Kysymys: Voiko kristitty tehdä elvytyskieltoa? Onko esim. syöpähoidoista kieltäytyminen sallittua vai onko kieltäytyminen verrattavissa jopa itsemurhaan?
Vastaus:
Kysymys koskee elvyttämättä jättämispäätöstä eli DNR-päätöstä. Nykyisin käytetään myös toista käsitettä, AND-päätös. Englanninkieliset termit kertovat, mistä on kysymys: ”Do Not Resuscitate”, ´älä elvytä´ ja ”Allow Natural Death”, ´salli luonnollinen kuolema´. Päätöksen tehnyttä potilasta ei elvytetä, kun hengitys tai sydämen toiminta lakkaa. Potilaslain mukaan ihmisellä on oikeus kieltäytyä hoidosta. Häntä ei saa hoitaa vastoin hänen omaa tahtoaan.
Esimerkiksi parantumatonta syöpää sairastava voi kieltäytyä lääketieteellisesti hyödyttömistä hoidoista, kun sairautta ei voida enää hoitaa. Tällöin ajatuksena on väistämättömän luonnollisen kuoleman salliminen. Hoito muuttuu saattohoidoksi. Tällaisissa tilanteissa elvyttämättä jättämispäätös ei ole verrattavissa itsemurhaan. Joku voi haluta tehdä elvyttämättä jättämispäätöksen, koska pelkää, että joutuisi elämään lopun elämänsä vakavasti vammaisena, tai ettei olisi lähimmäisilleen taakaksi. Ihmisellä on maallisen lain mukaan oikeus kieltäytyä hoidosta tässäkin tapauksessa, mutta tästä syystä kenenkään ei pidä tehdä elvytyskieltoa, ei varsinkaan kristityn.
Ihmisen ei pidä pyrkiä lyhentämään elämäänsä millään tavoin. Kenenkään ei pidä torjua hoitoa, jolla voidaan pelastaa hänen henkensä, vaikka hänen terveytensä ei palaisikaan täysin ennalleen. Jumala on antanut yksinkertaisen käskynsä: ”Älä tapa!” Jumala kieltää kaikenlaiset ihmisen vahingoittamiseen ja hengen riistämiseen tähtäävät toimet, kuten murhan, abortin ja eutanasian. Ihmisen ei pidä edistää kuolemaa myöskään välillisin keinoin, välinpitämättömyydellä tai laiminlyönneillä.
Vähä-katekismuksesta luemme viidennen käskyn selityksen: ”Meidän tulee pelätä ja rakastaa Jumalaa niin, ettemme vahingoita lähimmäisemme ruumista tai tuota hänelle muuta kärsimystä, vaan autamme ja tuemme häntä kaikissa elämän tarpeissa.” Jumala on antanut meille elämän lahjan. Sen arvoa ei mitata hyödyllisyydellä tai millään muullakaan ihmisen asettamalla mittarilla. Jumala on luonut ihmisen omaksi kuvakseen, toisin kuin eläimet. On tilanteita, joissa eläin täytyy lopettaa, ihmistä ei saa koskaan ”lopettaa”. Jokainen siinnyt ja syntynyt ihminen on olemassa Jumalan tahdosta. Jumala on tarkoittanut meidät elämään hänen yhteydessään ja rakkaudessaan nyt ja iankaikkisesti. Kuolevankin ihmisen elämällä on tarkoitus, josta ei päätä ihminen, vaan Jumala.
Ihmisen elämällä on kahtalainen tarkoitus. Elämämme tarkoituksena on ottaa vastaan Jumalan rakkautta ja hyvyyttä ja jakaa sitä lähimmäisillemme. Tähän tarkoitukseen ei kuulu surmaaminen tai surmatuksi tuleminen, vaan rakastaminen ja hoitaminen/rakastetuksi ja hoidetuksi tuleminen loppuun saakka. Elämän alussa ja lopussa ihminen on kaikkein heikoimmillaan ja haavoittuvimmillaan. Juuri silloin ihminen tarvitsee erityisen paljon rakkaudellista huolenpitoa. Kokemus osoittaa, että juuri noissa hetkissä elämän pyhyys ja merkityksellisyys koetaan kaikkein kirkkaimmin. Elämän antaja tietää varmasti oikean hetken, koska hän kutsuu ihmisen pois tästä maallisesta elämästä. Sen tähden kuolemaa tekevän täysivaltaisen kristityn ihmisen – joka on kastettu ja joka turvaa Jumalan Poikaan, Jeesukseen Kristukseen, syntiensä sovittajana – ei tarvitse takertua myöskään lääketieteellisesti katsottuna turhiin hoitoihin. Hän saa uskoa lähtöhetkensä Jumalan käsiin.
On terveellistä muistaa oma kuolevaisuuttaan, elää elämänsä ja hoitaa asiansa Jumalan ja ihmisten kanssa niin, että voi kohdata kuolemansa ja lähtöhetkensä Jumalaan luottaen. Jokaisen kristityn on tärkeää olla tietoinen hengellisestä hoitotahdosta – nimittäin Jumalan hyvästä tahdosta itseään kohtaan. Kristitty valmistautuu lähtöhetkeensä koko maallisen elämänsä ajan elämällä kristillisessä uskossa: Jumalan sanan kuulossa, rukouksessa ja seurakunnan ehtoollisyhteydessä. Jokaisella kristityllä tulee olla oma pastori, joka tuntee seurakuntalaisensa, ja jonka seurakuntalainen tuntee. Pastorin tehtävänä on kulkea seurakuntalaistensa elämän vaiheissa heidän rinnallaan ja palvella heitä Jumalan sanalla, rukouksella ja rippiä ja ehtoollista toimittamalla ja erityisesti heidän maallisen elämänsä viimeisissä vaiheissa.
Lukemista:
Räsänen, Päivi
2017 Eutanasia. Ryttylä: Kustannus Oy Uusi Tie.
Eyer, Richard C.
2007 Pyhä Jumala – pyhä elämä. Suomen Luther-säätiö.
Ladattavissa Suomen Luther-säätiön sivuilta Pdf-tiedostona täältä.
(Voit myös tiedustella painettua kirjasta kansliasta tai seurakunnasta!)
