BEGIN:VCALENDAR
VERSION:2.0
PRODID:-//Luterilainen.net - ECPv6.16.3//NONSGML v1.0//EN
CALSCALE:GREGORIAN
METHOD:PUBLISH
X-ORIGINAL-URL:https://www.luterilainen.net
X-WR-CALDESC:Tapahtumat Luterilainen.net
REFRESH-INTERVAL;VALUE=DURATION:PT1H
X-Robots-Tag:noindex
X-PUBLISHED-TTL:PT1H
BEGIN:VTIMEZONE
TZID:Europe/Helsinki
BEGIN:DAYLIGHT
TZOFFSETFROM:+0200
TZOFFSETTO:+0300
TZNAME:EEST
DTSTART:20230326T010000
END:DAYLIGHT
BEGIN:STANDARD
TZOFFSETFROM:+0300
TZOFFSETTO:+0200
TZNAME:EET
DTSTART:20231029T010000
END:STANDARD
BEGIN:DAYLIGHT
TZOFFSETFROM:+0200
TZOFFSETTO:+0300
TZNAME:EEST
DTSTART:20240331T010000
END:DAYLIGHT
BEGIN:STANDARD
TZOFFSETFROM:+0300
TZOFFSETTO:+0200
TZNAME:EET
DTSTART:20241027T010000
END:STANDARD
BEGIN:DAYLIGHT
TZOFFSETFROM:+0200
TZOFFSETTO:+0300
TZNAME:EEST
DTSTART:20250330T010000
END:DAYLIGHT
BEGIN:STANDARD
TZOFFSETFROM:+0300
TZOFFSETTO:+0200
TZNAME:EET
DTSTART:20251026T010000
END:STANDARD
BEGIN:DAYLIGHT
TZOFFSETFROM:+0200
TZOFFSETTO:+0300
TZNAME:EEST
DTSTART:20260329T010000
END:DAYLIGHT
BEGIN:STANDARD
TZOFFSETFROM:+0300
TZOFFSETTO:+0200
TZNAME:EET
DTSTART:20261025T010000
END:STANDARD
END:VTIMEZONE
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20250223
DTEND;VALUE=DATE:20250224
DTSTAMP:20260604T153159
CREATED:20161202T121938Z
LAST-MODIFIED:20250220T091309Z
UID:4190-1740268800-1740355199@www.luterilainen.net
SUMMARY:2. sunnuntai ennen paastonaikaa\, Sexagesima
DESCRIPTION:Tulevan sunnuntain tekstit ilmaisevat\, kuinka Jumalan sana vaikuttaa eri ihmisiin. \nJesaja Herran suuna kuuluttaa maanmiehilleen: ”Minun sanani\, joka minun suustani lähtee: ei se minun tyköni tyhjänä palaja\, vaan tekee sen\, mikä minulle otollista on.” \nApostolien teoissa Luukas kertoo\, kuinka sana synnytti uskoa myös muihin kansoihin kuuluvien parissa. Kun Paavali julisti makedonialaisille ylösnoussutta Jeesusta\, purppuranmyyjä Lyydia perheineen otti sanan ilolla vastaan. \nEvankeliumissa Jeesus kertoo vertauksen Jumalan sanan kylväjästä\, viime kädessä itsestään. Kylvetyt jyvät olivat kaikki samanlaisia\, kaikille julistettiin samaa riemuvuotta\, mutta maaperät olivat erilaisia. Kalliolla\, tien vieressä ja ohdakkeiden keskellä sana ei päässyt kantamaan satoa. \nOnko sinun sydämesi kivikova\, kuin peruskallio\, tai täytätkö elämäsi niin monenlaisilla rikkakasveilla\, ettei Jeesuksen sanoille jää enää sijaa? \nJeesus Nasaretilainen on se Jumalan Sana\, joka on lähtenyt Jumalan luota. Hän ei palaa tyhjin käsin lähettäjänsä luokse\, vaan tekee sen\, mitä varten hänet lähetettiinkin. Hän on vehnänjyvä\, joka putosi maahan\, jotta siemen kuollessaan lähtisi kasvamaan uutta elämää. Hän putosi Golgatan kalliolle\, hänet kiedottiin orjantappuroihin\, mutta juuri sillä teolla hän teki tyhjäksi kovasydämisyytemme ja lankeemuksemme. Hänessä kaikki kansat saavat siunauksen\, ja niin hän kantaa enemmän kuin satakertaisen sadon. \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 44:24 27 Psalmi: Ps. 44:2–5 Hallelujasäe: Joh. 6:63\n1. lukukappale:  Jes. 55:6–11 2. lukukappale:  Ap.t. 16:9–15 Evankeliumi:  Luuk. 8:4–15 \n\n1. lukukappale \nJes. 55:6–11 \nEtsikää Herraa silloin\, kun hänet löytää voidaan; huutakaa häntä avuksi\, kun hän läsnä on. Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja palatkoon Herran tykö\, niin hän armahtaa häntä\, ja meidän Jumalamme tykö\, sillä hänellä on paljon anteeksiantamusta. Sillä minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne\, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni\, sanoo Herra. Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata\, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne. Sillä niinkuin sade ja lumi\, joka taivaasta tulee\, ei sinne palaja\, vaan kostuttaa maan\, tekee sen hedelmälliseksi ja kasvavaksi\, antaa kylväjälle siemenen ja syöjälle leivän\, niin on myös minun sanani\, joka minun suustani lähtee: ei se minun tyköni tyhjänä palaja\, vaan tekee sen\, mikä minulle otollista on\, ja saa menestymään sen\, mitä varten minä sen lähetin. \n  \n2. lukukappale \nAp. t. 16:9–15 \nJa Paavali näki yöllä näyn: makedonialainen mies seisoi ja pyysi häntä sanoen: ”Tule yli Makedoniaan ja auta meitä”. Ja kun hän oli nähnyt sen näyn\, niin me kohta tahdoimme päästä lähtemään Makedoniaan\, sillä me käsitimme\, että Jumala oli kutsunut meitä julistamaan heille evankeliumia. \nKun nyt olimme purjehtineet Trooaasta\, kuljimme suoraan Samotrakeen\, ja seuraavana päivänä Neapoliin\, ja sieltä Filippiin\, joka on ensimmäinen kaupunki siinä osassa Makedoniaa\, siirtokunta. Siinä kaupungissa me viivyimme muutamia päiviä. \nJa sapatinpäivänä me menimme kaupungin portin ulkopuolelle\, joen rannalle\, jossa arvelimme olevan rukouspaikan\, ja istuimme sinne ja puhuimme kokoontuneille naisille. Ja eräs Lyydia niminen purppuranmyyjä Tyatiran kaupungista\, jumalaapelkääväinen nainen\, oli kuulemassa; ja Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vaarin siitä\, mitä Paavali puhui. Ja kun hänet ja hänen perhekuntansa oli kastettu\, pyysi hän meitä sanoen: ”Jos te pidätte minua Herraan uskovaisena\, niin tulkaa minun kotiini ja majailkaa siellä”. Ja hän vaati meitä. \n  \nEvankeliumi \nLuuk. 8:4–15 \nKun paljon kansaa kokoontui ja ihmisiä kulki joka kaupungista hänen tykönsä\, puhui hän vertauksella: ”Kylväjä meni kylvämään siementänsä. Ja hänen kylväessään putosi osa tien oheen ja tallautui\, ja taivaan linnut söivät sen. Ja osa putosi kalliolle\, ja oraalle noustuaan se kuivettui\, kun sillä ei ollut kosteutta. Ja osa putosi orjantappurain sekaan\, ja orjantappurat kasvoivat mukana ja tukahuttivat sen. Ja osa putosi hyvään maahan\, kasvoi ja teki satakertaisen hedelmän.” Tämän sanottuaan hän lausui suurella äänellä: ”Jolla on korvat kuulla\, se kuulkoon”. \nNiin hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä\, mitä tämä vertaus merkitsi. \nHän sanoi: ”Teidän on annettu tuntea Jumalan valtakunnan salaisuudet\, mutta muille ne esitetään vertauksissa\, että he\, vaikka näkevät\, eivät näkisi\, ja vaikka kuulevat\, eivät ymmärtäisi. Vertaus on tämä: siemen on Jumalan sana. Mitkä tien oheen putosivat\, ovat ne\, jotka kuulevat\, mutta sitten perkele tulee ja ottaa sanan pois heidän sydämestään\, etteivät he uskoisi ja pelastuisi. Ja mitkä kalliolle putosivat\, ovat ne\, jotka kuullessaan sanan ottavat sen ilolla vastaan\, mutta joilla ei ole juurta: ainoastaan ajaksi he uskovat ja kiusauksen hetkellä luopuvat. Mikä taas orjantappuroihin putosi\, ne ovat ne\, jotka kuulevat\, mutta vaeltaessaan tukehtuvat tämän elämän huoliin\, rikkauteen ja hekumoihin\, eivätkä tuota kypsää hedelmää. Mutta mikä hyvään maahan putosi\, ne ovat ne\, jotka sanan kuultuansa säilyttävät sen vilpittömässä ja hyvässä sydämessä ja tuottavat hedelmän kärsivällisyydessä. \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala! Suo armostasi Poikasi\, kansojen opettajan\, varjella meitäkin kaikesta vahingollisesta. Kuule meitä sinä\, joka elät ja hallitset Poikasi ja Pyhän Hengen kanssa iankaikkisesta iankaikkiseen! \n2. Herra Jumala\, taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua siitä\, että olet Poikasi Jeesuksen Kristuksen kautta kylvänyt pyhän sanasi keskuuteemme. Me rukoilemme sinua: valmista meitä Pyhällä Hengelläsi ahkerasti kuulemaan sanaasi\, kätkemään se hyvään sydämeen ja tuottamaan hedelmää kärsivällisyydessä. Varjele meitä\, ettemme anna synnin hallita vaan sinun voimallasi tukahdutamme sen ja kaikenlaisessa vainossa turvaudumme sinun apuusi. Jeesuksen Kristuksen meidän Herramme kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 44:24\, 27\nHeräjä\, miksi nukut\, Herra? Nouse\, älä |iäksi hylkää.\nNouse\, auta meitä ja lunasta meidät ar|mosi tähden. \n  \nPsalmi:\nPs. 44:2–5\nJumala\, me olemme omin korvin kuulleet\, meidän isämme ovat |meille kertoneet\, *\nminkä teon sinä teit heidän päivinänsä\, muinai|sina päivinä. \nSinä karkoitit kädelläsi pakanat\, mutta heidät |sinä istutit\, *\nsinä hävitit kansat\, mutta heidät |sinä levitit. \nSillä eivät he miekallansa valloit|taneet maata\, *\neikä heidän käsivartensa |heitä auttanut\, \nvaan sinun oikea kätesi\, sinun käsivartesi ja sinun kasvo|jesi valkeus\, *\nkoska sinä olit heihin |mielistynyt. \nSinä\, Jumala\, sinä olet minun |kuninkaani\, *\ntoimita Jaako|bille apu. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/2-sunnuntai-ennen-paastonaikaa-sexagesima-vsk1/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/02/Kirkkovuosi_1-vuosikerta_2_su-ennen-paastonaikaa.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20250216
DTEND;VALUE=DATE:20250217
DTSTAMP:20260604T153159
CREATED:20161202T121935Z
LAST-MODIFIED:20250211T101823Z
UID:4189-1739664000-1739750399@www.luterilainen.net
SUMMARY:3. sunnuntai ennen paastonaikaa\, Septuagesima
DESCRIPTION:Palkka tulee ansiosta\, ei armosta. Eikö kuulostakin tutulta? Usein nykyäänkin meidän ihmisten maailmassa palkkaus määräytyy tehdyn työn mukaan. Mitä enemmän ja paremmin teet työsi\, sitä enemmän saat palkkaa\, bonuksia tai vapaapäiviä. Tässä vertauksessaan Jumalan valtakunnasta Jeesus käyttää apunaan juuri tällaista kuvaa työn ja ansion suhteesta. Jeesus haluaa osoittaa\, että Jumalan valtakunnassa arvostukset kulkevat toista rataa. Siellä ei työstä saa palkkaa työn määrän tai laadun mukaan\, vaan palkanmaksajan tahdon mukaan. Jumalan valtakunnassa on hierarkia\, jumalallinen järjestys\, joka säätelee kaikkea ja saa kaiken toimimaan\, niin että vallitsee sopusointu ja ilo. Se\, joka tekee paljon\, ei koe tekevänsä liikaa\, vaikka saakin vain sen palkan\, minkä vähemmän tehnytkin saa. Tehtäviä on Jumalan valtakunnassa erilaisia\, niin kuin on myös erilaisia tekijöitä tehtäviä varten. Palkka ei ole kiinni ansiosta tai tehtävän laadusta\, vaan armosta. Jumala antaa minkä halua antaa\, koska rakastaa meitä kaikkia yhtä paljon. \nVertaus on siis suunnattu kaikkea sitä oman edun tavoittelua ja oman navan katsomista vastaan\, joka tahtoo palveluksistaan korvauksen\, vertaa itseään muihin\, ja pahastuu\, kun he saavat saman palkan\, vaikka ovat tehneet paljon vähemmän työtä tai erilaista työtä. Näin ei kuulu olla Jumalan valtakunnassa. Jumalan valtakunnassa työn teko on motivoitu ihan toisella tavalla. Työntekijöiden motivaatio on rakkaus Työnteettäjää kohtaan\, joka armostaan antaa ensin paikan valtakunnassaan ja sen jälkeen työtä tehtäväksi\, jotta Jumalan valtakunta voisi rakentua täyteen loistoonsa. \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 13:6 Psalmi: Ps. 18:2–7 Hallelujasäe: Ps. 31:20\n1. lukukappale:  Jer. 9:23–24 2. lukukappale:  1. Kor. 9:24–27 Evankeliumi:  Matt. 20:1–16 \n\n1. lukukappale \nJer. 9:23–24 \nNäin sanoo Herra: Älköön viisas kerskatko viisaudestansa\, älköön väkevä kerskatko väkevyydestänsä\, älköön rikas kerskatko rikkaudestansa; vaan joka kerskaa\, kerskatkoon siitä\, että hän on ymmärtäväinen ja tuntee minut: että minä\, Herra\, teen laupeuden\, oikeuden ja vanhurskauden maan päällä. Sillä senkaltaisiin minä mielistyn\, sanoo Herra. \n  \n2. lukukappale \n1. Kor. 9:24–27 \nEttekö tiedä\, että jotka kilparadalla juoksevat\, ne tosin kaikki juoksevat\, mutta yksi saa voittopalkinnon? Juoskaa niinkuin hän\, että sen saavuttaisitte. Mutta jokainen kilpailija noudattaa itsensähillitsemistä kaikessa; he saadakseen vain katoavaisen seppeleen\, mutta me katoamattoman. Minä en siis juokse umpimähkään\, en taistele niinkuin ilmaan hosuen\, vaan minä kuritan ruumistani ja masennan sitä\, etten minä\, joka muille saarnaan\, itse ehkä joutuisi hyljättäväksi. \n  \nEvankeliumi \nMatt. 20:1–16 \nJeesus sanoi: \n”Sillä taivasten valtakunta on perheenisännän kaltainen\, joka varhain aamulla lähti ulos palkkaamaan työmiehiä viinitarhaansa. Ja kun hän oli sopinut työmiesten kanssa denarista päivältä\, lähetti hän heidät viinitarhaansa. Ja hän lähti ulos kolmannen hetken vaiheilla ja näki toisia seisomassa torilla joutilaina; ja hän sanoi heille: ’Menkää tekin minun viinitarhaani\, ja mikä kohtuus on\, sen minä annan teille’. Niin he menivät. Taas hän lähti ulos kuudennen ja yhdeksännen hetken vaiheilla ja teki samoin. Ja kun hän lähti ulos yhdennentoista hetken vaiheilla\, tapasi hän vielä toisia siellä seisomassa; ja hän sanoi heille: ’Miksi seisotte täällä kaiken päivää joutilaina?’ He sanoivat hänelle: ’Kun ei kukaan ole meitä palkannut’. Hän sanoi heille: ’Menkää tekin minun viinitarhaani’. \nMutta kun ilta tuli\, sanoi viinitarhan herra tilansa hoitajalle: ’Kutsu työmiehet ja maksa heille palkka\, viimeisistä alkaen ensimmäisiin asti’. Kun nyt tulivat ne\, jotka olivat saapuneet yhdennentoista hetken vaiheilla\, saivat he kukin denarin. Ja kun ensimmäiset tulivat\, luulivat he saavansa enemmän; mutta hekin saivat kukin denarin. Kun he sen saivat\, napisivat he perheen isäntää vastaan ja sanoivat: ’Nämä viimeiset ovat tehneet työtä vain yhden hetken\, ja sinä teit heidät meidän vertaisiksemme\, jotka olemme kantaneet päivän kuorman ja helteen’. Niin hän vastasi eräälle heistä ja sanoi: ’Ystäväni\, en minä tee sinulle vääryyttä; etkö sopinut minun kanssani denarista? Ota omasi ja mene. Mutta minä tahdon tälle viimeiselle antaa saman verran kuin sinullekin. Enkö saa tehdä omallani\, mitä tahdon? Vai onko silmäsi nurja sentähden\, että minä olen hyvä?’ \nNäin viimeiset tulevat ensimmäisiksi ja ensimmäiset viimeisiksi.” \n  \nRukoukset\n1. Laupias Jumala! Kuule kansasi rukous ja pelasta nimesi tähden armollisesti meidät\, jotka syystä kärsimme syntiemme vuoksi. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Rakas taivaallinen Isä! Anna meille armo hylätä maailma ja sen meno ja seurata koko elämällämme uskollisesti Poikaasi Jeesusta Kristusta. Varjele meitä ylpeydestä ja luottamasta itseemme. Pidä meidät nöyrinä\, niin että turvautuisimme ainoastaan sinun armoosi\, sen voimalla kestävästi uskoisimme sinuun ja lopulta saisimme iankaikkisen elämän. Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 13:6\nMutta minä turvaan |sinun armoosi; *\nriemuitkoon minun sydämeni sinun |avustasi. \n  \nPsalmi:\nPs. 18:2–7\nSydämestäni minä |rakastan sinua\, *\nHerra\, |minun voimani\, \nHerra\, minun kallioni\, linnani ja pelastajani\, minun |Jumalani\, *\nvuoreni\, jonka turviin minä pakenen\, minun kilpeni\, autuuteni sarvi ja |varustukseni. \nYlistetty olkoon Herra! – niin |minä huudan\, *\nja vihollisistani |minä pelastun. \nKuoleman paulat piirit|tivät minut\, *\nturmion virrat peljästyt|tivät minut. \nTuonelan paulat |kietoivat minut\, *\nkuoleman ansat yllät|tivät minut. \nAhdistuksessani minä |rukoilin Herraa *\nja huusin avuksi |Jumalaani; \nhän kuuli minun ääneni |temppelistänsä\, *\nja minun huutoni hänen edessään kohosi |hänen korviinsa. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/3-sunnuntai-ennen-paastonaikaa-septuagesima-vsk1/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/02/Kirkkovuosi_1-vuosikerta_3_su-ennen-paastonaikaa-1.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20250209
DTEND;VALUE=DATE:20250210
DTSTAMP:20260604T153159
CREATED:20161202T121935Z
LAST-MODIFIED:20250205T200907Z
UID:4188-1739059200-1739145599@www.luterilainen.net
SUMMARY:5. sunnuntai loppiaisesta
DESCRIPTION:Miksi maailmassa on niin paljon pahaa? Miksi kaikki ihmiset eivät pelastu? Jokaiselle meistä on varmaankin tullut mieleen tällaiset kysymykset. Tekstissämme ja sen selityksessä vähän myöhemmin saman luvun jakeissa 36–43 Jeesus osaltaan vastaa näihin kysymyksiin. \nTaivasten valtakunnan sanansaattajat kyllä kylvävät hyvää siementä\, evankeliumia Kristuksesta\, maailmaan – ihmisten keskelle –  mutta omaa siementään kylvää myös ”vihamies”. Kumpikin siemen itää ja kantaa hedelmää. Jumalan valtakunnan kansalaiset\, kristityt\, eivät voi tehdä sadonkorjuuta\, koska he eivät tunnista kuka on pyhä ja kuka on paha Jumalan silmissä. Tämän erottelun Jumala tekee itse aikojen lopulla\, kootessaan kaikki kansat viimeiselle tuomiolle. Jeesuksen vertaus loppuu tässä kohtaa tähän. Me saamme vastausta pahan ongelmaan: näin vain täytyy olla\, jotta ei korjattaisi pois hyvääkin siementä\, Jumalan valtakunnan kansalaisia. Me emme kuitenkaan saa kovinkaan tyydyttävää vastausta kysymykseen: miksi kaikki ihmiset eivät pelastu? Tämän kysymyksen Jeesus jättää avoimeksi tässä kohtaa. Hän vain kertoo\, että on olemassa kahdenlaista kylvöä ja kumpainenkin siemen itää ja kantaa hedelmää. Täydellistä vastausta kysymykseen\, miksi kaikki ihmiset eivät pelastu\, Jumalan sana ei tarjoa\, mutta jotain se kertoo kuitenkin. Kaikki ihmiset todella kootaan viimeiselle tuomiolle\, ja silloin tehdään erottelu\, jota ei ihmisvoimin voitu tehdä maan päällä. Silloin ne\, jotka turvaavat Jeesukseen Kristukseen omana syntiensä sovittajana pelastuvat\, ja pääsevät ikuiseen elämään Jumalan valtakuntaan\, Hänen kasvojensa eteen. Eivät omasta ansiostaan\, vaan Jeesuksen ansioiden tähden. Silloin ne\, jotka eivät turvaa Jeesukseen\, vaan johonkin muuhun\, todetaan laittomuuden tekijöiksi ja pahennukseksi ja heidät heitetään ”tuliseen pätsiin; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys” (j. 42). \nMeidän asiamme ei siis ole päättää\, kuka menee kadotukseen ja kuka pelastuu. Meidän tehtävämme on kylvää Jumalan sanaa\, evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta – maailman Vapahtajasta. Loppu on Jumalan käsissä. \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: 1. Kor. 4:5 Psalmi: Ps. 37:1-9 Hallelujasäe: Ps. 11:4\n1. lukukappale:  Hes. 33:10-16 2. lukukappale:  Kol. 3:12-17 Evankeliumi:  Matt. 13:24-30 \n\n1. lukukappale \nHes. 33:10–16 \nProfeetta Hesekielille tuli tämä Herran sana: \nJa sinä\, ihmislapsi! Sano Israelin heimolle: Näin te sanotte: ’Niin\, rikoksemme ja syntimme ovat meidän päällämme\, ja me riudumme niiden tähden. Kuinka me voisimme pysyä elossa?’ Sano heille: Niin totta kuin minä elän\, sanoo Herra\, Herra\, ei ole minulle mieleen jumalattoman kuolema\, vaan se\, että jumalaton kääntyy tieltänsä ja elää. Kääntykää\, kääntykää pois pahoilta teiltänne; ja minkätähden te kuolisitte\, Israelin heimo! \nJa sinä\, ihmislapsi! Sano kansasi lapsille: Vanhurskasta ei pelasta hänen vanhurskautensa sinä päivänä\, jona hän rikkoo\, ja jumalaton pääsee suistumasta turmioon jumalattomuutensa tähden sinä päivänä\, jona hän kääntyy pois jumalattomuudestaan\, ja vanhurskas ei voi elää vanhurskautensa turvin sinä päivänä\, jona hän syntiä tekee. Jos minä sanon vanhurskaalle\, että hän totisesti saa elää\, mutta hän sitten luottaa vanhurskauteensa ja tekee vääryyttä\, niin hänen vanhurskauttansa ei ensinkään muisteta\, vaan hän kuolee vääryydessään\, jota on tehnyt. Ja jos minä sanon jumalattomalle\, että hänen totisesti on kuoltava\, mutta hän kääntyy pois synnistänsä ja tekee oikeuden ja vanhurskauden – antaa takaisin\, tuo jumalaton\, pantin\, korvaa riistämänsä ja vaeltaa elämän käskyjen mukaan\, niin ettei vääryyttä tee – niin totisesti hän saa elää; ei hänen ole kuoltava. Hänen syntejänsä\, jotka hän on tehnyt\, ei ensinkään muisteta: hän on tehnyt oikeuden ja vanhurskauden\, hän totisesti saa elää. \n2. lukukappale \nKol. 3:12–17 \nPukeutukaa siis te\, jotka olette Jumalan valituita\, pyhiä ja rakkaita\, sydämelliseen armahtavaisuuteen\, ystävällisyyteen\, nöyryyteen\, sävyisyyteen\, pitkämielisyyteen\, kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi\, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi\, niin myös te antakaa. Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen\, mikä on täydellisyyden side. Ja vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha\, johon te olette kutsututkin yhdessä ruumiissa\, ja olkaa kiitolliset. Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa\, psalmeilla\, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla\, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne. Ja kaikki\, minkä teette sanalla tai työllä\, kaikki tehkää Herran Jeesuksen nimessä\, kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttansa. \nEvankeliumi \nMatt. 13:24–30 \nToisen vertauksen hän puhui heille sanoen: ”Taivasten valtakunta on verrattava mieheen\, joka kylvi hyvän siemenen peltoonsa. Mutta ihmisten nukkuessa hänen vihamiehensä tuli ja kylvi lustetta nisun sekaan ja meni pois. Ja kun laiho kasvoi ja teki hedelmää\, silloin lustekin tuli näkyviin. Niin perheenisännän palvelijat tulivat ja sanoivat hänelle: ’Herra\, etkö kylvänyt peltoosi hyvää siementä? Mistä siihen sitten on tullut lustetta?’ Hän sanoi heille: ’Sen on vihamies tehnyt’. Niin palvelijat sanoivat hänelle: ’Tahdotko\, että menemme ja kokoamme sen?’ Mutta hän sanoi: ’En\, ettette lustetta kootessanne nyhtäisi sen mukana nisuakin. Antakaa molempain kasvaa yhdessä elonleikkuuseen asti; ja elonaikana minä sanon leikkuumiehille: Kootkaa ensin luste ja sitokaa se kimppuihin poltettavaksi\, mutta nisu korjatkaa minun aittaani.'” \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala! Varjele kansaasi laupeudellasi\, että ne\, joilla on taivaallinen toivo\, säilyisivät siipiesi suojassa. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Herra Jumala\, taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua siitä\, että olet kylvänyt sydämiimme hyvän siemenen\, pyhän sanasi. Me rukoilemme sinua: suo tämän siemenen tuottaa meissä elävää hedelmää Pyhän Henkesi kautta\, ja suojele meitä pahalta viholliselta\, ettei hän saisi kylvää rikkaviljaa vehnämme sekaan. Varjele meitä suruttomuudesta\, pidä meitä sinun pelossasi ja auta meitä kaikissa kiusauksissa\, kunnes pääsemme täydelliseen autuuteen. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\n1. Kor. 4:5\nÄlkää sentähden lausuko mitään tuomiota\, ennenkuin aika on\, ennenkuin |Herra tulee\, *\njoka myös on saattava valoon pimeyden kätköt ja tuova ilmi sydänten |aivoitukset. \nPsalmi:\nPs. 37:1–9\nÄlä vihastu |pahain tähden\, *\nälä kadehdi väärin|tekijöitä. \nSillä niinkuin heinä heidät pian niitetään pois\, ja he |lakastuvat *\nniinkuin vi|hanta ruoho. \nTurvaa Herraan ja tee sitä\, |mikä hyvä on\, *\nasu maassa ja nou|data totuutta; \nsilloin sinulla on|ilo Herrassa\, *\nja hän antaa sinulle\, mitä sinun sydä|mesi halajaa. \nAnna tiesi Herran haltuun ja |turvaa häneen\, *\nkyllä |hän sen tekee. \nJa hän antaa sinun vanhurskautesi nousta |niinkuin valkeuden *\nja sinun oikeutesi niinkuin |keskipäivän. \nHiljenny Herran edessä ja |odota häntä. *\nÄlä vihastu siihen\, jonka tie menestyy\, mieheen\, joka juo|nia punoo. \nHerkeä vihasta ja |heitä kiukku\, *\nälä kiivastu\, se |on vain pahaksi. \nSillä pahat |hävitetään\, *\nmutta jotka Herraa odottavat\, |ne maan perivät. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/5-sunnuntai-loppiaisesta-vsk1/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/02/Kirkkovuosi_1-vuosikerta_5_su-Loppiaisesta.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20250202
DTEND;VALUE=DATE:20250203
DTSTAMP:20260604T153159
CREATED:20161202T121935Z
LAST-MODIFIED:20250129T214433Z
UID:4187-1738454400-1738540799@www.luterilainen.net
SUMMARY:Kynttilänpäivä
DESCRIPTION:Kirkkovuodessa tulee toinen toisensa jälkeen vastaan kirkkopyhiä\, jolloin kokoontunut seurakunta suuntaa kasvojaan kohti Jumalan kirkkautta ja valkeutta. Adventin aikaan joka sunnuntai lisääntyvät adventtikynttilät viestivät Jumalan kirkkauden lisääntymistä maan päällä – joka huipentuu lopulta todellisen Valon ihmiseksi tulemiseen Beetlehemin seimessä. Tämän jälkeen johdattaa tähden kirkkaus itäisten maiden tietäjät Jeesus-lapsen tykö. Pääsiäisenä pitkäperjantain ja hiljaisen lauantaina jälkeen\, Kristuksen ylösnousemus ja voitto kuolemasta tuo valkeuden kaikille kansoille. Kirkastussunnuntaina Kristus loistaa taivaallista kirkkautta. Näin siis kirkkaus ja valkeus ovat läsnä koko ajan kirkkovuoden kierrossa. \nKynttilänpäivänä ei kirkkaudessaan häviä muille Valon kirkkopyhille. Nyt Jumalan kirkkaus saapuu Jerusalemin temppeliin. Siitä meille kertoo Simeon kiitosvirrellään. Samaa kiitosvirttä laulamme jumalanpalveluksissa aina ehtoollisen päätteeksi. Mutta eikö Jumalan kirkkaus jo ollut Jerusalemin temppelissä? Vanhassa Testamentissa kerrotaan\, miten Jumala telttamajaili Israelin kansan keskellä. Tuota ilmestysmajaa eli tabernaakkelia seurasi Salomon rakennuttama Jerusalemin ensimmäinen temppeli. Herran kirkkaus täytti temppelin. Myöhemmin pakkosiirtolaisuuden aikaan Herran temppeli kuitenkin häpäistiin ja tuhottiin – Jumalan kirkkaus lähti temppelistä\, eikä enää palannut sinne. Herran kirkkaus ei palannut edes Serubbaabelin temppeliin pakkosiirtolaisuuden jälkeen. Jotakin parempaa oli luvassa! \nProfetiat ja lupaukset olivat olemassa Herran kirkkauden saapumisesta\, niin Hesekielin\, Haggain kuin Sakarjankin toimesta. Vihdoin Kristuksessa lupaukset täyttyvät. Simeonin sanat valkeudesta osoittavat Kristukseen. Jeesus on se todellinen Valkeus. Todellinen Jumalan kirkkaus\, joka on seurakuntansa ja kirkkonsa keskuudessa Sanan ja sakramenttiensa välityksellä. \n\nKynttilöitä:  6 Liturginen väri:  valkoinen maanantaista lauantaihin vihreä.1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 48:10 Psalmi: Ps. 48:11–15 Hallelujasäe: Ps. 138:2\n1. lukukappale:  Jes. 52:8–10 2. lukukappale:  2. Kor. 3:18–4:6 Evankeliumi:  Luuk. 2:22–33 Vaihtoehtoisia saarnatekstejä Joh. 1:14–18 Joh. 12:35–36 \n\n1. lukukappale \nJes. 52:8–10 \nKuule! Vartijasi korottavat äänensä\, kaikki he riemuitsevat\, sillä he näkevät silmästä silmään\, kuinka Herra palajaa Siioniin. Huutakaa ilosta\, riemuitkaa\, kaikki te Jerusalemin rauniot\, sillä Herra lohduttaa kansansa\, lunastaa Jerusalemin. Herra paljastaa pyhän käsivartensa kaikkien kansojen nähden\, ja kaikki maan ääret saavat nähdä meidän Jumalamme autuuden. \n  \n2. lukukappale \n2. Kor. 3:18–4:6 \nMutta me kaikki\, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta\, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen\, niinkuin muuttaa Herra\, joka on Henki. \nSentähden\, kun meillä on tämä virka sen laupeuden mukaan\, joka on osaksemme tullut\, me emme lannistu\, vaan olemme hyljänneet kaikki häpeälliset salatiet\, niin ettemme vaella kavaluudessa emmekä väärennä Jumalan sanaa\, vaan julkituomalla totuuden me suositamme itseämme jokaisen ihmisen omalletunnolle Jumalan edessä. Mutta jos meidän evankeliumimme on peitossa\, niin se peite on niissä\, jotka kadotukseen joutuvat\, niissä uskottomissa\, joiden mielet tämän maailman jumala on niin sokaissut\, ettei heille loista valkeus\, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista\, hänen\, joka on Jumalan kuva. Sillä me emme julista itseämme\, vaan Kristusta Jeesusta\, että hän on Herra ja me teidän palvelijanne Jeesuksen tähden. Sillä Jumala\, joka sanoi: “Loistakoon valkeus pimeydestä”\, on se\, joka loisti sydämiimme\, että Jumalan kirkkauden tunteminen\, sen kirkkauden\, joka loistaa Kristuksen kasvoissa\, levittäisi valoansa. \n  \nEvankeliumi \nLuuk. 2:22–33 \nJa kun heidän puhdistuspäivänsä\, Mooseksen lain mukaan\, olivat täyttyneet\, veivät he hänet ylös Jerusalemiin asettaaksensa hänet Herran eteen  – niinkuin on kirjoitettuna Herran laissa: “Jokainen miehenpuoli\, joka avaa äidinkohdun\, luettakoon Herralle pyhitetyksi” – ja uhrataksensa\, niinkuin Herran laissa on säädetty\, parin metsäkyyhkysiä tai kaksi kyyhkysenpoikaa. \nJa katso\, Jerusalemissa oli mies\, nimeltä Simeon; hän oli hurskas ja jumalinen mies\, joka odotti Israelin lohdutusta\, ja Pyhä Henki oli hänen päällänsä. Ja Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut\, ettei hän ollut näkevä kuolemaa\, ennenkuin oli nähnyt Herran Voidellun. Ja hän tuli Hengen vaikutuksesta pyhäkköön. Ja kun vanhemmat toivat Jeesus-lasta sisälle tehdäkseen hänelle\, niinkuin tapa oli lain mukaan\, otti hänkin hänet syliinsä ja kiitti Jumalaa ja sanoi: \n“Herra\, nyt sinä lasket palvelijasi rauhaan menemään\, sanasi mukaan; sillä minun silmäni ovat nähneet sinun autuutesi\, jonka sinä olet valmistanut kaikkien kansojen nähdä\, valkeudeksi\, joka on ilmestyvä pakanoille\, ja kirkkaudeksi kansallesi Israelille”. \nJa hänen isänsä ja äitinsä ihmettelivät sitä\, mitä hänestä sanottiin. \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias\, iankaikkinen Jumala! Niin kuin ainoa Poikasi asetettiin ihmislapsena temppelissä eteesi\, niin anna meillekin\, köyhille lapsillesi\, se armo\, että me saisimme aina tulla pyhien kasvojesi eteen synnistä puhdistettuina\, pelkäämättä ja sinulle otollisina. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n2. Herra Jumala\, taivaallinen Isä\, joka olet antanut meille Poikasi Vapahtajaksi\, jotta hän olisi pakanoiden valo ja Israelin kirkkaus! Me rukoilemme sinua: valaise sydämemme\, että tuntisimme Kristuksessa armosi ja isäntahtosi\, turvautuisimme häneen perkelettä\, syntiä ja kadotusta vastaan ja perisimme hänen kauttaan iankaikkisen autuuden. Kuule rukouksemme Jeesuksen Kristuksen nimessä. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 48:9\nJumala\, me tutkistelemme sinun armo|asi *\nsinun |temppelissäsi. \n  \nPsalmi:\nPs. 48:11–15\nJumala\, niinkuin sinun nimesi\, niin ulottuu sinun ylistyksesi maan ääriin |saakka; *\nsinun oikea kätesi on vanhurs|kautta täynnä. \nSiionin vuori |iloitsee\, *\nJuudan tyttäret riemuitsevat sinun |tuomioistasi. \nKiertäkää Siion\, käykää sen |ympäri\, *\nluke|kaa sen tornit. \nTarkatkaa sen muurit\, kulkekaa sen |linnat\, *\nkertoaksenne niistä tule|valle polvelle. \nSillä tämä on Jumala\, meidän Jumalamme\, aina ja iankaikki|sesti; *\nhän johdattaa meitä |kuolemaan asti. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/kynttilanpaiva-vsk1/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/01/Kirkkovuosi_kynttilapyha.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20250126
