BEGIN:VCALENDAR VERSION:2.0 PRODID:-//Luterilainen.net - ECPv6.16.3//NONSGML v1.0//EN CALSCALE:GREGORIAN METHOD:PUBLISH X-WR-CALNAME:Luterilainen.net X-ORIGINAL-URL:https://www.luterilainen.net X-WR-CALDESC:Tapahtumat Luterilainen.net REFRESH-INTERVAL;VALUE=DURATION:PT1H X-Robots-Tag:noindex X-PUBLISHED-TTL:PT1H BEGIN:VTIMEZONE TZID:Europe/Helsinki BEGIN:DAYLIGHT TZOFFSETFROM:+0200 TZOFFSETTO:+0300 TZNAME:EEST DTSTART:20230326T010000 END:DAYLIGHT BEGIN:STANDARD TZOFFSETFROM:+0300 TZOFFSETTO:+0200 TZNAME:EET DTSTART:20231029T010000 END:STANDARD BEGIN:DAYLIGHT TZOFFSETFROM:+0200 TZOFFSETTO:+0300 TZNAME:EEST DTSTART:20240331T010000 END:DAYLIGHT BEGIN:STANDARD TZOFFSETFROM:+0300 TZOFFSETTO:+0200 TZNAME:EET DTSTART:20241027T010000 END:STANDARD BEGIN:DAYLIGHT TZOFFSETFROM:+0200 TZOFFSETTO:+0300 TZNAME:EEST DTSTART:20250330T010000 END:DAYLIGHT BEGIN:STANDARD TZOFFSETFROM:+0300 TZOFFSETTO:+0200 TZNAME:EET DTSTART:20251026T010000 END:STANDARD END:VTIMEZONE BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20240421 DTEND;VALUE=DATE:20240422 DTSTAMP:20260604T234656 CREATED:20161202T121903Z LAST-MODIFIED:20240419T200024Z UID:4132-1713657600-1713743999@www.luterilainen.net SUMMARY:3. sunnuntai pääsiäisestä\, Jubilate DESCRIPTION:3. sunnuntaina pääsiäisestä riemuitaan siitä\, miten Kristus on valmistanut tien jokaiselle uskovalle Taivaaseen\, jossa Hän valmistaa sijaa omilleen. Pääsiäisen jälkeinen jakso ennen helatorstaita ja helluntaita jatkuu tutulla kaavalla – riemuitsemme Jeesuksen ylösnousemuksesta ja tarkastelemme Ylösnousseen jatkuvaa työtä seurakunnan keskellä. \nKun maailma ei riitä – tällaisesta perspektiivistä ikävöiden iankaikkiseen kotiinsa\, kristitty elää tässä maailmassa. Jumalan kansalla\, seurakunnalla on koti-ikävä. Maailma ei voi milloinkaan antaa sitä kaikkea\, mitä Jumala on Sanassaan luvannut. Valitettavasti kovin moni kuitenkin tyytyy maailmaan. Ehkäpä juuri tämä on yksi syy\, minkä vuoksi seurakunta kokoontuu viikoittain juhlimaan ylösnoussutta Vapahtajaansa Sanan ja sakramentin ääreen. Se on muistuttamassa seurakuntaa siitä\, miten Kristus on aina läsnä. Hän ei ole jättänyt seurakuntaansa. Kristus antaa mahdollisuuden Tuomaksen tavoin kysyä oikeaa tietä\, johon saadaan kuulla aina sama vastaus – Hän itse on Tie. Ja kun seurakunta on Tiellä\, tarkoittaa se Kristuksessa olemista. Hän on siis läsnä\, eikä jätä seurakuntaansa. \nJumalan Poika – joka on samaa olemusta kuin Isä – teki kuolemallaan ja ylösnousemisellaan mahdolliseksi maailman raskailla taakoilla vaivatun Jumalan lapsen päästä iankaikkiseen elämään ja siihen kaupunkiin joka on tuleva! Kristityn ei tarvitse itse lain ja säädösten kautta lähestyä Pyhää Kolmiyhteistä Jumalaa – vaan ainoastaan Jeesuksen Kristuksen kautta. \nJos kristityn jotakin tarvitsee tietää\, niin se on Tie Jumalan luokse. Ja Tiellä Jumalan seurakunnan yhteydessä voi oppia lisää uskon sisällöstä. Nykyinen aika on jo osa iankaikkisuutta\, mutta vaivoistaan huolimatta hyvin pientä tulevan kirkkauden rinnalla. Tuleva kirkkaus on kuin voittoseppele\, joka siintää ikävöivän kristityn silmissä. Ja Tiellä olevaa kristittyä\, omaa lastaan\, ei Jumala häpeä\, vaikka tämä olisi miten säälittävän oloinen. Tiellä olevaa seurakuntaa tarkastelee Jumala\, Poikansa lävitse. Tästä syystä seurakunta riemuitsee! \n\nKynttilöitä: 4 Liturginen väri: valkoinen.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 66:1 (2) Psalmi: Ps. 66:3–9 tai Ps. 126 Hallelujasäe: Joh. 16:22\n1. lukukappale: 5. Moos. 30:19–20 2. lukukappale: Hepr. 11:2 13–19 Evankeliumi: Joh. 14:1–7 \n\n1. lukukappale\n5. Moos. 30:19–20\nMooses kutsui kokoon kaiken Israelin ja sanoi heille:\nMinä otan tänä päivänä taivaan ja maan todistajiksi teitä vastaan\, että minä olen pannut sinun eteesi elämän ja kuoleman\, siunauksen ja kirouksen. Niin valitse siis elämä\, että sinä ja sinun jälkeläisesi eläisitte. Rakasta Herraa\, sinun Jumalaasi\, kuule hänen ääntänsä ja riipu hänessä kiinni\, sillä siinä on sinun elämäsi ja pitkä ikäsi\, ja niin sinä saat asua siinä maassa\, jonka Herra sinun isillesi\, Aabrahamille\, Iisakille ja Jaakobille\, vannotulla valalla on luvannut heille antaa.” \n  \n2. lukukappale\nHepr. 11:2\, 13–19\nUskon kautta saivat vanhat todistuksen. Uskossa nämä kaikki kuolivat eivätkä luvattua saavuttaneet\, vaan kaukaa he olivat sen nähneet ja sitä tervehtineet ja tunnustaneet olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä. Sillä jotka näin puhuvat\, ilmaisevat etsivänsä isänmaata. Ja jos he olisivat tarkoittaneet sitä maata\, josta olivat lähteneet\, niin olisihan heillä ollut tilaisuus palata takaisin; mutta nyt he pyrkivät parempaan\, se on taivaalliseen. Sentähden Jumala ei heitä häpeä\, vaan sallii kutsua itseään heidän Jumalaksensa; sillä hän on valmistanut heille kaupungin.\nUskon kautta uhrasi Aabraham\, koetukselle pantuna\, Iisakin\, uhrasi ainoan poikansa\, hän\, joka oli lupaukset vastaanottanut ja jolle oli sanottu: ”Iisakista sinä saat nimellesi jälkeläisen”\, sillä hän päätti\, että Jumala on voimallinen kuolleistakin herättämään; ja sen vertauskuvana hän saikin hänet takaisin. \n  \nEvankeliumi\nJoh. 14:1–7\nJeesus sanoi opetuslapsilleen:\n”Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan\, ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi\, sanoisinko minä teille\, että minä menen valmistamaan teille sijaa? Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa\, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni\, että tekin olisitte siellä\, missä minä olen. Ja mihin minä menen – tien sinne te tiedätte.”\nTuomas sanoi hänelle: ”Herra\, me emme tiedä\, mihin sinä menet; kuinka sitten tietäisimme tien?” Jeesus sanoi hänelle: ”Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani. Jos te olisitte tunteneet minut\, niin te tuntisitte myös minun Isäni; tästälähin te tunnette hänet\, ja te olette nähneet hänet.” \n  \nRukoukset\n1. Jumala\, joka johdat totuutesi valolla eksyvät oikealle tielle! Anna kaikille\, jotka tunnustavat Kristuksen nimeä\, armo hylätä paha ja seurata hyvää. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Herra Jeesus Kristus\, joka olet tie\, totuus ja elämä! Me kiitämme sinua siitä\, että me sinun kauttasi voimme päästä Isän luo. Me rukoilemme sinua: anna meille Pyhä Henkesi\, joka vaikuttaa meissä oikean uskon sinuun ja antaa voiman seurata sinua. Kun olet Isän luo menemällä valmistanut meille asuinsijan Isäsi huoneessa\, niin valmista myös meidät Hengelläsi niin\, että kun tämä maallinen majamme hajotetaan\, voisit ottaa meidät kirkkauden iankaikkisiin asuntoihin. Kuule meitä sinä\, joka hallitset yhdessä Isän ja Pyhän Hengen kanssa yhdessä jumaluudessa aina ja iankaikkisesti. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 66:1 2\nKohottakaa Jumalalle riemuhuuto\, |kaikki maa. *\nVeisatkaa hänen nimensä kunniaa\, antakaa hänelle kunni|a ja ylistys. \nPsalmi:\nPs. 66:3–9 \nSanokaa Jumalalle: ”Kuinka peljättävät ovat sinun |tekosi!” *\nSinun suuren voimasi tähden sinun vihollisesi matelevat sinun |edessäsi. \nKaikki maa kumartakoon sinua ja veisatkoon sinun kiitos|tasi\, *\nveisatkoon sinun |nimesi kiitosta. \nTulkaa ja katsokaa Jumalan |töitä: *\nhän on peljättävä teoissansa ihmisten |lapsia kohtaan. \nMeren hän muutti kuivaksi maaksi\, jalkaisin käytiin virran |poikki; *\nsilloin me iloit|simme hänestä. \nHän hallitsee voimallansa iankaikkisesti\, hänen silmänsä vartioitsevat |kansoja; *\nniskoittelijat älkööt |nostako päätänsä. \nKiittäkää\, te kansat\, meidän Juma|laamme\, *\nkorkealle kaiuttakaa hänen |ylistystänsä. \nHän antaa meidän sielullemme |elämän *\neikä salli meidän |jalkamme horjua. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/3-sunnuntai-paasiaisesta-jubilate-vsk3/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_3-vuosikerta_3-viikko-paasiaisesta.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20240414 DTEND;VALUE=DATE:20240415 DTSTAMP:20260604T234656 CREATED:20161202T121902Z LAST-MODIFIED:20240416T171059Z UID:4131-1713052800-1713139199@www.luterilainen.net SUMMARY:2. sunnuntai pääsiäisestä\, Misericordia Domini DESCRIPTION:Misericordia Domini – Herran armoa! Tälle latinankieliselle nimelle perustuu hyvän Paimenen sunnuntai. 40 päivää kestävä ajanjakso kirkkovuodessa – pääsiäisen ilosanomasta Jeesuksen taivaaseenastumiseen – avaa kristitylle ylösnousemuksen salaisuuksia ja itse Ylösnousseen merkitystä. Herran armo on ytimessä. \nUseimmat tämän ajanjakson teksteistä nousevat Johanneksen evankeliumista. Kukapa muu kuin Johannes osaisikaan yhtä hyvin kuvata Jeesuksen toiminnan kirkossaan – elihän Johannes apostoleista kaikkein pisimpään ja myös hänen evankeliuminsa on kaikkein ”tuorein”. Johannes oli saanut nähdä vuosikymmenten ajan\, miten hänen Herransa jatkaa kadonneiden etsimistä – samaa mitä tämä Herra oli tehnyt jo julkisen toimintansa aikana. \nJa mikään ei ole muuttunut\, paitsi se\, etteivät Raamatun aikaiset vertauskuvat enää aukene länsimaiselle kristitylle selittämättä. Kuva hyvästä Paimenesta ei välttämättä olekaan kiiltokuviin kirjailtu virheettömän näköinen paimentolaispoika\, joka vahvoilla käsivarsillaan kantaa niityllä onnesta hymyilevää eksynyttä ja löydettyä lammasta. Lammas tosin on eksynyt ja löydetty\, mutta Jeesuksen opetuslapsilleen ja fariseuksille maalaama kuva hyvästä paimenesta on rajumpi kuin kiiltokuvat. Ensinnäkään työolosuhteet eivät olleet häävit. Aurinko poltti ja kuiva kausi oli pitkä. Toisinaan saattoi työt joutua tekemään sateen piiskaamassa miljöössä. Paimentaminen ei tapahtunut ihanilla vihreillä niityillä\, vaan vaikeakulkuisessa maastossa korkeuseroineen ja kivikkoineen. Lisäksi ympäristössä piileskeli villipetoja Daavidin mainitsemista leijonista ja karhuista aina Jeesuksen mainitsemiin susiin ja varkaisiin. Työtä ei myöskään helpottanut ne lampaat\, jotka joskus itsepäisinä tajuavat tarvitsevansa paimenta vasta silloin\, kun jalka on jo muljahtanut paikaltaan\, eikä eteenpäin pääse. Näin hyvän paimenen tulee vaarantaa oma henkensä\, käyttämällä ääntään löytääkseen yhdenkin kadonneen lampaansa. Näin lampaat tunnistavat oman paimenensa äänen ja vastaavat siihen – kuten seurakunta messussa kuulee Kristuksen äänen ja vastaa siihen. Kristitylle ääni on Jumalan Sana\, joka johdattaa hyvän Paimenen luokse. \nJeesus myös varoittaa vääristä paimenista\, joilla tarkoitetaan fariseuksia. Siinä missä fariseukset olivat antaneet lampailleen\, eli israelilaisille vain hengellistä orjuutta säädöksineen ja vaatimuksineen – tuli Jeesus hyvänä Paimenena antamaan lampailleen\, eli israelilaisille ja kaikille kansoille hengellistä vapautta itsensä kautta\, sillä Hän on ovi Jumalan yhteyteen. Ja ainoastaan tuon oven kautta olisi mahdollista kulkea todelliseen elämään. \nOnhan itsestään selvää\, että jos lammastarhaan haluaa päästä ja sinne yrittää läpi kiviaidan\, ei voi välttyä omakohtaisilta ponnisteluilta ja lopulta vaikka sisään pääsisikin\, ei hyvä Paimen tätä omin voimin sisälle ponnistellutta lammasta omakseen edes tuntisi. Siksipä lampaat tuntevatkin oman paimenensa äänen ja käyvät sisään ovesta. Sanotaanhan Tunnustuskirjoissakin\, että seitsenvuotias lapsikin tietää\, mitä kirkko on: sen muodostavat pyhät uskovaiset ja ”ne karitsat\, jotka kuulevat paimenensa äänen”. Ja hyvä Paimen armossaan toimii lampaille ovena iankaikkiseen elämään\, eikä muuta pelastustietä ole. \n  \n\nKynttilöitä: 4 Liturginen väri: valkoinen.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 33:5–6 Psalmi: Ps. 23 Hallelujasäe: Joh. 10:14\n1. lukukappale: Miika 7:14–20 2. lukukappale: Hepr. 13:20–21 Evankeliumi: Joh. 10:1–10 \n\n1. lukukappale\nMiika 7:14–20\nKaitse kansaasi sauvallasi\, perintölaumaasi\, joka erillänsä asuu metsässä\, keskellä Karmelia. Käykööt he laitumella Baasanissa ja Gileadissa niinkuin ikiaikoina ennen.\n”Niinkuin sinun lähtösi päivinä Egyptin maasta minä annan hänen nähdä ihmeitä”. Sen näkevät pakanakansat ja saavat häpeän kaikesta väkevyydestänsä. He panevat käden suullensa\, heidän korvansa menevät umpeen. He nuolevat tomua kuin käärme\, kuin maan matelijat. Vavisten he tulevat varustuksistansa\, lähestyvät väristen Herraa\, meidän Jumalaamme; he pelkäävät sinua.\nKuka on Jumala\, niinkuin sinä olet\, joka annat pahat teot anteeksi ja käyt ohitse perintösi jäännöksen rikosten? Ei hän pidä vihaa iäti\, sillä hänellä on halu laupeuteen. Hän armahtaa meitä jälleen\, polkee maahan meidän pahat tekomme. Kaikki heidän syntinsä sinä heität meren syvyyteen. Sinä osoitat Jaakobille uskollisuutta\, Aabrahamille armoa\, niinkuin olet vannonut meidän isillemme muinaisista päivistä asti. \n  \n2. lukukappale\nHepr. 13:20–21\nMutta rauhan Jumala\, joka on kuolleista nostanut hänet\, joka iankaikkisen liiton veren kautta on se suuri lammasten paimen\, meidän Herramme Jeesuksen\, hän tehköön teidät kykeneviksi kaikkeen hyvään\, voidaksenne toteuttaa hänen tahtonsa\, ja vaikuttakoon teissä sen\, mikä on hänelle otollista\, Jeesuksen Kristuksen kautta; hänelle kunnia aina ja iankaikkisesti! Amen. \n  \nEvankeliumi\nJoh. 10:1–10\nJeesus sanoi:\n”Totisesti\, totisesti minä sanon teille: joka ei mene ovesta lammastarhaan\, vaan nousee sinne muualta\, se on varas ja ryöväri. Mutta joka menee ovesta sisälle\, se on lammasten paimen. Hänelle ovenvartija avaa\, ja lampaat kuulevat hänen ääntänsä; ja hän kutsuu omat lampaansa nimeltä ja vie heidät ulos. Ja laskettuaan kaikki omansa ulos hän kulkee niiden edellä\, ja lampaat seuraavat häntä\, sillä ne tuntevat hänen äänensä. Mutta vierasta ne eivät seuraa\, vaan pakenevat häntä\, koska eivät tunne vierasten ääntä.”\nTämän kuvauksen Jeesus puhui heille; mutta he eivät ymmärtäneet\, mitä hänen puheensa tarkoitti.\nNiin Jeesus vielä sanoi heille: ”Totisesti\, totisesti minä sanon teille: minä olen lammasten ovi. Kaikki\, jotka ovat tulleet ennen minua\, ovat varkaita ja ryöväreitä; mutta lampaat eivät ole heitä kuulleet. Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle\, niin hän pelastuu\, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen. Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut\, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys. \n  \nRukoukset\n1. Jumala\, joka Poikasi kautta lunastit langenneen maailman! Anna meidän tulla osallisiksi tästä lunastuksesta ja anna kaikille uskovillesi ikuinen ilo taivaissa. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Herra Jeesus Kristus\, hyvä paimen! Me kiitämme sinua siitä\, että tunnet lampaasi\, kutsut heitä nimeltä ja johdat heitä Jumalan sanan vihreille niityille ja virvoittaville vesilähteille. Suo meidän aina muistaa\, ettei kukaan pääse Isän luo muuten kuin sinun kauttasi. Anna meille armosi\, että kuuntelisimme sinun ääntäsi ja seuraisimme askeleitasi. Auta meitä koko sydämellämme pysymään sinussa ja vahvistumaan armossa\, että me kerran sinun\, ylipaimenemme\, ilmestyessä saisimme kirkkauden kuihtumattoman seppeleen. Pyydämme tätä\, Herra Jeesus\, sinun nimessäsi. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 33:5–6\nMaa on täynnänsä Herran |armoa. *\nHerran sanalla ovat |taivaat tehdyt. \n  \nPsalmi:\nPs. 23 \nHerra on minun paime|neni\, *\nei minulta |mitään puutu. \nViheriäisille niityille hän vie minut |lepäämään; *\nvirvoittavien vetten tykö hän |minut johdattaa. \nHän virvoittaa minun |sieluni. *\nHän ohjaa minut oikealle tielle |nimensä tähden. \nVaikka minä vaeltaisin pimeässä |laaksossa\, *\nen minä pelkäisi |mitään pahaa\, \nsillä sinä olet minun |kanssani; *\nsinun vitsasi ja sauvasi minua |lohduttavat. \nSinä valmistat minulle |pöydän *\nminun vihollisteni |silmien eteen. \nSinä voitelet minun pääni |öljyllä; *\nminun maljani on ylitse|vuotavainen. \nSula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elin|aikani; *\nja minä saan asua Herran huoneessa päivieni |loppuun asti. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/2-sunnuntai-paasiaisesta-misericordia-domini-vsk3/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20240409 DTEND;VALUE=DATE:20240410 DTSTAMP:20260604T234656 CREATED:20200407T075938Z LAST-MODIFIED:20230921T155318Z UID:8820-1712620800-1712707199@www.luterilainen.net SUMMARY:Pyhien muistopäivät: Mikael Agricola DESCRIPTION:Suomen uskonpuhdistaja ja suomen kirjakielen isä Mikael Agricola syntyi vuoden 1510 tienoilla Pernajan Torsbyssä. Koululaisena 1520-luvun Viipurissa hän sai ensimmäisen kosketuksensa humanismiin ja uskonpuhdistuksen oppeihin. Vuonna 1528 Viipurin koulun rehtori Johannes Erasmuksenpoika siirtyi Turkuun piispa Skytten (k. 1550) kansleriksi ja otti lahjakkaan oppilaansa Mikaelin mukaansa. Pietari Särkilahti (k. 1529) niminen turkulainen pappi oli opiskellut Keski-Euroopassa ja tuonut uskonpuhdistuksen opin Turkuun\, missä Agricola sai häneltä vaikutteita. Agricola vihittiin papiksi ja hän osoittautui eteväksi saarnaajaksi. Agricola valmisteli saarnojaan muun muassa Lutherin postillan avulla. Vuonna 1536 Agricola lähetettiin Martinus Matthiae Teitin kanssa Wittenbergiin opiskelemaan Lutherin ja Melanchthonin johdolla. Kaksikko palasi Turkuun 1540. Agricola työskenteli Turun tuomiokapitulissa ja Turun katedraalikoulun rehtorina. Koska piispa Skytte oli ikänsä takia heikossa kunnossa\, Agricola ja tuomiorovasti Knuut Johanneksenpoika joutuivat käytännössä johtamaan koko Suomen kattavaa hiippakuntaa. \nPiispa Skytten kuoltua vuonna 1550 Turun piispanistuin oli neljä vuotta tyhjillään\, koska kuningas Kustaa Vaasa (k. 1560) ei kiirehtinyt pestin täyttämisessä. Vuonna 1554 kuningas kutsui joukon suomalaisia kirkonmiehiä käymään luonaan. Kuningas määräsi Agricolan Turun piispaksi mutta jakoi Suomen samalla kahdeksi hiippakunnaksi. Uuden Viipurin hiippakunnan johtoon hän valitsi Paavali Juustenin (k. 1575). Jaon taustalla ei ollut niinkään Turun hiippakunnan laajuus – sehän oli kattanut aiemmin koko Suomenniemen – vaan kuningas Kustaan halu vähentää Turun piispan valtaa. Strängnäsin piispa Botvid Sunenpoika (k. 1562) vihki Agricolan ja Juustenin virkaansa\, koska luterilainen arkkipiispa Laurentius Petri (k. 1573) oli kuninkaan epäsuosiossa. \nVaikka Agricola oli Suomen ensimmäinen luterilainen piispa\, hän ei katsonut hyvällä valtiovallan yritystä tehdä kirkosta käsikassaraansa. Suurta suuttumusta vallanhaluisessa kuninkaassa herätti\, että piispa Mikael toimitti Turkuun palattuaan piispanmessun täydessä piispallisessa virka-asussa. Kirkollista ylivaltaa hamunnut hallitsija katsoi tällaisten eleiden korostavan sopimattomalla tavalla piispan itsenäistä asemaa. Kuninkaan käskystä Agricola joutui tarkastusmatkoillaan luetteloimaan seurakuntien omaisuutta\, joka takavarikoitiin Agricolan kuoleman jälkeen valtiolle. Agricolan piispankausi merkitsi Suomelle yhtä aikaa terveellistä siirtymistä paavilaisuudesta ”apostoliseen oppiin” (Juusten) ja vahingollista kirkon joutumista valtion ylivallan alle. \nAgricolan piispankausi jäi lyhyeksi\, alle kolmivuotiseksi. Agricolan suurin perintö ovatkin hänen kirjansa. Ensimmäinen painettu suomenkielinen kirja on ABC-kirja. Sen ensimmäinen painos ilmestyi todennäköisesti vuonna 1543. Toisin kuin yleisesti luullaan ABC-kirja ei ole ensi sijassa aapinen vaan katekismus. Se esitteli muutamalla sivulla kirjaimet ja sen jälkeen kristinopin kappaleet\, jotka tavallisen kansan pitäisi osata tunteakseen pelastuksensa asia. Muita Agricolan merkittäviä teoksia ovat: \n\nMassiivinen Rukouskirja (1544)\, joka sisältää yleistietoa\, psalmeja\, kirkkorukouksia ja rukouksia pappien yksityiseen hartauteen\nUusi testamentti (1548)\nKäsikirja\, messu ja Kristuksen kärsimyshistoria (1549)\nPsalttari (1551)\nVeisut ja ennustukset sekä Profeetat (1551 ja 1552)\, jotka sisältävät osia Vanhasta testamentista.\n\nVoimme liioittelematta sanoa\, että Agricola (ja hänen käännösavustajansa) loivat ennen muuta pohjan suomenkieliselle luterilaiselle kirkollisuudelle. Suomen kirjakielen syntymä oli ainoastaan tämän prosessin sivutuote. ABC-kirjan kansilehden johdantoruno osoittaa\, ettei Agricolan motiivi ollut kansansivistyksellinen. Idea oli saada “Jumalan käskyt ja mieli” suomen kielelle\, jotta “Jeesus antaisi sinulle armonsa”. \n Ope nyt vanha ja nuori\, \n joilla ompi sydän tuori [=tuore]\, \n Jumalan käskyt ja mielen\, \n jotka taidat suomen kielen. \n Laki se sielun hirmuttaa\, \n mutt Kristus sen taas lohduttaa. \n Lue siis hyvä lapsi tästä \n alkuoppi ilman este [=estettä]. \n Niitä muista elämäs aina\, \n niin Jeesus sinun armonsa lainaa. \nJonkin verran on keskusteltu siitä\, oliko Suomen uskonpuhdistus maltillisempi kuin esimerkiksi Saksassa. Agricolan teksteissä raamattuhumanismin\, etenkin Erasmus Rotterdamilaisen vaikutus on huomattava\, ja Agricola uudisti keskiajalta perimiään tekstejä hellävaraisemmin kuin Luther. Mistään varsinaisesta opillisesta eroavaisuudesta Agricolan ja Lutherin välillä ei kuitenkaan voi puhua. \nRuotsi joutui vuonna 1555 sotaan Venäjää vastaan. Muutaman vuoden tuloksettoman sodankäynnin jälkeen lähetettiin noin satapäinen ruotsalainen lähetystö Moskovaan solmimaan rauhaa vuonna 1557. Agricola oli osa lähetystöä. Rauha saatiin lopulta solmittua\, mutta pitkä matka kävi liian rasittavaksi muutenkin sairaalloiselle piispalle. Agricola kuoli paluumatkalla Karjalan kannaksella Uudenkirkon pitäjässä Kyrönniemen kylässä 9.4.1557. \nKs. myös Uskonpuhdistuksen tulo Suomeen \nKirjallisuutta: \nMikael Agricolan Aapiskirja. Toim. Kaisa Häkkinen. Helsinki: Kirjapaja 2007.  \nPaavali Juusten: Suomen piispain kronikka. Henrik Gabriel Porthanin mukaan suomensi Helmer Winter. Helsinki: Otava 1956. \nSimo Heininen: Mikael Agricola: elämä ja teokset. Helsinki: Edita 2007. \n  \nKaikki pyhien muistopäivät täällä. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/pyhien-muistopaivat-mikael-agricola/ CATEGORIES:Pyhien muistopäivät ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2020/04/Kirkkoisät_Mikael-Agricola.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20240408 DTEND;VALUE=DATE:20240409 DTSTAMP:20260604T234656 CREATED:20200323T125558Z LAST-MODIFIED:20230921T155218Z UID:8674-1712534400-1712620799@www.luterilainen.net SUMMARY:Pyhien muistopäivät: Martin Chemnitz DESCRIPTION:On sanottu\, että ”jos toista Marttia ei olisi ollut\, niin ensimmäinen olisi tuskin säilynyt.” Martin Chemnitziin viitataan joskus ”toisena Marttina” (ensimmäisellä viitataan Lutheriin)\, jolla alleviivataan hänen valtaisaa merkitystään uskonpuhdistuksen perinnön vaalimisessa. Hänen poikkeuksellinen oppineisuutensa ja esimerkiksi kirkkoisien tuntemus auttoi luterilaista kirkkoa keskeisellä tavalla uskonpuhdistusta seuranneissa taisteluissa. \nMartin Chemnitz (1522-1586) syntyi kolmantena lapsena Paul ja Euphemia Chemnitzin perheeseen. Hänen vanhempi veljensä Matteus peri isän liiketoiminnan\, kun isä kuoli suhteellisen varhain (1535). Koska veli eli ilmeisesti riehakasta elämää\, niin nuori Martin joutui opiskelemaan suhteellisen vaatimattomissa oloissa. Hän elätti itsensä opiskeluaikoina muun muassa tutorina ja kirjastonhoitajana. Kirjastonhoitajan paikasta hän myöhemmin itse totesi sen olevan ”yksi suurimmista siunauksista\, jonka Jumala hänelle antoi opiskeluaikoina”. \nChemnitz ei arvostanut asioiden pintapuolista tutkimista\, vaan tahtoi aina mennä itse ytimeen. Hänet vihittiin Braunschweigin hiippakunnan pastoriksi 25.11.1554 ja myöhemmin hänestä tuli saman hiippakunnan superintendentti (piispaa vastaava nimitys). Hän oli koko elämänsä ajan hyvin tunnollinen opiskelija ja äärimmäisen tuottelias teologi. \nChemnitz vaikutti uransa aikana huomattavasti luterilaisen kirkon historiaan. Häntä pidetään muun muassa Yksimielisyyden ohjeen pääkirjoittajana. Saamme kiittää Jumalaan siitä\, että hän antoi Chemnitzin varjelemaan varhaisen luterilaisen kirkon yhtenäisyyttä. Hän myös puolusti ansiokkaasti luterilaisuutta roomalaiskatolisen kirkon vastauskonpuhdistusta vastaan kirjoittamalla neljä osaisen Examinaation\, eli Trentin kirkollisen konsiilin tarkastelun. Examinaatio keskittyy kritisoimaan roomalaiskatolisen kirkon oppia\, mutta myös ansiokkaasti tuo esiin Raamatun ja vanhan kirkon perusteet luterilaiselle uskolle. Näin Chemnitzin näkemys ja teologinen osaaminen näytti luterilaisen kirkon patristiset (kirkko-isien teologiaan perustuvat) juuret. \nSamaa todistaa myös Chemnitzin kalvinismia vastaan kirjoitettu teos ehtoollisesta\, missä Kristuksen todellisen ruumiin ja veren läsnäolo ehtoollisen leivässä ja viinissä on ehdoton ja luovuttamaton tosiasia. Chemnitz selitti myös vuosia opiskelijoille Melanchthonin Loci Theologici teosta. Huomattavaa hänen opetuksessaan on\, että vaikka hänellä oli omat erimielisyytensä Melanchthonin teologian kanssa\, hän ei missään vaiheessa hauku\, solvaa tai aseta itseään vastakkain Melanchthonin kanssa\, vaan selittää kaikki kysymykset lempeästi ja raamatullisesti oikein. Näin huomaamme\, että Chemnitz teologiassa ja persoonassa yhdistyivät sekä valtava teologinen osaaminen että lähimmäisen rakkaus ja lempeys toisia kohtaan. Chemnitzin teologisesta linjasta voidaan todeta\, että hän seuraa uskollisesti Lutherin jalanjälkiä\, mutta syventää sitä vielä entisestään ja osoittaa Lutherin teologian katolisuuden (yleiskirkollisuuden) myös historiallisessa mielessä. \nKirkollisesti olisi tärkeää\, että Chemnitzin tuotantoa käännettäisiin yhä useammalle kielelle ja tietoisuus hänestä leviäisi varsinkin aikoina\, jolloin opillinen sekavuus ja pinnallisuus lisääntyvät yhä nopeammin. Nyt häntä voivat lukea kaikki englanninkielen taitoiset\, sillä monia hänen teoksiaan on käännetty englanniksi. Hyvänä perusteoksena toimii esimerkiksi ”The Second Martin\, The Life And Theology Of Martin Chemnitz”. \nKatso kaksi suomennettua Chemnitzin tekstiä täältä: Martin Chemnitz. \n  \nKaikki pyhien muistopäivät täällä. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/pyhien-muistopaivat-martin-chemnitz/ CATEGORIES:Pyhien muistopäivät ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2020/03/Kirkkoisät_Martin-Chemnitz.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20240407 DTEND;VALUE=DATE:20240408 DTSTAMP:20260604T234656 CREATED:20161202T121902Z LAST-MODIFIED:20220729T124530Z UID:4130-1712448000-1712534399@www.luterilainen.net SUMMARY:1. sunnuntai pääsiäisestä\, Quasimodogeniti DESCRIPTION:Päivän evankeliumiteksti alkaa Vapahtajan tervehdyksellä omilleen: ”Rauha Teille”! Se on rauhan tervehdys kaikkien aikojen kristityille\, jotka vuosisadasta toiseen saavat olla kuuntelemassa sanan ääressä taivaallisesta ihmeestä ensimmäisen kristillisen pääsiäisen tapahtumista. Ylösnoussut Jeesus Kristus ei ole mikään aave tai henki\, hän on ruumiillisesti totisesti ylösnoussut ja aterioi oppilaidensa seurassa. Rauhan aihe löytyy Kristuksen haavojen jäljistä. Käsiin\, jotka paransivat sairaita\, nostivat alaspainettuja ja kantoivat heikkoja\, olivat piirtyneet naulojen lävistyksen jäljet. Jalat\, jotka vaelsivat vanhurskauden teitä ja kuljettivat Mestaria kärsivien ja hylättyjen luokse olivat nyt verihaavojen arpeuttamat. Totisesti Hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden\, hänen haavainsa kautta olemme parannetut. \nHänen Henkensä avaa ymmärryksemme näkemään\, miten Mooses\, profeetat ja psalmit jo ennakoiden tästä kaikesta kertoivat ja näin vahvistavat koko Raamatun jumalallisuutta. Parannuksen tekemisen syntien anteeksiantamisen ilonsanoman julistaminen on uskottu hänen seuraajilleen alkaen Jerusalemista aina maan ääriin asti. Omissa voimissa ja viisaudessa ei hänen todistajiensa tarvitse lähteä. Lupaus helluntain ihmeestä ja pukemisesta voimalla korkeuksista sai pysymään Jerusalemissa\, sen jälkeen maailma oli avoin ja työ edelleen jatkuu\, kunnes Hän tulee takaisin. Paavalikin kirjoittaa korinttolaisille: ”Sillä minä olin päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta paitsi Kristuksen Jeesuksen\, ja Hänet ristiinnaulittuna.” \n\nKynttilöitä: 4 Liturginen väri: valkoinen.