17. sunnuntai helluntaista

Päivän evankeliumissa Jeesus herättää kuolleen pojan henkiin. Jeesus tekee siis ihmeen. Ihmiset ovat hämmästyksissään, peloissaan. Toivuttuaan hieman pelostaan, he alkavat puhua: ”Suuri profeetta on nostettu keskuudestamme!” ja: ”Jumala on katsonut kansansa puoleen!” Tai toisin käännettynä: ”Jumala on vieraillut kansansa luona!” Ja tämä puhe ihmeitä tekevästä profeetasta leviää koko Juudeaan ja laajemmallekin. Tämä suuren, ihmeitä tekevän profeetan esiintyminen on näille ihmisille todiste siitä, että Jumala vierailee kansansa keskuudessa. Varmasti he muistivat tämän vielä kauan!

Ja oikeassahan he olivatkin; suuri profeetta kävelee heidän keskuudessaan saarnaten, antaen syntejä anteeksi, parantaen, ajaen riivaajia ulos ja herättäen kuolleita. Tämä on Jumalan työtä, jonka Hän oli ennustanut profeettojensa kautta. Ja silti: näiden ihmisten ymmärrys oli pimitetty, sillä heidän uskoonsa, kuten ei suuren profeetan opetuslapsienkaan uskoon mahtunut se, että Hän on enemmän kuin Elisa, Elia ja Mooses. Hän on lihaan tullut, ihmiseksi syntynyt Jumalan Poika, Kristus, Elämä itse. Kun sana Jeesuksesta, suuresta profeetasta leviää Juudeaan ja koko lähialueelle, ei leviä kuitenkaan sana kärsivästä Herran profeetasta, koska tällainen ei sovi meidän ihmisten omaan uskoon. Meille sopii vain kunnian Herra, kunnian teologia. Jeesus kuitenkin opettaa läpi Luukkaankin evankeliumin, että niin Hän kuin Hänen opetuslapsensa joutuvat vainottavaksi.

Kynttilöitä: 2 Liturginen väri: vihreä.1. vuosikerta
Päivän psalmi Antifoni: Ps. 56:14 Psalmi: Ps. 86:10–13 Hallelujasäe: Joona 2:3
1. lukukappale: Job 14:1–6 13–15 2. lukukappale: Room. 8:18–23 Evankeliumi: Luuk. 7:11–16

1. lukukappale
Job 14:1–6,13–15
“Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta, kasvaa kuin kukkanen ja lakastuu, pakenee kuin varjo eikä pysy. Ja sellaista sinä pidät silmällä ja viet minut käymään oikeutta kanssasi! Syntyisikö saastaisesta puhdasta? Ei yhden yhtäkään. Hänen päivänsä ovat määrätyt, ja hänen kuukausiensa luku on sinun tiedossasi; sinä olet asettanut hänelle määrän, jonka ylitse hän ei pääse. Niin käännä katseesi pois hänestä, että hän pääsisi rauhaan ja että hän saisi iloita niinkuin palkkalainen päivän päätettyään.
Oi, jospa kätkisit minut tuonelaan, piilottaisit minut, kunnes vihasi on asettunut, panisit minulle aikamäärän ja sitten muistaisit minua! Kun mies kuolee, virkoaako hän jälleen henkiin? Minä vartoaisin kaikki sotapalvelukseni päivät, kunnes pääsyvuoroni joutuisi. Sinä kutsuisit, ja minä vastaisin sinulle, sinä ikävöitsisit kättesi tekoa.

2. lukukappale
Room. 8:18–23
Sillä minä päätän, että tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät ole verrattavat siihen kirkkauteen, joka on ilmestyvä meihin. Sillä luomakunnan harras ikävöitseminen odottaa Jumalan lasten ilmestymistä. Sillä luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle – ei omasta tahdostaan, vaan alistajan – kuitenkin toivon varaan, koska itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen. Sillä me tiedämme, että koko luomakunta yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa hamaan tähän asti; eikä ainoastaan se, vaan myös me, joilla on Hengen esikoislahja, mekin huokaamme sisimmässämme, odottaen lapseksi-ottamista, meidän ruumiimme lunastusta.

