Onko pelastusta kristinuskon ulkopuolella? Johanneksen evankeliumissa selvästi todetaan:
Joh. 14:6-7 Jeesus vastasi: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan tule Isän luo muuten kuin minun kauttani. Jos te tunnette mnut, tulette tuntemaan myös minun Isäni. Tästä lähtien te tunnette hänet ja olette nähneet hänet.”
Toisaalta, kysymystä pelastuksesta ja Jeesuksen tuntemisen tarpeellisuudesta käsitellään myös Paavalin Roomalaiskirjeessä, mutta hieman eri näkökulmasta. Mitä ajatella heistä, jotka eivät yksinkertaisesti ole kuulleet Evankeliumia Kristuksesta? (Room. 2:12-16)
Jeesuksen antama tehtävä apostoleille ja seurakunnalle oli lähetyskäskyn mukaisesti tehdä kaikki kansat opetuslapsiksi kastamalla ja opettamalla. Ihminen ei voi pelkästään järkeilemällä ja luontoa tarkkailemalla päästä pelastavaan Jumalan tuntemiseen. Yleinen ilmoitus ei riitä tarvitaan erityistä ilmoitusta. Kristinuskon mukaan Jumala ilmoitti itsensä lihaan tulleessa Sanassaan Jeesuksessa Kristuksessa ja Hän puhuu meille Raamatussa.
Tämä asetelma pitää sisällään monta hyvää kysymystä. Miten kävi niiden, jotka elivät ennen Jeesusta tai ennen profeettoja? Entä Jeesuksen jälkeen ne ihmiset, jotka eivät syystä tai toisesta hyvää sanomaa koskaan kuulleet? Oliko Jumala hiljaa kaikki nämä vuosisadat ja ilmoitti itsensä vain yhdelle kansalle? Sanoma Jeesuksesta kuuluu kaikille kansoille, mutta sekään ei ole vielä täysin toteutunut. Ihmiset ovat kyllä vailla puolustusta elävän Jumalan edessä, sillä ”hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa,” (Room. 1:20), eivätkä ole siis viattomia. Eikö kuitenkin hyvä Jumala haluaisi pelastaa nämäkin?
Ensimmäiseksi voi tehdä huomion, että hyvien kuninkaiden kuten Hiskian tai uskollisten profeettojen kuten Jeremian sieluntilasta ei käydä kädenvääntöä, vaikka he eivät samoin voineet lukea Jeesuksesta kuin me, eivätkä tunteneet Jeesusta niin kuin opetuslapset. Tämä johtuu siitä, että ymmärrämme, että usko on luottamista Jumalan hyviin lupauksiin, jotka viittaavat Jeesukseen. Pelastava usko ei siis ole riittävän yksityiskohtaiseen tietoon pääsemistä, vaan uskon luottamusta taivaallisen Isän lupauksiin.
Keille nämä lupaukset ovat sitten annetut? Israelilaisille annettiin, mutta julistaa Raamattu uskon sankariksi Abelinkin, Aadamin pojan. Hänelläkin oli oikea usko ja oikea jumalanpalvelus Genesiksen mukaan toisin kuin veljellään. Myös Job palveli Jumalaa, vaikka ei ollut juutalainen. Mihin lupauksiin nämä turvautuivat? Jumala antoi lupauksen Messiaasta jo paratiisissa ilmoittaessaan, että vaimon Siemen polkisi rikki käärmeen pään. Edelleen Raamatussa kerrotaan, kuinka Jumala solmi liiton Nooan kanssa, josta kansat polveutuvat.
Raamatun mukaan ei siis pidä paikkansa, että Jumala olisi antanut ihmisten elellä oman onnensa nojassa vuosituhannet ja vasta sitten ilmoittanut itsensä. Aadamin ja Nooan jälkeläiset olivat myös velvollisia opettamaan jälkikasvuaan kunnioittamaan elävää Jumalaa. Jos siis ihmiset eivät ole kuulleet Jumalasta tai hänen lupauksistaan, on syy ollut ihmisten laiminlyönti.
