Mitä ajatella ruumiin tuhkaamisesta?

9.10.2018 • Kysy pastorilta / Kristinoppi

Polttohautaus oli Lähi-idässä yleisessä käytössä kristinuskon syntyaikoina. Kristinusko kuitenkin syrjäytti varsin nopeasti tämän tavan, koska sen ajateltiin olevan ristiriidassa ruumiin ylösnousemista korostavan uskon kanssa. Jos kerran ihminen nousee haudasta ruumiillisessa hahmossa, ajateltiin, ettei hänen ruumistaan tule polttaa ennen hautaamista. 

Tällöin ajateltiin ylösnousevan ruumiin muodostuvan haudattavan ruumiin aineksista.

Polttohautaus oli kielletty kristikunnan piirissä 1800-luvun lopulle saakka. Vain äärimmäisissä tapauksissa, esimerkiksi kulkutautien leviämisen ehkäisemiseksi, saatettiin ruumiiden polttamiseen suostua. Myös itsemurhan tehneiden kohdalla sitä pidettiin mahdollisena. Tuhkaaminen alkoi kaupungeissa käytännön syistä ilman teologista pohdintaa. Se oli halvempaa ja vaati vähemmän tilaa kuin perinteinen ruumishautaus. Tällä kehityksellä on ilman muuta yhteys myös maallistumiseen, jossa kristilliset tavat häviävät tai niiden merkitys hämärtyy. 

Katolinen kirkko suostui tuhkaamiseen 1960-luvulla, vaikka suosittaa edelleen ruumishautauksia. Ortodoksinen kirkko suhtautuu edelleen kielteisesti tuhkaamiseen. Suomessa tuhkaaminen alkoi 1920-luvulla ja on nykyisin vallitseva hautaustapa. Asenteiden muuttumisesta kertoo sekin, että polttohautaamisen sijaan alettiin toimenpidettä kutsua sievistelevällä ilmauksella tuhkaamiseksi.

Tuhkaamista perustellaan sillä, että siinä tapahtuu vain ikään kuin nopeutettuna se, mitä joka tapauksessa käy ruumille; se hajoaa ja maatuu. Varmaa on myös se, että tuhkaamisen ei vaikuta ihmisen iankaikkiseen kohtaloon. Ratkaisevaa pelastumisen kannalta ovat usko ja kaste, ei hautaamisen tapa. Jumala pystyy kyllä Luojana herättämään ihmisen ruumiillisesti kuolleista, vaikka hänet olisikin tuhkattu. Hänelle riittää informaatio ihmisen DNA:sta, jotta hän voi luoda kuolemattomalle sielulle ja hengelle uuden ruumiin.

Kaikesta tästä huolimatta on perinteiselle kristilliselle ruumishautaukselle annettava etusija Raamatun opetuksen perusteella. Perusteluja ovat ainakin seuraavat seikat:

1. Raamatussa tapana oli haudata ruumiit. Juutalaiset antoivat ruumiiden olla kalliohaudassa niin kauan, että siitä olivat jäljellä vain luut. Luut koottiin sitten luuarkkuun ja haudattiin.

Ruumiin hautaaminen toimitettiin Raamatussa ainakin Raakelille, Joosefille, Aaronille, Moosekselle, Joosualle, Samuelille, Daavidille, Johannes Kastajalle, Stefanokselle – ja itselleen Jeesukselle Kristukselle!

2. Ruumiin polttaminen on Raamatussa aina jonkinlainen rangaistus. Aakan syyllistyi sotasaaliin haltuunottamiseen, ja siksi hänet ja hänen omaisensa kivitettiin ja heidän ruumiinsa poltettiin (Joos. 7:25). Samoin taistelussa kuolleen luopiokuningas Saulin ruumis poltettiin, minkä jälkeen hänen luunsa koottiin ja haudattiin (1. Sam. 31:12). Profeetta Aamos sai puolestaan Jumalalta sanoman, että Mooabin maata rangaistaan, koska se on polttanut kalkiksi Edomin kuninkaiden luut. Se oli näiden kuninkaiden häpäisemistä (Aam. 2:1).

3. Tuli on Raamatussa kadotukseen liittyvä asia. Jeesus ja Jaakob puhuvat helvetin tulesta (Matt. 5:22; Jaak. 3:6). Jeesuksen vertauksessa rikas mies joutuu kuolemansa jälkeen tuonelaan, jossa hän sanoo: ”Näissä liekeissä on kauheaa olla” (Luuk. 16:24). Johanneksen näyssä Saatana ja hänen seuraajansa joutuvat tuliseen järveen. (Ilm. 20:10). Polttohautauksessa ei tietenkään ole kysymys tällaisesta tulesta, mutta tuli vertauskuvana liittyy Raamatussa rangaistukseen ja kadotukseen.

4. Paavali käyttää kuolemasta ja ylösnousemuksesta puhuessaan vertausta siemenestä: ”Ja kun kylvät, et kylvä tulevaa kasvia vaan pelkän siemenen, vehnänjyvän tai jonkin muun kasvin siemenen … Samoin tapahtuu kuolleiden ylösnousemuksessa. Se, mikä kylvetään katoavana, nousee katoamattomana. Mikä kylvetään vähäpätöisenä, nousee kirkkaana. Mikä kylvetään heikkona, nousee täynnä voimaa. Kylvetään ajallinen ruumis, nousee hengellinen ruumis” (1. Kor. 15:37, 42-44). Paavali opettaa ruumiin hautaan laskemisen olevan ”kylvämistä”, jonka lopputuloksena on ruumiin ylösnousemus.

5. Vaikka ruumishautaus on toisaalta vain vertauskuvallinen toimitus, on vertauskuvillakin nähtävä oma tärkeä merkityksensä. Ruumiin hautaaminen julistaa kaikille läsnä oleville kristinuskon sanomaa: ruumiin ylösnousemusta. Maallistuvan ja pakanallistuvan maailman keskellä tulee kristillisellä ruumishautauksella olemaan yhä tärkeämpi julistustehtävä. Se todistaa meidän uskostamme ruumiilliseen kuolleista heräämiseen ja iankaikkiseen elämään.

Internetistä:

David Jones, To Bury or to Burn? Cremation in Christian Perspective.

John Piper, Should Christians Cremate Their Loved Ones? A Modest Proposal.


Ulkoasu: Simo Santala | Wordpress kehitys: Juha Stenroos