BEGIN:VCALENDAR
VERSION:2.0
PRODID:-//Luterilainen.net - ECPv6.16.3//NONSGML v1.0//EN
CALSCALE:GREGORIAN
METHOD:PUBLISH
X-ORIGINAL-URL:https://www.luterilainen.net
X-WR-CALDESC:Tapahtumat Luterilainen.net
REFRESH-INTERVAL;VALUE=DURATION:PT1H
X-Robots-Tag:noindex
X-PUBLISHED-TTL:PT1H
BEGIN:VTIMEZONE
TZID:Europe/Helsinki
BEGIN:DAYLIGHT
TZOFFSETFROM:+0200
TZOFFSETTO:+0300
TZNAME:EEST
DTSTART:20210328T010000
END:DAYLIGHT
BEGIN:STANDARD
TZOFFSETFROM:+0300
TZOFFSETTO:+0200
TZNAME:EET
DTSTART:20211031T010000
END:STANDARD
BEGIN:DAYLIGHT
TZOFFSETFROM:+0200
TZOFFSETTO:+0300
TZNAME:EEST
DTSTART:20220327T010000
END:DAYLIGHT
BEGIN:STANDARD
TZOFFSETFROM:+0300
TZOFFSETTO:+0200
TZNAME:EET
DTSTART:20221030T010000
END:STANDARD
BEGIN:DAYLIGHT
TZOFFSETFROM:+0200
TZOFFSETTO:+0300
TZNAME:EEST
DTSTART:20230326T010000
END:DAYLIGHT
BEGIN:STANDARD
TZOFFSETFROM:+0300
TZOFFSETTO:+0200
TZNAME:EET
DTSTART:20231029T010000
END:STANDARD
BEGIN:DAYLIGHT
TZOFFSETFROM:+0200
TZOFFSETTO:+0300
TZNAME:EEST
DTSTART:20240331T010000
END:DAYLIGHT
BEGIN:STANDARD
TZOFFSETFROM:+0300
TZOFFSETTO:+0200
TZNAME:EET
DTSTART:20241027T010000
END:STANDARD
END:VTIMEZONE
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20231206
DTEND;VALUE=DATE:20231207
DTSTAMP:20260605T061647
CREATED:20201202T204310Z
LAST-MODIFIED:20230921T154856Z
UID:10064-1701820800-1701907199@www.luterilainen.net
SUMMARY:Pyhien muistopäivät: Pyhä Nikolaus
DESCRIPTION:Kristittyyn perheeseen syntynyt Nikolaus (n. 270–343) oli kotoisin Pataran kylästä\, nykyisen Turkin lounaisrannikolta. Vanhempiensa menehdyttyä kulkutautiin hän jäi nuorena orvoksi. Suuren omaisuuden perinyt Nikolaus varttui setänsä kasvattamana luostarissa. \nNikolaus vaikutti Myran satamakaupungin (nykyinen Demre\, Turkin etelärannikolla) piispana 300-luvun alkupuolella. Hän joutui maanpakoon ja vankeuteen keisari Diocletianuksen vainoissa (303–313)\, joista on sanottu\, että tuolloin ei voitu vangita varkaita ja murhamiehiä\, koska vankilat olivat niin täynnä piispoja ja pappeja. \nNikolauksen omia kirjoituksia ei ole säilynyt meidän aikaamme asti\, mutta monet häneen liittyvät kertomukset ovat levinneet laajalle. Parhaiten hänet tunnetaan hyväsydämisestä anteliaisuudestaan. Oman varallisuutensa vaalimisen tai kirkolle rikkauksien keräämisen sijaan hän auttoi hädässä olevia. \nEräällä miehellä oli kolme tytärtä\, joiden myötäjäisiin tällä ei ollut varaa. Ilman myötäjäisiä tytärten avioituminen näytti mahdottomalta\, heidän kohtalonaan olisi joutua orjuuteen tai prostituoiduksi. Tilanteesta kuullut Nikolaus kävi yön hämärässä heittämässä köyhän miehen avoimesta ikkunasta pussillisen kultakolikoita kutakin tytärtä varten mahdollistaen näin heidän kunniallisen avioitumisensa. Hän ei halunnut tehdä asiasta julkista eikä saattaa avun saanutta kiitollisuuden velkaan. \nNikolaus oli yksi Nikean kirkolliskokoukseen v. 325 osallistuneista piispoista. Hän oli niiden joukossa\, jotka pitivät kiinni raamatullisesta opetuksesta Jumalan kolminaisuudesta\, erityisesti Jeesuksen jumaluuden kieltänyttä Areiosta vastaan. Myöhempi perimätieto kertoo myös\, ettei Nikolaus olisi tyytynyt pelkästään sanallisiin argumentteihin\, vaan että Areioksen puolustaessa harhaoppiansa Nikolaus olisi menettänyt malttinsa\, noussut paikaltaan ja läimäissyt tätä kasvoille. \nNikolaus kuoli 6. joulukuuta 343 Myrassa. Päivä on säilynyt hänen muistopäivänään\, jonka viettämiseen liittyy etenkin lahjojen antaminen lapsille. Hollannissa tämän on perinteisesti hoitanut punaiseen piispan hiippaan ja kasukkaan pukeutunut valkopartainen Sinterklaas (Saint Nicholas). Paremmin tunnetaan kuitenkin punaista hiippalakkia käyttävä Santa Claus\, joka on joulupukkina siirtynyt hoitamaan samaa tehtävää reilut pari viikkoa myöhemmin. Niinpä siis joulupukin esikuva on tässä varhaisten vuosisatojen piispassa. \nMiksi me muistaisimme Nikolausta? Tahdomme varmasti liittyä Nikolauksen ja kaikkien pyhien seuraan tunnustamaan uskoa Pyhään Kolmiyhteisen Jumalaan. Emme hyväksy toisinajattelijoiden kaltoin kohtelua kirkolliskokouksissa tai muuallakaan\, mutta Nikolauksen käytös osoittaa\, että kaikki pyhät ovat tässä ajassa yhä armahduksen tarpeessa olevia syntisiä. Saamme pitää Nikolausta myös esimerkkinä laupeuden harjoittamisesta. Jokainen kristitty on kutsuttu käyttämään voimiaan ja varojaan hätään joutuneen lähimmäisensä hyväksi.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/pyhien-muistopaivat-pyha-nikolaus/
CATEGORIES:Pyhien muistopäivät
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2020/12/Pyha_Nikolaus.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20231206
DTEND;VALUE=DATE:20231207
DTSTAMP:20260605T061647
CREATED:20161202T121840Z
LAST-MODIFIED:20220729T121948Z
UID:4093-1701820800-1701907199@www.luterilainen.net
SUMMARY:Itsenäisyyspäivä
DESCRIPTION:Kristus vapauttaa suurimmasta pakkovallasta \nItsenäisyyspäivän evankeliumissa Joh 8:31-34 Herramme ei puhu varsinaisesti yhteiskunnallisesta vapaudesta tai itsenäisyydestä. Hän puhuu vieläkin suuremmista asioista: vapaudesta synnistä\, Perkeleestä ja kuolemasta (8:24\,51). \nPolittisesti juutalaiset olivat olleet nujerrettuja\, nyt he olivat Rooman vallan alla. He janosivat vapautta. Mutta Jeesus halusi vapauttaa heidät suurimmasta pakkovallasta\, synnin orjuudesta. ”Jos Poika tekee teidät vapaiksi\, niin te tulette todellisesti vapaiksi.” \nKun isiemme maata ja itsenäistä valtiotamme alettiin rakentamaan oli selvää\, että lainsäädännön tulee nousta kristillisen normiston pohjalta. Rakennettiin oikeus- ja yhteiskuntajärjestystä\, jossa myös kristilliset arvot näkyvät. Tällä on ollut suuri Jumalan siunaus ja tällä tiellä tulisi määrätietoisesti myös jatkaa. \nMutta me elämme ja toimimme hyvin järjestäytyneessä yhteiskunnassakin aina sen keskellä\, että synti\, kuolema ja Perkele toimivat ja pääsevät usein jopa mielettömiin mittasuhteisiin. \nKaritsan lippu liehuu maailman loppuun asti \nItsenäisyyden saavuttamisen jälkeen alkoi oman lipun suunnitteleminen. Toukokuussa 1918 eduskunta hyväksyi siniristilippumme Suomen viralliseksi lipuksi. Lippu saa olla muistuttamassa Kristuksen pelastusteosta ja Jumalan sanan totuudesta. \nOlemme eettisissä valintatilanteissa yhtenään. Emme voi ratkaista yhteiskuntamme kysymyksiä emmekä edes omia henkilökohtaisia asioitamme vain noudattamalla yleistä kehotusta: ”Kuuntele sydämesi ääntä!” Kristittyinä etsimme totuutta Jumalan sanasta. Mikä on Jumalan tahto? Miten hän neuvoo kymmenessä käskyssään meitä toimimaan? Psalmista sanoo Jumalasta: “Totuutta sinä tahdot salatuimpaan saakka.”\nJumalan lupaukset pitävät maailman loppuun asti: “Herra on lähellä …kaikkia niitä\, jotka totuudessa häntä avuksensa huutavat.” \nRovasti K. W. Tamminen saarnaa Kristuksen evankeliumia laulussaan:\n”Karitsan lippu johtaa joukkoamme\, me eespäin käymme siihen katsoen. On Jeesus Kristus kuollut puolestamme\, hän meidät päästi alta syntien. Hän raskaat kuormamme on kantanut. Ja orjankahleet katkaissut.” Tämä Karitsan lippu liehuu maailman loppuun asti. Ja se liehuu Suomessammekin. Yhä on meidänkin keskellämme oikeita alttareita ja saarnatuoleja\, joiden äärellä Jeesus Kristus päästää synneistä\, puhdistaa\, ruokkii ja vie perille. \nEi voi olla mitään suurempaa vapautta täällä maailmassa kuin olla sidottuna Kristukseen ja hänen sanaansa. \n\nKynttilöitä:  4 Liturginen väri:  valkoinen.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 96:11–12 tai Ps. 16:6 Psalmi: Ps. 96:1–9 tai Ps. 121 Hallelujasäe: Ps. 135:13 (–14)\n1. lukukappale:  5. Moos. 8:10–17 tai Saarn. 9:13–18 2. lukukappale:  Jaak. 3:13–18 tai Ap. t. 17:24–30 Evankeliumi:  Joh. 8:31–36 tai Matt. 20:25–28 Vaihtoehtoisia saarnatekstejä 2. Moos. 23:1–9 5. Moos. 4:32–35 1. Aik. 29:10–14 2. Aik. 1:7–12 Jes. 40:12–17 Jes. 43:16–19 21 Ef. 6:10–18 \n\n1. lukukappale \n5. Moos. 8:10–17\nKun sinä syöt ja tulet ravituksi\, niin ylistä Herraa\, sinun Jumalaasi\, siitä hyvästä maasta\, jonka hän on antanut sinulle. Varo\, ettet unhota Herraa\, sinun Jumalaasi\, ja muista noudattaa hänen käskyjänsä\, oikeuksiansa ja säädöksiänsä\, jotka minä tänä päivänä sinulle annan.\nKun sinä syöt ja tulet ravituksi\, kun rakennat kauniita taloja ja asut niissä\, kun karjasi ja lampaasi lisääntyvät ja kun hopeasi ja kultasi lisääntyy ja kaikki\, mitä sinulla on\, lisääntyy\, niin älköön sydämesi ylpistykö\, äläkä unhota Herraa\, sinun Jumalaasi\, joka vei sinut pois Egyptin maasta\, orjuuden pesästä\, kuljetti sinua suuressa ja hirmuisessa\, myrkyllisten käärmeiden ja skorpionien ja kuivien\, vedettömien maiden erämaassa\, vuodatti sinulle vettä kovasta kalliosta ja antoi erämaassa sinulle mannaa syödä\, jota sinun isäsi eivät tunteneet – nöyryyttääksensä ja koetellaksensa sinua ja lopuksi sinulle hyvää tehdäksensä. Älä ajattele sydämessäsi: ‘Oma voimani ja oman käteni väkevyys on hankkinut minulle tämän rikkauden’ \nTAI \nSaarn. 9:13–18\nTämänkin minä tulin näkemään viisaudeksi auringon alla\, ja se oli minusta suuri:\nOli pieni kaupunki ja siinä miehiä vähän. Ja suuri kuningas tuli sitä vastaan\, saarsi sen ja rakensi sitä vastaan suuria piiritystorneja. Mutta siellä oli köyhä\, viisas mies\, ja hän pelasti kaupungin viisaudellaan. Mutta ei kukaan ihminen muistanut sitä köyhää miestä. Niin minä sanoin:\nViisaus on parempi kuin voima\, mutta köyhän viisautta halveksitaan\, eikä hänen sanojansa kuulla. Viisaitten sanat\, hiljaisuudessa kuullut\, ovat paremmat kuin tyhmäin päämiehen huuto. Viisaus on parempi kuin sota-aseet\, mutta yksi ainoa syntinen saattaa hukkaan paljon hyvää. \n  \n2. lukukappale \nJaak. 