BEGIN:VCALENDAR
VERSION:2.0
PRODID:-//Luterilainen.net - ECPv6.16.3//NONSGML v1.0//EN
CALSCALE:GREGORIAN
METHOD:PUBLISH
X-ORIGINAL-URL:https://www.luterilainen.net
X-WR-CALDESC:Tapahtumat Luterilainen.net
REFRESH-INTERVAL;VALUE=DURATION:PT1H
X-Robots-Tag:noindex
X-PUBLISHED-TTL:PT1H
BEGIN:VTIMEZONE
TZID:Europe/Helsinki
BEGIN:DAYLIGHT
TZOFFSETFROM:+0200
TZOFFSETTO:+0300
TZNAME:EEST
DTSTART:20230326T010000
END:DAYLIGHT
BEGIN:STANDARD
TZOFFSETFROM:+0300
TZOFFSETTO:+0200
TZNAME:EET
DTSTART:20231029T010000
END:STANDARD
BEGIN:DAYLIGHT
TZOFFSETFROM:+0200
TZOFFSETTO:+0300
TZNAME:EEST
DTSTART:20240331T010000
END:DAYLIGHT
BEGIN:STANDARD
TZOFFSETFROM:+0300
TZOFFSETTO:+0200
TZNAME:EET
DTSTART:20241027T010000
END:STANDARD
BEGIN:DAYLIGHT
TZOFFSETFROM:+0200
TZOFFSETTO:+0300
TZNAME:EEST
DTSTART:20250330T010000
END:DAYLIGHT
BEGIN:STANDARD
TZOFFSETFROM:+0300
TZOFFSETTO:+0200
TZNAME:EET
DTSTART:20251026T010000
END:STANDARD
END:VTIMEZONE
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20240922
DTEND;VALUE=DATE:20240923
DTSTAMP:20260604T200927
CREATED:20161202T121917Z
LAST-MODIFIED:20240917T132832Z
UID:4157-1726963200-1727049599@www.luterilainen.net
SUMMARY:18. sunnuntai helluntaista
DESCRIPTION:Ollakseen hyvä kristitty\, pitää rakastaa kaikkia\, olla aina iloinen ja rauhallinen\, kärsivällinen ja ystävällinen lähimmäisiään kohtaan\, ennen kaikkea myös hyvä ja uskollinen\, kuin myös lempeä ja aina olisi hyvä myös hillitä itsensä kaikissa kiusauksessa. Näillä mittareilla hyviä kristittyjä taitaa olla hyvin vähän\, tai ei ollenkaan! Onneksi kaikki edellä mainitut hyvät hedelmät eivät olekaan ihmisen sydämestä lähtöisin\, vaan ne ovat Hengen hedelmiä. Ne eivät ole niin kutsuttuja perinnäissäädöksiä ja vaatimuksia\, vaan Pyhän Hengen hyvää työtä Jumalan lapsessa.  \nNäin ollen syntien tunnustaminen ja alttarille polvistuminen eivät nekään ole vain muotomenoja\, joita pitää tehdä perinnäissääntöinä. Tai jos niistä on sellaisia tullut\, kannattaa tutkistella itseään ja vielä enemmän Vapahtajaa Jeesusta Kristusta. Pyhä Kolmiyhteinen Jumala tahtoo kohdata lapsensa täysin kokonaisena. Lapsena\, joka ei varaa omaa elämäänsä omiin tekoihinsa ja perinnäissääntöihinsä. Onhan Hän itse Jumala\, joka tosi Jumalana Jeesuksessa Kristuksessa kantoi meidän kokonaiset syntikuormamme ristille\, antaen ne Pojassaan anteeksi. Tässä on todellinen kristityn vapaus\, jonka mukana lahjana tulee myös kaikki yllä mainitut Hengen hedelmät. Jos hyviä kristittyjä siis on\, niin he ”ovat ristiinnaulinneet vanhan luontonsa himoineen ja haluineen”.  \nVapaus on siis sitä\, että Jumala on tehnyt pelastavat teot ihmisten puolesta\, jotta kaikilla olisi mahdollisuus Kristuksessa toimia vapaasti ja oikein. Ei niin\, että ihmisen tulisi itse tavoitella omin teoin pelastusta ja etsiä sitä kautta vapautta. ”Vapauteen Kristus vapautti meidät.” \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 119:105 Psalmi: Ps. 119:97–104 Hallelujasäe: Ps. 136:1\n1. lukukappale:  Jes. 1:10–17 2. lukukappale:  Gal. 5:22–26 Evankeliumi:  Mark. 7:5–13 tai Mark. 2:23–28 \n\n1. lukukappale \nJes. 1:10–17 \nKuulkaa Herran sana\, te Sodoman päämiehet\, ota korviisi meidän Jumalamme opetus\, sinä Gomorran kansa. Mitä ovat minulle teidän paljot teurasuhrinne? sanoo Herra. Minä olen kyllästynyt oinas-polttouhreihin ja juottovasikkain rasvaan. Mullikkain\, karitsain ja kauristen vereen minä en mielisty. Kun te tulette minun kasvojeni eteen\, kuka sitä teiltä vaatii – minun esikartanoitteni tallaamista? Älkää enää tuoko minulle turhaa ruokauhria; suitsutus on minulle kauhistus. En kärsi uuttakuuta enkä sapattia\, en kokouksen kuuluttamista\, en vääryyttä ynnä juhlakokousta. Minun sieluni vihaa teidän uusiakuitanne ja juhla-aikojanne; ne ovat käyneet minulle kuormaksi\, jota kantamaan olen väsynyt. Kun te ojennatte käsiänne\, minä peitän silmäni teiltä; vaikka kuinka paljon rukoilisitte\, minä en kuule: teidän kätenne ovat verta täynnä. Peseytykää\, puhdistautukaa; pankaa pois pahat tekonne minun silmäini edestä\, lakatkaa pahaa tekemästä. Oppikaa tekemään hyvää; harrastakaa oikeutta\, ojentakaa väkivaltaista\, hankkikaa orvolle oikeus\, ajakaa lesken asiaa. \n  \n2. lukukappale \nGal. 5:22–26 \nMutta Hengen hedelmä on rakkaus\, ilo\, rauha\, pitkämielisyys\, ystävällisyys\, hyvyys\, uskollisuus\, sävyisyys\, itsensähillitseminen. Sellaista vastaan ei ole laki. Ja ne\, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat\, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen. Jos me Hengessä elämme\, niin myös Hengessä vaeltakaamme. Älkäämme olko turhan kunnian pyytäjiä\, niin että toisiamme ärsyttelemme\, toisiamme kadehdimme. \n  \nEvankeliumi \nMark. 7:5–13 \nNiin fariseukset ja kirjanoppineet kysyivät Jeesukselta: “Miksi sinun opetuslapsesi eivät vaella vanhinten perinnäissäännön mukaan\, vaan syövät leipää epäpuhtailla käsillä?” \nMutta hän sanoi heille: “Oikein Esaias on ennustanut teistä\, ulkokullatuista\, niinkuin kirjoitettu on: \n‘Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan\, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana; mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja\, jotka ovat ihmiskäskyjä’. \nTe hylkäätte Jumalan käskyn ja noudatatte ihmisten perinnäissääntöä.” \nJa hän sanoi heille: “Hyvin te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne omaa perinnäissääntöänne. Sillä Mooses on sanonut: ‘Kunnioita isääsi ja äitiäsi’\, ja: ‘Joka kiroaa isäänsä tai äitiänsä\, sen pitää kuolemalla kuoleman’. Mutta te sanotte\, että jos ihminen sanoo isälleen tai äidilleen: ‘Se\, minkä sinä olisit saava minulta hyväksesi\, on korban’ – se on uhrilahja – ja niin te ette enää salli hänen antaa mitään avustusta isälleen tai äidilleen. Te teette Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissäännöllänne\, jonka olette säätäneet. Ja paljon muuta samankaltaista te teette.” \nTai: \nMark. 2:23–28 \nJa tapahtui\, että Jeesus sapattina kulki viljavainioiden halki\, ja hänen opetuslapsensa rupesivat kulkiessaan katkomaan tähkäpäitä. Niin fariseukset sanoivat hänelle: “Katso\, miksi he tekevät sapattina sitä\, mikä ei ole luvallista?” Hän sanoi heille: “Ettekö ole koskaan lukeneet\, mitä Daavid teki\, kun hän ja hänen seuralaisensa olivat puutteessa ja heidän oli nälkä\, kuinka hän meni Jumalan huoneeseen ylimmäisen papin Abjatarin aikana ja söi näkyleivät\, joita ei ollut lupa syödä muiden kuin pappien\, ja antoi myös niille\, jotka hänen kanssansa olivat?” Ja hän sanoi heille: “Sapatti on asetettu ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten. Niin Ihmisen Poika siis on sapatinkin herra.” \n  \nRukoukset\n1. Pyhä Jumala! Suo meidän sinun armostasi välttää perkeleen saastutusta ja seurata puhtaalla sydämellä sinua\, joka olet ainoa todellinen Jumala. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Laupias Jumala! Varjele meitä lain orjuuden ikeestä ja anna meille armosi\, että rakkaudesta sinuun palvelisimme sinua alttiisti ja kuuliaisesti Jeesuksen Kristuksen vapauttamina lapsinasi. Auta meitä myös\, ettemme milloinkaan käyttäisi väärin armoasi\, ettemme koettaisi peitellä sillä suruttomuutta tai väärää vapautta\, vaan vaeltaisimme aina sinua peläten ja pyhää tahtoasi totellen. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n  \nPäivän psalmi\nAntifoni:\nPs. 119:105\nSinun sanasi on minun |jalkaini lamppu *\nja valkeus |minun tielläni. \nPsalmi:\nPs. 119:97–104\nKuinka sinun lakisi onkaan |minulle rakas! *\nKaiken päivää minä sitä |tutkistelen. \nSinun käskysi tekevät minut vihollisiani |viisaammaksi\, *\nsillä ne ovat minun omani ian|kaikkisesti. \nMinä olen kaikkia opettajiani |taitavampi\, *\nsillä minä tutkistelen sinun todis|tuksiasi. \nMinä olen ymmärtäväi|sempi kuin vanhat\, *\nsillä minä otan vaarin sinun ase|tuksistasi. \nMinä pidätän jalkani kaikilta |pahoilta teiltä\, *\nnoudattaakseni |sinun sanaasi. \nMinä en poikkea sinun |oikeuksistasi\, *\nsillä sinä |neuvot minua. \nKuinka makeat ovat minulle sinun |lupauksesi! *\nNe ovat hunajaa makeammat |minun suussani. \nSinun asetuksistasi minä saan |ymmärrystä; *\nsentähden minä vihaan kaikkia |valheen teitä. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/18-sunnuntai-helluntaista-vsk3/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2024/09/Kirkkovuosi_3-vuosikerta_18_su_Helluntaista.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20240916
DTEND;VALUE=DATE:20240917
DTSTAMP:20260604T200927
CREATED:20200907T162738Z
LAST-MODIFIED:20240907T094513Z
UID:9565-1726444800-1726531199@www.luterilainen.net
SUMMARY:Pyhien muistopäivät: Cyprianus
DESCRIPTION:Cyprianus on tullut tunnetuksi paitsi marttyyriudestaan myös kirjoituksistaan kirkko-oppiin liittyen. Hän joutui vainojen keskellä käsittelemään kahta kirkko-opillisesti tärkeää asiaa: mitä kirkon pitäisi tehdä vainoissa uskostaan luopuneille\, jotka tahtovat palata\, ja miten kirkon pitää suhtautua sen yhteyttä repiviiin skismaatikkoihin ja harhaoppisiin? Näitä teemoja Cyprianus käsitteli kirjoissaan De lapsis (Luopuneista) ja De ecclesiae catholicae unitate (Katolisen kirkon ykseydestä). \nCyprianus syntyi Karthagossa varakkaaseen ei-kristilliseen perheeseen noin vuonna 210. Hän sai hyvän kasvatuksen ja koulutuksen. Kristityksi hän kääntyi luultavasti vuonna 245. Kirjeessään Donatukselle Cyprianus kertoo\, miksi hän halusi jättää pakanuuden ja kääntyä kristityksi. Hänen mielestään aikansa elämäntyyli oli siveetöntä ja turmeltunutta ja hän toivoi vapautuvansa siitä. \n  \nCyprianus kirjoitti hieman kasteensa jälkeen: \nTapasin pitää erityisen vaikeana ja vaativana tehdä mitä Jumalan armo tahtoi minulta. Itsessäni olin sidottu aikaisemman elämäni lukemattomiin virheisiin\, joista en uskonut voivani mitenkään tulla vapautetuksi… Mutta sen [kääntymyksen] jälkeen\, uudestisyntymisen veden avulla\, entisen elämäni lika oli pesty pois\, ja taivaasta tuleva valo\, kirkas ja puhdas\, täytti minun sovitetun sydämeni… toinen syntymäni teki minusta uuden ihmisen. (Ad Donatum 3-4) \nCyprianuksen mukaan me siis omistamme Kristuksen sovitustyön kasteessa. Hän kehottaa kastamaan lapset viivytyksettä\, koska he saavat kasteessa Pyhän Hengen ja uudestisyntymisen armon. Uudestisyntymisen mukanaan tuoma uusi kristillinen elämä oli hänelle hyvin tärkeää. Kaste\, kuten myös rippi ja ehtoollinen\, jakavat Jumalan armoa\, joka muuttaa ihmisen sisimmän olemuksen ja karkottaa synnin. \n  \nPiispana vainoissa ja kysymys kirkkokurista\nCyprianuksesta tuli pian kasteensa jälkeen diakoni ja vuonna 247 presbyteeri. Jo vuonna 248 hänestä tuli Karthagon piispa monien vastustuksesta huolimatta. Paavalin ohjeita seurakunnan piispasta (”Älköön hän olko äskenkääntynyt”) ei katsottu esteeksi. Pian Cyprianus joutui keisarillisten vainojen myllerryksiin: Deciuksen vainoihin (v. 250) ja Valerianuksen (257-258) vainoihin\, jonka seurauksena Cyprianus kärsi marttyyrikuoleman vuonna 258. \nKeisari Deciuksen vainot olivat ensimmäinen laajamittainen yritys tuhota kristinusko. Roomassa oli poliittisia ja taloudellisia ongelmia ja kaikkeen\, mikä saattoi aiheuttaa epäjärjestystä\, suhtauduttiin kielteisesti. Kirkko oli kasvanut valtavasti pitkähkön rauhallisen kauden aikana. Kun Decius määräsi kuolemanrangaistuksen uhalla kaikki uhraamaan keisarille\, moni joko uhrasi tai osti todistuksen\, että oli uhrannut. Moni oli kieltänyt vainojen paineessa uskonsa\, mutta vainojen päätyttyä he halusivat palata takaisin seurakunnan yhteyteen. Syntyi uusi ongelma\, mitä tehdä näille luopuneille\, jotka halusivat tulla takaisin? Tästä alkoi debatti\, joka jakoi kristityt karkeasti kahteen ryhmään: tiukkoihin ja armollisiin. Tiukat eivät halunneet päästää luopuneita takaisin ja armolliset taas katsoivat heidän voivan palata saman tien. \nCyprianus otti kannan joka antoi mahdollisuuden anteeksiantamukselle sopivan katumusajan jälkeen. Hänen mukaansa langenneen ottaminen takaisin ehtoollisyhteyteen ilman katumusta ja parannuksentekoa vahingoittaa tällaista ihmistä itseään: haaksirikkoutuneen laivan ei pidä lähteä purjehtimaan ennen kuin se on kunnolla korjattu\, eikä repeytyneeseen tunikaan pidä pukeutua enne kuin taitava räätäli on sen korjannut (Ep. 17). Hänen mielestään ilman katumusaikaa seurauksena olisi ollut myös kirkkokurin höltyminen ja kirkon arvovallan heikentyminen. \nYksi keskeinen kysymys Cyprianukselle oli suhtautuminen skismaatikkoihin ja harhaoppisiin. Hän painottaa vahvasti kirjoituksissaan piispan merkitystä. Cyprianuksen mukaan Jeesus perusti piispan viran ja asetti siihen ensimmäisenä Pietarin. ”Piispa on kirkossa ja kirkko piispassa”. Kirkko rakentuu piispuuden pohjalle\, eikä kukaan voi pelastua kirkon ulkopuolella (extra ecclesiam nulla salus). Cyprianus varaa kirkon ykseyden ja oikeaoppisuuden turvaamisen paljolti piispan varaan. Hän saattoi sanoa: ”Loppumattomien heresioiden ja skismojen lähde on siinä\, ettei totella piispaa” (De ecclesiae unitate\, 59). \n  \nCyprianus kuvaa vaikuttavalla tavalla miten kirkko on Kristuksen morsian: \nKristuksen morsian ei anna vietellä itseään aviorikokseen\, vaan on tahraton ja siveä. Se tuntee vain yhden talon\, ja se vartioi yhden makuuhuoneen pyhyyttä ujolla siveydellä. Se pelastaa meidät Jumalalle\, se ohjaa synnyttämänsä lapset hänen valtakuntaansa. Jokainen\, joka on erossa kirkosta ja yhteydessä avionrikkojaan\, sulkeutuu kirkolle annetuista lupauksista\, ja joka jättää Kristuksen kirkon\, hän ei voi saada Kristuksen palkkaa. Hän on vieras\, epäpyhä\, vihollinen. Jolla ei kirkko ole äitinä\, hänellä ei voi olla Jumala isänä. Yhtä vähän kuin kukaan saattoi pelastua Nooan arkin ulkopuolella\, yhtä vähän voi se\, joka on kirkon ulkopuolella. (De ecclesiae unitate) \nCyprianuksesta on vielä mainittava hänen opetuksensa Isä meidän -rukouksesta. Hän opettaa\, että Isä meidän -rukouksessa on esitetty kristityille oikea tapa rukoilla. Ja kirkko-opillisesti orientoitununeena hän korostaa\, että Isä meidän -rukous rukoillaan ”Isä meidän…” eikä ”Isä minun”. ”Meidän rukouksemme on julkinen ja yhteinen; ja kun me rukoilemme\, me emme rukoile yhtä varten\, vaan koko seurakuntaa varten\, koska me\, koko seurakunta\, olemme yksi” (De Dom. Orat. 8). Näin siis siitäkin huolimatta\, vaikka kristitty rukoilisi yksi omassa huoneessaan. Yksin ollessaankin kristitty on Cyprianuksen mukaan osa yhtä ja samaa Kristuksen ruumista. \n  \nKs. skisma\, harhaoppi
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/pyhien-muistopaivat-cyprianus/
CATEGORIES:Pyhien muistopäivät
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2024/09/Cyprianus.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20240915
DTEND;VALUE=DATE:20240916
DTSTAMP:20260604T200927
CREATED:20161202T121917Z
LAST-MODIFIED:20240907T094251Z
UID:4156-1726358400-1726444799@www.luterilainen.net
SUMMARY:17. sunnuntai helluntaista
DESCRIPTION:Hyvää pääsiäistä! Jeesus on voittanut kuoleman ylösnousemisellaan! Hän on noussut ylös! Pääsiäinenhän ei tietenkään tämä 17. sunnuntai helluntaista ole\, mutta pyhän tekstit todistavat vahvasti siitä\, mitä on kuolleista herääminen. Tätä kuolleista eloon heräämistä voidaan nähdä kahdenlaista. On niitä\, jotka tässä ajassa heräävät ihmeen seurauksena kuolleista. Esimerkiksi Kristuksen kuolleista herättämä Lasarus\, Elian kuolleista herättämä lesken poika tai Paavalin kuolleista herättämä nuorukainen Eutykus. Nämä ovatkin vain esimerkkejä ja maistiaisia siitä\, millaista on todellinen kuolleista eloon herääminen. Se on sitä\, kun synteihinsä kuollut ja turmeltunut ihmislapsi tuodaan kasteessa Pyhän Kolmiyhteisen Jumalan luokse ja saa uskon lahjan. Jeesus antaa elämän\, sillä hän itse ensin kuoli\, jotta kuka tahansa voisi elämän saada. \nTuo lahjaksi saatu\, ja kaikki taivaalliset aarteet sisällään pitävä elämä onkin tässä ajassa taattua kamppailua. Ihminen saattaa tuntea itsensä jopa kuolleeksi. Voi tuntea jopa niin kuolleeksi\, ettei Kristuksella tunnu olevan enää mitään väliä.  \nOnneksi kyse ei lopulta olekaan siitä miten kuolleeksi tuntee itsensä. Kyse on Jumalan armosta. Paavali antaa pyhän epistolassa väkevän todistuksen kristityn todellisuudesta: ”Sillä elämä on minulle Kristus\, ja kuolema on voitto.” Joka aamu tässä ajassa saa herätä päivittäin uuteen parannuksentekoon Kristuksessa. Virren 547 sanoin: ”Joka aamu on armo uus\, miksi huolta siis kantaa?” Aina voi palata kasteen armoon\, sinne missä kuollut tehtiin eläväksi. Aina voi hautautua Jumalan armoon siellä\, missä Sanaa ja sakramenttia jaetaan. Tässä on tosi elämä. \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 56:14 Psalmi: Ps. 86:10–13 Hallelujasäe: Joona 2:3\n1. lukukappale:  Jes. 26:12–14 19 tai 1. Kun. 17:17–24 2. lukukappale:  Fil. 1:20–26 Evankeliumi:  Joh. 5:19–21 \n\n  \n1. lukukappale \nJes. 26:12–14\, 19 \nHerra\, sinä saatat meille rauhan\, sillä myös kaikki meidän tekomme olet sinä tehnyt. Herra\, meidän Jumalamme\, meitä ovat vallinneet muut herrat\, et sinä; sinua yksin me ylistämme\, sinun nimeäsi. Kuolleet eivät virkoa eloon\, vainajat eivät nouse: niin sinä olet heille kostanut\, tuhonnut heidät ja hävittänyt kaiken heidän muistonsa. \nMutta sinun kuolleesi virkoavat eloon\, minun ruumiini nousevat ylös. Herätkää ja riemuitkaa\, te jotka tomussa lepäätte\, sillä sinun kasteesi on valkeuksien kaste\, ja maa tuo vainajat ilmoille. \nTai: \n1. Kun. 17:17–24 \nSen jälkeen vaimon\, talon emännän\, poika sairastui; ja hänen tautinsa kävi hyvin kovaksi\, niin ettei hänessä enää ollut henkeä. Silloin vaimo sanoi Elialle: “Mitä minulla on tekemistä sinun kanssasi\, Jumalan mies? Sinä olet tullut minun luokseni saattamaan minun pahat tekoni muistoon ja tuottamaan kuoleman minun pojalleni.” \nMutta hän sanoi hänelle: “Anna poikasi minulle”. Ja hän otti tämän hänen sylistään ja vei hänet yliskammioon\, jossa asui\, ja pani hänet vuoteellensa. Ja hän huusi Herraa ja sanoi: “Herra\, minun Jumalani\, oletko tehnyt niin pahoin tätä leskeä kohtaan\, jonka vieraana minä olen\, että olet surmannut hänen poikansa?” Sitten hän ojentautui pojan yli kolme kertaa\, huusi Herraa ja sanoi: “Herra\, minun Jumalani\, anna tämän pojan sielun tulla häneen takaisin”. Ja Herra kuuli Eliaa\, ja pojan sielu tuli häneen takaisin\, ja hän virkosi henkiin. Ja Elia otti pojan ja toi hänet yliskammiosta alas huoneeseen ja antoi hänet hänen äidillensä. Ja Elia sanoi: “Katso\, poikasi elää”. Niin vaimo sanoi Elialle: “Nyt minä tiedän\, että sinä olet Jumalan mies ja että Herran sana sinun suussasi on tosi”. \n  \n2. lukukappale \nFil. 1:20–26 \nminun hartaan odotukseni ja toivoni mukaan\, etten ole missään häpeään joutuva\, vaan että Kristus nytkin\, niinkuin aina\, on tuleva ylistetyksi minun ruumiissani kaikella rohkeudella\, joko elämän tai kuoleman kautta. Sillä elämä on minulle Kristus\, ja kuolema on voitto. Mutta jos minun on eläminen täällä lihassa\, niin siitä koituu hedelmää työlleni\, ja silloin en tiedä\, minkä valitsisin. Ahtaalla minä olen näiden kahden välissä: halu minulla on täältä eritä ja olla Kristuksen kanssa\, sillä se olisi monin verroin parempi; mutta teidän tähtenne on lihassa viipymiseni tarpeellisempi. Ja kun olen tästä varma\, niin minä tiedän jääväni eloon ja viipyväni kaikkien teidän luonanne teidän edistymiseksenne ja iloksenne uskossa\, että teidän kerskaamisenne minusta olisi yhä runsaampi Kristuksessa Jeesuksessa\, kun minä taas tulen teidän tykönne. \n  \nEvankeliumi \nJoh. 5:19–21 \nNiin Jeesus vastasi ja sanoi heille: \n“Totisesti\, totisesti minä sanon teille: Poika ei voi itsestänsä mitään tehdä\, vaan ainoastaan sen\, minkä hän näkee Isän tekevän; sillä mitä Isä tekee\, sitä myös Poika samoin tekee. Sillä Isä rakastaa Poikaa ja näyttää hänelle kaikki\, mitä hän itse tekee; ja hän on näyttävä hänelle suurempia tekoja kuin nämä\, niin että te ihmettelette. Sillä niinkuin Isä herättää kuolleita ja tekee eläviksi\, niin myös Poika tekee eläviksi\, ketkä hän tahtoo. \n  \nRukoukset\n1. Pyhä Jumala! Auta meitä mielellämme palvelemaan sinua ja herätä tahtomme aina pyytämään apuasi. Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Taivallinen Isä! Me kiitämme sinua siitä\, että tahdot lähettää Pyhän Henkesi asumaan sydämiimme ja tehdä kuolevaiset ruumiimme eläviksi hänen kauttaan. Me rukoilemme sinua: varjele meitä hengellisestä kuolemasta ja vahvista meissä uutta ihmistä\, joka vaeltaa pyhyydessä ja vanhurskaudessa sinun kasvojesi edessä. Auta meitä aina kuulemaan sanaasi ja seuraamaan sitä\, niin ettei meitä tuomittaisi vaan pääsisimme sisälle elämään. Sinun rakkaan Poikasi\, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen\, kautta. \n3. Herra Jumala\, taivaallinen Isä\, joka annoit Poikasi tulla ihmiseksi\, jotta hän suorittaisi kuolemallaan maksun synneistämme ja pelastaisi meidät iankaikkisesta kuolemasta! Me rukoilemme sinua: varjele meitä epäilyksistä ja auta meitä aina pitämään kiinni tästä toivosta\, että niin kuin Herramme Jeesus Kristus herätti sanallaan kuolleet\, niin hän herättää viimeisenä päivänä meidätkin ja antaa meille iankaikkisen autuuden. Kuule meitä Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä. \n  \nPäivän psalmi\nAntifoni:\nPs. 56:14\nSinä pelastit minun sieluni |kuolemasta\, *\nminun jalkani kom|pastumasta. \nPsalmi:\nPs. 86:10–13\nSillä sinä olet suuri |ja teet ihmeitä\, *\nsinä ainoa |olet Jumala. \nNeuvo minulle tiesi\, Herra\, että minä vaeltaisin sinun |totuudessasi. *\nKiinnitä minun sydämeni siihen yhteen\, että minä sinun nime|äsi pelkäisin. \nKaikesta sydämestäni minä kiitän sinua\, Herra\, minun |Jumalani\, *\nja kunnioitan sinun nimeäsi ian|kaikkisesti; \nsillä sinun armosi on suuri |minua kohtaan\, *\nsinä olet pelastanut minun sieluni tuonelan |syvyydestä. \nJumala\, julkeat ovat nousseet |minua vastaan\, *\nväkivaltaisten joukko etsii minun henkeäni; eivät he pidä sinua sil|mäinsä edessä. \nMutta sinä\, Herra\, olet laupias ja armahta|vainen Jumala\, *\npitkämielinen\, suuri armossa ja |totuudessa. \nKäänny minun puoleeni\, ole minulle |armollinen\, *\nanna voimasi palvelijallesi\, auta palvelijatta|resi poikaa. \nTee merkki minulle\, minun |hyväkseni. *\nHäpeäksensä minun vihaajani nähkööt\, että sinä\, Herra\, minua au|tat ja lohdutat. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/17-sunnuntai-helluntaista-vsk3/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2024/09/Kirkkovuosi_3-vuosikerta_17_su_Helluntaista.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20240913
DTEND;VALUE=DATE:20240914
DTSTAMP:20260604T200927
CREATED:20200907T162050Z
LAST-MODIFIED:20240907T094007Z
UID:9563-1726185600-1726271999@www.luterilainen.net
SUMMARY:Pyhien muistopäivät: Johannes Khrysostomos
DESCRIPTION:Itäisen kristikunnan tunnetuin kirkkoisä Johannes Khrysostomos syntyi Antiokia-nimisessä suurkaupungissa vuonna 349 jKr. Hänen lapsuudestaan tiedetään vähän. Khrysostomoksen isä kuoli varhain\, mutta äiti ei ajan askeettisen ihanteen mukaisesti mennyt uudestaan naimisiin. Khrysostomos sai lapsena ja nuorena korkeatasoisen koulutuksen\, mikä kertoo perheen varakkuudesta. Hänen opettajansa oli ammattipuhuja\, mahdollisesti tunnettu Libanius-niminen retoriikan taitaja. Johanneksesta piti tulla julkishallinnon virkamies. \nParikymppisen nuorukaisen suunnitelmat kuitenkin muuttuivat. Kastettuaan Johanneksen piispa Meletius kutsui hänet palvelukseensa. Kolmen vuoden ajan Johannes avusti häntä ja samaan aikaan harjoitteli askeettista elämää. Sen jälkeen Khrysostomos nimitettiin seurakuntansa lukijaksi. Hänen tehtävänsä oli lukea Vanhan testamentin lukukappaleita ja epistolatekstejä jumalanpalveluksissa.  \nLukijan tehtävät jäivät pian tauolle kuudeksi vuodeksi\, kun Johannes muutti vuorille viettämään askeettista elämää (vrt. Munkkilaisuus). Viimeiset kaksi vuotta hän asui luolassa\, seisoi jatkuvasti eikä juuri nukkunut. Hän opetteli Uuden ja Vanhan testamentin tekstejä ulkoa. Äärimmäisen elämäntavan seurauksena hänen vatsansa ja munuaisensa vaurioituivat pysyvästi. Heikentynyt terveydentila pakotti Johanneksen palaamaan Antiokiaan jatkamaan lukijan tehtäviä. \nKahden vuoden kuluttua palaamisesta Johannes vihittiin seurakunnan diakoniksi ja viiden vuoden päästä siitä presbyteeriksi (ks. Pastori\, pappi). Kaksitoista vuotta (386-397) Johannes palveli Antiokian seurakunnan presbyteerinä. Tuona aikana hänen saarnansa saivat suuren suosion ja keräsivät runsaasti kuulijoita. \nVuoden 397 lopulla Khrystomoksen elämään tuli dramaattinen käänne. Konstantinopolin piispa Nectarius oli yllättäen kuollut hetkeä aiemmin. Khrysostomoksen tietämättä hänet oli asetettu ehdolle seuraavaksi piispaksi\, ja hän tuli valituksi. Khrysostomos jouduttiin kuljettamaan salaa Antiokiasta Konstantinopoliin uutta tehtäväänsä hoitamaan\, sillä Antiokiaan jäänyt\, saarnaajaansa ihaileva\, väkijoukko olisi tehnyt julkisen lähtemisen mahdottomaksi. \nKhrysostomos aloitti Konstantinopolin piispana seuraavan vuoden helmikuussa. Piispallisten tehtävien ohella hän piti yhteyttä kaupungin valtaapitäviin. Myös säännölliset tapaamiset keisarin ja hänen vaimonsa kanssa kuuluivat toimenkuvaan. Vuosien mittaan Khrysostomos sai kannattajien lisäksi vastustajia. Lukuisten käänteitten jälkeen Oakin synodi pani piispan viralta syksyllä 403. Khrysostomos joutui pakenemaan Konstantinopolista. Pakomatka huononsi Krysostomoksen jo entuudestaan heikkoa terveydentilaa. Hän kuoli syyskuussa 407. \nKhrysostomos\, suomennettuna ”Kultasuu”\, muistetaan etenkin retorisesti taidokkaista saarnoistaan. Varsinkin toimiessaan presbyteerinä Antiokiassa hän saarnasi paljon. Muun muassa näin Johannes saarnasi vastasyntyneestä Vapahtajasta: \nTe näitte rikkautta suuressa köyhyydessä. Kuinka hän rikkaana olisi tullut kerjäläiseksi keskuuteenne? Hänellä ei ollut sijaa tai vuodetta\, vaan hänet oli lähetetty maailmaan seimessä. Voi rikkauksien köyhää lähdettä! Mittaamaton terveys kantaa köyhyyttä kuin viittaa. Hänet pantiin seimeen ja hän sai maan vavahtelemaan. Hänet käärittiin kapaloihin ja hän särki synnin kahleet. Hän ei ollut edes lausunut ensimmäisiä sanojaan\, kun hän opetti tietäjiä ja lähetti heidät kulkemaan toista reittiä paluumatkalle. \nLainaus on poimittu joulusaarnasta vuodelta 386\, jolloin Johannes palveli ensimmäistä vuottaan presbyteerinä. Saarna on varhaisin meille säilynyt kristillinen joulusaarna. Yhteensä Krystomokselta on jäänyt jopa yli 900 saarnaa meidänkin luettavaksemme. Osa niistä on myös käännetty suomeksi.  \nKhrysostomoksen saarnat ovat paitsi retorisesti laadukkaita\, myös heijastelevat hänen elinaikansa kirkollista tilannetta. Hänen tapansa tulkita Raamattua on ajan antiokialaiseen tyyliin kirjaimellinen\, vastakohtana aleksandrialaisten vertauskuvalliselle tulkintatavalle. Myös hänen luolassa viettämänsä askeettiset vuodet kuultavat läpi hänen tavastaan tulkita Raamattua. Sen sijaan teologisiin oppikeskusteluihin Johannes ei saarnojensa tai muunkaan toimintansa kautta juuri osallistunut. \nSaarnojen lisäksi Khrysostomos on jäänyt kirkkohistoriaan hänen nimeään kantavan jumalanpalvelusliturgian johdosta. Se on yhä käytössä ortodoksisessa kirkossa. Krystostomos kirjoitti myös lukuisia kirjeitä\, jotka valaisevat sekä ajan kirkollista tilannetta että kirjeen kirjoittajan ja vastaanottajan henkilökohtaisten elämien käänteitä. Eräs Krysostomoksen kirjeystävistä ja läheisimmistä tukijoista oli Olympias-niminen diakonissa. Kuolemaan johtaneen pakomatkansa aikana Johannes kirjoitti tälle 17 kirjettä. Niissä hän omien vaikeuksiensa keskellä rohkaisee masennuksesta kärsivää ystävätärtään. Aikansa kohujulkkiksen sisällä sykki siis lämmin\, läheisistään välittävä\, sydän. \nKs. myös Khrysostomos: Kuusi kirjaa pappeudesta \n  \nKirjallisuutta: \nPauline Allen & Wendy Mayer: John Chrysostom. London: Routledge (2000). \nSaint John Chrysostom: Letters to Saint Olympia. Translated\, with an introduction\, by David C. Ford. Yonkers: St. Vladimir’s Seminary Press (2016). \n  \nKrysostomoksen suomennetut teokset: \n\nKuusi kirjaa pappeudesta. Joensuu: Ortodoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvosto. 1981.\nOpetuspuheita Johanneksen evankeliumista I. Suom. Serafim Seppälä. Valamon luostari. 2001. \nOpetuspuheita Johanneksen evankeliumista II. Suom. Serafim Seppälä. Valamon luostari. 2003.\nPuhe siitä\, kun Eutropios kirkon ulkopuolelle mentyään vangittiin sekä puutarhasta ja kirjoituksista\, ja asioista “kuningatar seisoo oikealla puolellasi. Suom. Johannes Seppälä. Teoksessa Erga 2005\, Joensuun yliopiston ortodoksisen teologian vuosikirja. Joensuu. 2005.\n\n\nTekstissä lainattua Krysostomoksen joulusaarnaa vuodelta 386 ei ole julkaistu suomeksi. Käännös: Pauliina Pylvänäinen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/pyhien-muistopaivat-johannes-khrysostomos/
