Hiljaisen viikon keskiviikko

Neljännen ahdin aiheena on Jeesuksen tuomitseminen kuolemaan ja Golgatalle vieminen (ks. ahti-saarnoista hiljaisen viikon maanantain johdannosta).

Kun Jeesus on ollut Herodeksen edessä pilkattavana, tämä palauttaa Jeesuksen Pilatuksen luo. Pilatuksella on ongelma, josta haluaa eroon. Koska maaherra ymmärtää Jeesuksen olevan syytön ja vain jonkinlaisen poliittis-uskonnollisen pelin kohteena, hän yrittää ratkaista asian. Pilatusta tuskin kiinnostaa Jeesuksen kohtalo muuten.

Evankelistat Matteus ja Markus kertovat, että Pilatuksella oli tapana päästää pääsiäisjuhlan aikoihin joku kansan tahtoma vanki vapaaksi. Luukas ei mainitse tätä tapaa, mutta kirjoittaa samankaltaisesti: kansa huutaa vapaaksi Barabbasta, joka oli murhamies. Barabbaan nimi on paljon puhuva. Se nimittäin merkitsee ”isän poika”. Joidenkin raamatunselittäjien mukaan tämä nimi saattaa olla osoitus siitä, että jotkut ihmiset pitivät häntä messiaana, Jumalan kansan vapauttajana. Murha ja kapina eivät kuitenkaan ole Jumalan tie vapauttaa ihmisiä sorrosta, synnistä puhumattakaan.

Niinpä Kristus huudetaan ristiinnaulittavaksi. Ensin hänet ruoskitaan julmasti; jo tähän rangaistukseen saattoi ihminen joskus kuolla. Sitten hänen harteilleen laitetaan ristin poikkipuu ja todennäköisesti kaulaan roikkumaan rangaistuksensa syy: Jeesus Nasaretilainen, juutalaisen kuningas. Tämä kyltti kiinnitetään sitten hänen päänsä yläpuolelle, kun hänet on ristiinnaulittu. Samaan aikaan murhaaja ja kapinoitsija pääsee vapaaksi, koska kansa tahtoi niin.

Kristus on kantanut meidän Jumalaa vastaan kapinamme Golgatalle. Siellä hän, ei vain juutalaisen, vaan koko maailman kunigas tullaan naulitsemaan ristinpuulle. Siellä hänet murhataan, koska me olemme murhanneet ajatuksin, sanoin, teoin ja laiminlyönnein. Me kaikki olemme kuin Barabbas: syyllisiä, mutta Jeesuksen tähden vapautettuja.

Kynttilöitä: 4 Liturginen väri: violetti tai sininen.1. vuosikerta
Päivän psalmi Antifoni: Ps. 69:30 Psalmi: Ps. 69:17–23 (30–34)
1. lukukappale: Jes. 49:1–6 2. lukukappale: Room. 5:6–11 Evankeliumi: Luuk. 23:13–31

1. lukukappale

Jes. 49:1–6

Kuulkaa minua, te merensaaret, ja tarkatkaa, kaukaiset kansat. Herra on minut kutsunut hamasta äidinkohdusta saakka, hamasta äitini helmasta minun nimeni maininnut. Hän teki minun suuni terävän miekan kaltaiseksi, kätki minut kätensä varjoon; hän teki minut hiotuksi nuoleksi, talletti minut viineensä. Ja hän sanoi minulle: ”Sinä olet minun palvelijani, sinä Israel, jossa minä osoitan kirkkauteni”. Mutta minä sanoin: ”Hukkaan minä olen itseäni vaivannut, kuluttanut voimani turhaan ja tyhjään; kuitenkin on minun oikeuteni Herran huomassa, minun palkkani on Jumalan tykönä”. Ja nyt sanoo Herra, joka on minut palvelijakseen valmistanut hamasta äitini kohdusta, palauttamaan Jaakobin hänen tykönsä, niin että Israel koottaisiin hänen omaksensa – ja minä olen kallis Herran silmissä, minun Jumalani on tullut minun voimakseni – hän sanoo: Liian vähäistä on sinulle, joka olet minun palvelijani, kohottaa ennalleen Jaakobin sukukunnat ja tuoda takaisin Israelin säilyneet: minä panen sinut pakanain valkeudeksi, että minulta tulisi pelastus maan ääriin asti.

2. lukukappale

Room. 5:6–11

Sillä meidän vielä ollessamme heikot kuoli Kristus oikeaan aikaan jumalattomien edestä. Tuskinpa kukaan käy kuolemaan jonkun vanhurskaan edestä; hyvän edestä joku mahdollisesti uskaltaa kuolla. Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme. Paljoa ennemmin me siis nyt, kun olemme vanhurskautetut hänen veressään, pelastumme hänen kauttansa vihasta. Sillä jos me silloin, kun vielä olimme Jumalan vihollisia, tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta, paljoa ennemmin me pelastumme hänen elämänsä kautta nyt, kun olemme sovitetut; emmekä ainoastaan sovitetut, vaan vieläpä on Jumala meidän kerskauksemme meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta me nyt olemme sovituksen saaneet.