3:13–18\nKuka on viisas ja ymmärtäväinen teidän joukossanne? Tuokoon hän näkyviin tekonsa hyvällä vaelluksellaan viisauden sävyisyydessä. Mutta jos teillä on katkera kiivaus ja riitaisuus sydämessänne\, niin älkää kerskatko älkääkä valhetelko totuutta vastaan. Tämä ei ole se viisaus\, joka ylhäältä tulee\, vaan se on maallista\, sielullista\, riivaajien viisautta. Sillä missä kiivaus ja riitaisuus on\, siellä on epäjärjestys ja kaikkinainen paha meno. Mutta ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdas\, sitten rauhaisa\, lempeä\, taipuisa\, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä\, se ei epäile\, ei teeskentele. Vanhurskauden hedelmä kylvetään rauhassa rauhan tekijöille. \nTAI \nAp. t. 17:24–30\nPaavali puhui:\nJumala\, joka on tehnyt maailman ja kaikki\, mitä siinä on\, hän\, joka on taivaan ja maan Herra\, ei asu käsillä tehdyissä temppeleissä\, eikä häntä voida ihmisten käsillä palvella\, ikäänkuin hän jotakin tarvitsisi\, hän\, joka itse antaa kaikille elämän ja hengen ja kaiken. Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat\, että he etsisivät Jumalaa\, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää – hänet\, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä;\nSillä hänessä me elämme ja liikumme ja olemme\, niinkuin myös muutamat teidän runoilijoistanne ovat sanoneet: ‘Sillä me olemme myös hänen sukuansa’. Koska me siis olemme Jumalan sukua\, emme saa luulla\, että jumaluus on samankaltainen kuin kulta tai hopea tai kivi\, sellainen kuin inhimillisen taiteen ja ajatuksen kuvailema.\nNoita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt\, mutta nyt hän tekee tiettäväksi\, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus. \n  \nEvankeliumi \nJoh. 8:31–36\nNiin Jeesus sanoi niille juutalaisille\, jotka uskoivat häneen: “Jos te pysytte minun sanassani\, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden\, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi”. He vastasivat hänelle: “Me olemme Aabrahamin jälkeläisiä emmekä ole koskaan olleet kenenkään orjia. Kuinka sinä sitten sanot: ‘Te tulette vapaiksi’?” Jeesus vastasi heille: “Totisesti\, totisesti minä sanon teille: jokainen\, joka tekee syntiä\, on synnin orja. Mutta orja ei pysy talossa iäti; Poika pysyy iäti. Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi\, niin te tulette todellisesti vapaiksi. \nTAI \nMatt. 20:25–28\nMutta Jeesus kutsui heidät tykönsä ja sanoi: “Te tiedätte\, että kansojen ruhtinaat herroina niitä hallitsevat\, ja että mahtavat käyttävät valtaansa niitä kohtaan. Näin älköön olko teillä keskenänne\, vaan joka teidän keskuudessanne tahtoo suureksi tulla\, se olkoon teidän palvelijanne\, ja joka teidän keskuudessanne tahtoo olla ensimmäinen\, se olkoon teidän orjanne; niinkuin ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi\, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä.” \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala\, taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua siitä\, että olet armollisesti antanut meidän elää tähän asti hyvässä rauhassa ja varjellut meitä sodista. Me rukoilemme sinua: anna meille vastedeskin armosi\, niin että eläisimme sinun pelossasi ja mielesi mukaan emmekä antaisi synneillämme syytä rauhattomuuteen ja muuhun rangaistukseen. Hallitse ja johdata esivaltaamme\, ettei se estäisi meitä tottelemasta sinua vaan edistäisi sinun pelkoasi\, niin että meillä olisi yhä runsaampi siunaus ja menestys. Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Kaikkivaltias Jumala! Siunaa kaikkea esivaltaa ja anna armosi\, että se sinun palvelijanasi rakastaisi oikeutta ja vanhurskautta ja käyttäisi sinun lakiasi ihmisten keskuudessa. Varjele meitä riidasta ja eripuraisuudesta. Anna armosi\, että rakastaisimme ja noudattaisimme sitä\, mikä on totta ja oikeaa. Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n  \nPäivän Psalmi\nAntifoni:\nPs. 96:11–12\nIloitkoot taivaat\, ja riemuitkoon maa; pauhatkoon meri ja kaikki\, mitä |siinä on.*\nIhastukoot kedot ja kaikki\, mitä kedolla on\, riemuitkoot silloin |kaikki metsän puut \nTAI:\nPs. 16: 6\nArpa lankesi minulle ihanasta |maasta\,*\nja kaunis on minun |perintöosani. \nPsalmi:\nPs. 96: 1–9\nVeisatkaa Herralle |uusi virsi\,*\nveisatkaa |Herralle\, kaikki maa. \nVeisatkaa Herralle\, ylistäkää hänen nime|änsä.*\nJulistakaa päivästä päivään hänen pelastus|tekojansa\, \nilmoittakaa pakanain seassa hänen kunni|aansa\,*\nhänen ihmeitänsä kaikkien |kansojen seassa. \nSillä Herra on suuri ja sangen ylis|tettävä\,*\nhän on peljättävä yli |kaikkien jumalain. \nSillä kaikki kansojen jumalat ovat epäjuma|lia\,*\nmutta Herra on |tehnyt taivaat. \nHerraus ja kunnia on hänen kasvojensa |edessä\,*\nkiitos ja ylistys hänen |pyhäkössänsä. \nAntakaa Herralle\, te kansojen suku|kunnat\,*\nantakaa Herralle kunni|a ja väkevyys. \nAntakaa Herralle hänen nimensä |kunnia\,*\ntuokaa lahjoja\, tulkaa hänen esi|kartanoihinsa. \nKumartakaa Herraa pyhässä kaunis|tuksessa\,*\nvaviskaa hänen kasvojensa |edessä\, kaikki maa. \nKunnia Isälle ja |Pojalle*\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\,*\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. \n  \nTAI:\nPs. 121\nMinä nostan silmäni vuoria |kohti:*\nmistä tulee |minulle apu? \nApu minulle tulee |Herralta\,*\njoka on tehnyt |taivaan ja maan. \nHän ei salli sinun jalkasi |horjua\,*\nsinun varjeli|jasi ei torku. \nKatso\, hän\, joka Israelia |varjelee\,*\nei torku |eikä nuku. \nHerra on sinun varjeli|jasi\,*\nHerra on suojaava varjosi sinun oikealla |puolellasi. \nEi polta sinua aurinko |päivällä\,*\nei|kä kuu yöllä. \nHerra varjelee sinut kaikesta |pahasta\,*\nhän varjelee |sinun sielusi. \nHerra varjelee sinun lähtemisesi ja tulemi|sesi\,*\nnyt ja ian|kaikkisesti. \nKunnia Isälle ja |Pojalle*\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\,*\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/itsenaisyyspaiva-vsk3/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20231204
DTEND;VALUE=DATE:20231205
DTSTAMP:20260605T061647
CREATED:20201009T092659Z
LAST-MODIFIED:20220729T121854Z
UID:9833-1701648000-1701734399@www.luterilainen.net
SUMMARY:1. Adventtisunnuntain jälkeinen viikko
DESCRIPTION:Ensimmäistä adventtisunnuntaita seuraa paastonaika. Kirkkotekstiilien väri vaihtuu violettiin (tai siniseen)\, paastonajan väreihin. Kun ensimmäisenä sunnuntaina on laulettu hoosianna (”Herra armahda”\, ”Herra pelasta”) ja muistettu Herramme tulemista kansansa luokse\, niin paastonaikana tämä muistaminen jatkuu. Odotamme Herramme tulemista ja valmistamme itseämme Hänen tuloonsa. Kyse ei ole ensi sijassa joulun odotuksesta\, vaan Kristuksen paluusta toisen kerran maan päälle. Tavallaan adventtipaaston tunnelmat alkavat näin jo tuomiosunnuntaina. Tämän katkaisee riemullinen ensimmäinen adventtisunnuntai. \nEnsimmäisen adventtisunnuntain jälkeisen viikon raamatuntekstit ohjaavat seurakuntaa ja kristittyä Herransa odottamiseen ja parannuksen tekemiseen. Meitä siis kutsutaan katumukseen ja uskoon. Paastoaminen\, on se sitten mistä tahansa paastoamista\, voi olla hyvänä apuna itseänsä tutkittaessa. Mikä on minulle tärkeää? Onko elämässäni sellaista\, mikä estää rukoilemista\, Jumalan sanan tutkimista\, seurakunnan elämään osallistumista? Tällaisia on tietenkin hyvä kysyä ihan säännöllisesti muutenkin\, mutta paastonaika antaa siihen yhteisöllisen eli seurakunnallisen mahdollisuuden. Ensimmäisen adventtinsunnuntain jälkeisellä viikolla laskeudutaankin pienen paaston aikaan (”pieni paasto” siksi\, että pääsiäistä edeltävä pidempi paastonaika on ”suuri paasto”). \nAdventinaika kutsuu meitä tietyssä mielessä Johannes Kastajan oppilaiksi (Luuk. 3:7–14)\, kuuntelemaan parannussaarnaa. Johannes oli Herran edelläkävijä ja Kristus on se Herra\, Kuningas joka kokosi laumansa (Miika 2:12–13). Näin meitä valmistetaan ottamaan vastaan evankeliumi eli synneistäpäästö\, jonka maailman Vapahtajaksi syntynyt Jeesus toi tullessaan. Jeesus kutsuu meitä jo nyt taivaalliseen hääjuhlaansa. Tämä tapahtuu erityisesti seurakunnan messussa\, jossa seurakunnan ”enkeli”\, pastori Jumalan sanansaattajana kuuluttaa iloista uutista\, evankeliumia. Se kutsu kuuluu kaikille maailman ihmisille\, jotta kukaan ei jäisi Jumalan juhlien ulkopuolelle (Ilm. 22:12–17). \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri:  violetti tai sininen 2. vuosikerta\nPsalmi  Psalmi: Ps. 25:1–10\nVT lukukappaleet:  Jes. 63:15-16\, Miika 2:12-13\, Hab. 2:12-13 UT lukukappaleet:  Ilm. 2:1-5\,7\, Ilm. 22:12-17 Evankeliumi:  Luuk. 3:7-14 \n\nVanhan testamentin lukukappaleet\nJes. 63:15–16\nKatsele taivaasta\, katso pyhyytesi ja kirkkautesi asunnosta. Missä on sinun kiivautesi ja voimalliset tekosi? Sinun sydämesi sääli ja sinun armahtavaisuutesi ovat minulta sulkeutuneet. Sinähän olet meidän isämme\, sillä Aabraham ei meistä tiedä eikä Israel meitä tunne: sinä\, Herra\, olet meidän isämme; ”meidän Lunastajamme” on ikiajoista sinun nimesi. \nMiika 2:12–13\nMinä tahdon tarkoin koota sinut\, Jaakob\, kaikkinesi\, visusti kerätä Israelin jääneet\, saattaa heidät yhteen\, niinkuin lampaat tarhaan\, niinkuin lauman laitumellensa: on oleva ihmisten kohina! Tien aukaisija käy heidän edellänsä; he aukaisevat tiensä\, kulkevat portille ja lähtevät siitä ulos. Heidän kuninkaansa käy heidän edellään\, ja Herra heitä johdattaa. \nHab. 2:12–13\nMinä seison vartiopaikallani\, asetun varustukseen ja tähystän\, nähdäkseni\, mitä hän minulle puhuu\, mitä hän valitukseeni vastaa. Ja Herra vastasi minulle ja sanoi: ”Kirjoita näky ja piirrä selvästi tauluihin\, niin että sen voi juostessa lukea”. Sillä näky odottaa vielä aikaansa\, mutta se rientää määränsä päähän\, eikä se petä. Jos se viipyy\, odota sitä; sillä varmasti se toteutuu\, eikä se myöhästy. Katso\, sen kansan