DTEND;VALUE=DATE:20250127
DTSTAMP:20260604T153159
CREATED:20161202T121935Z
LAST-MODIFIED:20250123T013540Z
UID:4186-1737849600-1737935999@www.luterilainen.net
SUMMARY:3. sunnuntai loppiaisesta
DESCRIPTION:Kirkon historiassa monet ovat hienosti selittäneet tulevan sunnuntain evankeliumia. \nAugustinus sanoo\, ettei Jeesuksen päämääränä ollut astua roomalaisen centurion kodin sisään\, vaan hänen sydämeensä. Eihän itseriittoiselle fariseus Simonille ollut mitään hyötyä siitä\, että Jeesus vieraili hänen luonaan\, kun hänen sydämensä pysyi kuitenkin Herralta suljettuna. \nKrysostomos arvelee\, että sadanpäämiehellä oli jo valmiiksi vahva usko Jeesuksen sanan voimaan. Muutenhan hän olisi tuonut palvelijansa Jeesuksen luokse hänen kosketettavakseen. Roomalaisen pakanan usko oli jopa voimakkaampi\, kuin niiden neljän juutalaisen miehen\, jotka kantoivat paareilla ystävänsä Jeesuksen luokse ja purkivat katon tuosta talosta. Myös ristin juurella roomalaisen sotilaan usko oli voimakkaampi kuin monen juutalaisen. \nTheodor Mopsuestialainen kuvailee sotilaan päättelytaitoa: ”Minäkin olen ihminen. Mutta kuitenkin olen heidän herransa\, jotka on asetettu minun valtani alle. Sentähden ei ole mitään kummallista\, jos sinä joka olet saanut vallan Jumalalta\, voit käskeä sairautta ja se kaikkoaa pelkän sanan voimasta.” \nJeesus ei ole mikään ajallinen sotapäällikkö\, mutta taivaallinen kylläkin: ”Luuletko\, etten voisi rukoilla Isääni\, niin että hän lähettäisi heti minulle enemmän kuin kaksitoista legionaa enkeleitä?” (Matt. 26:53). Hyvät enkelinsä hän lähettää sinuakin varjelemaan. Hänen käskyään tottelevat tuulet ja aallot\, niin elävät kuin kuolleetkin\, niin riivaajat kuin enkelitkin ja ylipäätään koko luomakunta. Vaikket olekaan Jaakobin geneettinen jälkeläinen\, saat taivasten valtakunnassa asettua juhla-aterialle yhdessä Abrahamin\, Iisakin ja Jaakobin kanssa. Useinkin hän parantaa ajalliset vaivasi ja tautisi\, mutta evankeliumissa hän varsinaisesti paransi palvelijan uskon ja pelasti hänet ikuisuutta – ei tätä aikaa – silmällä pitäen. Usko ei ole sitä\, että minun tahtoni tapahtuu\, vaan sitä mitä sadanpäämies sanoo: ”Herra en ole sen arvoinen\, että astuisit kattoni alle. Sano vain sana\, niin palvelijasi pelastuu.” \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 97:6 Psalmi: Ps. 102:16-23 Hallelujasäe: Ps. 97:9\n1. lukukappale:  5. Moos. 10:17-21 tai 1. Kun. 8:41-43 2. lukukappale:  Room. 1:16-17 Evankeliumi:  Matt. 8:5-13 \n\n1. lukukappale \n5. Moos. 10:17–21 \nSillä Herra\, teidän Jumalanne\, on jumalain Jumala ja herrain Herra\, suuri\, voimallinen ja peljättävä Jumala\, joka ei katso henkilöön eikä ota lahjusta\, joka hankkii orvolle ja leskelle oikeuden ja joka rakastaa muukalaista ja antaa hänelle ruuan ja vaatteen. Sentähden rakastakaa muukalaista\, sillä te olette itse olleet muukalaisina Egyptin maassa. Herraa\, sinun Jumalaasi\, pelkää\, häntä palvele\, hänessä riipu kiinni ja vanno hänen nimeensä. Hän on sinun ylistyksesi\, ja hän on sinun Jumalasi\, joka on tehnyt sinulle ne suuret ja peljättävät teot\, jotka sinun silmäsi ovat nähneet. \nTai: \n1. Kun. 8:41–43 \nSalomo ojensi kätensä taivasta kohti ja sanoi: \nMyös jos joku muukalainen\, joka ei ole sinun kansaasi Israelia\, tulee kaukaisesta maasta sinun nimesi tähden – sillä sielläkin kuullaan sinun suuresta nimestäsi\, väkevästä kädestäsi ja ojennetusta käsivarrestasi – jos hän tulee ja rukoilee kääntyneenä tähän temppeliin päin\, niin kuule taivaasta\, asuinpaikastasi\, häntä ja tee kaikki\, mitä muukalainen sinulta rukoilee\, että kaikki maan kansat tuntisivat sinun nimesi ja pelkäisivät sinua\, samoin kuin sinun kansasi Israel\, ja tulisivat tietämään\, että sinä olet ottanut nimiisi tämän temppelin\, jonka minä olen rakentanut. \n2. lukukappale \nRoom. 1:16–17 \nSillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima\, itsekullekin uskovalle pelastukseksi\, juutalaiselle ensin\, sitten myös kreikkalaiselle. Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon\, niinkuin kirjoitettu on: ”Vanhurskas on elävä uskosta”. \nEvankeliumi \nMatt. 8:5–13 \nJa kun hän saapui Kapernaumiin\, tuli hänen tykönsä sadanpäämies ja rukoili häntä ja sanoi: ”Herra\, minun palvelijani makaa kotona halvattuna ja on kovissa vaivoissa”. Hän sanoi hänelle: ”Minä tulen ja parannan hänet”. Mutta sadanpäämies vastasi ja sanoi: ”Herra\, en minä ole sen arvoinen\, että tulisit minun kattoni alle; vaan sano ainoastaan sana\, niin minun palvelijani paranee. Sillä minä itsekin olen toisen vallan alainen\, ja minulla on sotamiehiä käskyni alaisina\, ja minä sanon tälle: ’Mene’\, ja hän menee\, ja toiselle: ’Tule’\, ja hän tulee\, ja palvelijalleni: ’Tee tämä’\, ja hän tekee.” \nTämän kuultuaan Jeesus ihmetteli ja sanoi niille\, jotka häntä seurasivat: ”Totisesti minä sanon teille: en ole kenelläkään Israelissa löytänyt näin suurta uskoa. Ja minä sanon teille: monet tulevat idästä ja lännestä ja aterioitsevat Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin kanssa taivasten valtakunnassa; mutta valtakunnan lapset heitetään ulos pimeyteen; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.” Ja Jeesus sanoi sadanpäämiehelle: ”Mene. Niinkuin sinä uskot\, niin sinulle tapahtukoon.” Ja palvelija parani sillä hetkellä. \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias\, iankaikkinen Jumala! Katso armollisesti heikkouttamme ja tue meitä voimallisella oikealla kädelläsi. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen kautta. \n2. Rakas taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua siitä\, että Poikasi on opettanut meille tien\, joka vie elämään. Anna meille armoa oikein käsittää ja seurata totuuttasi\, jonka olet ilmoittanut hänessä. Suo meidän synnistä vapautettuina elää pyhästi ja siten tuntea pyhän sanasi voimaa. Valmista armollisesti tie sanasi julistamiselle kaikkien kansojen keskuudessa ja anna uskovillesi voimaa edistää valtakuntasi tulemista. Anna ihanan sadon kasvaa heidän kylvöstään\, niin että nimeäsi ylistettäisiin kaikissa maissa ja valtakuntasi tulisi luoksemme. Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 97:6\nTaivaat julistavat hänen |vanhurskauttansa\, *\nja kaikki kansat näkevät hänen |kunniansa. \n  \nPsalmi:\nPs. 102:16–23\nSilloin pakanat pelkäävät |Herran nimeä *\nja kaikki maan kuninkaat sinun |kunniaasi\, \nkun Herra |rakentaa Siionin *\nja ilmestyy |kunniassansa\, \nkun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen\, jotka ovat kaikkensa |menettäneet\, *\neikä enää heidän rukous|tansa hylkää. \nTämä kirjoitettakoon tule|valle polvelle\, *\nja kansa\, joka vastedes luodaan\, on kiit|tävä Herraa\, \nettä hän katseli pyhästä |korkeudestaan\, *\nettä Herra katsoi tai|vaasta maahan\, \nkuullaksensa |vankien huokaukset\, *\nvapauttaaksensa kuo|leman lapset\, \njotta Siionissa julistettaisiin |Herran nimeä *\nja hänen ylistystänsä Jeru|salemissa\, \nkun kaikki kansat kokoon|tuvat yhteen\, *\nja valtakunnat\, palve|lemaan Herraa. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/3-sunnuntai-loppiaisesta-vsk1/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/01/Kirkkovuosi_1-vuosikerta_3_su-Loppiaisesta.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20250119
DTEND;VALUE=DATE:20250120
DTSTAMP:20260604T153159
CREATED:20211122T092842Z
LAST-MODIFIED:20250115T185222Z
UID:11131-1737244800-1737331199@www.luterilainen.net
SUMMARY:Pyhien muistopäivät: Piispa Henrik
DESCRIPTION:Pyhä Henrik\, piispa ja marttyyri \nHarva Suomessa asuva ei ole koskaan kuullut piispa Henrikistä ja talonpoika Lallista. Tämä johtuu sekä Pyhän Henrikin surmavirrestä että Pyhän Henrikin legendasta. Itse Henrik oli historiallinen henkilö\, vaikka legendat hänestä voidaan ainakin tietyissä tapauksissa kyseenalaistaa. Itse Henrikistä ja hänen elämästään meillä on varsinaisesti hyvin vähän tietoa. \nTurun piispa Paavali Juusten kirjoittaa ”Suomen piispain kronikka” -teoksessaan Pyhästä Henrikistä seuraavasti: \n”Pyhä Henrik\, syntynyt Isossa-Britanniassa\, toisin sanoen Englannissa\, oli Uppsalan piispana (neljäntenä siinä arvossa) ennen kuin tämä kirkko korotettiin arkkipiispanistuimeksi. Kahden vuoden kuluttua hän Pyhän Erikin seuralaisena tuli Suomeen käännyttämään suomalaiset totisen Jumalan tuntemiseen ja palvelukseen\, ja kärsi itse vihdon seuraavana talvena marttyyrikuoleman. Tämä tapahtui vuonna 1150. Suomalaisten hyvin tuntema legenda todistaa\, minkä takia hän kärsi marttyyrikuoleman.” (Suomen piispain kronikka. 1956\, 15). – Kovin paljon ei siis piispa Juustenkaan meitä siis Henrikistä pysty valaisemaan. Lisäksi Juustenin antama Henrikin kuolinvuosiluku on todennäköisesti väärä. \nPiispa Henrik surmattiin ilmeisesti vuonna 1156 ja haudattiin Nousiaisten silloiseen kirkkoon\, mutta hänen luunsa siirrettiin vuonna 1300 Turun tuomiokirkkoon. (Nousiainen oli ennen Turkua Suomen kirkollisen elämän keskus; siellä sijaitsi piispan linnoitus.) Nykyisessä\, osittain jo 1200-luvun lopulta peräisin olevassa Nousiaisten Pyhän Henrikin kirkossa on Henrikin sarkofagi. \nPiispa Henrik kärsi marttyyrikuoleman. Todennäköisimmin hänen surmaajansa oli Lalli-niminen talonpoika. Miksi Lalli sitten tappoi Henrikin\, on epäselvää. Pyhän Henrikin muistopäivää vietetään 19. tammikuuta. \nMikä on pyhän Henrikin ja hänen muistamisensa merkitys tämän päivän kristitylle? Ainakin saamme olla kiitollisia siitä\, että hänen kaltaisiaan ihmisiä on tullut Suomeen. He toivat meille\, täyspakanoille suomalaisille evankeliumin. Samalla muistamme mitä Henrikille ja tuhansille muille lähetyssaarnaajille on maksanut heidän uskonsa ja julistuksensa: he kuolivat veritodistajina eli marttyyreina. Voimme rukoilla itsellemme ja kirkollemme uskollisuutta seurata Herraamme loppuun saakka. \nKs. myös marttyyrit \nLähteitä: \nAamenesta öylättiin – kirkon sanasto. Piispa Henrik. Suomen evankelis-luterilainen kirkko. https://evl.fi/sanasto/-/glossary/word/Piispa+Henrik \nJuusten\, Paavali. Suomen piispain kronikka. Chronicon Episcoporum Finlandensium. Henrik Gabriel porthanin mukaan suomensi Helmeri Winter. Otavan joulukirjanen 1956. Helsinki: Otava 1956. \nTapio\, Olavi. Nousiaisten Pyhän Henrikin kirkko. Nousiaisten seurakunta 1969.\nhttps://www.nousiaistenseurakunta.fi/pyhanhenrikinkirkko \nPalola\, Ari-Pekka. Maunu Tavast ja Olavi Maununpoika. Turun piispat 1412–1460. \nPyhä Henrik – Suomen taivaallinen suojelija. https://katolinen.fi/pyha-henrik-suomen-taivaallinen-suojelija/ \nSuomi kautta aikojen. Toim. Seppo Zetterberg ja Allan Tiitta. Helsinki: Valitut Palat\, 1992. \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  punainen.1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 105:1 Psalmi: Ps. 145:1-7 Hallelujasäe: Dan. 12:3\n1. lukukappale:  Jes. 52:7-10  2. lukukappale:  Hepr. 13:7-8 tai 2. Tim. 2:8-13 Evankeliumi:  Joh. 4:34-38 \n\n1. lukukappale\nJes. 52:7-10\nKuinka suloiset ovat vuorilla ilosanoman tuojan jalat\, hänen\, joka julistaa rauhaa\, ilmoittaa hyvän sanoman\, joka julistaa pelastusta\, sanoo Siionille: ”Sinun Jumalasi on kuningas!” Kuule! Vartijasi korottavat äänensä\, kaikki he riemuitsevat\, sillä he näkevät silmästä silmään\, kuinka Herra palajaa Siioniin. Huutakaa ilosta\, riemuitkaa\, kaikki te Jerusalemin rauniot\, sillä Herra lohduttaa kansansa\, lunastaa Jerusalemin. Herra paljastaa pyhän käsivartensa kaikkien kansojen nähden\, ja kaikki maan ääret saavat nähdä meidän Jumalamme autuuden. \n  \n2. lukukappale\nHepr. 13:7-8\nMuistakaa johtajianne\, jotka ovat puhuneet teille Jumalan sanaa; katsokaa\, kuinka heidän vaelluksensa on päättynyt\, ja seuratkaa heidän uskoansa. Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti. \n  \nTai:\n2. Tim. 2:8-13\nMuista Jeesusta Kristusta\, joka on kuolleista herätetty ja on Daavidin siementä minun evankeliumini mukaan\, jonka julistamisessa minä kärsin vaivaa\, kahleisiin asti\, niinkuin pahantekijä; mutta Jumalan sana ei ole kahlehdittu. Siitä syystä minä kärsin kaikki valittujen tähden\, että hekin saavuttaisivat pelastuksen\, joka on Kristuksessa Jeesuksessa\, ynnä iankaikkisen kirkkauden. Varma on tämä sana; sillä: jos olemme kuolleet yhdessä hänen kanssaan\, saamme myös hänen kanssaan elää; jos kärsimme yhdessä\, saamme hänen kanssaan myös hallita; jos kiellämme hänet\, on hänkin kieltävä meidät; jos me olemme uskottomat\, pysyy kuitenkin hän uskollisena; sillä itseänsä kieltää hän ei saata. \n  \nEvankeliumi\nJoh. 4:34-38\nJeesus sanoi heille: ”Minun ruokani on se\, että minä teen lähettäjäni tahdon ja täytän hänen tekonsa. Ettekö sano: ’Vielä on neljä kuukautta\, niin elonleikkuu joutuu’? Katso\, minä sanon teille: nostakaa silmänne ja katselkaa vainioita\, kuinka ne ovat valjenneet leikattaviksi. Jo nyt saa leikkaaja palkan ja kokoaa hedelmää iankaikkiseen elämään\, että kylväjä ja leikkaaja saisivat yhdessä iloita. Sillä tässä on se sana tosi\, että toinen on kylväjä\, ja leikkaaja toinen. Minä olen lähettänyt teidät leikkaamaan sitä\, josta te ette ole vaivaa nähneet; toiset ovat vaivan nähneet\, ja te olette päässeet heidän vaivansa hedelmille.” \n  \nRukoukset\n1. Herra Jeesus Kristus\, elävän Jumalan Poika.Sinä uskoit pelastuksen sanoman apostoleillesi\nja annoit palvelijoittesi tuoda sen maahamme. Kiitämme sinua Henrikistä\, uskollisesta todistajastasi. Olet kutsunut myös meidät\, syntiset ja arvottomat\, opetuslapsiksesi. Varusta meidät voimallasi\, jotta noudatamme käskyjäsi ja tunnustamme rohkeasti nimeäsi ihmisten keskellä. Anna koko elämämme olla kätkettynä evankeliumisi rauhaan ja iloon. Ylistys olkoon sinulle ikuisesti. \n2. Herra\, Jumalamme. Poikasi todistajia on vainottu ja surmattu kaikkina aikoina evankeliumin tähden. Pidä heidän muistonsa elävänä mielessämme. Vahvista meitä uskossa\, niin että meidänkin elämämme todistaisi voitosta\, jonka Kristus sai synnistä ja kuolemasta. Muista kaikkia\, joita meidän aikanamme vainotaan uskonsa vuoksi. Kuule rukouksemme Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n3. Ole ylistetty\, Herra Jumala\, joka olet lähettänytPoikasi Jeesuksen Kristuksen meille Vapahtajaksi ja antanut autuutesi valon koittaa kerran myös Suomen kansalle. Me kiitämme sinua siitä työstä\, jonka teit todistajasi\, marttyyripiispa Henrikin kautta. Sinun armostasi hän toi meille evankeliumin. Suo meidän seurata hänen esikuvaansa uskossa ja elämässä ja päästä perille iankaikkiseen valtakuntaasi. Rakkaan Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni\nPs. 68:4\nVanhurskaat iloitsevat ja riemuitsevat Jumalan kasvojen |edessä\,\nhe ihas|tuvat ilosta. \n  \nPsalmi\nPs. 145:1-7\nMinä kunnioitan sinua\, Jumalani\, sinä |kuningas\, *\nja kiitän sinun nimeäsi aina ja ian|kaikkisesti. \nJoka päivä minä kiitän |sinua *\nja ylistän sinun nimeäsi aina ja ian|kaikkisesti. \nSuuri on Herra ja sangen ylis|tettävä\, *\nja hänen suuruutensa on |tutkimaton. \nSukupolvi ylistää sukupolvelle sinun teko|jasi\, *\nja he julistavat sinun voimal|lisia töitäsi. \nSinun valtasuuruutesi kirkkautta ja |kunniaa *\nja sinun ihmeellisiä tekojasi minä tahdon |tutkistella. \nSinun peljättävien töittesi voimasta |puhutaan\, *\nsinun suurista teoistasi |minä kerron. \nJulistettakoon sinun suuren hyvyytesi |muistoa *\nja sinun vanhurskaudestasi |riemuittakoon. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/pyhien-muistopaivat-piispa-henrik-2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Pyhien muistopäivät
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/01/Kirkkoisat_piispa_Henrik_muokattu.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20250119
DTEND;VALUE=DATE:20250120
DTSTAMP:20260604T153159
CREATED:20161202T121934Z
LAST-MODIFIED:20250115T184558Z
UID:4185-1737244800-1737331199@www.luterilainen.net
SUMMARY:2. sunnuntai loppiaisesta
DESCRIPTION:Tulevan sunnuntain evankeliumissa Jeesus muuttaa veden viiniksi Kaanan häissä. \nTunnusteolle löytyy puhuttelevia esikuvia Vanhasta liitosta. Mooses nosti sauvansa vetten ylle\, silloin Niilin vedet muuttuivat vereksi. Hän löi sauvallaan kivikallioon ja siitä kumpusi vesivirrat. Profeetta Elian aikana Sarpatin leski välttyi nälkäkuolemalta\, kun jauhot ja öljy eivät ehtynytkään hänen ruukuistaan. Elian oppilaan\, profeetta Elisan\, aikana toisen leskivaimon pojat välttyivät velkaorjuudelta\, kun öljyruukut täyttyivät ihmeellisesti ja äiti sai myytyä öljyn ja näin maksettua velkansa pois. \nNämä profeetat eivät tehneet tunnustekoja omalla voimallaan\, mutta Jeesus teki. Niilin muuttuminen vereksi julisti tuomiota ja kirousta\, Kaanan merkki julistaa puolestaan näkyvällä tavalla siunausta\, puhdistumista ja anteeksiantamusta. Kaanan pesuastiat olivat tarkoitetut ulkonaista rituaalista puhdistautumista varten\, mutta Jeesus tahtoi puhdistaa häävieraat sisäisesti. \nTavallisesti vanha viini on parempaa kuin uusi ja niin luonnostaan pitäisimme vanhaa liittoa uutta parempana. Pitäisimme Moosesta parempana kuin Jeesusta ja lakia parempana kuin evankeliumia. Tavallisesti juhlissa tarjotaan parempi viini ensin\, mutta Kaanan tunnusteko julistaa uuden liiton ylivertaisuutta vanhaan nähden. Vanha liitto osoittaa\, mihin meistä ei ollut\, mutta mihin Jeesuksesta oli. \nUusi liitto välittää Jeesuksen teot meidän osaksemme. \nNäin Kaanan häät julistavat sinulle: eukaristian viini on hänen verensä. Se puhdistaa sinut sisäisesti ja hengellisesti taivaallista jumalanpalvelusta varten\, taivalliseen hääjuhlaan kelpaavaksi. Uusi viini riittää jokaiselle häävieraalle\, se on riittävä maksu velkojesi poispyyhkimiseksi. \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 105:1 Psalmi: Ps. 105:2–5 39–42 Hallelujasäe: Joh. 1:14\n1. lukukappale:  2. Kun. 4:1–7 tai Jes. 12:1–6 2. lukukappale:  Room. 12:6–16 Evankeliumi:  Joh. 2:1–11 \n\n1. lukukappale \n2. Kun. 4:1–7 \nEräs nainen\, profeetanoppilaan vaimo\, huusi Elisalle sanoen: ”Minun mieheni\, sinun palvelijasi\, kuoli\, ja sinä tiedät\, että palvelijasi oli herraapelkääväinen mies. Nyt velkoja tulee ottamaan minun molemmat poikani orjikseen.” Elisa sanoi hänelle: ”Mitä minä voin tehdä sinun hyväksesi? Sano minulle\, mitä sinulla on talossasi.” Hän vastasi: ”Palvelijattarellasi ei ole talossa muuta kuin öljyä sen verran\, kuin minä tarvitsen voidellakseni itseäni”. Silloin hän sanoi: ”Mene ja lainaa itsellesi astioita kylästä\, kaikilta naapureiltasi\, tyhjiä astioita\, tarpeeksi paljon. Mene sitten sisään\, sulje ovi jälkeesi ja poikiesi jälkeen ja kaada kaikkiin niihin astioihin. Ja aina kun astia on täysi\, nosta se syrjään.” \nNiin hän meni pois hänen tyköänsä ja sulki oven jälkeensä ja poikiensa jälkeen. Nämä toivat sitten hänelle astiat\, ja hän kaatoi niihin. Ja kun astiat olivat täynnä\, sanoi hän pojallensa: ”Tuo minulle vielä yksi astia”. Mutta hän vastasi hänelle: ”Ei ole enää astiata”. Silloin öljy tyrehtyi. Ja hän meni ja kertoi sen Jumalan miehelle. Tämä sanoi: ”Mene ja myy öljy ja maksa velkasi. Sinä ja poikasi elätte siitä\, mikä jää jäljelle.” \nTai: \nJes. 12:1–6 \nSinä päivänä sinä sanot: ”Minä kiitän sinua\, Herra\, sillä sinä olit minuun vihastunut\, mutta sinun vihasi asettui\, ja sinä lohdutit minua. Katso\, Jumala on minun pelastukseni; minä olen turvassa enkä pelkää\, sillä Herra\, Herra on minun väkevyyteni ja ylistysvirteni\, hän tuli minulle pelastukseksi.” Te saatte ilolla ammentaa vettä pelastuksen lähteistä. Ja sinä päivänä te sanotte: ”Kiittäkää Herraa\, julistakaa hänen nimeänsä\, tehkää hänen suuret tekonsa tiettäviksi kansain keskuudessa\, tunnustakaa\, että hänen nimensä on korkea. Veisatkaa ylistystä Herralle\, sillä jaloja töitä hän on tehnyt; tulkoot ne tunnetuiksi kaikessa maassa. Huutakaa ja riemuitkaa\, Siionin asukkaat\, sillä suuri on teidän keskellänne Israelin Pyhä.” \n  \n2. lukukappale \nRoom. 12:6–16 \nJa meillä on erilaisia armolahjoja sen armon mukaan\, mikä meille on annettu; jos jollakin on profetoimisen lahja\, käyttäköön sitä sen mukaan\, kuin hänellä uskoa on; Jos virka\, pitäköön virastaan vaarin; jos joku opettaa\, olkoon uskollinen opettamisessaan; jos kehoittaa\, niin kehoittamisessaan; joka antaa\, antakoon vakaasta sydämestä; joka on johtaja\, johtakoon toimellisesti; joka laupeutta harjoittaa\, tehköön sen iloiten. \nOlkoon rakkaus vilpitön\, kammokaa pahaa\, riippukaa hyvässä kiinni. Olkaa veljellisessä rakkaudessa helläsydämiset toisianne kohtaan; toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne. Älkää harrastuksessanne olko veltot; olkaa hengessä palavat; palvelkaa Herraa. Olkaa toivossa iloiset\, ahdistuksessa kärsivälliset\, rukouksessa kestävät. Pitäkää pyhien tarpeet ominanne; harrastakaa vieraanvaraisuutta. Siunatkaa vainoojianne\, siunatkaa\, älkääkä kirotko. Iloitkaa iloitsevien kanssa\, itkekää itkevien kanssa. \nOlkaa keskenänne yksimieliset. Älkää korkeita mielitelkö\, vaan tyytykää alhaisiin oloihin. \n  \nEvankeliumi \nJoh. 2:1–11 \nJa kolmantena päivänä oli häät Galilean Kaanassa\, ja Jeesuksen äiti oli siellä. Ja myös Jeesus ja hänen opetuslapsensa olivat kutsutut häihin. Ja kun viini loppui\, sanoi Jeesuksen äiti hänelle: ”Heillä ei ole viiniä”. Jeesus sanoi hänelle: ”Mitä sinä tahdot minusta\, vaimo? Minun aikani ei ole vielä tullut.” Hänen äitinsä sanoi palvelijoille: ”Mitä hän teille sanoo\, se tehkää”. \nNiin oli siinä juutalaisten puhdistamistavan mukaan kuusi kivistä vesiastiaa\, kukin kahden tai kolmen mitan vetoinen. Jeesus sanoi heille: ”Täyttäkää astiat vedellä”. Ja he täyttivät ne reunoja myöten. Ja hän sanoi heille: ”Ammentakaa nyt ja viekää edeskäyvälle”. Ja he veivät. Mutta kun edeskäypä maistoi vettä\, joka oli muuttunut viiniksi\, eikä tiennyt\, mistä se oli tullut – mutta palvelijat\, jotka veden olivat ammentaneet\, tiesivät sen – kutsui edeskäypä yljän ja sanoi hänelle: ”Jokainen panee ensin esille hyvän viinin ja sitten\, kun juopuvat\, huonomman. Sinä olet säästänyt hyvän viinin tähän asti.” \nTämän ensimmäisen tunnustekonsa Jeesus teki Galilean Kaanassa ja ilmoitti kirkkautensa; ja hänen opetuslapsensa uskoivat häneen. \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias\, iankaikkinen Jumala\, taivaan ja maan hallitsija! Me rukoilemme sinua: kuule armollisesti kansasi pyynnöt ja anna meidän nauttia rauhaasi kaikkina elämämme päivinä. Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Herra Jumala\, joka olet luonut miehen ja naisen\, käskenyt heidän astua avioliittoon ja siunannut heitä ruumiin hedelmällä! Sinä olet kuvannut avioliitolla rakkaan Poikasi Jeesuksen Kristuksen ja kirkon\, hänen morsiamensa salaisuutta. Me rukoilemme sinua pohjattomassa hyvyydessäsi: älä anna tämän luomuksesi\, säädöksesi ja siunauksesi vääristyä ja turmeltua\, vaan varjele se armollisesti meidän keskuudessamme Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 105:1\nKiittäkää Herraa\, julistakaa hänen |nimeänsä\, *\ntehkää hänen suuret tekonsa tiettäviksi kansojen |keskuudessa. \n  \nPsalmi:\nPs. 105:2–5\, 39–42\nLaulakaa hänelle\, |veisatkaa hänelle\, *\npuhukaa kaikista hänen |ihmeistänsä. \nHänen pyhä nimensä olkoon teidän |kerskauksenne; *\niloitkoon niiden sydän\, jotka et|sivät Herraa. \nKysykää Herraa ja |hänen voimaansa\, *\netsikää alati hänen |kasvojansa. \nMuistakaa hänen ihmetöitänsä\, jotka |hän on tehnyt\, *\nhänen ihmeitänsä ja hänen suunsa |tuomioita\, \nHän levitti |suojaksi pilven *\nja tulen valai|semaan yötä. \nHe pyysivät\, ja hän pani tulemaan |viiriäiset\, *\nja hän ravitsi heitä |taivaan leivällä. \nHän avasi kallion\, ja |vettä vuoti; *\nse juoksi virtana |kautta erämaan. \nSillä hän muisti |pyhän sanansa\, *\nmuisti Aabrahamia\, pal|velijaansa. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/2-sunnuntai-loppiaisesta-vsk1/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/01/Kirkkovuosi_1-vuosikerta_2_su-Loppiaisesta.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20250112
DTEND;VALUE=DATE:20250113
DTSTAMP:20260604T153159
CREATED:20161202T121932Z
LAST-MODIFIED:20250109T011501Z
UID:4184-1736640000-1736726399@www.luterilainen.net
SUMMARY:1. sunnuntai loppiaisesta
