BEGIN:VCALENDAR
VERSION:2.0
PRODID:-//Luterilainen.net - ECPv6.16.3//NONSGML v1.0//EN
CALSCALE:GREGORIAN
METHOD:PUBLISH
X-WR-CALNAME:Luterilainen.net
X-ORIGINAL-URL:https://www.luterilainen.net
X-WR-CALDESC:Tapahtumat Luterilainen.net
REFRESH-INTERVAL;VALUE=DURATION:PT1H
X-Robots-Tag:noindex
X-PUBLISHED-TTL:PT1H
BEGIN:VTIMEZONE
TZID:Europe/Helsinki
BEGIN:DAYLIGHT
TZOFFSETFROM:+0200
TZOFFSETTO:+0300
TZNAME:EEST
DTSTART:20230326T010000
END:DAYLIGHT
BEGIN:STANDARD
TZOFFSETFROM:+0300
TZOFFSETTO:+0200
TZNAME:EET
DTSTART:20231029T010000
END:STANDARD
BEGIN:DAYLIGHT
TZOFFSETFROM:+0200
TZOFFSETTO:+0300
TZNAME:EEST
DTSTART:20240331T010000
END:DAYLIGHT
BEGIN:STANDARD
TZOFFSETFROM:+0300
TZOFFSETTO:+0200
TZNAME:EET
DTSTART:20241027T010000
END:STANDARD
BEGIN:DAYLIGHT
TZOFFSETFROM:+0200
TZOFFSETTO:+0300
TZNAME:EEST
DTSTART:20250330T010000
END:DAYLIGHT
BEGIN:STANDARD
TZOFFSETFROM:+0300
TZOFFSETTO:+0200
TZNAME:EET
DTSTART:20251026T010000
END:STANDARD
END:VTIMEZONE
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20241222
DTEND;VALUE=DATE:20241223
DTSTAMP:20260604T175300
CREATED:20161202T121926Z
LAST-MODIFIED:20241219T054436Z
UID:4172-1734825600-1734911999@www.luterilainen.net
SUMMARY:4. adventtisunnuntai
DESCRIPTION:Neljännen adventtisunnuntain evankeliumiteksti kertoo meille Joosefista ja siitä\, kuinka hän reagoi\, kun hänen kihlattunsa Maria yllättäen oli raskaana. Ainakin kahdella tavalla tämä teksti antaa Joosefista erittäin hyvän todistuksen. \nEnsinäkin on huomionarvoista\, kuinka kunnioittavasti Joosef kohtelee Mariaa\, vaikka hänellä kaiken järjen mukaan olisi ollut syytä olla tälle vihainen. Hänen kihlattunsa oli tullut raskaaksi ja ainoa asia\, minkä Joosef varmuudella tiesi oli\, ettei hän itse ollut lapsen isä. Siltikään hän ei tahdo saattaa Mariaa häpeään\, vaan mieluummin hän itse ottaa häpeän kannettavakseen\, hylkäämällä Marian. Ulkopuolisten silmissä hänet olisi leimattu mieheksi\, joka ensin saattoi Marian raskaaksi\, ja sitten jätti nuoren tytön ja lapsen oman onnensa nojaan. \nToiseksi on huomionarvoista\, kuinka Joosef ojentautuu Jumalan sanan alle ja vastaanottaa sen tehtävän\, jonka Jumala on hänelle antanut. Kun Herran enkeli ilmestyy hänelle ja kertoo\, minkälainen tilanne todellisesti on ja minkä lupauksen Jumala hänen kihlattunsa kautta nyt on aikeissa täyttää\, silloin Joosef hylkää aikaisemman suunnitelmansa ja tekee\, niin kuin Herra on häntä käskenyt. Hän otti Marian luoksensa ja pysyi hänen kanssaan. Hän antoi pojalle nimen Jeesus ja oli hänelle maallinen isä\, joka kasvatti ja piti huolta pojasta. \nNäin Jumalaa palvellen Joosef on tehnyt palveluksen meille kaikille\, jotka tänäkin päivänä saamme olla osalliset Jeesuksesta Kristuksesta\, joka totisesti tuli vapahtamaan meidät synnistämme\, ja joka on Immanuel – Jumala meidän kanssamme. \n  \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  violetti tai sininen.1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 42:6 Psalmi: Ps. 130:5–8 Hallelujasäe: 1. Sam. 2:8\n1. lukukappale:  Sef. 3:14–17 2. lukukappale:  Fil. 4:4–7 Evankeliumi:  Matt. 1:18–24 \n\n1. lukukappale \nSef. 3:14–17 \nIloitse\, tytär Siion\, puhkea huutoon\, Israel; ihastu ja ratkea riemuun kaikesta sydämestäsi\, tytär Jerusalem. Herra on poistanut sinun tuomiosi\, kääntänyt pois sinun vihollisesi. Israelin kuningas\, Herra\, on sinun keskelläsi. Ei tarvitse sinun enää onnettomuutta nähdä. Sinä päivänä sanotaan Jerusalemille: ”Älä pelkää\, Siion\, älkööt kätesi hervotko. Herra\, sinun Jumalasi\, on sinun keskelläsi\, sankari\, joka auttaa. Hän ilolla iloitsee sinusta\, hän on ääneti\, sillä hän rakastaa sinua\, hän sinusta riemulla riemuitsee.” \n2. lukukappale \nFil. 4:4–7 \nIloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa! Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on lähellä. Älkää mistään murehtiko\, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi\, ja Jumalan rauha\, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi\, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa. \nEvankeliumi \nMatt. 1:18–24 \nKun hänen äitinsä Maria oli kihlattu Joosefille\, huomattiin hänen ennen heidän yhteenmenoaan olevan raskaana Pyhästä Hengestä. Mutta kun Joosef\, hänen miehensä\, oli hurskas\, ja koska hän ei tahtonut saattaa häntä häpeään\, aikoi hän salaisesti hyljätä hänet. Mutta kun hän tätä ajatteli\, niin katso\, hänelle ilmestyi unessa Herran enkeli\, joka sanoi: ”Joosef\, Daavidin poika\, älä pelkää ottaa tykösi Mariaa\, vaimoasi; sillä se\, mikä hänessä on siinnyt\, on Pyhästä Hengestä. Ja hän on synnyttävä pojan\, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus\, sillä hän on vapahtava kansansa heidän synneistänsä.” Tämä kaikki on tapahtunut\, että kävisi toteen\, minkä Herra on puhunut profeetan kautta\, joka sanoo: ”Katso\, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan\, ja tälle on annettava nimi Immanuel”\, mikä käännettynä on: Jumala meidän kanssamme. Herättyään unesta Joosef teki\, niinkuin Herran enkeli oli käskenyt hänen tehdä\, ja otti vaimonsa tykönsä. \n  \nRukoukset\n1. Tule\, Herra\, älä viivy! Anna apu ylhäältä\, että armoosi turvaavat saisivat lohdutuksen siitä\, että Vapahtaja on tullut maailmaan. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Armollinen Jumala\, laupias Isä! Ylistetty olkoon pyhä nimesi\, sillä sinä olet täyttänyt sen\, mitä ikiajoista asti olet puhunut pyhien profeettojesi suulla: sinä olet antanut meille Poikasi ja kutsunut meidät hänen kauttaan lapsiksesi ja perillisiksesi. Me rukoilemme sinua\, Jumala: ole kanssamme ja opeta meitä Henkesi kautta tuntemaan rakkauttasi\, niin että vahvistuisimme uskossamme. Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 42:6\nOdota Jumalaa.Sillä vielä minä saan |häntä kiittää *\nhänen kas|vojensa avusta. \nPsalmi:\nPs. 130:5–8\nMinä odotan Herraa\, minun sie|luni odottaa\, *\nja minä panen toivo|ni hänen sanaansa. \nMinun sieluni o|dottaa Herraa *\nhartaammin kuin vartijat aamua\, kuin |vartijat aamua. \nPane toivosi Herraan\, Israel. Sillä Herran tykö|nä on armo\, *\nrunsas lunastus hä|nen tykönänsä. \nJa hän lunastaa |Israelin *\nkai|kista sen synneistä. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt |on ja aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/4-adventtisunnuntai-vsk1/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2024/12/Kirkkovuosi_1-vuosikerta_4_Adventti.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20241215
DTEND;VALUE=DATE:20241216
DTSTAMP:20260604T175300
CREATED:20161202T121926Z
LAST-MODIFIED:20241211T185201Z
UID:4171-1734220800-1734307199@www.luterilainen.net
SUMMARY:3. adventtisunnuntai
DESCRIPTION:Päivän evankeliumissa Johannes Kastaja\, Herramme edelläkulkija\, on vankilassa. Sieltä hän lähettää opetuslapsiaan kysymään Jeesukselta\, onko tämä todella Jumalan lupaama Messias. Onko Jeesus todella Kristus\, joka vapauttaa kansansa synnin orjuudesta ja vankilasta? Ehkä Johannes myös odotti omaa vapauttamistaan vankeudesta. \nKuten Johannes istui tyrmässä\, niin mekin saatamme istua tyrmässä. Vaikka olemme kasteen ja uskon kautta vapautetut synnin\, kuoleman ja perkeleen vallasta\, elämme edelleen lihassamme ja tässä maailmassa. Voi olla ja varmasti onkin niin\, että jokaisella meillä on jokin asia elämässä\, joka pitää meitä ikään kuin vankilassa. Voimme käyttää siitä esimerkiksi sanaa ”helmasynti”. Välillä luulemme pääsevämme sieltä pois\, mutta kerta toisensa jälkeen saamme huomata\, että kahleet pysyvät eivätkä kalterit aukea. Kysymme: ”Etkö sinä\, Jeesus\, olekaan synnin\, kuoleman ja saatanan voittaja? Pitääkö minun kuitenkin odottaa jotain muuta? Pitääkö minun kuitenkin yrittää tehdä jotain itse? Etkö sinä\, Jeesus\, auta?” \nKysymyksemme ei kuitenkaan ole\, tai ainakaan sen ei tulisi olla\, mitä pitäisi tehdä enemmän tai vähemmän. Ei\, vaan meidän kysymyksemme on: kenen luo menemme oman synnin ahdistuksemme\, tuskamme ja vankeutemme kanssa? Saako Herra Jeesus\, erämaan lähde\, valtatie taivaaseen\, kuulla meidän hätämme? Kun Herra kuulee\, hän auttaa. Hän kuitenkin tekee sen usein tavalla\, jota emme käsitä\, emme arvaa\, emmekä osaa odottaa. Kerran Kuningas tulee ja lopettaa kaiken synnin. Ne\, jotka ovat hänen omiaan\, pääsevät todella vankilastaan vapaaksi. \nAnteeksiantamus on totta silloinkin\, kun emme näe emmekä koe pääsevämme irti synnistämme. Siksi ei tarvitse peitellä syntiään eikä kuvitella olevansa ilman kahleita\, vaan voimme tuoda ne Herran Jeesuksen eteen sanoen: ”Sinä olet se\, jonka piti tulla. Kiitos\, että tulet minunkin elämääni\, tähän vankilaani! Kiitos\, että armahdat ja viet palvelijasi kerran kirkkauteen!” \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  violetti tai sininen.1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Jes. 40:3 Psalmi: Ps. 85:9–14 Hallelujasäe: Ps. 80:4\n1. lukukappale:  Jer. 3:21–25 2. lukukappale:  1. Kor. 4:1–5 Evankeliumi:  Matt. 11:2–10 \n\n1. lukukappale \nJer. 3:21–25 \nKuule! Kalliokukkuloilta kuuluu itku\, israelilaisten rukous\, sillä he ovat vaeltaneet väärää tietä\, ovat unhottaneet Herran\, Jumalansa. Palatkaa takaisin\, te luopuneet lapset\, niin minä parannan teidän luopumuksenne.” – ”Katso\, me tulemme sinun tykösi\, sillä sinä olet Herra\, meidän Jumalamme. Totisesti\, petosta on\, mitä kukkuloilta kuuluu\, pauhina vuorilla. Totisesti\, Herrassa\, meidän Jumalassamme\, on Israelin pelastus. Häpeäjumala on syönyt isiemme vaivannäön nuoruudestamme asti\, heidän lampaansa ja raavaansa\, poikansa ja tyttärensä. Maatkaamme häpeässämme\, ja häväistyksemme peittäköön meidät\, sillä Herraa\, meidän Jumalaamme\, vastaan me olemme syntiä tehneet\, me ja meidän isämme\, hamasta nuoruudestamme tähän päivään asti\, emmekä ole kuulleet Herran\, meidän Jumalamme\, ääntä.” \n2. lukukappale \n1. Kor. 4:1–5 \nNiin pitäköön jokainen meitä Kristuksen käskyläisinä ja Jumalan salaisuuksien huoneenhaltijoina. Sitä tässä huoneenhaltijoilta ennen muuta vaaditaan\, että heidät havaitaan uskollisiksi. Mutta siitä minä hyvin vähän välitän\, että te minua tuomitsette tai joku inhimillinen oikeus; en minä itsekään tuomitse itseäni\, sillä ei minulla ole mitään tunnollani\, mutta en minä silti ole vanhurskautettu\, vaan minun tuomitsijani on Herra. Älkää sentähden lausuko mitään tuomiota\, ennenkuin aika on\, ennenkuin Herra tulee\, joka myös on saattava valoon pimeyden kätköt ja tuova ilmi sydänten aivoitukset; ja silloin kukin saa kiitoksensa Jumalalta. \nEvankeliumi \nMatt. 11:2–10 \nMutta kun Johannes vankilassa ollessaan kuuli Kristuksen teot\, lähetti hän opetuslapsiansa sanomaan hänelle: ”Oletko sinä se tuleva\, vai pitääkö meidän toista odottaman?” Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille: ”Menkää ja kertokaa Johannekselle\, mitä kuulette ja näette: sokeat saavat näkönsä\, ja rammat kävelevät\, pitaliset puhdistuvat\, ja kuurot kuulevat\, ja kuolleet herätetään\, ja köyhille julistetaan evankeliumia. Ja autuas on se\, joka ei loukkaannu minuun.” Kun he olivat menneet\, rupesi Jeesus puhumaan kansalle Johanneksesta: ”Mitä te lähditte erämaahan katselemaan? Ruokoako\, jota tuuli huojuttaa? Vai mitä lähditte katsomaan? Ihmistäkö\, hienoihin vaatteisiin puettua? Katso\, hienopukuiset ovat kuningasten kartanoissa. Vai mitä te lähditte? Profeettaako katsomaan? Totisesti\, minä sanon teille: hän on enemmän kuin profeetta. Tämä on se\, josta on kirjoitettu: ’Katso\, minä lähetän enkelini sinun edelläsi\, ja hän on valmistava tiesi sinun eteesi’. \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala\, kallista korvasi rukouksemme puoleen! Valaise pimeät sydämemme ja etsi meitä armollasi sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Kaikkivaltias Jumala\, joka Johannes Kastajan kautta valmistit meille tietä Poikasi luo! Johdata meidät parannukseen ja uskon luottamukseen\, jotta meistä tulisi sinun totuutesi ja rakkautesi todistajia. Kuule meitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme tähden. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni: Jes. 40:3\nValmistakaa Herralle tie |erämaahan\, *\ntehkää arolle tasaiset polut mei|dän Jumalallemme. \n  \nPsalmi: Ps. 85:9–14\nMinä tahdon kuulla\, mitä Jumala\, |Herra\, puhuu: *\nhän puhuu rauhaa kansallensa\, hurskaillensa; älkööt he käänty|kö jälleen tyhmyyteen. \nTotisesti\, hänen apunsa on lähellä niitä\, jotka |häntä pelkäävät\, *\nja niin meidän maassamme |kunnia asuu. \nArmo ja totuus tapaavat toi|sensa täällä\, *\nvanhurskaus ja rauha antavat suut|a toisillensa\, \nuskollisuus |versoo maasta\, *\nja vanhurs|kaus katsoo taivaasta. \nHerra antaa meille kaik|kea hyvää\, *\nja meidän maam|me antaa satonsa. \nVanhurskaus käy hänen |edellänsä *\nja seuraa hänen as|keltensa jälkiä. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt |on ja aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/3-adventtisunnuntai-vsk1/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2024/12/Kirkkovuosi_1-vuosikerta_3_Adventti.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20241208
DTEND;VALUE=DATE:20241209
DTSTAMP:20260604T175300
CREATED:20161202T121926Z
LAST-MODIFIED:20241203T000208Z
UID:4170-1733616000-1733702399@www.luterilainen.net
SUMMARY:2. adventtisunnuntai
DESCRIPTION:Toinen adventtisunnuntai avaa meille näkymän Kristuksen toiseen tulemiseen. Kun ensimmäisen adventtisunnuntain evankeliumi puhuu nöyrästä\, aasin varsalla ratsastavasta Kristus-kuninkaasta\, tämä pyhä kertoo meille Kunnian Kuninkaasta. Kristus Jeesus\, Jumalan Poika\, on kuitenkin sama nyt\, aina ja iankaikkisesti. \nTänä sunnuntaina meitä kehotetaan olemaan valmiita nöyrän Kuninkaamme palatessa Voittajana kunniassaan. Mitä on valmiina oleminen? Päivän Uuden Testamentin tekstissä apostoli Pietari sanoo: ”Olkaa pyhät\, sillä minä olen pyhä” (1. Piet. 1:16). Apostoli lainaa tässä kohtaa 3. Moos. 11:45\, jossa Jumala puhuu kansalleen: ”Sillä minä olen Herra\, joka olen johdattanut teidät Egyptin maasta\, ja joka olen teidän Jumalanne; olkaa siis pyhät\, sillä minä olen pyhä.” Tämä Israelille puhuttu käsky ja muistutus koskee nyt Uuden Testamentin Jumalan kansaa\, kristillistä kirkkoa. \nKristityt on johdatettu pois ”Egyptistä”\, pois synnin\, kuoleman ja Saatanan orjuudesta. Koko Jumalan seurakunta on tehty pyhäksi jo kasteessa. Kirkko on kutsuttu elämään pyhää elämää ja olemaan valmis\, kun kirkon Herra palaa. Kuinka sitten pysyä pyhänä? \nOmasta puolestamme emme voi kutsua itseämme pyhiksi\, emmekä voi kerskua omalla pyhyydellämme. Jumala kuitenkin kutsuu kansaansa pyhäksi\, koska on erottanut sen itselleen. Olemme siis pyhiä. Voimme horjumattomalla uskolla ja pelottomalla omallatunnolla sanoa: Vaikka olemme syntisiä\, niin Kristus on kuitenkin pyhä. Myös Hänen kasteensa on pyhä\, samoin hänen sanansa\, ehtoollisensa ja Pyhä Henkensä. Kun pysymme Jeesuksessa ja hänen pyhyydessään\, olemme valmiita hänen palatessaan kunniassaan ja kirkkaudessaan. \n  \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  violetti tai sininen.1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni Ps. 80:2–3 Psalmi Ps. 80:15–20 Hallelujasäe: Ps. 122:1 tai Ps. 126:3\n1. lukukappale:  Hoos. 2:20–22 2. lukukappale:  1. Piet. 1:13–17 Evankeliumi:  Luuk. 21:25–33 (34–36) \n\n1. lukukappale \nHoos. 2:18–20  \nJa sinä päivänä minä teen heidän hyväksensä liiton metsän eläinten ja taivaan lintujen kanssa ja maan matelevaisten kanssa; ja jousen ja miekan ja sodan minä särjen maasta ja annan heidän asua turvassa. Ja minä kihlaan sinut itselleni ikiajoiksi\, kihlaan sinut itselleni vanhurskaudella ja tuomiolla\, armolla ja laupeudella\, kihlaan sinut itselleni uskollisuudella\, ja sinä olet tunteva Herran. \n  \n2. lukukappale \n1. Piet. 1:13–17 \nVyöttäkää sentähden mielenne kupeet ja olkaa raittiit; ja pankaa täysi toivonne siihen armoon\, joka teille tarjotaan Jeesuksen Kristuksen ilmestymisessä. Niinkuin kuuliaisten lasten tulee\, älkää mukautuko niiden himojen mukaan\, joissa te ennen\, tietämättömyytenne aikana\, elitte\, vaan sen Pyhän mukaan\, joka on teidät kutsunut\, tulkaa tekin kaikessa vaelluksessanne pyhiksi. Sillä kirjoitettu on: ”Olkaa pyhät\, sillä minä olen pyhä”. Ja jos te Isänänne huudatte avuksi häntä\, joka henkilöön katsomatta tuomitsee kunkin hänen tekojensa mukaan\, niin vaeltakaa pelossa tämä muukalaisuutenne aika. \n  \nEvankeliumi \nLuuk. 21:25–33 (34–36) \nJeesus sanoi: \n”Ja on oleva merkit auringossa ja kuussa ja tähdissä\, ja ahdistus kansoilla maan päällä ja epätoivo\, kun meri ja aallot pauhaavat. Ja ihmiset menehtyvät peljätessään ja odottaessaan sitä\, mikä maanpiiriä kohtaa; sillä taivaitten voimat järkkyvät. Ja silloin he näkevät Ihmisen Pojan tulevan pilvessä suurella voimalla ja kirkkaudella. Mutta kun nämä alkavat tapahtua\, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne\, sillä teidän vapautuksenne on lähellä.” \nJa hän puhui heille vertauksen: \n”Katsokaa viikunapuuta ja kaikkia puita. Kun ne jo puhkeavat lehteen\, niin siitä te näette ja itsestänne ymmärrätte\, että kesä jo on lähellä. Samoin te myös\, kun näette tämän tapahtuvan\, tietäkää\, että Jumalan valtakunta on lähellä. Totisesti minä sanon teille: tämä sukupolvi ei katoa\, ennenkuin kaikki tapahtuu. Taivas ja maa katoavat\, mutta minun sanani eivät katoa. \n(Mutta pitäkää vaari itsestänne\, ettei teidän sydämiänne raskauta päihtymys ja juoppous eikä elatuksen murheet\, niin että se päivä yllättää teidät äkkiarvaamatta niinkuin paula; sillä se on saavuttava kaikki\, jotka koko maan päällä asuvat. Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa\, että saisitte voimaa paetaksenne tätä kaikkea\, mikä tuleva on\, ja seisoaksenne Ihmisen Pojan edessä.”) \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala! Herätä sydämemme ja auta meitä valmistamaan tietä ainoalle Pojallesi Jeesukselle Kristukselle. Opeta meitä\, että me hänen tulemistaan odottaessamme palvelisimme puhtaalla mielellä sinua\, joka elät ja hallitset iankaikkisesta iankaikkiseen. \n2. Herra Jumala\, taivaallinen Isä\, joka olet Poikasi kautta ilmoittanut meille\, että taivas ja maa hukkuvat\, meidän kuolleet ruumiimme nousevat jälleen ylös ja me kaikki joudumme tuomittaviksi! Me rukoilemme sinua: pidä meidät Pyhän Henkesi kautta sanassasi ja oikeassa uskossa. Varjele meitä armollisesti synnistä ja lohduta meitä kaikissa kiusauksissa\, ettemme turruttaisi sydämiämme juopottelulla\, päihtymyksellä ja jokapäiväisen elämän huolilla. Auta meitä olemaan aina raittiita\, valvomaan ja rukoilemaan\, niin että luotamme lujasti armoosi\, odotamme ilolla Poikasi tulemista ja perimme hänen kauttaan iankaikkisen autuuden. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni: Ps. 80:2–3\nKuuntele\, Israelin paimen\, ilmesty |kirkkaudessasi.*\nherätä voimasi\, tule mei|dän avuksemme. \nPsalmi: Ps. 80:15–20\nJumala Sebaot\, |käänny takaisin\,*\nkatso alas tai|vaasta ja näe; \nota hoitaaksesi tämä viinipuu ja suojaa se\, minkä sinun oikea kä|tesi istutti\,*\ntämä taimi\, jonka kasvatit suureksi it|seäsi varten. \nSe on tulen polttama\, |se on karsittu.*\nHe hukkuvat sinun kasvoje|si uhkauksesta. \nKätesi suojelkoon sinun oikean kä|tesi miestä\, *\nihmislasta\, jonka kasvatit suureksi it|seäsi varten. \nSilloin me emme si|nusta luovu. *\nSuo meidän elää\, niin me huudamme sinun nimeä|si avuksemme. \nHerra\, Jumala Sebaot\, saata meidät |entisellemme\, *\nvalista kasvosi\, niin me au|tetuiksi tulemme. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt |on ja aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/2-adventtisunnuntai-vsk1/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2024/12/Kirkkovuosi_1-vuosikerta_2_Adventti.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20241206
DTEND;VALUE=DATE:20241207
DTSTAMP:20260604T175300
CREATED:20161202T121923Z
LAST-MODIFIED:20241202T235946Z
UID:4169-1733443200-1733529599@www.luterilainen.net
SUMMARY:Itsenäisyyspäivä
DESCRIPTION:Kristus vapauttaa suurimmasta pakkovallasta \nItsenäisyyspäivän evankeliumissa Joh 8:31-34 Herramme ei puhu varsinaisesti yhteiskunnallisesta vapaudesta tai itsenäisyydestä. Hän puhuu vieläkin suuremmista asioista: vapaudesta synnistä\, Perkeleestä ja kuolemasta (8:24\,51). \nPolittisesti juutalaiset olivat olleet nujerrettuja\, nyt he olivat Rooman vallan alla. He janosivat vapautta. Mutta Jeesus halusi vapauttaa heidät suurimmasta pakkovallasta\, synnin orjuudesta. ”Jos Poika tekee teidät vapaiksi\, niin te tulette todellisesti vapaiksi.” \nKun isiemme maata ja itsenäistä valtiotamme alettiin rakentamaan oli selvää\, että lainsäädännön tulee nousta kristillisen normiston pohjalta. Rakennettiin oikeus- ja yhteiskuntajärjestystä\, jossa myös kristilliset arvot näkyvät. Tällä on ollut suuri Jumalan siunaus ja tällä tiellä tulisi määrätietoisesti myös jatkaa. \nMutta me elämme ja toimimme hyvin järjestäytyneessä yhteiskunnassakin aina sen keskellä\, että synti\, kuolema ja Perkele toimivat ja pääsevät usein jopa mielettömiin mittasuhteisiin. \nKaritsan lippu liehuu maailman loppuun asti \nItsenäisyyden saavuttamisen jälkeen alkoi oman lipun suunnitteleminen. Toukokuussa 1918 eduskunta hyväksyi siniristilippumme Suomen viralliseksi lipuksi. Lippu saa olla muistuttamassa Kristuksen pelastusteosta ja Jumalan sanan totuudesta. \nOlemme eettisissä valintatilanteissa yhtenään. Emme voi ratkaista yhteiskuntamme kysymyksiä emmekä edes omia henkilökohtaisia asioitamme vain noudattamalla yleistä kehotusta: ”Kuuntele sydämesi ääntä!” Kristittyinä etsimme totuutta Jumalan sanasta. Mikä on Jumalan tahto? Miten hän neuvoo kymmenessä käskyssään meitä toimimaan? Psalmista sanoo Jumalasta: “Totuutta sinä tahdot salatuimpaan saakka.”\nJumalan lupaukset pitävät maailman loppuun asti: “Herra on lähellä …kaikkia niitä\, jotka totuudessa häntä avuksensa huutavat.” \nRovasti K. W. Tamminen saarnaa Kristuksen evankeliumia laulussaan:\n”Karitsan lippu johtaa joukkoamme\, me eespäin käymme siihen katsoen. On Jeesus Kristus kuollut puolestamme\, hän meidät päästi alta syntien. Hän raskaat kuormamme on kantanut. Ja orjankahleet katkaissut.” Tämä Karitsan lippu liehuu maailman loppuun asti. Ja se liehuu Suomessammekin. Yhä on meidänkin keskellämme oikeita alttareita ja saarnatuoleja\, joiden äärellä Jeesus Kristus päästää synneistä\, puhdistaa\, ruokkii ja vie perille. \nEi voi olla mitään suurempaa vapautta täällä maailmassa kuin olla sidottuna Kristukseen ja hänen sanaansa. \n\nKynttilöitä:  4 Liturginen väri:  valkoinen.1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 96:11–12 tai Ps. 16:6 Psalmi: Ps. 96:1–9 tai Ps. 121 Hallelujasäe: Ps. 135:13 (–14)\n1. lukukappale:  5. Moos. 8:10–17 tai Saarn. 9:13–18 2. lukukappale:  Jaak. 3:13–18 tai Ap. t. 17:24–30 Evankeliumi:  Joh. 8:31–36 tai Matt. 20:25–28 Vaihtoehtoisia saarnatekstejä 2. Moos. 23:1–9 5. Moos. 4:32–35 1. Aik. 29:10–14 2. Aik. 1:7–12 Jes. 40:12–17 Jes. 43:16–19 21 Ef. 6:10–18 \n\n1. lukukappale \n5. Moos. 8:10–17\nKun sinä syöt ja tulet ravituksi\, niin ylistä Herraa\, sinun Jumalaasi\, siitä hyvästä maasta\, jonka hän on antanut sinulle. Varo\, ettet unhota Herraa\, sinun Jumalaasi\, ja muista noudattaa hänen käskyjänsä\, oikeuksiansa ja säädöksiänsä\, jotka minä tänä päivänä sinulle annan.\nKun sinä syöt ja tulet ravituksi\, kun rakennat kauniita taloja ja asut niissä\, kun karjasi ja lampaasi lisääntyvät ja kun hopeasi ja kultasi lisääntyy ja kaikki\, mitä sinulla on\, lisääntyy\, niin älköön sydämesi ylpistykö\, äläkä unhota Herraa\, sinun Jumalaasi\, joka vei sinut pois Egyptin maasta\, orjuuden pesästä\, kuljetti sinua suuressa ja hirmuisessa\, myrkyllisten käärmeiden ja skorpionien ja kuivien\, vedettömien maiden erämaassa\, vuodatti sinulle vettä kovasta kalliosta ja antoi erämaassa sinulle mannaa syödä\, jota sinun isäsi eivät tunteneet – nöyryyttääksensä ja koetellaksensa sinua ja lopuksi sinulle hyvää tehdäksensä. Älä ajattele sydämessäsi: ‘Oma voimani ja oman käteni väkevyys on hankkinut minulle tämän rikkauden’ \nTAI \nSaarn. 9:13–18\nTämänkin minä tulin näkemään viisaudeksi auringon alla\, ja se oli minusta suuri:\nOli pieni kaupunki ja siinä miehiä vähän. Ja suuri kuningas tuli sitä vastaan\, saarsi sen ja rakensi sitä vastaan suuria piiritystorneja. Mutta siellä oli köyhä\, viisas mies\, ja hän pelasti kaupungin viisaudellaan. Mutta ei kukaan ihminen muistanut sitä köyhää miestä. Niin minä sanoin:\nViisaus on parempi kuin voima\, mutta köyhän viisautta halveksitaan\, eikä hänen sanojansa kuulla. Viisaitten sanat\, hiljaisuudessa kuullut\, ovat paremmat kuin tyhmäin päämiehen huuto. Viisaus on parempi kuin sota-aseet\, mutta yksi ainoa syntinen saattaa hukkaan paljon hyvää. \n  \n2. lukukappale \nJaak. 3:13–18\nKuka on viisas ja ymmärtäväinen teidän joukossanne? Tuokoon hän näkyviin tekonsa hyvällä vaelluksellaan viisauden sävyisyydessä. Mutta jos teillä on katkera kiivaus ja riitaisuus sydämessänne\, niin älkää kerskatko älkääkä valhetelko totuutta vastaan. Tämä ei ole se viisaus\, joka ylhäältä tulee\, vaan se on maallista\, sielullista\, riivaajien viisautta. Sillä missä kiivaus ja riitaisuus on\, siellä on epäjärjestys ja kaikkinainen paha meno. Mutta ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdas\, sitten rauhaisa\, lempeä\, taipuisa\, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä\, se ei epäile\, ei teeskentele. Vanhurskauden hedelmä kylvetään rauhassa rauhan tekijöille. \nTAI \nAp. t. 17:24–30\nPaavali puhui:\nJumala\, joka on tehnyt maailman ja kaikki\, mitä siinä on\, hän\, joka on taivaan ja maan Herra\, ei asu käsillä tehdyissä temppeleissä\, eikä häntä voida ihmisten käsillä palvella\, ikäänkuin hän jotakin tarvitsisi\, hän\, joka itse antaa kaikille elämän ja hengen ja kaiken. Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat\, että he etsisivät Jumalaa\, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää – hänet\, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä;\nSillä hänessä me elämme ja liikumme ja olemme\, niinkuin myös muutamat teidän runoilijoistanne ovat sanoneet: ‘Sillä me olemme myös hänen sukuansa’. Koska me siis olemme Jumalan sukua\, emme saa luulla\, että jumaluus on samankaltainen kuin kulta tai hopea tai kivi\, sellainen kuin inhimillisen taiteen ja ajatuksen kuvailema.\nNoita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt\, mutta nyt hän tekee tiettäväksi\, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus. \n  \nEvankeliumi \nJoh. 8:31–36\nNiin Jeesus sanoi niille juutalaisille\, jotka uskoivat häneen: “Jos te pysytte minun sanassani\, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden\, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi”. He vastasivat hänelle: “Me olemme Aabrahamin jälkeläisiä emmekä ole koskaan olleet kenenkään orjia. Kuinka sinä sitten sanot: ‘Te tulette vapaiksi’?” Jeesus vastasi heille: “Totisesti\, totisesti minä sanon teille: jokainen\, joka tekee syntiä\, on synnin orja. Mutta orja ei pysy talossa iäti; Poika pysyy iäti. Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi\, niin te tulette todellisesti vapaiksi. \nTAI \nMatt. 20:25–28\nMutta Jeesus kutsui heidät tykönsä ja sanoi: “Te tiedätte\, että kansojen ruhtinaat herroina niitä hallitsevat\, ja että mahtavat käyttävät valtaansa niitä kohtaan. Näin älköön olko teillä keskenänne\, vaan joka teidän keskuudessanne tahtoo suureksi tulla\, se olkoon teidän palvelijanne\, ja joka teidän keskuudessanne tahtoo olla ensimmäinen\, se olkoon teidän orjanne; niinkuin ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi\, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä.” \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala\, taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua siitä\, että olet armollisesti antanut meidän elää tähän asti hyvässä rauhassa ja varjellut meitä sodista. Me rukoilemme sinua: anna meille vastedeskin armosi\, niin että eläisimme sinun pelossasi ja mielesi mukaan emmekä antaisi synneillämme syytä rauhattomuuteen ja muuhun rangaistukseen. Hallitse ja johdata esivaltaamme\, ettei se estäisi meitä tottelemasta sinua vaan edistäisi sinun pelkoasi\, niin että meillä olisi yhä runsaampi siunaus ja menestys. Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Kaikkivaltias Jumala! Siunaa kaikkea esivaltaa ja anna armosi\, että se sinun palvelijanasi rakastaisi oikeutta ja vanhurskautta ja käyttäisi sinun lakiasi ihmisten keskuudessa. Varjele meitä riidasta ja eripuraisuudesta. Anna armosi\, että rakastaisimme ja noudattaisimme sitä\, mikä on totta ja oikeaa. Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n  \nPäivän Psalmi\nAntifoni:\nPs. 96:11–12\nIloitkoot taivaat\, ja riemuitkoon maa; pauhatkoon meri ja kaikki\, mitä |siinä on.*\nIhastukoot kedot ja kaikki\, mitä kedolla on\, riemuitkoot silloin |kaikki metsän puut \nTAI:\nPs. 16: 6\nArpa lankesi minulle ihanasta |maasta\,*\nja kaunis on minun |perintöosani. \nPsalmi:\nPs. 96: 1–9\nVeisatkaa Herralle |uusi virsi\,*\nveisatkaa |Herralle\, kaikki maa. \nVeisatkaa Herralle\, ylistäkää hänen nime|änsä.*\nJulistakaa päivästä päivään hänen pelastus|tekojansa\, \nilmoittakaa pakanain seassa hänen kunni|aansa\,*\nhänen ihmeitänsä kaikkien |kansojen seassa. \nSillä Herra on suuri ja sangen ylis|tettävä\,*\nhän on peljättävä yli |kaikkien jumalain. \nSillä kaikki kansojen jumalat ovat epäjuma|lia\,*\nmutta Herra on |tehnyt taivaat. \nHerraus ja kunnia on hänen kasvojensa |edessä\,*\nkiitos ja ylistys hänen |pyhäkössänsä. \nAntakaa Herralle\, te kansojen suku|kunnat\,*\nantakaa Herralle kunni|a ja väkevyys. \nAntakaa Herralle hänen nimensä |kunnia\,*\ntuokaa lahjoja\, tulkaa hänen esi|kartanoihinsa. \nKumartakaa Herraa pyhässä kaunis|tuksessa\,*\nvaviskaa hänen kasvojensa |edessä\, kaikki maa. \nKunnia Isälle ja |Pojalle*\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\,*\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. \n  \nTAI:\nPs. 121\nMinä nostan silmäni vuoria |kohti:*\nmistä tulee |minulle apu? \nApu minulle tulee |Herralta\,*\njoka on tehnyt |taivaan ja maan. \nHän ei salli sinun jalkasi |horjua\,*\nsinun varjeli|jasi ei torku. \nKatso\, hän\, joka Israelia |varjelee\,*\nei torku |eikä nuku. \nHerra on sinun varjeli|jasi\,*\nHerra on suojaava varjosi sinun oikealla |puolellasi. \nEi polta sinua aurinko |päivällä\,*\nei|kä kuu yöllä. \nHerra varjelee sinut kaikesta |pahasta\,*\nhän varjelee |sinun sielusi. \nHerra varjelee sinun lähtemisesi ja tulemi|sesi\,*\nnyt ja ian|kaikkisesti. \nKunnia Isälle ja |Pojalle*\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\,*\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/itsenaisyyspaiva-vsk1/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_3-vuosikerta_Itsenaisyyspaiva.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20241202
