepysäkkiä\, pitkäperjantain ristiä. Siksi tätä sunnuntaita on kutsuttu vanhastaan kärsimyksen sunnuntaiksi. Myös monenlaisista kiusauksista ja koettelemuksista kärsivät Jumalan lapset saavat vedota Herraan Psalmin 43:1 latinankielisin sanoin: judica\, ”hanki minulle oikeutta”. \nPäivän evankeliumi kuvaa arvovaltaisen juutalaisen suuren neuvoston hätäkokousta. Sen asialistalla oli vain yksi aihe\, Jeesuksen tekemät lukuisat tunnusteot. Jos Jeesukselle ei tehtäisi mitään\, pian koko kansa alkaisi uskoa häneen ja roomalaiset tulisivat viemään juutalaisilta heidän itsehallintonsa rippeet. Suuren neuvoston jäsenten suurin huoli koski heidän omaa asemaansa. \nLopulta arvovaltaisen kokouksen pöytäkirjaan merkitään päätös\, Jeesus on tapettava. Päätös pohjautui sinä vuonna ylipappina palvelleen Kaifaan profetiaan: ”Teille on parempi\, että yksi ihminen kuolee kansan edestä\, kuin että koko kansa hukkuu”. Ylipapin tehtävä oli valita virkansa puolesta kerran vuodessa suurena sovituspäivänä uhrieläin\, joka tapettaisiin kansan puolesta. Tuona vuonna Kaifas valitsi ihmisen. Näin jumalaton Kaifas antaa ratkaisevan merkityksen Jeesuksen ristinkuolemalle. Jumalan Karitsa valitaan uhrattavaksi kansan puolesta. Myös Paavali opetti myöhemmin yhtäpitävästi Kaifaan kanssa 2. Kor. 5:14: ”Yksi on kuollut kaikkien edestä\, siis myös kaikki ovat kuolleet”. Ero Paavalin ja Kaifaan välillä oli vain siinä\, että toinen tiesi mistä puhui\, toinen taas lausui jumalallisen totuuden siitä mitään itse ymmärtämättä. \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri: violetti tai sininen.1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 43:1 Psalmi: Ps. 43:2–5 Psalmilause: Ps. 143:9\n1. lukukappale: 1. Moos. 22:1–13 2. lukukappale: Hepr. 9:11–15 Evankeliumi: Joh. 11:47–53 \n\n1. lukukappale \n1. Moos. 22:1–13 \nNäiden tapausten jälkeen Jumala koetteli Aabrahamia ja sanoi hänelle: ”Aabraham!” Hän vastasi: ”Tässä olen”. Ja hän sanoi: ”Ota Iisak\, ainokainen poikasi\, jota rakastat\, ja mene Moorian maahan ja uhraa hänet siellä polttouhriksi vuorella\, jonka minä sinulle sanon”. Varhain seuraavana aamuna Aabraham satuloi aasinsa ja otti mukaansa kaksi palvelijaansa sekä poikansa Iisakin\, ja halottuaan polttouhripuita hän lähti menemään siihen paikkaan\, jonka Jumala oli hänelle sanonut. Kolmantena päivänä Aabraham nosti silmänsä ja näki sen paikan kaukaa. Silloin Aabraham sanoi palvelijoilleen: ”Jääkää tähän aasin kanssa. Minä ja poika menemme tuonne rukoilemaan; sitten me palaamme luoksenne.” Ja Aabraham otti polttouhripuut ja sälytti ne poikansa Iisakin selkään; itse hän otti käteensä tulen ja veitsen\, ja niin he astuivat molemmat yhdessä. Iisak puhui isällensä Aabrahamille sanoen: ”Isäni!” Tämä vastasi: ”Tässä olen\, poikani”. Ja hän sanoi: ”Katso\, tässä on tuli ja halot\, mutta missä on lammas polttouhriksi?” Aabraham vastasi: ”Jumala on katsova itselleen lampaan polttouhriksi\, poikani”. Ja he astuivat molemmat yhdessä. Ja kun he olivat tulleet siihen paikkaan\, jonka Jumala oli hänelle sanonut\, rakensi Aabraham siihen alttarin\, latoi sille halot\, sitoi poikansa Iisakin ja pani hänet alttarille halkojen päälle. Ja Aabraham ojensi kätensä ja tarttui veitseen teurastaakseen poikansa. Silloin Herran enkeli huusi hänelle taivaasta sanoen: ”Aabraham\, Aabraham!” Hän vastasi: ”Tässä olen”. Niin hän sanoi: ”Älä satuta kättäsi poikaan äläkä tee hänelle mitään\, sillä nyt minä tiedän\, että sinä pelkäät Jumalaa\, kun et kieltänyt minulta ainokaista poikaasi”. Niin Aabraham nosti silmänsä ja huomasi takanansa oinaan\, joka oli sarvistaan takertunut pensaikkoon. Ja Aabraham meni\, otti oinaan ja uhrasi sen polttouhriksi poikansa sijasta. \n  \n2. lukukappale \nHepr. 9:11–15 \nMutta kun Kristus tuli tulevaisen hyvän ylimmäiseksi papiksi\, niin hän suuremman ja täydellisemmän majan kautta\, joka ei ole käsillä tehty\, se on: joka ei ole tätä luomakuntaa\, meni\, ei kauristen ja vasikkain veren kautta\, vaan oman verensä kautta kerta kaikkiaan kaikkeinpyhimpään ja sai aikaan iankaikkisen lunastuksen. Sillä jos kauristen ja härkäin veri ja hiehon tuhka\, saastaisten päälle vihmottuna\, pyhittää lihanpuhtauteen\, kuinka paljoa enemmän on Kristuksen veri\, hänen\, joka iankaikkisen Hengen kautta uhrasi itsensä viattomana Jumalalle\, puhdistava meidän omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa! Ja sentähden hän on uuden liiton välimies\, että\, koska hänen kuolemansa on tapahtunut lunastukseksi ensimmäisen liiton aikuisista rikkomuksista\, ne\, jotka ovat kutsutut\, saisivat luvatun iankaikkisen perinnön. \n  \nEvankeliumi \nJoh. 11:47–53 \nNiin ylipapit ja fariseukset kokosivat neuvoston ja sanoivat: ”Mitä me teemme\, sillä tuo mies tekee paljon tunnustekoja? Jos annamme hänen näin olla\, niin kaikki uskovat häneen\, ja roomalaiset tulevat ja ottavat meiltä sekä maan että kansan.” Mutta eräs heistä\, Kaifas\, joka sinä vuonna oli ylimmäinen pappi\, sanoi heille: ”Te ette tiedä mitään ettekä ajattele\, että teille on parempi\, että yksi ihminen kuolee kansan edestä\, kuin että koko kansa hukkuu”. Mutta sitä hän ei sanonut itsestään\, vaan koska hän oli sinä vuonna ylimmäinen pappi\, hän ennusti\, että Jeesus oli kuoleva kansan edestä\, eikä ainoastaan tämän kansan edestä\, vaan myös kootakseen yhdeksi hajalla olevat Jumalan lapset. Siitä päivästä lähtien oli heillä siis tehtynä päätös tappaa hänet. \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias Jumala! Me rukoilemme sinua: katso armollisesti seurakuntasi puoleen ja hallitse sitä Pyhällä Hengelläsi. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Iankaikkinen\, laupias Jumala! Me kiitämme sinua siitä\, ettet ole lähettänyt Poikaasi pelastukseksi ainoastaan valitulle kansallesi vaan kaikille ihmisille ottaaksesi heidät lapsiksesi. Anna pelastuksen sanoman levitä kaikkien kansojen keskuuteen. Armahda myös vastustajiasi ja valtakuntasi vihamiehiä ja murra heidän sydämensä rakkaudellasi. Vaikuta heissä todellinen parannus ja elävä usko\, että nimeäsi kunnioitettaisiin heidänkin keskuudessaan ja että kaikki kielet tunnustaisivat Jeesuksen Kristuksen elävien ja kuolleiden Herraksi. Tätä rukoilemme hänen nimessään. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 43:1\nAuta minut oikeu|teeni\, Jumala\, *\nja aja minun asiani armoton|ta kansaa vastaan. \nPsalmi:\nPs. 43:2–5\nSillä sinä olet minun Jumalani\, minun linnani. Miksi olet |minut hyljännyt? *\nMiksi minun täytyy käydä murhepuvussa\, vihollisen |ahdistamana? \nLähetä valkeutesi ja totuutesi. Ne minua |johdattakoot\, *\nviekööt minut sinun pyhälle vuorellesi\, si|nun asuntoihisi\, \nettä minä saisin tulla Jumalan alttarin eteen\, Jumalan eteen\, joka on minun ilo|ni ja riemuni\, *\nja kiittäisin kanteleilla sinua\, Jumala\, mi|nun Jumalani. \nMiksi murehdit\, minun sieluni\, ja miksi olet minus|sa niin levoton? *\nOdota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä\, minun kasvojeni apua\, mi|nun Jumalaani. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/5-paastonajan-sunnuntai-judica-vsk1/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/04/Kirkkovuosi_1-vuosikerta_5_paastonajan-su.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20250330 DTEND;VALUE=DATE:20250331 DTSTAMP:20260604T131012 CREATED:20161202T121941Z LAST-MODIFIED:20250326T214038Z UID:4196-1743292800-1743379199@www.luterilainen.net SUMMARY:4. paastonajan sunnuntai\, Laetare DESCRIPTION:Vanhastaan 4. paastonajan sunnuntaita on kutsuttu latinankielisellä nimellä laetare (Jes. 66:10)\, iloitkaa. Paastonajan ”erämaavaellus” on nyt puolessavälissä ja seurakunta kutsutaan iloitsemaan ja viettämään keidashetkeä. \nSunnuntain evankeliumiteksti käsittelee Jeesuksen leipäihmettä\, kun hän ruokki 5000 miestä viidellä leivällä ja kahdella kalalla. Johannes kertoo\, kuinka kansa asetettiin aterioimaan paikkaan\, jossa oli paljon ruohoa. Tämä yksityiskohta muistuttaa seurakuntaa Psalmin 23 paimenesta\, joka vie lampaansa lepäämään viheriäisille niityille. Vihreä ja runsas ruoho ovat kuva paratiisimaisesta turvasta ja levosta. Herran omat voivat laskeutua maahan makaamaan ja aterioimaan\, koska Hyvän Paimenen seurassa heidän ei tarvitse pelätä mitään pahaa. \nLeipäsunnuntaina jumalanpalvelukseen saapuva seurakunta asettuu myös aterioimaan viheriäisille niityille. Paikkaan\, jossa he saavat olla turvassa kaikilta saalistajilta. Laskeutua makaamaan niitylle\, jossa Jeesus on omilleen sekä leipä että ruuan tarjoava isäntä. \nJohannes kertoo myös\, että kun Jeesus teki ruokkimisihmeen\, pääsiäinen oli lähellä. Johannes yhdistää näin leivän ja pitkäperjantain ristinkuoleman. Jeesus opetti myöhemmin leipäteemaan liittyen: ”jos ei nisunjyvä putoa maahan ja kuole\, niin se jää yksin; mutta jos se kuolee\, niin se tuottaa paljon hedelmää”. (Joh.12:24) Jos siis Jeesus ei ”putoa maahan ja kuole”\, niin hän ei olisi taivaallinen ruoka kenellekkään. Siksi pyhän keidashetken nimi on osuva: laetare\, iloitkaa! \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri: violetti tai sininen.1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Jes. 66:10 Psalmi: Ps. 84:6–10 13 Psalmilause: Ps. 145:15–16\n1. lukukappale: 5. Moos. 8:2–3 2. lukukappale: 1. Kor. 10:1–6 Evankeliumi: Joh. 6:1–15 \n\n1. lukukappale \n5. Moos. 8:2–3 \nJa muista kaikki\, mitä on tapahtunut sillä tiellä\, jota Herra\, sinun Jumalasi\, näinä neljänäkymmenenä vuotena on sinua kuljettanut erämaassa nöyryyttääksensä sinua ja koetellaksensa sinua ja tietääksensä\, mitä sinun sydämessäsi on: tahdotko noudattaa hänen käskyjänsä vai etkö. Hän nöyryytti sinua ja antoi sinun nähdä nälkää\, ja hän antoi sinulle mannaa syödä\, jota et ennen tuntenut ja jota eivät isäsikään tunteneet\, opettaaksensa sinut ymmärtämään\, että ihminen ei elä ainoastaan leivästä\, vaan että hän elää jokaisesta sanasta\, joka Herran suusta lähtee. \n  \n2. lukukappale \n1. Kor. 10:1–6 \nSillä minä en tahdo\, veljet\, pitää teitä tietämättöminä siitä\, että isämme olivat kaikki pilven alla ja kulkivat kaikki meren läpi ja saivat kaikki kasteen Moosekseen pilvessä ja meressä ja söivät kaikki samaa hengellistä ruokaa ja joivat kaikki samaa hengellistä juomaa. Sillä he joivat hengellisestä kalliosta\, joka heitä seurasi; ja se kallio oli Kristus. Mutta useimpiin heistä Jumala ei mielistynyt\, koskapa he hukkuivat erämaassa. Tämä tapahtui varoittavaksi esimerkiksi meille\, että me emme pahaa himoitsisi\, niinkuin he himoitsivat. \n  \nEvankeliumi \nJoh. 6:1–15 \nSen jälkeen Jeesus meni Galileaan\, se on Tiberiaan\, järven tuolle puolelle. Ja häntä seurasi paljon kansaa\, koska he näkivät ne tunnusteot\, joita hän teki sairaille. Ja Jeesus nousi vuorelle ja istui sinne opetuslapsinensa. Ja pääsiäinen\, juutalaisten juhla\, oli lähellä. Kun Jeesus nosti silmänsä ja näki paljon kansaa tulevan tykönsä\, sanoi hän Filippukselle: ”Mistä ostamme leipää näiden syödä?” Mutta sen hän sanoi koetellakseen häntä\, sillä itse hän tiesi\, mitä aikoi tehdä. Filippus vastasi hänelle: ”Eivät kahdensadan denarin leivät heille riittäisi\, niin että kukin saisi edes vähän”. Niin toinen hänen opetuslapsistansa\, Andreas\, Simon Pietarin veli\, sanoi hänelle: ”Täällä on poikanen\, jolla on viisi ohraleipää ja kaksi kalaa\, mutta mitä ne ovat näin monelle?” Jeesus sanoi: ”Asettakaa kansa aterioimaan”. Ja siinä paikassa oli paljon ruohoa. Niin miehet\, luvultaan noin viisituhatta\, laskeutuivat maahan. Ja Jeesus otti leivät ja kiitti ja jakeli istuville; samoin kaloistakin\, niin paljon kuin he tahtoivat. Mutta kun he olivat ravitut\, sanoi hän opetuslapsillensa: ”Kootkaa tähteeksi jääneet palaset\, ettei mitään joutuisi hukkaan”. Niin he kokosivat ne ja täyttivät kaksitoista vakkaa palasilla\, mitkä olivat viidestä ohraleivästä jääneet tähteeksi niiltä\, jotka olivat aterioineet. Kun nyt ihmiset näkivät sen tunnusteon\, jonka Jeesus oli tehnyt\, sanoivat he: ”Tämä on totisesti se profeetta\, joka oli maailmaan tuleva”. Kun nyt Jeesus huomasi\, että he aikoivat tulla ja väkisin ottaa hänet\, tehdäkseen hänet kuninkaaksi\, väistyi hän taas pois vuorelle\, hän yksinänsä. \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias Jumala! Suo meidän\, jotka kärsimme vaivaa syntiemme vuoksi\, saada lohdutus sinun laupiaasta armostasi. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Laupias\, iankaikkinen Jumala! Me kiitämme sinua siitä\, että olet antanut meille Poikasi Jeesuksen Kristuksen ja hänessä tarjoat ja lahjoitat meille iankaikkisen elämän. Me rukoilemme sinua: herätä meidät elävästi kaipaamaan armoasi\, jonka hän on meille valmistanut. Vedä meitä Pyhällä Hengelläsi Poikasi luo\, että saisimme sitä leipää\, joka tulee taivaista ja antaa maailmalle elämän. Poista meistä kaikki epäusko ja maailmallisuus ja vaikuta meissä oikea ja elävä usko\, ettemme joutuisi perikatoon\, vaan saisimme iankaikkisen elämän taivaallisessa valtakunnassasi. Sinun Poikasi\, Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n3. Laupias Isä! Me kiitämme sinua siitä\, että olet antanut Poikasi Jeesuksen Kristuksen meille elämän leiväksi\, niin että jokainen\, joka syö sitä leipää\, elää iankaikkisesti. Me rukoilemme sinua: vedä meidät kaikki armosi voimalla Vapahtajamme Kristuksen luo. Anna meidän aina pysyä hänen luonaan ja joka päivä saada häneltä sitä elämää\, jonka olet hänelle antanut. Auta meitä kuolemaan pois synnistä ja elämään vanhurskaudelle. Johdata meitä Pyhän Henkesi kautta kerran taivaalliseen valtakuntaasi\, jossa tulemme ravituiksi huoneesi runsailla antimilla. Sinun Poikasi\, Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. (3. vsk) \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nJes. 66:10\nIloitkaa Jerusalemin kanssa ja riemuitkaa hä|nestä kaikki\, *\njotka hän|tä rakastatte. \nPsalmi:\nPs. 84:6–10\, 13\nHerra\, Jumala Sebaot\, kuule minun |rukoukseni\, *\nota se korviisi\, |Jaakobin Jumala. \nJumala\, meidän kilpemme\, |käännä katseesi\, *\nkatso voi|deltusi kasvoja. \nSillä yksi päivä sinun esikartanoissasi on parempi kuin |tuhat muualla; *\nmieluummin minä olen vartijana Jumalani huoneen kynnyksellä\, kuin asun jumalat|tomien majoissa. \nSillä Herra Jumala on aurin|ko ja kilpi; *\nHerra antaa armon ja kunnian\, ei hän kiellä hyvää niiltä\, jotka nuhteettomas|ti vaeltavat. \nHerra Sebaot\, autu|as se ihminen\, *\njo|ka sinuun turvaa! \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt |on ja aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/4-paastonajan-sunnuntai-laetare-vsk1/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/03/Kirkkovuosi_1-vuosikerta_4_paastonajan-su.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20250323 DTEND;VALUE=DATE:20250324 DTSTAMP:20260604T131012 CREATED:20161202T121941Z LAST-MODIFIED:20250321T214433Z UID:4195-1742688000-1742774399@www.luterilainen.net SUMMARY:Marian ilmestyspäivä DESCRIPTION:Marian ilmestyspäivää vietetään yhdeksän kuukautta ennen joulua. Silloin muistetaan enkeli Gabrielin ilmestymistä Neitsyt Marialle. Marian ilmestyspäivänä sopii toki muistaa Neitsyt Mariaa ja hänen esikuvaansa. Varsinaisesti päivä on yksi kirkkovuoden Kristus -juhlista. Muistamme kaikkia niitä Jumalan lupauksia\, jotka enkeli Vanhan Testamentin mukaan lapseen liittyen ilmoitti. Kaikki ne kävivät toteen lupausten lapsessa. Hän sikisi neitsyen kohtuun Pyhästä Hengestä. Hän on Korkeimman Poika\, tosi Jumala ja tosi ihminen. Hän on Jumalan valittu\, messias\, kuningas\, joka yksin on arvollinen hallitsemaan taivaallisen Isänsä valtaistuimella. Hänen valtakuntansa on iankaikkinen valtakunta\, jolla ei ole loppua. Hänen nimensä on Jeesus\, ”Jumala pelastaa”. \nNeitsyt Maria on Kristuksen seurakunnan esikuva. Maria\, tuolloin vielä nuori tyttö\, otti uskossa vastaan Jumalan ilmoituksen sanan. Hänestä tuli Kristuksen kantaja. Hän asettui kokonaan Jumalan käytettäväksi. Hän sanoi: “Katso\, minä olen Herran palvelijatar; tapahtukoon minulle sinun sanasi mukaan”. Kristuksen kirkko saa elää Herransa läsnäolossa.  