Onko Jumala olemassa? 

8.10.2018 • Opetukset / 1 Kirkon usko / b) Jumala

Johdanto:

Onko Jumala olemassa? Se on hyvä ja tärkeä kysymys. Se on myös niin mielenkiintoinen kysymys, että monet viisaat kautta aikojen ovat halunneet sitä pohtia. Aikojen saatossa viisaat, teologit ja filosofit ovat keksineet monia asioita, jotka todistavat Jumalan olemassaolon. Myöhemmin luonnontieteilijät ja muut tutkijat ovat keksineet niitä lisää. On puhuttu siitä, että on oltava syy kaiken olemiselle – kaikki ei ole tullut tyhjästä tai sattumalta. On tarkkailtu maailmaa ja havaittu se järjestäytyneeksi ja tarkoituksenmukaiseksi. Siitä on päätelty, että täytyy olla suunnittelija, luoja tai alullepanija. Kaunis maailma todistaa luojastaan. On pohdittu moraalia, kaikkia ihmisiä läpäisevää eettistä systeemiä. On huomattu, että kaikissa kulttuureissa tietyt asiat, kuten murha, nähdään pahana ja rangaistavana. Siitä on päätelty, että joku on syöttänyt kaikkiin ihmisiin tällaisen perusmoraalin. jne. Samalla tavalla viisaat ovat esittäneet samankaltaisia perusteluita Jumalan olemassaoloa vastaan. 

Tässä tekstissä en keskity kuitenkaan tämänkaltaisiin väittämiin ja todisteisiin. Ne ovat pohtimisen arvoisia ja asiasta kiinnostuneiden kannattaa niitä tutkia. Kuitenkin tuonkaltaiset väittämät ovat riittämättömiä. Miksi? Koska ne ajavat ihmisen korkeintaan hahmottamaan, että on Jumala. Mitä sitten? Siihen nuo tavat kysellä eivät vastaa vielä millään tavalla. Edellä kuvattu ajattelu jättää Jumalan ajatuksen tasolle. Vaikka joku ajatuksissaan tulisi siihen tulokseen, että Jumala on olemassa, ei hän siitä mitään hyötyisi. Kuka tuo Jumala on? Mitä Hän tahtoo? Miten tämä Jumala liittyy minun elämääni? Kaikki käytännön elämän kannalta tärkeät kysymykset jäävät vastaamatta. Jumalan olemassaolo ei tarjoa mitään käytännön sovellusta tai seurausta ihmisen elämään. Siksi tällaisen ajatusleikin jälkeen on oikeastaan turha kysyä, onko Jumala olemassa vai ei. Se kysely ei johda mihinkään ilman muita näkökulmia.

Tässä tekstissä tutkimme toista näkökulmaa: Onko Jumala olemassa – miten Raamattu todistaa asian. Joku voisi sanoa: Raamatussa sanotaan, että Jumala on olemassa. Hyvä. Voimme jättää asian siihen. Tai sitten emme. On totta, että Raamattu ilmoittaa Jumalan olevan olemassa. Kuitenkaan tämä perustelu ei välttämättä riitä sille lähimmäiselle, joka haluaa kanssamme siitä puhua. Se ei välttämättä riitä myöskään hätääntyneelle mielelle, joka asiaa kyselee itsekseen. Tällainen yksinkertainen vastaus ei tee myöskään oikeutta Raamatun omalle kerronnalle. Katsomme asiaa tarkemmin. Mitä Raamatun teksteistä ja niiden kertomuksesta tulisi ajatella?

Tekstit silminnäkijäkertomusten kokoelmana

Roomalainen ja juutalainen historia mainitsee Jeesuksen hyvin ohimennen. Niistä lähteistä tiedetään, että joku Jeesus Galileasta eli ja ristiinnaulittiin Pontius Pilatuksen aikana. Kerrotaan myös, että Hän jätti jälkeensä seuraajia joista levisi itsepäinen uskonnollinen liike. Siis sellainen, joka ei näyttänyt paitsi katoavan, eikä myöskään suostunut sulautumaan juutalaisuuteen, jonka osa sen yleisesti ajateltiin olevan. Maininnat Jeesuksesta eivät ole kovin mittavia. Ne ovat kuitenkin merkittäviä. On nimittäin merkittävää, että Jeesus mainitaan ensimmäisen vuosisadan historiankirjoituksessa. Toki varsin ohimennen, mutta ei Hän mitenkään merkittävä tai erityisen kiinnostava henkilö ollutkaan. Kuitenkin Hänet mainitaan ennen kuin kristillisen kirkon kasvu olisi tehnyt Hänestä mielenkiintoisen itsessään. Juutalainen rakennusmies ja opettaja sai aikaan jotain, mikä teki Hänen nimensä mainitsemisen arvoiseksi. Kuitenkin nämä varhaiset maininnat antavat oman todistuksensa sille, että Jeesus oli todellinen henkilö.