DTEND;VALUE=DATE:20241208
DTSTAMP:20260604T175300
CREATED:20210712T162636Z
LAST-MODIFIED:20241127T175053Z
UID:10729-1733097600-1733615999@www.luterilainen.net
SUMMARY:1. adventtisunnuntain jälkeinen viikko
DESCRIPTION:Ensimmäistä adventtisunnuntaita seuraa paastonaika. Kirkkotekstiilien väri vaihtuu violettiin (tai siniseen)\, paastonajan väreihin. Kun ensimmäisenä sunnuntaina on laulettu hoosianna (”Herra armahda”\, ”Herra pelasta”) ja muistettu Herramme tulemista kansansa luokse\, niin paastonaikana tämä muistaminen jatkuu. Odotamme Herramme tulemista ja valmistamme itseämme Hänen tuloonsa. Kyse ei ole ensi sijassa joulun odotuksesta\, vaan Kristuksen paluusta toisen kerran maan päälle. Tavallaan adventtipaaston tunnelmat alkavat näin jo tuomiosunnuntaina. Tämän katkaisee riemullinen ensimmäinen adventtisunnuntai. \nEnsimmäisen adventtisunnuntain jälkeisen viikon raamatuntekstit ohjaavat seurakuntaa ja kristittyä Herransa odottamiseen ja parannuksen tekemiseen. Meitä siis kutsutaan katumukseen ja uskoon. Paastoaminen\, on se sitten mistä tahansa paastoamista\, voi olla hyvänä apuna itseänsä tutkittaessa. Mikä on minulle tärkeää? Onko elämässäni sellaista\, mikä estää rukoilemista\, Jumalan sanan tutkimista\, seurakunnan elämään osallistumista? Tällaisia on tietenkin hyvä kysyä ihan säännöllisesti muutenkin\, mutta paastonaika antaa siihen yhteisöllisen eli seurakunnallisen mahdollisuuden. Ensimmäisen adventtinsunnuntain jälkeisellä viikolla laskeudutaankin pienen paaston aikaan (”pieni paasto” siksi\, että pääsiäistä edeltävä pidempi paastonaika on ”suuri paasto”). \nAdventinaika kutsuu meitä tietyssä mielessä Johannes Kastajan oppilaiksi (Luuk. 3:7–14)\, kuuntelemaan parannussaarnaa. Johannes oli Herran edelläkävijä ja Kristus on se Herra\, Kuningas joka kokosi laumansa (Miika 2:12–13). Näin meitä valmistetaan ottamaan vastaan evankeliumi eli synneistäpäästö\, jonka maailman Vapahtajaksi syntynyt Jeesus toi tullessaan. Jeesus kutsuu meitä jo nyt taivaalliseen hääjuhlaansa. Tämä tapahtuu erityisesti seurakunnan messussa\, jossa seurakunnan ”enkeli”\, pastori Jumalan sanansaattajana kuuluttaa iloista uutista\, evankeliumia. Se kutsu kuuluu kaikille maailman ihmisille\, jotta kukaan ei jäisi Jumalan juhlien ulkopuolelle (Ilm. 22:12–17). \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri:  violetti tai sininen 1. vuosikerta\nPsalmi  Psalmi: Ps. 25:1–10\nVT lukukappaleet:  Jes. 63:15-16\, Miika 2:12-13\, Hab. 2:12-13 UT lukukappaleet:  Ilm. 2:1-5\,7\, Ilm. 22:12-17 Evankeliumi:  Luuk. 3:7-14 \n\nVanhan testamentin lukukappaleet\nJes. 63:15–16\nKatsele taivaasta\, katso pyhyytesi ja kirkkautesi asunnosta. Missä on sinun kiivautesi ja voimalliset tekosi? Sinun sydämesi sääli ja sinun armahtavaisuutesi ovat minulta sulkeutuneet. Sinähän olet meidän isämme\, sillä Aabraham ei meistä tiedä eikä Israel meitä tunne: sinä\, Herra\, olet meidän isämme; ”meidän Lunastajamme” on ikiajoista sinun nimesi. \nMiika 2:12–13\nMinä tahdon tarkoin koota sinut\, Jaakob\, kaikkinesi\, visusti kerätä Israelin jääneet\, saattaa heidät yhteen\, niinkuin lampaat tarhaan\, niinkuin lauman laitumellensa: on oleva ihmisten kohina! Tien aukaisija käy heidän edellänsä; he aukaisevat tiensä\, kulkevat portille ja lähtevät siitä ulos. Heidän kuninkaansa käy heidän edellään\, ja Herra heitä johdattaa. \nHab. 2:12–13\nMinä seison vartiopaikallani\, asetun varustukseen ja tähystän\, nähdäkseni\, mitä hän minulle puhuu\, mitä hän valitukseeni vastaa. Ja Herra vastasi minulle ja sanoi: ”Kirjoita näky ja piirrä selvästi tauluihin\, niin että sen voi juostessa lukea”. Sillä näky odottaa vielä aikaansa\, mutta se rientää määränsä päähän\, eikä se petä. Jos se viipyy\, odota sitä; sillä varmasti se toteutuu\, eikä se myöhästy. Katso\, sen kansan sielu on kopea eikä ole suora; mutta vanhurskas on elävä uskostansa. \n  \nUuden testamentin lukukappaleet\nIlm. 2:1–5\, 7\nEfeson seurakunnan enkelille kirjoita: ”Näin sanoo hän\, joka pitää niitä seitsemää tähteä oikeassa kädessään\, hän\, joka käyskelee niiden seitsemän kultaisen lampunjalan keskellä: Minä tiedän sinun tekosi ja vaivannäkösi ja kärsivällisyytesi\, ja ettet voi pahoja sietää; sinä olet koetellut niitä\, jotka sanovat itseänsä apostoleiksi\, eivätkä ole\, ja olet havainnut heidät valhettelijoiksi; ja sinulla on kärsivällisyyttä\, ja paljon sinä olet saanut kantaa minun nimeni tähden\, etkä ole uupunut. Mutta se minulla on sinua vastaan\, että olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi. Muista siis\, mistä olet langennut\, ja tee parannus\, ja tee niitä ensimmäisiä tekoja; mutta jos et\, niin minä tulen sinun tykösi ja työnnän sinun lampunjalkasi pois paikaltaan\, ellet tee parannusta. Jolla on korva\, se kuulkoon\, mitä Henki seurakunnille sanoo. Sen\, joka voittaa\, minä annan syödä elämän puusta\, joka on Jumalan paratiisissa.” \nIlm. 22:12–17\nKatso\, minä tulen pian\, ja minun palkkani on minun kanssani\, antaakseni kullekin hänen tekojensa mukaan. Minä olen A ja O\, ensimmäinen ja viimeinen\, alku ja loppu. Autuaat ne\, jotka pesevät vaatteensa\, että heillä olisi valta syödä elämän puusta ja he pääsisivät porteista sisälle kaupunkiin! Ulkopuolella ovat koirat ja velhot ja huorintekijät ja murhaajat ja epäjumalanpalvelijat ja kaikki\, jotka valhetta rakastavat ja tekevät. Minä\, Jeesus\, lähetin enkelini todistamaan näitä teille seurakunnissa. Minä olen Daavidin juurivesa ja hänen suvustansa\, se kirkas kointähti.” Ja Henki ja morsian sanovat: ”Tule!” Ja joka kuulee\, sanokoon: ”Tule!” Ja joka janoaa\, tulkoon\, ja joka tahtoo\, ottakoon elämän vettä lahjaksi. \n  \nEvankeliumi\nLuuk. 3:7–14\nNiin hän sanoi kansalle\, joka vaelsi hänen kastettavakseen: ”Te kyykäärmeitten sikiöt\, kuka on teitä neuvonut pakenemaan tulevaista vihaa? Tehkää sentähden parannuksen soveliaita hedelmiä\, älkääkä ruvetko sanomaan mielessänne: ’Onhan meillä isänä Aabraham’\, sillä minä sanon teille\, että Jumala voi näistä kivistä herättää lapsia Aabrahamille. Jo on myös kirves pantu puitten juurelle; jokainen puu\, joka ei tee hyvää hedelmää\, siis hakataan pois ja heitetään tuleen.” Ja kansa kysyi häneltä sanoen: ”Mitä meidän siis pitää tekemän?” Hän vastasi ja sanoi heille: ”Jolla on kaksi ihokasta\, antakoon toisen sille\, joka on ilman; ja jolla on ruokaa\, tehköön samoin”. Niin tuli myös publikaaneja kastettaviksi\, ja he sanoivat hänelle: ”Opettaja\, mitä meidän pitää tekemän?” Hän sanoi heille: ”Älkää vaatiko enempää\, kuin mikä teille on säädetty”. Myös sotamiehet kysyivät häneltä sanoen: ”Mitäs meidän pitää tekemän?” Ja hän sanoi heille: ”Älkää kiskoko keneltäkään älkääkä kiristäkö\, vaan tyytykää palkkaanne”. \n  \nPsalmi\nPs. 25:1-10 \nSinun tykösi\, Herra\, minä y|lennän sieluni\,*\nJumalani\, si|nuun minä turvaan; \nälä salli minun jou|tua häpeään\,*\nälkööt viholliseni saako |riemuita minusta. \nEi yksikään\, joka sinua odottaa\, |joudu häpeään;*\nhäpeään joutuvat ne\, jotka ovat syyt|tä uskottomat. \nHerra\, neuvo mi|nulle tiesi\,*\nopeta |minulle polkusi. \nJohdata minua totuutesi tiellä ja o|peta minua\,*\nsillä sinä olet minun pelastukseni Jumala. Sinua minä odo|tan kaiken päivää. \nMuista laupeuttasi\, Herra\, ja |armoasi\,*\nsillä ne ovat olleet hamasta i|ankaikkisuudesta. \nÄlä muista minun nuoruuteni syntejä\, älä minun |rikoksiani;*\nmuista minua armosi mukaan\, hyvyyte|si tähden\, Herra. \nHyvä ja va|kaa on Herra;*\nsentähden hän neuvoo |syntiset tielle. \nHän johdattaa nöy|riä oikein\,*\nhän opettaa |nöyrille tiensä. \nKaikki Herran polut ovat armo ja |totuus niille\,*\njotka pitävät hänen liittonsa |ja todistuksensa.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/1-adventtisunnuntain-jalkeinen-viikko-vsk1/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2021/07/Kirkkovuosi_3-vuosikrt_1_Adventin-jalkeinen-viikko.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20241201
DTEND;VALUE=DATE:20241202
DTSTAMP:20260604T175300
CREATED:20240831T210023Z
LAST-MODIFIED:20241127T175329Z
UID:4168-1733011200-1733097599@www.luterilainen.net
SUMMARY:1. adventtisunnuntai
DESCRIPTION:Kirkkovuosi tai toisin sanottuna kirkon vuosi alkaa ensimmäisestä adventtisunnuntaista. Kirkkovuosi ei ole synkronoitu alkamaan samaan aikaan kuin kalenterivuosi. Kirkkovuoden alkua rytmittää Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen syntymäjuhla eli joulu. Joulua edeltää neljä adventtisunnuntaita\, joista ensimmäistä vietetään marras-joulukuun vaihteessa. \nAdventinaika on Herran tulemisen odottamista. Sana adventti tuleekin latinankielisestä sanonnasta ’adventus Domini’ eli Herra tuleminen. Pelastushistoriassa vanhan liiton aikaan oli aivan oikeasti käynnissä tilanne\, jossa Herraa odotettiin saapuvaksi. Jumala ei ollut vielä syntynyt ihmiseksi\, mutta profeetat aika ajoin välittivät Jumalan lupauksia ja profetioita kansalle tulevasta Vapahtajasta. Sitten nämä lupaukset ja kirjoitukset täyttyivät\, kun Jeesus syntyi. Kirkko kulkee adventinaikana läpi siis sitä pelastushistoriallista aikaa\, jolloin tulevasta Messiaasta ja kuninkaasta annettiin lupaukset ja häntä odotettiin. Kirkko ei tosin odota vanhan liiton tapaan ilman Jeesusta\, vaan uuden liiton perillisinä yhdessä Jeesuksen kanssa. Adventinaikana evankeliumin julistaminen\, synneistä päästäminen\, pyhän kasteen tai pyhän ehtoollisen sakramentti eivät lakkaa olemasta. Adventinaika toimii kirkolle todistuksena siitä\, että Jumala pitää lupauksensa. Ja näin kirkkokin saa lähteä uuteen kirkkovuoteen luottaen Jumalan lupauksiin. \nEnsimmäisenä adventtisunnuntaina eli kirkkovuoden uudenvuodenpäivänä kirkko juhlii juuri tuota Kristuksen todellista läsnäoloa nykyhetkessä. Hän saapuu kuninkaana seurakuntiemme keskelle pyhässä sanassaan ja pyhissä sakramenteissaan. Tätä alleviivaa evankeliumiteksti\, jossa Jeesus saapuu Jerusalemiin aasilla ratsastaen kuninkaana. Hoosianna -virressä seurakunta huutaa Jumalan puoleen ’pelasta meidät’. Ja niin hän on meidät myös pelastanut pyhällä ja kalliilla verellään. Kirkkovuoden ensimmäisenä sunnuntaina huudettu avunhuuto ja ylistys ’hoosianna’ jää kaikumaan kirkkosaleihin koko kirkkovuodeksi. Mutta miten niin jää kaikumaan? Huomaat sen laulaessasi Sanctusta eli Pyhä -hymniä ennen jokaista ehtoollista: ”Siunattu olkoon hän\, joka tulee Herran nimessä. Hoosianna korkeuksissa”. Hoosiannasi ei jää kaikumaan vain kirkkosaleihin koko kirkkovuodeksi\, vaan se kaikuu suloisena tuoksuna myös taivaissa. \n\nKynttilöitä:  6 Liturginen väri:  valkoinen 1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Sak. 9:9 Psalmi: Ps. 24:7–10 Hallelujasäe: Ps. 85:8\n1. lukukappale:  Jes. 62:10–12 2. lukukappale:  Room. 13:11–14 Evankeliumi:  Matt. 21:1–9 \n\n  \n1. lukukappale \nJes. 62:10–12 \nKäykää\, käykää ulos porteista\, tasoittakaa kansalle tie\, tehkää\, tehkää valtatie\, raivatkaa kivet pois\, kohottakaa lippu kansoille. Katso\, Herra on kuuluttanut maan ääriin asti: Sanokaa tytär Siionille: Katso\, sinun pelastuksesi tulee. Katso\, hänen palkkansa on hänen mukanansa\, hänen työnsä ansio käy hänen edellänsä. Ja heitä kutsutaan ”pyhäksi kansaksi”\, ”Herran lunastetuiksi”; ja sinua kutsutaan ”halutuksi”\, ”kaupungiksi\, joka ei ole hyljätty”. \n  \n2. lukukappale \nRoom. 13:11–14 \nJa tehkää tämä\, koska tunnette tämän ajan\, että jo on hetki teidän unesta nousta; sillä pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin\, kun uskoon tulimme. Yö on pitkälle kulunut\, ja päivä on lähellä. Pankaamme sentähden pois pimeyden teot\, ja pukeutukaamme valkeuden varuksiin. Vaeltakaamme säädyllisesti\, niin kuin päivällä\, ei mässäyksissä ja juomingeissa\, ei haureudessa ja irstaudessa\, ei riidassa ja kateudessa\, vaan pukekaa päällenne Herra Jeesus Kristus\, älkääkä niin pitäkö lihastanne huolta\, että himot heräävät. \n  \nEvankeliumi \nMatt. 21:1–9 \nJa kun he lähestyivät Jerusalemia ja saapuivat Beetfageen\, Öljymäelle\, silloin Jeesus lähetti kaksi opetuslasta ja sanoi heille: ”Menkää kylään\, joka on edessänne\, niin te kohta löydätte aasintamman sidottuna ja varsan sen kanssa; päästäkää ne ja tuokaa minulle. Ja jos joku teille jotakin sanoo\, niin vastatkaa: ’Herra tarvitsee niitä’; ja kohta hän lähettää ne.” Mutta tämä tapahtui\, että kävisi toteen\, mikä on puhuttu profeetan kautta\, joka sanoo: ”Sanokaa tytär Siionille: ’Katso\, sinun kuninkaasi tulee sinulle hiljaisena ja ratsastaen aasilla\, ikeenalaisen aasin varsalla’.” Niin opetuslapset menivät ja tekivät\, niinkuin Jeesus oli heitä käskenyt\, ja toivat aasintamman varsoineen ja panivat niiden selkään vaatteensa\, ja hän istuutui niiden päälle. Ja suurin osa kansasta levitti vaatteensa tielle\, ja toiset karsivat oksia puista ja hajottivat tielle. Ja kansanjoukot\, jotka kulkivat hänen edellään ja jotka seurasivat\, huusivat sanoen: ”Hoosianna Daavidin pojalle! Siunattu olkoon hän\, joka tulee Herran nimeen. Hoosianna korkeuksissa!” \n  \nRukoukset \n1. Herra Jeesus! Herätä voimasi ja tule\, että me sinun varjeluksessasi pelastuisimme syntien uhkaavista vaaroista. Kuule meitä sinä\, joka elät ja hallitset Isän ja Pyhän Hengen kanssa yhdessä jumaluudessa iankaikkisesta iankaikkiseen. \n2. Jeesus Kristus\, Herramme ja Vapahtajamme! Niin kuin kerran saavuit aasilla ratsastaen Jerusalemiin\, Kuninkaan kaupunkiin\, niin tule nytkin armossasi meidän keskellemme. Näytä rakkautesi voima ja vapauta meidät pahan vallasta\, sinä\, joka yhdessä Isän ja Pyhän Hengen kanssa olet yksi Jumala ja elät ja hallitset iankaikkisesta iankaikkiseen. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nSak. 9:9\nIloitse suuresti\, tytär Siion\, riemuitse\, tytär Jerusalem\,  sillä sinun kuninkaasi tulee |sinulle!*\nVanhurskas ja auttaja hän on\, on nöyrä ja ratsastaa aasilla\,  aasin|tamman varsalla. \nPsalmi:\nPs. 24:7–10\nNostakaa päänne\, te |portit\,*\nnostakaa päänne\, te ikuiset ovet\, kunnian kuninkaan |käydä sisälle! \nKuka on se kunnian |kuningas?*\nHän on Herra\, väkevä ja voimallinen\, Herra\, voimal|linen sodassa. \nNostakaa päänne\, te |portit\,*\nnostakaa päänne\, te ikuiset ovet\, kunnian kuninkaan |käydä sisälle! \nKuka on se kunnian |kuningas?*\nHän on Herra Sebaot\, hän on |kunnian kuningas. \nKunnia Isälle ja |Pojalle*\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\,*\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/1-adventtisunnuntai-vsk1/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2021/07/Kirkkovuosi_3-vuosikerta_1_Adventti.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20241124
DTEND;VALUE=DATE:20241125
DTSTAMP:20260604T175300
CREATED:20161202T121923Z
LAST-MODIFIED:20241119T155416Z
UID:4167-1732406400-1732492799@www.luterilainen.net
SUMMARY:Tuomiosunnuntai\, Kristuksen kuninkuuden sunnuntai
DESCRIPTION:Tämän sunnuntain nimi puhuu juuri siitä mistä on kyse; tuomiosta. Raamatun mukaan Jumalan Poika\, Herra Jeesus palaa Isänsä säätämänä aikana toisen eli viimeisen kerran maan päälle. Silloin Hän tuomitsee tuolloin elossa olevat ja jo kuolleet. Tämä on yksi kristillisen uskon keskeisimmistä kohdista. Näin tunnustamme myös uskontunnustuksissa. Tuomiosunnuntaita ei voi ohittaa\, se kuuluu evankeliumiin eli ilosanomaan Kristuksesta Jeesuksesta. Tämä maailma ei kestä ikuisesti\, vaan Jumala tuhoaa sen synnin tähden. Sitten Hän luo uudet taivaat ja uuden maan\, jossa ei ole enää mitään syntiä ja pahuutta. Paha saa siis palkkansa. \nPäivän evankeliumi on jokaisessa vuosikerrassa Jeesuksen puhuma ns. lampaat ja vuohet -vertaus. Tässä tekstissä Ihmisen Poika eli Kristus istuu Isänsä valtaistuimella. Hän on koko maailman Kuningas (josta johtuu myös tuomiosunnuntain toinen nimi ”Kristuksen kuninkuuden sunnuntai”) ja Tuomari. Hänen eteensä ovat koottuina kaikki maan päällä eläneet ihmiset; kaikille julistetaan tuomio. Mikä on tuomion peruste? \nEvankeliumitekstiä tarkastellessa voi huomata\, että koko maailma on koottu Jeesuksen tuomioistuimen eteen kahteen joukkoon. Mutta kaksi joukkoa on päätetty jo ennen tuomion julistamista. Tämä kertoo siitä\, että Tuomari on päättänyt tuomion jo ennen kuin se on julkinen. Toisaalta; vain Hän tietää jokaisen tuomion. Kukaan ihminen eikä enkeli tiedä sitä aiemmin täällä ajassa. Tuomion perusteena on se\, mitä on tehty ”minun vähimmille veljilleni”. Keitä ovat nämä Jeesuksen ”veljet”? Kun katsoo evankeliumitekstejä\, huomaa helposti Jeesuksen tarkoittavan opetuslapsiaan (mm. Matt. 12:49–50; 28:10: Luuk. 22:32); kyse ei siis ole kenestä tahansa ihmisestä. Raamattu ei opeta missään\, että ihminen olisi Hyvän Paimenen lampaiden joukossa hyvien tekojensa kautta. \nMitä sitten ovat teot\, joita on tehty Jeesuksen omille? Se on Jeesuksen omien eli Hänen lähettiläidensä ja heidän sanomansa\, evankeliumin vastaanottamista. Myös Jeesuksen omista huolehtiminen kuuluu tähän. Joka ottaa vastaan sanoman Kristuksesta syntisen Vapahtajana\, ottaa vastaan Jeesuksen lähettilään\, hän tekee jopa tietämättään sen\, minkä Tuomari sanoo: ”Totisesti minä sanon teille: kaikki\, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni\, sen te olette tehneet minulle.” Ja se\, joka ei ole ottanut evankeliumia vastaan\, uskonut Kristukseen\, saa kuulla: ”Totisesti minä sanon teille: kaiken\, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä\, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.” \nTuomiosunnuntai ei kutsu meitä parantelemaan elämäämme ja yrittämään päästä hyvillä teoilla taivaaseen. Tuomiosunnuntai kutsuu meitä tunnustamaan syntimme ja uskomaan ne anteeksi Jeesuksen tähden\, joka on ristiinnaulittu kaikkien ihmisten puolesta. Tämä Jeesus tulee takaisin maailman Tuomarina ja Kuninkaana; Hän vie omansa mukaan taivaaseen Hänen itsensä tähden\, armosta\, uskon kautta. \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 9:8–9 Psalmi: Ps. 143:1–10 Hallelujasäe: Ps. 97:8–9\n1. lukukappale:  Dan. 12:1–3 2. lukukappale:  Ilm. 20:11–21:1 Evankeliumi:  Matt. 25:31–46 Vaihtoehtoisia saarnatekstejä Joh. 5:22–29 Matt. 13:47–50 \n\n1. lukukappale \nDan. 12:1–3 \nSiihen aikaan nousee Miikael\, se suuri enkeliruhtinas\, joka seisoo sinun kansasi lasten suojana. Ja se on oleva ahdistuksen aika\, jonka kaltaista ei ole ollut siitä saakka\, kuin kansoja on ollut\, hamaan siihen aikaan asti. Mutta siihen aikaan pelastetaan sinun kansasi\, kaikki\, jotka kirjaan kirjoitetut ovat. Ja monet maan tomussa makaavista heräjävät\, toiset iankaikkiseen elämään\, toiset häpeään ja iankaikkiseen kauhistukseen. Ja taidolliset loistavat\, niinkuin taivaanvahvuus loistaa\, ja ne\, jotka monta vanhurskauteen saattavat\, niinkuin tähdet\, aina ja iankaikkisesti. \n  \n2. lukukappale \nIlm. 20:11–21:1 \nJa minä näin suuren\, valkean valtaistuimen ja sillä istuvaisen\, jonka kasvoja maa ja taivas pakenivat\, eikä niille sijaa löytynyt. Ja minä näin kuolleet\, suuret ja pienet\, seisomassa valtaistuimen edessä\, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja\, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella\, mitä kirjoihin oli kirjoitettu\, tekojensa mukaan. Ja meri antoi ne kuolleet\, jotka siinä olivat\, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet\, jotka niissä olivat\, ja heidät tuomittiin\, kukin tekojensa mukaan. Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema\, tulinen järvi. Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu\, se heitettiin tuliseen järveen. \nJa minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet\, eikä merta enää ole. \n  \nEvankeliumi \nMatt. 25:31–46 \nJeesus sanoi opetuslapsilleen: \nMutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan\, silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle. Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat\, ja hän erottaa toiset toisista\, niinkuin paimen erottaa lampaat vuohista. Ja hän asettaa lampaat oikealle puolelleen\, mutta vuohet vasemmalle. Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: ‘Tulkaa\, minun Isäni siunatut\, ja omistakaa se valtakunta\, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti. Sillä minun oli nälkä\, ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano\, ja te annoitte minulle juoda; minä olin outo\, ja te otitte minut huoneeseenne; minä olin alaston\, ja te vaatetitte minut; minä sairastin\, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa\, ja te tulitte minun tyköni.’ \nSilloin vanhurskaat vastaavat hänelle sanoen: ‘Herra\, milloin me näimme sinut nälkäisenä ja ruokimme sinua\, tai janoisena ja annoimme sinulle juoda? Ja milloin me näimme sinut outona ja otimme sinut huoneeseemme\, tai alastonna ja vaatetimme sinut? Ja milloin me näimme sinun sairastavan tai olevan vankeudessa ja tulimme sinun tykösi?’ Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: ‘Totisesti minä sanon teille: kaikki\, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni\, sen te olette tehneet minulle’. \nSitten hän myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville: ‘Menkää pois minun tyköäni\, te kirotut\, siihen iankaikkiseen tuleen\, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä. Sillä minun oli nälkä\, ja te ette antaneet minulle syödä; minun oli jano\, ja te ette antaneet minulle juoda; minä olin outo\, ja te ette ottaneet minua huoneeseenne; minä olin alaston\, ja te ette vaatettaneet minua; sairaana ja vankeudessa\, ja te ette käyneet minua katsomassa.’ \nSilloin hekin vastaavat sanoen: ‘Herra\, milloin me näimme sinut nälkäisenä tai janoisena tai outona tai alastonna tai sairaana tai vankeudessa\, emmekä sinua palvelleet?’ Silloin hän vastaa heille ja sanoo: ‘Totisesti minä sanon teille: kaiken\, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä\, sen te olette jättäneet tekemättä minulle’. \nJa nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen\, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.” \n  \nVaihtoehtoisia saarnatekstejä \nJoh. 5:22–29 \nJeesus sanoo: \nSillä Isä ei myöskään tuomitse ketään\, vaan hän on antanut kaiken tuomion Pojalle\, että kaikki kunnioittaisivat Poikaa\, niinkuin he kunnioittavat Isää. Joka ei kunnioita Poikaa\, se ei kunnioita Isää\, joka on hänet lähettänyt. Totisesti\, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen\, joka on minut lähettänyt\, sillä on iankaikkinen elämä\, eikä hän joudu tuomittavaksi\, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään. \nTotisesti\, totisesti minä sanon teille: aika tulee ja on jo\, jolloin kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen\, ja jotka sen kuulevat ne saavat elää. Sillä niinkuin Isällä on elämä itsessänsä\, niin hän on antanut elämän myös Pojalle\, niin että myös hänellä on elämä itsessänsä. Ja hän on antanut hänelle vallan tuomita\, koska hän on Ihmisen Poika. Älkää ihmetelkö tätä\, sillä hetki tulee\, jolloin kaikki\, jotka haudoissa ovat\, kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin\, ne\, jotka ovat hyvää tehneet\, elämän ylösnousemukseen\, mutta ne\, jotka ovat pahaa tehneet\, tuomion ylösnousemukseen. \nTai: \nMatt. 13:47–50 \nJeesus sanoi: Vielä taivasten valtakunta on nuotan kaltainen\, joka heitettiin mereen ja kokosi kaikkinaisia kaloja. Ja kun se tuli täyteen\, vetivät he sen rannalle\, istuutuivat ja kokosivat hyvät astioihin\, mutta kelvottomat he viskasivat pois. Näin on käyvä maailman lopussa; enkelit lähtevät ja erottavat pahat vanhurskaista ja heittävät heidät tuliseen pätsiin; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys. \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala! Hallitse Pyhällä Hengelläsi sydämiämme ja ajatuksiamme\, että muistaisimme aina omaa loppuamme ja sinun vanhurskasta tuomiotasi. Herätä meidät elämään täällä jumalanpelossa\, jotta saisimme olla siellä iankaikkisesti sinun kanssasi. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Herra Jeesus Kristus\, elävien ja kuolleiden tuomari\, joka tulet taivaan pilvissä suurella voimalla ja kirkkaudella kaikkine pyhine enkeleinesi tuomitsemaan kaikki kansat\, että jokainen saisi sen mukaan\, mitä eläessään on tehnyt\, hyvää tai pahaa! Me rukoilemme sinua: anna meille Pyhän Henkesi armo\, niin ettemme olisi suruttomia vaan muistaisimme aina tuomiosi syödessämme ja juodessamme\, jalkeilla ja makuulla. Auta meitä aina valvomaan ja rukoilemaan\, pelkäämään syntiä ja tekemään oikean parannuksen\, niin että saamme lopulta periä iankaikkisen elämän ja autuuden. Kuule meitä sinä\, joka elät ja hallitset Isän ja Pyhän Hengen kanssa iankaikkisesti! \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 9:8–9\nMutta Herra hallitsee iankaikkisesti; hän on pystyttänyt istuimensa |tuomitaksensa. *\nHän tuomitsee maanpiirin vanhurskaasti\, vallitsee kansoja oi|keuden mukaan. \nPsalmi:\nPs. 143:1–10\nHerra\, kuule minun rukoukseni\, ota korviisi minun |anomiseni. *\nVastaa minulle uskollisuudessasi ja vanhurs|kaudessasi. \nÄlä käy tuomiolle palveli|jasi kanssa\, *\nsillä ei yksikään elävä ole vanhurskas sinun |edessäsi. \nSillä vihollinen vainoaa minun |sieluani\, *\nhän on ruhjonut minun elämäni maahan ja pannut minut pimeään niinkuin |ammoin kuolleet. \nMinun henkeni |nääntyy minussa\, *\nsydäntäni kouristaa minun |rinnassani. \nMinä muistelen muinai|sia päiviä\, *\ntutkistelen kaikkia sinun töitäsi ja ajattelen sinun kät|tesi tekoja. \nMinä levitän käteni |sinun puoleesi. *\nNiinkuin janoinen maa\, niin minun sieluni ha|lajaa sinua. \nVastaa minulle pian\, Herra\, minun |henkeni nääntyy. *\nÄlä peitä minulta kasvojasi\, etten tulisi niiden kaltaiseksi\, jotka |hautaan vaipuvat. \nSuo minun varhain kuulla sinun armoasi\, sillä sinuun |minä turvaan. *\nOsoita minulle tie\, jota minun tulee käydä\, sillä sinun tykösi minä y|lennän sieluni. \nPelasta minut vihollisis|tani\, Herra. *\nSinun tykösi minä |pyrin suojaan. \nOpeta minut tekemään sitä\, mikä sinulle kelpaa\, sillä sinä olet minun |Jumalani. *\nSinun hyvä Henkesi johdattakoon minua ta|saista maata. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/tuomiosunnuntai-kristuksen-kuninkuuden-sunnuntai-vsk3/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2020/11/Kirkkovuosi_3-vuosikerta_Tuomiosunnuntai.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20241123
