3. adventtisunnuntai

Nyt on tultu pelastushistorian ja testamenttien suureen taitekohtaan. Johannes Kastaja oli viimeinen vanhan liiton profeetta ja suurempi kuin kukaan muu häntä edeltävistä profeetoista. Saihan hän olla osoittamassa sormellaan sitä Messiasta, josta muut olivat ennustaneet. Ja kuitenkin Johannes oli vähäisempi kuin pienin lapsi kristillisessä seurakunnassa, koska hän ei päässyt osalliseksi Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta tulemalla niihin kastetuksi. Johannes oli julistanut, että taivasten valtakunta on tullut lähelle, mutta sen todellista tulemista hän ei eläessään nähnyt.

Jeesus saattaa ehkä viitata itseensäkin jakeessa 11. Hänhän oli todellisessa mielessä ”vaimosta syntynyt”. Häntä pidettiin vähäisimpänä taivasten valtakunnassa ja kuitenkin hän oli suurempi kuin suuri Kastaja.

Jae 12 voidaan kääntää joko vanhan tai uuden käännöksen mukaisesti. Sama verbi voi tarkoittaa ”hyökkäämistä” tai ”esiin murtautumista”. Myös substantiivi on johdettu samasta sanasta: ”hyökkääjät” tai ”esiin murtautujat”. ”Basileia”, valtakunta, tuli sinne, missä oli sen ”basileus”, kuningas. Mutta tästä valtakunnasta on käyty taistelua koko sen olemassaolon ajan. Aina on ollut niitä, jotka ovat tahtoneet temmata sen itselleen. Niin nytkin.

Sitten Jeesus pudottaa pommin ilmoittamalla, että Johannes on VT:ssa ennustettu Elia. VT:han päättyy sanoihin: ”Kuulkaa! Ennen kuin tulee Herran päivä, suuri ja pelottava, minä lähetän teille profeetta Elian. Hän kääntää isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet isien puoleen. Silloin en tuomitse maata perikatoon, kun tulen.” (Mal.4:23-24). Jos Johannes siis on Elia, niin kuka on se, joka tulee hänen jälkeensä? Se joka puhuu yksikön 1. persoonassa edellisissä jakeissa? Jokainen Kirjoitukset tunteva kuulija tajusi, mitä Jeesus tässä vihjasi: hän itse on se Herra, jonka oli määrä tulla Eliaan jälkeen. Ei vain profeetta, ei vain Herran sanansaattaja, vaan Herra itse. Elian piti vain kääntää ihmisten sydämet parannukseen, etteivät he joutuisi perikatoon Herran tullessa.

Johannes oli alkanut epäillä vankilassa, oliko Jeesus todellakin tuleva Messias. Jos jakeet 10-14 kerrottiin Kastajalle ennen hänen mestaustaan, niin taatusti ne toivat hänelle rauhan ja lohdun.

Tien tekeminen kuninkaalle ei ole helppoa. Jeesus vertaa omaa sukupolveaan lapsilaumaan, joka riitelee leikeistä. Lapset leikkivät tuohon aikaan mielellään häitä ja hautajaisia. Häissä soitettiin huilua ja tanssittiin, hautajaisissa laulettiin itkuvirsiä. Meidän aikamme on kuin Jeesuksen aika. Kaikki tasapäistetään. Media koettaa pakottaa ihmiset tanssimaan pillinsä mukaa: itkemään sitä, mitä se käskee itkeä ja iloitsemaan siitä, mistä se käskee iloita. Johannes Kastajan asketismi ei kelvannut hänen aikalaisilleen. Jotkut pitivät häntä riivattuna, koska hän eli ilman herkkuja, viinaa ja seksielämää. Kyllä meidänkin aikamme pitää luuserina ihmistä, joka elää koko elämänsä selibaatissa eikä noudata mielihalujaan.

Mutta ei ihmisille kelvannut myöskään Jeesuksen elämäntapa. Siitä syystä häntä haukuttiin syntisten ystäväksi. Ja tottahan se olikin, mitä vastustajat vihjailivat: synti tarttuu. Syntisten pöytätoverien synnit tarttuivat Jeesukseen (Ps.1). Ne luettiin hänen syykseen. Syödessään syntisten kanssa Herra tiesi joutuvansa kantamaan näiden synnit ruumiissaan ristinpuulle. Siihen hän oli valmis. ”Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta” (Joh.15:13).

Ja sitä Jeesus todella on tänäänkin – syntisten ystävä. Tänäkin sunnuntaina hän syö ja juo syntisten kanssa ehtoollispöydässä.