Herra kokoaa seurakuntansa pyhään messuun\, sanansa ja sakramenttiensa yhteyteen. Hän tervehtii sitä ”enkelinsä” eli sanansaattajansa suulla: ”Herra olkoon teidän kanssanne!” Seurakunta on Kristuksen kantaja maailmassa. Se saa palvella Jumalaa välittäen Kristuksen maailmalle Pyhän Hengen voimassa. Jokainen\, joka ottaa vastaan ilosanoman Jeesuksesta ja uskoo häneen\, saa Marian tavoin Jumalan armon. \n\nKynttilöitä: 6 Liturginen väri: valkoinen maanantaista lauantaihin violetti tai sininen.1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: 1. Sam. 2:1 Psalmi: Ps. 113:1–8 Hallelujasäe: Luuk. 1:28 42\n1. lukukappale: Jes. 7:10–14 2. lukukappale: Room. 9:2–8 Evankeliumi: Luuk. 1:26–38 \n\n1. lukukappale \nJes. 7:10–14 \nJa Herra puhui jälleen Aahaalle sanoen: “Pyydä itsellesi merkki Herralta\, Jumalaltasi\, pyydä alhaalta syvyydestä taikka ylhäältä korkeudesta”. Mutta Aahas vastasi: “En pyydä enkä kiusaa Herraa”. \nSiihen Jesaja lausui: “Kuulkaa\, te Daavidin suku\, eikö se riitä\, että te ihmiset väsytätte\, kun vielä minun Jumalanikin itseenne väsytätte? Sentähden Herra itse antaa teille merkin: Katso\, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel. \n2. lukukappale \nRoom. 9:2–8 \nMinulla on suuri murhe ja ainainen kipu sydämessäni. Sillä minä soisin itse olevani kirottu pois Kristuksesta veljieni hyväksi\, jotka ovat minun sukulaisiani lihan puolesta\, ovat israelilaisia: heidän on lapseus ja kirkkaus ja liitot ja lain antaminen ja jumalanpalvelus ja lupaukset; heidän ovat isät\, ja heistä on Kristus lihan puolesta\, hän\, joka on yli kaiken\, Jumala\, ylistetty iankaikkisesti\, amen! \nMutta ei niin\, että Jumalan sana olisi harhaan mennyt. Sillä eivät kaikki ne\, jotka ovat Israelista\, ole silti Israel\, eivät kaikki ole lapsia sentähden\, että ovat Aabrahamin siementä\, vaan: “Iisakista sinä saat nimellesi jälkeläiset”; se on: eivät ne\, jotka lihan puolesta ovat lapsia\, ole Jumalan lapsia\, vaan lupauksen lapset\, ne luetaan siemeneksi. \nEvankeliumi \nLuuk. 1:26–38 \nKuudentena kuukautena sen jälkeen Jumala lähetti enkeli Gabrielin Galilean kaupunkiin\, jonka nimi on Nasaret\, neitsyen tykö\, joka oli kihlattu Joosef nimiselle miehelle Daavidin suvusta; ja neitsyen nimi oli Maria. Ja tullessaan sisälle hänen tykönsä enkeli sanoi: “Terve\, armoitettu! Herra olkoon sinun kanssasi.” Mutta hän hämmästyi suuresti siitä puheesta ja mietti\, mitä tämä tervehdys mahtoi tarkoittaa. Niin enkeli sanoi hänelle: “Älä pelkää\, Maria; sillä sinä olet saanut armon Jumalan edessä. Ja katso\, sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan\, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus. Hän on oleva suuri\, ja hänet pitää kutsuttaman Korkeimman Pojaksi\, ja Herra Jumala antaa hänelle Daavidin\, hänen isänsä\, valtaistuimen\, ja hän on oleva Jaakobin huoneen kuningas iankaikkisesti\, ja hänen valtakunnallansa ei pidä loppua oleman.” Niin Maria sanoi enkelille: “Kuinka tämä voi tapahtua\, kun minä en miehestä mitään tiedä?” Enkeli vastasi ja sanoi hänelle: “Pyhä Henki tulee sinun päällesi\, ja Korkeimman voima varjoaa sinut; sentähden myös se pyhä\, mikä syntyy\, pitää kutsuttaman Jumalan Pojaksi. Ja katso\, sinun sukulaisesi Elisabet\, hänkin kantaa kohdussaan poikaa vanhalla iällään\, ja tämä on kuudes kuukausi hänellä\, jota sanottiin hedelmättömäksi; sillä Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.” Silloin Maria sanoi: “Katso\, minä olen Herran palvelijatar; tapahtukoon minulle sinun sanasi mukaan”. Ja enkeli lähti hänen tyköänsä. \n  \nRukoukset\n1. Jumala\, rakas taivaallinen Isä\, joka annoit iankaikkisuudessa sinusta syntyneen Poikasi syntyä ajassa neitsyestä meidän pelastuksemme tähden! Auta meitä olemaan kiitollisia tästä valtavasta armostasi ja seuraamaan pyhää tahtoasi aina rakastavin sydämin. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Herra Jumala\, taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua sanomattomasta armostasi\, kun olet muistanut meitä kurjia syntisiä ja antanut Poikasi omaksua ihmisyyden meidän tähtemme. Me rukoilemme sinua: hallitse sydämiämme Pyhällä Hengelläsi\, niin että saisimme lohdun Poikasi ihmiseksitulemisesta\, kärsimisestä ja kuolemasta\, tunnustaisimme hänet Herraksemme ja Kuninkaaksemme ja saisimme hänen kauttaan iankaikkisen autuuden. Kuule meitä Jeesuksen Kristuksen nimessä. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\n1. Sam. 2:1\n“Minun sydämeni riemuitsee |Herrassa; *\nminun sarveni kohoaa korke|alle Herrassa.” \n  \nPsalmi:\nPs. 113:1–8\nHalleluja! Ylistäkää\, te Herran palvelijat\, ylistäkää Herran |nimeä. *\nSiunattu olkoon Herran nimi nyt ja ian|kaikkisesti. \nAuringon noususta sen laskuun |saakka *\nolkoon Herran nimi |ylistetty. \nHerra on korkea yli kaikkien pakana|kansain\, *\nyli taivasten kohoaa hänen |kunniansa. \nKuka on niinkuin Herra\, meidän Juma|lamme\, *\njoka korkealla asuu ja katsoo syvälle – taivaas|sa ja maassa? \nHän\, joka tomusta nostaa |alhaisen\, *\nkorottaa |loasta köyhän \nasettaaksensa hänet ruhtinasten |rinnalle\, *\nhänen kansansa ruhti|nasten rinnalle \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/marian-ilmestyspaiva-vsk1/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20250316 DTEND;VALUE=DATE:20250317 DTSTAMP:20260604T131012 CREATED:20161202T121938Z LAST-MODIFIED:20250312T102906Z UID:4194-1742083200-1742169599@www.luterilainen.net SUMMARY:2. paastonajan sunnuntai\, Reminiscere DESCRIPTION:Seurakunta lähestyy Jumalaa rukoillen Psalmin sanoin: ”Muista laupeuttasi\, Herra ja armoasi\, sillä ne ovat olleet hamasta iankaikkisuudesta” (Ps. 25:6). Tästä tulee pyhän latinankielinen nimi\, ”Reminiscere”\, ´muistaa´. Jumalan kansa kääntyy kaikessa Herran puoleen. Se kokoontuu muistamaan Jumalan suuria pelastavia tekoja historiassa. Hädässä se etsii Jumalan kasvoja ja hänen neuvoaan. Jumala on luotettava\, koska hän on iäti muuttumaton.  \nMutta kuinka saattaa pieni ihminen uskoa\, että Jumala häntä muistaa? Ihminen\, joka on kohdannut totuuden itsestään tietää\, ettei hän ansaitse Jumalalta mitään hyvää. Hän tietää olevansa syntinen ja kärsivänsä usein vieläpä omasta syystään. Mutta Jumala ei muistutakaan meitä Pyhän Raamatun ilmoitussanassa ainoastaan voimastaan\, vaan ennen kaikkea armostaan ja laupeudestaan. Syy sille\, että Jumala muistaa ihmistä ei löydykään ihmisestä\, vaan Jumalasta itsestään: Hän on armollinen ja laupias.  \nJumala on armossaan muistanut meitä lähettämällä luoksemme Poikansa Jeesuksen Kristuksen. Hän päästää meidät synnistä ja Pahan vallasta. Häntä saavat rukoilla avukseen kaikki köyhät\, langenneet ja vaivatut. Jeesuksen eteen saamme kantaa rukouksissa kaikki kärsivät lähimmäisemmekin. Hän auttaa silloinkin\, kun me emme kykene auttamaan. Kun rukoilemme Jeesuksen nimessä\, saamme uskoa\, että Jumala varmasti kuulee ja auttaa. Hän tekee sen armonsa ja laupeutensa tähden – Jeesuksen tähden. \n  \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri: violetti tai sininen.1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 25:6 Psalmi: Ps. 25:1–10 Psalmilause: Ps. 106:2\n1. lukukappale: 2. Aik. 20:1–9 2. lukukappale: 1. Tess. 4:1–8 Evankeliumi: Matt. 15:21–28 \n\n1. lukukappale \n2. Aik. 20:1–9 \nSenjälkeen tulivat mooabilaiset ja ammonilaiset\, ja heidän kanssaan myös muita paitsi ammonilaisia\, sotimaan Joosafatia vastaan. Niin tultiin ilmoittamaan tästä Joosafatille: ”Suuri joukko tulee sinua vastaan meren toiselta puolelta\, Aramista\, ja katso\, he ovat jo Hasason-Taamarissa”; se on Een-Gedissä. Silloin Joosafat peljästyi ja kääntyi kysymään Herralta ja kuulutti paaston koko Juudaan. Niin Juuda kokoontui etsimään apua Herralta; myös kaikista Juudan kaupungeista tultiin etsimään Herraa. Ja Joosafat astui esiin Juudan ja Jerusalemin seurakunnassa\, Herran temppelissä\, uuden esipihan edessä ja sanoi: ”Herra\, meidän isiemme Jumala\, sinä olet Jumala taivaassa\, ja sinä hallitset kaikkia pakanakansain valtakuntia. Sinun kädessäsi on voima ja väkevyys\, eikä kukaan kestä sinun edessäsi. Sinä\, meidän Jumalamme\, karkoitit tämän maan asukkaat kansasi Israelin tieltä ja annoit sen ystäväsi Aabrahamin jälkeläisille ikuisiksi ajoiksi. He asettuivat tänne ja rakensivat täällä sinulle\, sinun nimellesi\, pyhäkön sanoen: ’Jos meitä kohtaa joku onnettomuus\, miekka\, rangaistustuomio\, rutto tai nälänhätä\, niin me astumme tämän temppelin eteen ja sinun eteesi\, sillä sinun nimesi on tässä temppelissä; ja me huudamme sinua hädässämme\, ja sinä kuulet ja autat’. \n  \n2. lukukappale \n1. Tess. 4:1–8 \nSitten vielä\, veljet\, me pyydämme teitä ja kehoitamme Herrassa Jeesuksessa\, että te\, niinkuin olette meiltä oppineet\, miten teidän tulee vaeltaa ja olla Jumalalle otolliset\, niinkuin vaellattekin\, siinä yhä enemmän varttuisitte. Tiedättehän\, mitkä käskyt me olemme Herran Jeesuksen kautta teille antaneet. Sillä tämä on Jumalan tahto\, teidän pyhityksenne\, että kartatte haureutta\, että kukin teistä tietää ottaa oman vaimon pyhyydessä ja kunniassa\, ei himon kiihkossa niinkuin pakanat\, jotka eivät Jumalaa tunne; ettei kukaan sorra veljeänsä eikä tuota hänelle vahinkoa missään asiassa\, sillä Herra on kaiken tämän kostaja\, niinkuin myös ennen olemme teille sanoneet ja todistaneet. Sillä ei Jumala ole kutsunut meitä saastaisuuteen\, vaan pyhitykseen. Sentähden\, joka nämä hylkää\, ei hylkää ihmistä\, vaan Jumalan\, joka myös antaa Pyhän Henkensä teihin. \n  \nEvankeliumi \nMatt. 15:21–28 \nJa Jeesus lähti sieltä ja vetäytyi Tyyron ja Siidonin tienoille. Ja katso\, kanaanilainen vaimo tuli niiltä seuduilta ja huusi sanoen: ”Herra\, Daavidin poika\, armahda minua. Riivaaja vaivaa kauheasti minun tytärtäni.” Mutta hän ei vastannut hänelle sanaakaan. Niin hänen opetuslapsensa tulivat ja rukoilivat häntä sanoen: ”Päästä hänet menemään\, sillä hän huutaa meidän jälkeemme”. Hän vastasi ja sanoi: ”Minua ei ole lähetetty muitten kuin Israelin huoneen kadonneitten lammasten tykö”. Mutta vaimo tuli ja kumarsi häntä ja sanoi: ”Herra\, auta minua”. Mutta hän vastasi ja sanoi: ”Ei ole soveliasta ottaa lasten leipää ja heittää penikoille”. Mutta vaimo sanoi: ”Niin\, Herra; mutta syöväthän penikatkin niitä muruja\, jotka heidän herrainsa pöydältä putoavat”. Silloin Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Oi vaimo\, suuri on sinun uskosi\, tapahtukoon sinulle\, niinkuin tahdot”. Ja hänen tyttärensä oli siitä hetkestä terve. \n  \nRukoukset\n1. Laupias Jumala\, joka hyvin näet\, ettemme itsessämme ole kelvollisia mihinkään hyvään! Varjele ruumiimme kaikesta vahingosta ja puhdista sydämemme pahoista haluista ja ajatuksista. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Herra Jeesus Kristus! Me kiitämme sinua siitä\, että olet kärsinyt ja kuollut kaikkien ihmisten puolesta! Sanassasi sinä olet ilmoittanut tahtovasi\, että kaikki pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden. Katso armollisesti puoleemme ja anna anteeksi kaikki syntimme\, sillä me olemme monin tavoin rikkoneet tahtosi. Auta meitä\, ettemme vaipuisi epäilyksiin ja epäuskoon\, vaan turvautuisimme sinun laupeuteesi ja palvelisimme sinua\, joka kuolit meidän puolestamme. Kuule rukouksemme sinä\, joka elät ja hallitset Isän ja Pyhän Hengen kanssa nyt ja iankaikkisesti. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 25:6\nMuista laupeuttasi\, Herra\, ja |armoasi\, *\nsillä ne ovat olleet hamasta i|ankaikkisuudesta. \n  \nPsalmi:\nPs. 25:1–10\nSinun tykösi\, Herra\, minä y|lennän sieluni\, *\nJumalani\, si|nuun minä turvaan; \nälä salli minun jou|tua häpeään\, *\nälkööt viholliseni saako |riemuita minusta. \nEi yksikään\, joka sinua odottaa\, |joudu häpeään; *\nhäpeään joutuvat ne\, jotka ovat syyt|tä uskottomat. \nHerra\, neuvo mi|nulle tiesi\, *\nopeta |minulle polkusi. \nJohdata minua totuutesi tiellä ja o|peta minua\, *\nsillä sinä olet minun pelastukseni Jumala. Sinua minä odo|tan kaiken päivää. \nMuista laupeuttasi\, Herra\, ja |armoasi\, *\nsillä ne ovat olleet hamasta i|ankaikkisuudesta. \nÄlä muista minun nuoruuteni syntejä\, älä minun |rikoksiani; *\nmuista minua armosi mukaan\, hyvyyte|si tähden\, Herra. \nHyvä ja va|kaa on Herra; *\nsentähden hän neuvoo |syntiset tielle. \nHän johdattaa nöy|riä oikein\, *\nhän opettaa |nöyrille tiensä. \nKaikki Herran polut ovat armo ja |totuus niille\, *\njotka pitävät hänen liittonsa |ja todistuksensa. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt |on ja aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/2-paastonajan-sunnuntai-reminiscere-vsk1/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/03/Kirkkovuosi_1-vuosikerta_2_paastonajan-su.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20250309 DTEND;VALUE=DATE:20250310 DTSTAMP:20260604T131012 CREATED:20161202T121938Z LAST-MODIFIED:20250304T092148Z UID:4193-1741478400-1741564799@www.luterilainen.net SUMMARY:1. paastonajan sunnuntai\, Invocavit DESCRIPTION:Paastonajan ensimmäinen sunnuntai käsittelee kiusattuja\, kiusaajaa ja ennen muuta kaikkien kiusausten voittajaa. \nMooses kertoo\, kuinka käärmeen pettäminä ensimmäiset vanhempamme nousivat vastustamaan Jumalaa. Tässä yhteydessä Luther ei puhu syntiin lankeamisesta eli kaatumisesta\, vaan ylpeyden syntiin nousemisesta. \nHeprealaiskirje kuvaa\, kuinka meillä on sellainen ylipappi\, joka ymmärtää meidän heikkouksiamme. Hänkin oli kaikessa kiusattu ja siksi hän kykenee meitä säälimään. Ero meidän ja hänen välillään on se\, ettei hän noussut uhmaamaan taivaallista Isää\, vaan vielä Getsemanessa verta hikoillessaankin hän rukoili: ”Tapahtukoon sinun tahtosi”. \nEvankeliumissa paratiisin käärme kiusaa Jeesusta erämaassa. Toisin kuin Eeva ja Aadam\, Jeesus ei taipunut hänen vääriin lupauksiinsa uskomaan. Toisin kuin Israelin kansa erämaavaelluksella\, hän ei edes nälkänsä pakottamana nurissut tai kapinoinut rakastavaa Jumalaa vastaan. Hän luopui oikeudestaan leipään voidakseen siten antaa sinulle katoamatonta leipää. Hän luopui enkelilegioonien vartiosta voidakseen siten antaa sinulle enkelivartion. Hänen jalkansa lävistettiin naulalla\, jotta et loukkaisi jalkaasi edes kiveen. Mutta juuri näin toteutui Eevalle annettu lupaus: käärme puri Jeesusta kantapäähän\, mutta silloin Eevan poika polki käärmeen pään murskaksi. Näin hän voitti kuoleman\, synnin\, sielunvihollisen ja kadotuksen. \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri: violetti tai sininen.1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 91:15 Psalmi: Ps. 91:1–4 11–12 Psalmilause: 5. Moos. 8:3\n1. lukukappale: 1. Moos. 3:1–7 (8–19) 2. lukukappale: Hepr. 4:14–16 Evankeliumi: Matt. 4:1–11 \n\n1. lukukappale \n1. Moos. 3:1–7 (8–19) \nMutta käärme oli kavalin kaikista kedon eläimistä\, jotka Herra Jumala oli tehnyt; ja se sanoi vaimolle: ”Onko Jumala todellakin sanonut: ’Älkää syökö kaikista paratiisin puista’?” Niin vaimo vastasi käärmeelle: ”Me saamme syödä muiden puiden hedelmiä paratiisissa\, mutta sen puun hedelmästä\, joka on keskellä paratiisia\, on Jumala sanonut: ’Älkää syökö siitä älkääkä koskeko siihen\, ettette kuolisi’.” Niin käärme sanoi vaimolle: ”Ette suinkaan kuole; vaan Jumala tietää\, että sinä päivänä\, jona te siitä syötte\, aukenevat teidän silmänne\, ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan”. Ja vaimo näki\, että siitä puusta oli hyvä syödä ja että se oli ihana katsella ja suloinen puu antamaan ymmärrystä; ja hän otti sen hedelmästä ja söi ja antoi myös miehellensä\, joka oli hänen kanssansa\, ja hänkin söi. Silloin aukenivat heidän molempain silmät\, ja he huomasivat olevansa alasti; ja he sitoivat yhteen viikunapuun lehtiä ja tekivät itselleen vyöverhot. (Ja he kuulivat\, kuinka Herra Jumala käyskenteli paratiisissa illan viileydessä. Ja mies vaimoineen lymysi Herran Jumalan kasvojen edestä paratiisin puiden sekaan. Mutta Herra Jumala huusi miestä ja sanoi hänelle: ”Missä olet?” Hän vastasi: ”Minä kuulin sinun askeleesi paratiisissa ja pelkäsin\, sillä minä olen alasti\, ja sentähden minä lymysin”. Ja hän sanoi: ”Kuka sinulle ilmoitti\, että olet alasti? Etkö syönyt siitä puusta\, josta minä kielsin sinua syömästä?” Mies vastasi: ”Vaimo\, jonka annoit olemaan minun kanssani\, antoi minulle siitä puusta\, ja minä söin”. Niin Herra Jumala sanoi vaimolle: ”Mitäs olet tehnyt?” Vaimo vastasi: ”Käärme petti minut\, ja minä söin”. Ja Herra Jumala sanoi käärmeelle: ”Koska tämän teit\, kirottu ole sinä kaikkien karjaeläinten ja kaikkien metsän eläinten joukossa. Vatsallasi sinun pitää käymän ja tomua syömän koko elinaikasi. Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi\, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän.” Ja vaimolle hän sanoi: ”Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat\, kivulla sinun pitää synnyttämän lapsia; mutta mieheesi on sinun halusi oleva\, ja hän on sinua vallitseva”. Ja Aadamille hän sanoi: ”Koska kuulit vaimoasi ja söit puusta\, josta minä kielsin sinua sanoen: ’Älä syö siitä’\, niin kirottu olkoon maa sinun tähtesi. Vaivaa nähden sinun pitää elättämän itseäsi siitä koko elinaikasi; orjantappuroita ja ohdakkeita se on kasvava sinulle\, ja kedon ruohoja sinun on syötävä. Otsasi hiessä sinun pitää syömän leipäsi\, kunnes tulet maaksi jälleen\, sillä siitä sinä olet otettu. Sillä maasta sinä olet\, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman.”) \n  \n2. lukukappale \nHepr. 4:14–16 \nKun meillä siis on suuri ylimmäinen pappi\, läpi taivasten kulkenut\, Jeesus\, Jumalan Poika\, niin pitäkäämme kiinni tunnustuksesta. Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi\, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme\, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin\, kuitenkin ilman syntiä. Käykäämme sentähden uskalluksella armon istuimen eteen\, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon\, avuksemme oikeaan aikaan. \n  \nEvankeliumi \nMatt. 4:1–11 \nSitten Henki vei Jeesuksen ylös erämaahan perkeleen kiusattavaksi. Ja kun Jeesus oli paastonnut neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä\, tuli hänen lopulta nälkä. Silloin kiusaaja tuli hänen luoksensa ja sanoi hänelle: ”Jos sinä olet Jumalan Poika\, niin käske näiden kivien muuttua leiviksi”. Mutta hän vastasi ja sanoi: ”Kirjoitettu on: ’Ei ihminen elä ainoastaan leivästä\, vaan jokaisesta sanasta\, joka Jumalan suusta lähtee’.” Silloin perkele otti hänet kanssansa pyhään kaupunkiin ja asetti hänet pyhäkön harjalle ja sanoi hänelle: ”Jos sinä olet Jumalan Poika\, niin heittäydy tästä alas; sillä kirjoitettu on: ’Hän antaa enkeleilleen käskyn sinusta’\, ja: ’He kantavat sinua käsillänsä\, ettet jalkaasi kiveen loukkaisi’.” Jeesus sanoi hänelle: ”Taas on kirjoitettu: ’Älä kiusaa Herraa\, sinun Jumalaasi’.” Taas perkele otti hänet kanssansa sangen korkealle vuorelle ja näytti hänelle kaikki maailman valtakunnat ja niiden loiston ja sanoi hänelle: ”Tämän kaiken minä annan sinulle\, jos lankeat maahan ja kumarrat minua”. Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Mene pois\, saatana; sillä kirjoitettu on: ’Herraa\, sinun Jumalaasi\, pitää sinun kumartaman ja häntä ainoata palveleman’.” Silloin perkele jätti hänet; ja katso\, enkeleitä tuli hänen tykönsä\, ja he tekivät hänelle palvelusta. \n  \nRukoukset\n1. Herra\, kaikkivaltias Jumala\, joka olet saattanut meidät tämän paaston alkuun! Vapauta meidät sinun armollasi\, niin ettemme tänä paastonaikana horjahtaisi syntiin\, vaan että me ajatuksin\, puhein ja teoin noudattaisimme kaikessa sinun vanhurskauttasi ja täyttäisimme jatkuvasti sinun tahtoasi. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Herra Jumala! Ohjaa maailman menoa niin\, että seurakuntasi saisi iloita rauhassa ja jumalisuudessa. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n3. Herra\, meidän Jumalamme! Sinä annoit Poikasi joutua kiusauksiin ja ahdistuksiin\, jotta hän voisi auttaa kiusattuja. Hän on voittanut pahan vallan. Vahvista meitä\, että me jaksaisimme Poikasi nimessä vastustaa vihollisen hyökkäyksiä ja torjua ne sinun sanasi avulla. Kuule meitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme tähden. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 91:15\nHän huutaa minua avuksensa\, ja minä |vastaan hänelle\, *\nminä olen hänen tykönänsä\, kun hänellä on ahdistus\, minä vapahdan hänet ja saa|tan hänet kunniaan. \n  \nPsalmi:\nPs. 91:1–4\, 11–12\nJoka Korkeimman suo|jassa istuu *\nja Kaikkivaltiaan |varjossa yöpyy\, \nse sanoo: ”Herra on minun turva|ni ja linnani\, *\nhän on minun Jumalani\, jo|hon minä turvaan”. \nSillä hän päästää sinut linnus|tajan paulasta\, *\nturmiol|lisesta rutosta. \nSulillansa hän sinua suojaa\, ja sinä saat turvan hänen siipi|ensä alla; *\nhänen uskollisuutensa on |kilpi ja suojus. \nSillä hän antaa enkeleilleen si|nusta käskyn *\nvarjella sinua |kaikilla teilläsi. \nHe kantavat sinua |käsillänsä\, *\nettet jalkaa|si kiveen loukkaisi. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt |on ja aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/1-paastonajan-sunnuntai-invocavit-vsk1/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_1-vuosikerta_1_paastonajan-su.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20250305 DTEND;VALUE=DATE:20250306 DTSTAMP:20260604T131012 CREATED:20161202T121938Z LAST-MODIFIED:20250304T091753Z UID:4192-1741132800-1741219199@www.luterilainen.net SUMMARY:Tuhkakeskiviikko DESCRIPTION:Tuhkakeskiviikosta alkaa 40 päivän pituinen paastonaika\, joka päättyy pääsiäisyön messuun. Paastonajan kuutta sunnuntaita ei luterilaisessa perinteessä lasketa paastopäiviksi\, ja näin ajanjaksoon tuhkakeskiviikosta pääsiäislauantaihin sisältyy tasan 40 paastopäivää. Luku 40 liittyy Pyhässä Raamatussa katumukseen\, tuomioon sekä Jumalan läsnäoloon: Nooan aikaan satoi vettä 40 päivän ja yön ajan hukuttaen koko maailman paitsi arkissa pelastuneet (1. Moos. 7:4)\, Mooses vietti 40 päivää ja yötä Siinain vuorella Jumalan seurassa (2. Moos. 24:18)\, Israelin kansa vaelsi 40 vuotta erämaassa rangaistuksena epäjumalanpalveluksesta kulkien kuitenkin kohti luvattua maata (4. Moos. 14:33)\, Elia käveli 40 päivää ja yötä Hoorebin vuorelle (1. Kun. 19:8)\, Joona julisti Niinivelle 40 päivää aikaa katua ennen muuten koittavaa tuhoa (Joona 3:4) ja Herramme Jeesus paastosi 40 päivää ja 40 yötä autiomaassa ollen saatanan kiusattavana ja voittaen kiusaukset meidän puolestamme (Matt. 4:1–2\, Mark. 1:12–13\, Luuk. 4:1–2). \nTuhatvuotisen läntisen kristikunnan perinteen mukaan tuhkakeskiviikon messussa piirretään tuhkan ja öljyn sekoituksella risti otsaan saatesanoilla ”Ota vastaan katumuksen merkki”\, ”Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi” (Mark. 1:15) tai ”Maasta sinä olet ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman” (1. Moos. 3:19). Alun perin tuhka saatiin palmusunnuntain messussa käytetyistä palmunoksista\, jotka poltettiin. Tuhka on Raamatussa katumuksen merkki\, kun taas risti on pelastuksen merkki. Näin tuhkan piirtäminen opettaa meille\, ettei katumus ole vain omaan syntiin katsomista\, vaan ennen kaikkea toivon panemista Ristiinnaulittuun ja Ylösnousseeseen syntien Sovittajaan. \nPyhän Raamatun tekstit puhuvatkin tuhkakeskiviikkona oikeasta katumuksesta\, paastosta\, kilvoittelusta ja tulevasta synnin tuomiosta. Oikean katumuksen pääsisältönä on syntien tunnustaminen ja Jumalan uskollisuuteen\, armoon\, anteeksiantavuuteen ja laupeuteen luottaminen (Ps. 57; Joel 2). Oikean paaston merkityksenä ei ole toisten silmissä ansioituminen tai suorittaminen\, vaan ajan ja tilan raivaaminen Jumalaan ja lähimmäiseen keskittymiselle (Matt. 6; 1. Piet. 4). Kristityn on yhtäältä muistettava\, että Kristus palaa kerran tuomitsemaan elävät ja kuolleet\, eikä kukaan voi tätä tuomiota paeta (Luuk. 13). Kristityn kilvoittelua ei kuitenkaan motivoi tuomionpelko\, vaan Kristuksen tuntemisen tuoma armo ja rauha sekä Hänen voimansa ja lupauksensa ylösnousemuksen päivänä koittavasta pelastuksesta (2. Piet. 1). Kilvoittelu ei ole pelkkää iloa\, niin kuin uusi ihminen sen meissä kokee\, vaan se on vanhalle adamille silkkaa kärsimystä. Sellainen on kuitenkin Ristiinnaulitun seuraamisen tie: niin kuin Kristuskin kärsi ruumiissaan koko maailman autuuden edestä\, niin mekin kärsimme taistellessamme syntiä ja perkelettä vastaan (1. Piet. 4). Silti tuossa kärsimyksessä voimanamme on ilmainen evankeliumi\, sakramentit ja samalla tavalla kilvoittelevat toiset kristityt seurakunnassa. \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri: violetti tai sininen.1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 130:1–2 tai Viis. 11:23–24 Psalmi: Ps. 57:2–4 11–12 Psalmilause: Ps. 79:9\n1. lukukappale: Joel 2:12–17 2. lukukappale: 2. Piet. 1:1–11 tai 1. Piet. 4:1–5 Evankeliumi: Matt. 6:16–21 tai Luuk. 13:22–30 \n\n1. lukukappale \nJoel 2:12–17 \nMutta vielä nytkin\, sanoo Herra\, kääntykää minun tyköni kaikesta sydämestänne\, paastoten\, itkien ja valittaen. Reväiskää rikki sydämenne\, älkää vaatteitanne\, ja kääntykää Herran\, teidän Jumalanne\, tykö; sillä hän on armahtavainen ja laupias\, pitkämielinen ja armosta rikas\, ja hän katuu pahaa. Ehkä hän vielä katuu ja jättää jälkeensä siunauksen: ruokauhrin ja juomauhrin Herralle\, teidän Jumalallenne. Puhaltakaa pasunaan Siionissa\, kuuluttakaa pyhä paasto\, kutsukaa koolle juhlakokous. Kootkaa kansa\, pitäkää pyhä seurakuntakokous\, kerätkää vanhukset\, kootkaa lapset ja rintoja imeväiset; lähteköön ylkä huoneestansa ja morsian kammiostansa. Eteisen ja alttarin välillä itkekööt papit\, jotka toimittavat Herran palvelusta\, ja sanokoot: ”Säästä\, Herra\, kansaasi äläkä anna perintöosaasi häväistäväksi\, pakanain pilkattavaksi. Miksi pitäisi sanottaman kansain seassa: ’Missä on heidän Jumalansa?'” \n  \n2. lukukappale \n2. Piet. 1:1–11 \nSimeon Pietari\, Jeesuksen Kristuksen palvelija ja apostoli\, niille\, jotka ovat saaneet yhtä kalliin uskon kuin mekin meidän Jumalamme ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen vanhurskaudessa. Armo ja rauha lisääntyköön teille Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta. Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken\, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan\, hänen tuntemisensa kautta\, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään\, joiden kautta hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset\, että te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja pelastuisitte siitä turmeluksesta\, joka maailmassa himojen tähden vallitsee\, niin pyrkikää juuri sentähden kaikella ahkeruudella osoittamaan uskossanne avuja\, avuissa ymmärtäväisyyttä\, ymmärtäväisyydessä itsenne hillitsemistä\, itsenne hillitsemisessä kärsivällisyyttä\, kärsivällisyydessä jumalisuutta\, jumalisuudessa veljellistä rakkautta\, veljellisessä rakkaudessa yhteistä rakkautta. Sillä jos teillä on nämä ja ne yhä enenevät\, niin ne eivät salli teidän olla toimettomia eikä hedelmättömiä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa. Jolla sitävastoin ei niitä ole\, se on sokea\, likinäköinen\, on unhottanut puhdistuneensa entisistä synneistänsä. Pyrkikää sentähden\, veljet\, sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi; sillä jos sen teette\, ette koskaan lankea; sillä näin teille runsain määrin tarjotaan pääsy meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen iankaikkiseen valtakuntaan. \nTai: \n1. Piet. 4:1–5 \nKoska siis Kristus on kärsinyt lihassa\, niin ottakaa tekin aseeksenne sama mieli – sillä joka lihassa kärsii\, se lakkaa synnistä – ettette enää eläisi tätä lihassa vielä elettävää aikaa ihmisten himojen mukaan\, vaan Jumalan tahdon mukaan. Riittäähän\, että menneen ajan olette täyttäneet pakanain tahtoa vaeltaessanne irstaudessa\, himoissa\, juoppoudessa\, mässäyksissä\, juomingeissa ja kauheassa epäjumalain palvelemisessa. Sentähden he oudoksuvat sitä\, ettette juokse heidän mukanansa samaan riettauden lätäkköön\, ja herjaavat. Mutta heidän on tehtävä tili hänelle\, joka on valmis tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. \n  \nEvankeliumi \nMatt. 6:16–21 \nJa kun paastoatte\, älkää olko synkännäköisiä niinkuin ulkokullatut; sillä he tekevät kasvonsa surkeiksi\, että ihmiset näkisivät heidän paastoavan. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa. Vaan kun sinä paastoat\, niin voitele pääsi ja pese kasvosi\, etteivät paastoamistasi näkisi ihmiset\, vaan sinun Isäsi\, joka on salassa; ja sinun Isäsi\, joka salassa näkee\, maksaa sinulle. Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle\, missä koi ja ruoste raiskaa ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen\, missä ei koi eikä ruoste raiskaa ja missä eivät varkaat murtaudu sisään eivätkä varasta. Sillä missä sinun aarteesi on\, siellä on myös sinun sydämesi. \nTai: \nLuuk. 13:22–30 \nJa hän vaelsi kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään ja opetti\, kulkien Jerusalemia kohti. Ja joku kysyi häneltä: ”Herra\, onko niitä vähän\, jotka pelastuvat? Niin hän sanoi heille: ”Kilvoitelkaa päästäksenne sisälle ahtaasta ovesta\, sillä monet\, sanon minä teille\, koettavat päästä sisälle\, mutta eivät voi. Sen jälkeen kuin perheenisäntä on noussut ja sulkenut oven ja te rupeatte seisomaan ulkona ja kolkuttamaan ovea sanoen: ’Herra\, avaa meille’\, vastaa hän ja sanoo teille: ’En minä tunne teitä enkä tiedä\, mistä te olette’. Silloin te rupeatte sanomaan: ’Mehän söimme ja joimme sinun seurassasi\, ja meidän kaduillamme sinä opetit’. Mutta hän on lausuva: ’Minä sanon teille: en tiedä\, mistä te olette. Menkää pois minun tyköäni\, kaikki te vääryyden tekijät.’ Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys\, kun näette Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin ja kaikkien profeettain olevan Jumalan valtakunnassa\, mutta huomaatte itsenne heitetyiksi ulos. Ja tulijoita saapuu idästä ja lännestä ja pohjoisesta ja etelästä\, ja he aterioitsevat Jumalan valtakunnassa. Ja katso\, on viimeisiä\, jotka tulevat ensimmäisiksi\, ja on ensimmäisiä\, jotka tulevat viimeisiksi.” \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala\, joka vihastut synnin tekemisestä\, mutta lepyt katumuksesta! Kuule armollisesti kansasi nöyrä rukous ja käännä pois meistä vihasi kiivaus\, jonka syntimme ovat ansainneet. Rakkaan Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n2. Armollinen Jumala\, rakas taivaallinen Isä! Sinä et halveksi yhtäkään luotuasi ja annat Poikasi Kristuksen pyhän elämän\, kärsimyksen ja kuoleman tähden anteeksi kaikille\, jotka tulevat luoksesi ja tahtovat tehdä parannuksen. Anna sinä meille oikea katumus\, jotta voisimme saada syntimme anteeksi ja rauhan sieluillemme. Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n  \nPäivän psalmi\nAntifoni:\nPs. 130:1–2\nSyvyydestä minä huudan si|nua\, Herra. *\nHerra\, kuu|le minun ääneni. \nTai:\nViis. 11:23–24\nSinä\, Herra\, olet armollinen kaikille\, etkä inhoa ainoatakaan niistä\, jotka |olet tehnyt. *\nSinä katsot ihmisten syntien ohitse\, että he tekisi|vät parannuksen. \n  \nPsalmi:\nPs. 57:2–4\, 11–12\nJumala\, ole minulle armollinen\, ole minulle |armollinen; *\nsillä sinuun minun |sieluni turvaa. \nMinä turvaan sinun siipi|esi suojaan\, *\nkunnes onnettomuu|det ovat ohitse. \nMinä huudan Jumalaa\, Korkeinta\, |avukseni\, *\nJumalaa\, joka vie minun a|siani päätökseen. \nHän lähettää taivaasta minulle pelastuksen\, kun minua herjaavat minun |polkijani. *\nJumala lähettää armonsa |ja totuutensa. \nSillä suuri on sinun armosi ja ulottuu |hamaan taivaisiin\, *\nja sinun totuute|si pilviin asti. \nKorota itsesi yli tai|vasten\, Jumala\, *\nja kunnia|si yli kaiken maan. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt |on ja aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/tuhkakeskiviikko-vsk1/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20250302 DTEND;VALUE=DATE:20250303 DTSTAMP:20260604T131012 CREATED:20161202T121938Z LAST-MODIFIED:20250227T090022Z UID:4191-1740873600-1740959999@www.luterilainen.net SUMMARY:Laskiaissunnuntai\, Esto mihi DESCRIPTION:Laskiaissunnuntaina kristikunta laskeutuu tuhkakeskiviikkona alkavaa paastoa kohti ja lähtee ristintielle. \nProfeetta Jesaja kysyy\, onko synnissä eläminen muka oikeaa paastoa ja vastaa itse: paasto\, johon Herra mielistyy\, on avata vääryyden siteet\, irrottaa ikeen nuorat\, taittaa leipäänsä nälkäiselle ja vaatettaa alaston. \nKirjetekstissä Paavali opettaa\, ettei hän voittaisi edes näillä laupeudenteoilla mitään\, jos häneltä puuttuisi rakkaus. Vaikka hän jakaisi kaikki varansa köyhille ruuaksi ja vaikka hän antaisi polttaa ruumiinsa tulessa\, ei hän voittaisi mitään. Mikään määrä hyväntekeväisyyttä tai itsekieltäymystä ei tee paastosta oikeaa. \nEvankeliumi kuvaa Jeesuksen ristintien alun. Siinä hän kertoo ennakolta\, kuinka hänen olisi määrä mennä Daavidin kaupunkiin ja kuinka hänet surmattaisiin siellä. Opetuslapset eivät ymmärrä hänen puhettaan ristinkuolemasta ja ylösnousemuksesta\, mutta sokea kerjäläinen näkee heitä paremmin: ”Jeesus\, Daavidin poika\, armahda minua!”