DTEND;VALUE=DATE:20241124
DTSTAMP:20260604T175300
CREATED:20201117T100456Z
LAST-MODIFIED:20241119T155251Z
UID:10023-1732320000-1732406399@www.luterilainen.net
SUMMARY:Pyhien muistopäivät: Kleemens Roomalainen
DESCRIPTION:Kleemens Roomalainen on apostolisista isistä ajallisesti ensimmäinen\, sillä hän eli ensimmäisellä ja kenties vielä toisella vuosisadalla. Apostolisiksi isiksi kutsutaan niitä kirkon muinaisia opettajia\, jotka elivät osittain samaan aikaan apostolien kanssa ja todennäköisesti tunsivat heitä henkilökohtaisesti. Tätä Kleemensiä kutsutaan Roomalaiseksi  erotukseksi Kleemens Aleksandrialaisesta. Kleemens oli aikoinaan hyvin tunnettu kirkossa\, sillä hänet mainitaan useissa varhaisissa kirjoituksissa. Hänen nimensä löytyy muun muassa Ireneuksen\, Origeneen\, Tertullianuksen\, Hieronymuksen ja Eusebios Kesarealaisen teoksista. Yleensä tähän on syynä se\, että hän esiintyy Rooman ensimmäisten piispojen luettelossa. Hyvin vähän tiedetään hänen elämästään ja kuolemastaan. Toiset ovat väittäneet häntä entiseksi orjaksi\, toiset taas jalosukuiseksi roomalaiseksi. On myös epäselvää\, kuoliko hän luonnollisen kuoleman vai päätyikö hän lopulta marttyyriksi. \nParhaiten Kleemens tunnetaan kirjeestä\, jonka hän lähetti 90-luvulla Korintin seurakunnalle Rooman seurakunnan nimissä. Hänen nimeään ei kirjeestä tosin löydy\, vaan tieto sen kirjoittajasta tulee kirkollisesta perimätiedosta. Eusebios kertoo tästä kirjeestä Kirkkohistoriassaan näin: ”Kleemensiltä on olemassa yksi tunnustettu kirje\, suuri ja ihmeellinen\, joka on osoitettu Rooman seurakunnalta Korintin seurakunnalle. Tiedämme\, että monissa seurakunnissa ympäri maailmaa sitä on julkisesti luettu sekä muinoin että myös meidän päivinämme.” (Kirja 3\, luku 16.) Kirje tunnetaan lyhyesti Kleemens Roomalaisen kirjeenä. Sitä kutsutaan joskus myös hänen ensimmäiseksi kirjeekseen\, sillä on olemassa varhainen saarna\, joka on varmaankin väärin perustein nimetty Kleemens Roomalaisen toiseksi kirjeeksi. Kleemensin nimissä kiersi jo muinoin useita kirjoituksia\, mutta jo Eusebios piti vain ensimmäistä kirjettä aitona. \nKirje on tosiaankin pitkä ja vaikuttava. Kuten Eusebius todistaa\, sitä pidettiin aikoinaan niin suuressa arvossa\, että sitä luettiin monissa kirkoissa apostolien kirjoitusten rinnalla. Päätyipä se joihinkin Raamattuihinkin eräänlaiseksi liitteeksi! Kirjeen aiheena oli Korintissa syntynä erimielisyys ja hajaannus\, joka oli huipentunut presbyteerien syrjäyttämiseen. Tätä Kleemens pitää erittäin pahana ja Jumalan lapsille vieraana. Koko laaja kirje on täynnä raamatullista opetusta ja rauhaan suostuttelua uskon\, nöyryyden ja katumuksen kautta. Kleemens lainaa runsaasti Raamattua — ilmeisesti ulkomuistista\, sillä hän muutamassa kohdassa muistaa raamatunlauseen lähteen hieman hämärästi: ”Jossain on kirjoitettu…” Hän on myös hyvin hurskas kirjoittaja; useaan otteeseen hän jotakin aihetta käsitellessään yltyy kauniisiin ja syvällisiin ylistysrukouksiin. \nKleemens tarjoaa myös ikkunan alkukirkon opin muotoiluihin esimerkiksi Jeesuksen herruudesta ja paimenviran tärkeydestä. Hänen suurin antinsa lienee kuitenkin hänen kirkas vanhurskauttamisoppinsa: ”Kaikki [patriarkat ja heidän jälkeläisensä] siis saavuttivat kunniaa ja ylistystä\, mutta eivät omasta ansiostaan tai tekojensa varassa tai vanhurskautta harjoittamalla\, vaan Hänen tahdostaan. Emme liioin mekään\, jotka olemme kutsutut Kristuksessa Jeesuksessa\, tule vanhurskaiksi omassa varassamme emmekä viisautemme tai ymmärryksemme tai hurskautemme tai sydämen pyhyydessä tekemiemme tekojen kautta\, vaan uskon kautta\, jonka kautta kaikkivaltias Jumala aikojen alusta asti on kaikki vanhurskauttanut. Hänelle olkoon kunnia iankaikkisesta iankaikkiseen! Amen.” (1. Klem. 32.3-4) \nSaamme kiittää Jumalaa tästä Rooman piispasta\, joka Jumalan sanalla paransi Korintin seurakunnassa syttyneen kapinan ja hajaannuksen. Kristitylle olisi suureksi eduksi kuulla tai lukea Kleemensin kirjettä\, sillä se on täynnä Jumalan sanalle uskollista julistusta kristillisestä elämästä ja uskosta. \nKleemensin kirje löytyy teoksesta Apostoliset Isät.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/pyhien-muistopaivat-kleemens-roomalainen/
CATEGORIES:Pyhien muistopäivät
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2020/11/Kleemens_Roomalainen.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20241117
DTEND;VALUE=DATE:20241118
DTSTAMP:20260604T175300
CREATED:20161202T121923Z
LAST-MODIFIED:20241112T184552Z
UID:4166-1731801600-1731887999@www.luterilainen.net
SUMMARY:Valvomisen sunnuntai
DESCRIPTION:Kirkkovuoden toiseksi viimeisenä sunnuntaina meitä kehotetaan valvomaan. ”Herran Päivä tulee kuin varas yöllä”\, kirjoitti Paavali Thessalonikin seurakunnalle\, ja samaa pätee yhä. Jumalan perheväkeä kehotetaan odottamaan hartaasti ja herkällä mielellä Herran tulemisen päivää. Valvominen on olennaista. Evankeliumitekstistä huomaamme\, että kaikki eivät pysy valveilla eivätkä pääse taivasten valtakuntaan. Mutta jos Herra tulee yllättäen\, kuinka voimme olla varmoja omasta valvomisestamme? Yhä uudestaan huomaamme Roomalaiskirjeen sanat todeksi myös omassa elämässämme: ”kaikki olemme syntiä tehneet ja Jumalan kirkkautta vailla”. Kuinka voimmekaan valvoa ja päästä taivaan valtakuntaan\, kun kaikessa olemme synnin riivaamia?  \nJumalan viesti meille on kuitenkin lohdullinen. Kasteessa hän on ottanut meidät omakseen ja tämä armo on meidän valvomisen perusta. Meistä itsestämme ei kykyä valvomiseen löydy\, vaan kaikki tulee lahjana Herralta. Siksi meidän valvomisemme ei ole niinkään keskittymistä omiin tekoihin\, vaan keskittymistä häneen ja hänen lupauksiinsa ja lahjoihin. Tänäkin pyhänä Messussa saat parhaat eväät oman valvomisesi tueksi ja saat kuulla ja vastaanottaa hänet\, kuka on valvomisemme perusta. \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: 2. Piet. 3:13 Psalmi: Ps. 90:1–6 12–15 Hallelujasäe: Ps. 130:6\n1. lukukappale:  Ps. 94:8–15 2. lukukappale:  1. Tess. 5:2–11 Evankeliumi:  Matt. 24:36–44 \n\n1. lukukappale \nPs. 94:8–15 \nYmmärtäkää\, te kansan järjettömät\, ja te tomppelit – milloin te tulette järkiinne? Joka on korvan istuttanut\, hänkö ei kuulisi? Joka on silmän luonut\, hänkö ei näkisi? Joka kansat kasvattaa\, hänkö ei rankaisisi\, hän\, joka ihmisille opettaa tiedon? Herra tuntee ihmisten ajatukset; sillä he ovat kuin tuulen henkäys. Autuas se mies\, jota sinä\, Herra\, kuritat ja jolle sinä opetat lakisi\, antaaksesi hänelle rauhan pahoilta päiviltä\, kunnes jumalattomalle on kaivettu hauta! Sillä Herra ei hylkää kansaansa eikä perintöosaansa heitä\, vaan oikeus on vielä noudattava vanhurskautta\, ja kaikki oikeamieliset seuraavat sitä. \n  \n2. lukukappale \n1. Tess. 5:2–11 \nItse te varsin hyvin tiedätte\, että Herran päivä tulee niinkuin varas yöllä. Kun he sanovat: “Nyt on rauha\, ei hätää mitään”\, silloin yllättää heidät yhtäkkiä turmio\, niinkuin synnytyskipu raskaan vaimon\, eivätkä he pääse pakoon. Mutta te\, veljet\, ette ole pimeydessä\, niin että se päivä voisi yllättää teidät niinkuin varas; sillä kaikki te olette valkeuden lapsia ja päivän lapsia; me emme ole yön emmekä pimeyden lapsia. Älkäämme siis nukkuko niinkuin muut\, vaan valvokaamme ja olkaamme raittiit. Sillä ne\, jotka nukkuvat\, ne yöllä nukkuvat\, ja jotka juovat itsensä juovuksiin\, ne yöllä juovuksissa ovat. Mutta me\, jotka olemme päivän lapsia\, olkaamme raittiit\, ja olkoon pukunamme uskon ja rakkauden haarniska ja kypärinämme pelastuksen toivo. Sillä ei Jumala ole määrännyt meitä vihaan\, vaan saamaan pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta\, joka on kuollut meidän edestämme\, että me\, valvoimmepa tai nukuimme\, eläisimme yhdessä hänen kanssaan. Sentähden kehoittakaa toisianne ja rakentakaa toinen toistanne\, niinkuin teettekin. \n  \nEvankeliumi \nMatt. 24:36–44 \nJeesus sanoi opetuslapsillensa: \nMutta siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan\, eivät taivasten enkelit\, eikä myöskään Poika\, vaan Isä yksin. Sillä niinkuin oli Nooan päivinä\, niin on Ihmisen Pojan tulemus oleva. Sillä niinkuin ihmiset olivat niinä päivinä ennen vedenpaisumusta: söivät ja joivat\, naivat ja naittivat\, aina siihen päivään asti\, jona Nooa meni arkkiin\, eivätkä tienneet\, ennenkuin vedenpaisumus tuli ja vei heidät kaikki; niin on myös Ihmisen Pojan tulemus oleva. Silloin on kaksi miestä pellolla; toinen korjataan talteen\, ja toinen jätetään. Kaksi naista on jauhamassa käsikivillä; toinen korjataan talteen\, ja toinen jätetään. \nValvokaa siis\, sillä ette tiedä\, minä päivänä teidän Herranne tulee. Mutta se tietäkää: jos perheenisäntä tietäisi\, millä yövartiolla varas tulee\, totta hän valvoisi\, eikä sallisi taloonsa murtauduttavan. Sentähden olkaa tekin valmiit\, sillä sinä hetkenä\, jona ette luule\, Ihmisen Poika tulee. \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala! Auta\, ettemme nukkuisi synnissä vaan että valvoisimme ja rukoilisimme aina ja pääsisimme viimein iankaikkiseen kunniaan. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta.\n2. Herra Jeesus Kristus! Me kiitämme sinua siitä\, että olet luvannut palata tänne kirkkaudessa pelastamaan seurakuntasi lopullisesti ja tekemään sen osalliseksi voimastasi ja kirkkaudestasi taivaallisissa häissäsi. Me rukoilemme sinua: anna armostasi meille Pyhän Henkesi lahja\, niin että me uskollisesti ja valvoen odottaisimme sinun tuloasi\, antaisimme lamppumme palaa ja astiamme olla täynnä öljyä ja olisimme valmiita ottamaan sinut vastaan. Kuule meitä sinä\, joka yhdessä Isän ja Pyhän Hengen kanssa hallitset yhdessä jumaluudessa iankaikkisesta iankaikkiseen. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\n2. Piet. 3:13\nMe odotamme uusia taivaita ja |uutta maata\, *\njoissa vanhurs|kaus asuu. \nPsalmi:\nPs. 90:1–6 12–15\nHerra\, sinä olet meidän turvamme |polvesta polveen. *\nEnnenkuin vuoret syntyivät ja sinä loit maan ja maanpiirin\, iankaikkisesta iankaikkiseen olet |sinä\, Jumala. \nSinä palautat ihmiset takaisin |tomuun ja sanot: *\n”Palatkaa jälleen\, te ih|misten lapset”. \nSillä tuhat vuotta on sinun silmissäsi niinkuin eilinen päivä\, joka |meni ohitse\, *\nja niinkuin öinen var|tiohetki. \nSinä huuhdot heidät pois; he |ovat kuin uni\, *\novat kuin ruoho\, joka aa|mulla kukoistaa: \naamulla se |kasvaa ja kukoistaa\, *\nmutta illalla se leika|taan ja kuivettuu. \nSillä me hukumme sinun |vihasi voimasta\, *\nja me häviämme pois sinun kiivastuk|sesi voimasta. \nKuka ajattelee sinun vihasi |ankaruutta\, *\nsinun kiivauttasi\, niin että hän si|nua pelkäisi? \nOpeta meitä laskemaan |päivämme oikein\, *\nettä me saisimme |viisaan sydämen. \nHerra\, palaja jälleen. |Voi\, kuinka kauan? *\nArmahda pal|velijoitasi. \nRavitse aamulla meitä |armollasi\, *\nsuo meille iloa ja riemua kaikkina |päivinämme. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/valvomisen-sunnuntai-vsk3/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2024/11/Kirkkovuosi_3-vuosikerta_Valvomisen_sunnuntai.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20241110
DTEND;VALUE=DATE:20241111
DTSTAMP:20260604T175300
CREATED:20161202T121923Z
LAST-MODIFIED:20241104T134813Z
UID:4165-1731196800-1731283199@www.luterilainen.net
SUMMARY:25. sunnuntai helluntaista
DESCRIPTION:Tämän sunnuntain tekstien äärellä pääsemme iloitsemaan ja kiittämään Jumalaa hänen suuren suunnitelmansa huipennuksesta\, taivaasta ja kuolemanjälkeisestä elämästä. Itse teksteissä Saarnaaja muistuttaa meitä Jumalan huomioimisesta jo ennen iankaikkisuutta\, Paavali kirjoittaa Timoteukselle omasta pian koittavasta iankaikkisuudesta ja sen odotuksesta ja Jeesus vastaa saddukeuksien kysymykseen ylösnousemuksesta. Kaikkien tekstien ytimessä on ajatus kuoleman jälkeisyydestä. Elämän katoavaisuuden rinnalle tuodaan ikuinen elämä. \nMonesti arkisessa vaelluksessamme on vaikea muistaa elämämme päätepistettä. Elämme helposti tätä maailman aikaa varten ja huolehdimme paljon huomispäivän murheista. Pyrimme saamaan itsellemme hyvän elämän maan päällä\, josta voimme taivaaseen mentäessä vain parantaa. Vaikka hyvässä toimeentulossa ja helpossa maallisessa elämässä ei ole itsessään välttämättä mitään pahaa\, meidän tulee muistaa\, ettei meidän toivomme ole sidoksissa tähän elämään vaan vasta tulevaan. Siksi voimme iloisin mielin lähteä palvelemaan Jumalaa arjessamme ja antaa omastamme. Uhrata itsestämme ja hyvinvoinnistamme Jumalan valtakunnan hyväksi. Olkoon vaelluksemme esikuvana Paavali\, joka elämänsä huvetessa kirjoittaa Timoteukselle riemuisan tilinpäätökseen tehtävästään maan päällä. \n  \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 49:16 Psalmi: Ps. 126 Hallelujasäe: Job 19:25\n1. lukukappale:  Saarn. 12: (1-5) 6-7 2. lukukappale:  2. Tim. 4:6-8 Evankeliumi:  Luuk. 20:27-40 \n\n1. lukukappale \nSaarn. 12:(1–5) 6–7 \nJa muista Luojaasi nuoruudessasi\, (ennenkuin pahat päivät tulevat ja joutuvat ne vuodet\, joista olet sanova: “Nämä eivät minua miellytä”; ennenkuin pimenee aurinko\, päivänvalo\, kuu ja tähdet\, ja pilvet palajavat sateen jälkeenkin – jolloin huoneen vartijat vapisevat ja voiman miehet käyvät koukkuisiksi ja jauhajanaiset ovat joutilaina\, kun ovat menneet vähiin\, ja akkunoista-kurkistelijat jäävät pimeään\, ja kadulle vievät ovet sulkeutuvat ja myllyn ääni heikkenee ja noustaan linnun lauluun ja kaikki laulun tyttäret hiljentyvät; myös peljätään mäkiä\, ja tiellä on kauhuja\, ja mantelipuu kukkii\, ja heinäsirkka kulkee kankeasti\, ja kapriisinnuppu on tehoton; sillä ihminen menee iankaikkiseen majaansa\, ja valittajat kiertelevät kaduilla) ennenkuin hopealanka katkeaa ja kultamalja särkyy ja vesiastia rikkoutuu lähteellä ja ammennuspyörä särkyneenä putoaa kaivoon. Ja tomu palajaa maahan\, niinkuin on ollutkin\, ja henki palajaa Jumalan tykö\, joka sen on antanutkin. \n  \n2. lukukappale \n2. Tim. 4:6–8 \nSillä minut jo uhrataan\, ja minun lähtöni aika on jo tullut. Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut\, juoksun päättänyt\, uskon säilyttänyt. Tästedes on minulle talletettuna vanhurskauden seppele\, jonka Herra\, vanhurskas tuomari\, on antava minulle sinä päivänä\, eikä ainoastaan minulle\, vaan myös kaikille\, jotka hänen ilmestymistään rakastavat. \n  \nEvankeliumi \nLuuk. 20:27–40 \nNiin astui esiin muutamia saddukeuksia\, jotka väittävät\, ettei ylösnousemusta ole\, ja he kysyivät Jeesukselta sanoen: “Opettaja\, Mooses on säätänyt meille: ‘Jos joltakin kuolee veli\, jolla on vaimo\, mutta ei ole lapsia\, niin ottakoon hän veljensä vaimon ja herättäköön siemenen veljelleen’. Nyt oli seitsemän veljestä. Ensimmäinen otti vaimon ja kuoli lapsetonna. Niin toinen otti sen vaimon\, ja sitten kolmas\, ja samoin kaikki seitsemän; ja he kuolivat jättämättä lapsia. Viimeiseksi vaimokin kuoli. Kenelle heistä siis tämä vaimo ylösnousemuksessa joutuu vaimoksi? Sillä kaikkien seitsemän vaimona hän oli ollut.” \nNiin Jeesus sanoi heille: “Tämän maailmanajan lapset naivat ja menevät miehelle. Mutta ne\, jotka on arvollisiksi nähty pääsemään toiseen maailmaan ja ylösnousemukseen kuolleista\, eivät nai eivätkä mene miehelle. Sillä he eivät enää voi kuolla\, kun ovat enkelien kaltaisia; ja he ovat Jumalan lapsia\, koska ovat ylösnousemuksen lapsia. Mutta että kuolleet nousevat ylös\, sen Mooseskin on osoittanut kertomuksessa orjantappurapensaasta\, kun hän sanoo Herraa Aabrahamin Jumalaksi ja Iisakin Jumalaksi ja Jaakobin Jumalaksi. Mutta hän ei ole kuolleitten Jumala\, vaan elävien; sillä kaikki hänelle elävät.” \nNiin muutamat kirjanoppineista vastasivat ja sanoivat: “Opettaja\, oikein sinä sanoit”. Ja he eivät enää rohjenneet kysyä häneltä mitään. \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias\, iankaikkinen Jumala! Ole laupias meille vaivaisille syntisille\, niin että me\, jotka emme tosin ole ansainneet muuta kuin rangaistuksen\, saisimme sinun armosi. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Kaikkivaltias Jumala\, joka Poikasi kautta olet luvannut meille syntien anteeksiantamuksen ja pelastuksen iankaikkisesta kuolemasta! Me rukoilemme sinua: tue meitä Pyhällä Hengelläsi\, että meissä joka päivä vahvistuisi luottamus sinun armoosi. Pidä meissä vahvana toivo siitä\, ettemme kuole vaan nukumme suloista unta siihen asti\, että sinun Poikasi Jeesus Kristus herättää meidät viimeisenä päivänä iankaikkiseen elämään. Sinun rakkaan Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. (1. vsk.) \n3. Rakas Herra Jeesus Kristus! Me kiitämme sinua siitä\, ettet aja pois sitä\, joka tulee sinun luoksesi. Tähän sanaasi luottaen me käännymme sinun puoleesi ja pyydämme: täytä Isäsi tahto meitä kohtaan ja pidä meidät johdatuksessasi. Anna meille uskossa sinuun iankaikkinen elämä\, että me voittaisimme sinun kauttasi kuoleman. Herätä meidät viimeisenä päivänä iankaikkiseen autuuteen. Kuule meitä\, laupias Herra Jeesus. (2. vsk.) \n4. Taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua siitä\, että olet valmistanut sinua rakastaville sellaista\, mitä silmä ei ole nähnyt\, mitä korva ei ole kuullut ja mitä ei ole ihmisen sydämeen noussut. Me rukoilemme sinua: varjele meitä\, ettemme kiinnittäisi sydäntämme tämän maailman turhuuteen vaan etsisimme sitä\, mikä on ylhäällä. Tee meidät arvollisiksi nousemaan kuolleista ja pääsemään tulevaan maailmaan. Anna meille lisää uskoa\, anna voimasi tulla täydelliseksi heikkoudessamme ja herätä meidät kerran iankaikkiseen elämään. Sinun rakkaan Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. (3.vsk.) \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 49:16\nMutta minun sieluni Jumala lunastaa |tuonelan vallasta\, *\nsillä hän ottaa |minut huomaansa. \nPsalmi:\nPs. 126\nKun Herra käänsi |Siionin kohtalon\, *\nniin me olimme kuin unta |näkeväiset. \nSilloin oli meidän suumme naurua täynnä\, ja kielemme |riemua täynnä; *\nsilloin sanottiin pakanain keskuudessa: ”Herra on tehnyt suuria |heitä kohtaan”. \nNiin\, Herra on tehnyt suuria |meitä kohtaan; *\nsiitä me |iloitsemme. \nHerra\, käännä meidän |kohtalomme\, *\nniinkuin sadepurot E|telämaassa. \nJotka |kyynelin kylvävät\, *\nne rie|muiten leikkaavat. \nHe menevät itkien\, kun kylvö|siemenen vievät; *\nhe palajavat riemuiten\, kun lyh|teensä tuovat. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/25-sunnuntai-helluntaista-vsk3/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2024/11/Kirkkovuosi_3-vuosikerta_25_su_Helluntaista.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20241103
DTEND;VALUE=DATE:20241104
DTSTAMP:20260604T175300
CREATED:20161202T121921Z
LAST-MODIFIED:20241031T000746Z
UID:4164-1730592000-1730678399@www.luterilainen.net
SUMMARY:24. sunnuntai helluntaista
DESCRIPTION:Kristitty voi olla vaikka pyöveli\, kunhan tekee työnsä hyvin. Näin kerrotaan Lutherin sanoneen kristityn suhteesta maalliseen valtaan. Daniel oli Jumalan mies. Hän eli rukouksessa ja oli uskollinen Herralle\, vaikka hän joutuikin palvelemaan jumalatonta kuningasta\, joka oli vastuussa Israelin kansan pitämisestä pakkosiirtolaisuudessa. Kuningas tahtoi selvityksen unestaan\, mutta hänen omat pappinsa ja selittäjänsä eivät pystyneet selittämään unta. Kuningas nimittäin vaati\, että selittäjä pystyisi toistamaan unen itse. Näin kuningas halusi varmistua siitä\, että selitys on oikea ja tulee jumalilta. Epäjumalan palvelijoilta tämä ei onnistunut\, ja niinpä kutsuttiin apuun tosi Jumalan palvelija: Daniel. Kun Daniel selittää unen\, hän nousee kuninkaan suosioon ja saa osakseen paljon vastuuta ja arvosta. Monet myös vastustavat Danielia ja yrittävät saada häntä viralta\, mutta lopulta kaikki vastoinkäymisen kääntyvät hurskaan voitoksi. Vaikka Daniel joutui palvelemaan jumalatonta kuningasta ja Jumalan lakia vastustavaa yhteiskuntaa\, on Daniel esimerkillinen työssään mutta myös tinkimätön suhteessaan Jumalaan. Kun valtakunta vaatii järjestystä ja johtamista\, tekee Daniel oman osansa yhteiskunnan hyväksi. Toisaalta Daniel ei pelkää rangaistusta eikä hylkää Jumalaa vaikka kuningas houkutellaan säätämään jumalaton laki. Daniel noudattaakin sitä periaatetta\, jota apostolitkin Uudessa testamentissa opettavat: ennemmin on toteltava Jumalaa kuin ihmistä. \nSamaan aikaan kun yritämme elää yhteydessä Jumalaan\, on meidän  vielä tässä ajassa elettävä myös yhteydessä toisiin ihmisiin ja ympäröivään yhteiskuntaan. Seurakunnan ei tule lannistua siitä\, että nykypäivänä ei enää sallita Jumalan sanaa päiväkodeissa ja kouluissa\, joissa vielä joitakin vuosia sitten sai pitää Jumalan sanaa esillä. Silti palvelemme yhteiskuntaa\, ja maksamme veromme\, vaikka varoja ei aina käytettäisikään meille mieluisella tavalla.  Meidän täytyy luottaa siihen\, että niin kauan kun meillä on mahdollisuus todelliseen jumalanpalvelukseen\, on hallitusvalta meidän puolellamme. Jos meitä sen sijaan estetään palvelemasta Jumalaa\, on meillä luja luottamus siihen\, että Jumala pitää meistä huolen ja on meidän puolellamme. Historia osoittaa\, että mitä suurempia ongelmia ja vainoa Jumalan seurakunta kohtaa\, sitä enemmän se kasvaa ja vahvistuu. Esimerkiksi Kiinassa kristittyjen määrä kasvaa nopeasti\, vaikka siellä heidän elämästään on tehty vaikeaa jo pitkään. Hekin maksavat veronsa samalla pyrkien elämään Jumalan yhteydessä hiljaisuudessa ja nöyryydessä\, vaikka heidän elämänsä on vaikeaa sorron ja painostuksen vuoksi. \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Jer. 29:11 Psalmi: Ps. 75:2–8 10–11 Hallelujasäe: Ps. 147:13\n1. lukukappale:  Dan. 2:31–41 44 2. lukukappale:  Room. 13:1–7 Evankeliumi:  Matt. 17:24–27 \n\n1. lukukappale \nDan. 2:31–41\,44 \nDaniel sanoi kuningas Nebukadnessarille: \nSinä näit\, kuningas\, katso\, oli iso kuvapatsas. Se kuvapatsas oli suuri\, ja sen kirkkaus oli ylenpalttinen. Se seisoi sinun edessäsi\, ja se oli hirvittävä nähdä. Kuvan pää oli parasta kultaa\, sen rinta ja käsivarret hopeata\, sen vatsa ja lanteet vaskea. Sen sääret olivat rautaa\, sen jalat osaksi rautaa\, osaksi savea. Sinun sitä katsellessasi irtautui kivilohkare – ei ihmiskäden voimasta – ja iski kuvapatsasta jalkoihin\, jotka olivat rautaa ja savea\, ja murskasi ne. Silloin musertuivat yhdellä haavaa rauta\, savi\, vaski\, hopea ja kulta\, ja niiden kävi kuin akanain kesäisillä puimatantereilla: tuuli vei ne\, eikä niistä löydetty jälkeäkään. Mutta kivestä\, joka oli kuvapatsaan murskannut\, tuli suuri vuori\, ja se täytti koko maan. Tämä oli se uni\, ja nyt sanomme kuninkaalle sen selityksen. \nSinä\, kuningas\, olet kuningasten kuningas\, jolle taivaan Jumala on antanut vallan\, voiman\, väkevyyden ja kunnian ja jonka käteen hän on antanut ihmiset\, missä ikinä heitä asuu\, ja kedon eläimet ja taivaan linnut\, asettaen sinut kaikkien niiden valtiaaksi: sinä olet se kultainen pää. Mutta sinun jälkeesi nousee toinen valtakunta\, joka on halvempi kuin sinun; ja sitten kolmas valtakunta\, joka on vaskea ja joka hallitsee kaikkea maata. Ja neljäs valtakunta on tuleva\, luja kuin rauta; niinkuin rauta musertaa ja särkee kaiken\, niinkuin rauta murskaa\, niin se on musertava ja murskaava ne kaikki. \nJa että sinä näit jalkain ja varvasten olevan osittain savenvalajan savea\, osittain rautaa\, se merkitsee\, että se on oleva hajanainen valtakunta; kuitenkin on siinä oleva raudan lujuutta\, niinkuin sinä näit rautaa olevan saven seassa.  \nMutta niiden kuningasten päivinä on taivaan Jumala pystyttävä valtakunnan\, joka on kukistumaton iankaikkisesti ja jonka valtaa ei toiselle kansalle anneta. Se on musertava kaikki ne muut valtakunnat ja tekevä niistä lopun\, mutta se itse on pysyvä iankaikkisesti. \n  \n2. lukukappale \nRoom. 13:1–7 \nJokainen olkoon alamainen sille esivallalle\, jonka vallan alla hän on. Sillä ei ole esivaltaa muutoin kuin Jumalalta; ne\, jotka ovat\, ovat Jumalan asettamat. Sentähden\, joka asettuu esivaltaa vastaan\, se nousee Jumalan säätämystä vastaan; mutta jotka nousevat vastaan\, tuottavat itsellensä tuomion. Sillä hallitusmiehet eivät ole niiden pelkona\, jotka tekevät hyvää\, vaan niiden\, jotka tekevät pahaa. Jos siis tahdot olla esivaltaa pelkäämättä\, niin tee sitä\, mikä hyvää on\, ja sinä saat siltä kiitoksen; sillä se on Jumalan palvelija\, sinulle hyväksi. Mutta jos pahaa teet\, niin pelkää; sillä se ei miekkaa turhaan kanna\, koska se on Jumalan palvelija\, kostaja sen rankaisemiseksi\, joka pahaa tekee. Siksi tulee olla alamainen\, ei ainoastaan rangaistuksen tähden\, vaan myös omantunnon tähden. Sentähdenhän te verojakin maksatte. Sillä he ovat Jumalan palvelusmiehiä\, ahkeroiden virassansa juuri sitä varten. Antakaa kaikille\, mitä annettava on: kenelle vero\, sille vero\, kenelle tulli\, sille tulli\, kenelle pelko\, sille pelko\, kenelle kunnia\, sille kunnia. \n  \nEvankeliumi \nMatt. 17:24–27 \nJa kun he saapuivat Kapernaumiin\, tulivat temppeliveron kantajat Pietarin luo ja sanoivat: “Eikö teidän opettajanne maksa temppeliveroa?” Hän sanoi: “Maksaa”. Ja kun hän tuli huoneeseen\, kysyi Jeesus häneltä ensi sanaksi: “Mitä arvelet\, Simon? Keiltä maan kuninkaat ottavat tullia tai veroa? Lapsiltaanko vai vierailta?” Ja kun hän vastasi: “Vierailta”\, sanoi Jeesus hänelle: “Lapset ovat siis vapaat. Mutta ettemme heitä loukkaisi\, niin mene ja heitä onki järveen. Ota sitten ensiksi saamasi kala\, ja kun avaat sen suun\, löydät hopearahan. Ota se ja anna heille minun puolestani ja omasta puolestasi.” \n  \nRukoukset\n1. Hyvä Jumala! Anna anteeksi kansasi rikokset\, joita se on heikkoudessaan tehnyt. Anna meidän päästä niistä vapaiksi sinun hyvyytesi tähden. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Kaikkivaltias Jumala! Siunaa kaikkea esivaltaa ja anna armosi\, että se sinun palvelijanasi rakastaisi oikeutta ja vanhurskautta ja käyttäisi sinun lakiasi ihmisten keskuudessa. Varjele meitä riidasta ja eripuraisuudesta. Anna armosi\, että rakastaisimme ja noudattaisimme sitä\, mikä on totta ja oikeaa. Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n3. Herra\, meidän Jumalamme\, joka yksin olet todellinen hallitsija ja herrojen Herra! Suo meidän\, joiden on tässä maailmassa palveltava monia herroja\, pitää vankkumatta kiinni siitä vapaudesta\, joka meillä sinun lapsinasi on. Ovathan kaikki maalliset herrat sinun orjiasi\, ja sinun edessäsi heidän on kerran tehtävä tili. Siksi sinä vapautat omantuntomme heidän ikeestään ja asetat sanasi kaikkein korkeimmaksi koetinkiveksi. Tästä me kiitämme sinua\, joka elät ja hallitset yhdessä pyhän Poikasi ja Pyhän Henkesi kanssa aina ja iankaikkisesti. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nJer. 29:11\nSillä minä tunnen ajatukseni\, jotka minulla on teitä kohtaan\, sanoo Herra: rauhan eikä turmion |ajatukset; *\nminä annan teille tulevaisuu|den ja toivon. \nPsalmi:\nPs. 75\nMe kiitämme sinua\, Jumala\, me |kiitämme sinua; *\nlähellä on sinun nimesi\, sinun ihmei|täsi kerrotaan. \n”Vaikka minä valit|senkin ajan\, *\nminä tuo|mitsen oikein. \nVaikka maa kaikkine asukkaineen |menehtyy pelkoon\, *\npidän minä pystys|sä sen patsaat.” \n”Ylvästelijöille minä sanon: älkää |ylvästelkö\, *\nja jumalattomille: älkää sar|vea nostako. \nÄlkää nostako sarveanne |korkealle\, *\nälkää puhuko niskoitellen\, |julkeasti.” \nEi tule apua idäs|tä\, ei lännestä\, *\nei vuorisesta |erämaasta\, \nvaan Jumala on se\, |joka tuomitsee: *\nyhden hän alentaa\, |toisen ylentää. \nSillä Herran kädessä on malja\, joka vaahtoaa täynnänsä höystettyä viiniä\, ja |siitä hän kaataa; *\nkaikkien maan jumalattomien täytyy se juoda\, särpiä pohja|sakkaa myöten. \nMutta minä |julistan iäti\, *\nveisaan kiitosta Jaakobin |Jumalalle. \nJa kaikki jumalattomien sarvet |minä katkaisen; *\nkorkealle kohoavat van|hurskaan sarvet. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/24-sunnuntai-helluntaista-vsk3/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2024/10/Kirkkovuosi_3-vuosikerta_24_su_Helluntaista.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20241102
