3. sunnuntai loppiaisesta

Kirkon historiassa monet ovat hienosti selittäneet tulevan sunnuntain evankeliumia.

Augustinus sanoo, ettei Jeesuksen päämääränä ollut astua roomalaisen centurion kodin sisään, vaan hänen sydämeensä. Eihän itseriittoiselle fariseus Simonille ollut mitään hyötyä siitä, että Jeesus vieraili hänen luonaan, kun hänen sydämensä pysyi kuitenkin Herralta suljettuna.

Krysostomos arvelee, että sadanpäämiehellä oli jo valmiiksi vahva usko Jeesuksen sanan voimaan. Muutenhan hän olisi tuonut palvelijansa Jeesuksen luokse hänen kosketettavakseen. Roomalaisen pakanan usko oli jopa voimakkaampi, kuin niiden neljän juutalaisen miehen, jotka kantoivat paareilla ystävänsä Jeesuksen luokse ja purkivat katon tuosta talosta. Myös ristin juurella roomalaisen sotilaan usko oli voimakkaampi kuin monen juutalaisen.

Theodor Mopsuestialainen kuvailee sotilaan päättelytaitoa: ”Minäkin olen ihminen. Mutta kuitenkin olen heidän herransa, jotka on asetettu minun valtani alle. Sentähden ei ole mitään kummallista, jos sinä joka olet saanut vallan Jumalalta, voit käskeä sairautta ja se kaikkoaa pelkän sanan voimasta.”

Jeesus ei ole mikään ajallinen sotapäällikkö, mutta taivaallinen kylläkin: ”Luuletko, etten voisi rukoilla Isääni, niin että hän lähettäisi heti minulle enemmän kuin kaksitoista legionaa enkeleitä?” (Matt. 26:53). Hyvät enkelinsä hän lähettää sinuakin varjelemaan. Hänen käskyään tottelevat tuulet ja aallot, niin elävät kuin kuolleetkin, niin riivaajat kuin enkelitkin ja ylipäätään koko luomakunta. Vaikket olekaan Jaakobin geneettinen jälkeläinen, saat taivasten valtakunnassa asettua juhla-aterialle yhdessä Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa. Useinkin hän parantaa ajalliset vaivasi ja tautisi, mutta evankeliumissa hän varsinaisesti paransi palvelijan uskon ja pelasti hänet ikuisuutta – ei tätä aikaa – silmällä pitäen. Usko ei ole sitä, että minun tahtoni tapahtuu, vaan sitä mitä sadanpäämies sanoo: ”Herra en ole sen arvoinen, että astuisit kattoni alle. Sano vain sana, niin palvelijasi pelastuu.”

Kynttilöitä: 2 Liturginen väri: vihreä.1. vuosikerta
Päivän psalmi Antifoni: Ps. 97:6 Psalmi: Ps. 102:16-23 Hallelujasäe: Ps. 97:9
1. lukukappale: 5. Moos. 10:17-21 tai 1. Kun. 8:41-43 2. lukukappale: Room. 1:16-17 Evankeliumi: Matt. 8:5-13

1. lukukappale

5. Moos. 10:17–21

Sillä Herra, teidän Jumalanne, on jumalain Jumala ja herrain Herra, suuri, voimallinen ja peljättävä Jumala, joka ei katso henkilöön eikä ota lahjusta, joka hankkii orvolle ja leskelle oikeuden ja joka rakastaa muukalaista ja antaa hänelle ruuan ja vaatteen. Sentähden rakastakaa muukalaista, sillä te olette itse olleet muukalaisina Egyptin maassa. Herraa, sinun Jumalaasi, pelkää, häntä palvele, hänessä riipu kiinni ja vanno hänen nimeensä. Hän on sinun ylistyksesi, ja hän on sinun Jumalasi, joka on tehnyt sinulle ne suuret ja peljättävät teot, jotka sinun silmäsi ovat nähneet.

