Kysymys Raamatun totuudesta on yhtä ajankohtainen tänään kuin se on ollut koko kristillisen seurakunnan historian ajan. Onko Raamattu kokonaisuudessaan Jumalan sanaa? Jos Raamattu on kokonaan Jumalan sanaa, tarkoittaako tämä sitä, että Raamattu on kaikkia yksityiskohtiaan myöten totuudenmukainen? Pyrin tässä lyhyessä artikkelissa perustelemaan myönteistä vastausta näihin molempiin kysymyksiin.
Raamatun erehtymättömyyden puolesta puhuu Raamatun oma todistus. Oppi Raamatun erehtymättömyydestä seuraa myös Jumalan olemuksesta: kaikkitietävän Jumalan sana on välttämättä täysin totuudenmukainen. Raamatun luonteen kaikkitietävän Jumalan ilmoituksena voimme todentaa kriittisen pohdinnan ja tutkimuksen pohjalta. Raamattu on kestänyt hyvin siihen kohdistuneen kriittisen tutkimuksen. Raamatun arvovaltaan kielteisesti suhtautuvat tutkijat joutuvat perustamaan näkemyksensä yhä pienempään määrään yhä merkityksettömämpiä ongelmia.
Uudessa testamentissa on lukuisia kohtia, joissa Vanhan testamentin tekstiä pidetään Jumalan sanoina. Sen jälkeen, kun Jeesus oli noussut ruumiillisesti kuolleista jumalallisen elämänsä kirkkaudessa, Jeesus kutsuu opetuslapsiaan ymmärtämättömiksi, koska he ovat ”hitaita uskomaan kaikkea sitä, mitä profeetat ovat puhuneet” (Luuk 24:25).
Elämänsä aikana hän useaan otteeseen moittii ihmisiä siitä, etteivät he usko Mooseksen kirjoituksia. ”Jos te uskoisitte Moosesta, uskoisitte myös minua – juuri minusta hän on kirjoittanut.” (Joh. 5:46) Jeesuksen mukaan ihminen ei joudu harhaan, jos hän tuntee oikealla tavalla Raamatun kirjoitukset: ”Te eksytte, koska te ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa.” (Matt. 22: 29)
Useissa yhteyksissä Jeesus samaistaa Vanhan testamentin sanat ja Jumalan sanat (Matt. 19: 4-5). Useissa yhteyksissä käy ilmi, että hän pitää Jumalaa Vanhan testamentin varsinaisena tekijänä. Hän vetoaa yksinkertaisesti siihen, että Raamatussa ”on kirjoitettu”, ja katsoo asian olevan ratkaistu Raamatun kirjoitetun sanan arvovallan perusteella. Uudessa testamentissa toistuvasti samaistetaan se, mitä Vanhassa testamentissa on kirjoitettu ja mitä Jumala sanoo.
Sekä Jeesus että Paavali vetoavat Vanhan testamentin tarkkaan sananmuotoon perustellessaan käsityksiään. He lähtevät siitä, että Vanha testamentti on yksityiskohtiaan myöten luotettava ja totuudenmukainen. 2 Tim. 3: 16 mukaan kirjaimellisesti käännettynä ”Koko [pyhä] Raamattu [on] Jumalan Hengen vaikutuksesta syntynyt”. Hugo Odebergin mukaan kirkkoraamatun käännös ”Jokainen kirjoitus, joka on Jumalan Hengen vaikutuksesta syntynyt … ” on täysin harhaanjohtava.
Uudessa testamentissa pidetään Vanhan testamentin historiallisia yksityiskohtia täysin luotettavina. Uusi testamentti ei tee tässä suhteessa mitään eroa ”uskon totuuksien” ja historiallisten tai luontoa koskevien totuuksien välillä. Uudessa testamentissa pidetään historiallisesti tosina esimerkiksi seuraavia Vanhan testamentin historiallisia yksityiskohtia: Daavid söi uhrileipiä pyhäkössä (Matt. 12:3). Joona oli meripedon vatsassa (Matt. 12: 40). Niniven miehet kääntyivät (Matt. 12: 41). Etelän kuningatar tuli tervehtimään Salomoa (Matt. 12: 42). Sakarja murhattiin temppelin ja alttarin välillä (Matt. 23: 25). Elia lähetettiin Sarpatissa asuvan lesken luo (Luuk. 4: 25). Syyrialainen Naaman parannettiin pitalista (Luuk. 4: 27). Jaakob antoi pellon Joosefille (Joh. 4: 5). Aabraham antoi kymmenykset Melkisedekille (Hepr. 7:2). Esau möi esikoisoikeutensa yhdestä ateriasta (Hepr. 12: 16-17). Rahab otti vakoojat vastaan ja lähetti heidät pois toista tietä (Jaak. 2: 25). Kahdeksan henkeä pelastui vedenpaisumuksen aikana arkissa (1 Piet 3: 20). Bileamin aasi puhui (2 Piet. 2: 16).