CATEGORIES:Pyhien muistopäivät
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2024/09/Johannes_Khrysostomos.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20240908
DTEND;VALUE=DATE:20240909
DTSTAMP:20260604T200927
CREATED:20161202T121917Z
LAST-MODIFIED:20240904T135508Z
UID:4155-1725753600-1725839999@www.luterilainen.net
SUMMARY:16. sunnuntai helluntaista
DESCRIPTION:Pyhän tekstit kertovat Jumalan huolenpidosta ja Jumalan lapsen terveellisestä suhtautumisesta niin maallisiin rikkauksiin\, kuin myös Jumalalta lahjaksi saatuun uskoon. Taustalla on opetus ja totuus siitä\, että Pyhä Kolmiyhteinen Jumala on kaiken Luoja. Tämän totuuden tunnustaminen jo yksistään helpottaa pienen vajavaisen ihmisen elämää tässä ajassa – tämä kaikki ei olekaan minun käsissäni\, vaan Kaikkivaltiaan Jumalan.  \nPelkästään jo kirkon penkistä ulos katsomalla voi nähdä tämän todellisuuden. Kesällä rehevänä pullistellut koivu tai vaahtera joutuu talveksi jättämään tuon kaiken pois. Kuolema korjaa kauneuden\, terveyden ja rehevyyden. Puulla tosin on toivonsa\, se on seuraava kevät. Mutta perisyntisellä ihmisellä ei kuoleman jälkeen ole enää seuraavaa kevättä – on vain iankaikkinen kuolema. \nEllei Jumala olisi antanut omaa Poikaansa ristille kuolemaan meidän pelastukseksemme. Ympärillemme koottu rehevyys ja lehvästö\, josta Raamattu käyttää sanaa ’mammona’\, se jää tähän aikaan. Mitään emme saa mukaamme iankaikkisuuteen. Tuohon mammonaan ei siis voi turvautua tässä ajassa\, mutta sitä voi pitää Jumalan huolenpitona meidän osaksemme ja nauttia siitä sillä tavalla. On myös hyvä muistaa\, että suurin huolenpito näkyy lahjaksi saadussa uskossamme. Siinä Jumala lupaa Sanassaan iankaikkisen elämän\, joka on sanoinkuvaamattomasti suurempaa\, kuin ne kaikki rikkaudet mitä tässä ajassa voi ikinä saavuttaa.  \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 55:23 Psalmi: Ps. 86:1 3–7 Hallelujasäe: Ps. 46:11\n1. lukukappale:  2. Moos. 16:11–19 31 35 2. lukukappale:  Ap. t. 20:32–35 tai 1. Tim. 6:17–19 Evankeliumi:  Matt. 6:19–24 \n\n1. lukukappale \n2. Moos. 16:11–19\, 31\, 35 \nJa Herra puhui Moosekselle sanoen: “Minä olen kuullut israelilaisten napinan. Puhu heille ja sano: Iltahämärässä teillä on oleva lihaa syödäksenne\, ja huomenna on teillä leipää yltäkyllin; niin te tulette tietämään\, että minä olen Herra\, teidän Jumalanne.” \nJa illalla tuli viiriäisiä\, ja ne peittivät leirin\, ja aamulla laskeutui kastesumu leirin ympärille. Ja kun kastesumu oli haihtunut\, katso\, erämaassa oli maan pinnalla jotakin hienoa\, suomujen tapaista\, jotakin hienoa niinkuin härmä. Kun israelilaiset näkivät sen\, kyselivät he toisiltansa: “Mitä tämä on?” Sillä he eivät tienneet\, mitä se oli. Ja Mooses sanoi heille: “Tämä on se leipä\, jonka Herra on antanut teille syötäväksi. Ja näin on Herra käskenyt: Kootkaa sitä\, jokainen tarpeenne mukaan; ottakaa goomer-mitta mieheen perheenne pääluvun mukaan\, kukin niin monelle\, kuin kullakin majassansa on.” Ja israelilaiset tekivät niin\, ja he kokosivat\, yksi enemmän\, toinen vähemmän. Mutta kun he mittasivat sen goomer-mitalla\, niin ei sille jäänyt liikaa\, joka oli koonnut enemmän\, eikä siltä puuttunut\, joka oli koonnut vähemmän; jokainen oli koonnut niin paljon\, kuin hän tarvitsi. Ja Mooses sanoi heille: “Älköön kukaan jättäkö siitä mitään huomiseksi”. \nJa Israelin heimo antoi sille nimen manna. Ja se oli valkean korianderinsiemenen kaltaista ja maistui hunajakakulta. Ja israelilaiset söivät mannaa neljäkymmentä vuotta\, kunnes he tulivat asuttuun maahan; he söivät mannaa siihen asti\, kunnes tulivat Kanaanin maan rajalle. \n  \n2. lukukappale \nAp. t. 20:32–35 \nPaavali sanoi Efeson vanhimmille: \nJa nyt minä uskon teidät Jumalan ja hänen armonsa sanan haltuun\, hänen\, joka on voimallinen rakentamaan teitä ja antamaan teille perintöosan kaikkien pyhitettyjen joukossa. En minä ole halunnut kenenkään hopeata tai kultaa tai vaatteita; te tiedätte itse\, että nämä minun käteni ovat työllänsä hankkineet\, mitä minä ja seuralaiseni olemme tarvinneet. Kaikessa minä olen osoittanut teille\, että näin työtä tehden tulee huolehtia heikoista ja muistaa nämä Herran Jeesuksen sanat\, jotka hän itse sanoi: ‘Autuaampi on antaa kuin ottaa’.” \nTai: \n1. Tim. 6:17–19 \nKehoita niitä\, jotka nykyisessä maailmanajassa ovat rikkaita\, etteivät ylpeilisi eivätkä panisi toivoansa epävarmaan rikkauteen\, vaan Jumalaan\, joka runsaasti antaa meille kaikkea nautittavaksemme\, kehoita heitä\, että tekevät hyvää\, hyvissä töissä rikastuvat\, ovat anteliaita ja omastansa jakelevat\, kooten itsellensä aarteen\, hyvän perustuksen tulevaisuuden varalle\, että saisivat todellisen elämän. \n  \nEvankeliumi \nMatt. 6:19–24 \nJeesus sanoo: \nÄlkää kootko itsellenne aarteita maan päälle\, missä koi ja ruoste raiskaa ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen\, missä ei koi eikä ruoste raiskaa ja missä eivät varkaat murtaudu sisään eivätkä varasta. Sillä missä sinun aarteesi on\, siellä on myös sinun sydämesi. \nSilmä on ruumiin lamppu. Jos siis silmäsi on terve\, niin koko sinun ruumiisi on valaistu. Mutta jos silmäsi on viallinen\, niin koko ruumiisi on pimeä. Jos siis se valo\, joka sinussa on\, on pimeyttä\, kuinka suuri onkaan pimeys! \nEi kukaan voi palvella kahta herraa; sillä hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava\, taikka tähän liittyvä ja toista halveksiva. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa. \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala! Varjele ja puhdista aina kristillistä seurakuntaasi\, sillä ilman sinua se ei voi kestää. Suojele ja hallitse sitä siis aina voimallasi. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Rakas taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua siitä\, että olet antanut meille pyhän sanasi valoksi kaikille teillemme. Auta meitä nöyrästi kuuntelemaan sitä ja kätkemään se uskollisesti sydämiimme. Varjele meitä tämän maailman murheista ja huolista ja suo meidän aina kaikessa etsiä sitä\, mikä on iankaikkista. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n3. Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Me kiitämme sinua siitä\, että olet tallettanut meitä varten taivaaseen katoamattoman\, saastumattoman ja turmeltumattoman perinnön. Herra\, kohota mielemme pois maallisista ja kiinnitä se kokonaan sinuun\, niin että koko sydämellämme etsisimme taivaallisia aarteita\, joita sinä\, kaikkien hyvien lahjojen antaja\, tahdot jakaa meille. Anna meille Hengen valoa ymmärtääksemme sinun tahtosi ja voimaa elää hyvän tahtosi mukaan. Sinun rakkaan Poikasi\, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen\, kautta. \n  \nPäivän psalmi\nAntifoni:\nPs. 55:23\nHeitä murheesi |Herran huomaan\, *\nhän pitää si|nusta huolen. \nPsalmi:\nPs. 86:1 3–7\nKallista\, Herra\, korvasi minun puoleeni ja |vastaa minulle\, *\nsillä minä olen kur|ja ja köyhä. \nVarjele minun sieluni\, sillä minä |olen hurskas; *\nsinä\, minun Jumalani\, pelasta palvelijasi\, joka |sinuun turvaa. \nOle minulle armol|linen\, Herra\, *\nsillä sinua minä huudan |kaiken päivää. \nIlahuta palveli|jasi sielu\, *\nsillä sinun puoleesi\, Herra\, minä y|lennän sieluni. \nSillä sinä\, Herra\, olet hyvä ja anteeksi|antavainen\, *\nsuuri armossa kaikille\, jotka sinua avuk|sensa huutavat. \nOta\, Herra\, korviisi minun |rukoukseni\, *\ntarkkaa minun anomi|seni ääntä. \nHätäni päivänä minä sinua avuk|seni huudan\, *\nsillä sinä |vastaat minulle. \nEi ole sinun vertaistasi\, Herra\, juma|lien joukossa\, *\neikä ole vertaa |sinun töillesi. \nKaikki kansat\, jotka sinä tehnyt olet\, tulevat ja kumartuvat sinun edes|säsi\, Herra\, *\nja kunnioittavat sinun |nimeäsi. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/16-sunnuntai-helluntaista-vsk3/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2024/09/Kirkkovuosi_3-vuosikerta_16_su_Helluntaista.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20240901
DTEND;VALUE=DATE:20240902
DTSTAMP:20260604T200927
CREATED:20161202T121914Z
LAST-MODIFIED:20240828T200005Z
UID:4154-1725148800-1725235199@www.luterilainen.net
SUMMARY:15. sunnuntai helluntaista
DESCRIPTION:Jeesuksen sanat Hänen ikeestään ovat kristityille tutut. Läpi Vanhan testamentin puhutaan siitä\, että Jumalan kansa on ikeen alla. Toistuvasti Jumala lupaa särkeä tuon ikeen tai ottaa sen pois. Usein ies näyttää liittyvän siihen\, että jokin vieras kansa\, viholliskansa sortaa ja orjuuttaa Israelia. Myös Jeesuksen aikana oli olemassa ”vieras ies”\, Rooman ies. Tämän vieraan ikeen alla turvauduttiin ottamalla päälleen ”lain hyvä ies” tai ”Jumalan valtakunnan ies”. Näin pyrittiin elämään oikein pakanoiden keskellä ja pysymään puhtaana Jumalan kansana\, odotettaessa Israelin pelastusta. Haluttiin luoda omanlaisensa taivas maan päälle\, Jumalan valtakunta. Erityisesti fariseusten herätysliike kunnostautui tässä. He pitivät tarkasti kiinni lain pienimpienkin käskyjen noudattamisesta ja sapattisäädöksistä. Heidän elämäntapansa\, ilmeisesti keskiluokkainen\, omaa aikaansa hallitsevan miehen elämäntapa\, mahdollisti tämän aikaa vievän uskonnollisen järjestyksen. Ajatus siitä\, että ”kiitos siitä etten ole kuten tuo publikaani” tai ”tuo ymmärtämätön kansa\, joka ei lakia ymmärrä” olivat koko ajan vaanimassa sydämessä. \nMutta tavalliset ihmiset\, maan hiljaiset\, jotka odottivat Jumalan valtakunnan saapumista\, eivät kyenneet tällaiseen pilkuntarkkaan elämään. Elämä kun väsytti monella tavalla: perhe piti elättää\, talo korjata\, maksaa lainaa\, yrittää sopia riidat aviopuolison kanssa\, tehdä ruokaa\, vaihtaa vaippoja\, tehdä toista työtä\, nukkua välillä jne. Nämä ihmiset tiesivät\, että jos Jumala mittaa heidän vaelluksensa pyhän lakinsa vaa’alla\, niin he jäävät kovin köykäisiksi. Mistä siis apu tuomiolla? Kuulunko edes Jumalan Israeliin? \nSitten tulee Jeesus! Jeesus\, joka sanoo nämä ihmeelliset sanat: ”Tulkaa minun luokseni kaikki työtätekevät ja taakkojen alle nääntyvät. Minä levähdytän teidät” (vaihtoehtoinen käännös). Eikä Jeesus sano ainoastaan tätä\, vaan asettaa itsensä levon lähteeksi\, sapatiksi ja lupaa levon sieluille. Levon\, jota ei tästä maailmasta voi löytää. Jeesuksen ies on kokonaan uusi järjestys. Se on uusi liitto Jumalan ja ihmisten välillä. Tässä uudessa liitossa\, Kristuksessa\, ihminen saa levon ja rauhan sielulleen. Ei pelkästään levähtää hetken taivaallisten ja pyhien asioiden parissa arjen keskellä\, kuten me messussa. Ihminen saa ikuisen levon ja rauhan sielulleen\, kun hän kantaa Kristuksen hellää iestä. Tämä ies näyttää kyllä maailman silmissä painavalta ja hankaavalta. Meitä kristittyjä pilkataan milloin mistäkin\, koska ei ymmärretä\, että kuulumme jo uuteen luomakuntaan. Kasteen ja uskon kautta meidät on siirretty jo ikuiseen elämään. Nyt me odotamme uutta taivasta ja uutta maata\, jossa Kristuksen hellä ies näyttäytyy todellisuutena\, josta saamme seurakunnan jumalanpalveluksessa esimakua. \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 92:2 Psalmi: Ps. 65:2–6 9 tai Ps. 136:1–9 25–26 Hallelujasäe: Ps. 147:1\n1. lukukappale:  Neh. 8:5–10 2. lukukappale:  1. Tess. 5:16–24 Evankeliumi:  Matt. 11:25–30 \n\n1. lukukappale \nNeh. 8:5–10\nJa Esra avasi kirjan kaiken kansan nähden\, sillä hän seisoi ylempänä kaikkea kansaa; ja kun hän avasi sen\, nousi kaikki kansa seisomaan. Ja Esra kiitti Herraa\, suurta Jumalaa\, ja kaikki kansa vastasi\, kohottaen kätensä ylös: “Amen\, amen”; ja he kumarsivat ja rukoilivat Herraa\, heittäytyneinä kasvoilleen maahan. Sitten Jeesua\, Baani\, Seerebja\, Jaamin\, Akkub\, Sabbetai\, Hoodia\, Maaseja\, Kelita\, Asarja\, Joosabad\, Haanan\, Pelaja ja muut leeviläiset opettivat kansalle lakia\, kansan seisoessa alallansa. Ja he lukivat Jumalan lain kirjaa kappale kappaleelta ja selittivät sen sisällyksen\, niin että luettu ymmärrettiin.\nJa Nehemia\, maaherra\, ja pappi Esra\, kirjanoppinut\, ja leeviläiset\, jotka opettivat kansaa\, sanoivat kaikelle kansalle: “Tämä päivä on pyhitetty Herralle\, teidän Jumalallenne\, älkää murehtiko älkääkä itkekö”. Sillä kaikki kansa itki\, kun he kuulivat lain sanat. Ja hän sanoi vielä heille: “Menkää ja syökää rasvaisia ruokia ja juokaa makeita juomia ja lähettäkää maistiaisia niille\, joilla ei ole mitään valmistettuna\, sillä tämä päivä on pyhitetty meidän Herrallemme. Ja älkää olko murheelliset\, sillä ilo Herrassa on teidän väkevyytenne.” \n  \n2. lukukappale \n1. Tess. 5:16–24\nOlkaa aina iloiset. Rukoilkaa lakkaamatta. Kiittäkää joka tilassa. Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa. Henkeä älkää sammuttako\, profetoimista älkää halveksuko\, mutta koetelkaa kaikki\, pitäkää se\, mikä hyvää on; karttakaa kaikenkaltaista pahaa.\nMutta itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonansa\, ja säilyköön koko teidän henkenne ja sielunne ja ruumiinne nuhteettomana meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen. Hän\, joka teitä kutsuu\, on uskollinen\, ja hän on sen myös tekevä. \n  \nEvankeliumi \nMatt. 11:25–30\nSiihen aikaan Jeesus johtui puhumaan sanoen:\n“Minä ylistän sinua\, Isä\, taivaan ja maan Herra\, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille. Niin\, Isä\, sillä näin on sinulle hyväksi näkynyt.\nKaikki on minun Isäni antanut minun haltuuni\, eikä kukaan muu tunne Poikaa kuin Isä\, eikä Isää tunne kukaan muu kuin Poika ja se\, kenelle Poika tahtoo hänet ilmoittaa.\nTulkaa minun tyköni\, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut\, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta\, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. Sillä minun ikeeni on sovelias\, ja minun kuormani on keveä.” \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala! Varjele aina kristikuntaasi\, sillä jos sinä et sitä tue\, niin se ei voi inhimillisen heikkoutensa takia kestää. Suo sen aina saada sinulta apua\, välttää sitä\, mikä on vahingollista\, ja seurata sitä\, mikä on hyväksi. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Herra Jeesus Kristus! Me kiitämme sinua siitä\, että tahdot olla hätään joutuneiden auttaja ja pelastaja kaikesta kurjuudesta. Katso armollisesti kaikkia kärsiviä. Vaikuta heidän sydämissään vakaa usko\, että he voisivat kaikissa tämän ajan vaivoissa ottaa vastaan apusi ja lohdutuksesi. Anna heille se armo\, että he voisivat nöyrästi kiittää sinua kaikista hyvistä teoistasi\, myös rististä ja kärsimyksistä. Päästä heidät kaikesta synnistä ja anna heille voimaa rakastaa ja palvella sinua nyt ja iankaikkisesti. Kuule meitä sinä\, joka yhdessä Isän ja Pyhän Hengen kanssa hallitset nyt ja aina. \n3. Herra Jumala\, taivaallinen Isä\, joka olet sanalla ja pyhällä kasteella armollisesti vapauttanut synnin hirveästä tartunnasta kaikki meidät\, jotka uskomme! Vieläkin sinä autat meitä joka päivä kaikissa tarpeissamme. Me rukoilemme sinua: herätä sydämemme Pyhällä Hengelläsi\, niin ettemme ikinä unohtaisi hyvää tekoasi. Auta meitä elämään aina sinun pelossasi\, turvautumaan sydämellisellä toivolla laupeuteesi sekä kiittämään ja ylistämään sinua jatkuvasti iloisin mielin. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. (1. vsk.) \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 92:2\nHyvä on |Herraa kiittää *\nja veisata kiitosta sinun nimellesi\, |sinä Korkein. \nPsalmi:\nPs. 65:2–6 9\nJumala\, hiljaisuudessa kiitetään sinua |Siionissa\, *\nja sinulle täy|tetään lupaus. \nSinä |kuulet rukouksen: *\nsinun tykösi tulee |kaikki liha. \nMinun syntivelkani ovat |ylen raskaat\, *\nmutta sinä annat anteeksi meidän |rikoksemme. \nAutuas se\, jonka sinä valitset ja otat tykösi\, esikarta|noissasi asumaan! *\nSalli meidän tulla ravituiksi sinun huoneesi hyvyydellä\, sinun temppelisi |pyhyydellä. \nIhmeellisillä teoilla sinä vastaat meille |vanhurskaudessa\, *\nsinä\, meidän autuutemme Jumala\, sinä\, kaikkien maan äärten ja kaukaisen |meren turva\, \njoka voimallasi |vahvistat vuoret *\nja olet vyötetty |väkevyydellä; \nsinä\, joka asetat |merten pauhinan *\nja niiden aaltojen pauhinan ja kan|sojen metelin\, \nniin että ne\, jotka niiden äärillä asuvat\, hämmästyvät sinun |ihmeitäsi; *\naamun ja ehtoon ääret sinä |täytät riemulla. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen. \n  \nTai:\nPs. 136:1–9 25–26\nKiittäkää Herraa\, sillä |hän on hyvä\, *\nsillä hänen armonsa pysyy ian|kaikkisesti. \nKiittäkää juma|lien Jumalaa\, *\nsillä hänen armonsa pysyy ian|kaikkisesti. \nKiittäkää |herrain Herraa\, *\nsillä hänen armonsa pysyy ian|kaikkisesti; \nhäntä\, joka yksin tekee |suuria ihmeitä\, *\nsillä hänen armonsa pysyy ian|kaikkisesti; \nhäntä\, joka on taidolla |tehnyt taivaat\, *\nsillä hänen armonsa pysyy ian|kaikkisesti; \nhäntä\, joka on levittänyt maan |vetten ylitse\, *\nsillä hänen armonsa pysyy ian|kaikkisesti; \nhäntä\, joka on tehnyt |suuret valot\, *\nsillä hänen armonsa pysyy ian|kaikkisesti: \nauringon hallit|semaan päivää\, *\nsillä hänen armonsa pysyy ian|kaikkisesti\, \nkuun ja tähdet hallit|semaan yötä\, *\nsillä hänen armonsa pysyy ian|kaikkisesti; \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/15-sunnuntai-helluntaista-vsk3/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2024/08/Kirkkovuosi_3-vuosikerta_15_su_Helluntaista.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20240828
DTEND;VALUE=DATE:20240829
DTSTAMP:20260604T200927
CREATED:20200323T130413Z
LAST-MODIFIED:20240820T204612Z
UID:8676-1724803200-1724889599@www.luterilainen.net
SUMMARY:Pyhien muistopäivät: Aurelius Augustinus
DESCRIPTION:Aurelius Augustinus\nKirkkoisä Augustinus (354-430) on yksi kirkon merkittävimpiä teologeja. Hänen opetuksensa loivat pitkälti viitekehyksen\, jossa koko läntinen teologia keskusteli ja antoi näin ollen pohjan sen kirkolliselle elämälle. Hän syntyi Pohjois-Afrikassa\, jossa hän myös toimi ja vaikutti lähes koko elämänsä ajan. Tiedämme Augustinuksen perhesuhteista sen verran\, että hänen äitinsä oli hurskas kristitty. Augustinus eli nuoruutensa manikealaisen filosofian parissa ja kääntyi kristityksi myöhemmällä iällä. Hänen teoksissaan korostuvat Raamatun lisäksi myös neo-platonismiksi kutsuttava filosofinen suuntaus. Tämä näkyy käytännössä siinä\, että huomattavaa osaa hänen maailmankatsomustaan värittää kahtiajako\, jossa merkki ja itse asia erotetaan toisistaan. Valtaisasta aineistosta voidaan tehdä vain nyt kaksi keskeistä nostoa. \nPelastus ja armo\nEräs Augustinuksen merkittävimpiä taisteluita käytiin pelastusteologiasta. Varhainen kirkko opetti pelastusta armosta uskon kautta\, mutta tätä opetusta ei aina oltu määritelty niin selkeästi. Iso syy tähän on yksinkertaisesti\, että varhaisen kirkon suuri kysymys ei ollut: ”miten minä pelastun” vaan ”kuka Kristus on”. Tästä samasta syystä myös varhaisen kirkon symbolit eli uskontunnustukset keskittyvät pitkälti Kristuksen persoonaan. Tietenkin on itsestään selvä asia\, että Kristuksen persoonaa ja pelastusta ei voi erottaa toisistaan\, vaan ne kuuluvat tiiviisti yhteen kirkon opetuksessa.  \nAugustinuksen aikana kysymys pelastuksesta nousi kuitenkin esiin uudella voimalla. Suurin yksittäinen syy tämän kysymykseen esille tuloon oli munkki nimeltä Pelagius. Pelagius opetti\, että ihminen voi omilla synnynnäisillä voimillaan ja kyvyillään rakastaa Jumalaa yli kaiken ja näin ansaita pelastuksen. Lisäksi hän opetti\, että perisyntiä ei ole ja Aadamin lankeemus oli pelkästään huono esikuva. Näin ollen ihmisellä ei ole mitään estettä pelastukseen vaan hän voi vapaasti ansaita sen. Augustinus vastasi tähän korostamalla kolmea asiaa. Ensinnäkin ihmiskunta on langennut syntiin Aadamin lankeemuksen yhteydessä. Tässä Augustinus korostaa erityisesti roomalaiskirjeen viidennen luvun jaetta kaksitoista. Toiseksi kirkon esikuva\, erityisesti kirkon rukous\, todistaa samasta. Kirkko nimittäin rukoilee Isä meidän -rukouksessa ”anna meille meidän syntimme anteeksi”. Näin tämä rukous itsessään todistaa myös ihmiskunnan lankeemuksesta ja synnistä. Kolmanneksi Augustinus tähdentää\, että ihminen on lankeemuksessa menettänyt vapautensa. \nNäiden perusteella Augustinus päätyy siihen\, että ihmisen täytyy pelastua Jumalan armosta. Augustinuksen armonoppi eroaa jossain määrin luterilaisesta opista. Siinä voidaan nähdä jo samat kaavat\, jotka myöhemmin Tuomas Akvinolainen systematisoi ja jotka ovat vielä tänään roomalaiskatolisen kirkon oppeja. Augustinuksen selityksissä iso kuva on yleisesti ottaen se\, että Jumala vuodattaa armonsa uskoviin ja tämän armon avulla ihminen tulee vanhurskaaksi. Näin ymmärrettynä vanhurskaus ei ole luonteeltaan forenssista (eli sitä\, että syntinen julistetaan vanhurskaaksi) vaan ontologista (eli syntistä tehdään itsessään vanhurskaus). Tässä mielessä Augustinuksen vanhurskauttamisoppi on hyvin lähellä luterilaista käsitystä pyhityksestä. Toisaalta luterilainen teologi Martin Chemnitz on huomannut\, että tämä pitää paikkansa silloin kun Augustinus kirjoittaa pelkästään vanhurskauttamisesta. Mutta silloin kun Augustinus pohtii Jumalan tuomiota tai iankaikkista elämää\, ennen kaikkea hänen kommentaareissaan psalmeista\, silloin Augustinus kehottaa luottamaan ainoastaan Jumalan armoon Kristuksen tähden. Näin ollen Chemnitz päätyy lopputulemaan\, jossa Augustinus esittää opetuksensa heikosti\, mutta on sydämeltään luterilaisen ja raamatullisen opetuksen kannalla.  \nSakramentit ja usko\nToinen iso kokonaisuus mihin Augustinus on vaikuttanut teologian historiassa\, on sakramenttiteologia. Augustinuksen sakramenttiteologian jäänteitä on muun muassa Augsburgin tunnustuksessa. Augustinuksen pääkiistakumppanit sakramenttiteologian alueella olivat niin kutsuttuja Donatolaisia. Donatolaiset olivat oikeastaan monessa mielessä hurskaita kristittyjä\, mutta heillä oli hyvin radikaalit käsitykset ihmisen syntisyyden vaikutuksesta sakramenttiin. Kiista Augustinuksen ja Donatolaisten välillä koski kysymystä\, säilyykö sakramentti pätevänä vaikka pappi joka sen toimittaa on tehnyt syntiä. Vaikka jälkimaailma onkin ymmärtänyt kysymyksen: mikäli pappi tekee syntiä ja pysyy harhassaan\, onko sakramentti pätevä? Tämä ei ollut Augustinuksen ja Donatolaisten välinen kysymys. Augustinuksen ja Donatolaisten välinen kysymys oli: jos pappi on tehnyt syntiä\, luopunut uskosta\, antanut Raamattuja virkavallan käsiin tai kieltänyt totuuksia ja sitten palannut kirkon yhteyteen ja tehnyt parannuksen siitä\, onko hänellä silloin pätevä sakramentti? Tähän Donatolaiset vastasivat ei ja Augustinus kyllä. Augustinuksen vastauksen perusteena on Jumalan sana ja asetus\, jotka tekevät sakramentin.  \nLopuksi\nAugustinuksen suuruus näkyy siinä\, että hän loi kehykset myöhemmälle läntisen teologian keskustelulle. Kuitenkin on myös todettava\, että kukaan tämän päivän teologi tai mikään kirkko ei seuraa Augustinusta täysin\, vaan kaikki ovat valinneet vain osia hänen teologiastaan. Näin ollen voidaan sanoa\, että Augustinuksella ei ole ainoastaan yhtä tähti-oppilasta\, vaan monta oppilasta jotka ovat kaikki omaksuneet jonkun osan hänen teologiastaan. Tähän joukkoon kuuluvat sitten roomalaiskatoliset\, luterilaiset ja reformoidut kristityt. On vaikeaa\, ellei jopa mahdotonta selvittää kuka näistä on uskollisin Augustinuksen oppilas. \nKs. myös Donatolaiset ja Perkeleen isoäiti
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/pyhien-muistopaivat-aurelius-augustinus/
CATEGORIES:Pyhien muistopäivät
