Hiljaisen viikon maanantai

Pääsiäistä edeltävänä maanantaina alkaa Kristuksen kärsimyksiin syventyminen. Tätä viikkoa kutsutaan monella nimellä: muun muassa hiljainen viikko, kärsimysviikko ja piinaviikko. Getsemanen puutarhasta kulkee tie aina Golgatalle ja sieltä hautaan. Tutun virren 77 mukaan ”se tie vie viimein taivaaseen, mutta tie se on tuskien”. Kristuksen kärsimystietä, Via Dolorosaa, ei tutkistella sen takia, että säälisimme Kristusta tai että etsisimme sen takaa jotakin syvällisempää totuutta. Kristuksen kärsimyksiä tutkistellaan sen takia, että ”hänen haavainsa kautta me olemme paratut” (Jes. 53:5, KR33). Hiljaisella viikolla onkin tapana kuulla ”ahtisaarnoja”, joiden nimi tulee latinan sanasta ’actus’, joka tarkoittaa tekoa tai näytelmän esitystä. Niissä tutkitaan siis niitä ”kohtauksia” Kristuksen kärsimyshistoriasta, joista evankeliumit kertovat. Viime vuosina on myös tehty jokunen elokuva, joka kuvaa tätä Kristuksen kärsimystä (lat. passio) siinä raakuudessa, jossa se todennäköisesti tapahtui. Nämäkin voinevat rakentaa uskovaa sielua, jos niitä oikein ja hurskaasti käytetään.

Hiljaisen viikon maanantaina on ollut tapana tutkia Kristuksen tietä Getsemanen puutarhasta aina ylipapin kartanoon, jonka esipihalla Pietari kieltää Kristuksen kolmesti. On kuvaavaa, että Kristuksen kärsimystie alkaa puutarhasta, josta myös alkoi ihmisen lankeemus. Kristus tuli kärsimään ja kuolemaan sen takia, että hän tekisi tyhjiksi perkeleen teot, joihin kuuluu myös Aatamin ja Eevan langettaminen. Getsemanessa Jeesus rukoilee: ”Isä, jos tahdot, niin ota tämä malja minulta pois. Mutta älköön toteutuko minun tahtoni, vaan sinun.” (Luuk. 22:42) Ihmisenä Jeesus ei tietenkään halunnut kärsiä, olisihan se ihmiselle luonnotonta. Jumalana hän sen sijaan halusi kärsiä, koska hän tiesi, että siten ihmiset, sinä ja minä, saamme syntimme anteeksi. Tässäkin asiassa Jeesus mielellään alistui Isän tahtoon. Tämä oli kuitenkin raskasta ja kuoleman tuskassa hän hikoili verta niin, että enkelitkin tulivat lohduttamaan häntä. Hän nimittäin tiesi kaiken sen, mitä hänelle tapahtuisi. (Joh. 18:4)

Ylipappien ja fariseusten palvelijat sekä sotaväen osasto tulivat soihtujen ja aseiden kanssa vangitsemaan Jeesuksen. Hänet vietiin Hannaksen, ylipappi Kaifaksen apen luokse. On kuvaavaa, että meidän ylimmäinen pappimme surmataan Israelin langenneen ylipapiston suunnitelmasta. Häntä kuulustellaan, lyödään ja häpäistään juuri siellä, missä Jumala pitäisi todella tuntea.
Myös opetuslapset hylkäsivät Jeesuksen. Jopa yksi hänen omistaan, Juudas Iskariot, kavalsi hänet kolmestakymmenestä hopearahasta. Pietari yrittää hetken puolustaa Jeesusta miekalla, mutta saa Jeesukselta nuhteen: ”Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu.” Jeesuksen kärsimyksiin kuului, että hän jäi aivan yksin vihollistensa keskelle, kuten psalmissa kuvataan: ”Sinun vihasi on kulkenut ylitseni, kauhut musertavat minut. Kaiken päivää ne saartavat minua kuin vedet, ne piirittävät minua joka puolelta. Kaikki ystäväni sinä olet karkottanut, nyt on seuranani vain pimeys.” (Ps. 88:16-18)

Hiljaisen viikon maanantai kutsuu meitä tutkimaan näitä Kristuksen kärsimyksiä, mutta muistamaan erityisesti sitä, minkä takia nämä kauheat tuskat ovat meille iloisia ja autuaita. Virren sanoin:

