BEGIN:VCALENDAR VERSION:2.0 PRODID:-//Luterilainen.net - ECPv6.16.3//NONSGML v1.0//EN CALSCALE:GREGORIAN METHOD:PUBLISH X-WR-CALNAME:Luterilainen.net X-ORIGINAL-URL:https://www.luterilainen.net X-WR-CALDESC:Tapahtumat Luterilainen.net REFRESH-INTERVAL;VALUE=DURATION:PT1H X-Robots-Tag:noindex X-PUBLISHED-TTL:PT1H BEGIN:VTIMEZONE TZID:Europe/Helsinki BEGIN:DAYLIGHT TZOFFSETFROM:+0200 TZOFFSETTO:+0300 TZNAME:EEST DTSTART:20220327T010000 END:DAYLIGHT BEGIN:STANDARD TZOFFSETFROM:+0300 TZOFFSETTO:+0200 TZNAME:EET DTSTART:20221030T010000 END:STANDARD BEGIN:DAYLIGHT TZOFFSETFROM:+0200 TZOFFSETTO:+0300 TZNAME:EEST DTSTART:20230326T010000 END:DAYLIGHT BEGIN:STANDARD TZOFFSETFROM:+0300 TZOFFSETTO:+0200 TZNAME:EET DTSTART:20231029T010000 END:STANDARD BEGIN:DAYLIGHT TZOFFSETFROM:+0200 TZOFFSETTO:+0300 TZNAME:EEST DTSTART:20240331T010000 END:DAYLIGHT BEGIN:STANDARD TZOFFSETFROM:+0300 TZOFFSETTO:+0200 TZNAME:EET DTSTART:20241027T010000 END:STANDARD BEGIN:DAYLIGHT TZOFFSETFROM:+0200 TZOFFSETTO:+0300 TZNAME:EEST DTSTART:20250330T010000 END:DAYLIGHT BEGIN:STANDARD TZOFFSETFROM:+0300 TZOFFSETTO:+0200 TZNAME:EET DTSTART:20251026T010000 END:STANDARD END:VTIMEZONE BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20240223 DTEND;VALUE=DATE:20240224 DTSTAMP:20260605T030630 CREATED:20200117T145557Z LAST-MODIFIED:20230921T155117Z UID:8417-1708646400-1708732799@www.luterilainen.net SUMMARY:Pyhien muistopäivät: Polykarpos Smyrnalainen DESCRIPTION:Polykarpos Smyrnalainen (n. 69–156) lukeutuu nk. Apostolisiin isiin\, kirkollisiin kirjoittajiin\, jotka vaikuttivat apostolisena aikana\, mutta joiden teokset eivät kuulu Uuden testamentin kaanoniin. Hän toimi Raamatussakin mainitun Smyrnan (nyk. Izmir\, Turkki) seurakunnan piispana. \nNuorena Polykarpos opiskeli Jeesuksen opetuslasten\, erityisesti apostoli Johanneksen jalkojen juuressa. Myöhemmin piispanvirassa ollessaan hän keskittyi välittämään apostoleilta saamaansa opetusta tuleville sukupolville\, sekä johdattamaan harhaoppisia parannukseen. Polykarpos näki vaivaa myös Kirkon kirjallisen perinteen vaalimisessa: hän toimi ystävänsä\, Antiokian piispa Ignatioksen (n. 35–107) kirjeiden toimittajana. Keisari Trajanuksen hallituskaudella (97–117) jo korkeaan ikään päässyt Polykarpos pidätettiin. Kun häntä vaadittiin esivallan edessä kumartamaan keisaria ja herjaamaan Kristusta\, piispa ei taipunut\, vaan vastasi: ”Jo kahdeksankymmentä kuusi vuotta olen häntä palvellut\, eikä hän ole tehnyt minulle mitään pahaa. Kuinka voisin pilkata kuningastani\, joka on minut pelastanut?” Polykarposta uhattiin edelleen pedoilla ja roviolla\, mutta hän pysyi rohkeasti Kristus-todistuksessa ja kehotti vainoojiaan parannukseen. Rukous\, jonka hän lausui kansan edessä sekä hänen ihmeenomainen kuolemansa roviolla saivat tapahtumia seuranneet ihmettelemään suurta eroa epäuskoisten ja Jumalan valittujen välillä. \nPolykarpoksen tunnettu kirjallinen tuotanto rajoittuu yhteen teokseen\, kirjeeseen Filippin seurakunnalle. Teos muistuttaa monin tavoin Uuden testamentin kirjeitä. Polykarpoksen elämästä kertoo myös Polykarpoksen marttyyrio\, Smyrnan seurakunnasta toiselle Vähä-Aasian seurakunnalle lähetetty kirje\, joka kuvaa piispan kuolemaa ja siihen johtaneita tapahtumia. Polykarpoksen marttyyrio on varhaisin tunnettu Uuden testamentin ulkopuolinen kuvaus kristityn marttyyrin viimeisistä vaiheista. Polykarpoksesta saadaan tietoa myös Ignatioksen hänelle lähettämästä kirjeestä sekä hänen oman oppilaansa\, toisen vuosisadan merkittävimpiin kirkkoisiin lukeutuvan Irenaioksen (n. 135–200) pääteoksesta Adversus haereses (Harhaoppeja vastaan). \nSekä Polykarpoksen kirjeet että hänestä kirjoitettu marttyyrio on julkaistu suomeksi teoksessa Apostoliset isät. Suomentanut Heikki Koskenniemi. Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja 100. Helsinki. 1975. Ignatioksen kirje Polykarpokselle on julkaistu samassa niteessä. \nPolykarpos Smyrnalainen kuoli 23. helmikuuta\, mistä syystä tätä päivää juhlitaan hänen muistopäivänään. \nSitaattina Polykarpoksen kirjeestä filippiläisille (1:2-3): ”Iloitsen myös siitä\, että teidän uskonne\, joka on niin lujaan juurtunut ja josta kerrotaan jo vanhoista ajoista alkaen\, on yhä kestävä ja kantaa hedelmää meidän Herrassamme Jeesuksessa Kristuksessa\, hänessä\, joka osoitti kestävyyttä ja kävi kuolemaan saakka meidän syntiemme tähden. Hänet Jumala herätti ja päästi tuonelan kivuista. Häneen te uskotte\, vaikka ette ole häntä nähneet\, sanomattomalla ja kirkastuneella ilolla\, johon monet haluaisivat päästä; tehän tiedätte\, että armosta te olette pelastetut\, ette teoista\, vaan Jumalan tahdosta Jeesuksen Kristuksen kautta.” \n  \nKaikki pyhien muistopäivät täällä. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/pyhien-muistopaivat-polykarpos-smyrnalainen/ CATEGORIES:Pyhien muistopäivät ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2020/01/Kirkkoisät_Polykarpos-Smyrnalainen.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20240221 DTEND;VALUE=DATE:20240222 DTSTAMP:20260605T030630 CREATED:20200205T101804Z LAST-MODIFIED:20230921T155102Z UID:8507-1708473600-1708559999@www.luterilainen.net SUMMARY:Pyhien muistopäivät: Wilhelm Löhe DESCRIPTION:Herramme on antanut luterikunnan yhdeksi suureksi paimeneksi ja opettajaksi Johann Konrad Wilhelm Löhen (21. helmikuuta 1808 – 2. tammikuuta 1872). Löhe oli pelkäämätön tunnustuksellinen luterilainen soihdunkantaja\, joka palautti luterikunnan ymmärtämään Kristuksen kirkon jatkuvuuden\, sen olemuksen ja tehtävän\, joka ensisijaisesti tulee esiin Kirkon tuntomerkkien mukaisessa messussa. Vanhurskauttamisoppi ei saa olla jokin erillinen opinkappale\, vaan sen tulee olla sidoksissa kirkkoon\, saarnaan\, sakramentteihin ja paimenen virkaan. Apostolisuus on se ratkaiseva normi\, jolla Kirkko ja kirkkokunta voidaan erottaa toisistaan. \nLöhen vanhemmat olivat vakaita kristittyjä\, vaikka yleisesti luterilaista kirkkoa raskautti papiston mieltymys liberaaliin opetukseen. Jumala oli antanut Baijeriin kuitenkin myös herätystä. Löhe osallistui mielellään perheensä kanssa seurakunnan messuihin ja piti ensimmäistä ehtoollistaan suurena elämyksenä. \nKun hän opiskeli Erlangenissa papiksi\, myös silloin ahkeran teologian opiskelun lisäksi säännöllinen osallistuminen messuun ja henkilökohtainen rukouselämä pyhän Raamatun kanssa olivat hänelle tärkeitä. Kaunokirjallisuuttakin hän luki\, mutta opiskelussa tuli yhä enemmän olemaan tärkeimpinä kirkkoisät\, Luther ja luterilaisen ortodoksian paimenet. On sanottu\, että Löhestä tuli oman aikansa papistossa paras Lutherin ja luterilaisuuden tuntija. Hänelle olivat lisäksi tuttuja vanhan pietismin paimenet\, joiden postilloja hän luki. \nLöhe sai pappisvihkimyksen 1831\, mutta joutui raamatullisesta ja omiintuntoihin tähtäävästä julistuksestaan johtuen jatkuvien kanteluiden ja painostuksen vuoksi muuttamaan seurakunnasta toiseen. Vakinaisen papin viran hän sai pienessä Neuendettelsaussa 1837. Samana vuonna hän meni naimisiin nuoren Helene Andreaen kanssa. Avioliitto oli onnellinen\, mutta päättyi Helenen kuolemaan tämän ollessa 24-vuotias ja avioliiton kestettyä vain kuusi vuotta. \nLöhellä ei ollut aina helppoa pienessä maalaisseurakunnassakaan\, koska hän toteutti yhä vähemmälle jäänyttä kirkkokuria. Luterilaiseen tunnustukseen sitoutuneena pappina vastoin hänen kirkkoaan Löhe toimi siten\, että seurakunnan jäsenet ymmärsivät kristillisen elämän tärkeyden. Pyhälle ehtoolliselle tulo ei ollut hänen seurakunnassaan jokin itsestäänselvyys tai kansalaisoikeus\, vaikka hän nimenomaan korostikin säännöllistä osallistumista messuun ja pyhän ehtoollisen nauttimista kristityn elämässä. \nLöhe opetti Tunnustuksemme mukaan armonvälineiden ratkaisevaa merkitystä ja niiden lisäksi Kristuksen asettamaa paimenen virkaa. Siksi hän keräsi pappilaansa lähiseudun pappeja\, jotka myös halusivat kirkkonsa uudistumista luterilaisen uskon ja opin perustalla. Kokoontumisiin liittyi myös syvällistä messun liturgian opiskelua. Nämä papiston kokoukset ja myös uskovien pappeuteen liittyvä maallikkosarnaajien koulutus virvoittivat laajasti seurakuntaelämää. \nKun Preussin hallitsija Fredrik Wilhelm III ajoi jopa sotaväen avulla luterilaisten ja reformoitujen unionia\, joka auttaisi hallitsijan yhteiskunnallisia pyrkimyksiä\, se sai ankaraa vastustusta ja jopa joukkopakoa Pohjois-Amerikkaan ja Australiaan. Löhe taisteli tällaista kirkkokuntien yhdistymistä vastaan eikä hyväksynyt oman aikansa allianssikristillisyyttä. Luterilainen oppi on oikeaa apostolisuutta ja katolisuutta. Oikea kirkko on Jumalan puutarha\, jota ei saa rikkakasvit vallata. Kirkon on pidettävä kiinni Jumalan sanasta ja siihen pohjautuvasta Tunnustuksesta. Tällainen kirkko on kyllä ”ristin alainen”\, mutta juuri tällaisessa kirkossa Jumala ilmaisee kauneimmalla tavalla pelastavan rakkautensa ihmisiin. Jos kirkko on oikea kirkko\, se ei voi sallia keskuudessaan oman tunnustuksensa vastaista oppia ja elämää. Muuten kirkko sairastuu vakavasti. \nOpettaessaan seurakuntalaisten lisäksi pastoreita ja maallikkosaarnaajia\, Löhe paneutui myös Pohjois-Amerikkaan muuttaneiden siirtolaisten aineelliseen\, henkiseen ja hengelliseen auttamiseen. Tämä johti sekä diakoniatyöhön liittyvän koulun ja koulutuksen sekä pakanalähetyksen aloittamiseen. Vaikka Löhe menetti lyhyessä ajassa monta rakasta sukulaistaan\, hän jaksoi ponnistella seurakuntansa\, kirkkonsa ja jopa diasporassa elävien maamiestensä hyväksi. Hän kokosi seurakunnassaan pitämistään opetuksista yhtenäisen kirjan Kolme kirjaa kirkosta (Drei Bücher von der Kirche) 1845\, jota on nimitetty ”Kirkon Korkeaksi Veisuksi”. (Suom.: Jumalan puutarha. Kolme kirjaa kirkosta.) \nSitaatti Löheltä:\n”Kirkon pääasiallisia nimiä ei ole ’yksi’\,’yleinen’ tai ’iankaikkinen’\, vaan ’apostolinen’. Kaikki nimet näet tulevat merkityksettömiksi ja lakkaavat olemasta\, ellei kirkkoa enää voida nimittää apostoliseksi\, mutta ne kaikki säilyvät\, viheriöivät\, kukoistavat ja kaunistavat kirkkoa\, jos se pysyy apostolisena\, so. apostolien sanan perustalla. Olkoon kirkko valaisin ja sana valo. Silloin ei tule sellaista myrskyä\, joka veisi tämän valaisimen mennessään.” Löhe\, Jumalan puutarha\, 1983\, 46-47. \n  \nKaikki pyhien muistopäivät täällä. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/pyhien-muistopaivat-wilhelm-lohe/ CATEGORIES:Pyhien muistopäivät ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2020/02/Kirkkoisät_Wilhelm-Löhe.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20240218 DTEND;VALUE=DATE:20240219 DTSTAMP:20260605T030630 CREATED:20161202T121853Z LAST-MODIFIED:20220729T123400Z UID:4115-1708214400-1708300799@www.luterilainen.net SUMMARY:1. paastonajan sunnuntai\, Invocavit DESCRIPTION:Tämän sunnuntain nimi on Invocavit eli ”Hän huutaa minua”. Nimi on peräisin päivän psalmin antifonista: Hän huutaa minua avuksensa\, ja minä vastaan hänelle\, minä olen hänen tykönänsä\, kun hänellä on ahdistus\, minä vapahdan hänet ja saatan hänet kunniaan.(Ps. 91:15)\nTämä psalmi kertoo Jeesuksen tehtävästä uutena Aadamina\, joka avautuu meille syntiinlankeemuskertomuksen kautta. \nVanhan testamentin lukukappaleessa kuvataan Aadamin ja Eevan lankeemus. He eivät totelleet Jumalan käskyä. Ennen Eevan luomista Aadam oli asetettu hoitamaan papinvirkaa. Jumalan sana\, jota hänen piti itse noudattaa\, ja joka hänen piti opettaa Eevalle oli yksinkertainen: Syökää elämän puusta. Älkää syökö hyvän ja pahantiedon puusta. Saatana kyseenalaisti tämän Aadamille uskotun Jumalan sanan ja vääristi sen: ”Onko Jumala todellakin sanonut: älkää syökö kaikista paratiisin puista?” Syntiinlankeemuskertomuksessa on mielenkiintoista ettei Aadam vastustellut\, vaikka hän oli Eevan vieressä. Aadam vaikeni\, eikä hoitanut tehtäväänsä sananpalvelijana Eedenissä. Käärme vietteli Eevan syömään kiellettyä hedelmää ja hän tarjosi sitä myös Aadamille. Suurin synti on Aadamin\, joka jättää hoitamatta papinvirkansa ja syö myös itse. Kun lankeemus tapahtui\, menettivät Aadam ja Eeva täydellisen yhteyden Jumalaan ja toisiinsa. Seurauksena on perisynnin turmelus ja kuolema. Synnin vaikutus näkyi heti\, kun Aadam ja Eeva yrittivät piiloutua Jumalalta. Syyttely alkoi heti. Eeva syytti Saatanaa ja Aadam syytti Jumalaa ja Eevaa. Lankeemus tuli näkymään miehen ja naisen välisessä suhteessa ja ihmisten suhteessa luomakuntaan. Pahimpana seurauksena lankeemuksesta oli ajallisen kuoleman lisäksi iankaikkinen kuolema. \nJumala kuitenkin lupasi heti lankeemuksen jälkeen pelastajan syntiinlankeemuksesta: ”Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi\, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän.” Tämä on Raamatun ensimmäinen lupaus Kristuksesta. \nPäivän evankeliumitekstissä kuvataan tilanne\, kun Henki vie Jeesuksen erämaahan Saatanan kiusattavaksi. Kysymys on siitä\, että Aadam on jälleen Saatanan vieteltävänä. Nyt Saatana saa vastaansa Uuden Aadamin\, Kristuksen. Kun Jeesus on erämaassa 40 päivää\, viittaa se myös Israelin kansan erämaavaellukseen. Hän paastoaa kansansa puolesta ja täyttää Isän edessä kaiken\, mitä täyttää pitää. Uusi Aadam voittaa Saatanan kiusaukset ja torjuu ne oikealla Jumalan sanalla. \nErämaassa ollessaan Jeesus toteuttaa myös toisen vanhan testamentin lupauksen. Vuosittaisessa syntiuhrissa tapahtui seuraavaa: ”Kun Aaron on saattanut päätökseen pyhäkön\, pyhäkköteltan ja alttarin puhdistusmenot\, hän tuokoon esiin elävän pukin\, asettakoon molemmat kätensä eläimen pään päälle ja tunnustakoon siinä israelilaisten kaikki synnit\, kaikki pahat teot ja rikkomukset\, joihin israelilaiset ovat syyllistyneet. Näin hän pankoon ne pukin kannettaviksi ja lähettäköön sen sitten tehtävään määrätyn miehen ajamana autiomaahan. Pukki saa kantaa kaikki heidän syntinsä asumattomille seuduille…”(3.Moos 16:20-22) Jeesus on juuri ennen erämaahan menoaan käynyt Johanneksen kasteella\, jossa hän meni synnittömänä syntisten kasteelle ja Johannes laittoi kätensä hänen päälleen. Jeesuksessa toteutui näin myös syntipukin tehtävä. Lopulta koko maailman synnit ovat ristillä sovitettavana. Kristus polkee käärmeen pään rikki ja käärme pistää vaimon siementä kantapäähän. Uusi Aadam on voittanut synnin\, kuoleman ja Perkeleen vallan. Jumala on vastannut poikansa huutoon! \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri: violetti tai sininen.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 91:15 Psalmi: Ps. 91:1–4 11–12 Psalmilause: 5. Moos. 8:3\n1. lukukappale: Jes. 1:16–20 tai 1. Moos. 3:1–7 (8–19) 2. lukukappale: Hepr. 2:9 17–18 Evankeliumi: Mark. 1:12–13 \n\n1. lukukappale\nJes. 1:16–20\nPeseytykää\, puhdistautukaa; pankaa pois pahat tekonne minun silmäini edestä\, lakatkaa pahaa tekemästä. Oppikaa tekemään hyvää; harrastakaa oikeutta\, ojentakaa väkivaltaista\, hankkikaa orvolle oikeus\, ajakaa lesken asiaa. Niin tulkaa\, käykäämme oikeutta keskenämme\, sanoo Herra. Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat\, tulevat ne lumivalkeiksi; vaikka ne ovat purppuranpunaiset\, tulevat ne villanvalkoisiksi. Jos suostutte ja olette kuuliaiset\, niin te saatte syödä maan hyvyyttä; mutta jos vastustatte ja niskoittelette\, niin miekka syö teidät. Sillä Herran suu on puhunut. \nTai:\n1. Moos. 3:1–7 (8–19)\nMutta käärme oli kavalin kaikista kedon eläimistä\, jotka Herra Jumala oli tehnyt; ja se sanoi vaimolle: ”Onko Jumala todellakin sanonut: ’Älkää syökö kaikista paratiisin puista’?” Niin vaimo vastasi käärmeelle: ”Me saamme syödä muiden puiden hedelmiä paratiisissa\, mutta sen puun hedelmästä\, joka on keskellä paratiisia\, on Jumala sanonut: ’Älkää syökö siitä älkääkä koskeko siihen\, ettette kuolisi’.” Niin käärme sanoi vaimolle: ”Ette suinkaan kuole; vaan Jumala tietää\, että sinä päivänä\, jona te siitä syötte\, aukenevat teidän silmänne\, ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan”. Ja vaimo näki\, että siitä puusta oli hyvä syödä ja että se oli ihana katsella ja suloinen puu antamaan ymmärrystä; ja hän otti sen hedelmästä ja söi ja antoi myös miehellensä\, joka oli hänen kanssansa\, ja hänkin söi. Silloin aukenivat heidän molempain silmät\, ja he huomasivat olevansa alasti; ja he sitoivat yhteen viikunapuun lehtiä ja tekivät itselleen vyöverhot. (Ja he kuulivat\, kuinka Herra Jumala käyskenteli paratiisissa illan viileydessä. Ja mies vaimoineen lymysi Herran Jumalan kasvojen edestä paratiisin puiden sekaan. Mutta Herra Jumala huusi miestä ja sanoi hänelle: ”Missä olet?” Hän vastasi: ”Minä kuulin sinun askeleesi paratiisissa ja pelkäsin\, sillä minä olen alasti\, ja sentähden minä lymysin”. Ja hän sanoi: ”Kuka sinulle ilmoitti\, että olet alasti? Etkö syönyt siitä puusta\, josta minä kielsin sinua syömästä?” Mies vastasi: ”Vaimo\, jonka annoit olemaan minun kanssani\, antoi minulle siitä puusta\, ja minä söin”. Niin Herra Jumala sanoi vaimolle: ”Mitäs olet tehnyt?” Vaimo vastasi: ”Käärme petti minut\, ja minä söin”. Ja Herra Jumala sanoi käärmeelle: ”Koska tämän teit\, kirottu ole sinä kaikkien karjaeläinten ja kaikkien metsän eläinten joukossa. Vatsallasi sinun pitää käymän ja tomua syömän koko elinaikasi. Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi\, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän.” Ja vaimolle hän sanoi: ”Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat\, kivulla sinun pitää synnyttämän lapsia; mutta mieheesi on sinun halusi oleva\, ja hän on sinua vallitseva”. Ja Aadamille hän sanoi: ”Koska kuulit vaimoasi ja söit puusta\, josta minä kielsin sinua sanoen: ’Älä syö siitä’\, niin kirottu olkoon maa sinun tähtesi. Vaivaa nähden sinun pitää elättämän itseäsi siitä koko elinaikasi; orjantappuroita ja ohdakkeita se on kasvava sinulle\, ja kedon ruohoja sinun on syötävä. Otsasi hiessä sinun pitää syömän leipäsi\, kunnes tulet maaksi jälleen\, sillä siitä sinä olet otettu. Sillä maasta sinä olet\, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman.”) \n  \n2. lukukappale\nHepr. 2:9\, 17–18\nMutta hänet\, joka vähäksi aikaa oli tehty enkeleitä halvemmaksi\, Jeesuksen\, me näemme hänen kuolemansa kärsimyksen tähden kirkkaudella ja kunnialla seppelöidyksi\, että hän Jumalan armosta olisi kaikkien edestä joutunut maistamaan kuolemaa. Sentähden piti hänen kaikessa tuleman veljiensä kaltaiseksi\, että hänestä tulisi laupias ja uskollinen ylimmäinen pappi tehtävissään Jumalan edessä\, sovittaakseen kansan synnit. Sillä sentähden\, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu\, voi hän kiusattuja auttaa. \n  \nEvankeliumi\nMark. 1:12–13\nKohta sen jälkeen Henki ajoi hänet erämaahan. Ja hän oli erämaassa neljäkymmentä päivää\, ja saatana kiusasi häntä\, ja hän oli petojen seassa; ja enkelit tekivät hänelle palvelusta. \n  \nRukoukset\n1. Herra\, kaikkivaltias Jumala\, joka olet saattanut meidät tämän paaston alkuun! Vapauta meidät sinun armollasi\, niin ettemme tänä paastonaikana horjahtaisi syntiin\, vaan että me ajatuksin\, puhein ja teoin noudattaisimme kaikessa sinun vanhurskauttasi ja täyttäisimme jatkuvasti sinun tahtoasi. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Herra Jumala! Ohjaa maailman menoa niin\, että seurakuntasi saisi iloita rauhassa ja jumalisuudessa. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n3. Herra\, meidän Jumalamme! Sinä annoit Poikasi joutua kiusauksiin ja ahdistuksiin\, jotta hän voisi auttaa kiusattuja. Hän on voittanut pahan vallan. Vahvista meitä\, että me jaksaisimme Poikasi nimessä vastustaa vihollisen hyökkäyksiä ja torjua ne sinun sanasi avulla. Kuule meitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme tähden. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 91:15\nHän huutaa minua avuksensa\, ja minä |vastaan hänelle\, *\nminä olen hänen tykönänsä\, kun hänellä on ahdistus\, minä vapahdan hänet ja saa|tan hänet kunniaan. \n  \nPsalmi:\nPs. 91:1–4\, 11–12\nJoka Korkeimman suo|jassa istuu *\nja Kaikkivaltiaan |varjossa yöpyy\, \nse sanoo: ”Herra on minun turva|ni ja linnani\, *\nhän on minun Jumalani\, jo|hon minä turvaan”. \nSillä hän päästää sinut linnus|tajan paulasta\, *\nturmiol|lisesta rutosta. \nSulillansa hän sinua suojaa\, ja sinä saat turvan hänen siipi|ensä alla; *\nhänen uskollisuutensa on |kilpi ja suojus. \nSillä hän antaa enkeleilleen si|nusta käskyn *\nvarjella sinua |kaikilla teilläsi. \nHe kantavat sinua |käsillänsä\, *\nettet jalkaa|si kiveen loukkaisi. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt |on ja aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/1-paastonajan-sunnuntai-invocavit-vsk3/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_3-vuosikerta_1_paastonajansu.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20240214 DTEND;VALUE=DATE:20240215 DTSTAMP:20260605T030630 CREATED:20161202T121851Z LAST-MODIFIED:20220729T123337Z UID:4114-1707868800-1707955199@www.luterilainen.net SUMMARY:Tuhkakeskiviikko DESCRIPTION:Jo itsessään tuhkakeskiviikon nimi ilmentää katumusta. Onhan melko yleisesti tuttu ilmaus ”katua säkissä ja tuhkassa”. Tuhkakeskiviikkona usein jumalanpalveluksessa otsaan piirrettävä tuhkaristi on osaltaan ilmaus katumuksesta. \nTuhkakeskiviikosta alkaa suuren paaston aika. Koko paastonaikaa sävyttää katumus. On kuitenkin surkeaa\, jos katumus on vain paastonajan asia; puhumattakaan siitä\, että katumus jää tuhkakeskiviikon ristin piirtämiseen. Lopulta tuhkaristin piirtäminen on ulkonainen ja sinänsä yhdentekevä asia. Tärkeämpää kuin katumuksen ulkonaiset ilmaukset ja merkit\, on itse asia. \nTodellinen katumus ei ole ihmisestä lähtöisin. Me emme saa katumusta aikaan\, emmekä syntiinlangenneina olentoina edes halua katua syntejämme. Jumala sanansa saarnalla\, erityisesti osoittamalla syntimme ja syntisyytemme\, saattaa meidät synnintuntoon. Katumus ei siis ole mitä tahansa huonoa oloa tai kielteisiä tunteita itsestään. Katekismuksesta voimme oppia katumuksesta mm. seuraavaa: \n”Keitä ovat katuvat uskovat?\nKatuvia uskovia ovat ne\, jotka ovat pahoillaan synneistään (katumus\, parannus) ja uskovat Herraan Jeesukseen Kristukseen Vapahtajanaan (usko)” (Katekismus. Martti Lutherin Vähä katekismus lyhyesti selitettynä. Suomen evankelisluterilainen lähetyshiippakunta\, 2017. s. 189.) \nNäin huomaamme ettei katumusta voi erottaa uskosta. Jotta voi katua\, on oltava ensin evankeliumi eli Kristus\, jonka varaan heittäytyä synnintunnossaan. Tästä voi seurata katumus\, joka on kestävää ja oikealla tavalla jatkuvaa. Tietyssä mielessä kristityn maanpäällinen elämä on jatkuvasti katumusta\, koska joka päivä teemme syntiä. Joka päivä saamme myös uskoa kaikki syntimme anteeksi. Siunattua paastonaikaa! \n\nKynttilöitä: 2 \nLiturginen väri: violetti tai sininen.\n2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 130:1–2 tai Viis. 11:23–24 Psalmi: Ps. 57:2–4 11–12 Psalmilause: Ps. 79:9\n1. lukukappale: Joel 2:12–17 2. lukukappale: 2. Piet. 1:1–11 tai 1. Piet. 4:1–5 Evankeliumi: Matt. 6:16–21 tai Luuk. 13:22–30 \n\n1. lukukappale\nJoel 2:12–17\nMutta vielä nytkin\, sanoo Herra\, kääntykää minun tyköni kaikesta sydämestänne\, paastoten\, itkien ja valittaen. Reväiskää rikki sydämenne\, älkää vaatteitanne\, ja kääntykää Herran\, teidän Jumalanne\, tykö; sillä hän on armahtavainen ja laupias\, pitkämielinen ja armosta rikas\, ja hän katuu pahaa. Ehkä hän vielä katuu ja jättää jälkeensä siunauksen: ruokauhrin ja juomauhrin Herralle\, teidän Jumalallenne. Puhaltakaa pasunaan Siionissa\, kuuluttakaa pyhä paasto\, kutsukaa koolle juhlakokous. Kootkaa kansa\, pitäkää pyhä seurakuntakokous\, kerätkää vanhukset\, kootkaa lapset ja rintoja imeväiset; lähteköön ylkä huoneestansa ja morsian kammiostansa. Eteisen ja alttarin välillä itkekööt papit\, jotka toimittavat Herran palvelusta\, ja sanokoot: ”Säästä\, Herra\, kansaasi äläkä anna perintöosaasi häväistäväksi\, pakanain pilkattavaksi. Miksi pitäisi sanottaman kansain seassa: ’Missä on heidän Jumalansa?'” \n  \n2. lukukappale\n2. Piet. 1:1–11\nSimeon Pietari\, Jeesuksen Kristuksen palvelija ja apostoli\, niille\, jotka ovat saaneet yhtä kalliin uskon kuin mekin meidän Jumalamme ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen vanhurskaudessa. Armo ja rauha lisääntyköön teille Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta. Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken\, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan\, hänen tuntemisensa kautta\, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään\, joiden kautta hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset\, että te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja pelastuisitte siitä turmeluksesta\, joka maailmassa himojen tähden vallitsee\, niin pyrkikää juuri sentähden kaikella ahkeruudella osoittamaan uskossanne avuja\, avuissa ymmärtäväisyyttä\, ymmärtäväisyydessä itsenne hillitsemistä\, itsenne hillitsemisessä kärsivällisyyttä\, kärsivällisyydessä jumalisuutta\, jumalisuudessa veljellistä rakkautta\, veljellisessä rakkaudessa yhteistä rakkautta. Sillä jos teillä on nämä ja ne yhä enenevät\, niin ne eivät salli teidän olla toimettomia eikä hedelmättömiä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa. Jolla sitävastoin ei niitä ole\, se on sokea\, likinäköinen\, on unhottanut puhdistuneensa entisistä synneistänsä. Pyrkikää sentähden\, veljet\, sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi; sillä jos sen teette\, ette koskaan lankea; sillä näin teille runsain määrin tarjotaan pääsy meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen iankaikkiseen valtakuntaan. \nTai:\n1. Piet. 4:1–5\nKoska siis Kristus on kärsinyt lihassa\, niin ottakaa tekin aseeksenne sama mieli – sillä joka lihassa kärsii\, se lakkaa synnistä – ettette enää eläisi tätä lihassa vielä elettävää aikaa ihmisten himojen mukaan\, vaan Jumalan tahdon mukaan. Riittäähän\, että menneen ajan olette täyttäneet pakanain tahtoa vaeltaessanne irstaudessa\, himoissa\, juoppoudessa\, mässäyksissä\, juomingeissa ja kauheassa epäjumalain palvelemisessa. Sentähden he oudoksuvat sitä\, ettette juokse heidän mukanansa samaan riettauden lätäkköön\, ja herjaavat. Mutta heidän on tehtävä tili hänelle\, joka on valmis tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. \n  \nEvankeliumi\nMatt. 6:16–21\nJa kun paastoatte\, älkää olko synkännäköisiä niinkuin ulkokullatut; sillä he tekevät kasvonsa surkeiksi\, että ihmiset näkisivät heidän paastoavan. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa. Vaan kun sinä paastoat\, niin voitele pääsi ja pese kasvosi\, etteivät paastoamistasi näkisi ihmiset\, vaan sinun Isäsi\, joka on salassa; ja sinun Isäsi\, joka salassa näkee\, maksaa sinulle. Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle\, missä koi ja ruoste raiskaa ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen\, missä ei koi eikä ruoste raiskaa ja missä eivät varkaat murtaudu sisään eivätkä varasta. Sillä missä sinun aarteesi on\, siellä on myös sinun sydämesi. \nTai:\nLuuk. 