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Augustinus_Aurelius-1.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20240825
DTEND;VALUE=DATE:20240826
DTSTAMP:20260604T200927
CREATED:20161202T121914Z
LAST-MODIFIED:20240820T204244Z
UID:4153-1724544000-1724630399@www.luterilainen.net
SUMMARY:14. sunnuntai helluntaista
DESCRIPTION:Neljästoista sunnuntai helluntaista jatkaa samaa niin kutsutun juhlattoman kirkkovuoden puoliskon teemaa: miten elää Kristuksen yhteydessä. Käsillämme on aihepiiri\, jonka merkitys on ajassamme kärsinyt valtavan inflaation: rakkaus. Lähes kaikkea tekemistä ja tekemisen jättämistä voi perustella tässä katoavassa ajassa rakkaudella. Tähän ei Kaikkivaltias rakkauden Luoja meitä kuitenkaan ohjaa\, vaan kirkkopyhän teksteillä käsittelemään rakkautta sille kuuluvalla kunnioituksella.  \nTekstit käsittelevät eritoten lähimmäisenrakkautta sen eri muodoissa. Millaista tuskaa lähimmäisestä eroaminen ja irti päästäminen voi aiheuttaa. Millaista rakkautta Jumalan laki meille viestii. Millaista on toteuttaa rakkautta syntisenä ja vajavaisena ihmisenä. Useimmiten tämä rakkaus käsitetäänkin prosessina\, jossa pitää tehdä ja suorittaa asioita. Aivan kuin se olisi jokin ihan uusi laki\, jonka Raamattu ihmiselle antaa. Näinhän se tosiaan onkin\, mutta täysin sisällötön ilman Kristusta! \nVai miten ihminen muka voisi laittaa rakkauden aluilleen\, saati sitten viedä sen päätökseen saakka? Kyllä tämä on täysin Jumalan työtä. ”Jumalahan sen kaiken antaa ja tekee\, jotta siitä huomaisimme ja ymmärtäisimme hänen isänsydämensä ja ylenpalttisen rakkautensa meitä kohtaan. Kun sen huomaamme\, sydämemme lämpenee ja syttyy kiitollisuuteen. Alamme käyttää kaikkia näitä hyviä lahjoja siten\, että Jumala saa niistä kunnian.” (IK\, II\, 23) Tällä tavalla asiaa valaisee Martti Luther käsitellessään ensimmäistä uskonkohtaa Isossa Katekismuksessa.  \nTässä näkyy avain siis myös lähimmäisenrakkauteen. Jumala toimii ensin. Hän sanoo Sanan. Tämän myötä vasta voi syntisestä ja vajavaisesta ihmisestä olla lähimmäisilleen apua\, sitä pelastavaa apua\, jonka Jumala Sanassaan ilmoittaa. ”Me rakastamme\, sillä hän on ensin rakastanut meitä.” (1.Joh. 4:19). Omassa viisaudessamme omat rakkaudentekomme kun joskus saattavat jopa vahingoittaa lähimmäisiämme. Siksi meillä on esimerkkinä ja Totuutena Kristuksen rakkaus\, uhrautuva rakkaus Golgatan ristillä ja kuoleman voittanut rakkaus.  \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 74:21 Psalmi: Ps. 112:5–9 Hallelujasäe: Matt. 7:12\n1. lukukappale:  Ruut 1:8–11 14–18 2. lukukappale:  Room. 13:8–10 Evankeliumi:  Mark. 12:41–44 \n\n1. lukukappale\nRuut 1:8–11\, 14–18\nNoomi sanoi molemmille miniöillensä: “Menkää\, palatkaa kumpikin äitinne kotiin. Herra tehköön teille laupeuden\, niinkuin te olette vainajille ja minulle tehneet. Herra suokoon\, että saisitte turvan kumpikin miehenne kodissa.” Ja hän suuteli heitä. Mutta he korottivat äänensä ja itkivät ja sanoivat hänelle: “Me seuraamme sinua sinun kansasi luo”. Mutta Noomi vastasi: “Kääntykää takaisin\, tyttäreni; miksi te lähtisitte minun kanssani? Voinko minä enää saada poikia miehiksi teille?\nNiin he korottivat vielä äänensä ja itkivät. Silloin Orpa suuteli anoppiaan jäähyväisiksi\, mutta Ruut riippui kiinni hänessä. Ja Noomi sanoi: “Katso\, kälysi on kääntynyt takaisin oman kansansa ja jumalansa luo\, käänny sinäkin kälysi kanssa”. Mutta Ruut vastasi: “Älä vaadi minua jättämään sinua ja kääntymään takaisin\, pois sinun tyköäsi. Sillä mihin sinä menet\, sinne minäkin menen\, ja mihin sinä jäät\, sinne minäkin jään; sinun kansasi on minun kansani\, sinun Jumalasi on minun Jumalani. Missä sinä kuolet\, siellä minäkin tahdon kuolla ja sinne tulla haudatuksi. Herra rangaiskoon minua nyt ja vasta\, jos muu kuin kuolema erottaa meidät.” Kun Noomi näki\, että hän oli lujasti päättänyt seurata häntä\, ei hän enää puhunut siitä hänen kanssansa. \n  \n2. lukukappale\nRoom. 13:8–10\nÄlkää olko kenellekään mitään velkaa\, muuta kuin että toisianne rakastatte; sillä joka toistansa rakastaa\, se on lain täyttänyt. Sillä nämä: “Älä tee huorin\, älä tapa\, älä varasta\, älä himoitse”\, ja mikä muu käsky tahansa\, ne sisältyvät kaikki tähän sanaan: “Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi”. Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sentähden on rakkaus lain täyttämys. \n  \nEvankeliumi\nMark. 12:41–44\nJa hän istui vastapäätä uhriarkkua ja katseli\, kuinka kansa pani rahaa uhriarkkuun. Ja monet rikkaat panivat paljon. Niin tuli köyhä leski ja pani kaksi ropoa\, yhteensä muutamia pennejä. Ja hän kutsui opetuslapsensa tykönsä ja sanoi heille: “Totisesti minä sanon teille: tämä köyhä leski pani enemmän kuin kaikki muut\, jotka panivat uhriarkkuun. Sillä he kaikki panivat liiastaan\, mutta tämä pani puutteestaan kaiken\, mitä hänellä oli\, koko elämisensä.” \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias\, iankaikkinen Jumala! Lisää meille uskoa\, toivoa ja rakkautta. Opeta meitä rakastamaan\, mitä käsket\, jotta myöskin saisimme\, mitä lupaat. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Rakas taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua suuresta laupeudestasi\, jota osoitat meille vaivaisille syntisille. Varjele meidät kaikesta valheellisuudesta ja tekopyhyydestä. Vuodata rakkautesi sydämiimme\, että voisimme rakastaa lähimmäistämme teossa ja totuudessa ja etsisimme ainoastaan sinun kunniaasi emmekä ihmisten kiitosta. Anna meille armo voidaksemme rakastaa vihamiehiämme\, että olisimme sinun lapsiasi ja pääsisimme kerran iankaikkiseen kirkkauteesi. Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n  \nPäivän psalmi\nAntifoni:\nPs 74:21\nÄlä salli sorretun kääntyä häväis|tynä takaisin. *\nKurja ja köyhä saakoot ylistää sinun |nimeäsi. \nPsalmi:\nPs. 112:5–9\nHyvin käy sen miehen\,joka on laupias ja |antaa lainaksi\, *\njoka hoitaa asiansa oi|keuden mukaan. \nSillä ei hän |ikinä horju; *\nvanhurskas säilyy ikui|sessa muistossa. \nEi hän pelkää |pahaa sanomaa\, *\nhänen sydämensä on vahva\, sillä hän |turvaa Herraan. \nHänen sydämensä on |luja ja peloton\, *\nkunnes hän vihdoin ilolla katselee |ahdistajiaan. \nHän on runsaskätinen\, hän |antaa köyhille\, *\nhänen vanhurskautensa pysyy iankaikkisesti\, hänen sarvensa kohoaa |kunniassa. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/14-sunnuntai-helluntaista-vsk3/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_3-vuosikerta_14_su_Helluntaista.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20240818
DTEND;VALUE=DATE:20240819
DTSTAMP:20260604T200927
CREATED:20161202T121914Z
LAST-MODIFIED:20240809T121214Z
UID:4152-1723939200-1724025599@www.luterilainen.net
SUMMARY:13. sunnuntai helluntaista
DESCRIPTION:Kuka teki syntiä\, että näin suuri onnettomuus kohtasi meitä? Tällaisia kysymyksiä on aina esitetty onnettomuuksien sairauksien ja sotien kurimuksissa. Samaa ihmettelivät opetuslapset\, kun näkivät sokean tien ohessa. Jeesuksen vastaus on ikiaikainen synnin seurausten kyselijöille: ”Jumalan tekojen piti tuleman hänessä julki”. \nSokea ei tehnyt elettäkään pyytääkseen Jeesukselta apua\, niin sokea hän oli. Jeesus itse menee hänen vierelleen ja läsnäolijat todistavat jotain samaa kuin mitä luemme luomiskertomuksesta. Jumala ottaa maan tomua ja suunsa henkäystä\, sylkeään\, voitelee tahnalla silmät ja kehottaa miestä kasteelle Siloan lammikolle. Sen jälkeen paikalle palaa mies uutena luomuksena\, näkökyvyn saaneena. Jumalan suun henkäys\, maan tomu ja lupauksen sana yhdistettynä kasteveteen saivat aikaan ennennäkemättömän ihmeen. \nPerisynnin seurauksena kaikki joskus sairastumme\, meille sattuu onnettomuuksia ja lopuksi kuolemme. Vastasyntyneet lapsetkin kantavat tätä synnin sairautta ja tarvitsevat siksi pelastavaa Jumalan sanan ja veden kastetta saadakseen Jeesuksessa kaikki taivaalliset aarteet omistettavakseen elämän matkalle. Tien laidan sokean lailla me kaikki\, myös vastasyntyneet\, emme kykene luonnostamme edes pyytämään Jeesukselta apua. Hän tekee ratkaisun puolestamme\, tulee luoksemme ja uudestisynnyttää meidät omakseen. \nPäivän tekstien parantamisihmeet ovatkin kuin varjo siitä suuresta ihmeestä\, että meille\, hengellisesti kuolemalla kuolleille ja sokeutuneille Jeesus lahjoittaa täydellisen terveyden ja iankaikkisen elämän ja käy itse kantamaan kaikki maailman synnit\, sairaudet ja kuoleman omassa ruumiissaan Golgatalla. Kuoleman voittajana ja ylösnousseena Hän odottaa omiaan viettämään kerran suurta hääjuhlaa taivaassa. Tämän ilosanoman julistustehtävä meille on annettu\, kunnes Hän palaa kerran kirkkaudessaan \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 106:2 Psalmi: Ps. 30:3–6 12–13 tai Ps. 146:5–10 Hallelujasäe: Mark. 7:37\n1. lukukappale:  2. Kun. 5:1–15 2. lukukappale:  Ap. t. 3:1–10 Evankeliumi:  Joh. 9:1–7 39–41 \n\n1. lukukappale\n2. Kun. 5:1–15\nNaeman\, Aramin kuninkaan sotapäällikkö\, oli herransa hyvin arvossa pitämä ja suurta kunnioitusta nauttiva mies\, sillä hänen kauttansa Herra oli antanut Aramille voiton; ja hän oli sotaurho\, mutta pitalitautinen. Kerran olivat aramilaiset menneet ryöstöretkelle ja tuoneet Israelin maasta vankina pienen tytön\, joka joutui palvelukseen Naemanin puolisolle. Tyttö sanoi emännällensä: “Oi\, jospa herrani kävisi profeetan luona Samariassa! Hän kyllä päästäisi hänet hänen pitalistansa.” Niin Naeman meni ja kertoi tämän herrallensa\, sanoen: “Niin ja niin on tyttö\, joka on Israelin maasta\, puhunut”. Aramin kuningas vastasi: “Mene vain sinne; minä lähetän kirjeen Israelin kuninkaalle”. Niin Naeman lähti sinne ja otti mukaansa kymmenen talenttia hopeata\, kuusituhatta sekeliä kultaa ja kymmenen juhlapukua.\nJa hän vei Israelin kuninkaalle kirjeen\, joka kuului näin: “Kun tämä kirje tulee sinulle\, niin katso\, minä olen lähettänyt luoksesi palvelijani Naemanin\, että sinä päästäisit hänet hänen pitalistansa”. Kun Israelin kuningas oli lukenut kirjeen\, repäisi hän vaatteensa ja sanoi: “Olenko minä Jumala\, joka ottaa elämän ja antaa elämän\, koska hän käskee minua päästämään miehen hänen pitalistansa? Ymmärtäkää ja nähkää\, että hän etsii aihetta minua vastaan.”\nMutta kun Jumalan mies Elisa kuuli\, että Israelin kuningas oli reväissyt vaatteensa\, lähetti hän kuninkaalle sanan: “Miksi olet reväissyt vaatteesi? Anna hänen tulla minun luokseni\, niin hän tulee tietämään\, että Israelissa on profeetta.” Niin Naeman tuli hevosineen ja vaunuineen ja pysähtyi Elisan talon oven eteen. Ja Elisa lähetti hänen luokseen sanansaattajan ja käski sanoa: “Mene ja peseydy seitsemän kertaa Jordanissa\, niin lihasi tulee entisellensä\, ja sinä tulet puhtaaksi”. Mutta Naeman vihastui ja meni matkaansa sanoen: “Katso\, minä luulin hänen edes tulevan ja astuvan esiin ja rukoilevan Herran\, Jumalansa\, nimeä\, heiluttavan kättänsä sen paikan yli ja niin poistavan pitalin. Eivätkö Damaskon virrat\, Abana ja Parpar\, ole kaikkia Israelin vesiä paremmat? Voisinhan minä yhtä hyvin peseytyä niissä tullakseni puhtaaksi.” Ja hän kääntyi ja meni tiehensä kiukustuneena.\nMutta hänen palvelijansa astuivat esiin ja puhuttelivat häntä ja sanoivat: “Isäni\, jos profeetta olisi määrännyt sinulle jotakin erinomaista\, etkö tekisi sitä? Saati sitten\, kun hän sanoi sinulle ainoastaan: ‘Peseydy\, niin tulet puhtaaksi’.” Niin hän meni ja sukelsi Jordaniin seitsemän kertaa\, niinkuin Jumalan mies oli sanonut; ja hänen lihansa tuli entisellensä\, pienen pojan lihan kaltaiseksi\, ja hän tuli puhtaaksi.\nSitten hän palasi Jumalan miehen luo\, hän ja koko hänen joukkonsa\, meni sisälle\, astui hänen eteensä ja sanoi: “Katso\, nyt minä tiedän\, ettei Jumalaa ole missään muualla maan päällä kuin Israelissa. Ota siis vastaan jäähyväislahja palvelijaltasi.” \n  \n2. lukukappale\nAp. t. 3:1–10\nJa Pietari ja Johannes menivät pyhäkköön yhdeksännellä hetkellä\, rukoushetkellä. Silloin kannettiin esille miestä\, joka oli ollut rampa hamasta äitinsä kohdusta ja jonka he joka päivä panivat pyhäkön niin kutsutun Kauniin portin pieleen anomaan almua pyhäkköön meneviltä. Nähdessään Pietarin ja Johanneksen\, kun he olivat menossa pyhäkköön\, hän pyysi heiltä almua. Niin Pietari ja Johannes katsoivat häneen kiinteästi\, ja Pietari sanoi: “Katso meihin”. Ja hän tarkkasi heitä odottaen heiltä jotakin saavansa. Niin Pietari sanoi: “Hopeaa ja kultaa ei minulla ole\, mutta mitä minulla on\, sitä minä sinulle annan: Jeesuksen Kristuksen\, Nasaretilaisen\, nimessä\, nouse ja käy.” Ja hän tarttui hänen oikeaan käteensä ja nosti hänet ylös; ja heti hänen jalkansa ja nilkkansa vahvistuivat\, ja hän hypähti pystyyn\, seisoi ja käveli; ja hän meni heidän kanssansa pyhäkköön\, käyden ja hypellen ja ylistäen Jumalaa. Ja kaikki kansa näki hänen kävelevän ja ylistävän Jumalaa; ja he tunsivat hänet siksi\, joka almuja saadakseen oli istunut pyhäkön Kauniin portin pielessä\, ja he olivat täynnä hämmästystä ja ihmettelyä siitä\, mikä hänelle oli tapahtunut. \n  \nEvankeliumi\nJoh. 9:1–7\, 39–41\nJa ohi kulkiessaan hän näki miehen\, joka syntymästään saakka oli ollut sokea. Ja hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä sanoen: “Rabbi\, kuka teki syntiä\, tämäkö vai hänen vanhempansa\, että hänen piti sokeana syntymän?” Jeesus vastasi: “Ei tämä tehnyt syntiä eivätkä hänen vanhempansa\, vaan Jumalan tekojen piti tuleman hänessä julki. Niin kauan kuin päivä on\, tulee meidän tehdä hänen tekojansa\, joka on minut lähettänyt; tulee yö\, jolloin ei kukaan voi työtä tehdä. Niin kauan kuin minä maailmassa olen\, olen minä maailman valkeus.” Tämän sanottuaan hän sylki maahan ja teki syljestä tahtaan ja siveli tahtaan hänen silmilleen ja sanoi hänelle: “Mene ja peseydy Siiloan lammikossa” – se on käännettynä: lähetetty. – Niin hän meni ja peseytyi ja palasi näkevänä.\nJa Jeesus sanoi: “Tuomioksi minä olen tullut tähän maailmaan\, että ne\, jotka eivät näe\, näkisivät\, ja ne\, jotka näkevät\, tulisivat sokeiksi”. Ja muutamat fariseukset\, jotka olivat siinä häntä lähellä\, kuulivat tämän ja sanoivat hänelle: “Olemmeko mekin sokeat?” Jeesus sanoi heille: “Jos te olisitte sokeat\, ei teillä olisi syntiä; mutta nyt te sanotte: ‘Me näemme’; sentähden teidän syntinne pysyy”. \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias ja laupias Jumala! Yksin sinun armostasi uskovasi voivat palvella sinua otollisesti ja uskollisesti. Suo meidän minkään estämättä saada\, mitä olet luvannut. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Kaikkivaltias\, iankaikkinen Jumala\, kaiken Luoja\, joka olet ruumiin terveyden lähde ja varjelus kaikessa vaarassa! Suo meille armosi\, että käyttäisimme ruumiinjäseniämme oikein. Auta meitä erityisesti korvillamme ahkerasti kuuntelemaan sanaasi ja kielellämme ylistämään armoasi\, niin ettemme olisi lähimmäisellemme pahennukseksi vaan auttaisimme häntäkin parannukseen. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n  \nPäivän psalmi\nAntifoni:\nPs. 106:2\nKuka voi kertoa Herran voimal|liset teot\, *\njulistaa kaiken hänen |ylistyksensä? \nPsalmi:\nPs. 30:3–6 12–13\nMinä sanoin menestykseni päivinä: ”En minä |ikinä horju.” *\nHerra\, sinä armossasi vahvistit minun vuoreni. Mutta kun sinä kätkit kasvosi\, niin |minä peljästyin. \nSinua\, Herra\, |minä huusin *\nja Herraa |minä rukoilin: \n”Mitä etua on minun verestäni\, jos minä |hautaan vaivun? *\nYlistääkö tomu sinua\, julistaako se sinun us|kollisuuttasi? \nKuule\, Herra\, ja |armahda minua\, *\nHerra\, ole minun |auttajani.” \nSinä muutit minun murheeni ilo|karkeloksi\, *\nsinä riisuit minun surupukuni ja vyötit |minut riemulla\, \nettä minun sieluni veisaisi sinulle kiitosta\, eikä |vaikenisi. *\nHerra\, minun Jumalani\, sinua minä ylistän ian|kaikkisesti. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen. \n  \nTai:\nPs. 146:5–10\nAutuas se\, jonka apuna on |Jaakobin Jumala\, *\nse\, joka panee toivonsa Herraan\, |Jumalaansa\, \nhäneen\, joka on tehnyt taivaan ja maan\, meren ja kaiken\, |mitä niissä on\, *\njoka pysyy uskollisena ian|kaikkisesti\, \njoka hankkii oikeuden |sorretuille\, *\njoka antaa leivän nälkäisille. Herra va|pauttaa vangitut\, \nHerra avaa |sokeain silmät\, *\nHerra nostaa alaspainetut\, Herra rakastaa |vanhurskaita. \nHerra varjelee muukalaiset\, holhoo |orvot ja lesket\, *\nmutta jumalattomain tien hän tekee |mutkaiseksi. \nHerra on kuningas ian|kaikkisesti\, *\nsinun Jumalasi\, Siion\, polvesta polveen. |Halleluja! \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/13-sunnuntai-helluntaista-vsk3/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2020/04/Kirkkovuosi_3-vuosikerta_13_su_Helluntaista.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20240811
DTEND;VALUE=DATE:20240812
DTSTAMP:20260604T200927
CREATED:20161202T121914Z
LAST-MODIFIED:20240807T165012Z
UID:4151-1723334400-1723420799@www.luterilainen.net
SUMMARY:12. sunnuntai helluntaista
DESCRIPTION:Kovin mieluista on ihmisluonnolle korottaa itsensä muiden yläpuolelle\, hallita ja vallita omaa elämäänsä ja tietenkin myös läheistensä elämää\, saada arvostusta ja hyväksyntää muilta\, päästä ensimmäisille sijoille ja huomion keskipisteeksi. Jeesuksen aikana tällainen ihmisten mielisuosion kalastamisen pääapaja oli Mooseksen istuin\, johon olivat itsensä istuttaneet kirjanoppineet ja fariseukset. Toisille he kyllä saarnasivat lakia höystettyinä ihmismääräyksillä\, mutta eivät itse alistuneet sanan tutkittavaksi. Sana olisi paljastanut heidät syyllisiksi Jumalan kasvojen edessä ja Jeesus olisi saanut julistaa heille armon evankeliumin. He saivat itseriittoisuudessaan Jeesukselta tylyn tuomion\, ”joka itsensä ylentää\, se alennetaan”. \nKristuksen seuraajien joukossa kaikki ovat tasavertaisia; ne\, joille on uskottu johtamisen tai opettamisen tehtävä ovatkin mitä suurimmassa määrin toisten palvelijoita. Jalointa\, mitä voi lähimmäisilleen tehdä\, on kantaa hänet Kristuksen sanan alle. Siellä elämämme väärät tukirakenteet\, omat Libanonin mahtavat setripuumme\, Baasanin tammemme tai Tarsiin laivojen meille tuomat rikkautemme\, joista Jesaja meille päivän VT:n tekstissä puhuu\, ne kaikki muserretaan ja sorretaan alas. Jäljelle jää vain yksin Kristus\, joka riittää. \nNäin kävi myös kuningas Daavidille\, joka päivän psalmissa nöyrtyy profeetta Naatanin julistaman sanan alla ja paljastaa Jumalalle itsensä: ”sinua ainoata vastaan minä olen syntiä tehnyt\, tehnyt sitä\, mikä on pahaa sinun silmissäsi”. Daavid ei puhu vain yksittäisistä synneistä nimeltä\, vaan tunnustaa täydellisen sikiämisestä alkaen vaikuttavan syntisyyden\,  jonka vain Jumala Kristuksen tähden voi paljastaa ja parantaa. Myös jokaisen meidän jaloimmatkin rakennelmamme ja pyyteemme ovat itsekkyyden ja ylpeyden turmelemia\, emme ole fariseuksia ja kirjanoppineita kummempia. Tarvitsemme Kristuksen sovintoveren syväpuhdistusta\, tarvitsemme uuden sydämen\, jonka vain Kristus voi meille luoda. Jeesus vakuuttaa: ”Joka itsensä alentaa\, se ylennetään”. \n  \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 51:19 Psalmi: Ps. 51:6–14 Hallelujasäe: Ps. 51:17\n1. lukukappale:  Jes. 2:12–18 2. lukukappale:  1. Joh. 1:8–2:2 Evankeliumi:  Matt. 23:1–12 \n\n1. lukukappale\nJes. 2:12–18\nSillä Herran Sebaotin päivä kohtaa kaikkea ylpeää ja korskeata ja kaikkea ylhäistä\, niin että se maahan painuu\, kaikkia Libanonin setripuita\, noita korkeita ja ylhäisiä\, kaikkia Baasanin tammia\, kaikkia korkeita vuoria ja kaikkia ylhäisiä kukkuloita\, kaikkia korkeita torneja ja kaikkia vahvoja muureja\, kaikkia Tarsiin-laivoja ja kaikkea kallista ja ihanaa.\nSilloin masentuu ihmisten ylpeys\, ja miesten korskeus painuu maahan\, ja sinä päivänä Herra yksinänsä on korkea. Mutta epäjumalat katoavat kaikki tyynni. \n  \n2. lukukappale\n1 Joh. 1:8–2:2\nJos sanomme\, ettei meillä ole syntiä\, niin me eksytämme itsemme\, ja totuus ei ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme\, on hän uskollinen ja vanhurskas\, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Jos sanomme\, ettemme ole syntiä tehneet\, niin me teemme hänet valhettelijaksi\, ja hänen sanansa ei ole meissä.\nLapsukaiseni\, tämän minä kirjoitan teille\, ettette syntiä tekisi; mutta jos joku syntiä tekeekin\, niin meillä on puolustaja Isän tykönä\, Jeesus Kristus\, joka on vanhurskas. Ja hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän\, vaan myös koko maailman syntien. \n  \nEvankeliumi\nMatt. 23:1–12\nSilloin Jeesus puhui kansalle ja opetuslapsilleen sanoen:\n“Mooseksen istuimella istuvat kirjanoppineet ja fariseukset. Sentähden\, kaikki\, mitä he sanovat teille\, se tehkää ja pitäkää; mutta heidän tekojensa mukaan älkää tehkö\, sillä he sanovat\, mutta eivät tee. He sitovat kokoon raskaita ja vaikeasti kannettavia taakkoja ja panevat ne ihmisten hartioille\, mutta itse he eivät tahdo niitä sormellaankaan liikuttaa. Ja kaikki tekonsa he tekevät sitä varten\, että ihmiset heitä katselisivat. He tekevät raamatunlausekotelonsa leveiksi ja vaippansa tupsut suuriksi ja rakastavat ensimmäistä sijaa pidoissa ja etumaisia istuimia synagoogissa\, ja tahtovat mielellään\, että heitä tervehditään toreilla\, ja että ihmiset kutsuvat heitä nimellä ‘rabbi’.\nMutta te älkää antako kutsua itseänne rabbiksi\, sillä yksi on teidän opettajanne\, ja te olette kaikki veljiä. Ja isäksenne älkää kutsuko ketään maan päällä\, sillä yksi on teidän Isänne\, hän\, joka on taivaissa. Älkääkä antako kutsua itseänne mestareiksi\, sillä yksi on teidän mestarinne\, Kristus. Vaan joka teistä on suurin\, se olkoon teidän palvelijanne. Mutta joka itsensä ylentää\, se alennetaan; ja joka itsensä alentaa\, se ylennetään. \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias\, iankaikkinen Jumala! Sinun jumaluutesi rikkaus ylittää moninkertaisesti meidän aikaansaannoksemme ja toiveemme. Vuodata laupeutesi ylitsemme ja anna anteeksi kaikki\, mistä omatuntomme meitä syyttää. Sinä annat meille enemmän kuin osaamme edes pyytää. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Taivaallinen Isä\, joka olet ylpeitä vastaan\, mutta annat nöyrille armon! Me rukoilemme sinua: Tee meidät nöyriksi\, jotta yhä hartaammin oppisimme sinulta sitä hiljaisuutta\, joka kaunistaa Jumalan lasta. Varjele meitä tekopyhyydestä ja omavanhurskaudesta. Auta meitä juoksemaan kestävinä edessämme olevassa kilpailussa ja katsomaan aina uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään\, Jeesukseen Kristukseen. Hän on kestänyt puolestamme ristin häpeän ja istuu nyt sinun oikealla puolellasi. Kuule rukouksemme hänen nimessään. \n  \nPäivän psalmi\nAntifoni:\nPs. 51:19\nJumalalle kelpaava uhri on |särjetty henki; *\nsärjettyä ja murtunutta sydäntä et sinä\, Ju|mala\, hylkää. \nPsalmi:\nPs. 51:6–14\nSinua ainoata vastaan minä olen |syntiä tehnyt\, *\ntehnyt sitä\, mikä on pahaa sinun silmissäsi; mutta sinä olet oikea puheessasi ja puhdas |tuomitessasi. \nKatso\, minä olen |synnissä syntynyt\, *\nja äitini on minut syn|nissä siittänyt. \nKatso\, totuutta sinä tahdot sala|tuimpaan saakka\, *\nja sisimmässäni sinä ilmoitat mi|nulle viisauden. \nPuhdista minut isopilla\, että minä |puhdistuisin\, *\npese minut\, että minä lunta valkeam|maksi tulisin. \nAnna minun kuulla ilo|a ja riemua\, *\nettä ihastuisivat ne luut\, jotka sär|kenyt olet. \nPeitä kasvosi näkemästä minun |syntejäni\, *\npyyhi pois kaikki minun |pahat tekoni. \nJumala\, luo minuun |puhdas sydän *\nja anna minulle uusi\, |vahva henki. \nÄlä heitä minua pois kasvo|jesi edestä\, *\näläkä ota minulta pois Pyhää |Henkeäsi. \nAnna minulle jälleen autuu|tesi ilo\, *\nja tue minua alt|tiuden hengellä. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/12-sunnuntai-helluntaista-vsk3/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_3-vuosikerta_12_su_Helluntaista.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20240810
DTEND;VALUE=DATE:20240811
DTSTAMP:20260604T200927
CREATED:20200804T204405Z
LAST-MODIFIED:20240809T120056Z
UID:9431-1723248000-1723334399@www.luterilainen.net
SUMMARY:Pyhien muistopäivät: Laurentius
DESCRIPTION:Pyhä Laurentius on yksi tunnetuimmista marttyyripyhimyksistä. Hän todennäköisesti syntyi 200-luvun alussa Espanjassa ja kärsi marttyyrikuoleman Roomassa keisari Valerianuksen vainoissa vuonna 258. \nLaurentius oli yksi Rooman seurakunnan seitsemästä diakonista\, ja hän vastasi seurakunnan varoista sekä vähäosaisten auttamisesta. Hän oli Rooman piispan Sixtus II:n hyvä ystävä ja Rooman seurakunnan päädiakoni. \nRoomassa keisari Valerianus oli määrännyt kristityt vangittaviksi\, heidän omaisuutensa takavarikoitaviksi ja kirkon papit tapettaviksi. Yksi ensimmäisistä Valerianuksen uhreista oli Sixtus II. Oltuaan alle vuoden piispan virassa hänet vangittiin kesken jumalanpalveluksen toimittamisen ja mestattiin 6.8.258. Myös kaksi seurakunnan seitsemästä diakonista saivat surmansa. Vain muutamaa päivää myöhemmin Laurentius tuotiin viranomaisten eteen. Häneltä vaadittiin kirkon koko omaisuuden luovuttamista Roomalle. Kun Laurentius myöhemmin palasi kuulusteluihin\, hän olikin antanut kaiken omaisuuden vähäosaisille. Rahan sijaan hän toi mukanaan köyhät\, rammat ja sokeat ja sanoi kuulustelijoilleen: “Tässä ovat kirkon ikuiset aarteet.” \nTämän jälkeen Laurentius määrättiin teloitettavaksi halstarilla pariloimalla. Hänen kerrotaan huutaneen kesken teloituksensa liekkien keskeltä surmaajilleen: “Tämä puoli on jo kypsä\, kääntäkää ja syökää.” Laurentius kuoli marttyyrikuoleman 10.8.258 – vain muutamaa päivää ystävänsä ja piispansa Sixtus II:n jälkeen. \nRoomalaiset kristityt ovat alusta asti muistaneet marttyyrina kuollutta diakoniaan\, ja hyvin pian pyhän Laurentiuksen muistopäivä levisi Roomasta muualle kirkkoon. Mm. Britanniassa on 600-luvulta lähtien Laurentiuksen marttyyrikertomus ollut tunnettu. \nLaurentiuksen muistopäiväksi vakiintui hänen kuolinpäivänsä\, 10.8. 1700-luvulta lähtien hänen nimensä esiintyy kalentereissamme muodossa Lauri tai Lars. \nSuomessa on pyhää Laurentiusta muistettu keskiajalta lähtien. Varhaisin kirkon kalentereista löytyvä maininta hänestä on vuodelta 1347. Suomalaisista keskiaikaisista kirkoista on löydetty yhteensä yli 40 Laurentiusta esittävää kuvaa\, ja kymmenkunta suomalaista kirkkoa on nimetty hänen mukaansa. \n  \nKirjallisuus \nCronin\, Vincent (1963). A calendar of saints. Westminster\, Md.: Newman Press. \nHallam\, Elizabeth & Pentti Laukama (1996). Pyhiä miehiä ja naisia: keitä he ovat ja miten he auttavat.  Yli 150 taivaallista pyhää Agneksesta Zitaan. Hämeenlinna: Karisto. \nLuoma\, Tuula (2015). Käsikirja katolisista pyhimyksistä. Valkeakoski: Amanda-kustannus. \nOja\, Heikki (2011). Suomen kansan pyhimyskalenteri. Helsinki: Kirjapaja. \nParvio\, Martti (1990). Pyhä Laurentius maamme kirkollisessa perinteessä. Lohjan kirkko : rakennushistoria\, maalaukset ja sisustus. Lohja: Lohjan seurakunta\, 283–303. \nWeedon\, William (2016). Celebrating the Saints: The Feasts\, Festivals\, and Commemorations of Lutheran Service Book. \n  \nTäältä näet kaikki luterilainen.net -sivustolla julkaistut Pyhien muistopäivät.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/pyhien-muistopaivat-laurentius/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Pyhien muistopäivät