DTEND;VALUE=DATE:20241103
DTSTAMP:20260604T175300
CREATED:20161202T121920Z
LAST-MODIFIED:20241031T000613Z
UID:4163-1730505600-1730591999@www.luterilainen.net
SUMMARY:Pyhäinpäivä
DESCRIPTION:Suomessa luterilaiset viettävät pyhäinpäivää lauantaina\, joka osuu 31.10.–6.11 väliselle ajalle. Nykyinen pyhäinpäivä\, vanhalta nimeltään pyhäinmiestenpäivä\, on itse asiassa yhdistelmä kahdesta keskiaikaisesta kristillisestä juhlapyhästä. Silloin vietettiin 1.11. kaikkien pyhien päivää ja 2.11. kaikkien uskovien vainajien muistopäivää. Pyhäinpäivä on näin kristittyjen pyhimysten\, marttyyrien ja vainajien muistopäivä. Luterilaisille päivä on merkittävä myös sen tähden\, että uskonpuhdistaja Martti Lutherin teesit näkivät päivänvalon kaikkien pyhien päivän aattona. \nMikä on pyhäinpäivä sanoma ja sisältö? Pyhän perinteinen evankeliumiteksti on Matt. 5:1–12\, jossa evankelista on tallettanut meille Jeesuksen ns. autuaaksijulistukset. Tässä tekstissä Herra puhuu niistä\, jotka ovat autuaita. Usein kristillisessä kielenkäytössä ”autuas” selitetään ”onnelliseksi” tai ”onniteltavaksi”. Tämä on kuitenkin hieman laimea ilmaus. Autuas voi merkitä myös ”siunattu”\, Jumalan siunaama. Jeesuksen autuaaksijulistukset sijoittuvat vuorisaarnan alkuun. On hyvä kiinnittää huomioita siihen\, kenelle Jeesus tässä puhuu; Hän puhuu opetuslapsilleen eli Jumalan lapsille. Jeesus sanoi heille: ”Autuaita olette te…” (Matt. 5:11). Kaikki edeltävät autuaaksijulistukset voidaan koota tähän: Jeesuksen omat ovat autuaita\, taivaallisen Isän siunaamia. He ovat Jumalan lapsia\, perivät Jumalan valtakunnan ja saavat nähdä Jumalan. \nJohanneksen ilmestyksessä puhutaan myös monta kertaa ”autuaista”. Heti kirjan alussa (1:3) sanotaan: ”Autuas se\, joka lukee\, ja autuaat ne\, jotka kuulevat tämän profetian sanat ja ottavat vaarin siitä\, mitä siihen kirjoitettu on; sillä aika on lähellä!” Tässä on kyse seurakunnan keskellä luetusta ja saarnatusta Jumalan Sanasta\, jonka kuulevat ja uskossa säilyttävät ovat autuaita. Myös Ilm. 14:13: ”Autuaat ovat ne kuolleet\, jotka Herrassa kuolevat tästedes”\, kertoo uskosta Herraan Jeesukseen autuuden perustana (ks. myös 20:7). Ilm. 16:15 puhuu siitä\, kuinka autuas on se\, joka säilyttää kasteessa saamansa uskon (myös 22:14) ja vielä 19:9 puhuu autuaista\, jotka on kutsuttu Karitsan hääaterialle. Edelleen 22:7 muistutetaan siitä\, kuinka Raamatun sanan uskominen\, vastaanottaminen ja säilyttäminen tuo autuuden ihmiselle. \nNäin Uuden testamentin viimeisen kirjan puhe autuaista vahvistaa sen\, mitä Uuden testamentin ensimmäinen kirja jo todistaa: Kristukseen uskova on autuas sekä eläessä että kuollessa. Jokainen joka panee toivonsa ja turvansa Kristukseen Jeesuksen tämän elämän aikana on autuas ja saa nähdä Jumalan kaikkien pyhien kanssa. Kaste Isän\, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen\, usko Raamatun ilmoittaan Kolmiyhteiseen Jumalaan ja osallisuus Herran ehtoollisesta on varmuutena ja takeena autuudesta\, jonka Jeesus on omilleen luvannut. \n  \n\nKynttilöitä:  4 Liturginen väri:  punainen tai varsinkin iltajumalanpalveluksessa valkoinen.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ilm. 22:4 Psalmi: Ps. 89:6–8 16–19 Hallelujasäe: Matt. 5:12\n1. lukukappale:  Jes. 65:23–25 2. lukukappale:  Ilm. 22:1–5 Evankeliumi:  Matt. 5:1–12 Vaihtoehtoisia saarnatekstejä 1. Kor. 15:51–57 Hepr. 11:13–16 \n\n1. lukukappale \nJes. 65:23–25 \nHe eivät tee työtä turhaan eivätkä lapsia synnytä äkkikuoleman omiksi\, sillä he ovat Herran siunattujen siemen\, ja heidän vesansa ovat heidän tykönänsä. Ennenkuin he huutavat\, minä vastaan\, heidän vielä puhuessaan minä kuulen. Susi ja lammas käyvät yhdessä laitumella\, ja leijona syö rehua niinkuin raavas\, ja käärmeen ruokana on maan tomu; ei missään minun pyhällä vuorellani tehdä pahaa eikä vahinkoa\, sanoo Herra. \n  \n2. lukukappale \nIlm. 22:1–5 \nJa hän näytti minulle elämän veden virran\, joka kirkkaana kuin kristalli juoksi Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta. Keskellä sen katua ja virran molemmilla puolilla oli elämän puu\, joka kantoi kahdettoista hedelmät\, antaen joka kuukausi hedelmänsä\, ja puun lehdet ovat kansojen tervehtymiseksi. Eikä mitään kirousta ole enää oleva. Ja Jumalan ja Karitsan valtaistuin on siellä oleva\, ja hänen palvelijansa palvelevat häntä ja näkevät hänen kasvonsa\, ja hänen nimensä on heidän otsissansa. Eikä yötä ole enää oleva\, eivätkä he tarvitse lampun valoa eikä auringon valoa\, sillä Herra Jumala on valaiseva heitä\, ja he hallitsevat aina ja iankaikkisesti. \n  \nEvankeliumi \nMatt. 5: 1–12 \nKun Jeesus näki kansanjoukot\, nousi hän vuorelle; ja kun hän oli istuutunut\, tulivat hänen opetuslapsensa hänen tykönsä. Niin hän avasi suunsa ja opetti heitä ja sanoi: \n“Autuaita ovat hengellisesti köyhät\, sillä heidän on taivasten valtakunta. Autuaita ovat murheelliset\, sillä he saavat lohdutuksen. Autuaita ovat hiljaiset\, sillä he saavat maan periä. Autuaita ovat ne\, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta\, sillä heidät ravitaan. Autuaita ovat laupiaat\, sillä he saavat laupeuden. Autuaita ovat puhdassydämiset\, sillä he saavat nähdä Jumalan. Autuaita ovat rauhantekijät\, sillä heidät pitää Jumalan lapsiksi kutsuttaman. Autuaita ovat ne\, joita vanhurskauden tähden vainotaan\, sillä heidän on taivasten valtakunta. \nAutuaita olette te\, kun ihmiset minun tähteni teitä solvaavat ja vainoavat ja valhetellen puhuvat teistä kaikkinaista pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa\, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. Sillä samoin he vainosivat profeettoja\, jotka olivat ennen teitä.  \n  \nVaihtoehtoisia saarnatekstejä \n1. Kor. 15:51–57 \nKatso\, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku\, mutta kaikki me muutumme\, yhtäkkiä\, silmänräpäyksessä\, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi\, ja kuolleet nousevat katoamattomina\, ja me muutumme. Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen\, ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen. Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen\, silloin toteutuu se sana\, joka on kirjoitettu: \n“Kuolema on nielty ja voitto saatu”. “Kuolema\, missä on sinun voittosi? Kuolema\, missä on sinun otasi?” \nMutta kuoleman ota on synti\, ja synnin voima on laki. Mutta kiitos olkoon Jumalan\, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta! \nTai: \nHepr. 11:13–16 \nUskossa nämä kaikki kuolivat eivätkä luvattua saavuttaneet\, vaan kaukaa he olivat sen nähneet ja sitä tervehtineet ja tunnustaneet olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä. Sillä jotka näin puhuvat\, ilmaisevat etsivänsä isänmaata. Ja jos he olisivat tarkoittaneet sitä maata\, josta olivat lähteneet\, niin olisihan heillä ollut tilaisuus palata takaisin; mutta nyt he pyrkivät parempaan\, se on taivaalliseen. Sentähden Jumala ei heitä häpeä\, vaan sallii kutsua itseään heidän Jumalaksensa; sillä hän on valmistanut heille kaupungin. \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias Jumala! Anna pyhiesi esikuvan kehottaa meitä jumaliseen elämään\, jotta me\, jotka vietämme heidän muistoaan\, seuraisimme heitä uskossa ja hyvissä teoissa. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Herra Jumala\, taivaallinen Isä\, joka olet ainoan Poikasi Jeesuksen Kristuksen kautta armollisesti ilmoittanut meille autuuden tien! Me rukoilemme sinua: valaise sydämemme Pyhällä Hengelläsi\, niin että vaeltaisimme tätä tietä uskollisesti\, kestäisimme kärsivällisesti maailman vainon ja saisimme viimein armopalkan sinun luonasi taivaissa. Laupias ja armollinen Isä\, suo meille tämä kaikki sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta\, joka elää ja hallitsee sinun ja Pyhän Hengen kanssa iankaikkisesti. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nIlm. 22:4\nHe näkevät hänen |kasvonsa\, *\nja hänen nimensä on heidän |otsissansa. \nPsalmi:\nPs. 89:6–8 16–19\nJa taivaat ylistävät sinun ihmeitäsi\, |Herra\, *\nja pyhäin seurakunta sinun |uskollisuuttasi. \nSillä kuka pilvissä on Herran |vertainen\, *\nkuka Jumalan poikain joukossa on |niinkuin Herra? \nHän on Jumala\, ylen hirmuinen pyhien kokouk|sessa\, *\npeljättävämpi kaikkia\, jotka hänen ympä|rillänsä ovat. \nHerra\, Jumala Sebaot\, kuka on voimassa sinun vertaisesi\, |Herra? *\nJa sinun uskollisuutesi ympä|röitsee sinua. \nSinä hallitset meren |raivon; *\nkun sen aallot kohoavat\, |sinä ne asetat. \nSinä ruhjoit Rahabin kuin sodassa |kaatuneen; *\nväkevällä käsivarrellasi sinä ajoit viholli|sesi hajalle. \nSinun ovat taivaat\, sinun |on myös maa; *\nmaanpiirin täysinensä sinä olet |perustanut. \nSinä loit pohjoisen ja |etelän; *\nsinun nimestäsi riemuitsevat |Taabor ja Hermon. \nSinulla on käsivarsi voimaa |täynnä\, *\nväkevä on sinun kätesi\, korotettu sinun |oikea kätesi. \nVanhurskaus ja oikeus on sinun valtaistuimesi |perustus\,*\narmo ja totuus käy sinun kasvo|jesi edellä. \nAutuas se kansa\, joka tuntee juhla|riemun\, *\nne\, jotka vaeltavat sinun kasvojesi valkeu|dessa\, Herra! \nHe riemuitsevat sinun nimestäsi kaikkina päivi|nänsä\, *\nja sinun vanhurskautesi voimasta heidät |korotetaan. \nSillä sinä olet heidän väkevyytensä\, heidän kaunis|tuksensa\, *\nja sinä armossasi kohotat |meidän sarvemme. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/pyhainpaiva-vsk3/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20241027
DTEND;VALUE=DATE:20241028
DTSTAMP:20260604T175300
CREATED:20161202T121920Z
LAST-MODIFIED:20241022T152228Z
UID:4162-1729987200-1730073599@www.luterilainen.net
SUMMARY:23. sunnuntai helluntaista
DESCRIPTION:Profeetta Jesaja kuvaa tekstikatkelmassa juutalaisen kansan onnellista tilannetta: Israel tuntee Jumalan tahdon. Vaikka Israel onkin astumassa harhaan Herransa teiltä\, tietää se mitä Jumala siltä odottaa\, mihin suuntaan sen pitäisi kulkea. On helpompaa palata oikealle tielle harhateiltä jos huomaa eksyneensä\, on helpompaa tehdä parannusta jos huomaa eläneensä väärin. Israel tunsi Jumalan lain ja asetukset\, mutta armo oli vielä kuin verhon takana. Israel oli saanut lupauksen messiaasta ja lunastuksesta\, mutta se silti riemuitsi siitä\, että se oli saanut oppia tuntemaan Herransa lain joka ohjasi sitä. Todellisuus ei ollut onnea ja autuutta\, vaan tuskaa ja murhetta kansan syntisyydestä. Vaikka tulevaisuus toisi maailmalle vielä suuremman lahjan\, uusi Israel\, pyhä kristillinen kirkko sai oppia tuntemaan Jumalan lain sijaan itse Jumalan Pojan. \nKun Jesaja saarnaa juutalaiselle kansalle\, ei armo kuitenkaan ole kadoksissa eikä hukassa. Armo on sitä\, että Jumala ei hylkää kutsumaansa kansaa\, eikä Hän hylkää luotujaan. Kun Herra on käyttänyt meidän muovaamiseemme aikaa ja vaivaa\, ei kai Hän voisi heittää meitä pois? Jumala kouluttaa kansaansa näyttämällä sille mitä on elämä ilman taivaallista puolustajaa\, ja kuinka ihanaa onkaan saada katsella Jumalan tahtoa\, kuinka ihanaa onkaan tietää mitä Jumala meiltä odottaa. Kun näemme syntisyytemme ja puutteemme\, näemme kuinka puhdas ja pyhä meidän Jumalamme on\, ja kuinka armollista onkaan saada elää Hänen lähellään. \nUuden testamentin lukukappale opettaa meille selkeästi mitä kristillinen elämä on. Se on elämää Jumalan lahjassa. Herra lahjoittaa meille pelastuksen\, mutta myös toimii meidän kauttamme. Jumala ei tahtonut levittää evankeliumiaan enkeleiden\, vaan puutteellisten ihmisten kautta. Samoin Hänen rakkautensa ja hyvyytensä ilmenee usein toisten ihmisten kautta meidän elämässämme\, ja kuten Paavali toivoo\, meidän kauttamme toisten ihmisten elämässä. Jokainen syntimme on lähtöisin meidän syntisyydestämme\, mutta jokainen hyvä tekomme siitä\, mitä Jumala on meihin istuttanut. Paavalin kutsu seurakunnalle on kasvaa Jumalan armossa kohti suurempaa Jumalan mielen mukaisempaa elämää\, kohti Hänen pyhyyttään – Ei enää lain pakosta\, vaan evankeliumin ilosta. \nKun olemme antaneet elämämme asemoitua Herran tuntemisen kautta\, on jäljellä enää se\, että me alamme toimia kuin Jumala toimii meille: antaa anteeksi kaikki pahuus ja synti. \n  \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Sananl. 10:12 Psalmi: Ps. 119:162–168 Hallelujasäe: Ps. 133:1\n1. lukukappale:  Jes. 64:4-9 2. lukukappale:  Fil. 1:6–11 Evankeliumi:  Matt. 6:14–15 \n\n1. lukukappale \nJes. 64:4-9 \nEi ole ikiajoista kuultu\, ei ole korviin tullut\, ei ole silmä nähnyt muuta Jumalaa\, paitsi sinut\, joka senkaltaisia tekisi häntä odottavalle. Sinä käyt niitä kohden\, jotka ilolla vanhurskautta tekevät ja jotka sinun teilläsi sinua muistavat. Katso\, sinä vihastuit\, ja me jouduimme synnin alaisiksi; niin on ollut ikiajoista asti – saammeko avun? Kaikki me olimme kuin saastaiset\, ja niinkuin tahrattu vaate oli kaikki meidän vanhurskautemme. Ja kaikki me olemme lakastuneet kuin lehdet\, ja pahat tekomme heittelevät meitä niinkuin tuuli. Ei ole ketään\, joka avukseen huutaa sinun nimeäsi\, joka herää pitämään sinusta kiinni; sillä sinä olet peittänyt kasvosi meiltä\, jättänyt meidät menehtymään syntiemme valtaan. \nMutta olethan sinä\, Herra\, meidän isämme; me olemme savi\, ja sinä olet meidän valajamme\, kaikki me olemme sinun kättesi tekoa. Älä\, Herra\, vihastu ylenmäärin\, äläkä ainiaan muistele pahoja tekoja. Katso ja huomaa\, että me kaikki olemme sinun kansasi. \n  \n2. lukukappale \nFil. 1:6–11 \nMinä kiitän Jumalaani\, varmasti luottaen siihen\, että hän\, joka on alkanut teissä hyvän työn\, on sen täyttävä Kristuksen Jeesuksen päivään saakka. Ja oikein onkin\, että minä näin ajattelen teitä kaikkia\, koska te olette minun sydämessäni\, te\, jotka sekä ollessani kahleissa että evankeliumia puolustaessani ja vahvistaessani olette kaikki minun kanssani armosta osalliset. Sillä Jumala on minun todistajani\, kuinka minä teitä kaikkia ikävöitsen Kristuksen Jeesuksen sydämellisellä rakkaudella. Ja sitä minä rukoilen\, että teidän rakkautenne tulisi yhä runsaammaksi tiedossa ja kaikessa käsittämisessä\, voidaksenne tutkia\, mikä paras on\, että te Kristuksen päivään saakka olisitte puhtaat ettekä kenellekään loukkaukseksi\, täynnä vanhurskauden hedelmää\, jonka Jeesus Kristus saa aikaan\, Jumalan kunniaksi ja ylistykseksi. \n  \nEvankeliumi \nMatt. 6:14–15 \nJeesus sanoo: \nSillä jos te annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa\, niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi; mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi\, niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne. \n  \nRukoukset\n1. Jumala\, väkevyytemme ja turvamme! Kuule seurakuntasi rukous ja anna meille mitä uskoen pyydämme. Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Kaikkivaltias\, iankaikkinen Jumala! Me tunnustamme\, että olemme vaivaisia syntisiä ja rikkoneet paljon sinua vastaan. Me kiitämme sinua siitä\, että olet antanut anteeksi velkamme rakkaan Poikasi Jeesuksen Kristuksen tähden ja rukoilemme: pidä meidät armollisesti uskossa ja hallitse meitä Pyhällä Hengelläsi\, niin että eläisimme sinun tahtosi mukaan ja rakastaisimme ja palvelisimme lähimmäisiämme. Auta meitä panemaan pois viha\, kateus ja kosto\, ettemme joutuisi vihasi alaisiksi vaan saisimme pitää sinua aina armiaana Isänämme. Jeesuksen Kristuksen kautta\, joka elää ja hallitsee sinun ja Pyhän Hengen kanssa iankaikkisesta iankaikkiseen. \n3. Laupias Jumala! Me kiitämme sinua siitä\, että tahdot Poikasi vuoksi kuulla rukouksemme ja antaa syntimme anteeksi. Me rukoilemme sinua: luo meihin nöyrä ja rakastava mieli\, niin että mielellämme antaisimme anteeksi niille\, jotka ovat rikkoneet meitä vastaan\, koska meilläkin on jatkuva tarve saada syntimme ja rikoksemme anteeksi. Varjele meidät kaikista salaisista ja julkisista synneistä ja auta meitä olemaan alttiisti alamaisia sinulle\, kun sinä nuhtelet ja kuritat meitä virheistämme ja vioistamme. Auta meitä mielellämme luopumaan kaikesta\, mikä ei ole sinun pyhän tahtosi mukaista. Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nSananl. 10:12\nViha vi|rittää riitoja\, *\nmutta rakkaus peittää rikko|mukset kaikki. \nPsalmi:\nPs. 119:162–168\nMinä riemuitsen sinun |puheestasi\, *\nniinkuin suuren |saaliin saanut. \nValhetta minä |vihaan ja inhoan\, *\nmutta sinun lakiasi |minä rakastan. \nSeitsemästi päivässä minä |ylistän sinua *\nsinun vanhurskautesi oikeuk|sien tähden. \nSuuri rauha on niillä\, jotka rakastavat sinun |lakiasi\, *\neikä heille kompas|tusta tule. \nMinä odotan sinulta pelas|tusta\, Herra\, *\nja täytän |sinun käskysi. \nMinun sieluni noudattaa sinun todis|tuksiasi\, *\nja suuresti minä |niitä rakastan. \nMinä noudatan sinun asetuksiasi ja sinun todis|tuksiasi\, *\nsillä kaikki minun tieni ovat sinun |edessäsi. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/23-sunnuntai-helluntaista-vsk3/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2024/10/Kirkkovuosi_3-vuosikerta_23_su_Helluntaista.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20241020
DTEND;VALUE=DATE:20241021
DTSTAMP:20260604T175300
CREATED:20161202T121920Z
LAST-MODIFIED:20241016T215835Z
UID:4161-1729382400-1729468799@www.luterilainen.net
SUMMARY:Uskonpuhdistuksen muistopäivä
DESCRIPTION:Luterikunnassa vietetään 31.10. uskonpuhdistuksen muistopäivää. \nMyöhäiskeskiajan ihmiset ymmärsivät hyvin\, että olemme matkalla iankaikkisuuteen. Tuo aika ei ollut sielun jääkauden aikaa\, mutta kirkko oli muuttunut ja muuttanut kristinuskon. Papit ja piispat olivat monien Jumalan sanan vastaisten oppien kanssa muutoksen vetureina. Jumalan sana ei ollut  viimeisen sanan sanova auktoriteetti ja pyhä evankeliumi jäi piiloon yhä enemmän. Kukaan ei voinut saada varmuutta iankaikkisesta pelastumisestaan. Jumala antoi kristikuntaansa Martti Lutherin ja uskonpuhdistuksen. Kirkko tuli puhdistaa Jumalan sanan vastaisista opeista ihmisten iankaikkisen autuuden takia. Uskonpuhdistus sai saavuttaa myös rakkaan isiemme maan. \nUskonpuhdistuksen perintö voidaan laittaa myös niihin kahteen sanaan\, jotka nousevat tälle sunnuntaille annetusta Jeesuksen vuorisaarnan muutamasta jakeesta: suola ja valkeus. Jeesus sanoo opetuslapsiaan maan suolaksi ja maailman valkeudeksi. \nJoilla on totuuden suola ja armon valo tallella\, voi olla jonain aikana vain pieni joukko jopa itseään kristittyinä pitävien keskuudessa. Se on kuitenkin Herramme ja Vapahtajamme mukaan hänen Kirkkonsa\, siis Kirkko isolla K:lla. Tätä laumaa Herra Jeesus johtaa pyhällä sanallaan ja Hengellään. Herramme selvittää oikeaa Kirkkoaan monessa yhteydessä. Esim. Joh 8:31: ”Jos te pysytte minun sanassani\, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani.”  \nUskonpuhdistuksesta voidaan myös sanoa\, että se oli kovien taisteluiden aikaa. Ne\, joille oli kirkastunut pyhä Raamattu Jumalan sanana\, johon voidaan luottaa täysin niin tämän elämän kuin iankaikkisen elämänkin asioissa\, eivät jääneet pitämään vain hiljaisuuden retriittejä. He toteuttivat Jeesuksen sanaa: ”Ei voi ylhäällä vuorella oleva kaupunki olla kätkössä… eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle.” Tämä Jeesuksen vuorisaarnan opastus synnytti silloin ja yhtä lailla tänään ristiriitoja. Erikoista oli\, että uskonpuhdistajat eivät olleet huolissaan tästä\, päinvastoin. Luther sanoi Wormsin valtiopäivien yhteydessä: ”On tosiaan rohkaisevaa nähdä\, että Jumalan sana synnyttää puolueita\, erimielisyyttä ja epäsopua.” \nJokaista kristittyä vaivaa halu ”mukautua tämän maailman mukaan”. Herramme vuorisaarnan sana on vakava. On valvottava\, että totuuden suola ja armon valo on tallella! Vain Herramme  itse voi sen aikaansaada. Siksi kristityn tulee säännöllisesti vastaanottaa Kristuksen lahjat armonvälineissä uskon vahvistukseksi. \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 119:46 Psalmi: Ps. 46:2–8 Hallelujasäe: 1. Kor. 3:11\n1. lukukappale:  Jer. 17:5–8 2. lukukappale:  Room. 10:12–18 Evankeliumi:  Matt. 5:13–16 \n\n1. lukukappale \nJer. 17:5–8 \nNäin sanoo Herra: Kirottu on se mies\, joka turvaa ihmisiin ja tekee lihan käsivarreksensa ja jonka sydän luopuu Herrasta. Hän jää alastomaksi arolle eikä näe mitään onnea tulevan; hän asuu poudan polttamissa paikoissa erämaassa\, asumattomassa suolamaassa. \nSiunattu on se mies\, joka turvaa Herraan\, jonka turvana Herra on. Hän on kuin veden partaalle istutettu puu\, joka ojentaa juurensa puron puoleen; helteen tuloa se ei peljästy\, vaan sen lehvä on vihanta\, ei poutavuonnakaan sillä ole huolta\, eikä se herkeä hedelmää tekemästä. \n  \n2. lukukappale \nRoom. 10:12–18 \nTässä ei ole erotusta juutalaisen eikä kreikkalaisen välillä; sillä yksi ja sama on kaikkien Herra\, rikas antaja kaikille\, jotka häntä avuksi huutavat. Sillä “jokainen\, joka huutaa avuksi Herran nimeä\, pelastuu”. \nMutta kuinka he huutavat avuksensa sitä\, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen\, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla\, ellei ole julistajaa? Ja kuinka kukaan voi julistaa\, ellei ketään lähetetä? Niinkuin kirjoitettu on: “Kuinka suloiset ovat niiden jalat\, jotka hyvää sanomaa julistavat!” Mutta eivät kaikki ole olleet kuuliaisia evankeliumille. Sillä Esaias sanoo: “Herra\, kuka uskoo meidän saarnamme?” Usko tulee siis kuulemisesta\, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta. Mutta minä kysyn: eivätkö he ole kuulleet? \nKyllä ovat: “Heidän äänensä on kulkenut kaikkiin maihin\, ja heidän sanansa maan piirin ääriin”. \n  \nEvankeliumi \nMatt. 5:13–16 \nJeesus sanoo: \nTe olette maan suola; mutta jos suola käy mauttomaksi\, millä se saadaan suolaiseksi? Se ei enää kelpaa mihinkään muuhun kuin pois heitettäväksi ja ihmisten tallattavaksi. \nTe olette maailman valkeus. Ei voi ylhäällä vuorella oleva kaupunki olla kätkössä; eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle\, vaan lampunjalkaan\, ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville. Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä\, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät teidän Isäänne\, joka on taivaissa. \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala! Anna armosi kulkea kaikessa edellämme ja täytä meissä työsi\, niin että olisimme aina valmiita hyviin tekoihin. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Jumalamme! Me kiitämme sinua siitä\, että olet kaikkina aikoina ottanut omaksesi ja varjellut niitä\, jotka tunnustavat pyhää nimeäsi maailman kuullen. Anna meillekin armosi\, niin ettemme hylkäisi sinua\, vaan että vaelluksemme olisi todistuksena siitä\, että olemme sinun valittujasi. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n3. Kaikkivaltias\, iankaikkinen Jumala\, joka olet Poikasi kautta luvannut meille syntiemme anteeksiantamuksen\, vanhurskauden ja iankaikkisen elämän. Me rukoilemme sinua: herätä ja hallitse sydämiämme Pyhällä Hengelläsi\, niin että me rukoilisimme joka hetki ja erityisesti kiusauksissa\, etsisimme apua Pojaltasi Jeesukselta Kristukselta\, uskoisimme hänen lupauksiinsa ja saisimme mitä pyydämme. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 119:46\nMinä puhun sinun todistuksistasi kunin|gasten edessä\, *\nenkä hä|peään joudu. \nPsalmi:\nPs. 46:2–8\nJumala on meidän turvamme ja |väkevyytemme\, *\napumme hädässä |aivan vahva. \nSentähden emme pelkää\, |vaikka maa järkkyisi *\nja vuoret meren pohjaan |vajoaisivat\, \nvaikka sen vedet pauhaisivat ja |kuohuisivat *\nja vuoret vapisisi|vat sen raivosta. \nVirta lähteinensä ilahuttaa |Jumalan kaupungin\, *\nKorkeimman |pyhät asunnot. \nJumala on sen keskellä\, |ei se horju\, *\nJumala auttaa sitä jo aamun |koittaessa. \nPakanat pauhaavat\, valta|kunnat horjuvat; *\nkun hän jy|lisee\, huojuu maa. \nHerra Sebaot on |meidän kanssamme\, *\nJaakobin Jumala on |meidän linnamme. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/uskonpuhdistuksen-muistopaiva-vsk3/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2024/10/Kirkkovuosi_3-vuosikerta_Uskonpuhdistuksenmuistopv.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20241017
DTEND;VALUE=DATE:20241018
DTSTAMP:20260604T175300
CREATED:20200907T164443Z
LAST-MODIFIED:20241016T215720Z
UID:9578-1729123200-1729209599@www.luterilainen.net
SUMMARY:Pyhien muistopäivät: Ignatios Antiokialainen
DESCRIPTION:Ignatios Antiokialainen (n. 35–107) on yksi nk. Apostolisista isistä\, kirkollisista kirjoittajista\, jotka vaikuttivat apostolisena aikana\, mutta joiden teokset eivät kuulu Uuden testamentin kaanoniin. Hän toimi piispana Syyrian Antiokiassa\, joka kuului Rooman valtakunnan tärkeimpiin kulttuurikeskuksiin. Antiokia oli myös ensimmäinen kaupunki\, jossa Kristukseen uskovia alettiin kutsua kristityiksi (Ap. t. 10:26). Tämän kaupungin seurakunnasta myös apostoli Paavali aloitti ensimmäisen lähetysmatkansa (13:1–3). \nIgnatioksen elämästä ei ole säilynyt tarkkoja tietoja. On kuitenkin arveltu\, että hän tapasi nuoruudessaan Paavalin ja että hänet vihittiin Antiokian piispan virkaan heti apostoli Pietarin jälkeen. Viitteitä muista yksityiskohdista saadaan Ignatioksen kirjeistä\, joita hän kirjoitti Vähä-Aasian ja Rooman seurakunnille sekä Smyrnan piispalle Polykarpokselle (n. 69–156). Keisari Trajanuksen hallituskaudella (97–117) Ignatios vangittiin kristillisen todistuksensa vuoksi. Hänet kuljetettiin sotilassaattueessa Roomaan tuomittavaksi kuolemaan. Tällä matkallaan Antiokiasta Vähä-Aasian ja Kreikan läpi kohti Roomaa piispa saattoi lähettää paikallisille seurakunnille kirjeitä ja tavata niiden kristittyjä. \nIgnatioksen tunnettu kirjallinen tuotanto muodostuukin seitsemästä kirjeestä. Nämä kirjeet hän kirjoitti Efeson\, Magnesian\, Tralliksen\, Rooman\, Filadelfian ja Smyrnan seurakunnille\, sekä piispa Polykarpokselle. Kirjeet ovat merkittäviä todistuksia siitä\, miten varhaisimmassa kristikunnassa välittömästi Uuden testamentin jälkeisenä aikana opetettiin muun muassa Kirkon olemuksesta ja ykseydestä\, Kirkon virasta\, ehtoollisesta ja Kristuksen kahdesta luonnosta. Kirjeissä piirtyy esiin myös kuva piispasta\, joka hengenvaarassa ollessaankin kantoi uskollisesti vastuuta maailman keskellä elävien seurakuntien kaitsemisesta\, mutta joka samalla piti katseensa taivaallisessa voittopalkinnossa\, jonka saavuttaisi marttyyrikuoleman kautta. Ignatios esitteleekin itsensä lukijoilleen käyttäen lisänimeä Theoforos (Θεοφόρος)\, joka voi tarkoittaa sekä ”Jumalan kantajaa” että ”Jumalan kantamaa”. Kirkollisena kirjoittajana ja Kristuksen vuoksi vangittuna veritodistajana piispa kantoi Jumalan evankeliumia maasta toiseen. Samalla tässä tehtävässään hän oli itse Jumalan kantamana. \nIgnatioksen koko tuotanto on julkaistu suomeksi teoksessa Apostoliset isät. Suomentanut Heikki Koskenniemi. Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja 100. Helsinki. 1975.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/pyhien-muistopaivat-ignatios-antiokialainen/