Jos jostakusta henkilöstä tai jostakin tapahtumasta halutaan jälkikäteen tietää jotakin, keneltä kysytään? Rikoksen tai onnettomuuden tapahtuessa kysellään silminnäkijöitä ja todistajia. Jos halutaan kirjoittaa vaikkapa kirja jostakin merkittävästä persoonasta, kysellään perheeltä, työtovereilta ja tuttavilta. Lähestytään siis niitä ihmisiä joilla on jotakin tietoa. Pyritään keräämään heiltä ensikäden tietoa. Uusi Testamentti sisältää juuri tätä aineistoa. Jeesus ei ollut aikansa historiankirjoittajien mielestä niin merkittävä, että Hänestä olisi juurikaan kirjoitettu. Mutta omien seuraajiensa mielestä Hän oli niin merkittävä, että hyvin pian Jeesuksen kuoleman jälkeen alettiin merkitsemään muistiin Hänen elämäänsä: tekoja ja opetuksia. Ja ketkä sitten merkitsivät? Heitä me kutsumme evankelistoiksi. Nuo muistiinmerkitsijät ovat evankeliumikirjoittajat Matteus, Markus, Johannes ja Luukas kaksoisteoksellaan Luukkaan evankeliumi ja Apostolien teot. 

Keitä he ovat ja mistä heidän tietonsa on peräisin? Tekstit itse ilmoittavat Johanneksen ja Matteuksen Apostoleiksi. He olivat siis osa sitä kahdentoista joukkoa, jonka Jeesus evankeliumien mukaan erotti muitten opetuslasten joukosta. Näiden kahdentoista kanssa Jeesus vietti erityisen paljon aikaa, selitti tiettyjä asioita pelkästään heille ja uskoi heille erityisiä tehtäviä. Johannes ja Matteus kuuluivat ns. sisäpiiriin. Heillä oli hyvät ensikäden tiedot Jeesuksen elämästä Hänen julkisen toimintansa ajalta ja kaikista Hänen opetuksistaan. He myös tunsivat kaikki ne ihmiset, joilta saattoivat kysellä puuttuvia palasia, esimerkiksi Jeesuksen äidin. 

Evankelista Markus paljastetaan varhaisen kirkon elämää kuvaavassa Apostolien teoissa Pietarin ja myös Paavalin matkatoveriksi. Markus ei ollut Jeesuksen valitsema apostoli eikä osa alkuperäistä opetuslapsijoukkoa. Kuitenkin Pietarin kautta hänellä oli pääsy sekä moniin Pietarin muistoihin että Pietarin ja Paavalin kautta väylä kaikkien ensimmäisten kristittyjen puheille. Evankelista Luukas taas selittää itse, kuinka hän on kaikkeen kertomaansa päässyt käsiksi: Koska monet ovat ryhtyneet tekemään kertomusta meidän keskuudessamme tosiksi tunnetuista tapahtumista, sen mukaisesti kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta asti ovat omin silmin ne nähneet ja olleet sanan palvelijoita, niin olen minäkin, tarkkaan tutkittuani alusta alkaen kaikki, päättänyt kirjoittaa ne järjestyksessään sinulle, korkea-arvoinen Teofilus, että oppisit tuntemaan, kuinka varmat ne asiat ovat, jotka sinulle on opetettu. Luukas on tehnyt tutkimusta, haastatellut silminnäkijöitä ja kirjannut ylös. Ja Apostolien tekojen kautta välittyy väistämättä kuva siitä, että hän pääsi sinne missä tapahtui. 

