BEGIN:VCALENDAR VERSION:2.0 PRODID:-//Luterilainen.net - ECPv6.16.3//NONSGML v1.0//EN CALSCALE:GREGORIAN METHOD:PUBLISH X-WR-CALNAME:Luterilainen.net X-ORIGINAL-URL:https://www.luterilainen.net X-WR-CALDESC:Tapahtumat Luterilainen.net REFRESH-INTERVAL;VALUE=DURATION:PT1H X-Robots-Tag:noindex X-PUBLISHED-TTL:PT1H BEGIN:VTIMEZONE TZID:Europe/Helsinki BEGIN:DAYLIGHT TZOFFSETFROM:+0200 TZOFFSETTO:+0300 TZNAME:EEST DTSTART:20240331T010000 END:DAYLIGHT BEGIN:STANDARD TZOFFSETFROM:+0300 TZOFFSETTO:+0200 TZNAME:EET DTSTART:20241027T010000 END:STANDARD BEGIN:DAYLIGHT TZOFFSETFROM:+0200 TZOFFSETTO:+0300 TZNAME:EEST DTSTART:20250330T010000 END:DAYLIGHT BEGIN:STANDARD TZOFFSETFROM:+0300 TZOFFSETTO:+0200 TZNAME:EET DTSTART:20251026T010000 END:STANDARD BEGIN:DAYLIGHT TZOFFSETFROM:+0200 TZOFFSETTO:+0300 TZNAME:EEST DTSTART:20260329T010000 END:DAYLIGHT BEGIN:STANDARD TZOFFSETFROM:+0300 TZOFFSETTO:+0200 TZNAME:EET DTSTART:20261025T010000 END:STANDARD END:VTIMEZONE BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20250914 DTEND;VALUE=DATE:20250915 DTSTAMP:20260604T101709 CREATED:20161202T122000Z LAST-MODIFIED:20250910T233600Z UID:4231-1757808000-1757894399@www.luterilainen.net SUMMARY:14. sunnuntai helluntaista DESCRIPTION:Luontaisessa uskonnollisuudessaan ihminen pyrkii miellyttämään jumalaansa\, mikä tai kuka se sitten onkaan. Monissa uskonnoissa jumalan mielisuosiota etsitään rukouksilla ja uhreilla tai erilaisten sääntöjen noudattamisella. Jotkut välttävät arkisia velvollisuuksia tai muita ihmisiä voidakseen kokonaisvaltaisesti keskittyä jumalansa rakastamiseen ja palvelemiseen. \nMyös kristityn kuuluu rakastaa ja totella Jumalaa yli kaiken\, mutta ei omien luontaisten ajatustensa mukaisesti\, vaan sen mukaan\, mitä Jumala itse Sanassaan ilmoittaa. Jumalan rakastaminen tulee ilmi siinä\, että kristitty noudattaa Jumalan tahtoa elämässään ja toiminnassaan suhteessa toisiin ihmisiin\, lähimmäisiinsä. Jumalan rakastaminen ei siis voi viedä meitä pois muiden ihmisten parista\, vaan ohjaa auttamaan ja palvelemaan heitä. \nOppiaksemme oikeaa suhdetta lähimmäiseen\, meidän on tarkattava\, kuinka Jumala näyttää Pojassaan rakkautensa meille. ”Siinä on rakkaus – ei siinä\, että me rakastimme Jumalaa\, vaan siinä\, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.” Se\, joka saa omistaa Jumalan äärettömän rakkauden Kristuksessa\, on kutsuttu ja velvoitettu osoittamaan samaa uhrautuvaa ja palvelevaa rakkautta lähimmäiselleen. Jumalan rakkaus meitä kohtaan herättää vastarakkauden\, joka tuleekin ilmi ”edelleenrakastamisena”\, Jumalan rakkauden välittymisenä kauttamme toisiin ihmisiin. Näin oikea Jumalan rakastaminen koituu aina lähimmäisen parhaaksi. \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri: vihreä.1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 74:21 Psalmi: Ps. 112:5–9 Hallelujasäe: Matt. 7:12\n1. lukukappale: Miika 6:6–8 2. lukukappale: 1. Joh. 4:7–12 Evankeliumi: Luuk. 10:25–37 \n\n  \n1. lukukappale \nMiika 6:6–8 \n“Mitä tuoden minä voisin käydä Herran eteen\, kumartua korkeuden Jumalan eteen? Käynkö hänen eteensä tuoden polttouhreja\, vuodenvanhoja vasikoita? Ovatko Herralle mieleen tuhannet oinaat\, kymmenettuhannet öljyvirrat? Annanko esikoiseni rikoksestani\, ruumiini hedelmän sieluni syntiuhriksi?” – Hän on ilmoittanut sinulle\, ihminen\, mikä hyvä on; ja mitä muuta Herra sinulta vaatii\, kuin että teet sitä\, mikä oikein on\, rakastat laupeutta ja vaellat nöyrästi Jumalasi edessä? \n  \n2. lukukappale \n1 Joh. 4:7–12 \nRakkaani\, rakastakaamme toinen toistamme\, sillä rakkaus on Jumalasta; ja jokainen\, joka rakastaa\, on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan. Joka ei rakasta\, se ei tunne Jumalaa\, sillä Jumala on rakkaus. Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus\, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan\, että me eläisimme hänen kauttansa. Siinä on rakkaus – ei siinä\, että me rakastimme Jumalaa\, vaan siinä\, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. \nRakkaani\, jos Jumala on näin meitä rakastanut\, niin mekin olemme velvolliset rakastamaan toinen toistamme. Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Jos me rakastamme toinen toistamme\, niin Jumala pysyy meissä\, ja hänen rakkautensa on tullut täydelliseksi meissä. \n  \nEvankeliumi \nLuuk. 10:25–37 \nJa katso\, eräs lainoppinut nousi ja kysyi kiusaten häntä: “Opettaja\, mitä minun pitää tekemän\, että minä iankaikkisen elämän perisin?” Niin hän sanoi hänelle: “Mitä laissa on kirjoitettuna? Kuinkas luet?” Hän vastasi ja sanoi: “Rakasta Herraa\, sinun Jumalaasi\, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi\, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi”. Hän sanoi hänelle: “Oikein vastasit; tee se\, niin sinä saat elää”. \nMutta hän tahtoi näyttää olevansa vanhurskas ja sanoi Jeesukselle: “Kuka sitten on minun lähimmäiseni?” \nJeesus vastasi ja sanoi: \n“Eräs mies vaelsi Jerusalemista alas Jerikoon ja joutui ryövärien käsiin\, jotka riisuivat hänet alasti ja löivät haavoille ja menivät pois jättäen hänet puolikuolleeksi. Niin vaelsi sattumalta eräs pappi sitä tietä ja näki hänet ja meni ohitse. Samoin leeviläinenkin: kun hän tuli sille paikalle ja näki hänet\, meni hän ohitse. \nMutta kun eräs samarialainen\, joka matkusti sitä tietä\, tuli hänen kohdalleen ja näki hänet\, niin hän armahti häntä. Ja hän meni hänen luokseen ja sitoi hänen haavansa ja vuodatti niihin öljyä ja viiniä\, pani hänet juhtansa selkään ja vei hänet majataloon ja hoiti häntä. Ja seuraavana aamuna hän otti esiin kaksi denaria ja antoi majatalon isännälle ja sanoi: ‘Hoida häntä\, ja mitä sinulta lisää kuluu\, sen minä palatessani sinulle maksan’. Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi osoitti olevansa sen lähimmäinen\, joka oli joutunut ryövärien käsiin?” \nHän sanoi: “Se\, joka osoitti hänelle laupeutta”. Niin Jeesus sanoi hänelle: “Mene ja tee sinä samoin”. \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias\, iankaikkinen Jumala! Lisää meille uskoa\, toivoa ja rakkautta. Opeta meitä rakastamaan\, mitä käsket\, jotta myöskin saisimme\, mitä lupaat. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Rakas taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua suuresta laupeudestasi\, jota osoitat meille vaivaisille syntisille. Varjele meidät kaikesta valheellisuudesta ja tekopyhyydestä. Vuodata rakkautesi sydämiimme\, että voisimme rakastaa lähimmäistämme teossa ja totuudessa ja etsisimme ainoastaan sinun kunniaasi emmekä ihmisten kiitosta. Anna meille armo voidaksemme rakastaa vihamiehiämme\, että olisimme sinun lapsiasi ja pääsisimme kerran iankaikkiseen kirkkauteesi. Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n  \nPäivän psalmi\nAntifoni:\nPs 74:21\nÄlä salli sorretun kääntyä häväis|tynä takaisin. *\nKurja ja köyhä saakoot ylistää sinun |nimeäsi. \nPsalmi:\nPs. 112:5–9\nHyvin käy sen miehen\,joka on laupias ja |antaa lainaksi\, *\njoka hoitaa asiansa oi|keuden mukaan. \nSillä ei hän |ikinä horju; *\nvanhurskas säilyy ikui|sessa muistossa. \nEi hän pelkää |pahaa sanomaa\, *\nhänen sydämensä on vahva\, sillä hän |turvaa Herraan. \nHänen sydämensä on |luja ja peloton\, *\nkunnes hän vihdoin ilolla katselee |ahdistajiaan. \nHän on runsaskätinen\, hän |antaa köyhille\, *\nhänen vanhurskautensa pysyy iankaikkisesti\, hänen sarvensa kohoaa |kunniassa. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/14-sunnuntai-helluntaista-vsk1/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/09/Kirkkovuosi_1-vuosikerta_14_su-Helluntaista.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20250907 DTEND;VALUE=DATE:20250908 DTSTAMP:20260604T101709 CREATED:20161202T122000Z LAST-MODIFIED:20250903T185902Z UID:4230-1757203200-1757289599@www.luterilainen.net SUMMARY:13. sunnuntai helluntaista DESCRIPTION:Pyhän evankeliumiteksti osoittaa jälleen\, miten henkilökohtaisella tasolla Jeesus haluaa kohdata jokaisen\, joka huutaa avuksi Hänen nimeänsä. Tällä kertaa hän kohtaa kuuron ja lähes mykän miehen. Jeesusta pyydettiin vain laittamaan kätensä hänen päälleen\, mutta Herrallamme on tämän miehen varalle jotakin konkreettisempaa. \nJeesus haluaa olla kahden hänen kanssaan ja kohdata hänet tavalla\, joka juuri tälle kuuromykälle miehelle olisi parasta. Mies voi seurata vierestä\, miten Jeesus toimii ja elehtii. Hän voinee lukea Jeesuksen huulilta sanan: ’effata’. Ja näin Herramme sana ja toiminta parantaa miehen. \nMiksi Jeesus halusi hänet parantaa? Kaiketi mies uskoi Jeesukseen\, tai ainakin hänen ystävänsä uskoivat ja halusivat hänet tuoda Jeesuksen eteen. Mutta taisi parantamisella olla lisääkin merkitystä. Evankelista Markus on halunnut tallettaa juuri tämän Jeesuksen sanan: ’aukene’. Jeesus tahtoi\, että miehen korvat aukenisivat kuulemaan Jumalan Sanan julistusta ja että miehen suu avautuisi ylistämään kiitosta Jumalalle. \nTätä Jeesuksen ’effata’ -sanaa on käytetty myös vanhan kirkon kastetoimituksessa satoja vuosia sitten. Kastetilaisuuden alussa on pastori saattanut lausua rukoillen tämän sanan\, jotta kastettavan korvat aukenisivat kuulemaan evankeliumin Herrastamme Jeesuksesta Kristuksesta.  Siinä missä Jeesuksen toiminta kuuromykkää miestä kohtaan oli hyvin henkilökohtaista\, samoin kasteessa sanaan yhdistynyt vesi\, on kastettavalle mitä henkilökohtaisinta Jumalan osoittamaa rakkautta. Tämä on merkkinä siitä\, että kastetun korvat ovat nyt avatut sille\, mitä Henki tahtoo Sanan välityksellä opettaa. \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri: vihreä.1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 106:2 Psalmi: Ps. 30:3–6 12–13 tai Ps. 146:5–10 Hallelujasäe: Mark. 7:37\n1. lukukappale: 2. Moos. 4:10–12 2. lukukappale: 2. Kor. 3:4–6 Evankeliumi: Mark. 7:31–37 \n\n1. lukukappale \n2. Moos. 4:10–12 \nNiin Mooses sanoi Herralle: “Oi Herra\, minä en ole puhetaitoinen mies; en ole ollut ennen enkä senkään jälkeen\, kuin sinä puhuit palvelijallesi; sillä minulla on hidas puhe ja kankea kieli”. Ja Herra sanoi hänelle: “Kuka on antanut ihmiselle suun\, tahi kuka tekee mykän tai kuuron\, näkevän tai sokean? Enkö minä\, Herra? Mene siis nyt\, minä olen sinun suusi apuna ja opetan sinulle\, mitä sinun on puhuttava.” \n  \n2. lukukappale \n2. Kor. 3:4–6 \nTämmöinen luottamus meillä on Kristuksen kautta Jumalaan; ei niin\, että meillä itsellämme olisi kykyä ajatella jotakin\, ikäänkuin se tulisi meistä itsestämme\, vaan se kyky\, mikä meillä on\, on Jumalasta\, joka myös on tehnyt meidät kykeneviksi olemaan uuden liiton palvelijoita\, ei kirjaimen\, vaan Hengen; sillä kirjain kuolettaa\, mutta Henki tekee eläväksi. \n  \nEvankeliumi \nMark. 7:31–37 \nJa hän lähti jälleen Tyyron alueelta ja kulkien Siidonin kautta tuli Galilean järven ääreen Dekapolin alueen keskitse. Ja hänen tykönsä tuotiin kuuro\, joka oli melkein mykkä\, ja he pyysivät häntä panemaan kätensä hänen päälleen. Niin hän otti hänet erilleen kansasta\, pisti sormensa hänen korviinsa\, sylki ja koski hänen kieleensä ja katsahti ylös taivaaseen\, huokasi ja sanoi hänelle: “Effata”\, se on: aukene. Niin hänen korvansa aukenivat\, ja hänen kielensä side irtautui\, ja hän puhui selkeästi. \nJa Jeesus kielsi heitä sitä kenellekään sanomasta; mutta mitä enemmän hän heitä kielsi\, sitä enemmän he julistivat. Ja ihmiset hämmästyivät ylenmäärin ja sanoivat: “Hyvin hän on kaikki tehnyt: kuurot hän saa kuulemaan ja mykät puhumaan”. \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias ja laupias Jumala! Yksin sinun armostasi uskovasi voivat palvella sinua otollisesti ja uskollisesti. Suo meidän minkään estämättä saada\, mitä olet luvannut. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Kaikkivaltias\, iankaikkinen Jumala\, kaiken Luoja\, joka olet ruumiin terveyden lähde ja varjelus kaikessa vaarassa! Suo meille armosi\, että käyttäisimme ruumiinjäseniämme oikein. Auta meitä erityisesti korvillamme ahkerasti kuuntelemaan sanaasi ja kielellämme ylistämään armoasi\, niin ettemme olisi lähimmäisellemme pahennukseksi vaan auttaisimme häntäkin parannukseen. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n  \nPäivän psalmi\nAntifoni:\nPs. 106:2\nKuka voi kertoa Herran voimal|liset teot\, *\njulistaa kaiken hänen |ylistyksensä? \nPsalmi:\nPs. 30:3–6 12–13\nMinä sanoin menestykseni päivinä: ”En minä |ikinä horju.” *\nHerra\, sinä armossasi vahvistit minun vuoreni. Mutta kun sinä kätkit kasvosi\, niin |minä peljästyin. \nSinua\, Herra\, |minä huusin *\nja Herraa |minä rukoilin: \n”Mitä etua on minun verestäni\, jos minä |hautaan vaivun? *\nYlistääkö tomu sinua\, julistaako se sinun us|kollisuuttasi? \nKuule\, Herra\, ja |armahda minua\, *\nHerra\, ole minun |auttajani.” \nSinä muutit minun murheeni ilo|karkeloksi\, *\nsinä riisuit minun surupukuni ja vyötit |minut riemulla\, \nettä minun sieluni veisaisi sinulle kiitosta\, eikä |vaikenisi. *\nHerra\, minun Jumalani\, sinua minä ylistän ian|kaikkisesti. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen. \n  \nTai:\nPs. 146:5–10\nAutuas se\, jonka apuna on |Jaakobin Jumala\, *\nse\, joka panee toivonsa Herraan\, |Jumalaansa\, \nhäneen\, joka on tehnyt taivaan ja maan\, meren ja kaiken\, |mitä niissä on\, *\njoka pysyy uskollisena ian|kaikkisesti\, \njoka hankkii oikeuden |sorretuille\, *\njoka antaa leivän nälkäisille. Herra va|pauttaa vangitut\, \nHerra avaa |sokeain silmät\, *\nHerra nostaa alaspainetut\, Herra rakastaa |vanhurskaita. \nHerra varjelee muukalaiset\, holhoo |orvot ja lesket\, *\nmutta jumalattomain tien hän tekee |mutkaiseksi. \nHerra on kuningas ian|kaikkisesti\, *\nsinun Jumalasi\, Siion\, polvesta polveen. |Halleluja! \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/13-sunnuntai-helluntaista-vsk1/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/09/Kirkkovuosi_1-vuosikerta_13_su-Helluntaista.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20250831 DTEND;VALUE=DATE:20250901 DTSTAMP:20260604T101709 CREATED:20161202T121958Z LAST-MODIFIED:20240926T112857Z UID:4229-1756598400-1756684799@www.luterilainen.net SUMMARY:12. sunnuntai helluntaista DESCRIPTION:Roomalaiskirjeen lukukappale alkaa sanalla ’mutta’. Ja kuten eräs Lähetyshiippakunnan piispa on sanonut vanhurskaudesta opettaessaan\, niin juuri tämä ’mutta’\, on ”maailman paras mutta”. \nMutta miksi? Muistatko mitä kaikkea Paavalin kirjeessä roomalaisille on opetettu ennen kohtaa 3:21. Paavalin teksti on mielenkiintoista\, sillä se poukkoilee pakanoiden ja juutalaisten kesken. Välillä näyttää siltä\, että pakanoilla olisi henkselien paukuttelemisen paikka. Välillä taas näyttää siltä\, että juutalaisilla olisi syytä henkselien paukuttelemiseen. Lopulta näyttää kuitenkin siltä\, ettei kukaan voi paukutella henkseleitään. ”Ei ole ketään vanhurskasta\, ei ainoatakaan\, ei ole ketään ymmärtäväistä\, ei ketään\, joka etsii Jumalaa; kaikki ovat poikenneet pois\, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään\, joka tekee sitä\, mikä hyvä on\, ei yhden yhtäkään.” Niin\, ei ketään… Ei kukaan… \nTällaiseen synnin ahdinkoon tarvitaan ”maailman paras mutta”. ”Mutta nyt Jumalan vanhurskaus\, josta laki ja profeetat todistavat\, on ilmoitettu ilman lakia\, se Jumalan vanhurskaus\, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille\, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta.” \nVanhurskauden täytyy tulla meille\, meidän ulkopuoleltamme. Me emme voi kaivaa sitä sisältämme. Tästä pelottavan esimerkin antaa evankeliumitekstin fariseus. Hän vertaa itseään muihin\, joka lakia noudattavalle juutalaiselle saattoi olla hyvä itsetunnon kohotuksen paikka. Mutta Jumalan pyhyyden äärellä ei oman sydämen sopukoista löytyvä omavanhurskaus riitä yhtikäs mihinkään. Ja koska me olemme itsessämme avuttomia pelastamaan itsemme\, niin taivaallinen Isämme haluaa lahjoittaa meille pelastuksen\, vanhurskauden omassa Pojassaan. Kastettu Jumalan lapsi on puettu Kristuksen vanhurskauteen\, ja tuohon vanhurskauteen hän saa uppoutua aina ja yhä uudelleen. Mutta muista\, että tällä on iankaikkiset seuraamukset – se on Taivaan koti yhdessä enkelien ja kaikkien pyhien kanssa. \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri: vihreä.1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 51:19 Psalmi: Ps. 51:6–14 Hallelujasäe: Ps. 51:17\n1. lukukappale: Sananl. 28:13–14 tai 5. Moos. 9:1–6 2. lukukappale: Room. 3:21–28 (29–31) Evankeliumi: Luuk. 18:9–14 \n\n1. lukukappale \nSananl. 28:13–14 \nJoka rikkomuksensa salaa\, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää\, se saa armon. Onnellinen se ihminen\, joka aina on aralla tunnolla; mutta joka sydämensä paaduttaa\, se onnettomuuteen lankeaa. \nTai: \n5. Moos. 9:1–6 \n“Kuule\, Israel! Sinä menet nyt Jordanin yli laskeaksesi valtasi alle kansoja\, jotka ovat sinua suuremmat ja väkevämmät\, ja suuria\, taivaan tasalle varustettuja kaupunkeja\, anakilaisten suuren ja kookkaan kansan\, jonka sinä tunnet ja josta olet kuullut sanottavan: ‘Kuka kestää anakilaisten edessä?’ Niin tiedä nyt\, että Herra\, sinun Jumalasi\, käy sinun edelläsi niinkuin kuluttava tuli; hän hävittää heidät ja nöyryyttää heidät sinun edessäsi\, ja sinä karkoitat heidät ja hukutat heidät nopeasti\, niinkuin Herra on sinulle puhunut. Kun Herra\, sinun Jumalasi\, työntää heidät sinun tieltäsi\, niin älä ajattele sydämessäsi näin: ‘Minun vanhurskauteni tähden Herra on tuonut minut ottamaan tämän maan omakseni’. Sillä näiden kansojen jumalattomuuden tähden Herra karkoittaa heidät sinun tieltäsi. Et sinä vanhurskautesi ja oikeamielisyytesi tähden pääse ottamaan heidän maatansa omaksesi\, vaan näiden kansojen jumalattomuuden tähden Herra\, sinun Jumalasi\, karkoittaa heidät sinun tieltäsi ja täyttääksensä\, mitä Herra valalla vannoen on luvannut sinun isillesi\, Aabrahamille\, Iisakille ja Jaakobille. Tiedä siis\, ettei Herra\, sinun Jumalasi\, sinun vanhurskautesi tähden anna sinulle tätä hyvää maata omaksesi; sillä sinä olet niskurikansa. \n  \n2. lukukappale \nRoom. 3:21–28 (29-31) \nMutta nyt Jumalan vanhurskaus\, josta laki ja profeetat todistavat\, on ilmoitettu ilman lakia\, se Jumalan vanhurskaus\, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille\, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta. Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta\, joka on Kristuksessa Jeesuksessa\, jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä\, osoittaaksensa vanhurskauttaan\, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit jumalallisessa kärsivällisyydessään\, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa\, sitä\, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen\, jolla on usko Jeesukseen. \nMissä siis on kerskaaminen? Se on suljettu pois. Minkä lain kautta? Tekojenko lain? Ei\, vaan uskon lain kautta. Niin päätämme siis\, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta\, ilman lain tekoja. (Vai onko Jumala yksistään juutalaisten Jumala? Eikö pakanainkin? On pakanainkin\, koskapa Jumala on yksi\, joka vanhurskauttaa ympärileikatut uskosta ja ympärileikkaamattomat uskon kautta. Teemmekö siis lain mitättömäksi uskon kautta? Pois se! Vaan me vahvistamme lain.) \n  \nEvankeliumi \nLuuk. 18:9–14 \nNiin hän puhui vielä muutamille\, jotka luottivat itseensä\, luullen olevansa vanhurskaita\, ja ylenkatsoivat muita\, tämän vertauksen: \n“Kaksi miestä meni ylös pyhäkköön rukoilemaan\, toinen fariseus ja toinen publikaani. Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen näin: ‘Jumala\, minä kiitän sinua\, etten minä ole niinkuin muut ihmiset\, riistäjät\, väärämieliset\, huorintekijät\, enkä myöskään niinkuin tuo publikaani. Minä paastoan kahdesti viikossa; minä annan kymmenykset kaikista tuloistani.’ Mutta publikaani seisoi taampana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti\, vaan löi rintaansa ja sanoi: ‘Jumala\, ole minulle syntiselle armollinen’. \nMinä sanon teille: tämä meni kotiinsa vanhurskaampana kuin se toinen; sillä jokainen\, joka itsensä ylentää\, alennetaan\, mutta joka itsensä alentaa\, se ylennetään.” \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias\, iankaikkinen Jumala! Sinun jumaluutesi rikkaus ylittää moninkertaisesti meidän aikaansaannoksemme ja toiveemme. Vuodata laupeutesi ylitsemme ja anna anteeksi kaikki\, mistä omatuntomme meitä syyttää. Sinä annat meille enemmän kuin osaamme edes pyytää. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Taivaallinen Isä\, joka olet ylpeitä vastaan\, mutta annat nöyrille armon! Me rukoilemme sinua: Tee meidät nöyriksi\, jotta yhä hartaammin oppisimme sinulta sitä hiljaisuutta\, joka kaunistaa Jumalan lasta. Varjele meitä tekopyhyydestä ja omavanhurskaudesta. Auta meitä juoksemaan kestävinä edessämme olevassa kilpailussa ja katsomaan aina uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään\, Jeesukseen Kristukseen. Hän on kestänyt puolestamme ristin häpeän ja istuu nyt sinun oikealla puolellasi. Kuule rukouksemme hänen nimessään. \n  \nPäivän psalmi\nAntifoni:\nPs. 51:19\nJumalalle kelpaava uhri on |särjetty henki; *\nsärjettyä ja murtunutta sydäntä et sinä\, Ju|mala\, hylkää. \nPsalmi:\nPs. 51:6–14\nSinua ainoata vastaan minä olen |syntiä tehnyt\, *\ntehnyt sitä\, mikä on pahaa sinun silmissäsi; mutta sinä olet oikea puheessasi ja puhdas |tuomitessasi. \nKatso\, minä olen |synnissä syntynyt\, *\nja äitini on minut syn|nissä siittänyt. \nKatso\, totuutta sinä tahdot sala|tuimpaan saakka\, *\nja sisimmässäni sinä ilmoitat mi|nulle viisauden. \nPuhdista minut isopilla\, että minä |puhdistuisin\, *\npese minut\, että minä lunta valkeam|maksi tulisin. \nAnna minun kuulla ilo|a ja riemua\, *\nettä ihastuisivat ne luut\, jotka sär|kenyt olet. \nPeitä kasvosi näkemästä minun |syntejäni\, *\npyyhi pois kaikki minun |pahat tekoni. \nJumala\, luo minuun |puhdas sydän *\nja anna minulle uusi\, |vahva henki. \nÄlä heitä minua pois kasvo|jesi edestä\, *\näläkä ota minulta pois Pyhää |Henkeäsi. \nAnna minulle jälleen autuu|tesi ilo\, *\nja tue minua alt|tiuden hengellä. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/12-sunnuntai-helluntaista-vsk1/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_1-vuosikerta_12_su-Helluntaista.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20250824 DTEND;VALUE=DATE:20250825 DTSTAMP:20260604T101709 CREATED:20161202T121958Z LAST-MODIFIED:20240926T112843Z UID:4228-1755993600-1756079999@www.luterilainen.net SUMMARY:11. sunnuntai helluntaista DESCRIPTION:Oletko koskaan miettinyt messussa\, mitä kaikkea näet alttarilla? Onko siellä liikaa tavaraa? Vai lisäisitkö mielellään jotakin? Vai onkohan juuri oikean verran? Pöytäliina\, krusifiksi\, kynttilät\, ehtoollisvälineet\, alttarivaate (antependium)\, kirkkoraamattu ja mahdollisesti leikkokukat – kaikki nämä yhdessä osoittavat yhteen henkilöön\, se on Jeesukseen Kristukseen. Pöytäliina on paikallaan tietysti siksi\, että kyseessä on seurakunnan ruokapöytä. Alttarivaate väreineen ja symboleineen kulkee kirkkovuoden mukana\, jossa Kristusta julistetaan monipuolisesti. Kynttilät loistavat ylösnousemuksen kirkkautta. Krusifiksilla näemme syntiemme sovittaneen Kristuksen. Raamattu kokonaisuudessaan on Jumalan Sanaa\, siis Jeesus punaisena lankana. Parhaimmillaan myös leikkokukat kuvaavat elämän katoavaisuutta ja uhria. Ehtoollisvälineet lopulta osoittavat\, miksi ruokapöytä on olemassa – sinun syntiesi anteeksiantamiseksi. Asetussanojen jälkeen pateenilla oleva leipä on Kristuksen ruumis sinun edestäsi annettu. Ja maljassa oleva viini on Kristuksen veri sinun edestäsi vuodatettu. Tämä on sellainen pöytä\, jota Kristus ei tule kumoamaan. Sellainen pöytä\, jota hän ei tule puhdistamaan. Vaan tämä on se pöytä\, jossa hän todella antaa itsensä sinun edestäsi. \nKun Jeesus meni Jerusalemissa temppeliin\, siellä kaupustelijoiden kojut\, pöydät tai mitä olivatkaan – eivät jääneet rauhaan. Jeesuksen toiminnalla on monenlaista symbolista merkitystä. Ensinnäkin hän todella osoittaa\, ettei jumalanpalveluksen ja rukouksen paikkaa ole valmistettu ihmisten omin käsin valmistamia epäjumalia varten – vaan Elävää Jumalaa varten. Muistetaan\, että vanhankin liiton aikana Jerusalemin temppelin sisältö suorastaan huokui tulevaa Messiasta. Toiseksikin ”putsaamalla” temppeliä Jeesus osoittaa\, että temppeliin sidottu uhrilaki alkaa olemaan aikansa elänyt. Kohti Golgataa mentäessä\, jumalanpalvelusta voidaan viettää missä vaan. Se ei ole sidottu Jerusalemin temppeliin\, sillä Jeesuksen sanojen mukaan siitä ei jää edes ”kiveä kiven päälle”. \nSiksi kristitty Jumalan lapsi etsiikin jumalanpalveluspaikan aina sen mukaan\, miten keskeinen Kristus on. Jos saarnastuoli ja alttari hukkuvat muiden asioiden alle\, ei kyseessä enää ole kristillinen jumalanpalvelus – tai ainakin se on hyvin vajavainen sellainen. Joskus kristittykin voi joutua luopumaan hienoista juhlasaleista ja komeista puitteista – jotta pääsee puhtaan evankeliumin julistuksen ja oikein asetetun sakramentin äärelle. Jeesuskin koki surua Jerusalemia kohtaan. Olisihan se ollut hienoa\, jos noin komea kaupunki ja temppeli olisivat olleet alusta saakka kristittyjen takana. Mutta tilannehan oli täysin päinvastainen. Joka sunnuntainen messu on sellainen paikka ja aika\, jossa Jumala lähestyy sinua. Siitä tiedät etsikkoaikasi\, että Jumala kutsuu sinua alati\, siihen saakka\, kunnes Kristus palaa takaisin. Siihen saakka seurakunta kokoontuu yhteen armon ruokapöydän äärelle\, jota ei milloinkaan kumota. \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri: vihreä.1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 33:12 Psalmi: Ps. 81:9–17 Hallelujasäe: Jes. 55:6\n1. lukukappale: Jer. 18:1–10 2. lukukappale: Ilm. 3:1–6 Evankeliumi: Luuk. 19:41–48 \n\n1. lukukappale \nJer. 18:1–10 \nSana\, joka tuli Jeremialle Herralta ja kuului: “Nouse ja mene alas savenvalajan huoneeseen; siellä minä annan sinun kuulla sanani”. \nNiin minä menin alas savenvalajan huoneeseen\, ja katso\, hän teki työtä pyöränsä ääressä. Ja jos astia\, jota hän valmisti\, meni pilalle\, niinkuin savi voi mennä savenvalajan käsissä\, niin hän teki siitä taas toisen astian\, miten vain savenvalaja näki parhaaksi tehdä. \nSilloin tuli minulle tämä Herran sana: \n“Enkö minä voi tehdä teille\, te Israelin heimo\, niinkuin tekee tuo savenvalaja\, sanoo Herra. Katso\, niinkuin savi on savenvalajan kädessä\, niin te olette minun kädessäni\, te Israelin heimo. Yhden kerran minä uhkaan temmata pois\, hajottaa ja hävittää kansan ja valtakunnan; mutta jos se kansa kääntyy pois pahuudestaan\, josta minä sitä uhkasin\, niin minä kadun sitä pahaa\, jota ajattelin tehdä sille. Toisen kerran taas minä lupaan rakentaa ja istuttaa kansan ja valtakunnan; mutta jos se tekee sitä\, mikä on pahaa minun silmissäni\, eikä kuule minun ääntäni\, niin minä kadun sitä hyvää\, jota olin luvannut tehdä sille. \n  \n2. lukukappale \nIlm. 3:1–6 \n“Ja Sardeen seurakunnan enkelille kirjoita: \n‘Näin sanoo hän\, jolla on ne Jumalan seitsemän henkeä ja ne seitsemän tähteä: \nMinä tiedän sinun tekosi: sinulla on se nimi\, että elät\, mutta sinä olet kuollut. Heräjä valvomaan ja vahvista jäljellejääneitä\, niitä\, jotka ovat olleet kuolemaisillaan; sillä minä en ole havainnut sinun tekojasi täydellisiksi Jumalani edessä. Muista siis\, mitä olet saanut ja kuullut\, ja ota siitä vaari ja tee parannus. Jos et valvo\, niin minä tulen kuin varas\, etkä sinä tiedä\, millä hetkellä minä sinun päällesi tulen. \nKuitenkin on sinulla Sardeessa muutamia harvoja nimiä\, jotka eivät ole tahranneet vaatteitaan\, ja he saavat käyskennellä minun kanssani valkeissa vaatteissa\, sillä he ovat siihen arvolliset. Joka voittaa\, se näin puetaan valkeihin vaatteisiin\, enkä minä pyyhi pois hänen nimeänsä elämän kirjasta\, ja minä olen tunnustava hänen nimensä Isäni edessä ja hänen enkeliensä edessä. \nJolla on korva\, se kuulkoon\, mitä Henki seurakunnille sanoo.’ \n  \nEvankeliumi \nLuuk. 19:41–48 \nJa kun hän tuli lähemmäksi ja näki kaupungin\, itki hän sitä ja sanoi: “Jospa tietäisit sinäkin tänä päivänä\, mikä rauhaasi sopii! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi salattu. Sillä sinulle tulevat ne päivät\, jolloin sinun vihollisesi sinut vallilla saartavat ja piirittävät sinut ja ahdistavat sinua joka puolelta; ja he kukistavat sinut maan tasalle ja surmaavat lapsesi\, jotka sinussa ovat\, eivätkä jätä sinuun kiveä kiven päälle\, sentähden ettet etsikkoaikaasi tuntenut.” \nJa hän meni pyhäkköön ja rupesi ajamaan myyjiä ulos ja sanoi heille: “Kirjoitettu on: ‘Minun huoneeni on oleva rukoushuone’\, mutta te olette tehneet siitä ryövärien luolan.” \nJa hän opetti joka päivä pyhäkössä. Mutta ylipapit ja kirjanoppineet sekä kansan ensimmäiset miettivät\, miten saisivat hänet surmatuksi; mutta he eivät keksineet\, mitä tekisivät\, sillä kaikki kansa riippui hänessä ja kuunteli häntä. \n  \nRukoukset\n1. Pyhä Jumala\, joka osoitat kaikkivaltiutesi etenkin siinä\, että olet kärsivällinen ja annat anteeksi rikkomukset! Vahvista meitä ylitsevuotavalla armollasi\, niin että me\, jotka etsimme sitä\, mitä sinä olet luvannut\, tulisimme osallisiksi taivaallisista aarteistasi. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua siitä\, että olet rakastanut meitä iankaikkisella rakkaudella ja vetänyt meitä puoleesi sulasta armosta. Me rukoilemme sinua\, autuutemme Jumala: vaikuta meissä parannus ja poista vihasi yltämme. Varjele meitä suruttomuudelta\, jottemme pitäisi armoasi halpana emmekä paatuisi ja joutuisi tuomiosi alaisiksi\, vaan ottaisimme vaarin kutsustasi ja etsisimme sielujemme pelastusta. Kuule meitä ja katso armollisesti puoleemme\, sillä me emme rukoile sinua omassa vanhurskaudessamme\, vaan luottaen sinun suureen laupeuteesi. Sinun rakkaan Poikasi\, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen\, kautta. \n  \nPäivän psalmi\nAntifoni:\nPs. 33:12\nAutuas se kansa\, jonka |Jumala Herra on\, *\nse kansa\, jonka hän on perinnök|sensä valinnut! \nPsalmi:\nPs. 81:9–17\n”Kuule\, kansani\, minä |varoitan sinua; *\nIsrael\, jospa sinä mi|nua kuulisit! \nÄlköön sinulla olko muuka|laista jumalaa\, *\näläkä kumarra vie|rasta jumalaa. \nMinä olen Herra\, sinun Jumalasi\, joka toin sinut |Egyptin maasta; *\navaa suusi\, niin mi|nä sen täytän. \nMutta minun kansani ei kuullut |minun ääntäni\, *\neikä Israel noudattanut |minun mieltäni. \nNiin minä annoin heidän mennä pois sydämensä |paatumuksessa\, *\nhe saivat vaeltaa omien neuvo|jensa mukaan. \nOi\, jospa minun kansani |minua kuulisi *\nja Israel vaeltaisi |minun teilläni\, \nniin minä pian masentaisin heidän |vihollisensa *\nja kääntäisin käteni heidän vihamiehi|änsä vastaan. \nNe\, jotka Herraa vihaavat\, matelisivat |hänen edessään\, *\nja heidän kohtalonsa kestäisi ian|kaikkisesti. \nMutta kansaansa hän ruokkisi |parhaalla nisulla; *\nminä ravitsisin sinua hunajalla |kalliosta.” \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/11-sunnuntai-helluntaista-vsk1/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_1-vuosikerta_11_su-Helluntaista.