4. adventtisunnuntai

Luukas kertoo evankeliuminsa alussa, miten enkeli ilmestyi Marialle ja ilmoitti tämän tulevan raskaaksi Pyhästä Hengestä. Mooseksen lain mukaan kihlaus oli yhtä sitova kuin avioliittokin, ja uskottomuudesta kihlauksen aikana rangaistiin kuten aviorikoksesta: kivittämällä. Seksuaalielämä oli lupa aloittaa vasta avioliiton julkisen solmimisen jälkeen.

Maria ei luultavasti voinut puhua Joosefille enkelin vierailusta. Ensinnäkään kihlaparin ei annettu tavata kahdestaan, ja toisekseen Maria vietti Juudean vuorimaassa raskautensa kolme ensimmäistä kuukautta. Hänen sieltä palattuaan alkoivat juorut kiertää. Joosef ei varmaan ensin uskonut niitä, mutta lopulta oli pakko uskoa. Siinä vaiheessa miehen sydän särkyi tuhansiksi sirpaleiksi. Rakkain ihminen oli pettänyt hänet. Tulevaisuuden unelmat romahtivat niskaan. Kenen lapsi kasvoi Marian kohdussa? Miten hän oli voinut erehtyä niin perusteellisesti tuon tytön suhteen? Varmaan Joosef rakasti yhä Mariaa, vaikka koettikin tappaa lämpimät tunteet sydämestään.

Meidän ihmisten on kovin vaikea olla kostamatta, jos meidät petetään perusteellisesti. Joosefista sanotaan, että hän oli vanhurskas mies ja sitä hän olikin: voitti suuttumuksensa ja päätti olla vetämättä Marian perhettä oikeuteen, minkä hän Mooseksen lain mukaan olisi voinut tehdä. Joosef aikoi purkaa kihlasopimuksen kaikessa hiljaisuudessa. Varmaan hän oletti, että Maria voisi nyt mennä naimisiin lapsen isän kanssa.

Mutta tämä kaikki olikin Jumalan suunnittelemaa koulutusta Jeesuksen kasvatusisälle. Herra olisi voinut säästää Joosefin tuskasta ja sydämen särkymisestä, jos olisi lähettänyt Gabrielin selittämään hänelle asian oikeaa laitaa samaan aikaan kuin Marialle. Mutta tuskan keskellä Joosef oppi kantamaan onnettomuutensa kuin mies ainakin. Ottamaan sydämensä särkymisen Herran kädestä. Kestämään vaieten maineensa menetyksen ja epäoikeudenmukaiset haukut.

Joosef ei olisi ehkä uskonut neitseestäsyntymiseen pelkän unen perusteella, koska mitään vastaavaa ollut tapahtunut koskaan aikaisemmin. Mutta Jesajan sitaatti vakuutti hänet. ”Alma” merkitsi hänelle ”neitsyttä”, ei pelkää ”nuorta naista”. Neitseestäsyntyminen ja Jumala-kuva kuuluvatkin erottamattomasti yhteen. Jeesus ei olisi voinut pelastaa kansaansa sen synneistä, jos hän olisi ollut vain Marian ja Joosefin poika. Kyllä Joosefkin varmaan tajusi tämän.
Joosef otti Marian kattonsa alle jo kihlausaikana. Tytön vanhemmat eivät ilmeisesti suostuneet järjestämään häitä, koska lapsi oli jo tulossa. Mariahan oli ”kihlattu” vielä silloinkin, kun Jeesus syntyi (Lk.2).

Mutta miksi Jumala halusi Poikansa syntyvän kihlaparille, ei kihlaamattomalle tytölle? Siksi että hän tiesi Marian tarvitsevan rinnalleen vanhurskasta miestä. Joosefissa Herra löysi sellaisen miehen. Kaikki nasaretilaiset (molempien vanhemmat mukaan lukien) pitivät tietenkin Joosefia lapsen isänä. Häntä pidettiin heittiönä, joka vietteli morsiamensa ennen hääyötä. Jos Joosef olisi koettanut puhdistaa maineettaan, olisivat kaikki ajatelleet, että lapsi on jonkun muun kuin hänen. Siispä mies kantoi maineensa menetyksen vaieten ja uskoen siihen, että kerran kaikki juorut oikaistaisiin. Myöhemmin kirjanoppineetkin vihjailivat, että Jeesus oli syntynyt syntisestä suhteesta (Joh.8:41).

Ilmeisesti Joosef ehti kuolla, ennen kuin Jeesus aloitti julkisen toimintansa. Hän tiesi kuitenkin pääasian: että Jeesus pelastaisi kansansa (myös kasvatusisänsä) heidän synneistään. Sitä tekemään Vapahtaja tänne maailmaan tuli – pelastamaan meidät niistäkin synneistä, ettemme ole toimineet suhteessa toiseen sukupuoleen yhtä vanhurskaasti kuin Joosef toimi.