. Jeesus antaa hänelle hänen fyysisen näkönsä\, mutta opetuslasten hengellistä näkökykyä tämä ei vieläkään avaa. \nLopulta vain Jeesuksen oma paasto erämaassa oli oikea\, Herran mielen mukainen\, paasto. Riemu on siinä\, kuinka hän avaa sinulta vääryyden siteet ja ikeen nuorat\, kuinka hän taittaa leipäänsä sinulle ja vaatettaa sinut. Juuri ihmisrakkautensa tähden hän antoi kaikki varansa sinulle ja antoi ruumiinsa kuolemaan ristin puulla. Ylösnousemus on takeena siitä\, että tämä ristintyö oli Jumalalle mieleen ja että sinun syntisi ovat sovitetut. \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri: vihreä.1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 31:3 Psalmi: Ps. 31:2–6 Hallelujasäe: Ps. 116:12 (–13)\n1. lukukappale: Jes. 58:1–9 2. lukukappale: 1. Kor. 13 Evankeliumi: Luuk. 18:31–43 \n\n1. lukukappale \nJes. 58:1–9 \nHuuda täyttä kurkkua\, älä säästä\, korota äänesi niinkuin pasuna\, ilmoita minun kansalleni heidän rikoksensa ja Jaakobin huoneelle heidän syntinsä. Minua he muka etsivät joka päivä ja haluavat tietoa minun teistäni niinkuin kansa\, joka tekee vanhurskautta eikä hylkää Jumalansa oikeutta. He vaativat minulta vanhurskaita tuomioita\, haluavat\, että Jumala heitä lähestyisi: ”Miksi me paastoamme\, kun et sinä sitä näe\, kuritamme itseämme\, kun et sinä sitä huomaa?” \nKatso\, paastopäivänänne te ajatte omia asioitanne ja ahdistatte työhön kaiken työväkenne. Katso\, riidaksi ja toraksi te paastoatte\, lyödäksenne jumalattomalla nyrkillä. Te ette nyt paastoa niin\, että teidän äänenne kuultaisiin korkeudessa. Tällainenko on se paasto\, johon minä mielistyn\, se päivä\, jona ihminen kurittaa itseänsä? Jos kallistaa päänsä kuin kaisla ja makaa säkissä ja tuhassa\, sitäkö sinä sanot paastoksi ja päiväksi\, joka on Herralle otollinen? \nEikö tämä ole paasto\, johon minä mielistyn: että avaatte vääryyden siteet\, irroitatte ikeen nuorat\, ja päästätte sorretut vapaiksi\, että särjette kaikki ikeet? Eikö tämä: että taitat leipäsi isoavalle ja viet kurjat kulkijat huoneeseesi\, kun näet alastoman\, vaatetat hänet etkä kätkeydy siltä\, joka on omaa lihaasi? Silloin sinun valkeutesi puhkeaa esiin niinkuin aamurusko\, ja haavasi kasvavat nopeasti umpeen; sinun vanhurskautesi käy sinun edelläsi\, ja Jumalan kunnia seuraa suojanasi. Silloin sinä rukoilet\, ja Herra vastaa\, sinä huudat\, ja hän sanoo: ”Katso\, tässä minä olen”. \n  \n2. lukukappale \n1. Kor. 13 \nVaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä\, mutta minulla ei olisi rakkautta\, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen. Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon\, ja vaikka minulla olisi kaikki usko\, niin että voisin vuoria siirtää\, mutta minulla ei olisi rakkautta\, en minä mitään olisi. Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi\, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi\, mutta minulla ei olisi rakkautta\, ei se minua mitään hyödyttäisi. \nRakkaus on pitkämielinen\, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi\, ei kerskaa\, ei pöyhkeile\, ei käyttäydy sopimattomasti\, ei etsi omaansa\, ei katkeroidu\, ei muistele kärsimäänsä pahaa\, ei iloitse vääryydestä\, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa; kaikki se peittää\, kaikki se uskoo\, kaikki se toivoo\, kaikki se kärsii. Rakkaus ei koskaan häviä; mutta profetoiminen\, se katoaa\, ja kielillä puhuminen lakkaa\, ja tieto katoaa. Sillä tietomme on vajavaista\, ja profetoimisemme on vajavaista. Mutta kun tulee se\, mikä täydellistä on\, katoaa se\, mikä on vajavaista. \nKun minä olin lapsi\, niin minä puhuin kuin lapsi\, minulla oli lapsen mieli\, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi\, hylkäsin minä sen\, mikä lapsen on. Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa\, arvoituksen tavoin\, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti\, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti\, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan. Niin pysyvät nyt usko\, toivo\, rakkaus\, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus. \n  \nEvankeliumi \nLuuk. 18:31–43 \nJa Jeesus otti tykönsä ne kaksitoista ja sanoi heille: ”Katso\, me menemme ylös Jerusalemiin\, ja kaikki on täysin toteutuva\, mitä profeettain kautta on kirjoitettu Ihmisen Pojasta. Sillä hänet annetaan pakanain käsiin\, ja häntä pilkataan ja häväistään ja syljetään; ja ruoskittuaan he tappavat hänet\, ja kolmantena päivänä hän nousee ylös.” Mutta he eivät ymmärtäneet tästä mitään\, ja tämä puhe oli heiltä niin salattu\, etteivät he käsittäneet\, mitä sanottiin. \nJa hänen lähestyessään Jerikoa eräs sokea istui tien vieressä kerjäten. Ja kuullessaan\, että siitä kulki kansaa ohi\, hän kyseli\, mitä se oli. He ilmoittivat hänelle Jeesuksen\, Nasaretilaisen\, menevän ohitse. Niin hän huusi sanoen: ”Jeesus\, Daavidin poika\, armahda minua!” Ja edelläkulkijat nuhtelivat häntä saadakseen hänet vaikenemaan; mutta hän huusi vielä enemmän: ”Daavidin poika\, armahda minua!” Silloin Jeesus seisahtui ja käski taluttaa hänet tykönsä. Ja hänen tultuaan lähelle Jeesus kysyi häneltä: ”Mitä tahdot\, että minä sinulle tekisin?” Hän sanoi: ”Herra\, että saisin näköni jälleen”. Niin Jeesus sanoi hänelle: ”Saa näkösi; sinun uskosi on sinut pelastanut”. Ja heti hän sai näkönsä ja seurasi häntä ylistäen Jumalaa. Ja sen nähdessään kaikki kansa kiitti Jumalaa. \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala\, kuule laupiaasti rukouksemme! Päästä meidät syntiemme siteistä ja varjele meitä kaikissa vastoinkäymisissä. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Herra Jeesus Kristus\, me kiitämme sinua siitä\, ettet tullut maan päälle palveltavaksi vaan palvelemaan ja antamaan henkesi lunnaiksi kaikkien puolesta. Suo meidän jatkuvasti muistaa opetuksesi\, että joka rakastaa elämäänsä\, kadottaa sen\, mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa\, saa osakseen ikuisen elämän. Auta meitä seuraamaan sinua kärsimisessä ja kuolemisessa\, niin että saamme elää kanssasi kirkkaudessa. Kiinnitä meitä yhä enemmän sanaasi\, että kilvoittelisimme uskollisesti elämän tiellä ja lopulta saisimme vanhurskauden katoamattoman seppeleen. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 31:3\nOle minulle |turvakallio\, *\nvuorilinna\, johon |minut pelastat. \n  \nPsalmi:\nPs. 31:2–6\nHerra\, sinuun |minä turvaan. *\nÄlä salli minun ikinä häpeään tulla\, vapahda minut vanhurs|kaudessasi. \nKallista korvasi minun puoleeni\, riennä\, |pelasta minut. *\nOle minulle turvakallio\, vuorilinna\, johon |minut pelastat. \nSillä sinä olet minun kalli|oni ja linnani\, *\nja nimesi tähden sinä minua joh|dat ja talutat. \nSinä päästät minut verkosta\, jonka he ovat eteeni |virittäneet\, *\nsillä sinä olet |minun turvani. \nSinun käteesi minä |annan henkeni\, *\nsinä\, Herra\, lunastat minut\, sinä uskol|linen Jumala. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/laskiaissunnuntai-esto-mihi-vsk1/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/02/Kirkkovuosi_1-vuosikerta_Laskiaissunnuntai.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20250223 DTEND;VALUE=DATE:20250224 DTSTAMP:20260604T131012 CREATED:20161202T121938Z LAST-MODIFIED:20250220T091309Z UID:4190-1740268800-1740355199@www.luterilainen.net SUMMARY:2. sunnuntai ennen paastonaikaa\, Sexagesima DESCRIPTION:Tulevan sunnuntain tekstit ilmaisevat\, kuinka Jumalan sana vaikuttaa eri ihmisiin. \nJesaja Herran suuna kuuluttaa maanmiehilleen: ”Minun sanani\, joka minun suustani lähtee: ei se minun tyköni tyhjänä palaja\, vaan tekee sen\, mikä minulle otollista on.” \nApostolien teoissa Luukas kertoo\, kuinka sana synnytti uskoa myös muihin kansoihin kuuluvien parissa. Kun Paavali julisti makedonialaisille ylösnoussutta Jeesusta\, purppuranmyyjä Lyydia perheineen otti sanan ilolla vastaan. \nEvankeliumissa Jeesus kertoo vertauksen Jumalan sanan kylväjästä\, viime kädessä itsestään. Kylvetyt jyvät olivat kaikki samanlaisia\, kaikille julistettiin samaa riemuvuotta\, mutta maaperät olivat erilaisia. Kalliolla\, tien vieressä ja ohdakkeiden keskellä sana ei päässyt kantamaan satoa. \nOnko sinun sydämesi kivikova\, kuin peruskallio\, tai täytätkö elämäsi niin monenlaisilla rikkakasveilla\, ettei Jeesuksen sanoille jää enää sijaa? \nJeesus Nasaretilainen on se Jumalan Sana\, joka on lähtenyt Jumalan luota. Hän ei palaa tyhjin käsin lähettäjänsä luokse\, vaan tekee sen\, mitä varten hänet lähetettiinkin. Hän on vehnänjyvä\, joka putosi maahan\, jotta siemen kuollessaan lähtisi kasvamaan uutta elämää. Hän putosi Golgatan kalliolle\, hänet kiedottiin orjantappuroihin\, mutta juuri sillä teolla hän teki tyhjäksi kovasydämisyytemme ja lankeemuksemme. Hänessä kaikki kansat saavat siunauksen\, ja niin hän kantaa enemmän kuin satakertaisen sadon. \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri: vihreä.1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 44:24 27 Psalmi: Ps. 44:2–5 Hallelujasäe: Joh. 6:63\n1. lukukappale: Jes. 55:6–11 2. lukukappale: Ap.t. 16:9–15 Evankeliumi: Luuk. 8:4–15 \n\n1. lukukappale \nJes. 55:6–11 \nEtsikää Herraa silloin\, kun hänet löytää voidaan; huutakaa häntä avuksi\, kun hän läsnä on. Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja palatkoon Herran tykö\, niin hän armahtaa häntä\, ja meidän Jumalamme tykö\, sillä hänellä on paljon anteeksiantamusta. Sillä minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne\, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni\, sanoo Herra. Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata\, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne. Sillä niinkuin sade ja lumi\, joka taivaasta tulee\, ei sinne palaja\, vaan kostuttaa maan\, tekee sen hedelmälliseksi ja kasvavaksi\, antaa kylväjälle siemenen ja syöjälle leivän\, niin on myös minun sanani\, joka minun suustani lähtee: ei se minun tyköni tyhjänä palaja\, vaan tekee sen\, mikä minulle otollista on\, ja saa menestymään sen\, mitä varten minä sen lähetin. \n  \n2. lukukappale \nAp. t. 16:9–15 \nJa Paavali näki yöllä näyn: makedonialainen mies seisoi ja pyysi häntä sanoen: ”Tule yli Makedoniaan ja auta meitä”. Ja kun hän oli nähnyt sen näyn\, niin me kohta tahdoimme päästä lähtemään Makedoniaan\, sillä me käsitimme\, että Jumala oli kutsunut meitä julistamaan heille evankeliumia. \nKun nyt olimme purjehtineet Trooaasta\, kuljimme suoraan Samotrakeen\, ja seuraavana päivänä Neapoliin\, ja sieltä Filippiin\, joka on ensimmäinen kaupunki siinä osassa Makedoniaa\, siirtokunta. Siinä kaupungissa me viivyimme muutamia päiviä. \nJa sapatinpäivänä me menimme kaupungin portin ulkopuolelle\, joen rannalle\, jossa arvelimme olevan rukouspaikan\, ja istuimme sinne ja puhuimme kokoontuneille naisille. Ja eräs Lyydia niminen purppuranmyyjä Tyatiran kaupungista\, jumalaapelkääväinen nainen\, oli kuulemassa; ja Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vaarin siitä\, mitä Paavali puhui. Ja kun hänet ja hänen perhekuntansa oli kastettu\, pyysi hän meitä sanoen: ”Jos te pidätte minua Herraan uskovaisena\, niin tulkaa minun kotiini ja majailkaa siellä”. Ja hän vaati meitä. \n  \nEvankeliumi \nLuuk. 8:4–15 \nKun paljon kansaa kokoontui ja ihmisiä kulki joka kaupungista hänen tykönsä\, puhui hän vertauksella: ”Kylväjä meni kylvämään siementänsä. Ja hänen kylväessään putosi osa tien oheen ja tallautui\, ja taivaan linnut söivät sen. Ja osa putosi kalliolle\, ja oraalle noustuaan se kuivettui\, kun sillä ei ollut kosteutta. Ja osa putosi orjantappurain sekaan\, ja orjantappurat kasvoivat mukana ja tukahuttivat sen. Ja osa putosi hyvään maahan\, kasvoi ja teki satakertaisen hedelmän.” Tämän sanottuaan hän lausui suurella äänellä: ”Jolla on korvat kuulla\, se kuulkoon”. \nNiin hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä\, mitä tämä vertaus merkitsi. \nHän sanoi: ”Teidän on annettu tuntea Jumalan valtakunnan salaisuudet\, mutta muille ne esitetään vertauksissa\, että he\, vaikka näkevät\, eivät näkisi\, ja vaikka kuulevat\, eivät ymmärtäisi. Vertaus on tämä: siemen on Jumalan sana. Mitkä tien oheen putosivat\, ovat ne\, jotka kuulevat\, mutta sitten perkele tulee ja ottaa sanan pois heidän sydämestään\, etteivät he uskoisi ja pelastuisi. Ja mitkä kalliolle putosivat\, ovat ne\, jotka kuullessaan sanan ottavat sen ilolla vastaan\, mutta joilla ei ole juurta: ainoastaan ajaksi he uskovat ja kiusauksen hetkellä luopuvat. Mikä taas orjantappuroihin putosi\, ne ovat ne\, jotka kuulevat\, mutta vaeltaessaan tukehtuvat tämän elämän huoliin\, rikkauteen ja hekumoihin\, eivätkä tuota kypsää hedelmää. Mutta mikä hyvään maahan putosi\, ne ovat ne\, jotka sanan kuultuansa säilyttävät sen vilpittömässä ja hyvässä sydämessä ja tuottavat hedelmän kärsivällisyydessä. \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala! Suo armostasi Poikasi\, kansojen opettajan\, varjella meitäkin kaikesta vahingollisesta. Kuule meitä sinä\, joka elät ja hallitset Poikasi ja Pyhän Hengen kanssa iankaikkisesta iankaikkiseen! \n2. Herra Jumala\, taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua siitä\, että olet Poikasi Jeesuksen Kristuksen kautta kylvänyt pyhän sanasi keskuuteemme. Me rukoilemme sinua: valmista meitä Pyhällä Hengelläsi ahkerasti kuulemaan sanaasi\, kätkemään se hyvään sydämeen ja tuottamaan hedelmää kärsivällisyydessä. Varjele meitä\, ettemme anna synnin hallita vaan sinun voimallasi tukahdutamme sen ja kaikenlaisessa vainossa turvaudumme sinun apuusi. Jeesuksen Kristuksen meidän Herramme kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 44:24\, 27\nHeräjä\, miksi nukut\, Herra? Nouse\, älä |iäksi hylkää.\nNouse\, auta meitä ja lunasta meidät ar|mosi tähden. \n  \nPsalmi:\nPs. 44:2–5\nJumala\, me olemme omin korvin kuulleet\, meidän isämme ovat |meille kertoneet\, *\nminkä teon sinä teit heidän päivinänsä\, muinai|sina päivinä. \nSinä karkoitit kädelläsi pakanat\, mutta heidät |sinä istutit\, *\nsinä hävitit kansat\, mutta heidät |sinä levitit. \nSillä eivät he miekallansa valloit|taneet maata\, *\neikä heidän käsivartensa |heitä auttanut\, \nvaan sinun oikea kätesi\, sinun käsivartesi ja sinun kasvo|jesi valkeus\, *\nkoska sinä olit heihin |mielistynyt. \nSinä\, Jumala\, sinä olet minun |kuninkaani\, *\ntoimita Jaako|bille apu. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/2-sunnuntai-ennen-paastonaikaa-sexagesima-vsk1/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/02/Kirkkovuosi_1-vuosikerta_2_su-ennen-paastonaikaa.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20250216 DTEND;VALUE=DATE:20250217 DTSTAMP:20260604T131012 CREATED:20161202T121935Z LAST-MODIFIED:20250211T101823Z UID:4189-1739664000-1739750399@www.luterilainen.net SUMMARY:3. sunnuntai ennen paastonaikaa\, Septuagesima DESCRIPTION:Palkka tulee ansiosta\, ei armosta. Eikö kuulostakin tutulta? Usein nykyäänkin meidän ihmisten maailmassa palkkaus määräytyy tehdyn työn mukaan. Mitä enemmän ja paremmin teet työsi\, sitä enemmän saat palkkaa\, bonuksia tai vapaapäiviä. Tässä vertauksessaan Jumalan valtakunnasta Jeesus käyttää apunaan juuri tällaista kuvaa työn ja ansion suhteesta. Jeesus haluaa osoittaa\, että Jumalan valtakunnassa arvostukset kulkevat toista rataa. Siellä ei työstä saa palkkaa työn määrän tai laadun mukaan\, vaan palkanmaksajan tahdon mukaan. Jumalan valtakunnassa on hierarkia\, jumalallinen järjestys\, joka säätelee kaikkea ja saa kaiken toimimaan\, niin että vallitsee sopusointu ja ilo. Se\, joka tekee paljon\, ei koe tekevänsä liikaa\, vaikka saakin vain sen palkan\, minkä vähemmän tehnytkin saa. Tehtäviä on Jumalan valtakunnassa erilaisia\, niin kuin on myös erilaisia tekijöitä tehtäviä varten. Palkka ei ole kiinni ansiosta tai tehtävän laadusta\, vaan armosta. Jumala antaa minkä halua antaa\, koska rakastaa meitä kaikkia yhtä paljon. \nVertaus on siis suunnattu kaikkea sitä oman edun tavoittelua ja oman navan katsomista vastaan\, joka tahtoo palveluksistaan korvauksen\, vertaa itseään muihin\, ja pahastuu\, kun he saavat saman palkan\, vaikka ovat tehneet paljon vähemmän työtä tai erilaista työtä. Näin ei kuulu olla Jumalan valtakunnassa. Jumalan valtakunnassa työn teko on motivoitu ihan toisella tavalla. Työntekijöiden motivaatio on rakkaus Työnteettäjää kohtaan\, joka armostaan antaa ensin paikan valtakunnassaan ja sen jälkeen työtä tehtäväksi\, jotta Jumalan valtakunta voisi rakentua täyteen loistoonsa. \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri: vihreä.1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 13:6 Psalmi: Ps. 18:2–7 Hallelujasäe: Ps. 31:20\n1. lukukappale: Jer. 9:23–24 2. lukukappale: 1. Kor. 9:24–27 Evankeliumi: Matt. 20:1–16 \n\n1. lukukappale \nJer. 9:23–24 \nNäin sanoo Herra: Älköön viisas kerskatko viisaudestansa\, älköön väkevä kerskatko väkevyydestänsä\, älköön rikas kerskatko rikkaudestansa; vaan joka kerskaa\, kerskatkoon siitä\, että hän on ymmärtäväinen ja tuntee minut: että minä\, Herra\, teen laupeuden\, oikeuden ja vanhurskauden maan päällä. Sillä senkaltaisiin minä mielistyn\, sanoo Herra. \n  \n2. lukukappale \n1. Kor. 9:24–27 \nEttekö tiedä\, että jotka kilparadalla juoksevat\, ne tosin kaikki juoksevat\, mutta yksi saa voittopalkinnon? Juoskaa niinkuin hän\, että sen saavuttaisitte. Mutta jokainen kilpailija noudattaa itsensähillitsemistä kaikessa; he saadakseen vain katoavaisen seppeleen\, mutta me katoamattoman. Minä en siis juokse umpimähkään\, en taistele niinkuin ilmaan hosuen\, vaan minä kuritan ruumistani ja masennan sitä\, etten minä\, joka muille saarnaan\, itse ehkä joutuisi hyljättäväksi. \n  \nEvankeliumi \nMatt. 