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: 1. Piet. 2:2 Psalmi: Ps. 116:1–9 Hallelujasäe: Joh. 20:26\n1. lukukappale: Sak. 8:12–13 2. lukukappale: Ap. t. 13:23–33 Evankeliumi: Luuk. 24:36–49 \n\n1. lukukappale\nSak. 8:12–13\nSillä rauhan kylvö kylvetään\, viiniköynnös antaa hedelmänsä\, maa antaa satonsa\, taivas antaa kasteensa\, ja tämän kansan jäännökselle minä annan perintöosaksi kaiken tämän. Ja niinkuin te olette olleet kirouksena pakanakansain seassa\, te Juudan heimo ja Israelin heimo\, niin te\, kun minä teidät vapahdan\, tulette olemaan siunauksena. Älkää peljätkö\, olkoot teidän kätenne lujat. \n  \n2. lukukappale\nAp. t. 13:23–33\nTämän jälkeläisistä on Jumala lupauksensa mukaan antanut tulla Jeesuksen Israelille Vapahtajaksi\, sittenkuin Johannes ennen hänen tuloansa oli saarnannut parannuksen kastetta kaikelle Israelin kansalle. Mutta kun Johannes oli juoksunsa päättävä\, sanoi hän: ’En minä ole se\, joksi minua luulette; mutta katso\, minun jälkeeni tulee se\, jonka kenkiä minä en ole arvollinen jaloista riisumaan’.\nMiehet\, veljet\, te Aabrahamin suvun lapset\, ja te\, jotka Jumalaa pelkäätte\, meille on tämän pelastuksen sana lähetetty. Sillä koska Jerusalemin asukkaat ja heidän hallitusmiehensä eivät Jeesusta tunteneet\, niin he tuomitessaan hänet myös toteuttivat profeettain sanat\, joita kunakin sapattina luetaan; ja vaikka he eivät löytäneet mitään\, mistä hän olisi kuoleman ansainnut\, anoivat he Pilatukselta\, että hänet surmattaisiin. Ja kun he olivat täyttäneet kaiken\, mikä hänestä on kirjoitettu\, ottivat he hänet alas puusta ja panivat hautaan. Mutta Jumala herätti hänet kuolleista. Ja hän ilmestyi useina päivinä niille\, jotka olivat tulleet hänen kanssansa Galileasta Jerusalemiin ja jotka nyt ovat hänen todistajansa kansan edessä.\nJa me julistamme teille sen hyvän sanoman\, että Jumala on isille annetun lupauksen täyttänyt meidän lapsillemme\, herättäen Jeesuksen\, niinkuin myös toisessa psalmissa on kirjoitettu: ’Sinä olet minun Poikani\, tänä päivänä minä olen sinut synnyttänyt’. \n  \nEvankeliumi\nLuuk. 24:36–49\nMutta heidän tätä puhuessaan Jeesus itse seisoi heidän keskellään ja sanoi heille: ”Rauha teille!” Niin heidät valtasi säikähdys ja pelko\, ja he luulivat näkevänsä hengen. Mutta hän sanoi heille: ”Miksi olette hämmästyneet\, ja miksi nousee sellaisia ajatuksia teidän sydämeenne? Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani ja nähkää\, että minä itse tässä olen. Kosketelkaa minua ja katsokaa\, sillä ei hengellä ole lihaa eikä luita\, niinkuin te näette minulla olevan.” Ja tämän sanottuaan hän näytti heille kätensä ja jalkansa. Mutta kun he eivät vielä uskoneet\, ilon tähden\, vaan ihmettelivät\, sanoi hän heille: ”Onko teillä täällä jotakin syötävää?” Niin he antoivat hänelle palasen paistettua kalaa. Ja hän otti ja söi heidän nähtensä. Ja hän sanoi heille: ”Tätä tarkoittivat minun sanani\, kun minä puhuin teille ollessani vielä teidän kanssanne\, että kaiken pitää käymän toteen\, mikä minusta on kirjoitettu Mooseksen laissa ja profeetoissa ja psalmeissa”. Silloin hän avasi heidän ymmärryksensä käsittämään kirjoitukset.\nJa hän sanoi heille: ”Niin on kirjoitettu\, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista\, ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille\, alkaen Jerusalemista. Te olette tämän todistajat. Ja katso\, minä lähetän teille sen\, jonka minun Isäni on luvannut; mutta te pysykää tässä kaupungissa\, kunnes teidän päällenne puetaan voima korkeudesta.” \n  \nRukoukset\n1. Isä\, kaikkivaltias Jumala! Suo meidän\, jotka olemme juuri ilolla viettäneet pääsiäistä\, parantaa elämämme sinun armosi avulla. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Herra Jumala\, taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua sanomattoman suuresta armostasi\, kun olet Poikasi Jeesuksen Kristuksen kautta säätänyt meille lohdutukseksi autuuden evankeliumin ja pyhät sakramentit\, että me niissä löytäisimme syntien anteeksiantamisen. Me rukoilemme sinua: anna Pyhä Henkesi sydämiimme\, että uskoisimme sanasi ja vahvistuisimme uskossa pyhien sakramenttien kautta. Tätä rukoilemme sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, nimessä. \n3. Rauhan Jumala! Me kiitämme sinua siitä\, että olet nostanut kuolleista hänet\, joka iankaikkisen liiton veren kautta on lampaiden suuri paimen\, Herramme Jeesuksen. Me rukoilemme sinua: tee meidät kykeneviksi kaikkeen hyvään voidaksemme toteuttaa sinun tahtosi. Pyhitä koko olemuksemme\, että henkemme\, sielumme ja ruumiimme säilyisi nuhteettomana hänen tuloonsa. Anna meille yhä runsaammin rauhasi\, joka ylittää kaiken ymmärryksen\, ja johdata meidät Pyhän Henkesi kautta kerran iäisiin rauhan asuintoihin. Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\n1. Piet. 2:2\nJa halatkaa niinkuin vastasyntyneet lapset sanan väärentämätöntä |maitoa\, *\nettä te sen kautta kasvaisitte |pelastukseen. \n  \nPsalmi:\nPs. 116:1–9 \nMinä rakastan |Herraa\, *\nsillä hän kuulee minun ääneni ja |rukoukseni; \nsillä hän on kallistanut korvansa minun |puoleeni\, *\nja minä huudan häntä avuksi kaiken |elinaikani. \nKuoleman paulat piirittivät minut\, tuonelan ahdistukset kohtasivat |minua; *\nminä jouduin |hätään ja murheeseen. \nMutta minä huusin avukseni Herran |nimeä: *\n”Oi Herra\, pelasta |minun sieluni!” \nHerra on armollinen ja |vanhurskas\, *\nmeidän Juma|lamme on laupias. \nHerra varjelee yksin|kertaiset; *\nminä olin viheliäinen\, mutta hän |auttoi minua. \nPalaja\, sieluni\, takaisin |lepoosi\, *\nsillä Herra on tehnyt |sinulle hyvin. \nSillä sinä olet pelastanut minun sieluni kuole|masta\, *\nminun silmäni kyynelistä\, jalkani |kompastumasta. \nMinä saan vaeltaa Herran kasvojen |edessä *\nelä|vien maassa. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/1-sunnuntai-paasiaisesta-quasimodogeniti-vsk3/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_3-vuosikerta_1-viikko-pääsiäisestä.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20240406 DTEND;VALUE=DATE:20240407 DTSTAMP:20260604T234656 CREATED:20201010T150057Z LAST-MODIFIED:20220729T124514Z UID:9924-1712361600-1712447999@www.luterilainen.net SUMMARY:Pääsiäisen jälkeinen lauantai DESCRIPTION:Pääsiäisen jälkeisen viikon lauantain tekstit huipentuvat Jeesuksen antamaan kaste- ja lähetyskäskyyn ja apostoli Paavalin opetukseen kasteesta ja siitä seuraavasta pyhästä elämästä. Tuolla Galilean vuorella\, jota pidetään samana vuorena kuin kirkastusvuori\, yksitoista opetuslasta saavat vastaanottaa koko maailman mullistaneen tehtävän. Tehdä kaikista kansoista Jeesuksen opetuslapsia kastamalla ja opettamalla. Käsky ei kohdistunut vain juutalaisiin\, vaan myös pakanoihin. Olisi apostolien tehtävä kastaa ja opettaa näitä kansoja ja myös kutsua tähän tehtävään Herran seurakunnalle kaitsijoita\, jotka olisivat uskollisia pitämään sen kaiken\, mitä Jeesus käski apostolienkin pitää. \nApostoleja ei lähetetty matkaan tyhjin käsin\, vaan Jeesus lupaa heille: ”Minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” Tähän lupaukseen\, joka niin kirkkaasti loistaa Matteuksen evankeliumissa\, perustuu myös se miksi kukaan voi ylipäänsä elää kastettuna ja saada vastaanottaa Herran julistamaa Sanaa kirkossa vielä vuonna 2020. Siis Jeesus on läsnä kirkossaan. Hänen koko persoonansa on läsnä kirkossa. Tästä lausutaan väkevästi Tunnustuskirjoissa Yksimielisyyden ohjeen selityksessä tähän tapaan: \nErityisesti hän on maan päällä olevassa kirkossaan ja seurakunnassaan läsnä välimiehenä\, päänä\, kuninkaana ja ylipappina. Läsnä ei ole puolet Kristuksesta vaan Kristuksen koko persoona\, jonka muodostavat kumpikin luonto yhdessä\, sekä jumalallinen että inhimillinen. Läsnä ei ole ainoastaan hänen jumaluutensa vaan myös hänen omaksumansa ihmisluonto\, (Ef. 5:30) jonka puolesta hän on meidän veljemme ja me lihaa hänen lihastaan\, luuta hänen luustaan. Kaiken tämä varmaksi vakuudeksi hän on asettanut pyhän ehtoollisensa. Siitä havaitaan\, että hän tahtoo olla luomassa sekä asua ja väkevästi vaikuttaa meissä myös siinä luonnossa\, jonka omistajana hänellä on liha ja veri. (FC-SD\, VIII\, 78-79) \nEi tarvitse siis epäröidä onko Herra meidän kanssamme. Joskus kuitenkin omasta vaelluksesta ja elämästä voi tulla sellainen olo\, että onkohan Herra minun kanssani? Synti painaa\, pimeys ahdistaa ja kuolemakin pelottaa. On kuin olisin juuri sitä\, mistä Paavali varoittaa – tekemässä noita pimeyden hedelmättömiä tekoja. Onko Jeesus jättänyt minut oman onneni nojaan? \nJuuri tuollaisten perkeleen syytösten ja itsesyytösten tähden sinun ei tulekaan etsiä valkeutta oman sydämesi sopukoista\, sillä sieltä saatat löytää ahdistavan ja pelottavan paljon niitä pimeydenkin hedelmiä. Valkeus on Herrassa\, kuten Paavali todistaa. Voit kysyä itseltäsi\, oletko kastettu? Ja että valehteleeko Jeesus koskaan? Kun olet kastettu ja uskot\, että Jeesus on Totuus\, niin voit myöskin luottaa\, että Herra ihan kokonansa on kanssasi. Omaa pelastustaan ei tarvitse ilmaan hosuen etsiä\, vaan usko kiinnittyy Kristukseen. Mutta entäpä ne pimeyden hedelmät? Niistä apostoli sanoo\, että valkeus paljastaa ne. Syntinen ihminen saa aina tuoda oman pimeydenkin hedelmien\, synnin kuorman Jeesuksen luokse. Ei ole yhtään sellaista syntiä\, jota tuo Jumalan valkeus ei pois pyyhkisi. Ei yhtään syntiä\, jota Kristuksen verellä ei olisi Golgatalla sovitettu. Kun ne tuodaan valkeuteen syntinä tunnustettavaksi Jeesuksen luokse\, niin hän on luvannut ne anteeksi antaa. Hänessä on syntien anteeksiantamuksemme. \nKun Jeesus siis antoi tuon maailmaa mullistaneen kaste- ja lähetyskäskyn kirkolleen ja lupasi olla kirkkonsa kanssa aina – hän ajatteli sillä hetkellä myös sinua. Jotta saisit armahdettuna syntisenä elää tuossa kasteen armossa koko elämäsi hänen sanansa hoidossa. Joka aamu saat aina uudelleen palata kasteen armoon. Voit itseäsi muistuttaaksesi tehdä vaikkapa pyhän ristinmerkin. Voit yhdistää peukalon\, etusormen ja keskisormen yhdeksi – joka muistuttaa yhdestä Jumalasta\, jolla on kolme persoonaa\, jonka nimeen sinut on kastettu. Nimetön ja pikkurilli muistuttavat Kristuksen kahdesta luonnosta yhdessä persoonassa. Siis siitä\, että Herra on kirkossaan aivan kokonaisena läsnä. Ja ristinmerkkiä tehdessäsi voit esimerkiksi lausua myös tuon Paavalin kastehymnin: ”Heräjä sinä\, joka nukut\, ja nouse kuolleista\, niin Kristus sinua valaisee!” Tämäkin rohkaisu olkoon muistuttamassa sinua kasteen ikuisesta armoliitosta. \n\nKynttilöitä: 4 Liturginen väri: valkoinen Ei vuosikertaa\nPäivän psalmi Ps. 100\nLukukappale: Ef. 5:8–14 Evankeliumi: Matt. 28:16–20 \n\nLukukappale\nEf. 5:8–14\nEnnen te olitte pimeys\, mutta nyt te olette valkeus Herrassa. Vaeltakaa valkeuden lapsina – sillä kaikkinainen hyvyys ja vanhurskaus ja totuus on valkeuden hedelmä – ja tutkikaa\, mikä on otollista Herralle; älköönkä teillä olko mitään osallisuutta pimeyden hedelmättömiin tekoihin\, vaan päinvastoin nuhdelkaakin niistä. Sillä häpeällistä on jo sanoakin\, mitä he salassa tekevät; mutta tämä kaikki tulee ilmi\, kun valkeus sen paljastaa\, sillä kaikki\, mikä tulee ilmi\, on valkeutta. Sentähden sanotaan: ”Heräjä sinä\, joka nukut\, ja nouse kuolleista\, niin Kristus sinua valaisee!” \n  \nEvankeliumi\nMatt. 28:16–20\nJa ne yksitoista opetuslasta vaelsivat Galileaan sille vuorelle\, jonne Jeesus oli käskenyt heidän mennä. Ja kun he näkivät hänet\, niin he kumartaen rukoilivat häntä\, mutta muutamat epäilivät. Ja Jeesus tuli heidän tykönsä ja puhui heille ja sanoi: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni\, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki\, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso\, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” \n  \nPsalmi\nPs. 100 \nKohottakaa riemuhuuto Herralle\, |kaikki maa. *\nPalvelkaa Herraa ilolla\, tulkaa hänen kasvojensa |eteen riemulla. \nTietäkää\, että Herra on |Jumala. *\nHän on meidät tehnyt\, ja hänen me olemme\, hänen kansansa ja hänen laitu|mensa lampaat. \nKäykää hänen portteihinsa kiittäen\, hänen esikartanoihinsa ylistystä |veisaten. *\nYlistäkää häntä\, kiittäkää hänen |nimeänsä. \nSillä Herra on hyvä; hänen armonsa pysyy iankaikki|sesti *\nja hänen uskollisuutensa |polvesta polveen. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/paasiaisen-jalkeinen-lauantai-vsk3/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20240405 DTEND;VALUE=DATE:20240406 DTSTAMP:20260604T234656 CREATED:20201010T145928Z LAST-MODIFIED:20220729T124410Z UID:9923-1712275200-1712361599@www.luterilainen.net SUMMARY:Pääsiäisen jälkeinen perjantai DESCRIPTION:Pääsiäisen jälkeisen perjantain teksteissä käsitellään sitä\, miten käsittämätön asia ylösnousemus oikeastaan edes on. Ylösnousemus jakaa ihmiset kahteen osaan; niihin\, jotka uskovat siihen ja niihin\, jotka eivät usko. Sekä Apostolien tekojen tekstissä\, että myös Matteuksen evankeliumin tekstissä tapaamme molempia. \nMutta voiko ylösnousemus olla totta? Ihmisen kylmän laskelmoiva järki vastaa\, että ei ole. Kun tähän kylmään laskelmointiin lisätään vielä kieltävät ennakkoasenteet\, niin silloin ylösnousemuksen kieltäminen vielä vankistuu entisestään. Matteus kertoo\, miten vartijaväki saapui ylipappien luokse kertomaan totuudellisesti kaiken\, mitä haudalla oli tapahtunut. Otettiinko sana ylösnousemuksesta riemullisesti vastaan ylipappien joukossa? Ei todellakaan. Alkoi neuvonpito\, jota todennäköisesti johti ylipappi Kaifas. Hän oli saddukeus ja hänellä juuri oli vahvat ennakkoasenteet ylösnousemusta vastaan. Kun laskelmoivan kylmä järki ei kykene vastaanottamaan Totuutta\, niin silloin vaihtoehtona on joko tunnustaa ylösnousemus\, tai käydä sitä vastaan valheilla. Valitettavasti ylipapit valitsivat jälkimmäisen ja manipuloivat pelolla vielä vartijaväenkin valheeseen mukaan. Ylösnousemus oli liian kova pala purtavaksi myös neuvostolle\, kun apostoli Paavali oli heidän edessään tuomittavana vuosia myöhemmin. Ehkä ylipappien ja kirjanoppineiden joukko oli jo luullut\, että vuosia aiemmin kirjoihin ja kansiin unohdettu valehteleminen ylösnousemuksesta jättäisi heidät rauhaan\, mutta näin ei ollut. Yhä uudelleen asia nousi esille ja nyt Paavalin suulla ja hänen todistuksestaan. Fariseukset olivat myöntyväisempiä\, vaikka hekin taisivat olla enemmän kiinnostuneita Paavalin hengellisistä kokemuksista\, kuin itse ylösnousemuksesta. \nNäiden tekstien ensimmäinen evankeliumi onkin siinä\, että jokaisen täytyy kohdata Herra ja Vapahtaja henkilökohtaisesti\, jotta hänen ylösnousemukseensa voi edes uskoa. Paavali oli itsekin fariseus ja ennen vainosi seurakuntaa. Mutta hän kohtasi Ylösnousseen ja sai kutsun lähteä julistamaan evankeliumia pakanoille. Tuon myötä hänet myös kastettiin. Harva kohtaa Vapahtajan tähän tapaan ilmestyksessä\, eikä tarvitsekaan. Herra on siellä\, missä hän on luvannut olla läsnä – Sanassa ja sakramentissa. Siksi esimerkiksi jokainen kastettu todella on kohdannut Jeesuksen aivan henkilökohtaisesti ja tarkalleen katsottuna myös elää hänen yhteydessään ja on yhdessä ylösnoussut hänen kanssaan. Jumalan sanan yhteydessä\, sen äärellä ja kuulossa Herra on jälleen luonasi\, kuin myös pyhällä ateriallaan ehtoollisella. Näin usko saa lujittua. \nJa näiden tekstien toinen evankeliumi onkin siinä\, ettei ylösnousemukseen uskominen ole meidän kylmän järkeilymme tai ennakkoasenteidemme varassa – vaan nimenomaan uskon varassa. Usko on Jumalan lahjaa. Ja meidän uskollemme on hyväksi juuri se\, ettei Jeesuksen ylösnousemusta voi esimerkiksi millin tarkasti todistaa vaikkapa tieteellisin keinoin. Vaikka meille on jäänyt hienoja todisteita ylösnousemuksesta\, esimerkiksi Torinon käärinliinat\, niin tällaisten varaan usko ei kuitenkaan varaa. Sillä jos vaikkapa nuo käärinliinat nyt tuhoutuisivat tulipalossa\, niin mihin usko silloin tarrautuisi? Siksi usko saa aina tarrautua kiinni kasteeseen\, jossa sinut on kiinnitetty Kristukseen\, ja olet ollut mukana myöskin ylösnousemuksessa. Puhumattakaan vielä siitä ylösnousemuksesta\, kun Kristus kerran aikojen lopussa kutsuu eläviä ja kuolleita. Tähänkin lupaukseen saat luottaen uskoa. \n\nKynttilöitä: 4 Liturginen väri: valkoinen Ei vuosikertaa\nPäivän psalmi Ps. 40:6–9\nLukukappale: Ap. t. 23:1\, 6–11 Evankeliumi: Matt. 28:8–15 \n\nLukukappale\nAp. t. 23:1\, 6–11\nNiin Paavali loi katseensa neuvostoon ja sanoi: ”Miehet\, veljet\, minä olen kaikessa hyvällä omallatunnolla vaeltanut Jumalan edessä tähän päivään asti”.\nMutta koska Paavali tiesi osan heistä olevan saddukeuksia ja toisen osan fariseuksia\, huusi hän neuvoston edessä: ”Miehet\, veljet\, minä olen fariseus\, fariseusten jälkeläinen; toivon ja kuolleitten ylösnousemuksen tähden minä olen tuomittavana”. Tuskin hän oli tämän sanonut\, niin nousi riita fariseusten ja saddukeusten kesken\, ja kokous jakautui. Sillä saddukeukset sanovat\, ettei ylösnousemusta ole\, ei enkeliä eikä henkeä\, mutta fariseukset tunnustavat kumpaisetkin. Ja syntyi suuri huuto\, ja muutamat kirjanoppineet fariseusten puolueesta nousivat ja väittelivät kiivaasti ja sanoivat: ”Emme löydä mitään pahaa tässä miehessä; entäpä jos henki tai enkeli on hänelle puhunut?” Ja kun riita yhä kiihtyi\, pelkäsi päällikkö\, että he repisivät Paavalin kappaleiksi\, ja käski sotaväen tulla alas ja temmata hänet heidän keskeltään ja viedä hänet kasarmiin. Mutta seuraavana yönä Herra seisoi Paavalin tykönä ja sanoi: ”Ole turvallisella mielellä\, sillä niinkuin sinä olet todistanut minusta Jerusalemissa\, niin sinun pitää todistaman minusta myös Roomassa”. \n  \nEvankeliumi\nMatt. 28:8–15\nJa he menivät kiiruusti haudalta peloissaan ja suuresti iloiten ja juoksivat viemään sanaa hänen opetuslapsillensa. Mutta katso\, Jeesus tuli heitä vastaan ja sanoi: ”Terve teille!” Ja he menivät hänen tykönsä\, syleilivät hänen jalkojaan ja kumartaen rukoilivat häntä. Silloin Jeesus sanoi heille: ”Älkää peljätkö; menkää ja viekää sana minun veljilleni\, että he menisivät Galileaan: siellä he saavat minut nähdä”. Mutta heidän mennessään\, katso\, muutamat vartijaväestä tulivat kaupunkiin ja ilmoittivat ylipapeille kaikki\, mitä oli tapahtunut. Ja nämä kokoontuivat vanhinten kanssa ja pitivät neuvoa ja antoivat sotamiehille runsaat rahat ja sanoivat: ”Sanokaa\, että hänen opetuslapsensa tulivat yöllä ja veivät hänet varkain meidän nukkuessamme. Ja jos tämä tulee maaherran korviin\, niin me lepytämme hänet ja toimitamme niin\, että saatte olla huoletta.” Niin he ottivat rahat ja tekivät\, niinkuin heitä oli neuvottu. Ja tätä puhetta on levitetty juutalaisten kesken\, ja sitä kerrotaan vielä tänäkin päivänä. \n  \nPsalmi\nPs. 40:6–9 \nHerra\, minun Jumalani\, suuret ovat sinun ihmetekosi ja sinun aivoituksesi meitä |kohtaan. *\nEi ole ketään sinun |vertaistasi. \nNiitä minä tahdon julistaa\, niistä |puhua\, *\nniitten paljous on suurempi\, kuin lue|tella taidan. \nTeurasuhriin ja ruokauhriin et sinä |mielisty; *\nminun korvani sinä avasit\, polttouhria ja syntiuhria |sinä et vaadi. \nSilloin minä sanoin: ”Katso\, minä |tulen; *\nkirjakääröön on kirjoitettu\, mitä |minun on tehtävä. \nSinun tahtosi\, minun Jumalani\, minä teen mielel|läni\, *\nja sinun lakisi on minun |sydämessäni.” \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/paasiaisen-jalkeinen-perjantai-vsk3/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20240404 DTEND;VALUE=DATE:20240405 DTSTAMP:20260604T234656 CREATED:20201010T145756Z LAST-MODIFIED:20220729T124348Z UID:9922-1712188800-1712275199@www.luterilainen.net SUMMARY:Pääsiäisen jälkeinen torstai DESCRIPTION:Pääsiäisen jälkeinen torstai on omistettu kastetta ja uskoa käsitteleville raamatunteksteille. Markuksen evankeliumin lopussa Jeesus hyvin suoraan puhuu tästä\, kun hän lähettää omat opetuslapsensa. Apostolien teoissa tiellä Gassaan evankelista Filippus antaa kasteopetusta Etiopian kuningattaren Kandaken hoviherralle. \nPääsiäisyön tekstit\, kuten muutaman päivän takaa muistamme\, olivat ns. kasteesta läpimärät. Ja niin ovat nämä pääsiäisen jälkeisen torstainkin tekstit. Varhaiskirkon aikaan kasteoppilaat kastettiin juuri pääsiäisyönä ja luonnollisesti pääsiäisen jälkeinen viikko on ollut heille elämänsä ensimmäinen viikko kastettuna. Vielä kasteen jälkeenkin on ollut tarpeen muistuttaa\, kuka on antanut käskyn kastaa ja miten Jeesuksen seuraajat sitten kastoivat. Varhaiskirkon aikaan näinä kahdeksana pääsiäisen jälkeisenä päivänä toimitettiin messu ja niissä seurattiin nimenomaan näitä kertomuksia ylösnousseesta Jeesuksesta. Voimme vain kuvitella\, miten varhaiskirkon aikaan pyhää kastettaan juhlineet valkopukuiset kastetut ovat ahmineet näitäkin raamatuntekstejä ravinnokseen\, vieläpä siis uusina taivaan kansalaisina. Ehkä he saattoivat jopa verrata itseään tuohon etiopialaiseen hoviherraan\, joka hänkin oli saanut aivan henkilökohtaisen kasteopetuksen matkalla Gassaan. Matkalla ennen pääsiäistä olivat olleet kasteoppilaatkin\, kunnes pääsiäisyönä pääsivät perille. Voisi myös ajatella\, että tuon hoviherrankin matkalla tärkein etappi\, pääte- ja aloituspysäkki oli tuo pyhä kaste. \nVaikka kastehetki on mullistava\, niin on hyvä muistaa\, että elämä jatkuu siitä eteenkinpäin. Näin Jeesuskin sanoo: ”Joka uskoo ja kastetaan\, se pelastuu.” Kaste ja usko kuuluvat erottamattomasti yhteen\, kuten vaikkapa keuhkot ja hengitettävä ilma. Ja mikä parasta\, syntisen ihmisen kannalta\, kumpikaan ei ole riippuvainen ihmisen omista teoista tai voimasta. Kasteessa Pyhä kolmiyhteinen Jumala toimii\, ja ihminen vastaanottaa. Uskon vaikuttaa myös Jumala oman sanansa välityksellä. Tuossa evankeliumitekstissäkin opetuslapsille oli hyvin vaikeaa uskoa niihin todistuksiin ylösnousseesta Jeesuksesta\, joita heille tuotiin kahteenkin otteeseen. Tarvittiin Jeesus itse synnyttämään tämä usko ylösnousseeseen. Ja onneksi näin! Itseemme emme voi lopulta pelastuksen asioissa luottaa. Sillä kun uskomme on lujalla Kristus-kalliolla\, niin saamme elää kasteen armossa pelastettuina – samalla kalliolla kuin opetuslapset\, evankelista Filippus ja etiopialainen hoviherra. \n\nKynttilöitä: 4 Liturginen väri: valkoinen Ei vuosikertaa\nPäivän psalmi Ps. 68:20–21\nLukukappale: Ap. t. 8:26–40 Evankeliumi: Mark. 16:9–16 \n\nLukukappale\nAp. t. 8:26–40\nMutta Filippukselle puhui Herran enkeli sanoen: ”Nouse ja mene puolipäivään päin sille tielle\, joka vie Jerusalemista alas Gassaan ja on autio”. Ja hän nousi ja lähti. Ja katso\, siellä kulki etiopialainen mies\, Etiopian kuningattaren Kandaken hoviherra\, mahtava mies ja koko hänen aarteistonsa hoitaja; hän oli tullut Jerusalemiin rukoilemaan ja oli nyt paluumatkalla ja istui vaunuissaan ja luki profeetta Esaiasta. Niin Henki sanoi Filippukselle: ”Käy luo ja pysyttele lähellä noita vaunuja”. Niin Filippus juoksi luo ja kuuli hänen lukevan profeetta Esaiasta ja sanoi: ”Ymmärrätkö myös\, mitä luet?” Niin hän sanoi: ”Kuinka minä voisin ymmärtää\, ellei kukaan minua opasta?” Ja hän pyysi Filippusta nousemaan ja istumaan viereensä. Ja se kirjoitus\, jota hän luki\, oli tämä: ”Niinkuin lammas hänet viedään teuraaksi; ja niinkuin karitsa on ääneti keritsijänsä edessä\, niin ei hänkään suutansa avaa. Hänen alentumisensa kautta hänen tuomionsa otetaan pois. Kuka kertoo hänen syntyperänsä? Sillä hänen elämänsä otetaan pois maan päältä.” Ja hoviherra kysyi Filippukselta sanoen: ”Minä pyydän sinua: sano\, kenestä profeetta puhuu näin\, itsestäänkö vai jostakin toisesta?” Niin Filippus avasi suunsa ja lähtien tästä kirjoituksesta julisti hänelle evankeliumia Jeesuksesta. Ja kulkiessaan tietä he tulivat veden ääreen; ja hoviherra sanoi: ”Katso\, tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?” Ja hän käski pysäyttää vaunut\, ja he astuivat kumpikin veteen\, sekä Filippus että hoviherra\, ja Filippus kastoi hänet. Ja kun he olivat astuneet ylös vedestä\, tempasi Herran Henki Filippuksen pois\, eikä hoviherra häntä enää nähnyt. Ja hän jatkoi matkaansa iloiten. Mutta Filippus tavattiin Asdodissa; ja hän vaelsi ympäri ja julisti evankeliumia kaikissa kaupungeissa\, kunnes tuli Kesareaan. \n  \nEvankeliumi\nMark. 16:9–16\nMutta ylösnousemisensa jälkeen hän varhain aamulla viikon ensimmäisenä päivänä ilmestyi ensiksi Maria Magdaleenalle\, josta hän oli ajanut ulos seitsemän riivaajaa. Tämä meni ja vei sanan niille\, jotka olivat olleet Jeesuksen kanssa ja jotka nyt murehtivat ja itkivät. Mutta kun he kuulivat\, että hän eli ja että Maria oli hänet nähnyt\, eivät he uskoneet. Ja sen jälkeen hän toisenmuotoisena ilmestyi kahdelle heistä\, heidän kävellessään\, matkalla maakylään. Hekin menivät ja veivät sanan toisille; mutta nämä eivät uskoneet heitäkään. Vihdoin hän ilmestyi myöskin niille yhdelletoista heidän ollessaan aterialla; ja hän nuhteli heidän epäuskoaan ja heidän sydämensä kovuutta\, kun he eivät olleet uskoneet niitä\, jotka olivat nähneet hänet ylösnousseeksi. Ja hän sanoi heille: ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan\, se pelastuu; mutta joka ei usko\, se tuomitaan kadotukseen. \n  \nPsalmi\nPs. 68:20–21 \nKiitetty olkoon Herra joka |päivä. *\nMeitä kantaa Jumala\, |meidän apumme. \nMeillä on Jumala\, Jumala\, joka |auttaa\, *\nja Herra\, Herra\, joka kuole|masta vapahtaa. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/paasiaisen-jalkeinen-torstai-vsk3/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20240403 DTEND;VALUE=DATE:20240404 DTSTAMP:20260604T234656 CREATED:20201010T145616Z LAST-MODIFIED:20220729T124333Z UID:9921-1712102400-1712188799@www.luterilainen.net SUMMARY:Pääsiäisen jälkeinen keskiviikko DESCRIPTION:Pääsiäisen jälkeisen tiistain teksteissä kuultiin apostoli Paavalin saarnaa ja oltiin Jeesuksen kanssa Jerusalemissa\, kun hän ilmestyi opetuslapsilleen. No nyt keskiviikkona kuulemme apostoli Pietarin saarnaa ja olemme Jeesuksen kanssa tällä kertaa Galileassa\, kun hän jälleen ilmestyy opetuslapsilleen. \nPietarin saarna on helluntailta\, ja se on niin Kristus -keskeinen kuin saarnan pitää ollakin. Tällä kertaa todistus ylösnousseesta Jeesuksesta vahvistetaan profeetta Daavidin sanoilla (Ps. 16). Tämäkin Vanhan Testamentin psalmi jo ennalta kertoi tapahtuneen ylösnousemuksen. Pietarin Kristus -keskeisyys johtuu siitä\, että kirkko todellakin ja oikeasti elää Jeesuksesta. Pietari tiesi tarkalleen omissa nahoissaan\, että ilman Jeesusta hänestä ei olisi mihinkään\, eikä hänellä olisi mitään. Oli Jumalan antama lahja sitten maallista tai taivaallista\, niin se tulee Herralta. Tiberiaanjärven rannalla nuotion äärellä tästä muistutettiin opetuslapsia. Koko yö oli jälleen kalastettu\, mutta mitään ei ollut saatu. Jeesus ohjaa kalastajia heittämään verkot toiselle puolelle venettä – ja näin Herran sanan myötä yksi kalastusihme on jälleen valmis. Niinpä apostoli Johannes lausuu nämä sanat: ”Se on Herra”. Ja opetuslapset todella olivat varmoja siitä\, että se oli Herra. Herra oli tuonut ruuan pöytään. \nHelluntaina\, kun Herran lupaama Pyhä Henki vuodatettiin\, saivat tuhannet ihmiset todistaa: ”Se on Herra”. Sillä Pyhä Henki tekee Herran työtä. Pietarin saarnaa kuunnellessaan nämä ihmiset saattoivat jälleen todistaa: ”Se on Herra”. Sillä Pyhä Henki seurakunnan kaitsijan kautta on valmis tällä tavalla kirkastamaan Kristusta seurakunnalle. \nKun sinäkin tarkastelet omaa elämääsi\, niin saisit varmasti monessa kohdassa todistaa kiittäen: ”Se on Herra”. Kun itseäsi ravitset maallisilla lahjoilla\, vaikkapa kalalla ja leivällä\, niin muista kiittää Herraa. Tai kun saat ravinnoksi Herran pyhää ehtoollista\, muista silloinkin kiittää Herraa. Mitä ikinä teetkään\, niin rukoile psalmin sanoin: ”Minä näen alati edessäni Herran.” Ja todista apostoli Johanneksen sanoin: ”Se on Herra”. Tämä Herra on valmis pitämään sinusta kaikkinaisesti huolen\, antaahan hän katuvalle synnitkin anteeksi. \n\nKynttilöitä: 4 Liturginen väri: valkoinen Ei vuosikertaa\nPäivän psalmi Ps. 96:1–6\nLukukappale: Ap. t. 2:22–32 Evankeliumi: Joh. 21:1–14 \n\nLukukappale\nAp. t. 2:22–32\nTe Israelin miehet\, kuulkaa nämä sanat: Jeesuksen\, Nasaretilaisen\, sen miehen\, josta Jumala todisti teille voimallisilla teoilla ja ihmeillä ja merkeillä\, joita Jumala hänen kauttansa teki teidän keskellänne\, niinkuin te itse tiedätte\, hänet\, joka teille luovutettiin\, Jumalan ennaltamäärätyn päätöksen ja edeltätietämyksen mukaan\, te laista tietämättömien miesten kätten kautta naulitsitte ristille ja tapoitte. Hänet Jumala herätti ja päästi kuoleman kivuista\, niinkuin ei ollutkaan mahdollista\, että kuolema olisi voinut hänet pitää. Sillä Daavid sanoo hänestä: ’Minä näen alati edessäni Herran\, sillä hän on minun oikealla puolellani\, etten horjahtaisi. Sentähden minun sydämeni iloitsee ja kieleni riemuitsee\, ja myös minun ruumiini on lepäävä toivossa; sillä sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan etkä salli Pyhäsi nähdä katoavaisuutta. Sinä teet minulle tiettäviksi elämän tiet\, sinä täytät minut ilolla kasvojesi edessä.’ Te miehet\, veljet\, on lupa teille rohkeasti sanoa\, mitä kantaisäämme Daavidiin tulee\, että hän on sekä kuollut että haudattu; onhan hänen hautansa meidän keskellämme vielä tänäkin päivänä. Koska hän nyt oli profeetta ja tiesi\, että Jumala oli valalla vannoen hänelle luvannut asettavansa hänen kupeittensa hedelmän hänen valtaistuimelleen\, niin hän edeltä nähden puhui Kristuksen ylösnousemuksesta\, sanoen\, ettei Kristus ollut jäävä hyljätyksi tuonelaan eikä hänen ruumiinsa näkevä katoavaisuutta. Tämän Jeesuksen on Jumala herättänyt\, minkä todistajia me kaikki olemme. \n  \nEvankeliumi\nJoh. 21:1–14\nSen jälkeen Jeesus taas ilmestyi opetuslapsilleen Tiberiaan järven rannalla; ja hän ilmestyi näin: Simon Pietari ja Tuomas\, jota sanottiin Didymukseksi\, ja Natanael\, joka oli Galilean Kaanasta\, ja Sebedeuksen pojat sekä kaksi muuta hänen opetuslapsistaan olivat yhdessä. Simon Pietari sanoi heille: ”Minä menen kalaan”. He sanoivat hänelle: ”Me lähdemme myös sinun kanssasi”. Niin he lähtivät ja astuivat venheeseen; mutta eivät sinä yönä saaneet mitään. Ja kun jo oli aamu\, seisoi Jeesus rannalla. Opetuslapset eivät kuitenkaan tienneet\, että se oli Jeesus. Niin Jeesus sanoi heille: ”Lapset\, onko teillä mitään syötävää?” He vastasivat hänelle: ”Ei ole”. Hän sanoi heille: ”Heittäkää verkko oikealle puolelle venhettä\, niin saatte”. He heittivät verkon\, mutta eivät jaksaneet vetää sitä ylös kalojen paljouden tähden. Silloin se opetuslapsi\, jota Jeesus rakasti\, sanoi Pietarille: ”Se on Herra”. Kun Simon Pietari kuuli\, että se oli Herra\, vyötti hän vaippansa ympärilleen\, sillä hän oli ilman vaatteita\, ja heittäytyi järveen. Mutta muut opetuslapset tulivat venheellä ja vetivät perässään verkkoa kaloineen\, sillä he eivät olleet maasta kauempana kuin noin kahdensadan kyynärän päässä. Kun he astuivat maalle\, näkivät he siellä hiilloksen ja kalan pantuna sen päälle\, sekä leipää. Jeesus sanoi heille: ”Tuokaa tänne niitä kaloja\, joita nyt saitte”. Niin Simon Pietari astui venheeseen ja veti maalle verkon\, täynnä suuria kaloja\, sata viisikymmentä kolme. Ja vaikka niitä oli niin paljon\, ei verkko revennyt. Jeesus sanoi heille: ”Tulkaa einehtimään”. Mutta ei kukaan opetuslapsista uskaltanut kysyä häneltä: ”Kuka sinä olet?”\, koska he tiesivät\, että se oli Herra. Niin Jeesus meni ja otti leivän ja antoi heille\, ja samoin kalan. Tämä oli jo kolmas kerta\, jolloin Jeesus noustuaan kuolleista ilmestyi opetuslapsillensa. \n  \nPsalmi\nPs. 96:1–6 \nVeisatkaa Herralle uusi |virsi\, *\nveisatkaa |Herralle\, kaikki maa. \nVeisatkaa Herralle\, ylistäkää hänen nime|änsä. *\nJulistakaa päivästä päivään hänen pelastus|tekojansa\, \nilmoittakaa pakanain seassa hänen kunni|aansa\, *\nhänen ihmeitänsä kaikkien |kansojen seassa. \nSillä Herra on suuri ja sangen ylis|tettävä\, *\nhän on peljättävä yli |kaikkien jumalain. \nSillä kaikki kansojen jumalat ovat epäjuma|lia\, *\nmutta Herra on |tehnyt taivaat. \nHerraus ja kunnia on hänen kasvojensa |edessä\, *\nkiitos ja ylistys hänen |pyhäkössänsä. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/paasiaisen-jalkeinen-keskiviikko-vsk3/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20240402 DTEND;VALUE=DATE:20240403 DTSTAMP:20260604T234656 CREATED:20201010T145454Z LAST-MODIFIED:20220729T124317Z UID:9920-1712016000-1712102399@www.luterilainen.net SUMMARY:Pääsiäisen jälkeinen tiistai DESCRIPTION:Jeesuksen ylösnousemuksesta alkaa kirkkovuodessa 50 päivän mittainen pääsiäisen jälkivietto. Se on siinä mielessä poikkeuksellista aikaa kirkkovuodessa\, että liturginen väri pysyy koko ajan juhlavana valkoisena ja kynttilöiden määräkin on normaalin kahden sijaan neljä. Mutta jatkuvalle juhlalle on syynsä\, sillä Kirkon Herra lunasti omansa ylösnousemuksessa ja tämä on suurin lahja\, mitä kukaan ihminen voi vastaanottaa – siksi myös suuri ja pitkä juhlinta. Tuohon aikaan sisältyy myös Jeesuksen taivaaseenastuminen helatorstaina\, joka on 40 päivää pääsiäisestä. Ja kymmenen päivää tämän helatorstain jälkeen on helluntai. \nPääsiäisen jälkeisellä viikolla tiistaista lauantaihin keskitytään Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeisiin tapahtumiin evankeliumien lopussa ja luetaan myös lähes joka päivä katkelma Apostolien teoista. Tätä pääsiäisen jälkeistä viikkoa on edeltänyt hiljainen viikko – ja näiden viikkojen sävyt todella ovat hyvin erilaiset. Hiljaisella viikolla horisontissa näkyy koko ajan risti ja Golgata. Pääsiäisen jälkeisellä viikolla ristin lisäksi näkyy myös tyhjä hauta. Sillä Kristus on ylösnoussut! \nNyt tiistaina teksteinä ovat osa Paavalin saarnasta Pisidian Antiokiassa ja Jeesuksen ilmestyminen opetuslapsilleen Jerusalemissa Luukkaan evankeliumista. Molempia puheita yhdistää se\, että ne vievät kuulijan Vanhaan Testamenttiin. Jeesus osoittaa\, että Mooseksen laki\, profeetat ja psalmit olivat aina julistaneet hänestä ja tästä pääsiäisestä – kun maailman synnit sovitettiin. Myös Paavali\, Jeesuksen seuraajana\, julistaa tätä samaa. Apostoli aloittaa kertomalla vanhan liiton viimeisestä profeetasta\, Johannes Kastajasta. Sitten Paavalikin kohta kohdalta osoittaa synagoogan kuulijakunnalleen\, miten laki\, profeetat ja psalmit profetoivat juuri tästä Jeesuksesta Kristuksesta. \nMutta miksi tällainen todistelu on niin tärkeää? Eikö meille kristityille ole aivan selvää se\, että Vanha Testamentti todella todistaa Jeesuksesta? Sitä selittämään meille on annettu myös Uusi Testamentti. Ja tässä kohdin on hyödyllistä huomata – Jeesuksen puhuessa opetuslapsilleen pari päivää ylösnousemuksensa jälkeen ja Paavalin puhuessa Pisidian Antiokiassa vuosia noiden tapahtumien jälkeen – että tässä vaiheessa Uutta Testamenttia ei ollut vielä koottu ja kirjoitettu. Jumalan Sana\, jota apostolit lukivat\, oli edelleenkin se sama Vanha Testamentti\, jota myös juutalaiset lukivat synagoogissa. Pikkuhiljaa vuosien saatossa apostolien kiertokirjeet alkoivat kiertää seurakunnissa ja luettavaksi tuli myös evankeliumeja. Kaikelle tälle todistukselle Jeesuksesta Kristuksesta haettiin tuki Vanhasta Testamentista. Ja tätä myös tarkoittaa Luukkaan sanat: ”Silloin hän avasi heidän ymmärryksensä käsittämään kirjoitukset.” Ja tämän jälkeen Jeesus ohjaa: ”Niin on kirjoitettu\, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista\, ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille\, alkaen Jerusalemista. Te olette tämän todistajat.” Vielä Jeesus lupaa Pyhän Henkensä ja helluntaista viimeistään lähti liikkeelle tämä todistamisen valtava aalto. Pyhä Henki inspiroi apostoleja kirjoittamaan ja todistamaan\, ja näin alkoi muodostua se\, mitä me kutsumme Raamatuksi ja jossa on sekä Vanha\, että Uusi Testamentti. \nRaamattua lukiessa on aina hyvä pysähtyä toteamaan\, että se on yksi kokonaisuus ja sen keskus on Kristus. Tähän Jeesus itse ja hänen apostolinsa myös todistuksensa tähtäsivät. Ja mikä parasta\, sinäkin olet tämän todistaja! \n\nKynttilöitä: 4 Liturginen väri: valkoinen Ei vuosikertaa\nPäivän psalmi Ps. 105:1–10\nLukukappale: Ap. t. 13:23–33 Evankeliumi: Luuk. 24:36–49 \n\nLukukappale\nAp. t. 13:23–33\nTämän jälkeläisistä on Jumala lupauksensa mukaan antanut tulla Jeesuksen Israelille Vapahtajaksi\, sittenkuin Johannes ennen hänen tuloansa oli saarnannut parannuksen kastetta kaikelle Israelin kansalle. Mutta kun Johannes oli juoksunsa päättävä\, sanoi hän: ’En minä ole se\, joksi minua luulette; mutta katso\, minun jälkeeni tulee se\, jonka kenkiä minä en ole arvollinen jaloista riisumaan’. Miehet\, veljet\, te Aabrahamin suvun lapset\, ja te\, jotka Jumalaa pelkäätte\, meille on tämän pelastuksen sana lähetetty. Sillä koska Jerusalemin asukkaat ja heidän hallitusmiehensä eivät Jeesusta tunteneet\, niin he tuomitessaan hänet myös toteuttivat profeettain sanat\, joita kunakin sapattina luetaan; ja vaikka he eivät löytäneet mitään\, mistä hän olisi kuoleman ansainnut\, anoivat he Pilatukselta\, että hänet surmattaisiin. Ja kun he olivat täyttäneet kaiken\, mikä hänestä on kirjoitettu\, ottivat he hänet alas puusta ja panivat hautaan. Mutta Jumala herätti hänet kuolleista. Ja hän ilmestyi useina päivinä niille\, jotka olivat tulleet hänen kanssansa Galileasta Jerusalemiin ja jotka nyt ovat hänen todistajansa kansan edessä. Ja me julistamme teille sen hyvän sanoman\, että Jumala on isille annetun lupauksen täyttänyt meidän lapsillemme\, herättäen Jeesuksen\, niinkuin myös toisessa psalmissa on kirjoitettu: ’Sinä olet minun Poikani\, tänä päivänä minä olen sinut synnyttänyt’. \n  \nEvankeliumi\nLuuk. 24:36–49\nMutta heidän tätä puhuessaan Jeesus itse seisoi heidän keskellään ja sanoi heille: ”Rauha teille!” Niin heidät valtasi säikähdys ja pelko\, ja he luulivat näkevänsä hengen. Mutta hän sanoi heille: ”Miksi olette hämmästyneet\, ja miksi nousee sellaisia ajatuksia teidän sydämeenne? Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani ja nähkää\, että minä itse tässä olen. Kosketelkaa minua ja katsokaa\, sillä ei hengellä ole lihaa eikä luita\, niinkuin te näette minulla olevan.” Ja tämän sanottuaan hän näytti heille kätensä ja jalkansa. Mutta kun he eivät vielä uskoneet\, ilon tähden\, vaan ihmettelivät\, sanoi hän heille: ”Onko teillä täällä jotakin syötävää?” Niin he antoivat hänelle palasen paistettua kalaa. Ja hän otti ja söi heidän nähtensä. Ja hän sanoi heille: ”Tätä tarkoittivat minun sanani\, kun minä puhuin teille ollessani vielä teidän kanssanne\, että kaiken pitää käymän toteen\, mikä minusta on kirjoitettu Mooseksen laissa ja profeetoissa ja psalmeissa”. Silloin hän avasi heidän ymmärryksensä käsittämään kirjoitukset. Ja hän sanoi heille: ”Niin on kirjoitettu\, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista\, ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille\, alkaen Jerusalemista. Te olette tämän todistajat. Ja katso\, minä lähetän teille sen\, jonka minun Isäni on luvannut; mutta te pysykää tässä kaupungissa\, kunnes teidän päällenne puetaan voima korkeudesta.” \n  \nPsalmi\nPs. 105:1–6 (7–10) \nKiittäkää Herraa\, julistakaa hänen |nimeänsä\, *\ntehkää hänen suuret tekonsa tiettäviksi kansojen |keskuudessa. \nLaulakaa hänelle\, |veisatkaa hänelle\, *\npuhukaa kaikista hänen |ihmeistänsä. \nHänen pyhä nimensä olkoon teidän |kerskauksenne; *\niloitkoon niiden sydän\, jotka et|sivät Herraa. \nKysykää Herraa ja |hänen voimaansa\, *\netsikää alati hänen |kasvojansa. \nMuistakaa hänen ihmetöitänsä\, jotka |hän on tehnyt\, *\nhänen ihmeitänsä ja hänen suunsa |tuomioita\, \nte Aabrahamin\, hänen palveli|jansa\, siemen\, *\nJaakobin lapset\, te hänen |valittunsa. \n(Hän\, Herra\, on meidän |Jumalamme; *\nhänen tuomionsa käyvät |yli kaiken maan. \nHän muistaa liittonsa ian|kaikkisesti\, *\nsäätämänsä sanan hamaan tu|hansiin polviin\, \nliittonsa\, jonka hän teki Aabra|hamin kanssa\, *\nja Iisakille vanno|mansa valan. \nHän vahvisti sen käskyksi |Jaakobille\, *\nIsraelille iankaikki|seksi liitoksi.) \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/paasiaisen-jalkeinen-tiistai-vsk3/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20240401 DTEND;VALUE=DATE:20240402 DTSTAMP:20260604T234656 CREATED:20161202T121900Z LAST-MODIFIED:20220729T124246Z UID:4129-1711929600-1712015999@www.luterilainen.net SUMMARY:2. pääsiäispäivä DESCRIPTION:PlayStop\n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n X\n \n \n \n\n\n\n\n\nToisen pääsiäispäivän tekstissä avautuu näky kahden erilaisen maailman todellisuuteen. Luther puhuu Kainin ja Aabelin kirkosta\, jotka edustavat näitä vastakohtaisia todellisuuksia. Vapahtajan ylösnousemus saa hänen omissaan aikaan valtavan pelonsekaisen riemun ja sisäisen palon viedä ylösnousemuksen todistusta eteenpäin. Kristus itse tulee heitä vastaan\, tervehtii heitä lohdutuksen sanoin ja kehottaa viemään sanaa ylösnousemuksesta kaikille veljille Galileaan\, jossa he saavat nähdä hänet. Myöhemmin heidät tullaan vielä pukemaan voimalla korkeudesta\, jotta usko ylösnousseeseen muuttuu rohkeudeksi ja sydämen uskoksi. \nKainin kirkon väki taas alkaa kirkkonsa asein taistelemaan ylösnousemuksen todistusta vastaan valheen ja mammmonan moninaisin keinoin. Jo paratiisista sielunvihollinen käytti valheen ja petoksen metodejaan. Hämmästyneet ja ymmällään olevat sotilaat tulevat hädissään kertomaan ylösnousemuksen selittämättömästä ihmeestä. Roomalainen sotilas\, joka ei koskaan vartiopaikallaan uskaltaisi nukahtaa\, on valmis kunniansa menettämisen uhallakin sotkeutumaan valheen verkkoon pelastaakseen oman nahkansa. Rahalla maksetaan tarvittaessa hiljaisiksi niin maaherrat kuin heidän kätyrinsäkin. Sama valheen henki tulee sokaisemaan tulevatkin sukupolvet läpi vuosisatojen. Kristuksen voitto Golgatalla ja ylösnousemus ovat myrkkyä Kainin kirkonväelle\, joka on ainaisessa sodassa totuutta vastaan\, joka löytyy Kristuksessa. \nKristuksen seuraajat taas saavat olla riemullisen ylösnousemuksen todistajia aina maan ääriin asti\, kunnes Hän tulee takaisin. Täällä ajassa ei ole taistelu lihaa ja verta vastaan vaan maailman avaruuksissa vallitsevia henkivaltoja vastaan\, jotka Kristus on kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan kukistanut. Totisesti Hän on ylösnoussut. \n\nKynttilöitä: 4 Liturginen väri: valkoinen.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Luuk. 24:34 Psalmi: Ps. 16:8–11 Hallelujasäe: Luuk. 24:32\n1. lukukappale: Ps. 73:23–28 2. lukukappale: 1. Piet. 1:18–23 Evankeliumi: Matt. 28:8–15 \n\n1. lukukappale\nPs. 73:23–28\nKuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäsi\, sinä pidät minua kiinni oikeasta kädestäni. Sinä talutat minua neuvosi mukaan ja korjaat minut viimein kunniaan. Ketä muuta minulla olisi taivaassa! Ja kun sinä olet minun kanssani\, en minä mistään maan päällä huoli. Vaikka minun ruumiini ja sieluni nääntyisi\, Jumala on minun sydämeni kallio ja minun osani iankaikkisesti. Sillä katso\, jotka sinusta eriävät\, ne hukkuvat\, sinä tuhoat kaikki\, jotka haureudessa sinusta luopuvat. Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä\, minä panen turvani Herraan\, Herraan\, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi. \n  \n2. lukukappale\n1. Piet. 1:18–23\ntietäen\, ettette ole millään katoavaisella\, ette hopealla ettekä kullalla\, lunastetut turhasta\, isiltä peritystä vaelluksestanne\, vaan Kristuksen kalliilla verellä\, niinkuin virheettömän ja tahrattoman karitsan\, hänen\, joka tosin oli edeltätiedetty jo ennen maailman perustamista\, mutta vasta viimeisinä aikoina on ilmoitettu teitä varten\, jotka hänen kauttansa uskotte Jumalaan\, joka herätti hänet kuolleista ja antoi hänelle kirkkauden\, niin että teidän uskonne on myös toivo Jumalaan. Puhdistakaa sielunne totuuden kuuliaisuudessa vilpittömään veljenrakkauteen ja rakastakaa toisianne hartaasti puhtaasta sydämestä\, te\, jotka olette uudestisyntyneet\, ette katoavasta\, vaan katoamattomasta siemenestä\, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta. \n  \nEvankeliumi\nMatt. 28:8–15\nJa he menivät kiiruusti haudalta peloissaan ja suuresti iloiten ja juoksivat viemään sanaa hänen opetuslapsillensa. Mutta katso\, Jeesus tuli heitä vastaan ja sanoi: ”Terve teille!” Ja he menivät hänen tykönsä\, syleilivät hänen jalkojaan ja kumartaen rukoilivat häntä. Silloin Jeesus sanoi heille: ”Älkää peljätkö; menkää ja viekää sana minun veljilleni\, että he menisivät Galileaan: siellä he saavat minut nähdä”. Mutta heidän mennessään\, katso\, muutamat vartijaväestä tulivat kaupunkiin ja ilmoittivat ylipapeille kaikki\, mitä oli tapahtunut. Ja nämä kokoontuivat vanhinten kanssa ja pitivät neuvoa ja antoivat sotamiehille runsaat rahat ja sanoivat: ”Sanokaa\, että hänen opetuslapsensa tulivat yöllä ja veivät hänet varkain meidän nukkuessamme. Ja jos tämä tulee maaherran korviin\, niin me lepytämme hänet ja toimitamme niin\, että saatte olla huoletta.” Niin he ottivat rahat ja tekivät\, niinkuin heitä oli neuvottu. Ja tätä puhetta on levitetty juutalaisten kesken\, ja sitä kerrotaan vielä tänäkin päivänä. \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias Jumala\, joka annoit ainoan Poikasi Jeesuksen Kristuksen voittaa kuoleman ja avata meille iankaikkisen elämän tien! Suo armollisesti\, että me lujasti uskoisimme häneen\, välttäisimme iankaikkisen kuoleman ja eläisimme hänen kanssaan iankaikkisesti. Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n2. Herra Jumala\, taivaallinen Isä\, joka annoit Poikasi Jeesuksen Kristuksen ilmestyä kahdelle opetuslapselle Emmauksen tiellä! Me rukoilemme sinua: valaise sydämemme sanallasi ja Pyhällä Hengelläsi\, että pysyisimme lujina uskossa\, turvautuisimme uskollisesti sanaasi\, puhuisimme siitä mielellämme ja tutkisimme sitä ahkerasti. Ja jos meidän täytyy Kristuksen esikuvan mukaisesti kärsiä paljon täällä maailmassa\, niin anna meidän kuitenkin saada ja säilyttää sanasi lohdutus\, kunnes rakas Poikasi herättää meidät tämän elämän jälkeen iankaikkiseen elämään. Tätä rukoilemme hänen nimessään. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nLuuk. 24:34\nHerra on toti|sesti *\nnoussut |ylös kuolleista! \n  \nPsalmi:\nPs. 16:8–11\nMinä pidän Herran aina edes|säni; *\nkun hän on minun oikealla puolellani\, en |minä horju. \nSentähden minun sydämeni iloitsee ja sieluni |riemuitsee\, *\nja myös minun ruumiini |asuu turvassa. \nSillä sinä et hylkää minun sieluani |tuonelaan *\netkä anna hurskaasi |nähdä kuolemaa. \nSinä neuvot minulle elämän tien; ylenpalttisesti on iloa sinun kasvojesi |edessä\, *\nihanuutta sinun oikeassa kädessäsi ian|kaikkisesti. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/2-paasiaispaiva-vsk3/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20240331 DTEND;VALUE=DATE:20240401 DTSTAMP:20260604T234656 CREATED:20161202T121900Z LAST-MODIFIED:20220729T124228Z UID:4128-1711843200-1711929599@www.luterilainen.net SUMMARY:Pääsiäispäivä DESCRIPTION:PlayStop\n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n X\n \n \n \n\n\n\n\n\n”Kristus nousi kuolleista! Totisesti nousi!” Näihin lukemattomilla kielillä lausuttuihin sanoihin tiivistyy maailmanlaaja kristittyjen pääsiäisjuhla ja evankeliumien todistus sunnuntaiaamun tapahtumasta. Hauta ei ainoastaan ollut tyhjä\, vaan tyhjän haudan mukana tuli valtava ilosanoma: ”Ei hän ole täällä\, hän on noussut kuolleista.” Pitkäperjantaina Jumala kuoli ihmisten syntien tähden; pääsiäisaamuna Hän nousi kuolleista. Jumalan vanhurskaus ja hyvyys onkin voimakkaampi kuin koko maailman kuolema ja pahuus. Kristuksen ylösnousemus on esimakua kristittyjen autuaallisesta ylösnousemuksesta aikojen lopussa. \nKaikkien evankelistojen kuvaukset pääsiäisaamusta eroavat toisistaan. Eri evankeliumien pohjalta on toki mahdollista luoda jonkinlainen synteesi tapahtumien kulusta\, mutta kysymyksiä silti jää. Tämä ei kuitenkaan puhu Raamatun luotettavuutta vastaan\, vaan päinvastoin sen puolesta. Evankeliumit eivät pääsiäisen tapahtumia kuvatessaan esitä lukijalle hengellistä opetuskertomusta\, vaan kirjoittajat ovat selvästi pyrkineet tallettamaan kaiken historiallisen tiedon\, jota silminnäkijät noista tapahtumista välittivät. Juuri tekstien välille jäävät kysymysmerkit puhuvat historiallisesta otteesta. Evankelistat eivät ryhtyneet harmonisoimaan kirjoituksiaan\, vaan tallettivat asiat niin kuin ne heille oli kerrottu. \nMatteuksen kuvauksessa ylösnousemuksesta painottuu viesti: ”Menkää Galileaan!” (uudelleen jakeessa 10)\, ja pääsiäissunnuntaita seuraakin Matteuksen evankeliumissa välittömästi kaste- ja lähetyskäskyn antaminen. Ylösnousseen Kristuksen lupaus ”minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti” koskee kaikkia ihmisiä kaikkien kansojen parissa. Sanansa ja sakramenttiensa kautta Ylösnoussut on tänäänkin seurakuntansa keskellä. \n\nKynttilöitä: 6 Liturginen väri: valkoinen.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 118:24 Psalmi: Ps. 118:15–23 (24) Hallelujasäe: 1. Kor. 15:54 (57)\n1. lukukappale: Hoos. 6:1–3 tai Jes. 25:8–9 2. lukukappale: 1. Kor. 5:6–8 Evankeliumi: Matt. 28:1–8 \n\n1. lukukappale\nHoos. 6:1–3\nTulkaa\, palatkaamme Herran tykö\, sillä hän on raadellut meitä\, ja parantaa meidät\, hän on lyönyt meitä\, ja sitoo meidät. Hän tekee meidät eläviksi kahden päivän kuluttua\, kolmantena päivänä hän meidät herättää\, ja me saamme elää hänen edessänsä. Niin tuntekaamme\, pyrkikäämme tuntemaan Herra: hänen nousunsa on varma kuin aamurusko\, hän tulee meille kuin sade\, kuin kevätsade\, joka kostuttaa maan. \nTai:\nJes. 25:8–9\nHän hävittää kuoleman ainiaaksi\, ja Herra\, Herra pyyhkii kyyneleet kaikkien kasvoilta ja ottaa pois kansansa häväistyksen kaikesta maasta. Sillä Herra on puhunut. Ja sinä päivänä sanotaan: ”Katso\, tämä on meidän Jumalamme\, jota me odotimme meitä pelastamaan; tämä on Herra\, jota me odotimme: iloitkaamme ja riemuitkaamme pelastuksesta\, jonka hän toi”. \n  \n2. lukukappale\n1. Kor. 5:6b–8\nEttekö tiedä\, että vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan? Peratkaa pois vanha hapatus\, että teistä tulisi uusi taikina\, niinkuin te olettekin happamattomat; sillä onhan meidän pääsiäislampaamme\, Kristus\, teurastettu. Viettäkäämme siis juhlaa\, ei vanhassa hapatuksessa eikä ilkeyden ja pahuuden hapatuksessa\, vaan puhtauden ja totuuden happamattomuudessa. \n  \nEvankeliumi\nMatt. 28:1–8\nJa kun sapatti oli päättynyt ja viikon ensimmäisen päivän aamu koitti\, tulivat Maria Magdaleena ja se toinen Maria katsomaan hautaa. Ja katso\, tapahtui suuri maanjäristys\, sillä Herran enkeli astui alas taivaasta\, tuli ja vieritti kiven pois ja istui sille. Hän oli näöltään niinkuin salama\, ja hänen vaatteensa olivat valkeat kuin lumi. Ja häntä peljästyen vartijat vapisivat ja kävivät ikäänkuin kuolleiksi. Mutta enkeli puhutteli naisia ja sanoi heille: ”Älkää te peljätkö; sillä minä tiedän teidän etsivän Jeesusta\, joka oli ristiinnaulittu. Ei hän ole täällä\, sillä hän on noussut ylös\, niinkuin hän sanoi. Tulkaa\, katsokaa paikkaa\, jossa hän on maannut. Ja menkää kiiruusti ja sanokaa hänen opetuslapsillensa\, että hän on noussut kuolleista. Ja katso\, hän menee teidän edellänne Galileaan; siellä te saatte hänet nähdä. Katso\, minä olen sen teille sanonut.” Ja he menivät kiiruusti haudalta peloissaan ja suuresti iloiten ja juoksivat viemään sanaa hänen opetuslapsillensa. \n  \nRukous\nKaikkivaltias\, iankaikkinen Jumala\, joka muinoin johdatit kansasi Mooseksen kautta Egyptin maasta ja käskit sen viettää joka vuosi pääsiäisjuhlaa ja syödä pääsiäislammasta! Taivaallinen Isä\, vie meidätkin ulos hengellisestä Egyptistä ja tee meidät osallisiksi todellisesta pääsiäislampaasta\, Pojastasi Jeesuksesta Kristuksesta\, joka tänä päivänä on saanut voiton kuolemasta\, avannut meille tien iankaikkiseen elämään ja nyt elää ja hallitsee sinun ja Pyhän Hengen kanssa iankaikkisesta iankaikkiseen. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 118:24\nTämä on se päivä\, jonka Herra on |tehnyt;\n*