DESCRIPTION:Sunnuntain evankeliumissa on tuttu kohta Jeesuksen kasteesta. Tästä kasteesta alkaa hänen julkinen työnsä\, joka johtaa kerran ristinkuolemaan Golgatan keskimmäisellä ristillä. Johannes Kastaja ymmärrettävästi vastustelee Kristuksen pyyntöä tulla kastetuksi. Onhan Johannes julistanut\, että hänen toimittamansa kaste on kaste parannukseen\, ja mihin Kristus parannuksentekoa synnittömänä tarvitsisi. Samoin hän on julistanut\, että kerran on tuleva hän\, jonka kengänpaulaa Johannes ei olisi arvollinen päästämään. Ja nyt tämä mies seisookin Johanneksen edessä pyytäen kastetta. \nJeesuksen kasteessa tapahtuu jotakin aivan erityistä. Hänet voidellaan tehtäväänsä syntien sovittajana. Jordanin vesi\, jossa ihmiset ovat tunnustaneet syntinsä ja ottaneet kasteen parannukseen\, on mustana ihmisten synneistä. Nyt Kristus\, puhdas uhrikaritsa\, ottaa maailman synnit kannettavakseen viedäkseen ne kerran ristille. Tällä työllä on kolmiyhteisen Jumalan siunaus\, kuten näemme\, kun pyhä Henki kyyhkynä laskeutuu Jeesuksen päälle ja Isä Jumala sanoo taivaasta: ”Tämä on minun rakas Poikani\, johon minä olen mielistynyt”. \nJeesuksen kaste on siis oikeastaan täysin päinvastainen kuin meidän kasteemme. Siinä\, missä Kristus otti syntimme kantaakseen omassa kasteessaan\, meidät hänen tähtensä pestäänkin synnistä puhtaaksi. Syntinen luontomme hukutetaan ja nousemme Kristuksen kanssa uuteen elämään. Yhteistä näissä kasteissa on se\, että molemmissa on kolmiyhteinen Jumala läsnä\, sillä meidän kasteessamme emme toimi me\, vaan  Jumala\, joka pelastaa meidät synneistämme. \n\nKynttilöitä:  4 Liturginen väri:  valkoinen.1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Jes. 12:3 Psalmi: Ps. 89:19–22 27–30 Hallelujasäe: Joh. 1:29\n1. lukukappale:  Jes. 42:1–4 2. lukukappale:  Tit. 3:4–7 Evankeliumi:  Matt. 3:13–17 \n\n1. lukukappale \nJes. 42:1–4 \nKatso\, minun palvelijani\, jota minä tuen\, minun valittuni\, johon minun sieluni mielistyi. Minä olen pannut Henkeni häneen\, hän levittää kansakuntiin oikeuden. Ei hän huuda eikä korota ääntään\, ei anna sen kuulua kaduilla. Särjettyä ruokoa hän ei muserra\, ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta. Hän levittää oikeutta uskollisesti. Hän itse ei sammu eikä murru\, kunnes on saattanut oikeuden maan päälle\, ja merensaaret odottavat hänen opetustansa. \n  \n2. lukukappale \nTit. 3:4–7 \nMutta kun Jumalan\, meidän vapahtajamme\, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi\, pelasti hän meidät\, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta\, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta\, jonka Hengen hän runsaasti vuodatti meihin meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta\, että me vanhurskautettuina hänen armonsa kautta tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan. \n  \nEvankeliumi \nMatt. 3:13–17 \nSilloin Jeesus tuli Galileasta Jordanille Johanneksen tykö hänen kastettavakseen. Mutta tämä esteli häntä sanoen: ”Minun tarvitsee saada sinulta kaste\, ja sinä tulet minun tyköni!” Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Salli nyt; sillä näin meidän sopii täyttää kaikki vanhurskaus”. Silloin hän salli sen hänelle. Kun Jeesus oli kastettu\, nousi hän kohta vedestä\, ja katso\, taivaat aukenivat\, ja hän näki Jumalan Hengen tulevan alas niinkuin kyyhkysen ja laskeutuvan hänen päällensä. Ja katso\, taivaista kuului ääni\, joka sanoi: ”Tämä on minun rakas Poikani\, johon minä olen mielistynyt”. \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala! Suo taivaallisesta armostasi\, mitä kansasi anoo\, että se tuntisi ja toteuttaisi sinun tahtosi. Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta\, joka elää ja hallitsee sinun ja Pyhän Hengen kanssa yhdessä jumaluudessa iankaikkisesta iankaikkiseen.\n2. Laupias rakkauden Jumala! Me kiitämme sinua siitä\, että olet lähettänyt Poikasi maailmaan meidän ja kaikkien ihmisten syntien sovitukseksi ja vuodattanut hänen päälleen Pyhän Henkesi mittaamattomasti. Me kiitämme sinua myös siitä\, että olet pyhässä kasteessa ottanut meidät lapsiksesi ja kirkkautesi perillisiksi. Anna meille armo uskoa häneen sydämestämme sekä Henkesi voimaa palvella sinua kaikkina elämämme päivinä. Suo meidän viimein saada iankaikkinen autuus taivaallisessa valtakunnassasi. Sinun Poikasi\, Jeesuksen Kristuksen kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nJes. 12:3\nTe saatte ilolla ammentaa |vettä *\npelas|tuksen lähteistä. \n  \nPsalmi:\nPs. 89:19–22\, 27–30\nSillä meidän kilpemme on Herran |huomassa\, *\nmeidän kuninkaamme on Israelin |Pyhän huomassa. \nSilloin sinä näyssä puhuit hurskaillesi ja |sanoit: *\n”Minä olen pannut avun sankarin käteen\, olen kansan keskeltä korottanut |valittuni: \nminä olen löytänyt Daavidin\, palveli|jani\, *\nolen voidellut hänet pyhällä |öljylläni. \nMinun käteni on lujasti tukeva |häntä\, *\nminun käsivarteni on häntä |vahvistava. \nHän kutsuu minua: ’Sinä olet minun |isäni\, *\nsinä minun Jumalani ja pelas|tukseni kallio’. \nJa minä asetan hänet esi|koiseksi\, *\nmaan kuninkaista |korkeimmaksi. \nMinä säilytän armoni hänelle iankaikki|sesti\, *\nja minun liittoni hänen |kanssaan on luja. \nMinä annan hänen jälkeläistensä säilyä |iäti *\nja hänen valtaistuimensa niin kauan\, kuin |taivaat pysyvät. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt |on ja aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/1-sunnuntai-loppiaisesta-vsk1/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/01/Kirkkovuosi_1-vuosikerta_1_su-Loppiaisesta.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20250106
DTEND;VALUE=DATE:20250107
DTSTAMP:20260604T153159
CREATED:20161202T121932Z
LAST-MODIFIED:20250102T093920Z
UID:4183-1736121600-1736207999@www.luterilainen.net
SUMMARY:Loppiainen\, Epifania
DESCRIPTION:Loppiaisen evankeliumiteksti on jokaisessa vuosikerrassa sama. Tämä ”vanha joulu” – siten joskus on loppiaista kutsuttu – ja sen sanoma on hyvin tuttu. Itämaan tietäjien vierailu Herran Jeesuksen ja Hänen perheensä luona on myös kristillisen taiteen kuvatuimpia aiheita. Kuten muidenkin tuttujen tilanteiden\, tekstien ja ihmisten kohdalla\, myös loppiaisen evankeliumitekstiin liittyy ennakko-oletuksia\, oletuksia ja väärinkäsityksiä. Usein näistä tutuista teksteistä jää myös helposti huomaamatta tärkeitä asioita. \nKuulemme päivän evankeliumista mm. tietäjien eli maagien kysyvän: “Missä on se äsken syntynyt juutalaisten kuningas? Sillä me näimme hänen tähtensä itäisillä mailla ja olemme tulleet häntä kumartamaan.” – Tämä on jo sinänsä suuren ihmetyksen aihe tekstissämme. Herää kysymyksiä kuten: Mikä tähti? Missä itäisillä mailla? Ketkä ”me”? Miksi he tulivat kumartamaan ”juutalaisten kuningasta” jne. \nSitten teksti jatkuu: ”Kun kuningas Herodes sen kuuli\, hämmästyi hän ja koko Jerusalem hänen kanssaan. Ja hän kokosi kaikki kansan ylipapit ja kirjanoppineet ja kyseli heiltä\, missä Kristus oli syntyvä.” \nAinakin hieman hämmentävää on se\, että kuningas Herodes osaa yhdistää sanat ”juutalaisten kuningas” ja ”Kristus” toisiinsa. Herodes siis tietää\, että Kirjoitusten lupaama Messias (Kristus) on myös ”juutalaisten kuningas”. Hänhän alkaa tiedustelemaan Kristuksen syntymäpaikkaa Raamatun kirjoitusten perusteella\, kuultuaan ”juutalaisten kuninkaan syntymästä”. Herodes siis ainakin tietää jotain\, ehkä uskookin jotain Jumalan sanasta. Ja Hän ei ollut alkuaan edes israelilainen\, vaan idumealainen eli ei-juutalainen. \nSitäkin surkeampaa ja karmeampaa on se\, että Herodes saatuaan tietää ”juutalaisten kuninkaasta”\, Messiaasta\, haluaa tappaa Hänet. Tästähän kehkeytyy sitten Betlehemin poikalasten joukkomurha. Juutalaisten kuninkaan kuolema antaa kuitenkin odottaa itseään. Myös loppiainen viittaa lopulta Kristuksen kärsimykseen ja kuolemaan\, sillä lukihan Herramme pään päällä Hänen roikkuessaan ristillä: ”Jeesus Nasaretilainen\, juutalaisten kuningas.” \nHerodes on meille tässä kuvaus jokaisesta ihmisestä\, joka syntyy tähän maailmaan. Me vihaamme Jumalaa ja haluamme elää oman tahtomme mukaan. Tahdomme esimerkiksi pitää kiinni asemastamme ja vallastamme\, vaikka sitten äärimmäisin keinoin\, kuten Herodes. Ilman Jumalan ennättävää armoa Kristuksessa Jeesuksessa olemme kaikki hukassa. Jumalan kiitos\, Hän lähetti Poikansa juuri tällaisten keskelle! \n\nKynttilöitä:  6 Liturginen väri:  valkoinen.1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: 1. Aik. 29:11 Psalmi: Ps. 72:1–3 8–12 Hallelujasäe: Ps. 117:1\n1. lukukappale:  Jes. 60:1–6 2. lukukappale:  Ef. 3:2–9 Evankeliumi:  Matt. 2:1–12 Vaihtoehtoisia saarnatekstejä Joh. 8:12 Joh. 12:44–47 Luuk. 11:29–32 \n\n1. lukukappale \nJes. 60:1–6 \nNouse\, ole kirkas\, sillä sinun valkeutesi tulee\, ja Herran kunnia koittaa sinun ylitsesi. Sillä katso\, pimeys peittää maan ja synkeys kansat\, mutta sinun ylitsesi koittaa Herra\, ja sinun ylläsi näkyy hänen kunniansa. Kansat vaeltavat sinun valkeuttasi kohti\, kuninkaat sinun koitteesi kirkkautta kohti. Nosta silmäsi\, katso ympärillesi: kaikki nämä ovat kokoontuneet\, tulevat sinun tykösi; sinun poikasi tulevat kaukaa\, sinun tyttäriäsi kainalossa kannetaan. Silloin sinä saat sen nähdä\, ja sinä loistat ilosta\, sinun sydämesi sykkii ja avartuu\, kun meren aarteet kääntyvät sinun tykösi\, kansojen rikkaudet tulevat sinulle. Kamelien paljous peittää sinut\, Midianin ja Eefan varsat; kaikki tulevat Sabasta\, kantavat kultaa ja suitsutusta ja Herran ylistystä ilmoittavat. \n  \n2. lukukappale \nEf. 3:2–9 \nOlette kaiketi kuulleet siitä Jumalan armon taloudenhoidosta\, mikä on minulle teitä varten annettu\, että näet tämä salaisuus on ilmestyksen kautta tehty minulle tiettäväksi\, niinkuin olen siitä edellä lyhyesti kirjoittanut; josta te sitä lukiessanne voitte huomata\, kuinka perehtynyt minä olen Kristuksen salaisuuteen\, jota menneiden sukupolvien aikana ei ole ihmisten lapsille tiettäväksi tehty\, niinkuin se nyt Hengessä on ilmoitettu hänen pyhille apostoleilleen ja profeetoille: että näet pakanatkin ovat kanssaperillisiä ja yhtä ruumista ja osallisia lupaukseen Kristuksessa Jeesuksessa evankeliumin kautta\, jonka palvelijaksi minä olen tullut Jumalan armon lahjan kautta\, joka minulle on annettu hänen voimansa vaikutuksesta. Minulle\, kaikista pyhistä halvimmalle\, on annettu tämä armo: julistaa pakanoille evankeliumia Kristuksen tutkimattomasta rikkaudesta ja saattaa kaikille ilmeiseksi\, mitä on sen salaisuuden taloudenhoito\, joka ikuisista ajoista asti on ollut kätkettynä Jumalassa\, kaiken Luojassa. \n  \nEvankeliumi \nMatt. 2:1–12 \nKun Jeesus oli syntynyt Juudean Beetlehemissä kuningas Herodeksen aikana\, niin katso\, tietäjiä tuli itäisiltä mailta Jerusalemiin\, ja he sanoivat: ”Missä on se äsken syntynyt juutalaisten kuningas? Sillä me näimme hänen tähtensä itäisillä mailla ja olemme tulleet häntä kumartamaan.” Kun kuningas Herodes sen kuuli\, hämmästyi hän ja koko Jerusalem hänen kanssaan. Ja hän kokosi kaikki kansan ylipapit ja kirjanoppineet ja kyseli heiltä\, missä Kristus oli syntyvä. He sanoivat hänelle: ”Juudean Beetlehemissä; sillä näin on kirjoitettu profeetan kautta: ’Ja sinä Beetlehem\, sinä Juudan seutu\, et suinkaan ole vähäisin Juudan ruhtinasten joukossa\, sillä sinusta on lähtevä hallitsija\, joka kaitsee minun kansaani Israelia’.” Silloin Herodes kutsui salaa tietäjät tykönsä ja tutkiskeli heiltä tarkoin\, mihin aikaan tähti oli ilmestynyt. Ja hän lähetti heidät Beetlehemiin sanoen: ”Menkää ja tiedustelkaa tarkasti lasta; ja kun sen löydätte\, niin ilmoittakaa minulle\, että minäkin tulisin häntä kumartamaan”. Kuultuaan kuninkaan sanat he lähtivät matkalle; ja katso\, tähti\, jonka he olivat itäisillä mailla nähneet\, kulki heidän edellään\, kunnes se tuli sen paikan päälle\, jossa lapsi oli\, ja pysähtyi siihen. Nähdessään tähden he ihastuivat ylen suuresti. Niin he menivät huoneeseen ja näkivät lapsen ynnä Marian\, hänen äitinsä. Ja he lankesivat maahan ja kumarsivat häntä\, avasivat aarteensa ja antoivat hänelle lahjoja: kultaa ja suitsuketta ja mirhaa. Ja Jumala kielsi heitä unessa Herodeksen tykö palaamasta\, ja he menivät toista tietä takaisin omaan maahansa. \n  \nRukous\nHerra Jumala\, joka tähden johdattamana toit pakanat ainoan Poikasi Jeesuksen Kristuksen luo! Anna meille armosi\, että mekin\, jotka nyt uskon kautta tunnemme sinut\, pääsisimme pyhän sanasi valon johdattamana taivaaseen\, katselemaan kunniasi kirkkautta. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n  \nPäivän Psalmi \nAntifoni:\n1. Aik. 29:11\nSinun\, Herra\, on suuruus ja väkevyys ja loisto ja kunnia ja |kirkkaus\, *\nsillä sinun on kaikki taivaassa |ja maan päällä. \n  \nPsalmi:\nPs. 72:1–3\, 8–12\nJumala\, anna kuninkaan tuomita\, niinkuin sinä |tuomitset\, *\nanna vanhurskautesi |kuninkaan pojalle. \nTuomitkoon hän sinun kansaasi vanhurs|kaasti *\nja sinun kurjiasi |oikeuden mukaan. \nVuoret kantakoot rauhaa |kansalle\, *\nniin myös kukkulat\, vanhurs|kauden voimasta. \nHallitkoon hän merestä |mereen *\nja Eufrat-virrasta maan |ääriin saakka. \nHänen edessänsä erämaan asujat polvis|tuvat\, *\nja hänen vihollisensa |nuolevat tomua. \nTarsiin ja saarten kuninkaat tuovat |lahjoja\, *\nSaban ja Seban kuninkaat |veroa maksavat. \nHäntä kumartavat kaikki |kuninkaat\, *\nkaikki kansakunnat palve|levat häntä. \nSillä hän pelastaa köyhän\, joka apua |huutaa\, *\nkurjan ja sen\, jolla ei |auttajaa ole. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt |on ja aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/loppiainen-epifania-vsk1/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/01/Kirkkovuosi_1-vuosikerta_Loppiainen.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20250105
DTEND;VALUE=DATE:20250106
DTSTAMP:20260604T153159
CREATED:20210713T092753Z
LAST-MODIFIED:20250102T093808Z
UID:10766-1736035200-1736121599@www.luterilainen.net
SUMMARY:2. sunnuntai joulusta
DESCRIPTION:Kirkkopyhän evankeliumitekstissä tapaamme 12-vuotiaan Jeesuksen yhdessä vanhempiensa Marian ja Joosefin kanssa ja keskustelemassa temppelissä kirjanoppineiden kanssa. Luukkaan tallettama katkelma on ainut kohta koko evankeliumeissa\, jossa saamme tavata nuoren Jeesuksen. \nMoni on evankeliumeita lukiessaan saattanut pohtia\, millainen oli Jeesuksen kasvutarina lapsuudessa ja nuoruudessa. Miten hänelle selvisi oma missionsa Jumalan Poikana\, eli se yhteinen missio Isän kanssa\, hänen tahtonsa täyttämiseksi? Mikään evankeliumien kohta ei varsinaisesti anna vastausta näihin kysymyksiin\, mutta tämä Luukkaan evankeliumin kohta antaa jotakin osviittaa. \nKuten evankeliumeita yleensäkin\, tämäkin kohta tulee lukea sen tosiasian läpi\, että Jeesus on tosi Jumala ja tosi ihminen. Lapsena hän ei ollut sellainen ihmelapsi\, joka olisi leijutellut kiviä ilmassa ja osannut kertolaskutaulukon ulkoa takaperin kaksivuotiaana. Jeesus kasvoi ihmisenä\, kuin kuka tahansa meistä. Mikä Jeesuksen kasvusta tekee erityistä\, on se\, että hän on Isä Jumalan Poika. Jeesusta ei vaivannut synti\, kuten muita ihmisiä. Lisäksi hänellä oli aivan erityislaatuinen suhde Jumalaan\, olihan hänen Isänsä nimenomaan Jumala. Katkeamaton yhteys Isän kanssa ja Jumalan suosio avasivat Jeesuksen ymmärrystä ja viisautta tavalla\, jota meidän on vaikea edes ymmärtää. Hän oli 12-vuotias poika\, mutta jo tuossa vaiheessa hän selkeästi ilmaisi olevansa Isänsä Poika –– ja kaipasi päästä hoitamaan Isänsä asioita. \nTuo hetki koitti vasta lähes kaksi vuosikymmentä myöhemmin\, kun Jeesus aloitti julkisen toimintansa Johanneksen kasteelta. Sitä ennen hän oli kuuliainen ja alamainen vanhemmilleen Nasaretissa. Tässä Jeesus antaa mainion esimerkin jokaiselle kristitylle; kuuliaisuus Jumalaa ja lähimmäisiä kohtaan. Hänen kauttaan tällainen rakastaminen on mahdollista kaikille Jumalan lapsille. \n\n Kynttilöitä: 4 Liturginen väri:  valkoinen 1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 27:4 Psalmi: Ps. 84:2–5\, 11–12 Hallelujasäe: Ps. 100:4\n1. lukukappale:  1. Kun. 8:20\, 27–30 2. lukukappale:  Hepr. 3:1–6 tai Ilm. 4:2–11 Evankeliumi:  Luuk. 2:41–52 \n\n1. lukukappale\n1. Kun. 8:20\, 27–30\nJa Herra on täyttänyt sanansa\, jonka hän puhui: minä olen noussut isäni Daavidin sijalle ja istun Israelin valtaistuimella\, niinkuin Herra puhui\, ja minä olen rakentanut temppelin Herran\, Israelin Jumalan\, nimelle. Mutta asuuko todella Jumala maan päällä? Katso\, taivaisiin ja taivasten taivaisiin sinä et mahdu; kuinka sitten tähän temppeliin\, jonka minä olen rakentanut! Käänny kuitenkin palvelijasi rukouksen ja anomisen puoleen\, Herra\, minun Jumalani\, niin että kuulet huudon ja rukouksen\, jonka palvelijasi tänä päivänä rukoilee sinun edessäsi\, ja että silmäsi ovat yöt ja päivät avoinna tätä temppeliä kohti\, tätä paikkaa kohti\, josta sinä olet sanonut: ’Minun nimeni on asuva siellä’\, niin että kuulet rukouksen\, jonka palvelijasi tähän paikkaan päin kääntyneenä rukoilee. Kuule palvelijasi ja kansasi Israelin rukous\, jonka he rukoilevat tähän paikkaan päin kääntyneinä; kuule asuinpaikastasi\, taivaasta\, ja kun kuulet\, niin anna anteeksi. \n  \n2. lukukappale\nHepr. 3:1–6\nSentähden\, pyhät veljet\, jotka olette taivaallisesta kutsumuksesta osalliset\, kiinnittäkää mielenne meidän tunnustuksemme apostoliin ja ylimmäiseen pappiin\, Jeesukseen\, joka on uskollinen asettajalleen\, niinkuin Mooseskin oli ”uskollinen koko hänen huoneessansa”. Sillä hänen on Moosekseen verraten katsottu ansaitsevan niin paljoa suuremman kirkkauden\, kuin huoneen rakentajan kunnia on suurempi kuin huoneen. Sillä jokainen huone on jonkun rakentama\, mutta kaiken rakentaja on Jumala. Ja Mooses tosin oli ”palvelijana uskollinen koko hänen huoneessansa”\, todistukseksi siitä\, mikä vastedes piti sanottaman\, mutta Kristus on uskollinen Poikana\, hänen huoneensa haltijana; ja hänen huoneensa olemme me\, jos loppuun asti pidämme vahvana toivon rohkeuden ja kerskauksen. \nTAI:\nIlm. 4:2–11\nJa kohta minä olin hengessä. Ja katso\, taivaassa oli valtaistuin\, ja valtaistuimella oli istuja. Ja istuja oli näöltänsä jaspis- ja sardionkiven kaltainen; ja valtaistuimen ympärillä oli taivaankaari\, näöltänsä smaragdin kaltainen. Ja valtaistuimen ympärillä oli kaksikymmentä neljä valtaistuinta\, ja niillä valtaistuimilla istui kaksikymmentä neljä vanhinta\, puettuina valkeihin vaatteisiin\, ja heillä oli päässänsä kultaiset kruunut. Ja valtaistuimesta lähti salamoita ja ääniä ja ukkosen jylinää; ja valtaistuimen edessä paloi seitsemän tulisoihtua\, jotka ovat ne seitsemän Jumalan henkeä. Ja valtaistuimen edessä oli ikäänkuin lasinen meri\, kristallin näköinen; ja valtaistuimen keskellä ja valtaistuimen ympärillä oli neljä olentoa\, edestä ja takaa silmiä täynnä. Ja ensimmäinen olento oli leijonan näköinen\, ja toinen olento nuoren härän näköinen\, ja kolmannella olennolla oli ikäänkuin ihmisen kasvot\, ja neljäs olento oli lentävän kotkan näköinen. Ja niillä neljällä olennolla oli kullakin kuusi siipeä\, ja ne olivat yltympäri ja sisältä silmiä täynnä. Ja ne sanoivat lakkaamatta yötä päivää: ”Pyhä\, pyhä\, pyhä on Herra Jumala\, Kaikkivaltias\, joka oli ja joka on ja joka tuleva on”. Ja niin usein kuin olennot antavat ylistyksen\, kunnian ja kiitoksen hänelle\, joka valtaistuimella istuu\, joka elää aina ja iankaikkisesti\, lankeavat ne kaksikymmentä neljä vanhinta hänen eteensä\, joka valtaistuimella istuu\, ja kumartaen rukoilevat häntä\, joka elää aina ja iankaikkisesti\, ja heittävät kruununsa valtaistuimen eteen sanoen: ”Sinä\, meidän Herramme ja meidän Jumalamme\, olet arvollinen saamaan ylistyksen ja kunnian ja voiman\, sillä sinä olet luonut kaikki\, ja sinun tahdostasi ne ovat olemassa ja ovat luodut”. \n  \nEvankeliumi\nLuuk. 2:41–52\nJa hänen vanhempansa matkustivat joka vuosi Jerusalemiin pääsiäisjuhlille. Hänen ollessaan kaksitoistavuotias he niinikään vaelsivat ylös sinne juhlan tavan mukaan. Ja kun ne päivät olivat kuluneet ja he lähtivät kotiin\, jäi poikanen Jeesus Jerusalemiin\, eivätkä hänen vanhempansa sitä huomanneet. He luulivat hänen olevan matkaseurueessa ja kulkivat päivänmatkan ja etsivät häntä sukulaisten ja tuttavien joukosta; mutta kun eivät löytäneet\, palasivat he Jerusalemiin etsien häntä. Ja kolmen päivän kuluttua he löysivät hänet pyhäköstä\, jossa hän istui opettajain keskellä kuunnellen heitä ja kysellen heiltä. Ja kaikki\, jotka häntä kuulivat\, ihmettelivät hänen ymmärrystänsä ja vastauksiansa. Ja hänet nähdessään hänen vanhempansa hämmästyivät\, ja hänen äitinsä sanoi hänelle: ”Poikani\, miksi meille näin teit? Katso\, sinun isäsi ja minä olemme huolestuneina etsineet sinua.” Niin hän sanoi heille: ”Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet\, että minun pitää niissä oleman\, mitkä minun Isäni ovat?” Mutta he eivät ymmärtäneet sitä sanaa\, jonka hän heille puhui. Ja hän lähti heidän kanssansa ja tuli Nasaretiin ja oli heille alamainen. Ja hänen äitinsä kätki kaikki nämä sanat sydämeensä. Ja Jeesus varttui viisaudessa ja iässä ja armossa Jumalan ja ihmisten edessä. \n  \nRukous\nHerra Jumala\, joka olet niiden voima\, jotka huutavat sinua avukseen\, kuule armollisesti rukouksemme! Koska ihminen ei heikkoutensa vuoksi saa aikaan mitään ilman sinua\, niin auta armollasi\, että täyttäisimme käskysi ja kelpaisimme sinulle sekä sanoin että teoin. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 27:4\nYhtä minä rukoilen Herralta\, sitä minä |pyydän: *\nettä saisin asua Herran huoneessa kaiken |elinaikani. \n  \nPsalmi:\nPs. 84:2–5\, 11–12\nKuinka ihanat ovat sinun asuinsijasi\, Herra |Sebaot! *\nMinun sieluni ikävöitsee ja halajaa Herran esikartanoihin\, minun sydämeni ja ruumiini pyrkii riemuiten elävää |Jumalaa kohti. \nLöysihän lintunen majan ja pääskynen pesän\, johon se poikasensa |laskee: *\nsinun alttarisi\, Herra Sebaot\, minun kuninkaani ja minun |Jumalani. \nAutuaat ne\, jotka sinun huoneessasi |asuvat! *\nHe kiittävät |sinua alati. \nSillä yksi päivä sinun esikartanoissasi on parempi kuin tuhat |muualla; *\nmieluummin minä olen vartijana Jumalani huoneen kynnyksellä\, kuin asun jumalatto|mien majoissa. \nSillä Herra Jumala on aurinko ja |kilpi; *\nHerra antaa armon ja kunnian\, ei hän kiellä hyvää niiltä\, jotka nuhteettomasti |vaeltavat. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt |on ja aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/2-sunnuntai-joulusta-vsk1/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/01/Kirkkovuosi_1_vuosikerta_2-su-Joulusta.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20250101
DTEND;VALUE=DATE:20250102
DTSTAMP:20260604T153159
CREATED:20161202T121932Z
LAST-MODIFIED:20241231T214034Z
UID:4182-1735689600-1735775999@www.luterilainen.net
SUMMARY:Uudenvuodenpäivä
DESCRIPTION:Vaikka uuttavuotta ei välttämättä tänä päivänä mielletä erityisen kirkolliseksi pyhäpäiväksi\, on se vanhastaan pyhäpäivä\, jolloin keskitytään erityisesti Jeesuksen nimeen. Ensimmäisen vuosikerran evankeliumiteksti kertoo\, miksi tähän keskitytään juuri tänä päivänä. Uudenvuodenpäivä on joulupäivästä laskettuna kahdeksas päivä – siis päivä\, jolloin Jeesus ympärileikattiin ja jolloin hänelle annettiin tämä nimi\, ”jonka enkeli oli hänelle antanut\, ennen kuin hän sikisi äitinsä kohdussa.” \nPäivän evankeliumiteksti on lyhyt ja saattaa tuntua siltä\, ettei se myöskään ole erityisen informatiivinen. Voi myös kysyä: miksi tätä Jeesuksen ympärileikkausta muistetaan yhä edelleen kirkossa jopa sen verran\, että siitä kertova teksti on vuoden ensimmäisen pyhäpäivän evankeliumi? \nKaikessa lyhykäisyydessään tämä teksti ja tämä maininta ympärileikkauksesta todistaa ainakin yhdestä erittäin tärkeästä asiasta. Se osoittaa\, kuinka Jeesus alusta alkaen täytti lain vaatimukset. Solmiessaan liiton Abrahamin kanssa Jumala vaati: ”Sukupolvesta sukupolveen ympärileikattakoon jokainen poikalapsi teidän keskuudessanne kahdeksan päivän vanhana”. (1. Moos 17:12) Näin ollen tämäkin laki sai Jeesuksessa täyttymyksensä. \nAlusta alkaen on siis Jeesus täyttänyt lain meidän puolestamme. Tämän kaiken hän on tehnyt\, jotta meillä olisi pelastus tuossa ainoassa nimessä\, jossa pelastus on löydettävissä\, ja jossa hän myös tahtoo sen meille lahjoittaa. \n\nKynttilöitä:  4 Liturginen väri:  valkoinen.1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Fil. 2:10–11 Psalmi: Ps. 8:2–10 Hallelujasäe: Ps. 145:21 tai Hepr. 13:8\n1. lukukappale:  4. Moos. 6:22–27 2. lukukappale:  Ap. t. 4:8–12 Evankeliumi:  Luuk. 2:21 \n\n1. lukukappale \n4. Moos. 6:22–27 \nJa Herra puhui Moosekselle sanoen: ”Puhu Aaronille ja hänen pojillensa ja sano: Siunatessanne israelilaisia sanokaa heille:Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua; Herra valistakoon kasvonsa sinulle ja olkoon sinulle armollinen; Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan. Näin he laskekoot minun nimeni israelilaisten ylitse\, ja minä siunaan heitä.” \n  \n2. lukukappale \nAp. t. 4:8–12 \nSilloin Pietari\, Pyhää Henkeä täynnä\, sanoi heille: ”Kansan hallitusmiehet ja vanhimmat! Jos meitä tänään kuulustellaan sairaalle miehelle tehdystä hyvästä työstä ja siitä\, kenen kautta hän on parantunut\, niin olkoon teille kaikille ja koko Israelin kansalle tiettävä\, että Jeesuksen Kristuksen\, Nasaretilaisen\, nimen kautta\, hänen\, jonka te ristiinnaulitsitte\, mutta jonka Jumala kuolleista herätti\, hänen nimensä kautta tämä seisoo terveenä teidän edessänne. Hän on ’se kivi\, jonka te\, rakentajat\, hylkäsitte\, mutta joka on kulmakiveksi tullut’. Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu\, jossa meidän pitäisi pelastuman.” \n  \nEvankeliumi \nLuuk. 2:21 \nKun sitten kahdeksan päivää oli kulunut ja lapsi oli ympärileikattava\, annettiin hänelle nimi Jeesus\, jonka enkeli oli hänelle antanut\, ennenkuin hän sikisi äitinsä kohdussa. \n  \nRukous\nHerra Jumala\, joka meidän vuoksemme annoit Poikasi\, Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen\, tulla lain alaiseksi ruumiillisen ympärileikkauksen kautta! Anna meille armosi\, että sydämemme tulisi ympärileikatuksi kaikista synnillisistä himoista ja haluista. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni: Fil. 2:10–11\nNiin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkis|tuman\, *\nja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi\, että Jeesus |Kristus on Herra. \n  \nPsalmi:\nPs. 8:2–10\nHerra\, meidän Herramme\, kuinka korkea onkaan sinun nimesi kaikessa |maassa\, *\nsinun\, joka olet asettanut valtasuuruutesi |taivaitten ylitse! \nLasten ja imeväisten suusta sinä perustit voiman vastustajaisi |tähden\, *\nettä kukistaisit vihollisen ja |kostonhimoisen. \nKun minä katselen sinun taivastasi\, sinun sormiesi |tekoa\, *\nkuuta ja tähtiä\, jotka sinä |olet luonut\, \nniin mikä on ihminen\, että sinä häntä |muistat\, *\ntai ihmislapsi\, että pidät |hänestä huolen? \nJa kuitenkin sinä teit hänestä lähes jumal’|olennon\, *\nsinä seppelöitsit hänet kunnialla ja |kirkkaudella; \npanit hänet hallitsemaan kättesi |tekoja\, *\nasetit kaikki hänen |jalkainsa alle: \nlampaat ja karjan\, ne |kaikki\, *\nniin myös |metsän eläimet\, \ntaivaan linnut ja meren |kalat *\nja kaiken\, mikä meren |polkuja kulkee. \nHerra\, meidän |Herramme\, *\nkuinka korkea onkaan sinun nimesi |kaikessa maassa! \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt |on ja aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/uudenvuodenpaiva-vsk1/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/png:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/10/kirkkovuosi_yleiskuva_Luukas.png
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20241231
DTEND;VALUE=DATE:20250101
DTSTAMP:20260604T153159
CREATED:20161202T121931Z
LAST-MODIFIED:20241229T073713Z
UID:4181-1735603200-1735689599@www.luterilainen.net
SUMMARY:Uudenvuodenaatto