Tai:

1. Kun. 8:41–43

Salomo ojensi kätensä taivasta kohti ja sanoi:

Myös jos joku muukalainen, joka ei ole sinun kansaasi Israelia, tulee kaukaisesta maasta sinun nimesi tähden – sillä sielläkin kuullaan sinun suuresta nimestäsi, väkevästä kädestäsi ja ojennetusta käsivarrestasi – jos hän tulee ja rukoilee kääntyneenä tähän temppeliin päin, niin kuule taivaasta, asuinpaikastasi, häntä ja tee kaikki, mitä muukalainen sinulta rukoilee, että kaikki maan kansat tuntisivat sinun nimesi ja pelkäisivät sinua, samoin kuin sinun kansasi Israel, ja tulisivat tietämään, että sinä olet ottanut nimiisi tämän temppelin, jonka minä olen rakentanut.

2. lukukappale

Room. 1:16–17

Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle. Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on: ”Vanhurskas on elävä uskosta”.

Evankeliumi

Matt. 8:5–13

Ja kun hän saapui Kapernaumiin, tuli hänen tykönsä sadanpäämies ja rukoili häntä ja sanoi: ”Herra, minun palvelijani makaa kotona halvattuna ja on kovissa vaivoissa”. Hän sanoi hänelle: ”Minä tulen ja parannan hänet”. Mutta sadanpäämies vastasi ja sanoi: ”Herra, en minä ole sen arvoinen, että tulisit minun kattoni alle; vaan sano ainoastaan sana, niin minun palvelijani paranee. Sillä minä itsekin olen toisen vallan alainen, ja minulla on sotamiehiä käskyni alaisina, ja minä sanon tälle: ’Mene’, ja hän menee, ja toiselle: ’Tule’, ja hän tulee, ja palvelijalleni: ’Tee tämä’, ja hän tekee.”

Tämän kuultuaan Jeesus ihmetteli ja sanoi niille, jotka häntä seurasivat: ”Totisesti minä sanon teille: en ole kenelläkään Israelissa löytänyt näin suurta uskoa. Ja minä sanon teille: monet tulevat idästä ja lännestä ja aterioitsevat Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin kanssa taivasten valtakunnassa; mutta valtakunnan lapset heitetään ulos pimeyteen; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.” Ja Jeesus sanoi sadanpäämiehelle: ”Mene. Niinkuin sinä uskot, niin sinulle tapahtukoon.” Ja palvelija parani sillä hetkellä.

Rukoukset
1. Kaikkivaltias, iankaikkinen Jumala! Katso armollisesti heikkouttamme ja tue meitä voimallisella oikealla kädelläsi. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen kautta.

2. Rakas taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua siitä, että Poikasi on opettanut meille tien, joka vie elämään. Anna meille armoa oikein käsittää ja seurata totuuttasi, jonka olet ilmoittanut hänessä. Suo meidän synnistä vapautettuina elää pyhästi ja siten tuntea pyhän sanasi voimaa. Valmista armollisesti tie sanasi julistamiselle kaikkien kansojen keskuudessa ja anna uskovillesi voimaa edistää valtakuntasi tulemista. Anna ihanan sadon kasvaa heidän kylvöstään, niin että nimeäsi ylistettäisiin kaikissa maissa ja valtakuntasi tulisi luoksemme. Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta.

Päivän psalmi

Antifoni:
Ps. 97:6
Taivaat julistavat hänen |vanhurskauttansa, *
ja kaikki kansat näkevät hänen |kunniansa.

Psalmi:
Ps. 102:16–23
Silloin pakanat pelkäävät |Herran nimeä *
ja kaikki maan kuninkaat sinun |kunniaasi,

kun Herra |rakentaa Siionin *
ja ilmestyy |kunniassansa,

kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa |menettäneet, *
eikä enää heidän rukous|tansa hylkää.

Tämä kirjoitettakoon tule|valle polvelle, *
ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiit|tävä Herraa,

että hän katseli pyhästä |korkeudestaan, *
että Herra katsoi tai|vaasta maahan,

kuullaksensa |vankien huokaukset, *
vapauttaaksensa kuo|leman lapset,

jotta Siionissa julistettaisiin |Herran nimeä *
ja hänen ylistystänsä Jeru|salemissa,

kun kaikki kansat kokoon|tuvat yhteen, *
ja valtakunnat, palve|lemaan Herraa.

Kunnia Isäl|le ja Pojalle *
ja Py|hälle Hengelle,

niin kuin oli alussa, |nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.