Kleeros

23.10.2018 • Ydinkohdat / K

Sana kleeros, josta toisinaan käytetään myös muotoa kleerus, pohjautuu kreikan kielen käsitteeseen κλῆρος (”kleros”, latinaksi clerus). Suoraan kreikasta suomeksi käännettynä kleeros voi tarkoittaa monenlaisia asioita: arpaa, perintöosaa, omistettua maa-aluetta tai papistoa. Suomenkielisessä teologisessa keskustelussa kleerosta käytetään tavallisesti papistosta puhuttaessa. Sanan johdannaiset kuten ”klerikaalinen” tai ”klerikalismi” viittaavatkin kirkollismielisesti tai pappisvaltaisesti painottuneisiin ajattelutapoihin.

Septuagintassa, eli Vanhan testamentin kreikankielisessä versiossa, kleerosta käytetään niin ikään monissa merkityksissä. Jaakobin suvun heimot jakavat luvatun maan alueet arpaa heittäen: ”Ja jakakaa maa keskenänne arvalla [=kleeroksella] sukujenne mukaan; suuremmalle antakaa suurempi perintöosa ja pienemmälle pienempi perintöosa. Kukin saakoon perintöosansa siinä, mihin arpa sen hänelle määrää; isienne sukukuntien mukaan jakakaa maa keskenänne.” (4. Moos. 33:54). Muissa yhteyksissä kleeros -käsite viittaa joko Aaronin tai leeviläisten perintöosaan, joka on toisenlainen kuin muilla: ”Ja Herra puhui Aaronille: ’Sinulla älköön olko perintöosaa [=kleerosta] heidän maassansa älköönkä osuutta heidän keskellänsä; minä itse olen sinun osuutesi ja perintöosasi israelilaisten keskellä.’” (4. Moos. 18:20). Vastaavasti leeviläisten heimosta todetaan, ettei ”ole oleva perintöosaa veljiensä keskuudessa; Herra itse on heidän perintöosansa [=kleeroksensa], niinkuin hän on heille puhunut (5.Moos.18:2)”. Koska leeviläiset eivät siten omistaneet viljeltävää maata, heillä oli oikeus elää muiden sukujen maksaman elatuksen turvin.

Uudessa testamentissa kleeros tarkoittaa kaikkia kristittyjä, jotka ovat Jumalan lupausten perillisiä. Toisin sanoen kleerokseen kuuluvat kaikki kastetut kristityt. Seurakunnan paimenta kehotetaan kaitsemaan kleerosta esikuvallisesti: ”Kaitkaa teille uskottua Jumalan laumaa, ei pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, ei häpeällisen voiton tähden, vaan sydämen halusta, ei herroina halliten niitä, jotka ovat teidän osallenne tulleet [=kleerosta], vaan ollen laumalle esikuvina” (1.Piet. 5:2-3). 

Myöhempinä vuosisatoina kleeros-käsitteen käyttö kapeutui. 200-luvulta jKr. lähtien käsitteellä tarkoitettiin yhä useammin niitä seurakunnan jäseniä, jotka olivat oikeutettuja saamaan palkkansa seurakunnan palvelemisesta. Kleerokseen kuuluvien henkilöiden suhteen varhaiskristilliset lähteet eivät ole yksiselitteisiä. Toisinaan käsite viittaa henkilöihin, jotka hoitavat pastorin viran piiriin kuuluvia tehtäviä, mutta toisinaan siihen lasketaan myös muita henkilöitä, joilla on seurakunnassa jokin hengellinen asema tai tehtävä. Tällöin kleerokseen voi sisältyä esimerkiksi piispa, presbyteerejä, miesdiakoneja, naisdiakoneja, alidiakoneja ja lukijoita.

Varhaiset kristityt tulkitsivat kleeros-käsitettä Vanhan testamentin valossa. Kleeroksen ja leeviläisten välisen yhteyden avulla perusteltiin seurakunnan papiston erityinen asema ja oikeudet, jotka kasvoivat vuosisatojen kuluessa. Kun käsitteeseen sisällytettiin ajatus hierarkiasta, syntyi jaottelu kleeroksen ja maallikoiden (kr. ”laikos”) välille. Kleeros jakautui myös sisäisesti hengellisen viran eri asteisiin. Kleerokseen kuuluvia ryhdyttiin pitämään erityisen pyhinä ihmisinä.

Luterilaisissa Tunnustuskirjoissa papiston ja maallikoiden välinen jaottelu on säilynyt, mutta heidän välilleen vuosisatojen aikana pystytettyjä tarpeettomia raja-aitoja kaadetaan. Selkeimmin tämä käy ilmi Augsburgin tunnustuksen XXII uskonkohdasta, jonka mukaan ehtoollista on jaettava molemmissa muodoissaan niin papistolle kuin maallikoille. Augsburgin tunnustuksen puolustuksessa Melanchton perustelee, miksi sekä leipää että viiniä on jaettava kaikille. Suurin syy antaa viiniä vain papistolle on ollut hänen mukaansa eron tekeminen maallikoiden ja papiston välille. Tällaiseen hierarkiseen jaotteluun luterilaiset eivät siis ryhdy. Luterilaisen opetuksen mukaan papiston ei pidä herroina hallita maallikoita, vaan palvella heitä esikuvallisesti Jumalan tahdon mukaan.

Ks. myös Osana kuninkaallista papistoa.

KIRJALLISUUTTA:

Pylvänäinen, Pauliina

2011 Nainen kleeroksessa? Naisdiakonin asema seurakunnassa Kahdentoista apostolin konstituutio -kirkkojärjestyksessä. Systemaattisen teologian pro gradu-tutkielma. Itä-Suomen yliopisto. http://urn.fi/urn:nbn:fi:uef-20110446

Teinonen, Seppo A.

1999 Teologian sanakirja. Toinen, korjattu painos. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy.

Torjesen, Karen Jo

2008 ”Clergy and Laity”. – The Oxford Handbook of Early Christian Studies. Ed. by Harvey & Hunter. New York: Oxford University Press. 389-405.

Tunnustuskirjat


Ulkoasu: Simo Santala | Wordpress kehitys: Juha Stenroos