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2020/08/Laurentius.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20240804
DTEND;VALUE=DATE:20240805
DTSTAMP:20260604T200927
CREATED:20161202T121914Z
LAST-MODIFIED:20240809T114827Z
UID:4150-1722729600-1722815999@www.luterilainen.net
SUMMARY:11. sunnuntai helluntaista
DESCRIPTION:Päivän evankeliumi kuuluu Matteuksen evankeliumissa toiseen pääjaksoon\, jossa taas on kaksi pääaihetta. Ensimmäinen pääaihe on yksinkertaisesti: ”Kuka Jeesus on?” Toisen\, ja päivän evankeliumitekstin kannalta hyvin tärkeän\, pääaiheen voisimme nimetä: ”Jeesusta kohtaava kasvava vastustus.” \nOikeastaan päivän saarnatekstin olisi hyvä alkaa muutama jae aikaisemmin kuin Matt. 11:20. Nimittäin Matt. 11:16 kuuluu Jeesuksen sanomana seuraavasti: ”Mutta mihin vertaisin tätä sukupolvea?” Tämä sukupolvi merkitsee nimen omaan sitä Israelin kansaa\, joka eli Jeesuksen aikana\, joka näki Jeesuksen tunnusteot ja kuuli Hänen saarnansa. Sille\, oman maanpäällisen vaelluksensa sukupolvelle Jeesus ensisijassa osoitti myös ne sanat\, jotka päivän evankeliumista kuulemme. \nMillainen olikaan tuo aika\, tuo tilanne\, tuo sukupolvi ja ne kaupungit\, joita Jeesus päivän evankeliumissa nuhtelee. Moittii ankarasti siitä etteivät ne olleet kääntyneet synneistään Jumalan puoleen\, Jeesuksen puoleen joka vieraili heidän keskellään ja teki voimallisia tekoja enemmän kuin missään muualla? \nEvankelista Matteus kirjoittaa aikaisemmin seuraavasti: ”Ja hän kierteli kautta koko Galilean ja opetti heidän synagoogissaan ja saarnasi valtakunnan evankeliumia ja paransi kaikkinaisia tauteja ja kaikkinaista raihnautta\, mitä kansassa oli. Ja maine hänestä levisi koko Syyriaan\, ja hänen luoksensa tuotiin kaikki sairastavaiset\, monenlaisten tautien ja vaivojen rasittamat\, riivatut\, kuunvaihetautiset ja halvatut; ja hän paransi heidät. Ja häntä seurasi suuri kansan paljous Galileasta ja Dekapolista ja Jerusalemista ja Juudeasta ja Jordanin tuolta puolen.” (Matt. 4:23–25) \nVoisimme tiivistää nuo tapahtumat ja tuon sukupolven ihmisten reaktion Jeesuksen sanomalla: Jeesuksen voimalliset teot kelpasivat heille\, mutta Jeesuksen voimalliset sanat eivät kelvanneet. Ihmiset siis\, ymmärrettävästi ja täysin hyväksyttävästi halusivat saada terveyttä ja helpotusta elämäänsä\, mutta se mitä Jeesus sanoi heille itsestään ja taivaallisesta Isästä\, se ei kelvannut. Heille siis kelpasi Jumalan voima teoissa\, näkyvät merkit ja ihmeet\, mutta Jumalan sanaa sellaisena kuin Jeesus saarnasi ja sellaisena kuin Hän oli\, ei tuo sukupolvi tahtonut ottaa vastaan. \nSellainen oli se sukupolvi. Millainen on sitten tämä meidän sukupolvemme? Me\, jotka nyt sanomme olevamme Jumalan lapsia\, Jeesuksen pyhää kansaa? Olemmeko me toisenlaisia kuin Herramme aikalaiset? \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 33:12 Psalmi: Ps. 81:9–17 Hallelujasäe: Jes. 55:6\n1. lukukappale:  1. Moos. 18:20–32 2. lukukappale:  Hepr. 3:15–19 Evankeliumi:  Matt. 11:20–24 \n\n1. lukukappale\n1. Moos. 18:20–32\nNiin Herra sanoi Abrahamille:\n“Valitushuuto Sodoman ja Gomorran tähden on suuri\, ja heidän syntinsä ovat ylen raskaat. Sentähden minä menen alas katsomaan\, ovatko he todella tehneet kaiken sen\, josta huuto on minun eteeni tullut\, vai eivätkö; minä tahdon sen tietää.”\nJa miehet kääntyivät sieltä ja kulkivat Sodomaan päin\, mutta Aabraham jäi vielä seisomaan Herran eteen. Ja Aabraham lähestyi häntä ja sanoi: “Aiotko siis hukuttaa vanhurskaan yhdessä jumalattoman kanssa? Entä jos kaupungissa on viisikymmentä vanhurskasta; aiotko hukuttaa heidät etkä säästä paikkaa siellä olevain viidenkymmenen vanhurskaan tähden? Pois se\, että sinä näin tekisit: surmaisit vanhurskaan yhdessä jumalattoman kanssa\, niin että vanhurskaan kävisi samoin kuin jumalattoman! Pois se sinusta! Eikö kaiken maan tuomari tekisi oikeutta?” Ja Herra sanoi: “Jos löydän Sodoman kaupungista viisikymmentä vanhurskasta\, niin minä heidän tähtensä säästän koko paikan”.\nAabraham vastasi ja sanoi: “Katso\, olen rohjennut puhua Herralleni\, vaikka olen tomu ja tuhka. Entä jos viidestäkymmenestä vanhurskaasta puuttuu viisi; hävitätkö viiden tähden koko kaupungin?” Hän sanoi: “En hävitä\, jos löydän sieltä neljäkymmentä viisi”. Ja hän puhui vielä hänelle sanoen: “Entä jos siellä on neljäkymmentä?” Hän vastasi: “Niiden neljänkymmenen tähden jätän sen tekemättä”. Aabraham sanoi: “Älköön Herrani vihastuko\, että vielä puhun. Entä jos siellä on kolmekymmentä?” Hän vastasi: “En tee sitä\, jos löydän sieltä kolmekymmentä”. Mutta hän sanoi: “Katso\, minä olen rohjennut puhua Herralleni. Entä jos siellä on kaksikymmentä?” Hän vastasi: “Niiden kahdenkymmenen tähden jätän hävittämättä”. Ja hän sanoi: “Älköön Herrani vihastuko\, että puhun vielä tämän ainoan kerran. Entä jos siellä on kymmenen?” Hän vastasi: “Niiden kymmenen tähden jätän hävittämättä”. \n  \n2. lukukappale\nHepr. 3:15–19\nKun sanotaan: “Tänä päivänä\, jos te kuulette hänen äänensä\, älkää paaduttako sydämiänne\, niinkuin teitte katkeroituksessa”\, ketkä sitten\, vaikka kuulivat\, katkeroittivat hänet? Eivätkö kaikki\, jotka olivat Mooseksen johdolla lähteneet Egyptistä? Mutta keihin hän oli vihastunut neljäkymmentä vuotta? Eikö niihin\, jotka olivat syntiä tehneet\, joiden ruumiit kaatuivat erämaahan? Ja keille hän vannoi\, etteivät he pääse hänen lepoonsa? Eikö tottelemattomille? Ja niin me näemme\, että he epäuskon tähden eivät voineet siihen päästä. \n  \nEvankeliumi\nMatt. 11:20–24\nSitten hän rupesi nuhtelemaan niitä kaupunkeja\, joissa useimmat hänen voimalliset tekonsa olivat tapahtuneet\, siitä\, etteivät ne olleet tehneet parannusta:\n“Voi sinua\, Korasin! Voi sinua\, Beetsaida! Sillä jos ne voimalliset teot\, jotka ovat tapahtuneet teissä\, olisivat tapahtuneet Tyyrossa ja Siidonissa\, niin nämä jo aikaa sitten olisivat säkissä ja tuhassa tehneet parannuksen. Mutta minä sanon teille: Tyyron ja Siidonin on tuomiopäivänä oleva helpompi kuin teidän.\nJa sinä\, Kapernaum\, korotetaankohan sinut hamaan taivaaseen? Hamaan tuonelaan on sinun astuttava alas. Sillä jos ne voimalliset teot\, jotka ovat tapahtuneet sinussa\, olisivat tapahtuneet Sodomassa\, niin se seisoisi vielä tänäkin päivänä. Mutta minä sanon teille: Sodoman maan on tuomiopäivänä oleva helpompi kuin sinun.” \n  \nRukoukset\n1. Pyhä Jumala\, joka osoitat kaikkivaltiutesi etenkin siinä\, että olet kärsivällinen ja annat anteeksi rikkomukset! Vahvista meitä ylitsevuotavalla armollasi\, niin että me\, jotka etsimme sitä\, mitä sinä olet luvannut\, tulisimme osallisiksi taivaallisista aarteistasi. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua siitä\, että olet rakastanut meitä iankaikkisella rakkaudella ja vetänyt meitä puoleesi sulasta armosta. Me rukoilemme sinua\, autuutemme Jumala: vaikuta meissä parannus ja poista vihasi yltämme. Varjele meitä suruttomuudelta\, jottemme pitäisi armoasi halpana emmekä paatuisi ja joutuisi tuomiosi alaisiksi\, vaan ottaisimme vaarin kutsustasi ja etsisimme sielujemme pelastusta. Kuule meitä ja katso armollisesti puoleemme\, sillä me emme rukoile sinua omassa vanhurskaudessamme\, vaan luottaen sinun suureen laupeuteesi. Sinun rakkaan Poikasi\, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen\, kautta. \n  \nPäivän psalmi\nAntifoni:\nPs. 33:12\nAutuas se kansa\, jonka |Jumala Herra on\, *\nse kansa\, jonka hän on perinnök|sensä valinnut! \nPsalmi:\nPs. 81:9–17\n”Kuule\, kansani\, minä |varoitan sinua; *\nIsrael\, jospa sinä mi|nua kuulisit! \nÄlköön sinulla olko muuka|laista jumalaa\, *\näläkä kumarra vie|rasta jumalaa. \nMinä olen Herra\, sinun Jumalasi\, joka toin sinut |Egyptin maasta; *\navaa suusi\, niin mi|nä sen täytän. \nMutta minun kansani ei kuullut |minun ääntäni\, *\neikä Israel noudattanut |minun mieltäni. \nNiin minä annoin heidän mennä pois sydämensä |paatumuksessa\, *\nhe saivat vaeltaa omien neuvo|jensa mukaan. \nOi\, jospa minun kansani |minua kuulisi *\nja Israel vaeltaisi |minun teilläni\, \nniin minä pian masentaisin heidän |vihollisensa *\nja kääntäisin käteni heidän vihamiehi|änsä vastaan. \nNe\, jotka Herraa vihaavat\, matelisivat |hänen edessään\, *\nja heidän kohtalonsa kestäisi ian|kaikkisesti. \nMutta kansaansa hän ruokkisi |parhaalla nisulla; *\nminä ravitsisin sinua hunajalla |kalliosta.” \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/11-sunnuntai-helluntaista-vsk3/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_3-vuosikerta_11_su_Helluntaista.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20240730
DTEND;VALUE=DATE:20240731
DTSTAMP:20260604T200927
CREATED:20210209T204517Z
LAST-MODIFIED:20240730T141731Z
UID:10411-1722297600-1722383999@www.luterilainen.net
SUMMARY:Pyhien muistopäivät: Robert Barnes
DESCRIPTION:Robert Barnes (1495-1540)\, englantilainen uskonpuhdistaja \nBarnes oli augustinolainen munkki\, joka kohosi aikanaan veljeskunnan priorin asemaan. Etevänä oppilaana hän opiskeli vuosia Belgiassa ja Cambridgen yliopistossa\, josta hän valmistui jumalauusopin tohtoriksi vuonna 1523. \nBarnes tunnetaan Englannissa erityisesti luterilaisen uskonpuhdistuksen sanansaattajana. Hän kuului Cambridgen yliopisto-opiskelijoiden ryhmään\, joka kritisoi keskiajan kirkon opetuksia ja tutki yhdessä mm. Erasmuksen ja Lutherin ajatuksia. \nRyhmään kuului Barnesin lisäksi muunmuassa Thomas Cranmer (myöhemmin Canterburyn arkkipiispa)\, Hugh Latimer (Worchesterin piispa)\, William Tyndale ja Thomas Bilney. \nRobert Barnesin jouluaaton saarna Pyhän Edwardin kirkossa vuonna 1525 on jäänyt erityisellä tavalla historiaan. Joidenkin historioitsijoiden mukaan saarna oli Cambridgen evankelisen ryhmän ensimmäinen julkinen puhe. Barnes kritisoi saarnassaan erityisesti aikansa kirkon korruptiota ja kardinaali Thomas Wolseyta. \nTieto Barnesin reformatorisista ajatuksista levisi kulovalkean tavoin ja hänet asetettiin kotimaassaan kotiarestiin\, joka lopulta johti hänet maanpakoon Wittenbergiin asti. \nLontoon kotiarestin aikana hän sai ottaa vastaan vieraita. Hän käytti sallivan käytännön hyväkseen ja jakoi vierailleen luterilaista kirjallisuutta ja William Tyndalen kääntämää kansankielistä uutta testamenttia. \nWittenbergissä Barnesista tuli luterilainen. Hän tutustui niin Lutheriin\, Melancthoniin kuin Johannes Bugenhageniin Augsburgin tunnustuksen julkistamisen aikoihin (1530). \nBarnesin merkittävin julkaistu teos on ”A Supplication to King Henry VII”. Teoksen tavoitteena oli sekä vakuuttaa hallitsija luterilaisen evankeliumin totuudellisuudesta\, että puolustaa kirjoittajaa harhaoppisuutta koskevia syytöksiä vastaan. \nBarnes toimi viimeisinä elinvuosinaan niin Englannin kruunun palveluksessa\, kuin viestinviejänä ja lähettiläänä englantilaisten ja saksalaisten kirkkojen välillä. Vuonna 1540 Barnes vangittiin luterilaisen saarnansa tähden\, kun Thomas Cromwell\, kruunun pääministeri ei kyennyt suojelemaan enää uskonpuhdistajaa kuninkaan mielivallalta. Hänet poltettiin roviolla kahden muun protestanttisen saarnaajan kanssa. \nMartti Luther kirjoitti Robert Barnesin kuoleman jälkeen seuraavasti:\n”Tämän tohtori Robert Barnesin me totisesti tunsimme. Minulle tuottaa erityistä iloa kuulla\, että Jumala on kutsunut meidän hyvän ja hurskaan ateria- ja huonevieraan veren vuodatukseen ja pyhän marrttyyrin asemaan Hänen rakkaan Poikansa tähden…” \n  \nLähteet:\nRobert Barnes\, A Lutheran Martyr in England\, Rev. Anthony Dodgers https://lutheranreformation.org/history/robert-barnes-lutheran-martyr-england/#_ftn3 \nJohdanto teoksesta The Reformation and Robert Barnes: History\, Theology and Polemic in Early Modern England. Korey D. Maas \nRobert Barnes\, Early English Reformer\, Simonetta Carr https://www.reformation21.org/blog/robert-barnes-early-english-reformer \n  \nKuunneltavaksi:\nUskon sydänääniä – Löytöretki Augsburgin tunnustukseen
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/pyhien-muistopaivat-robert-barnes/
CATEGORIES:Pyhien muistopäivät
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2024/07/Robert_Barnes.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20240728
DTEND;VALUE=DATE:20240729
DTSTAMP:20260604T200927
CREATED:20200629T135845Z
LAST-MODIFIED:20240809T115414Z
UID:9341-1722124800-1722211199@www.luterilainen.net
SUMMARY:Pyhien muistopäivät: Johann Sebastian Bach
DESCRIPTION:Johann Sebastian Bach syntyi Eisenachissa muusikkoperheeseen vuonna 1685\, ja hänet kastettiin Jumalan lapseksi ja ikuisen elämän perilliseksi Georgenkirchessä 23. maaliskuuta. Hän kävi myös samaa pyhän Yrjön latinakoulua kuin Luther aikoinaan. Johann Sebastian joutui lapsuudessaan kohtaamaan ajallisen elämän rajallisuuden ja kokemaan kovia menetyksiä\, sillä hänen molemmat vanhempansa kuolivat\, kun hän oli yhdeksänvuotias. Myöhemmin hän saattoi haudan lepoon myös ensimmäisen vaimonsa ja omia lapsiaan. Bach sai tukea läheisiltään\, monilta kirkonmiehiltä ja kanttoriesikuviltaan ja eli ennen kaikkea Jumalan armosta ja rakkaudesta. Johann Gerhardin ja Johann Arndtin hartauskirjat kuluivat Bachin käsissä. Bachin kutsumuksena oli olla oppinut muusikko\, säveltäjä ja kanttori\, kristitty aviomies ja perheenisä. Hänen elämäntyönsä todistaa omalla tavallaan taivaan lahjojen käyttämisestä Jumalan kunniaksi ja lähimmäisten parhaaksi. Tämän luterilaisen säveltäjän työtä voi kuvata luterilaisen puhdasoppisuuden ja kirkkomusiikin kulminaatioksi. Sen voisi kiteyttää pyhän kolminaisuuden mukaisesti kolmeen ydinkohtaan: Isän Jumalan kunnia\, Jeesuksen Kristuksen risti ja Pyhän Hengen lahja.  \nPitkäaikaisimmat elämäntyönsä Bach teki Weimarin hoviurkurina (1708–1717) ja Leipzigissa Tuomaskirkon kanttorina (1723–1750). Kun Bach valittiin Tuomaskanttorin virkaan\, hän lausui valan\, joka edellytettiin vuoden 1580 jälkeen kaikilta kirkon työntekijöiltä. Myös kirkkomuusikot sitoutuivat siten julkisesti ja ilman kompromisseja Jumalan soivan sanan julistuksen ja kiitoslaulun palvelijoina Raamatun oppiin ja luterilaisiin tunnustuskirjoihin\, erityisesti Yksimielisyyden ohjeeseen (Formula concordiae). Leipzigin liturginen elämä oli rikas ja hedelmällinen. Siellä Bachin vastuulla oli paitsi musiikin\, retoriikan ja latinan opetus Tuomaskoulussa myös jumalanpalveluselämän musiikki Tuomaskirkossa. Useana vuonna hän sävelsi päivän tekstin pohjalta lähes joka sunnuntai kirkkokantaatin kuoron\, orkesterin\, urkurin ja solistien soitettavaksi ja laulettavaksi sekä pääjumalanpalveluksessa että iltavesperissä. Esimerkiksi uskonpuhdistusjuhlaan sävelletyssä kantaatissa nro 79 ylistetään\, julistetaan ja tunnustetaan väkevästi Jumalan armon ja totuuden sanaa.  \nBachin sävellykset todistavat\, että hän oli harras herrasmies\, joka antoi sydämensä ja koko olemuksensa Herran käyttöön\, Jumalan kunniaksi. Bachin omat nuottikirjoitukset ja hänen tekemänsä käsikirjoituskopiot myös muiden säveltäjien teoksista alkavat usein kirjaimilla J.J. (Iesu\, iuva\, ”Jeesus\, auta”) tai I.N.J. (in nomine Iesu\, ”Jeesuksen nimessä”) ja päättyvät kirjaimiin S.D.G. (soli Deo gloria\, ”Yksin Jumalalle kunnia”). Bachin vakava suhtautuminen musiikin lahjaan näkyy myös hänen kenraalibasson oppikirjansa alussa\, jossa hän kirjoittaa: ”Kaiken musiikin tavoite ja perimmäinen tarkoitus on soida Jumalan kunniaa ja tuoda uudistusta sielulle. Missä tätä ei oteta huomioon\, siellä ei ole mitään todellista musiikkia vaan vain saatanallista hoilotusta (Geplärr) ja posetiivin pyöritystä.”  \nLuterilainen ristin teologia eli kyynelin kylvämisen\, Jumalan ihmiseksitulemisen ja Kristuksen kärsimisen ihmeellinen siunaus kuuluvat myös Bachin musiikissa. Esimerkiksi Johannes-passion syvällinen aaria ”Es ist vollbracht” ja h-mollimessun ”Crucifixus” ja Matteus-passion rakastettu koraali ”O Haupt voll Blut und Wunden” julistavat maailmalle suurta hulluutta\, ristiinnaulitun Kristuksen evankeliumin voimaa. Myös soitinmusiikki merkitsi Bachille saarnaamista ja soivaa katekeesia musiikillis-retorisin kuvioin\, virsimelodioin ja affektein eli mielenliikutuksin. Clavierübung III:n urkukoraalit pohjautuvat Lutherin katekismuksen kuuteen kohtaan\, ja kaksoiskaanonissa BWV 1087/11 liehuu ristin voitonlippu ja kolmoiskaanonissa BWV 1076 kaikuu taivaan lakkaamaton doksologia eli ylistyslaulu.  \nJohann Sebastian oli myös kristitty perheenisä ja aviomies. Bachin kirjahyllyn painavat ja harvinaislaatuiset niteet todistavat kodin jumaluusopillisesta harrastuneisuudesta ja hurskaudesta. Kotoa löytyivät muun muassa Lutherin kootut kirjoitukset (Jenan & Altenburgin editiot) ja Chemnitzin Examen Concilii Tridentini. Altenburgin edition Bach osti huutokaupasta kymmenellä taalerilla syyskuussa 1742. Kuitti on säilynyt meidän päiviimme asti. Bachin sävelteokset ja koko musiikillinen ja hengellinenkin perintö välittyivät eteenpäin hänen poikiensa ja oppilaidensa kautta\, ja myös Felix Mendelssohn Bartholdy teki 1800-luvulla tärkeää työtä Bachin musiikin käytön puolesta puhumiseksi ja uudelleen löytämiseksi.  \nBachin vuonna 1733 signeerattu Abraham Caloviuksen kommentaariraamattu löydettiin Amerikasta 1900-luvulla ja on ollut suuren tutkimuksen kohteena. Bach on tehnyt jopa joitain korjauksia Caloviuksen kommentaariraamattuun ja täydentänyt sitä puuttuvilla Lutherin sitaateilla. Esimerkiksi perisyntiä ja uskolla omistettavaa lahjavanhurskautta käsittelevät raamatunkohdat (1. Moos. 3 & Room. 1:17) ovat saaneet reunamerkinnän Bachin kynästä. Bach on ollut tekemisissä perustavanlaatuisten uskonopin kohtien kanssa ja kirkkomme aarteiden\, vanhurskauttamisopin\, Jumalan pyhän lain ja kirkkaan evankeliumin äärellä. Paul Speratuksen vanhurskauttamisvirteen sävelletyn kantaatin nro 9 duetossa nämä aarteet konkretisoituvat. Robin A. Leaver on todennut osuvasti\, että kyseinen kaanon\, joka kreikaksi tarkoittaakin lakia\, on nuottipaperilla kuin täyttä lakia mutta soivana kuulon valtakunnassa kuin puhdasta evankeliumia.  \n22. heinäkuuta Herran vuonna 1750 Leipzigin pastori Christoph Wolle kävi jakamassa Bachin sairasvuoteen äärellä vielä Herran pyhän ehtoollisen. Pian Jumalan uskollinen ja armosta autuas palvelija jätti tämän elämän rauhallisesti uskossa Vapahtajansa ansioon ja sai kutsun riemuitsevaan seurakuntaan. Elämänsä viimeisen viikon aikana Bach saneli vielä ikuista armoa ja rauhaa sykkivän koraalin ”Vor deinen Thron tret ich hiemit” BWV 668. Bachin lahjaksi saaman uskon esikuva tiivistyy hyvin kahdessa raamatunkohdassa\, Kol. 3:16 & Hepr. 2:15: ”Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana” ja ”Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni\, ylistän sinua seurakunnan keskellä”. Kuten John W. Kleinig on opettanut raamatullisesti\, ylipappimme Jeesus on itse seurakuntansa johtava ylistyslaulaja\, jonka kautta me saamme vastaanottaa pääsyn taivaan kuoroon ja jakaa Pyhän Hengen lahjoja jo maan päällä. Soli Deo Gloria!  \n  \nKirjallisuutta:  \nClement\, A. 2007. Johann Sebastian Bach and the Praise of God: Some Thoughts on the Canon Triplex (BWV 1076). Teoksessa D. Zager (toim.) Music and Theology. Essays in Honor of Robin A. Leaver. Lanham: The Rowman & Littlefield. 147–168.  \nGardiner\, J. E. 2013. Johann Sebastian Bach – muotokuva. Musiikkia taivaan holveissa. Helsinki: Fuga.  \nLeaver\, R. A. 1983. Bachs Theologische Bibliothek. Stuttgart: Hänssler-Verlag.  \nLeaver\, R. A. 1985. J. S. Bach and The Scripture. St. Louis: Concordia Publishing House.  \nLeaver\, R. A. 2017. Luther’s Liturgical Music. Minneapolis: Fortress Press.  \nKleinig\, J. W. 2000. Bach\, Chronicles\, and Church Music. Logia 9(3). 7–10.  \nStiller\, G. 1984. Johann Sebastian Bach and Liturgical Life in Leipzig. St. Louis: Concordia Publishing House. \n  \n  \nTäältä näet kaikki luterilainen.net -sivustolla julkaistut Pyhien muistopäivät.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/pyhien-muistopaivat-johann-sebastian-bach/
CATEGORIES:Pyhien muistopäivät
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2020/06/J_S_Bach.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20240728
DTEND;VALUE=DATE:20240729
DTSTAMP:20260604T200927
CREATED:20161202T121912Z
LAST-MODIFIED:20240724T063837Z
UID:4149-1722124800-1722211199@www.luterilainen.net
SUMMARY:10. sunnuntai helluntaista
DESCRIPTION:Jeesuksen puhuu vertauksessaan uskollisesta huoneenhaltijasta\, joka jakaa ruoka-annoksensa ajallaan kaikille talossa asuville. \nKristuksen seurakunta on Jumalan huone. Kristus on tämän seurakuntahuoneensa varsinainen huoneenhaltija. Heprealaiskirjeen kirjoittaja muistuttaa seurakuntaansa: ”Kristus on uskollinen Poikana\, hänen huoneensa haltijana; ja hänen huoneensa olemme me.” (Hebr. 3:6) Jeesus itse on uskonut tämän seurakuntansa huoneenhaltijan viran\, kaitsijan viran\, apostoleilleen. Korinttolaiskirjeessä Paavali kehottaa seurakuntaa pitämään apostoleja ”Jumalan salaisuuksien huoneenhaltijoina”. (1.Kor.4:1) \nJeesuksen vertauksen mukaan huoneenhaltijalta kysytään uskollisuutta Herraansa kohtaan. Huoneenhaltijan tulee pitää huolta Jumalan perheväestä ja antaa heille ajallaan heidän ruokaosansa. Kyse on evankeliumin sanan jakamisesta nälkäisten sielujen ruokkimiseksi. Tässä suhteessa seurakunnan paimenen tehtävää voisi verrata Joosefin tehtävään Egyptin hallitsijana\, joka jakoi viljaa faaraon yltäkylläisyyden ja runsauden varastosta kansalle syötäväksi nälänhädän aikana. (vrt. 1.Moos.41:54-56) \nEvankeliumin aarre on ehtymätön\, siitä riittää aina jaettavaa. Huoneenhaltijan tulee siksi olla vain uskollinen Herransa tahdolle: jakaa pelastuksen evankeliumia sanan saarnassa ja alttarin sakramentissa Kristuksen asetuksen mukaisesti. \nEntä milloin huoneenhaltija on käynyt uskottomaksi alkaen lyömään Herransa palvelusväkeä? Aina kun pelastuksen evankeliumiin lisätään jotakin tai siitä otetaan jotakin pois\, silloin helposti Jumalan ilmoitussana vääristyy vastakohdakseen. Langenneiden ihmisten käsissä Jumalan hyvästä tahdosta voi helposti tulla lyömäase. Jos puhtaaseen evankeliumiin lisätään vähänkin ihmistekoja\, on lopputuloksena aina ruoskiva lain sana. Omientuntojen sitominen raskaiden taakkojen alle ja ilon sekä vapauden katoaminen seurakunnassa. \nPuhdas evankeliumi ei aseta ihmisen pelastuksen eteen yhtään ehtoa. Jeesus haluaa antaa sinulle kaiken sulasta armosta ja rakkaudesta. Golgatan työ on lahjaa\, pyhyys Isän edessä on lahjaa\, Taivas on lahjaa\, iankaikkinen elämä on lahjaa. Jeesus on sen kaikelle sinulle lahjoittanut\, kasteesi on siitä takeena. Tätä pelastuksen evankeliumia pastorit on asetettu julistamaan. Missä on se uskollinen ja viisas huoneenhaltija\, joka jakaa Herran seurakunnalle ruoka-annoksensa ajallaan? Kiiruhda sinäkin sinne\, oikean alttarin ja saarnatuolin ääreen jälleen ensi sunnuntaina! \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 119:169 Psalmi: Ps. 119:129–136 Hallelujasäe: Ps. 119:137\n1. lukukappale:  Sananl. 3:27–32 tai 1. Moos. 41:46–49 53–57 2. lukukappale:  Hepr. 10:19–25 tai Ap. t. 20:17–24 Evankeliumi:  Luuk. 12:42–48 \n\n1. lukukappale\nSananl. 3:27–32\nÄlä kiellä tarvitsevalta hyvää\, milloin sitä tehdä voit. Älä sano lähimmäisellesi: “Mene nyt ja tule toiste\, huomenna minä annan”\, kun sinulla kuitenkin on. Älä mieti pahaa lähimmäistäsi vastaan\, kun hän luottavaisesti luonasi asuu. Älä riitele kenenkään kanssa syyttä\, kun ei toinen ole sinulle pahaa tehnyt. Älä kadehdi väkivallan miestä äläkä hänen teitänsä omiksesi valitse; sillä väärämielinen on Herralle kauhistus\, mutta oikeamielisille hän on tuttava. \nTai: \n1. Moos. 41:46–49\, 53–57\nJoosef oli kolmenkymmenen vuoden vanha\, kun hän tuli faraon\, Egyptin kuninkaan\, palvelijaksi. Ja Joosef lähti faraon luota ja kulki läpi koko Egyptin maan. Ja seitsemänä viljavuotena maa kasvoi ylen runsaasti. Ja näinä seitsemänä hyvänä vuotena\, jotka tulivat Egyptin maahan\, hän kokosi kaikkea eloa ja talletti sen kaupunkeihin. Hän talletti kuhunkin kaupunkiin sen elon\, joka tuotiin ympäristön vainioilta. Niin Joosef kasasi viljaa niinkuin meren hiekkaa\, ylen suuret määrät\, siihen asti että lakattiin sitä mittaamasta\, sillä se ei ollut enää mitattavissa.\nNe seitsemän viljavuotta\, jotka tulivat Egyptin maahan\, kuluivat loppuun. Senjälkeen alkoi seitsemän nälkävuotta\, niinkuin Joosef oli sanonut\, ja tuli nälänhätä kaikkiin maihin\, mutta Egyptin maassa oli leipäviljaa kaikkialla. Mutta koko Egyptin maa näki nälkää\, ja kansa huusi faraolta leipää. Silloin farao sanoi kaikille egyptiläisille: “Menkää Joosefin luo ja tehkää\, mitä hän käskee teidän tehdä”. Kun nälkä ahdisti koko maata\, avasi Joosef kaikki varastot ja myi viljaa egyptiläisille. Mutta nälänhätä tuli yhä kovemmaksi Egyptin maassa. Ja kaikista maista tultiin Egyptiin Joosefin luo ostamaan viljaa\, sillä kaikissa maissa oli kova nälänhätä. \n  \n2. lukukappale\nHepr. 