Evankeliumi
Luuk. 7:11–16
Sen jälkeen hän vaelsi Nain nimiseen kaupunkiin, ja hänen kanssaan vaelsivat hänen opetuslapsensa ynnä suuri kansanjoukko. Kun hän nyt lähestyi kaupungin porttia, katso, silloin kannettiin ulos kuollutta, äitinsä ainokaista poikaa. Ja äiti oli leski, ja hänen kanssaan kulki paljon kaupungin kansaa. Ja hänet nähdessään Herra armahti häntä ja sanoi hänelle: “Älä itke”. Ja hän meni ja kosketti paareja; niin kantajat seisahtuivat. Ja hän sanoi: “Nuorukainen, minä sanon sinulle: nouse.” Niin kuollut nousi istualleen ja rupesi puhumaan. Ja hän antoi hänet hänen äidillensä.
Ja heidät kaikki valtasi pelko, ja he ylistivät Jumalaa sanoen: “Suuri profeetta on noussut meidän keskellemme”, ja: “Jumala on katsonut kansansa puoleen”.

Rukoukset
1. Pyhä Jumala! Auta meitä mielellämme palvelemaan sinua ja herätä tahtomme aina pyytämään apuasi. Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta.

2. Taivallinen Isä! Me kiitämme sinua siitä, että tahdot lähettää Pyhän Henkesi asumaan sydämiimme ja tehdä kuolevaiset ruumiimme eläviksi hänen kauttaan. Me rukoilemme sinua: varjele meitä hengellisestä kuolemasta ja vahvista meissä uutta ihmistä, joka vaeltaa pyhyydessä ja vanhurskaudessa sinun kasvojesi edessä. Auta meitä aina kuulemaan sanaasi ja seuraamaan sitä, niin ettei meitä tuomittaisi vaan pääsisimme sisälle elämään. Sinun rakkaan Poikasi, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen, kautta.

3. Herra Jumala, taivaallinen Isä, joka annoit Poikasi tulla ihmiseksi, jotta hän suorittaisi kuolemallaan maksun synneistämme ja pelastaisi meidät iankaikkisesta kuolemasta! Me rukoilemme sinua: varjele meitä epäilyksistä ja auta meitä aina pitämään kiinni tästä toivosta, että niin kuin Herramme Jeesus Kristus herätti sanallaan kuolleet, niin hän herättää viimeisenä päivänä meidätkin ja antaa meille iankaikkisen autuuden. Kuule meitä Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Päivän psalmi
Antifoni:
Ps. 56:14
Sinä pelastit minun sieluni |kuolemasta, *
minun jalkani kom|pastumasta.

Psalmi:
Ps. 86:10–13
Sillä sinä olet suuri |ja teet ihmeitä, *
sinä ainoa |olet Jumala.

Neuvo minulle tiesi, Herra, että minä vaeltaisin sinun |totuudessasi. *
Kiinnitä minun sydämeni siihen yhteen, että minä sinun nime|äsi pelkäisin.

Kaikesta sydämestäni minä kiitän sinua, Herra, minun |Jumalani, *
ja kunnioitan sinun nimeäsi ian|kaikkisesti;

sillä sinun armosi on suuri |minua kohtaan, *
sinä olet pelastanut minun sieluni tuonelan |syvyydestä.

Jumala, julkeat ovat nousseet |minua vastaan, *
väkivaltaisten joukko etsii minun henkeäni; eivät he pidä sinua sil|mäinsä edessä.

Mutta sinä, Herra, olet laupias ja armahta|vainen Jumala, *
pitkämielinen, suuri armossa ja |totuudessa.

Käänny minun puoleeni, ole minulle |armollinen, *
anna voimasi palvelijallesi, auta palvelijatta|resi poikaa.

Tee merkki minulle, minun |hyväkseni. *
Häpeäksensä minun vihaajani nähkööt, että sinä, Herra, minua au|tat ja lohdutat.

Kunnia Isäl|le ja Pojalle *
ja Py|hälle Hengelle,

niin kuin oli alussa, |nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.