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20250817 DTEND;VALUE=DATE:20250818 DTSTAMP:20260604T101709 CREATED:20200407T085500Z LAST-MODIFIED:20250817T092522Z UID:8837-1755388800-1755475199@www.luterilainen.net SUMMARY:Pyhien muistopäivät: Johann Gerhard DESCRIPTION:Eri kristityillä voi olla erilainen suhde kullekin erityisen rakkaaseen pyhään eli edeltämenneeseen uskonveljeen tai -sisareen. Kun taisteleva Kirkko kerran kutsutaan Karitsan häitä viettämään\, odotamme näkevämme ennen kaikkea Vapahtajamme\, mutta myös Hänen hengellisen ruumiinsa jäseniä. Toivomme kohtaavamme Hänen rakkaan äitinsä\, pyhät apostolit\, patriarkat\, evankelistat ja tietysti mahdollisimman monta omaisistamme ja ystävistämme – mutta myös jonkun muista pyhistä\, jotka Kirkon historian eri vaiheista ovat tulleet meille erityisen rakkaiksi. Tämän artikkelin kirjoittajalle näitä Herran armahdettuja ja armoitettuja todistajia\, on ainakin kolme. On kaksi Johannesta ja kaksi Gerhardia. On säveltäjä Johann Sebastian Bach\, suuri hengellinen lohduttajani. On Paul Gerhardt\, jonka runot soivat Bachin musiikissa. Ja ennen kaikkea Johann Gerhard. \nGerhardin laajaan tuotantoon kuului raamatunselitysteoksia\, tutkimuksia kristillisestä uskonopista sekä postilloja eli saarnakirjoja. Moni pitää häntä yhä ylittämättömänä luterilaisena dogmaatikkona\, ja Paul Gerhardtin ja Johann Sebastian Bachin aikoina hän oli sitä ehkä nykyistä vielä selvemmin. Gerhardin Loci theologici -teos tai oikeastaan kirjasarja on vaikeasti tänäkään päivänä ylitettävä yritys käsitellä maltillisesti ja ennen kaikkea Raamatun pohjalta\, mutta myös koko Kirkon oppitraditiota kuunnellen kristillisen opin pääkohdat. Ja hänen postuumisti ilmestynyttä  ”Patrologiaansa” on pidetty uraauurtavana esityksenä kirkkoisistä ja heidän opetuksestaan. \nVoi kuitenkin olla\, että sekä P. Gerhardt että Bach tunsivat J. Gerhardin parhaiten hänen vain parikymppisenä nuorena miehenä vakavan sairastumisen johdosta kirjoittamastaan hartauskirjasta ”Meditationes sacrae”. Se käännettiin pian ilmestymisensä jälkeen useimmille eurooppalaisille ja jopa muille kielille. Suomeksi se ilmestyi ensimmäistä kertaa vuonna 1680 ja viimeksi vuonna 1995 nimellä ”Uskon pyhä salaisuus”. \nTämä kirja on aikoinaan ollut yksi maailman levinneimmistä\, ja Suomessa sitä on luettu vielä enemmän kuin Gerhardin rippipapin\, sielunhoitajan ja mentorin\, Johann Arndtin tuotantoa. Arndt auttoi rippikouluikäisenä vakavaan henkiseen ja hengelliseen kriisiin ajautunutta nuorta\, herkkää ja lahjakasta poikaa Jumalan armon auringon valoon. Arndt oli myös ohjaamassa häntä filosofian ja lääketieteen opintojen jälkeen sille uralle\, jolla hän teki valtavan elämäntyönsä. Gerhardista tuli teologian tutkija ja opettaja\, jonka teoksia luetaan yhä ja jota hänen omana aikanaan haettiin opettajaksi ja tutkijaksi lukuisiin eri oppilaitoksiin\, mm. Upsalan yliopistoon. Gerhard kuitenkin pysyi uskollisena omalle yliopistolleen Thüringenin Jenassa. \nYliopistomies ja sielunpaimen\nYliopisto ja teologian tutkiminen olivat Gerhardin ilo ja intohimo. Hänen on kerrottu sanoneen\, että ”niin kuin ei ole pelastusta Kirkon ulkopuolella\, samoin ei ole elämää yliopiston ulkopuolella” – siitä huolimatta\, että tähän virkaan liittyi alituisia haasteita myös yliopiston hallinnossa ja jopa maailmanpolitiikkaan liittyviä neuvonpyyntöjä keskellä Kolmikymmenvuotista sotaa. Sitä myös taustoitti se teologinen tilanne\, jossa syntymässä oleva luterilainen kirkko taisteli identiteetistään nousevan roomalaiskatolisen vastauskonpuhdistuksen ja reformoidun teologian välisessä puristuksessa. \nTässäkin tilanteessa näkyy Gerhardin rauhaa rakastava mielenlaatu. Osin taustalla voi olla hänen yläluokkainen kasvatuksensa ja syntymälahjana saatu herkkä sielunrakenne. Mukana on kuitenkin varmasti myös nuoruuden vakavan ahdistuksen lisäksi monta muuta kovaa henkilökohtaista koettelemusta\, kuten toistuvat sairaudet ja ensimmäisen puolison ja esikoisen menettäminen. \nHän osasi hillitysti ja rauhallisesti eritellen sekä vailla kärjistävää polemiikkia harjoittaa tunnustustenvälistä kontroverssiteologista keskustelua. Oman luterilaisen tunnustuskunnan sisällä hän toimii alituisia sisäisiä riitoja loiventaen\, mutta totuudesta tinkimättä. \nKoko Gerhardin teologista työskentelyä leimaakin puhtaan opin nivoutuminen yhteen sen varsinaisen päämäärän eli hurskaan\, Kristus-keskeisen elämän syntymisen\, kasvamisen\, syvenemisen ja säilymisen kanssa. Gerhard onkin ehkä paras esimerkki siitä\, kuinka luterilainen puhdasoppisuus\, jonka tärkein edustaja hän on\, oli kaikkea muuta kuin ”kuivaa ja kuollutta opillisuutta”\, jollaiseksi sitä on jälkikäteen pyritty leimaamaan. \nEnnen kuin Gerhardin kuitenkaan sallittiin omistautua yliopistolle ja teologialle\, hänet kutsuttiin jo nuorena miehenä ja vasta väitöskirjaansa lopettelevana teologina papiksi ja samalla eräänlaiseen aluerovastin virkaan Heldburgin kaupunkiin. Loputon saarnojen valmistaminen\, opettaminen ja oman alueen seurakuntien tarkastukset olivat viedä häneltä yöunen ja voimat. Hänen mielensä paloi muihin töihin. \nSilti hän joutui vielä merkittävämpään kirkolliseen eli piispan virkaa vastaavaan ”superintendentin” virkaan. Oma ruhtinas ei tahtonut päästää nuorta\, lahjakasta piispaa pois omasta alaisuudestaan\, ei sittenkään\, vaikka tämä vastusti siihen aikaan levittäytyvää hallitsijan rajoittamattoman itsevallan ajatusta. Sen sijaan hänen tehtäväkseen tuli myös luoda oman alueensa luterilaiselle kirkolle kirkkojärjestys\, joka julkaistiin hänen jo ollessaan professorin virassa. \nLopulta herttua Casimir joutui antamaan periksi arvovaltaisen vaaliruhtinaan puututtua asiaan. Niin Gerhardista tuli Jenan yliopiston professori. Hän hoiti virkaa menestyksellisesti kuolemaansa saakka. Vain vajaat 55-vuotiaana keskellä 30-vuotisen sodan kauhuja kuollessaan hän oli saavuttanut teologina enemmän\, kuin tietokone- ja internetajan papeista tuskin kukaan koskaan\, vaikka vanhaksikin eläisimme. \nTärkeämpää kuin kirjoitetut sivut ja julkaistut kirjat on kuitenkin se\, mikä täytti Johann Gerhardin elämän eli meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armo ja tuntemus. Näin hän kirjoittaa siitä dogmaattisessa pääteoksessaan: \n\nTälle yhdelle ja totiselle JUMALALLE\, meidän mitä lempeimmälle Isällemme\, joka valitsi meidät Pojassaan Kristuksessa ennen maailman perustusten laskemista\, joka ajan täyttyessä lähetti tämän Poikansa\, vaimosta syntyneen\, lain alle pelastamaan ne\, jotka ovat lain alla; joka pelkästä armosta ja myötätunnosta hänen kauttaan ja hänen tähtensä kutsui\, vanhurskautti ja saattoi kunniaan meidät\, olkoon ylistys\, kunnia ja kirkkaus milloinkaan päättymättömien aikojen ikuisuuteen asti. Amen. (Loci XVI \, 251.) \n\nKs. luterilainen ortodoksia URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/pyhien-muistopaivat-johann-gerhard/ CATEGORIES:Pyhien muistopäivät ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2020/04/Johann_Gerhard.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20250817 DTEND;VALUE=DATE:20250818 DTSTAMP:20260604T101709 CREATED:20161202T121958Z LAST-MODIFIED:20240926T112457Z UID:4227-1755388800-1755475199@www.luterilainen.net SUMMARY:10. sunnuntai helluntaista DESCRIPTION:Evankeliumitekstimme vertauksessa Jeesus ei päästä meitä helpolla. Epärehellinen taloudenhoitaja kiusaa meitä\, suututtaa meitä ja aiheuttaa jopa täystyrmäyksen – jos lukee vain pelkän vertauksen. Vertaus kuuluu kuitenkin isompaan kokonaisuuteen\, joka alkaa jo edellisen luvun alusta\, ja jota Luukas on pohjustanut jo pitkin evankeliumikirjaa. \n15. luvun jakeissa 1–2 on kirjoitettuna: ”Ja kaikki publikaanit ja syntiset tulivat hänen tykönsä kuulemaan häntä. Mutta fariseukset ja kirjanoppineet nurisivat ja sanoivat: ”Tämä ottaa vastaan syntisiä ja syö heidän kanssaan”. \nSyytös on tuttu\, se on tullut vastaan jo aiemminkin Luukkaan evankeliumissa. Tähän syytökseen Jeesus sitten vastaa suoraan kolmella vertauksella ja epäsuoraan vertauksella epärehellisestä taloudenhoitajasta. Näissä kolmessa ensiksi kerrotussa vertauksessa on ensin kyse kadotetun löytämisestä lampaiden ja rahan muodossa ja sitten on vielä tuhlaajapoika -vertaus. Näillä suoraan fariseuksille ja kirjanoppineille osoitetuilla vertauksilla Jeesus vetoaa heidän tunteisiinsa ja yleiseen oikeustajuunsa. Eikö syntisille ole oikein antaa ainakin tietyissä tilanteissa anteeksi? \nTullessamme tekstimme vertaukseen\, yleisö vaihtuu\, kun Jeesus siirtyy puhumaan opetuslapsilleen. 16. luvun jae 14 paljastaa kuitenkin\, että myös fariseukset olivat kuulleet koko vertauksen epärehellisestä taloudenhoitajasta ja sen loppukommentit. Tätä ei sovi unohtaa. Jeesus kehottaakin fariseusten ja kirjanoppineiden asettamassa tilanteessa opetuslapsiaan toimimaan fariseusten ja kirjanoppineiden näkökulmasta laittomasti\, aivan kuten itsekin tekee. Fariseukset ja kirjanoppineet katsoivat\, että Jeesus rikkoo Moosesta ja profeettoja eli Kirjoituksia vastaan. Onhan Mooseksen laissa kirjoitettuna: \n”Pysy erilläsi väärästä asiasta\, äläkä surmaa viatonta ja syytöntä\, sillä minä en julista syyllistä syyttömäksi.” (2. Moos. 23:7) Ja profeetoissa: \n”Voi niitä […] jotka lahjuksesta julistavat syyllisen syyttömäksi ja ottavat oikeuden siltä joka oikeassa on!” (Jes. 5:22–23) \nVain Jumala voi antaa syntejä anteeksi (Luuk. 5)\, joten fariseusten mielestä Jeesus saastuttaa itsensä syntisten kanssa\, Kirjoituksia vastaan rikkomisen lisäksi. Jeesus on kuitenkin Jumalan Poika\, jolla on valta antaa syntejä anteeksi. Tällöin tullaan tilanteeseen\, että luotu sanoo Luojallensa\, että minkäs teit? \nVertauksessa Jeesus ikään kuin myöntää syyllisyytensä. Jeesuksen viesti fariseuksille on\, että niin kuin epärehellisen taloudenhoitajan toiminta oli hänen isäntänsä mukaan ylistettävää\, niin on Jeesuksen toiminta Jumalan mukaan ylistettävää. Jeesus haluaa fariseuksetkin mukaan taivaan juhlaan. Jeesuksen sanoma vertauksen ensisijaisille kuulijoille\, opetuslapsille\, liittyy fariseusten ja kirjanoppineiden syytöksen aiheuttamaan ahdistukseen. Opetuslapsien tulee antaa syntejä anteeksi näissäkin olosuhteissa\, ja jopa\, fariseusten näkökulmasta\, Jumalan omaisuutta laittomasti tuhlaillen. \nMe\, kristillinen kirkko\, saamme Jeesuksen\, Jumalan Pojan\, valtuutuksella antaa syntejä anteeksi. Meidän ei tarvitse tehdä sitä ilman lupaa\, laittomasti. Vertauksen sanoma kuitenkin on\, että syntejä tulee ahdingossakin antaa Jumalan omaisuutta tuhlailevastikin anteeksi\, vaikka sitten ilman joidenkin tahojen tai jopa yhteiskunnan lupaa. Sitä varten Jeesus on tullut ja sitä varten Jeesus on lähettänyt apostolisen virkansa ja Kirkkonsa. \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri: vihreä.1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 119:169 Psalmi: Ps. 119:129–136 Hallelujasäe: Ps. 119:137\n1. lukukappale: Sananl. 3:3–8 tai 2. Aik. 1:7–12 2. lukukappale: 1. Piet. 4:7–11 Evankeliumi: Luuk. 16:1–9 \n\n1. lukukappale \nSananl. 3:3–8 \nLaupeus ja uskollisuus älkööt hyljätkö sinua. Sido ne kaulaasi\, kirjoita ne sydämesi tauluun\, niin saat armon ja hyvän ymmärryksen Jumalan ja ihmisten silmien edessä. Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi. Tunne hänet kaikilla teilläsi\, niin hän sinun polkusi tasoittaa. Älä ole viisas omissa silmissäsi. Pelkää Herraa ja karta pahaa. Se on terveellistä sinun ruumiillesi ja virkistävää sinun luillesi. \nTai: \n2. Aik. 1:7–12 \nSinä yönä Jumala ilmestyi Salomolle ja sanoi hänelle: “Ano\, mitä tahdot minun sinulle antavan”. \nSalomo vastasi Jumalalle: “Sinä olet tehnyt suuren laupeuden minun isälleni Daavidille ja tehnyt minut kuninkaaksi hänen sijaansa. Niin toteutukoon nyt\, Herra Jumala\, sinun isälleni Daavidille antamasi sana; sillä sinä olet pannut minut hallitsemaan kansaa\, jota on paljon niinkuin tomua maassa. Anna siis minulle viisaus ja taito lähteä ja tulla tämän kansan edellä\, sillä kuka voi muuten tätä sinun suurta kansaasi tuomita?” \nJa Jumala sanoi Salomolle: “Koska sinulla on tämä mieli etkä anonut rikkautta\, tavaraa ja kunniaa\, et vihamiestesi henkeä\, etkä myöskään anonut pitkää ikää\, vaan anoit itsellesi viisautta ja taitoa tuomitaksesi minun kansaani\, jonka kuninkaaksi minä olen sinut tehnyt\, niin annetaan sinulle viisaus ja taito; ja lisäksi minä annan sinulle rikkautta\, tavaraa ja kunniaa\, niin ettei sitä ole ollut niin paljoa kenelläkään kuninkaalla ennen sinua eikä tule olemaan sinun jälkeesi”. \n  \n2. lukukappale \n1. Piet. 4:7–11 \nMutta kaiken loppu on lähellä. Sentähden olkaa maltilliset ja raittiit rukoilemaan. Ennen kaikkea olkoon teidän rakkautenne toisianne kohtaan harras\, sillä “rakkaus peittää syntien paljouden”. Olkaa vieraanvaraisia toinen toistanne kohtaan\, nurkumatta. Palvelkaa toisianne\, kukin sillä armolahjalla\, minkä on saanut\, Jumalan moninaisen armon hyvinä huoneenhaltijoina. Jos joku puhuu\, puhukoon niinkuin Jumalan sanoja; jos joku palvelee\, palvelkoon sen voiman mukaan\, minkä Jumala antaa\, että Jumala tulisi kaikessa kirkastetuksi Jeesuksen Kristuksen kautta. Hänen on kunnia ja valta aina ja iankaikkisesti. Amen. \n  \nEvankeliumi \nLuuk. 16:1–9 \nJa hän puhui myös opetuslapsilleen: “Oli rikas mies\, jolla oli huoneenhaltija\, ja hänelle kanneltiin\, että tämä hävitti hänen omaisuuttansa. Ja hän kutsui hänet eteensä ja sanoi hänelle: ‘Mitä minä kuulenkaan sinusta? Tee tili huoneenhallituksestasi; sillä sinä et saa enää minun huonettani hallita.’ Niin huoneenhaltija sanoi mielessään: ‘Mitä minä teen\, kun isäntäni ottaa minulta pois huoneenhallituksen? Kaivaa minä en jaksa\, kerjuuta häpeän. Minä tiedän\, mitä teen\, että ottaisivat minut taloihinsa\, kun minut pannaan pois huoneenhallituksesta.’ Ja hän kutsui luoksensa jokaisen herransa velallisista ja sanoi ensimmäiselle: ‘Paljonko sinä olet velkaa minun herralleni?’ Tämä sanoi: ‘Sata astiaa öljyä’. Niin hän sanoi hänelle: ‘Tässä on velkakirjasi\, istu ja kirjoita pian viisikymmentä’. Sitten hän sanoi toiselle: ‘Entä sinä\, paljonko sinä olet velkaa?’ Tämä sanoi: ‘Sata tynnyriä nisuja’. Hän sanoi hänelle: ‘Tässä on velkakirjasi\, kirjoita kahdeksankymmentä’. \nJa herra kehui väärää huoneenhaltijaa siitä\, että hän oli menetellyt ovelasti. \nSillä tämän maailman lapset ovat omaa sukukuntaansa kohtaan ovelampia kuin valkeuden lapset. Ja minä sanon teille: tehkää itsellenne ystäviä väärällä mammonalla\, että he\, kun se loppuu\, ottaisivat teidät iäisiin majoihin. \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala! Avaa laupiaasti korvasi kuulemaan palvelijoidesi rukoukset. Opeta meitä myös anomaan sitä\, mikä on sinulle otollista\, jotta voisit antaa meille\, mitä me anomme. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Rakas taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua siitä\, että olet luvannut antaa elämän kruunun niille\, jotka pysyvät uskollisina kuolemaan asti. Me rukoilemme sinua: vahvista meitä olemaan uskollisia vähimmässäkin\, jotta voisimme olla uskollisia myös paljossa. Anna meille oikea lapsenmielisyys\, että olisimme kuuliaisia sille totuudelle\, jonka sinä Henkesi kautta kirkastat meille. Auta meitä kätkemään neuvosi sydämeemme ja noudattamaan niitä elämässämme\, niin että siunauksesi pysyisi meidän yllämme. Sinun rakkaan Poikasi\, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen\, kautta. \n  \nPäivän psalmi\nAntifoni:\nPs. 119:169\nHerra\, anna |minulle ymmärrys *\nsa|nasi jälkeen. \nPsalmi:\nPs. 119:129–136\nIhmeelliset ovat sinun |todistuksesi\, *\nsentähden minun sieluni ottaa |niistä vaarin. \nKun sinun sanasi avautuvat\, niin ne |valaisevat *\nja antavat yksinkertaiselle |ymmärrystä. \nMinä avaan |suuni ja huohotan\, *\nsillä minä halajan sinun |käskyjäsi. \nKäänny minun puoleeni\, ole minulle |armollinen\, *\nniinkuin on oikein niitä kohtaan\, jotka sinun nimeäsi |rakastavat. \nTee minun askeleeni vakaviksi |sanallasi *\näläkä salli minkään vääryyden mi|nua hallita. \nPäästä minut |ihmisten sorrosta\, *\nniin minä noudatan sinun a|setuksiasi. \nKirkasta kasvosi |palvelijallesi *\nja opeta mi|nulle käskysi. \nMinun silmistäni vuotavat |kyynelvirrat\, *\nkun sinun lakiasi ei |noudateta. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/10-sunnuntai-helluntaista-vsk1/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_1-vuosikerta_10_su-Helluntaista.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20250810 DTEND;VALUE=DATE:20250811 DTSTAMP:20260604T101709 CREATED:20161202T121958Z LAST-MODIFIED:20240926T112443Z UID:4226-1754784000-1754870399@www.luterilainen.net SUMMARY:9. sunnuntai helluntaista DESCRIPTION:”Kavahtakaa vääriä profeettoja”. Jokaisella seurakunnalla on vaara altistua väärille profeetoille – harhaopettajille. Seurakunnan pastori voi erehtyä kutsuessaan toisia palvelemaan seurakuntaa\, ja vaikka pastorisi olisi kuinka luotettava\, hänkin voi langeta. Jeesus haluaa evankeliumitekstissämme opettaa\, mistä voisimme tunnistaa harhaopettajat. ”Heidän hedelmistään te tunnette heidät.” Harhaopettajan hedelmä on paha ja oikean opettajan hyvä. Oikea seurakunta voidaan tunnistaa siitä\, että siellä evankeliumi puhtaasti julistetaan ja sakramentit oikein toimitetaan. Tämä riippuu paljolti seurakunnan pastorista. Puhtaasti\, voi kuulostaa ahtaalta\, mutta mitkä ovat vaihtoehdot? Evankeliumin julistaminenko ”vähän sinne päin”? Ei kuitenkaan ole olemassa kuin kahdenlaista evankeliumin julistusta: Oikeaa ja väärää. Ei ole olemassa mitään ”osaksi oikeata evankeliumia”. \nJokainen oikea opettaja tuottaa siis hyvää hedelmää ja siitä hänet tunnistaa. Oikea opettaja siis julistaa Jumalan sanan mukaista evankeliumia\, muunlainen ei evankeliumia olekaan. Jumalan tahto on\, että Hänen evankeliuminsa julistetaan puhtaasti. Pelkät merkit – tunnusteot ja ihmeet eivät takaa oikeaa opetusta\, vaan se\, että tämä opetus on Jumalan sanan\, Pyhän Raamatun\, mukaista. Meidänkin tulee arvioida saamamme opetus. Niin kuin tekivät berealaisetkin\, kun apostoli Paavali heitä opetti (Apt. 17:11). \nHuonot hedelmät eivät kuitenkaan välttämättä kypsy heti\, vaan vasta pidemmän ajan kuluessa. Hedelmien kypsyessä näemme viimeistään\, minkälaisia ne ovat. Meidän pelastuksemme kannalta onkin tärkeää\, että paimenemme valvoo itseänsä ja opetustansa. Jos hän sen tekee\, on hän pelastava sekä itsensä\, että ne\, jotka häntä kuulevat. Tärkeää on myös muistaa\, että meidät on kutsuttu rukoilemaan varjellusta seurakunnallemme ja erityisesti rukoilemaan paimeniemme puolesta\, että he eivät poikkeaisi Jumalan sanasta mihinkään suuntaan\, vaan julistaisivat meille puhtaasti evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta syntimme sovittajasta. Ja että he opettaisivat meitä pitämään kaikki\, mitä Jeesus on käskenyt meidän pitää. \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri: vihreä.1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 51:8 Psalmi: Ps. 92:5–10 13–16 Hallelujasäe: Ps. 71:16\n1. lukukappale: 5. Moos. 13:1–5 tai Job 28:7–15 23–28 2. lukukappale: 1. Joh. 4:1–6 Evankeliumi: Matt. 7:15–23 \n\n1. lukukappale \n5. Moos. 12:32–13:5 \n”Kaikkea\, mitä minä käsken\, noudattakaa tarkoin. Älkää siihen mitään lisätkö älkääkä siitä mitään ottako pois. \nJos teidän keskuuteenne ilmestyy profeetta tai unennäkijä ja lupaa sinulle jonkun tunnusteon tai ihmeen\, ja jos sitten todellakin tapahtuu se tunnusteko tai ihme\, josta hän puhui sinulle sanoen: ‘Lähtekäämme seuraamaan muita jumalia\, joita te ette tunne\, ja palvelkaamme niitä’\, niin älä kuuntele sen profeetan puhetta tai sitä unennäkijää\, sillä Herra\, teidän Jumalanne\, ainoastaan koettelee teitä tietääksensä\, rakastatteko Herraa\, teidän Jumalaanne\, kaikesta sydämestänne ja kaikesta sielustanne. Seuratkaa Herraa\, teidän Jumalaanne\, häntä peljätkää ja pitäkää hänen käskynsä\, häntä kuulkaa\, häntä palvelkaa ja hänessä kiinni riippukaa. Mutta se profeetta tai unennäkijä surmattakoon\, sillä hän on julistanut luopumusta Herrasta\, teidän Jumalastanne\, joka vei teidät pois Egyptin maasta ja vapahti sinut orjuuden pesästä\, ja on tahtonut vietellä sinut siltä tieltä\, jota Herra\, sinun Jumalasi\, käski sinun vaeltaa. Poista paha keskuudestasi. \nTai: \nJob 28:7–15\, 23–28 \nPolkua sinne ei tiedä kotka\, eikä haukan silmä sitä havaitse. Sitä eivät astu ylväät eläimet\, ei leijona sitä kulje. Siellä käydään käsiksi kovaan kiveen\, ja vuoret mullistetaan juuriaan myöten. Kallioihin murretaan käytäviä\, ja silmä näkee kaikkinaiset kalleudet. Vesisuonet estetään tihkumasta\, ja salatut saatetaan päivänvaloon. \nMutta viisaus – mistä se löytyy\, ja missä on ymmärryksen asuinpaikka? Ei tunne ihminen sille vertaa\, eikä sitä löydy elävien maasta. Syvyys sanoo: ‘Ei ole se minussa’\, ja meri sanoo: ‘Ei se ole minunkaan tykönäni’. Sitä ei voida ostaa puhtaalla kullalla\, eikä sen hintaa punnita hopeassa. Jumala tietää tien sen luokse\, hän tuntee sen asuinpaikan. Sillä hän katsoo maan ääriin saakka\, hän näkee kaiken\, mitä taivaan alla on. Kun hän antoi tuulelle voiman ja määräsi mitalla vedet\, kun hän sääti lain sateelle ja ukkospilvelle tien\, silloin hän sen näki ja ilmoitti\, toi sen esille ja sen myös tutki. Ja ihmiselle hän sanoi: ‘Katso\, Herran pelko – se on viisautta\, ja pahan karttaminen on ymmärrystä’.” \n  \n2. lukukappale \n1. Joh. 4:1–6 \nRakkaani\, älkää jokaista henkeä uskoko\, vaan koetelkaa henget\, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan. Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki\, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi\, lihaan tulleeksi\, on Jumalasta; ja yksikään henki\, joka ei tunnusta Jeesusta\, ei ole Jumalasta; se on antikristuksen henki\, jonka olette kuulleet olevan tulossa\, ja se on jo nyt maailmassa. \nLapsukaiset\, te olette Jumalasta ja olette voittaneet heidät; sillä hän\, joka teissä on\, on suurempi kuin se\, joka on maailmassa. He ovat maailmasta; sentähden he puhuvat\, niinkuin maailma puhuu\, ja maailma kuulee heitä. Me olemme Jumalasta. Joka tuntee Jumalan\, se kuulee meitä; joka ei ole Jumalasta\, se ei kuule meitä. Siitä me tunnemme totuuden hengen ja eksytyksen hengen. \n  \nEvankeliumi \nMatt. 7:15–23 \nKavahtakaa vääriä profeettoja\, jotka tulevat teidän luoksenne lammastenvaatteissa\, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia. Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita? Näin jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä\, mutta huono puu tekee pahoja hedelmiä. Ei saata hyvä puu kasvaa pahoja hedelmiä eikä huono puu kasvaa hyviä hedelmiä. Jokainen puu\, joka ei tee hyvää hedelmää\, hakataan pois ja heitetään tuleen. Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään. \nEi jokainen\, joka sanoo minulle: ‘Herra\, Herra!’\, pääse taivasten valtakuntaan\, vaan se\, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. \nMoni sanoo minulle sinä päivänä: ‘Herra\, Herra\, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?’ Ja silloin minä lausun heille julki: ‘Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni\, te laittomuuden tekijät’. \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala! Anna meille aina Henkesi\, jotta ajattelisimme ja tekisimme sitä\, mikä on oikein\, niin että me\, jotka emme voi olla ilman sinua\, eläisimme pyhän mielesi mukaan. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua siitä\, että olet pyhässä sanassasi opettanut meille\, ettei ole muuta autuuden perustusta kuin Herra Jeesus Kristus. Me rukoilemme sinua: pyhitä meitä Pyhällä Hengelläsi\, niin ettemme olisi ainoastaan sanasi kuulijoita vaan myös sen tekijöitä. Vahvista meitä\, ettemme kiusausten puuskissa ja ahdinkojen virroissa luopuisi sinusta ja hukkuisi\, vaan ottaisimme uskollisesti vaari sanastasi. Tee tyhjäksi perkeleen\, maailman ja oman lihamme tahto\, että sinun armollinen tahtosi tapahtuisi keskuudessamme. Sinun rakkaan Poikasi\, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen\, kautta. \n  \nPäivän psalmi\nAntifoni:\nPs. 51:8\nAnna minun kuulla ilo|a ja riemua\, *\nettä ihastuisivat ne luut\, jotka sär|kenyt olet. \nPsalmi:\nPs. 92:5–10 13–16\nSillä katso\, sinun viholli|sesi\, Herra\, *\nkatso\, sinun vihollisesi hukkuvat\, kaikki väärintekijät joutuvat |hajallensa. \nMutta minun sarveni sinä kohotat kuin villi|härän sarvet; *\nminut voidellaan tuo|reella öljyllä. \nJa iloiten minun silmäni katsovat |vainoojiani\, *\nminun korvani kuulevat noista pahoista\, jotka ovat nousseet mi|nua vastaan. \nVanhurskas viheri|öitsee kuin palmupuu\, *\nhän kasvaa kuin Liba|nonin setri. \nHe ovat istutetut |Herran huoneeseen\, *\nhe viheriöitsevät meidän Jumalamme |kartanoissa. \nVielä vanhuudessaan he |tekevät hedelmää\, *\novat mehe|vät ja vihannat \nja julistavat\, että |Herra on vanhurskas\, *\nhän\, minun kallioni\, ja ettei hänessä vää|ryyttä ole. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/9-sunnuntai-helluntaista-vsk1/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_1-vuosikerta_9_su-Helluntaista.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20250803 DTEND;VALUE=DATE:20250804 DTSTAMP:20260604T101709 CREATED:20161202T121958Z LAST-MODIFIED:20240926T112345Z UID:4225-1754179200-1754265599@www.luterilainen.net SUMMARY:Kirkastussunnuntai DESCRIPTION:Oletko yrittänyt joskus lapsena katsoa aurinkoon? Varttuneempi ihminen tietää\, ettei niin kannata tehdä. Aurinko\, kirkas valo tai välähdys jättää silmiimme tuon merkillisen pisteen\, joka hiljalleen hälvenee. Valo joskus sokaisee ja sattuu. Jumalan valtakunnassa Hänen kirkkautensa täyttää kaiken. Ilmestyskirjassa kerrotaan miten Johannes saa katsella tuo valtaistuimella istuvaa. Vanhassa Testamentissa sama Jumalan kirkkaus valtaa kansan kanssa autiomaassa ja täyttää pyhäkön. Siinailla Hän ilmestyy pelottavana tulessa ja salamoinnissa. Meidän Jumalamme pyhyys näyttäytyy kirkkautena. Hän itse sanoo olevansa tuhkaksi polttava tuli. \nJeesus ilmoittaa asettuvansa kerran kirkkautensa valtaistuimelle. Kerran kaikki kansat näkevät Hänen kunniansa. Tuo päivä tuo mukanaan iankaikkisen tuomion ja on kammottava niille\, jotka eivät ole kohdanneet Jumalan kirkkautta aikaisemmin. \nJeesus sanoo olevansa maailman valkeus. Jumala ei odota taivaan kirkkaudessa sormet syyhyten\, että pääsisi kerran tuomitsemaan ihmisiä. Hän on tuonut kirkkautensa alas. Vanhassa Testamentissa Jumalan kirkkaus näkyy siellä missä Hän tekee pelastustekojaan. Pyhäkössä\, pelastuksen paikassa\, oli kirkkauden olinpaikka. Päivän evankeliumissa Jeesus paljastaa kirkkautensa vuorella. Vaikka opetuslapset pelästyvät\, ei Jeesus paljasta kirkkauttaan tuomitakseen\, vaan jotta Jumalan pelastussuunnitelma paljastuisi. \nVanhan Testamentin lukukappaleessa kerrotaan miten Jumala kutsuu Mooseksen palavasta pensaasta. Kuvaavasti tuo pensas ei kulu tulessa. Näin Jumala paljastaa jo tuolloin\, ettei Hänen pelastava läsnäolonsa ole tuhoksi vaan elämäksi. Samoin Raamattu kertoo esikuvallisesti\, että Jumala kohtaa Mooseksen orjantappurapensaassa. Myöhemmin orjantappurat osoittivat Jumalan omassa päässä\, kuka kuluu Jumalan pyhän vihan alla. Jeesus otti päälleen maailman synnit ja siksi myös Jumalan koko vihan. Maailman valkeus antoi henkensä\, kun koko luomakunta oli pimentynyt suremaan Hänen kuolemaansa. Hänen haavoihinsa Jumalan polttava\, pyhä\, viha hävisi. \nNiin ei Jumalan läsnäolo ole meille peloksi ja tuhoksi. Hän ei näytä meille kirkkauttaan täällä ajassa\, koska emme vielä kestäisi. Hän on kätkeytynyt. Armonvälineissä Hän on. Pyhässä ehtoollisessa saamme jopa koskea Häneen. Hän ei polta muuta\, kuin syntiemme syyllisyyden pois. Siksi saamme turvallisesti lähestyä myös sitä kirkkauden päivää\, jolloin Jeesus tulee takaisin. Sinä päivänä saamme kuulla saman tuomion\, jonka Hän joka sunnuntai antaa: kaikki synnit on annettu anteeksi. \n\nKynttilöitä: 4 Liturginen väri: valkoinen maanantaista lauantaihin vihreä.1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Hab. 3:4 Psalmi: Ps. 97:1–2 5–6 10–11 Hallelujasäe: Ps. 97:12\n1. lukukappale: 2. Moos. 3:1–6 2. lukukappale: 2. Piet. 1:16–18 Evankeliumi: Matt. 17:1–8 \n\n1. lukukappale \n2. Moos. 3:1–6 \nJa Mooses kaitsi appensa Jetron\, Midianin papin\, lampaita. Ja kun hän kerran ajoi lampaita erämaan tuolle puolen\, tuli hän Jumalan vuoren\, Hoorebin\, juurelle. Silloin Herran enkeli ilmestyi hänelle tulen liekissä keskellä orjantappurapensasta; ja hän näki\, että pensas paloi ilmitulessa\, mutta pensas ei kuitenkaan kulunut. Niin Mooses sanoi: “Minä käyn tuonne ja katson tätä suurta näkyä\, miksi ei pensas pala poroksi”. \nKun Herra näki hänen tulevan katsomaan\, huusi hän\, Jumala\, hänelle pensaasta ja sanoi: “Mooses\, Mooses!” Hän vastasi: “Tässä olen”. Hän sanoi: “Älä tule tänne! Riisu kengät jalastasi\, sillä paikka\, jossa seisot\, on pyhä maa.” Ja hän sanoi vielä: “Minä olen sinun isäsi Jumala\, Aabrahamin Jumala\, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala”. Ja Mooses peitti kasvonsa\, sillä hän pelkäsi katsoa Jumalaa. \n  \n2. lukukappale \n2. Piet. 1:16–18 \nSillä me emme seuranneet viekkaasti sommiteltuja taruja tehdessämme teille tiettäväksi Herramme Jeesuksen Kristuksen voimaa ja tulemusta\, vaan me olimme omin silmin nähneet hänen valtasuuruutensa. Sillä hän sai Isältä Jumalalta kunnian ja kirkkauden\, kun tältä ylhäisimmältä kirkkaudelta tuli hänelle tämä ääni: “Tämä on minun rakas Poikani\, johon minä olen mielistynyt”. Ja tämän äänen me kuulimme tulevan taivaasta\, kun olimme hänen kanssaan pyhällä vuorella. \n  \nEvankeliumi \nMatt. 