10:19–25\nKoska meillä siis\, veljet\, on luja luottamus siihen\, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään\, jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi\, joka käy esiripun\, se on hänen lihansa\, kautta\, ja koska meillä on “suuri pappi\, Jumalan huoneen haltija”\, niin käykäämme esiin totisella sydämellä\, täydessä uskon varmuudessa\, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä; pysykäämme järkähtämättä toivon tunnustuksessa\, sillä hän\, joka antoi lupauksen\, on uskollinen; ja valvokaamme toinen toistamme rohkaisuksi toisillemme rakkauteen ja hyviin tekoihin;\nÄlkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme\, niinkuin muutamien on tapana\, vaan kehoittakaamme toisiamme\, sitä enemmän\, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän. \nTai:\nAp. t. 20:17–24\nMutta Miletosta hän lähetti sanan Efesoon ja kutsui tykönsä seurakunnan vanhimmat. Ja kun he saapuivat hänen tykönsä\, sanoi hän heille:\n“Te tiedätte ensimmäisestä päivästä asti\, kun minä Aasiaan tulin\, miten minä kaiken aikaa olen ollut teidän kanssanne; kuinka minä olen palvellut Herraa kaikella nöyryydellä ja kyynelillä\, koettelemuksissa\, jotka ovat kohdanneet minua juutalaisten salahankkeiden tähden; kuinka minä en ole vetäytynyt pois julistamasta teille sitä\, mikä hyödyllistä on\, ja opettamasta teitä sekä julkisesti että huone huoneelta\, vaan olen todistanut sekä juutalaisille että kreikkalaisille parannusta kääntymyksessä Jumalan puoleen ja uskoa meidän Herraamme Jeesukseen Kristukseen.\nJa nyt\, katso\, minä matkustan\, sidottuna hengessä\, Jerusalemiin\, enkä tiedä\, mikä minua siellä kohtaa. Sen vain tiedän\, että Pyhä Henki jokaisessa kaupungissa todistaa minulle ja sanoo\, että kahleet ja ahdistukset minua odottavat. En minä kuitenkaan pidä henkeäni itselleni minkään arvoisena\, kunhan vain täytän juoksuni ja sen viran\, jonka minä Herralta Jeesukselta olen saanut: Jumalan armon evankeliumin todistamisen. \n  \nEvankeliumi\nLuuk. 12:42–48\nJa Herra sanoi:\n“Kuka siis on se uskollinen ja ymmärtäväinen huoneenhaltija\, jonka hänen herransa asettaa pitämään huolta hänen palvelusväestään\, antamaan heille ajallaan heidän ruokaosansa? Autuas se palvelija\, jonka hänen herransa tullessaan havaitsee näin tekevän! Totisesti minä sanon teille: hän asettaa hänet kaiken omaisuutensa hoitajaksi.\nMutta jos palvelija sanoo sydämessään: ‘Herrani tulo viivästyy’\, ja rupeaa lyömään palvelijoita ja palvelijattaria sekä syömään ja juomaan ja päihdyttämään itseänsä\, niin sen palvelijan herra tulee päivänä\, jona hän ei odota\, ja hetkenä\, jota hän ei arvaa\, ja hakkaa hänet kappaleiksi ja määrää hänelle saman osan kuin uskottomille.\nJa sitä palvelijaa\, joka tiesi herransa tahdon\, mutta ei tehnyt valmistuksia eikä toiminut hänen tahtonsa mukaan\, rangaistaan monilla lyönneillä. Sitä taas\, joka ei tiennyt\, mutta teki semmoista\, mikä lyöntejä ansaitsee\, rangaistaan vain muutamilla lyönneillä. Sillä jokaiselta\, jolle on paljon annettu\, myös paljon vaaditaan; ja jolle on paljon uskottu\, siltä sitä enemmän kysytään. \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala! Avaa laupiaasti korvasi kuulemaan palvelijoidesi rukoukset. Opeta meitä myös anomaan sitä\, mikä on sinulle otollista\, jotta voisit antaa meille\, mitä me anomme. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Rakas taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua siitä\, että olet luvannut antaa elämän kruunun niille\, jotka pysyvät uskollisina kuolemaan asti. Me rukoilemme sinua: vahvista meitä olemaan uskollisia vähimmässäkin\, jotta voisimme olla uskollisia myös paljossa. Anna meille oikea lapsenmielisyys\, että olisimme kuuliaisia sille totuudelle\, jonka sinä Henkesi kautta kirkastat meille. Auta meitä kätkemään neuvosi sydämeemme ja noudattamaan niitä elämässämme\, niin että siunauksesi pysyisi meidän yllämme. Sinun rakkaan Poikasi\, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen\, kautta. \n  \nPäivän psalmi\nAntifoni:\nPs. 119:169\nHerra\, anna |minulle ymmärrys *\nsa|nasi jälkeen. \nPsalmi:\nPs. 119:129–136\nIhmeelliset ovat sinun |todistuksesi\, *\nsentähden minun sieluni ottaa |niistä vaarin. \nKun sinun sanasi avautuvat\, niin ne |valaisevat *\nja antavat yksinkertaiselle |ymmärrystä. \nMinä avaan |suuni ja huohotan\, *\nsillä minä halajan sinun |käskyjäsi. \nKäänny minun puoleeni\, ole minulle |armollinen\, *\nniinkuin on oikein niitä kohtaan\, jotka sinun nimeäsi |rakastavat. \nTee minun askeleeni vakaviksi |sanallasi *\näläkä salli minkään vääryyden mi|nua hallita. \nPäästä minut |ihmisten sorrosta\, *\nniin minä noudatan sinun a|setuksiasi. \nKirkasta kasvosi |palvelijallesi *\nja opeta mi|nulle käskysi. \nMinun silmistäni vuotavat |kyynelvirrat\, *\nkun sinun lakiasi ei |noudateta. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/10-sunnuntai-helluntaista-vsk3/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_3-vuosikerta_10_su_Helluntaista.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20240725
DTEND;VALUE=DATE:20240726
DTSTAMP:20260604T200927
CREATED:20200407T084843Z
LAST-MODIFIED:20240717T071738Z
UID:8835-1721865600-1721951999@www.luterilainen.net
SUMMARY:Pyhien muistopäivät: Jaakko Finno
DESCRIPTION:Jaakko Finnoa voi hyvällä syyllä kutsua suomalaisen virsikirjan isäksi. Hän kuului Suomen maltillisiin uskonpuhdistajiin. \nJaakko Finno syntyi Suomessa noin vuonna 1540 ja opiskeli aluksi Turun katedraalikoulussa. Myöhemmin hän täydensi opintojaan Saksassa Wittenbergin ja Rostockin yliopistoissa. Opiskeluaikanaan hän sai vaikutteita Lutherin työtoverin Philipp Melancthonin teologiaan perustuvasta nk. filippistisestä ajattelusta. \nJaakko Finno nimitettiin vuonna 1568 Turun katedraalikoulun rehtoriksi. Hän toimi myös tuomiokapitulin jäsenenä. Hän myötäili Juhana III:n kirkkopoliittista linjaa ja sai näin kuninkaan suosion. Vuonna 1578 hänestä tuli Räntämäen eli Maarian seurakunnan kirkkoherra. \nJaakko Finno toimitti ja mukautti Suomen oloihin Saksassa julkaistun Piae Cantiones -laulukokoelman. Vuonna 1583 ilmestyi hänen laatimansa ensimmäinen suomenkielinen virsikirja\, josta käytetään nimeä Yxi Wähä Suomenkielinen Wirsikirja. Siinä oli 101 virttä\, joista useimmat oli käännetty latinasta\, ruotsista ja saksasta. Mukana oli varhemmin syntyneitä suomenkielisiä virsiä sekä luultavasti seitsemän Jaakko Finnon omaa virttä. Niistä neljä Finnon omaa\, 27 hänen kääntämäänsä ja viisi hänen uudistamaansa virttä on uusimmassakin suomalaisessa virsikirjassa.  \nFinnon virret ovat hyvin syvällisiä ja sielunhoidollisia\, kuten 290: \n”On totta\, Herra\, sanasi\, \nsen totuus kestää aina\, \nvaan usko horjuu alati \nja synti meitä painaa. \nSen tähden hoidat heikkoja \nanteeksiantaumuksella\, \nasetit synninpäästön. \nMaan päällä mikä päästetään\, \npäästetään taivaassakin. \nMaan päällä mikä sidotaan\, \nsidotaan taivaassakin. \nEi nouse siellä kanteeksi\, \nse mikä saatiin anteeksi\, \nnäin lupaa Kristus itse” (säk. 2-3). \nFinnon virsikirja on kaikkien myöhempien suomenkielisten virsikirjojen perusta. \nVuonna 1583 painettiin Jaakko Finnon laatima Yxi wähä Rucous Kiria. Se oli suppeampi kuin Mikael Agricolan Rucouskirja Bibliasta (1544)\, mutta sopi paremmin kansan käyttöön. Finnon rukouskirja pysyi hyvin suosittuna 1600-luvun loppuun saakka\, ja sen rukouksia oli yleisesti käytössä 1800-luvun lopulle asti. \nVuonna 1583 ilmestyi Jaakko Finnon katekismus\, joka tunnetaan vain toisesta painoksestaan vuodelta 1615 nimellä Catechismus Eli Sen Christilisen opin pää cappalet. Teokselle ei ollut suoranaisia lähteitä vaan se oli omaperäinen teos. Finnon katekismus ei saavuttanut suurta suosiota\, ja uudet katekismukset syrjäyttivät sen 1600-luvulla. \nJaakko Finno ymmärsi oppi-isänsä Lutherin tavoin\, että virret ovat erinomainen tapa juurruttaa kristillinen usko kansan sydämiin. Pitkälti juuri virsien avulla omaksuivat suomalaiset sen evankeliumin\, jonka uskonpuhdistajat olivat jälleen nostaneet esiin Jumalan sanasta. \nJaakko Finno kuoli ruttoon syksyllä 1588 noin 48 vuoden ikäisenä. Hänet haudattiin sukuhautaan Turun tuomiokirkkoon. \nKirjallisuutta: \nJaakko Finnon virsikirja. Toimittanut ja jälkisanan laatinut Pentti Lempiäinen. Helsinki 1988. \nLempiäinen\, Pentti\, Jacobus Finno. Kansallisbibliografia. \nNuorteva\, Jussi\, Suomalaisten ulkomainen opinkäynti ennen Turun akatemian perustamista 1640. Helsinki 1997. \nPaarma\, Jukka\, Hiippakuntahallinto Suomessa 1554-1604. 1980. \nPirinen\, Kauko\, Suomen kirkon historia 1. Keskiaika ja uskonpuhdistuksen aika. Porvoo – Helsinki – Juva 1991. \nVarpio\, Yrjö & Huhtala\, Liisi\, Suomen kirjallisuushistoria. Helsinki 1999. \nVäänänen\, Kyösti\, Jacobus Petri Finno. Turun hiippakunnan paimenmuistio 1554-1721. Helsinki (verkkojulkaisu).
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/pyhien-muistopaivat-jaakko-finno/
CATEGORIES:Pyhien muistopäivät
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2024/07/Jaakko_Finno.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20240721
DTEND;VALUE=DATE:20240722
DTSTAMP:20260604T200927
CREATED:20161202T121911Z
LAST-MODIFIED:20240721T175248Z
UID:4148-1721520000-1721606399@www.luterilainen.net
SUMMARY:9. sunnuntai helluntaista
DESCRIPTION:Jeesuksen vertauksessa on kaksi rakentajaa. Toinen heistä rakensi talonsa tukevalle ja pysyvälle perustalle\, kalliolle. Toinen rakentaja teki talonsa hiekalle. Ulkoisesti talot saattoivat muistuttaa toisiaan. Taloissa ei välttämättä ollut mitään eroa huoneitten koon\, muodon tai materiaalien suhteen. On mahdollista\, että hiekalle rakennettu jopa näytti ulospäin kauniimmalta tai mukavammalta asua. Voi myös olla\, että hiekalle rakennettu valmistui nopeammin. Ehkä hiekalle rakentanut mies ehti jo nauttia kauniista kesäisistä päivistä uudessa kodissaan katsoessaan kalliolle rakentaneen hidasta ja työlästä ahertamista hiki otsallaan. Aurinkoisena päivänä lempeän tuulen puhaltaessa hiljaisesti hiekalle rakentanut saattoi nauttia olostaan vailla huolta ja murhetta. \nMutta sitten tapahtuu jotakin\, joka paljastaa eron rakennusten ja rakentajien välillä: nimittäin myrsky. Rankkasateet saapuvat\, tulvivat virrat ja puhaltavat tuulet käyvät koettelemaan rakennuksia. Ankarat olosuhteet talon ympärillä paljastavat perusteet. Ne tuovat esille sen syvimmän lähtökohdan\, minkä varaan talo alkujaan oli pystytetty. Hiekka osoittautuu katoavaksi ja väistyväksi. Samanlaiseksi osoittautuu myös sen varaan rakennettu rakennus. Myrskyn keskellä kallio näyttäytyy lujana ja kestävänä; sellainen on myös kalliolle rakennettu talo. \nKristityn elämässä on kyse Jumalan Sanan varaan rakentamisesta. Kristityn koko elämä nojautuu ja rakentuu Jumalan armonlupausten varaan ja Jeesuksen työn varaan. Jeesus ja hänen ristinsä\, ei väisty eikä katoa viereltäsi elämän myrskyjen keskellä. Kaikki omat voimasi osoittautuvat koetusten keskellä riittämättömiksi. Omien toiveidesi\, pyrkimystesi tai ponnistelujesi varassa et voi kestää tämän ajallisen elämän kipuja loppuun saakka. Sairaus\, menetykset ja lähestyvä kuolema riisuu jokaisen ihmisen suurista luuloistaan. \nVarsinainen ja lopullinen myrskynsilmä ihmiselämässä on kuitenkin kuolemanhetki. Vihollisista viimeinen riisuu lopullisesti ihmisen kaikista omista yrityksistä pelastaa itse elämänsä. Jumalan tuomion eteen et voi kantaa mukanasi ajallista menestystä\, todistuksia suuresta palkasta tai luetteloa saavutuksistasi. Pyhän Jumalan silmien edessä kestää vain Kristuksen verellä puhtaaksi pesty. Se\, joka sai armosta kaiken anteeksi ja Jeesukselta lahjaksi iankaikkisen elämän\, rakensi kaikessa Kalliolle. Vaikka hänen ajallinen matkansa olisi monesti ollut vaivaista ja vaikeroivaa\, Golgatan perustus jalkojen alla kesti lujana loppuun asti. Jeesuksen sinulle ansaitsema taivaallinen talo ei sorru eikä väisty elämän kipujen keskellä. Jeesus on käynyt edeltä valmistaakseen omilleen sijan Isän tykönä ja nuo huoneet pysyvät lujina loppuun asti\, sinua varten. \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 51:8 Psalmi: Ps. 92:5–10 13–16 Hallelujasäe: Ps. 71:16\n1. lukukappale:  Jer. 7:1–7 2. lukukappale:  Hepr. 12:14–17 Evankeliumi:  Matt. 7:24–29 \n\n1. lukukappale\nJer. 7:1–7\nTämä on sana\, joka tuli Jeremialle Herralta:\n“Asetu Herran huoneen portille ja julista siellä tämä sana ja sano: Kuulkaa Herran sana\, koko Juuda\, te jotka tulette näistä porteista kumartaen rukoilemaan Herraa.\nNäin sanoo Herra Sebaot\, Israelin Jumala: Vaeltakaa hyvin ja tehkää hyviä tekoja\, niin minä annan teidän asua tässä paikassa. Älkää luottako valheen sanoihin\, kun sanotaan: ‘Tämä on Herran temppeli\, Herran temppeli\, Herran temppeli!’ Vaan jos te todella parannatte vaelluksenne ja tekonne\, jos te todella teette oikeuden niin toiselle kuin toisellekin\, ette sorra muukalaista\, orpoa ja leskeä\, ette vuodata viatonta verta tässä paikassa ettekä seuraa muita jumalia turmioksenne\, niin minä annan teidän asua tässä paikassa\, maassa\, jonka minä olen antanut teidän isillenne\, iankaikkisesta iankaikkiseen. \n  \n2. lukukappale \nHepr. 12:14–17\nPyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen\, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa; ja pitäkää huoli siitä\, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta\, “ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä”\, ja monet sen kautta tule saastutetuiksi\, ja ettei kukaan olisi haureellinen tahi epäpyhä niinkuin Eesau\, joka yhdestä ateriasta myi esikoisuutensa. Sillä te tiedätte\, että hänet sittemminkin\, kun hän tahtoi päästä siunausta perimään\, hyljättiin; sillä hän ei löytänyt tilaa peruutukselle\, vaikka hän kyynelin sitä pyysi. \n  \nEvankeliumi\nMatt. 7:24–29\nJeesus sanoo:\nSentähden on jokainen\, joka kuulee nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan\, verrattava ymmärtäväiseen mieheen\, joka huoneensa kalliolle rakensi. Ja rankkasade lankesi\, ja virrat tulvivat\, ja tuulet puhalsivat ja syöksyivät sitä huonetta vastaan\, mutta se ei sortunut\, sillä se oli kalliolle perustettu.\nJa jokainen\, joka kuulee nämä minun sanani eikä tee niiden mukaan\, on verrattava tyhmään mieheen\, joka huoneensa hiekalle rakensi. Ja rankkasade lankesi\, ja virrat tulvivat\, ja tuulet puhalsivat ja syöksähtivät sitä huonetta vastaan\, ja se sortui\, ja sen sortuminen oli suuri.”\nJa kun Jeesus lopetti nämä puheet\, olivat kansanjoukot hämmästyksissään hänen opetuksestansa\, sillä hän opetti heitä niinkuin se\, jolla valta on\, eikä niinkuin heidän kirjanoppineensa. \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala! Anna meille aina Henkesi\, jotta ajattelisimme ja tekisimme sitä\, mikä on oikein\, niin että me\, jotka emme voi olla ilman sinua\, eläisimme pyhän mielesi mukaan. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua siitä\, että olet pyhässä sanassasi opettanut meille\, ettei ole muuta autuuden perustusta kuin Herra Jeesus Kristus. Me rukoilemme sinua: pyhitä meitä Pyhällä Hengelläsi\, niin ettemme olisi ainoastaan sanasi kuulijoita vaan myös sen tekijöitä. Vahvista meitä\, ettemme kiusausten puuskissa ja ahdinkojen virroissa luopuisi sinusta ja hukkuisi\, vaan ottaisimme uskollisesti vaarin sanastasi. Tee tyhjäksi perkeleen\, maailman ja oman lihamme tahto\, että sinun armollinen tahtosi tapahtuisi keskuudessamme. Sinun rakkaan Poikasi\, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen\, kautta. \n  \nPäivän psalmi\nAntifoni:\nPs. 51:8\nAnna minun kuulla ilo|a ja riemua\, *\nettä ihastuisivat ne luut\, jotka sär|kenyt olet. \nPsalmi:\nPs. 92:5–10 13–16\nSillä katso\, sinun viholli|sesi\, Herra\, *\nkatso\, sinun vihollisesi hukkuvat\, kaikki väärintekijät joutuvat |hajallensa. \nMutta minun sarveni sinä kohotat kuin villi|härän sarvet; *\nminut voidellaan tuo|reella öljyllä. \nJa iloiten minun silmäni katsovat |vainoojiani\, *\nminun korvani kuulevat noista pahoista\, jotka ovat nousseet mi|nua vastaan. \nVanhurskas viheri|öitsee kuin palmupuu\, *\nhän kasvaa kuin Liba|nonin setri. \nHe ovat istutetut |Herran huoneeseen\, *\nhe viheriöitsevät meidän Jumalamme |kartanoissa. \nVielä vanhuudessaan he |tekevät hedelmää\, *\novat mehe|vät ja vihannat \nja julistavat\, että |Herra on vanhurskas\, *\nhän\, minun kallioni\, ja ettei hänessä vää|ryyttä ole. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/9-sunnuntai-helluntaista-vsk3/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2024/07/Kirkkovuosi_3-vuosikerta_9_su_Helluntaista.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20240714
DTEND;VALUE=DATE:20240715
DTSTAMP:20260604T200927
CREATED:20161202T121911Z
LAST-MODIFIED:20240710T225548Z
UID:4147-1720915200-1721001599@www.luterilainen.net
SUMMARY:Kirkastussunnuntai
DESCRIPTION:Kahdeksantena sunnuntaina helluntaista vietetään Kristuksen kirkastumisen sunnuntaita. Keskellä vihreää helluntaijaksoa alttari verhotaan vaihteeksi valkoiseen. Kristuksen kirkastuminen kuuluu suosituimpiin alttaritaulujen aiheisiin. Kristuksen vierelle on kuvattu Mooses ja Elia. He edustivat lakia ja profeettoja. Kristuksen saapuessa täyttämään lain ja profeettojen lupaukset\, he väistyivät. \nKirkastusvuorella Kristus ilmestyi Jumalallisessa kirkkaudessaan. Opetuslapset saivat nähdä hänet hetken aikaa jumalallisessa valossa ja kuulla Isän\, Jumalan\, äänen: ”Tämä on minun rakas Poikani\, kuulkaa häntä.” Kirkkauden Herra ei kuitenkaan pystyttänyt valtakuntaansa tuolle vuorelle. Hän astui jälleen pian alas maailman pimeyteen vapahtamaan syntisiä ja kurjia. Jeesus ilmaisee jumalallisen kirkkautensa uhrautuvassa rakkaudessaan Golgatan pimeydessä. \nSeurakunta saa tulla osalliseksi Kristuksen kirkastetusta ruumiista pyhässä ehtoollisessa. Siinä Kristus tulee ruumiillisesti syntisten ja kurjien luokse tuoden mukanaan Jumalan anteeksiantamuksen ja armon. \n\nKynttilöitä:  4 Liturginen väri:  valkoinen maanantaista lauantaihin vihreä.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Hab. 3:4 Psalmi: Ps. 97:1–2 5–6 10–11 Hallelujasäe: Ps. 97:12\n1. lukukappale:  2. Moos. 34:29–35 2. lukukappale:  2. Kor. 3:7–18 Evankeliumi:  Luuk. 9:28–36 \n\n1. lukukappale\n2. Moos. 34:29–35\nJa kun Mooses astui alas Siinain vuorelta ja hänellä vuorelta alas astuessaan oli kädessänsä kaksi laintaulua\, ei hän tiennyt\, että hänen kasvojensa iho oli tullut säteileväksi hänen puhuessaan Herran kanssa. Ja kun Aaron ja kaikki israelilaiset näkivät Mooseksen kasvojen ihon säteilevän\, pelkäsivät he lähestyä häntä. Mutta Mooses huusi heitä; niin Aaron ja kaikki kansan päämiehet kääntyivät takaisin hänen luokseen\, ja Mooses puhui heille. Sitten kaikki israelilaiset lähestyivät häntä\, ja hän käski heidän noudattaa kaikkea\, mitä Herra oli puhunut hänelle Siinain vuorella. Ja kun Mooses oli lakannut puhumasta heidän kanssaan\, pani hän peitteen kasvoillensa. Mutta niin usein kuin hän meni Herran eteen puhuttelemaan häntä\, poisti hän peitteen\, siksi kunnes tuli ulos. Ja tultuaan ulos hän puhui israelilaisille\, mitä hänen oli käsketty puhua. Ja israelilaiset näkivät joka kerta Mooseksen kasvojen ihon säteilevän; ja Mooses veti peitteen kasvoillensa\, siksi kunnes hän jälleen meni puhuttelemaan häntä. \n  \n2. lukukappale\n2. Kor. 3:7–18\nMutta jos jo kuoleman virka\, joka oli kirjaimin kaiverrettu kiviin\, ilmestyi kirkkaudessa\, niin etteivät Israelin lapset kärsineet katsella Mooseksen kasvoja hänen kasvojensa kirkkauden tähden\, joka kuitenkin oli katoavaista\, kuinka paljoa enemmän onkaan Hengen virka oleva kirkkaudessa! Sillä jos kadotustuomion virka jo oli kirkkautta\, niin on vanhurskauden virka vielä paljoa runsaammassa määrin kirkkautta. Sillä se\, millä ennen oli kirkkaus\, on tämän rinnalla kirkkautta vailla\, tämän ylenpalttisen kirkkauden tähden. Jos sillä\, mikä on katoavaista\, oli kirkkaus\, niin vielä paljoa enemmän on sillä\, mikä on pysyväistä\, oleva kirkkautta.\nKoska meillä siis on tämmöinen toivo\, niin me olemme aivan rohkeat emmekä tee niinkuin Mooses\, joka pani peitteen kasvoillensa\, etteivät Israelin lapset näkisi sen loppua\, mikä on katoavaista. Mutta heidän mielensä paatuivat\, sillä vielä tänäkin päivänä sama peite\, vanhan liiton kirjoituksia luettaessa\, pysyy poisottamatta\, sillä vasta Kristuksessa se katoaa. Vielä tänäkin päivänä\, kun Moosesta luetaan\, on peite heidän sydämensä päällä; mutta kun heidän sydämensä kääntyy Herran tykö\, otetaan peite pois. Sillä Herra on Henki\, ja missä Herran Henki on\, siinä on vapaus. Mutta me kaikki\, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta\, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen\, niinkuin muuttaa Herra\, joka on Henki. \n  \nEvankeliumi\nLuuk. 9:28–36\nNoin kahdeksan päivää sen jälkeen kuin hän oli tämän puhunut\, hän otti mukaansa Pietarin ja Johanneksen ja Jaakobin ja nousi vuorelle rukoilemaan. Ja hänen rukoillessaan hänen kasvojensa näkö muuttui\, ja hänen vaatteensa tulivat säteilevän valkoisiksi. Ja katso\, hänen kanssaan puhui kaksi miestä\, ja ne olivat Mooses ja Elias. He näkyivät kirkkaudessa ja puhuivat hänen poismenostansa\, jonka hän oli saattava täytäntöön Jerusalemissa.\nMutta Pietari ja ne\, jotka olivat hänen kanssansa\, olivat unen raskauttamia; mutta kun he siitä heräsivät\, näkivät he hänen kirkkautensa ja ne kaksi miestä\, jotka seisoivat hänen luonansa. Ja kun nämä olivat eroamassa hänestä\, sanoi Pietari Jeesukselle: “Mestari\, meidän on tässä hyvä olla; tehkäämme kolme majaa\, sinulle yksi ja Moosekselle yksi ja Elialle yksi”. Mutta hän ei tiennyt\, mitä sanoi.\nJa hänen tätä sanoessaan tuli pilvi ja peitti heidät varjoonsa; ja he peljästyivät joutuessaan pilveen. Ja pilvestä kuului ääni\, joka sanoi: “Tämä on minun Poikani\, se valittu; kuulkaa häntä”. Ja äänen kuuluessa he huomasivat Jeesuksen olevan yksin. Ja he olivat siitä vaiti eivätkä niinä päivinä ilmoittaneet kenellekään mitään siitä\, mitä olivat nähneet. \n  \nRukoukset\n1. Herra Jeesus Kristus\, joka olet osoittanut meille sen suuren kunnian ja kirkkauden\, jonka sait taivaalliselta Isältäsi! Anna meidänkin tulla elävän uskon kautta osallisiksi tästä kirkkaudesta. Kuule meitä sinä\, joka elät ja hallitset Isän ja Pyhän Hengen kanssa yhdessä jumaluudessa iankaikkisesta iankaikkiseen. \n2. Rakas taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua siitä\, että olet korottanut Poikasi iankaikkiseen kunniaan ja että jo hänen alennuksensa aikana maan päällä annoit hänelle kirkkauttasi. Suo meille armosi\, että me uskoisimme vakaasti sinuun ja Poikaasi ja niin saisimme Pyhän Hengen. Anna meidän Pyhän Hengen voimalla kuolla pois synnistä ja elää vanhurskaudelle\, että tulisimme Poikasi kaltaisiksi ja pääsisimme lopulta kirkastetuin ruumiin iankaikkiseen kunniaan. Sinun Poikasi\, Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n  \nPäivän psalmi\nAntifoni:\nHab. 3:4\nHänen hohteensa on kuin |aurinko\, *\nhänestä käyvät säteet joka taholle; se on hänen |voimansa verho. \nPsalmi:\nPs. 97:1–2 5–6 10–11\nHerra on kuningas! Maa |riemuitkoon; *\niloitkoot saaret\, niin |monta kuin niitä on. \nPilvi ja pimeys on hänen ympä|rillänsä\, *\nvanhurskaus ja oikeus on hänen valtaistui|mensa perustus. \nTuli käy hänen edel|länsä *\nja polttaa hänen viholli|sensa\, yltympäri. \nHänen salamansa valaisevat maan|piirin; *\nmaa näkee |sen ja vapisee. \nVuoret sulavat niinkuin vaha Herran |edessä\, *\nkaiken maan |Herran edessä. \nTaivaat julistavat hänen vanhurs|kauttansa\, *\nja kaikki kansat näkevät hänen |kunniansa. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/kirkastussunnuntai-vsk3/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_3-vuosikerta_Kirkastusunnuntai.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20240707
DTEND;VALUE=DATE:20240708
DTSTAMP:20260604T200927
CREATED:20161202T121911Z
LAST-MODIFIED:20240702T201603Z
UID:4146-1720310400-1720396799@www.luterilainen.net
SUMMARY:7. sunnuntai helluntaista