sielu on kopea eikä ole suora; mutta vanhurskas on elävä uskostansa. \n  \nUuden testamentin lukukappaleet\nIlm. 2:1–5\, 7\nEfeson seurakunnan enkelille kirjoita: ”Näin sanoo hän\, joka pitää niitä seitsemää tähteä oikeassa kädessään\, hän\, joka käyskelee niiden seitsemän kultaisen lampunjalan keskellä: Minä tiedän sinun tekosi ja vaivannäkösi ja kärsivällisyytesi\, ja ettet voi pahoja sietää; sinä olet koetellut niitä\, jotka sanovat itseänsä apostoleiksi\, eivätkä ole\, ja olet havainnut heidät valhettelijoiksi; ja sinulla on kärsivällisyyttä\, ja paljon sinä olet saanut kantaa minun nimeni tähden\, etkä ole uupunut. Mutta se minulla on sinua vastaan\, että olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi. Muista siis\, mistä olet langennut\, ja tee parannus\, ja tee niitä ensimmäisiä tekoja; mutta jos et\, niin minä tulen sinun tykösi ja työnnän sinun lampunjalkasi pois paikaltaan\, ellet tee parannusta. Jolla on korva\, se kuulkoon\, mitä Henki seurakunnille sanoo. Sen\, joka voittaa\, minä annan syödä elämän puusta\, joka on Jumalan paratiisissa.” \nIlm. 22:12–17\nKatso\, minä tulen pian\, ja minun palkkani on minun kanssani\, antaakseni kullekin hänen tekojensa mukaan. Minä olen A ja O\, ensimmäinen ja viimeinen\, alku ja loppu. Autuaat ne\, jotka pesevät vaatteensa\, että heillä olisi valta syödä elämän puusta ja he pääsisivät porteista sisälle kaupunkiin! Ulkopuolella ovat koirat ja velhot ja huorintekijät ja murhaajat ja epäjumalanpalvelijat ja kaikki\, jotka valhetta rakastavat ja tekevät. Minä\, Jeesus\, lähetin enkelini todistamaan näitä teille seurakunnissa. Minä olen Daavidin juurivesa ja hänen suvustansa\, se kirkas kointähti.” Ja Henki ja morsian sanovat: ”Tule!” Ja joka kuulee\, sanokoon: ”Tule!” Ja joka janoaa\, tulkoon\, ja joka tahtoo\, ottakoon elämän vettä lahjaksi. \n  \nEvankeliumi\nLuuk. 3:7–14\nNiin hän sanoi kansalle\, joka vaelsi hänen kastettavakseen: ”Te kyykäärmeitten sikiöt\, kuka on teitä neuvonut pakenemaan tulevaista vihaa? Tehkää sentähden parannuksen soveliaita hedelmiä\, älkääkä ruvetko sanomaan mielessänne: ’Onhan meillä isänä Aabraham’\, sillä minä sanon teille\, että Jumala voi näistä kivistä herättää lapsia Aabrahamille. Jo on myös kirves pantu puitten juurelle; jokainen puu\, joka ei tee hyvää hedelmää\, siis hakataan pois ja heitetään tuleen.” Ja kansa kysyi häneltä sanoen: ”Mitä meidän siis pitää tekemän?” Hän vastasi ja sanoi heille: ”Jolla on kaksi ihokasta\, antakoon toisen sille\, joka on ilman; ja jolla on ruokaa\, tehköön samoin”. Niin tuli myös publikaaneja kastettaviksi\, ja he sanoivat hänelle: ”Opettaja\, mitä meidän pitää tekemän?” Hän sanoi heille: ”Älkää vaatiko enempää\, kuin mikä teille on säädetty”. Myös sotamiehet kysyivät häneltä sanoen: ”Mitäs meidän pitää tekemän?” Ja hän sanoi heille: ”Älkää kiskoko keneltäkään älkääkä kiristäkö\, vaan tyytykää palkkaanne”. \n  \nPsalmi\nPs. 25:1-10 \nSinun tykösi\, Herra\, minä y|lennän sieluni\,*\nJumalani\, si|nuun minä turvaan; \nälä salli minun jou|tua häpeään\,*\nälkööt viholliseni saako |riemuita minusta. \nEi yksikään\, joka sinua odottaa\, |joudu häpeään;*\nhäpeään joutuvat ne\, jotka ovat syyt|tä uskottomat. \nHerra\, neuvo mi|nulle tiesi\,*\nopeta |minulle polkusi. \nJohdata minua totuutesi tiellä ja o|peta minua\,*\nsillä sinä olet minun pelastukseni Jumala. Sinua minä odo|tan kaiken päivää. \nMuista laupeuttasi\, Herra\, ja |armoasi\,*\nsillä ne ovat olleet hamasta i|ankaikkisuudesta. \nÄlä muista minun nuoruuteni syntejä\, älä minun |rikoksiani;*\nmuista minua armosi mukaan\, hyvyyte|si tähden\, Herra. \nHyvä ja va|kaa on Herra;*\nsentähden hän neuvoo |syntiset tielle. \nHän johdattaa nöy|riä oikein\,*\nhän opettaa |nöyrille tiensä. \nKaikki Herran polut ovat armo ja |totuus niille\,*\njotka pitävät hänen liittonsa |ja todistuksensa.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/1-adventtisunnuntain-ja%cc%88lkeinen-viikko-vsk3/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20231203
DTEND;VALUE=DATE:20231204
DTSTAMP:20260605T061647
CREATED:20161202T121840Z
LAST-MODIFIED:20220729T121830Z
UID:4092-1701561600-1701647999@www.luterilainen.net
SUMMARY:1. adventtisunnuntai
DESCRIPTION:Ensimmäisen adventtisunnuntain pääsanoma on lyhyesti sanottuna Jeesuksen tuleminen. Joulua edeltävänä adventtiaikana tämä odotus on saanut joulun odotuksen muodon. Tämä on sinänsä ihan oikein\, kun odotamme Herramme ihmiseksisyntymisen juhlaa. Toisaalta joulun odotus voi olla jotain ihan muuta kuin Jeesuksen odottamista. Todennäköistä on\, että moni kristittykään ei varsinaisesti uhraa ajatustaan Jeesuksen tulon odottamiselle kuin ajoittain. \nRaamatusta voimme helposti lukea\, kuinka Herra Jeesus on luvannut tulla toisen eli viimeisen kerran maan päälle. Tuolloin saapuessaan Hän tulee tuomitsemaan kaikki kansat\, sekä elävät että kuolleet. Varsinaisesti kristityt odottavat tätä päivää\, kun puhutaan Herran tulemisesta. Tuo tuomiopäivä\, joka oli viime sunnuntain aiheena\, on kristityille vapautuksen päivä\, ikuisen ilon alkamisen päivä. \nHerra Jeesus tulee kuitenkin luoksemme joka päivä\, joka hetki. Miten niin\, saatat kysyä. Ensinnäkin Hän tulee sanassaan ja sen saarnassa. Aina kun kuulet Raamattua luettavan\, luet itse\, kuuntelet Jumalan sanan mukaista saarnaa\, rukoilet Raamatun sanoja\, laulat tai kuuntelet virsiä ja hengellisiä lauluja jne. Jeesus tulee sanassaan luoksesi. Hän puhuu sinulle. Ja sinä saat puhua Hänelle rukouksessa. \nHerra Jeesus tulee myös synneistäpäästön sanoissa. Jokaisen jumalanpalveluksen ripissä Hän itse puhuu sinulle paimenviran kautta: ”Päästän sinut kaikista sinun synneistäsi!” Saat uskoa\, että se on varmasti totta. Erityisesti tässä yhteydessä on hyvä korostaa yksityisripin lahjaa\, jossa Jumala haluaa vakuuttaa sinua hyvin henkilökohtaisella tavalla syntiesi anteeksiantamuksesta. \nHerra on tullut jo kasteessasi sinulle ja sinun elämääsi. Joka päivä saat elää tästä armosta; minut on kastettu\, minut on pelastettu! Jeesus tuli luokseni\, kun minä en osannut (enkä osaa vieläkään) tulla Hänen luokseen. Jatkuvasti Herra haluaa tulla luoksesi ja muistuttaa sinua tästä lahjasta. \nPyhällä ehtoollisellaan Kristus tulee sinulle ja sinuun. Hän antaa ruumiinsa ja verensä sinulle syötäväksi ja juotavaksi. Pelastus koskee kokoa ihmistä; se ei ole vain sielun pelastusta\, vaan myös ruumiin. Saat syödä ja juoda ruumiillisesti Jeesuksen. Samalla kyse on kaikkein hengellisimmästä Jeesuksen tulemisesta omiensa luokse. (Sama ruumiillisuus liittyy myös kasteeseen; koskettaahan vesi ruumistamme.) \nErityisesti päivän Uuden testamentin teksti puhuu Jeesuksen tulemisesta luoksemme. Hän kolkuttaa oveen. Ovi on seurakunnan ovi; ei sinun sydämesi ovi\, sillä Jeesuksen lähettämä kirje on seurakunnan paimenelle ja seurakunnalle lähetetty. Seurakunnan paimenen kuuluu avata ovi; sanan ja sakramentin kautta Kristus tulee seurakuntansa keskelle. Hän syö ja juo meidän kanssamme. \nJeesus on tullut luoksemme. Hän tulee tänään luoksemme. Ja Hän tulee vielä kerran kaikkien nähtävällä tavalla. Aamen! Tule\, Herra Jeesus! \n\nKynttilöitä:  6 Liturginen väri:  valkoinen maanantaista lauantaihin violetti tai sininen.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Sak. 9:9 Psalmi: Ps. 24:7–10 Hallelujasäe: Ps. 85:8\n1. lukukappale:  Jes. 49:8–10 2. lukukappale:  Ilm. 3:20–22 Evankeliumi:  Luuk. 19:28–40 \n\n1. lukukappale \nJes. 49:8–10\nNäin sanoo Herra: Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut; minä olen valmistanut sinut ja pannut sinut kansoille liitoksi\, kohottamaan ennalleen maan\, jakamaan hävitetyt perintöosat\, sanomaan vangituille: ”Käykää ulos!” ja pimeässä oleville: ”Tulkaa esiin!” Teiden varsilta he löytävät laitumen\, kaikki kalliokukkulat ovat heillä laidunpaikkoina. Ei heidän tule nälkä eikä jano\, ei hietikon helle eikä aurinko satu heihin\, sillä heidän armahtajansa johdattaa heitä ja vie heidät vesilähteille. \n  \n2. lukukappale \nIlm. 3:20–22\nKatso\, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven\, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan\, ja hän minun kanssani. Joka voittaa\, sen minä annan istua kanssani valtaistuimellani\, niinkuin minäkin olen voittanut ja istunut Isäni kanssa hänen valtaistuimellensa. Jolla on korva\, se kuulkoon\, mitä Henki seurakunnille sanoo.'” \n  \nEvankeliumi \nLuuk. 19:28–40\nJa tämän sanottuaan hän kulki edellä vaeltaen ylös Jerusalemiin. Ja tapahtui\, kun hän tuli lähelle Beetfagea ja Betaniaa\, sille vuorelle\, jota kutsutaan Öljymäeksi\, että hän lähetti kaksi opetuslastaan sanoen: ”Menkää edessä olevaan kylään\, niin sinne tullessanne te löydätte sidottuna varsan\, jonka selässä ei vielä yksikään ihminen ole istunut; päästäkää se ja tuokaa tänne. Ja jos joku kysyy teiltä: ’Miksi te sen päästätte?’ niin sanokaa näin: ’Herra tarvitsee sitä’.” Ja lähetetyt menivät ja havaitsivat niin olevan\, kuin hän oli heille sanonut. Ja heidän päästäessään varsaa sen omistajat sanoivat heille: ”Miksi te päästätte varsan?” Niin he sanoivat: ”Herra tarvitsee sitä”. Ja he veivät sen Jeesuksen luo ja heittivät vaatteensa varsan selkään ja istuttivat Jeesuksen niiden päälle. Ja hänen kulkiessaan kansa levitti vaatteensa tielle. Ja kun hän jo oli lähellä\, laskeutuen Öljymäen rinnettä\, rupesi koko opetuslasten joukko iloiten kiittämään Jumalaa suurella äänellä kaikista voimallisista teoista\, jotka he olivat nähneet\, sanoen: ”Siunattu olkoon hän\, joka tulee\, Kuningas Herran nimessä; rauha taivaassa ja kunnia korkeuksissa!” Ja muutamat fariseukset kansanjoukosta sanoivat hänelle: ”Opettaja\, nuhtele opetuslapsiasi”. Mutta hän vastasi ja sanoi: ”Minä sanon teille: jos nämä olisivat vaiti\, niin kivet huutaisivat”. \n  \nRukoukset\n1. Herra Jeesus! Herätä voimasi ja tule\, että me sinun varjeluksessasi pelastuisimme syntien uhkaavista vaaroista. Kuule meitä sinä\, joka elät ja hallitset Isän ja Pyhän Hengen kanssa yhdessä jumaluudessa iankaikkisesta iankaikkiseen.