13:22–30\nJa hän vaelsi kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään ja opetti\, kulkien Jerusalemia kohti. Ja joku kysyi häneltä: ”Herra\, onko niitä vähän\, jotka pelastuvat? Niin hän sanoi heille: ”Kilvoitelkaa päästäksenne sisälle ahtaasta ovesta\, sillä monet\, sanon minä teille\, koettavat päästä sisälle\, mutta eivät voi. Sen jälkeen kuin perheenisäntä on noussut ja sulkenut oven ja te rupeatte seisomaan ulkona ja kolkuttamaan ovea sanoen: ’Herra\, avaa meille’\, vastaa hän ja sanoo teille: ’En minä tunne teitä enkä tiedä\, mistä te olette’. Silloin te rupeatte sanomaan: ’Mehän söimme ja joimme sinun seurassasi\, ja meidän kaduillamme sinä opetit’. Mutta hän on lausuva: ’Minä sanon teille: en tiedä\, mistä te olette. Menkää pois minun tyköäni\, kaikki te vääryyden tekijät.’ Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys\, kun näette Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin ja kaikkien profeettain olevan Jumalan valtakunnassa\, mutta huomaatte itsenne heitetyiksi ulos. Ja tulijoita saapuu idästä ja lännestä ja pohjoisesta ja etelästä\, ja he aterioitsevat Jumalan valtakunnassa. Ja katso\, on viimeisiä\, jotka tulevat ensimmäisiksi\, ja on ensimmäisiä\, jotka tulevat viimeisiksi.” \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala\, joka vihastut synnin tekemisestä\, mutta lepyt katumuksesta! Kuule armollisesti kansasi nöyrä rukous ja käännä pois meistä vihasi kiivaus\, jonka syntimme ovat ansainneet. Rakkaan Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n2. Armollinen Jumala\, rakas taivaallinen Isä! Sinä et halveksi yhtäkään luotuasi ja annat Poikasi Kristuksen pyhän elämän\, kärsimyksen ja kuoleman tähden anteeksi kaikille\, jotka tulevat luoksesi ja tahtovat tehdä parannuksen. Anna sinä meille oikea katumus\, jotta voisimme saada syntimme anteeksi ja rauhan sieluillemme. Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n  \nPäivän psalmi\nAntifoni:\nPs. 130:1–2\nSyvyydestä minä huudan si|nua\, Herra. *\nHerra\, kuu|le minun ääneni. \nTai:\nViis. 11:23–24\nSinä\, Herra\, olet armollinen kaikille\, etkä inhoa ainoatakaan niistä\, jotka |olet tehnyt. *\nSinä katsot ihmisten syntien ohitse\, että he tekisi|vät parannuksen. \n  \nPsalmi:\nPs. 57:2–4\, 11–12\nJumala\, ole minulle armollinen\, ole minulle |armollinen; *\nsillä sinuun minun |sieluni turvaa. \nMinä turvaan sinun siipi|esi suojaan\, *\nkunnes onnettomuu|det ovat ohitse. \nMinä huudan Jumalaa\, Korkeinta\, |avukseni\, *\nJumalaa\, joka vie minun a|siani päätökseen. \nHän lähettää taivaasta minulle pelastuksen\, kun minua herjaavat minun |polkijani. *\nJumala lähettää armonsa |ja totuutensa. \nSillä suuri on sinun armosi ja ulottuu |hamaan taivaisiin\, *\nja sinun totuute|si pilviin asti. \nKorota itsesi yli tai|vasten\, Jumala\, *\nja kunnia|si yli kaiken maan. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt |on ja aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/tuhkakeskiviikko-vsk3/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20240211 DTEND;VALUE=DATE:20240212 DTSTAMP:20260605T030630 CREATED:20161202T121851Z LAST-MODIFIED:20220729T123316Z UID:4113-1707609600-1707695999@www.luterilainen.net SUMMARY:Laskiaissunnuntai\, Esto mihi DESCRIPTION:Jeesus suuntaa päämäärätietoisesti kohti Jerusalemia\, kohti kärsimystään. Jeesus kulkee edellä\, johdattaen joukkoa. Ehkä tämä aiheuttaa hämmennystä ja pelkoa Jeesuksen seuraajissa\, onhan Hän jo kahteen kertaan kertonut mitä tuleman pitää. Jeesus kertoo kolmannen kerran mitä tulee tapahtumaan Jerusalemissa lisäten kertomukseen pakanoille luovuttamisen ja muita yksityiskohtia. Seuraava Jaakobin ja Johanneksen kysymys antaa ymmärtää\, etteivät he\, eivätkä todennäköisesti muutkaan opetuslapset\, ole täysin ymmärtäneet minkälaiselle tielle Jeesus on astunut. He kuvittelevat tulevan ihmiskunnan historian taitekohdan erilaiseksi kuin se tulisi olemaan\, ja pyrkivät varmistamaan oman asemansa tulevassa maanpäällisessä kunniassa\, vaikka kunnia ja kirkkaus ovatkin silminnähtävällä tavalla vasta taivaassa edessä. Jeesuksen vastauskin kuvastaa tulevaa kärsimystä: ”voitteko juoda sen maljan\, jonka minä juon\, tahi tulla kastetuiksi sillä kasteella\, jolla minut kastetaan?” Malja kuvaa vanhastaan katkeraa kohtaloa\, Herran vihan vuodatusta (Jes. 51:17; Jer. 25:15; vrt. Mark. 14:36)\, ja kastekin tuo mieleen kärsimyksen ja tuhon kuvauksena mainitut tulvavedet (2. Sam. 22:5; Ps. 69:16). Jaakob ja Johannes kyllä tulevat juomaan samankaltaisesta ”maljasta” ja tullaan kastamaan samankaltaisella ”kasteella” kuin Jeesus. \nTiedämme varmasti\, että Jaakob mestautettiin (Apt. 12:2) ja että Johanneskin sai osansa kärsimyksestä myöhemmin elämässään\, mutta silti he eivät tässä hetkessä ymmärtäneet tulevan ristintien merkitystä.\nJeesuksen täytyi kulkea koko matka ristintietä Golgatan ristille asti\, jotta Hän voisi sovittaa meidän kaikki syntimme\, jotta Isä voisi todeta\, että tämä on riittävä sovitusuhri\, herättämällä Jeesuksen kuolleista. Koko kärsimystie Jeesuksen täytyi kulkea\, jotta meillä voisi olla rauha Jumalan kanssa\, jotta meidän ei tarvitsisi Jumalan vihan alaisina juoda Hänen vihansa maljaa. Jeesus kulki tämän tien tuskalliseen ristinkuolemaansa asti\, koska Hän rakastaa meitä Jumalan luomia ihmisiä.\nLaskiaisena laskeudutaan paastonaikaan muistelemaan Jeesuksen ristintietä. Tälle ristintielle Jeesus kutsuu meitäkin. Hän ei kutsu meitä sovittamaan syntejämme\, sen Hän itse teki jo puolestamme. Jeesus kutsuu meitä seuraamaan itseään\, rakkauden ja toisaalta itsetutkistelun ja itsekieltäytymisenkin tielle. Olenko minä elänyt niin kuin Jumalan lapselle sopii? Olenko minä rakastanut Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäni niin kuin itseäni? \nJeesuksen ristintie on kuitenkin myös toivon tie. Jo ilmoittaessaan opetuslapsilleen tulevasta kärsimystiestään\, Jeesus piirtää heidän eteensä itsensä kuoleman voittajana ja syntien sovittajana. Meidän ei tarvitse arjessamme\, ei paaston aikana eikä muutenkaan\, kulkea vailla toivoa. Jumalan Poika\, Jeesus\, on herätetty kuolleista! Synnillä ja kuolemalla ei ole enää mitään valtaan meihin\, olipa sitten itsetutkistelumme tulos kuinka masentava tahansa ja kohtasimmepa matkallamme miten paljon kärsimystä tahansa. Tämän voiton me saamme uskolla omistaa itsellemme\, tätä voittoa Jeesus tarjoaa meille sanansa ja sakramenttiensa kautta vastaan otettavaksi. \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri: vihreä.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 31:3 Psalmi: Ps. 31:2–6 Hallelujasäe: Ps. 116:12 (–13)\n1. lukukappale: Hes. 18:30–32 2. lukukappale: 1. Kor. 13 tai 1. Tim. 2:4–6 Evankeliumi: Mark. 10:32–45 \n\n1. lukukappale\nHes. 18:30–32\nNiinpä minä tuomitsen teidät\, te Israelin heimo\, itsekunkin hänen teittensä mukaan\, sanoo Herra\, Herra.\nKääntykää\, palatkaa pois kaikista synneistänne\, ja älköön syntivelka tulko teille lankeemukseksi. Heittäkää pois päältänne kaikki syntinne\, joilla te olette rikkoneet\, ja tehkää itsellenne uusi sydän ja uusi henki. Ja minkätähden te kuolisitte\, Israelin heimo? Sillä ei ole minulle mieleen kuolevan kuolema\, sanoo Herra\, Herra. Siis kääntykää\, niin te saatte elää.” \n  \n2. lukukappale\n1. Kor. 13\nVaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä\, mutta minulla ei olisi rakkautta\, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen. Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon\, ja vaikka minulla olisi kaikki usko\, niin että voisin vuoria siirtää\, mutta minulla ei olisi rakkautta\, en minä mitään olisi. Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi\, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi\, mutta minulla ei olisi rakkautta\, ei se minua mitään hyödyttäisi.\nRakkaus on pitkämielinen\, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi\, ei kerskaa\, ei pöyhkeile\, ei käyttäydy sopimattomasti\, ei etsi omaansa\, ei katkeroidu\, ei muistele kärsimäänsä pahaa\, ei iloitse vääryydestä\, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa; kaikki se peittää\, kaikki se uskoo\, kaikki se toivoo\, kaikki se kärsii. Rakkaus ei koskaan häviä; mutta profetoiminen\, se katoaa\, ja kielillä puhuminen lakkaa\, ja tieto katoaa. Sillä tietomme on vajavaista\, ja profetoimisemme on vajavaista. Mutta kun tulee se\, mikä täydellistä on\, katoaa se\, mikä on vajavaista.\nKun minä olin lapsi\, niin minä puhuin kuin lapsi\, minulla oli lapsen mieli\, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi\, hylkäsin minä sen\, mikä lapsen on. Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa\, arvoituksen tavoin\, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti\, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti\, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan. Niin pysyvät nyt usko\, toivo\, rakkaus\, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus. \nTai:\n1. Tim. 2:3–6\nSillä se on hyvää ja otollista Jumalalle\, meidän vapahtajallemme\, joka tahtoo\, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden. Sillä yksi on Jumala\, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä\, ihminen Kristus Jeesus\, joka antoi itsensä lunnaiksi kaikkien edestä\, josta todistus oli annettava aikanansa. \n  \nEvankeliumi\nMark. 10:32–45\nJa he olivat matkalla\, menossa ylös Jerusalemiin\, ja Jeesus kulki heidän edellään; ja heidät valtasi hämmästys\, ja ne\, jotka seurasivat\, olivat peloissaan. Ja hän otti taas tykönsä ne kaksitoista ja rupesi heille puhumaan\, mitä hänelle oli tapahtuva: ”Katso\, me menemme ylös Jerusalemiin\, ja Ihmisen Poika annetaan ylipappien ja kirjanoppineitten käsiin\, ja he tuomitsevat hänet kuolemaan ja antavat hänet pakanain käsiin; ja ne pilkkaavat häntä ja sylkevät häntä ja ruoskivat häntä ja tappavat hänet; ja kolmen päivän perästä hän on nouseva ylös”.\nJa Jaakob ja Johannes\, Sebedeuksen pojat\, menivät hänen luoksensa ja sanoivat hänelle: ”Opettaja\, me tahtoisimme\, että tekisit meille\, mitä sinulta anomme”. Hän sanoi heille: ”Mitä tahdotte\, että minä teille tekisin?” Niin he sanoivat hänelle: ”Anna meidän istua\, toisen oikealla ja toisen vasemmalla puolellasi\, sinun kirkkaudessasi”. Mutta Jeesus sanoi heille: ”Te ette tiedä\, mitä anotte. Voitteko juoda sen maljan\, jonka minä juon\, tahi tulla kastetuiksi sillä kasteella\, jolla minut kastetaan?” He sanoivat hänelle: ”Voimme”. Niin Jeesus sanoi heille: ”Sen maljan\, jonka minä juon\, te tosin juotte\, ja sillä kasteella\, jolla minut kastetaan\, kastetaan teidätkin; mutta minun oikealla tai vasemmalla puolellani istuminen ei ole minun annettavissani\, vaan se annetaan niille\, joille se on valmistettu”.\nKun ne kymmenen sen kuulivat\, alkoivat he närkästyä Jaakobiin ja Johannekseen. Mutta Jeesus kutsui heidät tykönsä ja sanoi heille: ”Te tiedätte\, että ne\, joita kansojen ruhtinaiksi katsotaan\, herroina niitä hallitsevat\, ja että kansojen mahtavat käyttävät valtaansa niitä kohtaan. Mutta näin ei ole teidän kesken\, vaan joka teidän keskuudessanne tahtoo suureksi tulla\, se olkoon teidän palvelijanne; ja joka teidän keskuudessanne tahtoo olla ensimmäinen\, se olkoon kaikkien orja. Sillä ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi\, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä.” \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala\, kuule laupiaasti rukouksemme! Päästä meidät syntiemme siteistä ja varjele meitä kaikissa vastoinkäymisissä. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Herra Jeesus Kristus\, me kiitämme sinua siitä\, ettet tullut maan päälle palveltavaksi vaan palvelemaan ja antamaan henkesi lunnaiksi kaikkien puolesta. Suo meidän jatkuvasti muistaa opetuksesi\, että joka rakastaa elämäänsä\, kadottaa sen\, mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa\, saa osakseen ikuisen elämän. Auta meitä seuraamaan sinua kärsimisessä ja kuolemisessa\, niin että saamme elää kanssasi kirkkaudessa. Kiinnitä meitä yhä enemmän sanaasi\, että kilvoittelisimme uskollisesti elämän tiellä ja lopulta saisimme vanhurskauden katoamattoman seppeleen. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 31:3\nOle minulle |turvakallio\, *\nvuorilinna\, johon |minut pelastat. \n  \nPsalmi:\nPs. 31:2–6\nHerra\, sinuun |minä turvaan. *\nÄlä salli minun ikinä häpeään tulla\, vapahda minut vanhurs|kaudessasi. \nKallista korvasi minun puoleeni\, riennä\, |pelasta minut. *\nOle minulle turvakallio\, vuorilinna\, johon |minut pelastat. \nSillä sinä olet minun kalli|oni ja linnani\, *\nja nimesi tähden sinä minua joh|dat ja talutat. \nSinä päästät minut verkosta\, jonka he ovat eteeni |virittäneet\, *\nsillä sinä olet |minun turvani. \nSinun käteesi minä |annan henkeni\, *\nsinä\, Herra\, lunastat minut\, sinä uskol|linen Jumala. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/laskiaissunnuntai-esto-mihi-vsk3/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_3-vuosikerta_Laskiaissu.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20240205 DTEND;VALUE=DATE:20240206 DTSTAMP:20260605T030630 CREATED:20210120T100253Z LAST-MODIFIED:20220729T123255Z UID:10193-1707091200-1707177599@www.luterilainen.net SUMMARY:2. sunnuntai ennen paastonaikaa\, Sexagesima DESCRIPTION:Sunnuntain evankeliumi on hyvin lyhyt. Teksti kuuluu jaksoon\, jossa Herra Jeesus opettaa opetuslapsiaan taivasten valtakunnasta. Jokainen vertaus\, joka Matteuksen luvussa 13 on kirjoitettuna\, puhuu samasta aiheesta. \nTaivasten eli Jumalan valtakunta ei täällä maan päällä näytä ihmisten silmissä miltään. Oikeastaan se on maailman silmissä yhtä tyhjän kanssa\, hulluutta\, mielikuvitusta ja ajanhukkaa. Joskus joku saattaa ajatella\, että se mikä silmiin näkyy; kirkon tornit\, lasimaalaukset\, pappien puvut ja kirkon menot ovat se varsinainen asia. Tällöin huomio on kiinnittynyt ulkonaiseen\, inhimilliseen. Kyse ei ole kuitenkaan kirkon varsinaisesta olemuksesta eikä varsinkaan taivasten valtakunnasta. Vaikka taivasten valtakunnalla on ulkonaisestikin havaittavat merkit\, niin nekin avautuvat lopulta vain uskolle; sana ja sakramentit. \nTaivasten valtakunta on lopulta Kristus Jeesus itse. Hän on sinapinsiemen\, Hän hapatus. Hän ei näyttänyt maan päällä vaeltaessaan miltään\, Häntä sanottiin hulluksi ja vääräksi profeetaksi. Hänen seuraamisensa oli parhaimmillaan ajanhukkaa; pahimmillaan Jumalan vastustamista tai valtiopetos. Tänäänkään maailma ei voi Häntä nähdä ja kristitytkin vain niin sanotusti uskon silmin. Kuitenkin Hän on taivasten valtakunnan olemus ja sen Herra. \nMaailma pilkkaa taivasten valtakuntaa\, sen jäseniä ja sen Herraa. Lopulta Kristus on kaikki kaikessa ja kaikkien silmät näkevät Hänet. Me kristityt odotamme tämän toteutumista ja näkyväksi tulemista. \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri: vihreä.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 44:24\, 27 Psalmi: Ps. 44:2–5 Hallelujasäe: Joh. 6:63\n1. lukukappale: Jes. 5:1–7 2. lukukappale: 1. Kor. 1:20–25 Evankeliumi: Matt. 13:31–33 \n\n1. lukukappale\nJes. 5:1–7\nMinä laulan ystävästäni\, laulan rakkaani laulun hänen viinitarhastaan.\nYstävälläni oli viinitarha lihavalla vuorenrinteellä. Hän kuokki ja kivesi sen ja istutti siihen jaloja köynnöksiä\, rakensi sen keskelle tornin ja hakkasi sinne myös kuurnan. Ja hän odotti sen kasvavan rypäleitä\, mutta se kasvoi villimarjoja.\nJa nyt\, te Jerusalemin asukkaat ja Juudan miehet\, tuomitkaa minun ja minun viinitarhani välillä. Mitä olisi viinitarhalleni vielä ollut tehtävä\, jota en olisi sille tehnyt? Miksi se kasvoi villimarjoja\, kun minä odotin sen kasvavan rypäleitä?\nMutta nyt minä ilmoitan teille\, mitä teen viinitarhalleni: minä poistan siitä aidan\, niin että se jää hävitettäväksi\, särjen siitä muurin\, niin että se jää tallattavaksi. Minä hävitän sen: ei sitä enää vesota eikä kuokita\, vaan se on kasvava ohdaketta ja orjantappuraa\, ja minä kiellän pilvet sille vettä satamasta.\nSillä Israelin heimo on Herran Sebaotin viinitarha\, ja Juudan miehet ovat hänen ilo-istutuksensa. Ja hän odotti oikeutta\, mutta katso\, tuli oikeuttomuus\, ja vanhurskautta\, mutta katso\, tuli vaikerrus. \n  \n2. lukukappale\n1. Kor. 1:20–25\nMissä ovat viisaat? Missä kirjanoppineet? Missä tämän maailman älyniekat? Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hullutukseksi? Sillä kun\, Jumalan viisaudesta\, maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa\, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne\, jotka uskovat\, koskapa juutalaiset vaativat tunnustekoja ja kreikkalaiset etsivät viisautta\, me taas saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta\, joka on juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus\, mutta joka niille\, jotka ovat kutsutut\, olkootpa juutalaisia tai kreikkalaisia\, on Kristus\, Jumalan voima ja Jumalan viisaus. Sillä Jumalan hulluus on viisaampi kuin ihmiset\, ja Jumalan heikkous on väkevämpi kuin ihmiset. \n  \nEvankeliumi\nMatt. 13:31–33\nVielä toisen vertauksen hän puhui heille sanoen: ”Taivasten valtakunta on sinapinsiemenen kaltainen\, jonka mies otti ja kylvi peltoonsa. Se on kaikista siemenistä pienin\, mutta kun se on kasvanut\, on se suurin vihanneskasveista ja tulee puuksi\, niin että taivaan linnut tulevat ja tekevät pesänsä sen oksille.”\nTaas toisen vertauksen hän puhui heille: ”Taivasten valtakunta on hapatuksen kaltainen\, jonka nainen otti ja sekoitti kolmeen vakalliseen jauhoja\, kunnes kaikki happani”. \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala! Suo armostasi Poikasi\, kansojen opettajan\, varjella meitäkin kaikesta vahingollisesta. Kuule meitä sinä\, joka elät ja hallitset Poikasi ja Pyhän Hengen kanssa iankaikkisesta iankaikkiseen! \n2. Herra Jumala\, taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua siitä\, että olet Poikasi Jeesuksen Kristuksen kautta kylvänyt pyhän sanasi keskuuteemme. Me rukoilemme sinua: valmista meitä Pyhällä Hengelläsi ahkerasti kuulemaan sanaasi\, kätkemään se hyvään sydämeen ja tuottamaan hedelmää kärsivällisyydessä. Varjele meitä\, ettemme anna synnin hallita vaan sinun voimallasi tukahdutamme sen ja kaikenlaisessa vainossa turvaudumme sinun apuusi. Jeesuksen Kristuksen meidän Herramme kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 44:24\, 27\nHeräjä\, miksi nukut\, Herra? Nouse\, älä |iäksi hylkää.\nNouse\, auta meitä ja lunasta meidät ar|mosi tähden. \n  \nPsalmi:\nPs. 44:2–5\nJumala\, me olemme omin korvin kuulleet\, meidän isämme ovat |meille kertoneet\, *\nminkä teon sinä teit heidän päivinänsä\, muinai|sina päivinä. \nSinä karkoitit kädelläsi pakanat\, mutta heidät |sinä istutit\, *\nsinä hävitit kansat\, mutta heidät |sinä levitit. \nSillä eivät he miekallansa valloit|taneet maata\, *\neikä heidän käsivartensa |heitä auttanut\, \nvaan sinun oikea kätesi\, sinun käsivartesi ja sinun kasvo|jesi valkeus\, *\nkoska sinä olit heihin |mielistynyt. \nSinä\, Jumala\, sinä olet minun |kuninkaani\, *\ntoimita Jaako|bille apu. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/2-sunnuntai-ennen-paastonaikaa-sexagesima-vsk3/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2021/01/Kirkkovuosi_3_vuosikerta_2_su_ennen_paastonaikaa_Sexagesima.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20240204 DTEND;VALUE=DATE:20240205 DTSTAMP:20260605T030630 CREATED:20161202T121851Z LAST-MODIFIED:20220729T123238Z UID:4112-1707004800-1707091199@www.luterilainen.net SUMMARY:Kynttilänpäivä DESCRIPTION:Kynttilänpäivänä kuulemme Herran Jeesuksen tuomisesta temppeliin. Hänet\, vanhempiensa toimesta ”asetettiin Herran eteen”\, koska Mooseksen lain mukaan kaikki esikoispojat kuuluivat Herralle. Näin Jeesuskin ikään kuin esiteltiin temppelissä\, Hänen puolesta uhrattiin säädetyt uhrit ja Hänestä maksettiin lunastusmaksu temppelin kassaan. Sitten vanhemmat saivat Hänet takaisin. \nEnnen kuin Jeesus vietiin temppeliin\, paikalle osuu Simeon\, joka oli odottanut Messiaansa näkemistä. Jumala oli luvannut hänelle\, emme tiedä miten\, ettei hän kuolisi ennen kuin olisi nähnyt Messiaan. Ja nyt hän sai nähdä Hänet! Siksipä Simeon virittää runon tai laulun\, jonka tunnemme Simeonin kiitosvirtenä. Se on vanhastaan kuulunut kristikunnan päivän päätösrukoukseen ja uskonpuhdistuksen ajoista myös ehtoollisenviettoon. \nSunnuntain Vanhan testamentin teksti Malakian kirjasta profetoi Herran Voidellun saapumisen Herran temppeliin. Tämä Hänen ensimmäisen saapumisensa ihmisenä temppeliinsä ei kuitenkaan vaikuttanut juuri koskettavan kuin Simeonia ja Hannaa\, josta puhutaan kynttilänpäivän evankeliumin jälkeen. Malakian kirjan profetiaa voisi soveltaa myös Jeesuksen viimeiseen tulemiseen temppeliinsä\, kun Hän oli ratsastanut Jerusalemiin. Silloin tilanne oli toinen ja koko kaupunki sai tietää Hänen saapuneen paikalle. \nVoimme nähdä kynttilänpäivän evankeliumissa näin yhteyden myös Jeesuksen syntymään ja toiseen tulemiseen; Hän syntyi ikään kuin salaa\, mutta kun Hän tulee toisen kerran maailmaan kaikki näkevät Hänet. Kun Jumalan Poika syntyi maailmaan ja vieraili ensimmäisen kerran temppelissään\, oli Hän avuton poikavauva. Eläessään Hän vaikutti ulospäin tavalliselta mieheltä. Ristillä kuollessaan Hän oli tehnyt itsensä avuttomaksi ja heikoksi. Kun Messias saapuu toisen kerran\, Hän on kaikkien ihmisten Tuomari\, joka ilmestyy kirkkaudessaan ja kunniassaan. Kukaan ei voi olla kumartamatta Häntä. \nTäällä maan päällä Herran kirkkaus on aina kätkeytyneenä ristiin. Tämä koskee myös Kristuksen seuraajia. Kristuksen palatessa kirkkaudessaan ja kunniassaan\, kaikki näkevät Hänet sellaisena kuin Hän on nyt ja iankaikkisesti. Silloin myös Kristuksen seuraajat loistavat Hänen kanssaan kuin tähdet. \n\nKynttilöitä: 6 Liturginen väri: valkoinen maanantaista lauantaihin vihreä.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 48:10 Psalmi: Ps. 48:11–15 Hallelujasäe: Ps. 138:2\n1. lukukappale: Mal. 3:1–2 2. lukukappale: 1. Joh. 1:5–7 Evankeliumi: Luuk. 2:22–33 Vaihtoehtoisia saarnatekstejä Joh. 1:14–18 Joh. 12:35–36 \n\n1. lukukappale\nMal. 3:1–2\nKatso\, minä lähetän sanansaattajani\, ja hän on valmistava tien minun eteeni. Ja äkisti on tuleva temppeliinsä Herra\, jota te etsitte\, ja liiton enkeli\, jota te halajatte. Katso\, hän tulee\, sanoo Herra Sebaot. Mutta kuka kestää hänen tulemisensa päivän\, ja kuka voi pysyä\, kun hän ilmestyy? Sillä hän on niinkuin kultasepän tuli ja niinkuin pesijäin saippua. \n  \n2. lukukappale\n1 Joh. 1:5–7\nJa tämä on se sanoma\, jonka olemme häneltä kuulleet ja jonka me teille julistamme: että Jumala on valkeus ja ettei hänessä ole mitään pimeyttä. Jos sanomme\, että meillä on yhteys hänen kanssaan\, mutta vaellamme pimeydessä\, niin me valhettelemme emmekä tee totuutta. Mutta jos me valkeudessa vaellamme\, niinkuin hän on valkeudessa\, niin meillä on yhteys keskenämme\, ja Jeesuksen Kristuksen\, hänen Poikansa\, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. \n  \nEvankeliumi\nLuuk. 2:22–33\nJa kun heidän puhdistuspäivänsä\, Mooseksen lain mukaan\, olivat täyttyneet\, veivät he hänet ylös Jerusalemiin asettaaksensa hänet Herran eteen – niinkuin on kirjoitettuna Herran laissa: “Jokainen miehenpuoli\, joka avaa äidinkohdun\, luettakoon Herralle pyhitetyksi” – ja uhrataksensa\, niinkuin Herran laissa on säädetty\, parin metsäkyyhkysiä tai kaksi kyyhkysenpoikaa.\nJa katso\, Jerusalemissa oli mies\, nimeltä Simeon; hän oli hurskas ja jumalinen mies\, joka odotti Israelin lohdutusta\, ja Pyhä Henki oli hänen päällänsä. Ja Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut\, ettei hän ollut näkevä kuolemaa\, ennenkuin oli nähnyt Herran Voidellun. Ja hän tuli Hengen vaikutuksesta pyhäkköön. Ja kun vanhemmat toivat Jeesus-lasta sisälle tehdäkseen hänelle\, niinkuin tapa oli lain mukaan\, otti hänkin hänet syliinsä ja kiitti Jumalaa ja sanoi:\n“Herra\, nyt sinä lasket palvelijasi rauhaan menemään\, sanasi mukaan; sillä minun silmäni ovat nähneet sinun autuutesi\, jonka sinä olet valmistanut kaikkien kansojen nähdä\, valkeudeksi\, joka on ilmestyvä pakanoille\, ja kirkkaudeksi kansallesi Israelille”.\nJa hänen isänsä ja äitinsä ihmettelivät sitä\, mitä hänestä sanottiin. \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias\, iankaikkinen Jumala! Niin kuin ainoa Poikasi asetettiin ihmislapsena temppelissä eteesi\, niin anna meillekin\, köyhille lapsillesi\, se armo\, että me saisimme aina tulla pyhien kasvojesi eteen synnistä puhdistettuina\, pelkäämättä ja sinulle otollisina. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n2. Herra Jumala\, taivaallinen Isä\, joka olet antanut meille Poikasi Vapahtajaksi\, jotta hän olisi pakanoiden valo ja Israelin kirkkaus! Me rukoilemme sinua: valaise sydämemme\, että tuntisimme Kristuksessa armosi ja isäntahtosi\, turvautuisimme häneen perkelettä\, syntiä ja kadotusta vastaan ja perisimme hänen kauttaan iankaikkisen autuuden. Kuule rukouksemme Jeesuksen Kristuksen nimessä. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 48:9\nJumala\, me tutkistelemme sinun armo|asi *\nsinun |temppelissäsi. \n  \nPsalmi:\nPs. 48:11–15\nJumala\, niinkuin sinun nimesi\, niin ulottuu sinun ylistyksesi maan ääriin |saakka; *\nsinun oikea kätesi on vanhurs|kautta täynnä. \nSiionin vuori |iloitsee\, *\nJuudan tyttäret riemuitsevat sinun |tuomioistasi. \nKiertäkää Siion\, käykää sen |ympäri\, *\nluke|kaa sen tornit. \nTarkatkaa sen muurit\, kulkekaa sen |linnat\, *\nkertoaksenne niistä tule|valle polvelle. \nSillä tämä on Jumala\, meidän Jumalamme\, aina ja iankaikki|sesti; *\nhän johdattaa meitä |kuolemaan asti. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/kynttilanpaiva-vsk3/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20240203 DTEND;VALUE=DATE:20240204 DTSTAMP:20260605T030630 CREATED:20200117T144816Z LAST-MODIFIED:20230921T155046Z UID:8410-1706918400-1707004799@www.luterilainen.net SUMMARY:Pyhien muistopäivät: Ansgar\, Pohjolan apostoli DESCRIPTION:Ansgar\, Pohjolan apostoli \nKristinuskon saapuminen Pohjoismaihin yhdistetään yleensä benediktiinimunkki Ansgariin. Hänen työnsä seurauksena syntyivät ensimmäiset kristilliset seurakunnat pakanalliseen Tanskaan ja Ruotsiin. \nAnsgar oli frankkilaista syntyperää. Hänen muinaissaksalainen nimensä tarkoittaa ”jumalien keihästä”\, ja siitä käytetään usein latinalaistettua muotoa Ansgarius. \nAnsgar syntyi nykyisen Ranskan Amiensissa vuonna 801. Hänen äitinsä kuoli varhain ja isä pani pojan kouluun. Ansgar eli vallatonta elämää\, joka päättyi uneen\, jossa hän seisoi lokaisessa ja saastaisessa paikassa. Lähellä oli tie\, jota käveli kaunis nainen\, jonka Ansgar uskoi olleen Neitsyt Maria. Hänen seurassaan oli muita loistavia ja valkeita naisia\, myös Ansgarin äiti. Nähtyään äitinsä Ansgar lähti unessa kohti äitiään\, muttei päässyt irti loasta. Silloin Neitsyt Maria tuli hänen luokseen ja sanoi: \n”Poikani\, sinä tulisit mielelläsi äitisi luo. Jos tahdot tulla luoksemme\, sinun pitää paeta kaikkea saastaisuutta ja sen sijaan harjoittaa hyviä ja puhtaita tapoja\, sillä me vihaamme suuresti kaikkea turhuutta ja kelvottomuutta\, eikä se\, joka niistä saa ilonsa\, pääse olemaan kanssamme”. \nTämän jälkeen Ansgarin elämä muuttui. Hän ryhtyi 14-vuotiaana munkiksi Corbien luostarissa Pikardiassa. Ansgarin maine kasvoi hänen hurskautensa vuoksi\, ja kansa uskoi hänen voivan parantaa tauteja. Hän paastosi usein ja pesi köyhien jalkoja. \nTanskalainen ruhtinas Harald Klak otti tuohon aikaan kasteen ja pyysi saada saarnaajia mukaansa kotimaahansa. Frankkien kuningas Ludvig Hurskas lähetti tehtävään Ansgarin\, jonka työ vuosina 826-827 tuotti hedelmää Tanskassa. Myöhemmin myös Tanskan kuningas Erik kääntyi kristityksi. \nMyös Ruotsin kuningas lähetti Ludvigin luo lähettilään pyytämään maahan pappeja\, koska moni maassa tahtoi kääntyä kristinuskoon. On arveltu maassa jo tuolloin olleen kristittyjä. Vain Ansgar ja yksi hänen munkkitovereistaan uskalsi lähteä tuolle vaaralliselle matkalle\, jossa viikingit ryöstivät lähes kaikki heidän tavaransa. Ansgar uskoi kuitenkin kohtalonsa Jumalan haltuun ja pääsi vuonna 829 Ruotsin pääkaupunkiin Birkaan. \nKuningas Björn otti hänet suosiolla vastaan ja salli hänen saarnata kaupungissa. Näin Ansgar sai kääntymään mm. kuninkaan korkeimman neuvonantajan\, Hergeirin\, jonka kartanon yhteyteen rakennettiin vuonna 831 Ruotsin ensimmäinen kirkko. \nAnsgar palasi puolentoista vuoden jälkeen Saksaan\, jossa hänet noin 30-vuotiaana valittiin Hampurin arkkipiispaksi. Ansgar lähetti munkki Simonin jatkamaan työtään Birkaan\, mutta paikalliset asukkaat ajoivat hänet pois. \nAnsgar päätti tehdä Ruotsiin toisen lähetysmatkan vuoden 853 paikkeilla. Hän sanoi olevansa valmis kärsimään vaivaa ja kuolemaankin Kristuksen tähden. Kuningas Olavi otti kuitenkin Ansgarin hyvin vastaan ja antoi hänelle luvan saarnaamiseen. \nNäin Ansgar sai jälleen perustettua Birkaan seurakunnan ja kirkon. Hän huolehti köyhistä ja orvoista ja osti vankeja vapaiksi. Ansgarin poistuttua pakanuus sai kuitenkin uudelleen vallan Ruotsissa eivätkä lähetyssaarnaajat uskaltaneet jatkaa siellä työtä. Kristinuskon läpimurto tapahtui vasta 1000-luvulla. \nAnsgar oli uskonrohkeudellaan ja lähetysnäyllään avannut väylän kristinuskon leviämiselle. Hänen esikuvansa myös rohkaisi aikanaan niitä\, jotka jatkoivat hänen viitoittamallaan tiellä. Myös hänen ihmisrakkautensa oli esimerkkinä kirkon myöhemmässä diakoniatyössä. \nAnsgar kuoli Bremenissä vuonna 865. Paavi julisti hänet pyhäksi ja häntä kunnioitettiin Pohjolan suojeluspyhimyksenä. Kristinuskon siemenet tulivat istutetuiksi ja aikanaan ne alkoivat kantaa satoa. \nAnsgarin työtoveri ja seuraaja Rimbert kirjoitti hänestä elämäkerran Vita Ansgari. \n  \nKirjallisuutta: \nAimo Halila\, Tanskan ja Norjan historia. Hämeenlinna 1972. \nSimo Heininen – Markku Heikkilä\, Suomen kirkkohistoria. Helsinki 1996. \nMarkus Hiekkanen\, Läntinen kirkko rantautuu. – Suomen kulttuurihistoria 1. Taivas ja maa. Keuruu 2002. \nPirkko-Liisa Lehtosalo-Hilander\, Uuden uskon enteet. – Suomen historia 1. Espoo 1984. \nKauko Pirinen\, Suomen kirkon historia 1. Keskiaika ja uskonpuhdistuksen aika. \n Porvoo – Helsinki – Juva 1991. \nJerker Rosén\, Svensk historia I. Tiden före 1718. Stockholm 1964. \nOtto Sjögren\, Vanha ja Keski-aika. Historiallinen lukukirja. 1888. \nJouko Vahtola\, Suomen historia. Jääkaudesta Euroopan unioniin. Keuruu 2003. \n  \nKaikki pyhien muistopäivät täällä. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/pyhien-muistopaivat-ansgar-pohjolan-apostoli/ CATEGORIES:Pyhien muistopäivät ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2020/01/Kirkkoisät_Ansgar_Pohjolan-apostoli.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20240130 DTEND;VALUE=DATE:20240131 DTSTAMP:20260605T030630 CREATED:20200117T143905Z LAST-MODIFIED:20230921T155028Z UID:8404-1706572800-1706659199@www.luterilainen.net SUMMARY:Pyhien muistopäivät: Hippolytos Roomalainen DESCRIPTION:Hippolytos Roomalainen on jäänyt kirkkohistoriaan presbyteerinä\, vastapaavina ja marttyyrinä. Hän syntyi 100-luvun loppupuolella jKr.\, todennäköisesti Roomassa. Hippolytosta pidetään kirkkoisä Irenaeuksen oppilaana. Hän toimi synnyinkaupungissaan presbyteerinä (ks. Pastori\, pappi). Hippolytos joutui kuitenkin kiistoihin paavin Calixtus I:n kanssa teologisten kysymysten vuoksi. Kiistaa seurasi mahdollisesti yli kymmenen vuotta kestänyt skisma eli hajaannuksen aika\, jolloin Hippolytos toimi oman kirkkonsa johdossa Roomassa. Tämän vuoksi joissakin lähteissä häntä pidetään piispana ja kutsutaan myös vastapaaviksi. \nHippolytos oli Rooman kirkon viimeinen kirkkoisä\, joka kirjoitti kreikan kielellä. Hänen työnsä ovat säilyneet jälkipolville usein vain katkelmina ja käännöksinä. Hippolytoksen henkilöllisyys ja tuotanto jakavat nykytutkijoiden mielipiteitä. Hänen tuotantonsa oli niin laaja\, että joidenkin mielestä hänen nimissään kirjoitetut tekstit ovat todellisuudessa kahden kirjoittajan käsialaa – eikä heistä kumpikaan ole kirkkoisä Hippolytos. Tässä tekstissä seurataan perinteistä käsitystä\, jonka mukaan kaikki Hippolytoksen nimissä kirjoitetut tekstit ovat yhden ja saman henkilön aikaansaannoksia. \nHippolytos kirjoitti saarnoja\, historiaa käsitelleitä kirjoituksia\, kirkko-oikeudellisia teoksia sekä eksegetiikkaa ja apologetiikkaa (ks. Apologia). Hänen tärkein kirjoituksensa lienee Kaikkien harhaoppien kumoaminen\, jossa Hippolytos osoittaa\, että varhaisen kirkon Harhaopit perustuvat kreikkalaisten filosofien ajatuksiin eivätkä Raamattuun. Danielin kirjan kommentaaria pidetään vanhimpana säilyneenä raamatunselitysteoksena. Hippolytos kirjoitti myös muun muassa tutkielmat Kristuksesta ja Antikristuksesta sekä Iisakin ja Jaakobin siunauksesta. Apostolinen traditio -nimistä kirkkojärjestystä (ks. Apostoliset konstituutiot) on perinteisesti pidetty Hippolytoksen Roomassa tuottamana tekstinä. Uusin tutkimus ei kuitenkaan ole löytänyt syntypaikalle ja kirjoittajan henkilöllisyydelle riittäviä perusteita. Hippolytoksen tekstejä ei valitettavasti ole käännetty suomeksi kuin muutamia katkelmia. \nHippolytoksen sanotaan muistuttavan kirkkoisä Irenaeusta teologiansa\, Origenesta tutkimuksensa ja Tertullianusta asenteidensa puolesta. Kymmenvuotisen skisman aiheuttivat Hippolytoksen ja paavi Calixtuksen väliset erimielisyydet kristologiasta\, kirkon olemuksesta ja anteeksiantamuksesta. Hippolytos erotti Sanan (Kristus) Isästä tavalla\, jonka Calixtus tulkitsi uskoksi kahteen jumalaan. Lisäksi Hippolytus halusi puhtaan kirkon. Hänen mukaansa kasteen jälkeen vakaviin synteihin syyllistyneet kristityt eivät saa syntejään anteeksi. Luterilaisen käsityksen mukaan Hippolytos oli väärässä: Pelastusta ei ansaita omilla teoilla ja langenneillakin on mahdollisuus palata yksin uskosta\, yksin armosta\, yksin Kristuksen tähden. \nToisaalta myös Hippolytos korostaa Kristuksen pelastusteon merkitystä. Hänen mukaansa Kristus on tullut ihmiseksi kärsiäkseen ja kuollakseen syntisten puolesta. Hippolytos vertaa Kristusta lääkäriin\, joka tahtoo auttaa kärsiviä ja johtaa harhaan joutuneet oikealle tielle. Hän sanoo\, että jokainen\, joka etsii häntä\, voi helposti hänet löytää. Hän avaa ovensa jokaiselle\, joka nöyrin mielin kolkuttaa. Kristus ei karkoita luotaan ainoatakaan palvelijaansa. Hän ei halveksi ketään\, vaan ottaa jokaisen ilomielin vastaan. Hän ei halveksi naista\, joka on rikkonut\, eikä miestä\, joka kapinoi. Kristus tahtoo pelastaa poikkeuksetta jokaisen ihmisen tehdäkseen hänestä täydellisen\, taivaallisen ihmisen (teoksesta Yrjö Luojola\, Meidän ovat isät 1987\, 75–76). \nVuonna 235 jKr. Hippolytos ja tuolloin paavina toiminut Pontianus joutuivat keisarin vainojen kohteiksi. Miehet siirrettiin Roomasta Sardiniaan. Ennen kuolemaansa he ilmeisesti sopivat erimielisyytensä\, sillä molempien ruumiit tuotiin takaisin Roomaan\, jotta heidät voitaisiin haudata samana päivänä. Hippolytoksen hautaa kunnioitettiin kaiverruksella\, jossa häntä kutsutaan marttyyriksi. \n  \nKaikki pyhien muistopäivät täällä. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/pyhien-muistopaivat-hippolytos-roomalainen/ CATEGORIES:Pyhien muistopäivät ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2020/01/Kirkkoisat_Hippolytos-Roomalainen.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20240128 DTEND;VALUE=DATE:20240129 DTSTAMP:20260605T030630 CREATED:20161202T121851Z LAST-MODIFIED:20220729T123055Z UID:4111-1706400000-1706486399@www.luterilainen.net SUMMARY:3. sunnuntai ennen paastonaikaa\, Septuagesima DESCRIPTION:Juuri ennen evankeliumitekstiämme Jeesus on varoittanut viettelyksistä ja todennut\, että ”voi sitä\, jonka kautta ne tulevat”. Se\, joka viettelee yhden pienistä tai vähäisistä\, saa kauhean rangaistuksen. Jeesus on myös kehottanut käytännössä loputtomasti antamaan anteeksi katuvalle veljelle\, jos tämä tekee syntiä sinua vastaan. Tästä johtuen apostolit pyytävät lisää uskoa\, jotta he voisivat toimia tällä tavalla. Jeesuksen vastaus antaa ymmärtää\, että apostolit ovat ymmärtäneet väärin uskon laadun. Kyse ei ole uskon määrästä\, vaan uskosta ylipäätään. Pienimmälläkin mahdollisella uskolla saa aikaan erityisen vaikeita asioita. \nEvankeliumitekstissämme Jeesus jatkaa vastaustaan apostolien uskoon liittyvään pyyntöön. Jeesus kertoo vertauksen tavallisesta arjesta\, ikään kuin kysyen: eivätkö näin teekin kaikki? Eivätkö kaikki kohtele palvelijaansa\, tai orjaansa\, tällä tavalla? Näin on myös Jumalan valtakunnassa. Kuninkaan orjien eli apostolien tulee todeta olevansa ansiottomia orjia\, senkin jälkeen\, kun he ovat tehneet kaiken mitä on käsketty. Mitä Jeesus tarkoittaa näillä vertauksillaan? Jumala loi ihmisen tekemään tahtonsa\, palvelemaan itseään. Jos ihminen tekee sen mitä oli käsketty\, ei ole vielä mikään ansio\, vaan ainoastaan se mitä kuuluikin tehdä. Syntiinlankeemuksen seurauksena ihminen ei voi kuitenkaan enää täyttää Jumalan tahtoa eli palvella Häntä. Ihminen ei pysty tekemään edes sitä\, mitä oli käsketty tekemään. Tästä johtuu se\, että ihminen ei voi ansaita mitään Jumalan edessä. Tämä näkyy kahdessa kohdin: Jotta ihminen pystyisi ansaitsemaan Jumalan edessä palkkion\, pitäisi hänen tehdä enemmän kuin Jumala on käskenyt. Koska emme pysty ansaitsemaan mitään\, emme pysty pelastamaankaan itseämme Jumalan tahdon rikkomisen aiheuttamalta ansaitulta rangaistukselta. Emme\, vaikka yrittäisimme kuinka paljon tahansa. Synnin palkka on ansaittu kuolema. Toiseksi me emme myöskään pysty ansaitsemaan uskon kautta saatuun pelastukseemme mitään lisää\, uskoimme tai teimme sitten kuinka paljon tahansa. \nMeidän ainoa toivomme on usko. Olkoon se sitten vaikka pienin mahdollinen usko\, sinapin siemenen kokoinen. Uskon päämäärä on sielujen pelastus (1. Piet. 1:9). Me pelastumme synnin iankaikkiselta rangaistukselta vain uskon kautta Jeesukseen Kristukseen\, siihen mitä Hän teki puolestamme. Tämänkin saamme lahjaksi\, emme palkaksi tehdystä työstä. Jeesus teki kaiken valmiiksi\, meitä varten\, täydellisellä elämällään ja ristinkuolemallaan. Älä epäröi ottaa tehtyä sovitustyötä vastaan\, vaikka uskosi olisi vain sinapin siemenen kokoinen. \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri: vihreä.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 13:6 Psalmi: Ps. 18:2–7 Hallelujasäe: Ps. 31:20\n1. lukukappale: 1. Sam. 16:1–13 2. lukukappale: Room. 9:11–23 Evankeliumi: Luuk. 17:7–10 \n\n1. lukukappale \n1. Sam. 16:1–13\nJa Herra sanoi Samuelille: ”Kuinka kauan sinä suret Saulia? Minähän olen hyljännyt hänet\, niin ettei hän enää saa olla Israelin kuninkaana. Täytä sarvesi öljyllä ja mene; minä lähetän sinut beetlehemiläisen Iisain luo\, sillä hänen pojistansa minä olen katsonut itselleni kuninkaan.” Mutta Samuel sanoi: ”Kuinka minä voisin mennä sinne? Jos Saul saa sen kuulla\, tappaa hän minut.” Herra vastasi: ”Ota mukaasi vasikka ja sano: ’Minä tulin uhraamaan Herralle’. Kutsu sitten Iisai uhrille\, niin minä ilmoitan sinulle\, mitä sinun on tehtävä; ja voitele minulle se\, jonka minä sinulle osoitan.”\nSamuel teki\, niinkuin Herra oli puhunut. Mutta kun hän tuli Beetlehemiin\, tulivat kaupungin vanhimmat vavisten häntä vastaan ja kysyivät: ”Tietääkö tulosi rauhaa?” Hän vastasi: ”Rauhaa. Minä olen tullut uhraamaan Herralle. Pyhittäytykää ja tulkaa minun kanssani uhrille.” Ja hän pyhitti Iisain ja hänen poikansa ja kutsui heidät uhrille. Kun he sitten tulivat ja hän näki Eliabin\, ajatteli hän: ”Varmaan on nyt tässä Herran edessä hänen voideltunsa”. Mutta Herra sanoi Samuelille: ”Älä katso hänen näköänsä äläkä kookasta vartaloansa\, sillä minä olen hänet hyljännyt. Sillä ei ole\, niinkuin ihminen näkee: ihminen näkee ulkomuodon\, mutta Herra näkee sydämen.”\nNiin Iisai kutsui Abinadabin ja toi hänet Samuelin eteen. Mutta hän sanoi: ”Ei ole Herra tätäkään valinnut”. Silloin Iisai toi Samman esille. Mutta hän sanoi: ”Ei ole Herra tätäkään valinnut”.\nNiin toi Iisai seitsemän poikaansa Samuelin eteen. Mutta Samuel sanoi Iisaille: ”Herra ei ole valinnut ketään näistä”.\nJa Samuel kysyi Iisailta: ”Siinäkö olivat kaikki nuorukaiset?” Hän vastasi: ”Vielä on nuorin jäljellä\, mutta hän on kaitsemassa lampaita”. Niin Samuel sanoi Iisaille: ”Lähetä noutamaan hänet\, sillä me emme istu ruualle\, ennenkuin hän tulee tänne”. Silloin tämä noudatti hänet; ja hän oli verevä\, kaunissilmäinen ja sorea nähdä. Ja Herra sanoi: ”Nouse ja voitele tämä\, sillä hän se on”. Niin Samuel otti öljysarven ja voiteli hänet hänen veljiensä keskellä. Ja Herran henki tuli Daavidiin\, siitä päivästä ja yhä edelleen. Sitten Samuel nousi ja meni Raamaan. \n  \n2. lukukappale\nRoom. 9:11–23\nJa ennenkuin kaksoset olivat syntyneetkään ja ennenkuin olivat tehneet mitään\, hyvää tai pahaa\, niin – että Jumalan valinnan mukainen aivoitus pysyisi\, ei tekojen tähden\, vaan kutsujan tähden – sanottiin hänelle: ”Vanhempi on palveleva nuorempaa”\, niinkuin kirjoitettu on: ”Jaakobia minä rakastin\, mutta Eesauta minä vihasin”.\nMitä siis sanomme? Ei kaiketi Jumalassa ole vääryyttä? Pois se! Sillä Moosekselle hän sanoo: ”Minä olen armollinen\, kenelle olen armollinen\, ja armahdan\, ketä armahdan”. Niin se ei siis ole sen vallassa\, joka tahtoo\, eikä sen\, joka juoksee\, vaan Jumalan\, joka on armollinen. Sillä Raamattu sanoo faraolle: ”Juuri sitä varten minä nostin sinut esiin\, että näyttäisin sinussa voimani ja että minun nimeni julistettaisiin kaiken maan päällä”. Niin hän siis on armollinen\, kenelle tahtoo\, ja paaduttaa\, kenen tahtoo.\nSinä kaiketi sanot minulle: ”Miksi hän sitten vielä soimaa? Sillä kuka voi vastustaa hänen tahtoansa?” Niinpä niin\, oi ihminen\, mutta mikä sinä olet riitelemään Jumalaa vastaan? Ei kaiketi tehty sano tekijälleen: ”Miksi minusta tällaisen teit?” Vai eikö savenvalajalla ole valta tehdä samasta savensa seoksesta toinen astia jaloa\, toinen halpaa käyttöä varten? Entä jos Jumala\, vaikka hän tahtoo näyttää vihansa ja tehdä voimansa tiettäväksi\, on suurella pitkämielisyydellä kärsinyt vihan astioita\, jotka olivat valmiit häviöön\, ja on tehnyt sen saattaakseen kirkkautensa runsauden ilmi laupeuden astioissa\, jotka hän on edeltävalmistanut kirkkauteen? \n  \nEvankeliumi\nLuuk. 17:7–10\nNiin Herra sanoi:\nJos jollakin teistä on palvelija kyntämässä tai paimentamassa\, sanooko hän tälle tämän tullessa pellolta: ’Käy heti aterialle’? Eikö hän pikemminkin sano hänelle: ’Valmista minulle ateria\, vyöttäydy ja palvele minua\, sillä aikaa kuin minä syön ja juon; ja sitten syö ja juo sinä’? Ei kaiketi hän kiitä palvelijaa siitä\, että tämä teki\, mitä oli käsketty? Niin myös te\, kun olette tehneet kaiken\, mitä teidän on käsketty tehdä\, sanokaa: ’Me olemme ansiottomia palvelijoita; olemme tehneet vain sen\, minkä olimme velvolliset tekemään’.” \n  \nRukoukset\n1. Laupias Jumala! Kuule kansasi rukous ja pelasta nimesi tähden armollisesti meidät\, jotka syystä kärsimme syntiemme vuoksi. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Rakas taivaallinen Isä! Anna meille armo hylätä maailma ja sen meno ja seurata koko elämällämme uskollisesti Poikaasi Jeesusta Kristusta. Varjele meitä ylpeydestä ja luottamasta itseemme. Pidä meidät nöyrinä\, niin että turvautuisimme ainoastaan sinun armoosi\, sen voimalla kestävästi uskoisimme sinuun ja lopulta saisimme iankaikkisen elämän. Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 13:6\nMutta minä turvaan |sinun armoosi; *\nriemuitkoon minun sydämeni sinun |avustasi. \n  \nPsalmi:\nPs. 18:2–7\nSydämestäni minä |rakastan sinua\, *\nHerra\, |minun voimani\, \nHerra\, minun kallioni\, linnani ja pelastajani\, minun |Jumalani\, *\nvuoreni\, jonka turviin minä pakenen\, minun kilpeni\, autuuteni sarvi ja |varustukseni. \nYlistetty olkoon Herra! – niin |minä huudan\, *\nja vihollisistani |minä pelastun. \nKuoleman paulat piirit|tivät minut\, *\nturmion virrat peljästyt|tivät minut. \nTuonelan paulat |kietoivat minut\, *\nkuoleman ansat yllät|tivät minut. \nAhdistuksessani minä |rukoilin Herraa *\nja huusin avuksi |Jumalaani; \nhän kuuli minun ääneni |temppelistänsä\, *\nja minun huutoni hänen edessään kohosi |hänen korviinsa. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/3-sunnuntai-ennen-paastonaikaa-septuagesima-vsk3/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_3-vuosikerta_3_su_paastoon.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20240124 DTEND;VALUE=DATE:20240125 DTSTAMP:20260605T030630 CREATED:20200117T134624Z LAST-MODIFIED:20230921T155011Z UID:8402-1706054400-1706140799@www.luterilainen.net SUMMARY:Pyhien muistopäivät: Timoteus DESCRIPTION:Tunnemme Timoteuksen Paavalin kirjeistä ja Apostolien teoista. Hän oli Paavalin työtoveri\, jonka Paavali otti ”siipiensä” suojaan koulutettavaksi lähetystyötä varten seurakunnissa. Apostoli Paavali kutsuu häntä omaksi rakkaaksi hengelliseksi pojakseen (1. & 2. Tim. 1:2). Paavalin opetuksen lisäksi Timoteus oli saanut hyvät eväät jo kotoaan\, sillä hän oli kristitty jo kolmannessa polvessa: “Kiitän Jumalaa\, kun muistan sen vilpittömän uskon\, joka sinulla on ja joka oli jo isoäidilläsi Looiksella ja äidilläsi Eunikella; myös sinulla se on\, siitä olen varma.” (2. Tim 1:5) Timoteuksen kodissa olivat Raamatun sana ja laulut olleet ahkerasti esillä. ”Jo lapsuudestasi saakka tunnet pyhät kirjoitukset\, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi\, niin että pelastut uskon kautta\, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.” (2. Tim. 3:15) Apostoli Paavalin marttyyrikuoleman jälkeen Timoteus mitä suurimmalla todennäköisyydellä palasi työhön Vähä-Aasian seurakuntiin ja myöhemmin itsekin kärsi marttyyrikuoleman 80- tai 90-luvulla toimiessaan Efeson kaitsijana. \nMyös nykyään luterilaisissa seurakunnissa tahdomme Timoteuksen tavoin liittyä siihen rikkaaseen uskon ja hengellisen elämän perintöön\, jonka olemme Herralta Jeesukselta saaneet kirkkomme isien ja äitien kautta. Tahdomme myös antaa ‘viestikapulan’ eteenpäin ja edelleen opetella ammentamaan entistä syvemmältä näistä lähteistä. Tässä Timoteus on meille hyvänä esikuvana. \nPaavali kirjeissään mentoroi Timoteusta ja rohkaisee nuorta pastoria monin tavoin. Hän toivoo Timoteukselle rohkeutta ja uskollisuutta. Timoteuksen saamat kirjeet muodostuvat rohkaisuksi myös kaikille myöhemmille pastoreille. Kirkolle ja sen hengellisiä aarteita hoitavalle paimenviralle on uskottu Kristuksen kallis evankeliumi\, joka tulisi uskollisesti välittää eteenpäin sielujen autuudeksi ja seurakuntien rakentumiseksi. \n“Pidä esikuvanasi niitä terveitä opetuksia\, jotka olet minulta kuullut\, ja säilytä se usko ja rakkaus\, jonka Kristus Jeesus saa aikaan. Pidä meissä asuvan Pyhän Hengen avulla tallessa se hyvä\, mikä on uskottu haltuusi.” (2. Tim. 1:13–14) \n  \nKaikki pyhien muistopäivät täällä. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/pyhien-muistopaiva-timoteus/ CATEGORIES:Pyhien muistopäivät ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2020/01/Kirkkoisät_piispa_Timoteus.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20240121 DTEND;VALUE=DATE:20240122 DTSTAMP:20260605T030630 CREATED:20161202T121851Z LAST-MODIFIED:20220729T122915Z UID:4110-1705795200-1705881599@www.luterilainen.net SUMMARY:3. sunnuntai loppiaisesta DESCRIPTION:Joulunajan päätyttyä loppiaiseen\, muistellaan 3. sunnuntaina loppiaisesta Jeesuksen julkisen toiminnan aloittamista. Seimen lapsesta on kasvanut kansansa Opettaja\, joka julistaa armoa ja totuutta. Sekä Jeesuksen julistuksella että ihmeteoilla on sama perusta ja tavoite. Kaikki mitä Jeesus tekee perustuu Jumalan rakkauteen koko ihmiskuntaa kohtaan\, ja kaikella mitä Jeesus tekee on tavoitteena ihmisen ja Jumalan suhteen palautuminen ennalleen. \nJeesus on juuri ennen evankeliumitekstiämme opettanut sapattina synagoogassa paikalla olleita ”niinkuin se\, jolla valta on\, eikä niinkuin kirjanoppineet” ja vapauttanut miehen saastaisesta hengestä. Pietarin ja Andreaan talolle tuotiin auringon laskettua\, sapatin päätyttyä eli heti kun mahdollista\, kaikki sairaat ja riivatut\, ja koko kaupunki kerääntyi katsomaan mitä tapahtuisi. Ihmiset olivat vakuuttuneet Jeesuksen opetuksesta ja vallasta Jeesuksen ajettua saastaisen hengen ulos riivatusta miehestä. Ihmiset kokoontuvat sinne missä tapahtuu ihmeitä\, sinne missä sairaat parantuvat ja riivaajat pakenevat. Kysymys kuitenkin kuuluu: mitä Jeesus piti kaikista tärkeimpänä? Toisin sanoen\, mikä edistää Jumalan ja ihmisen suhteen ennalleen palautumista\, mikä pelastaa ihmisen kuolemasta elämään? \nJeesuksen vetäydyttyä yksinäisyyteen\, rukoilemaan\, kaikki etsivät Häntä. Opetuslasten löydettyä Jeesuksen\, Hän vastasi heille\, heidän huoleensa: ”Menkäämme muualle\, läheisiin kyliin\, että minä sielläkin saarnaisin\, sillä sitä varten minä olen tullut”. Jeesus tuli saarnaamaan siitä\, että ”aika on täyttynyt\, Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Kääntykää ja uskokaa evankeliumi”. Saastaisten henkienkin ulosajaminen oli\, jumalallisen vallan ja kirkkauden paljastamisen lisäksi\, sen todellisuuden osoittamista\, että Jumalan valtakunta on tullut lähelle ja sen Hallitsija on voimakkaampi kuin tämän maailman ruhtinas. Jumala kuitenkin kätkee valtansa hulluuteen ja vähyyteen. Jeesus tuli ”antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta” (Mark. 10:45). Tämän sovitustyön saamme mekin uskolla omistaa omalle kohdallemme. \nToinen huomionarvoinen asia evankeliumitekstissämme on kääntyminen rukouksessa Jumalan puoleen. Tämä nousee tekstistä kahdella tapaa esiin. Ensimmäiseksi opetuslapset puhuivat Jeesukselle Pietarin anopista\, joka oli sairaana. Mekin saamme tuoda lähimmäistemme surut\, huolet\, sairaudet ja ennen kaikkea mahdollisen epäuskon Jumalan eteen Jeesuksessa Kristuksessa. Saamme luottaa\, että Taivaallinen Isämme auttaa meitä omalla tavallaan ja ajallaan. Toiseksi Jeesus vetäytyi itse yksinäisyyteen rukoilemaan. Tätä esimerkkiä meidän olisi hyvä seurata ja lähestyä Taivaan Isäämme rukouksessa säännöllisesti. Saamme pyytää johdatusta\, rohkeutta ja voimia elämämme kysymyksiin\, saamme rukoilla ”tapahtukoon sinun tahtosi” myös minunkin elämässäni. \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri: vihreä.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 97:6 Psalmi: Ps. 102:16–23 Hallelujasäe: Ps. 97:9\n1. lukukappale: 5. Moos. 32:36–39 2. lukukappale: 2. Kor. 1:3–7 Evankeliumi: Mark. 1:29–39 \n\n1. lukukappale\n5. Moos. 32:36–39\nSillä Herra hankkii oikeuden kansallensa ja armahtaa palvelijoitansa\, koska hän näkee\, että heidän voimansa on poissa ja että kaikki tyynni on lopussa. Silloin hän kysyy: ’Missä ovat nyt niiden jumalat\, missä kallio\, johon he turvasivat\, missä ne\, jotka söivät heidän teurasuhriensa rasvan ja joivat heidän juomauhriensa viinin?’ Nouskoot ne auttamaan teitä\, olkoot ne teidän suojananne. Katsokaa nyt\, että minä\, minä olen\, eikä yhtäkään jumalaa ole minun rinnallani. Minä kuoletan ja minä teen eläväksi\, minä lyön ja minä parannan; eikä ole sitä\, joka pelastaisi minun käsistäni. \n  \n2. lukukappale\n2. Kor. 1:3–7\nKiitetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä\, laupeuden Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala\, joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme\, että me sillä lohdutuksella\, jolla Jumala meitä itseämme lohduttaa\, voisimme lohduttaa niitä\, jotka kaikkinaisessa ahdistuksessa ovat. Sillä samoin kuin Kristuksen kärsimykset runsaina tulevat meidän osaksemme\, samoin tulee meidän osaksemme myöskin lohdutus runsaana Kristuksen kautta. Mutta jos olemme ahdistuksessa\, niin tapahtuu se teille lohdutukseksi ja pelastukseksi; jos taas saamme lohdutusta\, niin tapahtuu sekin teille lohdutukseksi\, ja se vaikuttaa\, että te kestätte samat kärsimykset\, joita mekin kärsimme; ja toivomme teistä on vahva\, koska me tiedämme\, että samoin kuin olette osalliset kärsimyksistä\, samoin olette osalliset myöskin lohdutuksesta. \n  \nEvankeliumi\nMark. 1:29–39\nJa tultuaan ulos synagoogasta he menivät kohta Simonin ja Andreaan taloon Jaakobin ja Johanneksen kanssa. Ja Simonin anoppi makasi sairaana kuumeessa\, ja kohta he puhuivat hänestä Jeesukselle. Ja hän meni hänen luoksensa ja nosti hänet ylös\, tarttuen hänen käteensä; ja kuume lähti hänestä\, ja hän palveli heitä.\nMutta illan tultua\, kun aurinko oli laskenut\, tuotiin hänen tykönsä kaikki sairaat ja riivatut\, ja koko kaupunki oli koolla oven edessä. Ja hän paransi monta\, jotka sairastivat moninaisia tauteja\, ja paljon riivaajia hän ajoi ulos eikä sallinut riivaajien puhua\, koska ne tunsivat hänet.\nJa varhain aamulla\, kun vielä oli pimeä\, hän nousi\, lähti ulos ja meni autioon paikkaan; ja siellä hän rukoili. Mutta Simon ja ne\, jotka olivat hänen kanssaan\, riensivät hänen jälkeensä; ja löydettyään hänet he sanoivat hänelle: ”Kaikki etsivät sinua”. Ja hän sanoi heille: ”Menkäämme muualle\, läheisiin kyliin\, että minä sielläkin saarnaisin\, sillä sitä varten minä olen tullut”. Ja hän meni ja saarnasi heidän synagoogissaan koko Galileassa ja ajoi ulos riivaajat. \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias\, iankaikkinen Jumala! Katso armollisesti heikkouttamme ja tue meitä voimallisella oikealla kädelläsi. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen kautta. \n2. Rakas taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua siitä\, että Poikasi on opettanut meille tien\, joka vie elämään. Anna meille armoa oikein käsittää ja seurata totuuttasi\, jonka olet ilmoittanut hänessä. Suo meidän synnistä vapautettuina elää pyhästi ja siten tuntea pyhän sanasi voimaa. Valmista armollisesti tie sanasi julistamiselle kaikkien kansojen keskuudessa ja anna uskovillesi voimaa edistää valtakuntasi tulemista. Anna ihanan sadon kasvaa heidän kylvöstään\, niin että nimeäsi ylistettäisiin kaikissa maissa ja valtakuntasi tulisi luoksemme. Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 97:6\nTaivaat julistavat hänen |vanhurskauttansa\, *\nja kaikki kansat näkevät hänen |kunniansa. \n  \nPsalmi:\nPs. 102:16–23\nSilloin pakanat pelkäävät |Herran nimeä *\nja kaikki maan kuninkaat sinun |kunniaasi\, \nkun Herra |rakentaa Siionin *\nja ilmestyy |kunniassansa\, \nkun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen\, jotka ovat kaikkensa |menettäneet\, *\neikä enää heidän rukous|tansa hylkää. \nTämä kirjoitettakoon tule|valle polvelle\, *\nja kansa\, joka vastedes luodaan\, on kiit|tävä Herraa\, \nettä hän katseli pyhästä |korkeudestaan\, *\nettä Herra katsoi tai|vaasta maahan\, \nkuullaksensa |vankien huokaukset\, *\nvapauttaaksensa kuo|leman lapset\, \njotta Siionissa julistettaisiin |Herran nimeä *\nja hänen ylistystänsä Jeru|salemissa\, \nkun kaikki kansat kokoon|tuvat yhteen\, *\nja valtakunnat\, palve|lemaan Herraa. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/3-sunnuntai-loppiaisesta-vsk3/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_3_su_loppiaisesta.