20:1–16 \nJeesus sanoi: \n”Sillä taivasten valtakunta on perheenisännän kaltainen\, joka varhain aamulla lähti ulos palkkaamaan työmiehiä viinitarhaansa. Ja kun hän oli sopinut työmiesten kanssa denarista päivältä\, lähetti hän heidät viinitarhaansa. Ja hän lähti ulos kolmannen hetken vaiheilla ja näki toisia seisomassa torilla joutilaina; ja hän sanoi heille: ’Menkää tekin minun viinitarhaani\, ja mikä kohtuus on\, sen minä annan teille’. Niin he menivät. Taas hän lähti ulos kuudennen ja yhdeksännen hetken vaiheilla ja teki samoin. Ja kun hän lähti ulos yhdennentoista hetken vaiheilla\, tapasi hän vielä toisia siellä seisomassa; ja hän sanoi heille: ’Miksi seisotte täällä kaiken päivää joutilaina?’ He sanoivat hänelle: ’Kun ei kukaan ole meitä palkannut’. Hän sanoi heille: ’Menkää tekin minun viinitarhaani’. \nMutta kun ilta tuli\, sanoi viinitarhan herra tilansa hoitajalle: ’Kutsu työmiehet ja maksa heille palkka\, viimeisistä alkaen ensimmäisiin asti’. Kun nyt tulivat ne\, jotka olivat saapuneet yhdennentoista hetken vaiheilla\, saivat he kukin denarin. Ja kun ensimmäiset tulivat\, luulivat he saavansa enemmän; mutta hekin saivat kukin denarin. Kun he sen saivat\, napisivat he perheen isäntää vastaan ja sanoivat: ’Nämä viimeiset ovat tehneet työtä vain yhden hetken\, ja sinä teit heidät meidän vertaisiksemme\, jotka olemme kantaneet päivän kuorman ja helteen’. Niin hän vastasi eräälle heistä ja sanoi: ’Ystäväni\, en minä tee sinulle vääryyttä; etkö sopinut minun kanssani denarista? Ota omasi ja mene. Mutta minä tahdon tälle viimeiselle antaa saman verran kuin sinullekin. Enkö saa tehdä omallani\, mitä tahdon? Vai onko silmäsi nurja sentähden\, että minä olen hyvä?’ \nNäin viimeiset tulevat ensimmäisiksi ja ensimmäiset viimeisiksi.” \n  \nRukoukset\n1. Laupias Jumala! Kuule kansasi rukous ja pelasta nimesi tähden armollisesti meidät\, jotka syystä kärsimme syntiemme vuoksi. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Rakas taivaallinen Isä! Anna meille armo hylätä maailma ja sen meno ja seurata koko elämällämme uskollisesti Poikaasi Jeesusta Kristusta. Varjele meitä ylpeydestä ja luottamasta itseemme. Pidä meidät nöyrinä\, niin että turvautuisimme ainoastaan sinun armoosi\, sen voimalla kestävästi uskoisimme sinuun ja lopulta saisimme iankaikkisen elämän. Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 13:6\nMutta minä turvaan |sinun armoosi; *\nriemuitkoon minun sydämeni sinun |avustasi. \n  \nPsalmi:\nPs. 18:2–7\nSydämestäni minä |rakastan sinua\, *\nHerra\, |minun voimani\, \nHerra\, minun kallioni\, linnani ja pelastajani\, minun |Jumalani\, *\nvuoreni\, jonka turviin minä pakenen\, minun kilpeni\, autuuteni sarvi ja |varustukseni. \nYlistetty olkoon Herra! – niin |minä huudan\, *\nja vihollisistani |minä pelastun. \nKuoleman paulat piirit|tivät minut\, *\nturmion virrat peljästyt|tivät minut. \nTuonelan paulat |kietoivat minut\, *\nkuoleman ansat yllät|tivät minut. \nAhdistuksessani minä |rukoilin Herraa *\nja huusin avuksi |Jumalaani; \nhän kuuli minun ääneni |temppelistänsä\, *\nja minun huutoni hänen edessään kohosi |hänen korviinsa. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/3-sunnuntai-ennen-paastonaikaa-septuagesima-vsk1/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/02/Kirkkovuosi_1-vuosikerta_3_su-ennen-paastonaikaa-1.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20250209 DTEND;VALUE=DATE:20250210 DTSTAMP:20260604T131012 CREATED:20161202T121935Z LAST-MODIFIED:20250205T200907Z UID:4188-1739059200-1739145599@www.luterilainen.net SUMMARY:5. sunnuntai loppiaisesta DESCRIPTION:Miksi maailmassa on niin paljon pahaa? Miksi kaikki ihmiset eivät pelastu? Jokaiselle meistä on varmaankin tullut mieleen tällaiset kysymykset. Tekstissämme ja sen selityksessä vähän myöhemmin saman luvun jakeissa 36–43 Jeesus osaltaan vastaa näihin kysymyksiin. \nTaivasten valtakunnan sanansaattajat kyllä kylvävät hyvää siementä\, evankeliumia Kristuksesta\, maailmaan – ihmisten keskelle –  mutta omaa siementään kylvää myös ”vihamies”. Kumpikin siemen itää ja kantaa hedelmää. Jumalan valtakunnan kansalaiset\, kristityt\, eivät voi tehdä sadonkorjuuta\, koska he eivät tunnista kuka on pyhä ja kuka on paha Jumalan silmissä. Tämän erottelun Jumala tekee itse aikojen lopulla\, kootessaan kaikki kansat viimeiselle tuomiolle. Jeesuksen vertaus loppuu tässä kohtaa tähän. Me saamme vastausta pahan ongelmaan: näin vain täytyy olla\, jotta ei korjattaisi pois hyvääkin siementä\, Jumalan valtakunnan kansalaisia. Me emme kuitenkaan saa kovinkaan tyydyttävää vastausta kysymykseen: miksi kaikki ihmiset eivät pelastu? Tämän kysymyksen Jeesus jättää avoimeksi tässä kohtaa. Hän vain kertoo\, että on olemassa kahdenlaista kylvöä ja kumpainenkin siemen itää ja kantaa hedelmää. Täydellistä vastausta kysymykseen\, miksi kaikki ihmiset eivät pelastu\, Jumalan sana ei tarjoa\, mutta jotain se kertoo kuitenkin. Kaikki ihmiset todella kootaan viimeiselle tuomiolle\, ja silloin tehdään erottelu\, jota ei ihmisvoimin voitu tehdä maan päällä. Silloin ne\, jotka turvaavat Jeesukseen Kristukseen omana syntiensä sovittajana pelastuvat\, ja pääsevät ikuiseen elämään Jumalan valtakuntaan\, Hänen kasvojensa eteen. Eivät omasta ansiostaan\, vaan Jeesuksen ansioiden tähden. Silloin ne\, jotka eivät turvaa Jeesukseen\, vaan johonkin muuhun\, todetaan laittomuuden tekijöiksi ja pahennukseksi ja heidät heitetään ”tuliseen pätsiin; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys” (j. 42). \nMeidän asiamme ei siis ole päättää\, kuka menee kadotukseen ja kuka pelastuu. Meidän tehtävämme on kylvää Jumalan sanaa\, evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta – maailman Vapahtajasta. Loppu on Jumalan käsissä. \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri: vihreä.1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: 1. Kor. 4:5 Psalmi: Ps. 37:1-9 Hallelujasäe: Ps. 11:4\n1. lukukappale: Hes. 33:10-16 2. lukukappale: Kol. 3:12-17 Evankeliumi: Matt. 13:24-30 \n\n1. lukukappale \nHes. 33:10–16 \nProfeetta Hesekielille tuli tämä Herran sana: \nJa sinä\, ihmislapsi! Sano Israelin heimolle: Näin te sanotte: ’Niin\, rikoksemme ja syntimme ovat meidän päällämme\, ja me riudumme niiden tähden. Kuinka me voisimme pysyä elossa?’ Sano heille: Niin totta kuin minä elän\, sanoo Herra\, Herra\, ei ole minulle mieleen jumalattoman kuolema\, vaan se\, että jumalaton kääntyy tieltänsä ja elää. Kääntykää\, kääntykää pois pahoilta teiltänne; ja minkätähden te kuolisitte\, Israelin heimo! \nJa sinä\, ihmislapsi! Sano kansasi lapsille: Vanhurskasta ei pelasta hänen vanhurskautensa sinä päivänä\, jona hän rikkoo\, ja jumalaton pääsee suistumasta turmioon jumalattomuutensa tähden sinä päivänä\, jona hän kääntyy pois jumalattomuudestaan\, ja vanhurskas ei voi elää vanhurskautensa turvin sinä päivänä\, jona hän syntiä tekee. Jos minä sanon vanhurskaalle\, että hän totisesti saa elää\, mutta hän sitten luottaa vanhurskauteensa ja tekee vääryyttä\, niin hänen vanhurskauttansa ei ensinkään muisteta\, vaan hän kuolee vääryydessään\, jota on tehnyt. Ja jos minä sanon jumalattomalle\, että hänen totisesti on kuoltava\, mutta hän kääntyy pois synnistänsä ja tekee oikeuden ja vanhurskauden – antaa takaisin\, tuo jumalaton\, pantin\, korvaa riistämänsä ja vaeltaa elämän käskyjen mukaan\, niin ettei vääryyttä tee – niin totisesti hän saa elää; ei hänen ole kuoltava. Hänen syntejänsä\, jotka hän on tehnyt\, ei ensinkään muisteta: hän on tehnyt oikeuden ja vanhurskauden\, hän totisesti saa elää. \n2. lukukappale \nKol. 3:12–17 \nPukeutukaa siis te\, jotka olette Jumalan valituita\, pyhiä ja rakkaita\, sydämelliseen armahtavaisuuteen\, ystävällisyyteen\, nöyryyteen\, sävyisyyteen\, pitkämielisyyteen\, kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi\, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi\, niin myös te antakaa. Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen\, mikä on täydellisyyden side. Ja vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha\, johon te olette kutsututkin yhdessä ruumiissa\, ja olkaa kiitolliset. Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa\, psalmeilla\, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla\, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne. Ja kaikki\, minkä teette sanalla tai työllä\, kaikki tehkää Herran Jeesuksen nimessä\, kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttansa. \nEvankeliumi \nMatt. 13:24–30 \nToisen vertauksen hän puhui heille sanoen: ”Taivasten valtakunta on verrattava mieheen\, joka kylvi hyvän siemenen peltoonsa. Mutta ihmisten nukkuessa hänen vihamiehensä tuli ja kylvi lustetta nisun sekaan ja meni pois. Ja kun laiho kasvoi ja teki hedelmää\, silloin lustekin tuli näkyviin. Niin perheenisännän palvelijat tulivat ja sanoivat hänelle: ’Herra\, etkö kylvänyt peltoosi hyvää siementä? Mistä siihen sitten on tullut lustetta?’ Hän sanoi heille: ’Sen on vihamies tehnyt’. Niin palvelijat sanoivat hänelle: ’Tahdotko\, että menemme ja kokoamme sen?’ Mutta hän sanoi: ’En\, ettette lustetta kootessanne nyhtäisi sen mukana nisuakin. Antakaa molempain kasvaa yhdessä elonleikkuuseen asti; ja elonaikana minä sanon leikkuumiehille: Kootkaa ensin luste ja sitokaa se kimppuihin poltettavaksi\, mutta nisu korjatkaa minun aittaani.'” \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala! Varjele kansaasi laupeudellasi\, että ne\, joilla on taivaallinen toivo\, säilyisivät siipiesi suojassa. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Herra Jumala\, taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua siitä\, että olet kylvänyt sydämiimme hyvän siemenen\, pyhän sanasi. Me rukoilemme sinua: suo tämän siemenen tuottaa meissä elävää hedelmää Pyhän Henkesi kautta\, ja suojele meitä pahalta viholliselta\, ettei hän saisi kylvää rikkaviljaa vehnämme sekaan. Varjele meitä suruttomuudesta\, pidä meitä sinun pelossasi ja auta meitä kaikissa kiusauksissa\, kunnes pääsemme täydelliseen autuuteen. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\n1. Kor. 4:5\nÄlkää sentähden lausuko mitään tuomiota\, ennenkuin aika on\, ennenkuin |Herra tulee\, *\njoka myös on saattava valoon pimeyden kätköt ja tuova ilmi sydänten |aivoitukset. \nPsalmi:\nPs. 37:1–9\nÄlä vihastu |pahain tähden\, *\nälä kadehdi väärin|tekijöitä. \nSillä niinkuin heinä heidät pian niitetään pois\, ja he |lakastuvat *\nniinkuin vi|hanta ruoho. \nTurvaa Herraan ja tee sitä\, |mikä hyvä on\, *\nasu maassa ja nou|data totuutta; \nsilloin sinulla on|ilo Herrassa\, *\nja hän antaa sinulle\, mitä sinun sydä|mesi halajaa. \nAnna tiesi Herran haltuun ja |turvaa häneen\, *\nkyllä |hän sen tekee. \nJa hän antaa sinun vanhurskautesi nousta |niinkuin valkeuden *\nja sinun oikeutesi niinkuin |keskipäivän. \nHiljenny Herran edessä ja |odota häntä. *\nÄlä vihastu siihen\, jonka tie menestyy\, mieheen\, joka juo|nia punoo. \nHerkeä vihasta ja |heitä kiukku\, *\nälä kiivastu\, se |on vain pahaksi. \nSillä pahat |hävitetään\, *\nmutta jotka Herraa odottavat\, |ne maan perivät. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/5-sunnuntai-loppiaisesta-vsk1/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/02/Kirkkovuosi_1-vuosikerta_5_su-Loppiaisesta.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20250202 DTEND;VALUE=DATE:20250203 DTSTAMP:20260604T131012 CREATED:20161202T121935Z LAST-MODIFIED:20250129T214433Z UID:4187-1738454400-1738540799@www.luterilainen.net SUMMARY:Kynttilänpäivä DESCRIPTION:Kirkkovuodessa tulee toinen toisensa jälkeen vastaan kirkkopyhiä\, jolloin kokoontunut seurakunta suuntaa kasvojaan kohti Jumalan kirkkautta ja valkeutta. Adventin aikaan joka sunnuntai lisääntyvät adventtikynttilät viestivät Jumalan kirkkauden lisääntymistä maan päällä – joka huipentuu lopulta todellisen Valon ihmiseksi tulemiseen Beetlehemin seimessä. Tämän jälkeen johdattaa tähden kirkkaus itäisten maiden tietäjät Jeesus-lapsen tykö. Pääsiäisenä pitkäperjantain ja hiljaisen lauantaina jälkeen\, Kristuksen ylösnousemus ja voitto kuolemasta tuo valkeuden kaikille kansoille. Kirkastussunnuntaina Kristus loistaa taivaallista kirkkautta. Näin siis kirkkaus ja valkeus ovat läsnä koko ajan kirkkovuoden kierrossa. \nKynttilänpäivänä ei kirkkaudessaan häviä muille Valon kirkkopyhille. Nyt Jumalan kirkkaus saapuu Jerusalemin temppeliin. Siitä meille kertoo Simeon kiitosvirrellään. Samaa kiitosvirttä laulamme jumalanpalveluksissa aina ehtoollisen päätteeksi. Mutta eikö Jumalan kirkkaus jo ollut Jerusalemin temppelissä? Vanhassa Testamentissa kerrotaan\, miten Jumala telttamajaili Israelin kansan keskellä. Tuota ilmestysmajaa eli tabernaakkelia seurasi Salomon rakennuttama Jerusalemin ensimmäinen temppeli. Herran kirkkaus täytti temppelin. Myöhemmin pakkosiirtolaisuuden aikaan Herran temppeli kuitenkin häpäistiin ja tuhottiin – Jumalan kirkkaus lähti temppelistä\, eikä enää palannut sinne. Herran kirkkaus ei palannut edes Serubbaabelin temppeliin pakkosiirtolaisuuden jälkeen. Jotakin parempaa oli luvassa! \nProfetiat ja lupaukset olivat olemassa Herran kirkkauden saapumisesta\, niin Hesekielin\, Haggain kuin Sakarjankin toimesta. Vihdoin Kristuksessa lupaukset täyttyvät. Simeonin sanat valkeudesta osoittavat Kristukseen. Jeesus on se todellinen Valkeus. Todellinen Jumalan kirkkaus\, joka on seurakuntansa ja kirkkonsa keskuudessa Sanan ja sakramenttiensa välityksellä. \n\nKynttilöitä: 6 Liturginen väri: valkoinen maanantaista lauantaihin vihreä.1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 48:10 Psalmi: Ps. 48:11–15 Hallelujasäe: Ps. 138:2\n1. lukukappale: Jes. 52:8–10 2. lukukappale: 2. Kor. 3:18–4:6 Evankeliumi: Luuk. 2:22–33 Vaihtoehtoisia saarnatekstejä Joh. 1:14–18 Joh. 12:35–36 \n\n1. lukukappale \nJes. 52:8–10 \nKuule! Vartijasi korottavat äänensä\, kaikki he riemuitsevat\, sillä he näkevät silmästä silmään\, kuinka Herra palajaa Siioniin. Huutakaa ilosta\, riemuitkaa\, kaikki te Jerusalemin rauniot\, sillä Herra lohduttaa kansansa\, lunastaa Jerusalemin. Herra paljastaa pyhän käsivartensa kaikkien kansojen nähden\, ja kaikki maan ääret saavat nähdä meidän Jumalamme autuuden. \n  \n2. lukukappale \n2. Kor. 3:18–4:6 \nMutta me kaikki\, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta\, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen\, niinkuin muuttaa Herra\, joka on Henki. \nSentähden\, kun meillä on tämä virka sen laupeuden mukaan\, joka on osaksemme tullut\, me emme lannistu\, vaan olemme hyljänneet kaikki häpeälliset salatiet\, niin ettemme vaella kavaluudessa emmekä väärennä Jumalan sanaa\, vaan julkituomalla totuuden me suositamme itseämme jokaisen ihmisen omalletunnolle Jumalan edessä. Mutta jos meidän evankeliumimme on peitossa\, niin se peite on niissä\, jotka kadotukseen joutuvat\, niissä uskottomissa\, joiden mielet tämän maailman jumala on niin sokaissut\, ettei heille loista valkeus\, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista\, hänen\, joka on Jumalan kuva. Sillä me emme julista itseämme\, vaan Kristusta Jeesusta\, että hän on Herra ja me teidän palvelijanne Jeesuksen tähden. Sillä Jumala\, joka sanoi: “Loistakoon valkeus pimeydestä”\, on se\, joka loisti sydämiimme\, että Jumalan kirkkauden tunteminen\, sen kirkkauden\, joka loistaa Kristuksen kasvoissa\, levittäisi valoansa. \n  \nEvankeliumi \nLuuk. 