3. sunnuntai pääsiäisestä

Jubilate

Liturginen väri: valkoinen, neljä alttarikynttilää.

Evankeliumitekstissä opetuslapset kyselevät hämmentyneinä toisiltaan: ”Mitä se tarkoittaa, kun hän sanoo meille: ´Vähän aikaa, niin te ette minua näe, ja taas vähän aikaa, niin te näette minut´ ja ´minä menen Isän tykö.´” (Jh. 16:17)

Hyvin kauniilla tavalla Jeesus omilleen ilmaisee oman tiensä järkyttävyyden. Hän saa sen kaiken kuulostamaan niin helpolta ja kevyeltä: kuin ohimenevä hetki, nopea tuulen puuska vasten kasvoja, joka samassa on jo kadonnut. Vähän aikaa, niin te ette minua näe – minä menen Isän tykö.

Ja kuitenkin Jeesus tarkalleen tiesi, mihin Hän oli kulkemassa sanoessaan ”minä menen Isän tykö.” Hän oli käyvä Isän tykö, mutta kuin vieraissa vaatteissa. Saastaisiin vaatteisiin puettuina, kuin ylimmäinen pappi Joosua kerran Sakarian näyssä (Sak.3:1-3). Isän tykö, tullakseen tuomittavaksi. Isän tykö, jäädäkseen vailla apua. Jeesus suostui Jumalan Karitsan paikalle, otti päällensä koko ihmiskunnan syntitaakan ja kärsi meidän tuomiomme.

Miten siis Vapahtajamme saattaa puhua omilleen ”vähästä ajasta”?

Nämä jäähyväispuheensa sanat Jeesus puhui omilleen kiirastorstain iltana. Seuraavana yönä Jeesus kavallettiin, hänet vangittiin, vietiin kuulusteltavaksi, pilkattiin, ruoskittiin, hänen päälleen syljettiin, hänet naulattiin ristiin, jossa Hän kamppaili viimeiset tuntinsa heikkona, roikkuen koko painollaan naulojen kantamana, täydellisen pimeyden keskellä omiensa pettämänä ja Jumalan hylkäämänä. Ei siinä ollut mitään vähää, vaan ne olivat maailman historian pisimmät tunnit. Ihmiseksi syntynyt Jumala teki kuolemaa ristillä meidän tähtemme!

Kuitenkin Jeesus puhuu omilleen ”vähästä ajasta”, niin suuri halu Vapahtajallamme on saada omansa ehjänä matkasta perille Taivaaseen! Niin suuri rakkaus opetuslapsiaan kohtaan Jeesuksella on sydämessään, että ristin kärsimykset ja kuolema, on sen rinnalla vain ”vähän aikaa.” Jumalan iankaikkisesta rakkaudesta käsin myös meidän oman elämämme ahdistukset ja kärsimykset saavat toisenlaiset mittasuhteet. Paavali kirjoittaa: ”Sillä tämän hetken kestävä ja kevyt ahdistuksemme tuottaa meille iankaikkisen elämän ja määrättömän kirkkauden ylenpalttisesti, meille jotka emme katso näkyväisiä vaan näkymättömiä.” (2.Kor.4:17-18) Iankaikkisen elämän toivo lahjoittaa Jeesuksen omille suuren lohdutuksen ajallisten vaivojen ja vastusten keskelle.

1. lukukappale

Jes. 40:26–31

Nostakaa silmänne korkeuteen ja katsokaa: kuka on nämä luonut? Hän, joka johdattaa esiin niitten joukot täysilukuisina, joka nimeltä kutsuu ne kaikki; suuri on hänen voimansa ja valtainen hänen väkensä: ei yksikään jää häneltä pois. Miksi sinä, Jaakob, sanot ja sinä, Israel, puhut: ”Minun tieni on Herralta salassa, minun oikeuteni on joutunut pois minun Jumalani huomasta”? Etkö tiedä, etkö ole kuullut: Herra on iankaikkinen Jumala, joka on luonut maan ääret? Ei hän väsy eikä näänny, hänen ymmärryksensä on tutkimaton. Hän antaa väsyneelle väkeä ja voimattomalle voimaa yltäkyllin. Nuorukaiset väsyvät ja nääntyvät, nuoret miehet kompastuvat ja kaatuvat; mutta ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat eivätkä näänny, he vaeltavat eivätkä väsy.