DESCRIPTION:Jos tietäisit\, että sinulla on elämää jäljellä enää vain yksi vuosi\, miten sen eläisit? On hyvä miettiä\, mitä Jeesus tahtoo sanoa meille tämän vertauksen kautta\, kun yksi vuosi taas päättyy elämästämme. \nVertauksessa esiintyy kaksi henkilöä ja puu: viinitarhan omistaja\, sitä hoitava puutarhuri ja hedelmätön viikunapuu. On käsittämätöntä\, miksi hyvässä maassa kasvanut viikunapuu ei tuota hedelmää. Viiniköynnöstä varten valitaan näet paras mahdollinen maaperä\, ja viikunapuu oli päässyt tuollaiseen kasvupaikkaan. Mutta nyt se vain laihdutti maata ja vei valoa & vettä viiniköynnöksiltä. \nPuutarhuri olisi päässyt vähimmällä\, jos hän olisi kaatanut puun. Nyt hän kuitenkin lupautui käyttämään aikaansa ja energiaansa sen hoitamiseen vielä yhden vuoden ajan. Lantaa piti raahata puun juurelle\, samoin vettä. Maata piti kuokkia. Mutta puutarhuri oli nähnyt viikunapuun kasvavan siemenestä tai pienestä taimesta isoksi puuksi ja jotenkin hän oli vain kiintynyt siihen. Ei ollut menettänyt toivoaan. Näki sielunsa silmillä\, millainen se puu vielä voisi olla. \nViikunapuu tarkoittaa vertauksessa ensinnäkin Israelia\, jonka parissa Jeesus toimi yhteensä kolme vuotta. Enkä hänen toimintaansa oli jäljellä vielä vuosi siinä vaiheessa\, kun hän tämän vertauksen kertoi. Israel oli saanut lapseuden\, kirkkauden\, liitot\, lupaukset ja jumalanpalveluksen (Room.9). Ennen kaikkea se on saanut Jumalan sanan\, sekä inspiroidun että inkarnoidun. Totta totisesti se kasvoi parhaassa maaperässä. \nNyt viikunapuu tarkoittaa kristillistä kirkkoa – meidänkin seurakuntiamme. Löytyykö niistä synnintuntoa? Löytyykö niistä armonvälineiden arvostusta? Löytyykö rakkautta sisaria ja veljiä kohtaan\, niitä vaikeimpiakin? Löytyykö uhrimieltä? Löytyykö huolta niistä\, jotka eivät vielä evankeliumia tunne omassa maassamme ja aina maailman ääriin asti? Löytyykö tätä kaikkea paimenista? Kuvittele sielusi silmillä\, miten Jeesus seisoo tänä uutena vuonna pää kumarassa Isänsä edessä pyytämässä lisää armonaikaa sinulle ja seurakunnallesi. Armonaika on rajallinen. Tulee päivä\, jolloin hedelmätön viikunapuu hakataan poikki. \nMutta vertauksen voi soveltaa myös yksityiseen kristittyyn. Minkä verran Jumala ja lähimmäiset löysivät hyviä hedelmiä sinun elämästäsi menneenä vuonna? Rakkautta\, iloa\, rauhaa\, pitkämielisyyttä\, ystävällisyyttä\, hyvyyttä\, uskollisuutta\, sävyisyyttä ja itsensä hillitsemistä\, näitä ihania Hengen hedelmiä (Gal.5)? Niin\, Jeesus seisoo Isänsä edessä tänä uutena vuonna ja pyytää sinullekin lisää armonaikaa. Tämän vertauksen pohjalta ymmärrämme\, ettei hän rakasta eniten niitä kristittyjä\, jotka kantavat eniten hedelmää. Hän rakastaa sitäkin\, joka vain laihduttaa maata. Hänenkin puolestaan Vapahtaja vuodatti verensä ja rukoilee Isän oikealla puolella. Hän lupaa muokata ja lannoittaa maan viikunapuun ympäriltä. Jos elämääsi tai seurakuntasi elämään tulee ensi vuonna suruja ja vaikeuksia\, ota ne vastaan puutarhurin hoitona. \nViimeisen elinviikkonsa aikana Jeesus kirosi yhden hedelmättömän viikunapuun (Matt.21:18-19). Sen tehtyään hän vaihtoi osia kirotun puun kanssa – ja meidän kanssamme. ”Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta\, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme – sillä kirjoitettu on: ’Kirottu on jokainen\, joka on puuhun ripustettu.’” (Gal.3:13*). Ristiksi lyöty puu on maailman hedelmättömin puu. Kuitenkin Jeesuksen ristinpuu tuotti meille hedelmän\, jota syömällä elämme iankaikkisesti (Joh.6:51). \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri:  valkoinen 2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 89:3 Psalmi: Ps. 121 tai Ps. 102:26–29 Hallelujasäe: Valit. 3:22\n1. lukukappale:  Valit. 3:22–26 tai Saarn. 3:1–8 tai 1. Sam. 7:12 2. lukukappale:  1. Piet. 1:22–25 Evankeliumi:  Luuk. 13:6–9 tai Matt. 16:1–4 \n\n1. lukukappale\nValit. 3:22–26\nHerran armoa on\, ettemme ole aivan hävinneet\, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut: se on joka aamu uusi\, ja suuri on hänen uskollisuutensa. Minun osani on Herra\, sanoo minun sieluni; sentähden minä panen toivoni häneen. Hyvä on Herra häntä odottaville\, sille sielulle\, joka häntä etsii. Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua. \n  \nTai:\nSaarn. 3:1–8\nKaikella on määräaika\, ja aikansa on joka asialla taivaan alla. Aika on syntyä ja aika kuolla. Aika on istuttaa ja aika repiä istutus. Aika on surmata ja aika parantaa. Aika on purkaa ja aika rakentaa. Aika on itkeä ja aika nauraa. Aika on valittaa ja aika hypellä. Aika on heitellä kiviä ja aika kerätä kivet. Aika on syleillä ja aika olla syleilemättä. Aika on etsiä ja aika kadottaa. Aika on säilyttää ja aika viskata pois. Aika on reväistä rikki ja aika ommella yhteen. Aika on olla vaiti ja aika puhua. Aika on rakastaa ja aika vihata. Aika on sodalla ja aika rauhalla. \n  \n2. lukukappale\n1. Piet. 1:22–25\nPuhdistakaa sielunne totuuden kuuliaisuudessa vilpittömään veljenrakkauteen ja rakastakaa toisianne hartaasti puhtaasta sydämestä\, te\, jotka olette uudestisyntyneet\, ette katoavasta\, vaan katoamattomasta siemenestä\, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta. Sillä: ”kaikki liha on kuin ruoho\, ja kaikki sen kauneus kuin ruohon kukkanen; ruoho kuivuu\, ja kukkanen varisee\, mutta Herran sana pysyy iankaikkisesti”. \n  \nEvankeliumi\nLuuk. 13:6–9\nJa hän puhui tämän vertauksen: ”Eräällä miehellä oli viikunapuu istutettuna viinitarhassaan; ja hän tuli etsimään hedelmää siitä\, mutta ei löytänyt. Niin hän sanoi viinitarhurille: ’Katso\, kolmena vuotena minä olen käynyt etsimässä hedelmää tästä viikunapuusta\, mutta en ole löytänyt. Hakkaa se pois; mitä varten se vielä maata laihduttaa?’ Mutta tämä vastasi ja sanoi hänelle: ’Herra\, anna sen olla vielä tämä vuosi; sillä aikaa minä kuokin ja lannoitan maan sen ympäriltä. Ehkä se ensi vuonna tekee hedelmää; mutta jos ei\, niin hakkaa se pois’.” \n  \nTai:\nMatt. 16:1–4\nJa fariseukset ja saddukeukset tulivat hänen luoksensa ja kiusasivat häntä pyytäen häntä näyttämään heille merkin taivaasta. Mutta hän vastasi ja sanoi heille: ”Kun ilta tulee\, sanotte te: ’Tulee selkeä ilma\, sillä taivas ruskottaa’\, ja aamulla: ’Tänään tulee rajuilma\, sillä taivas ruskottaa ja on synkkä’. Taivaan muodon te osaatte arvioida\, mutta aikain merkkejä ette osaa. Tämä paha ja avionrikkoja sukupolvi tavoittelee merkkiä\, mutta sille ei anneta muuta merkkiä kuin Joonaan merkki.” Ja hän jätti heidät ja meni pois. \n  \nRukous\nKaikkivaltias\, iankaikkinen Jumala! Ohjaa meidän tekomme sinun hyvän tahtosi mukaan\, että me voisimme sinun rakkaan Poikasi nimessä kasvaa hyvissä teoissa. Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 89:3\nMinä sanon: ikiajoiksi on armo ra|kennettu\, *\nsinä olet perustanut uskollisuu|tesi taivaisiin. \n  \nPsalmi:\nPs. 121\nMinä nostan silmäni vuoria |kohti: *\nmistä tulee |minulle apu? \nApu minulle tulee |Herralta\, *\njoka on tehnyt |taivaan ja maan. \nHän ei salli sinun jalkasi |horjua\, *\nsinun varjeli|jasi ei torku. \nKatso\, hän\, joka Israelia |varjelee\, *\nei torku |eikä nuku. \nHerra on sinun varjeli|jasi\, *\nHerra on suojaava varjosi sinun oikealla |puolellasi. \nEi polta sinua aurinko |päivällä\, *\nei|kä kuu yöllä. \nHerra varjelee sinut kaikesta |pahasta\, *\nhän varjelee |sinun sielusi. \nHerra varjelee sinun lähtemisesi ja tulemi|sesi\, *\nnyt ja ian|kaikkisesti. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt |on ja aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/uudenvuodenaatto-vsk1/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20241229
DTEND;VALUE=DATE:20241230
DTSTAMP:20260604T153159
CREATED:20161202T121931Z
LAST-MODIFIED:20241229T072719Z
UID:4180-1735430400-1735516799@www.luterilainen.net
SUMMARY:1. sunnuntai joulusta
DESCRIPTION:Luukkaan evankeliumi siirtyy heti johdantojakeiden jälkeen puhumaan pappi Sakariaasta (Luuk. 1:5). Pian ollaan temppelissä\, jonka uhrijumalanpalveluksen toimittaminen jää Sakariaalta loppuun saattamatta\, kun enkeli ilmestyy hänelle ja ilmoittaa Johannes Kastajan synnystä. Sakarias ei nimittäin usko lupausta ja niinpä hän tulee mykäksi. Papin piti jumalanpalveluksen lopuksi siunata kansa Herran siunauksella (vrt. 3. Moos. 9:23). Tätä Sakarias ei pystynyt tekemään. \nPäivän evankeliumissa ollaan jälleen temppelissä. Nyt keskuksessa ei kuitenkaan ole pyhäkkö ja sen uhrijumalanpalvelus\, eivätpä leeviläiskuoron laulamat virretkään. Nyt keräännytään Jeesuksen luokse ylistämään Jumalaa. Simeon ja Hanna edustavat niitä hurskaita israelilaisia\, jotka odottavat Jumalan pelastusta. He näkevät\, että lapsi\, joka isänsä ja äitinsä käsillä saapuu temppeliin\, toisi Herran siunauksen niin Israelille kuinka kaikille maailman kansoillekin. Tässä on siis Jumalan uhrikaritsa\, suuri ylimmäinen pappi ja itse Herra\, jonka ylistystä Hanna kutsuu muita laulamaan. \nSimeon kuitenkin ilmoitti\, etteivät kaikki ota Jeesusta vastaan. Hän on kompastuskivi\, joka on toisille lankeemukseksi ja toisille nousemukseksi\, niin että uusi Jumalan temppeli rakentuu Kristuksen varaan. Marian läpi on miekka käyvä\, kun Kristuksen sanat tutkivat hänenkin sydämensä. Samoin Kristuksen sanat käyvät meidän sydämeemme osoittaen syntimme\, jotta saisimme uskoa rikoksemme anteeksi Jeesuksen ristin tähden. Näin me rakennumme Kristuksessa\, tulemme Hänessä siunatuiksi. \n\n Kynttilöitä: 4 Liturginen väri:  valkoinen. 2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 111:2 Psalmi: Ps. 71:14–19 Hallelujasäe: Jes. 63:7\n1. lukukappale:  Jes. 25:1\, 4–5 tai Jes. 49:13–16 2. lukukappale:  Gal. 4:3–7 tai Kol. 2:6–10 Evankeliumi:  Luuk. 2:33–40 \n\n1. lukukappale\nJes. 25:1\, 4–5\nHerra\, sinä olet minun Jumalani; minä kunnioitan sinua\, kiitän sinun nimeäsi\, sillä sinä olet tehnyt ihmeitä\, sinun aivoituksesi kaukaisilta päiviltä ovat todet ja vakaat.\nSillä sinä olit turvana vaivaiselle\, turvana köyhälle hänen ahdingossansa\, suojana rankkasateelta\, varjona helteeltä; sillä väkivaltaisten kiukku on kuin rankkasade seinää vastaan. Niinkuin helteen kuivassa maassa\, niin sinä vaimensit muukalaisten melun. Niinkuin helle pilven varjossa vaipuu väkivaltaisten voittolaulu. \n  \nTai:\nJes. 49:13–16\nRiemuitkaa\, te taivaat\, iloitse\, sinä maa\, puhjetkaa riemuun\, te vuoret\, sillä Herra lohduttaa kansaansa ja armahtaa kurjiansa. Mutta Siion sanoo: ”Herra on minut hyljännyt\, Herra on minut unhottanut”. Unhottaako vaimo rintalapsensa\, niin ettei hän armahda kohtunsa poikaa? Ja vaikka he unhottaisivatkin\, minä en sinua unhota. Katso\, kätteni hipiään olen minä sinut piirtänyt\, sinun muurisi ovat aina minun edessäni. \n  \n2. lukukappale\nGal. 4:3–7\nKun olimme alaikäisiä\, olimme orjuutetut maailman alkeisvoimien alle. Mutta kun aika oli täytetty\, lähetti Jumala Poikansa\, vaimosta syntyneen\, lain alaiseksi syntyneen\, lunastamaan lain alaiset\, että me pääsisimme lapsen asemaan. Ja koska te olette lapsia\, on Jumala lähettänyt meidän sydämeemme Poikansa Hengen\, joka huutaa: ”Abba! Isä!” Niinpä sinä et siis enää ole orja\, vaan lapsi; mutta jos olet lapsi\, olet myös perillinen Jumalan kautta. \n  \nTai:\nKol. 2:6–10\nNiinkuin te siis olette omaksenne ottaneet Kristuksen Jeesuksen\, Herran\, niin vaeltakaa hänessä\, juurtuneina häneen ja hänessä rakentuen ja uskossa vahvistuen\, niinkuin teille on opetettu; ja olkoon teidän kiitoksenne ylitsevuotavainen. Katsokaa\, ettei kukaan saa teitä saaliikseen järkeisopilla ja tyhjällä petoksella\, pitäytyen ihmisten perinnäissääntöihin ja maailman alkeisvoimiin eikä Kristukseen. Sillä hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti\, ja te olette täytetyt hänessä\, joka on kaiken hallituksen ja vallan pää. \n  \nEvankeliumi\nLuuk. 2:33–40\nJa hänen isänsä ja äitinsä ihmettelivät sitä\, mitä hänestä sanottiin. Ja Simeon siunasi heitä ja sanoi Marialle\, hänen äidilleen: ”Katso\, tämä on pantu lankeemukseksi ja nousemukseksi monelle Israelissa ja merkiksi\, jota vastaan sanotaan – ja myös sinun sielusi lävitse on miekka käyvä – että monen sydämen ajatukset tulisivat ilmi”.\nJa oli naisprofeetta\, Hanna\, Fanuelin tytär\, Asserin sukukuntaa. Hän oli jo tullut iälliseksi. Mentyään neitsyenä naimisiin hän oli elänyt miehensä kanssa seitsemän vuotta\, ja oli nyt leski\, kahdeksankymmenen neljän vuoden ikäinen. Hän ei poistunut pyhäköstä\, vaan palveli siellä Jumalaa paastoilla ja rukouksilla yötä ja päivää. Ja juuri sillä hetkellä hän tuli siihen\, ylisti Jumalaa ja puhui lapsesta kaikille\, jotka odottivat Jerusalemin lunastusta.\nJa täytettyään kaiken\, mikä Herran lain mukaan oli tehtävä\, he palasivat Galileaan\, kaupunkiinsa Nasaretiin. Ja lapsi kasvoi ja vahvistui ja täyttyi viisaudella\, ja Jumalan armo oli hänen päällänsä. \n  \nRukous\nHerra Jumala\, taivaallinen Isä\, joka ilmoitit pyhän Simeonin kautta\, että Poikasi Kristus on asetettu kompastumiseksi ja nousemiseksi monelle! Me rukoilemme sinua: valaise sydämemme Pyhällä Hengelläsi\, että oikein tuntisimme Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, turvaisimme häneen kaikessa hädässä ja vaarassa ja niin nousisimme hänen kanssaan ylös. Auta\, ettemme loukkaantuisi häneen niin kuin suruton ja sokea maailma\, vaan olisimme lujia ja miehuullisia kaikissa kärsimyksissä ja ahdistuksissa\, jotka kohtaavat meitä sanasi ja tunnustuksesi tähden. Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 111:2\nSuuret ovat Herran teot\, kaikkien niiden tutkis|teltavat\, *\njotka niitä |rakastavat. \n  \nPsalmi:\nPs. 71:14–19\nMutta minä odotan |alati\, *\nja yhäti minä |sinua kiitän. \nMinun suuni on julistava sinun vanhurs|kauttasi\, *\nsinun pelastustekojasi kaiken päivää\, sillä niiden määrää |en minä tunne. \nHerran\, Herran väkeviä tekoja minä tuon |julki\, *\nminä ylistän sinun vanhurskauttasi\, |sinun ainoan. \nJumala\, sinä olet opettanut minua hamasta nuoruu|destani\, *\nja yhä vielä minä sinun ihmei|täsi julistan. \nÄlä\, Jumala\, minua hylkää vanhaksi ja harmaaksi tultu|ani\, *\nniin minä julistan sinun käsivartesi voimaa nousevalle polvelle\, sinun väkevyyttäsi kaikille vielä |tuleville. \nJumala\, sinun vanhurskautesi ulottuu hamaan |korkeuksiin\, *\nsinun\, joka teet niin suuria. Jumala\, kuka on sinun |vertaisesi? \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt |on ja aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/1-sunnuntai-joulusta-vsk1/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2024/12/Kirkkovuosi_1-vuosikerta_1_su-Joulusta.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20241228
DTEND;VALUE=DATE:20241229
DTSTAMP:20260604T153159
CREATED:20161202T121929Z
LAST-MODIFIED:20241227T093457Z
UID:4179-1735344000-1735430399@www.luterilainen.net
SUMMARY:Viattomien lasten päivä\, 4. joulupäivä
DESCRIPTION:Jeesuksen syntymän aikaan Israelin hallitsija oli Herodes Suuri. Hän oli Rooman valtakunnan asettama kuningas\, joka piti valtaa kovalla kädellä. Herodes ei ollut syntyperäinen juutalainen. Hän myös tiesi\, etteivät hurskaat juutalaiset katsoneet hänen asemaansa hyvällä. Kun Herodes kuuli itämailta tulleilta tietäjiltä\, että Israeliin oli syntynyt uusi kuningas\, näki Herodes edessään yhden vaihtoehdon. Tänäkin päivänä näemme eri puolilla maailmaa\, että kilpailevat vallantavoittelijat – tai sellaiseksi otaksutut – saatetaan raivata julmasti tieltä. Tähän työhön Herodes päättävästi ryhtyi ja kun tietäjät eivät tulleet ilmoittamaan\, missä Jeesus-lapsi oleili\, lähetti Herodes sotilaansa surmaamaan kaikki kaksivuotiaat ja sitä nuoremmat poikalapset. \nNäemme päivän evankeliumissa jyrkän eron tämän langenneen maailman kuninkuuden ja Jeesuksen kuninkuuden välillä. Herodes taistelee omasta vallastaan. Jeesus on luopunut omasta taivaallisesta vallastaan taistellakseen synnin särkemän ihmissuvun puolesta. Jeesus vietiin Egyptiin\, jotta hän pelastaisi koko luomakunnan synnin orjuudesta\, kuten Israel oli Mooseksen aikana pelastettu Egyptin orjuudesta. Jeesus vältti miekan\, jotta hän kantaisi myöhemmin maailman synnin ja kuoleman ristillä. \nBetlehemin surmattujen poikien äidit\, isät\, siskot ja veljet itkivät pahuuden julmaa surmatyötä. Tänäänkin itku ja huuto kaikuu ympäri maailman sen johdosta\, että Jeesuksen nimen tähden jopa lapsia surmataan. Pahan valta surmaa viattomatkin. Länsimaissa surmat suoritetaan usein silmiltä kätkössä\, äitien kohdussa. Tämän pahan ja julman maailman keskelle Jumala syntyi. Kärsimyksen ja kuoleman keskellä\, me saamme katsoa seimen Lasta\, joka kerran ylennettiin ristille. Kuolemalla hän nieli kuoleman. \nNyt tallella on lapsi luona Herran\,\nvoi jospa sinne pääsisimme kerran!\nEi murhe paina\,\nkun siellä aina\nveisaamme hänen kanssaan autuaina.\n(Lv. 892:3)  \n\n Kynttilöitä: 4 Liturginen väri:  valkoinen tai punainen. 2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Valit. 2:19  Psalmi: Ps. 124:2–3 6–8 Hallelujasäe Ilm. 19:5\n1. lukukappale:  2. Moos. 1:22–2:10 2. lukukappale:  1. Piet. 4:12–16 Evankeliumi:  Matt. 2:13–21 \n\n1. lukukappale\n2. Moos. 1:22–2:10\nNiin farao antoi käskyn kaikelle kansallensa\, sanoen: ”Kaikki poikalapset\, jotka syntyvät\, heittäkää Niilivirtaan\, mutta kaikkien tyttölasten antakaa elää”. Niin eräs mies\, joka oli Leevin sukua\, meni ja nai leeviläisen neidon. Ja vaimo tuli raskaaksi ja synnytti pojan. Ja kun hän näki\, että se oli ihana lapsi\, salasi hän sitä kolme kuukautta. Mutta kun hän ei voinut sitä enää salata\, otti hän kaisla-arkun\, siveli sen maapihkalla ja piellä\, pani lapsen siihen ja laski sen kaislikkoon Niilivirran rantaan. Ja lapsen sisar asettui taammaksi nähdäksensä\, mitä hänelle tapahtuisi. Silloin faraon tytär tuli alas peseytymään virrassa\, ja hänen seuranaisensa\nkävelivät virran rannalla; ja kun hän näki arkun kaislikossa\, lähetti hän palvelijattarensa ja otatti sen ylös. Ja kun hän avasi sen\, näki hän lapsen; ja katso\, siinä oli poikanen\, joka itki. Niin hänen tuli sitä sääli\, ja hän sanoi: ”Tämä on hebrealaisten lapsia”. Niin lapsen sisar sanoi faraon tyttärelle: ”Menenkö kutsumaan sinulle hebrealaisen imettäjän\, joka voi imettää sen lapsen sinulle?” Faraon tytär vastasi hänelle: ”Mene!” Niin tyttö meni ja kutsui lapsen äidin. Ja faraon tytär sanoi hänelle: ”Ota tämä lapsi ja imetä se minulle\, niin minä maksan sinulle siitä palkan”. Ja vaimo otti lapsen ja imetti sen. Mutta kun lapsi oli kasvanut\, toi hän sen faraon tyttärelle\, ja tämä otti sen pojaksensa ja antoi hänelle nimen Mooses\, sillä hän sanoi: ”Minä olen vetänyt hänet ylös vedestä”. \n  \n2. lukukappale\n1. Piet. 4:12–16\nRakkaani\, älkää oudoksuko sitä hellettä\, jossa olette ja joka on teille koetukseksi\, ikäänkuin teille tapahtuisi jotakin outoa\, vaan iloitkaa\, sitä myöten kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä\, että te myös hänen kirkkautensa ilmestymisessä saisitte iloita ja riemuita. Jos teitä solvataan Kristuksen nimen tähden\, niin te olette autuaat\, sillä kirkkauden ja Jumalan Henki lepää teidän päällänne. Älköön näet kukaan teistä kärsikö murhaajana tai varkaana tai pahantekijänä tahi sentähden\, että sekaantuu hänelle kuulumattomiin; mutta jos hän kärsii kristittynä\, älköön hävetkö\, vaan ylistäköön sen nimensä tähden Jumalaa. \n  \nEvankeliumi\nMatt. 2:13–21\nMutta kun he olivat menneet\, niin katso\, Herran enkeli ilmestyi Joosefille unessa ja sanoi: ”Nouse\, ota lapsi ja hänen äitinsä ja pakene Egyptiin\, ja ole siellä siihen asti\, kuin minä sinulle sanon; sillä Herodes on etsivä lasta surmatakseen hänet”.\nNiin hän nousi\, otti yöllä lapsen ja hänen äitinsä ja lähti Egyptiin. Ja hän oli siellä Herodeksen kuolemaan asti; että kävisi toteen\, minkä Herra on puhunut profeetan kautta\, joka sanoo: ”Egyptistä minä kutsuin poikani”. Silloin Herodes\, nähtyään\, että tietäjät olivat hänet pettäneet\, vihastui kovin ja lähetti tappamaan kaikki poikalapset Beetlehemistä ja koko sen ympäristöstä\, kaksivuotiaat ja nuoremmat\, sen mukaan kuin hän oli aikaa tietäjiltä tarkoin tiedustellut.\nSilloin kävi toteen\, mikä on puhuttu profeetta Jeremiaan kautta\, joka sanoo: ”Ääni kuuluu Raamasta\, itku ja iso parku; Raakel itkee lapsiansa eikä lohdutuksesta huoli\, kun heitä ei enää ole”.\nMutta kun Herodes oli kuollut\, niin katso\, Herran enkeli ilmestyi unessa Joosefille Egyptissä ja sanoi: ”Nouse\, ota lapsi ja hänen äitinsä ja mene Israelin maahan\, sillä ne ovat kuolleet\, jotka väijyivät lapsen henkeä”. Niin hän nousi\, otti lapsen ja hänen äitinsä ja meni Israelin maahan. \n  \nRukous\nKaikkivaltias Jumala! Tänä päivänä viattomat lapset julistivat sinun nimeäsi – eivät sanoillaan vaan kuolemallaan\, joka heijastaa sinun rakkaan Poikasi kuolemaa. Kuoleta meistä kaikki synnin pahuus\, että todistaisimme myös elämällämme sinun uskoasi\, jota suullamme tunnustamme. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n  \nPäivän Psalmi \nAntifoni:\nValit. 2:19\nAnna sydämesi vuotaa kuin vesi Herran kasvojen |edessä. *\nKohota kätesi häntä kohden pienten lastesi elä|män puolesta. \n  \nPsalmi:\nPs. 124:2–3\, 6–8\nEllei Herra olisi meidän kanssamme\, kun ihmiset nousevat meitä |vastaan\, *\nniin he meidät elävältä |nielisivät \nKiitetty olkoon |Herra\, *\njoka ei antanut meitä heidän hammastensa |raadeltaviksi. \nMeidän sielumme pääsi kuin lintu pyydystäjäin |paulasta: *\npaula katkesi\, ja me |pääsimme pois. \nMeidän apumme on Herran |nimi\, *\nhänen\, joka on tehnyt |taivaan ja maan. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/viattomien-lasten-paiva-4-joulupaiva-vsk1/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20241227
DTEND;VALUE=DATE:20241228
DTSTAMP:20260604T153159
CREATED:20161202T121929Z
LAST-MODIFIED:20241223T232254Z
UID:4178-1735257600-1735343999@www.luterilainen.net
SUMMARY:Apostoli Johanneksen päivä\, 3. joulupäivä
DESCRIPTION:Kolmantena joulupäivänä kirkko on vanhastaan muistanut pyhää apostoli Johannesta. Johannes oli yksi Jeesuksen kahdestatoista opetuslapsesta. Hän kirjoitti Herrastaan ja Mestaristaan Jeesuksesta evankeliumikirjan. Lisäksi meillä on Uudessa testamentissa kolme Johanneksen kirjettä sekä Johanneksen ilmestys. \nJohanneksen tekstit ovat syvällisiä ja suorastaan taivaiden korkeuksiin nousevia. Evankelista Johanneksen symboli kristillisessä perinteessä onkin ollut kotka. Kotka kiehtoi antiikin ihmisiä\, sillä taivaan linnuista se lensi ylimpänä eli lähinnä Jumalan ulottuvuutta. Mutta Johannes ei jää korkeuksiin\, vaan Sana tulee lihaksi (Joh. 1:14). Jumala ei olekaan Johanneksen selkeän viestin mukaan tavoittamaton. Jumala ei myöskään ole vain mystisesti kaikkialla näkymättömästi läsnä. Jos pelkästään tämä olisi totta\, silloin ei tiedettäisi\, mistä tämä salattu Jumala voidaan löytää. Mutta nytpä Jumalan Ainosyntyinen Poika on tullut ihmiseksi. Jumala voidaan löytää Jeesuksessa. (Joh. 1:10–13) \nJohannes osoittaa myös läpi ”johanneslaisen kirjallisuuden”\, että tämä Jeesus on tänään löydettävissä uudessa temppelissä eli seurakunnassa\, joka on Jeesuksen ruumis (Joh. 2:19–22). Siellä Kristus on läsnä sanansa saarnassa (Joh. 6:63)\, syntien anteeksiantamuksessa (Joh. 20:21–23)\, pyhässä kasteessa (Joh. 3:5)\, ehtoollisella nautittavassa Kristuksen ruumiissa ja veressä (Joh. 6:54). Johannes on kirjoittamansa Raamatun sanan myötä jäänyt tänne todistamaan meille Jeesuksesta (Joh. 21:23–24). Näissä sanoissa Pyhä Henki puhuu meille\, tuo meidät lähelle Jeesusta\, että sinäkin voisit Johanneksen tavoin sanoa: minä olen Jeesuksen rakas opetuslapsi\, joka saan levätä hänen rintaansa vasten (Joh. 13:23). \n\nKynttilöitä:  4 Liturginen väri:  valkoinen.1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 145:6–7 tai Sir. 15:5–6 Psalmi: Ps. 92:13–16 Hallelujasäe: 1. Joh. 1:2\n1. lukukappale:  Sananl. 8:1 22–30 2. lukukappale:  1. Joh. 2:28–3:3 Evankeliumi:  Joh. 21:19–24 tai Joh. 1:1–14 \n\n1. lukukappale \nSananl. 8:1\, 22–30 \nEikö viisaus kutsu\, eikö taito anna äänensä kuulua? Herra loi minut töittensä esikoiseksi\, ensimmäiseksi teoistaan\, ennen aikojen alkua. Iankaikkisuudesta minä olen asetettu olemaan\, alusta asti\, hamasta maan ikiajoista. Ennenkuin syvyyksiä oli\, synnyin minä\, ennenkuin oli lähteitä\, vedestä rikkaita. Ennenkuin vuoret upotettiin paikoilleen\, ennen kukkuloita\, synnyin minä\, kun hän ei vielä ollut tehnyt maata\, ei mantua\, ei maanpiirin tomujen alkuakaan. Kun hän taivaat valmisti\, olin minä siinä\, kun hän veti piirin syvyyden pinnalle\, kun hän teki vahvoiksi pilvet korkeudessa\, kun syvyyden lähteet saivat voiman\, kun hän merelle asetti sen rajat\, että vedet eivät kävisi hänen käskynsä yli\, kun hän vahvisti maan perustukset\, silloin minä hänen sivullansa hoidokkina olin\, ihastuksissani olin päivästä päivään ja leikitsin hänen edessänsä kaikin ajoin. \n2. lukukappale \n1. Joh. 2:28–3:3 \nJa nyt\, lapsukaiset\, pysykää hänessä\, että meillä hänen ilmestyessään olisi turva eikä meitä häpeällä karkoitettaisi pois hänen tyköänsä hänen tulemuksessaan. Jos tiedätte\, että hän on vanhurskas\, niin te ymmärrätte\, että myös jokainen\, joka vanhurskauden tekee\, on hänestä syntynyt. \nKatsokaa\, minkäkaltaisen rakkauden Isä on meille antanut\, että meitä kutsutaan Jumalan lapsiksi\, joita me olemmekin. Sentähden ei maailma tunne meitä\, sillä se ei tunne häntä. Rakkaani\, nyt me olemme Jumalan lapsia\, eikä ole vielä käynyt ilmi\, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen\, kun hän ilmestyy\, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena\, kuin hän on. Ja jokainen\, joka panee häneen tämän toivon\, puhdistaa itsensä\, niinkuin hän on puhdas. \nEvankeliumi \nJoh. 21:19–24 \nJeesus sanoi Pietarille: ”Seuraa minua”. \nNiin Pietari kääntyi ja näki sen opetuslapsen seuraavan\, jota Jeesus rakasti ja joka myös oli aterioitaessa nojannut hänen rintaansa vasten ja sanonut: ”Herra\, kuka on sinun kavaltajasi?” Kun Pietari hänet näki\, sanoi hän Jeesukselle: ”Herra\, kuinka sitten tämän käy?” Jeesus sanoi hänelle: ”Jos minä tahtoisin\, että hän jää tänne siihen asti\, kunnes minä tulen\, mitä se sinuun koskee? Seuraa sinä minua.” \nNiin semmoinen puhe levisi veljien keskuuteen\, ettei se opetuslapsi kuole; mutta ei Jeesus sanonut hänelle\, ettei hän kuole\, vaan: ”Jos minä tahtoisin\, että hän jää tänne siihen asti\, kunnes minä tulen\, mitä se sinuun koskee?” \nTämä on se opetuslapsi\, joka todistaa näistä ja on nämä kirjoittanut; ja me tiedämme\, että hänen todistuksensa on tosi. \nTai \nJoh. 1:1–14 \n(Mikäli sitä ei ole käytetty joulupäivän jumalanpalveluksessa.) \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala! Valaise armollisesti seurakuntaasi\, että se sinun pyhän apostolisi ja evankelistasi Johanneksen opetuksen valaisemana saisi sinun iankaikkiset lahjasi. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta.\n2. Herra\, meidän Jumalamme\, joka olet julistanut maailmalle Poikasi evankeliumin pyhien apostoliesi kautta! Anna armosi\, että me saisimme syntimme anteeksi ja uskossa vahvoina pysyisimme siinä opissa\, jonka he ovat meille sinun puolestasi ilmoittaneet. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n  \nPäivän Psalmi \nAntifoni:\nPs. 145:6–7\nSinun suurista teoistasi minä |kerron. *\nJulistettakoon sinun suuren hyvyyte|si muistoa. \nTai:\nSir. 15:5–6\nSe korottaa hänet ylitse hänen lähimmäistensä ja avaa hänen suunsa keskellä seura|kuntaa. *\nIlon ja riemuseppeleen ja iankaikkisen nimen |hän saa periä. \n  \nPsalmi:\nPs. 92:13–16\nVanhurskas viheriöitsee kuin |palmupuu\, *\nhän kasvaa kuin Liba|nonin setri. \nHe ovat istutetut Herran |huoneeseen\, *\nhe viheriöitsevät meidän Jumalamme |kartanoissa. \nVielä vanhuudessaan he tekevät |hedelmää\, *\novat mehevät |ja vihannat \nja julistavat\, että Herra on |vanhurskas\, *\nhän\, minun kallioni\, ja ettei hänessä |vääryyttä ole. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/apostoli-johanneksen-paiva-3-joulupaiva-vsk1/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_19-su-Helluntaista.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20241226
DTEND;VALUE=DATE:20241227
DTSTAMP:20260604T153159
CREATED:20161202T121929Z
LAST-MODIFIED:20241225T224000Z
UID:4177-1735171200-1735257599@www.luterilainen.net
SUMMARY:Tapaninpäivä\, 2. joulupäivä