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20240119 DTEND;VALUE=DATE:20240120 DTSTAMP:20260605T030630 CREATED:20210106T193748Z LAST-MODIFIED:20220729T122843Z UID:10162-1705622400-1705708799@www.luterilainen.net SUMMARY:Pyhien muistopäivät: Piispa Henrik DESCRIPTION:Pyhä Henrik\, piispa ja marttyyri \nHarva Suomessa asuva ei ole koskaan kuullut piispa Henrikistä ja talonpoika Lallista. Tämä johtuu sekä Pyhän Henrikin surmavirrestä että Pyhän Henrikin legendasta. Itse Henrik oli historiallinen henkilö\, vaikka legendat hänestä voidaan ainakin tietyissä tapauksissa kyseenalaistaa. Itse Henrikistä ja hänen elämästään meillä on varsinaisesti hyvin vähän tietoa. \nTurun piispa Paavali Juusten kirjoittaa ”Suomen piispain kronikka” -teoksessaan Pyhästä Henrikistä seuraavasti: \n”Pyhä Henrik\, syntynyt Isossa-Britanniassa\, toisin sanoen Englannissa\, oli Uppsalan piispana (neljäntenä siinä arvossa) ennen kuin tämä kirkko korotettiin arkkipiispanistuimeksi. Kahden vuoden kuluttua hän Pyhän Erikin seuralaisena tuli Suomeen käännyttämään suomalaiset totisen Jumalan tuntemiseen ja palvelukseen\, ja kärsi itse vihdon seuraavana talvena marttyyrikuoleman. Tämä tapahtui vuonna 1150. Suomalaisten hyvin tuntema legenda todistaa\, minkä takia hän kärsi marttyyrikuoleman.” (Suomen piispain kronikka. 1956\, 15). – Kovin paljon ei siis piispa Juustenkaan meitä siis Henrikistä pysty valaisemaan. Lisäksi Juustenin antama Henrikin kuolinvuosiluku on todennäköisesti väärä. \nPiispa Henrik surmattiin ilmeisesti vuonna 1156 ja haudattiin Nousiaisten silloiseen kirkkoon\, mutta hänen luunsa siirrettiin vuonna 1300 Turun tuomiokirkkoon. (Nousiainen oli ennen Turkua Suomen kirkollisen elämän keskus; siellä sijaitsi piispan linnoitus.) Nykyisessä\, osittain jo 1200-luvun lopulta peräisin olevassa Nousiaisten Pyhän Henrikin kirkossa on Henrikin sarkofagi. \nPiispa Henrik kärsi marttyyrikuoleman. Todennäköisimmin hänen surmaajansa oli Lalli-niminen talonpoika. Miksi Lalli sitten tappoi Henrikin\, on epäselvää. Pyhän Henrikin muistopäivää vietetään 19. tammikuuta. \nMikä on pyhän Henrikin ja hänen muistamisensa merkitys tämän päivän kristitylle? Ainakin saamme olla kiitollisia siitä\, että hänen kaltaisiaan ihmisiä on tullut Suomeen. He toivat meille\, täyspakanoille suomalaisille evankeliumin. Samalla muistamme mitä Henrikille ja tuhansille muille lähetyssaarnaajille on maksanut heidän uskonsa ja julistuksensa: he kuolivat veritodistajina eli marttyyreina. Voimme rukoilla itsellemme ja kirkollemme uskollisuutta seurata Herraamme loppuun saakka. \nKs. myös marttyyrit \nLähteitä: \nAamenesta öylättiin – kirkon sanasto. Piispa Henrik. Suomen evankelis-luterilainen kirkko. https://evl.fi/sanasto/-/glossary/word/Piispa+Henrik \nJuusten\, Paavali. Suomen piispain kronikka. Chronicon Episcoporum Finlandensium. Henrik Gabriel porthanin mukaan suomensi Helmeri Winter. Otavan joulukirjanen 1956. Helsinki: Otava 1956. \nTapio\, Olavi. Nousiaisten Pyhän Henrikin kirkko. Nousiaisten seurakunta 1969.\nhttps://www.nousiaistenseurakunta.fi/pyhanhenrikinkirkko \nPalola\, Ari-Pekka. Maunu Tavast ja Olavi Maununpoika. Turun piispat 1412–1460. \nPyhä Henrik – Suomen taivaallinen suojelija. https://katolinen.fi/pyha-henrik-suomen-taivaallinen-suojelija/ \nSuomi kautta aikojen. Toim. Seppo Zetterberg ja Allan Tiitta. Helsinki: Valitut Palat\, 1992. \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri: punainen.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 105:1 Psalmi: Ps. 145:1-7 Hallelujasäe: Dan. 12:3\n1. lukukappale: Jes. 52:7-10 2. lukukappale: Hepr. 13:7-8 tai 2. Tim. 2:8-13 Evankeliumi: Joh. 4:34-38 \n\n1. lukukappale\nJes. 52:7-10\nKuinka suloiset ovat vuorilla ilosanoman tuojan jalat\, hänen\, joka julistaa rauhaa\, ilmoittaa hyvän sanoman\, joka julistaa pelastusta\, sanoo Siionille: ”Sinun Jumalasi on kuningas!” Kuule! Vartijasi korottavat äänensä\, kaikki he riemuitsevat\, sillä he näkevät silmästä silmään\, kuinka Herra palajaa Siioniin. Huutakaa ilosta\, riemuitkaa\, kaikki te Jerusalemin rauniot\, sillä Herra lohduttaa kansansa\, lunastaa Jerusalemin. Herra paljastaa pyhän käsivartensa kaikkien kansojen nähden\, ja kaikki maan ääret saavat nähdä meidän Jumalamme autuuden. \n  \n2. lukukappale\nHepr. 13:7-8\nMuistakaa johtajianne\, jotka ovat puhuneet teille Jumalan sanaa; katsokaa\, kuinka heidän vaelluksensa on päättynyt\, ja seuratkaa heidän uskoansa. Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti. \n  \nTai:\n2. Tim. 2:8-13\nMuista Jeesusta Kristusta\, joka on kuolleista herätetty ja on Daavidin siementä minun evankeliumini mukaan\, jonka julistamisessa minä kärsin vaivaa\, kahleisiin asti\, niinkuin pahantekijä; mutta Jumalan sana ei ole kahlehdittu. Siitä syystä minä kärsin kaikki valittujen tähden\, että hekin saavuttaisivat pelastuksen\, joka on Kristuksessa Jeesuksessa\, ynnä iankaikkisen kirkkauden. Varma on tämä sana; sillä: jos olemme kuolleet yhdessä hänen kanssaan\, saamme myös hänen kanssaan elää; jos kärsimme yhdessä\, saamme hänen kanssaan myös hallita; jos kiellämme hänet\, on hänkin kieltävä meidät; jos me olemme uskottomat\, pysyy kuitenkin hän uskollisena; sillä itseänsä kieltää hän ei saata. \n  \nEvankeliumi\nJoh. 4:34-38\nJeesus sanoi heille: ”Minun ruokani on se\, että minä teen lähettäjäni tahdon ja täytän hänen tekonsa. Ettekö sano: ’Vielä on neljä kuukautta\, niin elonleikkuu joutuu’? Katso\, minä sanon teille: nostakaa silmänne ja katselkaa vainioita\, kuinka ne ovat valjenneet leikattaviksi. Jo nyt saa leikkaaja palkan ja kokoaa hedelmää iankaikkiseen elämään\, että kylväjä ja leikkaaja saisivat yhdessä iloita. Sillä tässä on se sana tosi\, että toinen on kylväjä\, ja leikkaaja toinen. Minä olen lähettänyt teidät leikkaamaan sitä\, josta te ette ole vaivaa nähneet; toiset ovat vaivan nähneet\, ja te olette päässeet heidän vaivansa hedelmille.” \n  \nRukoukset\n1. Herra Jeesus Kristus\, elävän Jumalan Poika.Sinä uskoit pelastuksen sanoman apostoleillesi\nja annoit palvelijoittesi tuoda sen maahamme. Kiitämme sinua Henrikistä\, uskollisesta todistajastasi. Olet kutsunut myös meidät\, syntiset ja arvottomat\, opetuslapsiksesi. Varusta meidät voimallasi\, jotta noudatamme käskyjäsi ja tunnustamme rohkeasti nimeäsi ihmisten keskellä. Anna koko elämämme olla kätkettynä evankeliumisi rauhaan ja iloon. Ylistys olkoon sinulle ikuisesti. \n2. Herra\, Jumalamme. Poikasi todistajia on vainottu ja surmattu kaikkina aikoina evankeliumin tähden. Pidä heidän muistonsa elävänä mielessämme. Vahvista meitä uskossa\, niin että meidänkin elämämme todistaisi voitosta\, jonka Kristus sai synnistä ja kuolemasta. Muista kaikkia\, joita meidän aikanamme vainotaan uskonsa vuoksi. Kuule rukouksemme Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n3. Ole ylistetty\, Herra Jumala\, joka olet lähettänytPoikasi Jeesuksen Kristuksen meille Vapahtajaksi ja antanut autuutesi valon koittaa kerran myös Suomen kansalle. Me kiitämme sinua siitä työstä\, jonka teit todistajasi\, marttyyripiispa Henrikin kautta. Sinun armostasi hän toi meille evankeliumin. Suo meidän seurata hänen esikuvaansa uskossa ja elämässä ja päästä perille iankaikkiseen valtakuntaasi. Rakkaan Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni\nPs. 68:4\nVanhurskaat iloitsevat ja riemuitsevat Jumalan kasvojen |edessä\,\nhe ihas|tuvat ilosta. \n  \nPsalmi\nPs. 145:1-7\nMinä kunnioitan sinua\, Jumalani\, sinä |kuningas\, *\nja kiitän sinun nimeäsi aina ja ian|kaikkisesti. \nJoka päivä minä kiitän |sinua *\nja ylistän sinun nimeäsi aina ja ian|kaikkisesti. \nSuuri on Herra ja sangen ylis|tettävä\, *\nja hänen suuruutensa on |tutkimaton. \nSukupolvi ylistää sukupolvelle sinun teko|jasi\, *\nja he julistavat sinun voimal|lisia töitäsi. \nSinun valtasuuruutesi kirkkautta ja |kunniaa *\nja sinun ihmeellisiä tekojasi minä tahdon |tutkistella. \nSinun peljättävien töittesi voimasta |puhutaan\, *\nsinun suurista teoistasi |minä kerron. \nJulistettakoon sinun suuren hyvyytesi |muistoa *\nja sinun vanhurskaudestasi |riemuittakoon. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/pyhien-muistopaivat-piispa-henrik/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Pyhien muistopäivät END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20240114 DTEND;VALUE=DATE:20240115 DTSTAMP:20260605T030630 CREATED:20161202T121849Z LAST-MODIFIED:20220729T122752Z UID:4109-1705190400-1705276799@www.luterilainen.net SUMMARY:2. sunnuntai loppiaisesta DESCRIPTION:Sekä Matteus\, Markus että Luukas kertovat kaikki yhtenevästi\, kuinka Herra Jeesus palaa Jordanilta (kasteeltaan) ja erämaasta (saatanan kiusauksista) Galileaan. Luukas kertoo\, kuinka Kristus menee entiseen kotikaupunkinsa\, Nasaretin synagogaan ja nousee lukemaan. \nEhkä voi olla hieman yllättävää\, että Jeesus lukee synagogassa ääneen ja sitten Hänen oletetaan vielä puhuvan jotain. Tämä olisikin yllättävää\, jos edellä ei olisi kirjoitettu\, että Hän oli jo opettanut Galilean maakunnan alueella olevissa synagogissa ja Häntä oli ylistetty. Jeesuksen maine oli jo kiirinyt Nasaretiin\, missä Hänen äitinsä ja Hänen sisaruksensa todennäköisesti asuivat. Ehkäpä he olivat kuulijoiden joukossa tuona lauantaina. Odotukset ovat kovat. \nJeesus lukee Jesajan kirjaa ääneen läsnäolevalle seurakunnalle. Kukaan muu kuin Herra itse ei tietenkään tiedä\, että juuri sitä vartenhan Hän tuona sapattina meni Nasaretin synagogaan; lukeakseen Jesajaa ja kertoakseen\, että profeetta puhuu Hänestä. Tähän asti päivän evankeliumissa ei kuitenkaan vielä päästä. Päivän evankeliumi päättyy siihen\, että kaikki tuijottavat Jeesusta ja odottavat Hänen sanovan jotain. Jatko on toisen pyhän aiheena (11. sunn. hell. 2. vuosikerta). \nHerramme lukema Jesajan teksti kertoo Hänestä hyvin olennaista. Hän on Jumalan Hengen kantaja. Hän julistaa evankeliumia. Hän saarnaa vangituille vapautusta\, sokeille näön saamista. Hän päästää alistetut vapauteen. Hän kuuluttaa Jumalan riemuvuoden tulleen. Kaikki nämä seikat voitiin yhdistää Messiaaseen\, jonka odotettiin vapauttavan Israel sorron ikeestä\, tuovan rauhan ja saattamaan Jumalan kansan sen entiseen loistoonsa. Ja näinhän Jeesus tekikin! \nMutta Jumalan tapa toimia tässä maailmassa ei ollut eikä ole meidän mielemme mukainen. Jo seuraavassa hetkessä Jeesus halutaan tappaa (Luuk. 4:28–30); Hänen aikansa ei kuitenkaan ollut vielä tullut. Ruoska\, risti ja hauta kuitenkin heittävät varjona tämänkin sunnuntain ylle. Messias\, itse Jumalan evankeliumi meille ihmisille ei tullut sellaiseksi Vapahtajaksi\, joka murskaa kaiken vastuksen (ei vielä)\, vaan kärsimään ihmiskunnan synnin tähden. Ja juuri tällaisena\, Jesajan julistamana kärsivänä Herrana\, Hän antaa Pyhän Henkensä\, päästää synnin vangit vankilasta\, antaa hengellisesti sokeille näkökyvyn\, nostaa synnin ja saatanan orjuuttamat ihmiset ja tuo lopullisen\, ikuisen Jumalan riemuvuoden kaikille Häntä tarvitseville. \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri: vihreä.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 105:1 Psalmi: Ps. 105:2–5 39–42 Hallelujasäe: Joh. 1:14\n1. lukukappale: Jes. 62:1–3 2. lukukappale: Tit. 1:1–3 Evankeliumi: Luuk. 4:16–21 tai Mark. 1:14–15 \n\n1. lukukappale\nJes. 62:1–3\nSiionin tähden minä en voi vaieta\, ja Jerusalemin tähden en lepoa saa\, ennenkuin sen vanhurskaus nousee kuin aamunkoi ja sen autuus kuin palava tulisoihtu. Ja kansat näkevät sinun vanhurskautesi\, kaikki kuninkaat sinun kunniasi; ja sinulle annetaan uusi nimi\, jonka Herran suu säätää. Sinä tulet kauniiksi kruunuksi Herran kädessä ja kuninkaalliseksi päähineeksi Jumalasi kädessä. \n  \n2. lukukappale\nTit. 1:1–3\nPaavali\, Jumalan palvelija ja Jeesuksen Kristuksen apostoli Jumalan valittujen uskoa ja sen totuuden tuntemista varten\, joka on jumalisuuden mukainen\, apostoli sen iankaikkisen elämän toivon perusteella\, jonka Jumala\, joka ei valhettele\, on luvannut ennen ikuisia aikoja – mutta kun aika oli tullut\, ilmoitti hän sanansa saarnassa\, joka on uskottu minulle Jumalan\, meidän vapahtajamme\, käskyn mukaan. \n  \nEvankeliumi\nLuuk. 4:16–21\nJa hän saapui Nasaretiin\, jossa hänet oli kasvatettu\, ja meni tapansa mukaan sapatinpäivänä synagoogaan ja nousi lukemaan. Niin hänelle annettiin profeetta Esaiaan kirja\, ja kun hän avasi kirjan\, löysi hän sen paikan\, jossa oli kirjoitettuna: ”Herran Henki on minun päälläni\, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille; hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista\, päästämään sorretut vapauteen\, saarnaamaan Herran otollista vuotta”. Ja käärittyään kirjan kokoon hän antoi sen palvelijalle ja istuutui; ja kaikkien synagoogassa olevien silmät olivat häneen kiinnitetyt. Niin hän rupesi puhumaan heille: ”Tänä päivänä tämä kirjoitus on käynyt toteen teidän korvainne kuullen”. \nTai:\nMark. 1:14–15\nMutta sittenkuin Johannes oli pantu vankeuteen\, meni Jeesus Galileaan ja saarnasi Jumalan evankeliumia ja sanoi: ”Aika on täyttynyt\, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi”. \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias\, iankaikkinen Jumala\, taivaan ja maan hallitsija! Me rukoilemme sinua: kuule armollisesti kansasi pyynnöt ja anna meidän nauttia rauhaasi kaikkina elämämme päivinä. Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta.\n2. Herra Jumala\, joka olet luonut miehen ja naisen\, käskenyt heidän astua avioliittoon ja siunannut heitä ruumiin hedelmällä! Sinä olet kuvannut avioliitolla rakkaan Poikasi Jeesuksen Kristuksen ja kirkon\, hänen morsiamensa salaisuutta. Me rukoilemme sinua pohjattomassa hyvyydessäsi: älä anna tämän luomuksesi\, säädöksesi ja siunauksesi vääristyä ja turmeltua\, vaan varjele se armollisesti meidän keskuudessamme Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 105:1\nKiittäkää Herraa\, julistakaa hänen |nimeänsä\, *\ntehkää hänen suuret tekonsa tiettäviksi kansojen |keskuudessa. \n  \nPsalmi:\nPs. 105:2–5\, 39–42\nLaulakaa hänelle\, |veisatkaa hänelle\, *\npuhukaa kaikista hänen |ihmeistänsä. \nHänen pyhä nimensä olkoon teidän |kerskauksenne; *\niloitkoon niiden sydän\, jotka et|sivät Herraa. \nKysykää Herraa ja |hänen voimaansa\, *\netsikää alati hänen |kasvojansa. \nMuistakaa hänen ihmetöitänsä\, jotka |hän on tehnyt\, *\nhänen ihmeitänsä ja hänen suunsa |tuomioita\, \nHän levitti |suojaksi pilven *\nja tulen valai|semaan yötä. \nHe pyysivät\, ja hän pani tulemaan |viiriäiset\, *\nja hän ravitsi heitä |taivaan leivällä. \nHän avasi kallion\, ja |vettä vuoti; *\nse juoksi virtana |kautta erämaan. \nSillä hän muisti |pyhän sanansa\, *\nmuisti Aabrahamia\, pal|velijaansa. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/2-sunnuntai-loppiaisesta-vsk3/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_2_su_loppiaisesta.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20240107 DTEND;VALUE=DATE:20240108 DTSTAMP:20260605T030630 CREATED:20161202T121848Z LAST-MODIFIED:20220729T122729Z UID:4108-1704585600-1704671999@www.luterilainen.net SUMMARY:1. sunnuntai loppiaisesta DESCRIPTION:Ensimmäinen ja toinen sunnuntai loppiaisesta käsittelevät tapahtumia\, jotka vanhassa kirkossa liitettiin loppiaisjuhlaan. Näin ne muodostavat jatkon loppiaiselle\, Herran ilmestyksen juhlalle (epifania)\, jolloin juhlimme sitä\, että Kristus ilmoitti jumaluutensa ja sovittajanvirkansa itämaan tietäjille\, kasteessaan ja Kaanaan hääjuhlassa. \nEnsimmäisenä sunnuntaina loppiaisesta aiheena on Jeesuksen kaste. Johannes Kastaja eli Juudean erämaassa\, saarnasi parannuksen kastetta syntien anteeksiantamiseksi ja kastoi juutalaisia katumukseen ja odottamaan tulossa olevaa Messiasta eli Kristusta\, Pelastajaa. (Mark. 1:4) Synnittömänä Jeesus ei omasta puolestaan tarvinnut Johanneksen kastetta\, parannuksen kastetta. Siksi Johannes estelikin Jeesusta: “Minun tarvitsee saada sinulta kaste\, ja sinä tulet minun tyköni!” Jeesus kuitenkin vaati tulla kastetuksi. Näin hän ainoana synnittömänä suostui syntisten kasteelle\, syntisten paikalle\, syntisten sijaan\, ja otti näin omalla kasteellaan ihmiskunnan synnit kantaakseen. (Matt. 3:13-17) Jeesuksen kaste oli hänen julkisen toimintansa alku\, hänen lähtönsä kohti Golgatan ristiä ja hautaluolaa. \nSiksi Jeesuksen kaste on kristillisen kasteen perusta: koska Kristus on omalla kasteellaan ottanut ihmisten synnit kantaakseen ja kantanut ne Golgatan ristille\, saa Kolmiykseyden nimeen kastettu kasteessa syntinsä anteeksi\, Jeesuksen ansaitseman pelastuksen ja vanhurskauttavan uskon. Kirkkoisä Chromatius (k. 406/407) julisti loppiaissaarnassaan: “Koska siis meidän Herramme tuli antamaan uuden kasteen ihmiskunnan pelastukseksi ja kaikkien syntien anteeksiantamiseksi\, niin ensin hän itse suostui kastettavaksi\, ei sen tähden että panisi pois omat syntinsä\, sillä hän ei ollut tehnyt syntiä\, vaan pyhittääkseen kasteen veden\, niin että synnit pyyhittäisiin pois kaikilta kasteen kautta uudestaan syntyneiltä uskovilta. Hänet siis kastettiin vedellä sen takia\, että kasteen kautta meistä pestäisiin pois kaikki synnit.” Loppiainen oli syystä yksi vanhan kirkon suurimmista kastejuhlista. \nJeesuksen kaste opettaa myös mitä kirkkaimmin Pyhästä Kolminaisuudesta: Isän ääni kuuluu taivaasta\, Pyhä Henki laskeutuu kyyhkysen muodossa ja Poika seisoo Jordanin kastevedessä. “Sen tähden me myös kristillisessä Uskontunnustuksessamme uskomme ja tunnustamme jumalallisen majesteetin kolme yhtä kaikkivaltiasta\, yhtä voimallista ja yhtä iankaikkista persoonaa: Isän\, Jumalan\, Pojan\, Jumalan ja Pyhän Hengen\, Jumalan; nämä jumalallisen majesteetin persoonat\, niinkuin sanoimme\, ilmestyvät erillisinä nähtäviksi tässä Kristusta kastettaessa.” (Luther) Tälläkin tavalla Jeesuksen kaste ennakoi kristillistä kastetta\, jossa Isä ottaa kastettavan lapsekseen\, Poika pukee kastettavan vanhurskauteensa ja Pyhä Henki tekee kastettavan asuinsijakseen. \n\nKynttilöitä: 4 Liturginen väri: valkoinen.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Jes. 12:3 Psalmi: Ps. 89:19–22 27–30 Hallelujasäe: Joh. 1:29\n1. lukukappale: 1. Moos. 9:12–16 tai Joos. 3:5–11 17 2. lukukappale: Gal. 3:23–29 Evankeliumi: Luuk. 3:15–18 21–22 \n\n1. lukukappale\n1. Moos. 9:12–16\nJa Jumala sanoi: ”Tämä on sen liiton merkki\, jonka minä ikuisiksi ajoiksi teen itseni ja teidän ja kaikkien elävien olentojen välillä\, jotka teidän luonanne ovat: minä panen kaareni pilviin\, ja se on oleva liiton merkkinä minun ja maan välillä. Ja kun minä kokoan pilviä maan päälle ja kaari näkyy pilvissä\, muistan minä liittoni\, joka on minun ja teidän ja kaikkien elävien olentojen\, kaiken lihan välillä\, eikä vesi enää paisu tulvaksi hävittämään kaikkea lihaa. Niin kaari on oleva pilvissä\, ja minä katselen sitä muistaakseni iankaikkista liittoa Jumalan ja kaikkien elävien olentojen\, kaiken lihan välillä\, joka maan päällä on.” \nTai:\nJoos. 3:5–11\, 17\nJa Joosua sanoi kansalle: ”Pyhittäytykää\, sillä huomenna Herra on tekevä ihmeellisiä tekoja teidän keskuudessanne”. Mutta papeille Joosua sanoi näin: ”Ottakaa liitonarkki ja kulkekaa kansan edellä”. Niin he ottivat liitonarkin ja kulkivat kansan edellä. Silloin Herra sanoi Joosualle: ”Tästä päivästä alkaen minä teen sinut suureksi koko Israelin silmissä\, jotta he tietäisivät\, että niinkuin minä olin Mooseksen kanssa\, niin minä olen sinunkin kanssasi. Käske pappeja\, jotka kantavat liitonarkkia\, ja sano: ’Kun tulette Jordanin veden ääreen\, niin pysähtykää Jordanin rantaan’.” Sitten Joosua sanoi israelilaisille: ”Tulkaa tänne ja kuulkaa Herran\, teidän Jumalanne\, sanat”. Ja Joosua sanoi: ”Tästä saatte tietää\, että elävä Jumala on teidän keskellänne ja karkoittaa teidän tieltänne kanaanilaiset\, heettiläiset\, hivviläiset\, perissiläiset\, girgasilaiset\, amorilaiset ja jebusilaiset: katso\, kaiken maan Herran liitonarkki kulkee teidän edellänne Jordanin poikki. Ja Herran liitonarkkia kantavat papit seisoivat alallaan kuivalla pohjalla keskellä Jordania\, kaiken Israelin kulkiessa kuivaa myöten\, kunnes koko kansa oli ehtinyt kulkea Jordanin yli. \n  \n2. lukukappale\nGal. 3:23–29\nMutta ennenkuin usko tuli\, vartioitiin meitä lain alle suljettuina uskoa varten\, joka oli vastedes ilmestyvä. Niinmuodoin on laista tullut meille kasvattaja Kristukseen\, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme. Mutta uskon tultua me emme enää ole kasvattajan alaisia.\nSillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa. Sillä kaikki te\, jotka olette Kristukseen kastetut\, olette Kristuksen päällenne pukeneet. Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista\, ei ole orjaa eikä vapaata\, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa. Mutta jos te olette Kristuksen omat\, niin te siis olette Aabrahamin siementä\, perillisiä lupauksen mukaan. \n  \nEvankeliumi\nLuuk. 3:15–18\, 21–22\nMutta kun kansa yhä odotti ja kaikki ajattelivat sydämessään Johanneksesta\, eikö hän itse ehkä ollut Kristus\, niin Johannes vastasi kaikille sanoen: ”Minä kastan teidät vedellä\, mutta on tuleva minua väkevämpi\, jonka kengänpaulaakaan minä en ole kelvollinen päästämään; hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella. Hänellä on viskimensä kädessään\, ja hän puhdistaa puimatanterensa ja kokoaa nisut aittaansa\, mutta ruumenet hän polttaa sammumattomassa tulessa.” Antaen myös monia muita kehoituksia hän julisti kansalle evankeliumia.\nKun siis kaikkea kansaa kastettiin ja myöskin Jeesus oli saanut kasteen ja rukoili\, niin tapahtui\, että taivas aukeni ja Pyhä Henki laskeutui hänen päällensä ruumiillisessa muodossa\, niinkuin kyyhkynen\, ja taivaasta tuli ääni: ”Sinä olet minun rakas Poikani; sinuun minä olen mielistynyt”. \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala! Suo taivaallisesta armostasi\, mitä kansasi anoo\, että se tuntisi ja toteuttaisi sinun tahtosi. Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta\, joka elää ja hallitsee sinun ja Pyhän Hengen kanssa yhdessä jumaluudessa iankaikkisesta iankaikkiseen.\n2. Laupias rakkauden Jumala! Me kiitämme sinua siitä\, että olet lähettänyt Poikasi maailmaan meidän ja kaikkien ihmisten syntien sovitukseksi ja vuodattanut hänen päälleen Pyhän Henkesi mittaamattomasti. Me kiitämme sinua myös siitä\, että olet pyhässä kasteessa ottanut meidät lapsiksesi ja kirkkautesi perillisiksi. Anna meille armo uskoa häneen sydämestämme sekä Henkesi voimaa palvella sinua kaikkina elämämme päivinä. Suo meidän viimein saada iankaikkinen autuus taivaallisessa valtakunnassasi. Sinun Poikasi\, Jeesuksen Kristuksen kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nJes. 12:3\nTe saatte ilolla ammentaa |vettä *\npelas|tuksen lähteistä. \n  \nPsalmi:\nPs. 89:19–22\, 27–30\nSillä meidän kilpemme on Herran |huomassa\, *\nmeidän kuninkaamme on Israelin |Pyhän huomassa. \nSilloin sinä näyssä puhuit hurskaillesi ja |sanoit: *\n”Minä olen pannut avun sankarin käteen\, olen kansan keskeltä korottanut |valittuni: \nminä olen löytänyt Daavidin\, palveli|jani\, *\nolen voidellut hänet pyhällä |öljylläni. \nMinun käteni on lujasti tukeva |häntä\, *\nminun käsivarteni on häntä |vahvistava. \nHän kutsuu minua: ’Sinä olet minun |isäni\, *\nsinä minun Jumalani ja pelas|tukseni kallio’. \nJa minä asetan hänet esi|koiseksi\, *\nmaan kuninkaista |korkeimmaksi. \nMinä säilytän armoni hänelle iankaikki|sesti\, *\nja minun liittoni hänen |kanssaan on luja. \nMinä annan hänen jälkeläistensä säilyä |iäti *\nja hänen valtaistuimensa niin kauan\, kuin |taivaat pysyvät. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt |on ja aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/1-sunnuntai-loppiaisesta-vsk3/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_2_su_joulusta.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20240106 DTEND;VALUE=DATE:20240107 DTSTAMP:20260605T030630 CREATED:20161202T121848Z LAST-MODIFIED:20240102T061918Z UID:4107-1704499200-1704585599@www.luterilainen.net SUMMARY:Loppiainen\, Epifania DESCRIPTION:Loppiaisen evankeliumiteksti on jokaisessa vuosikerrassa sama. Tämä ”vanha joulu” – siten joskus on loppiaista kutsuttu – ja sen sanoma on hyvin tuttu. Itämaan tietäjien vierailu Herran Jeesuksen ja Hänen perheensä luona on myös kristillisen taiteen kuvatuimpia aiheita. Kuten muidenkin tuttujen tilanteiden\, tekstien ja ihmisten kohdalla\, myös loppiaisen evankeliumitekstiin liittyy ennakko-oletuksia\, oletuksia ja väärinkäsityksiä. Usein näistä tutuista teksteistä jää myös helposti huomaamatta tärkeitä asioita. \nKuulemme päivän evankeliumista mm. tietäjien eli maagien kysyvän: “Missä on se äsken syntynyt juutalaisten kuningas? Sillä me näimme hänen tähtensä itäisillä mailla ja olemme tulleet häntä kumartamaan.” – Tämä on jo sinänsä suuren ihmetyksen aihe tekstissämme. Herää kysymyksiä kuten: Mikä tähti? Missä itäisillä mailla? Ketkä ”me”? Miksi he tulivat kumartamaan ”juutalaisten kuningasta” jne. \nSitten teksti jatkuu: ”Kun kuningas Herodes sen kuuli\, hämmästyi hän ja koko Jerusalem hänen kanssaan. Ja hän kokosi kaikki kansan ylipapit ja kirjanoppineet ja kyseli heiltä\, missä Kristus oli syntyvä.” \nAinakin hieman hämmentävää on se\, että kuningas Herodes osaa yhdistää sanat ”juutalaisten kuningas” ja ”Kristus” toisiinsa. Herodes siis tietää\, että Kirjoitusten lupaama Messias (Kristus) on myös ”juutalaisten kuningas”. Hänhän alkaa tiedustelemaan Kristuksen syntymäpaikkaa Raamatun kirjoitusten perusteella\, kuultuaan ”juutalaisten kuninkaan syntymästä”. Herodes siis ainakin tietää jotain\, ehkä uskookin jotain Jumalan sanasta. Ja Hän ei ollut alkuaan edes israelilainen\, vaan idumealainen eli ei-juutalainen. \nSitäkin surkeampaa ja karmeampaa on se\, että Herodes saatuaan tietää ”juutalaisten kuninkaasta”\, Messiaasta\, haluaa tappaa Hänet. Tästähän kehkeytyy sitten Betlehemin poikalasten joukkomurha. Juutalaisten kuninkaan kuolema antaa kuitenkin odottaa itseään. Myös loppiainen viittaa lopulta Kristuksen kärsimykseen ja kuolemaan\, sillä lukihan Herramme pään päällä Hänen roikkuessaan ristillä: ”Jeesus Nasaretilainen\, juutalaisten kuningas.” \nHerodes on meille tässä kuvaus jokaisesta ihmisestä\, joka syntyy tähän maailmaan. Me vihaamme Jumalaa ja haluamme elää oman tahtomme mukaan. Tahdomme esimerkiksi pitää kiinni asemastamme ja vallastamme\, vaikka sitten äärimmäisin keinoin\, kuten Herodes. Ilman Jumalan ennättävää armoa Kristuksessa Jeesuksessa olemme kaikki hukassa. Jumalan kiitos\, Hän lähetti Poikansa juuri tällaisten keskelle! \n\nKynttilöitä: 6 Liturginen väri: valkoinen.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: 1. Aik. 29:11 Psalmi: Ps. 72:1–3 8–12 Hallelujasäe: Ps. 117:1\n1. lukukappale: Miika 4:1–4 2. lukukappale: 1. Tim. 3:16 Evankeliumi: Matt. 2:1–12 Vaihtoehtoisia saarnatekstejä Joh. 8:12 tai Joh. 12:44–47 tai Luuk. 11:29–32 \n\n1. lukukappale\nMiika 4:1–4\nAikojen lopussa on Herran temppelin vuori seisova vahvana\, ylimmäisenä vuorista\, ja se on oleva korkein kukkuloista\, ja sinne virtaavat kansat. Monet pakanakansat lähtevät liikkeelle sanoen: ”Tulkaa\, nouskaamme Herran vuorelle\, Jaakobin Jumalan temppeliin\, että hän opettaisi meille teitänsä ja me vaeltaisimme hänen polkujansa; sillä Siionista lähtee laki\, Jerusalemista Herran sana.” Ja hän tuomitsee monien kansojen kesken\, säätää oikeutta väkeville pakanakansoille\, kaukaisiin maihin saakka. Niin he takovat miekkansa vantaiksi ja keihäänsä vesureiksi; kansa ei nosta miekkaa kansaa vastaan\, eivätkä he enää opettele sotimaan. He istuvat kukin oman viinipuunsa ja viikunapuunsa alla kenenkään peljättämättä. Sillä Herran Sebaotin suu on puhunut. \n  \n2. lukukappale\n1. Tim. 3:16\nJa tunnustetusti suuri on jumalisuuden salaisuus: Hän\, joka on ilmestynyt lihassa\, vanhurskautunut Hengessä\, näyttäytynyt enkeleille\, saarnattu pakanain keskuudessa\, uskottu maailmassa\, otettu ylös kirkkauteen. \n  \nEvankeliumi\nMatt. 