\n2. Jeesus Kristus\, Herramme ja Vapahtajamme! Niin kuin kerran saavuit aasilla ratsastaen Jerusalemiin\, Kuninkaan kaupunkiin\, niin tule nytkin armossasi meidän keskellemme. Näytä rakkautesi voima ja vapauta meidät pahan vallasta\, sinä\, joka yhdessä Isän ja Pyhän Hengen kanssa olet yksi Jumala ja elät ja hallitset iankaikkisesta iankaikkiseen. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nSak. 9:9\nIloitse suuresti\, tytär Siion\, riemuitse\, tytär Jerusalem\,  sillä sinun kuninkaasi tulee |sinulle!*\nVanhurskas ja auttaja hän on\, on nöyrä ja ratsastaa aasilla\,  aasin|tamman varsalla. \nPsalmi:\nPs. 24:7–10\nNostakaa päänne\, te |portit\,*\nnostakaa päänne\, te ikuiset ovet\, kunnian kuninkaan |käydä sisälle! \nKuka on se kunnian |kuningas?*\nHän on Herra\, väkevä ja voimallinen\, Herra\, voimal|linen sodassa. \nNostakaa päänne\, te |portit\,*\nnostakaa päänne\, te ikuiset ovet\, kunnian kuninkaan |käydä sisälle! \nKuka on se kunnian |kuningas?*\nHän on Herra Sebaot\, hän on |kunnian kuningas. \nKunnia Isälle ja |Pojalle*\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\,*\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/1-adventtisunnuntai-vsk3/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_1_Adventti.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20231008
DTEND;VALUE=DATE:20231009
DTSTAMP:20260605T061647
CREATED:20191112T140548Z
LAST-MODIFIED:20220728T205318Z
UID:7822-1696723200-1696809599@www.luterilainen.net
SUMMARY:19. sunnuntai helluntaista
DESCRIPTION:Evankeliumitekstissä Jeesus on ollut vastaamassa saddukeuksille. He olivat uskonnollisen ryhmittymän edustajia\, jotka olivat ehkä enemmänkin kiinnostuneita politiikasta kuin hengellisistä asioista. Saddukeukset eivät myöskään uskoneet ruumiin ylösnousemukseen. He olivat tässä mielessä oman aikansa ”liberaaliteologeja”. Tuohon tilanteeseen tulee kirjanoppinut joka pitää Jeesuksen vastausta oikeana. Kirjanoppinut haluaa varmistua Jeesuksen opista; onko se Kirjoitusten mukaista ja kysyy Jeesukselta käskyistä tärkeintä. \nJeesus vastaa Israelin uskontunnustuksen mukaan (5. Moos. 6:4–5)\, niin kuin pitääkin. Tämä ”shema” -tunnustus piti juutalaisen käytännössä päivittäin lausua. Käskyn sisältö on\, että Jumalaa tulee rakastaa kaikella sillä\, mitä ihmisessä on. Samoin Jumalaa tulee rakastaa kaikella\, mitä ihmisellä on. Koko ihminen ja koko ihmisen elämä tulee olla Jumalan rakastamiseen suunnattua ja käytettyä. \nJeesus kuitenkin lisää\, vaikka Häneltä ei kysytä\, toisen lähimmäisen rakastamista koskevan käskyn. Lähimmäistä tulee rakastaa ”kuten itseään”. Molempiin käskyihin kirjanoppinut iloiten yhtyy sanoessaan Jeesuksen vastanneen ”totuuden mukaan”. Mutta päivän evankeliumin viimeisessä jakeessa tilanne muuttuu. Alussa Jeesukselta tultiin kysymään suurinta käskyä. Lopussa Jeesus kuitenkin sanoo kirjanoppineelle ettei tämä ”ole kaukana Jumalan valtakunnasta”. Sen jälkeen ei kukaan uskalla enää kysyä Jeesukselta mitään. Mitä tapahtui ja mistä on kyse? \nJeesus\, Jumalan Poika ei ollut eikä ole ihmisten arvioitavissa ja tuomittavissa. Sen sijaan Hän arvioi kaikki ja tuomitsee lopulta kaikki. Meidän Jumalan rakastamisemme on yhtä vajaata kuin tuon kirjanoppineen ymmärrys siitä\, kuka Jeesus oli. Lähimmäisen rakastaminen ei taas yllä siihen\, mihin Jeesus meitä kutsuu: jopa kuolemaan lähimmäisen puolesta. Rakkauden kaksoiskäsky osoittaa rakkautemme puutteen\, mutta samalla kertoo Jeesuksesta\, joka on täyttänyt sekä tärkeimmän\, toiseksi tärkeimmän että kaikki käskyt. \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 119:34 Psalmi: Ps. 119:1–8 Hallelujasäe: Ps. 119:129\n1. lukukappale:  5. Moos. 10:12–13 2. lukukappale:  1. Joh. 2:15–17 Evankeliumi:  Mark. 12:28–34 \n\n1. lukukappale\n5. Moos. 10:12–13\nJa nyt\, Israel\, mitä Herra\, sinun Jumalasi\, sinulta muuta vaatii\, kuin että pelkäät Herraa\, sinun Jumalaasi\, että aina vaellat hänen teitänsä ja rakastat häntä\, ja että palvelet Herraa\, sinun Jumalaasi\, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi\, noudattaen Herran käskyjä ja säädöksiä\, jotka minä sinulle tänä päivänä annan\, että menestyisit. \n  \n2. lukukappale\n1 Joh. 2:15–17\nÄlkää rakastako maailmaa älkääkä sitä\, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa\, niin Isän rakkaus ei ole hänessä. Sillä kaikki\, mikä maailmassa on\, lihan himo\, silmäin pyyntö ja elämän korskeus\, se ei ole Isästä\, vaan maailmasta. Ja maailma katoaa ja sen himo; mutta joka tekee Jumalan tahdon\, se pysyy iankaikkisesti. \n  \nEvankeliumi\nMark. 12:28–34\nSilloin tuli hänen luoksensa eräs kirjanoppinut\, joka oli kuullut heidän keskustelunsa ja huomannut hänen hyvin vastanneen heille\, ja kysyi häneltä: “Mikä on ensimmäinen kaikista käskyistä?” Jeesus vastasi: “Ensimmäinen on tämä: ‘Kuule\, Israel: Herra\, meidän Jumalamme\, Herra on yksi ainoa; ja rakasta Herraa\, sinun Jumalaasi\, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi’. Toinen on tämä: ‘Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi’. Ei ole mitään käskyä\, suurempaa kuin nämä.”\nNiin kirjanoppinut sanoi hänelle: “Oikein sanoit\, opettaja\, totuuden mukaan\, että yksi hän on\, ja ettei ketään muuta ole\, paitsi hän. Ja rakastaa häntä kaikesta sydämestään ja kaikesta ymmärryksestään ja kaikesta voimastaan\, ja rakastaa lähimmäistään niinkuin itseänsä\, se on enemmän kuin kaikki polttouhrit ja muut uhrit.” Kun Jeesus näki\, että hän vastasi ymmärtäväisesti\, sanoi hän hänelle: “Sinä et ole kaukana Jumalan valtakunnasta”. Eikä kukaan enää rohjennut häneltä kysyä. \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala! Anna Pyhän Henkesi hallita sydämiämme\, sillä muuten me emme voi kelvata sinulle. Kuule meitä sinä\, joka elät ja hallitset Poikasi ja Pyhän Hengen kanssa iankaikkisesta iankaikkiseen. \n2. Herra Jumala\, taivaallinen Isä! Me tunnustamme olevamme vaivaisia syntisiä. Me tunnemme kyllä tahtosi\, mutta olemme kovin heikkoja täyttämään sitä. Liha ja veri ovat meillä suurena esteenä\, eikä paha vihollinen perkele myöskään anna meidän olla rauhassa. Siksi me rukoilemme sinua: vuodata Pyhä Henkesi sydämiimme\, että lujassa uskossa turvautuisimme Poikaasi Jeesukseen Kristukseen. Anna meidän lohduttautua hänen kärsimisestään ja kuolemastaan\, uskoa saavamme hänen kauttaan synnit anteeksi\, elää tässä maailmassa kuuliaisina tahdollesi ja niin saada armostasi autuas loppu. Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n  \nPäivän psalmi\nAntifoni:\nPs. 119:34\nAnna minulle ymmärrys ottaakseni sinun |laistasi vaarin *\nja noudattaakseni sitä kaikesta |sydämestäni. \nPsalmi:\nPs. 119:1–8\nAutuaat ne\, joiden |tie on nuhteeton\, *\njotka Herran laissa |vaeltavat! \nAutuaat ne\, jotka ottavat vaarin hänen |todistuksistaan\, *\njotka etsivät häntä kaikesta |sydämestänsä\, \njotka ei|vät tee vääryyttä\, *\nvaan vaeltavat |hänen teillään! \nSinä olet ase|tuksesi säätänyt\, *\nettä niitä tarkasti |noudatettaisiin. \nOi\, jospa minun vaellukseni |olisi vakaa\, *\nniin että noudattaisin sinun |käskyjäsi! \nSilloin minä en |joudu häpeään\, *\nkun katselen kaikkia sinun |käskyjäsi. \nMinä kiitän sinua vilpittömällä |sydämellä\, *\nkun opin sinun vanhurskau|tesi oikeudet. \nMinä noudatan sinun |käskyjäsi\, *\nälä minua pe|räti hylkää. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/19-sunnuntai-helluntaista-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20230327
DTEND;VALUE=DATE:20230328
DTSTAMP:20260605T061647
CREATED:20191112T140515Z
LAST-MODIFIED:20220728T202320Z
UID:7783-1679875200-1679961599@www.luterilainen.net
SUMMARY:5. paastonajan sunnuntai Judica
DESCRIPTION:Päivän evankeliumiteksti näyttää tarjoavan todellisen yllätyksen. Fariseukset ovat huolissaan Jeesuksesta! He ovat saaneet tietää Herodeksen julmista aikeista surmata Jeesus ja halusivat nyt varoittaa häntä. Heidän sanansa Jeesukselle on käskymuodossa: ”lähde ja mene täältä pois\, sillä Herodes tahtoo tappaa sinut”. Onko tämä syvällistä ja aitoa huolta vai sittenkin vain pintaa ja teatteria? \nAinakin toisaalla Luukkaan evankeliumissa fariseukset kuvataan vihamielisiksi Jeesusta kohtaan. Miksi tämäkään kerta olisi ollut poikkeus? Jeesus oli heille vihollinen ja siksi myös he halusivat päästä hänestä eroon. \nMarkus kuvaa evankeliumissaan (12:13) kuinka fariseukset ja Herodeksen kannattajat lähetettiin yhdessä ”kietomaan häntä sanoilla”. Tätä voisi kutsua pahuuden tiivistymäksi. Jeesusta vastustavat juutalaiset uskonnolliset ja keskenään erimieliset ryhmittymät löysivät hämmästyttävällä tavalla toisensa\, koska heillä on yksi yhteinen vastustaja ja vihollinen: Jeesus. Hän joko erottaa tai yhdistää. Kolmatta vaihtoehtoa ei ole. Lopulta pahuuden tiivistymään liittyvät Jeesuksen ristiinnaulitsemista edeltävissä tapahtumissa myös Herodes\, Pilatus ja kansa. Tämän pahuuden joukon Jeesus tiivistää tekstissä yhteen sanaan: ”Jerusalem\, Jerusalem\, sinä joka tapat profeetat…” \nFariseusten lähtökäsky Jeesukselle oli lopulta heidän oman sydämensä toive verhottuna Herodeksen murhanhimoon. Se oli ovelaa\, koska olihan Herodes katkaissut aikaisemmin Johannes Kastajan pään. Oma pahuus onkin helppo nähdä itsensä ulkopuolella ja laittaa se toisen nimiin. Yllättävintä Jumalan suunnitelmissa oli kuitenkin se\, että myös fariseusten pahuus laitettiin täysimääräisenä Jeesuksen nimiin. Tältä rakkauden uhritieltä eivät saaneet fariseuksetkaan Jeesusta suistettua. \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  violetti tai sininen.