Kysymys: Eletäänkö iankaikkista elämää maan päällä vai jossain muualla? Sellaiset raamatunkohdat kuten Joh. 14:1-4 tuntuisivat vihjaavan, että sitä ei ollenkaan elettäisi maan päällä.
Vastaus:
Ensi alkuun tulisi mieleen vastata esimerkiksi: ”Tietysti iankaikkista elämää eletään muualla kuin maan päällä; sitähän eletään taivaassa!” – On kuitenkin yksi sana tähän vastauksen perään, joka voi muuttaa kaiken. Se sana on ”mutta”…
Käsittellään ensin mainittu raamatunkohta, Joh. 14:1–4 ja sen jälkeen vastataan itse kysymykseen. Raamatunkohta kokonaisuudessaan on seuraava:
”Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa? Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen. Ja mihin minä menen—tien sinne te tiedätte.”
Teksti on Jeesuksen pitkästä opetuksesta, jonka Hän piti apostoleilleen aterioidessaan viimeistä kertaa heidän kanssaan ennen kärsimistään ja kuolemaansa. Tässä kohden Herra lohduttaa apostolejaan, koska heille on alkanut selviämään se, että Herralle tapahtuu kohta jotain kauheaa.
”Isäni kodissa on monta asuinsijaa.” Kyse on pysyvästä paikasta. Samaa sanaa Jeesus käyttää Joh. 14:23, jossa Hän sanoo ”jäämme hänen tykönsä asumaan”; kirjaimellisesti ”teemme asuinsijan hänen luoksensa”. Joh. 14:2 loppuosa on hankala sen tähden ettei Jeesus itse asiassa ole aiemmin sanonut opetuslapsilleen menevänsä valmistaamaan heille paikkaa. Onko kyse jostain Jeesuksen aiemmista sanoista, joita Johannes ei ole meille tallettanut, emme tiedä. Herran viesti on kuitenkin selvä: Ei ole aihetta sydämen levottomuuteen. Uskokaa Jumalaan ja minuun. Poismenoni on teille ja kaikille uskoville hyödyksi.
Jeesus jatkaa rohkaisuaan ja sanoo noutavansa omansa sinne, minne on menossa. Hän tulee takaisin sieltä minne on menossa. Hän haluaa, että Hänen omansa ovat siellä missä Hän on eli Isän luona. ”tulen takaisin ja otan teidät luokseni” ovat voimakas ja varma lupaus sekä rohkaisu. Samantapaisesti Jeesus on puhunut jo 12:26, 32. Joh. 12:26 perusteella voi todeta, että Jeesuksen paikka on ennen Hänen ylösnousemustaan ja taivaaseenastumistaan ristillä. Vain ristin Herran kanssa oleminen ja Häneen uskominen on takeena siitä, että kerran ollaan ”siellä missä Jeesus on.”
Kun olemme tarkkoja, niin huomaamme ettei Jeesus mainitse mitään ”taivaasta”. Mutta olemme tottuneet puhumaan, että ”kristitty pääsee kuoltuaan taivaaseen.” Tämä ei ole väärin ilmaistu. Kuitenkin Uusi testamentti antaa rikkaamaan kuvan ikuisesta elämästä kuin ”taivas”. Johanneksen ilmestyksestä voimme lukea: ”Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole.” (Ilm. 21:1) Tämä jae, ja koko muu Raamattu, puhuu selvää kieltä siitä ettei nykyinen maailmankaikkeus ole ikuinen, koska se on synnin tähden turmeltunut (esim. Jes. 65:17; 66:22). Myös Ilm. 20:11 perusteella voimme todeta, että nykyinen maailmankaikkeus (tai ”maailmankaikkeudet”) katoaa eikä sitä enää ole. Maapallomme, kuumme, aurinkomme, aurinkokuntamme, linnunratamme, kaikki aurinkokunnat ja maailmankaikkeudet katoavat; kaikki! Tämä tapahtuu Kristuksen paluuseen ja viimeiseen tuomioon liittyen.
Mitä tämä merkitsee? Sitä, että puhuessamme ”taivaaseen pääsemisestä”, mikä sinänsä on ihan oikein, puhumme itseasiassa uuteen luomakuntaan pääsemisestä. Tähän uuteen luomakuntaan Kristus vie kaikki omansa eli ne, jotka ovat täällä maan päällä syntyneet Jumalan lapsiksi ja uuden luomakunnan kansalaisiksi. Tämä on tärkeää: Jumalan luodessa uudet taivaat ja maan, sinne ei ole mahdollista päästä mitään syntiä eikä synnin alkusyytä (perkele). Kun kristityt nousevat haudoistaan Herran palatessa, ovat he Hänen kaltaisiaan. Ei ole enää syntiä, ei kuolemaa, ei katoavaisuutta.
Uudet taivaat ja uusi maa on konkreettinen eli ruumiillinen paikka. Se on aistein havaittavissa, mutta me emme ollenkaan osaa käsittää tätä. Meidän ymmärryksemme ja havaintokykymme on tästä maailmasta ja kuuluu tähän maailmankaikkeuteen. Jumalan tehdessä uuden luomakunnan, Hän todellisesti tekee kaiken uudeksi. Vasta silloin ymmärrämme, koska olemme uudeksi tehtyjä.
Vielä teksti 2. Pietarin kirjeestä selventää meille edellä sanottua: ”Mutta Herran päivä on tuleva niinkuin varas, ja silloin taivaat katoavat pauhinalla, ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat, ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat. Kun siis nämä kaikki näin hajoavat, millaisia tuleekaan teidän olla pyhässä vaelluksessa ja jumalisuudessa, teidän, jotka odotatte ja joudutatte Jumalan päivän tulemista, jonka voimasta taivaat hehkuen hajoavat ja alkuaineet kuumuudesta sulavat! Mutta hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu.” (2. Piet. 3)
Ja varsinaisena vastauksena kysymykseen: Iankaikkista elämää ei eletä nykyisessä , turmeltuneessa luomakunnassa, vaan uudessa. Kutsumme sitä yleensä ”taivaaksi”, mutta voisimme puhua yhtä hyvin ”paikasta Jumalan luona”, ”elämästä uudessa luomakunnassa” jne. Iankaikkinen elämä kuitenkin alkaa ihmisen kohdalla tässä luomakunnassa, täältä maan päältä. Se alkaa, kun ihminen kasteessa syntyy uudesti, uuden luomakunnan kansalaiseksi. Tämä autuas osa säilyy ikuisesti uskossa Kristukseen Jeesukseen, jonka kautta Isä toteuttaa pelastustyönsä loppuun saakka.
