Kysymys: Kaveri meinas tarjota mulle ehtoollisen, mutta tarjolla olis ruisleipää, jossa on margariinia, metvurstia ja oltermanni-juustoa. Ehtoollisjuomaksi on mummon marjamehua. Kysymys olisi, että onko jumalanpilkkaa nauttia ehtoollinen tällaisella koostumuksella sen sijaan, että syödään öylätti ja kunnon punaviiniä? Toivon asiantuntevan ja perustellun vastauksen. Rakkain terveisin Nimim. Uskosta osallinen kulkija
Vastaus: Hyvä Uskosta osallinen kulkija, ystäväsi toiminnan taustalla on ehkä muutama olettamus, joita pitää pohtia. Hän saattaa ajatella, että ehtoollinen on luonteeltaan ”ilta-ateria” jonka tulisi muistuttaa mahdollisimman paljon tavanomaista ruokailuhetkeä. Hän saattaa myös olla siinä uskossa, että ehtoollisaineiden pitäisi olla enemmänkin tavanomaisia ruokatarvikkeita kuin erityisiä, vain tätä tarkoitusta varten tehtyjä aineita. Ehkä hän myös ajattelee, että ehtoollista tulisi nauttia kunkin omassa kodissa perheenjäsenten ja ystävien kanssa aivan koska ja miten sopivalta tuntuu.
Ystävälläsi saattaa olla romantisoitu käsitys siitä, millaista ehtoollisen vietto muinoin oli. Hän on erehtynyt kirkon historian ja myöskin Raamatun ohjeistuksen suhteen.
Ensinnäkin koskien ehtoollista tavanomaisena ateriana. Apostoli Paavali antaa 1. Korinttolaiskirjeen 11. luvussa paljonkin ohjeita ehtoollisen viettoa varten. Yksi näistä ohjeista on varoitus: ne, jotka syövät Herran ruumiin ja juovat hänen verensä ”erottamatta Herran ruumista ja verta muusta” syövät ja juovat itselleen tuomion. Tämä ”erottaminen” tarkoittaa sitä, että tehdään sekä ajatuksissa että käytännön toiminnassa selvä ero ehtoollisenvieton ja yleisesti aterioimisen välille. Korintin seurakunnassa Paavali nimenomaan paheksui niitä, jotka suhtautuivat Herran ateriaan kuin mihin tahansa juhlapöytään.
On muistettava, että Jeesus ei asettanut ehtoollista minkä tahansa iltapalan yhteydessä, vaan kyse oli juutalaiseen pääsiäisenviettoon liittyvästä ateriasta. Nämä ateriat olivat hyvin erityisiä ja niissä syödyt ruoat ja niiden viettotapa oli juutalaisuudessa hyvin tarkkaan säädelty. Kyse ei ollut vain tavanomaisesta ateriasta.
Varhaisilla kristityillä kyllä esiintyi ns. rakkauden aterioita, mutta nämä olivat ehtoollisesta erillinen, lähinnä meidän nyyttikestejämme muistuttava tilaisuus jossa seurakuntalaiset jakoivat ruokansa.
Toisekseen koskien ehtoollisella käytettäviä aineita. Herra asetti ehtoollisen vietettäväksi leipää ja viiniä käyttäen. Hän ei antanut lupaustaan koko heidän viettämäänsä ateriaa koskien, vaan kohdisti asetuksensa vain aivan tiettyyn osaan: leipään ja viiniin.
Ehtoollisleivän tulee olla leipää. Näsäviisaat voivat aina kysellä mikä on leivän teologinen määritelmä, mutta lopulta jokainen ymmärtää mitä leipä merkitsee. Raamattu ei suoraan määrää tuleeko leivän olla vehnästä leivottua vai käyvätkö muutkin viljat, tai saako sitä nostattaa hiivalla tai hapattamalla. Tässä asiassa kirkolla on vapaus. Läntisessä kristikunnassa on käytetty kohottamatonta, ohutta vehnäleipää, ja sen käyttäminen on kaikkein paras vaihtoehto. Se on myös ulkonaiselta olemukseltaan hyvin lähellä jo Jeesuksen aikana käytettyä matzo-leipää, eli ohutta, rapeaa vehnäleipästä jota syötiin juuri happamattoman leivän juhlassa.