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 43:1 Psalmi: Ps. 43:2-5 Psalmilause: Ps. 143:9\n1. lukukappale:  Jes. 65:1-3 2. lukukappale:  Ef. 2:12-16 Evankeliumi:  Luuk. 13:31-35 \n\n1. lukukappale\nJes. 65:1–3\nMinä olen suostunut niiden etsittäväksi\, jotka eivät minua kysyneet\, niiden löydettäväksi\, jotka eivät minua etsineet; minä olen sanonut kansalle\, joka ei ole otettu minun nimiini: Tässä minä olen\, tässä minä olen! Koko päivän minä olen ojentanut käsiäni uppiniskaista kansaa kohden\, joka vaeltaa tietä\, mikä ei ole hyvä\, omain ajatustensa mukaan; kansaa kohden\, joka vihoittaa minua alinomaa. \n  \n2. lukukappale\nEf. 2:12–16\nSiihen aikaan olitte ilman Kristusta\, olitte vailla Israelin kansalaisoikeutta ja vieraat lupauksen liitoille\, ilman toivoa ja ilman Jumalaa maailmassa; mutta nyt\, kun olette Kristuksessa Jeesuksessa\, olette te\, jotka ennen olitte kaukana\, päässeet lähelle Kristuksen veressä. Sillä hän on meidän rauhamme\, hän\, joka teki molemmat yhdeksi ja purki erottavan väliseinän\, nimittäin vihollisuuden\, kun hän omassa lihassaan teki tehottomaksi käskyjen lain säädöksinensä\, luodakseen itsessänsä nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi\, tehden rauhan\, ja yhdessä ruumiissa sovittaakseen molemmat Jumalan kanssa ristin kautta\, kuolettaen itsensä kautta vihollisuuden. \n  \nEvankeliumi\nLuuk. 13:31–35\nSamalla hetkellä tuli hänen luoksensa muutamia fariseuksia\, ja he sanoivat hänelle: ”Lähde ja mene täältä pois\, sillä Herodes tahtoo tappaa sinut”. Niin hän sanoi heille: ”Menkää ja sanokaa sille ketulle: ’Katso\, minä ajan ulos riivaajia ja parannan sairaita tänään ja huomenna\, ja kolmantena päivänä minä pääsen määräni päähän’. Kuitenkin minun pitää vaeltaman tänään ja huomenna ja ylihuomenna\, sillä ei sovi\, että profeetta saa surmansa muualla kuin Jerusalemissa. Jerusalem\, Jerusalem\, sinä\, joka tapat profeetat ja kivität ne\, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt\, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi\, niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet. Katso\, ’teidän huoneenne on jäävä hyljätyksi’. Mutta minä sanon teille: te ette näe minua\, ennenkuin se aika tulee\, jolloin te sanotte: ’Siunattu olkoon hän\, joka tulee Herran nimeen’.” \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias Jumala! Me rukoilemme sinua: katso armollisesti seurakuntasi puoleen ja hallitse sitä Pyhällä Hengelläsi. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Iankaikkinen\, laupias Jumala! Me kiitämme sinua siitä\, ettet ole lähettänyt Poikaasi pelastukseksi ainoastaan valitulle kansallesi vaan kaikille ihmisille ottaaksesi heidät lapsiksesi. Anna pelastuksen sanoman levitä kaikkien kansojen keskuuteen. Armahda myös vastustajiasi ja valtakuntasi vihamiehiä ja murra heidän sydämensä rakkaudellasi. Vaikuta heissä todellinen parannus ja elävä usko\, että nimeäsi kunnioitettaisiin heidänkin keskuudessaan ja että kaikki kielet tunnustaisivat Jeesuksen Kristuksen elävien ja kuolleiden Herraksi. Tätä rukoilemme hänen nimessään. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 43:1\nAuta minut oikeu|teeni\, Jumala\, *\nja aja minun asiani armoton|ta kansaa vastaan. \nPsalmi:\nPs. 43:2–5\nSillä sinä olet minun Jumalani\, minun linnani. Miksi olet |minut hyljännyt? *\nMiksi minun täytyy käydä murhepuvussa\, vihollisen |ahdistamana? \nLähetä valkeutesi ja totuutesi. Ne minua |johdattakoot\, *\nviekööt minut sinun pyhälle vuorellesi\, si|nun asuntoihisi\, \nettä minä saisin tulla Jumalan alttarin eteen\, Jumalan eteen\, joka on minun ilo|ni ja riemuni\, *\nja kiittäisin kanteleilla sinua\, Jumala\, mi|nun Jumalani. \nMiksi murehdit\, minun sieluni\, ja miksi olet minus|sa niin levoton? *\nOdota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä\, minun kasvojeni apua\, mi|nun Jumalaani.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/5-paastonajan-sunnuntai-judica-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_viides-paastonajan-su.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20230212
DTEND;VALUE=DATE:20230213
DTSTAMP:20260605T061647
CREATED:20191112T140510Z
LAST-MODIFIED:20220728T201816Z
UID:7776-1676160000-1676246399@www.luterilainen.net
SUMMARY:2. sunnuntai ennen paastonaikaa Sexagesima
DESCRIPTION:Tämän pyhän tekstit puhuvat kaikki kylvämisestä. Evankeliumiteksti alkaa kuitenkin kysymyksellä ruoasta. Aikaisemmin Jeesus oli opettanut samarialaiselle naiselle vedestä\, joka antaa ikuisen elämän. Nyt hän opettaa opetuslapsilleen ruoasta. Tavalliseen tapaan opetuslapset erehtyvät ajattelemaan vain tavallista ruokaa. Ihmisille tämä on luonnollista. Oli sitten maallista leipää\, terveyttä\, vaurautta ja turvaa\, yltäkyllin tai liian vähän\, huomio kiinnittyy helposti vain tämänpuoleisiin. Ihminen ei kuitenkaan elä vain leivästä\, vaan Jumalan sanasta. Isän tahdon loppuun vieminen oli ja on Jeesuksen ruoka. Jumalan kansan ruoka on tuon työn hedelmä\, sovitus ja iankaikkinen elämä. \nSeurakunnan tehtävä kylvää\, eli toteuttaa Jeesuksen käskyä viedä evankeliumi kaikille kansoille\, ei onnistu ilman tätä Jumalan antamaa leipää. Jos elämän leipä on jäänyt syömättä\, eivät voimat riitä kylvämiseen. Jumalanpalveluksessa seurakunta nauttii tätä taivaallista leipää sanassa ja sakramenteissa. Kylvötyö ei ole harvojen tehtävä\, eikä se tapahdu vain puhujan korokkeilta. Se on Jumalan sanasta ja sanassa elämistä omassa kutsumuksessa yhteiskunnassa armahdettuna Jumalan lapsena. \nEvankeliumitekstin aloittavat sanat ”sillävälin” viittaavat Jeesuksen aiemmin tekemään kylvötyöhön. Jeesuksen puhuessa opetuslasten kanssa samarialaisten keskuuteen kylvetty sana tuotti hyvän hedelmän. He uskoivat Jeesuksen maailman Vapahtajaksi\, kutsuivat hänet luokseen\, ja halusivat olla hänen kanssaan. Jeesuksen sanojen mukaan sato oli valmis korjattavaksi\, vaikka se oli juuri kylvetty. \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 44:24 27 Psalmi: Ps. 44:2–5 Hallelujasäe: Joh. 6:63\n1. lukukappale:  Hoos. 10:12-13 2. lukukappale:  1. Kor. 3:7-15 Evankeliumi:  Joh. 4:31-38 \n\n1. lukukappale\nHoos. 10:12–13\nKylväkää itsellenne vanhurskauden kylvö\, niin saatte leikata laupeuden leikkuun. Raivatkaa itsellenne uudispelto\, silloin kun on aika etsiä Herraa\, kunnes hän tulee ja antaa sataa\, teille vanhurskautta. Te olette kyntäneet jumalattomuutta\, leikanneet vääryyttä ja syöneet valheen hedelmää; sillä sinä olet luottanut omaan tiehesi\, sankariesi paljouteen. \n  \n2. lukukappale\n1. Kor. 3:7–15\nNiin ei siis istuttaja ole mitään\, eikä kastelijakaan\, vaan Jumala\, joka kasvun antaa. Mutta istuttaja ja kastelija ovat yhtä; kuitenkin on kumpikin saava oman palkkansa oman työnsä mukaan. Sillä me olemme Jumalan työtovereita; te olette Jumalan viljelysmaa\, olette Jumalan rakennus.\nSen Jumalan armon mukaan\, joka on minulle annettu\, minä olen taitavan rakentajan tavoin pannut perustuksen\, ja toinen sille rakentaa\, mutta katsokoon kukin\, kuinka hän sille rakentaa. Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna\, kuin mikä pantu on\, ja se on Jeesus Kristus. Mutta jos joku rakentaa tälle perustukselle\, rakensipa kullasta\, hopeasta\, jalokivistä\, puusta\, heinistä tai oljista\, niin kunkin teko on tuleva näkyviin; sillä sen on saattava ilmi se päivä\, joka tulessa ilmestyy\, ja tuli on koetteleva\, minkälainen kunkin teko on. Jos jonkun tekemä rakennus kestää\, on hän saava palkan; mutta jos jonkun tekemä palaa\, joutuu hän vahinkoon; mutta hän itse on pelastuva\, kuitenkin ikäänkuin tulen läpi. \n  \nEvankeliumi\nJoh. 4:31–38\nSillävälin opetuslapset pyysivät Jeesusta sanoen: ”Rabbi\, syö!” Mutta hän sanoi heille: ”Minulla on syötävänä ruokaa\, josta te ette tiedä”. Niin opetuslapset sanoivat keskenään: ”Lieneekö joku tuonut hänelle syötävää?” Jeesus sanoi heille: ”Minun ruokani on se\, että minä teen lähettäjäni tahdon ja täytän hänen tekonsa. Ettekö sano: ’Vielä on neljä kuukautta\, niin elonleikkuu joutuu’? Katso\, minä sanon teille: nostakaa silmänne ja katselkaa vainioita\, kuinka ne ovat valjenneet leikattaviksi. Jo nyt saa leikkaaja palkan ja kokoaa hedelmää iankaikkiseen elämään\, että kylväjä ja leikkaaja saisivat yhdessä iloita. Sillä tässä on se sana tosi\, että toinen on kylväjä\, ja leikkaaja toinen. Minä olen lähettänyt teidät leikkaamaan sitä\, josta te ette ole vaivaa nähneet; toiset ovat vaivan nähneet\, ja te olette päässeet heidän vaivansa hedelmille.” \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala! Suo armostasi Poikasi\, kansojen opettajan\, varjella meitäkin kaikesta vahingollisesta. Kuule meitä sinä\, joka elät ja hallitset Poikasi ja Pyhän Hengen kanssa iankaikkisesta iankaikkiseen! \n2. Herra Jumala\, taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua siitä\, että olet Poikasi Jeesuksen Kristuksen kautta kylvänyt pyhän sanasi keskuuteemme. Me rukoilemme sinua: valmista meitä Pyhällä Hengelläsi ahkerasti kuulemaan sanaasi\, kätkemään se hyvään sydämeen ja tuottamaan hedelmää kärsivällisyydessä. Varjele meitä\, ettemme anna synnin hallita vaan sinun voimallasi tukahdutamme sen ja kaikenlaisessa vainossa turvaudumme sinun apuusi. Jeesuksen Kristuksen meidän Herramme kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 44:24\, 27\nHeräjä\, miksi nukut\, Herra? Nouse\, älä |iäksi hylkää.\nNouse\, auta meitä ja lunasta meidät ar|mosi tähden. \n  \nPsalmi:\nPs. 44:2–5\nJumala\, me olemme omin korvin kuulleet\, meidän isämme ovat |meille kertoneet\, *\nminkä teon sinä teit heidän päivinänsä\, muinai|sina päivinä. \nSinä karkoitit kädelläsi pakanat\, mutta heidät |sinä istutit\, *\nsinä hävitit kansat\, mutta heidät |sinä levitit. \nSillä eivät he miekallansa valloit|taneet maata\, *\neikä heidän käsivartensa |heitä auttanut\, \nvaan sinun oikea kätesi\, sinun käsivartesi ja sinun kasvo|jesi valkeus\, *\nkoska sinä olit heihin |mielistynyt. \nSinä\, Jumala\, sinä olet minun |kuninkaani\, *\ntoimita Jaako|bille apu. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/2-sunnuntai-ennen-paastonaikaa-sexagesima-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_toinen-su-ennen-paastonaikaa.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20230129