riemuitkaamme ja iloit|kaamme siitä. \n  \nPsalmi:\nPs. 118:15–23\nRiemun ja pelastuksen huuto kuuluu vanhurskaitten |majoissa: *\nHerran oikea käsi tekee väke|viä tekoja. \nHerran oikea käsi |korottaa\, *\nHerran oikea käsi tekee väke|viä tekoja. \nEn minä kuole\, vaan |elän *\nja julistan |Herran töitä. \nHerra minua kyllä |kuritti\, *\nmutta kuolemalle hän ei |minua antanut. \nAvatkaa minulle vanhurskauden |portit\, *\nkäydäkseni niistä sisälle |kiittämään Herraa. \nTämä on Herran |portti: *\nvanhurskaat käyvät |siitä sisälle. \nMinä kiitän sinua siitä\, että vastasit |minulle *\nja tulit minulle |pelastajaksi. \nSe kivi\, jonka rakentajat hylkä|sivät\, *\non tullut |kulmakiveksi. \nHerralta tämä on |tullut; *\nse on ihmeellistä meidän |silmissämme. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/paasiaispaiva-vsk3/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20240330 DTEND;VALUE=DATE:20240331 DTSTAMP:20260604T234656 CREATED:20161202T121900Z LAST-MODIFIED:20220729T124126Z UID:4127-1711756800-1711843199@www.luterilainen.net SUMMARY:Pääsiäisyö DESCRIPTION:Pääsiäisyön messussa luetaan pelastushistorian tapahtumia luomisesta (1. Moos. 1:1–5\, 26–2:1) vedenpaisumukseen (1. Moos. 8:1–22) ja vanhan liiton pääsiäiseen (2. Moos. 14:8\, 10–16\, 21–22). Tekstit muistuttavat Jumalan hyvyydestä niin luomisessa kuin lankeemuksessakin. Jumala loi maailman hyväksi ja siunasi ihmistä runsailla luomakuntansa lahjoilla\, mutta Jumala ei hylännyt maailmaa edes ihmisen langettua kapinaan Jumalan sanaa vastaan. Hän valmisti pelastuksen vedessä ja veressä\, hukuttavan tulvan päällä kelluneessa arkissa ja kuoleman enkelin ovelta pois käännyttäneessä pääsiäislampaan veressä. \nSamalla tavalla pääsiäisyön messun epistolatekstit (Room. 6:3–11 tai Kol. 3:1–4) saarnaavat pelastusta vedessä ja veressä. Herramme ylösnousemuksen suurista suurin evankeliumi tulee meille konkreettisesti\, käsin kosketeltavasti. Ikuinen elämä ja lupaus ruumiin ylösnousemuksesta annetaan meille edelleen vedessä ja veressä\, niin kuin Jumalan sana lupaa. \nRoomalaiskirjeen epistolassa puhutaan Kristuksen kuolemasta synnille ja elämästä Jumalalle\, johon meidät on pyhän kasteen sakramentissa haudattu ja ylös nostettu. Paavali puhuu myös Kristuksen kanssa yhteen kasvamisesta eli oksastamisesta ja ristiinnaulitsemisesta. Tätä kaikkea kaste on: Kristuksen ristinkuolemaan lujasti kiinnittymistä ja hänen ylösnousemukseensa yhdistymistä. Läpi tämän elämän meissä kiinni riippuvan synninkin keskellä tämä kastetun kuolema ja uusi elämä Kristuksessa kutsuu meitä ajattelemaan oikein itsestämme (Room. 6:11): meitä määrittää ennen kaikkea tämä kasteen evankeliumin todellisuus eikä synti; me olemme Kristukseen kastettuina synnille kuolleita ja Jumalalle eläviä! Me saamme palvella Jumalaa ja hänen vanhurskauttaan Kristuksen evankeliumin rauhassa. Meidän ei tule enää myöskään ruumiin teoillamme palvella syntiä ja edistää persoonallisen pahan valtakunnan asiaa. Meidät on ostettu Jumalan orjiksi\, palvelijoiksi\, ja adoptoitu hänen lapsikseen Kristuksessa. \nKolossalaiskirjeen epistolassa Paavali keskittyy ylösnousemuksen todellisuuteen. Hetkeä aiemmin hän on opettanut kasteesta (Kol. 2:11–15). Jälleen sillä on väliä\, mitä ja miten me kastetut ajattelemme. Kristuksen kanssa kasteen haudasta nostettuina meidän tulee etsiä ja ajatella taivaallisia eikä maallisia\, vaikka elämmekin yhä tässä maailmassa Jumalaa ja lähimmäistä palvellen. Kastettuina olemme yhtäältä jo nousseet Kristuksen kanssa kasteessa uuteen elämään\, mutta toisaalta odotamme yhä ruumiimme ylösnousemusta ja uuden\, synnistä puhdistetun maailman luomista. Siihen asti meidän elämämme on ”kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa”. Yhtäältä ”kätkettynä” tarkoittaa\, ettei se vielä näy. Itse me näemmekin usein vain oman syntimme\, emme niinkään vanhurskauttamme. Toisaalta ”kätkettynä” tarkoittaa\, että meidän ikuinen elämämme on Jumalalla tallessa kuin aarre\, jonka hän on kätkenyt maahan\, kunnes Kristus\, ”meidän elämämme”\, sen ylösnousemuksen päivänä esiin nostaa. \nPääsiäisyön evankeliumissa (Mark. 16:1–8) Maria Magdaleena\, Maria\, Jaakobin äiti\, ja Salome menevät sapatinjälkeisenä aamuna Jeesuksen haudalle tuodakseen sinne hyvänhajuisia yrttejä ja mennäkseen voitelemaan hänen ruumistaan. Yömessussa palavien kynttilöiden\, tuohusten ja mahdollisesti suitsukkeen tuoksu muistuttaa meitä tästä. Naiset näkevät kuitenkin haudan kiven vieritettynä\, astuvat sisään ja kohtaavat nuorukaisen\, enkelin\, joka ilmoittaa heille pääsiäisen ilosanoman. Mielenkiintoisena yksityiskohtana taivaallinen mies mainitsee erikseen Pietarin\, jolle evankeliumin viesti tulee viedä. Pietari\, joka oli Herransa kieltänyt\, mutta katui eikä luopunut uskosta\, sai nyt kuulla evankeliumin lohdutuksen! Markuksen evankeliumin lukukappale päättyy kuitenkin pelon tunteeseen. Kristuksen seuraajat eivät enkelinkään ilmestyksestä huolimatta vielä täysin ymmärtäneet. Vasta Ylösnousseen kohtaaminen avasi heidän silmänsä näkemään ja sydämensä uskomaan. Vasta Pyhän Hengen lahja helluntaina sai apostolit julistamaan evankeliumia maailmalle.\nPääsiäisyön messussa Pyhä Henki muistuttaa meitä Jumalan sanan ja sakramenttien kautta\, että meilläkin on pelastus ja elämä Kristuksessa. Tätä julistavat kaikki pääsiäisyön lukukappaleet. Kasteen armoliittoon palaamme konkreettisesti uudistamalla kastelupaukset\, ja alttarin sakramentissa saamme syödä Pääsiäislampaan elämäksemme. \n\nKynttilöitä: 6 Liturginen väri: valkoinen.3. vuosikerta\nPsalmi Antifoni: Ilm. 1:18 Psalmi: Ps. 30:2–6 Hallelujasäe: 2. Moos. 15:2 Vanhan testamentin lukukappaleet 1. Moos. 1:1–5 26–28 (29–30) 31 – 2:1 1. Moos. 8:1–12 (18–22) 2. Moos. 14:8 10–16 21–22 Jes. 55:1–7 Hes. 36:24–28 Uuden testamentin lukukappale Room. 6:3–11 tai Kol. 3:1–4 Evankeliumi: Mark. 16:1–8 \n\nVanhan testamentin lukukappaleet\n1. Moos. 1:1–5\, 26–28 (29–30) 31 – 2:1\nAlussa loi Jumala taivaan ja maan. Ja maa oli autio ja tyhjä\, ja pimeys oli syvyyden päällä\, ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä. Ja Jumala sanoi: ”Tulkoon valkeus”. Ja valkeus tuli. Ja Jumala näki\, että valkeus oli hyvä; ja Jumala erotti valkeuden pimeydestä. Ja Jumala kutsui valkeuden päiväksi\, ja pimeyden hän kutsui yöksi. Ja tuli ehtoo\, ja tuli aamu\, ensimmäinen päivä.\nJa Jumala sanoi: ”Tehkäämme ihminen kuvaksemme\, kaltaiseksemme; ja vallitkoot he meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat\, jotka maassa matelevat”. Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa\, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Ja Jumala siunasi heidät\, ja Jumala sanoi heille: ”Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi; ja vallitkaa meren kalat ja taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet”. (Ja Jumala sanoi: ”Katso\, minä annan teille kaikkinaiset siementä tekevät ruohot\, joita kasvaa kaikkialla maan päällä\, ja kaikki puut\, joissa on siementä tekevä hedelmä; olkoot ne teille ravinnoksi. Ja kaikille metsäeläimille ja kaikille taivaan linnuille ja kaikille\, jotka maassa matelevat ja joissa on elävä henki\, minä annan kaikkinaiset viheriät ruohot ravinnoksi”. Ja tapahtui niin.) Ja Jumala katsoi kaikkea\, mitä hän tehnyt oli\, ja katso\, se oli sangen hyvää. Ja tuli ehtoo\, ja tuli aamu\, kuudes päivä.\nNiin tulivat valmiiksi taivas ja maa kaikkine joukkoinensa. \nTai:\n1. Moos. 8:1–12 (18–22)\nSilloin Jumala muisti Nooaa ja kaikkia metsäeläimiä ja kaikkia karjaeläimiä\, jotka olivat hänen kanssansa arkissa. Ja Jumala nosti tuulen puhaltamaan yli maan\, niin että vesi laskeutui. Ja syvyyden lähteet ja taivaan akkunat sulkeutuivat\, ja sade taivaasta taukosi. Ja vesi väistyi väistymistään maan päältä; sadan viidenkymmenen päivän kuluttua alkoi vesi vähentyä. Niin arkki pysähtyi seitsemäntenä kuukautena\, kuukauden seitsemäntenätoista päivänä\, Araratin vuorille. Ja vesi väheni vähenemistään aina kymmenenteen kuukauteen asti. Kymmenentenä kuukautena\, kuukauden ensimmäisenä päivänä\, tulivat vuorten huiput näkyviin. Neljänkymmenen päivän kuluttua Nooa avasi arkin ikkunan\, jonka hän oli tehnyt\, ja laski kaarneen lentoon\, ja se lenteli edestakaisin\, kunnes vesi maan päältä kuivui. Sitten hän laski luotansa kyyhkysen nähdäksensä\, oliko vesi vähentynyt maan pinnalta. Mutta kyyhkynen ei löytänyt paikkaa\, missä lepuuttaa jalkaansa\, vaan palasi hänen luoksensa arkkiin\, sillä koko maa oli vielä veden peitossa; niin hän ojensi kätensä ja otti sen luoksensa arkkiin. Ja hän odotti vielä toiset seitsemän päivää ja laski taas kyyhkysen arkista. Ja kyyhkynen tuli hänen luoksensa ehtoopuolella\, ja katso\, sen suussa oli tuore öljypuun lehti. Niin Nooa ymmärsi\, että vesi oli vähentynyt maan päältä. Mutta hän odotti vielä toiset seitsemän päivää ja laski kyyhkysen lentoon\, eikä se enää palannut hänen luoksensa.\n(Ja Nooa ja hänen poikansa\, vaimonsa ja miniänsä hänen kanssaan lähtivät ulos\, niin myös kaikki metsäeläimet\, kaikki matelijat ja kaikki linnut\, kaikki\, mikä liikkuu maan päällä\, lähtivät arkista suvuittain. Ja Nooa rakensi alttarin Herralle ja otti kaikkia puhtaita karjaeläimiä ja kaikkia puhtaita lintuja ja uhrasi polttouhreja alttarilla. Ja Herra tunsi suloisen tuoksun ja sanoi sydämessänsä: ”En minä koskaan enää kiroa maata ihmisen tähden; sillä ihmisen sydämen aivoitukset ovat pahat nuoruudesta saakka. Enkä minä koskaan enää tuhoa kaikkea\, mikä elää\, niinkuin nyt olen tehnyt. Niin kauan kuin maa pysyy\, ei lakkaa kylväminen eikä leikkaaminen\, ei vilu eikä helle\, ei kesä eikä talvi\, ei päivä eikä yö.”) \nTai:\n2. Moos. 14:8\, 10–16\, 21–22\nSillä Herra paadutti faraon\, Egyptin kuninkaan\, sydämen\, niin että hän lähti ajamaan takaa israelilaisia\, vaikka israelilaiset olivat lähteneet matkaan voimallisen käden suojassa.\nJa kun farao oli lähellä\, nostivat israelilaiset silmänsä ja näkivät\, että egyptiläiset olivat tulossa heidän jäljessänsä. Silloin israelilaiset peljästyivät kovin ja huusivat Herraa. Ja he sanoivat Moosekselle: ”Eikö Egyptissä ollut hautoja\, kun toit meidät tänne erämaahan kuolemaan? Mitä teit meille\, kun johdatit meidät pois Egyptistä! Emmekö sanoneet tätä sinulle Egyptissä? Sanoimmehan: Anna meidän olla rauhassa\, että palvelisimme egyptiläisiä. Sillä parempi olisi ollut palvella egyptiläisiä kuin kuolla erämaahan.” Mooses vastasi kansalle: ”Älkää peljätkö; pysykää paikoillanne\, niin te näette\, minkä pelastuksen Herra tänä päivänä antaa teille; sillä sellaista\, minkä näette egyptiläisille tapahtuvan tänä päivänä\, ette koskaan enää tule näkemään. Herra sotii teidän puolestanne\, ja te olkaa hiljaa.” Ja Herra sanoi Moosekselle: ”Miksi huudat minulle? Sano israelilaisille\, että he lähtevät liikkeelle. Mutta sinä nosta sauvasi ja ojenna kätesi meren yli ja halkaise se\, niin että israelilaiset voivat käydä meren poikki kuivaa myöten.\nJa Mooses ojensi kätensä meren yli. Niin Herra saattoi vahvalla itätuulella\, joka puhalsi koko yön\, meren väistymään ja muutti meren kuivaksi maaksi; ja vesi jakautui kahtia. Ja israelilaiset kulkivat meren poikki kuivaa myöten\, ja vesi oli heillä muurina sekä oikealla että vasemmalla puolella. \nTai:\nJes. 55:1–7\nKuulkaa\, kaikki janoavaiset\, tulkaa veden ääreen. Tekin\, joilla ei ole rahaa\, tulkaa\, ostakaa ja syökää; tulkaa\, ostakaa ilman rahatta\, ilman hinnatta viiniä ja maitoa. Miksi annatte rahan siitä\, mikä ei ole leipää\, ja työnne ansion siitä\, mikä ei ravitse? Kuulkaa minua\, niin saatte syödä hyvää\, ja teidän sielunne virvoittuu lihavuuden ääressä. Kallistakaa korvanne ja tulkaa minun tyköni; kuulkaa\, niin teidän sielunne saa elää. Ja minä teen teidän kanssanne iankaikkisen liiton\, annan lujat Daavidin armot. Katso\, hänet minä asetin kansoille todistajaksi\, kansojen ruhtinaaksi ja käskijäksi. Katso\, sinä olet kutsuva pakanoita\, joita sinä et tunne\, ja pakanat\, jotka eivät sinua tunne\, rientävät sinun tykösi Herran\, sinun Jumalasi\, tähden\, Israelin Pyhän tähden\, sillä hän kirkastaa sinut. Etsikää Herraa silloin\, kun hänet löytää voidaan; huutakaa häntä avuksi\, kun hän läsnä on. Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja palatkoon Herran tykö\, niin hän armahtaa häntä\, ja meidän Jumalamme tykö\, sillä hänellä on paljon anteeksiantamusta. \nTai:\nHes. 36:24–28\nMinä otan teidät pois pakanakansoista ja kokoan teidät kaikista maista ja tuon teidät omaan maahanne. Ja minä vihmon teidän päällenne puhdasta vettä\, niin että te puhdistutte; kaikista saastaisuuksistanne ja kaikista kivijumalistanne minä teidät puhdistan. Ja minä annan teille uuden sydämen\, ja uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne. Minä poistan teidän ruumiistanne kivisydämen ja annan teille lihasydämen. Henkeni minä annan teidän sisimpäänne ja vaikutan sen\, että te vaellatte minun käskyjeni mukaan\, noudatatte minun oikeuksiani ja pidätte ne. Niin te saatte asua maassa\, jonka minä annoin teidän isillenne; ja te olette minun kansani\, ja minä olen teidän Jumalanne. \n  \nUuden testamentin lukukappaleet\nRoom. 6:3–11\nVai ettekö tiedä\, että me kaikki\, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen\, olemme hänen kuolemaansa kastetut? Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan\, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta\, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman. Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa\, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa\, kun tiedämme sen\, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu\, että synnin ruumis kukistettaisiin\, niin ettemme enää syntiä palvelisi; sillä joka on kuollut\, se on vanhurskautunut pois synnistä. Mutta jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa\, niin me uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan\, tietäen\, että Kristus\, sittenkuin hänet kuolleista herätettiin\, ei enää kuole: kuolema ei enää häntä vallitse. Sillä minkä hän kuoli\, sen hän kerta kaikkiaan kuoli pois synnistä; mutta minkä hän elää\, sen hän elää Jumalalle. Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina\, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa. \nTai:\nKol. 3:1–4\nJos te siis olette herätetyt Kristuksen kanssa\, niin etsikää sitä\, mikä on ylhäällä\, jossa Kristus on\, istuen Jumalan oikealla puolella. Olkoon mielenne siihen\, mikä ylhäällä on\, älköön siihen\, mikä on maan päällä. Sillä te olette kuolleet\, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa; kun Kristus\, meidän elämämme\, ilmestyy\, silloin tekin hänen kanssaan ilmestytte kirkkaudessa. \n  \nEvankeliumi\nMark. 16:1–8\nJa kun sapatti oli ohi\, ostivat Maria Magdaleena ja Maria\, Jaakobin äiti\, ja Salome hyvänhajuisia yrttejä mennäkseen voitelemaan häntä. Ja viikon ensimmäisenä päivänä he tulivat haudalle ani varhain\, auringon noustessa. Ja he sanoivat toisilleen: ”Kuka meille vierittää kiven hautakammion ovelta?” Ja katsahtaessaan ylös he näkivät kiven poisvieritetyksi; se oli näet hyvin suuri. Ja mentyään hautakammion sisään he näkivät nuorukaisen istuvan oikealla puolella\, puettuna pitkään\, valkeaan vaatteeseen; ja he peljästyivät suuresti. Mutta hän sanoi heille: ”Älkää peljästykö; te etsitte Jeesusta\, Nasaretilaista\, joka oli ristiinnaulittu. Hän on noussut ylös; ei hän ole täällä. Katso\, tässä on paikka\, johon he hänet panivat. Mutta menkää ja sanokaa hänen opetuslapsillensa ja Pietarille: ’Hän menee teidän edellänne Galileaan; siellä te saatte hänet nähdä\, niinkuin hän teille sanoi’.” Niin he tulivat ulos ja pakenivat haudalta\, sillä heidät oli vallannut vavistus ja hämmästys\, eivätkä sanoneet kenellekään mitään\, sillä he pelkäsivät. \n  \nRukoukset\n1. Jumala\, Kaikkivaltias\, joka loit ihmisen sangen ihmeellisesti ja lunastit hänet vielä ihmeellisemmin! Anna meille voima ja tahto seistä vastustamassa kaikkea syntiä\, niin että kerran pääsisimme iankaikkiseen iloon. Sinun rakkaan Poikasi Jeesuksen Kristuksen kautta\, joka elää ja hallitsee yhdessä sinun ja Pyhän Hengen kanssa yhdessä jumaluudessa aina ja ikuisesti. \n2. Kaikkivaltias Jumala ja Isä! Sinä valaiset tämän yön ylösnousseen Vapahtajan kirkkaudella. Täytä meidät valollasi ja ylösnousemuksen voimalla Kristuksessa\, jonka hengelliseen ruumiiseen olet meidät pyhässä kasteessa liittänyt. Uudista elämämme\, ruumiimme ja sielumme\, että koko sydämestämme ja uskon kuuliaisuudessa palvelisimme sinua. Tätä pyydämme Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta\, joka hallitsee sinun ja Pyhän Hengen kanssa aina ja iankaikkisesti. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nIlm. 1:18\nJa minä olin |kuollut\, *\nja katso\, minä elän aina ja ian|kaikkisesti. \n  \nPsalmi:\nPs. 30:2–6\nMinä ylistän sinua\, Herra\, sillä sinä pelastit |minut *\netkä sallinut viholliseni |iloita minusta. \nHerra\, minun Jumalani\, sinua minä |huusin\, *\nja sinä |paransit minut. \nHerra\, sinä nostit minun sieluni tuone|lasta\, *\nsinä herätit minut henkiin hautaan vaipu|vien joukosta. \nVeisatkaa kiitosta Herralle\, te hänen |hurskaansa\, *\nylistäkää hänen pyhää |nimeänsä. \nSillä silmänräpäyksen kestää hänen |vihansa\, *\neliniän |hänen armonsa; \nehtoolla on itku |vieraana\, *\nmutta |aamulla ilo. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/paasiaisyo-vsk3/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20240330 DTEND;VALUE=DATE:20240331 DTSTAMP:20260604T234656 CREATED:20161202T121859Z LAST-MODIFIED:20220729T124106Z UID:4126-1711756800-1711843199@www.luterilainen.net SUMMARY:Hiljainen lauantai DESCRIPTION:PlayStop\n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n X\n \n \n \n\n\n\n\n\nHiljainen lauantai on kirkkovuoden toinen musta päivä. Usein puhutaan pitkäperjantain\, mutta vähemmän hiljaisen lauantain mustasta väristä. Vaikka nykyihminen kaipaa hiljaisuutta\, tunnemme myös pahaa enteilevän hiljaisuuden. Pitkäperjantaina laskeutui kuolemanhiljaisuus. Vellova Jerusalem hiljeni sapatinviettoon. Opetuslapset kävivät läpi kaiken päättymistä ja kaiken menettämistä. Kivi Jeesuksen haudalla oli kylmä ja mykkä. \nHiljainen lauantai on saranakohta kärsimystä ilmentävän pitkäperjantain ja Kristuksen riemullista ylösnousemusta juhlistavan pääsiäisen välissä. Se punnitsee toivomme. Aina ihminen ei tiedä\, mitä hän toivoo ja kaipaa. Elämässä voi ajaa eteenpäin kaipuu\, josta ei saa otetta. Yksi pitää vauhtia ja asettaa tavoitteita. Toinen janoaa elämää ja kokemuksia. \nHiljaisen lauantain teksteihin on poimittu helmi Jobin kirjasta. Kaiken menettänyt\, kuolemanhiljaisuuden laidalle saapunut mies tunnustaa toivonsa perustan: ”Mutta minä tiedän Lunastajani elävän\, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä. Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti\, saan minä nähdä Jumalani. Hänet olen minä näkevä apunani; minun silmäni saavat nähdä hänet – eikä vieraana. Munaskuuni hiukeavat sisimmässäni.”(Job.19:25–27) Viimeinen lause ilmaistaan uudemmassa raamatunkäännöksessa (KR92): ”Tämä minun sydämeni kaipaa.” \nMykkä ja kylmä hautakivi ei vartioikaan utuista epäselvyyttä. Arvailuja sielunvaelluksesta. Oletuksia tämän elämän mustavalkoversiosta. Uskomuksia enkeleistä. Hiljaisen lauantain mykkä ja kylmä hautakivi vartioi ”aarretta pimeän peitosta” (Jes.45:3). Sillä Kristus ei jäänyt tuonelaan. Hän voitti. Ylösnousemuksellaan hän sinetöi hautamme leposijaksi\, jota vartioi kristillinen toivo. Ruumis kyllä maatuu\, mutta uskon kautta Kristukseen realisoituu se\, mikä pyhässä kasteessa lahjoitetaan: ”Teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa.” (Kol.3:3) \nJobin sisuskalut ”hiukentelivat” taivaallisen kirkkauden odotuksessa. Tämän elämän kärsimykset olivat tehneet tehtävänsä. Katse kääntyi tulevaan. –Lunastajani veisi minut Jumalan tykö! Saisin nähdä hänet\, joka omin käsin pyyhkii silmistäni kyyneleet. Ja tämä elämä\, kärsimyksineen ja kipeine kysymyksineen\, oli taaksejäänyttä. \nSellaista on kristillinen toivo. \n\nKynttilöitä: 0 Liturginen väri: musta.3. vuosikerta \n1. lukukappale: Job 19:25–27 2. lukukappale: 1. Piet. 3:18–22 Evankeliumi: Matt. 27:62–66 \n\n1. lukukappale\nJob. 19:25–27\nMutta minä tiedän lunastajani elävän\, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä. Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti\, saan minä nähdä Jumalan. Hänet olen minä näkevä apunani; minun silmäni saavat nähdä hänet – eikä vieraana. Munaskuuni hiukeavat sisimmässäni. \n  \n2. lukukappale\n1. Piet. 3:18–22\nSillä myös Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden\, vanhurskas vääräin puolesta\, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö; hän\, joka tosin kuoletettiin lihassa\, mutta tehtiin eläväksi hengessä\, jossa hän myös meni pois ja saarnasi vankeudessa oleville hengille\, jotka muinoin eivät olleet kuuliaiset\, kun Jumalan pitkämielisyys odotti Nooan päivinä\, silloin kun valmistettiin arkkia\, jossa vain muutamat\, se on kahdeksan sielua\, pelastuivat veden kautta. Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa\, kasteena – joka ei ole lihan saastan poistamista\, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta – Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta\, hänen\, joka on mennyt taivaaseen ja on Jumalan oikealla puolella; ja hänen allensa ovat enkelit ja vallat ja voimat alistetut. \n  \nEvankeliumi\nMatt. 27:62–66\nSeuraavana päivänä\, joka oli valmistuspäivän jälkeinen\, ylipapit ja fariseukset kokoontuivat Pilatuksen luo ja sanoivat: ”Herra\, me muistamme sen villitsijän vielä eläessään sanoneen: ’Kolmen päivän kuluttua minä nousen ylös’. Käske siis tarkasti vartioida hautaa kolmanteen päivään asti\, etteivät hänen opetuslapsensa tulisi ja varastaisi häntä ja sanoisi kansalle: ’Hän nousi kuolleista’\, ja niin viimeinen villitys olisi pahempi kuin ensimmäinen.” Niin Pilatus sanoi heille: ”Tuossa on vartijaväkeä\, menkää\, vartioikaa niin hyvin kuin taidatte”. Niin he menivät ja turvasivat haudan lukitsemalla kiven sinetillä ja asettamalla vartijat. \n  \nRukous\nMutta minä tiedän lunastajani elävän\, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä. Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti\, saan minä nähdä Jumalan. Hänet olen minä näkevä apunani; minun silmäni saavat nähdä hänet – eikä vieraana. Munaskuuni hiukeavat sisimmässäni. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/hiljainen-lauantai-vsk3/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20240329 DTEND;VALUE=DATE:20240330 DTSTAMP:20260604T234656 CREATED:20201010T143503Z LAST-MODIFIED:20220729T124047Z UID:9909-1711670400-1711756799@www.luterilainen.net SUMMARY:Pitkäperjantain ilta DESCRIPTION:Jeesus opetti\, että rikkaan miehen on vaikea päästä taivasten valtakuntaan. Mikään ei ole Jumalalle mahdotonta\, ja niin Jeesuksen maailman edestä annettua ruumista tulee pyytämään rikasmies ja kansanjohtaja\, Joosef arimatialainen. \nArvaten Joosef on pitänyt opetuslapseutensa salassa ja onnistunut siten säilyttämään korkean asemansa. Nyt hän rohkaisee mielensä. Teloitetuille kansan kiihottajille kunnioituksen osoittaminen ei ollut viisasta. Roomalaiset pitivät Jeesusta terroristina\, juutalaiset Jumalan pilkkaajana. \nJeesuksen kuoleman jälkeen Arimatian Joosef oli ensimmäinen Kristoforos\, Kristuksen kantaja\, joka lähti kantamaan Herran pilkkaa. Rahan\, maineen\, aseman ja kaiken muun Joosef oli valmis heittämään roskana pois. \nJoosef laski Jeesuksen omaan hautaansa ja täytti samalla profeetan sanan ” Hänelle annettiin hauta jumalattomain joukossa; mutta rikkaan tykö hän tuli kuoltuansa\, sillä hän ei ollut vääryyttä tehnyt eikä petosta ollut hänen suussansa.” (Jes 53:9). Samalla hän Jeesuksen opetuksen mukaisesti kielsi oman elämänsä pitäen taivaallisia aarteita kalliimpina kuin maallisia. \n\nKynttilöitä: 0 Liturginen väri: musta.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Psalmi: Ps. 142:2–8\nLukukappale: Jes. 53:9-11 Evankeliumi: Joh. 19:31-42 \n\nLukukappale\nJes. 53:9–11\nHänelle annettiin hauta jumalattomain joukossa; mutta rikkaan tykö hän tuli kuoltuansa\, sillä hän ei ollut vääryyttä tehnyt eikä petosta ollut hänen suussansa. Mutta Herra näki hyväksi runnella häntä\, lyödä hänet sairaudella. Jos sinä panet hänen sielunsa vikauhriksi\, saa hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan\, ja Herran tahto toteutuu hänen kauttansa. Sielunsa vaivan tähden hän saa nähdä sen ja tulee ravituksi. Tuntemuksensa kautta hän\, minun vanhurskas palvelijani\, vanhurskauttaa monet\, sälyttäen päällensä heidän pahat tekonsa. \n  \nEvankeliumi\nJoh. 19:31–42\nKoska silloin oli valmistuspäivä\, niin – etteivät ruumiit jäisi ristille sapatiksi\, sillä se sapatinpäivä oli suuri – juutalaiset pyysivät Pilatukselta\, että ristiinnaulittujen sääriluut rikottaisiin ja ruumiit otettaisiin alas. Niin sotamiehet tulivat ja rikkoivat sääriluut ensin toiselta ja sitten toiselta hänen kanssaan ristiinnaulitulta. Mutta kun he tulivat Jeesuksen luo ja näkivät hänet jo kuolleeksi\, eivät he rikkoneet hänen luitaan\, vaan yksi sotamiehistä puhkaisi keihäällä hänen kylkensä\, ja heti vuoti siitä verta ja vettä. Ja joka sen näki\, on sen todistanut\, ja hänen todistuksensa on tosi\, ja hän tietää totta puhuvansa\, että tekin uskoisitte. Sillä tämä tapahtui\, että kirjoitus kävisi toteen: ”Älköön häneltä luuta rikottako”. Ja vielä sanoo toinen kirjoitus: ”He luovat katseensa häneen\, jonka he ovat lävistäneet”. Mutta sen jälkeen Joosef\, arimatialainen\, joka oli Jeesuksen opetuslapsi\, vaikka salaa\, juutalaisten pelosta\, pyysi Pilatukselta saada ottaa Jeesuksen ruumiin; ja Pilatus myöntyi siihen. Niin hän tuli ja otti Jeesuksen ruumiin. Tuli myös Nikodeemus\, joka ensi kerran oli yöllä tullut Jeesuksen tykö\, ja toi mirhan ja aloen seosta noin sata naulaa. Niin he ottivat Jeesuksen ruumiin ja käärivät sen hyvänhajuisten yrttien kanssa käärinliinoihin\, niinkuin juutalaisilla on tapana haudata. Ja sillä paikalla\, missä hänet ristiinnaulittiin\, oli puutarha\, ja puutarhassa uusi hauta\, johon ei vielä oltu ketään pantu. Siihen he nyt panivat Jeesuksen\, koska oli juutalaisten valmistuspäivä ja se hauta oli lähellä. \n  \nRukous\nHerra Jeesus Kristus\, elävän Jumalan Poika\, joka illan saapuessa otettiin alas ristiltä! Suo armossasi\, että me panisimme pois syntiemme kuormat ja voisimme niin tulla sinun jumalallisten kasvojesi eteen. Kuule meitä sinä\, joka elät ja hallitset yhdessä Isän ja Pyhän Hengen kanssa yhdessä jumaluudessa aina ja iankaikkisesti. \n  \nPäivän psalmi: \nPsalmi:\nPs. 142:2–8\nMinä korotan ääneni ja |huudan Herraa\, *\nminä korotan ääneni ja rukoilen Her|ralta armoa. \nMinä vuodatan hänen eteensä |valitukseni\, *\nkerron hänelle |ahdistukseni. \nKun minun henkeni minussa nääntyy\, niin sinä tunnet |minun tieni. *\nPolulle\, jota minä käyn\, he ovat virittäneet paulan |minun eteeni. \nKatso minun oikealle puolel|leni ja näe: *\nei kukaan mi|nua tunne. \nEi ole minulla |pakopaikkaa\, *\nei kukaan minun sielus|tani välitä. \nMinä huudan sinun |puoleesi\, Herra; *\nminä sanon: Sinä olet minun turvani\, minun osani elä|vien maassa. \nTarkkaa minun huutoani\, sillä minä olen sangen |viheliäinen\, *\npelasta minut vainoojistani\, sillä he ovat minua |väkevämmät. \nVie minun sieluni ulos vankeudesta kiittämään sinun |nimeäsi. *\nVanhurskaat kokoontuvat minun ympärilleni\, kun sinä mi|nulle hyvin teet. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/pitkaperjantain-ilta-vsk3/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20240329 DTEND;VALUE=DATE:20240330 DTSTAMP:20260604T234656 CREATED:20201010T143322Z LAST-MODIFIED:20220729T124028Z UID:9908-1711670400-1711756799@www.luterilainen.net SUMMARY:Jeesuksen kuolinhetki DESCRIPTION:Aurinko pimeni keskellä kirkasta päivää Jeesuksen kuolinhetkenä. Tuo pimeys kesti kolme tuntia aina siihen hetkeen saakka\, kunnes Herramme kuoli kidutuksensa jälkeen. Juuri ennen Herramme kuolemaa tapahtuu järkyttävä asia Jerusalemin temppelissä; väliverho eli esirippu repeää. Se useita senttejä paksu verho\, joka erotti temppelin pyhän osan ja kaikkein pyhimmän eli Jumalan maanpäällisen valtaistuinsalin toisistaan. Tästä profeetta Aamos oli jo profetoinut kun sanoi ”Ja sinä päivänä palatsin laulut muuttuvat valitukseksi\, sanoo Herra\, Herra. Paljon on oleva ruumiita\, joka paikkaan heitettyjä. Hiljaa!” (Aam. 8:3) \nMerkittävä sanapari tämä edellä oleva: ”sinä päivänä”. Herran päivänä\, Kristuksen ristinkuoleman päivänä! Meidän käyttämässämme raamatunkäännöksessä (KR38) puhutaan ”palatsista”\, mutta hepreankielen sana merkitsee sekä palatsia että temppeliä. Ensimmäiseen kreikankieliseen VT:n käännökseen tämä onkin käännetty tässä Aamoksen kohdassa ”sinä päivänä temppelin laulut muuttuvat”. Vanhempi raamatunkäännöksemme\, Biblia kääntää myöskin: ”Ja sinä päivänä pitää veisut temppelissä itkuksi kääntymän\, sanoo Herra\, Herra”. \nTodellakin tuona päivänä loppuivat temppelin laulut ja vaihtuivat itkuksi. Enää ei nimittäin ollut mitään virkaa uhreille\, vanhan liiton uhripappeudelle\, oikeastaan ei millekään mikä liittyi temppeliin ja temppelipalvelukseen. Siksi Aamos profetoi\, että tuona ”sinä päivänä temppelin laulut muuttuvat valitukseksi”. Valittavathan ne\, joidenka uhreilla ei enää ollut mitään merkitystä. Mutta ennen kaikkea ja itse asiassa temppelin laulut muuttuivat Kristuksen valitukseksi ristillä\, kun Hän huusi suurella äänellä ja antoi Henkensä. \nSekä auringon pimentyminen että temppelin väliverhon repeäminen eli kaikkein pyhimmän paljastuminen kaikille ihmisille on profetoitu jo profeetta Aamoksen kautta. Ja miksei Jumala olisi antanut Pyhän Henkensä ilmoittaa tätä kaikkea etukäteen? Onhan Herramme ristinkuolema koko maailmanhistorian käännekohta; mikään ei ole enää samalla tavalla kuin ennen. Jumalan vihan alla elänyt syntinen ihmiskunta on päästetty synnistä Kristuksen uhrin kautta. Synti ei voi enää kadottaa; vain epäusko. Olihan Kristus\, Hän jota ei enää voinut edes ihmiseksi tunnistaa\, Jumalan Poika tehty synniksi kaikkien takia ja kaikkien puolesta. Joka Häneen turvautuu\, ei joudu Isän hylkäämäksi\, sillä Jumalan Poika oli ristillä paitsi koko maailman hylkäämä ennen kaikkea taivaallisen Isämme hylkäämä. \nHerra Jeesus on todella ottanut pois koko maailman synnin; myös kaikki sinunkin syntisi! Näin pitkäperjantai on sinullekin Hyvä Perjantai. \n\nKynttilöitä: 0 Liturginen väri: musta.2. vuosikerta\nEvankeliumi: Luuk. 23:44–49 tai: Matt. 27:45–56 tai: Mark. 15:33–41 \n\nEvankeliumi\nLuuk. 23:44–49\nJa oli jo noin kuudes hetki. Niin yli kaiken maan tuli pimeys\, jota kesti hamaan yhdeksänteen hetkeen\, sillä aurinko oli pimentynyt. Ja temppelin esirippu repesi keskeltä kahtia. Ja Jeesus huusi suurella äänellä ja sanoi: ”Isä\, sinun käsiisi minä annan henkeni”. Ja sen sanottuaan hän antoi henkensä. Mutta kun sadanpäämies näki\, mitä tapahtui\, kunnioitti hän Jumalaa ja sanoi: ”Totisesti\, tämä oli vanhurskas mies”. Ja kun kaikki kansa\, ne\, jotka olivat kokoontuneet tätä katselemaan\, näkivät\, mitä tapahtui\, löivät he rintoihinsa ja palasivat kukin kotiinsa. Mutta kaikki hänen tuttavansa seisoivat taampana\, myöskin naiset\, jotka olivat seuranneet häntä Galileasta\, ja katselivat tätä. \nTai:\nMatt. 