Ehtoollisella juodaan viiniä. Sekä Matteus, Markus että Luukas kertovat Jeesuksen viitanneen maljaan ”viinipuun antina”. Kyse ei ole siis marjoista tai hedelmistä, vaan viiniköynnöksestä kerätystä juomasta. Raittiusaatteen myötä 1800-luvulla syntyi ajatus siitä, että kirkoissa pitäisi tarjota rypälemehua viinin sijasta. Tästä tuli tietyissä kiihkomielisissä piireissä niin suosittu ajatus, että koetettiin selittää että jopa Jeesuksenkin käyttämä viini oli oikeasti vain mehua, ja että juutalaiset eivät muutenkaan käyttäneet viiniä. Tämä ei kuitenkaan liene mahdollista. Keväällä vietetyn pääsiäisjuhlan aikaan ei ollut tuoreita rypäleitä joista olisi voitu kerätä mehua, ja ennen pastörointi-tekniikoita ei mehua olisi mitenkään voitu säilöä. Juutalaiset toki Vanhan testamentin opetuksen mukaisesti tiesivät juoppouden olevan paha asia, mutta se ei tarkoittanut etteivät he olisi käyttäneet mielellään alkoholipitoista viiniä. Muuten olisikin aika vaikea ymmärtää hovimestarin sanat Kaanaan häissä (Joh. 2) hyvästä viinistä joka olisi pitänyt tarjota ennen vieraiden juopumista, tai pilkkaajien väite helluntaina siitä, että apostolit kielillä puhuessaan olisivat olleet humalassa. Rabbien kielenkäytössä ”viinipuun anti” merkitsee nimenomaan käyttämällä alkoholipitoiseksi tehtyä viiniä, ja erityisesti suuressa pääsiäisjuhlassa pidettiin huoli siitä, että tarjolla oli hyvää viiniä. Kristityt välttävät juoppoutta, mutta arvostavat Jumalan lahjaa viinissä.
Kolmanneksi on kysymys ehtoollisen viettämisestä kotona, seurakunnan kokoontumisesta erillään. Jo mainitussa 1. Kor. 11:ssa Paavali puhuu ehtoollisen viettämisestä ”kokoontumisena” jossa seurakunta tulee yhteen. He tulevat hengellisesti ”yhdeksi ruumiiksi” koska he kaikki syövät samaa leipää ja juovat samasta maljasta. Joissain tilanteissa (sairauden, vankeuden tms. tähden) ehtoollinen voidaan jakaa myös yksityisesti, mutta tämä on sallittua vain kun yhteiseen kokoontumiseen osallistuminen ei onnistu.
Apostolien teoissa toki kerrotaan, että varhaiset kristityt kokoontuivat kodeissaan murtamaan leipää. Näin toimittiin, koska seurakunnilla ei ollut kirkkorakennuksia joissa oltaisiin voitu kokoontua. Yleensä vauraammat seurakuntalaiset avasivat oman kotinsa suuret huoneet isomman joukon jumalanpalvelukselle. Tänäänkin kodissa kokoontuminen ehtoollisen viettoon on sallittua – kunhan kyse on seurakunnan yhteisestä kokoontumisesta, ei kristityn perheen yksityisestä toiminnasta.
Ehtoollisen jakaa seurakunnan kutsuma paimen, pastori. Pastorit tekevät työtään ”Jumalan salaisuuksien huoneenhaltijoina” (1. Kor. 4:1) jotka Herran tahdon mukaisesti ”antavat heille [Jumalan palvelijoille] ajallaan heidän ruokaosansa.” (Luuk. 12:42) Luterilaisen kirkon tunnustuskirjat toteavat: ”Kukaan ei saa julkisesti opettaa eikä jakaa sakramentteja ilman asianmukaista kutsua.” (Augsburgin tunnustus XIV) Asianmukainen kutsu tarkoittaa seurakunnan palvelijaksi eli papiksi kutsumista.
Onko jumalanpilkkaa toimia toisin kuin Jeesuksen asetus ohjaa toimimaan? Toki näin tehdään yleensä enemmänkin tietämättömyydestä ja yli-innokkuudesta kuin mistään muusta syystä. Joskus syynä voi myös olla halu välttää seurakunnan yhteistä kokoontumista, pastorinviran halveksuminen tai oman hengellisen ylpeyden palveleminen. Ei ole vähäinen asia ottaa omiin käsiin sellaista pyhää asiaa, jonka toimittamista Jumala ei ole antanut tehtäväksi. Kuningas Saulin ensimmäinen lankeemus koitti kun hän otti asiakseen toimittaa Herralle uhrin, johon vain Samuel-profeetalla oli lupa.
Kysymyksessä kuvatun kaltainen toimitus ei ollut oikea ehtoollinen, eikä sellaiseen liity niitä lupauksia, jotka Kristuksen ruumiin ja veren sakramenttiin on talletettu. Jos tällaiseen virheeseen on langennut, saa sen Jumalalle tunnustaa ja Kristuksen armon tähden anteeksi uskoa. On ehdottomasti suositeltavaa käyttää ripin lahjaa omantunnon rauhan tähden, muuten tällaiset asiat voivat jäädä raskaiksi taakoiksi. Jokainen rikkonut saa oikean opetuksen ja syntien tunnustamisen kautta käydä Kristuksen palveltavaksi oikealla ehtoollisella, joka on meille ”syntien anteeksiantamus, elämä ja autuus.”
Ks. myös Voiko ehtoollista nauttia kotona?
(Kuva: LCMS)