DTEND;VALUE=DATE:20230130
DTSTAMP:20260605T061647
CREATED:20200530T122748Z
LAST-MODIFIED:20230101T220038Z
UID:9254-1674950400-1675036799@www.luterilainen.net
SUMMARY:4. sunnuntai loppiaisesta
DESCRIPTION:Evankeliumiteksti kuvaa tilanteen\, jossa opetuslapset ovat yöllä järvellä aaltojen ahdistamina. Veneestään he saavat nähdä Jeesuksen lähestymässä heitä kulkien veden päällä. Matteuksen kuvaus palauttaa mieliimme luomiskertomuksen. Aivan Raamatun alussa on kuvattuna\, miten ”Jumalan Henki liikkui vetten päällä” (1.Moos.1:2). Veden päällä kulkeva Jeesus onkin se sama luomakunnan Herra\, joka jo alussa oli läsnä luomisessa. Elottomat luonnonvoimat ovat hänelle alamaisia.\nToiseksi veden päällä kulkeva Jeesus muistuttaa meitä Pyhästä kasteestamme. Kastevesi ei ole pelkkää vettä vaan Jumalan Sanaan yhdistynyttä vettä. Kasteen kautta me tulemme liitetyiksi Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen osallisuuteen. Kaste kantaa meitä\, sillä Golgatan työ kantaa. Jeesuksen risti ei kaadu sinun syntiesi painosta.\nPietari saa Jeesuksen Sanan varassa ja kutsumana astua itsekin kulkemaan aaltojen keskellä. Tosin irrottaessaan katseensa Kristuksesta\, hän alkaa epäuskossaan vajota. Kasteen lahja vastaanotetaan uskon kautta. Jumalan Sanaan yhdistynyt kastevesi kantaa perille Taivaaseen sen\, joka ottaa uskolla vastaan Kristuksen työn. Oman elämäsi ahdistuksissa ja myrskyissä\, kiinnitä siis katseesi Jeesukseen. Hän on voimallinen viemään sinut perille. \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 66:5 Psalmi: Ps. 107:1–2\, 23–31 Hallelujasäe: Ps. 93:4\n1. lukukappale:  Job. 38:1–4\, 8–11\, 16–18 2. lukukappale:  2. Tim. 1:7–10 Evankeliumi:  Matt. 14:22–33 \n\n1. lukukappale\nJob. 38:1–4\, 8–11\, 16–18\nSilloin Herra vastasi Jobille tuulispäästä ja sanoi: ”Kuka olet sinä\, joka taitamattomilla puheilla pimennät minun aivoitukseni? Vyötä nyt kupeesi kuin mies; minä kysyn sinulta\, opeta sinä minua. Missä olit silloin\, kun minä maan perustin? Ilmoita se\, jos ymmärryksesi riittää. Ja kuka sulki ovilla meren\, kun se puhkesi ja kohdusta lähti\, kun minä panin sille pilven vaatteeksi ja synkeyden kapaloksi\, kun minä rakensin sille rajani\, asetin sille teljet ja ovet ja sanoin: ’Tähän asti saat tulla\, mutta edemmäksi et; tässä täytyy sinun ylväiden aaltojesi asettua’? Oletko astunut alas meren lähdesuonille asti ja kulkenut syvyyden kuilut? Ovatko kuoleman portit sinulle paljastuneet\, oletko nähnyt pimeyden portit? Käsitätkö\, kuinka avara maa on? Ilmoita se\, jos kaiken tämän tiedät. \n  \n2. lukukappale\n2. Tim. 1:7–10\nSillä Jumala ei ole antanut meille pelkuruuden henkeä\, vaan voiman ja rakkauden ja raittiuden hengen. Älä siis häpeä todistusta Herrastamme äläkä minua\, hänen vankiaan\, vaan kärsi yhdessä minun kanssani vaivaa evankeliumin tähden\, sen mukaan kuin Jumala antaa voimaa\, hän\, joka on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsumuksella\, ei meidän tekojemme mukaan\, vaan oman aivoituksensa ja armonsa mukaan\, joka meille on annettu Kristuksessa Jeesuksessa ennen ikuisia aikoja\, mutta nyt ilmisaatettu meidän Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen ilmestymisen kautta\, joka kukisti kuoleman ja toi valoon elämän ja katoamattomuuden evankeliumin kautta. \n  \nEvankeliumi\nMatt. 14:22–33\nJa kohta hän vaati opetuslapsiansa astumaan venheeseen ja kulkemaan edeltä toiselle rannalle\, sillä aikaa kuin hän laski kansan luotansa. Ja laskettuaan kansan hän nousi vuorelle yksinäisyyteen\, rukoilemaan. Ja kun ilta tuli\, oli hän siellä yksinänsä. Mutta venhe oli jo monen vakomitan päässä maasta\, aaltojen ahdistamana\, sillä tuuli oli vastainen.\nJa neljännellä yövartiolla Jeesus tuli heidän tykönsä kävellen järven päällä. Kun opetuslapset näkivät hänen kävelevän järven päällä\, peljästyivät he ja sanoivat: ”Se on aave”\, ja huusivat pelosta. Mutta Jeesus puhutteli heitä kohta ja sanoi: ”Olkaa turvallisella mielellä\, minä se olen; älkää peljätkö”. Pietari vastasi hänelle ja sanoi: ”Jos se olet sinä\, Herra\, niin käske minun tulla tykösi vettä myöten”. Hän sanoi: ”Tule”. Ja Pietari astui ulos venheestä ja käveli vetten päällä mennäkseen Jeesuksen tykö. Mutta nähdessään\, kuinka tuuli\, hän peljästyi ja rupesi vajoamaan ja huusi sanoen: ”Herra\, auta minua”. Niin Jeesus kohta ojensi kätensä\, tarttui häneen ja sanoi hänelle: ”Sinä vähäuskoinen\, miksi epäilit?”\nJa kun he olivat astuneet venheeseen\, asettui tuuli. Niin venheessä-olijat kumarsivat häntä ja sanoivat: ”Totisesti sinä olet Jumalan Poika”. \n  \nRukous\nHerra Jumala\, taivaallinen Isä\, joka tiedät\, ettemme inhimillisen heikkoutemme vuoksi voi yksin kestää suurissa vaaroissa\, jotka uhkaavat meitä! Vahvista meitä avullasi sekä sielun että ruumiin puolesta voittamaan kaikki se\, mikä meitä syntiemme tähden ahdistaa ja kiusaa. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 66:5\nTulkaa ja katsokaa |Jumalan töitä: *\nhän on peljättävä teoissansa ihmisten lap|sia kohtaan. \nPsalmi:\nPs. 107:1–2\, 23–31\nHe lähtivät |laivoilla merelle *\nja kävivät kauppaa suu|rilla vesillä. \nHe näkivät Herran työt ja hänen ihmeel|liset tekonsa *\nmeren |syvyyksissä. \nHän sanoi sanansa ja nosti |myrskytuulen\, *\njoka kohotti korkeal|le sen aallot. \nHe kohosivat taivasta kohti\, he vajo|sivat syvyyksiin; *\nheidän sielunsa me|nehtyi tuskasta. \nHe horjuivat ja hoippui|vat kuin juopunut\, *\nja kaikki heidän tai|tonsa hämmentyi. \nMutta hädässänsä he |huusivat Herraa\, *\nja hän päästi heidät heidän |ahdistuksistaan. \nHän |tyynnytti myrskyn\, *\nja meren aallot |hiljenivät. \nHe iloitsivat\, kun |tuli tyyni\, *\nja hän vei heidät toi|vottuun satamaan. \nKiittäkööt he Herraa hänen |armostansa *\nja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislap|sia kohtaan. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/4-sunnuntai-loppiaisesta-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_neljäs_su_loppiaisesta.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20230101
DTEND;VALUE=DATE:20230102
DTSTAMP:20260605T061647
CREATED:20191112T140502Z
LAST-MODIFIED:20220728T200744Z
UID:7766-1672531200-1672617599@www.luterilainen.net
SUMMARY:1. sunnuntai joulusta
DESCRIPTION:Luukkaan evankeliumi siirtyy heti johdantojakeiden jälkeen puhumaan pappi Sakariaasta (Luuk. 1:5). Pian ollaan temppelissä\, jonka uhrijumalanpalveluksen toimittaminen jää Sakariaalta loppuun saattamatta\, kun enkeli ilmestyy hänelle ja ilmoittaa Johannes Kastajan synnystä. Sakarias ei nimittäin usko lupausta ja niinpä hän tulee mykäksi. Papin piti jumalanpalveluksen lopuksi siunata kansa Herran siunauksella (vrt. 3. Moos. 9:23). Tätä Sakarias ei pystynyt tekemään. \nPäivän evankeliumissa ollaan jälleen temppelissä. Nyt keskuksessa ei kuitenkaan ole pyhäkkö ja sen uhrijumalanpalvelus\, eivätpä leeviläiskuoron laulamat virretkään. Nyt keräännytään Jeesuksen luokse ylistämään Jumalaa. Simeon ja Hanna edustavat niitä hurskaita israelilaisia\, jotka odottavat Jumalan pelastusta. He näkevät\, että lapsi\, joka isänsä ja äitinsä käsillä saapuu temppeliin\, toisi Herran siunauksen niin Israelille kuinka kaikille maailman kansoillekin. Tässä on siis Jumalan uhrikaritsa\, suuri ylimmäinen pappi ja itse Herra\, jonka ylistystä Hanna kutsuu muita laulamaan. \nSimeon kuitenkin ilmoitti\, etteivät kaikki ota Jeesusta vastaan. Hän on kompastuskivi\, joka on toisille lankeemukseksi ja toisille nousemukseksi\, niin että uusi Jumalan temppeli rakentuu Kristuksen varaan. Marian läpi on miekka käyvä\, kun Kristuksen sanat tutkivat hänenkin sydämensä. Samoin Kristuksen sanat käyvät meidän sydämeemme osoittaen syntimme\, jotta saisimme uskoa rikoksemme anteeksi Jeesuksen ristin tähden. Näin me rakennumme Kristuksessa\, tulemme Hänessä siunatuiksi. \n\n Kynttilöitä: 4 Liturginen väri:  valkoinen. 2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 111:2 Psalmi: Ps. 71:14–19 Hallelujasäe: Jes. 63:7\n1. lukukappale:  Jes. 25:1\, 4–5 tai Jes. 49:13–16 2. lukukappale:  Gal. 4:3–7 tai Kol. 2:6–10 Evankeliumi:  Luuk. 2:33–40 \n\n1. lukukappale\nJes. 25:1\, 4–5\nHerra\, sinä olet minun Jumalani; minä kunnioitan sinua\, kiitän sinun nimeäsi\, sillä sinä olet tehnyt ihmeitä\, sinun aivoituksesi kaukaisilta päiviltä ovat todet ja vakaat.