DESCRIPTION:Toinen joulupäivä on omistettu diakoni Stefanukselle (kreik. Stefanos)\, joka oli varhaisen Kirkon paimenia apostolien aikana. Stefanus kivitettiin kuoliaaksi hänen julistettuaan rohkeasti evankeliumia Jeesuksesta. Näin hänestä tuli heti Kristuksen jälkeen ensimmäinen uskonsa tähden kuollut veritodistaja\, marttyyri. \nApostolien tekojen 6. luvussa kerrotaan seitsemän miehen valinnasta ja virkaanvihkimisestä. Heistä tuli apostolien työtovereita ja seurakuntien palvelijoita. Stefanus oli ”täynnä uskoa ja Pyhää Henkeä”\, sekä ”täynnä armoa ja voimaa\, teki suuria ihmeitä ja tunnustekoja”. Hän oli erinomainen saarnaaja\, joka saarnallaan sai juutalaisten vihan päällensä. Hankittuaan väärin todistavia miehiä\, nämä Stefanuksen vastustajat raahasivat hänet Suuren neuvoston eteen\, jossa hän sitten tunnusti Jeesuksen nimeä. Stefanuksen saarna (Ap.t. 7) kertaa oikeastaan kaikki pelastushistorian pääkohdat. Samalla hän julisti lakia kuulijoilleen\, samaan tapaan kuin Pietari helluntaisaarnassaan (Ap.t. 2)\, mutta nyt kuulijat olivat paatuneita eivätkä halunneet kuulla Stefanusta. Sen sijaan he raivostuivat ja kivittivät hänet kuoliaaksi. Tapahtumassa oli pienessä sivuroolissa myös eräs Saulus Tarsolainen\, josta tuli vähän myöhemmin apostoli Paavali (Ap.t. 8). Emme varmasti erehdy\, jos sanomme että Stefuksen marttyyrikuolemalla oli Paavalin elämää ja työtä ajatellen suuri merkitys myöhemmin. \nKuollessaan marttyyri Stefanus rukoili murhaajiensa puolesta aivan kuten hänen Herransa oli tehnyt. Hetkeä ennen kuolemaansa Stefanus ”täynnä Pyhää Henkeä hän loi katseensa taivaaseen päin ja näki Jumalan kirkkauden ja Jeesuksen seisovan Jumalan oikealla puolella”. Kun yleensä miellämme Jeesuksen istuvan valtaistuimellaan kirkkaudessa Jumalan oikealla puolella\, niin tässä kohden Hän seisoo. Jumalan Poika on noussut valtaistuimeltaan ottamaan vastaan veritodistajaansa\, joka oli uskollinen kuolemaan saakka. Näin Stefanus sai kirkkauteen päästyänsä kunnian seppeleen\, josta jo hänen nimensä oli profetia\, sillä Stefanos merkitsee ”seppele”. \nTapaninpäivänä muistamme\, että kristityn osa tässä maailmassa voi johtaa kuolemaan Jeesuksen nimen tunnustamisen tähden. Tätä tapahtuu jatkuvasti eri puolilla maailmaa ja näin on ollut aina Kristuksen Kirkon historiassa. Kärsimys ja kuolema Jeesuksen nimen tähden ei kuitenkaan ole loppu\, vaan johtaa iankaikkiseen elämään taivaassa. Vaikuttaa jopa siltä\, että Jeesuksen tähden henkensä menettäneet ovat taivaassa erityisesti huomioituina (mm. Ilm. 2:10; 6:9–11). Tapaninpäivänä on hyvä muistaa rukouksessa erityisesti kaikkia Kristuksen tähden tällä hetkellä kärsiviä uskon veljiä ja sisaria. \n  \n\nKynttilöitä:  4 Liturginen väri:  punainen.1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 119:24 Psalmi: Ps. 119:41–48 Hallelujasäe: Ps. 116:15\n1. lukukappale:  Jer. 20:7–11 13 2. lukukappale:  Ap. t. 6:8 11–15 7:51–60 Evankeliumi:  Matt. 10:16–22 \n\n1. lukukappale \nJer. 20:7–11\, 13 \nSinä olet taivutellut minua\, Herra\, ja minä olen taipunut; sinä olet tarttunut minuun ja voittanut. Minä olen ollut nauruna pitkin päivää\, kaikki pilkkaavat minua. Sillä niin usein kuin minä puhun\, täytyy minun parkua\, huutaa väkivaltaa ja sortoa; sillä Herran sana on tullut minulle häväistykseksi ja pilkaksi pitkin päivää. Mutta kun minä sanoin: ”En tahdo ajatella häntä enkä enää puhua hänen nimessään”\, niin sydämessäni oli kuin polttava tuli\, suljettuna minun luihini. Ja väsyksiin asti minä koetin sitä kestää\, mutta en voinut. Sillä monen minä kuulen parjaavan. Kauhistus yltympäri! ”Ilmiantakaa! Ilmiantakaamme hänet!” Kaikki minun ystäväni vaanivat\, milloin minä kompastuisin: ”Ehkäpä hän antaa viekoitella itsensä\, niin että voitamme hänet ja saamme hänelle kostaa”. \nMutta Herra on minun kanssani niinkuin väkevä sankari; sentähden minun vainoojani kompastuvat eivätkä mitään mahda. He saavat suuren häpeän\, sillä he ovat olleet ymmärtämättömät\, iankaikkisen pilkan\, joka ei ole unhottuva. Veisatkaa Herralle\, ylistäkää Herraa\, sillä hän pelastaa köyhän pahantekijäin käsistä. \n  \n2. lukukappale \nAp. t. 6:8\, 11–15\, 7:51–60 \nJa Stefanus\, täynnä armoa ja voimaa\, teki suuria ihmeitä ja tunnustekoja kansassa. Silloin he salaa hankkivat miehiä sanomaan: ”Me olemme kuulleet hänen puhuvan pilkkasanoja Moosesta ja Jumalaa vastaan”. Ja he yllyttivät kansan ja vanhimmat ja kirjanoppineet ja astuivat esiin\, raastoivat hänet mukaansa ja veivät neuvoston eteen. Ja he toivat esiin vääriä todistajia\, jotka sanoivat: ”Tämä mies ei lakkaa puhumasta tätä pyhää paikkaa vastaan ja lakia vastaan; sillä me olemme kuulleet hänen sanovan\, että Jeesus\, tuo Nasaretilainen\, on hajottava maahan tämän paikan ja muuttava ne säädökset\, jotka Mooses on meille antanut”. Ja kaikki\, jotka neuvostossa istuivat\, loivat katseensa häneen\, ja hänen kasvonsa olivat heistä niinkuin enkelin kasvot. \nTe niskurit ja ympärileikkaamattomat sydämeltä ja korvilta\, aina te vastustatte Pyhää Henkeä – niinkuin teidän isänne\, niin tekin. Ketä profeetoista eivät teidän isänne vainonneet? He tappoivat ne\, jotka ennustivat sen Vanhurskaan tulemista\, jonka kavaltajiksi ja murhaajiksi te nyt olette tulleet\, te\, jotka enkelien toimen kautta saitte lain\, mutta ette sitä pitäneet.” Mutta kun he tämän kuulivat\, viilsi se heidän sydäntänsä\, ja he kiristelivät hänelle hampaitansa. Mutta täynnä Pyhää Henkeä hän loi katseensa taivaaseen päin ja näki Jumalan kirkkauden ja Jeesuksen seisovan Jumalan oikealla puolella ja sanoi: ”Katso\, minä näen taivaat auenneina ja Ihmisen Pojan seisovan Jumalan oikealla puolella”. \nNiin he huusivat suurella äänellä ja tukkivat korvansa ja karkasivat kaikki yhdessä hänen päällensä ja ajoivat hänet ulos kaupungista ja kivittivät. Ja todistajat riisuivat vaippansa Saulus nimisen nuorukaisen jalkojen juureen. Ja niin he kivittivät Stefanuksen\, joka rukoili ja sanoi: ”Herra Jeesus\, ota minun henkeni!” Ja hän laskeutui polvilleen ja huusi suurella äänellä: ”Herra\, älä lue heille syyksi tätä syntiä!” Ja sen sanottuaan hän nukkui pois. \n  \nEvankeliumi \nMatt. 10:16–22 \nJeesus sanoi opetuslapsilleen: \nKatso\, minä lähetän teidät niinkuin lampaat susien keskelle; olkaa siis älykkäät kuin käärmeet ja viattomat kuin kyyhkyset. Kavahtakaa ihmisiä\, sillä he vetävät teidät oikeuksiin\, ja synagoogissaan he teitä ruoskivat; ja teidät viedään maaherrain ja kuningasten eteen minun tähteni\, todistukseksi heille ja pakanoille. Mutta kun he vetävät teitä oikeuteen\, älkää huolehtiko siitä\, miten tahi mitä puhuisitte\, sillä teille annetaan sillä hetkellä\, mitä teidän on puhuminen. Sillä ette te itse puhu\, vaan teidän Isänne Henki puhuu teissä. Ja veli antaa veljensä kuolemaan ja isä lapsensa\, ja lapset nousevat vanhempiansa vastaan ja tappavat heidät. \nJa te joudutte kaikkien vihattaviksi minun nimeni tähden; mutta joka vahvana pysyy loppuun asti\, se pelastuu. \n  \nRukoukset\n1. Herra\, laupias Jumala\, joka Hengelläsi vahvistit pyhiä marttyyreitä niin\, että he suullaan ja verellään tunnustivat Poikasi Jeesuksen Kristuksen Vapahtajakseen! Me rukoilemme sinua: opeta meitä seuraamaan heidän esikuvaansa ja pidä meidät oikeassa uskossa aina kuolemaan asti. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta.\n2. Herra Jumala! Me vietämme hänen syntymäjuhlaansa\, joka rukoili vainoajiensa puolesta. Anna meille armo seurata häntä\, jota palvomme\, niin että mekin oppisimme rakastamaan vihollisiamme niin kuin hän. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n  \nPäivän Psalmi \nAntifoni:\nPs. 119:24\nSinun todistuksesi ovat minun |iloni\, *\nne ovat minun neuvon|antajani. \n  \nPsalmi:\nPs. 119:41–48\nTulkoon minulle sinun armosi\, |Herra\, *\nsinun apusi\, sinun lupauk|sesi jälkeen\, \nettä minä voisin vastata herjaa|jalleni; *\nsillä sinun sanaasi |minä turvaan. \nÄlä ota peräti pois minun suustani totuuden |sanaa\, *\nsillä sinun oikeuteesi minä |panen toivoni. \nMinä tahdon alati noudattaa sinun laki|asi\, *\naina ja ian|kaikkisesti. \nSilloin minä vaellan avaralla |paikalla; *\nsillä sinun asetuksiasi |minä kysyn. \nMinä puhun sinun todistuksistasi kuningasten |edessä\, *\nenkä |häpeään joudu. \nMinä iloitsen sinun käskyis|täsi\, *\njotka ovat |minulle rakkaat. \nMinä kohotan käteni sinun käskyjesi puoleen\, jotka ovat minulle |rakkaat\, *\nja tutkistelen sinun |säädöksiäsi. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/tapaninpaiva-2-joulupaiva-vsk1/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20241225
DTEND;VALUE=DATE:20241226
DTSTAMP:20260604T153159
CREATED:20161202T121928Z
LAST-MODIFIED:20241223T222952Z
UID:4175-1735084800-1735171199@www.luterilainen.net
SUMMARY:Jouluaamu
DESCRIPTION:Millaiset tunnelmat vallinnevatkaan maassa\, jossa miehitysvalta suunnittelee yleistä verotusta ja määrää kaikki ihmiset ilmoittautumaan veroluetteloon synnyinkaupungissaan. Roomalaisille riitti\, kunhan yksi henkilö perheestä kävi sen tekemässä. Mikä voi olla syynä siihen\, että viimeisillään raskaana oleva Maria änkesi mukaan noin hankalalle matkalle? Ei mikään muu kuin se\, että molemmat perheet olivat hänelle vihoissaan kihlauksen aikana alkaneesta raskaudesta. Maria ei yksinkertaisesti uskaltanut jäädä yksin Nasaretiin. \nMatkaa Betlehemiin kertyi noin 130 km\, joten matkan varrella oli yövyttävä 3-4 yötä. Kenneth Bailey kuvaa Betlehemin tapahtumat aika kiiltokuvamaisesti: tietenkin sukulaiset ottivat nuoren parin avosylin vastaan. Teksti sanoo kuitenkin yksinkertaisesti: ”heille ei ollut sijaa”. Mitä muuta tämä voi tarkoittaa kuin sitä\, etteivät sukulaisetkaan ottaneet kihlaparia kattonsa alle? Synnytys tapahtui siis karjasuojassa. Kuka lie toiminut kätilönä – Joosefko? Ihan varmasti nuoren synnyttäjän kyynelet vuotivat tuossa tilanteessa. Kummallekaan ei varmasti tullut mieleen\, että Jumala se tässä on nyt toteuttamassa suunnitelmaansa. \nSen sijaan\, että enkelit olisivat ilmestyneet epätoivoiselle synnyttäjälle karjasuojassa\, he ilmestyivätkin kedon paimenille. Paimenia syrjittiin tuohon aikaan\, koska he eivät kyenneet pitämään sapattia. Heitä ei hyväksytty oikeuteen todistajiksi väitetyn epäluotettavuutensa tähden. Ja nyt enkelit ilmestyivätkin juuri heille. Vanhassa testamentissa he olivat ilmestyneet vain suurille Jumalan miehille. \nJumalan kirkkaus ympäröi paimenet. Se sama kirkkaus\, joka oli ilmestynyt ilmestysmajassa ja Salomon temppelissä ja jonka Hesekiel oli nähnyt sieltä poistuvan. Nyt kirkkaus viestitti\, että Jumala on tavattavissa Betlehemissä\, aivan kuten hän oli ollut tavattavissa valtaistuimellaan liiton arkun päällä. Eikä tätä suurta ilouutista ilmoitettu Jerusalemin hurskaille\, vaan syntinsä tunteville paimenille: ”TEILLE on syntynyt Vapahtaja.” VT:ssa sanotaan: ”Herran voideltu”. Enkeli sanoo: ”Voideltu\, Herra”. Merkkikin on sellainen\, jonka paimenet ymmärtävät: eläinten syöttökaukalo. Sen luo he uskaltavat mennä\, vaikka siinä sitten makaisi itse Kristus\, Herra. \nTaivaan enkelikuoro lauloi Jumalan kunniaa Betlehemin kedon yllä. Se sama kuoro laulaa tälläkin hetkellä sitä samaa kunniaa Herran valtaistuimen edessä. Ja sitten: ”Maan päällä rauha ihmisillä\, joita hän rakastaa!” (Tämä käännös perustuu käsittääkseni luotettavampiin teksteihin.) Lapsi seimessä osoittaa selvääkin selvemmin\, miten paljon Jumala tätä maailmaa rakastaa – myös sinua ja läheisiäsi. Sitäkin ihmistä\, jonka puolesta eniten hätäilet tänä jouluna. Hänkin on saanut Jumalalta joululahjan\, uskoipa hän siihen tänä jouluna tai ei. Hänellekin on syntynyt Vapahtaja\, Kristus\, Herra. Jumalan joululahjoilla on kuitenkin hintansa. Jeesus tuli tähän maailmaan sitä maksamaan. Hän aloitti maksamisen seimessä ja päätti sen ristillä. \nIsä Jumala tahtoi näyttää rakkaan Poikansa jollekulle heti ensimmäisenä yönä. Siksi hän kutsui seurakunnan eli paimenet paikalle häntä kumartamaan. Lampaat saivat jäädä kedolle\, kun paimenet ryntäsivät kaupunkiin. Heille ei kerrottu osoitetta eikä vanhempien nimeä\, mutta ehkäpä he löysivät oikean karjasuojan valon tai lapsen itkun perusteella. Ja nyt Mariakin sai kuulla\, että kaiken takana oli ollut Jumalan suunnitelma. Seimi oli merkki. Siinä hänen rakkaan vastasyntyneensä oli määräkin nukkua. \nPaimenet kertoivat näkemästään ja kuulemastaan monille ihmisille. Jeesuksesta ei kuitenkaan tullut kuuluisaa ennen kuin vasta 30 vuoden kuluttua. Useimmat paimenista olivat ehkä jo kuolleet ennen hänen julkisen toimintansa alkamista. Tämä yksi kohtaaminen Vapahtajan kanssa ynnä enkelien ilosanoma muuttivat näiden miesten elämän. Enää he eivät tunteneet itseään toisen luokan kansalaisiksi. Heille oli näytetty Vapahtaja\, Kristus\, Herra. Meille hänet näytetään sanassa ja sakramenteissa. Sana on hänen kapalonsa\, kuten Luther sanoo. \n\nKynttilöitä: 6 Liturginen väri:  valkoinen. 1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Jes. 9:1  Psalmi: Ps. 98:1–4 Hallelujasäe Ps. 118:23\n1. lukukappale:  Jes. 9:1–6 2. lukukappale:  Hepr. 1:1–6 tai Room. 1:2–4 Evankeliumi:  Luuk. 2:1–20 \n\n1. lukukappale\nJes. 9:1–6\nKansa\, joka pimeydessä vaeltaa\, näkee suuren valkeuden; jotka asuvat kuoleman varjon maassa\, niille loistaa valkeus. Sinä lisäät kansan\, annat sille suuren ilon; he iloitsevat sinun edessäsi\, niinkuin elonaikana iloitaan\, niinkuin saaliinjaossa riemuitaan. Sillä heidän kuormansa ikeen\, heidän olkainsa vitsan ja heidän käskijänsä sauvan sinä särjet niinkuin Midianin päivänä; ja kaikki taistelun pauhussa tallatut sotakengät ja verellä tahratut vaipat poltetaan ja tulella kulutetaan. Sillä lapsi on meille syntynyt\, poika on meille annettu\, jonka hartioilla on herraus\, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja\, Väkevä Jumala\, Iankaikkinen isä\, Rauhanruhtinas. Herraus on oleva suuri ja rauha loppumaton Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnallansa; se perustetaan ja vahvistetaan tuomiolla ja vanhurskaudella nyt ja iankaikkisesti. Herran Sebaotin kiivaus on sen tekevä. \n  \n2. lukukappale\nHepr. 1:1–6\nSittenkuin Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta\, on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta\, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi\, jonka kautta hän myös on maailman luonut ja joka\, ollen hänen kirkkautensa säteily ja hänen olemuksensa kuva ja kantaen kaikki voimansa sanalla\, on\, toimitettuaan puhdistuksen synneistä\, istunut Majesteetin oikealle puolelle korkeuksissa\, tullen enkeleitä niin paljoa korkeammaksi\, kuin hänen perimänsä nimi on jalompi kuin heidän. Sillä kenelle enkeleistä hän koskaan on sanonut: ”Sinä olet minun Poikani\, tänä päivänä minä sinut synnytin”; ja taas: ”Minä olen oleva hänen Isänsä\, ja hän on oleva minun Poikani”? Ja siitä\, kun hän jälleen tuo esikoisensa maailmaan\, hän sanoo: ”Ja kumartakoot häntä kaikki Jumalan enkelit”. \n  \nTai:\nRoom. 1:2–4\n…jonka Jumala on edeltä luvannut profeettainsa kautta pyhissä kirjoituksissa\, hänen Pojastansa – joka lihan puolesta on syntynyt Daavidin siemenestä ja pyhyyden hengen puolesta kuolleistanousemisen kautta asetettu Jumalan Pojaksi voimassa – Jeesuksesta Kristuksesta\, meidän Herrastamme… \n  \nEvankeliumi\nLuuk. 2:1–20\nJa tapahtui niinä päivinä\, että keisari Augustukselta kävi käsky\, että kaikki maailma oli verolle pantava. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana. Ja kaikki menivät verolle pantaviksi\, kukin omaan kaupunkiinsa.\nNiin Joosefkin lähti Galileasta\, Nasaretin kaupungista\, ylös Juudeaan\, Daavidin kaupunkiin\, jonka nimi on Beetlehem\, hän kun oli Daavidin huonetta ja sukua\, verolle pantavaksi Marian\, kihlattunsa\, kanssa\, joka oli raskaana. Niin tapahtui heidän siellä ollessaan\, että Marian synnyttämisen aika tuli. Ja hän synnytti pojan\, esikoisensa\, ja kapaloi hänet ja pani hänet seimeen\, koska heille ei ollut sijaa majatalossa.\nJa sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa. Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli\, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään\, ja he peljästyivät suuresti. Mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää peljätkö; sillä katso\, minä ilmoitan teille suuren ilon\, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja\, joka on Kristus\, Herra\, Daavidin kaupungissa. Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa.” Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä\, ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat: ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa\, ja maassa rauha ihmisten kesken\, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!”\nJa kun enkelit olivat menneet paimenten luota taivaaseen\, niin nämä puhuivat toisillensa: ”Menkäämme nyt Beetlehemiin katsomaan sitä\, mikä on tapahtunut ja minkä Herra meille ilmoitti”. Ja he menivät kiiruhtaen ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen\, joka makasi seimessä. Ja kun he tämän olivat nähneet\, ilmoittivat he sen sanan\, joka oli puhuttu heille tästä lapsesta. Ja kaikki\, jotka sen kuulivat\, ihmettelivät sitä\, mitä paimenet heille puhuivat. Mutta Maria kätki kaikki nämä sanat ja tutkisteli niitä sydämessänsä. Ja paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa kaikesta\, minkä olivat kuulleet ja nähneet\, sen mukaan kuin heille oli puhuttu. \n  \nRukous\nHerra Jumala\, joka annoit todellisen Valosi koittaa pyhänä yönä! Me rukoilemme sinua: niin kuin olemme maan päällä saaneet Jeesuksessa nähdä kirkkautesi koiton\, niin anna meidän taivaassakin katsella kirkkauttasi iankaikkisesti. Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta\, joka elää ja hallitsee sinun ja Pyhän Hengen kanssa iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen. \n  \nPäivän Psalmi \nAntifoni:\nJes. 9:1\nKansa\, joka pimeydes|sä vaeltaa\, *\nnäkee suuren |valkeuden. \nPsalmi:\nPs. 98:1–4\nVeisatkaa Herralle uu|si virsi\, *\nsillä hän on ih|meitä tehnyt. \nHän on saanut voiton oikealla kä|dellänsä *\nja pyhällä käsi|varrellansa. \nHerra on tehnyt tiettäväksi pelas|tustekonsa\, *\nhän on ilmaissut vanhurskautensa pakanain sil|mien edessä. \nHän on muistanut armonsa ja uskollisuutensa Israelin heimo|a kohtaan; *\nkaikki maan ääret ovat nähneet meidän Jumalamme pe|lastusteot. \nKohottakaa riemuhuuto Herral|le\, kaikki maa\, *\niloitkaa ja riemuitkaa ja vei|satkaa kiitosta. \nKunnia Isälle |ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on |ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/jouluaamu-vsk1/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20241225
DTEND;VALUE=DATE:20241226
DTSTAMP:20260604T153159
CREATED:20161202T121928Z
LAST-MODIFIED:20241223T223250Z
UID:4176-1735084800-1735171199@www.luterilainen.net
SUMMARY:Joulupäivä
DESCRIPTION:”Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme\, ja me katselimme hänen kirkkauttansa\, senkaltaista kirkkautta\, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.” Amen. \nTämä on rukous\, jonka pastori aina messun jälkeen joko alttarilla tai sakaristossa lukee. Siksi jokainen kirkkovuoden kirkkopyhä vie meidät aina joulun ilosanomaan – Jumala syntyi lihaan pelastamaan meidät. Apostoli Johannes saattoi todistaa tästä väkevästi suoraan\, olihan hän itse nähnyt Jeesuksen kasvoista kasvoihin – jopa kirkastusvuorellakin. Kun apostoli sitten myöhemmin seurakunnissa julisti Sanaa ja mursi leipää\, hän saattoi konkreettisesti muistella Herransa kirkkautta. Meille tuo kirkkaus on kätkettynä armonvälineissä. Mutta vaikka se on kätketty\, saamme sen Kristuksessa omistaa itsellemmekin. Vastaanottaa omaksi pelastukseksemme. \nNämä joulupäivän pelastavat Raamatun Sanat nostetaan esiin myös luterilaisessa Augsburgin tunnustuksessa. Toisessa artiklassa mainitaan näin: ”Edelleen seurakuntamme opettavat\, että Aadamin lankeemuksen jälkeen kaikki ihmiset\, jotka lisääntyvät luonnollisella tavalla\, syntyvät synnissä\, so. ilman jumalanpelkoa\, ilman luottamusta Jumalaan sekä pahan himon hallitsemina\, ja että tämä alkusairaus ja perisynti on todella synti\, joka tuomitsee ja tuo jo nyt mukanaan iankaikkisen kuoleman niille\, jotka eivät kasteen ja Pyhän Hengen voimasta synny uudestaan.” (CA II) \nApostoli Johannes todistaa\, että nytpä meidän Vapahtajamme onkin lisääntynyt ei-luonnollisella tavalla. Me uskomme Jumalan Poikaan\, joka sikisi Pyhästä Hengestä. Niinpä Kristus ei syntynyt synnissä. Hänessä ei ole synnin juurta\, siis perisyntiä. Ja siksi hän puhtaana ja virheettömänä Karitsana voi toimia syntiemme sovittajana. Tähän pelastukseen pääsee kiinni joulunakin – kun Kristuksen ylistystä julistetaan ja seurakunta kokoontuu Herran aterialle syntien anteeksisaamiseksi. Sana tuli lihaksi. Yllä mainittu rukous sopiikin aina rukoilla näiden pyhien lahjojen vastaanottamisen jälkeen. \n\nKynttilöitä: 6 Liturginen väri:  valkoinen. 1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Joh. 1:14 tai Ps. 98:3  Psalmi: Ps. 100 Hallelujasäe Ps. 118:23\n1. lukukappale:  Jes. 52:7–10 2. lukukappale:  1. Joh. 1:1–4 tai 1. Joh. 4:9–16 Evankeliumi:  Joh. 1:1–14 \n\n1. lukukappale \nJes. 52:7–10\nKuinka suloiset ovat vuorilla ilosanoman tuojan jalat\, hänen\, joka julistaa rauhaa\, ilmoittaa hyvän sanoman\, joka julistaa pelastusta\, sanoo Siionille: ”Sinun Jumalasi on kuningas!” Kuule! Vartijasi korottavat äänensä\, kaikki he riemuitsevat\, sillä he näkevät silmästä silmään\, kuinka Herra palajaa Siioniin. Huutakaa ilosta\, riemuitkaa\, kaikki te Jerusalemin rauniot\, sillä Herra lohduttaa kansansa\, lunastaa Jerusalemin. Herra paljastaa pyhän käsivartensa kaikkien kansojen nähden\, ja kaikki maan ääret saavat nähdä meidän Jumalamme autuuden. \n  \n2. lukukappale\n1. Joh. 1:1–4\nMikä on alusta ollut\, minkä olemme kuulleet\, minkä omin silmin nähneet\, mitä katselimme ja käsin kosketimme\, siitä me puhumme: elämän Sanasta – ja elämä ilmestyi\, ja me olemme nähneet sen ja todistamme siitä ja julistamme teille sen iankaikkisen elämän\, joka oli Isän tykönä ja ilmestyi meille – minkä olemme nähneet ja kuulleet\, sen me myös teille julistamme\, että teilläkin olisi yhteys meidän kanssamme; ja meillä on yhteys Isän ja hänen Poikansa\, Jeesuksen Kristuksen\, kanssa. Ja tämän me kirjoitamme\, että meidän ilomme olisi täydellinen. \n  \nTai:\n1. Joh. 4:9–16\nSiinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus\, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan\, että me eläisimme hänen kauttansa. Siinä on rakkaus – ei siinä\, että me rakastimme Jumalaa\, vaan siinä\, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. Rakkaani\, jos Jumala on näin meitä rakastanut\, niin mekin olemme velvolliset rakastamaan toinen toistamme. Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Jos me rakastamme toinen toistamme\, niin Jumala pysyy meissä\, ja hänen rakkautensa on tullut täydelliseksi meissä. Siitä me tiedämme pysyvämme hänessä ja hänen pysyvän meissä\, että hän on antanut meille Henkeänsä. Ja me olemme nähneet ja todistamme\, että Isä on lähettänyt Poikansa maailman Vapahtajaksi. Joka tunnustaa\, että Jeesus on Jumalan Poika\, hänessä Jumala pysyy\, ja hän Jumalassa. Ja me olemme oppineet tuntemaan ja me uskomme sen rakkauden\, mikä Jumalalla on meihin. \n  \nEvankeliumi\nJoh. 1:1–14\nAlussa oli Sana\, ja Sana oli Jumalan tykönä\, ja Sana oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan tykönä. Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan\, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään\, mikä syntynyt on. Hänessä oli elämä\, ja elämä oli ihmisten valkeus. Ja valkeus loistaa pimeydessä\, ja pimeys ei sitä käsittänyt.\nOli mies\, Jumalan lähettämä; hänen nimensä oli Johannes. Hän tuli todistamaan\, todistaaksensa valkeudesta\, että kaikki uskoisivat hänen kauttansa. Ei hän ollut se valkeus\, mutta hän tuli valkeudesta todistamaan.\nTotinen valkeus\, joka valistaa jokaisen ihmisen\, oli tulossa maailmaan. Maailmassa hän oli\, ja maailma on hänen kauttaan saanut syntynsä\, ja maailma ei häntä tuntenut. Hän tuli omiensa tykö\, ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan. Mutta kaikille\, jotka ottivat hänet vastaan\, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi\, niille\, jotka uskovat hänen nimeensä\, jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta\, vaan Jumalasta. Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme\, ja me katselimme hänen kirkkauttansa\, senkaltaista kirkkautta\, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta. \n  \nRukous\nHerramme ja Jumalamme! Ylistys sinulle polvesta polveen\, sillä sinä olet Poikasi Jeesuksen Kristuksen syntymällä ilahduttanut ja lohduttanut ihmiskuntaa. Kun kerran olemme hänen pyhästä syntymästään saaneet iankaikkisen autuuden toivon\, niin suo meidän olla turvassa myös hänen tullessaan viimeiselle tuomiolle. Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n  \nPäivän psalmi  \nAntifoni:\nJoh. 1:14a\nSana tuli |lihaksi *\nja asui meidän |keskellämme. \nTAI:\nPs. 98:3\nKaikki maan ääret o|vat nähneet *\nmeidän Jumalamme pe|lastusteot. \n  \nPsalmi:\nPs. 100\nKohottakaa riemuhuuto Herralle\, |kaikki maa. *\nPalvelkaa Herraa ilolla\, tulkaa hänen kasvojensa |eteen riemulla. \nTietäkää\, että Herra on |Jumala. *\nHän on meidät tehnyt\, ja hänen me olemme\, hänen kansansa ja hänen laitu|mensa lampaat. \nKäykää hänen portteihinsa kiittäen\, hänen esikartanoihinsa ylistystä |veisaten. *\nYlistäkää häntä\, kiittäkää hänen |nimeänsä. \nSillä Herra on hyvä; hänen armonsa pysyy iankaikki|sesti *\nja hänen uskollisuutensa |polvesta polveen. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt |on ja aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/joulupaiva-vsk1/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20241224
DTEND;VALUE=DATE:20241225
DTSTAMP:20260604T153159
CREATED:20161202T121926Z
LAST-MODIFIED:20241223T221828Z
UID:4173-1734998400-1735084799@www.luterilainen.net
SUMMARY:Jouluaatto
DESCRIPTION:Joulu\, joulu tullut on… Näin laulamme jo hyvissä ajoin. Mitä tarkoittaa aatto? Se tarkoittaa iltaa ja kun juhlasta puhutaan\, juhlaa edeltävää iltaa. Jouluaatto merkitsee siis joulua edeltävää iltaa. Miksi tämä sitten on merkittävää? Sen tähden\, että voisimme viettää joulua jouluna\, emmekä sitä ennen. \nMeidän Herramme äiti\, neitsyt Maria odotti Poikansa syntymää yhdeksän kuukautta; tietysti. Vaikka autuas Maria ei joulusta mitään tiennyt\, niin joulun Herraa hän odotti. Mekin odotamme joulua\, vai odotammeko? Taitaa olla niin\, että nykyisen maailman kanssa me kristitytkin virittäydymme joulun tunnelmaan jo kauan ennen uskonpuhdistuksen muistopäivää. Marketissa on joulukonvehdit jo hyllyssä. Mikseivät ne siis olisi adventtipaaston aikana myös kristityn mahassa? \nJouluaatto kuuluu oikeastaan vielä joulua edeltävään aikaan. Joulu alkaa jouluyönä. Silloin sitä kuuluisi myös juhlia. Tietenkään ei ole väärin juhlia joulun Herraa joka päivä ja joulua vaikka juhannuksena. Jotain oleellista ja tärkeää jää kuitenkin kirkkovuoden kierrosta ja sen suurista juhlista puuttumaan\, jos niitä ei malteta odottaa. Jos ei malteta juhlia juhlaa juhlan aikana. Odottaa odottamisen aikana. Ja viettää juhlan jälkiviettoa sen aikaan (Ajattele; juhlan jälkeenkin voi juhlia!). \nMillainen on sinun jouluaattosi? Tai sitä edeltävä aika? Kristityn on hyvä oppia odottamaan hyvää ja juhlaa tämän maallisen elämänsä aikana. Odottaahan kristitty joka päivä myös Jeesuksen paluuta ja todellisen\, ikuisen juhlan alkua. \nOnpahan jouluaattomme ja joulumme millainen tahansa\, niin tärkeintä on sanoma Hänestä\, joka syntyi ihmiseksi neitseestä\, että meistä tulisi Jumalan lapsia. Kuulemme tänäkin jouluaattona: ”Teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja\, joka on Kristus\, Herra” (Luuk. 2). \n\nKynttilöitä: 4 Liturginen väri:  valkoinen. 1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Jes. 60:2  Psalmi: Ps. 36:6–10 Hallelujasäe Jes. 9:1\n1. lukukappale:  Jes. 11:1–5 tai Miika 5:1–4 tai Jer. 23:5–6 2. lukukappale:  Ap. t. 13:16–26 Evankeliumi:  Luuk. 2:1–14 \n\n1. lukukappale \nJes. 11:1–5\nMutta Iisain kannosta puhkeaa virpi\, ja vesa versoo hänen juuristansa. Ja hänen päällänsä lepää Herran Henki\, viisauden ja ymmärryksen henki\, neuvon ja voiman henki\, tiedon ja Herran pelon henki. Hän halajaa Herran pelkoa; ei hän tuomitse silmän näöltä eikä jaa oikeutta korvan kuulolta\, vaan tuomitsee vaivaiset vanhurskaasti ja jakaa oikein oikeutta maan nöyrille; suunsa sauvalla hän lyö maata\, surmaa jumalattomat huultensa henkäyksellä. Vanhurskaus on hänen kupeittensa vyö ja totuus hänen lanteittensa side. \n  \nTai:\nMiika 5:1–4\nMutta sinä\, Beetlehem Efrata\, joka olet vähäinen olemaan Juudan sukujen joukossa\, sinusta minulle tulee se\, joka on oleva hallitsija Israelissa\, jonka alkuperä on muinaisuudesta\, iankaikkisista ajoista. Sentähden Herra antaa heidät alttiiksi siihen aikaan asti\, jolloin synnyttäjä on synnyttänyt; silloin jäljellejääneet hänen veljistänsä palajavat israelilaisten luokse. Ja hän on astuva esiin ja kaitseva Herran voimassa\, Herran\, Jumalansa\, nimen valtasuuruudessa. Ja he asuvat alallansa\, sillä silloin on hän oleva suuri hamaan maan ääriin saakka. Ja hän on oleva rauha. \n  \nTai:\nJer. 23:5–6\nKatso\, päivät tulevat\, sanoo Herra\, jolloin minä herätän Daavidille vanhurskaan vesan; hän on hallitseva kuninkaana ja menestyvä\, ja hän on tekevä oikeuden ja vanhurskauden maassa. Hänen päivinänsä pelastetaan Juuda ja Israel asuu turvassa. Ja tämä on hänen nimensä\, jolla häntä kutsutaan: ’Herra on meidän vanhurskautemme’. \n  \n2. lukukappale \nAp. t. 13:16–26\nNiin Paavali nousi ja viittasi kädellään ja sanoi:\n”Te Israelin miehet ja te\, jotka Jumalaa pelkäätte\, kuulkaa! Tämän Israelin kansan Jumala valitsi meidän isämme ja korotti tämän kansan\, heidän muukalaisina ollessaan Egyptin maassa\, ja vei heidät sieltä ulos kohotetulla käsivarrella\, ja hän kärsi heidän tapojansa noin neljäkymmentä vuotta erämaassa ja hävitti seitsemän kansaa Kanaanin maasta ja jakoi niiden maan heille perinnöksi. Näin kului noin neljäsataa viisikymmentä vuotta. Sen jälkeen hän antoi heille tuomareita profeetta Samueliin saakka. Ja sitten he anoivat kuningasta\, ja Jumala antoi heille Saulin\, Kiisin pojan\, miehen Benjaminin sukukunnasta\, neljäksikymmeneksi vuodeksi. Mutta hän pani hänet viralta ja herätti heille kuninkaaksi Daavidin\, josta hän myös todisti ja sanoi: ’Minä olen löytänyt Daavidin\, Iisain pojan\, sydämeni mukaisen miehen\, joka on tekevä kaikessa minun tahtoni’.\nTämän jälkeläisistä on Jumala lupauksensa mukaan antanut tulla Jeesuksen Israelille Vapahtajaksi\, sittenkuin Johannes ennen hänen tuloansa oli saarnannut parannuksen kastetta kaikelle Israelin kansalle. Mutta kun Johannes oli juoksunsa päättävä\, sanoi hän: ’En minä ole se\, joksi minua luulette; mutta katso\, minun jälkeeni tulee se\, jonka kenkiä minä en ole arvollinen jaloista riisumaan’.\nMiehet\, veljet\, te Aabrahamin suvun lapset\, ja te\, jotka Jumalaa pelkäätte\, meille on tämän pelastuksen sana lähetetty. \n  \nEvankeliumi\nLuuk. 2:1–14\nJa tapahtui niinä päivinä\, että keisari Augustukselta kävi käsky\, että kaikki maailma oli verolle pantava. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana. Ja kaikki menivät verolle pantaviksi\, kukin omaan kaupunkiinsa.\nNiin Joosefkin lähti Galileasta\, Nasaretin kaupungista\, ylös Juudeaan\, Daavidin kaupunkiin\, jonka nimi on Beetlehem\, hän kun oli Daavidin huonetta ja sukua\, verolle pantavaksi Marian\, kihlattunsa\, kanssa\, joka oli raskaana. Niin tapahtui heidän siellä ollessaan\, että Marian synnyttämisen aika tuli. Ja hän synnytti pojan\, esikoisensa\, ja kapaloi hänet ja pani hänet seimeen\, koska heille ei ollut sijaa majatalossa.\nJa sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa. Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli\, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään\, ja he peljästyivät suuresti. Mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää peljätkö; sillä katso\, minä ilmoitan teille suuren ilon\, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja\, joka on Kristus\, Herra\, Daavidin kaupungissa. Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa.”\nJa yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä\, ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat: ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa\, ja maassa rauha ihmisten kesken\, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!” \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala! Kiitos\, että saamme joka vuosi ilolla odottaa lunastuksemme juhlaa. Anna meidän tänään ottaa riemuiten vastaan sinun ainoa Poikasi\, Lunastajamme Jeesus Kristus. Niin me myös silloin\, kun hän kerran tulee tuomarina\, saamme katsella häntä turvallisesti. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta.\n2. Herra\, meidän Jumalamme\, kaiken ilon lähde! Sinä lähetit ainoan Poikasi valoksi pimeään maailmaamme. Valaise hänessä meidätkin ja täytä meidät ilolla ja rauhalla. Lahjoita meille ja koko kirkollesi siunattu joulujuhla. Tätä rukoilemme Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme ja Vapahtajamme nimessä. \n  \nPäivän psalmi  \nAntifoni: Jes. 60:2\nSillä katso\, pimeys peittää maan ja synke|ys kansat\, *\nmutta sinun ylitsesi koittaa Herra\, ja sinun ylläsi näkyy hänen |kunniansa. \n  \nPsalmi: 36:6-10\nHerra\, sinun armosi ulot|tuu taivaisiin\, *\nsinun totuutesi |pilviin asti. \nSinun vanhurskautesi on kuin Juma|lan vuoret\, *\nsinun tuomiosi niinkuin suuri syvyys\, ihmistä ja eläintä sinä |autat\, Herra. \nKuinka kallis on sinun armo|si\, Jumala! *\nIhmislapset etsivät sinun siipi|esi suojaa. \nHeidät ravitaan sinun huoneesi li|havuudella\, *\nsinä annat heidän juoda suloisuu|tesi virrasta. \nSillä sinun tykönäsi on elä|män lähde; *\nsinun valkeudessasi me nä|emme valkeuden. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on |ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/jouluaatto-vsk1/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2024/12/Kirkkovuosi_1-vuosikerta_Joulu.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20241224