Minkä tähden kaiken vaivan
Jeesus kärsinyt on niin?
Rakkaudestansa aivan
meihin kurjiin syntisiin
Jeesus astui kuolon vaivaan
avatakseen meille taivaan,
meidän tähden kärsi niin.
– Virsi 80:3

Kynttilöitä: 2 Liturginen väri: violetti tai sininen.2. vuosikerta
Päivän psalmi Antifoni: Fil. 2:8 Psalmi: Ps. 102:2–10
1. lukukappale: Jer. 18:19–20 2. lukukappale: 1. Piet. 2:21–24 Evankeliumi: Joh. 18:1–27

1. lukukappale
Jer. 18:19–20
Kuuntele sinä, Herra, minua ja kuule, mitä minun vastustajani puhuvat. Onko hyvä pahalla kostettava, sillä he ovat kaivaneet minulle kuopan? Muista, kuinka minä olen seisonut sinun edessäsi ja puhunut hyvää heidän puolestansa, kääntääkseni pois sinun vihasi heistä.

2. lukukappale
1. Piet. 2:21–24
Sillä siihen te olette kutsutut, koska Kristuskin kärsi teidän puolestanne, jättäen teille esikuvan, että te noudattaisitte hänen jälkiänsä, joka ”ei syntiä tehnyt ja jonka suussa ei petosta ollut”, joka häntä herjattaessa ei herjannut takaisin, joka kärsiessään ei uhannut, vaan jätti asiansa sen haltuun, joka oikein tuomitsee, joka ”itse kantoi meidän syntimme” ruumiissansa ristinpuuhun, että me, synneistä pois kuolleina, eläisimme vanhurskaudelle; ja hänen ”haavainsa kautta te olette paratut”.

Evankeliumi
Joh. 18:1–27
Kun Jeesus oli tämän puhunut, lähti hän pois opetuslastensa kanssa Kedronin puron tuolle puolelle; siellä oli puutarha, johon hän meni opetuslapsinensa. Mutta myös Juudas, joka hänet kavalsi, tiesi sen paikan, koska Jeesus ja hänen opetuslapsensa usein olivat kokoontuneet sinne. Niin Juudas otti sotilasjoukon sekä ylipappien ja fariseusten palvelijoita ja tuli sinne soihdut ja lamput ja aseet mukanaan. Silloin Jeesus, joka tiesi kaiken, mikä oli häntä kohtaava, astui esiin ja sanoi heille: ”Ketä te etsitte?” He vastasivat hänelle: ”Jeesusta, Nasaretilaista”. Jeesus sanoi heille: ”Minä se olen”. Ja Juudas, joka hänet kavalsi, seisoi myös heidän kanssaan. Kun hän siis sanoi heille: ”Minä se olen”, peräytyivät he ja kaatuivat maahan. Niin hän taas kysyi heiltä: ”Ketä te etsitte?” He sanoivat: ”Jeesusta, Nasaretilaista”. Jeesus vastasi: ”Minähän sanoin teille, että minä se olen. Jos te siis minua etsitte, niin antakaa näiden mennä”; että se sana kävisi toteen, jonka hän oli sanonut: ”En minä ole kadottanut ketään niistä, jotka sinä olet minulle antanut”. Niin Simon Pietari, jolla oli miekka, veti sen ja iski ylimmäisen papin palvelijaa ja sivalsi häneltä pois oikean korvan; ja palvelijan nimi oli Malkus. Niin Jeesus sanoi Pietarille: ”Pistä miekkasi tuppeen. Enkö minä joisi sitä maljaa, jonka Isä on minulle antanut?” Niin sotilasjoukko ja päällikkö ja juutalaisten palvelijat ottivat Jeesuksen kiinni ja sitoivat hänet ja veivät ensin Hannaan luo, sillä hän oli Kaifaan appi, ja Kaifas oli sinä vuonna ylimmäisenä pappina. Ja Kaifas oli se, joka neuvottelussa oli juutalaisille sanonut: ”On hyödyllistä, että yksi ihminen kuolee kansan edestä.” Ja Jeesusta seurasi Simon Pietari ja eräs toinen opetuslapsi. Tämä opetuslapsi oli ylimmäisen papin tuttava ja meni Jeesuksen kanssa sisälle ylimmäisen papin kartanoon. Mutta Pietari seisoi portilla ulkona. Niin se toinen opetuslapsi, joka oli ylimmäisen papin tuttava, meni ulos ja puhutteli portinvartijatarta ja toi Pietarin sisälle. Niin palvelijatar, joka vartioi porttia, sanoi Pietarille: ”Etkö sinäkin ole tuon miehen opetuslapsia?” Hän sanoi: ”En ole”. Mutta palvelijat ja käskyläiset olivat tehneet hiilivalkean, koska oli kylmä, ja seisoivat ja lämmittelivät. Ja myös Pietari seisoi heidän kanssaan lämmittelemässä. Niin ylimmäinen pappi kysyi Jeesukselta hänen opetuslapsistaan ja opistaan. Jeesus vastasi hänelle: ”Minä olen julkisesti puhunut maailmalle; minä olen aina opettanut synagoogissa ja pyhäkössä, joihin kaikki juutalaiset kokoontuvat, enkä ole salassa puhunut mitään. Miksi minulta kysyt? Kysy niiltä, jotka ovat kuulleet, mitä minä olen heille puhunut; katso, he tietävät, mitä minä olen sanonut.” Mutta kun Jeesus oli tämän sanonut, antoi eräs palvelija, joka seisoi vieressä, hänelle korvapuustin sanoen: ”Niinkö sinä vastaat ylimmäiselle papille?” Jeesus vastasi hänelle: ”Jos minä pahasti puhuin, niin näytä toteen, että se on pahaa; mutta jos minä puhuin oikein, miksi minua lyöt?” Niin Hannas lähetti hänet sidottuna ylimmäisen papin Kaifaan luo. Mutta Simon Pietari seisoi lämmittelemässä. Niin he sanoivat hänelle: ”Etkö sinäkin ole hänen opetuslapsiaan?” Hän kielsi ja sanoi: ”En ole”. Silloin eräs ylimmäisen papin palvelijoista, sen sukulainen, jolta Pietari oli sivaltanut korvan pois, sanoi: ”Enkö minä nähnyt sinua puutarhassa hänen kanssaan?” Niin Pietari taas kielsi, ja samassa lauloi kukko.