DESCRIPTION:Jeesuksen sanat: ”Rakastaa vihollisianne!” ja posken tarjoamisesta lyöjälle silloin\, kun on lyöty jo toiselle\, ovat tuttuja. Sanat ovat niin tuttuja\, että kristillistä uskoa huonosti tuntevatkin tuntevat ne yleensä hyvin. Joskus saattaa jopa kuulla käsityksiä\, että vihollisen rakastaminen ja kaikenlainen vastarinnattomuus ovat kristillisen uskon ydinasioita. Varsinkin niin sanottu kultainen sääntö: ”Tehkää niin kuin tahdotte teille tehtävän”\, ymmärretään kaikkein tärkeimmäksi asiaksi\, neuvoksi ja käytännöksi. Ja kun näitä noudattaa\, niin on kristitty ja seuraa Jeesusta. \nKristillinen usko on kärsinyt viimeistään 1700-luvulta alkaen aikamoisen rappion. Tai ehkä ei pitäisi puhua uskon rappiosta\, vaan siitä\, mitä on tapahtunut kirkkojen julistuksessa ja käytännöissä. Voi ihan vakavasti kysyä itseltään ja lähimmäisiltään: Tuliko Jeesus maan päälle siksi\, että perustaisi hyväntekeväisyysjärjestön? Tai: Saako Uudesta testamentista ihan oikeasti sen käsityksen\, että kristillisen uskon pääasia on lähimmäisen rakastaminen tai vaikkapa väkivallaton vastarinta? Vastaus: Kun rehellisesti tarkastelee Raamattua\, niin ei saa! Ei ensimmäisten kristittyjen uskon pääasiat olleet näissä\, vaikka he näin pyrkivätkin elämään. \nJeesuksen sanat päivän evankeliumissa on osoitettu Hänen seuraajilleen. Heidän tulee\, siis jo kristittyjen\, olla valmiita kärsimään Jeesuksen nimen ja seuraamisen tähden. Tähän yhteyteen kuuluu Luukkaan evankeliumissa myös ”kultainen sääntö”. Jeesuksen sanoja ei saa irrottaa asiayhteydestään. Muuten saattaa käydä niin\, että uskon perustuskin hämärtyy tai jopa katoaa. Kun kuulemme Jeesuksen sanoja sellaisenaan niin huomaamme\, että Hän on pääasia ja uskon keskus. Hän\, joka armahtaa huonosti lähimmäistään kohtelevaa ja rakkaudetonta ihmistä. \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 28:8 Psalmi: Ps. 28:1–2 6–9 Hallelujasäe: Ps. 50:14\n1. lukukappale:  Joos. 24:21–27 tai 2. Kun. 6:8–23 2. lukukappale:  Hepr. 12:25–29 Evankeliumi:  Luuk. 6:27–31 \n\n1. lukukappale\nJoos. 24:21–27\nMutta kansa sanoi Joosualle: “Ei niin\, vaan me palvelemme Herraa”. Silloin Joosua sanoi kansalle: “Te olette itse todistajina itseänne vastaan\, että olette valinneet itsellenne Herran palvellaksenne häntä”. He vastasivat: “Olemme”. Hän sanoi: “Niin poistakaa nyt vieraat jumalat\, joita on teidän keskuudessanne\, ja taivuttakaa sydämenne Herran\, Israelin Jumalan\, puoleen”. Kansa vastasi Joosualle: “Herraa\, meidän Jumalaamme\, me palvelemme\, ja hänen ääntänsä me kuulemme”.\nNiin Joosua teki sinä päivänä liiton kansan kanssa ja antoi heille Sikemissä käskyt ja oikeudet. Ja Joosua kirjoitti nämä puheet Jumalan lain kirjaan\, ja hän otti suuren kiven ja pystytti sen sinne\, tammen alle\, joka oli Herran pyhäkössä. Ja Joosua sanoi kaikelle kansalle: “Katso\, tämä kivi on oleva todistajana meitä vastaan\, sillä se on kuullut kaikki Herran sanat\, jotka hän on meille puhunut\, ja se on oleva todistajana teitä vastaan\, ettette kieltäisi Jumalaanne”. \nTai: \n2. Kun. 6:8–23\nKun Aramin kuningas oli sodassa Israelia vastaan\, neuvotteli hän palvelijainsa kanssa ja sanoi: “Siihen ja siihen paikkaan minä asetun leiriin”. Mutta Jumalan mies lähetti Israelin kuninkaalle sanan: “Varo\, ettet mene siihen paikkaan\, sillä aramilaiset ovat asettuneet sinne”. Niin Israelin kuningas lähetti sanan siihen paikkaan\, jonka Jumalan mies oli hänelle sanonut. Näin tämä varoitti häntä\, ja hän oli siellä varuillaan. Eikä se tapahtunut ainoastaan kerran tai kahdesti.\nAramin kuninkaan sydän tuli tästä levottomaksi\, ja hän kutsui palvelijansa ja sanoi heille: “Ettekö voi ilmaista minulle\, kuka meikäläisistä pitää Israelin kuninkaan puolta?” Silloin eräs hänen palvelijoistaan sanoi: “Ei niin\, herrani\, kuningas\, vaan profeetta Elisa\, joka on Israelissa\, ilmaisee Israelin kuninkaalle nekin sanat\, jotka sinä puhut makuuhuoneessasi”. Hän sanoi: “Menkää ja katsokaa\, missä hän on\, niin minä lähetän ottamaan hänet kiinni”. Ja hänelle ilmoitettiin: “Katso\, hän on Dootanissa”. Niin hän lähetti sinne hevosia ja sotavaunuja ja suuren sotajoukon. He tulivat sinne yöllä ja ympäröivät kaupungin.\nKun Jumalan miehen palvelija nousi aamulla varhain ja meni ulos\, niin katso\, sotajoukko\, hevoset ja sotavaunut piirittivät kaupunkia. Ja hänen palvelijansa sanoi hänelle: “Voi\, herrani\, mitä me nyt teemme?” Hän sanoi: “Älä pelkää\, sillä niitä\, jotka ovat meidän kanssamme\, on enemmän kuin niitä\, jotka ovat heidän kanssansa”. Ja Elisa rukoili ja sanoi: “Herra\, avaa hänen silmänsä\, että hän näkisi”. Ja Herra avasi palvelijan silmät\, ja hän näki\, ja katso: vuori oli täynnä tulisia hevosia ja tulisia vaunuja Elisan ympärillä.\nKun viholliset sitten tulivat häntä vastaan\, rukoili Elisa Herraa ja sanoi: “Sokaise tämä väki”. Silloin hän sokaisi heidät Elisan pyynnön mukaan. Ja Elisa sanoi heille: “Ei tämä ole oikea tie\, eikä tämä ole oikea kaupunki. Seuratkaa minua\, niin minä vien teidät sen miehen luo\, jota te etsitte.” Ja hän vei heidät Samariaan. Mutta kun he tulivat Samariaan\, sanoi Elisa: “Herra\, avaa näiden silmät\, että he näkisivät”. Silloin Herra avasi heidän silmänsä\, ja he näkivät; ja katso: he olivat keskellä Samariaa.\nJa kun Israelin kuningas näki heidät\, sanoi hän Elisalle: “Surmaanko minä heidät\, isäni\, surmaanko heidät?” Hän sanoi: “Älä surmaa. Surmaatko sinä ne\, jotka otat vangiksi miekallasi ja jousellasi? Pane heidän eteensä ruokaa ja juomaa heidän syödä ja juoda; menkööt sitten takaisin herransa luo.” Niin tämä valmisti heille suuren aterian\, ja kun he olivat syöneet ja juoneet\, päästi hän heidät menemään; ja he menivät herransa luo. Eikä aramilaisia partiojoukkoja sitten enää tullut Israelin maahan. \n  \n2. lukukappale\nHepr. 12:25–29\nKatsokaa\, ettette torju luotanne häntä\, joka puhuu; sillä jos nuo\, jotka torjuivat luotaan hänet\, joka ilmoitti Jumalan tahdon maan päällä\, eivät voineet päästä pakoon\, niin paljoa vähemmän me\, jos käännymme pois hänestä\, joka ilmoittaa sen taivaista. Silloin hänen äänensä järkytti maata\, mutta nyt hän on luvannut sanoen:\n“Vielä kerran minä liikutan maan\, jopa taivaankin”.\nMutta tuo “vielä kerran” osoittaa\, että ne\, mitkä järkkyvät\, koska ovat luotuja\, tulevat muuttumaan\, että ne\, jotka eivät järky\, pysyisivät.\nSentähden\, koska me saamme valtakunnan\, joka ei järky\, olkaamme kiitolliset ja siten palvelkaamme Jumalaa\, hänelle mielihyväksi\, pyhällä arkuudella ja pelolla; sillä meidän Jumalamme on kuluttavainen tuli. \n  \nEvankeliumi\nLuuk. 6:27–31\nMutta teille\, jotka kuulette\, minä sanon: rakastakaa vihollisianne\, tehkää hyvää niille\, jotka teitä vihaavat\, siunatkaa niitä\, jotka teitä kiroavat\, rukoilkaa niiden edestä\, jotka teitä parjaavat. Jos joku lyö sinua poskelle\, tarjoa hänelle toinenkin\, ja jos joku ottaa sinulta vaipan\, älä häneltä kiellä ihokastasikaan. Anna jokaiselle\, joka sinulta anoo\, äläkä vaadi takaisin siltä\, joka sinun omaasi ottaa.\nJa niinkuin te tahdotte ihmisten teille tekevän\, niin tehkää tekin heille. \n  \nRukoukset\n1. Voiman Jumala\, jolta kaikki hyvä tulee! Vuodata rakkautesi sydämiimme\, lisää uskoamme ja säilytä meissä se hyvä\, minkä olet antanut. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Herra Jumala\, taivaallinen Isä! Me tunnustamme olevamme vaivaisia syntisiä\, joissa ei ole mitään hyvää\, sillä synti on niin turmellut sydämemme\, lihamme ja veremme\, etteivät pahat himot jätä meitä täällä rauhaan. Siksi me rukoilemme sinua\, rakas Isä: anna meille syntimme anteeksi ja puhdista sydämemme Pyhällä Hengelläsi\, että meillä olisi halua ja rakkautta sinun sanaasi\, että eläisimme sen mukaan ja niin pysyisimme armossasi iankaikkisesti. Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n  \nPäivän psalmi\nAntifoni:\nPs. 28:8\nHerra on |kansansa väkevyys\, *\nhän on voideltunsa pelas|tus ja turva. \nPsalmi:\nPs. 28:1–2 6–9\nSinua\, Herra\, |minä huudan; *\nminun kallioni\, älä ole minua |kohtaan äänetön\, \netten minä\, kun sinä |vaiti olet\, *\njoutuisi niiden kaltaiseksi\, jotka ovat |hautaan vaipuneet. \nKuule minun rukousteni ääni\, kun minä sinua |avuksi huudan\, *\nkun minä käteni nostan sinun kaikkeinpyhin|täsi kohti. \nÄlä tempaa minua pois jumalattomien kanssa\, älä väärin|tekijäin kanssa\, *\njotka puhuvat lähimmäisilleen rauhan puheita\, vaikka heidän sydämes|sään on pahuus. \nHerra on minun voima|ni ja kilpeni; *\nhäneen minun sydämeni turvasi\, ja mi|nä sain avun. \nSiitä minun sydä|meni riemuitsee\, *\nja veisuullani minä |häntä ylistän. \nHerra on |kansansa väkevyys\, *\nhän on voideltunsa pelas|tus ja turva. \nPelasta kansasi ja siunaa |perikuntasi; *\nkaitse heitä ja kanna heitä ian|kaikkisesti. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/7-sunnuntai-helluntaista-vsk3/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2024/07/Kirkkovuosi_3-vuosikerta_7_su_Helluntaista.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20240630
DTEND;VALUE=DATE:20240701
DTSTAMP:20260604T200927
CREATED:20161202T121911Z
LAST-MODIFIED:20240627T150416Z
UID:4145-1719705600-1719791999@www.luterilainen.net
SUMMARY:Apostolien päivä
DESCRIPTION:Apostolien päivänä muistamme Kristuksen apostoleja\, jotka Jumalan armosta saivat olla todistamassa Kristuksen elämää\, kuolemaa ja ylösnousemusta. He saivat olla helluntaina vastaanottamassa Pyhän Hengen ja viemässä evankeliumin riemusanomaa maan ääriin. \nApostolit ovat meille esimerkkinä monella tapaa. Uudessa testamentissa kuvataan heidän työtään ja uskoaan monin paikoin esimerkillisenä. Paavali kohtasi vankeutta ja vainoa Kristuksen työn tähden. Perimäntiedon mukaan monet apostoleista\, kuten Pietari ja Paavali\, kohtasivat marttyyrikuoleman Herransa todistuksen tähden. Heidän opetuksestaan ja uskostaan voimme hakea itsellemme esikuvaa. \nToisaalta apostolit muistuttavat meille ennen kaikkea Jumalan armosta. Jos katsomme niitä ihmisiä\, joita Kristus kutsui opetuslapsikseen\, emme näe omissa voimissaan viisaita\, rohkeita tai väkeviä. Monet olivat kalastajia\, Matteus halveksittu tullimies. Kun tuli se aika\, jolloin Kristus oman opetuksensa mukaisesti vangittiin\, opetuslapset kaikkosivat. Rohkeimpana esiintynyt Pietari kielsi Herransa hiilivalkealla. Silti hän sai armon olla suuri apostoli Jumalan valtakunnan työssä. \nPakanoiden apostoli\, Pyhä Paavali\, puolestaan vainosi alkuseurakuntaa ja oli läsnä\, kun marttyyri Stefanos kivitettiin. Silti hän sai kohdata Kristuksen ja sai sen armon\, että hän oli suuri apostoli Jumalan valtakunnan työssä. Omassa voimassaan monet heistä oli heikkoja\, mutta Kristus itse varusti heidät sanallaan ja Pyhällä Hengellä. \nMeidät kristityt on kasteessa kutsuttu ylösnousemuksen todistajiksi\, vaikkakaan ei apostoleiksi. Rohkeus\, viisaus ja usko tähän tehtäväämme ei voi tulla katsomalla itseemme vaan Kristukseen\, joka on meidät kutsunut ja meidät varustaa. \n\nKynttilöitä:  4 Liturginen väri:  punainen maanantaista lauantaihin vihreä.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Jes. 52:7 Psalmi: Ps. 145:3–7 Hallelujasäe: Room. 10:18\n1. lukukappale:  Jes. 66:18–19 2. lukukappale:  2. Tim. 3:14–17 tai Ap. t. 26:12–23 Evankeliumi:  Mark. 3:13–19 \n\n1. lukukappale\nJes. 66:18–19\nMinä tunnen heidän tekonsa ja ajatuksensa. Aika tulee\, että minä kokoan kaikki kansat ja kielet\, ja he tulevat ja näkevät minun kunniani. Ja minä teen tunnusteon heidän keskellänsä ja lähetän pakoonpäässeitä heidän joukostansa pakanain tykö Tarsiiseen\, Puuliin ja Luudiin\, jousenjännittäjäin tykö\, Tuubaliin ja Jaavaniin\, kaukaisiin merensaariin\, jotka eivät ole kuulleet minusta kerrottavan eivätkä nähneet minun kunniaani\, ja he ilmoittavat minun kunniani pakanain keskuudessa. \n  \n2. lukukappale\n2. Tim. 3:14–17\nMutta pysy sinä siinä\, minkä olet oppinut ja mistä olet varma\, koska tiedät\, keiltä olet sen oppinut\, ja koska jo lapsuudestasi saakka tunnet pyhät kirjoitukset\, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi\, niin että pelastut uskon kautta\, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Jokainen kirjoitus\, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta\, on myös hyödyllinen opetukseksi\, nuhteeksi\, ojennukseksi\, kasvatukseksi vanhurskaudessa\, että Jumalan ihminen olisi täydellinen\, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut. \nTai: \nAp. t. 26:12–23\nPaavali puhui:\nKun näissä asioissa matkustin Damaskoon ylipappien valtuudella ja suostumuksella\, näin minä\, oi kuningas\, tiellä keskellä päivää taivaasta valon\, auringon paistetta kirkkaamman\, leimahtavan minun ja matkatoverieni ympärillä\, ja me kaaduimme kaikki maahan\, ja minä kuulin äänen sanovan minulle hebreankielellä: ‘Saul\, Saul\, miksi vainoat minua? Työläs on sinun potkia tutkainta vastaan.’ Niin minä sanoin: ‘Kuka olet\, herra?’ Ja Herra sanoi: ‘Minä olen Jeesus\, jota sinä vainoat. Mutta nouse ja seiso jaloillasi; sillä sitä varten minä olen sinulle ilmestynyt\, että asettaisin sinut palvelijakseni ja sen todistajaksi\, mitä varten sinä olet minut nähnyt\, niin myös sen\, mitä varten minä sinulle vastedes ilmestyn. Ja minä pelastan sinut sekä oman kansasi että pakanain käsistä\, joitten tykö minä sinut lähetän avaamaan heidän silmänsä\, että he kääntyisivät pimeydestä valkeuteen ja saatanan vallasta Jumalan tykö ja saisivat uskomalla minuun synnit anteeksi ja perintöosan pyhitettyjen joukossa.’ Sentähden\, kuningas Agrippa\, minä en voinut olla tottelematta taivaallista näkyä\, vaan saarnasin ensin sekä Damaskon että Jerusalemin asukkaille\, ja sitten koko Juudean maalle ja pakanoille parannusta ja kääntymystä Jumalan puoleen\, ja että he tekisivät parannuksen soveliaita tekoja. Tämän tähden juutalaiset ottivat minut kiinni pyhäkössä ja yrittivät surmata minut. Mutta Jumalan avulla\, jota olen saanut tähän päivään asti\, minä seison ja todistan sekä pienille että suurille\, enkä puhu mitään muuta\, kuin minkä profeetat ja Mooses ovat sanoneet tulevan tapahtumaan\, että nimittäin Kristuksen piti kärsimän ja kuolleitten ylösnousemuksen esikoisena julistaman valkeutta sekä tälle kansalle että pakanoille.” \n  \nEvankeliumi\nMark. 3:13–19\nJa hän nousi vuorelle ja kutsui tykönsä ne\, jotka hän itse tahtoi\, ja he menivät hänen tykönsä. Niin hän asetti kaksitoista olemaan kanssansa ja lähettääksensä heidät saarnaamaan\, ja heillä oli oleva valta ajaa ulos riivaajia. Ja nämä kaksitoista hän asetti: Pietarin – tämän nimen hän antoi Simonille – ja Jaakobin\, Sebedeuksen pojan\, ja Johanneksen\, Jaakobin veljen\, joille hän antoi nimen Boanerges\, se on: ukkosenjylinän pojat\, ja Andreaan ja Filippuksen ja Bartolomeuksen ja Matteuksen ja Tuomaan ja Jaakobin\, Alfeuksen pojan\, ja Taddeuksen ja Simon Kananeuksen ja Juudas Iskariotin\, saman\, joka hänet kavalsi. \n  \nRukoukset\n1. Pyhä Jumala\, joka olet valmistanut näkymättömiä lahjoja niille\, jotka rakastavat sinua! Vuodata sydämiimme rakkautesi voima\, että rakastaisimme sinua kaikessa ja yli kaiken. Anna meille lupauksesi mukaan pyhät lahjasi\, jotka ovat suurempia kuin kaikki\, mitä voimme pyytää. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Herra Jeesus Kristus! Me kiitämme sinua siitä\, että olet kutsunut meidätkin opetuslapsiksesi. Suo meidän sinun armostasi kuulla kutsusi vilpittömin sydämin ja joka hetki pysyä Henkesi johdettavina. Anna meidän yhä runsaammin kokea jumalallisen totuutesi voimaa. Johda meitä uskosta uskoon\, kirkkaudesta kirkkauteen\, ja salli meidän vihdoin päästä näkemään sinun taivaallisen valtakuntasi kunniaa. Kuule meitä sinä\, joka elät ja hallitset Isän ja Pyhän Hengen kanssa yhdessä jumaluudessa nyt ja aina. \n3. Herramme Jeesus Kristus\, joka itse valitsit apostolisi todistamaan sinusta ja sillä tavoin rakentamaan kirkkoasi! Yksin apostolien ja profeettojen todistuksen varaan ja sinun\, ainoan kestävän Perustuksen päälle rakennettuna voi kirkkosi säilyä ja kestää maailman tuulissa ja kiusauksissa. Anna siksi meidän aina kuulla apostolien todistusta ja pitäytyä siihen horjumatta. Sitä pyydämme sinulta\, Herramme ja Vapahtajamme\, joka yhdessä Isän ja Pyhän Hengen kanssa hallitset nyt\, aina ja iankaikkisesti. \n  \nPäivän psalmi\nAntifoni:\nJes. 52:7\nKuinka suloiset ovat vuorilla ilosanoman tuojan |jalat\, *\nhänen\, joka julistaa rauhaa\, ilmoittaa |hyvän sanoman” \nPsalmi:\nPs. 145:3–7\nSuuri on Herra ja sangen ylis|tettävä\, *\nja hänen suuruutensa on |tutkimaton. \nSukupolvi ylistää sukupolvelle sinun teko|jasi\, *\nja he julistavat sinun voimal|lisia töitäsi. \nSinun valtasuuruutesi kirkkautta ja |kunniaa *\nja sinun ihmeellisiä tekojasi minä tahdon |tutkistella. \nSinun peljättävien töittesi voimasta |puhutaan\, *\nsinun suurista teoistasi |minä kerron. \nJulistettakoon sinun suuren hyvyytesi |muistoa *\nja sinun vanhurskaudestasi |riemuittakoon. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/apostolien-paiva-vsk3/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2024/06/Kirkkovuosi_3-vuosikerta_Apostolien-paiva.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20240628
DTEND;VALUE=DATE:20240629
DTSTAMP:20260604T200927
CREATED:20200626T090927Z
LAST-MODIFIED:20240627T145847Z
UID:9328-1719532800-1719619199@www.luterilainen.net
SUMMARY:Pyhien muistopäivät: Irenaeus
DESCRIPTION:Irenaeus Lyonilainen (noin. 140–200 jKr.) oli lähtöisin Vähä-Aasiasta. Presbyteeriksi Irenaeus päätyi kauas kotiseudultaan nykyiseen Lyoniin\, jota silloin kutsuttiin Lugdunumiksi. Hän teki lähetystyötä barbaareiksi kutsuttujen keskuudessa ja opetteli myös heidän kielensä. Piispaksi hänet valittiin hänen edeltäjänsä Pothinuksen kuoltua marttyyrina Marcus Aureliuksen vainoissa. Irenaeus tunsi Smyrnan marttyyri piispa Polykarpoksen\, jonka hän kertoo elävästi muistavansa. Irenaeus oli siten varsin lähellä apostolista aikaa ja Jeesuksen opetuslapsia\, sillä Polykarpos itse oli ollut Johanneksen oppilas. \nIrenaeuksen nimi (kirjoitetaan joskus myös ”Eirenaios”) tulee kreikan sanasta rauha. Kirkkohistoriassa hänellä on nimensä mukainen maine rauhan rakentajana. Esimerkiksi pääsiäiskiistassa hän neuvoi Rooman piispaa Victoria olemaan erottamatta kirkon yhteydestä niitä\, jotka viettivät pääsiäistä toisella tavalla. Irenaeus kertoo\, kuinka Polykarpoksen vieraillessa Roomassa veljet olivat säilyttäneet rauhan ja ehtoollisyhteyden\, vaikka olivat havainneet tapansa viettää pääsiäistä erilaisiksi. \nSovinnollisuudestaan huolimatta Ireaneus ei epäröinyt tarttua sotaisasti kynäänsä\, kun hän havaitsi\, että apostolinen usko Kristukseen ja sielujen pelastus olivat vaarassa. Hänen tunnetuista teksteistään pisin on nimeltään ”Harhaoppeja vastaan”\, jossa hän hyökkää gnostilaisia harhoja vastaan. \nGnostilaisuus on nimitys isolle joukolle suuntauksia\, jotka eivät rajoittuneet yksin kristinuskon piiriin. Yhteistä gnostikoille oli dualistisen maailmankuvan lisäksi ihmisen henkisyyden ja tiedon asettaminen keskiöön. Maailma ja ihminen rakentuivat hengestä ja materiasta. Ihmisen jumalinen alkuperä oli nimenomaan hänen materiattomassa sielussaan. Gnostilaisille materian maailma ja siis myös ruumis edustivat pahaa\, josta sielun tuli päästä vapaaksi. Tämä käsitys luomisesta ja ihmisestä antoi joillekin gnostikoille luvan hekumaan\, kun taas toiset elivät askeettisesti. \nPelastuksen väline gnostilaisille oli heidän nimensä mukaisesti tieto (gnosis)\, jonka avulla sielu saattoi valaista. Heidän mielestään Jeesus oli ollut tämän tiedon opettaja\, mutta apostolit tai heidän seuraajansa olivat turmelleet Jeesuksen opetuksen.\nIrenaeus vetoaa apostolien kirjoituksiin ja heiltä perittyyn uskoon\, joka hänen mukaansa on tyystin erilainen kuin gnostikoiden uudet kuvitelmat. Teoksensa alkupuolella hän toteaa\, että pelkkä näiden mielikuvituksellisten rakennelmien esitteleminen riittäisi niiden kumoamiseen\, sillä niiden mielettömyys olisi siten kaikille selvää. \nIrenaeus julistaa Raamatun mukaisesti luomakunnan hyväksi. Vanhan testamentin Luoja ja Jeesuksen Isä eivät ole kaksi kilpailevaa jumaluutta. Irenaeuksen teologian johtava ajatus on Kristuksessa tapahtuva ihmiskunnan ja koko luomakunnan uudelleen kokoaminen Kristus-pään yhteyteen ja alaisuuteen. Tätä ennen muuta Paavalin kirjeissä esiintyvää ajatusta nimitetään rekapituliaatioksi (kr. anakefaleosis)\, joka kirjaimellisesti tarkoittaa uudelleenpäistämistä. Kristuksen piti koota kaikki itseensä ja tehdä heidät osalliseksi elämästä\, koska vanhan Aadam-pään kautta kaikki olivat kuolemasta osalliset. \nIrenaeus kirjoittaa: ”Ja niin hän kunniakkaasti saavutti lunastuksemme ja täytti isille annetut lupaukset tehden tyhjäksi tottelemattomuuden. Jumalan poika tuli Daavidin pojaksi ja Abrahamin pojaksi täydellistäen ja kooten nämä itseensä\, jotta hän antaisi itsessään meille elämän. Jumalan sana tuli lihaksi neitsyestä tuhoamaan kuoleman ja tekemään ihmisen eläväksi\, sillä me olimme synnin vankeina syntyneinä synnillisyyteen ja eläen kuoleman vallan alla.” \nGnostikkoja vastaan Irenaeus opettaa\, ettei tämä kokoaminen koske yksin sielua tai henkeä\, vaan myös ruumista. Siksi Herran ehtoollisessakin nautitaan Kristus ruumiillisesti\, että ruumis tulisi osaksi katoamattomuudesta ja saisi kerran nousta kuolleista. \nToinen hänen säilyneistä teksteistään on paljon lyhyempi ”Apostolisen julistuksen esitys”\, jossa Irenaeus esittelee kristinuskon perusteet. Selitettyään kuka on Jumala Irenaeus selostaa pelastushistorian paratiisista uuteen Aadamiin Kristukseen\, jonka profeetat olivat ennustaneet ja joka jälleen avaisi tien ihmisille katoamattomuuteen ja turmeltumattomuuteen – Jumalan yhteyteen. \nIrenaeus on tärkeä kirkkoisä ja arvostettu sekä idässä että lännessä. Teologisen panoksen lisäksi Irenaeuksessa yhdistyvät pyrkimys rauhaan ja tinkimätön liittolaisuus totuuden ja apostolisen uskon kanssa. Hän on rohkaiseva esimerkki siitä\, ettei näiden kahden välillä tarvitse vallita ristiriitaa. Sopua ei voi ostaa totuudella\, mutta kristitty on velvoitettu rakentamaan rauhaa\, ymmärtämään heikompaa veljeä ja tulkitsemaan kaiken lähimmäisen parhaaksi. \n  \nTäältä näet kaikki luterilainen.net -sivustolla julkaistut Pyhien muistopäivät.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/pyhien-muistopaivat-irenaeus/
CATEGORIES:Pyhien muistopäivät
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2024/06/Irenaeus.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20240627
DTEND;VALUE=DATE:20240628
DTSTAMP:20260604T200927
CREATED:20200407T082412Z
LAST-MODIFIED:20240626T171225Z
UID:8832-1719446400-1719532799@www.luterilainen.net
SUMMARY:Pyhien muistopäivät: Kyrillos Aleksandrialainen
DESCRIPTION:Kyrillos Aleksandrialainen on tullut kirkkohistoriassa tunnetuksi 5. vuosisadan kristologisten kiistojen pyörteistä. Monet hänen muotoiluistaan jäivät voimaan myös ratkaisevassa asemassa olleen 4. ekumeenisen kirkolliskokouksen (Khalkedon 451) jälkeen. Kyrilloksen ainainen viittaaminen edeltäviin kirkollisiin auktoriteetteihin\, kuten erityisesti Athanasios Suureen\, edeltäjäänsä Aleksandrian piispanistuimella\, on osoitus hänen halustaan pysyä kirkon uskossa\, jonka hän katsoi varmistavan jatkuvuuden apostolien kautta aina Kristukseen asti. \nMeidän päiviimme asti ei ole säilynyt juuri mitään tietoa Kyrilloksen varhaisista vaiheista ennen hänen valintaansa Aleksandrian piispaksi. Kyrillos todennäköisesti syntyi Aleksandriassa vuosien 370 ja 380 välillä ja johdatettiin kirkolliseen elämään jo hyvin nuorena. Hän oli läheistä sukua Aleksandrian tuolloiselle piispalle Theophilukselle. Hän todennäköisesti sai hyvän koulutuksen sekä filosofian että teologian aloilla. Vuonna 403 Kyrillos matkusti setänsä piispa Theophiluksen kanssa Konstantinopoliin\, jossa he osallistuivat kirkolliskokoukseen\, joka tuomitsi Konstantinopolin piispa Johannes Krysostomoksen harhaoppiseksi\, ilmeisesti lähinnä poliittisista syistä. Theophiluksen kuoltua vuonna 412\, Kyrillos valittiin Aleksandrian piispaksi\, jota virkaa hän sitten hoiti 32 vuotta. \nVuonna 417/18 Kyrillos palautti Aleksandrian ehtoollisyhteyden Konstantinopolin kanssa\, joka oli ollut poikki Krysostomoksen erottamisesta lähtien. Hyvät välit eivät kuitenkaan kestäneet kauan. Kymmenen vuotta myöhemmin Nestorios valittiin Konstantinopolin piispaksi. Kyrillos ei voinut hyväksyä Nestorioksen ajattelua\, joka kulminoitui kysymykseen neitsyt Mariasta. Oliko Maria ”Kristuksen äiti”\, niin kuin Nestorios halusi häntä kutsua\, vai ”Jumalan äiti”\, niin kuin Kyrillos asian näki? Taustalla tietysti oli erilainen teologia\, joka johtui Nestorioksen osalta omalaatuisesta tulkinnasta antiokialaisesta kristologiasta. Antiokialainen kristologia halusi turvata Kristuksen ihmisyyden ja Nestorios meni tässä korostuksessaan liian pitkälle. Tästä seurasi se\, että Nestorios ei voinut hyväksyä jumalallisen ja inhimillisen luonnon yhteyttä samassa persoonassa. Näin ollen hän ei enää voinut kutsua Mariaa Jumalan äidiksi. \nKyrilloksen reaktio oli vahva. Hän korosti Kristuksen persoonan jakamattomuutta\, Kristus oli samaan aikaan tosi Jumala ja tosi ihminen.  \nKyrillos kirjoitti useamman kirjeen Nestoriokselle\, joista toinen\, kirjoitettu helmikuussa vuonna 430\, hyväksyttiin neljännessä ekumeenisessa kirkolliskokouksessa oikeaksi opetukseksi. Tässä kirjeessä Kyrillos opettaa Kristuksen kahdesta luonnosta: \n\nSiispä me vahvistamme\, että luonnot\, jotka ovat yhdistyneet yhdessä todellisessa ykseydessä\, ovat erilaiset keskenään\, mutta molemmista on tullut yksi Kristus ja Poika; ei sen takia että luontojen erilaisuus olisi poistettu\, niiden ykseyden takia\, vaan koska jumalallinen ja inhimillinen ovat yhdistyneet kuvailemattomalla ja sanoinkuvailemattomalla tavalla\, ovat tulleet meille yhdeksi Herraksi ja Kristukseksi ja Pojaksi. \n\nTämä oli Kyrillokselle tärkeää: todellinen ihmisyys ja todellinen jumaluus olivat todella yhdistyneet yhdeksi persoonaksi Herraksi Jeesukseksi Kristukseksi. Kristuksen jumaluutta ei saanut vähentää yhtään\, niin kuin Nestorios näytti tekevän. Kyrillos sai nopeassa aikataulussa aikaan sen\, että liittolaistensa tuella Nestorioksen opetus tuomittiin harhaopiksi. Tämä vahvistettiin Kyrilloksen johdolla Kolmannessa ekumeenisessa kirkolliskokouksessa Efesossa vuonna 431.  \nKyrillos oli näiden rajujen kristologisten taistelujen jälkeenkin valmis sopimaan ja pystyi saavuttamaan sovinnon antiokialaisten kanssa. Kyrillokselle näyttää olleen tärkeää\, että säilytetään opin kirkkaus ja puhtaus\, mutta toisaalta hän myös haki sovintoa ja ykseyttä. Viimeiset vuotensa ennen kuolemaansa vuonna 444 Kyrillos käytti kristologisten näkemystensä selittämiseen ja puolustamiseen. \nKyrilloksen kirjallinen tuotanto oli mittavaa ja jo hänen elinaikanaan yleisesti hyväksyttyä\, minkä osoittaa monet läntiset ja itäiset käännökset. Kristologisten ja trinitaaristen kirjoitusten lisäksi\, Kyrillos kirjoitti tärkeät kommentaarit moniin Vanhan- ja Uuden testamentin kirjoihin\, kuten koko Pentateukkiin\, Jesajaan ja evankeliumeihin Luukkaan ja Johanneksen mukaan. Maininnan arvoista on myös hänen apologinen kirjoituksensa Julianusta vastaan\, jonka hän kirjoitti keisari Julianuksen kristinuskon vastaisen kirjoituksen Galilealaisia vastaan johdosta. \nKs. myös Kristus
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/pyhien-muistopaivat-kyrillos-aleksandrialainen/
CATEGORIES:Pyhien muistopäivät
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2020/04/1593254359661_Kyrillos_Aleksandrialainen.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20240623
DTEND;VALUE=DATE:20240624
DTSTAMP:20260604T200927
CREATED:20161202T121909Z
LAST-MODIFIED:20240619T094920Z
UID:4144-1719100800-1719187199@www.luterilainen.net
SUMMARY:5. sunnuntai helluntaista