Raamatun neljä evankeliumia ja Apostolien teot ovat siis aikalaisten kertomaa, tutkimaa ja tallettamaa kertomusta henkilöstä, joka heistä oli merkityksellinen. Ne ovat kokoelma Jeesuksen elämää, opetuksia ja tekoja. Sen mitä kirjoittajat eivät olleet itse nähneet, he ovat kyselleet toisilta. Tekstien itseymmärrys ei anna vaikutelmaa mystisistä tarinoista jotka joku halusi keksiä. Ne eivät ole kiillotettuja ihannekertomuksia kertojistaan. Tekstien oma viesti on nimenomaan silminnäkijäkertomusten tallettaminen muita varten. Kertojien omat mokailutkin ovat mukana. Ne eivät myöskään itse anna ymmärtää, että tapahtumia olisi muisteltu pitkän ajan jälkeen sukupolvia ylittäneen perimätiedon pohjalta. Ne ovat ensikäden tietoa, joka on huolellisesti talletettu. Ja siksi evankeliumien kertomuksiin tulee suhtautua tietyllä vakavuudella.

Jeesuksen itseymmärrys

Evankeliumikertomukset ovat siis silminnäkijähavaintojen kertomus Jeesuksen elämästä, opetuksista ja töistä. Kuka tämä Jeesus sitten on? Hänelle on annettu historian aikana monta nimeä ja titteliä. Koko aineistoa ei tämän esityksen puitteissa voida käydä lävitse. Yksi teema läpäisee kaiken: Jeesus on Jumalan poika. Näin Hän siis itse väittää. Ihan vain muutama esimerkki: Kaikki on minun Isäni antanut minun haltuuni, eikä kukaan muu tunne Poikaa kuin Isä, eikä Isää tunne kukaan muu kuin Poika ja se, kenelle Poika tahtoo hänet ilmoittaa. Matt. 11:27/Luuk 10:22…

Jeesus sanoi hänelle: ”Älä minuun koske, sillä en minä ole vielä mennyt ylös Isäni tykö; mutta mene minun veljieni tykö ja sano heille, että minä menen ylös, minun Isäni tykö ja teidän Isänne tykö, ja minun Jumalani tykö ja teidän Jumalanne tykö”. Joh. 20:17…

Minä ja Isä olemme yhtä.” Joh. 10:30… Mutta hän oli vaiti eikä vastannut mitään. Taas ylimmäinen pappi kysyi häneltä ja sanoi hänelle: ”Oletko sinä Kristus, sen Ylistetyn Poika?” Jeesus sanoi: ”Olen; ja te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvissä”. Niin ylimmäinen pappi repäisi vaatteensa ja sanoi: ”Mitä me enää todistajia tarvitsemme? Mark. 14:61-61

Kymmeniä kertoja evankeliumeissa Jeesus ilmoittaa itsensä Jumalan Pojaksi. Hän ilmoittaa itse olevansa se väylä, jonka kautta tämä Jumala ilmoittaa itsensä. Evankeliumeiden kerronta asettaa Jeesuksen ymmärretyn ja salatun maailman välille, niin että se mikä on salaisuus paljastuu vain Jeesuksen kautta.

Jeesuksen oma ilmoitus siis on, että Hän on Jumalan poika. Juuri tästä asiasta aikalaiset näyttävät usein hänelle suuttuvan ja lopulta tuo jumalanpilkaksi kuviteltu opetus oli myös syy tuomita Jeesus kuolemaan. Jeesus pitää väitteestään kiinni itsepäisesti, eikä taivu kuolemakaan uhan edessä. Olisi vääryyttä tekstejä kohtaan väittää Jeesuksen pyrkineen opettamaan ensisijaisesti mitään muuta, kuin että hän on Jumalan Poika. Rehellinen tekstien tutkija joutuu huomaamaan, että tämä on Jeesuksen keskeinen viesti. Kaikki muut Hänen tekonsa ja opetuksensa jäsentyvät sen kautta, että Hän pitää itseään Jumalan poikana ja väylänä, jonka kautta salattu Jumala paljastaa itsensä. Hän kertoo millainen Jumala on ja mitä tämä Jumala tahtoo.