2:1–12\nKun Jeesus oli syntynyt Juudean Beetlehemissä kuningas Herodeksen aikana\, niin katso\, tietäjiä tuli itäisiltä mailta Jerusalemiin\, ja he sanoivat: ”Missä on se äsken syntynyt juutalaisten kuningas? Sillä me näimme hänen tähtensä itäisillä mailla ja olemme tulleet häntä kumartamaan.” Kun kuningas Herodes sen kuuli\, hämmästyi hän ja koko Jerusalem hänen kanssaan. Ja hän kokosi kaikki kansan ylipapit ja kirjanoppineet ja kyseli heiltä\, missä Kristus oli syntyvä. He sanoivat hänelle: ”Juudean Beetlehemissä; sillä näin on kirjoitettu profeetan kautta: ’Ja sinä Beetlehem\, sinä Juudan seutu\, et suinkaan ole vähäisin Juudan ruhtinasten joukossa\, sillä sinusta on lähtevä hallitsija\, joka kaitsee minun kansaani Israelia’.” Silloin Herodes kutsui salaa tietäjät tykönsä ja tutkiskeli heiltä tarkoin\, mihin aikaan tähti oli ilmestynyt. Ja hän lähetti heidät Beetlehemiin sanoen: ”Menkää ja tiedustelkaa tarkasti lasta; ja kun sen löydätte\, niin ilmoittakaa minulle\, että minäkin tulisin häntä kumartamaan”. Kuultuaan kuninkaan sanat he lähtivät matkalle; ja katso\, tähti\, jonka he olivat itäisillä mailla nähneet\, kulki heidän edellään\, kunnes se tuli sen paikan päälle\, jossa lapsi oli\, ja pysähtyi siihen. Nähdessään tähden he ihastuivat ylen suuresti. Niin he menivät huoneeseen ja näkivät lapsen ynnä Marian\, hänen äitinsä. Ja he lankesivat maahan ja kumarsivat häntä\, avasivat aarteensa ja antoivat hänelle lahjoja: kultaa ja suitsuketta ja mirhaa. Ja Jumala kielsi heitä unessa Herodeksen tykö palaamasta\, ja he menivät toista tietä takaisin omaan maahansa. \n  \nVaihtoehtoisia saarnatekstejä:\nJoh. 8:12\nNiin Jeesus taas puhui heille sanoen: ”Minä olen maailman valkeus; joka minua seuraa\, se ei pimeydessä vaella\, vaan hänellä on oleva elämän valkeus”. \nTAI:\nJoh. 12:44–47\nMutta Jeesus huusi ja sanoi: ”Joka uskoo minuun\, se ei usko minuun\, vaan häneen\, joka on minut lähettänyt. Ja joka näkee minut\, näkee hänet\, joka on minut lähettänyt. Minä olen tullut valkeudeksi maailmaan\, ettei yksikään\, joka minuun uskoo\, jäisi pimeyteen. Ja jos joku kuulee minun sanani eikä niitä noudata\, niin häntä en minä tuomitse; sillä en minä ole tullut maailmaa tuomitsemaan\, vaan pelastamaan maailman. \nTAI:\nLuuk. 11:29–32\nKun kansaa yhä kokoontui\, rupesi hän puhumaan: ”Tämä sukupolvi on paha sukupolvi: se tavoittelee merkkiä\, mutta sille ei anneta muuta merkkiä kuin Joonaan merkki. Sillä niinkuin Joonas tuli niiniveläisille merkiksi\, niin Ihmisen Poikakin on oleva merkkinä tälle sukupolvelle. Etelän kuningatar on heräjävä tuomiolle yhdessä tämän sukupolven miesten kanssa ja tuleva heille tuomioksi; sillä hän tuli maan ääristä kuulemaan Salomon viisautta\, ja katso\, tässä on enempi kuin Salomo. Niiniven miehet nousevat tuomiolle yhdessä tämän sukupolven kanssa ja tulevat sille tuomioksi; sillä he tekivät parannuksen Joonaan saarnan vaikutuksesta\, ja katso\, tässä on enempi kuin Joonas. \n  \nRukous\nHerra Jumala\, joka tähden johdattamana toit pakanat ainoan Poikasi Jeesuksen Kristuksen luo! Anna meille armosi\, että mekin\, jotka nyt uskon kautta tunnemme sinut\, pääsisimme pyhän sanasi valon johdattamana taivaaseen\, katselemaan kunniasi kirkkautta. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n  \nPäivän Psalmi \nAntifoni:\n1. Aik. 29:11\nSinun\, Herra\, on suuruus ja väkevyys ja loisto ja kunnia ja |kirkkaus\, *\nsillä sinun on kaikki taivaassa |ja maan päällä. \n  \nPsalmi:\nPs. 72:1–3\, 8–12\nJumala\, anna kuninkaan tuomita\, niinkuin sinä |tuomitset\, *\nanna vanhurskautesi |kuninkaan pojalle. \nTuomitkoon hän sinun kansaasi vanhurs|kaasti *\nja sinun kurjiasi |oikeuden mukaan. \nVuoret kantakoot rauhaa |kansalle\, *\nniin myös kukkulat\, vanhurs|kauden voimasta. \nHallitkoon hän merestä |mereen *\nja Eufrat-virrasta maan |ääriin saakka. \nHänen edessänsä erämaan asujat polvis|tuvat\, *\nja hänen vihollisensa |nuolevat tomua. \nTarsiin ja saarten kuninkaat tuovat |lahjoja\, *\nSaban ja Seban kuninkaat |veroa maksavat. \nHäntä kumartavat kaikki |kuninkaat\, *\nkaikki kansakunnat palve|levat häntä. \nSillä hän pelastaa köyhän\, joka apua |huutaa\, *\nkurjan ja sen\, jolla ei |auttajaa ole. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt |on ja aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/loppiainen-epifania-vsk3/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_Loppiainen.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20240102 DTEND;VALUE=DATE:20240103 DTSTAMP:20260605T030630 CREATED:20191219T123608Z LAST-MODIFIED:20230921T154949Z UID:8290-1704153600-1704239999@www.luterilainen.net SUMMARY:Pyhien muistopäivät: Basileios Kesarealainen (Suuri) DESCRIPTION:Basileios Kesarealainen (330–379) on yksi neljännen vuosisadan merkittävimmistä kirkkoisistä. Hän oli vaikutusvaltainen kirkonmies\, kristillisen kilvoituselämän järjestäjä\, kolminaisuusopin puolustaja ja piispa. \nBasileios syntyi Kappadokiassa\, nykyisen Turkin alueella kristittyyn perheeseen. Nuorena hän sai korkean akateemisen koulutuksen Kappadokiassa\, Konstantinopolissa ja Ateenassa. Noin 25-vuotiaana hän palasi kotiseudulleen ja seurasi isänsä jalanjälkiä toimien puheopin opettajana. Basileios ei kuitenkaan ehtinyt työskennellä tässä toimessaan kovin pitkään\, sillä jo pian hän matkusti tutustumaan kristittyjen askeettien yhteisöihin Mesopotamiassa\, Syyriassa\, Palestiinassa ja Egyptissä. Palattuaan kotiin hän alkoi itsekin viettää askeettista elämää sisarensa Makrinan kanssa perheen tilalla Pontoksessa. \nBasileioksen kirkollinen ura oli monivaiheinen. Jo uransa alkuvaiheessa hän näki paljon vaivaa ympärilleen kokoontuneen kilvoittelijajoukon yhteisöllisen elämän järjestämiseksi. Vuonna 360 hänet vihittiin Kappadokian Kesarean kirkon lukijaksi. Kaksi vuotta myöhemmin hän sai pappisvihkimyksen\, mutta joutui pian tämän jälkeen ristiriitaan piispansa kanssa ja palasi jälleen retriittitilalleen Pontokseen. Kuitenkin vuonna 364 Kesarean kirkkoa kohdannut areiolaisuuden uhka toi Basileioksen takaisin palvelemaan seurakuntaansa. Aluetta kohdanneen nälänhädän aikana hän järjesti seurakunnassaan avustusoperaation ja saavutti näin kansan suosion. Lopulta vuonna 370 hänet vihittiin Kesarean piispaksi. Tässä tehtävässään Basileios huolehti kaupunkinsa hyvinvoinnista ja perusti ensimmäisen merkittävän kristillisen sairaalan. Basileioksen piispakautta värittivät jatkuvat opilliset ja kirkkopoliittiset ristiriidat toisten piispojen kanssa. Monet näistä vaikeuksista johtuivat paljolti hänen horjumattomasta pitäytymisestään Nikaian uskontunnustuksen sisältöön. Hän joutui myös ottamaan voimakkaasti kantaa Pyhän Hengen jumaluutta koskevan oikeauskoisen opetuksen puolesta. \nBasileioksen kirjallinen tuotanto heijastaa hänen uransa eri ulottuvuuksia. Hänen askeettista yhteisöelämää koskevat kirjoituksensa muodostavat kokonaisen teossarjan\, joista kaksi keskeisintä kirjaa\, Pyhän Basileios Suuren laaja luostarisääntö sekä vastaava lyhyempi säännöstö loivat perustan koko itäisen kristikunnan luostarielämälle. Basileioksen nuoruuden saavutuksiin kuuluu myös kokoomateos Origenes Aleksandrialaisen (185–254) teksteistä\, jonka hän laati yhdessä ystävänsä ja opiskelutoverinsa\, myöhemmin itsekin huomattavaksi piispaksi nousseen Gregorios Nazianzoslaisen (329–390) kanssa. Kirkollisen virantoimituksen ja opetuksen asioita puolestaan kuvastavat havainnollisesti Basileioksen lukuisat saarnat sekä hänen henkilökohtaiset kirjeensä\, joita hän kirjoitti muun muassa kirkonmiehille\, munkeille ja nunnille\, sekä muille kristityille. Näitä kirjeitä on säilynyt pitkälti yli 300 kappaletta. Basileioksen opillisista teoksista merkittävin on De Spiritu Sancto\, Pyhästä Hengestä. Teoksessa piispa vahvistaa sekä Pojan että Hengen jumaluuden\, ja valmistaa tällä tavalla tietä uusnikaialaiselle opetukselle\, joka linjattiin virallisesti Konstantinopolin kirkolliskokouksessa vuonna 381. \nVaikka Basileios vaikutti opetuksellaan Konstantinopolin kokouksen historialliseen päätökseen\, hän ei kuitenkaan ehtinyt todistaa konsiilissa julistettua oikean kolminaisuusopin voittoa. Hän kuoli taistelujensa sairastuttamana ja uuvuttamana vuonna 379. Kesarean piispa\, jota jo hänen omana aikanaan kutsuttiin lisänimellä Suuri\, vaikutti huomattavan paljon Kirkon opetukseen ja elämään\, sekä tarjosi näin suuren esikuvan lukuisille myöhemmille piispoille. \nPiispuuteen liittyen Basileiokselta muistetaankin eräs lausahdus: Prefekti syytti Basileiosta keisarin vastustamisesta ja uhkasi omaisuuden viemisellä ja väkivallalla. Basileios vastasi pitävänsä uhkauksia tyhjän arvoisena. ”Mitä on takavarikointi\, jos ei ole mitään omaisuutta? Jumalan pyhiinvaeltajan koti on kaikkialla. Kidutukset eivät voi vahingoittaa ruumista\, joka on niin heikko\, että yksikin isku saattaisi aiheuttaa sen kuoleman.” Tämän kuultuaan prefekti huomautti\, ettei kukaan ole koskaan puhunut hänelle kuten Basileios. Basileioksen lyhyt ja iskevä vastaus kuului: ”Ehkä sinä et ole koskaan tavannut piispaa.” \nBasileioksen tuotannosta on toistaiseksi suomennettu neljä teosta\, joiden julkaisutiedot ovat seuraavat: \n\nBasileios Suuri: Mitä hyötyä nuorisolle on Kreikan kirjallisuudesta. – Lukianos: Miten historiaa on kirjoitettava. suom. Kaarle Hirvonen. Helsinki. 1977.\nPyhän Basileios Suuren opetuspuheita. Suom. Sisar Kristoduli. Ortodoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvosto. 1994.\nPyhien joukkoon kuuluvan isämme Basileioksen\, Kappadokian Kesarean arkkipiispan Kuuden päivän luomistyö. Yhdeksän luomistyötä käsittelevää saarnaa. Suom. Heikki Koskenniemi. Käännöksen ensimmäinen julkaisu: Kirkon aarteet. Sley-Media. 2011. (Hexameron. 378). Toinen julkaisu: Studia Patristica Fennica 2. Helsinki: Suomen patristinen seura ry. 2015.\nPyhän Basileios Suuren Laaja Luostarisääntö. Suom. Fevronia Orfanos. Valamon luostari. 2016.\n\n  \nKaikki pyhien muistopäivät täällä. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/pyhien-muistopaiva-basileios-kesarealainen-suuri/ CATEGORIES:Pyhien muistopäivät ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2019/12/Kirkkoisät_Basileios_Kesarealainen_Suuri.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20240101 DTEND;VALUE=DATE:20240102 DTSTAMP:20260605T030630 CREATED:20191112T140604Z LAST-MODIFIED:20220729T122601Z UID:7843-1704067200-1704153599@www.luterilainen.net SUMMARY:Uudenvuodenpäivä DESCRIPTION:Kolmannen vuosikerran vaihtoehtoinen Vanhan testamentin teksti puhuu vedenpaisumuksen päättymisestä. Nooa astui perheensä ja kaikkien arkissa olleiden elävien olentojen kanssa ulos. Alkoi ikään kuin uusi huomen. Nooa uhrasi Jumalalle niistä puhtaista eläimistä\, joita oli seitsemän paria kutakin. \nJoku saattaisi tällä kohdalla ajatella ettei Nooan olisi tarvinnut uhrata. Kuudennessa luvussa hänestä sanotaan\, että hän oli ”nuhteeton mies ja vaelsi Jumalan yhteydessä”. Mutta ei Nooa eikä hänen perheensä ollut synnitön. Ei Jumala pelastanut heitä arkissa ja arkin kautta siksi\, että he olisivat itsessään nuhteettomia\, paremmin eläviä kuin muut puhumattakaan synnittömyydestä. Tekstimme toiseksi viimeiseksi jakeessahan Jumala sanoo nimenomaan niistä ihmisistä\, jotka ovat juuri astuneet arkista ulos: ”ihmisen sydämen aivoitukset ovat pahat nuoruudesta saakka.” \nTämä on voimakas saarna perisynnistä eli alkusynnistä\, jonka alainen on jokainen maailmaan syntyvä ihminen. Nooan ja hänen perheensä\, Haam -poikaa lukuun ottamatta\, erosivat tuhotusta ihmiskunnasta ainoastaan siinä\, että he olivat uskon kautta vanhurskaita. He uskoivat Jumalan sanan ja lupauksen\, jonka Hän oli jo Saatanalle sanonut ennen kuin karkotti ihmisen paratiisista: ”Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja vaimon siemenen välille; se on polkeva rikki sinun pääsi\, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän.” Nooa ja pääosa hänen perheestään olivat uskon kautta vanhurskaita\, sillä he uskoivat tulevaan vaimon siemeneen eli Kristukseen. \nUuden vuoden alkaessa saamme kiittää Jumalaa uudesta vuodesta\, uudesta päivästä\, uudesta alusta. Joka kerta\, kun uskomme syntimme anteeksi Jeesuksen tähden\, saamme ikään kuin aloittaa alusta. Tämä jatkuu siihen saakka\, kunnes meidät ylösnousemuksen aamussa\, luodaan ikuisesti uusiksi\, Herramme Jeesuksen Kristuksen kaltaisiksi. \n\nKynttilöitä: 4 Liturginen väri: valkoinen.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Fil. 2:10–11 Psalmi: Ps. 8:2–10 Hallelujasäe: Ps. 145:21 tai Hepr. 13:8\n1. lukukappale: Jes. 42:5–8 tai 1. Moos. 8:13–22 2. lukukappale: Ap. t. 4:24–30 tai Ilm. 3:7–8 Evankeliumi: Matt. 4:12–16 \n\n1. lukukappale\nJes. 42:5–8\nNäin sanoo Jumala\, Herra\, joka on luonut taivaan ja levittänyt sen\, joka on tehnyt maan laveuden ja mitä siinä kasvaa\, antanut henkäyksensä kansalle\, joka siinä on\, ja hengen niille\, jotka siellä vaeltavat: Minä\, Herra\, olen vanhurskaudessa kutsunut sinut\, olen tarttunut sinun käteesi\, varjellut sinut ja pannut sinut kansoille liitoksi\, pakanoille valkeudeksi\, avaamaan sokeat silmät\, päästämään sidotut vankeudesta\, pimeydessä istuvat vankihuoneesta. Minä\, Herra\, se on minun nimeni\, minä en anna kunniaani toiselle enkä ylistystäni epäjumalille. \nTAI:\n1. Moos. 8:13–22\nJa Nooan kuudentenasadantena yhdentenä ikävuotena\, vuoden ensimmäisenä kuukautena\, kuukauden ensimmäisenä päivänä\, oli vesi kuivunut maan päältä. Niin Nooa poisti katon arkista ja katseli; ja katso\, maan pinta oli kuivunut. Ja toisena kuukautena\, kuukauden kahdentenakymmenentenä seitsemäntenä päivänä\, oli maa aivan kuiva.\nJa Jumala puhui Nooalle sanoen: ”Lähde arkista\, sinä ja vaimosi\, poikasi ja miniäsi sinun kanssasi. Ja kaikki eläimet\, jotka ovat luonasi\, kaikki liha\, linnut ja karjaeläimet ja kaikki matelijat\, jotka maan päällä matelevat\, vie ne ulos kanssasi. Niitä vilisköön maassa\, ja ne olkoot hedelmälliset ja lisääntykööt maan päällä.” Ja Nooa ja hänen poikansa\, vaimonsa ja miniänsä hänen kanssaan lähtivät ulos\, niin myös kaikki metsäeläimet\, kaikki matelijat ja kaikki linnut\, kaikki\, mikä liikkuu maan päällä\, lähtivät arkista suvuittain.\nJa Nooa rakensi alttarin Herralle ja otti kaikkia puhtaita karjaeläimiä ja kaikkia puhtaita lintuja ja uhrasi polttouhreja alttarilla. Ja Herra tunsi suloisen tuoksun ja sanoi sydämessänsä: ”En minä koskaan enää kiroa maata ihmisen tähden; sillä ihmisen sydämen aivoitukset ovat pahat nuoruudesta saakka. Enkä minä koskaan enää tuhoa kaikkea\, mikä elää\, niinkuin nyt olen tehnyt. Niin kauan kuin maa pysyy\, ei lakkaa kylväminen eikä leikkaaminen\, ei vilu eikä helle\, ei kesä eikä talvi\, ei päivä eikä yö.” \n  \n2. lukukappale\nAp. t. 4:24–30\nSen kuultuansa he yksimielisesti korottivat äänensä Jumalan puoleen ja sanoivat: ”Herra\, sinä\, joka olet tehnyt taivaan ja maan ja meren ja kaikki\, mitä niissä on! Sinä\, joka Pyhän Hengen kautta\, isämme Daavidin\, sinun palvelijasi\, suun kautta\, olet puhunut: ’Miksi pakanat pauhaavat ja kansat turhia ajattelevat? Maan kuninkaat nousevat\, ja ruhtinaat kokoontuvat yhteen Herraa ja hänen Voideltuansa vastaan.’ Sillä totisesti\, tässä kaupungissa kokoontuivat sinun pyhää Poikaasi Jeesusta vastaan\, jonka sinä olet voidellut\, sekä Herodes että Pontius Pilatus pakanain ja Israelin sukukuntain kanssa\, tekemään kaiken\, minkä sinun kätesi ja päätöksesi oli edeltämäärännyt tapahtuvaksi. Ja nyt\, Herra\, katso heidän uhkauksiansa ja anna palvelijaisi kaikella rohkeudella puhua sinun sanaasi; ja ojenna kätesi\, niin että sairaat parantuvat ja tunnustekoja ja ihmeitä tapahtuu sinun pyhän Poikasi Jeesuksen nimen kautta.” \nTAI:\nIlm. 3:7–8\nJa Filadelfian seurakunnan enkelille kirjoita: ’Näin sanoo Pyhä\, Totinen\, jolla on Daavidin avain\, hän\, joka avaa\, eikä kukaan sulje\, ja joka sulkee\, eikä kukaan avaa: Minä tiedän sinun tekosi. Katso\, minä olen avannut sinun eteesi oven\, eikä kukaan voi sitä sulkea; sillä tosin on sinun voimasi vähäinen\, mutta sinä olet ottanut vaarin minun sanastani etkä ole minun nimeäni kieltänyt. \n  \nEvankeliumi\nMatt. 4:12–16\nMutta kun Jeesus kuuli\, että Johannes oli pantu vankeuteen\, poistui hän Galileaan. Ja hän jätti Nasaretin ja meni asumaan Kapernaumiin\, joka on meren rannalla\, Sebulonin ja Naftalin alueella; että kävisi toteen\, mikä on puhuttu profeetta Esaiaan kautta\, joka sanoo: ”Sebulonin maa ja Naftalin maa\, meren tie\, Jordanin tuonpuoleinen maa\, pakanain Galilea – kansa\, joka pimeydessä istui\, näki suuren valkeuden\, ja jotka istuivat kuoleman maassa ja varjossa\, niille koitti valkeus”. \n  \nRukous\nHerra Jumala\, joka meidän vuoksemme annoit Poikasi\, Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen\, tulla lain alaiseksi ruumiillisen ympärileikkauksen kautta! Anna meille armosi\, että sydämemme tulisi ympärileikatuksi kaikista synnillisistä himoista ja haluista. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni: Fil. 2:10–11\nNiin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkis|tuman\, *\nja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi\, että Jeesus |Kristus on Herra. \n  \nPsalmi:\nPs. 8:2–10\nHerra\, meidän Herramme\, kuinka korkea onkaan sinun nimesi kaikessa |maassa\, *\nsinun\, joka olet asettanut valtasuuruutesi |taivaitten ylitse! \nLasten ja imeväisten suusta sinä perustit voiman vastustajaisi |tähden\, *\nettä kukistaisit vihollisen ja |kostonhimoisen. \nKun minä katselen sinun taivastasi\, sinun sormiesi |tekoa\, *\nkuuta ja tähtiä\, jotka sinä |olet luonut\, \nniin mikä on ihminen\, että sinä häntä |muistat\, *\ntai ihmislapsi\, että pidät |hänestä huolen? \nJa kuitenkin sinä teit hänestä lähes jumal’|olennon\, *\nsinä seppelöitsit hänet kunnialla ja |kirkkaudella; \npanit hänet hallitsemaan kättesi |tekoja\, *\nasetit kaikki hänen |jalkainsa alle: \nlampaat ja karjan\, ne |kaikki\, *\nniin myös |metsän eläimet\, \ntaivaan linnut ja meren |kalat *\nja kaiken\, mikä meren |polkuja kulkee. \nHerra\, meidän |Herramme\, *\nkuinka korkea onkaan sinun nimesi |kaikessa maassa! \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt |on ja aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/uudenvuodenpaiva-vsk3/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20231231 DTEND;VALUE=DATE:20240101 DTSTAMP:20260605T030630 CREATED:20201009T102239Z LAST-MODIFIED:20220729T122542Z UID:9858-1703980800-1704067199@www.luterilainen.net SUMMARY:Uudenvuodenaatto DESCRIPTION:Jos tietäisit\, että sinulla on elämää jäljellä enää vain yksi vuosi\, miten sen eläisit? On hyvä miettiä\, mitä Jeesus tahtoo sanoa meille tämän vertauksen kautta\, kun yksi vuosi taas päättyy elämästämme. \nVertauksessa esiintyy kaksi henkilöä ja puu: viinitarhan omistaja\, sitä hoitava puutarhuri ja hedelmätön viikunapuu. On käsittämätöntä\, miksi hyvässä maassa kasvanut viikunapuu ei tuota hedelmää. Viiniköynnöstä varten valitaan näet paras mahdollinen maaperä\, ja viikunapuu oli päässyt tuollaiseen kasvupaikkaan. Mutta nyt se vain laihdutti maata ja vei valoa & vettä viiniköynnöksiltä. \nPuutarhuri olisi päässyt vähimmällä\, jos hän olisi kaatanut puun. Nyt hän kuitenkin lupautui käyttämään aikaansa ja energiaansa sen hoitamiseen vielä yhden vuoden ajan. Lantaa piti raahata puun juurelle\, samoin vettä. Maata piti kuokkia. Mutta puutarhuri oli nähnyt viikunapuun kasvavan siemenestä tai pienestä taimesta isoksi puuksi ja jotenkin hän oli vain kiintynyt siihen. Ei ollut menettänyt toivoaan. Näki sielunsa silmillä\, millainen se puu vielä voisi olla. \nViikunapuu tarkoittaa vertauksessa ensinnäkin Israelia\, jonka parissa Jeesus toimi yhteensä kolme vuotta. Enkä hänen toimintaansa oli jäljellä vielä vuosi siinä vaiheessa\, kun hän tämän vertauksen kertoi. Israel oli saanut lapseuden\, kirkkauden\, liitot\, lupaukset ja jumalanpalveluksen (Room.9). Ennen kaikkea se on saanut Jumalan sanan\, sekä inspiroidun että inkarnoidun. Totta totisesti se kasvoi parhaassa maaperässä. \nNyt viikunapuu tarkoittaa kristillistä kirkkoa – meidänkin seurakuntiamme. Löytyykö niistä synnintuntoa? Löytyykö niistä armonvälineiden arvostusta? Löytyykö rakkautta sisaria ja veljiä kohtaan\, niitä vaikeimpiakin? Löytyykö uhrimieltä? Löytyykö huolta niistä\, jotka eivät vielä evankeliumia tunne omassa maassamme ja aina maailman ääriin asti? Löytyykö tätä kaikkea paimenista? Kuvittele sielusi silmillä\, miten Jeesus seisoo tänä uutena vuonna pää kumarassa Isänsä edessä pyytämässä lisää armonaikaa sinulle ja seurakunnallesi. Armonaika on rajallinen. Tulee päivä\, jolloin hedelmätön viikunapuu hakataan poikki. \nMutta vertauksen voi soveltaa myös yksityiseen kristittyyn. Minkä verran Jumala ja lähimmäiset löysivät hyviä hedelmiä sinun elämästäsi menneenä vuonna? Rakkautta\, iloa\, rauhaa\, pitkämielisyyttä\, ystävällisyyttä\, hyvyyttä\, uskollisuutta\, sävyisyyttä ja itsensä hillitsemistä\, näitä ihania Hengen hedelmiä (Gal.5)? Niin\, Jeesus seisoo Isänsä edessä tänä uutena vuonna ja pyytää sinullekin lisää armonaikaa. Tämän vertauksen pohjalta ymmärrämme\, ettei hän rakasta eniten niitä kristittyjä\, jotka kantavat eniten hedelmää. Hän rakastaa sitäkin\, joka vain laihduttaa maata. Hänenkin puolestaan Vapahtaja vuodatti verensä ja rukoilee Isän oikealla puolella. Hän lupaa muokata ja lannoittaa maan viikunapuun ympäriltä. Jos elämääsi tai seurakuntasi elämään tulee ensi vuonna suruja ja vaikeuksia\, ota ne vastaan puutarhurin hoitona. \nViimeisen elinviikkonsa aikana Jeesus kirosi yhden hedelmättömän viikunapuun (Matt.21:18-19). Sen tehtyään hän vaihtoi osia kirotun puun kanssa – ja meidän kanssamme. ”Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta\, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme – sillä kirjoitettu on: ’Kirottu on jokainen\, joka on puuhun ripustettu.’” (Gal.3:13*). Ristiksi lyöty puu on maailman hedelmättömin puu. Kuitenkin Jeesuksen ristinpuu tuotti meille hedelmän\, jota syömällä elämme iankaikkisesti (Joh.6:51). \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri: valkoinen 2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 89:3 Psalmi: Ps. 121 tai Ps. 102:26–29 Hallelujasäe: Valit. 3:22\n1. lukukappale: Valit. 3:22–26 tai Saarn. 3:1–8 tai 1. Sam. 7:12 2. lukukappale: 1. Piet. 1:22–25 Evankeliumi: Luuk. 13:6–9 tai Matt. 16:1–4 \n\n1. lukukappale\nValit. 3:22–26\nHerran armoa on\, ettemme ole aivan hävinneet\, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut: se on joka aamu uusi\, ja suuri on hänen uskollisuutensa. Minun osani on Herra\, sanoo minun sieluni; sentähden minä panen toivoni häneen. Hyvä on Herra häntä odottaville\, sille sielulle\, joka häntä etsii. Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua. \n  \nTai:\nSaarn. 3:1–8\nKaikella on määräaika\, ja aikansa on joka asialla taivaan alla. Aika on syntyä ja aika kuolla. Aika on istuttaa ja aika repiä istutus. Aika on surmata ja aika parantaa. Aika on purkaa ja aika rakentaa. Aika on itkeä ja aika nauraa. Aika on valittaa ja aika hypellä. Aika on heitellä kiviä ja aika kerätä kivet. Aika on syleillä ja aika olla syleilemättä. Aika on etsiä ja aika kadottaa. Aika on säilyttää ja aika viskata pois. Aika on reväistä rikki ja aika ommella yhteen. Aika on olla vaiti ja aika puhua. Aika on rakastaa ja aika vihata. Aika on sodalla ja aika rauhalla. \n  \n2. lukukappale\n1. Piet. 1:22–25\nPuhdistakaa sielunne totuuden kuuliaisuudessa vilpittömään veljenrakkauteen ja rakastakaa toisianne hartaasti puhtaasta sydämestä\, te\, jotka olette uudestisyntyneet\, ette katoavasta\, vaan katoamattomasta siemenestä\, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta. Sillä: ”kaikki liha on kuin ruoho\, ja kaikki sen kauneus kuin ruohon kukkanen; ruoho kuivuu\, ja kukkanen varisee\, mutta Herran sana pysyy iankaikkisesti”. \n  \nEvankeliumi\nLuuk. 13:6–9\nJa hän puhui tämän vertauksen: ”Eräällä miehellä oli viikunapuu istutettuna viinitarhassaan; ja hän tuli etsimään hedelmää siitä\, mutta ei löytänyt. Niin hän sanoi viinitarhurille: ’Katso\, kolmena vuotena minä olen käynyt etsimässä hedelmää tästä viikunapuusta\, mutta en ole löytänyt. Hakkaa se pois; mitä varten se vielä maata laihduttaa?’ Mutta tämä vastasi ja sanoi hänelle: ’Herra\, anna sen olla vielä tämä vuosi; sillä aikaa minä kuokin ja lannoitan maan sen ympäriltä. Ehkä se ensi vuonna tekee hedelmää; mutta jos ei\, niin hakkaa se pois’.” \n  \nTai:\nMatt. 16:1–4\nJa fariseukset ja saddukeukset tulivat hänen luoksensa ja kiusasivat häntä pyytäen häntä näyttämään heille merkin taivaasta. Mutta hän vastasi ja sanoi heille: ”Kun ilta tulee\, sanotte te: ’Tulee selkeä ilma\, sillä taivas ruskottaa’\, ja aamulla: ’Tänään tulee rajuilma\, sillä taivas ruskottaa ja on synkkä’. Taivaan muodon te osaatte arvioida\, mutta aikain merkkejä ette osaa. Tämä paha ja avionrikkoja sukupolvi tavoittelee merkkiä\, mutta sille ei anneta muuta merkkiä kuin Joonaan merkki.” Ja hän jätti heidät ja meni pois. \n  \nRukous\nKaikkivaltias\, iankaikkinen Jumala! Ohjaa meidän tekomme sinun hyvän tahtosi mukaan\, että me voisimme sinun rakkaan Poikasi nimessä kasvaa hyvissä teoissa. Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 89:3\nMinä sanon: ikiajoiksi on armo ra|kennettu\, *\nsinä olet perustanut uskollisuu|tesi taivaisiin. \n  \nPsalmi:\nPs. 121\nMinä nostan silmäni vuoria |kohti: *\nmistä tulee |minulle apu? \nApu minulle tulee |Herralta\, *\njoka on tehnyt |taivaan ja maan. \nHän ei salli sinun jalkasi |horjua\, *\nsinun varjeli|jasi ei torku. \nKatso\, hän\, joka Israelia |varjelee\, *\nei torku |eikä nuku. \nHerra on sinun varjeli|jasi\, *\nHerra on suojaava varjosi sinun oikealla |puolellasi. \nEi polta sinua aurinko |päivällä\, *\nei|kä kuu yöllä. \nHerra varjelee sinut kaikesta |pahasta\, *\nhän varjelee |sinun sielusi. \nHerra varjelee sinun lähtemisesi ja tulemi|sesi\, *\nnyt ja ian|kaikkisesti. