Pääsiäispäivä

Pääsiäinen on riemun päivä. Vanhastaan pääsiäisenä kristityt ovat sanoneet: ”Kristus on ylösnoussut”, siihen on vastattu ”Totisesti ylösnoussut”. Pääsiäispäivä on ilon ja valkeuden päivä, nyt on syytä juhlia. Paastonaika on kestänyt pitkään, Kristus on kärsinyt ja kuollut, nyt hän on noussut kuolleista. Pimeyden ja synnin ei tarvitse hallita sydämiämme. Tarkoitus on, että sydämessämme vallitsee Kristus ja hänen myötään valkeus. Saamme iloiten kertoa kaikille: ”Kristus on ylösnoussut, hän elää keskellämme ja kuulee rukouksemme”. Alkuseurakunnan ja vanhan kirkon kristityille ylösnousemus oli tärkeä päivä, kirkkovuoden huippukohta. Elävän Kristuksen seurassa saamme kulkea muutenkin kuin vain pääsiäispäivänä. Pääsiäisen sanoma on tärkeä joka päivä muistettavaksi. Tiedämme, että tänäänkin Herramme Jeesus Kristus kulkee rinnallamme. Hän kyllä kuoli, mutta hän nousi ylös kuolleista. Uskomme keskus on elävä persoona, Jumalan Poika Jeesus Kristus. Täyttyköön sydämemme ylösnousemuksen ilolla ja anteeksiantamuksen evankeliumilla. Mekin muistamme joka viikko kirkkona ja kristittyinä Kristuksen ylösnousemusta. Oikeastaan jokainen sunnuntain jumalanpalvelus on Kristuksen ylösnousemuksen viikoittainen muistojuhla.

_____________________

1. lukukappale

Hoos. 6:1–3

Tulkaa, palatkaamme Herran tykö, sillä hän on raadellut meitä, ja parantaa meidät, hän on lyönyt meitä, ja sitoo meidät. Hän tekee meidät eläviksi kahden päivän kuluttua, kolmantena päivänä hän meidät herättää, ja me saamme elää hänen edessänsä. Niin tuntekaamme, pyrkikäämme tuntemaan Herra: hänen nousunsa on varma kuin aamurusko, hän tulee meille kuin sade, kuin kevätsade, joka kostuttaa maan.

2. lukukappale

1. Kor. 15:1–8 (9–10) 11

Veljet, minä johdatan teidät tuntemaan sen evankeliumin, jonka minä teille julistin, jonka te myöskin olette ottaneet vastaan ja jossa myös pysytte ja jonka kautta te myös pelastutte, jos pidätte siitä kiinni semmoisena, kuin minä sen teille julistin, ellette turhaan ole uskoneet. Sillä minä annoin teille ennen kaikkea tiedoksi sen, minkä itse olin saanut: että Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden, kirjoitusten mukaan, ja että hänet haudattiin ja että hän nousi kuolleista kolmantena päivänä, kirjoitusten mukaan, ja että hän näyttäytyi Keefaalle, sitten niille kahdelletoista. Sen jälkeen hän näyttäytyi yhtä haavaa enemmälle kuin viidellesadalle veljelle, joista useimmat vielä nytkin ovat elossa, mutta muutamat ovat nukkuneet pois. Sen jälkeen hän näyttäytyi Jaakobille, sitten kaikille apostoleille. Mutta kaikkein viimeiseksi hän näyttäytyi minullekin, joka olen ikäänkuin keskensyntynyt. (Sillä minä olen apostoleista halvin enkä ole sen arvoinen, että minua apostoliksi kutsutaan, koska olen vainonnut Jumalan seurakuntaa. Mutta Jumalan armosta minä olen se, mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole ollut turha, vaan enemmän kuin he kaikki minä olen työtä tehnyt, en kuitenkaan minä, vaan Jumalan armo, joka on minun kanssani.) Olinpa siis minä tai olivatpa he: näin me saarnaamme, ja näin te olette uskoon tulleet.