DESCRIPTION:Evankeliumitekstissä Jeesuksen luokse saapuu ihmisiä kertoen hirmuisen viestin. Pilatus oli surmannut Galileassa asuneita juutalaisia. Ilmeisesti hirmuteko oli tapahtunut temppelialueella\, sillä kertojien mukaan\, surmattujen veri oli sekoittunut uhrieläinten vereen. Tapahtuman yksityiskohdat jäävät evankeliumitekstissä hämärän peittoon. Myöskään Raamatun ulkopuoliset historian tekstit eivät mainitse mitään tapahtuneesta. Lopulta yksityiskohdilla ei ole merkitystä\, mielikuvat ratkaisevat! Se mielikuva\, joka juutalaisten keskuudessa puheiden kautta levisi oli ehkä seuraavanlainen: Jumalaton roomalainen hallitsija oli surmannut hurskaita juutalaisia ja pyhien uhrien veri oli saastunut kosketuksessa kuolevan vereen. Miten Jumala voi sallia tällaista tapahtuvan! \nJuutalaisessa ajattelussa ihmisten elämän tragedioita selitettiin usein salaisilla synneillä. Tällainen ajattelutapa piirtyy hyvin esiin esimerkiksi Jobin kirjasta. (Job. 1:5\, Job.8:4) Myös meidän ajassamme vastaavia kysymyksiä kuulee usein: ”mitä niin pahaa olen tehnyt\, että olen ansainnut elämässäni kaiken tämän kärsimyksen?” Jeesus tekee kuulijoilleen selväksi\, etteivät surmatut galilealaiset olleet Jumalan edessä yhtään syntisempiä\, kuin toiset galilealaiset. Vielä Jeesus viittaa toiseen yleisesti tiedossa olleeseen tragediaan eli Siiloan tornin kaatumiseen. Tuon tornin kaatuessa oli kahdeksantoista ihmistä saanut surmansa. Myös heistä Jeesus haluaa sanoa kuulijoilleen\, etteivät he olleet yhtään syntisempiä kuin kaikki toiset ihmiset. \nSen sijaan Jeesuksen viesti kuulijoilleen on rajua. Kaikki ihmiset elävät luonnostaan Jumalan vihan ja tuomion alla! Jeesuksen kuulijoiden tila Jumalan edessä ei olisi yhtään parempi\, vaikka torni ei ollutkaan kaatunut heidän päällensä. Ilman armoa ja anteeksiantamusta he olisivat joka tapauksessa matkalla iankaikkiseen kadotukseen! Jeesuksen näköala synnin ongelmaan on suoraviivainen ja tyly. Koko ihmiskunta Aadamista asti on elänyt Jumalan tuomion ja vihan alla tehden matkaan kadotukseen. Vain Jumalan armoteko Jeesuksessa Kristuksessa tuo toivon ja uuden elämän synteihinsä kuolleelle. \nRakas ystävä\, myös sinun ainut toivosi on Jeesuksessa. Kristuksen veressä meillä on lunastus ja syntienanteeksianto. Ehtoollisen lahjassa Herramme antaa pyhän ruumiinsa ja verensä sinulle uskossa omistettavaksi. Silloin hänen elämänsä virtaa sinun kuolevaiseen ruumiiseesi. Hänen pyhä uhriverensä koskettaa sinun saastaista elämääsi puhdistaen ja pyhittäen sen Jumalan edessä. \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 13:6 Psalmi: Ps. 13:2–6 Hallelujasäe: Room. 14:11\n1. lukukappale:  Job 35:1–8 2. lukukappale:  Room. 14:13–19 Evankeliumi:  Luuk. 13:1–5 \n\n1. lukukappale \nJob 35:1–8\nElihu lausui ja sanoi: “Pidätkö sitä oikeutena\, sanotko sitä vanhurskaudeksi Jumalan edessä\, että kysyt\, mitä se sinua hyödyttää: ‘Hyödynkö siitä sen enempää\, kuin jos syntiä teen?’ Siihen minä vastaan sinulle sekä ystävillesi\, jotka luonasi ovat. Luo silmäsi taivaalle ja näe\, katsele pilviä\, jotka ovat korkealla pääsi päällä. Jos sinä syntiä teet\, mitä sillä hänelle teet; ja vaikka sinulla paljonkin rikoksia olisi\, mitä sillä hänelle mahdat? Jos olet vanhurskas\, mitä sillä hänelle annat\, tahi ottaako hän mitään sinun kädestäsi? Ihmistä\, kaltaistasi\, koskee jumalattomuutesi ja ihmislasta sinun vanhurskautesi. \n  \n2. lukukappale \nRoom. 14:13–19\nÄlkäämme siis enää toisiamme tuomitko\, vaan päättäkää pikemmin olla panematta veljenne eteen loukkauskiveä tai langetusta. Minä tiedän ja olen varma Herrassa Jeesuksessa\, ettei mikään ole epäpyhää itsessään; vaan ainoastaan sille\, joka pitää jotakin epäpyhänä\, sille se on epäpyhää. Mutta jos veljesi tulee murheelliseksi ruokasi tähden\, niin sinä et enää vaella rakkauden mukaan. Älä saata ruuallasi turmioon sitä\, jonka edestä Kristus on kuollut. Älkää siis antako sen hyvän\, mikä teillä on\, joutua herjattavaksi; sillä ei Jumalan valtakunta ole syömistä ja juomista\, vaan vanhurskautta ja rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä. Joka tässä kohden palvelee Kristusta\, se on Jumalalle otollinen ja ihmisille kelvollinen. Niin tavoitelkaamme siis sitä\, mikä edistää rauhaa ja keskinäistä rakentumistamme. \n  \nEvankeliumi\nLuuk. 13:1–5\nSamaan aikaan oli saapuvilla muutamia\, jotka kertoivat hänelle niistä galilealaisista\, joiden veren Pilatus oli sekoittanut heidän uhriensa vereen. Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille: “Luuletteko\, että nämä galilealaiset olivat syntisemmät kuin kaikki muut galilealaiset\, koska he saivat kärsiä tämän? Eivät olleet\, sanon minä teille\, mutta ellette tee parannusta\, niin samoin te kaikki hukutte. Taikka ne kahdeksantoista\, jotka saivat surmansa\, kun torni Siloassa kaatui heidän päällensä\, luuletteko\, että he olivat syyllisemmät kuin kaikki muut ihmiset\, jotka Jerusalemissa asuvat? Eivät olleet\, sanon minä teille\, mutta ellette tee parannusta\, niin samoin te kaikki hukutte.” \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala! Anna maallisen elämämme olla rauhallista\, ja anna seurakuntasi iloita hiljaisessa jumalanpelossa. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Herra Jumala\, taivaallinen Isä\, joka olet laupias ja olet Kristuksen kautta luvannut\, ettet tahdo tuomita meitä tai syöstä meitä kadotukseen vaan antaa armollisesti anteeksi kaikki syntimme ja suoda meille runsain määrin\, mitä tarvitsemme! Me rukoilemme sinua: vahvista Pyhällä Hengelläsi sydämemme laittamaan täysi toivomme laupeuteesi. Auta meitä osoittamaan lähimmäisillemme laupeutta\, ettemme tuomitsisi ketään\, vaan antaisimme sydämestämme kaikille anteeksi. Suo meidän näin elää kristillisesti sinun pelossasi ja kuolla autuaasti. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 13:6\nMutta minä turvaan |sinun armoosi; *\nriemuitkoon minun sydämeni sinun |avustasi. \nPsalmi:\nPs. 13:2–6\nKuinka kauan\, Herra\, minut |yhä unhotat\, *\nkuinka kauan kätket mi|nulta kasvosi? \nKuinka kauan minun täytyy kantaa huolia sielussani\, päivät päästään murhetta |sydämessäni? *\nKuinka kauan saa vihollinen ylvästellä mi|nua vastaan? \nKatsahda tänne\, vastaa minulle\, Herra\, minun |Jumalani. *\nValaise silmäni\, etten nuk|kuisi kuolemaan\, \nettei minun viholliseni sanoisi: ”Minä |voitin hänet”\, *\netteivät ahdistajani riemuitsisi\, kun |minä horjun. \nMutta minä turvaan |sinun armoosi; *\nriemuitkoon minun sydämeni sinun |avustasi. \nMinä |veisaan Herralle\, *\nsillä hän on tehnyt mi|nulle hyvin. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/5-sunnuntai-helluntaista-vsk3/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2024/06/Kirkkovuosi_3-vuosikerta_5_su_Helluntaista.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20240622
DTEND;VALUE=DATE:20240623
DTSTAMP:20260604T200927
CREATED:20161202T121909Z
LAST-MODIFIED:20240619T094524Z
UID:4143-1719014400-1719100799@www.luterilainen.net
SUMMARY:Juhannuspäivä\, Johannes Kastajan päivä
DESCRIPTION:Juhannuspäivä on omistettu Johannes Kastajalle. Jokaisessa vuosikerrassamme evankeliumiteksti on sama. Kyseessä on jakso\, jossa kerrotaan Johannes Kastajan syntymästä\, ympärileikkauksesta ja nimen antamisesta. Päivän vaihtoehtoisissa saarnateksteissä on puolestaan kyse Johannes Kastajan kuolemasta (Mark. 6:14–29) ja Sakariaan kiitosvirrestä (Luuk. 1:67–79). \nJohannes Kastajan isä Sakarias oli pappi. Hänen erään palvelusvuoronsa aikana Herra enkeli ilmestyi hänelle Jerusalemin temppelissä ja toi viestin Jumalalta: Elisabeth\, vanhan Sakariaan iäkäs vaimo tulee raskaaksi ja synnyttää pojan. Sakariaan on sitten annettava hänelle nimi Johannes. Sakariaan on mahdotonta uskoa tätä ja enkeli tekee hänet mykäksi ”siihen päivään saakka\, jona tämä tapahtuu\, sentähden ettet uskonut minun sanojani\, jotka käyvät aikanansa toteen” (Luuk. 1:5–25). \nKun Johannes syntyi\, hänet oli juutalaisen uskonnon mukaan tietenkin ympärileikattava. Samassa yhteydessä annettiin poikalapselle nimi. Usein annettiin isän nimi\, mutta ei nyt. Kun Johannes saa nimensä\, pääsee isä-Sakariaksen kieli siteistään ja hän virittää kiitoksen Jumalalle (Luuk. 1:67–79). Nimi Johannes merkitsee ”Herra armahtaa”\, tai ”Herra on armollinen”. Meidän ”juhannus” -sanamme onkin oikeasti ”Johannes” eli ”Herra armahtaa”. Nimen suomalaisia muotoja ovat Juhani\, Jussi\, Hannu jne. Kaikki nämä nimet ja koko pyhäpäivä kertovat armahtavasta Jumalasta. Taitaa olla niin\, että Jumalalla onkin juhannuksena ja monena muunakin pyhäpäivänä paljon armahtamista Suomessa. Mutta kuka haluaa tulla Hänen luokseen saamaan armoa? \nJohannes Kastaja oli Herra Jeesuksen edelläkulkija. Hän valmisti Israelia Messiaansa tuloon. Monet halusivat katua syntejään ja menivät Johanneksen kastettaviksi. Mutta suurin osa kansasta ei. Lopulta Johanneksen pää pistettiin vankilassa poikki. Vankilassa hän taas oli ollut siksi\, että oli nuhdellut alueellista kuningasta\, Herodesta tämän aviorikoksesta. Miten tänä päivänä kuulemme Jumalan sanansaattajien viestin\, kun meille saarnataan synti synniksi ja kehotetaan katumukseen? Saavatko johannekset kuuluttaa meille Jumalan tuomiota ja armoa? \n \n\nKynttilöitä:  4 Liturginen väri:  valkoinen.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Jes. 49:1 3 Psalmi: Ps. 92:2–6 Hallelujasäe: Luuk. 1:76\n1. lukukappale:  Jes. 45:8–12 2. lukukappale:  Ap. t. 19:1–6 Evankeliumi:  Luuk. 1:57–66 Vaihtoehtoisia saarnatekstejä Mark. 6:14–29 Luuk. 1:67–79 \n\n1. lukukappale \nJes. 45:8–12\nTiukkukaa\, te taivaat\, ylhäältä\, vuotakoot pilvet vanhurskautta. Avautukoon maa ja antakoon hedelmänänsä pelastuksen\, versokoon se myös vanhurskautta. Minä\, Herra\, olen sen luonut.\nVoi sitä\, joka riitelee tekijänsä kanssa\, saviastia saviastiain joukossa – maasta tehtyjä kaikki! Sanooko savi valajallensa: “Mitä sinä kelpaat tekemään? Sinun työsi on kädettömän työtä!” Voi sitä\, joka sanoo isälleen: “Mitä sinä kelpaat siittämään?” ja äidilleen: “Mitä sinä kelpaat synnyttämään?”\nNäin sanoo Herra\, Israelin Pyhä\, joka on hänet tehnyt: Kysykää tulevaisia minulta ja jättäkää minun haltuuni minun lapseni\, minun kätteni teot. Minä olen tehnyt maan ja luonut ihmisen maan päälle; minun käteni ovat levittäneet taivaan\, minä olen kutsunut koolle kaikki sen joukot. \n  \n2. lukukappale\nAp. t. 19:1–6\nKun Apollos oli Korintossa\, tuli Paavali\, kuljettuaan läpi ylämaakuntien\, Efesoon ja tapasi siellä muutamia opetuslapsia. Ja hän sanoi heille: “Saitteko Pyhän Hengen silloin\, kun te tulitte uskoon?” Niin he sanoivat hänelle: “Emme ole edes kuulleet\, että Pyhää Henkeä on olemassakaan”. Ja hän sanoi: “Millä kasteella te sitten olette kastetut?” He vastasivat: “Johanneksen kasteella”. Niin Paavali sanoi: “Johannes kastoi parannuksen kasteella\, kehoittaen kansaa uskomaan häneen\, joka oli tuleva hänen jälkeensä\, se on\, Jeesukseen”. Sen kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen. Ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen\, tuli heidän päällensä Pyhä Henki\, ja he puhuivat kielillä ja ennustivat. \n  \nEvankeliumi\nLuuk. 1:57–66\nMutta Elisabetin synnyttämisen aika tuli; ja hän synnytti pojan. Ja kun hänen naapurinsa ja sukulaisensa kuulivat\, että Herra oli tehnyt hänelle suuren laupeuden\, iloitsivat he hänen kanssansa. Ja kahdeksantena päivänä he tulivat ympärileikkaamaan lasta ja tahtoivat antaa hänelle hänen isänsä mukaan nimen Sakarias. Mutta hänen äitinsä vastasi ja sanoi: “Ei suinkaan\, vaan hänen nimensä on oleva Johannes”. Niin he sanoivat hänelle: “Eihän sinun suvussasi ole ketään\, jolla on se nimi”. Ja he kysyivät viittomalla lapsen isältä\, minkä nimen hän tahtoi hänelle annettavaksi. Niin hän pyysi taulun ja kirjoitti siihen nämä sanat: “Johannes on hänen nimensä”. Ja kaikki ihmettelivät. Ja kohta hänen suunsa aukeni\, ja hänen kielensä vapautui\, ja hän puhui kiittäen Jumalaa.\nJa tuli pelko kaikille heidän ympärillään asuvaisille\, ja koko Juudean vuorimaassa puhuttiin kaikista näistä tapahtumista; ja kaikki\, jotka niistä kuulivat\, panivat ne mieleensä ja sanoivat: “Mikähän tästä lapsesta tulee?” Sillä Herran käsi oli hänen kanssansa. \nVaihtoehtoisia saarnatekstejä\nMark. 6:14–29\nJa kuningas Herodes sai kuulla hänestä\, sillä hänen nimensä oli tullut tunnetuksi\, ja ihmiset sanoivat: “Johannes Kastaja on noussut kuolleista\, ja sentähden nämä voimat hänessä vaikuttavat”. Mutta toiset sanoivat: “Se on Elias”; toiset taas sanoivat: “Se on profeetta\, niinkuin joku muukin profeetoista”. Mutta kun Herodes sen kuuli\, sanoi hän: “Johannes\, jonka minä mestautin\, on noussut kuolleista”.\nSillä hän\, Herodes\, oli lähettänyt ottamaan kiinni Johanneksen\, sitonut ja pannut hänet vankeuteen veljensä Filippuksen vaimon\, Herodiaan\, tähden. Sillä Herodes oli nainut hänet\, ja Johannes oli sanonut Herodekselle: “Sinun ei ole lupa pitää veljesi vaimoa”. Ja Herodias piti vihaa häntä vastaan ja tahtoi tappaa hänet\, mutta ei voinut. Sillä Herodes pelkäsi Johannesta\, koska tiesi hänet vanhurskaaksi ja pyhäksi mieheksi\, ja suojeli häntä. Ja kun hän kuunteli häntä\, tuli hän epäröivälle mielelle monesta asiasta; ja hän kuunteli häntä mielellään.\nNiin tuli sopiva päivä\, kun Herodes syntymäpäivänään piti pitoja ylimyksilleen ja sotapäälliköille ja Galilean ensimmäisille miehille. Ja Herodiaan tytär tuli sisälle ja tanssi\, ja se miellytti Herodesta ja hänen pöytävieraitaan. Niin kuningas sanoi tytölle: “Ano minulta\, mitä ikinä tahdot\, niin minä annan sinulle”. Ja hän vannoi tytölle: “Mitä ikinä minulta anot\, sen minä annan sinulle\, vaikka puolet valtakuntaani”. Niin hän meni ulos ja sanoi äidilleen: “Mitä minä anon?” Tämä sanoi: “Johannes Kastajan päätä”. Ja hän meni kohta kiiruusti sisälle kuninkaan luo\, pyysi ja sanoi: “Minä tahdon\, että nyt heti annat minulle lautasella Johannes Kastajan pään”.\nSilloin kuningas tuli hyvin murheelliseksi\, mutta valansa ja pöytävierasten tähden hän ei tahtonut hyljätä hänen pyyntöään. Ja kohta kuningas lähetti henkivartijan ja käski tuoda Johanneksen pään. Niin vartija meni ja löi häneltä pään poikki vankilassa ja toi hänen päänsä lautasella ja antoi sen tytölle\, ja tyttö antoi sen äidillensä.\nKun hänen opetuslapsensa sen kuulivat\, tulivat he ja ottivat hänen ruumiinsa ja panivat sen hautaan. \nTAI:\nLuuk. 1:67–79\nJa Sakarias\, hänen isänsä\, täytettiin Pyhällä Hengellä\, ja hän ennusti sanoen:\n“Kiitetty olkoon Herra\, Israelin Jumala\, sillä hän on katsonut kansansa puoleen ja valmistanut sille lunastuksen ja kohottanut meille pelastuksen sarven palvelijansa Daavidin huoneesta – niinkuin hän on puhunut hamasta ikiajoista pyhäin profeettainsa suun kautta – pelastukseksi vihollisistamme ja kaikkien niiden kädestä\, jotka meitä vihaavat\, tehdäkseen laupeuden meidän isillemme ja muistaakseen pyhän liittonsa\, sen valan\, jonka hän vannoi Aabrahamille\, meidän isällemme; suodakseen meidän\, vapahdettuina vihollistemme kädestä\, pelkäämättä palvella häntä pyhyydessä ja vanhurskaudessa hänen edessään kaikkina elinpäivinämme. Ja sinä\, lapsukainen\, olet kutsuttava Korkeimman profeetaksi\, sillä sinä olet käyvä Herran edellä valmistaaksesi hänen teitään\, antaaksesi hänen kansalleen pelastuksen tuntemisen heidän syntiensä anteeksisaamisessa\, meidän Jumalamme sydämellisen laupeuden tähden\, jonka kautta meidän puoleemme katsoo aamun koitto korkeudesta\, loistaen meille\, jotka istumme pimeydessä ja kuoleman varjossa\, ja ohjaten meidän jalkamme rauhan tielle.” \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala\, joka lähetit valitsemasi palvelijan\, Johannes Kastajan\, valmistamaan saarnalla ja kasteella tietä Pojallesi! Anna armosi\, että me Johanneksen opetuksen mukaisesti tekisimme parannuksen syntisestä elämästämme ja turvautuisimme uskossa Johanneksen osoittamaan Jumalan Karitsaan\, meidän Herraamme Jeesukseen Kristukseen. Näin rukoilemme rakkaan Poikasi\, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta. \n2. Herra Jumala\, taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua siitä suuresta armostasi\, ettet ole ainoastaan antanut meille pyhää lakiasi vaan olet lähettänyt meille myös pyhän Johanneksen. Hän on osoittanut meille Kristusta ja ilmoittanut meille Kristuksen kautta tulevasta syntien anteeksiantamuksesta\, pyhyydestä ja vanhurskaudesta. Me rukoilemme sinua: valaise sydämemme Pyhällä Hengelläsi\, niin että ottaisimme elävällä uskolla vastaan Johanneksen julistuksen ja palvelisimme sinua pelotta pyhinä ja vanhurskaina kaikkina elämämme päivinä. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n3. Ylistetty ole sinä\, Herra Jumala\, taivaallinen Isä\, joka olet katsonut kansasi puoleen ja valmistanut sille lunastuksen\, jotta me saisimme pelotta palvella sinua vihollisistamme vapaina\, pyhinä ja vanhurskaina kaikkina elämämme päivinä! Me rukoilemme sinua: vapauta meidät synnin kahleista armosi voimalla. Anna meidän vaeltaa valossa ja tuottaa Hengen hedelmää. Tukahduta meissä lihan himo\, silmien himo ja mahtaileva elämä ja kuoleta Hengelläsi lihan teot\, niin että eläisimme sinussa\, joka elät ja hallitset Poikasi ja Henkesi kanssa yhdessä jumaluudessa nyt ja iankaikkisesti. (vaihtoehtoinen saarnateksti Luuk. 1:67–79) \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nJes. 49:1\, 3\nHerra on minut kutsunut hamasta äidinkohdusta saakka\, hamasta äitini helmasta minun nimeni |maininnut. *\nJa hän sanoi minulle: “Sinä olet minun palvelijani\, sinä Israel\, jossa minä osoitan |kirkkauteni”. \nPsalmi:\nPs. 92:2–6\nHyvä on Herraa |kiittää *\nja veisata kiitosta sinun nimellesi\, |sinä Korkein\, \naamulla julistaa sinun armoasi ja yön tullen sinun totuut|tasi *\nkymmenkielisillä soittimilla ja harpuilla\, |kannelta soittaen. \nSillä sinä ilahutat minua\, Herra\, |töilläsi; *\nminä riemuitsen sinun |kättesi teoista. \nKuinka suuret ovat sinun tekosi\, |Herra! *\nSinun ajatuksesi ovat |ylen syvät. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/juhannuspaiva-johannes-kastajan-paiva-vsk3/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2024/06/Kirkkovuosi_3-vuosikerta_Juhannus.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20240616
DTEND;VALUE=DATE:20240617
DTSTAMP:20260604T200927
CREATED:20161202T121908Z
LAST-MODIFIED:20240613T115605Z
UID:4142-1718496000-1718582399@www.luterilainen.net
SUMMARY:4. sunnuntai helluntaista
DESCRIPTION:Pyhän Raamatuntekstit puhuvat siitä\, kuinka jokainen ihminen on perisynnin alle syntyneenä kuin eksynyt lammas tai tuhlaajapoika\, jonka Taivaallinen Isä odottaa rakkaan lapsensa paluuta. Vanhan testamentin lukukappaleessa Herra julistaa profeettansa suulla Israelille: Palaja Israel\, Herran\, sinun Jumalasi tykö\, sillä sinä olet kompastunut rikoksiisi. \nEvankeliumissa meille kuvataan opetuslapsi Matteuksen kutsuminen sekä Jeesuksen ateriointi syntisinä pidettyjen ihmisten kanssa. Jeesus kertoo\, että ”en minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita\, vaan syntisiä” (Matt.9:13). Se\, joka luulee olevansa omassa voimassaan terve ja vanhurskas\, ei näe mitään käyttöä Kristuksen julistamalle evankeliumille. Tulee muistaa\, että jokainen ihminen Aadamin synnin perillisenä on syntinen ja sairas. Yhteiskunnallisesti syrjittyjen ja halveksittujen oli tämä kenties helpompaa ymmärtää. Sen sijaan monet fariseuksista ja kirjanoppineista ajattelivat olevansa tarpeeksi hyviä lähestyäkseen Jumalaa. \nPäivän evankeliumi muistuttaa meitä tärkeästä asiasta. Olimmepa yhteiskunnallisesti kuinka huonossa asemassa tahansa\, kun turvaamme Kristukseen hengellisessä sairaudessamme\, on meillä hänessä ikuisen elämän rikkaus. Vastaavasti\, olimmepa kuinka hyväosaisia\, kunnioitettuja tai rikkaita tahansa\, jos me ajattelemme olevamme liian hyviä\, terveitä tai vanhurskaita syntisten seuraan\, emmekä ole valmiita turvautumaan Kristukseen\, olemme hukassa. Itsestämme me emme voi löytää voimaa synnin voittamiseen tai parannuksen tekoon\, vaan vain Jumalasta: ”Ja Jumala on eläviksi tehnyt teidät\, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne.” (Ef. 2:1) \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 25:16 Psalmi: Ps. 32:1–2 5–8 Hallelujasäe: Ps. 119:176 94\n1. lukukappale:  Hoos. 14:2–9 2. lukukappale:  Ef. 2:1–10 Evankeliumi:  Matt. 9:9–13 \n\n1. lukukappale\nHoos. 14:2–9 \nPalaja Israel\, Herran\, sinun Jumalasi tykö\, sillä sinä olet kompastunut rikoksiisi. Ottakaa mukaanne sanoja ja palatkaa Herran tykö ja sanokaa hänelle: “Anna anteeksi kaikki rikokset\, ota armoihisi\, niin me tuomme sinulle uhrimulleiksi huultemme uhrit. Assur ei ole meitä auttava\, hevosilla emme tahdo ratsastaa\, emmekä enää sano kättemme teoille: ‘Meidän jumalamme’; sillä sinussa saa orpo armon.” Minä parannan teidän luopumuksenne\, omasta halustani minä teitä rakastan; sillä minun vihani on kääntynyt hänestä pois. Minä olen oleva Israelille kuin kaste\, se on kukoistava kuin lilja ja juurtuva syvälle kuin Libanon. Sen vesat leviävät\, sen kauneus on oleva kuin öljypuun ja sen tuoksu kuin Libanonin. Sen varjossa asuvaiset kasvattavat jälleen viljaa ja kukoistavat kuin viiniköynnös. Sen maine on oleva kuin Libanonin viinin. Efraim! Mitä on minulla enää tekemistä epäjumalien kanssa? Minä kuulen häntä\, minä katson hänen puoleensa\, minä\, joka olen kuin viheriöitsevä kypressi: minusta on sinun hedelmäsi. Kuka on viisas ja ymmärtää nämä? Kuka taitava ja käsittää nämä? Sillä Herran tiet ovat suorat: vanhurskaat niillä vaeltavat\, mutta luopiot niillä kompastuvat. \n  \n2. lukukappale\nEf. 2:1–10\nJa Jumala on eläviksi tehnyt teidät\, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne\, joissa te ennen vaelsitte tämän maailman menon mukaan\, ilmavallan hallitsijan\, sen hengen hallitsijan\, mukaan\, joka nyt tekee työtään tottelemattomuuden lapsissa\, joiden joukossa mekin kaikki ennen vaelsimme lihamme himoissa\, noudattaen lihan ja ajatusten mielitekoja\, ja olimme luonnostamme vihan lapsia niinkuin muutkin; mutta Jumala\, joka on laupeudesta rikas\, suuren rakkautensa tähden\, jolla hän on meitä rakastanut\, on tehnyt meidät\, jotka olimme kuolleet rikoksiimme\, eläviksi Kristuksen kanssa – armosta te olette pelastetut – ja yhdessä hänen kanssaan herättänyt ja yhdessä hänen kanssaan asettanut meidät taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa\, osoittaakseen tulevina maailmanaikoina armonsa ylenpalttista runsautta\, hyvyydessään meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa. Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta\, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja – ette tekojen kautta\, ettei kukaan kerskaisi. Sillä me olemme hänen tekonsa\, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten\, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut\, että me niissä vaeltaisimme. \n  \nEvankeliumi\nMatt. 9:9–13\nJa sieltä kulkiessaan ohi Jeesus näki miehen\, jonka nimi oli Matteus\, istumassa tulliasemalla ja sanoi hänelle: “Seuraa minua”. Niin tämä nousi ja seurasi häntä. Ja kun hän aterioi hänen kodissaan\, niin katso\, tuli monta publikaania ja syntistä\, ja he aterioivat Jeesuksen ja hänen opetuslastensa kanssa. Ja kun fariseukset sen näkivät\, sanoivat he hänen opetuslapsilleen: “Miksi teidän opettajanne syö publikaanien ja syntisten kanssa?” Mutta kun Jeesus sen kuuli\, sanoi hän: “Eivät terveet tarvitse parantajaa\, vaan sairaat. Mutta menkää ja oppikaa\, mitä tämä on: ‘Laupeutta minä tahdon enkä uhria’. Sillä en minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita\, vaan syntisiä.” \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala\, joka varjelet kaikkia\, jotka panevat toivonsa sinuun! Ilman sinua ei ole mitään otollista eikä pyhää. Anna meidän nauttia armosi sanomattomista rikkauksista. Ole hallitsijamme ja johdattajamme\, ettemme ajallisten lahjojen takia jäisi ilman iankaikkisia. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Pyhä Jumala\, rakas taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua siitä\, että olet lähettänyt Poikasi maailmaan parantamaan sairaita ja kutsumaan syntisiä parannukseen. Me rukoilemme sinua: johda meitä Hengelläsi Poikasi Jeesuksen Kristuksen luo ja pidä meidät hänen seuraajinaan. Opeta meitä näkemään\, ettemme voi elää onnellisesti emmekä kuolla autuaasti\, ellemme ole hänen yhteydessään. Auta meitä vaeltamaan uskossa läpi tämän synnin saastuttaman maailman taivaalliseen Jerusalemiin\, jossa saamme ylistäen palvella sinua iankaikkisesti. Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n3. Herra Jumala\, taivaallinen Isä! Me olemme olleet eksyksissä niin kuin lampaat ja antaneet perkeleen ja syntisen lihamme vietellä itsemme pois oikealta tieltä. Mutta me rukoilemme sinua: ole meille armollinen ja anna anteeksi kaikki syntimme Poikasi Jeesuksen Kristuksen tähden. Herätä sydämemme Pyhällä Hengelläsi\, niin että pysyisimme lujasti sanassasi ja todella katuisimme ja uskoisimme. Suo meidän olla lampaita laumassa\, joka on sinun kristillinen kirkkosi\, ja viimein päästä iankaikkiseen autuuteen. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. (1. vsk.) \n  \nPäivän psalmi\nAntifoni:\nPs. 25:16\nKäänny minun puoleeni\,|armahda minua\, *\nsillä minä olen yksinäi|nen ja kurja. \nPsalmi:\nPs. 32:1–2 5–8\nAutuas se\, jonka rikokset ovat |anteeksi annetut\, *\njonka syn|ti on peitetty! \nAutuas se ihminen\, jolle Herra ei lue hänen pahoja |tekojansa *\nja jonka hengessä ei |ole vilppiä! \nKun minä siitä vaikenin\, riutuivat |minun luuni *\njokapäiväisestä vali|tuksestani. \nSillä yötä päivää oli sinun kätesi raskaana |minun päälläni; *\nminun nesteeni kuivui niinkuin |kesän helteessä. \nMinä tunnustin sinulle syntini enkä peittänyt pahoja |tekojani; *\nminä sanoin: ”Minä tunnustan Herralle rikokseni”\, ja sinä annoit anteeksi minun |syntivelkani. \nSentähden rukoilkoot sinua kaikki hurskaat aikana\, jona sinut |löytää voidaan. *\nVaikka suuret vedet tulvisivat\, eivät ne |heihin ulotu. \nSinä olet minun suojani\, sinä varjelet |minut hädästä\, *\nsinä ympäröitset minut pelas|tuksen riemulla. \n”Minä opetan sinua ja osoitan sinulle tien\, jota sinun |tulee vaeltaa; *\nminä neuvon sinua\, minun silmäni sinua |vartioitsee”. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/4-sunnuntai-helluntaista-vsk3/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2024/06/Kirkkovuosi_3-vuosikerta_4_su_Helluntaista.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20240610
DTEND;VALUE=DATE:20240611
DTSTAMP:20260604T200927
CREATED:20200407T081848Z
LAST-MODIFIED:20240605T200426Z
UID:8830-1717977600-1718063999@www.luterilainen.net
SUMMARY:Pyhien muistopäivät: Gregorios Nazianzilainen