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt |on ja aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/uudenvuodenaatto-vsk3/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20231231 DTEND;VALUE=DATE:20240101 DTSTAMP:20260605T030630 CREATED:20161202T121848Z LAST-MODIFIED:20220729T122359Z UID:4105-1703980800-1704067199@www.luterilainen.net SUMMARY:1. sunnuntai joulusta DESCRIPTION:Luukkaan evankeliumi siirtyy heti johdantojakeiden jälkeen puhumaan pappi Sakariaasta (Luuk. 1:5). Pian ollaan temppelissä\, jonka uhrijumalanpalveluksen toimittaminen jää Sakariaalta loppuun saattamatta\, kun enkeli ilmestyy hänelle ja ilmoittaa Johannes Kastajan synnystä. Sakarias ei nimittäin usko lupausta ja niinpä hän tulee mykäksi. Papin piti jumalanpalveluksen lopuksi siunata kansa Herran siunauksella (vrt. 3. Moos. 9:23). Tätä Sakarias ei pystynyt tekemään. \nPäivän evankeliumissa ollaan jälleen temppelissä. Nyt keskuksessa ei kuitenkaan ole pyhäkkö ja sen uhrijumalanpalvelus\, eivätpä leeviläiskuoron laulamat virretkään. Nyt keräännytään Jeesuksen luokse ylistämään Jumalaa. Simeon ja Hanna edustavat niitä hurskaita israelilaisia\, jotka odottavat Jumalan pelastusta. He näkevät\, että lapsi\, joka isänsä ja äitinsä käsillä saapuu temppeliin\, toisi Herran siunauksen niin Israelille kuinka kaikille maailman kansoillekin. Tässä on siis Jumalan uhrikaritsa\, suuri ylimmäinen pappi ja itse Herra\, jonka ylistystä Hanna kutsuu muita laulamaan. \nSimeon kuitenkin ilmoitti\, etteivät kaikki ota Jeesusta vastaan. Hän on kompastuskivi\, joka on toisille lankeemukseksi ja toisille nousemukseksi\, niin että uusi Jumalan temppeli rakentuu Kristuksen varaan. Marian läpi on miekka käyvä\, kun Kristuksen sanat tutkivat hänenkin sydämensä. Samoin Kristuksen sanat käyvät meidän sydämeemme osoittaen syntimme\, jotta saisimme uskoa rikoksemme anteeksi Jeesuksen ristin tähden. Näin me rakennumme Kristuksessa\, tulemme Hänessä siunatuiksi. \n\nKynttilöitä: 4 Liturginen väri: valkoinen.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 111:2 Psalmi: Ps. 71:14–19 Hallelujasäe: Jes. 63:7\n1. lukukappale: Jes. 25:1 4–5 tai Jes. 49:13–16 2. lukukappale: Gal. 4:3–7 tai Kol. 2:6–10 Evankeliumi: Luuk. 2:33–40 \n\n1. lukukappale \nJes. 25:1\, 4–5\nHerra\, sinä olet minun Jumalani; minä kunnioitan sinua\, kiitän sinun nimeäsi\, sillä sinä olet tehnyt ihmeitä\, sinun aivoituksesi kaukaisilta päiviltä ovat todet ja vakaat.\nSillä sinä olit turvana vaivaiselle\, turvana köyhälle hänen ahdingossansa\, suojana rankkasateelta\, varjona helteeltä; sillä väkivaltaisten kiukku on kuin rankkasade seinää vastaan. Niinkuin helteen kuivassa maassa\, niin sinä vaimensit muukalaisten melun. Niinkuin helle pilven varjossa vaipuu väkivaltaisten voittolaulu. \nTai: \nJes. 49:13–16\nRiemuitkaa\, te taivaat\, iloitse\, sinä maa\, puhjetkaa riemuun\, te vuoret\, sillä Herra lohduttaa kansaansa ja armahtaa kurjiansa. Mutta Siion sanoo: ”Herra on minut hyljännyt\, Herra on minut unhottanut”. Unhottaako vaimo rintalapsensa\, niin ettei hän armahda kohtunsa poikaa? Ja vaikka he unhottaisivatkin\, minä en sinua unhota. Katso\, kätteni hipiään olen minä sinut piirtänyt\, sinun muurisi ovat aina minun edessäni. \n  \n2. lukukappale\nGal. 4:3–7\nKun olimme alaikäisiä\, olimme orjuutetut maailman alkeisvoimien alle. Mutta kun aika oli täytetty\, lähetti Jumala Poikansa\, vaimosta syntyneen\, lain alaiseksi syntyneen\, lunastamaan lain alaiset\, että me pääsisimme lapsen asemaan. Ja koska te olette lapsia\, on Jumala lähettänyt meidän sydämeemme Poikansa Hengen\, joka huutaa: ”Abba! Isä!” Niinpä sinä et siis enää ole orja\, vaan lapsi; mutta jos olet lapsi\, olet myös perillinen Jumalan kautta. \nTai:\nKol. 2:6–10\nNiinkuin te siis olette omaksenne ottaneet Kristuksen Jeesuksen\, Herran\, niin vaeltakaa hänessä\, juurtuneina häneen ja hänessä rakentuen ja uskossa vahvistuen\, niinkuin teille on opetettu; ja olkoon teidän kiitoksenne ylitsevuotavainen. Katsokaa\, ettei kukaan saa teitä saaliikseen järkeisopilla ja tyhjällä petoksella\, pitäytyen ihmisten perinnäissääntöihin ja maailman alkeisvoimiin eikä Kristukseen. Sillä hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti\, ja te olette täytetyt hänessä\, joka on kaiken hallituksen ja vallan pää. \n  \nEvankeliumi\nLuuk. 2:33–40\nJa hänen isänsä ja äitinsä ihmettelivät sitä\, mitä hänestä sanottiin. Ja Simeon siunasi heitä ja sanoi Marialle\, hänen äidilleen: ”Katso\, tämä on pantu lankeemukseksi ja nousemukseksi monelle Israelissa ja merkiksi\, jota vastaan sanotaan – ja myös sinun sielusi lävitse on miekka käyvä – että monen sydämen ajatukset tulisivat ilmi”.\nJa oli naisprofeetta\, Hanna\, Fanuelin tytär\, Asserin sukukuntaa. Hän oli jo tullut iälliseksi. Mentyään neitsyenä naimisiin hän oli elänyt miehensä kanssa seitsemän vuotta\, ja oli nyt leski\, kahdeksankymmenen neljän vuoden ikäinen. Hän ei poistunut pyhäköstä\, vaan palveli siellä Jumalaa paastoilla ja rukouksilla yötä ja päivää. Ja juuri sillä hetkellä hän tuli siihen\, ylisti Jumalaa ja puhui lapsesta kaikille\, jotka odottivat Jerusalemin lunastusta.\nJa täytettyään kaiken\, mikä Herran lain mukaan oli tehtävä\, he palasivat Galileaan\, kaupunkiinsa Nasaretiin. Ja lapsi kasvoi ja vahvistui ja täyttyi viisaudella\, ja Jumalan armo oli hänen päällänsä. \n  \nRukous\nHerra Jumala\, taivaallinen Isä\, joka ilmoitit pyhän Simeonin kautta\, että Poikasi Kristus on asetettu kompastumiseksi ja nousemiseksi monelle! Me rukoilemme sinua: valaise sydämemme Pyhällä Hengelläsi\, että oikein tuntisimme Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, turvaisimme häneen kaikessa hädässä ja vaarassa ja niin nousisimme hänen kanssaan ylös. Auta\, ettemme loukkaantuisi häneen niin kuin suruton ja sokea maailma\, vaan olisimme lujia ja miehuullisia kaikissa kärsimyksissä ja ahdistuksissa\, jotka kohtaavat meitä sanasi ja tunnustuksesi tähden. Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 111:2\nSuuret ovat Herran teot\, kaikkien niiden tutkis|teltavat\, *\njotka niitä |rakastavat. \n  \nPsalmi:\nPs. 71:14–19\nMutta minä odotan |alati\, *\nja yhäti minä |sinua kiitän. \nMinun suuni on julistava sinun vanhurs|kauttasi\, *\nsinun pelastustekojasi kaiken päivää\, sillä niiden määrää |en minä tunne. \nHerran\, Herran väkeviä tekoja minä tuon |julki\, *\nminä ylistän sinun vanhurskauttasi\, |sinun ainoan. \nJumala\, sinä olet opettanut minua hamasta nuoruu|destani\, *\nja yhä vielä minä sinun ihmei|täsi julistan. \nÄlä\, Jumala\, minua hylkää vanhaksi ja harmaaksi tultu|ani\, *\nniin minä julistan sinun käsivartesi voimaa nousevalle polvelle\, sinun väkevyyttäsi kaikille vielä |tuleville. \nJumala\, sinun vanhurskautesi ulottuu hamaan |korkeuksiin\, *\nsinun\, joka teet niin suuria. Jumala\, kuka on sinun |vertaisesi? \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt |on ja aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/1-sunnuntai-joulusta-vsk3/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20231228 DTEND;VALUE=DATE:20231229 DTSTAMP:20260605T030630 CREATED:20161202T121846Z LAST-MODIFIED:20220729T122523Z UID:4103-1703721600-1703807999@www.luterilainen.net SUMMARY:Viattomien lasten päivä\, 4. joulupäivä DESCRIPTION:Jeesuksen syntymän aikaan Israelin hallitsija oli Herodes Suuri. Hän oli Rooman valtakunnan asettama kuningas\, joka piti valtaa kovalla kädellä. Herodes ei ollut syntyperäinen juutalainen. Hän myös tiesi\, etteivät hurskaat juutalaiset katsoneet hänen asemaansa hyvällä. Kun Herodes kuuli itämailta tulleilta tietäjiltä\, että Israeliin oli syntynyt uusi kuningas\, näki Herodes edessään yhden vaihtoehdon. Tänäkin päivänä näemme eri puolilla maailmaa\, että kilpailevat vallantavoittelijat – tai sellaiseksi otaksutut – saatetaan raivata julmasti tieltä. Tähän työhön Herodes päättävästi ryhtyi ja kun tietäjät eivät tulleet ilmoittamaan\, missä Jeesus-lapsi oleili\, lähetti Herodes sotilaansa surmaamaan kaikki kaksivuotiaat ja sitä nuoremmat poikalapset. \nNäemme päivän evankeliumissa jyrkän eron tämän langenneen maailman kuninkuuden ja Jeesuksen kuninkuuden välillä. Herodes taistelee omasta vallastaan. Jeesus on luopunut omasta taivaallisesta vallastaan taistellakseen synnin särkemän ihmissuvun puolesta. Jeesus vietiin Egyptiin\, jotta hän pelastaisi koko luomakunnan synnin orjuudesta\, kuten Israel oli Mooseksen aikana pelastettu Egyptin orjuudesta. Jeesus vältti miekan\, jotta hän kantaisi myöhemmin maailman synnin ja kuoleman ristillä. \nBetlehemin surmattujen poikien äidit\, isät\, siskot ja veljet itkivät pahuuden julmaa surmatyötä. Tänäänkin itku ja huuto kaikuu ympäri maailman sen johdosta\, että Jeesuksen nimen tähden jopa lapsia surmataan. Pahan valta surmaa viattomatkin. Länsimaissa surmat suoritetaan usein silmiltä kätkössä\, äitien kohdussa. Tämän pahan ja julman maailman keskelle Jumala syntyi. Kärsimyksen ja kuoleman keskellä\, me saamme katsoa seimen Lasta\, joka kerran ylennettiin ristille. Kuolemalla hän nieli kuoleman. \nNyt tallella on lapsi luona Herran\,\nvoi jospa sinne pääsisimme kerran!\nEi murhe paina\,\nkun siellä aina\nveisaamme hänen kanssaan autuaina.\n(Lv. 892:3) \n\n Kynttilöitä: 4 Liturginen väri: valkoinen tai punainen. 2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Valit. 2:19 Psalmi: Ps. 124:2–3 6–8 Hallelujasäe Ilm. 19:5\n1. lukukappale: 2. Moos. 1:22–2:10 2. lukukappale: 1. Piet. 4:12–16 Evankeliumi: Matt. 2:13–21 \n\n1. lukukappale\n2. Moos. 1:22–2:10\nNiin farao antoi käskyn kaikelle kansallensa\, sanoen: ”Kaikki poikalapset\, jotka syntyvät\, heittäkää Niilivirtaan\, mutta kaikkien tyttölasten antakaa elää”. Niin eräs mies\, joka oli Leevin sukua\, meni ja nai leeviläisen neidon. Ja vaimo tuli raskaaksi ja synnytti pojan. Ja kun hän näki\, että se oli ihana lapsi\, salasi hän sitä kolme kuukautta. Mutta kun hän ei voinut sitä enää salata\, otti hän kaisla-arkun\, siveli sen maapihkalla ja piellä\, pani lapsen siihen ja laski sen kaislikkoon Niilivirran rantaan. Ja lapsen sisar asettui taammaksi nähdäksensä\, mitä hänelle tapahtuisi. Silloin faraon tytär tuli alas peseytymään virrassa\, ja hänen seuranaisensa\nkävelivät virran rannalla; ja kun hän näki arkun kaislikossa\, lähetti hän palvelijattarensa ja otatti sen ylös. Ja kun hän avasi sen\, näki hän lapsen; ja katso\, siinä oli poikanen\, joka itki. Niin hänen tuli sitä sääli\, ja hän sanoi: ”Tämä on hebrealaisten lapsia”. Niin lapsen sisar sanoi faraon tyttärelle: ”Menenkö kutsumaan sinulle hebrealaisen imettäjän\, joka voi imettää sen lapsen sinulle?” Faraon tytär vastasi hänelle: ”Mene!” Niin tyttö meni ja kutsui lapsen äidin. Ja faraon tytär sanoi hänelle: ”Ota tämä lapsi ja imetä se minulle\, niin minä maksan sinulle siitä palkan”. Ja vaimo otti lapsen ja imetti sen. Mutta kun lapsi oli kasvanut\, toi hän sen faraon tyttärelle\, ja tämä otti sen pojaksensa ja antoi hänelle nimen Mooses\, sillä hän sanoi: ”Minä olen vetänyt hänet ylös vedestä”. \n  \n2. lukukappale\n1. Piet. 4:12–16\nRakkaani\, älkää oudoksuko sitä hellettä\, jossa olette ja joka on teille koetukseksi\, ikäänkuin teille tapahtuisi jotakin outoa\, vaan iloitkaa\, sitä myöten kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä\, että te myös hänen kirkkautensa ilmestymisessä saisitte iloita ja riemuita. Jos teitä solvataan Kristuksen nimen tähden\, niin te olette autuaat\, sillä kirkkauden ja Jumalan Henki lepää teidän päällänne. Älköön näet kukaan teistä kärsikö murhaajana tai varkaana tai pahantekijänä tahi sentähden\, että sekaantuu hänelle kuulumattomiin; mutta jos hän kärsii kristittynä\, älköön hävetkö\, vaan ylistäköön sen nimensä tähden Jumalaa. \n  \nEvankeliumi\nMatt. 2:13–21\nMutta kun he olivat menneet\, niin katso\, Herran enkeli ilmestyi Joosefille unessa ja sanoi: ”Nouse\, ota lapsi ja hänen äitinsä ja pakene Egyptiin\, ja ole siellä siihen asti\, kuin minä sinulle sanon; sillä Herodes on etsivä lasta surmatakseen hänet”.\nNiin hän nousi\, otti yöllä lapsen ja hänen äitinsä ja lähti Egyptiin. Ja hän oli siellä Herodeksen kuolemaan asti; että kävisi toteen\, minkä Herra on puhunut profeetan kautta\, joka sanoo: ”Egyptistä minä kutsuin poikani”. Silloin Herodes\, nähtyään\, että tietäjät olivat hänet pettäneet\, vihastui kovin ja lähetti tappamaan kaikki poikalapset Beetlehemistä ja koko sen ympäristöstä\, kaksivuotiaat ja nuoremmat\, sen mukaan kuin hän oli aikaa tietäjiltä tarkoin tiedustellut.\nSilloin kävi toteen\, mikä on puhuttu profeetta Jeremiaan kautta\, joka sanoo: ”Ääni kuuluu Raamasta\, itku ja iso parku; Raakel itkee lapsiansa eikä lohdutuksesta huoli\, kun heitä ei enää ole”.\nMutta kun Herodes oli kuollut\, niin katso\, Herran enkeli ilmestyi unessa Joosefille Egyptissä ja sanoi: ”Nouse\, ota lapsi ja hänen äitinsä ja mene Israelin maahan\, sillä ne ovat kuolleet\, jotka väijyivät lapsen henkeä”. Niin hän nousi\, otti lapsen ja hänen äitinsä ja meni Israelin maahan. \n  \nRukous\nKaikkivaltias Jumala! Tänä päivänä viattomat lapset julistivat sinun nimeäsi – eivät sanoillaan vaan kuolemallaan\, joka heijastaa sinun rakkaan Poikasi kuolemaa. Kuoleta meistä kaikki synnin pahuus\, että todistaisimme myös elämällämme sinun uskoasi\, jota suullamme tunnustamme. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n  \nPäivän Psalmi \nAntifoni:\nValit. 2:19\nAnna sydämesi vuotaa kuin vesi Herran kasvojen |edessä. *\nKohota kätesi häntä kohden pienten lastesi elä|män puolesta. \n  \nPsalmi:\nPs. 124:2–3\, 6–8\nEllei Herra olisi meidän kanssamme\, kun ihmiset nousevat meitä |vastaan\, *\nniin he meidät elävältä |nielisivät \nKiitetty olkoon |Herra\, *\njoka ei antanut meitä heidän hammastensa |raadeltaviksi. \nMeidän sielumme pääsi kuin lintu pyydystäjäin |paulasta: *\npaula katkesi\, ja me |pääsimme pois. \nMeidän apumme on Herran |nimi\, *\nhänen\, joka on tehnyt |taivaan ja maan. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/viattomien-lasten-paiva-4-joulupaiva-vsk3/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20231227 DTEND;VALUE=DATE:20231228 DTSTAMP:20260605T030630 CREATED:20191112T140603Z LAST-MODIFIED:20220729T122416Z UID:7840-1703635200-1703721599@www.luterilainen.net SUMMARY:Apostoli Johanneksen päivä 3. joulupäivä DESCRIPTION:Kolmantena joulupäivänä kirkko on vanhastaan muistanut pyhää apostoli Johannesta. Johannes oli yksi Jeesuksen kahdestatoista opetuslapsesta. Hän kirjoitti Herrastaan ja Mestaristaan Jeesuksesta evankeliumikirjan. Lisäksi meillä on Uudessa testamentissa kolme Johanneksen kirjettä sekä Johanneksen ilmestys. \nJohanneksen tekstit ovat syvällisiä ja suorastaan taivaiden korkeuksiin nousevia. Evankelista Johanneksen symboli kristillisessä perinteessä onkin ollut kotka. Kotka kiehtoi antiikin ihmisiä\, sillä taivaan linnuista se lensi ylimpänä eli lähinnä Jumalan ulottuvuutta. Mutta Johannes ei jää korkeuksiin\, vaan Sana tulee lihaksi (Joh. 1:14). Jumala ei olekaan Johanneksen selkeän viestin mukaan tavoittamaton. Jumala ei myöskään ole vain mystisesti kaikkialla näkymättömästi läsnä. Jos pelkästään tämä olisi totta\, silloin ei tiedettäisi\, mistä tämä salattu Jumala voidaan löytää. Mutta nytpä Jumalan Ainosyntyinen Poika on tullut ihmiseksi. Jumala voidaan löytää Jeesuksessa. (Joh. 1:10–13) \nJohannes osoittaa myös läpi ”johanneslaisen kirjallisuuden”\, että tämä Jeesus on tänään löydettävissä uudessa temppelissä eli seurakunnassa\, joka on Jeesuksen ruumis (Joh. 2:19– 22). Siellä Kristus on läsnä sanansa saarnassa (Joh. 6:63)\, syntien anteeksiantamuksessa (Joh. 20:21–23)\, pyhässä kasteessa (Joh. 3:5)\, ehtoollisella nautittavassa Kristuksen ruumiissa ja veressä (Joh. 6:54). Johannes on kirjoittamansa Raamatun sanan myötä jäänyt tänne todistamaan meille Jeesuksesta (Joh. 21:23–24). Näissä sanoissa Pyhä Henki puhuu meille\, tuo meidät lähelle Jeesusta\, että sinäkin voisit Johanneksen tavoin sanoa: minä olen Jeesuksen rakas opetuslapsi\, joka saan levätä hänen rintaansa vasten (Joh. 13:23). \n\n Kynttilöitä: 4 Liturginen väri: valkoinen. 2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 145:6–7 tai Sir. 15:5–6 Psalmi: Ps. 92:13–16 Hallelujasäe 1. Joh. 1:2\n1. lukukappale: Sananl. 8:1 22–30 2. lukukappale: 1. Joh. 2:28–3:3 Evankeliumi: Joh. 21:19–24 tai Joh. 1:1–14 \n\n1. lukukappale\nSananl. 8:1\, 22–30\nEikö viisaus kutsu\, eikö taito anna äänensä kuulua? Herra loi minut töittensä esikoiseksi\, ensimmäiseksi teoistaan\, ennen aikojen alkua. Iankaikkisuudesta minä olen asetettu olemaan\, alusta asti\, hamasta maan ikiajoista. Ennenkuin syvyyksiä oli\, synnyin minä\, ennenkuin oli lähteitä\, vedestä rikkaita. Ennenkuin vuoret upotettiin paikoilleen\, ennen kukkuloita\, synnyin minä\, kun hän ei vielä ollut tehnyt maata\, ei mantua\, ei maanpiirin tomujen alkuakaan. Kun hän taivaat valmisti\, olin minä siinä\, kun hän veti piirin syvyyden pinnalle\, kun hän teki vahvoiksi pilvet korkeudessa\, kun syvyyden lähteet saivat voiman\, kun hän merelle asetti sen rajat\, että vedet eivät kävisi hänen käskynsä yli\, kun hän vahvisti maan perustukset\, silloin minä hänen sivullansa hoidokkina olin\, ihastuksissani olin päivästä päivään ja leikitsin hänen edessänsä kaikin ajoin. \n  \n2. lukukappale\n1. Joh. 2:28–3:3\nJa nyt\, lapsukaiset\, pysykää hänessä\, että meillä hänen ilmestyessään olisi turva eikä meitä häpeällä karkoitettaisi pois hänen tyköänsä hänen tulemuksessaan. Jos tiedätte\, että hän on vanhurskas\, niin te ymmärrätte\, että myös jokainen\, joka vanhurskauden tekee\, on hänestä syntynyt.\nKatsokaa\, minkäkaltaisen rakkauden Isä on meille antanut\, että meitä kutsutaan Jumalan lapsiksi\, joita me olemmekin. Sentähden ei maailma tunne meitä\, sillä se ei tunne häntä. Rakkaani\, nyt me olemme Jumalan lapsia\, eikä ole vielä käynyt ilmi\, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen\, kun hän ilmestyy\, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena\, kuin hän on. Ja jokainen\, joka panee häneen tämän toivon\, puhdistaa itsensä\, niinkuin hän on puhdas. \n  \nEvankeliumi\nJoh. 21:19–24\nJeesus sanoi Pietarille: ”Seuraa minua”.\nNiin Pietari kääntyi ja näki sen opetuslapsen seuraavan\, jota Jeesus rakasti ja joka myös oli aterioitaessa nojannut hänen rintaansa vasten ja sanonut: ”Herra\, kuka on sinun kavaltajasi?” Kun Pietari hänet näki\, sanoi hän Jeesukselle: ”Herra\, kuinka sitten tämän käy?” Jeesus sanoi hänelle: ”Jos minä tahtoisin\, että hän jää tänne siihen asti\, kunnes minä tulen\, mitä se sinuun koskee? Seuraa sinä minua.”\nNiin semmoinen puhe levisi veljien keskuuteen\, ettei se opetuslapsi kuole; mutta ei Jeesus sanonut hänelle\, ettei hän kuole\, vaan: ”Jos minä tahtoisin\, että hän jää tänne siihen asti\, kunnes minä tulen\, mitä se sinuun koskee?”\nTämä on se opetuslapsi\, joka todistaa näistä ja on nämä kirjoittanut; ja me tiedämme\, että hänen todistuksensa on tosi. \n  \nTai:\nJoh. 1:1–14\nAlussa oli Sana\, ja Sana oli Jumalan tykönä\, ja Sana oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan tykönä. Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan\, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään\, mikä syntynyt on. Hänessä oli elämä\, ja elämä oli ihmisten valkeus. Ja valkeus loistaa pimeydessä\, ja pimeys ei sitä käsittänyt.\nOli mies\, Jumalan lähettämä; hänen nimensä oli Johannes. Hän tuli todistamaan\, todistaaksensa valkeudesta\, että kaikki uskoisivat hänen kauttansa. Ei hän ollut se valkeus\, mutta hän tuli valkeudesta todistamaan.\nTotinen valkeus\, joka valistaa jokaisen ihmisen\, oli tulossa maailmaan. Maailmassa hän oli\, ja maailma on hänen kauttaan saanut syntynsä\, ja maailma ei häntä tuntenut. Hän tuli omiensa tykö\, ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan. Mutta kaikille\, jotka ottivat hänet vastaan\, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi\, niille\, jotka uskovat hänen nimeensä\, jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta\, vaan Jumalasta. Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme\, ja me katselimme hänen kirkkauttansa\, senkaltaista kirkkautta\, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta. \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala! Valaise armollisesti seurakuntaasi\, että se sinun pyhän apostolisi ja evankelistasi Johanneksen opetuksen valaisemana saisi sinun iankaikkiset lahjasi. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta.\n2. Herra\, meidän Jumalamme\, joka olet julistanut maailmalle Poikasi evankeliumin pyhien apostoliesi kautta! Anna armosi\, että me saisimme syntimme anteeksi ja uskossa vahvoina pysyisimme siinä opissa\, jonka he ovat meille sinun puolestasi ilmoittaneet. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n  \nPäivän Psalmi \nAntifoni:\nPs. 145:6–7\nSinun suurista teoistasi minä |kerron. *\nJulistettakoon sinun suuren hyvyyte|si muistoa. \nTai:\nSir. 15:5–6\nSe korottaa hänet ylitse hänen lähimmäistensä ja avaa hänen suunsa keskellä seura|kuntaa. *\nIlon ja riemuseppeleen ja iankaikkisen nimen |hän saa periä. \n  \nPsalmi:\nPs. 92:13–16\nVanhurskas viheriöitsee kuin |palmupuu\, *\nhän kasvaa kuin Liba|nonin setri. \nHe ovat istutetut Herran |huoneeseen\, *\nhe viheriöitsevät meidän Jumalamme |kartanoissa. \nVielä vanhuudessaan he tekevät |hedelmää\, *\novat mehevät |ja vihannat \nja julistavat\, että Herra on |vanhurskas\, *\nhän\, minun kallioni\, ja ettei hänessä |vääryyttä ole. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/apostoli-johanneksen-paiva-3-joulupaiva-vsk3/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20231226 DTEND;VALUE=DATE:20231227 DTSTAMP:20260605T030630 CREATED:20161202T121845Z LAST-MODIFIED:20220729T122319Z UID:4101-1703548800-1703635199@www.luterilainen.net SUMMARY:Tapaninpäivä\, 2. joulupäivä DESCRIPTION:Toinen joulupäivä on omistettu diakoni Stefanukselle (kreik. Stefanos)\, joka oli varhaisen Kirkon paimenia apostolien aikana. Stefanus kivitettiin kuoliaaksi hänen julistettuaan rohkeasti evankeliumia Jeesuksesta. Näin hänestä tuli heti Kristuksen jälkeen ensimmäinen uskonsa tähden kuollut veritodistaja\, marttyyri. \nApostolien tekojen 6. luvussa kerrotaan seitsemän miehen valinnasta ja virkaanvihkimisestä. Heistä tuli apostolien työtovereita ja seurakuntien palvelijoita. Stefanus oli ”täynnä uskoa ja Pyhää Henkeä”\, sekä ”täynnä armoa ja voimaa\, teki suuria ihmeitä ja tunnustekoja”. Hän oli erinomainen saarnaaja\, joka saarnallaan sai juutalaisten vihan päällensä. Hankittuaan väärin todistavia miehiä\, nämä Stefanuksen vastustajat raahasivat hänet Suuren neuvoston eteen\, jossa hän sitten tunnusti Jeesuksen nimeä. Stefanuksen saarna (Ap.t. 7) kertaa oikeastaan kaikki pelastushistorian pääkohdat. Samalla hän julisti lakia kuulijoilleen\, samaan tapaan kuin Pietari helluntaisaarnassaan (Ap.t. 2)\, mutta nyt kuulijat olivat paatuneita eivätkä halunneet kuulla Stefanusta. Sen sijaan he raivostuivat ja kivittivät hänet kuoliaaksi. Tapahtumassa oli pienessä sivuroolissa myös eräs Saulus Tarsolainen\, josta tuli vähän myöhemmin apostoli Paavali (Ap.t. 8). Emme varmasti erehdy\, jos sanomme että Stefuksen marttyyrikuolemalla oli Paavalin elämää ja työtä ajatellen suuri merkitys myöhemmin. \nKuollessaan marttyyri Stefanus rukoili murhaajiensa puolesta aivan kuten hänen Herransa oli tehnyt. Hetkeä ennen kuolemaansa Stefanus ”täynnä Pyhää Henkeä hän loi katseensa taivaaseen päin ja näki Jumalan kirkkauden ja Jeesuksen seisovan Jumalan oikealla puolella”. Kun yleensä miellämme Jeesuksen istuvan valtaistuimellaan kirkkaudessa Jumalan oikealla puolella\, niin tässä kohden Hän seisoo. Jumalan Poika on noussut valtaistuimeltaan ottamaan vastaan veritodistajaansa\, joka oli uskollinen kuolemaan saakka. Näin Stefanus sai kirkkauteen päästyänsä kunnian seppeleen\, josta jo hänen nimensä oli profetia\, sillä Stefanos merkitsee ”seppele”. \nTapaninpäivänä muistamme\, että kristityn osa tässä maailmassa voi johtaa kuolemaan Jeesuksen nimen tunnustamisen tähden. Tätä tapahtuu jatkuvasti eri puolilla maailmaa ja näin on ollut aina Kristuksen Kirkon historiassa. Kärsimys ja kuolema Jeesuksen nimen tähden ei kuitenkaan ole loppu\, vaan johtaa iankaikkiseen elämään taivaassa. Vaikuttaa jopa siltä\, että Jeesuksen tähden henkensä menettäneet ovat taivaassa erityisesti huomioituina (mm. Ilm. 2:10; 6:9–11). Tapaninpäivänä on hyvä muistaa rukouksessa erityisesti kaikkia Kristuksen tähden tällä hetkellä kärsiviä uskon veljiä ja sisaria. \n\nKynttilöitä: 4 Liturginen väri: punainen.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 119:24 Psalmi: Ps. 119:41–48 Hallelujasäe: Ps. 116:15\n1. lukukappale: Jer. 15:15–20 2. lukukappale: Ap. t. 6:8 11–15 7:51–60 Evankeliumi: Matt. 23:34–39 \n\n1. lukukappale \nJer. 15:15–20\nHerra\, sinä sen tiedät. Muista minua ja pidä minusta huoli ja kosta puolestani minun vainoojilleni; älä tempaa minua pois\, sinä\, joka olet pitkämielinen. Huomaa\, kuinka minä kannan häväistystä sinun tähtesi. Sinun sanasi tulivat\, ja minä söin ne\, ja sinun sanasi olivat minulle riemu ja minun sydämeni ilo; sillä minä olen otettu sinun nimiisi\, Herra\, Jumala Sebaot. En ole minä istunut iloitsemassa ilonpitäjäin seurassa. Sinun kätesi tähden minä olen istunut yksinäni\, sillä sinä olet täyttänyt minut vihallasi. Miksi kestää minun kipuni ainiaan ja haavani on paha eikä tahdo parantua? Sinä olet minulle kuin ehtyvä puro\, kuin vesi\, joka ei pysy.\nSentähden\, näin sanoo Herra: ”Jos sinä käännyt\, niin minä sallin sinun kääntyä\, ja sinä saat seisoa minun edessäni. Ja jos sinä tuot esiin jaloa\, et arvotonta\, niin sinä saat olla minun suunani. He kääntyvät sinun tykösi\, mutta sinä et käänny heidän tykönsä. Ja minä teen sinut vahvaksi vaskimuuriksi tätä kansaa vastaan\, ja he sotivat sinua vastaan\, mutta eivät voita sinua; sillä minä olen sinun kanssasi\, minä vapahdan ja pelastan sinut\, sanoo Herra. \n  \n2. lukukappale \nAp. t. 6:8\, 11–15\, 7:51–60\nJa Stefanus\, täynnä armoa ja voimaa\, teki suuria ihmeitä ja tunnustekoja kansassa. Silloin he salaa hankkivat miehiä sanomaan: ”Me olemme kuulleet hänen puhuvan pilkkasanoja Moosesta ja Jumalaa vastaan”. Ja he yllyttivät kansan ja vanhimmat ja kirjanoppineet ja astuivat esiin\, raastoivat hänet mukaansa ja veivät neuvoston eteen. Ja he toivat esiin vääriä todistajia\, jotka sanoivat: ”Tämä mies ei lakkaa puhumasta tätä pyhää paikkaa vastaan ja lakia vastaan; sillä me olemme kuulleet hänen sanovan\, että Jeesus\, tuo Nasaretilainen\, on hajottava maahan tämän paikan ja muuttava ne säädökset\, jotka Mooses on meille antanut”. Ja kaikki\, jotka neuvostossa istuivat\, loivat katseensa häneen\, ja hänen kasvonsa olivat heistä niinkuin enkelin kasvot.\nTe niskurit ja ympärileikkaamattomat sydämeltä ja korvilta\, aina te vastustatte Pyhää Henkeä – niinkuin teidän isänne\, niin tekin. Ketä profeetoista eivät teidän isänne vainonneet? He tappoivat ne\, jotka ennustivat sen Vanhurskaan tulemista\, jonka kavaltajiksi ja murhaajiksi te nyt olette tulleet\, te\, jotka enkelien toimen kautta saitte lain\, mutta ette sitä pitäneet.” Mutta kun he tämän kuulivat\, viilsi se heidän sydäntänsä\, ja he kiristelivät hänelle hampaitansa. Mutta täynnä Pyhää Henkeä hän loi katseensa taivaaseen päin ja näki Jumalan kirkkauden ja Jeesuksen seisovan Jumalan oikealla puolella ja sanoi: ”Katso\, minä näen taivaat auenneina ja Ihmisen Pojan seisovan Jumalan oikealla puolella”.\nNiin he huusivat suurella äänellä ja tukkivat korvansa ja karkasivat kaikki yhdessä hänen päällensä ja ajoivat hänet ulos kaupungista ja kivittivät. Ja todistajat riisuivat vaippansa Saulus nimisen nuorukaisen jalkojen juureen. Ja niin he kivittivät Stefanuksen\, joka rukoili ja sanoi: ”Herra Jeesus\, ota minun henkeni!” Ja hän laskeutui polvilleen ja huusi suurella äänellä: ”Herra\, älä lue heille syyksi tätä syntiä!” Ja sen sanottuaan hän nukkui pois. \n  \nEvankeliumi \nMatt. 