CATEGORIES:Pyhien muistopäivät
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2024/10/Ignatios_Antiokialainen.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20241013
DTEND;VALUE=DATE:20241014
DTSTAMP:20260604T175300
CREATED:20161202T121920Z
LAST-MODIFIED:20241009T102528Z
UID:4160-1728777600-1728863999@www.luterilainen.net
SUMMARY:21. sunnuntai helluntaista
DESCRIPTION:Päivän vanhan testamentin lukukappaleessa profeetta Aamos sai vihat niskaansa julistamansa sanoman vuoksi. Hän julisti Herran sanan\, että Israelin kansan kohtalona oli joutua pakkosiirtolaisuuteen synnin ja epäjumalanpalveluksen tähden. Tätä sanomaa ei arvatenkaan tervehditty ilolla. \nIsraelin kansan historiassa muulloinkin Jumalan lain saarnaa julistavat profeetat saivat kuulla herjaa ja kohtasivat vihaa sanomansa vuoksi. Sen sijaan paljon suuremmassa suosiossa olivat ne väärät profeetat\, jotka julistivat kuninkaalle mieluisaa sanomaan menestyksestä\, turvasta ja rauhasta. Oleellista ei silloin ollut se\, että väärän profeetan sana oli vale\, vaan siitä haluttiin pitää kiinni\, koska se tuntui hyvältä. \nMyös Kristus varoittaa seuraajiaan siitä\, että maailma tervehtii kirkon sanomaa vihalla. Tänä päivänäkään ei mieluusti kuulla sanomaa siitä\, että jokainen ihminen on syntiinlangennut ja että pelastus on ainoastaan Jeesuksessa Kristuksessa. Vielä vähemmän kirkoissakaan tahdotaan kuulla sitä\, ettei Jumala lupaa omilleen aina menestystä\, vaan myös ristinkantamista Kristuksen tähden. Suurimmat kuulijakunnat kerää sellainen puhuja\, joka julistaa Jumalan tarjoamaa varmaa menestystä ja iloa elämään. Kuitenkin tällöin voi hämärtyä se Jumalan sanan totuus\, että Jumalan kunnia on tässä ajassa vielä kätkettynä\, mutta kasteessa meidät on nostettu kadotuksen alta iankaikkisen ilon perilliseksi. Vaikka arjessa murheet meitä seuraavat ja lain saarna satuttaa\, julistaa Raamattu meille kuitenkin\, että kuolema ja synnin kirous on jo voitettu \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 67:8 Psalmi: Ps. 145:8–13 Hallelujasäe: Ps. 67:3\n1. lukukappale:  Aam. 7:10–15 2. lukukappale:  Gal. 4:12–20 Evankeliumi:  Joh. 13:16–20 \n\n1. lukukappale \nAam. 7:10–15 \nSilloin Amasja\, Beetelin pappi\, lähetti Jerobeamille\, Israelin kuninkaalle\, tämän sanan: “Aamos on tehnyt salaliiton sinua vastaan Israelin heimon keskuudessa. Ei maa kestä kaikkea\, mitä hän puhuu. Sillä näin on Aamos sanonut: ‘Jerobeam kuolee miekkaan\, ja Israel viedään pakkosiirtolaisuuteen\, pois omasta maastansa’.” \nJa Amasja sanoi Aamokselle: “Sinä näkijä\, mene matkaasi ja pakene Juudan maahan\, syö leipäsi siellä ja ennusta siellä. Mutta Beetelissä älä ennusta enää\, sillä se on kuninkaan pyhäkkö ja valtakunnan temppeli.” \nNiin Aamos vastasi ja sanoi Amasjalle: “En minä ole profeetta enkä profeetanoppilas\, vaan minä olen paimen ja metsäviikunapuiden viljelijä. Ja Herra otti minut laumojeni äärestä\, ja Herra sanoi minulle: ‘Mene ja ennusta minun kansaani Israelia vastaan’. \n  \n2. lukukappale \nGal. 4:12–20 \nTulkaa minun kaltaisikseni\, koska minäkin olen tullut teidän kaltaiseksenne\, veljet\, minä pyydän sitä teiltä. Ette ole minua mitenkään loukanneet. Tiedättehän\, että ruumiillinen heikkous oli syynä siihen\, että minä ensi kerralla julistin teille evankeliumia\, ja tiedätte\, mikä kiusaus teillä oli minun ruumiillisesta tilastani; ette minua halveksineet ettekä vieroneet\, vaan otitte minut vastaan niinkuin Jumalan enkelin\, jopa niinkuin Kristuksen Jeesuksen. Missä on nyt teiltä kerskaaminen onnestanne? Sillä minä annan teistä sen todistuksen\, että te\, jos se olisi ollut mahdollista\, olisitte kaivaneet silmät päästänne ja antaneet minulle. Onko minusta siis tullut teidän vihamiehenne sentähden\, että minä puhun teille totuuden? Heillä on intoa teidän hyväksenne\, mutta ei oikeata; vaan he tahtovat eristää teidät\, että teillä olisi intoa heidän hyväksensä. On hyvä\, jos osoitetaan intoa hyvässä asiassa aina\, eikä ainoastaan silloin\, kun minä olen teidän tykönänne. Lapsukaiseni\, jotka minun jälleen täytyy kivulla synnyttää\, kunnes Kristus saa muodon teissä\, tahtoisinpa nyt olla teidän tykönänne ja äänenikin muuttaa! Sillä minä olen aivan ymmällä teistä. \n  \nEvankeliumi \nJoh. 13:16–20 \nJeesus puhui opetuslapsilleen: \nTotisesti\, totisesti minä sanon teille: ei ole palvelija herraansa suurempi eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi. Jos te tämän tiedätte\, niin olette autuaat\, jos te sen teette. \nEn minä puhu teistä kaikista: minä tiedän\, ketkä olen valinnut; mutta tämän kirjoituksen piti käymän toteen: ‘Joka minun leipääni syö\, on nostanut kantapäänsä minua vastaan’. Jo nyt minä sanon sen teille\, ennenkuin se tapahtuu\, että te\, kun se tapahtuu\, uskoisitte\, että minä olen se. Totisesti\, totisesti minä sanon teille: joka ottaa vastaan sen\, jonka minä lähetän\, se ottaa vastaan minut; mutta joka ottaa vastaan minut\, se ottaa vastaan hänet\, joka on minut lähettänyt. \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala! Anna uskovillesi armo ja rauha\, että he puhdistuisivat kaikesta saastutuksesta ja palvelisivat sinua turvallisesti koko sydämestään. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Herra Jumala\, taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua suuresta laupeudestasi ja hyvyydestäsi\, että olet sanallasi kutsunut meidät taivaallisiin häihin ja antanut syntimme anteeksi. Mutta koska jatkuvasti kiusaus\, pahennus ja vaara ovat suuria ja me heikkoja ja taipuvaisia syntiin\, niin me rukoilemme sinua: varjele meitä Pyhällä Hengelläsi\, jottemme lankeaisi. Jos kuitenkin sattuisimme lankeamaan ja saastuttamaan häävaatteemme\, joihin Poikasi Jeesus Kristus on meidät pukenut\, niin auta meitä armollisesti nousemaan taas ylös ja vaikuta meissä oikea katumus\, parannus ja luottamus laupeuteesi\, niin ettemme jäisi loppuun asti lankeemuksen tilaan. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. (1. vsk.) \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 67:8\nSiunatkoon |meitä Jumala\, *\nja peljätkööt häntä kaik|ki maan ääret. \nPsalmi:\nPs. 145:8–13\nHerra on armahta|vainen ja laupias\, *\npitkämielinen ja |suuri armossa. \nHerra on |hyvä kaikille *\nja armahtaa kaikkia |tekojansa. \nKaikki sinun tekosi ylistävät |sinua\, Herra\, *\nja sinun hurskaasi kiit|tävät sinua. \nHe puhuvat sinun valtakuntasi |kunniasta *\nja kertovat sinun |voimastasi. \nNiin he ilmoittavat ihmislapsille hänen voimal|liset työnsä *\nja hänen valtakuntansa kirkkau|den ja kunnian. \nSinun valtakuntasi on iankaikkinen |valtakunta\, *\nja sinun herrautesi pysyy pol|vesta polveen. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/21-sunnuntai-helluntaista-vsk3/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2024/10/Kirkkovuosi_3-vuosikerta_21_su_Helluntaista.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20241006
DTEND;VALUE=DATE:20241007
DTSTAMP:20260604T175300
CREATED:20161202T121917Z
LAST-MODIFIED:20241003T072637Z
UID:4159-1728172800-1728259199@www.luterilainen.net
SUMMARY:20. sunnuntai helluntaista
DESCRIPTION:  \nIhmiskunnan muisti on lyhyt\, yleensä korkeintaan yhden sukupolven mittainen. Usein paikkansa pitää sanonta: aika kultaa muistot. Tämä seikka näkyy joskus ihmetyttävällä tavalla lukiessa Israelin kansan vaiheista erämaavaelluksella ja sen jälkeen. Kerta toisensa jälkeen Israelin kansa unohti Jumalan hyvyyden ja huolenpidon ja kääntyi epäjumalanpalvelukseen ja nurinaan Jumalaa kohtaan. \nKukaan ihminen ei ole lopulta kovin erilainen\, kuin nuo israelilaiset erämaassa. Unohdamme Jumalan hyvyyden ja huolenpidon elämässämme\, unohdamme jopa sen\, että hän on meidät luonut ja antanut kaiken hyvän elämässämme. \nPäivän Vanhan testamentin lukukappaleessa kansa jälleen nurisi ja kaipasi ennemmin takaisin Egyptin orjuuteen\, jonka kauheudet aika kenties oli heiltä jo kullannut. Erämaassa Jumala lähetti käärmeitä rangaistukseksi israelilaisten leiriin. Kuitenkaan hän ei jättänyt nurisevaa ja syntiä tekevää kansaa rangaistuksen kouriin\, vaan vaskikäärmeeseen katsomalla käärmeen myrkyttämä parani. Samoin ei meitä synnintekijöitä\, jotka itse olemme Jumalan kieltäneet ja suhteemme synnillä rikkoneet\, ole jätetty kuoleman omiksi\, vaan ristille korotettu Kristus tuo pelastuksen. Kasteessa synnin myrkky on sinusta pesty pois sekä katse kiinnitettynä ristille korotettuun ja puolestasi kuolleeseen kuoleman voittajaan sinulla on pääsy iankaikkiseen elämään.  \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 102:13 Psalmi: Ps. 78:1–8 Hallelujasäe: Ps. 118:16\n1. lukukappale:  4. Moos. 21:4–9 2. lukukappale:  Kol. 1:19–23 Evankeliumi:  Joh. 7:40–52 \n\n1. lukukappale \n4. Moos. 21:4–9 \nSenjälkeen he lähtivät liikkeelle Hoorin vuorelta Kaislameren tietä kiertääksensä Edomin maan. Mutta matkalla kansa kävi kärsimättömäksi. Ja kansa puhui Jumalaa ja Moosesta vastaan: “Minkätähden te johdatitte meidät pois Egyptistä kuolemaan erämaahan? Eihän täällä ole leipää eikä vettä\, ja me olemme kyllästyneet tähän huonoon ruokaan.” \nSilloin Herra lähetti kansan sekaan myrkkykäärmeitä\, jotka purivat kansaa\, niin että paljon kansaa Israelista kuoli. Niin kansa tuli Mooseksen luo\, ja he sanoivat: “Me teimme syntiä\, kun puhuimme Herraa ja sinua vastaan. Rukoile Herraa\, että hän poistaa käärmeet meidän kimpustamme.” Ja Mooses rukoili kansan puolesta. Silloin Herra sanoi Moosekselle: “Tee itsellesi käärme ja pane se tangon päähän\, niin jokainen purtu\, joka siihen katsoo\, jää eloon”. Niin Mooses teki vaskikäärmeen ja pani sen tangon päähän; jos ketä käärmeet sitten purivat ja tämä katsoi vaskikäärmeeseen\, niin hän jäi eloon. \n  \n2. lukukappale \nKol. 1:19–23 \nSillä Jumala näki hyväksi\, että kaikki täyteys hänessä asuisi ja että hän\, tehden rauhan hänen ristinsä veren kautta\, hänen kauttaan sovittaisi itsensä kanssa kaikki\, hänen kauttaan kaikki sekä maan päällä että taivaissa. \nTeidätkin\, jotka ennen olitte vieraantuneet ja mieleltänne hänen vihamiehiänsä pahoissa teoissanne\, hän nyt on sovittanut Poikansa lihan ruumiissa kuoleman kautta\, asettaakseen teidät pyhinä ja nuhteettomina ja moitteettomina eteensä\, jos te vain pysytte uskossa\, siihen perustuneina ja siinä lujina\, horjahtamatta pois sen evankeliumin toivosta\, jonka olette kuulleet\, jota on julistettu kaikessa luomakunnassa taivaan alla ja jonka palvelijaksi minä\, Paavali\, olen tullut. \n  \nEvankeliumi \nJoh. 7:40–52 \nNiin muutamat kansasta\, kuultuaan nämä sanat\, sanoivat: “Tämä on totisesti se profeetta”. Toiset sanoivat: “Tämä on Kristus”. Mutta toiset sanoivat: “Ei suinkaan Kristus tule Galileasta? Eikö Raamattu sano\, että Kristus on oleva Daavidin jälkeläisiä ja tuleva pienestä Beetlehemin kaupungista\, jossa Daavid oli?” Niin syntyi kansassa eripuraisuutta hänen tähtensä. Ja muutamat heistä tahtoivat ottaa hänet kiinni. Mutta ei kukaan käynyt häneen käsiksi. \nNiin palvelijat palasivat ylipappien ja fariseusten luo\, ja nämä sanoivat heille: “Miksi ette tuoneet häntä tänne?” Palvelijat vastasivat: “Ei ole koskaan ihminen puhunut niin\, kuin se mies puhuu”. Niin fariseukset vastasivat heille: “Oletteko tekin eksytetyt? Onko kukaan hallitusmiehistä uskonut häneen tai kukaan fariseuksista? Mutta tuo kansa\, joka ei lakia tunne\, on kirottu.” Niin Nikodeemus\, joka ennen oli käynyt Jeesuksen luona ja joka oli yksi heistä\, sanoi heille: “Tuomitseeko lakimme ketään\, ennenkuin häntä on kuulusteltu ja saatu tietää\, mitä hän on tehnyt?” He vastasivat ja sanoivat hänelle: “Oletko sinäkin Galileasta? Tutki ja näe\, ettei Galileasta nouse profeettaa.” \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala! Kuule laupiaasti rukouksemme. Anna myös armollisesti meille\, joille sinä annat mielen ja halun rukoilla\, kaikki\, mitä me sinulta pyydämme. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen kautta. \n2. Kaikkivaltias Jumala! Me kiitämme sinua siitä\, että tahdot auttaa kurjia ja kuulla heidän rukouksensa. Katso armollisesti meidänkin puoleemme ja auta meitä hädässämme ja kurjuudessamme. Anna meille armosi\, niin että kiittäisimme sinua nöyrästi siitä\, mitä meille annat ja mitä meiltä otat\, ja ylistäisimme aina sinun pyhää nimeäsi. Opeta meitä käyttämään lahjasi oikein\, sinun kunniaksesi\, ja vaeltamaan aina vakaasti sinua peläten. Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 102:13\nSinä\, Herra\, hallitset ian|kaikkisesti\, *\nsinun muistosi pysyy pol|vesta polveen. \nPsalmi:\nPs. 78:1–8\nKuuntele\, kansani\, minun |opetustani\, *\nkallistakaa korvanne minun |suuni sanoille. \nMinä avaan |suuni mietelmiin\, *\ntuon ilmi muinaisaikojen |arvoituksia. \nMitä olemme kuulleet\, minkä olemme |saaneet tietää *\nja mitä isämme ovat |meille kertoneet\, \nsitä me emme heidän lapsil|tansa salaa\, *\nvaan me kerromme tulevalle polvelle Herran ylistettävistä teoista\, hänen voimastansa ja ihmeistänsä\, jotka |hän on tehnyt. \nHän asetti todis|tuksen Jaakobiin\,*\nhän sääti Israeliin lain ja käski meidän isiemme julistaa ne |lapsillensa\, \nettä jälkipolvi saisi ne tietää\, saisivat tietää vastedes |syntyvät lapset\, *\nja nekin nousisivat ja kertoisivat niistä |lapsillensa. \nNiin nämä panisivat uskal|luksensa Jumalaan *\neivätkä unhottaisi Jumalan tekoja\, vaan ottaisivat hänen käskyis|tänsä vaarin. \nJa niin ei heistä tulisi\, niinkuin heidän isistänsä\, kapinoitseva ja niskoit|televa polvi\, *\nsukupolvi\, jonka sydän ei pysynyt lujana ja jonka henki ei pysynyt uskollisena |Jumalalle. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/20-sunnuntai-helluntaista-vsk3/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2024/10/Kirkkovuosi_3-vuosikerta_20_su_Helluntaista.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20241001
DTEND;VALUE=DATE:20241002
DTSTAMP:20260604T175300
CREATED:20200907T164123Z
LAST-MODIFIED:20240926T130931Z
UID:9569-1727740800-1727827199@www.luterilainen.net
SUMMARY:Pyhien muistopäivät: Hemminki Maskulainen
DESCRIPTION:Hemminki Maskulainen\, virsirunoilija \n  \n\n\n\nJesu anna minun tuta \nRackaudhes avarutta. \nJesu andexi andaja\, \nJa taevan cunnjan candaja \nSä armon aino jacaja.\nMun\, Jeesus\, anna tuntea \nrakkautesi suuruutta. \nOi Jeesus\, anteeksantaja \nja taivaan kruunun kantaja\, \nainoa armon jakaja.\n\n\n\n  \nJotkut asiat muuttuvat vain vähän. Vasemmanpuoleisen säkeistön on kirjoittanut Hemminki Maskulainen vuoden 1605 virsikirjaan. Oikeanpuoleisessa muodossaan me laulamme sitä edelleen vuoden 1986 virsikirjan virtenä 300 (säkeistö 3). \nHemminki on muutenkin vaikuttanut suunnattoman paljon suomalaiseen virsirunouteen ja sitä kautta hengelliseen elämään.  Uusimmasta virsikirjasta löytyy edelleen 17 Hemmingin omiin virsirunoihin ja 28 hänen käännöksiinsä perustuvaa virttä. \nHemminki Henrikinpoika Hollo (Hemmingius Henrici) syntyi Turussa noin vuonna 1550. Hän opiskeli Turun katedraalikoulussa\, jossa häntä opettivat mm. ulkomailla opiskelleet Eerik Härkäpää ja Jaakko Suomalainen (Jakobus Finno). Hemminki saattoi itsekin opiskella jonkin aikaa ulkomailla\, mutta siitä ei ole saatu varmuutta. \nValmistuttuaan papiksi Hemminki valittiin Maskun seurakunnan kirkkoherran virkaan vuonna 1586. Työnsä ohella hän laati vanhempaa Jaakko Finnon virsikirjaa laajemman suomenkielisen virsikirjan Yxi Wähä Suomenkielinen Wirsikirja ilmeisesti vuonna 1605. Se on säilynyt vain toisena\, vuonna 1639 otettuna painoksena. \nHemmingin virsikirja sisälsi kaikki Finnon virsikirjan 101 virttä ja niiden lisäksi 141 uutta virttä. Suurin osa niistä oli suomen kielelle ruotsista\, saksasta ja latinasta mukautettuja käännöksiä. Hemmingin itse kirjoittamia virsiä lienee 26.  \nHemmingin virsikirja muodostaa rungon vuoden 1701 nk. Vanhalle virsikirjalle\, jota Länsi-Suomen rukoilevaiset käyttävät edelleen.  \nHemminki laati myös latinankielisen Piae Cantiones -laulukokoelman suomennoksen\, joka ilmestyi vuonna 1616 nimellä Wanhain Suomen maan pijspain\, ja kircon esimiesten latinan kielised laulud. Kirjassa on myös seitsemän laulua\, jotka eivät kuulu alkuperäiseen latinankieliseen kokoelmaan. \nHemmingin virret juurruttivat uskonpuhdistuksen keskeisiä ajatuksia Suomen kansaan. Voi sanoa\, että evankeliumi on laulettu suomalaisten sydämiin\, vaikkapa näillä Hemmingin laatimilla sanoilla: \n Ei taedha tehdhä autuax ansjom omad\, \n Paidz Christuxen ansjon suomat\, \n Cung luottain lujast turvadcam\, \n Ain elom caunist käyttäkäm\, \n Meill synneidzeill jong Jumal suocon. \nUudessa virsikirjassa säkeistö kuuluu: \n Ei teoilla autuutta ansaita voi\, \n me lahjaksi autuuden saamme. \n Siis Herraamme\, koska hän elämän toi\, \n me uskossa turvautukaamme. \n Oi Herramme\, armahda meitä! \nHemminki Maskulainen kuoli vuonna 1619 ja hänet on haudattu Maskun kirkon alttarin alle. Suomalaisissa kalentereissa 1600-luvulla Hemmingin päivää vietettiin 1. lokakuuta. Siten muistamme tänään Hemminki Maskulaista. \n  \nKirjallisuutta: \nSune Carlsson\, Hemminki Maskulainen. – Mikael Agricolasta E. W. Pakkalaan. Suomen kirkon paimenien elämäkerrasto. Porvoo 1947. \nJaakko Haavio\, Virsikinkerit. Joensuu 1970. \nPentti Laasonen\, Hemminki Maskulainen (n. 1550-1619) virsirunoilija ja suomentaja. – Kansallisgalleria: Suuret suomalaiset. Sääty- yhteiskunnan Suomi (1150-1850). Porvoo 1995. \nAulis Oja\, Maskun kirkkoherrat Hemming Henrikinpoika ja Henrik Hoffman. Genos 35. Suomen sukututkimusseura. \nErkki Tuppurainen\, Maskun Hemminki ja urut. – Soikaa urut\, laulakaa klaveerit. Juhlakirja Pentti Pellon 60-vuotispäivänä 26.8.1998. \nErkki Tuppurainen\, Henkilökuvia: Maskun Hemminki. – Kristinuskon historia 2000. Kristinusko Suomessa. Porvoo 2000. \nJuhana Unkuri\, Hemminki Maskulainen. 2004. \nKaari Utrio\, A.D. 1616: kirjailija Suomessa. Maskun Hemminki ja virsikirja. – Suomalaisia kirjailijoita: Kirjailijat kirjailijoista. Helsinki 1982. \nAnna Viinamäki\, Hemminki Maskulainen – virsirunoilija. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2005.  \nTauno Väinölä\, Hemminki Maskulainen. – Virsikirjamme virret. Hämeenlinna 2009.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/pyhien-muistopaivat-hemminki-maskulainen/
CATEGORIES:Pyhien muistopäivät
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2020/09/Hemminki_Maskulainen.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20240930
DTEND;VALUE=DATE:20241001
DTSTAMP:20260604T175300
CREATED:20210120T130738Z
LAST-MODIFIED:20240926T090226Z
UID:10266-1727654400-1727740799@www.luterilainen.net
SUMMARY:19. sunnuntai helluntaista
DESCRIPTION:Kuulemme Vanhan testamentin tekstinä tänään kymmenen käskyä. Jokainen kristitty\, varsinkin luterilainen\, saa oppia tuntemaan kymmenen käskyä ja niiden merkityksen. Silti käskyjen kuuleminen sekä niiden sanojen uudestaan ja uudestaan toistaminen on tärkeää. Emme nimittäin tule koskaan valmiiksi Jumalan tahdon tuntemisessa ja noudattamisessa. \nOletko koskaan ajatellut\, että juuri kymmenestä käskystä opit\, mikä on Jumalan tahto sinun elämääsi koskien? – Juuri niin! Moni kristitty miettii\, mikä olisi oikein ja tärkeää elämässä. Moni kyselee\, kuinka Jumalan tahto voisi toteutua minun elämässäni? Vastausta ei tarvitse kaukaa hakea; riittää\, kun avaat Raamatun 2. Moos. 20 kohdalta tai kaivat esiin Katekismuksesi. Jälkimmäisessä on se hyvä puoli\, että siinä käskyt ovat myös lyhyesti ja ymmärrettävästi selitetty. \nJumala todella tarkoittaa\, mitä Hän sanoo kymmenessä käskyssäkin. Meidän elämämme tulee ohjautua ja toteutua juuri niiden mukaan. Mikäli näin tapahtuu\, on Jumala luvannut siunata meitä. Kun näin ei tapahdu\, elämäämme ja lähimmäisten elämään tulee vaikeuksia ja surua. \nKäskyjen noudattaminen ja siunauksen saaminen ei kuitenkaan ole sama asia kuin taivaaseen pääseminen. Mikäli Jumalan lapseksi pääseminen ja taivaan kansalaisuuden omistaminen olisi käskyjen täyttämisestä kiinni\, kukaan ei pelastuisi. Olemmehan koko ajan katekismusoppilaita\, emme mestareita. Meillä on vain yksi Mestari\, jonka ristin työn tähden me uskon kautta pelastumme. \nKaikki käskyt viittaavat ensimmäiseen käskyyn: ”Minä olen Herra sinun Jumalasi. Älä pidä muita jumalia minun rinnallani.” Uskonpuhdistaja Luther sanoo Isossa katekismuksessa aiheesta mm. seuraavasti: ”Näin ollen sanojen ”sinulla ei saa olla muita jumalia” yksinkertaisin selitys on juuri tämä vaatimus: ”Sinun on pelättävä ja rakastettava minua\, ainoata oikeaa Jumalaasi\, minuun sinun on luotettava.” Sillä jos sydämen asenne Jumalaa kohtaan on tällainen\, silloin se on täyttänyt ensimmäisen ja kaikki muut käskyt. Ja päinvastoin: se joka pelkää ja rakastaa jotain toista taivaassa ja maan päällä\, se ei pidä tätä ensimmäistä eikä mitään muutakaan käskyä. Näin on koko Raamattu alusta loppuun asti saarnannut ja opettanut tätä käskyä\, tiivistänyt kaiken kahdeksi peruskohdaksi\, jotka ovat jumalanpelko ja luottamus Jumalaan.” \nLuottamus Jumalaan on juuri uskoa siihen Jumalaan\, joka on antanut Poikansa meidän Jumalan tahdon rikkojien pelastukseksi. Uskossa Kristuksessa rakastavaan Jumalaan\, me saamme joka päivä laittaa Jumalan kymmenen käskyä käytäntöön; Jumalan kunniaksi ja lähimmäisemme parhaaksi. \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 119:34 Psalmi: Ps. 119:1–8 Hallelujasäe: Ps. 119:129\n1. lukukappale: 2. Moos. 20:1–17 2. lukukappale:  Room. 10:1–13 Evankeliumi:  Joh. 13:31–35 \n\n1. lukukappale\n2. Moos. 20:1–17\nJa Jumala puhui kaikki nämä sanat ja sanoi:\n“Minä olen Herra\, sinun Jumalasi\, joka vein sinut pois Egyptin maasta\, orjuuden pesästä.\nÄlä pidä muita jumalia minun rinnallani.\nÄlä tee itsellesi jumalankuvaa äläkä mitään kuvaa\, älä niistä\, jotka ovat ylhäällä taivaassa\, älä niistä\, jotka ovat alhaalla maan päällä\, äläkä niistä\, jotka ovat vesissä maan alla. Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä. Sillä minä\, Herra\, sinun Jumalasi\, olen kiivas Jumala\, joka kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen\, niille\, jotka minua vihaavat; mutta teen laupeuden tuhansille\, jotka minua rakastavat ja pitävät minun käskyni.\nÄlä turhaan lausu Herran\, sinun Jumalasi\, nimeä\, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä\, joka hänen nimensä turhaan lausuu.\nMuista pyhittää lepopäivä. Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi; mutta seitsemäs päivä on Herran\, sinun Jumalasi\, sapatti; silloin älä mitään askaretta toimita\, älä sinä älköönkä sinun poikasi tai tyttäresi\, sinun palvelijasi tai palvelijattaresi tai juhtasi älköönkä muukalaisesi\, joka sinun porteissasi on. Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki\, mitä niissä on\, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi; sentähden Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen.\nKunnioita isääsi ja äitiäsi\, että kauan eläisit siinä maassa\, jonka Herra\, sinun Jumalasi\, sinulle antaa.\nÄlä tapa.\nÄlä tee huorin.\nÄlä varasta.\nÄlä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi.\nÄlä himoitse lähimmäisesi huonetta. Älä himoitse lähimmäisesi vaimoa äläkä hänen palvelijaansa\, palvelijatartaan\, härkäänsä\, aasiansa äläkä mitään\, mikä on lähimmäisesi omaa.” \n  \n2. lukukappale\nRoom. 10:1–13\nVeljet\, minä toivon sydämestäni ja rukoilen Jumalaa heidän edestänsä\, että he pelastuisivat. Sillä minä todistan heistä\, että heillä on kiivaus Jumalan puolesta\, mutta ei taidon mukaan; sillä kun he eivät tunne Jumalan vanhurskautta\, vaan koettavat pystyttää omaa vanhurskauttaan\, eivät he ole alistuneet Jumalan vanhurskauden alle. Sillä Kristus on lain loppu\, vanhurskaudeksi jokaiselle\, joka uskoo.\nKirjoittaahan Mooses siitä vanhurskaudesta\, joka laista tulee\, että ihminen\, joka sen täyttää\, on siitä elävä. Mutta se vanhurskaus\, joka uskosta tulee\, sanoo näin: “Älä sano sydämessäsi: Kuka nousee taivaaseen?” se on: tuomaan Kristusta alas\, tahi: “Kuka astuu alas syvyyteen?” se on: nostamaan Kristusta kuolleista. Mutta mitä se sanoo?\n“Sana on sinua lähellä\, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi”\nSe on se uskon sana\, jota me saarnaamme. Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi\, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt\, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan. Sanoohan Raamattu: “Ei yksikään\, joka häneen uskoo\, joudu häpeään”. Tässä ei ole erotusta juutalaisen eikä kreikkalaisen välillä; sillä yksi ja sama on kaikkien Herra\, rikas antaja kaikille\, jotka häntä avuksi huutavat. Sillä “jokainen\, joka huutaa avuksi Herran nimeä\, pelastuu”. \n  \nEvankeliumi\nJoh. 13:31–35\nKun hän oli mennyt ulos\, sanoi Jeesus: “Nyt Ihmisen Poika on kirkastettu\, ja Jumala on kirkastettu hänessä. Jos Jumala on kirkastettu hänessä\, niin kirkastaa myös Jumala hänet itsessään ja kirkastaa hänet pian. Lapsukaiset\, vielä vähän aikaa minä olen teidän kanssanne. Te tulette minua etsimään\, ja niinkuin sanoin juutalaisille: ‘Mihin minä menen\, sinne te ette voi tulla’\, niin minä sanon nyt myös teille. Uuden käskyn minä annan teille\, että rakastatte toisianne\, niinkuin minä olen teitä rakastanut – että tekin niin rakastatte toisianne. Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni\, jos teillä on keskinäinen rakkaus.” \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala! Anna Pyhän Henkesi hallita sydämiämme\, sillä muuten me emme voi kelvata sinulle. Kuule meitä sinä\, joka elät ja hallitset Poikasi ja Pyhän Hengen kanssa iankaikkisesta iankaikkiseen. \n2. Herra Jumala\, taivaallinen Isä! Me tunnustamme olevamme vaivaisia syntisiä. Me tunnemme kyllä tahtosi\, mutta olemme kovin heikkoja täyttämään sitä. Liha ja veri ovat meillä suurena esteenä\, eikä paha vihollinen perkele myöskään anna meidän olla rauhassa. Siksi me rukoilemme sinua: vuodata Pyhä Henkesi sydämiimme\, että lujassa uskossa turvautuisimme Poikaasi Jeesukseen Kristukseen. Anna meidän lohduttautua hänen kärsimisestään ja kuolemastaan\, uskoa saavamme hänen kauttaan synnit anteeksi\, elää tässä maailmassa kuuliaisina tahdollesi ja niin saada armostasi autuas loppu. Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n  \nPäivän psalmi\nAntifoni:\nPs. 119:34\nAnna minulle ymmärrys ottaakseni sinun |laistasi vaarin *\nja noudattaakseni sitä kaikesta |sydämestäni. \nPsalmi:\nPs. 119:1–8\nAutuaat ne\, joiden |tie on nuhteeton\, *\njotka Herran laissa |vaeltavat! \nAutuaat ne\, jotka ottavat vaarin hänen |todistuksistaan\, *\njotka etsivät häntä kaikesta |sydämestänsä\, \njotka ei|vät tee vääryyttä\, *\nvaan vaeltavat |hänen teillään! \nSinä olet ase|tuksesi säätänyt\, *\nettä niitä tarkasti |noudatettaisiin. \nOi\, jospa minun vaellukseni |olisi vakaa\, *\nniin että noudattaisin sinun |käskyjäsi! \nSilloin minä en |joudu häpeään\, *\nkun katselen kaikkia sinun |käskyjäsi. \nMinä kiitän sinua vilpittömällä |sydämellä\, *\nkun opin sinun vanhurskau|tesi oikeudet. \nMinä noudatan sinun |käskyjäsi\, *\nälä minua pe|räti hylkää. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/19-sunnuntai-helluntaista-vsk3/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2024/09/Kirkkovuosi_3_vuosikerta_19-su-Helluntaista.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20240929