Evankeliumi

Luuk. 23:13–31

Niin Pilatus kutsui kokoon ylipapit ja hallitusmiehet ja kansan ja sanoi heille: ”Te olette tuoneet minulle tämän miehen kansan yllyttäjänä; ja katso, minä olen teidän läsnäollessanne häntä tutkinut enkä ole havainnut tätä miestä syylliseksi mihinkään, mistä te häntä syytätte, eikä Herodeskaan, sillä hän lähetti hänet takaisin meille. Ja katso, hän ei ole tehnyt mitään, mikä ansaitsee kuoleman. Kuritettuani häntä minä siis hänet päästän.” Niin he huusivat kaikki yhdessä, sanoen: ”Vie pois tämä, mutta päästä meille Barabbas!” Tämä oli heitetty vankeuteen kaupungissa tehdystä kapinasta sekä murhasta. Niin Pilatus taas puhui heille, koska hän tahtoi päästää Jeesuksen irti. Mutta he huusivat vastaan ja sanoivat: ”Ristiinnaulitse, ristiinnaulitse hänet!” Niin hän puhui heille kolmannen kerran: ”Mitä pahaa hän sitten on tehnyt? En ole havainnut hänessä mitään, mistä hän ansaitsisi kuoleman. Kuritettuani häntä minä siis hänet päästän.” Mutta he ahdistivat häntä suurilla huudoilla, vaatien Jeesusta ristiinnaulittavaksi; ja heidän huutonsa pääsivät voitolle. Niin Pilatus tuomitsi heidän vaatimuksensa täytettäväksi. Ja hän päästi irti sen, joka kapinasta ja murhasta oli vankeuteen heitetty ja jota he vaativat, mutta Jeesuksen hän antoi alttiiksi heidän mielivallallensa. Ja viedessään häntä pois he saivat käsiinsä Simonin, erään kyreneläisen, joka tuli vainiolta; ja hänen olalleen he panivat ristin kannettavaksi Jeesuksen jäljessä. Ja häntä seurasi suuri joukko kansaa, myös naisia, jotka valittivat ja itkivät häntä. Niin Jeesus kääntyi heihin ja sanoi: ”Jerusalemin tyttäret, älkää minua itkekö, vaan itkekää itseänne ja lapsianne. Sillä katso, päivät tulevat, jolloin sanotaan: ’Autuaita ovat hedelmättömät ja ne kohdut, jotka eivät ole synnyttäneet, ja rinnat, jotka eivät ole imettäneet’. Silloin ruvetaan sanomaan vuorille: ’Langetkaa meidän päällemme’, ja kukkuloille: ’Peittäkää meidät’. Sillä jos tämä tehdään tuoreelle puulle, mitä sitten kuivalle tapahtuu?”

Rukoukset
1. Kaikkivaltias Jumala! Suo meidän, jotka kärsimme lakkaamatta syntisyytemme tähden, päästä vapaiksi sinun ainoan Poikasi kärsimisen voimasta. Sinun Poikasi, Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta.

2. Pyhä Jumala, rakas taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua Herramme Jeesuksen Kristuksen raskaasta kärsimystiestä, jonka hän kulki ristiään kantaen. Kiitos, että olet kutsunut meidät seuraamaan häntä. Anna meille voimaa kantaa oma ristimme ja tunnustaa rohkeasti Jeesuksen nimeä. Tätä pyydämme Poikasi Jeesuksen Kristuksen kautta.

Päivän psalmi

Antifoni:
Ps. 69:30
Minä olen |kurja ja vaivattu, *
suojatkoon minua sinun a|pusi, Jumala.

Psalmi:
Ps. 69:17–23 (30–34)
Vastaa minulle, Herra, sillä sinun armo|si on hyvä, *
käänny minun puoleeni suuressa laupe|udessasi.

Älä peitä kasvojasi palvelijaltasi, sillä minä olen |ahdistuksessa; *
joudu, |vastaa minulle.

Lähesty minun sieluani ja |lunasta se, *
vapahda minut vihollis|teni tähden.

Sinä tiedät minun häväistykseni, minun häpe|äni ja pilkkani, *
sinun edessäsi ovat julki kaikki minun |ahdistajani.

Häväistys on särkenyt minun sydämeni, minä olen |käynyt heikoksi; *
minä odotin sääliä, mutta en saanut, ja lohduttajia, mut|ta en löytänyt.

Koiruohoa he antoivat minun |syödäkseni *
ja juottivat minulle janooni |hapanviiniä.

Tulkoon heidän pöytänsä |heille paulaksi, *
ansaksi noille su|ruttomille.

(Mutta minä olen |kurja ja vaivattu, *
suojatkoon minua sinun a|pusi, Jumala,

niin minä veisuulla kiitän |Jumalan nimeä *
ja ylistän häntä |kiitosvirsillä.

Se on Herralle otolli|sempi kuin härkä, *
kuin mulli, sarvipää ja |sorkkajalka.

Nöyrät näkevät sen ja |riemuitsevat; *
elpyköön teidän sydämenne, teidän, jotka et|sitte Jumalaa.

Sillä Herra |kuulee köyhiä *
eikä halveksi |vankejansa.)