17:1–8 \nJa kuuden päivän kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin sekä Jaakobin ja hänen veljensä Johanneksen ja vei heidät korkealle vuorelle\, yksinäisyyteen. Ja hänen muotonsa muuttui heidän edessään\, ja hänen kasvonsa loistivat niinkuin aurinko\, ja hänen vaatteensa tulivat valkoisiksi niinkuin valo. \nJa katso\, heille ilmestyivät Mooses ja Elias\, jotka puhuivat hänen kanssansa. Niin Pietari rupesi puhumaan ja sanoi Jeesukselle: “Herra\, meidän on tässä hyvä olla; jos tahdot\, niin minä teen tähän kolme majaa\, sinulle yhden ja Moosekselle yhden ja Eliaalle yhden”. \nHänen vielä puhuessaan\, katso\, heidät varjosi valoisa pilvi; ja katso\, pilvestä kuului ääni\, joka sanoi: “Tämä on minun rakas Poikani\, johon minä olen mielistynyt; kuulkaa häntä”. Kun opetuslapset sen kuulivat\, lankesivat he kasvoilleen ja peljästyivät kovin. Niin Jeesus tuli heidän tykönsä\, koski heihin ja sanoi: “Nouskaa\, älkääkä peljätkö”. Ja kun he nostivat silmänsä\, eivät he nähneet ketään muuta kuin Jeesuksen yksinään. \n  \nRukoukset\n1. Herra Jeesus Kristus\, joka olet osoittanut meille sen suuren kunnian ja kirkkauden\, jonka sait taivaalliselta Isältäsi! Anna meidänkin tulla elävän uskon kautta osallisiksi tästä kirkkaudesta. Kuule meitä sinä\, joka elät ja hallitset Isän ja Pyhän Hengen kanssa yhdessä jumaluudessa iankaikkisesta iankaikkiseen. \n2. Rakas taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua siitä\, että olet korottanut Poikasi iankaikkiseen kunniaan ja että jo hänen alennuksensa aikana maan päällä annoit hänelle kirkkauttasi. Suo meille armosi\, että me uskoisimme vakaasti sinuun ja Poikaasi ja niin saisimme Pyhän Hengen. Anna meidän Pyhän Hengen voimalla kuolla pois synnistä ja elää vanhurskaudelle\, että tulisimme Poikasi kaltaisiksi ja pääsisimme lopulta kirkastetuin ruumiin iankaikkiseen kunniaan. Sinun Poikasi\, Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n  \nPäivän psalmi\nAntifoni:\nHab. 3:4\nHänen hohteensa on kuin |aurinko\, *\nhänestä käyvät säteet joka taholle; se on hänen |voimansa verho. \nPsalmi:\nPs. 97:1–2 5–6 10–11\nHerra on kuningas! Maa |riemuitkoon; *\niloitkoot saaret\, niin |monta kuin niitä on. \nPilvi ja pimeys on hänen ympä|rillänsä\, *\nvanhurskaus ja oikeus on hänen valtaistui|mensa perustus. \nTuli käy hänen edel|länsä *\nja polttaa hänen viholli|sensa\, yltympäri. \nHänen salamansa valaisevat maan|piirin; *\nmaa näkee |sen ja vapisee. \nVuoret sulavat niinkuin vaha Herran |edessä\, *\nkaiken maan |Herran edessä. \nTaivaat julistavat hänen vanhurs|kauttansa\, *\nja kaikki kansat näkevät hänen |kunniansa. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/kirkastussunnuntai-vsk1/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_1-vuosikerta_Kirkastussunnuntai.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20250727 DTEND;VALUE=DATE:20250728 DTSTAMP:20260604T101709 CREATED:20161202T121955Z LAST-MODIFIED:20250724T074340Z UID:4224-1753574400-1753660799@www.luterilainen.net SUMMARY:7. sunnuntai helluntaista DESCRIPTION:Oletko pitänyt Jumalan lain? Tämän kysymyksen äärelle sunnuntain evankeliumi meidät vie. Jumalan laki Vanhassa Testamentissa on kova ja vaikea. Jeesus selittää sitä meille lisää. Jeesus paljastaa\, ettei Jumalan laki on olemassa vain silmänpalvontaa ja ulkonaisia tapoja varten. Jeesus selittää\, että laki koskee myös sanoja\, ajatuksia ja sydämen salaisia tuntoja. Lain tehtävä ei ole saada meitä vain käyttäytymään kunnolla. Lain tehtävä on saada meidät tuntemaan Jumalan tahto. Hän vaatii totuutta salatuimpaan saakka. Kukaan ei voi teeskennellä noudattavansa Jumalan lakia. Hyvä on\, jos kilvoittelemme ja vältämme monia syntejä. Kuitenkin kieltämme ja ajatuksiamme on vaikea suitsia. Sanoohan Jeesus toisaalla\, että sydämen kyllyydestä suu puhuu. Näin Jumalan laki paitsi näyttää meille oikean ja Jumalan tahdon mukaisen tavan elää ja olla\, mutta paljastaapa se armotta syntimmekin. Sen\, mitä lähimmäiseltä onnistumme usein kätkemään\, on paljastettua ja avointa Jumalan silmissä. Monet ihmiset tuntevat meistä sen hyvin käyttäytyvän\, hillityn ja ystävällisen puolen. Perheen jäsenet ja luotetut ystävät tuntevat väsyneen\, estonsa menettäneen puolen meistä. Se on joskus varsinainen kotipiru. Sen puolen Jumalan tuntee meistä paremmin kuin kukaan ihminen. Tuollainen ihminen ei ansaitse taivasten valtakuntaa. \nVastaus ei ole yrittää paremmin. Ongelma ei ratkea kilvoittelemalla kovemmin. Ihmisestä itsestään nouseva vanhurskaus (=Jumalalle kelpaaminen) ei koskaan ole suurempaa kuin fariseusten. On kuitenkin yksi jonka vanhurskaus on suurempi kuin fariseusten ja kirjanoppineiden. On yksi\, jonka huulilta ei ole kuultu valhetta eikä herjausta. On yksi\, joka ei ole katsonut tai koskenut himoiten. Auttajamme on Jeesus. Hän on se\, joka on ansainnut taivasten valtakunnan. Mutta siellä Hän ei suostunut pysymään\, vaan astui alas pelastamaan meidät. \nKristillinen seurakunta ei kokoonnu vertailemaan hyviä tai huonoja tekojaan. Seurakunta ei kokoonnu vakuuttelemaan Jumalalle omaa uskollisuuttamme. Saamme aina tulla kuulemaan Jeesuksen hyvyydestä ja Jeesuksen uskollisuudesta. Hän antaa oman vanhurskautensa lahjaksi armonvälineissä. Hän tuo taivasten valtakunnan luoksemme jo täällä ajassa ja siksi tämän ajan jälkeen me pääsemme taivasten valtakuntaan. Hänen vanhurskautensa on meidän vanhurskautemme. \n  \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri: vihreä.1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 28:8 Psalmi: Ps. 28:1–2 6–9 Hallelujasäe: Ps. 50:14\n1. lukukappale: 3. Moos. 19:1–4 11–18 2. lukukappale: Room. 12:16–21 Evankeliumi: Matt. 5:20–30 \n\n1.lukukappale \n3. Moos. 19:1–4\, 11–18 \nJa Herra puhui Moosekselle sanoen: \n“Puhu kaikelle israelilaisten seurakunnalle ja sano heille: Olkaa pyhät\, sillä minä\, Herra\, teidän Jumalanne\, olen pyhä. \nJokainen teistä peljätköön äitiänsä ja isäänsä\, ja pitäkää minun sapattini. Minä olen Herra\, teidän Jumalanne. Älkää kääntykö epäjumalien puoleen älkääkä tehkö itsellenne valettuja jumalankuvia. Minä olen Herra\, teidän Jumalanne. \nÄlkää varastako\, älkää valhetelko älkääkä lähimmäistänne pettäkö. Älkää vannoko väärin minun nimeeni\, ettet häpäisisi Jumalasi nimeä. Minä olen Herra. \nÄlä tee lähimmäisellesi vääryyttä äläkä ota mitään väkisin. Päivämiehesi palkka älköön olko sinun takanasi huomiseen asti. Älä kiroa kuuroa äläkä pane kompastusta sokean eteen\, vaan pelkää Jumalaasi. Minä olen Herra. \nÄlkää tehkö vääryyttä tuomitessanne; älä ole puolueellinen köyhän hyväksi äläkä pidä ylhäisen puolta\, vaan tuomitse lähimmäisesi oikein. Älä liiku panettelijana kansasi keskellä äläkä vaani lähimmäisesi verta. Minä olen Herra. \nÄlä vihaa veljeäsi sydämessäsi\, vaan nuhtele lähimmäistäsi\, ettet joutuisi hänen tähtensä syynalaiseksi. Älä kosta äläkä pidä vihaa kansasi lapsia vastaan\, vaan rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi. Minä olen Herra. \n  \n2.lukukappale \nRoom. 12:16–21 \nOlkaa keskenänne yksimieliset. Älkää korkeita mielitelkö\, vaan tyytykää alhaisiin oloihin. Älkää olko itsemielestänne viisaita. Älkää kenellekään pahaa pahalla kostako. Ahkeroikaa sitä\, mikä on hyvää kaikkien ihmisten edessä. Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu\, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa. Älkää itse kostako\, rakkaani\, vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle\, sillä kirjoitettu on: “Minun on kosto\, minä olen maksava\, sanoo Herra”. Vaan “jos vihamiehelläsi on nälkä\, ruoki häntä\, jos hänellä on jano\, juota häntä\, sillä näin tehden sinä kokoat tulisia hiiliä hänen päänsä päälle”. Älä anna pahan itseäsi voittaa\, vaan voita sinä paha hyvällä. \n  \nEvankeliumi \nMatt. 5:20–30 \nSillä minä sanon teille: ellei teidän vanhurskautenne ole paljoa suurempi kuin kirjanoppineiden ja fariseusten\, niin te ette pääse taivasten valtakuntaan. \nTe olette kuulleet sanotuksi vanhoille: ‘Älä tapa’\, ja: ‘Joka tappaa\, se on ansainnut oikeuden tuomion’. Mutta minä sanon teille: jokainen\, joka vihastuu veljeensä\, on ansainnut oikeuden tuomion; ja joka sanoo veljelleen: ‘Sinä tyhjänpäiväinen’\, on ansainnut suuren neuvoston tuomion; ja joka sanoo: ‘Sinä hullu’\, on ansainnut helvetin tulen. \nSentähden\, jos tuot lahjaasi alttarille ja siellä muistat\, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan\, niin jätä lahjasi siihen alttarin eteen\, ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa\, ja tule sitten uhraamaan lahjasi. \nSuostu pian sopimaan riitapuolesi kanssa\, niin kauan kuin vielä olet hänen kanssaan tiellä\, ettei riitapuolesi vetäisi sinua tuomarin eteen ja tuomari antaisi sinua oikeudenpalvelijalle\, ja ettei sinua pantaisi vankeuteen. Totisesti minä sanon sinulle: sieltä et pääse\, ennenkuin maksat viimeisenkin rovon. \nTe olette kuulleet sanotuksi: ‘Älä tee huorin’. Mutta minä sanon teille: jokainen\, joka katsoo naista himoiten häntä\, on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssansa. Jos sinun oikea silmäsi viettelee sinua\, repäise se pois ja heitä luotasi; sillä parempi on sinulle\, että yksi jäsenistäsi joutuu hukkaan\, kuin että koko ruumiisi heitetään helvettiin. Ja jos sinun oikea kätesi viettelee sinua\, hakkaa se poikki ja heitä luotasi; sillä parempi on sinulle\, että yksi jäsenistäsi joutuu hukkaan\, kuin että koko ruumiisi menee helvettiin. \n  \nRukoukset\n1. Voiman Jumala\, jolta kaikki hyvä tulee! Vuodata rakkautesi sydämiimme\, lisää uskoamme ja säilytä meissä se hyvä\, minkä olet antanut. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Herra Jumala\, taivaallinen Isä! Me tunnustamme olevamme vaivaisia syntisiä\, joissa ei ole mitään hyvää\, sillä synti on niin turmellut sydämemme\, lihamme ja veremme\, etteivät pahat himot jätä meitä täällä rauhaan. Siksi me rukoilemme sinua\, rakas Isä: anna meille syntimme anteeksi ja puhdista sydämemme Pyhällä Hengelläsi\, että meillä olisi halua ja rakkautta sinun sanaasi\, että eläisimme sen mukaan ja niin pysyisimme armossasi iankaikkisesti. Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n  \nPäivän psalmi\nAntifoni:\nPs. 28:8\nHerra on |kansansa väkevyys\, *\nhän on voideltunsa pelas|tus ja turva. \nPsalmi:\nPs. 28:1–2 6–9\nSinua\, Herra\, |minä huudan; *\nminun kallioni\, älä ole minua |kohtaan äänetön\, \netten minä\, kun sinä |vaiti olet\, *\njoutuisi niiden kaltaiseksi\, jotka ovat |hautaan vaipuneet. \nKuule minun rukousteni ääni\, kun minä sinua |avuksi huudan\, *\nkun minä käteni nostan sinun kaikkeinpyhin|täsi kohti. \nÄlä tempaa minua pois jumalattomien kanssa\, älä väärin|tekijäin kanssa\, *\njotka puhuvat lähimmäisilleen rauhan puheita\, vaikka heidän sydämes|sään on pahuus. \nHerra on minun voima|ni ja kilpeni; *\nhäneen minun sydämeni turvasi\, ja mi|nä sain avun. \nSiitä minun sydä|meni riemuitsee\, *\nja veisuullani minä |häntä ylistän. \nHerra on |kansansa väkevyys\, *\nhän on voideltunsa pelas|tus ja turva. \nPelasta kansasi ja siunaa |perikuntasi; *\nkaitse heitä ja kanna heitä ian|kaikkisesti. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/7-sunnuntai-helluntaista-vsk1/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/07/0387219d-65fe-4cac-817e-284cf5b31741.jpeg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20250720 DTEND;VALUE=DATE:20250721 DTSTAMP:20260604T101710 CREATED:20161202T121955Z LAST-MODIFIED:20250714T184059Z UID:4223-1752969600-1753055999@www.luterilainen.net SUMMARY:Apostolien päivä DESCRIPTION:Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut\, että hän antoi ainokaisen Poikansa\, ettei yksikään\, joka häneen uskoo\, hukkuisi\, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Jeesus sanoo tulleensa\, ettei kukaan hukkuisi. Kuvaavasti apostolien päivän evankeliumissa Jeesus nimittää apostoleita ihmisten kalastajiksi. Apostolien ja sitten koko seurakunnan kutsumuksena on olla Jumalan verkkona maailmassa. Armonvälineiden välityksellä Jeesus vetää ihmislapsia pois synnin ja kadotuksen merestä. \nVanhassa testamentissa Herra lähetti profeettoja opettamaan ja varoittamaan kansaansa. Temppelin pappien kautta Hän piti yllä jumalanpalvelusta temppelissä. Kuninkaiden kautta Hän hallitsi kansaansa. Kaikki nämä kolme Vanhan Testamentin virkaa täyttyvät Jeesuksessa. Hän on kansan opettaja ja varoittaja profeettojen tavoin. Hän on sekä ylimmäinen pappi että uhri joka hankkii syntien anteeksiantamuksen. Hän on kuningas jolle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Jeesus kerää luokseen seurakunnan ollakseen kaikkea tätä. \nOllakseen kaikkialla seurakuntansa luona\, Jeesus kutsuu apostolit ja asettaa seurakuntaan apostolisen viran. Viranhaltijoina pastorit hoitavat Jumalan laumaa myös noiden kolme Vanhan testamentin viran kautta. Pastorit saarnaavat Jumalan sanaa\, toimittavat jumalanpalvelusta yhdessä seurakunnan kanssa\, sitovat ja päästävät synneistä Jeesuksen käskyn mukaan. Pastorit tekevät tätä kaikkea Jeesuksen hyvinä huoneenhaltijoina. Pastori ei kuitenkaan ole Jeesuksen sijainen. Sijaista ei tarvita koska Jeesus ei ole poissa. Juuri pastorin hoitamien armonvälineiden kautta Jeesus itse on läsnä seurakunnan keskellä. \nPäivän evankeliumissa Jeesus näyttää apostolien\, pastoreiden ja koko kirkkonsa osan. Pitkän kalastuksen jälkeen vene on tyhjä. Meillä ei ole mitään omaamme. Mutta Jeesuksen sanan voimasta kalaa alkaa tulla. Näin käy meidänkin kohdallamme. Kun olemme aivan tyhjät ja mahdottomat syntiemme kanssa\, Jeesuksen sana täyttää meidät armolla ja avaa taivaan. \n\nKynttilöitä: 4 Liturginen väri: punainen maanantaista lauantaihin vihreä.1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Jes. 52:7 Psalmi: Ps. 145:3–7 Hallelujasäe: Room. 10:18\n1. lukukappale: 1. Moos. 12:1–4 2. lukukappale: Room. 1:1–7 tai 1. Tim. 1:12–17 Evankeliumi: Luuk. 5:1–11 \n\n1. lukukappale \n1. Moos. 12:1–4 \nJa Herra sanoi Abramille: “Lähde maastasi\, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan\, jonka minä sinulle osoitan. Niin minä teen sinusta suuren kansan\, siunaan sinut ja teen sinun nimesi suureksi\, ja sinä olet tuleva siunaukseksi. Ja minä siunaan niitä\, jotka sinua siunaavat\, ja kiroan ne\, jotka sinua kiroavat\, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä.” \nNiin Abram lähti\, niinkuin Herra oli hänelle puhunut\, ja Loot meni hänen kanssansa. Abram oli Harranista lähtiessänsä seitsemänkymmenen viiden vuoden vanha. \n  \n2. lukukappale \nRoom. 1:1–7 \nPaavali\, Jeesuksen Kristuksen palvelija\, kutsuttu apostoli\, erotettu julistamaan Jumalan evankeliumia\, jonka Jumala on edeltä luvannut profeettainsa kautta pyhissä kirjoituksissa\, hänen Pojastansa – joka lihan puolesta on syntynyt Daavidin siemenestä ja pyhyyden hengen puolesta kuolleistanousemisen kautta asetettu Jumalan Pojaksi voimassa – Jeesuksesta Kristuksesta\, meidän Herrastamme\, jonka kautta me olemme saaneet armon ja apostolinviran\, että syntyisi uskon kuuliaisuus hänen nimeänsä kohtaan kaikissa pakanakansoissa\, joihin tekin\, Jeesuksen Kristuksen kutsumat\, kuulutte: kaikille Roomassa oleville Jumalan rakkaille\, kutsutuille pyhille. Armo teille ja rauha Jumalalta\, meidän Isältämme\, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta! \nTai: \n1. Tim. 1:12–17 \nMinä kiitän häntä\, joka minulle on voimaa antanut\, Kristusta Jeesusta\, meidän Herraamme\, siitä\, että hän katsoi minut uskolliseksi ja asetti palvelukseensa minut\, entisen pilkkaajan ja vainoojan ja väkivallantekijän. Mutta minä sain laupeuden\, koska olin tehnyt sitä tietämättömänä\, epäuskossa; ja meidän Herramme armo oli ylen runsas\, vaikuttaen uskoa ja rakkautta\, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen\, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan\, joista minä olen suurin. Mutta sentähden minä sain laupeuden\, että Jeesus Kristus minussa ennen muita osoittaisi kaiken pitkämielisyytensä\, esikuvaksi niille\, jotka tulevat uskomaan häneen\, itsellensä iankaikkiseksi elämäksi. Mutta iankaikkiselle kuninkaalle\, katoamattomalle\, näkymättömälle\, ainoalle Jumalalle\, kunnia ja kirkkaus aina ja iankaikkisesti! Amen. \n  \nEvankeliumi \nLuuk. 5:1–11 \nKun kansa tunkeutui hänen ympärilleen kuulemaan Jumalan sanaa ja hän seisoi Gennesaretin järven rannalla\, niin hän näki järven rannassa kaksi venhettä; mutta kalastajat olivat niistä lähteneet ja huuhtoivat verkkojaan. Ja hän astui toiseen niistä\, joka oli Simonin\, ja pyysi häntä viemään sen vähän matkaa maasta; ja hän istui ja opetti kansaa venheestä. \nMutta puhumasta lakattuaan hän sanoi Simonille: “Vie venhe syvälle ja heittäkää verkkonne apajalle”. Niin Simon vastasi ja sanoi hänelle: “Mestari\, koko yön me olemme tehneet työtä emmekä ole mitään saaneet; mutta sinun käskystäsi minä heitän verkot”. Ja sen tehtyään he saivat kierretyksi suuren joukon kaloja\, ja heidän verkkonsa repeilivät. Niin he viittasivat toisessa venheessä oleville tovereilleen\, että nämä tulisivat auttamaan heitä; ja he tulivat. Ja he täyttivät molemmat venheet\, niin että ne olivat uppoamaisillaan. Kun Simon Pietari sen näki\, lankesi hän Jeesuksen polvien eteen ja sanoi: “Mene pois minun tyköäni\, Herra\, sillä minä olen syntinen ihminen”. Sillä kalansaaliin tähden\, jonka he olivat saaneet\, oli hämmästys vallannut hänet ja kaikki ne\, jotka olivat hänen kanssaan\, ja samoin myös Simonin kalastuskumppanit\, Jaakobin ja Johanneksen\, Sebedeuksen pojat. Mutta Jeesus sanoi Simonille: “Älä pelkää\, tästedes sinä saat saaliiksi ihmisiä”. Ja he veivät venheet maihin\, jättivät kaikki ja seurasivat häntä. \n  \nRukoukset\n1. Pyhä Jumala\, joka olet valmistanut näkymättömiä lahjoja niille\, jotka rakastavat sinua! Vuodata sydämiimme rakkautesi voima\, että rakastaisimme sinua kaikessa ja yli kaiken. Anna meille lupauksesi mukaan pyhät lahjasi\, jotka ovat suurempia kuin kaikki\, mitä voimme pyytää. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Herra Jeesus Kristus! Me kiitämme sinua siitä\, että olet kutsunut meidätkin opetuslapsiksesi. Suo meidän sinun armostasi kuulla kutsusi vilpittömin sydämin ja joka hetki pysyä Henkesi johdettavina. Anna meidän yhä runsaammin kokea jumalallisen totuutesi voimaa. Johda meitä uskosta uskoon\, kirkkaudesta kirkkauteen\, ja salli meidän vihdoin päästä näkemään sinun taivaallisen valtakuntasi kunniaa. Kuule meitä sinä\, joka elät ja hallitset Isän ja Pyhän Hengen kanssa yhdessä jumaluudessa nyt ja aina. \n3. Herramme Jeesus Kristus\, joka itse valitsit apostolisi todistamaan sinusta ja sillä tavoin rakentamaan kirkkoasi! Yksin apostolien ja profeettojen todistuksen varaan ja sinun\, ainoan kestävän Perustuksen päälle rakennettuna voi kirkkosi säilyä ja kestää maailman tuulissa ja kiusauksissa. Anna siksi meidän aina kuulla apostolien todistusta ja pitäytyä siihen horjumatta. Sitä pyydämme sinulta\, Herramme ja Vapahtajamme\, joka yhdessä Isän ja Pyhän Hengen kanssa hallitset nyt\, aina ja iankaikkisesti. \n  \nPäivän psalmi\nAntifoni:\nJes. 52:7\nKuinka suloiset ovat vuorilla ilosanoman tuojan |jalat\, *\nhänen\, joka julistaa rauhaa\, ilmoittaa |hyvän sanoman” \nPsalmi:\nPs. 145:3–7\nSuuri on Herra ja sangen ylis|tettävä\, *\nja hänen suuruutensa on |tutkimaton. \nSukupolvi ylistää sukupolvelle sinun teko|jasi\, *\nja he julistavat sinun voimal|lisia töitäsi. \nSinun valtasuuruutesi kirkkautta ja |kunniaa *\nja sinun ihmeellisiä tekojasi minä tahdon |tutkistella. \nSinun peljättävien töittesi voimasta |puhutaan\, *\nsinun suurista teoistasi |minä kerron. \nJulistettakoon sinun suuren hyvyytesi |muistoa *\nja sinun vanhurskaudestasi |riemuittakoon. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/apostolien-paiva-vsk1/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/07/Kirkkovuosi_1-vuosikerta_Apostolien-paiva.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20250713 DTEND;VALUE=DATE:20250714 DTSTAMP:20260604T101710 CREATED:20161202T121955Z LAST-MODIFIED:20250707T081121Z UID:4222-1752364800-1752451199@www.luterilainen.net SUMMARY:5. sunnuntai helluntaista DESCRIPTION:Tulevan sunnuntain tekstit kertovat meille siitä vaikeudesta\, jonka keskellä kristillinen seurakunta elää. Jokaisen meidän silmässämme on roska. Arkisesta elämästä tiedämme\, että roska silmässä haittaa elämää ja tuntuu pahalta. Kun Jeesus puhuu asiasta vertauksena synnille\, ei apu ole silmän hieromisessa tai vesihanan alle menemisessä. \nMoni lääkitsee pahaa oloaan syyttelemällä toisia. Omat synnit jäävät vähemmälle huomille kun tarkkailee muita. Tästä Jeesus meitä varoittaa päivän evankeliumissa: Kuinka saatat sanoa veljellesi: ’Veljeni\, annas\, minä otan pois rikan\, joka on silmässäsi’\, sinä\, joka et näe malkaa omassa silmässäsi? Sinä ulkokullattu\, ota ensin malka omasta silmästäsi\, sitten sinä näet ottaa pois rikan\, joka on veljesi silmässä. Kristityn tulee tarkata itseään ja kamppailla ensin omia syntejään vastaan. Paavali kirjoittaa sunnuntain lukukappaleessa miten jokaisen on tehtävä tili itsestään. \nOnko lähimmäinen siis jätettävä rauhaan? Monet kristityt muistavat Jeesuksen sanat jotka kieltävät tuomitsemasta. Eikä meidän tulekaan toista tuomita. Tuomiovalta on Jumalan. Ja tuomio kerran tulee. Siksi lähimmäistä ei voi jättää surutta syntien valtaan. Vastuullista on varoittaa tulevasta tuomiosta. Kristityn tulee aina puhua totuutta maailman vääryyttä vastaan\, lempeästi ohjata lähimmäistä oikeaan kristilliseen elämään ja myös vaatia Jumalan sanan puhdasta julistusta omassa seurakunnassaan. \nKristuksen työ on ainoa lääke silmiemme syntiroskaan ja kaikkeen muuhunkin syntiimme. Ilman syntiroskaa Hänen silmänsä näkivät kuoleman ristillä. Tämä tapahtui jotta meillä olisi puhtaus nyt ja viimeisellä tuomiolla. Tule ja katso ohi silmiesi syntiroskan\, synnit annetaan anteeksi sinullekin. Ja niin me kerran pääsemme näkemään puhtain silmin Herramme. \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri: vihreä.1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 13:6 Psalmi: Ps. 13:2–6 Hallelujasäe: Room. 14:11\n1. lukukappale: Joona 3:1–5 10–4:11 tai Sak. 8:16–17 2. lukukappale: Room. 14:7–12 Evankeliumi: Luuk. 6:36–42 \n1. lukukappale \nJoona 3:1–5\, 10\, 4:1-11 \nJoonalle tuli toistamiseen tämä Herran sana: “Nouse ja mene Niiniveen\, siihen suureen kaupunkiin\, ja saarnaa sille se saarna\, minkä minä sinulle puhun”. Niin Joona nousi ja meni Niiniveen Herran sanan mukaan. Ja Niinive oli suuri kaupunki Jumalan edessä: kolme päivänmatkaa. Ja Joona käveli kaupungissa aluksi yhden päivänmatkan ja saarnasi sanoen: “Vielä neljäkymmentä päivää\, ja Niinive hävitetään”. Niin Niiniven miehet uskoivat Jumalaan\, kuuluttivat paaston ja pukeutuivat säkkeihin\, niin suuret kuin pienet. Kun Jumala näki heidän tekonsa\, että he kääntyivät pois pahalta tieltänsä\, niin Jumala katui sitä pahaa\, minkä hän oli sanonut tekevänsä heille\, eikä tehnyt sitä. Kun Jumala näki heidän tekonsa\, että he kääntyivät pois pahalta tieltänsä\, niin Jumala katui sitä pahaa\, minkä hän oli sanonut tekevänsä heille\, eikä tehnyt sitä. \nMutta Joona pahastui tästä kovin\, ja hän vihastui. Ja hän rukoili Herraa ja sanoi: “Voi Herra! Enkö minä sitä sanonut\, kun olin vielä omassa maassani? Siksihän minä ehätin pakenemaan Tarsiiseen. Sillä minä tiesin\, että sinä olet armahtavainen ja laupias Jumala\, pitkämielinen ja armosta rikas\, ja että sinä kadut pahaa. Ja nyt\, Herra\, ota minun henkeni\, sillä kuolema on minulle parempi kuin elämä.” Mutta Herra sanoi: “Onko vihastumisesi oikea?” Niin Joona lähti kaupungista ja asettui kaupungin itäpuolelle. Hän teki itsellensä sinne lehtimajan ja kävi istumaan sen alle varjoon\, kunnes näkisi\, miten kaupungin oli käyvä. Mutta Herra Jumala toimitti risiinikasvin kasvamaan Joonan pään ylitse\, varjostamaan hänen päätänsä ja päästämään häntä hänen mielipahastaan. Ja Joona iloitsi suuresti risiinikasvista. Mutta seuraavana päivänä\, aamun sarastaessa\, Jumala toimitti madon kalvamaan risiinikasvia\, niin että se kuivui. Ja auringon noustua Jumala toimitti tulikuuman itätuulen\, ja aurinko paahtoi Joonaa päähän\, niin että häntä näännytti. Niin hän toivotti itsellensä kuolemaa ja sanoi: “Parempi on minulle kuolema kuin elämä”. Mutta Jumala sanoi Joonalle: “Onko vihastumisesi risiinikasvin tähden oikea?” Tämä vastasi: “Oikea on vihastumiseni kuolemaan asti”. Niin Herra sanoi: “Sinä armahdat risiinikasvia\, josta et ole vaivaa nähnyt ja jota et ole kasvattanut\, joka yhden yön lapsena syntyi ja yhden yön lapsena kuoli. Enkö siis minä armahtaisi Niiniveä\, sitä suurta kaupunkia\, jossa on enemmän kuin sata kaksikymmentä tuhatta ihmistä\, jotka eivät vielä tiedä\, kumpi käsi on oikea\, kumpi vasen\, niin myös paljon eläimiä?” \nTai: \nSak. 8:16–17 \nNäitä te tehkää: Puhukaa totta toinen toisellenne. Tuomitkaa porteissanne oikein\, tuomitkaa rauhan tuomio. Älkää hautoko mielessänne pahaa toinen toisellenne\, älkääkä rakastako väärää valaa. Sillä kaikkia näitä minä vihaan\, sanoo Herra.” \n  \n2. lukukappale \nRoom. 14:7–12 \nSillä ei kukaan meistä elä itsellensä\, eikä kukaan kuole itsellensä. Jos me elämme\, niin elämme Herralle\, ja jos kuolemme\, niin kuolemme Herralle. Sentähden\, elimmepä tai kuolimme\, niin me olemme Herran omat. Sillä sitä varten Kristus kuoli ja heräsi eloon\, että hän olisi sekä kuolleitten että elävien Herra. Mutta sinä\, minkätähden sinä tuomitset veljeäsi? Taikka sinä toinen\, minkätähden sinä halveksit veljeäsi? Sillä kaikki meidät asetetaan Jumalan tuomioistuimen eteen. Sillä kirjoitettu on: “Niin totta kuin minä elän\, sanoo Herra\, minun edessäni pitää jokaisen polven notkistuman ja jokaisen kielen ylistämän Jumalaa”. Niin on siis meidän jokaisen tehtävä Jumalalle tili itsestämme. \n  \nEvankeliumi \nLuuk. 6:36–42 \nOlkaa armahtavaiset\, niinkuin teidän Isänne on armahtavainen. Älkääkä tuomiko\, niin ei teitäkään tuomita; älkää kadotustuomiota lausuko\, niin ei teillekään kadotustuomiota lausuta. Antakaa anteeksi\, niin teillekin anteeksi annetaan. Antakaa\, niin teille annetaan. Hyvä mitta\, sullottu\, pudistettu ja kukkurainen\, annetaan teidän helmaanne; sillä millä mitalla te mittaatte\, sillä mitataan teille takaisin.” Hän sanoi heille myös vertauksen: “Eihän sokea voi sokeaa taluttaa? Eivätkö molemmat lankea kuoppaan? Ei ole opetuslapsi opettajaansa parempi; täysin oppineena jokainen on oleva niinkuin hänen opettajansa. Kuinka näet rikan\, joka on veljesi silmässä\, mutta et huomaa malkaa omassa silmässäsi? Kuinka saatat sanoa veljellesi: ‘Veljeni\, annas\, minä otan pois rikan\, joka on silmässäsi’\, sinä\, joka et näe malkaa omassa silmässäsi? Sinä ulkokullattu\, ota ensin malka omasta silmästäsi\, sitten sinä näet ottaa pois rikan\, joka on veljesi silmässä. \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala! Anna maallisen elämämme olla rauhallista\, ja anna seurakuntasi iloita hiljaisessa jumalanpelossa. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Herra Jumala\, taivaallinen Isä\, joka olet laupias ja olet Kristuksen kautta luvannut\, ettet tahdo tuomita meitä tai syöstä meitä kadotukseen vaan antaa armollisesti anteeksi kaikki syntimme ja suoda meille runsain määrin\, mitä tarvitsemme! Me rukoilemme sinua: vahvista Pyhällä Hengelläsi sydämemme laittamaan täysi toivomme laupeuteesi. Auta meitä osoittamaan lähimmäisillemme laupeutta\, ettemme tuomitsisi ketään\, vaan antaisimme sydämestämme kaikille anteeksi. Suo meidän näin elää kristillisesti sinun pelossasi ja kuolla autuaasti. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 13:6\nMutta minä turvaan |sinun armoosi; *\nriemuitkoon minun sydämeni sinun |avustasi. \nPsalmi:\nPs. 13:2–6\nKuinka kauan\, Herra\, minut |yhä unhotat\, *\nkuinka kauan kätket mi|nulta kasvosi? \nKuinka kauan minun täytyy kantaa huolia sielussani\, päivät päästään murhetta |sydämessäni? *\nKuinka kauan saa vihollinen ylvästellä mi|nua vastaan? \nKatsahda tänne\, vastaa minulle\, Herra\, minun |Jumalani. *\nValaise silmäni\, etten nuk|kuisi kuolemaan\, \nettei minun viholliseni sanoisi: ”Minä |voitin hänet”\, *\netteivät ahdistajani riemuitsisi\, kun |minä horjun. \nMutta minä turvaan |sinun armoosi; *\nriemuitkoon minun sydämeni sinun |avustasi. \nMinä |veisaan Herralle\, *\nsillä hän on tehnyt mi|nulle hyvin. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/5-sunnuntai-helluntaista-vsk1/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/07/Kirkkovuosi_1-vuosikerta_5_su-Helluntaista.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20250706 DTEND;VALUE=DATE:20250707 DTSTAMP:20260604T101710 CREATED:20161202T121954Z LAST-MODIFIED:20250702T185036Z UID:4221-1751760000-1751846399@www.luterilainen.net SUMMARY:4. sunnuntai helluntaista DESCRIPTION:Jumala tahtoo parantaa sairaat ja armahtaa lain rikkojat. Armahtavaisuus ja rakkaus luotujansa kohtaan ovat Herran ominaisuuksia. Jumala saattaa tuntua joskus kaukaiselta\, liian korkealta tai pyhältä\, mutta todellisuus on\, että Jumala on aina myös siellä\, missä on syntisiä\, jotka tahtovat kääntyä hänen puoleensa. Jumala ei peitä kasvojaan katuvalta\, eikä pidätä armahdustaan siltä\, joka sitä pyytää. Jo vanhassa liitossa valittu kansa tiesi\, että Jumala ei hylkää heitä; Jesajakin puhuu siitä\, kuinka Jumala vihaa syntiä\, mutta tahtoo silti virvoittaa ne\, joilla on särkyneet sydämet. \nJumala ei etsi maailmasta täydellisiä ihmisiä\, eikä pakota ihmisiä elämään yhteydessään. Jumala ei tahdo kenenkään hukkuvan\, ja siksi hän tarjoaakin armoaan kaikille. Monet kuitenkin tahtovat elää elämäänsä erossa Jumalasta ja käyttää aikaansa vain maallisiin asioihin. Toiset taas elävät elämäänsä kuvitellen\, etteivät he tarvitse Jumalan armoa\, koska he pystyvät Jumalan mielenmukaiseen elämään omin voimin. Kummatkin näistä ovat kaukana Jumalasta\, koska he kieltävät sen totuuden\, että he tarvitsevat parannusta ja Jumalan armahdusta. Jokainen kääntyvä\, joka luopuu synnistään ja tulee Kristuksen armahdettavaksi\, saa aikaan suuren ilon taivaassa. \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri: vihreä.1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 25:16 Psalmi: Ps. 32:1–2 5–8 Hallelujasäe: Ps. 119:176 94\n1. lukukappale: Jes. 57:15–19 (20–21) 2. lukukappale: 1. Piet. 5:5–11 Evankeliumi: Luuk. 15:1–10 \n\n1. lukukappale \nJes. 57: 15–19 (20–21) \nSillä näin sanoo Korkea ja Ylhäinen\, jonka asumus on iankaikkinen ja jonka nimi on Pyhä: Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä ja niitten tykönä\, joilla on särjetty ja nöyrä henki\, että minä virvoittaisin nöyrien hengen ja saattaisin särjettyjen sydämet eläviksi. Sillä en minä iankaiken riitele enkä vihastu ainiaaksi; muutoin henki nääntyisi minun kasvojeni edessä\, ne sielut\, jotka minä tehnyt olen. Hänen ahneutensa synnin tähden minä vihastuin; minä löin häntä\, kätkin itseni ja olin vihastunut. Mutta hän luopui minusta ja kulki oman sydämensä tietä. Minä olen nähnyt hänen tiensä\, mutta minä parannan hänet ja johdatan häntä ja annan jälleen lohdutuksen hänelle ja hänen surevillensa. Minä luon huulten hedelmän\, rauhan\, rauhan kaukaisille ja läheisille\, sanoo Herra\, ja minä parannan hänet. \n(Mutta jumalattomat ovat kuin kuohuva meri\, joka ei voi tyyntyä ja jonka aallot kuohuttavat muraa ja mutaa. Jumalattomilla ei ole rauhaa\, sanoo minun Jumalani.) \n  \n2. lukukappale \n1. Piet. 5: 5–11 \nPukeutukaa kaikki keskinäiseen nöyryyteen\, sillä ”Jumala on ylpeitä vastaan\, mutta nöyrille hän antaa armon”. Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle\, että hän ajallansa teidät korottaisi\, ja ”heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä\, sillä hän pitää teistä huolen”. Olkaa raittiit\, valvokaa. Teidän vastustajanne\, perkele\, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura\, etsien\, kenen hän saisi niellä. Vastustakaa häntä lujina uskossa\, tietäen\, että samat kärsimykset täytyy teidän veljiennekin maailmassa kestää. Mutta kaiken armon Jumala\, joka on kutsunut teidät iankaikkiseen kirkkauteensa Kristuksessa\, vähän aikaa kärsittyänne\, hän on teidät valmistava\, teitä tukeva\, vahvistava ja lujittava. Hänen olkoon valta aina ja iankaikkisesti! Amen. \n  \nEvankeliumi \nLuuk. 15:1–10 \nJa kaikki publikaanit ja syntiset tulivat hänen tykönsä kuulemaan häntä. Mutta fariseukset ja kirjanoppineet nurisivat ja sanoivat: ”Tämä ottaa vastaan syntisiä ja syö heidän kanssaan”. Niin hän puhui heille tämän vertauksen sanoen: ”Jos jollakin teistä on sata lammasta ja hän kadottaa yhden niistä\, eikö hän jätä niitä yhdeksääkymmentä yhdeksää erämaahan ja mene etsimään kadonnutta\, kunnes hän sen löytää? Ja löydettyään hän panee sen hartioillensa iloiten. Ja kun hän tulee kotiin\, kutsuu hän kokoon ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: ’Iloitkaa minun kanssani\, sillä minä löysin lampaani\, joka oli kadonnut’. Minä sanon teille: samoin on ilo taivaassa suurempi yhdestä syntisestä\, joka tekee parannuksen\, kuin yhdeksästäkymmenestä yhdeksästä vanhurskaasta\, jotka eivät parannusta tarvitse. Tahi jos jollakin naisella on kymmenen hopearahaa ja hän kadottaa yhden niistä\, eikö hän sytytä lamppua ja lakaise huonetta ja etsi visusti\, kunnes hän sen löytää? Ja löydettyään hän kutsuu kokoon ystävättärensä ja naapurinaiset ja sanoo: ’Iloitkaa minun kanssani\, sillä minä löysin rahan\, jonka olin kadottanut’. Niin myös\, sanon minä teille\, on ilo Jumalan enkeleillä yhdestä syntisestä\, joka tekee parannuksen.” \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala\, joka varjelet kaikkia\, jotka panevat toivonsa sinuun! Ilman sinua ei ole mitään otollista eikä pyhää. Anna meidän nauttia armosi sanomattomista rikkauksista. Ole hallitsijamme ja johdattajamme\, ettemme ajallisten lahjojen takia jäisi ilman iankaikkisia. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Pyhä Jumala\, rakas taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua siitä\, että olet lähettänyt Poikasi maailmaan parantamaan sairaita ja kutsumaan syntisiä parannukseen. Me rukoilemme sinua: johda meitä Hengelläsi Poikasi Jeesuksen Kristuksen luo ja pidä meidät hänen seuraajinaan. Opeta meitä näkemään\, ettemme voi elää onnellisesti emmekä kuolla autuaasti\, ellemme ole hänen yhteydessään. Auta meitä vaeltamaan uskossa läpi tämän synnin saastuttaman maailman taivaalliseen Jerusalemiin\, jossa saamme ylistäen palvella sinua iankaikkisesti. Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n3. Herra Jumala\, taivaallinen Isä! Me olemme olleet eksyksissä niin kuin lampaat ja antaneet perkeleen ja syntisen lihamme vietellä itsemme pois oikealta tieltä. Mutta me rukoilemme sinua: ole meille armollinen ja anna anteeksi kaikki syntimme Poikasi Jeesuksen Kristuksen tähden. Herätä sydämemme Pyhällä Hengelläsi\, niin että pysyisimme lujasti sanassasi ja todella katuisimme ja uskoisimme. Suo meidän olla lampaita laumassa\, joka on sinun kristillinen kirkkosi\, ja viimein päästä iankaikkiseen autuuteen. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. (1. vsk.) \n  \nPäivän psalmi\nAntifoni:\nPs. 25:16\nKäänny minun puoleeni\,|armahda minua\, *\nsillä minä olen yksinäi|nen ja kurja. \nPsalmi:\nPs. 32:1–2 5–8\nAutuas se\, jonka rikokset ovat |anteeksi annetut\, *\njonka syn|ti on peitetty! \nAutuas se ihminen\, jolle Herra ei lue hänen pahoja |tekojansa *\nja jonka hengessä ei |ole vilppiä! \nKun minä siitä vaikenin\, riutuivat |minun luuni *\njokapäiväisestä vali|tuksestani. \nSillä yötä päivää oli sinun kätesi raskaana |minun päälläni; *\nminun nesteeni kuivui niinkuin |kesän helteessä. \nMinä tunnustin sinulle syntini enkä peittänyt pahoja |tekojani; *\nminä sanoin: ”Minä tunnustan Herralle rikokseni”\, ja sinä annoit anteeksi minun |syntivelkani. \nSentähden rukoilkoot sinua kaikki hurskaat aikana\, jona sinut |löytää voidaan. *\nVaikka suuret vedet tulvisivat\, eivät ne |heihin ulotu. \nSinä olet minun suojani\, sinä varjelet |minut hädästä\, *\nsinä ympäröitset minut pelas|tuksen riemulla. \n”Minä opetan sinua ja osoitan sinulle tien\, jota sinun |tulee vaeltaa; *\nminä neuvon sinua\, minun silmäni sinua |vartioitsee”. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/4-sunnuntai-helluntaista-vsk1/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/07/Kirkkovuosi_1-vuosikerta_4_su-Helluntaista.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20250629 DTEND;VALUE=DATE:20250630 DTSTAMP:20260604T101710 CREATED:20161202T121954Z LAST-MODIFIED:20250625T051436Z UID:4220-1751155200-1751241599@www.luterilainen.net SUMMARY:3. sunnuntai helluntaista DESCRIPTION:Jumala kutsui Israelin kansakseen\, kasvatti sen tyhjyydestä\, vanhasta miehestä ja tämän hedelmättömästä vaimosta. Jumala oli sen mukana koettelemuksissa ja kärsimyksissä\, mutta ei saanut vastarakkautta\, vaan kansan sydän kääntyi usein epäjumalanpalvelukseen ja pois Jumalasta. Ihmiset korvasivat Jumalan lain inhimillisillä laeilla ja etääntyivät Herrasta. Kuitenkaan Herra ei hylännyt kansaansa\, vaan tahtoi vielä kutsua sen nauttimaan lain täyttymyksestä\, Kristuksesta. Kristus tuli maailmaan lunastamaan sen ja pelastamaan sen. \nTähän pelastukseen oli kutsuttu myös Israel\, mutta valitettavasti valittu kansa ei tahtonutkaan nauttia Jumalan järjestämästä pelastuksesta\, vaan halusi kulkea omia teitään. Jumala on kuitenkin valmistanut pelastuksen\, ja kun valittu kansa ei halunnut ottaa sitä vastaan\, lähti kutsu karitsan häihin kaikille muille\, kaikkeen maailmaan. Tähän juhlaan\, syntien anteeksiantamukseen ja iankaikkiseen elämään\, on meidätkin kutsuttu. \nPäivän epistolassa apostoli Paavali muistuttaa pelastuksen lahjan olevan myös kutsu kuuliaisuuteen ja kilvoitukseen kohti Jumalan tahdon täyttämistä. Samoin hän muistuttaa\, kuka tämän kuuliaisuuden hedelmän saa aikaan: ”sillä Jumala on se\, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen\, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi.” Hän vaikuttaa seurakunnassaan ja seuraajissaan sen\, että ne loistavat kuin tähdet pimeän maailman keskellä.  \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri: vihreä.1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 18:20 Psalmi: Ps. 18:17–20 26–29 Hallelujasäe: Ps. 95:7–8\n1. lukukappale: Hoos. 11:1–4 7 2. lukukappale: Fil. 2:12–16 Evankeliumi: Luuk. 14:16–24 \n\n1. lukukappale \nHoos.11: 1–4\, 7 \nKun Israel oli nuori\, rakastin minä sitä\, ja Egyptistä minä kutsuin poikani. Aina kun kutsujat heitä kutsuivat\, he menivät pois heidän kasvojensa edestä\, uhrasivat baaleille ja polttivat uhreja epäjumalille. Minä opetin Efraimin kävelemään. – Hän otti heidät käsivarsillensa. – Mutta he eivät ymmärtäneet\, että minä heidät paransin. Ihmissiteillä minä heitä vedin\, rakkauden köysillä; minä ikäänkuin nostin ikeen heidän leukapieliltänsä\, kumarruin heidän puoleensa ja syötin. Minun kansallani on halu kääntyä minusta pois; ja kun sitä kutsutaan korkeutta kohti\, ei kenkään heistä ylenny. \n  \n2. lukukappale \n Fil. 2:12–16 \nSiis\, rakkaani\, samoin kuin aina olette olleet kuuliaiset\, niin ahkeroikaa\, ei ainoastaan niinkuin silloin\, kun minä olin teidän tykönänne\, vaan paljoa enemmän nyt\, kun olen poissa\, pelolla ja vavistuksella\, että pelastuisitte; sillä Jumala on se\, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen\, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi. Tehkää kaikki nurisematta ja epäröimättä\, että olisitte moitteettomat ja puhtaat\, olisitte tahrattomat Jumalan lapset kieron ja nurjan sukukunnan keskellä\, joiden joukossa te loistatte niinkuin tähdet maailmassa\, tarjolla pitäessänne elämän sanaa\, ollen minulle kerskaukseksi Kristuksen päivänä siitä\, etten ole turhaan juossut enkä turhaan vaivaa nähnyt. \n  \nEvankeliumi \nLuuk.14:16–24 \nNiin hän sanoi hänelle: ”Eräs mies laittoi suuret illalliset ja kutsui monta. Ja illallisajan tullessa hän lähetti palvelijansa sanomaan kutsutuille: ’Tulkaa\, sillä kaikki on jo valmiina’. Mutta he rupesivat kaikki järjestään estelemään. Ensimmäinen sanoi hänelle: ’Minä ostin pellon\, ja minun täytyy lähteä sitä katsomaan; pyydän sinua\, pidä minut estettynä’. Toinen sanoi: ’Minä ostin viisi paria härkiä ja menen niitä koettelemaan; pyydän sinua\, pidä minut estettynä’. Vielä toinen sanoi: ’Minä otin vaimon\, ja sentähden en voi tulla’. Ja palvelija tuli takaisin ja ilmoitti herralleen tämän. Silloin isäntä vihastui ja sanoi palvelijalleen: ’Mene kiiruusti kaupungin kaduille ja kujille ja tuo köyhät ja raajarikot\, sokeat ja rammat tänne sisälle’. Ja palvelija sanoi: ’Herra\, on tehty\, minkä käskit\, ja vielä on tilaa’. Niin Herra sanoi palvelijalle: ’Mene teille ja aitovierille ja pakota heitä tulemaan sisälle\, että minun taloni täyttyisi; sillä minä sanon teille\, ettei yksikään niistä miehistä\, jotka olivat kutsutut\, ole maistava minun illallisiani’.” \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala! Anna armosi\, niin että pelkäisimme ja rakastaisimme pyhää nimeäsi\, sillä sinä et lakkaa hallitsemasta niitä\, jotka lujasti uskoen turvautuvat sinuun. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Rakas taivaallinen Isä\, iankaikkinen Jumala! Varjele meitä halveksimasta valtakuntaasi ja auta meitä hylkäämään kaiken päästäksemme sinne. Tee meidät Poikasi Jeesuksen Kristuksen oikeiksi opetuslapsiksi\, niin että seuraamme häntä itsemme kieltäen. Suo meidän armosi avulla kantaa uskollisesti antamaasi ristiä. Vahvista meitä taistelemaan herkeämättä kaikkea pahaa vastaan ja saamaan siitä voiton\, niin että edistäisimme sinun kunniaasi ja sinun valtakuntasi tulisi luoksemme. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n3. Herra Jumala\, taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua siitä\, että olet sanallasi kutsunut meidät suurelle ehtoollisellesi. Me rukoilemme sinua: herätä sydämemme Pyhällä Hengelläsi\, niin ettemme kuulisi kutsuasi turhaan vaan ottaisimme sen halukkaasti vastaan emmekä sallisi minkään ajallisen estää itseämme. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 18: 20\nHän toi minut |avaraan paikkaan\, *\nhän vapautti minut\, sillä hän oli mielis|tynyt minuun. \nPsalmi:\nPs. 18:17 – 20\, 26 – 29\nHän ojensi kätensä korkeudesta ja |tarttui minuun\, *\nveti minut ylös suu|rista vesistä; \nhän pelasti minut voimallisesta |vihollisestani\, *\nminun vihamiehistäni\, sillä he olivat minua |väkevämmät. \nHe hyökkäsivät minun kimppuuni |hätäni päivänä\, *\nmutta Herra tuli minun |tuekseni. \nHän toi minut avaraan paikkaan\, hän |vapautti minut\, *\nsillä hän oli mielis|tynyt minuun. \nHurskasta kohtaan sinä |olet hurskas\, *\nnuhteetonta |kohtaan nuhteeton; \npuhdasta kohtaan sinä |olet puhdas\, *\nmutta kieroa |kohtaan nurja. \nSillä sinä pelastat |nöyrän kansan\, *\nmutta ylpeät silmät sinä |painat alas. \nSillä sinä annat minun |lamppuni loistaa; *\nHerra\, minun Jumalani\, valaisee minun |pimeyteni. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/3-sunnuntai-helluntaista-vsk1/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/06/Kirkkovuosi_1-vuosikerta_3_su-Helluntaista.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20250622 DTEND;VALUE=DATE:20250623 DTSTAMP:20260604T101710 CREATED:20161202T121952Z LAST-MODIFIED:20250618T125550Z UID:4219-1750550400-1750636799@www.luterilainen.net SUMMARY:2. sunnuntai helluntaista DESCRIPTION:Kristityillä on kutsumus elää maailmassa\, vaikka meidän kotimme ei olekaan maailmassa. Meillä on ympärillämme yhteiskunta\, kanssaihmiset ja kaikki maailman ihmiset. Ihmiset etsivät rikkauksia ja onnellisuutta\, mutta me kristityt emme elä elämäämme rahan mukaan\, emmekä rakenna elämäämme maallisen hyvän etsimiseen. Meidän kutsumme on palvella oikeutta ja totuutta\, seurata Kristusta. \nSama kutsu on ollut myös Danielilla\, ja muilla Israelin kansan jäsenillä\, vaikka heidän kutsunsa onkin ollut katsomista eteenpäin. Vapahtaja oli vielä tulossa. Jo Vanhan Testamentin puolelta nähdään vastakkainasettelu maallisen hyvän ja Jumalan mielenmukaisen elämän välillä. Vaikka omaisuus saattoikin olla siunaus Jumalalta\, on kuitenkin rahanhimo ja omaisuuden tavoittelu pahasta\, sillä se johtaa kauemmas Jumalasta ja saa kiinnittymään tähän maailmaan. \nDaniel saa mahdollisuuden nousta korkeaan asemaan ja pukeutua kultaa ja kalliisiin vaatteisiin\, mutta Daniel ei tahdokaan ottaa vastaan kuninkaan lahjoja\, vaan ainoastaan palvella totuutta\, ja kertoa Jumalan pyhäkön häväisseelle kuninkaalle\, mitä Jumala hänelle tahtoo kertoa. Vaikka Daniel kieltäytyykin ottamasta vastaan hänelle kuuluvaa palkkaa\, tahdotaan se kuitenkin hänelle antaa. Jumalan antama viisaus loistaa hänestä niin kirkkaana\, että kuningas tahtoo silti ottaa hänet palvelukseensa ja lahjoittaa hänelle osan rikkauksistaan. \nRikkauden ja oikean elämän välinen vastakkainasettelu näkyy päivän evankeliumissa\, vertauksesta jossa rikas mies pitää itse kaiken\, minkä omistaa ja elää elämäänsä omien mieltymyksiensä mukaan. Hän ei välitä porttinsa pielessä nukkuvasta köyhästä\, mutta köyhästä välittää kuitenkin iankaikkinen Jumala. Kun sitten koittaa lähtöhetki\, on rikkaan osa kärsiä\, kun taas Lasarus saa hoitoa vaivoihinsa ja saa nauttia Jumalan hyvyyttä. Kun sitten rikkaalle on kirkastunut mitä hänen olisi pitänyt tehdä\, hänelle tulee halu pelastaa perheensä\, mutta Lasarusta ei lähetetä enää maailmaan varoittamaan rikkaan perhettä\, sillä heille on jo ilmoitettu totuus profeettojen suulla. Heillä on ollut mahdollisuus kääntyä ja toimia oikein\, heillä on mahdollisuus paeta Jumalan turviin\, mutta he ovat katsoneet tärkeämmäksi nauttia elämästään jakamatta sitä muille\, joilla ei ole mitään. \nKun meillä on hetkiä\, jolloin asetamme itsemme muiden edelle\, ja kun elämme elämäämme rahan mukaan\, on meidän tultava takaisin totuuden luo\, tultava Kristuksen jalkojen juureen ja tunnustettava olevamme armon ja armahduksen tarpeessa. Vain Kristuksen kanssa me voimme voittaa himomme ja synnin vallan. \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri: vihreä.1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 49:16 Psalmi: Ps. 49:6–10 16–21 Hallelujasäe: Ps. 17:15\n1. lukukappale: Saarn. 5:9–14 tai Dan. 5:1–9 13–17 25–30 2. lukukappale: 1. Joh. 4:16–21 Evankeliumi: Luuk. 16:19–31 \n\n1. Lukukappale \nSaarn. 5: 9–14 \nJoka rakastaa rahaa\, ei saa rahaa kylläksensä\, eikä voittoa se\, joka rakastaa tavaran paljoutta. Sekin on turhuutta. Omaisuuden karttuessa karttuvat sen syöjätkin; ja mitä muuta etua siitä on haltijallensa\, kuin että silmillään sen näkee? Työntekijän uni on makea\, söipä hän vähän tai paljon; mutta rikkaan ei hänen yltäkylläisyytensä salli nukkua. On raskas onnettomuus\, jonka minä näin auringon alla: rikkaus\, joka on säilytetty onnettomuudeksi haltijallensa. Se rikkaus katoaa onnettoman tapauksen kautta; ja jos hänelle on syntynyt poika\, ei sen käsiin jää mitään. Niinkuin hän tuli äitinsä kohdusta\, niin on hänen alastonna jälleen mentävä pois\, samoin kuin tulikin; eikä hän vaivannäöstänsä saa mitään\, minkä veisi täältä kädessänsä. \nTAI \nDan. 5: 1–9\, 13–17\, 25–30 \nKuningas Belsassar laittoi suuret pidot tuhannelle ylimyksellensä\, ja hän joi viiniä näiden tuhannen edessä. Kun viini oli makeimmillaan\, käski Belsassar tuoda ne kulta- ja hopea-astiat\, jotka hänen isänsä Nebukadnessar oli ottanut Jerusalemin temppelistä\, että kuningas ja hänen ylimyksensä\, hänen puolisonsa ja sivuvaimonsa joisivat niistä. Silloin tuotiin ne kulta-astiat\, jotka oli otettu temppelistä\, Jumalan huoneesta\, Jerusalemista\, ja niistä joivat kuningas ja hänen ylimyksensä\, hänen puolisonsa ja sivuvaimonsa. He joivat viiniä ja ylistivät kultaisia ja hopeisia\, vaskisia\, rautaisia\, puisia ja kivisiä jumalia. Sillä hetkellä ilmestyivät ihmiskäden sormet ja kirjoittivat kuninkaan palatsin kalkitulle seinälle\, vastapäätä lampunjalkaa\, ja kuningas näki käden\, joka kirjoitti. Silloin kuninkaan kasvot kalpenivat\, ja hänen ajatuksensa peljästyttivät hänet; hänen lanteittensa nivelet herposivat\, ja hänen polvensa tutisivat. Kuningas huusi kovalla äänellä ja käski tuoda noidat\, kaldealaiset ja tähtienselittäjät. Kuningas lausui ja sanoi Baabelin tietäjille: ”Kuka ikinä voi lukea tämän kirjoituksen ja ilmoittaa minulle sen selityksen\, hänet puetaan purppuraan\, ja hänen kaulaansa pannaan kultakäädyt\, ja hän on oleva yksi valtakunnan kolmesta valtamiehestä”. Silloin tulivat kaikki kuninkaan viisaat\, mutta he eivät voineet lukea kirjoitusta eivätkä ilmoittaa kuninkaalle sen selitystä. Kuningas Belsassar peljästyi silloin suuresti\, ja hänen kasvonsa kalpenivat\, ja hänen ylimyksensä tyrmistyivät. Silloin Daniel tuotiin kuninkaan eteen. Kuningas lausui ja sanoi Danielille: ”Oletko sinä Daniel\, joka on niitä juutalaisia pakkosiirtolaisia\, mitkä minun isäni\, kuningas\, on tuonut Juudasta? \nMinä olen kuullut sinusta\, että sinussa on jumalien henki ja että sinussa on havaittu valistus\, taito ja erinomainen viisaus. Ja nyt tuotiin minun eteeni viisaat ja noidat lukemaan tätä kirjoitusta ja ilmoittamaan minulle sen selitys\, mutta he eivät voineet sen selitystä ilmoittaa. Mutta sinun minä olen kuullut voivan antaa selityksiä ja ratkaista ongelmia. Nyt siis\, jos voit lukea kirjoituksen ja ilmoittaa minulle sen selityksen\, niin sinut puetaan purppuraan\, ja kultakäädyt pannaan sinun kaulaasi\, ja sinä olet oleva yksi valtakunnan kolmesta valtamiehestä.” Silloin Daniel vastasi ja sanoi kuninkaalle: ”Lahjasi pidä itse\, ja antimesi anna toiselle. Mutta kirjoituksen minä luen kuninkaalle ja ilmoitan hänelle sen selityksen. Sentähden on tämä käsi lähetetty hänen tyköänsä ja tämä kirjoitus kirjoitettu. Ja tämä on kirjoitus\, joka on tuonne kirjoitettu: ’Mene\, mene\, tekel\, ufarsin’. Ja tämä on sen selitys: mene merkitsee: Jumala on laskenut sinun valtakuntasi luvun ja on tehnyt siitä lopun. Tekel: sinut on vaa’alla punnittu ja köykäiseksi havaittu. Peres: sinun valtakuntasi on pirstottu ja annettu meedialaisille ja persialaisille.” Silloin Belsassar antoi käskyn\, että Daniel oli puettava purppuraan ja kultakäädyt pantava hänen kaulaansa ja julistettava\, että hän oli oleva yksi valtakunnan kolmesta valtamiehestä. Samana yönä tapettiin Belsassar\, kaldealaisten kuningas. \n  \n2. lukukappale \n1. Joh 4: 16 – 21 \nJumala on rakkaus\, ja joka pysyy rakkaudessa\, se pysyy Jumalassa\, ja Jumala pysyy hänessä. Näin on rakkaus tullut täydelliseksi meissä\, että meillä olisi turva tuomiopäivänä; sillä sellainen kuin hän on\, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa. Pelkoa ei rakkaudessa ole\, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon\, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää\, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa. Me rakastamme\, sillä hän on ensin rakastanut meitä. Jos joku sanoo: ”Minä rakastan Jumalaa”\, mutta vihaa veljeänsä\, niin hän on valhettelija. Sillä joka ei rakasta veljeänsä\, jonka hän on nähnyt\, se ei voi rakastaa Jumalaa\, jota hän ei ole nähnyt. Ja tämä käsky meillä on häneltä\, että joka rakastaa Jumalaa\, se rakastakoon myös veljeänsä. \n  \nEvankeliumi \nLuuk. 16: 19–31 \nOli rikas mies\, joka pukeutui purppuraan ja hienoihin pellavavaatteisiin ja eli joka päivä ilossa loisteliaasti. Mutta eräs köyhä\, nimeltä Lasarus\, makasi hänen ovensa edessä täynnä paiseita ja halusi ravita itseään niillä muruilla\, jotka putosivat rikkaan pöydältä. Ja koiratkin tulivat ja nuolivat hänen paiseitansa. Niin tapahtui\, että köyhä kuoli\, ja enkelit veivät hänet Aabrahamin helmaan. Ja rikaskin kuoli\, ja hänet haudattiin. Ja kun hän nosti silmänsä tuonelassa\, vaivoissa ollessaan\, näki hän kaukana Aabrahamin ja Lasaruksen hänen helmassaan. Ja hän huusi sanoen: ’Isä Aabraham\, armahda minua ja lähetä Lasarus kastamaan sormensa pää veteen ja jäähdyttämään minun kieltäni\, sillä minulla on kova tuska tässä liekissä!’ Mutta Aabraham sanoi: ’Poikani\, muista\, että sinä eläessäsi sait hyväsi\, ja Lasarus samoin sai pahaa; mutta nyt hän täällä saa lohdutusta\, sinä taas kärsit tuskaa. Ja kaiken tämän lisäksi on meidän välillemme ja teidän vahvistettu suuri juopa\, että ne\, jotka tahtovat mennä täältä teidän luoksenne\, eivät voisi\, eivätkä ne\, jotka siellä ovat\, pääsisi yli meidän luoksemme.’ Hän sanoi: ’Niin minä siis rukoilen sinua\, isä\, että lähetät hänet isäni taloon – sillä minulla on viisi veljeä – todistamaan heille\, etteivät hekin joutuisi tähän vaivan paikkaan’. Mutta Aabraham sanoi: ’Heillä on Mooses ja profeetat; kuulkoot niitä’. Niin hän sanoi: ’Ei\, isä Aabraham; vaan jos joku kuolleista menisi heidän tykönsä\, niin he tekisivät parannuksen’. Mutta Aabraham sanoi hänelle: ’Jos he eivät kuule Moosesta ja profeettoja\, niin eivät he usko\, vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös’. \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias Jumala\, joka olet niiden voima\, jotka panevat toivonsa sinuun\, kuule armollisesti rukouksemme! Koska ihminen ei saa aikaan mitään ilman sinua\, niin auta armollasi\, että täyttäisimme käskysi ja että tahtomme ja tekomme kelpaisivat sinulle. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Kaikkivaltias Jumala! Varjele meitä rakastamasta tätä maailmaa. Auta meitä käyttämään sinun suomaasi maallista hyvää sinun kunniaksesi sekä lähimmäistemme ja itsemme parhaaksi. Anna meidän armostasi koota ahkerasti taivaallisia aarteita\, joita eivät koi eivätkä ruoste turmele\, jotta olisimme rikkaita sinussa ja pääsisimme taivaallisen valtakuntasi kirkkauteen. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 49:16\nMutta minun sieluni Jumala lunastaa |tuonelan vallasta\, *\nsillä hän ottaa |minut huomaansa. \nPsalmi:\nPs. 49: 6–10\, 16–21\nMiksi minä pelkäisin |pahoina päivinä\, *\nkun minun vainoojani vääryys pii|rittää minut? \nHe luottavat |tavaroihinsa *\nja kerskaavat suuresta |rikkaudestaan. \nKukaan ei voi velje|änsä lunastaa *\neikä hänestä Jumalalle sovi|tusta maksaa. \nSillä hänen sielunsa lunastus on |ylen kallis *\nja jää iäti suo|rittamatta\, \nettä hän saisi elää ian|kaikkisesti *\neikä kuo|lemaa näkisi. \nMutta minun sieluni Jumala lunastaa |tuonelan vallasta\, *\nsillä hän ottaa |minut huomaansa. \nÄlä pelkää\, jos |joku rikastuu\, *\njos hänen talonsa |komeus karttuu. \nSillä kuollessaan ei hän ota |mitään mukaansa\, *\neikä hänen komeutensa astu alas hänen |jäljessänsä. \nVaikka hän eläissänsä kiittää itseään |siunatuksi\, *\nvaikka sinua ylistetään\, kun vietät hy|viä päiviä\, \ntäytyy sinun mennä isiesi |suvun tykö\, *\njotka eivät ikinä enää va|loa näe. \nIhminen\, mahtavinkin\, on ymmär|rystä vailla\, *\nhän on verrattava eläimiin\, |jotka hukkuvat. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/2-sunnuntai-helluntaista-vsk1/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/06/Kirkkovuosi_1-vuosikerta_2_su-Helluntaista.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20250621 DTEND;VALUE=DATE:20250622 DTSTAMP:20260604T101710 CREATED:20161202T121952Z LAST-MODIFIED:20250618T125437Z UID:4218-1750464000-1750550399@www.luterilainen.net SUMMARY:Juhannuspäivä\, Johannes Kastajan päivä DESCRIPTION:Juhannuspäivä on omistettu Johannes Kastajalle. Jokaisessa vuosikerrassamme evankeliumiteksti on sama. Kyseessä on jakso\, jossa kerrotaan Johannes Kastajan syntymästä\, ympärileikkauksesta ja nimen antamisesta. Päivän vaihtoehtoisissa saarnateksteissä on puolestaan kyse Johannes Kastajan kuolemasta (Mark. 6:14–29) ja Sakariaan kiitosvirrestä (Luuk. 1:67–79). \nJohannes Kastajan isä Sakarias oli pappi. Hänen erään palvelusvuoronsa aikana Herra enkeli ilmestyi hänelle Jerusalemin temppelissä ja toi viestin Jumalalta: Elisabeth\, vanhan Sakariaan iäkäs vaimo tulee raskaaksi ja synnyttää pojan. Sakariaan on sitten annettava\nhänelle nimi Johannes. Sakariaan on mahdotonta uskoa tätä ja enkeli tekee hänet mykäksi ”siihen päivään saakka\, jona tämä tapahtuu\, sentähden ettet uskonut minun sanojani\, jotka käyvät aikanansa toteen” (Luuk. 1:5–25). \nKun Johannes syntyi\, hänet oli juutalaisen uskonnon mukaan tietenkin ympärileikattava. Samassa yhteydessä annettiin poikalapselle nimi. Usein annettiin isän nimi\, mutta ei nyt. Kun Johannes saa nimensä\, pääsee isä-Sakariaksen kieli siteistään ja hän virittää\nkiitoksen Jumalalle (Luuk. 1:67–79). Nimi Johannes merkitsee ”Herra armahtaa”\, tai ”Herra on armollinen”. Meidän ”juhannus” -sanamme onkin oikeasti ”Johannes” eli ”Herra armahtaa”. Nimen suomalaisia muotoja ovat Juhani\, Jussi\, Hannu jne. Kaikki nämä nimet\nja koko pyhäpäivä kertovat armahtavasta Jumalasta. Taitaa olla niin\, että Jumalalla onkin juhannuksena ja monena muunakin pyhäpäivänä paljon armahtamista Suomessa. Mutta kuka haluaa tulla Hänen luokseen saamaan armoa? \nJohannes Kastaja oli Herra Jeesuksen edelläkulkija. Hän valmisti Israelia Messiaansa tuloon. Monet halusivat katua syntejään ja menivät Johanneksen kastettaviksi. Mutta suurin osa kansasta ei. Lopulta Johanneksen pää pistettiin vankilassa poikki. Vankilassa hän taas oli ollut siksi\, että oli nuhdellut alueellista kuningasta\, Herodesta tämän aviorikoksesta. Miten tänä päivänä kuulemme Jumalan sanansaattajien viestin\, kun meille saarnataan synti synniksi ja kehotetaan katumukseen? Saavatko johannekset kuuluttaa meille Jumalan tuomiota ja armoa? \n\nKynttilöitä: 4 Liturginen väri: valkoinen.1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Jes. 49:1 3 Psalmi: Ps. 92:2–6 Hallelujasäe: Luuk. 1:76\n1. lukukappale: Jes. 40:1–8 2. lukukappale: Ap. t. 13:23–26 Evankeliumi: Luuk. 1:57–66\nVaihtoehtoisia saarnatekstejä Mark. 6:14–29 Luuk. 1:67–79 \n\n1. lukukappale \nJes. 40:1–8 \n“Lohduttakaa\, lohduttakaa minun kansaani”\, sanoo teidän Jumalanne. \n“Puhukaa suloisesti Jerusalemille ja julistakaa sille\, että sen vaivanaika on päättynyt\, että sen velka on sovitettu\, sillä se on saanut Herran kädestä kaksinkertaisesti kaikista synneistänsä.” \nHuutavan ääni kuuluu: “Valmistakaa Herralle tie erämaahan\, tehkää arolle tasaiset polut meidän Jumalallemme. Kaikki laaksot korotettakoon\, kaikki vuoret ja kukkulat alennettakoon; koleikot tulkoot tasangoksi ja kalliolouhut lakeaksi maaksi. Herran kunnia ilmestyy: kaikki liha saa sen nähdä. Sillä Herran suu on puhunut.” \nÄäni sanoo: “Julista!” Toinen vastaa: “Mitä minun pitää julistaman?” Kaikki liha on kuin ruoho\, ja kaikki sen kauneus kuin kedon kukkanen: ruoho kuivuu\, kukkanen lakastuu\, kun Herran henkäys puhaltaa siihen. Totisesti\, ruohoa on kansa. Ruoho kuivuu\, kukkanen lakastuu\, mutta meidän Jumalamme sana pysyy iankaikkisesti. \n  \n2. lukukappale \nAp. t. 13:23–26 \nNiin Paavali nousi ja sanoi: \nTämän jälkeläisistä on Jumala lupauksensa mukaan antanut tulla Jeesuksen Israelille Vapahtajaksi\, sittenkuin Johannes ennen hänen tuloansa oli saarnannut parannuksen kastetta kaikelle Israelin kansalle. Mutta kun Johannes oli juoksunsa päättävä\, sanoi hän: ‘En minä ole se\, joksi minua luulette; mutta katso\, minun jälkeeni tulee se\, jonka kenkiä minä en ole arvollinen jaloista riisumaan’. \nMiehet\, veljet\, te Aabrahamin suvun lapset\, ja te\, jotka Jumalaa pelkäätte\, meille on tämän pelastuksen sana lähetetty. \n  \nEvankeliumi \nLuuk. 1:57–66 \nMutta Elisabetin synnyttämisen aika tuli; ja hän synnytti pojan. Ja kun hänen naapurinsa ja sukulaisensa kuulivat\, että Herra oli tehnyt hänelle suuren laupeuden\, iloitsivat he hänen kanssansa. Ja kahdeksantena päivänä he tulivat ympärileikkaamaan lasta ja tahtoivat antaa hänelle hänen isänsä mukaan nimen Sakarias. Mutta hänen äitinsä vastasi ja sanoi: “Ei suinkaan\, vaan hänen nimensä on oleva Johannes”. Niin he sanoivat hänelle: “Eihän sinun suvussasi ole ketään\, jolla on se nimi”. Ja he kysyivät viittomalla lapsen isältä\, minkä nimen hän tahtoi hänelle annettavaksi. Niin hän pyysi taulun ja kirjoitti siihen nämä sanat: “Johannes on hänen nimensä”. Ja kaikki ihmettelivät. Ja kohta hänen suunsa aukeni\, ja hänen kielensä vapautui\, ja hän puhui kiittäen Jumalaa. \nJa tuli pelko kaikille heidän ympärillään asuvaisille\, ja koko Juudean vuorimaassa puhuttiin kaikista näistä tapahtumista; ja kaikki\, jotka niistä kuulivat\, panivat ne mieleensä ja sanoivat: “Mikähän tästä lapsesta tulee?” Sillä Herran käsi oli hänen kanssansa. \n  \nVaihtoehtoisia saarnatekstejä\nMark. 6:14–29\nJa kuningas Herodes sai kuulla hänestä\, sillä hänen nimensä oli tullut tunnetuksi\, ja ihmiset sanoivat: “Johannes Kastaja on noussut kuolleista\, ja sentähden nämä voimat hänessä vaikuttavat”. Mutta toiset sanoivat: “Se on Elias”; toiset taas sanoivat: “Se on profeetta\, niinkuin joku muukin profeetoista”. Mutta kun Herodes sen kuuli\, sanoi hän: “Johannes\, jonka minä mestautin\, on noussut kuolleista”.\nSillä hän\, Herodes\, oli lähettänyt ottamaan kiinni Johanneksen\, sitonut ja pannut hänet vankeuteen veljensä Filippuksen vaimon\, Herodiaan\, tähden. Sillä Herodes oli nainut hänet\, ja Johannes oli sanonut Herodekselle: “Sinun ei ole lupa pitää veljesi vaimoa”. Ja Herodias piti vihaa häntä vastaan ja tahtoi tappaa hänet\, mutta ei voinut. Sillä Herodes pelkäsi Johannesta\, koska tiesi hänet vanhurskaaksi ja pyhäksi mieheksi\, ja suojeli häntä. Ja kun hän kuunteli häntä\, tuli hän epäröivälle mielelle monesta asiasta; ja hän kuunteli häntä mielellään.\nNiin tuli sopiva päivä\, kun Herodes syntymäpäivänään piti pitoja ylimyksilleen ja sotapäälliköille ja Galilean ensimmäisille miehille. Ja Herodiaan tytär tuli sisälle ja tanssi\, ja se miellytti Herodesta ja hänen pöytävieraitaan. Niin kuningas sanoi tytölle: “Ano minulta\, mitä ikinä tahdot\, niin minä annan sinulle”. Ja hän vannoi tytölle: “Mitä ikinä minulta anot\, sen minä annan sinulle\, vaikka puolet valtakuntaani”. Niin hän meni ulos ja sanoi äidilleen: “Mitä minä anon?” Tämä sanoi: “Johannes Kastajan päätä”. Ja hän meni kohta kiiruusti sisälle kuninkaan luo\, pyysi ja sanoi: “Minä tahdon\, että nyt heti annat minulle lautasella Johannes Kastajan pään”.