Ylösnousemus vedenjakajana

Jeesus ilmoitti itsensä Jumalan pojaksi, mutta sitten Hän kuoli. Hänet tuomittiin kuolemaan juuri tuon väitteen vuoksi. Kuitenkaan kaikki ei loppunut tähän. Evankeliumien kerronnassa paljastuu, että Jeesus tietää kuolevansa. Hän puhuu siitä monta kertaa, eikä Hän yritä välttää sitä. Hän kertoo, että se on jopa välttämätöntä. Hän puhuu myös ylösnousemuksestaan. Ja hän otti tykönsä ne kaksitoista ja sanoi heille: ”Katso, me menemme ylös Jerusalemiin, ja kaikki on täysin toteutuva, mitä profeettain kautta on kirjoitettu Ihmisen Pojasta. Sillä hänet annetaan pakanain käsiin, ja häntä pilkataan ja häväistään ja syljetään; ja ruoskittuaan he tappavat hänet, ja kolmantena päivänä hän nousee ylös.” Luuk. 18:31-33/Matt. 20:17-19/Mark. 10:32-34. Jeesuksella on vahva käsitys omasta ylösnousemuksestaan, ja siitä myös tekstit paljon puhuvat. Silminnäkijät kertovat paitsi Jeesuksen ylösnousemuksesta, mutta myös siihen liittyvistä epäsuorista todisteista

Meille kerrotaan, että Jeesuksen haudalla oli sotilaita vartiossa. Kenellä tahansa ei ollut mahdollisuutta päästä sinne. Suuren neuvoston jäsenillä oli nimenomaan pelko siitä, että opetuslapset varastaisivat Jeesuksen ruumiin ja sen jälkeen vetoaisivat ylösnousemustarinoihin, joita Jeesus oli aiemmin puhunut. Varastivatko opetuslapset Jeesuksen ruumiin? Se vaikuttaa epätodennäköiseltä. Miten nämä yksitoista siihen olisivat pystyneet? He kuvaavat itsensä lukkojen taakse kätkeytyneinä, pelokkaina ja toivonsa menettäneinä.  Olisivatko he päässeet ohi sotilasvartion? Lisäksi he muuttuvat aroista ja pelokkaista pelottomiksi Jeesuksen julistajiksi. Mistä he saavat rohkeutensa? Tuskin siitä, että heillä on Jeesuksen ruumis piilossa jossakin. Mestarin mätänevä ruumis tuskin olisi rohkaissut kovin pitkälle. Varastivatko neuvoston jäsenet Jeesuksen ruumiin? Se olisi ollut heille kyllä eduksi. He  olisivat voineet pitää ruumista piilossa,  siltä varalta että opetuslapset yrittäisivät julistaa ylösnousemusta. Mutta ruumista ei tuoda esiin missään vaiheessa. Heillä ei ole Jeesuksen ruumista.

Entä jos Jeesus ei ollut kuollut ensinkään? Ristin juurella olleet sotilaat havaitsivat Hänet kuolleeksi ja sen jälkeen puhkaisivat keihäällä Hänen kylkensä. Jos joku epäilee asiaa, voi kuvitella hakatun, ruoskitun, naulitun ja keihästetyn Jeesuksen kahdeksi yöksi sinetöityyn luolaan ilman hoitoa.  Pääsiäispäivän iltana Jeesus näyttäytyy opetuslapsilleen haavojensa kanssa mutta ei toipilaana. Paavali puhuu myös sadoista silminnäkijätodistajista. 

Jeesuksen ruumiin puuttuminen ja opetuslasten yllättävä rohkeus antaa tekstin pohjalta olettaa, että Jeesus nousi kuolleista. Sitä tekstit väittävät yhtäpitävästi. Ja ne asettavatkin koko oman luotettavuutensa tuon yhden ratkaisevan seikan varaan. Onko Jeesus noussut kuolleista? Jos Hän ei ole, oli Hän itse valehtelija – ei siis se joka väitti olevansa, ei Jumalan poika eikä salatun Jumalan ilmoittaja ja ihmisten pelastaja. Paavali kirjoittaa myöhemmin, että jos Kristusta ei ole herätetty on toivo turha. Mutta jos Hän on noussut kuolleista, on Hän se, joka Hän kertoi olevansa. Silloin kaikki mitä Hän sanoi oli totta. Koko kristillinen usko nojaa tuon asian päällä. 