23:34–39\nJeesus sanoi:\nSentähden\, katso\, minä lähetän teidän tykönne profeettoja ja viisaita ja kirjanoppineita. Muutamat heistä te tapatte ja ristiinnaulitsette\, ja toisia heistä te ruoskitte synagoogissanne ja vainoatte kaupungista kaupunkiin; että teidän päällenne tulisi kaikki se vanhurskas veri\, joka maan päällä on vuodatettu vanhurskaan Aabelin verestä Sakariaan\, Barakiaan pojan\, vereen asti\, jonka te tapoitte temppelin ja alttarin välillä. Totisesti minä sanon teille: tämä kaikki on tuleva tämän sukupolven päälle. Jerusalem\, Jerusalem\, sinä\, joka tapat profeetat ja kivität ne\, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt\, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi\, niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet. Katso\, ’teidän huoneenne on jäävä hyljätyksi’. Sillä minä sanon teille: tästedes te ette näe minua\, ennenkuin sanotte: ’Siunattu olkoon hän\, joka tulee Herran nimeen’.” \n  \nRukoukset\n1. Herra\, laupias Jumala\, joka Hengelläsi vahvistit pyhiä marttyyreitä niin\, että he suullaan ja verellään tunnustivat Poikasi Jeesuksen Kristuksen Vapahtajakseen! Me rukoilemme sinua: opeta meitä seuraamaan heidän esikuvaansa ja pidä meidät oikeassa uskossa aina kuolemaan asti. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta.\n2. Herra Jumala! Me vietämme hänen syntymäjuhlaansa\, joka rukoili vainoajiensa puolesta. Anna meille armo seurata häntä\, jota palvomme\, niin että mekin oppisimme rakastamaan vihollisiamme niin kuin hän. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n  \nPäivän Psalmi \nAntifoni:\nPs. 119:24\nSinun todistuksesi ovat minun |iloni\, *\nne ovat minun neuvon|antajani. \n  \nPsalmi:\nPs. 119:41–48\nTulkoon minulle sinun armosi\, |Herra\, *\nsinun apusi\, sinun lupauk|sesi jälkeen\, \nettä minä voisin vastata herjaa|jalleni; *\nsillä sinun sanaasi |minä turvaan. \nÄlä ota peräti pois minun suustani totuuden |sanaa\, *\nsillä sinun oikeuteesi minä |panen toivoni. \nMinä tahdon alati noudattaa sinun laki|asi\, *\naina ja ian|kaikkisesti. \nSilloin minä vaellan avaralla |paikalla; *\nsillä sinun asetuksiasi |minä kysyn. \nMinä puhun sinun todistuksistasi kuningasten |edessä\, *\nenkä |häpeään joudu. \nMinä iloitsen sinun käskyis|täsi\, *\njotka ovat |minulle rakkaat. \nMinä kohotan käteni sinun käskyjesi puoleen\, jotka ovat minulle |rakkaat\, *\nja tutkistelen sinun |säädöksiäsi. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/tapaninpaiva-2-joulupaiva-vsk3/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20231225 DTEND;VALUE=DATE:20231226 DTSTAMP:20260605T030630 CREATED:20161202T121845Z LAST-MODIFIED:20220729T122303Z UID:4100-1703462400-1703548799@www.luterilainen.net SUMMARY:Joulupäivä DESCRIPTION:”Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme\, ja me katselimme hänen kirkkauttansa\, senkaltaista kirkkautta\, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.” Amen. \nTämä on rukous\, jonka pastori aina messun jälkeen joko alttarilla tai sakaristossa lukee. Siksi jokainen kirkkovuoden kirkkopyhä vie meidät aina joulun ilosanomaan – Jumala syntyi lihaan pelastamaan meidät. Apostoli Johannes saattoi todistaa tästä väkevästi suoraan\, olihan hän itse nähnyt Jeesuksen kasvoista kasvoihin – jopa kirkastusvuorellakin. Kun apostoli sitten myöhemmin seurakunnissa julisti Sanaa ja mursi leipää\, hän saattoi konkreettisesti muistella Herransa kirkkautta. Meille tuo kirkkaus on kätkettynä armonvälineissä. Mutta vaikka se on kätketty\, saamme sen Kristuksessa omistaa itsellemmekin. Vastaanottaa omaksi pelastukseksemme. \nNämä joulupäivän pelastavat Raamatun Sanat nostetaan esiin myös luterilaisessa Augsburgin tunnustuksessa. Toisessa artiklassa mainitaan näin: ”Edelleen seurakuntamme opettavat\, että Aadamin lankeemuksen jälkeen kaikki ihmiset\, jotka lisääntyvät luonnollisella tavalla\, syntyvät synnissä\, so. ilman jumalanpelkoa\, ilman luottamusta Jumalaan sekä pahan himon hallitsemina\, ja että tämä alkusairaus ja perisynti on todella synti\, joka tuomitsee ja tuo jo nyt mukanaan iankaikkisen kuoleman niille\, jotka eivät kasteen ja Pyhän Hengen voimasta synny uudestaan.” (CA II) \nApostoli Johannes todistaa\, että nytpä meidän Vapahtajamme onkin lisääntynyt ei-luonnollisella tavalla. Me uskomme Jumalan Poikaan\, joka sikisi Pyhästä Hengestä. Niinpä Kristus ei syntynyt synnissä. Hänessä ei ole synnin juurta\, siis perisyntiä. Ja siksi hän puhtaana ja virheettömänä Karitsana voi toimia syntiemme sovittajana. Tähän pelastukseen pääsee kiinni joulunakin – kun Kristuksen ylistystä julistetaan ja seurakunta kokoontuu Herran aterialle syntien anteeksisaamiseksi. Sana tuli lihaksi. Yllä mainittu rukous sopiikin aina rukoilla näiden pyhien lahjojen vastaanottamisen jälkeen. \n\nKynttilöitä: 6 Liturginen väri: valkoinen. 2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Joh. 1:14 tai Ps. 98:3 Psalmi: Ps. 100 Hallelujasäe Ps. 118:23\n1. lukukappale: Jes. 52:7–10 2. lukukappale: 1. Joh. 1:1–4 tai 1. Joh. 4:9–16 Evankeliumi: Joh. 1:1–14 \n\n1. lukukappale \nJes. 52:7–10\nKuinka suloiset ovat vuorilla ilosanoman tuojan jalat\, hänen\, joka julistaa rauhaa\, ilmoittaa hyvän sanoman\, joka julistaa pelastusta\, sanoo Siionille: ”Sinun Jumalasi on kuningas!” Kuule! Vartijasi korottavat äänensä\, kaikki he riemuitsevat\, sillä he näkevät silmästä silmään\, kuinka Herra palajaa Siioniin. Huutakaa ilosta\, riemuitkaa\, kaikki te Jerusalemin rauniot\, sillä Herra lohduttaa kansansa\, lunastaa Jerusalemin. Herra paljastaa pyhän käsivartensa kaikkien kansojen nähden\, ja kaikki maan ääret saavat nähdä meidän Jumalamme autuuden. \n  \n2. lukukappale\n1. Joh. 1:1–4\nMikä on alusta ollut\, minkä olemme kuulleet\, minkä omin silmin nähneet\, mitä katselimme ja käsin kosketimme\, siitä me puhumme: elämän Sanasta – ja elämä ilmestyi\, ja me olemme nähneet sen ja todistamme siitä ja julistamme teille sen iankaikkisen elämän\, joka oli Isän tykönä ja ilmestyi meille – minkä olemme nähneet ja kuulleet\, sen me myös teille julistamme\, että teilläkin olisi yhteys meidän kanssamme; ja meillä on yhteys Isän ja hänen Poikansa\, Jeesuksen Kristuksen\, kanssa. Ja tämän me kirjoitamme\, että meidän ilomme olisi täydellinen. \n  \nTai:\n1. Joh. 4:9–16\nSiinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus\, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan\, että me eläisimme hänen kauttansa. Siinä on rakkaus – ei siinä\, että me rakastimme Jumalaa\, vaan siinä\, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. Rakkaani\, jos Jumala on näin meitä rakastanut\, niin mekin olemme velvolliset rakastamaan toinen toistamme. Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Jos me rakastamme toinen toistamme\, niin Jumala pysyy meissä\, ja hänen rakkautensa on tullut täydelliseksi meissä. Siitä me tiedämme pysyvämme hänessä ja hänen pysyvän meissä\, että hän on antanut meille Henkeänsä. Ja me olemme nähneet ja todistamme\, että Isä on lähettänyt Poikansa maailman Vapahtajaksi. Joka tunnustaa\, että Jeesus on Jumalan Poika\, hänessä Jumala pysyy\, ja hän Jumalassa. Ja me olemme oppineet tuntemaan ja me uskomme sen rakkauden\, mikä Jumalalla on meihin. \n  \nEvankeliumi\nJoh. 1:1–14\nAlussa oli Sana\, ja Sana oli Jumalan tykönä\, ja Sana oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan tykönä. Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan\, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään\, mikä syntynyt on. Hänessä oli elämä\, ja elämä oli ihmisten valkeus. Ja valkeus loistaa pimeydessä\, ja pimeys ei sitä käsittänyt.\nOli mies\, Jumalan lähettämä; hänen nimensä oli Johannes. Hän tuli todistamaan\, todistaaksensa valkeudesta\, että kaikki uskoisivat hänen kauttansa. Ei hän ollut se valkeus\, mutta hän tuli valkeudesta todistamaan.\nTotinen valkeus\, joka valistaa jokaisen ihmisen\, oli tulossa maailmaan. Maailmassa hän oli\, ja maailma on hänen kauttaan saanut syntynsä\, ja maailma ei häntä tuntenut. Hän tuli omiensa tykö\, ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan. Mutta kaikille\, jotka ottivat hänet vastaan\, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi\, niille\, jotka uskovat hänen nimeensä\, jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta\, vaan Jumalasta. Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme\, ja me katselimme hänen kirkkauttansa\, senkaltaista kirkkautta\, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta. \n  \nRukous\nHerramme ja Jumalamme! Ylistys sinulle polvesta polveen\, sillä sinä olet Poikasi Jeesuksen Kristuksen syntymällä ilahduttanut ja lohduttanut ihmiskuntaa. Kun kerran olemme hänen pyhästä syntymästään saaneet iankaikkisen autuuden toivon\, niin suo meidän olla turvassa myös hänen tullessaan viimeiselle tuomiolle. Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nJoh. 1:14a\nSana tuli |lihaksi *\nja asui meidän |keskellämme. \nTAI:\nPs. 98:3\nKaikki maan ääret o|vat nähneet *\nmeidän Jumalamme pe|lastusteot. \n  \nPsalmi:\nPs. 100\nKohottakaa riemuhuuto Herralle\, |kaikki maa. *\nPalvelkaa Herraa ilolla\, tulkaa hänen kasvojensa |eteen riemulla. \nTietäkää\, että Herra on |Jumala. *\nHän on meidät tehnyt\, ja hänen me olemme\, hänen kansansa ja hänen laitu|mensa lampaat. \nKäykää hänen portteihinsa kiittäen\, hänen esikartanoihinsa ylistystä |veisaten. *\nYlistäkää häntä\, kiittäkää hänen |nimeänsä. \nSillä Herra on hyvä; hänen armonsa pysyy iankaikki|sesti *\nja hänen uskollisuutensa |polvesta polveen. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt |on ja aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/joulupaiva-vsk3/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20231225 DTEND;VALUE=DATE:20231226 DTSTAMP:20260605T030630 CREATED:20161202T121843Z LAST-MODIFIED:20220729T122239Z UID:4099-1703462400-1703548799@www.luterilainen.net SUMMARY:Jouluaamu DESCRIPTION:Millaiset tunnelmat vallinnevatkaan maassa\, jossa miehitysvalta suunnittelee yleistä verotusta ja määrää kaikki ihmiset ilmoittautumaan veroluetteloon synnyinkaupungissaan. Roomalaisille riitti\, kunhan yksi henkilö perheestä kävi sen tekemässä. Mikä voi olla syynä siihen\, että viimeisillään raskaana oleva Maria änkesi mukaan noin hankalalle matkalle? Ei mikään muu kuin se\, että molemmat perheet olivat hänelle vihoissaan kihlauksen aikana alkaneesta raskaudesta. Maria ei yksinkertaisesti uskaltanut jäädä yksin Nasaretiin. \nMatkaa Betlehemiin kertyi noin 130 km\, joten matkan varrella oli yövyttävä 3-4 yötä. Kenneth Bailey kuvaa Betlehemin tapahtumat aika kiiltokuvamaisesti: tietenkin sukulaiset ottivat nuoren parin avosylin vastaan. Teksti sanoo kuitenkin yksinkertaisesti: ”heille ei ollut sijaa”. Mitä muuta tämä voi tarkoittaa kuin sitä\, etteivät sukulaisetkaan ottaneet kihlaparia kattonsa alle? Synnytys tapahtui siis karjasuojassa. Kuka lie toiminut kätilönä – Joosefko? Ihan varmasti nuoren synnyttäjän kyynelet vuotivat tuossa tilanteessa. Kummallekaan ei varmasti tullut mieleen\, että Jumala se tässä on nyt toteuttamassa suunnitelmaansa. \nSen sijaan\, että enkelit olisivat ilmestyneet epätoivoiselle synnyttäjälle karjasuojassa\, he ilmestyivätkin kedon paimenille. Paimenia syrjittiin tuohon aikaan\, koska he eivät kyenneet pitämään sapattia. Heitä ei hyväksytty oikeuteen todistajiksi väitetyn epäluotettavuutensa tähden. Ja nyt enkelit ilmestyivätkin juuri heille. Vanhassa testamentissa he olivat ilmestyneet vain suurille Jumalan miehille. \nJumalan kirkkaus ympäröi paimenet. Se sama kirkkaus\, joka oli ilmestynyt ilmestysmajassa ja Salomon temppelissä ja jonka Hesekiel oli nähnyt sieltä poistuvan. Nyt kirkkaus viestitti\, että Jumala on tavattavissa Betlehemissä\, aivan kuten hän oli ollut tavattavissa valtaistuimellaan liiton arkun päällä. Eikä tätä suurta ilouutista ilmoitettu Jerusalemin hurskaille\, vaan syntinsä tunteville paimenille: ”TEILLE on syntynyt Vapahtaja.” VT:ssa sanotaan: ”Herran voideltu”. Enkeli sanoo: ”Voideltu\, Herra”. Merkkikin on sellainen\, jonka paimenet ymmärtävät: eläinten syöttökaukalo. Sen luo he uskaltavat mennä\, vaikka siinä sitten makaisi itse Kristus\, Herra. \nTaivaan enkelikuoro lauloi Jumalan kunniaa Betlehemin kedon yllä. Se sama kuoro laulaa tälläkin hetkellä sitä samaa kunniaa Herran valtaistuimen edessä. Ja sitten: ”Maan päällä rauha ihmisillä\, joita hän rakastaa!” (Tämä käännös perustuu käsittääkseni luotettavampiin teksteihin.) Lapsi seimessä osoittaa selvääkin selvemmin\, miten paljon Jumala tätä maailmaa rakastaa – myös sinua ja läheisiäsi. Sitäkin ihmistä\, jonka puolesta eniten hätäilet tänä jouluna. Hänkin on saanut Jumalalta joululahjan\, uskoipa hän siihen tänä jouluna tai ei. Hänellekin on syntynyt Vapahtaja\, Kristus\, Herra. Jumalan joululahjoilla on kuitenkin hintansa. Jeesus tuli tähän maailmaan sitä maksamaan. Hän aloitti maksamisen seimessä ja päätti sen ristillä. \nIsä Jumala tahtoi näyttää rakkaan Poikansa jollekulle heti ensimmäisenä yönä. Siksi hän kutsui seurakunnan eli paimenet paikalle häntä kumartamaan. Lampaat saivat jäädä kedolle\, kun paimenet ryntäsivät kaupunkiin. Heille ei kerrottu osoitetta eikä vanhempien nimeä\, mutta ehkäpä he löysivät oikean karjasuojan valon tai lapsen itkun perusteella. Ja nyt Mariakin sai kuulla\, että kaiken takana oli ollut Jumalan suunnitelma. Seimi oli merkki. Siinä hänen rakkaan vastasyntyneensä oli määräkin nukkua. \nPaimenet kertoivat näkemästään ja kuulemastaan monille ihmisille. Jeesuksesta ei kuitenkaan tullut kuuluisaa ennen kuin vasta 30 vuoden kuluttua. Useimmat paimenista olivat ehkä jo kuolleet ennen hänen julkisen toimintansa alkamista. Tämä yksi kohtaaminen Vapahtajan kanssa ynnä enkelien ilosanoma muuttivat näiden miesten elämän. Enää he eivät tunteneet itseään toisen luokan kansalaisiksi. Heille oli näytetty Vapahtaja\, Kristus\, Herra. Meille hänet näytetään sanassa ja sakramenteissa. Sana on hänen kapalonsa\, kuten Luther sanoo. \n\nKynttilöitä: 6 Liturginen väri: valkoinen. 2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Jes. 9:1 Psalmi: Ps. 98:1–4 Hallelujasäe Ps. 118:23\n1. lukukappale: Jes. 9:1–6 2. lukukappale: Hepr. 1:1–6 tai Room. 1:2–4 Evankeliumi: Luuk. 2:1–20 \n\n1. lukukappale\nJes. 9:1–6\nKansa\, joka pimeydessä vaeltaa\, näkee suuren valkeuden; jotka asuvat kuoleman varjon maassa\, niille loistaa valkeus. Sinä lisäät kansan\, annat sille suuren ilon; he iloitsevat sinun edessäsi\, niinkuin elonaikana iloitaan\, niinkuin saaliinjaossa riemuitaan. Sillä heidän kuormansa ikeen\, heidän olkainsa vitsan ja heidän käskijänsä sauvan sinä särjet niinkuin Midianin päivänä; ja kaikki taistelun pauhussa tallatut sotakengät ja verellä tahratut vaipat poltetaan ja tulella kulutetaan. Sillä lapsi on meille syntynyt\, poika on meille annettu\, jonka hartioilla on herraus\, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja\, Väkevä Jumala\, Iankaikkinen isä\, Rauhanruhtinas. Herraus on oleva suuri ja rauha loppumaton Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnallansa; se perustetaan ja vahvistetaan tuomiolla ja vanhurskaudella nyt ja iankaikkisesti. Herran Sebaotin kiivaus on sen tekevä. \n  \n2. lukukappale\nHepr. 1:1–6\nSittenkuin Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta\, on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta\, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi\, jonka kautta hän myös on maailman luonut ja joka\, ollen hänen kirkkautensa säteily ja hänen olemuksensa kuva ja kantaen kaikki voimansa sanalla\, on\, toimitettuaan puhdistuksen synneistä\, istunut Majesteetin oikealle puolelle korkeuksissa\, tullen enkeleitä niin paljoa korkeammaksi\, kuin hänen perimänsä nimi on jalompi kuin heidän. Sillä kenelle enkeleistä hän koskaan on sanonut: ”Sinä olet minun Poikani\, tänä päivänä minä sinut synnytin”; ja taas: ”Minä olen oleva hänen Isänsä\, ja hän on oleva minun Poikani”? Ja siitä\, kun hän jälleen tuo esikoisensa maailmaan\, hän sanoo: ”Ja kumartakoot häntä kaikki Jumalan enkelit”. \n  \nTai:\nRoom. 1:2–4\n…jonka Jumala on edeltä luvannut profeettainsa kautta pyhissä kirjoituksissa\, hänen Pojastansa – joka lihan puolesta on syntynyt Daavidin siemenestä ja pyhyyden hengen puolesta kuolleistanousemisen kautta asetettu Jumalan Pojaksi voimassa – Jeesuksesta Kristuksesta\, meidän Herrastamme… \n  \nEvankeliumi\nLuuk. 2:1–20\nJa tapahtui niinä päivinä\, että keisari Augustukselta kävi käsky\, että kaikki maailma oli verolle pantava. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana. Ja kaikki menivät verolle pantaviksi\, kukin omaan kaupunkiinsa.\nNiin Joosefkin lähti Galileasta\, Nasaretin kaupungista\, ylös Juudeaan\, Daavidin kaupunkiin\, jonka nimi on Beetlehem\, hän kun oli Daavidin huonetta ja sukua\, verolle pantavaksi Marian\, kihlattunsa\, kanssa\, joka oli raskaana. Niin tapahtui heidän siellä ollessaan\, että Marian synnyttämisen aika tuli. Ja hän synnytti pojan\, esikoisensa\, ja kapaloi hänet ja pani hänet seimeen\, koska heille ei ollut sijaa majatalossa.\nJa sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa. Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli\, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään\, ja he peljästyivät suuresti. Mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää peljätkö; sillä katso\, minä ilmoitan teille suuren ilon\, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja\, joka on Kristus\, Herra\, Daavidin kaupungissa. Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa.” Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä\, ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat: ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa\, ja maassa rauha ihmisten kesken\, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!”\nJa kun enkelit olivat menneet paimenten luota taivaaseen\, niin nämä puhuivat toisillensa: ”Menkäämme nyt Beetlehemiin katsomaan sitä\, mikä on tapahtunut ja minkä Herra meille ilmoitti”. Ja he menivät kiiruhtaen ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen\, joka makasi seimessä. Ja kun he tämän olivat nähneet\, ilmoittivat he sen sanan\, joka oli puhuttu heille tästä lapsesta. Ja kaikki\, jotka sen kuulivat\, ihmettelivät sitä\, mitä paimenet heille puhuivat. Mutta Maria kätki kaikki nämä sanat ja tutkisteli niitä sydämessänsä. Ja paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa kaikesta\, minkä olivat kuulleet ja nähneet\, sen mukaan kuin heille oli puhuttu. \n  \nRukous\nHerra Jumala\, joka annoit todellisen Valosi koittaa pyhänä yönä! Me rukoilemme sinua: niin kuin olemme maan päällä saaneet Jeesuksessa nähdä kirkkautesi koiton\, niin anna meidän taivaassakin katsella kirkkauttasi iankaikkisesti. Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta\, joka elää ja hallitsee sinun ja Pyhän Hengen kanssa iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen. \n  \nPäivän Psalmi \nAntifoni:\nJes. 9:1\nKansa\, joka pimeydes|sä vaeltaa\, *\nnäkee suuren |valkeuden. \nPsalmi:\nPs. 98:1–4\nVeisatkaa Herralle uu|si virsi\, *\nsillä hän on ih|meitä tehnyt. \nHän on saanut voiton oikealla kä|dellänsä *\nja pyhällä käsi|varrellansa. \nHerra on tehnyt tiettäväksi pelas|tustekonsa\, *\nhän on ilmaissut vanhurskautensa pakanain sil|mien edessä. \nHän on muistanut armonsa ja uskollisuutensa Israelin heimo|a kohtaan; *\nkaikki maan ääret ovat nähneet meidän Jumalamme pe|lastusteot. \nKohottakaa riemuhuuto Herral|le\, kaikki maa\, *\niloitkaa ja riemuitkaa ja vei|satkaa kiitosta. \nKunnia Isälle |ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on |ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/jouluaamu-vsk3/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20231224 DTEND;VALUE=DATE:20231225 DTSTAMP:20260605T030630 CREATED:20161202T121843Z LAST-MODIFIED:20220729T122222Z UID:4097-1703376000-1703462399@www.luterilainen.net SUMMARY:Jouluaatto DESCRIPTION:Joulu\, joulu tullut on… Näin laulamme jo hyvissä ajoin. Mitä tarkoittaa aatto? Se tarkoittaa iltaa ja kun juhlasta puhutaan\, juhlaa edeltävää iltaa. Jouluaatto merkitsee siis joulua edeltävää iltaa. Miksi tämä sitten on merkittävää? Sen tähden\, että voisimme viettää joulua jouluna\, emmekä sitä ennen. \nMeidän Herramme äiti\, neitsyt Maria odotti Poikansa syntymää yhdeksän kuukautta; tietysti. Vaikka autuas Maria ei joulusta mitään tiennyt\, niin joulun Herraa hän odotti. Mekin odotamme joulua\, vai odotammeko? Taitaa olla niin\, että nykyisen maailman kanssa me kristitytkin virittäydymme joulun tunnelmaan jo kauan ennen uskonpuhdistuksen muistopäivää. Marketissa on joulukonvehdit jo hyllyssä. Mikseivät ne siis olisi adventtipaaston aikana myös kristityn mahassa? \nJouluaatto kuuluu oikeastaan vielä joulua edeltävään aikaan. Joulu alkaa jouluyönä. Silloin sitä kuuluisi myös juhlia. Tietenkään ei ole väärin juhlia joulun Herraa joka päivä ja joulua vaikka juhannuksena. Jotain oleellista ja tärkeää jää kuitenkin kirkkovuoden kierrosta ja sen suurista juhlista puuttumaan\, jos niitä ei malteta odottaa. Jos ei malteta juhlia juhlaa juhlan aikana. Odottaa odottamisen aikana. Ja viettää juhlan jälkiviettoa sen aikaan (Ajattele; juhlan jälkeenkin voi juhlia!). \nMillainen on sinun jouluaattosi? Tai sitä edeltävä aika? Kristityn on hyvä oppia odottamaan hyvää ja juhlaa tämän maallisen elämänsä aikana. Odottaahan kristitty joka päivä myös Jeesuksen paluuta ja todellisen\, ikuisen juhlan alkua. \nOnpahan jouluaattomme ja joulumme millainen tahansa\, niin tärkeintä on sanoma Hänestä\, joka syntyi ihmiseksi neitseestä\, että meistä tulisi Jumalan lapsia. Kuulemme tänäkin jouluaattona: ”Teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja\, joka on Kristus\, Herra” (Luuk. 2). \n\nKynttilöitä: 4 Liturginen väri: valkoinen. 2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Jes. 60:2 Psalmi: Ps. 36:6–10 Hallelujasäe Jes. 9:1\n1. lukukappale: Jes. 11:1–5 tai Miika 5:1–4 tai Jer. 23:5–6 2. lukukappale: Ap. t. 13:16–26 Evankeliumi: Luuk. 2:1–14 \n\n1. lukukappale \nJes. 11:1–5\nMutta Iisain kannosta puhkeaa virpi\, ja vesa versoo hänen juuristansa. Ja hänen päällänsä lepää Herran Henki\, viisauden ja ymmärryksen henki\, neuvon ja voiman henki\, tiedon ja Herran pelon henki. Hän halajaa Herran pelkoa; ei hän tuomitse silmän näöltä eikä jaa oikeutta korvan kuulolta\, vaan tuomitsee vaivaiset vanhurskaasti ja jakaa oikein oikeutta maan nöyrille; suunsa sauvalla hän lyö maata\, surmaa jumalattomat huultensa henkäyksellä. Vanhurskaus on hänen kupeittensa vyö ja totuus hänen lanteittensa side. \n  \nTai:\nMiika 5:1–4\nMutta sinä\, Beetlehem Efrata\, joka olet vähäinen olemaan Juudan sukujen joukossa\, sinusta minulle tulee se\, joka on oleva hallitsija Israelissa\, jonka alkuperä on muinaisuudesta\, iankaikkisista ajoista. Sentähden Herra antaa heidät alttiiksi siihen aikaan asti\, jolloin synnyttäjä on synnyttänyt; silloin jäljellejääneet hänen veljistänsä palajavat israelilaisten luokse. Ja hän on astuva esiin ja kaitseva Herran voimassa\, Herran\, Jumalansa\, nimen valtasuuruudessa. Ja he asuvat alallansa\, sillä silloin on hän oleva suuri hamaan maan ääriin saakka. Ja hän on oleva rauha. \n  \nTai:\nJer. 23:5–6\nKatso\, päivät tulevat\, sanoo Herra\, jolloin minä herätän Daavidille vanhurskaan vesan; hän on hallitseva kuninkaana ja menestyvä\, ja hän on tekevä oikeuden ja vanhurskauden maassa. Hänen päivinänsä pelastetaan Juuda ja Israel asuu turvassa. Ja tämä on hänen nimensä\, jolla häntä kutsutaan: ’Herra on meidän vanhurskautemme’. \n  \n2. lukukappale \nAp. t. 13:16–26\nNiin Paavali nousi ja viittasi kädellään ja sanoi:\n”Te Israelin miehet ja te\, jotka Jumalaa pelkäätte\, kuulkaa! Tämän Israelin kansan Jumala valitsi meidän isämme ja korotti tämän kansan\, heidän muukalaisina ollessaan Egyptin maassa\, ja vei heidät sieltä ulos kohotetulla käsivarrella\, ja hän kärsi heidän tapojansa noin neljäkymmentä vuotta erämaassa ja hävitti seitsemän kansaa Kanaanin maasta ja jakoi niiden maan heille perinnöksi. Näin kului noin neljäsataa viisikymmentä vuotta. Sen jälkeen hän antoi heille tuomareita profeetta Samueliin saakka. Ja sitten he anoivat kuningasta\, ja Jumala antoi heille Saulin\, Kiisin pojan\, miehen Benjaminin sukukunnasta\, neljäksikymmeneksi vuodeksi. Mutta hän pani hänet viralta ja herätti heille kuninkaaksi Daavidin\, josta hän myös todisti ja sanoi: ’Minä olen löytänyt Daavidin\, Iisain pojan\, sydämeni mukaisen miehen\, joka on tekevä kaikessa minun tahtoni’.\nTämän jälkeläisistä on Jumala lupauksensa mukaan antanut tulla Jeesuksen Israelille Vapahtajaksi\, sittenkuin Johannes ennen hänen tuloansa oli saarnannut parannuksen kastetta kaikelle Israelin kansalle. Mutta kun Johannes oli juoksunsa päättävä\, sanoi hän: ’En minä ole se\, joksi minua luulette; mutta katso\, minun jälkeeni tulee se\, jonka kenkiä minä en ole arvollinen jaloista riisumaan’.\nMiehet\, veljet\, te Aabrahamin suvun lapset\, ja te\, jotka Jumalaa pelkäätte\, meille on tämän pelastuksen sana lähetetty. \n  \nEvankeliumi\nLuuk. 2:1–14\nJa tapahtui niinä päivinä\, että keisari Augustukselta kävi käsky\, että kaikki maailma oli verolle pantava. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana. Ja kaikki menivät verolle pantaviksi\, kukin omaan kaupunkiinsa.\nNiin Joosefkin lähti Galileasta\, Nasaretin kaupungista\, ylös Juudeaan\, Daavidin kaupunkiin\, jonka nimi on Beetlehem\, hän kun oli Daavidin huonetta ja sukua\, verolle pantavaksi Marian\, kihlattunsa\, kanssa\, joka oli raskaana. Niin tapahtui heidän siellä ollessaan\, että Marian synnyttämisen aika tuli. Ja hän synnytti pojan\, esikoisensa\, ja kapaloi hänet ja pani hänet seimeen\, koska heille ei ollut sijaa majatalossa.\nJa sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa. Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli\, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään\, ja he peljästyivät suuresti. Mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää peljätkö; sillä katso\, minä ilmoitan teille suuren ilon\, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja\, joka on Kristus\, Herra\, Daavidin kaupungissa. Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa.”\nJa yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä\, ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat: ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa\, ja maassa rauha ihmisten kesken\, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!” \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala! Kiitos\, että saamme joka vuosi ilolla odottaa lunastuksemme juhlaa. Anna meidän tänään ottaa riemuiten vastaan sinun ainoa Poikasi\, Lunastajamme Jeesus Kristus. Niin me myös silloin\, kun hän kerran tulee tuomarina\, saamme katsella häntä turvallisesti. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta.\n2. Herra\, meidän Jumalamme\, kaiken ilon lähde! Sinä lähetit ainoan Poikasi valoksi pimeään maailmaamme. Valaise hänessä meidätkin ja täytä meidät ilolla ja rauhalla. Lahjoita meille ja koko kirkollesi siunattu joulujuhla. Tätä rukoilemme Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme ja Vapahtajamme nimessä. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni: Jes. 60:2\nSillä katso\, pimeys peittää maan ja synke|ys kansat\, *\nmutta sinun ylitsesi koittaa Herra\, ja sinun ylläsi näkyy hänen |kunniansa. \n  \nPsalmi: 36:6-10\nHerra\, sinun armosi ulot|tuu taivaisiin\, *\nsinun totuutesi |pilviin asti. \nSinun vanhurskautesi on kuin Juma|lan vuoret\, *\nsinun tuomiosi niinkuin suuri syvyys\, ihmistä ja eläintä sinä |autat\, Herra. \nKuinka kallis on sinun armo|si\, Jumala! *\nIhmislapset etsivät sinun siipi|esi suojaa. \nHeidät ravitaan sinun huoneesi li|havuudella\, *\nsinä annat heidän juoda suloisuu|tesi virrasta. \nSillä sinun tykönäsi on elä|män lähde; *\nsinun valkeudessasi me nä|emme valkeuden. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on |ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/jouluaatto-vsk3/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20231224 DTEND;VALUE=DATE:20231225 DTSTAMP:20260605T030630 CREATED:20161202T121843Z LAST-MODIFIED:20220729T122120Z UID:4098-1703376000-1703462399@www.luterilainen.net SUMMARY:Jouluyö DESCRIPTION:Jouluyön evankeliumiteksti päättyy paimenille ilmestyneisiin enkeleihin\, jotka laulavat ilosanomaa syntyneestä Vapahtajasta\, Jeesuksesta. Enkeleiden viesti on maailman tärkein; Jumalalla on hyvä tahto ihmisiä kohtaan. \nMonet viisaat ja järkevät ihmiset ovat päätyneet siihen\, että maailmalla täytyy olla luoja. Kaikki ei voi olla sattumaa ja tyhjästä tullutta. Vaikeampaa on uskoa siihen\, että luojalla on hyvä tahto luotujansa kohtaan ja myös minua kohtaan. \nPaimenten todistama ylistyslaulu julisti\, että Israelin Jumala on luotettava lupaukset pitävä Jumala. Herra lähetti kansalleen ja koko maailmalle vapahtajan sanansa mukaan. Inkarnaation ihme ilmoittaa ennen kaikkea Jumalan hyvän tahdon ihmisiä kohtaan. Rakkaudesta ihmisiä kohtaan Jumala\, Jeesus Kristus\, oli valmis pukemaan päällensä orjan muodon ja syyttömänä kärsimään synnin rangaistuksen. \nJoulun seimi ja pääsiäisen risti kuuluvat yhteen. Kristuksen uhrin vuoksi enkelit saattoivat laulaa paimenille Jumalan hyvästä tahdosta ihmisiä kohtaan. Ilman vapahdusta Jeesuksessa tuo taivaallinen armeija sotisi ja hävittäisi myös ihmiset\, jotka ovat luonnostaan pahan vallassa. Ristin tähden jouluna laulanut sotajoukko lähetettäisiin vain perkelettä ja hänen enkeleitään vastaan. \n\nKynttilöitä: 6 Liturginen väri: valkoinen. 2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 2:7 tai Jes. 9:1 Psalmi: Ps. 96:1–3 6–10 Hallelujasäe Ps. 118:23\n1. lukukappale: Jes. 9:1–6 2. lukukappale: Tit. 2:11–14 Evankeliumi: Luuk. 2:1–14 \n\n1. lukukappale \nJes. 9:1–6\nKansa\, joka pimeydessä vaeltaa\, näkee suuren valkeuden; jotka asuvat kuoleman varjon maassa\, niille loistaa valkeus. Sinä lisäät kansan\, annat sille suuren ilon; he iloitsevat sinun edessäsi\, niinkuin elonaikana iloitaan\, niinkuin saaliinjaossa riemuitaan. Sillä heidän kuormansa ikeen\, heidän olkainsa vitsan ja heidän käskijänsä sauvan sinä särjet niinkuin Midianin päivänä; ja kaikki taistelun pauhussa tallatut sotakengät ja verellä tahratut vaipat poltetaan ja tulella kulutetaan. Sillä lapsi on meille syntynyt\, poika on meille annettu\, jonka hartioilla on herraus\, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja\, Väkevä Jumala\, Iankaikkinen isä\, Rauhanruhtinas. Herraus on oleva suuri ja rauha loppumaton Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnallansa; se perustetaan ja vahvistetaan tuomiolla ja vanhurskaudella nyt ja iankaikkisesti. Herran Sebaotin kiivaus on sen tekevä. \n  \n2. lukukappale \nTiit. 2:11–14\nSillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä\, että me\, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot\, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa\, odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä\, hänen\, joka antoi itsensä meidän edestämme lunastaakseen meidät kaikesta laittomuudesta ja puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi kansan\, joka hyviä tekoja ahkeroitsee. \n  \nEvankeliumi\nLuuk. 2:1–14\nJa tapahtui niinä päivinä\, että keisari Augustukselta kävi käsky\, että kaikki maailma oli verolle pantava. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana. Ja kaikki menivät verolle pantaviksi\, kukin omaan kaupunkiinsa.\nNiin Joosefkin lähti Galileasta\, Nasaretin kaupungista\, ylös Juudeaan\, Daavidin kaupunkiin\, jonka nimi on Beetlehem\, hän kun oli Daavidin huonetta ja sukua\, verolle pantavaksi Marian\, kihlattunsa\, kanssa\, joka oli raskaana. Niin tapahtui heidän siellä ollessaan\, että Marian synnyttämisen aika tuli. Ja hän synnytti pojan\, esikoisensa\, ja kapaloi hänet ja pani hänet seimeen\, koska heille ei ollut sijaa majatalossa.\nJa sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa. Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli\, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään\, ja he peljästyivät suuresti. Mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää peljätkö; sillä katso\, minä ilmoitan teille suuren ilon\, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja\, joka on Kristus\, Herra\, Daavidin kaupungissa. Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa.” Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä\, ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat: ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa\, ja maassa rauha ihmisten kesken\, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!” \n  \nRukoukset\n1. Jumala\, sinä annoit tämän pyhimmän yön loistaa todellisen Valon kirkkautta! Anna meidän\, jotka tunnemme tämän Valon salaisuuden maan päällä\, päästä nauttimaan tästä ilosta myös taivaassa. Sinun Poikasi\, Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta.\n2. Herra\, meidän Jumalamme! Sinä valaiset tämän yön ihmeellisellä valollasi ja ilollasi. Tee meidät osallisiksi ilostasi siinä valossa\, joka loistaa sinun ainoan Poikasi seimestä meille\, kuoleman varjon maan asukkaille. Tätä rukoilemme Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme ja Vapahtajamme nimessä. \n  \nPäivän Psalmi \nAntifoni: Ps. 2:7\nHän lausui minulle: ”Sinä olet mi|nun poikani\,\n* tänä päivänä minä |sinut synnytin. \nTAI: Jes. 9:1\nKansa\, joka pimeydes|sä vaeltaa\, *\nnäkee |suuren valkeuden. \n  \nPsalmi: Ps. 96:1–3\, 6–10\nVeisatkaa Herralle uu|si virsi\, *\nveisatkaa Her|ralle\, kaikki maa. \nVeisatkaa Herralle\, ylistäkää hänen ni|meänsä. *\nJulistakaa päivästä päivään hänen pelastus|tekojansa\, \nilmoittakaa pakanain seassa hänen kun|niaansa\, *\nhänen ihmeitänsä kaikkien kan|sojen seassa. \nHerraus ja kunnia on hänen kasvojen|sa edessä\, *\nkiitos ja ylistys hänen |pyhäkössänsä. \nAntakaa Herralle\, te kansojen su|kukunnat\, *\nantakaa Herralle kunni|a ja väkevyys. \nAntakaa Herralle hänen nimen|sä kunnia\, *\ntuokaa lahjoja\, tulkaa hänen esi|kartanoihinsa. \nKumartakaa Herraa pyhässä kau|nistuksessa\, *\nvaviskaa hänen kasvojensa e|dessä\, kaikki maa. \nSanokaa paka|nain seassa: *\n”Her|ra on kuningas” \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on |ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/jouluyo-vsk3/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20231224 DTEND;VALUE=DATE:20231225 DTSTAMP:20260605T030630 CREATED:20161202T121843Z LAST-MODIFIED:20220729T122050Z UID:4096-1703376000-1703462399@www.luterilainen.net SUMMARY:4. adventtisunnuntai DESCRIPTION:Neljäntenä adventtisunnuntaina kuulemme Herramme Jeesuksen kasvatti-isän\, Joosefin unessa näkemästä enkeli-ilmestyksestä. Jokaisessa vuosikerrassa evankeliumiteksti on sama\, joten sen voisi arvella olevan hyvin tuttu kirkkokansalle. Vaikuttaa kuitenkin siltä\, että tämä ”Matteuksen jouluevankeliumi” jää huomattavasti vähemmälle huomiolle kuin Luukkaan ”se oikea jouluevankeliumi”. Toisaalta tämä on ihan ymmärrettävää\, mutta eikö olisi silti syytä perehtyä yhtä lailla Matteuksen jouluevankeliumiin? \nOn hienoa\, että saamme kuulla ja lukea Raamatusta myös tämän Joosefin näkökulman. Hänhän saa aivan ihmeellisen viestin ja valtavan suuren tehtävän: Hänestä tulee Messiaan kasvatti-isä. Hänen tule antaa pojalle nimi\, joka merkitsee ”Herra pelastaa” (tai: ”Herra on pelastus”). \nJoosef on saanut lisänimen ”Hurskas” juuri tämän evankeliumin kohdan tähden. Matteushan kirjoittaa hänen olleen ”hurskas” eli oikeamielinen. Sana voi tarkoittaa myös ”vanhurskasta” eli syntinsä anteeksisaanutta\, taivaaseen matkalla olevaa ihmistä. Joosefin oikeamielisyys (ja rakkaus kihlattuaan neitsyt Mariaa kohtaan) tulee evankeliumissa kauniilla tavalla esille. Hänhän ei tahdo saattaa Mariaa häpeään. Aviottoman lapsen saaminen oli häpeällistä juutalaiselle naiselle. Tässä tilanteessa lähimmäiset olisivat katsoneet joko Joosefin olleen lapsen isän (kuten myöhemmin luultiin) tai Marian olleen uskoton ja rikkoneen sitovan kihlauksen. Mies ja nainen eivät jakaneet tuossa kulttuurissa vuodetta ennen kuin olivat menneet avioliittoon. Häpeälle ja ihmisten halveksunnalle oli siis olemassa selvä tilaus. \nJoosef toimii kuitenkin enkelin viestin saatuaan vielä hurskaammin. Hän ottaa Marian luokseen eli he menevät naimisiin. Näin Joosef tunnustaa tulevan lapsen omakseen. Meidän ei ole syytä olettaa muuta\, kuin Joosefin uskovan Jumalan sanan lupaukset syntyvästä Messiaasta ja Herran enkelin viesti. Hän toimii uskossa\, joka on syntynyt Jumalan ilmoituksesta. Tähän uskoon kuuluu myös ja erityisesti se\, että Joosef itse uskoi tarvitsevansa syntyvää Kristusta\, Jeesusta\, joka vapahtaisi myös hänet hänen synneistään. \nSaamme kuulla neljäntenä adventtisunnuntaina todellisesta uskon esikuvasta\, joka ei pidä meteliä itsestään\, toimii oikein ja lopulta häipyy kuvasta. Näin Joosef sekä esiintymällä Pyhissä Kirjoituksissa että ikään kuin yhtäkkiä häviämällä tapahtumista\, kertoo Jumalan armosta ja kaikkivaltiudesta. Tähän kuuluu\, että Jumala saa kaikesta kunnian ja ihminen voi vain kiittää sekä ylistää armollista Jumalaa. Kaiken vaikuttimena\, myös Joosefin kohdalla\, oli Jumalan sanasta syntynyt ja kasvanut usko. \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri: violetti tai sininen.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 42:6 Psalmi: Ps. 130:5–8 Hallelujasäe: 1. Sam. 2:8\n1. lukukappale: Jes. 29:17–19 2. lukukappale: Room. 15:8–13 Evankeliumi: Matt. 1:18–24 \n\n1. lukukappale \nJes. 29:17–19\nVain lyhyt hetki enää\, niin Libanon muuttuu puutarhaksi\, ja puutarha on metsän veroinen. Sinä päivänä kuurot kuulevat kirjan sanat\, ja sokeiden silmät näkevät vapaina synkeästä pimeydestä. Nöyrät saavat yhä uutta iloa Herrassa\, ja ihmisistä köyhimmätkin riemuitsevat Israelin Pyhästä. \n  \n2. lukukappale \nRoom. 15:8–13\nSillä minä sanon\, että Kristus on tullut ympärileikattujen palvelijaksi Jumalan totuuden tähden\, vahvistaaksensa isille annetut lupaukset\, mutta että pakanat laupeuden tähden ovat ylistäneet Jumalaa\, niinkuin kirjoitettu on: ”Sentähden minä ylistän sinua pakanain seassa ja veisaan kiitosta sinun nimellesi”. Ja vielä on sanottu: ”Riemuitkaa\, te pakanat\, hänen kansansa kanssa”. Ja taas: ”Kiittäkää Herraa\, kaikki pakanat\, ja ylistäkööt häntä kaikki kansat”. Ja myös Esaias sanoo: ”On tuleva Iisain juurivesa\, hän\, joka nousee hallitsemaan pakanoita; häneen pakanat panevat toivonsa”. Mutta toivon Jumala täyttäköön teidät kaikella ilolla ja rauhalla uskossa\, niin että teillä olisi runsas toivo Pyhän Hengen voiman kautta. \n  \nEvankeliumi \nMatt. 1:18–24\nKun hänen äitinsä Maria oli kihlattu Joosefille\, huomattiin hänen ennen heidän yhteenmenoaan olevan raskaana Pyhästä Hengestä. Mutta kun Joosef\, hänen miehensä\, oli hurskas\, ja koska hän ei tahtonut saattaa häntä häpeään\, aikoi hän salaisesti hyljätä hänet. Mutta kun hän tätä ajatteli\, niin katso\, hänelle ilmestyi unessa Herran enkeli\, joka sanoi: ”Joosef\, Daavidin poika\, älä pelkää ottaa tykösi Mariaa\, vaimoasi; sillä se\, mikä hänessä on siinnyt\, on Pyhästä Hengestä. Ja hän on synnyttävä pojan\, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus\, sillä hän on vapahtava kansansa heidän synneistänsä.” Tämä kaikki on tapahtunut\, että kävisi toteen\, minkä Herra on puhunut profeetan kautta\, joka sanoo: ”Katso\, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan\, ja tälle on annettava nimi Immanuel”\, mikä käännettynä on: Jumala meidän kanssamme. Herättyään unesta Joosef teki\, niinkuin Herran enkeli oli käskenyt hänen tehdä\, ja otti vaimonsa tykönsä. \n  \nRukoukset\n1. Tule\, Herra\, älä viivy! Anna apu ylhäältä\, että armoosi turvaavat saisivat lohdutuksen siitä\, että Vapahtaja on tullut maailmaan. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta.\n2. Armollinen Jumala\, laupias Isä! Ylistetty olkoon pyhä nimesi\, sillä sinä olet täyttänyt sen\, mitä ikiajoista asti olet puhunut pyhien profeettojesi suulla: sinä olet antanut meille Poikasi ja kutsunut meidät hänen kauttaan lapsiksesi ja perillisiksesi. Me rukoilemme sinua\, Jumala: ole kanssamme ja opeta meitä Henkesi kautta tuntemaan rakkauttasi\, niin että vahvistuisimme uskossamme. Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 42:6\nOdota Jumalaa.Sillä vielä minä saan |häntä kiittää *\nhänen kas|vojensa avusta. \nPsalmi:\nPs. 130:5–8\nMinä odotan Herraa\, minun sie|luni odottaa\, *\nja minä panen toivo|ni hänen sanaansa. \nMinun sieluni o|dottaa Herraa *\nhartaammin kuin vartijat aamua\, kuin |vartijat aamua. \nPane toivosi Herraan\, Israel. Sillä Herran tykö|nä on armo\, *\nrunsas lunastus hä|nen tykönänsä. \nJa hän lunastaa |Israelin *\nkai|kista sen synneistä. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt |on ja aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/4-adventtisunnuntai-vsk3/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_4_Adventti.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20231217 DTEND;VALUE=DATE:20231218 DTSTAMP:20260605T030630 CREATED:20161202T121842Z LAST-MODIFIED:20220729T122034Z UID:4095-1702771200-1702857599@www.luterilainen.net SUMMARY:3. adventtisunnuntai DESCRIPTION:Kolmas adventtisunnuntai kutsuu meitä Johannes Kastajan äänellä valmistautumaan: Vapahtaja on jo lähellä. Johanneksen aikoihin Jeesuksen julkinen toiminta oli käsillä\, me puolestamme odotamme ja julistamme Jeesuksen saapumista aikojen lopulla. \nKristuksen saapumisen julistajana kirkolla on paljon opittavaa Johannes Kastajasta. Hänessä näemme rohkean ja tinkimättömän saarnaajan. Hän on todellinen ’huutavan ääni erämaassa’\, joka ei lakkaa kutsumasta ihmisiä parannukseen ja valmistautumaan Kristuksen saapumiseen. Tärkeästä tehtävästään ja lujasta luonteestaan huolimatta Johannes ei hetkeäkään kuvittele\, että hän itsessään olisi tärkeä tai tehtävänsä arvoinen. Nöyränä Johannes tunnustaa\, ettei hänen tehtävässään ole kyse hänestä vaan Jeesuksesta. Johannes on vain sanansaattaja ja edelläkävijä\, mutta itse asia ja itse päähenkilö on Jumalan Poika\, jonka kenkiä Johannes ei ole edes arvollinen avaamaan. \nKristuksen toista tulemista kuuluttavaa kirkkoa kutsutaan Johanneksen kaltaiseen kuuliaisuuteen ja nöyryyteen. Se ei itsessään ole mitään muuta kuin sanansaattaja – joukko syntisiä ihmisiä\, jotka Kristus on kutsunut ja lähettänyt. Siellä\, missä kirkko ja kristityt kuvittelevat olevansa itsessään jotakin\, siellä ei kaiu Johanneksen kaltainen profeetallinen ääni eikä siellä valmistauduta Kristuksen saapumiseen kunniassaan. Mutta siellä\, missä syntisiä kutsutaan parannukseen ja heille julistetaan ristiinnaulittua Jeesusta\, siellä kirkko täyttää tehtäväänsä ja valmistaa ihmisiä Vapahtajan saapumiseen päivien lopulla. 3. adventtisunnuntaina – ja kaikkina muinakin päivinä – meitä muistutetaan\, että kristinuskossa ei ole kyse meistä kristityistä vaan Jeesuksesta Kristuksesta. \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri: violetti tai sininen.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Jes. 40:3 Psalmi: Ps. 85:9–14 Hallelujasäe: Ps. 80:4\n1. lukukappale: 5. Moos. 18:15–19 2. lukukappale: Room. 16:25–27 Evankeliumi: Joh. 1:19–27 tai Joh. 3:26–30 \n\n1. lukukappale \n5. Moos. 18:15–19\nSinun keskuudestasi\, veljiesi joukosta\, Herra\, sinun Jumalasi\, herättää sinulle profeetan\, minun kaltaiseni; häntä kuulkaa. On tapahtuva aivan niin\, kuin sinä Herralta\, sinun Jumalaltasi\, anoit Hoorebilla\, silloin kun seurakunta oli koolla ja sanoit: ’Älköön minun enää suotako kuulla Herran\, minun Jumalani\, ääntä älköönkä nähdä tätä suurta tulta\, etten kuolisi’. Ja Herra sanoi minulle: ’Mitä he ovat puhuneet\, on oikein puhuttu. Profeetan minä olen herättävä heille heidän veljiensä keskuudesta\, sinun kaltaisesi\, ja minä panen sanani hänen suuhunsa\, ja hän puhuu heille kaikki\, mitä minä käsken hänen puhua. Ja joka ei kuule minun sanojani\, joita hän minun nimessäni puhuu\, hänet minä itse vaadin tilille. \n  \n2. lukukappale \nRoom. 16:25–27\nMutta hänen\, joka voi teitä vahvistaa minun evankeliumini ja Jeesuksen Kristuksen saarnan mukaan\, sen ilmoitetun salaisuuden mukaan\, joka kautta ikuisten aikojen on ollut ilmoittamatta\, mutta joka nyt on julkisaatettu ja profeetallisten kirjoitusten kautta iankaikkisen Jumalan käskystä tiettäväksi tehty kaikille kansoille uskon kuuliaisuuden aikaansaamiseksi\, Jumalan\, ainoan viisaan\, olkoon kunnia Jeesuksen Kristuksen kautta\, aina ja iankaikkisesti. Amen. \n  \nEvankeliumi \nJoh. 1:19–27\nJa tämä on Johanneksen todistus\, kun juutalaiset lähettivät hänen luoksensa Jerusalemista pappeja ja leeviläisiä kysymään häneltä: ”Kuka sinä olet?” Ja hän tunnusti eikä kieltänyt; ja hän tunnusti: ”Minä en ole Kristus”. Ja he kysyivät häneltä: ”Mikä sitten? Oletko sinä Elias?” Hän sanoi: ”En ole”. ”Se profeettako olet?” Hän vastasi: ”En”. Niin he sanoivat hänelle: ”Kuka olet\, että voisimme antaa vastauksen niille\, jotka meidät lähettivät? Mitä sanot itsestäsi?” Hän sanoi: ”Minä olen huutavan ääni erämaassa: ’Tehkää tie tasaiseksi Herralle’\, niinkuin profeetta Esaias on sanonut.” Ja lähetetyt olivat fariseuksia; ja he kysyivät häneltä ja sanoivat hänelle: ”Miksi sitten kastat\, jos et ole Kristus etkä Elias etkä se profeetta?” Johannes vastasi heille sanoen: ”Minä kastan vedellä; mutta teidän keskellänne seisoo hän\, jota te ette tunne. Hän on se\, joka tulee minun jälkeeni ja jonka kengänpaulaa minä en ole arvollinen päästämään.” \nTai: \nJoh. 3:26–30\nJa he tulivat Johanneksen luo ja sanoivat hänelle: ”Rabbi\, se\, joka oli sinun kanssasi Jordanin tuolla puolella ja josta sinä olet todistanut\, katso\, hän kastaa\, ja kaikki menevät hänen tykönsä”. Johannes vastasi ja sanoi: ”Ei ihminen voi ottaa mitään\, ellei hänelle anneta taivaasta. Te olette itse minun todistajani\, että minä sanoin: en minä ole Kristus\, vaan minä olen hänen edellänsä lähetetty. Jolla on morsian\, se on ylkä; mutta yljän ystävä\, joka seisoo ja kuuntelee häntä\, iloitsee suuresti yljän äänestä. Tämä minun iloni on nyt tullut täydelliseksi. Hänen tulee kasvaa\, mutta minun vähetä. \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala\, kallista korvasi rukouksemme puoleen! Valaise pimeät sydämemme ja etsi meitä armollasi sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Kaikkivaltias Jumala\, joka Johannes Kastajan kautta valmistit meille tietä Poikasi luo! Johdata meidät parannukseen ja uskon luottamukseen\, jotta meistä tulisi sinun totuutesi ja rakkautesi todistajia. Kuule meitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme tähden. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni: Jes. 40:3\nValmistakaa Herralle tie |erämaahan\, *\ntehkää arolle tasaiset polut mei|dän Jumalallemme. \n  \nPsalmi: Ps. 85:9–14\nMinä tahdon kuulla\, mitä Jumala\, |Herra\, puhuu: *\nhän puhuu rauhaa kansallensa\, hurskaillensa; älkööt he käänty|kö jälleen tyhmyyteen. \nTotisesti\, hänen apunsa on lähellä niitä\, jotka |häntä pelkäävät\, *\nja niin meidän maassamme |kunnia asuu. \nArmo ja totuus tapaavat toi|sensa täällä\, *\nvanhurskaus ja rauha antavat suut|a toisillensa\, \nuskollisuus |versoo maasta\, *\nja vanhurs|kaus katsoo taivaasta. \nHerra antaa meille kaik|kea hyvää\, *\nja meidän maam|me antaa satonsa. \nVanhurskaus käy hänen |edellänsä *\nja seuraa hänen as|keltensa jälkiä. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt |on ja aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/3-adventtisunnuntai-vsk3/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_3_Adventti.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20231210 DTEND;VALUE=DATE:20231211 DTSTAMP:20260605T030630 CREATED:20161202T121840Z LAST-MODIFIED:20220729T121912Z UID:4094-1702166400-1702252799@www.luterilainen.net SUMMARY:2. adventtisunnuntai DESCRIPTION:Missä on Jumalan valtakunta? Se on siellä\, missä Jumala vaikuttaa ja käyttää valtaansa. \nRaamatussa puhutaan Jumalan valtakunnasta ja hallintavallasta kolmessa eri merkityksessä. Ensinnäkin Jumala hallitsee kaikkea olemassa olevaa (Ps. 103:19). Tätä nimitetään voiman valtakunnaksi. Toiseksi Jumala hallitsee maanpäällistä kirkkoaan. Siellä\, missä Jumala sanallaan ja sakramenteillaan synnyttää uskon\, siellä on Jumalan armon valtakunta (Joh. 3:5). Kolmanneksi Jumala hallitsee taivaallista seurakuntaa ja kaikkia sen enkeleitä kunnian valtakunnassa (2. Tim. 4:18). \nPäivän evankeliumissa Jeesus puhuu sekä Jumalan armon että kunnian valtakunnasta. Toinen on jo täällä\, toinen on vasta tulossa. Fariseuksille\, jotka kyselivät Jumalan valtakunnan tulemisesta\, Jeesus paljastaa\, että armon valtakunta on jo täällä: ”Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä.” Sanat voidaan kääntää myös toisin\, kuten uudempi kirkkoraamattu tekeekin: ”Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.” \nJumalan armon valtakunta todellakin tuli ihmisten keskelle\, kun Jeesus itse syntyi ihmiseksi. Mutta armon valtakunta on myös sisällisesti meissä\, sillä uskon kautta me omistamme itse Jeesuksen ja kaikki hänen aarteensa. \nOpetettuaan fariseuksille armon valtakunnasta Jeesus opettaa opetuslapsiaan Jumalan kunnian valtakunnasta. Vaikka Jeesus istuu jo nyt kaikessa kirkkaudessaan ja kunniassaan Isän oikealla puolella\, maanpäällinen seurakunta saa nähdä Jeesuksen näkyvän kirkkauden ja kunnian vasta silloin\, kun hän saapuu takaisin. Siksi ennen tuota viimeistä päivää kristittyjen ei tule uskoa ja seurata opettajia\, jotka haluavat meidän jo nyt löytävän ja kohtaavan kunniaan ja kirkkauteen korotetun Jeesuksen. Kirkkoa ei ole lähetetty julistamaan sellaista Jeesusta. \nSen sijaan kirkolle on uskottu tehtäväksi julistaa ristiinnaulittua Jeesusta. Jeesusta\, jonka kunnia ja kirkkaus kätkeytyy meidän silmiltämme ja pukeutuu orjan pukuun. Jeesusta\, jonka valtaistuin on risti ja jonka kruunu on orjantappuroista tehty. Jeesusta\, joka tulee meidän luoksemme arkisiin asioihin – puhuttuun ja kirjoitettuun sanaan\, veteen\, leipään ja viiniin – kätkettynä. Kun aika on täysi\, Jeesus saapuu kyllä näkyvällä tavalla takaisin\, ja hänen mukanaan saapuu myös Jumalan kunnian valtakunta. Siihen asti me odotamme\, kuten kirkko on odottanut jo 2000 vuoden ajan\, Ihmisen Pojan ilmestymisen päivää. Emme kuitenkaan joudu odottamaan yksin tai kodittomina\, vaan Herra Jeesus on jo nyt meidän kanssamme ja meidän keskellämme ja hän hallitsee jo nyt armon valtakunnassaan pitäen meistä huolta maailman loppuun asti. \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri: violetti tai sininen.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 80:2–3 Psalmi: Ps. 80:15–20 Hallelujasäe: Ps. 122:1 tai Ps. 126:3\n1. lukukappale: Jes. 44:6–8 2. lukukappale: Jaak. 5:7–11 Evankeliumi: Luuk. 17:20–24 \n\n1. lukukappale \nJes. 44:6–8\nNäin sanoo Herra\, Israelin kuningas\, ja sen lunastaja\, Herra Sebaot: Minä olen ensimmäinen\, ja minä olen viimeinen\, ja paitsi minua ei ole yhtäkään Jumalaa. Kuka on minun kaltaiseni? Hän julistakoon ja ilmoittakoon ja osoittakoon sen minulle\, siitä alkaen kuin minä perustin ikiaikojen kansan. He ilmoittakoot tulevaiset\, ja mitä tapahtuva on. Älkää vavisko älkääkä peljätkö. Enkö minä aikoja sitten antanut sinun kuulla ja sinulle ilmoittanut\, ja te olette minun todistajani: Onko muuta Jumalaa kuin minä? Ei ole muuta pelastuskalliota\, minä en ketään tunne. \n2. lukukappale \nJaak. 5:7–11\nNiin olkaa kärsivällisiä\, veljet\, Herran tulemukseen asti. Katso\, peltomies odottaa maan kallista hedelmää\, kärsivällisesti sitä vartoen\, kunnes saa syksyisen sateen ja keväisen. Olkaa tekin kärsivällisiä\, vahvistakaa sydämenne\, sillä Herran tulemus on lähellä. Älkää huokailko\, veljet\, toisianne vastaan\, ettei teitä tuomittaisi; katso\, tuomari seisoo ovella. Ottakaa\, veljet\, vaivankestämisen ja kärsivällisyyden esikuvaksi profeetat\, jotka ovat puhuneet Herran nimessä. Katso\, me ylistämme autuaiksi niitä\, jotka ovat kestäneet; Jobin kärsivällisyyden te olette kuulleet\, ja lopun\, jonka Herra antaa\, te olette nähneet. Sillä Herra on laupias ja armahtavainen. \nEvankeliumi \nLuuk. 17:20–24\nJa kun fariseukset kysyivät häneltä\, milloin Jumalan valtakunta oli tuleva\, vastasi hän heille ja sanoi: ”Ei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla\, eikä voida sanoa: ’Katso\, täällä se on’\, tahi: ’Tuolla’; sillä katso\, Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä”.\nJa hän sanoi opetuslapsillensa:\n”Tulee aika\, jolloin te halajaisitte nähdä edes yhtä Ihmisen Pojan päivää\, mutta ette saa nähdä. Ja teille sanotaan: ’Katso\, tuolla hän on!’ ’Katso\, täällä!’ Älkää menkö sinne älkääkä juosko perässä. Sillä niinkuin salaman leimaus loistaa taivaan äärestä taivaan ääreen\, niin on Ihmisen Poika päivänänsä oleva. \nRukoukset\n1. Herra Jumala! Herätä sydämemme ja auta meitä valmistamaan tietä ainoalle Pojallesi Jeesukselle Kristukselle. Opeta meitä\, että me hänen tulemistaan odottaessamme palvelisimme puhtaalla mielellä sinua\, joka elät ja hallitset iankaikkisesta iankaikkiseen. \n2. Herra Jumala\, taivaallinen Isä\, joka olet Poikasi kautta ilmoittanut meille\, että taivas ja maa hukkuvat\, meidän kuolleet ruumiimme nousevat jälleen ylös ja me kaikki joudumme tuomittaviksi! Me rukoilemme sinua: pidä meidät Pyhän Henkesi kautta sanassasi ja oikeassa uskossa. Varjele meitä armollisesti synnistä ja lohduta meitä kaikissa kiusauksissa\, ettemme turruttaisi sydämiämme juopottelulla\, päihtymyksellä ja jokapäiväisen elämän huolilla. Auta meitä olemaan aina raittiita\, valvomaan ja rukoilemaan\, niin että luotamme lujasti armoosi\, odotamme ilolla Poikasi tulemista ja perimme hänen kauttaan iankaikkisen autuuden. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni: Ps. 80:2–3\nKuuntele\, Israelin paimen\, ilmesty |kirkkaudessasi.*\nherätä voimasi\, tule mei|dän avuksemme. \nPsalmi: Ps. 80:15–20\nJumala Sebaot\, |käänny takaisin\,*\nkatso alas tai|vaasta ja näe; \nota hoitaaksesi tämä viinipuu ja suojaa se\, minkä sinun oikea kä|tesi istutti\,*\ntämä taimi\, jonka kasvatit suureksi it|seäsi varten. \nSe on tulen polttama\, |se on karsittu.*\nHe hukkuvat sinun kasvoje|si uhkauksesta. \nKätesi suojelkoon sinun oikean kä|tesi miestä\, *\nihmislasta\, jonka kasvatit suureksi it|seäsi varten. \nSilloin me emme si|nusta luovu. *\nSuo meidän elää\, niin me huudamme sinun nimeä|si avuksemme. \nHerra\, Jumala Sebaot\, saata meidät |entisellemme\, *\nvalista kasvosi\, niin me au|tetuiksi tulemme. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt |on ja aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/2-adventtisunnuntai-vsk3/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_2_Adventti.jpg END:VEVENT END:VCALENDAR