Pääsiäisen jälkeinen perjantai

Pääsiäisen jälkeisen perjantain teksteissä käsitellään sitä, miten käsittämätön asia ylösnousemus oikeastaan edes on. Ylösnousemus jakaa ihmiset kahteen osaan; niihin, jotka uskovat siihen ja niihin, jotka eivät usko. Sekä Apostolien tekojen tekstissä, että myös Matteuksen evankeliumin tekstissä tapaamme molempia.

Mutta voiko ylösnousemus olla totta? Ihmisen kylmän laskelmoiva järki vastaa, että ei ole. Kun tähän kylmään laskelmointiin lisätään vielä kieltävät ennakkoasenteet, niin silloin ylösnousemuksen kieltäminen vielä vankistuu entisestään. Matteus kertoo, miten vartijaväki saapui ylipappien luokse kertomaan totuudellisesti kaiken, mitä haudalla oli tapahtunut. Otettiinko sana ylösnousemuksesta riemullisesti vastaan ylipappien joukossa? Ei todellakaan. Alkoi neuvonpito, jota todennäköisesti johti ylipappi Kaifas. Hän oli saddukeus ja hänellä juuri oli vahvat ennakkoasenteet ylösnousemusta vastaan. Kun laskelmoivan kylmä järki ei kykene vastaanottamaan Totuutta, niin silloin vaihtoehtona on joko tunnustaa ylösnousemus, tai käydä sitä vastaan valheilla. Valitettavasti ylipapit valitsivat jälkimmäisen ja manipuloivat pelolla vielä vartijaväenkin valheeseen mukaan. Ylösnousemus oli liian kova pala purtavaksi myös neuvostolle, kun apostoli Paavali oli heidän edessään tuomittavana vuosia myöhemmin. Ehkä ylipappien ja kirjanoppineiden joukko oli jo luullut, että vuosia aiemmin kirjoihin ja kansiin unohdettu valehteleminen ylösnousemuksesta jättäisi heidät rauhaan, mutta näin ei ollut. Yhä uudelleen asia nousi esille ja nyt Paavalin suulla ja hänen todistuksestaan. Fariseukset olivat myöntyväisempiä, vaikka hekin taisivat olla enemmän kiinnostuneita Paavalin hengellisistä kokemuksista, kuin itse ylösnousemuksesta.

Näiden tekstien ensimmäinen evankeliumi onkin siinä, että jokaisen täytyy kohdata Herra ja Vapahtaja henkilökohtaisesti, jotta hänen ylösnousemukseensa voi edes uskoa. Paavali oli itsekin fariseus ja ennen vainosi seurakuntaa. Mutta hän kohtasi Ylösnousseen ja sai kutsun lähteä julistamaan evankeliumia pakanoille. Tuon myötä hänet myös kastettiin. Harva kohtaa Vapahtajan tähän tapaan ilmestyksessä, eikä tarvitsekaan. Herra on siellä, missä hän on luvannut olla läsnä – Sanassa ja sakramentissa. Siksi esimerkiksi jokainen kastettu todella on kohdannut Jeesuksen aivan henkilökohtaisesti ja tarkalleen katsottuna myös elää hänen yhteydessään ja on yhdessä ylösnoussut hänen kanssaan. Jumalan sanan yhteydessä, sen äärellä ja kuulossa Herra on jälleen luonasi, kuin myös pyhällä ateriallaan ehtoollisella. Näin usko saa lujittua.

Ja näiden tekstien toinen evankeliumi onkin siinä, ettei ylösnousemukseen uskominen ole meidän kylmän järkeilymme tai ennakkoasenteidemme varassa – vaan nimenomaan uskon varassa. Usko on Jumalan lahjaa. Ja meidän uskollemme on hyväksi juuri se, ettei Jeesuksen ylösnousemusta voi esimerkiksi millin tarkasti todistaa vaikkapa tieteellisin keinoin. Vaikka meille on jäänyt hienoja todisteita ylösnousemuksesta, esimerkiksi Torinon käärinliinat, niin tällaisten varaan usko ei kuitenkaan varaa. Sillä jos vaikkapa nuo käärinliinat nyt tuhoutuisivat tulipalossa, niin mihin usko silloin tarrautuisi? Siksi usko saa aina tarrautua kiinni kasteeseen, jossa sinut on kiinnitetty Kristukseen, ja olet ollut mukana myöskin ylösnousemuksessa. Puhumattakaan vielä siitä ylösnousemuksesta, kun Kristus kerran aikojen lopussa kutsuu eläviä ja kuolleita. Tähänkin lupaukseen saat luottaen uskoa.