2:22–33 \nJa kun heidän puhdistuspäivänsä\, Mooseksen lain mukaan\, olivat täyttyneet\, veivät he hänet ylös Jerusalemiin asettaaksensa hänet Herran eteen  – niinkuin on kirjoitettuna Herran laissa: “Jokainen miehenpuoli\, joka avaa äidinkohdun\, luettakoon Herralle pyhitetyksi” – ja uhrataksensa\, niinkuin Herran laissa on säädetty\, parin metsäkyyhkysiä tai kaksi kyyhkysenpoikaa. \nJa katso\, Jerusalemissa oli mies\, nimeltä Simeon; hän oli hurskas ja jumalinen mies\, joka odotti Israelin lohdutusta\, ja Pyhä Henki oli hänen päällänsä. Ja Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut\, ettei hän ollut näkevä kuolemaa\, ennenkuin oli nähnyt Herran Voidellun. Ja hän tuli Hengen vaikutuksesta pyhäkköön. Ja kun vanhemmat toivat Jeesus-lasta sisälle tehdäkseen hänelle\, niinkuin tapa oli lain mukaan\, otti hänkin hänet syliinsä ja kiitti Jumalaa ja sanoi: \n“Herra\, nyt sinä lasket palvelijasi rauhaan menemään\, sanasi mukaan; sillä minun silmäni ovat nähneet sinun autuutesi\, jonka sinä olet valmistanut kaikkien kansojen nähdä\, valkeudeksi\, joka on ilmestyvä pakanoille\, ja kirkkaudeksi kansallesi Israelille”. \nJa hänen isänsä ja äitinsä ihmettelivät sitä\, mitä hänestä sanottiin. \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias\, iankaikkinen Jumala! Niin kuin ainoa Poikasi asetettiin ihmislapsena temppelissä eteesi\, niin anna meillekin\, köyhille lapsillesi\, se armo\, että me saisimme aina tulla pyhien kasvojesi eteen synnistä puhdistettuina\, pelkäämättä ja sinulle otollisina. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n2. Herra Jumala\, taivaallinen Isä\, joka olet antanut meille Poikasi Vapahtajaksi\, jotta hän olisi pakanoiden valo ja Israelin kirkkaus! Me rukoilemme sinua: valaise sydämemme\, että tuntisimme Kristuksessa armosi ja isäntahtosi\, turvautuisimme häneen perkelettä\, syntiä ja kadotusta vastaan ja perisimme hänen kauttaan iankaikkisen autuuden. Kuule rukouksemme Jeesuksen Kristuksen nimessä. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 48:9\nJumala\, me tutkistelemme sinun armo|asi *\nsinun |temppelissäsi. \n  \nPsalmi:\nPs. 48:11–15\nJumala\, niinkuin sinun nimesi\, niin ulottuu sinun ylistyksesi maan ääriin |saakka; *\nsinun oikea kätesi on vanhurs|kautta täynnä. \nSiionin vuori |iloitsee\, *\nJuudan tyttäret riemuitsevat sinun |tuomioistasi. \nKiertäkää Siion\, käykää sen |ympäri\, *\nluke|kaa sen tornit. \nTarkatkaa sen muurit\, kulkekaa sen |linnat\, *\nkertoaksenne niistä tule|valle polvelle. \nSillä tämä on Jumala\, meidän Jumalamme\, aina ja iankaikki|sesti; *\nhän johdattaa meitä |kuolemaan asti. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/kynttilanpaiva-vsk1/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/01/Kirkkovuosi_kynttilapyha.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20250126 DTEND;VALUE=DATE:20250127 DTSTAMP:20260604T131012 CREATED:20161202T121935Z LAST-MODIFIED:20250123T013540Z UID:4186-1737849600-1737935999@www.luterilainen.net SUMMARY:3. sunnuntai loppiaisesta DESCRIPTION:Kirkon historiassa monet ovat hienosti selittäneet tulevan sunnuntain evankeliumia. \nAugustinus sanoo\, ettei Jeesuksen päämääränä ollut astua roomalaisen centurion kodin sisään\, vaan hänen sydämeensä. Eihän itseriittoiselle fariseus Simonille ollut mitään hyötyä siitä\, että Jeesus vieraili hänen luonaan\, kun hänen sydämensä pysyi kuitenkin Herralta suljettuna. \nKrysostomos arvelee\, että sadanpäämiehellä oli jo valmiiksi vahva usko Jeesuksen sanan voimaan. Muutenhan hän olisi tuonut palvelijansa Jeesuksen luokse hänen kosketettavakseen. Roomalaisen pakanan usko oli jopa voimakkaampi\, kuin niiden neljän juutalaisen miehen\, jotka kantoivat paareilla ystävänsä Jeesuksen luokse ja purkivat katon tuosta talosta. Myös ristin juurella roomalaisen sotilaan usko oli voimakkaampi kuin monen juutalaisen. \nTheodor Mopsuestialainen kuvailee sotilaan päättelytaitoa: ”Minäkin olen ihminen. Mutta kuitenkin olen heidän herransa\, jotka on asetettu minun valtani alle. Sentähden ei ole mitään kummallista\, jos sinä joka olet saanut vallan Jumalalta\, voit käskeä sairautta ja se kaikkoaa pelkän sanan voimasta.” \nJeesus ei ole mikään ajallinen sotapäällikkö\, mutta taivaallinen kylläkin: ”Luuletko\, etten voisi rukoilla Isääni\, niin että hän lähettäisi heti minulle enemmän kuin kaksitoista legionaa enkeleitä?” (Matt. 26:53). Hyvät enkelinsä hän lähettää sinuakin varjelemaan. Hänen käskyään tottelevat tuulet ja aallot\, niin elävät kuin kuolleetkin\, niin riivaajat kuin enkelitkin ja ylipäätään koko luomakunta. Vaikket olekaan Jaakobin geneettinen jälkeläinen\, saat taivasten valtakunnassa asettua juhla-aterialle yhdessä Abrahamin\, Iisakin ja Jaakobin kanssa. Useinkin hän parantaa ajalliset vaivasi ja tautisi\, mutta evankeliumissa hän varsinaisesti paransi palvelijan uskon ja pelasti hänet ikuisuutta – ei tätä aikaa – silmällä pitäen. Usko ei ole sitä\, että minun tahtoni tapahtuu\, vaan sitä mitä sadanpäämies sanoo: ”Herra en ole sen arvoinen\, että astuisit kattoni alle. Sano vain sana\, niin palvelijasi pelastuu.” \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri: vihreä.1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 97:6 Psalmi: Ps. 102:16-23 Hallelujasäe: Ps. 97:9\n1. lukukappale: 5. Moos. 10:17-21 tai 1. Kun. 8:41-43 2. lukukappale: Room. 1:16-17 Evankeliumi: Matt. 8:5-13 \n\n1. lukukappale \n5. Moos. 10:17–21 \nSillä Herra\, teidän Jumalanne\, on jumalain Jumala ja herrain Herra\, suuri\, voimallinen ja peljättävä Jumala\, joka ei katso henkilöön eikä ota lahjusta\, joka hankkii orvolle ja leskelle oikeuden ja joka rakastaa muukalaista ja antaa hänelle ruuan ja vaatteen. Sentähden rakastakaa muukalaista\, sillä te olette itse olleet muukalaisina Egyptin maassa. Herraa\, sinun Jumalaasi\, pelkää\, häntä palvele\, hänessä riipu kiinni ja vanno hänen nimeensä. Hän on sinun ylistyksesi\, ja hän on sinun Jumalasi\, joka on tehnyt sinulle ne suuret ja peljättävät teot\, jotka sinun silmäsi ovat nähneet. \nTai: \n1. Kun. 8:41–43 \nSalomo ojensi kätensä taivasta kohti ja sanoi: \nMyös jos joku muukalainen\, joka ei ole sinun kansaasi Israelia\, tulee kaukaisesta maasta sinun nimesi tähden – sillä sielläkin kuullaan sinun suuresta nimestäsi\, väkevästä kädestäsi ja ojennetusta käsivarrestasi – jos hän tulee ja rukoilee kääntyneenä tähän temppeliin päin\, niin kuule taivaasta\, asuinpaikastasi\, häntä ja tee kaikki\, mitä muukalainen sinulta rukoilee\, että kaikki maan kansat tuntisivat sinun nimesi ja pelkäisivät sinua\, samoin kuin sinun kansasi Israel\, ja tulisivat tietämään\, että sinä olet ottanut nimiisi tämän temppelin\, jonka minä olen rakentanut. \n2. lukukappale \nRoom. 1:16–17 \nSillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima\, itsekullekin uskovalle pelastukseksi\, juutalaiselle ensin\, sitten myös kreikkalaiselle. Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon\, niinkuin kirjoitettu on: ”Vanhurskas on elävä uskosta”. \nEvankeliumi \nMatt. 8:5–13 \nJa kun hän saapui Kapernaumiin\, tuli hänen tykönsä sadanpäämies ja rukoili häntä ja sanoi: ”Herra\, minun palvelijani makaa kotona halvattuna ja on kovissa vaivoissa”. Hän sanoi hänelle: ”Minä tulen ja parannan hänet”. Mutta sadanpäämies vastasi ja sanoi: ”Herra\, en minä ole sen arvoinen\, että tulisit minun kattoni alle; vaan sano ainoastaan sana\, niin minun palvelijani paranee. Sillä minä itsekin olen toisen vallan alainen\, ja minulla on sotamiehiä käskyni alaisina\, ja minä sanon tälle: ’Mene’\, ja hän menee\, ja toiselle: ’Tule’\, ja hän tulee\, ja palvelijalleni: ’Tee tämä’\, ja hän tekee.” \nTämän kuultuaan Jeesus ihmetteli ja sanoi niille\, jotka häntä seurasivat: ”Totisesti minä sanon teille: en ole kenelläkään Israelissa löytänyt näin suurta uskoa. Ja minä sanon teille: monet tulevat idästä ja lännestä ja aterioitsevat Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin kanssa taivasten valtakunnassa; mutta valtakunnan lapset heitetään ulos pimeyteen; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.” Ja Jeesus sanoi sadanpäämiehelle: ”Mene. Niinkuin sinä uskot\, niin sinulle tapahtukoon.” Ja palvelija parani sillä hetkellä. \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias\, iankaikkinen Jumala! Katso armollisesti heikkouttamme ja tue meitä voimallisella oikealla kädelläsi. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen kautta. \n2. Rakas taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua siitä\, että Poikasi on opettanut meille tien\, joka vie elämään. Anna meille armoa oikein käsittää ja seurata totuuttasi\, jonka olet ilmoittanut hänessä. Suo meidän synnistä vapautettuina elää pyhästi ja siten tuntea pyhän sanasi voimaa. Valmista armollisesti tie sanasi julistamiselle kaikkien kansojen keskuudessa ja anna uskovillesi voimaa edistää valtakuntasi tulemista. Anna ihanan sadon kasvaa heidän kylvöstään\, niin että nimeäsi ylistettäisiin kaikissa maissa ja valtakuntasi tulisi luoksemme. Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 97:6\nTaivaat julistavat hänen |vanhurskauttansa\, *\nja kaikki kansat näkevät hänen |kunniansa. \n  \nPsalmi:\nPs. 102:16–23\nSilloin pakanat pelkäävät |Herran nimeä *\nja kaikki maan kuninkaat sinun |kunniaasi\, \nkun Herra |rakentaa Siionin *\nja ilmestyy |kunniassansa\, \nkun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen\, jotka ovat kaikkensa |menettäneet\, *\neikä enää heidän rukous|tansa hylkää. \nTämä kirjoitettakoon tule|valle polvelle\, *\nja kansa\, joka vastedes luodaan\, on kiit|tävä Herraa\, \nettä hän katseli pyhästä |korkeudestaan\, *\nettä Herra katsoi tai|vaasta maahan\, \nkuullaksensa |vankien huokaukset\, *\nvapauttaaksensa kuo|leman lapset\, \njotta Siionissa julistettaisiin |Herran nimeä *\nja hänen ylistystänsä Jeru|salemissa\, \nkun kaikki kansat kokoon|tuvat yhteen\, *\nja valtakunnat\, palve|lemaan Herraa. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/3-sunnuntai-loppiaisesta-vsk1/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/01/Kirkkovuosi_1-vuosikerta_3_su-Loppiaisesta.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20250119 DTEND;VALUE=DATE:20250120 DTSTAMP:20260604T131012 CREATED:20211122T092842Z LAST-MODIFIED:20250115T185222Z UID:11131-1737244800-1737331199@www.luterilainen.net SUMMARY:Pyhien muistopäivät: Piispa Henrik DESCRIPTION:Pyhä Henrik\, piispa ja marttyyri \nHarva Suomessa asuva ei ole koskaan kuullut piispa Henrikistä ja talonpoika Lallista. Tämä johtuu sekä Pyhän Henrikin surmavirrestä että Pyhän Henrikin legendasta. Itse Henrik oli historiallinen henkilö\, vaikka legendat hänestä voidaan ainakin tietyissä tapauksissa kyseenalaistaa. Itse Henrikistä ja hänen elämästään meillä on varsinaisesti hyvin vähän tietoa. \nTurun piispa Paavali Juusten kirjoittaa ”Suomen piispain kronikka” -teoksessaan Pyhästä Henrikistä seuraavasti: \n”Pyhä Henrik\, syntynyt Isossa-Britanniassa\, toisin sanoen Englannissa\, oli Uppsalan piispana (neljäntenä siinä arvossa) ennen kuin tämä kirkko korotettiin arkkipiispanistuimeksi. Kahden vuoden kuluttua hän Pyhän Erikin seuralaisena tuli Suomeen käännyttämään suomalaiset totisen Jumalan tuntemiseen ja palvelukseen\, ja kärsi itse vihdon seuraavana talvena marttyyrikuoleman. Tämä tapahtui vuonna 1150. Suomalaisten hyvin tuntema legenda todistaa\, minkä takia hän kärsi marttyyrikuoleman.” (Suomen piispain kronikka. 1956\, 15). – Kovin paljon ei siis piispa Juustenkaan meitä siis Henrikistä pysty valaisemaan. Lisäksi Juustenin antama Henrikin kuolinvuosiluku on todennäköisesti väärä. \nPiispa Henrik surmattiin ilmeisesti vuonna 1156 ja haudattiin Nousiaisten silloiseen kirkkoon\, mutta hänen luunsa siirrettiin vuonna 1300 Turun tuomiokirkkoon. (Nousiainen oli ennen Turkua Suomen kirkollisen elämän keskus; siellä sijaitsi piispan linnoitus.) Nykyisessä\, osittain jo 1200-luvun lopulta peräisin olevassa Nousiaisten Pyhän Henrikin kirkossa on Henrikin sarkofagi. \nPiispa Henrik kärsi marttyyrikuoleman. Todennäköisimmin hänen surmaajansa oli Lalli-niminen talonpoika. Miksi Lalli sitten tappoi Henrikin\, on epäselvää. Pyhän Henrikin muistopäivää vietetään 19. tammikuuta. \nMikä on pyhän Henrikin ja hänen muistamisensa merkitys tämän päivän kristitylle? Ainakin saamme olla kiitollisia siitä\, että hänen kaltaisiaan ihmisiä on tullut Suomeen. He toivat meille\, täyspakanoille suomalaisille evankeliumin. Samalla muistamme mitä Henrikille ja tuhansille muille lähetyssaarnaajille on maksanut heidän uskonsa ja julistuksensa: he kuolivat veritodistajina eli marttyyreina. Voimme rukoilla itsellemme ja kirkollemme uskollisuutta seurata Herraamme loppuun saakka. \nKs. myös marttyyrit \nLähteitä: \nAamenesta öylättiin – kirkon sanasto. Piispa Henrik. Suomen evankelis-luterilainen kirkko. https://evl.fi/sanasto/-/glossary/word/Piispa+Henrik \nJuusten\, Paavali. Suomen piispain kronikka. Chronicon Episcoporum Finlandensium. Henrik Gabriel porthanin mukaan suomensi Helmeri Winter. Otavan joulukirjanen 1956. Helsinki: Otava 1956. \nTapio\, Olavi. Nousiaisten Pyhän Henrikin kirkko. Nousiaisten seurakunta 1969.\nhttps://www.nousiaistenseurakunta.fi/pyhanhenrikinkirkko \nPalola\, Ari-Pekka. Maunu Tavast ja Olavi Maununpoika. Turun piispat 1412–1460. \nPyhä Henrik – Suomen taivaallinen suojelija. https://katolinen.fi/pyha-henrik-suomen-taivaallinen-suojelija/ \nSuomi kautta aikojen. Toim. Seppo Zetterberg ja Allan Tiitta. Helsinki: Valitut Palat\, 1992. \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri: punainen.1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 105:1 Psalmi: Ps. 145:1-7 Hallelujasäe: Dan. 12:3\n1. lukukappale: Jes. 52:7-10 2. lukukappale: Hepr. 13:7-8 tai 2. Tim. 2:8-13 Evankeliumi: Joh. 4:34-38 \n\n1. lukukappale\nJes. 52:7-10\nKuinka suloiset ovat vuorilla ilosanoman tuojan jalat\, hänen\, joka julistaa rauhaa\, ilmoittaa hyvän sanoman\, joka julistaa pelastusta\, sanoo Siionille: ”Sinun Jumalasi on kuningas!” Kuule! Vartijasi korottavat äänensä\, kaikki he riemuitsevat\, sillä he näkevät silmästä silmään\, kuinka Herra palajaa Siioniin. Huutakaa ilosta\, riemuitkaa\, kaikki te Jerusalemin rauniot\, sillä Herra lohduttaa kansansa\, lunastaa Jerusalemin. Herra paljastaa pyhän käsivartensa kaikkien kansojen nähden\, ja kaikki maan ääret saavat nähdä meidän Jumalamme autuuden. \n  \n2. lukukappale\nHepr. 13:7-8\nMuistakaa johtajianne\, jotka ovat puhuneet teille Jumalan sanaa; katsokaa\, kuinka heidän vaelluksensa on päättynyt\, ja seuratkaa heidän uskoansa. Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti. \n  \nTai:\n2. Tim. 2:8-13\nMuista Jeesusta Kristusta\, joka on kuolleista herätetty ja on Daavidin siementä minun evankeliumini mukaan\, jonka julistamisessa minä kärsin vaivaa\, kahleisiin asti\, niinkuin pahantekijä; mutta Jumalan sana ei ole kahlehdittu. Siitä syystä minä kärsin kaikki valittujen tähden\, että hekin saavuttaisivat pelastuksen\, joka on Kristuksessa Jeesuksessa\, ynnä iankaikkisen kirkkauden. Varma on tämä sana; sillä: jos olemme kuolleet yhdessä hänen kanssaan\, saamme myös hänen kanssaan elää; jos kärsimme yhdessä\, saamme hänen kanssaan myös hallita; jos kiellämme hänet\, on hänkin kieltävä meidät; jos me olemme uskottomat\, pysyy kuitenkin hän uskollisena; sillä itseänsä kieltää hän ei saata. \n  \nEvankeliumi\nJoh. 4:34-38\nJeesus sanoi heille: ”Minun ruokani on se\, että minä teen lähettäjäni tahdon ja täytän hänen tekonsa. Ettekö sano: ’Vielä on neljä kuukautta\, niin elonleikkuu joutuu’? Katso\, minä sanon teille: nostakaa silmänne ja katselkaa vainioita\, kuinka ne ovat valjenneet leikattaviksi. Jo nyt saa leikkaaja palkan ja kokoaa hedelmää iankaikkiseen elämään\, että kylväjä ja leikkaaja saisivat yhdessä iloita. Sillä tässä on se sana tosi\, että toinen on kylväjä\, ja leikkaaja toinen. Minä olen lähettänyt teidät leikkaamaan sitä\, josta te ette ole vaivaa nähneet; toiset ovat vaivan nähneet\, ja te olette päässeet heidän vaivansa hedelmille.” \n  \nRukoukset\n1. Herra Jeesus Kristus\, elävän Jumalan Poika.Sinä uskoit pelastuksen sanoman apostoleillesi\nja annoit palvelijoittesi tuoda sen maahamme. Kiitämme sinua Henrikistä\, uskollisesta todistajastasi. Olet kutsunut myös meidät\, syntiset ja arvottomat\, opetuslapsiksesi. Varusta meidät voimallasi\, jotta noudatamme käskyjäsi ja tunnustamme rohkeasti nimeäsi ihmisten keskellä. Anna koko elämämme olla kätkettynä evankeliumisi rauhaan ja iloon. Ylistys olkoon sinulle ikuisesti. \n2. Herra\, Jumalamme. Poikasi todistajia on vainottu ja surmattu kaikkina aikoina evankeliumin tähden. Pidä heidän muistonsa elävänä mielessämme. Vahvista meitä uskossa\, niin että meidänkin elämämme todistaisi voitosta\, jonka Kristus sai synnistä ja kuolemasta. Muista kaikkia\, joita meidän aikanamme vainotaan uskonsa vuoksi. Kuule rukouksemme Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n3. Ole ylistetty\, Herra Jumala\, joka olet lähettänytPoikasi Jeesuksen Kristuksen meille Vapahtajaksi ja antanut autuutesi valon koittaa kerran myös Suomen kansalle. Me kiitämme sinua siitä työstä\, jonka teit todistajasi\, marttyyripiispa Henrikin kautta. Sinun armostasi hän toi meille evankeliumin. Suo meidän seurata hänen esikuvaansa uskossa ja elämässä ja päästä perille iankaikkiseen valtakuntaasi. Rakkaan Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni\nPs. 68:4\nVanhurskaat iloitsevat ja riemuitsevat Jumalan kasvojen |edessä\,\nhe ihas|tuvat ilosta. \n  \nPsalmi\nPs. 145:1-7\nMinä kunnioitan sinua\, Jumalani\, sinä |kuningas\, *\nja kiitän sinun nimeäsi aina ja ian|kaikkisesti. \nJoka päivä minä kiitän |sinua *\nja ylistän sinun nimeäsi aina ja ian|kaikkisesti. \nSuuri on Herra ja sangen ylis|tettävä\, *\nja hänen suuruutensa on |tutkimaton. \nSukupolvi ylistää sukupolvelle sinun teko|jasi\, *\nja he julistavat sinun voimal|lisia töitäsi. \nSinun valtasuuruutesi kirkkautta ja |kunniaa *\nja sinun ihmeellisiä tekojasi minä tahdon |tutkistella. \nSinun peljättävien töittesi voimasta |puhutaan\, *\nsinun suurista teoistasi |minä kerron. \nJulistettakoon sinun suuren hyvyytesi |muistoa *\nja sinun vanhurskaudestasi |riemuittakoon. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/pyhien-muistopaivat-piispa-henrik-2/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Pyhien muistopäivät ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/01/Kirkkoisat_piispa_Henrik_muokattu.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20250119 DTEND;VALUE=DATE:20250120 DTSTAMP:20260604T131013 CREATED:20161202T121934Z LAST-MODIFIED:20250115T184558Z UID:4185-1737244800-1737331199@www.luterilainen.net SUMMARY:2. sunnuntai loppiaisesta DESCRIPTION:Tulevan sunnuntain evankeliumissa Jeesus muuttaa veden viiniksi Kaanan häissä. \nTunnusteolle löytyy puhuttelevia esikuvia Vanhasta liitosta. Mooses nosti sauvansa vetten ylle\, silloin Niilin vedet muuttuivat vereksi. Hän löi sauvallaan kivikallioon ja siitä kumpusi vesivirrat. Profeetta Elian aikana Sarpatin leski välttyi nälkäkuolemalta\, kun jauhot ja öljy eivät ehtynytkään hänen ruukuistaan. Elian oppilaan\, profeetta Elisan\, aikana toisen leskivaimon pojat välttyivät velkaorjuudelta\, kun öljyruukut täyttyivät ihmeellisesti ja äiti sai myytyä öljyn ja näin maksettua velkansa pois. \nNämä profeetat eivät tehneet tunnustekoja omalla voimallaan\, mutta Jeesus teki. Niilin muuttuminen vereksi julisti tuomiota ja kirousta\, Kaanan merkki julistaa puolestaan näkyvällä tavalla siunausta\, puhdistumista ja anteeksiantamusta. Kaanan pesuastiat olivat tarkoitetut ulkonaista rituaalista puhdistautumista varten\, mutta Jeesus tahtoi puhdistaa häävieraat sisäisesti. \nTavallisesti vanha viini on parempaa kuin uusi ja niin luonnostaan pitäisimme vanhaa liittoa uutta parempana. Pitäisimme Moosesta parempana kuin Jeesusta ja lakia parempana kuin evankeliumia. Tavallisesti juhlissa tarjotaan parempi viini ensin\, mutta Kaanan tunnusteko julistaa uuden liiton ylivertaisuutta vanhaan nähden. Vanha liitto osoittaa\, mihin meistä ei ollut\, mutta mihin Jeesuksesta oli. \nUusi liitto välittää Jeesuksen teot meidän osaksemme. \nNäin Kaanan häät julistavat sinulle: eukaristian viini on hänen verensä. Se puhdistaa sinut sisäisesti ja hengellisesti taivaallista jumalanpalvelusta varten\, taivalliseen hääjuhlaan kelpaavaksi. Uusi viini riittää jokaiselle häävieraalle\, se on riittävä maksu velkojesi poispyyhkimiseksi. \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri: vihreä.1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 105:1 Psalmi: Ps. 105:2–5 39–42 Hallelujasäe: Joh. 1:14\n1. lukukappale: 2. Kun. 4:1–7 tai Jes. 12:1–6 2. lukukappale: Room. 12:6–16 Evankeliumi: Joh. 2:1–11 \n\n1. lukukappale \n2. Kun. 4:1–7 \nEräs nainen\, profeetanoppilaan vaimo\, huusi Elisalle sanoen: ”Minun mieheni\, sinun palvelijasi\, kuoli\, ja sinä tiedät\, että palvelijasi oli herraapelkääväinen mies. Nyt velkoja tulee ottamaan minun molemmat poikani orjikseen.” Elisa sanoi hänelle: ”Mitä minä voin tehdä sinun hyväksesi? Sano minulle\, mitä sinulla on talossasi.” Hän vastasi: ”Palvelijattarellasi ei ole talossa muuta kuin öljyä sen verran\, kuin minä tarvitsen voidellakseni itseäni”. Silloin hän sanoi: ”Mene ja lainaa itsellesi astioita kylästä\, kaikilta naapureiltasi\, tyhjiä astioita\, tarpeeksi paljon. Mene sitten sisään\, sulje ovi jälkeesi ja poikiesi jälkeen ja kaada kaikkiin niihin astioihin. Ja aina kun astia on täysi\, nosta se syrjään.” \nNiin hän meni pois hänen tyköänsä ja sulki oven jälkeensä ja poikiensa jälkeen. Nämä toivat sitten hänelle astiat\, ja hän kaatoi niihin. Ja kun astiat olivat täynnä\, sanoi hän pojallensa: ”Tuo minulle vielä yksi astia”. Mutta hän vastasi hänelle: ”Ei ole enää astiata”. Silloin öljy tyrehtyi. Ja hän meni ja kertoi sen Jumalan miehelle. Tämä sanoi: ”Mene ja myy öljy ja maksa velkasi. Sinä ja poikasi elätte siitä\, mikä jää jäljelle.” \nTai: \nJes. 12:1–6 \nSinä päivänä sinä sanot: ”Minä kiitän sinua\, Herra\, sillä sinä olit minuun vihastunut\, mutta sinun vihasi asettui\, ja sinä lohdutit minua. Katso\, Jumala on minun pelastukseni; minä olen turvassa enkä pelkää\, sillä Herra\, Herra on minun väkevyyteni ja ylistysvirteni\, hän tuli minulle pelastukseksi.” Te saatte ilolla ammentaa vettä pelastuksen lähteistä. Ja sinä päivänä te sanotte: ”Kiittäkää Herraa\, julistakaa hänen nimeänsä\, tehkää hänen suuret tekonsa tiettäviksi kansain keskuudessa\, tunnustakaa\, että hänen nimensä on korkea. Veisatkaa ylistystä Herralle\, sillä jaloja töitä hän on tehnyt; tulkoot ne tunnetuiksi kaikessa maassa. Huutakaa ja riemuitkaa\, Siionin asukkaat\, sillä suuri on teidän keskellänne Israelin Pyhä.” \n  \n2. lukukappale \nRoom. 12:6–16 \nJa meillä on erilaisia armolahjoja sen armon mukaan\, mikä meille on annettu; jos jollakin on profetoimisen lahja\, käyttäköön sitä sen mukaan\, kuin hänellä uskoa on; Jos virka\, pitäköön virastaan vaarin; jos joku opettaa\, olkoon uskollinen opettamisessaan; jos kehoittaa\, niin kehoittamisessaan; joka antaa\, antakoon vakaasta sydämestä; joka on johtaja\, johtakoon toimellisesti; joka laupeutta harjoittaa\, tehköön sen iloiten. \nOlkoon rakkaus vilpitön\, kammokaa pahaa\, riippukaa hyvässä kiinni. Olkaa veljellisessä rakkaudessa helläsydämiset toisianne kohtaan; toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne. Älkää harrastuksessanne olko veltot; olkaa hengessä palavat; palvelkaa Herraa. Olkaa toivossa iloiset\, ahdistuksessa kärsivälliset\, rukouksessa kestävät. Pitäkää pyhien tarpeet ominanne; harrastakaa vieraanvaraisuutta. Siunatkaa vainoojianne\, siunatkaa\, älkääkä kirotko. Iloitkaa iloitsevien kanssa\, itkekää itkevien kanssa. \nOlkaa keskenänne yksimieliset. Älkää korkeita mielitelkö\, vaan tyytykää alhaisiin oloihin. \n  \nEvankeliumi \nJoh. 2:1–11 \nJa kolmantena päivänä oli häät Galilean Kaanassa\, ja Jeesuksen äiti oli siellä. Ja myös Jeesus ja hänen opetuslapsensa olivat kutsutut häihin. Ja kun viini loppui\, sanoi Jeesuksen äiti hänelle: ”Heillä ei ole viiniä”. Jeesus sanoi hänelle: ”Mitä sinä tahdot minusta\, vaimo? Minun aikani ei ole vielä tullut.” Hänen äitinsä sanoi palvelijoille: ”Mitä hän teille sanoo\, se tehkää”. \nNiin oli siinä juutalaisten puhdistamistavan mukaan kuusi kivistä vesiastiaa\, kukin kahden tai kolmen mitan vetoinen. Jeesus sanoi heille: ”Täyttäkää astiat vedellä”. Ja he täyttivät ne reunoja myöten. Ja hän sanoi heille: ”Ammentakaa nyt ja viekää edeskäyvälle”. Ja he veivät. Mutta kun edeskäypä maistoi vettä\, joka oli muuttunut viiniksi\, eikä tiennyt\, mistä se oli tullut – mutta palvelijat\, jotka veden olivat ammentaneet\, tiesivät sen – kutsui edeskäypä yljän ja sanoi hänelle: ”Jokainen panee ensin esille hyvän viinin ja sitten\, kun juopuvat\, huonomman. Sinä olet säästänyt hyvän viinin tähän asti.” \nTämän ensimmäisen tunnustekonsa Jeesus teki Galilean Kaanassa ja ilmoitti kirkkautensa; ja hänen opetuslapsensa uskoivat häneen. \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias\, iankaikkinen Jumala\, taivaan ja maan hallitsija! Me rukoilemme sinua: kuule armollisesti kansasi pyynnöt ja anna meidän nauttia rauhaasi kaikkina elämämme päivinä. Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Herra Jumala\, joka olet luonut miehen ja naisen\, käskenyt heidän astua avioliittoon ja siunannut heitä ruumiin hedelmällä! Sinä olet kuvannut avioliitolla rakkaan Poikasi Jeesuksen Kristuksen ja kirkon\, hänen morsiamensa salaisuutta. Me rukoilemme sinua pohjattomassa hyvyydessäsi: älä anna tämän luomuksesi\, säädöksesi ja siunauksesi vääristyä ja turmeltua\, vaan varjele se armollisesti meidän keskuudessamme Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 105:1\nKiittäkää Herraa\, julistakaa hänen |nimeänsä\, *\ntehkää hänen suuret tekonsa tiettäviksi kansojen |keskuudessa. \n  \nPsalmi:\nPs. 105:2–5\, 39–42\nLaulakaa hänelle\, |veisatkaa hänelle\, *\npuhukaa kaikista hänen |ihmeistänsä. \nHänen pyhä nimensä olkoon teidän |kerskauksenne; *\niloitkoon niiden sydän\, jotka et|sivät Herraa. \nKysykää Herraa ja |hänen voimaansa\, *\netsikää alati hänen |kasvojansa. \nMuistakaa hänen ihmetöitänsä\, jotka |hän on tehnyt\, *\nhänen ihmeitänsä ja hänen suunsa |tuomioita\, \nHän levitti |suojaksi pilven *\nja tulen valai|semaan yötä. \nHe pyysivät\, ja hän pani tulemaan |viiriäiset\, *\nja hän ravitsi heitä |taivaan leivällä. \nHän avasi kallion\, ja |vettä vuoti; *\nse juoksi virtana |kautta erämaan. \nSillä hän muisti |pyhän sanansa\, *\nmuisti Aabrahamia\, pal|velijaansa. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/2-sunnuntai-loppiaisesta-vsk1/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/01/Kirkkovuosi_1-vuosikerta_2_su-Loppiaisesta.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20250112 DTEND;VALUE=DATE:20250113 DTSTAMP:20260604T131013 CREATED:20161202T121932Z LAST-MODIFIED:20250109T011501Z UID:4184-1736640000-1736726399@www.luterilainen.net SUMMARY:1. sunnuntai loppiaisesta DESCRIPTION:Sunnuntain evankeliumissa on tuttu kohta Jeesuksen kasteesta. Tästä kasteesta alkaa hänen julkinen työnsä\, joka johtaa kerran ristinkuolemaan Golgatan keskimmäisellä ristillä. Johannes Kastaja ymmärrettävästi vastustelee Kristuksen pyyntöä tulla kastetuksi. Onhan Johannes julistanut\, että hänen toimittamansa kaste on kaste parannukseen\, ja mihin Kristus parannuksentekoa synnittömänä tarvitsisi. Samoin hän on julistanut\, että kerran on tuleva hän\, jonka kengänpaulaa Johannes ei olisi arvollinen päästämään. Ja nyt tämä mies seisookin Johanneksen edessä pyytäen kastetta. \nJeesuksen kasteessa tapahtuu jotakin aivan erityistä. Hänet voidellaan tehtäväänsä syntien sovittajana. Jordanin vesi\, jossa ihmiset ovat tunnustaneet syntinsä ja ottaneet kasteen parannukseen\, on mustana ihmisten synneistä. Nyt Kristus\, puhdas uhrikaritsa\, ottaa maailman synnit kannettavakseen viedäkseen ne kerran ristille. Tällä työllä on kolmiyhteisen Jumalan siunaus\, kuten näemme\, kun pyhä Henki kyyhkynä laskeutuu Jeesuksen päälle ja Isä Jumala sanoo taivaasta: ”Tämä on minun rakas Poikani\, johon minä olen mielistynyt”. \nJeesuksen kaste on siis oikeastaan täysin päinvastainen kuin meidän kasteemme. Siinä\, missä Kristus otti syntimme kantaakseen omassa kasteessaan\, meidät hänen tähtensä pestäänkin synnistä puhtaaksi. Syntinen luontomme hukutetaan ja nousemme Kristuksen kanssa uuteen elämään. Yhteistä näissä kasteissa on se\, että molemmissa on kolmiyhteinen Jumala läsnä\, sillä meidän kasteessamme emme toimi me\, vaan  Jumala\, joka pelastaa meidät synneistämme. \n\nKynttilöitä: 4 Liturginen väri: valkoinen.1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Jes. 12:3 Psalmi: Ps. 89:19–22 27–30 Hallelujasäe: Joh. 1:29\n1. lukukappale: Jes. 42:1–4 2. lukukappale: Tit. 3:4–7 Evankeliumi: Matt. 3:13–17 \n\n1. lukukappale \nJes. 42:1–4 \nKatso\, minun palvelijani\, jota minä tuen\, minun valittuni\, johon minun sieluni mielistyi. Minä olen pannut Henkeni häneen\, hän levittää kansakuntiin oikeuden. Ei hän huuda eikä korota ääntään\, ei anna sen kuulua kaduilla. Särjettyä ruokoa hän ei muserra\, ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta. Hän levittää oikeutta uskollisesti. Hän itse ei sammu eikä murru\, kunnes on saattanut oikeuden maan päälle\, ja merensaaret odottavat hänen opetustansa. \n  \n2. lukukappale \nTit. 3:4–7 \nMutta kun Jumalan\, meidän vapahtajamme\, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi\, pelasti hän meidät\, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta\, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta\, jonka Hengen hän runsaasti vuodatti meihin meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta\, että me vanhurskautettuina hänen armonsa kautta tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan. \n  \nEvankeliumi \nMatt. 3:13–17 \nSilloin Jeesus tuli Galileasta Jordanille Johanneksen tykö hänen kastettavakseen. Mutta tämä esteli häntä sanoen: ”Minun tarvitsee saada sinulta kaste\, ja sinä tulet minun tyköni!” Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Salli nyt; sillä näin meidän sopii täyttää kaikki vanhurskaus”. Silloin hän salli sen hänelle. Kun Jeesus oli kastettu\, nousi hän kohta vedestä\, ja katso\, taivaat aukenivat\, ja hän näki Jumalan Hengen tulevan alas niinkuin kyyhkysen ja laskeutuvan hänen päällensä. Ja katso\, taivaista kuului ääni\, joka sanoi: ”Tämä on minun rakas Poikani\, johon minä olen mielistynyt”. \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala! Suo taivaallisesta armostasi\, mitä kansasi anoo\, että se tuntisi ja toteuttaisi sinun tahtosi. Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta\, joka elää ja hallitsee sinun ja Pyhän Hengen kanssa yhdessä jumaluudessa iankaikkisesta iankaikkiseen.\n2. Laupias rakkauden Jumala! Me kiitämme sinua siitä\, että olet lähettänyt Poikasi maailmaan meidän ja kaikkien ihmisten syntien sovitukseksi ja vuodattanut hänen päälleen Pyhän Henkesi mittaamattomasti. Me kiitämme sinua myös siitä\, että olet pyhässä kasteessa ottanut meidät lapsiksesi ja kirkkautesi perillisiksi. Anna meille armo uskoa häneen sydämestämme sekä Henkesi voimaa palvella sinua kaikkina elämämme päivinä. Suo meidän viimein saada iankaikkinen autuus taivaallisessa valtakunnassasi. Sinun Poikasi\, Jeesuksen Kristuksen kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nJes. 12:3\nTe saatte ilolla ammentaa |vettä *\npelas|tuksen lähteistä. \n  \nPsalmi:\nPs. 89:19–22\, 27–30\nSillä meidän kilpemme on Herran |huomassa\, *\nmeidän kuninkaamme on Israelin |Pyhän huomassa. \nSilloin sinä näyssä puhuit hurskaillesi ja |sanoit: *\n”Minä olen pannut avun sankarin käteen\, olen kansan keskeltä korottanut |valittuni: \nminä olen löytänyt Daavidin\, palveli|jani\, *\nolen voidellut hänet pyhällä |öljylläni. \nMinun käteni on lujasti tukeva |häntä\, *\nminun käsivarteni on häntä |vahvistava. \nHän kutsuu minua: ’Sinä olet minun |isäni\, *\nsinä minun Jumalani ja pelas|tukseni kallio’. \nJa minä asetan hänet esi|koiseksi\, *\nmaan kuninkaista |korkeimmaksi. \nMinä säilytän armoni hänelle iankaikki|sesti\, *\nja minun liittoni hänen |kanssaan on luja. \nMinä annan hänen jälkeläistensä säilyä |iäti *\nja hänen valtaistuimensa niin kauan\, kuin |taivaat pysyvät. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt |on ja aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/1-sunnuntai-loppiaisesta-vsk1/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/01/Kirkkovuosi_1-vuosikerta_1_su-Loppiaisesta.