\nSillä sinä olit turvana vaivaiselle\, turvana köyhälle hänen ahdingossansa\, suojana rankkasateelta\, varjona helteeltä; sillä väkivaltaisten kiukku on kuin rankkasade seinää vastaan. Niinkuin helteen kuivassa maassa\, niin sinä vaimensit muukalaisten melun. Niinkuin helle pilven varjossa vaipuu väkivaltaisten voittolaulu. \n  \nTai:\nJes. 49:13–16\nRiemuitkaa\, te taivaat\, iloitse\, sinä maa\, puhjetkaa riemuun\, te vuoret\, sillä Herra lohduttaa kansaansa ja armahtaa kurjiansa. Mutta Siion sanoo: ”Herra on minut hyljännyt\, Herra on minut unhottanut”. Unhottaako vaimo rintalapsensa\, niin ettei hän armahda kohtunsa poikaa? Ja vaikka he unhottaisivatkin\, minä en sinua unhota. Katso\, kätteni hipiään olen minä sinut piirtänyt\, sinun muurisi ovat aina minun edessäni. \n  \n2. lukukappale\nGal. 4:3–7\nKun olimme alaikäisiä\, olimme orjuutetut maailman alkeisvoimien alle. Mutta kun aika oli täytetty\, lähetti Jumala Poikansa\, vaimosta syntyneen\, lain alaiseksi syntyneen\, lunastamaan lain alaiset\, että me pääsisimme lapsen asemaan. Ja koska te olette lapsia\, on Jumala lähettänyt meidän sydämeemme Poikansa Hengen\, joka huutaa: ”Abba! Isä!” Niinpä sinä et siis enää ole orja\, vaan lapsi; mutta jos olet lapsi\, olet myös perillinen Jumalan kautta. \n  \nTai:\nKol. 2:6–10\nNiinkuin te siis olette omaksenne ottaneet Kristuksen Jeesuksen\, Herran\, niin vaeltakaa hänessä\, juurtuneina häneen ja hänessä rakentuen ja uskossa vahvistuen\, niinkuin teille on opetettu; ja olkoon teidän kiitoksenne ylitsevuotavainen. Katsokaa\, ettei kukaan saa teitä saaliikseen järkeisopilla ja tyhjällä petoksella\, pitäytyen ihmisten perinnäissääntöihin ja maailman alkeisvoimiin eikä Kristukseen. Sillä hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti\, ja te olette täytetyt hänessä\, joka on kaiken hallituksen ja vallan pää. \n  \nEvankeliumi\nLuuk. 2:33–40\nJa hänen isänsä ja äitinsä ihmettelivät sitä\, mitä hänestä sanottiin. Ja Simeon siunasi heitä ja sanoi Marialle\, hänen äidilleen: ”Katso\, tämä on pantu lankeemukseksi ja nousemukseksi monelle Israelissa ja merkiksi\, jota vastaan sanotaan – ja myös sinun sielusi lävitse on miekka käyvä – että monen sydämen ajatukset tulisivat ilmi”.\nJa oli naisprofeetta\, Hanna\, Fanuelin tytär\, Asserin sukukuntaa. Hän oli jo tullut iälliseksi. Mentyään neitsyenä naimisiin hän oli elänyt miehensä kanssa seitsemän vuotta\, ja oli nyt leski\, kahdeksankymmenen neljän vuoden ikäinen. Hän ei poistunut pyhäköstä\, vaan palveli siellä Jumalaa paastoilla ja rukouksilla yötä ja päivää. Ja juuri sillä hetkellä hän tuli siihen\, ylisti Jumalaa ja puhui lapsesta kaikille\, jotka odottivat Jerusalemin lunastusta.\nJa täytettyään kaiken\, mikä Herran lain mukaan oli tehtävä\, he palasivat Galileaan\, kaupunkiinsa Nasaretiin. Ja lapsi kasvoi ja vahvistui ja täyttyi viisaudella\, ja Jumalan armo oli hänen päällänsä. \n  \nRukous\nHerra Jumala\, taivaallinen Isä\, joka ilmoitit pyhän Simeonin kautta\, että Poikasi Kristus on asetettu kompastumiseksi ja nousemiseksi monelle! Me rukoilemme sinua: valaise sydämemme Pyhällä Hengelläsi\, että oikein tuntisimme Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, turvaisimme häneen kaikessa hädässä ja vaarassa ja niin nousisimme hänen kanssaan ylös. Auta\, ettemme loukkaantuisi häneen niin kuin suruton ja sokea maailma\, vaan olisimme lujia ja miehuullisia kaikissa kärsimyksissä ja ahdistuksissa\, jotka kohtaavat meitä sanasi ja tunnustuksesi tähden. Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 111:2\nSuuret ovat Herran teot\, kaikkien niiden tutkis|teltavat\, *\njotka niitä |rakastavat. \n  \nPsalmi:\nPs. 71:14–19\nMutta minä odotan |alati\, *\nja yhäti minä |sinua kiitän. \nMinun suuni on julistava sinun vanhurs|kauttasi\, *\nsinun pelastustekojasi kaiken päivää\, sillä niiden määrää |en minä tunne. \nHerran\, Herran väkeviä tekoja minä tuon |julki\, *\nminä ylistän sinun vanhurskauttasi\, |sinun ainoan. \nJumala\, sinä olet opettanut minua hamasta nuoruu|destani\, *\nja yhä vielä minä sinun ihmei|täsi julistan. \nÄlä\, Jumala\, minua hylkää vanhaksi ja harmaaksi tultu|ani\, *\nniin minä julistan sinun käsivartesi voimaa nousevalle polvelle\, sinun väkevyyttäsi kaikille vielä |tuleville. \nJumala\, sinun vanhurskautesi ulottuu hamaan |korkeuksiin\, *\nsinun\, joka teet niin suuria. Jumala\, kuka on sinun |vertaisesi? \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt |on ja aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/1-sunnuntai-joulusta-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20221003
DTEND;VALUE=DATE:20221004
DTSTAMP:20260605T061647
CREATED:20161202T122000Z
LAST-MODIFIED:20211116T192543Z
UID:4234-1664755200-1664841599@www.luterilainen.net
SUMMARY:17. sunnuntai helluntaista
DESCRIPTION:Päivän evankeliumissa Jeesus herättää kuolleen pojan henkiin. Jeesus tekee siis ihmeen. Ihmiset ovat hämmästyksissään\, peloissaan. Toivuttuaan hieman pelostaan\, he alkavat puhua: ”Suuri profeetta on nostettu keskuudestamme!” ja: ”Jumala on katsonut kansansa puoleen!” Tai toisin käännettynä: ”Jumala on vieraillut kansansa luona!” Ja tämä puhe ihmeitä tekevästä profeetasta leviää koko Juudeaan ja laajemmallekin. Tämä suuren\, ihmeitä tekevän profeetan esiintyminen on näille ihmisille todiste siitä\, että Jumala vierailee kansansa keskuudessa. Varmasti he muistivat tämän vielä kauan! \nJa oikeassahan he olivatkin; suuri profeetta kävelee heidän keskuudessaan saarnaten\, antaen syntejä anteeksi\, parantaen\, ajaen riivaajia ulos ja herättäen kuolleita. Tämä on Jumalan työtä\, jonka Hän oli ennustanut profeettojensa kautta. Ja silti: näiden ihmisten ymmärrys oli pimitetty\, sillä heidän uskoonsa\, kuten ei suuren profeetan opetuslapsienkaan uskoon mahtunut se\, että Hän on enemmän kuin Elisa\, Elia ja Mooses. Hän on lihaan tullut\, ihmiseksi syntynyt Jumalan Poika\, Kristus\, Elämä itse. Kun sana Jeesuksesta\, suuresta profeetasta leviää Juudeaan ja koko lähialueelle\, ei leviä kuitenkaan sana kärsivästä Herran profeetasta\, koska tällainen ei sovi meidän ihmisten omaan uskoon. Meille sopii vain kunnian Herra\, kunnian teologia. Jeesus kuitenkin opettaa läpi Luukkaankin evankeliumin\, että niin Hän kuin Hänen opetuslapsensa joutuvat vainottavaksi. \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 56:14 Psalmi: Ps. 86:10–13 Hallelujasäe: Joona 2:3\n1. lukukappale:  Job 14:1–6 13–15 2. lukukappale:  Room. 8:18–23 Evankeliumi:  Luuk. 7:11–16 \n\n1. lukukappale\nJob 14:1–6\,13–15\n“Ihminen\, vaimosta syntynyt\, elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta\, kasvaa kuin kukkanen ja lakastuu\, pakenee kuin varjo eikä pysy. Ja sellaista sinä pidät silmällä ja viet minut käymään oikeutta kanssasi! Syntyisikö saastaisesta puhdasta? Ei yhden yhtäkään. Hänen päivänsä ovat määrätyt\, ja hänen kuukausiensa luku on sinun tiedossasi; sinä olet asettanut hänelle määrän\, jonka ylitse hän ei pääse. Niin käännä katseesi pois hänestä\, että hän pääsisi rauhaan ja että hän saisi iloita niinkuin palkkalainen päivän päätettyään.\nOi\, jospa kätkisit minut tuonelaan\, piilottaisit minut\, kunnes vihasi on asettunut\, panisit minulle aikamäärän ja sitten muistaisit minua! Kun mies kuolee\, virkoaako hän jälleen henkiin? Minä vartoaisin kaikki sotapalvelukseni päivät\, kunnes pääsyvuoroni joutuisi. Sinä kutsuisit\, ja minä vastaisin sinulle\, sinä ikävöitsisit kättesi tekoa. \n  \n2. lukukappale\nRoom. 8:18–23\nSillä minä päätän\, että tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät ole verrattavat siihen kirkkauteen\, joka on ilmestyvä meihin. Sillä luomakunnan harras ikävöitseminen odottaa Jumalan lasten ilmestymistä. Sillä luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle – ei omasta tahdostaan\, vaan alistajan – kuitenkin toivon varaan\, koska itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen. Sillä me tiedämme\, että koko luomakunta yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa hamaan tähän asti; eikä ainoastaan se\, vaan myös me\, joilla on Hengen esikoislahja\, mekin huokaamme sisimmässämme\, odottaen lapseksi-ottamista\, meidän ruumiimme lunastusta. \n  \nEvankeliumi\nLuuk. 7:11–16\nSen jälkeen hän vaelsi Nain nimiseen kaupunkiin\, ja hänen kanssaan vaelsivat hänen opetuslapsensa ynnä suuri kansanjoukko. Kun hän nyt lähestyi kaupungin porttia\, katso\, silloin kannettiin ulos kuollutta\, äitinsä ainokaista poikaa. Ja äiti oli leski\, ja hänen kanssaan kulki paljon kaupungin kansaa. Ja hänet nähdessään Herra armahti häntä ja sanoi hänelle: “Älä itke”. Ja hän meni ja kosketti paareja; niin kantajat seisahtuivat. Ja hän sanoi: “Nuorukainen\, minä sanon sinulle: nouse.” Niin kuollut nousi istualleen ja rupesi puhumaan. Ja hän antoi hänet hänen äidillensä.\nJa heidät kaikki valtasi pelko\, ja he ylistivät Jumalaa sanoen: “Suuri profeetta on noussut meidän keskellemme”\, ja: “Jumala on katsonut kansansa puoleen”. \n  \nRukoukset\n1. Pyhä Jumala! Auta meitä mielellämme palvelemaan sinua ja herätä tahtomme aina pyytämään apuasi. Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Taivallinen Isä! Me kiitämme sinua siitä\, että tahdot lähettää Pyhän Henkesi asumaan sydämiimme ja tehdä kuolevaiset ruumiimme eläviksi hänen kauttaan. Me rukoilemme sinua: varjele meitä hengellisestä kuolemasta ja vahvista meissä uutta ihmistä\, joka vaeltaa pyhyydessä ja vanhurskaudessa sinun kasvojesi edessä. Auta meitä aina kuulemaan sanaasi ja seuraamaan sitä\, niin ettei meitä tuomittaisi vaan pääsisimme sisälle elämään. Sinun rakkaan Poikasi\, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen\, kautta. \n3. Herra Jumala\, taivaallinen Isä\, joka annoit Poikasi tulla ihmiseksi\, jotta hän suorittaisi kuolemallaan maksun synneistämme ja pelastaisi meidät iankaikkisesta kuolemasta! Me rukoilemme sinua: varjele meitä epäilyksistä ja auta meitä aina pitämään kiinni tästä toivosta\, että niin kuin Herramme Jeesus Kristus herätti sanallaan kuolleet\, niin hän herättää viimeisenä päivänä meidätkin ja antaa meille iankaikkisen autuuden. Kuule meitä Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä. \n  \nPäivän psalmi\nAntifoni:\nPs. 56:14\nSinä pelastit minun sieluni |kuolemasta\, *\nminun jalkani kom|pastumasta. \nPsalmi:\nPs. 86:10–13\nSillä sinä olet suuri |ja teet ihmeitä\, *\nsinä ainoa |olet Jumala. \nNeuvo minulle tiesi\, Herra\, että minä vaeltaisin sinun |totuudessasi. *\nKiinnitä minun sydämeni siihen yhteen\, että minä sinun nime|äsi pelkäisin. \nKaikesta sydämestäni minä kiitän sinua\, Herra\, minun |Jumalani\, *\nja kunnioitan sinun nimeäsi ian|kaikkisesti; \nsillä sinun armosi on suuri |minua kohtaan\, *\nsinä olet pelastanut minun sieluni tuonelan |syvyydestä. \nJumala\, julkeat ovat nousseet |minua vastaan\, *\nväkivaltaisten joukko etsii minun henkeäni; eivät he pidä sinua sil|mäinsä edessä. \nMutta sinä\, Herra\, olet laupias ja armahta|vainen Jumala\, *\npitkämielinen\, suuri armossa ja |totuudessa. \nKäänny minun puoleeni\, ole minulle |armollinen\, *\nanna voimasi palvelijallesi\, auta palvelijatta|resi poikaa. \nTee merkki minulle\, minun |hyväkseni. *\nHäpeäksensä minun vihaajani nähkööt\, että sinä\, Herra\, minua au|tat ja lohdutat. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/17-sunnuntai-helluntaista-vsk1/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_1-vuosikerta_17_su-Helluntaista.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20220320