DTEND;VALUE=DATE:20240930
DTSTAMP:20260604T175300
CREATED:20161202T121917Z
LAST-MODIFIED:20240929T190438Z
UID:4158-1727568000-1727654399@www.luterilainen.net
SUMMARY:Mikkelinpäivä
DESCRIPTION:Opetuslapset esittävät tämän pyhän evankeliumitekstissä Jeesukselle kysymyksen ”kuka on suurin taivasten valtakunnassa?” Kysymys on alun alkaenkin nurinkurinen. Jeesuksen vastauksesta käy ilmi\, että tärkeämpää olisi ensin kysyä ”miten minä pääsen taivasten valtakuntaan”\, kuin ”kuka on suurin”. Näyttäisi myös siltä\, että kun ensin kysyy tärkeimmän kysymyksen\, jää toinen kysymys vaille merkitystä. \nJeesuksen vastaus on häkellyttävä: ”tule lasten kaltaiseksi”. Olisi voinut kuvitella\, että vastaus kysymykseen ”miten minä pääsen taivaaseen”\, olisi ollut jotain ylevämpää\, kuten usko riittävän lujasti\, tule viisaaksi\, tee sitä tai tee tätä. Olemmehan koko ikämme oppineet\, että ilmaista juustoa on vain hiirenloukussa\, ja että palkan saa vain työtä tekemällä. Mitä hyötyä on tulla lasten kaltaiseksi? Eihän lapset voi tehdä mitään millä ”oikeasti” on merkitystä\, eihän lapset pysty edes päättämään mistään itsenäisesti. Jos esimerkiksi lapselta kysyy mitä syödään\, niin vastaus on todennäköisesti päivästä toiseen lapsen lempiruoka\, oli se sitten hampurilainen ja ranskalaiset tai jotain ihan muuta. Ravitsevaa ruista tuskin pöytään ilmestyy. \nMikä sitten tekee lapsista esimerkillisiä? Kuinka lapsen kaltainen voi olla suurin taivasten valtakunnassa? Heidän avuttomuutensa ja sokea luottamuksensa. Lapsi ei selviä elämästä ilman aikuisten apua. Pieni lapsi kuolee hyvinkin nopeasti ilman vanhempia ja vähän vanhempikin sitten kun ruoka tai parhaassa tapauksessa rahat loppuvat. Lapset joutuvat turvautumaan välttämättä aikuisiin\, jotta voisivat elää. Lapsilla ei ole omia edellytyksiä selviytyä. Ja jokaiselle lapselle lähtökohtaisesti ovat hänen vanhempansa niitä supersankareita maailmassa\, joihin turvautua\, joilta saa ruokaa ja joista ottaa mallia.   \nSamoin kristityn täytyy turvautua yksin Kristukseen\, Hänen tekemäänsä sovitustyöhön meidän puolestamme\, jotta pääsee taivasten valtakuntaan. Jeesus on ainoa lähde\, josta saamme hengellisen ravinnon ja jonka kaltaisuuteen saamme olla Pyhän Hengen vaikutuksesta kasvamassa. Tämän Jeesuksen ansaitseman ja tarjoaman palkan saa vain ansiotta\, lahjaksi\, uskon kautta.     \n\n\n3. vuosikerta \n\n\n\nKynttilöitä: \n\n\n4\n\n\n\n\nLiturginen väri:  \n\n\nvalkoinen\, maanantaista lauantaihin vihreä.\n\n\n\n\nPäivän psalmi\n\n\nAntifoni: Ps. 34:8 \nPsalmi: Ps. 103:19–22 \nHallelujasäe: Ps. 148:2\n\n\n\n\n1. lukukappale: \n\nJoos. 5:13–15\n\n\n\n\n2. lukukappale: \n\nAp. t. 12:5–11\n\n\n\n\nEvankeliumi: \n\nMatt. 18:1–6 (7–9) 10\n\n\n\n\n1. lukukappale \nJoos. 5:13–15 \nJa tapahtui Joosuan ollessa Jerikon luona\, että hän nosti silmänsä ja näki miehen seisovan edessään\, paljastettu miekka kädessä. Ja Joosua meni hänen luokseen ja sanoi hänelle: “Oletko sinä meikäläisiä vai vihollisiamme?” Niin hän sanoi: “En\, vaan minä olen Herran sotajoukon päämies ja olen juuri nyt tullut”. Niin Joosua heittäytyi kasvoilleen maahan\, kumarsi ja sanoi hänelle: “Mitä herrallani on sanottavana palvelijalleen?” Ja Herran sotajoukon päämies sanoi Joosualle: “Riisu kengät jalastasi\, sillä paikka\, jossa seisot\, on pyhä”. Ja Joosua teki niin. \n  \n2. lukukappale \nAp. t. 12:5–11 \nNiin pidettiin siis Pietaria vankeudessa; mutta seurakunta rukoili lakkaamatta Jumalaa hänen edestänsä. \nJa yöllä sitä päivää vasten\, jona Herodeksella oli aikomus viedä hänet oikeuden eteen\, Pietari nukkui kahden sotamiehen välissä\, sidottuna kaksilla kahleilla; ja vartijat vartioitsivat oven edessä vankilaa. Ja katso\, hänen edessään seisoi Herran enkeli\, ja huoneessa loisti valo\, ja enkeli sysäsi Pietaria kylkeen ja herätti hänet sanoen: “Nouse nopeasti!” Ja kahleet putosivat hänen käsistään. Ja enkeli sanoi hänelle: “Vyötä itsesi ja sido paula-anturat jalkaasi”. Ja hän teki niin. Vielä enkeli sanoi hänelle: “Heitä vaippa yllesi ja seuraa minua”. \nJa Pietari lähti ja seurasi häntä\, mutta ei tiennyt\, että se\, mikä enkelin vaikutuksesta tapahtui\, oli totta\, vaan luuli näkevänsä näyn. Ja he kulkivat läpi ensimmäisen vartion ja toisen ja tulivat rautaportille\, joka vei kaupunkiin. Se aukeni heille itsestään\, ja he menivät ulos ja kulkivat eteenpäin muutamaa katua; ja yhtäkkiä enkeli erkani hänestä. Kun Pietari tointui\, sanoi hän: “Nyt minä totisesti tiedän\, että Herra on lähettänyt enkelinsä ja pelastanut minut Herodeksen käsistä ja kaikesta\, mitä Juudan kansa odotti”. \n  \nEvankeliumi \nMatt. 18:1–6 (7–9) 10 \nSillä hetkellä opetuslapset tulivat Jeesuksen tykö ja sanoivat: “Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?” \nNiin hän kutsui tykönsä lapsen\, asetti sen heidän keskellensä ja sanoi: \n“Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi\, ette pääse taivasten valtakuntaan. Sentähden\, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi\, se on suurin taivasten valtakunnassa. Ja joka ottaa tykönsä yhden tämänkaltaisen lapsen minun nimeeni\, se ottaa tykönsä minut. Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä\, jotka uskovat minuun\, sen olisi parempi\, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen. \n(Voi maailmaa viettelysten tähden! Viettelysten täytyy kyllä tulla; mutta voi sitä ihmistä\, jonka kautta viettelys tulee! Mutta jos sinun kätesi tai jalkasi viettelee sinua\, hakkaa se poikki ja heitä luotasi; parempi on sinulle\, että käsipuolena tai jalkapuolena pääset elämään sisälle\, kuin että sinut\, molemmat kädet tai molemmat jalat tallella\, heitetään iankaikkiseen tuleen. Ja jos sinun silmäsi viettelee sinua\, repäise se pois ja heitä luotasi; parempi on sinun silmäpuolena mennä elämään sisälle\, kuin että sinut\, molemmat silmät tallella\, heitetään helvetin tuleen.) \nKatsokaa\, ettette halveksu yhtäkään näistä pienistä; sillä minä sanon teille\, että heidän enkelinsä taivaissa näkevät aina minun Isäni kasvot\, joka on taivaissa. \n  \nRukoukset\n1. Jumala\, rakas taivaallinen Isä\, joka käsittämättömässä viisaudessasi olet asettanut pyhät enkelisi palvelemaan valittuja ystäviäsi heidän autuudekseen! Anna armosi\, että me enkelien palveluksen avulla voittaisimme miehuullisesti vihollisemme\, pahan hengen\, ja kaiken hänen pahuutensa. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Herra Jumala\, taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua siitä\, että olet isällisestä laupeudestasi lähettänyt pyhät enkelisi varjelemaan meitä perkeleen juonilta. Me rukoilemme sinua: anna meidän saada kaikissa ahdistuksissa lohtua siitä\, että pyhät enkelisi ympäröivät ja vartioivat meitä vahvalla suojeluksella\, niin etteivät perkele ja paha maailma pääse vahingoittamaan meitä tai omiamme. Jos kuitenkin sallit jonkin ajallisen pahan kohdata meitä\, niin anna meidän lujasti uskoa\, että saamme kaikesta huolimatta Jeesuksen Kristuksen kautta syntimme anteeksi ja ikuisen elämän. Kuule meitä hänen kauttaan\, joka yhdessä sinun ja Pyhän Hengen kanssa hallitsee iankaikkisesta iankaikkiseen. \n  \nPäivän psalmi\nAntifoni:\nPs. 34:8\nHerran enkeli asettuu niiden ympärille\, jotka häntä |pelkäävät\, *\nja |pelastaa heidät. \nPsalmi:\nPs. 103:19–22\nHerra on pystyttänyt istuimensa |taivaisiin\, *\nja hänen kuninkuutensa |hallitsee kaikkia. \nKiittäkää Herraa\, te hänen enke|linsä\, *\nte väkevät sankarit\, jotka hänen käskynsä täytätte\, kun kuulette hänen |sanansa äänen. \nKiittäkää Herraa\, kaikki hänen sota|väkensä\, *\nte hänen palvelijansa\, jotka hänen |tahtonsa teette. \nKiittäkää Herraa\, kaikki hänen |tekonsa\, *\nhänen valtakuntansa kaikissa paikoissa. Kiitä\, minun |sieluni\, Herraa. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/mikkelinpaiva-vsk3/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2024/09/Kirkkovuosi_3-vuosikerta_Mikkelinpaiva.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20240922
DTEND;VALUE=DATE:20240923
DTSTAMP:20260604T175300
CREATED:20161202T121917Z
LAST-MODIFIED:20240917T132832Z
UID:4157-1726963200-1727049599@www.luterilainen.net
SUMMARY:18. sunnuntai helluntaista
DESCRIPTION:Ollakseen hyvä kristitty\, pitää rakastaa kaikkia\, olla aina iloinen ja rauhallinen\, kärsivällinen ja ystävällinen lähimmäisiään kohtaan\, ennen kaikkea myös hyvä ja uskollinen\, kuin myös lempeä ja aina olisi hyvä myös hillitä itsensä kaikissa kiusauksessa. Näillä mittareilla hyviä kristittyjä taitaa olla hyvin vähän\, tai ei ollenkaan! Onneksi kaikki edellä mainitut hyvät hedelmät eivät olekaan ihmisen sydämestä lähtöisin\, vaan ne ovat Hengen hedelmiä. Ne eivät ole niin kutsuttuja perinnäissäädöksiä ja vaatimuksia\, vaan Pyhän Hengen hyvää työtä Jumalan lapsessa.  \nNäin ollen syntien tunnustaminen ja alttarille polvistuminen eivät nekään ole vain muotomenoja\, joita pitää tehdä perinnäissääntöinä. Tai jos niistä on sellaisia tullut\, kannattaa tutkistella itseään ja vielä enemmän Vapahtajaa Jeesusta Kristusta. Pyhä Kolmiyhteinen Jumala tahtoo kohdata lapsensa täysin kokonaisena. Lapsena\, joka ei varaa omaa elämäänsä omiin tekoihinsa ja perinnäissääntöihinsä. Onhan Hän itse Jumala\, joka tosi Jumalana Jeesuksessa Kristuksessa kantoi meidän kokonaiset syntikuormamme ristille\, antaen ne Pojassaan anteeksi. Tässä on todellinen kristityn vapaus\, jonka mukana lahjana tulee myös kaikki yllä mainitut Hengen hedelmät. Jos hyviä kristittyjä siis on\, niin he ”ovat ristiinnaulinneet vanhan luontonsa himoineen ja haluineen”.  \nVapaus on siis sitä\, että Jumala on tehnyt pelastavat teot ihmisten puolesta\, jotta kaikilla olisi mahdollisuus Kristuksessa toimia vapaasti ja oikein. Ei niin\, että ihmisen tulisi itse tavoitella omin teoin pelastusta ja etsiä sitä kautta vapautta. ”Vapauteen Kristus vapautti meidät.” \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 119:105 Psalmi: Ps. 119:97–104 Hallelujasäe: Ps. 136:1\n1. lukukappale:  Jes. 1:10–17 2. lukukappale:  Gal. 5:22–26 Evankeliumi:  Mark. 7:5–13 tai Mark. 2:23–28 \n\n1. lukukappale \nJes. 1:10–17 \nKuulkaa Herran sana\, te Sodoman päämiehet\, ota korviisi meidän Jumalamme opetus\, sinä Gomorran kansa. Mitä ovat minulle teidän paljot teurasuhrinne? sanoo Herra. Minä olen kyllästynyt oinas-polttouhreihin ja juottovasikkain rasvaan. Mullikkain\, karitsain ja kauristen vereen minä en mielisty. Kun te tulette minun kasvojeni eteen\, kuka sitä teiltä vaatii – minun esikartanoitteni tallaamista? Älkää enää tuoko minulle turhaa ruokauhria; suitsutus on minulle kauhistus. En kärsi uuttakuuta enkä sapattia\, en kokouksen kuuluttamista\, en vääryyttä ynnä juhlakokousta. Minun sieluni vihaa teidän uusiakuitanne ja juhla-aikojanne; ne ovat käyneet minulle kuormaksi\, jota kantamaan olen väsynyt. Kun te ojennatte käsiänne\, minä peitän silmäni teiltä; vaikka kuinka paljon rukoilisitte\, minä en kuule: teidän kätenne ovat verta täynnä. Peseytykää\, puhdistautukaa; pankaa pois pahat tekonne minun silmäini edestä\, lakatkaa pahaa tekemästä. Oppikaa tekemään hyvää; harrastakaa oikeutta\, ojentakaa väkivaltaista\, hankkikaa orvolle oikeus\, ajakaa lesken asiaa. \n  \n2. lukukappale \nGal. 5:22–26 \nMutta Hengen hedelmä on rakkaus\, ilo\, rauha\, pitkämielisyys\, ystävällisyys\, hyvyys\, uskollisuus\, sävyisyys\, itsensähillitseminen. Sellaista vastaan ei ole laki. Ja ne\, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat\, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen. Jos me Hengessä elämme\, niin myös Hengessä vaeltakaamme. Älkäämme olko turhan kunnian pyytäjiä\, niin että toisiamme ärsyttelemme\, toisiamme kadehdimme. \n  \nEvankeliumi \nMark. 7:5–13 \nNiin fariseukset ja kirjanoppineet kysyivät Jeesukselta: “Miksi sinun opetuslapsesi eivät vaella vanhinten perinnäissäännön mukaan\, vaan syövät leipää epäpuhtailla käsillä?” \nMutta hän sanoi heille: “Oikein Esaias on ennustanut teistä\, ulkokullatuista\, niinkuin kirjoitettu on: \n‘Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan\, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana; mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja\, jotka ovat ihmiskäskyjä’. \nTe hylkäätte Jumalan käskyn ja noudatatte ihmisten perinnäissääntöä.” \nJa hän sanoi heille: “Hyvin te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne omaa perinnäissääntöänne. Sillä Mooses on sanonut: ‘Kunnioita isääsi ja äitiäsi’\, ja: ‘Joka kiroaa isäänsä tai äitiänsä\, sen pitää kuolemalla kuoleman’. Mutta te sanotte\, että jos ihminen sanoo isälleen tai äidilleen: ‘Se\, minkä sinä olisit saava minulta hyväksesi\, on korban’ – se on uhrilahja – ja niin te ette enää salli hänen antaa mitään avustusta isälleen tai äidilleen. Te teette Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissäännöllänne\, jonka olette säätäneet. Ja paljon muuta samankaltaista te teette.” \nTai: \nMark. 2:23–28 \nJa tapahtui\, että Jeesus sapattina kulki viljavainioiden halki\, ja hänen opetuslapsensa rupesivat kulkiessaan katkomaan tähkäpäitä. Niin fariseukset sanoivat hänelle: “Katso\, miksi he tekevät sapattina sitä\, mikä ei ole luvallista?” Hän sanoi heille: “Ettekö ole koskaan lukeneet\, mitä Daavid teki\, kun hän ja hänen seuralaisensa olivat puutteessa ja heidän oli nälkä\, kuinka hän meni Jumalan huoneeseen ylimmäisen papin Abjatarin aikana ja söi näkyleivät\, joita ei ollut lupa syödä muiden kuin pappien\, ja antoi myös niille\, jotka hänen kanssansa olivat?” Ja hän sanoi heille: “Sapatti on asetettu ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten. Niin Ihmisen Poika siis on sapatinkin herra.” \n  \nRukoukset\n1. Pyhä Jumala! Suo meidän sinun armostasi välttää perkeleen saastutusta ja seurata puhtaalla sydämellä sinua\, joka olet ainoa todellinen Jumala. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Laupias Jumala! Varjele meitä lain orjuuden ikeestä ja anna meille armosi\, että rakkaudesta sinuun palvelisimme sinua alttiisti ja kuuliaisesti Jeesuksen Kristuksen vapauttamina lapsinasi. Auta meitä myös\, ettemme milloinkaan käyttäisi väärin armoasi\, ettemme koettaisi peitellä sillä suruttomuutta tai väärää vapautta\, vaan vaeltaisimme aina sinua peläten ja pyhää tahtoasi totellen. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n  \nPäivän psalmi\nAntifoni:\nPs. 119:105\nSinun sanasi on minun |jalkaini lamppu *\nja valkeus |minun tielläni. \nPsalmi:\nPs. 119:97–104\nKuinka sinun lakisi onkaan |minulle rakas! *\nKaiken päivää minä sitä |tutkistelen. \nSinun käskysi tekevät minut vihollisiani |viisaammaksi\, *\nsillä ne ovat minun omani ian|kaikkisesti. \nMinä olen kaikkia opettajiani |taitavampi\, *\nsillä minä tutkistelen sinun todis|tuksiasi. \nMinä olen ymmärtäväi|sempi kuin vanhat\, *\nsillä minä otan vaarin sinun ase|tuksistasi. \nMinä pidätän jalkani kaikilta |pahoilta teiltä\, *\nnoudattaakseni |sinun sanaasi. \nMinä en poikkea sinun |oikeuksistasi\, *\nsillä sinä |neuvot minua. \nKuinka makeat ovat minulle sinun |lupauksesi! *\nNe ovat hunajaa makeammat |minun suussani. \nSinun asetuksistasi minä saan |ymmärrystä; *\nsentähden minä vihaan kaikkia |valheen teitä. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/18-sunnuntai-helluntaista-vsk3/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2024/09/Kirkkovuosi_3-vuosikerta_18_su_Helluntaista.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20240916
DTEND;VALUE=DATE:20240917
DTSTAMP:20260604T175300
CREATED:20200907T162738Z
LAST-MODIFIED:20240907T094513Z
UID:9565-1726444800-1726531199@www.luterilainen.net
SUMMARY:Pyhien muistopäivät: Cyprianus
DESCRIPTION:Cyprianus on tullut tunnetuksi paitsi marttyyriudestaan myös kirjoituksistaan kirkko-oppiin liittyen. Hän joutui vainojen keskellä käsittelemään kahta kirkko-opillisesti tärkeää asiaa: mitä kirkon pitäisi tehdä vainoissa uskostaan luopuneille\, jotka tahtovat palata\, ja miten kirkon pitää suhtautua sen yhteyttä repiviiin skismaatikkoihin ja harhaoppisiin? Näitä teemoja Cyprianus käsitteli kirjoissaan De lapsis (Luopuneista) ja De ecclesiae catholicae unitate (Katolisen kirkon ykseydestä). \nCyprianus syntyi Karthagossa varakkaaseen ei-kristilliseen perheeseen noin vuonna 210. Hän sai hyvän kasvatuksen ja koulutuksen. Kristityksi hän kääntyi luultavasti vuonna 245. Kirjeessään Donatukselle Cyprianus kertoo\, miksi hän halusi jättää pakanuuden ja kääntyä kristityksi. Hänen mielestään aikansa elämäntyyli oli siveetöntä ja turmeltunutta ja hän toivoi vapautuvansa siitä. \n  \nCyprianus kirjoitti hieman kasteensa jälkeen: \nTapasin pitää erityisen vaikeana ja vaativana tehdä mitä Jumalan armo tahtoi minulta. Itsessäni olin sidottu aikaisemman elämäni lukemattomiin virheisiin\, joista en uskonut voivani mitenkään tulla vapautetuksi… Mutta sen [kääntymyksen] jälkeen\, uudestisyntymisen veden avulla\, entisen elämäni lika oli pesty pois\, ja taivaasta tuleva valo\, kirkas ja puhdas\, täytti minun sovitetun sydämeni… toinen syntymäni teki minusta uuden ihmisen. (Ad Donatum 3-4) \nCyprianuksen mukaan me siis omistamme Kristuksen sovitustyön kasteessa. Hän kehottaa kastamaan lapset viivytyksettä\, koska he saavat kasteessa Pyhän Hengen ja uudestisyntymisen armon. Uudestisyntymisen mukanaan tuoma uusi kristillinen elämä oli hänelle hyvin tärkeää. Kaste\, kuten myös rippi ja ehtoollinen\, jakavat Jumalan armoa\, joka muuttaa ihmisen sisimmän olemuksen ja karkottaa synnin. \n  \nPiispana vainoissa ja kysymys kirkkokurista\nCyprianuksesta tuli pian kasteensa jälkeen diakoni ja vuonna 247 presbyteeri. Jo vuonna 248 hänestä tuli Karthagon piispa monien vastustuksesta huolimatta. Paavalin ohjeita seurakunnan piispasta (”Älköön hän olko äskenkääntynyt”) ei katsottu esteeksi. Pian Cyprianus joutui keisarillisten vainojen myllerryksiin: Deciuksen vainoihin (v. 250) ja Valerianuksen (257-258) vainoihin\, jonka seurauksena Cyprianus kärsi marttyyrikuoleman vuonna 258. \nKeisari Deciuksen vainot olivat ensimmäinen laajamittainen yritys tuhota kristinusko. Roomassa oli poliittisia ja taloudellisia ongelmia ja kaikkeen\, mikä saattoi aiheuttaa epäjärjestystä\, suhtauduttiin kielteisesti. Kirkko oli kasvanut valtavasti pitkähkön rauhallisen kauden aikana. Kun Decius määräsi kuolemanrangaistuksen uhalla kaikki uhraamaan keisarille\, moni joko uhrasi tai osti todistuksen\, että oli uhrannut. Moni oli kieltänyt vainojen paineessa uskonsa\, mutta vainojen päätyttyä he halusivat palata takaisin seurakunnan yhteyteen. Syntyi uusi ongelma\, mitä tehdä näille luopuneille\, jotka halusivat tulla takaisin? Tästä alkoi debatti\, joka jakoi kristityt karkeasti kahteen ryhmään: tiukkoihin ja armollisiin. Tiukat eivät halunneet päästää luopuneita takaisin ja armolliset taas katsoivat heidän voivan palata saman tien. \nCyprianus otti kannan joka antoi mahdollisuuden anteeksiantamukselle sopivan katumusajan jälkeen. Hänen mukaansa langenneen ottaminen takaisin ehtoollisyhteyteen ilman katumusta ja parannuksentekoa vahingoittaa tällaista ihmistä itseään: haaksirikkoutuneen laivan ei pidä lähteä purjehtimaan ennen kuin se on kunnolla korjattu\, eikä repeytyneeseen tunikaan pidä pukeutua enne kuin taitava räätäli on sen korjannut (Ep. 17). Hänen mielestään ilman katumusaikaa seurauksena olisi ollut myös kirkkokurin höltyminen ja kirkon arvovallan heikentyminen. \nYksi keskeinen kysymys Cyprianukselle oli suhtautuminen skismaatikkoihin ja harhaoppisiin. Hän painottaa vahvasti kirjoituksissaan piispan merkitystä. Cyprianuksen mukaan Jeesus perusti piispan viran ja asetti siihen ensimmäisenä Pietarin. ”Piispa on kirkossa ja kirkko piispassa”. Kirkko rakentuu piispuuden pohjalle\, eikä kukaan voi pelastua kirkon ulkopuolella (extra ecclesiam nulla salus). Cyprianus varaa kirkon ykseyden ja oikeaoppisuuden turvaamisen paljolti piispan varaan. Hän saattoi sanoa: ”Loppumattomien heresioiden ja skismojen lähde on siinä\, ettei totella piispaa” (De ecclesiae unitate\, 59). \n  \nCyprianus kuvaa vaikuttavalla tavalla miten kirkko on Kristuksen morsian: \nKristuksen morsian ei anna vietellä itseään aviorikokseen\, vaan on tahraton ja siveä. Se tuntee vain yhden talon\, ja se vartioi yhden makuuhuoneen pyhyyttä ujolla siveydellä. Se pelastaa meidät Jumalalle\, se ohjaa synnyttämänsä lapset hänen valtakuntaansa. Jokainen\, joka on erossa kirkosta ja yhteydessä avionrikkojaan\, sulkeutuu kirkolle annetuista lupauksista\, ja joka jättää Kristuksen kirkon\, hän ei voi saada Kristuksen palkkaa. Hän on vieras\, epäpyhä\, vihollinen. Jolla ei kirkko ole äitinä\, hänellä ei voi olla Jumala isänä. Yhtä vähän kuin kukaan saattoi pelastua Nooan arkin ulkopuolella\, yhtä vähän voi se\, joka on kirkon ulkopuolella. (De ecclesiae unitate) \nCyprianuksesta on vielä mainittava hänen opetuksensa Isä meidän -rukouksesta. Hän opettaa\, että Isä meidän -rukouksessa on esitetty kristityille oikea tapa rukoilla. Ja kirkko-opillisesti orientoitununeena hän korostaa\, että Isä meidän -rukous rukoillaan ”Isä meidän…” eikä ”Isä minun”. ”Meidän rukouksemme on julkinen ja yhteinen; ja kun me rukoilemme\, me emme rukoile yhtä varten\, vaan koko seurakuntaa varten\, koska me\, koko seurakunta\, olemme yksi” (De Dom. Orat. 8). Näin siis siitäkin huolimatta\, vaikka kristitty rukoilisi yksi omassa huoneessaan. Yksin ollessaankin kristitty on Cyprianuksen mukaan osa yhtä ja samaa Kristuksen ruumista. \n  \nKs. skisma\, harhaoppi
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/pyhien-muistopaivat-cyprianus/
CATEGORIES:Pyhien muistopäivät
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2024/09/Cyprianus.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20240915
DTEND;VALUE=DATE:20240916
DTSTAMP:20260604T175300
CREATED:20161202T121917Z
LAST-MODIFIED:20240907T094251Z
UID:4156-1726358400-1726444799@www.luterilainen.net
SUMMARY:17. sunnuntai helluntaista
DESCRIPTION:Hyvää pääsiäistä! Jeesus on voittanut kuoleman ylösnousemisellaan! Hän on noussut ylös! Pääsiäinenhän ei tietenkään tämä 17. sunnuntai helluntaista ole\, mutta pyhän tekstit todistavat vahvasti siitä\, mitä on kuolleista herääminen. Tätä kuolleista eloon heräämistä voidaan nähdä kahdenlaista. On niitä\, jotka tässä ajassa heräävät ihmeen seurauksena kuolleista. Esimerkiksi Kristuksen kuolleista herättämä Lasarus\, Elian kuolleista herättämä lesken poika tai Paavalin kuolleista herättämä nuorukainen Eutykus. Nämä ovatkin vain esimerkkejä ja maistiaisia siitä\, millaista on todellinen kuolleista eloon herääminen. Se on sitä\, kun synteihinsä kuollut ja turmeltunut ihmislapsi tuodaan kasteessa Pyhän Kolmiyhteisen Jumalan luokse ja saa uskon lahjan. Jeesus antaa elämän\, sillä hän itse ensin kuoli\, jotta kuka tahansa voisi elämän saada. \nTuo lahjaksi saatu\, ja kaikki taivaalliset aarteet sisällään pitävä elämä onkin tässä ajassa taattua kamppailua. Ihminen saattaa tuntea itsensä jopa kuolleeksi. Voi tuntea jopa niin kuolleeksi\, ettei Kristuksella tunnu olevan enää mitään väliä.  \nOnneksi kyse ei lopulta olekaan siitä miten kuolleeksi tuntee itsensä. Kyse on Jumalan armosta. Paavali antaa pyhän epistolassa väkevän todistuksen kristityn todellisuudesta: ”Sillä elämä on minulle Kristus\, ja kuolema on voitto.” Joka aamu tässä ajassa saa herätä päivittäin uuteen parannuksentekoon Kristuksessa. Virren 547 sanoin: ”Joka aamu on armo uus\, miksi huolta siis kantaa?” Aina voi palata kasteen armoon\, sinne missä kuollut tehtiin eläväksi. Aina voi hautautua Jumalan armoon siellä\, missä Sanaa ja sakramenttia jaetaan. Tässä on tosi elämä. \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 56:14 Psalmi: Ps. 86:10–13 Hallelujasäe: Joona 2:3\n1. lukukappale:  Jes. 26:12–14 19 tai 1. Kun. 17:17–24 2. lukukappale:  Fil. 1:20–26 Evankeliumi:  Joh. 5:19–21 \n\n  \n1. lukukappale \nJes. 26:12–14\, 19 \nHerra\, sinä saatat meille rauhan\, sillä myös kaikki meidän tekomme olet sinä tehnyt. Herra\, meidän Jumalamme\, meitä ovat vallinneet muut herrat\, et sinä; sinua yksin me ylistämme\, sinun nimeäsi. Kuolleet eivät virkoa eloon\, vainajat eivät nouse: niin sinä olet heille kostanut\, tuhonnut heidät ja hävittänyt kaiken heidän muistonsa. \nMutta sinun kuolleesi virkoavat eloon\, minun ruumiini nousevat ylös. Herätkää ja riemuitkaa\, te jotka tomussa lepäätte\, sillä sinun kasteesi on valkeuksien kaste\, ja maa tuo vainajat ilmoille. \nTai: \n1. Kun. 17:17–24 \nSen jälkeen vaimon\, talon emännän\, poika sairastui; ja hänen tautinsa kävi hyvin kovaksi\, niin ettei hänessä enää ollut henkeä. Silloin vaimo sanoi Elialle: “Mitä minulla on tekemistä sinun kanssasi\, Jumalan mies? Sinä olet tullut minun luokseni saattamaan minun pahat tekoni muistoon ja tuottamaan kuoleman minun pojalleni.” \nMutta hän sanoi hänelle: “Anna poikasi minulle”. Ja hän otti tämän hänen sylistään ja vei hänet yliskammioon\, jossa asui\, ja pani hänet vuoteellensa. Ja hän huusi Herraa ja sanoi: “Herra\, minun Jumalani\, oletko tehnyt niin pahoin tätä leskeä kohtaan\, jonka vieraana minä olen\, että olet surmannut hänen poikansa?” Sitten hän ojentautui pojan yli kolme kertaa\, huusi Herraa ja sanoi: “Herra\, minun Jumalani\, anna tämän pojan sielun tulla häneen takaisin”. Ja Herra kuuli Eliaa\, ja pojan sielu tuli häneen takaisin\, ja hän virkosi henkiin. Ja Elia otti pojan ja toi hänet yliskammiosta alas huoneeseen ja antoi hänet hänen äidillensä. Ja Elia sanoi: “Katso\, poikasi elää”. Niin vaimo sanoi Elialle: “Nyt minä tiedän\, että sinä olet Jumalan mies ja että Herran sana sinun suussasi on tosi”. \n  \n2. lukukappale \nFil. 1:20–26 \nminun hartaan odotukseni ja toivoni mukaan\, etten ole missään häpeään joutuva\, vaan että Kristus nytkin\, niinkuin aina\, on tuleva ylistetyksi minun ruumiissani kaikella rohkeudella\, joko elämän tai kuoleman kautta. Sillä elämä on minulle Kristus\, ja kuolema on voitto. Mutta jos minun on eläminen täällä lihassa\, niin siitä koituu hedelmää työlleni\, ja silloin en tiedä\, minkä valitsisin. Ahtaalla minä olen näiden kahden välissä: halu minulla on täältä eritä ja olla Kristuksen kanssa\, sillä se olisi monin verroin parempi; mutta teidän tähtenne on lihassa viipymiseni tarpeellisempi. Ja kun olen tästä varma\, niin minä tiedän jääväni eloon ja viipyväni kaikkien teidän luonanne teidän edistymiseksenne ja iloksenne uskossa\, että teidän kerskaamisenne minusta olisi yhä runsaampi Kristuksessa Jeesuksessa\, kun minä taas tulen teidän tykönne. \n  \nEvankeliumi \nJoh. 5:19–21 \nNiin Jeesus vastasi ja sanoi heille: \n“Totisesti\, totisesti minä sanon teille: Poika ei voi itsestänsä mitään tehdä\, vaan ainoastaan sen\, minkä hän näkee Isän tekevän; sillä mitä Isä tekee\, sitä myös Poika samoin tekee. Sillä Isä rakastaa Poikaa ja näyttää hänelle kaikki\, mitä hän itse tekee; ja hän on näyttävä hänelle suurempia tekoja kuin nämä\, niin että te ihmettelette. Sillä niinkuin Isä herättää kuolleita ja tekee eläviksi\, niin myös Poika tekee eläviksi\, ketkä hän tahtoo. \n  \nRukoukset\n1. Pyhä Jumala! Auta meitä mielellämme palvelemaan sinua ja herätä tahtomme aina pyytämään apuasi. Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Taivallinen Isä! Me kiitämme sinua siitä\, että tahdot lähettää Pyhän Henkesi asumaan sydämiimme ja tehdä kuolevaiset ruumiimme eläviksi hänen kauttaan. Me rukoilemme sinua: varjele meitä hengellisestä kuolemasta ja vahvista meissä uutta ihmistä\, joka vaeltaa pyhyydessä ja vanhurskaudessa sinun kasvojesi edessä. Auta meitä aina kuulemaan sanaasi ja seuraamaan sitä\, niin ettei meitä tuomittaisi vaan pääsisimme sisälle elämään. Sinun rakkaan Poikasi\, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen\, kautta. \n3. Herra Jumala\, taivaallinen Isä\, joka annoit Poikasi tulla ihmiseksi\, jotta hän suorittaisi kuolemallaan maksun synneistämme ja pelastaisi meidät iankaikkisesta kuolemasta! Me rukoilemme sinua: varjele meitä epäilyksistä ja auta meitä aina pitämään kiinni tästä toivosta\, että niin kuin Herramme Jeesus Kristus herätti sanallaan kuolleet\, niin hän herättää viimeisenä päivänä meidätkin ja antaa meille iankaikkisen autuuden. Kuule meitä Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä. \n  \nPäivän psalmi\nAntifoni:\nPs. 56:14\nSinä pelastit minun sieluni |kuolemasta\, *\nminun jalkani kom|pastumasta. \nPsalmi:\nPs. 86:10–13\nSillä sinä olet suuri |ja teet ihmeitä\, *\nsinä ainoa |olet Jumala. \nNeuvo minulle tiesi\, Herra\, että minä vaeltaisin sinun |totuudessasi. *\nKiinnitä minun sydämeni siihen yhteen\, että minä sinun nime|äsi pelkäisin. \nKaikesta sydämestäni minä kiitän sinua\, Herra\, minun |Jumalani\, *\nja kunnioitan sinun nimeäsi ian|kaikkisesti; \nsillä sinun armosi on suuri |minua kohtaan\, *\nsinä olet pelastanut minun sieluni tuonelan |syvyydestä. \nJumala\, julkeat ovat nousseet |minua vastaan\, *\nväkivaltaisten joukko etsii minun henkeäni; eivät he pidä sinua sil|mäinsä edessä. \nMutta sinä\, Herra\, olet laupias ja armahta|vainen Jumala\, *\npitkämielinen\, suuri armossa ja |totuudessa. \nKäänny minun puoleeni\, ole minulle |armollinen\, *\nanna voimasi palvelijallesi\, auta palvelijatta|resi poikaa. \nTee merkki minulle\, minun |hyväkseni. *\nHäpeäksensä minun vihaajani nähkööt\, että sinä\, Herra\, minua au|tat ja lohdutat. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/17-sunnuntai-helluntaista-vsk3/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2024/09/Kirkkovuosi_3-vuosikerta_17_su_Helluntaista.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20240913