DTEND;VALUE=DATE:20241225
DTSTAMP:20260604T153159
CREATED:20161202T121926Z
LAST-MODIFIED:20241223T222005Z
UID:4174-1734998400-1735084799@www.luterilainen.net
SUMMARY:Jouluyö
DESCRIPTION:Jouluyön evankeliumiteksti päättyy paimenille ilmestyneisiin enkeleihin\, jotka laulavat ilosanomaa syntyneestä Vapahtajasta\, Jeesuksesta. Enkeleiden viesti on maailman tärkein; Jumalalla on hyvä tahto ihmisiä kohtaan. \nMonet viisaat ja järkevät ihmiset ovat päätyneet siihen\, että maailmalla täytyy olla luoja. Kaikki ei voi olla sattumaa ja tyhjästä tullutta. Vaikeampaa on uskoa siihen\, että luojalla on hyvä tahto luotujansa kohtaan ja myös minua kohtaan. \nPaimenten todistama ylistyslaulu julisti\, että Israelin Jumala on luotettava lupaukset pitävä Jumala. Herra lähetti kansalleen ja koko maailmalle vapahtajan sanansa mukaan. Inkarnaation ihme ilmoittaa ennen kaikkea Jumalan hyvän tahdon ihmisiä kohtaan. Rakkaudesta ihmisiä kohtaan Jumala\, Jeesus Kristus\, oli valmis pukemaan päällensä orjan muodon ja syyttömänä kärsimään synnin rangaistuksen. \nJoulun seimi ja pääsiäisen risti kuuluvat yhteen. Kristuksen uhrin vuoksi enkelit saattoivat laulaa paimenille Jumalan hyvästä tahdosta ihmisiä kohtaan. Ilman vapahdusta Jeesuksessa tuo taivaallinen armeija sotisi ja hävittäisi myös ihmiset\, jotka ovat luonnostaan pahan vallassa. Ristin tähden jouluna laulanut sotajoukko lähetettäisiin vain perkelettä ja hänen enkeleitään vastaan. \n\nKynttilöitä: 6 Liturginen väri:  valkoinen. 1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 2:7 tai Jes. 9:1  Psalmi: Ps. 96:1–3 6–10 Hallelujasäe Ps. 118:23\n1. lukukappale:  Jes. 9:1–6 2. lukukappale:  Tit. 2:11–14 Evankeliumi:  Luuk. 2:1–14 \n\n1. lukukappale \nJes. 9:1–6\nKansa\, joka pimeydessä vaeltaa\, näkee suuren valkeuden; jotka asuvat kuoleman varjon maassa\, niille loistaa valkeus. Sinä lisäät kansan\, annat sille suuren ilon; he iloitsevat sinun edessäsi\, niinkuin elonaikana iloitaan\, niinkuin saaliinjaossa riemuitaan. Sillä heidän kuormansa ikeen\, heidän olkainsa vitsan ja heidän käskijänsä sauvan sinä särjet niinkuin Midianin päivänä; ja kaikki taistelun pauhussa tallatut sotakengät ja verellä tahratut vaipat poltetaan ja tulella kulutetaan. Sillä lapsi on meille syntynyt\, poika on meille annettu\, jonka hartioilla on herraus\, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja\, Väkevä Jumala\, Iankaikkinen isä\, Rauhanruhtinas. Herraus on oleva suuri ja rauha loppumaton Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnallansa; se perustetaan ja vahvistetaan tuomiolla ja vanhurskaudella nyt ja iankaikkisesti. Herran Sebaotin kiivaus on sen tekevä. \n  \n2. lukukappale \nTiit. 2:11–14\nSillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä\, että me\, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot\, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa\, odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä\, hänen\, joka antoi itsensä meidän edestämme lunastaakseen meidät kaikesta laittomuudesta ja puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi kansan\, joka hyviä tekoja ahkeroitsee. \n  \nEvankeliumi\nLuuk. 2:1–14\nJa tapahtui niinä päivinä\, että keisari Augustukselta kävi käsky\, että kaikki maailma oli verolle pantava. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana. Ja kaikki menivät verolle pantaviksi\, kukin omaan kaupunkiinsa.\nNiin Joosefkin lähti Galileasta\, Nasaretin kaupungista\, ylös Juudeaan\, Daavidin kaupunkiin\, jonka nimi on Beetlehem\, hän kun oli Daavidin huonetta ja sukua\, verolle pantavaksi Marian\, kihlattunsa\, kanssa\, joka oli raskaana. Niin tapahtui heidän siellä ollessaan\, että Marian synnyttämisen aika tuli. Ja hän synnytti pojan\, esikoisensa\, ja kapaloi hänet ja pani hänet seimeen\, koska heille ei ollut sijaa majatalossa.\nJa sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa. Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli\, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään\, ja he peljästyivät suuresti. Mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää peljätkö; sillä katso\, minä ilmoitan teille suuren ilon\, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja\, joka on Kristus\, Herra\, Daavidin kaupungissa. Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa.” Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä\, ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat: ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa\, ja maassa rauha ihmisten kesken\, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!” \n  \nRukoukset\n1. Jumala\, sinä annoit tämän pyhimmän yön loistaa todellisen Valon kirkkautta! Anna meidän\, jotka tunnemme tämän Valon salaisuuden maan päällä\, päästä nauttimaan tästä ilosta myös taivaassa. Sinun Poikasi\, Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta.\n2. Herra\, meidän Jumalamme! Sinä valaiset tämän yön ihmeellisellä valollasi ja ilollasi. Tee meidät osallisiksi ilostasi siinä valossa\, joka loistaa sinun ainoan Poikasi seimestä meille\, kuoleman varjon maan asukkaille. Tätä rukoilemme Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme ja Vapahtajamme nimessä. \n  \nPäivän Psalmi \nAntifoni: Ps. 2:7\nHän lausui minulle: ”Sinä olet mi|nun poikani\,\n* tänä päivänä minä |sinut synnytin. \nTAI: Jes. 9:1\nKansa\, joka pimeydes|sä vaeltaa\, *\nnäkee |suuren valkeuden. \n  \nPsalmi: Ps. 96:1–3\, 6–10\nVeisatkaa Herralle uu|si virsi\, *\nveisatkaa Her|ralle\, kaikki maa. \nVeisatkaa Herralle\, ylistäkää hänen ni|meänsä. *\nJulistakaa päivästä päivään hänen pelastus|tekojansa\, \nilmoittakaa pakanain seassa hänen kun|niaansa\, *\nhänen ihmeitänsä kaikkien kan|sojen seassa. \nHerraus ja kunnia on hänen kasvojen|sa edessä\, *\nkiitos ja ylistys hänen |pyhäkössänsä. \nAntakaa Herralle\, te kansojen su|kukunnat\, *\nantakaa Herralle kunni|a ja väkevyys. \nAntakaa Herralle hänen nimen|sä kunnia\, *\ntuokaa lahjoja\, tulkaa hänen esi|kartanoihinsa. \nKumartakaa Herraa pyhässä kau|nistuksessa\, *\nvaviskaa hänen kasvojensa e|dessä\, kaikki maa. \nSanokaa paka|nain seassa: *\n”Her|ra on kuningas” \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on |ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/jouluyo-vsk1/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2024/12/Kirkkovuosi_1-vuosikerta_Joulu.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20241222
DTEND;VALUE=DATE:20241223
DTSTAMP:20260604T153159
CREATED:20161202T121926Z
LAST-MODIFIED:20241219T054436Z
UID:4172-1734825600-1734911999@www.luterilainen.net
SUMMARY:4. adventtisunnuntai
DESCRIPTION:Neljännen adventtisunnuntain evankeliumiteksti kertoo meille Joosefista ja siitä\, kuinka hän reagoi\, kun hänen kihlattunsa Maria yllättäen oli raskaana. Ainakin kahdella tavalla tämä teksti antaa Joosefista erittäin hyvän todistuksen. \nEnsinäkin on huomionarvoista\, kuinka kunnioittavasti Joosef kohtelee Mariaa\, vaikka hänellä kaiken järjen mukaan olisi ollut syytä olla tälle vihainen. Hänen kihlattunsa oli tullut raskaaksi ja ainoa asia\, minkä Joosef varmuudella tiesi oli\, ettei hän itse ollut lapsen isä. Siltikään hän ei tahdo saattaa Mariaa häpeään\, vaan mieluummin hän itse ottaa häpeän kannettavakseen\, hylkäämällä Marian. Ulkopuolisten silmissä hänet olisi leimattu mieheksi\, joka ensin saattoi Marian raskaaksi\, ja sitten jätti nuoren tytön ja lapsen oman onnensa nojaan. \nToiseksi on huomionarvoista\, kuinka Joosef ojentautuu Jumalan sanan alle ja vastaanottaa sen tehtävän\, jonka Jumala on hänelle antanut. Kun Herran enkeli ilmestyy hänelle ja kertoo\, minkälainen tilanne todellisesti on ja minkä lupauksen Jumala hänen kihlattunsa kautta nyt on aikeissa täyttää\, silloin Joosef hylkää aikaisemman suunnitelmansa ja tekee\, niin kuin Herra on häntä käskenyt. Hän otti Marian luoksensa ja pysyi hänen kanssaan. Hän antoi pojalle nimen Jeesus ja oli hänelle maallinen isä\, joka kasvatti ja piti huolta pojasta. \nNäin Jumalaa palvellen Joosef on tehnyt palveluksen meille kaikille\, jotka tänäkin päivänä saamme olla osalliset Jeesuksesta Kristuksesta\, joka totisesti tuli vapahtamaan meidät synnistämme\, ja joka on Immanuel – Jumala meidän kanssamme. \n  \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  violetti tai sininen.1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 42:6 Psalmi: Ps. 130:5–8 Hallelujasäe: 1. Sam. 2:8\n1. lukukappale:  Sef. 3:14–17 2. lukukappale:  Fil. 4:4–7 Evankeliumi:  Matt. 1:18–24 \n\n1. lukukappale \nSef. 3:14–17 \nIloitse\, tytär Siion\, puhkea huutoon\, Israel; ihastu ja ratkea riemuun kaikesta sydämestäsi\, tytär Jerusalem. Herra on poistanut sinun tuomiosi\, kääntänyt pois sinun vihollisesi. Israelin kuningas\, Herra\, on sinun keskelläsi. Ei tarvitse sinun enää onnettomuutta nähdä. Sinä päivänä sanotaan Jerusalemille: ”Älä pelkää\, Siion\, älkööt kätesi hervotko. Herra\, sinun Jumalasi\, on sinun keskelläsi\, sankari\, joka auttaa. Hän ilolla iloitsee sinusta\, hän on ääneti\, sillä hän rakastaa sinua\, hän sinusta riemulla riemuitsee.” \n2. lukukappale \nFil. 4:4–7 \nIloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa! Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on lähellä. Älkää mistään murehtiko\, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi\, ja Jumalan rauha\, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi\, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa. \nEvankeliumi \nMatt. 1:18–24 \nKun hänen äitinsä Maria oli kihlattu Joosefille\, huomattiin hänen ennen heidän yhteenmenoaan olevan raskaana Pyhästä Hengestä. Mutta kun Joosef\, hänen miehensä\, oli hurskas\, ja koska hän ei tahtonut saattaa häntä häpeään\, aikoi hän salaisesti hyljätä hänet. Mutta kun hän tätä ajatteli\, niin katso\, hänelle ilmestyi unessa Herran enkeli\, joka sanoi: ”Joosef\, Daavidin poika\, älä pelkää ottaa tykösi Mariaa\, vaimoasi; sillä se\, mikä hänessä on siinnyt\, on Pyhästä Hengestä. Ja hän on synnyttävä pojan\, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus\, sillä hän on vapahtava kansansa heidän synneistänsä.” Tämä kaikki on tapahtunut\, että kävisi toteen\, minkä Herra on puhunut profeetan kautta\, joka sanoo: ”Katso\, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan\, ja tälle on annettava nimi Immanuel”\, mikä käännettynä on: Jumala meidän kanssamme. Herättyään unesta Joosef teki\, niinkuin Herran enkeli oli käskenyt hänen tehdä\, ja otti vaimonsa tykönsä. \n  \nRukoukset\n1. Tule\, Herra\, älä viivy! Anna apu ylhäältä\, että armoosi turvaavat saisivat lohdutuksen siitä\, että Vapahtaja on tullut maailmaan. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Armollinen Jumala\, laupias Isä! Ylistetty olkoon pyhä nimesi\, sillä sinä olet täyttänyt sen\, mitä ikiajoista asti olet puhunut pyhien profeettojesi suulla: sinä olet antanut meille Poikasi ja kutsunut meidät hänen kauttaan lapsiksesi ja perillisiksesi. Me rukoilemme sinua\, Jumala: ole kanssamme ja opeta meitä Henkesi kautta tuntemaan rakkauttasi\, niin että vahvistuisimme uskossamme. Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 42:6\nOdota Jumalaa.Sillä vielä minä saan |häntä kiittää *\nhänen kas|vojensa avusta. \nPsalmi:\nPs. 130:5–8\nMinä odotan Herraa\, minun sie|luni odottaa\, *\nja minä panen toivo|ni hänen sanaansa. \nMinun sieluni o|dottaa Herraa *\nhartaammin kuin vartijat aamua\, kuin |vartijat aamua. \nPane toivosi Herraan\, Israel. Sillä Herran tykö|nä on armo\, *\nrunsas lunastus hä|nen tykönänsä. \nJa hän lunastaa |Israelin *\nkai|kista sen synneistä. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt |on ja aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/4-adventtisunnuntai-vsk1/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2024/12/Kirkkovuosi_1-vuosikerta_4_Adventti.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20241215
DTEND;VALUE=DATE:20241216
DTSTAMP:20260604T153159
CREATED:20161202T121926Z
LAST-MODIFIED:20241211T185201Z
UID:4171-1734220800-1734307199@www.luterilainen.net
SUMMARY:3. adventtisunnuntai
DESCRIPTION:Päivän evankeliumissa Johannes Kastaja\, Herramme edelläkulkija\, on vankilassa. Sieltä hän lähettää opetuslapsiaan kysymään Jeesukselta\, onko tämä todella Jumalan lupaama Messias. Onko Jeesus todella Kristus\, joka vapauttaa kansansa synnin orjuudesta ja vankilasta? Ehkä Johannes myös odotti omaa vapauttamistaan vankeudesta. \nKuten Johannes istui tyrmässä\, niin mekin saatamme istua tyrmässä. Vaikka olemme kasteen ja uskon kautta vapautetut synnin\, kuoleman ja perkeleen vallasta\, elämme edelleen lihassamme ja tässä maailmassa. Voi olla ja varmasti onkin niin\, että jokaisella meillä on jokin asia elämässä\, joka pitää meitä ikään kuin vankilassa. Voimme käyttää siitä esimerkiksi sanaa ”helmasynti”. Välillä luulemme pääsevämme sieltä pois\, mutta kerta toisensa jälkeen saamme huomata\, että kahleet pysyvät eivätkä kalterit aukea. Kysymme: ”Etkö sinä\, Jeesus\, olekaan synnin\, kuoleman ja saatanan voittaja? Pitääkö minun kuitenkin odottaa jotain muuta? Pitääkö minun kuitenkin yrittää tehdä jotain itse? Etkö sinä\, Jeesus\, auta?” \nKysymyksemme ei kuitenkaan ole\, tai ainakaan sen ei tulisi olla\, mitä pitäisi tehdä enemmän tai vähemmän. Ei\, vaan meidän kysymyksemme on: kenen luo menemme oman synnin ahdistuksemme\, tuskamme ja vankeutemme kanssa? Saako Herra Jeesus\, erämaan lähde\, valtatie taivaaseen\, kuulla meidän hätämme? Kun Herra kuulee\, hän auttaa. Hän kuitenkin tekee sen usein tavalla\, jota emme käsitä\, emme arvaa\, emmekä osaa odottaa. Kerran Kuningas tulee ja lopettaa kaiken synnin. Ne\, jotka ovat hänen omiaan\, pääsevät todella vankilastaan vapaaksi. \nAnteeksiantamus on totta silloinkin\, kun emme näe emmekä koe pääsevämme irti synnistämme. Siksi ei tarvitse peitellä syntiään eikä kuvitella olevansa ilman kahleita\, vaan voimme tuoda ne Herran Jeesuksen eteen sanoen: ”Sinä olet se\, jonka piti tulla. Kiitos\, että tulet minunkin elämääni\, tähän vankilaani! Kiitos\, että armahdat ja viet palvelijasi kerran kirkkauteen!” \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  violetti tai sininen.1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Jes. 40:3 Psalmi: Ps. 85:9–14 Hallelujasäe: Ps. 80:4\n1. lukukappale:  Jer. 3:21–25 2. lukukappale:  1. Kor. 4:1–5 Evankeliumi:  Matt. 11:2–10 \n\n1. lukukappale \nJer. 3:21–25 \nKuule! Kalliokukkuloilta kuuluu itku\, israelilaisten rukous\, sillä he ovat vaeltaneet väärää tietä\, ovat unhottaneet Herran\, Jumalansa. Palatkaa takaisin\, te luopuneet lapset\, niin minä parannan teidän luopumuksenne.” – ”Katso\, me tulemme sinun tykösi\, sillä sinä olet Herra\, meidän Jumalamme. Totisesti\, petosta on\, mitä kukkuloilta kuuluu\, pauhina vuorilla. Totisesti\, Herrassa\, meidän Jumalassamme\, on Israelin pelastus. Häpeäjumala on syönyt isiemme vaivannäön nuoruudestamme asti\, heidän lampaansa ja raavaansa\, poikansa ja tyttärensä. Maatkaamme häpeässämme\, ja häväistyksemme peittäköön meidät\, sillä Herraa\, meidän Jumalaamme\, vastaan me olemme syntiä tehneet\, me ja meidän isämme\, hamasta nuoruudestamme tähän päivään asti\, emmekä ole kuulleet Herran\, meidän Jumalamme\, ääntä.” \n2. lukukappale \n1. Kor. 4:1–5 \nNiin pitäköön jokainen meitä Kristuksen käskyläisinä ja Jumalan salaisuuksien huoneenhaltijoina. Sitä tässä huoneenhaltijoilta ennen muuta vaaditaan\, että heidät havaitaan uskollisiksi. Mutta siitä minä hyvin vähän välitän\, että te minua tuomitsette tai joku inhimillinen oikeus; en minä itsekään tuomitse itseäni\, sillä ei minulla ole mitään tunnollani\, mutta en minä silti ole vanhurskautettu\, vaan minun tuomitsijani on Herra. Älkää sentähden lausuko mitään tuomiota\, ennenkuin aika on\, ennenkuin Herra tulee\, joka myös on saattava valoon pimeyden kätköt ja tuova ilmi sydänten aivoitukset; ja silloin kukin saa kiitoksensa Jumalalta. \nEvankeliumi \nMatt. 11:2–10 \nMutta kun Johannes vankilassa ollessaan kuuli Kristuksen teot\, lähetti hän opetuslapsiansa sanomaan hänelle: ”Oletko sinä se tuleva\, vai pitääkö meidän toista odottaman?” Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille: ”Menkää ja kertokaa Johannekselle\, mitä kuulette ja näette: sokeat saavat näkönsä\, ja rammat kävelevät\, pitaliset puhdistuvat\, ja kuurot kuulevat\, ja kuolleet herätetään\, ja köyhille julistetaan evankeliumia. Ja autuas on se\, joka ei loukkaannu minuun.” Kun he olivat menneet\, rupesi Jeesus puhumaan kansalle Johanneksesta: ”Mitä te lähditte erämaahan katselemaan? Ruokoako\, jota tuuli huojuttaa? Vai mitä lähditte katsomaan? Ihmistäkö\, hienoihin vaatteisiin puettua? Katso\, hienopukuiset ovat kuningasten kartanoissa. Vai mitä te lähditte? Profeettaako katsomaan? Totisesti\, minä sanon teille: hän on enemmän kuin profeetta. Tämä on se\, josta on kirjoitettu: ’Katso\, minä lähetän enkelini sinun edelläsi\, ja hän on valmistava tiesi sinun eteesi’. \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala\, kallista korvasi rukouksemme puoleen! Valaise pimeät sydämemme ja etsi meitä armollasi sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Kaikkivaltias Jumala\, joka Johannes Kastajan kautta valmistit meille tietä Poikasi luo! Johdata meidät parannukseen ja uskon luottamukseen\, jotta meistä tulisi sinun totuutesi ja rakkautesi todistajia. Kuule meitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme tähden. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni: Jes. 40:3\nValmistakaa Herralle tie |erämaahan\, *\ntehkää arolle tasaiset polut mei|dän Jumalallemme. \n  \nPsalmi: Ps. 85:9–14\nMinä tahdon kuulla\, mitä Jumala\, |Herra\, puhuu: *\nhän puhuu rauhaa kansallensa\, hurskaillensa; älkööt he käänty|kö jälleen tyhmyyteen. \nTotisesti\, hänen apunsa on lähellä niitä\, jotka |häntä pelkäävät\, *\nja niin meidän maassamme |kunnia asuu. \nArmo ja totuus tapaavat toi|sensa täällä\, *\nvanhurskaus ja rauha antavat suut|a toisillensa\, \nuskollisuus |versoo maasta\, *\nja vanhurs|kaus katsoo taivaasta. \nHerra antaa meille kaik|kea hyvää\, *\nja meidän maam|me antaa satonsa. \nVanhurskaus käy hänen |edellänsä *\nja seuraa hänen as|keltensa jälkiä. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt |on ja aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/3-adventtisunnuntai-vsk1/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2024/12/Kirkkovuosi_1-vuosikerta_3_Adventti.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20241208
DTEND;VALUE=DATE:20241209
DTSTAMP:20260604T153159
CREATED:20161202T121926Z
LAST-MODIFIED:20241203T000208Z
UID:4170-1733616000-1733702399@www.luterilainen.net
SUMMARY:2. adventtisunnuntai
DESCRIPTION:Toinen adventtisunnuntai avaa meille näkymän Kristuksen toiseen tulemiseen. Kun ensimmäisen adventtisunnuntain evankeliumi puhuu nöyrästä\, aasin varsalla ratsastavasta Kristus-kuninkaasta\, tämä pyhä kertoo meille Kunnian Kuninkaasta. Kristus Jeesus\, Jumalan Poika\, on kuitenkin sama nyt\, aina ja iankaikkisesti. \nTänä sunnuntaina meitä kehotetaan olemaan valmiita nöyrän Kuninkaamme palatessa Voittajana kunniassaan. Mitä on valmiina oleminen? Päivän Uuden Testamentin tekstissä apostoli Pietari sanoo: ”Olkaa pyhät\, sillä minä olen pyhä” (1. Piet. 1:16). Apostoli lainaa tässä kohtaa 3. Moos. 11:45\, jossa Jumala puhuu kansalleen: ”Sillä minä olen Herra\, joka olen johdattanut teidät Egyptin maasta\, ja joka olen teidän Jumalanne; olkaa siis pyhät\, sillä minä olen pyhä.” Tämä Israelille puhuttu käsky ja muistutus koskee nyt Uuden Testamentin Jumalan kansaa\, kristillistä kirkkoa. \nKristityt on johdatettu pois ”Egyptistä”\, pois synnin\, kuoleman ja Saatanan orjuudesta. Koko Jumalan seurakunta on tehty pyhäksi jo kasteessa. Kirkko on kutsuttu elämään pyhää elämää ja olemaan valmis\, kun kirkon Herra palaa. Kuinka sitten pysyä pyhänä? \nOmasta puolestamme emme voi kutsua itseämme pyhiksi\, emmekä voi kerskua omalla pyhyydellämme. Jumala kuitenkin kutsuu kansaansa pyhäksi\, koska on erottanut sen itselleen. Olemme siis pyhiä. Voimme horjumattomalla uskolla ja pelottomalla omallatunnolla sanoa: Vaikka olemme syntisiä\, niin Kristus on kuitenkin pyhä. Myös Hänen kasteensa on pyhä\, samoin hänen sanansa\, ehtoollisensa ja Pyhä Henkensä. Kun pysymme Jeesuksessa ja hänen pyhyydessään\, olemme valmiita hänen palatessaan kunniassaan ja kirkkaudessaan. \n  \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  violetti tai sininen.1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni Ps. 80:2–3 Psalmi Ps. 80:15–20 Hallelujasäe: Ps. 122:1 tai Ps. 126:3\n1. lukukappale:  Hoos. 2:20–22 2. lukukappale:  1. Piet. 1:13–17 Evankeliumi:  Luuk. 21:25–33 (34–36) \n\n1. lukukappale \nHoos. 2:18–20  \nJa sinä päivänä minä teen heidän hyväksensä liiton metsän eläinten ja taivaan lintujen kanssa ja maan matelevaisten kanssa; ja jousen ja miekan ja sodan minä särjen maasta ja annan heidän asua turvassa. Ja minä kihlaan sinut itselleni ikiajoiksi\, kihlaan sinut itselleni vanhurskaudella ja tuomiolla\, armolla ja laupeudella\, kihlaan sinut itselleni uskollisuudella\, ja sinä olet tunteva Herran. \n  \n2. lukukappale \n1. Piet. 1:13–17 \nVyöttäkää sentähden mielenne kupeet ja olkaa raittiit; ja pankaa täysi toivonne siihen armoon\, joka teille tarjotaan Jeesuksen Kristuksen ilmestymisessä. Niinkuin kuuliaisten lasten tulee\, älkää mukautuko niiden himojen mukaan\, joissa te ennen\, tietämättömyytenne aikana\, elitte\, vaan sen Pyhän mukaan\, joka on teidät kutsunut\, tulkaa tekin kaikessa vaelluksessanne pyhiksi. Sillä kirjoitettu on: ”Olkaa pyhät\, sillä minä olen pyhä”. Ja jos te Isänänne huudatte avuksi häntä\, joka henkilöön katsomatta tuomitsee kunkin hänen tekojensa mukaan\, niin vaeltakaa pelossa tämä muukalaisuutenne aika. \n  \nEvankeliumi \nLuuk. 21:25–33 (34–36) \nJeesus sanoi: \n”Ja on oleva merkit auringossa ja kuussa ja tähdissä\, ja ahdistus kansoilla maan päällä ja epätoivo\, kun meri ja aallot pauhaavat. Ja ihmiset menehtyvät peljätessään ja odottaessaan sitä\, mikä maanpiiriä kohtaa; sillä taivaitten voimat järkkyvät. Ja silloin he näkevät Ihmisen Pojan tulevan pilvessä suurella voimalla ja kirkkaudella. Mutta kun nämä alkavat tapahtua\, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne\, sillä teidän vapautuksenne on lähellä.” \nJa hän puhui heille vertauksen: \n”Katsokaa viikunapuuta ja kaikkia puita. Kun ne jo puhkeavat lehteen\, niin siitä te näette ja itsestänne ymmärrätte\, että kesä jo on lähellä. Samoin te myös\, kun näette tämän tapahtuvan\, tietäkää\, että Jumalan valtakunta on lähellä. Totisesti minä sanon teille: tämä sukupolvi ei katoa\, ennenkuin kaikki tapahtuu. Taivas ja maa katoavat\, mutta minun sanani eivät katoa. \n(Mutta pitäkää vaari itsestänne\, ettei teidän sydämiänne raskauta päihtymys ja juoppous eikä elatuksen murheet\, niin että se päivä yllättää teidät äkkiarvaamatta niinkuin paula; sillä se on saavuttava kaikki\, jotka koko maan päällä asuvat. Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa\, että saisitte voimaa paetaksenne tätä kaikkea\, mikä tuleva on\, ja seisoaksenne Ihmisen Pojan edessä.”) \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala! Herätä sydämemme ja auta meitä valmistamaan tietä ainoalle Pojallesi Jeesukselle Kristukselle. Opeta meitä\, että me hänen tulemistaan odottaessamme palvelisimme puhtaalla mielellä sinua\, joka elät ja hallitset iankaikkisesta iankaikkiseen. \n2. Herra Jumala\, taivaallinen Isä\, joka olet Poikasi kautta ilmoittanut meille\, että taivas ja maa hukkuvat\, meidän kuolleet ruumiimme nousevat jälleen ylös ja me kaikki joudumme tuomittaviksi! Me rukoilemme sinua: pidä meidät Pyhän Henkesi kautta sanassasi ja oikeassa uskossa. Varjele meitä armollisesti synnistä ja lohduta meitä kaikissa kiusauksissa\, ettemme turruttaisi sydämiämme juopottelulla\, päihtymyksellä ja jokapäiväisen elämän huolilla. Auta meitä olemaan aina raittiita\, valvomaan ja rukoilemaan\, niin että luotamme lujasti armoosi\, odotamme ilolla Poikasi tulemista ja perimme hänen kauttaan iankaikkisen autuuden. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni: Ps. 80:2–3\nKuuntele\, Israelin paimen\, ilmesty |kirkkaudessasi.*\nherätä voimasi\, tule mei|dän avuksemme. \nPsalmi: Ps. 80:15–20\nJumala Sebaot\, |käänny takaisin\,*\nkatso alas tai|vaasta ja näe; \nota hoitaaksesi tämä viinipuu ja suojaa se\, minkä sinun oikea kä|tesi istutti\,*\ntämä taimi\, jonka kasvatit suureksi it|seäsi varten. \nSe on tulen polttama\, |se on karsittu.*\nHe hukkuvat sinun kasvoje|si uhkauksesta. \nKätesi suojelkoon sinun oikean kä|tesi miestä\, *\nihmislasta\, jonka kasvatit suureksi it|seäsi varten. \nSilloin me emme si|nusta luovu. *\nSuo meidän elää\, niin me huudamme sinun nimeä|si avuksemme. \nHerra\, Jumala Sebaot\, saata meidät |entisellemme\, *\nvalista kasvosi\, niin me au|tetuiksi tulemme. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt |on ja aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/2-adventtisunnuntai-vsk1/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2024/12/Kirkkovuosi_1-vuosikerta_2_Adventti.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20241206