2. lukukappale

Hepr. 13:12–16

Sentähden myös Jeesus, pyhittääkseen omalla verellänsä kansan, kärsi portin ulkopuolella. Niin menkäämme siis hänen tykönsä ”ulkopuolelle leirin”, hänen pilkkaansa kantaen; sillä ei meillä ole täällä pysyväistä kaupunkia, vaan tulevaista me etsimme. Uhratkaamme siis hänen kauttansa Jumalalle joka aika kiitosuhria, se on: niiden huulten hedelmää, jotka hänen nimeänsä ylistävät. Mutta älkää unhottako tehdä hyvää ja jakaa omastanne, sillä senkaltaisiin uhreihin Jumala mielistyy.

Evankeliumi

Joh. 16:16-23

Jeesus sanoi opetuslapsilleen:

Vähän aikaa, niin te ette enää minua näe, ja taas vähän aikaa, niin te näette minut.” Silloin muutamat hänen opetuslapsistansa sanoivat toisilleen: ”Mitä se tarkoittaa, kun hän sanoo meille: ’Vähän aikaa, niin te ette minua näe, ja taas vähän aikaa, niin te näette minut’, ja: ’Minä menen Isän tykö’?”

Niin he sanoivat: ”Mitä se tarkoittaa, kun hän sanoo: ’Vähän aikaa’? Emme ymmärrä, mitä hän puhuu.” Jeesus huomasi heidän tahtovan kysyä häneltä ja sanoi heille:

”Sitäkö te kyselette keskenänne, että minä sanoin: ’Vähän aikaa, niin te ette minua näe, ja taas vähän aikaa, niin te näette minut’? Totisesti, totisesti minä sanon teille: te joudutte itkemään ja valittamaan, mutta maailma on iloitseva; te tulette murheellisiksi, mutta teidän murheenne on muuttuva iloksi. Kun vaimo synnyttää, on hänellä murhe, koska hänen hetkensä on tullut; mutta kun hän on synnyttänyt lapsen, ei hän enää muista ahdistustaan sen ilon tähden, että ihminen on syntynyt maailmaan. Niin on myös teillä nyt murhe; mutta minä olen taas näkevä teidät, ja teidän sydämenne on iloitseva, eikä kukaan ota teiltä pois teidän iloanne. Ja sinä päivänä te ette minulta mitään kysy.

Rukoukset

1. Jumala, joka totuutesi valolla saatat eksyväiset oikealle tielle! Anna kaikille, jotka Kristuksen nimeä tunnustavat, armo hylätä paha ja noudattaa hyvää. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta. Amen.

2. Me kiitämme sinua, Herra Jeesus Kristus, joka olet tie, totuus ja elämä, että me sinun kauttasi voimme päästä Isän tykö. Me rukoilemme sinua: anna meille Pyhä Henkesi, joka vaikuttaa meissä totisen uskon sinuun ja antaa voiman sinua seuraamaan. Ja kun menemällä Isän tykö olet valmistanut meille asuinsijan Isäsi huoneessa, niin valmista myös meidät Hengelläsi niin, että kun tämä maallinen majamme hajotetaan, voisit ottaa meidät kirkkauden iankaikkisiin asuntoihin. Kuule meitä, sinä joka hallitset yhdessä Isän ja Pyhän Hengen kanssa yhdessä jumaluudessa aina ja iankaikkisesti. Amen. (KR1913)

Päivän psalmi

Antifoni:

Ps. 66:1 2

Kohottakaa Jumalalle riemuhuuto, kaikki maa. *
Veisatkaa hänen nimensä kunniaa, antakaa hänelle kunnia ja ylistys.

Psalmi:

Ps. 66:3–9

Sanokaa Jumalalle: ”Kuinka peljättävät ovat sinun tekosi!” *
Sinun suuren voimasi tähden sinun vihollisesi matelevat sinun edessäsi.

Kaikki maa kumartakoon sinua ja veisatkoon sinun kiitostasi, *
veisatkoon sinun nimesi kiitosta. 

Tulkaa ja katsokaa Jumalan töitä: *
hän on peljättävä teoissansa ihmisten lapsia kohtaan.

Meren hän muutti kuivaksi maaksi, jalkaisin käytiin virran poikki; *
silloin me iloitsimme hänestä.

Hän hallitsee voimallansa iankaikkisesti, hänen silmänsä vartioitsevat kansoja; *
niskoittelijat älkööt nostako päätänsä.  

Kiittäkää, te kansat, meidän Jumalaamme, *
korkealle kaiuttakaa hänen ylistystänsä.

Hän antaa meidän sielullemme elämän *
eikä salli meidän jalkamme horjua.

Kunnia Isälle ja Pojalle *
ja Pyhälle Hengelle,

niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Antifoni toistetaan.


Ulkoasu: Simo Santala | Wordpress kehitys: Juha Stenroos