Nämä esimerkit kertovat siitä, että Uuden testamentin kirjoittajat luottivat Vanhan testamentin historian kaikkiin yksityiskohtiin. Jeesuksen mukaan ”pyhiä kirjoituksia ei voi tehdä tyhjiksi” (Joh. 10: 35) Uudessa testamentissa pidetään jokaista Vanhan testamentin kirjoitusten yksityiskohtaa ehdottoman luotettavana Jumalan sanana. Jumalan sana heijastaa Jumalan muuttumatonta totuutta. Siksi se ei koskaan katoa. ”Mutta laista ei häviä piirtoakaan, ennemmin katoavat taivas ja maa.” (Luuk. 16: 17.)
Kristillinen seurakunta on pitänyt Raamattua kokonaisuudessaan luotettavana kristinuskon alusta asti. Kristillinen ajattelu ei erota pelastusta koskevia totuuksia historiallisista totuuksista, koska Jumalan pelastustyö on toteutunut historiassa. Tästä syystä ei ole mahdollista erottaa historiaa ja luontoa koskevia tosiasioita pelastusta koskevista tosiasioista. Alkuperäisen kristillisen käsityksen mukaan Raamatun jokainen sana on Pyhän Hengen inspiroima. Siksi Raamatulla on jumalalliset ominaisuudet kuten erehtymättömyys, arvovalta, riittävyys ja vaikuttavuus.
Tätä tosiasiaa ei aina tunnusteta nykyisessä teologisessa keskustelussa. Useissa historiallisissa tutkimuksissa pyritään todistamaan, että usko Raamatun ehdottomaan totuuteen ja erehtymättömyyteen erityisesti historiallisissa ja luontoa koskevissa kysymyksissä syntyi vasta jossakin myöhäisemmässä vaiheessa kristillistä ajattelua. Monien teologien on vaikea tunnustaa, että heidän modernina aikana yleistä hyväksyntää saavuttaneet ajatuksensa ovat ristiriidassa varhaisen kirkon edustaman näkemyksen kanssa.
Kirkkoisät olivat yleensä yksimielisiä siitä, että koska Jumala on totuuden lähde, hänen sanansa ei voi johtaa harhaan tai pettää sen enempää pelastusta koskevissa asioissa kuin historiallisissa tai luontoa koskevissa yksityiskohdissa. Augustinus varoittaa vaaroista, joita seuraa Raamatun arvovallan halventamisesta: ”Minusta näyttää siltä, että meille tulee mitä turmiollisimpia seurauksia, jos ajattelemme Pyhien Kirjoitusten sisältävän jotakin väärää. – – Jos sinä myönnät, että sellaisessa arvovallan korkeassa pyhäkössä on yksikin väärä lausunto, – – niin kuka tahansa tapaakin siinä jotakin työläästi noudatettavaa tai vaikeasti uskottavaa, hän saattaa saman kohtalokkaan säännön avulla selittää sen siitä pois.”
Usko Raamatun ehdottomaan luotettavuuteen perustuu tietynlaiseen käsitykseen Jumalan olemuksesta ja luonteesta. Raamattua pidetään täysin luotettavana, koska se on kaikkitietävän Jumalan sanaa ja siksi täysin totuudenmukainen. ”Sinun sanasi on totuus.” (Joh. 17: 17) Kaikkitietävän Jumalan sana on kokonansa tosi, koska Jumala ei voi erehtyä, valehdella tai johtaa harhaan.
Kun sanomme Raamatun olevan erehtymätön, sanomme jotakin enemmän kuin pelkästään sen, että Raamattu on totta. Erehtymättömyyteen kuuluu tietysti ajatus, että Raamattu on kokonaan totta. Mutta kyse ei ole pelkästään siitä, että Jumalan erityinen ilmoitus sattuu olemaan kokonaan totta, vaan että sen totuus on taattua. Erehtymättömän ilmoituksen totuus on epäilemätöntä. Se on luonteeltaan itsensä todistava. Sen puolesta puhuva todistusaineisto on niin perustavaa inhimillisen tiedon kannalta, ettei mikään lisätodistusaineisto voi kumota sitä. Raamatun voidaan perustellusti väittää olevan erehtymätöntä tässä mielessä, jos kaikki lisätodistusaineisto joutuu olettamaan jotakin sellaista, mikä on mahdollista tietää vain Raamatun ilmoituksen pohjalta. Toisin sanoen, jos ainoastaan Raamatun ilmoituksen pohjalta tiedämme ihmisen olevan Jumalan kuvaksi luotu olento, jonka älylliset kyvyt ovat luotettavia, niin kaikki havaintojen ja järjen kautta hankittava todistusaineisto edellyttää Raamatun luotettavuuden.