DTEND;VALUE=DATE:20241207
DTSTAMP:20260604T153159
CREATED:20161202T121923Z
LAST-MODIFIED:20241202T235946Z
UID:4169-1733443200-1733529599@www.luterilainen.net
SUMMARY:Itsenäisyyspäivä
DESCRIPTION:Kristus vapauttaa suurimmasta pakkovallasta \nItsenäisyyspäivän evankeliumissa Joh 8:31-34 Herramme ei puhu varsinaisesti yhteiskunnallisesta vapaudesta tai itsenäisyydestä. Hän puhuu vieläkin suuremmista asioista: vapaudesta synnistä\, Perkeleestä ja kuolemasta (8:24\,51). \nPolittisesti juutalaiset olivat olleet nujerrettuja\, nyt he olivat Rooman vallan alla. He janosivat vapautta. Mutta Jeesus halusi vapauttaa heidät suurimmasta pakkovallasta\, synnin orjuudesta. ”Jos Poika tekee teidät vapaiksi\, niin te tulette todellisesti vapaiksi.” \nKun isiemme maata ja itsenäistä valtiotamme alettiin rakentamaan oli selvää\, että lainsäädännön tulee nousta kristillisen normiston pohjalta. Rakennettiin oikeus- ja yhteiskuntajärjestystä\, jossa myös kristilliset arvot näkyvät. Tällä on ollut suuri Jumalan siunaus ja tällä tiellä tulisi määrätietoisesti myös jatkaa. \nMutta me elämme ja toimimme hyvin järjestäytyneessä yhteiskunnassakin aina sen keskellä\, että synti\, kuolema ja Perkele toimivat ja pääsevät usein jopa mielettömiin mittasuhteisiin. \nKaritsan lippu liehuu maailman loppuun asti \nItsenäisyyden saavuttamisen jälkeen alkoi oman lipun suunnitteleminen. Toukokuussa 1918 eduskunta hyväksyi siniristilippumme Suomen viralliseksi lipuksi. Lippu saa olla muistuttamassa Kristuksen pelastusteosta ja Jumalan sanan totuudesta. \nOlemme eettisissä valintatilanteissa yhtenään. Emme voi ratkaista yhteiskuntamme kysymyksiä emmekä edes omia henkilökohtaisia asioitamme vain noudattamalla yleistä kehotusta: ”Kuuntele sydämesi ääntä!” Kristittyinä etsimme totuutta Jumalan sanasta. Mikä on Jumalan tahto? Miten hän neuvoo kymmenessä käskyssään meitä toimimaan? Psalmista sanoo Jumalasta: “Totuutta sinä tahdot salatuimpaan saakka.”\nJumalan lupaukset pitävät maailman loppuun asti: “Herra on lähellä …kaikkia niitä\, jotka totuudessa häntä avuksensa huutavat.” \nRovasti K. W. Tamminen saarnaa Kristuksen evankeliumia laulussaan:\n”Karitsan lippu johtaa joukkoamme\, me eespäin käymme siihen katsoen. On Jeesus Kristus kuollut puolestamme\, hän meidät päästi alta syntien. Hän raskaat kuormamme on kantanut. Ja orjankahleet katkaissut.” Tämä Karitsan lippu liehuu maailman loppuun asti. Ja se liehuu Suomessammekin. Yhä on meidänkin keskellämme oikeita alttareita ja saarnatuoleja\, joiden äärellä Jeesus Kristus päästää synneistä\, puhdistaa\, ruokkii ja vie perille. \nEi voi olla mitään suurempaa vapautta täällä maailmassa kuin olla sidottuna Kristukseen ja hänen sanaansa. \n\nKynttilöitä:  4 Liturginen väri:  valkoinen.1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 96:11–12 tai Ps. 16:6 Psalmi: Ps. 96:1–9 tai Ps. 121 Hallelujasäe: Ps. 135:13 (–14)\n1. lukukappale:  5. Moos. 8:10–17 tai Saarn. 9:13–18 2. lukukappale:  Jaak. 3:13–18 tai Ap. t. 17:24–30 Evankeliumi:  Joh. 8:31–36 tai Matt. 20:25–28 Vaihtoehtoisia saarnatekstejä 2. Moos. 23:1–9 5. Moos. 4:32–35 1. Aik. 29:10–14 2. Aik. 1:7–12 Jes. 40:12–17 Jes. 43:16–19 21 Ef. 6:10–18 \n\n1. lukukappale \n5. Moos. 8:10–17\nKun sinä syöt ja tulet ravituksi\, niin ylistä Herraa\, sinun Jumalaasi\, siitä hyvästä maasta\, jonka hän on antanut sinulle. Varo\, ettet unhota Herraa\, sinun Jumalaasi\, ja muista noudattaa hänen käskyjänsä\, oikeuksiansa ja säädöksiänsä\, jotka minä tänä päivänä sinulle annan.\nKun sinä syöt ja tulet ravituksi\, kun rakennat kauniita taloja ja asut niissä\, kun karjasi ja lampaasi lisääntyvät ja kun hopeasi ja kultasi lisääntyy ja kaikki\, mitä sinulla on\, lisääntyy\, niin älköön sydämesi ylpistykö\, äläkä unhota Herraa\, sinun Jumalaasi\, joka vei sinut pois Egyptin maasta\, orjuuden pesästä\, kuljetti sinua suuressa ja hirmuisessa\, myrkyllisten käärmeiden ja skorpionien ja kuivien\, vedettömien maiden erämaassa\, vuodatti sinulle vettä kovasta kalliosta ja antoi erämaassa sinulle mannaa syödä\, jota sinun isäsi eivät tunteneet – nöyryyttääksensä ja koetellaksensa sinua ja lopuksi sinulle hyvää tehdäksensä. Älä ajattele sydämessäsi: ‘Oma voimani ja oman käteni väkevyys on hankkinut minulle tämän rikkauden’ \nTAI \nSaarn. 9:13–18\nTämänkin minä tulin näkemään viisaudeksi auringon alla\, ja se oli minusta suuri:\nOli pieni kaupunki ja siinä miehiä vähän. Ja suuri kuningas tuli sitä vastaan\, saarsi sen ja rakensi sitä vastaan suuria piiritystorneja. Mutta siellä oli köyhä\, viisas mies\, ja hän pelasti kaupungin viisaudellaan. Mutta ei kukaan ihminen muistanut sitä köyhää miestä. Niin minä sanoin:\nViisaus on parempi kuin voima\, mutta köyhän viisautta halveksitaan\, eikä hänen sanojansa kuulla. Viisaitten sanat\, hiljaisuudessa kuullut\, ovat paremmat kuin tyhmäin päämiehen huuto. Viisaus on parempi kuin sota-aseet\, mutta yksi ainoa syntinen saattaa hukkaan paljon hyvää. \n  \n2. lukukappale \nJaak. 3:13–18\nKuka on viisas ja ymmärtäväinen teidän joukossanne? Tuokoon hän näkyviin tekonsa hyvällä vaelluksellaan viisauden sävyisyydessä. Mutta jos teillä on katkera kiivaus ja riitaisuus sydämessänne\, niin älkää kerskatko älkääkä valhetelko totuutta vastaan. Tämä ei ole se viisaus\, joka ylhäältä tulee\, vaan se on maallista\, sielullista\, riivaajien viisautta. Sillä missä kiivaus ja riitaisuus on\, siellä on epäjärjestys ja kaikkinainen paha meno. Mutta ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdas\, sitten rauhaisa\, lempeä\, taipuisa\, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä\, se ei epäile\, ei teeskentele. Vanhurskauden hedelmä kylvetään rauhassa rauhan tekijöille. \nTAI \nAp. t. 17:24–30\nPaavali puhui:\nJumala\, joka on tehnyt maailman ja kaikki\, mitä siinä on\, hän\, joka on taivaan ja maan Herra\, ei asu käsillä tehdyissä temppeleissä\, eikä häntä voida ihmisten käsillä palvella\, ikäänkuin hän jotakin tarvitsisi\, hän\, joka itse antaa kaikille elämän ja hengen ja kaiken. Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat\, että he etsisivät Jumalaa\, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää – hänet\, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä;\nSillä hänessä me elämme ja liikumme ja olemme\, niinkuin myös muutamat teidän runoilijoistanne ovat sanoneet: ‘Sillä me olemme myös hänen sukuansa’. Koska me siis olemme Jumalan sukua\, emme saa luulla\, että jumaluus on samankaltainen kuin kulta tai hopea tai kivi\, sellainen kuin inhimillisen taiteen ja ajatuksen kuvailema.\nNoita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt\, mutta nyt hän tekee tiettäväksi\, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus. \n  \nEvankeliumi \nJoh. 8:31–36\nNiin Jeesus sanoi niille juutalaisille\, jotka uskoivat häneen: “Jos te pysytte minun sanassani\, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden\, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi”. He vastasivat hänelle: “Me olemme Aabrahamin jälkeläisiä emmekä ole koskaan olleet kenenkään orjia. Kuinka sinä sitten sanot: ‘Te tulette vapaiksi’?” Jeesus vastasi heille: “Totisesti\, totisesti minä sanon teille: jokainen\, joka tekee syntiä\, on synnin orja. Mutta orja ei pysy talossa iäti; Poika pysyy iäti. Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi\, niin te tulette todellisesti vapaiksi. \nTAI \nMatt. 20:25–28\nMutta Jeesus kutsui heidät tykönsä ja sanoi: “Te tiedätte\, että kansojen ruhtinaat herroina niitä hallitsevat\, ja että mahtavat käyttävät valtaansa niitä kohtaan. Näin älköön olko teillä keskenänne\, vaan joka teidän keskuudessanne tahtoo suureksi tulla\, se olkoon teidän palvelijanne\, ja joka teidän keskuudessanne tahtoo olla ensimmäinen\, se olkoon teidän orjanne; niinkuin ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi\, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä.” \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala\, taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua siitä\, että olet armollisesti antanut meidän elää tähän asti hyvässä rauhassa ja varjellut meitä sodista. Me rukoilemme sinua: anna meille vastedeskin armosi\, niin että eläisimme sinun pelossasi ja mielesi mukaan emmekä antaisi synneillämme syytä rauhattomuuteen ja muuhun rangaistukseen. Hallitse ja johdata esivaltaamme\, ettei se estäisi meitä tottelemasta sinua vaan edistäisi sinun pelkoasi\, niin että meillä olisi yhä runsaampi siunaus ja menestys. Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Kaikkivaltias Jumala! Siunaa kaikkea esivaltaa ja anna armosi\, että se sinun palvelijanasi rakastaisi oikeutta ja vanhurskautta ja käyttäisi sinun lakiasi ihmisten keskuudessa. Varjele meitä riidasta ja eripuraisuudesta. Anna armosi\, että rakastaisimme ja noudattaisimme sitä\, mikä on totta ja oikeaa. Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n  \nPäivän Psalmi\nAntifoni:\nPs. 96:11–12\nIloitkoot taivaat\, ja riemuitkoon maa; pauhatkoon meri ja kaikki\, mitä |siinä on.*\nIhastukoot kedot ja kaikki\, mitä kedolla on\, riemuitkoot silloin |kaikki metsän puut \nTAI:\nPs. 16: 6\nArpa lankesi minulle ihanasta |maasta\,*\nja kaunis on minun |perintöosani. \nPsalmi:\nPs. 96: 1–9\nVeisatkaa Herralle |uusi virsi\,*\nveisatkaa |Herralle\, kaikki maa. \nVeisatkaa Herralle\, ylistäkää hänen nime|änsä.*\nJulistakaa päivästä päivään hänen pelastus|tekojansa\, \nilmoittakaa pakanain seassa hänen kunni|aansa\,*\nhänen ihmeitänsä kaikkien |kansojen seassa. \nSillä Herra on suuri ja sangen ylis|tettävä\,*\nhän on peljättävä yli |kaikkien jumalain. \nSillä kaikki kansojen jumalat ovat epäjuma|lia\,*\nmutta Herra on |tehnyt taivaat. \nHerraus ja kunnia on hänen kasvojensa |edessä\,*\nkiitos ja ylistys hänen |pyhäkössänsä. \nAntakaa Herralle\, te kansojen suku|kunnat\,*\nantakaa Herralle kunni|a ja väkevyys. \nAntakaa Herralle hänen nimensä |kunnia\,*\ntuokaa lahjoja\, tulkaa hänen esi|kartanoihinsa. \nKumartakaa Herraa pyhässä kaunis|tuksessa\,*\nvaviskaa hänen kasvojensa |edessä\, kaikki maa. \nKunnia Isälle ja |Pojalle*\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\,*\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. \n  \nTAI:\nPs. 121\nMinä nostan silmäni vuoria |kohti:*\nmistä tulee |minulle apu? \nApu minulle tulee |Herralta\,*\njoka on tehnyt |taivaan ja maan. \nHän ei salli sinun jalkasi |horjua\,*\nsinun varjeli|jasi ei torku. \nKatso\, hän\, joka Israelia |varjelee\,*\nei torku |eikä nuku. \nHerra on sinun varjeli|jasi\,*\nHerra on suojaava varjosi sinun oikealla |puolellasi. \nEi polta sinua aurinko |päivällä\,*\nei|kä kuu yöllä. \nHerra varjelee sinut kaikesta |pahasta\,*\nhän varjelee |sinun sielusi. \nHerra varjelee sinun lähtemisesi ja tulemi|sesi\,*\nnyt ja ian|kaikkisesti. \nKunnia Isälle ja |Pojalle*\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\,*\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/itsenaisyyspaiva-vsk1/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_3-vuosikerta_Itsenaisyyspaiva.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20241202
DTEND;VALUE=DATE:20241208
DTSTAMP:20260604T153159
CREATED:20210712T162636Z
LAST-MODIFIED:20241127T175053Z
UID:10729-1733097600-1733615999@www.luterilainen.net
SUMMARY:1. adventtisunnuntain jälkeinen viikko
DESCRIPTION:Ensimmäistä adventtisunnuntaita seuraa paastonaika. Kirkkotekstiilien väri vaihtuu violettiin (tai siniseen)\, paastonajan väreihin. Kun ensimmäisenä sunnuntaina on laulettu hoosianna (”Herra armahda”\, ”Herra pelasta”) ja muistettu Herramme tulemista kansansa luokse\, niin paastonaikana tämä muistaminen jatkuu. Odotamme Herramme tulemista ja valmistamme itseämme Hänen tuloonsa. Kyse ei ole ensi sijassa joulun odotuksesta\, vaan Kristuksen paluusta toisen kerran maan päälle. Tavallaan adventtipaaston tunnelmat alkavat näin jo tuomiosunnuntaina. Tämän katkaisee riemullinen ensimmäinen adventtisunnuntai. \nEnsimmäisen adventtisunnuntain jälkeisen viikon raamatuntekstit ohjaavat seurakuntaa ja kristittyä Herransa odottamiseen ja parannuksen tekemiseen. Meitä siis kutsutaan katumukseen ja uskoon. Paastoaminen\, on se sitten mistä tahansa paastoamista\, voi olla hyvänä apuna itseänsä tutkittaessa. Mikä on minulle tärkeää? Onko elämässäni sellaista\, mikä estää rukoilemista\, Jumalan sanan tutkimista\, seurakunnan elämään osallistumista? Tällaisia on tietenkin hyvä kysyä ihan säännöllisesti muutenkin\, mutta paastonaika antaa siihen yhteisöllisen eli seurakunnallisen mahdollisuuden. Ensimmäisen adventtinsunnuntain jälkeisellä viikolla laskeudutaankin pienen paaston aikaan (”pieni paasto” siksi\, että pääsiäistä edeltävä pidempi paastonaika on ”suuri paasto”). \nAdventinaika kutsuu meitä tietyssä mielessä Johannes Kastajan oppilaiksi (Luuk. 3:7–14)\, kuuntelemaan parannussaarnaa. Johannes oli Herran edelläkävijä ja Kristus on se Herra\, Kuningas joka kokosi laumansa (Miika 2:12–13). Näin meitä valmistetaan ottamaan vastaan evankeliumi eli synneistäpäästö\, jonka maailman Vapahtajaksi syntynyt Jeesus toi tullessaan. Jeesus kutsuu meitä jo nyt taivaalliseen hääjuhlaansa. Tämä tapahtuu erityisesti seurakunnan messussa\, jossa seurakunnan ”enkeli”\, pastori Jumalan sanansaattajana kuuluttaa iloista uutista\, evankeliumia. Se kutsu kuuluu kaikille maailman ihmisille\, jotta kukaan ei jäisi Jumalan juhlien ulkopuolelle (Ilm. 22:12–17). \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri:  violetti tai sininen 1. vuosikerta\nPsalmi  Psalmi: Ps. 25:1–10\nVT lukukappaleet:  Jes. 63:15-16\, Miika 2:12-13\, Hab. 2:12-13 UT lukukappaleet:  Ilm. 2:1-5\,7\, Ilm. 22:12-17 Evankeliumi:  Luuk. 3:7-14 \n\nVanhan testamentin lukukappaleet\nJes. 63:15–16\nKatsele taivaasta\, katso pyhyytesi ja kirkkautesi asunnosta. Missä on sinun kiivautesi ja voimalliset tekosi? Sinun sydämesi sääli ja sinun armahtavaisuutesi ovat minulta sulkeutuneet. Sinähän olet meidän isämme\, sillä Aabraham ei meistä tiedä eikä Israel meitä tunne: sinä\, Herra\, olet meidän isämme; ”meidän Lunastajamme” on ikiajoista sinun nimesi. \nMiika 2:12–13\nMinä tahdon tarkoin koota sinut\, Jaakob\, kaikkinesi\, visusti kerätä Israelin jääneet\, saattaa heidät yhteen\, niinkuin lampaat tarhaan\, niinkuin lauman laitumellensa: on oleva ihmisten kohina! Tien aukaisija käy heidän edellänsä; he aukaisevat tiensä\, kulkevat portille ja lähtevät siitä ulos. Heidän kuninkaansa käy heidän edellään\, ja Herra heitä johdattaa. \nHab. 2:12–13\nMinä seison vartiopaikallani\, asetun varustukseen ja tähystän\, nähdäkseni\, mitä hän minulle puhuu\, mitä hän valitukseeni vastaa. Ja Herra vastasi minulle ja sanoi: ”Kirjoita näky ja piirrä selvästi tauluihin\, niin että sen voi juostessa lukea”. Sillä näky odottaa vielä aikaansa\, mutta se rientää määränsä päähän\, eikä se petä. Jos se viipyy\, odota sitä; sillä varmasti se toteutuu\, eikä se myöhästy. Katso\, sen kansan sielu on kopea eikä ole suora; mutta vanhurskas on elävä uskostansa. \n  \nUuden testamentin lukukappaleet\nIlm. 2:1–5\, 7\nEfeson seurakunnan enkelille kirjoita: ”Näin sanoo hän\, joka pitää niitä seitsemää tähteä oikeassa kädessään\, hän\, joka käyskelee niiden seitsemän kultaisen lampunjalan keskellä: Minä tiedän sinun tekosi ja vaivannäkösi ja kärsivällisyytesi\, ja ettet voi pahoja sietää; sinä olet koetellut niitä\, jotka sanovat itseänsä apostoleiksi\, eivätkä ole\, ja olet havainnut heidät valhettelijoiksi; ja sinulla on kärsivällisyyttä\, ja paljon sinä olet saanut kantaa minun nimeni tähden\, etkä ole uupunut. Mutta se minulla on sinua vastaan\, että olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi. Muista siis\, mistä olet langennut\, ja tee parannus\, ja tee niitä ensimmäisiä tekoja; mutta jos et\, niin minä tulen sinun tykösi ja työnnän sinun lampunjalkasi pois paikaltaan\, ellet tee parannusta. Jolla on korva\, se kuulkoon\, mitä Henki seurakunnille sanoo. Sen\, joka voittaa\, minä annan syödä elämän puusta\, joka on Jumalan paratiisissa.” \nIlm. 22:12–17\nKatso\, minä tulen pian\, ja minun palkkani on minun kanssani\, antaakseni kullekin hänen tekojensa mukaan. Minä olen A ja O\, ensimmäinen ja viimeinen\, alku ja loppu. Autuaat ne\, jotka pesevät vaatteensa\, että heillä olisi valta syödä elämän puusta ja he pääsisivät porteista sisälle kaupunkiin! Ulkopuolella ovat koirat ja velhot ja huorintekijät ja murhaajat ja epäjumalanpalvelijat ja kaikki\, jotka valhetta rakastavat ja tekevät. Minä\, Jeesus\, lähetin enkelini todistamaan näitä teille seurakunnissa. Minä olen Daavidin juurivesa ja hänen suvustansa\, se kirkas kointähti.” Ja Henki ja morsian sanovat: ”Tule!” Ja joka kuulee\, sanokoon: ”Tule!” Ja joka janoaa\, tulkoon\, ja joka tahtoo\, ottakoon elämän vettä lahjaksi. \n  \nEvankeliumi\nLuuk. 3:7–14\nNiin hän sanoi kansalle\, joka vaelsi hänen kastettavakseen: ”Te kyykäärmeitten sikiöt\, kuka on teitä neuvonut pakenemaan tulevaista vihaa? Tehkää sentähden parannuksen soveliaita hedelmiä\, älkääkä ruvetko sanomaan mielessänne: ’Onhan meillä isänä Aabraham’\, sillä minä sanon teille\, että Jumala voi näistä kivistä herättää lapsia Aabrahamille. Jo on myös kirves pantu puitten juurelle; jokainen puu\, joka ei tee hyvää hedelmää\, siis hakataan pois ja heitetään tuleen.” Ja kansa kysyi häneltä sanoen: ”Mitä meidän siis pitää tekemän?” Hän vastasi ja sanoi heille: ”Jolla on kaksi ihokasta\, antakoon toisen sille\, joka on ilman; ja jolla on ruokaa\, tehköön samoin”. Niin tuli myös publikaaneja kastettaviksi\, ja he sanoivat hänelle: ”Opettaja\, mitä meidän pitää tekemän?” Hän sanoi heille: ”Älkää vaatiko enempää\, kuin mikä teille on säädetty”. Myös sotamiehet kysyivät häneltä sanoen: ”Mitäs meidän pitää tekemän?” Ja hän sanoi heille: ”Älkää kiskoko keneltäkään älkääkä kiristäkö\, vaan tyytykää palkkaanne”. \n  \nPsalmi\nPs. 25:1-10 \nSinun tykösi\, Herra\, minä y|lennän sieluni\,*\nJumalani\, si|nuun minä turvaan; \nälä salli minun jou|tua häpeään\,*\nälkööt viholliseni saako |riemuita minusta. \nEi yksikään\, joka sinua odottaa\, |joudu häpeään;*\nhäpeään joutuvat ne\, jotka ovat syyt|tä uskottomat. \nHerra\, neuvo mi|nulle tiesi\,*\nopeta |minulle polkusi. \nJohdata minua totuutesi tiellä ja o|peta minua\,*\nsillä sinä olet minun pelastukseni Jumala. Sinua minä odo|tan kaiken päivää. \nMuista laupeuttasi\, Herra\, ja |armoasi\,*\nsillä ne ovat olleet hamasta i|ankaikkisuudesta. \nÄlä muista minun nuoruuteni syntejä\, älä minun |rikoksiani;*\nmuista minua armosi mukaan\, hyvyyte|si tähden\, Herra. \nHyvä ja va|kaa on Herra;*\nsentähden hän neuvoo |syntiset tielle. \nHän johdattaa nöy|riä oikein\,*\nhän opettaa |nöyrille tiensä. \nKaikki Herran polut ovat armo ja |totuus niille\,*\njotka pitävät hänen liittonsa |ja todistuksensa.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/1-adventtisunnuntain-jalkeinen-viikko-vsk1/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2021/07/Kirkkovuosi_3-vuosikrt_1_Adventin-jalkeinen-viikko.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20241201
DTEND;VALUE=DATE:20241202
DTSTAMP:20260604T153159
CREATED:20240831T210023Z
LAST-MODIFIED:20241127T175329Z
UID:4168-1733011200-1733097599@www.luterilainen.net
SUMMARY:1. adventtisunnuntai
DESCRIPTION:Kirkkovuosi tai toisin sanottuna kirkon vuosi alkaa ensimmäisestä adventtisunnuntaista. Kirkkovuosi ei ole synkronoitu alkamaan samaan aikaan kuin kalenterivuosi. Kirkkovuoden alkua rytmittää Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen syntymäjuhla eli joulu. Joulua edeltää neljä adventtisunnuntaita\, joista ensimmäistä vietetään marras-joulukuun vaihteessa. \nAdventinaika on Herran tulemisen odottamista. Sana adventti tuleekin latinankielisestä sanonnasta ’adventus Domini’ eli Herra tuleminen. Pelastushistoriassa vanhan liiton aikaan oli aivan oikeasti käynnissä tilanne\, jossa Herraa odotettiin saapuvaksi. Jumala ei ollut vielä syntynyt ihmiseksi\, mutta profeetat aika ajoin välittivät Jumalan lupauksia ja profetioita kansalle tulevasta Vapahtajasta. Sitten nämä lupaukset ja kirjoitukset täyttyivät\, kun Jeesus syntyi. Kirkko kulkee adventinaikana läpi siis sitä pelastushistoriallista aikaa\, jolloin tulevasta Messiaasta ja kuninkaasta annettiin lupaukset ja häntä odotettiin. Kirkko ei tosin odota vanhan liiton tapaan ilman Jeesusta\, vaan uuden liiton perillisinä yhdessä Jeesuksen kanssa. Adventinaikana evankeliumin julistaminen\, synneistä päästäminen\, pyhän kasteen tai pyhän ehtoollisen sakramentti eivät lakkaa olemasta. Adventinaika toimii kirkolle todistuksena siitä\, että Jumala pitää lupauksensa. Ja näin kirkkokin saa lähteä uuteen kirkkovuoteen luottaen Jumalan lupauksiin. \nEnsimmäisenä adventtisunnuntaina eli kirkkovuoden uudenvuodenpäivänä kirkko juhlii juuri tuota Kristuksen todellista läsnäoloa nykyhetkessä. Hän saapuu kuninkaana seurakuntiemme keskelle pyhässä sanassaan ja pyhissä sakramenteissaan. Tätä alleviivaa evankeliumiteksti\, jossa Jeesus saapuu Jerusalemiin aasilla ratsastaen kuninkaana. Hoosianna -virressä seurakunta huutaa Jumalan puoleen ’pelasta meidät’. Ja niin hän on meidät myös pelastanut pyhällä ja kalliilla verellään. Kirkkovuoden ensimmäisenä sunnuntaina huudettu avunhuuto ja ylistys ’hoosianna’ jää kaikumaan kirkkosaleihin koko kirkkovuodeksi. Mutta miten niin jää kaikumaan? Huomaat sen laulaessasi Sanctusta eli Pyhä -hymniä ennen jokaista ehtoollista: ”Siunattu olkoon hän\, joka tulee Herran nimessä. Hoosianna korkeuksissa”. Hoosiannasi ei jää kaikumaan vain kirkkosaleihin koko kirkkovuodeksi\, vaan se kaikuu suloisena tuoksuna myös taivaissa. \n\nKynttilöitä:  6 Liturginen väri:  valkoinen 1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Sak. 9:9 Psalmi: Ps. 24:7–10 Hallelujasäe: Ps. 85:8\n1. lukukappale:  Jes. 62:10–12 2. lukukappale:  Room. 13:11–14 Evankeliumi:  Matt. 21:1–9 \n\n  \n1. lukukappale \nJes. 62:10–12 \nKäykää\, käykää ulos porteista\, tasoittakaa kansalle tie\, tehkää\, tehkää valtatie\, raivatkaa kivet pois\, kohottakaa lippu kansoille. Katso\, Herra on kuuluttanut maan ääriin asti: Sanokaa tytär Siionille: Katso\, sinun pelastuksesi tulee. Katso\, hänen palkkansa on hänen mukanansa\, hänen työnsä ansio käy hänen edellänsä. Ja heitä kutsutaan ”pyhäksi kansaksi”\, ”Herran lunastetuiksi”; ja sinua kutsutaan ”halutuksi”\, ”kaupungiksi\, joka ei ole hyljätty”. \n  \n2. lukukappale \nRoom. 13:11–14 \nJa tehkää tämä\, koska tunnette tämän ajan\, että jo on hetki teidän unesta nousta; sillä pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin\, kun uskoon tulimme. Yö on pitkälle kulunut\, ja päivä on lähellä. Pankaamme sentähden pois pimeyden teot\, ja pukeutukaamme valkeuden varuksiin. Vaeltakaamme säädyllisesti\, niin kuin päivällä\, ei mässäyksissä ja juomingeissa\, ei haureudessa ja irstaudessa\, ei riidassa ja kateudessa\, vaan pukekaa päällenne Herra Jeesus Kristus\, älkääkä niin pitäkö lihastanne huolta\, että himot heräävät. \n  \nEvankeliumi \nMatt. 21:1–9 \nJa kun he lähestyivät Jerusalemia ja saapuivat Beetfageen\, Öljymäelle\, silloin Jeesus lähetti kaksi opetuslasta ja sanoi heille: ”Menkää kylään\, joka on edessänne\, niin te kohta löydätte aasintamman sidottuna ja varsan sen kanssa; päästäkää ne ja tuokaa minulle. Ja jos joku teille jotakin sanoo\, niin vastatkaa: ’Herra tarvitsee niitä’; ja kohta hän lähettää ne.” Mutta tämä tapahtui\, että kävisi toteen\, mikä on puhuttu profeetan kautta\, joka sanoo: ”Sanokaa tytär Siionille: ’Katso\, sinun kuninkaasi tulee sinulle hiljaisena ja ratsastaen aasilla\, ikeenalaisen aasin varsalla’.” Niin opetuslapset menivät ja tekivät\, niinkuin Jeesus oli heitä käskenyt\, ja toivat aasintamman varsoineen ja panivat niiden selkään vaatteensa\, ja hän istuutui niiden päälle. Ja suurin osa kansasta levitti vaatteensa tielle\, ja toiset karsivat oksia puista ja hajottivat tielle. Ja kansanjoukot\, jotka kulkivat hänen edellään ja jotka seurasivat\, huusivat sanoen: ”Hoosianna Daavidin pojalle! Siunattu olkoon hän\, joka tulee Herran nimeen. Hoosianna korkeuksissa!” \n  \nRukoukset \n1. Herra Jeesus! Herätä voimasi ja tule\, että me sinun varjeluksessasi pelastuisimme syntien uhkaavista vaaroista. Kuule meitä sinä\, joka elät ja hallitset Isän ja Pyhän Hengen kanssa yhdessä jumaluudessa iankaikkisesta iankaikkiseen. \n2. Jeesus Kristus\, Herramme ja Vapahtajamme! Niin kuin kerran saavuit aasilla ratsastaen Jerusalemiin\, Kuninkaan kaupunkiin\, niin tule nytkin armossasi meidän keskellemme. Näytä rakkautesi voima ja vapauta meidät pahan vallasta\, sinä\, joka yhdessä Isän ja Pyhän Hengen kanssa olet yksi Jumala ja elät ja hallitset iankaikkisesta iankaikkiseen. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nSak. 9:9\nIloitse suuresti\, tytär Siion\, riemuitse\, tytär Jerusalem\,
 sillä sinun kuninkaasi tulee |sinulle!*\nVanhurskas ja auttaja hän on\, on nöyrä ja ratsastaa aasilla\,
 aasin|tamman varsalla. \nPsalmi:\nPs. 24:7–10\nNostakaa päänne\, te |portit\,*\nnostakaa päänne\, te ikuiset ovet\, kunnian kuninkaan |käydä sisälle! \nKuka on se kunnian |kuningas?*\nHän on Herra\, väkevä ja voimallinen\, Herra\, voimal|linen sodassa. \nNostakaa päänne\, te |portit\,*\nnostakaa päänne\, te ikuiset ovet\, kunnian kuninkaan |käydä sisälle! \nKuka on se kunnian |kuningas?*\nHän on Herra Sebaot\, hän on |kunnian kuningas. \nKunnia Isälle ja |Pojalle*\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\,*\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/1-adventtisunnuntai-vsk1/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2021/07/Kirkkovuosi_3-vuosikerta_1_Adventti.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20241124
DTEND;VALUE=DATE:20241125
DTSTAMP:20260604T153159
CREATED:20161202T121923Z
LAST-MODIFIED:20241119T155416Z
UID:4167-1732406400-1732492799@www.luterilainen.net
SUMMARY:Tuomiosunnuntai\, Kristuksen kuninkuuden sunnuntai