DTEND;VALUE=DATE:20240914
DTSTAMP:20260604T175300
CREATED:20200907T162050Z
LAST-MODIFIED:20240907T094007Z
UID:9563-1726185600-1726271999@www.luterilainen.net
SUMMARY:Pyhien muistopäivät: Johannes Khrysostomos
DESCRIPTION:Itäisen kristikunnan tunnetuin kirkkoisä Johannes Khrysostomos syntyi Antiokia-nimisessä suurkaupungissa vuonna 349 jKr. Hänen lapsuudestaan tiedetään vähän. Khrysostomoksen isä kuoli varhain\, mutta äiti ei ajan askeettisen ihanteen mukaisesti mennyt uudestaan naimisiin. Khrysostomos sai lapsena ja nuorena korkeatasoisen koulutuksen\, mikä kertoo perheen varakkuudesta. Hänen opettajansa oli ammattipuhuja\, mahdollisesti tunnettu Libanius-niminen retoriikan taitaja. Johanneksesta piti tulla julkishallinnon virkamies. \nParikymppisen nuorukaisen suunnitelmat kuitenkin muuttuivat. Kastettuaan Johanneksen piispa Meletius kutsui hänet palvelukseensa. Kolmen vuoden ajan Johannes avusti häntä ja samaan aikaan harjoitteli askeettista elämää. Sen jälkeen Khrysostomos nimitettiin seurakuntansa lukijaksi. Hänen tehtävänsä oli lukea Vanhan testamentin lukukappaleita ja epistolatekstejä jumalanpalveluksissa.  \nLukijan tehtävät jäivät pian tauolle kuudeksi vuodeksi\, kun Johannes muutti vuorille viettämään askeettista elämää (vrt. Munkkilaisuus). Viimeiset kaksi vuotta hän asui luolassa\, seisoi jatkuvasti eikä juuri nukkunut. Hän opetteli Uuden ja Vanhan testamentin tekstejä ulkoa. Äärimmäisen elämäntavan seurauksena hänen vatsansa ja munuaisensa vaurioituivat pysyvästi. Heikentynyt terveydentila pakotti Johanneksen palaamaan Antiokiaan jatkamaan lukijan tehtäviä. \nKahden vuoden kuluttua palaamisesta Johannes vihittiin seurakunnan diakoniksi ja viiden vuoden päästä siitä presbyteeriksi (ks. Pastori\, pappi). Kaksitoista vuotta (386-397) Johannes palveli Antiokian seurakunnan presbyteerinä. Tuona aikana hänen saarnansa saivat suuren suosion ja keräsivät runsaasti kuulijoita. \nVuoden 397 lopulla Khrystomoksen elämään tuli dramaattinen käänne. Konstantinopolin piispa Nectarius oli yllättäen kuollut hetkeä aiemmin. Khrysostomoksen tietämättä hänet oli asetettu ehdolle seuraavaksi piispaksi\, ja hän tuli valituksi. Khrysostomos jouduttiin kuljettamaan salaa Antiokiasta Konstantinopoliin uutta tehtäväänsä hoitamaan\, sillä Antiokiaan jäänyt\, saarnaajaansa ihaileva\, väkijoukko olisi tehnyt julkisen lähtemisen mahdottomaksi. \nKhrysostomos aloitti Konstantinopolin piispana seuraavan vuoden helmikuussa. Piispallisten tehtävien ohella hän piti yhteyttä kaupungin valtaapitäviin. Myös säännölliset tapaamiset keisarin ja hänen vaimonsa kanssa kuuluivat toimenkuvaan. Vuosien mittaan Khrysostomos sai kannattajien lisäksi vastustajia. Lukuisten käänteitten jälkeen Oakin synodi pani piispan viralta syksyllä 403. Khrysostomos joutui pakenemaan Konstantinopolista. Pakomatka huononsi Krysostomoksen jo entuudestaan heikkoa terveydentilaa. Hän kuoli syyskuussa 407. \nKhrysostomos\, suomennettuna ”Kultasuu”\, muistetaan etenkin retorisesti taidokkaista saarnoistaan. Varsinkin toimiessaan presbyteerinä Antiokiassa hän saarnasi paljon. Muun muassa näin Johannes saarnasi vastasyntyneestä Vapahtajasta: \nTe näitte rikkautta suuressa köyhyydessä. Kuinka hän rikkaana olisi tullut kerjäläiseksi keskuuteenne? Hänellä ei ollut sijaa tai vuodetta\, vaan hänet oli lähetetty maailmaan seimessä. Voi rikkauksien köyhää lähdettä! Mittaamaton terveys kantaa köyhyyttä kuin viittaa. Hänet pantiin seimeen ja hän sai maan vavahtelemaan. Hänet käärittiin kapaloihin ja hän särki synnin kahleet. Hän ei ollut edes lausunut ensimmäisiä sanojaan\, kun hän opetti tietäjiä ja lähetti heidät kulkemaan toista reittiä paluumatkalle. \nLainaus on poimittu joulusaarnasta vuodelta 386\, jolloin Johannes palveli ensimmäistä vuottaan presbyteerinä. Saarna on varhaisin meille säilynyt kristillinen joulusaarna. Yhteensä Krystomokselta on jäänyt jopa yli 900 saarnaa meidänkin luettavaksemme. Osa niistä on myös käännetty suomeksi.  \nKhrysostomoksen saarnat ovat paitsi retorisesti laadukkaita\, myös heijastelevat hänen elinaikansa kirkollista tilannetta. Hänen tapansa tulkita Raamattua on ajan antiokialaiseen tyyliin kirjaimellinen\, vastakohtana aleksandrialaisten vertauskuvalliselle tulkintatavalle. Myös hänen luolassa viettämänsä askeettiset vuodet kuultavat läpi hänen tavastaan tulkita Raamattua. Sen sijaan teologisiin oppikeskusteluihin Johannes ei saarnojensa tai muunkaan toimintansa kautta juuri osallistunut. \nSaarnojen lisäksi Khrysostomos on jäänyt kirkkohistoriaan hänen nimeään kantavan jumalanpalvelusliturgian johdosta. Se on yhä käytössä ortodoksisessa kirkossa. Krystostomos kirjoitti myös lukuisia kirjeitä\, jotka valaisevat sekä ajan kirkollista tilannetta että kirjeen kirjoittajan ja vastaanottajan henkilökohtaisten elämien käänteitä. Eräs Krysostomoksen kirjeystävistä ja läheisimmistä tukijoista oli Olympias-niminen diakonissa. Kuolemaan johtaneen pakomatkansa aikana Johannes kirjoitti tälle 17 kirjettä. Niissä hän omien vaikeuksiensa keskellä rohkaisee masennuksesta kärsivää ystävätärtään. Aikansa kohujulkkiksen sisällä sykki siis lämmin\, läheisistään välittävä\, sydän. \nKs. myös Khrysostomos: Kuusi kirjaa pappeudesta \n  \nKirjallisuutta: \nPauline Allen & Wendy Mayer: John Chrysostom. London: Routledge (2000). \nSaint John Chrysostom: Letters to Saint Olympia. Translated\, with an introduction\, by David C. Ford. Yonkers: St. Vladimir’s Seminary Press (2016). \n  \nKrysostomoksen suomennetut teokset: \n\nKuusi kirjaa pappeudesta. Joensuu: Ortodoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvosto. 1981.\nOpetuspuheita Johanneksen evankeliumista I. Suom. Serafim Seppälä. Valamon luostari. 2001. \nOpetuspuheita Johanneksen evankeliumista II. Suom. Serafim Seppälä. Valamon luostari. 2003.\nPuhe siitä\, kun Eutropios kirkon ulkopuolelle mentyään vangittiin sekä puutarhasta ja kirjoituksista\, ja asioista “kuningatar seisoo oikealla puolellasi. Suom. Johannes Seppälä. Teoksessa Erga 2005\, Joensuun yliopiston ortodoksisen teologian vuosikirja. Joensuu. 2005.\n\n\nTekstissä lainattua Krysostomoksen joulusaarnaa vuodelta 386 ei ole julkaistu suomeksi. Käännös: Pauliina Pylvänäinen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/pyhien-muistopaivat-johannes-khrysostomos/
CATEGORIES:Pyhien muistopäivät
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2024/09/Johannes_Khrysostomos.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20240908
DTEND;VALUE=DATE:20240909
DTSTAMP:20260604T175300
CREATED:20161202T121917Z
LAST-MODIFIED:20240904T135508Z
UID:4155-1725753600-1725839999@www.luterilainen.net
SUMMARY:16. sunnuntai helluntaista
DESCRIPTION:Pyhän tekstit kertovat Jumalan huolenpidosta ja Jumalan lapsen terveellisestä suhtautumisesta niin maallisiin rikkauksiin\, kuin myös Jumalalta lahjaksi saatuun uskoon. Taustalla on opetus ja totuus siitä\, että Pyhä Kolmiyhteinen Jumala on kaiken Luoja. Tämän totuuden tunnustaminen jo yksistään helpottaa pienen vajavaisen ihmisen elämää tässä ajassa – tämä kaikki ei olekaan minun käsissäni\, vaan Kaikkivaltiaan Jumalan.  \nPelkästään jo kirkon penkistä ulos katsomalla voi nähdä tämän todellisuuden. Kesällä rehevänä pullistellut koivu tai vaahtera joutuu talveksi jättämään tuon kaiken pois. Kuolema korjaa kauneuden\, terveyden ja rehevyyden. Puulla tosin on toivonsa\, se on seuraava kevät. Mutta perisyntisellä ihmisellä ei kuoleman jälkeen ole enää seuraavaa kevättä – on vain iankaikkinen kuolema. \nEllei Jumala olisi antanut omaa Poikaansa ristille kuolemaan meidän pelastukseksemme. Ympärillemme koottu rehevyys ja lehvästö\, josta Raamattu käyttää sanaa ’mammona’\, se jää tähän aikaan. Mitään emme saa mukaamme iankaikkisuuteen. Tuohon mammonaan ei siis voi turvautua tässä ajassa\, mutta sitä voi pitää Jumalan huolenpitona meidän osaksemme ja nauttia siitä sillä tavalla. On myös hyvä muistaa\, että suurin huolenpito näkyy lahjaksi saadussa uskossamme. Siinä Jumala lupaa Sanassaan iankaikkisen elämän\, joka on sanoinkuvaamattomasti suurempaa\, kuin ne kaikki rikkaudet mitä tässä ajassa voi ikinä saavuttaa.  \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 55:23 Psalmi: Ps. 86:1 3–7 Hallelujasäe: Ps. 46:11\n1. lukukappale:  2. Moos. 16:11–19 31 35 2. lukukappale:  Ap. t. 20:32–35 tai 1. Tim. 6:17–19 Evankeliumi:  Matt. 6:19–24 \n\n1. lukukappale \n2. Moos. 16:11–19\, 31\, 35 \nJa Herra puhui Moosekselle sanoen: “Minä olen kuullut israelilaisten napinan. Puhu heille ja sano: Iltahämärässä teillä on oleva lihaa syödäksenne\, ja huomenna on teillä leipää yltäkyllin; niin te tulette tietämään\, että minä olen Herra\, teidän Jumalanne.” \nJa illalla tuli viiriäisiä\, ja ne peittivät leirin\, ja aamulla laskeutui kastesumu leirin ympärille. Ja kun kastesumu oli haihtunut\, katso\, erämaassa oli maan pinnalla jotakin hienoa\, suomujen tapaista\, jotakin hienoa niinkuin härmä. Kun israelilaiset näkivät sen\, kyselivät he toisiltansa: “Mitä tämä on?” Sillä he eivät tienneet\, mitä se oli. Ja Mooses sanoi heille: “Tämä on se leipä\, jonka Herra on antanut teille syötäväksi. Ja näin on Herra käskenyt: Kootkaa sitä\, jokainen tarpeenne mukaan; ottakaa goomer-mitta mieheen perheenne pääluvun mukaan\, kukin niin monelle\, kuin kullakin majassansa on.” Ja israelilaiset tekivät niin\, ja he kokosivat\, yksi enemmän\, toinen vähemmän. Mutta kun he mittasivat sen goomer-mitalla\, niin ei sille jäänyt liikaa\, joka oli koonnut enemmän\, eikä siltä puuttunut\, joka oli koonnut vähemmän; jokainen oli koonnut niin paljon\, kuin hän tarvitsi. Ja Mooses sanoi heille: “Älköön kukaan jättäkö siitä mitään huomiseksi”. \nJa Israelin heimo antoi sille nimen manna. Ja se oli valkean korianderinsiemenen kaltaista ja maistui hunajakakulta. Ja israelilaiset söivät mannaa neljäkymmentä vuotta\, kunnes he tulivat asuttuun maahan; he söivät mannaa siihen asti\, kunnes tulivat Kanaanin maan rajalle. \n  \n2. lukukappale \nAp. t. 20:32–35 \nPaavali sanoi Efeson vanhimmille: \nJa nyt minä uskon teidät Jumalan ja hänen armonsa sanan haltuun\, hänen\, joka on voimallinen rakentamaan teitä ja antamaan teille perintöosan kaikkien pyhitettyjen joukossa. En minä ole halunnut kenenkään hopeata tai kultaa tai vaatteita; te tiedätte itse\, että nämä minun käteni ovat työllänsä hankkineet\, mitä minä ja seuralaiseni olemme tarvinneet. Kaikessa minä olen osoittanut teille\, että näin työtä tehden tulee huolehtia heikoista ja muistaa nämä Herran Jeesuksen sanat\, jotka hän itse sanoi: ‘Autuaampi on antaa kuin ottaa’.” \nTai: \n1. Tim. 6:17–19 \nKehoita niitä\, jotka nykyisessä maailmanajassa ovat rikkaita\, etteivät ylpeilisi eivätkä panisi toivoansa epävarmaan rikkauteen\, vaan Jumalaan\, joka runsaasti antaa meille kaikkea nautittavaksemme\, kehoita heitä\, että tekevät hyvää\, hyvissä töissä rikastuvat\, ovat anteliaita ja omastansa jakelevat\, kooten itsellensä aarteen\, hyvän perustuksen tulevaisuuden varalle\, että saisivat todellisen elämän. \n  \nEvankeliumi \nMatt. 6:19–24 \nJeesus sanoo: \nÄlkää kootko itsellenne aarteita maan päälle\, missä koi ja ruoste raiskaa ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen\, missä ei koi eikä ruoste raiskaa ja missä eivät varkaat murtaudu sisään eivätkä varasta. Sillä missä sinun aarteesi on\, siellä on myös sinun sydämesi. \nSilmä on ruumiin lamppu. Jos siis silmäsi on terve\, niin koko sinun ruumiisi on valaistu. Mutta jos silmäsi on viallinen\, niin koko ruumiisi on pimeä. Jos siis se valo\, joka sinussa on\, on pimeyttä\, kuinka suuri onkaan pimeys! \nEi kukaan voi palvella kahta herraa; sillä hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava\, taikka tähän liittyvä ja toista halveksiva. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa. \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala! Varjele ja puhdista aina kristillistä seurakuntaasi\, sillä ilman sinua se ei voi kestää. Suojele ja hallitse sitä siis aina voimallasi. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Rakas taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua siitä\, että olet antanut meille pyhän sanasi valoksi kaikille teillemme. Auta meitä nöyrästi kuuntelemaan sitä ja kätkemään se uskollisesti sydämiimme. Varjele meitä tämän maailman murheista ja huolista ja suo meidän aina kaikessa etsiä sitä\, mikä on iankaikkista. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n3. Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Me kiitämme sinua siitä\, että olet tallettanut meitä varten taivaaseen katoamattoman\, saastumattoman ja turmeltumattoman perinnön. Herra\, kohota mielemme pois maallisista ja kiinnitä se kokonaan sinuun\, niin että koko sydämellämme etsisimme taivaallisia aarteita\, joita sinä\, kaikkien hyvien lahjojen antaja\, tahdot jakaa meille. Anna meille Hengen valoa ymmärtääksemme sinun tahtosi ja voimaa elää hyvän tahtosi mukaan. Sinun rakkaan Poikasi\, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen\, kautta. \n  \nPäivän psalmi\nAntifoni:\nPs. 55:23\nHeitä murheesi |Herran huomaan\, *\nhän pitää si|nusta huolen. \nPsalmi:\nPs. 86:1 3–7\nKallista\, Herra\, korvasi minun puoleeni ja |vastaa minulle\, *\nsillä minä olen kur|ja ja köyhä. \nVarjele minun sieluni\, sillä minä |olen hurskas; *\nsinä\, minun Jumalani\, pelasta palvelijasi\, joka |sinuun turvaa. \nOle minulle armol|linen\, Herra\, *\nsillä sinua minä huudan |kaiken päivää. \nIlahuta palveli|jasi sielu\, *\nsillä sinun puoleesi\, Herra\, minä y|lennän sieluni. \nSillä sinä\, Herra\, olet hyvä ja anteeksi|antavainen\, *\nsuuri armossa kaikille\, jotka sinua avuk|sensa huutavat. \nOta\, Herra\, korviisi minun |rukoukseni\, *\ntarkkaa minun anomi|seni ääntä. \nHätäni päivänä minä sinua avuk|seni huudan\, *\nsillä sinä |vastaat minulle. \nEi ole sinun vertaistasi\, Herra\, juma|lien joukossa\, *\neikä ole vertaa |sinun töillesi. \nKaikki kansat\, jotka sinä tehnyt olet\, tulevat ja kumartuvat sinun edes|säsi\, Herra\, *\nja kunnioittavat sinun |nimeäsi. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/16-sunnuntai-helluntaista-vsk3/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2024/09/Kirkkovuosi_3-vuosikerta_16_su_Helluntaista.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20240901
DTEND;VALUE=DATE:20240902
DTSTAMP:20260604T175300
CREATED:20161202T121914Z
LAST-MODIFIED:20240828T200005Z
UID:4154-1725148800-1725235199@www.luterilainen.net
SUMMARY:15. sunnuntai helluntaista
DESCRIPTION:Jeesuksen sanat Hänen ikeestään ovat kristityille tutut. Läpi Vanhan testamentin puhutaan siitä\, että Jumalan kansa on ikeen alla. Toistuvasti Jumala lupaa särkeä tuon ikeen tai ottaa sen pois. Usein ies näyttää liittyvän siihen\, että jokin vieras kansa\, viholliskansa sortaa ja orjuuttaa Israelia. Myös Jeesuksen aikana oli olemassa ”vieras ies”\, Rooman ies. Tämän vieraan ikeen alla turvauduttiin ottamalla päälleen ”lain hyvä ies” tai ”Jumalan valtakunnan ies”. Näin pyrittiin elämään oikein pakanoiden keskellä ja pysymään puhtaana Jumalan kansana\, odotettaessa Israelin pelastusta. Haluttiin luoda omanlaisensa taivas maan päälle\, Jumalan valtakunta. Erityisesti fariseusten herätysliike kunnostautui tässä. He pitivät tarkasti kiinni lain pienimpienkin käskyjen noudattamisesta ja sapattisäädöksistä. Heidän elämäntapansa\, ilmeisesti keskiluokkainen\, omaa aikaansa hallitsevan miehen elämäntapa\, mahdollisti tämän aikaa vievän uskonnollisen järjestyksen. Ajatus siitä\, että ”kiitos siitä etten ole kuten tuo publikaani” tai ”tuo ymmärtämätön kansa\, joka ei lakia ymmärrä” olivat koko ajan vaanimassa sydämessä. \nMutta tavalliset ihmiset\, maan hiljaiset\, jotka odottivat Jumalan valtakunnan saapumista\, eivät kyenneet tällaiseen pilkuntarkkaan elämään. Elämä kun väsytti monella tavalla: perhe piti elättää\, talo korjata\, maksaa lainaa\, yrittää sopia riidat aviopuolison kanssa\, tehdä ruokaa\, vaihtaa vaippoja\, tehdä toista työtä\, nukkua välillä jne. Nämä ihmiset tiesivät\, että jos Jumala mittaa heidän vaelluksensa pyhän lakinsa vaa’alla\, niin he jäävät kovin köykäisiksi. Mistä siis apu tuomiolla? Kuulunko edes Jumalan Israeliin? \nSitten tulee Jeesus! Jeesus\, joka sanoo nämä ihmeelliset sanat: ”Tulkaa minun luokseni kaikki työtätekevät ja taakkojen alle nääntyvät. Minä levähdytän teidät” (vaihtoehtoinen käännös). Eikä Jeesus sano ainoastaan tätä\, vaan asettaa itsensä levon lähteeksi\, sapatiksi ja lupaa levon sieluille. Levon\, jota ei tästä maailmasta voi löytää. Jeesuksen ies on kokonaan uusi järjestys. Se on uusi liitto Jumalan ja ihmisten välillä. Tässä uudessa liitossa\, Kristuksessa\, ihminen saa levon ja rauhan sielulleen. Ei pelkästään levähtää hetken taivaallisten ja pyhien asioiden parissa arjen keskellä\, kuten me messussa. Ihminen saa ikuisen levon ja rauhan sielulleen\, kun hän kantaa Kristuksen hellää iestä. Tämä ies näyttää kyllä maailman silmissä painavalta ja hankaavalta. Meitä kristittyjä pilkataan milloin mistäkin\, koska ei ymmärretä\, että kuulumme jo uuteen luomakuntaan. Kasteen ja uskon kautta meidät on siirretty jo ikuiseen elämään. Nyt me odotamme uutta taivasta ja uutta maata\, jossa Kristuksen hellä ies näyttäytyy todellisuutena\, josta saamme seurakunnan jumalanpalveluksessa esimakua. \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 92:2 Psalmi: Ps. 65:2–6 9 tai Ps. 136:1–9 25–26 Hallelujasäe: Ps. 147:1\n1. lukukappale:  Neh. 8:5–10 2. lukukappale:  1. Tess. 5:16–24 Evankeliumi:  Matt. 11:25–30 \n\n1. lukukappale \nNeh. 8:5–10\nJa Esra avasi kirjan kaiken kansan nähden\, sillä hän seisoi ylempänä kaikkea kansaa; ja kun hän avasi sen\, nousi kaikki kansa seisomaan. Ja Esra kiitti Herraa\, suurta Jumalaa\, ja kaikki kansa vastasi\, kohottaen kätensä ylös: “Amen\, amen”; ja he kumarsivat ja rukoilivat Herraa\, heittäytyneinä kasvoilleen maahan. Sitten Jeesua\, Baani\, Seerebja\, Jaamin\, Akkub\, Sabbetai\, Hoodia\, Maaseja\, Kelita\, Asarja\, Joosabad\, Haanan\, Pelaja ja muut leeviläiset opettivat kansalle lakia\, kansan seisoessa alallansa. Ja he lukivat Jumalan lain kirjaa kappale kappaleelta ja selittivät sen sisällyksen\, niin että luettu ymmärrettiin.\nJa Nehemia\, maaherra\, ja pappi Esra\, kirjanoppinut\, ja leeviläiset\, jotka opettivat kansaa\, sanoivat kaikelle kansalle: “Tämä päivä on pyhitetty Herralle\, teidän Jumalallenne\, älkää murehtiko älkääkä itkekö”. Sillä kaikki kansa itki\, kun he kuulivat lain sanat. Ja hän sanoi vielä heille: “Menkää ja syökää rasvaisia ruokia ja juokaa makeita juomia ja lähettäkää maistiaisia niille\, joilla ei ole mitään valmistettuna\, sillä tämä päivä on pyhitetty meidän Herrallemme. Ja älkää olko murheelliset\, sillä ilo Herrassa on teidän väkevyytenne.” \n  \n2. lukukappale \n1. Tess. 5:16–24\nOlkaa aina iloiset. Rukoilkaa lakkaamatta. Kiittäkää joka tilassa. Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa. Henkeä älkää sammuttako\, profetoimista älkää halveksuko\, mutta koetelkaa kaikki\, pitäkää se\, mikä hyvää on; karttakaa kaikenkaltaista pahaa.\nMutta itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonansa\, ja säilyköön koko teidän henkenne ja sielunne ja ruumiinne nuhteettomana meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen. Hän\, joka teitä kutsuu\, on uskollinen\, ja hän on sen myös tekevä. \n  \nEvankeliumi \nMatt. 11:25–30\nSiihen aikaan Jeesus johtui puhumaan sanoen:\n“Minä ylistän sinua\, Isä\, taivaan ja maan Herra\, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille. Niin\, Isä\, sillä näin on sinulle hyväksi näkynyt.\nKaikki on minun Isäni antanut minun haltuuni\, eikä kukaan muu tunne Poikaa kuin Isä\, eikä Isää tunne kukaan muu kuin Poika ja se\, kenelle Poika tahtoo hänet ilmoittaa.\nTulkaa minun tyköni\, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut\, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta\, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. Sillä minun ikeeni on sovelias\, ja minun kuormani on keveä.” \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala! Varjele aina kristikuntaasi\, sillä jos sinä et sitä tue\, niin se ei voi inhimillisen heikkoutensa takia kestää. Suo sen aina saada sinulta apua\, välttää sitä\, mikä on vahingollista\, ja seurata sitä\, mikä on hyväksi. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Herra Jeesus Kristus! Me kiitämme sinua siitä\, että tahdot olla hätään joutuneiden auttaja ja pelastaja kaikesta kurjuudesta. Katso armollisesti kaikkia kärsiviä. Vaikuta heidän sydämissään vakaa usko\, että he voisivat kaikissa tämän ajan vaivoissa ottaa vastaan apusi ja lohdutuksesi. Anna heille se armo\, että he voisivat nöyrästi kiittää sinua kaikista hyvistä teoistasi\, myös rististä ja kärsimyksistä. Päästä heidät kaikesta synnistä ja anna heille voimaa rakastaa ja palvella sinua nyt ja iankaikkisesti. Kuule meitä sinä\, joka yhdessä Isän ja Pyhän Hengen kanssa hallitset nyt ja aina. \n3. Herra Jumala\, taivaallinen Isä\, joka olet sanalla ja pyhällä kasteella armollisesti vapauttanut synnin hirveästä tartunnasta kaikki meidät\, jotka uskomme! Vieläkin sinä autat meitä joka päivä kaikissa tarpeissamme. Me rukoilemme sinua: herätä sydämemme Pyhällä Hengelläsi\, niin ettemme ikinä unohtaisi hyvää tekoasi. Auta meitä elämään aina sinun pelossasi\, turvautumaan sydämellisellä toivolla laupeuteesi sekä kiittämään ja ylistämään sinua jatkuvasti iloisin mielin. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. (1. vsk.) \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 92:2\nHyvä on |Herraa kiittää *\nja veisata kiitosta sinun nimellesi\, |sinä Korkein. \nPsalmi:\nPs. 65:2–6 9\nJumala\, hiljaisuudessa kiitetään sinua |Siionissa\, *\nja sinulle täy|tetään lupaus. \nSinä |kuulet rukouksen: *\nsinun tykösi tulee |kaikki liha. \nMinun syntivelkani ovat |ylen raskaat\, *\nmutta sinä annat anteeksi meidän |rikoksemme. \nAutuas se\, jonka sinä valitset ja otat tykösi\, esikarta|noissasi asumaan! *\nSalli meidän tulla ravituiksi sinun huoneesi hyvyydellä\, sinun temppelisi |pyhyydellä. \nIhmeellisillä teoilla sinä vastaat meille |vanhurskaudessa\, *\nsinä\, meidän autuutemme Jumala\, sinä\, kaikkien maan äärten ja kaukaisen |meren turva\, \njoka voimallasi |vahvistat vuoret *\nja olet vyötetty |väkevyydellä; \nsinä\, joka asetat |merten pauhinan *\nja niiden aaltojen pauhinan ja kan|sojen metelin\, \nniin että ne\, jotka niiden äärillä asuvat\, hämmästyvät sinun |ihmeitäsi; *\naamun ja ehtoon ääret sinä |täytät riemulla. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen. \n  \nTai:\nPs. 136:1–9 25–26\nKiittäkää Herraa\, sillä |hän on hyvä\, *\nsillä hänen armonsa pysyy ian|kaikkisesti. \nKiittäkää juma|lien Jumalaa\, *\nsillä hänen armonsa pysyy ian|kaikkisesti. \nKiittäkää |herrain Herraa\, *\nsillä hänen armonsa pysyy ian|kaikkisesti; \nhäntä\, joka yksin tekee |suuria ihmeitä\, *\nsillä hänen armonsa pysyy ian|kaikkisesti; \nhäntä\, joka on taidolla |tehnyt taivaat\, *\nsillä hänen armonsa pysyy ian|kaikkisesti; \nhäntä\, joka on levittänyt maan |vetten ylitse\, *\nsillä hänen armonsa pysyy ian|kaikkisesti; \nhäntä\, joka on tehnyt |suuret valot\, *\nsillä hänen armonsa pysyy ian|kaikkisesti: \nauringon hallit|semaan päivää\, *\nsillä hänen armonsa pysyy ian|kaikkisesti\, \nkuun ja tähdet hallit|semaan yötä\, *\nsillä hänen armonsa pysyy ian|kaikkisesti; \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/15-sunnuntai-helluntaista-vsk3/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2024/08/Kirkkovuosi_3-vuosikerta_15_su_Helluntaista.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20240828
DTEND;VALUE=DATE:20240829
DTSTAMP:20260604T175300
CREATED:20200323T130413Z
LAST-MODIFIED:20240820T204612Z
UID:8676-1724803200-1724889599@www.luterilainen.net
SUMMARY:Pyhien muistopäivät: Aurelius Augustinus