Rukoukset
1. Kaikkivaltias Jumala! Suo ainoan Poikasi kärsimyksen virvoittaa meitä, jotka heikkoudessamme näännymme niin monissa vastoinkäymisissä. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta.

2. Taivaallinen Isämme! Opeta meitä tutkimaan Poikasi kärsimystä ja kuolemaa, niin että kuolisimme pois synnistä ja nousisimme hänen kanssaan uuteen elämään Pyhässä Hengessä. Meidän heikkoutemme on suuri, syntimme monet ja sydämemme pelokas, mutta sinä, Herra, olet uskollinen lupauksissasi ja tahdot pelastaa meidät kuolemasta elämään. Kuule meitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme tähden.

Päivän psalmi

Antifoni:
Fil. 2:8
Hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuo|lemaan asti, *
hamaan ristin |kuolemaan asti.

Psalmi:
Ps. 102:2–10
Herra, kuule minun |rukoukseni, *
ja minun huutoni tulkoon |sinun eteesi.

Älä peitä minulta kasvojasi, kun minul|la on ahdistus, *
kallista korvasi minun puoleeni. Kun minä huudan, riennä ja |vastaa minulle.

Sillä minun päiväni ovat haihtu|neet kuin savu, *
ja minun luitani polttaa |niinkuin ahjossa.

Sydämeni on paahtunut ja kuivu|nut kuin ruoho, *
sillä minä unhotan |syödä leipääni.

Äänekkäästä vaikerruksestani minun luuni tarttuvat |minun nahkaani. *
Minä olen kuin pelikaani erämaassa, olen kuin huuhkaja |raunioissa.

Minä |olen uneton, *
olen kuin yksinäinen |lintu katolla.

Kaiken päivää viholliseni minua |häpäisevät; *
ne, jotka riehuvat minua vastaan, kiroavat minun ni|meni kautta.

Sillä minä syön |tuhkaa kuin leipää *
ja sekoitan juomani kyyneleillä sinun vihasi ja kiivastuk|sesi tähden.