Päivän Vanhan testamentin tekstissä kuulemme, kuinka Jumala pelasti profeetta Elian nälkäkuolemalta lintujen tuoman avun kautta. Uuden testamentin teksti taas kertaa, miten Mooses sai Jumalan avun ollessaan vauva; Hänet nostettiin Niili-joesta ja kasvatettiin vihollisen hovissa. Sunnuntain evankeliumissa Jeesus puolestaan ensin säikäyttää opetuslapsensa ja sitten rauhoittaa heidät. Eihän toki ole aivan tavallista, että joku kävelee veden päällä. Kaikissa päivän raamatunkohdissa kuulemme siis hyvin epätavallisista asioista. Me nimitämme niitä usein ihmeiksi. Ja meidän näkökulmastamme juuri näin onkin. Ihme on jotain järjelle selittämätöntä, sellaista mitä ei voi juuri todistaa tieteellisin keinoin tai päätellä todennäköisyyslaskelmien kautta. Ihme ihmetyttää, ihme on ihmeellinen asia! Kuitenkin Kristukseen uskovat tietävät ettei ihme ole itse asiassa mikään ihme; siis Jumalan vinkkelistä katsottuna. Kun kerran uskon kautta ymmärrämme, että maailmankaikkeudet on luotu Jumalan Sanalla, niin ihmeet ovat itseasiassa ”vähemmän ihmeellisiä”. Tämä on tietenkin vähättelyä, mutta on hyvä laittaa asiat ja tapahtumat oikeisiin mittasuhteisiin. Jumala on tietenkin tekojaan suurempi ja enemmän. Hän tekee mitä tahtoo; ei kuitenkaan mielivaltaisesti. Pyhä ja Kaikkivaltias Jumala on rakkaus, joka toimii kuvakseen luodun ihmisen pelastamiseksi. Suurin ihme Jumalan työssä ja pelastushistoriassa eivät ole ruokkimisihmeet tai Herramme kävely veden päällä. Suurin ihme roikkui Golgatan keskimmäisellä ristillä ja huusi: ”Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni!” Ristin ihme on lopulta ihmeiden ihme ja Jumalan apu kaikkien ihmisten suurimpaan hätään, synnin hätään. Tätä ihmettä emme saa väsyä ihmettelemättä ja emmekä saa jättää tätä ihmettä mainitsematta, kun puhumme Jumalan ihmeistä. Kynttilöitä: 2 Liturginen väri: vihreä.3. vuosikerta 1. lukukappale 2. lukukappale Evankeliumi Rukous Päivän psalmi Antifoni: Psalmi: He näkivät Herran työt ja hänen ihmeel|liset tekonsa * Hän sanoi sanansa ja nosti |myrskytuulen, * He kohosivat taivasta kohti, he vajo|sivat syvyyksiin; * He horjuivat ja hoippui|vat kuin juopunut, * Mutta hädässänsä he |huusivat Herraa, * Hän |tyynnytti myrskyn, * He iloitsivat, kun |tuli tyyni, * Kiittäkööt he Herraa hänen |armostansa * Kunnia Isäl|le ja Pojalle * niin kuin oli alussa, |nyt on ja aina, *
4. sunnuntai loppiaisesta
21.1
Päivän psalmi Antifoni: Ps. 66:5 Psalmi: Ps. 107:1–2, 23–31 Hallelujasäe: Ps. 93:4
1. lukukappale: 1. Kun. 17:1–6 2. lukukappale: Hepr. 11:23–27 Evankeliumi: Joh. 6:16–21
1. Kun. 17:1–6
Tisbeläinen Elia, eräs Gileadiin asettuneita siirtolaisia, sanoi Ahabille: ”Niin totta kuin Herra, Israelin Jumala, elää, jonka edessä minä seison: näinä vuosina ei tule kastetta eikä sadetta muutoin kuin minun sanani kautta”. Ja hänelle tuli tämä Herran sana: ”Mene pois täältä ja käänny itään päin ja kätkeydy Keritin purolle, joka on Jordanin itäpuolella. Sinä saat juoda purosta, ja minä olen käskenyt kaarneiden elättää sinua siellä.” Niin hän meni ja teki Herran sanan mukaan: hän meni ja asettui Keritin purolle, joka on Jordanin itäpuolella. Ja kaarneet toivat hänelle leipää ja lihaa aamuin sekä leipää ja lihaa illoin, ja hän joi purosta.
Hepr. 11:23–27
Uskon kautta pitivät Mooseksen vanhemmat häntä heti hänen syntymänsä jälkeen kätkössä kolme kuukautta, sillä he näkivät, että lapsi oli ihana; eivätkä he peljänneet kuninkaan käskyä. Uskon kautta kieltäytyi Mooses suureksi tultuaan kantamasta faraon tyttären pojan nimeä. Hän otti mieluummin kärsiäkseen vaivaa yhdessä Jumalan kansan kanssa kuin saadakseen synnistä lyhytaikaista nautintoa, katsoen ”Kristuksen pilkan” suuremmaksi rikkaudeksi kuin Egyptin aarteet; sillä hän käänsi katseensa palkintoa kohti. Uskon kautta hän jätti Egyptin pelkäämättä kuninkaan vihaa; sillä koska hän ikäänkuin näki sen, joka on näkymätön, niin hän kesti.
Joh. 6:16–21
Mutta kun ilta tuli, menivät hänen opetuslapsensa alas järven rantaan, astuivat venheeseen ja lähtivät menemään järven toiselle puolelle, Kapernaumiin. Ja oli jo tullut pimeä, eikä Jeesus ollut vielä saapunut heidän luokseen; ja järvi aaltoili ankarasti kovan tuulen puhaltaessa. Kun he olivat soutaneet noin viisikolmatta tai kolmekymmentä vakomittaa, näkivät he Jeesuksen kävelevän järven päällä ja tulevan lähelle venhettä; ja he peljästyivät. Mutta hän sanoi heille: ”Minä se olen; älkää peljätkö”. Niin he tahtoivat ottaa hänet venheeseen, ja kohta venhe saapui sen maan rantaan, jonne he olivat matkalla.
Herra Jumala, taivaallinen Isä, joka tiedät, ettemme inhimillisen heikkoutemme vuoksi voi yksin kestää suurissa vaaroissa, jotka uhkaavat meitä! Vahvista meitä avullasi sekä sielun että ruumiin puolesta voittamaan kaikki se, mikä meitä syntiemme tähden ahdistaa ja kiusaa. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta.
Ps. 66:5
Tulkaa ja katsokaa |Jumalan töitä: *
hän on peljättävä teoissansa ihmisten lap|sia kohtaan.
Ps. 107:1–2, 23–31
He lähtivät |laivoilla merelle *
ja kävivät kauppaa suu|rilla vesillä.
meren |syvyyksissä.
joka kohotti korkeal|le sen aallot.
heidän sielunsa me|nehtyi tuskasta.
ja kaikki heidän tai|tonsa hämmentyi.
ja hän päästi heidät heidän |ahdistuksistaan.
ja meren aallot |hiljenivät.
ja hän vei heidät toi|vottuun satamaan.
ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislap|sia kohtaan.
ja Py|hälle Hengelle,
iankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.