DESCRIPTION:Tämän sunnuntain nimi puhuu juuri siitä mistä on kyse; tuomiosta. Raamatun mukaan Jumalan Poika\, Herra Jeesus palaa Isänsä säätämänä aikana toisen eli viimeisen kerran maan päälle. Silloin Hän tuomitsee tuolloin elossa olevat ja jo kuolleet. Tämä on yksi kristillisen uskon keskeisimmistä kohdista. Näin tunnustamme myös uskontunnustuksissa. Tuomiosunnuntaita ei voi ohittaa\, se kuuluu evankeliumiin eli ilosanomaan Kristuksesta Jeesuksesta. Tämä maailma ei kestä ikuisesti\, vaan Jumala tuhoaa sen synnin tähden. Sitten Hän luo uudet taivaat ja uuden maan\, jossa ei ole enää mitään syntiä ja pahuutta. Paha saa siis palkkansa. \nPäivän evankeliumi on jokaisessa vuosikerrassa Jeesuksen puhuma ns. lampaat ja vuohet -vertaus. Tässä tekstissä Ihmisen Poika eli Kristus istuu Isänsä valtaistuimella. Hän on koko maailman Kuningas (josta johtuu myös tuomiosunnuntain toinen nimi ”Kristuksen kuninkuuden sunnuntai”) ja Tuomari. Hänen eteensä ovat koottuina kaikki maan päällä eläneet ihmiset; kaikille julistetaan tuomio. Mikä on tuomion peruste? \nEvankeliumitekstiä tarkastellessa voi huomata\, että koko maailma on koottu Jeesuksen tuomioistuimen eteen kahteen joukkoon. Mutta kaksi joukkoa on päätetty jo ennen tuomion julistamista. Tämä kertoo siitä\, että Tuomari on päättänyt tuomion jo ennen kuin se on julkinen. Toisaalta; vain Hän tietää jokaisen tuomion. Kukaan ihminen eikä enkeli tiedä sitä aiemmin täällä ajassa. Tuomion perusteena on se\, mitä on tehty ”minun vähimmille veljilleni”. Keitä ovat nämä Jeesuksen ”veljet”? Kun katsoo evankeliumitekstejä\, huomaa helposti Jeesuksen tarkoittavan opetuslapsiaan (mm. Matt. 12:49–50; 28:10: Luuk. 22:32); kyse ei siis ole kenestä tahansa ihmisestä. Raamattu ei opeta missään\, että ihminen olisi Hyvän Paimenen lampaiden joukossa hyvien tekojensa kautta. \nMitä sitten ovat teot\, joita on tehty Jeesuksen omille? Se on Jeesuksen omien eli Hänen lähettiläidensä ja heidän sanomansa\, evankeliumin vastaanottamista. Myös Jeesuksen omista huolehtiminen kuuluu tähän. Joka ottaa vastaan sanoman Kristuksesta syntisen Vapahtajana\, ottaa vastaan Jeesuksen lähettilään\, hän tekee jopa tietämättään sen\, minkä Tuomari sanoo: ”Totisesti minä sanon teille: kaikki\, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni\, sen te olette tehneet minulle.” Ja se\, joka ei ole ottanut evankeliumia vastaan\, uskonut Kristukseen\, saa kuulla: ”Totisesti minä sanon teille: kaiken\, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä\, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.” \nTuomiosunnuntai ei kutsu meitä parantelemaan elämäämme ja yrittämään päästä hyvillä teoilla taivaaseen. Tuomiosunnuntai kutsuu meitä tunnustamaan syntimme ja uskomaan ne anteeksi Jeesuksen tähden\, joka on ristiinnaulittu kaikkien ihmisten puolesta. Tämä Jeesus tulee takaisin maailman Tuomarina ja Kuninkaana; Hän vie omansa mukaan taivaaseen Hänen itsensä tähden\, armosta\, uskon kautta. \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 9:8–9 Psalmi: Ps. 143:1–10 Hallelujasäe: Ps. 97:8–9\n1. lukukappale:  Dan. 12:1–3 2. lukukappale:  Ilm. 20:11–21:1 Evankeliumi:  Matt. 25:31–46 Vaihtoehtoisia saarnatekstejä Joh. 5:22–29 Matt. 13:47–50 \n\n1. lukukappale \nDan. 12:1–3 \nSiihen aikaan nousee Miikael\, se suuri enkeliruhtinas\, joka seisoo sinun kansasi lasten suojana. Ja se on oleva ahdistuksen aika\, jonka kaltaista ei ole ollut siitä saakka\, kuin kansoja on ollut\, hamaan siihen aikaan asti. Mutta siihen aikaan pelastetaan sinun kansasi\, kaikki\, jotka kirjaan kirjoitetut ovat. Ja monet maan tomussa makaavista heräjävät\, toiset iankaikkiseen elämään\, toiset häpeään ja iankaikkiseen kauhistukseen. Ja taidolliset loistavat\, niinkuin taivaanvahvuus loistaa\, ja ne\, jotka monta vanhurskauteen saattavat\, niinkuin tähdet\, aina ja iankaikkisesti. \n  \n2. lukukappale \nIlm. 20:11–21:1 \nJa minä näin suuren\, valkean valtaistuimen ja sillä istuvaisen\, jonka kasvoja maa ja taivas pakenivat\, eikä niille sijaa löytynyt. Ja minä näin kuolleet\, suuret ja pienet\, seisomassa valtaistuimen edessä\, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja\, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella\, mitä kirjoihin oli kirjoitettu\, tekojensa mukaan. Ja meri antoi ne kuolleet\, jotka siinä olivat\, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet\, jotka niissä olivat\, ja heidät tuomittiin\, kukin tekojensa mukaan. Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema\, tulinen järvi. Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu\, se heitettiin tuliseen järveen. \nJa minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet\, eikä merta enää ole. \n  \nEvankeliumi \nMatt. 25:31–46 \nJeesus sanoi opetuslapsilleen: \nMutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan\, silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle. Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat\, ja hän erottaa toiset toisista\, niinkuin paimen erottaa lampaat vuohista. Ja hän asettaa lampaat oikealle puolelleen\, mutta vuohet vasemmalle. Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: ‘Tulkaa\, minun Isäni siunatut\, ja omistakaa se valtakunta\, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti. Sillä minun oli nälkä\, ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano\, ja te annoitte minulle juoda; minä olin outo\, ja te otitte minut huoneeseenne; minä olin alaston\, ja te vaatetitte minut; minä sairastin\, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa\, ja te tulitte minun tyköni.’ \nSilloin vanhurskaat vastaavat hänelle sanoen: ‘Herra\, milloin me näimme sinut nälkäisenä ja ruokimme sinua\, tai janoisena ja annoimme sinulle juoda? Ja milloin me näimme sinut outona ja otimme sinut huoneeseemme\, tai alastonna ja vaatetimme sinut? Ja milloin me näimme sinun sairastavan tai olevan vankeudessa ja tulimme sinun tykösi?’ Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: ‘Totisesti minä sanon teille: kaikki\, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni\, sen te olette tehneet minulle’. \nSitten hän myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville: ‘Menkää pois minun tyköäni\, te kirotut\, siihen iankaikkiseen tuleen\, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä. Sillä minun oli nälkä\, ja te ette antaneet minulle syödä; minun oli jano\, ja te ette antaneet minulle juoda; minä olin outo\, ja te ette ottaneet minua huoneeseenne; minä olin alaston\, ja te ette vaatettaneet minua; sairaana ja vankeudessa\, ja te ette käyneet minua katsomassa.’ \nSilloin hekin vastaavat sanoen: ‘Herra\, milloin me näimme sinut nälkäisenä tai janoisena tai outona tai alastonna tai sairaana tai vankeudessa\, emmekä sinua palvelleet?’ Silloin hän vastaa heille ja sanoo: ‘Totisesti minä sanon teille: kaiken\, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä\, sen te olette jättäneet tekemättä minulle’. \nJa nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen\, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.” \n  \nVaihtoehtoisia saarnatekstejä \nJoh. 5:22–29 \nJeesus sanoo: \nSillä Isä ei myöskään tuomitse ketään\, vaan hän on antanut kaiken tuomion Pojalle\, että kaikki kunnioittaisivat Poikaa\, niinkuin he kunnioittavat Isää. Joka ei kunnioita Poikaa\, se ei kunnioita Isää\, joka on hänet lähettänyt. Totisesti\, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen\, joka on minut lähettänyt\, sillä on iankaikkinen elämä\, eikä hän joudu tuomittavaksi\, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään. \nTotisesti\, totisesti minä sanon teille: aika tulee ja on jo\, jolloin kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen\, ja jotka sen kuulevat ne saavat elää. Sillä niinkuin Isällä on elämä itsessänsä\, niin hän on antanut elämän myös Pojalle\, niin että myös hänellä on elämä itsessänsä. Ja hän on antanut hänelle vallan tuomita\, koska hän on Ihmisen Poika. Älkää ihmetelkö tätä\, sillä hetki tulee\, jolloin kaikki\, jotka haudoissa ovat\, kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin\, ne\, jotka ovat hyvää tehneet\, elämän ylösnousemukseen\, mutta ne\, jotka ovat pahaa tehneet\, tuomion ylösnousemukseen. \nTai: \nMatt. 13:47–50 \nJeesus sanoi: Vielä taivasten valtakunta on nuotan kaltainen\, joka heitettiin mereen ja kokosi kaikkinaisia kaloja. Ja kun se tuli täyteen\, vetivät he sen rannalle\, istuutuivat ja kokosivat hyvät astioihin\, mutta kelvottomat he viskasivat pois. Näin on käyvä maailman lopussa; enkelit lähtevät ja erottavat pahat vanhurskaista ja heittävät heidät tuliseen pätsiin; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys. \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala! Hallitse Pyhällä Hengelläsi sydämiämme ja ajatuksiamme\, että muistaisimme aina omaa loppuamme ja sinun vanhurskasta tuomiotasi. Herätä meidät elämään täällä jumalanpelossa\, jotta saisimme olla siellä iankaikkisesti sinun kanssasi. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Herra Jeesus Kristus\, elävien ja kuolleiden tuomari\, joka tulet taivaan pilvissä suurella voimalla ja kirkkaudella kaikkine pyhine enkeleinesi tuomitsemaan kaikki kansat\, että jokainen saisi sen mukaan\, mitä eläessään on tehnyt\, hyvää tai pahaa! Me rukoilemme sinua: anna meille Pyhän Henkesi armo\, niin ettemme olisi suruttomia vaan muistaisimme aina tuomiosi syödessämme ja juodessamme\, jalkeilla ja makuulla. Auta meitä aina valvomaan ja rukoilemaan\, pelkäämään syntiä ja tekemään oikean parannuksen\, niin että saamme lopulta periä iankaikkisen elämän ja autuuden. Kuule meitä sinä\, joka elät ja hallitset Isän ja Pyhän Hengen kanssa iankaikkisesti! \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 9:8–9\nMutta Herra hallitsee iankaikkisesti; hän on pystyttänyt istuimensa |tuomitaksensa. *\nHän tuomitsee maanpiirin vanhurskaasti\, vallitsee kansoja oi|keuden mukaan. \nPsalmi:\nPs. 143:1–10\nHerra\, kuule minun rukoukseni\, ota korviisi minun |anomiseni. *\nVastaa minulle uskollisuudessasi ja vanhurs|kaudessasi. \nÄlä käy tuomiolle palveli|jasi kanssa\, *\nsillä ei yksikään elävä ole vanhurskas sinun |edessäsi. \nSillä vihollinen vainoaa minun |sieluani\, *\nhän on ruhjonut minun elämäni maahan ja pannut minut pimeään niinkuin |ammoin kuolleet. \nMinun henkeni |nääntyy minussa\, *\nsydäntäni kouristaa minun |rinnassani. \nMinä muistelen muinai|sia päiviä\, *\ntutkistelen kaikkia sinun töitäsi ja ajattelen sinun kät|tesi tekoja. \nMinä levitän käteni |sinun puoleesi. *\nNiinkuin janoinen maa\, niin minun sieluni ha|lajaa sinua. \nVastaa minulle pian\, Herra\, minun |henkeni nääntyy. *\nÄlä peitä minulta kasvojasi\, etten tulisi niiden kaltaiseksi\, jotka |hautaan vaipuvat. \nSuo minun varhain kuulla sinun armoasi\, sillä sinuun |minä turvaan. *\nOsoita minulle tie\, jota minun tulee käydä\, sillä sinun tykösi minä y|lennän sieluni. \nPelasta minut vihollisis|tani\, Herra. *\nSinun tykösi minä |pyrin suojaan. \nOpeta minut tekemään sitä\, mikä sinulle kelpaa\, sillä sinä olet minun |Jumalani. *\nSinun hyvä Henkesi johdattakoon minua ta|saista maata. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/tuomiosunnuntai-kristuksen-kuninkuuden-sunnuntai-vsk3/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2020/11/Kirkkovuosi_3-vuosikerta_Tuomiosunnuntai.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20241123
DTEND;VALUE=DATE:20241124
DTSTAMP:20260604T153159
CREATED:20201117T100456Z
LAST-MODIFIED:20241119T155251Z
UID:10023-1732320000-1732406399@www.luterilainen.net
SUMMARY:Pyhien muistopäivät: Kleemens Roomalainen
DESCRIPTION:Kleemens Roomalainen on apostolisista isistä ajallisesti ensimmäinen\, sillä hän eli ensimmäisellä ja kenties vielä toisella vuosisadalla. Apostolisiksi isiksi kutsutaan niitä kirkon muinaisia opettajia\, jotka elivät osittain samaan aikaan apostolien kanssa ja todennäköisesti tunsivat heitä henkilökohtaisesti. Tätä Kleemensiä kutsutaan Roomalaiseksi  erotukseksi Kleemens Aleksandrialaisesta. Kleemens oli aikoinaan hyvin tunnettu kirkossa\, sillä hänet mainitaan useissa varhaisissa kirjoituksissa. Hänen nimensä löytyy muun muassa Ireneuksen\, Origeneen\, Tertullianuksen\, Hieronymuksen ja Eusebios Kesarealaisen teoksista. Yleensä tähän on syynä se\, että hän esiintyy Rooman ensimmäisten piispojen luettelossa. Hyvin vähän tiedetään hänen elämästään ja kuolemastaan. Toiset ovat väittäneet häntä entiseksi orjaksi\, toiset taas jalosukuiseksi roomalaiseksi. On myös epäselvää\, kuoliko hän luonnollisen kuoleman vai päätyikö hän lopulta marttyyriksi. \nParhaiten Kleemens tunnetaan kirjeestä\, jonka hän lähetti 90-luvulla Korintin seurakunnalle Rooman seurakunnan nimissä. Hänen nimeään ei kirjeestä tosin löydy\, vaan tieto sen kirjoittajasta tulee kirkollisesta perimätiedosta. Eusebios kertoo tästä kirjeestä Kirkkohistoriassaan näin: ”Kleemensiltä on olemassa yksi tunnustettu kirje\, suuri ja ihmeellinen\, joka on osoitettu Rooman seurakunnalta Korintin seurakunnalle. Tiedämme\, että monissa seurakunnissa ympäri maailmaa sitä on julkisesti luettu sekä muinoin että myös meidän päivinämme.” (Kirja 3\, luku 16.) Kirje tunnetaan lyhyesti Kleemens Roomalaisen kirjeenä. Sitä kutsutaan joskus myös hänen ensimmäiseksi kirjeekseen\, sillä on olemassa varhainen saarna\, joka on varmaankin väärin perustein nimetty Kleemens Roomalaisen toiseksi kirjeeksi. Kleemensin nimissä kiersi jo muinoin useita kirjoituksia\, mutta jo Eusebios piti vain ensimmäistä kirjettä aitona. \nKirje on tosiaankin pitkä ja vaikuttava. Kuten Eusebius todistaa\, sitä pidettiin aikoinaan niin suuressa arvossa\, että sitä luettiin monissa kirkoissa apostolien kirjoitusten rinnalla. Päätyipä se joihinkin Raamattuihinkin eräänlaiseksi liitteeksi! Kirjeen aiheena oli Korintissa syntynä erimielisyys ja hajaannus\, joka oli huipentunut presbyteerien syrjäyttämiseen. Tätä Kleemens pitää erittäin pahana ja Jumalan lapsille vieraana. Koko laaja kirje on täynnä raamatullista opetusta ja rauhaan suostuttelua uskon\, nöyryyden ja katumuksen kautta. Kleemens lainaa runsaasti Raamattua — ilmeisesti ulkomuistista\, sillä hän muutamassa kohdassa muistaa raamatunlauseen lähteen hieman hämärästi: ”Jossain on kirjoitettu…” Hän on myös hyvin hurskas kirjoittaja; useaan otteeseen hän jotakin aihetta käsitellessään yltyy kauniisiin ja syvällisiin ylistysrukouksiin. \nKleemens tarjoaa myös ikkunan alkukirkon opin muotoiluihin esimerkiksi Jeesuksen herruudesta ja paimenviran tärkeydestä. Hänen suurin antinsa lienee kuitenkin hänen kirkas vanhurskauttamisoppinsa: ”Kaikki [patriarkat ja heidän jälkeläisensä] siis saavuttivat kunniaa ja ylistystä\, mutta eivät omasta ansiostaan tai tekojensa varassa tai vanhurskautta harjoittamalla\, vaan Hänen tahdostaan. Emme liioin mekään\, jotka olemme kutsutut Kristuksessa Jeesuksessa\, tule vanhurskaiksi omassa varassamme emmekä viisautemme tai ymmärryksemme tai hurskautemme tai sydämen pyhyydessä tekemiemme tekojen kautta\, vaan uskon kautta\, jonka kautta kaikkivaltias Jumala aikojen alusta asti on kaikki vanhurskauttanut. Hänelle olkoon kunnia iankaikkisesta iankaikkiseen! Amen.” (1. Klem. 32.3-4) \nSaamme kiittää Jumalaa tästä Rooman piispasta\, joka Jumalan sanalla paransi Korintin seurakunnassa syttyneen kapinan ja hajaannuksen. Kristitylle olisi suureksi eduksi kuulla tai lukea Kleemensin kirjettä\, sillä se on täynnä Jumalan sanalle uskollista julistusta kristillisestä elämästä ja uskosta. \nKleemensin kirje löytyy teoksesta Apostoliset Isät.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/pyhien-muistopaivat-kleemens-roomalainen/
CATEGORIES:Pyhien muistopäivät
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2020/11/Kleemens_Roomalainen.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20241117
DTEND;VALUE=DATE:20241118
DTSTAMP:20260604T153159
CREATED:20161202T121923Z
LAST-MODIFIED:20241112T184552Z
UID:4166-1731801600-1731887999@www.luterilainen.net
SUMMARY:Valvomisen sunnuntai
DESCRIPTION:Kirkkovuoden toiseksi viimeisenä sunnuntaina meitä kehotetaan valvomaan. ”Herran Päivä tulee kuin varas yöllä”\, kirjoitti Paavali Thessalonikin seurakunnalle\, ja samaa pätee yhä. Jumalan perheväkeä kehotetaan odottamaan hartaasti ja herkällä mielellä Herran tulemisen päivää. Valvominen on olennaista. Evankeliumitekstistä huomaamme\, että kaikki eivät pysy valveilla eivätkä pääse taivasten valtakuntaan. Mutta jos Herra tulee yllättäen\, kuinka voimme olla varmoja omasta valvomisestamme? Yhä uudestaan huomaamme Roomalaiskirjeen sanat todeksi myös omassa elämässämme: ”kaikki olemme syntiä tehneet ja Jumalan kirkkautta vailla”. Kuinka voimmekaan valvoa ja päästä taivaan valtakuntaan\, kun kaikessa olemme synnin riivaamia?  \nJumalan viesti meille on kuitenkin lohdullinen. Kasteessa hän on ottanut meidät omakseen ja tämä armo on meidän valvomisen perusta. Meistä itsestämme ei kykyä valvomiseen löydy\, vaan kaikki tulee lahjana Herralta. Siksi meidän valvomisemme ei ole niinkään keskittymistä omiin tekoihin\, vaan keskittymistä häneen ja hänen lupauksiinsa ja lahjoihin. Tänäkin pyhänä Messussa saat parhaat eväät oman valvomisesi tueksi ja saat kuulla ja vastaanottaa hänet\, kuka on valvomisemme perusta. \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: 2. Piet. 3:13 Psalmi: Ps. 90:1–6 12–15 Hallelujasäe: Ps. 130:6\n1. lukukappale:  Ps. 94:8–15 2. lukukappale:  1. Tess. 5:2–11 Evankeliumi:  Matt. 24:36–44 \n\n1. lukukappale \nPs. 94:8–15 \nYmmärtäkää\, te kansan järjettömät\, ja te tomppelit – milloin te tulette järkiinne? Joka on korvan istuttanut\, hänkö ei kuulisi? Joka on silmän luonut\, hänkö ei näkisi? Joka kansat kasvattaa\, hänkö ei rankaisisi\, hän\, joka ihmisille opettaa tiedon? Herra tuntee ihmisten ajatukset; sillä he ovat kuin tuulen henkäys. Autuas se mies\, jota sinä\, Herra\, kuritat ja jolle sinä opetat lakisi\, antaaksesi hänelle rauhan pahoilta päiviltä\, kunnes jumalattomalle on kaivettu hauta! Sillä Herra ei hylkää kansaansa eikä perintöosaansa heitä\, vaan oikeus on vielä noudattava vanhurskautta\, ja kaikki oikeamieliset seuraavat sitä. \n  \n2. lukukappale \n1. Tess. 5:2–11 \nItse te varsin hyvin tiedätte\, että Herran päivä tulee niinkuin varas yöllä. Kun he sanovat: “Nyt on rauha\, ei hätää mitään”\, silloin yllättää heidät yhtäkkiä turmio\, niinkuin synnytyskipu raskaan vaimon\, eivätkä he pääse pakoon. Mutta te\, veljet\, ette ole pimeydessä\, niin että se päivä voisi yllättää teidät niinkuin varas; sillä kaikki te olette valkeuden lapsia ja päivän lapsia; me emme ole yön emmekä pimeyden lapsia. Älkäämme siis nukkuko niinkuin muut\, vaan valvokaamme ja olkaamme raittiit. Sillä ne\, jotka nukkuvat\, ne yöllä nukkuvat\, ja jotka juovat itsensä juovuksiin\, ne yöllä juovuksissa ovat. Mutta me\, jotka olemme päivän lapsia\, olkaamme raittiit\, ja olkoon pukunamme uskon ja rakkauden haarniska ja kypärinämme pelastuksen toivo. Sillä ei Jumala ole määrännyt meitä vihaan\, vaan saamaan pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta\, joka on kuollut meidän edestämme\, että me\, valvoimmepa tai nukuimme\, eläisimme yhdessä hänen kanssaan. Sentähden kehoittakaa toisianne ja rakentakaa toinen toistanne\, niinkuin teettekin. \n  \nEvankeliumi \nMatt. 24:36–44 \nJeesus sanoi opetuslapsillensa: \nMutta siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan\, eivät taivasten enkelit\, eikä myöskään Poika\, vaan Isä yksin. Sillä niinkuin oli Nooan päivinä\, niin on Ihmisen Pojan tulemus oleva. Sillä niinkuin ihmiset olivat niinä päivinä ennen vedenpaisumusta: söivät ja joivat\, naivat ja naittivat\, aina siihen päivään asti\, jona Nooa meni arkkiin\, eivätkä tienneet\, ennenkuin vedenpaisumus tuli ja vei heidät kaikki; niin on myös Ihmisen Pojan tulemus oleva. Silloin on kaksi miestä pellolla; toinen korjataan talteen\, ja toinen jätetään. Kaksi naista on jauhamassa käsikivillä; toinen korjataan talteen\, ja toinen jätetään. \nValvokaa siis\, sillä ette tiedä\, minä päivänä teidän Herranne tulee. Mutta se tietäkää: jos perheenisäntä tietäisi\, millä yövartiolla varas tulee\, totta hän valvoisi\, eikä sallisi taloonsa murtauduttavan. Sentähden olkaa tekin valmiit\, sillä sinä hetkenä\, jona ette luule\, Ihmisen Poika tulee. \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala! Auta\, ettemme nukkuisi synnissä vaan että valvoisimme ja rukoilisimme aina ja pääsisimme viimein iankaikkiseen kunniaan. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta.\n2. Herra Jeesus Kristus! Me kiitämme sinua siitä\, että olet luvannut palata tänne kirkkaudessa pelastamaan seurakuntasi lopullisesti ja tekemään sen osalliseksi voimastasi ja kirkkaudestasi taivaallisissa häissäsi. Me rukoilemme sinua: anna armostasi meille Pyhän Henkesi lahja\, niin että me uskollisesti ja valvoen odottaisimme sinun tuloasi\, antaisimme lamppumme palaa ja astiamme olla täynnä öljyä ja olisimme valmiita ottamaan sinut vastaan. Kuule meitä sinä\, joka yhdessä Isän ja Pyhän Hengen kanssa hallitset yhdessä jumaluudessa iankaikkisesta iankaikkiseen. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\n2. Piet. 3:13\nMe odotamme uusia taivaita ja |uutta maata\, *\njoissa vanhurs|kaus asuu. \nPsalmi:\nPs. 90:1–6 12–15\nHerra\, sinä olet meidän turvamme |polvesta polveen. *\nEnnenkuin vuoret syntyivät ja sinä loit maan ja maanpiirin\, iankaikkisesta iankaikkiseen olet |sinä\, Jumala. \nSinä palautat ihmiset takaisin |tomuun ja sanot: *\n”Palatkaa jälleen\, te ih|misten lapset”. \nSillä tuhat vuotta on sinun silmissäsi niinkuin eilinen päivä\, joka |meni ohitse\, *\nja niinkuin öinen var|tiohetki. \nSinä huuhdot heidät pois; he |ovat kuin uni\, *\novat kuin ruoho\, joka aa|mulla kukoistaa: \naamulla se |kasvaa ja kukoistaa\, *\nmutta illalla se leika|taan ja kuivettuu. \nSillä me hukumme sinun |vihasi voimasta\, *\nja me häviämme pois sinun kiivastuk|sesi voimasta. \nKuka ajattelee sinun vihasi |ankaruutta\, *\nsinun kiivauttasi\, niin että hän si|nua pelkäisi? \nOpeta meitä laskemaan |päivämme oikein\, *\nettä me saisimme |viisaan sydämen. \nHerra\, palaja jälleen. |Voi\, kuinka kauan? *\nArmahda pal|velijoitasi. \nRavitse aamulla meitä |armollasi\, *\nsuo meille iloa ja riemua kaikkina |päivinämme. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/valvomisen-sunnuntai-vsk3/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2024/11/Kirkkovuosi_3-vuosikerta_Valvomisen_sunnuntai.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20241110
DTEND;VALUE=DATE:20241111
DTSTAMP:20260604T153159
CREATED:20161202T121923Z
LAST-MODIFIED:20241104T134813Z
UID:4165-1731196800-1731283199@www.luterilainen.net
SUMMARY:25. sunnuntai helluntaista
DESCRIPTION:Tämän sunnuntain tekstien äärellä pääsemme iloitsemaan ja kiittämään Jumalaa hänen suuren suunnitelmansa huipennuksesta\, taivaasta ja kuolemanjälkeisestä elämästä. Itse teksteissä Saarnaaja muistuttaa meitä Jumalan huomioimisesta jo ennen iankaikkisuutta\, Paavali kirjoittaa Timoteukselle omasta pian koittavasta iankaikkisuudesta ja sen odotuksesta ja Jeesus vastaa saddukeuksien kysymykseen ylösnousemuksesta. Kaikkien tekstien ytimessä on ajatus kuoleman jälkeisyydestä. Elämän katoavaisuuden rinnalle tuodaan ikuinen elämä. \nMonesti arkisessa vaelluksessamme on vaikea muistaa elämämme päätepistettä. Elämme helposti tätä maailman aikaa varten ja huolehdimme paljon huomispäivän murheista. Pyrimme saamaan itsellemme hyvän elämän maan päällä\, josta voimme taivaaseen mentäessä vain parantaa. Vaikka hyvässä toimeentulossa ja helpossa maallisessa elämässä ei ole itsessään välttämättä mitään pahaa\, meidän tulee muistaa\, ettei meidän toivomme ole sidoksissa tähän elämään vaan vasta tulevaan. Siksi voimme iloisin mielin lähteä palvelemaan Jumalaa arjessamme ja antaa omastamme. Uhrata itsestämme ja hyvinvoinnistamme Jumalan valtakunnan hyväksi. Olkoon vaelluksemme esikuvana Paavali\, joka elämänsä huvetessa kirjoittaa Timoteukselle riemuisan tilinpäätökseen tehtävästään maan päällä. \n  \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 49:16 Psalmi: Ps. 126 Hallelujasäe: Job 19:25\n1. lukukappale:  Saarn. 12: (1-5) 6-7 2. lukukappale:  2. Tim. 4:6-8 Evankeliumi:  Luuk. 20:27-40 \n\n1. lukukappale \nSaarn. 12:(1–5) 6–7 \nJa muista Luojaasi nuoruudessasi\, (ennenkuin pahat päivät tulevat ja joutuvat ne vuodet\, joista olet sanova: “Nämä eivät minua miellytä”; ennenkuin pimenee aurinko\, päivänvalo\, kuu ja tähdet\, ja pilvet palajavat sateen jälkeenkin – jolloin huoneen vartijat vapisevat ja voiman miehet käyvät koukkuisiksi ja jauhajanaiset ovat joutilaina\, kun ovat menneet vähiin\, ja akkunoista-kurkistelijat jäävät pimeään\, ja kadulle vievät ovet sulkeutuvat ja myllyn ääni heikkenee ja noustaan linnun lauluun ja kaikki laulun tyttäret hiljentyvät; myös peljätään mäkiä\, ja tiellä on kauhuja\, ja mantelipuu kukkii\, ja heinäsirkka kulkee kankeasti\, ja kapriisinnuppu on tehoton; sillä ihminen menee iankaikkiseen majaansa\, ja valittajat kiertelevät kaduilla) ennenkuin hopealanka katkeaa ja kultamalja särkyy ja vesiastia rikkoutuu lähteellä ja ammennuspyörä särkyneenä putoaa kaivoon. Ja tomu palajaa maahan\, niinkuin on ollutkin\, ja henki palajaa Jumalan tykö\, joka sen on antanutkin. \n  \n2. lukukappale \n2. Tim. 4:6–8 \nSillä minut jo uhrataan\, ja minun lähtöni aika on jo tullut. Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut\, juoksun päättänyt\, uskon säilyttänyt. Tästedes on minulle talletettuna vanhurskauden seppele\, jonka Herra\, vanhurskas tuomari\, on antava minulle sinä päivänä\, eikä ainoastaan minulle\, vaan myös kaikille\, jotka hänen ilmestymistään rakastavat. \n  \nEvankeliumi \nLuuk. 20:27–40 \nNiin astui esiin muutamia saddukeuksia\, jotka väittävät\, ettei ylösnousemusta ole\, ja he kysyivät Jeesukselta sanoen: “Opettaja\, Mooses on säätänyt meille: ‘Jos joltakin kuolee veli\, jolla on vaimo\, mutta ei ole lapsia\, niin ottakoon hän veljensä vaimon ja herättäköön siemenen veljelleen’. Nyt oli seitsemän veljestä. Ensimmäinen otti vaimon ja kuoli lapsetonna. Niin toinen otti sen vaimon\, ja sitten kolmas\, ja samoin kaikki seitsemän; ja he kuolivat jättämättä lapsia. Viimeiseksi vaimokin kuoli. Kenelle heistä siis tämä vaimo ylösnousemuksessa joutuu vaimoksi? Sillä kaikkien seitsemän vaimona hän oli ollut.” \nNiin Jeesus sanoi heille: “Tämän maailmanajan lapset naivat ja menevät miehelle. Mutta ne\, jotka on arvollisiksi nähty pääsemään toiseen maailmaan ja ylösnousemukseen kuolleista\, eivät nai eivätkä mene miehelle. Sillä he eivät enää voi kuolla\, kun ovat enkelien kaltaisia; ja he ovat Jumalan lapsia\, koska ovat ylösnousemuksen lapsia. Mutta että kuolleet nousevat ylös\, sen Mooseskin on osoittanut kertomuksessa orjantappurapensaasta\, kun hän sanoo Herraa Aabrahamin Jumalaksi ja Iisakin Jumalaksi ja Jaakobin Jumalaksi. Mutta hän ei ole kuolleitten Jumala\, vaan elävien; sillä kaikki hänelle elävät.” \nNiin muutamat kirjanoppineista vastasivat ja sanoivat: “Opettaja\, oikein sinä sanoit”. Ja he eivät enää rohjenneet kysyä häneltä mitään. \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias\, iankaikkinen Jumala! Ole laupias meille vaivaisille syntisille\, niin että me\, jotka emme tosin ole ansainneet muuta kuin rangaistuksen\, saisimme sinun armosi. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Kaikkivaltias Jumala\, joka Poikasi kautta olet luvannut meille syntien anteeksiantamuksen ja pelastuksen iankaikkisesta kuolemasta! Me rukoilemme sinua: tue meitä Pyhällä Hengelläsi\, että meissä joka päivä vahvistuisi luottamus sinun armoosi. Pidä meissä vahvana toivo siitä\, ettemme kuole vaan nukumme suloista unta siihen asti\, että sinun Poikasi Jeesus Kristus herättää meidät viimeisenä päivänä iankaikkiseen elämään. Sinun rakkaan Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. (1. vsk.) \n3. Rakas Herra Jeesus Kristus! Me kiitämme sinua siitä\, ettet aja pois sitä\, joka tulee sinun luoksesi. Tähän sanaasi luottaen me käännymme sinun puoleesi ja pyydämme: täytä Isäsi tahto meitä kohtaan ja pidä meidät johdatuksessasi. Anna meille uskossa sinuun iankaikkinen elämä\, että me voittaisimme sinun kauttasi kuoleman. Herätä meidät viimeisenä päivänä iankaikkiseen autuuteen. Kuule meitä\, laupias Herra Jeesus. (2. vsk.) \n4. Taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua siitä\, että olet valmistanut sinua rakastaville sellaista\, mitä silmä ei ole nähnyt\, mitä korva ei ole kuullut ja mitä ei ole ihmisen sydämeen noussut. Me rukoilemme sinua: varjele meitä\, ettemme kiinnittäisi sydäntämme tämän maailman turhuuteen vaan etsisimme sitä\, mikä on ylhäällä. Tee meidät arvollisiksi nousemaan kuolleista ja pääsemään tulevaan maailmaan. Anna meille lisää uskoa\, anna voimasi tulla täydelliseksi heikkoudessamme ja herätä meidät kerran iankaikkiseen elämään. Sinun rakkaan Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. (3.vsk.) \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 49:16\nMutta minun sieluni Jumala lunastaa |tuonelan vallasta\, *\nsillä hän ottaa |minut huomaansa. \nPsalmi:\nPs. 126\nKun Herra käänsi |Siionin kohtalon\, *\nniin me olimme kuin unta |näkeväiset. \nSilloin oli meidän suumme naurua täynnä\, ja kielemme |riemua täynnä; *\nsilloin sanottiin pakanain keskuudessa: ”Herra on tehnyt suuria |heitä kohtaan”. \nNiin\, Herra on tehnyt suuria |meitä kohtaan; *\nsiitä me |iloitsemme. \nHerra\, käännä meidän |kohtalomme\, *\nniinkuin sadepurot E|telämaassa. \nJotka |kyynelin kylvävät\, *\nne rie|muiten leikkaavat. \nHe menevät itkien\, kun kylvö|siemenen vievät; *\nhe palajavat riemuiten\, kun lyh|teensä tuovat. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/25-sunnuntai-helluntaista-vsk3/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2024/11/Kirkkovuosi_3-vuosikerta_25_su_Helluntaista.jpg
END:VEVENT
END:VCALENDAR