10 matkaa Mongoliaan

24.1.2017 • Lukukammiosta / Teologia

Mailis Janatuinen
Perussanoma 2016

Olen lukenut kaikki Mailis Janatuisen kirjat. Uusin kirja kertoo hänen kymmenestä matkastaan Mongoliaan, jotka ajoittuvat vuosien 1990 ja 2013 välille. Yli kahdenkymmenen vuoden aikana kohdemaa kokee suuria muutoksia, Jumalan sanan mahti, vaikutukset ja luotettavuus pysyy kuitenkin yhäti samana.
 Kun kirjan saa käsiinsä ja alkaa sitä lukemaan, käy niin ikävästi, että ympäristö katoaa, kodin askaret jäävät tekemättä, puhelin jää soimaan vastaamatta; kirja tempaisee mukaansa kuin hyökyaalto pienen purjeveneen. Yhtäkkiä huomaa olevansa itse Mongoliassa, jännittää kirjantekijän kanssa, miten vaikeista rajamuodollisuuksista selviän, miten pärjään ilman ruokaa, ilman hygieniaa, ilman suomalaista järjestelmällisyyttä taikka miten siedän kylmiä ja kolkkoja, torakoita viliseviä hotellihuoneita, miten kestän jääkylmää suihkua, jos sitäkään on, ja miten voin päivästä toiseen länsimaisena naisihmisenä änkeytyä ovettomiin yhteisvessoihin, jossa pöntön virkaa hoitaa lattian laudoituksessa olevat välit.
 Ajatuksenani on: tätä en kestä kuin Jumalan ihmeellisestä voimasta, Hän on kaikessa tässä läsnä, Hänen hyvä kätensä on kaikessa turvana , Hän on ennalta valmistanut minun tieni ja johtaa askeleitani.

Kirja ei jätä lukijaansa ankeisiin olosuhteisiin, uskomattoman kauniit luontokuvaukset sammalvuorista, lehtikuusimetsistä erilaisista eläinlaumoista ja lintujen leikeistä puuttomien arojen taivaalla ovat kuin parasta luonto-ohjelmaa, joka avataan lukijan silmien eteen. Huikaisevan kauniit vuoristomaisemat jylhine kallioineen ja kivimuodostelmiin kuvataan niin vakuuttavasti, että tuntee samanlaista kunnioitusta ja pelkoakin jylhyyttä kohtaan, mitä kirjailija itsekin on kokenut. Ehkäpä kirjailija pakeneekin jokaisella matkallaan kuvaamaan tuon tuosta luontoa ja konkreettisestikin hengittämään kaikille aisteilleen sen raikkautta ja vapautta, koska Mongolian ihminen, se tärkein, voi pahoin.

Kommunismin ja buddalaisuuden hirvittävät jäljet ovat jättäneet jälkensä ihmisiin. Alkoholismi, moraalittomuus, piittamaatomuus lähimmäisistä ja ympäristöstä, materialismi ja pahojen henkien konkreettinen läsnäolo ihmisten arjessa kuvataan niin nasakasti, että välillä lukijakin vaipuu toivottomuuteen ja synkkyyteen, voiko näille tehdä mitään, voidaanko mitään muuttaa. Kurjia, hyväksikäytettyjä kerjäläislapsia kuvatessaan itken yhdessä kirjailijan kanssa heidän surkeuttaan ja heitän Vapahtajalle lukemattomia rukouksia heidän puolestaan, niin elävästi ja vakuuttavasti ihmisen osaa kirjassa kuvataan.

Kirja ei jätä lukijaansa toivottomuuteen, evankeliumin voima ja mahti muuttaa kokonaisia perheitä ja sukuja. Siteet pahoihin henkivaltoihin katkeavat, suuria, taivaallisia ihmeitä tapahtuu. Hän huolehtii kasvusta ja sadosta.
 Mailis on viimeisimmässä kirjassaan uskollinen omalle tyylilleen, alati hersyävä huumori ja rehellinen kritiikki omia luonteenpiirteen heikkouksiakin kohtaan tekee tästäkin kirjasta hyvin helposti luettavan ja inhimillisen. Voin suositella kirjaa täysin sydämin kaikkien luettavaksi.


Ulkoasu: Simo Santala | Wordpress kehitys: Juha Stenroos