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20250106 DTEND;VALUE=DATE:20250107 DTSTAMP:20260604T131013 CREATED:20161202T121932Z LAST-MODIFIED:20250102T093920Z UID:4183-1736121600-1736207999@www.luterilainen.net SUMMARY:Loppiainen\, Epifania DESCRIPTION:Loppiaisen evankeliumiteksti on jokaisessa vuosikerrassa sama. Tämä ”vanha joulu” – siten joskus on loppiaista kutsuttu – ja sen sanoma on hyvin tuttu. Itämaan tietäjien vierailu Herran Jeesuksen ja Hänen perheensä luona on myös kristillisen taiteen kuvatuimpia aiheita. Kuten muidenkin tuttujen tilanteiden\, tekstien ja ihmisten kohdalla\, myös loppiaisen evankeliumitekstiin liittyy ennakko-oletuksia\, oletuksia ja väärinkäsityksiä. Usein näistä tutuista teksteistä jää myös helposti huomaamatta tärkeitä asioita. \nKuulemme päivän evankeliumista mm. tietäjien eli maagien kysyvän: “Missä on se äsken syntynyt juutalaisten kuningas? Sillä me näimme hänen tähtensä itäisillä mailla ja olemme tulleet häntä kumartamaan.” – Tämä on jo sinänsä suuren ihmetyksen aihe tekstissämme. Herää kysymyksiä kuten: Mikä tähti? Missä itäisillä mailla? Ketkä ”me”? Miksi he tulivat kumartamaan ”juutalaisten kuningasta” jne. \nSitten teksti jatkuu: ”Kun kuningas Herodes sen kuuli\, hämmästyi hän ja koko Jerusalem hänen kanssaan. Ja hän kokosi kaikki kansan ylipapit ja kirjanoppineet ja kyseli heiltä\, missä Kristus oli syntyvä.” \nAinakin hieman hämmentävää on se\, että kuningas Herodes osaa yhdistää sanat ”juutalaisten kuningas” ja ”Kristus” toisiinsa. Herodes siis tietää\, että Kirjoitusten lupaama Messias (Kristus) on myös ”juutalaisten kuningas”. Hänhän alkaa tiedustelemaan Kristuksen syntymäpaikkaa Raamatun kirjoitusten perusteella\, kuultuaan ”juutalaisten kuninkaan syntymästä”. Herodes siis ainakin tietää jotain\, ehkä uskookin jotain Jumalan sanasta. Ja Hän ei ollut alkuaan edes israelilainen\, vaan idumealainen eli ei-juutalainen. \nSitäkin surkeampaa ja karmeampaa on se\, että Herodes saatuaan tietää ”juutalaisten kuninkaasta”\, Messiaasta\, haluaa tappaa Hänet. Tästähän kehkeytyy sitten Betlehemin poikalasten joukkomurha. Juutalaisten kuninkaan kuolema antaa kuitenkin odottaa itseään. Myös loppiainen viittaa lopulta Kristuksen kärsimykseen ja kuolemaan\, sillä lukihan Herramme pään päällä Hänen roikkuessaan ristillä: ”Jeesus Nasaretilainen\, juutalaisten kuningas.” \nHerodes on meille tässä kuvaus jokaisesta ihmisestä\, joka syntyy tähän maailmaan. Me vihaamme Jumalaa ja haluamme elää oman tahtomme mukaan. Tahdomme esimerkiksi pitää kiinni asemastamme ja vallastamme\, vaikka sitten äärimmäisin keinoin\, kuten Herodes. Ilman Jumalan ennättävää armoa Kristuksessa Jeesuksessa olemme kaikki hukassa. Jumalan kiitos\, Hän lähetti Poikansa juuri tällaisten keskelle! \n\nKynttilöitä: 6 Liturginen väri: valkoinen.1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: 1. Aik. 29:11 Psalmi: Ps. 72:1–3 8–12 Hallelujasäe: Ps. 117:1\n1. lukukappale: Jes. 60:1–6 2. lukukappale: Ef. 3:2–9 Evankeliumi: Matt. 2:1–12 Vaihtoehtoisia saarnatekstejä Joh. 8:12 Joh. 12:44–47 Luuk. 11:29–32 \n\n1. lukukappale \nJes. 60:1–6 \nNouse\, ole kirkas\, sillä sinun valkeutesi tulee\, ja Herran kunnia koittaa sinun ylitsesi. Sillä katso\, pimeys peittää maan ja synkeys kansat\, mutta sinun ylitsesi koittaa Herra\, ja sinun ylläsi näkyy hänen kunniansa. Kansat vaeltavat sinun valkeuttasi kohti\, kuninkaat sinun koitteesi kirkkautta kohti. Nosta silmäsi\, katso ympärillesi: kaikki nämä ovat kokoontuneet\, tulevat sinun tykösi; sinun poikasi tulevat kaukaa\, sinun tyttäriäsi kainalossa kannetaan. Silloin sinä saat sen nähdä\, ja sinä loistat ilosta\, sinun sydämesi sykkii ja avartuu\, kun meren aarteet kääntyvät sinun tykösi\, kansojen rikkaudet tulevat sinulle. Kamelien paljous peittää sinut\, Midianin ja Eefan varsat; kaikki tulevat Sabasta\, kantavat kultaa ja suitsutusta ja Herran ylistystä ilmoittavat. \n  \n2. lukukappale \nEf. 3:2–9 \nOlette kaiketi kuulleet siitä Jumalan armon taloudenhoidosta\, mikä on minulle teitä varten annettu\, että näet tämä salaisuus on ilmestyksen kautta tehty minulle tiettäväksi\, niinkuin olen siitä edellä lyhyesti kirjoittanut; josta te sitä lukiessanne voitte huomata\, kuinka perehtynyt minä olen Kristuksen salaisuuteen\, jota menneiden sukupolvien aikana ei ole ihmisten lapsille tiettäväksi tehty\, niinkuin se nyt Hengessä on ilmoitettu hänen pyhille apostoleilleen ja profeetoille: että näet pakanatkin ovat kanssaperillisiä ja yhtä ruumista ja osallisia lupaukseen Kristuksessa Jeesuksessa evankeliumin kautta\, jonka palvelijaksi minä olen tullut Jumalan armon lahjan kautta\, joka minulle on annettu hänen voimansa vaikutuksesta. Minulle\, kaikista pyhistä halvimmalle\, on annettu tämä armo: julistaa pakanoille evankeliumia Kristuksen tutkimattomasta rikkaudesta ja saattaa kaikille ilmeiseksi\, mitä on sen salaisuuden taloudenhoito\, joka ikuisista ajoista asti on ollut kätkettynä Jumalassa\, kaiken Luojassa. \n  \nEvankeliumi \nMatt. 2:1–12 \nKun Jeesus oli syntynyt Juudean Beetlehemissä kuningas Herodeksen aikana\, niin katso\, tietäjiä tuli itäisiltä mailta Jerusalemiin\, ja he sanoivat: ”Missä on se äsken syntynyt juutalaisten kuningas? Sillä me näimme hänen tähtensä itäisillä mailla ja olemme tulleet häntä kumartamaan.” Kun kuningas Herodes sen kuuli\, hämmästyi hän ja koko Jerusalem hänen kanssaan. Ja hän kokosi kaikki kansan ylipapit ja kirjanoppineet ja kyseli heiltä\, missä Kristus oli syntyvä. He sanoivat hänelle: ”Juudean Beetlehemissä; sillä näin on kirjoitettu profeetan kautta: ’Ja sinä Beetlehem\, sinä Juudan seutu\, et suinkaan ole vähäisin Juudan ruhtinasten joukossa\, sillä sinusta on lähtevä hallitsija\, joka kaitsee minun kansaani Israelia’.” Silloin Herodes kutsui salaa tietäjät tykönsä ja tutkiskeli heiltä tarkoin\, mihin aikaan tähti oli ilmestynyt. Ja hän lähetti heidät Beetlehemiin sanoen: ”Menkää ja tiedustelkaa tarkasti lasta; ja kun sen löydätte\, niin ilmoittakaa minulle\, että minäkin tulisin häntä kumartamaan”. Kuultuaan kuninkaan sanat he lähtivät matkalle; ja katso\, tähti\, jonka he olivat itäisillä mailla nähneet\, kulki heidän edellään\, kunnes se tuli sen paikan päälle\, jossa lapsi oli\, ja pysähtyi siihen. Nähdessään tähden he ihastuivat ylen suuresti. Niin he menivät huoneeseen ja näkivät lapsen ynnä Marian\, hänen äitinsä. Ja he lankesivat maahan ja kumarsivat häntä\, avasivat aarteensa ja antoivat hänelle lahjoja: kultaa ja suitsuketta ja mirhaa. Ja Jumala kielsi heitä unessa Herodeksen tykö palaamasta\, ja he menivät toista tietä takaisin omaan maahansa. \n  \nRukous\nHerra Jumala\, joka tähden johdattamana toit pakanat ainoan Poikasi Jeesuksen Kristuksen luo! Anna meille armosi\, että mekin\, jotka nyt uskon kautta tunnemme sinut\, pääsisimme pyhän sanasi valon johdattamana taivaaseen\, katselemaan kunniasi kirkkautta. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n  \nPäivän Psalmi \nAntifoni:\n1. Aik. 29:11\nSinun\, Herra\, on suuruus ja väkevyys ja loisto ja kunnia ja |kirkkaus\, *\nsillä sinun on kaikki taivaassa |ja maan päällä. \n  \nPsalmi:\nPs. 72:1–3\, 8–12\nJumala\, anna kuninkaan tuomita\, niinkuin sinä |tuomitset\, *\nanna vanhurskautesi |kuninkaan pojalle. \nTuomitkoon hän sinun kansaasi vanhurs|kaasti *\nja sinun kurjiasi |oikeuden mukaan. \nVuoret kantakoot rauhaa |kansalle\, *\nniin myös kukkulat\, vanhurs|kauden voimasta. \nHallitkoon hän merestä |mereen *\nja Eufrat-virrasta maan |ääriin saakka. \nHänen edessänsä erämaan asujat polvis|tuvat\, *\nja hänen vihollisensa |nuolevat tomua. \nTarsiin ja saarten kuninkaat tuovat |lahjoja\, *\nSaban ja Seban kuninkaat |veroa maksavat. \nHäntä kumartavat kaikki |kuninkaat\, *\nkaikki kansakunnat palve|levat häntä. \nSillä hän pelastaa köyhän\, joka apua |huutaa\, *\nkurjan ja sen\, jolla ei |auttajaa ole. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt |on ja aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/loppiainen-epifania-vsk1/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/01/Kirkkovuosi_1-vuosikerta_Loppiainen.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20250105 DTEND;VALUE=DATE:20250106 DTSTAMP:20260604T131013 CREATED:20210713T092753Z LAST-MODIFIED:20250102T093808Z UID:10766-1736035200-1736121599@www.luterilainen.net SUMMARY:2. sunnuntai joulusta DESCRIPTION:Kirkkopyhän evankeliumitekstissä tapaamme 12-vuotiaan Jeesuksen yhdessä vanhempiensa Marian ja Joosefin kanssa ja keskustelemassa temppelissä kirjanoppineiden kanssa. Luukkaan tallettama katkelma on ainut kohta koko evankeliumeissa\, jossa saamme tavata nuoren Jeesuksen. \nMoni on evankeliumeita lukiessaan saattanut pohtia\, millainen oli Jeesuksen kasvutarina lapsuudessa ja nuoruudessa. Miten hänelle selvisi oma missionsa Jumalan Poikana\, eli se yhteinen missio Isän kanssa\, hänen tahtonsa täyttämiseksi? Mikään evankeliumien kohta ei varsinaisesti anna vastausta näihin kysymyksiin\, mutta tämä Luukkaan evankeliumin kohta antaa jotakin osviittaa. \nKuten evankeliumeita yleensäkin\, tämäkin kohta tulee lukea sen tosiasian läpi\, että Jeesus on tosi Jumala ja tosi ihminen. Lapsena hän ei ollut sellainen ihmelapsi\, joka olisi leijutellut kiviä ilmassa ja osannut kertolaskutaulukon ulkoa takaperin kaksivuotiaana. Jeesus kasvoi ihmisenä\, kuin kuka tahansa meistä. Mikä Jeesuksen kasvusta tekee erityistä\, on se\, että hän on Isä Jumalan Poika. Jeesusta ei vaivannut synti\, kuten muita ihmisiä. Lisäksi hänellä oli aivan erityislaatuinen suhde Jumalaan\, olihan hänen Isänsä nimenomaan Jumala. Katkeamaton yhteys Isän kanssa ja Jumalan suosio avasivat Jeesuksen ymmärrystä ja viisautta tavalla\, jota meidän on vaikea edes ymmärtää. Hän oli 12-vuotias poika\, mutta jo tuossa vaiheessa hän selkeästi ilmaisi olevansa Isänsä Poika –– ja kaipasi päästä hoitamaan Isänsä asioita. \nTuo hetki koitti vasta lähes kaksi vuosikymmentä myöhemmin\, kun Jeesus aloitti julkisen toimintansa Johanneksen kasteelta. Sitä ennen hän oli kuuliainen ja alamainen vanhemmilleen Nasaretissa. Tässä Jeesus antaa mainion esimerkin jokaiselle kristitylle; kuuliaisuus Jumalaa ja lähimmäisiä kohtaan. Hänen kauttaan tällainen rakastaminen on mahdollista kaikille Jumalan lapsille. \n\n Kynttilöitä: 4 Liturginen väri: valkoinen 1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 27:4 Psalmi: Ps. 84:2–5\, 11–12 Hallelujasäe: Ps. 100:4\n1. lukukappale: 1. Kun. 8:20\, 27–30 2. lukukappale: Hepr. 3:1–6 tai Ilm. 4:2–11 Evankeliumi: Luuk. 2:41–52 \n\n1. lukukappale\n1. Kun. 8:20\, 27–30\nJa Herra on täyttänyt sanansa\, jonka hän puhui: minä olen noussut isäni Daavidin sijalle ja istun Israelin valtaistuimella\, niinkuin Herra puhui\, ja minä olen rakentanut temppelin Herran\, Israelin Jumalan\, nimelle. Mutta asuuko todella Jumala maan päällä? Katso\, taivaisiin ja taivasten taivaisiin sinä et mahdu; kuinka sitten tähän temppeliin\, jonka minä olen rakentanut! Käänny kuitenkin palvelijasi rukouksen ja anomisen puoleen\, Herra\, minun Jumalani\, niin että kuulet huudon ja rukouksen\, jonka palvelijasi tänä päivänä rukoilee sinun edessäsi\, ja että silmäsi ovat yöt ja päivät avoinna tätä temppeliä kohti\, tätä paikkaa kohti\, josta sinä olet sanonut: ’Minun nimeni on asuva siellä’\, niin että kuulet rukouksen\, jonka palvelijasi tähän paikkaan päin kääntyneenä rukoilee. Kuule palvelijasi ja kansasi Israelin rukous\, jonka he rukoilevat tähän paikkaan päin kääntyneinä; kuule asuinpaikastasi\, taivaasta\, ja kun kuulet\, niin anna anteeksi. \n  \n2. lukukappale\nHepr. 3:1–6\nSentähden\, pyhät veljet\, jotka olette taivaallisesta kutsumuksesta osalliset\, kiinnittäkää mielenne meidän tunnustuksemme apostoliin ja ylimmäiseen pappiin\, Jeesukseen\, joka on uskollinen asettajalleen\, niinkuin Mooseskin oli ”uskollinen koko hänen huoneessansa”. Sillä hänen on Moosekseen verraten katsottu ansaitsevan niin paljoa suuremman kirkkauden\, kuin huoneen rakentajan kunnia on suurempi kuin huoneen. Sillä jokainen huone on jonkun rakentama\, mutta kaiken rakentaja on Jumala. Ja Mooses tosin oli ”palvelijana uskollinen koko hänen huoneessansa”\, todistukseksi siitä\, mikä vastedes piti sanottaman\, mutta Kristus on uskollinen Poikana\, hänen huoneensa haltijana; ja hänen huoneensa olemme me\, jos loppuun asti pidämme vahvana toivon rohkeuden ja kerskauksen. \nTAI:\nIlm. 4:2–11\nJa kohta minä olin hengessä. Ja katso\, taivaassa oli valtaistuin\, ja valtaistuimella oli istuja. Ja istuja oli näöltänsä jaspis- ja sardionkiven kaltainen; ja valtaistuimen ympärillä oli taivaankaari\, näöltänsä smaragdin kaltainen. Ja valtaistuimen ympärillä oli kaksikymmentä neljä valtaistuinta\, ja niillä valtaistuimilla istui kaksikymmentä neljä vanhinta\, puettuina valkeihin vaatteisiin\, ja heillä oli päässänsä kultaiset kruunut. Ja valtaistuimesta lähti salamoita ja ääniä ja ukkosen jylinää; ja valtaistuimen edessä paloi seitsemän tulisoihtua\, jotka ovat ne seitsemän Jumalan henkeä. Ja valtaistuimen edessä oli ikäänkuin lasinen meri\, kristallin näköinen; ja valtaistuimen keskellä ja valtaistuimen ympärillä oli neljä olentoa\, edestä ja takaa silmiä täynnä. Ja ensimmäinen olento oli leijonan näköinen\, ja toinen olento nuoren härän näköinen\, ja kolmannella olennolla oli ikäänkuin ihmisen kasvot\, ja neljäs olento oli lentävän kotkan näköinen. Ja niillä neljällä olennolla oli kullakin kuusi siipeä\, ja ne olivat yltympäri ja sisältä silmiä täynnä. Ja ne sanoivat lakkaamatta yötä päivää: ”Pyhä\, pyhä\, pyhä on Herra Jumala\, Kaikkivaltias\, joka oli ja joka on ja joka tuleva on”. Ja niin usein kuin olennot antavat ylistyksen\, kunnian ja kiitoksen hänelle\, joka valtaistuimella istuu\, joka elää aina ja iankaikkisesti\, lankeavat ne kaksikymmentä neljä vanhinta hänen eteensä\, joka valtaistuimella istuu\, ja kumartaen rukoilevat häntä\, joka elää aina ja iankaikkisesti\, ja heittävät kruununsa valtaistuimen eteen sanoen: ”Sinä\, meidän Herramme ja meidän Jumalamme\, olet arvollinen saamaan ylistyksen ja kunnian ja voiman\, sillä sinä olet luonut kaikki\, ja sinun tahdostasi ne ovat olemassa ja ovat luodut”. \n  \nEvankeliumi\nLuuk. 2:41–52\nJa hänen vanhempansa matkustivat joka vuosi Jerusalemiin pääsiäisjuhlille. Hänen ollessaan kaksitoistavuotias he niinikään vaelsivat ylös sinne juhlan tavan mukaan. Ja kun ne päivät olivat kuluneet ja he lähtivät kotiin\, jäi poikanen Jeesus Jerusalemiin\, eivätkä hänen vanhempansa sitä huomanneet. He luulivat hänen olevan matkaseurueessa ja kulkivat päivänmatkan ja etsivät häntä sukulaisten ja tuttavien joukosta; mutta kun eivät löytäneet\, palasivat he Jerusalemiin etsien häntä. Ja kolmen päivän kuluttua he löysivät hänet pyhäköstä\, jossa hän istui opettajain keskellä kuunnellen heitä ja kysellen heiltä. Ja kaikki\, jotka häntä kuulivat\, ihmettelivät hänen ymmärrystänsä ja vastauksiansa. Ja hänet nähdessään hänen vanhempansa hämmästyivät\, ja hänen äitinsä sanoi hänelle: ”Poikani\, miksi meille näin teit? Katso\, sinun isäsi ja minä olemme huolestuneina etsineet sinua.” Niin hän sanoi heille: ”Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet\, että minun pitää niissä oleman\, mitkä minun Isäni ovat?” Mutta he eivät ymmärtäneet sitä sanaa\, jonka hän heille puhui. Ja hän lähti heidän kanssansa ja tuli Nasaretiin ja oli heille alamainen. Ja hänen äitinsä kätki kaikki nämä sanat sydämeensä. Ja Jeesus varttui viisaudessa ja iässä ja armossa Jumalan ja ihmisten edessä. \n  \nRukous\nHerra Jumala\, joka olet niiden voima\, jotka huutavat sinua avukseen\, kuule armollisesti rukouksemme! Koska ihminen ei heikkoutensa vuoksi saa aikaan mitään ilman sinua\, niin auta armollasi\, että täyttäisimme käskysi ja kelpaisimme sinulle sekä sanoin että teoin. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 27:4\nYhtä minä rukoilen Herralta\, sitä minä |pyydän: *\nettä saisin asua Herran huoneessa kaiken |elinaikani. \n  \nPsalmi:\nPs. 84:2–5\, 11–12\nKuinka ihanat ovat sinun asuinsijasi\, Herra |Sebaot! *\nMinun sieluni ikävöitsee ja halajaa Herran esikartanoihin\, minun sydämeni ja ruumiini pyrkii riemuiten elävää |Jumalaa kohti. \nLöysihän lintunen majan ja pääskynen pesän\, johon se poikasensa |laskee: *\nsinun alttarisi\, Herra Sebaot\, minun kuninkaani ja minun |Jumalani. \nAutuaat ne\, jotka sinun huoneessasi |asuvat! *\nHe kiittävät |sinua alati. \nSillä yksi päivä sinun esikartanoissasi on parempi kuin tuhat |muualla; *\nmieluummin minä olen vartijana Jumalani huoneen kynnyksellä\, kuin asun jumalatto|mien majoissa. \nSillä Herra Jumala on aurinko ja |kilpi; *\nHerra antaa armon ja kunnian\, ei hän kiellä hyvää niiltä\, jotka nuhteettomasti |vaeltavat. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt |on ja aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/2-sunnuntai-joulusta-vsk1/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/01/Kirkkovuosi_1_vuosikerta_2-su-Joulusta.jpg END:VEVENT END:VCALENDAR