\nSilloin kuningas tuli hyvin murheelliseksi\, mutta valansa ja pöytävierasten tähden hän ei tahtonut hyljätä hänen pyyntöään. Ja kohta kuningas lähetti henkivartijan ja käski tuoda Johanneksen pään. Niin vartija meni ja löi häneltä pään poikki vankilassa ja toi hänen päänsä lautasella ja antoi sen tytölle\, ja tyttö antoi sen äidillensä.\nKun hänen opetuslapsensa sen kuulivat\, tulivat he ja ottivat hänen ruumiinsa ja panivat sen hautaan. \nTAI:\nLuuk. 1:67–79\nJa Sakarias\, hänen isänsä\, täytettiin Pyhällä Hengellä\, ja hän ennusti sanoen:\n“Kiitetty olkoon Herra\, Israelin Jumala\, sillä hän on katsonut kansansa puoleen ja valmistanut sille lunastuksen ja kohottanut meille pelastuksen sarven palvelijansa Daavidin huoneesta – niinkuin hän on puhunut hamasta ikiajoista pyhäin profeettainsa suun kautta – pelastukseksi vihollisistamme ja kaikkien niiden kädestä\, jotka meitä vihaavat\, tehdäkseen laupeuden meidän isillemme ja muistaakseen pyhän liittonsa\, sen valan\, jonka hän vannoi Aabrahamille\, meidän isällemme; suodakseen meidän\, vapahdettuina vihollistemme kädestä\, pelkäämättä palvella häntä pyhyydessä ja vanhurskaudessa hänen edessään kaikkina elinpäivinämme. Ja sinä\, lapsukainen\, olet kutsuttava Korkeimman profeetaksi\, sillä sinä olet käyvä Herran edellä valmistaaksesi hänen teitään\, antaaksesi hänen kansalleen pelastuksen tuntemisen heidän syntiensä anteeksisaamisessa\, meidän Jumalamme sydämellisen laupeuden tähden\, jonka kautta meidän puoleemme katsoo aamun koitto korkeudesta\, loistaen meille\, jotka istumme pimeydessä ja kuoleman varjossa\, ja ohjaten meidän jalkamme rauhan tielle.” \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala\, joka lähetit valitsemasi palvelijan\, Johannes Kastajan\, valmistamaan saarnalla ja kasteella tietä Pojallesi! Anna armosi\, että me Johanneksen opetuksen mukaisesti tekisimme parannuksen syntisestä elämästämme ja turvautuisimme uskossa Johanneksen osoittamaan Jumalan Karitsaan\, meidän Herraamme Jeesukseen Kristukseen. Näin rukoilemme rakkaan Poikasi\, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta. \n2. Herra Jumala\, taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua siitä suuresta armostasi\, ettet ole ainoastaan antanut meille pyhää lakiasi vaan olet lähettänyt meille myös pyhän Johanneksen. Hän on osoittanut meille Kristusta ja ilmoittanut meille Kristuksen kautta tulevasta syntien anteeksiantamuksesta\, pyhyydestä ja vanhurskaudesta. Me rukoilemme sinua: valaise sydämemme Pyhällä Hengelläsi\, niin että ottaisimme elävällä uskolla vastaan Johanneksen julistuksen ja palvelisimme sinua pelotta pyhinä ja vanhurskaina kaikkina elämämme päivinä. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n3. Ylistetty ole sinä\, Herra Jumala\, taivaallinen Isä\, joka olet katsonut kansasi puoleen ja valmistanut sille lunastuksen\, jotta me saisimme pelotta palvella sinua vihollisistamme vapaina\, pyhinä ja vanhurskaina kaikkina elämämme päivinä! Me rukoilemme sinua: vapauta meidät synnin kahleista armosi voimalla. Anna meidän vaeltaa valossa ja tuottaa Hengen hedelmää. Tukahduta meissä lihan himo\, silmien himo ja mahtaileva elämä ja kuoleta Hengelläsi lihan teot\, niin että eläisimme sinussa\, joka elät ja hallitset Poikasi ja Henkesi kanssa yhdessä jumaluudessa nyt ja iankaikkisesti. (vaihtoehtoinen saarnateksti Luuk. 1:67–79) \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nJes. 49:1\, 3\nHerra on minut kutsunut hamasta äidinkohdusta saakka\, hamasta äitini helmasta minun nimeni |maininnut. *\nJa hän sanoi minulle: “Sinä olet minun palvelijani\, sinä Israel\, jossa minä osoitan |kirkkauteni”. \nPsalmi:\nPs. 92:2–6\nHyvä on Herraa |kiittää *\nja veisata kiitosta sinun nimellesi\, |sinä Korkein\, \naamulla julistaa sinun armoasi ja yön tullen sinun totuut|tasi *\nkymmenkielisillä soittimilla ja harpuilla\, |kannelta soittaen. \nSillä sinä ilahutat minua\, Herra\, |töilläsi; *\nminä riemuitsen sinun |kättesi teoista. \nKuinka suuret ovat sinun tekosi\, |Herra! *\nSinun ajatuksesi ovat |ylen syvät. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/juhannuspaiva-johannes-kastajan-paiva-vsk1/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/06/Kirkkovuosi_1-vuosikerta_Juhannus.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20250615 DTEND;VALUE=DATE:20250616 DTSTAMP:20260604T101710 CREATED:20161202T121952Z LAST-MODIFIED:20250610T080917Z UID:4217-1749945600-1750031999@www.luterilainen.net SUMMARY:Pyhän Kolminaisuuden päivä DESCRIPTION:Joka sunnuntai me tunnustamme\, että on olemassa yksi Jumala\, ja me tunnustamme myös\, että tuo yksi Jumala on Isä\, Poika ja Pyhä Henki. Toisin sanoen\, me uskomme\, opetamme ja tunnustamme Kolmiyhteisen Jumalan\, joka on kolme persoonaa yhdessä jumalallisessa olemuksessa. \nSyystäkin on tätä kolminaisuusoppia kutsuttu yhdeksi kristinuskon suurimmista mysteereistä. Me emme voi ymmärtää\, miten ”Isä on Jumala\, Poika on Jumala ja Pyhä Henki on Jumala\, eikä kuitenkaan ole kolmea Jumalaa\, vaan yksi Jumala.” (Athanasioksen tunnustus). \nVaikka Pyhä Kolminaisuus ei avaudu ymmärryksellemme\, se on silti luovuttamaton osa kristillistä uskoa ja Raamatun ilmoitusta. Sen ytimessä on kysymys: millainen on se Raamatun ilmoittama Jumala\, joka on meidät pelastanut? Hän on Isä\, joka on meidät luonut ja lähettänyt meille Poikansa pelastajaksemme. Hän on Poika\, joka on sovittanut meidät Jumalan kanssa ja lunastanut meidät vapaiksi synnin\, kuoleman ja perkeleen vallasta. Hän on Pyhä Henki\, joka on uudestisynnyttänyt meidät\, ja joka kutsuu\, kokoaa\, valaisee\, pyhittää ja Jeesuksessa Kristuksessa varjelee koko kristikunnan ainoassa oikeassa uskossa. Mikäli kieltäisimme Pyhän Kolminaisuuden ja koko kolminaisuusopin\, tulisimme samalla kieltäneeksi Raamatun ilmoittaman Jumalan ja Hänen pelastustekonsa. \nVaikka sanaa kolminaisuus ei löydy Raamatusta\, monissa raamatunkohdissa on selviä viitteitä Jumalan kolmiyhteyteen. Pyhän Kolminaisuuden päivän Vanhan testamentin lukukappaleessa Jumala kutsuu profeetta Jesajan. Jesaja näkee Jumalan istuvan valtaistuimellaan kerubien ja serafien ympäröimänä\, ja Hänelle lauletaan ”pyhä\, pyhä\, pyhä Herra Sebaot.” (Jes. 6:3) Tämä on kolminkertainen pyhä-huuto Pyhälle Kolminaisuudelle. Samoin\, kun Jumala on antanut Jesajalle tämän synnit anteeksi\, Hän kyselee: ”Kenenkä minä lähetän? Kuka menee meidän puolestamme?” (Jes. 6:8) \nPäivän evankeliumissa Jeesus opettaa fariseus Nikodeemusta\, kuinka Jumalan valtakuntaan päästään pyhän kasteen – vedestä ja Hengestä syntymisen – kautta. Samoin Jeesus opettaa\, kuinka Hän itse on tullut alas taivaasta\, jotta hänet ristillä ylennettäisiin ja että Häneen uskomalla omistettaisiin iankaikkinen elämä. Näin tämäkin raamatunkohta julistaa meille kolmiyhteisen Jumalan pelastustekoja: Isä on lähettänyt Poikansa taivaasta\, jotta tämä sovittaisi syntimme ristillä\, ja Pyhä Henki on puolestaan kasteen kautta synnyttänyt meidät uudesti antamalla meille uskon Jeesukseen\, jotta me omistaisimme syntiemme anteeksiannon ja saisimme iankaikkisen elämän. \nKolminaisuus korkea\,\nIsä\, Poika\, Henki Pyhä\,\nolet yksi Jumala\,\nsalaisuus niin suuri\, syvä.\nKumarramme palvoen\nihmettä nyt ihmeiden.\n(Luterilaisia virsiä\, 846:11) \n\nKynttilöitä: 6 Liturginen väri: valkoinen.1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Missale Aboense tai Ef. 1:3 Psalmi: Ps. 95:1–2 6–7 Hallelujasäe: Kolmen miehen kiitosvirsi Dan. 3:52 (apokr.)\n1. lukukappale: Jes. 6:1–8 (9–10) 2. lukukappale: Room. 11:33–36 Evankeliumi: Joh. 3:1–15 \n\n1. lukukappale \nJes. 6: 1–8 (9–10) \nKuningas Ussian kuolinvuotena minä näin Herran istuvan korkealla ja ylhäisellä istuimella\, ja hänen vaatteensa liepeet täyttivät temppelin. Serafit seisoivat hänen ympärillään; kullakin oli kuusi siipeä: kahdella he peittivät kasvonsa\, kahdella he peittivät jalkansa\, ja kahdella he lensivät. Ja he huusivat toinen toisellensa ja sanoivat: ”Pyhä\, pyhä\, pyhä Herra Sebaot; kaikki maa on täynnä hänen kunniaansa”. Ja kynnysten perustukset vapisivat heidän huutonsa äänestä\, ja huone täyttyi savulla. Niin minä sanoin: ”Voi minua! Minä hukun\, sillä minulla on saastaiset huulet\, ja minä asun kansan keskellä\, jolla on saastaiset huulet; sillä minun silmäni ovat nähneet kuninkaan\, Herran Sebaotin.” Silloin lensi minun luokseni yksi serafeista\, kädessään hehkuva kivi\, jonka hän oli pihdeillä ottanut alttarilta\, ja kosketti sillä minun suutani sanoen: ”Katso\, tämä on koskettanut sinun huuliasi; niin on sinun velkasi poistettu ja syntisi sovitettu”. Ja minä kuulin Herran äänen sanovan: ”Kenenkä minä lähetän? Kuka menee meidän puolestamme?” Minä sanoin: ”Katso\, tässä minä olen\, lähetä minut”. (Niin hän sanoi: ”Mene ja sano tälle kansalle: ’Kuulemalla kuulkaa\, älkääkä ymmärtäkö\, näkemällä nähkää\, älkääkä käsittäkö’. Paaduta tämän kansan sydän\, koveta sen korvat\, sokaise sen silmät\, ettei se näkisi silmillään\, ei kuulisi korvillaan\, ei ymmärtäisi sydämellään eikä kääntyisi ja parannetuksi tulisi.”) \n  \n2. lukukappale \n Room. 11: 33–36 \nOi sitä Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon syvyyttä! Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja käsittämättömät hänen tiensä! Sillä kuka on tuntenut Herran mielen? Tai kuka on ollut hänen neuvonantajansa? Tai kuka on ensin antanut hänelle jotakin\, joka olisi tälle korvattava? Sillä hänestä ja hänen kauttansa ja häneen on kaikki; hänelle kunnia iankaikkisesti! Amen. \n  \nEvankeliumi \nJoh. 3:1–15 \nMutta oli mies\, fariseusten joukosta\, nimeltä Nikodeemus\, juutalaisten hallitusmiehiä. Hän tuli Jeesuksen tykö yöllä ja sanoi hänelle: ”Rabbi\, me tiedämme\, että sinun opettajaksi tulemisesi on Jumalasta\, sillä ei kukaan voi tehdä niitä tunnustekoja\, joita sinä teet\, ellei Jumala ole hänen kanssansa.” Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Totisesti\, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti\, ylhäältä\, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa”. Nikodeemus sanoi hänelle: ”Kuinka voi ihminen vanhana syntyä? Eihän hän voi jälleen mennä äitinsä kohtuun ja syntyä?” Jeesus vastasi: ”Totisesti\, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä\, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Mikä lihasta on syntynyt\, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt\, on henki. Älä ihmettele\, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti\, ylhäältä. Tuuli puhaltaa\, missä tahtoo\, ja sinä kuulet sen huminan\, mutta et tiedä\, mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen\, joka on Hengestä syntynyt.” Nikodeemus vastasi ja sanoi hänelle: ”Kuinka tämä voi tapahtua?” Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Sinä olet Israelin opettaja etkä tätä tiedä! Totisesti\, totisesti minä sanon sinulle: me puhumme\, mitä tiedämme\, ja todistamme\, mitä olemme nähneet\, ettekä te ota vastaan meidän todistustamme. Jos ette usko\, kun minä puhun teille maallisista\, kuinka te uskoisitte\, jos minä puhun teille taivaallisista? Ei kukaan ole noussut ylös taivaaseen\, paitsi hän\, joka taivaasta tuli alas\, Ihmisen Poika\, joka on taivaassa. Ja niinkuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa\, niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän\, että jokaisella\, joka häneen uskoo\, olisi iankaikkinen elämä. \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias\, iankaikkinen Jumala\, joka olet ilmoittanut meille oikean uskon\, niin että voimme tunnustaa sinun olevan kolmiyhteinen ja silti yksi ainoa Jumala! Me rukoilemme sinua: varjele meitä tämän uskon kautta kaikesta\, mikä voisi olla meille vahingoksi. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Pyhä Kolmiyhteinen Jumala! Sinä olet luonut meidät\, lunastanut meidät ja johdattanut meidät oikeaan uskoon. Yhä vieläkin sinä pyhität meitä ja kasvatat meitä uskossa. Me pyydämme sinua: valaise meitä\, jotta yhä syvemmin käsittäisimme kaikkein pyhimmän Kolminaisuutesi salaisuuden ja säilyttäisimme oikean kristillisen uskon\, kunnes saamme kirkkaudessa katsella sinua kasvoista kasvoihin. Tätä pyydämme Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen nimessä\, hänen\, joka on yhdessä Isän ja Pyhän Hengen kanssa yksi ainoa Jumala\, ikuisesti ylistetty ja kiitetty. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni\nMissale Aboense ( VK783)\nYlistetty olkoon Pyhä Kolminaisuus\, yksi ja jakamaton |Jumala. *\nHän on meille hyvä ja |armollinen. \nTAI\nEf. 1:3\nYlistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja |Isä\, *\njoka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella |Kristuksessa. \nPsalmi:\nPs. 95: 1–7\nTulkaa\, kohottakaamme ilohuuto |Herralle\, *\nriemuhuuto pelastuksemme |kalliolle. \nKäykäämme kiittäen hänen kasvojensa |eteen\, *\nveisatkaamme hänelle |riemuvirsiä. \nSillä Herra on suuri Jumala\, suuri kuningas yli kaikkien juma|lien. *\nMaan syvyydet ovat hänen kädessänsä\, ja hänen ovat |vuorten kukkulat. \nHänen on meri\, sillä hän on sen |tehnyt\, *\nja kuiva maa\, jonka hänen kätensä ovat |valmistaneet. \nTulkaa\, kumartukaamme ja polvistu|kaamme\, *\npolvillemme langetkaamme Herran\, meidän |Luojamme\, eteen. \nSillä hän on meidän Jumalamme\, ja me olemme kansa\, jota hän |paimentaa\, *\nlauma\, jota hänen |kätensä kaitsee. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/pyhan-kolminaisuuden-paiva-vsk1/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/06/Kirkkovuosi_1-vuosikerta_Pyhan-Kolminaisuuden-su.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20250609 DTEND;VALUE=DATE:20250615 DTSTAMP:20260604T101710 CREATED:20211116T172622Z LAST-MODIFIED:20250524T203808Z UID:11057-1749427200-1749945599@www.luterilainen.net SUMMARY:Helluntain jälkeinen viikko DESCRIPTION:Uuden testamentin aikaan kansa odotti uutta exodusta. Nyt uusi exodus oli toteutunut. Uuden liiton pääsiäislammas oli teurastettu. Helluntaina alkoi uusi exodus Pyhän Hengen lähettämisen kautta kohti uusia taivaita ja uutta maata. Tällekin matkalle lähdettäisiin veden kautta. Vanhassa liitossa kansa sai kasteen Moosekseen (1.Kor. 10) uudessa liitossa kastetaan Jeesukseen. \nErämaan manna oli saanut nimensä kansan ihmettelystä. Jeesuksen lupaama Pyhä Henki tuli opetuslasten päälle ja Pietari jakoi nyt uutta mannaa\, Jumalan sanaa ja jälleen kansa ihmetteli ”Mitä tämä mahtaakaan olla?”. Pietarin saarnan jälkeen luemme Raamatusta\, että seurakunta kokoontui Herran käskyn mukaan myös murtamaan leipää; siis viettämään Herran pyhää ehtoollista. Näin uuden liiton manna jaetaan seurakunnalle sanassa ja sakramenteissa. \nHelluntain jälkeen seurakunta lähti erämaavaellukselle\, jolla se tarvitsee leipää taivaasta. Vanhan liiton kansan oli kuljettava karun erämaan ja pakanakansojen läpi luvattuun maahan. Samanlainen matkan kulkee uuden liiton kansa. Se on maailmassa\, mutta ei maailmasta. Se on jo Jumalan valtakunta kansojen keskellä\, vaikka se odottaa vielä perille pääsyä. Helluntaina Pyhässä Hengessä jaetut Jumalan lahjat seurakunnalle eivät ole tauonneet. Ne pysyvät\, kunnes seurakunta pääsee perille ja vaellus\, joka helluntaina alkoi\, päättyy uusiin taivaisiin ja uuteen maahan\, joissa vanhurskaus asuu. \n\nKynttilöitä: 4 Liturginen väri: punainen 1. vuosikerta\nVanhan Testamentin lukukappaleet: 1. Moos. 11: 1–9\, 4. Moos. 11: 11–12\, 14–17\, 24–25 Uuden Testamentin lukukappaleet: Ap. t. 2: 36–41\, Ap.t. 10: 44–48\, 1. Kor. 12: 1–11\, 1. Kor. 12: 12–13\, 20–31 Evankeliumi: Joh. 6: 44–47\, Joh. 16: 12–15 \n\nVanhan Testamentin lukukappaleet\n1. Moos. 11: 1–9\nJa kaikessa maassa oli yksi kieli ja yksi puheenparsi. Kun he lähtivät liikkeelle itään päin\, löysivät he lakeuden Sinearin maassa ja asettuivat sinne. Ja he sanoivat toisillensa: ”Tulkaa\, tehkäämme tiiliä ja polttakaamme ne koviksi”. Ja tiiltä he käyttivät kivenä\, ja maapihkaa he käyttivät laastina. Ja he sanoivat: ”Tulkaa\, rakentakaamme itsellemme kaupunki ja torni\, jonka huippu ulottuu taivaaseen\, ja tehkäämme itsellemme nimi\, ettemme hajaantuisi yli kaiken maan”. Niin Herra astui alas katsomaan kaupunkia ja tornia\, jonka ihmislapset olivat rakentaneet. Ja Herra sanoi: ”Katso\, he ovat yksi kansa\, ja heillä kaikilla on yksi kieli\, ja tämä on heidän ensimmäinen yrityksensä. Ja nyt ei heille ole mahdotonta mikään\, mitä aikovatkin tehdä. Tulkaa\, astukaamme alas ja sekoittakaamme siellä heidän kielensä\, niin ettei toinen ymmärrä toisen kieltä.” Ja niin Herra hajotti heidät sieltä yli kaiken maan\, niin että he lakkasivat kaupunkia rakentamasta. Siitä tuli sen nimeksi Baabel\, koska Herra siellä sekoitti kaiken maan kielen; ja sieltä Herra hajotti heidät yli kaiken maan. \n4. Moos. 11: 11–12\, 14–17\, 24–25\nJa Mooses sanoi Herralle: ”Miksi olet tehnyt niin pahoin palvelijallesi\, ja miksi en ole saanut armoa sinun silmiesi edessä\, koska olet pannut kaiken tämän kansan minun taakakseni? Olenko minä kaiken tämän kansan äiti tai isä\, koska käsket minua kantamaan sitä sylissäni\, niinkuin hoitaja kantaa imeväistä lasta\, siihen maahan\, jonka olet valalla vannoen luvannut heidän isillensä? En minä jaksa yksinäni kantaa koko tätä kansaa\, sillä se on minulle liian raskas. Ja jos näin aiot kohdella minua\, niin surmaa minut mieluummin\, jos olen saanut armon sinun silmiesi edessä\, ja päästä minut näkemästä tätä kurjuutta.” Silloin Herra puhui Moosekselle: ”Kutsu kokoon minua varten seitsemänkymmentä miestä Israelin vanhimpia\, jotka tiedät kansan vanhimmiksi ja päällysmiehiksi; tuo heidät ilmestysmajalle\, ja he asettukoot sinne sinun kanssasi. Minä sitten astun alas ja puhun siellä sinun kanssasi ja otan henkeä\, joka sinussa on\, ja annan heille; siten he voivat auttaa sinua tuon kansataakan kantamisessa\, ettei sinun tarvitse sitä yksinäsi kantaa. Niin Mooses meni ulos ja kertoi kansalle Herran sanat. Sitten hän kutsui kokoon seitsemänkymmentä miestä kansan vanhimpia ja asetti heidät majan ympärille. Silloin Herra astui alas pilvessä ja puhutteli häntä\, otti henkeä\, joka hänessä oli\, ja antoi sitä niille seitsemällekymmenelle vanhimmalle. Kun henki laskeutui heihin\, niin he joutuivat hurmoksiin\, mutta sen jälkeen he eivät enää siihen joutuneet. \n  \nUuden Testamentin lukukappaleet\nAp. t. 2: 36–41\nVarmasti tietäköön siis koko Israelin huone\, että Jumala on hänet Herraksi ja Kristukseksi tehnyt\, tämän Jeesuksen\, jonka te ristiinnaulitsitte.” Kun he tämän kuulivat\, saivat he piston sydämeensä ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: ”Miehet\, veljet\, mitä meidän pitää tekemän?” Niin Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi\, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille\, jotka kaukana ovat\, ketkä ikinä Herra\, meidän Jumalamme\, kutsuu.” Ja monilla muillakin sanoilla hän vakaasti todisti; ja hän kehoitti heitä sanoen: ”Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta”. Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan\, ne kastettiin\, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua. \nAp.t. 10: 44–48\nKun Pietari vielä näitä puhui\, tuli Pyhä Henki kaikkien päälle\, jotka puheen kuulivat. Ja kaikki ne uskovaiset\, jotka olivat ympärileikatut ja olivat tulleet Pietarin mukana\, hämmästyivät sitä\, että Pyhän Hengen lahja vuodatettiin pakanoihinkin\, sillä he kuulivat heidän puhuvan kielillä ja ylistävän Jumalaa. Silloin Pietari vastasi: ”Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä\, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niinkuin mekin?” Ja hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen. Silloin he pyysivät häntä viipymään siellä muutamia päiviä. \n1. Kor. 12: 1–11\nMutta mitä hengellisiin lahjoihin tulee\, niin en tahdo\, veljet\, pitää teitä niistä tietämättöminä. Te tiedätte\, että kun olitte pakanoita\, teitä vietiin mykkien epäjumalien luo\, miten vain tahdottiin. Sentähden minä teen teille tiettäväksi\, ettei kukaan\, joka puhuu Jumalan Hengessä\, sano: ”Jeesus olkoon kirottu”\, ja ettei kukaan voi sanoa: ”Jeesus olkoon Herra”\, paitsi Pyhässä Hengessä. Armolahjat ovat moninaiset\, mutta Henki on sama; ja seurakuntavirat ovat moninaiset\, mutta Herra on sama; ja voimavaikutukset ovat moninaiset\, mutta Jumala\, joka kaikki kaikissa vaikuttaa\, on sama. Mutta kullekin annetaan Hengen ilmoitus yhteiseksi hyödyksi. Niinpä saa Hengen kautta toinen viisauden sanat\, toinen tiedon sanat saman Hengen vaikutuksesta; toinen saa uskon samassa Hengessä\, toinen taas terveeksitekemisen lahjat siinä yhdessä Hengessä; toinen lahjan tehdä voimallisia tekoja; toinen profetoimisen lahjan\, toinen lahjan arvostella henkiä; toinen eri kielillä puhumisen lahjan\, toinen taas lahjan selittää kieliä. Mutta kaiken tämän vaikuttaa yksi ja sama Henki\, jakaen kullekin erikseen\, niinkuin tahtoo. \n1. Kor. 12: 12–13\, 20–31\nSillä niinkuin ruumis on yksi ja siinä on monta jäsentä\, mutta kaikki ruumiin jäsenet\, vaikka niitä on monta\, ovat yksi ruumis\, niin on Kristuskin; sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi\, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia\, orjia tai vapaita\, ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä. Mutta nytpä onkin monta jäsentä\, ja ainoastaan yksi ruumis. Silmä ei saata sanoa kädelle: ”En tarvitse sinua”\, eikä myöskään pää jaloille: ”En tarvitse teitä”. Päinvastoin ne ruumiin jäsenet\, jotka näyttävät olevan heikompia\, ovat välttämättömiä; ja ne ruumiin jäsenet\, jotka meistä ovat vähemmän kunniakkaita\, me verhoamme sitä kunniallisemmin\, ja niitä\, joita häpeämme\, me sitä häveliäämmin peitämme; mutta ne\, joita emme häpeä\, eivät sitä tarvitse. Mutta Jumala on liittänyt ruumiin yhteen niin\, että antoi halvempiarvoiselle suuremman kunnian\, ettei ruumiissa olisi eripuraisuutta\, vaan että jäsenet pitäisivät yhtäläistä huolta toinen toisestaan. Ja jos yksi jäsen kärsii\, niin kaikki jäsenet kärsivät sen kanssa; tai jos jollekulle jäsenelle annetaan kunnia\, niin kaikki jäsenet iloitsevat sen kanssa. Mutta te olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne hänen jäseniänsä. Niinpä Jumala asetti seurakuntaan ensiksi muutamia apostoleiksi\, toisia profeetoiksi\, kolmansia opettajiksi\, sitten hän antoi voimallisia tekoja\, sitten armolahjoja parantaa tauteja\, avustaa\, hallita\, puhua eri kielillä. Eivät suinkaan kaikki ole apostoleja? Eivät kaikki profeettoja? Eivät kaikki opettajia? Eiväthän kaikki tee voimallisia tekoja? Eihän kaikilla ole parantamisen armolahjoja? Eiväthän kaikki puhu kielillä? Eiväthän kaikki kykene niitä selittämään? Pyrkikää osallisiksi parhaimmista armolahjoista. Ja vielä minä osoitan teille tien\, verrattoman tien. \n  \nEvankeliumit\nJoh. 6: 44–47\nEi kukaan voi tulla minun tyköni\, ellei Isä\, joka on minut lähettänyt\, häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä. Profeetoissa on kirjoitettuna: ’Ja he tulevat kaikki Jumalan opettamiksi’. Jokainen\, joka on Isältä kuullut ja oppinut\, tulee minun tyköni. Ei niin\, että kukaan olisi Isää nähnyt; ainoastaan hän\, joka on Jumalasta\, on nähnyt Isän. Totisesti\, totisesti minä sanon teille: joka uskoo\, sillä on iankaikkinen elämä. \nJoh. 16: 12–15\nMinulla on vielä paljon sanottavaa teille\, mutta te ette voi nyt sitä kantaa. Mutta kun hän tulee\, totuuden Henki\, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se\, mitä hän puhuu\, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee\, sen hän puhuu\, ja tulevaiset hän teille julistaa. Hän on minut kirkastava\, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille. Kaikki\, mitä Isällä on\, on minun; sentähden minä sanoin\, että hän ottaa minun omastani ja julistaa teille. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/helluntain-jalkeinen-viikko-vsk1/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2024/05/Kirkkovuosi_1-vuosikerta_Helluntai.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20250608 DTEND;VALUE=DATE:20250609 DTSTAMP:20260604T101710 CREATED:20161202T121952Z LAST-MODIFIED:20250605T094035Z UID:4216-1749340800-1749427199@www.luterilainen.net SUMMARY:Helluntaipäivä DESCRIPTION:Kristillisen helluntain juuret ovat juutalaisessa sadonkorjuujuhlassa (2.Moos.23:16\, 4.Moos.28:26). Juutalaiset viettivät juhlaa viidentenäkymmenentenä päivänä pääsiäisestä. Moniin kieliin helluntain nimi tuleekin tästä ajan määreestä (pentekoste = viideskymmenes). \nJohanneksen evankeliumissa on kertomus Jeesuksen ja samarialaisen naisen kohtaamisesta (Joh. 4) Kertomus päättyy Jeesuksen ja opetuslasten keskusteluun\, jossa Herramme lausuu: “Katso\, minä sanon teille: nostakaa silmänne ja katselkaa vainioita\, kuinka ne ovat valjenneet leikattaviksi. Jo nyt saa leikkaaja palkan ja kokoaa hedelmää iankaikkiseen elämään\, että kylväjä ja leikkaaja saisivat yhdessä iloita.” (Joh. 4:35–36) \nSamarialaisen naisen pelastuminen oli ennakkotapaus. Se sisälsi viitteen kristillisen kirkon perustamisjuhlasta\, helluntaista. Samarialainen nainen – pakana pahimmasta päästä – korjattiin talteen\, Jumalan kansaan.  \nVarsinaisesti ristinpuun hedelmän korjaaminen alkoi ensimmäisenä helluntaina. Apostolit julistivat evankeliumia syntien anteeksiantamuksesta. Paikalla olleet bartilaiset\, meedialaiset\, eelamilaiset ynnä muut ihmettelivät\, kuinka he kuulivat Jumalan suurista teoista kukin oman synnyinmaansa kielellä (Ap.t. 2:9). Pyhä Henki osoitti tällä ihmeellä\, että Kristuksessa Baabelin kielten sekoittamisesta (1.Moos. 11) alkanut hajaannus eri kansoihin ja kieliin kumottaisiin. Kristuksen ruumiina seurakunta olisi yksi Jumalan kansa. Heitä\, jotka eivät kansallisuudeltaan ole yhtä\, kutsuttaisiin Jumalan kansaksi (1.Piet. 2:10). \nApostolien teoista voimme lukea\, että helluntain ihme oli vasta alkua. Helluntaista evankeliumi aloitti voittokulkunsa. Se raivasi tieltään ihmisiä erottavat muurit yksi kerrallaan.  Ap.t. 1:8 kuvataan järjestys\, jota noudattaen evankeliumi levisi. Ensin evankeliumia saarnattiin Jerusalemissa ja Juudessa\, sitten Samariassa\, lopulta evankeliumi levisi maan ääriin asti. Eikä evankeliumi pysähtynyt kansallisiin raja-aitoihin! Se mursi myös yhteiskunnalliset barrikadit. Kristuksessa yhtä ovat juutalaiset ja kreikkalaiset\, orjat ja vapaat\, miehet ja naiset (Gal. 3:28). \nHelluntaikertomuksessa tulen liekit\, maan tärähtely ja kieli-ihme saavat toisinaan ylikorostuneen aseman. Tarkka lukija huomaa kuitenkin\, ettei kertomukseen sisältyvän saarnan ydin ole ihmeet\,  vaan Jumalan pelastushistorian täyttyminen Jeesuksen ristinkuolemassa ja ylösnousemuksessa. Kun vielä huomioimme\, mihin helluntaisaarna johti\, saamme vastauksen kysymykseen\, kuinka kristillinen kirkko tänä päivänä kerää ristinpuun hedelmää talteen iankaikkiseen elämään. Sanankuulossa olleet juutalaiset saivat piston sydämeensä. He tahtoivat kääntyä. Mutta kuinka he saisivat syntinsä anteeksi ja sen vakuutena Pyhän Hengen lahjan? Pietari ohjasi heidät kristilliselle kasteelle (Ap.t. 2:37–41). Jo ensimmäisenä helluntaina ristiinpuun hedelmää kerättiin iankaikkiseen elämään sanan ja sakramenttien (kasteen) välityksellä. Eikä sadonkorjuu ole päättynyt. Helluntai jatkuu yhä kirkossa. \n\nKynttilöitä: 6 Liturginen väri: punainen.1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Viis. 1:7 tai Ps. 104:30 Psalmi: Ps. 68:5–11 Hallelujasäe: Virren 112 mukaan.\n1. lukukappale: Hes. 36:24–28 2. lukukappale: Ap. t. 2:1–13 Evankeliumi: Joh. 14:23–29 \n\n1. lukukappale \nHes. 36: 24–28 \n”Minä otan teidät vieraiden kansojen keskeltä\, minä kokoan teidät kaikista maista ja tuon teidät omaan maahanne. Minä vihmon teidän päällenne puhdasta vettä\, niin että te puhdistutte\, minä puhdistan teidät kaikesta saastastanne ja epäjumalienne kaikesta iljettävyydestä. Minä annan teille uuden sydämen ja teidän sisimpäänne uuden hengen. Minä otan teidän rinnastanne kivisydämen pois ja annan tilalle elävän sydämen. Minä annan henkeni teidän sisimpäänne ja ohjaan teidät seuraamaan säädöksiäni\, ottamaan varteen minun käskyni ja elämään niiden mukaan. Te saatte asua maassa\, jonka minä olen isillenne antanut\, te olette minun kansani ja minä olen teidän Jumalanne. \n  \n2. lukukappale \n Ap. t. 2: 1–13 \nJa kun helluntaipäivä oli tullut\, olivat he kaikki yhdessä koolla. Ja tuli yhtäkkiä humaus taivaasta\, niinkuin olisi käynyt väkevä tuulispää\, ja täytti koko huoneen\, jossa he istuivat. Ja he näkivät ikäänkuin tulisia kieliä\, jotka jakaantuivat ja asettuivat heidän itsekunkin päälle. Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä\, sen mukaan mitä Henki heille puhuttavaksi antoi. Ja Jerusalemissa asui juutalaisia\, jumalaapelkääväisiä miehiä\, kaikkinaisista kansoista\, mitä taivaan alla on. Ja kun tämä ääni kuului\, niin kokoontui paljon kansaa; ja he tulivat ymmälle\, sillä kukin kuuli heidän puhuvan hänen omaa kieltänsä. Ja he hämmästyivät ja ihmettelivät sanoen: ”Katso\, eivätkö nämä kaikki\, jotka puhuvat\, ole galilealaisia? Kuinka me sitten kuulemme kukin sen maan kieltä\, jossa olemme syntyneet? Me parttilaiset ja meedialaiset ja eelamilaiset ja me\, jotka asumme Mesopotamiassa\, Juudeassa ja Kappadokiassa\, Pontossa ja Aasiassa\, Frygiassa ja Pamfyliassa\, Egyptissä ja Kyrenen puoleisen Liibyan alueilla\, ja täällä oleskelevat roomalaiset\, juutalaiset ja käännynnäiset\, kreetalaiset ja arabialaiset\, me kuulemme kukin heidän puhuvan omalla kielellämme Jumalan suuria tekoja.” Ja he olivat kaikki hämmästyksissään eivätkä tienneet\, mitä ajatella\, ja sanoivat toinen toisellensa: ”Mitä tämä mahtaakaan olla?” Mutta toiset pilkkasivat heitä ja sanoivat: ”He ovat täynnä makeata viiniä”. \n  \nEvankeliumi \nJoh. 14: 23–29 \nJeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Jos joku rakastaa minua\, niin hän pitää minun sanani\, ja minun Isäni rakastaa häntä\, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan. Joka ei minua rakasta\, se ei pidä minun sanojani; ja se sana\, jonka te kuulette\, ei ole minun\, vaan Isän\, joka on minut lähettänyt. Tämän minä olen teille puhunut ollessani teidän tykönänne. Mutta Puolustaja\, Pyhä Henki\, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni\, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta\, minkä minä olen teille sanonut. Rauhan minä jätän teille: minun rauhani – sen minä annan teille. En minä anna teille\, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö. Te kuulitte minun sanovan teille: ’Minä menen pois ja palajan jälleen teidän tykönne’. Jos te minua rakastaisitte\, niin te iloitsisitte siitä\, että minä menen Isän tykö\, sillä Isä on minua suurempi. Ja nyt minä olen sanonut sen teille\, ennenkuin se on tapahtunut\, että te uskoisitte\, kun se tapahtuu. \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala\, joka valaisit ensimmäisenä helluntaina uskollistesi sydämet Pyhällä Hengellä! Anna meidänkin saman Hengen kautta ymmärtää\, mikä on oikeaa\, ja aina iloita hänen pyhästä lohdutuksestaan. Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta\, joka sinun ja Pyhän Hengen kanssa elää ja hallitsee yhdessä jumaluudessa iankaikkisesta iankaikkiseen. \n2. Kaikkivaltias Jumala\, rakas taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua siitä\, että olet armollisesti vuodattanut Pyhän Henkesi\, joka nuhtelee maailmaa synnistä\, lohduttaa murheellisia\, vahvistaa heikkoja ja tekee pyhittävää työtäsi maan päällä. Me rukoilemme sinua: anna Pyhän Hengen valaista sydämemme\, johtaa meidät tuntemaan koko totuuden ja vahvistaa meitä voimallaan\, että me elävässä uskossa pyhällä elämällä palvelisimme sinua\, joka Pojan ja Pyhän Hengen kanssa elät ja hallitset iankaikkisesta iankaikkiseen. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni\nViis. 1:7\nHerran Henki |täyttää *\nmaanpiirin. |Halleluja! \nTAI\nPs. 104:30\nKun lähetät henkesi\, se luo uutta |elämää\, *\nnäin uudis|tat maan kasvot. \nPsalmi:\nPs. 68: 5-11\nLaulakaa Jumalalle\, veisatkaa hänen nimensä |kiitosta. *\nTehkää tie hänelle\, joka kiitää |halki arojen. \nHänen nimensä on |Herra\, *\nriemuitkaa hänen kasvo|jensa edessä. \nHän on orpojen isä ja leskien puolus|taja\, *\nJumala pyhässä |asunnossansa\, \nJumala\, joka antaa hyljätyille kodin ja johtaa vangitut |onneen. *\nVain niskoittelijat asuvat |kuivassa maassa. \nJumala\, kun sinä kävit kansasi |edellä\, *\nkun sinä kuljit |erämaassa\, \nniin maa vapisi ja taivaat tiukkuivat Jumalan kasvojen |edessä\, *\nSiinai vapisi Jumalan\, Israelin Jumalan\, |kasvojen edessä. \nRunsaalla sateella sinä\, Jumala\, kostutit perintö|maasi; *\nja kun se oli näännyksissä\, niin |sinä virvoitit sen. \nSinun laumasi asettui |siihen; *\nhyvyydessäsi\, Jumala\, sinä sen |kurjille valmistit. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/helluntaipaiva-vsk1/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/06/Kirkkovuosi_1-vuosikerta_Helluntai_uusittu2025.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20250607 DTEND;VALUE=DATE:20250608 DTSTAMP:20260604T101710 CREATED:20161202T121951Z LAST-MODIFIED:20250606T233109Z UID:4215-1749254400-1749340799@www.luterilainen.net SUMMARY:Helluntaiaatto DESCRIPTION:Helluntaiaatosta eli helluntaipäivää edeltävästä lauantai-illasta alkaa kirkkovuodessa niin sanotun helluntaijakson vietto. Tämä osa kirkkovuodesta on viikon mittainen päättyen seuraavaan lauantaihin. Helluntaiaaton tekstit puhuvat luvatun Pyhän Hengen tulemisesta ja odottamisesta. \nPäivän Vanhan testamentin tekstissä Isä puhuu omilleen eli tosi Israelille\, joille Hän lupaa lähettää Pyhän Henkensä. Jumalan uusi liitto on tehty valmiiksi Hänen Poikansa sovitustyössä ja liiton sinetiksi Hän antaa Pyhän Henkensä lastensa päälle. Uuden testamentin teksti ohjaa meidät uskomaan ja ymmärtämään\, että Pyhä Henki annetaan uuden liiton aikana pyhässä kasteessa. Päivän evankeliumissa Herra Jeesus lupaa lähettää apostoliensa päälle Pyhän Hengen. Tämä toteutui ensimmäisenä kristillisenä helluntaina Jerusalemissa. Apostolit saivat Pyhän Hengen ja rohkeasti todistivat Herrasta Jeesuksesta ja Hänen pelastusteoistaan. Olivathan apostolit silminnäkijätodistajia. \nHelluntaiaattona saamme muistaa\, että Jumala on lähettänyt ja jatkuvasti lähettää lapsilleen Pyhän Henkensä avuksi. Me emme voi uskoa Kristuskeen\, Vapahtajaamme ilman Hänen apuaan. Pyhä Henki tulee luoksemme jatkuvasti Raamatun sanassa\, synneistäpäästön sanoissa ja Hänen työtään on\, että me uskossa nautimme Kristuksen tosi ruumiin ja veren syntiemme anteeksisaamikseksi. Pyhän Hengen tehtävä on kirkastaa Jumalan Poikaa. \nJeesus kutsuu päivän evankeliumissa (Joh. 14:17) Pyhää Henkeä ”totuuden Hengeksi”. Pyhä Henki ei ole ”valheen henki”. Hän johdattaa ihmiset totuuden eli Jeesuksen luo\, kun he haluavat kuulla Pyhän Hengen puhetta. ”Totuuden Henki” Hän on myös ja ehkä ennen kaikkea siksi\, että Hän on Jeesuksen eli Totuuden Henki. Pyhä Henkihän puhuu\, mitä Hän on Jeesukselta saanut. \nMaailma ei voi nähdä Pyhää Henkeä. Pyhää Henkeä\, Jumalaa ja Jumalan omia vihaava maailma ei tunne\, koska jos se tuntisi se kuuntelisi Pyhän Hengen puhetta. Tässä on vertailukohta siihen\, kun Jeesus sanoo juutalaisille (Joh. 8:45): ”Mutta minua te ette usko\, sentähden että minä sanon totuuden.” Jos Jeesus olisi puhunut valetta\, juutalaiset olisivat uskoneet Häneen. Näin myös jos totuuden Henki puhuisi valetta\, maailma tuntisi Hänet. \nJeesus lupaa saman asian omilleen kuin edellä (Joh. 14:16) ”sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva”\, mutta lupaa oikeastaan suurempaa. ”Teidän tykönänne” eli ”luonanne” on syvempi ja läheisempi asia kuin Joh. 14:16 ”teidän kanssanne”. Ja ”teissä oleva” kertoo sen\, että toinen puolustaja\, totuuden Henki on opetuslapsissa. Ei vain kanssa tai luona\, vaan sisällä. Näin Jumala itse asuu kristityssä Hengessään ja Henkensä kautta. \n\nKynttilöitä: 4 Liturginen väri: punainen.Ei vuosikertaa\nPäivän psalmi Antifoni: Hes. 36:26 Psalmi: Ps. 34:2–4 9–11 tai Ps. 107:1–2 21–22 Hallelujasäe: Ps. 117:1\n1. lukukappale: Jes. 59:20–21 2. lukukappale: Ap. t. 19:1–6 Evankeliumi: Joh. 14:8–17 \n\n1. lukukappale\nJes. 59:20–21\nSiionille se tulee lunastajana\, niille Jaakobissa\, jotka synnistä kääntyvät\, sanoo Herra. Ja tämä on minun liittoni heidän kanssansa\, sanoo Herra: minun Henkeni\, joka on sinun päälläsi\, ja minun sanani\, jonka minä suuhusi panen\, eivät väisty sinun suustasi\, eivät lastesi suusta eivätkä lastesi lasten suusta\, sanoo Herra\, nyt ja iankaikkisesti. \n  \n2. lukukappale\nApt. 19:1–6\nKun Apollos oli Korintossa\, tuli Paavali \, kuljettuaan läpi ylämaakuntien\, Efesoon ja tapasi siellä muutamia opetuslapsia. Ja hän sanoi heille: ”Saitteko Pyhän Hengen silloin\, kun te tulitte uskoon?” Niin he sanoivat hänelle: ”Emme ole edes kuulleet\, että Pyhää Henkeä on olemassakaan”. Ja hän sanoi: ”Millä kasteella te sitten olette kastetut?” He vastasivat: ”Johanneksen kasteella”. Niin Paavali sanoi: ”Johannes kastoi parannuksen kasteella\, kehoittaen kansaa uskomaan häneen\, joka oli tuleva hänen jälkeensä\, se on\, Jeesukseen”. Sen kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen. Ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen\, tuli heidän päällensä Pyhä Henki\, ja he puhuivat kielillä ja ennustivat. \n  \nEvankeliumi\nJoh. 14: 8–17\nFilippus sanoi hänelle : ”Herra\, näytä meille Isä\, niin me tyydymme”. Jeesus sanoi hänelle: ”Niin kauan aikaa minä olen ollut teidän kanssanne\, etkä sinä tunne minua\, Filippus! Joka on nähnyt minut\, on nähnyt Isän; kuinka sinä sitten sanot: ’Näytä meille Isä’? Etkö usko\, että minä olen Isässä\, ja että Isä on minussa? Niitä sanoja\, jotka minä teille puhun\, minä en puhu itsestäni; ja Isä\, joka minussa asuu\, tekee teot\, jotka ovat hänen. Uskokaa minua\, että minä olen Isässä\, ja että Isä on minussa; mutta jos ette\, niin uskokaa itse tekojen tähden. Totisesti\, totisesti minä sanon teille: joka uskoo minuun\, myös hän on tekevä niitä tekoja\, joita minä teen\, ja suurempiakin\, kuin ne ovat\, hän on tekevä; sillä minä menen Isän tykö\, ja mitä hyvänsä te anotte minun nimessäni\, sen minä teen\, että Isä kirkastettaisiin Pojassa. Jos te anotte minulta jotakin minun nimessäni\, niin minä sen teen. Jos te minua rakastatte\, niin te pidätte minun käskyni. Ja minä olen rukoileva Isää\, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti\, totuuden Hengen\, jota maailma ei voi ottaa vastaan\, koska se ei näe häntä eikä tunne häntä; mutta te tunnette hänet\, sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva. \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias Jumala\, sinä muuttumaton voima ja ikuinen valo! Katso armollisesti seurakuntasi puoleen ja anna palvelijoillesi Pyhän Hengen lahja\, jotta meissä syttyisi taivaallinen halu ja tahtoisimme jatkuvasti juoda elämän lähteestä. Sinun rakkaan Poikasi\, Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta\, joka elää ja hallitsee yhdessä sinun ja Pyhän Hengen kanssa yhdessä jumaluudessa aina ja iankaikkisesti. \n2. Pyhä Jumala\, rakas taivaallinen Isä! Sinä olet Poikasi Jeesuksen Kristuksen kautta perustanut maan päälle kirkkosi. Kirkossa ja kirkon kautta annat saarnata meille sovituksen sanaa. Pyydämme sinua: lähetä meille Pyhä Henkesi\, joka sanassasi kirkastaa meille Kristusta\, että tuntisimme siinä hänet\, uskoisimme häneen ja pelastuisimme. Tee meistä sinun totuutesi ja rakkautesi todistajia. Tätä pyydämme sinun rakkaan Poikasi\, Jeesuksen Kristuksen kautta\, joka yhdessä sinun ja Pyhän Hengen kanssa hallitsee aina ja iankaikkisesti. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nHes. 36:26\nJa minä annan teille uuden |sydämen\, *\nja uuden hengen minä annan teidän |sisimpäänne. \nPsalmi:\nPs. 34:2–4\, 9–11\nMinä kiitän Herraa joka |aika\, *\nhänen ylistyksensä on alati |minun suussani. \nHerra on minun sieluni |kerskaus\, *\nnöyrät sen kuulevat ja |iloitsevat. \nYlistäkää minun kanssani |Herraa\, *\nkiittäkäämme yhdessä hänen |nimeänsä. \nMaistakaa ja katsokaa\, kuinka Herra on |hyvä. *\nAutuas se mies\, joka |häneen turvaa! \nPeljätkää Herraa\, te hänen |pyhänsä\, *\nsillä häntä pelkääväisiltä ei |mitään puutu. \nNuoret leijonat kärsivät puutetta ja näkevät |nälkää\, *\nmutta Herraa etsiväisiltä ei mitään |hyvää puutu. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. \nTAI\nPs. 107: 1–2\, 21–22\nKiittäkää Herraa\, sillä |hän on hyvä\, *\nsillä hänen armonsa pysyy ian|kaikkisesti. \nNiin sanokoot Herran |lunastetut\, *\njotka hän on lunastanut ahdis|tuksen alta. \nKiittäkööt he Herraa hänen |armostansa *\nja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislap|sia kohtaan. \nUhratkoot |kiitosuhreja *\nja kertokoot riemuiten |hänen töitään. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/helluntaiaatto-vsk1/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/06/Kirkkovuosi_1-vuosikerta_Helluntai_aatto.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20250601 DTEND;VALUE=DATE:20250602 DTSTAMP:20260604T101710 CREATED:20161202T121950Z LAST-MODIFIED:20250524T203059Z UID:4214-1748736000-1748822399@www.luterilainen.net SUMMARY:6. sunnuntai pääsiäisestä\, Exaudi DESCRIPTION:Päivän evankeliumikohdassa (Joh. 15:26–16:4) Jeesus selittää opetuslapsille\, kenet Hän lähettäisi kirkkonsa keskelle taivaaseen astumisensa jälkeen. Pyhä Henki vuodatettaisiin helluntaina. Evankeliumikohdassa Jeesus kuvaa Pyhän Hengen työtä. Hän on kristityn puolustaja\, Totuuden Henki ja Kristuksen todistaja. \nKristityn puolustajana Pyhä Henki astuu esiin kahdella rintamalla. Evankeliumikohdassa kerrotaan ulkonaisista vainoista\, joita kristityt kohtaavat. Syytä pelkoon ei kuitenkaan ole\, sillä kristityllä on Jeesuksen lähettämä puolustusasianajaja: “Ja kun he vievät teitä ja vetävät oikeuteen\, älkää edeltäpäin huolehtiko siitä\, mitä puhuisitte; vaan mitä teille sillä hetkellä annetaan\, se puhukaa. Sillä ette te ole puhumassa\, vaan Pyhä Henki.” (Mark. 13:11) Puolustusasianajajamme pitää huolen siitä\, mitä kuulusteluissa on lausuttava. \nUuden testamentin lukukappaleessa (Room. 8:12–17) Paavali laajentaa vainot koskemaan myös kristityn sisäistä elämää. Pyhä Henki on kristityn puolustusasianajaja silloinkin\, kun synti ja Perkele syyttävät omaatuntoa. Pyhä Henki muistuttaa\, kenelle sinä kuulut. Langenneena ja epäonnistuneenakin saat kuulla Pyhä Hengen lohduttavat sanat: “Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa\, vaan te olette saaneet lapseuden hengen\, jossa me huudamme: Abba! Isä!” (Room. 8:15) \nPyhä Henki on Totuuden Henki. Häntä murehduttavat lankeemuksemme ja ennen kaikkea katumukseen taipumaton\, kova sydämemme. Saarnatun ja luetun Raamatun Sanan kautta Hän paljastaa syntimme. Mitä enemmän Totuuden Henki saa hallita sydäntämme\, sitä suuremmaksi käy tarpeemme ja rakkautemme Jeesukseen. Alamme ymmärtää syntisyyttämme ja Jumalan armon suuruutta. Kyse ei olekaan siitä\, että olemme epäonnistuneita joissakin pikku asioissa ja tarvitsemme Jeesuksen apua päästäksemme taivaaseen. Kyse on siitä\, että olemme läpeensä turmeltuneita ja ansaitsemme Jumalan tuomion ja helvetin\, jos turvamme ei ole Jumalan armossa Jeesuksen ristinkuoleman tähden. Mutta kun Totuuden Henki tulee ja näyttää Sanasta yhtäältä syntimme ja toisaalta Kristuksen uhrin riittävyyden\, silloin koittavat vapaus\, ilo ja rauha. Jeesuksen täytetyssä työssä on kaikki. Uskossa Jeesukseen sinäkin saat levätä armossa. \nPyhä Henki on Kristuksen todistaja. Edellä viitattiin jo siihen\, kuinka Pyhä Henki kirkastaa Kristuksen sisäisessä elämässämme (Joh. 16:4). Evankeliumikohdassa puhutaan siitä\,  kuinka Pyhä Henki ottaa kätemme\, jalkamme ja ennen kaikkea suumme käyttöönsä todistaessaan Kristuksesta. Herramme sanoin: “Ja te myös todistatte.” (Joh. 15:27)  \nHuomion arvioista on\, ettei Pyhä Henki toimi yksin\, eikä uskomme muutu kolmanteen uskonkappaleeseen (Se on: “Ja Pyhään Henkeen\, pyhän yhteisen seurakunnan…”)  tultaessa “henkisyydeksi”. Niin kuin Pyhä Henki käyttää kristityn suuta todistaessaan Kristuksesta\, niin Hän käyttää luotuja välineitä pyhittävässä työssäänkin. Raamatun Sanassa Pyhä Henki puhuu sinulle. Kasteessa Pyhä Henki uudestisynnytti sinut iankaikkiseen elämään. Synninpäästössä Pyhä Henki julistaa sinulle pastorin suuta käyttäen syntien anteeksiantamuksen. Ehtoollispöydässä Pyhä Henki ruokkii sinua iankaikkisen elämän ravinnolla: leipään ja viiniin kätkeytyvillä Kristuksen ruumiilla ja verellä. Kaikki tämä siksi\, että saisit kerran astua Jumalan eteen pyhänä ja puhtaana\, Jeesuksen tähden armahdettuna! \n\nKynttilöitä: 4 Liturginen väri: valkoinen.1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 27:7 Psalmi: Ps. 27:1–3 7–9 Hallelujasäe: Joh. 16:13\n1. lukukappale: Jes. 44:1–5 2. lukukappale: Room. 8:12–17 Evankeliumi: Joh. 15:26–16:4 \n\n1. lukukappale \nJes. 44:1–5 \nMutta nyt kuule\, Jaakob\, minun palvelijani\, ja Israel\, jonka minä olen valinnut. Näin sanoo Herra\, sinun Luojasi\, joka on valmistanut sinut hamasta äidin kohdusta\, joka sinua auttaa: Älä pelkää\, minun palvelijani Jaakob\, sinä Jesurun\, jonka minä olen valinnut. Sillä minä vuodatan vedet janoavaisen päälle ja virrat kuivan maan päälle. Minä vuodatan Henkeni sinun siemenesi päälle ja siunaukseni sinun vesojesi päälle\, niin että ne kasvavat nurmikossa kuin pajut vesipurojen partaalla. Mikä sanoo: ”Minä olen Herran oma”\, mikä nimittää itsensä Jaakobin nimellä\, mikä piirtää käteensä: ”Herran oma”\, ja ottaa Israelin kunnianimeksensä. \n  \n2. lukukappale \nRoom. 8:12–17 \nNiin me siis\, veljet\, olemme velassa\, mutta emme lihalle\, lihan mukaan elääksemme. Sillä jos te lihan mukaan elätte\, pitää teidän kuoleman; mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot\, niin saatte elää. Sillä kaikki\, joita Jumalan Henki kuljettaa\, ovat Jumalan lapsia. Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa\, vaan te olette saaneet lapseuden hengen\, jossa me huudamme: ”Abba! Isä!” Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa\, että me olemme Jumalan lapsia. Mutta jos olemme lapsia\, niin olemme myöskin perillisiä\, Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä\, jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme\, että me yhdessä myös kirkastuisimme. \n  \nEvankeliumi \nJoh. 15:26–16:4 \nMutta kun Puolustaja tulee\, jonka minä lähetän teille Isän tyköä\, totuuden Henki\, joka lähtee Isän tyköä\, niin hän on todistava minusta. Ja te myös todistatte\, sillä te olette alusta asti olleet minun kanssani. Tämän minä olen teille puhunut\, ettette loukkaantuisi. He erottavat teidät synagoogasta; ja tulee aika\, jolloin jokainen\, joka tappaa teitä\, luulee tekevänsä uhripalveluksen Jumalalle. Ja sen he tekevät teille\, koska he eivät tunne Isää eivätkä minua. Mutta tämän minä olen puhunut teille\, että\, kun se aika tulee\, te muistaisitte minun sen teille sanoneen. \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias\, iankaikkinen Jumala! Anna meille armosi\, että meillä olisi aina oikea tahto ja rakkaus palvella sinua puhtain sydämin ja kaikin voimin. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Herra Jumala\, taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua siitä\, että olet Pyhän Henkesi kautta kutsunut meidät Poikasi Jeesuksen Kristuksen todistajiksi. Mutta koska maailma ei siedä todistustamme vaan vihaa meitä sen takia\, niin me rukoilemme sinua: anna meille turvallinen luottamus\, ettemme loukkaantuisi ristiin ja vastoinkäymiseen\, vaan lujina todistaisimme sinusta. Anna meidän aina tuntea sinut ja Poikasi ja niin tulla iankaikkisesti autuaiksi. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. (1. vsk) \n3. Laupias Jumala! Me kiitämme sinua siitä\, että olet lähettänyt Poikasi maailmaan pelastamaan meidät ja tekemään meidät autuaiksi. Anna meille armosi\, niin että otamme vastaan tämän kalliin rakkautesi ja tulemme uskon kautta sinun yhteyteesi. Poista seurakunnastasi kaikki eripuraisuus ja riita. Auta seurakuntaasi säilyttämään Hengen luoma ykseys rauhan sitein\, jotta se voisi todistaa armosi ja rakkautesi voimasta. Käännä vihollisesikin pimeydestä ihmeelliseen valoosi meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta. (3. vsk) \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 27:7\nHerra\, kuule minun ääneni\, kun minä |huudan\, *\narmahda minua ja |vastaa minulle. \nPsalmi:\nPs. 27:1–3\, 7–9 \nHerra on minun valkeuteni ja autuu|teni: *\nketä |minä pelkään! \nHerra on minun elämäni |turva: *\nketä |minä vapisen! \nKun pahat käyvät minun kimppuuni\, syömään minun |lihaani\, *\nniin he\, minun ahdistajani ja vihamieheni\, kompas|tuvat ja kaatuvat. \nVaikka sotajoukko asettuisi minua |vastaan\, *\nei minun sydä|meni pelkäisi; \nvaikka sota nousisi minua |vastaan\, *\nsiinäkin minä |olisin turvassa. \nHerra\, kuule minun ääneni\, kun minä |huudan\, *\narmahda minua ja |vastaa minulle. \nMinun sydämeni vetoaa sinun omaan |sanaasi: *\n”Etsikää minun |kasvojani”. \nHerra\, minä etsin sinun kasvo|jasi. *\nÄlä kätke minulta kasvojasi\, älä työnnä vihassa pois |palvelijaasi. \nSinä olet minun |apuni\, *\nälä minua jätä\, älä minua hylkää\, pelas|tukseni Jumala. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/6-sunnuntai-paasiaisesta-exaudi-vsk1/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/05/Kirkkovuosi_1-vuosikerta_6-su-Paasiaisesta.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20250529 DTEND;VALUE=DATE:20250530 DTSTAMP:20260604T101710 CREATED:20161202T121950Z LAST-MODIFIED:20250519T192555Z UID:4213-1748476800-1748563199@www.luterilainen.net SUMMARY:Helatorstai DESCRIPTION:Helatorstain tekstejä hallitsee kaksi teemaa. Ensimmäinen on Jeesuksen astuminen kuninkaalliselle valtaistuimelleen taivaassa. Toinen teema on seurausta ensimmäisestä. Se on Jeesuksen kuninkaallinen käsky: “Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan\, se pelastuu\, mutta joka ei usko\, se tuomitaan kadotukseen.” (Mark. 16:15–16) \nHelatorstai laajentaa ihmislähtöisen ahtaan maailmankuvan. Se avaa ikkunan näkyvän maailman tuolle puolen. Tässä ei ole kaikki. On ajallinen elämä iloineen ja murheineen. On valtamerten syvyydet\, atomien ytimet ja galaksien äärettömyys\, mutta on myös Jumalan taivas ja meidän aikamme ulkopuolella\, iankaikkisuus. \nHelatorstaina kuulemme\, kuinka ylösnoussut Kristus astuu ajan ja paikan tuolle puolen\, Jumalan taivaaseen. Hän ei vain palaa Isän tykö. Hän ottaa myös Isän osoittaman paikan: universumin kuninkaan istuimen Jumalan oikealla puolella. \nMuistammeko riittävän usein helatorstain sanomaa?  \nOn lohdullista kuulla\, etteivät tämän maailman mahdit voi tuhota Kristuksen omaa. Kristitty saa veisata Martti Lutherin tavoin: “Jos veis he henkemme\, osamme\, onnemme. Ne heidän olkohon\, vaan meidän iäks on Jumalan valtakunta.” (Virsi 170:4) Kristityn turva on kuningasten Kuningas! Paavali kirjoittaa hänestä: “Minä olen varma siitä\, ettei kuolema\, eikä elämä\, ei enkelit eikä henkivallat\, ei nykyiset eikä tulevaiset\, ei voimat\, ei korkeus eikä syvyys\, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta\, joka on Kristuksessa Jeesuksessa\, meidän Herrassamme.” (Room. 8:38–39) \nHerättelevä puoli helatorstain sanomassa liittyy lähetyskäskyyn. Kuningasten kuningas käski kirkkonsa kutsua kaikki ihmiset Jumalan valtakuntaan. Jeesuksesta on kerrottava kaikille. Kirkko ei saa lakata julistamasta evankeliumia ja toimittamasta pyhiä sakramentteja\, sillä  kerran kuninkaiden kuningas palaa – ja silloin on tuomion aika. Silloin jokaisen ihmisen on tunnustettava se\, mikä on kaikille ilmeistä\, Jeesus Kristus on Herra. \nMurheellista on\, etteivät kaikki tunnustusta tätä sydämen halusta\, vaan pakosta. Kansojen meri jakautuu kuin Kaislameri Israelin kansan edessä kahtia. Ne\, jotka eläessään vastaanottivat evankeliumin\, saavat kokea kuinka Kristus vastaanottaa heidät. Mutta ne\, jotka eläessään torjuivat evankeliumin\, joutuvat kokemaan kuinka Kristus torjuu heidät. \nVielä on armon aika. Saamme viettää helatorstaita. Jumala tahtoo\, että kaikki ihmiset uskovat evankeliumin Kuninkaasta\, joka ei verota\, eikä orjuuta alaisiaan\, vaan joka antaa kaiken lahjaksi. Sinäkin saat uskoa syntisi anteeksi Jeesuksen ristin tähden. Uskon kautta Jeesukseen olet iankaikkisen elämän perillinen jo nyt. \n\nKynttilöitä: 6 Liturginen väri: valkoinen.1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ap. t. 1:11 Psalmi: Ps. 47:6–9 Hallelujasäe: Ef. 4:10\n1. lukukappale: Ps. 110:1–4 2. lukukappale: Ap. t. 1:1–11 Evankeliumi: Mark. 16:14–20 \n\n1. lukukappale \nPs. 110:1–4 \nHerra sanoi minun herralleni: ”Istu minun oikealle puolelleni\, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi”. Herra ojentaa sinun valtasi valtikan Siionista; hallitse vihollistesi keskellä. Altis on sinun kansasi sinun sotaanlähtösi päivänä: pyhässä asussa sinun nuori väkesi nousee eteesi\, niinkuin kaste aamuruskon helmasta. Herra on vannonut eikä sitä kadu: ”Sinä olet pappi iankaikkisesti\, Melkisedekin järjestyksen mukaan”. \n  \n2. lukukappale \nAp. t. 1:1–11 \nEdellisessä kertomuksessani kirjoitin\, oi Teofilus\, kaikesta\, mitä Jeesus alkoi tehdä ja opettaa\, hamaan siihen päivään asti\, jona hänet otettiin ylös\, sittenkun hän Pyhän Hengen kautta oli antanut käskynsä apostoleille\, jotka hän oli valinnut\, ja joille hän myös kärsimisensä jälkeen moninaisten epäämättömien todistusten kautta osoitti elävänsä\, ilmestyen heille neljänkymmenen päivän aikana ja puhuen Jumalan valtakunnasta. Ja kun hän oli yhdessä heidän kanssansa\, käski hän heitä ja sanoi: ”Älkää lähtekö Jerusalemista\, vaan odottakaa Isältä sen lupauksen täyttymistä\, jonka te olette minulta kuulleet. Sillä Johannes kastoi vedellä\, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä\, ei kauan näitten päivien jälkeen.” Niin he ollessansa koolla kysyivät häneltä sanoen: ”Herra\, tälläkö ajalla sinä jälleen rakennat Israelille valtakunnan?” Hän sanoi heille: ”Ei ole teidän asianne tietää aikoja eikä hetkiä\, jotka Isä oman valtansa voimalla on asettanut\, vaan\, kun Pyhä Henki tulee teihin\, niin te saatte voiman\, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka”. Kun hän oli tämän sanonut\, kohotettiin hänet ylös heidän nähtensä\, ja pilvi vei hänet pois heidän näkyvistään. Ja kun he katselivat taivaalle hänen mennessään\, niin katso\, heidän tykönänsä seisoi kaksi miestä valkeissa vaatteissa; ja nämä sanoivat: ”Galilean miehet\, mitä te seisotte ja katsotte taivaalle? Tämä Jeesus\, joka otettiin teiltä ylös taivaaseen\, on tuleva samalla tavalla\, kuin te näitte hänen taivaaseen menevän.” \n  \nEvankeliumi \nMark. 16:14–20 \nVihdoin hän ilmestyi myöskin niille yhdelletoista heidän ollessaan aterialla; ja hän nuhteli heidän epäuskoaan ja heidän sydämensä kovuutta\, kun he eivät olleet uskoneet niitä\, jotka olivat nähneet hänet ylösnousseeksi. Ja hän sanoi heille: ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan\, se pelastuu; mutta joka ei usko\, se tuomitaan kadotukseen. Ja nämä merkit seuraavat niitä\, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia\, puhuvat uusilla kielillä\, nostavat käsin käärmeitä\, ja jos he juovat jotakin kuolettavaa\, ei se heitä vahingoita; he panevat kätensä sairasten päälle\, ja ne tulevat terveiksi.” Kun nyt Herra Jeesus oli puhunut heille\, otettiin hänet ylös taivaaseen\, ja hän istui Jumalan oikealle puolelle. Mutta he lähtivät ja saarnasivat kaikkialla\, ja Herra vaikutti heidän kanssansa ja vahvisti sanan sitä seuraavien merkkien kautta. \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias Jumala! Me uskomme\, että ainoa Vapahtajamme Jeesus Kristus on noussut ylös taivaisiin. Anna siis myös meidän jatkuvasti sydämellämme asua taivaissa sinun luonasi. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Herra Jeesus Kristus! Me kiitämme sinua siitä\, että olet meidän tähtemme kärsinyt katkeran ristinkuoleman ja voittanut kuolemallasi perkeleen ja kaiken pimeyden vallan. Nyt kun olet palannut kirkkauteesi\, sinä puhut puolestamme Isän oikealla puolella. Auta meitä seuraamaan sinua elämässä ja kuolemassa\, että kerran saisimme olla sinun kanssasi kirkkaudessasi iankaikkisesti. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nAp. t. 1:11\nGalilean miehet\, mitä te seisotte ja katsotte |taivaalle? *\nTämä Jeesus\, joka otettiin teiltä ylös taivaaseen\, on tuleva samalla tavalla\, kuin te näitte hänen |taivaaseen menevän. \nPsalmi:\nPs. 47:6–9 \nJumala astuu ylös riemun raiku|essa\, *\nHerra pasunain |pauhatessa. \nVeisatkaa Jumalalle\, |veisatkaa\, *\nveisatkaa meidän kunin|kaallemme\, veisatkaa. \nSillä Jumala on kaiken maan |kuningas. *\nVeisatkaa |hänelle virsi. \nJumala on kansojen |kuningas\, *\nJumala istuu pyhällä |istuimellansa. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/helatorstai-vsk1/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/05/Kirkkovuosi_3-vuosikerta_Helatorstai.jpeg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20250525 DTEND;VALUE=DATE:20250526 DTSTAMP:20260604T101710 CREATED:20161202T121950Z LAST-MODIFIED:20250519T192436Z UID:4212-1748131200-1748217599@www.luterilainen.net SUMMARY:5. sunnuntai pääsiäisestä\, Rukoussunnuntai Rogate DESCRIPTION:Rukoussunnuntain teksteissä yhdistyvät Jumalan lapsen turvallisuus ja tähän maailmaan kuuluvat ahdistukset. Toisaalta olemme ahtaalla maailmassa\, joka vihaa Kristuksen omia. Toisaalta sydämiämme kehotetaan lepoon\, koska maailmassa koettava ahdistus on väliaikaista. Vaikka joudumme kärsimään vainoa ja vastoinkäymisiä\, uskossa Kristukseen olemme jo Voittajan puolella ja Jumalan lapsen oikeudet kuuluvat meille. \nRukoussunnuntain evankeliumikohta (Joh. 16:23–33) on katkelma Herramme jäähyväispuheesta. Jeesus valmistaa opetuslapsia lähestyvään kuolemaansa ja pian koittavaan ylösnousemukseen. Pian opetuslasten sydämet täyttää murhe\, kunnes jälleennäkemisen riemu kuivaa kyyneleet ja kirvoittaa kielet kiitokseen. \nEräässä mielessä kristityn elämä on kiirastorstai-elämää. Arkista kilvoitteluamme luonnehtii sama jännite\, jota opetuslapset kokivat. Nyt voi sydämemme itkeä\, mutta pian jälleennäkemisen riemu kuivaa kyyneleemme ja saamme katsella rakasta Herraamme kasvoista kasvoihin.  \nKokemuksemme taivaassa on epäilemättä samanlainen kuin opetuslapsilla pääsiäisaamuna. “Ja sinä päivänä te ette minulta mitään kysy.” (Joh. 16:23) Se\, mitä on tapahtunut\, on kerta kaikkiaan mykistävää. Kristuksen ylösnousemus mykisti opetuslapset. Taivaan ilo ja perille pääsemisen riemu mykistävät  kerran meidänkin suumme. Se hetki on niin paljon enemmän kuin tämän elämän murheet ja vastausta vaille jääneet kysymykset. Uuden testamentin lukukappaleessa Paavali luonnehtii Jumalan pelastavan rakkauden suuruutta näin: “Mutta hänelle\, joka voi tehdä enemmän\, monin verroin enemmän kuin kaikki\, mitä me anomme tai ymmärrämme —- hänelle kunnia seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien ja iankaikkisesti! Amen.” (Ef. 3:20–21) \nEvankeliumikohdassa puhutaan myös muutoksesta\, jonka ylösnousemus sai aikaan. Lunastustyön täyttyminen muutti opetuslasten aseman Isän edessä. Meidän ei enää tarvitse kääntyä Jeesuksen puoleen – kuten opetuslapset tekivät – että Jeesus rukoilisi puolestamme Isää. Kristukseen kastettuina olemme uskon kautta rakkaan Herramme veljiä ja sisaria\, siis Jumalan lapsia. Siksi myös Jumalan lapsen oikeudet kuuluvat meille. Jeesuksen nimessä rukouksemme ovat Isälle mieluisia ja ne nousevat kuin suitsutus Hänen eteensä. Raamatun lukemattomat lupaukset rukousten kuulemisesta rohkaisevat. Isämme korva ei ole kuuro. Hänen kätensä ei ole lyhyt auttamaan. Hyvän tahtonsa ja viisautensa mukaan Hän vastaa rukouksiimme. \n\nKynttilöitä: 4 Liturginen väri: valkoinen.1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Jes. 48:20 Psalmi: Ps. 40:2–6 Hallelujasäe: Joh. 16:33\n1. lukukappale: Jer. 29:11–14 2. lukukappale: Ef. 3:14–21 Evankeliumi: Joh. 16:23–33 \n\n1. lukukappale \nJer. 29:11–14 \nSillä minä tunnen ajatukseni\, jotka minulla on teitä kohtaan\, sanoo Herra: rauhan eikä turmion ajatukset; minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Silloin te huudatte minua avuksenne\, tulette ja rukoilette minua\, ja minä kuulen teitä. Te etsitte minua ja löydätte minut\, kun te etsitte minua kaikesta sydämestänne. Ja niin minä annan teidän löytää itseni\, sanoo Herra\, ja minä käännän teidän kohtalonne ja kokoan teidät kaikista kansoista ja kaikista paikoista\, joihin olen teidät karkoittanut\, sanoo Herra\, ja palautan teidät tähän paikkaan\, josta minä siirsin teidät pois. \n  \n2. lukukappale \nEf. 3:14–21 \nSentähden minä notkistan polveni Isän edessä\, josta kaikki\, millä isä on\, taivaissa ja maan päällä\, saa nimensä\, että hän kirkkautensa runsauden mukaisesti antaisi teidän\, sisällisen ihmisenne puolesta\, voimassa vahvistua hänen Henkensä kautta ja Kristuksen asua uskon kautta teidän sydämissänne\, niin että te\, rakkauteen juurtuneina ja perustuneina\, voisitte kaikkien pyhien kanssa käsittää\, mikä leveys ja pituus ja korkeus ja syvyys on\, ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden\, joka on kaikkea tietoa ylempänä; että tulisitte täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä. Mutta hänelle\, joka voi tehdä enemmän\, monin verroin enemmän kuin kaikki\, mitä me anomme tai ymmärrämme\, sen voiman mukaan\, joka meissä vaikuttaa\, hänelle kunnia seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien\, aina ja iankaikkisesti! Amen. \n  \nEvankeliumi \nJoh. 16:23–33 \nTotisesti\, totisesti minä sanon teille: jos te anotte jotakin Isältä\, on hän sen teille antava minun nimessäni. Tähän asti te ette ole anoneet mitään minun nimessäni; anokaa\, niin te saatte\, että teidän ilonne olisi täydellinen. Tämän minä olen puhunut teille kuvauksilla; mutta tulee aika\, jolloin minä en puhu teille enää kuvauksilla\, vaan avonaisesti julistan teille sanomaa Isästä. Sinä päivänä te anotte minun nimessäni; enkä minä sano teille\, että minä olen rukoileva Isää teidän edestänne; sillä Isä itse rakastaa teitä\, sentähden että te olette minua rakastaneet ja uskoneet minun lähteneen Jumalan tyköä. Minä olen lähtenyt Isästä ja tullut maailmaan; jälleen minä jätän maailman ja menen Isän tykö.” Hänen opetuslapsensa sanoivat: ”Katso\, nyt sinä puhut avonaisesti etkä käytä mitään kuvausta. Nyt me tiedämme\, että sinä tiedät kaikki\, etkä tarvitse\, että kukaan sinulta kysyy; sentähden me uskomme sinun Jumalan tyköä lähteneen.” Jeesus vastasi heille: ”Nyt te uskotte. Katso\, tulee hetki ja on jo tullut\, jona teidät hajotetaan kukin tahollensa ja te jätätte minut yksin; en minä kuitenkaan yksin ole\, sillä Isä on minun kanssani. Tämän minä olen teille puhunut\, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman.” \n  \nRukoukset\n1. Pyhä Jumala\, jolta kaikki hyvä tulee! Anna palvelijoillesi armoa ajatella sitä\, mikä on oikeaa\, ja voimaa täyttää se teoillaan. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Herra Jumala\, taivaallinen Isä\, joka Poikasi kautta olet luvannut\, että sinä annat meille\, mitä ikinä pyydämme hänen nimessään! Me rukoilemme sinua: pidä meidät sanassasi ja anna Pyhän Henkesi hallita ja johdattaa meitä tahtosi mukaan. Varjele meitä väärästä opista ja turhasta jumalanpalveluksesta. Suojele myöskin ruumiimme ja sielumme kaikesta pahasta. Anna meille siunauksesi ja rauhasi\, että saisimme kokea kaikessa armollista apuasi\, niin että me sekä täällä että iankaikkisuudessa ylistäisimme ja kiittäisimme sinua armollisena Isänämme. Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nJes. 48:20\nRiemuhuudoin ilmoittakaa\, kuuluttakaa tämä\, viekää tieto siitä maan ääriin |asti\, *\nsanokaa: ”Herra on lunastanut palveli|jansa Jaakobin”. \nPsalmi:\nPs. 40:2–6 \nHartaasti minä odotin |Herraa\, *\nja hän kumartui minun puoleeni ja kuuli |minun huutoni. \nJa hän nosti minut ylös turmion kuopasta\, lokaisesta |liejusta\, *\nja asetti minun jalkani kalliolle\, hän vahvisti minun |askeleeni. \nHän antoi minun suuhuni uuden virren\, kiitoslaulun Juma|lallemme. *\nSen näkevät monet ja pelkäävät ja |turvaavat Herraan. \nAutuas se mies\, joka panee turvansa |Herraan *\neikä käänny ylpeiden puoleen eikä niitten\, jotka |valheeseen eksyvät! \nHerra\, minun Jumalani\, suuret ovat sinun ihmetekosi ja sinun aivoituksesi meitä |kohtaan. *\nEi ole ketään sinun |vertaistasi. \nNiitä minä tahdon julistaa\, niistä |puhua\, *\nniitten paljous on suurempi\, kuin lue|tella taidan. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/5-sunnuntai-paasiaisesta-rukoussunnuntai-rogate-vsk1/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/05/Kirkkovuosi_1-vuosikerta_5-su-Paasiaisesta.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20250518 DTEND;VALUE=DATE:20250519 DTSTAMP:20260604T101710 CREATED:20161202T121949Z LAST-MODIFIED:20250514T211119Z UID:4211-1747526400-1747612799@www.luterilainen.net SUMMARY:4. sunnuntai pääsiäisestä\, Cantate DESCRIPTION:Päivän evankeliumissa Jeesus sanoo opetuslapsilleen: ”teille on hyväksi\, että minä menen pois” (16:7) \n”Mutta Jeesus\, ei meille voi olla hyväksi\, että sinä menet pois! Päinvastoin\, ilman sinua me olemme yksin ja avuttomat maailmassa. Jos sinä menet pois\, mitä meille silloin jää? Eikö yhdessä sinun kanssasi lähde meiltä pois evankeliumi syntien anteeksiannosta\, Taivas ja pelastus? Eikö ilman sinua jää jäljelle vain omantunnon syytökset\, synnit ja rikkomukset\, saastainen sydän ja Helvetin ammottava portti?” \nIlman lupausta puolustajasta nämä Jeesuksen sanat olisivat meille kuolinisku ja kadotustuomio. Kuitenkin sana puolustajasta muuttaa kaiken. Se kantaa mukanaan evankeliumin ja lohdun. Kuka sitten on tuo Jeesuksen lupaama puolustaja? \nJohanneksen evankeliumin luvussa 14 Jeesus puhuu Pyhästä Hengestä ”toisena puolustajana”\, jonka hän antaa omilleen olemaan heidän kanssaan ikuisesti. (Joh. 14:16) Näillä sanoilla Jeesus näyttää tarkoittavan\, että Hän itse on omiensa ensimmäinen puolustaja. Apostoli Johannes kirjoittaa: ”Jos joku syntiä tekeekin\, meillä on puolustaja Isän tykönä\, Jeesus Kristus\, joka on vanhurskas.” (1.Joh.2:1) \nPyhä Henki on Jeesuksen omien puolustaja aivan samalla tavalla kuin Jeesuskin on. Pyhä Henki jakaa Kristuksen työn ansiota kristikunnassa. Jeesus sanoo: ”hän on minut kirkastava\, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille.” (16:14) Pyhä Henki ei tuo mitään omaa totuutta\, vaan ”muistuttaa teitä kaikesta\, minkä minä olen teille sanonut” (Joh. 14:26) Pyhä Henki opettaa tuntemaan synnin\, vanhurskauden ja tuomion. (16:8) \nJuuri tässä on kaikkien uskovien ainut puolustus omantunnon syytöksissä ja helvetin kauhuissa. Kristus synniksi tehtynä minun puolestani. Kristus lain täyttäneenä minun vanhurskaudekseni. Kristus ristillä kärsimässä minun tuomioni. Tätä evankeliumin sanomaa Kristuksesta Pyhä Henki haluaa sinunkin elämässäsi jatkuvasti kirkastaa. \n\nKynttilöitä: 4 Liturginen väri: valkoinen.1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 98:1 Psalmi: Ps. 98:2–9 Hallelujasäe: Joh. 13:34\n1. lukukappale: Jes. 63:7–9 2. lukukappale: Jaak. 1:17–21 Evankeliumi: Joh. 16:5–15 \n\n1. lukukappale \nJes. 63:7–9 \nHerran armotöitä minä julistan\, Herran ylistettäviä tekoja\, kaikkea\, mitä Herra on meille tehnyt\, suurta hyvyyttä Israelin heimoa kohtaan\, mitä hän on heille osoittanut laupeudessansa ja suuressa armossansa. Ja hän sanoi: ”Ovathan he minun kansani\, he ovat lapsia\, joissa ei ole vilppiä”; ja niin hän tuli heille vapahtajaksi. Kaikissa heidän ahdistuksissansa oli hänelläkin ahdistus\, ja hänen kasvojensa enkeli vapahti heidät. Rakkaudessaan ja sääliväisyydessään hän lunasti heidät\, nosti heitä ja kantoi heitä kaikkina muinaisina päivinä. \n  \n2. lukukappale \nJaak. 1:17–21 \nJokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä\, valkeuksien Isältä\, jonka tykönä ei ole muutosta\, ei vaihteen varjoa. Tahtonsa mukaan hän synnytti meidät totuuden sanalla\, ollaksemme hänen luotujensa esikoiset. Te tiedätte sen\, rakkaat veljeni. Mutta olkoon jokainen ihminen nopea kuulemaan\, hidas puhumaan\, hidas vihaan; sillä miehen viha ei tee sitä\, mikä on oikein Jumalan edessä. Sentähden pankaa pois kaikki saastaisuus ja kaikkinainen pahuus ja ottakaa hiljaisuudella vastaan sana\, joka on teihin istutettu ja joka voi teidän sielunne pelastaa. \n  \nEvankeliumi \nJoh. 16:5–15 \nMutta nyt minä menen hänen tykönsä\, joka on minut lähettänyt\, eikä kukaan teistä kysy minulta: ’Mihin sinä menet?’ Mutta koska minä olen tämän teille puhunut\, täyttää murhe teidän sydämenne. Kuitenkin minä sanon teille totuuden: teille on hyväksi\, että minä menen pois. Sillä ellen minä mene pois\, ei Puolustaja tule teidän tykönne; mutta jos minä menen\, niin minä hänet teille lähetän. Ja kun hän tulee\, niin hän näyttää maailmalle todeksi synnin ja vanhurskauden ja tuomion: synnin\, koska he eivät usko minuun; vanhurskauden\, koska minä menen Isän tykö\, ettekä te enää minua näe; ja tuomion\, koska tämän maailman ruhtinas on tuomittu. Minulla on vielä paljon sanottavaa teille\, mutta te ette voi nyt sitä kantaa. Mutta kun hän tulee\, totuuden Henki\, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se\, mitä hän puhuu\, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee\, sen hän puhuu\, ja tulevaiset hän teille julistaa. Hän on minut kirkastava\, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille. Kaikki\, mitä Isällä on\, on minun; sentähden minä sanoin\, että hän ottaa minun omastani ja julistaa teille. \n  \nRukoukset\n1. Armon Jumala\, joka hallitset uskoviesi sydämiä\, niin että he voivat olla yksimielisiä! Anna kansallesi armo rakastaa\, mitä käsket\, ja haluta\, mitä lupaat\, niin että me\, jotka vaellamme tässä katoavassa maailmassa\, asuisimme sydämellämme taivaissa. Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Laupias Jumala! Me kiitämme sinua siitä\, että Pojassasi Jeesuksessa Kristuksessa olet valinnut ja kutsunut meidät valtakuntasi jäseniksi. Anna meille Pyhä Henkesi voidaksemme täyttää käskysi ja niin pysyä rakkaudessasi. Vaikuta meissä palava keskinäinen rakkaus\, ja anna meille armo tuottaa runsasta hedelmää valtakuntasi hyväksi. Auta meitä ahkerasti rukoilemaan Poikasi nimessä\, ja kuule hänen tähtensä rukouksemme. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 98:1\nVeisatkaa Herralle uusi virsi\, sillä hän on ihmeitä |tehnyt. *\nHän on saanut voiton oikealla kädellänsä ja pyhällä käsi|varrellansa. \nPsalmi:\nPs. 98:2–9 \nHerra on tehnyt tiettäväksi pelastus|tekonsa\, *\nhän on ilmaissut vanhurskautensa pakanain |silmien edessä. \nHän on muistanut armonsa ja uskollisuutensa Israelin heimoa |kohtaan; *\nkaikki maan ääret ovat nähneet meidän Jumalamme |pelastusteot. \nKohottakaa riemuhuuto Herralle\, |kaikki maa\, *\niloitkaa ja riemuitkaa ja |veisatkaa kiitosta. \nVeisatkaa Herran kiitosta kante|leilla *\n– kanteleilla ja ylistysvirren |sävelillä\, \nvaskitorvilla ja pasunan |äänellä. *\nKohottakaa riemuhuuto Herran\, |kuninkaan\, edessä. \nPauhatkoon meri ja kaikki\, mitä |siinä on\, *\nmaanpiiri ja ne\, jotka |siinä asuvat. \nPaukuttakoot käsiänsä |virrat\,*\nja vuoret yhdessä riemuitkoot |Herran edessä; \nsillä hän tulee tuomitsemaan |maata. *\nHän tuomitsee maanpiirin vanhurskaasti ja kansat |oikeuden mukaan. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/4-sunnuntai-paasiaisesta-cantate-vsk1/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/05/Kirkkovuosi_1-vuosikerta_4-su-Paasiaisesta.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20250511 DTEND;VALUE=DATE:20250512 DTSTAMP:20260604T101710 CREATED:20161202T121949Z LAST-MODIFIED:20250506T055308Z UID:4210-1746921600-1747007999@www.luterilainen.net SUMMARY:3. sunnuntai pääsiäisestä\, Jubilate DESCRIPTION:Evankeliumitekstissä opetuslapset kyselevät hämmentyneinä toisiltaan: ”Mitä se tarkoittaa\, kun hän sanoo meille: ´Vähän aikaa\, niin te ette minua näe\, ja taas vähän aikaa\, niin te näette minut´ ja ´minä menen Isän tykö.´” (Jh. 16:17) \nHyvin kauniilla tavalla Jeesus omilleen ilmaisee oman tiensä järkyttävyyden. Hän saa sen kaiken kuulostamaan niin helpolta ja kevyeltä: kuin ohimenevä hetki\, nopea tuulen puuska vasten kasvoja\, joka samassa on jo kadonnut. Vähän aikaa\, niin te ette minua näe – minä menen Isän tykö. \nJa kuitenkin Jeesus tarkalleen tiesi\, mihin Hän oli kulkemassa sanoessaan ”minä menen Isän tykö.” Hän oli käyvä Isän tykö\, mutta kuin vieraissa vaatteissa. Saastaisiin vaatteisiin puettuina\, kuin ylimmäinen pappi Joosua kerran Sakarian näyssä (Sak.3:1-3). Isän tykö\, tullakseen tuomittavaksi. Isän tykö\, jäädäkseen vailla apua. Jeesus suostui Jumalan Karitsan paikalle\, otti päällensä koko ihmiskunnan syntitaakan ja kärsi meidän tuomiomme. \nMiten siis Vapahtajamme saattaa puhua omilleen ”vähästä ajasta”? \nNämä jäähyväispuheensa sanat Jeesus puhui omilleen kiirastorstain iltana. Seuraavana yönä Jeesus kavallettiin\, hänet vangittiin\, vietiin kuulusteltavaksi\, pilkattiin\, ruoskittiin\, hänen päälleen syljettiin\, hänet naulattiin ristiin\, jossa Hän kamppaili viimeiset tuntinsa heikkona\, roikkuen koko painollaan naulojen kantamana\, täydellisen pimeyden keskellä omiensa pettämänä ja Jumalan hylkäämänä. Ei siinä ollut mitään vähää\, vaan ne olivat maailman historian pisimmät tunnit. Ihmiseksi syntynyt Jumala teki kuolemaa ristillä meidän tähtemme! \nKuitenkin Jeesus puhuu omilleen ”vähästä ajasta”\, niin suuri halu Vapahtajallamme on saada omansa ehjänä matkasta perille Taivaaseen! Niin suuri rakkaus opetuslapsiaan kohtaan Jeesuksella on sydämessään\, että ristin kärsimykset ja kuolema\, on sen rinnalla vain ”vähän aikaa.” Jumalan iankaikkisesta rakkaudesta käsin myös meidän oman elämämme ahdistukset ja kärsimykset saavat toisenlaiset mittasuhteet. Paavali kirjoittaa: ”Sillä tämän hetken kestävä ja kevyt ahdistuksemme tuottaa meille iankaikkisen elämän ja määrättömän kirkkauden ylenpalttisesti\, meille jotka emme katso näkyväisiä vaan näkymättömiä.” (2.Kor.4:17-18) Iankaikkisen elämän toivo lahjoittaa Jeesuksen omille suuren lohdutuksen ajallisten vaivojen ja vastusten keskelle. \n\nKynttilöitä: 4 Liturginen väri: valkoinen.1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 66:1 (2) Psalmi: Ps. 66:3–9 tai Ps. 126 Hallelujasäe: Joh. 16:22\n1. lukukappale: Jes. 40:26–31 2. lukukappale: Hepr. 13:12–16 Evankeliumi: Joh. 16:16–23 \n\n1. lukukappale \nJes. 40:26–31 \nNostakaa silmänne korkeuteen ja katsokaa: kuka on nämä luonut? Hän\, joka johdattaa esiin niitten joukot täysilukuisina\, joka nimeltä kutsuu ne kaikki; suuri on hänen voimansa ja valtainen hänen väkensä: ei yksikään jää häneltä pois. Miksi sinä\, Jaakob\, sanot ja sinä\, Israel\, puhut: ”Minun tieni on Herralta salassa\, minun oikeuteni on joutunut pois minun Jumalani huomasta”? Etkö tiedä\, etkö ole kuullut: Herra on iankaikkinen Jumala\, joka on luonut maan ääret? Ei hän väsy eikä näänny\, hänen ymmärryksensä on tutkimaton. Hän antaa väsyneelle väkeä ja voimattomalle voimaa yltäkyllin. Nuorukaiset väsyvät ja nääntyvät\, nuoret miehet kompastuvat ja kaatuvat; mutta ne\, jotka Herraa odottavat\, saavat uuden voiman\, he kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat eivätkä näänny\, he vaeltavat eivätkä väsy. \n  \n2. lukukappale \nHepr. 13:12–16 \nSentähden myös Jeesus\, pyhittääkseen omalla verellänsä kansan\, kärsi portin ulkopuolella. Niin menkäämme siis hänen tykönsä ”ulkopuolelle leirin”\, hänen pilkkaansa kantaen; sillä ei meillä ole täällä pysyväistä kaupunkia\, vaan tulevaista me etsimme. Uhratkaamme siis hänen kauttansa Jumalalle joka aika kiitosuhria\, se on: niiden huulten hedelmää\, jotka hänen nimeänsä ylistävät. Mutta älkää unhottako tehdä hyvää ja jakaa omastanne\, sillä senkaltaisiin uhreihin Jumala mielistyy. \n  \nEvankeliumi \nJoh. 16:16-23 \nJeesus sanoi opetuslapsilleen: \nVähän aikaa\, niin te ette enää minua näe\, ja taas vähän aikaa\, niin te näette minut.” Silloin muutamat hänen opetuslapsistansa sanoivat toisilleen: ”Mitä se tarkoittaa\, kun hän sanoo meille: ’Vähän aikaa\, niin te ette minua näe\, ja taas vähän aikaa\, niin te näette minut’\, ja: ’Minä menen Isän tykö’?” \nNiin he sanoivat: ”Mitä se tarkoittaa\, kun hän sanoo: ’Vähän aikaa’? Emme ymmärrä\, mitä hän puhuu.” Jeesus huomasi heidän tahtovan kysyä häneltä ja sanoi heille: \n”Sitäkö te kyselette keskenänne\, että minä sanoin: ’Vähän aikaa\, niin te ette minua näe\, ja taas vähän aikaa\, niin te näette minut’? Totisesti\, totisesti minä sanon teille: te joudutte itkemään ja valittamaan\, mutta maailma on iloitseva; te tulette murheellisiksi\, mutta teidän murheenne on muuttuva iloksi. Kun vaimo synnyttää\, on hänellä murhe\, koska hänen hetkensä on tullut; mutta kun hän on synnyttänyt lapsen\, ei hän enää muista ahdistustaan sen ilon tähden\, että ihminen on syntynyt maailmaan. Niin on myös teillä nyt murhe; mutta minä olen taas näkevä teidät\, ja teidän sydämenne on iloitseva\, eikä kukaan ota teiltä pois teidän iloanne. Ja sinä päivänä te ette minulta mitään kysy. \n  \nRukoukset\n1. Jumala\, joka johdat totuutesi valolla eksyvät oikealle tielle! Anna kaikille\, jotka tunnustavat Kristuksen nimeä\, armo hylätä paha ja seurata hyvää. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Herra Jeesus Kristus\, joka olet tie\, totuus ja elämä! Me kiitämme sinua siitä\, että me sinun kauttasi voimme päästä Isän luo. Me rukoilemme sinua: anna meille Pyhä Henkesi\, joka vaikuttaa meissä oikean uskon sinuun ja antaa voiman seurata sinua. Kun olet Isän luo menemällä valmistanut meille asuinsijan Isäsi huoneessa\, niin valmista myös meidät Hengelläsi niin\, että kun tämä maallinen majamme hajotetaan\, voisit ottaa meidät kirkkauden iankaikkisiin asuntoihin. Kuule meitä sinä\, joka hallitset yhdessä Isän ja Pyhän Hengen kanssa yhdessä jumaluudessa aina ja iankaikkisesti. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 66:1 2\nKohottakaa Jumalalle riemuhuuto\, |kaikki maa. *\nVeisatkaa hänen nimensä kunniaa\, antakaa hänelle kunni|a ja ylistys. \nPsalmi:\nPs. 66:3–9 \nSanokaa Jumalalle: ”Kuinka peljättävät ovat sinun |tekosi!” *\nSinun suuren voimasi tähden sinun vihollisesi matelevat sinun |edessäsi. \nKaikki maa kumartakoon sinua ja veisatkoon sinun kiitos|tasi\, *\nveisatkoon sinun |nimesi kiitosta. \nTulkaa ja katsokaa Jumalan |töitä: *\nhän on peljättävä teoissansa ihmisten |lapsia kohtaan. \nMeren hän muutti kuivaksi maaksi\, jalkaisin käytiin virran |poikki; *\nsilloin me iloit|simme hänestä. \nHän hallitsee voimallansa iankaikkisesti\, hänen silmänsä vartioitsevat |kansoja; *\nniskoittelijat älkööt |nostako päätänsä. \nKiittäkää\, te kansat\, meidän Juma|laamme\, *\nkorkealle kaiuttakaa hänen |ylistystänsä. \nHän antaa meidän sielullemme |elämän *\neikä salli meidän |jalkamme horjua. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/3-sunnuntai-paasiaisesta-jubilate-vsk1/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/05/Kirkkovuosi_1-vuosikerta_3-su-Paasiaisesta.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20250504 DTEND;VALUE=DATE:20250505 DTSTAMP:20260604T101710 CREATED:20161202T121948Z LAST-MODIFIED:20250430T191805Z UID:4209-1746316800-1746403199@www.luterilainen.net SUMMARY:2. sunnuntai pääsiäisestä\, Misericordia Domini DESCRIPTION:Evankeliumitekstissä Jeesus ilmoittaa olevansa ”se hyvä paimen”. Toisin kuin kelvottomat\npalkkapaimenet\, jotka jättävät laumansa nähdessään pedon\, Jeesus antaisi ”henkensä\nlammastensa edestä”. Näillä Jeesuksen sanoilla on hyvin vahva vanhatestamentillinen\njuurensa. Ne viittaavat Hesekielin profetiaan\, jossa puhutaan sekä israelin kansan huonoista\npaimenista että siitä hyvästä paimenesta\, jonka Jumala kerran olisi kansalleen lähettävä. \nNäistä Israelin huonoista paimenista Hesekiel oli sanonut: ”ette ole kainneet laumaa\, ette ole vahvistaneet heikkoja\, ettekä ole parantaneet sairaita\, sitoneet haavoittuneita\, tuoneet takaisin eksyneitä\, etsineet kadonneita\, vaan olette vallinneet niitä tylysti ja väkivaltaisesti. Ja niin ne ovat hajaantuneet paimenta vailla ja joutuneet kaikkien metsän petojen syötäviksi… Minun lampaani ovat kaikkien metsän petojen syötävinä\, kun paimenta ei ole ja kun minun paimeneni eivät välitä minun lampaistani\, vaan minun paimeneni kaitsevat itseään\, eivätkä kaitse minun lampaitani” (Hes. 34:3-5\, 8) Hesekielin sanojen mukaan Israelin kelvottomat paimenet eivät olleet puolustaneet laumaansa vaan jättäneet lampaansa kaikkien petojen armoille. Hesekiel ennusti edeltä myös kerran tulevasta\, Israelin oikeasta paimenesta\, joka olisi Jumala itse: ”Näin sanoo Herra\, Herra: ́Katso\, minä itse etsin lampaani ja pidän niistä huolen… Minä itse kaitsen lampaani ja vien itse ne lepäämään\, sanoo Herra\, Herra. Kadonneet minä tahdon etsiä\, eksyneet tuoda takaisin\, haavoittuneet sitoa\, heikkoja vahvistaa.’” (Hes. 34:11\, 15-16) \nSanoessaan olevansa se Hesekielin ennustama Israelin oikea paimen\, Jeesus siis samalla ilmaisee olevansa lihaan tullut Jumala itse. Hän on tullut etsimään kadonneita\, sitomaan haavoittuneita ja vahvistamaan heikkoja. Hän on myös tullut taistellakseen lampaidensa puolesta ja sijassa. Sillä Kristus\, lampaiden paimen\, tuli ristillä Jumalan uhrikaritsaksi. Paimen suostui lampaaksi lampaiden tähden. Hän joutui ristillä kaikkien petojen – synnin\, kuoleman ja Perkeleen – raatelemaksi ja repimäksi. Psalmissa 22 sanotaan Kristuksesta: ”minua saartavat väkevät sonnit\, Baasanin härät piirittävät minut\, avaavat kitansa minua vastaan\, niin kuin raatelevat kiljuvat leijonat” (Ps. 22:13-14) Ristillä roikkuessaan Jeesus osoitti olevansa se hyvä paimen\, joka ”antaa henkensä lammasten edestä”. \nSellainen hyvä paimen Jeesus on sinullekin. Hän luopui vapaaehtoisesti kaikesta tähtesi. Hän jätti taivaan\, paikkansa Isän suosiossa\, puhtautensa ja pyhyytensä\, antaakseen ne sinulle. Hän ei varjellut omaa henkeään vaan sinun henkeäsi. \n\nKynttilöitä: 4 Liturginen väri: valkoinen.1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 33:5–6 Psalmi: Ps. 23 Hallelujasäe: Joh. 10:14\n1. lukukappale: Hes. 34:11–16 2. lukukappale: 1. Piet. 2:21–25 Evankeliumi: Joh. 10:11–16 \n\n1.lukukappale \nHes. 34:11–16 \nSillä näin sanoo Herra\, Herra: Katso\, minä itse etsin lampaani ja pidän niistä huolen. Niinkuin paimen pitää huolen laumastaan\, kun hän on lampaittensa keskellä ja ne ovat hajallaan\, niin minä pidän huolen lampaistani\, ja minä pelastan ne joka paikasta\, minne ne ovat hajaantuneet pilvisenä ja pimeänä päivänä. Minä vien ne pois kansojen seasta ja kokoan ne muista maista\, tuon ne omaan maahansa ja kaitsen niitä Israelin vuorilla\, puronotkoissa ja kaikissa maan asuttavissa paikoissa. Hyvillä ruokamailla minä niitä kaitsen\, ja Israelin korkeilla vuorilla on niillä oleva laitumensa. Siellä ne saavat levätä hyvällä laitumella\, ja lihava ruokamaa niillä on oleva Israelin vuorilla. Minä itse kaitsen lampaani ja vien itse ne lepäämään\, sanoo Herra\, Herra. Kadonneet minä tahdon etsiä\, eksyneet tuoda takaisin\, haavoittuneet sitoa\, heikkoja vahvistaa; mutta lihavat ja väkevät minä hävitän. Minä kaitsen niitä niin\, kuin oikein on. \n  \n2. lukukappale \n1. Piet. 2:21–25 \nSillä siihen te olette kutsutut\, koska Kristuskin kärsi teidän puolestanne\, jättäen teille esikuvan\, että te noudattaisitte hänen jälkiänsä\, joka ”ei syntiä tehnyt ja jonka suussa ei petosta ollut”\, joka häntä herjattaessa ei herjannut takaisin\, joka kärsiessään ei uhannut\, vaan jätti asiansa sen haltuun\, joka oikein tuomitsee\, joka ”itse kantoi meidän syntimme” ruumiissansa ristinpuuhun\, että me\, synneistä pois kuolleina\, eläisimme vanhurskaudelle; ja hänen ”haavainsa kautta te olette paratut”. Sillä te olitte ”eksyksissä niinkuin lampaat”\, mutta nyt te olette palanneet sielujenne paimenen ja kaitsijan tykö. \n  \nEvankeliumi \nJoh. 10:11–16 \nJeesus sanoo: \nMinä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä. Mutta palkkalainen\, joka ei ole paimen ja jonka omia lampaat eivät ole\, kun hän näkee suden tulevan\, niin hän jättää lampaat ja pakenee; ja susi ryöstää ja hajottaa ne. Hän pakenee\, sillä hän on palkattu eikä välitä lampaista. \nMinä olen se hyvä paimen\, ja minä tunnen omani\, ja minun omani tuntevat minut\, niinkuin Isä tuntee minut ja minä tunnen Isän; ja minä annan henkeni lammasten edestä. Minulla on myös muita lampaita\, jotka eivät ole tästä lammastarhasta; myös niitä tulee minun johdattaa\, ja ne saavat kuulla minun ääneni\, ja on oleva yksi lauma ja yksi paimen. \n  \nRukoukset\n1. Jumala\, joka Poikasi kautta lunastit langenneen maailman! Anna meidän tulla osallisiksi tästä lunastuksesta ja anna kaikille uskovillesi ikuinen ilo taivaissa. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Herra Jeesus Kristus\, hyvä paimen! Me kiitämme sinua siitä\, että tunnet lampaasi\, kutsut heitä nimeltä ja johdat heitä Jumalan sanan vihreille niityille ja virvoittaville vesilähteille. Suo meidän aina muistaa\, ettei kukaan pääse Isän luo muuten kuin sinun kauttasi. Anna meille armosi\, että kuuntelisimme sinun ääntäsi ja seuraisimme askeleitasi. Auta meitä koko sydämellämme pysymään sinussa ja vahvistumaan armossa\, että me kerran sinun\, ylipaimenemme\, ilmestyessä saisimme kirkkauden kuihtumattoman seppeleen. Pyydämme tätä\, Herra Jeesus\, sinun nimessäsi. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 33:5–6\nMaa on täynnänsä Herran |armoa. *\nHerran sanalla ovat |taivaat tehdyt. \n  \nPsalmi:\nPs. 23 \nHerra on minun paime|neni\, *\nei minulta |mitään puutu. \nViheriäisille niityille hän vie minut |lepäämään; *\nvirvoittavien vetten tykö hän |minut johdattaa. \nHän virvoittaa minun |sieluni. *\nHän ohjaa minut oikealle tielle |nimensä tähden. \nVaikka minä vaeltaisin pimeässä |laaksossa\, *\nen minä pelkäisi |mitään pahaa\, \nsillä sinä olet minun |kanssani; *\nsinun vitsasi ja sauvasi minua |lohduttavat. \nSinä valmistat minulle |pöydän *\nminun vihollisteni |silmien eteen. \nSinä voitelet minun pääni |öljyllä; *\nminun maljani on ylitse|vuotavainen. \nSula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elin|aikani; *\nja minä saan asua Herran huoneessa päivieni |loppuun asti. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/2-sunnuntai-paasiaisesta-misericordia-domini-vsk1/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/04/Kirkkovuosi_1-vuosikerta_2-su-Paasiaisesta.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20250427 DTEND;VALUE=DATE:20250428 DTSTAMP:20260604T101710 CREATED:20161202T121947Z LAST-MODIFIED:20250426T112102Z UID:4208-1745712000-1745798399@www.luterilainen.net SUMMARY:1. sunnuntai pääsiäisestä\, Quasimodogeniti DESCRIPTION:Evankeliumikatkelma kuvaa opetuslapset Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen yhdessä kokoontuneina mutta he eivät ole iloiten julistamassa Jumalan suuria tekoja ja viemässä evankeliumia syntien anteeksiannosta kaikille luoduille. He eivät ole kokoontuneina yhteiseen rukoukseen tai murtamaan leipää. He eivät ole kokoontuneina tutkiakseen kaikkien kirjoitusten täyttymystä Jeesuksen kuolemassa ja ylösnousemuksessa vaan ”opetuslapset olivat koolla lukittujen ovien takana\, juutalaisten pelosta.” (Joh.20:19) Sanoma ylösnousemuksesta oli toki tavoittanut heidät. Pietari ja Johannes olivat itse käyneet tyhjällä haudalla ja Maria Magdaleena todistanut heille nähneensä ylösnousseen. Silti Jeesuksen tullessaan täytyy murtautua paitsi ovea pidätelleiden lukkojen – ennen kaikkea näiden miesten sydämet lukinneiden salpojen läpi – tuodakseen heille oman rauhansa. \nOpetuslasten sydämet olivat lukitut ihmispelolla. He olivat nähneet omin silmin\, miten Heidän Herraansa oli kidutettu\, lyöty ja piinattu ilman syytä. He ymmärsivät hyvin\, mikä olisi Jeesuksen nimen tunnustamisesta koituva hinta. Jeesus oli tuomittu kansan villitsijänä ja kapinallisena. Mikä tulisi olemaan heidän kohtalonsa\, jotka olivat kulkeneet kolme vuottaa elämästään Hänen seurassaan? Miten he voisivat tunnustaa Jeesuksen nimeä tulematta itse leimatuiksi osallisina kapinaryhmittymästä? \nOpetuslasten sydämet olivat lukitut myös syyllisyydellä. Raskas synnintunto esti opetuslapsia iloitsemasta ylösnousemuksen sanomasta. Menneet päivät olivat osoittaneet\, ettei heistä ollut Jeesuksen seuraajiksi. Kaiken kestäen\, kaikessa uskoen\, kaikessa rakastaen – tällainen Jeesus oli. Täydellinen pitkämielisyydessä ja itsensä kieltämisessä. Sen sijaan opetuslapset olivat osoittautuneet heikoiksi ja huonoiksi seuraajiksi. Pietari oli kuullut kukon laulut hiilivalkealla ja jokainen opetuslapsista jättänyt Herransa yksin. Opetuslasten elämässä oli tapahtunut juuri se\, mitä Jeesus oli sanonut heille viimeiseltä aterialta lähdettäessä: ”Kirjoitettu on: ́Minä lyön paimenta ja lampaat hajotetaan.” (Matt.26:31) Vaikka opetuslapset lukittujen ovien takana olivat ulkoisesti yhdessä\, silti sydämessään he olivat hajalle lyötyjä. \nYlösnousseella Kristuksella on kuitenkin hallussaan avaimet kaikkiin ihmiselämää sitoviin lukkoihin. Sillä Hän voi sanoa itsestään ”minä olin kuollut\, ja katso\, minä elän aina ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet” (Ilm.1:18) sekä ”näin sanoo Pyhä\, Totinen\, jolla on Daavidin avain\, Hän joka avaa\, eikä kukaan sulje\, ja joka sulkee eikä kukaan avaa.” (Ilm.3:7).\nKristuksen haavat ovat sulkeneet meiltä kadotuksen tien ja aukaisseet meille Taivaan oven Isän luokse. Kristuksen haavat päästävät meidän synnistä\, kuolemasta ja pahan vallasta. Sen\, minkä Kristus on haavoillaan sinulle avannut\, sitä ei kukaan voi sulkea. Hän lahjoittaa rauhan haavojensa hinnalla. Ne julistivat kerran opetuslapsille ja ne julistavat yhä sinulle ja minulle: ”Taivas on avattu sinua varten. Isä odottaa sinua luokseen ikuisuuteen. Helvetti on suljettu sinulta\, minun haavani sen lukitsivat.” \n\nKynttilöitä: 4 Liturginen väri: valkoinen.1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: 1. Piet. 2:2 Psalmi: Ps. 116:1–9 Hallelujasäe: Joh. 20:26\n1. lukukappale: Jes. 43:10–12 2. lukukappale: 1. Joh. 5:4–12 Evankeliumi: Joh. 20:19–31 \n\n\n1.lukukappale \nJes. 43:10–12 \nTe olette minun todistajani\, sanoo Herra\, minun palvelijani\, jonka minä olen valinnut\, jotta te tuntisitte minut ja uskoisitte minuun ja ymmärtäisitte\, että minä se olen. Ennen minua ei ole luotu yhtäkään jumalaa\, eikä minun jälkeeni toista tule. Minä\, minä olen Herra\, eikä ole muuta pelastajaa\, kuin minä. Minä olen ilmoittanut\, olen pelastanut ja julistanut\, eikä ollut vierasta jumalaa teidän keskuudessanne. Te olette minun todistajani\, sanoo Herra\, ja minä olen Jumala.\n \n  \n2. lukukappale \n1. Joh. 5:4–12 \nSillä kaikki\, mikä on syntynyt Jumalasta\, voittaa maailman; ja tämä on se voitto\, joka on maailman voittanut\, meidän uskomme. Kuka on se\, joka voittaa maailman\, ellei se\, joka uskoo\, että Jeesus on Jumalan Poika? Hän on se\, joka on tullut veden ja veren kautta\, Jeesus Kristus\, ei ainoastaan vedessä\, vaan vedessä ja veressä; ja Henki on se\, joka todistaa\, sillä Henki on totuus. Sillä kolme on\, jotka todistavat: Henki ja vesi ja veri\, ja ne kolme pitävät yhtä. Jos me otamme vastaan ihmisten todistuksen\, niin onhan Jumalan todistus suurempi. Ja tämä on Jumalan todistus\, sillä hän on todistanut Pojastansa. Joka uskoo Jumalan Poikaan\, hänellä on todistus itsessänsä; joka ei usko Jumalaa\, tekee hänet valhettelijaksi\, koska hän ei usko sitä todistusta\, jonka Jumala on todistanut Pojastansa. Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän\, ja tämä elämä on hänen Pojassansa. Jolla Poika on\, sillä on elämä; jolla Jumalan Poikaa ei ole\, sillä ei ole elämää. \n  \nEvankeliumi \nJoh. 20:19–31 \nSamana päivänä\, viikon ensimmäisenä\, myöhään illalla\, kun opetuslapset olivat koolla lukittujen ovien takana\, juutalaisten pelosta\, tuli Jeesus ja seisoi heidän keskellään ja sanoi heille: ”Rauha teille!” Ja sen sanottuaan hän näytti heille kätensä ja kylkensä. Niin opetuslapset iloitsivat nähdessään Herran. Niin Jeesus sanoi heille jälleen: ”Rauha teille! Niinkuin Isä on lähettänyt minut\, niin lähetän minäkin teidät.” Ja tämän sanottuaan hän puhalsi heidän päällensä ja sanoi heille: ”Ottakaa Pyhä Henki. Joiden synnit te anteeksi annatte\, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte\, niille ne ovat pidätetyt.” \nMutta Tuomas\, jota sanottiin Didymukseksi\, yksi niistä kahdestatoista\, ei ollut heidän kanssansa\, kun Jeesus tuli. Niin muut opetuslapset sanoivat hänelle: ”Me näimme Herran”. Mutta hän sanoi heille: ”Ellen näe hänen käsissään naulojen jälkiä ja pistä sormeani naulojen sijoihin ja pistä kättäni hänen kylkeensä\, en minä usko”. \nJa kahdeksan päivän perästä hänen opetuslapsensa taas olivat huoneessa\, ja Tuomas oli heidän kanssansa. Niin Jeesus tuli\, ovien ollessa lukittuina\, ja seisoi heidän keskellään ja sanoi: ”Rauha teille!” Sitten hän sanoi Tuomaalle: ”Ojenna sormesi tänne ja katso minun käsiäni\, ja ojenna kätesi ja pistä se minun kylkeeni\, äläkä ole epäuskoinen\, vaan uskovainen”. Tuomas vastasi ja sanoi hänelle: ”Minun Herrani ja minun Jumalani!” Jeesus sanoi hänelle: ”Sentähden\, että minut näit\, sinä uskot. Autuaat ne\, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat!” \nPaljon muitakin tunnustekoja\, joita ei ole kirjoitettu tähän kirjaan\, Jeesus teki opetuslastensa nähden; mutta nämä ovat kirjoitetut\, että te uskoisitte\, että Jeesus on Kristus\, Jumalan Poika\, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä. \n  \nRukoukset\n1. Isä\, kaikkivaltias Jumala! Suo meidän\, jotka olemme juuri ilolla viettäneet pääsiäistä\, parantaa elämämme sinun armosi avulla. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Herra Jumala\, taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua sanomattoman suuresta armostasi\, kun olet Poikasi Jeesuksen Kristuksen kautta säätänyt meille lohdutukseksi autuuden evankeliumin ja pyhät sakramentit\, että me niissä löytäisimme syntien anteeksiantamisen. Me rukoilemme sinua: anna Pyhä Henkesi sydämiimme\, että uskoisimme sanasi ja vahvistuisimme uskossa pyhien sakramenttien kautta. Tätä rukoilemme sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, nimessä. \n3. Rauhan Jumala! Me kiitämme sinua siitä\, että olet nostanut kuolleista hänet\, joka iankaikkisen liiton veren kautta on lampaiden suuri paimen\, Herramme Jeesuksen. Me rukoilemme sinua: tee meidät kykeneviksi kaikkeen hyvään voidaksemme toteuttaa sinun tahtosi. Pyhitä koko olemuksemme\, että henkemme\, sielumme ja ruumiimme säilyisi nuhteettomana hänen tuloonsa. Anna meille yhä runsaammin rauhasi\, joka ylittää kaiken ymmärryksen\, ja johdata meidät Pyhän Henkesi kautta kerran iäisiin rauhan asuintoihin. Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\n1. Piet. 2:2\nJa halatkaa niinkuin vastasyntyneet lapset sanan väärentämätöntä |maitoa\, *\nettä te sen kautta kasvaisitte |pelastukseen. \n  \nPsalmi:\nPs. 116:1–9 \nMinä rakastan |Herraa\, *\nsillä hän kuulee minun ääneni ja |rukoukseni; \nsillä hän on kallistanut korvansa minun |puoleeni\, *\nja minä huudan häntä avuksi kaiken |elinaikani. \nKuoleman paulat piirittivät minut\, tuonelan ahdistukset kohtasivat |minua; *\nminä jouduin |hätään ja murheeseen. \nMutta minä huusin avukseni Herran |nimeä: *\n”Oi Herra\, pelasta |minun sieluni!” \nHerra on armollinen ja |vanhurskas\, *\nmeidän Juma|lamme on laupias. \nHerra varjelee yksin|kertaiset; *\nminä olin viheliäinen\, mutta hän |auttoi minua. \nPalaja\, sieluni\, takaisin |lepoosi\, *\nsillä Herra on tehnyt |sinulle hyvin. \nSillä sinä olet pelastanut minun sieluni kuole|masta\, *\nminun silmäni kyynelistä\, jalkani |kompastumasta. \nMinä saan vaeltaa Herran kasvojen |edessä *\nelä|vien maassa. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/1-sunnuntai-paasiaisesta-quasimodogeniti-vsk1/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/04/Kirkkovuosi_1-vuosikerta_1-su-Paasiaisesta.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20250426 DTEND;VALUE=DATE:20250427 DTSTAMP:20260604T101710 CREATED:20211116T150131Z LAST-MODIFIED:20250426T111945Z UID:11035-1745625600-1745711999@www.luterilainen.net SUMMARY:Pääsiäisen jälkeinen lauantai DESCRIPTION:Pääsiäisen jälkeisen viikon lauantain tekstit huipentuvat Jeesuksen antamaan kaste- ja lähetyskäskyyn ja apostoli Paavalin opetukseen kasteesta ja siitä seuraavasta pyhästä elämästä. Tuolla Galilean vuorella\, jota pidetään samana vuorena kuin kirkastusvuori\, yksitoista opetuslasta saavat vastaanottaa koko maailman mullistaneen tehtävän. Tehdä kaikista kansoista Jeesuksen opetuslapsia kastamalla ja opettamalla. Käsky ei kohdistunut vain juutalaisiin\, vaan myös pakanoihin. Olisi apostolien tehtävä kastaa ja opettaa näitä kansoja ja myös kutsua tähän tehtävään Herran seurakunnalle kaitsijoita\, jotka olisivat uskollisia pitämään sen kaiken\, mitä Jeesus käski apostolienkin pitää. \nApostoleja ei lähetetty matkaan tyhjin käsin\, vaan Jeesus lupaa heille: ”Minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” Tähän lupaukseen\, joka niin kirkkaasti loistaa Matteuksen evankeliumissa\, perustuu myös se miksi kukaan voi ylipäänsä elää kastettuna ja saada vastaanottaa Herran julistamaa Sanaa kirkossa vielä vuonna 2020. Siis Jeesus on läsnä kirkossaan. Hänen koko persoonansa on läsnä kirkossa. Tästä lausutaan väkevästi Tunnustuskirjoissa Yksimielisyyden ohjeen selityksessä tähän tapaan: \nErityisesti hän on maan päällä olevassa kirkossaan ja seurakunnassaan läsnä välimiehenä\, päänä\, kuninkaana ja ylipappina. Läsnä ei ole puolet Kristuksesta vaan Kristuksen koko persoona\, jonka muodostavat kumpikin luonto yhdessä\, sekä jumalallinen että inhimillinen. Läsnä ei ole ainoastaan hänen jumaluutensa vaan myös hänen omaksumansa ihmisluonto\, (Ef. 5:30) jonka puolesta hän on meidän veljemme ja me lihaa hänen lihastaan\, luuta hänen luustaan. Kaiken tämä varmaksi vakuudeksi hän on asettanut pyhän ehtoollisensa. Siitä havaitaan\, että hän tahtoo olla luomassa sekä asua ja väkevästi vaikuttaa meissä myös siinä luonnossa\, jonka omistajana hänellä on liha ja veri. (FC-SD\, VIII\, 78-79) \nEi tarvitse siis epäröidä onko Herra meidän kanssamme. Joskus kuitenkin omasta vaelluksesta ja elämästä voi tulla sellainen olo\, että onkohan Herra minun kanssani? Synti painaa\, pimeys ahdistaa ja kuolemakin pelottaa. On kuin olisin juuri sitä\, mistä Paavali varoittaa – tekemässä noita pimeyden hedelmättömiä tekoja. Onko Jeesus jättänyt minut oman onneni nojaan? \nJuuri tuollaisten perkeleen syytösten ja itsesyytösten tähden sinun ei tulekaan etsiä valkeutta oman sydämesi sopukoista\, sillä sieltä saatat löytää ahdistavan ja pelottavan paljon niitä pimeydenkin hedelmiä. Valkeus on Herrassa\, kuten Paavali todistaa. Voit kysyä itseltäsi\, oletko kastettu? Ja että valehteleeko Jeesus koskaan? Kun olet kastettu ja uskot\, että Jeesus on Totuus\, niin voit myöskin luottaa\, että Herra ihan kokonansa on kanssasi. Omaa pelastustaan ei tarvitse ilmaan hosuen etsiä\, vaan usko kiinnittyy Kristukseen. Mutta entäpä ne pimeyden hedelmät? Niistä apostoli sanoo\, että valkeus paljastaa ne. Syntinen ihminen saa aina tuoda oman pimeydenkin hedelmien\, synnin kuorman Jeesuksen luokse. Ei ole yhtään sellaista syntiä\, jota tuo Jumalan valkeus ei pois pyyhkisi. Ei yhtään syntiä\, jota Kristuksen verellä ei olisi Golgatalla sovitettu. Kun ne tuodaan valkeuteen syntinä tunnustettavaksi Jeesuksen luokse\, niin hän on luvannut ne anteeksi antaa. Hänessä on syntien anteeksiantamuksemme. \nKun Jeesus siis antoi tuon maailmaa mullistaneen kaste- ja lähetyskäskyn kirkolleen ja lupasi olla kirkkonsa kanssa aina – hän ajatteli sillä hetkellä myös sinua. Jotta saisit armahdettuna syntisenä elää tuossa kasteen armossa koko elämäsi hänen sanansa hoidossa. Joka aamu saat aina uudelleen palata kasteen armoon. Voit itseäsi muistuttaaksesi tehdä vaikkapa pyhän ristinmerkin. Voit yhdistää peukalon\, etusormen ja keskisormen yhdeksi – joka muistuttaa yhdestä Jumalasta\, jolla on kolme persoonaa\, jonka nimeen sinut on kastettu. Nimetön ja pikkurilli muistuttavat Kristuksen kahdesta luonnosta yhdessä persoonassa. Siis siitä\, että Herra on kirkossaan aivan kokonaisena läsnä. Ja ristinmerkkiä tehdessäsi voit esimerkiksi lausua myös tuon Paavalin kastehymnin: ”Heräjä sinä\, joka nukut\, ja nouse kuolleista\, niin Kristus sinua valaisee!” Tämäkin rohkaisu olkoon muistuttamassa sinua kasteen ikuisesta armoliitosta. \n\nKynttilöitä: 4 Liturginen väri: valkoinen Ei vuosikertaa\nPäivän psalmi Ps. 100\nLukukappale: Ef. 5:8–14 Evankeliumi: Matt. 28:16–20 \n\nLukukappale\nEf. 5:8–14\nEnnen te olitte pimeys\, mutta nyt te olette valkeus Herrassa. Vaeltakaa valkeuden lapsina – sillä kaikkinainen hyvyys ja vanhurskaus ja totuus on valkeuden hedelmä – ja tutkikaa\, mikä on otollista Herralle; älköönkä teillä olko mitään osallisuutta pimeyden hedelmättömiin tekoihin\, vaan päinvastoin nuhdelkaakin niistä. Sillä häpeällistä on jo sanoakin\, mitä he salassa tekevät; mutta tämä kaikki tulee ilmi\, kun valkeus sen paljastaa\, sillä kaikki\, mikä tulee ilmi\, on valkeutta. Sentähden sanotaan: ”Heräjä sinä\, joka nukut\, ja nouse kuolleista\, niin Kristus sinua valaisee!” \n  \nEvankeliumi\nMatt. 28:16–20\nJa ne yksitoista opetuslasta vaelsivat Galileaan sille vuorelle\, jonne Jeesus oli käskenyt heidän mennä. Ja kun he näkivät hänet\, niin he kumartaen rukoilivat häntä\, mutta muutamat epäilivät. Ja Jeesus tuli heidän tykönsä ja puhui heille ja sanoi: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni\, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki\, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso\, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” \n  \nPsalmi\nPs. 100 \nKohottakaa riemuhuuto Herralle\, |kaikki maa. *\nPalvelkaa Herraa ilolla\, tulkaa hänen kasvojensa |eteen riemulla. \nTietäkää\, että Herra on |Jumala. *\nHän on meidät tehnyt\, ja hänen me olemme\, hänen kansansa ja hänen laitu|mensa lampaat. \nKäykää hänen portteihinsa kiittäen\, hänen esikartanoihinsa ylistystä |veisaten. *\nYlistäkää häntä\, kiittäkää hänen |nimeänsä. \nSillä Herra on hyvä; hänen armonsa pysyy iankaikki|sesti *\nja hänen uskollisuutensa |polvesta polveen. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/paasiaisen-jalkeinen-lauantai-vsk1/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/04/Kirkkovuosi_3_vuosikerta_Paasiaisen-jalkeinen-la.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20250425 DTEND;VALUE=DATE:20250426 DTSTAMP:20260604T101710 CREATED:20211116T145908Z LAST-MODIFIED:20250425T131033Z UID:11033-1745539200-1745625599@www.luterilainen.net SUMMARY:Pääsiäisen jälkeinen perjantai DESCRIPTION:Pääsiäisen jälkeisen perjantain teksteissä käsitellään sitä\, miten käsittämätön asia ylösnousemus oikeastaan edes on. Ylösnousemus jakaa ihmiset kahteen osaan; niihin\, jotka uskovat siihen ja niihin\, jotka eivät usko. Sekä Apostolien tekojen tekstissä\, että myös Matteuksen evankeliumin tekstissä tapaamme molempia. \nMutta voiko ylösnousemus olla totta? Ihmisen kylmän laskelmoiva järki vastaa\, että ei ole. Kun tähän kylmään laskelmointiin lisätään vielä kieltävät ennakkoasenteet\, niin silloin ylösnousemuksen kieltäminen vielä vankistuu entisestään. Matteus kertoo\, miten vartijaväki saapui ylipappien luokse kertomaan totuudellisesti kaiken\, mitä haudalla oli tapahtunut. Otettiinko sana ylösnousemuksesta riemullisesti vastaan ylipappien joukossa? Ei todellakaan. Alkoi neuvonpito\, jota todennäköisesti johti ylipappi Kaifas. Hän oli saddukeus ja hänellä juuri oli vahvat ennakkoasenteet ylösnousemusta vastaan. Kun laskelmoivan kylmä järki ei kykene vastaanottamaan Totuutta\, niin silloin vaihtoehtona on joko tunnustaa ylösnousemus\, tai käydä sitä vastaan valheilla. Valitettavasti ylipapit valitsivat jälkimmäisen ja manipuloivat pelolla vielä vartijaväenkin valheeseen mukaan. Ylösnousemus oli liian kova pala purtavaksi myös neuvostolle\, kun apostoli Paavali oli heidän edessään tuomittavana vuosia myöhemmin. Ehkä ylipappien ja kirjanoppineiden joukko oli jo luullut\, että vuosia aiemmin kirjoihin ja kansiin unohdettu valehteleminen ylösnousemuksesta jättäisi heidät rauhaan\, mutta näin ei ollut. Yhä uudelleen asia nousi esille ja nyt Paavalin suulla ja hänen todistuksestaan. Fariseukset olivat myöntyväisempiä\, vaikka hekin taisivat olla enemmän kiinnostuneita Paavalin hengellisistä kokemuksista\, kuin itse ylösnousemuksesta. \nNäiden tekstien ensimmäinen evankeliumi onkin siinä\, että jokaisen täytyy kohdata Herra ja Vapahtaja henkilökohtaisesti\, jotta hänen ylösnousemukseensa voi edes uskoa. Paavali oli itsekin fariseus ja ennen vainosi seurakuntaa. Mutta hän kohtasi Ylösnousseen ja sai kutsun lähteä julistamaan evankeliumia pakanoille. Tuon myötä hänet myös kastettiin. Harva kohtaa Vapahtajan tähän tapaan ilmestyksessä\, eikä tarvitsekaan. Herra on siellä\, missä hän on luvannut olla läsnä – Sanassa ja sakramentissa. Siksi esimerkiksi jokainen kastettu todella on kohdannut Jeesuksen aivan henkilökohtaisesti ja tarkalleen katsottuna myös elää hänen yhteydessään ja on yhdessä ylösnoussut hänen kanssaan. Jumalan sanan yhteydessä\, sen äärellä ja kuulossa Herra on jälleen luonasi\, kuin myös pyhällä ateriallaan ehtoollisella. Näin usko saa lujittua. \nJa näiden tekstien toinen evankeliumi onkin siinä\, ettei ylösnousemukseen uskominen ole meidän kylmän järkeilymme tai ennakkoasenteidemme varassa – vaan nimenomaan uskon varassa. Usko on Jumalan lahjaa. Ja meidän uskollemme on hyväksi juuri se\, ettei Jeesuksen ylösnousemusta voi esimerkiksi millin tarkasti todistaa vaikkapa tieteellisin keinoin. Vaikka meille on jäänyt hienoja todisteita ylösnousemuksesta\, esimerkiksi Torinon käärinliinat\, niin tällaisten varaan usko ei kuitenkaan varaa. Sillä jos vaikkapa nuo käärinliinat nyt tuhoutuisivat tulipalossa\, niin mihin usko silloin tarrautuisi? Siksi usko saa aina tarrautua kiinni kasteeseen\, jossa sinut on kiinnitetty Kristukseen\, ja olet ollut mukana myöskin ylösnousemuksessa. Puhumattakaan vielä siitä ylösnousemuksesta\, kun Kristus kerran aikojen lopussa kutsuu eläviä ja kuolleita. Tähänkin lupaukseen saat luottaen uskoa. \n\nKynttilöitä: 4 Liturginen väri: valkoinen Ei vuosikertaa\nPäivän psalmi Ps. 40:6–9\nLukukappale: Ap. t. 23:1\, 6–11 Evankeliumi: Matt. 28:8–15 \n\nLukukappale\nAp. t. 23:1\, 6–11\nNiin Paavali loi katseensa neuvostoon ja sanoi: ”Miehet\, veljet\, minä olen kaikessa hyvällä omallatunnolla vaeltanut Jumalan edessä tähän päivään asti”.\nMutta koska Paavali tiesi osan heistä olevan saddukeuksia ja toisen osan fariseuksia\, huusi hän neuvoston edessä: ”Miehet\, veljet\, minä olen fariseus\, fariseusten jälkeläinen; toivon ja kuolleitten ylösnousemuksen tähden minä olen tuomittavana”. Tuskin hän oli tämän sanonut\, niin nousi riita fariseusten ja saddukeusten kesken\, ja kokous jakautui. Sillä saddukeukset sanovat\, ettei ylösnousemusta ole\, ei enkeliä eikä henkeä\, mutta fariseukset tunnustavat kumpaisetkin. Ja syntyi suuri huuto\, ja muutamat kirjanoppineet fariseusten puolueesta nousivat ja väittelivät kiivaasti ja sanoivat: ”Emme löydä mitään pahaa tässä miehessä; entäpä jos henki tai enkeli on hänelle puhunut?” Ja kun riita yhä kiihtyi\, pelkäsi päällikkö\, että he repisivät Paavalin kappaleiksi\, ja käski sotaväen tulla alas ja temmata hänet heidän keskeltään ja viedä hänet kasarmiin. Mutta seuraavana yönä Herra seisoi Paavalin tykönä ja sanoi: ”Ole turvallisella mielellä\, sillä niinkuin sinä olet todistanut minusta Jerusalemissa\, niin sinun pitää todistaman minusta myös Roomassa”. \n  \nEvankeliumi\nMatt. 28:8–15\nJa he menivät kiiruusti haudalta peloissaan ja suuresti iloiten ja juoksivat viemään sanaa hänen opetuslapsillensa. Mutta katso\, Jeesus tuli heitä vastaan ja sanoi: ”Terve teille!” Ja he menivät hänen tykönsä\, syleilivät hänen jalkojaan ja kumartaen rukoilivat häntä. Silloin Jeesus sanoi heille: ”Älkää peljätkö; menkää ja viekää sana minun veljilleni\, että he menisivät Galileaan: siellä he saavat minut nähdä”. Mutta heidän mennessään\, katso\, muutamat vartijaväestä tulivat kaupunkiin ja ilmoittivat ylipapeille kaikki\, mitä oli tapahtunut. Ja nämä kokoontuivat vanhinten kanssa ja pitivät neuvoa ja antoivat sotamiehille runsaat rahat ja sanoivat: ”Sanokaa\, että hänen opetuslapsensa tulivat yöllä ja veivät hänet varkain meidän nukkuessamme. Ja jos tämä tulee maaherran korviin\, niin me lepytämme hänet ja toimitamme niin\, että saatte olla huoletta.” Niin he ottivat rahat ja tekivät\, niinkuin heitä oli neuvottu. Ja tätä puhetta on levitetty juutalaisten kesken\, ja sitä kerrotaan vielä tänäkin päivänä. \n  \nPsalmi\nPs. 40:6–9 \nHerra\, minun Jumalani\, suuret ovat sinun ihmetekosi ja sinun aivoituksesi meitä |kohtaan. *\nEi ole ketään sinun |vertaistasi. \nNiitä minä tahdon julistaa\, niistä |puhua\, *\nniitten paljous on suurempi\, kuin lue|tella taidan. \nTeurasuhriin ja ruokauhriin et sinä |mielisty; *\nminun korvani sinä avasit\, polttouhria ja syntiuhria |sinä et vaadi. \nSilloin minä sanoin: ”Katso\, minä |tulen; *\nkirjakääröön on kirjoitettu\, mitä |minun on tehtävä. \nSinun tahtosi\, minun Jumalani\, minä teen mielel|läni\, *\nja sinun lakisi on minun |sydämessäni.” \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/paasiaisen-jalkeinen-perjantai-vsk1/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/04/Kirkkovuosi_3_vuosikerta_Paasiaisen-jalkeinen-pe.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20250424 DTEND;VALUE=DATE:20250425 DTSTAMP:20260604T101710 CREATED:20211116T145637Z LAST-MODIFIED:20250424T021112Z UID:11031-1745452800-1745539199@www.luterilainen.net SUMMARY:Pääsiäisen jälkeinen torstai DESCRIPTION:Pääsiäisen jälkeinen torstai on omistettu kastetta ja uskoa käsitteleville raamatunteksteille. Markuksen evankeliumin lopussa Jeesus hyvin suoraan puhuu tästä\, kun hän lähettää omat opetuslapsensa. Apostolien teoissa tiellä Gassaan evankelista Filippus antaa kasteopetusta Etiopian kuningattaren Kandaken hoviherralle. \nPääsiäisyön tekstit\, kuten muutaman päivän takaa muistamme\, olivat ns. kasteesta läpimärät. Ja niin ovat nämä pääsiäisen jälkeisen torstainkin tekstit. Varhaiskirkon aikaan kasteoppilaat kastettiin juuri pääsiäisyönä ja luonnollisesti pääsiäisen jälkeinen viikko on ollut heille elämänsä ensimmäinen viikko kastettuna. Vielä kasteen jälkeenkin on ollut tarpeen muistuttaa\, kuka on antanut käskyn kastaa ja miten Jeesuksen seuraajat sitten kastoivat. Varhaiskirkon aikaan näinä kahdeksana pääsiäisen jälkeisenä päivänä toimitettiin messu ja niissä seurattiin nimenomaan näitä kertomuksia ylösnousseesta Jeesuksesta. Voimme vain kuvitella\, miten varhaiskirkon aikaan pyhää kastettaan juhlineet valkopukuiset kastetut ovat ahmineet näitäkin raamatuntekstejä ravinnokseen\, vieläpä siis uusina taivaan kansalaisina. Ehkä he saattoivat jopa verrata itseään tuohon etiopialaiseen hoviherraan\, joka hänkin oli saanut aivan henkilökohtaisen kasteopetuksen matkalla Gassaan. Matkalla ennen pääsiäistä olivat olleet kasteoppilaatkin\, kunnes pääsiäisyönä pääsivät perille. Voisi myös ajatella\, että tuon hoviherrankin matkalla tärkein etappi\, pääte- ja aloituspysäkki oli tuo pyhä kaste. \nVaikka kastehetki on mullistava\, niin on hyvä muistaa\, että elämä jatkuu siitä eteenkinpäin. Näin Jeesuskin sanoo: ”Joka uskoo ja kastetaan\, se pelastuu.” Kaste ja usko kuuluvat erottamattomasti yhteen\, kuten vaikkapa keuhkot ja hengitettävä ilma. Ja mikä parasta\, syntisen ihmisen kannalta\, kumpikaan ei ole riippuvainen ihmisen omista teoista tai voimasta. Kasteessa Pyhä kolmiyhteinen Jumala toimii\, ja ihminen vastaanottaa. Uskon vaikuttaa myös Jumala oman sanansa välityksellä. Tuossa evankeliumitekstissäkin opetuslapsille oli hyvin vaikeaa uskoa niihin todistuksiin ylösnousseesta Jeesuksesta\, joita heille tuotiin kahteenkin otteeseen. Tarvittiin Jeesus itse synnyttämään tämä usko ylösnousseeseen. Ja onneksi näin! Itseemme emme voi lopulta pelastuksen asioissa luottaa. Sillä kun uskomme on lujalla Kristus-kalliolla\, niin saamme elää kasteen armossa pelastettuina – samalla kalliolla kuin opetuslapset\, evankelista Filippus ja etiopialainen hoviherra. \n\nKynttilöitä: 4 Liturginen väri: valkoinen Ei vuosikertaa\nPäivän psalmi Ps. 68:20–21\nLukukappale: Ap. t. 8:26–40 Evankeliumi: Mark. 16:9–16 \n\nLukukappale\nAp. t. 8:26–40\nMutta Filippukselle puhui Herran enkeli sanoen: ”Nouse ja mene puolipäivään päin sille tielle\, joka vie Jerusalemista alas Gassaan ja on autio”. Ja hän nousi ja lähti. Ja katso\, siellä kulki etiopialainen mies\, Etiopian kuningattaren Kandaken hoviherra\, mahtava mies ja koko hänen aarteistonsa hoitaja; hän oli tullut Jerusalemiin rukoilemaan ja oli nyt paluumatkalla ja istui vaunuissaan ja luki profeetta Esaiasta. Niin Henki sanoi Filippukselle: ”Käy luo ja pysyttele lähellä noita vaunuja”. Niin Filippus juoksi luo ja kuuli hänen lukevan profeetta Esaiasta ja sanoi: ”Ymmärrätkö myös\, mitä luet?” Niin hän sanoi: ”Kuinka minä voisin ymmärtää\, ellei kukaan minua opasta?” Ja hän pyysi Filippusta nousemaan ja istumaan viereensä. Ja se kirjoitus\, jota hän luki\, oli tämä: ”Niinkuin lammas hänet viedään teuraaksi; ja niinkuin karitsa on ääneti keritsijänsä edessä\, niin ei hänkään suutansa avaa. Hänen alentumisensa kautta hänen tuomionsa otetaan pois. Kuka kertoo hänen syntyperänsä? Sillä hänen elämänsä otetaan pois maan päältä.” Ja hoviherra kysyi Filippukselta sanoen: ”Minä pyydän sinua: sano\, kenestä profeetta puhuu näin\, itsestäänkö vai jostakin toisesta?” Niin Filippus avasi suunsa ja lähtien tästä kirjoituksesta julisti hänelle evankeliumia Jeesuksesta. Ja kulkiessaan tietä he tulivat veden ääreen; ja hoviherra sanoi: ”Katso\, tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?” Ja hän käski pysäyttää vaunut\, ja he astuivat kumpikin veteen\, sekä Filippus että hoviherra\, ja Filippus kastoi hänet. Ja kun he olivat astuneet ylös vedestä\, tempasi Herran Henki Filippuksen pois\, eikä hoviherra häntä enää nähnyt. Ja hän jatkoi matkaansa iloiten. Mutta Filippus tavattiin Asdodissa; ja hän vaelsi ympäri ja julisti evankeliumia kaikissa kaupungeissa\, kunnes tuli Kesareaan. \n  \nEvankeliumi\nMark. 16:9–16\nMutta ylösnousemisensa jälkeen hän varhain aamulla viikon ensimmäisenä päivänä ilmestyi ensiksi Maria Magdaleenalle\, josta hän oli ajanut ulos seitsemän riivaajaa. Tämä meni ja vei sanan niille\, jotka olivat olleet Jeesuksen kanssa ja jotka nyt murehtivat ja itkivät. Mutta kun he kuulivat\, että hän eli ja että Maria oli hänet nähnyt\, eivät he uskoneet. Ja sen jälkeen hän toisenmuotoisena ilmestyi kahdelle heistä\, heidän kävellessään\, matkalla maakylään. Hekin menivät ja veivät sanan toisille; mutta nämä eivät uskoneet heitäkään. Vihdoin hän ilmestyi myöskin niille yhdelletoista heidän ollessaan aterialla; ja hän nuhteli heidän epäuskoaan ja heidän sydämensä kovuutta\, kun he eivät olleet uskoneet niitä\, jotka olivat nähneet hänet ylösnousseeksi. Ja hän sanoi heille: ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan\, se pelastuu; mutta joka ei usko\, se tuomitaan kadotukseen. \n  \nPsalmi\nPs. 68:20–21 \nKiitetty olkoon Herra joka |päivä. *\nMeitä kantaa Jumala\, |meidän apumme. \nMeillä on Jumala\, Jumala\, joka |auttaa\, *\nja Herra\, Herra\, joka kuole|masta vapahtaa. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/paasiaisen-jalkeinen-torstai-vsk1/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/04/Kirkkovuosi_3_vuosikerta_Paasiaisen-jalkeinen-to.jpg END:VEVENT BEGIN:VEVENT DTSTART;VALUE=DATE:20250423 DTEND;VALUE=DATE:20250424 DTSTAMP:20260604T101710 CREATED:20211116T145401Z LAST-MODIFIED:20250422T224110Z UID:11029-1745366400-1745452799@www.luterilainen.net SUMMARY:Pääsiäisen jälkeinen keskiviikko DESCRIPTION:Pääsiäisen jälkeisen tiistain teksteissä kuultiin apostoli Paavalin saarnaa ja oltiin Jeesuksen kanssa Jerusalemissa\, kun hän ilmestyi opetuslapsilleen. No nyt keskiviikkona kuulemme apostoli Pietarin saarnaa ja olemme Jeesuksen kanssa tällä kertaa Galileassa\, kun hän jälleen ilmestyy opetuslapsilleen. \nPietarin saarna on helluntailta\, ja se on niin Kristus -keskeinen kuin saarnan pitää ollakin. Tällä kertaa todistus ylösnousseesta Jeesuksesta vahvistetaan profeetta Daavidin sanoilla (Ps. 16). Tämäkin Vanhan Testamentin psalmi jo ennalta kertoi tapahtuneen ylösnousemuksen. Pietarin Kristus -keskeisyys johtuu siitä\, että kirkko todellakin ja oikeasti elää Jeesuksesta. Pietari tiesi tarkalleen omissa nahoissaan\, että ilman Jeesusta hänestä ei olisi mihinkään\, eikä hänellä olisi mitään. Oli Jumalan antama lahja sitten maallista tai taivaallista\, niin se tulee Herralta. Tiberiaanjärven rannalla nuotion äärellä tästä muistutettiin opetuslapsia. Koko yö oli jälleen kalastettu\, mutta mitään ei ollut saatu. Jeesus ohjaa kalastajia heittämään verkot toiselle puolelle venettä – ja näin Herran sanan myötä yksi kalastusihme on jälleen valmis. Niinpä apostoli Johannes lausuu nämä sanat: ”Se on Herra”. Ja opetuslapset todella olivat varmoja siitä\, että se oli Herra. Herra oli tuonut ruuan pöytään. \nHelluntaina\, kun Herran lupaama Pyhä Henki vuodatettiin\, saivat tuhannet ihmiset todistaa: ”Se on Herra”. Sillä Pyhä Henki tekee Herran työtä. Pietarin saarnaa kuunnellessaan nämä ihmiset saattoivat jälleen todistaa: ”Se on Herra”. Sillä Pyhä Henki seurakunnan kaitsijan kautta on valmis tällä tavalla kirkastamaan Kristusta seurakunnalle. \nKun sinäkin tarkastelet omaa elämääsi\, niin saisit varmasti monessa kohdassa todistaa kiittäen: ”Se on Herra”. Kun itseäsi ravitset maallisilla lahjoilla\, vaikkapa kalalla ja leivällä\, niin muista kiittää Herraa. Tai kun saat ravinnoksi Herran pyhää ehtoollista\, muista silloinkin kiittää Herraa. Mitä ikinä teetkään\, niin rukoile psalmin sanoin: ”Minä näen alati edessäni Herran.” Ja todista apostoli Johanneksen sanoin: ”Se on Herra”. Tämä Herra on valmis pitämään sinusta kaikkinaisesti huolen\, antaahan hän katuvalle synnitkin anteeksi. \n\nKynttilöitä: 4 Liturginen väri: valkoinen Ei vuosikertaa\nPäivän psalmi Ps. 96:1–6\nLukukappale: Ap. t. 2:22–32 Evankeliumi: Joh. 21:1–14 \n\nLukukappale\nAp. t. 2:22–32\nTe Israelin miehet\, kuulkaa nämä sanat: Jeesuksen\, Nasaretilaisen\, sen miehen\, josta Jumala todisti teille voimallisilla teoilla ja ihmeillä ja merkeillä\, joita Jumala hänen kauttansa teki teidän keskellänne\, niinkuin te itse tiedätte\, hänet\, joka teille luovutettiin\, Jumalan ennaltamäärätyn päätöksen ja edeltätietämyksen mukaan\, te laista tietämättömien miesten kätten kautta naulitsitte ristille ja tapoitte. Hänet Jumala herätti ja päästi kuoleman kivuista\, niinkuin ei ollutkaan mahdollista\, että kuolema olisi voinut hänet pitää. Sillä Daavid sanoo hänestä: ’Minä näen alati edessäni Herran\, sillä hän on minun oikealla puolellani\, etten horjahtaisi. Sentähden minun sydämeni iloitsee ja kieleni riemuitsee\, ja myös minun ruumiini on lepäävä toivossa; sillä sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan etkä salli Pyhäsi nähdä katoavaisuutta. Sinä teet minulle tiettäviksi elämän tiet\, sinä täytät minut ilolla kasvojesi edessä.’ Te miehet\, veljet\, on lupa teille rohkeasti sanoa\, mitä kantaisäämme Daavidiin tulee\, että hän on sekä kuollut että haudattu; onhan hänen hautansa meidän keskellämme vielä tänäkin päivänä. Koska hän nyt oli profeetta ja tiesi\, että Jumala oli valalla vannoen hänelle luvannut asettavansa hänen kupeittensa hedelmän hänen valtaistuimelleen\, niin hän edeltä nähden puhui Kristuksen ylösnousemuksesta\, sanoen\, ettei Kristus ollut jäävä hyljätyksi tuonelaan eikä hänen ruumiinsa näkevä katoavaisuutta. Tämän Jeesuksen on Jumala herättänyt\, minkä todistajia me kaikki olemme. \n  \nEvankeliumi\nJoh. 21:1–14\nSen jälkeen Jeesus taas ilmestyi opetuslapsilleen Tiberiaan järven rannalla; ja hän ilmestyi näin: Simon Pietari ja Tuomas\, jota sanottiin Didymukseksi\, ja Natanael\, joka oli Galilean Kaanasta\, ja Sebedeuksen pojat sekä kaksi muuta hänen opetuslapsistaan olivat yhdessä. Simon Pietari sanoi heille: ”Minä menen kalaan”. He sanoivat hänelle: ”Me lähdemme myös sinun kanssasi”. Niin he lähtivät ja astuivat venheeseen; mutta eivät sinä yönä saaneet mitään. Ja kun jo oli aamu\, seisoi Jeesus rannalla. Opetuslapset eivät kuitenkaan tienneet\, että se oli Jeesus. Niin Jeesus sanoi heille: ”Lapset\, onko teillä mitään syötävää?” He vastasivat hänelle: ”Ei ole”. Hän sanoi heille: ”Heittäkää verkko oikealle puolelle venhettä\, niin saatte”. He heittivät verkon\, mutta eivät jaksaneet vetää sitä ylös kalojen paljouden tähden. Silloin se opetuslapsi\, jota Jeesus rakasti\, sanoi Pietarille: ”Se on Herra”. Kun Simon Pietari kuuli\, että se oli Herra\, vyötti hän vaippansa ympärilleen\, sillä hän oli ilman vaatteita\, ja heittäytyi järveen. Mutta muut opetuslapset tulivat venheellä ja vetivät perässään verkkoa kaloineen\, sillä he eivät olleet maasta kauempana kuin noin kahdensadan kyynärän päässä. Kun he astuivat maalle\, näkivät he siellä hiilloksen ja kalan pantuna sen päälle\, sekä leipää. Jeesus sanoi heille: ”Tuokaa tänne niitä kaloja\, joita nyt saitte”. Niin Simon Pietari astui venheeseen ja veti maalle verkon\, täynnä suuria kaloja\, sata viisikymmentä kolme. Ja vaikka niitä oli niin paljon\, ei verkko revennyt. Jeesus sanoi heille: ”Tulkaa einehtimään”. Mutta ei kukaan opetuslapsista uskaltanut kysyä häneltä: ”Kuka sinä olet?”\, koska he tiesivät\, että se oli Herra. Niin Jeesus meni ja otti leivän ja antoi heille\, ja samoin kalan. Tämä oli jo kolmas kerta\, jolloin Jeesus noustuaan kuolleista ilmestyi opetuslapsillensa. \n  \nPsalmi\nPs. 96:1–6 \nVeisatkaa Herralle uusi |virsi\, *\nveisatkaa |Herralle\, kaikki maa. \nVeisatkaa Herralle\, ylistäkää hänen nime|änsä. *\nJulistakaa päivästä päivään hänen pelastus|tekojansa\, \nilmoittakaa pakanain seassa hänen kunni|aansa\, *\nhänen ihmeitänsä kaikkien |kansojen seassa. \nSillä Herra on suuri ja sangen ylis|tettävä\, *\nhän on peljättävä yli |kaikkien jumalain. \nSillä kaikki kansojen jumalat ovat epäjuma|lia\, *\nmutta Herra on |tehnyt taivaat. \nHerraus ja kunnia on hänen kasvojensa |edessä\, *\nkiitos ja ylistys hänen |pyhäkössänsä. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/paasiaisen-jalkeinen-keskiviikko-vsk1/ CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/04/Kirkkovuosi_3_vuosikerta_Paasiaisen-jalkeinen-ke.jpg END:VEVENT END:VCALENDAR