14. sunnuntai helluntaista

Luontaisessa uskonnollisuudessaan ihminen pyrkii miellyttämään jumalaansa, mikä tai kuka se sitten onkaan. Monissa uskonnoissa jumalan mielisuosiota etsitään rukouksilla ja uhreilla tai erilaisten sääntöjen noudattamisella. Jotkut välttävät arkisia velvollisuuksia tai muita ihmisiä voidakseen kokonaisvaltaisesti keskittyä jumalansa rakastamiseen ja palvelemiseen.

Myös kristityn kuuluu rakastaa ja totella Jumalaa yli kaiken, mutta ei omien luontaisten ajatustensa mukaisesti, vaan sen mukaan, mitä Jumala itse Sanassaan ilmoittaa. Jumalan rakastaminen tulee ilmi siinä, että kristitty noudattaa Jumalan tahtoa elämässään ja toiminnassaan suhteessa toisiin ihmisiin, lähimmäisiinsä. Jumalan rakastaminen ei siis voi viedä meitä pois muiden ihmisten parista, vaan ohjaa auttamaan ja palvelemaan heitä.

Oppiaksemme oikeaa suhdetta lähimmäiseen, meidän on tarkattava, kuinka Jumala näyttää Pojassaan rakkautensa meille. ”Siinä on rakkaus – ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.” Se, joka saa omistaa Jumalan äärettömän rakkauden Kristuksessa, on kutsuttu ja velvoitettu osoittamaan samaa uhrautuvaa ja palvelevaa rakkautta lähimmäiselleen. Jumalan rakkaus meitä kohtaan herättää vastarakkauden, joka tuleekin ilmi ”edelleenrakastamisena”, Jumalan rakkauden välittymisenä kauttamme toisiin ihmisiin. Näin oikea Jumalan rakastaminen koituu aina lähimmäisen parhaaksi.

Kynttilöitä: 2 Liturginen väri: vihreä.1. vuosikerta
Päivän psalmi Antifoni: Ps. 74:21 Psalmi: Ps. 112:5–9 Hallelujasäe: Matt. 7:12
1. lukukappale: Miika 6:6–8 2. lukukappale: 1. Joh. 4:7–12 Evankeliumi: Luuk. 10:25–37

1. lukukappale

Miika 6:6–8

“Mitä tuoden minä voisin käydä Herran eteen, kumartua korkeuden Jumalan eteen? Käynkö hänen eteensä tuoden polttouhreja, vuodenvanhoja vasikoita? Ovatko Herralle mieleen tuhannet oinaat, kymmenettuhannet öljyvirrat? Annanko esikoiseni rikoksestani, ruumiini hedelmän sieluni syntiuhriksi?” – Hän on ilmoittanut sinulle, ihminen, mikä hyvä on; ja mitä muuta Herra sinulta vaatii, kuin että teet sitä, mikä oikein on, rakastat laupeutta ja vaellat nöyrästi Jumalasi edessä?

2. lukukappale

1 Joh. 4:7–12

Rakkaani, rakastakaamme toinen toistamme, sillä rakkaus on Jumalasta; ja jokainen, joka rakastaa, on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan. Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus. Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa. Siinä on rakkaus – ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.

Rakkaani, jos Jumala on näin meitä rakastanut, niin mekin olemme velvolliset rakastamaan toinen toistamme. Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Jos me rakastamme toinen toistamme, niin Jumala pysyy meissä, ja hänen rakkautensa on tullut täydelliseksi meissä.

Evankeliumi

Luuk. 10:25–37

Ja katso, eräs lainoppinut nousi ja kysyi kiusaten häntä: “Opettaja, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?” Niin hän sanoi hänelle: “Mitä laissa on kirjoitettuna? Kuinkas luet?” Hän vastasi ja sanoi: “Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi”. Hän sanoi hänelle: “Oikein vastasit; tee se, niin sinä saat elää”.

Mutta hän tahtoi näyttää olevansa vanhurskas ja sanoi Jeesukselle: “Kuka sitten on minun lähimmäiseni?”

Jeesus vastasi ja sanoi:

“Eräs mies vaelsi Jerusalemista alas Jerikoon ja joutui ryövärien käsiin, jotka riisuivat hänet alasti ja löivät haavoille ja menivät pois jättäen hänet puolikuolleeksi. Niin vaelsi sattumalta eräs pappi sitä tietä ja näki hänet ja meni ohitse. Samoin leeviläinenkin: kun hän tuli sille paikalle ja näki hänet, meni hän ohitse.

Mutta kun eräs samarialainen, joka matkusti sitä tietä, tuli hänen kohdalleen ja näki hänet, niin hän armahti häntä. Ja hän meni hänen luokseen ja sitoi hänen haavansa ja vuodatti niihin öljyä ja viiniä, pani hänet juhtansa selkään ja vei hänet majataloon ja hoiti häntä. Ja seuraavana aamuna hän otti esiin kaksi denaria ja antoi majatalon isännälle ja sanoi: ‘Hoida häntä, ja mitä sinulta lisää kuluu, sen minä palatessani sinulle maksan’. Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi osoitti olevansa sen lähimmäinen, joka oli joutunut ryövärien käsiin?”

Hän sanoi: “Se, joka osoitti hänelle laupeutta”. Niin Jeesus sanoi hänelle: “Mene ja tee sinä samoin”.

Rukoukset
1. Kaikkivaltias, iankaikkinen Jumala! Lisää meille uskoa, toivoa ja rakkautta. Opeta meitä rakastamaan, mitä käsket, jotta myöskin saisimme, mitä lupaat. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta.

2. Rakas taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua suuresta laupeudestasi, jota osoitat meille vaivaisille syntisille. Varjele meidät kaikesta valheellisuudesta ja tekopyhyydestä. Vuodata rakkautesi sydämiimme, että voisimme rakastaa lähimmäistämme teossa ja totuudessa ja etsisimme ainoastaan sinun kunniaasi emmekä ihmisten kiitosta. Anna meille armo voidaksemme rakastaa vihamiehiämme, että olisimme sinun lapsiasi ja pääsisimme kerran iankaikkiseen kirkkauteesi. Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta.

Päivän psalmi
Antifoni:
Ps 74:21
Älä salli sorretun kääntyä häväis|tynä takaisin. *
Kurja ja köyhä saakoot ylistää sinun |nimeäsi.

Psalmi:
Ps. 112:5–9
Hyvin käy sen miehen,joka on laupias ja |antaa lainaksi, *
joka hoitaa asiansa oi|keuden mukaan.

Sillä ei hän |ikinä horju; *
vanhurskas säilyy ikui|sessa muistossa.

Ei hän pelkää |pahaa sanomaa, *
hänen sydämensä on vahva, sillä hän |turvaa Herraan.

Hänen sydämensä on |luja ja peloton, *
kunnes hän vihdoin ilolla katselee |ahdistajiaan.

Hän on runsaskätinen, hän |antaa köyhille, *
hänen vanhurskautensa pysyy iankaikkisesti, hänen sarvensa kohoaa |kunniassa.

Kunnia Isäl|le ja Pojalle *
ja Py|hälle Hengelle,

niin kuin oli alussa, |nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.