DESCRIPTION:Aurelius Augustinus\nKirkkoisä Augustinus (354-430) on yksi kirkon merkittävimpiä teologeja. Hänen opetuksensa loivat pitkälti viitekehyksen\, jossa koko läntinen teologia keskusteli ja antoi näin ollen pohjan sen kirkolliselle elämälle. Hän syntyi Pohjois-Afrikassa\, jossa hän myös toimi ja vaikutti lähes koko elämänsä ajan. Tiedämme Augustinuksen perhesuhteista sen verran\, että hänen äitinsä oli hurskas kristitty. Augustinus eli nuoruutensa manikealaisen filosofian parissa ja kääntyi kristityksi myöhemmällä iällä. Hänen teoksissaan korostuvat Raamatun lisäksi myös neo-platonismiksi kutsuttava filosofinen suuntaus. Tämä näkyy käytännössä siinä\, että huomattavaa osaa hänen maailmankatsomustaan värittää kahtiajako\, jossa merkki ja itse asia erotetaan toisistaan. Valtaisasta aineistosta voidaan tehdä vain nyt kaksi keskeistä nostoa. \nPelastus ja armo\nEräs Augustinuksen merkittävimpiä taisteluita käytiin pelastusteologiasta. Varhainen kirkko opetti pelastusta armosta uskon kautta\, mutta tätä opetusta ei aina oltu määritelty niin selkeästi. Iso syy tähän on yksinkertaisesti\, että varhaisen kirkon suuri kysymys ei ollut: ”miten minä pelastun” vaan ”kuka Kristus on”. Tästä samasta syystä myös varhaisen kirkon symbolit eli uskontunnustukset keskittyvät pitkälti Kristuksen persoonaan. Tietenkin on itsestään selvä asia\, että Kristuksen persoonaa ja pelastusta ei voi erottaa toisistaan\, vaan ne kuuluvat tiiviisti yhteen kirkon opetuksessa.  \nAugustinuksen aikana kysymys pelastuksesta nousi kuitenkin esiin uudella voimalla. Suurin yksittäinen syy tämän kysymykseen esille tuloon oli munkki nimeltä Pelagius. Pelagius opetti\, että ihminen voi omilla synnynnäisillä voimillaan ja kyvyillään rakastaa Jumalaa yli kaiken ja näin ansaita pelastuksen. Lisäksi hän opetti\, että perisyntiä ei ole ja Aadamin lankeemus oli pelkästään huono esikuva. Näin ollen ihmisellä ei ole mitään estettä pelastukseen vaan hän voi vapaasti ansaita sen. Augustinus vastasi tähän korostamalla kolmea asiaa. Ensinnäkin ihmiskunta on langennut syntiin Aadamin lankeemuksen yhteydessä. Tässä Augustinus korostaa erityisesti roomalaiskirjeen viidennen luvun jaetta kaksitoista. Toiseksi kirkon esikuva\, erityisesti kirkon rukous\, todistaa samasta. Kirkko nimittäin rukoilee Isä meidän -rukouksessa ”anna meille meidän syntimme anteeksi”. Näin tämä rukous itsessään todistaa myös ihmiskunnan lankeemuksesta ja synnistä. Kolmanneksi Augustinus tähdentää\, että ihminen on lankeemuksessa menettänyt vapautensa. \nNäiden perusteella Augustinus päätyy siihen\, että ihmisen täytyy pelastua Jumalan armosta. Augustinuksen armonoppi eroaa jossain määrin luterilaisesta opista. Siinä voidaan nähdä jo samat kaavat\, jotka myöhemmin Tuomas Akvinolainen systematisoi ja jotka ovat vielä tänään roomalaiskatolisen kirkon oppeja. Augustinuksen selityksissä iso kuva on yleisesti ottaen se\, että Jumala vuodattaa armonsa uskoviin ja tämän armon avulla ihminen tulee vanhurskaaksi. Näin ymmärrettynä vanhurskaus ei ole luonteeltaan forenssista (eli sitä\, että syntinen julistetaan vanhurskaaksi) vaan ontologista (eli syntistä tehdään itsessään vanhurskaus). Tässä mielessä Augustinuksen vanhurskauttamisoppi on hyvin lähellä luterilaista käsitystä pyhityksestä. Toisaalta luterilainen teologi Martin Chemnitz on huomannut\, että tämä pitää paikkansa silloin kun Augustinus kirjoittaa pelkästään vanhurskauttamisesta. Mutta silloin kun Augustinus pohtii Jumalan tuomiota tai iankaikkista elämää\, ennen kaikkea hänen kommentaareissaan psalmeista\, silloin Augustinus kehottaa luottamaan ainoastaan Jumalan armoon Kristuksen tähden. Näin ollen Chemnitz päätyy lopputulemaan\, jossa Augustinus esittää opetuksensa heikosti\, mutta on sydämeltään luterilaisen ja raamatullisen opetuksen kannalla.  \nSakramentit ja usko\nToinen iso kokonaisuus mihin Augustinus on vaikuttanut teologian historiassa\, on sakramenttiteologia. Augustinuksen sakramenttiteologian jäänteitä on muun muassa Augsburgin tunnustuksessa. Augustinuksen pääkiistakumppanit sakramenttiteologian alueella olivat niin kutsuttuja Donatolaisia. Donatolaiset olivat oikeastaan monessa mielessä hurskaita kristittyjä\, mutta heillä oli hyvin radikaalit käsitykset ihmisen syntisyyden vaikutuksesta sakramenttiin. Kiista Augustinuksen ja Donatolaisten välillä koski kysymystä\, säilyykö sakramentti pätevänä vaikka pappi joka sen toimittaa on tehnyt syntiä. Vaikka jälkimaailma onkin ymmärtänyt kysymyksen: mikäli pappi tekee syntiä ja pysyy harhassaan\, onko sakramentti pätevä? Tämä ei ollut Augustinuksen ja Donatolaisten välinen kysymys. Augustinuksen ja Donatolaisten välinen kysymys oli: jos pappi on tehnyt syntiä\, luopunut uskosta\, antanut Raamattuja virkavallan käsiin tai kieltänyt totuuksia ja sitten palannut kirkon yhteyteen ja tehnyt parannuksen siitä\, onko hänellä silloin pätevä sakramentti? Tähän Donatolaiset vastasivat ei ja Augustinus kyllä. Augustinuksen vastauksen perusteena on Jumalan sana ja asetus\, jotka tekevät sakramentin.  \nLopuksi\nAugustinuksen suuruus näkyy siinä\, että hän loi kehykset myöhemmälle läntisen teologian keskustelulle. Kuitenkin on myös todettava\, että kukaan tämän päivän teologi tai mikään kirkko ei seuraa Augustinusta täysin\, vaan kaikki ovat valinneet vain osia hänen teologiastaan. Näin ollen voidaan sanoa\, että Augustinuksella ei ole ainoastaan yhtä tähti-oppilasta\, vaan monta oppilasta jotka ovat kaikki omaksuneet jonkun osan hänen teologiastaan. Tähän joukkoon kuuluvat sitten roomalaiskatoliset\, luterilaiset ja reformoidut kristityt. On vaikeaa\, ellei jopa mahdotonta selvittää kuka näistä on uskollisin Augustinuksen oppilas. \nKs. myös Donatolaiset ja Perkeleen isoäiti
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/pyhien-muistopaivat-aurelius-augustinus/
CATEGORIES:Pyhien muistopäivät
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Augustinus_Aurelius-1.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20240825
DTEND;VALUE=DATE:20240826
DTSTAMP:20260604T175300
CREATED:20161202T121914Z
LAST-MODIFIED:20240820T204244Z
UID:4153-1724544000-1724630399@www.luterilainen.net
SUMMARY:14. sunnuntai helluntaista
DESCRIPTION:Neljästoista sunnuntai helluntaista jatkaa samaa niin kutsutun juhlattoman kirkkovuoden puoliskon teemaa: miten elää Kristuksen yhteydessä. Käsillämme on aihepiiri\, jonka merkitys on ajassamme kärsinyt valtavan inflaation: rakkaus. Lähes kaikkea tekemistä ja tekemisen jättämistä voi perustella tässä katoavassa ajassa rakkaudella. Tähän ei Kaikkivaltias rakkauden Luoja meitä kuitenkaan ohjaa\, vaan kirkkopyhän teksteillä käsittelemään rakkautta sille kuuluvalla kunnioituksella.  \nTekstit käsittelevät eritoten lähimmäisenrakkautta sen eri muodoissa. Millaista tuskaa lähimmäisestä eroaminen ja irti päästäminen voi aiheuttaa. Millaista rakkautta Jumalan laki meille viestii. Millaista on toteuttaa rakkautta syntisenä ja vajavaisena ihmisenä. Useimmiten tämä rakkaus käsitetäänkin prosessina\, jossa pitää tehdä ja suorittaa asioita. Aivan kuin se olisi jokin ihan uusi laki\, jonka Raamattu ihmiselle antaa. Näinhän se tosiaan onkin\, mutta täysin sisällötön ilman Kristusta! \nVai miten ihminen muka voisi laittaa rakkauden aluilleen\, saati sitten viedä sen päätökseen saakka? Kyllä tämä on täysin Jumalan työtä. ”Jumalahan sen kaiken antaa ja tekee\, jotta siitä huomaisimme ja ymmärtäisimme hänen isänsydämensä ja ylenpalttisen rakkautensa meitä kohtaan. Kun sen huomaamme\, sydämemme lämpenee ja syttyy kiitollisuuteen. Alamme käyttää kaikkia näitä hyviä lahjoja siten\, että Jumala saa niistä kunnian.” (IK\, II\, 23) Tällä tavalla asiaa valaisee Martti Luther käsitellessään ensimmäistä uskonkohtaa Isossa Katekismuksessa.  \nTässä näkyy avain siis myös lähimmäisenrakkauteen. Jumala toimii ensin. Hän sanoo Sanan. Tämän myötä vasta voi syntisestä ja vajavaisesta ihmisestä olla lähimmäisilleen apua\, sitä pelastavaa apua\, jonka Jumala Sanassaan ilmoittaa. ”Me rakastamme\, sillä hän on ensin rakastanut meitä.” (1.Joh. 4:19). Omassa viisaudessamme omat rakkaudentekomme kun joskus saattavat jopa vahingoittaa lähimmäisiämme. Siksi meillä on esimerkkinä ja Totuutena Kristuksen rakkaus\, uhrautuva rakkaus Golgatan ristillä ja kuoleman voittanut rakkaus.  \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 74:21 Psalmi: Ps. 112:5–9 Hallelujasäe: Matt. 7:12\n1. lukukappale:  Ruut 1:8–11 14–18 2. lukukappale:  Room. 13:8–10 Evankeliumi:  Mark. 12:41–44 \n\n1. lukukappale\nRuut 1:8–11\, 14–18\nNoomi sanoi molemmille miniöillensä: “Menkää\, palatkaa kumpikin äitinne kotiin. Herra tehköön teille laupeuden\, niinkuin te olette vainajille ja minulle tehneet. Herra suokoon\, että saisitte turvan kumpikin miehenne kodissa.” Ja hän suuteli heitä. Mutta he korottivat äänensä ja itkivät ja sanoivat hänelle: “Me seuraamme sinua sinun kansasi luo”. Mutta Noomi vastasi: “Kääntykää takaisin\, tyttäreni; miksi te lähtisitte minun kanssani? Voinko minä enää saada poikia miehiksi teille?\nNiin he korottivat vielä äänensä ja itkivät. Silloin Orpa suuteli anoppiaan jäähyväisiksi\, mutta Ruut riippui kiinni hänessä. Ja Noomi sanoi: “Katso\, kälysi on kääntynyt takaisin oman kansansa ja jumalansa luo\, käänny sinäkin kälysi kanssa”. Mutta Ruut vastasi: “Älä vaadi minua jättämään sinua ja kääntymään takaisin\, pois sinun tyköäsi. Sillä mihin sinä menet\, sinne minäkin menen\, ja mihin sinä jäät\, sinne minäkin jään; sinun kansasi on minun kansani\, sinun Jumalasi on minun Jumalani. Missä sinä kuolet\, siellä minäkin tahdon kuolla ja sinne tulla haudatuksi. Herra rangaiskoon minua nyt ja vasta\, jos muu kuin kuolema erottaa meidät.” Kun Noomi näki\, että hän oli lujasti päättänyt seurata häntä\, ei hän enää puhunut siitä hänen kanssansa. \n  \n2. lukukappale\nRoom. 13:8–10\nÄlkää olko kenellekään mitään velkaa\, muuta kuin että toisianne rakastatte; sillä joka toistansa rakastaa\, se on lain täyttänyt. Sillä nämä: “Älä tee huorin\, älä tapa\, älä varasta\, älä himoitse”\, ja mikä muu käsky tahansa\, ne sisältyvät kaikki tähän sanaan: “Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi”. Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sentähden on rakkaus lain täyttämys. \n  \nEvankeliumi\nMark. 12:41–44\nJa hän istui vastapäätä uhriarkkua ja katseli\, kuinka kansa pani rahaa uhriarkkuun. Ja monet rikkaat panivat paljon. Niin tuli köyhä leski ja pani kaksi ropoa\, yhteensä muutamia pennejä. Ja hän kutsui opetuslapsensa tykönsä ja sanoi heille: “Totisesti minä sanon teille: tämä köyhä leski pani enemmän kuin kaikki muut\, jotka panivat uhriarkkuun. Sillä he kaikki panivat liiastaan\, mutta tämä pani puutteestaan kaiken\, mitä hänellä oli\, koko elämisensä.” \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias\, iankaikkinen Jumala! Lisää meille uskoa\, toivoa ja rakkautta. Opeta meitä rakastamaan\, mitä käsket\, jotta myöskin saisimme\, mitä lupaat. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Rakas taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua suuresta laupeudestasi\, jota osoitat meille vaivaisille syntisille. Varjele meidät kaikesta valheellisuudesta ja tekopyhyydestä. Vuodata rakkautesi sydämiimme\, että voisimme rakastaa lähimmäistämme teossa ja totuudessa ja etsisimme ainoastaan sinun kunniaasi emmekä ihmisten kiitosta. Anna meille armo voidaksemme rakastaa vihamiehiämme\, että olisimme sinun lapsiasi ja pääsisimme kerran iankaikkiseen kirkkauteesi. Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n  \nPäivän psalmi\nAntifoni:\nPs 74:21\nÄlä salli sorretun kääntyä häväis|tynä takaisin. *\nKurja ja köyhä saakoot ylistää sinun |nimeäsi. \nPsalmi:\nPs. 112:5–9\nHyvin käy sen miehen\,joka on laupias ja |antaa lainaksi\, *\njoka hoitaa asiansa oi|keuden mukaan. \nSillä ei hän |ikinä horju; *\nvanhurskas säilyy ikui|sessa muistossa. \nEi hän pelkää |pahaa sanomaa\, *\nhänen sydämensä on vahva\, sillä hän |turvaa Herraan. \nHänen sydämensä on |luja ja peloton\, *\nkunnes hän vihdoin ilolla katselee |ahdistajiaan. \nHän on runsaskätinen\, hän |antaa köyhille\, *\nhänen vanhurskautensa pysyy iankaikkisesti\, hänen sarvensa kohoaa |kunniassa. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/14-sunnuntai-helluntaista-vsk3/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_3-vuosikerta_14_su_Helluntaista.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20240818
DTEND;VALUE=DATE:20240819
DTSTAMP:20260604T175300
CREATED:20161202T121914Z
LAST-MODIFIED:20240809T121214Z
UID:4152-1723939200-1724025599@www.luterilainen.net
SUMMARY:13. sunnuntai helluntaista
DESCRIPTION:Kuka teki syntiä\, että näin suuri onnettomuus kohtasi meitä? Tällaisia kysymyksiä on aina esitetty onnettomuuksien sairauksien ja sotien kurimuksissa. Samaa ihmettelivät opetuslapset\, kun näkivät sokean tien ohessa. Jeesuksen vastaus on ikiaikainen synnin seurausten kyselijöille: ”Jumalan tekojen piti tuleman hänessä julki”. \nSokea ei tehnyt elettäkään pyytääkseen Jeesukselta apua\, niin sokea hän oli. Jeesus itse menee hänen vierelleen ja läsnäolijat todistavat jotain samaa kuin mitä luemme luomiskertomuksesta. Jumala ottaa maan tomua ja suunsa henkäystä\, sylkeään\, voitelee tahnalla silmät ja kehottaa miestä kasteelle Siloan lammikolle. Sen jälkeen paikalle palaa mies uutena luomuksena\, näkökyvyn saaneena. Jumalan suun henkäys\, maan tomu ja lupauksen sana yhdistettynä kasteveteen saivat aikaan ennennäkemättömän ihmeen. \nPerisynnin seurauksena kaikki joskus sairastumme\, meille sattuu onnettomuuksia ja lopuksi kuolemme. Vastasyntyneet lapsetkin kantavat tätä synnin sairautta ja tarvitsevat siksi pelastavaa Jumalan sanan ja veden kastetta saadakseen Jeesuksessa kaikki taivaalliset aarteet omistettavakseen elämän matkalle. Tien laidan sokean lailla me kaikki\, myös vastasyntyneet\, emme kykene luonnostamme edes pyytämään Jeesukselta apua. Hän tekee ratkaisun puolestamme\, tulee luoksemme ja uudestisynnyttää meidät omakseen. \nPäivän tekstien parantamisihmeet ovatkin kuin varjo siitä suuresta ihmeestä\, että meille\, hengellisesti kuolemalla kuolleille ja sokeutuneille Jeesus lahjoittaa täydellisen terveyden ja iankaikkisen elämän ja käy itse kantamaan kaikki maailman synnit\, sairaudet ja kuoleman omassa ruumiissaan Golgatalla. Kuoleman voittajana ja ylösnousseena Hän odottaa omiaan viettämään kerran suurta hääjuhlaa taivaassa. Tämän ilosanoman julistustehtävä meille on annettu\, kunnes Hän palaa kerran kirkkaudessaan \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 106:2 Psalmi: Ps. 30:3–6 12–13 tai Ps. 146:5–10 Hallelujasäe: Mark. 7:37\n1. lukukappale:  2. Kun. 5:1–15 2. lukukappale:  Ap. t. 3:1–10 Evankeliumi:  Joh. 9:1–7 39–41 \n\n1. lukukappale\n2. Kun. 5:1–15\nNaeman\, Aramin kuninkaan sotapäällikkö\, oli herransa hyvin arvossa pitämä ja suurta kunnioitusta nauttiva mies\, sillä hänen kauttansa Herra oli antanut Aramille voiton; ja hän oli sotaurho\, mutta pitalitautinen. Kerran olivat aramilaiset menneet ryöstöretkelle ja tuoneet Israelin maasta vankina pienen tytön\, joka joutui palvelukseen Naemanin puolisolle. Tyttö sanoi emännällensä: “Oi\, jospa herrani kävisi profeetan luona Samariassa! Hän kyllä päästäisi hänet hänen pitalistansa.” Niin Naeman meni ja kertoi tämän herrallensa\, sanoen: “Niin ja niin on tyttö\, joka on Israelin maasta\, puhunut”. Aramin kuningas vastasi: “Mene vain sinne; minä lähetän kirjeen Israelin kuninkaalle”. Niin Naeman lähti sinne ja otti mukaansa kymmenen talenttia hopeata\, kuusituhatta sekeliä kultaa ja kymmenen juhlapukua.\nJa hän vei Israelin kuninkaalle kirjeen\, joka kuului näin: “Kun tämä kirje tulee sinulle\, niin katso\, minä olen lähettänyt luoksesi palvelijani Naemanin\, että sinä päästäisit hänet hänen pitalistansa”. Kun Israelin kuningas oli lukenut kirjeen\, repäisi hän vaatteensa ja sanoi: “Olenko minä Jumala\, joka ottaa elämän ja antaa elämän\, koska hän käskee minua päästämään miehen hänen pitalistansa? Ymmärtäkää ja nähkää\, että hän etsii aihetta minua vastaan.”\nMutta kun Jumalan mies Elisa kuuli\, että Israelin kuningas oli reväissyt vaatteensa\, lähetti hän kuninkaalle sanan: “Miksi olet reväissyt vaatteesi? Anna hänen tulla minun luokseni\, niin hän tulee tietämään\, että Israelissa on profeetta.” Niin Naeman tuli hevosineen ja vaunuineen ja pysähtyi Elisan talon oven eteen. Ja Elisa lähetti hänen luokseen sanansaattajan ja käski sanoa: “Mene ja peseydy seitsemän kertaa Jordanissa\, niin lihasi tulee entisellensä\, ja sinä tulet puhtaaksi”. Mutta Naeman vihastui ja meni matkaansa sanoen: “Katso\, minä luulin hänen edes tulevan ja astuvan esiin ja rukoilevan Herran\, Jumalansa\, nimeä\, heiluttavan kättänsä sen paikan yli ja niin poistavan pitalin. Eivätkö Damaskon virrat\, Abana ja Parpar\, ole kaikkia Israelin vesiä paremmat? Voisinhan minä yhtä hyvin peseytyä niissä tullakseni puhtaaksi.” Ja hän kääntyi ja meni tiehensä kiukustuneena.\nMutta hänen palvelijansa astuivat esiin ja puhuttelivat häntä ja sanoivat: “Isäni\, jos profeetta olisi määrännyt sinulle jotakin erinomaista\, etkö tekisi sitä? Saati sitten\, kun hän sanoi sinulle ainoastaan: ‘Peseydy\, niin tulet puhtaaksi’.” Niin hän meni ja sukelsi Jordaniin seitsemän kertaa\, niinkuin Jumalan mies oli sanonut; ja hänen lihansa tuli entisellensä\, pienen pojan lihan kaltaiseksi\, ja hän tuli puhtaaksi.\nSitten hän palasi Jumalan miehen luo\, hän ja koko hänen joukkonsa\, meni sisälle\, astui hänen eteensä ja sanoi: “Katso\, nyt minä tiedän\, ettei Jumalaa ole missään muualla maan päällä kuin Israelissa. Ota siis vastaan jäähyväislahja palvelijaltasi.” \n  \n2. lukukappale\nAp. t. 3:1–10\nJa Pietari ja Johannes menivät pyhäkköön yhdeksännellä hetkellä\, rukoushetkellä. Silloin kannettiin esille miestä\, joka oli ollut rampa hamasta äitinsä kohdusta ja jonka he joka päivä panivat pyhäkön niin kutsutun Kauniin portin pieleen anomaan almua pyhäkköön meneviltä. Nähdessään Pietarin ja Johanneksen\, kun he olivat menossa pyhäkköön\, hän pyysi heiltä almua. Niin Pietari ja Johannes katsoivat häneen kiinteästi\, ja Pietari sanoi: “Katso meihin”. Ja hän tarkkasi heitä odottaen heiltä jotakin saavansa. Niin Pietari sanoi: “Hopeaa ja kultaa ei minulla ole\, mutta mitä minulla on\, sitä minä sinulle annan: Jeesuksen Kristuksen\, Nasaretilaisen\, nimessä\, nouse ja käy.” Ja hän tarttui hänen oikeaan käteensä ja nosti hänet ylös; ja heti hänen jalkansa ja nilkkansa vahvistuivat\, ja hän hypähti pystyyn\, seisoi ja käveli; ja hän meni heidän kanssansa pyhäkköön\, käyden ja hypellen ja ylistäen Jumalaa. Ja kaikki kansa näki hänen kävelevän ja ylistävän Jumalaa; ja he tunsivat hänet siksi\, joka almuja saadakseen oli istunut pyhäkön Kauniin portin pielessä\, ja he olivat täynnä hämmästystä ja ihmettelyä siitä\, mikä hänelle oli tapahtunut. \n  \nEvankeliumi\nJoh. 9:1–7\, 39–41\nJa ohi kulkiessaan hän näki miehen\, joka syntymästään saakka oli ollut sokea. Ja hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä sanoen: “Rabbi\, kuka teki syntiä\, tämäkö vai hänen vanhempansa\, että hänen piti sokeana syntymän?” Jeesus vastasi: “Ei tämä tehnyt syntiä eivätkä hänen vanhempansa\, vaan Jumalan tekojen piti tuleman hänessä julki. Niin kauan kuin päivä on\, tulee meidän tehdä hänen tekojansa\, joka on minut lähettänyt; tulee yö\, jolloin ei kukaan voi työtä tehdä. Niin kauan kuin minä maailmassa olen\, olen minä maailman valkeus.” Tämän sanottuaan hän sylki maahan ja teki syljestä tahtaan ja siveli tahtaan hänen silmilleen ja sanoi hänelle: “Mene ja peseydy Siiloan lammikossa” – se on käännettynä: lähetetty. – Niin hän meni ja peseytyi ja palasi näkevänä.\nJa Jeesus sanoi: “Tuomioksi minä olen tullut tähän maailmaan\, että ne\, jotka eivät näe\, näkisivät\, ja ne\, jotka näkevät\, tulisivat sokeiksi”. Ja muutamat fariseukset\, jotka olivat siinä häntä lähellä\, kuulivat tämän ja sanoivat hänelle: “Olemmeko mekin sokeat?” Jeesus sanoi heille: “Jos te olisitte sokeat\, ei teillä olisi syntiä; mutta nyt te sanotte: ‘Me näemme’; sentähden teidän syntinne pysyy”. \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias ja laupias Jumala! Yksin sinun armostasi uskovasi voivat palvella sinua otollisesti ja uskollisesti. Suo meidän minkään estämättä saada\, mitä olet luvannut. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Kaikkivaltias\, iankaikkinen Jumala\, kaiken Luoja\, joka olet ruumiin terveyden lähde ja varjelus kaikessa vaarassa! Suo meille armosi\, että käyttäisimme ruumiinjäseniämme oikein. Auta meitä erityisesti korvillamme ahkerasti kuuntelemaan sanaasi ja kielellämme ylistämään armoasi\, niin ettemme olisi lähimmäisellemme pahennukseksi vaan auttaisimme häntäkin parannukseen. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n  \nPäivän psalmi\nAntifoni:\nPs. 106:2\nKuka voi kertoa Herran voimal|liset teot\, *\njulistaa kaiken hänen |ylistyksensä? \nPsalmi:\nPs. 30:3–6 12–13\nMinä sanoin menestykseni päivinä: ”En minä |ikinä horju.” *\nHerra\, sinä armossasi vahvistit minun vuoreni. Mutta kun sinä kätkit kasvosi\, niin |minä peljästyin. \nSinua\, Herra\, |minä huusin *\nja Herraa |minä rukoilin: \n”Mitä etua on minun verestäni\, jos minä |hautaan vaivun? *\nYlistääkö tomu sinua\, julistaako se sinun us|kollisuuttasi? \nKuule\, Herra\, ja |armahda minua\, *\nHerra\, ole minun |auttajani.” \nSinä muutit minun murheeni ilo|karkeloksi\, *\nsinä riisuit minun surupukuni ja vyötit |minut riemulla\, \nettä minun sieluni veisaisi sinulle kiitosta\, eikä |vaikenisi. *\nHerra\, minun Jumalani\, sinua minä ylistän ian|kaikkisesti. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen. \n  \nTai:\nPs. 146:5–10\nAutuas se\, jonka apuna on |Jaakobin Jumala\, *\nse\, joka panee toivonsa Herraan\, |Jumalaansa\, \nhäneen\, joka on tehnyt taivaan ja maan\, meren ja kaiken\, |mitä niissä on\, *\njoka pysyy uskollisena ian|kaikkisesti\, \njoka hankkii oikeuden |sorretuille\, *\njoka antaa leivän nälkäisille. Herra va|pauttaa vangitut\, \nHerra avaa |sokeain silmät\, *\nHerra nostaa alaspainetut\, Herra rakastaa |vanhurskaita. \nHerra varjelee muukalaiset\, holhoo |orvot ja lesket\, *\nmutta jumalattomain tien hän tekee |mutkaiseksi. \nHerra on kuningas ian|kaikkisesti\, *\nsinun Jumalasi\, Siion\, polvesta polveen. |Halleluja! \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/13-sunnuntai-helluntaista-vsk3/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2020/04/Kirkkovuosi_3-vuosikerta_13_su_Helluntaista.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20240811
DTEND;VALUE=DATE:20240812
DTSTAMP:20260604T175300
CREATED:20161202T121914Z
LAST-MODIFIED:20240807T165012Z
UID:4151-1723334400-1723420799@www.luterilainen.net
SUMMARY:12. sunnuntai helluntaista
DESCRIPTION:Kovin mieluista on ihmisluonnolle korottaa itsensä muiden yläpuolelle\, hallita ja vallita omaa elämäänsä ja tietenkin myös läheistensä elämää\, saada arvostusta ja hyväksyntää muilta\, päästä ensimmäisille sijoille ja huomion keskipisteeksi. Jeesuksen aikana tällainen ihmisten mielisuosion kalastamisen pääapaja oli Mooseksen istuin\, johon olivat itsensä istuttaneet kirjanoppineet ja fariseukset. Toisille he kyllä saarnasivat lakia höystettyinä ihmismääräyksillä\, mutta eivät itse alistuneet sanan tutkittavaksi. Sana olisi paljastanut heidät syyllisiksi Jumalan kasvojen edessä ja Jeesus olisi saanut julistaa heille armon evankeliumin. He saivat itseriittoisuudessaan Jeesukselta tylyn tuomion\, ”joka itsensä ylentää\, se alennetaan”. \nKristuksen seuraajien joukossa kaikki ovat tasavertaisia; ne\, joille on uskottu johtamisen tai opettamisen tehtävä ovatkin mitä suurimmassa määrin toisten palvelijoita. Jalointa\, mitä voi lähimmäisilleen tehdä\, on kantaa hänet Kristuksen sanan alle. Siellä elämämme väärät tukirakenteet\, omat Libanonin mahtavat setripuumme\, Baasanin tammemme tai Tarsiin laivojen meille tuomat rikkautemme\, joista Jesaja meille päivän VT:n tekstissä puhuu\, ne kaikki muserretaan ja sorretaan alas. Jäljelle jää vain yksin Kristus\, joka riittää. \nNäin kävi myös kuningas Daavidille\, joka päivän psalmissa nöyrtyy profeetta Naatanin julistaman sanan alla ja paljastaa Jumalalle itsensä: ”sinua ainoata vastaan minä olen syntiä tehnyt\, tehnyt sitä\, mikä on pahaa sinun silmissäsi”. Daavid ei puhu vain yksittäisistä synneistä nimeltä\, vaan tunnustaa täydellisen sikiämisestä alkaen vaikuttavan syntisyyden\,  jonka vain Jumala Kristuksen tähden voi paljastaa ja parantaa. Myös jokaisen meidän jaloimmatkin rakennelmamme ja pyyteemme ovat itsekkyyden ja ylpeyden turmelemia\, emme ole fariseuksia ja kirjanoppineita kummempia. Tarvitsemme Kristuksen sovintoveren syväpuhdistusta\, tarvitsemme uuden sydämen\, jonka vain Kristus voi meille luoda. Jeesus vakuuttaa: ”Joka itsensä alentaa\, se ylennetään”. \n  \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 51:19 Psalmi: Ps. 51:6–14 Hallelujasäe: Ps. 51:17\n1. lukukappale:  Jes. 2:12–18 2. lukukappale:  1. Joh. 1:8–2:2 Evankeliumi:  Matt. 23:1–12 \n\n1. lukukappale\nJes. 2:12–18\nSillä Herran Sebaotin päivä kohtaa kaikkea ylpeää ja korskeata ja kaikkea ylhäistä\, niin että se maahan painuu\, kaikkia Libanonin setripuita\, noita korkeita ja ylhäisiä\, kaikkia Baasanin tammia\, kaikkia korkeita vuoria ja kaikkia ylhäisiä kukkuloita\, kaikkia korkeita torneja ja kaikkia vahvoja muureja\, kaikkia Tarsiin-laivoja ja kaikkea kallista ja ihanaa.\nSilloin masentuu ihmisten ylpeys\, ja miesten korskeus painuu maahan\, ja sinä päivänä Herra yksinänsä on korkea. Mutta epäjumalat katoavat kaikki tyynni. \n  \n2. lukukappale\n1 Joh. 1:8–2:2\nJos sanomme\, ettei meillä ole syntiä\, niin me eksytämme itsemme\, ja totuus ei ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme\, on hän uskollinen ja vanhurskas\, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Jos sanomme\, ettemme ole syntiä tehneet\, niin me teemme hänet valhettelijaksi\, ja hänen sanansa ei ole meissä.\nLapsukaiseni\, tämän minä kirjoitan teille\, ettette syntiä tekisi; mutta jos joku syntiä tekeekin\, niin meillä on puolustaja Isän tykönä\, Jeesus Kristus\, joka on vanhurskas. Ja hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän\, vaan myös koko maailman syntien. \n  \nEvankeliumi\nMatt. 23:1–12\nSilloin Jeesus puhui kansalle ja opetuslapsilleen sanoen:\n“Mooseksen istuimella istuvat kirjanoppineet ja fariseukset. Sentähden\, kaikki\, mitä he sanovat teille\, se tehkää ja pitäkää; mutta heidän tekojensa mukaan älkää tehkö\, sillä he sanovat\, mutta eivät tee. He sitovat kokoon raskaita ja vaikeasti kannettavia taakkoja ja panevat ne ihmisten hartioille\, mutta itse he eivät tahdo niitä sormellaankaan liikuttaa. Ja kaikki tekonsa he tekevät sitä varten\, että ihmiset heitä katselisivat. He tekevät raamatunlausekotelonsa leveiksi ja vaippansa tupsut suuriksi ja rakastavat ensimmäistä sijaa pidoissa ja etumaisia istuimia synagoogissa\, ja tahtovat mielellään\, että heitä tervehditään toreilla\, ja että ihmiset kutsuvat heitä nimellä ‘rabbi’.\nMutta te älkää antako kutsua itseänne rabbiksi\, sillä yksi on teidän opettajanne\, ja te olette kaikki veljiä. Ja isäksenne älkää kutsuko ketään maan päällä\, sillä yksi on teidän Isänne\, hän\, joka on taivaissa. Älkääkä antako kutsua itseänne mestareiksi\, sillä yksi on teidän mestarinne\, Kristus. Vaan joka teistä on suurin\, se olkoon teidän palvelijanne. Mutta joka itsensä ylentää\, se alennetaan; ja joka itsensä alentaa\, se ylennetään. \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias\, iankaikkinen Jumala! Sinun jumaluutesi rikkaus ylittää moninkertaisesti meidän aikaansaannoksemme ja toiveemme. Vuodata laupeutesi ylitsemme ja anna anteeksi kaikki\, mistä omatuntomme meitä syyttää. Sinä annat meille enemmän kuin osaamme edes pyytää. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Taivaallinen Isä\, joka olet ylpeitä vastaan\, mutta annat nöyrille armon! Me rukoilemme sinua: Tee meidät nöyriksi\, jotta yhä hartaammin oppisimme sinulta sitä hiljaisuutta\, joka kaunistaa Jumalan lasta. Varjele meitä tekopyhyydestä ja omavanhurskaudesta. Auta meitä juoksemaan kestävinä edessämme olevassa kilpailussa ja katsomaan aina uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään\, Jeesukseen Kristukseen. Hän on kestänyt puolestamme ristin häpeän ja istuu nyt sinun oikealla puolellasi. Kuule rukouksemme hänen nimessään. \n  \nPäivän psalmi\nAntifoni:\nPs. 51:19\nJumalalle kelpaava uhri on |särjetty henki; *\nsärjettyä ja murtunutta sydäntä et sinä\, Ju|mala\, hylkää. \nPsalmi:\nPs. 51:6–14\nSinua ainoata vastaan minä olen |syntiä tehnyt\, *\ntehnyt sitä\, mikä on pahaa sinun silmissäsi; mutta sinä olet oikea puheessasi ja puhdas |tuomitessasi. \nKatso\, minä olen |synnissä syntynyt\, *\nja äitini on minut syn|nissä siittänyt. \nKatso\, totuutta sinä tahdot sala|tuimpaan saakka\, *\nja sisimmässäni sinä ilmoitat mi|nulle viisauden. \nPuhdista minut isopilla\, että minä |puhdistuisin\, *\npese minut\, että minä lunta valkeam|maksi tulisin. \nAnna minun kuulla ilo|a ja riemua\, *\nettä ihastuisivat ne luut\, jotka sär|kenyt olet. \nPeitä kasvosi näkemästä minun |syntejäni\, *\npyyhi pois kaikki minun |pahat tekoni. \nJumala\, luo minuun |puhdas sydän *\nja anna minulle uusi\, |vahva henki. \nÄlä heitä minua pois kasvo|jesi edestä\, *\näläkä ota minulta pois Pyhää |Henkeäsi. \nAnna minulle jälleen autuu|tesi ilo\, *\nja tue minua alt|tiuden hengellä. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/12-sunnuntai-helluntaista-vsk3/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_3-vuosikerta_12_su_Helluntaista.jpg
END:VEVENT
END:VCALENDAR