Kynttilöitä: 2 Liturginen väri: violetti tai sininen. 2. vuosikerta
Päivän psalmi Antifoni: Ps. 42:6 Psalmi: Ps. 130:5–8 Hallelujasäe 1. Sam. 2:8
1. lukukappale: 1. Moos. 21:1–7 2. lukukappale: Hepr. 6:13–19 Evankeliumi: Matt. 1:18–24

1. lukukappale: 1. Moos. 21:1–7
Ja Herra piti Saarasta huolen, niinkuin oli luvannut; ja Herra teki Saaralle, niinkuin oli puhunut. Ja Saara tuli raskaaksi ja synnytti Aabrahamille pojan hänen vanhoilla päivillään, juuri sinä aikana, jonka Jumala oli hänelle sanonut. Ja Aabraham nimitti poikansa, joka hänelle oli syntynyt, sen, jonka Saara oli hänelle synnyttänyt, Iisakiksi. Ja Aabraham ympärileikkasi poikansa Iisakin, tämän ollessa kahdeksan päivän vanha, niinkuin Jumala oli hänen käskenyt tehdä. Aabraham oli sadan vuoden vanha, kun hänen poikansa Iisak syntyi hänelle. Ja Saara sanoi: ”Jumala on saattanut minut naurunalaiseksi; kuka ikinä saa tämän kuulla, se nauraa minulle”. Ja hän sanoi vielä: ”Kuka olisi tiennyt sanoa Aabrahamille: Saara on imettävä lapsia? Ja nyt minä kuitenkin olen synnyttänyt hänelle pojan hänen vanhoilla päivillään.”

2. lukukappale: Hepr. 6:13–19
Sillä kun Jumala oli antanut lupauksen Aabrahamille, vannoi hän itse kauttansa, koska hänellä ei ollut ketään suurempaa, kenen kautta vannoa, ja sanoi: ”Totisesti, siunaamalla minä sinut siunaan, ja enentämällä minä sinut enennän”; ja näin Aabraham, kärsivällisesti odotettuaan, sai, mitä luvattu oli. Sillä ihmiset vannovat suurempansa kautta, ja vala on heille asian vahvistus ja tekee lopun kaikista vastaväitteistä. Sentähden, kun Jumala lupauksen perillisille vielä tehokkaammin tahtoi osoittaa, että hänen päätöksensä on muuttumaton, vakuutti hän sen valalla, että me näistä kahdesta muuttumattomasta asiasta, joissa Jumala ei ole voinut valhetella, saisimme voimallisen kehoituksen, me, jotka olemme paenneet pitämään kiinni edessämme olevasta toivosta. Se toivo meille on ikäänkuin sielun ankkuri, varma ja luja.

Evankeliumi: Matt. 1:18–24
Kun hänen äitinsä Maria oli kihlattu Joosefille, huomattiin hänen ennen heidän yhteenmenoaan olevan raskaana Pyhästä Hengestä. Mutta kun Joosef, hänen miehensä, oli hurskas, ja koska hän ei tahtonut saattaa häntä häpeään, aikoi hän salaisesti hyljätä hänet. Mutta kun hän tätä ajatteli, niin katso, hänelle ilmestyi unessa Herran enkeli, joka sanoi: ”Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa tykösi Mariaa, vaimoasi; sillä se, mikä hänessä on siinnyt, on Pyhästä Hengestä. Ja hän on synnyttävä pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus, sillä hän on vapahtava kansansa heidän synneistänsä.” Tämä kaikki on tapahtunut, että kävisi toteen, minkä Herra on puhunut profeetan kautta, joka sanoo: ”Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja tälle on annettava nimi Immanuel”, mikä käännettynä on: Jumala meidän kanssamme. Herättyään unesta Joosef teki, niinkuin Herran enkeli oli käskenyt hänen tehdä, ja otti vaimonsa tykönsä.

Rukoukset
1. Tule, Herra, älä viivy! Anna apu ylhäältä, että armoosi turvaavat saisivat lohdutuksen siitä, että Vapahtaja on tullut maailmaan. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta.

2. Armollinen Jumala, laupias Isä! Ylistetty olkoon pyhä nimesi, sillä sinä olet täyttänyt sen, mitä ikiajoista asti olet puhunut pyhien profeettojesi suulla: sinä olet antanut meille Poikasi ja kutsunut meidät hänen kauttaan lapsiksesi ja perillisiksesi. Me rukoilemme sinua, Jumala: ole kanssamme ja opeta meitä Henkesi kautta tuntemaan rakkauttasi, niin että vahvistuisimme uskossamme. Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta.

Päivän psalmi

Antifoni:
Ps. 42:6
Odota Jumalaa.Sillä vielä minä saan |häntä kiittää *
hänen kas|vojensa avusta.

Psalmi:
Ps. 130:5–8
Minä odotan Herraa, minun sie|luni odottaa, *
ja minä panen toivo|ni hänen sanaansa.

Minun sieluni o|dottaa Herraa *
hartaammin kuin vartijat aamua, kuin |vartijat aamua.

Pane toivosi Herraan, Israel. Sillä Herran tykö|nä on armo, *
runsas lunastus hä|nen tykönänsä.

Ja hän lunastaa |Israelin *
kai|kista sen synneistä.

Kunnia Isäl|le ja Pojalle *
ja |Pyhälle Hengelle,

niin kuin oli alussa, nyt |on ja aina, *
iankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.