Tekstien perusteella Jeesuksen apostolit ja opetuslapset uskoivat Jeesuksen nousseen kuolleista. He julistavat niin julkisesti ja rohkeasti. Heitä tapetaan sen vuoksi ja he ovat valmiita ennemmin kuolemaan kuin vaikenemaan. 

Onko Jumala siis olemassa?

Onko Jumala siis olemassa? Jos Evankeliumeihin ja Apostolien tekoihin suhtaudutaan sellaisina silminnäkijätodistuksina kuin ne itsensä ilmoittavat, vastaus on väistämättä kyllä. Vastaus on tämä silloinkin, jos jätetään huomiotta sellaiset jonkun mielestä kyseenalaiset todisteet kuten ylösnousseen Jeesuksen ruumiilliset ilmestykset. Jos ne jätetään pois laskuista, on tekstien summa ja opetuslasten toiminnan muutos silti selkeä. Tekstien perusteella Jeesus nousi kuolleista, oli se joka sanoi olevansa ja ilmoittaa Jumalan ihmisille.

Ja kun Jeesus on se joka sanoo olevansa, ei Jumala pelkästään ole olemassa. Hänellä on myös tahto. Jeesus ilmoittaa Jumalan joka ei ole vain teoreettinen, vaan joka toimii maailman, ajan ja ihmisten keskellä. Jeesus ilmoittaa Jumalan, joka ilmoittaa itsensä jo Vanhassa Testamentissa. Jeesus ilmoittaa Jumalan ja vahvistaa Vanhan Testamentin kertomusten olevan, ei vain esikuvallisia, vaan totta. Jeesus ilmoittaa Jumalan, josta ihminen on joutunut eroon. Tämä on se Jumala, joka vaatii ihmistä täyttämään lain, siis kymmenen käskyä ja sen selityksen, jonka Jeesus laista antaa. Jeesus ilmoittaa Jumalan, joka ankaralla tuomiolla tulee rankaisemaan jokaista joka ei tuota lakia täydellisesti täytä ajatuksissa, sanoissa ja teoissa. Mutta Jeesus ilmoittaa myös Jumalan, joka tahtoo pelastaa. Jeesus ilmoittaa itsensä pelastuksen välikappaleeksi. Hän myös ilmoittaa ne paikat missä Hän tätä pelastavaa työtään tekee. Kun Jeesus on se joka Hän väittää olevansa, on Hän väistämättä luvannut myös olla läsnä omassa sanassaan, kasteessa, synninpäästön sanassa ja kaikkein selvimmin ehtoollisessa. Nämä kaikki Hän itse asetti ja käski. Jeesus ei vain ilmoita, että Jumala on olemassa, Hän ilmoittaa että seurakunnassa näiden tiettyjen välineiden kautta Jumala on yhteydessä ihmisiin ja tarjoaa rangaistuksen sijasta armoa ja anteeksiantamusta ja iankaikkisen elämän.

Kun Jeesus tekstien ja niiden todistuksen antaneiden silminnäkijöiden mukaan on se joka Hän väittää olevansa – on kristillinen seurakunta suuren lahjan ja toisaalta suuren salaisuuden äärellä. Se on salaisuus, koska silminnäkijöiden todistukset jättävät tuon yhden kysymyksen aina voimaan. Ne todistavat ja kysyvät: uskommeko sen mitä ne väittävät. Tätä salaisuutta Jumalan seurakunta on tuhansien vuosien ajan julistanut maailmalle julkisesti. Se on salaisuus koska sen ymmärtäminen vaatii tiedon lisäksi uskoa siihen, ettei Jeesus valehtele. Kuitenkin silminnäkijät todistavat ja olivat valmiita kuolemaan siinä luottamuksessa, ette se mitä teksteissä Jeesus väittää, on totta. Siinä luottamuksessa myös kristillinen seurakunta vaeltaa ja saamme uskoa, että meillä olevat lahjat ovat totta, juuri niin kuin Jeesus niistä sanoo. Siinä on suuri lahja kristityille.

 

(Editoitu luento 13.9.2018. Uskoa? Järkeä? -Teemailtojen sarjassa.)

Ks. myös pelastus ja löydä seurakuntaan


Ulkoasu: Simo Santala | Wordpress kehitys: Juha Stenroos