Raamatun ilmoituksen mukaan ihminen on Jumalan kuvaksi luotu olento. Tältä pohjalta ihmisen on mielekästä luottaa järkeen ja havaintoihin. Mistään muusta lähtökohdasta käsin ei ole mahdollista tiedollisesti oikeutetulla tavalla luottaa järjen ja havaintojen luotettavuuteen. Koska kaikki järjen ja havaintojen varaan rakentuva todistusaineisto edellyttää Raamatun ilmoituksen ihmisestä Jumalan kuvaksi luotuna olentona, Raamatun erehtymättömyys on niin taattua kuin järkeen ja havaintoihin tukeutuvalle ihmiselle on mahdollista tietää jotakin varmasti.
Jumalan luotettavuus on olennainen osa hänen luontoaan, koska Jumalan luotettavuus sisältyy Jumalan kaikkitietävyyteen, kaikkivaltiuteen ja täydelliseen hyvyyteen. Jumala ei voi olla muuta kuin luotettava. Jumalan luotettavuus sisältyy hänen olennaisiin ominaisuuksiinsa kaikkitietävyyteen, kaikkivaltiuteen ja täydelliseen hyvyyteen.
Jumalan muuttumattomuus on hänen lupaustensa muuttumattomuuden perustana. Jumalan on mahdotonta valehdella, koska totuudenmukaisuus on välttämätön osa hänen olemustaan. Jumalan lupausten muuttumattomuus ei ole pelkästään sitä, että lupaamisen tosiasia on muuttumaton, vaan lupauksen sisältö on muuttumaton. Jumalan totuudenmukaisuus rajaa näin hänen kaikkivaltiuttaan. Vaikka Jumala on kaikkivaltias ja hänelle on kaikki mahdollista, hänen on kuitenkin mahdotonta valehdella tai pettää lupauksiaan. Jumalan kaikkivaltius tarkoittaa sitä, että hänelle on mahdollista kaikki, mikä ei ole ristiriidassa hänen muiden täydellisten ominaisuuksiensa kanssa.
Jumalan luotettavuus siirtyy hänen sanansa ominaisuudeksi. Jos Jumala on luotettava, niin mikä tahansa tunnistetaan hänen sanakseen, hänen puheekseen, on myös luotettavaa samassa merkityksessä. Kristinuskon ytimessä on ilmoitus Jumalan lupauksesta ja liitosta ihmisten kanssa. Jos tämä lupaus tulkitaan epävarmaksi, on jo luovuttu kristinuskosta ja muutettu se joksikin toiseksi. Jumalan luotettavuus lupauksen ja liiton pitäjänä siirtyy Raamatun kirjoituksiin, joissa lupaus on sanallisesti ilmaistu. Kristillinen evankeliumi menettää alkuperäisen merkityksensä, jos sanallinen ilmoitus, jossa tuo evankeliumi on ilmaistu, tulkitaan epäluotettavaksi.
Jumalan luotettavuudesta tulisi turha käsite, jos ei olisi olemassa sanallista ilmoitusta, jossa Jumalan luotettavuus ilmenee. Luotettava Jumala ei jättäisi epäluotettavaa selontekoa itsestään. Luotettavan Jumalan sanallinen ilmoitus voi olla vaikeasti tulkittava tai yllättävä, mutta se ei voi olla harhaan johtava.
Onko sitten käytännössä mitään merkitystä sillä, onko Raamattu kokonaisuudessaan luotettavaa Jumalan sanaa? Eikö riitä, että Raamattu toimii riittävän hyvin käytännöllisenä elämänohjeena, niin että ihmisen on sen varassa mahdollista päästä osalliseksi pelastuksesta?
Monien teologien mielestä kartta voi ohjata ihmistä oikein, vaikka siinä olisi virheitä, koska ihminen saattaa tulkita virheellistä karttaa sillä tavalla virheellisesti, että hän kuitenkin löytää oikean kohteen. Miksei kristillistä oppia voitaisi pitää karttana, joka vie ihmisen oikeaan päämäärään, vaikka siinä on virheitä?
Tällaisen näkemyksen ongelmana on se, että vaikka kartta toimisikin ajoittain oikein vääristä syistä, se voi milloin tahansa johtaa seuraajansa harhaan. Ei ole yhdentekevää, miten totuudenmukainen Raamattu on.
Joskus on esitetty, että voimme tietää Raamatun olevan erehtymättömiä vain jos itse olemme erehtymättömiä ja voimme erehtymättömästi osoittaa jokaisen Raamatun sanan erehtymättömyyden. Tässä näkökulmassa sivuutetaan kokonaan Jumalan todistuksen merkitys. Raamatun erehtymättömyys lepää Jumalan todistuksen varassa. Ihmisen rajallisen tiedon näkökulmasta Raamattuun jää ongelmia, joiden tarkoituksena on inspiroida meitä älylliseen pohdintaan ja Raamatun syvälliseen tutkimiseen. Koska Jumala on luonut ihmiselle järjen, hän on tarkoittanut, että myös käytämme sitä. Yksi Raamatun moninaisuuden tarkoituksista on aktivoida ihmistä järjellisenä olentona ja saada hänet pohtimaan asioita eri kannoilta. Tällä tavalla Raamatulla on tärkeä merkitys myös ihmisen älyllisessä aktivoitumisessa.