27:45–56\nMutta kuudennesta hetkestä alkaen tuli pimeys yli kaiken maan\, ja sitä kesti hamaan yhdeksänteen hetkeen. Ja yhdeksännen hetken vaiheilla Jeesus huusi suurella äänellä sanoen: ”Eeli\, Eeli\, lama sabaktani?” Se on: Jumalani\, Jumalani\, miksi minut hylkäsit? Sen kuullessaan sanoivat muutamat niistä\, jotka siinä seisoivat: ”Hän huutaa Eliasta”. Ja kohta muuan heistä juoksi ja otti sienen\, täytti sen hapanviinillä\, pani sen ruovon päähän ja antoi hänelle juoda. Mutta muut sanoivat: ”Annas\, katsokaamme\, tuleeko Elias häntä pelastamaan”. Niin Jeesus taas huusi suurella äänellä ja antoi henkensä. Ja katso\, temppelin esirippu repesi kahtia ylhäältä alas asti\, ja maa järisi\, ja kalliot halkesivat\, ja haudat aukenivat\, ja monta nukkuneiden pyhien ruumista nousi ylös. Ja he lähtivät haudoistaan ja tulivat hänen ylösnousemisensa jälkeen pyhään kaupunkiin ja ilmestyivät monelle. Mutta kun sadanpäämies ja ne\, jotka hänen kanssaan vartioitsivat Jeesusta\, näkivät maanjäristyksen ja mitä muuta tapahtui\, peljästyivät he suuresti ja sanoivat: ”Totisesti tämä oli Jumalan Poika”. Ja siellä oli monta naista\, jotka olivat Galileasta seuranneet Jeesusta ja palvelleet häntä; he seisoivat taampana katselemassa. Heidän joukossaan oli Maria Magdaleena ja Maria\, Jaakobin ja Joosefin äiti\, ja Sebedeuksen poikain äiti. \nTai:\nMark. 15:33–41\nJa kuudennella hetkellä tuli pimeys yli kaiken maan\, ja sitä kesti hamaan yhdeksänteen hetkeen. Ja yhdeksännellä hetkellä Jeesus huusi suurella äänellä: ”Eeli\, Eeli\, lama sabaktani?” Se on käännettynä: Jumalani\, Jumalani\, miksi minut hylkäsit? Sen kuullessaan sanoivat muutamat niistä\, jotka siinä seisoivat: ”Katso\, hän huutaa Eliasta”. Ja muuan juoksi ja täytti sienen hapanviinillä\, pani sen ruovon päähän ja antoi hänelle juoda sanoen: ”Annas\, katsokaamme\, tuleeko Elias ottamaan hänet alas”. Mutta Jeesus huusi suurella äänellä ja antoi henkensä. Ja temppelin esirippu repesi kahtia ylhäältä alas asti. Mutta kun sadanpäämies\, joka seisoi häntä vastapäätä\, näki hänen näin antavan henkensä\, sanoi hän: ”Totisesti tämä ihminen oli Jumalan Poika”. Ja siellä oli myös naisia taampaa katselemassa. Näiden joukossa olivat Maria Magdaleena ja Maria\, Jaakob nuoremman ja Jooseen äiti\, ja Salome\, jotka hänen ollessaan Galileassa olivat seuranneet ja palvelleet häntä\, sekä useita muita\, jotka olivat tulleet hänen kanssaan ylös Jerusalemiin. \n  \nRukous\nHerra Jeesus Kristus\, elävän Jumalan Poika\, joka yhdeksännellä hetkellä ristille ojennetuin käsin kallistit pääsi ja annoit henkesi Isän Jumalan haltuun. Sinä avasit paratiisin kalliin kuolemasi avaimilla. Sinä\, joka olet todellinen paratiisi\, ota kuolemamme hetkellä laupiaasti luoksesi meidän\, sinun palvelijoittesi\, sielut. Kuule meitä sinä\, joka elät ja hallitset yhdessä Isän ja Pyhän Hengen kanssa yhdessä jumaluudessa aina ja iankaikkisesti. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/jeesuksen-kuolinhetki-vsk3/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20240329 DTEND;VALUE=DATE:20240330 DTSTAMP:20260604T234656 CREATED:20161202T121859Z LAST-MODIFIED:20220729T124007Z UID:4125-1711670400-1711756799@www.luterilainen.net SUMMARY:Pitkäperjantai DESCRIPTION:PlayStop\n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n X\n \n \n \n\n\n\n\n\nPitkäperjantain sanoma on Raamatun kertomus ristiinnaulitusta ja kuolleesta Herrastamme Jeesuksesta Kristuksesta. Kristuksen kuolema on kristinuskon ytimessä. Jumalan Poika luopui taivaan ihanuudesta\, tuli tähän maailmaan veljeksemme\, kärsi ja kuoli puolestamme. Tämä on myös merkki Jumalan rakkaudesta. Jumala antoi ainoan Poikansa kuolla puolestamme\, jotta meillä olisi syntien anteeksiantamus ja rauha. Pitkäperjantai on surun päivä; tänä päivänä kristitty suree ennen kaikkea omaa syntisyyttään ja sitä\, että Kristus on joutunut käymään niin kovan kärsimyksen ja kuoleman läpi sovittaakseen syntimme. Tässä Kristuksen kuolemassa on meillä myös toivo. Kristus on kuollut ansaitakseen meille iankaikkisen elämän. Me saamme ottaa vastaan pelastuksen ja syntien anteeksiantamuksen uskoen. Uskolla tartumme kiinni Jumalan lupauksiin Jeesuksessa Kristuksessa. Pitkäperjantaina alttari on puettu mustaan\, urut vaikenevat. \n\nKynttilöitä: 0 Liturginen väri: musta.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Matt. 27:46 Psalmi: Ps. 22:7–20 Psalmilause: Ilm. 5:12\n1. lukukappale: Jes. 53 2. lukukappale: Hepr. 5:7–10 tai Hepr. 10:12–20 Evankeliumi: Matt. 27:33–54 \n\n1. lukukappale\nJes. 53\nKuka uskoo meidän saarnamme\, kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan?\nHän kasvoi Herran edessä niinkuin vesa\, niinkuin juuri kuivasta maasta. Ei ollut hänellä vartta eikä kauneutta; me näimme hänet\, mutta ei ollut hänellä muotoa\, johon me olisimme mielistyneet. Hän oli ylenkatsottu\, ihmisten hylkäämä\, kipujen mies ja sairauden tuttava\, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät\, halveksittu\, jota emme minäkään pitäneet.\nMutta totisesti\, meidän sairautemme hän kantoi\, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna\, Jumalan lyömänä ja vaivaamana\, mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden\, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä\, että meillä rauha olisi\, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut. Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat\, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme. Häntä piinattiin\, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa\, joka teuraaksi viedään\, niinkuin lammas\, joka on ääneti keritsijäinsä edessä\, niin ei hän suutansa avannut. Ahdistettuna ja tuomittuna hänet otettiin pois\, mutta kuka hänen polvikunnastaan sitä ajatteli? Sillä hänet temmattiin pois elävien maasta; minun kansani rikkomuksen tähden kohtasi rangaistus häntä. Hänelle annettiin hauta jumalattomain joukossa; mutta rikkaan tykö hän tuli kuoltuansa\, sillä hän ei ollut vääryyttä tehnyt eikä petosta ollut hänen suussansa.\nMutta Herra näki hyväksi runnella häntä\, lyödä hänet sairaudella. Jos sinä panet hänen sielunsa vikauhriksi\, saa hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan\, ja Herran tahto toteutuu hänen kauttansa. Sielunsa vaivan tähden hän saa nähdä sen ja tulee ravituksi. Tuntemuksensa kautta hän\, minun vanhurskas palvelijani\, vanhurskauttaa monet\, sälyttäen päällensä heidän pahat tekonsa. Sentähden minä jaan hänelle osan suurten joukossa\, ja väkevien kanssa hän saalista jakaa; sillä hän antoi sielunsa alttiiksi kuolemaan\, ja hänet luettiin pahantekijäin joukkoon\, hän kantoi monien synnit\, ja hän rukoili pahantekijäin puolesta. \n  \n2. lukukappale\nHepr. 5:7–10\nJa lihansa päivinä hän väkevällä huudolla ja kyynelillä uhrasi rukouksia ja anomuksia sille\, joka voi hänet kuolemasta pelastaa; ja hänen rukouksensa kuultiin hänen jumalanpelkonsa tähden. Ja niin hän\, vaikka oli Poika\, oppi siitä\, mitä hän kärsi\, kuuliaisuuden\, ja kun oli täydelliseksi tullut\, tuli hän iankaikkisen autuuden aikaansaajaksi kaikille\, jotka ovat hänelle kuuliaiset\, hän\, jota Jumala nimittää ”ylimmäiseksi papiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan”. \nTai:\nHepr. 10:12–20\nMutta tämä on\, uhrattuaan yhden ainoan uhrin syntien edestä\, ainiaaksi istuutunut Jumalan oikealle puolelle\, ja odottaa nyt vain\, kunnes hänen vihollisensa pannaan hänen jalkojensa astinlaudaksi. Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne\, jotka pyhitetään. Todistaahan sen meille myös Pyhä Henki; sillä sanottuaan: ”Tämä on se liitto\, jonka minä näiden päivien jälkeen teen heidän kanssaan”\, sanoo Herra: ”Minä panen lakini heidän sydämiinsä ja kirjoitan ne heidän mieleensä”; ja: ”heidän syntejänsä ja laittomuuksiansa en minä enää muista”.\nMutta missä nämä ovat anteeksi annetut\, siinä ei uhria synnin edestä enää tarvita. Meillä siis\, veljet\, on luja luottamus siihen\, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään\, jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi\, joka käy esiripun\, se on hänen lihansa\, kautta. \n  \nEvankeliumi\nMatt. 27:33–54\nJa tultuaan paikalle\, jota sanotaan Golgataksi – se on: pääkallon paikaksi – he tarjosivat hänelle juotavaksi katkeralla nesteellä sekoitettua viiniä; mutta maistettuaan hän ei tahtonut sitä juoda.\nJa kun he olivat hänet ristiinnaulinneet\, jakoivat he keskenään hänen vaatteensa heittäen niistä arpaa. Sitten he istuutuivat ja vartioivat häntä siellä. Ja he olivat panneet hänen päänsä yläpuolelle hänen syynsä julki\, näin kirjoitettuna: ”Tämä on Jeesus\, juutalaisten kuningas”. Silloin ristiinnaulittiin hänen kanssansa kaksi ryöväriä\, toinen oikealle ja toinen vasemmalle puolelle.\nJa ne\, jotka kulkivat ohitse\, herjasivat häntä\, nyökyttivät päätänsä ja sanoivat: ”Sinä\, joka hajotat maahan temppelin ja kolmessa päivässä sen rakennat\, auta itseäsi\, jos olet Jumalan Poika\, ja astu alas ristiltä”. Samoin ylipapit ja kirjanoppineet ja vanhimmat pilkkasivat häntä ja sanoivat: ”Muita hän on auttanut\, itseään ei voi auttaa. Onhan hän Israelin kuningas; astukoon nyt alas ristiltä\, niin me uskomme häneen. Hän on luottanut Jumalaan; vapahtakoon nyt Jumala hänet\, jos on häneen mielistynyt; sillä hän on sanonut: ’Minä olen Jumalan Poika’.” Ja samalla tavalla herjasivat häntä ryöväritkin\, jotka olivat ristiinnaulitut hänen kanssansa.\nMutta kuudennesta hetkestä alkaen tuli pimeys yli kaiken maan\, ja sitä kesti hamaan yhdeksänteen hetkeen. Ja yhdeksännen hetken vaiheilla Jeesus huusi suurella äänellä sanoen: ”Eeli\, Eeli\, lama sabaktani?” Se on: Jumalani\, Jumalani\, miksi minut hylkäsit? Sen kuullessaan sanoivat muutamat niistä\, jotka siinä seisoivat: ”Hän huutaa Eliasta”. Ja kohta muuan heistä juoksi ja otti sienen\, täytti sen hapanviinillä\, pani sen ruovon päähän ja antoi hänelle juoda. Mutta muut sanoivat: ”Annas\, katsokaamme\, tuleeko Elias häntä pelastamaan”. Niin Jeesus taas huusi suurella äänellä ja antoi henkensä.\nJa katso\, temppelin esirippu repesi kahtia ylhäältä alas asti\, ja maa järisi\, ja kalliot halkesivat\, ja haudat aukenivat\, ja monta nukkuneiden pyhien ruumista nousi ylös. Ja he lähtivät haudoistaan ja tulivat hänen ylösnousemisensa jälkeen pyhään kaupunkiin ja ilmestyivät monelle.\nMutta kun sadanpäämies ja ne\, jotka hänen kanssaan vartioitsivat Jeesusta\, näkivät maanjäristyksen ja mitä muuta tapahtui\, peljästyivät he suuresti ja sanoivat: ”Totisesti tämä oli Jumalan Poika”. \n  \nRukous\nHerra Jumala\, taivaallinen Isä\, joka olet rakastanut maailmaa niin\, ettet säästänyt ainoaa Poikaasi vaan annoit hänet sulasta armostasi ristinkuolemaan meidän puolestamme! Me rukoilemme sinua: anna Pyhä Henkesi sydämiimme\, että saisimme lohdutuksen tästä armosta\, karttaisimme tästedes syntiä\, kantaisimme kärsivällisesti ristiämme ja saisimme iankaikkisen elämän. Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nMatt. 27:46\nJumalani\, |Jumalani\, *\nmik|si minut hylkäsit? \nPsalmi:\nPs. 22:7–20\nMutta minä olen mato |enkä ihminen\, *\nihmisten pilkka |ja kansan hylky. \nKaikki\, jotka minut näkevät\, pilk|kaavat minua\, *\nlevittelevät suutansa\, nyökyttävät |ilkkuen päätään: \n”Jätä asiasi |Herran haltuun. *\nHän vapahtakoon hänet\, hän pelastakoon hänet\, koska on hä|neen mielistynyt.” \nSinähän vedit minut äi|tini kohdusta\, *\nsinä annoit minun olla turvassa |äitini rinnoilla; \nsinun huomaasi minä olen jätetty syntymäs|täni saakka *\n\, sinä olet minun Jumalani hamasta |äitini kohdusta. \nÄlä ole minusta kaukana\, sillä ahdis|tus on läsnä\, *\neikä |auttajaa ole. \nMinua saartavat vä|kevät sonnit\, *\nBaasanin härät pii|rittävät minut\, \navaavat kitansa mi|nua vastaan\, *\nniinkuin raatelevat\, |kiljuvat leijonat. \nNiinkuin vesi minä olen maahan |vuodatettu; *\nkaikki minun luuni ovat irti toisistansa; minun sydämeni on niinkuin vaha\, se on sulanut mi|nun rinnassani. \nMinun voimani on kuivettunut kuin savias|tian siru\, *\nja kieleni tarttuu suuni lakeen\, ja sinä lasket minut alas |kuoleman tomuun. \nSillä koirat minua piirittävät\, pahain parvi |saartaa minut\, *\nminun käteni ja jalkani\, niin|kuin jalopeurat. \nMinä voin lukea |kaikki luuni; *\nhe katselevat |minua ilkkuen; \nhe jakavat keskenänsä |minun vaatteeni *\nja heittävät minun pu|vustani arpaa. \nMutta sinä\, Herra\, älä ole kau|kana\, sinä\, *\nminun väkevyyteni\, rien|nä avukseni. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/pitkaperjantai-vsk3/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20240328 DTEND;VALUE=DATE:20240329 DTSTAMP:20260604T234656 CREATED:20161202T121857Z LAST-MODIFIED:20220729T123946Z UID:4124-1711584000-1711670399@www.luterilainen.net SUMMARY:Kiirastorstai DESCRIPTION:PlayStop\n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n X\n \n \n \n\n\n\n\n\nKiirastorstain keskus on Herran pyhä ehtoollinen. Kristus itse odotti tuota hetkeä. ”Minä olen halajamalla halannut syödä tämän pääsiäislampaan teidän kanssanne.” Jumalan Poika tuli ihmiseksi juuri siksi\, että Jumalan sydämellä oli niin paljon annettavana ihmisille. Koko Jeesuksen maanpäällisessä elämässä on kysymys juuri tästä\, Isän sydämen rikkauden ja rakkauden paljastamisesta ihmisille. Pyhän pääsiäisen juhlassa tämä lahjojen antaminen huipentuu\, kun katselemme Kristusta koko maailman synniksi tehtynä ja ristiinnaulittuna meidän syntiemme edestä. Pitkäperjantai ja pääsiäispäivä ovat Jumalan pelastusteon keskus. Niissä rikkaan Herran testamentti tulee lainvoimaiseksi\, niissä Kristuksen ansio hankitaan: Jumala antoi Kristuksen kuolla meidän rikkomustemme tähden ja herätti hänet kuolleista meidän vanhurskauttamisemme tähden” (Room 4:25). Mutta kiirastorstai on testamentin julkistamisen päivä\, ja Herran pyhä ehtoollinen se kanava\, jonka kautta Taivaalliset aarteet\, koko Jeesuksen omaisuus\, jaetaan meille. Ansio hankitaan ristillä\, mutta jaetaan sanan kautta\, synninpäästössä\, kasteessa ja Herran pöydässä. \nVapahtaja halusi jakaa lihansa ja verensä opetuslastensa kanssa. Samalla kävi ilmi\, kuka opetuslapsista oli hänen vastustajansa ja ketkä olivat hänen tosi ystäviään. Kristus käski seuraajiaan viettämään tätä ateriaa muistokseen ja syntien anteeksiantamiseksi. Herran pyhä ehtoollinen on Kristuksen perheväen juhla. Kiitämme ehtoollisella Jumalaa hänen kaikista lahjoistaan\, erityisesti Vapahtajastamme Jeesuksesta Kristuksesta ja syntien anteeksiantamisesta. Herran pyhässä ehtoollisessa seurakunta vahvistuu uskossaan ja todistuksessaan ja vahvistuu Herrassa yhtenäisenä joukkona. Ehtoolliselle mennessä on hyvä valmistautua. Jos meillä on jotakin toista ehtoollisvierasta vastaan\, niin silloin pitää antaa hänelle anteeksi ennen kuin käydään yhteiseen ehtoollispöytään. Ehtoollisessa saamme kaikki syntimme anteeksi\, kun uskomme ehtoollisen päästösanat: ”Sinun edestäsi annettu ja vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi”. \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri: violetti tai sininen.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Joh. 6:33 tai Ps. 78:25 Psalmi: Ps. 111:2–5 Psalmilause: Ps. 111:9–10\n1. lukukappale: 2. Moos. 12:1–8 11–14 2. lukukappale: 1. Kor. 10:16–17 Evankeliumi: Matt. 26:17–30 \n\n1. lukukappale\n2. Moos. 12:1–8\, 11–14\nJa Herra puhui Moosekselle ja Aaronille Egyptin maassa sanoen:\n”Tämä kuukausi olkoon teillä kuukausista ensimmäinen; siitä alottakaa vuoden kuukaudet. Puhukaa koko Israelin kansalle ja sanokaa: Tämän kuun kymmenentenä päivänä ottakoon kukin perheenisäntä itsellensä karitsan\, yhden karitsan joka perhekuntaa kohti. Mutta jos perhe on liian pieni koko karitsaa syömään\, niin ottakoon lähimmän naapurinsa kanssa yhteisen karitsan\, henkilöluvun mukaan. Karitsaa kohti laskekaa niin monta\, että voivat sen syödä. Ja karitsanne olkoon virheetön\, vuoden vanha urospuoli; lampaista tai vuohista se ottakaa. Ja pitäkää se tallella neljänteentoista päivään tätä kuuta; silloin Israelin koko seurakunta teurastakoon sen iltahämärässä. Ja he ottakoot sen verta ja sivelkööt sillä molemmat pihtipielet ja ovenpäällisen niissä taloissa\, joissa he sitä syövät. Ja he syökööt lihan samana yönä; tulessa paistettuna\, happamattoman leivän ja katkerain yrttien kanssa he sen syökööt.\nJa syökää se näin: kupeet vyötettyinä\, kengät jalassanne ja sauva kädessänne; ja syökää se kiiruusti. Tämä on pääsiäinen Herran kunniaksi. Sillä minä kuljen sinä yönä kautta Egyptin maan ja surmaan kaikki esikoiset Egyptin maassa\, sekä ihmiset että eläimet\, ja panen toimeen rangaistustuomion\, jonka minä olen langettanut kaikista Egyptin jumalista. Minä olen Herra. Ja veri on oleva merkki\, teille suojelukseksi\, taloissa\, joissa olette; sillä kun minä näen veren\, niin minä menen teidän ohitsenne\, eikä rangaistus ole tuhoava teitä\, kun minä rankaisen Egyptin maata. Ja tämä päivä olkoon teille muistopäivä\, ja viettäkää sitä Herran juhlana; sukupolvesta sukupolveen viettäkää sitä ikuisena säädöksenä. \n  \n2. lukukappale\n1. Kor. 10:16–17\nSiunauksen malja\, jonka me siunaamme\, eikö se ole osallisuus Kristuksen vereen? Se leipä\, jonka murramme\, eikö se ole osallisuus Kristuksen ruumiiseen? Koska leipä on yksi\, niin me monet olemme yksi ruumis; sillä me olemme kaikki tuosta yhdestä leivästä osalliset. \n  \nEvankeliumi\nMatt. 26:17–30\nMutta ensimmäisenä happamattoman leivän päivänä opetuslapset tulivat Jeesuksen tykö ja sanoivat: ”Mihin tahdot\, että valmistamme pääsiäislampaan sinun syödäksesi?” Niin hän sanoi: ”Menkää kaupunkiin sen ja sen luo ja sanokaa hänelle: ’Opettaja sanoo: Minun aikani on lähellä; sinun luonasi minä syön pääsiäisaterian opetuslasteni kanssa’.” Ja opetuslapset tekivät\, niinkuin Jeesus oli heitä käskenyt\, ja valmistivat pääsiäislampaan.\nJa kun ehtoo tuli\, asettui hän aterialle kahdentoista opetuslapsensa kanssa. Ja heidän syödessään hän sanoi: ”Totisesti minä sanon teille: yksi teistä kavaltaa minut”. Silloin he tulivat kovin murheellisiksi ja rupesivat toinen toisensa perästä sanomaan hänelle: ”Herra\, en kai minä ole se?” Hän vastasi ja sanoi: ”Joka minun kanssani pisti kätensä vatiin\, se kavaltaa minut. Ihmisen Poika tosin menee pois\, niinkuin hänestä on kirjoitettu\, mutta voi sitä ihmistä\, jonka kautta Ihmisen Poika kavalletaan! Parempi olisi sille ihmiselle\, että hän ei olisi syntynyt.” Niin Juudas\, joka hänet kavalsi\, vastasi ja sanoi: ”Rabbi\, en kai minä ole se?” Hän sanoi hänelle: ”Sinäpä sen sanoit”.\nJa heidän syödessään Jeesus otti leivän\, siunasi\, mursi ja antoi opetuslapsillensa ja sanoi: ”Ottakaa ja syökää; tämä on minun ruumiini”. Ja hän otti maljan\, kiitti ja antoi heille ja sanoi: ”Juokaa tästä kaikki; sillä tämä on minun vereni\, liiton veri\, joka monen edestä vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi. Ja minä sanon teille: tästedes minä en juo tätä viinipuun antia\, ennenkuin sinä päivänä\, jona juon sitä uutena teidän kanssanne Isäni valtakunnassa.” Ja veisattuaan kiitosvirren he lähtivät Öljymäelle. \n  \nRukoukset\n1. Herra\, meidän Jumalamme! Sinä teet meidät osallisiksi Poikasi Jeesuksen Kristuksen ristinuhrista hänen todellisessa ruumiissaan ja veressään hänen pyhässä ehtoollisessaan. Siinä sinä yhdistät meidät myös toinen toisiimme. Anna meidän sen tähden nöyrästi rakastaa ja palvella sinun Poikasi hengellisen ruumiin jäseniä\, niin kuin hän\, Kuningas\, palveli kaikkia ja pesi opetuslastensa jalat. Sinulle Isä\, Poika ja Pyhä Henki olkoon kunnia nyt\, aina ja iankaikkisesti! \n2. Herra Jumala\, iankaikkinen armahtaja\, joka annoit Poikasi ristinkuolemaan meidän puolestamme ja teet meidät osallisiksi uudesta liitosta hänen veressään. Me rukoilemme sinua: opeta meitä ottamaan hänet vastaan pyhässä sanassasi ja vahvista meitä voimallasi pyhässä ehtoollisessasi. Auta meitä pysymään Herrassa Jeesuksessa\, että hän uskon kautta asuisi sydämissämme. Anna meidän lopulta nauttia myös taivaallisesta juhla-ateriastasi. Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nJoh. 6:33\nJumalan leipä on se\, joka tulee |alas taivaasta *\nja antaa maa|ilmalle elämän. \nTai:\nPs. 78:25\nIhmiset söivät enke|lien leipää; *\nhän lähetti heille eväs|tä yllin kyllin. \nPsalmi:\nPs. 111:2–5\nSuuret ovat |Herran teot\, *\nkaikkien niiden tutkisteltavat\, jotka nii|tä rakastavat. \nKunnialliset ja korkeat ovat |hänen työnsä\, *\nja hänen vanhurskautensa pysyy i|ankaikkisesti. \nHän on säätänyt ihmeellisten teko|jensa muiston *\n; armollinen ja lau|pias on Herra. \nHän antaa ruuan pelkää|väisillensä\, *\nhän muistaa liittonsa i|ankaikkisesti. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/kiirastorstai-vsk3/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20240327 DTEND;VALUE=DATE:20240328 DTSTAMP:20260604T234656 CREATED:20161202T121857Z LAST-MODIFIED:20220729T123926Z UID:4123-1711497600-1711583999@www.luterilainen.net SUMMARY:Hiljaisen viikon keskiviikko DESCRIPTION:PlayStop\n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n X\n \n \n \n\n\n\n\n\n  \nJo Matt. 27:1–2 kertovat Jeesuksen viedyn maaherra Pilatuksen eteen. Tekstissä tämän tilanteen on kuitenkin keskeyttänyt evankelistan kuvaus Juudaksen kohtalosta. Pilatus oli tunnettu julmana ja ilmeisesti myös huonona hallintomiehenä. Myöhemmin hänet siirrettiinkin tehtävistään syrjään. \nKoko Jeesuksen kuulustelu Pilatuksen edessä on hieman kummallinen. Miksi Pilatusta ylipäätään kiinnosti\, oliko Jeesus syyllinen vai ei? Vähintääkin mielenkiintoinen on maininta siitä\, että maaherralla oli tapana päästää juhlan aikana (ilmeisesti pääsiäisen aikoihin) joku vanki vapaaksi. Tästä ei ole olemassa mitään Raamatun ulkopuolisia lähteitä. Ilmeisesti kyseessä oli jokin Pilatuksen henkilökohtainen tapa. Evankelistoista ainoana Matteus mainitsee Pilatuksen vaimon ahdistavan unen ja viestiin Pilatukselle ettei Jeesukseen tule kajota. \nYlipapit ja kansan johtajat tiesivät Pilatuksen olevan niin sanotusti puun ja kuoren välissä. Jos Jeesus oli joku messias-kandidaateista (joista oli aika ajoin paljon harmia roomalaisille)\, hänet pitäisi todennäköisesti teloittaa. Syitä ei kuitenkaan näytä löytyvän. Sen sijaan Barabbas (nimi merkitsee ”isän poika”) oli varmastikin jonkinlainen kansanvillitsijä. Kansa yllytetään huutamaan häntä vapaaksi ja Jeesusta ristille. Selkärangattomuuttaan Pilatus antaa Jeesuksen ristiinnaulittavaksi ja yrittää pelastaa kasvonsa pesemällä kätensä. \nKansan huuto: ”Tulkoon hänen verensä meidän päällemme ja meidän lastemme päälle”\, toteutui Jerusalemin tuhossa v. 70 jKr.\, kun Tituksen johtamat legioonat hävittivät kaupungin ja temppelin. Sitä edelsi ankara piiritys\, jonka aikana roomalaiset mm. naulitsivat juutalaisia risteille kaupungin asukkaiden nähtäväksi. \nRoomalaisten sotilaiden tekemä pilkka ja kidutus ruoskimisen jälkeen oli heille tuttua. Tällä tavalla saatettiin useinkin kohdella ristiinnaulittavia. Heistä tehtiin naurunalaisia monella eri tavalla. Nyt kyseessä oli kuitenkin Jumalan Poika\, Hän joka ei synnistä tiennyt. \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri: violetti tai sininen.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 69:30 Psalmi: Ps. 69:17–23 (30–34)\n1. lukukappale: Jes. 49:1–6 2. lukukappale: Room. 5:6–11 Evankeliumi: Matt. 27:11–32 \n\n1. lukukappale\nJes. 49:1–6\nKuulkaa minua\, te merensaaret\, ja tarkatkaa\, kaukaiset kansat. Herra on minut kutsunut hamasta äidinkohdusta saakka\, hamasta äitini helmasta minun nimeni maininnut. Hän teki minun suuni terävän miekan kaltaiseksi\, kätki minut kätensä varjoon; hän teki minut hiotuksi nuoleksi\, talletti minut viineensä. Ja hän sanoi minulle: ”Sinä olet minun palvelijani\, sinä Israel\, jossa minä osoitan kirkkauteni”. Mutta minä sanoin: ”Hukkaan minä olen itseäni vaivannut\, kuluttanut voimani turhaan ja tyhjään; kuitenkin on minun oikeuteni Herran huomassa\, minun palkkani on Jumalan tykönä”. Ja nyt sanoo Herra\, joka on minut palvelijakseen valmistanut hamasta äitini kohdusta\, palauttamaan Jaakobin hänen tykönsä\, niin että Israel koottaisiin hänen omaksensa – ja minä olen kallis Herran silmissä\, minun Jumalani on tullut minun voimakseni – hän sanoo: Liian vähäistä on sinulle\, joka olet minun palvelijani\, kohottaa ennalleen Jaakobin sukukunnat ja tuoda takaisin Israelin säilyneet: minä panen sinut pakanain valkeudeksi\, että minulta tulisi pelastus maan ääriin asti. \n  \n2. lukukappale\nRoom. 5:6–11\nSillä meidän vielä ollessamme heikot kuoli Kristus oikeaan aikaan jumalattomien edestä. Tuskinpa kukaan käy kuolemaan jonkun vanhurskaan edestä; hyvän edestä joku mahdollisesti uskaltaa kuolla. Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä\, että Kristus\, kun me vielä olimme syntisiä\, kuoli meidän edestämme. Paljoa ennemmin me siis nyt\, kun olemme vanhurskautetut hänen veressään\, pelastumme hänen kauttansa vihasta. Sillä jos me silloin\, kun vielä olimme Jumalan vihollisia\, tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta\, paljoa ennemmin me pelastumme hänen elämänsä kautta nyt\, kun olemme sovitetut; emmekä ainoastaan sovitetut\, vaan vieläpä on Jumala meidän kerskauksemme meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta\, jonka kautta me nyt olemme sovituksen saaneet. \n  \nEvankeliumi\nMatt. 27:11–32\nMutta Jeesus seisoi maaherran edessä. Ja maaherra kysyi häneltä sanoen: ”Oletko sinä juutalaisten kuningas?” Niin Jeesus sanoi: ”Sinäpä sen sanot”. Ja kun ylipapit ja vanhimmat häntä syyttivät\, ei hän mitään vastannut. Silloin Pilatus sanoi hänelle: ”Etkö kuule\, kuinka paljon he todistavat sinua vastaan?” Mutta hän ei vastannut yhteenkään hänen kysymykseensä\, niin että maaherra suuresti ihmetteli. Oli tapana\, että maaherra juhlan aikana päästi kansalle yhden vangin irti\, kenenkä he tahtoivat. Ja heillä oli silloin kuuluisa vanki\, jota sanottiin Barabbaaksi. Kun he nyt olivat koolla\, sanoi Pilatus heille: ”Kummanko tahdotte\, että minä teille päästän\, Barabbaanko vai Jeesuksen\, jota sanotaan Kristukseksi?” Sillä hän tiesi\, että he kateudesta olivat antaneet hänet hänen käsiinsä. Mutta kun hän istui tuomarinistuimella\, lähetti hänen vaimonsa hänelle sanan: ”Älä puutu siihen vanhurskaaseen mieheen\, sillä minä olen tänä yönä unessa paljon kärsinyt hänen tähtensä”. Mutta ylipapit ja vanhimmat yllyttivät kansaa anomaan Barabbasta\, mutta surmauttamaan Jeesuksen. Ja maaherra puhui heille ja sanoi: ”Kummanko näistä kahdesta tahdotte\, että minä teille päästän?” Niin he sanoivat: ”Barabbaan”. Pilatus sanoi heille: ”Mitä minun sitten on tehtävä Jeesukselle\, jota sanotaan Kristukseksi?” He sanoivat kaikki: ”Ristiinnaulittakoon!” Niin maaherra sanoi: ”Mitä pahaa hän sitten on tehnyt?” Mutta he huusivat vielä kovemmin sanoen: ”Ristiinnaulittakoon!” Ja kun Pilatus näki\, ettei mikään auttanut\, vaan että meteli yhä yltyi\, otti hän vettä ja pesi kätensä kansan nähden ja sanoi: ”Viaton olen minä tämän miehen vereen. Katsokaa itse eteenne.” Niin kaikki kansa vastasi ja sanoi: ”Tulkoon hänen verensä meidän päällemme ja meidän lastemme päälle”. Silloin hän päästi heille Barabbaan\, mutta Jeesuksen hän ruoskitti ja luovutti ristiinnaulittavaksi. Silloin maaherran sotamiehet veivät Jeesuksen mukanaan palatsiin ja keräsivät hänen ympärilleen koko sotilasjoukon. Ja he riisuivat hänet ja panivat hänen päällensä tulipunaisen vaipan ja väänsivät orjantappuroista kruunun\, panivat sen hänen päähänsä ja ruovon hänen oikeaan käteensä\, polvistuivat hänen eteensä ja pilkkasivat häntä ja sanoivat: ”Terve\, juutalaisten kuningas!” Ja he sylkivät häntä\, ottivat ruovon ja löivät häntä päähän. Ja kun he olivat häntä pilkanneet\, riisuivat he häneltä vaipan\, pukivat hänet hänen omiin vaatteisiinsa ja veivät hänet pois ristiinnaulittavaksi. Ja matkalla he tapasivat kyreneläisen miehen\, jonka nimi oli Simon. Hänet he pakottivat kantamaan hänen ristiänsä. \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias Jumala! Suo meidän\, jotka kärsimme lakkaamatta syntisyytemme tähden\, päästä vapaiksi sinun ainoan Poikasi kärsimisen voimasta. Sinun Poikasi\, Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n2. Pyhä Jumala\, rakas taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua Herramme Jeesuksen Kristuksen raskaasta kärsimystiestä\, jonka hän kulki ristiään kantaen. Kiitos\, että olet kutsunut meidät seuraamaan häntä. Anna meille voimaa kantaa oma ristimme ja tunnustaa rohkeasti Jeesuksen nimeä. Tätä pyydämme Poikasi Jeesuksen Kristuksen kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 69:30\nMinä olen |kurja ja vaivattu\, *\nsuojatkoon minua sinun a|pusi\, Jumala. \nPsalmi:\nPs. 69:17–23 (30–34)\nVastaa minulle\, Herra\, sillä sinun armo|si on hyvä\, *\nkäänny minun puoleeni suuressa laupe|udessasi. \nÄlä peitä kasvojasi palvelijaltasi\, sillä minä olen |ahdistuksessa; *\njoudu\, |vastaa minulle. \nLähesty minun sieluani ja |lunasta se\, *\nvapahda minut vihollis|teni tähden. \nSinä tiedät minun häväistykseni\, minun häpe|äni ja pilkkani\, *\nsinun edessäsi ovat julki kaikki minun |ahdistajani. \nHäväistys on särkenyt minun sydämeni\, minä olen |käynyt heikoksi; *\nminä odotin sääliä\, mutta en saanut\, ja lohduttajia\, mut|ta en löytänyt. \nKoiruohoa he antoivat minun |syödäkseni *\nja juottivat minulle janooni |hapanviiniä. \nTulkoon heidän pöytänsä |heille paulaksi\, *\nansaksi noille su|ruttomille. \n(Mutta minä olen |kurja ja vaivattu\, *\nsuojatkoon minua sinun a|pusi\, Jumala\, \nniin minä veisuulla kiitän |Jumalan nimeä *\nja ylistän häntä |kiitosvirsillä. \nSe on Herralle otolli|sempi kuin härkä\, *\nkuin mulli\, sarvipää ja |sorkkajalka. \nNöyrät näkevät sen ja |riemuitsevat; *\nelpyköön teidän sydämenne\, teidän\, jotka et|sitte Jumalaa. \nSillä Herra |kuulee köyhiä *\neikä halveksi |vankejansa.) URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/hiljaisen-viikon-keskiviikko-vsk3/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_Hiljainen-viikko_ke.