Kynttilöitä: 2 Liturginen väri: violetti tai sininen. 2. vuosikerta
Päivän psalmi Antifoni: Jes. 40:3 Psalmi: Ps. 85:9–14 Hallelujasäe Ps. 80:4
1. lukukappale: Mal. 3:23–24 2. lukukappale: 2. Piet. 1:19–21 Evankeliumi: Matt. 11:11–19 tai Joh. 1:35–37

1. lukukappale: Mal. 3:23–24
Katso, minä lähetän teille profeetta Elian, ennenkuin tulee Herran päivä, se suuri ja peljättävä. Ja hän on kääntävä jälleen isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet heidän isiensä puoleen, etten minä tulisi ja löisi maata, vihkisi sitä tuhon omaksi.

2. lukukappale: 2. Piet. 1:19–21
Ja sitä lujempi on meille nyt profeetallinen sana, ja te teette hyvin, jos otatte siitä vaarin, niinkuin pimeässä paikassa loistavasta lampusta, kunnes päivä valkenee ja kointähti koittaa teidän sydämissänne. Ja tietäkää ennen kaikkea se, ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä; sillä ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta.

Evankeliumi: Matt. 11:11–19
Totisesti minä sanon teille: ei ole vaimoista syntyneitten joukosta noussut suurempaa kuin Johannes Kastaja; mutta vähäisin taivasten valtakunnassa on suurempi kuin hän. Mutta Johannes Kastajan päivistä tähän asti hyökätään taivasten valtakuntaa vastaan, ja hyökkääjät tempaavat sen itselleen. Sillä kaikki profeetat ja laki ovat ennustaneet Johannekseen asti; ja jos tahdotte ottaa vastaan: hän on Elias, joka oli tuleva. Jolla on korvat, se kuulkoon. Mutta mihin minä vertaan tämän sukupolven? Se on lasten kaltainen, jotka istuvat toreilla ja huutavat toisilleen sanoen: ’Me soitimme teille huilua, ja te ette karkeloineet; me veisasimme itkuvirsiä, ja te ette valittaneet’. Sillä Johannes tuli, hän ei syö eikä juo, ja he sanovat: ’Hänessä on riivaaja’. Ihmisen Poika tuli, hän syö ja juo, ja he sanovat: ’Katso syömäriä ja viininjuojaa, publikaanien ja syntisten ystävää!’ Ja viisaus on oikeaksi näytetty teoissansa.”

tai
Joh. 1:35–37
Seuraavana päivänä Johannes taas seisoi siellä ja kaksi hänen opetuslapsistansa. Ja kiinnittäen katseensa Jeesukseen, joka siellä käveli, hän sanoi: ”Katso, Jumalan Karitsa!” Ja ne kaksi opetuslasta kuulivat hänen näin puhuvan ja seurasivat Jeesusta.

Rukoukset
1. Herra Jumala, kallista korvasi rukouksemme puoleen! Valaise pimeät sydämemme ja etsi meitä armollasi sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta.

2. Kaikkivaltias Jumala, joka Johannes Kastajan kautta valmistit meille tietä Poikasi luo! Johdata meidät parannukseen ja uskon luottamukseen, jotta meistä tulisi sinun totuutesi ja rakkautesi todistajia. Kuule meitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme tähden.

Päivän psalmi

Antifoni: Jes. 40:3
Valmistakaa Herralle tie |erämaahan, *
tehkää arolle tasaiset polut mei|dän Jumalallemme.

Psalmi: Ps. 85:9–14
Minä tahdon kuulla, mitä Jumala, |Herra, puhuu: *
hän puhuu rauhaa kansallensa, hurskaillensa; älkööt he käänty|kö jälleen tyhmyyteen.

Totisesti, hänen apunsa on lähellä niitä, jotka |häntä pelkäävät, *
ja niin meidän maassamme |kunnia asuu.

Armo ja totuus tapaavat toi|sensa täällä, *
vanhurskaus ja rauha antavat suut|a toisillensa,

uskollisuus |versoo maasta, *
ja vanhurs|kaus katsoo taivaasta.

Herra antaa meille kaik|kea hyvää, *
ja meidän maam|me antaa satonsa.

Vanhurskaus käy hänen |edellänsä *
ja seuraa hänen as|keltensa jälkiä.

Kunnia Isäl|le ja Pojalle *
ja |Pyhälle Hengelle,

niin kuin oli alussa, nyt |on ja aina, *
iankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.