Kysymys: Lapseni alakoulussa vaikuttaa vahvana Seta-aktiivit/kunnallispoliitikot, jotka suunnittelevat lisäävänsä koululle ”valistusta”. Ilmapiiri on erittäin kristinuskon vastainen/vihamielinen jopa joidenkin opettajien keskuudessa.
Lapseni luokalla on myös tyttö, joka kokee olevansa oikeasti poika. Oma lapseni on hyvin hämmentynyt näistä puheista.
Miten vastata näihin haasteisiin? Miten vastata niihin väitteisiin, joiden mukaan perinteinen kristinusko on lapsen kasvulle vaarallista?

Vastaus:

Aivan aluksi tulee todeta, että koulun toiminnasta viime kädessä vastaa rehtori, jolla on valta päättää, miten opetussuunnitelmaa toteutetaan. Opetuksen tulee olla poliittisesti ja uskonnollisesti sitouttamatonta. Huoltajalla on oikeus saada tieto vierailijoista etukäteen ja tarvittaessa voi pyytää oppilaalle vapautusta koulutyöstä niiden vierailujen ajaksi, joihin ei toivo lapsensa osallistuvan.

Perusopetuksen tavoitteita säätelevä valtioneuvoston asetus määrittelee, että opetuksessa tulee perehtyä myös kristillisiin perinteisiin. Nykyisessä monikulttuurisessa ajassa kristinuskon asema koulussa on kuitenkin ohentunut. Tämä merkitsee seurakunnan ja kodin vastuun lisääntymistä kristillisessä kasvatuksessa. 

Lapsen kanssa on hyvä keskustella, että koulussa voi törmätä monenlaiseen ajatteluun, joka on erilaista kuin mitä kodissa pidetään tärkeänä. Voi keskustella myös siitä, että Jumala on luonut tytöt tytöiksi ja pojat pojiksi, mutta kaikki eivät tätä nykyään ymmärrä tai ajattelevat eri tavalla. Voi kertoa myös siitä, että vaikka kaverin käytös tai ajattelu hämmentää, on hän silti Jumalalle rakas ja jokaista ihmistä kuuluu arvostaa. 

Vanhempina tehtävämme on antaa lapsillemme välineitä kohdata eri tavoin ajattelevia. Sen ei pidä kuitenkaan johtaa siihen, että luovumme siitä, mikä meille kristittyinä on pyhää ja arvokasta.

Kimmo Jaatila

opettaja ja pastori

Ks. myös kasvatus ja Mitä on terve kristillinen itsetunto?