DTEND;VALUE=DATE:20220321
DTSTAMP:20260605T061647
CREATED:20210714T081748Z
LAST-MODIFIED:20220320T070036Z
UID:10803-1647734400-1647820799@www.luterilainen.net
SUMMARY:3. paastonajan sunnuntai\, Oculi
DESCRIPTION:3. paastonajan sunnuntain tekstit tuovat esille pahojen henkien todellisuuden. Maailmassa onkin vain kahdenlaisia henkiä\, toiset palvelevat saatanaa ja toinen onkin sitten Jumalan Henki\, Pyhä Henki. Mitään neutraaleja henkiä näiden väliltä ei löydy. Sekä pahat henget\, että Pyhä Henki näyttävät olevan kiinnostuneita ihmisistä. Jokaisesta ihmisestä käydään kovaa kamppailua. Myös tässä Luukkaan evankeliumitekstissä mykkä mies vapautui pahojen henkien hallinnasta ja alkoi puhua Jeesuksen toimesta. Tämä onkin oleellista ymmärtää\, kun puhutaan pahasta ja pahoista hengistä –– ne eivät voi voittaa Jumalaa. Jeesuksen Kristuksen nimessä voidaan ajaa pois mikä tahansa paha henki. Joskus se vaatii pitkänkin rukoustaistelun. \nPaastonaika\, siis pääsiäistä edeltävä aika oli ennen vanhaan pyhälle kasteelle valmistautumisen aikaa. Tuon ajan kristityille kaste näyttäytyikin selkeänä käännekohtana ihmisen elämässä\, mitä tulee pahoihin henkiin. Kastejärjestyksessä oli monia eksorkismeja\, joilla tarkoitetaan pahojen henkien ulos ajamista. Ne eivät liity kastetoimitukseen siksi\, että täytyy noudattaa vain jotakin tiettyä kaavaa. Vaan ihminen todella on syntyessään alttiina kaikille hengille\, myös pahoille. Siksi onkin ihan normaalia\, että vanhemmat ovat tuoneet ja tuovat lapsensa kastettavaksi\, jolloin juurikin Jumalan Pyhä Henki ottaa tämän kastettavan asuinsijakseen. Sama koskee myös aikuisia kasteoppilaita. Näinkin valtava voima on siis pyhässä kasteessa\, kun Jumala tahtoo suojata lapsiaan kaikelta pahalta. Pahojen henkien olemassaolo voi helposti suomalaiselle tuntua kaukaiselta ja se saattaa johtuakin osittain siitä\, että täällä on viimeisten satojen vuosien ajan kastettu Isän\, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen suurin osa kansasta. \nKastettuna elämiseen liittyy tämän kirkkopyhän latinankielinen nimi ”Oculi”. Se viittaa sunnuntain antifoniin ”Minun silmäni”. Eli ”Minun silmäni katsovat alati Herraan\, sillä hän päästää minun jalkani verkosta” (Ps. 25:15). Jo ensimmäisen kerran pyhässä kasteessa saimme nähdä\, miten Jumala vapautti jalkamme verkosta. Psalmin rukoilija tahtookin pysyä tämän Herran yhteydessä jatkuvasti\, irrottamatta katsettaan hänestä. Kristitylle tämä merkitsee Sanan ja sakramentin yhteydessä elämistä seurakunnassa Jumalan palveluksessa. Aina Jumala on valmis päästämään jalkamme verkosta\, sillä hänen silmänsä eivät harhaudu pois omista lapsistaan. \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  violetti tai sininen.1. vuosikerta \nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 25:15 Psalmi: Ps. 25:11–20 Psalmilause: Ps. 123:2\n1. lukukappale:  Sak. 3:1–5 2. lukukappale:  Ef. 5:1–11 Evankeliumi:  Luuk. 11:14–23 (24–26) \n\n1. lukukappale\nSak. 3:1–5\nJa hän näytti minulle ylimmäisen papin Joosuan seisomassa Herran enkelin edessä ja saatanan seisomassa hänen oikealla puolellaan\, häntä syyttämässä. Ja Herra sanoi saatanalle: ”Herra nuhdelkoon sinua\, saatana. Nuhdelkoon sinua Herra\, joka on valinnut Jerusalemin. Eikö tämä ole kekäle\, joka on tulesta temmattu?” Ja Joosua oli puettu saastaisiin vaatteisiin\, ja hän seisoi enkelin edessä. Niin tämä lausui ja sanoi näin niille\, jotka seisoivat hänen edessänsä: ”Riisukaa pois saastaiset vaatteet hänen yltänsä”. Ja hän sanoi hänelle: ”Katso\, minä olen ottanut sinulta pois pahat tekosi\, ja minä puetan sinut juhlavaatteisiin”. Minä sanoin: ”Pantakoon puhdas käärelakki hänen päähänsä”. Niin he panivat puhtaan käärelakin hänen päähänsä ja pukivat hänet vaatteisiin. Ja Herran enkeli seisoi siinä. \n  \n2. lukukappale\nEf. 5:1–11\nOlkaa siis Jumalan seuraajia\, niinkuin rakkaat lapset\, ja vaeltakaa rakkaudessa\, niinkuin Kristuskin rakasti teitä ja antoi itsensä meidän edestämme lahjaksi ja uhriksi\, Jumalalle ”suloiseksi tuoksuksi”. Mutta haureutta ja minkäänlaista saastaisuutta tai ahneutta älköön edes mainittako teidän keskuudessanne – niinkuin pyhien sopii – älköön myös rivoutta tai tyhmää lorua tai ilvehtimistä\, jotka ovat sopimattomia\, vaan paremmin kiitosta. Sillä sen te tiedätte ja tunnette\, ettei yhdelläkään haureellisella eikä saastaisella eikä ahneella – sillä hän on epäjumalanpalvelija – ole perintöosaa Kristuksen ja Jumalan valtakunnassa. Älköön kukaan pettäkö teitä tyhjillä puheilla\, sillä semmoisten tähden kohtaa Jumalan viha tottelemattomuuden lapsia; älkää siis olko niihin osallisia heidän kanssaan. Ennen te olitte pimeys\, mutta nyt te olette valkeus Herrassa. Vaeltakaa valkeuden lapsina – sillä kaikkinainen hyvyys ja vanhurskaus ja totuus on valkeuden hedelmä – ja tutkikaa\, mikä on otollista Herralle; älköönkä teillä olko mitään osallisuutta pimeyden hedelmättömiin tekoihin\, vaan päinvastoin nuhdelkaakin niistä. \n  \nEvankeliumi\nLuuk. 11:14–23 (24–26)\nJa hän ajoi ulos riivaajan\, ja se oli mykkä; ja kun riivaaja oli lähtenyt\, niin tapahtui\, että mykkä mies puhui; ja kansa ihmetteli. Mutta muutamat heistä sanoivat: ”Beelsebulin\, riivaajain päämiehen\, voimalla hän ajaa ulos riivaajia”. Toiset taas kiusasivat häntä ja pyysivät häneltä merkkiä taivaasta. Mutta hän tiesi heidän ajatuksensa ja sanoi heille: ”Jokainen valtakunta\, joka riitautuu itsensä kanssa\, joutuu autioksi\, ja talo kaatuu talon päälle. Jos nyt saatanakin on riitautunut itsensä kanssa\, kuinka hänen valtakuntansa pysyy pystyssä? Tehän sanotte minun Beelsebulin voimalla ajavan ulos riivaajia. Mutta jos minä Beelsebulin voimalla ajan ulos riivaajia\, kenenkä voimalla sitten teidän lapsenne ajavat niitä ulos? Sentähden he tulevat olemaan teidän tuomarinne. Mutta jos minä Jumalan sormella ajan ulos riivaajia\, niin onhan Jumalan valtakunta tullut teidän tykönne. Kun väkevä aseellisena vartioitsee kartanoaan\, on hänen omaisuutensa turvassa. Mutta kun häntä väkevämpi karkaa hänen päällensä ja voittaa hänet\, ottaa hän häneltä kaikki aseet\, joihin hän luotti\, ja jakaa häneltä riistämänsä saaliin. Joka ei ole minun kanssani\, se on minua vastaan\, ja joka ei minun kanssani kokoa\, se hajottaa. (Kun saastainen henki lähtee ihmisestä\, kuljeksii se autioita paikkoja ja etsii lepoa; ja kun ei löydä\, sanoo se: ’Minä palaan huoneeseeni\, josta lähdin’. Ja kun se tulee\, tapaa se sen lakaistuna ja kaunistettuna. Silloin se menee ja ottaa mukaansa seitsemän muuta henkeä\, pahempaa kuin se itse\, ja ne tulevat sisään ja asuvat siellä. Ja sen ihmisen viimeiset tulevat pahemmiksi kuin ensimmäiset.”) \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias Jumala! Me rukoilemme sinua: kuule armollisesti köyhien rukoukset ja ojenna voimallinen kätesi varjelemaan meitä. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Herra Jumala\, taivaallinen Isä\, joka annoit Poikasi Jeesuksen Kristuksen tulla ihmiseksi\, että hän kukistaisi perkeleen hirmuvallan ja päästäisi meidät viheliäiset ihmiset pahasta! Me kiitämme sinua tästä armostasi ja rukoilemme: suojele meitä jatkuvasti kaikissa kiusauksissa. Varjele meitä suruttomuudesta. Pidä meidät sanassasi ja pelossasi loppuun asti\, että me viimein\, pahasta vihollisesta vapautettuina\, tulisimme autuaiksi. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 25:15\nMinun silmäni katsovat a|lati Herraan\, *\nsillä hän päästää minun |jalkani verkosta. \n  \nPsalmi:\nPs. 25:11–20\nNimesi tähden\, Herra\, anna anteeksi minun |syntivelkani\, *\nsil|lä se on suuri. \nKuka on se mies\, joka |Herraa pelkää *\n– sen hän neuvoo tielle\, joka hänen |on valittava. \nHänen sielunsa saa naut|tia hyvää\, *\nja hänen jälkeläi|sensä perivät maan. \nHerran neuvo on tunnettu niille\, jotka |häntä pelkäävät\, *\nja hän ilmoit|taa heille liittonsa. \nMinun silmäni katsovat a|lati Herraan\, *\nsillä hän päästää minun |jalkani verkosta. \nKäänny minun puoleeni\, ar|mahda minua\, *\nsillä minä olen yksi|näinen ja kurja. \nMinun sydämeni pa|kahtuu tuskasta; *\npäästä minut ah|distuksistani. \nKatso minun kurjuutta|ni ja vaivaani\, *\nanna kaikki minun |syntini anteeksi. \nKatso minun vihollisiani\, kuinka hei|tä on paljon\, *\nja he vihaavat minua väkival|taisella vihalla. \nVarjele minun sieluni ja pe|lasta minut. *\nÄlä salli minun tulla häpeään\, sillä si|nuun minä turvaan. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt |on ja aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/3-paastonajan-sunnuntai-oculi-vsk1/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2021/07/Kirkkovuosi_1_vuosikerta_3-paastonajan-su_Oculi-1.jpg
END:VEVENT
END:VCALENDAR