”Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte; vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras.” (Jaak. 5:16). Onko niin, että rukouksemme voivat paljon vain, jos ne ovat riittävän hartaita? Miten opin rukoilemaan hartaasti? Mistä tiedän, onko rukoukseni ollut riittävän harras?

Vuoden 1938 raamatunkäännös on yleisesti ottaen oikein hyvä, mutta tässä kohtaa sen käännösratkaisun voi valitettavasti ymmärtää väärin. ”Kun se on harras”- lauseen kuulee helposti sanovan: ”vain silloin, kun se on harras”. Silloin katse kääntyy siihen, onko rukoukseni riittävän harras. 

Jos Raamatussa tulee vastaan vaikea kohta, voi joskus olla avuksi katsoa muita käännöksiä. Vanha Biblia kääntää kohdan näin: ”Vanhurskaan rukous voi paljo, koska se totinen on”. Vuoden 1992 käännös puolestaan kuuluu: ”Vanhurskaan rukous on voimallinen ja saa paljon aikaan”.

Kreikankielisessä alkutekstissä ei puhuta rukoilijan mielentilasta lainkaan. Kohdassa käytetään verbiä ”energeuoo”, josta tulee myös meidän sanamme ”energia”. Se tarkoittaa ”olla toiminnassa”, ”olla vaikuttava”, ”saada aikaan”. Sana on passiivissa, mikä tarkoittaa, että Jumala on se toimiva, aikaansaava voima rukouksessa eikä ihminen.

Toisin sanoen kohta puhuu siitä, että vanhurskaan ihmisen rukous on erittäin voimallinen vaikuttavuudessa ja aikaansaamisessa – ei rukoilijan oman syventymisen tähden, vaan koska Jumala itse aikaansaa ja vaikuttaa omiensa rukousta ja kuulee ne (vrt. Room. 8:26).

En tiedä onko koko Raamatussa ketään ihmistä, joka kuvataan niin keskittyneesti ja palavasti rukoukseen uppoutuneena kuin Baalin profeetat Karmel-vuorella (1. Kuningasten kirja 18). He olivat jopa hurmoksissa monta tuntia, transsitilassa, rukoukseen keskittyneinä pyytäen tulta taivaasta. Mutta siltikään he eivät saaneet mitään vastausta pyyntöihinsä. Heidän rukouksensa heidän hartaudestaan ja keskittymisestään huolimatta ei ollut vaikuttava eikä saanut mitään aikaan.

Rukouksen voima ei siis riipu sinun keskittymisesi voimakkuudesta. Ei rukous ole kuin radiotaajuus, johon sinun pitää itse itsesi kaikella keskittymisellä virittää, jotta onnistuisit sulkemaan kaiken muun pois mielestäsi ja pääset taajuudelle, jota Jumala kuuntelee. Jos olisi tällainen taajuus, Baalin profeetat jos jotkut olisivat sille päässeet. Profeetta Elia tuolla vuorella ei ollut transsissa, eikä hurmoksessa. Hän puhui rauhallisesti rukoillen lyhyen rukouksen ja Herra kuuli. Tuli lankesi taivaasta.

Elian rukous oli vaikuttava, koska se oli Jumalan lapsen rukous Isälle. Se oli Isän vaikuttama rukous hänen omassa palvelijassaan. Rukouksen kohde oli oikea, eli ainoa elävä kolmiyhteinen Jumala ja rukoilija itse oli vanhurskas, eli Jumalan oma. 

Sinun ei tule siis keskittyä siihen, että onko rukouksesi riittävän harras, vaan luottaa ainoastaan Jumalan lupaukseen siitä, että silloinkin kun oma keskittymiseni herpaantuu ja mieli ei tunnu kovin hartaalta, vanhurskaan rukous on voimallinen ja saa paljon aikaan. 

Ks. lisää artikkeleita rukouksesta täältä.