DESCRIPTION:Gregorios Nazianzilainen oli neljännellä vuosisadalla elänyt merkittävä teologi\, saarnaaja\, kristinuskon puolustaja ja paimen. Hän muodostaa yhdessä Basileios Suuren ja Gregorios Nyssalaisen kanssa kolme tunnettua Kappadokian kirkkoisää\, joita kutsutaan kappadokian isiksi. Nazianzilainen syntyi vuonna 330 pieneen Ariansin kaupunkiin\, Kappadokian maakuntaan\, nykyisen Turkin alueella. Ylhäisen perheen lapsena hänellä oli mahdollisuus aikansa parhaaseen koulutukseen ensin Kappadokian Kesareassa ja sitten mm. Aleksandriassa Eqyptissä ja Ateenassa. Ateenassa hänelle muodostui elinikäinen ystävyys Basileios Suuren kanssa\, johon hän oli tutustunut jo Kesareassa. Nazianzilainen tunsi suurta vetoa luostarielämän eristäytyneisyyttä kohtaan\, jolloin hänellä olisi ollut parempi mahdollisuus filosofiseen ja hengelliseen meditaatioon\, joka kiehtoi häntä. Nazianzilainen otti kuitenkin\, vaikkakin vastentahtoisesti\, vastaan pappisvihkimyksen. Hän katsoi\, että paimenen velvollisuudet ja mahdollinen piispuus jatkossa rajoittaisivat hänen mahdollisuuksiaan meditaatioon. Myöhemmin hän kuitenkin kirjoitti virastaan: \n\nSananpalvelijana minä sitoudun Sanan virkaan; Jos minulle suodaan\, en halua koskaan laiminlyödä tätä hyvää. Minä arvostan tätä kutsumusta ja olen kiitollinen siitä; Minä saan siitä enemmän iloa kuin kaikista muista asioista yhteensä. (Orationes 6\, 5) \n\nNazianzilainen asetti lahjansa kirjoittajana ja saarnaajana Jumalan ja kirkon palvelukseen. Hän kirjoitti valtavan määrän tutkielmia\, saarnoja\, ylistyspuheita\, runoja ja kirjeitä. Hän oli luonteeltaan lempeä ja etsi koko elämänsä aina sopua ja yritti tuoda rauhan aikansa kirkkoon\, jota riidat ja harhaopit repivät.  \nEnnen toista ekumeenista kirkolliskokousta (Konstantinopolissa vuonna 381) tilanne Rooman valtakunnassa oli sellainen\, että ensimmäisen ekumeenisen kirkolliskokouksen (Nikea 325) päätökset eivät olleet yleisesti suosiossa. Enemmistö kannatti areiolaisuutta\, joka oli keisarin suosiollisella avustuksella vallassa. Basileios Suuren kuoltua vuonna 379 kutsuttiin Nazianzilainen Konstantinopoliin pienen nikeanuskoisen Anastasiksen kirkon paimeneksi\, taistelemaan Nikean uskon puolesta. Nazianzilainen onnistui työntämään vastustuksesta huolimatta areiolaisuuden syrjään Konstantinopolissa. Tässä merkittävässä roolissa olivat hänen viisi tunnettua teologista puhettansa Anastasiksen kirkossa. Näissä tutkielmissaan Nazianzilainen puolusti nikealaista uskoa Pyhään kolminaisuuteen ja teki siitä ymmärrettävää. \nHän painotti Isän ja Pojan olemuksen ykseyttä ja Pyhän Hengen yhtä todellista jumaluutta kuin Isällä ja Pojalla. Nazianzilainen vertasi Isää\, Poikaa ja Pyhää Henkeä kolmessa eri kynttilässä olevaan liekkiin\, joista jokainen sisältää tulen ominaisuudet. Nämä viisi tutkielmaa tulivat kuuluisiksi niiden opillisen selkeyden\, muodon loistokkuuden ja perusteluiden vakuuttavuuden takia. Erityisesti näiden opetuspuheiden takia Nazianzilainen sai lisänimen ”teologi”\, ja varsinkin Ortodoksisessa kirkossa häntä kutsutaankin nimellä Gregorios Teologi. \nOsallistuttuaan toiseen ekumeeniseen kirkolliskokoukseen vuonna 381\, ja kieltäydyttyään Konstantinopolin piispan virasta vastustuksen takia\, Nazianzilainen palasi Nazianziin ja omistautui paimenen työlleen. Elämänsä lopuksi hän vetäytyi lähelle synnyinpaikkakuntaansa Ariansia ja omistautui tieteelliselle työlle ja askeettiselle elämälle. Tähän ajanjaksoon sijoittuvat suurin osa hänen arvostetuista runoistaan sekä omaelämänkertansa De vita sua. Nazianzilainen kuoli Jumalan jalona palvelijana vuonna 390. Hän oli mies\, joka opetti meille Jumalan ensisijaisuutta. Hän puhuu edelleen meidän ajallemme\, että ilman Jumalaa ihminen menettää loistonsa ja suuruutensa. Ja ilman Jumalaa\, ei ole olemassa mitään todellista ihmisyyttä.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/pyhien-muistopaivat-gregorios-nazianzilainen/
CATEGORIES:Pyhien muistopäivät
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2024/06/Kirkkoisat_Gregorios_Nazianzilainen.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20240609
DTEND;VALUE=DATE:20240610
DTSTAMP:20260604T200927
CREATED:20200407T081206Z
LAST-MODIFIED:20240605T200222Z
UID:8827-1717891200-1717977599@www.luterilainen.net
SUMMARY:Pyhien muistopäivät: Efraim Syyrialainen
DESCRIPTION:Efraim Syyrialainen (n. 306–373) on varhaisen syyrialaisen kristillisyyden huomattavin nikaialaista uskoa tunnustanut teologi ja hymnirunoilija. Hän eli suurimman osan elämästään Nisibisin kaupungissa\, nykyisen Turkin ja Syyrian raja-alueella. \nEfraimin elämästä ei ole säilynyt kovinkaan paljoa varmaa tietoa. Hänen vanhempansa olivat kristittyjä\, mutta hän itse otti kasteen vasta myöhemmin\, henkilökohtaisen kääntymyskokemuksen jälkeen. Hän eli tiettävästi koko elämänsä selibaattikilvoituksessa. Efraim palveli Nisibisin kirkkoa diakonin virassa\, opettaen seurakuntaa ja kasteoppilaita. Vuonna 363\, kun Rooman valtakunta luovutti Nisibisin persialaisille\, kristittyjen oli lähdettävä kaupungista. Tässä yhteydessä Efraim siirtyi länteen Edessan kaupunkiin\, missä hän johti teologista koulua ja kirjoitti hymnejä paikalliselle askeettiyhteisölle. Kymmenen vuotta muuttonsa jälkeen hän kuoli palvellessaan ruttoon sairastuneita paikallisia. \nEfraimin laajan\, syyriankielisen tuotannon keskuksessa ovat hänen lukuisat hymninsä ja runolliset saarnansa\, joissa nikaialainen opetus välitetään laulun muodossa. Hänen keskeisistä teoksistaan voidaan mainita esimerkiksi uskoa\, paratiisia\, Nisibisin kaupunkia\, neitsyyttä\, Kirkkoa ja Kristuksen syntymää koskevat hymnikokoelmat\, sekä harhaoppeja vastaan kirjoitetut tekstit. Efraimin teokset eivät ole sisällöltään suoraviivaisia tai järjestelmällisiä\, vaan pikemminkin täynnä raamatullista symboliikkaa. Tästä huolimatta hänen teologisen työskentelynsä tavoitteena oli oikean opin puolustaminen ja väärien oppien torjuminen. Nämä kaksi hänen tuotantonsa piirrettä\, Raamatun esikuvallisen lukutavan (typologia) käyttö sekä selkeän oikeaoppinen kristologia\, tekevät Efraimista yhden merkittävimmistä 300-luvun teologeista. \nEfraimin tuotannosta on toistaiseksi julkaistu suomeksi ainoastaan seuraavat kaksi teosta: \n\nKatumuskehotukset. Suom. Heikki Holländer. Ortodoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvosto. 1992. \nParatiisihymnit. Suom. Serafim Seppälä. Valamon luostari. 2004.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/pyhien-muistopaivat-efraim-syyrialainen/
CATEGORIES:Pyhien muistopäivät
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2024/06/Kirkkoisat_Efraim_Syyrialainen.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20240609
DTEND;VALUE=DATE:20240610
DTSTAMP:20260604T200927
CREATED:20161202T121908Z
LAST-MODIFIED:20240605T200057Z
UID:4141-1717891200-1717977599@www.luterilainen.net
SUMMARY:3. sunnuntai helluntaista
DESCRIPTION:Päivän kirjeteksti heprealaiskirjeestä tiivistää sen\, mistä kristittynä elämisessä on pohjimmiltaan kyse: juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa\, silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään\, Jeesukseen. (Hepr. 12:1b-2) Kristityn elämä on täynnä kilvoitusta\, kärsimystä ja koettelemuksia. Kilvoituksessa ja parannuksenteossa meidän ei tarvitse kuitenkaan katsoa itseemme\, eikä meissä itsessämme voimaa kilvoitukseen tai vastausta kärsimykseen olisi. Raamatussa Jumala sen sijaan käskee kilvoituksessakin kääntämään katseen uskon alkajaan ja täyttäjään\, Jeesukseen. \nKilvoituksemme\, koettelemuksemme ja kärsimyksemme tuntuvat usein selittämättömiltä. Heprealaiskirjeen kohta rohkaisee näkemään myös sen\, missä koettelemus ja kärsimys voi koitua rakennukseksi. Joskus tämä voi tuntua kuitenkin mahdottomalta. Silloin katse on suunnattava häneen\, joka oli myös kiusattu ja kärsivä\, mutta joka kesti kärsimykset. Katse on suunnattava kärsineeseen vapahtajaan\, Kristukseen. Hän kesti kärsimykset ja koettelemukset ja istuu nyt Isän oikealla puolella. Kun katseemme koettelemuksissa on kiinnitettynä häneen\, voimme keskittyä ajallisen koettelemuksen sijaan myös tulevan ajan iloon. \nKun ajatuksemme ovat siis näin suunnatut uskon alkajaan ja täyttäjään\, Kristukseen\, emme niin helposti takerru ajalliseen\, emme niin hyvään kuin huonoonkaan. Evankeliumissa Kristus muistuttaa ajallisen ja ajattoman tärkeysjärjestyksestä. Vaikka luotuisuuden hyvistä lahjoista saa ja tulee nauttia\, jos maalliseen takertuminen vie katseen pois Kristuksesta\, tulee se kääntää häneen takaisin. Jumala tässä auttakoon! \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 18:20 Psalmi: Ps. 18:17–20 26–29 Hallelujasäe: Ps. 95:7–8\n1. lukukappale:  Hes. 33:30–33 2. lukukappale:  Hepr. 12:1–6 Evankeliumi:  Luuk. 9:57–62 \n\n1. lukukappale\nHes. 33:30–33\nJa sinä\, ihmislapsi! Sinun kansasi lapset puhuvat sinusta seinänvierustoilla ja talojen ovilla ja sanovat keskenään\, toinen toisellensa\, näin: ’Lähtekää kuulemaan\, millainen sana nyt on tullut Herralta’. He tulevat sinun luoksesi joukoittain\, istuvat edessäsi minun kansanani ja kuuntelevat sinun sanojasi\, mutta he eivät tee niitten mukaan\, sillä he osoittavat rakkautta suullansa\, mutta heidän sydämensä kulkee väärän voiton perässä. Ja katso\, sinä olet heille kuin rakkauslaulu\, kauniisti laulettu ja hyvin soitettu: he sanojasi kyllä kuuntelevat\, mutta eivät tee niitten mukaan. Mutta kun se toteutuu – ja katso\, se toteutuu – silloin he tulevat tietämään\, että heidän keskuudessansa on ollut profeetta.” \n  \n2. lukukappale\nHepr. 12:1–6\nSentähden\, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme\, pankaamme mekin pois kaikki\, mikä meitä painaa\, ja synti\, joka niin helposti meidät kietoo\, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa\, silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään\, Jeesukseen\, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin\, häpeästä välittämättä\, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle. Ajatelkaa häntä\, joka syntisiltä on saanut kärsiä sellaista vastustusta itseänsä kohtaan\, ettette väsyisi ja menettäisi toivoanne. Ette vielä ole verille asti tehneet vastarintaa\, taistellessanne syntiä vastaan\, ja te olette unhottaneet kehoituksen\, joka puhuu teille niinkuin lapsille: ”Poikani\, älä pidä halpana Herran kuritusta\, äläkä menetä toivoasi\, kun hän sinua nuhtelee; sillä jota Herra rakastaa\, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta\, jonka hän ottaa huomaansa”. \n  \nEvankeliumi\nLuuk 9: 57–62\nJa heidän tietä vaeltaessaan eräs mies sanoi hänelle: ”Minä seuraan sinua\, mihin ikinä menet”. Niin Jeesus sanoi hänelle: ”Ketuilla on luolat ja taivaan linnuilla pesät\, mutta Ihmisen Pojalla ei ole\, mihin hän päänsä kallistaisi”. Toiselle hän sanoi: ”Seuraa minua”. Mutta tämä sanoi: ”Herra\, salli minun ensin käydä hautaamassa isäni”. Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Anna kuolleitten haudata kuolleensa\, mutta mene sinä ja julista Jumalan valtakuntaa”. Vielä eräs toinen sanoi: ”Minä tahdon seurata sinua\, Herra; mutta salli minun ensin käydä ottamassa jäähyväiset kotiväeltäni”. Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Ei kukaan\, joka laskee kätensä auraan ja katsoo taaksensa\, ole sovelias Jumalan valtakuntaan”. \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala! Anna armosi\, niin että pelkäisimme ja rakastaisimme pyhää nimeäsi\, sillä sinä et lakkaa hallitsemasta niitä\, jotka lujasti uskoen turvautuvat sinuun. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Rakas taivaallinen Isä\, iankaikkinen Jumala! Varjele meitä halveksimasta valtakuntaasi ja auta meitä hylkäämään kaiken päästäksemme sinne. Tee meidät Poikasi Jeesuksen Kristuksen oikeiksi opetuslapsiksi\, niin että seuraamme häntä itsemme kieltäen. Suo meidän armosi avulla kantaa uskollisesti antamaasi ristiä. Vahvista meitä taistelemaan herkeämättä kaikkea pahaa vastaan ja saamaan siitä voiton\, niin että edistäisimme sinun kunniaasi ja sinun valtakuntasi tulisi luoksemme. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n3. Herra Jumala\, taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua siitä\, että olet sanallasi kutsunut meidät suurelle ehtoollisellesi. Me rukoilemme sinua: herätä sydämemme Pyhällä Hengelläsi\, niin ettemme kuulisi kutsuasi turhaan vaan ottaisimme sen halukkaasti vastaan emmekä sallisi minkään ajallisen estää itseämme. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 18: 20\nHän toi minut |avaraan paikkaan\, *\nhän vapautti minut\, sillä hän oli mielis|tynyt minuun. \nPsalmi:\nPs. 18:17 – 20\, 26 – 29\nHän ojensi kätensä korkeudesta ja |tarttui minuun\, *\nveti minut ylös suu|rista vesistä; \nhän pelasti minut voimallisesta |vihollisestani\, *\nminun vihamiehistäni\, sillä he olivat minua |väkevämmät. \nHe hyökkäsivät minun kimppuuni |hätäni päivänä\, *\nmutta Herra tuli minun |tuekseni. \nHän toi minut avaraan paikkaan\, hän |vapautti minut\, *\nsillä hän oli mielis|tynyt minuun. \nHurskasta kohtaan sinä |olet hurskas\, *\nnuhteetonta |kohtaan nuhteeton; \npuhdasta kohtaan sinä |olet puhdas\, *\nmutta kieroa |kohtaan nurja. \nSillä sinä pelastat |nöyrän kansan\, *\nmutta ylpeät silmät sinä |painat alas. \nSillä sinä annat minun |lamppuni loistaa; *\nHerra\, minun Jumalani\, valaisee minun |pimeyteni. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/3-sunnuntai-helluntaista-vsk3/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2024/06/Kirkkovuosi_3-vuosikerta_3_su_Helluntaista.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20240602
DTEND;VALUE=DATE:20240603
DTSTAMP:20260604T200927
CREATED:20161202T121908Z
LAST-MODIFIED:20240528T155844Z
UID:4140-1717286400-1717372799@www.luterilainen.net
SUMMARY:2. sunnuntai helluntaista
DESCRIPTION:Kaikki tämän sunnuntain raamatunkohdat puhuvat omaa kieltään joko elämästä Jumalan lapsena tai sitten jonkun muun orjana. Kyse on siitä\, seuraako ihminen Jeesusta vai jotain muuta? Päivän evankeliumin ja psalmin välillä on vahva yhteys\, sillä Jeesus vaikuttaa lainaavan psalmia 49. \nEvankeliumitekstin tausta on hyvä ottaa huomioon. Muuten toisen sunnuntain helluntaista tekstien viesti ja sanoma voi jäädä epäselväksi; ainakin evankeliumin osalta. Jeesus on Filippoksen Kesareassa ollessaan kysynyt opetuslapsiltaan\, kun Hän heidän mielestään on? Pietari vastasi omasta ja muiden puolesta: ”Sinä olet Kristus\, elävän Jumalan Poika” (Matt. 16:13–20). Jeesus sanoi\, että tämä vastaus ei ole ihmiskeksintöä\, vaan Jumalan ilmoitus. Tälle tunnustukselle Jeesus myös sanoi rakentavansa Kirkkonsa. Samalla Jeesus antoi tämän tunnustuksen viralle vallan ja tehtävän antaa syntejä anteeksi tai pidättää anteeksiantamus (ns. avainten valta). Heti tämän jälkeen Jeesus alkoi opettaa opetuslapsiaan siitä\, kuinka Hänen\, Kristuksen ja Jumalan Pojan on kärsittävä paljon\, kuoltava ja sitten Hän nousisi kuolleista. Kuullessaan tämän\, Pietari alkaa moittimaan Jeesusta ja Jeesuksen on sanottava hänelle kovat sanat: ”Mene pois minun edestäni\, saatana; sinä olet minulle pahennukseksi\, sillä sinä et ajattele sitä\, mikä on Jumalan\, vaan sitä\, mikä on ihmisten” (Matt. 16:21–20). Välittömästi tästä jatkuu päivän evankeliumimme. \nJumalan Pojan on kärsittävä ja kuoltava koko maailman puolesta. Se oli Jumalan ikuinen pelastussuunnitelma. Muunlaista Jeesusta ja pelastusta ei ole olemassa. Voisi sanoa: Risti ratkaisee! Risti ei kuitenkaan merkitse tässä kohden vain Jeesuksen kärsimistä ja kuolemaa. Ristin tie ei tarkoita vain Jeesuksen tietä. Ristin tie on jokaisen tie\, joka tahtoo olla Jeesuksen opetuslapsi; Hänen seuraajansa. Tämä koskee kaikkia Jeesuksen seuraajia. Samalla tähän liittyy valtava lupaus siitä\, että Jeesusta ristin tiellä seuraava löytää todellisen elämän. Jeesuksen seuraaja löytää iankaikkisen elämän uudessa taivaissa ja uudessa maassa\, mutta tämä elämä alkaa jo täällä maan päällä. Todellista\, Jumalan tarkoittamaa elämää eletään Jeesusta seuraten. Sen palkka on suuri. ”Tekojen mukaan”\, ei merkitse sitä\, että joku pelastuisi todelliseen elämään omien tekojensa kautta. Ei\, vaan se joka seuraa Jeesusta\, saa omistaa itselleen uskossa myös Jeesuksen teot. \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 49:16 Psalmi: Ps. 49:6–10 16–21 Hallelujasäe: Ps. 17:15\n1. lukukappale:  Sananl. 30:7–9 2. lukukappale:  1. Tim. 6:6–12 Evankeliumi:  Matt. 16:24–27 \n\n1. lukukappale \nSananl. 30:7–9\nKahta minä sinulta pyydän\, älä niitä minulta koskaan kiellä\, kuolemaani saakka: Vilppi ja valhepuhe pidä minusta kaukana. Älä köyhyyttä\, älä rikkautta minulle anna; anna minulle ravinnoksi määräosani leipää\, etten kylläisenä tulisi kieltäjäksi ja sanoisi: ”Kuka on Herra?” ja etten köyhtyneenä varastaisi ja rikkoisi Jumalani nimeä vastaan. \n  \n2. lukukappale \n1. Tim. 6: 6–12\nJa suuri voitto onkin jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa. Sillä me emme ole maailmaan mitään tuoneet\, emme myös voi täältä mitään viedä; mutta kun meillä on elatus ja vaatteet\, niin tyytykäämme niihin. Mutta ne\, jotka rikastua tahtovat\, lankeavat kiusaukseen ja paulaan ja moniin mielettömiin ja vahingollisiin himoihin\, jotka upottavat ihmiset turmioon ja kadotukseen. Sillä rahan himo on kaiken pahan juuri; sitä haluten monet ovat eksyneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä monella tuskalla. Mutta sinä\, Jumalan ihminen\, pakene semmoista\, ja tavoita vanhurskautta\, jumalisuutta\, uskoa\, rakkautta\, kärsivällisyyttä\, hiljaisuutta. Kilvoittele hyvä uskon kilvoitus\, tartu kiinni iankaikkiseen elämään\, johon olet kutsuttu ja johon hyvällä tunnustuksella olet tunnustautunut monen todistajan edessä. \n  \nEvankeliumi\nMatt. 16:24–27\nSilloin Jeesus sanoi opetuslapsillensa: ”Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea\, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä\, hän kadottaa sen\, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni\, hän löytää sen. Sillä mitä se hyödyttää ihmistä\, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman\, mutta saisi sielullensa vahingon? Taikka mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi? Sillä Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa\, ja silloin hän maksaa kullekin hänen tekojensa mukaan. \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias Jumala\, joka olet niiden voima\, jotka panevat toivonsa sinuun\, kuule armollisesti rukouksemme! Koska ihminen ei saa aikaan mitään ilman sinua\, niin auta armollasi\, että täyttäisimme käskysi ja että tahtomme ja tekomme kelpaisivat sinulle. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Kaikkivaltias Jumala! Varjele meitä rakastamasta tätä maailmaa. Auta meitä käyttämään sinun suomaasi maallista hyvää sinun kunniaksesi sekä lähimmäistemme ja itsemme parhaaksi. Anna meidän armostasi koota ahkerasti taivaallisia aarteita\, joita eivät koi eivätkä ruoste turmele\, jotta olisimme rikkaita sinussa ja pääsisimme taivaallisen valtakuntasi kirkkauteen. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 49:16\nMutta minun sieluni Jumala lunastaa |tuonelan vallasta\, *\nsillä hän ottaa |minut huomaansa. \nPsalmi:\nPs. 49: 6–10\, 16–21\nMiksi minä pelkäisin |pahoina päivinä\, *\nkun minun vainoojani vääryys pii|rittää minut? \nHe luottavat |tavaroihinsa *\nja kerskaavat suuresta |rikkaudestaan. \nKukaan ei voi velje|änsä lunastaa *\neikä hänestä Jumalalle sovi|tusta maksaa. \nSillä hänen sielunsa lunastus on |ylen kallis *\nja jää iäti suo|rittamatta\, \nettä hän saisi elää ian|kaikkisesti *\neikä kuo|lemaa näkisi. \nMutta minun sieluni Jumala lunastaa |tuonelan vallasta\, *\nsillä hän ottaa |minut huomaansa. \nÄlä pelkää\, jos |joku rikastuu\, *\njos hänen talonsa |komeus karttuu. \nSillä kuollessaan ei hän ota |mitään mukaansa\, *\neikä hänen komeutensa astu alas hänen |jäljessänsä. \nVaikka hän eläissänsä kiittää itseään |siunatuksi\, *\nvaikka sinua ylistetään\, kun vietät hy|viä päiviä\, \ntäytyy sinun mennä isiesi |suvun tykö\, *\njotka eivät ikinä enää va|loa näe. \nIhminen\, mahtavinkin\, on ymmär|rystä vailla\, *\nhän on verrattava eläimiin\, |jotka hukkuvat. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/2-sunnuntai-helluntaista-vsk3/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2024/05/Kirkkovuosi_3-vuosikerta_2_su_Helluntaista.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20240601
DTEND;VALUE=DATE:20240602
DTSTAMP:20260604T200927
CREATED:20200529T075734Z
LAST-MODIFIED:20240528T155735Z
UID:9215-1717200000-1717286399@www.luterilainen.net
SUMMARY:Pyhien muistopäivät: Justinos Marttyyri
DESCRIPTION:Justinos Marttyyri\nJustinos Marttyyri on varhaiskirkon luultavasti tunnetuin apologeetta. Nimityksellä tarkoitettiin uskon puolustajia. Näissä kirjoituksissaan Rooman vallanpitäjille\, apologeetat vetosivat oikeudenmukaisuuden puolesta samalla selittäen ja puolustaen kristillistä uskoa ja elämää. Lisänimensä mukaisesti Justinos omisti tälle koko elämänsä. \nJustinos syntyi n. 100 jKr. Samarian alueella kreikkalaiseen perheeseen. Hän sai hyvän koulutuksen ja opiskeli erilaisia filosofioita kuten stoalaisuutta ja platonismia. Kääntymisestään Justinos kertoo\, että kuljettuaan ja etsittyään erilaisissa filosofissa koulukunnissa hän tapasi vanhan miehen\, joka kertoi hänelle heprealaisista viisaista. Nämä miehet\, jotka ovat vanhempia kuin kuuluisat filosofit\, olivat oikeamielisiä\, Jumalan rakastamia ja opettivat pyhässä Hengessä. Edelleen vanha mies selittää\, että nämä profeetat ennustivat ja todistivat Kristuksesta\, Jumalan Pojasta\, jonka Isä lähettäisi. Justinos vakuuttui löytäneensä etsimänsä ja hänestä tuli Jeesuksen seuraaja. \nKristityksi kääntyminen ei merkinnyt Justinokselle kaiken vanhan pois heittämistä. Hän katsoi paremminkin löytäneensä kristinuskossa tosi filosofian\, eikä käännyttyään riisunut filosofin viittaansa\, vaan suhtautui myönteisesti filosofiaan ja järjelliseen pohdintaan. Hänen mukaansa uskossa Jeesukseen toteutuivat ja täydellistyivät paitsi profetiat myös entisten viisaiden filosofien päätelmät ja joskus oikeaankin osuneet arviot Jumalasta. \n  \nTuotanto\nJustinoksen kirjallisesta tuotannosta on säilynyt vain osa. Jotkut kirjoitukset kantavat hänen nimeään\, mutta eivät välttämättä ole Justinokselta peräisin. Epäilyksettä autenttisia ovat ainakin 1. ja 2. apologia sekä Dialogi Tryfonin kanssa\, jossa Justinos vastaa juutalaisuudesta käsin esitettyihin vastaväitteisiin. Dialogissa kolminaisuutta selittäessään Justinus ottaa käyttöönsä tuona aikana tunnetun kreikkalaisen logos-termin selventäessään Isän ja Pojan suhdetta. Puhe kolminaisuudesta ei Justinoksen aikana ollut vakiintunut kirkossa ja hän on yksi ensimmäisistä\, jotka käsittelevät vaikeaa aihetta. Justinus vertaa Isän ja Pojan suhdetta liekkiin\, joka sytyttää toisen liekin. Nämä ovat erilliset ja kuitenkin samasta olemuksesta\, eikä toinen vähennä toiselta millään tavalla. \nApologioissaan hän vetoaa keisariin kaltoin kohdeltujen kristittyjen puolesta. Justinos vaatii\, että lakia pitää soveltaa oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti. Justinoksen aikana ei ollut järjestelmälisiä vainoja\, mutta keisari Trajanuksen aloittaman linjan mukaan\, jos kuitenkin joku pitävästi osoitettiin kristityksi\, hänen piti joko uhrata jumalille tai\, jos hän kieltäytyi\, tulla mestatuksi. Justinos vetoaa\, että ihminen on tuomittava tekojensa perusteella ei pelkän kristityn nimen perusteella. Sitä paitsi\, Justinos lisää\, kristityt ovat esimerkillisiä ja hyviä kansalaisia\, mihin heidän vakaumuksensakin kannustaa – antamaan keisarille se\, mikä keisarille kuuluu. \nJustinos selventää puolustuksessaan kristillistä ajattelua ja tapoja\, joista liikkui vahingollisia huhuja. Näin Justinos tarjoaa seurakunnan arkeen historiallisesti arvokkaan kurkistusikkunan\, josta ei nykypäivän kristityille avaudu ollenkaan tuntematon näkymä. \nJa päivänä\, jota kutsutaan auringon päiväksi kaikki\, jotka asuvat kaupungeissa tai maaseudulla kokoontuvat yhteen paikkaan ja apostolien muistelmia tai profeettojen kirjoituksia luetaan\, niin pitkään kuin aika sallii. Kun lukija on lopettanut\, johtaja suullisesti ohjeistaa ja kannustaa ottamaan mallia näistä hyvistä asioista. Sitten nousemme yhdessä rukoilemaan ja kuten aiemmin on sanottu\, rukouksen päättyessä leipä\, viini ja vesi tuodaan … – 1. Apologia\, Käännös täältä \nPuolustautumisen jälkeen Justinos käy osoittamaan kuinka kristinusko ei ole uutuus\, vaan sillä on perusta muinaisuudessa. Roomalaiset monine jumalineen eivät voi syyttää kristittyjä taikauskosta eikä sekään\, etteivät kristityt hyväksy Rooman pakanauskontoa\, ole ainutlaatuista\, vaan arvostetut filosofitkin olivat kritisoineet moraalisesti arveluttavia kreikkalaisroomalaisia jumalia. Lopuksi Justinos argumentoi Kristinuskon totuuden puolesta erityisesti viittaamalla juutalaisiin ennustuksiin messiaasta ja kuinka ne toteutuivat Jeesuksessa. \nJustinoksen elämän yksityiskohdista ei ole tarkkaa tietoa. Se kuitenkin tiedetään\, että hän päätyi Roomaan opettamaan perustamassaan koulussa\, joka oli tiettävästi ensimmäinen laatuaan. Justinoksen apologiat ovat tärkeä osa kirkon perintöä\, mutta Rooman valtaapitäviin niillä oli vähäinen vaikutus. Justinos kärsi marttyyrikuoleman Roomassa noin vuonna 165 Marcus Aureliuksen hallintokaudella. \n  \nLopuksi\nJustinos on esimerkki kristityille siitä rohkeudesta\, jolla hän puolusti uskoa ja oli valmis seuraamaan totuutta aina kuolemaan asti. Justinoksen esikuva osoittaa myös\, kuinka kristinusko\, järki ja oppiminen kuuluvat yhteen. Ihmisjärjestä\, ihmisviisaudesta ja filosofioista on helppo tehdä ihmiselle sopiva epäjumala\, kuitenkin omalla paikallaan ne ovat silti siunauksia\, sillä Jumala on totuus ja ihmiselle järjenkin luonut. \n  \nTäältä näet kaikki luterilainen.net -sivustolla julkaistut Pyhien muistopäivät.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/pyhien-muistopaivat-justinos-marttyyri/
CATEGORIES:Pyhien muistopäivät
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2024/05/Justinos_Marttyyri.jpg
END:VEVENT
END:VCALENDAR