Edellä mainitun ymmärtäminen ei kuitenkaan poista ongelmaa. Edelleen voi kysyä heistä, joille kukaan ei ole kertonut. Olkoonkin, että jonkun olisi pitänyt. Kaiketi Jumala näitäkin rakastaa ja olisi voinut asian järjestää? Tähän vaikeaan kysymykseen on historiassa tarjottu useita vastauksia.
Kalvinistit, jotka kannattavat kaksinkertaista predestinaatiota, opettavat, että Jumala on kaikkivaltiudessaan luonut maailman, jossa osa otetaan hänen omakseen ja osa joutuu kadotukseen. Tämä on hänen hyvä tahtonsa mukaista, eikä ihminen voi riidellä kaikkivaltiaan kanssa. Tällaisen näkemyksen puolustaja, joka korostaa Jumalan kunniaa ja kaikkivaltiutta, joutuu kuitenkin kiemurtelemaan Raamatun kohtien kanssa, jotka puhuvat Jumalan hyvästä tahdosta ja rakkaudesta kaikkia ihmisiä kohtaan.
Enemmän tai vähemmän vastakkaisen näkemyksen mukaan Jumala tuomitsee ja arvioi ihmiset sen mukaan, kuinka nämä vastaavat siihen armoon tai ilmoitukseen, joka heille on annettu. Niiltä, joille on paljon annettu, paljon myös vaaditaan. Heiltä, joilla on vain esimerkiksi luonto ja oma perinne vaaditaan puolestaan vähemmän. Tämän näkemyksen ongelmana voi pitää sitä, että se turhentaa erityistä ilmoitusta ja maalaa eittämättä synergistisen (pelastus on osin myös ihmisen teko) kuvan pelastuksesta.
Kolmas teoria, joka perustuu nk. molinismiin, lähtee liikkeelle Jumalan kaikkitietävyydestä. Koska Jumala tietää kaiken, hän tietää myös kaikki ehtolauseet. Esimerkiksi Jumala tietää, että jos Jeesuksen teot ”olisivat tapahtuneet Tyyrossa ja Siidonissa, niin nämä jo aikaa sitten olisivat säkissä ja tuhassa tehneet parannuksen.” (Luuk. 10:13) Tämä tulkinta painottaa, ettei tässä ole vain retoriikkaa, vaan teksti puhuu siitä, mitä Jumala todella tietää. Jumala siis pystyy myös tietämään sen, ketkä torjuvat evankeliumin ja hänen pelastavan työnsä, mutta hän ei ole päättänyt ja vaikuttanut sitä heidän puolestaan. Tämän näkemyksen mukaan ihmiset, jotka eivät kuule evankeliumia ovat sellaisia, jotka olisivat sen muutenkin torjuneet. Kysymys siitä, miksi Jumala loisi tällaisia ihmisiä liittyy kysymyksiin rakkauden edellytyksistä ja vapaasta tahdosta, enkä siihen tässä yhteydessä mene.
Edellä kuvatun kaltaisilla spekulaatioilla voi olla oma arvonsa, esimerkiksi puhuttaessa kristinuskosta tämän maailman areiopageilla, mutta monille ne näyttäytyvät vain kylminä ja laskelmoivina selittelyinä. Loppujen lopuksi kristityn vakaumus omasta pelastuksesta perustuu luottamukseen Jumalan hyvyydestä ja rakkaudesta, jonka Jumala näinä viimeisinä aikoina on ilmoittanut Pojassaan. Miksi toivo toisten pelastuksesta pitäisi perustua johonkin muuhun? Kristuksessa ilmoitettu Jumala on rakastava ja oikeudenmukainen, siksi ihminen voi luottaa Jumalan rakkauteen kaikkia ihmisiä kohtaan ja siihen, ettei ketään kohdella epäoikeudenmukaisesti.
Jumala ei olekaan kutsunut meitä aputuomareiksi tai maailman historian päällepäsmäreiksi. Hän on kutsunut seurakuntansa julistamaan hyvän sanoman Jeesuksesta Kristuksesta kaikille kansoille. Maailman historian ja oikeudenmukaisen tuomion Hän hoitaa itse, Jumalan kiitos.
Ks. myös Uskonratkaisu vai predestinaatio? Ratkaisuvalta, ennaltamääräys,