Evankeliumi

Luuk. 24:1–12

Mutta viikon ensimmäisenä päivänä ani varhain he tulivat haudalle, tuoden mukanaan valmistamansa hyvänhajuiset yrtit. Ja he havaitsivat kiven vieritetyksi pois haudalta. Niin he menivät sisään, mutta eivät löytäneet Herran Jeesuksen ruumista. Ja kun he olivat tästä ymmällä, niin katso, kaksi miestä seisoi heidän edessään säteilevissä vaatteissa. Ja he peljästyivät ja kumartuivat kasvoillensa maahan. Niin miehet sanoivat heille: ”Miksi te etsitte elävää kuolleitten joukosta? Ei hän ole täällä, hän on noussut ylös. Muistakaa, kuinka hän puhui teille vielä ollessaan Galileassa, sanoen: ’Ihmisen Poika pitää annettaman syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulittaman, ja hänen pitää kolmantena päivänä nouseman ylös’.” Niin he muistivat hänen sanansa. Ja he palasivat haudalta ja veivät sanan tästä kaikesta niille yhdelletoista ja kaikille muille. Ja ne, jotka kertoivat tämän apostoleille, olivat Maria Magdaleena ja Johanna ja Maria, Jaakobin äiti, ja muut naiset heidän kanssansa. Mutta näiden puheet näyttivät heistä turhilta, eivätkä he uskoneet heitä. Mutta Pietari nousi ja juoksi haudalle; ja kun hän kurkisti sisään, näki hän siellä ainoastaan käärinliinat. Ja hän meni pois ihmetellen itsekseen sitä, mikä oli tapahtunut.

Rukoukset

Kaikkivaltias, iankaikkinen Jumala, joka muinoin Mooseksen kautta johdatit kansasi Egyptin maasta ja käskit sen joka vuosi viettää pääsiäisjuhlaa ja syödä pääsiäislammasta! Saata meidätkin, taivaallinen Isä, ulos hengellisestä Egyptistä, ja tee meidät osallisiksi todellisesta pääsiäislampaasta, Pojastasi Jeesuksesta Kristuksesta, joka tänä päivänä on saanut voiton kuolemasta, avannut meille tien iankaikkiseen elämään ja nyt elää ja hallitsee sinun ja Pyhän Hengen kanssa iankaikkisesta iankaikkiseen. Amen.

Päivän psalmi

Antifoni:

Ps. 118:24

Tämä on se päivä, jonka Herra on tehnyt; *
riemuitkaamme ja iloitkaamme siitä.

Psalmi:

Ps. 118:15–23

Riemun ja pelastuksen huuto kuuluu vanhurskaitten majoissa: *
Herran oikea käsi tekee väkeviä tekoja.

Herran oikea käsi korottaa, *
Herran oikea käsi tekee väkeviä tekoja.

En minä kuole, vaan elän *
ja julistan Herran töitä.

Herra minua kyllä kuritti, *
mutta kuolemalle hän ei minua antanut.

Avatkaa minulle vanhurskauden portit, *
käydäkseni niistä sisälle kiittämään Herraa.

Tämä on Herran portti: *
vanhurskaat käyvät siitä sisälle.

Minä kiitän sinua siitä, että vastasit minulle *
ja tulit minulle pelastajaksi.

Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, *
on tullut kulmakiveksi.

Herralta tämä on tullut; *
se on ihmeellistä meidän silmissämme.

Kunnia Isälle ja Pojalle *
ja Pyhälle Hengelle,

niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Antifoni toistetaan.

Hallelujasäe

1. Kor. 15:54(57)

Kuolema on nielty *
ja voitto saatu.

(Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka antaa meille voiton *
meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta!)

 


Ulkoasu: Simo Santala | Wordpress kehitys: Juha Stenroos