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20240326 DTEND;VALUE=DATE:20240327 DTSTAMP:20260604T234656 CREATED:20161202T121857Z LAST-MODIFIED:20220729T123828Z UID:4122-1711411200-1711497599@www.luterilainen.net SUMMARY:Hiljaisen viikon tiistai DESCRIPTION:PlayStop\n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n X\n \n \n \n\n\n\n\n\nKuljemme Herramme kanssa Hänen kärsimystiellään Matteuksen evankeliumin teksteissä. Nyt Jeesus on ylipapin ja tämän kokoaman neuvoston edessä. Samoin kuulemme Pietarin kieltävän Jeesuksen ja Juudaksen murheellisen kohtalon. \nVastakohta Herran ja Hänen kuulustelijoidensa sekä väärien syyttäjien välillä on valtava. Jeesus vaikuttaa rauhalliselta\, vaikka tietää kuolevansa. Hänen vihollisensa ovat täynnä murhanhimoa ja ovat järjestäneet oikeudenkäynnistä näyttävän ilveilyn. Jeesus täyttää koko ajan VT:n Kirjoituksia itsestään\, mutta ylipappi repäisee Mooseksen lain vastaisesti vaatteensa (vrt. 3. Moos. 21:10). \nJuutalaiset toteavat Jeesuksen jumalanpilkkaajaksi ja Mooseksen lain perusteella tuomitsevat Hänet kuolemaan. Sitten he pilkkaavat ja hakkaavat Jeesusta\, joka on hiljaa syyttäjiensä ja kiduttajiensa käsissä (vrt. Jes. 50:6; 53:7). \nPietari oli seurannut Jeesusta ylipapin talon pihalle saakka. Siellä hänet tunnistetaan ja Pietari kieltää Mestarinsa kolmesti\, aivan kuten Hän oli profetoinut. Pietari\, ”Kallio” murtuu katkeraan itkuun. Tiedämme kuitenkin\, että Pietari saa uuden alun Jeesuksen noustua kuolleista. \nEvankelista kertoo myös Juudaksesta. Hän myi Jeesuksen rahasta; summalla joka vastasi orjan hintaa. Nähtyään Jeesuksen tuomitun kuolemaan\, Juudas katui ja palauttaa hänelle maksetut rahat. Kansan hengelliset johtajat torjuvat hänet kuitenkin pilkallisesti. Juudas ei näe enää mitään mahdollisuutta elämässään\, vaan tappaa itsensä. Juudaksen kohtalo on kauhea ja arvoituksellinen. Uusi Testamentti kertoo kuitenkin selkeästi\, että VT:n kirjoitukset olivat profetoineet myös hänestä. \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri: violetti tai sininen.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 71:4 Psalmi: Ps. 69:2–5 (7–10)\n1. lukukappale: Jes. 52:13–15 2. lukukappale: 1. Kor. 1:18–19 Evankeliumi: Matt. 26:57–27:10 \n\n1. lukukappale\nJes. 52:13–15\nKatso\, minun palvelijani menestyy\, hän on nouseva\, kohoava ja sangen korkea oleva. Niinkuin monet kauhistuivat häntä – sillä niin runneltu\, ei enää ihmisenkaltainen\, oli hänen muotonsa\, hänen hahmonsa ei ollut ihmislasten hahmo – niin hän on saattava ihmetyksiin monet kansat\, hänen tähtensä kuninkaat sulkevat suunsa. Sillä mitä heille ei ikinä ole kerrottu\, sen he saavat nähdä\, mitä he eivät ole kuulleet\, sen he saavat havaita. \n  \n2. lukukappale\n1. Kor. 1:18–19\nSillä sana rististä on hullutus niille\, jotka kadotukseen joutuvat\, mutta meille\, jotka pelastumme\, se on Jumalan voima. Onhan kirjoitettu: ”Minä hävitän viisasten viisauden\, ja ymmärtäväisten ymmärryksen minä teen mitättömäksi”. \n  \nEvankeliumi\nMatt. 26:57–27:10\nMutta Jeesuksen kiinniottajat veivät hänet ylimmäisen papin\, Kaifaan\, eteen\, jonne kirjanoppineet ja vanhimmat olivat kokoontuneet. Ja Pietari seurasi häntä taampana ylimmäisen papin esipihaan asti; ja hän meni sinne ja istui palvelijain joukkoon nähdäksensä\, kuinka lopulta kävisi. Mutta ylipapit ja koko neuvosto etsivät väärää todistusta Jeesusta vastaan tappaaksensa hänet\, mutta eivät löytäneet\, vaikka monta väärää todistajaa oli tullut esille. Mutta vihdoin tuli kaksi\, ja he sanoivat: ”Tämä on sanonut: ’Minä voin hajottaa maahan Jumalan temppelin ja kolmessa päivässä sen rakentaa’.” Silloin ylimmäinen pappi nousi ja sanoi hänelle: ”Etkö vastaa mitään siihen\, mitä nämä todistavat sinua vastaan?” Mutta Jeesus oli vaiti. Niin ylimmäinen pappi sanoi hänelle: ”Minä vannotan sinua elävän Jumalan kautta\, että sanot meille\, oletko sinä Kristus\, Jumalan Poika”. Jeesus sanoi hänelle: ”Sinäpä sen sanoit. Mutta minä sanon teille: tästedes te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvien päällä.” Silloin ylimmäinen pappi repäisi vaatteensa ja sanoi: ”Hän on pilkannut Jumalaa. Mitä me enää todistajia tarvitsemme? Katso\, nyt kuulitte hänen pilkkaamisensa. Miten teistä on?” He vastasivat sanoen: ”Hän on vikapää kuolemaan”. Silloin he sylkivät häntä silmille ja löivät häntä nyrkillä kasvoihin; ja toiset sivalsivat häntä poskelle ja sanoivat: ”Profetoi meille\, Kristus\, kuka se on\, joka sinua löi”. Mutta Pietari istui ulkopuolella esipihassa. Ja hänen luoksensa tuli muuan palvelijatar ja sanoi: ”Sinäkin olit Jeesuksen\, galilealaisen\, seurassa”. Mutta hän kielsi kaikkien kuullen ja sanoi: ”En ymmärrä\, mitä sanot”. Ja kun hän oli mennyt ulos portille\, näki hänet toinen nainen ja sanoi sielläoleville: ”Tämäkin oli Jeesuksen\, Nasaretilaisen\, seurassa”. Ja taas hän kielsi valalla vannoen: ”En tunne sitä miestä”. Vähän sen jälkeen tulivat ne\, jotka siinä seisoivat\, ja sanoivat Pietarille: ”Totisesti\, sinä myös olet yksi heistä\, sillä kielimurteesikin ilmaisee sinut”. Silloin hän rupesi sadattelemaan ja vannomaan: ”En tunne sitä miestä”. Ja samassa lauloi kukko. Niin Pietari muisti Jeesuksen sanat\, jotka hän oli sanonut: ”Ennenkuin kukko laulaa\, sinä kolmesti minut kiellät”. Ja hän meni ulos ja itki katkerasti.\nMutta aamun koittaessa kaikki ylipapit ja kansan vanhimmat pitivät neuvoa Jeesusta vastaan tappaaksensa hänet; ja he sitoivat hänet ja veivät pois ja antoivat hänet maaherran\, Pilatuksen\, käsiin. Kun Juudas\, hänen kavaltajansa\, näki\, että hänet oli tuomittu\, silloin hän katui ja toi takaisin ne kolmekymmentä hopearahaa ylipapeille ja vanhimmille ja sanoi: ”Minä tein synnin\, kun kavalsin viattoman veren”. Mutta he sanoivat: ”Mitä se meihin koskee? Katso itse eteesi.” Ja hän viskasi hopearahat temppeliin\, lähti sieltä\, meni pois ja hirttäytyi. Niin ylipapit ottivat hopearahat ja sanoivat: ”Ei ole luvallista panna näitä temppelirahastoon\, koska ne ovat veren hinta”. Ja neuvoteltuaan he ostivat niillä savenvalajan pellon muukalaisten hautausmaaksi. Sentähden sitä peltoa vielä tänäkin päivänä kutsutaan Veripelloksi. Silloin kävi toteen\, mikä on puhuttu profeetta Jeremiaan kautta\, joka sanoo: ”Ja he ottivat ne kolmekymmentä hopearahaa\, hinnan siitä arvioidusta miehestä\, jonka he olivat israelilaisten puolesta arvioineet\, ja antoivat ne savenvalajan pellosta\, niinkuin Herra oli minun kauttani käskenyt”. \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias\, iankaikkinen Jumala! Auta meitä viettämään sinun pyhän Poikasi kärsimisen muistoa siten\, että me tämän kärsimyksen kautta saisimme kaikki syntimme anteeksi. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n2. Kaikkivaltias Jumala\, joka olet rikkomustemme tähden antanut Poikasi puolestamme pilkattavaksi ja piinattavaksi! Herätä omatuntomme tuntemaan syntimme\, jotka saattoivat hänet ristille. Anna meille rikkomuksemme anteeksi ja lahjoita meille se mieli\, joka Jeesuksella Kristuksella oli\, että taipuisimme kaikessa sinun tahtoosi. Tätä pyydämme Poikasi Jeesuksen Kristuksen nimessä. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 71:4\nJumalani\, vapauta minut jumalattoman |kädestä\, *\nväärän ja väki|valtaisen kourista. \nPsalmi:\nPs. 69:2–5 (7–10)\nPelasta |minut\, Jumala\, *\nsillä vedet käyvät minun sie|luuni asti. \nMinä olen vajonnut syvään\, pohjat|tomaan liejuun\, *\nolen joutunut vetten syvyyksiin\, ja virta tulvii minun |ylitseni. \nMinä olen väsynyt huutamisesta\, minun |kurkkuni kuivettuu\, *\nminun silmäni ovat rauenneet odottaessani |Jumalaani. \nEnemmän kuin hiuksia päässäni on niitä\, jotka minua syyttö|mästi vihaavat; *\npaljon on niitä\, jotka tahtovat tuhota minut\, jotka syyttä ovat vihol|lisiani; \n(Älä anna minussa häpeään joutua niiden\, jotka odottavat sinua\, Herra\, |Herra Sebaot. *\nÄlä salli minussa pettyä niiden\, jotka etsivät sinua\, Isra|elin Jumala. \nSillä sinun tähtesi minä kärsin |herjausta\, *\npilkka peittää |minun kasvoni. \nVeljilleni minä olen |tullut vieraaksi\, *\nolen tullut oudoksi äi|tini lapsille. \nSillä kiivaus sinun huoneesi puolesta on minut |kuluttanut\, *\nja niiden herjaukset\, jotka sinua herjaavat\, ovat sat|tuneet minuun.) URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/hiljaisen-viikon-tiistai-vsk3/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_3-vuosikerta_Hiljaisen-viikon-ti.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20240325 DTEND;VALUE=DATE:20240326 DTSTAMP:20260604T234656 CREATED:20161202T121856Z LAST-MODIFIED:20220729T123811Z UID:4121-1711324800-1711411199@www.luterilainen.net SUMMARY:Hiljaisen viikon maanantai DESCRIPTION:PlayStop\n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n X\n \n \n \n\n\n\n\n\nElämme hiljaista viikkoa. Tämän viikon evankeliumitekstit ovat niin sanottujen ahtisaarnojen tekstejä. Sana ”ahti” on lainasana latinasta ja tarkoittaa näytöstä tai sen osaa. Keskiajan kirkossa esitettiin eli näyteltiin Jeesuksen kärsimyshistorian osia. Kansankielinen saarna ei ollut tavallista. \nHiljaisen viikon maanantain ahti kertoo meille kuinka Jeesus profetoi Pietarin kieltämisen ja opetuslasten pakenemisen\, tapahtumat Getsemanessa ja Jeesuksen vangitsemisen. Kaikki\, mitä tapahtuu\, on Herran mukaan kirjoitettu jo aiemmin. Tämä merkitsee että VT:n pyhät kirjoitukset todistavat erityisesti Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen liittyvistä tapahtumista. Hän on Paimen\, jota lyödään ja lauma hajoaa. Tämä tapahtui Getsemanen yössä\, kun Jeesus vangittiin. \nJuudaksen saapuessa\, saatuaan orjan hinnan ylipapeilta\, ottamaan temppelin vartioston kanssa Jeesusta kiinni saattaa vaikuttaa Jeesuksen olevan avuton. Todellisuudessa Hän kuitenkin johtaa tuota tilannetta ja antautuu vangittavaksi. Kiinni otettaessa\, kidutettaessa\, ristiinnaulittaessa ja kuolemassa Jeesus on Jumalan Poika. Tästä kertovat Hänen sanansa opetuslapselle\, joka iski miekalla ylipapin palvelijan korvan irti: ”Vai luuletko\, etten voisi rukoilla Isääni\, niin että hän lähettäisi heti minulle enemmän kuin kaksitoista legioonaa enkeleitä? Mutta kuinka silloin kävisivät toteen kirjoitukset\, jotka sanovat\, että näin pitää tapahtuman?” \nMyös vangitsijoilleen Jeesus sanoo\, että kaikki on tapahtunut ”että profeettain kirjoitukset kävisivät toteen”. Jeesus tuli täyttämään Isänsä tahdon. Hän on kuuliainen Jumalan Poika\, joka on käynyt kauheaan kidutukseen ja kuolemaan kaikkien ihmisten takia ja kaikkien puolesta. Tämä kaikki on löydettävissä Vanhan Testamentin lehdiltä. Jumalan pelastussuunnitelma huipentui Jeesuksen ristinkuolemassa ja ylösnousemuksessa. Hiljaisella eli suurella viikolla paneudumme erityisesti tähän. \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri: violetti tai sininen.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Fil. 2:8 Psalmi: Ps. 102:2–10\n1. lukukappale: Jer. 18:19–20 2. lukukappale: 1. Piet. 2:21–24 Evankeliumi: Matt. 26:30–56 \n\n1. lukukappale\nJer. 18:19–20\nKuuntele sinä\, Herra\, minua ja kuule\, mitä minun vastustajani puhuvat. Onko hyvä pahalla kostettava\, sillä he ovat kaivaneet minulle kuopan? Muista\, kuinka minä olen seisonut sinun edessäsi ja puhunut hyvää heidän puolestansa\, kääntääkseni pois sinun vihasi heistä. \n  \n2. lukukappale\n1. Piet. 2:21–24\nSillä siihen te olette kutsutut\, koska Kristuskin kärsi teidän puolestanne\, jättäen teille esikuvan\, että te noudattaisitte hänen jälkiänsä\, joka ”ei syntiä tehnyt ja jonka suussa ei petosta ollut”\, joka häntä herjattaessa ei herjannut takaisin\, joka kärsiessään ei uhannut\, vaan jätti asiansa sen haltuun\, joka oikein tuomitsee\, joka ”itse kantoi meidän syntimme” ruumiissansa ristinpuuhun\, että me\, synneistä pois kuolleina\, eläisimme vanhurskaudelle; ja hänen ”haavainsa kautta te olette paratut”. \n  \nEvankeliumi\nMatt. 26:30–56\nJa veisattuaan kiitosvirren he lähtivät Öljymäelle. Silloin Jeesus sanoi heille: ”Tänä yönä te kaikki loukkaannutte minuun; sillä kirjoitettu on: ’Minä lyön paimenta\, ja lauman lampaat hajotetaan’. Mutta ylösnoustuani minä menen teidän edellänne Galileaan.” Niin Pietari vastasi ja sanoi hänelle: ”Vaikka kaikki loukkaantuisivat sinuun\, niin minä en koskaan loukkaannu”. Jeesus sanoi hänelle: ”Totisesti minä sanon sinulle: tänä yönä\, ennenkuin kukko laulaa\, sinä kolmesti minut kiellät”. Pietari sanoi hänelle: ”Vaikka minun pitäisi kuolla sinun kanssasi\, en sittenkään minä sinua kiellä”. Samoin sanoivat myös kaikki muut opetuslapset. Sitten Jeesus tuli heidän kanssaan Getsemane nimiselle maatilalle; ja hän sanoi opetuslapsillensa: ”Istukaa tässä\, sillä aikaa kuin minä menen ja rukoilen tuolla”. Ja hän otti mukaansa Pietarin ja ne kaksi Sebedeuksen poikaa; ja hän alkoi murehtia ja tulla tuskaan. Silloin hän sanoi heille: ”Minun sieluni on syvästi murheellinen\, kuolemaan asti; olkaa tässä ja valvokaa minun kanssani”. Ja hän meni vähän edemmäksi\, lankesi kasvoilleen ja rukoili sanoen: ”Isäni\, jos mahdollista on\, niin menköön minulta pois tämä malja; ei kuitenkaan niinkuin minä tahdon\, vaan niinkuin sinä”. Ja hän tuli opetuslasten tykö ja tapasi heidät nukkumasta ja sanoi Pietarille: ”Niin ette siis jaksaneet yhtä hetkeä valvoa minun kanssani! Valvokaa ja rukoilkaa\, ettette joutuisi kiusaukseen; henki tosin on altis\, mutta liha on heikko.” Taas hän meni pois toisen kerran ja rukoili sanoen: ”Isäni\, jos tämä malja ei voi mennä minun ohitseni\, minun sitä juomattani\, niin tapahtukoon sinun tahtosi”. Ja tullessaan hän taas tapasi heidät nukkumasta\, sillä heidän silmänsä olivat käyneet raukeiksi. Ja hän jätti heidät\, meni taas ja rukoili kolmannen kerran ja sanoi samat sanat uudestaan. Sitten hän tuli opetuslasten tykö ja sanoi heille: ”Te nukutte vielä ja lepäätte! Katso\, hetki on lähellä\, ja Ihmisen Poika annetaan syntisten käsiin. Nouskaa\, lähtekäämme; katso\, se on lähellä\, joka minut kavaltaa.” Ja katso\, hänen vielä puhuessaan tuli Juudas\, yksi niistä kahdestatoista\, ja hänen kanssaan lukuisa joukko ylipappien ja kansan vanhinten luota miekat ja seipäät käsissä. Ja se\, joka hänet kavalsi\, oli antanut heille merkin sanoen: ”Se\, jolle minä suuta annan\, hän se on; ottakaa hänet kiinni”. Ja kohta hän meni Jeesuksen luo ja sanoi: ”Terve\, rabbi!” ja antoi hänelle suuta. Niin Jeesus sanoi hänelle: ”Ystäväni\, mitä varten sinä tänne tulit?” Silloin he tulivat Jeesuksen luo\, kävivät häneen käsiksi ja ottivat hänet kiinni. Ja katso\, eräs niistä\, jotka olivat Jeesuksen kanssa\, ojensi kätensä\, veti miekkansa ja iski ylimmäisen papin palvelijaa ja sivalsi häneltä pois korvan. Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Pistä miekkasi tuppeen; sillä kaikki\, jotka miekkaan tarttuvat\, ne miekkaan hukkuvat. Vai luuletko\, etten voisi rukoilla Isääni\, niin että hän lähettäisi heti minulle enemmän kuin kaksitoista legionaa enkeleitä? Mutta kuinka silloin kävisivät toteen kirjoitukset\, jotka sanovat\, että näin pitää tapahtuman?” Sillä hetkellä Jeesus sanoi joukolle: ”Niinkuin ryöväriä vastaan te olette lähteneet minua miekoilla ja seipäillä vangitsemaan. Joka päivä minä olen istunut pyhäkössä opettamassa\, ettekä ole ottaneet minua kiinni. Mutta tämä kaikki on tapahtunut\, että profeettain kirjoitukset kävisivät toteen.” Silloin kaikki opetuslapset jättivät hänet ja pakenivat. \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias Jumala! Suo ainoan Poikasi kärsimyksen virvoittaa meitä\, jotka heikkoudessamme näännymme niin monissa vastoinkäymisissä. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n2. Taivaallinen Isämme! Opeta meitä tutkimaan Poikasi kärsimystä ja kuolemaa\, niin että kuolisimme pois synnistä ja nousisimme hänen kanssaan uuteen elämään Pyhässä Hengessä. Meidän heikkoutemme on suuri\, syntimme monet ja sydämemme pelokas\, mutta sinä\, Herra\, olet uskollinen lupauksissasi ja tahdot pelastaa meidät kuolemasta elämään. Kuule meitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme tähden. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nFil. 2:8\nHän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuo|lemaan asti\, *\nhamaan ristin |kuolemaan asti. \nPsalmi:\nPs. 102:2–10\nHerra\, kuule minun |rukoukseni\, *\nja minun huutoni tulkoon |sinun eteesi. \nÄlä peitä minulta kasvojasi\, kun minul|la on ahdistus\, *\nkallista korvasi minun puoleeni. Kun minä huudan\, riennä ja |vastaa minulle. \nSillä minun päiväni ovat haihtu|neet kuin savu\, *\nja minun luitani polttaa |niinkuin ahjossa. \nSydämeni on paahtunut ja kuivu|nut kuin ruoho\, *\nsillä minä unhotan |syödä leipääni. \nÄänekkäästä vaikerruksestani minun luuni tarttuvat |minun nahkaani. *\nMinä olen kuin pelikaani erämaassa\, olen kuin huuhkaja |raunioissa. \nMinä |olen uneton\, *\nolen kuin yksinäinen |lintu katolla. \nKaiken päivää viholliseni minua |häpäisevät; *\nne\, jotka riehuvat minua vastaan\, kiroavat minun ni|meni kautta. \nSillä minä syön |tuhkaa kuin leipää *\nja sekoitan juomani kyyneleillä sinun vihasi ja kiivastuk|sesi tähden. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/hiljaisen-viikon-maanantai-vsk3/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20240324 DTEND;VALUE=DATE:20240325 DTSTAMP:20260604T234656 CREATED:20161202T121856Z LAST-MODIFIED:20220729T123731Z UID:4120-1711238400-1711324799@www.luterilainen.net SUMMARY:Palmusunnuntai DESCRIPTION:PlayStop\n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n \n X\n \n \n \n\n\n\n\n\nAlkuperäinen Jerusalemin temppeli oli kuningas Salomon rakennuttama. Hänen isänsä\, kuningas Daavid\, oli tehnyt jo mittavat valmistelutyöt ja ostanut maa-alueen\, jolla temppeli sijaitsi. (Ks. 2. Sam. 24 ja 2. Aik. 3.) Herran temppeli seisoi puimatantereella; paikassa jossa jyvät oli eroteltu akanoista. Tämä oli hyvä kuva\, sillä onhan Herran huone paikka\, jossa Jumalan sana puhtaasti julistettuna erottelee Jumalan viljan rikkaviljasta. \nIsraelin kansa hylkäsi Herransa ja alkoi palvella jumalankuvia. Tämä jatkui kuningas Salomon ajoista pakkosiirtolaisuuteen asti. Jumala lähetti profeettansa kansansa keskuuteen\, mutta heitä ei kuunneltu; jotkut jopa tapettiin. Jer. 7 voimmekin lukea Jumalan uhkauksen omalle kansalleen sen jumalattomuuden takia\, jossa Hän sanoo mm: ”Ryövärien luolaksiko te katsotte tämän huoneen\, joka on otettu minun nimiini? Katso\, sellaiseksi minäkin sen olen sen havainnut\, sanoo Herra.” Jumala sanoo myös heittävänsä kansansa pois edestään\, omasta läsnäolostaan. \nJeremian profetia toteutui silloin\, kun Juudan kansa vietiin Babylonian pakkosiirtolaisuuteen ja Jerusalemin temppeli tuhottiin. Ei ollut enää temppeliä eikä jumalanpalvelusta. Kaikki oli mennyt. Mutta Jeremian profetia ei koskenut ainoastaan tuota aikaa\, vaan viittasi myös Kristukseen. Palmusunnuntain evankeliumissa Jeesus toteuttaa profeettojan sanat ja samalla itse profetoi sen Jerusalemin temppelin hävityksen\, joka tapahtui neljäkymmentä vuotta Hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa jälkeen. \nTemppeli oli siis rakennettu puimatantereen paikalle. Kun Johannes Kastaja julisti tulevaa Messiasta ja kastoi ihmisiä parannuksen kasteella\, hän sanoi (Matt. 3): ”Minä kastan teidät vedellä parannukseen\, mutta se\, joka minun jäljessäni tulee\, on minua väkevämpi\, jonka kenkiäkään minä en ole kelvollinen kantamaan; hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella. Hänellä on viskimensä kädessään\, ja hän puhdistaa puimatanterensa ja kokoaa nisunsa aittaan\, mutta ruumenet hän polttaa sammumattomassa tulessa.” – Juuri tästä on kyse\, kun Jeesus saapui temppeliin aasilla ja ajoi ulos kaikki kaupustelijat. Herra\, Israelin Jumala saapui temppeliinsä ja puhdisti sen. Mutta tämä puhdistus ei merkinnyt sitä\, että Jeesus olisi saattanut ennalleen vanhan liiton temppelin uhrinkäytännöt\, vaan Hän perustaa uuden temppelin omasta ruumistaan\, joka on sitten Hänen pyhä kirkkonsa. \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri: violetti tai sininen.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 22:20 Psalmi: Ps. 22:2–6 tai Antifoni: Ps. 118:25 Psalmi: Ps. 118:26–29 Psalmilause: Ps. 22:26 tai Ps. 73:24\n1. lukukappale: Jes. 50:4–10 tai Sak. 9:9–10 2. lukukappale: Fil. 2:5–11 tai Hepr. 7:24–27 Evankeliumi: Matt. 21:12–17 (18–22) \n\n1. lukukappale\nJes. 50:4–10\nHerra\, Herra on minulle antanut opetuslasten kielen\, niin että minä taidan sanalla virvoittaa väsynyttä; hän herättää aamu aamulta\, herättää minun korvani kuulemaan opetuslasten tavalla. Herra\, Herra on avannut minun korvani; minä en ole niskoitellut\, en vetäytynyt pois. Selkäni minä annoin lyötäväksi\, poskieni parran revittäväksi\, en peittänyt kasvojani pilkalta ja syljeltä. Herra\, Herra auttaa minua; sentähden ei minuun pilkka koskenut\, sentähden tein kasvoni koviksi kuin piikivi\, sillä minä tiedän\, etten häpeään joudu. Lähellä on hän\, joka minut vanhurskaaksi tuomitsee. Kuka voi minun kanssani riidellä? Astukaamme yhdessä esiin! Kuka on minun vastapuoleni? Tulkoon tänne lähelleni! Katso\, Herra\, Herra auttaa minua; kuka minut syylliseksi tuomitsee? Katso\, kaikki he hajoavat kuin vaate; koi heidät syö. Kuka teistä pelkää Herraa ja kuulee hänen palvelijansa ääntä? Joka vaeltaa pimeydessä ja valoa vailla\, se luottakoon Herran nimeen ja turvautukoon Jumalaansa. \nTai:\nSak. 9:9–10\nIloitse suuresti\, tytär Siion\, riemuitse\, tytär Jerusalem\, sillä sinun kuninkaasi tulee sinulle! Vanhurskas ja auttaja hän on\, on nöyrä ja ratsastaa aasilla\, aasintamman varsalla. Ja minä hävitän vaunut Efraimista ja hevoset Jerusalemista. Sodan jousi hävitetään\, ja hän julistaa rauhan kansoille. Ja hänen hallituksensa ulottuu merestä mereen\, Eufrat-virrasta hamaan maan ääriin. \n  \n2. lukukappale\nFil. 2:5–11\nOlkoon teillä se mieli\, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli\, joka ei\, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto\, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen\, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon\, tuli ihmisten kaltaiseksi\, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen; hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti\, hamaan ristin kuolemaan asti. Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen\, kaikkia muita nimiä korkeamman\, niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman\, sekä niitten\, jotka taivaissa ovat\, että niitten\, jotka maan päällä ovat\, ja niitten\, jotka maan alla ovat\, ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi\, että Jeesus Kristus on Herra. \nTai:\nHepr. 7:24–27\nMutta tällä on katoamaton pappeus\, sentähden että hän pysyy iankaikkisesti\, jonka tähden hän myös voi täydellisesti pelastaa ne\, jotka hänen kauttaan Jumalan tykö tulevat\, koska hän aina elää rukoillakseen heidän puolestansa. Senkaltainen ylimmäinen pappi meille sopikin: pyhä\, viaton\, tahraton\, syntisistä erotettu ja taivaita korkeammaksi tullut\, jonka ei joka päivä ole tarvis\, niinkuin ylimmäisten pappien\, ensiksi uhrata omien syntiensä edestä ja sitten kansan; sillä tämän hän teki kerta kaikkiaan\, uhratessaan itsensä. \n  \nEvankeliumi\nMatt. 21:12–17 (18–22)\nJa Jeesus meni pyhäkköön; ja hän ajoi ulos kaikki\, jotka myivät ja ostivat pyhäkössä\, ja kaatoi kumoon rahanvaihtajain pöydät ja kyyhkysten myyjäin istuimet. Ja hän sanoi heille: ”Kirjoitettu on: ’Minun huoneeni pitää kutsuttaman rukoushuoneeksi’\, mutta te teette siitä ryövärien luolan.” Ja hänen tykönsä pyhäkössä tuli sokeita ja rampoja\, ja hän paransi heidät. Mutta kun ylipapit ja kirjanoppineet näkivät ne ihmeet\, joita hän teki\, ja lapset\, jotka huusivat pyhäkössä ja sanoivat: ”Hoosianna Daavidin pojalle”\, niin he närkästyivät ja sanoivat hänelle: ”Kuuletko\, mitä nämä sanovat?” Niin Jeesus sanoi heille: ”Kuulen; ettekö ole koskaan lukeneet: ’Lasten ja imeväisten suusta sinä olet valmistanut itsellesi kiitoksen’?” Ja hän jätti heidät ja meni ulos kaupungista Betaniaan ja oli siellä yötä.\n(Kun hän varhain aamulla palasi kaupunkiin\, oli hänen nälkä. Ja nähdessään tien vieressä viikunapuun hän meni sen luo\, mutta ei löytänyt siitä muuta kuin pelkkiä lehtiä; ja hän sanoi sille: ”Älköön sinusta ikinä enää hedelmää kasvako”. Ja kohta viikunapuu kuivettui. Kun opetuslapset tämän näkivät\, ihmettelivät he ja sanoivat: ”Kuinka viikunapuu niin äkisti kuivettui?” Jeesus vastasi ja sanoi heille: ”Totisesti minä sanon teille: jos teillä olisi uskoa ettekä epäilisi\, niin ette ainoastaan voisi tehdä sitä\, mikä viikunapuussa tapahtui\, vaan vieläpä\, jos sanoisitte tälle vuorelle: ’Kohoa ja heittäydy mereen’\, niin se tapahtuisi. Ja kaiken\, mitä te anotte rukouksessa\, uskoen\, te saatte.”) \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias\, iankaikkinen Jumala\, joka annoit Poikasi Jeesuksen Kristuksen tulla ihmiseksi sekä kärsiä ristinkuoleman ja siten tulla meille nöyryyden esikuvaksi! Suo armollisesti\, että kestäisimme kaiken\, minkä näet hyväksi antaa kärsittäväksemme\, ja olisimme kuuliaisia pyhälle tahdollesi. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Kaikkivaltias\, iankaikkinen Jumala\, joka annoit meidän Vapahtajamme tulla lihaan ja ristin alennukseen\, jotta me seuraisimme hänen nöyryytensä esikuvaa! Suo armollisesti\, että me\, jotka muistamme hänen kärsimistään\, saisimme myös kerran ylösnousemuksessa nauttia hänen seurastaan. Sinun rakkaan Poikasi Jeesuksen Kristuksen kautta\, joka elää ja hallitsee yhdessä sinun ja Pyhän Hengen kanssa yhdessä jumaluudessa aina ja iankaikkisesti. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 22:20\nMutta sinä\, Herra\, älä |ole kaukana\, *\nsinä\, minun väkevyyteni\, rien|nä avukseni. \nPsalmi:\nPs. 22:2–6\nJumalani\, Jumalani\, miksi |minut hylkäsit? *\nMiksi olet kaukana\, et auta minua\, et kuule vali|tukseni sanoja? \nJumalani\, minä huudan päivällä\, mutta si|nä et vastaa\, *\nja yöllä\, |enkä voi vaieta. \nJa kuitenkin sinä |olet Pyhä\, *\njonka istuin on Israelin kii|tosvirtten keskellä. \nMeidän isämme luottivat sinuun\, he luottivat\, ja sinä pe|lastit heidät. *\nHe huusivat sinua ja pelastuivat; he luottivat sinuun eivät|kä tulleet häpeään.\n(Pieni kunnia jää pois.) \nTai: \nAntifoni:\nPs. 118:25\nOi Herra\, |Herra auta\, *\noi Her|ra\, anna menestys! \nPsalmi:\nPs. 118:26–29\nSiunattu olkoon hän\, joka tulee |Herran nimeen; *\nme siunaamme tei|tä Herran huoneesta. \nHerra on Jumala\, ja hän antoi valon |meille loistaa. *\nSitokaa juhlauhrit köysillä altta|rin sarviin asti. \nSinä olet minun Jumalani\, ja sinua |minä kiitän. *\nMinun Jumalani\, sinua mi|nä kunnioitan. \nKiittäkää Herraa\, sillä |hän on hyvä; *\nsillä hänen armonsa pysyy i|ankaikkisesti.\n(Pieni kunnia jää pois.) URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/palmusunnuntai-vsk3/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_3-vuosikerta_Palmusunnuntai.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20240321 DTEND;VALUE=DATE:20240322 DTSTAMP:20260604T234656 CREATED:20200225T123354Z LAST-MODIFIED:20230921T155201Z UID:8563-1710979200-1711065599@www.luterilainen.net SUMMARY:Pyhien muistopäivät: Benedictus Nursialainen DESCRIPTION:”Ora et labora”\, siis ”Rukoile ja tee työtä”\, on yksi muistetuimmista varhaiskirkon aikaisista lausahduksista. Siihen tiivistyy Benedictus Nursialaisen\, läntisen luostariliikkeen isän\, elämäntyö. \nBenedictus syntyi Nursiassa\, Umbrian alueella\, 400-luvun loppupuolella jKr. Nuorukaisena hänellä oli mahdollisuus lähteä Roomaan syventämään opintojaan\, koska hän oli syntynyt hyvään sukuun. Roomassa Benedictus kauhistui paikallisen opiskelijaelämän syntisyyttä. Hän päätti vetäytyä maailmasta. Niinpä hän jätti kaupungin hälinän ja houkutukset ja asettui asumaan luolaan Subiacon lähistölle. Siellä Benedictus eli erakkona kolmen vuoden ajan. \nAlueen asukkaat saivat kuitenkin ennen pitkää tietää lähistöllä majailevasta pyhästä miehestä. Benedictusta pyydettiin läheisen luostarin johtajaksi. Kaikki luostarin munkit eivät kuitenkaan hyväksyneet uutta tulokasta ja Benedictus joutui jättämään yhteisön. Tästä huolimatta Benedictuksen maine houkutteli hänen luokseen yhä uusia seuraajia. Heidän kanssaan Benedictus perusti jopa 12 pientä luostariyhteisöä Subiacon seudulle. Myöhemmin tämä perustajajäsen joutui kuitenkin muuttamaan pois. Hän lähti Monte Cassino -vuorelle\, jonka huipulle hän perusti aiempaa suuremman yhteisön noin vuonna 530 jKr. Tätä luostaria Benedictus johti kymmenien vuosien ajan\, elämänsä loppuun asti. \nBenedictukselta on meille säilynyt yksi\, mutta kristillisen kirkon historian kannalta sitäkin merkittävämpi teos. Hän kirjoitti Monte Cassinon munkkeja varten Luostarisäännön. Teos kokoaa yhteen luostarielämässä koeteltua viisautta. Säännöt ovat käytännönläheisiä\, mikä käy ilmi jo niiden otsikoista: ”Kuinka munkit nukkuvat”\, ”Luostarin työkalut ja tavarat”\, ”Veljien vaatetus ja jalkineet”. Toisaalta sääntöjä sävyttää vahva raamatullisuus. Benedictus perustelee luostarielämän käytäntöjä ja ihanteita tuon tuosta Raamatun jakeisiin viittaamalla. \nLuostarisäännön ensimmäiset luvut käsittelevät yhteisöllisen elämän periaatteita ja hyveitä. Niihin kuuluvat kuuliaisuus\, nöyryys ja hiljaisuus. Benedictuksen mukaan näiden hyveiden harjoittaminen edesauttaa taivaaseen pääsemisessä. Kun munkki kilvoittelee niiden harjoittamisessa\, hän voi edetä kohti taivasta säännössä kuvattuja nöyryyden askelmia pitkin. Yhteensä askelmia on kaksitoista. Kun munkki on noussut niiden huipulle\, hän saavuttaa Jumalan rakkauden. Sen avulla\, Benedictus kirjoittaa\, ”hän toteuttaa ilman ponnistusta\, kuin luonnostaan ja tottumuksesta\, sitä\, mitä hän aiemmin harjoitti helvettiä peläten”. \nBenedictuksen opetus Jumalan rakkauden saavuttamisesta ei ole luterilaisen pelastuskäsityksen mukainen. On raamatullista ja oikein pyrkiä elämään nöyrästi\, mutta kristitty saa Jumalan rakkauden omakseen jo kasteen hetkellä. Tämän meille mahdollisti Kristus\, joka ”nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti\, hamaan ristin kuolemaan asti” (Fil. 2:8). \nLuostarisäännön seuraavissa luvuissa Benedictus antaa ohjeita rukoushetkien viettämiseen. Ohjeet ovat yksityiskohtaisia\, mutta joustavia. Benedictuksen mukaan hetkipalvelusten kaavaa ja ajankohtia saa muokata yhteisön tarpeisiin sopivasti. Säännöissä ohjeistettu liturgia vaihteleekin viikonpäivien ja kirkkovuoden mukaan. Sen sijaan messun viettämisestä ei ole kirjoitettu tarkkoja ohjeita. Myös seuraavat\, rangaistuksia koskevat säännöt\, ottavat huomioon harkinnanvaraisuuden ja joustavuuden mahdollisuuden. Kirjan loppuosa käsittelee puolestaan luostariyhteisön jäsenyyteen sekä siihen liittymiseen liittyviä ohjeistuksia. \nSäännössä numero 48 Benedictus kirjoittaa: ”Joutilaisuus on sielun vihollinen\, ja sen tähden veljien tulee tiettyinä ajankohtina tehdä ruumiillista työtä ja toisaalta omistautua tiettyinä aikoina mietiskelevälle lukemiselle.” Sekä ruumiillinen työ että hengellisen elämän vaaliminen olivat siis Benedictuksen luostarissa tärkeitä. Ruumiillista työtä arvostettiin toimeentulon hankkimisen lisäksi hengellisen elämän ylläpitäjänä ja ilmentäjänä. Se piti mielen virkeänä eikä jättänyt tilaa syntisille mielihaluille. Työn ohella hetkipalvelukset ja Raamatun lukeminen rytmittivät luostarin jokapäiväistä elämää aamuvarhaisesta iltamyöhään. \nKuuluisa ”Ora et labora” -iskulause ei sellaisenaan esiinny Luostarisäännön sivuilla. Tästä huolimatta se paketoi niin teoksen\, benediktiiniläisluostarien kuin koko läntisen luostariliikkeen (ks. Munkkilaisuus) keskeisimmät ihanteet kolmeen sanaan. Benedictus Nursialaisen luomat ihanteet elävätkin yhä niin korulauseena kirkkojen seinämaalauksissa kuin ohjenuorana monen ihmisen elämässä. Myös monien nykyään toimivien luostarien toiminta rakentuu niiden varaan. \n  \nKirjallisuutta: \nPyhän Benedictuksen luostarisääntö. Toim. Tuija Ainonen ja Maiju Lehmijoki-Gardner. Helsinki. 2010. \n  \nKaikki pyhien muistopäivät täällä. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/pyhien-muistopaivat-benedictus-nursialainen/ CATEGORIES:Pyhien muistopäivät ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2020/02/Kirkkoisät_Benedictus-Nursialainen.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20240318 DTEND;VALUE=DATE:20240319 DTSTAMP:20260604T234656 CREATED:20210120T095343Z LAST-MODIFIED:20220729T123702Z UID:10191-1710720000-1710806399@www.luterilainen.net SUMMARY:5. paastonajan sunnuntai\, Judica DESCRIPTION:Tämän kärsimyksen sunnuntain evankeliumin viimeisessä jakeessa sanotaan: ”Silloin he olisivat tahtoneet ottaa hänet kiinni\, mutta pelkäsivät kansaa; sillä he ymmärsivät\, että hän oli puhunut tämän vertauksen heistä.” \nJumalan sanan satuttaessa ihmisen omaatuntoa on käytännössä kaksi vaihtoehtoa: jäätävä sanan alle eli otettava se vastaan\, tai hylättävä sana. Joskus on joku sanonut: ”Ensin on suututtava\, sitten muututtava.” Suuttumuksen tulisi Jumalan tuomitsevan sanan kaiuttua kohdistua ihmiseen itseensä; ei Jumalaan. Jos näin tapahtuu\, voi seurata myös muutos. Luonnollinen ihminen vihaa Jumalaa ja Hänen sanaansa. Siksipä katumattoman ihmisen kuullessa Jumalan sanaa\, hän ei myönnä Jumalan olevan oikeassa\, vaan suuttuu sanaan ja hylkää sen. Näin kävi päivän evankeliumissa Jeesuksen vastustajille. \nMutta kun ihminen myöntää\, että Jumala on oikeassa tuomitessaan minut\, hän alkaa vihata omaa viheliästä syntisyyttään. Tällöin seuraa muutos\, sillä Jumala muuttaa ihmistä. Ei kuitenkaan niin\, että synti lakkaa olemasta\, vaan siten ettei synti enää syytä omaatuntoa eikä paina. Muutos onkin muutos suhteessa Jumalaan. Väärä pelko eli kauhu vaihtuu Jumalan armollisuuden ja rakkauden kaipaukseksi ja ihmettelyksi. Sen tekee Jumala saarnauttaessaan meille kärsimyksen evankeliumia. Näin Jumala kutsuu meidät ihmeelliseen valkeuteensa\, josta päivän Uuden testamentin tekstikin puhuu. Tässä valossa paljastetaan syntimme\, mutta ennen kaikkea verievankeliumi\, Herramme Jeesuksen Kristuksen lunastustyö. \nMeitä kutsutaan näin jatkuvasti Jeesuksen luo\, joka on Jumalan asettama pelastuksen ja elämän kulmakivi. \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri: violetti tai sininen.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 43:1 Psalmi: 43:2-5 Psalmilause: Ps. 143:9\n1. lukukappale: Jes. 29:13–16 2. lukukappale: 1. Piet. 2:4–10 Evankeliumi: Mark. 12:1–12 \n\n1. lukukappale\nJes. 29:13–16\nJa Herra sanoi: Koska tämä kansa lähestyy minua suullaan ja kunnioittaa minua huulillaan\, mutta pitää sydämensä minusta kaukana\, ja koska heidän jumalanpelkonsa on vain opittuja ihmiskäskyjä\, sentähden\, katso\, minä vielä teen tälle kansalle kummia tekoja – kummia ja ihmeitä\, ja sen viisaitten viisaus häviää\, ja sen ymmärtäväisten ymmärrys katoaa. Voi niitä\, jotka syvälle kätkevät hankkeensa Herralta\, joiden teot tapahtuvat pimeässä ja jotka sanovat: ”Kuka meitä näkee\, kuka meistä tietää?” Voi mielettömyyttänne! Onko savi savenvalajan veroinen? Ja sanooko työ tekijästään: ”Ei hän ole minua tehnyt”\, tai sanooko kuva kuvaajastaan: ”Ei hän mitään ymmärrä”? \n  \n2. lukukappale\n1. Piet. 2:4–10\nJa tulkaa hänen tykönsä\, elävän kiven tykö\, jonka ihmiset tosin ovat hyljänneet\, mutta joka Jumalan edessä on valittu\, kallis\, ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi\, pyhäksi papistoksi\, uhraamaan hengellisiä uhreja\, jotka Jeesuksen Kristuksen kautta ovat Jumalalle mieluisia. Sillä Raamatussa sanotaan: ”Katso\, minä lasken Siioniin valitun kiven\, kalliin kulmakiven; ja joka häneen uskoo\, ei ole häpeään joutuva”. Teille siis\, jotka uskotte\, se on kallis\, mutta niille\, jotka eivät usko\, ”on se kivi\, jonka rakentajat hylkäsivät\, tullut kulmakiveksi” ja ”kompastuskiveksi ja loukkauskallioksi”. Koska he eivät tottele sanaa\, niin he kompastuvat; ja siihen heidät on pantukin. Mutta te olette ”valittu suku\, kuninkaallinen papisto\, pyhä heimo\, omaisuuskansa\, julistaaksenne sen jaloja tekoja”\, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa; te\, jotka ennen ”ette olleet kansa”\, mutta nyt olette ”Jumalan kansa”\, jotka ennen ”ette olleet armahdetut”\, mutta nyt ”olette armahdetut”. \n  \nEvankeliumi\nMark. 12:1–12\nJa hän rupesi puhumaan heille vertauksilla: ”Mies istutti viinitarhan ja teki aidan sen ympärille ja kaivoi viinikuurnan ja rakensi tornin; ja hän vuokrasi sen viinitarhureille ja matkusti muille maille. Ja kun aika tuli\, lähetti hän palvelijan viinitarhurien luo perimään tarhureilta viinitarhan hedelmiä. Mutta he ottivat hänet kiinni\, pieksivät ja lähettivät tyhjin käsin pois. Ja vielä hän lähetti heidän luoksensa toisen palvelijan. Ja häntä he löivät päähän ja häpäisivät. Ja hän lähetti vielä toisen\, ja sen he tappoivat; ja samoin useita muita: toisia he pieksivät\, toisia tappoivat. Vielä hänellä oli ainoa rakas poikansa. Hänet hän lähetti viimeiseksi heidän luoksensa sanoen: ’Kavahtavat kaiketi minun poikaani’. Mutta viinitarhurit sanoivat toisilleen: ’Tämä on perillinen; tulkaa\, tappakaamme hänet\, niin perintö jää meille’. Ja he ottivat hänet kiinni\, tappoivat ja heittivät hänet ulos viinitarhasta. Mitä nyt viinitarhan herra on tekevä? Hän tulee ja tuhoaa viinitarhurit ja antaa viinitarhan muille. Ettekö ole lukeneet tätä kirjoitusta: ’Se kivi\, jonka rakentajat hylkäsivät\, on tullut kulmakiveksi; Herralta tämä on tullut ja on ihmeellinen meidän silmissämme’?” Silloin he olisivat tahtoneet ottaa hänet kiinni\, mutta pelkäsivät kansaa; sillä he ymmärsivät\, että hän oli puhunut tämän vertauksen heistä. Ja he jättivät hänet ja menivät pois. \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias Jumala! Me rukoilemme sinua: katso armollisesti seurakuntasi puoleen ja hallitse sitä Pyhällä Hengelläsi. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Iankaikkinen\, laupias Jumala! Me kiitämme sinua siitä\, ettet ole lähettänyt Poikaasi pelastukseksi ainoastaan valitulle kansallesi vaan kaikille ihmisille ottaaksesi heidät lapsiksesi. Anna pelastuksen sanoman levitä kaikkien kansojen keskuuteen. Armahda myös vastustajiasi ja valtakuntasi vihamiehiä ja murra heidän sydämensä rakkaudellasi. Vaikuta heissä todellinen parannus ja elävä usko\, että nimeäsi kunnioitettaisiin heidänkin keskuudessaan ja että kaikki kielet tunnustaisivat Jeesuksen Kristuksen elävien ja kuolleiden Herraksi. Tätä rukoilemme hänen nimessään. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 43:1\nAuta minut oikeu|teeni\, Jumala\, *\nja aja minun asiani armoton|ta kansaa vastaan. \nPsalmi:\nPs. 43:2–5\nSillä sinä olet minun Jumalani\, minun linnani. Miksi olet |minut hyljännyt? *\nMiksi minun täytyy käydä murhepuvussa\, vihollisen |ahdistamana? \nLähetä valkeutesi ja totuutesi. Ne minua |johdattakoot\, *\nviekööt minut sinun pyhälle vuorellesi\, si|nun asuntoihisi\, \nettä minä saisin tulla Jumalan alttarin eteen\, Jumalan eteen\, joka on minun ilo|ni ja riemuni\, *\nja kiittäisin kanteleilla sinua\, Jumala\, mi|nun Jumalani. \nMiksi murehdit\, minun sieluni\, ja miksi olet minus|sa niin levoton? *\nOdota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä\, minun kasvojeni apua\, mi|nun Jumalaani. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/5-paastonajan-sunnuntai-judica-vsk3/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2021/01/1616344580598_Kirkkovuosi_3_vuosikerta_5_paastonajan-su_Judica.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20240318 DTEND;VALUE=DATE:20240319 DTSTAMP:20260604T234656 CREATED:20200205T102522Z LAST-MODIFIED:20230921T155146Z UID:8509-1710720000-1710806399@www.luterilainen.net SUMMARY:Pyhien muistopäivät: Kyrillos Jerusalemilainen DESCRIPTION:Kyrillos Jerusalemilainen (315–387) on yksi itäisen kristikunnan merkittävimpiä kirkkoisiä ja katekeettoja. Hän toimi koko virkakautensa Jerusalemin seurakunnan palveluksessa\, suurimman osan siitä piispana. \nKyrilloksen lapsuudesta\, nuoruudesta tai koulutuksesta ei ole säilynyt varmaa tietoa. Hänen kirjoituksissaan esiintyvän taitavan sanankäytön perusteella on kuitenkin arveltu\, että hän oli saanut korkean helleenisen koulutuksen. Jerusalemin piispa Makarios vihki Kyrilloksen diakoniksi noin vuonna 335. Makarioksen seuraaja\, piispa Maksimos vihki hänet edelleen papiksi vuoden 345 tienoilla. Kun Maksimos kuoli\, Kyrillos vihittiin Jerusalemin piispaksi\, ilmeisesti vuonna 350. Piispanvirassaan Kyrillos otti selkeästi kantaa oikeaoppisesta kristinopista poikenneiden kirkonmiesten opetukseen. Opillisen linjansa ja kannanottojensa vuoksi hän ei välttynyt ristiriidoilta. Niiden seurauksena hän joutui virkakautensa aikana maanpakoon jopa kolme kertaa\, mutta palasi kuitenkin aina toimittamaan virkaansa pyhän kaupungin piispana. \nKyrilloksen kirjallisen tuotannon laajuus tai sisällöllinen innovatiivisuus eivät ehkä yllä aivan samalle tasolle kuin joidenkin muiden 300-luvun kirkollisten kirjoittajien vastaavat. Varhaisimman tunnetun kasteopetustradition tallettajana Kyrillos on kuitenkin ohittamattoman tärkeässä asemassa aikansa kirkkoisien joukossa. Hänen pääteoksensa onkin sarja katekeettisia opetuspuheita. Nämä puheet hän piti vuonna 351 suuren paaston aikana niille\, jotka valmistautuivat kastettaviksi pääsiäisyönä. Johdannon omaisesta esikatekeesista ja 18 varsinaisesta katekeesista muodostuva teossarja käsittelee kristillisen uskon keskeisiä asioita yksityiskohtaisella mutta helposti ymmärrettävällä ja elävällä tavalla. Tekstit tarjoavat havainnollisen esimerkin myös Raamatun runsaasta käytöstä kastettavien opetuksessa\, sekä valaisevat merkittävällä tavalla kristillisen uskontunnustuksen kehitystä ja 300-luvun loppupuolella vallinnutta käsitystä siitä\, miten ihmisestä tulee Kirkon jäsen. Kyrilloksen tuotantoon on perinteisesti luettu myös Mystagogiset katekeesit\, viiden puheen sarja\, joka käsittelee kirkon sakramentteja ja joka on suunnattu vastakastettujen kristittyjen opetukseksi. Nämä puheet ovat suurella todennäköisyydellä Kyrilloksen itsensä pitämiä\, mutta ne saattavat edustaa myös laajempaa jerusalemilaista traditiota ajalta välittömästi Kyrilloksen jälkeen. Joka tapauksessa niitä pidetään ainutlaatuisen tärkeinä kuvauksina neljännen vuosisadan lopun sakramenttiteologiasta. Kyrillokselta on säilynyt myös yksi saarna Johanneksen evankeliumin viidennestä luvusta sekä kirje keisari Konstantiukselle. \nKyrilloksen kirjoittamana pidetyistä teksteistä on toistaiseksi suomennettu hänen katekeettiset opetuspuheensa\, sekä vastakastetuille pidetyt opetuspuheet. Ne on julkaistu seuraavissa teoksissa:\nMystagogiset opetukset – teoksessa ERGA 1997–1998. Joensuun yliopiston ortodoksisen teologian vuosikirja. Suom. Johannes Seppälä. Toim. Jarmo Hakkarainen. Ortodoksisen teologian laitoksen julkaisuja N:o 26. Joensuun yliopisto. 1999.\nJerusalemin uskontunnustus. Käännös Johannes Seppälä. Perussanoma. 2014. \nKyrillos Jerusalemilainen kuoli 18. maaliskuuta\, mistä syystä tätä päivää juhlitaan hänen muistopäivänään sekä idän että lännen kirkoissa. \nKyrillos lausui pyhästä kasteesta rohkaistessaan kasteoppilaita esimerkiksi näin: ”Suuri on edessä oleva kaste: vangeille lunastus\, syntien anteeksiantaminen\, synnin kuolema\, sielun uudestisyntyminen\, valoisa vaate\, pyhä tuhoutumaton sinetti\, taivaaseen kuljettavat vaunut\, paratiisin nautinto\, valtakunnan avaaja\, lapseksiottamisen lahja.” (Procatechesis 16) \n  \nKaikki pyhien muistopäivät täällä. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/pyhien-muistopaivat-kyrillos-jerusalemilainen/ CATEGORIES:Pyhien muistopäivät ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2020/02/Kirkkoisät_Kyrillos-Jerusalemilainen.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20240317 DTEND;VALUE=DATE:20240318 DTSTAMP:20260604T234656 CREATED:20161202T121854Z LAST-MODIFIED:20220729T123642Z UID:4119-1710633600-1710719999@www.luterilainen.net SUMMARY:Marian ilmestyspäivä DESCRIPTION:Marian ilmestyspäivän perinteinen viettopäivä olisi 25.3. eli tasan yhdeksän kuukautta ennen joulupäivää. Näin tämän pyhän paikka muistuttaa Herran seurakuntaa Jumalan Pojan lihaksi tulemisesta\, Pyhästä Hengestä ja neitsyt Mariasta. \nMarian ilmestyspäivän kolmannen vuosikerran evankeliumiteksti sisältää Marian kiitosvirren. Sen latinankielinen nimi on Magnificat\, joka merkitsee ”Suuresti”. Näin alkaa Marian kiitosvirsi: ”Suuresti minun sieluni…” Marian kiitosvirsi on yksi kolmesta Luukkaan evankeliumin alun suuresta kiitoslaulusta. Näitä on laulettu vuosisatojen ajan Kirkon kolmessa rukoushetkessä: Sakariaan kiitosvirsi aamulla (Luuk. 1:68–79)\, Marian kiitovirsi iltarukouksessa (Luuk. 1:46–55) ja Simeonin kiitosvirsi rukouksessa päivän päätteeksi (Luuk. 2:29–32). Nämä kiitoslaulut löytyvät ainoastaan Luukkaan evankeliumista. \nMitä neitsyt Maria sitten evankeliumissa sanoo? Hän ylistää Jumalan suuria pelastustekoja. Hän ylistää Herraa\, joka on tullut kansansa luokse Pojassaan\, jota hän kantaa kohdussaan. Maria sanoo\, että hänen henkensä ”iloitsee Jumalasta\, Vapahtajastani”. Autuas Maria siis uskoi\, että hänen poikansa ei ole vain ihminen. Vaikka Mariallekin tuli epäilyksen hetkiä elämässään silloin\, kun Jeesus oli jo aikuinen\, niin hän on kuitenkin uskonut\, että hänen syntyvä poikansa on Jumalan poika\, itse Jumala. \nMaria kiittää ja ylistää Jumalaa\, Herraa ja Pelastajaa\, joka on tullut Pyhän Henkensä kautta hänen kohtuunsa ja alkanut kehittyä ihmislapseksi. Tämä on se suuri teko\, josta Maria sanoo ”Voimallinen on tehnyt minulle suuria”. Koska jo Vanhassa Testamentissa on profetoitu että Jumalan lähettämä Pelastaja tulee kuolemaan koko maailman synnin tähden\, näemme tähänkin kohtaan heittyvän Jeesuksen ristin varjon. Pelastaja\, Jeesus pelasti meidät kuolemalla puolestamme ja nousemalla kuolleista. Muuta pelastusta ja Pelastajaa ei synnistä\, kuolemasta ja Paholaisen vallasta ei ole. Vain Jeesus\, Marian ja meidän kaikkien Pelastaja. \n\nKynttilöitä: 6 Liturginen väri: valkoinen maanantaista lauantaihin violetti tai sininen.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: 1. Sam. 2:1 Psalmi: Ps. 113:1–8 Hallelujasäe: Luuk. 1:28 42\n1. lukukappale: 1. Sam. 2:1–2 6–9 2. lukukappale: Room. 8:1–4 Evankeliumi: Luuk. 1:46–55 \n\n1. lukukappale\n1. Sam. 2:1–2\, 6–9\nJa Hanna rukoili ja sanoi:\n“Minun sydämeni riemuitsee Herrassa; minun sarveni kohoaa korkealle Herrassa. Minun suuni on avartunut vihollisiani vastaan\, sillä minä iloitsen sinun avustasi. Ei kukaan ole pyhä niinkuin Herra; paitsi sinua ei ole yhtäkään\, eikä ole kalliota meidän Jumalamme vertaista. Herra antaa kuoleman ja antaa elämän\, hän vie alas tuonelaan ja tuo ylös jälleen. Herra köyhdyttää ja rikastuttaa\, hän alentaa ja ylentää. Hän tomusta nostaa halvan\, hän loasta korottaa köyhän\, pannaksensa heidät ruhtinasten rinnalle ja antaaksensa heidän periä kunniasijat. Sillä maan tukipylväät ovat Herran\, hän on asettanut niiden päälle maanpiirin. Hän varjelee hurskastensa jalat\, mutta jumalattomat hukkuvat pimeyteen; sillä mies ei omalla voimallaan mitään voi. \n  \n2. lukukappale\nRoom. 8:1–4\nNiin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille\, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat. Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista. Sillä mikä laille oli mahdotonta\, koska se oli lihan kautta heikoksi tullut\, sen Jumala teki\, lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsemalla synnin lihassa\, että lain vanhurskaus täytettäisiin meissä\, jotka emme vaella lihan mukaan\, vaan Hengen. \n  \nEvankeliumi\nLuuk. 1:46–55\nJa Maria sanoi:\n“Minun sieluni suuresti ylistää Herraa\, ja minun henkeni riemuitsee Jumalasta\, vapahtajastani; sillä hän on katsonut palvelijattarensa alhaisuuteen. Katso\, tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi. Sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria\, ja hänen nimensä on pyhä\, ja hänen laupeutensa pysyy polvesta polveen niille\, jotka häntä pelkäävät. Hän on osoittanut voimansa käsivarrellaan; hän on hajottanut ne\, joilla oli ylpeät ajatukset sydämessään. Hän on kukistanut valtiaat valtaistuimilta ja korottanut alhaiset. Nälkäiset hän on täyttänyt hyvyyksillä\, ja rikkaat hän on lähettänyt tyhjinä pois. Hän on ottanut huomaansa palvelijansa Israelin\, muistaaksensa laupeuttaan Aabrahamia ja hänen siementänsä kohtaan iankaikkisesti\, niinkuin hän on meidän isillemme puhunut.” \n  \nRukoukset\n1. Jumala\, rakas taivaallinen Isä\, joka annoit iankaikkisuudessa sinusta syntyneen Poikasi syntyä ajassa neitsyestä meidän pelastuksemme tähden! Auta meitä olemaan kiitollisia tästä valtavasta armostasi ja seuraamaan pyhää tahtoasi aina rakastavin sydämin. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Herra Jumala\, taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua sanomattomasta armostasi\, kun olet muistanut meitä kurjia syntisiä ja antanut Poikasi omaksua ihmisyyden meidän tähtemme. Me rukoilemme sinua: hallitse sydämiämme Pyhällä Hengelläsi\, niin että saisimme lohdun Poikasi ihmiseksitulemisesta\, kärsimisestä ja kuolemasta\, tunnustaisimme hänet Herraksemme ja Kuninkaaksemme ja saisimme hänen kauttaan iankaikkisen autuuden. Kuule meitä Jeesuksen Kristuksen nimessä. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\n1. Sam. 2:1\n“Minun sydämeni riemuitsee |Herrassa; *\nminun sarveni kohoaa korke|alle Herrassa.” \n  \nPsalmi:\nPs. 113:1–8\nHalleluja! Ylistäkää\, te Herran palvelijat\, ylistäkää Herran |nimeä. *\nSiunattu olkoon Herran nimi nyt ja ian|kaikkisesti. \nAuringon noususta sen laskuun |saakka *\nolkoon Herran nimi |ylistetty. \nHerra on korkea yli kaikkien pakana|kansain\, *\nyli taivasten kohoaa hänen |kunniansa. \nKuka on niinkuin Herra\, meidän Juma|lamme\, *\njoka korkealla asuu ja katsoo syvälle – taivaas|sa ja maassa? \nHän\, joka tomusta nostaa |alhaisen\, *\nkorottaa |loasta köyhän \nasettaaksensa hänet ruhtinasten |rinnalle\, *\nhänen kansansa ruhti|nasten rinnalle \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/marian-ilmestyspaiva-vsk3/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20240310 DTEND;VALUE=DATE:20240311 DTSTAMP:20260604T234656 CREATED:20161202T121854Z LAST-MODIFIED:20220729T123616Z UID:4118-1710028800-1710115199@www.luterilainen.net SUMMARY:4. paastonajan sunnuntai\, Laetare DESCRIPTION:Jeesus sanoo itseään ”elämän leiväksi”. Jo aiemmin Jeesus on sanonut näin\, muttei ole yhdistänyt puheeseensa elämän leivästä Hänen syömistään. Jeesus palaa Joh. 6:30–35 keskustelun sisältöön. Hänen juutalaisten vastustajiensa mielessä on todennäköisesti sekä erämaavaelluksen manna että Mooseksen laki ”taivaan leipänä”. Mannaa syönyt sukupolvi\, ei päässyt perille luvattuun maahan (paitsi Kaaleb ja Joosua). Heille annettiin myös laki kaikkine säädöksineen\, mutta he eivät noudattaneet sitä. Ei manna\, taivaasta tullut leipä\, eikä laki\, hengellinen leipä pidä ihmistä todella elossa. Tarvitaan muuta. \nJeesus sanoo\, että Hän on paitsi taivaasta tuleva\, myös elävä leipä. Tässä Hän käyttää juuri sanoja ”elävä leipä”. Voisi sanoa myös ”se leipä\, joka elää”. Hän on paitsi ”elämän leipä”\, myös ”elävä leipä”\, samaan aikaan ja aina. Tämän leivän tarkoitus on\, että Häntä syödään ettei kuoltaisi. Vielä Jeesus tarkentaa ja sanoo\, että Hänen ”lihansa” on leipä\, maailman elämän puolesta. Näemme myös\, että ”elävä leipä” ja Jeesuksen ”liha” ovat yhteydessä toisiinsa\, jopa sama asia. Jeesus\, lihaan tulleena Jumalan Poikana on juuri ”elävä leipä”\, samalla maailmalle ”elämän leipä”. \nJeesuksen yllättävät\, ennenkuulumattomat sanat aiheuttavat riitelyä juutalaisten kesken. ”Kuinka tämä voi antaa meille lihansa syötäväksi?” – Jeesuksen opetus lihansa syömisestä ja verensä juomisesta on valtava loukkaus juutalaisille. Kuitenkin varsinaisesti kyseessä on epäusko Jeesuksen jumaluutta kohtaan\, sitä kohtaan\, että Hän voisi tehdä mitä Hän sanoo. \nJotkut raamatunselittäjät sanovat tämän merkitsevän muuta kuin ruumiillista syömistä. Jeesus kuitenkin puhuu tässä todellisesta lihansa syömisestä ja todellisesta verensä juomisesta. Monet luterilaiset teologit selittävät tätä kohtaa siten ettei tässä kohden ole kyseessä Jeesuksen ruumiin ja veren nauttiminen\, vaan hengellinen\, uskossa syöminen. Selitykset eivät kuitenkaan sulje toisiaan pois\, sillä Jeesushan puhuu tässä syömisen ja juomisen yhteydessä uskomisesta (6:47)\, aivan kuten Hän edellä puhui näkemisensä yhteydessä uskomisesta. Jeesuksen lihan ja veren oikea ruumillinen nauttiminen tapahtuu nimen omaan silloin\, kun Häneen uskoen syödään ja juodaan. \nJoh. 6 perusteella me emme voi johtaa emmekä tehdä ehtoollisteologiaa. Ainakaan pelkästään kyseisen luvun perusteella. Tämä on kyllä ehtoolliseen viittava kohta\, mutta ei ehtoollisen asettamisen kohta. Sen tähden johdamme ehtoollisoppimme Matt.–Luuk. ehtoollisen asettamisen paikosta ja 1. Kor. 10:16–17 sekä 11:17–34. Tämä ei vähennä sitä tosiasiaa\, että ensimmäiset kristityt\, jotka viettivät ehtoollista apostolien johdolla\, hyvin todennäköisesti kuulivat näitä Joh. 6 sanoja laulettavan tai luettavan omassa ehtoollisliturgiassaan. \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri: violetti tai sininen.