Kynttilöitä: 4 Liturginen väri: valkoinen Ei vuosikertaa
Päivän psalmi Ps. 40:6–9
Lukukappale: Ap. t. 23:1, 6–11 Evankeliumi: Matt. 28:8–15

Lukukappale
Ap. t. 23:1, 6–11
Niin Paavali loi katseensa neuvostoon ja sanoi: ”Miehet, veljet, minä olen kaikessa hyvällä omallatunnolla vaeltanut Jumalan edessä tähän päivään asti”.
Mutta koska Paavali tiesi osan heistä olevan saddukeuksia ja toisen osan fariseuksia, huusi hän neuvoston edessä: ”Miehet, veljet, minä olen fariseus, fariseusten jälkeläinen; toivon ja kuolleitten ylösnousemuksen tähden minä olen tuomittavana”. Tuskin hän oli tämän sanonut, niin nousi riita fariseusten ja saddukeusten kesken, ja kokous jakautui. Sillä saddukeukset sanovat, ettei ylösnousemusta ole, ei enkeliä eikä henkeä, mutta fariseukset tunnustavat kumpaisetkin. Ja syntyi suuri huuto, ja muutamat kirjanoppineet fariseusten puolueesta nousivat ja väittelivät kiivaasti ja sanoivat: ”Emme löydä mitään pahaa tässä miehessä; entäpä jos henki tai enkeli on hänelle puhunut?” Ja kun riita yhä kiihtyi, pelkäsi päällikkö, että he repisivät Paavalin kappaleiksi, ja käski sotaväen tulla alas ja temmata hänet heidän keskeltään ja viedä hänet kasarmiin. Mutta seuraavana yönä Herra seisoi Paavalin tykönä ja sanoi: ”Ole turvallisella mielellä, sillä niinkuin sinä olet todistanut minusta Jerusalemissa, niin sinun pitää todistaman minusta myös Roomassa”.

Evankeliumi
Matt. 28:8–15
Ja he menivät kiiruusti haudalta peloissaan ja suuresti iloiten ja juoksivat viemään sanaa hänen opetuslapsillensa. Mutta katso, Jeesus tuli heitä vastaan ja sanoi: ”Terve teille!” Ja he menivät hänen tykönsä, syleilivät hänen jalkojaan ja kumartaen rukoilivat häntä. Silloin Jeesus sanoi heille: ”Älkää peljätkö; menkää ja viekää sana minun veljilleni, että he menisivät Galileaan: siellä he saavat minut nähdä”. Mutta heidän mennessään, katso, muutamat vartijaväestä tulivat kaupunkiin ja ilmoittivat ylipapeille kaikki, mitä oli tapahtunut. Ja nämä kokoontuivat vanhinten kanssa ja pitivät neuvoa ja antoivat sotamiehille runsaat rahat ja sanoivat: ”Sanokaa, että hänen opetuslapsensa tulivat yöllä ja veivät hänet varkain meidän nukkuessamme. Ja jos tämä tulee maaherran korviin, niin me lepytämme hänet ja toimitamme niin, että saatte olla huoletta.” Niin he ottivat rahat ja tekivät, niinkuin heitä oli neuvottu. Ja tätä puhetta on levitetty juutalaisten kesken, ja sitä kerrotaan vielä tänäkin päivänä.

Psalmi
Ps. 40:6–9

Herra, minun Jumalani, suuret ovat sinun ihmetekosi ja sinun aivoituksesi meitä |kohtaan. *
Ei ole ketään sinun |vertaistasi.

Niitä minä tahdon julistaa, niistä |puhua, *
niitten paljous on suurempi, kuin lue|tella taidan.

Teurasuhriin ja ruokauhriin et sinä |mielisty; *
minun korvani sinä avasit, polttouhria ja syntiuhria |sinä et vaadi.

Silloin minä sanoin: ”Katso, minä |tulen; *
kirjakääröön on kirjoitettu, mitä |minun on tehtävä.

Sinun tahtosi, minun Jumalani, minä teen mielel|läni, *
ja sinun lakisi on minun |sydämessäni.”

Kunnia Isälle ja |Pojalle *
ja |Pyhälle Hengelle,

niin kuin oli alussa, nyt on ja |aina, *
iankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.