Martti Lutherin kirje Lazarus Spenglerille Nürnbergiin
Lähetetty Koburgin linnasta 8. heinäkuuta 1530

Armoa ja rauhaa Kristuksessa! Kunnianarvoisa, suosiollinen ja rakas herra ja ystävä! Koska Te tahdotte tietää, onko minun sinetistäni tullut oikeanlainen, tahdon mieluusti kertoa teille alkuperäiset ajatukseni sinetistäni, koska se on teologiani tunnusmerkki. Ensiksi siinä on musta risti keskellä sydäntä, joka on luonnollisen värinen [punainen], jotta muistuttaisin itseäni siitä, että usko Ristiinnaulittuun tekee meidät autuaiksi. Sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi. [Room. 10:10] Sillä vaikka risti on musta, jotta se kuolettaisi ja aiheuttaisi myös kipua, antaa se sydämen kuitenkin säilyttää oman värinsä, se ei turmele luontoa eli ei tapa, vaan pitää elossa. Sillä vanhurskas on elävä uskosta, [Hab. 2:4, Room. 1:17] nimittäin uskosta Ristinnaulittuun. Mutta tuollaisen sydämen tulee olla keskellä valkoista ruusua osoittaakseen, että usko saa aikaan iloa, luottamusta ja rauhaa ja asettaa [uskovan] lyhyesti sanottuna valkoiseen, iloiseen ruusuun. Usko ei anna sellaista rauhaa ja iloa, jonka maailma antaa [Joh. 14:27]. Siksi ruusun tulee olla valkoinen eikä punainen, sillä valkoinen on henkien ja kaikkien enkelien väri. Tuo ruusu on keskellä taivaansinistä taustaa, koska ilo Hengessä ja uskossa on tulevan taivaallisen ilon alkua, taivaallinen ilo sisältyy jo edelliseen ja toivo tarttuu siihen [taivaalliseen iloon] jo, vaikka sitä ei olekaan vielä paljastettu. Tuon taustan ympärillä on kultainen rengas, koska taivaallinen autuus kestää iankaikkisesti, on loppumaton ja ylittää ihanuudessaan kaiken ilon ja kaikki aarteet, samalla tavalla kuin kultakin on kallein ja ihanin metalli. Rakas Herramme Kristus olkoon teidän henkenne kanssa siihen elämään saakka, aamen. Grubokin [Koburgin anagrammi] autiomaasta, 8. heinäkuuta MDXXX.

(Käännös Juuso Mäkinen)