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Jes. 66:10 Psalmi: Ps. 84:6–10 13 Psalmilause: Ps. 145:15–16\n1. lukukappale: Jes. 55:1–3 2. lukukappale: Ilm. 21:6–7 Evankeliumi: Joh. 6:48–58 \n\n1. lukukappale\nJes. 55:1–3\nKuulkaa\, kaikki janoavaiset\, tulkaa veden ääreen. Tekin\, joilla ei ole rahaa\, tulkaa\, ostakaa ja syökää; tulkaa\, ostakaa ilman rahatta\, ilman hinnatta viiniä ja maitoa. Miksi annatte rahan siitä\, mikä ei ole leipää\, ja työnne ansion siitä\, mikä ei ravitse? Kuulkaa minua\, niin saatte syödä hyvää\, ja teidän sielunne virvoittuu lihavuuden ääressä. Kallistakaa korvanne ja tulkaa minun tyköni; kuulkaa\, niin teidän sielunne saa elää. Ja minä teen teidän kanssanne iankaikkisen liiton\, annan lujat Daavidin armot. \n  \n2. lukukappale\nIlm. 21:6–7\nJa hän sanoi minulle: ”Se on tapahtunut. Minä olen A ja O\, alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi. Joka voittaa\, on tämän perivä\, ja minä olen oleva hänen Jumalansa\, ja hän on oleva minun poikani. \n  \nEvankeliumi \nJoh. 6:48–58\nMinä olen elämän leipä. Teidän isänne söivät mannaa erämaassa\, ja he kuolivat. Mutta tämä on se leipä\, joka tulee alas taivaasta\, että se\, joka sitä syö\, ei kuolisi. Minä olen se elävä leipä\, joka on tullut alas taivaasta. Jos joku syö tätä leipää\, hän elää iankaikkisesti. Ja se leipä\, jonka minä annan\, on minun lihani\, maailman elämän puolesta.” Silloin juutalaiset riitelivät keskenään sanoen: ”Kuinka tämä voi antaa lihansa meille syötäväksi?” Niin Jeesus sanoi heille: ”Totisesti\, totisesti minä sanon teille: ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa\, ei teillä ole elämää itsessänne. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni\, sillä on iankaikkinen elämä\, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä. Sillä minun lihani on totinen ruoka\, ja minun vereni on totinen juoma. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni\, se pysyy minussa\, ja minä hänessä. Niinkuin Isä\, joka elää\, on minut lähettänyt\, ja minä elän Isän kautta\, niin myös se\, joka minua syö\, elää minun kauttani. Tämä on se leipä\, joka tuli alas taivaasta. Ei ole\, niinkuin oli teidän isienne: he söivät ja kuolivat; joka tätä leipää syö\, se elää iankaikkisesti.” \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias Jumala! Suo meidän\, jotka kärsimme vaivaa syntiemme vuoksi\, saada lohdutus sinun laupiaasta armostasi. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Laupias\, iankaikkinen Jumala! Me kiitämme sinua siitä\, että olet antanut meille Poikasi Jeesuksen Kristuksen ja hänessä tarjoat ja lahjoitat meille iankaikkisen elämän. Me rukoilemme sinua: herätä meidät elävästi kaipaamaan armoasi\, jonka hän on meille valmistanut. Vedä meitä Pyhällä Hengelläsi Poikasi luo\, että saisimme sitä leipää\, joka tulee taivaista ja antaa maailmalle elämän. Poista meistä kaikki epäusko ja maailmallisuus ja vaikuta meissä oikea ja elävä usko\, ettemme joutuisi perikatoon\, vaan saisimme iankaikkisen elämän taivaallisessa valtakunnassasi. Sinun Poikasi\, Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n3. Laupias Isä! Me kiitämme sinua siitä\, että olet antanut Poikasi Jeesuksen Kristuksen meille elämän leiväksi\, niin että jokainen\, joka syö sitä leipää\, elää iankaikkisesti. Me rukoilemme sinua: vedä meidät kaikki armosi voimalla Vapahtajamme Kristuksen luo. Anna meidän aina pysyä hänen luonaan ja joka päivä saada häneltä sitä elämää\, jonka olet hänelle antanut. Auta meitä kuolemaan pois synnistä ja elämään vanhurskaudelle. Johdata meitä Pyhän Henkesi kautta kerran taivaalliseen valtakuntaasi\, jossa tulemme ravituiksi huoneesi runsailla antimilla. Sinun Poikasi\, Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. (3. vsk) \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nJes. 66:10\nIloitkaa Jerusalemin kanssa ja riemuitkaa hä|nestä kaikki\, *\njotka hän|tä rakastatte. \nPsalmi:\nPs. 84:6–10\, 13\nHerra\, Jumala Sebaot\, kuule minun |rukoukseni\, *\nota se korviisi\, |Jaakobin Jumala. \nJumala\, meidän kilpemme\, |käännä katseesi\, *\nkatso voi|deltusi kasvoja. \nSillä yksi päivä sinun esikartanoissasi on parempi kuin |tuhat muualla; *\nmieluummin minä olen vartijana Jumalani huoneen kynnyksellä\, kuin asun jumalat|tomien majoissa. \nSillä Herra Jumala on aurin|ko ja kilpi; *\nHerra antaa armon ja kunnian\, ei hän kiellä hyvää niiltä\, jotka nuhteettomas|ti vaeltavat. \nHerra Sebaot\, autu|as se ihminen\, *\njo|ka sinuun turvaa! \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt |on ja aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/4-paastonajan-sunnuntai-laetare-vsk3/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20240307 DTEND;VALUE=DATE:20240308 DTSTAMP:20260604T234656 CREATED:20200302T144054Z LAST-MODIFIED:20230921T155132Z UID:8571-1709769600-1709855999@www.luterilainen.net SUMMARY:Pyhien muistopäivät: Perpetua ja Felicitas DESCRIPTION:“‘Isä\, näetkö esimerkiksi tuon astian\, joka on tuossa\, vesiruukun tai jotakin vastaavaa?’ Hän sanoi: ‘Näen.’ Sanoin hänelle: ‘Eihän siitä voi mitään muuta sanaa käyttää kuin\, mikä se on?’ Isä vastasi: ‘Ei.’ ‘Samoin en minäkään voi itseäni sanoa miksikään muuksi kuin siksi\, mikä olen\, kristityksi.’” Ylhäistä syntyperää oleva Vibia Perpetua oli iältään 22-vuotias\, kun hänet otettiin vangiksi kristityn nimen tähden. Itse asiassa Perpetua oli vielä tuossa vaiheessa katekumeeni\, kasteoppilas\, mutta ennen varsinaiseen vankilaan siirtämistä hänet kastettiin kristityksi. Myös Perpetuan muu perhe\, ja ilmeisesti hänen aviomiehensäkin olivat kristittyjä\, isää lukuun ottamatta. Perpetua oli vieläpä aivan hiljattain synnyttänyt lapsen\, jota sitten nälissään\, vankeudessa imetti. Pian hän sai kuitenkin jättää lapsen perheensä hoitoon. \nPerpetuan isä saapui monta kertaa tyttärensä luokse ja vetosi häneen. Isä ilmestyi paikalle myös\, kun kristityt vangit vietiin torille oikeudenkäyntiä varten. Sekä isä että Pohjois-Afrikassa sijaitsevan Karthagon kaupungin roomalainen prokonsuli kehottivat Perpetuaa uhraamaan keisarin menestyksen hyväksi. Tästä hän kuitenkin kieltäytyi\, ja tunnusti olevansa kristitty. Rooman keisarin syntymäpäivä oli lähestymässä ja niinpä Perpetua ja hänen orjattarensa Felicitas sekä muut tuolloin tuomitut kristityt määrättiin astumaan juhlapäivänä areenalle petojen eteen. \nPerpetuan ja Felicitaksen marttyyriota lukiessa saattaa ihmetyttää\, miksi heidän tavallaan\, kauniisti ja kohteliaasti toimivia kristittyjä nähtiin tarpeelliseksi tuomita kuolemaan. Keskeinen syy oli siinä\, että myös tuolloin\, aivan 200-luvun alussa (kenties tarkkaan ottaen vuonna 203)\, keisari halusi pitää huolta valtakuntansa yhtenäisyydestä. Kun kansa uhrasi yhdessä keisarin menestykseksi ja kumarsi yhdessä roomalaisia jumalia\, nähtiin tämän palvonnan yhtenäistävän valtakuntaa. Kristittyjen kieltäytyminen tästä valtakunnan yhteisestä jumalien palvonnasta nähtiin ikään kuin maanpetoksena. Heidät rinnastettiin kapinallisiin\, jotka eivät olleet uskollisia Rooman järjestykselle. \nFelicitas oli kiinni otettaessa kahdeksannella kuulla raskaana. Hän kuitenkin rukoili\, muiden vankien kanssa\, saavansa synnyttää etuajassa\, jotta pääsisi uskonsisarensa ja -veljiensä kanssa yhdessä areenalle. Niin tyttövauva syntyi ja hänet annettiin erään uskon sisaren kasvattityttäreksi. Synnytyksen kivuissa olleelle Felicitakselle eräs vartijoista huomautti\, että areenalla hänellä olisi edessään uusi tuska. “Felicitas vastasi: ‘Minkä nyt kärsin\, sen minä itse kärsin\, mutta tuolla on minussa oleva toinen\, joka kärsii minun puolestani\, koska minäkin joudun kärsimään hänen puolestaan.’” \nPerpetuan ja Felicitaksen marttyyriosta saa elävän kuvan paitsi varhaisten kristittyjen tunnustuksesta\, myös väläyksen joistakin varhaisen kirkon elämän käytänteistä. Yllä on jo mainittu\, kuinka Perpetua kastettiin kristityksi. Hän puhuu monikossa: “Meidät kastettiin.” Ilmeisesti siis hänet ja hänen poikavauvansa kastettiin yhdessä. Marttyyriossa puhutaan seurakunnan diakoneista\, presbyteereistä ja piispasta. Ennen areenalle käymistä vangit saivat nauttia niin sanotun “vapaan aterian”\, mutta kristityt tahtovatkin nauttia rakkauden aterian (agape)\, millä viitataan ainakin kristittyjen yhteiseen ateriointiin\, kenties myös ehtoollisen viettoon. Ennen kuolemaansa areenalla kristityt antoivat toisilleen rauhan suudelman. Kristuksen rauhassa he elivät ja siinä he kuolivat. Marttyyrien uskon todistus elämässä ja kuolemassa oli vaikuttava\, ja niinpä moni kääntyikin kristityksi. \nPerpetuan ja Felicitaksen marttyyrion voi lukea teoksesta (sitaatit yllä ovat tästä kirjasta): \nKoskenniemi\, Heikki. Veren ja tulen läpi. Vanhan Kirkon marttyyrion todistus. Kauniainen: Perussanoma Oy\, 2005. \nPerpetuan ja Felicitaksen marttyyrio sisältää joitakin näkyjä. Eräs näistä tuo lukijan mieleen Ilmestyskirjan taivaskuvaukset. Siksi tälle päivälle voi sopia lukea esimerkiksi Ilm. 5:6–14. Halutessaan voi laulaa vaikkapa virren 847 Luterilaisia virsiä -kirjasta. \nTaivaallinen Isä\, joka olet lähettänyt ainokaisen Poikasi maailmaan polkemaan maahan synnin\, kuoleman ja paholaisen vallan. Ristin puulla paha on voitettu ja voitto saatu. Ylösnousemuksessa katoamaton elämä on murtautunut maailmaan. Tänään me kiitämme marttyyreistä; Perpetuasta ja Felicitaksesta\, jotka voittosi osallisuuteen kastettuina tunnustivat rohkeasti nimeäsi. He kuolivat petojen keskellä\, mutta kuitenkin Kristuksen rauhassa. Anna seurakuntasi tänäkin päivänä uskallus tunnustaa nimeäsi. Suo meidän elää ahdistuksienkin keskellä\, valmistamassasi iankaikkisessa rauhassa. Jeesuksen Kristuksen meidän Herramme kautta. Aamen. \n  \nKaikki pyhien muistopäivät täällä. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/pyhien-muistopaivat-perpetua-ja-felicitas/ CATEGORIES:Pyhien muistopäivät ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2020/03/Kirkkoisät_Perpetua_ja_Felicitas.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20240303 DTEND;VALUE=DATE:20240304 DTSTAMP:20260604T234656 CREATED:20161202T121854Z LAST-MODIFIED:20220729T123454Z UID:4117-1709424000-1709510399@www.luterilainen.net SUMMARY:3. paastonajan sunnuntai\, Oculi DESCRIPTION:Tämän sunnuntain nimi\, Oculi\, tulee päivän psalmin antifonista: ”Minun silmäni katsovat alati Herraan\, sillä hän päästää minun jalkani verkosta.” (Ps. 25:15) Psalmi avaa mahtavan hengellisen maiseman. Ensiksikin siinä kerrotaan\, miten ihminen on kahlittu verkkoon tai ansaan. Kysymys on siitä että jokainen ihminen on syntiensä vanki. Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla (Room. 3:23) Ihmistä verrataan tässä linnustajan saaliiseen. Lähtökohta ei ole se\, että olisimme vapaita\, vaikka ihmiset näin mielellään ajattelevatkin. Jokainen ihminen on synnin\, kuoleman ja Perkeleen vallassa ja vankina ilman Jumalan apua. \nPsalmitekstissä kerrotaan lääke tästä ansasta ja vankeudesta pääsemiseen: ”Minun silmäni katsovat alati Herraan”. On kysymys jatkuvasta Herraan katsomisesta. Jumalan omina olemme tämän elämämme ajan kokonaan syntisiä ja kokonaan vapautettuja eli vanhurskaita. Katsominen Kristukseen auttaa\, koska hän on iankaikkinen Jumala. Katsominen on hieno kuva uskosta. Se ei ole uskomisen tilaa vaan uskomisen suuntaa. Kaikkein heikkouskoisinkin voi katsoa Kristukseen. \nTämän päivän evankeliumitekstissä ihmisten kahleet näkyvät selkeästi. Juutalaiset eivät näe Jeesuksen jumaluutta\, vaan syyttävät Jeesusta riivatuksi. Juutalaiset fariseukset ja kirjanopettajat olivat uskonnollisia ja pitivät itseään Aabrahamin lapsina. He eivät tunteneet Jeesusta vapahtajana\, koska eivät käsittäneet olevansa verkossa kiinni. Vain ihminen\, joka tietää olevansa synnin vanki\, voi tuntea Jeesuksen vapahtajanaan. \nJeesus puhuu siitä\, miten Abraham iloitsi nähdessään Jeesuksen päivän. Tähän juutalaiset loukkaantuvat ja Jeesus sanoo lopulta: ”ennenkuin Abraham syntyi\, olen minä ollut.” Suomalaisista käännöksistä Biblia 1776 kääntää kohdan oikein: ”Jeesus sanoi heille: totisesti\, totisesti sanon minä teille: ennenkuin Abraham olikaan\, olen minä.” Tällä Jeesus sanoo suoraan\, että ennenkuin Abraham olikaan\, Jeesus on ollut Jumala. Jeesus viittaa Jumalan nimeen vanhassa testamentissa: Jumala vastasi Moosekselle: ”Minä olen se\, joka minä olen”. Ja hän sanoi vielä: ”Sano israelilaisille näin: ’Minä olen’ lähetti minut teidän luoksenne”.(2.Moos 3:14) \nJeesuksen viesti on järisyttävä. Hän ilmoittaa juutalaisille olevansa ”Herra\, teidän isienne Jumala\, Aabrahamin Jumala\, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala.”(2.Moos. 3:15) Tämä tarkoittaa\, että yhteys Jeesukseen on yhteyttä taivaan ja maan Herraan. Apostoli Paavali kirjoittaa kolossalaiskirjeessä tästä:\nSillä hänessä luotiin kaikki\, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on\, näkyväiset ja näkymättömät\, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia\, hallituksia tai valtoja\, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen\, ja hän on ennen kaikkia\, ja hänessä pysyy kaikki voimassa. (Kol 1:16-17) \nIhminen on vapaa pimeyden vallasta vain eläessään uskossa Jeesukseen. Yhteys häneen on yhteyttä todelliseen elämään. Tämä selittää myös sen\, miksi Jeesus ajoi ulos niin paljon riivaajia ja miten henkivallat tunsivat hänet. Ne olivat tekemisissä Kaikkivaltiaan\, taivaan ja maan Herran kanssa. Meitä kehotetaankin kiittämään Jeesusta: ”Joka on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan.”(Kol 1:13) Vain Jeesukseen katsomalla me olemme vapaita linnustajan verkosta. Häneen katsomalla me olemme varmasti vapaita. Jeesus on sanonut juuri ennen tämän päivän evankeliumitekstiä: ”Totisesti\, totisesti minä sanon teille: jokainen\, joka tekee syntiä\, on synnin orja. Mutta orja ei pysy talossa iäti; Poika pysyy iäti. Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi\, niin te tulette todellisesti vapaiksi.” (Joh 8:34-36) \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri: violetti tai sininen.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 25:15 Psalmi: Ps. 25:11–20 Psalmilause: Ps. 123:2\n1. lukukappale: Jer. 7:23–26 2. lukukappale: 1. Joh. 5:18–20 Evankeliumi: Joh. 8:46–59 \n\n1. lukukappale\nJer. 7:23–26\nVaan näin minä käskin heitä ja sanoin: Kuulkaa minun ääntäni\, niin minä olen teidän Jumalanne ja te olette minun kansani; ja vaeltakaa aina sitä tietä\, jota minä käsken teidän vaeltaa\, että menestyisitte. Mutta he eivät kuulleet\, eivät korvaansa kallistaneet\, vaan vaelsivat oman neuvonsa mukaan\, pahan sydämensä paatumuksessa\, ja käänsivät minulle selkänsä eivätkä kasvojansa. Siitä päivästä\, jona teidän isänne lähtivät Egyptin maasta\, aina tähän päivään asti olen minä lähettänyt teidän tykönne kaikki palvelijani\, profeetat – lähettänyt varhaisesta alkaen\, päivä päivältä. Mutta kukaan ei kuullut minua\, ei kallistanut korvaansa\, vaan he olivat niskureita\, tekivät enemmän pahaa kuin heidän isänsä. \n  \n2. lukukappale\n1. Joh. 5:18–20\nMe tiedämme\, ettei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä; vaan Jumalasta syntynyt pitää itsestänsä vaarin\, eikä häneen ryhdy se paha. Me tiedämme\, että olemme Jumalasta\, ja koko maailma on pahan vallassa. Mutta me tiedämme\, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen\, tunteaksemme sen Totisen; ja me olemme siinä Totisessa\, hänen Pojassansa\, Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on totinen Jumala ja iankaikkinen elämä. \n  \nEvankeliumi\nJoh. 8:46–59\nKuka teistä voi näyttää minut syypääksi syntiin? Jos minä totuutta puhun\, miksi ette minua usko? Joka on Jumalasta\, se kuulee Jumalan sanat. Sentähden te ette kuule\, koska ette ole Jumalasta.” Niin juutalaiset vastasivat ja sanoivat hänelle: ”Emmekö ole oikeassa\, kun sanomme\, että sinä olet samarialainen ja että sinussa on riivaaja?” Jeesus vastasi: ”Minussa ei ole riivaajaa\, vaan minä kunnioitan Isääni\, ja te häpäisette minua. Mutta minä en etsi omaa kunniaani; yksi on\, joka etsii ja tuomitsee. Totisesti\, totisesti minä sanon teille: jos joku pitää minun sanani\, hän ei ikinä näe kuolemaa.” Juutalaiset sanoivat hänelle: ”Nyt me ymmärrämme\, että sinussa on riivaaja. Aabraham on kuollut ja profeetat\, ja sinä sanot: ’Jos joku pitää minun sanani\, hän ei ikinä maista kuolemaa’. Oletko sinä suurempi kuin isämme Aabraham\, joka on kuollut? Ja profeetat ovat kuolleet; keneksi sinä itsesi teet?” Jeesus vastasi: ”Jos minä itse itselleni otan kunnian\, niin minun kunniani ei ole mitään. Minun Isäni on se\, joka minulle kunnian antaa\, hän\, josta te sanotte: ’Hän on meidän Jumalamme’\, ettekä tunne häntä; mutta minä tunnen hänet. Ja jos sanoisin\, etten tunne häntä\, niin minä olisin valhettelija niinkuin tekin; mutta minä tunnen hänet ja pidän hänen sanansa. Aabraham\, teidän isänne\, riemuitsi siitä\, että hän oli näkevä minun päiväni; ja hän näki sen ja iloitsi.” Niin juutalaiset sanoivat hänelle: ”Et ole vielä viidenkymmenen vuoden vanha\, ja olet nähnyt Aabrahamin!” Jeesus sanoi heille: ”Totisesti\, totisesti minä sanon teille: ennenkuin Aabraham syntyi\, olen minä ollut”. Silloin he poimivat kiviä heittääksensä häntä niillä; mutta Jeesus lymysi ja lähti pyhäköstä. \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias Jumala! Me rukoilemme sinua: kuule armollisesti köyhien rukoukset ja ojenna voimallinen kätesi varjelemaan meitä. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Herra Jumala\, taivaallinen Isä\, joka annoit Poikasi Jeesuksen Kristuksen tulla ihmiseksi\, että hän kukistaisi perkeleen hirmuvallan ja päästäisi meidät viheliäiset ihmiset pahasta! Me kiitämme sinua tästä armostasi ja rukoilemme: suojele meitä jatkuvasti kaikissa kiusauksissa. Varjele meitä suruttomuudesta. Pidä meidät sanassasi ja pelossasi loppuun asti\, että me viimein\, pahasta vihollisesta vapautettuina\, tulisimme autuaiksi. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 25:15\nMinun silmäni katsovat a|lati Herraan\, *\nsillä hän päästää minun |jalkani verkosta. \n  \nPsalmi:\nPs. 25:11–20\nNimesi tähden\, Herra\, anna anteeksi minun |syntivelkani\, *\nsil|lä se on suuri. \nKuka on se mies\, joka |Herraa pelkää *\n– sen hän neuvoo tielle\, joka hänen |on valittava. \nHänen sielunsa saa naut|tia hyvää\, *\nja hänen jälkeläi|sensä perivät maan. \nHerran neuvo on tunnettu niille\, jotka |häntä pelkäävät\, *\nja hän ilmoit|taa heille liittonsa. \nMinun silmäni katsovat a|lati Herraan\, *\nsillä hän päästää minun |jalkani verkosta. \nKäänny minun puoleeni\, ar|mahda minua\, *\nsillä minä olen yksi|näinen ja kurja. \nMinun sydämeni pa|kahtuu tuskasta; *\npäästä minut ah|distuksistani. \nKatso minun kurjuutta|ni ja vaivaani\, *\nanna kaikki minun |syntini anteeksi. \nKatso minun vihollisiani\, kuinka hei|tä on paljon\, *\nja he vihaavat minua väkival|taisella vihalla. \nVarjele minun sieluni ja pe|lasta minut. *\nÄlä salli minun tulla häpeään\, sillä si|nuun minä turvaan. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt |on ja aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/3-paastonajan-sunnuntai-oculi-vsk3/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_3-vuosikerta_3_paastonajansu.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20240225 DTEND;VALUE=DATE:20240226 DTSTAMP:20260604T234656 CREATED:20161202T121854Z LAST-MODIFIED:20220729T123427Z UID:4116-1708819200-1708905599@www.luterilainen.net SUMMARY:2. paastonajan sunnuntai\, Reminiscere DESCRIPTION:Tämän sunnuntai saa nimensä\, Reminiscere\, päivän psalmin antifonista: Muista laupeuttasi\, Herra\, ja armoasi\, sillä ne ovat olleet hamasta iankaikkisuudesta.(Ps. 25:6) \nSunnuntain lukukappaleet muistuttavat meitä oikeanlaisesta yhteydestä Jumalaan. Kuinka lähestyä maan ja taivaan Herraa? Sen sijaan\, että me katsoisimme mihinkään omaamme\, me saamme vedota Jumalaan ja hänen tekoihinsa: ”Muista laupeuttasi\, Herra\, ja armoasi” . Yksinkertaisesti meitä kutsutaan lähestymään Jumalaa Kristuksen kautta. Kristus on Jumalan armo ja Jumalan laupeus. Tämä on koko paastonajan tärkein hengellinen sanoma: enemmän Kristusta ja hänen armoansa ja laupeuttaan\, vähemmän ihmisen omia tekoja. \nTämän sunnuntain evankeliumitekstissä Jeesus opettaa juuri tästä. Syntinen nainen ei pysty omien syntiensä tai oman asemansa vuoksi vetoamaan mihinkään omaansa. Hänen on pakko luottaa ja vedota vain Jeesuksen hyvyyteen. Ainoa asia\, mitä hän voi tuoda Herralle\, on hänen oma syntinen itsensä\, katumuksen kyyneleet ja särjetty sydän. ”Mutta missä synti on suureksi tullut\, siinä armo on tullut ylenpalttiseksi.”(Room 5:20) \nToinen asia\, jonka evankeliumiteksti opettaa on\, että Jumalan armo ja laupeus saa aikaan vastarakkautta niissä\, jotka uskovat evankeliumin. Syntinen nainen oli tullut syntiensä kanssa armahtajan ja avun luokse. Hänestä Jeesus sanoo: ”Tämän paljot synnit ovat anteeksi annetut: hänhän näet rakasti paljon; mutta jolle vähän anteeksi annetaan\, se rakastaa vähän.” Ainoa voima\, jolla rakkautemme Jumalaan lisääntyy on evankeliumi\, sillä se on Jumalan voima.(Room 1:16) Omat voimamme ovat heikot. Evankeliumin äärellä voimme olla vain yhdellä tavalla – syntisinä. Evankeliumi tekee meistä armahdettuja syntisiä ja me tahdomme rakastaa Jumalaa ja lähimmäistä. \nJumalalla on valta antaa syntejä anteeksi ja siirtää ihminen synnin kuoleman ja Perkeleen vallasta omaan valtakuntaansa. Vain hän voi pelastaa meidät. Usko vastaanottaa tämän pelastuksen ja me saamme kuulla saman kuin evankeliumitekstin nainen kuuli: ”Sinun uskosi on sinut pelastanut; mene rauhaan”. \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri: violetti tai sininen.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 25:6 Psalmi: Ps. 25:1–10 Psalmilause: Ps. 106:2\n1. lukukappale: 1. Moos. 32:23–32 2. lukukappale: Jaak. 1:2–6 Evankeliumi: Luuk. 7:36–50 \n\n1. lukukappale\n1. Moos. 32:22–31\nMutta yöllä hän nousi\, otti molemmat vaimonsa ja molemmat orjattarensa ja yksitoista lastansa ja meni kahlauspaikasta Jabbokin yli. Ja hän otti heidät ja vei heidät joen yli ja vei sen yli kaiken\, mitä hänellä oli. Ja Jaakob jäi yksinänsä toiselle puolelle. Silloin painiskeli hänen kanssaan muuan mies päivän koittoon saakka. Ja kun mies huomasi\, ettei hän häntä voittanut\, iski hän häntä lonkkaluuhun\, niin että Jaakobin lonkka nyrjähti hänen painiskellessaan hänen kanssaan. Ja mies sanoi: ”Päästä minut\, sillä päivä koittaa”. Mutta hän vastasi: ”En päästä sinua\, ellet siunaa minua”. Ja hän sanoi hänelle: ”Mikä sinun nimesi on?” Hän vastasi: ”Jaakob”. Silloin hän sanoi: ”Sinun nimesi älköön enää olko Jaakob\, vaan Israel\, sillä sinä olet taistellut Jumalan ja ihmisten kanssa ja olet voittanut”. Ja Jaakob kysyi ja sanoi: ”Ilmoita nimesi”. Hän vastasi: ”Miksi kysyt minun nimeäni?” Ja hän siunasi hänet siinä. Ja Jaakob antoi sille paikalle nimen Penuel\, ”sillä”\, sanoi hän\, ”minä olen nähnyt Jumalan kasvoista kasvoihin\, ja kuitenkin on minun henkeni pelastunut”. Ja kun hän oli kulkenut Penuelin ohitse\, nousi aurinko; mutta hän ontui lonkkaansa. \n  \n2. lukukappale\nJaak. 1:2–6\nVeljeni\, pitäkää pelkkänä ilona\, kun joudutte moninaisiin kiusauksiin\, tietäen\, että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa saa aikaan kärsivällisyyttä. Ja kärsivällisyys tuottakoon täydellisen teon\, että te olisitte täydelliset ja eheät ettekä missään puuttuvaiset. Mutta jos joltakin teistä puuttuu viisautta\, anokoon sitä Jumalalta\, joka antaa kaikille alttiisti ja soimaamatta\, niin se hänelle annetaan. Mutta anokoon uskossa\, ollenkaan epäilemättä; sillä joka epäilee\, on meren aallon kaltainen\, jota tuuli ajaa ja heittelee. \n  \nEvankeliumi\nLuuk. 7:36–50\nNiin eräs fariseuksista pyysi häntä ruualle kanssaan; ja hän meni fariseuksen taloon ja asettui aterialle. Ja katso\, siinä kaupungissa oli nainen\, joka eli syntisesti; ja kun hän sai tietää\, että Jeesus oli aterialla fariseuksen talossa\, toi hän alabasteripullon täynnä hajuvoidetta ja asettui hänen taakseen hänen jalkojensa kohdalle\, itki ja rupesi kastelemaan hänen jalkojansa kyynelillään ja kuivasi ne päänsä hiuksilla ja suuteli hänen jalkojaan ja voiteli ne hajuvoiteella. Mutta kun fariseus\, joka oli hänet kutsunut\, sen näki\, ajatteli hän mielessään näin: ”Jos tämä olisi profeetta\, tietäisi hän\, mikä ja millainen tuo nainen on\, joka häneen koskee: että hän on syntinen.” Niin Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Simon\, minulla on jotakin sanomista sinulle”. Hän virkkoi: ”Opettaja\, sano”. – ”Lainanantajalla oli kaksi velallista; toinen oli velkaa viisisataa denaria\, toinen viisikymmentä. Kun heillä ei ollut\, millä maksaa\, antoi hän molemmille velan anteeksi. Kumpi heistä siis rakastaa häntä enemmän?” Simon vastasi ja sanoi: ”Minun mielestäni se\, jolle hän antoi enemmän anteeksi”. Hän sanoi hänelle: ”Oikein sinä ratkaisit”. Ja naiseen kääntyen hän sanoi Simonille: ”Näetkö tämän naisen? Minä tulin sinun taloosi; et sinä antanut vettä minun jaloilleni\, mutta tämä kasteli kyynelillään minun jalkani ja kuivasi ne hiuksillaan. Et sinä antanut minulle suudelmaa\, mutta tämä ei ole lakannut suutelemasta minun jalkojani siitä asti\, kuin tulin sisään. Et sinä voidellut öljyllä minun päätäni\, mutta tämä voiteli hajuvoiteella minun jalkani. Sentähden minä sanon sinulle: tämän paljot synnit ovat anteeksi annetut: hänhän näet rakasti paljon; mutta jolle vähän anteeksi annetaan\, se rakastaa vähän.” Sitten hän sanoi naiselle: ”Sinun syntisi ovat anteeksi annetut”. Niin ateriakumppanit rupesivat ajattelemaan mielessänsä: ”Kuka tämä on\, joka synnitkin anteeksi antaa?” Mutta hän sanoi naiselle: ”Sinun uskosi on sinut pelastanut; mene rauhaan”. \n  \nRukoukset\n1. Laupias Jumala\, joka hyvin näet\, ettemme itsessämme ole kelvollisia mihinkään hyvään! Varjele ruumiimme kaikesta vahingosta ja puhdista sydämemme pahoista haluista ja ajatuksista. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Herra Jeesus Kristus! Me kiitämme sinua siitä\, että olet kärsinyt ja kuollut kaikkien ihmisten puolesta! Sanassasi sinä olet ilmoittanut tahtovasi\, että kaikki pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden. Katso armollisesti puoleemme ja anna anteeksi kaikki syntimme\, sillä me olemme monin tavoin rikkoneet tahtosi. Auta meitä\, ettemme vaipuisi epäilyksiin ja epäuskoon\, vaan turvautuisimme sinun laupeuteesi ja palvelisimme sinua\, joka kuolit meidän puolestamme. Kuule rukouksemme sinä\, joka elät ja hallitset Isän ja Pyhän Hengen kanssa nyt ja iankaikkisesti. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 25:6\nMuista laupeuttasi\, Herra\, ja |armoasi\, *\nsillä ne ovat olleet hamasta i|ankaikkisuudesta. \n  \nPsalmi:\nPs. 25:1–10\nSinun tykösi\, Herra\, minä y|lennän sieluni\, *\nJumalani\, si|nuun minä turvaan; \nälä salli minun jou|tua häpeään\, *\nälkööt viholliseni saako |riemuita minusta. \nEi yksikään\, joka sinua odottaa\, |joudu häpeään; *\nhäpeään joutuvat ne\, jotka ovat syyt|tä uskottomat. \nHerra\, neuvo mi|nulle tiesi\, *\nopeta |minulle polkusi. \nJohdata minua totuutesi tiellä ja o|peta minua\, *\nsillä sinä olet minun pelastukseni Jumala. Sinua minä odo|tan kaiken päivää. \nMuista laupeuttasi\, Herra\, ja |armoasi\, *\nsillä ne ovat olleet hamasta i|ankaikkisuudesta. \nÄlä muista minun nuoruuteni syntejä\, älä minun |rikoksiani; *\nmuista minua armosi mukaan\, hyvyyte|si tähden\, Herra. \nHyvä ja va|kaa on Herra; *\nsentähden hän neuvoo |syntiset tielle. \nHän johdattaa nöy|riä oikein\, *\nhän opettaa |nöyrille tiensä. \nKaikki Herran polut ovat armo ja |totuus niille\, *\njotka pitävät hänen liittonsa |ja todistuksensa. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt |on ja aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/2-paastonajan-sunnuntai-reminiscere-vsk3/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_3-vuosikerta_2_paastonajansu.jpg END:VEVENT END:VCALENDAR